22
WSOY NALKAPELIN TEKIJÄLTÄ ALISMAAN TARINAT 5 GREGOR JA ROTTIEN KOODI

Collins, Suzanne: Gregor ja rottien koodi (WSOY)

  • Upload
    kirja

  • View
    239

  • Download
    2

Embed Size (px)

DESCRIPTION

Nälkäpelin tekijän fantasiasarjan huikea päätösosa

Citation preview

Page 1: Collins, Suzanne: Gregor ja rottien koodi (WSOY)

WSOY

SUZANNESUZANNESUZANNESUZANNESUZANNESUZANNESUZANNESUZANNESUZANNESUZANNESUZANNESUZANNECOLLINSCOLLINSCOLLINSCOLLINSCOLLINSCOLLINSCOLLINSCOLLINSCOLLINSCOLLINSCOLLINSCOLLINSCOLLINSCOLLINSCOLLINSCOLLINSCOLLINSCOLLINS

NALKAPELIN TEKIJÄLTÄ

WSOY ALISMAAN TARINAT 5Päällyksen kuvitus: Y. Bora Ülke

GREGORJA ROTTIEN KOODI

GREGOR JA ROTTIEN KOODI

”Koodin murtaminen on tärkein tehtävämme.”

Gregorin alismaalaiset ystävät ovat tehneet kaikkensa, jottei poika lukisi Ajan ennustusta. Kun sen sisältö Gregorille

lopulta paljastuu, hän ymmärtää syyn: ennustuksen mukaan soturi – siis Gregor itse – saisi surmansa.

Vihainen rotta-armeija lähestyy Alismaan pääkaupunkia Regaliaa, jossa ovat myös Gregorin äiti ja pikkusisko.

11-vuotiaan soturin on koottava rohkeutensa ja opittava hallitsemaan korvaamaton kaikupaikannustaito, jota ilman

maanalaisen maailman pimeydessä ei selviä. Muuten Alismaa ja Gregorin rakkaat ovat tuhon omat.

Saako Gregor ystävineen murrettua rottien salaisen koodikielen ennen kuin kaikki toivo on mennyttä? Mikä

oikein on ennustuksessa mainitun prinsessan rooli koodin ratkaisemisessa? Pelastuuko Alismaa ja pääseekö Gregor

perheineen vielä joskus takaisin kotiin New Yorkiin?

Nälkäpeli-teoksillaan maailmanmaineeseen nousseen Suzanne Collinsin huumaavan vauhdikas fantasiasarja

saa tässä kirjassa jylhän päätöksensä.

N84.2 ISBN 978-951-0-40943-5

9 789510 409435

Page 2: Collins, Suzanne: Gregor ja rottien koodi (WSOY)

GREGOR JA ROTTIEN

KOODI

S U Z A N N E C O L L I N S

S u o m e n t a n u t H e l e n e B ü t z o w

We r n e r S ö d e r st rö m O s a ke y h t i ö H e l s i n k i

A L I S M A A N T A R I N A T 5

Page 3: Collins, Suzanne: Gregor ja rottien koodi (WSOY)

Englanninkielinen alkuteos Gregor and the Code of Claw

Copyright © 2007 by Suzanne Collins. All rights reserved.Published by arrangement with Scholastic Inc., 557 Broadway,New York, NY 10012, USA.

Suomenkielinen laitos © Helene Bützow ja WSOY 2016

Runot suomentanut Juhani Lindholm

ISBN 978-951-0-40943-5

Painettu EU:ssa

Page 4: Collins, Suzanne: Gregor ja rottien koodi (WSOY)

Kathylle, Drew’lle ja Joanielle

Page 5: Collins, Suzanne: Gregor ja rottien koodi (WSOY)

ENSIMMÄINEN OSAKoodi

Page 6: Collins, Suzanne: Gregor ja rottien koodi (WSOY)

– 9 –

Ensimmäinen luku

Gregorin selkä oli kylmää kivilattiaa vasten, ja hän kat-soi kattoon kaiverrettuja sanoja. Hän oli jäänyt muuta-maa tuntia aikaisemmin tuliperäisen tuhkan alle, ja se kirveli vieläkin silmiä ja ihoa. Sydän takoi ja keuhkoja korvensi, oli vaikea hengittää kunnolla. Gregor puristi tiukemmin uuden miekkansa kahvaa ja yritti rauhoittua.

