N:o 4/2015 n Tarkastettu levikki 46 239 n Syyskuun 16. päivänä 2015

Tamperelainen sotaveteraani Aatos Sainio (90) on kolmiloikan maailmanmestari. Hän paransi Kangasalla pidetyissä kisoissa nimissään ollutta ennätystä. Nyt 90-95-vuotiai-den ME on 7,10 metriä (s. 13).

Sotaveteraaniyhdistykset muodostavat Sotaveteraanipiirin. Sotaveteraaniyh-distysten lippurivistö toivotti vieraat tervetulleeksi Etelä-Pohjanmaan Sotave-teraanipiirin 50-vuotisjuhlaan. Lue lisää juhlasta s. 19.

Rintamaveteraanien kuntoutusjaksot pidentyneet 2014 (sivut 7-8)

Tänä vuonna rahan lisätarve miljoonia

Piiri järjesti vuodesta 1970 aina 2000-luvun alkuun ns. Linnanmäkipäivän. Tilaisuus oli oiva tapa parantaa piirin taloutta. Veteraaneille päivä antoi virkistyksen lisäksi tietoa ajankohtaisista asioista. Muut kuulijat saivat veteraani- ja perinnetietoutta. Helsingin Sotaveteraanipiirin juhlasta lisää s. 16-18.

Rauhansopimuksen luonnokset 1945 olisivat murtaneet Suomen sivu 32

Haastattelussa Olli Vuorio Helsingistä sivut 10-11

Kuka oli Ivan Utkin? sivu 12

Gunnar Brandt - sotaveteraani ja rauhanturvaaja sivut 14-15

Helsingin seudun piiri 50 vuotta sivut 16-18

Etelä-Pohjanmaan piiri 50 vuotta sivu 19

Sotainvalideilla viimeinen iso juhla sivut 20-21

Kurikan maanpuolustuspäivä oli menestys sivu 26

Pääministeri Linkomies tuomiolla sivu 26

4/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 2015 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n2

Helsingissä 16. syyskuuta 2015

Valtioneuvoston päätöksellä 22. päivänä elo-kuuta 1979 perustettiin sosiaali - ja terveys-ministeriön yhteyteen rintamaveteraani-asiain neuvottelukunta (RINE). Neuvotte-lukunnan tehtäviksi määrättiin esitysten ja aloitteiden teko rintamaveteraanien elinolo-suhteiden ja yleisen toimeentuloturvan, eri-tyisesti sosiaaliturvan, terveydenhoidon, sai-raanhoidon ja kuntoutuksen sekä asunto-olojen kehittämiseksi. Neuvottelukunta tuli toimimaan yhdyssiteenä ja neuvottelevana elimenä viranomaisten ja rintamaveteraani-en hyväksi toimivien järjestöjen välillä. Sen tuli antaa lausuntoja tehtäviinsä kuuluvista asioista ja suorittaa muutkin valtioneuvoston tai ministeriön sille antamat tehtävät. Edus-tuksellisuus määritettiin siten, että puheen-johtajan ja kolmen muun jäsenen tulee edus-taa sosiaali- ja terveydenhuollon viranomai-sia, viiden eri yhteiskuntapiirejä, kolmen rintamaveteraaneja ja yhden jäsenen sotain-validien järjestöjä. Neuvottelukunnalla on mahdollisuus asettaa keskuudestaan asioiden valmistelua varten jaostoja, joihin voi kuulua myös neuvottelukunnan ulkopuolisia jäseniä.

RINE on yli kolmen vuosikymmenen ajan toiminut tarkoituksenmukaisena keskuste-lufoorumina, jonka kokouksissa on tarjou-tunut mahdollisuus tuoda käsittelyyn rinta-maveteraanien kannalta keskeisiksi koettuja kysymyksiä ja ehdotuksia. Perustamisajan-kohdan tilanne ja olosuhteet eroavat suures-ti tämän päivän tilanteesta. Veteraanien ko-konaismäärä on nyt merkittävästi pienem-pi ja vähenee tulevina vuosina entisestään. Voisi olettaa, että määrällinen väheneminen olisi edesauttanut neuvottelukunnan nimis-sä tehtyjen esitysten eteenpäin vientiä aina eduskunnan budjettipäätöksiin asti, mutta tässä veteraanijärjestöt ovat joutuneet vuo-

Rintamaveteraaniasiain neuvottelukuntaa tarvitaan edelleen

si toisensa jälkeen pettymään. On jouduttu havaitsemaan, että ainoa tie sotaveteraanien tukien parantamiseen on ollut vaikuttami-nen suoraan eduskuntaan, kansanedustajiin ja muihin päättäjiin. Ehkä voidaankin nyt oikeutetusti kysyä, tarvitaanko RINEn kal-taista neuvottelukuntaa edelleen.

Sotaveteraanien tukemisen kannal-ta haasteellisimmat ajanjaksot ovat edes-sä. Olemme tilanteessa, jossa kuntoutuk-seen oikeutetuista vain vähän yli 60 % sai vuonna 2014 mahdollisuuden tähän. Kotiin vietävien palvelujen ongelmana ovat riittä-mättömät määrärahat ja kaavoihin kangis-tuneet menettelytavat. On vihdoinkin pääs-tävä eroon yhtenä vakavana esteenä koetus-ta vaivalloisesta hakemisesta ja anomisesta. Kuntoutuksen ja palveluiden saaminen on varmistettava henkilökohtaisella yhteyden-pidolla ja palvelutarpeen arvioinnilla ja riit-tävillä määrärahoilla. Veteraanien toimin-takykyä voidaan ylläpitää tarpeeseen perus-tuvalla suunnitelmallisella kuntoutuksella sekä vahvistamalla kotona selviytymistä riit-tävillä kotipalveluilla.

Kun RINE valtioneuvoston päätöksellä asetettiin 36 vuotta sitten, sen tehtävänä oli esitysten ja aloitteiden tekeminen rintama-veteraanien elinolosuhteiden ja toimeentu-loturvan kehittämiseksi. Nyt näinä niukke-nevien määrärahojen aikoina RINEn tulisi ottaa tehtävänsä mukainen itsenäisen vai-kuttajan asema ja viedä yhteisesti hyväksyt-tyjä esityksiä jäntevästi ja ennakkoluulotto-masti eteenpäin. On viimeinen hetki muun-taa juhlapuheiden korulauseet käytännön teoiksi sotaveteraanien, heidän puolisoiden-sa ja leskiensä hyväksi. On loppukirin aika.

Finn-Göran Wennström

Keväällä aloittaneen hallituksen kärkihankkeissa luvataan panos-tusta myös veteraaneihin, mutta tietoa siitä, miten se kohdenne-taan, ei ole olemassa. Kokonai-suudessaan veteraanit ovat osal-listuneet valtion säästötalkoisiin joka vuosi ainakin 18 vuoden ajan. Korkeimmillaan valtion sat-saus veteraaneihin oli vuonna 1997, noin 532 milj. euroa. Val-tion menot pienenivät vuodes-ta 2014 tähän vuoteen 8 % eli yli 23 milj. euroa. Veteraanijärjestö-jen maltillisten esitysten toteutta-minen olisi korjannut veteraanien tilannetta merkittävästi.

Ensi vuosi näyttää samalta. Valtiovarainministeriön talous-arvioesityksessä määrärahat vä-henevät viime vuosien tapaan ja lisäksi ollaan tiedotushiljaisuu-dessa. Eduskunta tosin on viime vuosina tehnyt pienen korjauksen määrärahoihin.

Sotiemme veteraaneja on kes-kuudessamme vielä lähes 24 000. Korkeasta iästään huolimatta ve-teraanit haluavat edelleen asua kotonaan. Toimintakyvyn heik-keneminen on suurin kotona sel-viytymistä heikentävä tekijä. Ve-teraanin kotona selviytymistä voidaan tukea kuntoutuksella ja palveluilla.

Sodissa haavoittumattomille rintamaveteraaneille pitää turva-ta kunnalliset avopalvelut (ateria-, kuljetus-, siivous-, vaatehuolto- kylvetys-, ja muut kodinhoito-

palvelut) valtion varoilla, jolloin päästäisiin eroon veteraanien eri-arvoisesta kohtelusta eri kuntien välillä.

Vuoden 2017 alussa palveluita tarvitsevien rintamaveteraanien määrä Suomessa on 10 000. Esite-tyn palvelupaketin hinta on noin 8  000 euroa/veteraani. Mikäli kaikki etuuteen oikeutetut käyt-täisivät täysimääräisesti palveluja, siihen tarvittaisiin noin 90 milj. euroa. Perustellusti voidaan arvi-oida, että noin puolet etuuteen oi-keutetuista käyttäisi palveluja täy-simääräisesti. Kunnat järjestävät jo osittain näitä palveluja, mikä pienentää lisävarojen tarvetta.

Palveluihin oikeutettujen vete-raanien määrä pienenee nopeasti. Kahdessa vuodessa veteraanien määrä vähenee 40 %. Itsenäisyy-den juhlavuosi 2017 alkaa käy-tännössä olla viimeinen mahdol-lisuus veteraanihuollon laadulli-seen kohentamiseen.

Esityksen takana ovat Suomen Sotaveteraaniliitto ja Rintama-veteraaniliitto. Ehdotus on ollut myös Suomen Veteraaniliittojen valtuuskunnan työvaliokunnas-sa, jossa se sai myös Sotainvalidi-en Veljesliiton tuen. Esitys on si-vulla 7.

Markku Seppä

Ei lupauksia eikä etenemistä

Millaisen Sotaveteraani-lehden sinä haluaisit?Osallistu Sotaveteraani-lehden lukijatutki-mukseen ja voita lahjakortti kylpylään sekä kirjapalkintoja. Millaista Sotaveteraani-lehteä Sinä haluaisit lukea? Kerro se meille, niin saat entistäkin laadukkaamman lehden.

Vastata voit kahdella tavalla:internetissä osoitteessa www.mediatum.fi/sotaveteraani

Perinteisellä paperilomakkeella.

Pyydä tutkimuslomake Sotaveteraaniliiton toi-mistosta, puhelin: (09) 612 6200, PL 600, 00521 Helsinki, sähköposti: riina.lillfors@sotaveteraa-niliitto.fi

Pyydämme vastaustasi mahdollisimman pian, viimeistään 2.10. mennessä.

Kiitos, että olet kanssamme kehittämässä Sotaveteraani-lehteä!

Sotaveteraanikalenteri vuodelle 2016

2016

Perinteinen taskukalenteri ilmestyy syys-kuussa 37. kerran. Kalenterissa on totut-

tuun tapaan tietoa mm. veteraanietuuksista ja liiton toiminnasta. Liiton ja sotaveteraa-nipiirien, piireissä toimivien sosiaalineuvo-jien, Sotaveteraanien tuki- ja perinnesäätiön sekä luottamus- ja toimihenkilöiden yhteys-tiedot sisältyvät järjestöjaksoon. Kalenteris-ta löytyvät tiedot myös sotaveteraanien val-takunnallisista tapahtumista.

Kalenteri on erinomainen tietopaketti veteraaneille ja heidän omaisilleen sekä hie-no lahja yhteistyökumppaneille ja sotavete-raanityön tukijoille.

Kalenterin hinta on kuusi euroa. Kalen-teria voi ostaa tai tilata liiton myyntitoimis-tosta, PL 600, 00521 Helsinki, puh. (09) 6126 2016, sähköposti: marja.riukka@sotavete-raaniliitto.fi Myös useimmat sotaveteraani-yhdistykset hoitavat kalenterimyyntiä.

34/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 2015 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n

Käy katsomassa Sotaveteraaniliiton internet-sivut ja facebook.

www.sotaveteraaniliitto.fi

https://www.facebook.com/sotaveteraaniliitto

Kolumni

Olli Kleemola toimii So-taveteraani-lehden ko-lumnistina.

Kirjailija Antti Tuuri toi-mii Sotaveteraani-leh-den kolumnistina.

Kuva

: Ota

va/P

ertt

i Nis

onen

Suomen talouselämän johtajissa on ta-pahtunut viimeisen kymmenen vuo-den aikana merkillinen kehitys, ja sa-

maan aikaan Suomen talous on syöksynyt pahimpaan lamaan ehkä koko itsenäisyy-temme aikana. Näyttää siltä, että Nokian johtajien valtavat optiot ja palkkiot kiihdyt-tivät Suomen herroissa halun, joka ei tyydyty edes loputtomalla omien etujen metsästämi-sellä. Monilta näyttää unohtuneen pääasia: sen työn tekeminen, josta palkan nostaa.

Muutama päivä sitten huomasin lehdessä entisen valtiovarainministerin Iiro Viinasen haastattelun; hän ihmetteli, ettei Suomessa enää osata tehdä sellaisia tavaroita, joita ul-komailla haluttaisiin, ja paheksui sitä, että yhtiöt ottavat vastaan satoja miljoonia euroja kehitysrahoja valtiolta, mutta jakavat ne ra-hat johtajien ylisuuriin palkkioihin, kannus-tusrahoihin ja kultaisiin kädenpuristuksiin ja isoihin osinkoihin omistajille. Kehitysra-hat oli tarkoitettu tuotteiden kehittämiseen eikä johtajien taskuun, ministeri Viinanen muisteli.

Jos uusia, kiinnostavia tuotteita ei pysty-tä kehittämään, turha on puhua työajan pi-dentämisestä ja eläkeiän nostamisesta; van-han tahkon pyörittäminen ei taloudellista ti-lannetta auta, vaikka sitä pyöritettäisiin yötä päivää, kun samaan aikaan ainoa kehitys ta-pahtuu johtajien palkoissa ja etuuksissa.

Uusi ydinvoimala on hyvä esimerkki siitä, että teollisuusmiesten ja poliitikkojen ajat-telu on jäänyt viime vuosituhannelle. Kun muualla maailmassa ydinvoimaloita sulje-taan ja niitä korvataan uusiutuvaa energi-aa käyttävillä voimaloilla, meillä ollaan ra-kentamassa kahta uutta ydinvoimalaitos-ta, joista Olkiluodon rakentaminen jatkuu pian kymmenen vuotta myöhässä ja Pyhä-joen voimalaa rakennetaan, vaikka siihen ei ole edes lupaa. Ja samaan aikaan kaikki-en asiantuntijoiden mukaan näiden ydinvoi-maloiden tuotanto tulee olemaan kannatta-matonta, niiden saasteettomuus on pelkkää

Viime viikkojen media-kenttää Suomessa on hal-linnut yksi aihe ylitse

muiden. Perussuomalaisten kan-sanedustaja Olli Immonen otti sotaisin termein kantaa moni-kulttuurisuuden vastustamiseen maassamme. Perinteisten joukko-tiedotusvälineiden haastatellessa viestinnän ja politiikan asiantun-tijoita tavalliset kansalaiset lausui-vat mielipiteensä sosiaalisissa me-dioissa, facebookissa ja twitterissä. Kuka puolesta, kuka vastaan. Ve-teraanitkin on yritetty vetää mu-kaan, lähinnä heittopussin roolis-sa: sivusta on tiedetty, etteivät ve-teraanit taistelleet monimuotoisen Suomen, vaan yhdenlaisen suoma-laisen kulttuurin puolesta.

Keskustelua seuratessani mie-tin, miten jo edesmennyt isoisäni, molempien sotien veteraani, tähän kaikkeen suhtautuisi. Mitä sanoi-si mies, joka menetti useita asevel-jiään sodan tapahtumissa? Piittai-siko siitä, minkä värinen on vas-taantulevan iho tai siitä, juhliiko tuo laskiaista vai ramadania? Mi-nun on vaikea uskoa, että vuosia eturintamassa taistelleet, oikeasti kovia kokeneet, olisivat ensimmäi-sinä kieltämässä sodan jaloista pa-kenevien pääsyn turvaan – vaikka sitten tänne Suomeen.

Eri kulttuurien rauhaomainen yhdessäelo ja -olo toisiaan kunni-oittaen ilman kahnauksia on var-masti haasteellista, muttei liene mahdotonta. Avain menestykseen on tehokas integraatio suoma-laiseen yhteiskuntaan, sen kielen ja kulttuurin syvällinen opiske-lu. Tähän yhteyteen kuuluu isän-maatamme puolustaneiden mies-

Katto korkealla ja seinät leveällä veteraanityössä

ten ja naisten perinnön vaalimi-nen ja välittäminen nuoremmille sukupolville – ihan kaiken väri-sille ja kokoisille. On upeaa kuulla maahanmuuttajataustaisten nuor-ten laulavan joulukuun kuuden-tena sydämensä pohjasta Maam-me-laulua. Pako sodan jaloista on opettanut arvostamaan Suomen it-senäisyyttä ja mahdollisuutta elää rauhan tilassa. Monia maahan-muuttajien kulttuureja yhdistää myös aito kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan. Tulokkaat kuun-televatkin mielellään ja kiinnostu-neina veteraanien kertomuksia ko-kemuksistaan.

Immosen kirjoitusten herättämä voimakas vastustus aina president-ti- ja pääministeritasoa myöten osoittaa, että monimuotoinen Suo-mi on tosiasia, eikä menneeseen yhtenäiskulttuuriin, sikäli kuin sellaista koskaan on ollut olemassa, ole enää paluuta. Maailma muut-tuu ja Suomi sen mukana. Pään pensaaseen laittaminen ei muuta tosiasioita. Tämä kannattaa huo-mioida, kun siirrämme veteraani-en arvokasta perintöä eteenpäin.

Kun veteraanityössä pidetään vanhan sanonnan mukaan katto korkealla ja seinät leveällä, niin sa-malla, kun pidämme perinnön elä-vänä, me teemme merkittävää työ-tä suomalaisen integraation hyväk-si!

Olli Kleemola

VTM Olli Kleemola (s. 1987) on sota-historian tutkija ja tietokirjailija. Hän valmistelee väitöskirjaansa Turun yli-opiston poliittisen historian oppiai-neessa.

sanahelinää eivätkä ne tee meidän sähkön-tarvettamme riippumattomaksi ulkomaista: jokainen uraanigramma tulee ulkomailta ja tekee laitokset tuonnista riippuvaisiksi. Luin jostakin, että tällä hetkellä uusia ydinvoima-loita rakennetaan vain valtioissa, joissa de-mokratia ei toimi.

Pääministeri Sipilä ja muutkin ministe-rit ovat iloinneet, että Pyhäjoen ydinvoima-la on tärkeä siksi, että vihdoinkin saadaan maahan investointeja. Kun samaan aikaan asiantuntijat kertovat, että tämä ydinvoima-la on kannattamaton, ei voi kuin ihmetel-lä, miksi ministerit iloitsevat noin valtavan kannattamattoman investoinnin käynnistä-misestä. Sopii myös kysyä, kuka tämän kan-nattamattoman investoinnin maksaa? Sen maksamme varmasti me sähkön käyttäjät. Nekin miljardit olisi kannattanut suunnata johonkin kannattavaan investointiin, mutta niitten kehitysrahat ovat valuneet johtajien taskuihin.

Viime aikoina on saanut lukea merkil-lisiä uutisia. Monet, jotka ovat kahmineet itselleen valtavan eläkkeen ja omaisuuden, ovat luikkineet Portugaliin, jossa yksityisistä eläkkeistä ei tarvitse lainkaan maksaa veroa. He ovat vaihtaneet rahasta Suomen Portu-galiin hoettuaan ensin vuosikausia, kuinka tärkeää meidän kaikkien on puhaltaa yhtei-seen hiileen, kertoneet, mitä isänmaan etu vaatii ja mitä tosi suomalaisuus on. Kaikki se on tosipaikan tullen kuitenkin osoittautunut keveämmäksi kuin ne rahat, jotka heille jää-vät, kun ylisuuresta eläkkeestä ei veroja tar-vitse maksaa.

Suomen talouden ja nykyisen laman kor-jaamisen kannalta muutaman eläkkeen ve-rotuksella ei tietenkään ole mitään ratkaise-vaa merkitystä; ehkä niillä kuitenkin muuta-man sadan vanhuksen hoito voitaisiin pitää arvokkaalla tasolla ja muutamalle tuhannel-le koululaiselle kirjat kustantaa.

Antti Tuuri

Vielä Suomen herroista

4/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 20154

SANA

Onnittelemme

”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mu-kaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalli-

olle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle. Jokainen, joka kuulee nämä sanani, mutta ei tee niiden mu-kaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Al-koi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.” (Matt. 7:24-27)

Talo tarvitsee vahvan perustuksen. Näin on konkreettis-ten talonrakennusten kohdalla, mutta tämä pätee myös

kuvaannollisessa mielessä yhteiskuntaamme ja sen eri laitok-siin. Jotta yhteiskuntamme olisi turvallinen ja siinä olisi hyvä elää, tulee kansalaisia kohdella oikeudenmukaisesti. Niillä, jotka eri syistä tarvitsevat ylimääräistä tukea, tulee olla oi-keus siihen. Yhteiskunnan vahva perusta ankkuroituu siihen, että ihmisarvoa kunnioitetaan ja siihen, että ihmiset voivat luottaa viranomaisten kohtelevan kaikkia asianmukaisesti, kunnioittavasti ja tasavertaisesti.

Olemme Suomessa etuoikeutettuja, olemme saaneet asua yhteiskunnassa, jossa enimmät asiat toimivat hyvin. To-

sin meilläkin löytyy yksilöitä, jotka putoavat sosiaalisen suo-javerkon silmukoiden läpi, mutta kokonaisuutta ajatellen on pystytty turvaamaan hyvinvointi ja henkilökohtainen va-paus. Kaikesta tästä saamme kiittää Jumalaa, samalla kuin myös kiitämme niitä sukupolvia jotka ovat rakentaneet yh-teiskuntamme ja säilyttäneet sen vapauden. Sillä aikaa kun vanhemmat sukupolvet ansaitusti nyt nauttivat eläkeajastaan elämän työpanoksen jälkeen, me nuoremmat olemme kutsu-tut viemään hyvän ja turvallisen yhteiskunnan edistämistä eteenpäin.

Vahvan perustan tarve pätee myös meidän elämäämme. Tietty epävarmuus leimaa ihmiselämää. Tiedämmehän

niin vähän tulevaisuudesta. Sen me tiedämme, että meidän pitää olla valmiita, kun se hetki koittaa, jättämään kaiken.

Monet tahtovat sulkea silmänsä tältä epävarmalta tule-vaisuuden näkymältä. Emme tahdo kovin kernaas-

ti ajatella, mitä kaikkea voisi tapahtua, vaan yritämme elää tätä nykyä aivan kuin huomispäivää ei olisikaan. Tai sitten koetamme turvautua terveyteemme, ammattitaitoomme tai aineelliseen omaisuuteemme.

Mutta omaisuus, terveys ja yhteiskunnallinen asema muodostavat hauraan elämänperustan, jolle rakentaa.

Kun meitä kohtaavat elämän kriisit ja tulevaisuuden epävar-muus, tarvitsemme vahvempaa perustaa, jolle rakentaa luotta-muksemme: Jumalan lupausta olla meidän kanssamme, mitä ikinä tapahtuneekin. Sitä perustaa Jeesus tarkoittaakin verta-uksessaan talon rakentamisesta, ja Jeesuksen tapaan saamme hänen lupaustaan mielessämme pitäen jättää itsemme koko-naan Jumalan käsiin: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.”

Sitä rukousta pitemmälle meidän ei ihmisinä ja kristittyi-nä tarvitse emmekä voikaan yltää. Mutta noista Jeesuksen

sanoista löytyvät turvallisuuden lähde ja tulevaisuuden toivo tänään ja kaikkina päivinä.

Björn Vikström Porvoon piispa

Ylikersantti Eric Klåvusin sa-datta syntymäpäivää juhlittiin Tukholman Tumbassa 2. elo-kuuta. Mies on viimeisiä talvi- ja jatkosodan veteraaneja, sekä ainoa molemmissa sodissa mu-kana ollut, Ruotsissa elävä ve-teraani. Kunniavieraina juhlas-sa olivat Suomen suurlähetys-tön edustaja Katarina Bäckman ja Suomen Sotaveteraaniliiton Ruotsin piirin puheenjohtaja Jouni Knuuttila.

Klåvusin sijoituspaikka tal-visodassa oli Seivästössä Koi-

Yrjö Yli-Krekola 100 vuotta

Eric Klåvus 100 vuotta

Kiitän kaikkia minua merkkipäivänäni 30.6.2015 muistaneita.

Olen suuresti ilahtunut tuesta Heimoveteraanien ja Suomen-poikien leskien hyväksi.

Kovin muistitte minua, ylenmäärin aattelitte. Siitä kiitokset sanelen

ilon kannan kaunihimman.

Anni Grundström

rakuntakeskuksessa seurojen merkeissä.

Hilja ja Yrjö Yli-Krekola ovat olleet naimisissa lähes 70 vuot-ta. He asustavat omassa talou-dessaan.

Yrjö palveli jatkosodassa ku-rikkalaisessa päämajan alaises-sa raskas patteristo 1:ssä. Hän on ainoa kurikkalainen Kuri-kassa asuva veteraani, joka on elossa tästä joukosta.

Kersantin uroteko Tali-Ihan-talassa muistetaan vielä tänäkin päivänä. Tulikomentojen vä-littäminen siirtomaalohkareen

päältä omille lähes 90:lle tykis-tön putkelle oli suorituksena us-komaton.

Yli-Krekolan pariskunta on aktiivisesti mukana sotavete-raanien toiminnassa. Yrjölle ja Hiljalle myönnettiin viime ve-teraanipäivänä Suomen Valkoi-sen Ruusun I luokan mitalit.

Toivotamme pitkää ikää ja terveyttä reippaalle sankarive-teraanille sekä rintamalotalle.

Mikko S Säntti

viston patterissa. Hänen asian-tuntemustaan sähkötekniikassa käytettiin magneettisten neu-vostomiinoitusten purkutoi-

tajana hän toimi 2001-2011 ollen ensimmäinen piirin puheenjoh-taja, joka ei itse ole sotaveteraa-ni. Hänen arvomaailmansa ja välitön olemuksensa ovat olleet omiaan edistämään hyvää yh-teistyötä. Juhani Penttilä on toi-minut Suomen Sotaveteraanilii-ton valtuuston jäsenenä useana vuonna ja jatkaa edelleen liiton luottamuselimissä.

Ansioistaan hänelle on myönnetty lukuisia kunnia- ja ansiomerkkejä, mm. SVR R.

Marja RiukkaSuomen Sotaveteraaniliiton val-tuuston jäsen ja liiton ansio-merkkitoimikunnan puheen-johtaja Juhani Penttilä täytti 80 vuotta 15. syyskuuta Tammelas-sa. Hän on syntynyt Orivedellä ja suorittanut varusmiespalve-lunsa 1955-1956. Sotilasarvol-taan hän on reservin kapteeni. Elämäntyönsä Juhani Penttilä on suorittanut kunnalliselämän piirissä. Hänet valittiin vuonna 1967 Tammelan kunnanjohta-jaksi hänen toimiessaan saman-aikaisesti Tammelan kunnan-

hallituksen puheenjohtajana vuoden 1977 loppuun. Penttilä jäi kunnanjohtajan tehtävästä eläkkeelle vuonna 1996.

Aktiiviuransa aikana Juha-ni Penttilä on hoitanut monia kunnallisia ja muita luottamus-toimia. Sotiemme veteraanit ja työ heidän elinolojensa paran-tamiseksi on aina ollut tärkeää Juhanille. Hänet valittiin Tam-melan Sotaveteraaniyhdistyk-sen hallitukseen 1997 ja myö-hemmin sen pitkäaikaiseksi pu-heenjohtajaksi. Kanta-Hämeen Sotaveteraanipiirin puheenjoh-

Juhani Penttilä 80 vuotta

menpiteissä pitkin rannikkoa. Vuonna 1944 Klåvus oli myös mukana laivaamassa ammus-tarpeita tykistölle pitkin Viipu-rinlahtea.

Klåvus muutti Ruotsiin vuonna 1947 vaimonsa kans-sa ja on toiminut pääasiallisesti elektroniikkateollisuuden pal-veluksessa.  

Teksti: Osmo Vatanen Kuva: Laura Santala

Yrjö Yli-Krekola täytti 13. hei-näkuuta 100 vuotta Kurikassa. Syntymäpäivää vietettiin seu-

54/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 2015

Kyrkdag 24.9. kl. 12.00 i VasaHögmässa i Vörå kyrka Kranspatrull till HjältegravarnaLunch på Norrvalla

Kirkkopäivä 24.9. klo 12.00 VaasassaMessu Vöyrin kirkossaSeppelpartio SankarihaudoilleLounas Norrvallassa

Keski-SuomiLaukaa 20.9.2015    Äänekoski 20.9.2015

Seutukunnalliset kirkkopäivät

Heinäkuun 12. vietet-tiin Atlantide golfker-

holla Montrealin yhdistyk-sen 80-vuotisjuhlaa. Tilaisuus aloitettiin tuomalla Suomen,

Montrealin Asevelikerho 80 vuotta

SVR MI annettiin kerhomme kahdelle veteraanille. Kuvassa vas. puheenjohtaja Ismo Makkonen ja veteraanit Erich Järvlepp ja Ha-rold Fernberg

Kanadan ja yhdistyksen li-put juhlahuoneeseen ja viettä-mällä hiljainen hetki poisnuk-kuneiden jäsenten muistolle. Suomen ja Kanadan kansallis-

Kansallisen veteraanipäi-vän 2015 juhla huipentui

neljännesvuosisataisesta perin-teestä poiketen kunniamerk-kien jakoon. Valkeakosken 113 tunnuksen omaavasta veteraa-nista 52 sai kaupungin järjes-tämässä tilaisuudessa Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan mitalin.

Valkeakosken-Sääksmäen sotaveteraaniyhdistyksen jäsen-kunta oli ylimmillään 1970-lu-vun alussa yli 600. Viime vuon-na lukumäärä laski alle sadan ja oli tämän vuoden veteraani-päivänä 82. ”Olisi pitänyt saada tämä merkki kaksikymmentä vuotta sitten”, totesi eräs mita-lin saaja kahvipöydässä juhlan jälkeen. Olisi ollut monta tilai-suutta laittaa se rintaan.

Se on totta, mutta toisaal-ta isänmaa halusi vielä  palkita kaikkia niitä veteraaneja, joille ei ollut aikaisemmin myönnetty vastaavan tasoista kunniamerk-kiä. Sodan jälkeisten tukitoi-mien, vuonna 1987 järjestetyn ensimmäisen veteraanipäivän sekä tammenlehvien jaon jäl-

keen tämä oli kenties viimeinen tilaisuus kohdistaa huomion-osoitus koko veteraanisukupol-velle, ei yksinomaan nyt palki-tuille 90 vuoden keski-iän ylit-täneille kunniakansalaisille.

Ei ehkä sittenkään viimei-nen, sillä kahden ja puolen vuoden kuluttua Suomi tulee itsenäisenä valtiona 100-vuo-tiaaksi. Silloin juhlapuheissa nostetaan esille se tosiasia, että Suomi on yksi Euroopan pisim-

Valkeakoskella jaettiin 52 mitalia

Mitalilla palkitut 95-vuotiaat veteraanit Ida Roivainen ja Vilho Pou-tanen saattajineen siirtyvät kaupungin tarjoamalle juhlakahville. Kuva: Jorma Hietala

pään itsenäisyytensä säilyttä-nyt, vieraan valtion miehityk-seltä välttynyt maa. Tämä on suurelta osin veteraaniemme ansiota. Paikallisesti vuoden 2017 tapahtumien valmistelut ovat Valkeakoskella käynnissä jo kolmatta vuotta. Aloitteen varhaiseen liikkeelle lähtöön on tehnyt sotaveteraaniyhdis-tyksen perinnetoimikunta.

Seppo Satamo

laulut kuuluivat myös juhlan ohjelmaan.

Yhdistys sai tervehdyk-set Suomen Sotaveteraanilii-ton Kanadan piiriltä ja kaikilta Kanadan veteraaniyhdistyksil-tä. Pastori Matthew Anderson lausui Pyhän Mikaelin seura-kunnan tervehdyksen ja Mir-jam Kytölä Montrealin Suomi-Seuran tervehdyksen lausu-en samalla Eino Leinon runon “Kansa kalliolla”. Juhlan koho-kohta oli Suomen presidentin myöntämän Suomen Valkoi-sen Ruusun 1. luokan mitalin luovuttaminen veteraaneil-lemme Harold Fernbergille ja Erich Järvleppille.

Teksti: Ismo Makkonen Kuva: Jan Järvlepp

Tasavallan presidentti hy-väksyi 2015 Ritarikuntien

esityksestä periaatteen, jonka mukaan kaikille myöntökritee-rit täyttäville, rintamatunnuk-sen omaaville sotaveteraaneil-le myönnettäisiin Suomen Val-koisen Ruusun 1. luokan mitali (SVR M1) vuosina 2015-2017.

Puolustusvoimain ylipääl-likkö haluaa näin muistaa Suo-

Sotaveteraanipiireille ja yhdistyksille tehtäväKunniamerkkihakemus sotaveteraaneille

men itsenäisyyden puolesta taistelleita elossa olevia sotiem-me veteraaneja.

Kunniamerkit annetaan ve-teraanijärjestöille luovutetta-vaksi Kansallisen veteraanipäi-vän (27.4.) aikoihin aikaisem-man Itsenäisyyspäivän sijaan.

Sotaveteraaniliitto toimit-taa kaikki yhdistysten ja piiri-en kokoamat ehdotukset mi-

Järviseudun yhdistysten kirkkopäivää vietettiin runsaslukuisesti Evijärven kirkossa ja seurakuntakeskuksessa 27.8. Liturgina toimi kirkkoherra Aki Paavola ja saarnan suoritti veljespappi Mauri Pit-käranta. Päiväjuhlassa laulua esittivät Seija Rankinen ja Jalasjär-ven veteraanikööri Matti Kohtamäen johdolla. Kunnan tervehdyk-sen toi kunnanhallituksen puheenjohtaja Terhi Kultalahti.

nisteriöön. Sotaveteraanipiirit lähettävät kunniamerkkiehdo-tukset kootusti liittoon Marja Riukalle 15.11.2015 mennessä.

Sotaveteraaniliitto vetoaa jä-senyhdistyksiinsä, että ne etsi-sivät vailla kunniamerkkiä ole-vat veteraanit ja laatisivat heille kunniamerkkiehdotukset.

Elokuun viimeisenä sun-nuntaina Salossa kirkkopy-

hän järjestelyissä olivat muka-na Salon seurakunta, Sotainva-lidien Veljesliiton Salon Seudun osasto, Salon Seudun Sotavete-raanit, Perniö-Särkisalo Sota-veteraanit, Salon Seudun Rin-tamaveteraanit ja Salon Seudun Rauhanturvaajat.

Uskelan kirkossa pidetyn messun päätteeksi puhui Suo-men Rauhanturvaajaliiton entinen puheenjohtaja, ken-raalimajuri Heikki Holma. Puheessaan hän osoitti kiitok-sensa sotiemme veteraaneille.

Teidän ansiostanne me kohta juhlimme 100 -vuotista itsenäi-syyttämme. Olen vakuuttunut, että me kaikki ymmärrämme tai ainakin opimme ymmärtä-mään, mikä etuoikeus on asua tämän päivän Suomessa.

Holma muistutti kuulijoita, ettei meilläkään valitettavasti mene tällä hetkellä hyvin. Nyt meiltä kaikilta edellytetään yh-teisymmärrystä ja vöiden kiris-tystä. Yksi asia on kuitenkin sel-vä: kunniavelka sotiemme vete-raaneille on hoidettava. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että vete-raanisukupolville on tarjottava vuotuinen kuntoutus ja riittävä

taloudellinen tuki kotona asu-miseen, niin kauan kun se on mahdollista. Myös veteraanien puolisoiden ja leskien etuudet on turvattava. Tämä tapahtuu parhaiten huolehtimalla itsenäi-syydestämme kaikissa olosuh-teissa, kuten on ennenkin tehty.

Messun jälkeen kirkkoväki siirtyi ruokailemaan seurakun-tatalolle. Tilaisuudessa luovu-tettiin Heikki Holmalle valtio-tieteen tohtori Irmeli Hänni-käisen teos Sota ihmisessä – totta, tarua ja unta.

Teksti: Heimo Purhonen Kuva: Salon Seurakunnan

kuva-arkisto

Sotiemme veteraanien alueellinen kirkkopyhä Salossa

Arkkitehti C. L. Engelin suunnit-telema, vuonna 1832 valmistu-nut kirkko loi komeat puitteet kirkkopäivän vietolle.

4/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 20156

Sankarivainajien muiston vaaliminen on kasvanut Suomessa arvokkaaksi pe-rinteeksi ja hyvin hoidetut sankarihautausmaat ovat osa kansakunnan yhteistä muistia. Hautausmaiden hiljainen kauneus ja korut-tomuus viehättävät ja vai-kuttavat siellä kulkijaan.

Näin on vielä nyt, mut-ta veteraanien ja kaa-tuneiden lähiomaisten

rivit harvenevat kuitenkin no-

Sankarivainajien muisto on ikuinen

mainittakoon mm. Väinö Aal-tonen, Essi Renvall, Aimo Tuki-ainen ja Tapio Wirkkala. Muis-tomerkkien kuva-aiheet olivat lähinnä kaipauksen ja hyvästi-jätön sekä tulevaisuuden ja jat-kuvuuden teemoja.

Kaatuneita jouduttiin hau-taamaan myös kenttähauta-usmaihin, jotka nyt sijaitsevat luovutetuilla alueilla tai muis-sa maissa. Jatkosodan alkuvuo-sina sotatoimien edettyä suo-malaiset tarkistivat myös tal-visodan taistelutantereet. Ne vainajat, jotka tunnistettiin, toimitettiin kotiseutunsa hau-

Toimittaja Vesa Saarinen on to-teuttanut runsaasti veteraani-aiheisia dokumentteja, joita on esitetty myös TV:ssä.

tausmaihin, mutta tunnista-mattomat haudattiin kenttä-hautausmaihin. Myös sota-vankileireillä menehtyneillä ovat muistomerkit entisellä Neuvostoliiton alueella.

Sankarihautausmaita on yhteensä 622 ja niillä lepää yli 80 000 vainajaa, jotka an-toivat henkensä vapautemme puolesta. Sankarihauta-alueet ja muistomerkit ovat osa suo-malaista hautausmaakulttuu-ria. Ne ovat oiva paikka rau-hoittua kaiken kiireen keskel-lä ja niiden koruton kauneus viehättää kulkijaa.

peasti. On vaarana, että kansa-laisten omakohtaiset kokemuk-set ja muistot raskaista sodan päivistä eivät enää pitkään oh-jaa yhteistä arvomaailmaam-me. Tämä on vältettävissä, jos kaatuneitten muisto ja hautaus-maiden hyvän hoidon perinne siirretään uudelle sukupolvelle.

Olen tekemässä lyhytdo-kumenttisarjaa sankarihauta-usmaista, pro Patria -tauluis-ta, kenttähautausmaista sekä vankileireillä menehtyneiden muistomerkeistä Yle TV 1:lle.

totoimikunta. Toimikunta an-toi asiantuntija-apua ja ohjaus-ta, kun kaatuneiden lukumäärä kasvoi jatkosodan aikana ja ai-heutti pulmia monilla hautaus-mailla.

Sodan jälkeen hautausmai-den valkoiset puuristit korvat-tiin pysyvimmillä hautakivillä, kiviristeillä ja muistomerkeillä. Niissä on pyritty korkeaan tai-teelliseen tasoon.

Monilla paikkakunnilla jär-jestettiin muistomerkkikilpai-luja, joihin otti osaa tunnettu-ja kuvanveistäjiä ja arkkitehte-jä. Tunnetuista kuvanveistäjistä

Sotaveteraani Hannes Hy-nönen nousi suomalais-ten ihmisten tietoisuu-

teen Linnan juhlissa vuonna 2014. Hynönen on 102-vuoti-as ja asuu Mikkelissä omas-sa asunnossaan. Ammatiltaan Hynönen oli maanviljelijä.

Hynösen valloittava persoo-na ja positiivinen asenne teki-vät vaikutuksen elämäntyöpal-kinnon myöntäneeseen raatiin. Kunnioitettavan ikänsä aikana Hynönen on nähnyt paljon yh-teiskunnallista ja teknologista muutosta; hyviä ja huonoja ai-koja. Asenteensa sotaveteraa-ni on kuitenkin halunnut pitää positiivisena. Hynösen hersy-vä huumori, helmeilevä nau-ru ja elämäniloisuus on tarttu-vaa. Hannes Hynönen ansait-see elämäntyöpalkinnon, sillä hän on loistava esimerkki kai-kille meille muille.

Palkitseminen kotonaPositiivisen elämäntyön pal-kinto jaettiin Hanneksen koto-na Mikkelissä 28. elokuuta. Sa-teisen päivän valaisi hurmaava herra Hynönen, joka otti va-lintaraadin vastaan lämpimästi

kotiinsa. Paikalla oli myös Han-neksen poika Pertti Hynönen. Jos jollekin oli vielä epäselvää, on Hannes varsin veikeä per-soona. Palkinnon kävi Mikke-lissä jakamassa Positiivareiden Kiti Friman ja Juuso Töytäri, jotka kertoivatkin elämäntyö-palkinnon menneen juuri oike-alle henkilölle. Perjantaiaamu-päivän aikana Hynönen kertoi nuorille palkinnonjakajille elä-mästään, taustastaan ja nyky-hetkestään. Hannes on mukana nykypäivän arjessa, mutta his-toria on kirkkaasti mielessä vie-lä tänäkin päivänä. Elämäntyö-palkintoa ei jaeta vain hyvän-tuulisuuden vuoksi, vaan raati arvostaa sitä, että henkilö on elänyt elämäänsä positiivisten ajatusten siivittämänä vastoin-käymisistä huolimatta.

PositiivisuusviikkoPositiivisuusviikkoa on vietet-ty ensimmäisen kerran vuon-na 1991. Viikon tavoite on li-sätä myönteisyyttä ihmisten arkipäivässä. Jokainen, joka käytöksellään, asenteellaan, sa-noillaan ja energisyydellään luo positiivista ilmapiiriä ympäril-

leen, parantaa kaikkien elä-mänlaatua. Annetaan myön-teisen asenteen ratkaista - edes yhden viikon ajan vuodessa.

Positiivarit Oy ja Suomen Nuorkauppakamarit ry yhteis-työssä jakavat vuosittain Suo-men Positiivisimman Suomalai-sen kunniamaininnan. Valin-nan tarkoituksena on korostaa positiivisuutta ja palkita onnis-tumisia ja näin vaikuttaa yhteis-kuntaan positiivisesti. Yhteis-kunnan haasteiden ja epävar-muuden keskellä on tarkoitus herättää suomalaiset näkemään mahdollisuuksia sekä valaa us-koa tulevaisuuteen. Vuoden Po-

sitiivisimman Suomalaisen va-linnalla on jo pitkät perinteet. Idean isä on yrittäjä ja luen-noitsija Juhani Töytäri. Vuoden Positiivisin Suomalainen on valittu vuodesta 1993 lähtien.

Elämäntyöpalkintoa ei myönnetä säännöllisesti vuo-sittain, vaan ainoastaan silloin, kun raati kokee, että joku erit-täin varteenotettava henkilö tulee esiin. Vuoden Positiivisin Suomalainen –kunniamainin-nan 23-vuotisen jakohistorian aikana elämäntapapalkinto on myönnetty viisi kertaa.

Kiti Friman

Elämäntyöpalkinto Hannes Hynöselle

Elämäntyöpalkinnon luovuttivat Positiivarit Oy:stä Juuso Töytäri ja Kiti Friman. Keskellä palkittu sotaveteraani Hannes Hynönen. Kuva: Janne Nykänen

Kuolleita

Kalervo Hämäläinen syn-tyi Vesannolla 17.1.1917. Sibe-lius-Akatemiassa opiskelun jälkeen hän toimi vuosikym-menet Karjalan Yhteiskoulun musiikinopettajana ja perus-tamansa Suomi-Pojat ja -tytöt ry:n toiminnanjohtajana. Kuo-ro esiintyi paljon kotimaassa ja ulkomailla. Samainen kuoro esiintyi myös vuoden 1965 It-senäisyyspäivän vastaanotolla, jossa se esitti mm. Ateenalais-ten laulun. Tämä närkästytti ääriliikkeiden edustajia.

Sotaveteraanien ja koko Suo-men kansan tunteita liikutta-nut ja edelleen liikuttava ”Ve-teraanin Iltahuuto” on Kalervo Hämäläisen tunnetuin sanoit-tama ja säveltämä teos. Sitä esi-tetään useimmissa veteraaniti-laisuuksissa ja sen esittäminen jatkunee myös perinneaika-na. Veteraanin Iltahuuto -ka-setti saavutti platinalevyn ra-jan vuonna 1993, kun äänitet-tä oli myyty 25 000 kpl. Äänite oli ensimmäinen platinalevyn saanut singlekasetti Suomes-sa. Jorma Hynnisen, Laivas-ton Soittokunnan ja tuhanteen nousseen Sotaveteraani- ja nii-den perinnekuorojen esitys-tä Veteraanin Iltahuudosta on katsottu yli 1,5 milj. kertaa. Esitys on taltioitu Sotaveteraa-niliiton 50-vuotisjuhlavuoden tapahtumiin liittyneessä Suo-mi on hyvä maa -konsertissa 3.11.2007.

Kalervo Hämäläiselle myön-nettiin kamarineuvoksen arvo 1972 ja Vapaudenristin IV luo-kan kunniamerkin hän sai 2005.

Markku Seppä

Kalervo Hämäläinen 1917-2015

Pyydän lukijoilta apua tämän hankkeen onnistumisessa. Tunnetteko tai tiedättekö vie-lä elossa olevia henkilöitä, jot-ka ovat olleet siunaamassa so-tavainajia, vieneet viestiä kaa-tumisesta tai olleet pro Patria -muistotauluhankkeissa aktii-visesti mukana?

Olen kiitollinen aiheeseen liittyvistä yhteydenotoista!

Vesa Saarinen Niittykummuntie 11, Espoo

s-posti: saarinen.vesa@hotmail.fi

Suomen sodanjohto päät-ti talvisodan aikana, että

kaatuneet siirretään haudat-tavaksi kotiseutunsa hautaus-maille. Näin sankarihautajai-set pystyttiin järjestämään ko-tiseudulla ja sodan uhrit jäivät konkreettisesti lähelle kotiaan ja läheisiään. Voi sanoa, että tämä käytäntö oli poikkeuk-sellista ja muissa sotaa käyvis-sä maissa ei tätä tapaa nouda-tettu samalla perusteellisuu-della.

Suomen Aseveljien Liiton aloitteesta perustettiin vuon-na 1943 Kaatuneiden Muis-

Käy katsomassa Sotaveteraaniliiton

internet-sivut ja facebook.

www.sotaveteraaniliitto.fi

https://www.facebook.com/sotaveteraaniliitto

74/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 2015

Julkaisemme keskeiset tiedot Valtiokonttorin kokoamista

tilastoista rintamaveteraanien kuntoutuksesta vuodelta 2014 kunnittain/kuntayhtymittäin.

Veteraanien kuntoutukseen osallistuminen nousi edellises-tä vuodesta ja myös kuntoutus-varoja palautettiin vähemmän.

Laadullisella puolella laitos-kuntoutusjaksojen keskimitta nousi 12 vuorokauteen ja avo-kuntoutusjaksojen määrä vä-häisesti.

