View
221
Download
4
Category
Preview:
Citation preview
RUOTSIN KIRKON VIRSIKIRJA 10 VUOTTA
Keskustelu- ja virikeaineistoa 3
Martin Lutherin virsiä
Tomi Valjus
2
Virsikirjamme Ruotsin kirkon Virsikirja täyttää kymmenen vuotta. Syksyllä 2002 Kirkolliskokous
hyväksyi virsikirjamme. Se valmistui painosta vuoden 2003 lopulla ja voitiin ottaa käyttöön 1. ad-
venttina 2003. Yhä edelleen se on monille ”uusi”, monet sen virret ovat tuntemattomia tai harvoin
käytettyjä.
Virsikirjaamme voi parhaiten juhlistaa käyttämällä sitä. Onhan virsikirja ennen muuta käyttökirja.
Sen virret tulevat tutuiksi laulamalla. Mutta virsien sanoma voi avautua uudella tavalla, kun tietää
jotain niiden synnystä, tekijästä tai tilanteesta, jossa virsi on syntynyt.
Tämä vuoden aikana on tarkoitus koota muutama noin kymmenen virren paketti, joissa esitellään
virsien taustoja. Näitä paketteja voi käyttää aineistona esimerkiksi virsi-illoissa, kirkkokahveilla, eri
piirien kokoontumisissa. Useimpien virsien yhteydessä on muutama keskustelun virittämiseen tar-
koitettu kysymys.
Tässä paketissa esitellään reformaattorimme Martin Luhterin kirjoittamia ja kääntämiä virsiä virsi-
kirjassamme. Vuosi 2017 on reformaation juhlavuosi ja etenkin Saksassa vuodet ennen vuotta 2017
ovat valmisteluaikaa juhlavuotta varten. Siihen valmistautumiseen on osana kuulunut myös musiik-
ki ja virret. Tämä materiaali omalla osallaan valmistaa meitä muutaman vuoden kuluttua koittavaan
juhlavuoteen.
Tiedot virsistä on koottu mm. seuraavista lähteistä:
Hansson, Karl- Johan, Bohlin, Folke, Starrup. Jörgen: Dejlig er jorden. Psalmens roll i
nutida nordsikt kultur- och samhällsliv. Åbo 2001
Hallio, Ilmari: Suomalaisen virsikirjan virret Alkuperä ja kehitys. SKS 1936
Huovinen, Eero: Enkeli taivaan. WSOY 2012
Lempiäinen, Pentti: Virsitieto. Kirjapaja 1988
Lövgren, Oscar: Psalm- och sånglexikon. Gummersons 1964
Pajamo, Reijo: Hymnologian peruskurssi. 1991
Pajamo, Reijo, Suokunnas, Seppo: Virtemme kiitosta kantaa. WSOY 1984
Ronnås, John: Våra gemensamma psalmer. Verbum 1990
Sariola, Yrjö: Jumalan kunniaksi ja mielen rakennukseksi. 1986
Vapaavuori, Hannu: Virsi luterilaisessa perinteessä. Kirkkomusiikin käsikirja. 2003
Väinölä, Tauno: Virsikirjamme virret. Kirjapaja 2008
Internet, esim. www.hymntime.com (cyberhymnal)
Virsikirjan käännöstyöryhmässä toiminut lehtori Pekka Kivekäs on lukenut ja täydentänyt näitä
tekstejä. Kiitokset hänelle.
Tomi Valjus
3
SISÄLLYS
Johdanto 4
Lutherin kirjoittamia virsiä
Yksi virsi – kaksi käännöstä
32 Nyt, seurakunta, iloitse / 345 Oi, iloitkoon nyt jokainen 6
Jouluvirsi ja sen toinen versio
125 Tuon teille ilosanoman 8
126 On lapsi tänään syntynyt 8
Taisteluvirsi – lohdutusvirsi
237 Vain Jumala on linnamme 9
Tuli ja leimaus
362 Oi Pyhä Henki, usko suo 12
Unohdettu ehtoollisvirsi?
400 Kiitetty olkoon Herra 13
Tuntematon jouluvirsi
431 Soi kiitos, Jeesus, sinulle 14
Klassinen pääsiäisvirsi
467 Kuoleman kahleet murtanut 15
Syvyydestä minä huudan
537 Sinua huudan Herrani 17
Lutherin kääntämiä virsiä
Henki helluntain – kaksi helluntaivirttä
50 Oi Pyhä Henki, Herramme 19
51 Jo saavu, Henki, Jumala 20
Vanhin jouluvirsi
112 Jeesus Kristus meille nyt 21
Kolminaisuusvirsi – mutta vain yksi säkeistö
336 Luoja Kolmiyhteinen 22
Ehtoollisopetusta laulettuna
387 Jeesus Kristus, elämämme 23
Lutherin virsien innoittamia virsiä
Vain vähän Lutheria
33 Oi Jeesus, synnyit maailmaan 25
Tuttu, mutta uusi
447 Jumala vahva turva on 26
4
JOHDANTO
Luterilaisen reformaation suuri alullepanija Martti Luther oli myös virsi-
runoilija. Hänen kirjoittamiaan, kääntämiään ja muokkaamiaan virsiä on
säilynyt 43. Muutamat niistä ovat tosin jääneet vähälle käytölle, eräät taas
ovat yhä virsikirjojen keskeistä aineistoa riippumatta kirkkokunnasta.
Ruotsin kirkon virsikirjassa on 17 virttä, joiden tekijöiden luettelossa maini-
taan Martti Luther. Niiden lisäksi virsikirjassamme on muutama virsi, joi-
den taustalla on jokin Lutherin virsi. Suomen kirkon virsikirjassa on 14
Lutherin kirjoittamaa virttä sekä yksi hänen uudistamansa ja kolme hänen
kääntämäänsä virttä.
Martti Luther syntyi 10. marraskuuta 1483. Virsien kirjoittamisen hän aloitti
lähes 40-vuotiaana 1523. Ensimmäiseen virteen antoi virikkeen kahden hä-
nen kannattajansa osaksi tullut marttyyrikuolema. Vielä samana vuonna
syntyi virsi 32 Nyt, seurakunta, iloitse / 345 Oi, iloitkoon nyt jokainen, jota
on nimitetty Lutherin pelastushistoriallisen omaelämäkerran sovellukseksi
sekä ylittämättömän rohkeaksi taideteokseksi.
Seuraavat virret liittyivät selvemmin jumalanpalveluselämään, jota Luther halusi elävöittää virsillä.
Hän kirjoitti seitsemän psalmivirttä, joista viimeisin, tunnetuin ”Ein feste Burg” lähtee liikkeelle
Psalmista 46.
Hän siirsi saksan kielelle vanhoja latinalaisia hymnejä. Moneen keskiaikaiseen lauluun hän sepitti
lisäsäkeistöjä. Lapsille luomansa jouluvirren ” Von himmel hoch - Taivaasta ilosanoman ” hän kir-
joitti tutun maallisen laulun sävelmään, jonka hän myöhemmin tosin korvasi itse muodostamallaan.
Suuri merkitys on ollut hänen katekismusvirsillään, joita laulamalla opetettiin kristillisen uskon
perusteita.
Virsien päämääränä Lutherilla oli sama kuin muullakin hänen toiminnallaan; evankeliumin sano-
man saattaminen kaiken kansan ulottuville.
Ehkä tunnetuimpia Lutherin lauseita hänen suhteestaan musiikkiin on seuraava:
Rakastan musiikkia. Minua eivät miellytä hurmahenget, sillä he tuomitsevat sen. Rakastan musiikkia, koska se on Jumalan lahja eikä ihmisten aikaansaannos; se tekee mielen iloiseksi, se karkottaa paholaisen, se synnyttää vilpitöntä iloa.
Musiikki Lutherin sanojen mukaan ”tekee sydämen hiljaiseksi ja vastaanottavaiseksi jumalallisel-le sanalle ja totuudelle.”
Erääseen virsikirjaan kirjoittamassaan esipuheessa Luther on lausunut: ”Jumala on tehnyt sydä-memme ja mielemme iloiseksi rakkaan Poikansa kautta, jonka hän on antanut meille vapahduk-seksi synnin, kuoleman ja paholaisen vallasta. Joka sen vakavasti uskoo, hänen on sisäinen pak-ko siitä iloisesti ja halullisesti laulaa ja puhella, jotta myös toiset sen kuulevat. Mutta joka ei siitä tahdo laulaa ja puhua, osoittaa, ettei hän usko ja ettei hän kuulu iloiseen Uuteen liittoon, vaan Vanhaan haluttomaan ja ilottomaan liittoon”.
5
Luther oli vakuuttunut, että seurakunnan on voitava ottaa aktiivisesti osaa jumalanpalvelukseen.
Siihen tarvittiin kansankielisiä lauluja ja sävelmät oli tehtävä kansan kykyjä vastaaviksi. Lutherin
mielestä kansalla piti olla mahdollisuus ymmärtää, mitä laulettiin. Virsi syntyi siis sitä varten, että
kansa voisi omalla panoksellaan osallistua jumalanpalvelustapahtumaan. Lutherin ensimmäinen
messu, Formula missae oli saarnaa lukuun ottamatta latinankielinen. Luther piti latinankielistä mes-
sua ensisijaisena, kansankielisyys virsineen oli kuitenkin oppimattoman kansan vuoksi välttämätön
vaihtoehto.
Niinpä jumalanpalvelusvirsien avulla toteutui osa kansan opetuksesta. Kolminaisuusvirsi, Lauda-
mus, opetti uskon keskeisiä asioita. Herran rukous piti saada myös kansan omaisuudeksi, siitä Lut-
her teki virren ”Oi taivaallinen Isämme”. Se ei tosin enää ole Ruotsin kirkon virsikirjassa. Samoin
kymmenen käskyä hän muokkasi virreksi, mutta sekään virsi ei ole enää virsikirjoissamme. Ensim-
mäisessä suomenkielisessä virsikirjassa vuodelta 1583 on osasto ”Chathecismus wirsixi tehty”. Sii-
nä ovat juuri nämä Lutherin virren muotoon kirjoittamat, kristinuskon tärkeimmät opit ja rukouksen
välineet. Osa Lutherin katekismusviristä on pudonnut pois virsikirjoistamme, ja jäljellä olevia tus-
kin paljoa käytetään. Lutherin opillisesti raskaista virsistä on luovuttu, tilalle on tullut uutta. Siitä
huolimatta meidän on hyvä tuntea niitä virsiä, joita reformaattori Martin Luther kirjoitti ja joita kir-
koissamme on vuosisatojen aikana laulettu hyvinkin ahkerasti.
Ruotsi-Suomessa sekä Suomessa ja Ruotsin kirkossa käytetyt ruotsin- ja suomenkieliset virsikirjat
ennen nykyisiä virsikirjojamme. Useimmat Lutherin virret ovat mukana kaikissa tai useimmissa
näissä kirjoissa.
