103 Kevät 2019

2

Opistolaisyhdistyksen sääntömääräinen K E V Ä T K O K O U S

keskiviikkona 20.3.2019 klo 18.30 Opistotalossa, Kaskenkatu 5

Asialistalla mm.:

- vuoden 2018 toimintakertomuksen ja tilien hyväksyminen

Kahvitarjoilu ennen kokousta eli klo 18.00

Jäsenkortti mukaan.Ellet vielä ole jäsen, voit liittyä ennen kokousta opiston toimistossa.

Tervetuloa!

Turun työväenopiston opiskelijat ry. / Johtokunta

Café DominicKaskenkatu 5

avoinna kevätkaudella 24.4.2019 asti, viikko 8 suljettuma – to klo 9.30 – 19.30

kesällä auki tilauksesta

Järjestämme tilauksesta juhlat ja muistotilaisuudet sekä toimitamme tilaustuotteita.

katso lounaslista: www.dominic.fi facebook: cafedominic s-posti: cafe.dominic00 (at) gmail.com

Café Dominic hoiti opistojen 110-vuotiskahvitarjoilut. Kuva Markku Luoto.

3

JulkaisijaTURUN TYÖVÄENOPISTON

OPISKELIJAT ry.TIEDOTUSTOIMIKUNTA

*****

Toimitus:Markku Luoto (puheenjohtaja)

Seija Luoto (sihteeri)Reijo Nurmela (toimitussihteeri, taitto)

Pirjo HaapalaUlla Oksanen (piirtäjä)

Teija VeijolaMarianne Klemelä

*****TIEDOKKAAN seuraava numero

ilmestyy helmi- maaliskuussa 2019.Lehteen tarkoitettu aineistotoimitettava toimitukselle10. tammikuuta mennessä.

*****Toimituksen osoite:

TURUN TYÖVÄENOPISTONOPISKELIJAT ry.

TIEDOTUSTOIMIKUNTAKaskenkatu 5. 20700 Turku

sähköposti: tiedokas@gmail.com

Työväenopiston Internet-kotisivu:www.turuntyovaenopisto.fi

*****Painopaikka:

Painotalo Painola T. Nieminen OyPiispanristi

***Kansikuvassa:

Turun suomenkielinen työväenopistoÅbo svenska arbetarinstitut - Arbis

110-vuotiskonserttijuhlan kahvipöytää tiistaina 20.11.2018Kuva Markku Luoto

Sisältö 103 Kevät 2019Kevätkokous 2

Puheenjohtajan palsta 4 Pirjo Haapala

Opistolaisyhdistyksen jäsenyys 4 Seija Luoto

Arbis och Työväenopisto: två språk - två kulturer 5rektor Sixten Westerby

Työväenopisto ja Arbis 110-vuotiskonserttijuhla 6 Sannasirkku Autio, KoL ry

Kielten opiskelu pitää ajatukset vireillä 8 Teija Veijola

Aikuisopiskelijat luokkakuvassa 9 KoL

Maanantaiunelmia 10 Marianne Klemelä

Retkeiltiin messuilla ja näyttelyissä 12 Pirjo Haapala

Kiven aika - näyttely Mäntässä 13 Anne Tainio

Itse tehty kansallispuku on arvokas juhla-asu 14 Teija Veijola

Opistolaisyhdistyksen syyskokouksen valintoja 16 Seija Luoto

Vierailu 17 Teija Veijola

Sadan sanan tarinoita 18 Teija Veijola, Reijo Nurmela

Opistojen 110-vuotisjuhlaa 19 Risto Härmävaara

4

Yhtä varmasti kuin vuoden vaihtuminen, saa-puu hetki jolloin puheenjohtaja istuu alas ja kirjoittaa muutaman rivin. Toisinaan aihe

tulee spontaanisti. Vuoden 2019 alussa näin ei käy. Päässä pyörii kiivaasi yksi ja sama asia; pian asun-nossani koittava putkiremppa… tätä lukiessasi par-haillaan käynnissä oleva. Että se viekin energiaa!

Näitä arkisia miettiessä olen kävelyllä. On kuvan-kaunis tammikuun päivä, aurinko paistaa ja on aavis-tus pakkasta. Vuodenvaihteen harmittavat liukkaudet ovat taakse jäänyttä, kadut ovat lumiset ja helppo kulkea. Lenkkini pitenee, aurinko vie mukanaan aina uuden tienpätkän ja uuden kulman taakse… läpi auringon valtaaman urheilukentän. Ja aivot nauttii. Kuinka antoisaa onkaan kävellä! Käveleminen on mainio esimerkiksi pulmienratkaisuun. Kun aivot saavat uutta happea, olo selkeentyy, ajatus kirkastuu. Siltikään kotiin palattuani en ole ratkaissut vihdo-taanko vastalla, vai vaan vihdalla. Mietin myös mi-ten monin eri tavoin ihmiset näkevät saman edessä olevan kohteen. Mielipiteet siitä palkitsiko Amos Rex taidemuseon avajaisnäyttelyn teamLab: Mass-

less (vailla massaa) kokeminen, kun oli sisään jonot-tanut viisi tuntia – tammikuussa 2019.

Joka tapauksessa, kävelylenkin jälkeen on tuulet-tunut olo. On tapahtunut aivojen suursiivous. Olen todennut, että henkilökohtainen aivosiivous vaatii ai-nakin puoli tuntia ulkoilua. Joskus jopa tunnin. Olet-ko tietoinen kauanko sinun täytyy ulkoilla kunnes mieli on taas valmis kohtaamaan uutta. Jollet tiedä, menepä koittamaan! Ja jos tiedät, mene siltikin. Se kannattaa!

Elämysrikasta kuluvaa vuotta!

Pirjo Haapala

Puheenjohtajan palsta

Turun työväenopiston opiskelijat ry. on rekiste-röity opistolaisyhdistys, johon jokainen opis-toon kirjoittautunut voi liittyä.

Jäsenkortteja saa opiston toimistosta (Kaskenkatu 5). Jäsentietolomake täytetään ja jäsenkortti lunastetaan vain kerran ja se on voimassa sen jälkeen aina, kun olet kirjoilla opistossa. Opistolaisyhdistyksen jäsen-kortti on pidettävä aina mukana kaikissa opistolais-yhdistyksen tilaisuuksissa.

Opistolaisyhdistyksen kokouksissa jäsenillä on mah-dollisuus esittää opiston johdolle opinto-ohjelmaa koskevia toivomuksia ja aloitteita.

Mikäli jäsentiedoissasi tapahtuu muutoksia, ilmoita siitä sähköpostilla: tto.jasenasiat (at) gmail.com

tai jätä jäsenkirjurille osoitettu viesti opiston toimis-toon.

Saat lisätietoja tapahtumistamme kaksi kertaa vuo-dessa ilmestyvästä toimintaohjelmasta, jota on jaos-sa opistolla. Lisäksi tiedotamme opiston nettisivuilla kohdassa opistoinfo/opistolaisyhdistys sekä opiston ala-aulassa olevassa info-TV:ssä.

Tervetuloa mukaan toimintaamme.

