TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679)

TTS:n tiedote Asuminen, teknologia ja palvelut

8/2013 (679)

Maaseutuperinnön säilyttäminen

Anna-Maija Kartano-Ylén ja Heli Mäntylä, TTS

MUUT

Maaseutuperinnön säilyttäminen -hanke sai rahoi-tuksensa Ykkösakselin elyltä. Hankkeen tavoittee-na oli entisöidä kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus yleisökäyttöön.

Rakennusmateriaalit ja -tekniikka ovat muuttu-neet valtavasti 1930-luvun jälkeen. Kunnostamalla vanha rakennus, noudattamalla samaa tekniikkaa ja käyttämällä samoja rakennusmateriaaleja kuin aikaisemmin, ylläpidetään tietoa perinteisistä käsityötavoista ja rakennusmateriaaleista, mikä saattaa olla tärkeätä myös tulevaisuuden rakenta-misessa.

Ensisijainen lähtökohta arvokkaassa rakennukses-sa on kunnostaminen ja korjaaminen, ei uusi-minen. Männistön mökkiä korjatessa pyrittiin mahdollisuuksien mukaan säilyttämään vanhoja rakennusosia ja -materiaaleja. Korjauskelvottomat rakenteet ja rakennusosat korvattiin rakennuksen alkuperäiseen luonteeseen sopivilla materiaaleilla ja työtavoilla.

Hankkeen taustaaSuomessa vanha rakennuskanta on pieni. Ennen vuotta 1929 rakennettujen rakennusten osuus koko rakennus-kannasta on vain 7,5 %. Niistäkin vain osa on kulttuuri-historiallisesti merkittäviä. Tästä pienestä perinnöstä on syytä pitää hyvää huolta.

TTS:n Sammatin yksikön piha- alueella sijaitseva kult-tuurihistoriallisesti arvokas rakennus, 1923 rakennettu Männistön mökki, entisöitiin yleisökäyttöön museoksi ja kesäkahvilaksi. Elias Lönnrotin perintövaroin rakennetun emännyyskoulun arvokas historia on kerätty yhteen ja

Entisöidyssä Männistön mökissä Elias Lönnrotin emännyyskoulun vanhat ka-lusteet saivat arvoisensa ympäristön. Kuvat Heli Mäntylä, jollei muuta mainita.

TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679)2

asetettu ensimmäistä kertaa pysyvästi näytteille. Emän-nyyskoulu alkoi Sammatissa jo 1897, jonka jälkeen se on kuulunut keskeisenä osana sammattilaisten elämään ja arkeen. Männistön mökki toimi alkuaikoina talonmie-hen asuntona, myöhemmin se muutettiin asuntolaksi.

Työtehoseuralla on vahva korjausrakentamisen osaa-minen. Rakentamisen yksikössä opetusta annetaan ver-hoilijoille, entisöijille ja sisustajille.

Maaseutuperinnön säilyttäminen -hankkeen avulla haluttiin säilyttää jälkipolville käyttökuntoisena alueen vanhin rakennus. Lisäksi haluttiin esitellä tapoja enti-söidä vanha rakennus alkuperäistä muistuttavaan kun-toon. Entisöinnissä pyrittiin käyttämään alkuperäisiä materiaaleja ja työmenetelmiä.

LähtökohtaMännistön mökki oli ollut tyhjillään viimeiset parikym-mentä vuotta. Rakennuksessa oli pidetty peruslämpö yllä öljylämmityksen avulla. Kuntokartoitus oli tehty kymmenen vuotta sitten, jolloin rakennuksessa oli ha-

Korjausrakentaminen eli saneeraus tarkoittaa olemassa olevan rakennuksen tai muun rakennelman laajaa yhdellä kertaa tapahtuvaa korjaamista tai muuttamista. Rakennuk-sen tai muun rakennelman kestoiän aikana näin laajoja toimia tehdään vain muutaman kerran. Korjausrakentamiseen liittyy usein rakenteiden ja laitteiden kunnossapitoa, jota tehdään myös kiinteistön ja rakenteiden hoitoon liittyvänä työnä.

Sen mukaan onko korjausrakentamisen tavoitteena muuttaa, kasvattaa vai säilyttää rakennusta tai rakennelmaa, voidaan toiminnot jakaa seuraavasti:

peruskorjaus on korjausrakentamista, jossa rakennelma korjataan yhtä hyväksi kuin se oli uutena

perusparannus pyrkii ylittämään rakennelman aiemman laatutason ja tekemään toiminnallisuuden entistä paremmaksi

uudistaminen modernisoi esimerkiksi tilajakoa, rakennusosia tai laitteistoja lisärakentaminen laajentaa pinta-alaa rakennuksen tai rakennelman sisä- tai ulko-

puolelle tehtävin uusin rakentein konservointi pyrkii säilyttämään olemassa olevaa rakennustekniikkaa entistäminen eli restaurointi pyrkii palauttamaan entisiä arvoja tai rakennustapoja

eli säilyttämään tai palauttamaan esimerkiksi rakennuksen arkkitehtuuria rekonstruointi on uuden kopion rakentamista hävinneestä rakennelmasta säilynei-

den jäänteiden tai asiakirjojen perusteella.

