KUUKAUSLEHTI 10/2019 · 2019-12-10 · HENGELLINEN KUUKAUSLEHTI 10/2019 3 KUUKAUSLEHTI pääkirjoitus Julkaisija: Herättäjä-Yhdistys ry Kustantaja: Herättäjä-Yhdistys ry Päätoimittaja:

Kirkon tehtävä ei ole viihdyttää

sivut 14–15

Teologiapäivien antia

sivut 12–13

K U U K A U S L E H T I 10/ 2 0 1 9

Elämän viivat taiteessa sivut 16–18

2 H E N G E L L I N E N K U U K A U S L E H T I 1 0 / 2 0 1 9

3 PÄÄKIRJOITUS – MUUTON AIKA Simo Juntunen

4 NYT6 KOLUMNI – KIUSAAJAN PÄIVÄKIRJA Juhana Mäntymaa

7 LOHDUKSI – PAKOON PUUHAILUUN? Anna-Kaisa Hautala

8 VALO – HARTAUSKIRJOITUKSIA Hannu Palmu ja Minna Lainimo

10 HEIKKI KEMPPAISEN HAASTATTELU Johanna Sointula

12 AHOLANSAAREN TEOLOGIAPÄIVILLÄ KYSYTTIIN, ONKO LUTERILAISUUS KUOLLUT Emilia Karhu

14 OLEELLISEN NÄLKÄ EI MUUTU Aino Suhola

16 JOHANNES VÄHÄSARJAN HAASTATTELU Johanna Sointula

19 RUKOILEVAISET Piispa Kaarlo Kallialan saarna

22 AHOLANSAAREN UUTISIA Anne Tuomainen

WANHAN KARHUNMÄEN UUTISIA Tiia Ylinen

23 LUIN KIRJAN Jaana Marjanen

24 LUIN KIRJAN Lauri Pykäläinen

25 SEURAT30 LAPSET Riitta Yliluoma

31 TAKARIVI Tapio Seppälä

KORPIT Mika Ijäs

32 VIRSI – HEIMO LIPIÄISEN HAASTATTELU Johanna Sointula

Armi Helanderin, 4, värittämä Köppänen on iloinen. Lasten sivulla Köppänen lepää. — sivu 30

Länsi-Suomen herännäisjuhlia vietettiin elokuussa Raumalla Lapin kirkossa. Messussa saarnasi piispa Kaarlo Kalliala. — sivu 19

K U U K A U S L E H T I 10/ 2 0 1 9

HA

NN

U H

UO

VIL

A

H E N G E L L I N E N K U U K A U S L E H T I 1 0 / 2 0 1 9 3

K U U K A U S L E H T I

pääkirjoitus

Julkaisija: Herättäjä-Yhdistys ryKustantaja: Herättäjä-Yhdistys ry

Päätoimittaja:Simo Juntunen050 337 [email protected]

Toimitussihteeri:Johanna Sointula040 719 [email protected]

Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset:Kirsti Reinilä0400 806 291 tai [email protected]

Tilaushinnat:Kotimaa määräaikainen12 kk (myös äänilehti) 58 €,kestotilaus (myös äänilehti) 53 €,opiskelijatilaus 12 kk 45 €.Ulkomaat määräaikainen 12 kk 78 €, kesto 73 €.Digilehti kestotilaus 35 €,määräaikainen 12 kk 40 €.Tilaushinnat sisältävät 10 %:n arvonlisäveron.

Ilmoitushinnat:Mediakortti www.h-y.fi/lehdet/hk/mediakortti

Toimitusneuvosto:Herättäjä-Yhdistyksen hallitus

Toimituskunta:Hannu Haukkala, Elina Koski, Ruut Luukkonen, Joona Raudaskoski, Mirja Vuoristo

Taitto ja paino: Grano Oy, Vaasa

Seuraava lehti ilmestyy 4.11.2019. Ilmoitukset 9.10.2019 mennessä.

Kansi: Antti Rintala

Lehti ilmestyy 12 kertaa vuodessa, joista kaksi tuplanumeroa.Myös äänilehtenä.

Lehti ei säilytä eikä palauta tilaamatta lähetettyjä kuvia ja kirjoituksia.

ISSN 0783-4284

Muuton aikaHERÄTTÄJÄ-YHDISTYKSEN KOTITOI-MISTO Lapuan keskustassa muuttaa loka-kuussa. Muuttoa on muiden töiden ohessa valmisteltu reilut puoli vuotta. Lähtövirsiä veisattiin syyskuussa. Muuttomatka joen toiselle puolen on tosin vain muutama sata metriä etelään. Toimiston uusi paikka sijaitsee Lapuan opiston pihapiirissä seisovan Siirilän pappilan suojissa. Sieltä palvellaan myös tämän lehden tilaajia ja lukijoita. Tulkaahan käymään, kun liikutte kulmilla!

Muuttaminen kuormittaa muuttajia niin fyysisesti kuin henkisesti. Meillä ihmisillä on tapana kuljettaa mukanamme kaikenlaista. Vanhan talon nurkkiin on seitsemän vuosikymmenen aikana kerty-nyt runsaasti mielenkiintoista ja säilytettä-vää. Mutta paljon on löytynyt myös sellais-ta, mille ei koskaan ole ollutkaan tarvetta. Muutossa onkin otollinen hetki päättää, mitä lopulta tarvitaan, mitä säilytetään ja mikä laitetaan pois.

Suomalaisten sydämiin laulettu Satu-maa-tango on jostakin syystä palannut mieleeni muuton aikana. Se on syksyn laulu. Kaipaus kaukaiseen maahan hehkuu siinä sellaisella voimalla, että laulua on jos-kus ehdotettu otettavaksi Siionin virsiin. Laulussa kun ei muutosta kuulu eikä omin voimin päästä sinne, minne kaivataan, sillä ”siivetönnä en voi voi lentää, vanki olen maan”. Vain laulun ja aatoksin siivin lenne-tään kaivattuun ja haetaan lohtua.

Satumaa ei ole kaipauksen polttavuu-desta huolimatta virsikokoelmiin päässyt. Johtuneeko siitä, että virsien kaipauksissa kurottaudutaan satumaiden sijaan kohti totuudenmaita? Olivatpa syyt mitkä tahan-sa, ihmisen taivasikävää voi kuulla kaik-kialla. Sitä voi kuulla virsien lisäksi lukui-sissa lauluissa ja iskelmissä. Virret ja laulut voimaannuttavat muutosten keskellä.

Satumaan kirjoittaja lienee ollut syk-syinen taivaan tarkkailija, joka havaitsi saman, mitä mekin, eli suuria lintuparvia

matkalla etelään. Myös ihmisten lähdöt ja paluut ovat moninkertaistuneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Matkailualan kasvu on ollut hämmästyttävän voimakasta lyhyessä ajassa.

Kirkko haluaa palvella myös matkalle lähteneitä ja kulkea muualle muuttaneiden ja sieltä palaavien jäsentensä rinnalla. Siksi se kutsuu ja lähettää muutamia työntekijöi-tään eri puolille maailmaa palvelemaan seu-rakunnissa ulkomailla. Jään tältä paikalta sivuun puoleksi vuodeksi, kun kutsu tällai-seen väliaikaiseen palvelutehtävään, papin töihin Teneriffalle, on kohdallani käynyt. Toivotan siunattua talviaikaa teille kaikille pienten ja suurten muuttojen keskelle!

Simo Juntunen

AN

TT

I R

INT

AL

A


nyt

”Kun täällä tähyilensilmillä hämärillä,kaukaakin Herraa katsellessa rauhan saan.Äänet jo kiirienautuuden sävelillätaivaasta saakka toivon tuovat päälle maan.Matkani vaiheet,riemujen aiheet,on lahjaa ihmeellistä joka henkäys.Vaan vielä aavistanhetken sen saapuvan,kun uutta virttä veisaan kanssa pyhien,ja maahan aivan painaa riemu taivainen.”

Siionin virsi 255:3

VIRSIÄ RAUHASTA

ME

RJ

A P

AL

INM

AT

TI

NU

OR

AL

A Jaamme syksyn 2019 aikana kotiseuratunnelmia Hengel-lisessä Kuukauslehdessä, H-Y:n kotisivuilla ja sosiaa-lisen median kanavissa.

Lähetä kuva/kuvia ja halutessasi pari riviä tekstiä osoitteeseen [email protected]. sivu 25.

Lisätietoa Herättäjä-Yhdistyksen syyskeräyksestä, jolla tuetaan seuratoimintaa: www.h-y.fi/lahjoita/syyskerays2019.

Kotiseuroissa.

H E N G E L L I N E N K U U K A U S L E H T I 1 0 / 2 0 1 9 5 H E N G E L L I N E N K U U K A U S L E H T I 1 0 / 2 0 1 9 5

Kainuun opiston perustamisesta tulee tänä syksynä kulu-neeksi 110 vuotta. Se on vanhimpia Kainuun oppilaitoksia. Opisto aloitti toimintansa v. 1909 johtajanaan Väinö Malmivaara. Hänen jälkeensä johtajina on ollut useita herännäisyyden keskeisiä vaikuttajia, mm. Armas Antila, Jukka Malmivaara ja Väinö Maunumaa.

110-vuotisjuhla 2.11.Pyhäinpäivänä 2.11. vietetään Opiston 110-vuotisjuhlaa. Klo 10.00 alkavassa messussa saarnaa opiston rehtorina vuodet 1981–2001 toiminut Tuomo Ruuttunen. Kekripuo-lisen jälkeen paneelikeskustelussa opiston entisiä ja nykyi-siä opiskelijoita ja henkilökuntaa. Kahvin jälkeen juhlaseu-roissa on mukana mm. entisiä rehtoreita Erkki Helminen, Esko Väyrynen sekä nykyinen rehtori Helena Ahonen.

”Mökit nukkuu lumiset” 13.12.Baritoni Esa Ruuttunen & Cello Spirituals pitävät kaikille avoimen joulukonsertin Opiston juhlasalissa. Käsiohjelma/lippu konserttiin on 20 €. Miesten adventtitapaamiseen osallistuvat voivat yöpyä opistolla.

KAINUUN OPISTO juhlii 110-vuotista taivaltaan

Miesten adventtitapaaminen 14.12.Perinteinen miesten adventtitapaaminen on lauantaina 14.12. Ohjelman aluksi Esa Ruuttusen & Cello Spiritualsin konsertti Vaikka polku näin.

Ohjelma jatkuu kainuulaislähtöisen kansanedustajan Juha Sipilän puheenvuorolla Elämän jäljet pientareelle piirtyvät ja välikahvien jälkeen piispa Jari Jolkkosen Ennen kuin matkaa jatketaan. Päivän päätteeksi on joulupäivällinen ja perintei-seen tapaan myös jätkänkynttiläkirkko opiston lähimetsässä. Adventtitapaamiseen voi tulla jo perjantaina ja yöpyä opistol-la pientä korvausta vastaan.

Mieslahden joulu 2019”Taas annoit joulun tulla, oi Vapahtajani” 23.–26.12.

Tule viettämään täysihoitojoulu Kainuun Opistolle, Paltamon Mieslahteen. Jouluisen ohjelman lisäksi mukavia tuttavuuksia ja ihanaa jouluruokaa. Joulun täysihoitohinta on 290 euroa.

Näistä tapahtumista saa tietoa ja ilmoittautumiset Kainuun Opistolle p. 0400 731 305 tai 044 299 0826, [email protected] Ohjelmat löytyvät myös Herättäjä-Yhdistyksen ja Kainuun Opiston nettisivuilta.

KA

TJ

A N

ISK

AN

EN

Jätkänkynttiläkirkko miesten adventtitapaamisessa.


kolumni

Kolumnisteina vuorottelevat Petri Karttunen Joensuusta, Satu Kreivi-Palosaari Oulusta, Laura Malmivaara Helsingistä, Juhana Mäntymaa Helsingistä.

Kiusaajan päiväkirja


Kiusaajien tarinat ovat yhtä tärkeitä kuin kiusattujen.

OLIN KIUSAAJA. Ei ole helppoa myöntää julkisuudessa asiaa, joka syystäkin aiheuttaa minussa häpeää. Kun jul-kisuudessa keskustellaan kiusaamisesta, sen syistä ja kei-noista sen torjumiseen, on kiusaajien ääni usein hiljainen.

