ABC Euroopassa – ABC i Europa

Kaksitoista eri tapaa oppia lukemaan Tolv olika sätt att lära sig läsa

ABC EUROOPASSA Kaksitoista eri tapaa oppia lukemaan

Aapiskirjanäyttely 11.4.- 10.5.2015 Rikhardinkadun kirjasto Rikhardinkatu 3, Helsinki ma-to 9-20, pe 9-18, la-su 10-16

ABC Euroopassa kirjanäyttely on kansainvälisen kulttuuri-instituuttien EUNIC-verkoston (European Union National Institutes for Culture) vuoden 2015 projekti Suomessa. Esillä on viitisenkymmentä ensimmäisen luokan lukukirjaa kahdestatoista EU-maasta: Islannista, Italiasta, Itävallasta, Liettuasta, Norjasta, Puolasta, Ranskasta, Ruotsista, Saksasta, Tanskasta, Unkarista ja Virosta.

Lukemaan oppiminen on tärkeä virstanpylväs lapsen henkilökohtaisen kehityksen kannalta. Ensimmäisillä positiivisilla lukukokemuksilla on suuri vaikutus siihen, että lapselle kehittyy elinikäinen myönteinen suhde lukemi-seen. Sujuva lukutaito, luetun ymmärtäminen ja kiinnostuksen kehittäminen erilaisia tekstejä kohtaan ovat edellytys yhteiskunnalliseen elämään osallis-tumiselle ja tulevalle ammatilliselle kehitykselle.

Näyttely esittelee eri konteksteissa ja eri metodein tapahtuvaa lukemisen opiskelua näissä Euroopan maissa — ja samalla maiden kieliä ja kulttuureja, siis monikielistä Eurooppaa. Kirjat ovat yleisön ulottuvilla vapaasti selailtavissa.

Näyttely on suunnattu erityisesti kouluryhmille, jotka voivat sen avulla muiden maiden koululaisten arkeen. Näyttely on kuljetettava, helposti erilaisiin tiloihin muokattava näyttely, joten se tulee varmasti olemaan esillä useassa suomalaisessa kirjastossa.

Järjestäjät: Goethe-Institut Finnland, Italian kulttuuri-instituutti, Itävallan suurlähetystö, Liettuan suurlähetystö, Pohjoismainen kulttuuripiste, Puolan suurlähetystö, Ranskan instituutti, Unkarin kulttuurikeskus, Viron instituutti

ABC I EUROPA Tolv olika sätt att lära sig läsa

Bokutställning 11.4.- 10.5.2015Rikhardsgatans bibliotek Rikhardsgatan 3, Helsingfors må-to 9-20, fre 9-18, lö-sö 10-16

ABC i Europa – utställningen är ett samarbete mellan kulturinstituten inom en grupp som kallas EUNIC (European Union National Institutes for Culture). Denna utställning är gruppens satsning för 2015. Ca. 50 skolböcker presen-teras i utställningen från 12 olika EU-länder. Följande länder är med: Island, Italien, Österrike, Litauen, Norge, Polen, Sverige, Tyskland, Danmark, Ungern och Estland.

Att lära sig läsa är verkligen viktigt för barn och kan karaktäriseras som en milstolpe i barnets liv. Den första positiva läsupplevelsen är avgörande då barnet utvecklas till en läsande individ. Att kunna läsa flytande, textförståel-se och ett intresse för text är viktigt med tanke på delaktighet i samhället. Läsande är också avgörande för den enskilda professionella utvecklingen vad gäller yrke eller uppdrag.

Utställningen beskriver hur man lär sig att läsa i dessa Europeiska länder. Samtidigt beskriver utställningen de olika språken som talas samt kultur-skillnader i ett mångkulturellt Europa. Det är tillåtet att bläddra i böckerna.