Seija Luoto, jäsenkirjuri

Opistolaisyhdistyksen jäsenyys

5

Det är en fantastisk möjlighet Åbo stad ger oss invånare med sina två arbetarinstitut i en och samma fastighet vid Kaskisgatan 5. Ar-

bis jobbar i huvudsak på svenska och Työväenopisto i huvudsak på finska och det gör att de två lite olika finländska kulturerna och de båda nationalspråken möts på ett väldigt naturligt sätt i vår gemensamma institutsbyggnad. Det innebär samtidigt att tröskeln förhoppningsvis är rätt låg för oss alla att våga testa på en kurs eller en föreläsning i det andra institutet.

GRATIS SPRÅKBAD

Bland Arbis kursdeltagare har nästan var femte stu-derande i detta nu uppgett finska som sitt modersmål. Antalet modersmål är dock mycket större än så. År 2018 hade vi på Arbis hela 32 olika modersmål re-gistrerade. De största utländska språken var ryskan, tyskan, engelskan och ukrainskan.

Då det gäller de finskspråkiga och Arbis hoppas jag att ännu fler ska våga sig på att delta i våra kurser och föreläsningar. Som jag ser det kan Arbis fungera som ett rätt naturligt språkbad i svenska och samtidigt ge en större kulturell inblick i det finlandssvenska och delvis också i det nordiska. Språkkunskaperna i svenska är nämligen inte så viktiga om man väljer att gå på en kurs där något annat än själva språkkunska-pen är det avgörande. Så varför inte t.ex. slöjda, väva, måla, sjunga, musicera, gymnastisera eller yoga på Arbis? Då lär man sig förutom kursens ”huvudämne” dessutom gratis lite svenska på köpet! Omvänt gäller förstås samma sak för oss svenskspråkiga och Työvä-enopistos digra utbud.

Tyvärr är det fortfarande många som frågar om man verkligen får gå på Arbis om man inte har svenska som modersmål eller om man inte bor i Åbo. Det finns inga begräsningar – alla är lika välkomna att gå på både Arbis och Työväenopistos kurser oavsett var man bor och vilket modersmål man talar.

ARBIS OCH TYÖVÄENOPISTO BLAND LANDETS ÄLDSTA

Arbis har verkat i drygt 110 år. Arbis grundades 1908 samtidigt som vårt finska syskoninstitut Työväeno-

pisto. Vi firade de 110 åren gemensamt med en stor konsertfest i november. Det betyder samtidigt att de båda instituten hör till de mest anrika i landet. Tam-merfors är landets äldsta institut. På finlandssvenskt håll är det bara Vasa arbis som är äldre än Arbis i Åbo. Vid Kaskisgatan 5 har Arbis funnits i drygt 10 år d.v.s. sedan 2008. Längst verkade Arbis vid Auragatan 1 - hela 47 åren 1960-2007.

ARBIS NÄSTAN DUBBELT STÖRRE

Under de senaste fem åren har Arbis upplevt ett rejält uppsving. Detta trots att budgeten skurits ned något. Antalet kursdeltagare har ökat med nästan det dubbla d.v.s. med hela 99,3 % sedan 2013. Det bevisar att vi har kunniga lärare som lyckas både lära och inspirera våra studerande. Detta förstås med stöd av den per-sonal som jobbar på Arbis kansli med kursplanering, marknadsföring och kundbetjäning.

Något som också är roligt är att vi når alla ålders-grupper rätt jämnt. Den största gruppen studerande år 2018 var i åldern 26-20 år följda av grupperna 66-70 och 21-25. Det är rätt unikt att både yngre och äldre söker sig i rätt jämna skaror till ett arbetarinstitut.

Vill du gå på någon Arbiskurs eller föreläsning hittar du dem på www.aboarbis.fi eller i tryckversion i Arbis nya studieprogram för våren 2019. Du kan även besö-ka vårt kansli på 5 våningen vid Kaskisgatan 5.

Välkommen också till Arbis!

Sixten Westerby

rektor vid Åbo svenska arbetarinstitut sedan hösten 2013

Arbis och Työväenopisto: två språk – två kulturer

Kuva Markku Koivumäki / Kamera-Boden

6

110-vuotiskonserttijuhlan juhlapuhe

Arvoisat rehtorit ja kutsuvieraat, hyvä yleisö – ärade rekto-rer och inbjudna gäster, bästa publik!

Pienestä kipinästä syntyvä innostus voi roihahtaa suureksi, kun sattuu oikeaan ryhmään, jossa ihmisten kiinnostuksen aiheet koh-taavat. Työväenopistossa narikkaan jäävät ennakkoluulot, ikä, sukupuoli ja etninen tausta. Tästä syystä tekeminen keskittyy oi-keaan asiaan, uuden oppimiseen ja yhdessä kehittymiseen.

Från en liten gnista kan entusiasmen växa till något stort när en grupp människor med gemensamma intressen får mötas. När man

hänger av sig jackorna i hallen vid en ar-bis, lämnar man samtidigt fördomar, ål-der, kön och etnicitet bakom sig. Istället börjar man fokusera på de rätta sakerna, att lära sig nytt och utvecklas tillsam-mans.

Työväenopistossa tavoitteet voi jokainen asettaa itse. Joskus tavoite voi olla vain hetki aikaa itselle tehdä jotain mistä itse pitää. Kilpailla voi itsensä kanssa, jos ha-luaa. Palkinnot jaetaan hyvästä mielestä, hauskuudesta ja omista oivalluksista. Jo-kainen meistä nauttii siitä, että onnistuu jossakin.

Kansalaisopistojen sivistystyöllä on jo 120 vuoden kokemus ja Turussakin näitä töitä on paiskittu jo 110 vuotta.

Åbo var bland de första städerna, där folkbildningsentusiasmen fick form med två nygrundade läroanstalter. I slutet av autonomin fanns det redan 11 arbetarin-stitut i Finland. Internationellt rådde det turbulenta år. Oron i Ryssland kastade sin prägel ända till Finland. Den ryska administrationens länsguvernör i Åbo misstänkte de båda arbetarinstitutens verksamhet. Alla föreläsningar måste inlämnas i utförligt koncept i två exem-plar till polisen för granskning minst 24 timmar i förväg. Ibland fanns polis på plats för att kontrollera att föreläsaren verkligen höll sig till konceptet. Situatio-nen förblev oförändrad ända till Finlands självständighet. Vad var lärdomen av detta? ”Oppikaa itse ja opettakaa muita ajattelemaan omilla aivoillaan, olemaan henkilöitä!” kuuluivat sosiaalihallituk-sen ylitirehtööri Einar Böökin tuomat Pallas Athenen terveiset opistoille. Kan-sallinen sivistysprojekti kasvoi yhteisek-si. Opistojen perustamista tukivat kaikki suurimmat puolueet. Käytännössä opis-tojen perustaminen tapahtui kuitenkin paikallisin voimin ja päätöksin. Toiminta rahoitettiin alkuun laajalti anniskeluyh-tiöiden voittovaroilla.”Ilo ilman viinaa

Sannasirkku Autio. Kuva Markku Luoto.

7

on teeskentelyä”, sanotaan. Ilman viinaa emme ehkä olisi tänään näissä juhlissa.