Ymmärrän kyllä miksi. Joko ihminen on myöntänyt virheensä ja tehnyt muutoksen, jolloin menneisyys aiheuttaa häpeää. Tai kiusaaja ei usko tehneensä mitään väärää. Kiusaajien tarinat ovat kuitenkin yhtä tärkeitä kuin kiusattujen.

TÄSSÄ TARINANI. Olen rakastavasta perheestä. Minua ei ole laiminlyöty tai kasvatettu väärin. Kotona opetettiin käytöstavat ja koulussa olinkin hyvin menestyvä, kiltti ja rauhallinen poika. Olin monen opettajan lempparioppi-las, koska olin kiinnostunut koulunkäynnistä ja rakastin tiedon haalimista.

Kiusaamiseni rajoittui yhteen oppilaaseen, entiseen ystävääni, Timoon (nimi muutettu). Olimme Timon kans-sa aluksi kavereita. Harrastimme molemmat pelaamista, sarjakuvien lukua ja kaikkea muutakin pikkunörttien elämään kuuluvaa.

En muista aivan tarkalleen, milloin ystävyytemme muuttui kiusanteoksi, mutta pian huomasin jotain pe-lottavaa. Minun oli mahdollista saada kavereita luokassa Timon kustannuksella. Timo oli helppo kohde. Hänellä ei ollut hirveästi hyviä ystäviä luokassamme, joten ihmisten oli helppoa yhtyä kiusaamiseen.

Kiusaaminen oli ulos sulkemista, toisen kustannuksella vitsailua ja sen sellaista. Tiesin, mitä sanoa satuttaakseni ja mitä sanoa saadakseni liittolaisia. Harvoin yhteenot-tomme muuttuivat, muutamaa käsirysyä lukuun ottamat-ta, fyysisiksi.

SOSIAALINEN ASEMA on ihmisille tärkeää jo pienestä pitäen. Koulussa ja työelämässä asemaa voi saada joko olemalla mielenkiintoinen, hauska, älykäs ja itsevarma, tai puskemalla jonkun muun itsensä alle.

Kirjoittaja on päivisin pelinkehittäjä ja iltaisin arjen ihmettelijä, yhteiskunnan ja ihmisoikeuksien puolustaja sekä ikuinen körttinuori.

Tekemällä jonkun naurunalaiseksi on helppoa siirtää huomio omasta epävarmuudesta ja osattomuudesta johon-kin toiseen. Monet meistä valitsevat tämän helpomman tien.

MIKÄ SAI MINUT LOPETTAMAAN KIUSAAMISEN?Siirryttyämme ylemmälle kouluasteelle löysin välittömäs-ti ystäviä ja tiiviin kaveriporukan. Huomasin, että Timo löysi vähitellen myös omia ystäviä.

Ikääkin oli tullut jo sen verta, että olin alkanut ymmär-tää tekojeni aiheuttamaa kipua. Seuraavat kouluvuodet välimme olivat kylmät, mutta rauhalliset.

Anteeksipyyntöä Timo sai odotella vielä pari vuotta. Kun vihdoin siihen päädyin, bussin takapenkillä koulun retkellä ollessamme, olin päättänyt olla kiusattujen puo-lella ja maksaa tulevaisuudessa omilla teoillani sitä velkaa, mitä en voinut Timolle enää antaa takaisin.

Juhana Mäntymaa


lohduksi

Palstalla kirjoittavat Anna-Kaisa Hautala Laviasta, Jussi Leppälä Sievistä, Pertti Repo Lahdesta ja Salme Selamo Tervosta.

Pakoon puuhailuun?VIIME KESÄNÄ PYSÄHDYIN Kirkastusvuorelle. Katselin, miten Pietarilla, Jaakobilla ja Johanneksella on edessään mystinen kokemus, jossa Jeesuksen lisäksi läsnä ovat his-torian hämäristä Elia ja Mooses. On mahdollisuus kuun-nella ja viipyä tilanteessa, jossa on läsnä ikuisuus. Mutta mitä tekee Pietari: puuttuu puheeseen (Mark. 9:5). Kun ei tiedä mitä sanoa, kun pelko peittää uskalluksen pysähtyä ihmettelemään selittämätöntä, Pietari ryhtyy esittämään vaihtoehtoa: ”Jospa rakennettaisiin kolme majaa.” Ja mys-tinen hetki katoaa.

AIKA PALJON TAIDAMME kadottaa pyhää kaikenlaisen touhuilun alle. On vaikeaa antaa tilaa asioille, joita ei saa taipumaan järjelle sopiviksi. Kun en ymmärrä, niin kek-sinpä jotain puuhaa, ettei tarvitse miettiä. Siinä samalla saattaa kadota jotain sellaista, joka vahvistaisi uskoa ja yhteyttä Jumalaan, tuohon suureen ja selittämättömään, Häneen, joka ei suostu mahtumaan sanoihin.

KUN NÄIN KÄY, Kirkastusvuorelta löytyy vastaus. Opetus-lasten hämmennyksen ja pelon keskelle kuuluu Jumalan ääni: ”Tämä on minun rakas poikani, kuulkaa häntä.” Ta-kaisin perusasioihin, älkää pelätkö, älkää vain puuhailko, vaan kuunnelkaa Kristusta. Pysähtykää Hänen läsnäoloon-sa. Siitä lähtee tietoisuus, mikä tekeminen on tärkeää, mikä ei. Siitä nousee kokemus, että olemme aina turvassa, Jumalan sylissä.

KUN JEESUS PALAA TAKAISIN arkeen Kirkastusvuorelta, hän kohtaa tilanteen, jossa opetuslapset ja iso ihmisjoukko käyvät väittelyä. Opetuslasten luo on tuotu parannetta-vaksi poika ja he käyvät tuumasta toimeen, mutta mitään ei tapahdu. Jeesus parantaa pojan, ja opetuslapset ihmet-telemään, että miksi ei meiltä onnistu? Jeesuksen vastaus on puhutteleva: ”Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella.”

MITÄ, ovatko opetuslapset unohtaneet tärkeimmän? Olen itsekin syyllistynyt tähän, elämän vaikeuksien tai kiireisten päivien keskellä unohdan sen, mikä rauhoittaa ja ohjaa oikeaan suuntaan: Kristuksen edessä hiljentymisen, rauhoittumisen ja rukouksen.

ON VAIKEAA TAJUTA, että kaikki on niin yksinkertaista. Todellisuuden jaksaminen ja oikea suunta lähtee rukouk-sesta ja Kristuksen kuuntelemisesta. Rukous on arjen Kirkastusvuori, josta on hyvä lähteä päivän ja sen haastei-den keskelle.

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uu-vuttamat, niin minä annan teille levon.” (Matt 11:28)

Anna-Kaisa Hautala

P A S I A H O L A


valo

Palstalla kirjoittavat Jorma Sutinen Vuokatista, Hannu Palmu Laitilasta, Reijo Mattila Kuopiosta ja Pirkko Hänninen Hyrynsalmelta.

Saada jauhot suuhun?18. sunnuntai helluntaista: Kristityn vapaus Lk 14: 1–6

TULEVAN PYHÄN lyhyt saarnateksti kertoo Jeesuksen vierailusta hengel-lisen mahtimiehen kodissa. Hänet oli pyydetty aterialle, johon osallistui myös fariseuksia ja lainopettajia.

Kutsuttua vierasta koskevat vieraan kohteliaisuussäännöt. Kun siis Jeesus pani isäntäväelle jauhot suuhun, nämä kun eivät halunneet/osanneet vastata, Jeesus ei ilakoinut: Ähäkuti! Siitäs saitte.

Jeesus oli mahtimiehen kodissa sapat-

tina, ja niin kuin hyvin tiedämme, sa-patilla oli sapatin tiukat säännöt. Sen aikaisissa kodeissa ei ollut ulko-ovea, kuistia, sisäovea — ja lukossa kaikki, vaan tilat olivat enemmän avoimia. Sairas mies pääsi tulemaan Jeesuksen luo ja tämä paransi hänet, lähetti ter-veenä pois jatkamaan elämäänsä.

Jeesus oli kohteliaasti kysynyt lain-opettajilta, voiko niin tehdä, voiko parantaa, kun kerran oli sapatti? Vastausta ei kuulunut, ja niin pöhö-tautinen sai terveytensä takaisin.

Sen jälkeen voisi sanoa, että Jeesus kävi hyökkäykseen, hänen kysymys-tään ei ollut sokerilla kuorrutettu: Miten te itse teette? Jos sinulta oma poika tai arvokas eläin, härkä, on pudonnut kaivoon, ryhdytkö pelas-tustoimiin heti, vai vasta sapatin mentyä?

Kyllä siinä menivät lakiviisailta jauhot suuhun! Mutta ei Jeesus heitä ivannut tai halveksinut. Hän oli sano-nut usein sapatin olevan ihmistä, ei ihmisen sapattia varten. Hän puo-lusti ihmistä kirjaimen hirmuvaltaa vastaan.

Lepopäivä on ihmiselle hyväksi yhä vielä, kolmannella vuosituhannella. Voi, kun me kristityt ja kastetut sen hyödyksemme viettäisimme. Tapan-sa mukaan Jeesus meni sapattina synagogaan, Jumalalle pyhitettyyn huoneeseen. Tapansa mukaan niin moni ajassamme jättää sinne mene-mättä, omaksi tappiokseen.

Ei kotikirkossa meille lyödä jauhoja suuhun, vaan saamme kutsun armon aterialle, ehtoollispöytään.

Hannu Palmu

KA

TJ

A N

ISK

AN

EN


Palstalla kirjoittavat Martti Miettinen Joensuusta, Veli-Matti Sallinen Kuhmosta, Minna Lainimo Seinäjoelta ja Annakaisa Rantala Orimattilasta.

18. sunnuntai helluntaista: Kristityn vapaus Lk 14: 1–6

valo

Veisataan niin kuin asiat onIHMISEN KIPEÄT sisimmät tunnot otetaan Siionin virsien sanoissa to-sissaan. Nyt kun uudistettuja Siionin virsiä on veisannut jo hetkisen aikaa, tuntuu hyvältä huomata, ettei uudis-tus pyyhkinyt pois ihmisen pienuuden ja kurjuuden sisäistä kokemusta. Ihmisolo on tänäkin päivänä sitä: eksynyt, rauhaton, maahan painettu, nälkäinen, monin tavoin taakoitettu, kylmentynyt, syntinen.

Rukouksessa Jumalalle huudetut ja huokaistut syvät tunnot saavatkin olla suorin sanoin sanottua. Eivät ihmis-raukkaa kaunistellut sanat kadotuksen kuopassa auta. Oman tilan rehellinen tunnustaminen kääntää meitä ainoaa apua, vaivaisten turvaa, kohti.

Kurjuuden huokaileminen Juma-lalle ei ole ajan mukaan vaihteleva trendi. Tämä ikävä, tämä tarve on ihmisessä sisällä aikakausien vilistes-sä historian, nykyhetken ja tulevan aikajanalla. Syntiinlangenneena ihmissuku on vajavainen, Jumalan kaltaisuudesta synnin erottama. Synti on pimeyttä, eroa Jumalasta.

Erosta kumpuaa ikävä yhteyteen. Sielu väsyy, näivettyy yhtä lailla meidän ajassamme, kun se ajautuu elämään kauas elämänlähteestä, Jumalan rakkaudesta. Tätä hätäämme me veisaamme.

Jumalan armo ja Jeesuksen sovitus-työ otetaan Siionin virsien sanoissa tosissaan. Nyt kun uudistettuja Siionin virsiä on veisannut jo hetkisen aikaa, tuntuu hyvältä huomata, ettei uudis-tus pyyhkinyt pois Jumalan armon suuruutta ja Jeesuksen pelastustyön ainutkertaisuutta. Jumalan rakkau-desta löytyy lääke haavoihimme.

Kurjan kulkijan korjaaminen on Jee-suksen työ.

Pää on Herran edessä painuneena. Jokainen kerjää armoa omalta paikal-taan: ”Ristille nostan katseeni ja huokaan Jeesukselle: Apusi anna, Herrani, kurjalle syntiselle. On edes-säsi uupunut, Jumalaa vastaan rikko-nut. Vaan laupeutta pyydän.” (SV93:1)

Jeesuksen ristintyön voimassa on syntisen paraneminen mahdollista. Näin on Jumala järjestänyt. Anteek-sianto ja armo on hänessä ja hänestä.