Hän oli hakenut miekan museosta ja juossut sieltä tä-hän huoneeseen. Kaikki pinnat – seinät, lattia ja katto – oli kaiverrettu täyteen ennustuksia Alismaasta, New Yorkin alapuolella olevasta synkästä, sotaa käyvästä maailmasta, joka oli ollut Gregorin elämän keskipiste viimeksi kuluneen vuoden ajan. Bartholomew of Sand-wich, ihmisten asuttaman Regalian kaupungin perus-taja, oli kaivertanut ennustukset noin neljäsataa vuotta sitten. Useimmat profetiat koskivat regalialaisia, mutta niissä viitattiin myös useisiin jättiläisolentoihin, Rega-lian rajanaapureihin – lepakoihin, torakoihin, hämähäk-keihin, hiiriin ja kaikkein eniten rottiin. Ja niin, Grego-

Page 7: Collins, Suzanne: Gregor ja rottien koodi (WSOY)

– 1 0 –

riin. Gregorista puhuttiin monessakin ennustuksessa. Mutta hänestä ei käytetty omaa nimeä. Ennustuksissa Gregor esiintyi ”soturina”.

Gregor ei ollut päästänyt ketään mukaansa ennustus-huoneeseen. Hän halusi lukea tämän profetian ensim-mäiseksi yksin. Viime kuukausien aikana kaikki olivat nähneet paljon vaivaa salatakseen ennustuksen sisällön Gregorilta, ja siitä saattoi päätellä, että tekstissä oli jota-kin aivan pöyristyttävää. Gregor oli halunnut, ettei ku-kaan näkisi hänen reaktiotaan. Hän halusi itkeä rauhas-sa, jos oli pakko. Hän halusi huutaa, jos oli pakko. Va-rovaisuus osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä Gregor ei reagoinut juuri mitenkään.

”Katso asiaa silmästä silmään. Ymmärrä se”, hän sanoi itselleen. Hän pakottautui keskittymään tarkasti kaiver-rettuihin sanoihin.

Ennustusta lukiessaan Gregor todella kuuli kellon ti-kitystä. Olihan profetian nimi Ajan ennustus.

Tik, tik, tik, tik, tik, tik, tik, tik, tik, tik, tik, tik…

Sota julma riehuu, raivoaa,kumppanisi viruu ansassaan.Käsillä on aivan viime hetki

murtaa koodi taikka päättää retki.

Page 8: Collins, Suzanne: Gregor ja rottien koodi (WSOY)

– 1 1 –

Aika loppuuloppuuloppuu.

Aseeni nyt anna soturille,kohtalosi olet velkaa sille,

mutta unohtaa ei tikitystä sovi,ei sitä kuinka kiitää ajan joka tovi.

Rotan kieli lipoo, näkyy hampaan lovi,mutta auki lentää koodin ovi

vain sille, joka kuunnella jo alkaa,ei suinkaan suuta, vaan rotan jalkaa.

Aika seisooseisooseisoo.

Prinsessa on tarpeellinenratkaisemaan arvoituksen;

ilman häntä kukaan ei kai saisitietää miten petos laukeaisi,raaputusten kieli aukeaisi,

salajuoni raukeaisi.Nimessä on viimein taika

päättää rottain koodin aika.

Page 9: Collins, Suzanne: Gregor ja rottien koodi (WSOY)

– 1 2 –

Aika kääntyy takaisintakaisintakaisin.

Kun veri hirviöstä valuu,kuolee soturikin, ei käy paluu,

ja liikaa tunnet uupumustaetkä seuraa raaputusta,koputusta, naksutusta,

edessäsi yö on musta,silloin rotat pakertavattuntiessaan talon tavat.

Ja niiden sanojen jälkeen tikitys loppui.Gregor pani silmät kiinni, ja hänen mielessään jys-

kytti yksi säe:

Kuolee soturikin, ei käy paluu

Se oli selvästi sanottu. Se oli kohta, jota kukaan ei ollut halunnut kertoa Gregorille.