De tidiga åren var fri bildning närmast en vänlig handräckning av den bildade klassen till de obildade. Det tog dock inte länge innan arbetarfolket började uppleva arbetarinstitutens verksamhet som så me-ningsfull, att de var redo att använda sin ringa fritid för att ta del i den utbildning som instituten erbjöd. Fri bildning öppnade möjligheter för nya uppgifter och kunskaper som behövdes i det moderna stadsli-vet. Man behövde kunskaper av nytt slag. Utbildning uppfattades som nyckel för en bredare livssyn, men också till bättre möjligheter i arbetslivet. Bokföring, maskinskrivning och språk åtföljdes på 20-talet av slöjd, konstämnen och husliga ekonomi. Självbild-ning var tidens ideal; nytta en bra morot.

Henkireikä, harrastus, virkistäytymispaikka, mahdol-lisuus ja piristysruiske. Siinä yleisimmät metaforat, joilla vastikään ilmestyneessä professori Jyri Man-nisen tutkimuksessa kansalais- ja työväenopistojen vakioasiakkaat kuvaavat opiston merkitystä itselleen. Kansalaisopiston aikuisopiskelijat luokkakuvassa – tutkimuksessa selvitettiin, mitä ja miksi kansalais- ja työväenopistojen aikuisopiskelijat opiskelevat. Tutki-mukseen valittiin vähintään kolme vuotta opistoissa opiskelleita. Vastausten perusteella opiskelijoista pal-jastui neljä tyyppiä opiskeltujen aineiden ja opisto-jen koetun merkityksen mukaan. ”Kieltenopiskelijat” keskittivät energiansa, kun taas ”harrastajat” olivat kokeilevampia. ”Suurhyötyjät” olivat suorittaneet eniten kursseja ja tunnistivat eniten opiskelun tuotta-mia hyötyjä. ”Voimautujille” kansalaisopiston merki-tys oli suurin: heitä opiskelu oli auttanut selviämään vaikeasta elämäntilanteesta.

Deltagande i fri bildning ökar välmåendet, förbättrar ekonomin, bidrar till ett bättre samhällsklimat och gör dessutom deltagarna lyckligare. De mår fysiskt bättre, deras familjeförhållanden mår bättre. Allt detta åstadkoms med hjälp av en förhållandevis liten stat-lig och kommunal finansiering. En euros insats på fria bildningen ger en 3,5-5,6 euros avkastning i form av minskade social- och hälsovårdsutgifter. En riktigt bra affär, alltså!

Opistokulttuuriin on sisäänrakennettuna tarve ja taito hakeutua yhteistyöhön.

Turun työväenopistot ovat olleet edelläkävijöitä mo-nella saralla. Esim. verkkoluentoja on Suomen Turus-ta välitetty kaikkialle Suomeen. Ne eivät kenties kil-paile yleisömäärissä joulurauhan julistuksen kanssa,

mutta Turussa kehittynyttä ja elävää asiantuntemusta ne ovat levittäneet, siis toteuttaneet sivistystehtävää. Laatutyöllä on täällä pitkä paikallishistoria. Open Badges, osaamismerkit ovat avaus opiston kursseilla hankitun osaamisen tunnustamiseen. Maahanmuutta-jaopetuksessa paikallinen verkosto ja työväenopisto-jen yhdessä luoma Luuppi ovat loistoesimerkkejä sii-tä, miten voimia yhdistämällä saadaan aikaan enem-män. Suomenkielisen ja ruotsinkielisen työväenopis-ton rinnakkain elo on omiaan ruokkimaan yhteistyötä ja edistämään kieliryhmien vuorovaikutusta. Tässä vain joitain esimerkkejä onnistuneista ratkaisuista. Vuosisadan alun valistusideologia ja tavoitteet mo-dernisoituina toimivat yhä.

Nätverkande och förmågan att förutse förändringar-na i samhället och arbetslivet är nödvändiga för fria bildningens framtid. Utbildningen bemöts av nya utmaningar. Utbildningsnivån i Finland har börjat sjunka. Enligt den internationella PIAAC undersök-ningen har en del finländare brister i grundläggande färdigheter. I Finland inverkar den socioekonomiska bakgrunden i genomsnitt mer på kunskapsnivån än i andra OECD-länder. Fria bildningens roll som kom-pletterande utbildningsform blir allt viktigare. Skulle det vara dags för ett nytt bildningsprojekt?

Kansalais- ja työväenopistoilla on paljon ystäviä. Noin 600 000 tuhatta henkilöä opiskelee vuosittain työväenopistoissa eri puolilla Suomea, Turussa kaik-ki paikalliset opistot mukaan lukien kaiketi n. 30 000 henkilöä. Olen monta kertaa todennut, että työväeno-pisto ei ole itsestään selvyys. Ollaan syystä ylpeitä opistoistamme! Tänään alkoi ilmoittautuminen Turun työväenopiston kevään 2019 kursseille. Otetaan yh-teinen tavoite: houkutellaan avainpäättäjät tutustu-maan toimintaan.

Å Medborgarinstitutens Förbunds vägnar vill jag gra-tulera de 110-åriga Åbo Svenska Arbis och Turun Suomenkielinen työväenopisto.

Kansalaisopistojen liiton puolesta haluan onnitella 110-vuotiaita Turun suomenkielistä työväenopistoa ja Åbo Svenska Arbetarinstitutia. Turkulaiset: vaali-kaa innostuksen ja opinhalun roihua. Ruokkikaa sitä uusilla sytykkeillä. Puhalletaan kaikki opistot yhteen hiileen. Sitä varten on olemassa Kansalaisopistojen liitto.

Sannasirkku Autio

puheenjohtaja, Kansalaisopistojen liitto ry.

8

Susanna Törnström tuli kesällä 2018 valituksi Työväenopiston espanjan opettajan virkaan ja kielitiimin vastaavaksi. Susanna aloitti opetus-

työn työväenopistossa jo yliopiston opiskeluvuosina ja on näin toiminut opiston espanjan kielen opettajana jo vuodesta 2003. Siinä mielessä tämä vuosi on ollut merkkipaalujen vuosi. Vuonna 1998 hän aloitti es-panjan opiskelun. Tänä vuonna tuli täyteen viisitois-ta vuotta työväenopistolla. Ja sitten tuli tämä virkaan valinta.

– Ensimmäisen kosketuksen kieleen sain ollessani vaihto-oppilaana Meksikossa. Sieltä lähti kiinnostus espanjan kieleen. Kotimaahan palattuani suoritin il-talukiossa espanjan opinnot ja aloitin sitten opiskelun yliopistossa.

Työväenopiston kielten opiskelu on käytännönläheis-tä, jos vertaa esimerkiksi yliopistoon. Täällä oppiai-neissa edetään jokaisen aineen omilla ehdoilla. Es-panjaa monet tulevat lukemaan monista eri syistä.

– Pidän erityisen tärkeänä vapaata sivistystyötä. Mo-net kokevat tarvetta kehittyä ihmisinä ja kansalaisina. Tällä on yhteiskunnan kannalta merkitystä. Sitä paitsi vieraita kieliä opiskellaan meillä todella paljon, sekin jo kertoo jotakin.