Ristintyön tarkoitus on nostaa lan-gennut kotimatkalle. Eroon joutunut saatetaan yhteyteen. Historian, nyky-hetken ja tulevaisuuden aikajanan yllä on armo.

Tätä on veisattu ennen ja veisataan vastakin. ”Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairau-teni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. Hän ravitsee minut aina hyvyydellään ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.” Ps.103:3–5

Minna Lainimo

KA

ISA

VII

RIM

ÄK

I

1 0 H E N G E L L I N E N K U U K A U S L E H T I 1 0 / 2 0 1 9

len pitänyt viime aikoina vähän matalaa profiilia, sanoo porilainen kansalaisaktivis-ti Heikki Kemppainen. Saman tien hän kuitenkin jatkaa: mutta jos jossain voin olla avuksi tai jotain, niin totta kai.

Heikin, 76, vointi huononi viime vuonna nopeaan tah-tiin, ja lopulta yliopistojen jatko-opiskelija ei enää jaksanut lähteä kampuksille. Vuoden lopulla hän päätyi ohitusleik-kaukseen Turun yliopistolliseen keskussairaalaan.

Facebookissa hän päivitti tilannettaan ja tunsi saa-vansa ystävien viesteistä tukea toipumiseensa. Naseva kommentti tutulta taksikuskilta, hänen kotiseudultaan Ristijärveltä, on hyvin muistissa ja ilahduttaa vieläkin.

”Ei susta tervettä saa, kunhan saa entiselleen!”

ASUNNOTTOMUUS ON IHMISOIKEUSLOUKKAUS Heikki on työvuosinaan samoin kuin vapaaehtoistyön-tekijänä toiminut monin tavoin työ-kysymyksen parissa. Porin Seudun Työttömien yhdistyksen seniorijäsen istuu nyt yhdistyksen kahvilassa.

- Työ-kysymys on varmaan minuun sisäänrakennettu. Yksi opinnäytetyönikin käsitteli työttömyyttä.

Hänen opiskelureittinsä alkoi Raudaskylän opistosta, josta tie kulki Tampereelle yhteiskunnalliseen korkea-kouluun. Työvuosia kertyi kuntasektorilla ja myöhemmin hän myös opetti yhteiskunnallisia aineita sosiaalialan oppilaitoksissa ja kansanopistoissa.

Porin Seudun Työttömien tiloissa vietetään syksyllä Asunnottomien yö -tapahtumaa. Sen tavoitteena on muis-tuttaa siitä, että asunto on perusoikeus ja vaatia päättäjiä toimimaan asunnottomuuden poistamiseksi. Asunnotto-mien yö -kansalaisliikkeeseen kuuluu lukuisia kansalais-järjestöjä.

Asunnottomuus on ihmisoikeusloukkaus, jonka raken-teellisia syitä ovat eriarvoisuus ja pula kohtuuhintaisista asunnoista.

- Asunnottomuus on minulle tuttua. Olen elänyt elä-mässäni ajanjakson, jolloin olin vailla vakinaista asuntoa, Heikki kertoo.

Hän nimittää tätä elämänvaihettaan myös korpivael-luksen ajaksi. Elämästä putosi silloin pohja pois ja jäljellä oli vain tyhjyys.

- Minulta meni akka, asunto, ammatti ja auto. Huo-masin muuten 75-vuotispäivänäni, että en ollut uusinut ajokorttiani, joten nyt on mennyt ajokorttikin.

KAIKELLA ON TARKOITUSTarkastellessaan elämäänsä jälkeenpäin Heikki on huo-mannut menettäneensä paljon, mutta kuitenkin myös saaneensa. Vastaan tuli lähimmäisiä, jotka auttoivat eteenpäin, taluttivat uusille oville.

- Ajattelen niin, että mikään ei ole sattumaa. Kaikella on tarkoitus. Ihmisen pitää vaan huomata ja sitten on otettava koppi. Elämä kysyy, tuo eteemme asioita, joihin vastaamme tai jätämme vastaamatta.

Seurakunnan päihdetyön ”Pullakirkosta” tuli Heikille kaverien kohtaamispaikka. Ystävä vei aikoinaan hänet myös Pelastusarmeijan ovelle apua saamaan. Sieltä löytyi myöhemmin kriisiryhmä ja miesten raamattupiiri. Joulun alla hän on usein seissyt Pelastusarmeijan joulupadan vieressä.

- En ole liittynyt Pelastusarmeijaan, koska minulle riit-tää tämä kansankirkko. Mutta ihminen tarvitsee kohtaa-mispaikkoja, joissa voi tavata toisia ihmisiä.

O

MERKITYKSELLISEN elämän puolustaja

Kun elämä syystä tai toisesta on tuuliajolla, tarvitaan tolppia, joita kohti suunnistaa ja joihin tarttua.

H E N G E L L I N E N K U U K A U S L E H T I 1 0 / 2 0 1 9 1 1

SIDOTUT TOISIIMMEKohtaamispaikat ja vertaistoiminnat ovat Heikin koke-muksen mukaan ihmiselle, joka on kadottanut suunnan, kuin kainalosauvoja.

- Kun elämä syystä tai toisesta on tuuliajolla, tarvitaan tolppia, joita kohti suunnistaa ja joihin tarttua. Elämä, joka on kelluvassa tilassa, ajautuu niin helposti kasvavaan spiraalikierteeseen.

Heikki on huolehtinut useissa järjestöissä näiden ver-taistoimintojen tarjonnasta. Ennaltaehkäisevän päihde-työn tehtävissä hän toimi Elämäntapaliiton hallituksessa 20 vuotta ja myöhemmin Ehyt-yhdistyksessä.

- Professori Juho Saaren mukaan yksinäisyys on tap-pava tauti. Siksi tarvitaan vertaisryhmiä, joissa ihminen voi löytää elämälleen tarkoituksen. Tyhjyyden kierre saa alkunsa tarkoituksettomuudesta.

Heikki muistelee television keskusteluohjelmaa, jossa savolainen keskustelija oli todennut: ”Aata lähimmäistä, niin lähimmäinen aattaa ihtiään.”

Ajatus löytyy logoterapiastakin, jota hän on myös opis-kellut.

- W. Frankl kirjoittaa itsehoidosta, miten Jumala auttaa ihmistä, joka auttaa itse itseään, eli pitää huolta itsestään. Samalla hän tietämättään auttaa myös muita, Heikki tiivistää.

Johanna Sointula

Asunnottomien yötä vietetään 17.10.2019. https://asunnottomienyo.fi/

Porilainen Heikki Kemppainen on kansalaisyhteiskunnan aktiivinen toimija. Yhteisen hyvän etsijä onkin usein tien päällä. Hänen lempilaulujansa ovat Maan korvessa kulkevi lapsosen tie ja Oi Herra, jos mä matkamies maan.


holansaaren teologiapäiville kokoontui elokuus-sa noin 60 henkeä kuuntelemaan kiinnostavia alustuksia luterilaisuuden kuolemasta, opista, eronneiden uudelleen vihkimistä käsitelleestä kirkollisesta keskustelusta, Lähi-idän rauhan-

työstä sekä taistelusta tasa-arvon taantumista vastaan kirkossa. Päivien yhteydessä kokoontuivat myös Herän-neiden ylioppilaskodilla 1970-luvulla asuneet.

Professori Kaarlo Arffman kertoi viettäneensä unet-tomia öitä, koska luterilaisuus on kuolemassa. Hänen mukaan luterilaisuuden alkuperäinen opetus oikeasta, hierarkkisesta elämänmuodosta on tietoisesti unohdettu. Hänestä on ”käsittämätöntä akrobatiaa”, että luterilaisessa kirkossa on sittemmin kirjoitettu sosiaalietiikkaa, jossa Lutherin alkuperäinen asenne on häivytetty. Luther opetti, että todellinen kirkko kuuntelee Jumalan puhetta. Paavi ja piispat olivat väärässä, kun luulivat, että totuus oli annettu heidän päätettäväkseen. Totuus on yksin Jumalalla.

Jo 1600-luvulta lähtien puhe yksilöiden oikeuksista sekä luonnonoikeusajattelu tuli sotkemaan ”alkuperäistä luterilaisuutta”. 1800-luvulla lähdettiin Suomessakin kopioimaan kalvinistista päätöksentekojärjestelmää. Arffmanin mukaan Luther pitäisi irvokkaana kirkkomme nykyistä päätöksentekoa. Se olisi hänelle paluuta paavilli-suuteen. Ihminen ei voi päättää opista.

Arffmanin mukaan Lutherin teologia on kirkkaana 1520 julkaistussa kirjasessa Kristityn vapaudesta. Luther tajusi, että ihminen ei voi vaikuttaa pyhittymiseensä. Jumala on antanut käskyt ja myös täyttää ne itse. Luther jätti katolisesta rippiopetuksesta voimaan vain katumuk-sen ja ehdottoman synninpäästön. Kolmannen osuuden, jossa rippi-isä antoi katuvalle ohjeita, jotta tämä eläisi jat-kossa paremmin, Luther jätti pois. Hän ajatteli, että usko tuottaa automaattisesti oikeanlaista elämää. Lutherin optimismi ei Arffmanin mukaan toiminut, vaan vapau-tettuina ihmiset alkoivat suistua kaaokseen. Lutherin kannattajat kysyivät hädissään: mistä motivaatio oikean-laiseen elämään?

Hätäratkaisuna luterilaisuus liittoutui 1520-luvun puo-livälissä vahvasti maallisen vallan kanssa. Se ryhtyi vah-timaan seurakuntalaisten oikeaa elämää ja ylläpitämään moraalia. Asiasta on tullut Arffmanin mukaan ongelma nyt, kun valtio on lakannut ylläpitämästä kymmenen käskyn moraalia. Kaikki, mitä valtio ei ole kieltänyt, on seurakuntalaisten mielestä sallittua.

KIRKON EDELLINEN AVIOLIITTODEBATTIItä-Suomen yliopiston lehtori Vesa Hirvonen puhui keskustelusta, jota käytiin kirkossa eronneiden uudelleen vihkimisestä. Aiheesta puhuttiin lähes jokaisessa kirkol-liskokouksessa vuodesta 1876 vuoteen 1978 — ja välillä sen jälkeenkin. Argumentaatiossa on hämmentävän paljon yhtäläisyyksiä sittemmin käynnistyneeseen keskusteluun samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkimisestä.

Keskusteluissa linjattiin, että uudelleen naimisiin menevien ihmisten puolesta voidaan kyllä rukoilla, mutta ei uuden liiton puolesta. Ratkaisuksi ehdotettiin sitä, että pappi vihkisi eronneet siviilivihkimisen kaavalla. Vuonna 1958 kirkolliskokous hyväksyi riisutun ns. lyhyen kaavan, jota saattoi käyttää eronneen parin uudelleen vihkimises-sä. Eronneiden vihkimistä vastustavat vetosivat Raamat-tuun ja olivat huolissaan pappien omatunnoista. Ajateltiin myös, että avioliiton arvo kärsii, jos avioon voi mennä useasti.

Sittemmin yhä useampi alkoi kysyä: eikö vihittävän parin omallatunnolla ole mitään väliä? Missä on kaikkia palveleva kansankirkko ja rakkaudellinen huolenpito? Ovatko kaikki ns. ehjät avioliitot muka ongelmattomia? Eikö avioliitto ole luterilaisen uskon mukaan ennen kaik-kea valtiollinen instituutio? Vuonna 1977 asessori Kalevi Ylönen kysyi, mitä menetämme, jos siunaamme lyötyä. Eikö farisealainen mielenlaatu jouda jo mennä?

Hirvosen mukaan monet ryhmittymät jakautuivat voimakkaasti eronneiden vihkimiskysymyksessä, eivätkä jakolinjat olleet sellaisia kuin ehkä jälkikäteen olettaisim-me. Uudistusmieliset vastustivat 1920-luvulla eronneiden

A

Aholansaaren teologia-päivillä kysyttiin, onko luterilaisuus kuollut


uudelleenvihkimistä jyrkästi, kun taas monet konserva-tiivit ajattelivat, että asiassa pitää toimia niin kuin valtio linjaa. Hirvonen summasi, että kirkko selviytyi yli vuosi-sadan hiertäneestä ongelmasta yhtenäisenä mutta mo-niarvoisena, kun kirkossa sallittiin erilaiset näkemykset ja niiden mukaan toimiminen. Useat kirkon vaikuttajat myös muuttivat käsityksiään sallivammiksi ajan myötä.