Männistön mökki ennen entisöintiä. Kuva: Minna Kuusela.

Männistön mökin sisä- ja ulkonäky-miä ennen entisöintiä. Kuvat: Minna Kuusela.

TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679) 3

vaittu muun muassa lahovaurioita väliseinän alaosassa. Kuntokartoituksen yhteydessä lat-tioihin oli avattu moottorisahalla tarkistus-luukkuja, jonka vuoksi vanhoja lattioita ei voitu säilyttää. Tiilinen vesikatto oli samma-loitunut ja osa ulkoseinän alimmista hirsiker-roksista ja vuorilaudoista oli lahonnut. Ulko-ovet olivat hatarat ja alaosastaan lahonneet. Ikkunat olivat kunnostettavissa. Alapohja oli huonosti tuulettuva ja sinne oli tehty aikai-sempien korjaustoimenpiteiden yhteydessä betonivaluja. Mökki oli kuitenkin pysynyt ryhdikkäänä, eikä homevaurioita havaittu.

Parhaiten talossa oli säilyneet kuistit ja ylä-aula portaineen. Niille riitti pelkkä maalaus. Alakerran lattiat ja alapohjan rakenteet jou-duttiin uusimaan lähes kokonaan.

Termex-selluvilla on valmistettu kierrätyspaperista eli pääosin puusta. Kierrätyspaperin uusiokäyttö lämmöneristeeksi moninkertaistaa kierrätyksen ekologisen tehokkuuden. Käytettäessä puupohjaisia rakennusmateriaaleja, kuten selluvillaa, vähennetään rakentamisen ympäristörasitusta alentamalla kasvihuonekaasujen määrää ilmake-hässä.

Vesikaton puhdistusta ja lautojen korjausta. Kuva: Anna-Maija Kartano-Ylén.

Käytetyt maalit ja niiden värisävyt

Ikkunoiden ja ovien pielilaudat, räystäs- ja tuulilaudat, sisäkatot, katto- ja jalkalistat sekä alakerran väliovet

Uula pellavaöljymaali, Pouta (1001)

Ulko-ovet, yläkerran väliovet Uula pellavaöljymaali, Sade (1011)

Kuistien ja yläkerran lattiat Uula pellavaöljymaali, Kaste (1006)

Katinlieko (keittiö).Kanervankukka (sisäetei-nen)

Ritva Kronlund: Niittylei-nikki (emännyyskoululai-sen asuntolahuone)

Ritva Kronlund: Simpukka (alakerran näyttelyhuo-neet)

Ritva Kronlund: Niittylei-nikki (emännän huone)

Suunnittelu ja toteutusMännistön mökin korjausrakentamisen suunnittelusta vastasi arkkitehti Minna Kuu-sela. Hankehausta ja interiöörin suunnitte-lusta vastasi TkT Heli Mäntylä. Esineiden luetteloinnista ja museoinnista vastasivat pro-jektipäällikkö Anna-Maija Kartano-Ylen ja FM Hannele Lahtinen. Piha-alueen kasvillisuuden ja kiveyksien suunnittelusta sekä toteutukses-ta vastasi TTS:n puutarha-ala ja maaraken-nusala (Timo Rinkinen, Tuomo Vainikainen, Mats Wikström, Jukka Korpela ja Vesa Ala-raasakka). Puu- ja sisustusalan Vesa Taipaleen johdolla kunnostettiin muun muassa ikkunat ja rakennettiin uudet ulko- ja väliovet. Muu toteutus TTS:n korjausrakentaminen ja Ra-kennuspalvelu Lasse Morander Oy.

EntisöintiMännistön mökissä uusittiin lämmitysjär-jestelmä. Öljylämmityksestä luovuttiin ja talo liitettiin aluelämpöön, jota tuotetaan uusiutuvalla energialla (hakkeella). Alaker-taan asennettiin vesikiertoinen lattialäm-mitys ja yläkertaan vesikiertoiset patterit. Kaikki sähkö- ja putkivedot uusittiin niiden huonon kunnon takia. Valaistus toteutettiin led-valoilla.

Entisöinti suoritettiin museoviraston val-vonnassa ja ohjeiden mukaisesti. Olemassa olevat materiaalit pyrittiin mahdollisuuk-sien mukaan säilyttämään ja korjaamaan, jos oli tarve. Vanhoja pintamateriaaleja ei revitty pois, jos uuden sai kätevästi päälle. Näin taloon saatiin arkistoitua pala historiaa. Mökkiin ei asennettu kosteussulkuja ja siellä säilytettiin painovoimainen ilmanvaihto. Kor-jaustöissä huomioitiin turvalliset materiaalit, joita ovat puhdas puu ja sen eri muodot: sel-luvilla, tervapaperi ja pinkopahvi. Mökin al-kuperäisistä materiaaleista kerättiin leikekirja säilytettäviksi tuleville sukupolville.

