tikkujuttu © Katja Kontu 2013

Tikusta asiaa 19

Mestarin opissa

Syksyn ja talven rajamailla sain upean mahdol-lisuuden osallistua Suomessa vierailleen tähden luotsaamiin kolmeen koulutuspäivään. Maria Brandel (ent. Hagström) on ruotsalainen koulut-taja ja koiranohjaaja, joka on tähän mennessä saa-vuttanut esimerkiksi MM-kultaa pelastushaussa sekä yhteensä viisi kultaa ja viisi himmeämpää mitalia Ruotsin mestaruuskilpailuista jäljellä, haussa ja tokossa.

Mahtava mitalisaalis arvokisoista – varsinkin henkilöltä, joka ei omien sanojensa mukaan edes erityisemmin välitä kilpailemises-ta! Sen sijaan Maria on erittäin kiinnostunut erityyppisten koirien oppimisesta ja niiden kouluttamisesta eri tehtäviin. Kokeissa hän käy sitten mittauttamassa, miten hän on oman koiransa opettami-sessa onnistunut.

Marian koulutustapa perustuu positiiviseen vahvistamiseen, eri-tyisesti erilaisiin leikkeihin ja palkkausrituaaleihin, joiden eteen koira oppii tekemään töitä. Leikkimistä vahvistetaan ja kehitetään niin kuin mitä tahansa muutakin taitoa eli koiralle rakennetaan mahdollisimman hyvä palkkio. Sitten kouluttaminen onkin pää-asiassa sitä, että ohjaaja ”luo tilaisuuksia vahvistamiselle” ja pal-kitsee koiraa aktiivisuudesta, yrittämisestä ja oikeasta käytöksestä.

Vahvaksi rakennettu palkkio on arvokas työkalu myös silloin, kun koira suorittaa osaamistasoonsa nähden huonosti: jos vaikka-pa luoksetulo on hidas, palkkio varastetaan iloisesti koiran kuonon edestä ja ohjaaja leikkii yksikseen. Himoitun palkkion menettämi-sestä syntyvä turhauma auttaa koiraa tekemään paremmin, kun sille seuraavaksi annetaan uusi mahdollisuus yrittää ja onnistua.

Hyvinkin tuttua asiaa itselleni, mutta jotenkin Maria vei nak-sutinkoulutuksen vielä korkeammalle tasolle kuin olen koskaan aiemmin nähnyt. Painotettavia asioita olivat koiran nopeus, voima ja liikkeiden näyttävyys. Perusharjoituksilla ja erilaisilla palkkaus-tavoilla säädeltiin koiran virettä nollasta sataan ja takaisin. Koirat oppivat työskentelemään todella räjähtävällä voimalla ja heti pe-rään keskittymään tarkkaan hajuerottelutehtävään tai jähmetty-mään pyydettyyn asentoon hievahtamatta kuin patsaat.

Teksti: Katja Kontu Kuvat: Sirpa Saari

Taitto: Katja Kontu © Katja Kontu 2013

Teksti on julkaistu myös Saksanpaimenkoira-lehdessä 7/2013

tikkujuttu © Katja Kontu 2013

Kaikesta huokui mieletön tekemisen ilo! Suurella mielenkiinnolla kuuntelin-kin Marian neuvoja niin luennoilla kuin käytännön harjoituksissa. Tikku ei pääs-syt mukaan, mutta kuunteluoppilaana pystyin seuraamaan jokaista koirakkoa ja sain koulutuksesta todella paljon irti. Viikonlopun ajan seurasin meininkiä to-kohallilla ja torstaina pääsin myös maa-limieheksi, kun vietimme pitkän päivän hakumetsässä.

Hakutreeneissä Maria painotti samo-ja perusasioita kuin kaikessa muussakin kouluttamisessa. Ennen metsään tuloa on koiran palkkaantuminen pitänyt yleistää erilaisiin paikkoihin, erilaisten ihmisten kanssa ja erilaisten häiriöiden alla. Sama pätee ilmaisuun, ennen kuin se tuodaan metsään. Toisaalta Maria myös muistutti, että perusasioihin palaaminen ei ole kos-kaan liian myöhäistä.

Hyvä palkkio on siis kaiken perusta ja apujen antamista vältetään. Koiraa pal-kitsemalla rakennetaan etsintätehtäväl-le arvoa koiran näkökulmasta, jotta se myöhemmin jaksaa motivoitua työsken-telemään pitkilläkin radoilla ja palkatta. Niinpä arvoa ei rakenneta avuille vaan ni-menomaan sellaisille asioille, jotka sisäl-tyvät myös lopulliseen koesuoritukseen.

Keskilinjalla koiraa pidetään aluksi val-jaista kiinni ja se opetetaan lukitsemaan katseensa oikeaan suuntaan ohjaajan vihjeestä. Jotta koira voi saada lähtölu-van, ohjaajan pitää nähdä ja tuntea, että koira on todellakin lähdössä innokkaasti ja oikeaan suuntaan. Useimmiten maa-limiehet ovat 50–60 metrin syvyydessä, jotta koira oppii ”tuntemaan kropassaan” oikean työskentelyalueen koon.

Maria ei koskaan lähetä koiraa uudel-leen, jos koira ei tahdo upota pistolle. Suoritus keskeytetään neutraalisti tai iloi-sesti, koiraa mahdollisesti turhautetaan esittelemällä menetetty palkkio, ja sitten koira viedään pois. Seuraava harjoitus suunnitellaan tarpeen mukaan ja koira tuodaan uuteen yritykseen. Jos sille on äsken esitelty menetty maalimies palk-koineen, sitä ei enää lähetetä kyseiselle piilolle, vaan uusintayritys suuntautuu keskilinjan vastakkaiselle puolelle.

