45
Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielellä)

Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

  • Upload
    others

  • View
    11

  • Download
    0

Embed Size (px)

Citation preview

Page 1: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehtiIlmestyy Suomessa

LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielellä)

Page 2: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

2

LiteraruS-projektiOpetusministeriön tuella

ISSN-L 2242-1556 ISSN 224 2-1556

Päätoimittaja

Ljudmila Kol

Toimitusneuvosto

Susan IkonenArvi P erttuSergei P ogreboffGalina ProninIrina S avkinaTimo Vihavainen

Graaf inen s uunnittelu

Tanja Varonen

Web

Evgeni Malitski

Lehti il mestyy suomen kielelläkerran vuodessa

E-mail:[email protected].: +358 40 5121618www.literarus.org

Julkaisija

LiteraruSY-Tunnus: 1538941-8

LiteraruS ry:n avustuksellaUnigrafia Oy

© LiteraruS, 2013

2003-20132003-2013

Page 3: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

3

KULTTUURI- ja KIRJALLISUUSLEHTI

SISÄLLYSLUETTELO

RUNOJAHamdam Zakirov: Topografia:vakaa tila (suom. Jukka Mallinen) ................................. 5HISTORIALiisa Byckling: Pietarilainen Jakov Grot, Pohjola – Venäjä -yhteyksien luoja. .......... 10Timo Vahavainen: Russofobia.............................................................................. 17PROOSAArvi Perttu: Kipu, katkelma julkaisemattomasta romaanista ...................................... 22Polina Kopylova: Korva, novelli (suom. Galina Pronin).............................................. 32Semjon Kaminski: Enkeleitä viidellä dollari lla kappale. Sinä sanoit (s. Galina Pronin) 36KAUPUNKITunnetko Helsingin? ......................................................................................... 40TAIDEMaire Pyykkö: Lasitaiteilij an näkemys (suom. Anu S uomalainen) ............................. 42VALOKUVAKirill Reznik: “Minua kiinnostaa kaikki...” (suom. Eilina Gusatinsky) ...................... 50NÄKÖK ULMAIgor Volovik: Nigulisten urut (suom. Galina Pronin) ................................................ 56KIRJALLISUUSKirsti E konen: Nina Petrovskaja – dekadentti? ..................................................... 62

MENNEISYYSLeif Ran tala: Erään saamelaisperheen kohtalo...................................................... 67Sergei Poreboff: Hyväntekeväisyyttä ja uhrimieltä ................................................. 72KIRJAT, KULTTUURIUUTISIA“Oma ääni kulttuurisessa moniäänisyydessä” -konferenssi ...................................... 77“Kulttuurin uudet haasteet” ............................................................................... 82Mistä tämä kirja kertoo? .................................................................................... 86Tutkijan suurtyö suuren yleisön saataville! ........................................................... 88“Hopeakauden viihdekulttuuri” -konferenssi ........................................................ 90Ivan Turgenevin museo Bougivalissa .................................................................... 91TIEDOKSI .............................................................................................................................................................92

Kuvat:Kirill Reznik: Odessan piha (s.1.);Kirill Reznik: Odessa. Esperanton luojan L. L. Zamenhofin patsas (s. 4.)

Page 4: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

4

Page 5: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

5

Hamdam Zakirov

RUNOJA

Hamdam Zakirov

T

W

gz

o

K

P

V

Runoilija HamdamZakirov on syntynytUzbekistanissa vuonna1966. Hän opiskeliSotalaivastonInsinöörienKorkeakoulussaPietarissa, Tashkentin jaFerganan yliopistoissaUzbekistanissa. Zakirovtyöskenteli dramaturginadraamateatterissa,kirjallisuudentutkijanakaupunginmuseossa sekäUzbekistanin ja Venäjän(Moskovassa)sanomalehdissätoimittajana. Hänenrunojaan jaartikkeleitaan onjulkaistu Uzbekistanissa,Venäjällä, Suomessa,Ukrainassa, Latviassa,Yhdysvalloissa,Italiassa, Ranskassa jaVirossa. Runoja onkäännetty suomeksi,italiaksi,ranskaksi, latviaksi,viroksi ja unkariksi.Zakirov muutti Suomeenvuonna 2001 ja asuuHelsingissä.

Page 6: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

6

TOPOGRAFIA: VAKAA TILA

Tuuli vaihtaa välinpitämättömyytensä vähäisiin henkäyksiin,välistä lämpimiin, välistäkasvoja lempeänä viileytenä koskettaviin. Samaan aikaanme vaihdamme jalkaa,polttelemme nyökytellen polveilevalle keskustelulle,ja tuuhean puun lehdet myöntelevät meille, hyväksyenkaiken, mitä tapahtuu siellä – alhaalla, maan päällä, missä kaikkion kevyttä: sanamme, tunteemme, jopanäkökuvat, jotka vievät meidäthunajamelonin kuorta nokkivan varpusparven luo,tomuun rojahtaneen helteen näännyttämän koiran,luo horisontin autereen ja yksinäisen hahmon,viistoon niityn ylitse maleksivan.Kesä on sulkenut meidät auringonvalon läikkien kultaiseen häkkiin.Tupakan savu tuoksuu tulipalolta arolla jasaavuttamattomalta rauhalta. Altaassa kalatsuutelevat veden tai liejun sametin peittämienbetoniseinämien pintaa. Aika ikään kuin on lähtenyt pois ystäväsi kanssa:varjot liikkumattomia ainakin puoli tuntia.Musiikkikin tuntuu juuttuneen kiinni – solistikiskoo pitkään mollivoittoista “o:ta”, eikä enää käsitä, minkä on menettänyt –nuoruuden, tytön, vaiko synnyinmaan.Täällä, missä ei ole mitään, sinä sanot,on mikä tahansa poissaolo ajankohtainen. On jaksettava teehen,iltaan saakka. Ja jatkettava tarkoituksetonta vuoropuhelua –vaimeasti, rennosti, pehmeästi – antauduttava sanoille,tarkistettava huolekkaasti prosodia, melodisuus jalaitettava mukaan täsmäiskulla odottamaton karkeus, naseva sana,joka palauttaa takaisin olemiseen, läpitunkevaan todellisuuteen,palaksi puristuneeseen, mudassa välähtäväksi kilahtavaksi kolikoksi:keskelle poiskaadettuja teelehtiä, konvehtipapereita, omenankuoria.Pystymme yhä näkemään. Ja toistaiseksi ei tuuliviirin asento ole meille tärkeä.Voi nousta katolle ja katsoa nuoremman veljen kiikariin,tähystää usvaisia kukkuloita – niin pitkälle kuin okulaarit kantavat,silmänkantamiin erämaan reunamille, –kuten Dzurlinin elokuvassa Giovanni Drogo, uhrattuaan kaiken,pilatakseen silmänsä pitkien vuosien kuluessa odottamallamustaa pistettä, metallin heikkoa välähdystä, vihollisratsujen hirnuntaa.Taivas pimenee idässä: tomumyrsky lähestyy;laitamme soimaan Czeslaw Nemanin esittämän uuden maqomen, odotamme.

RUNOJA

Page 7: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

7

REMINISCENTIO

Ystävät päättivät saattaa minua katujen risteykseen,missä en enää eksyisi, mistä voisi saada taksin, enemmänkin –on mahdollisuus kääntyä takaisin, jäädä. Toistaiseksimaleksimme kuitenkin hitaasti kohti alhaalla virtailevaa valoa,sinne, missä kuja laskee pääuomaan –missä on rämisevä raitiovaunu, näkymättömien nopeiden pyörien humina,ja aivan vieressä suljetun metron avoin kita.Potkaiset tölkkiä, sitten pikkukiviä, huojahtelevia askeleita,raapaisit kengänpohjalla kadun reunakiveä, heititpalavan tikun yöhön, pimeä siluetti, savukkeen tähti.Ystävättäresi kertoo, vaikenee,on kiinnostunut minusta, katsoo taivaalle, säkkipimeään, jahänen katseensa on täynnä toivotonta uskoa huomiseen. Tietenkäänei ole aikaa pitempään keskusteluun. Kiiruhdamme kotiin. Ja niin taivaltaaruumiini liian kauan kahvin rannaltakonjakin tai ginin rannalle, tai rantautuu välistäkalliiseen ankkuripaikkaan meluisassa täpötäydessä klubissa,missä kuuntelemme jazzia,piiloutuen tupakansavun, jonkun olkapään, pylväikön taaksekohtalolta, joka ulko-ovella etsii päiden ylija ohi meitä vierain silmin, etsii ja odottaa.Alkaa kuollut kausi, puhutaan naapuripöydässä ja sanatkutoutuvat bassosynkoopeiksi, huilun herkäksi solinaksi (niintärvelevät kivet käännynnäis-reettorin suussa lauseita,saaden tribuunin kuitenkin vähän lähemmäs hienostunutta puhetta), siirtäen painon“olemisen sietämättömästä keveydestä” tiistai-iltaan,viimeisiin rahoihin, yksinäisyyteen: tunteeseen, joka nyttemminei näy kuin tauoilla soiton välillä. Päivät liukuvat esiin(musiikki vain vahvistaa sitä) jossakin rytmissä, jolla ei ole mitääntekemistä lämpötilan kanssa: toukokuu kuin marraskuu. Mutta –pikku moottorivene, kympillä napattu, halkoo aaltoja kehätiellä,taksikuski jankuttaa sateista, raukeaa viherrystä, tenorisaksofoni,ja jo tutuksi tullut riffi,ja muistan kesän, kun olin kahdenkymmenen, ja auringon,joka lahjoitti mehukkaita suudelmia, jotenkin:viikuna, hunajamelonin viipale, taateliluumu.

RUNOJA

Page 8: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

8

RUNOJA

TULIPALO VUO NNA 624

(sarjasta “LUONNOKSIA KAVAFISIIN”)

Mereltä lehahti tuuli, ja kytevä kaupunkihulmahti liekkeihin uudella voimalla.Kaduilla säntäili jalkamiesten ja ratsukkojen varjoja:huutoja, hevosten hirnuntaa (metakkaoli muuten kalatorillasatamassa kovempi – parempina aikoina).Puhutaan (mutta kuka puhuu? kuka jäi henkiin?),että kirjasto paloi muutaman päivän ajan.Tulipatsas, savun laahus ja tämäpalaneen nahan haju: eivät vankat kotelot, eivätnidokset pakotuksineen ja metallireunuksineenpystyneet varjelemaan foliantteja. Jaoppikirjoissa sanotaan,“arabit olivat kuuluisia barbaarisuudestaan, eikä uusi uskontotehnyt mitään vanhoilla tiedoilla”.Kuitenkin, kumma kyllä,kolmen neljän vuosisadan kuluttua johti uudenkulttuurin kukoistus siihen, että monetpalaneet mestariteokset leimahtivat uudellavoimalla, vaikkakin toisella kielellä.Rooma, Bysantti… Miten monta kreikkalaista kirjaapalauttivatkaan arabit maailmalle! Outoa. Aivan kuinAmra ben al-Asin soturit olisivat silloin Aleksandriassaheitelleet kiireesti säkkeihin paitsi kultaa myös kirjoja –hyödytöntä kuormaa pitkällisessä, vaikkakin maineikkaassa sodassa…Tärkeää meidän historiassamme on tosin muu:tämäkin kukoistus (jota myöhemminalettiin sanoa muslimikulttuurin renessanssiksi)on ammentanut itsensä loppuun, ja maailma on jälleen vajonnut pimeyteen.

Kirjastoja on tullut paljon – nyt puuttuu tulta.

HZHZSuom. Jukka Mallinen

Page 9: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

9

RUNOJA

Hyvät ystävät!

19. -20.03.2014

LiteraruS-lehtijärjestää

venäjänkielisenkirjallisuusseminaarin.

Seminaarin teema:

Tervetuloa!

Lisätietoja webistä:

www.literarus.org

Venäjä ja Eurooppa: kulttuurien dialogi

Page 10: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

10

HISTORIA

K

Liisa BycklingLiisa Byckling

Pietarilainen JakovGrot,

Pohjola – Venäjä -yhteyksien luoja

Helsingin yliopiston professori1840 – 1852

ja

kirjalli suusmies

Kuuluisan pietarilaisen kielen- jakirjallisuudentutkijan, akateemikko JakovGrotin (1812 – 1893)kaksisatavuotispäivää on muistettu monintavoin: Helsingissä ja Pietarissa onjärjestetty seminaareja, näyttelyjä jatuotettu useita julkaisuja eri kielillä.

Miten 28-vuotiaasta pietarilaisestavirkamiehestä ja runouden kääntäjästäJakov Grotista tuli Aleksanterin yliopistonensimmäinen varsinainen Venäjän historianja statistiikan sekä kielen ja kirjallisuudenprofessori (1841 – 1852). Syyt olivatennen kaikkea poliitt iset, mutta Grotinsivistyneisyys, kielitaito ja persoonallisuusolivat ratkaisevia.

Jakov Grotin isoisä, saksalainenpappismies muutti Venäjälle 1760. Jakovinvirkamies-isä opetti keisarin perheenlapsille saksaa. Perheessä puhuttiinvenäjää ja saksaa. Jakov kävi Venäjänparasta koulua, Tsarskoje selon lyseota,jonka kuuluisaa oppilasta, 13 vuottavanhempaa runoilija Aleksandr Puškiniahän ihaili. Toimessaan eri ministeriöidenvirkamiehenä Jakov innostui opiskelemaanenglantia ja ruotsia. Hänen kiitettykäännöksensä Byronin Mazepa-runoelmasta ilmestyi ajan johtavassa

Page 11: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

11

H ISTORIA

Page 12: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

12

HISTORIA

kirjallisuuslehdessä Sovremennikissa(1838), jonka vakituiseksi avustajaksi häntuli. Toinen tärkeä käännös, EsaiasTegnérin Fritiofin taru ilmestyiHelsingissä 1841. Suomessa Grot käväisikesällä 1837, sitten pitemmätopintomatkat avasivat hänellekirjallisuuden kentän. Läpimurto Venäjänja Suomen kirjallisissa suhteissa tapahtui1838, kun Grot kävi Runebergin luonaPorvoossa ja julkaisi artikkelinTutustuminen Runebergiin. Matkaltavuonna 1838 (Sovremennik 1839).Artikkeli oli alkuna Grotin Suomea jaPohjolaa käsittelevien artikkelien jakäännösten sarjalle.

Aleksanterin yliopiston professorija “venäjän kielen apostoli”

1830-luvun lopulla Suomen ylimmänhallinnon johtomiehet –ministerivaltiosihteeri R. H. Rehbinder jahänen seuraajansa Alexander Armfelt -jakoivat käsityksen siitä, että Suomen olioman etunsa nimissä entistä tiiviimminkiinnityttävä Venäjän yhteyteen ja ettäSuomen virkamiesten oli välttämätöntäosata venäjää. Aleksanterin yliopistonHelsingissä ja koulujen venäjän kielenopetuksen tasoa tuli kohentaa ja lisätä.Tähän tehtävään löydettiin Jakov Grot.Keväällä 1840 Grot muutti Helsinkiin.Omien sanojensa mukaan Grot saiRehbinderiltä ryhtyä “venäjän kielenapostoliksi tšuhnien maalla”, kuten hänleikillisesti Suomea nimitti kirjeessäänystävälleen. Samana kesänä Aleksanterinyliopisto vietti kaksisataavuotisjuhlaansa(Åbo Akademin perustamisesta 1640laskettuna) suurin juhlallisuuksin.Helsinkiin saapui arvovieraita mm.Ruotsista ja Venäjältä. Heidän joukossaanoli myös Grot, joka toimitti ruotsiksi javenäjäksi ilmestyneen Aleksanterinyliopiston 200-vuotisjuhlakirjan.

Grot nimitettiin 1841 uuteen jakorkeapalkkaiseen Venäjän kirjallisuuden jahistorian varsinaisen professorin virkaan.Venäjän kielen professorin virka oliperustettu jo 1828, mutta sitä hoitanut S.V. Solovjov oli epäpätevä. Grotintehtäviksi tulivat myös koulujen venäjänkielen tarkastusmatkat sekä oppikirjojen jasanakirjan laatiminen joita tarvittiinkoulujen venäjän kielen opetuksenlisääntyessä. Grot sai työkseen lisäksiVenäläisen kirjaston (nyk. Slaavilaisenkirjaston Kansalliskirjastossa)järjestämisen, kuten Kirsti Ekonen kertootutkimuksissaan. Helsingissä Grot asuiäitinsä Karolinan ja sisarensa Rosankanssa; heidän viimeinen kotinsa oliKauppatorin vieressä olevassa Lampantalossa.

