ST-urakan lähtötietojen sitovuus, rinnakkaiset tarjoukset ... · ST-urakan lähtötietojen sitovuus, rinnakkaiset tarjoukset ja innovaatiot.Helsinki 2009. Tiehallinto, Tiehallinon

Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 26/2009

ST-urakan lähtötietojen sitovuus, rinnakkaiset tarjoukset ja innovaatiot

TiehallintoHelsinki 2009

Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 26/2009

ST-urakan lähtötietojen sitovuus, rinnakkaiset tarjoukset ja innovaatiot

TIEHALLINTOKeskushallintoOpastinsilta 12 APL 3300521 HELSINKIPuhelinvaihde 0204 2211

ISSN 1457-991XTIEH 4000701

Verkkojulkaisu pdf (www.tiehallinto.fi/julkaisut)ISSN 1459-1561TIEH 4000701-v

Edita Prima OyHelsinki 2010

Julkaisua myy/saatavana:[email protected] 020 450 2470Puhelin 020 450 011

ST-urakan lähtötietojen sitovuus, rinnakkaiset tarjoukset ja innovaatiot. Helsinki 2009. Tiehallinto, Tiehallinon sisäisisä julkaisuja 26/2009, 35 s., ISSN 1457-991X, TIEH 4000701,

Asiasanat: Urakat, urakkamuodot, hankinta, tarjouspyynnöt, riskienhallintaAiheluokka: 01; U69

TIIVISTELMÄ

ST-urakkamuoto on hyvin vaativa urakkamuoto kaikille osapuolille (tilaajalle, urakoitsijalle, suunnittelijalle). Verrattuna perinteisiin urakkamuotoihin kuten KU-urakkaan niin ST-urakassa riskien, vastuiden ja vapauksien määrittämien on huomattavasti paljon vaikeampaa ja aiheuttaa usein ristiriitoja eri osapuo-lien välille.

ST-urakan lähtötietojen sitovuus, rinnakkaiset tarjoukset ja innovaatiot –selvitys on erityisesti suunnattu Tiehallinnon hankintapalveluihin liittyvissä tehtävissä työskenteleville henkilöille sekä hankintapalvelukonsulteille.

Selvityksen tarkoituksena on parantaa ja yhtenäistää ST-hankintoihin liittyviä menettelytapoja. Selvitykseen on koottu tietoutta nykykäytännöistä ja erityi-sesti niissä esiintyviä puutteita. Nykykäytännössä koetaan olevan ongelmia aina tarjouspyynnön valmistelusta toteutukseen saakka. Ongelmiin on tässä työssä pyritty löytämään muutosehdotuksia ja ratkaisuja.

Selvitystyön yhteydessä haastateltiin urakoitsijoita ja suunnittelukonsultteja sekä Tiehallinnon asiantuntijoita, jotta saataisiin mahdollisimman kattava kuva nykytilanteesta ja kehittämistarpeista.

Kehittämistarpeet kohdistuivat erityisesti seuraaviin seikkoihin: lähtötietoihin, tuotevaatimuksiin, riskienhallintaan ja tarjousaikaiseen vuoropuheluun.

Tarjouspyynnön lähtötietojen laadun ja riittävyyden parantamisella vähenne-tään urakoitsijan tarjousvaiheen suunnittelun kustannuksia, kohdistetaan tarjousvaiheen suunnittelua juuri oikeisiin seikkoihin ja vähennetään epäsel-vyyksiä ja riskejä. Tällöin on mahdollista, että urakan tarjoushalukkuus voi myös lisääntyä. Erityisesti maaperätutkimusten riittävyys tarjousvaiheen suunnitteluun on tärkeää suunnitteluratkaisujen oikeellisuuden ja kustannustehokkuuden kannalta.

Tuotevaatimusten selkeyttäminen esimerkiksi jakamalla ne yleisiin ja hanke-kohtaisiin tuotevaatimuksiin parantaa urakoitsijan mahdollisuutta saada pa-remmin selko hankkeen vaatimuksista. Myös kiinnitettyjen ja vapaiden asioiden kuvaaminen parantaa suunnittelun kohdistamista juuri tarkoituksenmukaisiin kohtiin.

Riskienhallinta tulisi saattaa osaksi hankkeen suunnittelua jo esisuunnittelu-vaiheesta alkaen. ST-tarjouspyyntöasiakirjoissa riskien kuvaaminen ja vas-tuiden määrittely parantaa urakoitsijan mahdollisuutta hinnoitella urakka ilman sellaisia riskejä, jotka ovat esitetty asiakirjoissa tilaajan kannettavaksi.

Tarjousvaiheen aikaisella luottamuksellisella vuoropuhelulla tilaajan ja ura-koitsijan välillä parannetaan tarjouksen sisältöä ja mahdollistetaan myös kes-kustelu mahdollisten uusien suunnitteluratkaisujen hyväksyttävyydestä.

Kaikkien edellä esitettyjen parannusesitysten käyttöönotto edellyttää ohjeiston kehittämistä ja laatimista. Tällöin parannetaan myös uusien käytäntöjen viemistä kaikkiin ST-hankintoihin ja parannetaan toimintatapojen yhtenäisyyttä.

ESIPUHE

Tiehallinnon keskushallinto käynnisti tämän kehittämisselvityksen, jolla haetaan uusia ratkaisuja ST-urakan lähtötietojen sitovuuteen, rinnakkaisiin tarjouksiin ja innovaatioiden esittämiseen.

Selvityksen tavoitteena on kehittää entistä yhtenäisemmät käytännöt lähtö-tietojen sitovuuden määrittämiseksi. Selvityksessä on otettu kantaa myös lähtötietojen laatuun ja täydennystarpeisiin. ST-urakoissa rinnakkaisten tarjo-usten arviointi on tällä hetkellä hankalaa ja arviointi johtaa usein rinnakkaisten tarjousten hylkäämisiin. Innovaatioiden ja sallittujen tarjousten reunaehtoja ei ole määritelty selkeästi ja arvioinneissa rinnakkaisten tarjousten osalta päädytään niiden hylkäämiseen tuotevaatimusten vastaisina.

Työn tavoitteena on selkeyttää ST-urakkamuodon pelisääntöjä, jotta urakoitsijat voivat ja uskaltavat esittää ST-tarjouksissaan uusia innovaatioita helpommin. Tarkoituksena on viedä tämän selvityksen tuloksia Tiehallinnon toimintajär-jestelmään ja asiakirjapohjiin.

Kehittämisprojektin ohjauksesta vastasi Tiehallinnon investointiverkko.

Ohjausryhmässä oli edustajat Tiehallinnon keskushallinnosta, Tiehallinnon yhteistyöalueilta sekä Suurten investointien yksiköstä. Lisäksi ohjausryhmässä oli edustettuna Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto ry SKOL ja Infra ry.

Tiehallinnon taholta tämän selvityksen laatimisesta vastasi investointipäällikkö Ari Perttu Vaasan tiepiiristä. Selvityksen laatimisesta on vastannut Ramboll Fin-land Oy, jossa työhön ovat osallistuneet projektipäällikkö ins. Jouni Lehtomaa sekä asiantuntijoina ins. AMK Marko Turkki, TkL Ilkka Vilonen, dipl.ins. Jouko Noukka, dipl.ins. Outi Lehti-Miikkulainen ja ins. Pentti Häkkinen.

Helsingissäkesäkuussa 2009

Tiehallinto

TErMIEn SELITykSET

Ekotehokkuus Toimivuuden ja ympäristöpaineiden suhde. Toimivuusvaatimuksena on tuote, joka säilyttää vaaditun toimivuuden käyttöiän ajan

Innovaatio Innovaatiolla tarkoitetaan tässä tapauksessa tarjouspyynnön suunnitelmasta poikkeavaa ratkaisua tai toteuttamiseen liittyvää tuotantomenetelmää, joka tuottaa tarjouspyynnön tasoisen lopputuloksen kaikista tuotteen näkökulmista katsoen (mm. liikennetekninen laatu, rakenteiden laatu ja jäännösarvo) tai toimijoiden välistä yhteistoimintaa parantavan ja osapuolille selkeää hyötyä tuottavan menettelyn kehittämistä.

KU-urakka Kokonaisurakka, jossa urakoitsija toteuttaa tilaajan laatiman suunnitelman.

Meli Maarakentamisen elinkaariohjelma.

ST-urakka Suunnittele ja Toteuta –urakka, urakkamuoto, joka sisältää sekä suunnittelun että rakentamisen.

Takuuaika Se aika urakan vastaanottamisen jälkeen, jona urakoitsija on vastuussa tekemästään työstä.

Toimivuusvaatimukset Rakenteiden ja niiden osien käytön aikaisia ominaisuuksia kuvaavat vaatimukset.

Tekniset vaatimukset Rakennustarvikkeita, -materiaaleja ja -työn suorittamista kuvaavat vaatimukset

Tarjoussuunnitelma Urakoitsijan tarjousvaiheessa laatima ja tarjouksessa esitetty suunnitelma.

Rakennussuunnitelma Hankkeen toteutussuunnitelma.

Tiesuunnitelma Yksityiskohtainen tie- ja liikennetekninen suunnitelma, jossa määritetään tiealue, esitetään tarvittavat kulkuyhteydet ja selvitetään suunnitelman vaikutukset.

ST-urakan lähtötietojen sitovuus, rinnakkaiset tarjoukset ja innovaatiot 7

SISÄLLySLUETTELo

1 JOHDANTO 9

2 TAVOITTEET 10

3 TOTEUTUS 11 3.1 Työskentelytapa 11 3.2 Ohjausryhmä 11 3.3 Sidosryhmät 11 3.4 Asiantuntijavuoropuhelu 12

4 NYKYTILANTEEN ONGELMAT 13 4.1 Tarjouspyynnön valmistelu 13 4.2 Tarjousvaihe 14 4.2.1. Yleistä 14 4.2.2. Tietekniikka 15 4.2.3. Siltatekniikka 16 4.2.4. Geotekniikka ja maastotutkimukset 16 4.3 Tarjousten käsittely 16 4.3.1. Yleistä 16 4.3.2. Tietekniikka 17 4.3.3. Siltatekniikka 18 4.4 Toteutusvaihe 18 4.4.1. Yleistä 18 4.4.2. Tietekniikka 19 4.4.3. Siltatekniikka 19 4.4.4. Geotekniikka ja maastotutkimukset 20 4.4.5. Rakennuttaminen 20

5 MUUTOSEHDOTUKSET NYKYKÄYTÄNTÖÖN 22 5.1 Yleistä 22 5.2 Tiesuunnitelma 23 5.3 Lähtötiedot 23 5.3.1. Vastuunjako 23 5.3.2. Maastomittaukset 24 5.3.3. Maaperätutkimukset 24 5.3.4. Kuntotiedot 24 5.3.5. Johto- ja laitetiedot 24 5.3.6. Ympäristö, viranomaisluvat 25 5.4 Tuotevaatimukset 25 5.4.1. Tuotevaatimusmalli 25 5.4.2. Kiinnitetyt menetelmät ja materiaalit 26 5.4.3. Vapausasteet 26 5.4.4. Suunnitteluohjeet 26 5.5 Vuoropuhelu 27 5.5.1 Tilaajan ja tuottajan kahdenkeskinen tapaaminen 27 5.5.2 Rakentamisen aikainen viestintäsuunnitelma 27 5.6 Rinnakkaiset tarjoukset, tarjousten vertailu ja innovaatiot 27 5.7 Tarjouksen sitovuus 28 5.8 Riskienhallinta 29 5.9 Ekotehokkuus 32

6 JOHTOPÄÄTÖKSET 33

LÄHTEET 35

ST-urakan lähtötietojen sitovuus, rinnakkaiset tarjoukset ja innovaatiot8


1 JoHDAnTo

Tiehallinto on käyttänyt vuodesta 2000 lähtien ns. ST-rakennuttamismenettelyä, jossa urakoitsijan tehtävänä on sekä suunnitella että toteuttaa rakennushanke. Suunnittelua sisältäviä urakoita on ollut myös tätä aikaisemmin aina 80-luvun lopusta lähtien. Urakoitsijan rooli on siten merkittävästi laajempi kuin perintei-sissä ns. kokonaisurakoissa. Kokemuksia uudesta menettelystä on nyt saatu noin 8 vuoden ajalta. Kokemukset ovat olleet pääasiassa myönteisiä.