Aineisto on jaoteltu sotave-teraanipiirien mukaan. Ensim-mäinen on aakkosjärjestyksen

laitosk. avokunt. avokunt. veter. palautuskuntoutuk-

seen laitos-

kunt.avo-

kunt.kust. laitos-

kunt.kust. kesto osall. euroa

Piiri yksikkö oikeutetut kertaa vrk jaksoa €/veteraani kesto vrk €/veteraani kertaa kunt. %EK Eksote 895 120 1486 472 2 450 12,4 1 510 17,3 66,1EK Imatra 227 34 396 186 2 325 11,6 743 12,3 96,9EP Teuva 29 4 49 7 2 619 12,3 1 302 7,0 37,9 6 301EP Kaksineuvoinen 96 12 91 36 3 054 7,6 933 13,3 50,0EP Suupohjan peruspalv. 34 5 106 15 4 146 21,2 1 131 19,3 58,8 23 205EP Järvi Pohjanmaa 69 22 230 25 1 926 10,5 465 7,0 68,1EP Lapua 48 5 50 29 1 678 10,0 1 010 14,5 70,8 12 576EP Kuusiokuntien tk 134 19 184 82 1 772 9,7 925 9,3 75,4EP Seinäjoki 215 39 389 124 1 800 10,0 831 11,5 75,8 7 403EP Kauhajoki 84 15 170 50 2 161 11,3 921 16,5 77,4EP JIK 161 21 294 120 2 613 14,0 744 8,7 87,6 4 034HKI Kauniainen 78 7 110 30 2 171 15,7 1 459 19,6 47,4 3 592HKI Vantaa 450 98 1120 147 2 144 11,4 1 555 16,6 54,4HKI Espoo 812 148 1890 313 2 268 12,8 1 380 14,5 56,8HKI Helsinki 2710 484 5889 1100 2 329 12,2 927 13,8 58,5KAI Kainuun maakunta 821 228 2 537 284 2 103 11,1 647 11,1 62,4KAI Puolanka 85 13 158 46 2 110 12,2 683 14,3 69,4 15 327KH Forssan seudun ty 217 46 532 15 2 229 11,6 3 011 13,4 28,1 30 251KH Akaa 86 16 180 43 1 928 11,3 809 14,7 47,3 2 401KH Hämeenlinna 391 81 985 107 1 927 12,2 1 338 16,8 48,1 32 306KH Janakkala-Hattula 130 34 414 32 2 395 12,2 1 319 13,3 50,8KH Somero 65 17 182 25 2 284 10,7 1 107 9,4 64,6KP Kalajoki 61 18 179 16 1 868 9,9 1 244 23,3 55,7KP Kallio 120 50 514 18 1 742 10,3 813 10,0 56,7KP KP:n peruspalvelu ky 72 27 357 15 2 715 13,2 756 11,0 58,3KP Kokkola 184 51 498 63 1 975 9,8 1 395 15,5 62,0KP PPKY Selänne 88 25 295 37 2 261 11,8 958 16,6 70,5KP Perho 13 5 27 9 1 038 5,4 1 253 19,6 107,7KS Viitasaari 54 11 118 22 1 971 10,7 1 646 20,3 61,1KS Keski-Suomen seut tk 220 46 542 90 2 274 11,8 759 13,6 61,8 17 206KS Jämsä 137 27 340 35 2 124 12,6 216 23,0 64,4KS Pihtipudas 17 5 58 6 2 334 11,6 568 13,3 64,7KS Saarikka 108 15 194 63 2 427 12,9 778 15,5 72,2 7 543KS Äänekoski 82 29 359 34 2 583 12,4 1 399 25,6 76,8KS Jyväskylän yta 506 168 1955 289 2 306 11,6 828 11,6 90,3 KS Kinnula 6 2 19 4 2 025 9,5 327 9,5 100,0KYM Hamina 228 77 956 29 2 522 12,4 2 090 7,4 46,5 KYM Pyhtää 34 2 34 16 3 489 17,0 1 461 22,0 52,9KYM Kouvola 625 114 1454 276 2 556 12,8 1 096 17,0 62,4KYM Kotka 451 84 1034 257 2 358 12,3 919 16,7 75,6KYM Virolahti 77 7 96 78 2 549 13,7 747 12,0 110,4KYM Miehikkälä 42 9 118 44 2 666 13,1 515 8,0 126,2LAH Päijät-Hämeen soster ky

Aava281 39 468 135 2 354 12,0 1 382 18,4 61,9 4 670

LAH Heinola 117 17 186 56 2 032 10,9 1 102 15,6 62,4LAH Oiva 169 20 240 117 2 309 12,0 1 098 17,1 81,1 19 875LAH Lahti 528 59 647 465 2 204 11,0 799 18,3 99,2LAP Keminmaa 49 15 156 4 1 795 10,4 991 16,0 38,8 11 111LAP Kolari 17 7 68 1 1 893 9,7 180 3,0 47,1LAP Utsjoki 6 2 20 1 1 717 10,0 103 6,0 50,0LAP Muonio-Enontekiö 33 6 70 14 2 310 11,7 787 15,6 60,6LAP Inari 44 7 70 21 1 767 10,0 860 16,7 63,6 5 785LAP Rovaniemi 651 179 2704 238 3 041 15,1 1 302 22,1 64,1LAP Ylitornio 54 19 212 17 2 106 11,2 1 495 8,3 66,7LAP Salla 98 17 170 52 1 729 10,0 1 437 15,8 70,4LAP Tornio 177 71 1111 54 3 214 15,6 740 9,3 70,6LAP Pello 35 11 126 14 1 968 11,5 740 14,4 71,4LAP Kemijärvi 184 35 350 109 1 849 10,0 806 10,8 78,3 29 982LAP Kittilä 60 17 238 30 2 284 14,0 593 15,0 78,3LAP Kemi 192 53 857 112 2 817 16,2 998 17,1 85,9 LAP Ranua 65 6 70 51 2 263 11,7 1 541 16,3 87,7 17 771LAP Tervola 52 16 170 30 1 931 10,6 518 1,7 88,5LAP Pelkosenniemi-Savukoski 36 2 20 30 1 952 10,0 941 15,1 88,9LAP Posio 76 15 174 58 2 240 11,6 516 10,0 96,1 16 566LAP Sodankylä 95 19 229 81 2 326 12,1 502 10,5 105,3PIR Juupajoki 9 2 24 1 2 570 12,0 2 896 15,0 33,3 PIR Tampere 916 217 2530 139 1 741 11,7 605 22,3 36,6 53 209PIR Valkeakoski 108 22 215 24 1 864 9,8 1 387 13,5 42,6 15 030PIR Pirkkala 65 12 121 22 1 905 10,1 1 182 16,8 52,3 6 629PIR Urjala 21 3 30 10 2 099 10,0 1 179 20,4 53,8PIR Kihniö 12 1 10 9 1 733 10,0 734 9,9 55,0PIR Mänttä-Vilppula 70 22 228 17 1 923 10,4 759 13,2 55,7PIR Kangasala kty 133 15 178 109 2 166 11,9 592 9,4 56,1 16 595PIR Sastamala 160 26 287 65 1 420 11,0 1 272 20,2 56,9PIR Lempäälä 51 5 54 42 1 954 10,8 1 280 18,1 58,5PIR Ikaalinen 26 5 54 9 2 060 10,8 786 13,1 60,5 4 264PIR Nokia 91 20 248 37 2 505 12,4 881 13,0 62,6 3 976PIR Ylöjärvi 73 14 180 32 2 440 12,9 1 310 18,4 63,0PIR Parkano 33 9 110 30 1 763 12,2 634 7,7 66,1PIR Hämeenkyrö 46 9 73 30 1 826 8,1 920 20,3 69,0PIR Virrat ja Ruovesi 87 11 110 47 1 788 10,0 1 188 17,2 95,0 4 275PK Liperin sosterv. 60 8 89 22 2 158 11,1 1 526 24,0 50,0PK Joensuu 632 121 1452 254 2 344 12,0 1 132 15,2 59,3 9 505PK Lieksa 147 29 333 69 2 259 11,5 1 238 19,8 66,7 1 773PK Juuka 30 5 49 15 1 647 9,8 707 17,7 66,7 7 419PK Rääkkylä 21 7 79 8 2 116 11,3 1 364 20,5 71,4PK Nurmes-Valtimo 109 24 240 56 1 908 10,0 775 16,8 73,4 5 574

Etelä-Karjala ja viimeinen on Varsinais-Suomi.

Punaisella merkityt kohdat kaipaavat kunnissa paranta-mista, siniset ovat Valtiokont-torin ohjeistuksen alarajan ylä-puolella.

Tilasto kokonaisuudessaan on Sotaveteraaniliiton internet-sivuilla osoitteessa www.sota-veteraaniliitto.fi

Samaisessa tiedostossa on myös kuntakohtainen tilasto, jossa vähiten varoja kuntoutuk-seen oikeutettua veteraania koh-ti käytettiin Vöyrillä 432 euroa ja eniten Laitilassa 1900 euroa.

Uutta tietoa rintamaveteraanien kuntoutustilastosta 2014

Rintamaveteraaniliiton ja Sotaveteraaniliiton esitys

Kaikki veteraanit samalle viivalle palveluiden saannissaRintamaveteraaniliitto ja Sotaveteraaniliitto esittävät, että sodis-sa vammautumattomille rintamaveteraaneille turvataan kunnal-liset avopalvelut valtion varoilla, jolloin varmistetaan palveluiden saatavuus asuinkunnan taloudellisesta tilanteesta riippumatta ja päästään eroon veteraanien eriarvoisesta kohtelusta kuntien välil-lä. Itsenäisyyden juhlavuosi 2017 on käytännössä viimeinen mah-dollisuus veteraanihuollon laadulliseen kohentamiseen.

Vuoden 2017 alussa palveluja tarvitsevien rintamaveteraanien määrä Suomessa on runsas 10 000. Esitetyn palvelupaketin hinta on noin 8 000 euroa/veteraani. Mikäli kaikki etuuteen oikeutetut käyttäisivät täysimääräisesti palveluja, siihen tarvittaisiin noin 90 milj. euroa. Perustellusti voidaan arvioida, että noin puolet etuu-teen oikeutetuista käyttäisi palveluja täysimääräisesti. Kunnat jär-jestävät jo osittain näitä palveluja, mikä pienentää lisävarojen tar-vetta.

Palveluihin oikeutettujen veteraanien määrä pienenee nopeas-ti. Kahdessa vuodessa veteraanien määrä vähenee 40 %.

Sotiemme veteraaneja on keskuudessamme noin 24 000. Kor-keasta iästään (keski-ikä 91 v) huolimatta veteraanit haluavat edelleen asua kotona. Toimintakyvyn heikkeneminen on suurin kotona selviytymistä heikentävä tekijä. Veteraanin kotona selviy-tymistä voidaan tukea kuntoutuksella ja palveluilla. Sotilasvam-malaki turvaa sotainvalidien tarvitsemien palveluiden saatavuu-den.

Suomen Sotaveteraaniliitto ry Rintamaveteraaniliitto ry

Rintamaveteraanien kuntoutuksen tarkastelua 2014

Suomen Veteraaniliittojen valtuuskunnan edustajat tapasivat per-he- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan. Tapaamiseen osallistui-vat (vas.) ministerin erityisavustaja Eeva Salmenpohja, Finn-Göran Wennström, Juhani Saari, pöydän päässä ministeri Juha Rehula, Vevan puheenjohtaja Matti Louekoski, Seppo Savolainen ja Tero Tuomisto. Kuva: Markku Seppä

4/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 20158

laitosk. avokunt. avokunt. veter. palautuskuntoutuk-

seen laitos-

kunt.avo-

kunt.kust. laitos-

kunt.kust. kesto osall. euroa

Piiri yksikkö oikeutetut kertaa vrk jaksoa €/veteraani kesto vrk €/veteraani kertaa kunt. %PK Tohmajärvi 32 12 130 14 2 090 10,8 1 340 20,4 81,3PK Kitee 70 7 74 51 1 988 10,6 893 15,8 82,9PK Ilomantsi 145 26 307 96 2 309 11,8 941 16,0 84,1PK Polvijärvi 29 4 41 24 1 671 10,3 800 17,7 96,6PP Muhos 54 12 116 18 1 256 9,7 1 280 18,0 55,6 10 096PP Oulainen 35 15 128 5 1 678 8,5 869 13,0 57,1PP Raahen seutu 185 37 458 75 2 409 12,4 1 224 21,9 60,5PP Oulunkaaren ky 246 37 354 135 1 655 9,6 1 110 15,5 69,9PP Siikalatva 43 4 49 29 2 207 12,3 784 9,3 76,7 6 888PP Kempele 44 6 60 29 1 637 10,0 910 10,2 79,5PP Hailuoto 10 2 24 6 2 257 12,0 368 10,3 80,0PP Taivalkoski 73 26 260 35 1 349 10,0 1 120 18,0 83,6PP Haapavesi 28 13 102 12 1 381 7,8 801 10,8 89,3 1 556PP Liminka 11 2 17 8 1 613 8,5 787 13,8 90,9PP Kuusamo 292 29 290 238 2 210 10,0 910 13,1 91,4 89 546PP Tyrnävä 12 0 0 11 0 0,0 974 11,2 91,7PP Lumijoki 12 0 0 11 0 0,0 974 11,4 91,7PP Pyhäntä 3 1 10 2 1 896 10,0 1 093 12,0 100,0PP Oulu 975 136 1 709 1 268 1 816 12,6 497 8,6 144,0PS Ylä-Savon sote 226 83 1028 19 2 473 12,4 767 12,1 45,1 10505PS Lapinlahti 63 16 198 18 2 475 12,4 729 10,4 54,0PS Kuopio 456 91 963 167 1 828 10,6 1 073 16,5 56,6 24 582PS Pohjois-Savon sote 203 45 517 70 2 131 11,5 920 16,9 56,7 2 359PS Tuusniemi 17 3 30 7 1 706 10,0 1 132 16,0 58,8PS Sisä-Savo 92 7 63 55 1 601 9,0 1 188 20,9 67,4 9 421PS Heinävesi 33 4 48 19 2 064 12,0 1 010 7,8 69,7 15 759PS Siilinjärvi 52 19 246 22 2 471 12,9 1 845 32,0 78,8SAT Lavia 10 3 38 1 2 495 12,7 975 20,0 40,0 10 996SAT Eura 67 21 249 6 2 266 11,9 356 7,8 40,3SAT Säkylä-Köyliö 44 7 100 14 2 650 14,3 868 18,9 47,7 8 581SAT Pohjois-Satak. Kankaanpää 107 28 343 27 2 260 12,3 808 16,0 51,4SAT Rauma 196 48 552 82 2 272 11,5 578 16,4 66,3SAT Keski-Satakunnan seututerv 180 48 589 102 2 481 12,3 518 9,7 83,3 31 425SAT Porin ptk 420 55 860 312 3 410 15,6 612 8,0 87,4SAT Huittinen 49 8 96 35 2 246 12,0 529 11,3 87,8 2 216SS Mäntyharju 41 6 80 12 3 448 13,3 1 716 28,3 43,9 8 698SS Itä-Savon shp 273 66 804 54 2 319 12,2 1 224 17,1 44,0SS Mikkelin seutu 305 37 531 102 3 168 14,4 1 472 17,3 45,6SS Varkaus 116 30 352 26 2 275 11,7 1 227 16,8 48,3SS Juva 40 12 128 8 2 232 10,7 760 15,4 50,0SS Pertunmaa 15 5 65 5 2 495 13,0 2 016 30,0 66,7SS Joroinen 27 1 14 17 3 469 14,0 1 526 18,5 66,7 2 323SS Kangasniemi 28 5 58 14 2 062 11,6 687 11,4 67,9 3 346SS Pieksämäki 119 30 442 98 2 760 14,7 657 10,3 107,6SÖD Åland 156 5 86 27 2 948 17,2 2 618 10,4 20,5 49 826SÖD Sibbo 59 7 82 18 3 858 11,7 933 11,4 42,4SÖD Kemiönsaari 73 14 156 17 1 675 11,1 543 19,7 42,5 29 169SÖD Parainen 98 10 100 34 1 689 10,0 922 21,3 44,9 29 040SÖD Kirkkonummi 55 3 49 23 3 117 16,3 1 107 23,0 47,3 12 627SÖD Hanko 41 3 45 20 3 041 15,0 893 12,1 56,1 7 930SÖD Raseborg 182 19 207 100 1 737 10,9 1 296 17,0 65,4SÖD Inkoo 21 1 10 13 1 641 10,0 1 188 18,9 66,7SÖD Siuntio 22 2 20 22 1 693 10,0 1 358 21,2 109,1 3 173SÖD Loviisan seudun tervey 119 21 234 114 2 114 11,1 468 9,1 113,4 6 778UU Pornainen 15 1 14 6 2 947 14,0 1 250 24,5 46,7UU Askola 16 0 0 8 0 0,0 940 10,0 50,0 UU Nurmijärvi 84 15 171 28 2 318 11,4 660 9,0 51,2 16 550UU Mäntsälä 67 8 84 27 1 915 10,5 1 285 18,0 52,2 8 182UU Kerava 96 12 148 42 2 191 12,3 1 267 16,8 56,3UU Perustky Karvainen 132 40 596 41 2 920 14,9 1 434 20,8 61,4 8 656UU Tuusula 72 17 179 31 2 215 10,5 883 14,6 66,7UU Järvenpää 85 12 141 50 2 034 11,8 890 13,6 72,9UU Hyvinkää 214 33 346 181 1 948 10,5 535 7,1 100,0UU Porvoo 180 10 94 183 1 710 9,4 662 9,6 107,2 18 187UU Riihimäki + 2 216 30 344 206 2 144 11,5 442 6,7 109,3 23 375UU Lohja 175 41 477 183 2 198 11,6 943 16,2 128,0VAA Vöyri 25 4 50 0 2 699 12,5 0 0,0 16,0 8 256VAA Kaskinen 5 2 16 0 1 448 8,0 0 0,0 40,0VAA Kruunupyy 40 14 160 4 2 220 11,4 1 525 25,8 45,0VAA Vaasan alueterv. 273 44 555 108 2 267 12,6 1 435 19,6 55,7VAA Nykarleby 23 9 98 4 1 973 10,9 156 2,8 56,5VAA Närpes hälso 69 19 190 35 2 004 10,0 631 14,8 78,3 7 659VAA Kristinestad 48 22 235 16 2 040 10,7 744 9,3 79,2 9 189VAA Jakobstads … 112 38 421 77 1 822 11,1 368 6,2 102,7VAA Korsholm 52 10 108 46 2 013 10,8 391 6,1 107,7 VAA Malax-Korsnäs hälso 54 16 168 62 2 258 10,5 248 5,8 144,4VS Turku 888 72 831 110 2 166 11,5 5 320 26,6 20,5VS Loimaa 136 40 534 22 2 649 13,4 978 14,2 45,6VS Pöytyän kty 55 7 80 22 2 179 11,4 1 342 17,4 52,7VS Uudenkaupungin yta 129 23 318 46 2 749 13,8 1 328 20,3 53,5 5 827VS Kaarina 108 21 307 40 2 600 14,6 925 16,0 56,5VS Härkätien kty 104 20 242 47 2 356 12,1 854 13,0 64,4VS Salo 269 30 378 156 4 128 12,6 859 15,7 69,1 1 048VS Laitila 29 11 162 12 3 347 14,7 1 524 19,8 79,3VS Naantali 85 15 188 46 2 357 12,5 626 10,9 71,8VS Ppky Akseli 78 18 223 46 2 581 12,4 542 12,5 82,1 2 570VS Paimio Sauvo 64 12 157 43 2 515 13,1 644 11,3 85,9 5 738VS Raisio 136 32 395 95 2 317 12,3 304 7,4 93,4 2 747

27 319 5 289 63 561 13 196 2 282 12,0 963 14,0 67,7 890 978

Valtion talousarvioesi-tys vuodelle 2016 on jälleen muistutus sii-

tä, että toiveikkuus veteraani-kuntoutusmäärärahojen pysy-misestä nykyisellä tasolla oli ennenaikaista. Valtiovarain-ministeriön julkaisema ta-lousarvioesitys vuodelle 2016 (14.8.2015) esittää rintamavete-raanien kuntoutukseen ja pal-veluihin 25,3 miljoonaa euroa, jolloin leikkaus olisi n. 5 mil-joonaa euroa. Useat yhteis-työtahot ovat pyrkineet vai-kuttamaan tavoitteeseen, jos-sa määrärahojen taso säilyisi nykyisellä tasolla lähivuodet. Myös poliittinen ilmapiiri on antanut lupauksia siihen suun-taan, että veteraaneille suun-nattu määräraha varmistaisi kuntoutuksen ja palvelut niitä tarvitseville, mutta tämä esitys vesittää toteutumiselta pohjaa. Jälleen!

Valtion talousarvioesityk-sessä vuonna 2016 rintamave-teraanien määräksi on arvioi-tu yhteensä 17 600. Talousar-vioesityksen pohjana käytetään veteraanien määrässä arviota, joka lähinnä vastaa loppuvuo-den 2016 tilannetta ja on siis to-dellisuutta pienempi siinä vai-heessa, kun määrärahoja mak-setaan kunnille.

Vuodelle 2015 rintamavete-raanien kuntoutusmäärärahat olivat talousarviossa yhteen-sä 30,6 milj. euroa, josta varat-tiin 10 milj. euroa käytettäväk-si kotiin vietäviin palveluihin. Määrärahalla ei voitu toteuttaa kuntoutusta kaikille sitä tar-vitseville ja elokuun loppuun mennessä oli 125 kuntaa teh-nyt lisämääräraha-anomuksen Valtiokonttorille kuntoutuksen osalta ja palveluihin osoitettua lisämäärärahaa haki puoles-taan 137 kuntaa tai kuntayhty-mää. Kuntoutukseen jaettava lisämääräraha on 1 928 060 eu-

roa ja kotiin vietäviin avopalve-luihin 1 398 074 €.

Kaikkien edun mukaista oli-si, että veteraaniaikakauden loppuvuosiksi löydettäisiin yh-teinen näkemys. Arvioon mää-rärahojen riittävyydestä tuli-si kuulla palautetta kunnista ja perusteluista riittävän määrä-rahan tason säilymiseksi. Vaik-ka luonnollinen poistuma vä-hentää etuuksiin oikeutettujen veteraanien määrää, niin kun-touttavien kuntoutuspalvelu-jen tarve kasvaa ja tarvitaan yhä enemmän riittävän pitkiä ja monimuotoisia kuntoutus-jaksoja, jotta niillä olisi vaikut-tavuutta toimintakyvyn säily-miselle. Samoin monipuolisten kotona selviytymistä tukevien palvelujen avulla voidaan pe-rustellusti edesauttaa kotona selviytymistä.

Kunnissa ei voida tehdä kuntoutus- ja palvelusuunni-telmia perustuen todettuun tarpeeseen ensi vuodelle, kos-ka määrärahan leikkaus to-teutuessaan vie suunnittelulta pohjan. Veteraanien omaa pet-tymystä ei voida edes julki kir-joittaa, kun hänelle kerrotaan, että valitettavasti jonot kuntou-tukseen kasvavat ja jäät odotte-lemaan tulevaa.

Mutta toivotaan, että talous-arvio on esitys, joka muuttuu, kun eduskunta on käsitellyt vuoden 2016 talousarvion. Me edunvalvontajärjestönä yhdes-sä kuntien ja muiden yhteis-työtahojen kanssa lähdemme liikkeelle siitä, että määräraha pysyy vähintään vuoden 2014 tasolla ja se on 36,6 milj. eu-roa. Eduskunnan juhlaistun-non 5.12.2012 lausuma; riittävä määräraha rintamaveteraanien kuntoutukseen kehyspäätök-sessä 2014-2017 antanee tähän myös oikeuden.

Anni Grundström

Kuntoutus ja palvelut - vain juhlapuhettako?

Luotettavaa tietoa terveydestä ja sairauksista kaikille suomalaisille »

94/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 2015

Aiemmin keväällä Lou-nais-Suomen aluehal-lintoviraston veteraa-

niasiain neuvottelukunta sel-vitti, miksi Varsinais-Suomen kunnissa jää valtion myöntä-miä määrärahoja kuntoutuk-seen ja kotipalveluihin käyt-tämättä. Neuvottelukunnan tavoitteena oli tutkia, kuinka määrärahojen käyttöä voitai-siin tehostaa.

Ongelmia kunnissa oli vaih-televasti. Toisissa palveluille ei ollut riittävästi hakijoita, toi-sissa veteraanit eivät käyttäneet jo myönnettyä rahaa kokonai-suudessaan. Loimaan vanhus-työn ohjaajan Kaija Muhosen mielestä määrärahojen käyt-tö riippuu pitkälti siitä, missä määrin palveluista saa tietoa ja miten niitä tarjotaan. Muhosen mukaan kaikki veteraanit eivät osaa hakea oikeanlaista tukea itse.

– Moni veteraani ajattelee, että ei jaksa lähteä kuntoutuk-seen. Sitten ei lähdetä. Meillä on kuitenkin tarjottu esimer-

kiksi fysioterapiaa kotikäyntei-nä. Joillekin veteraaneille koti-käynti on edellytys kuntoutuk-sen toteutumiselle, Muhonen kertoo.

Loimaalaista työtäLoimaa oli yksi kunnista, joissa kaikki myönnetyt rahat käytet-tiin veteraanien hyväksi, mu-kaan lukien saadut lisämäärä-rahat. Johtava syy tälle onnis-tumiselle on Kaija Muhosen tekemä palveluohjaustyö.

Muhonen on alkujaan Urja-lasta, mutta hän on ollut Loi-maalla virassaan jo yli 30 vuot-ta. Pitkän urankin jälkeen hän kokee työnsä yhä sopivan haas-teelliseksi ja monipuoliseksi.

– Työ on muuttunut tänä ai-kana paljon, mutta niin olen minäkin, Muhonen pohtii.

Muhonen on suurilta osin vastuussa Loimaan vanhuspal-velujen ohjaamisesta. Hänen it-senäinen asemansa onkin an-tanut hänen soveltaa varsin ih-misläheistä otetta työssään.

– Tunnen asiakkaat ja yh-

teistyötahot hyvin, joten pal-veluohjausta tulee tehtyä aika luontevasti, sanoo Muhonen.

Kuuntelemalla apuaMuhonen selventää, että van-hustyötä tuetaan paljon myös Loimaan kaupungin puolesta, veteraaneja on noin 130. Heille kaupunki tarjoaa mm. lyhytai-kaishoitojaksoja.

Muhonen pyrkii ohjamaan asiakkaitaan jatkohoitoihin ja kuntoutuksiin aina, kun mah-dollista.

– Hoitoja pohditaan veteraa-nien kanssa yhdessä. Pyrin sil-loin kuuntelemaan heitä niin, että heidän tarpeensa tulisivat todella huomioiduiksi, Muho-nen kertoo.

Muhosen henkilökohtainen lähestymistapa selittää osal-taan, miksi Loimaalla rahat tu-levat tehokkaasti käytetyiksi.

– Joissain kunnissa tuet jae-taan veteraanien kesken täy-sin tasapäisesti, mikä on melko hassua. Silloin toimintaa ei oh-jaa enää yksilön aito tarve.

Esimerkillistä palveluohjausta Loimaalla

teella kotiin on mahdollista an-taa apua noin 22 tuntia edun-saajaa kohti. Vaikka palvelun myöntäminen perustuukin tarvearvioon, ei sillä saavute-ta monipuolista palvelutarjon-taa veteraaneille. Lisää määrä-rahaa tarvittaisiin vähintään 8 000 euroa.

Viitasaaren kaupungin alu-eella toimivan veteraanijärjes-tön omat varat on käytetty lop-puun, joka vaikuttaa suoraan alueen veteraanien palvelujen saantiin. Veteraanijärjestöllä

Kuntoutusmäärärahaa on supistettu vuodesta 2014, mikä nostaa lisä-

määrärahantarpeen 24 400 eu-roon. Veteraanien toimintakyky heikkenee koko ajan, joka aihe-uttaa sen, että kuntoutuspalve-luilla tulee olemaan entistä suu-rempi merkitys kotiin annetta-vien avopalveluiden rinnalla.

Kotiin vietävien avopalvelui-den osalta määrärahaa on käy-tettävissä koko vuodelle 436,55 € veteraania kohti. Paikallisten yrittäjien tuntihintojen perus-

Viitasaarella määrärahat loppuneet

Kotona jaksaminenMuhosen mukaan tärkeintä, mitä määrärahoilla voidaan tarjota, on tukea kotona asu-miseen. Useimmat veteraa-nit tarvitsevat henkilökohtais-ta hoivaa, johon Muhonen eri-tyisesti toivoisikin lisää varoja käytettäväksi. Avustaminen voi kuitenkin tarkoittaa myös pe-suapua, ateria-apua, ulkoilua tai kuljetusta.

Kun kotihoivaa hankitaan yksityisen palvelun kautta, ve-teraanin luona käy säännölli-sesti sama hoitaja. Muhosen mielestä säännöllisyys on etu, koska tällöin läheinen hoito-suhde pääsee muodostumaan.

– Moni veteraani on itse ra-kentanut kotinsa ja itse raivan-nut peltonsa. Siksi yritetään en-sin tehdä kaikki sen puolesta, että kotona pärjättäisiin, Mu-honen sanoo.

Miksei muuallakin?Kaija Muhonen on saanut Loi-maan veteraanipalvelut toimi-maan, koska hän tuntee loi-

maalaiset avunsaajat ja osaa lähestyä heitä. Työstään vete-raanien asioiden hoitamisessa hänelle on myönnetty Sotave-teraaniliiton ansiomitali viime maaliskuussa.

Muhonen uskoo, että hänen lähestymistapaansa vanhus-työhön voitaisiin soveltaa suu-remmillakin paikkakunnilla. Kyse on ennen kaikkea kuunte-lemisesta.

– Varmasti siihen pystyttäi-siin muuallakin. Minä hoidan veteraanien palveluohjausta täällä yksin, mutta isoissa kau-pungeissa voidaan esimerkiksi jakaa tehtäviä alueittain, Mu-honen esittää.

Veteraa ni mää rä ra hojen ohella Muhonen toivoo erito-ten, että 10 prosentin sotainva-lidit ja rintamaveteraanit sai-sivat yhtäläisesti tukea samoin kuin muut sotainvalidit. Toi-ve on niinkin myötätuntoiselta ihmiseltä täysin odotettu.

Teksti: Valtteri Leinonen

on paikallisen yrityksen kans-sa sopimus kotihoitopalvelusta, joka varojen puuttuessa uhkaa nyt loppua. Palvelu on ollut ko-tiin vietävää avopalvelua, joka on tukenut kotona asumista sekä veteraanien että kunnan näkökulmasta hyvin.

Veteraanien toimintakyky on heikentynyt entisestään ja kotona asumisen tukeminen on ensisijainen vaihtoehto, jota myös kunnan palvelustrategi-assa painotetaan. Tähän asti on käytetty kotiin vietäviin avo-

palveluihin myönnettyä mää-rärahaa enimmäkseen siivous-palveluun ja kuljetuspalveluun, mutta myös jonkin verran ate-riapalveluun, pesuapuun ja muuhun kodinhoidolliseen apuun. Tukipalvelut eivät enää riitä, vaan tarvitaan entistä enemmän panostusta toimin-takykyä tukevaan työhön yksi-

löllisen palvelutarpeen arvioin-nin kautta.

Mikäli halutaan todella pa-nostaa veteraanien tukemiseen, nykytasoiset määrärahat ovat auttamatta liian pienet.

Marja Laurila Vt. perusturvan toimialajohtaja

Viitasaaren kaupunki

Viitasaarella on 45 rintamaveteraanien palveluihin oikeutettua veteraania. Määräraha rintamaveteraanien kuntoutukseen 2015 oli 35 228,54 €.Määräraha kotiin vietäviin avopalveluihin oli 19 644,65 €.

Sotaveteraaniliiton jäsenrekisteristä jäse-nen on mahdollista tarkistaa omat tietonsa ja muuttaa virheellisiä tietoja. Jäsenrekiste-rissä on sotaveteraaniyhdistysten jäsenten tiedot, joita käytetään mm. Sotaveteraa-ni-lehden postitusta varten. Jäsentietoihin toivomme tallennettavan myös GSM-nu-meron ja sähköpostiosoitteen. Liitto lähet-tää sähköpostiosoitteen omaaville tärkeitä viestejä.

Näin pääset muuttamaan tietojasi:– Siirry Sotaveteraaniliiton

internet-sivulle www.sotaveteraaniliitto.fi– Klikkaa oikealta ylhäältä kohdasta Jäsenrekisteri

– Laita kohtaan jäsennumero jäsennume-rosi, jonka löydät juuri tulleesta lehdes-täsi nimesi yläpuolelta (seitsemän nu-meroa)

– Laita kohtaan postinumero postinume-rosi ja paina kirjaudu sisäänNyt näet tällä hetkellä olevan tietosisäl-

lön. Paina muokkaa painiketta. Tee korja-ukset ja paina Tallenna tiedot. Palaa alkuun oikealla ylhäällä olevasta ruudusta Kirjau-du ulos.

Tiedot välittyvät liiton jäsenrekisterin-hoitajalle, joka hyväksyy muutoksen.

Lisätietoja: Jäsenrekisterinhoitaja Riina Lillfors, riina.lillfors@sotaveteraaniliitto.fi tai puh. (09) 6126 2015.

Tarkista tietosi jäsenrekisteristä

4/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 201510

Paria poikkeamaa lukuun ottamatta majuri Olli Vuorio teki varsinaisen

työuransa puolustuslaitoksen palveluksessa, sen huolto- ja viestintätehtävissä. Työelämäs-tä vuonna 1982 eläkkeelle jää-tyään hän liittyi Vantaan Sota-veteraaniyhdistykseen sen ak-tiivisesti toimivaksi jäseneksi. Jo 1930-luvulla aloittamaansa valokuvausta hän edelleen har-

rastuksenaan jatkaa ja kokoaa otoksistaan laajoja kuvakansi-oita.

Olli Vuorio syntyi Turussa 6.9.1918 talousmiehenä tunne-tun isänsä perheeseen. Vuon-na 1922 perhe muutti Hel-sinkiin isän tultua valituk-si sanomalehti Uuden Suomen konttoripäälliköksi. Asunnon perhe sai työnantajan omista-masta 4-kerroksisesta puuta-

losta, jossa ei ollut tietenkään hissiä. Pari vuotta myöhemmin perhe muutti omaan kerrosta-lohuoneistoon Helsingin Viis-kulmaan.

Kansakoulun ala-asteen Olli suoritti Punavuoren kansakou-lussa, josta pyrki jo tuolloin ha-luttuun ”Norssiin”, jonne hän ei kuitenkaan tullut valituksi. Ollin oli tyytyminen Koulu-kujan Yhteislyseoon, myöhem-min koulun nimen ja paikan vaihduttua Arkadian Yhteisly-seoon. Ylioppilaaksi kirjoitta-minen kuitenkin siirtyi harras-tuksista ja Talvisodasta johtuen aina vuoteen 1941 asti.

Talvisota syttyiKesken historiantunnin 30.11.1939 vihollisen pommi-tuskoneet iskivät Helsinkiin. Koulun oppilaat ohjattiin nä-kösuojaan Hietaniemen hau-tausmaalle. Hautausmaan taa-ja puusto näkösuojan hyvinkin tarjosi, muistelee Olli Vuorio. Siihen asti koulun oppilaat sai-vat kulkea vain sivuovesta, sen jälkeen myös pääoven käyttö oli sallittua. Pian pommitus-lennon jälkeen koulu tilapäi-sesti suljettiin. Talvisota oli al-kanut.

Ikämiessuojeluskunnan poi-kaosastoon muiden poikien ta-voin Olli myös kuului. Siitä joukosta Olli myös huomattiin ja niin hän pääsi lähetiksi puo-lustusministeriön sähkölabora-torioon.

Asevelvollisuuskutsunnan jälkeen Olli Vuorio sai mää-

räyksen astua varusmiespal-velukseen tammikuun puoli-välissä 1940. Palvelupaikka oli jalkaväen koulutuskeskus Hy-rylässä. Jo helmikuun alus-sa tuli sieltä siirto aliupseeri-koulutukseen Nummenkylään. Koulutus oli lähinnä sulkeis-harjoitusta. Esimerkiksi am-pumaharjoituksia ei järjestetty lainkaan.

Puolivälissä helmikuuta ali-upseerikoulu keskeytettiin ja kurssi siirrettiin Taipaleenjo-elle, jossa joukkueelle jaettiin aseet ja niihin kovat panokset. Kaikkia oppilaita ei siirto kui-tenkaan koskenut, sillä seitse-män heistä ylennettiin korp-raaleiksi ja jätettiin alokkaiden kouluttajiksi. Yksi seitsemästä oli Olli Vuorio ja toinen joukos-ta, myöhemmin radioäänenä tunnetuksi tullut Eero Saaren-heimo. Alokkaiden koulutus-paikka oli Tuusulan Paijalassa.

Upseeriura alkoiToukokuulla 1940 Olli Vuo-rio komennettiin Niinisaloon RUK:n kurssille 47. Kurssi oli poikkeuksellisen suuri, peräti 1500 oppilasta. Kurssi päättyi 6.9.1940, jolloin oppilaat olivat upseerikokelaita ja saivat pala-ta omiin joukkoyksikköihin-sä, paisi Olli, joka jatkoi lukion 8:lla luokalla. Joulukuun puo-livälissä kurssin kokelaat ylen-nettiin vänrikeiksi. Nyt Olli oli lukion ainoa upseeri.

Ylioppilaskirjoitusten jäl-keen 4.6.1941 Olli Vuorio il-moittautui Sulkavalla JR6:ssa

jatkamaan edelleen kesken ol-lutta varusmiespalveluaan. Jat-kosodan syttyessä JR6 marssi rajalle 10.6.1942 suojajoukok-si Ruokolahteen. Joukkueen-johtajana Karjalan kannaksella Olli Vuorio koki sodan karun todellisuuden vuoden 1942 hei-näkuuhun saakka.

Kesken sotavuosien Olli Vuorio pyydettiin ilmoittautu-maan kadettikouluun 1.7.1942 (silloiseen Maasotakouluun) Santahaminaan, jonne hän oli omasta hakemuksestaan tullut valituksi. Maasotakoulusta Olli Vuorio valmistui viestintäup-seeriksi 4.6.1943. Päätöspäivän tilaisuus oli presidentinlinnan valtiosalissa, jossa tasavallan presidentti Risto Ryti nimitti 407 kadettia vakinaisen väen upseereiksi. Sen jälkeen puhui ylipäällikkö marsalkka Man-nerheim.

Koulun jälkeen oli lähtö Au-nuksen Kannakselle VP5:een (viestintäpataljoona), nuorem-maksi upseeriksi. Jatkosodan loppuvaiheessa Puna-armeijan hyökätessä Aunuksessa VP5 vetäytyi Sulkavalle ja Ruoko-lahdelle. Lokakuussa pataljoo-na kuormattiin Savonlinnassa junaan. Meille oli ennakkoon kerrottu, että matkamme suun-tautuu Ilmajoelle, jossa tapah-tuisi kotiuttaminen, kertoo Olli Vuorio. Kesken matkan saim-me kuulla, ettemme menisi-kään Ilmajoelle, vaan Rovanie-melle, Lapin sotaan.

Marraskuun puolivälissä Olli Vuorio komennettiin PM:n

Pitkä työura puolustuslaitoksen palveluksessa

Sotaveteraani Olli Vuorio on vielä 97-vuotiaana virkeä ja hyväkun-toinen. Parvekeilman raikkaudessa on mieluista istahtaa ja kerrata muistikuvia, mitä sitä tulikaan tehneeksi.Kuva: Matti Värri

Insinöörikommodori Klaus Eloranta (1924-2015) syntyi Turussa. Hän liittyi Talvi-sodan aikana Rymättylän Merisuojeluskuntaan. Vas-ta 15 vuotta täyttäneenä, siis alaikäisenä, hän olisi pykälien mukaan kuulunut aseettomaan poikaosas-toon. Koska sellaista osastoa ei pitäjässä ollut, annettiin hänelle kivääri kouraan ja otettiin miesten joukkoon.

Klaus Eloranta muisteleeMiesten joukossa toiminta oli harjoituksia ja vartiotehtä-viä. Tärkein vartioitava koh-de oli pitäjän puhelinkeskus. Tärkeys perustui siihen, että Rymättylän Aaslan saaressa, Karhuvuorella oli lottien il-

Poikanen pomonamavalvontatorni. Tornin pu-helinyhteydet Turun johtokes-kukseen (IVAKiin) kulkivat kunnantalossa olleen keskuk-sen kautta. Yhteys oli suora, eli viestejä ei Rymättylässä erik-seen yhdistetty. Torni oli tär-keällä paikalla seurattaessa ve-näläisten koneiden yrityksiä päästä Viron Paldiskista Tur-kua pommittamaan.

Sanon yrityksiä, koska ne suinkaan eivät aina peril-le päässeet. Ilmavalvonta oli tarkkaa ja Turun ilmatorjunta, panssarilaivojemme tulella täy-dennettynä, oli tehokasta. Pää-sivät kuitenkin liian usein pe-rille ja tekivät kaupungissa pa-haa jälkeä.

Monesti vihollinen, torjun-nan pelossa, pudotti lastinsa jo ennen Turkua. Kotini oli va-

jaat 30 km länsilounaaseen Tu-rusta ja lähettyvillemme putosi pommi-kuormia. Lähinaapu-rin kettutarhan aita rikkoutui ja ketut pääsivät karkuteille.

Olimmekohan me jonkinlai-sella lähestymislinjalla, koska sama tarha vaurioitui myös jat-kosodan aikana?

Lotat ilmavalvonnassaTornien miehitys oli yleen-sä lottia ja pitäjän omia tyttä-riä. Mukana oli myös runsaas-ti pikkulottia. Homma ei suin-kaan ollut vaaratonta. Tornit olivat selvästi näkyvä kohde ja vihollinen tiesi niiden tärke-yden. Alas tornista ei sopinut juosta, kun naapurin kone tuli näkyviin.

Karhuvuoren torni on v. 2004 talkoovoimin ja lahjoitus-varoin rakennettu samalle pai-kalle ja samannäköiseksi. Se on Rymättylä-seuran hoidossa ja vastuulla. Näkymät saaristo-maisemaan ovat hienot ja tor-

15-vuotias Klaus Rymättylässä Talvisodan sytyttyä 1939.

nissa on alkuperäisen tehtävän edellyttämää, lahjoitettua lait-teistoa. Metsä on Karhuvuorel-la kasvanut ja haittaa parhaita näkymiä.

Ilmavalvontaa pitkin saaristoaIlmavalvonta jatkui, vaikka Talvisota loppui. Karhuvuoren tornia vastaavia torneja oli saa-ristossa useita, toinenkin Ry-mättylässä, Pyytin saarella.

Kesällä 1940, eli välirauhan aikana, sain suojeluskunnas-ta pyynnön lähteä vartiopääl-liköksi tuohon torniin. Eihän minulla mitään koulutusta tai kokemusta moiseen tehtävään ollut.

Noina vuosina oli tapana tehdä, mitä pyydetään, eikä ryhtyä selittelemään, ja näin

114/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 2015

Juhlapuheen Sotaveteraanien itsenäisyyspäivän juhlas-sa 2013 Vantaalla piti majuri Olli Vuorio.Kuva: Olli Vuorion albumi

Olli Vuorio Vantaan Hämeenkylän koulussa puhumassa oppilaille aiheesta: ”Elämä etulinjassa”.Kuva: Olli Vuorion albumi

viestintäosasto 1:een Mikkeliin ja sieltä parin viikon kuluttua Viestintäosasto 111:een Hel-sinkiin. Sodan viimein päätty-essä ei Olli lähtenytkään sivii-liin, vaan jäi upseerina edelleen puolustuslaitoksen palveluk-seen. Upseerin työura oli saa-nut alkunsa.

Sotilaskin kaipaa perhe-elämääOlli Vuorio meni naimisiin nei-ti Eila Vuoriston kanssa vuon-na 1945. Eilan Olli oli ensim-mäisen kerran tavannut Ää-nislinnassa Eilan ollessa siellä lottana. Perheeseen syntyi kak-si tyttöä, Leena 1948 ja Terhi 1956.

Avioliitto kuitenkin päättyi eroon vuonna 1979. Olli Vuo-rio solmi uuden avioliiton Au-nen kanssa vuonna 1980. Tämä liitto päättyi Aunen sairau-den seurauksena hänen kuole-maansa.

Vaihteleva työ – palveluyksiköt vaihtuivatViestintäosastolta työ puo-lustuslaitoksessa jatkui ensin Viestikoulussa Hämeenlinnas-sa vuodet 1945 -1947. Sieltä tuli pakkosiirto Riihimäelle vies-tintärykmenttiin, josta edelleen 1958 Huoltokouluun Santaha-minaan opettajaksi. Vuonna 1960 hänet siirrettiin takaisin PE:n taloushuolto-osastolle.

Sotilasarvoltaan monien alempien upseerien ajaessa ni-mityksissä Ollin ohi hän ero-si vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi Maaseudun Autoliiton palvelukseen, mutta hakeutui jo vuonna 1963 takaisin pääesi-

kuntaan huolto-osastolle.Palvelusvuosien aikana Olli

Vuorio oli saanut tasaises-ti ylennyksiä niin, että vuonna 1964 hänet ylennettiin maju-riksi. Majurina hän saikin ha-luamansa tehtävän, kun hänet nimitettiin Kaartin pataljoo-nan huoltopäälliköksi. Peläten mahdollista pakkosiirtoa hän erosi puolustuslaitoksen pal-veluksesta lopullisesti 48-vuo-tiaana 1968. Samana vuonna hän aloitti liike-elämän palve-luksessa tavaratalo Pukevan si-säisenä tarkastajana. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1982.

Aktiivi sotaveteraaniEläkkeelle jäätyään Olli Vuo-rio liittyi jäseneksi Vantaan So-taveteraaniyhdistykseen. Yh-distyksen hallintoon hän ei ole halunnut mukaan, mutta on muutoin ollut toiminnassa hyvin aktiivinen. Esimerkik-si valtakunnallisen Kirkkopy-

hän järjestelytoimikunnassa 1993 Olli oli tiiviisti mukana. Tapahtuman jälkeen ei organi-saatiota purettu, vaan se jäi jat-kamaan järjestöorganisaationa nimellä ”Vetres”. Yhteisön hal-lintoon kuuluu sekä sotavete-raaneja että muita reserviläisiä, siitä nimi ”Vetres”.

Vetres on vetreä toiminnalli-nen yhteisö. 1990-luvulla aloit-tanut seura vastaa yhdistyksen puolesta monien tilaisuuksi-en järjestelyistä. Sellaisia ovat kirkkopyhän lisäksi itsenäi-syyspäivän tilaisuus, sanka-rivainajien kunniavartiointi, teatteri-illat jne. Vetres on jär-jestänyt veteraanijuhlia kou-luissa ja varuskunnissa kautta maan. Keskeisen toimivan jou-kon siinä muodostavat 10 vete-raania ja lottaa sekä yhtye Ryt-mihäiriö.

Olli Vuorio on toiminut usein juhlapuhujana, esimer-kiksi itsenäisyys- ja veteraani-

juhlissa ja monissa muissakin tilaisuuksissa. Hän on talviso-dan alkamisen muistopäivänä käynyt eri kouluissa kertomas-sa oppilaille otsikolla: ”Elämää etulinjassa”. Työstään sotavete-raaniyhdistyksessä Olli Vuorio on saanut tunnustuksen osoi-tuksena Sotaveteraanien kul-taisen ansioristin.

Vaikka Olli Vuorio ei osal-listunutkaan yhteiskunnallisiin tehtäviin, niin muita luotta-mustehtäviä kyllä riitti sotilas-, koulu-, järjestö- ja liiketoimin-nan alueilta. Hän toimi muun muassa Riihimäen varuskun-nan upseerikerhon rahaston-hoitajana, Kaartin Killan kou-lun, vanhempainneuvoston ja koulun toverikunnan puheen-johtajana sekä monien taloyh-tiöiden hallituksissa sekä edel-leen kadettikurssin sihteerinä.

Harrastuksista läheisin Olli Vuoriolle on jo hänen 15-vuoti-aana aloittamansa valokuvaus

ja siihen liittyen kuvakansioi-den kokoaminen. Niitä hänel-lä on tällä hetkellä jo 32. Dioja on noin 1500, kaitafilmejä 1700 sekä ifolorkuvakansioita 33.