Grot-tutkimuksen aarreaitta on hänenkirjeenvaihtonsa Pietarin yliopistonrehtorin ja Sovremennik –lehdentoimittajan, kirjallisuudentutkija PjotrPletnjovin (1791- 1865) kanssa. Heidänkirjeenvaihtonsa muodostaa GrotinHelsingin – vuosien “päiväkirjan”, jokakäsittää kolmiosaisena julkaisuna lähes2500 sivua. Ruotsiksi on julkaistu vainkirjeenvaihdon Suomea koskevat osat.

“En voi valittaa seuran puutetta,” Grotkirjoitti talvella 1841/42 Pletnjoville.Miellyttävä ja sivistynyt nuori professorioli tervetullut kaikkiin koteihin ja juhliin.Grot solmi suhteita henkilöihin jotkavirkauransa ansiosta tunsivat Pietarin olojaja kulttuuria ja osasivat venäjää. Grottunsi myös kirjailijoita kuten FredrikCygnaeuksen ja Zacharias Topeliuksen,tiedemiehiä kuten Matthias Castrénin jaJ.J. Nervanderin, aristokratiaa kutenArmfeltit, Walleenit, Aurora Demidova-Karamzinin, Musin-Puškinit ja Ramsaytsekä Viaporin venäläistä upseeristoa jaHelsingin venäläistä porvaristoa.Seurahuoneella järjestettiin suuria illallisiaja näytöksiä. Ruotsalaisia vierailuesityksiäGrot kävi katsomassa Esplanadilla Engelin

Page 13: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

13

H ISTORIA

teatterissa (ei ole säilynyt). Kaivopuistonkylpylässä hän virkistäytyi uimaretkillä.Kesäisin pietarilaiset vieraat toivat Grotilletervetulleita uutisia Venäjän kirjallisuudestaja politiikasta.

Suomi avasi Grotille uusia näköaloja

Opiskelijoiden puutteellisen venäjän kielentaidon takia Grot luennoi ruotsiksi Venäjänhistoriasta ja kirjallisuudesta. Opetustähtäsi tulevien suomalaisten virkamiestenja opettajien Venäjä-tietoudenkartuttamiseen. Grotin kirjeistä päätellenhän antoi korkeatasoista opetusta eritiedekuntien opiskelijoille, omien sanojensamukaan aika “vihreille” nuorille.

Romanttisen runouden ihailijana Grotluennoi Puškinista paljon eri vuosina ja erikursseilla. Kenties juuri Grotinvaikutuksesta ilmestyivät ensimmäisetPuškinin runojen ruotsinnokset 1840-luvun lopulla. Helsingfors Morgonbladjulkaisi mm. katkelmia Boris Godunovista.Puškinia Grot siteerasi Venäjän historianluennoillaan, ja Pietarin – keisarin ja hänenkaupunkinsa – historia herättikinopiskelijoiden kiinnostusta. Grot kirjoittitalvella 1841/42 Pletnjoville, että hän oliluennoinut Pietarista “syvästi aiheeseeneläytyen”. “Kuulijani eivät olleet koskaanennen olleet niin kiinnostuneita, ja vaikkapuhuin vapaasti ruotsiksi ilman papereita,tunsin aiheen vaikutusvoiman. PietariSuuren elämästä löysin kokonaisen uudenmaailman!” Parin vuoden kuluttua Grotsaattoi tyytyväisenä todeta muutamienopiskelijoiden menestyneen venäjänopinnoissaan.

Oman kehityksensä kannalta Grot pitimuuttoa Helsinkiin elämänsäkäännekohtana: “Suomi ja professorinvirka avasivat minulle uusia keinoja janäköaloja”, hän kirjoitti Pletnjoville 1847.Grotin, sittemmin Venäjän 1700-luvunasiantuntijan, harrastuneisuus aikakauteen

virisi Helsingissä, ja hän alkoi saadamainetta Pietarissa tutkijana.

Uusien oppikirjojen valmistaminen sekäkaksiosaisen Ruotsalais-venäläisensanakirjan toimittaminen työllistivätGrotia. Palkkion lisäksi Grot saisanakirjatyöstään keisarilta harvinaisenkorkean mitalin, 2. luokan Annan. Kielenja historian oppikirjoja julkaisivat myösGrotin kollegat, venäjän kielen professoriStepan Baranovski ja lehtori MatthiasAkiander.

Rehbinderin ponnistelut suomalais-venäläisten kulttuurikontaktien hyväksiolivat onnistuneet vain vähäksi aikaa, silläyleiseurooppalaisen vallankumousaallon(1848) vaikutus tuntui voimakkaana myösSuomessa. Kaikista ponnisteluistaanhuolimatta Grot ymmärsi että venäjänkielen opetus ei tuottanut tuloksia, ja hänolisi luopunut kaikille opiskelijoillepakollisesta venäjän kielikokeesta.Fennomanian aktiivisessa vaiheessa 1840-luvun puolivälissä opiskelijoiden suhdevenäjän opiskeluun kärjistyi. Grot tunsivuosien mittaan yhä selvemmin tilanteensakaksijakoisuuden: hän ei ollut vainPohjolan kirjallisuutta ja Suomea rakastavayksityishenkilö, vaan myös hallituksenpolitiikan välikappale. Yritykset saattaavenäjän kieli parempaan asemaanSuomessa ja sen yliopistossa eivät kokokeisariaikana kantaneet kaunista hedelmää,vahvistaa historian professori MattiKlinge. Myöhemmin Grotin toivomatuudistukset toteutuivat osittainyliopistossa, kunvirkatutkintojärjestelmässä venäjän kielenja maan olojen tuntemusta olihuomattavasti vähennetty.

Grot esittelee Suomen kirjallisuutta.Kalevala ja Runeberg

Venäjällä Grot ansioitui suomalaisuudenedistämisessä. Ensimmäisenä hän esittelimaanmiehilleen Lönnrotin ja käänsi otteitaKalevalasta (ruotsin kielestä) artikkelissaSuomalaisista ja heidän

Page 14: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

14

HISTORIA

kansanrunoudestaan (Sovremennik 1840).Julkaisu liit tyi romantiikan ajan yleiseenfolklore – kiinnostukseen Euroopassa.Helsinkiin muutettuaan Grot alkoi opiskellasuomea, ja hän oppikin kieltä niin hyvin,että Lönnrot kehui hänen kirjallistailmaisuaan paremmaksi kuinsyntyperäisten suomalaisten. Grotinystävyys Lönnrotin kanssa kestivuosikymmeniä.

Venäjällä Grotin ansiot on tunnustettuvenäläis-suomalais-skandinaavistenkirjallisten yhteyksien edistäjänä. Ylivuosikymmenen Grot oli Venäjän suuntaanahkerin ja pätevin Pohjolan kirjallisuudenja kulttuurin välittäjä. Grot avasivenäläisten lukijoiden silmät sille ettäSuomi ei ollut vain “Luonnon surullinenpoikapuoli” (Puškinin runoelman mukaan),vaan uutta luovan kirjallisuuden jakansanrunouden tutkimuksen maa.

Hyvin tärkeä oli Runebergin ja Grotinkirjailijaystävyys ja tietojen vaihtaminen.“Uskollisuus luontoa kohtaan” oliRunebergin varhaisen runouden pääpiirreGrotin mukaan, mutta hän innostui myöstämän historiarunoista. Koska Runeberg eiosannut venäjää, hänen kyselyihinsävenäläisestä kirjallisuudesta Grot vastasilähettämällä Puškinin runokokoelmansaksaksi, ja hän sai runoilijan jonkinverran kiinnostumaan aiheesta. Grotinvuosittaisilla vierailuilla Runebergienkotona runoilija oli viisas ja laajastisivistynyt puhekumppani, jonka veroistaGrot ei useinkaan löytänyt Helsingissä.

Grot teki ansiokkaasti Runebergiätunnetuksi Venäjällä. Sovremennikia vartenGrot käänsi Runebergin artikkelin Suomenluonnosta, kansantavoista ja elämästämaan sisäosissa, Jouluilta- runon jaHirvenmetsästäjät. Katariina Suurenaikana tapahtuvan romanttisendraamarunon Nadeschdan valmistumisestaGrot kertoi tuoreeltaan Pletnjovillekuultuaan sen Runebergin ääneenlukemana. Uutinen oli sensaatio, sillä

Matkoja Suomessa vuonna 1846

Suomi-tuntemusta edisti Grotin MatkojaSuomessa Laatokan rannalta Tornio-joenrannalle 1846 (julkaistu suomeksiMatkoja Suomessa vuonna 1846).Matkakohteina olivat Käkisalmi, Sortavalaja Savonlinna, joissa Grot kävi koulujenvenäjän kielen tarkastajana. KuopiossaLönnrot liit tyi mukaan Grotin kutsusta jakustannuksella. Matka jatkui Kajaaniin,Tornioon, Aavasaksaan keskiyön aurinkoaihailemaan ja lopuksi Ouluun. Myöhemmin

Pletnjov oli tutustunut Runebergiin jakunnioitti tätä “nerona” lisäten että“sellainen oli Venäjällä Puškin”.Nadeschdan kriittiset viittauksetmaaorjuuteen koituivat sen epäonneksi:pietarilaisen sensuurin poistettua Grotinkäännöksestä tärkeitä säkeitä runoelmanpääajatus katosi.

Heti Runebergin Vänrikki Stoolintarinoiden I osan luettuaan Grot kirjoittiPletnjoville, että se oli “hurmaavaa” jauudenlaista runoutta. Grotin mielestärunoilija oli alistanut “patrioottisensuuntauksen” vielä korkeammalletunteelle, “rakkaudelle ihmiskuntaakohtaan, joka ei tunne kansallisuuksia jajoka kauniisti saa vihamiehet sopimaan”.Grot julkaisi tutkielman Artikkeleitasuomalaisista sotaretkistä 1808 ja 1809sekä Kulnevin runomuotoisen käännöksen(1849). Asettaessaan keisarikunnan arvotkansallisten pyrkimysten edelle Grotseurasi ihailemansa Puškinin ajattelua, jokakorosti venäläisyyttä kaikki kansallisuudetkokoavana voimana. Grot kannattilänsimaisen kirjallisuuden levittämistäVenäjälle, mutta hän sympatisoi slavofiilienpoliittisia käsityksiä. Grot suositteliVenäjälle kulttuurista lähentymistäLänteen, vaikka hän kannatti poliitt istaeristymistä kumouksellisesta javapaamielisestä Euroopasta.

Page 15: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

15

HISTORIA

Grot muisteli Lönnrotin kanssatekemäänsä “vuoden 1846 runollistamatkaa”.

Grotin sinänsä viaton matkakirja aiheuttipolemiikkia Pietarissa. Arvovaltainen lehtiOtetšestvennyje zapiski (Isänmaallisiakirjoituksia) moitti Grotin sivuuttaneensuomalaisen yhteiskunnan ja etenkinsivistystä janoavan talonpoikaistonkuvauksen. Kirjan suomentaja PekkaHakamies tulkitsee asian toisin: Grot olitarkka kansanelämän kuvaaja ja hän kertoilyhyesti aikansa yhteiskunnallisistaepäkohdista; tosin hänen kertomuksensahuokuu kelpo alamaisuutta ja uskollisuuttatsaaria kohtaa.

“Kaikesta köyhyydestään jasynkkyydestäänkin huolimatta Suomimuuttuu kynäsi kosketuksesta maaksi,joka ansaitsee tulla tiedonhaluisen ihmisentutkittavaksi,” Suomessa matkaillut jatänne muuttoa suunnitellut Pletnjovkirjoitti Grotille. Venäjällä Grotin kirjanvaikutus ulottui pitkälle eteenpäin. Hänenkertomuksensa “rehellisistä suomalaisista”ja “tapojen puhtaudesta”, jota hän pitääkristillisen opin ja turmeltumattomuudenseurauksena, toistuvat myöhemmissäkuvauksissa. Venäjällä Grot levittimyönteistä Suomi-kuvaa, joka oli erityisentarpeellista 1800-luvun lopulle tultaessa.

Helmikuussa 1850 Grot toi Helsinkiinnuoren vaimonsa Natalian Pietarista.“Toivon että hän tuntee olevansaSuomessa kuin kotonaan ja oppiilukemaan ruotsia”, Grot kirjoittiLönnrotille. Heidän poikansa Nikolaisyntyi Helsingissä huhtikuussa 1852.Saman vuoden elokuussa Grotin äiti kuoli.Grotien perhehaudassa Helsinginluterilaisella hautausmaalla lepäävätJakovin äiti ja hänen sisarensa Rosa sekämuita sukulaisia.

Grotin päätös luopua professuuristatoteutui, ja tammikuussa 1853 hän palasiperheineen Pietariin. Suomessa Grotkohotti venäjän kielen ja kirjallisuuden

opetuksen tasoa. Vaikka hän ei kasvattanutyliopistossa tutkijoita vaan opettajia, hänenmerkityksensä yleisen Venäjä-tietoisuudenedistäjänä ja kirjallisuuden tunnetuksitekijänä oli suuri. Toisaalta Grotin omankehityksen kannalta Suomen oppivuodetolivat tärkeitä, sillä hän loi huomattavantiedemiesuransa perustan Helsingissä.

Palattuaan Pietariin Grot toimi aluksiTsarskoje selon lyseon kirjallisuudenprofessorina sekä keisarin Nikolai I:nlasten opettajana. Hänen on arvioituvaikuttaneen myönteisesti Aleksanteri II:nSuomi-politiikkaan. Grot sai akateemikonarvonimen sekä salaneuvoksen arvon.Hänen tuottelias uransa jatkoi 1862Pietarin tiedeakatemiassa, jonka II osastonjohtaja hänestä tuli. Grot julkaisi useitatärkeitä tutkimuksia mm. Puškinista,Kustaa III:n ja Katariina Suurenkirjeenvaihdon sekä runoilija GavriilDeržavinin 9-osaisen Kootut teoksetkommentaareineen, jotka olivaturaauurtavia Venäjällä. Hänentutkimuksensa venäjän oikeinkirjoituksesta(“Orfografia po Grotu” oli voimassa 1918asti), etymologiasta ja kieliopista ovathyvin arvostettuja, samoin hänenaloittamansa Venäjän kielen sanakirjantoimitustyö.

Vaikka Grot ei enää palannut Suomeen,hänen yhteytensä tänne säilyi: hän julkaisiartikkeleita Suomesta, jatkoikirjeenvaihtoaan Lönnrotin kanssa ja solmiuusia kirjekontakteja. Grotin merkitys ontullut esille Suomen ja Venäjän kirjallisiayhteyksiä käsittelevissä tutkimuksissasekä Helsingin yliopiston historiassa.Grotin merkitys on arvioitu suureksi:lyhyenä kautena 1840-luvulla hän lähensisuuriruhtinaskunnan ja keisarikunnankirjallisuutta ja hengenelämää toisiinsa.Venäjällä Grot oli aikansa paras Suomi-tuntija. Vasta 1800-luvun lopulla hänentyönsä sai jatkajia Suomen ja Venäjänkulttuurin välittäjinä. Grotin uraauurtavaatoimintaa valaisee Pietarissa julkaistu

Page 16: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

16

HISTORIA

LBLB

artikkelikokoelma, johon Kirsti Ekonen jaallekirjoittanut ovat kirjoittaneet hänentyöstään Suomessa. HelsingissäKansalliskirjaston Slaavilaisessa kirjastossaon vuoden 2013 loppuun asti esillä JakovGrot 200 vuotta – juhlanäyttely: Pohjola– Venäjä -yhteyksien luoja. Siihen liit tyynäyttelyjulkaisu sekä venäjänkielisiätiedotteita.

KIRJALLISUUTTA:

Byckling, Liisa. Jakov Grot och J. L. Runeberg.Litterära kontakter. översättningar och vänskapmellan Finland och Ryssland. De första åren 1838 –1942 Historiska i litteraturhistoriska studier, 88.Red. Jennica Thylin-Klaus och Julia Tidigs.Svenska litteratursällskapet i Finland. 2013. S. 81 –116.

–Jakov Grot v Finljandii 1840 – 1852: professorGelsingforsskogo universiteta, posrednik vliteraturnyh svjazah. [Jakov Grot Suomessa 1840 –1852: Helsingin yliopiston professori ja kirjallistenkontaktien välittäjä.] – Filosofski vek. Almanah.Vypusk 38. (The Philosophical Age. Almanac.Issue 38. Connecting Nations and Times. YakovGrot: on the Bicentenary of His Birth.) Edited byTatiana Artemyeva, Mikhail Mikeshin. St.Petersburg – Helsinki: St. Petersburg Center forthe History of Id eas, 2012. S. 22–52.www.ideashistory.org.ru/a38.html

–Yakov Grot and Culture in Helsinki: Theatreand Entertainments in the 1840s–50s. Op.cit. S.195-213. www.ideashistory.org.ru/a38.html

– “ Venäjän kielen apostoli tshuhnien maalla”.Jakov Grot, Helsingin yliopiston professori 1840-1852. Kansalliskirjasto 2012/4. S. 23 – 28.