Suunnitelmien kokonaiskustannuksien optimointi ja todellisiin rakennuskustan-nuksiin perustuva ohjaus on selkeästi vahvistunut. Rakentamiskustannuksissa on monessa tapauksessa saavutettu merkittäviä säästöjä. Myös uudenlaisia sekä sopimuksiin että lopputuotteen laatuun ja vaikutuksiin liittyviä ongelmia on ilmennyt. Näitä ongelmia on pyritty tässä työssä kartoittamaan konsultin oman, pääasiassa suunnittelijoista ja rakennuttajakonsulteista koostuvan asiantunti-jaryhmän työllä ja haastattelemalla väylähankkeiden eri osapuolia; tilaajia, ura-koitsijoita ja suunnittelijoita sekä em. tahojen yhteisellä työpajatyöskentelyllä.

Koska urakkasopimus ST-menettelyssä tilaajan ja urakoitsijan välillä ei ole sopimuksentekovaiheessa niin yksityiskohtainen kuin kokonaisurakoita tehtä-essä, on lähtötiedoilla, suunnitteluperiaatteilla ja -vaatimuksilla huomattavasti suurempi vaikutus saavutettavaan lopputulokseen kuin aikaisemmin. Olisi kyettävä nykyistä tarkemmin ennakoimaan lähtötietojen ja tuotevaatimusten vaikutus lopputuotteeseen. Ennen kaikkea olisi myös osattava antaa sopimuk-sissa riittävästi tilaa myös innovaatioille, jotka toisivat uudenlaisia, parempia ja alaa eteenpäin vieviä ratkaisuja. Juuri innovaatioiden edistäminen sekä laadun ja tuottavuuden parantaminen on ollut keskeinen syy siirtyä ST-hankintame-nettelyyn. Nämä tavoitteet eivät ole kaikilta osin toteutuneet.

Kehittämistyön pääpaino on innovaatioiden kehittämisessä ja rinnakkaisissa tarjouksissa. Näihin vaikuttavat kuitenkin oleellisesti myös lähtötiedot ja niiden sitovuus.

Työn kannalta keskeisiä mietittäviä asioita ovat mm.:• urakoitsijan vapausasteet vrt. tiesuunnitelman lainvoimaisuus• tarjousten hylkäämisen perusteet• tilaajaa sitova lähtöaineisto• vuoropuhelun lisääminen• riskienhallinta ja vastuut

Työssä paneudutaan nykytilanteen ongelmien kartoittamiseen ja pyritään löytämään niihin kehittämisehdotuksia. Tavoitteena on tässä työssä ja tämän työn jatkotoimenpiteinä muuttaa, korjata ja täydentää Tiehallinnon asiakirjoja.

Työhön vaikuttaa maantielaki ja sen sisältö. Kehittämistyössä ei kuitenkaan varsinaisesti käsitellä lainsäädöllisiä asioita. Myös ST-urakat on rajattu tämän työn ulkopuolelle.

Työhön liittyviä rinnakkaisia selvitystöitä ovat:• ST-urakan laatuarviointi, selvitystyö• Kustannusten pitävyys• Mikä on innovaatio• Työturvallisuus, asiakirjamuutoksia

JOHDANTO


2 TAVoITTEET

TAVOITTEET

Kehittämistyön tavoitteita ovat:

• Yhtenäisten käytäntöjen kehittäminen lähtötietojen sitovuuden määrittämiseksi

• Innovaatioiden ja rinnakkaisten tarjousten sisällöllisten vaatimusten nykyistä parempi määrittely

• Tilaajan menettelytapojen määrittely tuotevaatimuksiin nähden puutteellisen tarjousten kohdalla

• Yhtenäisten ja selkeiden pelisääntöjen kehittäminen ST-urakan hankintamenettelylle, jotta urakoitsivat voivat esittää omia innovatiivisia ratkaisuja nykyistä paremmin.


3 ToTEUTUS

3.1 Työskentelytapa

Työn laatiminen jakautui karkeasti seuraaviin osavaiheisiin:• Lähtökohtien määrittely• Sidosryhmien haastattelut• Ongelmakuvaukset ja kehitystarpeiden määrittely• Asiantuntijatyöpaja • Muutoksien ja täydennysten laatiminen

Työn alkuvaiheessa täsmennettiin työn sisältöä ja tarkasteltavia asioita. Tässä vaiheessa sovittiin myös sidosryhmien ja Tiehallinnon edustajien osallistumi-sesta työn eri vaiheisiin. Jatkokäsittelyn pohjaksi laadittiin taulukkomuotoiset kuvaukset ongelmista ja menettelyjen kehitystarpeista tekniikka-alueittain. Kuvaukset käytiin läpi Tiehallinnon organisaatiossa ja niitä päivitettiin työn edetessä.

3.2 ohjausryhmä

Suunnittelutyön ohjausryhmään kuului edustajia konsultilta, urakoitsijalta ja Tiehallinnolta. Lisäksi ohjausryhmässä olivat mukana myös SKOL ry:n ja Infra ry:n edustajat. Ohjausryhmä kokoontui työn aikana 5 kertaa. Ydinryhmä piti tarvittavia sisäisiä työkokouksia työn edellyttämällä laajuudella.

ohjausryhmä:Ari Perttu, investointipäällikkö, Vaasan tiepiiri, puheenjohtajaMatti Lahti, laatupäällikkö, Hämeen tiepiiriPekka Petäjäniemi, kehittämispäällikkö, Suurten investointien yksikköPäivi Hillner, lakimies, Tiehallinnon keskushallintoKeijo Pulkkinen, tieinsinööri, Oulun tiepiiriPasi Hukkanen, investointipäällikkö, Kaakkois-Suomen tiepiiriMika Häkli, projektipäällikkö, Lemminkäinen Infra (Infra ry:n edustaja)Hannu Kivelä, suunnittelujohtaja, A-Insinöörit Oy (SKOL:n edustaja)Jouni Lehtomaa, projektipäällikkö, RambollMarko Turkki, projektisihteeri, RambollPentti Häkkinen, rakennuttamisen asiantuntija, RambollJouko Noukka, geotekninen asiantuntija, RambollIlkka Vilonen, siltatekninen asiantuntija, RambollOuti Lehti-Miikkulainen, riskienhallinnan asiantuntija, Ramboll

3.3 Sidosryhmät

Työn aikana haastateltiin urakoitsijoita ja suunnittelijoita koskien ST-menettelyä. Myös RHK:n edustaja haastateltiin. Vuoropuhelun tarkoituksena oli saada mie-lipiteitä mm. ST-urakointiin liittyvistä ongelmista, kehitystä estävistä tekijöistä, kehittämistä vaativista asioista, hyviksi todetuista nykyisistä menettelyistä, yh-tenäisistä menettelytavoista ja niiden tarpeista sekä ehdotuksia työn sisällöstä. Haastattelun tuloksia käytettiin lähtötietona ongelmakuvausta ja kehitystarpeita määriteltäessä.

TOTEUTUS


3.4 Asiantuntijavuoropuhelu

Työn aikana järjestettiin asiantuntijoiden työpajatilaisuus 3.12.2008. Tilaisuuteen osallistui mm. konsultin ja Tiehallinnon asiantuntijoita. Työpajan avulla haettiin vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin:

• Mitä ongelmia on nykyisissä menettelyissä?

• Mitä pitää kehittää?

• Mitä kehittämisehdotuksia on?

• Mitä ei pidä muuttaa nykyisissä menettelyissä?

Tilaisuudessa pyydettiin kommentteja myös alustaviin parannusehdotuksiin. Selvitettäviä asioita olivat:

• Poistavatko esitetyt asiat riittävissä määrin nykyisiä ongelmia?

• Täyttävätkö esitykset kehittämistarpeet?

• Mitä riskejä muutokset tuovat?

Työpajan tuloksia on käytetty tämän selvityksen ehdotusten laatimisen lähtö-tietoina ja mielipiteinä.

TOTEUTUS


4 nykyTILAnTEEn onGELMAT

4.1 Tarjouspyynnön valmistelu

Tarjouspyynnön valmisteluvaiheessa on tilaajan kyettävä määrittelemään mah-dollisimman oikein lähtötietojen riittävä määrä ja tarkkuus. Parasta olisi, että kaikki lopputuloksen kannalta oleelliset lähtötiedot olisivat jo tarjousvaiheessa käytettävissä. Näin ei valitettavasti aina ole asiat, vaan urakan toteutusvaihees-sa ilmenee uusia ja yllättäviä asioita. Sen vuoksi tulisi olla myös osapuolilla yhteisesti sovitut pelisäännöt tilanteisiin, jossa ratkaisuja pitää muuttaa aiemmin sovitusta. Hyvä olisi jos myös näissä tilanteissa haetaan innovatiivisia ratkaisuja, joissa molemmat osapuolet voivat katsoa hyötyvänsä.

Tilaajan on tarkistettava aiempien (tie-)suunnitelmien käyttökelpoisuus ja vaati-muksenmukaisuus urakan lähtötietona. Voiko tilaaja sitoutua niiden ratkaisuihin vai onko ne tarkistettava uusien vaatimusten mukaiseksi? Muutostarpeen voi aiheuttaa mm. suunnitteluohjeen muutos, muuttunut kaavamääräys tai muut-tunut lainsäädäntö.

Tiesuunnitelman laatimiseen ja lainvoimaisuuteen kohdistuu ST-menettelyn kautta uusia haasteita. Miten voidaan saada hyväksyttävyys suunnitelmalle, jossa olisi nykyistä laajempi muutosjoustavuus? Miten näiden muutosten vaiku-tukset voidaan selvittää jo tiesuunnitelman hyväksymisvaiheessa ja määritellä niille tarkat raja-arvot? Voidaanko tiesuunnitelman laatiminen ja hyväksyttä-minen siirtää urakoitsijalle lähemmäksi toteutusta? Tulisiko tiesuunnitelman laatijan tehdä myös tuotevaatimukset ja jatkotoimenpide-ehdotukset?

Suureksi ongelmaksi on koettu urakoitsijoiden mielestä hankevalmistelun ja hankinnan valmistelun puutteellisuus ja keskeneräisyys tarjouspyyntöjen lä-hetyshetkellä.

ST-urakkamenettelyn luonteeseen kuuluu, että kaikkia yksityiskohtia ei ole suunniteltu tarkkaan etukäteen, vaan urakan toteutukseen sisältyy suunnittelua. Tästä johtuen tarjouspyyntöasiakirjoissa ei aina esitetä kaikkia tarpeellisia toi-menpiteitä. Tilaajan tahtotilan määrittely on yleispiirteisempi, eikä aina aiemmin totutunlaisen kattava. Käytännössä kaikki jäljempänä olevat ongelmat johtuvat lopulta tästä. ST-hankkeet ovat yleensä laajoja ja monimutkaisia, joiden ongel-mien ratkaisu työn edistyessä ei nykyisillä toimintatavoilla ole luontevaa eikä loppukäyttäjän kannalta hyödyllistä tai edullista

NYKYTILANTEEN ONGELMAT


Usein havaittuja ongelmia, jotka syntyvät tarjouspyyntövaiheessa puutteellisista lähtötiedoista tai tuotevaatimuksista on mm.:

• Alueella olevien rakenteiden tiedot kuten kaapelit, putkijohdot, tieraken-teet, tien sivukaltevuus tms. ovat puutteellisia. Näiden vaikutus ratkaisui-hin voi olla merkittävä.