Työväenopiston ohjelmassa on tänä lukuvuotena yh-teensä noin 200 kielikurssia, joista 24 vierasta kieltä. Kielten opettajia on talossa yli 40.

– Kielitiimin vastaavana haluan tietysti pyrkiä siihen, että opetettavien kielten tarjonta on mahdollisimman laaja ja opetus tasokasta.

Opiston ohjelmaan pitää sisältyä sellaisia kursseja, että mahdollisimman monille löytyy jotakin. Opiske-lu ylipäätään, ja erikseen kielten opiskelu tuo ihmi-sille hyvinvointia, siitä on tehty tutkimustakin. Ihmi-set pysyvät elinvoimaisina, kun heillä on ajateltavaa. Kielten opiskelu pitää ajatukset vireillä.

Kaikessa opiskelussa pitää tietysti myös muistaa, että kukaan opettaja ei pysty panemaan mitään oppia ke-nenkään päähän. Opettajan tehtävä on tehdä kattaus, ikään kuin panna pystyyn seisova pöytä, josta jokai-nen voi valita ateriansa, ottaa tarpeellisen.

– Jokaisen pitää kuitenkin itse tehdä se työ. Kielen oppiminen vaatii vaivannäköä, mutta pitää tietysti muistaa olla myös armollinen itselleen, antaa asioille aikaa kypsyä.

Kielten opiskelu sopii kaikille– Minulla on vahva usko, että kaikki ihmiset voivat oppia kieliä. Kannustan kielimyönteisyyteen, että kaikki ihmiset, nuoret ja vanhat uskaltaisivat lähteä rohkeasti mukaan oppimaan.

Susannalla itsellään on ollut tunteen paloa kielten opiskeluun koko ikänsä. Taustalla on ajatus, että maailmaa voi niin tehdä paremmaksi. Kielitaito antaa eväitä ymmärtää eri kulttuureista tulevia. Kielen op-piminen tuo myös kyvyn nähdä ja ymmärtää, miten muualla eletään ja tehdään asioita.

– Haluan uskoa parempaan, siihen että ymmärtämys lisääntyy ja maailmasta voi tulla parempi paikka elää.

Teija Veijola, teksti ja kuva

Kielten opiskelu pitää ajatukset vireillä

9

Kansalaisopisto-opiskelulla on merkittäviä suoria ja välillisiä hyötyjä sekä yksilölle että yhteiskunnalle, selviää Kansalaisopistojen

liiton tuoreesta tutkimuksesta Kansalaisopiston ai-kuisopiskelijat luokkakuvassa: kansalaisopiston mer-kitys kuntalaisille ja kunnalle. Sekä laadullinen että määrällinen aineisto vahvistavat jo aikaisemmissa tutkimuksissa saadut tulokset: kursseille osallistumi-nen tuottaa suurimmalle osalle vastaajista opittujen asioiden lisäksi merkittäviä laajempia hyötyjä, kuten hyvinvointia, itseluottamusta, uutta arkeen tai työhön liittyvää osaamista ja ystävyyssuhteita.

Itä-Suomen yliopiston aikuiskasvatustieteen profes-sori Jyri Mannisen tekemässä tutkimuksessa arvioi-tiin teemahaastattelujen (n = 29) ja verkkokyselyn (n = 5 214) avulla, mitä ja miksi kansalais- ja työvä-enopistojen aikuisopiskelijat opiskelevat, minkälaisia hyötyjä kursseille osallistuminen tuottaa ja syntyykö opiskelusta myös taloudellisia vaikutuksia osallistu-jille itselleen tai yhteiskunnalle. Aineistot kerättiin opistojen vakioasiakkailta eli vähintään kolmena vuotena elämänsä aikana eri kursseille osallistuneilta aikuisilta.

– Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun kansalaisopis-to-opiskelun merkitystä tutkitaan näin laajasti, ker-too Kansalaisopistojen liiton toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen. Kansalaisopistot seuraavat opiskelijoitaan läheltä ja ovat itse tienneet opiskelun hyvää tekevät vaikutukset jo pitkään. On hienoa saada myös tutkit-tua tietoa arjen havaintojen tueksi.

Vastaajat tunnistivat itsessään monenlaisia kansalai-sopisto-opiskelun myötä syntyneitä muutoksia, jotka liittyvät mm. osaamiseen ja koulutuskokemuksiin, sosiaaliseen osallistumiseen ja suvaitsevaisuuteen sekä hyvinvointiin ja terveyskäyttäytymiseen. Kansa-laisopistossa opiskelu on lisännyt selvästi opiskelijoi-den arjen digitaitoja (38 % vastaajista), luottamusta omaan oppimiskykyynsä (92,6 %) sekä motivaatio-ta opiskella myös muualla kuin opistossa (75,7 %). Opiskelu on laajentanut vastaajien ystävä- ja kolle-gaverkostoja (87,0 %) sekä lisännyt tunnetta laajem-paan yhteisöön kuulumisesta (79,2 %). Vaikka kyse on harrastustavoitteisesta opiskelusta, tunnisti moni myös työhön liittyviä hyötyjä, kuten ammatillisen osaamisen (47,6 %) ja työhön liittyvän tietotekniikan hallinnan (26,7 %) lisääntyneen.

Noin puolet vastaajista tunnisti erilaisia taloudellisia vaikutuksia, joita kursseille osallistuminen on tuotta-nut joko heille itselleen tai yhteiskunnalle. Vaikutuk-set näkyvät yksilön elämässä esimerkiksi lisätuloina tai säästöinä itse tehtyjen vaatteiden tai korjausten myötä.

Myös opiskelijoiden onnellisuuden tunne (84,1 % vastaajista) sekä pyrkimykset noudattaa terveitä elä-mäntapoja (64,4 %) ovat kansalaisopisto-opiskelun myötä kasvaneet. Kuntalaisen kohentunut hyvinvoin-ti vähentää välillisesti kunnan sote-kustannuksia sekä heijastuu yhdessä työhyvinvoinnin lisääntymisen kanssa myös työtehon kasvuun (51,8 %).

– Päättäjät tarkastelevat koulutuksen merkitystä ny-kyään pääasiassa työelämän ja kilpailukyvyn näkö-kulmasta, joten myös kansalaisopistot ovat joutuneet puolustamaan olemassaoloaan ja merkitystään talou-dellisilla argumenteilla, joita päättäjät ehkä helpom-min kuuntelevat. Omaehtoisen opiskelun tuottamat hyvinvointihyödyt ja uusi osaaminen lisäävät var-masti suomalaisen työn kilpailukykyä ja tuottavuut-ta, puhumattakaan säästöistä sote-kuluissa. Tällainen kansalaisopiston sosiaalisen tuottavuuden arviointi on haastavaa, mutta tämä uusi tutkimus osoittaa aina-kin sen, että opiskelu tuottaa myös taloudellisia vai-kutuksia, kommentoi professori Manninen.

Tutkimuksen perusteella kansalaisopistolla on selvä yhteys kuntien hyvinvointitehtävään, sillä sekä yksi-lön että lähiyhteisön elämänlaadun paraneminen te-kee kunnasta paremman paikan asua ja elää.