Julkisivut säilytettiin ennallaan. Seinistä uusittiin vaurioituneet osat ja korvattiin

Tapettimallit. Kuvat: Tapettitalo

TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679)4

vastaavilla uusilla tai teetetyillä. Yksi eteisen ikkuna oli paneloitu piiloon, se otettiin esiin. Seinät maalattiin Uulan punamultamaalilla. Ikkunat kunnostettiin TTS:n entisöijien toi-mesta alkuperäisillä työtavoilla ja maalattiin valkoisiksi Uulan pellavaöljymaalilla. Ulko-ovet teetettiin puusepäntyönä alkuperäisien mallien mukaisiksi TTS:n puu- ja sisustusalal-la ja ne maalattiin Uulan pellavaöljymaalilla.

Kantavat rakenteet tarkistettiin. Alapoh-jan osalta ne jouduttiin uusimaan lähes kokonaan. Hirsikehikon lahovaurioituneet hirsikerrat uusittiin pieneltä matkalta poh-joissivulla.

Tiilinen vesikate puhdistettiin sammalees-ta pesemällä se painepesurilla. Rikkoutuneet tiilet korvattiin vastaavilla vanhoilla tiilillä. Vesikatteen räystäs- ja tuulilautojen kosteus- ja lahovaurioituneet osat uusittiin. Laudat maalattiin Uulan pellavaöljymaalilla.

Kuistien ja yläkerran lattiat maalattiin Uulan pellavaöljymaalilla. Myös kattomaali oli kaikkialla Uulan pellavaöljymaali. Seinät päällystettiin sekä alakerrassa että yläkerrassa pinkopahvilla niiltä osin, kuin vanha oli rik-koutunut. Seinät tapetoitiin 1900-luvun alun tapettimalleilla.

Väliovia puuttui ja niistä osa oli pahoin vaurioitunut. Uudet väliovet teetettiin TTS:n puu- ja sisutusalalla ja ne maalattiin Uulan pellavaöljymaalilla. Yläkerran väliovet ovat alkuperäiset, ne maalattiin Uulan pellavaöl-jymaalilla.

Alakerran katoista jouduttiin uusimaan ainoastaan gallerian katto. Isoimmasta huo-neesta ”salista” ja eteisestä löytyi alkuperäi-nen katto hirsineen alaslasketun katon ylä-puolelta. Listoista jouduttiin uusimaan osa. Esimerkiksi isoimmassa huoneessa ¾ listois-ta on alkuperäisiä ja ¼ uusia. Uudet listat tilattiin perinnerakentamisen keskuksesta, Antiikkiverstas Wilma oy:stä

Kuurattu lattia Kuurattu lattia on lankku- tai lautalattia käsittelemättömästä puusta, joka vain kuurataan pellavaöljysaippualla ja kylmällä vedellä. Lattia on siis käsittelemätön. Kuu-ratusta lattiasta on tullut uudelleen suosit-tu vaihtoehto, johtuen sen kauneudesta, kätevyydestä, ympäristöystävällisyydestä ja edullisuudesta.

Kuurattu lattia on kaunis ja vaalea. Ai-koinaan kuurattu lattia syntyi viikoittaisen kuurauksen ja kulumisen tuloksena. Ny-kypäivänä on toisin, ennen kaikkea aidon pellavaöljysaippuan ansiosta. Ei tarvitse kuu-rata itseään näännyksiin vaan kaunis ja likaa hylkivä pinta saavutetaan muutamalla kä-sittelyllä ja parilla huolellisesti tehdyllä kuu-rauksella vuosittain (sekä normaalit pesut

pellavaöljysaippualla ja rätillä). Hyviä käyttö-kokemuksia on saatu myös julkisista tiloista, joissa on perinteinen kuurattu lattia. Kun valitsee kuuratun lattian, niin kaikki lattian käsittely vaihtoehdot tulevaisuudessa ovat yhä mahdollisia. Kuurattu lattia tulee vuosi vuodelta vaan helppohoitoisemmaksi.

Antiikkiverstas Wilman kuurausohje: kas-tele muutama lauta kerrallaan hyvin kylmäl-lä vedellä. Ota pesusoikkoon 10 l kylmää vettä ja lisää joukkoon 2–3 dl nestemäistä suopaa. Kuuraa lattialaudat lautojen pituus-suuntaisesti. Älä koskaan saippuoi kuivaa puuta. Huuhtele pyyhkimällä kylmään ve-teen kastetulla rievulla.

Männistön mökin kuusilankkulattian kuu-rauksessa käytettiin 10 litraa kylmää vettä ja 0,5 litraa pellavaöljysuopaa. Työvälineenä käytettiin keskikovaa kuurausharjaa, sillä juuriharja oli liian kova ja vain liukui pinnalla, liian pehmeä harja taas roiski. Lattiat kuurat-tiin kolmeen kertaan.

Salin lista vaihtuu uudeksi vasemman hirren vasemmalla puolella. Eroa ei juuri huomaa.