Utställningen riktar sig främst till skolgrupper, som på detta sätt kan bekanta sig med andra barns skolvardag i andra länder. Det är lätt att flytta utställningen och den kan anpassas till olika utrymmen, vilket betyder att utställningen säkerligen kommer att synas i många bibliotek i Finland.

Arrangörer: Goethe-Institut Finnland, Italienska kulturinstitutet, Österrikes Kulturcentrum, Litauens kulturinstitut, Kulturkontakt Nord, Polens ambassad, Franska institutet, Ungerska kulturinstitutet, Estland institutet

ITALIA

Italiassa lapset aloittavat koulun kuusivuotiaina, ja sitä ennen monet käyvät päivähoidossa. Lukemaan opitaan yleensä koulussa, mutta jotkut myös opettelevat ja oppivat lukemaan itsenäisesti jo ennen koulun alkua tai osaavat kouluun mennessään jo lukemisen perusteet.

Lukemaan opettamisessa käytetään italialaisissa kouluissa pääasiassa kahta menetelmää. Globaalia menetelmää käytettäessä lauseita ja niiden merkityk-siä tutkitaan kuvien avulla. Alussa siis keskitytään kuvan ja lauseen merki-tyksen purkamiseen eikä niinkään kirjainmerkkeihin ja sanoihin. Tämän jälkeen lauseen sanat käsitellään yksitellen jakamalla ne tavuihin, ja näin lapsi oppii yhdistämään sanan graafisen muodon, äännösasun ja merkityk-sen toisiinsa. Fonologisessa menetelmässä taas lähdetään liikkeelle yksittäisistä kirjaimista ja niiden äännösasusta, yhdistetään kirjaimia tavuiksi ja tavuja sanoiksi. Lukemaan ei opeteta eikä opita yleensä tiukasti yhden menetelmän avulla, vaan molempia yhdistellen.

ITÄVALTA

Itävallassa lapset opettelevat lukemaan seitsemän vuoden ikäisinä. Periaat-teena on havainnollinen ja elämänläheinen oppiminen. Opettajat tukevat lasten kielellistä kehitystä huomioimalla heidän elinolonsa opetuksessaan.

Lapsia opetetaan käsittelemään tekstiä avoimesti ja luovasti; niinpä koulut käyttävät hyväkseen myös eri viestimien monipuolista tarjontaa. Aluksi pyritään herättämään oppilaiden innostus lukemista kohtaan, jotta he löytäi-sivät lukemisen ilon ja kiinnostuisivat erilaisista teksteistä. Suullinen kielen opetus ja lukemaan oppiminen tukevat toisiaan.

Tärkeää lukemisen oppimisessa on äänteiden tunnistaminen ja niiden yhdistäminen yksittäisiin kirjaimiin. Kirjaimia opetellaan ja harjoitellaan paitsi koulukirjoja usein myös erityisiä kirjainvihkosia käyttäen. Apuna käytetään hauskoja kuvia ja monipuolisia kertomuksia. Lukemista harjoi-tellaan eri tavoin, esim. opettaja lukee ääneen, luetaan tekstejä joko hiljaa, parin kanssa tai ryhmässä. Lapsille annetaan aina mahdollisuus miettiä luetun sisältöä, keskustella siitä ja reagoida siihen. Opettaja motivoi oppilai-ta ottaen huomioon heidän mielenkiintonsa kohteet.

LIETTUA

Liettuassa lapset aloittavat ensimmäisen luokan seitsenvuotiaina. Alkuope-tus kestää neljä vuotta. Kiinnostusta kirjoihin ja maailmaan herätellään jo ennen koulun alkua. Alaluokilla lapsille opetetaan liettuan kieltä, äidinkieltä, vieraita kieliä, matematiikkaa, taideaineita jne.