• Nykyiselle tielle tehtävät toimenpiteet tai niiden kunto on kuvattu puutteel-lisesti. Urakoitsijan ehdottamat toimenpiteet voivat lopputuloksen kannal-ta olla hyvin erilaatuisia.

• Kuivatusrakenteet on usein kuvattu puutteellisesti. Nykyisen tien kuiva-tuksen kuntotietoja ei ole urakan lähtötiedoissa.

• Laskuojien toimivuus voi olla puutteellisesti selvitetty. Niiden puutteet ja korjaaminen vaikuttaa usein urakka-alueen ulkopuolelle. Nämä asiat tulisi olla tiesuunnitelmaa laadittaessa mahdollisimman hyvin tutkittu.

• Vanhojen siltojen korjaamistarve ja laajuus selviää vasta rakennusvai-heessa, kun pintarakenteita on purettu.

• Kaupunkikuvan ja miljöökysymykset ovat vaikeita kuvata tuotevaatimuk-sissa. Urakoitsija määrittelee usein lopputuotteen ulkonäön.

4.2 Tarjousvaihe

4.2.1. yleistä

Urakoitsijan on kyettävä tarjousvaiheen aikana saamaan annetun lähtöaineiston ja tuotevaatimusten perusteella mahdollisimman selkeä käsitys lopputuotteen laajuudesta ja laatutasosta. Kaikki merkittävät kustannuksiin vaikuttavat tekijät tulisi olla tässä vaiheessa tiedossa.

Urakoitsijat kokevat ST-hankkeiden tarjouspyyntöasiakirjat työläiksi sekä osin sekaviksi ja ristiriitaisiksi. Aineiston läpikäymiseen ja kysymyksien tekemiseen menee paljon aikaa. Pienten ja keskisuurien urakoitsijoiden mielestä ST-me-nettely suosii isoja firmoja, joilla on paljon laskentakapasiteettia ja henkilöstöä kehittämään tarjousprosessia ja laatuaineistoa. Riskien jakoa pitäisi kehittää niin, että tilaaja ottaa vastuulleen sellaisia asioita, joihin urakoitsija ei voi vai-kuttaa kuten esim. kolmansien osapuolien omistamien laitteiden siirrot. Muuten urakoitsija joutuu ottamaan kohtuuttoman paljon epämääräisiä riskejä.

Tilaajakeskustelut ovat urakoitsijoiden mielestä hyviä ja palvelevat varsinkin niitä tarjoajia, jotka ovat perehtyneet huolella laskenta-asiakirjoihin ja alustaviin suunnitelmiin.

Urakoitsija yhdessä suunnittelijan kanssa täydentää tarvittaessa annettuja suunnitelmia siten, että tarjous on tilaajan hyväksyttävissä, vaatimusten mu-kainen ja siten vertailukelpoinen muiden tarjousten kanssa. Näillä muutoksilla ja täydennyksillä on urakoitsijan kannalta saavutettava kilpailuetua muihin nähden.



Jos kaikki tarjoajat laativat samanlaisen suunnitelman, ei ST-menettelyllä ole saavutettu mitään etua vanhaan KU-menettelyyn verrattuna. Päinvastoin on tehty runsaasti päällekkäistä työtä. Suunnittelijan palkkiosta syntyy urakoitsi-jalle merkittävä tarjousvaiheen kustannus, joka saattaa huomattavasti rajoittaa tarjoukseen laatimishalukkuutta tai tarjouksen laatutasoa, jos suunnitteluun ei ole panostettu tarjousta laadittaessa. Urakoitsijoiden mielestä tarjouspalk-kioiden tulisi olla suurempia niin, että tarjouksen tekemisen kulut saataisiin paremmin katettua esim. joku %-osuus tarjoushinnasta (voittaneen tarjouksen hinnasta).

Suunnittelijat kokevat vastuunsa kasvaneen merkittävästi urakoitsijan vastuiden kasvaessa kuten esim. määrälaskentariskit saattavat siirtyä kokonaisuudessaan suunnittelijalle, johon ei suunnittelijalle kuitenkaan ole riskinkantokykyä.

ST-hankintamenettelyssä suurena hyötynä on saada edullisia ja innovatiivisia toteutusratkaisuja. Verrattuna perinteiseen rakennussuunnitteluun, niin ura-koitsijoilla on suunnittelijoita parempi kustannustietous. Haasteena on saada hyödynnettyä tämä kustannustietous suunnitteluvaiheessa vertaillessa eri vaihtoehtoja. Tämä edellyttää urakoitsijan puolelta riittävää panostusta suun-nittelun ohjaukseen ja luottamusta suunnittelijoita kohtaan.

Jossain määrin tilaajapuoli näkee ongelmana suunnitteluresurssien riittävyyden ST-hankintamenettelyyn. Suunnittelutoimeksiannoissa yleisenä ongelmana on aikataulujen viivästyminen ja tähän on todennäköisesti suurimpana syynä suunnitteluresurssien riittämättömyys. ST-hankkeet sitovat yhtä aikaa monta suunnittelijaa ja näin ollen heikentää tilannetta entisestään. Päällekkäistä työtä tehdään paljon. Isoja hankkeiden tarjouslaskenta-aikoja on alettu koordinoida ja sillä yritetään ongelmaa pienentää.

Tilaajan intressi on siis, että kaikki kilpailevat tarjoukset ovat vaatimusten mukaisia, mutta kilpailevat mahdollisimman laajalla skaalalla innovaatioiden ja toteutustapojen osalta. Mitä suurempia muutoksia ns. perussuunnitelmaan tehdään, sitä suurempi on toisaalta riski sen hylkäämisestä. Tätä riskiä on ura-koitsijan tarjousvaiheessa kartoitettava mahdollisimman tarkasti. Mitä paremmin ja selkeämmin on urakoitsijalle selvinnyt oikea vaatimusten taso, sitä tarkemmin urakoitsija voi tarjouksensa mitoittaa ja määritellä. Tämän seurauksena tarjous voi olla kilpailukykyisempi, jos hinnoittelu on kohdallaan.

4.2.2. Tietekniikka

Urakoitsijan suunnitelmassa esitetään perussuunnitelmaan nähden merkit-tävimmät muutokset kuten geometrian muutokset ja tierakenteiden mitoitukset. Tiegeometria suunnitellaan useimmiten ns. tuotevaatimusten minimiarvoilla, koska tällöin tie voi parhaiten noudattaa maaston muotoja ja esteitä ja mas-sojen määrää voidaan vähentää. Mikäli tuotevaatimukset sallivat joustoa, on merkittäviä säästöjä mahdollista saavuttaa tässä vaiheessa. Vaarana on, että liikenteen sujuvuudesta ja turvallisuudesta tingitään.

Tierakenteiden mitoituksessa on urakoitsijan kannalta tärkeintä välttää ns. yli-mitoitusta ja toisaalta alimitoitusta tai sellaista tilannetta, että vaurioita ilmenee takuuaikana. Nykyisen tien kunto on tietysti maastossa nähtävissä, mutta ne rakenteet, jotka ovat pinnan alla, ovat oleellisia kun määritellään uudelleen



päällystämistarvetta ja tien leventämistoimenpiteitä. Samoin nykyisen tien päällystetiedot ja sivukaltevuustiedot ovat tavallisesti puutteellisia. Näistä syistä johtuen on usein epäselvää mitä nykyiselle tielle ja päällysteelle tulisi urakassa tehdä.

Tien rakennekerrosten kantavuus ja routamitoitus on nykyään selkeästi oh-jeistettu. Tulkinnan varaa voi kuitenkin syntyä siitä mikä on urakassa vaadittava tien kantavuus ja sidottujen kerrosten määrä. Sidottujen kerrosten merkitys tarjoushinnassa on yleensä merkittävä ja sen vuoksi ne yleensä pyritään melko tarkasti määrittelemään. Tästä taas aiheutuu se ongelma, että urakoitsija ei voi riittävästi innovoida vaihtoehtoisia ratkaisuja sidotuille kerroksille.

4.2.3. Siltatekniikka

Silta on tien kallein osa ja kustannusten kannalta sen pituutta tulisi voida op-timoida mahdollisimman paljon. Sillan toiminnan kannalta oleellisempaa on usein, mitkä ovat sillan liikennetekniset mitat. Luonnollisesti myös ulkonäkö on merkittävä ja maisemaan tai kaupunkikuvaan vaikuttava asia. Usein tuo-tevaatimuksissa sillan pituus on sidottu. Urakoitsijalle ei siten ole mahdolli-suuksia optimoida sillan pituutta eikä saavuttaa kustannussäästöjä tai muutoin parantaa ratkaisua muilla muutoksilla ja täydennyksillä.

Vanhojen siltojen korjaustoimenpiteet edellyttävät tarkkoja kuntotutkimuksia. Monesti kunto selviää vasta kun pintarakenteet on purettu.

4.2.4. Geotekniikka ja maastotutkimukset

ST-menettelyssä pohjatutkimusten ja maastomallin tarkkuuden tulisi olla samaa tasoa kuin rakennussuunnittelussa muutenkin. Tavallista on, että tutkimuksia ei ennätetä tehdä riittävästi ennen urakkatarjousvaihetta. Urakoitsija tekee johtopäätöksensä pääsääntöisesti luottaen tilaajan teettämiin tutkimuksiin. Ei ole kokonaistaloudellisesti mielekästä, että urakoitsijat käyvät tarjousvaiheessa tekemässä omia tutkimuksia. Tähän olisi kuitenkin varattava mahdollisuus, mikäli urakoitsija haluaa tehdä täydentäviä erikoistutkimuksia.

Kysymyksen tutkimusten määrällisestä riittävyydestä on tilaajan pääosin rat-kaistava tarjouksen valmisteluvaiheessa. Tilaajan on varattava tutkimuksiin riittävästi aikaa ja resursseja. Erityisesti geoteknisesti ”normaalien” kohtien perustiedot saattavat puuttua kuten esim. näytteet tieleikkauksissa tai kallio-perän tutkimukset.

4.3 Tarjousten käsittely

4.3.1. yleistä

Tilaajan tulee laatuarvioinnin yhteydessä tarkistaa, että tarjoukset ovat an-nettujen vaatimusten mukaisia. Mikäli tässä vaiheessa hyväksytään ns. vaa-timukset alittava ratkaisu, ovat tarjoukset menettäneet vertailukelpoisuutensa tarjoushinnan suhteen.

Tilaajan pitää suorittaa laatuarviointi mahdollisimman objektiivisesti. Kaikki laa-tutasoon oleellisesti vaikuttavat seikat tulee huomioida. Laatuarviointi tapahtuu



pian tarjousten sisäänjätön jälkeen muutaman päivän kuluessa. Haasteena on saada riittävä asiantuntemus koottua arviointiin. Silti oleellisia asioita voi jäädä huomiotta joko sen vuoksi että ne on puutteellisesti esitetty urakoitsijan suunnitelmissa tai niiden merkitystä ei ole arvioinnissa riittävästi ymmärretty.

Suunnitelmamuutokset esitetään tavallisesti erillisessä luettelossa, jotta tilaaja voi arvioinnissa helposti saada käsityksen perussuunnitelmaan tehdyistä muu-toksista. Tästä huolimatta urakoitsijan tulisikin suunnitelmissaan ns. markki-noida tekemiään innovaatioita ja muutoksia, jotta ne tulevat käsittelyvaiheessa riittävästi huomioitua. Toisaalta tilaajan pitää asiantuntemuksellaan kyetä erottamaan hyödylliset muutokset vähemmän hyödyllisistä. Vertailu tehdään nykyisin tavallisesti vain investointikustannuksilla. Lopputuotteen elinkaareen vaikuttavat muutokset ovat tärkeitä ja niitä on osattava arvioida riittävän hyvin. Tilaajan ei ole mielekästä saada hankintakustannuksia alennettua juuri kos-kaan elinkaaren tai käytön kustannuksella. Kalliimmalla investoinnilla voidaan säästää huomattavasti käyttökustannuksissa esim. pumppaamo verrattuna viettoviemäriin.