1543 Then Swenska Psalmboken
Olaus Petrin julkaisema
1583 Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikiria,
Suomencocouxis Jumalata kijttä
Jacobus (Jaakko) Finnon virsikirja
Hemminki Maskulaisen virsikirja ehkä vuodel-
ta 1605
1695 Then Swenska Psalm-Boken med the
stycker som ther til höra - - Uppå Kongl.Maj:
nådigste befallning åhr MDCXCV öfwersedd
och nödtorfteligen förbättrad
ns Karoliininen virsikirja, Swedbergin virsikir-
ja
1701 Uusi suomenkielinen Wirsi-Kirja Nii-
den Cappalden canssa, jotca siihen tulevat:
Cuningal:sen Maij:tin Armolisesta Käskystä;
Nijn myös Sen MDCXCV ylitzecatzotun
Ruotzalaisen Wirsi-Kirjan jälken jalosti enätty
1819 Den Svenska Psalmboken stadfäst år
1819
ns Wallinin virsikirja
1886 Suomessa: Suomalainen virsikirja
Evankelis-lutherilaisille seurakunnille Suo-
men Suuriruhtinaan=maassa.
Ruotsissa: Ruotsin kirkon suomenkielinen
Wirsikirja (pain. 1898)
1937 Den svenska psalmboken av konungen
gillad och stadfäst år 1937
1938 Suomessa: Suomen Suomen evankelis-
luterilaisen kirkon virsikirja Ruotsissa: Ruotsin suomenkielinen virsikirja
Kuninkaan käskystä toimitettu 1949, uudistettu
1974
6
LUTHERIN KIRJOITTAMIA VIRSIÄ
YKSI VIRSI – KAKSI KÄÄNNÖSTÄ
32 Nyt, seurakunta, iloitse
345 Oi, iloitkoon nyt jokainen
Nämä virret ovat Lutherin saman virren eri
käännöksiä. Ne eivät kuulu tänään kaikkein
eniten laulettuihin virsiin. Mutta Lutherin
virsituotannossa sillä on merkittävä asema.
”Nun freut uns lieben Christen g’mein“ saat-
taa nimittäin olla ensimmäinen hänen kirjoit-
tamansa virsi. Se levisi lentolehtisinä vuonna
1523 ja ilmestyi painettuna jo seuraavana
vuonna. Virttä pidetään Lutherin persoonalli-
simpana, ja se onkin selvästi omaelämäkerral-
linen. Toisen ja kolmannen säkeistön "minä"
on Erfurtin luostarissa sieluntaisteluaan käy-
nyt munkki Martin Luther.
Luther opettaa virrellä keskeistä vanhurskaut-
tamisoppiaan, jonka hän on muotoillut vuoro-
puheluksi kristityn, Isän Jumalan ja hänen
poikansa Jeesuksen välillä. Rohkean kansan-
omaisesti Luther siirtää tapahtumisen ikui-
suuden tasolle: Isä Jumala ja Jeesus Kristus
keskustelevat synneissään kuolemaan kulkeu-
tuvan Martin Lutherin pelastamisesta, ja Isä
lähettää Poikansa "kärsimään hänen kuole-
mansa".
Virren ytimeen tullaan kuudennessa säkeis-
tössä. Sen saksalaisessa alkutekstissä Jeesus
lausuu kuuluisat sanat, joita ei ole onnistuttu
siirtämään täysin suomennokseen: "Minä olen
sinun ja sinä olet minun" (ich bin dein und du
bist mein). Virsi rinnastuu tekijänsä toiseen
suurenmoiseen tekstiin, toisen uskonkohdan
selitykseen, jossa Luther kirjoittaa: "Uskon,
että Jeesus Kristus on lunastanut minut, kado-
tetun ja tuomitun ihmisen - - ”. Virsi liittyy
myös Laulujen laulun 2:16 kohtaan ”Rakkaa-
ni on minun ja minä olen hänen” ja siten se
ilmaisee kristillisen mystiikan syvintä ole-
musta, sielun ja Kristuksen yhteyttä.
Jeesuksen puheenvuoro päättyy kutsuun hä-
nen valtakuntansa työhön: ”Tuo tekoni ja sa-
nani nyt julki rohkeasti”. Loppuun saakka
Luther siis kertoo tässä virressään siitä, mitä
hän on itse saanut kokea. Samalla hän kirjoit-
taa kaikille ihmisille, jotka ovat kokeneet sa-
maa kuin hän. ”Nyt seurakunta, iloitse” sisäl-
tää kristillisen seurakunnan uskon ja tunnus-
tuksen. Se on todella ensimmäinen luterilai-
nen virsi, ei vain niistä vanhin, vaan myös
mitä keskeisin.
Virsi käännettiin varhain sekä ruotsiksi että
suomeksi. Olaus Petri käänsi sen ruotsiksi
1536. Suomeksi se oli Jacobus Finnon virsi-
kirjassa 1583, osin Petrin, osin suoraan Luthe-
rin tekstin mukaan melko vapaasti käännetty-
nä; niinpä mukaan tuli myös Petrin kirjoitta-
ma 10. säkeistö.
Ruotsin kirkon virsikirjassa on virrestä kaksi
käännöstä. Virsi 32 on Anders Frostensonin
tekemä uusi käännös suoraan Lutherin tekstis-
tä, joka korostaa siten sen erikoispiirteitä.
Numerolla 345 ”Oi, iloitkoon nyt jokainen”
on virren toinen teksti, joka seuraa Petrin ja
O. Forsellin vuonna 1816 muodostelemaa
aikaisempien virsikirjojen tekstiä.
Virsi on ennen muuta dogmaattinen. Virsi-
runoilija ja kääntäjä Anders Frostenson, joka
on uudistanut virren 345 ruotsinkielisen ver-
sion, on kertonut, miten hänen suuri halunsa
oli yhdistää dogma ja mysteeri lähemmäs toi-
siaan – oppi ja se, mitä sanat eivät voi kuvata.
Dogma on Frostensonin mukaan virrelle kuin
pilarit katedraalille, ne kannattavat rakennel-
maa ja kohottavat tilaa. Virren runous puoles-
taan on kuin katedraalin ruusuikkuna: se täyt-
tää muuten aution tilan sateenkaaren kimal-
luksella. Dogma ja runous voivat sulaa yh-
teen. Ne eivät ole kaukana toisistaan. Frosten-
son lajittelee virret oppi- runous- ja herätys-
virsiin. Itse hän kertoo olleen eniten kiinnos-
tunut oppivirsistä ja siksi hän muokkasi mie-
lellään vanhoja virsiä, mm. Lutherin virsiä.
Suomen virsikirjassa virren käännös pohjau-
tuu Finnon käännökseen, joskin sitä on uudis-
tanut 1800-luvulla viimeksi Elias Lönnrot.
Virsitutkija Kustaa Hallio toteaakin että virsi
on siten ”suomalaisessa muodossaan rik-
7
kaampi kuin sen alkuteksti”. Näistä eri tavalla
tehdyistä muokkauksista johtuu, että molem-
mat Ruotsin kirkon virsikirjassa olevat versiot
käänsi uudelleen suomeksi Niilo Rauhala.
Virren sävelmää pidetään Lutherin itsensä
säveltämänä vuodelta 1523, ja se painettiin
ensimmäisessä reformaation hengessä julkais-
tussa ”virsikirjassa”; Achtliederbuch- kirja-
sessa Nürnbergissä 1524.
Ruotsissa virttä on laulettu muillakin sävel-
millä, samoin Suomen virsikirjassa virrelle on
vaihtoehtoisena sävelmä, jolla lauletaan mm.
Ruotsin kirkon virsikirjan virttä 35. Sen lisäk-
si virren 345 kohdalla viitataan virren 477
sävelmään ”Jumala vahva turva on”, joka
sekin on Lutherin muokkaama sävelmä.
- Verratkaa virren kahta käännöstä toisiinsa.
Kumpi niistä on ”teidän virtenne”? Millä
tavalla ne eroavat toisistaan?
- Virren 32 sanoista voi löytää eräänlaisen
vuoropuhelun. Tutkikaa virttä, keitä henkilöi-
tä sieltä voi löytää ja mitä heidän repliikkinsä
ovat. Mitä etenkin virren 345 mukaan yhdelle
heitä tapahtuu? (säk 2. 3. ja 8.)
- Minkä takia luulette, että tätä Lutherin virttä
lauletaan kovin harvoin?
- Dogmi - uskonoppi ja mysteeri – sanoin ku-
vaamaton Jumalan tunteminen kohtaavat An-
ders Frostensonin mukaan tässä virressä.
Etsikää virsikirjastamme muita virsiä joita
voisi luonnehtia oppivirsiksi tai virsiksi, jotka
kertovat Jumalan läheisyydestä salatulla ta-
valla.
- Frostenson on myös käyttänyt termejä runo-
us- ja herätysvirsi. Löydättekö virsikirjas-
tamme virsiä, joita voitte nimittää runousvir-
siksi tai herätysvirsiksi?
- Kokeilkaa laulaa näitä virsiä niille merki-
tyillä vaihtoehtoisilla sävelmillä. Miten virsi
silloin muuttuu?
- Tutkikaa alla olevaa kuvaa tämän virren
Lutherin aikaisesta virsikirjasta. Miten nuot-
tikirjoitus eroaa nykyisestä, virsikirjamme
nuottikuvasta?
8
JOULUVIRSI JA SEN TOINEN VERSIO
125 Tuon teille ilosanoman
Tämä virsi on kenties eniten meillä laulettu
Lutherin virsi. Se on esitelty Virsipaketti
1:ssä.
126 On lapsi tänään syntynyt
Martti Lutherin tutusta jouluvirrestä on meillä
Ruotsin kirkon virsikirjassa myös toinen ver-
sio. Tässä virressä on kaksi vain säkeistöä,
kummassakin säkeistössä on kahdeksan riviä.
1. säkeistön alku toistaa Lutherin virren, siis
virren 125, toista säkeistöä ja toinen säkeistö
10. säkeistöä. Kummankin säkeistön loppu-
puoli, eräänlainen kertosäe, pohjautuu vuoros-
taan lähdetekstin 11. säkeistöön.
Virren keskeinen sisältö rakentuu tarkastele-
maan vastakohta-asettelua Jeesuksen vaati-
mattoman syntymäpaikan ja hänen jumalalli-
sen alkuperänsä ja suuruutensa välillä.
Virsi 125: 2, 10 ja 11 säkeistö, jotka ovat siis
tämän virren pohjalla:
2. On lapsi tänään syntynyt,
on suuri Herran armo nyt.
Hän, lapsi puhtaan neitsyen,
on Jumala ja ihminen.
10. Vaan vaikka koko maailma
vain kimaltaisi kullassa,
se sellaisenaan arvoton,
oi, Herra, vuoteeksesi on.
11. Näin lepäät lapsi, seimessä,
vain oljilla ja köyhänä.
On poissa loisto, mahtavuus,
ja salattu on kuninkuus
Tämä Lutherin virren muokkaus on ruotsalai-
nen, vuodelta 1671 ja sen tekijä on Nyköpin-
gin koulun rehtori, arkkipiispa Olaus Martini.
Sävelmä on todennäköisesti keskiajalta, sak-
salaista alkuperää oleva kansansävelmä. Vir-
ren suomennos, joka siis ei ole suoraan virren
125 tekstiä, on Anna-Mari Kaskisen tekemä.
- Virrestä on äänite Sisuradion ja Ruotsin
kirkon Virsilevyllä 5.
- Verratkaa virren 125 säkeistöjä jotka ovat
pohjana tälle virrelle sekä tätä virttä.
- Jos haluatte lukea lisää Lutherin jouluvir-
restä ja sen eri vuosisatojen suomennoksista,
siihen on saatavana hieno, äskettäin ilmesty-
nyt kirja: Eero Huovinen: Enkeli taivaan
(WSOY 2012).