Ekonen, Kirsti. Slavjanskaja bibliotekaHelsinki v 1809–1924: istorija organizatsii.Gelsingfors – Sankt-Peterburg: stranitsy istorii.Red. S.G. Kaštšenko, Timo Vihavainen. Sankt-Peterburg: Nestor .2012.S.8-23.

–Slaavilainen kirjasto: ystävyyden ele vaivenäläistämisen väline. Idäntutkimus 3/ 2012. S.3–11.

–Jakov Grot – osnovatel Slavjanskoj bibliotekiHelsinki. www.ideashistory.org.ru/a38.html

–Mies maailmanluokan kirjaston takana.Kansalliskirjasto 4/2012. S. 29–31.

–Jakov Grot: kulturen, nationaliteten ochbiblioteket. Historiska i litteraturhistoriska studier,88. Red. Jennica Thylin-Klaus och Julia Tidigs.Svenska litteratursällskapet i Finland. 2013. S.117–132.

Flink, Toivo. Emämaan kieli. Venäjän kahdetkasvot. Venäjä-kuva suomalaisen identiteetin

rakennuskivenä. Toim. Timo Vihavainen.Helsinki: Edita 2004.

Grot, Jakov. Matka Suomessa 1846. Suom.Pekka Hakamies. Helsinki: SKS, 1983.

Utdrag ur J. Grots brevväxling med P. Pletnevangående finska förhållànden vid medlet av1800-talet. 1– 2. Översättning av WalterGroundstroem. Skifter utgifva av Svenskalitteratursällskapet i Finland. Del 106, 1912. Del119, 1915, Helsingfors.

Kalleinen, Kristiina, Byrokratian pyhä yhteys– Suomen ylin virkamiehistö ja Venäjä 1809 – 98.Venäjän kahdet kasvot. Venäjä-kuva suomalaisenidentiteetin rakennuskivenä. Toim. TimoVihavainen. Helsinki: Edita, 2004.

Karhu, Eino. Finljandskaja literatura v Rossii1800 – 1850. Tallin: Estonskojegosudarstvennoje izdatelstvo, 1962.

Karhu, E. G. Perepiska Eliasa Lennrota sJakovom Grotom. Obštšenie kultur i narodov.Issledovanija i materialy po istorii finsko-karelsko-russkih kulturnyh svjazej XIX–XXvekov. Petrozavodsk: Institut jazyka, literatury iistorii KarNTS RAN, 2003.

Kiparsky, Valentin. Suomi Venäjänkirjallisuudessa. Helsinki: Oy Suomen kirja,1945.

Klinge Matti et al. Keisarillinen Aleksanterinyliopisto 1808 – 1917. Helsinki: Otava, 1989.

Perepiska J. K. Grota i P. A. Pletnjova. 1- 3.Pod red. K. J. Grota. Sankt-Peterburg, 1896.

Šarypkin, D. M. Skandinavskaja literatura vRossii. Leningrad: Nauka, 1980.

Trudy Jakova Karlovitša Grota. I, Izskandinavskogo i finskogo mira, 1839 –1881:otšerki i perevody.[J. K. Grotin tutkimuksia, 1.Skandinaviasta ja Suomesta, 1838– 1881:artikkeleita ja käännöksiä.] Izdana pod red. prof.K. J. Grota. S.-Peterburg 1898.

Page 17: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

17

HISTORIA

Timo VihavainenTimo Vihavainen

Ymmärtämätön, itsekäs, pikkumainen jatyhmän ylpeä Eurooppa ei ky ennytnäkemään sitä suuruutta, joka piilivenäläisessä kyläyhteisössä. Se näki vainryysyiset ja oppimattomat talonpojat jaoman pinnallisen järkensä mukaisesti uskoiolevansa niitä ylempänä.

Venäläiset patrio otit olivat useinvilpittömän hämmästyneitä jaloukkaantuneita siitä, ettei Eurooppauskonut myöskään Venäjän politiikanepäitsekkyyteen. Kirjailijan päiväkirjassaanDostojevski purki loukkaantumistaan senjohdosta, että Euroopan vallat ryntäsivätriistämään Venäjält ä sen Turkin sodanvoittojen hedelmät , ymmärtämättä senpuhtaita vaikuttimia.

Eurooppalaisen politiikan järjestelmä taisitodella olla aika kyyninen. Liian vahvaksikasvava valtio sai aina vastaansa muidenmuodostaman koalit ion, mikä palauttivoimat asapainon. Asia ei kuit enkaankoskenut vain Venäjää, joka itse oli tässäpelissä mukana täysin rinnoin.

Venäjän kasvava mahti synnytti pelkoa jaranskalaisia ja englantilaisia heräteltiinhuomaamaan tilanteen vaarat julkaisemallamelko karuja kuvauksia elämänmenostaVenäjällä. Alan klassikko on markiisi de

Russofobia

DDostojevskin T jutt ševin ja Herzenintapaisilla venäläisillä patriooteilla oli tapanakirjoittaa varsin pilkallisestieurooppalaisesta pikkuporvarillisuudesta.Samaan aikaan heitä loukkasieurooppalainen ylemmyydentunto jakiittämättömyys. Olihan Venäjä sentäänvapaut tanut Euroopan Napoleonintyranniasta ja kohdellut voitet tujakinkiistattoman jalomielisesti. Mistä siis vihat? Yksinkertainen selitys tähän ongelmaan oli,että venäläiset olivat objektiivisesti oikeassaja siksi myös venäläisten sopi paheksua jahalveksua Eurooppaa, kun se taas toisinpäin oli aivan sopim atonta. Mutta asiaakannattaa tarkastella lähemmin.

Fjodor T juttšev, hän joka lausahtikuuluisan ajatuksen Venäjän ymmärtämisenmahdottomuudesta, uskoi asian ytimenolevan siinä, että Euroopan ehtyvä kulttuuriei kyennyt ymmärtämään seuraajaansa,Venäjää, joka olisi sen hautaava kuten lapsetjoutuvat tekemään vanhemmilleen. EihänKreikk akaan kyen nyt ymmärt ämäänRoomaa.

Vastaava ajatus oli Dostojevskillä, jokakyllä väitti venäläisten rakastavan Euroopanpyhiä hautoja ja suuria muistoja. Mutta nytne kuuluivat menneisyyteen.

Page 18: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

18

HISTORIA

Custinen laaja kuvaus Venäjästä vuonna1839. Sitä myytiin Euroopassa tuon ajanoloissa valtavasti, sadoin tuhansin.

Tokih an Venäjää tämänkin ajankirjallisuudessa paneteltiin, mutta kaikkiakauhutarinoita ei suinkaan tarvinnut keksiä.Jo pelkästään Puolan lukuisten kapinoidenkukistamiseen liit tyi aivan kylliksi hiuksianostattavia tapauksia.

Vastaavaa ja pahem paakin olisi kyllävoinut löytää myös vaikkapa Irlannista taiEuroopan valtojen siirtomaista, mutta tämäoli niiden mielestä taas toinen juttu. KylläVenäjän pelolle oli myös eräitä täysinymmärrettäviä syitä , minkä venäläisetpatriootit helposti unohtivat. Tokihan Venäjäei ollut maailman ainoa imperialistinen jaautoritaarinen maa, mitä lännessä ei ainavälitetty muistaa. Toisaalta malka löytyimyös venäläisten patrioottien silmästä.

Jo 1800-luvun puolivälissä alettiin ainakinjoskus käyttää termiä “russofobia. Sen ottikäyttö ön Fjodor T juttšev. Venäjäänkohdistuvaa vihamielisyyttä ja erityisestipelkoa – johon sana “fobia” nimenomaanviittaa- oli Euroopassa tuolloin runsaastiliikkeellä.

Se länsieurooppalainen russofobia, jonkahuippu asettuu Krimin sodan aikoihin, onselitettävissä sekä nopeasti vahvistuvanVenäjän aiheuttamalla pelolla että Nikolai I:nautorit aarista yhteiskuntajärjestelmääkohtaan tunnetulla antipatialla.

Länsi-Euroopassa erityisesti liberaalitpitivät Venäjää taantumuksen suurimpanatukipylväänä ja kansojen vankilana. MyösKarl Marxin ja Friedrich Engelsin kaltaisetradikaalit olivat vähintään yhtäleppymättömiä russofobeja kuin markiisi deCustine.

1800-luvulla venäläisvastaisuudenkeskeisimpiä argumentteja oli se raakasorto, jolla Puolan vapausliike yhä uudelleenmurskattiin. Puolalaiset kehittivät jopa omankansallisen mytolo gian, jonka mukaanVenäjän sortama Puola oli kansojen Kristus,sijaiskärsijä, joka sai Euroopan puolesta

ottaa vastaan Venäjän iskut, mutta joka vieläkerran nousisi kuolleista.

Venäjä, Kristuksen piinaajana sai tässä siislähinnä saatanallisen roolin. Poliitt inenvastakohtaisuus innoitti puolalaisia myösselittämään, että barbaariset venäläiset eivätedes olleet oikeita slaaveja, vaan puoliksisuomalaista rotua, mistä h eidänbarbaarisuutensa juuri johtui. SamaaSuomi-korttia k äytettiin myösukrainalaisten nationalistien keskuudessa.Venäläisten “suomalaisuus” oli jo tuolloinvanha otaksuma, jolle tukea löytyi ainaNestorin kronikast a saakka. Nykyinengeenitutkimus antaa sille perusteita.

Venäjällä patrioottiset slavofiilit puolestaanselitt ivät venäläisyyden o levanolemukseltaan väkivallatonta, ihmisrakastaja suvaitsevaista. Saatanan valta löydettiinsen sijaan läntisest ä Euroopasta, johonmyös P uola katolisen uskon tonsaperusteella kuului.

Myöhemmin, 1800 -luvun lo pullarussofo bian keskus siirtyi poliitt isenasetelman muuttuessa Saksaan ja Ruotsiin,jotka pelkäsivät Venäjän tav atontaväestö nkasvua ja n äköjään lop utontalaajen emista. Sam aan aikaan vanhaRanskan ja Venäjän antipatia m uuttuisuorastaan hehkuv aksi ystävy ydeksihuolimatta siitä, et tä Venäjä oli autoritaarinenja Ranska liberaali ja “rappeutuneena”pidetty. Tämän uuden ystävyyden takanaoli ranskalaisten vih a ja pelko, joka nytkohdist ui Saksaan, joka oli lyö nyt jahäpäissyt Ranskan vuosina 1870-1871.Venäjä sai ranskalaisilta kaikki vanhatsyntinsä anteeksi, kun sen “höyryjyrä”uhkasi nyt Saksaa.

Suomalainen amiraali Avellan, joka 1890-luvulla johti Venäjän laivaston vierailuaRanskaan, joutui siellä ylenpalttisenjuhlinnan kohteeksi. Vanha Leo Tolstoi, jokaoli omaksunut pasifistisen ja anarkistisenprofeet an roolin, p ilkkasi tätä uuttakansojen ystävyyttä ja selitt i, että kaikentakana oli viha: ranskalaisten viha Saksaa

Page 19: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

19

kohtaan. Kaikki haisi aivan liikaa uudensodan valmistelulta.

Saksassa venäläisvaara aiheutti todellistapelkoa. Se myös innoitti ajatuksia “kansojenvankilan” hajottamisesta vapauttamallaUkrain a ja myös Suomi ja m uutkin“vangitut” kansat. 1900-luvun aatehistorianaarteistoon tuli myös kuulumaan etenkinSaksassa kehitet ty ohjelmallinenkansallisuusviha, jot a tietyissä vaiheissavarsin estottomasti lietsottiin venäläisiäkinvastaan . Saksalaisille “hunneille” taasmaksettiin ympärysvaltojen puolelta samallamitalla. Mitä tulee “vangittuihin kansoihin”,Suomi ei ollut vapautumisesta lainkaankiinnostunut ennen kuin sortokaudet 1900-luvun alussa ja vuoden 1917 anarkia vihdoinratkaisevasti muuttivat tilanteen.

Saksassa uusi “biologispohjainen”kansallisuusviha saavutti räik eimmätmuotonsa toisen maailmansodan aikananatsien kansamurhapo litiikassa ja “ali-ihmisteorioissa”. Niitä tuskin kannattaanähdä Euroopan poliittisen- ja aatehistoriannormaalina jatkona. Pikemminkin kyseessäoli irvokas bifurkaatio, poikkeavakehity skulku, jok a sitten o nneksitukahdutettiin globaalisella yhteistyöllä.Suomessa tämä suuntaus ei k oskaansaavuttanut todellista menestystä.

Suomesta russofobiaa on hyvin vaikealöytää 1800-luvult a. Me olimme ajanvoimapolitiikan kiistojen ulkopuolella jaluotim me hyvään k eisariin. Vaikkavenäläisyyteen pidettiin etäisyyttä, siihensuhtauduttiin pikemminkin myönteisesti,kuten ajan lehdistöstä voi todeta.

1900-luvun sortovuosien aikana tilannemuuttui täysin ja vuosien 1917-1918 aikanamyös v enäläisestä ihmisestä alkoiSuomessakin muodostua hyvinepäsympaattinen kuva. Tämä kuva, johonerityisesti vuosien 1917-1918 kokemuksetvaikuttivat, korosti venäläisten hillit tömyyttäja vastuuttomuutta. Oppimaton venäläinenei ollut pelkästään sivistymätön, vaan jopasivistyskyvytön.

Anarkistinen bolsevismi kasvoi tämänkäsityksen mukaan juuri venäläisyydestä.Vuoden 1918 sota selitettiin venäläiseksitartun naksi. Tämä tulkinta v astasiaikakauden sosiaaliseen tilaukseen, koska seikään k uin “pelasti” suomalaiset siltähäpeältä, jota kansalaissodan teurastusmerkitsi. Paha “ulkoistettiin”.

1920- luvun nationalistinen nuoriso pyrkieheyttämään kansakuntaa kansalaissodanjäljiltä korostamalla suomalaisuuden javenäläisyyden vastakohtaisuutta.Suomalaisen velvollisuutena ei ollutpelkästään irtaut ua venäläisyydenvaikutuspiiristä, vaan myös nimenomaanvihata sitä. Tämän ajateltiin olevan tarpeen,jotta suomalaiset vihdoinkin irtoaisivatvenäläisyyden vaikutuspiiristä ja olisivatvalmiit a aseellisesti vastustam aan senhyökkäystä sitten kun se kerran tulisi.Taustana oli näkemys, jonka mukaansuomalaisten suhde venäläisyyteen oli aivanliian myönteinen, m ikä oli kansallinenkuolemanvaara.

H ISTORIA

Page 20: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

20

HISTORIA

On jossakin määrin kiistanalaista, missämäärin tämä russofobinenkansalaisuskonto todella saavutti yleisönsä.Mikäli sillä oli menestystä sup peidenylioppilaspiirien ulkopuolella, lienee syytäpikemminkin etsitt ävä Neuvostoliitonomasta politiikasta kuten Inkerinkollek tivisoinnista ja Kar jalansuomalaisvainoista. Ainakin pelkoon löytyikyllä syitä ja silloinhan on vihakin lähellä.

Jo ennen sotaa ja erityisesti sen aikanatoiminut mielialatarkkailu sai aiheen todeta,että suomalaiset suhtautuivat hyvinvihamielisesti jo Neuvosto liitonaluevaatimuksiin vuonna 1939 ja erittäinkatkerasti Karjalan luovuttam iseen.Todellinen russofobia, ryssäviha, saavuttiSuomessa epäilemättömän huippunsaTalvisodan rauhan aikoihin.

Tuon vihan syynä tuskin niinkään oli sekylvö, jota ylioppilaspiirit olivat tehneet,kuin se tapa, jolla Karjala lii tettiinNeuvostoliittoon. Sen sijaan , ettäNeuvostoliitto olisi avoimesti vaatinutalueita vaikkapa sodalla uhaten, se sepittitarinan Suomessa muka tapahtuneestavallankumouksesta ja sen auttamisesta.Lopulta alueita otettiin paljon enemmän kuinniitä oli alun perin vaadittu. Tällä kaikella olioma taustansa, joka selvisi suomalaisillevasta vähitellen, jo s sittenkään. Sodanaloittamista ja alueiden anastusta eitapaht umien taustan ymmärt äminentietenkään pyhitä, mutta kannattaa muistaa,että aikalaisten järkytystä lisäsi olennaisestimyös se tarina, jonka avulla asiat selitettiin.

Ryssäv ihan vaikutus jatkui varmastikymmeniä vuosia sodan kok eneensukupo lven piirissä, vaikka juurisotaveteraanien joukosta myös nousivat ne,jotka kehottivat unohtamaan menneet ja“nousemaan juoksuhaudoista”. Olivathanmolemmat osapuolet kärsineet , eikäsyyllisiä kannattanut etsiä kansalaisista,vaan valtiojohdosta.

