Jäämistöoikeuden laskennalliset ongelmat 2013 II Lakiosa Yliopistonlehtori Tapani Lohi

Jäämistöoikeuden laskennalliset ongelmat 2013

II Lakiosa

Yliopistonlehtori Tapani Lohi

Yleistä lakiosasta

Lakiosaoikeus on rintaperillisille ja ottolapsille (ns. vanhat

adoptiot) kuuluva oikeus saada vähimmäisosa perinnöstä. Lakiosaoikeutta ei ole:

- leskellä

- toisen ja kolmannen parenteelin perillisillä.

Lakiosaoikeus antaa suojaa perittävän tekemien

testamenttien, lahjoitusten ja henkivakuutusjärjestelyjen

varalta.

Lakiosa ja ennakkoperintö: vertailua

Järjestelmien yhteisiä piirteitä: Lakiosa- ja ennakkoperintösäännöstö sisältävät

samantyyppisen tasausjärjestelmän, jossa laskennallisten

lisäysten ja vähennysten avulla eliminoidaan perittävän

antamien lahjojen vaikutus.

Ennakkoperintö on tärkeä laskennallinen erä sekä PK 6

luvun että PK 7 luvun järjestelmässä.

Ennakkoperintö- ja lakiosasäännöstön eroja

Ep-säännöstö tähtää täyteen tasaukseen – lakiosa antaa

vain ”vähimmäissuojaa” (lakiosa on puolet perintöosasta).

Ep-säännöstö koskee kaikkia perillisiä, lakiosa suojaa

vain rintaperillisiä.

Ep-säännöstö tahdonvaltaista oikeutta –

lakiosasäännöstö pakottavaa oikeutta. Ep-säännöstössä lahjalle annetaan vain perittävän

oletettavaa tahtoa vastaava tasausvaikutus:

lakiosasäännössä perittävän tahdolla ei ratkaisevaa

merkitystä. Testamentti ei vaikuta koskaan lakiosan suuruuteen.

Ep:n ja lakiosan eroja, jatkoa

PK 6 luvun ainoa lisäyserä ennakkoperintö, PK 7 luvussa myös suosiolahja, testamenttiin rinnastuva lahja ja ylisuuret henkivakuutusmaksut.

Ep-säännöstön avulla annetaan suojaa vain reaalisen jäämistön rajoissa. - Lakiosasäännöstö mahdollistaa puuttumisen myös täytettyihin lahjoihin.

PK 6 luvun ep-säännöstö määrittää vain perillisten* välisiä suhteita. – Lakiosasäännöstö ulottaa vaikutuksensa myös sivullisiin: testamentinsaajiin, lahjanlupausten saajiin, täytetyn lahjan saajiin.

* Joskus harvoin myös yleistestamentinsaajien

Perintöosa ja lakiosa

Usein joudutaan laskemaan erikseen perillisen perintöosa ja lakiosa.

Huomaa: lakiosaa ei voida läheskään aina laskea niin että

vain puolitetaan perillisen perintöosa.

Hyvä etenemisjärjestys:

1) PK 6 luvun säännöksiä ja mahdollista testamenttia

soveltamalla selvitetään, mitä kullekin kuuluu

perintöosina.

2) Tämän jälkeen lakiosalaskelman avulla kontrolloidaan,

täyttääkö kyseinen jakotulos PK 7 luvun vaatimukset.

Perintöosan ja lakiosan ”kollisio”

Tilanne: Reaalinen jäämistö ei riitä sekä täysien perintöosien että lakiosien suorittamiseen.

- Etusijajärjestys: lakiosaoikeudet toteutettava ensin, vasta sen jälkeen voidaan jäämistövaroja käyttää perintöosien suorittamiseen (näin KKO 1997:70).

Lakiosalaskelman perusteita

1) Lakiosa = reaalinen jäämistö + lask. lisäykset

n x 2

n = perillisten tai perillishaarojen lukumäärä

2) Lakiosat lasketaan perilliskohtaisesti.

- Hylättävä ajattelutapa: puolet jäämistöstä on lakiosa ja

puolet vapaaosa.

3) Laskennallisia lisäyksiä ovat:

- ennakkoperintö

- suosiolahja,

- testamenttiin rinnastuva lahja

- ylisuuret henkivakuutusmaksut.

Lakiosalaskelma, jatkoa

4) Laskelmassa perilliseksi luetaan myös jälkeläinen, joka

on ”laillisesta syystä” jäävä osattomaksi perinnöstä (PK

7:2).

