40482 WoodFocus esite uus. - Rakentaja.fi

[Puu tekee kodin]

MÖKINKUNNOSTUS

Neuvoja puutalon remontoijalle

40482_WoodFocus_esite_uus. 4.7.2002 15:26 Sivu 1

1. Yleistä

1.1 Kuntoarvio ja jatkuva huolto

Mökin kuntoarvio on silmämääräisten tarkastustoimenpiteiden pohjalta laa-dittu asiakirja, johon kootaan havainnot eri rakennusosien teknisestä kun-nosta ja toimivuudesta. Siihen on hyvä kirjata myös vuosien myötä tehdytkunnostukset ja muutokset ja se on syytä päivittää muutaman vuoden välein,mieluummin vuosittain. Kuntoarvio toimii samalla mökin ”huoltokirjana” jase helpottaa tulevien korjaustoimenpiteiden ennakointia ja suunnittelua. Senavulla arvioidaan myös, vaatiiko jokin rakennusosa perusteellisempaa sel-vitystä ns. kuntotutkimusta.

Perusteellisen kuntoarvion laadinnassa on hyvä käyttää apuna rakennusalanammattilaista. Jos olet hankkimassa vanhaa mökkiä, sovi myyjän kanssakuntoarvion teettämisestä molempien osapuolten hyväksymällä puolueet-tomalla asiantuntijalla.

Sekä vanha että uusi rakennus vaatii säännöllistä huoltoa ja ylläpitoa. Esi-merkiksi räystäskourut on pidettävä puhtaana lehdistä ja roskista. Sään-nöllisten huoltotöiden yhteydessä tulee myös rakennuksen kuntoa seurat-tua jatkuvasti ja mahdolliset alkavat vauriot voidaan havaita ja korjata hyvissäajoin. Silloin vältytään suuremmilta vahingoilta ja kalliilta korjaustoimenpi-teiltä. Päivitä kuntoarvio/huoltokirjaa säännöllisten huoltotöiden yhteydessä.

Vältä ylikorjaamista. Liian pitkälle viedyt uudisrakentamisen kaltaiset kor-jaustoimenpiteet johtavat siihen, että vanhan rakennuksen alkuperäinenluonne ja ominaispiirteet menetetään. Maltillinen korjaus säästää myös kustannuksia.

Keskeinen tekijä korjaustoimenpiteisiin ryhdyttäessä on selvittäävaurioiden syyt. Poista ongelman aiheuttaja, ettei vaurio uusiudu.

Sisällys

1. Yleistä1.1 Kuntoarvio ja jatkuva huolto1.2 Kunnostus- ja korjaustyön luonne ja vaativuus

2. Vesikatto2.1 Katemateriaalit ja niiden kunnostus ja huolto

3. Perustukset ja salaojat4. Kantavat rakenteet ja lisäeristäminen

4.1 Alapohja4.2 Ulkoseinä4.3 Yläpohja

5. Ulko- ja sisäverhouksen korjaus5.1 Ulkoverhous5.2 Ikkunat5.3 Sisäverhous

6. Pintakäsittely / huoltomaalaus6.1 Ulkoverhouksen huoltomaalaus6.2 Sisäverhouksen huoltomaalaus

7. Kirjallisuutta ja lähteitä


1.2 Kunnostus- ja korjaustyön luonne ja vaativuus

Pienehköt kunnostukset kuten pintakäsittelyt, ulkoportaiden tai verhous-ten osittaiset korjaukset yms. onnistuvat helposti myös tee-se-itse raken-tajaltakin. Sen sijaan rakennuksen kantavaan runkoon kohdistuvat kor-jaukset tai muutokset yms. vaativat yleensä rakennusalan ammattilaisenapua. Laajamittaiset kunnostustyöt edellyttävät kuntoarviota ja asiantunti-jan laatimia suunnitelmia. Selvitä myös kunnan rakennustarkastajalta, edel-lyttävätkö suunnitellut toimenpiteet rakennuslupaa.

Yleisohjeeksi sopii, että vanhaa arvokasta rakennusta korjatessa ja yllä-pidettäessä pyritään mahdollisuuksien mukaan säilyttämään vanhoja raken-nusosia ja -materiaaleja. Ensisijainen lähtökohta on arvokkaassa raken-nuksessa kunnostaminen ja korjaaminen, ei uusiminen. Korjauskelvotto-mat rakenteet ja rakennusosat tulisi korvata rakennuksen alkuperäiseenluonteeseen sopivilla materiaaleilla ja työtavoilla.

Materiaalin vaihto toiseen tulee tehdä harkitusti. Suomessa on nykyään jomuutamilla paikkakunnilla perinteisiin rakennusosiin keskittyviä rakennus-tarvikemyymälöitä. Lisäksi Internetin kautta voi etsiä vanhoja kierrätettäviärakennusosia kuten ovia, ikkunoita, heloja, kattotiiliä jne.

Edellä olevassa taulukossa on esitetty tyypillisiä lomarakennusten seinä-rakenne- ja verhousratkaisuja eri aikakausina.

2. Vesikatto

Vesikaton kunto on kaiken A ja O. Vesikatto suojaa rakennusta sadevedel-tä. Vuotava vesikatto johtaa helposti vaurioihin, jotka edellyttävät laajamit-taisia, työläitä ja kalliita korjaustoimenpiteitä. Kunnosta huonokuntoiseksihavaittu vesikate tai sen osa pikimmiten. Ota huomioon erityisesti katteensaumat sekä savupiipun ja muiden läpivientien liittymät. Katteen säännöl-linen huolto jatkaa sen kestoikää merkittävästi!