Alakerran uusi lattia tehtiin kuusilankku-lajitelmasta, jossa lankkujen leveys vaihtelee 15–30 cm. Kuusilankkulajitelma tilattiin Metsänkylän kartanon navetas-ta. Pintakäsittelyksi valittiin pellavaöljysuo-pakäsittely Antiikkivers-tas Wilman ohjeiden mukaisesti. http://www.antiikkiverstas.com/verkkokauppa/lattian_kasittely_kuuraamal-la_pellavaoljysuovalla

KeittiöTyötehoseuran Ekologinen keittiö -hank-keessa saatujen oppien mukaisesti keittiö haluttiin rakentaa aikaa kestäväksi ja ekolo-giseksi. Runkomateriaaliksi valittiin vaneri. Liimapuulevystä tehdyt ovet päällystettiin koivuviilulla. Tasot tehtiin Lappeenrannan teknisessä yliopistossa nano-pinnoitteisina kierrätysmateriaalista. Kodinkoneet ovat Mielen energiatehokkaita malleja. Oraksen vettä säästävä elektroninen hana lisää käy-tettävyyttä, samoin kuin Stalan Combo-allas. Liesituuletin on Savo-Saferan turva-liesituuletin, joka on ainoa liesiturvaratkaisu, joka vahinkojen ennaltaehkäisyn lisäksi myös sammuttaa syttyneen rasvapalon. Tilassa on esillä ja käytössä myös Työtehoseurassa kehi-tetty kierrätyskaappi, johon voi lajitella 7–8 jätejaetta. Samoin Työtehoseurassa vuonna 1944 kehitetty kuivauskaappi on päässyt keittiöön esille. Keskeisenä elementtinä keit-tiössä on puhtaasti palava leivinuuni.

TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679) 5

Leivinuunien kehitys ja tutkimus on ollut vähäistä, eikä niiden päästötutki-muksia ole juuri tehty. Vuodesta 1980 lähtien Hyytiäinen on kehittänyt ja mittauttanut palotapahtumaa erilai-sissa tulisijoissa, jotta päästöt saataisiin mahdollisimman vähäisiksi ja tulisi-jan toiminta asumiseen soveltuvaksi. Oppia on otettu muun muassa isojen teollisuuslaitosten tulisijoista.

Männistön mökkiin muuratun lei-vinuunin vähäpäästöisyys perustuu ilmanjakoluukkuun, joka jakaa ilman kahteen osaan: ensiö- ja toisioilmaan. Edellisen avulla puut kaasutetaan ja jälkimmäisen avulla puut sitten pol-tetaan. Tämä tapahtuu leivinuunin alaosassa, tulipesässä, jonka lasiluukun läpi näkee toisioilmasuihkeitten tulon puupilkeitten yläpuolelle.

Jos pesän tunkee liian täyteen, latoo puut väärin tai lisäilee puuta kesken polton miten sattuu, päästöjä lähtee ilmoille moninkertaiset määrät.

InteriööriEntisöidyllä Männistön mökillä on nel-jä käyttötarkoitusta: se toimii TTS:n opiskelijoiden oppimisympäristönä, Elias Lönnrotin emännyyskoulumu-seona, kesäkahvilana ja kokoustilana. Nämä toiminnot asettivat reunaehdot sisätilojen suunnittelulle.

Vain näyttelykäytössä olevat huo-neet sijoittuvat yläkertaan, siellä on nähtävillä emännyyskoululaisen asun-tolahuone Impivaara ja emännän työ-huone asiaankuuluvine aparaatteineen. Tilassa on muun muassa kangaspuut

vuodelta 1843 ja harvinainen käsikäyt-töinen pyykinpesukone nimeltään Emännän apu eli kotoisasti ”Ämmän tappaja”.

Alakerran yksi huone on varattu galleriaksi, jossa vitriineihin on koottu kotitalousesineistä koostuva näyttely. Monet kotitalousesineet ovat sellaisia, joiden käyttötarkoitusta voi vain ar-vailla.

Alakerran isoin huone muistuttaa vanhan emännyyskoulun salia chip-pendale-kalusteineen ja arvokkaine rintakuvineen. Huone onkin nimetty Berttan saliksi koulun pitkäaikaisen opettajattaren Bertta Ervilän mukaan. Huone toimii kahvilasalina ja kokousti-lana. Inspiroivan ympäristön toivotaan lisäävän tilan käyttöastetta. Kesäaikaan kahvila levittäytyy vilpoisalle kuistille ja avaralle terassille, jossa voi nauttia kah-vilan antimista ja aistia historian havi-naa vanhojen puiden siimeksessä.

Männistön mökistä löytyy koko koulun historian ajalta lähes jokaisen vuosikurssin valokuva. Niitä katselles-sa voi vain arvailla askelten määrää, joka valmistumishetkeen mennessä on otettu keittiössä, käsityösalissa, kas-vihuoneella, pihamaalla, navetassa ja kanalassa.