1960-1970-lukujen nuoriso, sotienjälkeen syntyneet “suuret ikäluokat”

näyttikin sitten esimerkkiä aktiivisestaystävyyspolitiikasta, joka kommunisminihanno innissaan meni valitett avastinaurettavuuksiin ja tuotti taas aikanaanvastav aikutuksensa. Joka tapauksessatähän ajanjaksoon sattuu Suo men jaVenäjän/Neuvostoliiton ystävyydenkorkeasuhdanne, joka oli kansainvälisestikinainutlaatuinen.

Entä onko tuota a iemmin mainittuaryssävihaa yhä maassamme löydettävissä?Se suk upolvi, jon ka formatiiviseenkokemukseen asia kuului, alkaa jo ollapoistunut keskuudestamme. 1960-1970-lukujenkin sukupolvi väistyy nykyään jotyöelämästä. Viisimiljoonaisestasuomalaisten joukosta tietenkin löytyykaikkia kuviteltavissa olevia asenteita janäkem yksiä, myö s russofobisia.Mielipidetutkimukset osoittavat kuitenkin,että “hyvin vihamielisesti” suomalaisistasuhtautuu venäläisiin hyvin pieni määrä,Helsingin Sanomien pari vuotta sittentekemän tutkimuksen mukaan se oli kolmeprosenttia. Samaan aikaan myönteisestisuhtautuvia oli yli p uolet ja neutraalistiasennoituvia kolmasosa.

Tällaisten tulosten valossa ei ole mitäänsyytä ottaa vakavasti puheita siitä, että“russofobialla” olisi Suomessa merkittävääroolia . Kansallisuuksien välisessäkanssakäymisessä on kyllä aina enemmäntai vähemmän kitkatekijöitä, mutta niidensyytä kannattaa etsiä muualta kuin jostakinirrationaalisesta vihasta, joka määräisisuomalaisten käyttäytymistä. Selvää on,että suomalaisten keskuudessa onvähint äänkin alita juista taip umustasuhtautua venäläisiin ja Venäjään toisin kuinvaikkapa Ruotsiin ja ruotsalaisiin, joistamyös on joillakin tahoilla haluttu tehdäsuomalaisten “sortajia”. Tämän kuitenkinselittävät jo monet objektiiviset tosiasiatmaiden kokoerosta poliitt isen kulttuurinerilaisuuteen.

Suomessa “ryssävihasta” puhuminen siistuskin on asiallista . Merkillepantavasti

Page 21: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

21

H ISTORIA

TVTV

kuitenkin nykyään “russofobiaa” käytetäänVenäjällä laajast i lännenvastaisenargumen toinnin yleiskäsitteenä, jollaselitetään, miksi Venäjän politiikkaa lännessävastustetaan, venäläisiä äitejä myösSuomessa vainotaan ja venäläisiä sorretaanja halveksitaan. T iettyjen pyrkimystenkannalta tällainen on kätevää, koska silloinei tarvita rationaalisia argumentteja taianalyysiä. Pelkkä leima riittää.

Kuten 1800-luvun slavofiilit , myös“russofobian” nykyiset määrittelijät ovatselittäneet tuon ilmiön heijastavan Venäjänja lännen kult tuurien syväävastak ohtaisuutta. Jopa presidentinhallinnon alaisen Strategisten tutkimusteninstituutin (RISI) joht ajan,ulkomaantiedustelun kenraaliluutnantti evp.Rešetnikovin mielest ä tämän ristiriidanytimessä on, että v enäläinen kulttuuriedustaa Kristuksen valtakuntaa ja läntinenliberalismi sen totaalista vastakohtaa. Myöskommunismi oli sam an lähteen mukaaneräs russofobian muoto.

Mikäli asia on näin, taitaa näkemystensovitt elu olla paitsi vaikeaa, myösepätoivottavaa. Jos asioita aletaan näintulkita, niin tilanne muistuttaa kommunisminaikoja, nyt ei tosin enää edellytetä, että kokomaailma olisi jossakin vaiheessa tuomittutulemaan Venäjän kaltaiseksi. Tuolloin se oliaksiomaattisena pidetty “ totuus”.

Sivumennen sanoen, kun kommunismiaja liberalismia pidetään ainakin RISI:nsuunnalla saman russofobian ilmentyminä,ansait sevat Mannerheimin kaltaisetantiko mmunistit ja konservatiivitvenäläisten patrioottien vilpittömät kiitokset,samoin kuin koko valkoinen liike. Tämäseikka on Venäjällä ollut jo kauan nähtävissä,mutta meillä se usein unohdetaan.

Page 22: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

32

PROOSA

Hän ei saanut millään silmiään auki. Jokukusipää oli laittanut niihin liimaa. Lisäksi seidiootti oli jollain tehokuivurilla kuivattanutsuun ja iskenyt pään täyteen lyijyä. Lyijyaaltoili raskaana päänkopan sisällä.Voihan nenä!

Jevgeni onnistui viimeinkin raottamaansilmiään. Kiiltävät seinäpaperit oli kaatuapäälle. Aivan pään vieressä seinällä komeilivaltavankokoinen ihka oikea korva.

“Voi vittu, se oli myrkyllistä brenkkua!”Pelkkä ajatuskin kylmäsi ja veti huurteeseenkoko kehon.

Korva oli soikionmuotoin en jakullankeltaisten haivenien peitossa. Siisti.

Polina KopylovaPolina Kopylova

y

Korva

g

d

E

Va x

Novelli

Page 23: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

33

PROOSA

“Mahtaakohan olla joku homesieni. Eimikään ihme, kun koko mur ju onrakennettu kananpaskasta.”

Jevgeni ojensi vaivoin velton kätensä jatökkäsi korvaa. Korva muuttuivaaleanpunaiseksi.

“Näkyjä, helvetti, ei olisi pitänyt vetää sitäponua. Ambulanssi tänne ja vähän äkkiä.”

Mutta kännykästä ei ollut tietoakaan.Sulavin liikkein, niin että lyijyn pinta

pääkopan sisällä py syi mahdollisimmantasaisena, Jevgeni kömpi sohvalta. Siihenhän o li nähtäv ästi sam munutjuhlat amineissaan, nyt jo hiemansotkuisissa. Varovasti pidellen seinästäkiinni hän laahusti eteiseen et simäänlankapuhelinta. Ovelta hän vilkaisi taakseen.Korva oli seinässä.

“Mahtaako olla joku pila? Jotainkumimadon tapaista. Muuttaa väriä kun sitäkoskettaa.” Kännykkää ei ollut missään,eikä lankapuhelintakaan. Jevgeni istui vähänaikaa puhelinpöydän jakkaralla ja muistelieilisiä tapahtumia: julkkiksen konsertti,väliaika, paukut, taas konsertti, jutusteluapolitiikasta, kavereita, mennään meille,kioski, brenkku, keittiö, lisäsatsi, brenkku,köksä, lisäsatsi, brenkku…

Hän oli selvänäkin vastarannan kiiski,mutta kännissä h änestä tuli tosikumouksellinen, luja ja peräänantamaton.Sukuvika. Ei hän m istään puolueistavälittänyt, lueskeli vain oppositiolehtiä jakuunteli vapaamielisiä radio-ohjelmia.

Hän kurottautui varovasti katsomaanhuoneeseen.

Korva oli paikallaan.“Auttaisiko paukku?”Ei hän yleensä kohmeloryyppyjä

harrastanut. Jogurtti oli paras lääke, muttaoli tainnut loppua. Vodkaa oli vielä jäljellä.Taskulämmintä, mutt a ei siinä muukaanauttanut. Hän sulki silmänsä, henkäisisyvään ja otti kulauksen vodkaa, niin kuinlääkkeen joskus lapsuudessa. Sitten hänrentoutui kymmenisen minuuttia Ikeansohvalla ja päätti varmistua vielä kerran.

Vinyyliseinäpapereissa sojotti vanha tuttukorva. Punaisia ohuita verisuoniakin siinäoli. Jevgeni kosketti sitä taas ja se alkoipunoittaa.

“No voi sun kakstoista, eihän tuota voiedes k ertoa kenellekään. Vai o nko sesittenkin unta?”

Hän yritti vetää sormilla luomia erilleen,mutta silmät olivat jo ennestään auki. Se oliihan oikea seinäkorva. Varmaan kuuli eilisetkeskust elutkin. Kaikenlaista sitä tulisanottua. Ja laulettiinkin Good byeAmericaa, helvetti!

Hän oli joskus lukenut jotakin muistaulottuvuuksista ja pisteistä, jotka voivatvaihtaa paikkaa. Niinhän ne tekee, kun onaineissa. Eilisessä litkussa oli jotainmömmöä. Kaikkihan tietää, että seinillä onkorvat, siinä on nyt sen olennoituma. Jokoaineiden vaikutusta tai sitten se on siinä ihanitsekseen.

Olisiko joku sekoittanut jotain vodkaan?Kaikki olivat hyviä tuttuja, mutta mistäs sitänykyään tietää. Kuka hitto vei puhelimetkin?

Vodkapaukun jälkeen helpotti. Jevgenikierteli jonkin aikaa kotia, mutta kännykkääei vain löytynyt. Eikä lankapuhelinta. Saattoijoku viedäkin ne. Molemmatko? Kai nejoskus löytyvät. Entä tuo korva? Koskahanse aikoo siirtyä toiseen ulottuvuuteen?Auttaisiko, jos vetäisi kunnon kännit?

Hän pesi eiliset ryyppylasit ja silliastiat,kylpyammeen ja vessanpöntön, tamppasiparvek keella pik kumatot, imuroimakuuhuoneen ja peitti futonin kauniistipäiväpeitolla.

Kun hän joskus muinoin valmistautuikauhunsekaisin tuntein asepalvelukseen,hän treenasi petaam ista 40 sekunnissa.Mutta vanhemmat olivatkin jollakin konstillahankk ineet hänelle vapaut uksenasepalveluksesta. Siitä ajasta ei jäänyt kuinpetaustaito. Nytkin hän veti päiväpeitteenniin tasaiseksi, ette i siinä ollut yhtäänryppyä.

Pedatessaan hän muisti Zhannan, jonkakanssa hänellä oli jo vuoden ajan vuoroin

Page 24: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

34

PROOSA

vieraissa -suhde. Tyttö kävi hänen luonaanaina välillä höylättävänä, hän ajatteli rivostija hieman nolona, mutta tyytyväisenä. Hänoli joskus varta vasten opetellut slangin, ettäolisi samanlainen kuin muut.

Tuon korvan takia e i voi soittaa edesZhannalle, vaikka k ännykkä sattuisikinlöytymään.

Pitäisikö se vetäistä veitsellä irti seinästä?Eihän sitä oikeasti ole olemassa. Hän menitutkimaan korvaa. Korva k asvoiseinäpaperin päällä. Se oli elävä ja lämmin.Teki mieli vähän taivuttaa sitä, mutta ei hänrohjennut. Miten helvetissä sen saisi irti?Siitä voi ruveta tulemaan verta.

–Mitä asiaa? hän kysyi korvalta kovaa jatoivoi, että se kat oaisi. Mutta ei sekadonnut. Eikä vastannut. Ei nähtävästi olemikään Cheshire-kissan hymy.

No yritetään ajatella loogisesti. Jos se onherrapelon visualisointia, niin pelosta onjotenkin päästävä eroon. Mutta isä oli joskussanonut, että tuo pelko on geeneissä.

Hän tarkisti omat k orvansa, ne olivatpaikallaan. Sitä paitsi hänen korvansa olivataivan eri muotoiset, hieman kulmikkaat,mutta tämä oli se lvästikin jonkunaatelismiehen korva.

–Kerro, korva, mitä haluat kuulla? Ja mitäolet jo mahtanut kuulla. Hän ei pitänytomasta äänestään. Hullun miehen ääni.Ärtyisä ja hermostunut. - Luulet varmaan,että täällä suunnitellaan Etelämantereen alitunnelia Washingtoniin. Ja kun sinulla ei oleaivoja eikä liioin myöskään päätä, et millääntajua, että kännipäiset ukot eivät pystykaivamaan edes veljeshautaa itselleen.

Hän alkoi puhua täyttä soopaa. Mutta eivoinut millään pysäh tyä, ikään kuin tuopalturi olisi väkisin kuljettanut häntä sakeillaaalloillaan.

–Katsos, korva hyvä, ihmisen elämä ontavallisesti järjestet ty niin, ettei hän saaläheskään kaikkea h aluamaansa. Silloinhänen pitää vähintäänkin puhua siitä jollekin.Se on helppoa, koska keskustelukumppaniteivät myöskään saa mitä haluavat.

Esimerkiksi demokratia… Tai ei puhutademokratiasta. Otet aan yksinkertainenesimerkki. Minä o len aina halunnutkorvarenkaan. Mutt a tiesin, et teivätvanhempani sitä hyväksyisi. Enkä sen takiaedes pyytänyt. Kunnioitin heitä, tajuatko?Miksi olisin pyytänyt , jos kerran tiesin,etteivät he pitäisi siitä. Joten en pyytänyt,mutta ilmoitin aina ja kaikkialla, että laitatankuusito istavuotissy nttäreiden jälkeenkorviksen. Sain vanhemmilta lahjaksi rahaaja menin ja ostin sen korviksen. Tässä seon. Mutta en minä sitä korvaan voinutlaittaa. Ajattelin kuitenkin, että pidän sitävielä joskus, ehdottomasti. Silloin kun asunyksin, kun ostan nahkarotsin, prätkän jaIron Maidenin kasetteja. Olen nytkolmek ymppinen, asun yksin, muttakannan edelleenkin korvista taskussa, pidänpitkää ulsteria, käytän bussia ja kuuntelenfolkia. Voit tietysti sanoa, että olen pettänytnuoruuden ihanteeni. Vastaan siihen, ettätämä on tervettä järkeä, koska jos minullaolisi korvis, prät kä ja nahkarotsi,vaikuttaisin idiootilta. Helpottaa kummasti,kun juttelen tästä sinun kanssasi. Koskasinäkin varmaan haluat jotain.

Hänest ä vaikutti, että korva alkoipunast ua, vaikka h än ei siihen ollutkoskenut. Silloin hän tajusi.

–Haluatko sinäkin korviksen?Korva muuttui purppuranpunaiseksi.–Hei, mutta sehän järjestyy! Hetki,

desinfioin vain neulan vodkalla. Hän kaivoiesiin äidin ompelurasian, putsasi pumpulillaneulan ja korvan , otti varovastikorvannupukasta toisella kädellä kiinni jatyönsi siihen neulan. Esiin vierähtipikkuinen veripisara. Hän tarkasti, olikoneula mennyt läpi ja veti sen pois. Punainenveripisara vieri seinäpaperia pitkin alas. Häntyönsi korviksen reikään. Korva oli juhlavanpunainen.

–Tämän kunniaksi täytyy ottaa paukut!Jevgeni ilmoitti ja kaatoi kielelleen vodkanjämät. – Otetaan tahtojen toteutumiselle jasille että kaikki halut…

Page 25: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

35

PROOSA

Eteisestä kuului hermostunut ovikellonsoitto. Hän nousi ylö s, mutta jalat eivätjostain syystä kantaneet, ikään kuin hän olisijuonut puolilitraa y hdellä kulauksella.“Hetki! hän huusi ja juuttui paksuun ilmaan.Jo eteisessä hän tajusi, että olisi pitänytpeittää korva jollakin, mutta siihen ei ollutaikaa. Ovi lensi selä lleen ja huoneistoonryntäsi harmaatakkisia miehiä. Yksi heistätuuppasi vihaisesti Jevgenin seinää päin,meni olohuoneeseen, suoraan korvan luo,alkoi vetää sitä raadollisesti irti seinästä jahuutaa: vittumainen ääliö, saatpa kohtanähdä kun riuhtaisen sinut saatana tuostairti.

–Älä, siihen sattuu! Jevgeni huusi, muttaharmaa mies liikautti nyrkkiään ja Jevgeniheitti henkensä.

***–Hei, mitä sinulle on tapahtunut?

Hän ei saanut millään silmiään auki. Jokukusipää oli laittanut niihin liimaa ja se idioottioli jollain tehokuivurilla kuivattanut suun jaiskenyt pään täyteen lyijyä. Lyijy aaltoiliraskaana päänkopan sisällä. Ohimoihin sesaatanan kusipää oli liimannut hehkuviakolikoita ja oikeanpuolimmainen korva olijäänyt jonkun väliin.

No voi helvetti!Jevgeni sai vaivoin silmät auki. Musta

tussi oli levinnyt ruskean silmän kulmastaZhannan poskelle.

–Jevgeni, mitä on tapahtunut? Asunnonovi oli auki.

