KYLÄMATKAILUTAPAAMINEN Inarinkulma, Joensuu, Niskakatu 4 A, ti 13.3.2012, klo 16.30-19 Keski-Karjalan Jetina ry & Joensuun seudun Leader ry/ Kylämatkailutoiminta (v. 2011-13)

Lisätietoa: http://kylamatkailu.blogit.fi http://cultrips.leader.lu CULTrips – Facebook:ssa

Esitys: "Kalevala ja matkailun modernit arvot - luovuus, luotettavuus,

kontrastit ja viileys", Tarja Kupiainen, yliopettaja, FT, Pohjois-Karjalan

ammattikorkeakoulu, Luovien alojen keskus (teksti ja kuvat)

Kulttuurimatkailun määritelmä

(MEK) ”Kulttuurimatkailussa tuotetaan alueellisia ja paikallisia

kulttuurin voimavaroja arvostaen matkailutuotteita ja -

palveluja paikallisille ja alueen ulkopuolisille ihmisille

liiketoiminnallisin perustein. Tavoitteena on luoda

elämyksiä ja mahdollisuus tutustua näihin kulttuurisiin

voimavaroihin, oppia niistä tai osallistua niihin. Näin

vahvistetaan ihmisten identiteetin rakentumista, sekä

oman että muiden kulttuurien ymmärrystä ja arvostusta.”

Tavoitteena on kehittää sellaisia matkailullisesti

vetovoimaisia tuotteita, jotka eivät ole ristiriidassa

paikallisten arvojen kanssa.

Elias Lönnrot (1802–1884) kulki Karjalaa ja kuunteli, tallensi, tarinoi, soitti,…

Lääkäri, kansanrunouden kerääjä, Kalevalan luoja Elias Lönnrot liikkui myös

Pohjois-Karjalassa ja osallistui sekä arkeen että juhlaan. Hän raportoi

yksityiskohtaisesti tekemistään havainnoista.

Kesälahden Hummovaarassa Lönnrot tapasi vuonna 1828 mestarillisen

loitsujen taitajan Juhana Kainulaisen. Juhanan tekstit ovat saaneet uuden

elämän pohjoiskarjalaisen Triihvo-yhtyeen ohjelmistossa. Lönnrotin matkasta

mm. Pohjois-Karjalassa, ks. Vaeltaja. Muistelmia jalkamatkalta Hämeestä,

Savosta ja Karjalasta 1828. Teos sisältää tarkkoja kansanelämän kuvauksia,

esim. kiteeläisistä häistä, joihin hän itsekin osallistui soittoniekkana.

Kalevala-tietopaketteja internetissä:

http://www.finlit.fi/kalevala/

http://www.kalevalaseura.fi/

Karelianismi ja karjalaisuus Kalevala, Karjala, suomalainen menneisyys, … siinä karelianismin (1890–1910) perusta! Aate on nimitystään vanhempi, karelianismi-termi syntyi vasta 1938 (Yrjö Hirn)

Taiteen, kirjallisuuden ja musiikin kultakautta

Karjala nähtiin turmeltumattomana laulujen maana, jossa Kalevalan runot olivat pisimpään eläneet. Karjala nähtiin suomalaisuuden kehtona, jossa runonkerääjät kokivat autenttisuuden elämyksiä.

Myös myyttisen luonnon tarjoama elämys!

Tunnetuimpia kareliaaneja

Musiikki: Jean Sibelius

Kuvataide: Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Louis Sparre, Pekka Halonen, Albert Edelfelt

Kirjallisuus: Eino Leino, Juhani Aho.

Valokuvaus: I. K. Inha.

Arkkitehtuuri: Yrjö Blomstedt, Viktor Sucksdorff

Vinkki: ketkä ovat liikkuneet Pohjois-Karjalan alueella? Mitä tarinoita heihin liittyy?