MITÄ ON OPPI, MITÄ ON TASA-ARVO?Salla Ranta puhui opista. Se on jotakin, joka suojelee ja kahlitsee. Monille oppi on muuttumaton, järkähtämätön, pyhä möhkäle, josta ei voi keskustella, jota ei voi kyseen-alaistaa ja joka pitää ”vain uskoa”. Toisinkin voisi ajatella. Ranta totesi, että myös muiden kuin dogmaatikkojen pitäisi voida puhua opista. Hän nosti esiin koskettavan näkökulman, mitä kaikkea voisi tarkoittaa, että ihminen tunnustaa oppia. Entä jos kyse onkin tunnustuksesta, jossa paljastan itseni, ehkä synkänkin salaisuuden kanssa? Entä jos tunnustan kuuluvani tähän kristityiksi itseään kutsuvaan porukkaan, mutta opissa on silti paljon sellais-ta, joka herättää kysymyksiä ja epäuskoa, jopa epätoivoa. Saanko olla, saanko tunnustaa tällaisena?

Oulun tuomiorovasti Satu Saarinen puhui taantuvan tasa-arvon kirkosta. Hän kritisoi kaksilla raiteilla ajamista naispappeuskysymyksessä ja painotti Martin Jungen hengessä, että myös sukupuolten väliset suhteet kuuluvat Jumalan uutta luovan toiminnan piiriin. Niitä voidaan ja niitä tulee uudistaa tasa-arvoisiksi. Jukka Hautala puo-lestaan hahmotteli tulevaa työsarkaansa Suomen Lähetys-seuran rauhantyössä Lähi-idässä. Hän pureutui rauhatto-muuden rakenteisiin ja sovinnon esteisiin ja edellytyksiin.

Emilia Karhu

KU

VA

T:

JU

SS

I R

YT

KÖ

NE

N /

KO

TIM

AA

Oulun tuomiorovasti Satu Saarisen aiheena Aholansaaren teologiapäivillä oli Taantuvan tasa-arvon kirkko.


”Saat alasti ja köyhänä luo Jeesuksesi juosta…” (Siionin virsi 111:5)

Virrensäkeet ovat kuin suoraan lapsuuden kesäpäivästä. Vielä muutama vesipisara kiiltää uinnin jälkeen iholla, kun paljain jaloin kipittää kohti kotia, helliä silmiä ja turvallista syliä.

Mutta jo seuraavissa säkeissä satuttaakin jalkansa rannan kiveen ja kaatuu. Ukkospilvi nousee.

”On omasi vain häpeä ja tahrat synnin suosta.” (Siionin virsi 111:5)

Omenasta on syöty. Äiti saa hävetä, isä on vihainen, mitä ihmisetkin sanovat. Soperrat, että Jeesus vaivaiset synti-set korjaa.

Siihen hätään mieleen ei muistu kuin jäätäviä virsiä. Mut-ta jos ne on lapsena sieluun veisattu, jäätävä on uskokin:

Vaikka mitä tapahtuisi, kukkulat ja muut horjuilisivat ja paras kaveri sanoisi, että minä menen helvettiin ja hän taivaaseen, niin silti ei tärise pelkäämässä, tuleeko piiskaa, pimeää komeroa vai huudetaanko edes säälistä viimeisenä joukkueeseen…

Jumala kuitenkin on suurempi kuin kaverin isä, vaikka olisi kuinka kirkkoherra.

Lapsi ei kyseenalaista. Se on aikuisen asia — pohdiskella, onko Jumala olemassa, ja onko Vapahtajan syli samaa satua kuin valkopartainen ukko pilven päällä.

Tänään pohdiskelu etsii Jumala 2.0 ja näkee addiktion algoritmissa parantamisen varaa. #brändi #kilpailukyky #update.

AT

TE

SA

UR

AN

EN

Oleellisen nälkä ei muutuAino Suholan seurapuhe Jyväskylän Kirkkopäivillä.

Jyväskylän Kirkkopäivien siioninvirsiseuroissa puhuivat Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura, europarlamentaarikkoLiisa Jaakonsaari, johtaja Ilkka Mattila ja kirjailija Aino Suhola.


Mindfullnessin, joogan ja meditaation rinnalla kirkko nyt vaan on booring.

Ja yrityksillään päivittää itseään kotoilulla, lasten mehu-kesteillä alttarin edessä, päiväunilla kirkon penkissä viltin alla ja koiranomistajille järjestetyillä kesäisillä hau-hau -hartauksilla lähinnä säälittävä.

Oleellinen ei muutu, mutta synti myy huonosti ja armoa epäillään uudeksi bändiksi. Näkymätön ei pärjää näkyväs-sä, jossa pudotuspelit käyvät julmemmiksi, vaatimukset armottomammiksi ja hylätyksi tuleminen päivä päivältä todennäköisemmäksi.

Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa: hilipatipippaata ala-kuloon, hattaraa ruisleivän nälkään, arkipäiväistämistä pyhän ikävään.

Joka aamu uusi tieto selättää vanhan ja minun pitää valita, otanko kymmenen askelta uuteen uraan, osakesalkkuun, täydelliseen vartaloon, parisuhteeseen vai vanhemmuu-teen, kun kaikkeen ei pysty, ei kykene, ei jaksa.

Ei jaksa kuin olla eksyksissä.

Psalmi 139 lupaa, että minä olen ihme, suuri ihme, ja minä huudan, että minä! Syntymässä hylätty, pelolla kasvatettu, työssä kiusattu, kuolemantuottamuksesta syytetty, liian paksu perhoseksi, tasemummoksikin kelpaamaton.

Siitäkö kiitän! Ja siitä, että kukaan ei kuule, ei vastaa, kun yöni pimeässä rystyset valkeina rukoilen uskon repale toivon riekaletta vasten…

Lapsuuden jäätävästä uskostakaan ole jäljellä muuta kuin virrensiru:

”Omalla uskollani en osaa uskoa, hauraalla toivollani en jaksa toivoa… (Siionin virsi 13:2)

Uskolla on omat silmät.

Kirkkoisä Augustinus on sanonut, että uskolla on omat silmät.

Uskon silmät näkevät silloinkin — ja ehkä erityisen sel-keästi juuri silloin — kun silmäni ovat täynnä kyyneleitä.

Kun minussa on vähiten minua, kun vaatimus ei kanna, uho kuihtuu ja huuto kuristuu vanhan naisen parahduk-seksi, psalmissa 71 löydän levon:

”Sinä, joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, sinä virvoitat meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin.” (Ps 71:20)

Toivon ja pettymysten vuorovedessä on elämä. Saan juosta iloisesti, kompastella kiviin, tehdä virheitä, uhoilla, men-nä raamit kaulassa taivaaseen, haurastua, raihnaantua ja silti… Jumala ei jätä, ei ole kaukana, ei hylkää silloinkaan, kun voimani loppuu.

Sen minä haluan kirkossani kuulla. Tänään sen saman kuin lapsuuden maassa.

Että Jeesus tuntee kipuni, yksinäisyyteni, kiusatuksi, hylätyksi tulemiseni.

Että hän lukee haavani ja kyyneleeni, eikä päästä minua ennen kuin käy siunaamaan.

Oleellisen nälkä ei muutu. Kirkon ei tarvitse taipua pellehyppyihin, sen tehtävä ei ole viihdyttää, vaan kertoa, että elämä polttaa ja satuttaa, mutta Jumala on ja meillä ylösnoussut Kristus.

Näkeminen loppuu tyhjään hautaan. Siitä alkaa usko. Uskon silmät näkevät sinne, minne toivo tähyää ja ainoas-taan Jumalan armo kantaa.

Aino Suhola

Kirkon ei tarvitse taipua pellehyp-pyihin, sen tehtävä ei ole viihdyttää, vaan kertoa, että elämä polttaa ja satuttaa, mutta Jumala on ja meillä ylösnoussut Kristus.

Kirkkopäivät Jyväskylässä 18.5.2019Siioninvirsiseurat YouTubessa: https://youtu.be/MRTaSv10VqA


täältä katsottuna Pikku Huopalahti näyttää ihan satumaalta. Rakennuksien eloisat muodot ja niiden pastellisävyiset värit yllättävät leikkisyydellään.

Tavallista arkea taidetaan täälläkin silti elää.

Johannes Vähäsarja, 43, avaa oven. Vieressä innoissaan haukkuva 5-vuotias novascotiannoutaja on nimeltään Kerttu.

Kaksi kynttilää palaa keittiön pöydällä.

- Ruukaan laittaa aina kynttilän pa-lamaan. Se tuo lämpöä ja tunnelmaa, Johannes sanoo.

Tunnelmat, joita hän kuvataitei-lijana luo teoksiinsa, ovat vaikutta-via. Muutamilla sattumanvaraisilta vaikuttavilla rennoilla viivoilla syntyy kasvojen vahva, eloisa ilme.

Koulutukseltaan Johannes on en-sihoitaja AMK. Työpaikkana hänellä on ollut jo 13 vuotta Töölön sairaalan tapaturma-asema.

IHMISEN TARINA HERÄÄ HENKIINLapsena syntynyt kiinnostus piirtämi-seen ei laantunut, vaikka vanhemmat Maria ja Vilho Vähäsarja etsivät hänelle myös sopivaa musiikkiharras-tusta.

- Yritin opetella soittamaan viulua ja poikkihuiluakin, mutta ei siitä mi-tään tullut. Ei minussa ole musikaali-suutta lainkaan.

Yläasteikäisenä hän ahmi Muonion

kirjastossa kaikki mahdolliset sarja-kuvat. Yhdeksi esikuvakseen Johan-nes nimeääkin sarjakuvataiteilija Hugo Prattin ja hänen luomuksensa Corto Maltesen.

- Töitäni onkin sanottu sarjakuva-maisiksi, koska niihin voi sisällyttää tarinan.

Inspiraatiota taiteilija saattaa etsiä esimerkiksi vanhoista aikakausleh-distä. Kirpputoreilta Johannes kerää vanhoja valokuvia, eikä hän voi välttyä liikutukselta ajan haalistamia albume-ja selatessaan.

- Valokuvat herättävät minussa kysymyksiä. Miksi ne ovat päätyneet kirpputorille? Mitä kuvanottohetkellä on tapahtunut? Löytyykö kuvan takaa joku vihje?

Johannes nauttii siitä, että hän voi maalauksellaan tavallaan herättää ihmisen tarinan uudelleen henkiin.

NÄKYMÄTTÖMILLE KASVOTVarsinaisen työprosessin vaiheet ovat moninaiset. Maalattuaan originellin akvarellityön Johannes valokuvaa sen ja siirtää tietokoneelle käsiteltäväksi. Lopullinen teos printataan esimerkik-si metallille tai läpinäkyvälle pleksille.

Töittensä nimiä hän saattaa kehitel-lä yhdessä ystävänsä Antti Mäntykos-ken kanssa vaikka kalareissulla. ”Au-gust ja Kapustarinta” -nimisen teoksen nimen taustaa Johannes avaa näin:

- August-nimi tulee pappani Väinö Augustin mukaan. Kapustarinnan nimen kuulin Antilta Lapin vaelluk-sellamme, kun hän tunnisti linnun

tämän laulusta.Johanneksen töissä on kuvia hänen

vaimostaan Mariasta, joka toimii museolehtorina Espoon modernin taiteen museossa Emmassa. Heidän poikansa Niilo ei ole niin innokas malli, ja diilillä on aina hintansa!

Niilo kävi viime kesänä rippikoulun Aholansaaressa. Se merkitsi Johan-nekselle paljon, koska hänellä itsel-lään on saaresta hyviä muistoja.

- Niilosta kasvoi riparilla mies! Hän halusi mennä Nivalaan herättäjäjuhlil-le ja innostui myös riparin jatkiksesta.

Johannes ei koe omaksi alakseen muotokuvien maalaamista. Hän on kuitenkin miettinyt työtoveriensa piirtämistä.

EJohannes Vähäsarja tutkii maalauksissaan ihmistä.