Pisteytyssäännöissä ei ole useinkaan riittävää projektikohtaisuutta, jolloin kysei-sen urakassa voi pisteitä tulla olosuhteisiin nähden virheellisin ja kohtuuttomin perustein. Urakoitsijoiden mielestä pienten urakoitsijoiden ei katsota pärjäävän pisteytyksessä niin hyvin kuin isojen.

Urakoitsija on esitettävä aina perustarjous rinnakkaisen tarjouksen lisäksi, jos on vaarana että rinnakkainen tarjous voi tulla hylätyksi. Lähtökohtana on kui-tenkin, että tarjousvaiheen aikana käydään riittävän paljon vuoropuhelua jotta varmistutaan siltä, että rinnakkainen tarjous ei tule hylätyksi.

Tuotevaatimuksia ja suunnitelmaan kohdistuvia muita ohjeita ja määräyksiä on paljon ja ne ovat usein myös päällekkäisiä osin jopa ristiriitaisia. Näiden vaatimusten yksinkertaistaminen poistaisi tulkinnan varaa. Laskennallinen vaa-timus on hyvin paljon riippuvainen laskennan lähtöolettamuksista, joilla voidaan spekuloida. Vaatimukset ovat saavutettavissa silloin muuttamalla laskennan lähtöarvoja. Mitattava vaatimus on tässä suhteessa varmempi mutta edellyttää työnaikaista ja usein myös riippumatonta valvontaa.

Tarjousten käsittelyssä pitää tilaajan kyetä ratkaisemaan, täyttääkö rinnakkainen tarjous vaatimukset ja onko se siten vertailukelpoinen muiden ns. perustarjous-ten tai kilpailijoiden rinnakkaisten tarjousten kanssa. Rinnakkaisen tarjouksen pisteitä voidaan laskea, mutta silti se saattaa tulla hyväksytyksi, jos poikkeama tuotevaatimuksista ei ole merkittävä. Tilaajan pisteytys- ja arviointikäytännöt ovat henkilöittäin ja tiepiireittäin vaihtelevia. Tästä aiheutuu epävarmuutta laatutason määrittelyyn. Joidenkin mielestä perusratkaisua arvostetaan liian korkealla pisteytyksessä.

4.3.2. Tietekniikka

Tilaajan on perehdyttävä tarjousten vertailussa tietekniikan kannalta esim. geometrian suunnitteluarvoihin. Näiden suhteen vaatimukset ovat selkeät ja tiedetään, missä hyväksyttävyysraja kulkee. Ongelmia voi syntyä siitä, että saako minimiarvoja parempi geometria riittävästi pisteitä. Arvosteluperusteet eivät ole yleisesti tiedossa.




Tarjousten käsittelyssä ovat tavallisesti siltojen alustavat yleispiirustukset, joista vertailua tehdään mm. sillan päämittojen, ulkonäön ja toiminnallisuuden perusteella. Yksityiskohtaisia mitoituksia ei yleensä tarjousvaiheessa voida tehdä eikä niitä voida vertailla.

Siltojen tuotevaatimukset ovat melko tiukasti määriteltyjä ja rakennemääräyk-siltään yksityiskohtaisia eivätkä sen vuoksi salli paljoa mahdollisuuksia vaih-toehtoisille ja innovatiivisille ratkaisuille.

Silta käsitellään usein penkereestä erillisenä asiana eikä sillan ja tiepenkereen yhteistoimintaa arvioida välttämättä samassa arvosteluryhmässä.

4.4 Toteutusvaihe (rakennussuunnitelman laatiminen ja rakentaminen)

4.4.1. yleistä

ST-urakoiden toteutusaikataulut koetaan melko kireiksi. Urakkasopimuksen allekirjoituksesta töiden alkamiseen on tavallisesti niin lyhyt aika, että suun-nitelmat eivät ehdi valmistua. Työmaalla aletaan tehdä töitä keskeneräisillä suunnitelmilla. Suunnittelijat joutuvat tekemään työtä kiireellä. Suunnitelmia ei ehditä tarkistaa riittävästi. Suunnitelmia ei myöskään ainakaan alkuvaiheessa ehditä aina hyväksyttää tilaajalla tai viranomaisilla. Tämä alentaa suunnitelmien laatutasoa. Virheellisiin toteutuksiin on vaikea puuttua jälkikäteen aikataulu- ja kustannussyistä.

Kun sopimus on tehty, alkaa rakennussuunnitelman laatiminen. Tarjousvaiheen suunnitelma saattaa tässä vaiheessa vielä muuttua mm. suoritettavien lisätut-kimusten tai uusien lähtötietojen vuoksi. Usein on epäselvää eri osapuolille, missä määrin tarjousvaiheen suunnitelma sitoo urakoitsijaa. Jos esim. korkea-laatuinen ratkaisu on tarjouksen vertailussa saanut hyvät pisteet, tulisi tämän muuttaminen huonompilaatuiseen alentaa urakkasummaa tai urakoitsijan tulisi sitoutua olemaan muuttamatta näitä hyviksi arvioituja ratkaisuja. Mikäli urakoitsija taas rakennussuunnitelmassa parantaa laatutasoa, tulisi vastaavasti maksaa bonusta.

Suunnitelmien tarkastaminen koetaan suunnittelijoiden taholta joskus liian raskaaksi. Suunnitelmia tehdään urakoitsijan ohjauksessa. Ristiriitoja voi ai-heutua siitä, mitä urakoitsija on tarjouksessa esittänyt ja mitä tilaajan tarkastaja vaatii.

Ristiriidat tilaajan ja urakoitsijan kustannusvastuista hidastavat rakennus-suunnittelun aikana ongelmien selvittämistä ja suunnitelman valmistuminen viivästyy.

Urakoitsijoiden mielestä tarvitaan järkeviä takuuaikana seurattavia, mitattavia ja todennettavia suureita. Mutta toisaalta seurantavelvoitteet koetaan kalliiksi ja raskaaksi velvoitteeksi. Urakoitsijan toivovat toisaalta, että tuotevaatimukset saataisiin sellaisiksi, ettei oikomismahdollisuuksia juuri ole eli laadunalitusriski



pieneksi. Toisaalta tilaajan kannalta ajatellen takuuajan tarkkailua ja mittauksia sekä niiden perusteella tehtäviä korjauksia tehdään aivan liian vähän. Urakoit-sijoiden takuuajan toiminnassa on havaittu merkittäviä puutteita, dokumentit tehdyistä mittauksista ja toimenpiteistä saattavat puuttua eikä takuuajan toi-mintaa ole sovitettu yhteen kunnossapitourakan kanssa.

4.4.2. Tietekniikka

Rakennussuunnitelmassa pyritään hakemaan ennen kaikkea optimoimaan massataloutta. Tien geometrialle ja rakenteille olisi saatava mahdollisimman taloudellinen toteutustapa. Tässä optimoinnissa saattaa unohtua se, mitä tie-suunnitelman hyväksyttämisvaiheessa on esitetty. Voiko silloin esim. matala tiepenger merkittävästi nousta ilman, että ympäristövaikutukset muuttuvat merkittävästi. Nämä seikathan tulee ottaa huomioon tuotevaatimuksia laadit-taessa. Mutta silti monet ST-hankkeissa tehdyt ratkaisut hipovat maantielain tulkinnan rajoja.

Toteutusvaiheessa viimeistään törmätään ongelmiin, jotka johtuvat puutteellisis-ta lähtötiedoista. Alueella olevien rakenteiden (kaapelit, putket, telekeskukset, jne) tiedot saattavat olla virheellisiä tai puuttua kokonaan. Jos niiden perusteella tehtyä ratkaisua joudutaan muuttamaan, pitää tilaajan tarvittaessa varautua maksamaan suunnitelman muuttamisesta syntyneet lisäkustannukset.

Laskuojien puutteet tulisi tiesuunnitelmassa selvittää. Silti on tavallista, että rakennussuunnitelmaa laadittaessa, tulee suunnitelman muutos, joka vaikuttaa haltuunottoalueen ulkopuolelle.

Johto- ja laitesiirrot ovat tavallisesti tiesuunnitelman laatimisen jälkeen muuttu-neet. Urakan valmisteluvaiheessa sen vuoksi tehdään täydennyssuunnitelmia laite- ja johtosiirtojen osalta. On silti mahdollista, että rakennussuunnitelmaa tehtäessä tulee jokin muutos joko puutteellisen tai virheellisen lähtötiedon vuoksi. Urakoitsija ei voi ilman tilaajan myötävaikutusta sopia kolmansien osapuolien kanssa näistä muutoksista. Lisäkustannukset siirroista voivat olla huomattavia. Joskus urakoitsija voi optimoida omia rakennuskustannuksiaan tilaajan maksamilla siirtokustannuksilla.

Liittyminen olemassa olevaan tiestöön saattaa olla tarjouspyynnössä puutteel-lisesti suunniteltu tai määritelty. Rajakohta urakassa saattaa olla eri paikassa, kuin tiesuunnitelmassa, jolloin vaikutuksia ympäröivään tieverkkoon ei ole selvitetty. Tiesuunnitelmassa on saattanut jäädä toimenpiteet liian lyhyelle matkalle.


Siltojen korjauksissa työn laajuus paljastuu usein vasta rakennustyön aikana, kun rakenteita puretaan. Tästä syntyy lisäkustannuksia. Korjaustöiden laajuus saattaa ylittää huomattavastikin sen rajan, jolloin vanhan korjaaminen ei enää kannattaisi ja uuden sillan tekeminen olisi edullisempaa. Näin suuria muu-toksia on kuitenkin tässä suunnitelmavaiheessa vaikea tai mahdoton tehdä aikataulusyistä.



4.4.4. Geotekniikka ja maastotutkimukset

Puutteelliset tutkimukset paljastuvat viimeistään toteutusvaiheessa. Vaikutus voi suurimmillaan olla se, että tilaajan perusratkaisuksi esittämä pohjanvah-vistustapa osoittautuu tuotevaatimusten vastaiseksi. Esim. pimeän pehmeikön kohdalla ei enää onnistukaan maanvarainen perustaminen.

Työn aikana saatetaan havaita tilaajan teettämissä pohjatutkimuksissa vir-he esim. virheellinen kalliopinta tai virheellisesti tulkittu kalliopinta. Tämä voi aiheuttaa louhinnan lisääntymisen tai sitten rakennemateriaaliksi tarkoitetun kiviaineksen puuttumisen hankkeelta.

On oikeudenmukaista, että tilaaja on korvausvelvollinen, mikäli olosuhteet osoittautuvat erilaisiksi kuin ennakkotutkimusten perusteella lähtötiedoissa on esitettynä. Ristiriitoja aiheutuu usein siitä, mikä on oikeasti ilmoitettu tieto ja mikä siitä tehty päätelmä tai tulkinta. Luonnollisesti tulkitsemisen vastuu on aina tulkinnan tekijällä.

Mikäli perinteisiä kiviaineksia korvaaville kierrätysmateriaaleille ei ole haettu etukäteen ympäristölupia, ei niiden käyttö tule kysymykseen lupaprosessin vaatiman pitkähkön ajan vuoksi.

4.4.5. rakennuttaminen

Haastattelujen perusteella muodostuu sellainen kuva, että tilaajan menettelyta-voissa on henkilöittäin ja tiepiireittäin hyvin suuria eroja. Myös urakoitsijakenttä ei ole muutamaa suurta toimijaa lukuun ottamatta valmis ST-menettelyn edel-lyttämiin haasteisiin. Koulutusta ja resursseja tarvittaisiin lisää sekä tilaajalle että urakoitsijoille.

Hankkeiden tarjousaikaa on pidetty riittävinä. Urakoitsijat toivovat, että sopi-mukset tulisi saada nopeasti hankintapäätöksen jälkeen voimaan, vaikka joku valittaisikin. Mikäli osa suorituksesta otetaan käyttöön aikaisemmin kuin urakka päättyy tulisi tilaajan tehdä osavastaanotto tai ainakin käyttöönottotarkastus. Välitavoitteet koetaan urakoitsijoiden taholta usein tarpeettomiksi ja vähentävän urakoitsijan mahdollisuuksia ja vapauksia suunnitella työtään tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Välitavoitteiksi sopivia olisivat esim. töiden pakolliset yhteensovitukset esim. raideliikenteen varausten tai koulujen aloitusaikojen kanssa.