Jevgeni vilkaisi seinää, se oli tyhjä. Näkyivain ohut tumma noro, joka katosi sohvanselkänojan taakse.

–Jevgeni, sinulla on pää ihan tohjona.Verta on jopa seinäpapereissa. Kaaduitko vaitappelitko? Sinut pitää viedä ensiapuun.Soitan taksin. Zh anna alkoi kaivaakännykkäänsä.

Jevgen i kosketti varovasti kipeääkorvaansa. Korvanlehti oli tah mea jaturvonnut. Siihen oli punkin tavoin

pureutunut pieni korvarengas. Jevgenikakisteli kurkkuaan.

–Kuule, Zhanna! Tämä ei nyt ole sopivahetki, mutta mit ä jos vihdoinkinmuuttaisimme yhteen.

Zhanna sulki pelästyneenä puhelimen jaalkoi punastua. Kohta hänen poskensa jahiusten osittain peittämät korvansa olivatjuhlavan punaiset.

Helsinki

PKPKSuom. Galina Pronin

Page 26: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

36

PROOSA

Semjon KaminskiSemjon Kaminski

am

u

k

N

C

L

A.B.

Käyn t uollaisissa kaupoissa n ykyäänharvoin. Viimeksi noin kymmenen vuottasitten.

Kun muuttaa rahattomana to iseenmaahan , on pakko hankkia tav aroitaPelastusarmeijan kierrätyskaupoista. Elleivaatteita niin ainakin taloustarvikkeita, ehkämyös huonekaluja. Sitten kun on jo kunnontyöpaikka ja oma koti, alat ostella uusiatavaroita ja varot käytettyjen tavaroidenkauppo ja, ikään kuin jossain p itkienvaaterivien välissä , kaikenkarv aistenastioiden, kelvott omien ja hyv ienkintaulujen, tuolien, pöytien, soh vien jaummehtuneen hajun seassa sinua vaanivatvanhat vierasmaalaisen pelot ja ikävätmuistot, jotka haluaisit unohtaa. Miksiylipäätään pitäisi sinne mennä?

Olin menossa ravintolaan, mutta meninväärästä ovesta sisään. Iäkäs kassarouvahymyili ja tervehti ystävällisesti enkärohjenn ut lähteä heti pois. Laahustinvanhojen tavaroiden keskellä, tutkiskelinniitä ja kiersin kaukaa harvat ostajat.

Enkeleitä viidellädollarilla kappale

Page 27: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

37

PROOSA

Kohta oven kilistin kilahti taas ja kauppaantuli lisää asiakkaita. Hekin tulivat vahingossaväärästä ovesta sisään, ajattelin. Naisella olipäällään muhkea vaalea turkki ja hän sihisiseuralaiselleen venäjäksi:

–Lähdetään pois, täällä on inhottava haju.–Odota, anna kun vilkaisen äkkiä

maalauk sia, täällä saattaa olla jotakinmielenkiintoista.

Menin hyllyn taakse. Pahvilaatikoissa olivaltavasti vanhoja vinyylilevyjä. Jotkutpaketit olivat avaamattomia. Jazzia, soulia,paljon joululauluja. Tuossa h ymyilipingottuneesti Don ny Osmond, toisenlevyn alta näkyi Barbra Streisandin kookasnenä, näitä en tunne, enkä tuota, tuossaTina Turner, taas joulua, lisää muinaista,unohtunutta rokkia. Ja tässä viekkaastihymyilevä vanha tuttu, risukasaa kantavaparrakas ukkeli, jonka likaisissa housuissaon iso tumma paikk a. Led Zeppelininneljännen albumin kansi. Kansikin oli kuinuusi. Ihmeellistä. Sehän oli vuonna 1971.

There’s a lady who’s sureAll that glitters is goldAnd she’s buying a stairway to heaven...

–Hyi, älä koske, se saattoi olla vaikka kenenkäsissä!

Levyjen vieressä luki, että niitä myydään50 centtiä kappale. Herra jumala, eräässäkaukaisessa maassa 1970-luvulla tällainenlevy maksoi minun eli nuoren insinöörinkuukausipalkan verran! Minulla ei ole enääaikoihin ollut levysoitinta. Täällä minulla eiole koskaan ollut levysoitinta, vain CD.Kuka hullu rupeaa nyt kuuntelemaan viimevuosisadan sihisevää ihmettä?

–Nuo kissat on ihan mukavannäköiset jamaisem an voisimme viedä tulia isiksiäidillesi.

Otin varovasti levyn käteen ja jatkoinkaupan tutkailua.

Kassan vieressä oli pino p ieniäsamanlaisia vaaleansinisiä rasioita. Jotainsellaista, mikä edellisenä vuonna tai pari

vuotta sitten ei mennyt oikeissa liikkeissäkaupaksi. Päällimmäisen rasian päällä olipahvipala, jossa lukisuurin kirjaimin:

Enkelit5 dollaria kappale

Avasin yhden rasian ja otin esiin söpönpikkuenkelin. Se oli tehtymukavantuntuisesta, jollakin tapaa kumiamuistuttavasta keramiikasta ja maalattuhennoin pastellisävyin. Enkeli oli tuskinkämmenenkokoinen ja sillä oli takki, housutja lippalakki. Siivekäs Gavroche. “Made inChina” komeili suuressa kullankeltaisessatarrassa hänen takapuolessaan siipien alla.Niin, tosiaankin tehty Taiv aittenvaltakunnassa.

–Otan viisi kappaletta, turkin omistajasanoi takanani. – T ingi vähän! Niitä voiantaa lahjaksi.

Päätin yhtäkkiä etten luovu siitä typerästäja täysin tarpeettom asta enkelistä, jotapitelin kädessä. Katselin sitä tarkkaan silläaikaa kun he valitsivat itselleen enkeleitä,tinkivät ja maksoivat ostoksensa. Meninkassalle vasta kun oven kilist in olikilahtanut.

There’s a lady who’s sure all that glitters is goldAnd she’s buying a stairway to heaven.When she gets there she knows, if the stores are all closedWith a word she can get what she came for.Ooh, ooh, and she’s buying a stairway to heaven.

Menin ulos viileään ilmaan. Nyt minulla oliviiden dollarin enkeli ja viidenkymmenencentin portaat taivaaseen.

Aika hyvin näin aluksi.Tai oikeastaan lopuksi.

Chicago 2009

Page 28: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

38

PROOSA

T.K.

Sinä sanoit: “Aion olla vähän aikaa alasti.Saa sitten nähdä, minne suun taan sitäluisutaan tienmutkassa.”

Alaston nuori nainen. Vain vaaleat rajatpäivettyneellä iholla. Kapeantumman harmaan asfalttit ien mutkavuoristossa. Auringon kuumentamantuoreen asfaltin ja jonkun oudon kasvintuoksu. Muutama auto, niiden ällistyneetvaitonaiset kuljettajat uskovat näkevänsänäkyjä ja puheliaat matkustajat vaikenevathetkeksi, mutta jatkavat sitten jostakin aivanmuusta aiheesta. Autot lipuvat ohitse.

Ajan pitk ää pölyistä vaaleanruskeaaToyotaa. En muista, mihin olen menossa jamiksi. En ole vanha, muuten vain hiemankulunut. Päätin aamulla etten enää ajelepartaa, ei aina jaksa. Niin et tä paras ollakatsomatta aurinkolippaan peiliin. Typeräaurinko ottaa aivoon, se häikäisee kutiaviasilmiä, vaikka on aurinkolasit . Taitaa alkaaflunssa, helteellä ja keskellä kesää. Vahvahavupuiden tuoksu tuntuu autossakin,vaikka ikkunat on kiinni ja ilmastointi päällä.

Siinä se tienmutka on. Näen itseni takaatienviertä kasvavaa tummaa lehvää jaepämääräistä maisem aa vasten. Vaaleatraidat. Et liftaa, et edes liikuta kättäsi. Kuljetvain tienpenkkaa, kevyesti ja verkkaisesti.

Olin rusentaa ohjauspyörän, vasen jalkapainoi jarrun pohjaan.

Avasin ikkunan ja yritin olla katsomattakohti.

–Anteeksi, tarvitsetteko ehkä apua? Ei voiolla totta, että se on minun ääneni.

Sinä käännyit minuun päin.–Ai miten niin?

Auto suli ja henki kuumuutta, ilma pyörikuin valssin tahdissa, mutta sinä vain seisoitja katsoit rauhallisena.

Silloin minäkin katsoin kohti. En voinutolla katsomatta.

Hymyilit ja siristit aavistuksen verranmerensinisiä silmiäsi. Silmäripset eivät edesyrittän eet suojata niitä tunkeilevaltaauringonvalolta.

–Tule kyytiin, sanoin ja napsautin ovenlukituspainiketta.

Olet autossa. Tunn en kuinka paljaatolkap ääsi, selk ä ja … upp oavatmatkustajaistuimeen. Kuinka v iileänistuim en tekonahka ensin hipaisee jasekunnin kuluttua sulautuu sinun ihoosi.Olen istuimelle mustasukkainen.

Hengitän varovasti ilmaa sisään. Siinäleijailee vartalosi tuoksu, mutta se ei lainkaanmuistuta tuntematto man hikisen naisentuoksua, vaan siinä on jotain kiehtovanlämmintä ja tuttua.

–Pistä tämä päälle. Otin takapenkiltäkuluneen farkkutakkini. – Mitä sinulle ontapahtunut?

Sillä aikaa kun tuijotin edessä avautuvaamaisemaa, vedit hiljaa farkkutakin yllesi.Näin sen syrjäsilmällä.

Joku ihminen, jolla oli violetti esiliina,kumartui minun puoleltani auton ikkunaanja mumisi:

–Etkö kuule?Huomasin, että istuimme ah taassa

ravintolassa neliskanttisen pikkupöydänääressä ja vieressä seisoi iäkäs tarjoilija.

Sinä pudistit päätä irrottamatta katsettaavoimesta kirjasta, jota pidit kädessäsi.

–Vielä yksi gini, olkaa hyvä, minä sanoin.–Miten ihmeessä jok u voi juoda tuota

kuusenmakuista litkua, sanoit nostamattakatsettasi kirjasta. – Onpa ällöttävää!

–Ei se ole kuusta vaan katajaa, vastasinhiljaa. Vai tarkoititko kirjaa?

–Ei kyllä tämä novelli on ihan seksikäs.Aika hyvin keksitty. En tosin muista, ettäolisin joskus sanonut niin, eli siitä että alasti,enkä muista tienmut kaa. En ollenkaan.

Sinä sanoit

Page 29: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

39

PROOSA

Miksi olisin niin sanonut? Luen tämänehdottomasti loppuun.

Panit avoimen kirjan syrjään ja kiersitkaulasi ympärille turkoosin, aivan silmiesivärisen huivin.

Muutama kirjan sivu kääntyi hitaasti.–Olet vihdoinkin ruvennut kirjoittamaan

jotain sellaista, mikä myy hyvin. Sinustatulee kuuluisa. Vihdoinkin! Nyt etvarmaankaan enää tarvitse kenenkään apua.Mutta a ja parta, ei sinulle sovi sänki.Tunnetun kirjailijan pitää olla siisti javiehättävän näköinen.

Sinä nousit, korjasit hametta ja puseroa janapitit kaikki takin napit.

–Lähden sitten, hei.Ja lähdit etkä vilkaissut kertaakaan taakse.Pöydissä istuvat naiset vaikenivat ja

katsoivat pitkään sinun jälkeesi, pitkäänahkatakkiasi. Miehetkin olivat hetken hiljaaja alkoivat puhua nopeasti jostakin muusta.

Ja sinä vain kävelit eteenpäin, kevyesti javerkkaisesti.

Menit ulos, jossa a ivan oven vieressätummanharmaalla märällä asfaltilla seisoipitkä vaaleanruskea Toyota ja tunkeilevakeskustelumme todistaja - lyhyenläntä iäkäs

aviomiehesi kuljettaja. Tai ei niinkään vanha,vaan hieman kulunut.

Avoimesta ovesta ravintolaan virtaa kylmääilmaa ja napitan tiukasti farkk utakin.Flunssainen tarjoilija tuo minulle uudenannoksen, jossa on outo tuoksu. Otanlähemmäksi kirjan, jonka unohdit pöydälleja tuijotan tämän novellin ensimmäistä riviä.

Chicago, 2009

SKSK

Suom. Galina Pronin

Page 30: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

56

Igor VolovikIgor Volovik

NÄKÖK ULMA

Nigulisten urut

sopivat yhteen. Oikeaoppinen katuverkko,jossa on taipuisa rannikkoa myötäilevälinja, rannikkoviivaa reunustavat jykevätkalliot ja arvokkaan näköiset lakonisetjulkisivut. Matalahko vaakalinja jasadunomaisia torneja, uusia ja vanhojaraitiovaunuja, toimistorakennustenlasiseiniä ja antiikin pylväitä, valtaviaaluksia ja kupolikattoinen tuomiokirkko,luterilainen risti ja vieressä senortodoksinen veli, jossa on vinopoikkipuu, graniittia ja tiiltä, vettä javehreyttä, kahviloita ja teattereita.Suomalaisia ja ruotsalaisia kylttejä sekäslaavilaista puhetta. Ilmassa oli alkusyksynrauhaa ja nuorenevan kaupungin elämänenergiaa. Kaupunki on luonnolle jaihmisille avoin, siinä aistiikaupunkilaisperinteiden harmonian.

Satamassa oli tungos, kaikkialla laukkujaja reppuja. Liput. Passintarkastus. Miksilippu oli niin kallis? Minulle sanottiin, ettäse maksaa vain kahdeksan euroa! Vai olikose lastenlippu?

Ei tänne, vaan oikealle.Ai niin, ostin kiireessä lipun

SuperSeaCatiin enkä kantosiipialukseen.Hyvä juttu. Käytin kaikki käteiset rahat.Millä rahalla sitten syön? Uusiranskalainen visa toimii silloin kun haluaa!Saapa nähdä miten käy. No olkoon,

SSatamarakennus oli kiinni puoli yhdeksäänasti. Mutta Tallinnan lauttahan lähteekahdeksalta! Ensin iski paniikki, muttasitten järki voitti. Väärä satama. Niitä ontäällä kolme tai jopa neljä kappaletta,pienessä lahdessakin valkoista kirkkoavastapäätä. Sitten on vielä Ruoholahdensatama, Santahamina ja kauppasatamakaupungin itäpuolella. Taksinkuljettaja,jonka luokse riensin, viittoili kauppahallinsuuntaan: siinne päin. Taksillako vairaitiovanulla? Ratikka on jo mutkassalähellä pysäkkiä. Ei kun kävellen.Halvempaa ja tekee hyvää stressille. Aikaaon riittävästi.

Kävelin pitkin Suomen pääkaupunkia.Rantakatu ja kauniita rakennuksia,uusklassismi, jugend, Aallon funkkis,modernia rakennustaidetta. Eri tyylit

Page 31: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

57

NÄKÖKULMA

aamukaste ja aamurusko saa riit tääravinnoksi, niin kuin erään sadunkoiperhonen selitti karhulle.

Helsinki-Tallinna ja takaisinkahdessatoista tunnissa. Lyhyen lomanviimeinen päivä. Kunpa vain ehtisinpaluumatkalla lauttaan, huomenna on lentoGrenobleen. Työ odottaa.

SeaCat päästi kohteliaastikantosiipialuksen edelleen ja seurasi sitäkunnioittavan välimatkan päässä. Ohilipuivat kalliosaaret ravintoloineen sekäkomea Suomenlinna ja kohta alus oli joavomerellä. Puolentoista tunnin kuluttuasaavun entiseen Neuvostoliittoon. Siitä onjo parikymmentä vuotta. Ei ole tullutkäytyä, oli muutakin tekemistä. Laivassakuului suomalaista, virolaista ja venäläistäpuhetta. Olin ikään kuin ulkomaalainen,minulla on venäläinen nimi, muttaRanskan passi. Mieleen tulivahingoniloinen ajatus, joka on jostakinlähtien pyörinyt mielessä. He kuuluivatmeihin eli Neuvostoliittoon ja nyt hekuuluvat meihin eli Euroopan unioniin.“Ihan sama, tehkää mitä tykkäätte”, olimummollani tapana sanoa, kun emmelapsina totelleet.

SeaCat hidasti vauhtia ja lipui hiljaaViron pääkaupungin satamaan. Eteemmeavautui hurmaava näköala Vanhaankaupunkiin, jota ihastellaan kaikissa Itä-Euroopan turistioppaissa. Oikealla puolellaoli roomalaisgoottilaisten kirkkojen tornejaja vasemmalla uusien hotellien, yritysten japankkien lasisia pilvenpiirtäjiä. Aikamoinenmuutos! Hieno näkymä!