Karjalaisuus ennen ja nyt

Kareliaanit hakivat Karjalasta aitoa, alkuperäistä, “kesyttämätöntä” suomalaisuutta

toisaalta karjalaista “välittömyyttä”, “viattomuutta”, “luonnon läheisyyttä” ihailtiin, toisaalta karjalaisia haluttiin “valistaa”, ikään kuin kasvattaa suomalaisuuteen.

Nyt karjalaisuus viittaa kulttuuriperintöön ja mentaliteettiin

erilaiset juhlat ja yhteiset tilaisuudet (praasniekat, pääsiäinen, häät, hautajaiset)

ruokakulttuuri (piirakat, kukkoset, pyöröt, paistit, rahka, sienet, marjat)

mielenlaatu, joka loi pohjaa muun muassa kirkkokuntien väliselle ekumeenisuudelle

muistot: “hyvin virkee kylä ja siel oli kerhotoimintaa…”

“ahvenia oli ja matikkaa, puhasvetiset kalajärvet”

“oikein hyvät marjamaat – valtavat puolukkamaat”

Miksi Kalevala tunnetaan?

”Koko maailman Kalevala” Kalevala on kokonaisuudessaan käännetty 61 kielelle, ja se on

inspiroinut muita eepoksia. Ensimmäinen oli Longfellown The Song

of Hiawatha (1855) – tästä tosin väitellään, mutta varmaa on, että

Longfellow tunsi Kalevalan.

Vuoden 1849 Kalevala käännettiin saksaksi 1852, ja mm. Jakob ja

Wilhelm Grimm vaikuttuivat tällöin Kalevalasta.

Kansallisuusaatteen vaikutus: Kalevala sai kansalliseepoksen aseman,

mihin vaikutti vahvasti myös eepoksen saama kansainvälinen

vastaanotto.

Kalevalan teemat ovat yleismaailmallisia, siksi siinä on aina jotain

tuttua, mutta silti tarpeeksi erityistä luomaan matkailijalle

autenttisuuden kokemuksen.

Jos olisi liian outoa tai vierasta, matkailijalla ei olisi mihin

tarttua, eikä näin elämyksellistä kokemusta pääse syntymään.

Miksi Kalevala tunnetaan?

Mikä siinä viehättää? Kalevalan teemat ovat yleismaailmallisia, jopa ikuisia:

- On kahden paikallisuuden välinen kamppailu

- On sotaretkiä

- On miesten välistä kumppanuutta ja kilvoittelua

- On kosioretkiä, sankarit havittelevat samaa neitoa

- On ikuisen onnen tavoittelua (sampo)

- On kohtalonomaisuutta (Kullervon tarinan rakenteen taustalla on

tarkoituksellisesti antiikin kohtalodraamat)

- On taikuutta, maagisuutta, mahtipontisuutta, lyyrisyyttä

Kuitenkin se on erilainen: miekan mahdin Kalevalassa voittaa sanan

voima, sankarimiehen vastustaja on taidoiltaan ja mahdiltaan

tasavertainen nainen!

Kalevala elää!

Kalevala vaikuttaa nykykulttuurissa – taiteessa, musiikissa,

kirjallisuudessa, teatterissa, elokuvissa, sarjakuvissa,…

Kannattaa muistaa myös suomalaista metallimusiikkia maailmalle

vienyt, englanninkielisen Kalevalan tekstejä kappaleisiinsa sovittanut

Amorphis (Tales from the Thousand of Lakes, 1994)

Ja myös:

J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta

– Kalevalan ilmapiiri – myyttinen luontokäsitys

– Kalevalan kieli

– Ks. esim. National Geographic News 28.10.2010:

http://news.nationalgeographic.com/news/2001/12/1219_tolkienroots.html

– Suosittu elokuvatrilogia (joka kuvattiin Uudessa-Seelannissa, jossa

järjestetään turisteille kierroksia kuvauspaikoille)

Pohjois-Karjalaa kansainvälisille

markkinoille – Kalevalan avulla!