Perinnöttömäksi tehty, perittävän surmannut,

testamentin salannut perinnön vanhentumaan päästänyt,

perinnöstä luopunut.

- Perillispiirin supistuminen ei siis johda jäljelle jäävien

lakiosan kasvamiseen. - Perintöoikeutensa menettäneen perillisen osuus

menee siis tavallaan ”vapaaosaan”.

6) Lisäykset tehdään täydestä arvosta, vaikka kyse olisi

ylisuuresta ennakkoperinnöstä (tai muusta lisäyserästä).

7) Jos P ylivelkainen, reaalinen jäämistö = 0.

8) Huomattava PK 7:7

- Perillisen saama ennakkoluovutus vähennetään hänelle

reaalisesti annettavasta määrästä

- Lainkohtaan voi vedota kuka tahansa.

- Koskee kaikkia laskennallisia lisäyseriä.

- Vähennykset tehdään vasta perillisen ”täyden” lakiosan

määrittämisen jälkeen.

Esimerkki PK 7:7:n soveltamisesta

P:ltä jää 1000 €. Rintaperillisiä on kaksi (A ja B).

P on antanut A:lle 200 €:n suosiolahjan ja X Oy:lle

600 €:n suuruisen testamenttiin rinnastuvan lahjan. - Testamentissaan P on määrännyt kaiken B:lle. - A:n asema?

Vastaus: A:n lakiosa on ½ x ½ x (1000 + 200 + 600) =

450 euroa.

Näin A voi vaatia lakiosaoikeuden nojalla:

450 - 200 = 250 euroa. (B saa suorittaa lakiosan

rahana).

Miten PK 7:7:ää EI pidä soveltaa

Kuvaus eräästä tenttivastauksesta (edellisen dian

tehtävään):

1) Lasketaan perintöosat:

p = (1000 + 200) x ½ = 600

2) Ep:n vähennys: Koska A saanut jo ennakkona 200,

hänelle kuuluu jäämistöstä vain 400.

3) Lakiosa: A:n lakiosa on puolet edellä mainitusta.

SIIS: A voi vaatia lakiosanaan jäämistöstä 200.

Ylivelkaisen jäämistön nollasäännöstä

Esimerkki: P:ltä jää omaisuutta 0 € ja velkoja 30 000 €. P

on antanut X:lle 20 000 €:n testamenttiin rinnastuvan

lahjan. – Lapset A ja B vaativat lakiosiaan.

Nollasäännön mukainen lopputulos: lakiosat = 5 000 €.

Nollasääntöä vastaan Se tuottaa rintaperillisille (esimerkissä A:lle ja B:lle)

ylikompensaatiota. Jos P olisi jättänyt lahjansa antamatta, lakiosa olisi ollut 0.

Nollasäännön puolesta:Sen avulla taataan, ettei P voi velkaantumalla viedä

perillisiltään lakiosaoikeutta.Tausta-ajatus: Sen, minkä P onnistunut siirtämään

lahjoituksin pois velkojiltaan, täytyy tulla hänen

rintaperillistensä hyväksi

Lakiosaoikeuden toteuttamistavat

Keinot ensisijaisuusjärjestyksessä:

1) Perinnönjaossa tehtävä lakiosavaatimus.

2) Lakiosailmoitus testamentinsaajalle (PK 7:5.3)

- Vapaamuotoinen (”todistettavasti”)

- Määräaika 6 kk testamentin tiedoksiannosta.

- Huomaa: testamentinsaajalla oikeus suorittaa

lakiosa rahana.

3) Lahjanlupausten täyttämättä jättäminen (PK 7:6).

4) Lakiosan täydennyskanne lahjansaajaa kohtaan

- Viimesijainen suojakeino

- Tuomioistuinasia: pesänjakaja ei voi määrätä

täydennystä maksettavaksi.

- Täydennyskanne nostettava 1 vuoden kuluessa siitä, kun

perillinen sai tiedon a) perittävän kuolemasta ja b) hänen

oikeuttaan loukkaavasta lahjoituksesta. - Kuitenkin

viimeistään 10 vuoden kuluessa perittävän kuolemasta.

- Kanteen nostaminen ei edellytä, että perillinen olisi sitä

ennen tehnyt lahjan laskennallista lisäämistä koskevan

vaatimuksen.

- Täydennyksen saa suorittaa rahana. Itse lahja peräydy.

Tehtävä 18

Vaihe I

Lasketaan ensin perintöosat:

- Otetaan huomioon A:n saama ep, mutta ei B:n saamaa

suosiolahjaa.