Ihmisen tarinalla on väliä


AN

TT

I R

INT

AL

A

väliäIhmisen tarinalla on väliä


- Työpaikkani seinällä riippuu pitkä rivi arvokkaita muotokuvia Töölön kirurgeista sota-ajasta alkaen. Oikein hyvä, mutta missä ovat kuvat sairaan-hoitajista? Haluaisin piirtää hoitajien kuvia ja herättää keskustelua heidän huonosta palkkauksestaan sekä van-hustyön henkilökuntavajeesta.

ELÄMÄ ON RAJALLISTAPiirtäminen on Johanneksen mukaan hyvä vastapaino tapaturma-aseman sairaanhoitajan työlle.

- Kun piirrän, kaikki muu unohtuu ympärilläni. Ei tarvitse ajatella, vaan voi vaan antaa mennä. Se on vapautta-vaa ja terapeuttista. En mieti epäon-nistumista, voihan aina ottaa uuden paperin.

Tapaturma-aseman ympärivuo-rokautiseen päivystykseen tuodaan

myös vaikeasti vammautuneita potilaita. Traumatiimi on kouliin-tunut työryhmä, jossa jokaisella on oma roolinsa. Rauhallisesti toimivat ammattilaiset ovat oppineet pitämään tunteensa kurissa, koska paniikki voisi levitä ja tarttua muihinkin.

Ilmeisen raskasta on kohdata mielenterveysongelmaisia ja päih-deriippuvaisia, jotka ovat ajautuneet itsetuhoisiin tekoihin.

- Olen nähnyt niin monen nuoren menehtyvän, että se on vaikuttanut elämänkatsomukseeni. Kohtaan työssäni elämän rajallisuuden, siksi ajattelen, että ihmisen pitäisi nauttia joka hetkestä!

Johannes miettii työn vaikuttaneen häneen niin hyvässä kuin huonossa. Hän epäilee olevansa joskus ylisuoje-leva läheisiään kohtaan.

- Opetin kuitenkin poikani ajamaan polkupyörällä, hän virnistää.

Kerttu tepsuttelee isäntänsä viereen muistuttamaan lenkkiajasta ennen ruuanlaittoa. Illalla Johannes aloittaa taas työt yövuorossa.

Johanna Sointula

Kohtaan työssäni elämän rajallisuuden, siksi ajattelen, että ihmisen pitäisi nauttia joka hetkestä!

Katso lisää Johannes Vähäsarjan teoksia: www.facebook.com/johannesvahasarja


Syvä viisausPiispa Kaarlo Kallialan saarna Länsi-Suomen herännäisjuhlilla Lapin kirkossa 9. sunnuntaina helluntaista 11.8.2019.

Job 28:7–15, 23–28

n tie, jota ei korppikotka näe eikä haarahaukan silmä erota. Sitä eivät as-tele vuorten pedot eivätkä leijonat kulje sitä pitkin.

Ihminen käy käsiksi kovaan kallioon ja kääntää nurin vuoret, perustuksia myöten, hän louhii tunneleita kal-lioon, ja niin tulevat maan aarteet ihmissilmien iloksi.

Virtojen lähteetkin ihminen patoaa, tuo päivänvaloon sen, mitä ei silmä ole nähnyt. Mutta viisaus — missä se on? Missä asuu ymmärrys? Ihminen ei löydä tietä sen luokse, tästä maailmasta sitä ei voi löytää. Syvyydet sanovat: ”Ei viisaus ole täällä”, ja meri sanoo: ”Ei liioin täällä minun luonani.” Puhtaalla kullalla-kaan sitä ei voi ostaa, hopeaa ei pun-nita sen hinnaksi.

Jumala yksin tuntee tien viisauden luo. Hän yksin tietää, missä se asuu. Hän näkee maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mikä on taivaan alla. Kun hän antoi tuulelle voiman, kun hän osoitti vesille rajat, kun hän sääti määräajat sateelle ja avasi ukkosen jy-linälle tien, silloin hän näki viisauden, punnitsi sen, otti sen palvelukseensa, piti sen kanssa neuvoa. Ihmiselle hän sanoi: ”Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa.”

KYSYMYSMERKKI KYLLIN SYVÄÄNOllakseen niinkin ahtaalla kuin Job menetettyään kaiken — ei vain suuren omaisuutensa vaan myös perheensä ja terveytensä — Job on aivan häm-mästyttävän innostunut aikansa teknologiasta ja viisauteen liittyvästä filosofoinnista.

Tilanteen erityislaatuisuutta kuvaa hyvin uusimman raamatunkäännök-semme väliotsikointi. Edellinen luku (27) on otsikoitu Uskokaa minua, olen syytön ja seuraava (29) alkaa otsikolla Olisivatpa ajat niin kuin ennen!

Ei ihme, että ihminen Jobin tilassa huutaa oikeudenmukaisuuden perään ja kaipaamalla kaipaa menetettyä hy-vää elämää. Mutta niinpä vain, kesken kaiken hän ottaakin uusiksi teemoiksi (28) aihekokonaisuudet Ihminen kaivaa esiin maan aarteet ja Viisautta ei voi ostaa.

Puhe tai keskustelun avaaminen noista asioista ei kuitenkaan ole yht-äkkisen — ja epäuskottavan — rauhal-lista tai teoreettista. Vaikkei Job tällä kohdin ehkä suorastaan huuda, hän kysyy kiihkeästi sen perään, mitä ja miten tässä maailmassa ylipäätään voi hallita ja mistä päästä selville.

Ei ole sattumanvaraista, että hän ottaa esimerkin toisensa jälkeen ni-menomaan kaivoksista — näitä kuvia

ja havaintoja on vielä paljon enem-mänkin kuin siinä tekstikappaleessa jonka äsken luin — joissa kylläkin tunkeudutaan syvälle ja löydetään kaikenlaista hienoa ja arvokasta.

Syvälle kyllä kaivaudutaan, mutta ei niihin ja sen kaltaisiin syvyyksiin, joissa elämän pohjasta ja perustasta on kysymys. Sellainen syvyys se vasta syvä ja vaikeasti saavutettava onkin. Niin kuin filosofi Ludwig Wittgen-stein huomautti, ”yhä uudestaan unohdamme mennä pohjaan asti, emme aseta kysymysmerkkiä tar-peeksi syvälle”.

JOBIN POHJAJob on tyystin pohjalla. Hän on niin syvissä vesissä kuin suinkin. Koko Jo-bin kirja kyseenalaistaa häikäilemättä ja rämäpäisesti vaikeisiin kysymyksiin annetut helpot, nopeat ja pintaker-roksiin jäävät vastaukset. Kun kysy-mysmerkki rohjetaan upottaa aivan pohjaan asti, vaikeimmat kysymykset saattavatkin jäädä yksiselitteistä vas-tausta vaille.

Jobille ei lopultakaan anneta jonkinlaista selvää selitystä, miksi syytön joutuu kärsimään ja miksi hy-vän Jumalan maailmassa ylipäätään on liikaa liian pahaa. Job ohjataan katsomaan ja ihmettelemään Jumalan luomistyötä kaikeksensa.

O


Jos teoriassa voikin spekuloida sillä, onko tämä nyt ihan oikeasti mahdollisista maail-moista paras ja jos voikin tehdä siihen korjauseh-dotuksia, käytännössä tämä maailma tämmöi-senään on olemassa ole-vista maailmoista meille ylivoimaisesti paras.

Nyt Job siis miettii kaivostoimintaa. Se on ajan mittapuun mukaan suurenmoista, se on tuot-tanut ja tuottaa kaiken-laista elämää edistävää ja sulostuttavaa hyvää. Se ei kuitenkaan anna vas-tausta siihen, miten tätä elämää elää.

Elämänviisaus ei löydy maaperää kaivamalla — eikä sen puoleen mereen-kään sukeltamalla. Job on tässäkin sen edessä, ettei tietotaito riitä elä-mäntaidoksi. Elämäntaito edellyttää erityistä viisautta ja ymmärrystä.

PÄÄN TIEDOSTA SYDÄMEN VIISAUTEENSanat viisaus ja ymmärrys tähtäävät tässä aivan samaan, mutta eri aikoina niitäkin on saatettu käyttää kuvaa-maan tärkeänä pidetty kahtalaisuutta. Jos sanotaan, ettei ole hyvä olla vain viisas, vaan myös ymmärtäväinen, tarkoitetaan jotakin sentapaista, kuin että pelkkä tosiasiatieto tai päättely-kyky ei riitä.

Tarvitaan monipuolisuutta ja ko-konaisuuksien tajua, tarvitaan kykyä hahmottaa merkityksiä ja päämääriä. Ja kaivataan sellaista elämänotetta, että myös toimitaan tällaisen tajun ja kyvyn mukaisesti.

Kristillisessä ajatteluperinteessä on suosittu sanaparia tieto ja vii-saus, latinaksi scientia ja sapientia. Uskokaan ei ole vain historiallisiin tosiasioihin, tapahtumiin ja asianti-loihin kohdistuvaa tietämystä. Se on olennaisesti luottamuksen ja rak-kauden värittämä elämänmuoto sen

tapaisesti — vaikka vähän eri sanoin — kuin mihin Job päätyy: ”Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa.”

Viisautta on niin intensiivinen py-hän kunnioittaminen, Jumalan rakas-taminen ja hyvyyteen sitoutuminen, että mielen valtaa sekä ihastus että kauhistus. Ei Herran pelko mitään kyyristelyä ja orjailua tarkoita, vaan tiivistynyttä rakkautta ja kunnioitus-ta. Sellaista, jossa sydän pakahtuu; sitä sapientiaa usein kuvataankin juuri sydämen viisaudeksi erotukseksi pään tiedosta, jota scientia sitten olisi.

MITÄ KAIVAA, MITÄ EIKun Jobia näinä aikoina lukee, ei voi olla ajattelematta modernin luonnon-tieteen, science, voittokulkua, saavu-tuksia ja ongelmia. En jää miettimään jobinaikaisen ja nykyisen kaivos-teknologian suhdetta, enkä suomalai-sen kaivoslainsäädännön mahdollista korjaustarvetta.

Job panee miettimään ennen muu-ta tai nimenomaan sitä, mitä viisautta ja ymmärrystä ihmiskunnalta on puuttunut, kun se nyt on ymmällään tai kauhuissaan ilmastonmuutoksen

edessä. Kysymys ei ole erityisesti kaivosteknologiasta eikä vain kyvystä hyödyntää kaivannaisia, joihin öljy ja kaasu kuuluvat.

Vaikka meidän mielenkiintomme juuri nyt onkin fossiilissa poltto-aineissa, hiilidioksidissa ja muissa kasvihuonekaasuissa, ei meidän vaikutuksemme ja vastuumme niihin lopu. Ihmisen teknologia ja moderni tiede vaikuttaa muuhun maailmaan monin tavoin, ja yhtä aikaa kuin se antaa, lupaa, helpottaa ja auttaa, se toisaalla herättää kysymyksiä, muut-taa ympäristöä, muokkaa kulttuuria ja nostattaa tulevaisuuden horisont-tiin vaikeasti ymmärrettäviä ja yhtä vaikeasti torjuttavia uhkia.

Job oli kovin innostunut kaikesta siitä, mitä osattiin kaivaa esiin, mutta muistutti samaan hengenvetoon,

KA

NE

RV

A K

UIS

MA

Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa.


että viisautta — arvoja, merkityksiä ja etiikkaa — ei tällä tekniikalla löydetä.

Siitä, miten asiat ovat, ei päästä siihen, miten niiden tulisi olla. Hyvän tai kivan elämän välineet ovat välinei-tä johonkin, mutta sitä, mikä sitten on itseisarvoista, viimekätistä ja pää-määrän luonteista ne eivät määrittele, eivät edes kuvaa.

Kun nyt vastaavalla tavalla etsii sitä, mikä mieli ja tarkoitus tällä meidän tällaisella elämällämme on, vastaus ei ole vaikkapa hyödyntää tietotekniikkaa (tai jotakin vastaavaa). Tietotekniikka on väline — paljoon hyvään ja elämää edistävään, liian paljoon pahaan ja elämää syövään — mutta niin meidän kuin muidenkin

jumalanluomien arvokkuus ja merki-tys kehkeytyy muualla.

YMMÄRRYKSEN KATSE PYSYY RAKKAUDESSAJobin loppunousu on ehkä niukka, mutta silti riittävä: ”Ihmiselle hän sanoi: ’Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa.’” Lyhyeen lausahdukseen kätkeytyy olennainen.