Aina ei mennyt hyvinNyt 96-vuotiaana Olli Vuorio muistelee pitkän elämänsä ai-kaisia tapahtumia. Ilman tus-kaa hän ei kaikista tapahtu-mista ole kuitenkaan selvinnyt. Vastapainona suurille mene-tyksille olen saanut Luojan suo-jelusta, tilittää Olli Vuorio. So-dastakin selvisin ilman pientä-kään raapaisua ja siviilisäkin olen välttynyt isoilta kolhuilta. Suurta iloa Olli sai viimeksi ko-kea kesän kynnyksellä kun hä-nestä tuli Isovaari tyttärentyt-tären saatua potran pojan.

Teksti: Matti Värri

merisuojeluskuntalainen K. Eloranta, 15 v. lähti. Perillä uut-ta pomoaan odotti ryväs toinen toistaan kauniimpia pikkulot-tia. Ehkä joukossa oli joku täy-sikäinenkin, mutta en kehdan-nut siinä ruveta ikiä kysymään. En voinut heitä juuri tuntea-kaan, koska tämän tornin tytöt olivat naapuripitäjä Merimas-kusta.

Edellinen vartiopäällikkö oli juuri lähdössä ja minun piti heti ryhtyä toimeeni. Arvelin tyttöjen ilmeisesti olettavan, että olen nuoresta naamastani huolimatta kokenut konkari ja minua pyydettiin heti työhön ja nousemaan torniin.

Jälkeenpäin olen epäillyt, että tässä oli jotakin kummal-lista – eihän pomo työtä tee, vaan pomottaa.

Sahasivatko nämä kavalat kaunottaret silmään, vai kuu-luiko tapoihin tuolla tornilla

myös päällikön tehdä oma tä-hystysvuoronsa? Ei ainakaan kuulunut Rymättylän puhelin-keskusvartiossa! Ihmetyttää myös, eikö Merimaskussa to-dellakaan ollut sopivia miehen-puolia, kun lähettivät Rymätty-lästä poikasen pomoksi?

Pomon ensiaskeleet PyytissäNäin jälkeenpäin ensimmäi-nen tähystysvuoroni naurat-taa, mutta ei silloin! Olin kulje-tusveneestä noustuani heti kii-vennyt vuorelle, sieltä tornille ja ylös. Ns. luonnolliset tarpeet olivat jääneet tekemättä ja tä-hystysaika oli kaksi tuntia. Kai-nonpuoleinen nuorimies ei oi-kein osannut kysyä sulottarilta, mitä nyt tehdä vaan kärsi kovat tuskansa.

Mitään punatähtisiä pom-mikoneita ei horisonttiin il-mestynyt. Ainoa lentävä laite

oli silloisen Aero Oy:n kolmi-moottorinen Junkers Ju 52 OH ALK Sampo, joka tuli Tukhol-masta. Se oli tunnistettavis-sa tornissa olevien luetteloi-den avulla. Tartuin puhelimen kampeen ja ilmoitin näkemä-ni ilmavalvonnan alue-keskuk-seen (IVAK) Turussa.

Samankaltainen tilanne sat-tui minulle kesällä 1944. Sil-loinen nuori vänrikki K.E. oli juuri komennettu Suomenlah-den Suursaareen. Lähes ensi töikseni minut käskettiin päi-vystäväksi tulenjohtajaksi saa-ren tulenjohtotorniin. Kave-ria ei tornissa ollut ja nopeasti saamani toimintaohjeet olivat kovin suppeat. Minulla ei ol-lut kunnon käsitystä saaren ty-kistöpattereiden sijainnista ja kaliipereista. Itse tulenjohdon tekniikan kyllä hallitsin, olin sitä oppia saanut sekä aliupsee-rikoulussa, että upseerikoulus-

sa, mutta mitä patteria olisin johtanut?

Pian olisi varmaan torniin apua tullut, mutta ehkä kui-tenkin kohtalokkaan myöhään. Tuohon aikaan liikkui paljon huhuja venäläisten maihinnou-suaikeista Viron puolelta, jon-ne olivat jo ehtineet saksalais-ten perääntyessä.

Eli yleistäen: uutta johtajaa ei aina ymmärretä tai ehditä perehdyttää uusiin tehtäviin-sä ja joukkoonsa. Tämä voi olla kohtalokasta, jos juuri vaihto-vaiheessa tapahtuu jotain yllät-tävää.

Suursaaren tapauksessa yllä-tys oli aikanaan hyökkääjä, se oli Saksa eikä Venäjä. En tiedä, miten tuon hetken päivystä-vä tulenjohtaja oli perehdytet-ty.

Rymättylän Merisuojelus-kunnan antama koulutus tai-si olla parasta, mitä sotavuosi-

na sain. Kouluttajamme oli sk. kersantti Toivo Saarni, Topi. Hän oli jossakin räjähdyson-nettomuudessa menettänyt muutaman sormen, eikä hän-tä kutsuttu sotapalvelukseen. Koulutus oli vauhdikasta ja rei-lua meininkiä: hälytysharjoi-tuksia, kivääriammuntaa ja kä-sikranaatin heittoa.

Hieno asia oli, ettei koulu-tuksessa käytetty sotaväen ikä-vää piirrettä, simputusta. Tätä sotaväkien perinnettä ei va-paaehtoisten joukossa hyväk-sytty eikä varmaan olisi muu-allakaan tarvittu, mutta huo-noillakin tavoilla on taipumus periytyä sukupolvien yli.

Naantalissa 16.9.2011 Klaus Eloranta

4/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 201512

Kyselin Sotaveteraani-lehden viime nume-rossa lukijoilta lisä-

tietoa Vanja Utkin -nimisestä itäkarjalaispojasta, joka jatko-sodan alkupuolella lähti ko-toaan Itä-Karjalan Vieljärven Jyrkilän kylästä jalkaväkiryk-mentti 56:n miesten matkaan. Kyselyyni vastattiin ilahdutta-van aktiivisesti, ja niinpä saa-toin pienistä palasista koota jokseenkin ehjän kuvan Vanja Utkinin, myöhemmältä nimel-tään Juhani Jyrkän elämästä (15.8.1931-29.8.1992).

Isä taisteli puna-armeijassaJuhani Jyrkkänä suurimman osan elämästään eläneen mie-hen kohdalla on Uudenkau-pungin kirkonkirjoihin mer-kitty syntymäajaksi elokuun puoliväli vuonna 1931. Syn-tymäajan oikeellisuudesta ei kuitenkaan ole minkäänlais-ta varmuutta: arvio perustuu pelkästään siihen, että suoma-laisjoukkojen löytäessä hänet poika oli noin kymmenvuoti-as. Myöskin syntymäpaikaksi kirkonkirjoihin merkitty Salmi saattaa olla virheellinen tieto.

Jyrkän löytöolosuhteista kerrotaan kahdenlaista tarinaa: Toisen tarinan mukaan Juha-ni Jyrkkä asui iäkkään isoäi-tinsä kanssa vanhassa sauna-rakennuksessa. Vuonna 2013 edesmennyt uusikaupunkilai-nen sotaveteraani Erkki Lun-tamo puolestaan muisteli po-jan asuneen kahden saman-ikäisen pojan kanssa kuusen alla Vieljärvellä. Juhanin kans-sa kuusen alla eläneiden kah-den muun pojan kohtalosta ei ole varmuutta. 1980-luvun al-kupuolella Jyrkkä itse muisteli toisen pojan jääneen Vieljärvel-le ja toisen puolestaan kulkeu-tuneen JR 56:n pioneerien mu-kana Helsinkiin. Ensikosketus suomalaisjoukkoihin syntyi poikien tultua kerjäämään ruo-kaa suomalaissotilailta.

Jyrkälle ei juurikaan jäänyt muistoja biologisesta perhees-

tään. Hän tiesi ainoastaan isän-sä taistelleen ja kaatuneen pu-na-armeijan riveissä talvisodan aikana. Äidistään, siskostaan ja veljestään hänellä oli ainoas-taan muutamia muistikuvia.

Suomalaisten mukana rintamalle ja SuomeenErkki Luntamo muisteli, että kun jalkaväkirykmentti 56:n oli aika jatkaa matkaa, Jyrkkä tuli hänen puheilleen ja pyysi päästä suomalaisten mukaan. Luntamo puhui asiasta kaptee-ni Lauri Miettiselle, joka päätti, että poika otettaisiin mukaan. JR 56:n III pataljoonan esikun-takomppanian räätälinä toimi-nut Eino Järvinen teki Jyrkäl-le suikkaa myöten täydellisen sotilaspuvun käyttäen raaka-aineena englantilaista mantte-lia. Juhani sai myös saappaat ja patruunataskun.

1980-luvulla antamassaan haastattelussa Jyrkkä kertoi olleensa rykmentin ”maskot-tina” noin neljän kuukauden ajan. Hän oli hyvämuistinen ja oppi nopeasti yksiköiden si-jainnit, ja niinpä häntä käytet-tiin muun muassa lähetin teh-tävissä viemässä viestiä komen-tajalta komppanioihin. Nuori poika ei aina osannut pelätä so-dan vaaroja silloinkaan, kun se olisi ollut hyväksi: haastattelus-sa Jyrkkä muisteli suomalais-ten autokolonnan joutuneen kerran tykistökeskitykseen. Kranaattien iskeytyessä tie-hen sotilaat suojautuivat kuka minnekin, mutta Juhani jäi sei-somaan keskelle tietä ja katsele-maan. Yhtä asiaa karjalaispoi-ka kuitenkin pelkäsi, nimittäin nälkää. Korpisotureille nauru maittoi, kun poika joka ilta pi-nosi teltassa nukkumanurkka-uksensa viereen hurjan keon armeijan vanikkaa.

Kun hyökkäysvaihe kääntyi loppua kohti ja lomat alkoivat pyöriä, Jyrkän Jussiksi nimen-sä muuttaneen pojan ”rintama-komennus” päättyi. Hän pää-si suomalaissotilaiden mukana Uuteenkaupunkiin, missä hä-

net sijoitettiin kasvatiksi Pal-pan taloon. Jyrkkä kävi Hal-lun kansakoulua Kalannissa, ja vanhat luokkatoverit muista-vat hänet isokokoisena, kenties hieman yksinkertaisena mut-ta luonteeltaan rauhallisena ja maatöissä taitavana.

Venäjäntaitonsa ansiosta Jussi saattoi myös toimia tulk-kina suomalaisten ja maatalois-sa työskentelevien venäläisten sotavankien välillä. Kielitaito ei kuitenkaan ollut pelkästään avuksi: sota-ajan Suomessa ve-näjää solkkaava karjalaispoika joutui kestämään monet rys-sittelyt. Vaikka hän oli saanut suomalaisen nimensä JR 56:n sotilailta jo rintamalla olonsa aikana, virallista kastetta Jyrk-kä sai odottaa varsin pitkään: vasta vuonna 1951 rovasti Hei-ninen liitti jo liki parikymppi-sen Juhanin Palpan talon sa-lissa luterilaisen kirkon yhtey-teen.

Miehuusvuodet ja vanhuusKasteen jälkeen Jyrkkä sai kut-sun Suomen armeijaan. Asevel-vollisuutensa hän suoritti lai-vastossa. Asevelvollisuusaika ei kuitenkaan riittänyt tyrehdyt-tämään kaipuuta merille, joten asevelvollisuuden jälkeiset vuo-det kuluivat kauppalaivastossa meriä seilaten. Merimiesuran

jälkeen Jyrkkä kouluttautui asentajaksi ja työskenteli muun muassa Rauman telakalla hit-sarina.

Juhani Jyrkkä pysyi koko ikänsä poikamiehenä. Hänel-lä oli kuitenkin kaksi pienem-pää suhdetta. Hän asui jonkin aikaa Varja Siivosen kanssa ja avusti rahallisesti tämän tytär-tä. Suhteesta Mailis Ketonie-men kanssa puolestaan syntyi poika, Taisto, joka elää nyky-ään Uudessakaupungissa. Suh-de Mailis Ketoniemen kans-sa kuitenkin kariutui ja Jyrk-kä pysytteli poissa poikansa ja tämän äidin elämästä. Poika Taisto sai vasta 1980-luvun lop-pupuolella tietää isänsä henki-löllisyyden ja tällöinkin sattu-man kautta.

Jo 1950-luvulla alkoholi näytteli Juhani Jyrkän elämässä suurta roolia. Jyrkän asuinseu-dulla kerrotaan edelleen siitä, miten Jyrkkä oli uudenvuoden-yönä 1956 sammunut tien vie-reen hankeen. Jyrkän pelastuk-seksi koitui uusikaupunkilai-sen kuorma-autoilija Lompin tarkkaavaisuus. Lomppi huo-masi ohi kulkiessaan lumihan-keen sammuneen miehen ja sai tämän heräteltyä henkiin.

Vanhoilla päivillään Jyrkkä haaveili matkasta synnyinseu-dulleen Itä-Karjalaan. Hänen mieltään polttelivat kysymyk-

Ivan Utkin oli Suomessa Juhani Jyrkkä

Tähti-lehden kuva aikuisesta Juhanista

Erkki Luntamon albumin kuva Juhanista teltassa keskellä.

set Karjalaan jääneiden suku-laisten kohtalosta sekä haa-ve näiden löytämisestä. Haas-tattelussa 1980-luvulla Jyrkkä kaavaili kirjoittavansa ”oman” rykmenttinsä vaikutusvaltai-simmalle veteraanille, presi-dentti Mauno Koivistolle ja toivoi sitä kautta saavansa vii-sumin matkalle. Matkahanke lienee kuitenkin jäänyt toteut-tamatta: elokuun lopulla 1992 eturauhassyöpä vei noin vuotta aiemmin työkyvyttömyyseläk-keelle jääneen miehen.

Olli Kleemola

Sun ChemicalEspoo

Espoon Sähköasennus KyEspoo

Mittaus-Pesonen OyEspoo

Vesijohtoliike J. Laitinen OyEspoo

E. M. Pekkinen OyEspoo

Kiitos Sotaveteraaneille Espoosta! Nro:150

134/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 2015

Viime kesäkuussa 90 vuotta täyttänyt ve-teraani Aatos Sainio,

on saavuttanut ikäluokassaan kansainvälistä menestystä sekä pituushypyn että kolmiloi-kan saralla. Vetreä tamperelai-nen on kilpaillut lajien parissa säännöllisesti jo viimeiset 20 vuotta. Kun aiemmin tänä ke-sänä Kangasalla järjestettiin Bruunon kisat aikuisurheili-joille, Sainio hyppäsi kolmiloi-kassa 90–95-vuotiaiden maail-manennätyksen.

Sainion paras hyppy Kan-gasalan Kyötikkälän kentäl-lä kantoi yhteensä 7,10 met-riä. Vanha ennätys, joka sekin oli Sainion nimissä, parani yli 15 sentillä. Päivä oli selkeästi Sainiolle suotuisa, sillä vanhat lukemat menivät rikki peräti kahdesti.

– Kun hyppy alkaa kulkea, niin sitten siinä vaan mennään, kokenut Sainio toteaa.

Urheilu ja liikunta ovat kul-keneet ennätysmiehellä mu-kana läpi elämän, joskin eri muodoissa. Tärkeinä ne Saini-on mukaan pysyvät jatkossa-kin.

Nuoruuden kentätAatos Sainio syntyi 7.6.1925 Turun lähettyvillä Nousiaisis-sa. Hän on seitsemän sisaruk-sen joukosta vanhin. Maaseu-dulla vietettyyn nuoruuteen kuului hiihtämistä ja pyöräilyä, mutta kilpaurheiluun tai vaki-tuiseen harrastamiseen ei tuol-loin ollut mahdollisuuksia. Lä-himmän kosketuksensa urhei-luun Sainio saikin koulussa.

– Liikuntatunneilla saatoim-me pelata jalkapalloa. Ne oppi-tunnit olivat minulle lyhyiden koulupäivien mieluisimmat, Sainio muistelee.

Koulun kentät ja leikkisä ur-

heilu saivat viimeistään jäädä, kun Sainio kutsuttiin asevelvol-lisena Forssaan alokaskoulutuk-seen vuonna 1943. Sieltä matka jatkui Haminaan lisäkoulutuk-seen. Sotimaan Sainio lähetet-tiin vielä saman vuoden huhti-kuussa. Hän oli muutamaa kuu-kautta vaille täysi-ikäinen.

– Silloin mentiin vaan, kun täytyi mennä.

Alkuun TampereellaSiviiliin palaamisen jälkeen Sainio muutti Tampereelle, en-tisen Messukylän aseman ku-peeseen. Nuori mies hakeutui Pirkanmaalle ennen kaikkea töiden perässä. Ennen sotaa hän oli ehtinyt toimia renkinä noin puolentoista vuoden ajan. Nyt rankka ja ruumiillinen työ vaihtui kuitenkin kevyempään, sillä Sainio palkattiin tuota pi-kaa Tampereen keskustan Al-koon myyjäksi.

Tampereella Sainio myös ta-pasi Ritvan, naisen, josta tuli hänen vaimonsa vuonna 1955. Pariskunta on ollut yhdessä jo yli kuusi vuosikymmentä. Vuonna 1960 heidän ensim-mäinen lapsensa, Marja, syn-tyi. Mieleen on hyvin jäänyt, kuinka tuore perhe on yhdessä seurannut Rooman olympialai-sia televisiosta, etenkin yleisur-heilulajeja.

Ensimmäisinä vuosinaan Tampereella Aatos Sainio ur-heili osana Messukylän Tove-reita. Tuolloin hän alkoi kil-pailla piirikunnallisella tasolla niin pituushypyssä, kolmiloi-kassa kuin keihäänheitossakin. Tulokset olivat hyviä: pituus-hyppy kantoi yleensä noin 6 metriä, kolmiloikka 13 metriä ja keihäs 55 metriä. Uuden per-heen ja uuden työuran myötä kilpaurheilu jäi kuitenkin vä-hemmälle huomiolle.

– Muut vastuut menivät sel-keästi kilpailemisen edelle. Toki oma-aloitteista liikuntaa ja työ-paikkaliikuntaa oli silloinkin, kertoo Sainio noista vuosista.

UrheilumenestystäSainio teki Alkossa pitkän uran. Hän nousi esimieheksi asti ja jäi lopulta eläkkeelle 80-luvun puolivälissä. Varhaisilla eläke-päivillä Sainion katse kääntyi uudella innolla urheiluun. Vai-mo Ritvalla oli vielä joitain työ-vuosia edessä, joten hiihdosta ja lentopallosta kehittyi miehelle tärkeitä ajanvietteitä.

Vuonna 1995, kun Sainio täytti 70, vanhat tutut hyppy-lajit tulivat taas ajankohtaisiksi. Sainio alkoi kilpailla urheilu-seura Kunto-Pirkkojen jäsene-nä ja voitti oitis ikäluokkansa Suomen mestaruuden pituus-hypyssä ja kolmiloikassa. Jo seuraavana vuonna Sainio mat-kusti vaimoineen Buffaloon, Yhdysvaltoihin, jossa hänen oli määrä osallistua maailman-mestaruuskisoihin. Tuloksena oli pronssimitali kolmiloikassa.

– Niinä vuosina kipinä syt-tyi ja lähti itämään uudestaan, Sainio luonnehtii.

Buffalon jälkeen Sainio piti matkustamisesta välivuosia, jolloin hän osallistui ainoas-taan SM-tason kisoihin. Ulko-maille tie vei taas vuonna 2005, kun maailmanmestaruudes-ta kilpailtiin Espanjassa. Täl-lä kertaa Sainio voitti mesta-ruuden 80-vuotiaiden sarjassa, vieläpä molemmissa lajeissaan.

Viime aikoina Sainio on kui-tenkin vetäytynyt kansainväli-siltä kentiltä. Mestarin mukaan MM-tasolla ei ole enää hä-nen ikäisilleen niin paljon kil-pailua. Sainion pariskunnal-le matkaaminen kaukomaihin ottaa myös koville.

Into liikkumiseenSaavuttamansa maailmanen-nätyksen suhteen Aatos Sainio on varsin vaatimaton. Hän ku-vailee oloaan ennätyksen het-kellä lähinnä levolliseksi ja hel-pottuneeksi.

– Ei Aatos turhaa voiton-riemua näytä koskaan, Ritva-vaimo tokaisee.

Kangasalan kisat olivat Sai-nion viimeiset tälle kesälle. Seuraavan kerran hän kisailee ensi vuoden alussa halli-SM-kisoissa hänelle tutussa Pirkka-hallissa. Pirkkahallissa Sainio käy harjoittelemassa säännölli-sesti noin kolme kertaa viikos-sa. Talvikautenakin aikaa har-

joitteluun kuluu tunti tai puo-litoista.

Raskaan urheilusuorittami-sen ohella Sainio liikkuu paljon myös kenttien ulkopuolella. Ta-vaksi muodostuneet aamuvoi-mistelut selittävät, miksi Sainio ei ole kertaakaan loukkaan-tunut urheilu-uransa aikana. Muutoin pihatyöt, kuten lumen luominen ja puiden hakkuu pi-tävät miehen perin pirteänä. Liikunnasta Sainion mielipide onkin kerrassaan selkeä.

– Kyllä se on antanut erityis-tä vireyttä elämääni.

Teksti ja kuvat: Valtteri Leinonen

Liikunnan mies, ei vain mestari

Ennätysmies Sainio pyrkii varmistamaan, että hänen tulee liikut-tua myös urheilukenttien ulkopuolella.

Euran Yritystilit OyEura

Autotarvikeliike Ossi Holopainen

Hamina

Pesupalvelu P. O. IkonenHamina

www.pesupalvelu.fi

Hangon Liikenne- Friman Matkat

Hanko

Kuljetus Simo Iitti KyHartola

OPR-Vakuus OyHelsinki

Suomen Varustamot ryHelsinki

Saanio&Riekkola OyHelsinki

www.sroy.fi

Brando OyHelsinki

Oy Helsinki Chartering AbHelsinki

Arkkitehtitoimisto Arknova Oy

Helsinki

Kiitos Sotaveteraaneille Helsingistä! Nro:148

4/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 201514

Sotaveteraani Gunnar Brandtin tie Suomen toiseen rauhanturvaa-jaoperaatioon oli hänen mukaansa onni onnetto-muudessa.

Lääkäriksi vuonna 1950 valmistunut Brandt väit-teli kuusi vuotta myö-

hemmin lääketieteen tohtorik-si ja erikoistui kirurgiaan. Lää-kärinä kirurgisessa sairaalassa ”Kirralla” elämä hymyili. Var-sinkin verrattuna vuoteen 1943,

jolloin Brandtin oli lähellä me-nettää henkensä astuessaan kolmen hengen partionsa kans-sa miinaan Syvärin lohkolla JR 61 riveissä. Silloin aseveli Erik Nikus Pohjanmaalta kantoi hä-net takaisin kolme kilometriä omien linjojen suojaan, mikä varmuudella pelasti hänen hen-kensä. Siitä Brandt on ollut kii-tollinen koko elämän.

Erikoislääkärinä Brandt sai kutsun kuukauden mittaisel-le sotilaslääkärin kertauskurs-sille Hennalaan 1956. Nauraen

hän kertoo, miten kaikki sai al-kunsa.

– Lähdin suoraan lääkintä-kenraali Pekka Someron pu-heille. Kerroin hänelle että koulutukseni huomioon otta-en– olinhan valmistunut eri-koislääkäri ja vielä väitellyt tohtoriksi – olisi ajan haas-kausta laittaa minut kuukau-den kurssille, joka oli kuiten-kin JSP-tasoinen. Se olisi sama kuin insinöörille antaisi sih-teerin hommia. En kuitenkaan kieltäytynyt asettamasta itseä-ni ehdolle. Päinvastoin, ker-roin olevani kiinnostunut lää-kärin paikasta Suezissa, mistä oli uutisoitu lehdissä jo pidem-män aikaa. Kenraali painotti, ettei lääkärin paikka Suezissa ollut tarkoitettu aloittelijoille. Vastaavasti sanoin, että lähtisin vaikka ”tuplakomennukselle” rauhanturvaajatehtäviin, mutta en halunnut JSP-kurssille. Ken-raali pohti ehdotusta katsottu-aan ansioluetteloni, ja keskus-telu jäi siihen.

Päivä ennen lentokuljetusta Sueziin Puolustusvoimilta soi-tettiin Brandtille ja sanottiin,

Lääkärin tie UNEF II:een

Gunnar Brandt (92) on harvoja elossa olevia sotaveteraaneja, jot-ka ovat olleet rahanturvaajina.

että hän saa paikan komppani-an lääkärinä Suezin toisessa suomalaisessa komppaniassa, jota silloin johti aktiiviupsee-ri Ensio Siilasvuo. Komppania oli nimittäin ilman lääkäriä. 1. Komppaniaa johti toinen aktii-viupseeri Erik Francke.

– Olin iloinen, mutta tuli-pa kiire laittaa kaikki kuntoon. Käytännössä sain kahden kuu-kauden komennuksen kelpuu-tettuna siihen alkuperäiseen kuukauden JSP-kurssiin.

Rauhallinen komennusBrandtin tulleessa suomalais-ten komppaniaan loppuvuo-desta 1957 Suezin kriisi oli sen verran rauhoittunut, että lää-kärin työ sujui sen mukaises-ti. Arkeen kuului muun muas-sa vierailujen tekemistä muihin YK:n yksikköihin ja tukikoh-tiin ja terveystarkastuksia. Yh-teistyötä norjalaisten kanssa oli paljon.

– Liikuin todella paljon eri leirien välillä. Jonkun aikaa olin Gazassa ja myös Sharm el-Sheikhissä, jossa oli paljon kau-niita rantoja. Norjalaisten lei-

rissä oli myös lääkäripula, joten sain siihen noin kuukauden ko-mennuksen, päivystämistä lä-hinnä. Mitään vaativia leikka-uksia ei onneksi ollut, lähinnä hiomahaavojen sitomista. Tyy-pillisiä hygieenisiä terveystar-kastuksia, kenttävammoja ja nii-den hoitamista kuului arkeen.

YK-joukot hoitavat omaa toimintaansa varsin itsenäi-sesti Brandtin mukaan. Mut-ta hän painottaa, että vuonna 1957 kenttäolosuhteissa lää-kintähuolto oli varsin yksin-kertaista. Hän muistaa ajatel-leensa sitä mahdollisuutta, että suomalaiset olisivat joutuneet tulen alle ja saaneet siten tap-pioita ja haavoittuneita. Vaik-ka todennäköisyys siihen olisi ollut varsin pieni, ajatusta hel-potti tieto, että haavoittuneita olisi lähetetty hyvällä hoidolla eteenpäin norjalaisten kenttä-sairaalaan, jossa olisi ollut eril-lisiä leikkaussaleja. Mutta ku-kaan ei laskenut sen varaan.

– Oli onni onnettomuudes-sa, ettei sattunut mitään vaka-vampaa. Ainoa vakavampi ta-paus oli yhdellä lentokentällä,

Tuuloksen kenttähautaus-maa on itse asiassa kenttähau-ta, joka oli jouduttu pikaisesti kaivamaan Puna-armeijan teh-tyä 23.6.1944 Tuuloksen ja Vi-teleen väliselle rantaosuudel-le maihinnousun, joka katkaisi vetäytymässä olleiden suoma-laisjoukkojen selustayhtey-det länteen. Muista kenttähau-doista poiketen tätä Tuulok-sessa olevaa hautaa ryhdyttiin myöhemmin hoitamaan siihen haudattujen pysyvänä hauta-

Tuuloksen kenttähautausmaapaikkana, eikä vainajia ole siir-retty kotimaan multiin haudat-taviksi kuten muiden kenttä-hautojen osalta on menetelty.

Tuuloksen kenttähautaan haudattujen omaiset kääntyivät heti välirauhan astuttua voi-maan Pääesikunnan puoleen pyynnöllä, että haudatut siir-rettäisiin kotiseutujensa sanka-rihautausmaihin haudattaviksi. Ulkoasiainministeriön vuon-na 1948 antamassa vastaukses-sa todettiin asianomaisten ve-

Tuuloksen kenttähautaus-maa sijaitsee Aunuksen piirissä Tuuloksen ky-

lässä Pitkärannasta Aunukseen johtavan maantien eteläpuolella aivan tien varrella. Kenttähau-tausmaa perustettiin aikanaan mäntymetsikköön, mutta myö-hemmin suoritetun tienoikai-sun yhteydessä puut kaadettiin ja hautakumpu lähialueineen peittyi noin metrin paksuiseen maakerrokseen. Samalla alue otettiin viljelykäyttöön.

näläisviranomaisten tulleen siihen johtopäätökseen, ettei jo useita vuosia haudattuina ol-leiden ruumiiden siirtoon ollut mahdollisuuksia. Vastauksen viivästyminen johtui siitä, että asia oli ollut mahdollista ottaa käsiteltäväksi vasta rauhansopi-muksen tultua voimaan.

Kenttähautausmaa paikan-nettiin vuonna 1994. Tiedot hautausmaan sijainnista pe-rustuvat erään vuonna 1944 paikalla olleen veteraanin lau-suntoon, kyläläisten yhden-mukaisiin kertomuksiin sekä sotapäiväkirjojen tietoihin. Löydettäessä kenttähautaus-maa-alue oli perunapeltona ja aluetta ympäröi harmaantunut säleaita.

Kenttähautausmaan perustaminenSilminnäkijänä olleen vete-raanin vetäydyttyä aamuyös-tä 26.6.1944 joukkoyksikkön-sä mukana Tuuloksen kylään hän sai muutaman asetoverin-sa kanssa tehtäväkseen peittää noin kymmenen metriä pit-kän, vielä avoinna olleen hau-dan, johon oli haudattu ilman arkkua useampaan kerrokseen 57 tunnistettua ja kuusi tunte-

matonta maihinnousun torjun-tataisteluissa kaatunutta. Näis-tä päällimmäisinä olleista hän pystyi tunnistamaan kaksi ase-veljeään. Vainajien hautaami-nen oli suoritettu sotilaallisin kunnianosoituksin ennen vete-raanin joukkoyksikön paikal-le tuloa. Kaatuneet oli siunan-nut sotilaspastori, luutnantti Eero Kansanen. Hauta oli jätet-ty paikalta lähdettäessä toises-ta päästään avoimeksi eikä sille ollut asetettu ristiä eikä muuta-kaan muistomerkkiä.

Kenttähautausmaan kunnostaminenVuonna 1996, jolloin kenttä-hautausmaata ryhdyttiin kun-nostamaan maisema-arkkiteh-ti Leena Iisakkalan laatiman suunnitelman pohjalta, koko aidattu alue, jolla kenttähau-tausmaa sijaitsi, oli edelleen erään kyläläisen viljelemänä perunamaana. Maakerroksen alle jääneen kenttähaudan si-jaintia ei ryhdytty alueella tar-kemmin selvittämään, vaan kuvanveistäjä Heikki Häivä-ojan suunnittelema ja taiteilija Ari Laitilan toteuttama muis-tomerkki pystytettiin maantien varressa olevalle ruohottuneel-

Tuuloksen kenttähaudan muistomerkin paljastustilaisuudessa 14.8.1996 vas. Toni Eskola, Marian Cygnel, Hannu Niskanen, Riitta Lentilä, Markku Kiikka, selin Jaakko Numminen ja patsaan vieressä Arvi Peltoniemi.

154/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 2015

Oululainen sotavete-raani Alpo Huikuri sai 92-vuotissyntymä-

päivänään mieluisia vieraita, kun yhdeksän ”Hiukkavaaran nuorta” saapui Huikurin kesä-asunnolle ulkotalkoisiin. Nämä nuoret edustavat pääosin Hiuk-kavaarassa toimineen Pohjan Prikaatin henkilökunnan jälki-kasvua vuosimallia 1958–1962.

– Ystävyys ja toisten autta-mishenki syntyi kasarmialu-eella ja yhteisiä kesäpäiviä on vietetty Taisto Saksion ja Jukka Himangan aloitteesta jo vuo-desta 1991 lähtien aina Tukhol-maa myöten, Arto Vepsäläinen kertoo.

– Päätimme viime vuonna, että nyt kesäpäivien 25. juh-lavuonna autamme jotain so-taveteraania, Arto Vepsäläi-nen sanoo. – Ovathan meidän isämme olleet sotilaita ja meis-tä kuusi on jatkanut ammatti-sotilaina. Entisen hiukkavaa-ralaisen, Oulun Sotaveteraani-kuoron Aarre Sillanpään avulla löysimme Alpo Huikurin.

”Muisto” Uhtualta Suojeluskunnan poikaosastoon liittynyt Alpo Huikuri kutsut-tiin talvisodan sytyttyä 16-vuo-tiaana vartiotehtäviin Hauki-putaan rautatiesillalle vahtaa-maan desantteja. Tammikuun 15. päivänä 1941 18-vuotias nuorukainen sai kutsun Laihi-alle sotilaskoulutukseen ja toi-mi koko jatkosodan ajan tykis-tön tulenjohtueen puhelinmie-henä.

– Kohdalle ei osunut rauhal-

lisia lohkoja, vaan aina olimme etulinjassa! Uhtualta minulle jäi pysyvä ”muisto”. Olin me-nossa tähystyspaikalle ja hen-genlähtö oli lähellä, mutta tark-ka-ampuja ampui vähän ohi ja toiseen poskeen jäi siitä arpi.

Suurin osa Alpo Huikurin asemasodasta kului Uhtualla, jossa tähystyspaikat sijaitsivat ison Kiiskijärven rannalla, Kis-kis-kukkulalla, Pystysen kuk-kulalla ja Hevosenkengässä.

– Olin kerran vartiossa erään jalkaväkimiehen kanssa, kun naapuri hyökkäsi ja am-pui hirveän keskityksen korsu-jen eteen. Vihollisia rynni yöl-lä piikkilankaesteelle, kaverini täytti lippaita, minä pidin pää-ni penkan suojassa ja ammuin konepistoolilla ”summassa” piikkilankaesteelle. Meikäläis-ten vastaisku tyrehdytti hyök-käyksen, ja piikkilankaesteelle jäi kuusi hyökkääjää.

350 kilometrin kävelyKun Lapin sotaan tarvittiin kranaatinheittimeen tulenjoh-tajia Tornion maihinnousua varten, Alpo Huikurikin mat-kasi syksyllä 1944 toisessa lai-vassa Oulun Toppilasta pohjoi-seen:

– Lokakuun 10. päivänä saimme kylmää kyytiä, kun saksalaiset tekivät vastaiskun Kemin tien varressa ja mei-dän oli uitava Kyläjoen yli. La-pin sodassa kaatui suomalai-sia paljon enemmän kuin olin koskaan nähnyt Kannaksella. Komppaniamme päällikkö to-tesikin, että hänellä on komp-

paniastaan jäljellä 21 miestä. Mutta paljonhan siellä kaatui saksalaisiakin.

Seuraava etappi oli patteris-toon Kittiläntien varteen. To-sitoimet kuitenkin päättyivät, kun Huikurin ikäluokka kotiu-tettiin.

– Olihan se melkoinen pa-luu Ouluun, sillä matka tehtiin kävellen! Kävelimme 25 kilo-metriä päivässä, mutta tuo 350 kilometrin matka oli pelkkää riemua, iloa ja ihanuutta, kun pääsi elävänä pois.

Musiikki antaa voimiaAlpo Huikuri on ainoa vuon-na 1986 perustetun Oulun So-taveteraanikuoron elossa oleva perustajajäsen ja aktiivilaulaja edelleen. Hän lauloi arvostetus-sa Pohjan Laulussa 30 vuotta. Kun sitten ”mies tuli tiettyyn ikään”, hän oli perustamassa Oulun Sotaveteraanikuoroa.

– Musiikki vaatii paljon, mutta vastapainoksi antaa ta-vattomasti henkistä voimaa. Soittaminen ja laulaminen kuorossa antavat vastapainoksi valtavasti myös lauluveljeyttä.

Alpo Huikuri on soittanut nuorempana viulua ja säes-tänyt haitarilla palvelukotien asukkaiden yhteislauluja jo 13 vuoden ajan. Mies on loista-va tarinankertoja ilmiömäisen muistinsa ansiosta. Kun Alpo on lisäksi keilailun suurmesta-ri, voidaan todeta, että kyllä on mies ollut monessa mukana.

Teksti ja kuva: Martti Kähkönen

Sotaveteraani Alpo Huikurin syntymäpäivillä ”nuorisotalkoot”

Päivänsankari ja talkoolaiset eturivissä vas. Tuomo Rimpiläinen, Arto Vepsäläinen, Alpo Huikuri ja Juha Ristola. Takarivissä vas. Jukka Himanka, Ari Hautaniemi, Ari Henttonen, Taisto Saksio, Jari Ris-tola ja Juha Hautaniemi.

jossa sattui auto-onnettomuus. Ja siitäkin sain vain kuulla, en koskaan päässyt näkemään ta-pausta. Auto ajoi syvässä hie-kassa ja kaatui kyljelleen. Haa-voittuneet vietiin kuitenkin eteenpäin norjalaiseen kenttä-sairaalaan, ja he saivat tarvit-tavan hoidon siellä. Tosiaan, jos siellä olisi ollut pahempi tilan-ne – murtuneita luita ja veren-hukkaa – ja suurempi kolonna olisi tarvinnut hoitoa samalla, niin he eivät olisi pärjänneet. Sen voi rauhallisesti sanoa. Mi-nullakaan ei koskaan ollut niin sanottua ”läheltä piti”-tilan-netta.

Brandtin mukaan hänen roolinsa lääkärinä rauhantur-vaajatehtävissä UNEF II:ssa ei kuitenkaan ollut turha.

– Luulen että minua tar-vittiin siellä konkreettisena ja myös henkisenä varmistukse-na. Jos vaikka olisin ehdottanut joitakin parannuksia komen-tajalle Ensio Siilasvuolle, niitä olisi varmaan kuunneltu. Vaik-ka omia taitojani ei koskaan pantu koetukselle, ”visiitti” oli varsin mielenkiintoinen.

Kotimaan byrokratia seurasi lääkäriäMonien veteraanien kertomuk-sien mukaan sisäisen viestin-nän puute ja byrokratian jäyk-kyys olivat ominaisia piirteitä sodanjälkeiselle Suomelle. Tätä Brandt sai myös kokea kotiin-paluunsa jälkeen.

– Joulukuussa 1957 palasin sitten Suomeen. Loppuhuipen-nus komennukselleni oli kyllä uskomaton. Kaksi viikkoa ko-tiutukseni jälkeen kotiini saapui kirje Puolustusvoimilta – kutsu sotilaslääkärikurssille Henna-laan. Se oli mielestäni niin röyh-keää koska olin nimenomaan sopinut, että kahden kuukauden komennukseni kelpuutettaisiin tähän kurssiin – joka vielä kes-ken komennuksen piteni neljään kuukauteen. Soitin kutsuntalau-takuntaan kertoakseni, mitä oli sovittu kenraalin kanssa ennen lähtöäni. He ilmoittivat minulle että he siirtävät kurssin kolmel-la vuodella. Olin sanaton. Kurs-si kuitenkin vain jäi tai unohtui, ja asia oli sitten omalta osaltani loppuunkäsitelty.

Teksti ja kuva: Joel Sjögren

Tuuloksen kenttähautausmaan muistomerkki kesäkuussa 2013

le aukiolle perunamaata ympä-röivän säleaidan viereen. Tänä päivänä entisellä perunapellol-la rehottaa rinnan korkeudelle ulottuva angervo-, horsma- ja nokkoskasvusto.

Muistomerkki paljastettiin 14.8.1996 arvovaltaisen kutsu-vierasjoukon ja runsaslukui-sen kyläläisjoukon läsnä olles-sa. Tilaisuudessa esiintyi Lah-den veteraaniorkesteri Jorma Alanteen johdolla.

Patsaan paljastuspuheen piti

kansliapäällikkö Jaakko Num-minen ja kenttähautausmaan vihki kenttäpiispa Hannu Nis-kanen. Kenttähautausmaahan haudattujen omaisten joukossa oli muun muassa kapteeni Roy Cygnelin Amerikasta asti saa-punut tytär, joka oli menettä-nyt isänsä nelivuotiaana.

Tuuloksen kenttähautaus-maa on Kollaan, Summan, Säk-kijärven, Taipaleenjoen ja Äy-räpään kenttähautausmaiden tavoin tarkoitus saada merki-tyksi Venäjän federaation valti-ollisen omaisuuden ja kauppo-jen rekisteriin. Rekisteröinnin tultua suoritetuksi kenttähau-tausmaat siirtyvät Kansainvä-lisen sotamuistomerkkiyhteis-työn liiton ”Vojennye Memo-rialyn” pysyvään hallintaan ja käyttöön, mikä on vahvista-massa niiden asemaa suojeltui-na muistomerkkeinä Venäjäl-lä. Rekisteröintiä valmistelevat mittaus- ja merkitsemistoi-menpiteet suoritettiin Tuulok-sessa kesällä 2013 yhteistoimin-nassa Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen, Vojennye Memorialyn ja Aunuksen hal-linnon edustajien kanssa.

Markku Kiikka

4/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 201516

Helsingin Seudun piiri juhli 50 vuotta

Piirin juhlapäivää vietet-tiin 4.9.2015. Päivä aloi-tettiin laskemalla sep-

peleet Hietaniemen hautaus-maan Sankariristille ja Suomen Marsalkka Mannerheimin hautapaadelle. Piirihallitus oli paikalla kunnioittamassa ti-laisuutta. Helsingin Rauhan-turvaajat hoitivat lippuvartion. Tilaisuuden johti hallituksen jäsen Marko Maaluoto.

Helsingin kaupungintalon juhlasalin lämpiössä tarjottiin kakkukahvit. Samassa tilassa myös lukuisat järjestöt ja yksit-täiset henkilöt kävivät onnitte-lemassa piiriä. Kaupunginta-lon juhlasali täyttyi lähes ääri-ään myöten. Paikalle oli tullut ilahduttavan paljon veteraaneja ja muuta yleisöä, yhteensä lähes 250 henkeä. Juhla oli rakennet-tu piirille ominaiseen tapaan

musiikkipainotteiseksi. Piirin puheenjohtajan tervetulotoi-votuksen lisäksi tervehdyksen toivat Suomen Sotaveteraanilii-ton puheenjohtaja Finn-Göran Wennström ja Helsingin kau-punginjohtaja, ylipormestari Jussi Pajunen. Puolustusvoi-mien tervehdyksen tilaisuuteen toi Kaartin Jääkärirykmen-tin komentaja prikaatikenraa-li Pekka Toveri. Tilaisuudessa

Kaartin Soittokunta, kuorot ja Jani Kyllönen esittämässä Veteraanin iltahuutoa.Lippuvartiot ja seppeleosasto Hietaniemen hautausmaan Sankarialueella.

julkistettiin myös valtiotietei-den tohtori Kaarle Sulamaan kirjoittama piirin 50-vuotishis-toriikki, joka jaettiin kaikille tilaisuuden päätteeksi.

Kaartin Soittokunta vasta-si tilaisuuden musiikista. Kaa-derikuoron, Kadettikuoron ja Helsingin Sotaveteraanikuoron tunteisiin pureutuvat esityk-set saivat monen silmäkulman kostumaan. Sibelius-Akatemi-

asta kesän kynnyksellä valmis-tunut Jani Kyllönen nostatti tunnelmaa entisestään.

Juhla huipentui talvi- ja jat-kosodan veteraani Antti Hent-tosen esittämään veteraanin viestiin ja kansanedustaja Wil-le Rydmanin nuoremman sul-kupolven sanaan. Tämän jäl-keen laulettiin yhdessä Sillan-pään marssilaulu.

Fysioterapiapalveluja Sotaveteraaneille

HELSINKI

HaapajärvI

Haapajärven Lääkäritalo Oy/ Fysiokolmio

Kirkkokatu 5, puh. 08-763 575

NaStOLa

Nastolan Fysikaalinen HoitolaitosTimpurintie 2, puh. 03-762 4888

- Veteraanien asialla jo yli 40 vuotta -

paLOKKa

palokan FysioterapiaOlavintie 1, puh. 014-677 777

raaHE

Veteraanikuntoutusta,Lääkintävoimistelua,

Hierontaa

Antinkankaantie 30, 92130 Raahepuh. 08-220 444

Siikajoen sivupiste, puh. 044-522 0480

• FYSIOTERAPIA • LYMFATERAPIA • JALKOJEN HOITO • HIERONTA • AKUPUNKTIO • RYHMÄJUMPAT

e-mail: oulunkylan.kuntoutus@kolumbus.fi

Fysioterapia Hannele ImmonenFysioterapeutti Hannele Immonen ja

Susanna Tähtinen - Myös akupunktio

Hollantilaisentie 9 A, 00330 Helsinki puh. 09-485 806

FysiokolmioAnjalantie 9, puh. 08-776 770

rEISjärvI

Rakentajainrinne 3 B02330 Espoo

Puh. 0500-7300 77

FysioterapeuttiTarja Leppänen

ESpOO

LOHja

Espoon Fysikaalinen Hoitolaitos Ky

Tapiolan Keskustorni 5 krs. puh. 09-466 019

teppanan Fysikaalinen HoitolaitosKuurnantie 7,87200 Kajaani

Puh. 0440-629 290

KajaaNI

tampereen Kuntouttamislaitos Oy

- yli 50 vuotta palvelua -myös kotikäyntejä

Kyttälänkatu 5 (katutaso), 33100 Tamperepuh. 03-3142 5800

www.tampereenkuntouttamislaitos.fi

taMpErE

Lohjan Fysikaalinen Hoitolaitos Oy

Kauppakatu 5-9 (Lohjantähti), 08100 Lohja puh. 019-321 104

174/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 2015

Helsingin Sotaveteraa-nipiiri perustettiin 21.6.1965. Toiminta

käynnistyi varsin verkkaises-ti ja yskähdellen. Vuonna 1995 piirin nimi vaihtui muotoon Helsingin Seudun Sotaveteraa-nipiiri ry. Pääkaupunkiseudun erilaisuus tuli esiin alusta al-kaen. Suurin osa veteraaneista oli ja on muualta muuttaneita, eikä heillä siten ollut, varsin-kaan alkuun, sellaista keski-näisen yhteenkuuluvuuden tunnetta kuin muualla maas-sa. Vuodet ovat kuitenkin ku-luneet ja piiristä on kasvanut yhteen hiileen puhaltava vete-raanien edunvalvoja, samal-la myös liiton jäsenmäärältään suurin ja monimuotoisin piiri.

Vuoteen 1993 Helsingin so-taveteraanipiiri muodostui nel-jästä helsinkiläisyhdistyksestä.

Pienestä joukosta liiton suurimmaksi piiriksiTämän jälkeen tilanne muut-tui huomattavasti, kun kaksi suurta yhdistystä siirtyi Hel-singin piiriin: Espoon Sotave-teraanit ry vuonna 1993 ja Van-taan Sotaveteraanit ry vuonna 1994. Näiden lisäksi myös mui-ta, pienempiä yhdistyksiä liittyi piirin jäseniksi; Veteraani Tuki (USA) vuonna 1993, Suomen Sotaveteraanien Viron yhdis-tys vuonna 1993, Inkeriläiset ja karjalaiset heimoveteraanit ry vuonna 1997 ja Suomen Sota-veteraanit Australia Inc vuon-na 2005. Piirin jäsenmäärä oli suurimmillaan lähes 10 000.

Toimintojen mukauttamista arjen muuttuviin haasteisiinViime vuodet ovat olleet taas voimakasta muutoksen ai-kaa. Toimintaa on mukautettu

muuttuvaan tilanteeseen. Piirin toiminta on keskittynyt ikään-tyvien veteraanien avustami-seen terveys- ja sosiaaliasioissa. Edunvalvonta, kuntoutuksen, sosiaaliasioiden sekä kotona asumisen tukeminen on johta-nut siihen, että piiri on ottanut vahvemman vastuun veteraa-neista. Piirin puheenjohtaja on edelleen tammenlehväveteraa-ni ja piirihallituksen jäsenistä noin puolet on veteraaneja.