- Jo päältäpäin nähdään, että A:lle annettu ep on ollut

ylisuuri. Jaetaan näin reaalinen jäämistö (8 000 €) tasan

B:n, C:n ja D:n kesken (2 667 kullekin). A ei saa mitään.

tehtävä 18 jatkuu

Vaihe II

Varmistetaan jakotuloksen toteuttamiskelpoisuus

laskelmalla perillisten lakiosat.

Lo = (8 000 + 6 000 + 10 000) x ½ x 1/4 = 3 000

Havaitaan: lakiosa on suurempi kuin perintöosa. Annetaan siten C:lle ja D:lle jäämistöstä heidän lakiosansa (3 000 kummallekin). A ja B ovat jo lakiosansa saaneet (PK 7:7).

Jäljelle jäävät 2 000 käytetään perintöosien täyttämiseen, eli annetaan B:lle (C ja D ovat jo perintöosansa saaneet).

Lopputulos: C ja D saavat jäämistöstä kumpikin 3 000 ja B saa 2 000. - A on saanut perintö- ja lakiosansa jo P:n eläessä.

Tehtävä 19

Otetaan kaikki lahjat huomioon laskennallisina lisäyksinä:- Lakiosajäämistö = 44 t + 10 t + 4 t + 5 t + 3 t +14 t = 80 t- Lakiosat = ½ x ¼ x 80 000 = 10 000 / perillinen

Tehdään PK 7:7:n mukaiset vähennykset:A: 10 000 – 10 000 = 0B: 10 000 – 4 000 = 6 000

Huom B:n puolison saamaa lahjaa ei vähennetä! C: Ei vähennyksiä, koska C ei ole itse saanut mitään.D: Ei vähennyksiä, koska D ei ole saanut mitään.

Lopputulos: Y ry:n on suoritettava 6 000 + 10 000 + 10 000 = 26 000.

Lakiosa ja aviovarallisuussuhteet

Lähtökohtia:

Ennen lakiosan määräämistä toimitettava ositus (ainakin

laskennallisesti, mieluiten reaalisesti). Ositus toimitetaan ”normaaliin tapaan”

Esim. AL 94 §, 94a §, 103.2 § ja 103b § soveltaen.

PK 7:3.3:n mukaiset laskennalliset lisäykset tehdään

osituksen perusteella määrättyyn jäämistöön.

Laskennallisen lisäyksen tekemistä ei estä se, että

kyseinen lahja on jo otettu huomioon osituksessa (esim.

AL 94a §:n nojalla).

Aviovarallisuussuhteet ja laskennallisen eliminoinnin periaate

PK 7:3.3:n mukainen laskusääntö tuottaa joskus ylikompensaatiota

Esimerkki: P:ltä on jäänyt omaisuutta 40 000 ja leski L:ltä on sitä 20 000. Perillisiä ovat lapset A ja B. P on antanut A:lle 20 000 €:n suosiolahjan. – B:n lakiosa?

Ositus: P:n avio-osa = (40 t + 20t) x ½ = 30 000Lakiosa = ½ x ½ (30 000 + 20 000) = 12 500.

Jos P olisi jättänyt lahjan antamatta, lakiosa olisi ollut: ½ x ½ x ½ x (40 000 + 20 000 + 20 000) = 10 000.

YLIKOMPENSAATIOTA?

Ongelman korjaantuminen normaalisti

1) Jos lahjan vaikutukset lesken avio-osaan eliminoitu AL 94 §:n tai AL 94a §:n* avulla, ei ylikompensaatiota synny.

P:n avio-osa olisi tällöin 20 000, joten - Lakiosa = (20 000 + 20 000) x ¼ = 10 000.* Mahdollista vain ennakkoperintöjen osalta

2) Jos lahjaa ei huomioida osituksessa ja laskettavana on yhteisen rintaperillisen lakiosa, ”ylikompensaatiolle” on hyväksyttävät perusteet.

Selitys: Lahja pienentää nyt L:n jäämistöä ja täten myös rintaperillisen lakiosaa L:n jälkeen. – P:n jälkeen saatu ”ylikompensaatio” on täten

tavallaan hyvitystä siitä, että lakiosa L:n jälkeen tulee jäämään ”liian pieneksi”.

Todellisen ylikompensaation syntymistilanteet

1) P:n AO-omaisuudesta antaman lahjan vaikutusta L:n

avio-osaan ei ole (ainakaan kokonaan) voitu tai haluttu

kompensoida osituksessa, JA

2) Määritettävänä on P:n ei-yhteisen rintaperillisen

lakiosa

Selitys: Kun rintaperillisellä ei ole nyt lakiosaoikeutta

L:n jälkeen, hänelle ei tule antaa kompensaatiota L:n

avio-osan pienenemisen johdosta.