Liettuan kielen ja oman äidinkielen tunneilla pyrkimyksenä on ymmärtää lukemisen merkitys, oppia lukemaan painettua sekä käsin kirjoitettua tekstiä, kiinnostua kirjoista ja lasten lehdistä, oppia pitämään kirjoista huolta ja etsimään tietoa sana- ja tietokirjoista yhdessä vanhempien kanssa. Lapsia opetetaan myös jakamaan vaikutelmiaan luetusta proosateoksesta tai sen otteesta. Runouden lukeminen ja lausuntataidon kehittäminen ovat myös alakoulun opetuksen tavoitteena. Lapsia kannustetaan osallistumaan runonlausuntakilpailuihin sekä lukemaan liettualaista lastenkirjallisuutta ja ulkomaisten kirjailijoiden teoksia sekä jakamaan vaikutelmiaan niistä muiden kanssa. Usein lapset lukevat ikäisilleen tarkoitettujen kirjojen lisäksi myös aikakaus- ja sanomalehtiä.

Liettualaisille oppikirjoille on ominaista korkea painolaatu ja mielenkiin-toinen yhtenäistetty sisältö, kiinnostusta herättävät tekstit ja visuaalisuus. Oppikirjaa selaillessaan alakoululainen voi löytää erilaisia mahdollisuuksia tutustua maailmaan. Jokaisella oppikirjan osalla on tietty teema, joka yhdistää opetettavia aineita (ympäristöoppi, äidinkieli, matematiikka, kuvaamataide, musiikki, tanssi ja etiikka). Oppikirjasta on myös paljon apua opettajalle oppituntien valmistelussa.

Foto: Alexandra Wochinger

POHJOISMAAT

Tanskassa, Norjassa, Färsaarilla ja Islannissa lapset aloittavat koulukäynnin 6-vuotiaana ja peruskoulu kestää kymmenen vuotta. Suomessa ja Ruotsissa koulu alkaa 7-vuotiaana ja peruskoulu kestää yhdeksän vuotta.

Pohjoismaissa koulutus rakentuu arvoille, avainasemassa ovat demokratia ja yksilön oikeus hyvään koulutukseen. Liki 80% pohjoismaalaisista puhuu tanskaa, norjaa tai ruotsia äidinkielenään. Kielet ovat lähellä toisiaan, mikä on etu monessa tilanteessa: Osaamalla yhden kielistä ymmärtää muitakin. Peruskoulussa pyritään huomioimaan oppilaan lähtökohdat. Jos lapsella on oppimiseen tai sosiaalisiin taitoihin liittyviä vaikeuksia, emotionaalisia tai fyysisiä esteitä, hänellä on oikeus tukiopetukseen. On tärkeää muistaa, että Pohjoismaissa puhutaan monia muitakin kuin skandinaavisia kieliä. Maahanmuuttotausta huomioidaan aina opetusta suunniteltaessa.

Pohjoismaissa panostetaan lukemisen ja kirjoittamisen opettelussa teknisiin välineisiin ajatuksena ”kynä ja paperi ulos, tietokone ja muut tekniset välineet sisään”. Uskotaan ensiluokkalaisen oppivan näin nopeammin lukemaan ja kirjoittamaan. Menetelmän nimi on ”kirjoittamalla lukemaan”.

Eroavuuksia:

• Tanskassa lapset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan myöhemmin kuin muissa Pohjoismaissa. Tämä johtuu siitä, että tanskan kieltä äännetään eri tavoin kuin kirjoitetaan, sanojen viimeisiä kirjaimia on lausuttaessa vaikea erottaa.

• Suomalaislasten lukutaito on ollut perinteisesti maailman kärkeä. Tilanne näyttää kuitenkin muuttuvan, ja asiasta ollaan huolestuneita.

• Ruotsissa koulu on noussut poliittisen keskustelun aiheeksi. Ruotsalaista koulua on kritisoitu paljon, sillä Ruotsi ei ole pärjännyt kansainvälisessä vertailussa yhtä hyvin kuin aiemmin. Yksi syy voi olla yksityisten kou-lujen suuri määrä. Koulujen välillä on Ruotsissa huomattavia eroja.