Mökin ympäristöMökkiin on sisäänkäynti talon molem-milta puolilta, kahden eri kuistin kautta. Esteettömästi mökkiin pääsee mökin sivulle asennettua luiskaa pitkin. Luis-ka kätkeytyy kauniisti pergolan taakse levittäytyen terassiksi, josta käydään si-sään. Terassi tehtiin lehtikuusesta, joka vanhenee käsittelemättömänä kauniisti.

Mökin monikäyttöisyyttä lisää mö-kin vierellä oleva ulkokeittiö, jossa on viherkatto ja vähäpäästöinen ulkolei-vinuuni. Kivetyllä alueella on muun muassa rosvonpaistikuoppa, jossa val-mistuu päivässä herkullinen rosvopaisti hehkuvien kivien avulla.

Mökin ympärille rakennettiin viehät-tävä puutarha istutusalueineen, joka paitsi ilahduttaa kävijää, myös toimii TTS:n puutarha-alan opiskelijoiden oppimisympäristönä kasvien tunnis-tuksessa.

Keittiön ei ole tarkoitus olla museo, vaan se suunniteltiin toimimaan kahvilan keittiönä ja myyntipisteenä sekä oppimisympäristönä. Samalla se edustaa nykyajan kes-tävää ja ekologista arkkitehtuuria, joka sopii erityisen hyvin korjausrakentamiskohteisiin.

Entisöity Männistön mökki museoineen ja ulkokeittiöineen tarjoaa virikkeellisen ympäristön sekä matkailualan opiskeli-joille että ympäristön asukkaille.

TulisijaKeittiöön muurattiin Suomalaiset Tulisijat ry:n kansain-välisen muurausleirin ja TTS Talonrakennus hormi- ja tulisijamuurauskurssin yhteishankkeena puhtaasti pala-va leivinuuni, jollaisia Suomessa on vasta muutama. Tu-lisijan suunnitteli ja muuraustöitä johti arkkitehti Heikki Hyytiäinen.

TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679)6

Kuvia Galleriasta

Vitriini 1. Vitriinissä on esillä oppilaitoksen vanhoja posliiniastioita, joista Elias Lönn-rotin perheelle kuulunut astiasto on yksi arvokkaimmista.

Vitriini 2. Vitriiniin on kerätty sinisävyisiä pos-liiniastioita, joista vanhimmat ovat Arabian varhaisvaiheen tuotantoa.

Vitriini 3. Hackman toi 1920-luvulla markki-noille uutuuden: ruostumattoman teräksen. Hackmanin Sorsakoski aterimet ovat alkupe-räispakkauksissa.

Vitriini 4. Vitriinissä on erilaisia leivontatar-vikkeita ja muita kotitalousesineitä. Alahyl-lyllä on nykyaikaisen vohveliraudan edeltäjä, valurautainen vohvelipannu.

Vitriini 5. Vitriinin keskivaiheilla on 1800-lu-vun maitosiivilä, jossa maito siivilöitiin havujen avulla. Sen yläpuolella on kynttilä-sakset seinätelineellä ja puinen jauhovakka. Juustomuotit ovat kuluneet kovassa käytös-sä vaaleiksi.

Vitriini 6. Vitriinin erikoisin esine on jäätelö-kone, jossa jäätelö tehtiin veiviä pyörittämäl-lä. Suola ja jääpalat puuastian ja metallias-tian välissä kylmensivät jäätelön. Alempana on erilaisia hakkureita, joilla pienennettiin niin lihaa kuin juureksiakin.

TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679) 7

Eteiskäytävän seinillä on kuvia Elias Lönnrotin emännyyskoulun opiske-lijoista. Vanhat piirongit kunnostettiin Elias Lönnrotin säätiön varoin.

Vanha seinäpuhelin on L.M. Ericsson & co:n leveä (250 mm) malli. Se on AB 520:n edeltäjä ja oleellises-ti sitä harvinaisempi. Se eroaa tästä vain yksityiskohdissa. Ylä- ja alakoriste on hieman pitempi, pa-ristokotelon kannen keskiosa on päällys-tetty pähkinäpuulla ja kirjoitusalustan päällä on valkoinen muistiinpanolevy, johon voi tehdä mer-kintöjä lyijykynällä ja pyyhkiä ne pois myöhemmin. Tässä puhelimessa on jo käytetty kuulotorvea eli luuria kiinteän mikrofonin ja kuu-lokeputken sijasta. Puhelinta kutsutaan ”Commonwealth-malliksi” (kansan-yhteisömalli), koska sitä toimitettiin paljon ulkomaille ja erityisesti kansanyh-teisön maihin. Nu-mero 345, mallivuosi 1897. Lähde: Elisan puhelinmuseo.

Salin toisessa päässä on chippendale-kalusto, jonka oppilaitos on saa-nut lahjoituksena. Salin verhot ovat kudottua pellavaa ja matot villaa. Myös ne on saatu lahjoituksena museolle. Monet ryijyt ja seinävaatteet kertovat käsityön arvostuksesta ja opituista taidoista.