Ongelman ratkaisukeinoksi tarjottu oikeuskäytännössä

ns. puolittamisperiaatetta.

KKO 1970 II 13Perittävän toisesta avioliitosta olevalle jälkeläiselleen antama omaisuus, johon lahjanantajan leskellä oli avio-oikeus, oli edellisestä avioliitosta olevien rintaperillisten lakiosia määrättäessä otettava huomioon vain puolelta arvoltaan.

Laskutavan puolesta esitetty perustelu: jos P olisi jättänyt kyseisen lahjan antamatta, sen arvo olisi osituksessa puolittunut.

Oikeuskirjallisuudessa kyseiselle prejudikaatille annettu monia erilaisia tulkintoja.

Luennoitsijan kanta: Yleinen sääntö: Tilanteessa, jossa PK 7:3.3:n mukaisen

laskutavan noudattaminen antaisi ei-yhteiselle

lakiosaperilliselle ylikompensaatiota, lakiosa määrättävä

sen suuruiseksi kuin se olisi ollut ilman lahjoitusta.

Ratkaisun KKO 1970 II 13 mukaista oikeusohjetta pitää

seurata vain näissä rajoissa.

Jos P:n antaman lahjan vaikutus lesken avio-osaan on kokonaan eliminoitu ositussääntöjen (esim. AL 94a §) nojalla, on lakiosa laskettava normaaliin tapaan (siis ei puolittamisperiaatetta!)

Puolittamisperiaatetta ei pidä soveltaa sellaisenaan myöskään silloin, kun P:n antaman lahjan vaikutus on osittain eliminoitu AL:n ositussääntöjen avulla.

Tehtävä 20

Vaihtoehto a) Lahjaa ei oteta huomioon osituksessa

Ositus: P:n avio-osa = (20 000 + 10 000) : 2 = 15 000

Lakiosat:

- Lasketaan ensin PK 7:3.3:n osoittamalla tavalla

Lakiosa = (15 000 + 10 000) x ½ x 1/3 = 4 166

Lopputuloksen testaus

Jos P olisi jättänyt lahjansa antamatta:

Ositus: P:n avio-osa = (30 000 + 10 000) : 2 = 20 000

Lakiosa = 20 000 x ½ x 1/3 = 3 333

- Tehtävä 20 (jatkuu)

Havaitaan, että lahjan normaali huomioon ottaminen tuottaisi C:lle ylikompensaatiota.

Määrätään siten C:n lakiosaksi vain 3 333.

Samaan lopputulokseen päädytään KKO:n vahvistaman

puolittamisperiaatteen avulla: ottamalla lahja huomioon

vain puolesta arvostaan (eli tekemällä vain 5 000 €:n

lisäys).

Lakiosa = (15 000 + 5 000) x ½ x 1/3 = 3 333.

- Tehtävä 20 (jatkuu)

Vaihtoehto b) Lahja otetaan huomioon osituksessa

vastikeperusteena (AL 94 §)

Ositus:

P L

säästöt 20 000 10 000

yht 30 000

vastike L:lle - 10 000

lop. säästöt 20 000

Tehtävä 20 (jatkuu)

Avio-osat

L = 20 000 : 2 + 10 000 = 20 000

P:n perilliset = 20 000 : 2 = 10 000

Tasinko: perillisten annettava L:lle tasinkoa 10 000.

Lakiosat (PK 7:3.3)

Lakiosa = (10 000 + 10 000) x ½ x 1/3 = 3 333

- PK 7:3.3:n mukainen laskutapa ei tuota nyt C:lle

ylikompensaatiota. Puolittamisperiaatteen soveltaminen

olisi aiheetonta.

Eloonjääneen puolison (L) antama ennakkoperintö lakiosalaskelmissa

1) Lakiosien laskeminen ensin kuolleen P:n jälkeen

Lähtökohtana PK 6:1.2

- Mikäli lahja otetaan huomioon perinnönjaossa

ennakkoperintönä, se tuntuisi luontevalta huomioida

myös lakiosalaskelmassa.

KKO 1998:137

Lesken avio-oikeuden alaisesta omaisuudestaan

puolisoiden yhteiselle rintaperilliselle antamaa

ennakkoperintöä tai suosiolahjaa ei ollut otettava

huomioon määrättäessä lakiosaa ensiksi kuolleen

puolison jälkeen.