Suuri muutos tapahtui vuon-na 2013, kun kaikki Helsingin alueella toimineet yhdistyk-set päätettiin purkaa ja jäsenet siirtää piiriin henkilöjäseniksi. Purkautuneet yhdistykset jat-kavat toimintaansa kerhoina keskittyen virkistykseen ja yh-teenkuuluvuutta tukevaan toi-mintaan. Saman päätöksen teki Viron yhdistys vuonna 2014 ja

heimoveteraanit vuonna 2015. Espoo ja Vantaa jatkavat toi-mintaansa edelleen itsenäisi-nä, samoin USA:n ja Australi-an yhdistykset. Piiriä työllis-tää erityisesti yhteistyö alueen kuntien kanssa, sotiemme vete-raanien, puolisoiden ja leskien, Helsingin avustajahankkeen hallinnointi sekä valmistautu-minen perinneaikaan.

Alueen kuntien kanssa on saatu aikaan hedelmällinen yh-teistyö. Kuntien saamat vete-raanimäärärahat on pääsään-töisesti käytetty. Tärkeimpänä tavoitteena on saada kunnat li-säämään henkilöstöä veteraani-työhön ja ottamaan aktiivisesti yhteyttä veteraaneihin. Palve-luiden hakemisesta pitää pääs-tä niiden aktiiviseen tarjontaan.

Piirillä on aktiivinen ja kes-keinen asema sotiemme vete-raanit keräyksessä ja alueella järjestettävien veteraanitilai-suuksien toteuttamisessa.

Veteraanien perintö – itsenäinen isänmaaPiiri valmistautuu myös tule-

viin vuosiin. Piiri jatkaa toi-mintaansa niin kauan kuin ve-teraanit, puolisot ja lesket apua tarvitsevat. Tämän jälkeen pii-ri muuntuu perinnejärjestöksi. Piirillä on perinnetoimikunta, jossa ovat edustettuina kaikki alueen veteraanijärjestöt ja kes-keiset yhteistyötahot. Suunni-telmien mukaan piiristä tulee aikanaan laaja-alainen Pääkau-punkiseudun veteraaniperin-teen yhdistys, minkä alaisuu-teen perustetaan Helsinkiin, Espooseen ja Vantaalle omat perinnekerhot.

Vuonna 2015 työryhmä jär-jesti veteraanipäivän yhtey-teen helsinkiläisille koululai-sille suunnatun Taivaskallion perinnetilaisuuden. Suunnitel-missa on ”koeponnistaa” tuleva perinneorganisaatio ja järjestää vuonna 2016 veteraaniperin-teen seminaari. Tavoitteena on, että perinnetyö olisi organisoi-tu ja yhteistyötahot sitoutettu perinnetyöhön vuosikymme-nen loppuun mennessä.

Rauno Loukkola

Myös Helsingin Sotaveteraanipiiri ja jäsenyhdistykset ovat paran-taneet veteraanien asunto-olosuhteita. Helsinkiin rakennutettiin useita veteraanille kohdennettuja taloja. Kuvassa 80-luvun puo-lessa välissä valmistunut Oulunkylän Sotaveteraanitalo (2 taloa), jossa toimii edelleen myös piirin oma kuntoutuslaitos.

Piirin naistoimikunta on perustamisestaan (1993) lähtien tukenut piiriä niin taloudellisesti kuin hen-kisesti. Naistoimikunnan vastuulla oli lukuisa määrä erilaisia tilaisuuksia. Piirin taloutta on kohen-nettu mm. vanhan ajan iltamilla ja 2010-luvun alusta järjestetyillä ”Valoa Syksyyn -konserteilla”, joi-den tuotto on ohjattu piirille.

Viime aikoina piirin työlistalle ovat nousseet erilaiset veteraanien perinnön siirtoon liittyvät tilaisuu-det. Kuva vuoden 2015 Taivaskallio 1939-1945 tilaisuudesta. Tilaisuus oli räätälöity helsinkiläisille lu-kiolaisille, ja käsitteli veteraanien uhrauksia ja saavutuksia sotien aikana Helsingin puolustuksessa.

Berner OyHelsinki idg-tools.com

4/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 201518

Torjuntavoitot ovat onnistu-neet kansallisen eheyden, ah-keruuden ja uhrautuvuuden sekä taistelu- ja kotirintamien hyvän yhteistyön ansiosta. Nii-hin me luotamme tulevaisuu-dessakin.

Talvisodassa oli meitä suo-malaisia miehiä aseissa 350 000. Pitemmässä jatkosodas-sa ja sen jälkeisessä Lapin so-dassa meitä oli 550 000. Lisäk-si tärkeissä maanpuolustusteh-

tävissä oli eri aikoina yhteensä noin 200 000 naista. Sotatarvi-ke- ja ravintotuotanto oli pal-jolti naisten ja asevelvollisuus-ikää nuorempien poikien tai reservi-ikää vanhempien mies-ten varassa. Talvisodassa mei-tä keskenkasvuisia poikia tar-vittiin rintamataisteluissakin. Koko kotirintama naisineen, lapsineen ja vanhuksineen hoi-ti elintarvikehuoltoa ja oli tais-telijoiden henkisenä tukena.

Veteraanien rivit ovat har-ventuneet ja harmaantuneet. Meitä on enää jäljellä noin 24 000, joista lähes puolet on nai-sia. Arvelemme, että viimeinen viime sotiemme veteraani um-mistaa paljon nähneet silmän-sä runsaan 10 vuoden kuluttua.

Meillä on kolme veteraani-järjestöä, jotka toimivat hyväs-sä yhteistyössä. Niiden työken-tällä on kaksi rinnakkaista sar-kaa:

- Haluamme saatella vete-raanisiskomme ja -veljemme aineellisesti ja henkisesti hyvin huollettuina ja mahdollisuuksi-en mukaan kuntoutettuina vii-meiseen iltahuutoon.

sien haavat olleet vielä um-peutuneet. Silti kansa nousi yhtenäisenä puolustamaan it-senäisyyttään ja vapauttaan. Se taistelutahto yllätti vihollisen ja varmisti, että sinivalkoinen lip-pu ei sotien jälkeenkään vaih-tunut punaiseen.

Niistä taisteluista eivät kaik-ki elävinä kotiinsa palanneet. Niistäkin, jotka palasivat, pa-lasi osa pysyvästi sodan vam-mauttamina. Sotaponnistelui-den vaivan joutui näkemään koko kansa, sekä taisteluihin osallistuneet että kotirintamal-la tai muissa tehtävissä palvel-leet.

Meidän nuorempien suku-polvien kunniavelkaa näitä sankareita kohtaan ei voi mita-ta rahassa eikä se koskaan tule kuitatuksi. Me nimittäin olem-me heille velkaa koko elämäm-me ja olemassaolomme. Suo-men myöhempi onni ja menes-tys ovat olleet mahdollisia vain siksi, että vaaran hetkellä vete-

Veteraanien viesti nuorille

Nuorten viesti veteraaneille

- Sen rinnalla haluamme vaalia veteraanien maanpuo-lustusperinnettä ja siirtää sitä uusille ikä- ja sukupolville, jot-ta he ja heidän jälkipolvensakin saisivat elää itsenäisessä isän-maassa.

Koska me veteraanit järjes-töinemme varsin pian pois-tumme historiaan, järjestöt perustivat vuonna 2003 tätä tärkeää tehtävää jälkeemme hoitamaan yhteisen Tammen-lehvän Perinneliiton. Te kaik-ki olette tervetulleita mukaan sen työhön. Hopeinen tam-menlehvä on vain meidän rin-tamasotilaiden ja sotatoimialu-eilla muissa tehtävissä toimi-neiden kansalaisten rinnassa, mutta me näemme kaikkien sotavuosien ja sen jälkeisten vuosikymmenien rakentaja- ja puolustajaikäpolvien kuuluvan tammenlehväsukupolviin. Ne ovat pelastaneet monien jo tu-hoon tuomitseman kansamme ja kohottaneet sen Euroopan kansojen eturiviin.

Sinä nuori veli, kansanedus-taja Wille Rydman, edustat itse-näisyytemme uusien sukupol-

viemme rakentajia ja puolus-tajia. Me veteraanit luotamme teihin. Toivomme, ettei teidän tarvitse kulkea kaikkia meidän kulkemiamme polkuja eikä tal-lata meidän askeliamme. Mut-ta me uskomme, että jos niin tarvitaan, te olette valmiit sii-henkin. Äsken mainitsemani Tammenlehvän Perinneliiton perustamisjuhlassa Yliopiston täydessä juhlasalissa Helsin-gin Sotaveteraanikuoro lauloi Tammenlehvälaulajien testa-mentti -laulun. Sen viimeinen säkeistö kuuluu:

Te nuoret tahdotte rakentaa, te tahdotte työtämme jatkaa.Teitä kaikkia tarvitsee synnyin-maa, teillä paljon on eessänne matkaa.Käsin siunaavin polkua näy-tämme, viime velvollisuutemme täytämme.Kauan eläköön vapaus Suo-men! Olkoon valoisa kansam-me huomen!

Antti Henttonen Opetusneuvos

Talvi- ja jatkosodan veteraani

raanisukupolvemme oli valmis antamaan kaikkensa niiden puolustamiseksi.

On selvää, että yhä iäkkääm-miksi käyvien veteraanien ar-vokkaasta vanhuudesta huo-lehtiminen on vähintä, mitä me nuoremmat voimme tehdä. Se edellyttää sekä veteraanien talouteen että terveyteen liit-tyvistä seikoista huolehtimista. Tarvitaan sekä valtiollisen että paikallisen tason päätöksiä – sillä valitettavasti on niin, että paljon on edelleen tekemättä. Uskon ja toivon, että vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huo-limatta tämä nähdään päättä-jiemme keskuudessa tärkeä-nä prioriteettina, kun päätök-siä ensi vuoden budjeteista sekä valtion että Helsingin osalta tehdään.

Kunniavelkamme ei silti ra-joitu vain tähän. Veteraanit taistelivat meille nuoremmil-le vapaan maan, joka on paras mahdollinen maa juuri meille

suomalaisille. Velvollisuutem-me tätä kaikkensa antanutta sukupolvea kohtaan edellyttää, että me myös tarmokkaasti ja uutterasti pidämme siitä huol-ta. Tämänkin suhteen veteraa-nijärjestöt tekevät arvokasta työtä – ne muistuttavat meitä veteraanien henkisestä perin-nöstä ja sen vaalimisen tärkey-destä myös sen jälkeen, kun ve-teraanit eivät enää ole keskuu-dessamme.

Me sotaa kokemattomat tus-kin voimme koskaan täysin ymmärtää, millaista on jättää vanhemmat ja lapset kotiin ja käydä rintamalle. Toivomme myös, että tämä sukupolvi voisi sellaiset kohtalot välttää. Vali-tettavasti olemme saaneet kui-tenkin viime vuosina nähdä, että turvallisuuspoliittinen ti-lanne saattaa muuttua heikom-maksi nopeastikin. Siksi on tärkeää muistaa, että maamme paras turva on edelleen se hor-jumaton puolustustahto, joka

Ateenalaisten laulussakin Sibe-liuksen sävelin meille ilmenee:

Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä urhona kaadut,Taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin.Hehkuvin mielin puoltaan nouse syntymämaatas,Riemuiten lastesi vuoks uhriksi henkesi suo!Eespäin voittohon siis, te sankarit vahvat ja nuoret!Väistymys mielestä pois! Pelvosta tunnetta ei.

Tämä uljas veteraanien hen-ki ja järkkymätön maanpuolus-tustahto jos välittyy teiltä san-kareiden sukupolvelta myös meille nuoremmille, niin sil-loin uskon, että siniristilippu liehuu salossa vielä vuosisa-tainkin jälkeen.

Wille Rydman kansanedustaja

Opetusneuvos Antti Henttonen puhui nuorisolle ja kansanedus-taja Wille Rydman veteraaneille.

Itsenäisyys on jokaisel-le kansalle kallis asia, jota tavoitellaan ja puoluste-

taan. Me hajanaisina maahan-muuttoheimoina tänne karuun Pohjolaan saapuneet suomalai-set saimme kansallisen itsenäi-syyden tällä vaikealla geopo-liittisella paikalla vasta kaksi vuosituhatta kestäneen korpi-vaelluksen jälkeen ja olemme joutuneet jo monta kertaa aseil-lakin sitä puolustamaan.

Jean Sibelius sävelsi Atee-nalaisten laulun jo vuon-na 1899, ehkä osittain tsaa-

ri Nikolai II:n antaman helmi-kuun manifestin aiheuttaman protestin innoittamana. Kan-samme totisimmat taistelun vuodet olivat kuitenkin vasta edessä. Veteraanisukupolvem-me on se, joka joutui elämään Ateenalaisten laulun todeksi.

Kaikkina aikoina sota on ollut nuorten asekuntoisten miesten ennenaikaisen, väki-valtaisen kuoleman karua tari-naa. Sotiemme veteraanit lait-toivat itsensä kuolemalle alt-tiiksi, koska oli olemassa jotain niin arvokasta, että sitä kan-natti oman henkensäkin uhalla puolustaa. Se jokin oli pienen, pohjoisen kansamme vapaus ja onni.

Kansamme joutui sodis-samme todellisen koetinki-ven eteen. Vihollisen ylivoima oli murskaava, eivätkä suoma-laisten sisäisten erimielisyyk-

UrheiluopistosäätiöHelsinki

Rakennus Oy IsotaloHelsinki

Rail Partners OyHelsinki

194/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 2015

hyvinvoinnin perusta. Hänen puheestaan välittyi usko tule-vaisuuteen ja erityisesti nuori-soomme.

Oopperalaulaja Mika Nisula esitti Sibeliuksen Ateenalaisten laulun, Merikannon Laatokan ja Parran Elämälle kiitos. Ni-sulan esitykset olivat sykähdyt-täviä.

Maaherra Mauno Kangas-niemi toi tilaisuuteen veteraa-nin tervehdyksen, jossa hän korosti piirin ja yhdistysten yh-teistyön merkitystä veteraanien hoivan ja huolenpidon järjestä-misessä.

Professori Kari Hokkanen

Seinäjoki-Sali täyttyi vii-meistä paikka myöden Etelä-Pohjanmaan Sotave-

teraanipiirin juhliessa 50-vuo-tista taivaltaan 22.6.2015. Vete-raanejakin oli salissa lähes 100. Piiri perustettiin aikoinaan Sei-näjoen Klubilla päivälleen sa-mana päivänä.

Juhliminen aloitettiin poh-jalaiseen tapaan ruokailulla, joka sujui suuresta väkimää-rästä huolimatta hyvin. Pää-juhla päästiin aloittamaan ai-kataulun mukaisesti. Seinäjo-en rautatieläisten soittokunta Arto Panulan johdolla aloitti juhlan Sotaveteraaniliiton kun-niamarssilla.

Piirin puheenjohtaja Esko Petäjä toivotti vieraat terve-tulleeksi ja luki samalla Tasa-vallan Presidentin juhlaan lä-hettämän tervehdyksen. Ter-vehdyssanojen jälkeen Petäjä lähetti seppelepartiot Narvan marssin tahdittamana maa-kuntaan viiden edesmenneen puheenjohtajan haudoille.

Kunnallisneuvos Aaro Har-junpää lausui Yrjö Jylhää.

Juhlapuheen pitänyt edus-kunnan 1. varapuhemies Mau-ri Pekkarinen käsitteli pu-heessaan isänmaamme histo-riaa koko itsenäisyyden ajalta. Pekkarinen korosti puhees-saan useaan otteeseen sivistyk-sen ja koulun merkitystä, joka on pienen ja syrjäisen maan

viittasi tervehdyksessään mm Tuntemattomassa sotilaassa mainittuun pohjalaiseen uhoon. Hokkanen muistutti, että hän ei ole kuitenkaan koskaan ilmiöön törmännyt veteraanien keskuu-dessa tai heidän juhlissaan.

Puheenjohtaja Finn-Göran Wennströmin tervehdys läm-mitti veteraaniväestön mieliä, kun hän toi esille pohjalaisten omatoimisuuden ja aloiteky-vyn mm. piiriä perustettaessa.

Puolustusvoimien terveh-dyksen toi seinäjokinen ken-raalimajuri Jorma Ala-Sanki-la. Kirkon tervehdyksen esitti kirkkoherra Jukka Salo.

Etelä-Pohjanmaa toisena 50 vuoden ikään

Seinäjoki-sali täyttyi viimeistä paikka myöten juhlavieraista.

Juhlapuheen piti eduskunnan varapuhemies Mauri Pekkari-nen.

Päätössanat lausui rovasti Väinö Reinilä. Hän muistutti juhlaväkeä pohjalaisesta jäyk-käniskaisuudesta, mutta tote-si samalla, että Jumalan edessä tässäkin maakunnassa on aina kumarruttu. Hän kiitti juhlas-ta sankareita, vastuun kantajia ja Jumalaa, joka on ollut armol-linen.

Maamme-laulun jälkeen ti-laisuus päättyi kahvitukseen ja seurusteluun.

Teksti: Emma Dektarjew Kuvat: Marja Konimäki

Veteraanin iltahuudon säveltäjä Kalervo Hä-mäläinen muistuttaa

meitä: “Himmetä ei muistot koskaan saa”. Sota-ajan muistot veteraanien perinneaikakau-teen siirtyessämme elävät koh-ta museoissa.

Pari vuotta sitten Suomen Sotaveteraaniliiton Kanadan piirin Sudburyn Aseveljet poh-tivat sitä, miten heidän muis-tonsa voitaisiin taltioida tule-ville sukupolville täällä kau-kaisessa lännessä. Syntyi ajatus koota oma perintö Finlandia-kodin senioriasuntolan tiloi-hin, jossa enemmistö veteraa-neistamme jo asui. Huomattiin heti kuitenkin, että ansiomerk-kejä ja kunniakirjoja lukuun ottamatta meiltä puuttui näky-vämpi esineistö. Sotaveteraani-lehden palstoilla julkaistuun pyyntöömme Suomessa tart-tuivat Tourulan Kivääritehtaan

Perilliset ry. He kustansivat esi-neistön lähetyksen Kanadaan.

Esineistön ideana on antaa suomalaisen sotilaan identi-teettti kanadalaiselle yleisölle. Lahjoituksina olemme saaneet mm.: Pentti Varkila on lahjoit-tanut isänsä Viljo Varkilan vän-rikin asetakin, kengät, kenttä-lapion, käsikranaattilaukun ja kenttäpullon. Paula Koho on lahjoittanut miehensä, kenraa-liluutnantti Lauri Kohon huuli-harpun, jonka Lauri oli saanut lahjaksi saksalaiselta sotilaalta. Jyväskyläläinen Marjatta Por-rassalmi lähetti äitinsä Kerttu Lipposen lottapuvun ja hänestä kuvan tämä puku päällä. Heik-ki Rahikainen ja porukka Lie-vestuoreelta ovat lähettäneet Huuliharppu sodassa-levyn.

Omaan esineistöömme kuu-luu talvisodan valokuvakokoel-ma Toronton kunniakonsu-lin Laura McSwigganin lahjoit-

Kansainvälistä veteraaniperinnetyötätamana eversti John Valtosen Afghanistanista tuoma Suomen rauhanturvaajien Suomen lippu, Ilta-Sanomien päätoimittajan Ulla Appelsinin lähettämät so-ta-aikaa kuvaavat erikoislehdet, Sudburylaisen Louise Laineen lahjoittama miehensä Pentti Lai-neen kompassi ja oman aseveli-yhdistyksemme Hilkka Aho-pellon lahjoittamat tuohilakki ja kaksirivinen Hohner-hanuri.

Veteraaniperinnehuoneem-me toiveena on myös tuoda esille, että pieni Suomi taiste-li voitokkaasti Neuvostoliittoa vastaan ja säilytti itsenäisyy-tensä. Toivommekin, että esi-neistö antaa aihetta perehtyä paremmin isänmaamme koh-taloon, varsinkin nyt 100-vuo-tisjuhlavuoden kynnyksellä.

Sydämelliset kiitoksemme seuraaville uurastajillemme: Tourulan Kivääritehtaan Peril-liset ry., Huuliharppu sodassa-

levyn porukka, Ulla Appelsin, Pertti J. Louni, Pentti Varki-la, Antti Sulin, Erkki Vihinen, Heikki Rahikainen, Minna Varkila, Kari Lamberg, Seppo Lavi, Heimo Jousenkylä, Jor-ma Hynninen, Mauno Hongis-to, Hannu Kiiveri, Kari Dahl-

blom, Santeri Heinonen, Mar-jatta Porrassalmi, Paula Koho, Mikko Suominen, Pertti Rahi-kainen, Matti Tiitinen.

Reijo Viitala Sudburyn Suomalainen

Aseveliyhdistys

Perinnehuone sijaitsee Finlandiakodin senioriasuntolassa Sud-buryssä.

4/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 201520

maavan tieteellisesti kolmeen kuluneeseen ”kvartaaliin”. Professorin sanat Veljesliiton jatkosta, sen viimeisestä neljän-neksestä, koskettivat kuitenkin monia.

- Sen tulee taata viimeiselle-kin sotainvalidille ja sotainva-lidin leskelle turvallinen elä-mänilta. Aikamäärää en roh-

kene arvailla, mutta koko neljännesvuosisataa tuskin tar-vinnee odottaa.

Veljesliiton toiminnassa on juhlavuoden aikana ilmennyt samanlaista lopun ennakoin-tia. Ennakointi on näkynyt lii-ton tavassa mainostaa elokuun tilaisuutta sen viimeisenä iso-na juhlana. Se oli nähtävillä ja kuultavissa juhlien ohjelmassa. Näin oli etenkin Kallion lukio-laisten herkässä runoesitykses-sä, jossa sotainvalidit vertau-tuivat tukipilareihin. Näiden pilarien päälle uudet sukupol-vet rakentavat oman Suomen-sa.

Vuoden aikana liitto on myös kustantanut peräti kol-me eri tutkimusjulkaisua, jotka eri tavoin käsittelevät ja kokoa-vat liiton toimintaa. Terveys-tutkimusten ohella julkaisu-jen joukossa on tamperelaisen Tuomas Hopun Veljesliiton 75-vuotishistoria. Hopun kat-

tava teos julkaistiin juuri juhlia edeltäneenä päivänä.

Sotainvalidi Toivo Pitkänen osasi aistia, kuinka liittotoi-minnan päättymistä pedattiin jo Messukeskuksessa. Pitkänen oli saapunut juhlaan Suomus-salmelta. Hän on paikallisen sotainvalidiosaston puheenjoh-taja.

- Kyllä tässä kuulsi ajatus sii-tä, että loppua lähestytään, Pit-känen luonnehtii.

Työtä jäljelläLopun uumoilusta huolimatta Sotainvalidien Veljesliiton työ ei ole vielä suinkaan ohi. Näin antoivat ymmärtää kaikki juh-lassa puhuneet, mukaan lukien presidentti Sauli Niinistö. Tu-kea tarvitsevia jäseniä on yhä, vaikka sotainvalidien keski-ikä lähestyykin jo 93 vuoden rajaa.

- Veljesliittoa tarvitaan vielä ensi vuosikymmenen puolella pitämään huolta viimeisistäkin sotainvalideista ja heidän puo-

lisoistaan ja leskistään, totesi Veljesliiton puheenjohtaja Ju-hani Saari.

Liiton ylläpitämiseen yhtyy myös Toivo Pitkänen.

- Heti ei pitäisi luovuttaa huoltotyön suhteen. Apu, mitä esimerkiksi muistisairaille ja liikuntavammaisille tarjotaan, on yhä tärkeää, sanoo Pitkä-nen.

Vastuu nuorilleKuten lukiolaiset runossaan ilmaisivat, vastuu sotainvali-dityöstä on siirtymässä tai on oikeastaan jo siirtynyt seuraa-ville sukupolville. Näin on ai-nakin Riihimäellä, josta vie-raaksi Helsinkiin oli saapunut sotainvalidi Hannes Silven-noinen. Silvennoinen on ollut Riihimäen osaston jäsenenä jo vuodesta 1946 lähtien, yhteen-sä siis vajaat 70 vuotta. Hänen mukaansa ikäpolvenvaihdos on jo hyvää vauhtia käynnissä.

- Nuorethan tätä liittoa ny-

Elokuun 18. päivä Sotain-validien Veljesliitto juh-listi jo 75 vuotta jatku-

nutta toimintaansa. Arviolta 1200 juhlavierasta kokoontui Helsingin Messukeskukseen, jossa liiton ansiokasta taipalet-ta muisteltiin ja kunnioitettiin.

Puheet ja esitykset kiitteli-vät tehdystä huoltotyöstä. Tasa-vallan presidentti oli paikalla ja ilmaisi myös omat onnittelun-sa. Hienoa tapahtumaa kuiten-kin väritti tieto siitä, että Vel-jesliitolle nämä olisivat viimei-set suuren luokan juhlat. Pieni kaihoisuus oli siis vuosipäivä-nä odotettua, mutta sen oheen saatiin myös liitettyä toiveik-kuutta ja uskoa nuorempiin su-kupolviin.

Loppu edessäMessukeskuksessa vallinneen ilmapiirin vangitsi emeritus professori Veijo Saloheimo, joka piti juhlatilaisuuden päät-täneen puheen. Puheessaan Sa-loheimo kävi läpi Veljesliiton historiaa ja viittasi mm. hur-

Sotainvalidien viimeiset isot juhlat

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli paikalla Messukeskuksessa. Puheessaan hän kiitti sotainva-lideja siitä, että ”Suomi saa valmistautua satavuotisen itsenäisyytensä juhlintaan puolentoista vuo-den kuluttua”.

Kallion ilmaisutaidon lukion nuoret juhlistivat sotainvalideja ru-noesityksellä, joka pyrki luomaan kytköksiä sukupolvien välille.

Professori Veijo Saloheimon puhe päätti juhlaohjelman. Katkeransu-loinen puhe ennusti jo Sotainvalidien Veljesliiton työn loppumista.

Sotainvalidien Veljesliiton 75-vuotisjuhlassa tapasivat (vas.) Sota-veteraaniliiton puheenjohtaja Finn-Göran Wennström, oululaiset Matti Aitto-oja (95) ja Sotaveteraaniliiton kunniapuheenjohtaja Aarno Strömmer.

Hannes Silvennoinen (vas.) on ollut Veljesliiton jäsen jo 1940-luvul-ta lähtien. Hän on Riihimäen osaston jäsenenä huomannut, kuinka nuoret ovat ottaneet yhä enemmän vastuuta liiton toiminnasta. Silvennoisen kanssa juhlilla olivat myös riihimäkeläiset sotainva-lidit Arvo Vehmassalo ja Pentti Similä.

214/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 2015

• Sotainvalidien Veljesliit-to perustettiin Jyväskyläs-sä 18. elokuuta 1940 talvi-sodassa vammautuneiden sotilaiden järjestöksi. Liitto laajeni myöhemmin koske-maan kaikkia sodissa vam-mautuneita, siviiliuhreja myöten.

• Marsalkka Mannerheim osallistui liiton perustavaan kokoukseen, joskin hän saa-pui paikalle hieman myö-hässä. Mannerheim oli lu-pautunut liiton kunniapu-heenjohtajaksi.

• Veljesliiton jäsenmäärä mo-ninkertaistui jatkosodan myötä. Vuoden 1944 lop-puun mennessä jäseniä oli yhteensä 24 777. Seuraavan vuoden aikana luku kasvoi vielä 15 000 sotainvalidilla.

• Sodanjälkeisinä vuosina lii-ton toiminta pääsi vihdoin vakiintumaan. Jäseniä alet-tiin tehokkaasti tukea mm. maanhankinnassa ja asu-misessa, työnhaussa ja kou-lutuksessa. Myös virkistäy-tymisestä ja hengellisestä hyvinvoinnista pyrittiin pi-tämään huolta.

• Yhteistyö Veljesliiton ja muiden invalidijärjestöjen kanssa lähti sodan päätyt-tyä viriämään. Hyvät suh-teet ja järjestöjen itsenäi-syys olivat kuitenkin pian uhattuina, kun Suomen in-validihuoltoa pyrittiin kes-kittämään sosiaaliministe-riön ehdotuksesta. ”Invalii-dijärjestöjen Keskusliitto” ei selvinnyt 1950-luvulle asti, mutta se ehti kylvää epäluu-loa osallistuneiden järjestö-jen kesken.

• Kun liitto vielä haki muoto-aan, se päätti tietoisesti ot-taa mallia muiden maiden invalidihuollosta. Erityises-ti lainsäädännöllisissä asi-oissa mukailtiin sodan voit-tajamaita, kuten Englantia ja Ranskaa. Maailman vete-raanijärjestön jäseneksi Vel-jesliitto vahvistettiin vuon-na 1954.

• Vuonna 1956 Sotainvalidi-en Veljesliitto voitti yhden merkittävimmistä lakitais-teluistaan, kun laki lisäkor-vauksista astui voimaan. Korvaukset osoitettiin so-tainvalideille, jotka olivat pääomittaneet elinkorkonsa ennenaikaisesti ja siten ko-keneet tuntuvia taloudellisia menetyksiä.

• Liiton suhde presidentti Urho Kekkoseen oli harvi-naisen läheinen ja tukea an-tava. Hallintokautensa ai-kana Kekkonen lahjoitti-kin liitolle kultaisen kiekon, joka toimi kiitoksena teh-dystä kuntoutustyöstä. Pre-sidentin veli, Jussi Kekko-nen, sokeutui sodassa ja toi-mi myöhemmin Veljesliiton ensimmäisenä varapuheen-johtajana.

• Sotainvalidien eläkejär-jestelyt alkoivat puhuttaa 1970-luvulla. Vuosikymme-nen loppupuolella huomat-tava osa sotavammaisista olisi jo eläkeiässä. Ikääntyvä jäsenistö sai Veljesliiton oh-jaamaan voimavarojaan en-tistä enemmän avohoitoon ja hoitolaitoksiin.

• Ennen pitkää vanheneva jä-senkanta nosti myös esiin kysymyksiä sotainvalidien

puolisoista ja leskistä. Hei-dän etujaan päädyttiin tur-vaamaan mahdollistamal-la ns. puolisojäsenyys liiton paikallisosastoissa. Sään-tömuutoksella haluttiin il-maista kiitollisuutta naisten jo tekemästä työstä Veljeslii-ton hyväksi.

• Suurimpien veteraanijär-jestöjen yhteistyötä tiivis-tettiin26.huhtikuuta1999,kun Suomen veteraaniliit-tojenvaltuuskuntaperustet-tiin. Sotainvalidien Veljes-liiton lisäksi tätä uutta yh-teisöä olivat perustamassaSuomen Sotaveteraaniliit-to, Rintamaveteraaniliit-to ja Rintamanaisten Liit-to. Järjestöjen yhteishen-ki on säilynytmyönteisenäja vankkana 2010-luvul-le saakka. Yhdessä järjes-töthaluavatedustaasotiem-meveteraanejajaparhaansamukaanvarjellaheidänhy-vinvointiaan.

Lähde: Sotainvalidit edellä käy-den – vammoista huolimatta. So-tainvalidien Veljesliitto 75 vuotta. Tuomas Hoppu. (2015)

1940: Sotainvalidien Veljesliitto perustetaan Jyväskylässä.1945: Jäsenluku kasvaa noin 40 000 sotainvalidiin sodan päätyttyä.1948: Sotilasvammalaki astuu voimaan.1954: Veljesliitto vahvistetaan Maailman sotaveteraaniliiton jäseneksi.1999: Veteraaniyhteistyötä tiivis-tetään, kun Suomen veteraaniliit-tojen valtuuskunta perustetaan.2004: Puolisojäsenyys sallitaan omaisten etujen turvaamiseksi.

Sotainvalidien Veljesliitto – Hetkiä historiassa

kyään hoitavat. Meilläkin on osastolla enemmän ei-sotain-valideja kuin alkuperäisiä jäse-niä, Silvennoinen arvioi.

Kuten muualla Suomessa, Riihimäen osaston sotainva-lidijäsenten määrä on tosiaan vähenemään päin. Vuosijuh-lilla paikalla oli kolme jäsen-tä. Silvennoisen ohella mukana olivat sodassa vammautuneet Pentti Similä ja Arvo Vehmas-salo.

Kaikki kuntoonJäljellä oleville sotainvalideil-le Veljesliiton työstä tulee koko ajan kallisarvoisempaa. Van-henevalle jäsenkunnalle eten-kin hoito- ja kuntoutustyön merkitys korostuu. Uusimaa-lainen Veikko Salonen lähtee syyskuussa kolmannen kerran

laitoskuntoutukseen Naanta-liin. Ongelmia 95-vuotiaal-la Salosella on kaulan ja selän kanssa, mutta sodassa hänellä vaurioitui kaikista pahimmin kuulo.

- Kaikkia ilmaisia hoito-palveluita en saa liian vähäis-ten vammojeni takia. Kotiapua saan jonkin verran ja siitä olen kiitollinen, kertoo Salonen.

Salonen kuuluu ns. 10 pro-sentin sotainvalideihin, joil-la vammautuminen on lievää. Viime heinäkuussa kunnallis-ten avopalvelujen saamisen ala-rajaa laskettiin 15 prosenttiin. Ulkopuolelle siis jäivät vielä Salosen kaltaiset sotainvalidit, kuten myös rintamaveteraanit, joilla monilla on iän tuomia vaivoja, mutta ei välttämättä sotavammoja.

Monille sotainvalideille Vel-jesliitolta saatu apu on elineh-to. Siksi on tärkeää, että kun-toutus- ja hoitotyö viedään loppuun asti ja että molempia tarjotaan kaikille niitä ansait-seville. Kaikkiaan 75 vuoden jälkeen maaliviiva häämöttää jo Veljesliitolle, mutta se ei ole vielä täällä. Riihimäkeläinen Hannes Silvennoinenkin käy kuntoutuksessa vielä viikoit-tain.

- Pitäähän sitä pysyä kun-nossa, mies hymyilee.

Veljesliiton ansiosta hän on-kin pysynyt.

Teksti: Valtteri Leinonen Kuvat: Sotainvalidien

Veljesliiton arkisto

Veteraanien puolisoiden ja leskien lomaviikot ovat palautteiden pe-

rusteella olleet antoisa koke-mus osallistujille. Yksinäisyys on hetkeksi poistunut ja uu-sia ystäviä löytynyt. Viikoille osallistui 150 henkilöä, valitet-tavasti kaikki halukkaat eivät mahtuneet silti mukaan. Lomi-en kustannuksista on vastan-nut Kaatuneiden Muistosäätiö ja Suomen Sotaveteraaniliit-to. Kiitämme yhteistyöstä lai-toksia, jotka ovat luoneet puit-teet lomille sekä kiitokset Raija Kähkölälle ja Pirkko Kuoreh-järvelle, jotka ovat olleet lomil-la mukana pitämässä joukkoja koossa ja huolehtineet kaikis-ta vahvalla kokemuksellaan. Tulemme järjestämään lomia myös ensi vuonna ja toivomme edelleen, että mahdollisimman moni ensi kertaa lomalle ha-keutuva saisi kokea tämän sa-man ilon ja riemun.

Varalan Urheiluopistolla lo-maan kuului poikkeuksellisesti myös nuorten taiteilijoiden ta-pahtuma, jossa nuoret taiteilijat halusivat luoda yhteyttä suku-polvien välille sekä kunnioit-

Yhteisiä hetkiä kuntoutuen ja virkistäytyen

taa pian 100-vuotiaan Suomen itsenäisyyttä. Esitämme kiitok-set myös heille.

Maalaustehtävän nimenä oli ”kotimaisemani”. Osallistujat kokoontuivat historiaa tulvi-vassa Villa Varalan hirsisessä salongissa maalaamaan akva-relleilla ja muistelemaan, mil-laisia näkymiä ja asioita liittyy kotimaahan ja sen maisemiin, mikä on ollut tärkeä ja rakas muisto? Ryhmä keskusteli myös siitä, miten rouvat kokevat ny-ky-Suomen, ja millaisia asioita he haluaisivat välittää nuorem-mille polville. ”Rauhaa maal-lemme ja Jumalan kunnioitus-ta”. Muutama heistä jakoi haas-tattelussa elämäntarinaansa. Nuorten seikkailuratalaisten viiletys toisinaan ikkunoiden ohi toi lisää hilpeyttä. Tunnelma oli lämmin ja kaikki uskaltau-tuivat maalaamaan, toiset en-simmäistä kertaa elämässään. Tavoitteena on toteuttaa taide-teoksia sekä taidenäyttely näi-den teemojen inspiroimana juhlavuodelle.

Anni Grundström

Varalan taiteilijat. Kuva: Senja Kortelainen, taidehankkeen yhteys-henkilö

4/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 201522

Siinä raja kulkee, mihin Stalin sen asetti siitä huo-limatta, että hänen jouk-

konsa eivät talvi- ja jatkoso-dassa päässeet lähellekään sitä. Vain kynän ja kiristyksen avul-la hän saavutti Suomen suun-nassa sen, minkä saavutti, sa-noi juhlapuheen Vannisenmä-en-Kumurin muistomerkin paljastusjuhlassa Kiteen Val-keavaarassa 12. heinäkuuta pi-tänyt eversti evp Sampo Ahto.

Jälkiviisaat on Sampo Ah-don mukaan moittineet Suo-mea hyökkäyssotaan lähtemi-sestä. Meillä asiaa ei aikanaan mielletty näin. Kysymykses-sä oli vastahyökkäys sen takai-sin ottamiseksi, mikä vastikään oli meiltä viety maatamme vas-taan kohdistetun hyökkäyksen seurauksena. Olisi tuntunut käsittämättömältä, jollei oli-

si käytetty hyväksi tilaisuutta vääryyden korjaamiseksi. Toi-nen asia oli, että Neuvostoliitto itse piti huolen varsinaisten so-tatoimien aloittamisesta.

On isät täällä taistelleet, uskoneet ja toivoneetKitee-Seuran puheenjohtaja, opetusneuvos Heikki Pirinen avasi juhlan, jonka jälkeen seu-rakunnan tevehdyksen esitti rovasti Sakari Takala.

Kirkko on saanut olla turva-paikka monin tavoin. Niin nyt, kuin silloin. Evakot siellä yö-pyivät, lapset turvassa alttarilla kaiteen sisäpuolella. Kaksi sisa-rusta on kertonut nukkuneen-sa saarnatuolissa, aloitti Takala tervehdyksensä.

Tiedämme suuren työn, mikä täällä on tehty, tiedäm-me, miten Pohjanmaan seudul-

la matkaa on odotettu. Mitä on nähdä, tuntea ja aistia tätä seu-tua, jossa kirjaimellisesti voi todeta ja veisata ”On isät täällä taistelleet, on uskoneet ja toivo-neet”. Heidän ansiostaan saam-me tulla tänne kaikessa rauhas-sa, sanoi Takala.

Olkoon tämä muistomerkki kunnianosoitusPaljastamispuheen pitänyt va-ratuomari Veli Suvanto Lapu-alta tiivisti puheensa seuraa-viin sanoihin ”Olkoon tämä muistomerkkikivi siihen kiin-nitettyine laattoineen kestävä kunnianosoitus jääkärievers-ti Matti Laurilan komentaman JR 16 sankareille Vannisenmä-essä ja Kumurissa heinäkuussa 1941”. Olemme kokoontuneet tänne Kiteen Valkeavaaraan

Vannisenmäen-Kumurin muistomerkin paljastusjuhla Kiteellä

Muistomerkkiä ollaan luovuttamassa Kiteen kaupungille. Vastaanottajana kaupunginjohtaja Eeva-Liisa Auvinen, jota kättelee Kari Sutinen, oikealla Kiteen Rajakillan edustajat puheenjohtaja Pekka Hakkarainen, sihteeri Timo Päivinen, Veli Suvanto ja Markku Muilu Etelä-Pohjanmaalta.

muistamaan niitä nuoria mie-hiä ja naisia, jotka täältä hei-näkuussa 1941 lähtivät sotaan isänmaan puolesta. Talvisodan päättymisestä oli kulunut vain 16 kuukautta. Kuluneet kuu-kaudet olivat maallemme vai-keita aikoja, puutetta oli lähes kaikesta tarvittavasta. Yleinen epätietoisuus kansan kohtalos-ta oli voimakas.

Alpo Pirhosen mailla Muistomerkin paljastusjuhla sai laajaa huomiota ja sai paik-kansa Kiteen huomattavimpien tapahtumien joukossa. Paljas-tusjuhlaa edelsi pari taisteluhis-toriaan liittyvää tapahtumaa, sillä kiteeläiset ja eteläpohja-laiset matkasivat perjantaina Kuivalaisen taistelun muistoksi vuonna 2011 pystytetyn muis-tomerkin luokse ja pistäytyivät

Alpo Pirhosen mailla kuule-massa hänen poikansa evl evp Ossi Pirhosen seikkaperäis-tä selostusta alueen taisteluis-ta kesällä 1941. Lisäksi lauan-taina käveltiin valtakunnan ra-jan ylitse rm III/130 maastossa tavoitteena tutustua Kumurin bunkkereihin.

Kiteelle on pohjanmaalais-ten taistelijoiden muistolle pys-tytetty kaikkiaan kolme muis-tomerkkiä, joista ensimmäinen 19.Divisioonan muistomerk-ki vuonna 1992 Mustalamme tiehaaraan, Kuivalaisen taiste-lun muistomerkki Välivaaraan v. 2011 ja nyt kolmas eli Van-nisenmäen-Kumurin taistelun muistomerkki. Kiteellä kaatui kaikkiaan 511 eteläpohjalaista sotilasta.

Olavi Lautamäki

Arvokkaaseen juhlaan osallistuivat tullin pääjohtaja Antti Harti-kainen vasemmalla, rouva Arja Suursalo-Henttonen, opetusneu-vos Antti Henttonen, Kiteen kaupunginjohtaja Eeva-Liisa Auvinen, kenraaliltn evp Yrjö Kärkkäinen ja Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja ev. Olli Lampinen.

Vihdin Liikenteen jär-jestämällä Kultai-sen kehän bussimat-

kalla 23.-28.6. pysähdyttiin Säkkijärvellä kenttähautaus-maan muistomerkillä kunni-anosoitukselle. Tänne on hau-dattu 104 talvisodassa kaatu-neen tuntemattomaksi jääneen suomalaisen sotilaan maalli-set jäännökset, jotka löytyivät taistelukentiltä elo-syyskuussa 1941. Säkkijärven nykyinen ve-näläinen nimi on Kondratjevo. 

Dipl. ins. Carl-Fredrik Geust kertoi, että eversti Petr Va-siljevitsh Kondratjev sai sur-mansa lento-onnettomuudes-sa 1.6.1943 Seiskarissa, eräi-den tietojen mukaan kyseessä oli epäonnistunut startti, tar-koitus oli lentää Kronstadtiin.

Kondratjev oli kuollessaan Itä-meren laivaston 61 Hävittä-jälentoprikaatin komentaja ja saanut Neuvostoliiton sanka-rin arvon. Mitään selitystä sil-le, miksi  juuri  Säkkijärvi on saanut nimen Kondratjevo, ei ole löytynyt. Sen sijaan paikka-kuntien nimiä Kannaksella uu-sittaessa yhtenä perustana oli käyttää Suuren isänmaallisen sodan sankareiden nimiä.  

Seuraavana päivänä mat-kalla Vologdaan laskettiin ku-kat Tserepovetsissä Nikolain hautausmaalle haudattujen  so-tavankeudessa kuolleiden 150 suomalaisen sotavangin muis-tomerkille. 

Muistomerkki sijaitsee laa-jan hautausmaan reunassa. Sen on suunnitellut kuvanveistäjä

Muistomerkkimatkalla suomalaissotilaiden jäljillä

Sotavankeudessa kuolleiden suomalaisten sotilaiden hautamuis-tomerkki Tserepovetsissä

Heikki Häiväoja ja toteuttanut taiteilija Ari Laitila. Muisto-merkki on vajaa kolme metriä korkea keskeltä poikkimur-tunut kivi, jonka alaosassa on teksti  ”Sotavankileireillä kuol-leiden suomalaisten muistoa kunnioittaen Suomen valtio” ja tekstin alapuolella on kiveen hakattu Suomen leijona.

Muistomerkki tunnetaan nimellä Kärsimyksen seppele ja myös nimellä Murtunut elämä.  

Timo Malmin tutkimusten mukaan jatkosodassa suoma-laisia joutui vangiksi 3402, lei-reillä kuoli 1388 ja kotiutettuja oli 1936 eli 57 % palasi takaisin. Kuolleisuusprosentti sotavan-kileireillä oli noin 40 %.

Teksti ja kuva: Olli Kivioja

234/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 2015

Suomeen tuli talvisodan aikana ja välittömästi sen jälkeen ulkomaalai-

sia vapaaehtoisia taistelemaan Suomen itsenäisyyden puoles-ta. Näiden vapaaehtoisten jou-kossa oli yhteensä 227 Lontoos-ta lähtenyttä ja Norjan kautta Suomeen tullutta brittiä ja kan-sainyhteisömaiden kansalaista.

Maahan tulleet vapaaehtoi-set eivät ehtineet talvisotaan, joten osa heistä palasi takai-sin pian saapumisensa jälkeen. Suurin osa jäi Suomeen saa-maan sotilaskoulutusta.

Lapualla ulkomaalaisista va-paaehtoisista perustettiin Osas-

to Sisu, jossa britit ja muut Lon-toosta lähteneet muodostivat

oman komppaniansa. Britti-komppania sai peruskoulutus-ta Lapualla, mistä heidät siir-rettiin Savonlinnaan saamaan jatkokoulutusta. Komppania oli Suomen armeijan III AK:n erillinen komppania 17.4.- 31.5.1940. Kesäkuusta 1940 al-kaen he olivat siviilejä. Britit olivat majoitettuina Korpilah-della Tähtiniemen kartanoon syyskuusta 1940 kesäkuuhun 1941. Tuolloin osaston vahvuus oli 138 miestä. Britit kuljetet-tiin 28. kesäkuuta 1941 Torni-on kautta Ruotsiin. Jatkosota oli syttynyt 25. kesäkuuta 1941.

Teksti ja kuvat: Kari Korhonen

Talvisodan brittivapaaehtoisille muistomerkki

Muistomerkki paljastettiin Korpilahden Tähtiniemessä 7.9.2015.

Britannian suurlähettiläs Sarah Price (2.vas) ja Irlannin suurlähettiläs Colm O’ Floinn (3.vas) paljasti-vat muistomerkin. Muistomerkkihankkeen kantavia voimia olivat Korpilahden Reserviupseerit ry ja erityisesti Matti Hyvärinen (4.vas), joka nykyisin toimii myös Jyväskylän Sotaveteraanit ry:n perin-netoimikunnan puheenjohtajana.

Suomen Cobra Systems OyHelsinki

Triplan OyHämeenlinna

Molkentin OyImatra

Kuusitunturi OyImatra

Disamed OyInkoo

www.disamed.fi

Metsäkoneurakointi Veljekset Eronen Ky

Kiihtelysvaara

JM-Louhinta OyJyväskylä

Suomen CNC-Koneistus OyJyväskylä

Bar ExplosiveJyväskylä

KES-Siltaykköset OyJämsä

Metallikoneistamo E. Moilanen Ky

Kajaani

Ourex OyKangasala

Sähkö-IskeläKangasala

Kuljetuspalvelu Vatiala OyKangasala

Kangasalan Autokatsastus OyLentola, Kangasala

www.kangasalanautokatsastus.fi

Kiitos Sotaveteraaneille Iittalasta! Nro:145

Kiitos Sotaveteraaneille Jojen Kaupunnista! Nro:144

ISÄNNÖINTI • HUOLTO • SIIVOUS JA KORJAUSPALVELUT

Juvankatu 10, 33710 Tamperewww.kaukajarviok.fi

Hertz Autovuokraamo.Sotaväen sopimustoimittaja.