Satamarakennus, passintarkastus,valuutanvaihto ja kohta olin lapsuutenihaaveiden kaupungissa, minut erotti siitävain viheralue. En ole koskaan tullutajatelleeksi, että minut voisi vallatanostalgia. Niin, je suis nostalgique, olennostalginen! Olen urbanisti,kaupunkiasiantuntija. Kun Ranskassakorjataan vanhoja tai suunnitellaan uusia

kortteleita, minun tehtäväni on neuvoakuntia, miten tulisi käyttää kaupunkitilaamahdollisimman järkevästi.Tutkijataustastani huolimatta viheralueenvanha tuttu ryteikkö hiveli katsetta.Saavuin ikään kuin kotikulmille.

Ylitin tallatun nurmikon halki rakennetutraitiovaunukiskot ja jatkoin ylämäkeenRäävelin avaimia säilyttävän vanhanPaksun Margareetan suuntaan.Keskiaikainen kaupunki oli ikään kuinkadonnut, se oli piiloutunut iloisenkivipullukan taakse. Meninsuippokaarisesta portista sisään ja suuloksahti auki, niin kuin BulgakovinMargaritalla, kun hän astui “ tavalliseenmoskovalaiseen asuntoon”. Kuudesdimensio. Raatitorin suuntaan kulkeviakatuja reunustavat rakennukset edustivatkaikkia mahdollisia ennen 1900-lukuasuosittuja tyylejä. Hyvin vähän koristeita,hienoa minimalismia. Kadut kiersivätvaltavan Olevisten kirkon ja sen ajanpatinoiman goottilaisen tornin.

Vanhaa kaupunkia lykästi. Ruotsalaisetlinnoitukset eivät vahingoittaneet vobanov-tyyppisiä keskiaikaisia linnoituslaitteita. Neovat miltei koskemattomat. 1800-luvunlopun porvarisaika ei ole sanottavamminvaikuttanut keskiaikaiseen ytimeen, sitäsuojasi kehä bulevardeja. Niiden toisellapuolella oli kiemurtelevia katuja japuutalokortteleita, joissa asuivat maaltatulleet virolaiset. Näin oli joskus ollutmyös Riiassa. Mutta kun Riiasta tulikeisarillinen satama, se alkoi kiinnostaasuurporvaristoa ja vanhakaupunki sulautuijuhlavaan keskustaan. Tallinnassakeskiaikainen vanhakaupunki on säilynytmiltei ennallaan. Jopa Neuvostoliitonpommitus maaliskuussa 1944 meni milteiohi, pommit raunioittivat useita kortteleita,mutta eivät osuneet vanhaan kaupunkiin,lukuun ottamatta pientä aluetta Nigulistenkirkon ympärillä. Vanhakaupunki onedelleenkin kuin helmi simpukankuoressa.

Page 32: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

58

NÄKÖK ULMA

Turisti pääsee vanhaan kaupunkiinkolmea kautta: juhlallisesti turisteille tutunVirun portin kautta miltei suoraanRaatitorille; ainoan sodan aikanaraunioituneen alueen, eli Niguliste-korttelinkautta, jossa keskiaika sulautuunykyaikaan, ja aseman suunnalta, ylä- jaalakaupungin välistä. Mutta on vielä yksireitti, ehkä romanttisin: meren puoleltaPaksun Margareetan ohi.

Vanhassa kaupungissa on paljonsaksalaisia tekstejä, kaikenkielisiä kortteja,kukkia ja virolaista olutta. Ravintoloidenvieressä tytöt hymyilevät kutsuvasti,kortteleiden sisään vievistä holvikäytävistänäkyy kauniita vihreitä mukulakivipihoja.Rakennusten ja toimistojen sisääntuloaulatkiiltävät siisteyttään ja niissä onerinomaiset vessat. Kaikki tuntevathansakauppiaiden kotitalot Kolme sisartaja Kolme veljestä, Burchardien suvunRaadin apteekin ja Vanhan Toomaksen.Turistiryhmät kerääntyvät erikielistenoppaiden ympärille. Museot kutsuvatsalaperäisellä monisatavuotisellahistoriallaan.

Toompean mäkeä reunustavat siistitkunnostetut rakennukset.

–Paljonko olen teille velkaa, kysyinenglanniksi, mutta ranskalaisittainkohteliaasti.

Herra jestas! Kaksi kertaa kalliimpaakuin Euroopassa, ei meillä olut niin paljonmaksa.

–Anteeksi herra, jos haluatte tullakirkkoon, teidän pitää ostaa lippu. Nuorilipunmyyjä katsoi minua tiukasti. Hänelläoli siniset silmät, niistä heijastui pohjoistenjärvien tasainen pinta, kuten Oscar Wildeoli joskus kirjoittanut.

–Pitäisikö maksaa päästäkseenkirkkoon? ihmettelin ääneen ja näin kuinkakaksi ulkomaalaista kääntyigoottilaistyyliseltä ovelta takaisin ulos.Teki mieli lisätä vihaisesti, ettäNeuvostoliiton aikana kirkot olivat

ilmaisia, mutta en halunnut, että järvienläpikuultava pinta alkaisi väreillä, ja lähdinulos.

Yritin päästä Nigulisten kirkkoon, muttasamoin kuin viime kerralla, parikymmentävuotta sitten, se oli kiinni, koska siinä oliurkuharjoitukset. Seinien läpi kuuluiurkupillien sointi. Koko kirkko soi Bachintoccataa. Lisäsin joskus tämänvaikutelman kouluaineeseen, en enäämuista, mistä aiheesta kirjoitin. T iesin, ettäse luetaan luokassa ääneen ja halusin ettäMoskovan betonilähiöissä asuvatluokkakaverit aistisivat Euroopan hengenja musiikin kauneuden. Eivät viimekerrallakaan päästäneet kirkkoon. Vaikkakuinka pyysimme, ovi suljettiin aivannenämme edestä. “Konsertti on jo alkanut.Sisään ei pääse”. Emme tienneet ettäkirkossa oli konsertti. Jos olisimme tulleetviisi minuuttia aikaisemmin, olisimmepäässeet sisään. Oliko se luterilaistaperäänantamattomuutta? Vai senkö takiaettä puhuimme venäjää? En kirjoittanutsiitä kylläkään kouluaineessa mitään.Mutta nyt kirjoitan.

Raatihuone kiinnostaa kävijöitäedelleenkin, niin kuin joskus ennenmuinoin. Näyttävät ääriviivat ja lakoninenjulkisivu, vanhaa graniittia ja parasmahdollinen entisöinti.

Matkaoppaassa lukee, että se on kokoPohjois-Euroopan huomattavin maistraatinrakennus. Hansa-ajan raatihuone onkaupungin kukoistuksen ajan symboli.Museo, konserttisali, näyttely. VanhastaToomaksesta tehtiin neuvostoaikanaEestin tasavallan symboli. Pyrittiinkorostamaan, että suuren Neuvostoliitonkansojen joukossa jokaisella kansalla onoma tärkeä paikkansa. Kukeltash MedreseBuharassa, Riian tuomiokirkko,Echmiadzinin katedraali Armeniassa,Gediminasin torni Vilnassa, Ortodoksinenkatedraali Tbilisissä, Shirvan Shah -palatsiBakussa. Museot, joissa oli ns.veljeskansojen historiallisia arvoesineitä.

Page 33: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

59

NÄKÖKULMA

Samanaikaisesti romutettiin tai järjesteltiinuudelleen kauppatorit, kirkot ja korttelit ,jotka eivät mukamas olleet historiallisestiarvokkaita. Niissä oli vielä sosiaalistaelämää ja se häiritsi neuvostojenetenemistä kohti keskusvaltaa.

Poliittisista myrskyistä huolimattaraatihuone oli aina ollut raatihuone. Taiennemminkin museo ja symboli. Vanhaakaupunkia koristava rakennus edistäänytkin Tallinnan matkailua. Länsimainenporvari kartuttaa maistraatin kukkaroapanostamalla sen vanhoilla pikkukaduillaavautuneisiin ravintoloihin, museoihin jaliikkeisiin. Ideologian vallan on korvannutkulutuksen valta. Kiveen hakattua historiaakäytetään edelleenkin hyväksi.

Toisaalta kasvava matkailu antoimahdollisuuden entisöidä muistomerkit jakunnostaa kadut, mutta toisaalta vanhassakaupungissa näkyy paljon mauttomiakylttejä, aito ja feikki ovat siinä rinnakkain.Saksalaiset kyltit ovat joko vanhaa peruatai sitten niissä on nykyisten liikemiestennimet. Joidenkin vanhankaupungin talojensisutus on monenkirjavaa, ravintoloidenikkunalaudoilla saattaa olla hauskoja,mutta mauttomia sianpäitä, penkitkahviloiden terasseilla vain mukailevatvanhaa tyyliä ja kaikkialla on kukkiaSveitsin malliin.

Pitäisi lähteä vanhasta kaupungista jamennä rautatieasemalle, kuten urbanistinammattiini kuuluukin, turistienkeskuudesta oikeaan elämään. Asema ontapaamisten, hyvästelyjen, kyynelten jafantasioiden maailma. Kaupungin kasvot,yksi sen symboleista. Rautatiet ovataikoinaan vaikuttaneet historiankulkuun.Kun parikymmentä vuotta sitten tulimmevihreällä junalla Tallinnaan, laskeuduimmelaiturille ja eteemme avautui ainutlaatuinennäkymä yläkaupunkiin, jossa oli vanhojatukevia Ruotsin ajan rakennuksia aivanrotkon reunalla. Jyrkät harjakatot,goottilais-roomalaisen tornin

barokkityylinen huippu, linnoitustenrauniot. Halusin heti t ietää, mitä niissä olisisällä.

Kävelin laiturille ja ällistyin, niin kuinsilloin joskus. Mutta tällä kertaa enlainkaan yläkaupungin harmoniaa. Asemaoli tyhjä. Raiteilla oli muutama yksinäinensähköjuna. Elämä oli siirtynytpääsisäänkäynnin vieressä olevaankauppahalliin. Pysäkille tuli kuluneennäköinen johdinauto. Pari autoa nostipölypilven parkkipaikalla torin takana. Jäinseisomaan meluisan bulevardin reunalle,se erotti Vanhan kaupungin asemasta.Vasemmalla pisti silmään kuolevaneuvostojälkeinen todellisuus. Oikeallalinnamuurin vieressä oli kaunis puisto,jossa saksalainen turistinainen kulkiylväänä käsiopas kädessä ja tutki jokaisenkeskiaikaisen tornin nimeä. Hän oli aivaneri dimensiossa. Ja minä olin AnderseninGerda, olin juuri lähtenyt ihanastakesäisestä puistosta ja täällä muurienulkopuolella puuskainen tuuli kuljettisyyslehtiä.

Johdinauto. Raitiovaunu. Kaikkiauttoivat epävarmaa ulkomaalaista, joka eiosannut käyttää lippukonetta. Ihmisetolivat ystävällisiä. Rehelliset silmät, joissanäkyi hivenen onnea siitä että vapaus olikoittanut. Silloin kaksikymmentä vuottasitten johdinautossa matkalla Piritaanystävällinen rouva hymyili meilleosaaottavasti ja kysyi:

–Oletteko Armeniasta?–Ei, olemme Moskovasta.Ei olisi pitänyt vastata. Tuotimme

rouvalle pettymyksen. Ei kaikkea totuuttaaina tarvitse sanoa ääneen, onranskalaisilla tapana sanoa.

Vanhaa kaupunkia vahtivien puistojen jabulevardien toisella puolella on sodanjälkeen korjattuja Stalinin ajan neoklassisiataloja, joita lännessä on nykyään tapanaarvostella ilmeettöminä ja liian prameina.

Page 34: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

60

NÄKÖK ULMA

Mutta esimerkiksi Ranskankaupunkirakentaminen on menossanimenomaan tähän suuntaan, kohti mallia,joka vastaa keskiluokan vaatimuksia.Pakko myötäillä joskus voittaneen luokanmakuja, ihmiset on nyt ahdettavamäärättyihin raameihin: matalatharjakattoiset asuinrakennukset, tasainenkatuverkko, kortteleiden sisällä avarat jakodikkaat viheralueet sekä pihat katuihinyhdistävät kävelykadut.

Tallinna on aina ollut hyvin hoidettu,rauhallinen, kodikas kaupunki, joka eimuistuta muita satamakaupunkeja. Senvetovoima oli enimmäkseenkeskiaikaisessa ytimessä, jota kasvottomatalueet ympärillä ovat vain korostaneet.Mutta minne niiden rauhallisuus onkadonnut? Autoja, kiirehtiviäjalankulkijoita. Kaikkien kulutuksensääntöjen mukaan Viru-hotellin alapuolellaon kuhiseva kauppakeskus. Jasiivottomuus. Tallinna on kaunis, hyvinvihreä kaupunki, luki 1950-luvun alussaSuuressa neuvostotietosanakirjassa.Estonia-teatterin rakennus on kokonaanhautautunut leikkaamattomien puidentaakse.

Postikortit ystäville ja perheelle maksoivatomaisuuden. Olivat paljon kalliimpia kuinkapitalistisessa lännessä. Kun laskeuduinportaat alas kioskiin, aloin heti puhuamyyjälle venäjää. Ensimmäisen kerran. Envoinut erehtyä.

–Eurooppa kiittelee meitä, Tallinna ontottelevainen oppilas, tekee kaiken niinkuin vaaditaan. Meillä ei enää olekansallisvihaa. T ietty tulotaso on taattu,katsomme tulevaisuuteen luottavaisinmielin. Tänne rakennetaan uusieurooppalainen autotie. Ja siihen tarvitaanrahaa, sen takia sosiaalitukea on turhaodottaa. Joku aina uhrataan jonkun muunhyväksi. Ei kaikkia voi auttaa, täytyyvalita. Kyllä he jotain keksivät! Kaikkipärjäävät jotenkuten. Ei, kyllä asema on

siisti, mutta sen viereinen kauppahalli onsotkuinen. Siinä on niin vähän junia, koskase on pääteasema eikä siitä pääse muutakuin Riikaan, Pietariin ja lähiöihin. Kaikkikäyttävät nykyään busseja. Euroopastatänne tullaan laivalla. Emme me nykyäänmatkustele, vaan kaikki tulevat tänne.Tässä postimerkit. Ranskaan ja Suomeenon sama hinta, koska se on Euroopanunionia. Minusta teillä Ranskassa on hyväkäytäntö, kaikkia maan asukkaita pidetäänranskalaisina. Mutta meillä on erilainenhistoria.

Bulevardilla oli nuorisoa. Puhuivatvenäjää. Ja kauempana oli virolaisianuoria. Ei mitään syrjintää. Eletäänrinnakkain eikä huomata muita. Venäläiset,virolaiset ja saksalaiset vieraat tapaavatvain Virun alla kauppakeskuksessa jasitten jokainen lähtee omille teilleen:rikkaat saksalaiset vanhankaupunginravintoloihin ja kaduille nauttimaanhistoriansa antimista, joita ei Saksassa olejäljellä kuin nimeksi, ainakaanalkuperäisinä, ja köyhät virolaisetmatkustavat nukkumalähiöihin. Mutta näinoli ollut ennenkin, niinä kaukaisina aikoina.Tallinna on palaamassa juurilleen.

Rolls-Royset vanhankaupunginpikkukaduilla. Kuluneita raitiovaunujakaduilla. Heitteille jätetyt sähköjunat.Hienot valkoiset lautat Pohjoismaista.Harmaat betonilaatikot. Pilvenpiirtäjättaivaanväristä lasia. Neuvostoajan jälkeisetrakennukset, mutta korjattuina. Hansa-pankki, jossa ranskalainen visa toimiimoitteettomasti, jotta eurooppalainenvieras olisi bienvenue, welcome, jotta hänvoisi huoletta maksaa tukevan lounaanruotsalaisen kyltin alla eurooppalaiseenhintaan. Historiaa on korostetusti tuotuesiin ja arki on kiireinen ja kuluttava.Oli Moskovan isännät ja heitä inhottiin.Nyt on isännät Saksasta ja heistä onpidettävä hyvää huolta. Rahan imperiumivoitti ideologian imperiumin.

Page 35: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

61

NÄKÖKULMA

Siirtymäkausi. Siirtymä minne?Vapauden tunne. Vapaus mistä?Tai niin kuin on tapana sanoa, ilmanneuvostokautta kaikki olisi comme il faut,niin kuin pitääkin, demokraattisenpienporvarillisesti. Eikä sovi puhuakiireestä, vaan pitää puhua aktiivisestatoiminnasta.