Kuolee soturikin, ei käy paluu

Page 10: Collins, Suzanne: Gregor ja rottien koodi (WSOY)

– 1 3 –

Raastokin oli jättänyt sen kertomatta – ja rotta oli sen-tään tottunut välittämään huonoja uutisia vuosia kestä-neen sodan aikana.

Kuolee soturikin, ei käy paluu

Ennustuksesta ei ollut kertonut Luxakaan, joka oli vasta kahdentoista, mutta vaikutti paljon vanhemmalta, koska oli kuningatar eikä hänellä ollut enää vanhempia. Mitä Luxa olikaan sanonut Gregorille kalliolla vasta muuta-ma tunti sitten? ”Jos päätät palata kotiin sen jälkeen, kun olet lukenut ennustuksen, en syytä sinua.”

Ihanko totta, Luxa, Gregor ajatteli. Vai et muka syyt-täisi minua? Sillä jos sinä olisit minun asemassani… en antaisi sinulle ikinä anteeksi.

Kuolee soturikin, ei käy paluu

Teoriassa oli tietenkin edelleen mahdollista, että Gregor lähtisi kotiin. Ottaisi mukaan kolmevuotiaan pikkusis-konsa Bootsin, hakisi äidin sairaalasta, missä tämä oli toipumassa kulkutaudista, ja pyytäisi lepakkoaan Aresta viemään heidät kotitalon pesutupaan New Yorkiin. Ares oli Gregorin sidoskumppani, joka oli pelastanut Grego-rin hengen monta kertaa ja jonka elämä oli ollut pelkkää kärsimystä heidän tutustumisensa jälkeen. Gregor yrit-

Page 11: Collins, Suzanne: Gregor ja rottien koodi (WSOY)

– 1 4 –

ti kuvitella heidän eroaan. ”No niin, Ares, tämä on ollut kivaa aikaa. Lähden tästä nyt kotiinpäin. Tiedän kyllä, että se on kuolemantuomio kaikille, jotka ovat auttaneet minua Alismaassa, mutta sotiminen ei vain ole enää mi-nun juttuni. Mitäpä tässä muuta, lennä korkealla!”

Ei ikimaailmassa.

Kuolee soturikin, ei käy paluu

Se ei yksinkertaisesti tuntunut todelliselta. Ei vähim-mässäkään määrin. Ehkä se johtui siitä, että Gregor oli hyvin väsynyt. Hän ei ollut nukkunut moneen päivään. Ei sen jälkeen kun hän oli nähnyt, kuinka rotat tappoivat satoja hiiriä tulivuoren juurella Tulimaissa. Gregor oli menettänyt hetkeksi tajuntansa, koska tulivuorenpur-kauksessa ilmaan oli päässyt myrkyllisiä kaasuja. Lasket-tiinko tajuttomuus nukkumiseksi? Ehkä. Mutta Gregor oli tointunut nopeasti ja lähtenyt kahlaamaan tuhkassa löytääkseen ystävänsä. Hän ei ehtinyt edes ilahtua hei-dän löytymisestään, kun hänelle jo kerrottiin että Tha-lia, herttainen pikku lepakko joka oli joutunut retkelle aivan vahingossa, oli tukehtunut yrittäessään paeta pur-kausta. Hazard, Luxan seitsemänvuotias serkku joka oli toivonut Thaliasta sidoskumppania, oli ollut niin mur-heen murtama, että hänelle oli jouduttu antamaan rau-hoittavaa lääkettä. Kun seurue oli lopulta päässyt raittii-

Page 12: Collins, Suzanne: Gregor ja rottien koodi (WSOY)

– 1 5 –

seen ilmaan kalliolle, jolta avautui näkymä viidakkoon, Gregor oli tarjoutunut pitämään vahtia sillä aikaa, kun muut nukkuivat. Eikä Gregor ollut saanut unta kotimat-kallakaan, sillä Aresin selässä olivat olleet hänen lisäk-seen Boots, Hazard, torakkaystävä Tempo ja raskaasti lääkitty hiiri, Kartesio. Nyt Gregor oli jo aivan turtunut...