Riskien jako on osin epäselvää, osin jopa kohtuutonta urakoitsijoiden mielestä. Koetaan, että, tilaaja siirtää tällä hetkellä lähes kaikki riskit palveluntuottajille eli ostaa riskit pois. Urakoitsijan rinnakkaiset tarjoukset, innovaatiot, liian suuri riskinotto saattavat työllistää rakentamisen aikana tilaajaa alkuperäistä ratkaisua enemmän ku-ten esim. tiealueen riittävyys, määriä koskevat erimielisyydet ja työnaikaiset liikennejärjestelyt.

ST-hankintamenettelyä ei ole yleisesti käytetty ratahankkeissa, koska työt tehdään pääsääntöisesti liikenteen ehdoilla jolloin vapausasteita urakan toteut-tamisessa on varsin vähän. Suomessa on pääosin yksiraiteinen rataverkko ja



liikenteen hoito ei salli suuria häiriöitä. Joskus käy niin, että työn suorittamiseen varattu työrako ei toteudu, vaan siihen joudutaan tekemään rakentamisen tai liikennetilanteen mukaisesti nopeita ja ennakoimattomia muutoksia. Ratahank-keissa urakan poikkeamien käsittely olisi ST-menettelyssä liian monimutkaista ja vaikeaa hallita.

ST-menettelyä on sovellettu ratapuolella esim. sähkörata- ja turvalaitehankin-noissa sekä siltahankkeissa osana kokonaisurakka tai erillisenä urakkana.

Jääviyssääntöihin kaivataan selkeyttä. Mihin raja vedetään, milloin joku toimija jääväytyy? Voiko sama organisaatio olla sekä rakennuttajana että suunnittelija-na? Jos suunnittelija on laatinut tiesuunnitelman täydennyksen (ja jopa laatinut tuotevaatimukset) niin onko silloin jäävi laatimaan rakennussuunnitelmaa.

Liikennehaittakustannuksen käyttäminen urakassa ohjaa urakoitsijaa suunnit-telemaan työnaikaisen liikenteen paremmin ja häiritsemään mahdollisimman vähän ohikulkevaa liikennettä. Ongelmia tulee sääntöjen tulkinnasta ja siitä, että kulujen vähentämiseksi saatetaan tarpeettomasti heikentää liikenne- ja työturvallisuutta sekä kiireessä tehdyn työn laatutasoa.



5 MUUToSEHDoTUkSET nykykÄyTÄnTÖÖn

5.1 yleistä

Lopputuloksen kannalta on tärkeätä, että tarjouspyynnön valmistelussa on va-rattu riittävästi aikaa suunnitelmien ja tutkimusten täydentämiseen sekä puuttu-vien lupien ja lausuntojen hankkimiseen. Tarjouspyyntöaineiston valmistelemista edeltää suunnitelmien läpikäynti ja kelpoisuuden analysointi. Urakkalaskentaan ei kannata varmuuden vuoksi laittaa kaikkea mahdollista aineistoa. Toisaalta kaikki oleelliset tiedot tulee olla kaikilla tarjoajilla.

Avainasemassa on usein edellisen suunnitelmavaiheen laatija, jolta tulisikin nykyään edellyttää jonkinlaista ”testamenttia”, jossa on määriteltynä jatkotoi-menpiteet kuten lisätutkimukset ja suunnitelmien täydentämistarpeet. Aikaa edellisestä suunnitelmavaiheesta on saattanut kuitenkin kulua sen verran, että ko. testamentti on menettänyt ajankohtaisuutensa. Sen vuoksi-tarjouspyynnön valmistelijan tulee analysoida suunnitelmien ja lähtöaineiston käyttökelpoisuus huolellisesti.

ST-menettelyn soveltuvuus urakkamuodoksi on selvitettävä. On harkittava myös, jos valmiita suunnitelmia on käytettävissä, voidaanko soveltaa osa ura-kasta KU:na ja osa ST:nä?

Tarjouksen laatimiskustannus on n. 0,5...1 % urakkahinnasta. Isoissa urakoissa on kyse siis merkittävästä summasta. Onko tilaajan tarpeen maksaa palkkio kaikille hyväksytyn tarjouksen laatineille urakoitsijoille? Suunnittelukonsultin liikevaihtoon suhteutettuna tarjouskustannus nousee kohtuuttoman suureksi. Jopa suurilla urakoitsijoilla ST-urakan tarjouskustannus on niin suuri, että vuo-dessa ei voi kohtuudella odottaa montaa tarjousta ilman korvauksia. Kustan-nukset muodostuvat ennen kaikkea suunnittelusta ja suunnittelun ohjauksesta. Tarjouspalkkiota on maksettukin juuri sen vuoksi, että urakoitsijoita on voitu kannustaa suunnittelijoiden käyttämiseen ja että tarjouskilpailuun saataisiin enemmän osallistujia. Tilaajan tulisi määritellä palkkion määrä ja jakoperus-teet hankekohtaisesti. On harkittava, voidaanko käytäntöä joissakin kohteissa muuttaa. Hollannissa on vastaavissa urakoissa ollut käytössä periaate, että tarjouskilpailun voittaja maksaa muille osallistujille tarjouspalkkion. Tällöin kustannukset siirtyisivät urakkahintaan.

ST-urakointimenettelyssä suunnittelijoiden tulee saada lisää tietoa kustan-nus- ja työmenetelmistä. Etenkin luottamuksen kasvattaminen urakoitsijan ja suunnittelijan välisessä työssä tulee kehittyä, jotta ST-menettelyn edut saadaan mahdollisimman hyvin käyttöön. Tällöin on urakoitsijan ja suunnittelijan välillä vallittava oikeudenmukainen jako:

• molemminpuoliset hyödyt yhteisesti kehitetyistä innovaatioista ja hyötyjen oikeudenmukainen jakaminen

• urakan ja urakassa tehtävien suunnitelmien tuomat riskit on jaettava en-tistä oikeudenmukaisemmin

MUUTOSEHDOTUKSET NYKYKÄYTÄNTÖÖN


Hankkeen toteutuksen jälkeen yhteistyö urakoitsijan ja suunnittelijan välillä ei saa päättyä ilman keskinäisen palautteen läpikäymistä. Tällöin molemmat osa-puolet saavat tärkeää tietoa, miten toimintaa tulee kehittää ja miten osaamista lisätä. Sekä urakoitsijalla että suunnittelijalla on yhteiset tavoitteet kehittymisen ja kilpailukyvyn lisäämisen osalla.

5.2 Tiesuunnitelma

Tarjouspyynnön liitteenä on yleensä tiesuunnitelma ja sitä täydentävät muut suunnitelmat. Tiesuunnitelmassa esitetyt ratkaisut tulee olla tarjouspyynnön mukaisia. Sellainen suunnitelma, joka ei vastaa tehtäviä toimenpiteitä, tulee muuttaa tarjouspyynnön mukaiseksi joko muuttamalla laadittua suunnitelmaa tai laatimalla erillinen muutossuunnitelma.

Sellainen tiesuunnitelma, joka ei täytä nykyohjeita ja määräyksiä, olisi mieluiten päivitettävä ajan tasalle. Vähintään tulee olla sanallinen tarkka kuvaus siitä, miltä osin tarjouspyynnön mukainen tiesuunnitelma ei täytä tuotevaatimuksia tai miltä osin tehdään suunnitelmasta poiketen. Tällöin on myös mainittava, mitä ohjetta noudatetaan muutossuunnitelmaa tehtäessä.

Tarjouspyynnön liitteeksi tulee laatia tiesuunnitelmaa tarkentavia suunnitelmia etenkin niistä seikoista, joille on esitetty tarkat tuotevaatimukset. Esimerkkeinä tällaisista voidaan mainita mm. meluseinien suunnitelmat, joissa materiaalit, mitat ja julkisivuarkkitehtuuri on tarkasti määritelty.

Suunnitelmaa on myös täydennettävä liikennetiedoilla, joista esitetään nykyti-lanteen liikennemäärä ja ennustevuoden liikennemäärä.

Kun ST-urakan suunnittelun yhteydessä muutetaan tiesuunnitelmassa esitettyä ratkaisua, tulee muutoksen vaikutuksia liikenteeseen, liikenneturvallisuutteen, ympäristöön ja talouteen arvioida. Mikäli muutos on merkittävä, tulee ottaa myös kantaa muutoksen tekemisen mahdollisuudesta ilman uuden tiesuunnitelman laatimista. Suunnitelmien muutoksista aiheutuvien vaikutusten muuttumisen arvioinnista ei ole yhtenäisiä ohjeita. Näiden ohjeiden kehittäminen parantaisi suunnitelman muutoksesta johtuvien vaikutusten tunnistamista

5.3 Lähtötiedot

5.3.1. Vastuunjako

Tarjouspyyntövaiheessa on kirjoitettava lähtötiedoista vastuumatriisi, josta selviää, kuka vastaa eri lähtötietojen sisällöstä ja laadusta.

Tiehallinnon ohjeita lähtötietojen hankintaan :

• Tiesuunnitelma sisältö ja esitystapa TIEL 21100049-99

• Tiesuunnitelma toimintaohjeet 7.3.2001

• Sillan suunnittelun lähtötiedot TIEH 2100031-05

• Geotekniset tutkimukset ja mittaukset TIEH 2100057-08



5.3.2. Maastomittaukset

Lähtökohtana tarjouspyynnössä tulee olla, että tarjoajan ei tarvitse tarjous-vaiheen suunnittelua varten tehdä maastomallimittauksia. Tilaaja toimittaa tarjoajille tarjoussuunnittelua varten maastomittaustiedot siinä laajuudessa ja tarkkuudessa, että tarjoussuunnittelu voidaan tehdä riittävän luotettavasti. Erityisesti on varmistettava, että eri mittausmenetelmillä hankitut tiedot ovat yhteensopivia ja riittävän tarkkoja.

5.3.3. Maaperätutkimukset

Lähtökohtana on, että tarjoajan ei tarvitse itse tehdä lisätutkimuksia tarjous-vaiheen aikana. Mikäli tarjoaja tekee sellaisia ratkaisuja, jotka edellyttävät ns. erikoistutkimuksia, tulee tarjoajan itse vastata niiden hankkimisesta ja hankkimiskustannuksista. Tällöin ne tutkimukset ovat vain tarjoajan omassa käytössä.

Tarjoajia velvoitetaan ilmoittamaan tutkimusten täydennystarpeesta tilaajalle. Tällöin tilaaja voi teettää lisätutkimuksia siten, että ne ovat käytettävissä kaikilla tarjoajilla tarjoussuunnittelua varten.

Vrt. selvitys julkaisu ”Tarjouspyyntövaiheen pohjatutkimusten ja tierakenteiden selvitysten määrän ja laadun optimointi ST-urakoissa”.

Geotekniset tutkimukset ja mittaukset TIEH 2100057-08.

5.3.4. kuntotiedot

Olemassa olevista rakenteista tiedot tulee olla sillä tasolla, että niiden pe-rusteella voidaan määrittää tarvittavat toimenpiteet ja kuinka paljon nykyisiä rakenteita voidaan hyödyntää. Tiedot ovat lähtökohtia suunnittelulle ja tilaajaa sitovia. Kuntotiedot tarvitaan seuraavista mm. rakenteista:

• tiet, kadut ja sillat• rummut, putket, johdot ja laitteet• valaisinkalusteet ja liikenteenohjauslaitteet

Tilaajan tulisi määrätä yksiselitteisesti, että mitä rakenteita ja laitteita voidaan hyödyntää ja mitkä tulee uusia.

