Viisaudenhampaiden kirurginen hoitosuositus

Irja Ventä ja Lauri Turtola

Viisaudenhampaiden kirurginenhoitosuositus

Suomalaisten yliopisto-opiskelijoidentutkimukseen perustuva hoito

YLIOPPILAIDEN TERVEYDENHOITOSÄÄTIÖNTUTKIMUKSIA 41

Helsinki 2005

viisaudenhampaat 30.11.2005 11:50 Sivu 2

Irja Ventä ja Lauri Turtola

VIISAUDENHAMPAIDEN KIRURGINENHOITOSUOSITUS

Suomalaisten yliopisto-opiskelijoidentutkimukseen perustuva hoito

Helsinki 2005

YLIOPPILAIDEN TERVEYDENHOITOSÄÄTIÖNTUTKIMUKSIA 41


Tilaukset: Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö/ julkaisut

Töölönkatu 37 A

00260 Helsinki

puh. (09) 405051

[email protected]

© Irja Ventä ja Lauri Turtola

Piirrokset: Panu Hämeenaho

Julkaisija: Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö

Taitto: Ladontakeskus PS Laakso Oy

Painopaikka: Hakapaino Oy

ISBN 951-9414-87-8 (PDF)

ISBN 951-9414-87-X (nid.)

ISSN 1237-5888

ALKUSANAT

Tämän hoitosuosituksen työstäminen on vaatinut pitkän työrupeaman. Suosituksen kes-

keinen sanoma on suurelta osin koottu vuosikymmeniä jatkuneen Ylioppilaiden tervey-

denhoitosäätiön oman tutkimustyön tuloksista. Suosituksen kirjoittamista on helpottanut

YTHS:n henkinen ja taloudellinen tuki sekä viime vaiheessa Ylioppilaiden terveyden-

hoitosäätiön tutkimus- ja kehittämisrahaston rahoitus. Kiitämme Ylioppilaiden tervey-

denhoitosäätiötä ja sen henkilökuntaa ja erityisesti usean sukupolven opiskelijapotilaita,

joiden ansiota tämä Viisaudenhampaiden kirurginen hoitosuositus osaltaan on.

Asiantuntijoina on kuultu:

Risto-Pekka Happonen, professori, suukirurgian erikoishammaslääkäri, Turun yliopisto

Kyösti Oikarinen, professori, suukirurgian erikoishammaslääkäri, Oulun yliopisto

Jaakko Peltola, HLT, kliinisen hammashoidon (radiologia) erikoishammaslääkäri, YTHS,

Helsinki

Pekka Ylipaavalniemi, dosentti, suukirurgian erikoishammaslääkäri, YTHS, Helsinki.

Sekä kirjoittajat että asiantuntijat ovat parhaillaan tai ovat aiemmin olleet Ylioppi-

laiden terveydenhoitosäätiön palveluksessa ja edustavat hammaslääkäreiden koulutus-

paikkakuntia Suomessa (Helsinki, Turku ja Oulu). Kiitämme lämpimästi asiantuntijoita

heidän paneutumisestaan hoitosuositukseen.

Irja Ventä, dosentti, suukirurgian erikoishammaslääkäri

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö, Helsinki

[email protected]

Lauri Turtola, dosentti, johtajahammaslääkäri

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö, Helsinki

[email protected]

puh. (09) 4050 630, 050 320 8350


MÄÄRITELMIÄ

Puhkeamaton hammas on kokonaan suun limakalvon peittämä. Se ei ole koeteltavis-

sa viereisen poskihampaan takaa ientaskusta. Kun hampaan normaali puhkeamisikä (noin

20 vuotta) on ohitettu, käytetään usein vierasperäistä sanaa retinoitunut hammas. Puh-

keamaton hammas voi lisäksi olla kiilautunut (= impaktoitunut) naapurihammasta vas-

ten niin, että sen puhkeaminen on estynyt.

Osin puhjennut hammas on osittain näkyvissä. Se voi olla myös silmin nähden pii-

lossa, mutta sillä on yhteys suuhun ientaskun kautta. Silloin se on tunnusteltavissa son-

dilla ientaskusta viereisen poskihampaan takaa. Se voi lisäksi olla kiilautuneena (= impak-

toitunut) naapurihammasta vasten niin, että se ei voi puhjeta enempää.

6


SISÄLLYSLUETTELO

1 TIIVISTELMÄ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8

2 JOHDANTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9

2.1 Miksi YTHS:llä ja Suomessa tarvitaan

viisaudenhampaiden hoitosuositusta? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9

3 VIISAUDENHAMPAIDEN KEHITTYMINEN

NUORILLA AIKUISILLA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11

3.1 Viisaudenhampaiden puhkeaminen ja puhkeamattomuus . . . . . . . . . . 11

3.2 Viisaudenhampaiden kliininen tila suomalaisilla

opiskelijoilla 50 vuoden aikana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11

3.3 Viisaudenhampaiden kirurginen hoidon tarve

20-vuotiailla opiskelijoilla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13

4 VIISAUDENHAMPAISIIN LIITTYVÄT

HANKALUUDET JA NIIDEN EHKÄISY . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14

4.1 Viisaudenhampaiden ennakoivat poistot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14

4.2 Tieteellisten tutkimusten esittämät perusteet

hankaluuksien ehkäisemiseksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16

4.2.1 Äkillinen kiinnityskudoksen tulehdus . . . . . . . . . . . . . . . . . 16

4.2.2 Alaleuan toisen poskihampaan takaisen

ientaskun ehkäisy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17

4.2.3 Hermovaurion ehkäisy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18

5 VIISAUDENHAMPAIDEN HOIDON SEULONTA . . . . . . . . . . . . . . . . 21

5.1 Miten löydetään ennakoivasta hoidosta hyötyvät potilaat? . . . . . . . . . . . 22

5.2 Hoidon ajoitus ja porrastus YTHS:llä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23

6 DIAGNOSTIIKKA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25

6.1 Viisaudenhampaiden aiheuttamat kivut ja oireet . . . . . . . . . . . . . . . 25

6.2 Kliiniset ja röntgenologiset tutkimukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26

6.3 Löydökset ja diagnoosinumerot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26

6.4 Viisaudenhampaan poistamisen aiheet ja vasta-aiheet . . . . . . . . . . . . 27

7 YHTEENVETO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30

8 SAMMANDRAG . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31

9 ENGLISH SUMMARY . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32

10 KIRJALLISUUS . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33

7


1 TIIVISTELMÄ

Suosituksen tavoite on yhtenäistää yliopisto- ja korkeakouluopiskelijoiden viisauden-

hampaiden hoitoratkaisuja. Tämä suositus on suunnattu yleis- ja erikoishammaslääkä-

reille, jotka joutuvat arvioimaan nuorten aikuisten viisaudenhampaiden poistotarvetta tai

vastaamaan niiden hoidosta. Tekstin kieliasussa on pyritty välttämään ammattisanastoa.

Suositus perustuu Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöllä tehtyihin tutkimuksiin, ulko-

mailla julkaistuihin viisaudenhampaiden hoitosuosituksiin ja elokuuhun 2004 saakka

ulottuvaan kirjallisuushakuun.

Opiskelijan kannalta suosituksen tavoite on 1) turvata opiskelijalle viisaudenham-

paiden suhteen ongelmaton opiskeluaika ja 2) ajoittaa viisaudenhampaan poisto par-

haalla mahdollisella tavalla. Keskeinen tekijä onnistuneen hoidon kannalta on potilaan

ikä poiston ajankohtana. Hoitopäätöksen teko tulee ajankohtaiseksi aikaisintaan, kun

potilas on lukioikäinen. Suurin osa viisaudenhampaista poistetaan 20–30 ikävuoden välil-

lä. Hoitopäätöksiä viisaudenhampaiden poistamiseksi joudutaan kuitenkin tekemään aina

vanhuusikään saakka.

Hammaslääkärit poistavat suurimman osan viisaudenhampaista. Toimenpiteen vaati-

mustaso on korkea, kun 1) hampaan poistoon liittyy lisääntynyt jälkivaivojen mahdol-

lisuus, 2) juurten muoto on epätyypillinen, 3) hampaassa on tavallisuudesta poikkeava

sairaus tai 4) potilaan yleisterveydessä on riskitekijöitä.

Kirjallisuudesta ei löydy perusteita sille, että kaikki puhkeamattomat ja oireettomat

viisaudenhampaat tulisi poistaa. Sellaisten viisaudenhampaiden, joissa on sairauden oirei-

ta tai löydöksiä, poisto on perusteltua. Kirjallisuudesta löytyy lisäksi perusteita muuta-

mien erityistapausten osalta. On tärkeätä löytää se osajoukko viisaudenhampaita, jotka

todennäköisesti aiheuttavat lähitulevaisuudessa vaivoja potilaalle, mutta joiden poistoon

liittyvät riskit ovat opiskelijoilla vielä vähäiset. Tällaisia hampaita ovat osin puhjenneet,

pystyasentoiset alaviisaudenhampaat, joiden äkillinen kiinnityskudoksen tulehdus on

todennäköisin 20-24 vuoden iässä. Toinen ryhmä tällaisia hampaita on osin puhjenneet

ja poikittain sijaitsevat alaviisaudenhampaat, joiden poisto yli 25-vuoden iässä altistaa

syvän ientaskun muodostumiselle poistokohtaan. Kolmas ryhmä tällaisia hampaita on

lähellä limakalvon pintaa sijaitsevat alaviisaudenhampaat, joiden keskeneräiset juuret

ovat selkeästi lähestymässä alaleuan hermokanavaa ja joiden poisto hermovaurion estä-

miseksi on edullisinta juurten ollessa 2/3 kehitysvaiheessa. Lopullisen hoitopäätöksen

tekee hammaslääkäri yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.

Tämän hoitosuosituksen tavoitteena on korkea hoidon laatu. Suomessa opiskelijoi-

den suun terveydenhuolto on yksilöllistä ja säännöllistä, jonka takia yliopisto-opiskeli-

jan viisaudenhampaille halutaan tarjota parasta mahdollista hoitoa.