Kuolee soturikin, ei käy paluu

Eikä ennustus herättänyt hänessä mitään oikeita tuntei-ta. Mikä minua vaivaa, Gregor ajatteli. Eikö minun pi-täisi olla täysin raiteiltani? Tietysti pitäisi, totta kai pi-täisi. Hän ei vain kyennyt reagoimaan, koska hänelle oli tapahtunut liian paljon. Kaikki valkenee minulle myö-hemmin. Ehkä parin päivän kuluttua. Jos nyt olen vie-lä silloin hengissä…

Ennustus oli paha, mutta olisi luultavasti voinut olla pahempikin. Hyvä puoli oli, että Boots ja äiti voisivat päästä Alismaasta elävänä. Vaikutti siltä että Bootsilla, jota jättiläistorakat sanoivat ”prinsessaksi”, oli ratkaiseva rooli rottien koodin murtamisessa. Mutta ennustuksessa ei puhuttu kenenkään muun kuin soturin kuolemasta.

Tai hetkinen, puhuttiinpas.

Kun veri hirviöstä valuu

Page 13: Collins, Suzanne: Gregor ja rottien koodi (WSOY)

– 1 6 –

Kaiken sen jälkeen, mitä Gregor oli viime päivinä näh-nyt, hän ei osannut kuvitella, että hirviöllä voitaisiin tar-koittaa ketään muuta kuin Turmaa. Valtava valkoinen rotta, jonka hengen Gregor oli pelastanut kun se oli vie-lä poikanen, oli kasvanut väkivaltaiseksi johtajaksi, jon-ka vimma oli ainakin osittain häiriintynyttä. Elämä oli kierouttanut ja kiduttanut pientä poikasta niin, että sii-tä oli varttunut hirviö, mutta se oli jo kaiken avun ulot-tumattomissa. Turma oli antanut käskyn surmata hiiret, ja oli mahdotonta arvata, mitä se tekisi seuraavaksi. Tur-ma oli pysäytettävä. Ylismaassa Turma voitaisiin tuomi-ta elinkautiseen vankeuteen, mutta Alismaassa se ei kä-visi päinsä. Täällä alhaalla Turma voitiin vain tappaa.

Pitäisi varmasti ryhtyä toimeen. Syö edes jotakin, Gre-gor ajatteli. Rotta-armeija tulisi hetkellä millä hyvänsä. Ares oli lentänyt joukkojen yli matkalla Regaliaan. Gre-gorin oli valmistauduttava. Hän tiesi joutuvansa taiste-luun.

Gregor tuntui kuitenkin jähmettyneen paikalleen, aivan kuin olisi itsekin muuttunut kiveksi. Hän oli kerran käynyt retkellä New Yorkissa Cloistersissa, ja yksi asia oli jäänyt elävästi hänen mieleensä. Cloisters oli vanha museo täynnä keskiaikaista tavaraa. Yhdes-sä huoneessa oli ollut hautamuistomerkkejä. Jokaisen sarkofagin päällä oli kivestä veistetty, luonnollisen ko-koinen patsas vainajasta. Joukossa oli ollut yksi – rita-

Page 14: Collins, Suzanne: Gregor ja rottien koodi (WSOY)

– 1 7 –

riko? – jonka kädet olivat levänneet miekan kahvalla. Itse asiassa patsas oli ollut melkein täsmälleen samassa asennossa kuin Gregor nyt. Se olen minä, Gregor ajatteli. Se olen minä. Olen muuttunut kiveksi, olen käytännölli-sesti katsoen kuollut. Sandwich oli ollut fiksu kaivertaes-saan Ajan ennustuksen keskelle kattoa niin, että Gregor pystyi lukemaan sen vain lattialla maaten. Kaiken hui-puksi Gregorin miekka oli aikoinaan ollut Sandwichin omaisuutta ja toteuttaisi nyt hänen ennustuksensa. Koko juttu oli samaan aikaan sekä täydellinen että hirveä.