Liitännät suunnitelman rajapinnassa olemassa olevaan tiestöön tulee olla riit-tävän tarkasti suunniteltuna, jotta rakentaminen voidaan toteuttaa urakkarajan puitteissa.

5.3.5. Johto- ja laitetiedot

Tiesuunnitelmassa on esitettävä nykyistä tarkemmin ns. kolmansien osapuolien rakenteiden alustavat siirrot, mahdolliset siirtoajankohdat ja kustannusjako.

Tilaajan on hyvissä ajoin tiedotettava johtojen ja laitteiden omistajia niiden siir-rosta tai suojaamisesta. Jo tiesuunnitelmavaiheessa on suositeltavaa järjestää johto- ja laiteomistajien kanssa palaveri, jossa käsitellään tarvittavat siirto-/uusimistarpeet.



Urakoitsijan velvollisuus on yhteen sovittaa rakentamistoimenpiteet ja johto- ja laitesiirrot ja suojaukset.

5.3.6. ympäristö, viranomaisluvat

Ympäristön asettamat rajoitukset oltava selkeämmin esillä (melu, pohjavesi, yms.). Rakennettu ympäristö, kaavoitus, jne. rajoittavat innovointimahdollisuuk-sia; nämä asiat on tuotava selkeämmin esille asiakirjoissa.

Lähtökohtana tulee olla, että tilaaja hankkii ennen hankintaa tai sen alkuvaihees-sa tarvittavia lupia mm. sivutuotteiden käyttöön, vesistösiltojen rakentamiseen tai melusuojausten tekemiseen. Erittäin merkittävää on hankkia tarjouspyyn-nön liitteeksi rataliikenteen liikennekatkojen ajankohdat, joihin tarjous tulee perustumaan.

Hankeen liittymisestä ympäröivään tiestöön tulee esittää riittävät tiedot ja laatia siitä riittävän tarkka, alustava suunnitelma urakan lähtötiedoiksi.

Jotta voidaan välttää se, että ympäristöviranomaisen vaatimukset eivät sitoisi siltaa lupahakemuksen mukaiseksi, voitaisiin lupa hakea ainoastaan vaadituille aukoille, ei sillalle. Vesistösiltojen osalta tulisi myös kehittää ympäristölupahakemusta niin, että olisi esim. kaksi eri vaihtoehtoa siltaratkaisusta ja näiden aukoista.

Mikäli tarjoaja tekee vaihtoehtoiseen ratkaisuun perustuvan suunnitelman, joka edellyttää erillisen luvan hankkimista, vastaa tarjoaja itse tarvittavien lupien hankkimisesta ja hankkimiskustannuksista.

Eräiden sivutuotteiden käytöstä on säädetty valtioneuvoston asetus 591/2006 (ns. MARA-asetus), joilla on tarkoitus helpottaa niiden käyttöä. Asetuksessa määrätyille materiaaleille ei tarvita ympäristölupaa, vaan siihen riittää ilmoitus ympäristökeskukselle. Tällaisia materiaaleja ovat mm. betonimurskeet, eräät tuhkat ja kuonat. Ilmoitus menettelyä on tarkoitus lähitulevaisuudessa laajentaa koskemaan joitakin muita materiaaleja.

5.4 Tuotevaatimukset

5.4.1. Tuotevaatimusmalli

Nykyisin tuotevaatimukset ovat esitetty yhtenä asiakirjana siten, että yleisiä ja hankekohtaisia vaatimuksia ei ole eroteltu toisistaan vaan ne on esitetty yhdessä. Tällöin urakoitsijat joutuvat joka urakassa käsittelemään sekä yleisiä että hankekohtaisia vaatimuksia samanaikaisesti. Myös hankekohtaisten tuo-tevaatimusten erottaminen yleisistä vaatimuksista lisää työmäärää.

Ehdotuksena on, että erotetaan yleiset ST-urakan tuotevaatimukset hankekoh-taisista tuotevaatimuksista (Kuva 1. Tuotevaatimusten erottelu).

Urakoitsijoiden ei tarvitse joka kerta erotella yleisiä vaatimuksia. Hankekohtaiset vaatimukset esitetään mahdollisimman tiiviissä muodossa.

Olevien ja parannettavien rakenteiden osalta voidaan laatia erilliset tuotevaa-timukset koska niihin ei välttämättä ole järkevää soveltaa uuden rakenteen tuotevaatimuksia.



Kuva 1. Tuotevaatimusten erottelu.

5.4.2. kiinnitetyt menetelmät ja materiaalit

ST-urakkaan voidaan liittää tuotevaatimuksiksi kohtia tai kohteita, joissa edellytetään käytettävän määrättyjä menetelmiä tai materiaaleja. Korjattavien siltojen osalta tulee tehdä aina erikoistarkastus, jonka tulokset on ST-urakan lähtötietoina alustavine määrätietoineen. Vanhan sillan korjaamisen osalta voidaan pyytää urakoitsijalta yksikköhinnat ja toteuttaa sillan korjaamistyö yksikköhintaurakkana.

5.4.3. Vapausasteet

Tilaajan pitää selkeästi määritellä, missä voidaan sallia joustoa tai vaihtoehto-ja. Jos sallitaan laadullisesti huonompia ratkaisuja, vaikutus pisteytykseen on kerrottava tarjouspyynnössä

Sillan tasauksen muuttaminen siltapaikalla muuttaa siltapituutta. Tällöin sillan pituus ei voi olla sidottu. Tuotevaatimuksissa voitaisiin esittää silloista pituuden sijasta aukkovaatimus ja tarvittaessa sillan minimipituus.

Pidemmän ajan tavoitteeksi tulee asettaa toimivuusvaatimukset. Uusia toimi-vuusvaatimuksiin perustuvia malleja täytyy testata pilottikohteissa, joiden tulos-ten perusteella tarvittaessa muutetaan toimintatapoja. Toimivuusvaatimusmalli edellyttäisi nykyistä pidemmät takuuajat ja vaatisi nykyistä tarkemmat ohjeet. Malleja voitaisiin kehittää myös yhdistämällä eri hankintamuotoja siten, että osal-la hankkeesta on toimivuusvaatimuksia ja osalla teknisiä tuotevaatimuksia.

5.4.4. Suunnitteluohjeet

Nykyiset suunnitteluohjeet eivät tue ST-hankinnan rakennusuunnittelua siten, että ratkaisut olisivat laadultaan muuta kuin minimiratkaisuja. Nykyisissä oh-jeissa on mainittu teknisinä ohjearvoina mm. vähimmäis- tai minimiarvo. Usein ST-suunnittelussa riittää, että suunniteltu ratkaisu täyttää edellä mainitut arvot. Tällöin on vaarana, että hankkeen ratkaisu on lähes kaikilta osin ohjeissa annettujen alimpien teknisten vaatimusten mukainen. Muutoksena nykykäy-täntöön voisi olla esimerkiksi, että tuotevaatimuksissa yhä entistä enemmän kiinnitetään huomiota niihin hankkeen kohteisiin, joissa minimiarvojen käyttö ei ole suotavaa. Tällöin annetaan kohteeseen erilliset hankekohtaiset vähim-


Yleiset tuotevaatimukset

Hankekohtaiset tuotevaatimukset uusille rakenteille

Hankekohtaiset tuotevaatimukset

parannettaville rakenteille


mäisarvot, jotka tarjoussuunnitelma ja rakennussuunnitelma tulee täyttää joko koko suunnitelman tai jonkin kohdan osalta. Tilaajan tulee tarjouspyynnössä kertoa mikä tulee olemaan käytäntö suunni-telmien hyväksyttämiselle ja mitä suunnitteluohjeita noudatetaan. Tarvittaessa voidaan määrätä sanktioita ja jopa keskeyttää rakentaminen, mikä sääntöjä ei noudateta. Urakoitsijan on aina osoitettava, että ratkaisut ovat tuotevaatimusten mukaisia ja tilaajan suunnitelmien tarkastus ei siirrä vastuuta tilaajalle.

Tilaajan tulee valvoa ja seurata suunnitelmien laatimista, annettujen ohjeiden noudattamista sekä pätevien suunnittelijoiden käyttämistä. Vaikka vastuu suun-nitelmien sisällöstä ST-urakassa on viimekädessä aina urakoitsijalla, parantaa valvominen ja seuranta lopputuotteen laatua.

5.5 Vuoropuhelu

5.5.1 Tilaajan ja tuottajan kahdenkeskinen tapaaminen

Tilaajan ja urakoitsijan kahdenkeskiset tapaamiset on todettu hyvin hyödyllisik-si. Niiden tavoitteena on ennen kaikkea selkeyttää tarjouspyynnön sisältöä ja estää urakoitsija poikkeamasta tuotevaatimuksista. Jotta tilaaja voisi parhaiten valmistautua neuvotteluun, tulisi urakoitsijan toimittaa etukäteen käsiteltävät kysymykset. Asiat tulee määritellä luottamuksellisiin ja kaikkien urakoitsijoiden tietoon tuleviin aisoihin. Urakoitsija voi esittää tarkistettavaksi tai muutettavaksi jotakin tuotevaatimusta. Myös innovaatioiden hyväksyttävyyttä voidaan kysyä tilaajalta.

Nämä neuvottelut on syytä merkitä hankeaikatauluun, niin että ne ohjaavat urakoitsijaa tutustumaan tarjouspyyntöön heti tarjousvaiheen alussa. Ensim-mäinen tapaaminen olisi pidettävä jo muutaman viikon kuluessa tarjouspyynnön lähettämisestä. Tarjousvaiheen loppuvaiheeseen on syytä varata toinen tapaa-minen, jotta voidaan tarkistaa kuinka tarjousvaiheen suunnittelu on edennyt ja onko tarjouksen sisältö riittävä.

5.5.2 rakentamisen aikainen viestintäsuunnitelma

Urakoitsijan tulee laatia rakentamisen aikainen viestintäsuunnitelma, jossa tulee esittää esim. seuraavat asiat:

• tarjouspyynnössä kuvataan vuoropuhelun sisältö nykyistä tarkemmin• liikennejärjestelyiden muutoksista• aikatauluista• koulureittien muutoksista ja turvallisuudesta• vaikutuksia ympäristöön (melu-, pöly- ja tärinähaitat)

5.6 rinnakkaiset tarjoukset, tarjousten vertailu ja innovaatiot

Urakoitsijan tulee esittää tarjouksessaan erillisessä luettelossa kaikki muu-tokset mitä on tehnyt tarjouspyynnön suunnitelmaan ja perustelut niiden te-kemisestä. Myös muutoksien alustavat vaikutukset tulee kuvata tarjouksessa. Tarjouksessa mahdollisesti esiintyvissä ristiriitaisuuksien johdosta tilaajan tulee laatia ohje asiakirjojen pätevyysjärjestyksestä ja pätevyysjärjestys tulisi esittää SKU:ssa.



Laatutason muutosten vaikutukset urakkahintaan tulisi saada avoimemmaksi. Tällöin parannetaan arviointia lisä- ja muutostöiden kustannusvaikutuksia urakkahintaan.

Tarjousten vertailussa on huomioitava myös käyttökustannukset. Näiden ottami-sella yhä entistä enemmän mukaan arviointitekijöihin, parannetaan ratkaisujen kokonaistaloudellista arviointia.

Tilaajan tulisi määrittää selkeät ja yksiselitteiset määritykset ”liikkumavaroista”. Jos niistä poiketaan, johtaa se aina automaattisesti hylkäykseen. Tilaajan tulee hankekohtaisesti määrittää ”liikkumavarat”, hankkeessa voi olla eri kohdissa erilaisia ”liikkumavaroja” riippuen esim. ympäröivästä maankäytöstä. On luo-kiteltava kohteet tarkasti sidotuista kokonaan vapaisiin kohteisiin ja tuotevaa-timukset on yksilöitävä eri kohteille.Vaikea kysymys on, millä edellytyksin voidaan hyväksyä tuotevaatimuksista poikkeava tarjous? Lähtökohtana tulee olla, että tarjousvaiheessa urakoitsijan ja tilaajan välinen vuoropuhelu on niin avointa, että hylkäämiseen johtavia tarjouksia urakoitsija ei anna..