Salin merkittävimpiin esineisiin lukeutuu vanha kirjahylly, joka on täynnä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun arvokkaita kirja-aarteita.

Männistön mökin interiööriä

TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679)8

Emännyyskoululaisen asuntolahuone Impivaara

Emännän työhuone

Emännän työhuoneen esineistöön kuuluu kangaspuiden lisäksi poljettava ompelukone, rukki ja erilaisia kerinpuita. Taulut seinillä kertovat oppilaitoksen historiasta.

Pyykinpesun apuvälineitä kehitettiin nyrkkipyykkiä korvaamaan; kuvassa Emännän apu -pesukone, pesupallo ja pyykkilauta.

Silitysraudat olivat valurautaisia ja painavia. Lämpö niihin saatiin lämmittämällä rauta tai sen sisälle laitettava panos ensin hellalla.

Asuntolahuoneessa levättiin raskaiden opiskelupäivien jälkeen. Vapaa-aika kului usein käsitöitä tehdessä. Huoneen jakoi useampi oppilas. Opiskelijat lämmittivät itse huoneensa puulämmitteisellä uunilla.

1930-luvulla nukuttiin levitettävässä hetekassa. Seinävaate piti kyl-mää loitolla.

Lihan paloittelu tapahtui kirveellä, siksi alusta sai olla tukeva. Raskasta vedenkantoa voitiin helpottaa kahlulla eli ikeellä. Myöhemmin Työ-tehoseurassa kehitettiin ämmänlänget, jotka todettiin tutkimuksissa vähemmän rasittaviksi.

TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679) 9

MUSEON KYMMENEN HELMEÄ1. Elias Lönnrotin perheen astiasto2. Utarepöytä lypsyharjoitteluun3. Emännän Apu -pesukone4. Sokeritoppaleikkuripöytä5. Perunajauhomylly6. Vuoden 1843 kangaspuut7. Veivattava jäätelökone8. Koulun alkuperäinen urkuharmoni9. Bertta Ervilän (opettajana 1906–1956) käsi-

työohjekirja 10. Maiju Gebhardin suunnittelema astian-

kuivauskaappi

1. Elias Lönnrotin perheen astiastoLounelan perhe lahjoitti museolle Elias Lönnrotin perheelle kuuluneesta astiastosta osan, jäljellä on iso vati ja liemikulho. Astiasto on valmistettu noin 1850-luvulla. Tuolloin Englannissa kehitettiin siir-tokuvamenetelmä, joka laski hintoja. Vadin ku-viointi kuvaa Liverpoolissa sijaitsevaa St George´s Pier Head:n suolavesikylpylää mereltä päin. Mai-sema-aihetta kiertää kukkakuviointi. Astiaston kuviot ovat väriltään harmaita.

2. Utarepöytä lypsyharjoitteluunEmännän opintoihin kuului lypsämisen oppimi-nen. Harjoittelu käynnistettiin lypsysimulaattorilla, jonka avulla sai hieman tuntumaa siihen, millaista työ on.

3. Emännän apu -pesukone1900-luvun vaihteessa pyykkiä pestiin vain muu-taman kerran vuodessa: syksyllä riihitöiden pää-tyttyä riihipyykki, mahdollisesti joulupyykki ja hel-luntain aikaan talvipyykki. Kesällä pyykkiä pestiin useammin. Pesuaineena käytettiin koivutuhkasta valmistettua lipeää tai saippuaa, jota valmistettiin teuraseläinten jätetalista. Ennen pesukoneiden ai-kaa pyykki pestiin käsin muuripadoissa ja paljuissa pyykkilautojen ja pesukarttujen avulla. Naiset ko-koontuivat pyykkipäivänä vesistöjen äärelle, sau-noihin ja kaupungeissa pyykkitupiin.

Pyykinpesu oli raskasta työtä ja siksi sitä pyrit-tiin jo 1800-luvun lopulla keventämään erilaisilla käsikäyttöisillä koneilla. Töpinä-niminen ”kone” kehitettiin 1930-luvulla. Kun kampea pyöritet-tiin, olakkeet liikuttivat pyykkiä tynnyrimäisen rummun sisällä. Toinen kehitelmä oli Emännän apu -niminen pesulaite, johon 40-luvun lopulla liitettiin myös moottori. Näillä alkeellisilla koneilla pesutulos jäi kuitenkin aika heikoksi ja työn keven-nys näennäiseksi. Emännän Apua valmisti Kone-valmistamo Oy Riihimäellä.

Työtehoseurassa alettiin tutkia käsi- ja sähkö-käyttöisiä pyykinpesukoneita sekä sähkökäyttöisiä pyykinpesukoneita, jotka oli varustettu sähköläm-mityslaitteella vuonna 1949. Käsikäyttöisiä laittei-ta olivat Emännän apu ja Veisko. Näistä Emännän apu oli tutkimuksen mukaan kevyempi käyttää.