9
TAISTELUVIRSI - LOHDUTUSVIRSI
237 Vain Jumala on linnamme
Tämä virsi kuuluu suomalaisen virsiperinteen
keskeisimpiin. Se lienee Lutherin jouluvirren
125 rinnalla tunnetuimpia virsiä ainakin meil-
lä. Se tunnetaan maailmanlaajuisestikin eri
kirkkokuntien laulu- ja virsikirjoissa.
Virren lähtökohtana on Psalmien kirjan psal-
mi 46, mutta se ei ole varsinainen psalmivirsi,
sillä vain yhden lauseen sen alusta Luther
tempasi virteensä lähtökohdaksi: "Jumala on
turvamme ja linnamme, auttajamme hädän
hetkellä”. Kertosäkeen tavoin lause "Jumala
on meidän linnamme" toistuu psalmissa vielä
kahdesti. Virressä on liittymäkohtia myös
muihin raamatunkohtiin, esimerkiksi Ef. 6:
10-12, joka kuvaa kristityn taisteluvarustusta
ja arkkienkeli Mikaelin taisteluun, Ilm. 12: 9-
12.
”Se vanha vainooja", kiusaaja, joka nousee
uhkaavana esiin heti virren alussa, on psalmin
ulkopuolelta, samoin valheen joukot (2. ja 3.
säk.). Virsi on Kristus-keskeinen: ”Hän, Kris-
tus, kuningas, on voiton ruhtinas, helvetin
lieskat tallaa”. Kun virrestä usein veisataan
vain ensimmäinen ja neljäs säkeistö, jää siinä
tapauksessa jotakin perin olennaista puuttu-
maan.
Virttä on ainakin suomalaisessa virsiperin-
teessä totuttu pitämään ”taisteluvirtenä”,
vaikka sitä se ei ole. Sitä voi lukea ja kokea
monin tavoin. Virressä ihminen on passiivi-
nen, Jumala taistelee ja taistelu on pimeyden
ruhtinasta vastaan. Siten tämä virsi soveltuu
hyvin esimerkiksi 1. paastonajan sunnuntai-
hin. Vaikka virsi liittyy läheisesti Lutheriin ja
hänen persoonaansa, emme voi tietää, mitä
kaikkea liikkui hänen mielessään, kun hän sen
kirjoitti.
Sveitsiläinen virsien tutkija Markus Jenny
muistuttaa, että kyse ei alun perin ole mahti-
pontisesta taisteluvirrestä. Luther itse on otsi-
koinut virren "Lohdutusvirreksi". Hän kirjoitti
sen luultavasti vuonna 1527, jolloin hän itse
sairasti ja oli myös henkisesti kovin ahdistu-
nut. Wittenbergissä puhkesi rutto. On helppo
ymmärtää, että Luther etsi virren pohjana ole-
vasta psalmista 46 lohdutusta. Ruotsalainen
virsitutkija Oscar Löfgren kertoo kirjassaan
”Svensk psalm- och sånglexikon,” että virren
kirjoittamisen aikoihin Luther sai kuulla itä-
valtalaisen kannattajansa Leonard Kaiserin
kuolemantuomiosta ja teloituksesta. Luther
pelkäsi itse samaa kohtaloa. Lisäksi hän oli
pari vuotta aikaisemmin mennyt avioliittoon
ja saanut esikoisensa. Nämä kokemukset ja
pelot ovat Löfgrenin mukaan kuultavissa vir-
ren 4. säkeistössä ”Menköön kaikki tavara,
maine ja kunnia ja menköön henkikin – jää
meille ihanin; Jumalan valtakunta” - Luther
mainitsi vietävien joukossa lapset ja vaimon!
(Nehmen sie den Leib, Gut, Ehr, Kind und
Weib - - ):
Virren sävelmä on todennäköisesti Lutherin
muodostama vanhemman sävelaineiston poh-
jalta. Hänen alkuperäinen melodiansa on ryt-
miltään aika vaikea oppia ja laulaa. Suomessa
on omaksuttu sävelmän yksinkertaisempi ver-
sio, josta Saksan virsikirjassa käytetään mer-
kintää ”myöhempi muoto”. Sävelmä esiintyy
painettuna ensimmäisen kerran 1529. Mutta
Ruotsissa virttä lauletaan sävelmän alkuperäi-
sellä versiolla. Siksi Suomen kirkon virsikir-
jan tekstiä ei ole voitu käyttää sellaisenaan
Ruotsin kirkon virsikirjaan.
Virsi on julkaistu ruotsiksi 1536. Vanhin ruot-
sinnos on seurannut läheisesti Lutherin teks-
tiä, tosin tinkien sen uskon- ja voitonvarmuu-
desta. J. O. Wallinin muokkaus 1800-luvun
alusta on nykyisen ruotsinkielisen tekstin poh-
jana. Ruotsissa virrellä ei ole samaa asemaa
kuin Suomessa, mutta virren ruotsinnoksen
vanhat, J. O. Wallinilta peräisin olevat sana-
muodot tahdottiin säilyttää virsikirjan eku-
meenisessa osassa lähes muuttumattomina.
Virren suomensi Jacobus Finno virsikirjaajan-
sa 1583. Suomennos on kokenut vuosisatojen
aikana monia muutoksia. Virren alkusanat,
joista Suomessa viime vuosikymmeninä on
muodostunut lähes kaikkien tuntema ”signaa-
li”, ovat tulleet vasta vuoden 1868 virsikir-
jaan. Vuoden 1701 virsikirjassa virsi alkoi
”Meidän linnam’ on Jumal’ taivaast”. 1800-
luvulla virrestä tehtiin useita uusia suomen-
noksia: esimerkiksi J. Tengström: ”Linnamme
10
ompi ankara - - ” ja ”Jumala hyvä, armias”, J.
Roschier 1836: ”Meill’ linna ompi Jumala”,
F. G. Hedberg: 1852: ”On vahva tuki, turva”,
K. L. Lindström 1858: ”Linnamme luja Juma-
la” sekä E. Lönnrot ”Jumala ompi linnamme”;
Lönnrotin teksti on pohjana vuoden 1886 vir-
sikirjan tekstille ja siten nykyiselle Suomen
virsikirjan tekstille.
Pekka Kivekäs on tehnyt virren muokkauksen
- käännöksen Ruotsin ja Suomen virsikirjojen
tekstien pohjalta. Virren alkusanoissa oleva
muoto ”ompi” on voitu korvata kielellisesti ja
myös ajatuksellisesti paremmalla muodolla
”Vain Jumala on linnamme”. Pekka pyrki
käännöksessään lähemmäksi Lutherin alku-
tekstiä säilyttäen samalla suomennosten eri-
koisuuksia. 2. säkeistössä Luther puhuttelee
veisaajaa: ”Fragstu wer der ist, er heist Jhesu
Christ” (Kysytkö sinä, kuka hän on, hänen
nimensä on Jeesus Kristus). Sen Pekka käänsi
myös suoraan kysymykseksi ”Kuka hän on?,
kyselet. - - Hän, Kristus, Kuningas - -”
Saman säkeistön Suomen kirkon virsikirjassa
olevat sanat ”Hän, Kristus, kuningas, - - lyö
joukot helvetin, ne tallaa jalkoihin” kuuluivat
Elias Lönnrotin muotoilun mukaan ”Its’ Jesus
Kristus on, Hän Herra Sebaot, Sen julmat
joukkiot Lyö maahan, voiton saattaa”. Suo-
men virsikirjan nykyiset sanat ”ne tallaa jal-
koihin” on Lauri Pohjanpään muistelmien
mukaan IKL:n kansanedustaja ja rovasti K. R.
Kareksen keksimä muokkaus – kesken edus-
kunnan istunnon! Ja Pekka on muotoillut sa-
man kohdan: ”Hän, Kristus, Kuninga, on voi-
ton ruhtinnas, helvetin lieskat tallaa.”
Suomen virsikirjan 3. säkeistössä tekstin mu-
kaan yksi sana kaataa ”ne” - valheen vallat,
vaikka Lutherin tekstin mukaan ”hänet” siis -
valheen ruhtinaan voi yksi sananen kaataa.
Tämän mukaan Kivekäs on jatkanut 4. säkeis-
tössä ”hän ei voi sitä kestää”. Näin virren
luonne on kääntynyt takaisin alkuperäisem-
pään, taisteluun pimeyden ruhtinasta vastaan
eikä ihmisvihollisia vastaan.
Virttä lienee laulettu 1600-luvulla kolmi-
kymmenvuotisessa sodassa, laulajina tietysti
Ruotsin armeija. Ensimmäiset suomalaiset
lähetyssaarnaajat saatettiin 1868 matkaan
kohti nykyisen Namibian Ambomaata tällä
virrellä. Sillä on erityinen asemansa suoma-
laisen herännäisyyden historiassa. Kalajoen
käräjillä vuonna 1839 oli viisi körttipappia ja
75 maallikkoa syytettyinä luvattomien seuro-
jen pidosta. Vuonna 1726 annettu konventik-
keliplakaatti kielsi tällaiset kokoontumiset.
Kun oikeudenkäynti välillä keskeytyi, tun-
nelma oli kuvausten mukaan varsin tiivis ja
purkautui yhdessä veisattuun virteen ”Meidän
linnam on Jumala”.
Lutherin ”taisteluvirrestä” on tullut suomalai-
sessa virsiperinteessä tavallaan myös kansal-
linen juhlavirsi. Se on rohkaissut mieliä isän-
maan kohtalonhetkinä. Tsaari Nikolai II:n
aikaan 1800-luvun lopussa Suomen venäläis-
tämisen vastustus huipentui suureen mielen-
osoitukseen Helsingin Senaatintorilla, tsaari
Aleksanteri II:n patsaalla. Häntähän oli pidet-
ty suomalaisten hyväntekijänä ja suojelijana.
Torille kokoontunut väkijoukko yhtyi tähän
virteen.
Tampereella 1905 luetun punaisen julistuksen
lopuksi kerrotaan myös lauletun tämä virsi.
Julistuksessa vaadittiin mm. yhteiskunnallisen
tasa-arvon toteuttamista – julistus ei ollut so-
sialistinen, nuorsuomalaisetkin olivat sen ta-
kana, mutta se liittyi suurlakkoliikehdintään.
Punaisella julistuksella oli tärkeä paikkansa,
kun edettiin kohti säätyvallan purkamista ja
yksikamarista eduskuntaa.
Seuraava suuri osoitus tämän virren tärkey-
destä vaaran hetkinä saatiin syksyllä 1939,
kun Neuvostoliiton miehitys uhkasi Suomea.
Suomalainen lähetystö matkusti Moskovaan
myöhemmin presidenttinä toimineen Paasiki-
ven johdolla. Saattajana oli Helsingin rauta-
tieasemalla valtava kansanjoukko. Uusi Suo-
mi – lehti kertoi tapahtumasta: "Hiukan kau-
empaa alkoi kirkas naisääni virren 'Jumala
ompi linnamme'. Voimakkaasti ja hartaasti
veisattiin vanha Lutherin virsi tuhansien yhty-
essä siihen sydämestään. Vavahduttavasti se
todisti tämän kansan luottamuksen asiansa
oikeuteen ja turvansa ikiaikojen Jumalaan”.