Sillan pituus on nykyään lähes poikkeuksetta sidottu. Tuotevaatimuksia tulisi muuttaa niin, että määrättäisiin ainoastaan hyödyllinen leveys ja alittavan aukon koko. Erityistapauksissa esimerkiksi. ulkonäön takia määrättäisiin kuitenkin reunaehtoja siltatyypille, mitoille, materiaaleille ja muodoille.

Työnaikaisten liikennejärjestelyiden vertailussa tuettaisiin siltaratkaisussa liikennettä vähemmän haittaavia ratkaisuja. Tulisi myös harkita urakoitsijalle bonuksien maksamista, mikäli urakka-aika lyhenee tarjouspyynnössä esitetystä tai sopimuksen mukaisesta.

Mahdolliset innovaatiot on esitettävä rinnakkaisessa tarjouksessa. Tarjousvai-heessa innovaatiosta tulisi keskustella luottamuksellisesti kahdenkeskisissä neuvotteluissa. Tällöin myös tilaajalla on mahdollisuus kommentoida innovaa-tiota. Tämä vähentäisi tarjousten hylkäämismäärää nykyisestä. Tarjousvaiheen prosessi on esitetty kaaviona kuvassa 3 sivulla 33.

Innovaation toimivuudesta ja hyväksyttämisestä vastaa urakoitsija.

5.7 Tarjouksen sitovuus

Lähtökohtana on se, että mitä on tarjottu niin se on myös toteutettava. Mah-dollisista muutoksista on sovittava tilaajan kanssa hyvissä ajoin. Muutosten taloudelliset vaikutukset on myös käsiteltävä.

Tilaajan tulee vastata virheellisistä tiesuunnitelman tai tiesuunnitelman täyden-nyksen ratkaisuista. Tarvitaan selkeät ja yksiselitteiset määritykset tilaajaa sitovista lähtötiedoista. Lisäksi tilaaja voisi nykyistä tarkemmin määritettä lähtötiedot, jotka eivät sido tilaajaa vaan ovat urakoitsijan vastuulla



5.8 riskienhallinta

SuunnittelutarjouspyynnötRiskitarkastelun sisällön lähtökohtana on laatia riskienhallintasuunnitelma, jota täydennetään ja päivitetään suunnittelun edetessä (riskipäiväkirja). Ris-kianalyysin toimintamalli etenee seuraavien Tiehallinnon sisäisten julkaisujen mukaisesti:

• Riskienhallinnan systematisointi tiesuunnittelun ja investointien hankin-nassa 13/2005

• Riskienarviointi rakennushankkeissa osana turvallisuuden varmistamista 38/2008

Riskienhallinta tulee kuvata suunnittelutarjouspyynnöissä seikkaperäisesti esimerkkikuvan 2 mukaisesti.

Työn alkuvaiheessa järjestetään riskikartoitustilaisuus (työpaja 1) sekä kaksi sitä täydentävää tilaisuutta (työpaja 2 ja 3) riskienhallintasuun-nitelman laatimiseksi. Työpajoissa 4-6 päivitetään laadittua riskien-hallintasuunnitelmaa (riskipäiväkirja) suunnitteluvaiheesta toiseen. Riskikartoituksiin osallistuvat riskienhallinta asiantuntijoiden lisäksi tilaajan, viranomaisten (tarvittaessa) ja konsultin ydintiimin henkilöt.

riskienhallintasuunnitelman laadinnan työnkulku on seuraava:

1 .Työpaja: Vaara- ja haittatekijöiden tunnistaminen

2. Työpaja: Riskien seurauksien ja suuruuksien määritys (toden-näköisyys/vakavuus)

3. Työpaja: Ennaltaehkäisevien toimenpide-ehdotusten määritys, vaikutukset ja jatkotoimenpiteet

4 – 6. Työpaja: Riskienhallintasuunnitelman päivitys (määrävälein tiesuunnitelmavaiheessa aina rakennussuunnitelman valmistumi-seen asti)

Kuva 2. Esimerkki riskikartoitustilaisuuden etenemisestä.

Kun riskienhallinta saadaan sisällytettyä asiakirjoihin, olemassa olevat mene-telmät ja käytännöt kehittyvät mikä johtaa myös toimenpiteisiin, hallintaan ja sitä kautta todellisen hyödyn huomaamiseen.

Kokonaisvaltaisen riskienhallinnan toteuttaminen tarvitsisi ohjeen, joka kattai-si maa- ja vesirakennusalalla hankkeen kokonaisvaltaisen riskienarvioinnin. Tässä ohjeessa voitaisiin infrarakentamisen riskilajit harmonisoida ja luokitella jo tilaajan toimesta. Tavoitteena olisi luoda toimintatapa sekä selkeä systema-tiikka riskienarviointiin sekä riskipäiväkirjan käyttöön hankkeilla. Tällä hetkellä käytäntö ja menettelytavat ovat kirjavia sekä vaatimukset ovat eritasoisia eri tilaajaorganisaatioissa.



UrakkatarjouspyynnötUrakkatarjouspyynnössä on kuvattava riskienhallintaprosessi ja urakoitsijan riskienhallintataulukko ohjeineen sekä esitettävä kyseisen hankkeen sekä aikai-semmat kokemusperäiset riskit. Urakoitsijan on tarjouksen laatusuunnitelmassa esitettävä riskienhallintasuunnitelma (tarjouspyynnön mukainen taulukko ja urakoitsijan oma riskienhallintasuunnitelma sekä aikataulu).

Riskien jako on esitettävä tarjouspyynnössä selkeästi. Riskin kantaa se osa-puoli

• joka voi parhaiten vaikuttaa riskiin ja hallita riskiä• joka saa vastineeksi siihen liittyviä hyötyjä• jolla on paras kyky kantaa riski

Urakoitsijoiden taholta on tullut esille, että riskienjaon perusperiaatteen mu-kaan riskin tulisi kantaa se, joka tuntee parhaiten riskin synnyn ja/tai jolla on suurin mahdollisuus vaikuttaa riskin toteutumiseen tai toteutumattomuuteen. Väylähankkeissa järkevä riskinjako olisi jakaa riskit olosuhderiskeihin, kuten maa- ja kallioperä, ja työtapariskeihin, kuten työmenetelmistä ja käytettävistä ulkopuolisista materiaaleista ja työsuoritukseen liittyvät asiat. Olosuhderiskit kantaisi tilaaja ja työtapariskit palveluntuottaja. Urakoitsijan näkökulmasta tilaaja tekee ja teettää erilaisia tutkimuksia, selvityksiä ja suunnitelmia vuosia ja siirtää riskit urakoitsijoille, joilla on tarjousaikana määrä ottaa selvää, suunnitella ja varautua näihin. Epäselvät tai puuttuvat asiat pitäisivät olla tilaajan riskejä, ei urakoitsijan. Esimerkiksi tiesuunnitelman lähtöaineistosta puuttuva johtotieto voi nykytilanteessa olla urakoitsijan riski.

Riskienhallinta, käsittäen riskienhallintasuunnitelman laatimisen sekä sen yl-läpidon, tulee sisällyttää tarpeeksi suurella painoarvolla pisteytyksen yhdeksi osa-alueeksi. Tällöin urakoitsijan on jo tarjousvaiheessa mietittävä mm. tilaajan laatimien merkittävimpien riskien poistaminen tai pienentäminen eli riskien hallinta.

Turvallisuussuunnittelu lainsäädännön vaatimusten mukaiseksiTurvallisuussuunnittelun tavoitteena on valmistella ne rakentamisen turvalli-suuteen liittyvät asiakirjat, jotka kuuluvat rakennuttajalle rakennushankkeen suunnitteluvaiheessa. Turvallisuussuunnittelussa selvitetään jatkosuunnitteluun vaikuttavat pelastus- ja turvallisuusviranomaisten vaatimukset hankkeen raken-tamisen ja käytön aikainen turvallisuus sekä varmistetaan näiden vaatimusten huomioonottaminen hankkeen toteutuksen aikana. Turvallisuusasiakirjassa selvitetään ja esitetään rakennushankkeen keskeiset vaara- ja haittatekijät, jotka johtuvat rakennushankkeen ominaisuuksista, olosuhteista ja luonteesta. Lisäksi turvallisuusasiakirjassa esitetään rakennushankkeen toteuttamiseen liittyvät työturvallisuus- ja terveystiedot sekä selvitetään vaarallisista raken-nustöistä johtuvat vaara- ja haittatekijät (VNa 205/2009).

Turvallisuusselvitys on asiakirja, jossa selvitetään rakennushankkeen suun-nittelun jo alkuvaiheessa mahdolliset henkilö- ja muut toimintaan liittyvät turvallisuusriskit. Selvitys määrittelee senhetkisen kohteen turvallisuustason. Turvallisuusselvitys toimii lähtötietona seuraavassa suunnitteluvaiheessa tur-vallisuustietojen käsittelyssä.



Turvallisuusasiakirja on rakennustyön turvallisuutta ja valmistelua varten laadittu asiakirja, joka sisältää rakennushankkeen ominaisuuksista, olosuhteista ja luon-teesta aiheutuvat ja sen toteuttamiseen liittyvät tarpeelliset turvallisuustiedot. Turvallisuusasiakirjan laatimisesta vastaa rakennuttaja. Turvallisuusasiakirjan laadinnan yhteydessä selvitetään ja esitetään rakennustyön toteuttamiseen liittyvät vaara- ja haittatekijät. Turvallisuusasiakirja laaditaan hanke- tai urak-kakohtaisesti ja aikataulullisesti yleensä siten, että se voidaan liittää osaksi urakkaan liittyviä tarjouspyyntöasiakirjoja.

Turvallisuussuunnitelmaksi lasketaan rakennushankkeessa laaditut kirjalliset työturvallisuutta koskevat suunnitelmat, joissa on huomioitu muun muassa rakennuttajan antamat turvallisuusasiakirjan tiedot sekä turvallisuussäännöt ja menettelyohjeet. Turvallisuussuunnitelmien laatimiseen liittyy aina rakennus-hankkeen vaara- ja haittatekijöiden selvittäminen ja tunnistaminen.

Esi-, yleis- ja tiesuunnittelun alkuvaiheesta alkaen kirjataan kohteen senhetkiset turvallisuutta uhkaavat riskit turvallisuusselvitykseen. Rakennussuunnitelma-vaiheen aikana laadittu turvallisuusasiakirja tullaan laatimaan lainsäädännön edellyttämällä tavalla riskienarvioinnin kautta. Toimintamallina käytetään Tie-hallinnon ja Ratahallintokeskuksen yhteistyönä kehittämää riskienhallinnan työmenetelmää ohjeineen ja työkaluineen (matriisi, infra-riskikartta, taulukot ja asiantuntijat). Menetelmä ja sen kehitysvaiheet on esitetty Tiehallinnon jul-kaisuissa 36/2008, 37/2008 ja 38/2008.

Riskienarviointi rakennushankkeissa osana turvallisuuden varmistamista -hankkeen tuloksena kehitettiin – Turvallisuusriskien tunnistusmenetelmä, jolla voidaan tehostaan infrarakennushankkeiden riskienhallintaa. Riskienarviointi laaditaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jolloin voidaan tehdä tehok-kaat torjuntaratkaisut riskien poistamiseksi, ja samalla täyttää lainsäädännön turvallisuusvaatimukset sekä parantaa rakentamisen turvallisuutta.

Menetelmän avulla tunnistetaan rakentamisen turvallisuutta uhkaavat riskit aina suunnittelusta toteutukseen sekä käyttöönoton kautta hoitoon ja ylläpitoon asti. Infrarakennushankkeiden ominaisuudet, luonne, olosuhteet ja eri raken-tamisen osa-alueet on huomioitu laadittaessa työkaluja riskien tunnistamisen helpottamiseksi. Turvallisuus – infra riskikartat, tarkistettavat asiat –listat, ris-kienhallintasuunnitelma –lomake ja riskimatriisi muodostavat ohjeistuksineen työvälineet rakennushankkeen riskien hallitsemiseksi.