Tiedustelut ja varaukset:Hertz Varauspalvelu � 0200 11 22 33

4/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 201524

Yhteistyötä kesäpäivän merkeissäHyvinkääläisten veteraanijär-jestöjen yksi yhteistyömuoto on ollut jo usean vuoden ajan so-tiemme veteraanien kesäpäivä. Tänä vuonna päivää vietettiin Kytäjän Maapirtillä 60 vete-raanin, puolison ja lesken sekä avustajien voimin 27.5. Tarjol-la oli keittolounaan ja kahvin lisäksi laadukasta ohjelmaa, josta vastasivat Matti Heroja, Hyvinkään Riihimäen Sotave-

Pohjois-Savon Sotaveteraa-nipiirin järjestämä kun-to- ja virkistysleiri kokosi

juhannuksen jälkeisellä viikolla noin 60 osallistujaa eri puolilta maakuntaa Vesannon Sompa-laan. Mukana oli 90 vuotta täyt-täneitä 15, vanhimpana 97-vuo-tias rautalampilainen sotavete-raani Kalle Hyvönen.

Piirin leiritoiminnalla on pitkät perinteet. Vuoden 1972 toimintasuunnitelmassa tode-

teraanikuoro, Hyvinkään elä-keläisten tanhuryhmä ja kuo-ro sekä laulun ja haitarimusii-kin lomassa huumoria viljelevä Seppo Soittila.

Lipunnosto perinteenäHyvinkään Sotaveteraanit ry:n vuodesta 1997 jatkunut tapah-tuma on ollut lipunnosto ju-hannuksen aatonaattona, josta vastasivat tällä kertaa yhdistyk-sen puheenjohtaja Juhani Skyt-tä ja hallituksen jäsen Heikki

Hyvinkääläiset retkeilivät ja tapasivat tuttuja

Ohjelmien välillä salin täytti puheensorina. Kun veteraaniväki kokoontuu yhteen, niin juttua riittää.

Luoto. Tarjoilusta ovat vastan-neet yhdistyksen naiset. Kirk-koherra, lääninrovasti Ilkka Järvinen puhui juhannukses-ta ja sen kirkollisesta merki-tyksestä. Musiikista vastasi ve-teraanien viihdyttäjä Jorma Tuohela. Yhteislaulujen esilau-lajana toimi veteraanikuorolai-nen Esko Mälkki.

Kuukausitapaamiset järjes-tetään Hirvimajalla kesä-, hei-nä- ja elokuussa. Muina kuu-kausina tilaisuudet pidetään Hyvinkään Veteraanitalolla.

Historiaa ja kulttuuriaLopelle suunnattu retki teh-tiin 30 Hyvinkään Sotaveteraa-nit ry:n jäsenten kanssa 12.7.

Kosteista olosuhteista johtuen Lippulaulu laulettiin sisätiloissa.

Marskin Maja tarjosi mukavat puitteet retkeläisille.

Marskin Majalle, joka on siir-retty Lieksajärven rannalta Lo-pelle, Punelia-järven rannalle v. 1945. Ruokailun jälkeen matka

jatkui Lopen Sajaniemen kesä-teatteriin.

Teksti ja kuvat: Olavi Kurko

taan: ”Koska veteraanit ovat ikärakenteeltaan sellaisia, että eläkepäivät ovat jo monel-la saavutetut ja useat ovat ai-van eläkeiän kynnyksellä, lie-nee paikallaan ottaa toimin-tasuunnitelmaan veteraanien henkinen virkistystoiminta”. Ensimmäisen kerran Sompa-lan leiri pidettiin heinäkuussa 1972 ja siitä lähtien sen järjes-täminen vuosittain on sisälty-nyt piirin toimintaan.

Leiri aloitettiin maanan-taina 22.6. perinteiseen ta-paan lipunnostolla ja Karjalan Lennoston Hornet-hävittäjän ylilennolla klo 12.00. Leirioh-jelmaan sisältyi runsaasti ke-vyttä kuntoliikuntaa, infor-maatiota veteraanietuisuuk-sista ja esitelmiä. Olvi-säätiön puheenjohtaja Paavo Jauhiai-sen mielenkiintoinen esitel-mä ”Mureneeko Suomi hyvin-vointivaltiona?” herätti vilkasta keskustelua osallistujien kes-kuudessa. Arvioitiin puoleen jos toiseenkin Suomen, Krei-kan, EU:n ja globaalin maail-man talouden tilaa. Keskuste-lu voitiin päättää toteamukseen ”Suomi on selvinnyt vaikeam-pienkin aikojen keskellä”. Tä-män jälkeen pidettiin rovas-ti Risto Lyytikäisen johdolla virsiseurat. Leiripäivien yhtenä kohokohtana oli vierailu Ter-von Lohimaahan, jossa nau-tittiin kakkukahvit ja kuultiin suupielet hymyyn nostattanut kuplettiesitys. Ateriat olivat maittavia ja runsaita kuin ”ko-

tona tehtyjä”. Illalla saunottiin ja laulettiin sekä muisteltiin yh-dessä menneitä aikoja.

Piirin sosiaalineuvoja Riitta Huittinen yhdessä Ossi Salo-sen, Valma Puurosen ja Tuu-likki Hokkasen kanssa kantoi-vat vastuun leirin käytännön toteutuksesta. Kaikkien leirillä mukana olleiden puolesta esi-tän heille lämpimän kiitoksen

erinomaisesti onnistuneesta leiristä ja ennen kaikkea hyväs-tä huolenpidosta, josta leiriläi-set ovat olleet erityisen kiitolli-sia.

Jäämme odottamaan virkis-täviä leiripäiviä ja toistemme tapaamista jälleen ensi vuonna!

Teksti: Eija Iivarinen Kuvat: Anna-Liisa Pekkarinen

Sompalan leiriltä hyvää oloa

Leiriläiset katsomassa kokousrakennus Ristolassa veteraani Veikko Matilaisen (oik.) elämästä kertovaa lyhytelokuvaa.

Kuopiolainen Aino-Ester Niemelä on ollut vetämässä ja ohjaamas-sa Sompalan leirejä useita kertoja. Tänäkin vuonna hän järjesti lei-rille tietokilpailun ja rastipolun. Iisalmelainen Veikko Kiiskinen on puolestaan osallistunut leirin talkoo- ja tukitoimintaan jo useiden vuosien ajan.

254/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 2015

Isonkyrön sotaveteraanit te-kivät perinteisen kotiseutu-

retken Ylistaron Malkakoskel-le 14.7. Malkakoskea rakennet-tiin vuosituhannen vaihteessa pitkään ja se valmistui vuonna 2003. Koski patoineen on Suo-messa ainut suunnitelmallisesti jokeen tehty koski.

Retkeä jatkettiin Karhun-mäen suuntaan ja tutustuttiin Mummadesing-myymälään, jossa myydään erilaisia taitei-

Pohjois-Kymen Sotilaspoi-kien perinnekilta on jo

vuosien ajan vaalinut Piikki-rykmentin, JR 25:n perinnettä. Rykmentti perustettiin nykyi-sen Kouvolan alueen miehis-tä 18–19.6.1941. Vuosittain jär-jestettävä Piikin juhla oli tänä vuonna 14.6. Tilaisuus alkoi seppeleen laskulla Kirkkopuis-tossa Piikin patsaalla. Juhla, ”kirkkokahvien muodossa”, oli seurakuntatalon Maria-salissa.

Kuoron esittämän Piikin marssin jälkeen killan pu-heenjohtaja Mikko Pesälä ker-toi Piikin taistelujen tiestä ja sotilaspoikien työskentelys-

Rovaniemen Sotaveteraanit ja Lapin sotilassoittokun-

ta järjestivät 13. kerran vuosit-taisen yhteislaulutilaisuuden ”Varrella virran” 13.8. Ounas-paviljongilla Putaan rannal-la. Jääkäriprikaatin komentaja eversti Antti Lehtisalo toi ti-laisuuteen puolustusvoimien ja Jääkäriprikaatin tervehdyksen. Puolustusvoimauudistuksen myötä Lapin sotilassoittokun-ta kuuluu nyt Jääkäriprikaa-tin kokoonpanoon. Yhteislau-lutilaisuudessa päällikköka-pellimestari, musiikkimajuri Juha Ketola toimi esilaulujana ja juontajana. Kapellimestari, musiikkikapteeni Jaakko Nu-rila johti soittokuntaa. Puolus-tusvoimauudistukseen liittyen Lapin sotilassoittokunnan vah-

Hartolan sotainvalidit ja sotaveteraanit perheenjä-

senineen olivat kutsuttuina il-tapäivän viettoon seurakunnan leirikeskukseen Kompelonlah-teen 14.7. Teemana oli Sotain-validien Veljesliiton Lahden piirin Hartolan osaston perus-tamisen 70-vuotisjuhla.

Tilaisuus alkoi lipunnostol-la. Kirkkoherra Jeremias San-kari toimitti hartaushetken Riihikappelissa, jossa hän mm. siteerasi Jeesuksen ajatusta ra-kastaa ihmisiä ja tehdä hyvää

Kotiseuturetkeilyä Pohjanmaan lakeuksilla

Malkakoskeen on rakennettu myös kalaporras, jotta kalat voivat nousta padon ohi.

lijan suunnittelemia pohjalaisia tuotteita. Ruokailemaan siir-ryttiin Vanhaan Karhunmä-keen, joka on osa Karhunmä-en Kristillistä Kansanopistoa. Ruokailun jälkeen tutustuttiin opiston historiaan. Retken vii-meisenä kohteena oli Simpsiön laskettelukeskus, josta näkymä yli lakeuksien oli mahtava.

Teksti: Pentti Kalliomaa Kuva: Esko Petäjä

Sotilaspojat vaalivat Piikin perinnettä

tä kotirintamalla eri tehtävis-sä. Juhlaan osallistui kolme Piikkirykmentissä taistellutta veteraania.

Vuonna 2016 tulee kulu-neeksi 75 vuotta Piikin perus-tamisesta. Silloin järjestettä-vään juhlaan kutsutaan kaikki Piikissä palvelleet veteraanit, heidän omaisensa ja perillisen-sä kaikkialta Suomesta.

Piikkirykmentin hihamerkki yhdistää kaikki Piikin ystävät. Retkeilyasuun sopivan merkin voi tilata killan sihteeriltä.

Teksti ja kuva: Roope Nieminen

Piikin veteraanit vas. Lauri Turkia (90), Erkki Tuomala (92) ja Onni Sarilampi (91) sekä killan puheenjohtaja Mikko Pesälä.

vuus on nyt edellä mainittu-jen johtajien lisäksi 32 soittajaa. Taitaa olla ainut suomalainen soittokunta, joka on esiintynyt myös Moskovan punaisella to-rilla. Ylimääräisenä esityksenä soittokunta esitti musiikkikap-

Varrella virran

Tapahtumapaikkana oli Putaan rannalla sijaitseva Ounaspaviljon-ki. Esiintymislava on rakennettu veden päälle.

teeni Hannun Raijaksen Nui-jamiesten marssista laululle ja puhallinorkesterille tekemän sovituksen. Laulajia tilaisuu-dessa oli runsaat 200.

Teksti ja kuva: Heikki Haapala

heille. Juhliva osasto myönsi hänelle pienoislipun sotainva-lidien hyväksi tehdystä työstä. Siirryttäessä Kompelonlahden leirikeskuksen päärakennuk-seen silmiteltiin tulevaa tieto-kilpailua varten paksutyvisen kuusen sisältämää litramäärää. Tilaisuuden juontanut Harto-lan Sotaveteraanien puheen-johtaja Heikki Havas toivot-ti väen tervetulleeksi lausuen ilonsa joukon runsaslukuisuu-desta.

Tervehdysten jälkeen tarjol-

la olleilla voileipäkahveilla nyt 95-vuotias veteraani Eino Sy-välahti muisteli sota-aikana saatua 400 gramman päiväan-nosta näkkileipää.

Hartolan Veteraanilaulajat esiintyivät säestäjänään Sirk-ka Havas. Eräs kuorolaisis-ta, Markku Siihola harrastaa myös lausuntaa ja niinpä ylei-sö sai kuulla mm. P. Kajande-rin Salomaan sekä myös aikoi-naan Hartolassa asuneen Uuno Kailaan runon Suomalainen rukous.

Tilaisuuden lopulla oli tieto-kilpailun palkintojenjako. Ar-vokas, mutta leppoisa tilaisuus päättyi yhteisesti laulettuun Synnyinmaan lauluun.

Aimo Tenni

Veteraanien juhlava iltapäivä Hartolassa

Kirkkoherra Jeremias Sankari pitää hartaushetkeä Riihikappelis-sa. Ovella vasemmalla on Hartolan Sotainvalidien puheenjohtaja Pertti Mäkinen ja oikealla Sotaveteraanien puheenjohtaja Heikki Havas.

4/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 201526

Elokuinen sää suosi Kuri-kassa järjestettävää ase-maanajonäytöstä lauan-

taina 22. päivänä. Paikalle oli saapunut 4500 henkeä eri puo-lilta maata ja maakuntaa. Paras kiitos, mitä järjestävät voivat saada. Paikalla oli myös run-saasti kunniakansalaisia, vete-raaneja juhlavieraina. Tilaisuus oli maksuton. Se oli myös yksi Reserviläisliiton maakunnalli-nen 60-juhlavuotistapahtuma.

Tapahtumalla kunnioitettiin erityisesti Raskas Patteristo 1:n veteraaneja, joita on elossa enää kolme. Paikalla heitä oli kak-si. Kersantti Yrjö Yli-Krekola (100) Kurikasta ja kapteeni Il-mari Iso-Koivisto (94) Riihi-mäeltä. Kunnianosoitus myös kaikille sodan veteraaneille ja sankavainajille.

Näytöksen suojelijana toi-mi Pohjanmaan aluetoimis-ton päällikkö komentaja Jukka Ranta. Tervehdyksessään hän kiitti eteläpohjalaista aktiivista maanpuolustusväkeä. Tämän kaltaiset tapahtumat ovat omi-aan kohottamaan maanpuolus-tushenkeä, hän mainitsi. Hän myös sanoi, että mikään ta-pahtuma ei tule itsestään, vaan vaatii ponnisteluja sen onnistu-miseksi.

Hän myös kiitti paikalla ol-leita kunniakansalaisia, ilman

heitä ei olisi tätäkään tapahtu-maa.

RSPSTO 1:n historiatoimi-kunnan puheenjohtaja ja näy-tösidean isä Tuomo Aho toi-votti juhlayleisön tervetulleik-si.

Näytöksen pääkalustona oli Kurikan raskas patteriston kaksi 115 H 17 haupitsia. Nämä haupitsit palautuvat syyskuussa Kurikan tykkipuistoon arvoi-silleen paikoille reserviläisvoi-min kunnostettuina.

Näytöksen tapahtumat si-joittuivat Syvärille. Näytöstä yleisölle elävöitti res.maj Pertti Niemelä varmalla otteella.

Näytöksen harjoituksia on

pidetty jo toista vuotta Rova-järvellä. Näytös vaati mahdot-tomasti materiaalia, suurin osa yksityisiltä, kuten kaikki ajo-neuvot, lisäksi materiaalia puo-lustusvoimilta sekä tykistömu-seolta. Tykkiä vetämässä olivat alkuperäiset vetäjät eli Citro-en kuorma-auto ja telavetäjä McCormic. Patteristo oli pää-majan alainen moottoroitu ty-kistö. Yli 500 miestä, joista oli enin osa kurikkalaisia täyden-nettynä lähipaikkakuntien miehillä.

Tulenkuvaukset suorittivat alan ammattilaiset johtajanaan Eero Matalamäki. Haupit-seillakin ammuttiin niin, että mäki tömisi, ilman kranaatte-ja tosin.

Näytöksessä oli kaikkiaan n. 150 henkeä erilaissa tehtävissä. Näytösosasto itsessään oli pu-keutunut m 36 asustein ja asein. Lottia oli 21 naista, jotka ylläpi-tivät lottakanttiinia sekä osal-listuivat muonitukseen. Mun-kit loppuivat niin kuin rokka-kin. Kuka olisi voinut ennustaa väkimäärän ennakkoon?

Yleisölle jaettiin yli 600 an-nosta hernekeittoa ja näkki-leipää. Juomapisteitä oli mo-nia, tämän lisäksi lotat kulkivat yleisön seassa jakamassa me-

hua ja vettä. Muonitusmesta-reina toimivat korpr Pekka Ol-likkala ja kers Jukka Tapanai-nen varmoin ottein.

Ikarin teollisuusalueen tont-ti on kaupungin omistama. Te-ollisuusalueiden omistajat oli-vat antaneet luvan käyttää kiin-teistöjään pysäköintialueina. Paikat olivatkin täynnä. Lii-kenteenohjauksen suorittivat mallikkaasti SEDU-turvalli-suuslinjan oppilaat apunaan re-serviläiset. Turvallisuuspäällik-könä toimi res.kapt Arto Mäki-pelto - suuremmilta haavereilta vältyttiin. Lämmin sää teki tep-posensa kahdelle vieraalle, niis-tä selvittiin SPR:n ja EP:n sai-

raankuljetuksen lääkintähen-kilöstön voimin hienosti.

Näytöksen kesto oli n. 2 tun-tia ja sinä aikana tuli kaikil-le selväksi, miten tykistö toi-mi sodan aikana. Näytös soljui jouhevasti tiedustelusta, ase-maanajon, tj-toiminnan ja vies-tien kautta aina tulitoimintaan sekä lopulta irtaantumisen uu-siin tehtäviin. Tässä tapaukses-sa lähtöön Tali-Ihantalaan so-dan lopun suurtaisteluiden tu-kemiseen.

Tapahtumassa oli muka-na myös käsiasenäyttely, aseet olivat yksityisten henkilöiden omistamia. Näyttelyssä jopa pääsi muodostumaan jonoja, koska monet harvinaisuudet saivat kyselyjä aikaan. Näytte-lymestarina toimi res.vääp Ta-pio Myllymäki.

Alueella oli myös puolustus-voimien uusinta tykki- ja tu-lenjohtamiskalustoa. Vertailua pääsi suorittamaan näytöksen loputtua, kun uusi ja vanha ka-lusto kohtasivat kentällä.

Näytöksen lopuksi harjoi-tuksen johtaja, kaptl.evp Mik-ko S Säntti kiitti kaikkia, kun-niakansalaisia, yleisöä, järjestä-miseen osallistuneita: ”Te teitte tästä hienon päivän” .

Teksti: Mikko S Säntti Kuvat: Jarkko Latvala

Kurikan maanpuolustuspäivässä 4500 osallistujaa

Tulijaoksen haupitsit sylkevät tulta. Haupitsit ovat Kurikan tykkipuiston tykkejä 155 H 17.

Viestiyhteydet poikki Syvärillä, ratsulähetti tuo vetäytymiskäskyn. Suuntana Tali-Ihantalan ratkaisutaistelut.

Telavetäjällä siirretty haupitsi asettui kerralla asemaansa Matti Lehdon kuljettaessa omistamaansa McCormic'ia.

AK-ConsultingUtti, Kouvola

Kymenlaakson Jäte OyKouvola

Koneurakointi HermunenKouvola

Karkkilan Toritaksi OyKarkkila

Maalaiskartano Pihkala OyKestilä

Sähköasennus Jouko Kujala Oy

Koski

Insinööritoimisto H. Eskelinen Oy

Kotka, www.heske.fi

SV-Trans OyKotka

Kiitos Sotaveteraaneille Keuruulta! Nro:111

274/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 2015

Päivää vietettiin 12.8. Kilpiäisten yhteismajalla. Musiikkiesityksistä vastasi mm. trio Johanna Huovinen, Olli Koskimaa ja Heli Jokivuori.Kuva: Pertti Vesenterä

Lahden Hiljainen Iltapäivä

Aikaisemmin veteraanikä-velyn nimellä tunnettu

Kansa kävelemään –tapahtuma järjestetään jälleen syyskuus-sa. Kävelytapahtuma perustuu Maailman veteraanijärjestön suositukseen, että kaikissa jäsen-maissa järjestettäisiin YK:n rau-hanpäivän merkeissä liikuntata-pahtuma, jolla muistutettaisiin kansalaisia rauhan merkitykses-tä. Rauhanpäivää vietetään vuo-sittain syyskuun 21. päivänä.

Suomessa tapahtuman muo-doksi on vakiintunut pääasias-sa kävely. Muutkin liikuntata-vat tulevat kyseeseen kunkin paikkakunnan mahdollisuuk-sien ja kiinnostuksen mukaan. Tärkeän ja ajankohtaisen rau-han asian lisäksi tapahtuma onkin erinomainen mahdol-lisuus muistuttaa eri ikäisiä kansalaisia fyysisen kunnon ja

liikunnan merkityksestä. Sa-malla siirretään sitkeän vete-raanisukupolven esimerkkiä ja perinteitä nuoremmille elämän evääksi. Rohkeutta, tulevai-suudenuskoa ja yhteisöllisyyttä tarvitaan jälleen, kun Suomelle haetaan uutta nousua.

Suomessa tapahtuma jär-jestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2008. Tämän vuoden tapahtuma on siis jo kahdeksas. Tapahtuman järjestelyistä vas-

Kävelytapahtuma yhdistää sukupolvettaavat Suomen Rauhanturvaaja-liitto ja sotiemme veteraanijär-jestöt, jotka kaikki ovat Maail-man veteraanijärjestön jäseniä. Myös paikalliset viranomaiset sekä reserviläis- ja muut kan-salaisjärjestöt ovat järjestelyis-sä mukana. Myös koulut osal-listuvat monella paikkakunnal-la tapahtumiin. Kahtena viime vuonna on ylitetty jo 20 000:n osallistujan raja.

Tänä vuonna valtakunnal-linen tilaisuus järjestetään Po-rissa sunnuntaina 20.9.2015. Pienempiä tapahtumia järjes-tetään yli kymmenellä paik-kakunnalla. Niistä tiedotetaan paikallisissa tiedotusvälineissä. Kaikenikäiset kansalaiset ovat tervetulleita tähän sukupolvien yhteiseen tapahtumaan.

Paavo Kiljunen

E-P Sotaveteraanipiirin nais-työryhmän järjestämillä vir-kistyspäivillä 12.8. Kurikassa kokoontui noin 180 naista viihtymään yhdessäolon, naurujoogan, puheiden ja yhteisten laulujen merkeis-sä. Samassa tilaisuudes-sa Kaija Tuominen sai so-taveteraanien ansioristin kiitoksena ja tunnustukse-na arvokkaasta työstä vete-raanien hyväksi. Kuva: Tarja Tapanainen

Ilma ei suosinut Kymenlaak-son piirin syyspäivän tapah-

tumaa Karjalan prikaatissa Ve-karanjärvellä 28.8., mutta päivä oli muutoin antoisa. Osallistu-jia nyt 24. kertaa järjestettäväs-sä tapahtumassa oli noin 180.

Karjalan prikaatin esikun-tapäällikkö, everstiluutnantti Sami-Antti Takamaa esitteli prikaatin. Piirin puheenjohta-ja Arto Mikkonen ja toimin-nanjohtaja Toivo Hartikainen esittivät omat puheenvuoron-sa. Kilpailut olivat luontopol-ku sekä tikan- ja petankipallon heitto. Luontopolulta kilpailu-kortin palautti 95, tikanheit-toon osallistui 93 ja petanki-pallon heittoon 82.

Ollos huoleton, poikas valveill onPioneerien hurtti huumori ja asenne inttiin kertoi, ettei mi-kään ole muuttunut veteraani-en ajoista.

Satoi. Toimittaja tunsi olon-

sa kosteaksi sadetakista huoli-matta. Entä avustava pionee-ri, pitikö sadevarustus vettä? Vähän pitää. Maastoreissuilla on tungosta teltan kuivausna-ruilla. Pieni tauko ja sitten to-teamus: On intissä yksi varuste, joka ei ime vettä. Se on pyyhelii-na. Toteamusta täydensi poika-mainen virnistys.

Toimittaja esitti provosoivan

Tuhertamista se oli sateessa, vaikka rasti olikin katoksen alla. Ku-vassa vasemmalla Jouko Koskelainen Kouvolasta sekä Hannu Täh-tinen (selin) ja Ritva Myllärinen-Sjöberg Pyhtäältä.

Sateinen syyspäivä Kymenlaaksossakysymyksen ryhmälle avusta-via varusmiehiä: Miksi sotavä-keen, eikö siviilipalveluksessa olisi päässyt helpommalla? Jos-tain ryhmän keskeltä tuli vas-taus: On sitä sen verran isän-maallinen oltava, että intin käy. Se ei ollut osa juhlapuhetta.

Teksti ja kuva: Roope Nieminen

Kauhajoen Patteriston viisi miestä pitivät viimeisen kokouksensa Perhekoti Hongisto-Sepissä Kauhajoella. Sodan jälkeen Patteristo kokoontui lähes vuosittain tapaamaan toisiaan kirkossakäyntien ja ruokailujen merkeissä. Kokouksen aikana he päättivät lahjoit-taa jäljellä olevat varat Kauhajoen Sotaveteraanien perinnetalon kunnostuskassaan. Kuvassa vas. Patteriston Yrjö Kivimäki, Pentti Rinne ja Onni Kantoniemi. Kuva: Tarja Tapanainen

Aatsin Kone OyValkeala

UpeSystems OyKuusankoski

www.upesystems.fi

Betola OyKuopio

Kuljetusliike Kari Pohjolainen Ky

Syväniemi

Kuopion Talokeskus OyKuopio

Pölkky OyKuusamo

www.polkky.fi

JUSSIPISTE OYLahti

Nikko OyJakkula, Laihia

Kiitos Sotaveteraaneille Kristiinankaupungista! Nro:151

4/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 201528

Padasjoella kerätyt varat jää-vät täysimääräisesti oman

pitäjän veteraaniyhdistysten ve-teraanityöhön. Padasjoen Sota-veteraaniyhdistys käytti viime vuonna yhteensä 12  721 euroa veteraaniväestön kuntoutuk-seen, kotipalveluihin ja virkis-tystilaisuuksiin. Vuoden alussa oli varsinaisia jäseniä 91, heistä invalidijäseniä oli 19, jotka ovat avustuksen piirissä. Yhdistyk-sellä ei ole rahastoja, vaan eri-laisilla varainhankintatalkoil-

la muodostuu vuosittain käy-tettävä summa. Viime vuonna varusmieskeräys yhdessä yrit-täjien tuen kanssa tuotti 7500 euroa ja muilla reserviläisten suorittamilla lipaskeräyksillä kerättiin 2000 euroa. Tämä ra-hamäärä ei yksistään riitä vete-raanien vuosittaiseen kuntou-tukseen ym. Siksi yhdistyksellä on oltava muitakin varainhan-kintamuotoja.

Padasjoen keräysorganisaa-tio lähestyi kirjeellä yrittäjiä ja

toivoi heidänkin olevan muka-na jälleen osittamassa kiitolli-suutta ja kunnioitusta veteraa-nisukupolvelle.

Tänä vuonna keräys tuot-ti 7034,60, eli asukasta koh-den 2,20 €. Kerääjänä oli mm kunnanjohtaja Heikki Jaakko-la. Padasjoen leijonat toteutti-vat hienosti ”Kiitos Veteraanit” -palveluaktiviteettia. Mukana oli 16 veljeä ja lisäksi koululai-sia, partiolaisia, VPK-nuoria ja veteraanien kannattajajäseniä.

Reserviläiset hoitivat kerää-jien kuljetukset. Samat kus-kit ovat hoitaneet kuljetukset vuosittain, joten alkupuhutte-lun jälkeen kesti puoli tuntia, kun keräysmateriaali oli jaettu ja viimeinen kerääjä taipaleella.

Myöhemmin kerätään vielä kaksi lipaskeräystä, Sahtimark-kinoilla ja Itsenäisyyspäivän aattona. Uskomme pääseväm-me 10  000 euron tavoittee-seemme, joka olisi yli kolme euroa/asukas.

Hannu Tukia

Padasjoella hyvä tulos siviilikerääjillä

Padasjoella keräyksen suorittivat tänä vuonna ’siviilikerääjät’, jot-ka saivat erinomaisen tuloksen, yli 2 euroa asukasta kohti. Alku-puhuttelun kerääjille piti keräyspäällikkö Hannu Tukia.

Rauhanturvatehtävissä pal-velleet suomalaiset sotilaat

antavat sotiemme veteraaneil-le erittäin suuren arvon. Tästä yhtenä esimerkkinä on jo kol-mena peräkkäisenä vuonna pidetyt linnoitustalkoot Mie-hikkälän Salpalinja-museolla. Talkoilla kunnostetuista lin-noitteista saatu tuotto on ly-hentymättömänä luovutettu paikallisten sotiemme veteraa-nien hyväksi.

Viimeksi toukokuussa 16

rauhanturvaajaa Kemijärveä, Kuopiota, Juvaa, Helsinkiä, Lahtea ja Imatraa myöten kun-nosti Salpalinja-museon lin-noitteita 1 400 euron edestä. Talkooideasta ja joukon koko-amisesta on vastannut Suomen Rauhanturvaajaliiton hallituk-sen jäsen Rainer Fabricius Ju-valta. Kahtena edellisvuonna on päästy liki samaan tuottoon.

Teksti ja kuva: Terho Ahonen

Rauhanturvaajat tekivät Salpalinja-museolla kevätkesän linnoi-tustalkoissa muun muassa puuperustan konekiväärikilvelle. Kilpi kiskottiin paikalle miehissä. Talkootyön tuotto luovutettiin paikal-lisille veteraaneille Salpavaelluksen päätösjuhlassa.

Rauhanturvaajat linnoittivat rahaa veteraaneille

Sotiemme Veteraanit -va-rainhankinta ja Pirkan-

maan keräyspiiri jalkautuivat 4.-6.9.2015 yhteiskunnan koko-naisturvallisuuden suurtapah-tumaan, Kokonaisturvallisuus 2015 -messuille Tampereella. Osastolla oli päivien ajan vils-kettä, kun Pirkanmaan piirin keräyspäällikkö Tuomo Koi-ranen myi joukkoinensa mes-sutarjouksena sota- ja vanhan-ajan musiikkia, Suomen Puo-lesta dvd:tä sekä heijastimia messuhinnalla. Pirkanmaan keräyspiirin vapaaehtoiset ke-rääjät olivat saaneet eritysluvan kiertää messualueella lipaske-rääjinä.

Lauantaina ja sunnuntai-na A-hallin lavalle kapusi kak-si vireätä pirkanmaalaista vete-raanipariskuntaa, Rauha Rossi ja Veikko Oksanen sekä Tam-pereen Sotaveteraanien huol-toyhdistyksen puheenjohtaja-nakin pitkään toiminut Timo Salokannel vaimonsa Toinin

kanssa. Lavapuheenvuoroissa tuotiin esille veteraanien ko-tona asumisen turvallisuutta ja kummassakin keskustelussa todettiin, että yksin kotonaan asuvia veteraaniveljiä ja -sisko-ja tai heidän leskipuolisoitaan tuetaan kaikin voimin. Kan-nattajajäsenet toimivat avain-asemassa auttaessaan sotiem-

Sotiemme Veteraanit messuilla

Daniel ja Jouko Vuori ostoksilla Sotiemme Vete-raanien osastol-la messuilla. Tuo-mo Koiranen hoiti myyntiä kolmen m e s s u p ä i v ä n ajan. Kilpailuun osall istumassa Sotilasaikakaus-lehden päätoimit-taja Martti Lehto.

me veteraaneja. Veteraanien mielestä taloudellinen tuki hä-dän hetkellä on tärkeää. Kerä-ystuotolla voidaan tukea arjen turvallisuutta hankkimalla esi-merkiksi turvaliesi tai laitta-malla vaikka asunnon palova-roittimet kuntoon.

Teksti ja kuva: Pia Mikkonen

Sotaveteraani Frans Krogell (94) lähetti Kaartin Jääkärirykmentin varusmiehet veteraanikeräystä suorittamaan Keravalla 3.9.2015.

Amitec OyLaitila

T:mi Kari KauvoLapinjärvi

Lappeenrannan Kuljetusosakeyhtiö

Conexpress OyLappeenranta

Kiitos Sotaveteraaneille Laitilasta! Nro:152

Kiitos Sotaveteraaneille Lammilta! Nro:55

294/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 2015

Sotiemme Veteraanit varain-hankinnan keräyspäälliköt

kokoontuivat Turkuun elokuun kesähelteillä. Loppuvuoden va-rusmieskeräykset sekä Puolus-tusvoimien keräysapu vuonna 2016 kiinnosti ja asiaa Turkuun oli saapunut selvittämään ma-

juri Mika Rautio Maavoimista. Puolustusvoimien rakenteelli-nen uudistus merkitsee kerä-yspäälliköiden näkökulmasta sitä, että yhteyshenkilöt ja va-ruskunnat voivat tässä yhtey-dessä muuttua. Puolustusvoi-mien keräysapua suunnataan

Sotiemme Veteraanit keräyspäälliköt Turussa

Pohjanmaan alueen keräyspäälliköt vaihtavat tauolla ajatuksia. Vas. Etelä-Pohjanmaan Pertti Kortesniemi, Keski-Pohjanmaan Antti Roiko-Jokela ja Vaasan Raimo Latvala.

Piirien keräyspäälliköt tutustuivat miinantorjunta-alus Purunpäähän.

niille alueille, missä on vete-raaneja ja keräyspiirien taholta järjestettyä varusmiesten ohja-usta ja kuljetusta.

Varsinais-Suomen keräys-päällikkö Osmo Suominen oli järjestänyt oheisohjelmaa ja ke-räyspäälliköt pääsivät tutustu-maan sekä miinantorjunta-alus Purunpäähän että Turun Sa-nomiin. Rannikkolaivastossa joukkoa johdatti yliluutnant-ti Saku Heinonen ja TS-Yhty-mä Oy:ssä oltiin päätoimittaja Kari Vainion vieraina.

Päivien aikana kävimme yh-dessä läpi keräystuoton käy-tön suuntaamista eniten apua tarvitsevien veteraaniveljien ja -siskojen, puolisoiden ja leskien sekä sotaleskien hyväksi. Sosi-aalisihteeri Anni Grundström painotti tässä yhteydessä sitä, että niihin yhdistysten/osaston jäseniin tulee myös olla yhte-

ydessä, jotka eivät enää sään-nöllisesti käy tilaisuuksissa. He saattavat yllättäen ollakin eni-ten apua tarvitsevia jäseniä.

Keräyspäälliköt jäivät miet-timään loppuvuoden keräystoi-mia piireissä, kun uudenlainen keräyskonsepti lanseerataan

tämän vuoden lopulla. Meistä näkyy ja kuuluu vielä, vierivät kivet eivät sammaloidu, totesi eräs piirin keräyspäällikkö lo-puksi!

Teksti: Pia Mikkonen Kuvat: Markku Seppä

Muistokäynnit ja kuk-kien lasku sotavan-keudessa menehty-

neiden suomalaisten sotavanki-en muistomerkeille Moskovan tuntumassa Krasnogorskissa ja Nizhni Novgorodin alueella Orankissa olivat Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen hallituksen elokuussa Venä-jälle tekemien kahden matkan pääteemoja. Molempien muis-tomerkkien paljastamisesta tu-lee tänä vuonna kuluneeksi 20 vuotta.

Moskovassa käydyt keskus-telut sotavainajatyötä koskevan valtiosopimuksen käytännön toimista yhteistyöosapuolena olevan Vojennye Memorialyn johdon kanssa sujuivat raken-tavassa ja myönteisessä henges-sä. Näin siitäkin huolimatta, että vuosina 2012 ja 2013 käyn-nistetyt toimet kenttähautaus-maiden rekisteröimiseksi ovat kohdanneet monia esteitä. Säk-kijärven, Summan, Äyräpään ja Taipaleenjoen neuvottelut ovat pysähtyneet valtiosopimuksen

tulkinnasta johtuviin juridisiin ongelmiin. Ratkaisua tilantee-seen on haettava ulkoasiainmi-nisteriön kautta.

Kollaan kenttähautausmaan osalta on Karjalan tasavallan hallinnon kanssa päästy alus-tavaan yhteisymmärrykseen, mutta rekisteröintiprosessia hoitavan Vojennye Memoria-lyn on vielä tehtävä lukuisia yk-sittäisiä sopimuksia erilaisten intressiryhmien kanssa alueen hallintaoikeuksista. Parhaiten näyttäisi edistyneen Tuulok-sen kenttähautausmaan alueen käyttöön saaminen, josta pai-kallisen kylähallinnon kanssa on tehty sopimus. Molemmis-sa tapauksissa lopullisia fede-raatiotason päätöksiä saatetaan kuitenkin joutua odottamaan vielä useampi vuosi.

Sotavankiasioista käydyssä keskustelussa saatiin vihreä-tä valoa sille, että joillekin uu-sille sotavankihautausmaille olisi rahoituksen järjestyessä mahdollisuus saada niiltä vielä puuttuvat muistokivet leireil-

lä menehtyneille suomalaisille sotavangeille.

Nizhni Novgorodin alue-hallinnossa käydyt keskuste-lut sujuivat samassa leppoisassa ja myönteisessä hengessä, jota jo tätä ennen Moskovassa oli koettu. Yhdistyksen toimintaa kohtaan tunnettiin kiinnostus-ta ja käyntikohteilla Orankissa ja Suhobezvodnojessa luvattiin antaa kaikki mahdollinen piiri- ja paikallishallintojen tuki.

Suhobezvodnoje (noin 120 km Nizhni Novgorodista koilli-seen) oli haluttu tarkoituksella ottaa käyntikohteeksi. Tiedos-samme oli, että siellä olleessa Neuvostoliiton sisäministeri-ön Gulag-leireihin kuulunees-sa Unzhlagin leirissä menehtyi 13-14 suomalaista sotavankia. Juuri muuta tietoa ei ole ollut.

Paikalliselta asiantuntijal-ta saimme kuulla, että vähin-täänkin useitten satojen ne-liökilometrien laajuinen leiri koostui lukuisista alaleireistä, joilla tehtiin pääasiassa metsä-töitä. Sotavuosina täältä meni

Kenttähautausmaiden rekisteröinti Venäjällä takkuaa

Neuvottelutapaaminen Moskovassa 4.8.2015. Vasemmalta Vojen-nye Memorialyn osastopäällikkö Aleksandr Zhermeljov ja pää-johtaja Evgeni Piljajev sekä yhdistyksen edustajat puheenjohtaja Pertti Suominen, tulkki Reijo Nikkilä ja hallituksen jäsenet Pekka Pitkänen ja Pentti Lehtimäki. Kuva: Jari Kajavirta.

huomattavat määrät polttopuu-ta Moskovaan ja Leningradiin. Enimmillään leirillä oli noin 26  000 vankia; poliittisia van-keja, rikollisia ja sotavankeja.

Huolimatta siitä, että Unzh-lagissa on ollut useitten kansal-lisuuksien sotavankeja, olimme luultavasti ensimmäinen seu-

rue, joka kävi omiensa jäljillä. Niin me vieraat kuin isännät-kin olimme yhtä mieltä siitä, että Suhobezvodnojeen pitää saada suomalaisten sotavanki-en muistomerkki. Sopiva paik-kakin sille jo löytyi.

Pertti Suominen

Kuljetusliike Esko Kosunen Ky

Leppävirta

Metallimesta OyLohja

Ofa Oy AbLoimaa

Tomas Oy AbLoviisa

Tilausliikenne A. Kainulainen Oy

Muurame, puh.014-373 1051

Tasoite ja Maalaustyö Vista Oy

Mäntsälä

4/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 201530

Sotahistorian professori Martti Turtolalta on ilmes-tynyt parhaillaan käyn-nissä olevan Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kattava teos säveltäjämestaristamme.

Mikä sai sotahistorioit-sijan tarttumaan tämän kaltaiseen haasteeseen?

Yksi syy löytyy siitä, että Martti Turtolan isoisä rovasti Kalle K. Turtola ja Jean Sibelius olivat hyviä ystäviä. Kalle Turtolan ja Jean Sibeliuksen ystävyys alkoi Hämeenlinnan lyseosta, jossa he olivat luokkatovereita, kunnes Sibelius jäi luokalleen. Tämä ei poikien ystävyyttä haitannut, vaan se jatkui lämpimänä aina Sibeliuk-sen kuolemaan saakka.

Hämeenlinnan lyseos-ta ystävykset jatkoivat lakia lukemaan Kei-

sarilliseen Aleksanteri-Yliopis-toon. Kumpikin jätti lakiopin-not kesken.

– Kalle sen vuoksi, että tuli uskoon, niin kuin tavataan sa-noa ja ryhtyi lukemaan teologi-aa valmistuen papiksi vuonna 1890. Sibeliuksesta tuli puoles-taan kuuluisa muusikko ja sä-veltäjä.

Ennen yliopistoon menoa nuorten miesten oli osallistut-tava kutsuntoihin. Vakinaiseen väkeen, kolmivuotiseen pal-velukseen ei ylioppilailla ollut pelkoa joutua.

– Se ei koskenut ”akateemi-sia” eikä varsinkaan teologi-aa opiskelevia. K. K. Turtola il-meisesti joutui Hörtsänän-Tur-tolan suvun synnyinseuduilla Orivedellä reservikomppani-aan palvelukseen 45 päiväksi.

– Tähän yhteen kesään kou-lutus sitten jäikin, sillä ensim-mäisen opiskeluvuoden jälkeen ylioppilas siirtyi teologiseen tie-dekuntaan ja teologit oli vapau-tettu asepalveluksesta. Missään kirjallisuudessa tai julkaistuissa kirjeissä ei puolestaan ilmene, että Janne olisi astunut asepal-velukseen, Turtola toteaa.

Innostus syttyy Martti Turtola oli jo nuoresta tietoinen isoisänsä ja Sibeliuk-sen ystävyydestä. Tämän vuok-si hän seurasi jo poikasesta Si-beliuksen vaiheita. Kymme-nen vanhana kuunnellessaan aamu-uutisia hänen korvaan-sa tarttui uutinen Sibeliuksen kuolemasta.

– Uutistenlukija ilmoitti en-simmäisenä, että säveltäjämes-tari Jean Sibelius oli edellisenä iltana kuollut kotonaan Järven-pään Ainolassa.

– Tämän jälkeen seurasi muita uutisia ja lopuksi kuu-luttaja sanoi: ”Olemme saaneet vielä sähkeen Norjasta, Oslos-ta”. Ja hän jatkoi: ”Myös toinen kuningas on kuollut”.

Norjan kuningas Haakon VII oli sairastellut pitkään, ja hän kuoli syyskuun 21. päivän vastaisena yönä. Hän oli Sibe-liuksen aikalaisia ja syntynyt 1872, Sibelius puolestaan 1865. Haakon VII oli uuden itsenäi-sen Norjan ensimmäinen ku-ningas vuodesta 1905.

– Uutisten päätyttyä radios-sa alkoi soida Tuonelan joutsen, Valse triste ja muuta vakavaa Sibeliuksen musiikkia. Hyppä-sin pyörän selkään ja polkaisin läpi Huikon aukeitten koulul-le. Kun meidät oli laskettu si-sälle, kiiruhdin heti kertomaan opettajalle: ”Opettaja, opettaja! Sibelius on kuollut”!

Huomiota ja ehkä lievää hämmennystä ihmisten mie-lessä herätti se, että Sibelius

haudattiin oman puutarhan-sa multiin Ainolassa, jonne oli Turtoloilta matkaa noin kym-menisen kilometriä.

– Tämä oli Sibeliuksen oma toivomus, opettajamme tote-si meille. Samalla korostettiin sitä, että maa oli sitä ennen siu-nattu, siis mestari laskettiin ”siunattuun maahan”. Nämä olivat tärkeitä asioita 50-luvun Suomessa, Turtola toteaa.

Sibeliuksen haudalle asetet-tiin myöhemmin massiivinen pronssilaatta, jonka pinnalla korkokirjaimin lukee yksinker-taisesti Jean Sibelius.

– Hänen puolisonsa Aino (o.s. Järnefelt) sai lepopaik-kansa saman kannen alle. Hy-vin vaatimattomasti, ”ainomai-sesti”, hänen nimensä on laa-tan kulmassa pienellä tekstillä. Ainola säilyi Aino Sibeliuksen kotina hänen kuolemaansa asti, Turtola kertoo.

Kipinä roihahtaa Seitsemän vuoden päästä näis-tä tapahtumista vuonna 1965 Martti Turtola lähtee henkilö-kohtaisesti seuraamaan Sibe-liuksen 100-vuotisjuhlakon-

serttia, joka pidetään Helsingis-sä. Kipinän säveltäjämestarin musiikkia kohtaan oli sytyttä-nyt Turtolan kuvaamataidon opettaja Jouko Aalto, joka soitti tunnillaan Sibeliuksen Sadun.

– Hurmaannuin tästä täysin ja ostin vanhemmilleni Erkille ja Kaarinalle joululahjaksi LP-levyn, jossa oli Satu, Karelia, Finlandia ja Tuonelan joutsen. Ja sitä kuunneltiin paljon. Ja isänikin, joka oli nuorena pal-jon kuunnellut klassista mu-siikkia, innostui uudestaan.

Martin isä oli nuoruudes-saan soittanut viuluakin, mutta kertoman mukaan ”naapurin toivomuksesta” lopettanut har-rastuksensa.

Aino Turtola, Martin täti, joka oli puolestaan jo vuosia harrastanut sinfoniamusiikkia, vei pojan kavaljeerinaan Sibe-liuksen 100-vuotisjuhlakonser-tiin.

– Aino oli Helsingin sairaan-hoitajakoulun vararehtori. Hän oli saanut kahdelle hengelle kutsukortin. Näin pääsin siihen ikimuistettavaan konserttiin.

Avausmusiikin jälkeen seu-rasi presidentti Urho Kekkosen avajaissanat. Lähtemättömän jäljen nuoren miehen sieluun jätti Heimo Haiton soitta-ma neljä humoreskia viululle. Haitto ei ollut enää nuori ”viu-lupelimanni”, vaan 40-vuotias kokenut muusikko.

Tämän kokemuksen jälkeen 17-vuotiasta nuorukaista ei mi-kään voima maailmassa saanut jäämään pois konserteista.

– Kuuntelin kaikki Sibeliuk-sen 100-vuotisjuhlaviikon esi-tykset joko sekä paikan päällä tai radiosta.

Samaan aikaan, kun muut opiskelijaystävät kävelivät ai-kaansa kuluttaakseen pitkin Helsingin katuja tai pelasivat jalkapalloa, opiskelija Turtolan mielen oli vallannut ”sinfonia-kärpänen”.

– Kävin erilaisissa konser-teissa sekä Ainon että isäni kanssa. Siirryttyäni Helsingin yliopiston kirjoille, kävin os-tamassa aina 50 pennin yliop-pilaslipun. Sitä ei voinut ostaa etukäteen, vaan se piti jonottaa.

– Konsertteihin piti myös pukeutua. Jouduin laitta-maan jo aamulla tumman pu-vun, valkoisen kauluspaidan ja kravatin. Se oli rippipuku. Ei sitä noin vaan farkuissa men-ty. Niin koulukaverit totesivat aina, että aha, Martilla on taas konsertti-ilta. Taisivat pitää hieman tärähtäneenä.

Sibelius oman tiensä kulkija Martti Turtola näkee, että Jean Sibelius oli hyvin pitkälti oman tien kulkija ja hän kehitti oman tavan sanoa musiikillaan asioita.

– Oli tahoja, jotka eivät hy-väksyneet hänen tapaansa sä-veltää, mutta häntä ei pystytty murskaamaan, koska hän oli niin äärettömän taitava. Mut-ta kyllä Sibeliusta vastaan on hyökätty äärettömän rajusti. Ja jopa vieläkin on tällaista kri-tiikkiä, Turtola toteaa.

Sibelius oli myös niin ”laaja” persoona, että hänen varjoonsa tahtoi jäädä moni muu hyvä sä-veltäjä, tai sitten heidät on vain yksinkertaisesti unohdettu.