Hakupäivästä jäi käteen monta kiintoi-saa harjoitusta. Omaa osaavaa hakukoi-raansa Maria harjoittaa hyvin vaihtelevil-la treeneillä. Joskus on pelkkää helppoa ja hauskaa, esimerkiksi yksi ainoa pisto ja sieltä löytö ja superpalkka. Toisena ääri-päänä Maria kertoi treenistä, jossa koira juoksi 400 metrin radan pelkkiä tyhjiä pistoja ja lopuksi sen annettiin vielä ym-märtää, että rata jatkuisi ja seuraavalla

pistolla olisi ollut löytö, joka jäi nyt saa-matta! Sellainenkin onnistuu, kun koiran suhde ohjaajaan ja motivaatio etsintään on huipussaan.

Pääosa treeneistä on sitten kaikkea mahdollista tuolta väliltä. Niin haussa, jäljellä kuin tottelevaisuudessakin Ma-ria keskittyy koko ajan neljään osa-alu-eeseen: 1) perustaidot, kuten erilaisista leikeistä palkkaantuminen ja yhteistyö, 2) liikkeet ja niiden yksityiskohdat, kuten kokonainen nouto tai pelkkä voimakas kapulaan tarttuminen, 3) ketjut ja ko-konaisuus, kuten 2–3 aiemmin opittua tehtävää peräkkäin ennen palkkausta, ja 4) kisatreenit, kuten tokon treenaaminen hyvien ja huonojen liikkurien opastama-na tai mahdollisimman kokeenomaiset hakutreenien aloitukset.

Maria arvelee, että suurin osa koiran-ohjaajista keskittyy kohtaan kaksi, jolloin kolme muuta jäävät turhan vähälle huo-miolle. Viimeksi mainituissa kohdissa on tärkeää luoda koiralle jo pennusta asti hyvä mielikuva kilpailuista. Pennun kisat-reeni voi olla pääasiassa ohjaajan kanssa leikkimistä kisapaikalla tai treenikaverien järjestäessä koirakon ympärille koemaista häiriötä. Pennun ketju voi olla kotona kol-men hyvin helpon ja tutun tehtävän suo-rittaminen peräjälkeen ennen palkkausta.

Yhtä tärkeä muistutus jokaiselle osal-listujalle oli se, että oman koiran vääriin käytöksiin ja tunnetiloihin ei saa lähteä mukaan, koska silloin kierre huonoon suuntaan on valmis. Hektiset koirat ta-paavat kuumentaa myös ohjaajansa, mikä edelleen pahentaa koiran sähel-lystä. Liian rauhallinen ja hidas koira puolestaan voi lamauttaa ohjaajaa niin, että koira tulee yhä epävarmemmaksi ja passiivisemmaksi.

Koiran heikkoudet eivät kuitenkaan ole kiveen hakattuja eikä niiden edessä kannata luovuttaa, vaan juuri niitä selät-tämällä voitte päästä uudelle tasolle. Jos näet koirassasi edes pilkahduksen toivo-mastasi ominaisuudesta tai käytöksestä, sitä voi aina saada esiin yhä enemmän, vahvemmaksi ja paremmaksi!

Tikun treeneihin tulen poimimaan Ma-rian opeista paljon. Kaikessa oli järkeä ja kaikki istuu kyllä täysin omaan koulutus-tyyliini, kunhan vain onnistuisin käytän-nön toteutuksessa. Juuri palkkojen raken-taminen on ollut minulle Tikun kanssa se heikoin lenkki, joten koulutuspäivät sopi-vat minulle kuin nenä päähän.

Jos Marian ajatusmaailma kiinnostaa sinuakin, kannattaa tutustua hänen kir-joittamiinsa kirjoihin. Nosarbete kertoo jäljestyksen ja esine-etsinnän opettami-

sesta. Från valp till stjärna sisältää Marian ajatuksia koiran luotsaamisesta pennusta kisatähdeksi. Jälkimmäisen opuksen asi-oita on julkaistu myös samannimisenä DVD:nä ja kirjalle on tulossa jatko-osa.

Tikun kanssa aloittelemme innolla treenitalvea. Kelien puolesta olemme vie-lä hyvin päässeet jatkamaan peltojälkeä, hakua, esineruutua ja muuta maastoki-vaa, mutta arkisin tuppaavat työasiat ja iltojen pimeyskin jo haittaamaan harras-tusta. Koiran nenää ei hämärä toki häirit-se, mutta tietyissä harjoituksissa olisi kiva tietysti nähdäkin koiran työskentelyä.

Ennen joulua keskitymme Tikun kans-sa välillä omaan treenaamiseen ja välillä muiden kouluttamiseen, ja onpa luvassa muutamia koulutuksia joihin itsekin pää-semme osallistumaan. Niihin myös Tikku pääsee mukaan, ja uskon ja toivon niistä löytyvän meille sopivia ideoita – samaan tapaan kuin Marian koulutus auttoi meitä taas askeleen tai pari eteenpäin. Kehittä-vää talven alkua myös kaikille muille, jot-ka eivät vielä tunne olevansa perillä!

”Jatka sen tekemistä mitä olet aina tehnyt, jos haluat saada sitä mitä olet aina saanut.”

~Katja

Tikun vaiheita seuraava kirjoittaja on saksanpai-menkoirien omistaja, joka etsii ja raivaa omaa polku-aan koulutusmenetelmien viidakossa. Kirjoittajaa seuraava Tikku on kaksivuotias spn Symppis Etikka. Molempia voi seurata osoitteessa facebook.com/tik-kujuttu tai heittää sähköpostilla osoitteeseen tikkujut-tu@gmail.com.