Ovi avautui hiljaa, ja Gregor kuuli lähestyviä askeleita.”Gregor, mitä kuuluu?” Vikus kysyi. Vanhan miehen

ääni kuulosti uupuneelta ja vastasi Gregorin olotilaa. To-dennäköisesti myös Vikus kärsi unenpuutteesta. Hän oli Regalian neuvoston puheenjohtaja ja sen takia aina yli-kuormitettu. Vikusin vaimo, Solovet, oli johtanut viime aikoihin asti Regalian armeijaa, mutta oli nyt joutumas-sa oikeuden eteen, koska oli käynnistänyt tutkimushank-keen, jonka seurauksena oli ollut kulkutauti, ja Vikusin tyttärentytär, Luxa, oli hengenvaarassa Tulimaissa.

”Minulleko? Hyvää vain”, Gregor vastasi rauhallises-ti. ”Parempaa kuin vielä koskaan.”

”Mitä ajattelet Ajan ennustuksesta?” Vikus kysyi.”Se on kiehtova”, Gregor sanoi ja ponnistautui hitaas-

ti ja vaivalloisesti pystyyn. Hän oli satuttanut polvensa pahasti edellisellä retkellä.

Page 15: Collins, Suzanne: Gregor ja rottien koodi (WSOY)

– 1 8 –

”Tulin vain muistuttamaan, että Sandwichin ennus-tuksia on helppo tulkita väärin”, Vikus sanoi.

Gregor veti miekan vyöstään ja napautti sen kärjellä riviä, jossa puhuttiin hänen kuolemastaan. ”Entä tämä? Luuletko että tämän voi helposti tulkita väärin?”

Vikus oli kahden vaiheilla. ”Mahdollisesti.””No, minusta se on harvinaisen selvä”, Gregor sanoi.”Gregor, usko minua, jos voisin asettua sinun tilalle-

si ja täyttää ennustuksen itse… tekisin sen koska tahan-sa…” Kyynelet kihosivat Vikusin silmiin.

Gregor oli vaikeassa tilanteessa, mutta jaksoi sil-ti sääliä Vikusia. Elämä ei ollut kohdellut vanhusta ko-vin lempeästi. ”Kuule, olisin voinut kuolla täällä jo vii-sikymmentä kertaa. Ihme, että olen selviytynyt näinkin kauan.” Miten Gregorin perhe suhtautuisi, jos Vikuskin oli noin tolaltaan? Gregorin ei tehnyt mieli ottaa siitä selvää. ”Älä vain puhu äidille mitään. Äläkä isälle. Sovi-taanko, että kukaan sukulaisistani ei saa tietää?”

Vikus nyökkäsi myöntävästi.Gregor aikoi työntää miekan takaisin, mutta Vikus

ojensi kätensä. Gregor laski vaistomaisesti käden kahvan suojaksi. ”Miekka on minun. Annoit sen minulle”, hän sanoi tiukasti. Gregor oli alkanut hyvin nopeasti suojel-la miekkaansa ja oli siitä jopa mustasukkainen.

Vikusin ilme oli ensin yllättynyt ja sitten huolestu-nut. ”Ei minulla ollut aikomustakaan viedä sitä sinulta.

Page 16: Collins, Suzanne: Gregor ja rottien koodi (WSOY)

– 1 9 –

Mutta sinun täytyy kantaa sitä näin.” Vikus pani käten-sä Gregorin käden päälle ja käänsi kahvaa. ”Tässä asen-nossa se ei viillä jalkaasi.”

”Kiitos vinkistä”, Gregor sanoi. ”Nyt minun on paras-ta käydä pesemässä tämä kuona pois.” Gregor oli pesey-tynyt kalliolähteellä niin hyvin kuin pystyi, mutta iholla oli vielä tuliperäistä, syövyttävää tuhkaa.

”Mene sairaalaan. Siellä on voidetta joka auttaa tuo-hon”, Vikus sanoi.