– Tässä yhteydessä haluaisin nostaa esille 1950-60-luvuilla hyvin tunnetun Ahti Sonni-sen. Hänen syntymästään tuli viime kesänä 100 vuotta.

– En huomannut, että oli-si missään juhlittu tippaakaan. Hänkin sävelsi sentään bale-tin Pessi ja Illusia, joka oli hy-vin suosittuja aikanaan. Hänet unohdettiin täysin ja moni muu.

Rakastan SibeliustaMikä sai silloin jo nuoren mie-hen syttymään Sibeliuksen musiikille jopa niin paljon, että nyt eläkepäivinä tämä rakkaus kiteytyi kirjan muodoksi Ra-kastan Sibeliusta ja muita mu-siikillisia tunnustuksia.

– Rakkautta on aika vaikea kiteyttää. Kun rakastuu johon-kin naiseenkin, niin on aika vaikea sanoa, että miksi. Se vain tulee, kun salama kirkkaalta taivaalta, tai myrskyn mylväys. Sitä ei pysty sillä tavalla ratio-naalisesti järjellä ehkä selittä-mään. Sibeliuksen musiikki ai-kanaan kolahti, enkä minä ole siitä toipunut vieläkään, Turto-la toteaa.

Tarja Lappalainen

Kuvalähde: Martti Turtola. 2015. Rakastan Si-beliusta ja muita musiikillisia tun-nustuksia. Tammi. Helsinki. Topfo-to/Lehtikuva

Veteraani-tilaisuuksissa Sibelius läsnäUseissa veteraanitilaisuuk-sissa joko veteraanikuoro tai nuoremmilla kuorolaisilla täydennetty suurempi kuoro esittää Finlandian. Sotave-teraanikuorojen laulujuhlilla Finlandia on kuulunut vakio-ohjelmistoon.

Rakastan Sibeliusta ja muita musiikillisia tunnustuksia

Sibelius opiskelijana. Köyhä Janne suunnitteli vakavasti apteekka-rin tai sitten juristin uraa. Musiikki onneksi voitti, mutta rahapula jatkui yli 60-vuotiaaksi saakka.

314/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 2015

Väinö Loisa tiivistää oman elämäntarinan-sa 103-vuotiaan vii-

saudella käskyyn: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, jotta kauan eläi-sit ja menestyisit”. Juuri näin on hänen kohdallaan käynyt. Hän hoiti vanhempansa ja saat-toi heidät kunnialla hautaan.

Väinö Loisan 20 ensimmäis-tä vuotta oli muuttoa paikasta toiseen. Onni löytyi Nuppolas-ta vuodesta 1935 alkaen. Nup-polan mökistä tuli koti Väi-nön vanhemmille sekä Väinön omalle perheelle. Mökin korja-us ja rahanpuute sekä sotavuo-det olivat vain vaikeuksia, jois-ta selvittiin. Väinöllä oli varje-lus sodissa mukana ja hän pääsi kotiin ehjänä. Sen jälkeen tuli kaikki hyvä, ikään kuin kor-vauksena, ajattelee Väinö. Pit-kä avioliitto Rauhan kanssa, vuonna 1942 syntynyt poika ja kaksi tytärtä, menestys elä-mässä, ihmeellisen pitkä elä-mä sekä kyky muistaa kaikki tapahtumat kävivät Raamatun mukaan toteen täydellisesti, sa-noo Väinö Loisa.

Väinö Loisa syntyi Savi-taipaleella 26.7.1912 nuorim-maisena. Loisan perhe muut-ti vuonna 1917 Valkealaan Ky-miyhtiön kartanon alueelle, josta isä sai töitä renkinä. Seu-raava paikka löytyi Luumäel-tä läheltä Taavettia Kelvelän Puntarista. Viisihenkinen per-he muutti Kymiyhtiön met-sätyömiesten torppaan, jossa oli yksi tupa 3,5 m x 3,5 m. Isä kävi vanhimman poikansa Vil-jon kanssa metsätöissä, Väinö ja Ensio saivat käydä koulua ja olla äidin hoivissa.

Kaksi ensimmäistä luokkaa Väinö kävi Valkealassa. Taa-vetissa hän jatkoi toiset kak-si luokkaa. Päästötodistuksen Väinö Loisa sai 14-vuotiaana. Väinö aloitti metsätyöt isän ja veljien kanssa. Asepalvelukses-sa Valkjärven varuskunnassa hän oli 1933-34.

Vuonna 1935 Luumäen asu-tuslautakunnan jäsen kauppias Vainikka kehotti Jooseppi Loi-saa hakemaan huutokaupatta-vana olevaa Nuppolan mökkiä. Siinä oli tupa ja kamari. Takuu-miehiä löytyi tarvittavat kaksi. Kun Väinön äiti avasi Nuppo-lan tuvan oven, niin hän tote-si, että sai vastauksen rukouk-siinsa.

Vanhemmat, Ensio vaimon-sa kanssa ja Väinö muuttivat Nuppolan kylään tyhjin käsin, ei työkaluja, ei hevosta, ei mi-tään. Lähinaapurin kanssa an-nettiin ja saatiin apua. Talokau-pan mukana tuli metsää, mut-ta vain kolme hehtaaria peltoa. Toiset kolme hehtaaria piti rai-

vata kuokalla. Väinö kävi En-sio-veljensä kanssa arkipäi-vät metsätöissä, pyhät kotona Nuppolassa. Vuoden lopulla oli esillä tilan maksu, reilu tuhat markkaa kerrallaan. Tilat mö-kissä alkoivat käydä pieneksi. Väinö oli lähdössä pois, mut-ta äiti halusi jäädä tähän kotiin ja toivoi Väinöstä vanhuuden turvaa. Se sopi Väinölle, eikä häntä pelottanut velanmaksu veljelle. Siitä alkoi rakentami-nen. Väinö laittoi ulkoraken-nuksen ja navetan, sinne kolme lehmää, hevosen ja vielä aitan ja saunan. Myöhemmin hän sai valtion lainaa ja osti lisää met-sää.

Väinö ja Rauha Turku Le-miltä tapasivat lottien talvi-kauden lopettajaistansseis-sa Askolassa 1937. Seurustelun keskeytti muutamaksi kuu-kaudeksi talvisota. Häät sovit-tiin joulukuulle 1940. Morsia-men hakureissu Lemiltä Väi-nö Kurvin kaasuautolla pisti sulhasen puntaroimaan koko

avioliittosopimuksen tarpeel-lisuutta. Kotimatkalla kaasu-auton takapään raskas pönttö heilautti auton katolleen ojaan. Puolen metrin kanto tuli läpi juuri kuljettajan ja morsiamen välistä. Säikäyksellä selvittiin. Puhemies ja sulhanen pääsivät takapenkiltä ulos ensimmäisi-nä, mutta apua autolle saatiin vasta seuraavana päivänä. Tu-leva appiukko tarjosi yösijan. Onnellisesti siinä lopulta kävi ja kaasuautolla tultiin Nuppo-laan.

Vihkiäiset olivat Luumä-en kirkossa 15.12.1940. Häitä tanssittiin Nuppolassa puoleen yöhön saakka. Tarjoilu oli vaa-timatonta, sillä kaikki ruoka-tarvikkeet olivat kortilla. Yh-teinen ilonpito oli helpompi järjestää. Hanuristi oli Taave-tista ja viulunsoittaja Hauan-kylästä. Hetken sai nuoripari nauttia perhe-elämästä, sitten Väinö joutui uudelleen rinta-malle jatkosotaan. Sotien jäl-keen tuli aika perheelle ja ko-din kunnostamiselle. Väinön isä kuoli 80-vuotiaana 1956 ja äiti 86-vuotiaana 1962.

Ammattirakentajalla riitti työtä, myös parturointia sekä sahanterien viilausta. Eläkeai-kanaan hän sorvasi puutöitä. Kantele valmistui soittimek-si, vaikka mandoliini, viulu ja huuliharppu olivat mieluisam-mat. Rantasaunasta Rauhansa kanssa hän ehti nauttia 35 elä-kevuoden aikana.

Vaimo joutui nuorikkona tärkeään työhön hoitaessaan Väinön vanhempia yksin so-tien aikana. Sitä Väinö arvosti ja kiittää vaimoaan viisaaksi ja

eteväksi ihmiseksi. Silmänilo-na näkyy ikkunoissa ja seinil-lä Rauhan virkkaamia verho-ja sekä tauluja. Yhteinen taival oli alkuvaikeuksista huolimat-ta leppoisaa ja kesti 69 vuotta. Timanttihäissä vuonna 2000 Luumäen Motellilla yksityisti-laisuudessa he vielä pyörähteli-vät yhdessä Elämää juoksuhau-doissa -valssin tahdissa.

Väinö Loisa on pirteä, vaik-ka viimeiset vuodet ovat tuo-neet jo kuulo- ja näkövaikeuk-sia. Vuodesta 2009 hän on asunut kotitaloa yksin. Lap-peenrannassa asuvat tyttäret valmistavat vuoroviikoin isäl-lensä mieliruuat jääkaappiin valmiiksi, huolehtivat sisä- ja ulkotöistä sekä saunan lämmi-tyksestä. Väinön rakennutta-maan sisäsaunaan hän rakensi lauteet vielä 95-vuotiaana. Hän liikkuu kodissaan itsenäises-ti rollaattorin ja kepin avulla. Posti tulee ulko-oven viereen ja se on tärkeä hetki. Kotisairaan-hoito käy päivittäin katsomassa tilanteen. Sotaveteraaniliiton kautta saatu keskustelukaveri käy kerran viikossa, valmistaa puuron ja kahvittelee Väinön kanssa. Elämäkertalehtiöitä on kahdeksan kirjoitettuna ja ne ovat tallessa kotona. Sotamuis-telmat hän on kirjannut erik-seen ja alkuperäiset on talle-tettu Kansallisarkistoon. Muis-tot ovat kirkkaita ja tuovat iloa hiljaisiin päiviin. Kiitollisuus ja tyytyväisyys ovat hyviä matka-kumppaneita.

Annikki Hyytiäinen

Väinö Loisa on Luumäen vanhin asukas

Väinö Loisa ja tyttäret. Kuva: Väinö Loisan kotiarkisto

Erikoishammasteknikko valmistaa suoraan asiakkaille kokohammasproteesit ja huoltaa ne.Erikoishammasteknikkoliiton jäsen on järjestäytynyt terveyspalvelujen tuottaja.KELA korvaa hammashuollon kustannuksia Veteraaneille ja Miinanraivaajille edelleen.

Erikoishammasteknikkoliiton jäsenet palveluksessasi:

SODANKYLÄ

EHT Erkki MelamiesJäämerentie 14, 99600 Sodankylä

puh. 016-612 280gsm. 0400-396 662

JÄMSÄ

EHT Terho ParikkaKoskentie 2, 42100 Jämsä

puh. 014-713 711

EHT Vesa KuusiratiUrheilutie 49, 86600 Haapavesi

puh. 08-451 075

HAAPAVESI

HÄMEENLINNA

EHT P. Kari-KoskinenLinnanniemenkatu 8, 13100 Hämeenlinna

puh. 03-616 9777, GSM 0500-486 831

EHT Jaakko LaineKauppiaskatu 10 C, 20100 Turku

puh. 02-233 6018

TURKU

4/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 201532

Pariisin rauhansopimus lukuisine rajoituksineen koettiin vuosikymmen-

ten ajan saumattomaksi osak-si ”vaaran vuosien” politiik-kaa. Myös valvontakomission linja kuviteltiin yksiviivaisek-si. Vasta 1970/1980-lukujen vaihteessa läntisten lähteiden avautuminen toi tähän kuvaan murtumia, ja entisen Neu-vostoliiton arkistoista näkyy, kuinka monivivahteisia aloit-teita ja käännöksiä sisältyi enti-sen Neuvostoliitonkin ulkopo-litiikkaan.

Läntisistä arkistoista paljas-tui, että itse asiassa länsivallat olivat Pariisissa olleet ajamas-sa Suomen asevoimille tiukko-ja rajoituksia, jotka lopullises-ti löystyivät vasta Neuvostolii-ton hajottua. Saksan entisistä ”satelliiteista” selvästi Neu-vostoliiton vaikutusalueeseen kuulunut Pohjolan maa Suo-mi ei voinut päästä helpom-malla kuin Balkanin maat ja Italia. Sen sijaan Neuvostoliit-to oli mm. maaliskuussa 1946 valmis tyytymään varsinai-sessa rauhansopimuksessa yli-malkaiseen periaatteeseen, että Suomi tarvitsi aseistusta vain jär jestyksenpitoon, paikalli-seen rajapuolustukseen ja YK:n mahdollisesti asettamiin teh-täviin. Kylmän sodan vaiku-tukset heijastuivat Suomenkin kohteluun.

Karhun koura jäykistyyLiittoutuneiden valtojen väli-en rikkoutuminen oli kuiten-kin ollut vähittäistä ja kumpi-kin voimaryhmä etsi kauan lin-jaansa. Voimasuhteiden painot eri alueilla selvenivät. Toisen maailman sodan päättyessä elo-kuussa 1945 Suomen hallitus joutui alistumaan valvontako-mission yhä tiukkenevaan lin-jaan. Komission puheenjohta-ja Andrei Zhdanov katsoi mm. sotasyyllisyyskysymyksessä, että Suomen lait oli muutettava voittajavaltioiden haluamaan suuntaan.

Tuossa vaiheessa kaikki osa-puolet vielä luulivat, että rau-hansopimukset saataisiin Eu-roopassa nopeasti allekirjoite-

tuiksi. Myös Neuvostoliitolla oli jo valmis sopimusehdotus Suomen varal le. Neuvostoliiton ulkoministeriössä elokuussa 1945 valmistuneessa luonnok-sessa vaadittiin, että rauhan-sopimuksen jälkeen Suomeen asetettaisiin liittoutuneiden tarkkailukomitea. Se toi misi, kunnes se katsottaisiin tarpeet-tomaksi, kuitenkin enintään kolme vuotta. Komitea voisi asettaa Suomelle määräaiko-ja laiminlyöntien korjaamisek-si ja esittää sanktioita Suomen taivuttamiseksi tottelemaan.

Saneleva tarkkailukomiteaLisäksi tarkkailukomitea voi-si määrätä Suomen hallituksen ryhtymään oikeudellisiin tai hallinnollisiin toimiin sellaisia ihmisiä vastaan, jotka loukkaa-vat sopimuksen määräyksiä, ja ennen kaikkea se voisi ”suosi-tella” Suomen lainsäädännön täydentä mistä sotarikollisia koskevilla laeilla ja prosessi-säännöillä.

Tarkkailukomitealla oli-si oikeus antaa Suomen halli-tukselle määräyksiä, keitä vie-lä tulisi haastaa tutkintaan ja oikeuteen sekä oikeus delegoi-da edustajiaan tarkkailemaan tutkintaa ja syytteeseen asetta-mista. Rangaistusvaatimus oli välirauhansopi muksen jälkeen laajennettu koskemaan sota-rikollisten lisäksi niitä, jotka ”osallistuivat suunnittelijoina tai toteuttajina fasistisiin toi-menpiteisiin, joihin sisältyi tai joiden tuloksena oli petomai-suus tai sotarikos”.

Kaikki nämä sotarikoksiin liittyvät määräykset olivat sel-västikin syntyneet kokemuk-sen myötä, kun Suomen edus-tajat olivat esittäneet torjuvia perustelujaan. Luonnoksessa lähdettiin kui tenkin siitä, että tuomiot langetettaisiin Suo-messa - eikä Moskovassa tai Nürnbergissä, kuten tuolloin spekuloitiin. Voimme todeta, että valvontakomissio 1945-46 puuttui juuri tarkkailukomite-alle suunnitellulla tavalla suo-malaiseen oikeusprosessiin.

”Demokratian” tielleRauhansopimukseen oli vuo-den 1945 luonnoksen mukaan määrä sisällyttää pykälä Suo-men siirtymisestä demokrati-aan kaikilla valtiollisen ja yh-teiskunnallisen elämän aloilla. Mm. mainittiin oikeuslaitok-sen, paikallishallinnon ja kou-lulaitoksen uudistami nen ja fa-sististen kirjojen ja tunnusten hävittäminen. On tunnettua, että Suomessa todellakin noina vuosina jo ryhdyttiin kirjojen sensurointiin, oppikirjojen ”sii-voamiseen” ja kouluhallinnon ”demokratisoimiseen”.

Uuden järjestelmän takaa-miseksi rauhansopimukseen oli määrä sisällyttää virkakiel-topykälä. Kaikilta IKL:n ja fa-sististyyppisten organisaatioi-den jäseniltä sekä muilta voit-tajavaltoihin vihamielisesti suhtautuvilta henkilöiltä oli es-tettävä pääsy valtion virkoihin ja yhteiskunnallisiin (siis mm. puolueiden) tehtäviin ja täl-laisissa jo olevat oli erotettava. Vastaavasti oli näiden tilalle ni-mitettävä henkilöitä, joiden oli poliittisten ja moraalisten omi-naisuuksiensa takia katsottava voivan avustaa ja laajen taa de-mokraattista kehitystä. Tämä pykälä olisi antanut mahdolli-suudet siirtää jollakin tekosyyl-lä syrjään julkisesta elämästä lähes koko vanhan hallinto- ja virkakunnan.

Linnoitusten purkaminenMyös Suomen sotilaallinen voi-ma oli Neuvostoliiton ehdotuk-sessa määrä rajoittaa vielä tar-kemmin kuin länsivallat kon-sanaan halusivat 1946−1947. Pykälät olivat samalla linjal-la kuin valvontakomission jo vuonna 1944, mutta tiukentu-vaan suuntaan. Sukellusveneet ja rannikkotykistön 140 put-kea ylittävä osa oli luovutettava Neuvostoliitolle.

Kaikki linnoituslaitteet oli-si tuhottava Neuvostoliiton ra-jalta - siis myös viime aikoina museotoiminnan piiriin pääty-nyt Salpa-linja ja Porkkalankin ympärille olisi luotava 60 km:n levyinen demilitarisoitu vyö-hyke. Suomen hallituspiireissä-

hän Porkkalan pelättiin olevan Neuvostoliiton väylä puuttua Suomen asioihin, ja tällainen pykälä olisi varmasti vahvis-tanut vaikutelmaa. Tosin oli määrä sallia Helsingin, maan pääkaupungin, varuskunnan säilyminen.

Ammattiarmeijan suuntaanVälirauhansopimuksen jälkeen voittaja oli supistuttanut Suo-men asevoimat vuoden 1939 tasalle ja pyrkinyt suojeluskun-nat lakkauttamalla - paitsi hei-kentämään yhteiskuntajärjes-telmän tukea - vähentämään reservien vapaaehtoista koulu-tusta. Kesällä 1945 Neuvosto-liiton ulkoministeriössä laadit-tiin pykälä, jonka mukaan va-rusmiesten palvelusaikoja olisi pidennetty merkittävästi Suo-messa käytössä olleista: jalka-väessä olisi palveltava vähin-tään 4 vuotta, erikoisaselajeissa vähintään 5 vuotta ja laivastos-sa jopa seitsemän vuotta.

Neuvostoarmeijan näkökul-masta nämä ajat eivät olleet pit-kiä. Ei kuitenkaan voi olla kiin-nittämättä huomiota siihen, että armeijan vahvuuden ra-jaamisen takia reserviin koulu-tettavien määrä olisi näin ollut vain neljännes verrattuna yh-den vuoden palvelusaikaan.

Sotalaivoja Suomi saisi hankkia lisää vain vanhentu-vien sijalle, ja uusille oli määrä asettaa kokorajat. Lentokenttiä ei saisi lisätä, ja eteläisen ran-nikkoalueen lentokenttien ka-pasiteetti saisi olla vain rajal-linen. Myös muista pykälistä näkyy halu estää muiden mai-den mahdollisuudet käyttää Suomea tukikohtanaan. Tähän pelkoonhan oli toki perusteita käytyjen sotien ajalta. Tarkkai-lukomitean oli määrä saada oi-keudet valvoa Suomen asevoi-mien ja so tateollisuuden tar-kasti määriteltyä alasajoa.

Suurvaltain kiista jarrunaElokuun 1945 rauhansopimus-luonnos oli siis käsillä, kun Neuvostoliiton valtuuskunta suuntasi matkansa Lontooseen ulkoministerien muodostaman

rauhansopimusneuvoston en-simmäiseen kokoukseen. Ko-kouksen alkaessa eturistiriidat olivat jo kuitenkin politiikkaan vaikuttamassa. Ne ovat pöytä-kirjojen käänteistä luettavissa. Tässä tilanteessa suurvallat pi-dättäytyivät aiemmin solmit-tuihin väliaikaisiin rauhaneh-toihin ja aseleposopimuksiin ja tiukennuksista ja lisärajoituk-set karsiutuivat pois.

Jo ehdotusta Neuvostoliiton ulkoministeriössä laadittaessa oli jätetty pois uudet aluevaa-timukset. Taustalla oli asevoi-mien ”edelleen” esittämä kanta, että ”meidän on saatava Suo-melta Ahvenanmaan saaret ja Jussarön ja Russarön saaret”.

Suomen sisäpolitiikkaan vaikuttavat ehdot esti se, että Englanti katsoi jopa fasististen järjestöjen toistamiseen kieltä-misen tarpeettomaksi, kun asia oli jo hoidettu. Neuvostoliitto halusi ajaa sotakorvaukset ly-hentämättöminä lävitse, ja kun kiistaa tästä syntyi, ulkominis-teri Molotov vastaavasti puo-lusti Neuvostoliiton intressi-piiriin kuuluneen Suomen ase-voimia väli rauhansopimuksen ylittäviltä rajoituksilta omien kaavailujensa vastaisesti. Ta-voitteet muuttuivat notkeasti kauppatavaraksi, kun länsival-lat ottivat ne omalle kontolleen.

Vaaran vuodet helpompi vaihtoehtoSuomessa kauhisteltiin pitkään valvontakomission sanelua ja Neuvostoliiton tiukkoja rau-hanehtoja. ”Vaaran vuosien” musta huumori viittasi lähinnä sisäisen kumouksen mahdol-lisuuteen, kun SKDL-lyhenne avattiin sanoiksi ”Suomen kan-san dorka loppu”. Sen si jaan ei kenties ole jälkeenpäin muis-tettu tai haluttukaan enää poh-tia sitä, että vielä ”dorkempi loppu” olisi voinut olla edessä. Suomen varalle laadittiin ku-lissien takana kovempia vaati-muksia kuin ne, jotka toteutui-vat. Suurpolitiikan uudet ku-viot houkuttelivat Stalininkin pidättyvämpiin ratkaisuihin.

Ohto Manninen

Rauhansopimuksen luonnokset kesällä 1945 olisivat murtaneet suomalaisen yhteiskunnan

AK-Raudoitus OyMäntsälä

Jatesal OyMänttä-Vilppula

Koneurakointi Malinen OyMerimasku

334/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 2015

Euroopassa eskaloitu-neen tilanteen johdosta Suomessa käynnistettiin

liikekannallepano 17.6.1941. Maaselän sotilasläänin alueel-le perustettiin 14.D, joka muo-dostui Kainuun, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan miehistä. Jalkaväen iskuvoiman muodos-tivat kolme jalkaväkirykment-tiä. Heinäkuun alussa alkaneet hyökkäystoimet päättyivät On-tajoelle 16.–19.9.1941. Rukajär-vi sijaitsi tärkeässä teiden ris-teyksessä Aunuksen ja Vienan Karjalan raja-alueella. Sotilaal-lisiin toimintoihin talven kan-nalta vaikuttivat syystalven pi-meys, talvipäivän lyhyys sekä kovat pakkaset. 14. D:n lohkon leveydeksi kertyi mittaa arviol-ta hieman yli 200 kilometriä. Koska puolustuslohko oli laaja, ei tyypillistä pesäke pesäkkeel-tä rakentuvaa puolustuslinjaa voitu toteuttaa. Tämä tarkoitti sitä, että puolustuksen tuli pe-rustua ympäripuolustettaviin kenttävartioihin.

Lokakuun puolivälin tie-noilla satoi Rukajärven alueel-la ensilumi, joka pysyi maas-sa kevääseen saakka. 14. DE:n operatiivinen toimisto käski 15.10.1941 JR 10:lle, JR 31:lle ja JR 52:lle, että niiden on jatku-vasti ilmoitettava, miten suot kantavat ja jäät kestävät. Edellä mainitulla tavalla oli ilmoitet-tava lumen paksuus, ja jokien sekä lampien jäätymisaste. Yli-määräisten polkujen tekemi-nen kenttävartioiden ja etuvar-tiokomppanian komentopai-kan välillä kiellettiin, minkä lisäksi yksiköissä järjestettiin oppitunti paleltumisvaaroista.

Kun 14. D:n joukot oli-vat ryhmittyneet puolustuk-seen Ontajoki-linjalle, jatkui jo hyökkäysvaiheen aikana alka-nut molemminpuolinen par-tiotoiminta hiukan vahvistu-en talven edetessä. Vihollisen aktiivinen partiointi kohdistui avoimien sivustojen kautta 14. D:n selustaan niin etelästä On-tajärven yli kuin pohjoisesta-kin Hiisijärven suunnasta. Pi-meyden ansiosta vihollinen oli tehnyt selustaan partioiskuja syyskuun lopulla, minkä joh-dosta 14. D:n komentaja antoi käskyn joukoille lähivarmis-tuksen tehostamisesta.

Vihollisen toiminta oli koko talven ajan samankaltaista häirintää. Vihollisen häirin-tää vaikeutettiin vaihtamal-la mahdollisimman usein var-mistusosastojen sijoitusta, ja varmistusta tehostettiin mii-noituksilla. Myös partioinnis-

sa käytettäviä latuja pyrittiin vaihtamaan mahdollisimman usein. Hyökkäykset toteutettiin yleisesti pimeän aikana kuuta-molla, koska tällöin omien tap-pioiden määrä voitiin mini-moida, yllätykseen pääsemisen mahdollisuus oli korkea sekä

joukkojen sekoittumisen riski pieni.

14.D:n vastuualueella toteu-tettiin partiointia kolmella eri tavalla, näihin kuuluivat pai-kallispartiointi, lähipartioin-ti ja kaukopartiointi. Paikallis-partiointia toteutettiin pitkällä huoltotietaipaleella, kenttävar-tioiden välillä sekä jokaisen tu-kikohdan ympärillä. Kenttä-vartioiden välillä toteutettiin paikallispartiointia joka päivä. Partiointia suoritettiin tavalli-sesti kerran päivällä ja kerran yöllä. Partiointia suoritettiin säännöllisesti myös vihollisen kenttävartioiden tuntumaan. Partioretki kesti 6–24 tuntia. Tätä voitiin kutsua lähiparti-oinniksi. Kaukopartiointi ero-si lähipartioinnista siinä, että se kuului Päämajan alaiseen yksikköön. Kaukopartioinnin tärkein tehtävä oli tiedustelu.

Talvikoulutus Rukajärven sunnalla 1941-42 Täydennysmiehet toimitettiin 14. D:aan jalkaväen koulutus-keskuksista, jotka sijaitsivat Oulussa ja Kiuruvedellä. Kou-lutuksen tavoitteena oli saada kahden viikon aikana taiste-lijoiden osaaminen sille tasol-le, että he pystyisivät vaikeissa korpiolosuhteissa taistelemaan kovimmissa pakkasissa. Kou-lutukseen kuuluivat ryhmitty-misharjoitukset, joissa harjoi-teltiin etenemistä ryhmittynee-

Talvitaktiikkaa Rukajärven suunnalla 1941-42

Yliluutnantti Matti Kauppilan Pro gradu oli toiseksi paras Suomen Sotahistoriallisen Seuran vuoden 2015 Pro gradu -kilpailussa. Tutkielma käsittelee talvitaktiikan ja talvikoulutuksen ilmene-mistä Rukajärven suunnal-la 1941-42.

nä sekä latu- ja suuntapartion toimintaa. Liikkeellelähtöhar-joituksia tuli harjoitella komp-panian vahvuisilla osastoil-la, ja niihin tuli sisällyttää leiriytymisharjoituksia. Hiih-toharjoituksia tuli pitää aina 30 kilometriin saakka. Ensiapu paleltumistapauksissa sekä pa-leltumis- ja kylmettymisvaaran ehkäisy tuli huomioida koulu-tuksessa.

14. D:n komentaja antoi 6.11.1941 käskyn koulutuk-sen järjestämisestä taisteluista vapaana olevalle henkilöstöl-le. Koulutus tuli aloittaa viipy-mättä ja siinä tuli ottaa huomi-oon ajankohtaiseksi tullut tal-vitoiminta, useista siirroista mahdollisesti aiheutuneen ku-rin laskemisen poistaminen, iskuryhmäntoiminnan tehok-kaammaksi saaminen ja tais-telijoiden totuttaminen uusiin tehtäviin. Hiihtoharjoituksia tuli järjestää kaikille perusyk-siköissä. Näissä harjoituksis-sa tuli käydä läpi suljetun jär-jestyksen harjoittelua ja avoin muodollinen koulutus, lisäksi tuli kouluttaa hyökkäystaiste-lua. Käskyssä painotettiin, että sukset eivät saaneet muodos-tua esteeksi tehokkaan lähitais-telun suorittamiselle. Päiväpal-veluksiin kuuluivat olennaise-na osana hiihtoharjoittelu sekä suksien tervaaminen ja kun-nostaminen. Mikäli joukoil-le ei ollut käsketty vartiotehtä-vää tai muuta palvelusta, kului ylimääräinen aikana tavalli-sesti hiihtoharjoittelun paris-sa. Hiihtokilpailuilla pyrittiin kohottamaan sotilaiden miel-tä sekä joukon henkeä. Kevääl-lä 28.2.1942 järjestettiin 14. D:n talviolympialaiset.

Teksti: Kapteeni Matti Kauppila Kainuun Prikaati Kuvat: SA-kuva

Tienristeys Rukajärvellä. Ontajoki 11.11.1941.

Partiotoimintaa Rukajärven seudulla 7.12.1941.

P. Dahlin Oy-eristysliike-

Naantali

Laattatyö Wikman OyNokia

AM-Suunnittelu OyNokia

4/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 201534

Marraskuun 6. päivän iltana 1945 Yrjönka-tu 14:n eteen pysäh-

tyi tumma auto. Toisen ker-roksen ovikello soi, sisälle tuli kaksi lierihattuista ja sadetak-keihin sonnustautunutta mies-tä. He kysyivät Sinikka Linko-mieheltä isää.

”Oletteko Edwin Linko-mies”, he tiedustelivat perheen päämiehen tultua eteiseen.

”Olen kyllä”.”Olette pidätetty”.Linkomiehen kysyttyä vi-

rallista toimeksiantoa mie-het ojensivat hänelle paperin. Vaimo Vera toi pienen kapsä-kin, joka oli seissyt pakattuna alusvaatteilla ja parranajoväli-neillä jo joitakin viikkoja. Val-pon miehiä oli osattu odottaa. Linkomies puki takin ylleen ja lähti miesten kanssa. Perhe ei kysynyt, minne matka veisi. Huhuttiin jopa Siperiaan lähet-tämisestä ja kuolemantuomios-ta.

Kuulustelut alkavatHertta Kuusinen, kommunis-tien valovoimaisimpia hahmo-ja, luetteli heinäkuussa 1945 eduskunnan edessä sotasyylli-sinä pitämänsä henkilöt – pre-sidentti Risto Ryti, pääminis-terit Jukka Rangell ja Edwin Linkomies, lähettiläs T.M. Ki-vimäki ja valtiovarainministeri Väinö Tanner.

Elokuussa eduskunta sai kä-siteltäväkseen hallituksen esi-tyksen ”laiksi sotaan syyllis-ten rankaisemisesta”. Lain ta-kautuvuus samoin kuin se, että sotasyyllisyys koskisi myös po-liittisia päättäjiä, herätti vas-tahankaa. Lopulta eduskunta hyväksyi lain. Neuvostoliitto määritteli, mitä välirauhanso-pimuksen 13. artikla tarkoitti.

Vahvistettuaan lain halli-tus asetti oikeusneuvos Onni Petäyksen johtaman tutkija-lautakunnan. Se haastatteli Mannerheimin ja Rytin lisäksi johtavia poliitikkoja ja sotilas-johtoa. Linkomiehen vuoro oli lokakuun 6. ja 10. päivänä. Hän ei ollut helppo kuulusteltava. Hän tarttui hanakasti johdatte-leviin kysymyksiin ja yksityis-kohtiin. Koko prosessin puolu-eettomuus arvelutti.

Linkomies korosti tutkija-lautakunnalle tajunneensa jo pääministeriksi tullessaan, että sota päättyisi Saksan häviöön. Hänen hallitusohjelmansa kes-keisenä tavoitteena oli rauhan aikaansaaminen. Se vain oli helpommin sanottu kuin tehty.

Suurvallat petasivat omia ase-mia sodan jälkeisen maailman-järjestyksen varalta, sota vyö-ryi lähemmäksi Suomea ja si-säinen rintama repeili.

Kesäkuun 1944 Ribbent-rop-neuvotteluihin Linkomies kielsi ottaneensa osaa. Siinä oli vain osatotuus, ainakin myö-hempiä Rytin eroon johtaneita tapahtumia ajatellen. Ribben-tropin ”kohteliaisuuskäynnin” luonaan hän sivuutti tyystin.

Tanner ja Linkomies pitivät ennalta selvänä, ettei syytetty-jen tehokaskaan puolustautu-minen auttaisi. Marsalkka Pe-tain Ranskassa oli protestoinut oikeudenkäyntinsä laittomuut-ta vastaan vaikenemalla. Tiet-tävästi Linkomies ehdotti sa-maa, mutta käsitti pian, kuinka tärkeää oli kirjata pöytäkirjoi-hin puolustuksen argumen-tit. Historia tekisi aikanaan oi-keutta syytetyille. Marraskuun 6. päivänä valtioneuvosto päätti Petäyksen tutkijalautakunnan ja oikeuskanslerin lausuntojen perusteella määrätä syyttee-seen asetettaviksi Rytin, Ran-gellin, Linkomiehen, Tannerin, Kivimäen sekä ministerit Ram-sayn, Kukkosen ja Reinikan. Linkomies haettiin kotoaan il-taseitsemältä. Tytär Sinikka otti raskaasti isän lähdön. ”Me-nin yksikseni isän huoneeseen. Minut valtasi äärettömän au-tiuden tunne”. Seuraavana päi-vänä Linkomiehen kotiin tul-vi kukkia. Kuultiin, että hänet oli viety Ratakadulta Valpon suojista Katajanokalle tutkin-tavankeuteen. Linkomies sijoi-tettiin Ramsayn ja Rangellin kanssa samaan selliin. Sinik-ka Linkomiehen käydessä isää tervehtimässä vastaan käve-li presidentti Ryti. Hän pysäh-tyi, hymyili ystävällisesti ja ky-syi: ”Isääskös tulit kattomaan”? Saatuaan myöntävän vastauk-sen Ryti kehotti odottamaan, olivat kuulemma patjoja hak-kaamassa. Sotasyylliset jou-tuivat itse täyttämään olkipat-jansa, eikä se sujunut kommel-luksitta. Ramsay oli kuulemma pudonnut epätasaiselta patjal-taan kaksi kertaa edellisyönä. Niinpä patjoja pöllytettiin mu-kavampaan kuosiin.

Oikeuskäsittely pitkäpiimäistäKatajanokalla syytetyt kirjoit-tivat juristiensa avustuksel-la puolustuspuheitaan. Ryti sai ensimmäisen puheenvuo-ron 16. marraskuuta. Se sisälsi syytettyjen yleisluontoisen nä-

kemyksen oikeudenkäynnis-tä, mitä he pitivät suomalaisen oikeuskäsityksen vastaisena. Syytettyjen vilpittömänä tar-koituksena oli ollut työsken-nellä maansa ja kansansa par-haaksi, eikä heidän toiminnas-saan ollut mitään rangaistavaa. Myrskyävän maailman tapah-tumiin he eivät olleet kyenneet vaikuttamaan.

Linkomies väittää muistel-missaan kirjoittaneensa Rytin puheenvuoron, kun tämä ”ei saanut sitä käsistään”. Kivimä-en mukaan sen laati Rangell ja Linkomies stilisoi sitä. Taitava-na kielenkäyttäjänä Linkomies toki saattoi muokata myös si-sältöä, hänellä oli varmat käsi-tykset päättäjien isänmaallisis-ta tarkoitusperistä ja etenkin omien ratkaisujensa oikeutuk-sesta.

Linkomiehen Sinikka-ty-tär seurasi syytettyjen puheita. Teinitytön korvissa ne kuulos-tivat pitkäpiimäiseltä saivarte-lulta. Sitä enemmän ehti seu-rata tuomioistuimen jäseniä ja yleisölehtereitä, jotka täyttyi-vät uteliaista. Omaisiakin saa-pui paikalle, ensimmäisinä päi-vinä muun muassa rouva Ryti. Linkomiehen Vera-vaimo sen sijaan kammoksui istuntoja, joissa syyttäjänä toiminut oi-keuskansleri Toivo Tarjanne sai päällekäyvyydellään syy-tettyjen vihat niskaansa. Lin-komieskin totesi, että hänen oli vielä vuosia myöhemmin vai-kea edes tervehtiä Tarjannetta, koska ”se oli niin härski”.

Ensimmäisenä syytetyistä puolustautui presidentti Ryti. Puheenvuoro kesti miltei kol-me istuntopäivää. Pöytäkirjas-ta se vei yli 200 sivua. Perus-teellinen analyysi kosketteli laajasti Suomen ja Neuvostolii-ton suhteita. Valvontakomissi-on neuvostoliittolaiset jäsenet eivät katsoneet puheen sisällön liittyvät asiayhteyteen. Siitä an-nettiinkin julkisuuteen vahvas-ti sensuroitu versio.

Ryti puhui tavallaan kaikki-en syytettyjen puolesta. Muut keskittyivätkin heitä koskevien henkilökohtaisten syytekoh-tien torjumiseen. Linkomies puolustautui joulukuun 14.-15. päivänä. Häntä koskevat syyte-kohdat viittasivat kolmeen ta-pahtumasarjaan.

Ensimmäisessä häntä syytet-tiin Yhdysvaltojen välitysyri-tyksen torpedoimisesta kevääl-lä 1943, kun se vuodettiin Sak-salle. Muutenkin Linkomies oli ”jatkuvasti laiminlyönyt mah-dollisuuksia rauhan aikaan-saamiseen”. Puolustuksessaan silloinen pääministeri sanoi vastustaneensa ulkoministe-ri Ramsayn Berliinin-matkaa. Sikäli siitä oli ollut hyötyä, että Saksan kanta erillisrauhaan oli tullut yksiselitteisesti ilmi. Siitä pitäen erillisrauhapyrkimykset pyrittiinkin pimittämään Sak-salta. Linkomies luetteli mo-nia yrityksiä avata rauhankon-takti. Eri asia on, että Suomelle edullista ajankohtaa jouduttiin odottamaan pitkään. Hallituk-selta ei puuttunut hyvää tahtoa eikä realismin tajua.

Oli Suomen etu irtautua so-dasta heti kuin mahdollista. Kansallista itsemurhaa ei ku-kaan halunnut. Hän korosti hallituksensa ulkoasiainvalio-kunnan olleen valmis mene-mään myönnytyksissä paljon

pitemmälle kuin kansa ja edus-kunta. Kabinetin enemmistö-kin piti neuvotteluja hyödyttö-minä, olivathan joukot kauka-na Karjalassa. Tammikuussa 1944 Linkomies kertoi päättä-neensä yhdessä ulkoministeri Ramsayn kanssa hakea yhteyt-tä neuvostohallitukseen. Ras-kaisiin ehtoihin haettiin kui-tenkin lievennyksiä, muuten kansakunta jakaantuisi. Sitä taas Saksa voisi käyttää hyväk-seen miehittämällä Suomen.

Karjalan menetykseen Lin-komies sanoi olleensa jo val-mistautunut. Ehtojen hylkää-miseen vaikuttivat vaatimukset saksalaisten internoimisesta ja Suomen armeijan demobilisoi-misesta, joita sotilasjohto piti mahdottomina hyväksyä. Li-säksi tuli ylisuuri sotakorva-usvaatimus. Ilman noita vaati-muksia hallitus olisi suositellut eduskunnalle välirauhan teke-mistä.

Viimeinen syytekohta koski Ribbentrop-sopimusta. Linko-miehen väitettiin myötävaikut-taneen sen solmimiseen. Hän kielsi syytteen. Saksa oli päin-vastoin suhtautunut epäluu-loisesti hänen hallitukseensa alusta pitäen. Ribbentrop-so-pimusta hän oli toki puoltanut välttämättömyyden pakosta. Siitä irtautuminen oli kuiten-kin ollut vain ajan kysymys.

Sota-ajan pääministeri Edwin Linkomies tuomiolla

Pääministeri Linkomies pitämässä juhlapuhetta sankarivainajien muistojuhlassa Jokioisten Palokunnankentällä 16.5.1943.

Edwin Linkomies 1894-1963

354/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 2015

Lopuksi kovat tuomiotLoppulausuntonsa oikeudelle Linkomies esitti 31. tammikuu-ta 1946. Hän korosti jatkuvasti pyrkineensä varjelemaan maan etua kansalaisvelvollisuuten-sa täyttämällä. Rauhan aikaan saaminen oli koko ajan hänen päämääränään. Siitä hän katsoi esittäneensä riittävästi todistei-ta. Totuutta ja oikeutta ei voi-nut muuttaa poliittisten virta-usten vaihtuessa. Tämä totuus, joka nojasi ”yhteiskuntaa yllä-pitäviin muuttumattomiin pe-riaatteisiin”, oikeuden oli syytä pitää mielessä. Sen perusteella häntä vastaan nostetut syytteet oli hylättävä ”kaikin puolin ai-heettomina”.

Valvontakomissio vaati riit-tävän ankaria tuomioita. Ensin

tuomioistuin päätyi Linkomie-hen kohdalla kolmeen vuoteen. Hänen tuomiosa oli kaksi vuot-ta vähemmän kuin samassa virka-asemassa olleen Rangel-lin. Rytille langetettiin kahdek-san vuotta, sitä vastoi Kivimäen kohdalla tuomio oli vapauttava.

Tuomiot oli tarkoitus julis-taa 18. helmikuuta. Oikeuden puheenjohtaja Oskar Möller il-moitti asian käsittelyn siirretyk-si kolme päivää tuonnemmak-si. LVK:n Grigori Savonenkov oli vaatinut pääministeri Paa-sikiveltä 5-10 vuoden vankeus-tuomioita – kaikille syytetyil-le. Vaatimus välittyi oikeudelle, vaikkei sellaisena toteutunut-kaan. Linkomiehen lopullinen tuomio oli viisi ja puoli vuotta.

Katajanokan vankilasta so-

tasyylliset siirrettiin Sörkkaan kärsimään rangaistustaan. Siellä Linkomies kirjoitti pos-tuumina ilmestyneet muistel-mansa. Vaikea aika -teoksessa entinen pääministeri esitti it-selleen tyypillisen omanarvon-tuntoisen arvion pääministe-riajastaan:

”Monesti oli näköpiiri niin hämä-rä, että suunta oli otettava jos-sakin määrin vaistonvaraisesti. Mutta en usko, että niissä oloissa olisi ollut ketään toista, joka olisi voinut hoitaa asian paremmin.”

Maan poliittinen liikkumavara oli kapea. Joka jälkiviisaasti väitti muuta, niin kuin syyttäjä sotasyyllisyysoikeudessa, hän ei tiennyt, mistä puhui. Mutta poliittinen oikeudenkäynti oli

vietävä läpi, sen Linkomies näyttää ymmärtäneen joitakuita muita tuomittuja paremmin. Hän ei katkeroitunut vankilassa. Tyttärelleen hän totesi: ”Monet kymmenettuhannet Suomen miehet ovat antaneet henkensä maan puolesta. On ihan saman-tekevää, mitä minulle tapahtuu.”

Ari Uino

Lähteitä:Isänmaan vangit. Toim. Aarne Långfors (1997)Jokisipilä, Markku: Edwin Linko-miehen poliittinen toiminta 1943-1946. Turun yliopiston poliittisen historian tutkimuksia 8 (1997)Sotasyyllisyyden asiakirjat. Toim. Hannu Rautkallio (2006)Tarkka, Jukka: Hirmuinen asia. So-tasyyllisyys ja historian taito (2009)

SALO

Uudenmaan HammaspalveluKeskustie 5, 01900 Nurmijärvi

Lepsämäntie 1,01800 Klaukkala Puh. 0207 411 420

NURMIJÄRVI

IISALMI

Hammaslääkäri Juha Sirviö

Kirkkopuistonkatu 15 A, 74100 Iisalmi puh. 017-825 002

Puh. 03-214 8648, e-mail. paivi.virtanen@gmail.comHämeenkatu 14 C, 3. krs, Tampere

HAMMASLÄÄKÄRI PÄIVI VIRTANEN

VAASA

Hietasaarenkatu 24, Sandögatan 2465100 VAASA-VASA

Puh. 06-320 2700

TURKU

TAMPERE

EHT Esa-Matti KoponenPuijonkatu 26 B 23, 3 krs., 70110 Kuopio

Puh. 017-261 3370

KUOPIO

JYVÄSKYLÄ

Hammaslääkäriasema Densens Oy

Kansakoulukatu 1, 40100 Jyväskylä puh. 014-214 219

Vastaanotto Jämsässä:

HammaskulmaTalvialantie 4, 42100 Jämsä, puh.014-716 641

Puutarhakatu 12, 4 krs.20100 Turku

Puh. 02-2333 222

ROVANIEMI

AJANVARAUS 010 273 8000WWW.OMAHAMMASLAAKARISI.FI

35euroa

OMA HAMMASLÄÄKÄRISI

JOHANNAJÄRVENPÄÄ

HAMMAS-TARKASTUS

Tarkastuksen hintaKela-korvauksen

jälkeen on 14,60 euroa.Tarjous on voimassavuoden 2011 loppuun.

OMAT HAMMASLÄÄKÄRISIHAKANIEMESSÄHÄMEENTIE 16:

Esa Bergqvist, Johanna Järvenpää,

Elise Linden, Hannaleena Valtanen-Bergqvist

Veteraaneille KELA-suorakorvaus myösproteettisesta hoidosta.

Ilmoitus, koko 80 x 50 mm

OMA HAMMASLÄÄKÄRISI ROVANIEMI Valtakatu 16, 96200 Rovaniemi

Ajanvaraus 010 273 8120www.omahammaslaakarisi.f i

(Aiemmin NapapiirinHammaslääkärikeskus Oy)

Salon Hammaslääkärikeskus Oy

Turuntie 8 , 24100 Salo Puh. 02-727 6600

HAKEUDU HOITOON ENNEN KUIN HAMPAASI IRTOAVAT!

Iensairauksien ja hampaiden tukikudossairauksien erikoishoitoa ja ennaltaehkäisyä. Myöskin muuta hammashoitoa

Erikoishammaslääkäri HLT, FK HILKKA HELOVUOTullintorilla, Hammareninkatu 2 A, Tampere

Puh: (03) 212 7129

Hammaslääkäriasema Dentapex Oy

Enqvistinkatu 7, puh. 03-345 3372, Sammon Valtatie 7, puh. 03-255 4519, TAMPERE

Ajanvaraus ma-to klo 8-18 ja pe klo 8-13

Varkauden Tekaripaja Oy Erikoishammasteknikko

Keijo PesonenKauppakatu 11, 78200 Varkaus

Puh. 017-552 8660

VARKAUS

4/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 201536

Suomen marsalkka C. G. Mannerheim laati Clionin kylässä muistelmiaan apureidensa kanssa. Tär-keä osa niitä olivat hänen sanelunsa. Niitä ei kuiten-kaan valmiissa teoksessa hyödynnetty paljoakaan ja sittemmin ne ovat ka-donneet. Kirjeenvaihdon mukaan ne olivat tallessa vielä 1970-luvun alussa. Mistä ne löytyisivät? Kan-sallisarkistosta, Helsingin Yliopiston kirjastosta (nyk. Kansalliskirjasto) tai sih-teerin jäämistöstä?