Artikkelin lähde on Kansalaisopistojen liitto ja 20.9.2018 julkaistu tutkimus löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta:

https://kansalaisopistojenliitto.fi/wp-content/uploads/2018/09/Kansalaisopiston_aikuisopiskelijat_luokkakuvassa_2018.pdf

Aikuisopiskelijat luokkakuvassa

10

Aikuisbaletin opettaja Janina Takkinen innostui tanssista jo satubaletti-ikäisenä. Tanssi vei mennessään ja aikuisiällä Janina kouluttautui

tanssijaksi ja tanssi-innostajaksi, jolle tanssiminen ja liikunta ovat sydämenasioita.

Janinan aikuisbalettitunnit löytyvät työväenopiston maanantaipäivien ohjelmasta, jolloin Luostarivuoren koululla tanssii kaksi alkeisryhmää ja yksi jatkoryh-mä.

Monipuolisella tanssijattarella on myös kansainvälis-tä ohjaustaustaa. Janina on innostanut ja ohjannut ai-kuisia ja lapsia tanssin valloittavaan maailmaan mm. työharjoittelussa Intiassa ja tanssiprojektissa Palestii-nassa.

Janina, voiko baletin todella aloittaa aikuisena? Voisinko esimerkiksi minä astella saliin ja ruveta ballerinaksi?

Baletin voi ja kannattaa aloittaa ihan minkä ikäisenä tai kokoisena vain, niin miehet kuin naiset. Yleensä ne esteet löytyvät lähinnä korvien välistä. Jos on fyy-sisiä rajoitteita, ei kaikkien tarvitse tehdä kaikkia liik-

keitä vaan keskittyä niihin, jotka parhaiten luontuvat ja joita pystyy ja haluaa edelleen kehittää. Kukin tans-sii ja liikkuu omista lähtökohdistaan ja kulkee kohti omia tavoitteitaan.

Onko tunti enemmän tanssi- vai kuntoilupitoinen, vai voiko näitä erottaa toisistaan?

Aikuisbaletti on tanssia. Tunti on siis tanssipitoinen, mutta kyllähän tanssi hyvin usein kasvattaa kuntoa monipuolisesti. Se kehittää koordinaatiota, tasapainoa, kehon hallintaa ja tuntemusta, ojentaa ryhtisi ja tekee hyvää tukilihaksille. Jalkapohjan lihakset vahvistuvat ja kehon venyvyys ja joustavuus lisääntyvät ja vaik-ka mitä muuta. Tunnilla tehdään myös hyppyjä, jotka ovat hyväksi luustolle, mutta jos hyppiminen on hai-taksi kehollesi niin vaihtoehtoinen versio löytyy aina. Tunnilta saa hyviä eväitä arjen kunnon ylläpitämiseen ja parantamiseen.

Mikä on aikuisbalettiin sopiva treeniasu?

Periaatteessa sellainen asu jossa on hyvä olla. Varta-lonmyötäiset vaatteet kuten trikoot ja paita ovat hyvät,

Maanantaiunelmia

11

jotta näen liikkeet. Halutessaan voi pu-kea päälleen myös vaikka ohuen sifon-kihameen, jos tuntuu, että siitä saa lisää balettifiilistä, tai pehmeät balettitos-sut. Kovakärkitossuja ei käytetä, vaan sukat tai pehmeät tossut käyvät hyvin. Niin ja mukaan pullo vettä, koska jano saattaa yllättää...

No, treeniasun puettuasi mitä sitten tapahtuu?

Aikuisbalettituntini alkavat lämmitte-lyllä, jonka jälkeen lämmitellään lisää tangolla ja harjoitellaan tekniikkaa, jonka jälkeen siirrytään keskilattial-le tekemään sarjaa, jossa haastetaan aina hieman koordinaatiokykyä ja lisäksi tehdään pikkuhyppyjä. Pikku-hyppyjen jälkeen siirrytään tekemään salin läpi enemmän tilaa vaativampia liikkeitä ja lopuksi tanssitaan loppu-koreografiaa. Musiikki on tärkeässä roolissa. Tunnilla tanssitaan myös tunnettujen popbiisien tahtiin, joista on tehty klassisen musiikin versioita balettitunneille.

Mikä ihmeen pliee? Balettisanasto on aivan omaa luokkaansa, voitko mainita muutaman hienon rans-kankielisen balettitermin...

Perussanastoa on esimerkiksi plié, joka tarkoittaa tiivistettynä liikettä, jossa polvet koukistuvat ja sitten ojen-tuvat. Tendu tarkoittaa ojennettua, mutta usein sillä tarkoitetaan batte-ment tenduta, joka on jalan liu’utus koko jalan ojennukseen. Sanastoa on vielä paljon muuta, mutta monelle tut-tu liike on grand jeté. Grand jeté on se kuuluisa hyppy, jossa hypätään toisel-ta jalalta toiselle ja toinen jalka avau-tuu ilmassa eteen ja toinen taakse.

Mikä on aikuisbaletin ”se jokin”, joka tekee siitä erityisen liikunta-muodon?

Aikuisbaletti on taidelaji, jossa liik-kuu huomaamattaan. Siitä voi löytää ihanaa vapauden tunnetta, josta var-masti oppii nauttimaan. Baletti on pe-rinteinen tanssilaji ja sisältää miimisiä

elementtejä, jotka avaavat harrastajal-le esittävän taiteen maailmaa. Baletti lisää itsevarmuutta ja oman tulkinnan löytämisen iloa. Klassinen baletti on tunneilla pääasia, mutta siihen voi-daan yhdistää vaikutteita vaikkapa nykytanssista.

Kuinka suuren suosion aikuisbaletti on saanut? Onko harrastajien mää-rä lisääntynyt vai pysynyt suunnil-leen vakiona?

Aikuisbaletti liikuntamuotona on päässyt mukavasti pinnalle. Harrasta-jia on riittänyt hyvin työväenopiston kaikille tunneille. Lajia harrastetaan myös esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Englannissa.

Mitä haluaisit sanoa mahdolliselle tulevalle harrastajalle, joka vielä pähkäilee, uskaltaako tuosta ovesta astua sisään ja tulla ottamaan tan-gosta kiinni?

Tule löytämään itsestäsi uusia ulottu-vuuksia ja kokeilemaan rajojasi. Täs-sä taidelajissa voit kehittää ilmaisuasi, kehontuntemustasi ja löytää itsestäsi yllättäviä piirteitä tai peräti esiintyjän. Kannattaa antaa itselleen mahdolli-suus loistaa.

Marianne Klemelä teksti, Reijo Nurmela kuvat

Tunnin jälkeen Leena Forss on yhtä hymyä ja hyvällä fiiliksellä.

Hänen mukaansa aikuisbaletti on sopivan haastavaa, turvallista liikuntaa, jossa tuntee että on todellakin tehnyt jotain koko-naisvaltaisesti, rauhallisesti, huomaamatta.

Janina Takkinen.