Mikäli joudut uusimaan vesikatteen kokonaisuudessaan, pysy alkuperäi-sessä katemateriaalissa mikäli mahdollista. Jos vaihdat katemateriaalin toi-seen, ota huomioon, että joudut usein myös muuttamaan vesikaton alus-rakenteita, räystäitä jne. Varmista myös, että katon kaltevuus on riittävä aiotulle uudelle katemateriaalille. Vesikattomateriaalin muutokselle on haet-tava toimenpidelupa kunnan rakennustarkastajalta.

Vanha rakenne / eriste Ulkoverhous Sisäverhous

– 1950-luku hirsiseinä lauta rakennuspaperi, tapetti

1930 – 1950-luku rankaseinä / sahanpuru, lauta rakennuspaperi, tapettikutterinlastu

1950-luku – rankaseinä / mineraalivilla lauta höylätty lauta, rakennuslevy

1960-luku –hirsiseinä ei verhousta, ei verhousta,

(tavallisesti pyöröhirsi) hirsipinta näkyvissä hirsipinta näkyvissä

Mahdollinen vaurio Mahdollinen syy Korjaus- tai huoltotoimenpide

ulkoverhouksen säärasitus (aurinko, sade), huoltomaalausmaalipinta hilseilee sisältä tuleva kosteusulkoverhouksen alaosassa säärasitus, laudoituksen osittainen uusiminen,huolto- lautojen halkeilua vuotava räystäskouru, roiskevesi maalaus, maanpinnan madaltaminenvetoa sisätiloissa, rankaseinän eriste painunut, eristeen lisäys rankaseinänheikko lämmönpitävyys puutteellinen ilmansulku, yläosaan ja ikkunoiden alapuolelle,

puutteellinen tilkeraon ja sisäpuolisten ilmansulkupapereidenikkunoiden tiivistys korjaus, tilkerakojen ja

ikkunoiden tiivistyslahovaurioita hirsiseinän kohonnut maanpinta/maakosketus, alimpien hirsien uusiminen,alimmissa hirsissä vuotava räystäskouru, roiskevesi maanpinnan madaltaminen,

maanpinnan kallistusrakennuksesta poispäin

lahovaurioita kantavissa pitkäkestoinen vesivahinko, rakenteiden avaus,rakenteissa vuotava vesikatto kunnostus / uusiminen

tarpeellisessa laajuudessa

Yllä olevassa taulukossa on esimerkinomaisesti eräitä syitä mahdollisiin van-hassa rakennuksessa esiintyviin vaurioihin sekä niiden tyypillisiä korjaus-toimenpiteitä. Selvitä aina vaurioiden syyt perusteellisesti ja estä vaurionuusiutuminen. Harkitse korjaus- tai huoltotoimenpiteet ja niiden laajuustapauskohtaisesti.


Huolehdi korjaustoimenpiteiden yhteydessä erityisesti, että katteen ja ylä-pohjan lämmöneristeen väliin tai kylmään ullakkotilaan saadaan riittävä jatoimiva tuuletus.

2.1 Katemateriaalit ja niiden kunnostus ja huolto

Selvitä vesikaton laajamittaisiin korjaustöihin ryhtyessäsi katteen valmista-jalta tarkemmat ohjeet ja vaatimukset koskien katon kaltevuutta, alus-rakenteita ja katteen asennusta.

PeltikattoPerinteinen peltikatto on tehty 0,5 tai 0,6 mm paksuisesta sinkitystä pel-listä saumaamalla. Puhtaana pidetty ja säännöllisesti huoltomaalattu pelti-katto kestää kymmeniä vuosia. Kunnostustoimenpiteet ovat lähinnä noin10…15 vuoden välein tehtävä huoltomaalaus sekä mahdollisesti läpi-vientien ja saumojen tiivistykset elastisella tiivistysmassalla. Saumattua peltikattoa voi tarvittaessa myös paikata tai uusia vain osittain.

TiilikattoTiilikatot on tehty joko betonista tai poltetusta savesta valmistetuista katto-tiilistä. Molempien kestoikä on peltikatteen tavoin useita kymmeniä vuosia.Myös haurastuneet tiilet voidaan uusia yksittäin. Vanhoja kattotiiliä voi tie-dustella rakennustarvikkeiden kierrätyskeskuksista. Vanhoille betonikatto-tiilille on ominaista, että niiden pinnalle alkaa vähitellen kasvaa sammalta.Pese kate harjaamalla muutaman vuoden välein. Koska tiilikatto ei ole kos-kaan täysin vedenpitävä, se edellyttää aina aluskatteen käyttöä. Tarkastatiilikaton suurehkojen korjausten yhteydessä samalla myös aluskatteenkunto!

MuotolevykateMuotolevykatteet ovat tavallisesti profiilipelti- tai mineraalilevykatteita. Peltisten muotolevykatteiden kestoikä on samaa luokkaa kuin saumatuillapeltikatoillakin. Mineraalilevykatteiden kestoikä on noin 20…30 vuotta.

HuopakateHuopakate tehdään tavallisesti räystään suuntaisesti limittäin asennetuinhuopakaistoin tai ns. kolmiorimakatteena. Lisäksi on myös ns. pala-huopakatteita. Huopakaton kestoikä on noin 20 vuotta. Huopakattoon mah-dollisesti tulleet repeämät on helppo paikata tarvitsematta uusia kokokatetta.