Ensiksikin kysymys on persoonien välisestä kanssakäymisestä: viisautta on ”Herran peloksi” kutsuttu kunnioi-tuksen ja rakkauden täyttämä vuoro-vaikutussuhde. Muusta yhteydestä me tiedämme sen, minkä voisimme tästä-kin jo päätellä: meidän tulee epäile-mättä rakastaa Jumalaa yli kaiken, mutta siitä syntyy myös malli rakastaa muita ihmisiä itsensä veroisesti.

Viisaus ja itseisarvoisuus, mie-li ja merkitys — näiden paikka on keskinäisessä rakkaudessa. Ihmisen päämäärä, onnesta puhumattakaan, ei ole mikään ”asia”. Ihmisen onni ja päämäärä on katsoa silmiin ja kasvois-ta kasvoihin, ensin toinen toistaan täällä ja Jumalaa sitten siellä.

Toiseksi meidät halutaan kytkeä, kietoa ja sitouttaa hyvyyteen. Karta pahaa. Älä anna sille pikkusormea-kaan. Älä suosi sitä. Älä flirttaile sen kanssa, älä kuvittele sen antavan voimaa tai arvoa. Ole hyvä. Muistele, miten profeetta Miika (6:8) sen jo tii-visti: ”Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella val-voen, Jumalaasi kuunnellen.”

Sen syvemmälle ei ole tarpeen kaivaa, tuossa on olennainen viisaus ja sydämen ymmärrys. Havahdu Kris-tuksen seuraamiseen, pysy rakkauden ja hyvyyden tiellä.

Kaarlo Kalliala

JA

NI

LA

UK

KA

NE

N


AHOLANSAAREN PÄÄRAKENNUKSEN VASTAANOTTO on saanut uuden ilmeen ja matkamuistomyymälä on avat-tu uusissa tiloissa. Samalla kokous- ja toimistotilat ovat kokeneet muodonmuutoksen ja voimme palvella jatkossa asiakkaitamme entistä paremmin. Uusitut tilat otettiin käyttöön 6.-8.9. Saaren Ystävien Syyspäivillä, jotka kerä-sivät runsaasti osallistujia. Viikonlopun aikana vietettiin mm. talkoolaisten kiitosjuhlaa kuluvan vuoden talkoolais-ten kanssa.

Hyvämäen pappilan virallisia avajaisia vietettiin sunnun-taina 8.9. Avajaispäivä alkoi messulla Paavon Pirtissä. Li-turgina toimi hiippakuntasihteeri Kati Jansa ja messussa saarnasi emerituspiispa Wille Riekkinen. Avajaisissa Hyvämäki herätti ihastusta ja tunnelma oli lämminhen-kinen. Aholansaarisäätiön hallituksen puheenjohtaja

Martti Kauhasen ja toimitusjohtaja Anne Tuomaisen puheiden jälkeen Wille Riekkinen siunasi Hyvämäen pappilan käyttöön. Saimme tuulahduksen sadan vuo-den takaa, kun Kleofas ja Edith Hyvämäki vierailivat tilaisuudessa. Rovastin ja Ruustinnan rooleissa esiintyi-vät Heikki Kuikkaniemi ja Mimmi Taskinen Nilsiän harrastajateatterista.

Olvi-säätiön ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen rahoittama ja talkoovoimin toteutettu peruskorjaus valmistui juuri parahiksi Hyvämäen 100-vuotisjuhlavuoteen. Nyt on pap-pila jälleen valmis avaamaan ovensa vieraille.

Tervetuloa Saareen ja Hyvämäkeen!

Anne Tuomainen

AholansaariAholansaaren loma- ja leirikeskus, toimitusjohtaja Anne Tuomainen, [email protected], 010 337 0660, www.aholansaari.fi

Wanha KarhunmäkiWanha Karhunmäki, [email protected], (06) 437 7757 tai 050 540 1711, www.wanhakarhunmaki.fi

WANHAN KARHUNMÄEN PÄÄ-RAKENNUKSEN KATTOREMONTTI ON VALMIS!

Lämmin kiitos kaikille monin eri tavoin vuosien aikana hankettamme tukeneille. Kiitos myös rakentajille taitavasta toteutuksesta. Remontin rahoitus on toteutunut Ystävien tuella.

Tiia Ylinen

TII

A Y

LIN

EN


HENGELLINEN KUUKAUSLEHTITilaa Hengellinen Kuukauslehti

tarjoushintaan: paperilehti 12 kk vain 48 euroa (norm. 58 e) digilehti 12 kk vain 30 euroa (norm. 40 e)

Tilaan Hengellisen Kuukauslehden: paperilehden digilehdentarjoushintaan: paperilehti 48 euroa tai digilehti 30 euroa.

Hengellinen Kuukauslehti välittää ihmisestä ja rohkaisee eteenpäin.

Saaja

Lähiosoite

Postinro ja -toimipaikkaVastauslähetysTunnus 500470100003 Vastauslähetys

Herättäjä-Yhdistys maksaaposti-

maksun

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Maksaja

Lähiosoite

Postinro ja -toimipaikka

Saajan sähköpostiosoite

Maksajan sähköpostiosoite

Tarjous voimassa 30.11.2019 asti.

Kansantajuinen sanakirjaTeologian lisensiaatti Jukka Hautala on jul-kaissut oivaltavan ja kansantajuisen teologi-sen sanakirjan. Kirjan rakenne perustuu juu-talais-kristilliseen pyhään lukuun seitsemän. Jos lukee yhden sanan selityksen viikossa, aikaa kuluu vuosi. Paastonajan matkaevääksi kirjasta riittää lukemista jokaiselle päivälle. Ääneen luettuna sivun mittainen kirjoitus voisi toimia postillan tapaan seurojen aloi-tuksena.

Hautala selittää 49 Raamatusta tuttua sanaa kreikankielisessä aakkosjärjestyksessä. Sanat ovat olleet keskeisiä kristillisessä tradi-tion muodostumisessa ja länsimaisessa kult-tuurin syvissä virroissa. Selityksissään Hauta-la ei jää pelkästään Raamatun ajan historiaan, vaan löytää niistä yllättäviä, nykyaikaisia näkökulmia ja herättelee lukijaa pohtimaan niiden merkitystä omassa elämässään.

Kirjoitukset syntyivät alun perin vuonna 2018, kun Hautala oli ehdolla Oulun hiippakun-nan piispaksi. Hautalan sekä raikas ja rohkea että kristinuskon ytimeen sitoutuva teologinen linja ei jäänyt eikä jää epäselväksi. Hän peruste-lee kantansa kirkon haastaviin kiistakysymyk-siin oppineesti ja ymmärrettävästi. Silti kirja ei ole julkilausumien kokoelma, vaan rakentavaa hengellistä ja teologista luettavaa.

Kirja on myös moderni taideteos, sillä ulko-asu on kaunis ja laadukas. Jokaisen sanan seli-tystä jatkavat ja täydentävät seitsemän (kuinkas muutenkaan!) valokuvaajan seitsemän upeaa kuvaa, joita voi katsella pitkään.

Hautalan hieno kirja on omakustanne, jota on saatavissa muun muassa Herättäjän verkko-kaupasta. Suosittelen.

Jaana Marjanen

Jukka Hautala: Seitsemän kertaa seitsemän.

49 sanaa Raamatusta, kristinuskosta ja kulttuurista.

2019. 104 s.

luin kirjan


Herättäjä-Yhdistys tarvitsee sinua.Kiitos tuestasi.

MERKKIPÄIVÄLAHJOITUSOletko viettämässä merkkipäivää? Kukkien ja lahjojen sijaan voit pyytää läheisiäsi osoittamaan merkkipäivä-muistamisesi Herättäjä-Yhdistyksen tilille FI29 4747 0010 0394 77.

Tilisiirron viestiosaan merkitään onniteltavan nimi ja onnittelijan nimi. Merkkipäivän viettäjälle lähetämme onnitteluadressin, jossa mainitaan lahjoittajat ja lahjoitusten yhteissumma.

MUISTOLAHJOITUSMuistolahjoitus on kaunis tapa kunnioittaa edesmenneen muistoa ja tuoda esiin hänelle tärkeitä arvoja. Vainajaa muistavien lahjoitukset ohjataan valitulle Herättäjä-Yhdistyksen työmuodolle.

Muistamiset ohjataan Herättäjä-Yhdis-tyksen tilille FI29 4747 0010 0394 77. Tilisiirron viestiosaan merkitään esim. XX muistoa kunnioittaen / Matti Meikäläinen.Lisätietoja: Heli Ahonen, 0400 804 382, [email protected].

TESTAMENTTIOletko harkinnut testamentti-lahjoituksen tekemistä? Testamenttilahjoituksella voit varmistaa, että lahjasi menee sinulle tärkeään tarkoitukseen. Voit kysyä neuvoja testamentin tekemiseen omasta pankistasi tai asianajotoimistosta.

Lisätietoja: Hanna Maunula, 0400 638 295, [email protected]. Yleishyödyllisenä järjestönä Herättäjä-Yhdistyksen ei tarvitse maksaa testamenttilahjoituksesta veroa.

Lisätietoa yhdistyksen toiminnasta saat uutiskirjeestämme, jonka voit tilata kotisivuiltamme www.h-y.fi.

seura

t

Hengellinen yhteys luontoonKontiolahtelainen teologian tohtori, eko-teologi ja pappi Pauliina Kainulainen on kirjoittanut hengellisyyden juuriin menevän kirjan Suuren järven syvä hengitys.

Kirjoittajan suhde maahan on hengelli-nen. Maa tarkoittaa maaperää, vesiä, metsiä, eläimiä, ilmaa. ”Olen etsinyt järven ja metsän kieltä.” Luontosuhde ja luonnon pyhyys tuli-vat hänelle jo lapsena tärkeiksi. Myöhemmin häntä ”alkoi kiehtoa, miltä voisi näyttää kris-tinusko kotoperäisen, suomalais-ugrilaisen kulttuurijuonteeni läpi tarkasteltuna”.

Miten usko ja hengellisyys ovat yhteydessä yhteiskunnallisiin, kulttuurisiin ja histo-riallisiin tekijöihin? Kiinnostus johti hänet tutustumaan alkuperäiskansoihin, kuten saa-melaisiin, vienankarjalaisiin ja bolivialaisiin. ”Ihmiskunta tarvitsee yhteyttä alkuperäis-kansojen viisauteen.” Syvää viisautta löytyy myös omilta esi-isiltämme sekä vaikkapa itkijänaisilta. Heidän itkuunsa kannattaisi kaikkien liittyä. Yhtenä myönteisenä yh-teis-itkuna kirjoittaja mainitsee psalmit ja Siionin virret!

Luonnon kunnioittamisesta seuraa, että ilma ja ympäristö on pidettävä puhtaina ja

että soita, metsiä, vesistöjä ja malmeja ei saa tuhlata. Elintasoa ja kulutusta on laskettava, jotta maapallo säilyisi myös tuleville sukupol-ville. Kohtuullisuus on välttämätöntä, mutta ei ystävyydessä eikä vieraanvaraisuudessa. Meidän on sekä yksilöinä että yhteiskuntana muutettava toimintaamme.

Kainulainen on ollut perustamassa Kohtuus-liikettä, jossa sitoudutaan luontoa säästävään elämäntapaan. Hän on myös osoittanut miel-tään sekä uraanikaivoksen perustamista että Talvivaaran kaivoshanketta vastaan.

”Omassa elämässäni mietiskelevä rukous, meditaatio, ja yhteiskunnallinen toiminta muodostavat kokonaisuuden.” Meditaatiomah-dollisuuksia ovat vaikkapa oma hiljentyminen, marjanpoiminta, metsäkävely, saunominen, tulen katselu ja rannalla istuminen.

Kainulainen osaa ottaa alkuperäiskansojen ja varhaishistoriamme luonto- ja pyhyyskäsi-tyksistä kiehtovia aineksia (Luoja, Äiti-Maa, Pyhyys) ja yhdistää ne vallitsevaan kristilliseen näkemykseen.

Näin hän syventää ja avartaa käsitystämme Jumalasta, Jeesuksesta ja maasta.

Lauri Pykäläinen

Pauliina Kainulainen: Suuren järven syvä hengitys.

Kirjapaja 2019.

luin kirjan terveisiä seuroista


Kauhavan herättäjäjuhlien Siipeis suojaan -teemalla järjestettiin vappuseurat 1.5. Kauhavan seurakuntakodilla. Iloisesta musiikista vastasi Onko väliä -lauluryhmä.