12

Retkeiltiin messuilla ja näyttelyissä

Tampereella asuva Kaarina Salminen ihastutti monta kulkijaa huikeilla 3d huovutustauluilla. Kaarina teki ensimmäisen taulun, kissa aiheisen, vuonna 2003. Hän

antoi taulun palvelutaloon ”siellä ihastelivat ja olivat kiinnos-tuneita...siitä se alkoi...olen nämä vuodet saanut niin rakkaita palautteita asiakkailta...niin kauan teen, kun jaksan”. Kaari-na ei ole käynyt mitään kursseja. Hän on kehitellyt tekotavan ihan itse. ”on paljon asiakkaita, jotka ovat menettäneet lem-mikkinsä ja haluavat muiston seinälleen. Silloin tällöin tilauk-sia tulee myös ulkomailta”.

Pirjo Haapala, teksti ja kuva

Kädentaitomessut Tampereella

Amos RexNäyttelyssä sai värittää oman liskon / perhosen / kukan...Kuva skannattiin ja pian se livisti / lehahti näyttelyseinille. Anne Hollo oli todella nopea, sillä hän sai ikuistettua punapilkkuisen valkopohjaisen liskonsa osaksi taidekokonaisuutta. Kuva Anne Hollo

Pääkaupungissa vuoden 2018 lopussa avattu taidemuseo Amos Rexin avajaisnäyttelyn koki yhteensä noin 270000 henkilöä. Taiteen pyörteissä Anna-Maija Tuomala, Aulikki Paakkunainen, Seija Helenius ja Anu Tuominen. Kuva Pirjo Haapala.

13

Serlachiuksen taidemuseo Gösta on vuon-na 2014 valmistunut uudisrakennus, joka liittyy Serlachiuksen vanhempaa taidetta

esittelevään osaan. Kauniissa museorakennuk-sessa ja sitä ympäröivässä puistossa on nähty kiinnostavia koti- ja ulkomaisia näyttelyitä.

Aika tiivistyy kiveen.

Kiven aika – näyttelyssä esittäytyvät kuvan-veistäjä Harry Kivijärvi (1931 – 2010) ja kuusi nykypolven kuvanveistäjää: Laura Könönen (s.1980), Ville Mäkikoskela (s.1975), Aaron Heino (s.1977), Maria Duncker (s.1963), Timo Hannunen (s.1969), Anne Koskinen (s.1969).

Näyttely havainnollistaa katsojalle miten mon-ta tapaa on lähestyä kiven työstämistä ja kiveä materiaalina. Käytetty kivilaji on lähtökoh-ta. Suomalainen musta gabro on vaikeammin kesytettävissä kuin valkoinen Carraran mar-mori, mutta molemmilla kivilajeilla on ilmai-sulliset mahdollisuutensa.

Kiven työstäminen on hidasta. Veistoksen kat-sominen vaatii aikaa. Keskittynyt ajatus näkyy lopputuloksessa, muodossa ja pinnassa. Anka-rinta kurinalaisuutta vaati muodon pehmeyden ja jännitteen tasapaino.

Harry Kivijärven töitä katsellessa mieli sile-nee, sydämen pölyt karisevat (viittaan Minna Eväsojan japanilaisuutta käsittelevään kirjaan ”Aloittelijan Mieli”). Aika on tiivistynyt ki-veen.

Nuoremman veistäjäpolven teokset osoittivat iloa ja rohkeutta luoda uusia uria kuvanveistä-jän kivisille poluille.

Työväenopiston oppilaskunnan 24.11.2018 järjestämä retki Mänttään taiteen suurten ja pienten kysymysten äärelle oli marraskuisen päivän elämys. Parhaimmillaan museokäynti on virkistävää aivo-joogaa ja keskittyneitä oi-valluksia.

Anne Tainio

Kiven aika - näyttely Mäntässä 13.10.2018 – 14.4.2019

Ville Mäkikoskela, Eilisen uutiset.

Kuva Jussi Tiainen.

Laura Könönen, Dark matter.

Kuva Jussi Tiainen.

14

Kansallispuvut ovat säilyttäneet arvonsa. Monelle itse tehty puku on arvokas omaisuus, joka usein siirtyy perintönä tu-leville polville.

– Kansallispuvun tekeminen on suuri työ, sanoo Kansallispukujen valmistus -kurssin opettaja Anna-Liisa Heinonen. Yhdellä rupeamal-la sitä eivät kaikki saa tehtyä. Työ jää joiltakin kesken ja sitä tullaan myöhemmin jatkamaan.

Opettajalle itselleen käsityön harrastus lähti jo kotoa, mutta ensim-mäisen oman puvun hän teki vasta kotiteollisuusopettajaopiston viimeisenä työnä. Anna-Liisa Heinonen opiskeli ruotsinkielisessä Åbo Hemslöjds lärarinstitutissa. Samasta opinahjosta lähti liikkeelle myös pitkään jatkunut opetustyö, ensin kokopäiväisenä opettajana ja kun perheeseen syntyi lapsia vaihtui työ enemmän iltatunteja opis-tolla, joskus sijaisuuksia kouluissa ja lärarinstitutissa.

–Anna-Liisa Heinoselle ei ollut itsestään selvyys lähteä opiskele-maan käsitöitä. Ensimmäinen opiskelupaikka oli rakennusalalla. Sieltä jäi käteen rakennuspiirtäjän koulutus ja kokemusta sen alan töistäkin ehti vähän tulla. Mutta niin siinä kävi, että käsityöt veivät mukanaan.

– Sitä paitsi on rakentamistakin tullut harrastettua. Omin käsin on takapihalle noussut pihasauna terasseineen ja ulkohuussi, naurahtaa Anna-Liisa.

Työväenopiston käsityönopettajana Anna-Liisa Heinonen on toimi-nut jo 1980-luvulta lähtien. Ompelukurssit ja kansallispukujen teko olivat Anna-Liisan työsarkaa alussa. Vuosien saatossa on kurssikirjo ollut moninainen.

– Kansallispukukurssille tulijan pitää varautua pitkäjänteiseen, ai-kaa ja kärsivällisyyttä vaativaan, tarkkaan työhön, sanoo Anna-Liisa Heinonen.

Yleensä koko syyslukukausi menee paidan ja alushameen tekoon, kevätlukukaudella valmistetaan hame ja liivi. Joku saa tämän kaiken valmiiksi vuodessa, joku toinen jatkaa seuraavana lukuvuonna. Sit-ten on vielä esiliinan, taskun, päähineen, usein vielä röijyn ja sukka-nauhojenkin teko. Kaikkineen aikaa puvun tekoon kannattaa varata parikin lukuvuotta, mutta tekijästä tietysti riippuu, paljonko haluaa panostaa työhön.

Perinteisiin on kuulunut, että kansallispuvun kankaatkin on kudottu itse. Nyt kursseillamme useimmat tilaavat kankaat valmiiksi kudot-tuina. Kaikkia kankaita ei saa ostettua valmiina ja kudotuttaminen vie paljon aikaa sekä rahaa.

Itse tehty kansallispuku on arvokas juhla-asu

Sayaka Ikomalle japanilaisista puvuista ovat tuttuja esimerkiksi kimonot. Nyt hän on erityisen viehättynyt eurooppalaiseen perinteeseen ja haluaa itselleen suomalaisen puvun.

– Ehkä opiskeluaika riittää saamaan puvun valmiiksi. Täällä oppii samalla myös suomea. Puhekieli on tullut sujuvammaksi tämän harrastuksen piirissä.

Hannele Kajanderilla on työn alla Johanneksen puku. Hänellä on juuret Karjalassa, isä on Johanneksesta kotoisin. Syksyn aikana on valmistunut paita ja hame, keväällä paidan päälle tulee liivi. Haaveena on, että kesällä puku on valmis.

15

– Olemme voineet pitää muutaman vuoden välein ku-dontakursseja, joissa on kudottu pukukankaita. Opis-tolla ei enää ole omaa kutomoa, mutta olemme saaneet käyttää Arbiksen kutomoa intensiivikurssien pitämi-seen.

Pukumateriaalit ovat arvokas satsaus

Kansallispuvun tarvikkeet tulevat maksamaan mini-missään noin 1000 euroa. Hienoimmat hamekankaat maksavat jo tuon hinnan. Lisäksi tulevat muut materi-aalit ja korut. Valmis puku on monen tuhannen euron arvoinen.

Pukukokonaisuuteen kuuluu paita, usein alushame, hame, esiliina, liivi, tasku ja päähine. Moniin pukui-hin kuuluu myös päällysvaate pellavainen kostuli, röijy tai sarkaviitta. Pukua voi asustaa silkkihuivilla. Sitten on hyvä olla myös sukkanauhat ja ”käsilaukuk-si” siro paju- päre- tai tuohikori, ajan tyylin mukainen nahkalaukku tai puuvillanyytti. Sopivat kengät ovat aikakauden soljelliset nahkakengät tai karjalaisten pu-kujen kanssa lipokkaat. Mustat avokkaat sopivat myös kaikkien kansallispuvun jalkineiksi. Miesten pukuun kuuluu paita, liivi, housut, jotka voivat olla pitkät tai polvihousut ja päällysvaate sekä päähine.

Kansallispukukursseilla näkee pääasiassa naisia, mut-ta aina silloin tällöin tulee mukaan myös miehiä. Mies saattaa valmistaa itse pukunsa tai tulee korjaamaan tai täydentämään pukuaan. Onpa kurssilla ollut yksi isä-kin valmistamassa ulkomailla asuvalle aikuiselle tyttä-relleen pukua.

– Ja nythän meillä on kauempaakin tullut vieras kurs-silla. Sayaka Ikoma on tullut Turkuun Japanista asti. Hän opiskelee yliopistossa suomea ja haluaa saada ko-tiin viemisenä suomalaisen kansallispuvun. Sayakan valinta on uusittu Viipurin puku.

Kurssilla valmistetaan pukuja perinteisin työtavoin, puku tehdään museaalisen esikuva-aineiston mu-kaan. Jokainen käsityönä tehty puku on yksilöllinen. Aikaisemmin, kun pukuihin ei ollut tarkkoja ohjeita, jokainen teki vähän omaan tapaansa. 1979 kansallis-pukuharrastusta tukevat järjestöt perustivat kansallis-pukuneuvoston. Neuvoston tehtävänä oli tutkimus, do-kumentointi, tallennus, koulutus, neuvonta ja julkaisu-toiminta sekä uusien kansallispukujen kokoaminen ja olemassa olevien tarkistaminen esikuviaan vastaavik-si. Nyt Suomen käsityön museon kansallispukukeskus huolehtii pukuarkistoista, jatkaa työtä pukujen perin-teenmukaisuuden vaalimisessa, opettajien kouluttami-sessa ja huolehtii tarkkojen ohjeiden saatavuudesta.

Teksti ja kuvat Teija Veijola

Birgitta Päivömaan Maskun puku on valmis. Siihen on tehty kaikki mahdollinen kudotusta liivikankaasta lähtien itse. Nyt on tekeillä Varsinais-Suomalaisen naisen röijy sekä tykkimyssy.

Kaija Kiviniemi on tehnyt elämänsä aikana useita pukuja, varmasti yli kymmenen, kaikki omalle väelle. Kuvan hame on ollut aikanaan rekipeitto, jonka hän on saanut kapiona isoäidiltään (s. 1889). Nyt hän on kurssilla tekemässä kansanomaista röijyä.

Aila Nuija on saanut vanhan Kuortaneen puvun ja tekee siihen uutta puseroa. Kuvassa tarkastetaan harjoitusompeleita opettaja Anna-Liisa Heinosen opastuksella.

16

Opistolaisyhdistyksen syyskokous pidettiin marraskuussa 2018. Yhdistyksen puheenjoh-tajaksi valittiin uudelleen Pirjo Haapala vuo-

siksi 2019 – 20.

Varsinaiseksi toiminnantarkastajaksi valittiin Irene Loisko ja varalle Seija Aho.

Vuoden 2019 toimintasuunnitelma ja talousarvio nou-dattavat samaa linjaa kuin aiemmatkin. Kokouksessa on yleensä kerätty toiveita opiston opinto-ohjelmaan, mutta tällä kertaa niitä ei tullut yhtään. kaikki ovat ilmeisesti tyytyväisiä opiston nykyiseen, runsaaseen tarjontaan.

Johtokunta on järjestäytynyt ja siinä toimivat vuonna 2019 seuraavat henkilöt:

Pirjo Haapala puheenjohtaja, taloudenhoitaja, johtokunnan edustaja kulttuuri- ja retkeilytoimikunnassa

Marjo Heinonen varapuheenjohtaja

Seija Luoto sihteeri, jäsenkirjuri

Markku Luoto johtokunnan edustaja tiedotustoimikunnassa

Elisa Kalmi jäsen

Reijo Nurmela jäsen

Liisa Bäckman emäntä, varasihteeri, varajäsen

Anneli Aalto varajäsen

Tiedotustoimikunta sekä kulttuuri- ja retkeilytoimi-kunta ovat myös järjestäytyneet ja aloittaneet toimin-tansa.

Opistolaisyhdistyksen toimintaohjelma on saatavilla opistotalossa Kaskenkadulla. Lisäksi se on nähtävillä opiston nettisivuilla.

Mikäli haluat lisätietoja toiminnastamme, ota yhteys Pirjo Haapalaan (sähköposti phkirjasto(at)gmail.com tai puh. 044 5651167).

Seuraa myös opiston ilmoitustauluja ja ala-aulassa olevaa info-TV:tä.