Tulkinta vastaa lain sanamuotoa.

PK 7:3.3: ”Pesän varoihin on lisättävä perittävän antama

ennakkoperintö…”

Kanta koskee myös suosiolahjoja.

KKO:n omaksuman tulkinnan puolesta:

Tulkinta turvaa P:n tekemien testamenttien ja lahjoitusten

voimassa pysymistä. Kun ennakkoperintö voidaan ottaa huomioon

määrättäessä lakiosaa jälkeen elävän L:n jälkeen, sitä

olisi aiheetonta huomioida vielä P:n jäämistöä jaettaessa.

Tulkinnan haittapuolia: P:ltä ja L:ltä lahjoja saaneet voivat joutua keskenään eri

asemaan. Lahjan vaikutuksia ei välttämättä enää pystytä

korjaamaan L:n kuoltua. L:n pesä voi olla tyhjä ja lahjansaajakin maksukyvytön.

2) Lakiosien laskeminen L:n jälkeen

Jos L:n antamaa lahjaa ei ole otettu huomioon P:n jälkeen

toimitetussa jaossa, se tulee ilman muuta huomioida

määrättäessä lakiosaa L:n jälkeen.

Mikäli taas L:n antama lahja on PK 6:1.2:n tai 6:9.1:n

nojalla otettu huomioon jo jaettaessa P:n jäämistöä, sen

laskennallinen lisääminen tuottaa rintaperillisille

ylikompensaatiota.

Tehtävä 21

Ositus L:n perillisten ja U:n kesken

Avio-osat: (30 000 + 0) : 2 = 15 000 (ns. nollasääntö)* L:n reaalinen jäämistö = 15 000 €.

Ongelma: otetaanko L:n A:lle antama lahja huomioon

lakiosalaskelmassa?

- PK 7:3.3:n sanamuodon valossa pitäisi ottaa. - Tämä johtaisi kuitenkin ylikompensaatioon: lahjan

vaikutukset perillisten keskinäisissä suhteissa on

tasattu jo P:n jälkeen toimitetun jaon yhteydessä.

* L:n perillisten mahdollisuutta vedota osituksen sovitteluun (AL 103b

§:ään) ei ole nyt huomioitu.

- Tehtävä 21 (jatkoa)

Luennoitsijan kanta: L:n antamaa ennakkoperintöä ei

nyt oteta huomioon lakiosalaskelmassa. Lakiosa

määrätään suoraan reaalisen jäämistön (15 000) pohjalta.

Lakiosan suuruus: ½ x 1/3 x 15 000 = 2 500 euroa/

perillinen.

Tehtävä 22

Selvennys alkuasetelmaan:

- ”P:llä ja L:llä on kummallakin omaisuutta 30 000 euroa.”

- Kun L tämän jälkeen antaa ennakkoperintöä 15 000

euroa, on hänellä P:n kuollessa omaisuutta vain 15 000

euroa.

Tehtävä 22

Olennainen ero tehtävää 21: A:n saama 15 000 €:n

ennakkoperintö on ollut ylisuuri. Siitä on siten voitu tehdä

osituksessa ja P:n jälkeen toimitetussa jaossa vain 9 000

€:n vähennys. Tämä käy ilmi seuraavasta laskelmasta

Perintöosalaskelma P:n jälkeen toimitetussa jaossa:

p = 30 t + 15t + p, tästä p = 9 000

2x3

Jotta tasapuolisuus rintaperillisten kesken toteutuisi,

vähentämättä jätetty 6 000 täytyy ottaa huomioon L:n

kuoltua.

Lakiosa = ½ x 1/3 x (27 000 + 6 000) = 5 500/ perillinen.

Lesken asumissuojan (PK 3:1a) vaikutus perintö- ja lakiosien määräämiseen

Ongelmatilanne: Perittävän jäämistöön kuuluu asunto,

johon kohdistuu lesken PK 3:1a:n mukainen elinikäinen

hallintaoikeus.

Kysymys: otetaanko lesken hallintaoikeutta huomioon,

kun lasketaan rintaperillisten perintö- tai lakiosia?

Huomioon ottaminen tarkoittaisi käytännössä asunnon

arvosta tehtävää – lesken hallintaoikeusrasitusta

vastaava - vähennystä.

Mallina PerVL 9.3 §:n mukainen vähennys (vähennys

lesken iän mukaan 10-60 %)

PK 3:1a (1 ja 2 momentti) Eloonjäänyt puoliso saa pitää kuolleen puolison jäämistön

jakamattomana hallinnassaan, jollei rintaperillisen

jakovaatimuksesta tai perittävän tekemästä testamentista

muuta johdu.Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan

oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää

jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina

käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen

puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa

asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen.

Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto

on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison

hallintaan.

Aarnio-Kankaan (SJO I) kanta: ei vähennystäAsunto otetaan perintö- ja lakiosalaskelmissa huomioon täydestä arvostaan lesken asumisoikeudesta huolimatta.Samalla kannalla Saarenpää ja Matti Savolainen

Kannan puolesta puhuvia perusteita Perintökaaressa ei ole hallintaoikeuden vähentämiseen oikeuttavaa säännöstä.Lainvalmistelussa (1982) nimenomaisesti torjuttiin kanta, jonka mukaan lesken hyväksi tehdyn hallintaoikeustestamentin (PK 12 luku) aiheuttama arvonalennus olisi voitu vähentää lakiosalaskelmassa. - PK 3:1a-oikeuden sisältö PK 12 luvun mukainen, joten torjuva kanta soveltuu myös siihen. Hallintaoikeuden arvostaminen vaikeaa ja epävarmaa (lesken elinikä ei tiedossa ennakolta).

Kilpaileva kanta: lesken PK 3:1a-oikeuden johdosta on

tehtävä vähennysHelin 1987, Lohi 1999 ja 2011, Kolehmainen 2012

Argumentteja vähennyksen tekemisen puolesta

1) Lesken PK 3:1a-oikeus pienentää rintaperillisille tulevan

asunnon arvoa. Omaisuuden hallinnan saanti lykkääntyy, samoin oikeus

asunnosta saatavaan tuottoon ja asunnosta määräämiseen.

PK 3:1a-oikeudella tässä suhteessa samantapainen vaikutus

kuin millä tahansa jäämistöesineeseen vastikkeetta

perustetulla rajoitetulla esineoikeudella.

Jos esitetyn kaltainen oikeus olisi saanut alkunsa jo P:n

eläessä, se huomioitaisiin ilman muuta arvonmäärityksessä.

vähennyksen tekemisen puolesta (jatkoa)

2) Systemaattinen argumentti

-Lesken PK 3:1a-oikeus etusija-asemassa rintaperillisten

oikeuksiin nähden, joten on luontevaa, että otetaan

huomioon myös perintö- tai lakiosia laskettaessa.

Vastaavanlainen vaikutus esimerkiksi perittävän veloilla ja

leskelle suoritettavalla tasingolla.

3) Vähennyksen tekemättä jättämisestä aiheutuvat ei-

toivottavat seuraukset

- Jos perintö- tai lakiosia laskettaessa jätetään huomiotta

jäämistön arvoa tosiasiassa pienentävä PK 3:1a-oikeus,

tuloksena epärealistisen suuria perintö- ja lakiosia.

- PK 3:1a-asunnon osalleen saava voi joutua kohtuuttoman

huonoon asemaan perilliskumppaneihinsa nähden.

Esimerkki 1 P:n jäämistön muodostaa 200 000 euron arvoinen, lesken

hallintaan jäävä asunto. Rintaperillisiä A ja B. P on antanut A:lle ennakkoperintöä 140 000 euroa.Puolisoilla ei avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Ongelmana perintöosien määrääminen

PK 3:1a- esimerkki 1

Jos PK 3:1a-oikeutta ei oteta huomioon:Perintöosat: (200 000 + 140 000): 2 = 170 000A saa: 170 000 – 140 000 = 30 000 ja B saa 170 000.

Lopputulos: Asuntoon perustetaan yhteisomistussuhde

(A = 3/20 ja B = 17/20).

Jos PK 3:1a-oikeus otetaan huomioon:Oletus: PK 3:1a:n johdosta tehtävä vähennys = 60 000.*Perintöosat = (140 000 + 140 000):2 = 140 000.A saa 140 000 – 140 000 = 0 ja B = 140 000. Lopputulos: B saa asunnon yksin omistuksiinsa.

*Vähennys voisi lesken iästä riippuen olla tietysti myös suurempi tai pienempikin

Esimerkki 2P:n jäämistön muodostaa 100 000 euron arvoinen, 35-

vuotiaan lesken hallintaan jäävä asunto. Puolisoilla ei avio-

oikeutta toistensa omaisuuteen. Perillisiä A, B ja C. P antanut A:lle ja B:lle 250 000 euron

suosiolahjat kummallekin. Ongelmana lakiosien määrääminen.