8


2 JOHDANTO

Viisaudenhampaita koskeva kirjallisuus on valtava: hakusanalla ”viisaudenhammas” löy-

tyy Medline-tietokannasta viimeisten 10 vuoden ajalta yhteensä 1814 kirjoitusta. Tämän

tiedon tulvan tiivistämiseksi tarvitaan selventäviä yhteenvetoja. Ylioppilaiden tervey-

denhoitosäätiöllä on pitkät perinteet viisaudenhampaiden tutkimuksesta: jo yli 50 vuot-

ta sitten aloitettiin tutkimus vuoden 1949 ensimmäisen vuoden opiskelijoista.1 Viisau-

denhampaita koskevaa tutkittua tietoa on kertynyt siitä lähtien. Aiheen tutkimusta on

YTHS:llä pidetty tärkeänä, koska vaillinaisen puhkeamisen ongelmat ajoittuvat erityi-

sesti opiskeluikään.2 Nyt käsillä olevan suosituksen perustana ovat YTHS:llä tehdyt tut-

kimukset ja muissa maissa julkaistut viisaudenhampaiden hoitosuositukset sekä elokuu-

hun 2004 saakka ulottuva Medline-kirjallisuushaku.

Aiemmin julkaistuista koko väestöä koskevista hoitosuosituksista ensimmäinen on

julkaistu yli 20 vuotta sitten USA:ssa.3 Suosituksen eniten lainattu virke on, että puh-

keamattomuus on epänormaali tila, joka oikeuttaa hampaan poistamiseen. Tämän jäl-

keen laadittiin päätöksentekoanalyysejä, koska viisaudenhampaiden hoito-ongelma oli

laaja ja hoitoon käytettävät voimavarat olivat rajalliset.4,5 Aivan viime vuosina on jul-

kaistu tutkimuksiin perustuvia hoitosuosituksia mm Englannissa,6,7 Skotlannissa,8

USA:ssa9,10 ja Norjassa.11 Saksan hammaslääkäriseura on antanut aiheesta julkilausu-

man.12 Uudet eurooppalaiset suositukset ovat hyvin samansuuntaisia, mutta Amerikassa

korostetaan perinteisesti nuorten ihmisten puhkeamattomien ja oireettomien viisauden-

hampaiden poistamisen tärkeyttä.

2.1 Miksi YTHS:llä ja Suomessa tarvitaan viisaudenhampaiden hoitosuositusta?

Suositus on tarpeen, koska Suomessa ja muissa Pohjoismaissa viisaudenhampaiden puh-

keamattomuus koskee lähes jokaista. Tutkimusten mukaan puhkeamattomuus on meillä

yleisempää kuin muualla koko maailmassa. Uusimmissa tutkimuksissa on lisäksi todet-

tu, että viisaudenhampaiden puhkeamattomuus on lisääntynyt opiskelijoiden keskuudes-

sa viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana.13 Eri kansojen ja rotujen välillä on eroja vii-

saudenhampaiden puhkeamisessa. Hoitokäytännöissä on myös kansallisia eroja johtuen

esimerkiksi hoitoon käytettävistä voimavaroista. Eroja on myös potilaalle maksettavien

korvausten määrässä tai toimenpiteen laajuudessa. Suomessa lähes kaikki viisauden-

hampaat poistetaan paikallispuudutuksessa, mutta esim. Englannissa 70 % poistetaan

nukutuksessa.14 Näistä eroista johtuen yhdessä maassa laaditut hoito-ohjeet eivät sovi

toisessa maassa sovellettavaksi.

9


Suomalaiselle suositukselle on myös eduksi, että viisaudenhampaita koskevia tutki-

muksia on erityisesti YTHS:n toimesta tehty runsaasti. Näin on käytettävissä juuri suo-

malaisia koskevaa tietoa esimerkiksi epidemiologiasta. Tätä käsillä olevaa suomalaisten

yliopisto-opiskelijoiden hoitosuositusta ei ole laadittu hoitoon käytettävien voimavaro-

jen rajallisuuden takia, vaan tavoitteena on edistää opiskelijan terveyttä, ja päämääränä

on korkea hoidon laatu.

10


3 VIISAUDENHAMPAIDEN KEHITTYMINEN NUORILLA AIKUISILLA

3.1 Viisaudenhampaiden puhkeaminen ja puhkeamattomuus

Suomessa viisaudenhampaat puhkeavat 19-20 vuotiaana.1 Puhkeamista ei käytännölli-

sesti katsoen tapahdu enää 26. ikävuoden jälkeen. Vain 3 % viisaudenhampaista etenee

puhkeamisessaan 26-32 ikävuosien välillä ja tämän jälkeen enää 1 % etenee puhkea-

misessa 32-38 ikävuosien välillä.15

Viisaudenhampaiden puhkeamattomuus koskee lähes kaikkia suomalaisia. Yksi tai

useampi puhkeamaton viisaudenhammas löytyy 77 prosentilta 19-25 vuotiaista yliopis-

to-opiskelijoista. Kahdelta prosentilta opiskelijoista puuttuvat synnynnäisesti kaikki neljä

viisaudenhammasta.16 Skandinavian maissa puhkeamattomuus on samaa suuruusluokkaa

kuin meillä, mutta muissa maissa puhkeamattomuus on harvinaisempaa. Ruotsalaisessa

koko väestöä koskevassa tutkimuksessa 20-vuotiaiden alaviisaudenhampaista 73 % todet-

tiin osin tai kokonaan puhkeamattomiksi.17 Tanskalaisilla 19-24 vuotiailla ensimmäisen

vuoden hammaslääketieteen opiskelijoilla oli 81 %:lla yksi tai useita osin tai kokonaan

luun sisään kiilautuneita hampaita.18 Jordanialaisista 20-vuotiaista opiskelijoista vain 34

%:lla on yksi tai useampi puhkeamaton hammas.19 Toisaalta 20-vuotiailla nigerialaisil-

la, jotka asuvat maaseudulla, ei ole yhtään puhkeamatonta viisaudenhammasta.20

3.2 Viisaudenhampaiden kliininen tila suomalaisilla opiskelijoilla50 vuoden aikana

Viisaudenhampaiden puhkeamista on YTHS:llä tutkittu jo yli 50 vuoden ajan. Ensim-

mäisessä tutkimuksessa vuonna 1949 opiskelunsa aloittaneet 20-vuotiaat olivat synty-

neet vuonna 1929.1 Runsaat 30 vuotta myöhemmin, vuonna 1982 aloitettiin seuranta-

tutkimus ensimmäisen vuoden opiskelijoiden viisaudenhampaista ja suun terveydestä

(opiskelijoiden syntymävuodet 1961 ja 1962).2 Vielä tasan 20 vuotta myöhemmin vuon-

na 2002 aloitettiin uusi ensimmäisen vuoden opiskelijoiden seurantatutkimus (syntymä-

vuodet 1981 ja 1982).21 Sekä vuonna 1982 että 2002 otannassa olivat mukana kaikki

määrättyinä vuosina Helsingissä syntyneet ensimmäisen vuoden opiskelijat, jotka tutki-

mushetkellä asuivat Helsingissä ja opiskelivat Helsingin yliopistossa.

11


Kuva 1. 20-vuotiaiden ensimmäisen vuoden opiskelijoiden viisaudenhampaiden tila

prosentteina vuosina 1949, 1982 ja 2002.1,21,22

Kuvan 1 mukaan viisaudenhampaiden jakaantuminen eri luokkiin on pysynyt jok-

seenkin samansuuruisena yli 50 vuoden ajan. Uusimman tutkimuksen osoittama hiukan

vähäisempi puhjenneiden ja suurempi puhkeamattomien määrä voitaneen selittää sillä,

että vuoden 1949 tutkimuksessa oli ensimmäisiä poskihampaita (”kuutosia”) poistettu

13 %:lta ja toisia poskihampaita (”seiskoja”) 3 %:lta opiskelijoista, mutta vuonna 2002

pysyvien hampaiden poistoja (lähinnä välihampaita oikomisen takia) oli tehty vain

8 %:lla. Viisaudenhampaan etupuolella olevien hampaiden poisto nimittäin tuo leukaan

lisää tilaa ja helpottaa itse viisaudenhampaan puhkeamista. Lisäksi vuoden 2002 opis-

kelijoista oli 47 % saanut oikomishoitoa.21 Oikomishoidossa saatetaan siirtää hampaita

taaksepäin niin, että viisaudenhampaan myöhempi puhkeaminen vaikeutuu. Kuvasta 2

nähdään, kuinka puhkeamattomien ja osin puhjenneiden viisaudenhampaiden määrät

vähenivät ja poistettujen hampaiden määrät lisääntyivät opiskelijoiden18-vuotisen seu-

rantatutkimuksen aikana.

12

56

12

32

53

17

30

62

1721

Puuttuu/poistettu/einäkyvissä

Osin puhjennut Puhjennut

1949

1982

2002

0

10

20

30

40

50

60

70

%


Kuva 2. 18-vuotisen seurantatutkimuksen mukaan viisaudenhampaiden yhteenlasketun

kokonaismäärän väheneminen prosentteina tutkitulla opiskelijaryhmällä vuosina 1982 –

2000.15,23,24 (Sisältää röntgentutkimuksen.)

3.3 Viisaudenhampaiden kirurginen hoidon tarve 20-vuotiaillaopiskelijoilla

Yhden tai useamman viisaudenhampaan poiston tarpeessa vuonna 1982 oli 82 % ensim-

mäisen vuoden opiskelijoista.25 Useimmille (44 %) suositeltiin kaikkien neljän viisau-

denhampaan poistoa. Myöhemmin todettiin, että viisaudenhampaita oli poistettu seu-

raavien 12 vuoden aikana yhteensä 67 %:lta opiskelijoista.26 Suunnitelluista hampaista

tuli poistetuksi 59 %. Niiden lisäksi poistettiin muita viisaudenhampaita, jotka eivät alun

perin olleet poistosuositusta saaneet. Poistojen lukumäärässä oli 27-vuoden iässä selkeä

piikki, joka mahdollisesti johtuu opiskelijoiden valmistumisesta niihin aikoihin ja YTHS:n

hoitopalvelujen viimeisestä käyttämismahdollisuudesta.

Vuonna 2002 yhden tai useamman viisaudenhampaan poistosuosituksen sai 68 %

ensimmäisen vuoden 20-vuotiaista opiskelijoista. Useimmille heistä (29 %) suositeltiin

kaikkien neljän viisaudenhampaan poistoa.21 Poistotarpeen väheneminen 20 vuoden aika-

na 82 prosentista 68 prosenttiin saattaa olla vain aikakauden ilmentymää. 1980-luvulla

tehtiin enemmän poistoja, koska silloin ajateltiin, että hampaan puhkeamattomuus on

epänormaali tila ja oikeuttaa hampaan poistoon.3 Nykyään korostetaan tutkimukseen

perustuvia hoitopäätöksiä ja vain oireita aiheuttavien viisaudenhampaiden poistoja.

13

15

4754 57

42

10 8 715

82 3

2835 36 33

0

10

20

30

40

50

60

Puuttuu Puhkeamaton Osin puhjennut Puhjennut

%

20-v26-v32-v38-v


4 VIISAUDENHAMPAISIIN LIITTYVÄT HANKALUUDETJA NIIDEN EHKÄISY

Opiskeluiässä viisaudenhampaisiin liittyvät tavallisimmat sairaudet ovat äkillinen kiin-

nityskudoksen tulehdus (= perikoroniitti) ja reikiintyminen. Ontelokasvaimet ja muut

kasvaimet ovat harvinaisia samoin kuin naapurihampaan syöpyminen. Äkillisen kiinni-

tyskudoksen tulehduksen ennakoiminen on mahdollista, koska altistavat tekijät tiedetään.

Viisaudenhampaiden poiston tai poistoleikkauksen jälkeen esiintyy usein ohimene-

vää kipua, turvotusta ja suun avaamisrajoitusta, jotka kaikki ovat tavanomaisia jälki-

vaivoja. Opiskelijoilla ehkäistävissä olevia hankaluuksia ovat alaleuanhermon tai

kielihermon vaurioituminen poistossa ja poiston jälkeisen ientaskun muodostuminen

poistokohtaan.

4.1 Viisaudenhampaiden ennakoivat poistot

Mikään viisaudenhampaita koskeva aihe ei ole herättänyt niin runsaasti keskustelua kuin

järjestelmällinen nuorten ihmisten oireettomien ja puhkeamattomien viisaudenhampai-

den poisto, jota aikaisemmin kutsuttiin profylaktiseksi poistoksi. Amerikassa vuonna

1980 julkaistun viisaudenhampaiden hoitosuosituksen mukaan puhkeamattomuus on epä-

normaali tila, joka edellyttää hampaan poistoa.3 Kirjallisuuden mukaan todennäköisyys

on kuitenkin varsin pieni, että jokin sairaus todetaan puhkeamattomista viisaudenham-

paista myöhemmin aikuisena. Tämä sairauden kehittymisen todennäköisyyden on las-

kettu olevan 12 % potilasta kohden, jolla on puhkeamattomia hampaita.27 Mutta tutki-

tun tiedon puutteesta johtuen näiden 12 % tunnistaminen etukäteen ei ole helppoa.

Myöhemmin amerikkalaisessa päätöksentekoanalyysissa päädyttiin siihen, että on

kaikkein edullisin vaihtoehto poistaa vain sairastuneet puhkeamattomat viisauden-

hampaat.4 Tässä tutkimuksessa verrattiin kolmea hoitokäytäntöä toisiinsa: 1) poistetaan

kaikki aikaisessa vaiheessa tai 2) poistetaan vain puhkeamattomat tai 3) poistetaan vain

sairastuneet puhkeamattomat. Edullisuuden arviointiperusteet olivat hoidosta johtuva

potilaan epämukavuuden määrä ja hoitoon tarvittavan rahan määrä. Toisessa tutkimuk-

sessa kanadalaiset tutkijat vertasivat neljää hoitovaihtoehtoa toisiinsa: 1) poistetaan lähes

kaikki puhkeamattomat ennen 14. ikävuotta, tai 2) poistetaan joitakin ennen 14. ikä-

vuotta ja suurin osa ennen 22. ikävuotta, tai 3) potilaita seurataan ja poistetaan vain

oireilevat ennen 22. ikävuotta tai 4) potilaita ei seurata ja poistetaan vain oireilevat.5

Näistä paras oli vaihtoehto kaksi, eli siis poistetaan joitakin puhkeamattomia ja oireet-

tomia ennen 14. ikävuotta ja suurin osa ennen 22. ikävuotta, edellyttäen että potilaalla

14


oli hyvä suuhygienia. Suukirurgien hoitopäätöksiin nämä hyötylaskelmat eivät ole kui-

tenkaan vaikuttaneet Ruotsissa mutta kylläkin Walesissa, jossa oireettomien viisauden-

hampaiden poistot vähenivät 90-luvulla.14

Englantia ja Walesia koskeva hoitosuositus vuodelta 2003 toteaa yksiselitteisesti, että

järjestelmällinen käytäntö poistaa ennakoivasti terveitä ja puhkeamattomia viisauden-

hampaita on lopetettava NHS:ssä (National Health Service).7 Suosituksen mukaan ei ole

olemassa luotettavaa tutkimusnäyttöä, joka puoltaisi potilaan saavan sellaisesta toimen-

piteestä terveydellistä hyötyä. Suosituksen mukaan leikkauksessa on aina riskinsä, jois-

ta äärimmäisenä mainitaan yleisanestesiaan liittyvä yllättävä kuolema. Suosituksen nou-

dattaminen toisi merkittäviä myönteisiä budjettiseuraamuksia NHS:lle ja lisäksi leik-

kausjonot lyhenisivät.7 Tämän ohjeen taustatekijöistä täytyy tietää, että suukirurgien

määrä suhteutettuna väestöön Brittein saarilla on merkittävästi alhaisempi kuin Suomessa

ja toiseksi, että Brittein saarilla 70 % leikkauksista tehdään nukutuksessa ja meillä arviol-

ta vain pari prosenttia.14

Skotlannin hoitosuosituksen kanta ennakoiviin poistoihin on hyvin hienovarainen.8

Ohjeessa sanotaan, että on selvää, että ei ole olemassa vahvoja perusteita poistaa täy-

sin oireettomia terveitä viisaudenhampaita muuten kuin erityisissä tapauksissa. Suosi-

tuksen mukaan sellaisia viisaudenhampaita, joiden oletetaan puhkeavan purentaan, ei ole

syytä poistaa. Mutta jos on todennäköistä, että viisaudenhammas tulehtuu, potilaalle on

parempi, että hammas poistetaan aikaisin, kuin odotetaan tulehtumista.8

Oireettoman puhkeamattoman viisaudenhampaan poisto nuorelta potilaalta on Ame-

rikan suukirurgiyhdistyksen antamassa viisaudenhampaiden hoitolinjauksessa vuodelta

2003 suositeltava vaihtoehto.10 Sitä ei pidetä siellä niin sanottuna profylaktisena pois-

tona. Poistoa suositellaan sellaisille hampaille, joilla ei ole riittävää tilaa puhjeta nor-

maalisti. Kannanoton mukaan on selvää, että ajallaan tehty puhkeamattoman hampaan

poisto nuorelta potilaalta on pätevä ja tieteellisesti terve hoidon peruste, joka lisäksi

perustuu lääketieteelliseen välttämättömyyteen. Ohjeen mukaan on lääketieteellisesti

sopivaa ja kirurgisesti suositeltavaa poistaa sellaiset hampaat ennen kuin hampaan juuri

on täysin kehittynyt. Yhteenvedossa todetaan vielä, että puhkeamattomat hampaat on

syytä poistaa heti, kun selviää, etteivät ne puhkea kunnolla purentaan.10

Amerikassa ja Brittein saarilla julkaistuissa hoitosuosituksissa on toisistaan poik-

keavat linjat ennakoivien poistojen kohdalla. Taustalla olevat yhteiskunnalliset tekijät

ovat kuitenkin erilaiset: suukirurgien määrä asukasta kohden, hoidon rahoitus ja yhteis-

kunnan tuki hoidolle, mutta myös yleinen tapa käyttää nukutusta, joka lisää kustan-

nuksia ja riskejä.

Norjassa vuonna 2003 julkaistu hoitosuositus käsittelee pelkästään ennakoivia vii-

saudenhammaspoistoja.11 Suosituksen mukaan olisi tärkeätä löytää se osajoukko poti-

laita, joilla on osittain puhjenneita viisaudenhampaita, joiden sairastuminen on toden-

15


näköistä, mutta poistamiseen liittyvät haitat ovat vähäiset. Kyseiset osittain puhjenneet

hampaat olisi poistettava 18 – 25 vuoden iässä. Yksittäistä hoitopäätöstä tukee: 1) ham-

paan myöhempi puhkeaminen on epävarmaa, 2) potilaalla ollut ainakin yksi oireiluvai-

he, 3) potilas suunnittelee pitkää matkaa, jolloin hoidonsaanti voi olla vaikeutunut ja

4) potilaan puolustuskyky tulehduksia vastaan on heikentynyt. Yksittäistä hoitopäätöstä

vastustaa: 1) potilaan ikä alle 18 tai yli 30 vuotta ja 2) hyvä suuhygienia. Puhkeamat-

tomia, oireettomia viisaudenhampaita ei suositella poistettavaksi.11

4.2 Tieteellisten tutkimusten esittämät perusteet hankaluuksien ehkäisemiseksi

Seuraavassa tarkastellaan opiskelijoilla yleisiä ongelmia, joista on runsaasti tutkimuksia

ja joiden ehkäisy voi olla perusteltua, jotta voidaan puhua erinomaisen korkeasta hoi-

don laadusta. Ennakoivia poistoja voidaan tarkastella kahdesta eri näkökulmasta: ham-

paasta tehdyistä havainnoista ja toisaalta potilaasta ja hänen terveydentilastansa käsin.

4.2.1 Äkillinen kiinnityskudoksen tulehdus

Osin puhjennutta viisaudenhammasta ympäröivä ien tulehtuu (= perikoroniitti) helposti

nuorilla aikuisilla. Ennen antibioottien keksimistä tämä tulehdus oli kuolemanvakava sai-

raus. Tämän tulehduksen esiintyminen on yleisintä muutama vuosi hampaan esille tule-

misen jälkeen, siis 20 – 24 -vuotiaana.28 Sadasta YTHS:n kiireellistä hoitoa vaativasta

potilaasta kolmen kuukauden aikana (maalis-toukokuu vuonna 1992) 53 % kärsi tästä

tulehduksesta.29 Röntgenkuvassa havaittava kiinnityskudoksen tulehdukseen viittaava

tumma muutos (kuunsirppiä muistuttava muutos = "musta puolikuu", Kuva 3) alavii-

saudenhampaassa todettiin 23 %:lla 19 - 25 -vuotiaista opiskelijoista.16 Suukirurgisella

vastaanotolla äkillinen kiinnityskudoksen tulehdus on kaikkein tavallisin hoidon syy

(64 %) painottuen erityisesti ikäryhmään 20-30 vuotta.30 Tämän tulehduksen esiintymi-

sen on havaittu olevan runsainta huhtikuussa ja syyskuussa.31,32 Useissa tutkimuksissa

on todettu, että viisaudenhampaan asento leukaluussa vaikuttaa tulehduksen ilmaantu-

miseen: pystyasennossa tai takakenossa olevat alaviisaudenhampaat ovat useimmin hoi-

don syynä.29,30,33

16


Kuva 3. Röntgenkuvassa havaittava kuunsirpin muotoinen luutuho, "musta puolikuu"

alaviisaudenhampaan kruunun takana osoittaa, että kruunua ympäröivä kiinnityskudos

on ollut jo pitkään tulehtuneena.

Tutkimusten valossa on selvää, että osittain puhjenneet alaviisaudenhampaat, joissa

on lisäksi röntgenkuvassa havaittava "musta puolikuu" (Kuva 3) kruunun takana, kan-

nattaa poistaa, mikäli halutaan estää äkillinen sairastuminen opiskelijan kannalta sopi-

mattomalla hetkellä.29 Äkillisen kiinnityskudoksen tulehduksen ilmaantumista voi hidas-

taa hyvällä suuhygienialla.5 Englannin hoitosuosituksen mukaan viisaudenhammasta ei

suositella poistettavaksi ensimmäisen tulehdusoireiston perusteella.7 Tämä perustuu käsi-

tykseen, että normaaliin puhkeamiseen liittyy ohimenevä tulehduksen mahdollisuus. Toi-

saalta tiedetään, että kaikkia viisaudenhampaita ei kannata poistaa heti 20-vuotiaana,

koska kuudesosa niistä tulee puhkeamaan 26. ikävuoteen mennessä.23 Mutta jos on sel-

vää, että hampaalla ei ole mahdollisuuksia puhjeta täydellisesti, ennakoiva poisto kan-

nattaa tehdä ajoissa. Röntgenkuvasta voidaan ennustaa kehittymässä olevan viisauden-

hampaan tulevaa puhkeamista.34-37

4.2.2 Alaleuan toisen poskihampaan takaisen ientaskun ehkäisy

Alaleuan viisaudenhampaan poiston jälkeen saattaa jäädä kuoppa poistokohtaan. Tämä

hankaloittaa suuhygieniaa ja altistaa seuraavan hampaan eli toisen poskihampaan kiin-

nityskudoksen sairaudelle. Kuopan muodostuminen riippuu potilaan iästä ja poistetta-

van hampaan asennosta. Tutkimuksissa on osoitettu, että toisen poskihampaan taakse

muodostuu syventynyt tasku poiston jälkeen, kun viisaudenhammas on poikittain tai rei-

lusti eteenpäin kallellaan ja potilaan ikä poistettaessa yli 25 vuotta (Kuva 4).38,39 Ruot-

salaisessa tutkimuksessa on lisäksi todettu, että taskun kehittymiseen myötävaikuttaa

ennen poistoa ollut luutuhon määrä sekä läheinen ja pitkä kosketuspinta toiseen poski-

17

7 8

”musta puolikuu”


hampaaseen.40 Neljä vuotta leikkauksen jälkeen todettiin luutaskujen pienentyneen alle

25-vuotiailla mutta pahentuneen yli 26-vuotiailla.41 Jos nämä tutkimuslöydökset jätetään

huomioimatta nuorilla aikuisilla, saattaa tämä johtaa toisen poskihampaan kiinnitysku-

doksen tuhoutumiseen myöhemmin elämässä.40 Tämän takia on suositeltavaa poistaa

ennen 25. ikävuotta sellaiset alaviisaudenhampaat, jotka ovat reilusti kallellaan ja joil-

la on yhteys suuhun.42 Poistopäätöstä tukee lisäksi se, että paikoilleen jätetyn viisau-

denhampaan reikiintyminen on tavallista samoin kuin toisen poskihampaan takapinnan

reikiintyminen, kun viisaudenhammas on poikittain ja näiden kahden hampaan välissä

on syvä tasku.

Kuva 4. Poikittain sijaitsevan alaviisaudenhampaan ja toisen poskihampaan välissä on

syvälle luurajan alapuolelle ulottuva tasku, joka voi jäädä pysyväksi, jos viisauden-

hammas poistetaan yli 25 vuoden iässä.

4.2.3 Hermovaurion ehkäisy

Viisaudenhampaiden poistoon liittyvistä hoitovahingoista pysyvät hermovauriot ovat har-

vinaisia mutta yksittäisen potilaan kannalta hyvin ikäviä. Nämä hermovauriot eivät aiheu-

ta toiminnallista häiriötä ("halvaantumista"), vaan ne aiheuttavat tuntoaistin muutoksen,

joka voi alentua, hävitä kokonaan tai lisääntyä hermon alueella. Alaleuanhermon (ner-

vus alveolaris inferior) vaurioitumisen vaara pysyvästi on noin 1 % viisaudenhammas-

leikkauksista.43 Suomessa Potilasvakuutusyhdistykselle tehdyistä viisaudenhampaita kos-

kevista valituksista yli puolet on hermovaurioita, joista useammin kielihermon (nervus

lingualis) kuin alaleuanhermon vaurioita.44 Näiden potilasvahinkojen ennaltaehkäisyyn

on kuitenkin olemassa mahdollisuuksia ainakin jossakin määrin.45,46

18

syvä tasku

7 8


Kuva 5. Lähellä limakalvon pintaa sijaitseva ja hermokanavaa lähenevä alaviisauden-

hammas, jonka juurenkehitys on keskeneräinen, kannattaa poistaa juuren ollessa 2/3

kehitysvaiheessa.

Hermovauriosta viisaudenhampaiden poiston yhteydessä on runsaasti tutkimuksia. Nii-

den perusteella röntgenkuvasta on etukäteen havaittavissa merkkejä alaviisaudenham-

paan ja alaleuanhermon läheisestä sijainnista, jotka altistavat hermovauriolle. Tällaisia

röntgenlöydöksiä ovat: 1) hermokanavan tekemä mutka viisaudenhampaan juuren koh-

dalla, 2) hermokanavan reunojen valkoisen rajauksen katoaminen viisaudenhampaan juu-

ren kohdalla ja 3) viisaudenhampaan juuren tumma väri hermokanavan kohdalla.47-50

Kielihermon kulkua ei voi röntgenkuvasta nähdä, mutta sen tiedetään kulkevan peh-

mytkudoksessa noin 2 mm:n päässä alaviisaudenhampaan kruunusta kielen puolella ham-

paan kruunun takanurkalla.51,52 Haavahaan käyttäminen kielen puolella leikkauksen aika-

na on yleistä ulkomailla, mutta ei Suomessa. Sellaisen menetelmän käyttämisestä voi

olla seurauksena kielihermon venyminen ja vaurio.53

Edellä kuvattujen röntgenologisten merkkien esiintyessä on potilaan kanssa arvioi-

tava, onko hampaasta potilaalle niin paljon vaivaa, että kannattaa ottaa poistoon liitty-

vä alaleuanhermon vaurioitumisen riski, joka on noin 1 %, vaikka tilastot eivät päde-

kään yksittäisen potilaan kohdalla. On myös pohdittava muita hoitovaihtoehtoja viisau-

denhampaan suhteen. Yhtenä vaihtoehtona on jättää hammas poistamatta ja rauhoittaa

akuutti tilanne aina uudestaan antibiootilla. Joskus voi purupintaa peittävän limakalvon

poistaminen auttaa. Tilannetta pahentavan yläviisaudenhampaan poisto on myös perus-

teltua. Lisäkuvauksilla saadaan enemmän tietoa alaleuanhermon ja hampaan juuren kes-

kinäisestä suhteesta, josta voi olla apua suukirurgin ja potilaan pohdintaan hermovaurion

19

78

alaleuan-hermo


riskin todennäköisyydestä.54,55 Jotta opiskelijaa ei edes altistettaisi hermovaurion mah-

dollisuudelle, pitäisi se joukko viisaudenhampaita tunnistaa ajoissa, joiden sairastumi-

nen lähitulevaisuudessa on todennäköistä, mutta poistamiseen liittyvät riskit vielä vähäi-

set ja arvioida ennakoivan poiston tarvetta. Toisin sanoen, lähellä limakalvon pintaa

sijaitsevat ja hermokanavaa lähenevät alaviisaudenhampaat, joiden juurenkehitys on kes-

keneräinen, kannattaa poistaa juuren ollessa 2/3 kehitysvaiheessa. Juuren kehitys on sel-

laisessa vaiheessa opiskelijan ollessa 19-21-vuotias. Erityisesti kiinnitetään huomio sel-

laisiin potilaisiin, joilla on epäsuhta leuan koon ja kehittymässä olevan hampaan vaati-

man tilan välillä.

20


5 VIISAUDENHAMPAIDEN HOIDON SEULONTA

Opiskelijalle on säännöllisen ja yksilöllisin välein tehtävän suun tutkimuksen yhteydes-

sä annettava vastaus seuraaviin peruskysymyksiin:

1) Onko potilaalla ongelmallisia viisaudenhampaita?

2) Tarvitseeko niitä poistaa?

3) Sattuuko viisaudenhampaiden poisto?

Kuva 6. Opiskelijan tavallisimmat kysymykset viisaudenhampaista: Onko minulla vii-

saudenhampaita, tarvitseeko niitä poistaa ja sattuuko poisto?

Jos suukirurgista hoitoa tarvitaan, hoito on porrastettava vaatimus- ja osaamistason

mukaan oikein ja potilas on ohjattava hammaslääkärille tai erikoishammaslääkärille avo-

hoitoon tai erikoissairaanhoitoon (= sairaala). Erikoissairaanhoitoon lähetetään esimer-

kiksi verenvuototautia tai muita vakavia tauteja sairastavan potilaan hampaiden poistot

ja viisaudenhampaan aiheuttamat vakavat tulehdukset sekä erityisen vaikeat erityisosaa-

mista vaativat hampaan poistot.

Avohoidossa toimenpiteen vaatimustaso on kohonnut, kun

1) Hampaan poistoon liittyy lisääntynyt jälkivaivojen mahdollisuus

(esim. hermovaurio).

2) Juurten muoto on epätyypillinen (esim. koukku).

3) Hampaaseen liittyy harvinaisempi sairaus (esim. kysta).

4) Potilaalla on jokin yleissairaus, joka hankaloittaa hoitoa.

Viisaudenhampaiden sairastuvuuden ja hoito-ongelmien ehkäisyn perustana on hoi-

tohenkilöstön korkea ammattitaito. Hankaluuksia syntyy enemmän, ellei hoidon porras-

tus toimi oikein. Hoitoon osallistuvan ryhmän tulee olla asianmukainen niin henkilös-

tön kuin ulkoisten puitteiden suhteen. Lopullisena tavoitteena on erinomaisen korkea

hoidon laatu.

21


5.1 Miten löydetään ennakoivasta hoidosta hyötyvät potilaat?

Miten löydetään se osajoukko viisaudenhampaita, joiden sairastuminen on todennäköis-

tä lähitulevaisuudessa ja joiden poistoon liittyvät riskit ovat vielä vähäiset (Kuva 7):

Kuva 7. Suositus ennakoivasta hoidosta hyötyvien potilaiden seulomiseksi opiskelija-

joukosta.

1) Opintojen alussa, 19-20-vuotiaana suositellaan yksilöllisen arvioinnin perusteella

otettavaksi koko leukojen röntgenkuva. Tehdään alustava hoitosuositus heti.

2) Kaikki pystyasentoiset ja taaksepäin kallistuneet alaviisaudenhampaat, jotka ovat

lisäksi osin puhjenneita tai tunnusteltavissa ientaskusta, ja varsinkin jos röntgen-

kuvassa on "musta puolikuu", suositellaan poistettavaksi viivytyksettä = äkillisen

kiinnityskudoksen tulehduksen ehkäisy.

3) Kaikki mesiohorisontaaliset (= poikittain) ja pinnallisesti sijaitsevat alaviisauden-

hampaat, jotka eivät ole kokonaan luun sisällä, suositellaan poistettavaksi mah-

dollisimman aikaisin, kuitenkin ennen 25. ikävuotta = toisen poskihampaan takai-

sen luutaskun ehkäisy.

22

Opintojen alussaleukojen

röntgenkuva

Tehdäänalustava

hoitosuositus

Osin puhjennut,pystyssä/

takakenossa ja“musta puolikuu”

Poikittainenalaviisauden-

hammas

Juuretkeskeneräiset ja

lähestyväthermokanavaa

Muut

Poistosuositusheti

Seurataan.Hoito oireen/

löydöksenmukaan


4) Kaikki alaviisaudenhampaat, joiden keskeneräiset juurenkärjet näyttävät lähene-

vän hermokanavaa, suositellaan poistettavaksi viivytyksettä = hermovaurion

ehkäisy.

5) Muiden kohdalla voidaan antaa normaalin kehityksen edetä ja tehdä poisto-

päätökset oireiden tai löydösten mukaan.

6) Potilaan muun yleissairauden takia poistettavat viisaudenhampaat määritellään

yksilöllisesti.

Suositus röntgenkuvan ottamisesta tehdään jokaisen potilaan kohdalla yksilöllisesti

osana tutkimusta. Käytännössä useimmista opiskelijoista otetaan leukojen panoraamato-

mografia-röntgenkuva. Viisaudenhampaiden ongelmallinen puhkeaminen koskee lähes

jokaista. Kuvaa tarvitaan myös muussa hammashoidossa.

Lopullisen päätöksen hoidosta tekee potilas. Hoitohenkilöstöltä saamansa tiedon

perusteella potilas voi tehdä päätöksensä. Ennakoivaksi suunniteltu hoito voi epäonnis-

tua tilanteissa, jolloin opiskelija ei ajoissa noudata saamaansa viisaudenhampaiden pois-

tosuositusta. Potilaalle tulee kertoa, mitä seuraa, kun kirurgisesta hoidosta pidättäydy-

tään sillä hetkellä ja mitkä ovat odotettavissa olevat seuraukset myöhemmin.

5.2 Hoidon ajoitus ja porrastus YTHS:llä

Viisaudenhampaiden poiston ajoitus on luokiteltu viiteen eri ryhmään (Taulukko1).

1) Hoito heti – kiireellinen hoito

2) Hoito 1 vuoden sisällä – ennakoiva poisto

3) Hoito 5 vuoden sisällä – ennen 25. ikävuotta tehtävä hoito

4) Seurataan – oireettomat

5) Ei hoidon tarvetta – täysin puhjenneet

Oireettomien viisaudenhampaiden seuranta tapahtuu säännöllisin ja yksilöllisin välein

tapahtuvan hoidon osana. Tavanomaisen hammaslääkärin tutkimuskäynnin yhteydessä

selvitetään, onko potilaalla ongelmallisia viisaudenhampaita ja tarvitsevatko ne hoitoa.

Röntgenkuvien ottaminen oireettomista viisaudenhampaista on perusteltua 5 - 10 vuo-

den välein.

23


Taulukko 1. Viisaudenhampaan poiston ajoitus 20-vuotiaan opiskelijan viisaudenhampaasta

tehtyjen löydösten ja yleisten riskitekijöiden mukaan.

Viisaudenhampaan Ei hoidon Seurataan 5 vuoden 1 vuoden Hoito hetilöydökset ja riskitekijät tarvetta sisällä sisällä

Täysin puhjenneet

Puhkeamattomat, oireettomat- ei sairautta todettavissa- ei riskitekijöitä

Osin puhjenneet, oireettomat- ei sairautta todettavissa- ei riskitekijöitä+ puhkeaminen mahdollista

Osin puhjennut alaviisaudenhammas+ reilusti kallellaan eteenpäin(ientaskun jäämisen riski)

Osin puhjennut alaviisaudenhammas+ pystyasennossa tai takakenossa(äkillisen tulehduksen riski)

Oireeton/ oireileva+ oikomishoidolliset syyt+ purennalliset syyt

Juurenkehitys kesken alaleuassa+ lähenee hermokanavaa+ pinnallinen sijainti(hermovaurioriski)

Riskihammas ja jokin riskitekijöistä+ lähdössä ulkomaille pitemmäksi aikaa+ aktiiviurheilija+ raskaus suunnitteilla+ esiintyvä taiteilija+ yleissairaus (sokeritauti, jatkuva

steroidilääkitys, sydänvika yms.)

Oireileva hammas(karies, tulehdus, puruvamma tms)

24


25

6 DIAGNOSTIIKKA

6.1 Viisaudenhampaiden aiheuttamat kivut ja oireet

Opiskelijoilla tehdyn kyselytutkimuksen mukaan kipuja tai oireita viisaudenhampaissa

on kokenut 40 % ensimmäisen vuoden opiskelijoista (Taulukko 2). Kuudenteen opiske-

luvuoteen mennessä oireet ovat jo jonkin verran vähentyneet. Oireilu vähenee hampai-

den poistojen myötä ja puhkeamiseen liittyvien vaivojen mennessä ohi. Toisin sanoen,

kaikista 20-vuotiaista opiskelijoista runsas kolmasosa kokee kipuja ja oireita, mutta nai-

sista lähes joka toinen. Viisaudenhampaasta annettavan hoitosuosituksen kannalta on

huomattava, että hampaaseen voi liittyä tutkimuksen ja otettujen röntgenkuvien perus-

teella havaittavia löydöksiä, kuten esim. pitkäaikainen kiinnityskudoksen tulehdus, vaik-

ka potilas itse ei ole tuntenut oireita siitä ollenkaan. Oireettomassa hampaassa voi siis

olla poistoa puoltavia löydöksiä.

Taulukko 2. Viisaudenhampaiden aiheuttamien kipujen ja oireiden esiintyminen pro-

sentteina 20-vuotiailla ja 26-vuotiailla opiskelijoilla kyselytutkimuksen mukaan (N =

opiskelijoiden lukumäärä tutkimuksessa).21,56

Ei ole tuntenut On ollut oireita, On ollut oireita, Yhteensä

kipuja tai oireita mutta ei ole joiden takia on

hakenut hoitoa hakenut hoitoa

20-v 26-v 20-v 26-v 20-v 26-v 20-v 26-v

Miehet % 78 87 12 3 10 10 100 100

N 50 39

Naiset % 56 66 26 11 18 23 100 100

N 184 82

Kaikki % 60 73 24 8 16 19 100 100

N 234 121

Alaviisaudenhampaiden aiheuttamat oireet ovat voimakkaampia ja häiritsevät enem-

män päivittäisiä toimia potilaan ilmoittamana kuin yläviisaudenhampaan oireet.29 Astei-

kolla yhdestä kymmeneen, potilaan mukaan alaviisaudenhampaan aiheuttama haitta on

5,6 ja yläviisaudenhampaan haitta 3,9. Eniten epämukavuutta opiskelijoille aiheuttavat

taaksepäin kallistuneet ja osin puhjenneet alaviisaudenhampaat (haitan määrä 7,4 astei-

kolla 1-10).29


6.2 Kliiniset ja röntgenologiset tutkimukset

Viisaudenhampaiden kliinistä tilaa arvioitaessa ientaskumittari on käyttökelpoinen väli-

ne. Silmämääräisesti arvioiden viisaudenhammas voi olla puhkeamaton, mutta sillä voi

olla viereisen poskihampaan ientaskusta koeteltaessa yhteys suuonteloon. Tällä on rat-

kaiseva merkitys hampaan ennusteen kannalta. Tämän takia on suositeltavaa kliinisessä

tutkimuksessa ientaskumittaria käyttäen selvittää varsinkin alaleuassa, onko puhkeamat-

tomalla hampaalla yhteys ientaskun kautta suuhun.

Viisaudenhampaiden hoidon suunnittelua varten paras röntgenkuvaus on leukojen

panoraamatomografia. Se antaa hyvän yleiskuvan viisaudenhampaan asennosta, juurten

lukumäärästä ja muodosta, poskiontelon läheisyydestä, alaleuanhermon kulusta ja muis-

ta oleellisista löydöksistä.

Periapikaalikuvalla saa tarkkaa tietoa viisaudenhampaan rakenteellisista yksityiskoh-

dista, mutta kuvan pienikokoisuus hyvin harvoin riittää kirurgisiin tarpeisiin.

Panoraamakuvan lisäksi otetaan tarvittaessa tarkennuskuvia. Lisäkuvilla kuten esim.

poikkitomografialla tai mikro-TT (= tarkkuustomografia) kuvalla, saadaan lisätietoa ham-

paan tarkemmasta sijainnista tai hermokanavan ja viisaudenhampaan juuren keskinäi-

sestä suhteesta.54,55 Lisäkuvilla on selvitetty, että hermokanava kulkee alaleuassa useam-

min posken puolella hampaan juuriin nähden.50,55 Lisäkuvien tarvetta kannattaa arvioi-

da varsinkin sellaisissa tapauksissa, kun panoraamakuvasta on havaittu hermon ja juu-

ren erittäin läheisen suhteen merkit: kanavan kulkusuunnan muutos alaviisaudenham-

paan juuren kohdalla, juuren näkyminen tummempana hermokanavan kohdalla ja her-

mokanavan seinämän valkoisen rajauksen katkeaminen juuren kohdalla.48,49 Hermoka-

nava on silmin havaittavissa leikkauksen kuluessa tavallisimmin silloin, kun röntgenku-

vassa on havaittu juuren tummempana näkyvä väri hermokanavan kohdalla tai hermo-

kanavan valkoisen rajauksen katkeaminen.47

6.3 Löydökset ja diagnoosinumerot

Tavallisimmat viisaudenhampaaseen liittyvät löydökset ja niiden diagnoosinumerot tau-

tiluokituksen mukaan: 57

K01 Puhkeamattomat ja osittain puhjenneet hampaat

K01.0 Puhkeamaton hammas oikealla paikallaan

Ilman toisen hampaan aiheuttamaa estettä puhkeamatta jäänyt hammas

26


K01.1 Kiilautunut hammas oikealla paikallaan

Toisen hampaan aiheuttaman esteen vuoksi puhkeamatta jäänyt hammas

K01.16 Yläleuan poskihammas

K01.17 Alaleuan poskihammas

K02 Hammaskaries

K05 Hampaan kiinnityskudosten sairaudet

K05.22 Äkillinen perikoroniitti

K05.32 Pitkäaikainen perikoroniitti

K07.3 Hampaiden poikkeava sijainti tai asento

K07.31 Hampaan puhkeaminen väärään paikkaan

K07.32 Hampaan kiertymä

K07.35 Puhkeamattomat tai kiilautuneet hampaat, joihin liittyy kyseisten

hampaiden tai niiden naapurihampaiden poikkeava sijainti

K09.0 Hammasperäiset kehityskystat

K09.02 Keratokysta

K09.03 Follikulaarikysta

K09.04 Lateraalinen parodontaalikysta

K13 Muut huulten ja suun limakalvojen sairaudet

K13.1 Posken ja/tai kielen pureminen

6.4 Viisaudenhampaan poistamisen aiheet ja vasta-aiheet

Seuraavissa kappaleissa luetellaan yksityiskohtaisesti syyt viisaudenhampaiden poistol-

le ja poistamatta jättämiselle.

Viisaudenhampaan poistaminen on erittäin suositeltavaa seuraavissa

tapauksissa: 6,8-10,58

• yksi tai useampi aikaisempi tulehdusvaihe (äkillinen ientulehdus, paise,

sidekudostulehdus)

• hammasytimen tai juuren kärkialueen sairaus, jota ei muutoin voi hoitaa

• viisaudenhampaan karies, jota ei muutoin voi hoitaa

27


• viereisen poskihampaan karies, jonka hoito ei onnistu ilman viisaudenhampaan

poistoa

• kiinnityskudoksen sairaus, kuten syvä tasku, varsinkin poikittain sijaitsevassa

viisaudenhampaassa

• kysta, tai vastaava kasvainmuutos

• ulkoinen syöpyminen viisaudenhampaassa tai viereisessä poskihampaassa.

Muita viisaudenhampaan poiston aiheita ovat: 6,8-10,58

• oikomishoitoon liittyvät syyt, ei kuitenkaan alaetuhampaiden ahtautuminen

• purennan korjausleikkausten yhteydessä

• leukamurtuman hoidon yhteydessä tulehdusvaaran takia, kun vioittunut hammas

on murtumaviivassa

• syöpäkirurgian yhteydessä

• yleisterveydelliset syyt, kuten sydämen läppäsairaudet, leukojen sädehoito, elin-

siirtokirurgia, sytostaattihoito ja keinonivelet silloin, kun potilaan viisauden-

hammas aiheuttaa tulehdusriskin, kuten osittain puhjennut hammas

• selittämätön kasvojen kiputila, kun kaikki muut syyt, kuten leukanivelen toi-

mintahäiriö, on jo poissuljettu

• kun yläviisaudenhammas puree alaviisaudenhampaan tulehtuneeseen ikeneen,

niin ensiapuna poistetaan yläviisaudenhammas

• osin puhjenneet tai lähellä suun limakalvon pintaa olevat viisaudenhampaat

ennen hammasproteesin valmistamista tai lähellä suunnitellun implantin sijoi-

tuskohtaa.

Ennakoivat viisaudenhampaan poistot: 6,10,11,58

Kun on suuri todennäköisyys, että hammas sairastuu myöhemmin, ja poiston ris-

kit ovat vielä vähäiset verrattuna mahdolliseen myöhäisempään poistoon.

• Osin näkyvät tai hyvin pinnallisesti sijaitsevat pystyasentoiset tai taaksepäin kal-

listuneet alaviisaudenhampaat, jotka tulehtuvat helposti.

• Osin puhjenneet, poikittain tai eteenpäin syvästi kallellaan olevat alaviisauden-

hampaat, joiden poisto 25-ikävuoden jälkeen altistaa syvälle ientaskulle.

• Pinnallisesti sijaitsevat alaviisaudenhampaat, joiden keskeneräiset juuret ovat

kehittymässä hermokanavan välittömässä läheisyydessä ja joiden poisto juuren

kehityksen päätyttyä altistaa hermovauriolle.

• Potilaan ammatti tai harrastukset edellyttävät pitkiä poissaoloja hoidon ulottu-

mattomissa.

28


29

Viisaudenhampaan poisto ei ole aiheellista seuraavissa tapauksissa: 6,8-11

• Jos hampaan oletetaan puhkeavan hyödyllisesti purentaan.

• Jos poiston haitat ovat suuremmat kuin siitä saatava hyöty potilaan yleisterveys

myös huomioon ottaen.

• Jos oireettoman, puhkeamattoman ja muutoin terveen hampaan poisto, esim.

oikomishoidollisista syistä, voi aiheuttaa kohtuuttomia seurauksia, kuten her-

movaurion tai leukamurtuman.

• Luun sisällä sijaitsevat puhkeamattomat hampaat, joissa ei ole oireita eikä löy-

döksiä.

Taulukko 3. Kooste viisaudenhampaan poiston aiheista eri ikäisillä opiskelijoilla.

18 – 22-v 23 – 25-v 26 – 35-v 36 – 90-v

Oireileva hammas Poisto Poisto Poisto Poisto

Oireeton hammas* Poisto Poisto – –

*Oireeton hammas =

• ennakoivat poistot, kun sairastuminen myöhemmin todennäköistä, mutta riskit

vielä vähäiset (hermovaurion, äkillisen ientulehduksen ja toisen poskihampaan

takaisen ientaskun ehkäisy)

• purennalliset ja oikomishoidolliset syyt

• yleisterveydelliset syyt

• opiskelijan elämäntavasta johtuvat syyt.

Oireettoman hampaan poisto yli 25-vuotiaalta on harkittava tapauskohtaisesti.


7 YHTEENVETO

Tänä päivänä 20-vuotiaista ensimmäisen vuoden opiskelijoista 81 %:lla on ainakin yksireikiintymisen takia vioittunut hammas ja 84 %:lla on ainakin yksi puhkeamaton tai osinpuhjennut viisaudenhammas.13,21 Nämä luvut osoittavat, että viisaudenhammas ja sen hoitoon keskeinen opiskelijan suun hoidon osa perinteisen hampaiden paikkaamisen rinnalla.

Mihin asioihin hoitava hammaslääkäri kiinnittää huomiota viisaudenhampaan hoito-päätöstä tehdessään:

1) Potilaan oireet2) Kliiniset ja röntgenologiset löydökset3) Potilaaseen liittyvät muut tekijät ja yleinen terveydentila.

Viisaudenhampaiden hoito on joko kiireellistä tai kiireetöntä. Tutkimuskäynnillä viisau-denhammastilanteeseen tulee ottaa kantaa, koska oireilu on hyvin yleistä nuorilla aikui-silla. Potilaalla on myös oikeus saada tietoa hammaslääkäriltään potilaan oireettomienviisaudenhampaiden odotettavissa olevasta kehityskulusta.

Kliinisen tutkimuksen perusteella päätetään röntgenkuvan ottamisesta. Hoitopäätöstä eitule tehdä ilman röntgenkuvausta. Tavoitteena on turvata opiskelijalle viisaudenhampaidensuhteen ongelmaton opiskeluaika ja ajoittaa hampaan poisto parhaalla mahdollisella taval-la. Ennakoivat viisaudenhampaiden poistot ovat osa nykyaikaista, ammattitaitoista jakorkealaatuista hoitoa.

Kuva 8. Parempi hoitaa viisaudenhammas kotimaassa kuin antaa sen pilata loma.

Potilaan terveydentila on tärkeä tekijä hoitopäätöksen teossa. Potilaalla voi olla perus-sairaus tai säännöllinen lääkitys, joka vaikuttaa viisaudenhampaan hoitopäätökseen. Lisäk-si potilaan harrastukset tai elämäntapa vaikuttavat hoidon ajoitukseen. Aktiivinen urheilu,työ ulkomailla ääriolosuhteissa, yksinpurjehdus, pitkä ulkomaanmatka, raskaus, esiintyvätaiteilija yms. ovat kaikki tilanteita, joissa viisaudenhampaan oireilu odottamattomasti voipilata suunnitelmia. Ennen pitkille matkoille, esim. vaihto-opiskelijaksi lähtöä potilaan pitäätietää, että viisaudenhampaan takia ulkomailla hoitoon joutuminen voi aiheuttaa suuria kus-tannuksia. Hyvästä suuhygieniasta huolehtiminen vähentää viisaudenhampaan oireilua.

30


8 SAMMANDRAG

En rekommendation för kirurgisk vård av visdomständer hos studeranden vid definska universiteten

Målsättningen med rekommendationen är att standardisera vårdpraxisen av visdoms-tänderna inom tandvården hos universitets- och högskolestuderanden. Denna rekommenda-tion är riktad till de allmänpraktiserande och specialtandläkare som skall värdera behovetav att antingen dra ut visdomständer eller ansvara för deras konservativa vård. Textenär skriven så att också studeranden kan läsa den.

Ur studerandens synvinkel är målsättningen av rekommendationen: 1) att garanteraen problemfri studietid med tanke på visdomständer och 2) att tidsplanera tandutdrag-ningen av visdomstanden på bästa möjliga sätt.

Rekommendationen baserar sig på forskningar gjorda inom Studenternas hälso-vårdstiftelse, vårdrekommendationer publicerade utomlands och en litteraturöversikt ändatill augusti 2004.

Patientens ålder då tandutdragningen utförs är en mycket central faktor med tankepå en lyckad vård. Tidigast kan det bli aktuellt att göra vårdbeslutet då när patientenär i gymnasieåldern. Största delen av visdomständerna dras ut i 20-30 års ålder.Enstaka vårdbeslut för att dra ut visdomständer måste man ändå göra ända in i ålder-domen.

Tandläkarna drar ut största delen av visdomständerna. Åtgärden är mera krävandeom: 1) tandutdragningen är förknippad med större risk för komplikationer efteråt, 2)rotformen är atypisk, 3) det finns någon patologisk förändring eller 4) patienten harmedicinska riskfaktorer.

I litteraturen finns det inga grunder för det att alla icke frambrutna och symptom-fria visdomständer borde tas bort. Det är motiverat att avlägsna visdomständer medpatologiska förändringar eller symptom. I litteraturen kan man också hitta grunder förnågra specialfall. Det skulle nämligen vara viktigt att hitta de visdomständer som mycketsannolikt kommer att orsaka problem inom den närmaste framtiden men som kan bliutdragna utan att det förorsakar någon större risk för studerandena. Sådana här tänderär delvis frambrutna upprättstående underkäksvisdomständer som sannolikt kommer attbli akut inflammerade i 20–24 -års åldern. För att undvika infektion är det fördelaktigtatt göra ingreppet tidigt. Till denna grupp hör också delvis frambrutna och på tvärenliggande underkäksvisdomständer. Dras de ut i åldern över 25 år kan det bildas en djuptandköttsficka på extraktionsstället. En tredje grupp är ytligt belägna underkäksvisdoms-tänder vars halvfärdiga rötter uppenbart hotar nervkanalen. För att undvika nervskadaär det bäst att dra ut dessa tänder då rötterna har utvecklats till 2/3 av sin längd.

Patienten skall informeras och hans/hennes åsikt skall beaktas när man övervägerolika vårdalternativ.

Det viktigaste målet med denna rekommendation är att nå en hög kvalitet på vården.Studenthälsovården i Finland är planmässig och därför kan man erbjuda bästa möjligavård åt universitetsstuderanden med visdomständer.

31


9 ENGLISH SUMMARY

Evidence-based guidelines for the management of Finnish university students withwisdom teeth

The aim of this guideline is to conform treatment strategies of wisdom teeth amonguniversity students. This guideline is made for dentists and oral surgeons, that are involvedin assessing treatment needs or in treating of wisdom teeth in young adults. From thestudents’ point of view the aim of this guideline is to relieve the student during studyperiod from harm of wisdom teeth and to optimise the timing of wisdom teeth removalat the best possible way.

This guideline is based on the research made at the Finnish Student Health Service,on the guidelines published in England, Scotland, United States, Germany, and Norway,and on a literature search up to August 2004.

Very important consideration for the success of the treatment is the age of the patientduring the operation. The timing to decide of the treatment begins in the late teens.Most of the wisdom teeth are removed between the ages from 20 to 30 years. Sporadicdecisions for removal are done up to elderly.

Most of the wisdom teeth are removed by dentists. There are indications for referringto an oral and maxillofacial surgeon: 1) removal may be associated with increasedcomplications postoperatively, 2) anatomy of the roots of wisdom teeth is atypical,3) pathologic lesion is diagnosed with the wisdom tooth, and 4) the patient has medicalrisk factors.

The literature does not afford evidence for routine removal of all asymptomatic andunerupted wisdom teeth. Wisdom teeth with signs or symptoms need to be treated. Inaddition, the literature offers a lot of evidence for early removal of certain special teeth.It would be important to find a subgroup of wisdom teeth where the probability ofpathology in the near future is high but where the risks of removal are still low. Thefirst group of such teeth in the lower jaw are partially erupted and vertical wisdom teeth,with the risk of pericoronitis being highest between the ages of 20 to 24 years. Whenit is important to avoid acute manifestation of pericoronitis then it is clever to removesuch teeth before problems arise. The second group of such teeth in the lower jaw arepartially erupted wisdom teeth in a deeply forward inclined position, which have therisk of residual deep pocket of bone if removed after the age of 25 years. The thirdgroup of these special cases are superficial wisdom teeth with incomplete root endsthreatening the mandibular nerve. Such teeth should at the best be removed with thedevelopment of the roots at three quarters stage.

Informed opinion of the patient should be taken into account when assessing thetreatment modalities for wisdom teeth.

The ultimate goal of this guideline is excellent high quality of care. In Finland thehealth care of students is systematic, and therefore, the best possible care for wisdomteeth of university students can be recommended.

32


10 KIRJALLISUUS

1. Rantanen A. The age of eruption of the third molar teeth. A clinical study based onFinnish university students. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Acta Odontol Scand Vol 25,Suppl 48, 1967.

2. Ventä I. Third molars in young adults - To remove or not to remove. Väitöskirja,Helsingin yliopisto. ISBN 952-90-5000-3 Yliopistopaino, Helsinki 1993.

3. National Institutes of Health (NIH). NIH consensus development conference for remo-val of third molars. J Oral Surg 1980, 38, 235-236.

4. Tulloch C, Antczak-Bouckoms A. Evaluation of the costs and relative effectivenessof alternative strategies for the removal of mandibular third molars. Int J Technol AssessHealth Care 1990, 6, 505-515.

5. Mercier P, Precious D. Risks and benefits of removal of impacted third molars. Acritical review of the literature. Int J Oral Maxillofac Surg 1992, 21, 17-27.

6. Report of a working party convened by the Faculty of Dental Surgery. Current clinicalpractice and parameters of care. The management of patients with third molar (syn:wisdom) teeth. 24 sivua. 1997 Englanti. www.rcseng.ac.uk/dental/fds/clinical_guidelines/

7. National Institute for Clinical Excellence (NICE). Technology Appraisal GuidanceN:o 1. Guidance on the removal of wisdom teeth. England and Wales. 2000, revised2003, 7 sivua. www.nice.org.uk

8. Scottish Intercollegiate Guidelines Network (SIGN). Management of Unerupted andImpacted Third Molar Teeth. A National Clinical Guideline. SIGN Publication Number43. 1999, revised 2003 Scotland. 36 sivua. www.sign.ac.uk

9. American Association of Oral and Maxillofacial Surgeons. Report of a Workshop onthe Management of Patients With Third Molar Teeth. J Oral Maxillofac Surg 1994, 52,1102-1112.

10. American Association of Oral and Maxillofacial Surgeons. Parameters of Care asthe Basis for the Surgical Management of Impacted Third Molar Teeth. 2001, Revised2003. www.aaoms.org

11. SMM-rapport Nr. 10/2003 (Senter for medisinsk metodevurdering). Profylaktiskfjerning av visdomstenner. Medisinisk metodevurdering basert på international og egenlitteraturgransking. www.sintef.no/smm 99 sivua (norjankielinen).

33


12. Strietzel FP, Neukam FW, Hirschfelder U, Reichart PA. Indikationen zur operativenWeisheitzahnentfernung. Wissenschaftliche Stellungnahme der Deutsche Gesellschaft fürZahn- Mund- und Kieferheilkunde V 1.0. Deutsche Zahnärztliche Zeitschrift 2001,8, 450-451.

13. Ventä I, Ylipaavalniemi P, Turtola L. Increase of impacted third molars in 20 years.J Oral Maxillofac Surg 2006, käsikirjoitus 8/2004.

14. Knutsson K, Lysell L, Rohlin M, Brickley M, Shepherd JP. Comparison of decisionsregarding prophylactic removal of mandibular third molars in Sweden and Wales. BrDent J 2001, 4, 198-202.

15. Ventä I, Ylipaavalniemi P, Turtola L. Clinical outcome of third molars in adultsfollowed during 18 years. J Oral Maxillofac Surg 2004, 62, 182-185.

16. Peltola J. A panoramatomographic study of teeth and jaws of Finnish universitystudents. Community Dent Oral Epidemiol 1993, 21, 36-39.

17. Hugoson A, Kugelberg C. The prevalence of third molars in a Swedish population.An epidemiological study. Community Dent Health 1988, 5, 121-138.

18. von Wowern N, Nielsen H. The fate of impacted lower third molars after the ageof 20. A four-year clinical follow-up. Int J Oral Maxillofac Surg 1989, 18, 277-280.

19. Hattab F, Rawashdeh M, Fahmy M. Impaction status of third molars in Jordanianstudents. Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol Endod 1995, 79, 24-29.

20. Odysanya S, Abayomi I. Third molar eruption among rural Nigerians. Oral SurgOral Med Oral Pathol 1991, 71, 151-154.

21. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia. Suun ja hampaiden terveydentila20-vuotiailla ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoilla vuonna 2002. YTHS, Helsinki.

22. Murtomaa H, Turtola L, Ylipaavalniemi P, Rytömaa I. Status of the third molars inthe 20- to 21-year-old Finnish university population. J Am College Health 1985, 34,127-129.

23. Ventä I, Murtomaa H, Turtola L, Meurman J, Ylipaavalniemi P. Clinical follow-upstudy of third molar eruption from ages 20 to 26 years. Oral Surg Oral Med Oral Pathol1991, 72, 150-153.

24. Ventä I, Turtola L, Ylipaavalniemi P. Change in clinical status of third molars inadults during 12 years of observation. J Oral Maxillofac Surg 1999, 57, 386-389.

34


25. Ylipaavalniemi P, Turtola L, Murtomaa H, Rytömaa I. Evaluation of the need forthird molar removals among 20 to 21 year old Finnish university students. Proc FinnDent Soc 1985, 81, 222-225.

26. Ventä I, Ylipaavalniemi P, Turtola L. Long-term evaluation of estimates of need forthird molar removal. J Oral Maxillofac Surg 2000, 58, 288-291.

27. Stanley HR, Alattar M, Collett WK, Stringfellow HR Jr, Spiegel EH. Pathologicalsequelae of „neglected" impacted third molars. J Oral Pathol 1988, 17, 113-117.

28. Piironen J, Ylipaavalniemi P. Local predisposing factors and clinical symptoms inpericoronitis. Proc Finn Dent Soc 1981, 77, 278-282.

29. Ventä I, Turtola L, Murtomaa H, Ylipaavalniemi P. Third molars as an acute problemamong Finnish university students. Oral Surg Oral Med Oral Pathol 1993, 76, 135-140.

30. Knutsson K, Brehmer B, Lysell L, Rohlin M. Pathoses associated with mandibularthird molars subjected to removal. Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol Endod1996, 82, 10-17.

31. Kay L. Investigations into the nature of pericoronitis. Br J Oral Surg 1966, 3, 188-205.

32. Bataineh A, Qudah M. The predisposing factors of pericoronitis of mandibular thirdmolars in a Jordanian population. Quintessence Int 2003, 34, 227-231.

33. Leone S, Edenfield M, Cohen M. Correlation of acute pericoronitis and the positionof the mandibular third molar. Oral Surg Oral Med Oral Pathol 1986, 62, 245-250.

34. Ventä I, Murtomaa H, Turtola L, Meurman J, Ylipaavalniemi P. Assessing the eruptionof lower third molars on the basis of radiographic characters. Br J Oral Maxillofac Surg1991, 29, 259-262.

35. Ventä I. Predictive model for impaction of lower third molars. Oral Surg Oral MedOral Pathol 1993, 76, 699-703.

36. Ventä I, Murtomaa H, Ylipaavalniemi P. A device to predict lower third molardevelopment. Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol Endod 1997, 84, 598-603.

37. Ventä I, Murtomaa H, Ylipaavalniemi P, keksijät. Helsinki University Licensing Ltd,hakija. TME Predictor. Third molar eruption predictor. US patentti N:o 5816814, myön-tämispäivä 6.10.1998.

35


38. Kan KW, Liu JKS, Lo ECM, Corbet EF, Leung WK. Residual periodontal defectsdistal to the mandibular second molar 6-36 months after impacted third molar extraction.J Clin Periodontol 2002, 29, 1004-1011.

39. Kugelberg C, Ahlström U, Ericson S, Hugoson A, Thilander H. The influence ofanatomical, pathophysiological and other factors on periodontal healing after impactedlower third molar surgery. A multiple regression analysis. J Clin Periodontol 1991, 18,37-43.

40. Kugelberg C. Impacted lower third molars and periodontal health. An epidemio-logical, methodological, retrospective and prospective clinical study. Väitöskirja,Göteborg. Swed Dent J, Supplement 68, 1990.

41. Kugelberg C. Periodontal healing two and four years after impacted third molar surgery.A comparative retrospective study. Int J Oral Maxillofac Surg 1990, 19, 341-345.

42. Nordenram Å, Ahlborg G, Ahlström U, Falch-Andersen B, Kugelberg C, Lysell L.Visdomstandskirurgi under 1990-talet. Tandläkartidningen 1992, 84, 296-305.

43. Osborn T, Frederickson G, Small I, Torgerson T. A prospective study of complicationsrelated to mandibular third molar surgery. J Oral Maxillofac Surg 1985, 43, 767-769.

44. Ventä I, Lindqvist C. Viisaudenhampaiden poistoihin liittyvät potilasvalitukset. SuomHammaslääkäril 1994, 19, 1100-1104, English abstract p. 1154.

45. Ventä I, Lindqvist C, Ylipaavalniemi P. Malpractice claims for permanent nerve injuriesrelated to third molar removals. Acta Odontol Scand 1998, 56, 193-196.

46. Mikkonen M. Onko potilasvahinkojen ennaltaehkäisy taivaanrannan tavoittelua?Suom Lääkäril 2003, 21, 2335-2337.

47. Bell GW. Use of dental panoramic tomographs to predict the relation betweenmandibular third molar teeth and the inferior alveolar nerve. Radiological and surgicalfindings, and clinical outcome. Br J Oral Maxillofac Surg 2004, 42, 21-27.

48. Blaeser B, August M, Donoff B, Kaban L, Dodson T. Panoramic radiographic riskfactors for inferior alveolar nerve injury after third molar extraction. J Oral MaxillofacSurg 2003, 61, 417-421.

49. Rood J, Nooraldeen Shehab B. The radiological prediction of inferior alveolar nerveinjury during third molar surgery. Br J Oral Maxillofac Surg 1990, 28, 20-25.

50. Sewerin I. Præoperativ røntgenundersøgelse af 3. molarer in underkæben omfattendefire projektioner. Tandlægebladet 1984, 88, 85-90.

36


51. Kiesselbach J, Chamberlain J. Clinical and anatomic observations on the relationshipof the lingual nerve to the mandibular third molar region. J Oral Maxillofac Surg 1984,42, 565-567.

52. Pogrel A, Renaut A, Schmidt B, Ammar A. The relationship of the lingual nerve tothe mandibular third molar region: An anatomic study. J Oral Maxillofac Surg 1995,53, 1178-1181.

53. Walters H. Reducing lingual nerve damage in third molar surgery: a clinical auditof 1350 cases. Br Dent J 1995, 178, 140-144.

54. Tammisalo T, Happonen RP, Tammisalo EH. Stereographic assessment of mandibularcanal in relation to the roots of impacted lower third molar using multiprojection narrowbeam radiography. Int J Oral Maxillofac Surg 1992, 21, 85-89.

55. Maegawa H, Sano K, Kitagawa Y, Ogasawara T, Miyauchi K, Sekine J, InokuchiT. Preoperative assessment of the relationship between the mandibular third molar andthe mandibular canal by axial computed tomography with coronal and sagittalreconstruction. Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol Endod 2003, 96, 639-646.

56. Ventä I, Turtola L, Ylipaavalniemi P. Radiographic follow-up of impacted third molarsfrom age 20 to 32 years. Int J Oral Maxillofac Surg 2001, 30, 54-57.

57. Stakes. Tautiluokitus ICD-DA. Suu- ja hammaslääketieteen sovellus. Kolmas laitos,1996:1.

58. Song F, O’Meara S, Wilson P, Kliejnen J, Golder S. The effectiveness and cost-effectiveness of prophylactic removal of wisdom teeth. NHS Centre for Reviews andDissemination, University of York. November 1999. www.baoms.org.uk

37


38


ISBN 951-9414-87-X (PDF)ISBN 951-9414-87-X (nid.)

ISSN 1237-5888

Töölönkatu 37 A00260 Helsinki

puh. (09) 405 051fax (09) 405 0500

www.yths.fi

Documents

Viisaudenhampaiden kirurginen hoitosuositus