Gregor lähti ovelle, mutta Vikus puhutteli häntä. ”Gre-gor, olet osoittanut, että sinulla on harvinainen kyky surmata. Vielä vuosi sitten kieltäydyit edes koskemasta miekkaan. Muista, että sodassakin täytyy joskus hillitä itsensä. Täytyy olla tarttumatta miekkaan”, Vikus sanoi. ”Pidätkö sen mielessäsi?”

”En osaa sanoa”, Gregor sanoi. Hän oli kyllästynyt antamaan yleviä lupauksia. Varsinkin kun hän yleen-sä taistelutilanteessa menetti kykynsä kontrolloida it-seään. ”En todellakaan tiedä, mitä teen.” Gregor vaisto-si, että vastaus ei riittänyt, ja jatkoi: ”Voin yrittää.” Gre-gor lähti nopeasti, jotta ei joutuisi puhumaan enempää siitä, mitä tekisi tai jättäisi tekemättä.

Sairaalassa Gregor passitettiin heti kylpyyn, johon oli sekoitettu tuhkaa irrottavaa yrttiseosta. Kun Gregor hengitti vedestä nousevaa höyryä, hän alkoi yskiä viime päivien aikana keuhkoihin kertynyttä moskaa. Yksi kyl-

Page 17: Collins, Suzanne: Gregor ja rottien koodi (WSOY)

– 2 0 –

py ei riittänyt, vaan vesi vaihdettiin vielä kahdesti, en-nen kuin lääkärit uskoivat, että Gregor oli puhdistunut tuhkasta sekä sisäisesti että ulkoisesti. Peseytymisen jäl-keen hänen ihoonsa hierottiin hyväntuoksuista voidetta. Kun toimenpide oli ohi, Gregor jaksoi tuskin pitää sil-miään auki. Hän joi liemen kulhosta, joka nostettiin hä-nen huulilleen. Hänelle taidettiin antaa samalla jotakin lääkettä. Sen jälkeen uupumus alkoi saada vallan. Gre-gor tarttui lähintä lääkäriä hihasta. ”Minun täytyy läh-teä taistelemaan!”

”Ei tuossa kunnossa”, lääkäri vastasi. ”Mutta älä ole huolissasi. Sodat eivät karkaa. Pääset kyllä taistelemaan sitten kun heräät.”

”Ei, vaan minä…” Gregor sanoi. Hän tiesi kuitenkin sisimmässään, että lääkäri oli oikeassa. Gregor hellitti otteensa hihasta ja antoi periksi unelle.

Kun Gregor avasi silmänsä, kesti hetken, ennen kuin hän tajusi missä oli. Sairaalahuone tuntui hyvin puh-taalta ja valoisalta liikkeellä vietetyn ajan jälkeen. Gregor tutki unisesti ruumistaan. Voide oli imeytynyt ihoon, ja se tuntui nyt viileältä ja sileältä. Polvi, joka oli louk-kaantunut kalliolta pudotessa, oli sidottu eikä siihen sat-tunut enää yhtä pahasti kuin ennen. Joku oli leikannut Gregorin repeilleet kynnet. Hänellä oli päällään puh-taat vaatteet.

Page 18: Collins, Suzanne: Gregor ja rottien koodi (WSOY)

– 2 1 –

Yhtäkkiä Gregor ponnahti istumaan ja hamuili vasen-ta lonkkaansa löytämättä mitään. Miekka! Missä hänen miekkansa oli? Samassa Gregor huomasi, että miekka oli potilashuoneen nurkassa seinää vasten nojallaan, ja miekkavyö oli yhä siinä kiinni. Häntä ei tietenkään ol-lut pantu sänkyyn miekka kupeellaan. Se olisi ollut liian vaarallista. Eikä kukaan ollut varastanut hänen asettaan. Miekka oli vajaan neljän metrin päässä, mutta jo se he-rätti hänessä levottomuutta. Hän halusi pitää aseen koko ajan ulottuvillaan.

Gregor oli juuri heilauttanut jalkansa lattialle käydäk-seen hakemassa miekan lähemmäksi, kun ruokatarjo-tinta kantava hoitaja tuli huoneeseen ja komensi hänet takaisin sänkyyn. Gregor ei halunnut ruveta kiistele-mään vaan totteli mukisematta. Mutta sairaanhoitajan mentyä hän nosti tarjottimen peiton päälle, haki mie-kan ja pani sen sänkyä vasten. Sen jälkeen hän pystyi syömään.