Laahustin satamaan. Suljetun Niguliste-kirkon ohi, jonka urkuja kuuntelin ulkonaseisten. Odotan mieluummin laivaaodotussalin penkillä. Huomenna ontyöpäivä. Töissä kysytään, mitä näin jamissä kävin. Näin Helsingin ja Tallinnan.Sinä olet kaupunkiasiantuntija ja sinulla onoltava määrätty näkemys, sanovat minullejoskus ranskalaiset kollegani. Olenurbanisti eli kaupunkialueen terapeutti.Minun täytyy ymmärtää, mitä ontapahtumassa ja valita potilaalle sopivaasiantuntija. Kaupunki on elävä elimistö,se on imenyt itseensä mallit , elämät,kohteet ja poliittiset päätökset, se kantaaitsessään mullistusten ja kukoistuksenjälkiä. Ei ole olemassa yhtenäistä mallia. Eiole olemassa yhtenäistä näkemystä. Onvain syiden ja seurausten kokonaisuus.Vain yksi asia on selvä: kammottavaepätasa-arvo maapallollamme ei voi jatkua.

Ylhäältä tulevia globaaleja päätöksiäodotellessa kaupungin on taas tehtäväkonkreettisia ratkaisuja, samoin kuinneljäkymmentä vuotta sitten.

Mikset ryhdy poliitikoksi? ranskalaisetystäväni ihmettelevät. Koska minulla ei olevastauksia. Politiikassa mukana olevatluulevat, että heillä on vastauksia.

Minä vain seuraan ja se on elämääni.Niin kuin Vysotski joskus lauloi: “KiertelenPariisia ja kaikki minkä näen ja minkäkuulen…” Pariisi, Tallinna, Canale-di-Verde. Kiertelen syntistä maailmaa…

SeaCat ylitt i nopeasti lahden, moni hidaslaiva jäi taakse. Kannella tuuli ja piipustapöllysi savua. Olin palaamassa Helsinkiin.Luonnon, ihmisten ja luovuuden

harmoniaan Suomenlahdenpohjoisrannikolla. Rakennustyylien,kulttuurifestivaalien, tutkimuslaitosten,kaupunkimallien, demokraattistenperiaatteiden, uusklassisten perinteiden jauusimpien mallien kaupunkiin.Kaupunkiin, josta on ennen pitkää tulossaPohjois-Euroopan pääkaupunki, jossaratkaistaan etniset ristiriidat ja jokayhdistää menneen ja tulevan, Idän jaLännen. Pohjoinen kaupunki, joka on aukietelän suuntaan.

IVIV

Suom. Galina Pronin

Luku kirjasta Kävelyjä Lännestä Itään.Moskova. West-Consulting, 2013

Page 36: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

62

KIRJALLISUUS

Kirsti EkonenKirsti Ekonen

KKirjailija, kriitikko ja kääntäjä NinaPetrovskaja (1879–1928) tunnetaanvenäläisen symbolismin ja dekadenssinedustajana. Hän on jäänytkirjallisuushistoriaan enemmänelämäntarinansa ja sen kerrottujenversioiden vuoksi kuin oman tuotantonsaansiosta. Ennen muuta Petrovskaja onjäänyt elämään symbolistikirjailija ValeriBrjusovin vuonna 1907–1908 julkaisemanromaanin Ognennyi angel (Tulienkeli)Renata-nimisenä naispäähenkilönä.Romaani on sittemmin painunutunohduksiin, mutta tarina elää SergeiProkofjevin samannimisen oopperanlibretossa. Nykypäivän kansainvälinenoopperayleisö tuskin tulee ajatelleeksi, ettävelho Renatan takana on nainen, joka olitapahtumien keskiössä venäläisensymbolismin kukoistusaikana.

Nina Petrovskaja tulituntemattomuudesta venäläisen 1900-luvun alun kirjallisuuselämän pyörteisiin,realistisen kirjallisuuden normejaravistelevan symbolismin piiriin.Petrovskajan varhaisempien vaiheidentuntemattomuudesta kielii se, että hänen

Nina Petrovskaja –dekadentti?

Page 37: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

63

KIRJA LLISUUS

synnyinvuotensa esitettiinkirjallisuushistoriassa väärin aina 2000-luvun vaihteeseen saakka kunnes tunnettukirjallisuudentutkija A. Lavrov korjasivirheen. Ilmeisestikään Petrovskaja itse eihalunnut muistaa nuoruusvuosiaan; hänenelämänsä näyttää alkaneen silloin, kun häntutustui moskovalaisiin kirjallisiin piireihin.Modernismi oli tulossa voimallavenäläiseen kirjallsiuuteen, aluksidekadenssina, sittemmin symbolisminnimellä. Petrovskaja kertoi myöhemmässäelämänvaiheessa häpeävänsä sitä, että olihävennyt kertoa toimineensa ennenkirjallisiin piireihin tuloaanhammaslääkärinä. Taidetta arvoistakorkeimpana korostavien kirjailijoidenseurassa hammaslääkärin ammatti ei olisitukenut Petrovskajaa kirjailijan taipaleella.Siinä missä Petrovskajan varhainennuoruus on hämärän peitossa, hänenvuotensa symbolismin keskiössä sensijaan on dokumentoitu hyvin.

Petrovskaja koki kirjallisuudenkutsumuksekseen. Silti hän jäi yhdenteoksen kirjailijaksi: vuonna 1908 ilmestyiMoskovassa kertomuskokoelma Sanctusamor. Kokoelma sisältää unenomaisia vainviitteellisen juonen sisältäviä kertomuksia,jotka muodostavat kokonaisuudenmodernin suurkaupungin boheemis-dekadentista elämästä. Kirjailija itse kokiseuraavansa ranskalaisen runoilijan PierreLouysin jälkiä ja näkevänsäkertomuksensa rinnan tämän julkaisemieneroottisten proosarunojen Les Chansonsde Bilitis kanssa (1894, venäjänkielinenkäännös 1907). Toisena esikuvanaanPetrovskaja piti Knut Hamsunia, jokatuohon aikaan oli suosittu Venäjällä.Kritiikki kuitenkin tulkitsi Petrovskajantoisin: häntä ei yhdistetty modernismiin,vaan leimattiin “tyypilliseksi”naiskirjailijaksi, sentimentaalisenpopulaarin viihdekirjallisuuden edustajaksi.Huono vastaanotto ja elämän vaikeudetkeskeyttivät Petrovskajan uran kirjailijana.

1900-luvun alun kirjallisuudessa hänvaikutti kuitenkin myös kääntäjänä jakriitikkona – ja nimenomaankorkeakulttuurin puolella.

Petrovskaja oli avioliitossa runoilijaSergei Sokolovin (pseudonyymi SergeiKretšetov) kanssa. Yhdessä he perustivatMoskovassa “uutta”, modernististakirjallisuutta julkaisevan Grif-kustantamon. Saman kustantamonjulkaisussa Petrovskaja debytoi kirjailijanakertomuksilla Osen (Syksy) ja Ona (Hän).Hän oli myös ahkera kirjallisuuskriitikko.Hän teki tunnetuksi venäläistä tuon ajanuutta runoutta monien sanomalehtiensivuilla. Hän oli erittäin kiinnostunutpuolalaisen Stanislaw Przybyszewskintuotannosta ja ajattelusta ja teki myös sitätunnetuksi Venäjällä.

Parhaiten Petrovskaja kuitenkinmuistetaan rakkaussuhteistaan moniensymbolistikirjailijoiden kanssa. Hänellä olisuhde muun muassa runoilija KonstantinBalmontin, romaanikirjailija Andrei Belyinsekä runoilija Valeri Brjusovin kanssa.Näistä suhteista sittemmin syntyi romaaniTulienkeli. Keskiajan Saksaan sijoittuvantarinan taustalla on kolmiodraama, jonkaosallisista aikalaiset havaitsivat helpostijuuri Belyin, Brjusovin ja Petrovskajanpiirteet. Kirjailija Brjusov naamioi itsensäkertojaksi. Kuvaillessaan kahden muunrakkaussuhdetta hän pystyi myösilkkumaan Belyin mystisellämaailmankatsomuksella ja samallakritisoimaan hänen uskonnollisuuteentaipuvaista estetiikkaansa. Brjusov itsekannatti enemmän taidetta taiteen vuoksi –näkemystä. Brjusovin ja Belyin välilläkysymys olikin paitsi kolmiodraamasta,myös esteettisten näkemystentörmäyksestä. Petrovskajalle kysymys olielämästä.

Romaanin Tulienkeli ilmestyttyäPetrovskaja muutti pois Venäjältä.Kirjeessään Brjusoville hän kertoosamastuneensa Renatan henkilöhahmoon.

Page 38: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

64

KIRJALLISUUS

Hän jopa kääntyi katolisuuteen ja ottinimekseen Renata. Oman elämänmuuntaminen taideteokseksi ei kuitenkaanonnistunut. Petrovskaja eli alhaisissaoloissa alkoholisoituneena ja huumeisiinsortuneena vaihtaen usein asuinpaikkaa ja-maata. Elannokseen hän kirjoitti Länsi-Euroopassa ilmestyviin venäjänkielisiinlehtiin ja julkaisuihin. Äitinsä kuolemanjälkeen hän otti vastuun nuoremmastasisarestaan, joka vammaisena tarvitsijatkuvaa huolenpitoa. Sisarensa kanssahän asui 1920-luvulla Pariisissa. Kun sisarkuoli tammikuussa 1928, Petrovskajapäätti päivänsä kaasulla.

Runoilija Vladislav Hodasevitšinmuistokirjoitus Petrovskajasta kiteyttäähänestä muodostuneen kirjailijakuvan.Nina Petrovskaja, josta toisinaan käytetäänmyös romaanihenkilön nimeä Renata(Hodasevitškin nimeää muistokirjoituksenRenatan lopuksi), on tullut venäläisensymbolismin ja erityisesti sen varhaisen,dekadenssiksi kutsutun suuntauksensymboliksi. Petrovskajassa nähdään useinse taiteellinen pyrkimys, joka ei kestänytelämän realiteetteja. Taiteen korottamienuskonnon asemaan ja taiteilijoidenkieltäytyminen yhteiskunnallisestavastuusta johti kriitikon mukaan lopultaperikatoon. Petrovskajasta piirrettiintraaginen kuva; rakkaussuhteittensa jaelämänkohtalonsa välityksellä hän kuvasi1900-luvun venäläisen kirjallisuudenmurrosvaihetta.

Tätä taustaa vasten on mielenkiintoistatarkastella, mitä Petrovskaja itse kirjoitti?Mikä on hänen teostensa suhdedekadenssiin ja symbolismiin? Kutenedellä on jo sanottu, hän pyrkikirjoittamaan länsieurooppalaisen uudenkirjallisuuden hengessä. Se oli ilma, jotahän hengitti sekä Venäjällä että ulkomaillaollessaan.

Petrovskajan kertomuksille onkintyypillistä modernistinen minimalistinenjuoni, lähes juonettomuus. Henkilöhahmot

jäävät anonyymeiksi. Irrallisethenkilöhahmot liikkuvat yleensäsuurkaupungin yössä. Moderniinelämänmenoon viitataan “liian kirkkaallasähkövalolla”, urbaanin elämänturmeltuneisuuteen puolestaanravintolaelämän ja irtosuhteidenkuvaamisella.

Kertomusten päähuomio keskittyyhenkilöhahmojen sielunmaisemansakuvaamiseen. Kerronta läheneeproosarunoa. Hyvin usein Petrovskajakäyttää minäkertojia, jotka näyttäytyvätirrallisina, vailla kotia ja perhettä oleviltaihmisiltä. He etsivät suurkaupungin yöstäjotain suurta; suurinta kaikesta onrakkaus. Rakkaus ei kuitenkaan olemilloinkaan ihmissuhde tai kahdenvälinentunne, vaan se kuvataan aina päähenkilönoman tajunnan sisäisenä ilmiönä, joka ontai ei ole riippumatta toisesta ihmisestä.Seuraten Venäjällä tunnetuksi tekemänsäStanislaw Przybyszewskin ajatteluaPetrovskaja kirjoittaa henkilöhahmonsavajoamaan alas, jotta voisivat noustaonneen ja ylevään. Vajoamisen jalankeamisen kuvauksista löytyy kuitenkinmielenkiintoisia säröjä.

Vaikuttaa siltä, että Petrovskaja ei pidäloppuun saakka kiinni dekadenssinihanteesta tai Przybyszewskin ajattelusta.Hän näyttää epäröivän sitä, voiko rappionja vajoamisen tietä nousta henkiseensuuruuteen ja suuren rakkaudenkokemukseen. Kuvatessaantuntemattomiin naisiin rakastuneita miehiäja heidän sielunelämäänsä Petrovskajavaikuttaa vielä uskottavalta, mutta naistenesittäminen dekadenssin ihanteidenmukaisesti horjuttaa käsitystä.

Petrovskajan kertomukset noudattavatmodernistista tapaa kuvata naiset jokomystisinä hahmoina tai kohtalokkainanaisina (femme fatale). Heidän joukostaanlöytyy myös vahvoja hahmoja, jotkakapinoivat vallitsevia oloja vastaan japuolustavat avoimesti “moraalitonta”

Page 39: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

65

KIRJA LLISUUS

elämäänsä. Eniten huomiota kiinnittävätkuitenkin naiset, jotka selvästi kuvataan“dekadentin” elämänmuodon uhreina.Petrovskaja esimerkiksi kuvaa nuortanaista, lähes lasta, ravintolalaulajaa, jokahuulet räikeästi punattuina esiintyymiesyleisön edessä. Kuvaus herättääennemminkin myötätuntoa ja kääntäänurin dekadenssin estetiikan, jossamoraalilla, säälillä taimaailmanparannuksella ei ole sijaa.

Petrovskaja kyseenalaistaa dekadenssinestetiikan myös kertomuksessaan SmertArtura Lindau (Arthur Lindaun kuolema),jonka hän kirjoitti Länsi-Euroopassaasuessaan Grif-lehden 10-vuotisjuhlanumeroon. Ensimmäisessäpersoonassa kerrottu tarina kuvaa nuortamiestä, aloittelevaa runoilijaa, jonkanäkemykset muistuttavat karrikoidussamuodossa Valeri Brjusovin käsityksiätaiteesta ja taiteilijuudesta. Nuori runoilijaLindau esimerkiksi toteaa, mitenvastakaikua saamaton rakkaus onhedelmällistä kirjallisen luovuudenkannalta. Hänen mielestään taidetta tulee

kunnioittaa kuin Jumalaa ja rakastaa pitääennen muuta omaa itseään. Näissäesteettis-filosofisissa ajatuksissaan hänseuraa kadulta, ikkunan takaa, mitenhänen entisellä rakastetullaan on uusirakastaja. Petrovskajan kuvaus läheneeivaa. Korostaessaan runoilija Lidaunnuoruutta, Petrovskaja tulee kuvanneeksipaitsi päähenkilön. myös koko nuorendekadenttirunoilijoiden sukupolvennaiiviutta. Näin hänen dekadenssilehden10-vuotisjuhlanumeroon lähettämänsäkertomus on kaikkea muuta kuinjuhlajulkaisuun sopiva: se ivaa sitä, mikäkerran oli pyhää. Arvovaltaa sanoille antaase, että kirjailija itse eli kyseisen ajanpyörteessä ja koki, mihin dekadenssinestetiikka voi johtaa.

Petrovskajan näkemyserot aikalaistensakanssa tulevat esiin myös kertomuksissa,joissa hän kuvaa venäläisten lomanviettoaSaimaalla. Omaelämäkerrallisen taustanaiheelle tuo se, että hän vietti kesällä 1905onnellisia hetkiä Saimaalla yhdessä ValeriBrjusovin kanssa. Tuo kesä oli erityisestiBrjusovin tuotannolle tärkeää aikaa - se

Page 40: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

66

KIRJALLISUUS

KEKE

heijastuu muun muassa hänenrunokokoelmassaan Stephanos. YlipäätäänSaimaa on venäläisille symbolisteillemerkittävä paikka. Symbolistirunoilijatammensivat filosofi Vladimir Solovjovinajattelusta. Saimaalla Solvojov oli kokenutmystisiä hetkiä, jotka kirjasi runoihinsa.Nämä runot muovasivat niin ValeriBrjusovin kuin Aleksandr Blokin tapaaymmärtää Saimaa sekä rakkautta ettäluovuutta elähdyttävänä paikkana.Petrovskaja tekee kuitenkin toisin. Hänkirjoitti kesän 1905 kaksi Saimaa-aiheistakertomusta, Rab (Orja) ja Severnajaskazka (Pohjolan satu).

Petrovskajan kertomusten Saimaassa eiole jälkeäkään mystiikasta. Se ei oleestetisoitu paikka eikä viittaa itseäänylevämpiin aatteisiin. Päinvastoin,Saimaalla syntyy ja purkautuulomaromansseja. Saimaan ja siihenverrattavien feminiinisten hahmojenmystifiointi oli Petrovskajalle hyvinkintuttu teema, siitä hän kirjoitti muunmuassa kirjallisuuskritiikissään. Hänenpäätöksensä kuvata venäläistenlomanviettoa Saimaalla ja Saimaatapelkkänä lomanviettopaikkana oli siistäysin tietoinen – hän ei halunnutnoudattaa symbolismin traditiota naistenmystifioimisessa. Kertomuksen Rab(Orja) miespäähenkilö palaa Saimaallarakastajattarensa kanssa vietetyn lomanjälkeen takaisin Pietariin vaimonsa luokse– hyvin samaan tapaan kuin Brjusovkinaina palasi omaan kotiinsa ja sielläodottavan vaimonsa luo.