Jos PK 3:1a-oikeutta ei huomioida lakiosalaskelmassaLakiosa = (100t + 250t + 250t) x ½ x 1/3 = 100 000Lopputulos: Reaalinen jäämistö (=lesken hallintaan jäävä

asunto) riittää C:n lakiosan katteeksi. Ei oikeutta lakiosan

täydennykseen.

Jos PK 3:1a-oikeus otetaan huomioon

Oletus: Lesken PK 3:1a-oikeuden vuoksi asunnon arvo

vain 60 000.Lakiosa = (60t + 250t + 250 t) x ½ x 1/3 = 93 333

Lopputulos: Asunto (60 000) ei riitä C:n lakiosan

katteeksi, vaan hänellä oikeus saada lisäksi lakiosan

täydennystä yhteensä 33 333.

C jää edelleen A:ta ja B:tä huonompaan asemaan, mutta

ero ei yhtä silmiinpistävä kuin ensin tarkastellussa

laskutavassa.

PK 3:1a-vähennystä vastaan puhuvien argumenttien arviointia

Vähennyksestä ei säännöstä laissa Kyse asunnon arvon määrittämisestä, josta ei PK:ssa

muutenkaan säännöksiä.

Hallintaoikeustestamentteja kohdellaan toisin PK 3:1a-oikeus myös toteuttamisjärjestyksessä aivan eri

asemassa kuin testamenttiin perustuva hallintaoikeus. Tämä argumentti siten arvoton.

Arvostusvaikeudet ja epävarmuustekijät Arvostusvaikeuksista ei seuraa, että tietty ilman muuta

relevantti rasitus jätetään kokonaan huomiotta. Epävarmuutta mahdollista eliminoida omaksumalla

arvostuksessa varovainen linja (tehdään hieman pienempi vähennys kuin PerVl 9.3 §:ssa).

Lahjansaajan kuoleman vaikutus lakiosan määräämiseen

Ongelmatilanne: Rintaperillinen, jolle P on antanut PK 7:3.3:ssa tarkoitetun

lahjan, kuolee ennen P:tä.

1) Otetaanko lahja huomioon lakiosalaskelman

lisäyseränä?

Lähtökohta: Täytyy ottaa! Muuten lahjansaajan kuolema voisi tehdä tyhjäksi jäljelle

jäävien rintaperillisten lakiosaoikeuden.

Huomaa: lakiosan täydennysvaatimus käytettävissä myös

lahjansaajan kuolinpesää kohtaan!

2) Otetaanko lahja huomioon lakiosan

vähennyseränä?

Laissa omaksuttu sama perusratkaisu kuin

ennakkoperintösäännöstössä.

PK 7:7: Sellainen perillisen saama omaisuus, joka on

otettava lukuun perintöosaa määrättäessä, luetaan hänen

lakiosansa vähennykseksi. Jos lakiosaan oikeutettu

perillinen on tullut perilliseksi sellaista omaisuutta

saaneen sijaan, on omaisuus vähennettävä hänen

lakiosastaan.

PK 7:7:n sijaantulosäännöksen soveltamisesta

1) Lahjansaajalta jäi sijaantuloon oikeutettuja

jälkeläisiä

Ennakkoluovutuksen arvo vähennetään vastaavalla

tavalla kuin PK 6:8.1:tä sovellettaessa.

2) Lahjansaajalta ei jäänyt jälkeläisiä

Ongelma: Voidaanko lahjan arvo vähentää saajan

sisarusten lakiosista?

- PK 7:7:n sanamuoto (”tullut …sijaan”) viittaisi kieltävään

vastaukseen . – Asiaa kuitenkin syytä tarkastella

esimerkkien avulla.

Tehtävä 23Rintaperillisten laskennalliset lakiosat:Lo = (30 000 + 24 000 + 6 000) x ½ x 1/4 = 7 500

- Tästä Da:n ja Db:n lakiosa on puolet, eli 3 750.

Reaaliset lakiosat: Vähennetään C:lle annettu ep hänen lakiosastaan ja D:lle annettu ep (6 000) Da:n ja Db:n lakiosista (3 000 kummaltakin).

Lopputulos:A saa 7 500B saa 7 500C on jo lakiosansa saanut (7 500 - 24 000)Da ja Db saavat kumpikin 3 750 - 3 000 = 750

Tehtävä 24

Lakiosalaskelma:Lo = (70 000 + 10 000) x ½ x ½ = 20 000

Ratkaisumalli 1: ei vähennetä lahjan arvoa B:n ja C:n lakiosista.- B ja C voivat vaatia kumpikin 20 000 € (siis yhteensä 40 000).