PärekattoPäre on perinteinen katemateriaali, jonka käyttö tänä päivänä on kuitenkinvähäistä. Nykyiset palomääräykset eivät salli pärekaton käyttöä tulisijallisissarakennuksissa muutoin kuin erikoistapauksissa. Pärekaton kestoikä on noin20…30 vuotta.

3. Perustukset ja salaojat

Vanhat ennen sotia rakennetut mökit ovat tavallisesti kellarittomia, jolloinniiden perustana on matala luonnonkivisokkeli tai pilariperustus. Alapohjaon tällöin ns. rossipohja, jonka alla on avoin tuulettuva ryömintätila. Perus-tuksia ei yleensä ole salaojitettu, eikä salaojitusta ole syytä toteuttaa jälki-käteenkään, koska voimakkaat muutokset ympäröivässä maaperässä saat-tavat aiheuttaa rakenteiden painumista. Huolehdi sen sijaan, että maan-pinta viettää rakennuksesta poispäin eikä sokkeleiden tuuletusaukkoja oletukittu!

Mikäli perustukset ovat joiltain osin painuneet, tarkkaile, onko painuminenpysähtynyt vai esiintyykö perustuksissa muutoksia jatkuvasti. Painunut kohtakorjataan vain paikallisesti. Yläpuolisia rakenteita kohotetaan tunkilla ja pai-nunut pilari tai sokkelin osa oikaistaan ja / tai korotetaan.

50- ja 60-luvuilta lähtien rakennettujen kesämökkien perustukset on taval-lisesti salaojitettu. Perustamistapa on yleensä joko pilariperustus tai maan-varainen betonilaatta. Salaojien toimivuus on hyvä tarkistaa muutaman vuo-den välein.


Koska perustusten korjaukset ovat tavallisesti työläitä ja kalliita toimen-piteitä, harkitse niiden tarpeellisuus ja laajuus hyvin huolellisesti. Käytäammattilaista apuna ennen työhön ryhtymistä!

4. Kantavat rakenteet ja lisäeristäminen

Jos puutalon huoltoa ja ylläpitoa ei ole laiminlyöty, kantaviin rakenteisiin eitavallisesti tule korjausta edellyttäviä vaurioita. Mahdolliset ongelmat ovat-kin yleensä seurausta pitkään jatkuneesta vuotavasta vesikatosta tai muustavesivahingosta tai aiemmista rakennusvirheistä.

Pelkkä rakenteiden lisälämmöneristäminen on yläpohjaa lukuun ottamattatavallisesti siinä määrin työlästä, ettei se ole yleensä taloudellisesti kannat-tavaa. Sen sijaan, jos rakenteita joudutaan muiden kunnostustoimenpitei-den takia avaamaan, kannattaa lämmöneristeiden kunto ja määrä samallatarkistaa.

Mahdollisten vedontunnetta aiheuttavien ilmavuotojen ehkäiseminen voi-daan tavallisesti toteuttaa varsin helposti ja edullisesti parantamalla raken-nuksen ilmatiiviyttä rakennuspapereita ja -pahveja käyttäen.

Lämmöneristyksiä korjattaessa tai eristettä lisättäessä käytä alkuperäisenkaltaista tai kosteusteknisiltä ominaisuuksiltaan sen kanssa yhteensopivaaeristemateriaalia. Sahanpurun ja kutterinlastun kanssa voidaan käyttää vaihto-ehtoisesti esimerkiksi puukuitueristeitä (selluvillaa).

1 Sokkeli- ja perustusleikkaus.Sokkelissa olevat ryömintätilan tuuletusaukot pidetään avoimina.Maanpinnan tulisi viettää rakennuksesta poispäin. Ulkoverhouksenalareunan tulisi olla vähintään 300 mm korkeudella maanpinnasta.

1


Vanha rakenne / eriste Lisäeristämiseen suositeltavat Suositeltava ilman- tai materiaalit höyrynsulku

hirsiseinä puukuitulevytpuukuituvilla (selluvilla) rakennuspaperi

rankaseinä / sahanpuru, kutterinlastu puukuitulevytrakennuspaperipuukuituvilla (selluvilla)

rankaseinä / mineraalivilla mineraalivilla, selluvilla muovikalvoalapohja / sahanpuru, kutterinlastu puukuituvilla (selluvilla) rakennuspaperialapohja / mineraalivilla mineraalivilla, selluvilla muovikalvoyläpohja / sahanpuru, kutterinlastu puukuituvilla (selluvilla) rakennuspaperiyläpohja / mineraalivilla mineraalivilla, selluvilla muovikalvo

Yllä olevassa taulukossa on vanhojen eristeiden kanssa yhteensopivia jasuositeltavia lisäeriste- sekä ilman- tai höyrynsulkumateriaaleja. Asennailman- tai höyrynsulku aina lämmöneristeen sisäpintaan sisäverhouksen alle.Rakennuspaperiksi soveltuu esimerkiksi tervapaperi. Sahanpurua ja kutterinlastua voidaan luonnollisesti käyttää edelleenkin lisäeristämiseenrakenteissa, joissa niitä on käytetty alunperinkin.

4.1 Alapohja

Alapohjan mahdollisia kunnostustoimenpiteitä ovat lisälämmöneristämiseenliittyvät työt. Niiden toteutustapa riippuu alapohjan rakenteesta. Alapohjankunnostus- ja eristystöiden yhteydessä huolehdi myös siitä, että lattia- jaseinärakenteen liitoskohdista saadaan tiiviit ja ilmanpitävät.