Turvallisuusriskien tunnistusmenetelmän toimintamallilla infrahankkeiden tur-vallisuussuunnittelu on selkeää, järjestelmällistä ja yhtenäistä, jossa riskienhal-linnan sisältävä toimintamalli toimii tärkeänä osana tilaajan, suunnittelijan, ra-kennuttajan ja urakoitsijan välillä. Menetelmä on osa turvallisuusjohtamista.

Koulutusta riskienhallinnasta sekä turvallisuuskäytännöistä, vastuukysymyk-sistä ja velvollisuuksista on järjestetty Tiehallinnon ja Ratahallintokeskuksen toimesta keväällä 2009 kaikille eri osapuolille. Uusi turvallisuusasiakirja- ja turvallisuusselvityspohja ilmestyy syksyllä 2009.



5.9 Ekotehokkuus

Uusiutumattomien luonnonvarojen käytössä tierakentamisen osuus on huo-mattava. Tiehallinnon ympäristöstrategia korostaa ympäristökysymyksiä ja kestävää kehitystä hankinnoissa suunnittelusta rakentamiseen. Yleisesti ottaen urakoitsijan pyrkimys kustannustehokkuuteen kuten esim. hyvä massatalous ja logistiikka ohjaavat hanketta ekotehokkuuteen. Silti ekologiset ratkaisut eivät tule automaattisesti pelkästään taloutta tehostamalla. Ympäristön suojelumää-räykset luonnollisesti rajoittavat rakentamisen menetelmiä ja vaikutuksia

Tuotevaatimuksien määrittelyssä tulee ottaa aina huomioon rakenteen kes-toikävaatimukset. Myös kierrätettävyys ja mitä materiaaleille tehdään niiden käytön päätyttyä ja rakenteiden purkamisen jälkeen tulee tarvittaessa vaikuttaa tuotevaatimuksiin. Maarakennusmateriaalien kierrätettävyys on menetelmistä riippuen yleensä hyvä ja se on kehittynyt viime aikoina kuten esim. asfalttipääl-lysteet. Mutta se voi olla myös heikko esim. routaeristeiden kierrätettävyys.

Ekologisten tekijöiden vaikutuksia tulee voida tulevaisuudessa tarkastella paljon nykyistä tarkemmin. Vaikutusmalleja, joilla kuvataan rakenteen ikään-tymistä, tulisi kehittää. Mallien avulla voitaisiin arvioida rakenteen kestoikää ja eri olosuhdetekijöiden vaikutuksia elinkaareen. Maarakentamisen elinkaaren arviointiin on kehitetty MELI-ohjelma, josta on hankittu kokemuksia pilotti-hankkeissa. Ongelmana näissä ekotehokkuuteen liittyvissä tarkasteluissa on yleensä riittävien lähtötietojen puute. Menetelmien kehittäminen edellyttää tutkimus- ja kehitystyötä.

Uusiutumattomien luonnonvarojen säästämiseksi on uusien sivutuotemateri-aalien hyödyntämistä kehitettävä ja niiden käytön esteitä pyrittävä poistamaan lainsäädäntöteitse.

Tarjousten vertailussa ja pisteytyksessä huomioidaan ekologiset tekijät. Näin sellaisille tekijöille, joilla ei muuten muodostu kustannusta, saadaan kustan-nusvaikutus tarjoushintaan. Tällaisia tekijöitä on mm.:

• luonnonvarojen käyttö• energian kulutus• päästöt• vaikutukset pohjaveteen• vaikutukset ympäristön kasveihin ja eläimiin• vaikutukset ihmisiin.

Tarkasteluissa tulisi ottaa huomioon koko tuotteen tai rakenteen elinkaari:• raaka-aineiden otto• materiaalien valmistus• rakentaminen• käyttö• ikääntyminen• purku• uudelleen käyttö• loppusijoitus.



6 JoHToPÄÄTÖkSET

Tehtyjen haastattelujen perusteella havaitaan, että tarjouspyyntöaineistossa on laaja laatuvaihtelu ja riittävän yhtenäiset käytännöt puuttuvat. Asiakirjojen sisältö ja niiden laatu ovat riippuvaisia sekä tiepiiristä että asianosaisesta urakan vastuuhenkilöstä. Erilaiset käytännöt ja asiakirjojen erilaisuus lisäävät työtä ja kustannuksia urakoitsijoille ja lisäävät myös riskiä tehdä virheitä tar-jousvaiheessa.

Tarjouspyynnön perusteena olevassa tiesuunnitelmassa on suuret laatuvaih-telut. Osa tiesuunnitelmista on sisällöltään vanhentuneita ja niitä on merkittä-västi muutettava tarjousvaiheen suunnittelun yhteydessä. Myös tällöin lisätään urakoitsijoiden kustannuksia ja virheiden todennäköisyyttä. Haastatteluissa tuli esille myös maaperätutkimusten riittävä määrä tarkemman ja vähemmän riskejä sisältävän tarjouksen laatimiseksi.

Yhtenä tärkeimmistä kehittämisen kohteista ST-hankintamenettelyissä on asiakirjoihin ja maaperätutkimusten laatuun ja riittävyyteen asetettavat laatu-vaatimukset. Tavoitteena tulee olla, että tarjouspyyntöasiakirjat kehittyvät entistä yhtenäisemmiksi, ja mukana oleva tiesuunnitelma on täydennetty ja muutettu tarjouspyynnön mukaiseksi, Vastaisuudessa ei ole hyväksyttävää pyytää tarjousta vanhentuneella ja puutteellisella suunnitelmalla. Tarjouskynnyksen alentamiseksi tarjouspyyntöasiakirjat on tehtävä sellaisiksi, joissa tiedot on esitetty sellaisessa muodossa, että urakoitsija voi keskittyä niihin suunnitelman kohtiin, joissa ST-hankintamenettelyn erityspiirteet ovat esillä.

Tuotevaatimuksia on kehitettävä siten, että muodostuu kaksi erillistä tuote-vaatimusosaa. Toisessa osassa on yleiset tuotevaatimukset, joissa on yleiset vaatimukset koko urakalle. Ne perustuvat vallitsevaan käytäntöön ja ohjeistoon. Ko. tuotevaatimukset ovat kaikissa urakoissa samanlaiset. Toiset tuotevaatimuk-set ovat hankekohtaiset, ja niissä on kerrottu juuri kyseiseen hankkeen liittyviä vaatimuksia ja ns. vapauksia. Lisäksi asiakirjoissa tuodaan entistä enemmän esille, mitkä kohdat tai seikat ovat sellaisia, joissa ST-hankintamenettelyn mu-kaan urakoitsijan omat ratkaisut ovat tärkeitä ja yksilöllisiä.

Riskienhallinta on otettava mukaan vaatimuksena koko ST-hankintamenet-telyyn. Tällöin lisätään tarjousvaiheessa tietoisuutta urakan riskeistä, riskien jakamisesta ei osapuolten kesken ja riskien hinnoittelusta. Riskienhallintasuun-nittelu on myös väline tilaajan ja urakoitsijan väliseen vuoropuheluun ja mah-dollistaa ennakoinnin urakan vaikeisiin seikkoihin. Riskienhallintasuunnitelman laatimisesta on olemassa hyvä ohjeistus. Tavoitteena tulee olla, että jokainen hanke sisältää oman hankekohtaisen riskienhallintasuunnittelun sekä tilaajan että urakoitsijan taholta.

Tarjousvaiheen aikaisella vuoropuhelulla saavutetaan merkittäviä parannuk-sia tarjouksen sisältöön, tarjousten hyväksyttävyyteen ja virheettömyyteen. Urakan laajuudesta riippuen tilaajan ja urakoitsijan vuoropuhelutapahtumia tulee olla vähintään yksi kerta, isoissa urakoissa vähimmäismäärä on kaksi kertaa. Vuoropuhelussa on keskeisempänä seikkana antaa tietoa urakoitsijal-le epäselviin tarjouspyynnön kohtiin, sekä poistaa virheellisiä tarjouspyynnön tulkintoja. Vuoropuhelun käytännöistä ja asioiden luottamuksellisuudesta tulee laatia ohjeisto osaksi hankintamenettelyä. Vuoropuhelua ei voi laajentaa niin laajaksi että hankintamuoto muuttuisi neuvottelumenettelyksi.

JOHTOPÄÄTÖKSET


Hankkeen ratkaisujen ekotehokkuuden arviointi tulee kehittää osaksi han-kintamenettelyjä. Tällöin myös ST-hankinnoissa ekologinen näkökulma tulee osaksi urakoitsijan tekemiä ratkaisuja. Menettely myös vähentää jonkin verran pelkkien taloudellisten seikkojen painoarvoa ratkaisujen valinnoissa. Tilaajan on kehitettävä samalla omia hankintamenettelyjä siten, että ekologiset ratkaisut ovat sekä aikataulullisesti että luvallisesti mahdollisia.

Urakoitsijat voivat jättää edelleen rinnakkaisia tarjouksia. Niiden on täytettä-vä tuotevaatimukset ja ne käsitellään samalla tavalla kuin muut tarjoukset. Laatupisteet arvioidaan tarjouskohtaisesti ja siten tarjoukset ovat keskenään vertailukelpoisia. Aktiivisella vuoropuhelulla pyritään vähentämään riskiä, että tarjous tulee hylätyksi. Tapauksissa, joissa rinnakkainen tarjous on vaarassa tulla hylätyksi niin tulisi urakoitsijan aina tehdä ns. perustarjous. Tarjouksesssa on aina esitettävä lomake tiesuunnitelmasta poikkeavat ratkaisut. Lomake on hyvin tärkeässä osassa kun selvitetään mitä muutoksia tarjouksessa on tehty ja arvioidaan niiden vaikutuksia. Jos lomake on puutteellisesti täytetty niin arviointi on tällöin hyvin vaikeaa.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Tarjouspyyntö

Prosessi Kehittämiskohteet

Urakoitsija toimittaa kysymykset tilaajalle

Tarvittaessa 2 kierrosta

Tilaajan ja urakoitsijan tapaaminen

Tarjouksen jättäminen (perustarjous ja/tai

rinnakkaistarjoukset)

Mahdolliset lisäselvitykset

Tarjouksen arviointi ja hankintapäätös

• hankevalmisteluun panostaminen• selkeät ja yksiselitteiset tuotevaatimukset• riskien hallinta ja jako selvemmäksi• tilaajapuolen yhtenäiset käytännöt• turvallisuusasiakirja

• avoin ja luottamuksellinen keskustelu• kysymyksiin täytyy saada vastaukset

• kahdenkeskisissä neuvotteluissa on varmistettu rinnakkaistarjousten hyväksyttävyys

• Ekotehokkuuden arivionti mukaan

Kuva 3. Tarjousvaiheen prosessikaavio ja kehittämiskohteet


LÄHTEET

Haastellut henkilöt:- Kimmo Fischer, toimitusjohtaja, SITO- Juhani Ilmonen, Skanska- Kyösti Ratia, Skanska- Harri Yli-Villamo, suunnittelupäällikkö, RHK- Seppo Huttunen, toimitusjohtaja, Kesälahden Maansiirto Oy

Tiehallinnon ohjeet

Julkaisuja Ekotehokkuus investointien ST-hankinnoissa Tiehallinnon julkaisuja

49/2007. TIEH 4000592-v.

Geotekniset tutkimukset ja mittaukset TIEH 2100057-08.

LÄHTEET

ISSN 1457-1561TIEH 4000401-v

Documents

ST-urakan lähtötietojen sitovuus, rinnakkaiset tarjoukset ... · ST-urakan lähtötietojen sitovuus, rinnakkaiset tarjoukset ja innovaatiot.Helsinki 2009. Tiehallinto, Tiehallinon