Emännän apu -pesuko-neeseen jouduttiin vesi kantamaan sangoilla – ve-den poisto hoitui kuitenkin tynnyrin alareunassa olevan tapin kautta. Koneen sisällä oleva leveä puinen siipi pyö-ritti likapyykkiä puhtaaksi. Siipi saatiin pyörimään kiertämällä tynnyrin päällä olevaa kampea.

Elias Lönnrotin perheen astiasto.

Emäntäkoulun opiskelijat harjoittelivat lypsämistä kumiutareiden avulla.

TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679)10

4. SokeritoppaleikkuripöytäSokeritoppa on sokerin alkuperäinen tuotantotapa ja puhtain sokerimuoto. Sokeritoppa valmistettiin puh-taasta ruokosokerista, joka kaadettiin tötterömäiseen muottiin. Muotin pohjassa oli pieni reikä, josta ylimää-räinen kosteus pääsi ulos. Tämän jälkeen sokeri sai kui-vua pari viikkoa, kunnes kiteet olivat asettuneet. Sokeri-toppien tuotanto päättyi sekä Tanskassa että Ruotsissa vuoden 1940 tienoilla. Sokeria oli alettu hienontaa – se oli siis samanlaista hienosokeria kuin nykyäänkin. Aina vuoteen 1955 saakka sokeri punnittiin kaupassa vaa'alla. Vasta vuoden 1955 jälkeen sokeria alettiin myydä kah-den kilon pakkauksissa, kuten nykyäänkin.

Kotona sokeri leikattiin sokerileikkurin avulla pie-nemmiksi paloiksi. Sokerileikkuripöytä oli monikäyttöi-nen, se toimi samalla pöytänä ja leikkurin ”varastona”.

5. PerunajauhomyllyPerunajauhon valmistus aloitettiin pesemällä perunat hyvin. Sen jälkeen ne jauhettiin tai raastettiin ja liuotet-tiin kylmässä vedessä. Tällöin perunatärkkelys irtosi ja painui astian pohjalle, mutta ei liuennut veteen. Vettä vaihdettiin ja pidettiin pohjalle päätynyt tärkkelys as-tiassa. Muutaman sekoittamisen, seisottamisen ja ve-denvaihdon jälkeen astian pohjalta löytyi kova sakka, joka kuivattiin. Kuivata ei saanut liian kuumassa, ettei se kypsynyt. Kuivattu kakku jauhettiin jauhoksi perunajau-homyllyllä. Myllyt olivat usein itse valmistettuja.

6. Vuoden 1843 kangaspuutKankaat vaatteita ja muita kodintekstiilejä varten val-mistettiin kotona kangaspuilla. Tärkein vaatekangas oli villasta kudottu ja huopamaiseksi vanutettu sarka. Ku-dottava kangas muodostuu kahdesta lankaryhmästä: pitkittäisestä loimesta ja poikittaisesta kuteesta. Kan-

Kudottaessa kude on kiedottu suk-kulaan, jota kuljetetaan loimilankojen välistä. Jokaisen kerroksen jälkeen kude kiristetään luhan avulla oikeaan kirey-teen. Valmis kangas kierretään kangas-tukille työn etenemisen mukaan.

gaspuissa loimi kierretään takaosassa olevalle loimitukille. Loimen päät pujo-tetaan niisien läpi, jotka nostavat ja las-kevat kunkin langan halutun sidoksen mukaan. Niidet on kiinnitetty niisivar-siin ja niitä ohjataan polkusten avulla.

Perunajauhomylly.

Sokeritop-paleikkuri-pöytä.

Kangaspuut vuodelta 1843.

TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679) 11

7. Veivattava jäätelökoneSuomen ensimmäiset jäätelökokei-lut ovat tiettävästi 1900-luvun alusta, jolloin käsin veivattiin puukiuluisia, suolalla ja jäällä toimivia jäätelöko-neita. 1922 Suomeen perustettiin ensimmäinen jäätelönvalmistuslai-tos, jonka perusti italialainen Magin perhe. Sittemmin jäätelöä on Suo-messa valmistettu ja valmistetaan edelleen useissa tehtaissa.

Jäätelöä valmistettiin seuraaval-la tavalla: ensin keitettiin kermaa ja keltuaisia, vaniljatankoja ja sokeria. Sen jälkeen keitetty massa kaadet-tiin metalliseen lieriöön, joka asetet-tiin puisen ämpärin sisään. Lieriö oli huomattavasti ämpäriä pienempi ja kun se pantiin paikoilleen keskelle ämpäriä, jäi niiden väliin reilu viiden sentin rako. Sinne kaadettiin vuoron perään jäitä ja suolaa. Suola sulatti jäätä ja pakkasi sen tiiviimmin lieriön reunoja vasten. Puuämpäri oli harva ja sulamisvesi valui ulos. Lieriöstä tuli ämpärin läpi veivi, jolla sitten veivat-tiin ja veivattiin, että saatiin lieriön sisällä olevat lavat pyörittämän ja jäähdyttämään jäätelömassaa. Vei-vaamisessa meni aikaa tunnin ver-ran.