Petrovskaja, venäläisen dekadenssinsymboli, tarjoaa siis omassatuotannossaan varsin ristiriitaisenkäsityksen dekadenssin estetiikasta jaelämäntavasta. Petrovskajan traaginen jasamalla ajan taidekäsityksiä ilmentäväelämäntarina avaa myös toisenlaisenulottuvuuden. Petrovskajan elämäkerta jasiitä kerrottu tarina kielivät myös siitä,miten näkökulman valinta – valinta

tarkastella Petrovskajaa nimenomaan(mies)kirjailijoiden kertomana traagisenahahmona - on peittänyt alleen senPetrovskajan, joka ilmenee hänen omantuotantonsa kautta. Petrovskaja toistenkertomana symboloi dekadenssia.Petrovskajan kirjoittamat kertomuksetpuolestaan sisältävät runsaasti sisältä päinnousevaa dekadenssin kritiikkiä. Kaksivastakohtaista tarinaa havainnollistaa sen,miten valittu näkökulma ja käytetyt lähteetvaikuttavat menneisyyden tulkintoihin.

Page 41: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

67

Leif RantalaLeif Rantala

Johdanto

Satuin hiljakkoin näkemään Elina Sanankirjassa “Luovutetut. Suomenihmisluovutukset Gestapolle”, seuraavantekstin:

“Uula Vesterelve, s. 1874, kalastaja,kolttalappalainen, tuomittuvaltiosalaisuuksien ilmaisemisesta, eimerkintää rikosrekisterissä, saapunut11.2.1938 salatein [salateitse]Neuvostoliitosta.”

Tässä lyhyessä tekstissä on pariasiavirhettä. Ensinnäkin Uula Vesterelv1 eiollut kolttasaamelainen, ja hänen oikeasyntymävuotensa on Etelä-Varanginevankelis-luterilaisten kirkonkirjojenmukaan 1873. Hänen syntymäpaikakseenon merkitty “Rûsland” (Venäjä) jaammatikseen “lp fisker” (lappalainenkalastaja) ja asuinpaikaksi“Mûrmanskysten, Muotkefjord,

Eräänsaamelaisperheen

kohtaloeli

Miten Neuvostoliitonsaamelainen joutuiGestapon kynsiin

MEN NEISYYS

Page 42: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

68

Fiskerhalvøyen” (Muurmannin rannikko,Muotkavuono, Kalastajasaaarento). Miksihänet on ylipäätään merkitty naapurimaankirkonkirjoihin? Syy on se, että hänet7.10.1901 Kirkkoniemellä vihittiinavioliittoon saamelaisen kanssa, nimeltäänElse Halt. Heidän mahdollisista lapsistaanei ole tietoa, eikä muistakaan Vesterelv –nimisistä ihmisistä Neuvostoliiton puolellarajaa.

Toinen virhe on ettei Uula ollutkolttalappalainen, vaan merisaamelainen,tai vielä tarkemmin sanottuna filmani.

Merisaamelaiset ja filmanit

Keitä ovat merisaamelaiset?Merisaamelaiset asuttivat vielä 1900-

luvun alussa laajoja rannikkoalueitaTromssasta Kuolan niemimaalle asti.Nykyisin merisaamelaiset asuvatpääasiassa Itä-Ruijan itäisimmässäkolkassa, Uuniemen ja Etelä-Varanginkunnissa. Petsamon ollessa suomalaistenhallussa rannikolla asui 37merisaamelaista. Koko Petsamon alueellaasui 54 merisaamelaista ja 20“puolimerisaamelaista”. Heidän kieltääntutki 1929–1930 professori Paavo Ravila,jonka väitöskirja ilmestyi 1932 ja se koskiMaattivuonon saamen kieltä. Venäjällämerisaamelaisia sanottiin filmaneiksi, jotkasiis olivat lännestä tulleita luterilaisiasaamelaisia. Prof. Marja Leinonen onviime vuosina selvittänyt heidänhistoriaansa.

Merisaamelaisten kieli on pohjoissaamenalamurre, ja henkilöllä, joka osaapohjoissaamen jotakin lännempänäpuhuttavaa murretta, ei ole mitäänvaikeuksia ymmärtää merisaamea.Petsamossa heidän lähinaapurinsa olivatkoltat, joiden kieli poikkesi merisaamestaniin paljon että he tuskin ymmärsivättoisiaan ilman harjoittelua. Merisaamella eiole omaa kirjakieltä, vaan kirjoittajat

käyttävät pohjoissaamen kirjoitustapaa,joka pohjautuu paljolti Koutokeinonmurteeseen. Kun Petsamo vapautettiin,kuten venäläiset asian ilmaisevat, vuonna1944, niin alueen merisaamelaisetevakuoitiin pitkin Pohjois-Suomea, mm.Utsjoelle ja Kemiin. Tänä päivänä tuskinlöytyy Petsamosta tulleita, jotka osaavatmerisaamea. Tavallisia Petsamonmerisaamelaisia sukunimiä olivat Halt,Sliden, Eikjok, Snaula, Vesterelv. Norjanpuolella oli näiden sukunimien lisäksinimet Oksehode, Smuk, Noste, Must,Aikio ja Neuvostoliiton puolella Halt, jokavääntyi muotoon Galtin (Ãàëòèí) ja Aikiomuotoon Ageev (Àãååâ). PelkästäänVenäjän puolella rajaa olivat sukunimetBirget (Áèðãåò) ja Tshaporov (×àïîðîâ).

Neuvostoliitossa oli 1930-luvun alussaehkä 60-70 filmania, mutta Stalinin vainottekivät heistä lopun. Kauheimpanaesimerkkinä vainoista on Snaulan(Ñíàóëà) perheen kohtalo. PerheenpääJegor Andreevitsh, s. 1865 Norjassa janeljä hänen poikaansa vangittiin kaikkisamalla kertaa , saivat kuolemantuomion10.1.1938 ja kaikki ammuttiin 22.1.1938.Kaksi poikaa oli kalastamassa kun muutvietiin, ja heidät pidätettiin vähänmyöhemmin ja tuomittiin uuden vuodenaattona 31.12.1937 8 ja 10 vuodeksileirille, josta eivät koskaan palanneet.Uskomatonta sekin että Neuvostoliitonviranomaiset ovat olleet töissä uudenvuoden aattona.

Petsamossa oli siis noin kahdeksanmerisaamelaisperhettä. Heidänpääasiallinen asuinpaikkansa oliMaattivuonon kylä (venäjäksi ÁîëüøàÿÂîëîêîâàÿ Ãóáà), missä he elivätkalastuksella. Kolttien tutkija VäinöTanner, joka on eri henkilö kuinsamanniminen poliitikko, kirjoitti myöshieman merisaamelaisista laajassakirjassaan koltista. Kirja on vuodelta 1929.Tanner on kirjassaan lisäksi julkaissutottamansa ryhmäkuvan Maattivuonon

MENNEISYYS

Page 43: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

69

asukkaista, jossa on 7 merisaamelaista jalisäksi 3 karjalaista. Tanner kirjoittaa myösettä noin 40 vuotta sitten tänne muuttiNorjasta kalastajasaamelaisen Vesterelvinperhe. Paikkaa mistä perhe tuli ei mainita.

Petsamon suuri vakoilujuttu

1920-luvulla ja pitkälle 1930-luvulle astiSuomen ja Neuvostoliiton uusi raja, jostaoli sovittu Tarton rauhanneuvotteluissa v.1920, oli varsin heikosti vartioitu, paitsiVaitolahdessa (Âàéäà ãóáà) missä uusi rajajakoi kylän kahtia. Sukulaiset kävivätkylässä naapurimaassa kuten ennen.Suomalaiset yritt ivät rajoittaa tätäluvatonta liikkumista ja partioivat rajaaahkerammin kuin naapurimaan edustajat.Helmikuussa 1938 maattivuonolaisen

kalastajan Iivari Vesterelvin poika ilmoittiviranomaisille että hänen isänsä serkku,joka asui Neuvosto-Venäjän puolella rajaa,oli tullut heidän kotiinsa ja kysellyt tietojarajavartioston vahvuudesta pojan isältä.Viranomaiset lähtivät hetimmitenpidättämään salateitse tulleen filmanin jahänen Suomessa asuvan serkkunsa.Seuraavana vuonna vakoilujuttu laajenihuomattavasti kun suomalaiset rajavartijathuomasivat että joku henkilö koirineen oliylittänyt rajan ja mennyt Neuvostoliitonpuolelle. He jäivät odottamaan tulijaa,mutta tämä ei tullut takaisin. Tästä saialkunsa Petsamon suuri vakoilujuttu, jotamonet nykyisinkin pitävät keksittynäkoska kuulustelija tiettävästi käyttiväkivaltaa saadakseen pidätetytsaamelaiset ja suomalaiset kertomaanyhteyksistään Neuvostoliiton puolelle.

MEN NEISYYS

Page 44: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

70

Kaiken kaikkiaan pidätettiin yli 80henkilöä ja heistä ensimmäisenäNeuvostoliiton kansalainen,merisaamelainen Uula PieranpoikaVesterelv. Koko tämä juttu täyttääKansallisarkistossa Helsingissä viisipaksua mappia. Kansallisarkistosta löytyiUulan, hänen serkkunsa Iivarin, Iivarinpojan eli Iivari Iivarinp. ja Iivarin tyttäreneli Anna Iivarintr. Vesterelvin KA/Valponhenkilökortit/(henkilön nimi). T iedot onkirjoitettu käsin A4 kokoiselle paperiarkilleja käsiala on selkeä. Tyypillistä onlyhenteiden runsas käyttö.Kansallisarkistosta löytyy kaikkienpidätettyjen kuulustelupöytäkirjat paitsiUulan. Ehkä se johtuu siitä että hän oliulkomaan kansalainen ja ehkä sen takiajotkut virkamiehet pitivät parempanalaittaa pöytäkirjat takkaan.

Uula Vesterelvin kohtalo

Henkilökortista käy ilmi, että N-Venäjänkansalainen Uula Pieranpoika Vesterelvpidätettiin 11. helmikuuta 1938 PetsamonMaattivuonossa tämän tultua laittomastiSuomeen tavatakseen serkkunsa IivariVesterelvin. Uula asui Ozerkossa, jokasijaitsi Kalastajasaarennon (ven.Ðûáà÷èé Ïîëóîñòðîâ) Neuvostoliitonpuoleisessa osassa. Henkilökortissasanotaan että hän oli Neuvosto-Venäjältälähetetty vakoilija, jonka tehtävänä oli mm.tiedustella Suomen rajajoukkojenvahvuutta. Hän oli käynyt kolme kertaaSuomessa serkkunsa luona (1936 –1938). Välimatka Ozerkosta (jolla ei olesuomenkielistä nimeä) Maattivuonoon onvain noin 20 km.

Uula Vesterelv tuomittiin 3.6.1938Vaasan hovioikeudessa 2 vuodeksi 2kuukaudeksi kuritushuoneeseen. Senjälkeen hänet passitettiin Sukevankeskusvankilaan, jossa sanotaan et tä hänon luopio, uskovainen ja haluaa takaisin

Venäjälle. Vähän myöhemmin ilmoitetaan,että “ei esiinny aatteellisenakommunistina”. Kärsittyään tuomionsahäntä säilytettiin toistaiseksi Kuopionlääninvankilassa. Ulkoministeriötä onpyydetty ryhtymään toimenpiteisiinVesterelvin palauttamiseksi kotimaahan(28.8.1940). Kuopiossa häntäluonnehditaan seuraavasti:“yksinkertainen, uskonnollinen, vakuuttaatulleensa vain pakolla lähetettynäbolsevikkien asioille, haluaa jäädäSuomeen”.

Maaliskuussa 1941 näyttää Vesterelvsiirretyn Helsingin lääninvankilaan. Täälläjoku Neuvosto-Venäjän suurlähetystönvirkailija on joko vaatinut saada tavataVesterelvin tai käynyt hänen luonaan(käsiala tässä kohdassa epäselvä). Tässähäntä taas luonnehditaan uskonnolliseksi,“ei liene kommunisti”.

Joskus vuoden 1941 aikana hän onanonut oleskelu- ja työlupaa Suomesta,mutta sisäasiainministeriö hylkäsianomuksen 31.5.1941, ja toteaa ettähänen on poistuttava maasta 14 päivänkuluessa. Vesterelv on vielä 15.5.1942säilössä Helsingin lääninvankilassa, muttasen jälkeen henkilökortti ilmoittaa et täonneton Uula Vesterelv on poistettuViroon 28.8.1942. Saksalaisista ei puhutamitään henkilökortissa, mutta Elina Sanankirjasta tiedämme miten siinä kävi.Vesterelv vietiin 25 muun ihmisen kanssaHohenhörn –nimisellä laivalla Tallinnaan jasiellä hänen jälkensä katoavat. Muutluovutetut olivat enimmäkseenNeuvostoliitosta Suomeen loikanneitaSuomen tai Venäjän kansalaisia, joistaSuomi halusi päästä eroon tällä tavalla.

Uulan serkun, Iivari Vesterelvinkohtalo

Tannerin kirjan mukaan Iivarin taloudessaMaattivuonossa oli kahdeksan henkilöä.

MENNEISYYS

Page 45: Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa · Kulttuuri- ja kirjallisuusaikakauslehti Ilmestyy Suomessa LiteraruS nro 5/ 2013 (nro 6 suomen kielell)

71

Iivari oli syntynyt 1885 Maattivuonossa,jossa oli myös kirjoilla. Henkilökortinmukaan viranomaiset saapuivat 22.2.1938Maattivuonoon pidättämään Iivariaosallisuudesta vakoiluun. MatkallaMaattivuonosta Petsamoon Iivari hyppäsisaattajiltaan yli laidan mereen ja hukkui.Hän oli syksyllä 1936 käynyt Neuvosto-Venäjällä serkkunsa Uulan noutamanaOzerkon rajavartiopunktin (henkilökorttikäyttää tällaista termiä) päällikön Farasön(?) puheilla. Uula-serkku oli kolmestikäynyt Iivarin luona Suomessa ja kyselimm. Suomen rajavartioston vahvuutta.

Iivari Vesterelvin lasten kuulustelut

Iivari Vesterelvin poika, joka oli myösnimeltä Iivari (s. 1917), pidätettiinsamanaikaisesti isänsä kanssa 22.2.1938osallisuudesta vakoilutoimintaan. Hänetvietiin Kemiin kuulusteltavaksi. Siellä hänkertoi olleensa tietoinen että hänen isänsäoli antanut Suomea koskevia tietoja Uula-serkulleen. Iivari junior oli 11.2.1938käynyt rajavartiostossa ilmoittamassaUulan Suomen käynnistä. Lopuksitodetaan että Iivari –junior oli kesällä 1937liittynyt jäseneksi Petsamonmerisuojeluskuntaan. Poika oli sitenilmiantanut isänsä.

Myös perheen tytärtä, Anna IivarintytärVesterelvia (s. 1920) kuulusteltiin, muttavasta talvisodan loppuvaiheessa 2.4.1940.Silloin maattivuonolaiset oli jo evakuoituTervolan Ylipaakkolan kylään. Kuulustelutehtiin Vaasan kanneviskaalin pyynnöstä,mutta kuulustelun kulusta ei olehenkilökorttiin tehty merkintää.

Loppusanat

Venäjän saamelainen siis tuomittiinSuomessa, kärsi rangaistuksensa muttalopulta hänet luovutettiin saksalaisillekuolemaan joko työleirille tai suoraankaasukammioihin. Oliko tämä laillista taimoraalista? Laillista – tuskinpa, moraalista– kaukana siitä. Suomen viranomaistentoiminta muistuttaa amerikkalaisten toimiakun nämä sijoittivat afgaani- ja muutsotavangit Kuubassa sijaitsevaanGuantánamon tukikohtaan. Kun UulaVesterelv saatiin pois Suomesta, niin asiaoli sillä ratkaistu.

1 Norjalaisissa lähteissä hänensukunimensä on kirjoitettu Vesterelv, jotatässä käytämme.

Rovaniemi

Kuvat:

Mattivuono tänä päivänä,Suomen merisaamelaistenkeskus 1944 saakka (kuva:Matti Isotalo)

Petsamo – osa Suomea1920–1944

Petsamon merisaamelaisia1920-luvulla (Tanner 1929)

MEN NEISYYS