Retken loppupuolella ruoka oli ollut vähissä. Vähän kalaa, hiukan sieniä. Gregor oli niin nälissään, että ei viitsinyt ottaa ruokailuvälineitä vaan mätti ruokaa suu-hunsa paljain käsin. Yksinkertainen ateria – leipää, ka-lakeittoa ja jälkiruokaa – maistui ihanalta, ja Gregor söi joka murusen. Hän kaapi jälkiruokakuppia sormellaan saadakseen varmasti kaiken talteen, kun hänen vanha ystävänsä Mareth tuli ovesta.

Page 19: Collins, Suzanne: Gregor ja rottien koodi (WSOY)

– 2 2 –

”Saat lisää”, sotilas sanoi hymyillen. Hän huikkasi käy-tävään käskyn tuoda Gregorille lisää ruokaa. Sitten hän nilkutti vuoteen vieressä olevan tuolin luo. Gregor pani merkille, että Mareth käveli jo proteesillaan paremmin, mutta tarvitsi vieläkin keppiä tueksi. ”Olet nukkunut vuorokauden ympäri. Miten voit?” Mareth kysyi kat-soen Gregoria merkitsevästi.

”Hyvin”, Gregor vastasi. Hän ei ollut loukkaantunut pahasti matkan aikana. Marethilla ei ollut syytä näyttää noin huolestuneelta. Gregor tajusi vasta hetkisen kulut-tua, että Mareth viittasikin ennustukseen, jossa povattiin soturin kuolemaa. ”Ai, tarkoitat sitä…” Pelko alkoi levi-tä Gregorin aivoihin. Hän sysäsi sen pois, koska ei osan-nut käsitellä sitä. ”Ei minulla ole mitään hätää, Mareth.”

Mareth puristi Gregorin olkapäätä, mutta jätti pu-heenaiheen sikseen. Gregor oli iloinen siitä, että asiasta ei kehkeytynyt mitään syvällistä keskustelua. ”Mitä Bootsille, Hazardille ja muille kuuluu?”

”Hyvää. Kaikki voivat hyvin. Kaikki on pesty tuhkas-ta. Hazard joutuu olemaan vuodelevossa, kunnes haa-va päässä on täysin parantunut. Howardin lääketieteel-linen koulutus on kyllä kannattanut. Hän ompeli haa-van erittäin taitavasti”, Mareth sanoi.

Gregorin ystävä Howard ja hänen lepakkonsa, Nike. Luxa ja hänen lepakkonsa, Aurora. Raasto. He eivät ol-leet turvassa ja hoivattuina sairaalassa vaan taisteli-

Page 20: Collins, Suzanne: Gregor ja rottien koodi (WSOY)

– 2 3 –

vat Tulimaissa pelastaakseen vielä elossa olevat hiiret. ”Onko heistä kuulunut mitään?” Gregor kysyi.

”Ei”, Mareth sanoi. ”Kaksi sotilasdivisioonaa on lähe-tetty etsimään heitä. Toivomme kuulevamme pian jo-takin. Mutta tavalliset viestintäkanavamme eivät oikein pelaa nyt, kun Luxa on julistanut sodan.”

Luxa…Gregor tunnusteli housujensa takataskua, mutta se oli

tyhjä. Hänen vanhat vaatteensa oli todennäköisesti tu-hottu. Pieni paniikki nosti päätään. ”Minulla oli kuva. Taskussa…”

Mareth otti yöpöydältä valokuvan ja antoi sen Grego-rille. ”Tätäkö tarkoitit?”

Siinä he olivat. Luxa ja Gregor. Tanssimassa. Nauravi-na. Kuvaan oli ikuistettu yksi heidän harvinaisista iloi-sista hetkistään. Hazardilla oli ollut muutama viikko sit-ten syntymäpäivä, ja kuva oli otettu siellä. Gregor sujaut-ti valokuvan paidantaskuun. ”Kiitos.”