Katso lisäohjeita lattian pintarakenteista Puulattian asennus -oppaasta taikysy neuvoa Asiantuntevalta Puutavarakauppiaalta.

RossipohjaMikäli rossipohjassa esiintyy vaurioita, esimerkiksi voimakasta painumistatoisessa reunassa, saattaa syynä olla alapohjan kantavien palkkien laho-vaurio. Sen saattaa aiheuttaa rossipohjan puutteellinen tuuletus (esim. tuki-tut tuuletusaukot) tai kantavien puurakenteiden maakosketus (liian matalaryömintätila alapohjan alla). Tällöin alapohjarakenne joudutaan avaamaanja vaurioituneet palkit vahvistetaan tai korvataan uusilla. Työ edellyttää lat-tian pintakerrosten ja eristeiden purkamista.

Tarkasta alapohjan kunnostustöiden yhteydessä lämmöneristeen kunto jamäärä. Puutteellinen tai painunut eristys korjataan yksinkertaisesti eristettälisäämällä tai korvaamalla se paremmin eristävällä eristeellä.

Maanvarainen betonilaattaMaanvarainen betonilaatta yleistyi 1960-luvulta lähtien pientalojen ja kesä-mökkien alapohjarakenteena. Siinä sorakerrokselle valetun betonilaatanpäälle on asennettu lattiavasat (tavallisesti 50x100, 600 mm:n välein), väliton täytetty lämmöneristeellä (yleensä mineraalivilla 50…100 mm) ja lattian-pintamateriaalina on esimerkiksi pontattu lattialauta. Ko. rakenteen lisä-eristäminen on mahdollista vain, jos eristettä ei ole alun perin asennettu täyttäkerrosta.

4.2 Ulkoseinä

Puurakenteisen ulkoseinän vauriot rajoittuvat tavallisesti ajan myötä tapah-tuvaan maalipinnan kulumiseen ja hilseilyyn. Ulkoverhouslaudoissa saat-taa esiintyä myös säärasituksen aiheuttamaa halkeilua tai lahoa. Seinän kan-tava runko on yleensä hyväkuntoinen, vaikka seinä ulkoisesti näyttäisikinolevan jo heikossa kunnossa. Muista myös, että pinnaltaan harmaantunutpuu ei ole lahoa.

Mahdollinen vaurio seinän runkorakenteissa on tavallisesti seurausta pit-kään jatkuneesta sadeveden pääsystä seinärakenteeseen (vuotava vesi-katto tai vaurioituneet syöksytorvet tai räystäskourut). Myös liian matala sok-keli tai betonisokkelissa kapillaarisesti noussut kosteus saattavat vaurioit-taa puurakenteisen seinän alaosaa. Ennen seinärakenteen korjausta poistavaurion aiheuttaneet tekijät.

Mikäli seinän runkorakenne (hirret tai kantavat seinärangat) on vaurioitu-nut, joudutaan ulkoverhous, sen alusrakenne ja rankaseinässä myös lämmöneristeet joko osittain tai kokonaan purkamaan. Hirsiseinä korjataanuusimalla vain vaurioituneet hirret. Tällöin rakennusta korotetaan tilapäisestitunkkien avulla, jotta hirsien vaihto voidaan suorittaa.

Kaikki kunnostustöiden edellyttämät purkutyöt tehdään varovasti, ettei tar-peettomasti vahingoiteta ehjiä rakennusosia.

Mikäli hirsiseinän lämmöneristävyyttä halutaan parantaa, on yksinkertainenratkaisu lisätä sisäpuolelle 1- tai 2-kerrosta 12 tai 22 mm puukuitulevyä.


Puukuitulevy maalataan tai tapetoidaan. Vaihtoehtoisesti voidaan hirsirun-gon sisäpuolelle asentaa enintään 50x50 koolaus, jonka väliin hirsipintaavasten ruiskutetaan puukuitueriste (selluvilla). Eristeen päälle asennetaanilmansuluksi rakennuspaperi ja sen päälle sisäverhous, esimerkiksi pane-lointi tai edellä mainitut puukuitulevyt.

Vanhat rankarakenteiset ulkoseinät ovat tavallisesti purueristeisiä. Niissäesiintyy toisinaan eristeen painumisesta johtuvia lämpövuotoja lähinnä sei-nän yläosassa ja ikkunoiden alapuolella. Eristeen lisäys edellyttää seinänsisäpuolisten pintakerrosten osittaista purkamista. Ellei eristeitä uusita koko-naisuudessaan, käytä alkuperäistä eristemateriaalia ja lisää sitä tarpeelli-nen määrä. Jos uusit eristeet kauttaaltaan, soveltuu puurakennukseen hyvinesim. puukuituvilla (selluvilla). Eristeen sisäpintaan asennetaan ilmansulkunatoimiva rakennuspaperi (esim. tervapaperi).

Rankarakenteisen seinän lisäeristäminen tehdään asentamalla koolaus van-han seinärungon sisä- tai ulkopuolelle sekä vastaava määrä eristettä. Lisä-eristäminen voidaan sisäpuolelta tehdä myös puukuitulevyin kuten edelläon hirsiseinän osalta esitetty.

Sisäpuolinen lisäeristäminen pienentää jossain määrin huonetilojen kokoa.Toisaalta ulkopuolinen lisäeristäminen muuttaa rakennuksen ulkonäköä siinämäärin (räystäät lyhenevät, ikkunat jäävät kuopalle, sokkeli jää sisään) taijohtaa niin työläisiin ja laajoihin muutostöihin, ettei se ole yleensä suositel-tava eikä taloudellisesti kannattavaa.