Suomen marsalkka Carl Gustav Emil Manner-heim asui eläkevuosi-

naan enimmäkseen Sveitsis-sä. Hänellä oli keväästä 1948 kuolemaansa asti vakinainen asuinpaikka Genevejärven ja Montreux’n lähistöllä sijaitse-vassa Val-Montissa Clionin ky-lässä.

Marsalkka jatkoi aivan elä-mänsä loppuun saakka samaa, mitä oli tehnyt aina - työnte-koa. Laaja ja merkittävä työ, johon hän eläkkeellä ryhtyi, oli muistelmien laatiminen. Kirjallista työtään varten hän hankki Val-Montin parantolas-ta, jossa asui toisessa kerrokses-sa, huoneiston myös kolman-nesta kerroksesta.

Mannerheim kantoi edel-leen huolta Suomen uhanalai-sesta asemasta. Muistelmillaan

hän halusi muistuttaa läntistä maailmaa Suomen sotien eri-tyisluonteesta ja Suomen vai-keasta asemasta Neuvostoliiton naapurina.

Mannerheim oli vakuuttu-nut, ettei Moskova luovu viha-mielisestä politiikasta Suomea kohtaan. Siksi hän katsoi ole-vansa ”velvollinen esittämään poliittiselle ja politikoival-le maailmalle muistelmansa”. Suomen kansainvälisen ase-man tasapainottamiseksi Man-nerheim tahtoi osoittaa lännel-le, että Suomi kuului länteen ja Pohjolaan. Suomi oli sekä talvi-sodassa että jatkosodassa tais-tellut itsenäisyytensä puolesta. Suomi oli käynyt omaa erillis-tä sotaansa eikä taistelu Saksan aseveljenä toisessa maailman-sodassa ollut sen omaa valinta, vaan pakon sanelema ratkaisu.

Mannerheimin tarkoitukse-na oli vahvistaa suomalaisten itsetuntoa ja ylpeyttä saavutuk-sistaan. Muistelmia pidettiin tietynasteisena ulkopoliittisena uhkana. Suomen sodanaikai-sen johtajan näkemykset maa-ilman tapahtumista eivät ehkä olleet voittajavaltojen mieleen, siksi kirjoitustyö pidettiin sa-lassa.

AvustajatMannerheim muokkasi muis-telmansa sekä omien sanelu-jensa ja aiempien kirjoitusten-sa että avustajiensa laatimien tekstien pohjalta. Hän oli ensin

ajatellut haamukirjoittajakseen tohtori Eirik Hornborgia, mut-ta rahatilanne ei sallinut tämän palkkaamista. Niinpä marsalk-ka kutsui avukseen erityises-ti arvostamansa sota-ajan alai-sensa, jalkaväenkenraali Erik Heinrichsin, joka oli kirjailija ja työskennellyt toimittajana en-nen sotilasuraansa sekä Pääma-jan tiedustelujaoston päällikkö-nä jatkosodan aikana toimineen eversti Aladár Paasosen. Sihtee-rikseen marsalkka sai marras-kuun alussa vuonna 1948 Sargit Avellanin, joka oli erittäin kieli-taitoinen ja pätevä pika- ja ko-nekirjoittaja. Hän tuli pitämään koko prosessia käynnissä.

Kevättalvella 1949 Man-nerheimin muistelmia korjaa-maan ja eri kirjoittajien teks-tiä yhtenäistämään kutsuttiin maisteri Emerik Olsoni, joka oli kirjastonhoitaja, toimittaja ja kääntäjä. Hän oli kirjoitta-nut useita tietokirjallisia teok-sia, mm. kirjan Mannerheim-suvusta sekä Suomen itsenäi-syystaistelun bibliografian, samoin hän oli suomentanut laajalti eri aloilta muun muas-sa Mannerheimin teoksen Mat-ka Aasian halki ja Mannerhei-min sisaren Eva Sparren keitto-kirjan. Hän kuvaa kirjeessään 15.2.1949 ystävälleen professo-ri Arvi Korhoselle olosuhteita Val-Montissa: ”Elän täällä kuin herran kukkarossa. Hyvä huo-ne, aurinkoinen Geneven järvi ja sen takaiset Alpit näköalana-ni. Lunta on varjopaikoissa ja vuorten huipuilla, mutta etelä-rinteillä ovat puu- ja kasvitar-hurit jo kevättöissä. Kevätesikot kukkivat”.

TyöprosessiMarsalkan avustajat asuivat lähistöllä Montreux’n hotelli Mont-Fleurissä tai Glion-sur- Montreux’n kylässä. Marsal-kasta Olsoni kirjoitti Korho-selle: ”Ukko on jo perin vanha; muistamaton; onneksi suuri osa ’saneluja’ on aikaisemmin pape-rille pantu. Muistamattomuus on kuitenkin ajoittaista; virkeä-nä ollessaan muisti taas palau-tuu. Mutta sisu ja tavat ovat en-tisiä”.

Myöhemmin hän jatkoi: ”Emil on tuon tuostakin sairas, niin heikko, että ei voi keskus-tella, mutta sitten hän virko-aa varsin pirteäksi, eikä hänen intelligenssissään ole mitään vikaa hänen pirteänä ja ter-veempänä ollessaan. Kertoo juttujaan vitsikkäästi, eloisas-ti ja konkreettisesti. Vahinko,

että A.A:lta [Paasonen] puut-tuu huumorintaju, niin että hän turhilla selityksillä vetistää ukon sattuvia sanoja.

Olsoni kuvasi myös, miten muistelmien suhteen noudatet-tiin liiallistakin varovaisuutta: ”Täällä harjoitetaan, mielestä-ni sekä koomillista ja tarpeeton-ta salaperäisyyttä.(…) terveisiä A.A. & cet:lle [Paasonen] en voi viedä perille. Häntä vaivaa, vie-lä suuremassa määrässä ja hie-man suuremmalla syyllä kuin Emiliä, suoranainen pakolais-psykoosi, etten sanoisi vaino-amismania. Hän pelkää va-koilijoita joka taholta. Vaikka asumme samassa hotellissa, en saa – se on myös suuren herran käsky, olla tuntevinani häntä, vielä vähemmän istua samassa ruokapöydässä, vain kumartaa kuin vieraalle ja mahdollisesti sanoa täällä tavalliset kohteliai-suussanat ohi mennessä: bon jour monsieur!

Marsalkka Mannerheimin kuoltua hänen jälkeenjäänyt ”sihteeristönsä” olisi halunnut saattaa muistelmien kirjoitus-työn loppuun saakka. He oli-vat huolestuneita Otavan va-litsemasta kääntäjästä ja muus-ta toimitustyöstä, joka tuntui heistä liian hätäiseltä ja huoli-mattomalta. Marsalkka oli il-meisesti toivonut, että hänen suurin apunsa työssä, Ala-dár Paasonen, olisi kääntänyt muistelmat suomeksi. Kustan-taja antoi kuitenkin käännös-

työn tohtori Lauri Hakuliselle. Emerik Olsoni kirjoitti asi-

asta Arvi Korhoselle 8.2.1951: Ehdotin toimitustyön valvo-jiksi M:n ”sihteeristöä”, so. A.A.A.A:ta [ Paasonen] ja rou-va Avellania, joka varsinkin vii-me mainittu kyllä pitäisi huo-len, ettei Marsalkan meininkejä eikä varsinkaan hänen omalaa-tuista tyyliään pääse kustanta-jien ”kielimestarit” peukaloi-maan degeneroituneen nyky-ruotsin mukaiseksi.

Muistelmien kohtaloMarsalkan muistelmien julkai-sussa oli paljon ongelmia, joissa hänen alkuperäiset pikakirjoi-tuksella tallennetut sanelunsa, olisivat olleet hyödyksi asioi-ta tarkistettaessa. Niissä olisi kuulunut myös hänen omaa ää-nensä, oma tyylinsä, joka usei-den kirjoittajien ja vaiheiden takia oli jo kadonnut tekstistä.

Vielä 1960-luvun lopussa ja jopa vuonna 1970 sanelut oli-vat tallessa Sargit Avellanil-la. Tämä käy ilmi muun mu-assa hänen kirjeenvaihdostaan Emerik Olsonin kanssa. Avel-lan kirjoitti Olsonille 23.3.1966, jolloin oli kirjoittanut osia sa-neluista puhtaaksi Aladár Paa-sosen pyynnöstä: ”En ole ehti-nyt läpikäydä kaikkia pikakir-joituslehtiöitä, mutta se minkä Aladár nyt sai, on kyllä juuri hänen kaipaamaansa. (…) ku-ten tiedät, on sydäntäni koko ajan kylmännyt ajatus näistä

Marsalkan kadonneet sanelut

Marsalkka muistelmiensa parissa syksyllä 1950 Val-Montissa. Marsalkka Erik Heinrichsin kanssa Kirkniemessä elokuussa 1946.

374/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 2015

papereistani luopumisesta, ja täällä muutamat Emilin omis-ta sukulaisista, jotka hyvin tun-nen, tuntevat samalla tavoin kuin minä”.

Kaksi kuukautta myöhem-min, 23.5.1966, Avellan kirjoit-ti Olsonille: Jonkun aikaa sitten sain kirjeen ’Andrélta’ [Paaso-nen], joka vaikutti tyytyväisel-tä saatuaan vastaanottaa muis-tiinpanonsa Emilin sairauden ja kuoleman ajalta – osoittau-tui, että minun pieni sininen vihkoni sisälsi juuri hänen sa-nelunsa, jota olin jonkun verran parannellut.

Olsoni kirjoitti saneluista kollegalleen Henrik Grönroo-sille 13.3.1969: ”Rouva Sargit Avellan omistaa luultavasti vie-lä ne pikakirjoitetut muistiin-panot, jotka hän kirjoitti mar-salkan ja kenraali Heinrich-sin sanelun mukaan. Hänellä on nämä vielä omistuksessaan huolimatta mm. Paasosen ke-hotuksesta niiden hävittämises-tä. Rouva Avellanin tarkoituk-sena on ollut tilaisuuden tullen kirjoittaa ne puhtaaksi. Tähän

Val-Montin parantola. Marsalkan toisen kerroksen huoneen ikkuna on vasemmalla puiden takana. Parvekkeelta avautui näköala Geneven järvelle. Kolmannessa kerroksessa olivat hänen työhuoneensa.

mennessä hänellä ei kuitenkaan monien muiden tehtävien joh-dosta ole ollut mahdollisuutta tehdä sitä. Rohkenen sen täh-den ehdottaa Sinulle, että hän suorittaa tämän puhtaaksi-kirjoitustyön UB:n [Yliopiston kirjasto] kustannuksella, niin että myös se osa aineistosta tu-lee asianomaisen Mannerheim-kokoelman yhteyteen.

Saman vuoden syksyllä Ol-soni kirjoitti vielä Avellanille. Kirje on päiväämättä, ilmeises-ti kirjoitettu syksyllä 1969: Ol-lessani viime kesänä Suomessa jätin Helsingin Yliopiston kir-jastoon Sinulta saamani käsi-kirjoitusliuskat, peräisin siltä ajalta jolloin työskentelin Mar-salkka Mannerheimin kans-sa. Kiitollinen vastaanottaja – HYK:n käsikirjoituskokoelman esimies maisteri Henrik Grön-roos – toivoi saavansa selvityk-sen näiden käsikirjoitusliusko-jen synnystä – Olen yrittänyt sellaisen antaa.

Sota-arkisto olisi ollut kaik-kein järkevin paikka säilyt-tää Mannerheimin saneluja ja

Olsoni tiedusteli Avellanille kirjoittamassaan päiväämät-tömässä kirjeessä ilmeisesti vuonna 1970: Onko Sinulla jäl-jellä paperit, vai oletko jättänyt ne Sota-arkistoon, kuten luulta-vasti olen kehottanut Sinua te-kemään?

Sanelut ovat nykyään tie-tämättömissä useiden henki-

löiden etsinnöistä huolimatta. Perusteellinen etsiminen olisi valtava työ. Nykyään Kansal-lisarkistoon liitetyssä Sota-ar-kistossa tai Kansalliskirjaston erikoiskokoelmissa ei ole mi-tään luovutusta Sargit Avella-nin nimellä. Sotilaiden koko-elmat ovat Kansallisarkistossa tutkittavissa ja Emerik Olsonin

kokoelma (93 kansiota) ja Hen-rik Grönroosin kokoelma (242 kansiota) löytyvät Kansallis-kirjaston erikoiskokoelmista.

Päivi Tapola Kirjoittaja on helsinkiläinen

kirjailija, jonka viides sotahistorian alan teos on juuri

ilmestynyt.

’’Pikkutietoutta kauniista karjalasta’’Operaatio ”Säkkijärven polkka”

Elokuun lopulla 1941 luutnantti Lauri Sute-la loysi Kuukaupin sil-

lan toisesta maatuesta salape-räisiä laatikoita kumipusseissa sekä 600 kiloa rotulia. Pääma-jan pioneeriosasto Mikkelissä sekä Yleisradion asiantuntijat - mm. insinöörikapteeni Jouko Pohjanpalo, sittemmin tunnet-tu VTT:n professori - selvittivät pian laatikoiden salaisuuden. Vähää ennen löytämistä sillan toinen maatuki oli räjähtänyt tappaen viisi suomalaista up-seeria. Selvisi, että kyseessa oli laite - sähköparisto ja radiovas-taanotin, jonka yhteydessä oli metallikotelossa kolme ääni-rautaa. Laitteen avu11a neuvos-toliittolaiset saattoivat suorittaa räjähdyspanosten eli radiomii-nojen räjäytyksiä. Radioteitse lähetetty signaali sisälsi kolmi-soinnun, jonka sävelten väräh-dysluvut vastasivat kulloinkin räjäytettäväksi aiotun miinan vastaanottimessa olleiden kol-men ääniraudan ominaisvä-

rähdyslukuja. Tällöin äänirau-tojen päissä o1leet ohuet metal-lilangat alkoivat heilahdella ja osuivat ympärilleen asetettuun jousirenkaaseen, jolloin syntyi suljettu virtapiiri ja miina rä-jähti. Kellokoneisto kytki lait-teen päälle hetkeksi joka nel-jäs minuutti. Kun vastaanotin

tunnisti lähetteen, se jäi pääI1e ja kun laite vastaanotti saman kolmisoinnun neljännen ker-ran, tapahtui räjähdys. Eli in-dikaattorina oli siis äänirauta, joka säilytti jatkuvasti sävel-korkeutensa ja sävel oli puhdas, koska ääniraudassa ei oIlut hai-tallisia ylä-ääniä.

Vastatoimenpiteenä luotiin sellainen radioaallokko, et-tei radiomiinan vastaanotin pystynyt tunnistamaan mii-nan räjäyttämiseksi lähetetty-jä kolmisointuja. Yleisradios-sa alettiin soittaa aluksi Lah-den radioaseman kautta ja myöhemmin tuotiin Viipurin liepeille erityinen lähetinau-to, joka jatkoi soittamista. Vili Vesterisen ”Säkkijärven polk-ka” soi jatkuvasti sellaisella voimalla, etteivät miinojen rä-jäyttämisiin tarkoitetut kol-misoinnut päässeet tunkeutu-maan väIiin. Polkkaa soitettiin ainakin 1 500 kertaa syksystä 1941 kevätpuolelle 1942, jolloin myös valssi ”Saariston Sirkka” kaikui eetterissä. Silloin arvel-tiin miinojen akkujen tyhjenty-neen riittävästi.

Miinoja loydettiin syksyllä 1941 kuusi, Juustilan ja Kivi-salmen siIloista sekä Viipurin vesitornista ja PYP:n konttorin holvista Punaisen lähteen torin varrelta. Löydetyissä miinoissa

oli 9000 kiloa räjähdysainetta. Eräs sotavanki tosin kertoi mii-noja olevan jopa 300 kappalet-ta toimintavalmiina, mutta tätä on pidetty sotavangin omana juttuna.

Totta on, että ennen "Säk-kijärven polkan" soittamisen aloittamista muutama miina ehti räjhtää Viipurissa ja sen ympäristössä.

Valtion puhelinkeskuksen talo tuhoutui melkein täysin ja linnansillan maatuet hajosivat hetkeä ennen Viipurin valtaus-paraatia 31.8.1941. Myös Por-tinhoikan-Juustilan maantietä lensi ilmaan ennen mainittuja suomalaisten vastatoimenpitei-tä.

Tarinan mukaan polkan soittaminen oli herättänyt kiukkua radiokuuntelijoissa. Mutta jos sitä ei olisi soitettu, ainakin joitakin miinoja olisi räjähtänyt tuhoisin seurauksin.

Anssi Vuorenmaa

Valtimon Sähkötyö OyNurmes

Orimattilan Lämpöasennus Oy

PMS 347 C

Black

4/15 D e n 16 s e p t e m b e r 201538

”Den som hör dessa mina ord och handlar efter dem är som en klok man som byggde sitt hus

på berggrund. Regnet öste ner, floden kom, vindarna blåste och kastade sig mot huset, men det rasade inte, eftersom det var byggt på berggrund. Och den som hör dessa mina ord men inte handlar efter dem är som en dåre som byggde sitt hus på sand. Regnet öste ner, floden kom, vindarna blåste och störtade sig mot hans hus, och det rasade, och aset blev stort.” (Matt 7:24-29)

Ett hus behöver en stadig grund. Det gäller för kon-kreta husbyggen, men det gäller också i överförd

bemärkelse för vårt samhälle och dess olika institu-tioner. För att samhället skall vara tryggt och gott att leva i, bör medborgarna behandlas rättvist och de som behöver extra stöd av olika orsaker bör ha rätt till det. Samhällets stabila grund bygger på att människovär-det respekteras, och att människor kan lita på att myn-digheterna behandlar alla korrekt, respektfullt och jämbördigt.

Vi är i Finland privilegierade genom att vi har fått bo i ett samhälle där det mesta fungerar väl. Vis-

serligen finns det också hos oss enskilda människor som ramlar igenom det sociala skyddsnätet, men i det stora hela har välfärden och den personliga friheten kunnat tryggas. Det här är någonting som vi får tacka Gud för, samtidigt som vi också tackar de generatio-ner som har byggt upp samhället och bevarat dess självständighet. Och medan de äldre generationerna nu njuter välförtjänt av pensionärstiden efter livets ar-betsdag är vi yngre kallade att föra vidare arbetet för det goda och trygga samhället.

Behovet av en stadig grund gäller också för vårt liv. En människas liv präglas oundvikligen av en viss

osäkerhet. Vi vet ju så litet om framtiden. Det enda vi vet är att vi bör vara beredda att en gång lämna allt.

Den här osäkra framtidsutsikten vill många helst blunda för. Vi vill helst inte tänka på allt som kan

hända, utan försöker leva i nuet som om morgondagen inte fanns. Eller så försöker vi förtrösta på vår hälsa, vår yrkesskicklighet eller materiella tillgångar.

Men ägodelar, hälsa och status är en bräcklig grund att bygga sitt liv på. När vi ställs inför li-

vets kriser och framtidens ovisshet behöver vi en sta-digare grund att bygga vår tillförsikt på: Guds löfte om att vara med oss vad som än händer. Det är den grun-den som Jesus syftar på i liknelsen om husbygget, och det är men det löftet i tankarna som vi likt Jesus på korset får överlämna oss helt och hållet åt Gud: ”Fader, i dina händer befaller jag min ande.”

Längre än till den bönen varken behöver eller kan vi komma som människor och som kristna. Men i

de orden finns källan till trygghet och framtidshopp i dag och alla dagar.

Biskop Björn Vikström Borgå

Medelst Statsrådets beslut av den 22 augusti 1979 grundades i anslutning till social- och hälsovårdsministeriet delegationen för front-veteranärenden (i finskspråkig text användes förkortningen RINE). Som uppgift för dele-gationen fastställdes att göra framställningar och ta initiativ till utvecklande av frontvete-ranernas levnadsförhållanden och allmän-na utkomstskydd; särskilt skulle gälla deras socialskydd, hälsovård, sjukvård och rehabi-litering samt utvecklandet av deras bostads-förhållanden. Delegationen kom att fungera som förbindelselänk och konsultativt organ mellan myndigheterna och de organisatio-ner, som tagit sig an att arbeta till förmån för frontveteranerna. Den skulle ge utlåtanden i ärenden, som tillhörde dess område samt ut-föra även andra av statsrådet eller ministe-riet givna uppdrag.Att representera de oli-ka aktörerna bestämdes att ordföranden och tre övriga medlemmar bör representera soci-al- och hälsovårdsmyndigheterna, fem olika samhällsområden, tre frontveteranerna och en krigsinvalidorganisationerna. Delegatio-nen har möjlighet att inom sig tillsätta sek-tioner för att bereda ärenden. Till dessa kan höra även utomstående medlemmar

Delegationen RINE har under tre decen-nier fungerat som ett ändamålsenligt diskus-sionsforum. Mötena har givit möjlighet att framföra frågor och förslag, som för front-veteranerna känts centrala. Situationen och förhållandena vid tiden för delegationens grundande avviker storligen från dagens si-tuation Antalet veteraner är nu betydligt mindre och minskar ytterligare under kom-mande år. Man kunde anta att det minska-de antalet skulle ha bidragit till att framställ-ningar i delegationens namn skulle ha bli-vit förda ända till riksdagens budgetbeslut, men här har veteranorganisationerna år ef-ter år blivit besvikna. Man har varit tvung-

en konstatera att den enda vägen att få för-bättrat stöd åt veteranerna har varit att direkt påverka riksdagen, riksdagsledamöterna och andra beslutsfattare. Kanske kan man fråga om det är berättigat att alltfort ha en RINE-delegation.

För stödandet av krigsveteranerna är de mest utmanande tidsperioderna framför oss. Vi är nu i den situationen att endast något över 60 % av de till rehabilitering berättigade fick år 2014 möjlighet härtill. Problemet med servicetjänster hem till veteranerna är bris-ten på anslag, men också tillvägagångssätten med de stelbenta gamla modellerna. Vi bör äntligen bli fria från de mödosamma ansök-ningarna att få rehabilitering.

Rehabiliteringen och anhållan om service-tjänster hem till veteranerna bör garanteras genom personlig kontakt och genom en indi-viduell bedömning och medelst tillräckliga anslag. Veteranernas funktionsförmåga kan upprätthållas med för behovet grundad plan-enlig rehabilitering samt medelst hemservi-cetjänster fastslagna för att veteranen skall kunna reda sig själv hemma.

När delegationen RINE med statsrådets beslut för 36 år sedan grundades var det för att göra framställningar och ta initiativ om frontveteranernas levnadsförhållanden och för att utveckla deras utkomstskydd. Nu under tider med allt njuggare anslag borde RINE ta till sin uppgift som självständig på-verkare att föra gemensamt godtagna fram-ställningar spänstigt och fördomsfritt framåt Det är nu sista minuten att ändra festtalarnas fraseologier till praktiska handlingar till för-mån för krigsveteranerna, deras makor/ma-kar och änkor/änklingar. Nu är slutspurten inne.

Finn-Göran Wennström Översättning Holger Strandberg

Delegationen för frontveteranärenden behövs alltfort

I den på våren tillträdda reger-ingens spetsprojekt utlovas även insatser för veteranerna , men några uppgifter om hur dessa skall inriktas föreligger inte. Som helhet har veteranerna tillsam-mans deltagit i statens spartalko varje år åtminstone i 18 års tid. Högst var statens satsning på ve-teranerna år 1997 med ung. 532 milj. euro. Statens utgifter mins-kade från år 2014 till detta år med 8 % eller över 23 milj. euro. Veteranorganisationernas mode-rata framställningar skulle för-verkligade ha korrigerat vetera-nernas situation märkbart.

Nästa år ser det lika ut. I Fi-nansministeriets budgetförslag minskar anslagen på samma sätt som tidigare år och därtill håller man tyst om information därom. Riksdagen har nog under de se-naste åren gjort mindre korrige-ringar i anslagen.

Vi har ännu i vår krets när-mare 24 000 veteraner. Trots hög ålder vill veteranerna alltfort bo hemma. Då funktionsförmågan försvagas, är detta den största faktorn, som påverkar möjlighe-terna att reda sig själv hemma. Med rehabilitering och service-tjänster kan veteranerna stödas att reda sig hemma. Frontvetera-ner, som inte sårats i kriget, bör garanteras kommunala öppna servicetjänster (måltider, trans-port, städnings-, klädvårds-, bad- och annan hemvårdsser-vice) med statens medel, varige-nom man skulle komma ifrån att

veteranerna behandlas olikvär-digt i olika kommuner.

Enligt FPA:s prognos finns det i början av år 2017 i Finland drygt 10 000 frontveteraner. pri-set på det framförda servicepa-ketet är ung. 8 000 euro/veteran. Om alla till förmånerna berät-tigade skulle använda sig av alla förmåner, skulle härtill behövas 90 milj. euro. På basen av erfa-renhet kan man förmoda, att ung hälften av de till tjänsterna berät-tigade skulle utnyttja tjänsterna i all omfattning. Kommunerna står redan nu för en del av dem, vilket minskar behovet av nya anslag.

Antalet veteraner berättiga-de till servicetjänster minskar snabbt. På två år minskar anta-let med 40 %. Självständighetens jubileumsår 2017 börjar i prakti-ken vara den sista möjligheten att höja veteranomsorgsnivån. Fin-lands Krigsveteranförbund och Frontveteranförbundet står för framställningen. Förslaget har även varit till behandling i ar-betsutskottet för Delegationen för Finlands Veteranförbund, där även Krigsinvalidernas Brödra-förbund stödde framställningen, som finns på sidan 7.

Markku Seppä Översättning Holger Strandberg

Inga löften och ingenting framåt

Vekranor OyOulu

SIIKAJOEN NUORISOKOTI Urakoitsija Kari MynttinenPerniö

394/15 D e n 16 s e p t e m b e r 2015

Kaikki tuotteet on varustettu Sotaveteraaniliiton logolla.

Tilaukset: Puh. 0400 757 195, 050 517 6396,

ep.sotaveteraanipiiri@netikka.fi

Liiton tunnuksella varustettu solmio,

hinta 15 euroa.

Kylpypyyhkeet (Finlayson)

Pyyhkeen koko 70x150, neljä värivaihtoehtoa, hinta 22 euroa/kpl.

Kävelykeppi Jääpiikillä ja rannelenkillä

varustettu kävelykeppi. Sota­veteraanien perinneyhdistyksen jäsenten käsityönä valmistama.

Tilatessasi ilmoita pituutesi.Hinta 60 euroa

Tilaukset: Solveig Hyöty, (09) 612 7003, sodrafinlands.kvd@sotaveteraaniliitto.fiToimisto on avoinna klo 10.00­14.00.

VeteraanivyöLaadukas kotimainen kään­tövyö, nahkaa väri musta/viininpunainen. Soljessa

liiton tunnus, solkea saata­vana myös hopeanvärisenä.

Hinta 25 euroa

KynttilänjalkaKultakeskuksen perinteinen malli vuodelta 1918. Korkeus 77 mm.

Varustettu liiton tunnuksella. Hopeaa.Hinta 150 euroa

KaulaliinaLaadukas, vuorillinen

kaulaliina. Hinta 23 euroa

HenkselitKotimaiset, veteraani­tunnuksella. Saatavana

on viininpunaista, tummansinistä ja

mustaa. Hinta 23 euroa

Tilaukset:Kanta­Hämeen Sotaveteraanipiiri ry, Suomenkasarmi rak. 15,

13130 Hämeenlinna tai puh. (03) 675 6839 (ma­to klo 9.00­12.00),kanta-hameen.svp@sotaveteraaniliitto.fi. Toimitus postiennakolla.

Tilaukset: Loimaan Seudun Sotaveteraanien

Perinneyhdistys r.y., Risto Jaakkola, Loimaankatu 8 C 5, 32200 Loimaa,

puh. 050 566 0456, risto.jaakkola@saunalahti.fi

Toimitus postiennakolla.

Sotaveteraanipiirien myyntituotteetSyntymä- päiväkynttilähinta 15 euroa

Eric Klåvus, en av de allra sista veteranerna från både vinter- och fortsättningskrigen, fyllde ett sekel för en kort tid sen och uppvaktades i sitt hem i Tum-ba.

Klåvus satt i sin rullstol i Sandstugans trivsamma servi-cehus i Storvreten i en blågrå kostym, en svartvitblå slips och välputsade svarta skor. Han är inte hundraåringen, som kan rymma genom ett fönster, men blicken är vaken och observant på vad som sker i hans omgiv-ning. Humorn bubblar upp allt emellanåt när han kommente-rar sin sekellånga vandring ge-nom livet. Han har inte glömt någonting.

I den lilla matsalen var det trångt på grund av alla gratu-lanter, blommorna översväm-made borden och gratulations-sången hördes vida. På plats var också ordföranden för den svenska grenen av finska vete-ranförbundet , Jouni Knuutila, och finska ambassadens tjänste-förrättande chef Katarina Bäck-man med en medalj åt Klåvus.

Han fick inte en skråma under sin långa tjänstgöring

Eric Klåvus 100 åri Karelen. Kanske har det att göra med magi och trolldom – i gamla tider trodde man på björnen som ett magiskt djur vars olika delar tillerkändes märkliga egenskaper.

-Jag minns att jag låg på en björnfäll som riktigt liten. Det var varmt och gosigt, minns Klåvus.

Fällens magi kanske omgav honom senare, även om Klåvus har en annan förklaring:

-Jag tror att han där ovan håller mig i sin hand.

Hans livsresa är otroligt lång och slingrig, och utvecklingen har rivit många av de världar som han växte upp i. Klåvus föddes ju redan i tsartidens Fin-land i Forsby nära Lovisa. Pap-pa Josef var lärare i folkskolan och mamma Helmi skötte, som brukligt var på den tiden, Klå-vus två bröder och två systrar.

-Pappa hade ytterligare en viktig uppgift – han delade ut ransoneringskuponger och skötte sina åliganden så väl att han vid ett flertal tillfällen blev skonad av den sida som råkade ha makten på orten. En gång blev han satt bakom galler i Lo-

visa, men någon hjälpte honom fly.

Klåvus gick folkskolan och gymnasiet och visade sig snart vara mycket fängslad av teknis-ka ting:

-Jag har alltid varit intresse-rad av nya grejor och har all-tid velat ta itu med sånt som jag aldrig har gjort förut, säger han.

Militärtjänstgöringen, då 440 dagar, avbröt vidare studier och han blev inte civilist förrän 1938, bara något drygt år inn-an andra världskriget blossade upp. Han var översergeant i re-serven när han mobiliserades och placerades i kustartilleriet nära byn Seivästö i Koivisto där finnarna hade ett strategiskt viktigt batteri som behärskade stora delar av finska viken och Viborgsviken.

Klåvus uppgifter växlade ofta och hans elektroteknis-ka kunskaper kom till sin rätt. Sovjeterna hade minerat stora delar av kusten med magnet-minor och Klåvus hjälpte till att röja dem med elektromagnetis-ka nät som utlöste minorna.

När sovjetstyrkorna utlös-te sitt strategiska slag mot de

finska trupperna på Näset och kring Svir sommaren 1944 var Klåvus med och fraktade am-munition till det finska artille-riet längs viborgsviken.

Det blev inte många permis-sioner, men han fick faktiskt 1942 – under ställningskri-gets dagar – ett halvårs permis-sion för att fara till Stockholm och studera till elektroingen-jör. Pengar fick han inte sig till-delade utan minns att han hu-vudsakligen levde på kakao och socker.

På den tiden var det inte särskilt farligt att fara mellan Sverige och Finland. Ett jätte-likt ubåtsnät, bevakat av flyg och flotta, hade dragits mellan Hangö och Paldiski . De sov-jetiska ubåtarna kom inte ige-nom.

Han klarade sig undan en annan fara också:

-Jag rökte 60 cigarretter om dan tills jag slutade på 60-talet. Läkarna säger att jag fortfaran-de har ett tunt lager tjära i lung-orna. Annars var jag rätt frisk under kriget. Arme ns mat pas-sade för soldater och socker åt vi inte.

Men det är säkert så att Klå-vus valt sina föräldrar väl, vil-ket med livsglädje och en god anpassningsförmåga gjorde underverk tillsammans med björnfällens magi.

Redan under kriget i Hel-singfors träffade han sin för-sta hustru Ade le från Got-land. Paret flyttade till Sverige 1947. Klåvus fick först anställ-ning hos elektronikföretaget SRA och blev sedan medlem i den statliga grupp som för-sökte utveckla en svensk dator. Projektet övergavs, men Klå-vus fick anställning hos Facit, då världsberömd för sina skriv-maskiner och räkneapparater.

Ade le dog 1967, men Klåvus träffade Margareta Elmström och levde med henne i flera år-tionden.

Livet har tidvis farit hårt fram med Klåvus, men han har inte förlorat sin inneboende livsglädje och nyfikenhet.

-Jag känner mig inte ens ål-derssvag och blir säkert 110, sä-ger Klåvus tvärsäkert...

Text: Osmo Vatanen

Vi gratulerar

4/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 201540

Kirjat

Kirjailija Juhani Salokannel siirsi Renqvist-Reenpään suvun ja Otavan vaiheet kirjan kansien väliin. Teos ilmestyi tuplajuhlavuoden kunniaksi. Tänä vuonna tu-lee kuluneeksi 200 vuotta, kun kirjankustantajasuvun ensimmäinen teos ilmestyi Henrik Renqvistin julkaise-mana. Otavan puolestaan siivitti nousuun Alvar Ren-qvist. Otava juhlii paraikaa 125-vuotista taivaltaan. Kirjassa valotetaan myös sota-ajan tapahtumia. ISBN 978-951-1278382, 344 sivua, kustantaja Otava.

Hengen paloa & painettua sanaa – Renqvist-Reenpäät kustantajina 1815-2015

Salokannel käy läpi 200 vuotta suomalaista, ainutlaatuista kult-tuurihistoriaa. Kirja sopii kai-kille luettavaksi ja teos koko-aa suuren joukon suvun jäseniä useissa sukupolvissa yhtenäisek-si kertomukseksi.

Kirjassa riittää yksityiskoh-tia ja suvun värikkäitä ja erilaisia persoonia. Professori Heikki A. Reenpää on kustannusalan elävä legenda, ja Erkki Reenpää tun-nettiin mainiona seuramiehenä sekä kirjojen ja sikarien tuntijana aina Etelä-Amerikkaa myöten.

Henrik Renqvistin kustan-nustoiminta alkoi 1800-luvun alkupuolella, kun taas hänen pojanpoikansa Alvar Renqvist aloitti työnsä saman vuosisa-dan loppupuolella, jolloin hä-nestä tuli Kustannusyhtiö Ota-van johtaja.

Alvar Renqvist teki perusta-vaa laatua olevaa työtä Otavan hyväksi. Hän rakensi firman eikä nykyinen Otava olisi sama, jollei hän olisi tehnyt tätä perus-tavaa työtä. Hän teki työtä Ota-van hyväksi 50 vuotta ja loppu-jen lopuksi omisti sitten yhtiön melkein kokonaan.

Juhani Ahosta johtava kirjailija ja neuvonantajaAlvar Renqvist tapasi Juhani Ahon ja muitakin nuoria kir-jailijoita Päivälehden piirissä. Aho oli heistä selvästi aktiivi-sin ja johtava hahmo.

Ahon ja Renqvistin ystä-vyys vahvistui. He työsken-telivät samojen tavoitteiden hyväksi. Lopulta Ahosta tuli Otavan johtava kirjailija. Hän osallistui Otavan alkuaikojen kustannusohjelman tekemi-seen antamalla neuvoja ja en-nen kaikkea tuomalla Otavaan uusia kyvykkäitä kirjailijoita.

Aho Otavaan kohun saattelemana Aho julkaisi ensimmäiset kir-jansa Werner Söderströmillä, aikana, jolloin Otavaa ei oltu vielä perustettu. Aho siirtyi Otavaan Yksin-kirjan kohun saattelemana. Kirja oli aika-laisten mielestä liian rohkea ja aiheutti tulenpalavia kom-mentteja. Werner Söderström ei rohjennut painattaa uut-ta erää teoksesta. Yksin-ro-maanin toinen painos julkais-

tiin Otavassa ja tämän jälkeen useita Ahon romaaneja.

Alvar Renqvist ja Aho -yh-teistyö jatkoi saumattomana useiden vuosien ajan. Miehet olivat myös henkilökohtaisessa elämässään hyvät ystävät. Aho oli kuitenkin loppuelämänsä vai-heessa sangen huolissaan omien koottujen teostensa tulevaisuu-desta ja siitä, miten niitä tullaan julkaisemaan. Alvar Renqvist teki suunnitelman, millainen te-ossarja tulisi olemaan.

Sopimuksen loppuvaiheessa tuli kuitenkin naurettavankin tapainen ristiriita.

Juhani Aho katsoi, että kus-tannussopimuksessa pitää olla pykälä; Sitten, kun kustannus-osakeyhtiö Otava tekee kon-kurssin ja menettää toimintaky-kynsä, niin teossarjan oikeudet siirtyvät tekijälle.

Aholle huomautettiin, että se lukee jokaisen kustannusso-pimuksen yleisissä pykälissä ja tämän kaltaista erillistä huo-mautusta ei tarvita. Jostain syys-tä Aho kuitenkin halusi tätä ja Alvar Renqvist taas puolestaan oli sitä mieltä, että sopimukses-

sa ei voi ennakoida yhtiön kon-kurssia ja perikatoa. ”Jos se sat-tuu, niin sitten sattuu, mutta sitä varten on olemassa asianomai-set pykälät. Tehtäkööt sen mu-kaan”, hän totesi.

Aho oli puolestaan ennättä-nyt jo viedä Otavan tekemän suunnitelman Werner Söder-strömille.

Hetken kuluttua Söderströ-miltä ilmoitettiin Aholle, että he hyväksyvät sellaisen pykä-län, jossa sanotaan, ”että sitten, kun he menevät konkurssiin”. Merkilliseksi asian tekee se, että noin 80 vuoden päästä tästä Werner Söderström enemmän tai vähemmän meni konkurs-siin tai selvitystilaan. Ja mikä ih-meellistä, silloin myöskin Juha-ni Ahon tekijänoikeudet olivat vapaat, koska 70 vuotta tekijän kuolemasta oli jo ohitettu.

Saattaisi pohtia kohtalokin ajatellen, että jos allekirjoittaa tuollaisen katastrofia ennus-tavan sopimuksen, niin silloin asettaa sen katastrofin uhan-alaiseksi.

Tarja Lappalainen

Valokuva Pentti Iisalosta, Man-nerheim-ristin ritarista ja met-sänhoitajasta sylissään sisaren-poikansa Paavo Lipponen, tule-va pääministeri, tiivistää teoksen SOTASAVOTTA – Metsänhoita-

jat Talvi- ja Jatkosodassa sisällön oivallisesti. Sotakirjallisuudes-samme harvinainen, yhden am-mattikunnan sodanaikaisen toi-minnan kuvaaminen, avaa myös uutta henkilötason tarkastelu-kulmaa, jossa siviilitehtävät ja perhesiteet nivotaan osaksi sota-töihin komennettujen ihmisten kokemaa sodan arkea ja paluuta rauhantöihin.

Kirjan keskiössä ovat Keski-Suomen Metsänhoitajat ry:n jä-senet, joista 16 miehen sotatai-val kuvataan milteipä askel as-keleelta haastattelutekstein ja kuvin, joista monet ovat ennen julkaisemattomia, monet ko-tialbumeista poimittuja. Eikä tässä kaikki: Rintamapalveluk-sessa olleita metsänhoitajia ja

metsäylioppilaita tarkastellaan ammattikuntana laajemminkin sen mukaan, miten heidän sota-tiensä ristesivät. Keski-Suomes-sa vaikuttaneita metsänhoitajia; Pekka Päivärinta kertoi tapa-uksen, kun hän suojautui Pyö-räkankaan taisteluissa tykistö-keskityksessä lähimpään kra-naattikuoppaan, hänen päälleen hyppäsi suin päin toinen sotilas. Hämmästys oli melkoinen, kun opiskelukaveri Olavi Lähteisen ”likainen, mutta tuttu naama ir-visteli vastaan”.

Tuhannesta metsänhoitajas-ta noin 400 osallistui suoraan rintamatehtäviin. Heidän lisäk-seen oli taistelutehtävissä pari-sataa metsätieteen ylioppilasta. Ammattikunnan vanhemmat ikäluokat olivat kotirintaman puuhuolto- ja väestönsuojelu-tehtävissä. Hyvän maastokel-poisuutensa ansiosta metsäalan ammattilaiset taistelivat etulin-jan kovimmissa paikoissa jää-käreinä, joukkueenjohtajina, komppanianpäällikköinä, tu-lenjohtajina, tykistöupseereina, sotalentäjinä ja erityistehtävis-

Metsänhoitajien sotatiet ja -työtsä eri aselajeissa. Neljästä met-sänhoitajasta tuli Marskin ritari, Pentti Iisalon lisäksi Paavo Kah-lasta, Timo Koivusta ja Tauno Parosesta. Talvi- ja Jatkosodas-sa kaatui metsänhoitajista 93 ja metsäylioppilaista 139. Teokseen on koottu heistä kaikista Pro Patria -luettelo taustatietoineen joukkoyksikkötason kuolintie-tojen kanssa.

Perusteelliset sotien kuva-ukset teoksen alussa raamitta-vat sotatapahtumien eri vaiheet lukuisin tilannekartoin. Teks-tin on ohjeistanut ja tarkistanut everstiluutnantti evp. Ilmari Ha-kala. Erityismaininnan ansait-sevat taulukot jalkaväkijoukko-jen vahvuuksista sekä komppa-nioiden numeroinneista vuosina 1939, 1941 ja 1944. Merkittäviä ovat myös sodanajan talkois-ta ja puuhuollosta kertovat osiot kattaessaan kotirintaman ohel-la myös Itä-Karjalan Sotilashal-lintoalueen sekä sotatoimiyhty-mät. Mielenkiintoisen artikke-lin metsänhoitajien osuudesta asekätkentään on teokseen kir-joittanut sotakirjailija Mikko

Porvali. Keski-Suomen Metsän-hoitajat ry, jonka historiikki an-saitsee paikkansa myös teokses-sa täytti 90 vuotta vuonna 2015. SOTASAVOTTA-teos onkin juhlivan yhdistyksen, maamme vanhimman alueellisen metsän-hoitajayhteisön kunnianosoitus Suomen itsenäisyyden puoles-ta taistelleille metsänhoitajille ja metsätieteen ylioppilaille.

640-sivuisen upean teok-sen toimituskunnan ovat muo-dostaneet metsänhoitajat Jussi Halttunen, Pekka-Juhani Kuitto ja Antti Savela. Heistä Savela on sotaveteraani ja reservin majuri, Halttunen ja Kuitto sotahisto-riaan perehtyneitä nuoremman polven metsänhoitajia ja reser-vin upseereita. Teoksen toimit-tajana ja työryhmän vetäjänä on ollut Pekka-Juhani Kuitto.

Kirjatilaukset voi tehdä säh-köpostitse: sotasavotta@gmail.com tai puhelimitse: Jussi Halt-tunen 0400 644 913. Teoksen hinta on 35 euroa + postitusku-lut.

Heikki Lindroos

414/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 2015

Markku Iskanius, Ilmojen kenraali ja kiistelty komentaja J.F. Lundqvist 1940-1946, DOCENDO 2015, sivuja 575, ISBN:978-952-291-136-6, Saarijärven Offset Oy 2015

Ennen kirjan lukemista nou-si muistiini sodan jälkeen Hä-meenlinnassa Viestikoululla Lundqvistin kehotus upseereil-le liittyä Suomi-Neuvostoliitto -seuraan. Sodan kokeneina sii-hen suhtauduttiin täysin torju-vasti. Ihmeteltiin kenraalin ke-hotusta tietämättä kuitenkaan sen taustoja.

Näin ennakkoluuloisena aloi-tin tämän järkälemäisen kirjan lukemisen. Lukijalle tekstin lu-ettua alkaa selvitä, että käsityk-seni kenraalista on selvästi vää-rä.

Rauhan ajasta talvisotaan Ilmapuolustuksen uudelleenjärjestelytVapaussodan jälkeen ilmavoi-mia johdettiin ulkomaisten up-seerien neuvojen mukaisesti. Vuoteen 1932 ilmavoimia joh-ti ensin evl A. Somersalo ja sit-

ten jääkärimajuri Väinö Vuori, jotka riitaisuuksien tai jousta-mattomuuden vuoksi eivät on-nistuneet tehtävässään. Man-nerheimin aloitteesta tehtävään nimitettiin kenttätykistöupsee-ri, jääkärieversti Jarl Lundqvist 8.9.1932. Hän aloitti työnsä puh-taalta pöydältä. Uudelleenorga-nisointi ja operaatiosuunnitel-mat vakuuttivat Mannerheimin, joka ylensi Lundqvistin kenraa-limajuriksi 16.5.1936.Talvisodan jälkeen komentaja käynnisti il-mapuolustusjoukkojen kaikkien toimintasektoreiden uudistami-sen. Kokoonpanot uudistettiin, ilmatorjunnassa tehtiin täysre-montti. Ilmavalvontakoulutuk-sen materiaalin, ohjeistuksen ja lkp- valmistelujen osalta nostet-tiin hyvään valmiuteen.

Täyskäännöksessä kaup-pasuhteissa kerrotaan, kuin-ka Ranska ja Iso-Britannia ha-lusivat Talvisodan aikana jopa toimittamansa sotamateriaa-lin lentokoneet takaisin. Tällöin päämaja ja ilmavoimien esikun-ta ryhtyivät etsimään uusia sota-tarvikkeiden toimittajia. Yhdys-valtojen kaupan epäonnistuttua jäi viimeiseksi kauppasuhteet

Saksaan, josta Veltjensin kautta saatiin ostettua Saksan sotasaa-lista.

Lentokonetehtaalle Lund-qvist laati ohjelman lentokonei-den ja moottorien korjauksista, kunnostus- ja uudistuotannos-ta. Kun tehtaan johtaja ei ollut suosiollinen, vaihdettiin johta-jaa. Talvisodan rauhan jälkeen Neuvostoliiton vaatimusten ta-kia epäiltiin sen suunnittelevan hyökkäystä Suomeen. Uusin tut-kimus todistaa, että loppuvuo-desta 1940 Neuvostoliitto har-kitsikin vakavasti sitä. Lopputal-vi ja kevät 1940 oli työntäyteistä aikaa, kun lentojoukkojen lkp-valmistelut ja uudet lentoken-tän rakennussuunnitelmat teh-tiin. Huhtikuun lopulla Lund-qvist itse kirjoitti ”Koulutuksen suuntaviivoja”. Toukokuun 20 päivänä saksalainen diplomatti Karl Schnurre kertoi Helsingissä Saksan tulevasta sotaretkestä ja lupasi Suomelle tukea, jos Neu-vostoliitto hyökkäisi.

Ilmavoimat maavoimien hyökkäyksen tukenaIlmavoimissa valmiutta koho-tettiin 10.6. suojajoukkojen pal-

velukseen astumisen yhteydes-sä. Kuljetusten päättyessä ilma-voimien tuli varautua tukemaan joko puolustuksessa olevaa ar-meijaa tai hyökkäyksen aloitta-via yhtymiä. Hyökkäysvaiheessa Lundqvist osallistui 7.7. Karja-lan Armeijan ongelmien selvit-telyyn. Hän suoritti koko sodan ajan kerran viikossa rintamavie-railuja. Kauppasuhteita Lund-qvist yritti Ruotsiin ja Italiaan tuloksetta. Näin jäljelle jäi vain Saksa, josta saatiinkin huono-kuntoisia sotasaalislentokoneita. Kun niistä moitittiin, niin Gö-ring lahjoitti 1 kpl Do 17 Z -mal-lisia koneita ja varaosia.