Virren juhlava sävelmä ja uskonvarmuutta
huokuvat sanat luovat turvallisuutta tulevai-
suuden edessä. Siksi se usein juhlistaa siirty-
mistä uuteen vuoteen, ja se on nykyään, to-
dennäköisesti sotavuosien perintönä, osa jou-
lurauhan julistusta Suomen Turun vanhalla
11
suurtorilla ja siten osa suomalaista joulupe-
rinnekaanonia.
Vaikka virsi on lähes kaikkien suomalaisten
tuntema, on sillä hyvin vaihteleva asema
muissa pohjoismaissa. Sitä on laulettu sotaan
lähdettäessä, oikeudenkäynneissä, kaukomat-
koille lähdettäessä, kaivosonnettomuuksien
uhreja ylös nostettaessa, todetaan yhteispoh-
joismaisessa Lutherin virsien tutkimuksessa.
Ruotsissa virttä pidetään yleensä vanhentu-
neena, synkkänä ja raskaana. Norjassa siitä
tuli toisen maailmansodan, saksalaismiehityk-
sen aikana vastarintaliikkeen virsi. Islannissa
se oli Tanskan vallan aikana kuninkaan virsi,
mikä vähensi virren suosiota, mutta maan
itsenäistyttyä sen asema on jälleen vahvistu-
nut, ja sen sävelmä on muissakin virsissä,
mm. suositussa hautausvirressä.
- Mikä on psalmivirsi? Löydättekö Virsikirjas-
tamme muita Raamatun psalmien pohjalta
kirjoitettuja virsiä, jotka selvästi liittyvät jo-
honkin psalmiin?
- Yllä tätä virttä on kuvattu ”lohdutusvirrek-
si”. Kuunnelkaa virren äänite Sisuradion vir-
silevyltä 3, jossa virren säestyssoittimena on
luuttu. Miltä se teistä kuulostaa? Koska tiede-
tään, että Luther soitti itse luuttua voisi hyvin
kuvitella että Luther on näppäillyt virren sä-
velmää huoneessaan luutulla, eikä ajatellut,
että sitä soitettaisiin myös mahtipontisesti,
vaskipuhaltimin ja patarummuin.
- Missä eri tilanteissa te olette laulaneet tätä
virttä? Miten se soveltuu mielestänne juma-
lanpalveluksiin. Milloin olette viimeksi laula-
neet sitä jumalanpalveluksessa?
- Miksi luulette, että tämä virsi on saavuttanut
niin vankan aseman suomalaisessa virsiperin-
teessä?
- Jos teillä on mahdollisuus, kuunnelkaa Jo-
han Sebastian Bachin tämän virren pohjalta
tekemää kantaattia. (Ein feste Burg, BWV 80)
Siinä kantaatin tekstinä on tämä virsi koko-
naisuudessaan. Virren äänitteitä löytyy myös
googlaamalla, esim. You Tubelta.
Lutherin käsikirjoitus virteen Ein feste Burg
12
TULI JA LEIMAUS 362 Oi Pyhä Henki, usko suo
”Tuli ja leimaus” on monelle suomalaiselle
tuttu sanapari. Aleksis Kivi on pannut nämä
sanat Seitsemän veljeksen Jukolan veljesten
suuhun. Leimaus – leimahdus kertoo että se
on esiintynyt voimasanana – kuten Seitsemäs-
sä veljeksessä ”Kirkas tuli ja leimaus!” Kiven
romaanissa sanat ovat Eeron lausumia teoksen
käännekohdassa, veljesten keskustellessa Hii-
denkivellä hurjistuneen härkälauman piirittä-
minä.
Vaikka siinä on kyse kansanperinteestä, on
sanojen taustalla virsikirja. Noilla sanoilla
Vanha virsikirja (v:n 1701 virsikirja) puhutte-
lee Pyhää Henkeä: ”O kirkas tuli ja leimaus,
Sytytä meihin palava rakkaus, Pitämään sinun
sanas Ja opetukses - -”. Nykyisessä virsikir-
jassa laulamme samassa kohtaa ”Oi kirkas
liekki, rakkaus”. Tämän virren käyttö on ollut
moninainen. Sitä on laulettu mm. jumalanpal-
velusten alkuvirtenä ja hautajaisvirtenä
Tämäkin virsi on Lutherin virsi. ”Nun bitten
wir den Heiligen Geist” pohjautuu keskiaikai-
seen leisiin eli Kyrieleis-huudahdukseen päät-
tyvään saksankieliseen lauluun, johon Luther
sepitti kolme säkeistöä lisää. Tämä leisi oli
laulettiin helluntain messussa Isä meidän -
rukouksen jälkeen. (leisi- ks. 16)
Vanhin suomennos tunnetaan raumalaisen
Mathias Westhin käsikirjoituksesta kenties
vuodelta 1546. Sen pohjana on ollut Olaus
Petrin ruotsinkielinen käännös vuodelta 1536.
Westhin koodeksista on myös kotoisin ”tuli ja
leimahdus” (O pyhä tuli ia leimahdus), vaikka
sitä ei olekaan alkutekstissä. Jacobus Finno
suomensi tekstin vapaasti suoraan saksasta.
Emme tosin tiedä, onko Finno tuntenut West-
hin käännöksen tai jopa sitä vanhemman
käännöksen, jossa ”tuli ja leimaus” ovat mu-
kana. Finno poisti alkuperäisen tekstin kuo-
lemaan viittaavat kohdat, korvasi runollisia
ilmaisuja mm. sanoilla 'sana', 'oppi' ja 'opetus'
sekä antoi virrelle otsikon "Saarnan edhel
weisu". Säkeistöjen lopun "Kyrie eleison"
korvattiin virren Suomen virsikirjassa 1886
sanojen suomennoksella "Herra, armahda".
Tämä virsi on mm. Suomen kirkon virsikir-
jassa pohjana kahdelle eri virrelle. Lutherin
virren tekstiä muokkasi varsin vapaasti vuon-
na 1837 tanskalainen N. F. S. Grundtvig, ja se
on pohjana Suomen kirkon virsikirjassa ole-
valle virrelle 446, joka on jonkin verran vai-
kuttanut virtemme suomenkieliseen tekstiin.
Ruotsinkielinen teksti on Anders Frostensonin
muokkaama Olaus Petrin käännöksen pohjal-
ta, jonka pohjalta Niilo Rauhala on uudistanut
virren suomennoksen, jotta se tarkemmin vas-
taisi ruotsinkielistä tekstiä kuin virren Suo-
men virsikirjassa oleva virren 113 teksti.
Virren sävelmä on vanha keskiaikainen leisi,
ja sitä on varmasti käytetty paljon Ruotsissa ja
Suomessa, vaikka sen vanhin muoto on säily-
nyt 1624 tehdyssä Kangasalan käsikirjoituk-
sessa.
- Miettikää hetki ja kertokaa, miten te vietätte
helluntaita ja miksi me sitä vietämme?
- Tämä virsi kertoo Pyhän Hengen tehtävistä.
Poimikaa niitä sieltä. Onko tämä kolmiyhtei-
sen Jumalamme persoona teille yhtä tuttua
kuin muut kaksi (ja mitä ne ovat)?
13
UNOHDETTU EHTOOLLISVIRSI? 400 Kiitetty olkoon Herra
Ehtoollisvirsiemme joukossa on vanhimpaan
suomenkieliseen kerrostumaan kuuluvia virsiä
kaksi, jotka ovat olleet käytössä aina ensim-
mäisestä suomenkielisestä virsikirjasta, Jaco-
bus Finnon virsikirjasta vuodelta 1583 alkaen.
Nämä virret olivat virsikirjassamme 387 (Jee-
sus Kristus, elämämme) ja tämä virsi 400.
Molemmat liittyvät Lutherin työhön virsi-
runoilijana ja molemmat ilmestyivät myös
ruotsiksi Olavus Pertin virsikirjassa. Ennen
kuin Finnon virsikirja valmistui, suositteli
Mikael Agricola Messussaan että niitä laulet-
taisiin ruotsiksi ehtoollista jaettaessa ”Sakra-
menttii jagettaisa mahtaa veisata ruotsin eli
latinan kielen ’Jesus Christus är vår helsa’ tai
’Gudh wari loffuat’- -”
Virren ”Kiitetty olkoon Herra” ensimmäisen
säkeistön Luther otti sellaisenaan vanhem-
masta saksankielisestä virrestä ”Gott sei gelo-
bet und gebenedeyet”. Säkeistön päättävä
huudahdus ”Kyrie eleison” – ”Oi Herra, ar-
mahda” liittää virren keskiaikaiseen leisi-
perinteeseen.
Virressä on kolme laajaa säkeistöä. Kääntäes-
sään virren ruotsiksi Olavus Petri jakoi ne
kahtia ja sellaisena – siis kuusisäkeistöisenä –
virsi tuli myös ensimmäiseen suomenkieli-
seen, Jacobus Finnon virsikirjaan ja sen mu-
kaan edelleen myös vuoden 1701 virsikir-
jaan.
Lutherin virressä mainitaan Jeesuksen äiti
Maria, mutta Finno jätti sen pois. Tilalle tuli-
vat sanat ”Herra, sinun ruumiis ja pyhä veres
Vahvistakoon meit’ täs’ surkias’ eräs”. Elä-
mänvaellusta tarkoittava sana ”surkia erä” on
sittemmin vaihtunut surun laaksoksi ja nykyi-
seen virteemme Marian kantama Jeesuksen
ruumis ja veri elämän voimaksi.
Vuoden 1886 Suomen virsikirjassa virsi uu-
distettiin perin pohjin ja palautettiin takaisin
kolmisäkeistöiseksi. Ruotsissa virsi jäi pois
vuoden 1937 virsikirjasta. Nyt se on jälleen
Ruotsin kirkon virsikirjassa. Anders Frosten-
sonin uudistama teksti liittyy läheisesti Luthe-
rin alkuperäiseen tekstiin. Se on pohjana Pek-
ka Kivekkään suomennokselle. Virsi onkin
paikoittain tullut suosituksi ehtoollisvirreksi.
Suomalaisen papin ja runoilijan Jaakko Haa-
vion mukaan tässä virressä esitetään ”yksin-
kertaisin, kuin kiveen hakatuin sanoin pyhän
ehtoollisen perusasiat”. Ehtoollisessa meille
tarjotaan elämän leipää, joka uudistaa sydä-
memme ja Pyhän Hengen kautta saattaa meitä
uskon yhteyteen.
Virren kolmas säkeistö tähdentää Lutherin
ehtoolliskäsitykseen välttämättä kuuluvaa
diakonista ulottuvuutta: ”annat armon kaiken,
auta, että kaiken jaamme.” Luther opetti, että
joka nauttii ehtoollisen vain omaksi hyväk-
seen lähtemättä palvelemaan lähimmäisiään,
nauttii sen tuomiokseen.
Virren sävelmä, joka on uniikkisävelmä, vain
tätä virttä lauletaan tällä sävelmällä, on samal-
ta ajalta kuin Lutherin teksti.
- Milloin olette viimeksi laulaneet tätä ehtool-
lisvirttä?
- Miksi ehtoollisvirsiä lauletaan nykyään niin
harvoin?
- Jos teillä on mahdollisuus, tutustukaa kirk-
konne ehtoollisvälineisiin, miltä ajalta ne ovat
ja mitä eri osia niihin kuuluu.