RANSKA

Ranskassa lähes kaikki lapset käyvät 3–5-vuotiaina leikki-/esikoulua (école maternelle). Osa aloittaa koulutaipaleensa pian kaksi vuotta täytettyään. Maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen julkinen koulujärjestelmä antaa pie-nille oppilaille hyvät valmiudet varsinaisen lukemisen opettelemiseen, sillä leikkikouluvuosina lapset oppivat jo esimerkiksi tunnistamaan etunimensä, viikonpäivät sekä muita tärkeitä avainsanoja.

Varsinainen oppivelvollisuus alkaa 6-vuotiaana eli vuotta aiemmin kuin Suomessa. Myös lukemaan opetteleminen alkaa toden teolla tuolloin. Ala-asteella ranskalaislasten kouluviikko on 24 tunnin mittainen ja koulu-päivät melko erilaisia kuin Suomessa: Koulua käydään yleensä noin puoli yhdeksästä puoli viiteen, mutta keskipäivällä on pitkä, kahden tunnin lounastauko. Välitunteja ei sen sijaan ole joka tunnin välissä.

Ranskaa opetellaan lukemaan ja kirjoittamaan hieman eri tavoin kuin suomea tai ruotsia, nimittäin ranskan kielessä kirjoitetut aakkoset eivät läheskään aina vastaa lausuttuja äänteitä. Ranskassa on 26 aakkosta ja 37 erilaista äännettä eikä kaikkia kirjaimia lausuta ollenkaan. Esimerkiksi sana susi kirjoitetaan ranskaksi loup, mutta äännetään yksinkertaisesti lu. Niinpä ranskalaisten lasten on kirjainten tunnistamisen lisäksi opeteltava myös tunnistamaan, miten kirjaimet ääntyvät osana erilaisia tavuja. Esimerkiksi kotia merkitsevässä sanassa maison kirjainyhdistelmä ”ai” ääntyy eri tavalla kuin kättä tarkoittavassa sanassa main. Lisähaastetta lukemisen ja kirjoittamisen oppimiseen tuovat lukuisat ääntämykselliset ja kieliopilliset poikkeukset. Sanan lausuminen voi olla sama vaikka sanan kirjoitusasu ja merkitys eivät vastaa toisiaan, esimerkiksi sanat mai (toukokuu), mes (minun), mais (mutta) lausutaan kaikki samalla tavalla. Ranskalaislapset joutuvat harjoittelemaan oikeinkirjoitusta paljon myös saneluiden muodossa.

Koska maan ainoa virallinen kieli on ranska, kaikki julkisten koulujen oppi-laat opettelevat lukemaan ja kirjoittamaan ranskaa. Luku- ja kirjoitustaitoja harjoitellaan koulukirjojen ja harjoitusvihkojen lisäksi leikkien, pelaten sekä runojen, riimien ja laulujen avulla.

PUOLA

Puolassa astui 2014 voimaan esiopetusta koskeva laki, joka koskee 6-9 –vuotiaita 1.-3.-luokkien oppilaita. Oppitunteja pitää yleensä yksi opetta-ja, joka toimii myös luokanvalvojana. Varhaisopetuksessa ei anneta numero-arvosanoja, vaan todistuksessa on sanallinen kuvaus oppilaan edistymisestä ja aktiivisuudesta. Oppitunteja ei ole jaettu eri oppiaineisiin, vaan opettajat antavat integroitua opetusta. Kolmen vuoden jälkeen oppilaat suorittavat kokeen, jolla arvioidaan heidän tietojaan.