Neljä vuodenaikaa > neljä ulottuvuutta, MEK:n 2009

lanseeraamat:

Credibility – luotettavuus, turvallisuus; Väinämöinen, jolla

vanhin tieto on turvassa

Creativity – luovuus, kekseliäisyys; Ilmarinen, taivaankannen

ja sammon takoja, taitava käsityöläinen – nykypäivän

ilmariset löytyvät tietoteknologiasta!

Contrasts – eroavaisuudet, vastakohdat, vuodenajat; Louhi ja

Pohjola

Cool – viileys, kuulaus, rentous; lieto Lemminkäinen,

seikkailija, naistennaurattaja ja soturi

Akseli Gallen-Kallela: Aino 1891

credibility, creativity, cool, contrasts

Aino-triptyykki ja muita Ainoja löytyy täältä:

http://www.ateneum.fi/kalevalataidettakouluille/aino.html

Mitä triptyykissä tapahtuu?

Tummahiuksinen neito on saunavastan teossa, kun vanhukseksi kuvattu

Väinämöinen tarkkailee häntä. Keskimmäisessä kuvassa vaaleakutriseksi muuttunut

Aino pakenee V:n kynsistä (A. K-G. oli viehättynyt Kalevalan muodonmuutos-

teemasta, mutta ei kuitenkaan kuvannut Ainoa kalana, vaikka eepoksen mukaan

siinä hahmossa hän kohtaa kalastaja-Väinämöisen). Oikeanpuoleisessa kuvassa

Aino on siirtymässä toiseen, Vellamon tyttärien vedenaliseen maailmaan.

Mitä se voisi olla? Uimista, veneilyä, kalastusta, nautiskelua puhtaassa ja

taianomaisessa luonnossa (muodonmuutos, Vellamon neidot) – entä parisuhdeleiri:

tunnistavatko nainen ja mies toisensa? Tekevätkö he toisistaan omaa peilikuvaansa

vai rohkenevatko kohtaamaan toisensa sellaisena kuin toinen aidosti on.

Maagiset marjat

Creativity, credibility

Kalevalan viimeisessä runossa Marjatta kuulee

vastustamattoman kutsun: punaisena hehkuvan puolukan

Marjatta nostaa huulilleen ja valuttaa vatsaansa, ”tuosta

tyytyi, tuosta täytyi” ja lopulta synnyttää pojan, josta on

tuleva Karjalan kuningas.

Puhtaasta luonnosta puhtaita marjoja! Marjoissa voi piillä

maagisuutta… ja luovuus nousee maaperästä!

Täältä löytyy Sammon puolustus ja sen versioita:

http://www.ateneum.fi/kalevalataidettakouluille/louhi.html

Contrasts

Creativity

Maalauksessa Väinämöinen kumppaneineen on käynyt varastamassa Sammon

Louhen johtamasta Pohjolasta. Louhi kuvataan puolittain petolinnuksi, puolittain

vanhaksi, rumaksi naiseksi, kun taas Väinämöinen valkoisesta parrastaan huolimatta

johtaa uljaana ja viriilinä rohkeita sotureitaan. Sampo hajoaa taistelussa sirpaleiksi,

jotka kulkeutuvat rannoille tehden ne viljaviksi. Hauenluinen kantelekin vilahtaa

symboliikaltaan rikkaassa teoksessa.

Mitä siinä voisi olla? Merellinen seikkailu, magiikkaa, mystiikkaa, vene,

kulkuvälineistä ensimmäinen, myyttinen vene jonka Väinämöinen veisti apunaan

alisesta maailmasta haetut sanat, soittimista ensimmäinen, Väinämöisen hauenluusta

luoma kantele. Elementtinä vesi on ilman tavoin aina ollut – kaiken muun synnyn voi

kalevalaisesta kansanrunoudesta löytää, mutta ei näiden syntyä.