14
TUNTEMATON JOULUVIRSI
431 Soi kiitos, Jeesus, sinulle
Tätä Martti Lutherin kirjoittamaa tai muotoi-
lemaa jouluvirttä lauletaan melko harvoin, ja
sen sävelmä on jäänyt oudoksi nykypolville.
Virren merkitys aikaisemmin on ollut kuiten-
kin eri luokkaa mitä se on nyt. Lutherin virttä
”Gelobet seist du, Jesu Christ” laulettiin var-
haisemmassa muodossaan leisinä jo keskiajal-
la.
Virsityössään Luther usein liittyi johonkin
ennestään tuttuun, niin tässäkin. Ensimmäinen
säkeistö oli tuttu, katolinen keskiaikainen
kansankielinen laulu, jollaisia oli syntynyt
latinankielisten sekvenssin pohjalta. Sekvens-
sit päättyivät usein kreikankieliseen huudah-
dukseen Kyrie eleison joka joskus sai muodon
Kyrieleis. Siitä on johdettu tällaisista virsistä
käytetty nimitys leisi. (ks. selitys s. 16)
Reformaation ajan virret olivat opetusvirsiä.
Evankelinen usko piti laulaa ihmisten muis-
tiin. Näin on myös tämän virren lailta. Luther
nostaa esiin näennäisesti ristiriitaisia teemoja.
Jumala valitsee heikon ja vaatimattoman, jotta
hän voisi tehdä jotain suurta ja merkittävää (1.
Kor. 1:29).
Lutherille keskeistä on se suuri ihme, että
Jumala tuli ihmiseksi, että hän luopui taivaal-
lisesta rikkaudestaan ja alensi itsensä, ”kulki
täällä köyhänä, laupiaana, nöyränä" (6. sä-
keistö). Lutherin virren teema liittyy apostoli
Paavalin sanaan: "Tehän tunnette Herramme
Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas
mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te
rikastuisitte hänen köyhyydestään" (2. Kor.
8:9). Se on muuttanut koko maailman uuden
näköiseksi: ”Se yömme muuttaa päiväksi / ja
meidät valon lapsiksi” (4. säkeistö.) Virsi
laulaa Jeesuksen syntymästä pelkin paradok-
sein.
Lutherin teksti ja sen käännökset saavat väri-
tyksensä leisin Kyrie-huudosta. Se on säilynyt
virren Suomen virsikirjassa olevassa kään-
nöksessä, mutta Ruotsin virsikirjassa se on
muuttunut ”Kiitos Jumalan” huudoksi 1800-
luvun alussa, liittyyhän se enkelten lauluun
jouluevankeliumissa.
Niilo Rauhala on muutenkin tehnyt virteen
uuden käännöksen Frostensonin muokkauk-
sen pohjalta, jotta se soveltuisi paremmin
Ruotsin virsikirjan melodiamuotoon, vaikka
se onkin lähes sama samanlainen myös Suo-
men kirkon virsikirjassa. Sävelmä on keskiai-
kainen, Wittenbergissä 1524 painettu sävel-
mä. Virsikirjamme melodia pohjautuu ns.
Kangasalan käsikirjoituksessa vuodelta 1624
säilyneeseen melodiamuotoon.
- Vastakohdat rikas - köyhä, kultavaatteet –
seimen oljet ovat myös Lutherin toisessa jou-
luvirressä, 125. Verratkaa näiden kahden
virren sisältöä toisiinsa. Mitä yhteistä niissä
on, ja millä tavalla tämä virsi eroaa virrestä
125.
- Miksi luulette tämän virren jääneen meille
melko tuntemattomaksi jouluvirreksi?
Mitä muita jouluvirsiä on virsikirjassamme,
joita olette laulaneet vähän tai ei lainkaan?
15
KLASSINEN PÄÄSIÄISVIRSI 467 Kuoleman kahleet murtanut
Martti Lutherin pääsiäisvirsi ”Kuoleman kah-
leet murtanut” ei ole tullut meillä Pohjolassa
kovinkaan keskeiseksi pääsiäisvirreksi. Liekö
syy siinä, että virren sävelmä ei ole kovin
helppo.
Virsi pohjautuu keskiaikaiseen pääsiäileisiin
”Christ ist erstanden” ja pääsiäissekvenssiin
”Victimae paschali laudes” joka taas on poh-
jana virrelle 464. Niin virren teksti kuin sä-
velmä esiintyy J. S. Bachin pääsiäisajan kan-
taateissa (BWV 4). Kantaatissa ”Christ lag in
Todesbanden” virren säkeistöistä rakentuu
itse asiassa muunnelmasarja, jossa Bach lisää
Lutherin tekstiin oman musiikillisen ekse-
geesinsä.
Luther kuvailee virressään pääsiäisen tapah-
tumia ja niiden merkitystä. Vanhan testamen-
tin, vanhan liiton esikuvat ennakoivat pääsi-
äistä uudessa liitossa. Vanhan liiton pääsi-
äisateria on muuttunut ehtoolliseksi. Virsi ei
sinällään ole teologisesti opettava, vaan ker-
tova, kuvaileva. Elämän ja kuoleman välinen
taistelu on päättynyt Kristuksen noustessa
kuolleista. Siitä virsi lähteekin liikkeelle, ja
siihen palataan virren viimeisessä säkeistössä.
Ei enää lauleta ”Kyrie elesion, Herra armah-
da”, vaan Halleluja, josta paastonaikana on
pidättäydytty.
Tämän virren kohtalot ovat Ruotsin virsikir-
jassa olleet erilaiset kuin Suomessa. Virressä
on alkuaan seitsemän säkeistöä, meidän kir-
jassamme on vain neljä. Toisen säkeistön ku-
vaamaa kiivasta taistelua Luther latinankielis-
tä alkutekstiä laajentaen kuvasi värikkäästi:
”Ihmeellinen oli sota, kun kuolema ja elämä painivat keskenään. Elämä voitti, se nielaisi kuoleman. Kirjoitus (= raamattu) on meille kertonut, kuinka yksi kuolema nielaisi toisen kuoleman. Näin kuolema joutui pilkattavak-si.” Bach toistaa kantaatissaan useaan kertaan
saksan sanaa ein Spott – pilkka, pilkka, pilkka
– kuin sanoisi kuolemalle: – Ähäkutti!
Virren vanhin ruotsinnos oli vuoden 1562
virsikirjassa ja suomennos Jacobus Finnon
virsikirjassa 1582. Nykyinen suomennos
Ruotsin kirkon virsikirjassa perustuu Anders
Frostensonin uudistamaan ruotsinkieliseen
tekstiin jonka sitten Niilo Rauhala on suo-
mentanut.
Virren sävelmä on todennäköisesti Lutherin
sävellys. Se liittyy kyllä edellä mainittuun
sekvenssiin ”Victimae paschali”. Se on pai-
16
nettu ensimmäisen kerran 1524 ja meillä sen
vanhin muoto on säilynyt suomalaisessa Kan-
gasalan käsikirjoituksessa vuodelta 1624.
- Verratkaa tätä virttä joihinkin tuntemiinne
ja usein käyttämiinne pääsiäisvirsiin. Miten
tämä virsi eroaa niistä, vai löytyykö niistä
yhteisiä piirteitä.
- Miksi luulette, että tämä virsi on jäänyt niin
vähälle käytölle meillä?
- Jos teillä on mahdollisuus, kuunnelkaa J. S.
Bachin tästä virrestä kirjoittamaa kantaattia
(BWV 4, ”Christ lag im Todensbanden”) Siitä
löytyy erilaisia äänitteitä mm. You Tubelta
googlaamalla.
Monissa Luhterin virsien esittelyissä esiintyy kaksi meille outoa käsitettä, leisi ja sekvenssi
Leisi sana tulee kreikan kielisistä ”Kyrie eleison” (Herra, armahda) sanoista. Se esiintyy myös ”Kyrieleis”
muodossa. Leisilaulut syntyivät siten, että Kyrie eleison - rukoushuudon sävelkuviolle asetettiin uutta tekstiä.
Koska säkeistö päättyi aina sanoihin Kyrie eleison tai Kyrieleis, ryhdyttiin laulua kutsumaan leisiksi. Nämä
välisäkeistöt olivat kansankielisiä, ja niillä oli siten merkitystä kansaopetuksen kannalta.
Sekvenssi - ”se, mikä seuraa perässä”. Tällä nimellä kutsuttiin latinankielistä, säännölliseen mittaan tehtyä
laulutekstiä. Epistolan jälkeen seurasi psalmisäkeistä muodistunut gradualelaulu, - siis päivän virsi - joka
juhlapäivinä päättyi hallelujaan. Tämän hallelujan viimeiselle vokaalille asetettiin monta säveltä, että siitä
muodostui pitkä, melismaattinen sävelkuvio. Näille hallelujan loppuvokaalin sävelille alettiin laatia itsenäisiä
säkeistöjä ja näitä laulutekstejä alettiin kutsua sekvensseiksi.
Muita keskiaisten sekvenssin pohjalta kirjoitettuja virsiä on mm. 151 Tänään Kristus noussut on, 517 Maa-
ilma nyt uudistuu ja 634 Koittaa päivä vihan ajan.
17
SYVYYDESTÄ MINÄ HUUDAN
537 Sinua huudan Herrani
Martti Lutherin virsi ”Sinua huudan Herrani”
lähtee liikkeelle psalmista 130: "Syvyydestä
minä huudan sinua, Herra. - Jos sinä, Herra,
pidät mielessäsi synnit, kuka silloin kestää?"
Virsi ei ole tarkasti ottaen psalmin parafraasi,
vaan Luther tulkitsee sen avulla mm. Rooma-
laiskirjeen sanomaa ja virren keskipisteeksi
Luther nostaa anteeksiantamuksen. Voi sanoa,
että virressä kohtaavat Vanha ja Uusi testa-
mentti.
Virren aloittava psalmin avunhuuto saa nimit-
täin vastauksen, jonka pohjana on Uuden tes-
tamentin peruslause: "Ihminen tulee vanhurs-
kaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia
tekoja" (Room. 3:28). Tässä ollaan reformaa-
tion sanoman ytimessä. Ja virsi, joka alkoi
hätähuudolla, päättyy voittolauluun viiden-
nessä säkeistössä.
Lutherin mukaan kristillinen vanhurskaus ei
ole muuta kuin syntien anteeksiantamusta.
Kristuksen valtakunta on armon ja anteeksian-
tamuksen valtakunta. Isossa katekismukses-
saan Luther sanoo: ”Kristikunnassa on kaikki
olemassa sitä varten, että saisimme sen kes-
kuudessa sanan ja merkkien välityksellä joka
päivä elämämme loppuun asti sulaa syntien
anteeksiantamusta”. Vähästä katekismuksesta
olemme oppineet, että Pyhä Henki "joka päivä
antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajatto-
masti kaikki synnit anteeksi". Useat Lutherin
virsistä ovat Raamatun psalmeja runomuo-
toon muokattuina. Luther liitti niihin lisäksi
uusia ajatuksia. Niinpä tässä virressä on mu-
kana hänen vanhurskauttamisoppinsa: "ei auta
omat tekomme, muu apu täytyy olla".
”Sinua huudan Herrani” on Lutherin varhai-
simpia virsiä. Se sisältyi ensimmäiseen luteri-
laiseen virsivihkoseen (1524), joka tunnetaan
nimellä Achtliederbuch, koska siinä oli kah-
deksan virttä; niistä neljä oli Lutherin kirjoit-
tamia.
Suomeksi tämä virsi on ollut ensimmäisestä,
Jacobus Finnon toimittamasta virsikirjasta
(1583) alkaen. Virren suomennos virsikirjas-
samme on Suomen virsikirjaehdotus 1984:n
mukainen. Hyvin todennäköisesti myös virren
sävelmä on Lutherin käsialaa. Kun siitä ei
kuitenkaan ole täyttä varmuutta, on meidän
virsikirjassamme vain varovainen alkuperä-
merkintä: Wittenberg 1524.
- Missä eri tilanteissa olette tätä virttä laula-
neet. Mitä muistoja ne tilanteet tai tämän vir-
ren laulaminen tuovat mieleen?
18
LUTHERIN KÄÄNTÄMIÄ VIRSIÄ
HENKI HELLUNTAIN - Kaksi helluntaivirttä 50 Oi Pyhä Henki, Herramme
Virsikirja on monessa mielessä erikoinen kir-
ja. Se on elävä antologia, jonka vanhimmat
tekstit ovat yli 1000 vuotta vanhoja, mutta
silti edelleen eläviä. Eikä virsikirja ole anto-
logia siinä mielessä, että siinä olevat tekstit
olisivat juuri siinä sanamuodossa, jossa ne on
kirjoitettu tai julkaistu ensimmäistä kertaa
suomeksi.
Sitä voidaan sanoa myös tästä virrestä. Se on
ikiaikojen juhlahymni ”Veni, Creator Spiri-
tus”, joka on kaikunut kuninkaiden kruunajai-
sissa, piispanvihkimyksissä ja muissa suurissa
tapahtumissa. Meillä sillä on ollut sijansa
esimerkiksi pappis- ja piispanvihkimyksissä.
”Veni, Creator Spiritus” on tunnetuimpia kes-
kiaikaisia hymnejä. Latinankielinen hellun-
taihymnin kirjoittajaksi on arveltu monia
kirkkohistoriasta tuttuja, merkittäviä miehiä:
Ambrosius, Kaarle Suuri, Alkuin ja varsinkin
Gregorius Suuri sekä Hrabanus Maurus (n.
776-856). Vaaka on painunut viimeksi maini-
tun hyväksi. Saksalainen Hraban(us) oli ai-
kansa oppineimpia miehiä. Hän vaikutti kau-
an opettajana ja apottina ja tuli vuonna 847
Mainzin arkkipiispaksi. Nimi tuntuu kaikkea
muuta kuin saksalaiselta, mitä se kuitenkin
on: muinaisyläsaksan sanaa ”hraban” vastaa
nykysaksan Rabe = korppi.
”Veni, Creator Spiritus”, ”Tule, Pyhä Henki”
on kirjoitettu 809. Virrestä oli varhain kan-
sankielisiä käännöksiä, saksannos on jo 1300-
luvulta. Luther käänsi sen uudelleen saksaksi
ja sitä kautta se käännettiin pian myös ruot-
siksi.
Vanhin suorasanainen suomennos siitä on
Mathias Westhin käsikirjoituksessa 1540-
luvulta, samoin siitä on käännös Mikael Agri-
colan Rukouskirjassa. Mikael Agricola teki
siitä myös runomuotoisen käännöksen ruko-
uskirjaansa ja se seuraa tarkemmin alkupe-
räistä latinankielistä tekstiä kuin Lutherin
saksannos. Siitä on kielellisesti uudistettu
Suomen kirkon vk:n virsi 111 ”Oi Pyhä Hen-
ki, Herramme.” Se on helluntaivirsi, jota on
Suomessa käytetty myös saarnavirtenä.
Mikael Agricola suomensi tarkasti. Niinpä
hän latinankielisen tekstin mukaisesti puhutte-
lee Pyhää Henkeä sanoin: Seitsemänkertai-nen annos, Jumalan oikean sormi.
Annos tarkoittaa tässä lahjaa. Tunnetuksi opin
Hengen seitsemästä lahjasta on tehnyt Pyhä
Bonaventura (1221-1274), fransiskaani-
veljistön merkittävin teologi ja opettaja. Oppi
perustuu Jesajan 11. luvun alkuun, jossa tule-
van hallitsijan saamiksi Hengen lahjoiksi lue-
tellaan viisaus, ymmärrys, taito, voima, totuu-
den tunteminen ja Herran pelko. Nykyinen
raamatunkäännös tuntee siis vain 6 lahjaa, ja
niin tunsi myös hepreankielinen Jesajan teks-
ti. Mutta keskiajalla käytetyt Vanhan Testa-
mentin käännökset, kreikankielinen Septu-
aginta ja latinankielinen Vulgata luettelivat:
viisaus, ymmärrys, taito, voima, totuuden
tunteminen, hurskaus ja jumalanpelko. Näin
saatiin pyhä luku seitsemän. Se kävi yksiin 7
kuolemansynnin, 7 laupeudentyön, 7 päähy-
veen ja 7 sakramentin kanssa.
Entä tuo Jumalan oikean sormi? Matteus 12:
28 mainitsee, että Jeesus ajoi ulos pahoja
henkiä ihmisistä Jumalan Hengen voimalla,
mutta Luukas 11: 20 kirjoittaakin, että Jeesus
teki sen Jumalan sormella, joten pääteltiin,
että Pyhä Henki on Jumalan oikean käden
sormi. Tästä hymnin kohdasta Michelangelon
arvellaan Roomassa joskus Agricolan synty-
män aikoihin saaneen innoituksensa paavi
Sixtuksen kappelin freskoon, jossa Jumala luo
Aadamista elävän olennon koskettamalla oi-
kean kätensä etusormella Aadamin sormea.
Pyhä Henki siis toimi jo ensimmäisen ihmisen
syntyessä.
Agricolan ohella Jacobus Finnokin suomensi
Veni, Creator -hymnin seuraten Olaus Petrin
Lutherin pohjalta tekemää ruotsinnosta. Hä-
nelle Pyhää Henki on ”Isän sormi”, mutta
19
vain ”runsas lahjain antaja”; tämä Jacobuksen
sanonta on yhä mukana virressämme. Hymni-
en yleiseen tapaan nykyinenkin virsi päättyy
Gloria Patri -säkeistöön, Kolminaisuuden
ylistykseen.
Virren teksti on joutunut vuosisatojen aikana
monien muokkausten kohteeksi. Viimeisin
muokkaus, joka meillä on virsikirjassamme,
on Samppa Asunnan tekemä, ja virsi on sa-
massa sanamuodossa kuin Suomen virsikir-
jassa. Virren sävelmä on samalta ajalta kuin
teksti, joidenkin mukaan hieman nuorempi,
ehkä 820-luvulta.
51 Jo saavu, Henki, Jumala
Muutama virsi virsikirjassamme esiintyy use-
assa eri muodossa. Virsi ei ole vain erikielise-
nä käännöksenä, vaan saattaa esiintyä erilaisi-
na muokkauksina myös saman kirjan kansien
välissä. Niin on virren 51 laita. Sen juuret
ovat keskiaikaisessa kulkuelaulussa, jonka
latinankielinenkin teksti löytyy virsikirjas-
tamme, virrestä 361. Antifoni ”Veni Sancte
Spiritus, reple” lienee peräisin 1000-luvulta.
Virsi 51 on Martti Lutherin muokkaus tästä.
antifonista, tai oikeastaan vain virren ensim-
mäinen säkeistö, toinen ja kolmas ovat hänen
kirjoittamiaan. Uusissa säkeistöissä kehote-
taan reformaation hengessä sotimaan urhool-
lisesti.
Suomen vuoden 1938 virsikirjaan asti säilyi
toisen säkeistön alkuperäinen ajatus, joka
Maskun Hemmingin virsikirjassa 1600 luvun
alusta kuului: "Pois ota opit väärät voimallas".
Virsi kääntyi suomeksi Laurentius Petrin
ruotsinnoksen kautta. Suomenkielistä virttä
muokkasi 1800-luvulla Elias Lönnrot seuraten
jossain määrin Lutherin sanamuotoja. Vielä
vuoden 1938 virsikirjassa virsi oli 3-
säkestöinen ja sitä laulettiin samalla sävelmäl-
lä kuin Ruotsin virsikirjassa, mutta Suomen
virsikirjaan virsi on muokattu kuusisäkeistöi-
seksi.
Nykyinen ruotsinkielinen teksti on Britt G.
Hallqvistin muokkaama, ja koska se on edel-
leen kolmisäkeistöinen, Suomen virsikirjan
tekstiä ei voitu käyttää. Niinpä Pekka Kivekäs
käänsi virren uudelleen. Siten meillä on käy-
tössämme tämän virren alkuperäisempi versio
kuin Suomessa.
Virren sävelmä lienee alkuaan saksalainen
kansanlaulu, jota on käytetty kulkuelauluna.
Siinä on vanhoja piirteitä, mm. se on syllabi-
nen ja ambrosiaanisen hymnin tapaan uusi säe
alkaa samasta sävelestä, mihin edellinen päät-
20
tyy. Vain viimeinen säe tekee poikkeuksen.
Ehkäpä tämä on helpottanut virren käyttöä
kulkuelauluna.
- Nämä virret kertovat Pyhän Hengen tehtä-
vistä.
Poimikaa niitä sieltä. Verratkaa niitä toisiin-
sa sekä Lutherin kolmanteen helluntaivirteen
362.
- Miten näiden virsien kuvaus helluntain
Hengestä eroaa toisistaan tai muista hellun-
taivirsistä virsikirjassamme tai painottavat
helluntain sanomaa eri tavalla?
21
VANHIN JOULUVIRSI
112 Jeesus Kristus meille nyt
Jouluvirsi 112 on virsikirjamme vanhinta ai-
neistoa ja siksi se on ensimmäisenä jouluvir-
sien osastossa, mutta jostain syystä se on jää-
nyt muiden, uudempien jouluvirsien varjoon.
Virren tekijä Aurelius Ambrosius (n. 340-
397) luetaan kirkkoisiin, Augustinuksen ta-
voin näistä suurimpiin. Kirkkoisä-
kunnianimellä tarkoitetaan tiettyjä vanhan
kirkon piispoja ja opettajia, joiden vaikutus
kirkon opin ja elämän kehitykseen on ollut
erityisen huomattava. Ambrosius oli virka-
mies, Pohjois-Italian maaherra, kun hänet
vuonna 374 valittiin Milanon piispaksi.
Ambrosiusta on pidetty kirkkolaulun ja seura-
kuntavirren isänä. Länsimaisessa jumalanpal-
veluksessa oli Ambrosiuksen aikana laulettu
lähinnä vain Raamatun psalmeja. Ambrosius
loi kansanomaisen hymnilaulun, jossa seura-
kunta sai laulaa mukana. Jo omana aikanaan
Ambrosiuksen kehittämä kirkkolaulu sai suu-
ren suosion.
Ambrosiuksen jouluvirren latinankielinen
alkumuoto ”Veni redemptor gentium“ sisältää
muistumia apostolisesta uskontunnustuksesta,
jonka muotoutui lopulliseen asuunsa juuri
noihin aikana. Virren pääajatukset liittyvät
uskontunnustuksen toiseen kappaleeseen;
Kristus on yhtä Isän kanssa, hän ei tullut ih-
miseksi, hän on samaa olemusta kuin Isä ja on
palannut takaisin Isän luo.
Virren melodiakin saattaa olla Ambrosiuksen
käsialaa. Se on kuitenkin kokenut muokkauk-
sia ja Saksassa, Erfurtissa se on muotoutunut
meidän tuntemaksi rytmilliseksi koraaliksi,
joka soveltuu Martti Lutherin saksantamaan
hymniin ”Nun komm, der Heiden Heiland”;
nähtävästi juuri Luther muokkasi melodian
suunnilleen nykyiseen, yksinkertaiseen muo-
toon. Luther lisäsi Ambrosiuksen hymniin
loppusoinnut ja muutti säkeet alkamaan iskul-
la eikä kohotahdilla kuten Ambrosius. Am-
brosiuksen hymni oli loppsoinnuton. Niin
melodia kuin tekstikin esiintyy monissa J. S.
Bachin adventti- ja joulukantaateissa. Virren
sävelmässä on vielä sen syntyajan sävelmille
olennainen piirre; uusi säe alkaa samasta sä-
velestä, johon edellinen säe päättyy.
Virsi on ollut suomeksi jo Hemminki Masku-
laisen virsikirjassa ”Tule toivottu turva
tänn’”. Hemminki on käyttänyt suomennok-
sensa pohjana niin Lutherin saksannosta kuin
Olavus Petrin ruotsinnosta.
Virren suomennos on kokenut monia muutok-
sia historiansa aikana. 1900-luvulla sen kie-
liasua on muokattu kahdesti, eikä sen nyky-
muoto ole Ambrosiuksen hymnin eikä Luthe-
rinkaan virren suora käännös. Aihe ja ainekset
ovat Ambrosiukselta. Kun vielä runomittakin
on muuttunut matkan varrella, niin sekään ei
ole oikein ”ambrosiaaninen”.
Virsikirjamme suomennos on Tauno Väinölän
Suomen virsikirjassa olevan muokkauksen
varovainen muokkaus.
- Jouluun liittyviä perinteitä on joskus vaike-
aa uudistaa tai muuttaa. Monet joululaulut
ovat vanhoja, joissa joulun tunnelmaa ja idyl-
liä kuvataan menneiden vuosikymmenien,
jopa vuosisatojen kuvilla. Samoin monet jou-
luvirtemme ovat säilyneet lähes muuttumat-
tomina ainakin 1900-luvun alkupuolelta
saakka.
Miettikää, mikä voisi olla syynä siihen, että
tämä jouluvirsi on menettänyt suosiotaan,
eikä sitä juurikaan lauleta?
-Virsipaketti 1:ssä on esiteltynä toinen Am-
brosiuksen virsi, 500. Verratkaa näitä kahta,
kenties virsikirjamme vanhinta virttä toisiin-
sa. Mitä yhteistä niissä on?
-Tästä virrestä on useita urkukoraaleja ja
mm. J. S. Bach on käyttänyt sitä kahdessa
kantaatissaan. Jos teillä on mahdollisuus,
kuunnelkaa näitä koraaleja tai kantaatteja.
Niitä löytyy mm. You Tubelta googlamalla:
Nun komm, der Heiden Heiland
22
KOLMINAISUUSVIRSI – MUTTA VAIN YKSI SÄKEISTÖ
336 Luoja Kolmiyhteinen
Tämän kolminaisuusvirren julkaisi Martti
Luther 1524, mutta hän on käyttänyt siinä
esikuvana vanhempia hymnejä. Sen taustalta
löytyy saksalainen 1480 koulujärjestykseen
painettu Maria-hymni, jossa oli useita säkeis-
töjä litaniatyyppisen rukouksen tapaan. Myös
eräs toinen pyhimysrukouslaulu näkyy virren
taustalla. Luther on kohdistanut virren kol-
miyhteiselle Jumalalle.
Virsi käännettiin ruotsiksi 1567. Vielä 1800-
luvulla siinä oli kolme säkeistöä, Kolminai-
suuden kullekin persoonalle omansa. Virsikir-
jaan on jäänyt käyttöön lopultakin vain yksi
säkeistö.
Virren vanhin suomennos on Jacobus Finnon
– tähän tapaan Turun koulun rehtori riimitteli:
Viholinen pois aija, Pidhä meit vscos vahuas, An meidhän olla rauhas Quin olem tääl tuonen kauhas, Suo meil taiuasa maija (=maja) Caickein ystäuäis cansa, An vältä pirun ansa, Ia heluetin alho lansa (=pohja). ---- Valista sokiat mielet, Perca rinnat ia kielet Pahudhest quin nijs liene, Taidholla mös meit lahiot, Että me tundisim sinun, Vedhä meit Christuxen siuun, (=sivuun, luokse) Quin sielust ottais pois kiuun. (=kivun). Jacobuksen suomennos otettiin sellaisenaan
vuoden 1701 virsikirjaan, mutta nykyinen
suomenkielinen teksti on Elias Lönnrotin
suomentama 1864. Lönnrot suomensi virren
kaikki kolme säkeistöä, mutta virsikirjaan
1886 se kuitenkin otettiin vain yksisäkeistöi-
senä; alkusanat "Auta, Isä Jumala" vaihdettiin
silloin sanoiksi "Kolm'-yhteinen Jumala".
Lönnrot seurannee siinä J. O. Wallinin ruotsa-
laista muokkausta. Virsikirjamme teksti poik-
keaa Suomen virsikirjan tekstistä siinä mää-
rin, että Pekka Kivekäs on kääntänyt sen uu-
delleen.
Virren sävelmä periytyy keskiajalta ja julkais-
tiin Lutherin tekstin kanssa 1524. Sävelmä on
keskiaikainen kulkuelaulun melodia ja muis-
tuttaa suuresti eräitä teinien tanssin säestykse-
nä käytettyjä Piae Cantiones -kokoelman lau-
luja. Ruotsin kirkon virsikirja on rytmittänyt
sitä tanssillisemmaksi kuin se on Suomen
kirkon virsikirjassa. Voisi kokeilla sen esittä-
mistä tanssin tapaan - silloin sen ylistyksen ja
riemun sävyt korostuisivat. Muutama rumpu,
tamburiini ja nokkahuilu mukaan!
- Missä eri tilanteissa kolminaisuusvirsiä käy-
tetään. Onko jokin muu kolminaisuusvirsi
teille tutumpi kuin tämä?
-Mitä eri kuvia Pyhästä Kolminaisuudesta
nousee mieleenne?
- Millainen rukous litania on?
- Virikirjamme Luther-virsien joukossa on
useita helluntai- ja kolminaisuusvirsiä. Niitä
lauletaan kuitenkin melko harvoin. Voisiko
syynä siihen olla, että kirkon suurisa juhlista
helluntai on menettänyt eniten asemaansa?
Miksi näin on päässyt käymään?
23
EHTOOLLISOPETUSTA LAULETTUNA
387 Jeesus Kristus, elämämme
Vanhimpiin suomennettuihin virsiin kuuluu
virsi ”Jesus Christus Lunastajam”. Latinan-
kielinen teksti ”Iesus Christus nostra salus”
sisältyi Suomen keskiajan koululaulujen ko-
koelmaan Piae Cantiones (1582), osastoon De
Eucharistia (ehtoollisesta). Alkuteksti kertaa
yksinkertaisella tavalla katolisen ehtoollisopin
perusasiat, ja sitä voidaankin pitää eräänlaise-
na muistin apulaisena niille Turun koulun
pojille, jotka pääsemättä opiskelemaan Eu-
roopan yliopistoihin jäivät vaatimattomiksi
maalaispapeiksi Suomen – laulun mainitsemat
asiat piti papin osata opettaa kansalle.
Mikael Agricolan suomenkielisessä messussa
vuodelta 1549 mainitaan tämä virsi ehtoolli-
sen aikana ruotsiksi laulettavana virtenä.
(Sakramenttii jagettaisa mahtaa veisata ruot-
sin eli latinan kielen ”Jesus Christus är vår
helsa” tai ”Gudh wari loffuat” eli ”Discubuit
Jesus” eli ”Divinum mysterium” etc. )
Hemminki Maskulainen suomensi Piae Can-
tiones -laulun 1616 siten, että säkeiden alku-
kirjaimista muodostui nimi IOHANNES
HUSS. Virsi mainitaan ehtoollisvirtenä vuo-
den 1614 kirkkokäsikirjassa, mutta se on
varmaankin suomennettu jo aikaisemmin.
Lutherin virren taustalla olevalle tekstille on
eri lähteissä ja eri aikoina ollut useita eri kir-
joittajia. Virren lähteeksi ilmoitetaan latinan-
kielinen hymni ”De coena Domini” - Herran
pöydästä. Hymnin latinankielisen tekstin sä-
keistöjen 1-8 alkukirjaimista muodostuu ak-
rostikon, sana IOANNES. jonka on tulkittu
viittaavan Johannes Hussiin, tsekkien kansal-
lissankariin (1369 – 1415). Joidenkin lähtei-
den mukaan taas virren kirjoittaja olisi tshek-
kiläinen, Prahan arkkipiispa Johannes von
Jenstein, joka eli 1300-1400 -lukujen vaih-
teessa.
Martti Luther tunsi latinankielisen laulun ja
hänkin luuli sitä Hussin sepittämäksi. Hän
laati siitä saksankielisen virren ”Jesus Chris-
tus unser Heiland”. Virren alkuperäksi hän
merkitsi: P. Johannes Hussin laulu, parannel-
tuna. Parantelu tarkoitti, että Luther kirjoitti
virren jokseenkin uusiksi. Lutherin virsi on
sielunhoidollinen ja valmistaa laulajaa osallis-
tumaan ehtoollisen sakramenttiin. Virren sävy
on vahvan opettava ja nöyryyttä korostava.
Virsi kuvaa sitä, millainen oikea ja arvollinen
ehtoollisvieras ja ehtoollisellakäynti on. Lut-
her panee Kristuksen suorastaan houkuttele-
maan ihmisiä ehtoolliselle: ”Tulkaa te köyhät,
antakaa minun armahtaa itseänne. Kukaan
lääkäri ei ole hädässä vahva, hänen taitonsa
muuttuu suorastaan pilaksi.” Virren vastauk-
set liittyvät raamatunkohtiin: Matt. 9: 12 (Ei-
vät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat) ja
11: 28 (Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn
ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille
levon).
Keskeistä Lutherin ehtoolliskäsityksessä
edusti viimeinen säkeistö, joka ei ikävä kyllä
koskaan päätynyt Ruotsiin eikä Suomeen:
(Ehtoollisen) Hedelmä ei saa jäädä pois: sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin, että hän voi nauttia sinut samalla tavoin kuin sinä olet saanut nauttia Jumalan. Virsi sisältyi vuonna 1530 julkaistuun kym-
menen ruotsinkielisen virren kokoelmaan,
jonka valmistelussa on enemmän tai vähem-
män ollut mukana Ruotsin reformaattorina
mainittu Olavus Petri. Kuten monet Olavus
Petrin aikakauden virret tämäkin poikkesi
melko lailla ilmeisestä esikuvastaan, Lutherin
ehtoollisvirrestä. Säkeistöjen lukumäärä oli
noussut 10:stä 12:een. Lutherin viimeinen
säkeistö (10) jätettiin silti ruotsintamatta.