Mareth ei pyytänyt Gregoria selittämään. Se oli onni, sillä Gregor ei tiennyt, miten olisi pukenut sanoiksi sen, mitä hänen ja Luxan välille oli alkanut kehittyä. Kuin-ka heidän ailahteleva ystävyytensä oli alkanut muuttua joksikin aivan toisenlaiseksi suhteeksi.

”Entä vanhemmat?” Gregor kysyi.”Isällesi on ilmoitettu, että olet palannut turvallisesti

takaisin. Lepakko lähetettiin viemään viestiä Ylismaa-

Page 21: Collins, Suzanne: Gregor ja rottien koodi (WSOY)

– 2 4 –

han heti tulosi jälkeen. Isäsi oli pyytänyt sanomaan si-nulle, että mummi ja Lizzie voivat hyvin”, Mareth ker-toi. Sitten hän vaikeni.

”Miten äiti voi?” Gregor tivasi.”Hänen tilanteessaan on tullut vähän takapakkia”, Ma-

reth sanoi.”Tarkoitatko, että kulkutauti on uusiutunut?” Gregor

kysyi peloissaan.”En toki, mutta hänellä on keuhkotulehdus”, Mareth

sanoi. ”Äitisi paranee kyllä, mutta voimat ovat aika vä-hissä.”

Se ei ollut hyvä uutinen. Tapahtuipa muuten mitä hy-vänsä, Gregorin oli saatava äiti kotiin. Jos Gregorin oli pakko kuolla, asia oli sitten niin. Mutta sitä ajatellen oli entistä tärkeämpää, että Boots ja äiti pääsisivät turvalli-sesti takaisin New Yorkiin. Gregorin vanhemmat, mum-mi ja siskot tarvitsivat toisiaan.

Hoitaja toi uuden annoksen jälkiruokaa ja lähti huo-neesta. Gregorin nälkä oli hellittänyt. Hän sohi jälki-ruokaa lusikalla.

”Missä rotat ovat nyt? Ne jotka olivat tulossa tänne-päin, kun Ares ja minä palasimme kotiin?” Gregor ky-syi. ”Eivätkö ne ole vielä hyökänneet kaupunkiin?”

”Eivät. Rotat kääntyivät takaisin Tulimaihin kun nä-kivät sotilaidemme lentävän yli”, Mareth sanoi.

”Mitä?” Gregor kysyi yllättyneenä.

Page 22: Collins, Suzanne: Gregor ja rottien koodi (WSOY)

WSOY

NALKAPELIN TEKIJÄLTÄ

WSOY ALISMAAN TARINAT 5Päällyksen kuvitus: Y. Bora Ülke

GREGORJA ROTTIEN KOODI

GREGOR JA ROTTIEN KOODI

”Koodin murtaminen on tärkein tehtävämme.”

Gregorin alismaalaiset ystävät ovat tehneet kaikkensa, jottei poika lukisi Ajan ennustusta. Kun sen sisältö Gregorille

lopulta paljastuu, hän ymmärtää syyn: ennustuksen mukaan soturi – siis Gregor itse – saisi surmansa.

Vihainen rotta-armeija lähestyy Alismaan pääkaupunkia Regaliaa, jossa ovat myös Gregorin äiti ja pikkusisko.

11-vuotiaan soturin on koottava rohkeutensa ja opittava hallitsemaan korvaamaton kaikupaikannustaito, jota ilman

maanalaisen maailman pimeydessä ei selviä. Muuten Alismaa ja Gregorin rakkaat ovat tuhon omat.

Saako Gregor ystävineen murrettua rottien salaisen koodikielen ennen kuin kaikki toivo on mennyttä? Mikä

oikein on ennustuksessa mainitun prinsessan rooli koodin ratkaisemisessa? Pelastuuko Alismaa ja pääseekö Gregor

perheineen vielä joskus takaisin kotiin New Yorkiin?

Nälkäpeli-teoksillaan maailmanmaineeseen nousseen Suzanne Collinsin huumaavan vauhdikas fantasiasarja

saa tässä kirjassa jylhän päätöksensä.

N84.2 ISBN 978-951-0-40943-5

9 789510 409435