Asemasodasta ja ilmavoi-mien uudistamisesta sekä suur-hyökkäysten torjunnasta ja La-pin sodasta rauhankannelle on kerrottu yksityiskohtaisesti. Yl-lättäviä ovat tiedot Saksasta saa-tujen lentokoneiden ym. laittei-den määristä sodan aikana.

Komentajan yllättävä nimitys ja eroPuolustusvoimain komentajak-si nimitys yllätti Lundqvistin täydellisesti. Hän joutui pahaan saumaan, kun sodanjälkeiset

asiat, kuten kamppailu armeijan sisäisestä valvonnasta, ss-mies-ten erottaminen, asekätkentä- ja sotasyyllisyysasiat olivat pöy-dällä. Henkilöstön supistami-set olivat äärimmäisen vaikeita ja hankalia. Niistä kerrotaan kirjassa ehkä ensi kertaa sodan jälkeen. Kenraalimajuri Paja-rin takia välit Mannerheimiin menivät poikki. Lisäksi kanta-henkilökunnalle annettu keho-tus liittyä Suomi-Neuvostoliitto -seuraan aiheuttivat ärtymystä. Hän oli myös turhautunut jou-duttuaan upseeritoveriensa ar-vostelun kohteeksi. Näin hän päätyi eroanomuksen jättämi-seen 13.5.1946.

Teos on erittäin mielenkiin-toinen, koska siinä kerrotaan ilmavoimista ja sodan jälkisel-vittelyistä täysin uusia asioita. Mutta toisaalta hyvinkin yksi-tyiskohtaisesi esitettyjen lukujen lukeminen vaatii herpautumat-tomuutta. Kenraali Lundqvistin henkilökuva selkiintyi positiivi-sesti. Nuoremmalle polvelle teos on lähihistorian opetusta.

Olli Vuorio

Kenraali uudisti Ilmavoimia

Vuonna 1997 julkaistiin 3400 Suomen-pojan sotapalveluksis-ta ja kohtaloista matrikkeli, vain kuusi vuotta Viron uudelleen it-senäistymisen jälkeen. Tällöin oli vielä paljon tietoa Suomen-poikien vaiheista pimennossa. Keräily ja kartoitustyö jatkuivat kuitenkin koko ajan.

Vuosien varrella on ilmes-tynyt muitakin Suomen-poiki-en historiaa valaisevia teoksia. Kadoksissa olleet Suomen-po-jat oli tarve löytää ja saada mu-kaan päivitettyyn matrikkeliin. Työhön ryhtyi ammattihistori-oitsija Peep Pillak työparinaan Heini Vilbiks. Heitä kirjoitus- ja toimitustyön aikana konsultoi Suomen-poika Vello Salo. Huo-lellinen toimitustyö on tuotta-nut komean tuloksen. Matrik-keli kantaa nimeä ”Sommepois-te elulood – Soome sõjaväes II maailmasõja aastatel teeninud eestlased ja eesti vabatahtlikud” (Suomen-poikien elämäkerrat – Suomen sotaväessä II maail-mansodassa taistelleet virolaiset ja virolaiset vapaaehtoiset).

Teoksen alkusivuilla sekä Vi-ron tasavallan presidentti Too-

mas Ilves että Suomen tasaval-lan presidentti Sauli Niinistö esittävät tervehdyksensä. Pre-sidentti Niinistö on mielestä-ni loistavalla tavalla kiteyttänyt nyt valmistuneen matrikkelin merkityksen seuraavin sanoin: ”Tämän teoksen henkilötiedois-ta hahmottuvat kohtalot puhut-televat tulevia sukupolvia paljon henkilökohtaisemmin kuin hau-takivet tai muistomerkit.”

Teoksen päätoimittaja Peep Pillak selvittää lukijoille vapaa-ehtoisliikkeen taustoja ja kir-jan toimitustyössä noudatet-tuja periaatteita. Pillak ryhtyi työhön Suomen Sotaveteraani-en Viron yhdistyksen toimek-siannosta saaden ”oikeaksi kä-dekseen” Viron ulkoministeriön kirjastonhoitajan Heini Vibik-sin. Veteraanien toimisto auttoi antamalla käyttöön hallussaan olleet tiedot, mutta vaikeutena oli se, ettei edellisen matrikke-lin tekstejä eikä valokuvia ollut enää käytettävissä elektronises-sa muodossa, vaan kaikki tiedot piti uudelleen tallentaa. Myös valokuvien laadussa oli paran-tamisen varaa, joten parempien

kuvien etsiminen muodosti suu-ren osan työstä.

Veteraaneista tulivat kirja-tuiksi matrikkeliin seuraavat tiedot: 1. elämäkerrat aakkos-järjestyksessä, 2. nimet kaikki-ne variaatioineen (alkuperäiset sekä vironnetut) ja sodassa käy-tetyt, sillä omaisten suojelemi-seksi jotkut toimivat muutetul-la nimellä, 3. lähisukulaisuudet matrikkelissa olevien kesken, 4. sotilasarvo, 5. syntymäaika, 6. syntymäpaikka, 7. ammatti ja tehtävät ennen Suomeen me-noa, 8. asuinpaikka ennen Suo-meen menoa, 9. Suomeen meno ja palvelukseen astuminen, 10. palvelus Suomen armeijassa, 11. tiedot sodanaikaisista palkitse-misista (kunniamerkit), 12. kar-kaamistapaukset, 13. vapautu-minen asepalveluksesta, 14. sak-salaiset palkitsemiset, 15. sodan jälkeinen elämä, 16. palkitsemi-set (viralliset kunniamerkit), 17. kuolinaika, 18. kuolinpaikka, 19. hautapaikka sekä 20. valoku-va (mikäli mahdollista, niin stu-diokuva).

Erityisen arvokkaan panok-sen toimitustyöhön on antanut

Suomen-poikien perinneyhdis-tyksen hallituksen jäsen majuri Marko Maaluoto, joka ammat-tiupseerina sekä historiaa vaka-vasti harrastavana henkilönä on laatinut luettelon otsikolla ”Toi-sen maailmansodan aikana suo-malaisilla kunniamerkeillä pal-kitut virolaiset ja virolaisvapaa-ehtoiset”.

Teoksessa on myös luette-lo niistä joukoista ja erikoisyk-siköistä, joissa virolaiset palve-livat. Lähdeluettelo on laaja ja seikkaperäinen. Kirjaan on saa-tu talletetuksi tiedot yhteen-sä 3359 virolaisvapaaehtoises-ta, mikä on 28 miestä enemmän kuin edellisessä matrikkelis-sa. Päätoimittaja Peep Pillakin mukaan työ tietojen täydentä-miseksi ja tarkentamiseksi kui-tenkin jatkuu. Aihealuetta Suo-men-pojat ei ole ammennettu loppuun ja nyt ilmestynyt teos voi olla pohjana perusteellisem-malle tutkimukselle.

Kirjan julkistamistilaisuu-teen Viron kansalliskirjastoon oli 18. kesäkuuta kokoontunut arvovaltainen ja runsaslukuinen joukko. Paikalla olivat mm. Vi-

ron emerituspresidentti Arnold Rüütel sekä suurlähetystöstäm-me suurlähettiläs Kirsti Narinen ja puolustusasiamies, komentaja Jussi Voutilainen. Arvovierail-le sekä jokaiselle toimitustyös-sä mukana olleelle tai sitä tuke-neelle henkilölle annettiin oma ”lämpimäiskappale”. Suurlähet-tiläs Narinen piti loistavalla vi-ronkielellä veteraaneille kauniin kiitospuheen ja tilaisuus jatkui iloisen seurustelun ja kahvipöy-dän antimien ääressä.

Suomen-pojilla on nyt pysy-vä sijansa Suomen sotahistori-assa. Kiitos Peep Pillakille, Hei-ni Vibiksille, Vello Salolle sekä kaikille toimitustyöhön osal-listuneille. ”Työ tekijäänsä kiit-tää”, on vanha suomalainen sa-nonta. Tämä työ on onnistunut tavalla, joka tuottaa iloa kaikil-le Suomen-poikien ja Viron ys-täville. Suuret kiitokset! – Suur, suur tänu!

Nyyrikki Kurkivuori

Suomen sotahistoria tarkentui virolaisvapaaehtoisten osalta

4/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 201542

Kirjat

Sotainvalidien Veljesliiton 75-vuotisen toiminnan historia ” Sotainvalidit edellä käyden – vammoista huolimatta ” on vai-kuttava teos. Vaikuttava niin si-sältönsä kuin sanomansa puo-lesta. Se kertoo suomalaisista miehistä ja naisista, heidän koh-taloistaan – ja halustaan olla toi-nen toistensa tukena. Se kertoo paljon myös suomalaisen kan-salaisjärjestötoiminnan vaiheis-ta muuttuvassa maailmassa. FT Tuomas Hoppu on tehnyt perin-pohjaista työtä. Kirjassa on run-saasti sekä tilastotietoa että yksi-tyiskohtaisia aikalaiskuvauksia.

Sodissamme vammautuneet olivat suurimmalta osin nuo-ria miehiä ja naisia. Heillä oli toiveita ja unelmia, joista suu-ren osan sota murskasi. Mutta ei kuitenkaan sitä tärkeintä, eli elämänuskoa: elämän on jatkut-tava. Oikeastaan koko Veljeslii-ton toiminta kautta vuosien ja yhä edelleen kertoo tästä. Nyt on kaikkien sotiemme veteraa-nien vanhuudenhuollon aika. Veljesliiton historia on paljolti samanlainen kuin ihmisenkin elämänkaari kulkiessaan nuo-ruudesta vanhuuteen ja lopulta

jälkipolville jäävään henkiseen ja aineelliseen perintöön.

Sotainvalideja oli meillä jo ennen talvisotaa – niin ensim-mäisen maailmansodan kuin sisällissodan seurauksena. Hei-dänkin huollostaan teoksessa kerrotaan – ja myös siitä, miten sisällissodan jälkeistä vastak-kainasettelua hoidettiin. Suo-messa säädettiin vuonna 1948 sotilasvammalaki, joka yhte-näisti korvauskäytännöt myös talvi- ja jatkosodan osalta. Tämä ei kuitenkaan todellisuudessa merkinnyt sodassa vammautu-neiden ja yleensä sotaan osal-listuneiden yleistä arvostusta. Kuten Tuomas Hoppu toteaa: ” Sodan oikeutuksen sanelevat yleensä sen voittajat”.

Ennen Sotainvalidien Veljes-liiton elokuussa 1940 tapahtu-nutta perustamista oli jo muu-tamia invalidijärjestöjä sekä so-dissa vammautuneiden parissa toimivia järjestöjä. Teoksessa kerrotaankin liiton alkuun liit-tyneestä järjestöllisestä kiistasta ja halusta perustaa oma sotain-validityöhön paneutuva järjestö.

Tilanne ei vielä kuitenkaan riittävästi näyttänyt selkeyty-

vän. Ylipäällikkö marsalkka Mannerheim totesikin sen epä-tyydyttäväksi ja kutsui loka-kuussa 1940 neuvottelukokouk-sen tilanteen selkeyttämiseksi. Tuloksena oli yhteisymmärrys työnjaosta Sotainvalidien Vel-jesliiton ja muiden järjestöjen – mm. Punaisen Ristin - kesken. Marraskuussa 1940 perustettiin koordinointia varten sotainvali-dihuollon johtajan toimi. – Voi-si todeta, että aivan järjestöjen toimintakentästä riippumatta koordinointia ja työnjakoa tar-vitaan, vaikka monenlainen jär-jestötoiminta rikkaus onkin.

Veljesliiton järjestörakentees-sa oli lähes alusta pitäen sekä valtakunnallista, piiritason että paikallisyhdistysten ja erikoisjä-senyhdistysten toimintaa. Valta-osa sodissa vammautuneista oli nuoria miehiä, joukossa kuiten-kin myös naisia. Liiton ensim-mäisenä erikoisjäsenyhdistyk-senä perustettiin vuonna 1941 Sotasokeat. Piirit perustettiin pääosin vuoden 1944 lopulla. Naissotainvalidien oma yhdistys perustettiin vuonna 1946. Liiton järjestörakenteessa tehtiin usei-ta uudistuksia, mm. 1970-lu-vun alussa ja 2000-luvun alussa. Varsinaisten sotainvalidijäsen-ten tueksi ovat tulleet jälkipol-vet. Liitto on tehnyt päätökset toiminnan tulevaisuudesta. Vii-meisistäkin sotainvalideista pi-detään huolta.

Historiateos kuvaa kiinnos-tavasti Veljesliiton vaiheet: al-kuvuosikymmenien toiminnan rakentamisesta ja vakiinnutta-misesta seuraavien vuosikym-menien monipuoliseen laajen-tumiseen sekä laitosten raken-tamiseen ja 2000-luvun alun toiminnan painopisteen siirty-misestä sotainvalidien sekä hei-dän puolisoidensa ja leskiensä vanhuudenhuoltoon. 1940-lu-vun loppupuolella poliittiset paineet uhkasivat liiton toimin-nan olemassaoloa ylipäätään – ja 1960-luvulla asenteissa oli pal-jon sotainvalidien ja veteraanien syyllistämistä. Erityisesti 1950- ja 1960- luvut näyttäytyvät kir-jan lukijalle paitsi toiminnan vakiinnuttamisen aikana myös monenlaisen kamppailun aikoi-na.

Sotainvalidien Veljesliitto ryhtyi alusta pitäen hyvin mää-rätietoisesti työhön invalidien hoidon, koulutuksen ja yleensä elinolojen puolesta. Veljesliiton edustajat ovat kautta vuosien ol-

leet asiantuntijoina mukana teh-täessä sotainvalidien ja veteraa-nien elinoloihin ja korvauksiin liittyvää lainsäädäntöä. Viimei-simpiä ovat olleet kunnallisten avopalveluiden korvattavuuden ulottaminen lievemmin vam-mautuneisiin sotainvalideihin sekä pitkäaikaisen laitoshoidon prosenttirajojen lieventäminen. Kirjassa kerrotaan myös se väis-tämätön tosiasia, että muut ve-teraanit ovat kokeneet tilanteen kannaltaan epäoikeudenmukai-seksi.

Sotainvalidit tarvitsivat tu-kea työelämään palaamiseen, mikä ei ollut 1940-luvulla help-poa. Asuntopulan helpottami-seksi eräät paikallisosastot ryh-tyivät rakennuttamaan kerros-taloja sotainvalideille. Liitto oli aktiivinen myös maanhankin-nan turvaamisessa sotainvali-deille. Jäsenistön mielen ja ke-hon virkistykseksi järjestettiin hengellistä toimintaa, ja erilaisia tapahtumia valtakunnallisesti ja kautta maan yhdistyksissä. Ajan myötä toiminnan sisältö on tie-tysti muuttunut: sodanjälkeisen ajan nuoret invalidit ovat ikään-tyneet. Yhä enemmän on pa-nostettu kuntoutukseen ja ko-tona asumisen tukemiseen sekä heikkokuntoisimpien invalidien vanhuudenhuoltoon. Tästä kai-kesta historiateos kertoo hyvin-kin yksityiskohtaisesti.

Miten sitten kaikki rahoitet-tiin? Toiminnan mahdollistami-seksi tarvittavaa rahoitusta on saatu valtiolta ja muilta tahoil-ta sekä hankittu omalla liike- ja muulla toiminnalla sekä keräyk-sillä. Raha-automaattiyhdistyk-sen merkitys rahoittajana kasvoi 1960-luvulta lähtien. Liitolla oli pitkään myös merkittävää omaa liiketoimintaa.

1970, -80 ja -90-luvuilla vel-jesliitto toteutti laajaa huolto-laitosten rakentamista ja laajen-tamista. Invalidit ikääntyivät, joten kuntoutukseen oli panos-tettava tehokkaasti. Tästä kun-toutuksen hyödyllisyydestä on vahvaa näyttöä: sotainvalidit ovat olleet jopa parempikun-toisia kuin samanikäiset muut veteraanit. Ajan mittaan nou-si esille tarvetta maakunnal-listen sairaskotien rakentami-seen – tähän Veljesliitto tosin ei alun perin suhtautunut kirjan mukaan kovin myötämielises-ti. 1990-luvulle tultaessa oli ra-kennettu 21 sotainvalidien sai-raskodin verkosto valtion lai-

noituksen, RAY:n avustusten ja omalla rahoituksella. Veljeslii-ton paikallisyhdistykset olivat erityisesti 1990-luvulta lähti-en käynnistämässä palvelutalo-jen rakentamista. Suuri kysymys on, miten nämä tilat ja erityi-sesti vuosien mittaan kertynyt-tä osaamista voidaan jatkossa käyttää.

1990-luvulla ja 2000-luvun alussa Veljesliitto on tehnyt ja tekee työtä ikääntyneiden so-tainvalidien sekä heidän puoli-soidensa ja leskiensä toimeen-tulon ja kohtuullisten elinolojen turvaamiseksi. Samaan aikaan liiton toimintaa on organisoitu uudelleen ja kiinteistöomaisuut-ta realisoitu. Päätökset eivät ole olleet helppoja ja julkinen kes-kustelu ”rikkaista veteraani- ja sotainvalidijärjestöistä” on vää-ristellyt tosiasioita.

Sotiemme invalidien ja vete-raanien järjestöt ovat olleet vah-voja vaikuttajia ja jäsenistönsä hyväksi toimijoita. Tässä teok-sessa kuvataan järjestöjen yh-teistyötä ja myös keskinäisiä kiistoja. Sotainvalidien Veljes-liitto on kautta aikojen löytänyt hyviä yhteistyökumppaneita, to-teuttanut verkostoitumista niin yhteiskunnallisiin vaikuttajiin, liike-elämään kuin toisiin jär-jestöihin. Sotainvalidikansan-edustajat olivat merkittävä jouk-ko lainsäädäntötyön edistäjinä. Maamme presidentit ovat myös osoittaneet sotainvalideille ar-vostuksensa ja tukensa. Sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen vuonna 1979 perustettu Rinta-maveteraaniasiain neuvottelu-kunta on osaltaan edesauttanut sotiemme invalidien ja veteraa-nien asioiden hoitamista.

Sotainvalidien Veljesliiton historia kertoo toimintansa pe-rimmäisen tarkoituksen toteut-taneen järjestön muuttumista tilanteen mukaan. On vaikeiden vaiheiden kautta mukauduttu uusiin tilanteisiin. Järjestölliset kiistat on käyty ja pääosin myös ratkaistu. Tämän ovat toteut-taneet vahvat ja asiaansa sitou-tuneet luottamushenkilöt sekä työntekijät kautta koko kentän. Usko omiin tavoitteisiin ja sitke-ys niiden saavuttamiseksi. Näin voisi lyhyesti tiivistää Veljeslii-ton 75 vuoden mittaisen ja yhä jatkuvan työn.

Pirkko Karjalainen Vanhustyön keskusliiton

toiminnanjohtaja 1993 - 2014

Kertomus ihmisten sitkeydestä ja järjestötyön voimasta

Soinilainen tietokirjailija ja so-tahistorioitsija Lasse Autio on julkaissut 12. teoksensa, ”Taiste-lua mielistä”. Tällä kertaa Autio on perehtynyt varsin seikkape-räisesti sodanaikaiseen propa-gandaan. Aihetta on aiemmin käsitelty melko vähän. Suurelle yleisölle sen tietämys on rajoit-tunut ehkä siihen, mitä Vanhala huutelee linjojen yli Tuntemat-tomassa sotilaassa ”Tuu sää ha-kemaan leipäs päälle voita”.

Autio on pitäytynyt selvä-kielisessä ja kansanomaises-sa tekstissä, joten teos on hyvin

ymmärrettävä. Lähes kaikesta venäläisestä aineistosta on kään-nökset. Taistelua mielistä -teok-sessa tulee hyvin esiin se, miten kaiken kattavaa propaganda oli. Se ei rajoittunut vain rintamien välittömään läheisyyteen, vaan kattoi koko maan. Mielialojen muokkausta suunnattiin voi-makkaasti kotirintamalle leh-distöllä ja postikorttikuvituksel-la. Teksti oli molemmin puolin varsin rankkaa.

Autio on käyttänyt runsaasti omia kokoelmiaan kirjan aineis-tona, joten siellä on paljon uutta ja ennen näkemätöntä myös alan harrastajille. Kirjassa on 178 si-vua ja lähes 300 kuvaa.Teokses-sa käsitellään myös jonkin verran v. 1918 sotaa ja sotien välistä pro-pagandaa.Taistelua mielistä on hyvä lahja ja huomioimisväline sellaiselle, jolla jo kaikkea on.

Kirjaa saa Etelä-Pohjanmaan piiristä, puh. (06) 423 3510 tai suoraan Lasse Autiolta puh. 040 587 3161, hinta 20 € + pos-tikulut.

Pertti Kortesniemi

Sotapropagandaa

434/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 2015

Mikko Laiho: Marskin ritari Tauno Viiri lähikuvassa, ISBN 978-952-93-5493-1, omakustanne 2015, 135 s., hinta 20 euroa.Mikko Laiho: Viirin patal-joona jatkosodassa, ISBN 978-952-93-5454-2, omakus-tanne 2015, 127 s., hinta 30 euroa.Kirjojen myynti ja tiedustelut: mikko.laiho@edu.mikkeli.fi tai Mikko Laiho, Pölkinlah-dentie 1, 52100 Anttola

Vapaa-ajan sotahistorioitsija Mikko Laiho on kirjoittanut Ant-tolan miesten sotatiestä jo useam-mankin kirjan. Nyt hän on täy-

Mannerheim-ristin ritari Tauno Viiri läheltä ja vähän kauempaakin katsottunadentänyt sarjaa kahdella uudel-la kirjalla. Kumpaisenkin kirjan päähenkilö on Mannerheim-ris-tillä palkittu pataljoonan komen-taja majuri Tauno Viiri.

Toisen kirjan nimi on “Mars-kin ritari Tauno Viiri lähiku-vassa”. Jo kirjan nimestäkin il-menee, mistä on kysymys eli kirjaan on koottu suuri joukko valokuvia ensisijaisesti Viirin sotilasuran ajalta ja varsinkin jatkosodan vuosilta. Kirjan täy-dennyksenä on valokopioita Vii-rin johtamien yksiköiden taiste-lukertomuksista, päiväkäskyistä ja sotapäiväkirjoista.

Toisen, laaja-alaisemman kir-jan nimi on “Viirin pataljoona

Maamme kohtalo rat-kaistiin Karjalan kan-naksella kesällä 1944.

Niinpä siellä käydyt jatkosodan ratkaisutaistelut ovat olleet niin median kuin suuren yleisönkin mielenkiinnon kohteena. Taiste-lujen eräs kulminaatiopiste, dra-maattinen ja tutkijoiltakin osin selittämättömäksi jäänyt Viipu-rin taistelu 20.06.1944 herättää edelleen sotahistoriasta ja soti-lasjohtamisesta kiinnostuneissa uteliaisuutta.

Miten oli mahdollista, että Suomen toiseksi suurin kau-punki Viipuri, jota oli käsketty puolustaa kaikin keinoin, me-netettiin lähes taistelutta muu-tamassa tunnissa? Mitä siellä oikein tapahtui? Mikä oli soti-laallisten syiden osuus? Mikä käyttäytymistieteellisten, soti-lassosiologisten ja sotilaspsy-kologisten syiden osuus? Onko asiasta uutta tutkimustietoa?

Suomen Sotilassosiologinen Seura ry:n piiristä käynnistyi kymmenisen vuotta sitten ke-hittämishanke, jonka tarkoi-tuksena on tuottaa tämän sota-historiallisen tapausesimerkin pohjalta moderniin käyttäyty-mistieteeseen ja uusiin tutki-mustuloksiin rakentuvaa ka-dettien ja reservin johtajien

Viipurin menetys 1944 kansissaopetusaineistoa. Kyse ei ollut niinkään sotahistoriasta, vaan sotilasjoukon käyttäytymistä ja johtamista koskevan modernin käyttäytymistieteellisen tiedon opettamisesta.

Moderni käyttäytymistie-de on sotatieteidenkin alal-la avannut tieteenalojen välisiä rajoja, ja perinteinen sotahis-toria on saanut rinnalleen uu-sia käyttäytymistieteellisiä seli-tysmalleja, joita hankkeessa on hyödynnetty. Niiden avulla ta-pausesimerkki, Viipurin taiste-lu, on voitu avata aivan uudella tavalla.

Hankkeen eräänä ideana on ollut opettaa keskeisiä, mut-ta teoreettisesti vaikeita asioi-ta sotilaiden käyttäytymisestä ja johtamisesta sodan ajan olo-suhteissa ja taistelussa mahdol-lisimman havainnollisesti yh-distämällä ne dramaattiseen, todelliseen tarinaan Viipurin

jatkosodassa”. Se kertoo JR 43:n 1 pataljoonan - joka koottiin ke-sällä 1941 lähinnä Anttolan, Ris-tiinan ja Suomenniemen reser-viläisistä - taisteluista. Pataljoo-na kunnostautui kesän ja syksyn 1941 hyökkäysvaiheessa niin hy-vin, että komentaja Viiri palkit-tiin 13.11.1941 Mannerheim-ris-tillä, ensimmäisenä pataljoonan komentajana. Viirin erikoisalaa olivat saarrostukset ja koukka-ukset vihollisen linjojen taakse.

Sodan myöhemmässä vai-heessa Viirin tehtävät muuttui-vat, samoin kuin niiden yksiköi-den nimi, joissa hän palveli. Joka tapauksessa hän oli 20.6.1944 - sinä päivänä, kun Viipuri mene-

tettiin - 20. Prikaatin esikunta-päällikkö. Siinä tehtävässä hän ei kuitenkaan voinut paljon vai-kuttaa tuon kohtalokkaan päi-vän tapahtumiin. Kirjassa on hyvä kuvaus tapahtumien kulus-ta. Ne vierivät omalla painollaan ja liian moni satunnainen tekijä vaikutti ratkaisuihin suomalais-ten taisteluasemaa heikentävällä tavalla, tuloksena kaaos.

Viiri osallistui sodan jälkeen asekätkentään ja oli pidätetty-nä melkein kaksi vuotta. Hänen onnistui siirtyä kuitenkin Ruot-siin ennen tuomion julistamista ja sieltä myöhemmin Kanadaan, missä hän asui vuonna 2002 ta-pahtuneeseen kuolemaansa

saakka. Ehkä hän tästä syystä ei ole tullut niin tunnetuksi Suo-messa kuin moni muu ritari.

Kirjassa on Viirin pataljoo-nan miehistöluettelo ja sanka-rivainajien nimet, osa kuvien kanssa. Mielestäni nimiluetteloi-den mukaanotto on hyvin tärke-ää siitäkin syystä, että monet ve-teraanit eivät ole enää itse kerto-massa sankariteoistaan, eivätkä tehneet sitä elinaikanaankaan. Jälkipolvet ja omaiset voivat Lai-hon kirjan ansiosta saada edes jonkinlaisen kosketuksen ja kä-sityksen sotasukupolven kulke-masta karusta taistelujen tiestä.

Esko Vuorisjärvi

taistelusta 20.6.1944. Havain-nollistamista on vahvistettu opiskelijoiden matkoilla taiste-lun aidoille tapahtumapaikoil-le.

Tukeakseen kehittämishan-ketta Suomen Sotilassosiologi-nen Seura ry järjesti 19.4.2007 Viipurin taistelua käsittelevän päivän seminaarin. Seminaari oli menestys, ja sen esitelmistä tuotettiin Maanpuolustuskor-keakoulun Johtamisen laitok-sen ja Käyttäytymistieteiden laitoksen opetusaineisto, jota on käytetty vuosien ajan kadet-tien ja sotatieteiden maisterien opetuksessa.

Kun vuonna 2014 oli tullut kuluneeksi 70 vuotta tapahtu-neesta, Suomen Sotilassosiolo-ginen Seura totesi, että oli tul-lut aika päivittää Viipurin tais-telua koskeva tutkimustieto. Se tapahtui 19.11.2014 yleisölle avoimen seminaarin muodossa

yhteistyössä Suomen Sotahisto-riallisen Seuran kanssa.

Seminaarin esitelmistä on tuotettu kirjallinen kooste, joka on kaikkien asiasta kiin-nostuneiden saatavilla sähköi-sessä muodossa. Se löytyy In-ternetistä http://www.sotilas-sosiologia.fi/julkaisut

Sieltä löytyvät myös Soti-lassosiologisen Seuran muut julkaisut sekä yhteistyössä Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisen laitoksen kanssa julkaistu vuoden 2007 semi-naarikirja. Painettuna näitä kirjoja ei valitettavasti ole suu-ren yleisön saatavilla.

Antoisia lukuhetkiä!

Göran Lindgren ylil res, sotahistorian

harrastajatutkija Opas sotahistoriallisilla retkillä

esimerkiksi Viipuriin

Oy Herrfors AbPietarsaari

Terramek OyPirkkala

Vartioliike Edström Oy AbPorvoo

MG-Trans KyPorvoo

Kajomer OyPälkäne

www.kajomer.fi

Kuljetusliike Timo Tuominen

Pälkäne

Autoilija Juha VirtaPöytyä, Kyrö

Masara OyNousiainen

Kiitos Sotaveteraaneille Porvoosta! Nro:146

Tankkipojat OyRaisio

Tovepak KyRauma

Kiitos Sotaveteraaneille Raumalta! Nro:142

4/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 201544

Ukraina kirvoittiKirjailija Antti Tuurin viime numeron, Ukrainan ta-pahtumia käsittelevän kolumnin kaksi viimeistä lau-setta jättivät kysymyksen, mitä kirjoittaja tarkoitti-kaan puhumalla Nato-haukoista. Haukka on lintu, jota lintumaailmassa pidetään lähinnä hyökkäävä-nä, ja kyllä Naton tehtävä nyt Ukrainassa on hyök-käyksen kohteeksi joutuneen maan puolustaminen.

Toisessa lauseessa sanotaan miten länsimaiden pakotteet ja vaatimukset uhkaavat Putinin sanoma-na äiti-Venäjää. Olisiko länsimaiden pitänytkin kat-sella kädet ristissä, kun Putin kaappasi Krimin Uk-rainalta, ja oli vielä ottamaisillaan itäosia toisaalla samasta maasta?

Aika velikultia, sanoi Väinö Linnakin romaanin-sa lopuksi.

Arvo Heininen, sotaveteraani, Tampere

Nuorin jäsenKesäkuun lehdessä esiteltiin liiton nuorin jäsen. Sau-vo-Karunan yhdistyksessä on jäsenenä viiden vuo-den ikäinen Kalle Piipponen Salosta.

LukijoiltaLukijoilta-palstalle lähetettyjen kirjoitusten enimmäispituus n. 2 500 merkkiä.

Evakkolapset vanhenevatLuin lehdestänne Antti Henttosen artikkelin ”Evakkolasten tutkimuksella olisi jo kiire”. Eh-dotanpa teille, että tartutte tuumasta toimeen ja pyydän teitä laittamaan lehteenne ilmoituk-sen ja mahdollisesti jonkun muun tahon vas-taanottamaan evakkolasten kirjoituksia koke-muksistaan. Itse lähdin palavasta Viipurista toisen sotapäivän iltana tai oikeammin yöl-lä Simolan aseman kautta jonnekin sotaa pa-koon seitsenvuotiaana, joten muistot ovat tal-lella. Ehkäpä jokin muukin instanssi yhtyisi asiaan. Mielestäni ei kannata tuhlata yhtään aikaa. Me evakkolapset vanhenemme. Minä voisin aloittaa kirjoittamisen heti, niin kau-an kuin näköä riittää. Silmälääkäri totesi eilen silmänpohjarappeuman, johon ei ole lääket-tä, ja näkö heikkenee ja menee, niin että vain hahmot näkyvät. Kirjoittelen myös mielelläni, kun vain saan sopivia aiheita, ja olen havain-nut, että kaltaisiani on paljon.

Raija Mäki

Tarkennus

IlmatorjuntaSotaveteraani-lehdessä 3/2015 sivulla 15 olevassa kuvassa on virheellinen teksti. Helsingin ilmatorjuntakeskus (it. FI) toimin-nassa 1944. Luutnantti Heikki A. Reenpää on kolmas vasemmal-ta. Toinen vasemmalta on Veikko Rantalainen.

Jahtec OyRauma

www.jahtec.fi

Komtek OyRiihimäki

HF-Autohuolto OyRiihimäki

www.kukkolayhtiot.fi Metsä-Koskela OyRuovesi

Maanrakennusliike Manninen Oy

Ruovesi

www.kp-ravintolat.fiRakennusliike T. Rauman Oy

Salo

Pohjoismainen Solumuovi Oy

Muurla

Salon Tilipalvelu OySalo

Sipoon Venesäilytys ja huolto

Västerskog, Sipoo

-sorat ja murskeet-

Kourla OySomerniemi, puh. 0400-653 797

Stainless Team Finland OySuonenjoki

Ar-Pe Trailer OySäkylä

Ugly BoyTammela

Teiskon Raksa OyTampere

Lakiasiat OjalehtoTampere

Lean Ware OyTampere

www.leanware.fi

Puhallinsoitinkorjaamo Jarmo Parkusjärvi

Tampere

Arkkitehtiruutu OyTampere

Kiitos Sotaveteraaneille Tammisaaresta! Nro:143

NPE Kulconsult OyTampere

FT-Ideas OyTampere

MessupuuTampere

Piharakentajat Juha Moijanen Ky

Tampere

KB-Rakennus OyTampere

Milcon OyTampere

454/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 2015

Syyskuun ristikko

Sanakilpa Lehdessä 3.2015 kilpailusanamme oli ”Ahomansikka”. Hyväksyttyjä sanoja löytyi 111 kpl, jotka ovat alla olevassa luettelossa:

Aasi, ahkio, ahma, aika, aisa, akana, akka, amok, anis, ankka, ansa, ansio, asia, aski, (14)Haaksi, haasia, haaska, haima, haka, hako, hana, hanikka, hanka, hanki, hansa, hanska, hikka,hima, himo, honka, (16)Ihokas, inho, inka, (3)Kaakao, kaamos, kaaos, kaaso, kahina, kaiho, kaima, kaksio, kama, kamana, kamina, kana,kani, kanki, kansa, kansi, kansio, kasa, kasi, kasino, kaski, kasko, kiho, kimo, kina, kino, kinos, kisa, kisko, kohina, koksi, koni, koski, (33)Maha, maho, mahonia, mahonki, maikka, mainos, makaki, makki, maksa, mana, mania, man-sikka,maski, mohikaani, moka, mokka, moska, (16)Naakka, naama, naamio, nahka, nakki, nami, nikama, niska, noki, nokka, (10)Ohmi, oinas, oksa, onki, (4)Saanti, saanto, saha, sakka, sakki, sakko, samaani, sana, sanka, sanko, sanoma, sika, sima, sin-ko, smokki, sokka, sokki, (15)

Kaikkien osallistujien kesken arvottiin kolme CD-levyä ”Sama kaiku on askelten”. Palkinnon saavat Pirkko Kangas, Ylivieska, Riitta Lindell, Turenki ja Veikko Parikka, Loimaa. Seuraava kilpailusanam-me on ”SADONKORJUU”. Lähettäkää vastauksenne perjantaihin 2.10. mennessä kirjeessä tai posti-kortilla: PL 600, 00521 HELSINKI, faksilla numeroon (09) 6126 2020 tai sähköpostilla osoitteeseen toi-mitus@sotaveteraaniliitto.fi. Vastaukseen kirjoitetaan lähettäjän nimi ja osoite, kirjekuoreen lisäksi ”Sa-nakilpa”. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kolme kirjaa ”Naiset Isänmaan asialla”.

Virkistä muistiasiKenestä kirjailijasta on kysymys?1. XX oli synnynnäinen runoilija, joka ensimmäisenä käyt-

ti suomen kieltä sujuvasti kaikkinaisiin taiteellisiin tar-koituksiin.

2. XX saavutti maailmanmaineen muumikirjoillaan, joita on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle.

3. XX on suomalaisen nykykirjallisuuden tunnetuimpia nimiä. Hänen laajaan ja monipuoliseen tuotantoonsa kuului lähes kaikkia kirjallisuuden lajeja edustavia teok-sia. Kantaaottavien tekstiensä ansioista XX tuli tunne-tuksi eräänlaisena kansakunnan oraakkelina sekä usein myös henkisen ja taloudellisen tuhon profeettana.

4. XX oli ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija. Häntä pidetään Mikael Agricolan ja Elias Lönnrotin rin-nalla suomenkielisen kansalliskirjallisuuden luojana.

5. XX tunnettiin poliitikkona ja näytelmäkirjailijana. Hän toi-mi myös Yleisradion pääjohtajana sekä kansanedustajana.

6. XX tavallaan kuuluu suomalaiseen yleissivistykseen yksis-tään jo tämän kirjailijan kuuluisimmasta teoksesta tehdyn elokuvan vuoksi. XX ehti elinaikanaan kirjoittaa lukuisia teoksia sekä vastaanotti useita huomionosoituksia.

Oikeat vastaukset s. 47

Kiinteistöhuolto Untamo Selamo

Tervo

Kuntoaura OyTeuva

www.opintola.com

Kilsa Tools OyToijala

TTK OyTurku

www.ttkoy.fi

Rannikkoseudun Asennus Oy

Turku

4/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 201546

Sotaveteraanien laitoskuntoutusta Hoikussa, HaminassaRintamaveteraanikuntoutukseen ovat oikeutettuja sotiemme veteraanit, sekä miehet että naiset, joilla on rintamatunnus. Rintamaveteraanikuntoutusta voi hakea joka vuosi. Kuntoutuksen kustantaa valtio, mutta myöntämisestä päättää oma kunta. Kuntoutusta haetaan oman paikkakunnan terveyskeskuksen kautta.

Veteraanien laitoskuntoutusta toteutetaan Hoikussa , Haminassa. Jaksoon sisältyy yksilöllistä terapiaa ja hoitoa, ohjausta ja neuvontaa sekä erilaisia liikuntaryhmiä. Vapaa-ajan-ohjelmassa tarjolla käden taitoja, pelejä, visailua ja musiikkia.

Tervetuloa Hoikuun kuntoutumaan!

Hyvinvointia, kuntoutusta ja hoivaa

Oulaisten TaukokankaallaPalvelumme veteraaneille

Laitos- ja avokuntoutusTehostettu palveluasuminen

Kuntouttava hoito

Tiedustelut: 044 4794 713 palveluasumisesta tai 044 4794 717 kuntoutuksesta

www.taukokangas.fi

I H M I S E N H Y V Ä K S I

www.taukokangas.fi p. 08-4794700

25-vuotta työtä vanhusten hyväksi

25-vuotta työtä vanhusten hyväksi

Tervetuloa tutustumaan!

Toipilaspolku 4, 86800 Pyhäsalmi. p.040-7528 750www.palvelukotijaatinen.�

• asumispalveluja täysihoidolla kodikkaissa tiloissa• lyhytaikaisia kuntouttavia lomajaksoja

• päiväpalveluja

Elää tätä päivää,

VUOKRA-ASUNTOJA

S Ä Ä T I ÖS V Ä R DL O T T A

ajan hengessä.

LOTTAMUSEO

KUNTOUTUSTA

www.lottasaatio.� www.lottamuseo.�

AVUSTUSTOIMINTAA

Pelti-Expert OyTuusula

Kuljetus Kervinen OyTuusula

Rautarakenne S. Lipponen Oy

Kalanti, Uusikaupunki

J. Tavela ja Kumpp. KyValkeakoski

PowernetVantaa

Kiinteistösaneeraus OyVantaa

Warmnet Oy-lämpöverkkoasennukset-

Varkaus

Kiitos Sotaveteraaneille Turusta! Nro:147

Kiitos Sotaveteraaneille Tuusulasta! Nro:149

474/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 2015

JulkaisijaSuomen Sotaveteraaniliitto ry–Finlands Krigsveteranförbund rf

Suomen Aikakauslehtien liiton jäsen

Päätoimittaja Markku Seppä

ToimitusKellosilta 4 C00520 Helsinkipuh. päätoimittaja (09) 6126 2012sähköposti markku.seppa@sotaveteraaniliitto.fitai toimitus@sotaveteraaniliitto.fi faksi (09) 6126 2020 internet www.sotaveteraaniliitto.fi

Osoitteenmuutokset ja lehden peruutuksetSotaveteraaniliiton jäsenet ilmoittavat osoitteenmuutoksista omaan yhdistykseensä tai liittoon Riina Lillforsille, PL 60000521 Helsinkipuh. (09) 6126 2015sähköposti riina.lillfors@sotaveteraaniliitto.fi

Lehden tilaukset ja hinnatSotaveteraaniliittoon kuulumattomat voivat tilata Sotaveteraani-lehden liiton toimistosta puh. (09) 6126 2015 /Riina Lillfors. Lehden vuosikerran hinta on 15 euroa. Irtonumero maksaa 4 euroa.

ToimitusneuvostoPuheenjohtaja Kari MäntyJäsenet: Anni Grundström, Antti Henttonen, Raili Leino, Göran Lindgren, Pertti Nieminen, Markku Seppä, Aarno Strömmer, Eeva Tammi, Finn-Göran Wennström, sihteeri Marja Riukka

Toimitus ei voi vastata pyytämättä lähetetystä aineistosta.

Ilmestyminen 20151/15: 25. helmikuuta • 4/15: 16. syyskuuta2/15: 22. huhtikuuta • 5/15: 4. marraskuuta 3/15: 17. kesäkuuta • 6/15: 16. joulukuuta

Ilmoitushinnat1,60 euroa/pmm. Väri- ja määräpaikkailmoituksista sovitaan erikseen.

Lehti CD-levynäSotaveteraani-lehden pääsisältö on kuunneltavissa CD-levynä (ns. Daisy-äänite), jonka vuosikerran hinta on liiton jäsenille 8,50 euroa ja muille 17 euroa. Näkövammaisten Keskusliitto lainaa kuunteluun tarkoitettuja Daisy-soittimia. CD-levyjä voi tilata Sotaveteraaniliiton myyntitoimistosta: PL 600, 00521 Helsinki, puh. (09) 6126 2015, sähköposti riina.lillfors@sotaveteraaniliitto.fi

IlmoitusmyyntiYes We Can OyIsoharjantie 4 C rak. 371800 Siilinjärvi Isto Valkeapää puh. 040 735 7571

TaittoTaittotalo PrintOneVehkalahdentie 12 A00950 Helsinkipuh. 050 320 8972sähköposti minna.komppa@printone.fi

PainopaikkaSLY-Lehtipainot OyISSN 0782-8543

Ristikon ratkaisuHaetaan yhteyttä

Kokoonnutaan

Virkistä muistiasi oikeat vastaukset1. Eino Leino2. Tove Jansson3. Paavo Haavikko4. Aleksis Kivi5. Hella Wuolijoki6. Väinö Linna

Löytyykö laulun sanoja?Törmäsin tähän lauluun 70-luvun alussa. Millään ää-nitteellä en ole kuullut sitä laulettavan enkä ole sitä missään julkaistussa laulukokoelmassa nähnyt. Lau-lun tekijästä ei ole varmaa tietoa, aihe ja veijarimai-nen ote viittaavat kuitenkin vahvasti Erkki Tiesmaan suuntaan. Kas tähän tapaan se suurin piirtein menee:

Latu viimeinen kun Vienan hiihdettiin,reppu pykälässä Suomeen suksittiin.Aseserkut jäivät vitjaa vahtimaan,meitä korpikorsut jäivät kaipaamaan:

Kaljuperä, Korpi, Aitta, Aleksi, AleksiKenttä, Kesanto ja tuttu Turisti, TuristiRimpi, Raiku, Virkku, Virma, Vihuri,Puumala ja Pinko, Myrsky, Hukari.

Kuusamo on käynyt kielikouluksi, kouluksi,kaikkea saa suomeksi ja saksaksi, saksaksi.Tytöt sanoo: ”pitte” kevyesti vaan,saksalainen suomeks näin käy laulamaan:

Rovaniemi, Kemijärvi, Posio, Posio,Kitkajärvi, Paanajärvi, Kuusamo, Kuusamo,Joutsijärvi, Salla, Louhi, Petsamo.Kananainen liegt gleich hinter Suvanto.

Säkeistöjä on lisää ainakin yksi, mutta mieliin en saa palautetuksi kuin kertosäkeestä jonkin hajanaisen pätkän:.Marketender, Martell, Eau de Vie…

Jos jollakin on tähän lauluun sanoja tai muita täy-dentäviä tietoja, olisin erittäin kiitollinen niistä.

Tiedot voi lähettää osoitteella: Ristijärven Sota-veteraanit ry, Martti Romppainen, Vattuniementie 11, 88400 Ristijärvi tai sähköpostitse: kmo.romppa@gmail.com

UK 59:n veteraanit kokoontuvat 71-vuotislounaal-le Helsingin Suomalaiselle Klubille perjantaina 13.11.2015 klo 12.00. Saattaja tai muu seuralainen on tervetullut mukaan. Vieläkö löytyy 10 kykenevää? Il-moittautuminen 10.11.2015 mennessä klubimestarille puh. 09 586 8830.Muistellaan! - Toimikunta

Varkauden Puu OyVarkaus

PT-Palontorjuntapalvelu OyVarkaus

Kuljetus J&J OyVehmaa

Maansiirto J. Salminen OyVihti

-kuljetukset ja maanrakennustyöt-

Yhtymä-Tahlo OyYlöjärvi, www.yhtymatahlo.fi

Kitus-Puu OyKuru

Kuljetusliike Lasse Ruohonen Oy

Ylöjärvi

Campnou OyÄhtäri

Oy Varax-Products AbÄhtävä

Rakennusurakointi Marko Myllypakka

Äänekoski

Kiitos Sotaveteraaneille Vilppulasta! Nro:153

4/15 s y y s k u u n 16 . pä i vä n ä 201548

Sotaveteraaniliiton myyntitoimisto palvelee

Täytä ja postita oheinen tilauskuponki tai tilaa puhelimitse.

6 Suomen lippu Hinta 30 euroa

4 Liiton standaari Hinta 35 euroa

2 JäsenmerkkiMyös kannattajajäsenille Hinta 15 euroa

1 Sotaveteraani mitali Myös kannattajajäsenilleHinta 15 euroa

✂

TILAUSKORTTISuomen Sotaveteraaniliitto PL 600, 00521 HELSINKI

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nimi (tekstaten):................................................................Lähiosoite:................................................................Postinumero ja -toimipaikka:................................................................ 4/15

KÄYNTIOSOITE: Kellosilta 4 C, Itä-Pasila. Raitiovaunu 7 B kulkee Kellosillan pysäkille.

5 Isännänviiri Kotipihalle tai mökille. Sinivalkoisen viirin pi-tuus neljä tai viisi metriä. Hinnat 60 ja 70 euroa

Toimisto avoinna ma-pe 8.30-16.00Soita Riinalle (09) 6126 2015 tai Marjalle (09) 6126 2016

Sähköposti:riina.lillfors@sotaveteraaniliitto.fi•marja.riukka@sotaveteraaniliitto.fiVerkkokauppa palvelee osoitteessa: www.sotaveteraaniliitto.fi

2016

35 Sotaveteraanikalenteri vuodelle 2016Kalenteri on tarpeellinen ja hyvä tietopaketti jokaisen jäsenen taskuun. Hinta 6 euroa

43 Sama kaiku on askelten -CDKymmenen sotaveteraani-kuoron ja Haminassa sotaveteraanien konsertissa taltioiduista äänitteistä on koottu 38 laulua sisältävä tupla-CD. Uusi painos Hinta 20 euroa

Suomen Sotaveteraaniliiton joulukorttimallistoa 2015

LAAJA VALIKOIMA SUOJIA VIRTSANKARKAILUUN

FENNO MEDICAL OY 09 276 360 asiakaspalvelu@fennomedical.fi fennokauppa.fi

Pyydä ILMAINEN

postimyynti- kuvasto

Moli

Tippasuojat Varmuusalushousut Aikuisvaipat Vuoteensuojat