Olaus Petrin vapaasta muotoilusta virren
suomensi jo 1582 Jacobus Finno. Vanhinta
suomalaista virsirunoutta tutkinut P. J. Kurvi-
nen onkin sanonut tätä virttä Petrin eikä Lut-
herin virreksi.
Ruotsin virsikirja ilmoittaa virren olevan sak-
salaista alkuperää, 1300-luvulta, Suomen
ev.lut. kirkon virsikirja ilmoittaa Jensteinin n.
1400 olevan virren tekijä, tosin kysymysmer-
killä.
Virren on nykyiseen ruotsinkieliseen asuunsa
muokannut Anders Frostenson. Pekka Kive-
käs on suomennoksessaan seurannut Luthe-
24
rin-Frostensonin tekstiä, joten se eroaa jonkin
verran Suomen kirkon virsikirjan tekstistä.
Virren sävelmä on uniikkisävelmä, se esiintyy
vain tämän virren yhteydessä. Melodia on
painettu Erfurtissa 1524 mutta säilyneet käsi-
kirjoitukset kertovat, että se on sitäkin van-
hempi.
Mitä kaikkea ehtoolliseen liittyviä motiiveja
tämä virsi esittele?
- Virsikirjassa on kunkin virren alla lueteltu
lyhyesti virren eri vaiheet alkutekstistä nykyi-
seen käännökseen. Tutustukaa tämän virren
käännösvaiheisiin. Siinä voi auttaa s. 5 tau-
lukko virikirjojemme vaiheista. Voitte verrata
virren suomenkielistä tekstiä myös Suomen
kirkon virsikirjan tekstiin (numero 222) Millä
tavalla käännökset eroavat toisistaan?
Akrostikon on lyriikkaan liittyvä termi, jolla yleensä tarkoitetaan runoa, jonka säkeiden tai säkeistöjen alku-
kirjaimet muodostavat aakkosellisen kokonaisuuden tai (tekijän) nimen, jopa lauseen.
Esimerkiksi jotkin Raamatun psalmeista ovat akrostikoneja, eli ns. alfabeettisia psalmeja (mm. Psalmit 9, 10,
25, 34, 37, 111, 112, 119, 145), eli jokainen jae alkaa heprealaisten aakkosten eri kirjaimella, aakkosellisessa
järjestyksessä. Akrostikon on lähes mahdoton säilyttää virsiä eri kielille käännettäessä.
Luther ja Jan (Johann) Huss jakavat ehtoollista molemmissa muodoissa. Vasemmalla Luther ja Saksin vaaliruhtinas Johann. Oikealla Huss ja Weisen vaaliruhtinas Friedrich. Alttarin keskellä kaivo, jossa on elämän vesi. Ristiinnaulitun haavoista vuotaa verta, joka symbolisoi Kristuksen todellista läsnäoloa eh-toollisessa. Allegorinen kuva, jolla esiteltiin evankelista, ”puhdasta” oppia. Lucas Cranachin puupiirros n. v. 1550.
25
LUTHERIN VIRSIEN INNOITTAMIA VIRSIÄ
VAIN VÄHÄN LUTHERIA
33 Oi Jeesus, synnyit maailmaan
”Oi Jeesus, synnyit maailmaan” edustaa
Ruotsin vanhinta luterilaista virsiperintöä. Sen
tekijä on ollut itse Ruotsin reformaattori Ola-
vus Petri (1493-1552), joka Lutherin ja Me-
lanchtonin oppilaana oli valmistunut maiste-
riksi Wittenbergin yliopistossa. Kun hän pala-
si takaisin Ruotsiin, hänen samansa vaikutteet
liittyivät myös Kustaa Vaasan ajatuksiin, oli-
vathan molemmat, tosin eri syistä, kriittisiä
katolista kirkkoa kohtaan. Olaus Petristä tuli-
kin Tukholman suurkirkon kirkkoherra, pastor
primarius. Hän sekä kirjoitti että käänsi vir-
siä.
Vuosi 1526 oli Ruotsin kirkon historiassa
merkittävä. Silloin ilmestyi Uusi testamentti
ruotsiksi sekä ensimmäinen ruotsinkielinen
virsivihkonen, nimeltään ”Swenske sånger
eller wijsor”. Molempien näiden ”tekijä” oli
Olaus Petri
Olaus Petrin virsivihosta ei ole säilynyt en-
simmäistä painosta. 1536 painetussa laitok-
sessa on 47 virttä, joista kahdeksan lienee
Petrin itsensä kirjoittamia. Yksi niistä on tämä
virsi. Nykyään sitä ei pidetä täysin Petrin it-
sensä kirjoittamana; sen taustalla häämöttää
Lutherin virsien ajatuksia, erityisesti virrestä
32, ”Oi seurakunta, iloitse”. Molempia sävyt-
tää sama pelastuksen ilo. Yhteyttä Kristuk-
seen leimaa uskon kautta saavutettu varmuus.
Ja kun Luther kutsuu iloitsemaan, Olavus
Petri vastaa: ”Riemuita sydämemme saa”.
Virren sanoma on mitä suurimmassa määrin
evankelinen, ja se liittyy mm. Room. 8: 29
kohtaan: ”Me tiedämme, että kaikki koituu
niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja
jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kut-
sunut omikseen. Ne, jotka hän edeltäkäsin on
valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman
Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa
olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa. Ne,
jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on
myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän
on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka
hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös
lahjoittanut kirkkautensa.”
Virren sävelmä on kotoisin Saksasta, painettu
Strasbourgissa 1525. Se on Suomessa myös
Paul Gerhardtin tunnetun jouluvirren ”Nyt
seimellesi seisahdun” sävelmänä, ja kenties
siksi tämäkin virsi välittää jotakin joulun tun-
nelmasta ja sanomasta, ei vähiten virren alku-
sanojen takia.
Voisi luulla, että jouluvirren sävelmä olisi
otettu myös tähän virteen. Todellisuudessa on
kuitenkin tapahtunut päinvastoin. Vuoden
1701 ”Vanhassa virsikirjassa” oli adventti- ja
jouluvirsien välissä kolmen virren osasto
"Christuksen lihaan-tulemisesta", johon sisäl-
tynyt tämä virsi, silloin alkusanoilla ”O Jesu
Christ’! kuin luontom’ sait”. Virsi on nyt
Suomen virsikirjassa on sijoitettuna osastoon
"Jumalan armo Kristuksessa". Virsi painettiin
suomeksi Jacobus Finnon virsikirjassa 1583.
1800-luvulla tekstiä muokkasi Elias Lönnrot.
Ruotsinkieliseen tekstiin tulleiden muutosten
vuoksi suomennosta jouduttiin muokkaamaan
jonkin verran virsikirjaamme varten. Virsi on
siis ollut suomalaisessa virsikirjassa aivan
alusta asti ja tämä saksalainen sävelmä on
aina kuulunut siihen.
-Verratkaa tätä virttä virteen 32, joka on siis
ollut esikuvana tälle virrelle. Mitä yhteistä
niissä on?
26
TUTTU, MUTTA UUSI
477 JUMALA VAHVA TURVA ON
Martin Lutherin virsi ”Ein feste Burg” on
tämän virren lähtökohta. (Katso virsi 237 s.
9). Lutherin virren ruotsinnoksen vanhat sa-
namuodot 1800-luvun alusta tahdottiin säilyt-
tää virsikirjan ekumeenisessa osassa lähes
sellaisenaan. Mutta virrestä haluttiin myös
lähemmäs Lutherin alkutekstiä liittyvä kään-
nös. Tämä virsi 477, Olov Hartmanin tulkinta
Lutherin virren pohjalta, on oikeastaan uusi
virsi. Sen sävelmäkin on hieman erilainen
kuin virrellä 237, joka sekin on hieman erilai-
nen kuin yleensä, esimerkiksi Suomessa tai
Saksassa laulettu sävelmämuoto.
Olov Hartman (1906-82) oli tunnettu runoili-
ja, pappi, kirkkonäytelmien kirjoittaja ja hän
toimi Sigtunasäätiön johtajana. Hän on yksi
Ruotsin kirkon virsikirjan keskeisiä runoilijoi-
ta, joka on kirjoittanut, muokannut ja kääntä-
nyt virsiä.
Hartman esittää Lutherin virren tulkinnassa
hieman erilaisen jumalakuvan kuin Lutherin -
Wallinin teksti virressä 237. Suomalaisen
hymnologi Karl-Johan Hansson ja hänen ruot-
salainen kollegansa Sven Åke Selander totea-
vat että Hartmannin tulkinnassa voitonvarmat,
sotaiset kuvat ovat muuttunet itsensä antami-
sen, kenosiksen teologiaksi. Kun ihminen on
joutunut destruktiivisten voimien valtaan,
pelastaja ei kannakaan voitonkruunua, vaan
orjatappurakruunua. Lujan linnan asemasta
risti antaa turvan. Näiden kuvien kautta monet
voivat samaistua tänään tähän virteen, joka
monin tavoin kuvastaa 2000-lukua. Mutta,
kysyvät kirjoittajat, onko tämä Lutherin vai
Hartmannin virsi?
Virressä Jumala ei ole vain vanhatestamentil-
linen voitonsankari, vaan Jumalan Karitsa,
joka voittaa kärsimällä ja kuolemalla. Luthe-
rin virsi päättyy toteamukseen "Se sana seisoo
vahvana, hän ei voi sitä kestää". Hartmanin
virressä ihmisten usko, todistajien usko jää
kaikumaan ja sen seurauksena ristin Sankarin
voitto on taattu.
Hartmanin virren 1. ja 4. säkeistöissä on useita toisiinsa kiedottuja Raamatun kohtia, jotka yhdessä
muodostavat loogisen ketjun:
1. Jumala vahva turva on, Jumala on turvamme ja linnamme,
jos vuoret sortuvatkin, Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka
kun iskee tuho armoton vuoret vaipuvat merten syvyyksiin. (Ps. 46)
ja kaataa vahvimmatkin. Me saamme valtakunnan joka ei järky. (Hepr. 12:28)
On Laittomuus nyt Silloin ilmestyy tuo vääryyden ihminen
jo ilmestynyt, [laiton, vuoden 1938 käännös] (2. Tess. 2:8)
kun oikeuden
syö valta ilkkuen, Kun laittomuus lisääntyy,
ja rakkaus on kuollut. monien rakkaus kylmenee. (Mt. 24: 12)
4. Nyt todistajat vangitaan Maaherrojen ja kuninkaidenkin eteen
kuin kerran Herra pyhä, teitä tullaan viemään minun takiani, todistukseksi
vaan kuulkaa: heille. (Mt. 10:18)
piinaan kuoltuaan Uskovana hän puhuu yhä kuoltuaankin (Hepr. 11:4).
he todistavat yhä.
Kun yö valkenee, Ja hyvin teette, jos kiinnitätte katseenne
niin pois pakenee siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun,
jo helvettikin, kunnes päivä sarastaa. (2 Piet. 1:19).
ja ristin Sankarin Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut:
on yksin voitto, valta meidän uskomme. (1. Joh. 5:4)
Vertailkaa tätä virttä ja virttä 237. Kumman teksti puhuttelee teitä enemmän?
27
Perheensä kanssa musisoiva Luther. Pöydän ääressä istuu myös Lutherin työtoveri, Philip Me-lanchton.
Recommended