8. Koulun alkuperäinen urkuharmoni1800-luvun jälkipuoliskolla urkuhar-monit ja niiden valmistus yleistyivät Suomessa nopeasti. Harmonien pieni koko, helppo soitettavuus, monipuoliset käyttömahdollisuu-det ja edullinen hinta tekivät niistä suositun soittimen pieniin kirkkoi-hin, kouluihin ja erilaisiin kokoontu-mistiloihin. Kodeissa harmoni usein korvasi kalliimman pianon.

9. Bertta Ervilän (opettajana 1906–1956) käsityöohjekirja 1900-luvun alussa Suomen taiteen kansallisromanttisena kautena löy-dettiin uudelleen kansan käsityö, taito joka oli opittu isiltä ja äideiltä. Taiteilijoiden innoittamina alettiin kopioida ja säilyttää perinteisiä mal-leja.

Bertta Ervilä oli Elias Lönnrotin emännyyskoulun käsityön opetta-jana viidenkymmenen vuoden ajan vuosina 1906–1956. Hän kokosi ohjeistaan käsityöohjekirjan, jonka avulla taidot siirtyivät uusille suku-polville.

PerusjäätelöohjeVaniljajäätelö / Kermajäätelö1-2 tl vaniljasokeria tai vanil-liinisokeria4 dl maitoa3 ½ dl kermaa6 munankeltuaista1-2 dl sokeria

Bertta Ervilän käsi-työohjekirja.

Veivattava jäätelökone.

Koulun alkuperäinen urkuharmoni.

TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679)

TTS - TYÖTEHOSEURAPL 5, (Kiljavantie 6), 05201 Rajamäki, puh. (09) 2904 1200

Päätoimittaja: Anna-Maija KirkkariTaitto: Kaija Laaksonen

TTS , Box 5, FI-05201 Rajamäki, Finlandtel. +358 9 2904 1200

www.tts.fi, www.ttskauppa.fi, asiakaspalvelu@tts.fi

Hinta 12,90 € Jälkipainos sallittu vain TTS:n kautta, ISSN-L 1799-5507, ISSN 1799-5507 (Painettu), ISSN 1799-554X (Verkkojulkaisu), SP-Paino Oy, Nurmijärvi 2013

12

10. Maiju Gebhardin suunnittelema kuivauskaappiMaaseudun emännän työpäivä oli pitkä, yleensä 12–13-tuntinen, ja työ-määrä valtava. Työn raskautta havain-nollistettiin laskemalla, että päivän askareita toimittaessaan emäntä käveli jopa 20 km päivässä, ja jos hän teki sitä 30 vuotta, hän tuli kävelleeksi viisi ker-taa maapallon ympäri! Lisäksi sodan poikkeusolot lisäsivät naistyövoiman tarvetta.

Maiju Gebhard oli vuonna 1943 Työ-tehoseuraan perustetun kotitalous-osaston johtaja yli kahden vuosikym-menen ajan. Työtehoseuraan tultuaan Gebhard ryhtyi kohentamaan astian-pesutyötä. Tiskaaminen oli kotitalou-den päivittäin toistuvia töitä, ja sen keventämistä pidettiin yhtenä tär-keimmistä tavoitteista. Gebhard arvioi naisen tiskaavan elämänsä aikana: "10 vuotta kahdeksantuntista työpäivää yhteen menoon - kesät, talvet, arjet, pyhät". Astiankuivauskaapin idean Gebhard sai Ruotsissa opiskellessaan. Siellä aiemmin tiskauksen yhteydessä

astiat nostettiin pöydällä olevaan puiseen telineeseen ja sieltä edelleen kuivattiin ja nostettiin kaappiin. Geb-hardin uutuus oli kuivausritilöiden ja ovien asentami-nen kaappiin.

Lähtötilanteena omaperäiseen kehittelyyn oli Suo-messa sotien jälkeen vallinnut kova raaka-ainepula. Kun astioiden kuivausteline sijoitettiin kaappiin pois

työpöydältä, vapautui työpöytä pa-rempaan käyttöön. Keksintö säästi myös perheenäitien työtä ja aikaa, kun yksi työvaihe astianpesussa jäi pois. Astiankuivauskaappien teollinen valmistus alkoi Enso-Gutzeit Oy:n toi-mesta vuonna 1948; tätä ennen kaapin mallipiirustuksia oli mahdollista tilata Työtehoseurasta. Nykyään astian-kuivauskaappi kuuluu lähes jokaiseen suomalaiseen talouteen.

LOPUKSIHankkeen avulla saatiin asetettua esil-le korvaamattoman arvokas esineistö, joka kertoo erityisesti naisten työn historiasta, mutta myös koulutuksen historiasta. Museo avautui yleisölle 2014, TTS Työtehoseuran 90-vuotis juhlavuonna.

Alkuperäinen Maiju Gebhardin suunnittelema kuivauskaappi.

Kunnostettu Männistön mökki talvi-asussaan.