Puolalainen aapinen (Nasz Elementarz) ei ole aivan tavanomainen kirja, vaan se soveltuu myös vammaisten lasten tarpeisiin. Kirjan tehtävät, kysymykset ja inspiroivat osiot on rakennettu tavalla, joka innostaa oppilas-ta eri aktiviteetteihin ja tukee hänen henkilökohtaista oppimistaan. Opetus-ministeriön laatima oppikirja koostuu neljästä osasta. Kirja opettaa yhteis-työtaitoja sekä itsenäistä ja luovaa ajattelua sekä käsittelee aiheita, jotka koskevat koulua, liikenneturvallisuutta, käyttäytymistä, kotia ja perhettä tai vaikkapa siitä, kuinka tulee toimia, kun sairastuu. Lapsille opetetaan ekolo-gista ajattelua, he oppivat kokemaan luokan yhteisönä, jossa on tilaa myös liikuntarajoitteisille ja ulkomaalaistaustaisille ikätovereille. Oppikirjassa on paljon värikkäitä kuvia mielenkiintoisia kaunokirjallisia tekstejä, jotka edis-tävät lasten kykyä muodostaa mielikuvia ja rohkaisevat heitä ilmaisemaan mielipiteitään. Aapisessa on niin puolan kielen ja matematiikan kuin myös luontoa ja yhteiskuntaa käsittelevien aiheiden sekä taideopetuksen element-tejä. Työkorttien ja kirjainvihkojen harjoitukset korreloivat tiivisti oppikirjan kanssa. Tehtävät on tehty mutkattomiksi ja lyhyiksi, mikä edistää oppilaiden itsenäistä työskentelyä.

Oppikirja on ilmainen, ja kirjaa opetuksessaan käyttävät koulut voivat hakea jopa rahallista tukea — 75 Puolan zlotya oppilasta kohden. Ennen kirjan julkaisemista opetusministeriö halusi ottaa huomioon myös julkisen mielipiteen: Aapisen oli nähtävillä ministeriön verkkosivulla ja peräti noin 60.000 ihmistä osallistui keskusteluun sen sisällöstä. Suunnitelmissa on, että tulevaisuudessa myös ylempien luokkien oppikirjat olisivat ilmaisia.

Näyttelyssä on myös neljää oppikirjaa, jotka on tarkoitettu kansallisten ja etnisten vähemmistökielien (liettua ja valkovenäjä) sekä paikallista kieltä (kašubi) puhuvien yleisopetukseen. Kirjoja voi käyttää opetuksen tukena.

SAKSA

Saksassa koulu alkaa sinä vuonna, kun lapsi täyttää 6 vuotta. Koulu kestää osavaltiosta riippuen 9–10 kouluvuotta. Ennen koulun alkua voivat lapset mennä päiväkotiin (Kindergarten) tai esikouluun, jotta varsinaisen koulun aloittaminen olisi helpompaa. Tämä on vapaaehtoista, useimmiten maksullis-ta ja riippuu paikallisesta tarjonnasta. Pienille lapsille ei ole varsinaista luku-suunnitelmaa, mutta monissa esikouluissa ja päiväkodeissa lapset tutustuvat lukemiseen ja kirjoittamiseen sopivien kirjojen avulla. Esikoulua voi olla esimerkiksi kaksi iltapäivää viikossa päiväkodin yhteydessä.

Systemaattinen lukemisen opetus alkaa ensimmäisenä kouluvuonna ja on yksi peruskoulun tärkeimpiä tehtäviä. Laajalle levinnyt metodi on niin kutsuttu analyyttis-synteettinen metodi: Helppojen sanojen — kuten Oma (isoäiti) — avulla opitaan sanojen osat, kirjaimet ja tavut. Sen jälkeen opitaan muodostamaan uusia sanoja. Saksan kieli eroaa suomenkielestä esimerkiksi siinä, että kaikki substantiivit kuuluvat johonkin sukuun, joita on kolme – maskuliini, feminiini ja neutri (der, die, das).

Monissa kouluissa käytetään aapisia, jotka sisältävät kertomuksia ja lukutekstejä. Aapiseen liittyy usein harjoituksia sekä kotona että koulussa

tehtäviksi. Oppimateriaali on yleensä maksutonta.