Ratkaisumallin 1 testaus: Jos A ei olisi kuollut ennen P:tä, lakiosat olisivat olleet: (70 000 + 10 000) x ½ x 1/3 = 13 333/ perillinen, ja A:n lakiosasta olisi tehty 10 000 euron vähennys. - > SK:n olisi pitänyt suorittaa lakiosina yhteensä 30 000.

- tehtävä 24 (jatkoa)

Havainto: A:n väliin tullut kuolema heikentäisi

ratkaisumallissa 1 testamentinsaajan asemaa.

Ratkaisumalli 2: Vähennetään lahjan arvo B:n ja C:n

lakiosista. Kummankin lakiosasta tehdään siis 5 000 €:n

vähennys.

- SK:n on suoritettava kummallekin 15 000, eli yhteensä

30 000.

Luennoitsijan kanta: B:n ja C:n lakiosat asiallisesti

perusteltua määrittää ratkaisumallin 2 mukaisesti (arg

PK 6:8.2).

- Tulkinta PK 7:7:n sanamuoto huomioon ottaen epävarma.

Tehtävä 25

Lakiosalaskelma:

Lo = (10 000 + 10 000) x ½ x ½ = 5 000

Ratkaisumalli 1: ei vähennetä lahjan arvoa B:n ja C:n

lakiosista.

- B ja C voivat vaatia kumpikin 5 000 €, siis yhteensä 10

000. (SK jää käytännössä kokonaan ilman omaisuutta).

Testaus

Jos A ei olisi kuollut ennen P:tä, lakiosat olisivat olleet:

(10 000 + 10 000) x ½ x ½ = 3 333/ perillinen, ja A:n

lakiosasta olisi tehty 10 000 euron vähennys. - > SK:n

olisi pitänyt suorittaa lakiosina yhteensä 6 666.

- Tehtävä 25 (jatkoa)

Havainto: A:n kuolema heikentää ratkaisumallissa 1

testamentinsaajan asemaa.

Ratkaisumalli 2: vähennetään lahjan arvo B:n ja C:n

lakiosista.

- SK:n suoritettavaksi ei jäisi mitään (5 000 - 5 000 = 0).

Havainto A:n kuolema heikentää ratkaisumallissa 2

rintaperillisten B ja C asemaa.

Ratkaisumalli 3: Määrätään B:n ja C:n reaaliset lakiosat

yhtä suuriksi kuin ne olisivat olleet, mikäli A olisi vielä

elossa (arg PK 6:8.2). - > siis 3 333 €:n suuruisiksi.

- Tehtävä 25 jatkoa

Luennoitsijan kanta:

Tehtävässä 25 syytä noudattaa ratkaisumallia 3.

Arvioitaessa ennakkoluovutuksensaajan kuoleman

vaikutuksia on mahdollista soveltaa analogisesti PK

6:8.2:n oikeusohjeita.

Määrättäessä reaalisia lakiosia on syytä tavoitella tulosta,

jossa lahjansaajan kuolema ei heikennä rintaperillisten

eikä myöskään sivullisten (testamentinsaajat, toiset

lahjansaajat) asemaa.

PK 7:7 ja muut perintöoikeuden menetysperusteet

Tilanne: lahjan saanut rintaperillinen menettää

perintöoikeutensa muulla perusteella kuin

”ennenaikaisen” kuoleman johdosta.

Tällaisia perusteita ovat:

- ennakonsaaja on luopunut perinnöstä

- ennakonsaaja on menettänyt perintöoikeutensa PK 15

luvun säännösten nojalla (perittävän surmaaminen,

testamentin hävittäminen, perinnöttömäksi tekeminen).

- ennakonsaaja on jättänyt noudattamatta PK 16 luvussa

säädettyjä aikamääräyksiä.

1) Perintöoikeutensa menettäneeltä jää

sijaantuloperillisiä - PK 7:7 soveltuu normaaliin tapaan.

2 ) Perintöoikeutensa menettäneeltä ei jää sijaantuloperillisiä

Otettava huomioon PK 7:2.1: Lakiosalaskelmassa perilliseksi luetaan myös jälkeläinen, joka on ”laillisesta syystä” jäävä osattomaksi perinnöstä.

Saajaa kohdannut perintöoikeuden menetys ei näin tilanteessa 2 kasvata toisten rintaperillisten lakiosan suuruutta.

Lahjan arvon vähentämiseen perilliskumppanien lakiosasta ei ole siten perusteita.

Lahja täytyy nytkin ottaa normaaliin tapaan huomioon lakiosalaskelman lisäyseränä.