Tuoreen kauhavalaisen lauluryhmän jäsenet ovat asumispalveluyksiköiden Fransunpuiston ja Kaitorannan asuk-kaita. Esiintymisissä myös ohjaajat ovat tukemassa laulajia. Ryhmä harjoittelee ahkerasti Fransunpuistossa ja Matinran-nan toimintakeskuksessa.

Pitkän harkinnan jälkeen laulajat valit-sivat ryhmälleen hauskan nimen: Onko väliä. Eikä sillä olekaan väliä, vaikka joka nuotti ei menisi kohdalleen. Ja jos vire ei säily, niin tässä ei ratkaise ääni. Tärkeintä on laulun riemu ja esiintymisen ilo.

Onko väliä -lauluryhmää säesti tätä tilaisuutta varten koottu trio. Kanttori Piret Stepanov soitti pianoa, rovasti Seppo Ruotsala kitaraa ja kappalainen Anssi Massinen bassoa.

Vappuseuroissa puheenvuoroja käyttivät Seppo Ruotsala, Anssi Massinen ja Hannele Kihlman.

13.10. Jalasjärvi (po 50 v. juhla)13.10. Kalajoki13.10. Kempele13.10. Porvoo13.10. Raahe, Pattijoki20.10. Haapajärvi20.10. Helsinki, Pihlajamäki20.10. Keitele20.10. Nivala (herättäjäjuhlien kiitossunnuntai)20.10. Pudasjärvi20.10. Ristijärvi20.10. Seinäjoki, Lakeuden risti26.-27.10. Hämeenlinna

27.10. Lohja, Pyhän Laurin kirkko2.11. Espoo, Tapiola2.11. Iisalmi, Pyhän Ristin kirkko3.11. Helsinki, Hyvän Paimenen kirkko3.11. Helsinki, Roihuvuori3.11. Hyvinkää3.11. Imatra, Imatrankosken kirkko3.11. Lapua3.11. Nilsiä3.11. Oulu, Tuira3.11. Parkano17.11. Helsinki, Vanha kirkko (Körttikodin kirkkopyhä)17.11. Lapinlahti (Aholansaaripäivä)

17.11. Loppi17.11. Mäntsälä 17.11. Raahe, Vihanti17.11. Utajärvi17.11. Valkeakoski, Sääksmäen kirkko17.11. Vantaa, Tikkurila24.11. Helsinki, Puistola24.11. Järvenpää24.11. Oulu, Karjasilta24.11. Outokumpu24.11. Paltamo24.11. Vantaa, Korso

seura

t

Herättäjä-Yhdistyksen maakunnallisia tilaisuuksia ja kirkkopyhiä, jotka alkavat yleensä seurakunnan jumalanpalveluksella ja jatkuvat seuroina.Palstan kokoaa Kirsti Reinilä. Alueellisia seuroja lisää www.h-y.fi/tapahtumakalenteri

Vappuseurat Kauhavalla

terveisiä seuroista

LÄHETÄ SEURAKUVIASeurakuvia voi

lähettää osoitteeseen [email protected]

Kiitos jo etukäteen!


Lahjoita 160-vuotiskeräykseemme:

ANNA TOIVOA SYRJITYILLE!

www.suomenlahetysseura.fi/160-vuotiskerays

p. 09 129 71

Viihdy luonamme.Majoitu, ruokaile

ja opiskele Kainuun Opistolla, Paltamon

Mieslahdessa!

Tervetuloa!

Tahvintie 4, 88380 MieslahtiPuh. 0400 731 [email protected]

PALVELUHAKEMISTO

Palveluhakemiston hinnat:55 x 30 mm 40 €55 x 50 mm 65 €Minimi-ilmoitusaika 6 kk

Tiedustelut:Herättäjä-Yhdistyspuh. 0400 806 291 tai [email protected]

Juhlapäivä alkaa Nivalan kirkossa messulla klo 10 ja jatkuu lounaalla ja seuroilla seurakuntakodilla.Tervetuloa!

Nivalan herättäjäjuhlien kiitossunnuntai20.10.2019

NIVALAN HERÄTTÄJÄJUHLIEN JUHLACD-LEVYT

Juhlatorilta pian seurojen päätyttyä

tai juhlien jälkeen verkkokaupastamme www.herattaja.fi.

Huom. Päätösseurojen cd-levy postitetaan sen juhlilla tilanneille jälkikäteen.

Tilaukset: Herättäjä-Yhdistys, puh. (06) 433 5700 , www.herattaja.fi

5 € / levy9 erilaista

levyä

to 14.11. klo 18.00 kapakkaveisuut Ravintola Tuba, Mannenkatu 2, Oulu

pe 15.11. klo 19.00 (Suomen aikaa)siioninvirsiseurat Haaparannan kirkko, Ruotsi (kuljetus Oulusta)la 16.11. klo 18.00 siioninvirsiseurat

Vanha Pappila, Isokatu 17, Oulu su 17.11. klo 12.00 messu Jaakko Löytyn lauluin: ”Tuomitse, Herra, tee niin kuin tahdot”. Pyhän Andreaan kirkko, Sulkakuja 8, Oulu

www.h-y.fi /waltavatapahtuma

Talvikynttilät kutsuu hiljentymään joulun odotukseen

”Enkelinäky paimenten keskellä loi hetkessä luo� amuksen tunteen. Itse sytytetyt valkeat haalistuivat, ja � lalle astui armon yllätyksellisyys”, kirjoi� aa emeritus piispa Samuel Salmi joulusaarnassaan.

Omaishoitaja Kirs� Mäenpää kuvaa luopumista sairauden edessä.

Lehdessä on runsaas� jouluista lue� avaa ja tunnelmallinen kuvitus.

Tilaukset:Herä� äjä-Yhdistys, puh. (06) 433 5700,www.hera� aja.fi tai ka� [email protected]

Hinta 5 €

KörttimatkojaIsrael—Jordania 24.4.—1./2.5.2020 Opas Ram Laor.24.4.—27.4. Jerusalem /Leonardo Jerusalem27.4.—28.4. Akaba28.4.—29.4. Amman29.4.—1.5. Tiberias /Leonardo ClubPerushinta ph 1650 €, 1hh 490 €.

Israel 16.10.—23./24.10.2020 Opas Ram Laor.16.10.—19.10. Jerusalem / Leonardo Jerusalem19.10.—23.10. Tiberias / Leonardo ClubPerushinta ph 1399 €. 1hh 480 €.

Urpo Karjalainen, 040 725 7786, [email protected]


www.herattaja.fiHerättäjä-Yhdistyksen tuotteet verkkokaupasta

Merkitse jo kalenteriin:

TALVIVEISUUT14.-15.3.2020

Porin Teljän kirkossa

KOLEHDIN VOI LAHJOITTAA MYÖS

PUHELIMELLALAHJOITA TEKSTIVIESTILLÄ:

Lähetä sana HERÄTTÄJÄ5 nroon 16588 (5 €)Lähetä sana HERÄTTÄJÄ10 nroon 16588 (10 €)Lähetä sana HERÄTTÄJÄ20 nroon 16588 (20 €)

LAHJOITA SOITTAMALLA:Soita numeroon 0600-11100Puhelun hinta on 10,10 € + pvm.

Kertyneet varat käytetään Herättäjä-Yhdistyksen kotimaassa tehtävään työhön,

nuorisotyöhön ja kansainväliseen työhön.

Keräyslupa: RA/2018/1100, keräysaika: 1.1.2019–31.12.2023

KIITOSLAHJOITUKSESTASI!

LAHJOITA MOBILEPAYLLÄ:

49781 – lahjoitus kotimaantyöhön55385 – lahjoitus kansainväliseen työhön

Uutuustuotteita

PYHISTÄ PYHIMMÄTKristityn ajastaikaKari Pekka KinnunenKirja käy läpi aikakäsitystä, kirkkovuoden pyhiä ja oman elämämme juhlapyhiä. Kirja sopii kristillisestä juhlaperinteestä kiinnostuneelle tai virikeaineistoksi seurakunnan piireihin.

20,-

KIRKKOVUODEN SITAATTIKIRJASattuvia sanoja vuoden jokaiselle päivälleToim. Jaakko MäkeläinenKirkkovuoden jokaiselle päivälle sanomaa kristillisiltä ajattelijoilta, tunnetuilta kirjailijoilta ja muilta sanankäyttäjiltä.

15,-

TILKKUTÄKKILaulujeni syntytarinoita

Jaakko Löytty”Kirjassa esittelen 57 tekemäni laulun

taustoja, niiden sanoittamista ja sävel-tämistä, sekä elämänvaiheitani niiden

syntyaikoina. Kirjassa on nuotit ja sanat kaikista esittelemistäni lauluista.” Kirjan

kuvitus on osin aiemmin julkaisematonta, Jaakko Löytyn kotialbumin aarteita.

27,-VAIVATUN VAELLUSEsa Ruuttunen ja Risto LaurialaViisitoista Siionin virttä baritonille ja pianolle Winterreisen tapaan. Sävellys laulusarjaksi Juhani Haapasalo. Esa Ruuttunen, baritoni ja Risto Lauriala, piano.

22,-

LUPAUKSEN LAPSETsyntiinlankeemuksen

kulttuurihistorian vaiheiltaUrpo Karjalainen

Unelmat ikuisesta elämästä sekä vapaus kärsimyksestä ovat ihmiskunnan suurimpia

toiveita. Kirja käsittelee näitä kysymyksiä.

25,-

Tilaukset: www.herattaja, [email protected], (06) 433 5700

Osanotto suruun Herättäjä-Yhdistyksen adresseilla

Adressipakkaus sisältää 4 eri sisälehtivaihtoehtoa. Yksi sisälehti on ilman muistolausetta, muissa uudistettu Siionin virren säe.

14 euroaTilaukset: Herättäjä-Yhdistys, (06) 433 5700, www.herattaja.fi tai [email protected]


HERÄTTÄJÄ-YHDISTYKSEN TOIMISTO Avoinna ma-pe 8-16 Kosolankatu 1, PL 21 62101 Lapua puh. (06) 433 5700 [email protected]

HERÄTTÄJÄ-YHDISTYSPuheenjohtaja Tapani Rantala (Turku) 0400 276 679 [email protected]

Toiminnanjohtaja Simo Juntunen toimivapaalla 14.4.2020 asti. Sijaisena Kalle Hiltunen.

Toimistopäällikkö Hanna Maunula 0400 638 295

Kirjanpitäjä Heli Ahonen 0400 804 382

Markkinointisihteeri Kirsti Reinilä 0400 806 291

Toimistosihteeri Kati Leskelä (06) 433 5700

Sähköpostiosoitteet: ellei toisin mainita [email protected]

Varastonhoitaja Markus Mäenpää 040 558 3734

Järjestösihteeri Hanna Tuura 040 772 1903

Viestintäsuunnittelija Kaisa Viitala 040 552 6062

Yleissihteeri, herättäjäjuhlat, kirjankustannus Kalle Hiltunen 040 577 9195

Kansainvälinen työ, lähetystyö, Viro ja Inkeri, kansainvälinen diakonia Leena Väyrynen-Si (ma.) 0400 882 251

Nuorisosihteerit Suvi Korhonen 040 146 5008Mika Nuorva 0400 346 439

Opiskelijasihteeri ja ylioppilaskodin isäntä Antti Rintala 040 719 8227

Musiikkisihteeri Katariina Airas 040 351 7652

AluesihteeritKeski-Pohjanmaa, Pohjoinen alue ja Kainuu Ulla Mitrunen 0400 803 623

Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Kaakkois-Suomi Urpo Karjalainen 040 725 7786

Uusimaa Leena Väyrynen-Si (ma.) 0400 882 251Juhani Elenius 040 719 7912

Varsinais-Suomi, Satakunta ja Häme Katariina Airas 040 351 7652

Etelä-Pohjanmaa ja Keski-Suomi koordinaattori Hanna Tuura 040 772 1903

HERÄNNEIDEN YLIOPPILASKOTI Ratakatu 1 aA 3 00120 Helsinki FI07 1009 3000 3002 21 Isäntä Antti Rintala 040 719 8227