Lukemista yritetään edistää myös koulun ulkopuolella esimerkiksi uuden Lesestart (lukustartti) -projektin avul-la. Lapset saavat kahdeksan vuoden aikana kolme erilaista lukupakettia: ensimmäisen yksivuotiaina lastenlääkäriltä vuositarkastuksen yhteydessä, toisen kolmivuotiaina kirjas-toista ja kolmannen vuonna 2016 koulun alkaessa.

UNKARI

Unkarilaislapset aloittavat koulunkäynnin kuusivuotiaina. Alaluokilla unkarin kielen ja kirjallisuuden opetuksessa luodaan perusta myöhempää opetusta varten. Opetus lähtee liikkeelle siitä, mitä kotona ja päiväkodissa on opittu, ja kehittää perusteellisesti lasten puhe- ja ymmärtämistaitoja. Lapset pää-sevät tutustumaan uusiin tapoihin käyttää kieltä — he oppivat lukemaan ja kirjoittamaan. Lisäksi tutustutaan oikeinkirjoituksen, tekstinymmärtämisen ja -tuottamisen perusteisiin.

Opetusmenetelmien valinnassa ja opetuksen tahdissa otetaan huomioon lasten yksilölliset ominaisuudet, jotta lapselle kehittyy myönteinen suhde lukemiseen.

Jo 1.–4. luokalla opetellaan luetun syvällisempää ymmärtämistä ja tulkintaa, kriittistä ja luovaa lukemista sekä harjoitellaan ilmeikästä ääneenlukua. Oppilaat saavat myös perustietoja unkarin kielen rakenteesta sekä suullisen ja kirjallisen kielenkäytön säännöistä. Kielenkäyttö muuttuu vaistomaisesta tietoisempaan suuntaan.

Opetuksella pyritään luomaan edellytykset sille, että lapset oppivat kommunikoimaan sujuvasti ja monipuolisesti niin suullisesti kuin kirjallisestikin.

VIRO

Virossa koulu aloitetaan 7-vuotiaana. Koulut ovat hyvin erikokoisia. Viron pienimmässä koulussa opiskelee vähemmän lapsia kuin jonkun ison koulun tavallisessa luokassa. Yhden luokan ihanteellinen koko on 24 oppilasta, tällaisia luokkia onkin eniten.

Lukuvuosi alkaa 1. syyskuuta. Silloin lapset pukeutuvat juhlallisesti ja vievät opettajille kukkia. Lukuvuosi käsittää vähintään 35 viikkoa ja se jaetaan neljään jaksoon. Syys- ja kevätloma kestävät yleensä viikon, joululoma noin kaksi ja puoli viikkoa. Koulu päättyy tavallisesti kesäkuun ensimmäisellä viikolla, jota seuraa pitkä kesäloma.

Koulut noudattavat valtiollista opetussuunnitelmaa ja laativat sen perusteel-la omat opetussuunnitelmansa. Näin ollen ei ole suurta väliä, mitä koulua oppilas käy. Koulu on Virossa kaikille ilmainen. Myös oppikirjat ja oppimate-riaalit ovat peruskoulussa maksuttomia.

Koulumenestystä arvioidaan asteikolla 1–5: arvosana 5 on erinomainen, 4 hyvä, 3 tyydyttävä, 2 puutteellinen ja 1 heikko. Koulu voi käyttää myös toisenlaista arviointijärjestelmää. 1.–6. luokkien oppilaita voidaan arvioida myös sanallisesti. Heikommin menestyvien oppilaiden on mahdollista saada tukiopetusta.

Monessa virolaisessa koulussa on käytössä suomalaista Wilma-järjestelmää vastaava e-koulu (e-kool). Sen avulla oppilaiden huoltajat pystyvät päivittäin seuraamaan lastensa koulumenestystä ja poissaoloja sekä pitää yhteyttä kouluun ja opettajiin.

Foto

: Ale

xand

ra W

ochi

nger