Akseli Gallen-Kallela: Sammon

puolustus1896

Kalevala matkailuelämysten lähteenä Kalevala-kierrokset

Kalevala-hotelli

Esittävä taide, kuvataide, musiikki, korut, …

Väinämöis-lakit ja -paidat

***

Seikkailuja Lemminkäisen jalanjäljillä (Hiiden hirven hiihdäntä, tulisen virran ylitys, merenkäynti)

Eränkäynti ja miksei myös marjastus & sienestys esi-isien ”juonilla”

Kalevalainen kierros

Oman kanteleen valmistus

Oluen pano

Veneretki kalevalaiseen tapaan sampoa, yltäkylläisyyden ja vaurauden takaajaa noutamaan (aikuisten versio aarteenetsinnästä)

Ynnä muuta, ynnä muuta – vain mielikuvitus on rajana!

Mahdollisuuksia on, mutta miten

opimme arvostamaan omaamme?

Meille arkipäiväinen, iänikuinen, aina tuttu on

suurimmalle osalle maailmaa uutta, erityistä,

kiinnostavaa, jopa mieltä kiihottavaa!

Sauna, saunavasta, avantouinti, suomalainen

soutuvene, kirkkovene, marjastus, sienestys,

piirakanpaisto, jouhikon teko, (kalevalainen)

vuorolaulu, kantelemusiikki, kansanrunot,

metsämaisema,…

Ja jokainen neljästä c:stä toteutuu!

Kirjallisuutta ja muuta aineistoa SKVR: Suomen Kansan Vanhat Runot verkossa: http://dbgw.finlit.fi/skvr/

Haavio, Martti 1967. Suomalainen mytologia. WSOY, Porvoo & Helsinki.

Harva, Uno 1948. Suomalaisten muinaisusko. WSOY, Porvoo & Helsinki.

Kalevala ja laulettu runo. 2004. Toim. A.L. Siikala, P. Harvilahti & S.

Timonen. Helsinki: SKS

Kalevalan hyvät ja hävyttömät. 1999. Toim. U. Piela, S. Knuuttila & T.

Kupiainen. Helsinki: SKS.

Kalevalan kulttuurihistoria. 2008. Toim. U. Piela, S. Knuuttila & P. Laaksonen.

Helsinki: SKS. http://www.kalevalaseura.fi/kaku/

Kupiainen, T. 2004. Kertovan kansanrunouden nuori nainen ja nuori mies.

Helsinki: SKS.

Siikala, A.-L. 1992. Suomalainen šamanismi – mielikuvien historiaa. Helsinki:

SKS.

! Timonen, S. 2004. Minä, tila, tunne. Näkökulmia kalevalamittaiseen

kansanlyriikkaan. Helsinki: SKS. - HUOM! Timonen kirjoittaa mm. erityisesti

pohjoiskarjalaisesta lyriikasta!

In English DuBois, Thomas A.: Finnish Folk Poetry and the Kalevala. New York Garland 1995

Haavio, Martti: Väinämöinen: Eternal Sage. Porvoo : WSOY 1952.

Honko, Lauri (ed.): The Kalevala and the World’s Traditional Epics. Studia Fennica Fokloristica 12.

Helsinki: Finnish Literature Society 2002.

Honko, Lauri, Senni Timonen & Michael Branch (eds); poems translated by Keith Bosley: The Great

Bear: a Thematic Anthology of Oral Poetry in the Finno-Ugrian Languages. Helsinki: Finnish

Literature Society 1993.

Kuusi, Matti, Keith Bosley & Michael Branch (eds and transls): Finnish Folk Poetry: Epic. Helsinki :

Finnish Literature Society 1977.

Pentikäinen, Juha: Kalevala Mythology. Bloomington: Indiana UP 1991.

Siikala, Anna-Leena: Mythic Images and Shamanism. A Perspective on Kalevala Poetry. Helsinki:

Finnish Literature Society 2002.

Siikala, Anna-Leena & Sinikka Vakimo (eds): Songs Beyond the Kalevala : Transformations of Oral

Poetry. Studia Fennica Folkloristica 2. Helsinki: Finnish Literature Society 1994.

Nyt vain kiitän ja jäädään odottamaan,

mitä hienoa Te keksittekään ja osoitatte, että

karjalainen luovuus elää ja voi hyvin!