2 Esimerkki hirsiseinän sisäpuolelle asennettavasta lisälämmöneristeestä.Lisälämmöneristeen paksuus max 50 mm. Mahdollinen vanha höyrynsulku tulee poistaa ennen eristeen lisäystä.Huokoinen puukuitulevy maalataan tai tapetoidaan.Rakennuslevyjen sijaan seinäverhous voidaan tehdä myös sisäverhouslaudoin.Lisäeristys voidaan tehdä myös asentamalla hirsiseinän sisä-puolelle vain 1...2-kertainen huokoinen puukuitulevy (12 mm tai 22 mm), joka päällystetään edellä kuvatulla tavalla.

2


Tarkista lämmöneristeiden kunnostuksen yhteydessä myös ikkunoiden jaulko-ovien tilkeraot. Tarvittaessa lisää tilkettä. Tee myös tilkitseminen alku-peräistä vastaavalla materiaalilla tai seinän lämmöneristettä vastaavilla tuot-teilla. Perinteinen tilkemateriaali on ollut pellavakuiturive, mutta nykyisin onsaatavana myös puukuidusta valmistettua rivettä. Polyuretaanivaahtoa eivanhassa puurakennuksessa tulisi käyttää.

3

3 Esimerkki rankarakenteisen ulkoseinän sisäpuolelle asennettavasta lisälämmöneristeestä.Lisälämmöneristeen paksuus max 50 mm. Mahdollinen vanha höyrynsulku tulee poistaa ennen eristeen lisäystä.Huokoinen puukuitulevy maalataan tai tapetoidaan. Rakennus-levyjen sijaan seinäverhous voidaan tehdä myös sisäverhous-laudoin.


4

4 Räystään ja yläpohjan leikkaus.Yläpohjan lämmöneristeen kasvattaminen onnistuu tavallisestivarsin helposti ullakkotilassa. Varmista, että• ullakkotilan tuuletus ei esty (yleensä yhtenäinen noin

25 mm rako räystään alapinnan ja ulkoverhouksen yläreunan välillä on riittävä)

• ulkoverhouksen takana olevaa tuuletusrakoa ei tukitaKatso lisäohjeita Ulkoverhous-oppaasta

4.3 Yläpohja

Toimiva vesikatto ja hyvä yläpohjan tuuletus estävät tehokkaasti ongelmatyläpohjarakenteissa.

Tarvittaessa lämmöneristeen lisääminen yläpohjaan on helposti toteutet-tavissa, kunhan ullakkotila on riittävän korkea, jotta siellä mahtuu liikkumaanmyös lähellä ulkoseinää. Yläpohjan lisäeristäminen on helpoin ja edullisintapa parantaa rakennuksen lämpötaloutta edellyttäen, että rakennus onmuutoin riittävästi eristetty ja ilmatiiviys on kunnossa.


6

6 Yläpohjan leikkaus harjan kohdalta.Harjan kohdalle jätetään vähintään 200 mm korkea tuuletustila.Rakennuksen päätyihin asennettavat tuuletussäleiköt varmistavattuuletuksen yläpohjan onteloissa.

5 Korkean ullakkotilan muuttaminen asuinkäyttöön tehdään lämmöneristämällä ullakon ulkoseinät sekä asentamalla lämmön-eriste vanhan vesikattorakenteen alapuolelle. Varmista, että• vesikatteen ja lämmöneristeen väliin tulee jättää noin 100 mm

korkea tuuletusväli• harjan kohdalle tulee järjestää vähintään 200 mm korkea

yhtenäinen päädyistä tuulettuva tila (yläpohjan ontelo)• ulkoverhouksen takana olevaa tuuletusrakoa ei tukita

5

Eristämällä ja sisäpuolen kauniilla verhouksella saadaan korkeasta ullakko-tilasta tarvittaessa mökille lisähuoneita.


5. Ulko- ja sisäverhouksen korjaus

5.1 Ulkoverhous

Mikäli rakennuksen ulkoverhous on alun perin toteutettu oikeaoppisesti eikärakennuksen huolto- ja ylläpitotoimenpiteitä ole laiminlyöty, kestää julki-sivulaudoitus tavallisesti kymmeniä vuosia. Onkin arvioitu, että säärasituskuluttaa puupintaa sadassa vuodessa vain muutamia millejä.

Mikäli ulkoverhouksessa kuitenkin havaitaan kunnostusta edellyttäviä vau-rioita, riittää tavallisesti huonokuntoisimpien lautojen uusiminen. Mikäli vau-rioita esiintyy runsaasti, voidaan verhous uusia vain kyseisen julkisivun osalta.Rakennuksen kaikkien julkisivujen uudelleen verhoilu on harvoin tarpeellista.

Ulkoverhouksen paikkauskorjaukset tai osittainen lautojen vaihto tehdäänkäyttäen mitoiltaan ja poikkileikkausmuodoltaan alkuperäistä vastaavaa ver-houslautaa. Myös tilanteessa, jossa rakennuksen koko ulkoverhous jou-dutaan uusimaan, valitse rakennuksen alkuperäiseen luonteeseen sopiva,tavallisesti alkuperäistä vastaava ulkoverhous. Ulkoverhouksen muutos edel-lyttää, kuten vesikatteen muutoskin, kunnan rakennustarkastajalta haetta-vaa toimenpidelupaa.

Verhouksen korjaustöiden yhteydessä tarkasta myös ulkoseinän tuulen-suojan kunto. Tarvittaessa voidaan lisätä tuulensuojana toimiva rakennus-paperi (tervapaperi) tai tuulensuojalevy (säänkestävä 12 mm paksu puu-kuitulevy).

Toimivan ja pitkäikäisen ulkoverhouksen edellytyksiä:• käytä riittävän paksua verhouslautaa, suositeltava paksuus 28 mm• vältä jatkoksia• muotoile verhouksen alareuna tippanokaksi• ulkoverhouksen takana noin 22 mm alhaalta ylös avoin tuuletusrako• ulkoverhouksen alareuna vähintään 300 mm maanpintaa ylempänä

7 Esimerkki hirsiseinän ulkoverhouksesta.Ulkoverhouslautojen suositeltava paksuus vähintään 28 mm.Tuulensuojana voidaan käyttää tervapaperia. Suositeltavampaa onkäyttää säänkestävää 12 mm tai 25 mm puukuitulevyä, joka paran-taa samalla seinän lämmöneristävyyttä.

7


• toimivat ikkunoiden vesipellit ja listoitukset / vuorilaudat• toimivat sadevesikourut ja syöksytorvet• räystäiden leveys vähintään 300 mm, mieluummin 600 mm• ulkoverhouksen säännöllinen huoltomaalaus

Katso tarkempia ohjeita Ulkoverhous-oppaasta.

5.2 Ikkunat

Ikkunarakenteet on vanhoissa rakennuksissa tehty yleensä tiheäsyisestäsydänpuusta. Säännöllisesti huollettuna ne kestävät yleensä vuosi-kymmeniä. Ikkunoiden huolto- ja kunnostustoimenpiteisiin sisältyy karminja puitteiden lisäksi myös ulkopuolen vuorilaudat ja sisäpuolinen listoitus.Ulkopuoliset vuorilaudat sekä etenkin ikkunan yläpuolinen vesilauta ja ala-puolinen vesipelti tai -lauta on hyvä pitää kunnossa, jotta estetään sade-veden pääsy sekä ikkunan tilkerakoon että seinärakenteeseen. Ikkunapel-lin kaltevuuden tulee olla vähintään 30°. Ikkunapuitteiden sekä tilkeraon toimiva tiivistys vähentävät merkittävästi vedontunnetta ja parantavat raken-nuksen lämpötaloutta.

Jos ikkunarakenteissa esiintyy vaurioita, selvitä voidaanko ikkuna kunnos-taa vaurioitunut kohta korjaamalla. Mikäli huonokuntoisia ikkunoita joudu-taan vaihtamaan uusiin, valitse uudet ikkunat siten, että ne ovat kooltaan,puitejaoltaan ja materiaaleiltaan alkuperäisiä vastaavia ja rakennuksen luonteeseen sopivia. Tämän päivän teollisesti valmistettavat ja uudis-rakentamiseen tarkoitetut ikkunat eivät välttämättä ole tyylillisesti sopivia vanhoissa rakennuksissa käytettäviksi. Nykyiset ikkunat ovat esimerkiksipoikkeuksetta sisään-sisäänaukeavia (sekä ulko- että sisäpuite avautuvatsisäänpäin), kun taas vielä 1950-luvulle saakka käytettiin tavallisesti sisään-ulosaukeavia ikkunoita (sisäpuite avautuu sisäänpäin ja ulkopuite ulospäin).Jo tällainen muutos ikkunoiden avautumisessa saattaa vanhassa raken-nuksessa häiritsevästi turmella usein juuri pienten yksityiskohtien myötä syn-tyvää ja muutoksille herkkää yleisilmettä.

8

8 Esimerkki rankarakenteisen seinän ulkoverhouksesta.Ulkoverhouslautojen suositeltava vähimmäispaksuus 28 mm.Tuulensuojana voidaan käyttää tervapaperia. Suositeltavampaa onkäyttää säänkestävää 12 mm tai 25 mm puukuitulevyä, joka paran-taa samalla seinän lämmöneristävyyttä.


5.3 Sisäverhous

Sisäverhouksiin kohdistuu tavallisesti vain normaalista käytöstä ja asumi-sesta aiheutuva rasitus. Kulutuksen mukaan pintoja ja pintamateriaaleja jou-dutaan ajoittain huoltamaan ja kunnostamaan sekä uusimaan. Tavallisestiselvitään kuitenkin pelkällä pintakäsittelyllä. Pintarakenteet joudutaan uusi-maan lähinnä vain laajempien muutos- tai kunnostustöiden yhteydessä, esi-merkiksi huonejakoa muutettaessa, rakenteita lisälämmöneristettäessä tms.

• Lattiamateriaalina on perinteisesti käytetty höylättyä lautaa joko käsitte-lemättömänä tai maalattuna.

• Perinteisiä seinäpintojen sisäverhousmateriaaleja ovat pinkopahvi, tapettisekä puolipaneeli.

• Kattopinnoissa perinteisiä ratkaisuja ovat olleet niinikään pinkopahvi taimaalattu paperi sekä maalattu tai lakattu lautaverhous.

Harkitse sisäverhousmateriaalin vaihtaminen aina huolellisesti ja tapaus-kohtaisesti. Kysy Asiantuntevalta Puutavarakauppiaalta vaihtoehtoja ja van-hanaikaisempia profiilimalleja. Lisätietoja sisäverhouksista ja listoituksistasaat myös Panelointi ja Listat -oppaista.

6. Pintakäsittely / huoltomaalaus

6.1 Ulkoverhouksen huoltomaalaus

Puujulkisivun huoltomaalaus tulee ajankohtaiseksi, kun edellinen käsittelyon siinä määrin kulunut tai vaurioitunut, että se on menettänyt esteettisentai suojaavan merkityksensä. Noudata aina pintakäsittelyaineiden valmis-tajien ohjeita.

Jos ehjällä maalipinnalla esiintyy homesieniä tai levää, ne voidaan yleensäpoistaa pelkällä pesulla. Lopputuloksesta saadaan kuitenkin pysyvämpi,jos pesty pinta lisäksi maalataan. Sieni- ja leväkasvustoa esiintyy yleensäpinnoilla, joiden läheisyydessä on rehevää kasvillisuutta.

Huoltomaalauksen tarve vaihtelee eri julkisivuilla ilmansuuntien mukaan. Eteläjulkisivulla maalipinnan kestoikä on lyhyempi kuin pohjoissivulla. Huol-tomaalaus voidaan tehdä vain niille seinäpinnoille, jotka ovat välittömästikunnostuksen tarpeessa. Muista kuitenkin, että vaikka käytetään samaaväriä ja maalityyppiä, uusi maalipinta todennäköisesti poikkeaa silmin havait-tavasti vanhasta ja useinmiten jo hieman haalistuneesta maalipinnasta.

Valitse ulkoverhouksen värisävy siten, että se soveltuu hyvin ympäristöönsäja mökin alkuperäiseen luonteeseen. Värisävyn muutos tulisi tehdä harki-ten lähinnä silloin, kun rakennus on jossain vaiheessa maalattu alkuperäi-sestä väristä poikkeavalla ja huonosti rakennuksen vanhaan luonteeseensopivalla sävyllä. Tarkista, vaatiiko julkisivun värisävyn muutos toimenpide-luvan kuntasi rakennustarkastajalta.

Huoltomaalausvälit vaihtelevat eri maalituotteilla. Myös ympäristöolosuh-teet aiheuttavat vaihtelua maalipinnan kestävyydelle. Yleissääntö on, ettäpeittomaaleilla saavutetaan pitempi käsittelyväli kuin kuultavilla puunsuojilla.Tämä johtuu peittomaalien paremmasta peittävyydestä ja suuremmasta kal-von paksuudesta.

Sopivin ajankohta maalaustöille on toukokuun alusta syyskuulle. Suoraauringonpaiste on yleensä haitaksi, koska maali kuivuu liian nopeasti. Sateenjälkeen on puupintojen annettava kuivua riittävästi.

Tee maalaus sivellintyönä, jotta maali tarttuu kunnolla puupintaan.

Huoltomaalaukseen ryhtyessäsi selvitä aikaisemmat käsittelyt ja käytetytmaalityypit. Valitse maalityypiksi sama, jota aikaisemminkin on käytetty, edel-lyttäen, että alunperin on valittu tarkoitukseen soveltuva maalityyppi. Muussatapauksessa vanha maali on poistettava kauttaaltaan. Kaikissa vaiheissa,mutta etenkin esikäsittelyjen osalta, työn huolellisuus ja perusteellisuus onerittäin tärkeää.

Koska aikaisemmin käytetyn maalityypin selvittäminen voi olla vaikeaa, mer-kitse aina maalaustyön yhteydessä käytetty maalityyppi tai maalausyhdis-telmä (ja värisävy) johonkin huomaamattomaan, mutta helposti löydettä-vään kohtaan rakennuksessa.


Ohjeita vanhan maalauskäsittelyn selvittämiseen:Vanhalle öljymaalipinnalle on ominaista:• himmeä, hieman jauhemainen pinta• pinnan hienojakoinen verkkomainen halkeilu

Vanhalle dispersiomaalipinnalle (lateksille) on ominaista:• himmentynyt kiilto• pinnan halkeilu ja maalin kalvomainen irtoaminen alustastaan• lisäksi dispersiomaali pehmenee lämmitettäessä ja poltettaessa se

muodostaa “kumimaisen” tuoksu

Yllä olevassa taulukossa on esitetty huoltomaalaukseen sopivia maali-tyyppejä alustan aiemman käsittelyn perusteella.

EsikäsittelyJos vanha maalipinta on ehjä, riittää tavallisesti pölyn ja lian poisto harjaa-malla sekä pesu ja huuhtelu. Poista kuluneesta tai vaurioituneesta maali-pinnasta kaikki hilseilevä ja lohkeileva maali teräskaapimella. Poista myössellainen ehjä maalikalvo, joka on heikosti kiinni alustassaan. Harjaa lisäksivanhat maalipinnat kauttaaltaan teräsharjalla. Hio ikkunapuitteet ja vastaavatpinnat hiekkapaperilla.

PesuMekaanisen puhdistuksen jälkeen pese maalattavat pinnat samalla harja-ten. Pesu tehdään mieluiten käsin ja käytettävä pesuliuos valitaan maalin-valmistajan ohjeiden mukaan.

Mikäli käytät painepesulaitetta huolehdi, ettei vettä pääse tunkeutumaanverhouksen taustarakenteisiin. Painepesu edellyttää myös käsin tehtyäpesua pidempää kuivumisaikaa.

PohjustusPohjustusaine määräytyy sekä alustan että valitun pintakäsittelyaineenperusteella:• puunsuojat soveltuvat vain sellaisten pintojen pohjustukseen, joista vanha

maali on kokonaan poistettu• öljy- ja alkydiöljypohjamaalit soveltuvat aiemmin samantyyppisillä maa-

leilla maalattujen pintojen pohjustukseen• sinkkivalkoispohjamaali soveltuu vain pinnoille, joista vanha maali on koko-

naan poistettu ja jotka on tarkoitus maalata pellavaöljymaalilla• keittomaali (punamulta) ei tarvitse pohjustusta

PintamaalausÖljy- ja alkydiöljymaalit soveltuvat parhaiten aiemmin vastaavilla maali-tuotteilla käsitellyille puupinnoille. Niitä voidaan kuitenkin käyttää myös aikai-semmin dispersiomaaleilla (lateksilla) tai liuoteohenteisilla puunsuojilla käsi-tellyille pinnoille.

Pellavaöljymaali tarttuu hyvin puhdistettuun ja liituuntuneeseen maalipintaan.


Kulumisen ja liituuntumisen myötä maalikerrokset eivät myöskään muodostuliian paksuksi. Pellavaöljymaalia suositellaan aiemmin vastaavalla maali-tuotteella käsitellylle pinnalle.

Keittomaali eli lietemaali (esimerkiksi punamultamaali) soveltuu vain aiem-min keittomaalilla käsitellylle puupinnalle. Esikäsittelyjen yhteydessä vanhamaalikerros harjataan puhtaaksi esimerkiksi juuriharjalla. Mikäli vanha maalipinta ei ole kulunut kovin pahasti riittää yksi maalauskerta.

Vesi- tai liuoteohenteiset puunsuojat soveltuvat aiemmin vastaavan tyyp-pisellä puunsuojalla käsitellylle puualustalle. Peittävää puunsuojaa voidaankäyttää myös aiemmin kuultavalla puunsuojalla käsitellylle pinnalle muttaei päinvastoin. Peittävä vesiohenteinen puunsuoja käy myös dispersio-maalilla maalatulle pinnalle. Liuoteohenteisia puunsuojia ei suositella aiem-min vesiohenteisilla peittävillä puunsuojilla käsitellyille pinnoille.

6.2 Sisäverhouksen huoltomaalaus

Huoltomaalaus tai -lakkaus tulee yleensä ajankohtaiseksi, kun edellinenkäsittely on siinä määrin pinttynyt tai tummunut, että se on menettänyt alku-peräisen värisävyn tai kiiltoasteen tai se ei kestä enää tavanomaista puhtaanapitoa.

Lattioihin kohdistuvan kulutuksen vuoksi ne edellyttävät huoltokäsittelyämuita sisäpintoja useammin.

Huoltoväli on maaleilla ja lakoilla huomattavasti pitempi kuin öljyillä tai vahoilla.

Käsittelemätöntä puupintaa voit huoltaa tarvittaessa kevyesti hiomalla jokokäsin tai nauha- tai tasohiomakoneella. Kellastunut tai tummunut puu voi-daan myös valkaista lipeällä tai valkaisupetsillä.

Huoltokäsittelyyn ryhtyessäsi selvitä aikaisemmat käsittelyt ja käytetyt tuot-teet. Käytä samoja tuotteita kuin aiemminkin, edellyttäen että alunperin onvalittu tarkoitukseen soveltuva ratkaisu. Muussa tapauksessa poista vanhapintakäsittely kauttaaltaan. Kaikissa vaiheissa, mutta etenkin esikäsittelyissätyön huolellisuus ja perusteellisuus on tärkeätä.

7. KIRJALLISUUTTA JA LÄHTEITÄ

RT-Ohjekortisto. Luvut 29, 81-85. Rakennustietosäätiö, Rakennustieto Oy.Korjauskortisto. Museovirasto. 1994.Olenius, Auli; Penttilä, Hannu; Koskenvesa, Anssi. Mökin korjaaminen.Rakennustieto Oy. 2001.Hekkanen, Martti. Pientalon kuntoarvio. Rakennustieto Oy. 1998.Kaila, Panu. Talotohtori. Rakentajan pikkujättiläinen. WSOY. 1998.Järvinen, Kalevi. Puurakennusten ulkomaalaus. Rakennustieto Oy. 1999.


Kysy lisää Asiantuntevalta Puutavarakauppiaalta.

Tutustu myös Internet-sivuihin osoitteessa www.puuinfo.fi

Sieltä löydät paikkakuntasi Asiantuntevan Puutavarakauppiaan

osoitteen sekä monipuolisesti tietoa puun käytöstä rakentamisessa

ja sisustamisessa.

Mökin vuositarkastus ja -huolto

Mökki: ____________________________________________________

Vuositarkastus Vaatiija -huolto tehty kunnostustoimia

�� Räystäskourujen ja syöksytorvien puhdistus roskista ja niiden kunnon tarkastus

�� Vesikaton puhdistus roskista ja katteenkunnon tarkastus

�� Räystäiden kunnon tarkastus

�� Yläpohjan kunnon ja tuuletuksen tarkastus

�� Alapohjan kunnon ja tuuletuksen tarkastus

�� Ulkoverhouksen kunnon tarkastus

�� Ikkunoiden, ikkunapellitysten ja vuorilautojen kunnon tarkastus

�� Palo- ja talotikkaiden kunnon tarkastus

�� Kuntoarvion päivitys

Tarkastuksen suoritti:________________________________________

Päiväys: _____/_____/_____


Documents

40482 WoodFocus esite uus. - Rakentaja.fi