KUOPION TOIMIPISTE Kuninkaankatu 22 A 9 70100 Kuopio (017) 261 9570

HENGELLINEN KUUKAUSLEHTIPäätoimittaja Simo Juntunen 050 337 1535

Toimitussihteeri Johanna Sointula 040 719 7664

Lehden tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset Kirsti Reinilä 0400 806 291

yhteystiedot

POP Pankki FI44 4747 1020 0016 55, Heränneen Kansan lähetysrahasto: EPOP FI50 5154 4420 0058 16Paikallisosastojen viitteelliset tilitykset: POP Pankki FI16 4747 1020 0149 63Rahankeräystili: POP Pankki FI29 4747 0010 0394 77

seura

tp

alve

luko

rtti

Rahankeräyslupa: RA/2018/1100Keräysaika: 1.1.2019– 31.12.2023

Pankkiyhteydet

AN

TT

I R

INT

AL

A

Herättäjä-Yhdistyksen verkkokauppa

www.herattaja.fi

pal

aute

kort

ti


Asiakasnumero (osoitelipukkeessa)

………………………………………Tilaan Hengellisen Kuukauslehden______/______201__alkaen Määräaikainen 12 kk (58 €) Kestotilaus (53 €) Opiskelijatilaus 12 kk (43 €) Digilehti määräaikainen 12 kk (40 €) Digilehti kesto (35 €) Äänilehti kesto (53 €)

Ulkomaat Määräaikainen 12 kk (78 €) Kestotilaus (73 €)

Liityn Herättäjä-Yhdistyksen jäseneksi(Liittymislahjaksi Siionin virret) vuosijäsen (25 €) nuorisojäsen, alle 24 v. (10 €)maksamalla jäsenmaksun tilille Nordea FI26 1095 3000 0135 89

Herättäjä-Yhdistys ryTunnus 5004701

00003 VASTAUSLÄHETYS

Herättäjä- Yhdistys maksaa

postimaksun

Osoitteenmuutos___/___201__alkaenPeruutan tilauksen___/___201__alkaen

Vanha osoite/lehden saaja/tilaaja

Nimi…………………………………………………Lähiosoite…………………………………………………Postinumero…………………………………………………Postitoimipaikka…………………………………………………

Uusi osoite / lahjatilauksen maksaja

Nimi…………………………………………………Lähiosoite…………………………………………………Postinumero…………………………………………………Postitoimipaikka…………………………………………………

seura

tp

alve

luko

rtti

pal

aute

kort

ti

Mielenkiintoinen juttu oli sivulla _____

Pidin eniten sivun _____ ulkoasusta.

Kerro mielipiteesi ja osallistu arvontaan ennen seuraavan lehden ilmestymistä tällä kupongilla tai [email protected] tai osoitteessa: www.h-y.fi/lehdet/hk/palauteÄänestäjien kesken arvotaan Herättäjä-Yhdistyksen uutuustuote. Arvonnan voittajan nimi ja paikkakunta julkaistaan Hengellisessä Kuukauslehdessä.

Nimi…………………………………………………………………………………………Lähiosoite…………………………………………………………………………………………Postinumero…………………………………………………………………………………………Postipaikka…………………………………………………………………………………………

Anna palautetta ja osallistu arvontaan!

Herättäjä- Yhdistys maksaa

postimaksun

Herättäjä-Yhdistys ryTunnus 5004701

00003 VASTAUSLÄHETYS

K U U K A U S L E H T I


LepohetkiSANNI JUOKSI koulusta kotiin hengästyneenä. Hän oli lähtenyt koulusta normaalisti, mutta yhtäkkiä kesken matkan hän oli pysähtynyt ajattelemaan Köppästä.

Sanni oli tajunnut, että hän ei ollut nähnyt ystävään-sä moneen päivään. Viikonloppuna oli ollut niin paljon touhua.

Sanni oli viettänyt viikonlopun luokkakaverinsa luona ja Köppänen oli unohtunut kotiin. Miten niin oli voinut käydä!

Kaveri oli ollut mukana pakkaamassa tavaroita ja koko pakkaaminen oli ollut täynnä kikatusta ja viikonlopun suunnittelua.

Kyläillessä oli ollut niin hauskaa, ettei Köppänen ollut käynyt mielessäkään. Kotiinpaluu oli ollut sunnuntaina niin myöhään, että Sanni oli väsyneenä kaatunut sänkyyn ja nukahtanut melkein saman tien.

Vasta koulumatkalla Sanni oli havahtunut ajattelemaan ystäväänsä. Kauheat ajatukset tulvivat Sannin mieleen.

Köppäsen oli täytynyt suuttua ihan kunnolla, olisi se muuten kömpinyt yöksi viereen nukkumaan.

Mutta kotona Köppästä ei näkynyt missään. Äitikään ei ollut nähnyt Köppästä perjantain jälkeen. Perjantaina Köppänen oli kuulemma pyörinyt äidin jaloissa, kun äiti oli siivonnut varastoa.

Varaston oven avattuaan Sanni kuuli jotain. Varaston perällä olevasta kirjalaatikosta kuului tuttu virren veisuu:

Se autuas on aivan ja siunatuksi jää, ken Vapahtajan luona huoletta levähtää ja pienen lapsen lailla omia töitä vailla on hänen huomassaan.

-Täällä sinä olet! Anteeksi! Sanni tuhertaa itku kurkussa.-Mitä, ai Sanni. Hei! Katso mitä minä löysin. Oikea aar-

reaitta! Olen tutkinut näitä kirjoja. Katso täällä on monta erilaista Raamattua ja Virsikirja ja…

Köppänen alkoi innoissaan kaivaa laatikkoa ja esitellä löytämiään kirjoja.

-Etkö sinä suuttunut minulle, kun jätin sinut koko viikonlopuksi yksin? Sanni kysyy vieläkin hieman huolis-saan.

-Viikonlopuksi? Mitä ihmettä? Suuttunut? Minähän olen vain vähän aikaa levähtänyt näiden kirjojen kanssa.

Äiti oli tullut hiljaa varaston ovelle ja kuullut ystävien keskustelun. Hän nappasi molemmat ystävykset syliinsä.

- Joskus on tärkeä pysähtyä, levätä ja kuunnella, mitä sanottavaa Jumalalla on. Sitten äiti pyysi Köppästä veisaa-maan vielä uudestaan sen virren, jonka hän äsken veisasi.

Riitta Yliluoma

Oikeaaarre- aitta!

lasten sivu

Sivun toimittajat: Merja Kaivo-oja, [email protected] – Riitta Yliluoma, [email protected] – Anna Varjo, [email protected] – Kaisa Viirimäki, [email protected]

Hei lapset!

RII

TT

A Y

LIL

UO

MA


takarivi

Palstalla kirjoittavat Vilho Vähäsarja Muoniosta, Tapio Seppälä Luvialta, Kaisa Rönkä Kotkasta ja Mikko Heikka Espoosta.

korppiM

IKA

IJ

ÄS

OLEN TUTKISTELLUT ITSEÄNI, kun vapaina iltoina istahdan television luona olevalle sohvalle. Teen monia asioita yhdellä kertaa.

Avaan television, katselen useita kana-via hypellen ohjelmasta toiseen. Seurus-telen muiden sohvalla istuvien kanssa. Seuraan teksti-TV:n uutissivuja urhei-lusta yhteiskunnallisiin asioihin. Katson puhelimesta, onko tullut soittopyyntöjä tai tekstiviestejä. Sitten seuraan tabletil-ta uutissivuja ja kavereiden päivityksiä Facebookissa.

En ole varma, onko tuossa kaikki — vai olisiko jotain vielä unohtunut. Kuvaus paljastaa luultavasti muistakin ihmisistä samankaltaisia piirteitä. En ole yksin.

TEOLOGINA ALAN MIETTIÄ tavalli-simpia aikakäsityksiä. Länsimaissa aika koetaan suoraan eteneväksi. Sitä voi kellolla mitata. Ihmi-sen aika rientää lopulta kohti kuolemaa. Ikä kertoo jotain käytetyn ajan määrästä.

Itäisissä kulttuureissa aika on kehällistä. Siinä asiat toistuvat isompina ja pienempinä kehinä. Maatiaisesti aja-tellen pieniä kehiä voivat olla vuorokaudet tai vuodenajat. Kuvittelen, että siinä on jotain samaa kuin Saarnaajalla,

joka sanoo, ettei ole mitään uutta aurin-gon alla. Tässä ihminen on osa ikuista kiertokulkua.

KUVAUS OMASTA TOIMINNASTANI sohvalla ei oikein sovi noihin aikakä-sityksiin. Yritän tehdä paljon asioita yhdellä kertaa. Iltaa viettäessäni haluan elää monta elämää samalla kertaa. Seu-rauksena hetket muuttuvat sirpaleiksi, jotka näyttävät kaikesta jotain, mutta syvyyttä puuttuu.

Elämä on liian täynnä virikkeitä. Jos en katso televisio-ohjelmia, voin silti seurata Areenaa tai laitan dvd-levyn pyörimään. Jos aika ei riitä, voin käyt-tää nukkumisaikaa. Kyllä ohjelmapank-keja riittää, mutta univelka kasvaa.

Voiko ihmisellä olla monta aikaa yhtä aikaa?

OMA TUNTEMUKSENI VAKUUTTAA, että on vain tämä yksi ajallinen elämä, eheänä tai pieninä palasina. Polku kulkee kohti iäisyyttä, mutta virsi lupaa: ”On koottu sirpa-leenikin kämmeneen Herran, pieninkin.”

Tapio Seppälä

Monta aikaa yhtä aikaa


virsi

4041 0955Painotuote

YMPÄRISTÖMERKKI

MILJÖMÄRKT

Virsissä sykkii herännäisyyden ydinsanoma

Rovasti Heimo Lipiäinen Savitaipaleelta osti ensim-mäiset Siionin virtensä keväällä 1961. Silloin upsee-rikokelas poikkesi varusmiestovereidensa kanssa Körttikodille iltahartauteen.

- Alusta alkaen Siionin virret koukuttivat. Arkaistiset sa-nat ja virren poljento imaisivat mukaansa. Arassa ja sävel-korvaltaan epävarmassa veisaajassa syttyi halu hakeutua sinne, missä voi yhtyä vahvempien veisaajien virteen. Eikä tuo kaipuu tunnu vuosikymmenten mittaan vähentyneen, hän kertoo.

Lappeen seurakuntanuorissa Lipiäinen kertoo veisan-neensa ensimmäisen kerran Siionin virsiä. Nuorilla oli 1950-luvun loppupuolella käytössä Hengelliset laulut ja virret -kirjan uudistettu laitos, jossa oli useita körttivirsiä.

Virsien tuntemus syveni Körttikodilla. Sinne järjestyi teologian opiskelijalle paikka kotiseurakunnan kappalai-sen Raimo Pihkalan toimesta.

AUTUAS VAIHTOKAUPPAHeimo Lipiäinen taitaa runon kielen. Hän oli myös muka-na Siionin virsien uudistustyössä muokkaamalla pääasial-lisesti Helmanin ja Holmbergin virsiä.

- Pitkälti toista vuosikymmentä eläkkeellä olleelle pa-pille kutsu oli mielenkiintoinen haaste, jonka myötä sain vahvan sysäyksen virsien ja niiden historian tutkimiseen. Tekstijaoston jäsen Jaakko Löytty opasti ja kannusti minua virsirunouden pelisääntöjen opettelussa.

Ensimmäinen Lipiäisen muokkaama virsi oli Matti Paavolan virsi 48 Jo joudu, mun sieluni.

- Muokkasin ehdotustani useaan otteeseen. Lopulta uuvuin ja jätin viimeistelyn Jaakon huoleksi.

Heimo Lipiäinen iloitsee siitä, että sai virren 4. säkeis-töön Lutherin ajatuksen autuaasta vaihtokaupasta.

- Siinä veisaaja rohkaisee sieluaan: ”Vaan vieläkö, sieluni, piileskelet ja Herrasi kasvoja taas pakenet? Hän ryysysi vie, puvun lahjaksi tuo ja seurassaan rauhan ja armonsa suo.”

- Se riitti, Lipiäinen toteaa.

Johanna Sointula

RA

IJA

LIP

IÄIN

EN

Documents

KUUKAUSLEHTI 10/2019 · 2019-12-10 · HENGELLINEN KUUKAUSLEHTI 10/2019 3 KUUKAUSLEHTI pääkirjoitus Julkaisija: Herättäjä-Yhdistys ry Kustantaja: Herättäjä-Yhdistys ry Päätoimittaja: