T a r i n o i T a e T s i v ä s T ä n u o r i s o T y ö s T ä

Sisällys

esiPuHe

KoHTaaMisen aMMaTTiLainen ei eilistä, ei huomista ... 5

eTsivän TuLiKasTe sisko ja sen veli ... 6

eTsiväT KerTovaT TyösTään alussa oli katu, partio ja etsivä ... 8 viimeisenä oljenkortena ... 8 Holhoanko vai jätänkö heitteille? ... 10 etsivän osaaminen ... 11

eTsivä MoniosaaJana: ByroKraTian soKKeLoissa saaran tapaus ... 13 etsivän mietteitä saaran tapauksesta ... 13 TaPauKsia Jotain Tuomakselle tapahtui, kun koulu loppui ... 15 Lena, asuntolan tyttö ... 16 nono jäi yöhön ... 18

eTsivän PersoonasTa uskallusta heittäytyä ... 20

Kun nuoren MieLi JärKKyy – otteita etsivän päiväkirjasta Kun psyyke ei jaksa ... 23 yksinäinen syrjäseudun nuori ... 24 Masentunut tyttö lukiosta ... 27 Taustalla ilmeni perheväkivaltaa ... 28 Teiniraskaus ... 31 väkivalta ja pelko etsivän työssä ... 32

eTsivä TyöoTe on JouKKuePeLiä erityisopettaja otti yhteyttä ... 34 Tytti oli eroamassa kolmannen kerran ... 34 Tyttö 20v. ... 34 Tyyli on nuoren perusoikeus ... 35 elämää nivelvaiheessa ja nivelvaiheen tuolla puolen ... 36 ei nuori katoamaan pääse ... 36 etsivä nuorisotyö yhteistyössä koulun kanssa ... 36

32

”Kun ei itse näe hyvää itsessään, toiset

näkevät, ja kun he kertovat näkemästään,

alkavat omatkin silmät avautua”. näin

kirjoittaa meille kohtaamisestaan nuoren

kanssa yksi monista etsivistä nuorisotyön-

tekijöistä.

Tämä julkaisu on syntynyt etsivien

nuorisotyöntekijöiden aloitteesta ja hei-

dän lähettämistään teksteistä. etsivät

kohtaavat vuosittain yli 8000 nuorta, jois-

ta noin 3000 kanssa tehdään töitä pidem-

pään. Työ on opastamista ja ohjaamista, rohkaisemista ja rinnal-

la kulkemista. Tärkeintä kuitenkin on läsnäolo nuorten elämässä

ja keskustelu – elämästä!

Maailma ympärillämme on muuttunut ja etsivä nuorisotyö on

muuttunut sen mukana. aikaisemmin voitiin paremmin havaita

nuorten ongelmat nuorisoryhmistä ja jengeistä, jotka kokoon-

tuivat mitkä missäkin kadunkulmassa, kioskin nurkalla, koulujen

ja urheilukenttien liepeillä. nykyisin nuorten ongelmat ovat ka-

donneet kaduilta yhä enemmän kaihdinten taakse. samalla nä-

mä ongelmat ovat yksilöityneet. aikaisem-

min pettävän turvallisuuden tunteen an-

tanut ryhmä tai jengi on purkautunut ja

nuori kohtaa ongelmansa yksin virtuaali-

maailmasta kokoamansa yhteisö ehkä ai-

noana tukenaan.

yksilöä korostava etsivä nuorisotyö on

ratkaisemassa aikamme paradoksia. samalla

kun nuorisotyöntekijän ja nuoren kohtaa-

minen perustuu keskinäiseen kunnioituk-

seen ja luottamukseen, pitkäjänteinen työ

perustuu yhä enemmän näiden kahden ympärillä oleviin verkostoi-

hin, joiden voimavarat otetaan käyttöön. yksilötyö perustuu par-

haimmillaan vahvaan joukkueeseen. ensimmäisestä luottamuksel-

lisesta suhteestaan nuori saa voimaa luottaa laajempiinkin verkos-

toihin, joita ilman nykyisessä maailmassamme emme tule toimeen.

Mistä tiedämme, että olemme työssämme oikealla tiellä? esi-

merkiksi nuoren kiitoksesta, joka voi tulla nuorisotyöntekijälle tä-

hän tapaan tekstiviestillä keskellä yötä: ”…kiitos kauheesti, sitä

on vaikea selittää, silleen, mutta kiitos”.

Hämeenlinnassa 1. kesäkuuta 2010

Toimituskunta

”Silti juuri itselle sopiva,

oman kokoinen elämä on hyvä.”

ESipuhEToimiTuSkunnan huomauTuS:

kuviSSa ESiinTyväT nuorET EiväT

liiTy julkaiSun Tarinoihin.

kohTaamiSEn ammaTTilainEn

Ei eilistä, ei huomista

Meille soitellaan päivit-

täin. Joskus luurin toises-

sa päässä on viranomai-

nen, toisinaan myös äiti tai isä, harvem-

min nuori itse. Kaikilla puhelimeen tart-

tuneilla on kuitenkin sama tarina, heil-

lä on huoli tuntemastaan nuoresta ja hä-

nen elämästään.

Kun tapaamme nuoren ensimmäisen

kerran viranomaisverkoston ajanvarauk-

sella, kontaktin luominen on haasteelli-

sempaa. nuori saattaa olla hieman varuillaan tai kokonaan vä-

linpitämätön. Monet heistä ovat eläneet koko parikymppisen elä-

mänsä eri viranomaisverkostoissa eikä tälläkään kertaa ole antaa

heille takeita, että elämä muuttuisi paremmaksi.

Jos taas ensitapaamisemme on sovittu puhelimitse, nuoren

itsensä kanssa, treffaamme rennommissa tunnelmissa jossakin

muualla, ”ei kenenkään maalla”. yhtä kaikki, viimeistään toisel-

la tapaamisella kun olemme kahden, nuori useimmiten levittää

eteeni, hänelle täysin tuntemattomalle ihmiselle, koko eletyn elä-

mänsä, unohtamatta sitä juopottelevaa isää ja mielenterveyson-

gelmaista äitiä. Hän ei tee sitä kuitenkaan säälin toivossa. Monet

projektin nuorista ovat jo varhain opetelleet määrittelemään it-

sensä diagnoosien, sosiaalityöntekijöiden ja muiden viranomais-

ten kertomusten ja odotusten kautta. He eivät ole vain pudon-

neet palvelujärjestelmistä, vaan ovat myös vieraantuneet itses-

tään ja omasta elämästään.

näille nuorille ei ole olemassa eilistä, eikä huominen ole vie-

lä saatavilla. He elävät tässä ja nyt, mikä toisaalta voisi olla ihail-

tavaakin, jollei se estäisi tulevaisuuden polkujen rakentamista. He

tulevat ja tarkastelevat maailmaa hyvinkin erilaisista lähtökohdista

ja taustoista käsin. yhteistä heille kaikille näyttää olevan torjutut

tunteet ja silmien sulkeminen vaikeiden asioiden edessä. Heillä on

puutteita arjen hallinnassa ja he ovat kykenemättömiä sitoutumaan

oman elämänsä suunnitteluun ja sen suunnitelman toteuttamiseen.

54

Rohkeus

”näille nuorille ei ole olemassa

eilistä, eikä huominen ole

vielä saatavilla.”

iso osa nuoristamme on luonut oman

selviytymisstrategiansa jo hyvin varhain,

joista vahvin lienee tunteiden tukahdut-

taminen. Tämän avulla he ovat pystyneet

elämään hyvinkin kaoottisissa ja turvatto-

missa olosuhteissa, mutta kasvettuaan ai-

kuisiksi tämä sama strategia onkin kään-

tynyt heitä vastaan. He eivät kykene ym-

märtämään, että heidän kohdalleen voisi

sattua jotakin hyvää tai että he olisivat oi-

keasti jonkun arvoisia tai voisivat tuottaa

jollekulle iloa olemassaolollaan. Kun sisäinen koti näyttää tältä,

on varmasti luvassa pettymyksiä, motivaation puutetta, kehitty-

misen esteitä ja oppimisen ja sitoutumisen vaikeuksia.

Monet nuoristamme ovat jo aiemmin kokeilleet omillaan asu-

mista, häädön viimeisteleminä. nuoruuden palossa he ovat kuvi-

telleet olevansa vapaita, mutta eivät ole kyenneet ottamaan vas-

tuuta. Kaikilla ei ole ollut omaa perhettä tukena itsenäisyyden

opettelussa. niin monilla on hukassa miten pestään pyykkiä tai

miten tehdä ruokaa. Mikä on ollut myös hämmentävää on se,

että uuden, oman asunnon saaneet ovat siitä sen muuttohetken

iloinneet, mutta jatkaneet seuraavat kuukaudet kavereiden ja tut-

tavien luona asumista. Miten pelottavalta se mahtaakaan tuntua

todeta olevansa yhtäkkiä yksin?

ai mistä minä sitten tiedän, että eteenpäin on nuoren kans-

sa menty? että hän on voimaantunut ja alkanut uskoa itseensä?

Kun hän ensimmäisen kerran viiteen kuukauteen uskaltaa nostaa

silmillä siihen asti tiukasti olleen pipon pois päästä, kun hän on jo

toisen kerran kyennyt menemään itsenäisesti valmentavaan kou-

lutukseen, kun hänen huulillaan kareilee pitkään odotettu hymy,

kun hän oma-aloitteisesti kysyy, milloin me tavataan seuraavan

kerran, kun hän on oivaltanut itsestään jotakin ja on siitä hyvin

innoissaan tai kun hän laittaa keskellä yötä tekstiviestin: ”Kiitos

kauheesti, sitä on vaikea selittää, silleen, mutta kiitos”. siitä mi-

nä tiedän, että olemme oikealla tiellä.

76

ETSivän TulikaSTE

Sisko ja sen veli

Tunkkainen rappukäytävä... mi-

ten ihmeessä kunto riittää vie-

lä kerroksen, viidenteen? Kysyin

”Hei, mitä me sitten sanotaan kun ne avaa

oven?” Työparini toteaa ”Katotaan sitten,

sanotaan mitä pitää sanoa…” (??) ovi-

kellon rimpautus ja ovi avautuu, vastas-

sa on perheen äiti. esittelemme itsemme

ja miksi olemme tulleet. Tytär ei ole otta-

nut opiskelupaikkaa vastaan. opo oli huo-

lestunut. Tapaamme ensi kerran – kalpea

mustatukkainen nuori neiti. esittelem-

me itsemme. Työparini omalla tyylillään

rempseästi ja minä hiukan hillitymmin.

vastauksena jotain yninää... nopea silmäys asuntoon, muutto-

laatikoita ja hieman muutenkin keskeneräisen näköistä. Kerrom-

me äidille minkä vuoksi olemme tulleet. äiti vaikuttaa tyytyväi-

seltä ja puhuu paljon, samaan hengenvetoon hän toteaa, että

tuossa toisessa huoneessa hänellä olisi poikakin... ei ollut pääs-

syt kouluun sähköpuolelle ja sitten ei ole tullut mitään. selviää,

että pojalla on ikää jo 19v. ja siis peruskoulun jälkeen ollut vain

kotona. alkoi kuukausien, jälkeenpäin sanottuna vuosien työ.

Keskusteluyhteys alkoi hitaasti. Kun kysyimme jotain, vasta-

usta saattoi joutua odottelemaan useamman minuutin tai sitten

piti tarkentaa ja sitten kun suu avautui vastaus oli jotain ”en” ja

”en tiän” välillä. näillä mentiin. Pidimme sisaruksille kokkailuil-

toja, harjoittelimme kaupassa käyntiä, kävimme elokuvissa. Jut-

telimme heitä kiinnostavista asioista. Tyttöä kiinnostivat eläi-

met, joten kävimme ratsastamassa ja heppoja hoitelemassa. vä-

häsanainen neiti avautui vähitellen ja ”en tiiän” tilalle alkoi tulla

suu vaahdossa käsityöpajan puolesta. Kuntouttavan paikkaa kun

mietittiin. Käytiin tutustumassa ja tyttö empi. Päätin kuitenkin,

että hänet on saatava jonnekin. Muuten hän ihan oikeasti jää

huoneeseensa. viimein hän suostui. Kuntouttava jakso käsityö-

pajassa alkoi. rahakorvaus oli onneksi tarpeeksi kova kimmoke

ja tyttö kulki tunnollisesti harjoittelussa neljä kuukautta, eli koko

kevään ajan. Hän myös kiintyi työpajan ohjaajaan, josta tuli yh-

denlainen tukihenkilö. Kävimme tyttöä säännöllisen epäsäännöl-

lisesti moikkaamassa ja tutustuimme kevään mittaan alueen kou-

lutusmahdollisuuksiin. ammattiopistossa ruoanlaittopuoli kiin-

nosti. opettaja oli mukava ja oli valmis ottamaan tytön syksyllä

ryhmään mukaan. Muodolliset asiat ja paperibyrokratia hoidet-

tiin kesäkuussa. Tyttö sai lomailla heinäkuun ja elokuussa alkai-

si sitten koulu ja muutto tuettuun asuntolaan. Työvoitto! Kaik-

ki toiminta pois kotoa näytti vaikuttavan tyttöön positiivisesti.

opettaja piti meihin säännöllisesti yhteyttä ja tuli tytön ko-

tiin tekemään hopsit, että saatiin äitikin hommaan mukaan. Kaik-

ki sujui syksyn ajan muutamaa luvatonta viikonlopun jatkamis-

ta lukuun ottamatta hyvin. aina kun poissaoloa tuli opettaja hä-

lytti meidät. Tietysti aina useiden suorien kotiin otettujen yhtey-

denottoyritysten jälkeen. Meillä oli opettajan kanssa sama tavoite

- pitää tyttö koulussa. siellä hän sai kavereita, joita peruskoulun

jälkeen ei ollut jäljellä ainuttakaan. Lisäksi hän oppi elämänhal-

linnantaitoja ja samalla oppi ammattiin ja itsenäistyi. Pientä kä-

denvääntöä käytiin rahankäytöstä. Tyttö jopa suuttui meille kun

olimme sitä mieltä, että kitaraa ei voi ostaa heti opintotukirahal-

la, sitten ei jää rahaa edes linja-autoon, jolla pitää mennä opis-

kelupaikkakunnalle, saati kuukauden iltapaloihin ym. menoihin.

oltiin me silloin tyhmiä!

nyt eletään toukokuuta ja tyttö on edelleen koulussa, työhar-

joitteluissa oli hieman ongelmia, mutta niistäkin päästiin. selvästi

huomaamme, että ihan kuin kohta 19v. tytölle olisi tullut murk-

kuikä ja olemme siitä onnellisia. niin epävarmaa, arkaa ja pelo-

kasta tytön käyttäytyminen ensimmäisten kuukaisen aikana oli.

veljen tilanne keväällä siirtyi vahvasti psyykkisten ongelmi-

en hoitamiseen, jotka olivat esteenä hänen sosiaalisille tapahtu-

milleen kuten kaupassa käyntiin. Tapasimme kevään ja kesän ai-

kana joitain kertoja. syksyllä kun sisko lähti kouluun menimme

taas kyläilemään. aloimme suunnitella hänen kanssaan jotain ak-

tiviteettia, kuntouttavaa ainakin. Lääkityksen hän oli lopettanut

1. kuukauden jälkeen kun siitä ei kuulemma ollut hyötyä… nuo-

risopsykiatrian käyntejä oli edelleen. vuoden takaa tuttu työpa-

ja alkoi tuntua paikalta jonne hän saattaisi lähteä. Me olisimme

onnellisia jos hän pääsisi kotoa pois minne vain. saisi itsestään

niin paljon irti. uskaltaisi.

nämä nuoret olivat lähes ensimmäisiä asiakkaitamme, heidän

jälkeensä nimiä on toista sataa. nämä nuoret ovat kuitenkin jää-

neet mieleen, he ovat erityisiä... niin monta kertaa olemme heidän

kohdallaan kokeneet ammatillista riittämättömyyttä, kysymyksiä

ilman vastauksia, huolta, pettymystä ja välillä niin mahtavia het-

kiä. Kuten retkemme Tietomaahan ja matkan varrella pysähtymi-

nen kahvittelemaan huoltoasemalle, jonka pihalla oli lintutorni.

sinne ne nuoret kapusivat, toinen juuri täyttänyt 18 toinen 20.

Kuin pienet lapset kilpaa tiirasivat kiikareilla. Mitkä siivet heitä

sitten tulevaisuudessa kantavat? Me yritämme kaikkemme, jot-

ta tyttö pysyisi koulussa toisella paikkakunnalla, olemme tukena

tarvittaessa. Pojan kohdalla lääkityksen pureminen saattaisi ava-

ta uusia mahdollisuuksia tai sitten ei. Joskus olemme miettineet

olisivatko he vielä huoneissaan, jos sitä ovikelloa ei silloin olisi

soitettu ja mietitty mitä sanotaan? Tai jos ovea ei olisi aukaistu…

mielipiteitä. Työkkäriin tietysti ilmoittau-

duimme molempien kanssa heti alkuun.

sieltä ammatinvalintaan ja lopulta neu-

rolle. Lausunnotkin saatiin. Työelämään

ja ammatteihin tutustuminen aloitettiin

molempien kohdalla heti kuluvalla syk-

syllä. Tytön harjoittelupaikka löytyi mie-

leisen sarjakuvaharrastuksen parista. siel-

lä kuitenkin ilmeni uusia asioita. Tyttö ei

osannut käyttää julkisia kulkuvälineitä, no

me tietysti harjoittelimme sen, katsoim-

me pysäkit ja konkreettisesti ajelimme rei-

tin bussin kyydissä ja harjoiteltiin milloin

painetaan nappia. Myös vuorot, joilla kulkea, tarkastettiin aika-

tauluista. sosiaalitoimisto avusti sarjakortin hankkimisessa. Kaik-

ki vaikutti hyvältä. Luottamus kasvoi kaiken tekemisen ja sopi-

musten pitämisen myötä.

elettiin joulukuuta, jolloin huomasimme että nuoret eivät

ihan oikeasti astu ulos asunnosta ellemme me hae heitä sieltä!

Poika ohjattiin myös nuorisopsykiatrian piiriin. Hän meni niihin-

kin tapaamisiin vain jos toinen meistä oli mukana. Kun sairaan-

hoitajat ehdottivat että tekisivät kotikäyntejä innostuimme, mut-

ta kun näin tehtiin poika ei päästänyt heitä sisään, joten me tu-

limme jompikumpi mukaan myös kotikäynteihin. olimmehan me-

kin tosin joutuneet pojan huoneen ovelle aika monesti juttele-

maan joskus tuloksella, joskus ei. useammin kyllä tuloksella. Hän

oli kuitenkin hyväksynyt meidät. vuodenvaihteen jälkeen aloitet-

tiin lääkitys ja työnhaku unohdettiin hetkeksi.

Tytön kohdalla joulunaika meni kotioloissa ja uutta harjoitte-

lupaikkaa miettiessä. Kerran istuimme autossani ja minä puhuin

kysyin ”hei, mitä me sitten sanotaan kun

ne avaa oven?” Työparini toteaa”katotaan sitten, sanotaan mitä pitää sanoa…”

Kannustus

8 9

ETSiväT kErTovaT TyöSTään

alussa oli katu, partio ja etsivä

Alussa ei oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa, kuin

kokeilla ja lähteä jostakin liikkeelle. alkuperäi-

nen ajatus oli tehdä katupartiointia ja löytää nuo-

ria spontaanisti kadulta. Havaitsimme kuitenkin hyvin pian, että

omalla alueellamme tämä työote ei oikein

toiminut. nuoret olivat siirtyneet kau-

pungilta enemmän yksityisiin kokoontu-

misiin, kotibileisiin viettämään aikaa. Tä-

män vuoksi varsinaisesta partiointityöstä

luovuttiinkin varsin nopeasti. Päätimme

kokeilla vastakkaista asetelmaa, eli antaa

nuorten löytää meidät. näkyvillä ja saata-

villa olemisessa oli se etu, että myös mo-

ni huolissaan oleva nuoren läheinen ot-

ti yhteyttä. Jatkuva näkyvillä oleminen,

mainostaminen, kaikenlaisiin tapahtu-

miin osallistuminen toikin tulosta ja aloimme oivaltaa, millaisten

nuorten kanssa olemmekaan tekemisissä.

Tapaamani nuoret olivat useimmiten hyvin erilaisista olois-

ta ja erilaisissa elämäntilanteissa. useimpia heitä kuitenkin yh-

disti kaksi asiaa: neuvottomuus oman elämäntilanteensa ja tu-

levaisuutensa suhteen sekä totaalinen kyllästyminen pompotte-

luun ja luukulta luukulle juoksemiseen. nuoret ovat hämmenty-

neet palveluviidakosta, joka heitä ympäröi. Joskus pohdin mie-

lessäni, olivatko nämä nuoret sellaisia, joiden kanssa muut viran-

omaiset ovat jo nostaneet kätensä pystyyn. useat nuoret kertoi-

vat, että heidän saamansa apu oli ollut pinnallista ja hetkellistä.

Hoidetaan oireita, ei syitä. Jokaista elämän osa-aluetta piti puida

eri henkilön ja viraston kanssa ja aina selittämisen sai kuitenkin

”rankinta etsivän työssä on viimeisenä oljenkortena oleminen.”

Arvokkuus

aloittaa alusta. Toisinaan myös hyvin tyly suhtautuminen nuo-

ren elämäntilanteeseen sai nuoren puolustuskannalle. Kun nuiva

vastaanotto on vastassa apua hakiessaan, saa nuoren jättämään

asioiden hoitamisen kokonaan. Tästä alkaa syöksykierre.

nuorten syrjäytymistä ja nuorisotyöt-

tömyyttä mitataan usein rahassa. yksi syr-

jäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle mil-

joona euroa jne. Tämä ei kuitenkaan mit-

taa sitä inhimillistä kärsimystä, mitä nä-

mä nuoret kokevat. nuoren elämäntilanne

herättää hänessä usein paljon kysymyksiä.

Miksi olen tällainen? Miksi mikään ei on-

nistu? Miksi en kelpaa?

viimeisenä oljenkortena

rankinta etsivässä työssä on viimeisenä oljenkortena oleminen.

nuoren kanssa on eri luukuilla kokeiltu jo kaikki mahdollinen ja

sitten kysytään etsiviltä apua. sen jälkeen alkaa täällä pohdinta,

että mihin palveluun tai toimintaan nuoren saisi sitoutumaan tai

mikä häntä todellisuudessa parhaiten palvelisi.

etsivää työtä tehdessä ehkä on vain hyväksyttävä, että välillä

joutuu viimeiseksi oljenkorreksi. se on toisaalta rankkaa ja tuntuu

joskus jotenkin epäreilulta. Huonona päivänä sitä ajattelee, että

meille lähetetään muiden palveluiden tähteet. nuorten kannalta

on tietysti vain etu, että vielä yksi mahdollisuus on käytettävissä

ja kokeiltavana. näihin haasteisiin etsivässä työssä on vastattava

ja noustava niiden tasolle. siinä riittää tekemistä, mutta minus-

ta etsivä työ on sen arvoista.

1110

holhoanko vai jätänkö heitteille?

sitoutumiskammoiset nuoret ovat etsivän työn vitsaus. selvästi

haastavimmat asiakkaat ovat juuri niitä nuoria, jotka eivät syys-

tä tai toisesta saa hyödynnettyä tarjottuja palveluita. Joko sos-

suun meneminen kiukuttaa, lääkärille soittaminen nolottaa tai

aamuisin on vaan liian väsynyt lähteäkseen minnekään. Mikä

tahansa syy onkaan, osa nuorista ei vaan näytä osaavan ottaa

apua vastaan. etsivälle jää tehtäväksi selvittää, mikä nyt on oi-

kein vialla ja millä keinolla tilannetta pääsisi ratkaisemaan. Tä-

hän en ole ainakaan itse vielä onnistunut nopeita tai helppoja

ratkaisuja löytämään.

avun vastaanottaminen on ajoittain kova paikka kenelle ta-

hansa. Kynnys myös tuntuu kasvavan sitä suuremmaksi, mitä pi-

dempään tilanne saa roikkua selvittämättömänä: kotona makaa-

miseen tottuu ja häpeä toimettomuudesta kasvaa. oma ”hanka-

luutensa” syntyy siitä, että etsivä työ on puhtaasti vapaaehtois-

ta ja nuoren suostumukseen perustuvaa. Jos joku kieltäytyy oh-

jauksesta, niin periaatteessa se on hänen ratkaisunsa ja sillä hy-

vä. Tosin tuntuisi selvästi vastuuttomalta nostaa siinä vaihees-

sa jalat pöydälle ja julistaa asiakkuus valmiiksi. etsivä työ tuntuu

käytännössä jatkuvalta tasapainoilulta holhoamisen ja heitteille-

jätön välillä. vähän positiivisemmin määriteltynä voisi puhua esi-

merkiksi kunnioittavasta avun tarjoamisesta nuoren itsensä tär-

keäksi kokemiin ongelmiin.

vapaaehtoisuuden voi nimittäin selvästi nähdä myös mah-

dollisuutena. etsivällä ei ole valtaa päättää nuoren toimeentu-

losta tai langettaa karensseja, vaan keskustelua voidaan käydä

jollain tavalla tasavertaisempina. niin paljon kuin välillä kaipai-

sikin jotain konkreettista kättä pidempää

auttamisen tueksi, niin toisaalta on kyllä

helpottavaa kun ohjauksessa voi keskittyä

pelkästään keskusteluun ja siihen ohjaa-

miseen. Tämä tuntuu auttavan myös nuo-

ria puhumaan asioistaan. etsivä työ koe-

taan vähemmän viralliseksi, kuin vaikka

käynti työ- ja elinkeinotoimistossa. Jos-

kus etsivän voisi sanoa vaikuttavan lähes

nuoren liittolaiselta kaikkia muita viran-

omaisia ja heidän kehotuksiaan, lomak-

keitaan ja byrokratiaansa vastaan.

Tällainen vastakkainasettelu sinänsä ei ole kovin reilua tai he-

delmällistä kenellekään. siitä huolimatta etsivän kannattaa olla

tarkkana sen kanssa, kuinka laajoja verkostopalavereja järjestää.

nuorella olisi etsivässä työssä mahdollisuus aloittaa puhtaalta

pöydältä. Tätä mahdollisuutta joutuu ajoittain jopa varjelemaan,

ja toimimaan sovittelijana nuoren ja jonkun toisen tahon välil-

lä, jos sukset oikein ovat menneet ristiin. etsivä työ voi parhaim-

millaan toimia neutraalina ulkopuolisena tahona, joka saa joten-

kin nytkäytettyä paikalleen tulehtunutta tilannetta eteenpäin.

vaarana tuntuisi olevan aina se, että nuorta on juoksutettu

luukulta luukulle ja annettu oikeita neuvoja jo läkähtymiseen as-

ti. Tässä kohtaa kysytäänkin taitoa vain olla tarjolla. Minulle et-

sivässä työssä on tärkeää vaihtoehtojen esitteleminen, ja nuoren

auttaminen niiden välillä valitsemisessa. Jotain tarvitsee tehdä ja

sen takia nuori on minun luokseni päätynyt. seuraavaksi pitää

vain selvittää, mitä nuori asialle haluaa ja voi tehdä ja mitä apua

hän siihen tarvitsee. Joskus tärkeä askel on jo pelkästään todeta,

että nuori ei esimerkiksi mielenterveysongelmien takia voi teh-

dä juuri mitään. senkin selvittäminen voi vaatia pitkällisen ohja-

usprosessin, jonka aikana on kokeiltu vaikka mitä ja salaa petyt-

ty, kun yritykset jostain selittämättömästä syystä aina kariutuvat.

Etsivän osaaminen

Pitkät ja polveilevat prosessit kysyvät sitkeyttä etsivältäkin. on

helppo alkaa epäillä omia kykyjään ohjaajana tai tehdyn työn

riittävyyttä, kun sama asiakas roikkuu pit-

kään listoilla, eikä tunnu pääsevän mihin-

kään suuntaan elämänsä kanssa. Kysymys

voi olla kuitenkin siitä, että asiakas ei vain

ole ollut valmis jatkamaan eteenpäin. oi-

keaa palvelua ei ole löytynyt ja tilanne

näyttää etsivälle roikkumiselta.

Tässä tilanteessa yhteistyö on ainut

mahdollinen vaihtoehto. Jostain verkos-

tosta olisi löydettävä se sopiva taho, joka

nuorta osaisi auttaa. yhteistyötä on myös

jatkettava lupaavan palvelun löytymisen

jälkeen. etsivä voi omalta osaltaan auttaa nuorta lähtemään mu-

kaan toimintaan ja pysymään palvelussa. Palvelua voi taas auttaa

taustatiedoilla ja muuten toimimalla työparina. Tähän vaiheeseen

jos pääsee, voi jo alustavasti huokaista helpotuksesta - joku as-

kel on otettu tai tavoite asetettu. Kunnolla tuuliajolla ajelehti-

van nuoren kohdalla tämä tuntuu aina jo isommaltakin voitolta.

Tässä työssä olen saanut käyttää kaikkea osaamista, mitä olen

vuosien varrella kartuttanut. Haasteita siis riittää. niin koulutuk-

sen tuoma asiantuntemus, kokkaus- kuin pyöränkorjaustaidotkin

ovat tulleet tarpeeseen. välillä on tuntunut siltä, että pitäisi olla

poliisi, lakimies, lääkäri, opettaja, psykologi sekä kaikkien mah-

dollisten asioiden ja alojen asiantuntija. olen aika-ajoin hämmäs-

tyttänyt itseäni sillä, kuinka paljon oikeastaan tiedänkään asioita!

Välittäminen

”olen aika ajoin hämmästyttänyt

itseäni sillä, kuinka paljon oikeastaan

tiedänkään asioita!”

1312

ETSivä monioSaajana: byrokraTian SokkEloiSSa

Saaran tapaus

Reilut parikymppinen saara ot-

ti yhteyttä. Hän opiskelee osa-

aikaisesti ja haluaa kesätöihin.

Puhelinkeskustelussa selvisi, että hän oli

hakenut eräästä virastosta palkatonta työ-

harjoittelupaikkaa. Häntä ei voitu kuiten-

kaan ottaa suoraan, koska harjoittelijan

pitää olla vakuutusten piirissä. Käytän-

nössä tämä tarkoittaa sitä, että harjoitte-

luun pitää olla virallinen reitti esim. työ-

hönvalmennuksen tai työkokeilun kaut-

ta. virasto on valmis ottamaan hänet kesäksi töihin kunhan vi-

rallinen reitti järjestyy.

saaralla on hoitokontakti mielenterveyssyistä, joten olin hä-

nen luvallaan myös yhteydessä hoitavaan tahoon kuullakseni hei-

dän näkemyksensä nuoren jaksamisen tilasta.

aloin selvittelemään saaran mahdollista asiakkuuttaan työ-

voiman palvelukeskukseen (TyP). TyP ei voinut kuitenkaan ot-

taa saaraa asiakkaakseen, koska hän ei ole työttömänä työnha-

kijana. soitin työvoimatoimiston kuntoutusneuvojalle. Työvoima-

toimisto puolestaan ei voi ottaa saaraa asiakkaakseen, koska hä-

nellä on opiskelijan status. soitin seuraa-

vaksi Kansaneläkelaitokseen (KeLa) ja sel-

vittelin ammatillisen kuntoutuksen mah-

dollisuutta.

ammatillista kuntoutusta voi hakea

täyttämällä lomake ja lähettämällä tar-

vittavat liitteet kuten lääkärin B-lausun-

to. Muutaman soiton ja tapaamisen jäl-

keen täytimme saaran kanssa hakemuk-

sen ja laitoimme postiin. nyt vain odo-

tellaan päätöstä toivoen että asiat etene-

vät nopeasti niin, että saara kerkiäisi kesäksi töihin! Tietysti sillä

edellytyksellä, että päätös on myönteinen.

Etsivän mietteitä Saaran tapauksesta

Palveluita on mahdollista saada tai ainakin hakea, mutta prosessi

vie aikaa. Jo tiedon saaminen siitä, mitä palveluita nuoren on oi-

keus hakea, vaatii monta yhteydenottoa eri tahoihin. Pohdituttaa

se, että ehkä monen nuoren kohdalla hänen voimavaransa lop-

puvat jo parin ensimmäisen puhelun jälkeen.

Yhteistyö

”muutaman soiton ja tapaamisen

jälkeen täytimme Saaran kanssa hakemuksen ja

laitoimme postiin.”

15

TapaukSia

jotain Tuomakselle tapahtui, kun koulu loppui

Tuomas oli peruskoulussa kympin oppilas. Hän pääsi yli-

oppilaaksikin ilman liikoja pänttäämisiä. Hänellä oli

paljon kavereita koulussa. illat hän istui kotona tiet-

sikan ääressä, pelasi pelejä, mesetti ja aamulla meni taas kou-

luun. Koti oli tuiki tavallinen. isä oli rakennusalalla ja äiti toi-

mihenkilö. He tosin erosivat, kun Tuomas oli 16 vuotta. Tuo-

maksella oli kaksi vanhempaa veljeä, jot-

ka nyt reilusti yli kaksikymppisinä olivat

molemmat töissä ja molemmilla oli tut-

kinnot takataskussa.

Tuomas on aina ollut jotenkin erilai-

nen kuin veljensä. Hän ottaa aktiivises-

ti kantaa yhteiskunnan asioihin, on huo-

lissaan sodista ja eläinten huonosta koh-

telusta. Hän ei myöskään ole oikein kos-

kaan sulattanut suomen hyvää sosiaali-

turvaa, vaan on sitä mieltä, että jokaisen

tulisi tulla toimeen omillaan. Koulutuk-

seen Tuomas ei ole hakenut, eikä mikään työkään tunnu riittä-

vän kiinnostavalta. yhteiskunnan asiat ovat mielenkiintoisia ja

niistä voisi keskustella loputtomiin.

Jotain Tuomakselle tapahtui, kun koulu loppui. yhtäkkiä ei

ollutkaan enää kavereita, koska Tuomas ei ollut kyennyt luomaan

kaverisuhteita koulun ulkopuolella. Myös veljet, joiden seurassa

Tuomas nuorena oli ollut paljon, olivat muuttaneet kotoa, ja hän

eli yhtäkkiä kahdestaan äitinsä kanssa. Tuomas oli jo 21-vuotias,

kun hän asui vielä kotona. Hän oli sitä mieltä, että yhteiskunnan

tukia hän ei hae, eikä halua kuullakaan mistään työvoimatoimis-

tosta. Hän ei sellaisia tarvitse.

Tuomaksen äiti otti meihin yhteyttä ensimmäisen kerran vii-

si kuukautta sitten. Keskustelimme Tuomaksen tilanteesta ja so-

vimme, että äiti yrittää saada Tuomaksen tulemaan tapaamaan

meitä. ensimmäiseen tapaamiseen tuli pelkästään äiti. Tuomas

oli kyllä luvannut tulla, mutta ei sitten jaksanutkaan lähteä. äi-

dillä oli syvä huoli pojastaan ja mietimme niitä vaihtoehtoja, joi-

ta meillä oli tarjota Tuomakselle, jotta hän pääsisi kiinni arkielä-

mään. Koska veljet olivat Tuomakselle tärkeitä, ja myös heillä oli

huoli veljestään, sovimme, että yritämme

saada Tuomaksen tulemaan tapaamiseen

veljensä kanssa.

vihdoinkin tapasin Tuomaksen. Hän

oli sanavalmis, sosiaalinen nuori kave-

ri. Hän tuntui nuorelta viisaalta miehel-

tä, joskin varautuneelta, oli puolustusase-

missa ikään kuin varmuuden vuoksi, kun

ei vielä tiennyt kenen kanssa oli nyt te-

kemisissä.

ensimmäinen tapaaminen jäi hieman

etäiseksi. Koska paikalla olivat myös äiti ja

veli, tilanne oli luonnollisesti erilainen kuin jos olisimme tavan-

neet kahdestaan. Tuomaksella oli ikään kuin suojalasi edessään,

eikä hän päästänyt lähelleen uutta ihmistä.

Tuomas antoi itsestään kuvan, ettei häntä kiinnosta mikään,

että ehtiihän sitä myöhemminkin töitä tehdä ja kouluja käy-

dä. Toimimme Tuomaksen ehdoilla ja hän itse päättää jatkosta.

aikaa on kulunut ja tänä aamuna äidiltä tuli viesti, että hän

haluaisi puhua Tuomaksesta. Huomiseksi meillä on sovittuna pu-

helinaika, mutta jos Tuomas ei itse ota yhteyttä, tilanne näyt-

tää erittäin haasteelliselta. uskomme on kuitenkin horjumaton

ja etsimme yhdessä erilaisia vaihtoehtoja Tuomaksen tukemisek-

si. etenemme hitaasti mutta varmasti ja onhan hänellä onneksi

myös välittävä äiti ja veljekset tukenaan. Kaikilla ei ole.

”Ensimmäi-seen tapaami-

seen tuli pelkästään

äiti.”

Kunnioitus

14

16

lena, asuntolan tyttö

Lenasta sain ensimmäisen yhteydenoton

2008 lokakuussa. Peruskoulun jälkeen

hän oli päässyt valmentavaan koulutuk-

seen, jonka oli keskeyttänyt. nyt hänel-

lä ei ollut päivisin mitään tekemistä. Hän

asui asuntolassa, jossa hän sai apua päi-

vittäisissä toiminnoissaan tarvitseman-

sa määrän esim. rahankäytön suunnitte-

luun. asuntolan johtaja oli kuullut etsi-

vätoiminnasta kunnan sosiaalityöntekijäl-

tä, jonka asiakas Lena ei kuitenkaan ollut.

ensimmäisellä tapaamiskerralla Lenas-

ta sain seuraavan vaikutelman; sympaattinen, musiikillisesti lahja-

kas, huomaavainen ja avoin nuori nainen. Lisäksi hänellä oli sel-

keästi tiedossa ala, joka häntä kiinnosti. Hänen oma alansa oli

työskentely lasten ja nuorten kanssa. Hän oli kokenut nuores-

ta iästään huolimatta jo paljon menetyksiä ja vaikeita tilantei-

ta, jonka vuoksi mielekkään sisällön löytäminen päiviin oli tär-

keätä. Hänellä oli myös keskittymiseen ja elämän hallintaan liit-

tyviä vaikeuksia.

nuori nainen tarvitsi myös minun mielestäni pikaisesti sisäl-

töä päiviinsä, jonka takia aloin ottaa selvää jatkopaikan löytä-

miseksi. Koska hänellä oli tiedossa ala, jolla hän haluaa toimia,

kysyin naapurikunnan koululaisten ilta- ja aamupäiväkerhosta

hänelle työhöntutustumispaikkaa. Haastattelun jälkeen he olivat

halukkaita ottamaan nuoren naisen sinne. sopimusmuodon jou-

duin keksimään omasta päästäni, koska muut sopimukset eivät

olleet mahdollisia, hänen iästään ja tilanteestaan johtuen. sopi-

mukseen liittyvän vakuutuksen hän sai tu-

kiasunnon kautta. Työpaikalla häneen ol-

tiin tyytyväisiä. Hänen oltuaan siellä kol-

me kuukautta ajattelimme, että hänel-

le olisi hyvä tutustua toiseenkin työpaik-

kaan. Koska hän oli käynyt tämän jakson

aikana ammatinvalinnanohjauksen, työ-

kokeilu oli jo mahdollinen. Paikka järjestyi

työ- ja elinkeinotoimiston kautta.

seuraavassa paikassa hän oli puo-

li vuotta. Hän kävi säännöllisesti ja hoi-

ti tehtävänsä hyvin. ammatinvalinnanoh-

jaustestien mukaan ala oli hänelle sopiva. Hänelle ei sovellu pit-

käaikainen 2-3-vuotinen koulutus, joten työkokeilupaikan kautta

otettiin selvää lyhytkestoisemmasta. valitettavasti iästään johtuen,

sopivaan koulutukseen hänen olisi pitänyt olla vähintään 20-vuotias

tai töissä alalla. Hän pääsi kuitenkin erään yhdistyksen järjestämään

koulutukseen, joka tähtää työskentelyyn nuorten kanssa.

olen tavannut Lenaa noin kolmen kuukauden välein. Hän ar-

vostaa itseään ja suunnittelee miten tilanne muuttuu, kun hän

täyttää piakkoin 18 vuotta. Hänellä on selkeästi mielessä millai-

sen asunnon hän haluaa ja millaisesta kaupunginosasta. Tämän

kahden ja puolen vuoden aikana, kun olen seurannut hänen ai-

kuistumistaan, olen hänestä ylpeä. Hän on itse tehnyt paljon töi-

tä tulevaisuutensa eteen. Hänellä on tällä hetkellä kotonaan stu-

dio, jossa hän tekee musiikkia. omia biisejä on tehtynä jo kym-

menittäin. Hänen pukeutumisensa on muuttunut murrosikäisen

tyylistä hienostuneen aikuisen tyyliin.

”Tämän kahden ja puolen vuoden aikana, kun olen seurannut hänen aikuistumistaan,

olen hänestä ylpeä.”

Sitoutuminen

17

19

Kuunteleminen

”käveltiin kolmistaan

radanvartta ja maasillan yli

sosiaali-keskukseen.”

nono jäi yöhön

näin nonon ensimmäisen kerran poliisin ottamassa kuvassa. olin

aiemmin aamulla ollut lastensuojelun sosiaalityöntekijän kans-

sa nonon kotona. äiti ei tiennyt missä poika on, sisko osasi ker-

toa jotain, mutta ei tiennyt veljensä kavereiden nimiä ja osoittei-

ta niin tarkasti, että niiden perusteella olisi ketään löytynyt. so-

siaalityöntekijä näytti kuvaa, josko tietäisin nonon entuudestaan.

Pidätyksen aikaan poliisi oli tavoittanut pojan vieraasta kaupun-

gista aamuyöllä.

sosiaalityöntekijä kertoi nonon perheen tulleen suomeen

muutamaa vuotta aiemmin. Koulu ei enää sujunut, koulusta oli

ilmoitettu myös huume-epäily. Testitulos oli negatiivinen. nonon

kyllä tiedettiin liikkuvan itseään vanhempien maanmiestensä po-

rukoissa, tehneen yllättäviä matkoja pohjoiseen ja etelään; esi-

merkiksi saatuaan äidiltään rahat paidanostoon, hän matkusti

muutamaksi päiväksi muualle suomeen, eikä kuitenkaan osannut

tai halunnut kertoa, mistä matkassa oli ollut kyse.

eräänä aamuna nono oli kotona. nukkuu, sisko sanoi. Kävel-

tiin tilavan asunnon halki herättämään hänet. olin ensimmäisel-

lä kotikäynnillä ja tuntui että huoneita oli joka suuntaan, ja jo-

kaisen huoneen takana uusi ovi. sosiaalityöntekijä herätti pojan.

Huone oli kuin kenen tahansa nuoren huone, juliste seinällä, kir-

joituspöydällä mankka sutisi tuskin kuuluvasti, puolityhjässä kir-

jahyllyssä oli sekalaista tavaraa, koulukirjapinoja, cd-levyjä, mitä

lie. nono mumisi. Minua hävetti. olin tuntemattomien ihmisten

kotona ja minua hävetti sekaantua heidän elämäänsä, seistä kes-

kellä aamutoimia ja hymyillä, ja kaikella tällä väittää että me osa-

simme jotain mitä he eivät, ja että se oikeutti meidät tunkeutu-

maan heidän aamuunsa ja elämäänsä. vaippaikäinen lapsi seisoi

keittiön tuolilla ja hymyili itsepintaisesti ja toisteli muutamaa las-

tenkielistä sanaa. äiti vastaili pehmeällä hiljaisella äänellä. Men-

tiin sosiaalityöntekijän kanssa olohuoneeseen odottamaan. ehkä

vartin kuluttua nono tuli ja nähtiin ensimmäisen kerran. Käteltiin.

sosiaalityöntekijä selvitti tilannetta; kouluun on mentävä,

vaikka se ei kiinnostaisikaan. sosiaalityöntekijä osoitti minua ja

väläytti mahdollisuutta käydä koulua työpajalla. Lopulta nono

suostui mukaan. vaippaikäinen hyvästeli veljensä hymyilemällä,

isoveli katsoi tätä hetken, sanoi jotain hiljaisella, vakaalla äänel-

lä, sitten he katsoivat hetken toisiaan.

Käveltiin kolmistaan radanvartta ja maasillan yli sosiaalikes-

kukseen. välillä nono kulki edellä, lippalakissa ja pussittavassa

toppatakissa, farkut pysyivät juuri ja juu-

ri jalassa, välillä jäljessä, välillä odotettiin

kun hän asetteli lahkeensa paremmin.

sosiaalikeskuksessa hän suuttui. istut-

tiin kolmistaan sosiaalityöntekijän huo-

neessa. ensin hän kuunteli ja yritti vasta-

ta ja löytää selitystä, mutta kun sellaista

ei löytynyt tai ollut, sanoja ei löytynyt, ei-

kä siksi perustelua meidänkään toiminnal-

le, hän alkoi syytellä sosiaalityöntekijää,

joka armollisesti antoi minun istua vain

ja seurata tilannetta. nono syytteli. Min-

kä vuoksi hän ei saa olla rauhassa? Miksi joku tulee aina kotiin,

omaan huoneeseen? Miksi luulette etten tunne kelloa? Lopulta

hän nousi pystyyn, sanoi jotain ja lähti. Kuunneltiin käytävästä

narskuvia askelia.

Koulupalaverissa meitä oli useampia, esittäydyttiin ja rehto-

ri alkoi puhua. ensi töikseen hän vyörytti esiin nonon poissa-

olot, tarjotut ja hylätyt mahdollisuudet. Mahdollisuutta oppilas-

valmennukseen hän piti ennenkuulumattomana ja mahdottoma-

na; se ei voi olla laillista! rehtori luetteli mitä tulee tehdä, miten

asiat hoituvat: nyt alkaa koulunkäynti ja tästä pojasta leivotaan,

no jotain. iltapäivällä kuulin, että ennen häipymistään nono oli

käynyt koulua yhden oppitunnin verran.

Muutamina talviaamuina ajoin auton ison puutalon lähelle,

liukastelin pihan halki rappuun, jossa nimitaulun mukaan asui suu-

rimmaksi osaksi maahanmuuttajia. nonon ovessa ei lukenut hä-

nen sukunimeään. isä tuli ylätasanteella vastaan kuin outo vero-

tarkastaja ja katosi rappukäytävän hämärään salkku kädessä ja pu-

nainen pipo syvällä päässä. emme koskaan vaihtaneet sanaakaan.

Muutamina aamuina seisoin eteisessä ja kuuntelin äidin vie-

raskielistä selostusta mitä oli tapahtunut, vaippaikäinen pulisi

taustalla, pesukone jylläsi, sisko kuunteli äitiään ja kertoi minul-

le samat asiat kuin muinakin aamuina. nono kyllä meni nukku-

maan, lähti yön aikana pois. äiti sanoi jotain ja hymyili.

”nono hyvä poika. Koulu vaikea.”

olin yhteydessä kouluun ja lastensuojeluun, ja lopulta sosi-

aalityöntekijä sanoi, että ylempää on tullut viesti ettemme enää

jatkaisi pojan jahtaamista.

Koululta kuulin ettei nonoa ole näky-

nyt. Kesävalmennuksessa kyselin nonon

luokkakavereilta oliko kaveria näkynyt,

mutta kukaan ei halunnut tai osannut

sen kummemmin kertoa.

syksyllä kioskilla eväiden kanssa not-

kuvassa porukassa näin nonon seuraavan

kerran. Tälläkin kertaa ajoin ohi, mut-

ta käännyin takaisin, raivasin tieni san-

kan nuorisojoukon halki ja menin nykäi-

semään hihasta. Hän sanoi muistavansa

minut, vaihdettiin numeroita niin että hän

soitti puhelimeeni. Muuta puhelinliikennettä välillämme ei sit-

temmin ole ollut.

Joulun alla olimme kertomassa kesävalmennuksesta heidän

koulullaan. Luokan takaosasta näin vaivihkaisen nyökkäyksen.

Koulu oli kuulemma alkanut maistua. nyt näin hänen nimen-

sä peruskoulunsa päättävien maahanmuuttajaoppilaiden joukos-

sa. Kysyin tätä hänen opettajaltaan, joka totesi nonon yrittävän

kielikokeen kautta valmistavalle. Mutta. vanhat tavat olivat taas

valloillaan, paljon poissaoloja. seiskaluokan oppilas, opettaja ar-

vioi. ikää alkaa pian olla sen verran että peruskoulusta, nivelluo-

kilta ohjataan eteenpäin.

vuosi sitten, pian ensitapaamisen jälkeen kännykkääni oli

yöllä tullut soitto häneltä. soittiko hän oikeaan numeroon? oli-

ko hänellä asiaa, ja jos oli niin mitä? entä jos olisin vastannut?

Kerran näin hänet yöllä, lähellä kioskia. oli kesä. näin etääm-

mältä keskenään nujuavan kolmikon, joista yksin erkani ja teki

jonkinlaisia puolustautuvia ja uhkaavia eleitä. Kaksi muuta pysyi-

vät loitolla. istuin ohiajavassa autossa. nono jäi yöhön, outoon

taisteluasentoon jähmettyneenä. Pysykää loitolla.

18

20

”Tapaamisillamme olemme

vain nuorta ja hänen

asioitaan varten.”

Luottamus

21

ETSivän pErSoonaSTa

uskallusta heittäytyä

Nuoren kohtaamiseen ja luot-

tamuksen saavuttamiseen vai-

kuttaa paljon etsivän persoo-

na. etsivän pitää olla pitkäpinnainen ja

sietää nuoren jatkuvaa liikettä elämäs-

sä eteen- ja taaksepäin. etsivä työ vaatii

työntekijältä nopeaa reagointia ja ongel-

manratkaisukykyä, etsivää työotetta sekä

erinomaisia sosiaalisia taitoja.

Tässä työssä työntekijältä vaaditaan

valmiutta ja herkkyyttä sekä uskallusta

heittäytyä tyhjään tilaan ja työntää syrjään omien arvojen, aja-

tusten ja taustojen vaikutus. vaikka asiakaslähtöisyys työssäni on

avainsana, en saa sillä vielä ovia auki. Dialogisuus ja läsnä ole-

minen ovat perusta sekä luottamuksen syntymiselle että arvok-

kuuden kokemukselle, mutta erityisesti kaltoin kohdeltujen nuor-

ten kohdalla törmään usein siihen, ettei omat sanat osu eivätkä

uppoa, vaan lipuvat ohi korvien, mikä toisaalta on hyvinkin ym-

märrettävää. näillä nuorilla on koko eletty elämä täynnä hylkää-

misen kokemuksia ja rikottuja lupauksia eikä heillä ole enää us-

koa sanojen voimaan.

Tapaamisillamme olemme vain nuorta ja hänen asioitaan var-

ten. Meillä on aikaa, ja aikaa annamme myös nuorelle, emme

etene höyryjunan tavoin. Paine nopeisiin tuloksiin on kuitenkin

havaittavissa monien viranomaistahojen

suunnalta, vaikka pyrimmekin aina muis-

tuttamaan, ettei roomaakaan päivässä ra-

kennettu tai Pariisia viikossa.

Minulle etsivä työ koostuu kahdesta

yhtä tärkeästä osa-alueesta: yksittäisen

nuoren kohtaamisesta ja palvelu- ja yh-

teistyöverkon rakentamisesta. yhteistyön

suhteen riittää luonnollisesti aina teke-

mistä. uusia palveluita syntyy ja vähin-

tään yksittäiset työntekijät vaihtuvat. et-

sivän pitää olla aina ajan hermolla ja tehdä omaa naamaa tutuk-

si palveluverkostossa. Perusta on oltava rakennettuna jo valmiik-

si, jotta apu ja sopiva yhteistyötaho tarvittaessa löytyisi joka ti-

lanteessa sukkelasti.

yksilöohjaus on toinen puoli asiaa: se varsinainen syy, miksi

yhteistyöverkkoja rakennetaan. etsivän työn puolella ei ole mi-

tään syytä, miksei jokaiseen nuoreen voisi suhtautua täysin yksi-

löllisenä tapauksena. Tämä myös selvästi velvoittaa kohtaamaan

ohjattavat nuoret aidosti ja tosissaan. etsivän työn puolella on

harvinainen mahdollisuus päästä ohjaamistilanteeseen lähes täy-

sin vailla mitään organisaation puolelta saneltuja taka-ajatuksia

tai tavoitteita, jotka asiakas pitäisi laittaa saavuttamaan. Tämä

on minusta yksi etsivän työn haastavimpia ja antoisimpia puolia.

23

”kyseessä on poika, joka

ei saa lähdettyä kotoa mihinkään

psyykkisen tilansa vuoksi.”

Arvostus

kun nuorEn miEli järkkyy

kun psyyke ei jaksa – otteita etsivän päiväkirjasta

Viranhaltija otti yhteyttä puhelimitse. Hän oli kertonut

asiakkaalle etsivästä työparitoiminnasta, ja asiakkaalle

sopi tapaaminen kotonaan. Kyseessä on poika, joka ei

saa lähdettyä kotoa mihinkään psyykkisen

tilansa vuoksi. epävarmaa on, onko nuo-

rella hoitokontaktia vielä olemassa. Hän

tarvitsisi tien ulos eristäytymisestä. sovim-

me kotikäynnin, johon menimme virka-

miehen kanssa yhdessä.

Käynnillä selvisi, että nuorella on ollut

hoitokontakti kunnes ei enää kyennyt me-

nemään sinne psyykkisen vointinsa vuok-

si. Tällä hetkellä hänellä on hoitona pelk-

kä lääkitys ja lääkkeitä ei paljoa jäljellä.

Kertoi hänellä olevan jatkuvat oireet, jotka hankaloittavat olemis-

ta. ei uskalla pahemmin lähteä asunnosta paitsi kaverien kyydissä.

nuori haluaa tällä hetkellä saada asiansa kuntoon, kuten hoi-

tokontaktin ja raha-asiat. on itse halukas aktiivisen hoitokon-

taktin luomiseen. Katsoin hänelle netistä puhelinnumeron Mie-

lenterveyskeskukseen. sovimme että soittaa sinne, kertoo tilan-

teestaan ja varaa ajan. soitan hänelle huomenna ja kysyn minä

päivänä aika on, varaan aikaa kalenterista jolloin menen saatta-

maan hänet sinne tarvittaessa. nuori on kiinnostunut johonkin

toimintaan päivisin, mutta ei usko että tällä hetkellä pystyy me-

nemään paikan päälle. eli aktiivinen hoito on ensisijainen juttu.

Kahtena seuraavana päivänä yritin tavoittaa pojan puhelimit-

se. Lähetin viestin jossa kysyin, että haluaako minun varaavan hä-

nelle ajan Mielenterveyskeskukseen (MT-keskus). ehdotin toises-

sa viestissä tapaamista, saamatta kumpaankaan viestiin vastaus-

ta. soitin yhteyttä ottaneelle viranhaltijalle ja kerroin tilantees-

ta. Hän sanoi myös välillä yrittäneensä soittaa useamman viikon

ennen kuin on saanut yhteyden.

Jatkoin soittelemista pojalle saamat-

ta vastausta.

olimme yhteydessä viranhaltijan kans-

sa todeten, että tilannetta on hankala jät-

tää vain roikkumaan. Poika oli halukas ta-

paamaan etsivän työtekijän ja selkeästi

halusi tilanteeseensa apua, joten olisi ollut

väärin häntä kohtaan jättää asia sikseen.

Pohdimme mahdollisuutta ottaa yhteyt-

tä MT-keskukseen. Pohdimme myös toi-

sen etsivän työntekijän kanssa että onko eettisesti oikein toimia

ilman että asiakkaaseen saa yhteyttä.

Kolmen viikon jälkeen kotikäynnistä koitin ensin soittaa nuo-

relle. Lähetin tämän jälkeen tekstiviestin ja kerroin että tulen

soittamaan ovikelloa. Pudotin postilaatikkoon kirjeen, että kä-

vin oven takana, olen huolissani hänestä ja aion huomenna ot-

taa yhteyttä Mielenterveyskeskukseen. Toivoin myös, että olisi yh-

teydessä minuun vielä saman päivän aikana.

seuraavana päivänä yritin soittaa nuorelle ja lähetin myös

viestin, ennen kuin soitin MT-keskukseen. Lähetin puhelun jäl-

keen nuorelle viestin.

Muutama päivä puhelun jälkeen MT-keskuksesta otettiin yh-

teyttä, he olivat myös huolissaan nuoren tilanteesta ja sovimme

yhteisen kotikäyntiajan. Toivon että poika aukaisee oven.

22

”Tyttö jumittui kotiin

eikä käynyt juuri missään.”

Rohkaisu

24

yksinäinen syrjäseudun nuori – otteita etsivän päiväkirjasta

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä otti yhteyttä etsivään nuoriso-

työhön peruskoulun päättäneen nuoren tiimoilta syksyllä. Tyttö

oli saanut jatko-opiskelupaikan, mutta ei ollut valmis aloittamaan

opintoja toisella paikkakunnalla. sen sijaan hän asettui asumaan

eläkkeellä olevien vanhempiensa kanssa perheen kesämökille pie-

nen paikkakunnan sivukylälle kuoppaisen

metsätien varteen. Tyttö jumittui kotiin ei-

kä käynyt juuri missään. Kavereitakaan hän

ei tavannut. Tytöllä on matkaa lähimmäl-

le linja-autopysäkille muutama kilometri

ja siitä hurahtaa ohi vain puolenkymmen-

tä linja-autoa päivän aikana. etsivä nuori-

sotyö sopi tapaamisen tytön kanssa paik-

kakunnan nuorten työ pajalle. Tyttö ei kui-

tenkaan tullut paikalle, joten etsivä nuori-

sotyöntekijä selvitti vanhemmilta mahdolli-

suutta kotikäyntiin. Tytön vanhemmat oli-

vat suostuvaisia kotikäynnille, joten vierailu oli mahdollisuus to-

teuttaa saman tien. Lastensuojeluviranomaisten käydessä tyttö oli

paennut heitä metsään ja tullut kotiin vasta sosiaalityöntekijöiden

lähdettyä. nyt ujo ja hiljainen tyttö oli kuitenkin paikalla.

Tytön luottamus heräsi hiljalleen tapaamisen aikana ja etsi-

vä nuorisotyö tapasi tyttöä syksyn mittaan harvakseltaan paik-

kakunnalla olevan nuorten työpajan tiloissa, jonne vanhemmat

kuljettivat hänet. Tapaamisten tavoitteena oli laajentaa turval-

lisesti tytön elinpiiriä ja rytmittää arkea. Pikku hiljaa tapaamis-

ten edetessä alettiin visioida työharjoittelujaksoa nuorten työpa-

jalle. Tytön täyttäessä alkuvuodesta 17 vuotta hänen kanssaan

käytiin Te-toimistossa ja pyydettiin aikaa työvoimanpalvelukes-

kukseen, jonka kautta voitaisiin käynnistää työpajalla kuntoutta-

va työtoiminta aluksi muutamana päivänä viikossa. Työvoiman-

palvelukeskukseen toimitettiin taustamateriaaliksi etsivän nuori-

sotyön laatima kuvaus nuoren elämänti-

lanteesta. Tyttö tapasi samoihin aikoihin

myös työpajan työvalmentajan ja yksilö-

valmentajan, jotta paikka tuntuisi mah-

dollisimman tutulta. samalla mietittiin

huolellisesti sopivat työpäivät ja mahdol-

linen aloitusajankohta.

Työvoimanpalvelukeskus alkoi järjes-

tellä ripeästi työkokeiluasiaa, koska ty-

tön tilannetta pidettiin tärkeänä. suurek-

si pettymykseksi tyttö ei kuitenkaan täyt-

tänyt kuntouttavan työtoiminnan kritee-

rejä, joten työpajajakso ei toteutunut suunnitelmien mukaisesti.

etsivä nuorisotyöntekijä sai tiedon asiasta myöhemmin työpajan

yksilövalmentajalta ja jatkoi tilanteen selvittelyä.

Tytölle on varattu nyt aika työvoimanpalvelukeskuksen psy-

kologille, jonne etsivä nuorisotyöntekijä lähtee mukaan. etsivän

nuorisotyön rooli on esitellä tytön tilanne palvelukeskuksen työn-

tekijälle ja esittää työpajaa tytölle soveltuvana toimenpiteenä. Ta-

voitteena on saada työpajajakso toteutumaan työkokeiluna, jol-

loin jakson voisi aloittaa kevyemmin muutamana päivänä viikos-

sa. ohjausprosessi on vielä kesken.

25

27

Myötäeläminen

masentunut tyttö lukiosta – otteita etsivän päiväkirjasta

Lukion opintojenohjaaja otti yhteyttä alkuvuodesta ja antoi

18-vuotiaan tytön yhteystiedot, kun poissaoloja oli kertynyt niin

paljon, että suurin osa kursseista jäi suorittamatta. etsivä otti yh-

teyttä tyttöön ja saatiin tapaaminen sovittua maaliskuulle. asia-

kas oli aloittanut lukion kuvaamataitopainotteisella luokalla edel-

lisenä syksynä ja muuttanut silloin toisel-

ta paikkakunnalta vanhempien luota yk-

sin asumaan. Tytöllä oli todettu masen-

nus ensimmäisen kerran muutama vuo-

si aiemmin yläasteella ja nyt tilanne oli

mennyt huonompaan suuntaan. Koulu-

asioita oli jäänyt paljon hoitamatta kään-

teisen unirytmin takia.

Lukion opo oli jo ehtinyt ohjata tyttöä

mielenterveyspuolen palveluihin ja ensim-

mäinen lääkäriaika oli varattu. asiakas oli

etsivän kuvioihin tullessaan melko hyvin

jo erilaisten palvelujen piirissä, mutta tarvitsee neuvoja toimeen-

tulon järjestämisessä sekä rinnalla kulkemista, jotta hän saisi asi-

oita hoidettua ja pääsisi kotoa liikkeelle päiväsaikaan. olin muka-

na mm. ensimmäisellä lääkärikäynnillä ja tytölle kirjoitettiin sai-

raslomaa, joka jatkuisi ainakin toukokuun loppuun. Psykiatri ja

sosiaalityöntekijä myös suosittelivat hoidon tueksi nuorten päivä-

toimintakeskusta, jota asiakas suostui ainakin kokeilemaan, jot-

ta saisi jotenkin unirytmiä kohdalleen ja kävimme tutustumassa

tiloihin ja toimintaan. Tällä hetkellä tyttö käy noin kerran kuus-

sa psykiatrilla ja syö masennuslääkkeitä.

Lisäksi asiakkaan kanssa ollaan käyty tutustumassa koulutuk-

seen, joka on tarkoitettu valmentavaksi ja kuntoutumista tuke-

vaksi mielenterveysongelmista kärsiville nuorille ja tyttö innos-

tui hakemaan koulutukseen ensi lukuvuodeksi. Lukiolla käytiin

asiakkaan kanssa hoitamassa eropaperit, sillä lukio ei ollut mis-

sään vaiheessa tuntunut hänelle oikealta paikalta eikä sen jatka-

minen sairasloman jälkeenkään olisi mie-

lekäs vaihtoehto. sitten hoidettiin paperi-

asioita Kelaan, peruttiin opintotuki ja lai-

tettiin hakemus sairaspäivärahasta.

asiakkuus jatkuu edelleen ja tytön

kanssa on tavattu noin viikon välein. Täl-

lä hetkellä järjestellään toimeentuloasioi-

ta, sillä Kelan tukien odottelun vuoksi ty-

töllä ei ole ollut varaa maksaa vuokraa.

etsivä on myös mukana nuorten päivä-

toimintakeskuskäyntien aloittamisessa ja

etsimässä muita vaihtoehtoja jos tyttö ei

pääse syksyllä aloittamaan koulutuksessa.

Työskentely tämän asiakkaan kanssa on ollut alusta lähti-

en melko helppoa, sillä tukiverkosto on ollut jo valmiiksi katta-

va, eikä hoitosuhdetta mielenterveyspuolelle ole tarvinnut läh-

teä rakentamaan tyhjästä. Tietysti myös se, että asiakas on jo it-

se myöntänyt ongelman ja suostunut hoitoon, on iso askel ja

helpottaa tilanteen etenemistä. suurin osa sovituista tapaamisis-

ta toteutuu, tilanne etenee koko ajan monella eri osa-alueella ja

asiakkaalla on itsellään halua saada asioita kuntoon. Kuitenkin

asiakas on sellaisessa elämäntilanteessa, ettei saisi yksin kaikkea

aikaiseksi ja tarvitsee jonkun ”potkimaan” eteenpäin.

26

”Sitten hoidettiin paperiasioita

kelaan, peruttiin opintotuki ja

laitettiin hakemus sairaspäivärahasta.”

”nuori viihtyi harjoittelupaikassa

saaden lisää itseluottamusta ja tarpeellista

taukoa kotiasioiden hoitamisesta.”

Itseluottamus

28

Taustalla ilmeni perheväkivaltaa – otteita etsivän päiväkirjasta

nuoren äiti otti yhteyttä etsivän nuoriso-

työn ohjaus- ja neuvontapalveluihin Te-

toimistosta saamiensa yhteystietojen pe-

rusteella. Hänen poikansa oli vasta muutta-

nut muun perheen kanssa uudelle paikka-

kunnalle. ammattistarttiopinnot edellisellä

kotipaikkakunnalla olivat jääneet kesken ja

poika pääasiassa oleili kotona kantaen vas-

tuuta nuoremmista sisaruksista. Taustalla

vaikutti vahvasti koko perheen traumatisoi-

tuminen ja uupuminen aiemman elämän-

tilanteen vuoksi. etsivä nuorisotyö oli yh-

teydessä lastensuojeluun, jota kautta pojalle järjestyi harjoittelu-

paikka lähikaupasta. nuori viihtyi harjoittelupaikassa saaden lisää

itseluottamusta ja tarpeellista taukoa koti-

asioiden hoitamisesta.

Lisäksi etsivä nuorisotyö oli muka-

na sosiaalityön perhepalavereissa edusta-

massa nuorta, jotta hänen pieni äänen-

sä saataisiin kuuluviin isoissa asioissa. Ta-

paamisissa tuli ilmi pojan ja koko perheen

rankat väkivaltakokemukset. Tämän tie-

don pohjalta etsivän nuorisotyön edusta-

ja kutsui pojan mukaan perheväkivaltaa

kohdanneiden nuorten vertaisryhmään.

Pojalle tutuksi käynyt etsivä nuorisotyön-

tekijä toimii ryhmässä yhtenä ohjaajana. Lisäksi poikaa tuetaan

suorittamaan peruskoulun arvosanoja.

29

”raskaus oli hänelle

yllätys ja myös jonkinlainen järkytys.”

31

Teiniraskaus – otteita etsivän päiväkirjasta

Tyttö tulee Te-toimiston ohjaamana meille asiakkaaksi. Hän on

käynyt lukiota lähes vuoden, mutta keskeytti opinnot huhtikuus-

sa. syyksi hän itse kertoi, että hänen luki- ja kirjoittamishäiriön-

sä vaikeuttivat mm. kielten opiskelua ja hän ei saanut riittäväs-

ti tukea opiskeluun lukiossa. Hän on ak-

tiivinen nuori nainen, jolla on ikäisekseen

paljon työkokemusta sekä useita harras-

tuksia.

Hän kertoi, ettei ollut päässyt yhteis-

valinnan kautta halumaansa ammatilli-

seen koulutukseen. ehdotimme hänel-

le etsivän työparin järjestämää kurssia ja

sen jälkeen työharjoittelua. sovimme, et-

tä hän osallistuu kurssillemme ja sen jäl-

keen lähtee työharjoitteluun, jossa saa nyt

hieman erilaista työkokemusta, jota hän

itsekin halusi.

Tyttö oli kurssilla yhdeksänä päivänä kymmenestä. yhtenä

päivänä hän ilmoitti, ettei pääse tulemaan, koska sataa vettä.

Tuolloin haimme hänet kotoa, mutta sen jälkeen hän tutustui

toiseen kurssilaiseen ja he sopivat kimppakyydeistä. Kurssin alus-

sa tyttö oli hiljainen, mutta hän aktivoitui, kun oppi tuntemaan

ohjaajat ja ryhmäläiset.

Tavoittelen tyttöä puhelimesta, hän ei vastaa.

Tavoittelen tyttöä uudelleen puhelimesta, hän ei vastaa. Jä-

tän viestin vastaajaan ja pyydän soittamaan.

Käyn sovitusti tytön kotona. Hän soitti itse edellisenä päivä-

nä ja toivoi, että tulen käymään kotona. Tyttö kertoo, että hän

on raskaana, eikä ole jaksanut käydä tapaamassa etsivää. raska-

us oli hänelle yllätys ja myös jonkinlainen järkytys. Hän on käynyt

nyt neuvolassa ja raskaus on jo pitkällä.

Hän on keskustellut kurssin vetäjän kans-

sa ja he ovat sopineet, että hän keskeyttää

kurssin. Keskustelemme pitkään asiakkaan

kanssa hänen tilanteesta ja tuon esille po-

sitiivisia näkökulmia hänen elämäntilan-

teeseensa. Lupaan olla hänen tukenaan.

Käymme tytön kanssa yhdessä hoita-

massa hänen asioitaan Te-toimistossa ja

Kelalla. Lisäksi täytämme äitiyspäiväraha-

ja vanhempainrahahakemuksen, jotka vien

Kelalle. Lisäksi selvittelin asiakkaan työ-

harjoittelupaikkaa päiväkotiin puhelimitse aluevastaavan kanssa.

aluevastaava ilmoittaa asiasta joulun jälkeen. Tyttö haluaa saada

kokemusta lasten hoidosta ennen kuin lapsi syntyy.

Tyttö tulee tekemään työpaikallemme yhteisvalintahaun. Te-

toimisto ei sitä häneltä velvoita, koska hän on raskaana, mutta

päätämme sen kuitenkin tehdä. asiakas kertoo, että hän muut-

taa asumaan yhteen avomiehensä kanssa. äiti on tukena asun-

non järjestämisessä.

soitan asiakkaalle. Hän kertoo, että on voinut hyvin. Pyydän

ilmoittamaan, kun lapsi on syntynyt.

30

Tukeminen

32

”hän sanoo, että minun sietää varoa,

kun hän vapautuu”

väkivalta ja pelko – otteita etsivän päiväkirjasta

Käyn asiakkaanani olevan nuoren miehen

kanssa sosiaalitoimistossa. Hän ei saa ra-

haa ja suuttuu siitä. Hän sanoo, että sa-

ma vaikka hän joutaisi pois, mitä nope-

ammin, sen parempi. ehdotan, että käym-

me vielä uudestaan mielenterveystoimis-

tossa ja hän antaa minun varata ajan sin-

ne. soitan vielä asiakkaan lähiomaisille,

että he tulisivat paikalle. Poika menee en-

sin keskustelemaan psykiatrin kanssa. sen

jälkeen hänen lähiomaiset juttelevat psy-

kiatrin kanssa. Toinen lähiomaisista kertoo, että poika on uhkail-

lut myös häntä, kun hän ei ole aina vastannut pojan bensankulje-

tusavunpyyntöihin. Psykiatri lähettää pojan psykiatriseen sairaa-

laan. Poika ei suostu lähtemään vapaaehtoisesti vaan poliisi läh-

tee häntä saattamaan.

Poika soittaa psykiatrisesta sairaalasta. Hän sanoo, että kan-

taa kaunaa minulle siitä, että olen hänet ohjannut mielenterveys-

toimistoon ja hän joutui hoitoon. Hän sanoo, että minun sietää

varoa, kun hän vapautuu. Kuuntelen häntä ja pyydän keskuste-

lemaan asiasta lääkärin kanssa, miksi on joutunut sinne. sanon,

että päätös on viime kädessä ollut lääkärin.

soitan uhkailusta heti psykiatriseen sairaalaan. Käyn teke-

mässä myös uhkailusta rikosilmoituksen poliisille ja kertomas-

sa asiasta mielenterveystoimistoon. Lisäk-

si soitan lähiomaiselle ja kerron tilanteen

ja toivon, että he perustelevat, miksi poika

joutui hoitoon. Lisäksi kerron, että jatko-

hoito tapahtuu mielenterveystoimistossa.

soitan uhkailusta vielä mielenterveystoi-

mistossa olevalle pojan omalle hoitajalle.

Lisäksi otan asian esille esimieheni kans-

sa. Keskustelemme pojan uhkailusta työ-

pajaohjaajan, työparini ja esimiehen kans-

sa yhdessä. esimieheni lupasi puhua asi-

asta vielä poliisin kanssa.

en ollut poikaan yhteyksissä tämän jälkeen, koska pelkä-

sin omaa ja työparini turvallisuutta. Luotan intuitiooni ja tämän

nuoren miehen uskoin tekevän vielä jotain pahempaa, josta ker-

roin sekä poliisille ja mielenterveystoimistoon.

Poika otettiin myöhemmin työpaikkamme toiseen hankkee-

seen asiakkaaksi ja hän oli käynyt myös viereisessä huoneessa

työpaikallani. olin raportoinut pojan tilasta työpaikallani, mut-

ta minulle ei missään vaiheessa ilmoitettu, että hänet oli otet-

tu uudestaan asiakkaaksi toiseen hankkeeseen työpaikallamme.

olin tästä tuohtunut, mutta kommenttejani ei otettu tosissaan.

Jonkin ajan kuluttua poika puukotti kaveriaan ja on tällä het-

kellä vankeudessa.

33

Hyväksyntä

34

”nopealla ja varhaisella puuttumisella pieni korjaava

liike oli riittävä.”

35

ETSivä TyöoTE on joukkuEpEliä

Erityisopettaja otti yhteyttä

Erityisopettaja otti yhteyttä etsivään nuorisotyöhön kah-

deksasluokkalaisen pojan tilanteen vuoksi. Hänellä oli

kertynyt runsaasti poissaoloja ja koulutehtävät sekä ko-

keet olivat jääneet tekemättä. Tilanne vaikutti siltä, että nuori ei

suoriudu kahdeksannen luokan loppuun suorittamisesta.

etsivän nuorisotyön rooli oli kartoittaa ja järjestää nuorel-

le sopiva harjoittelupaikka loppukevääk-

si. Koulun rehtori hyväksyi tämän suun-

nitelman. Harjoittelupaikka löytyi ja so-

vittiin, että harjoittelu toteutetaan arki-

sin iltapäivällä. aamupäivisin nuori kävi

erityisopettajan luona tenttimässä rästiin

jääneet tehtävät. Harjoittelun ajalta poika

sai positiivista palautetta ja samalla hän

suoriutui kahdeksannen luokan rästiteh-

tävistä. Lisäkannustimena hän sai harjoit-

telupaikasta lyhyen kesätyön. yhdeksän-

nen luokan nuori pääsi aloittamaan eri-

tyisluokalla toiveidensa mukaisesti. opinnot erityisluokalla lähti-

vät sujumaan mallikkaasti ilman turhia poissaoloja.

nopealla ja varhaisella puuttumisella pieni korjaava liike oli

riittävä.

Tytti oli eroamassa kolmannen kerran

Kun Tytti oli kolmannen kerran eroamassa koulusta, niin ammat-

tiopiston opo otti minuun yhteyttä saadakseen Tytin pysymään

jossakin kirjoilla, koska syrjäytymisvara oli suuri. sovimme, että

Tytti tulee käymään luonani pajalla ja hän tuli – jes!

siitä se rinnalla kulkeminen alkoi. ohjasin hänet nuortenpa-

jalle, mutta napanuora on edelleen kiinni minussa.

Tämän tytön kohdalla ja joidenkin muidenkin nuorten,

etenkin 16-vuotiaiden kanssa minusta tuntuu, että he kaipaa-

vat aikuisen läsnäoloa, tukea, kuuntelemista ja sitä aitoa välit-

tämistä. Ja mistä tämä johtuu en tiedä, mutta kohdalleni sat-

tuneissa tapauksissa vanhemmat ovat eronneet tai he eivät saa

nuorta omasta huoneestaan ulos. yhden äidin kommentti oli

”minä en enää jaksa tämän pojan kanssa, kun mikään järki-

puhe ei mene perille, siellä huoneessaan vain tietokoneella on,

hoitakaa te pojan asiat kuntoon”.

- Mikä vastuu minulle tai organisaa-

tiollemme! no, tästäpä aloitetaan luot-

tamuksen rakentaminen. Mielestäni tär-

keää on edetä nuoren ehdoilla ja sitä

vauhtia kun nuori haluaa eli suunnitel-

laan pienet askeleet kohti ns. johtotäh-

teä, jos sellainen on ja yleensä heillä on

haaveita ja ajatuksia siitä mitä haluavat

tulevaisuudelta. oma havaintoni on, että

nuori kiintyy tiettyyn ihmiseen ja nuoren

ohjaaminen eri palveluiden piiriin vaatii

rinnalla kulkijan, eikä vain siirtämistä toi-

sille toimijoille. Ja tässä etsivän työn tekijän roolilla on merki-

tys, nimenomaan rinnalla kulkijana, eli napanuoraa ei katkaista

kerralla vaan pikku hiljaa. Kuka on nuoren tukena, jos ei edes

omat vanhemmat?

Mielestäni on tärkeää, että nuoren vanhemmat ovat myös

mukana, vaikka on tullut tilanteita, että kesken palaverin alkavat

nuoren ja vanhemman välit kiristyä, jopa riitaan asti. Ja näissä ta-

pauksissa on verkostosta suuri apu, koska tilanteen kärjistyessä on

haettava apua koko perheelle. ilman verkostoa olisi työ yksinäistä.

Tyttö 20v.

Tyttö 20v. on jättäytynyt pois ravintola-alan opinnoistaan. opet-

taja ottaa meihin yhteyttä ja pyytää selvittämään tilannetta. Me-

nemme yhdessä työparin kanssa tytön ovelle ja sovimme siinä uu-

den käynnin keskustelua varten. Tyttö peruu pari kertaa ajan ja

Läsnäolo

mietin, näinköhän tästä mitään tulee. Kuitenkin pääsen vihdoin

tapaamaan tyttöä. on opinnoissaan jo viimeisellä vuodella, mut-

ta haluaa silti keskeyttää. ei ole oma ala. Mietin mielessäni, mi-

kä järki on keskeyttää ihan hyvin menneet opinnot tuossa vai-

heessa, mutta päätän, etten sano mitään kritisoivaa ääneen. Tyt-

tö haluaa hoitoalalle, oppisopimuksella päiväkotiin. ei haluaisi

enää opiskella koulussa.

etenemme asiassa niin, että seuraavalla viikolla käymme

eroamassa koulusta ja käymme työkkärissä. Tyttö saa listan päi-

väkodeista, joihin voidaan ottaa työharjoittelijoita. autossa tu-

lee puheeksi lähihoitajan aikuislinja. Tyttö ei ole kuullutkaan asi-

asta ja innostuu. Tajuan samassa, että iästähän se oli kiinni. ei-

hän 20v. enää jaksa alkaa opiskella juuri peruskoulunsa lopetta-

neiden kanssa.

ollaan tekstiviestitse yhteyksissä. Tyttö hakee kouluun ja hoi-

taa itselleen työharjoittelupaikan päiväkodista. Parin kuukauden

päästä muistan yhtäkkiä, etten ole hetkeen ollut yhteyksissä tyt-

töön ja lähetän mitä kuuluu -viestin ”Hyvää, sain eilen kirjeen

että olen päässyt kouluun! olen täällä päiväkodissa vielä ja viih-

tyny tosi hyvin. Kyllä tää on mun ala!”

Tyyli on nuoren perusoikeus

9. luokan tyttö on lintsannut koulusta jo kaksi viikkoa. Koulus-

ta ottavat yhteyttä meihin ja illalla soittaa äiti. on epätoivoinen,

lupaan mennä aamulla käymään. Tytön kotona minulle selviää,

että syy miksei tyttö mene kouluun on se, että hänen hiuksensa

on leikattu rumasti - siis hänen itsensä mielestä. Juttelen tytön

37

”menisitkö kouluun

jos saisit olla pipo päässä

siellä?”

36

kanssa ensin niitä näitä ja sitten kouluun menemisestä. Koitan

suhtautua äärimmäisellä vakavuudella tytön ongelmaan, en vä-

hättele sitä. Mietimme yhdessä keinoja selviytyä tilanteesta. ”Me-

nisitkö kouluun, jos saisit olla pipo päässä siellä?” no ehkä joo.

soitan kuraattorille. seuraavana aamuna haen tytön kotoa so-

vitulle kuraattorin ajalle. Myös kuraatto-

ri suhtautuu vakavasti tytön asiaan. Tyt-

tö saa luvan olla pipo päässä koulussa, ei-

kä lintsaa enää.

Elämää nivelvaiheessa ja nivelvaiheen tuolla puolen

Meillä oli kolmen yhdeksäsluokkalaisen

pojan ryhmä, jotka olivat jo ”yli-ikäisiä”,

kaksi maahanmuuttajaa ja yksi suomalai-

nen. Heidän koulunkäyntimotivaationsa

oli ”0” ja jo päättötodistuksen saaminen askarrutti oppilashuol-

toryhmässä saati sitten jatko-opinnot. opo ja kuraattori pyysivät

meitä apuun. sovimme, että me tapaamme poikia noin kerran

kuukaudessa ja puhumme ”kaikesta”. Tapasimme poikia yhdessä

ja erikseen. Puhuimme opiskelusta, vapaa-ajanvietosta, harras-

tuksista, tulevaisuuden suunnitelmista, seurustelusta, ”eLäMäs-

Tä” ….... ym. Kävimme tutustumassa eri oppilaitoksiin, haimme

kesätyöpaikkoja – ei tosin saatu. Kaikki pääsivät opiskelemaan.

olemme edelleenkin säännöllisesti yhteydessä ja autamme kai-

kenlaisissa eteen tulevissa asioissa kuten KeLa, armeija, asunnon

hakeminen. Pojat myös soittelevat meille jos on jotain.

Ei nuori katoamaan pääse

9 lk:n opettaja soitti yhteisestä asiakkaastamme aina kun poika

katosi. Lähdimme etsimään kaduilta. Käytimme apuna kouluka-

vereita, vanhempia, mummoa. Poika löytyi. Kahden viikon jälkeen

koulusta ei kuulunut mitään. soittelin. Poika käy koulua parem-

min ja muutkin asiat ovat paremmin hoidossa.

Etsivä nuorisotyö yhteistyössä koulun kanssa

Meillä kaikilla työntekijöillä oli kokemuksia koulumaailmasta,

niin hyvistä kuin huonoistakin yhteistyömalleista aloittaessam-

me kouluyhteistyön kehittämistä. Kokemuksiemme mukaan et-

siville tuli paljon yhteydenottoja kouluis-

ta siinä vaiheessa kun nuori oli ollut kou-

lusta kuukausia pois tai saanut erokirjeen

koulusta. Tällaisessa tapauksessa nuoriso-

työntekijän on vaikea luoda luottamuksel-

lista suhdetta nuoreen ja lähteä motivoi-

maan häntä. nuoren silmissä etsivä työn-

tekijä on vieras ja taas uusi viranomainen

joka vaatii häneltä asioita. näissä tapauk-

sissa yhteistyö nuoren kanssa syntyy huo-

nosti, jos lainkaan.

Paremmin nuoren kanssa on sujunut

kontaktin luominen silloin kun hänet on saattaen vaihdettu kou-

lusta yhdessä koulun henkilökunnan kanssa. nuorisotyönteki-

jä on kutsuttu kouluun keskustelemaan nuoren kanssa ja näin

on saatu sovittua yhdessä jatkotoimenpiteitä. Koulun vastuul-

la olisikin tarttua asioihin ennen kuin nuori häviää koulusta ko-

konaan. Tästä syntyi ajatus ennaltaehkäisevästä mallista. Miten

saadaan koulupudokkuutta estettyä tai miten saadaan kontakti

nuoreen ennen kuin ongelmat koulussa kasaantuvat hänellä yli-

voimaisiksi? Ja miten luodaan ja perustellaan yhteistyötä kou-

lun opettajien kanssa?

Päätimme kohdentaa yhteistyökokeilun ensin yhteen kouluun

ja laajentaa myöhemmin tarvittaessa ja resurssien riittäessä. en-

simmäisen vuoden kokeiluista rohkaistuneena siirsimme mallia

alueen toiseen kouluun. Kahden koulun kanssa tehdyn yhteistyön

onnistuttua laajennamme kontaktinottoa myös koulun kymppi-

luokkiin tulevalla kaudella.

nuorisotyöntekijöiden kokemusten mukaan maahanmuut-

tajanuoret ovat olleet heikommin kouluun kiinnittyneitä ja näin

helpommin putoamassa koulutuspolultaan. Tämän vuoksi yh-

teistyötä lähdettiinkin suunnittelemaan kohdennetusti koului-

hin, joissa oli maahanmuuttajaluokkia. näissä luokissa nuoret

opiskelivat ensimmäisiä vuosiaan suomenkieltä tai olivat valmis-

tavalla luokalla.

yhteistyön lähtökohtana on ollut opettajien aito kiinnostus

asiaan sekä ymmärrys nuorisotyön menetelmiä ja ideologiaa koh-

taan. Koulumaailmasta poiketen toiminta on nuorelle vapaaeh-

toista ja etenee hänen tarpeidensa ja kykyjensä pohjalta. nuori-

sotyöntekijän kanssa toimimista ei tule esittää nuorelle vaatimuk-

sena vaan mahdollisuutena, johon hän halutessaan voi tarttua.

Kouluyhteistyö vaatii yhteisten pelisääntöjen luomista ja käy-

täntöjen sopimista. opettajat ovat hyvin ymmärtäneet nuoriso-

työn luonnetta ja osanneet luottaa nuorisotyöntekijöiden am-

mattitaitoon. Kouluyhteistyö on ollut onnistuessaan kaikkia osa-

puolia hyödyntävää.

yhteistyö vaatii onnistuakseen jonkin verran resursseja. yh-

teistyökyvyn lisäksi tarvitaan tiloja, nuorisotyöntekijöiden ”mai-

nostamista” ja opetussuunnitelman muokkaamista niin, että

nuorisotyöntekijöiden tunnit saadaan sovitettua opetukseen. Li-

säksi toivottavaa on, että opettaja on mukana tunneilla. opetta-

ja on saanut tällöin olla erilaisessa roolissa tarkkailijana ja yhte-

nä osallistujana nuorten joukossa.

nuorisotyöntekijän läsnäolo koulussa on tarjonnut opettajil-

le tukea koulutyöhön. opettajalla on ollut mahdollisuus ohjata

oppilas nuorisotyöntekijöille, jos nuorella on ollut koulun ulko-

puolista avun tarvetta. näin opettaja on voinut keskittyä omaan

opetustyöhönsä. yhteistyön koettiin selvästi parantaneen opet-

tajan työssä jaksamista.

yhteistyö toi lisää väriä ja syvyyttä koulun opetukseen. nuo-

risotyöntekijät kävivät luokissa pitämässä ryhmäyttämis- ja tutus-

tumistunteja. näin nuorisotyöntekijät tulivat tutuiksi ja oppilaille

saivat kerrottua nuorisotyöntekijöiden roolista koulussa. Tämän

lisäksi joillekin luokille pidettiin Friends-tunteja, joissa opeteltiin

yhdessä puhumaan tunteista, kohennettiin itsetuntoa ja opittiin

olemaan hyvä ystävä. Friends-tunnit olivat yhdeksän kerran toi-

minnallinen ja keskusteleva paketti selkokielisellä suomella. op-

pilaat ja opettajat ovat ottaneet Friends-tunnit iloisesti ja posi-

tiivisesti vastaan.

nuorisotyöntekijät osallistuivat myös koulun vanhempai-

ninfoihin. Tulkkien läsnäollessa sai kerrottua nuorisotyön ide-

aa huoltajille ja nuorille hyvin. varsinkin maahanmuuttajatyttö-

jä saa tavoitettua paremmin huoltajien kautta.

nuoret kokivat nuorisotyöntekijöiden läsnäolon positiivisena

ja olivat vastaanottavaisia. Friends-tunneille osallistuttiin mie-

lellään ja työntekijöitä odotettiin aina paikalle. Monen nuoren

kohdalla tapahtui suurta edistystä, joka näkyi vetäytymisen ja

sulkeutumisen voittamisena, toimintaan iloisesti osallistumise-

na sekä nuorisotyöntekijöiden puheille aktiivisesti hakeutumise-

na omissa haasteissaan.

etsivän nuorisotyön tekijöille kouluyhteistyökokeilu on ollut

hieno kokemus toimivasta yhteistyöstä koulussa. nuorisotyönte-

kijät otettiin vastaan oman alansa ammattilaisina ja heille annet-

tiin mahdollisuus toimia nuorisotyön menetelmien ja periaattei-

den mukaisesti työssään. opettajan ja nuorisotyöntekijän erilaiset

tavat toimia täydensivät toisiaan. Malli on selvästi toimiva väli-

ne etsivän työn käyttöön. yhdessä tekemisen ja läsnäolon kautta

luottamus ja kontakti nuoreen syntyy kuin huomaamatta. nuo-

ren elämän haasteisiin päästään helposti kiinni kun luodaan luot-

tamuksellinen suhde nuoriin jo kouluvuoden aikana. Tavoittami-

sen menetelmänä malli on onnistunut hyvin, koska nuoret ovat

ottaneet yhteyttä myös koulun päättymisen jälkeen.

Osallistuminen

38 39

oman kokoinen elämä. Tarinoita etsivästä nuorisotyöstä.

Toimituskunta

Juha Kaakinen, Tom Tarvainen, Päivi Bosquet (sosiaalikehitys oy), Tapio Kuure (Tampereen yliopisto)

erik Häggman (varsinais-suomen eLy-keskus)

ohjausryhmä

Petri Karhu (iisalmi), ulla nord (Helsinki),

sami renberg (Turku), Tommi Lyttinen (äänekoski), Jaana Männikkö (Lempäälä), Maaria ahlstén (rovaniemi),

virpi Huittinen (oulu)

Tekstien toimitus: Tapio Kuure ja Tom Tarvainen

Kokonaistoteutus ja järjestelyt: Juha Kaakinen, Tom Tarvainen ja Päivi Bosquet

aineiston tuottaminen ja koordinointi: erik Häggman

valokuvat: vilja Tamminen

Taitto: Jyri Taipale aDstudio oy Hämeenlinna

rahoittaja

opetus- ja kulttuuriministeriö

Julkaisun tekstit on toimitettu etsivien nuorisotyöntekijöiden kuvauksista omasta työstään ja eri puolilla maata

kohtaamistaan nuorista. Kuvaukset on poimittu 90:stä toimituskunnalle lähetetystä tekstistä. Tekstien alkuperäinen

kieliasu on pyritty säilyttämään kokonaisuudessaan. nuorten anonymiteetin suojaamiseksi kaikki käytettävät nimet

ovat peitenimiä ja kaikki viittaukset paikkakuntien nimiin on poistettu.

Kiitokset teille kaikille etsiville nuorisotyöntekijöille! Lähettämänne tekstit kuvastivat rohkeutta puuttua vaikeimpiinkin

ongelmiin, sitoutumista työhönne ja ammatillista sitkeyttä rakentaa työssänne tarvittava verkosto.

yksittäisen nuoren auttaminen on joukkuepeliä.

Tietoa etsivän työstä vuodelta 2009

Lähde: opetus- ja kulttuuriministeriön raportti etsivä työparitoiminta 2009 tilastot.

Tilasto on kerätty etsiviltä nuorisotyöntekijöiltä, joista lähes kaikki vastasivat kyselyyn.

Kyselyn ja tilastot on koonnut varsinais-suomen eLy:n sivistystoimentarkastaja erik Häggman.

kuinka paljon nuoria tavoitettiin?

etsivät työparit olivat vuonna 2009 yhteydessä 8200 nuoreen. nuorista 5129 oli poikia ja 3071 tyttöjä eli poikien

osuus oli 64%. etsivät työparit työskentelivät 3000 nuoren kanssa. vuoden aikana etsivillä oli 32 400 viranomais-

kontaktia. nuorista 70% oli jossakin hyvinvointialan toimenpiteessä, jota etsivä työ tuki.

Kunnista 40% on mukana toiminnassa. etsivänä nuorisotyöntekijänä työskenteli 137 henkilöä.

millaisia nuoria?

Tavoitetuista nuorista suurin ryhmä oli iältään 16-20 vuotiaita (66%).

Tavoitetuista nuorista oli alle 25-vuotiaita 95%.

nuorista oli peruskoulussa 7%, peruskoulu keskeytynyt 4%, pelkällä peruskoulupohjalla 25%, lukiossa 1%, lukio

keskeytynyt 2%, lukio suoritettu 1%, ylioppilas 2%, ammatillisella toisella asteella 13%, keskeytynyt ammatillinen

perustutkinto 25%, ammatillinen perustutkinto suoritettu 7%, keskeytynyt korkeakoulututkinto 1%,

muu tutkinto 3%, ei tietoa 10%.

Tavoitetuista nuorista oli maahanmuuttajia 10%.

Työttömiksi työnhakijoiksi nuorista oli ilmoittautunut 28%.

Työttömiä, mutta työttömiksi ilmoittautumattomia nuoria oli 18%.

millä nuoret tulivat toimeen?

nuorista sai työttömyysturvaa 13%, pitkäaikaista toimeentuloturvaa 22% ja opintotukea 12%. vanhemmat tukivat

20% nuorista. Peräti 26% nuorista oli sellaisia, joiden toimeentuloksi ilmoitettiin ”muu” tai toimeentuloa ei tiedetty.

Palkka, sairauspäiväraha ja kotoutumistuki muodostivat lopuille nuorista pääasiallisen toimeentulon.

miten nuoret asuvat?

nuorista 42% asui vanhempiensa luona ja 30% omassa vuokra-asunnossa. nuorten asumisesta ei ollut tietoa 12%:n

osalta, muut asuivat asuntoloissa, tukiasunnoissa sekä sukulaisten ja kavereiden luona.

mitä kautta nuoret tavoitettiin?

Peruskoulu 7%, lukio 1%, toisen asteen ammatillinen koulutus 15%, nuorisotyö ja työpajat 14%, sosiaali- ja

terveystoimi 17%, työ-ja elinkeinohallinto 6%, vanhemmat 6%, kaverit 5%, katutyö 7%, sähköinen media 3%,

nuoren suora yhteydenotto 7% ja muut tahot 12%.

erilaisten sosiaalisten verkostojen kautta tavoitettiin peräti 27% nuorista.

40

TarinoiTa ETSiväSTä nuoriSoTyöSTä

Maassamme työskentelee tällä hetkellä noin 150 etsivää nuorisotyöntekijää, jotka

kohtaavat vuosittain yli 8000 nuorta. Monen nuoren kohdalla pienikin apu ja

rohkaisu auttavat elämässä eteenpäin. Toisten, vakavampien ongelmien kanssa

painiskelevien nuorten rinnalla kuljetaan viikkoja, kuukausia ja vuosiakin.

oman kokoinen elämä on kokoelma etsivien nuorisotyöntekijöiden kirjoittamista

kuvauksista omasta työstään ja kohtaamistaan nuorista. usein näitä nuoria ei

tavoiteta kaduilta, vaan kaihdinten takaa. etsivien nuorisotyöntekijöiden tarinat ovat

kuvauksia yksinäisyyden murtamisesta, työntekijän ja nuoren molemminpuolisesta

kunnioittamisesta, arvonannosta ja luottamuksesta. Lisäksi yhtenä kertomuksena

kokoelman sisällä kulkevat valokuvaaja vilja Tammisen ottamat valokuvat.

Kokoelmaa voi suositella kaikille niille, jotka haluavat kannustaa

ja auttaa nuoria kohti itsenäistä elämää.

isBn 978-952-9820-15-1