Opiston nettisivuilla on linkki yhdistyksen tietoihin:

http://www.turuntyovaenopisto.fi/opistoinfo/opisto-laisyhdistys

Jäsenyysasioita ja Tiedokas –lehteä varten opistolais-yhdistyksellä on sähköpostiosoitteet:

tto.jasenasiat (at) gmail.com

tiedokas (at) gmail.com

Seija Luoto

Opistolaisyhdistyksen syyskokouksen valintoja

17

Vierailu

– Älä mene, en halua istua tässä yksin.– Minulla on töitä.– En minä osaa ruokkia tuota.– Kaapissa on nokkamuki.– Ei sillä ole edes kasvoja, kaikki kääreessä.– Shh, se kuulee kaiken.– Ei varmasti kuule. Korvatkin kääreessä.– Voi se silti kuulla.– En halua istua täällä yksin. Jos sä lähdet, mä lähden myös.– Minun pitää mennä nyt. Kyllä sä selviät.– Niinhän sä aina sanot.– Se on kuitenkin sun isäs.– Me ei olla puhuttu kymmeneen vuoteen.– Ei sun tartte puhua. Kunhan olet läsnä.– Läsnä?– Täytyyhän jonkun olla paikalla, kun se tapahtuu.– Mikä tapahtuu?– No, lähtö kai.– Sä jätät mut tähän?– Ei tässä muutakaan voi. Pakko mennä nyt.– Et mene!– Kuule, ota ihan rauhallisesti.– Rauhallisesti!– Hengitä syvään. Rentoudu. Ei tämä niin vakavaa ole.– Vai ei ole vakavaa.– Joskushan se kuitenkin. Se on jo aika vanha.– Minulla ei ole koskaan ollut isäsuhdetta.– Tunsithan sä sen.– En sillä lailla. Se on mulle ihan vieras.– Se on sun oma isäs.– Ei siltä tuntunut koskaan.– Nyt on sun viimeinen mahdollisuus.– Mihin?– Puhu vaikka sille.– Ei se mitään kuule. Ja jos kuuleekin, ei se koskaan kuuntele.– Nyt se on ainakin paikalla.– Niin.– Kokeile edes.

– En minä voi. Enkä osaa edes.– Se ei pääse tästä pois. On pakko kuunnella.– Että mä puhuisin tolle kääreelle? Ei mulla ole sille mitään sanottavaa.

Sängystä kuuluu syvä huokaus. Potilas vaihtaa asentoa.

– Jos se kuulee kuitenkin?– Minähän sanoin. Tää on sun mahdollisuus.– Mitä mä sanon sille?– Sano vaikka. No. En mä tiedä.– Jos mä kerron sille. Ei. Mä vihaan sitä.– Et sä voi. Se on sun isäs.– Sen takia just.– Voisit edes yrittää. Sä kadut tätä myöhemmin.– Ai mitä? Kuule, mä kadun, että tulin tänne.– Kadut vai?– Sä et tajuu. Sullehan se oli ihan hyvä. Osti sulle asunnot ja kaikki. Mä en saanut siltä koskaan mitään.– Mä haen meille kahvia.

Menee.Palaa nopeasti.

– Hei, hoitsu sano, että isä onkin viereisessä huoneessa.

Teija Veijola

18

Sadan sanan tarinoita

Käsite ’raapale’ on tunnettu tieteis- ja fantasiakirjal-

lisuuden piirissä. Raapale on pienoisnovelli, jonka pituus on tasan sata sa-naa. Se on lyhyydestään huolimatta selkeä koko-naisuus, jossa on alku ja loppu. Mikäli tarinan pituus on muu kuin sata sanaa, se ei ole raapale, olivatpa sen kirjalliset an-siot mitkä tahansa. Varsi-naisen tekstin lisäksi kir-joittaja saa käyttää kor-keintaan viittätoista sanaa otsikkoon ja mahdollisiin väliotsikoihin.

Suomenkielisen sanan, raapale, keksi kirjailija Johanna Sinisalo, joka it-sekin kirjoittaa raapaleita. Raapale on suomennos englanninkielisestä sa-nasta ’drabble’ (suomeksi rypeä, tahria).

Sadan sanan tarinan haas-te on kyky sanoa asiat lyhyesti. Ilmaisun yti-mekkyys ja tiiviys on kir-joittajalla taito, jota moni lukijakin osaa arvostaa.

Teija Veijola

Autoihminen

Tunsin itseni voimakkaaksi. Oikean jalan pienellä liikkeellä komensin sadan hevosen voimaa. Auto kulki märkää öljysoraa ja halogeenivalot leikkasivat pi-meyttä. Lämmityslaite humisi, venttiilit, laakerit, pumput, käämit, johtimet ja muut osat tekivät osansa.

Jo hetken minulla oli ollut tunne, että kaasupolkimen asento oli jotenkin outo. Auton äänessä oli tukahtuneempi sävy. Kuvittelenko minä? En kai minä tänne jää, korpeen? Tuntui muutamia nykäisyjä. Moottori yski. Nopeus putosi. Moot-tori sammui.

Nousin koleaan ulkoilmaan. Ahdistus ja pelko täytti mielen. Menin auton eteen avatakseni konepeiton. Kuului vihaista sihinää, valot himmenivät, auto rullasi minua kohti, päälleni. Kuuma öljypohja ruhjoi minua ja palavista sähköjoh-doista satoi sulaa metallia ja muovia.

Reijo Nurmela

19

Turun Suomenkielinen Työväenopisto ja Åbo Svenska Arbetarinstitut juhlivat 110-vuotista yhteistä taivaltaan Turun työväenopiston Usko

Puustinen - salissa 20.11.2018.

Paikalle tulijoille oli tarjolla raikasta kakkua ja kah-via. Varsinaisen juhlan tunnelman ylläpitäjänä ja juontajana toimi upeasti ruotsinkielisen opiston kou-lutussuunnittelija Kai Alajoki. Hän nivoi aidosti ja asiantuntevasti yhteen nämä kaksi juhlivaa opistoa.

Vapaa sivistys on tietojen, taitojen, arvojen ja asentei-den jatkuvaa kehittämistä. Tämä kuuluu näiden mo-lempien opistojen pääperiaatteeseen. Eikä hyvien ja läheisten ihmissuhteiden ylläpitäminenkään ole lain-kaan huono asia vapaalle sivistykselle.

Jokaisella opistojen opiskelijalla on halu tulla parem-maksi ja kehittää itseään. Tähän vapaaseen sivistyk-

seen ja mainittuihin tavoitteisiin molemmat yllämai-nitut opistot pyrkivät.

Turun työväenopistolla on 15000 opiskelijaa ja noin 900 kurssia. Lähtökohtaisesti voi ajatella, että Turun työväen opiston kurssilainen voi päästä esittämään taitojaan vaikkapa opistonsa vuosijuhlassa. Samalla toteutetaan ja lähestytään yllämainittuja tavoitteita.

Mainittujen opistojen kurssimaksut ovat toistaiseksi sillä tasolla mitä sillä saa oman henkisen hyvinvoin-nin tai fyysisen terveydenhoidon kehittämiseksi. Toi-saalta ja toivottavasti kurssimaksut pysyvät edelleen sellaisella tasolla, että mahdollisimman moni voi hyödyntää tällaisten tärkeiden sivistyslaitosten antia.

Risto Härmävaara

Opistojen 110-vuotisjuhlaa

Kuvassa oikealla opistolaisyhdistyksen puolesta Seija ja Markku Luoto onnittelevat opiston rehtoreita Sanna Orusmaa ja Sixten Westerby. Taustalla Café Dominicin Ari Lehtonen. Kuva Reijo Nurmela.

20

Turun suomenkielinen työväenopisto ja Åbo svenska arbetarinstitut 110-vuotiskonserttijuhlat 20.11.2018.

Yläkuvassa Arbis kör MIAÅ. Dirigent - Kuoronjohtaja Sam Fröjdö.Alakuvassa Työväenopiston viihdeorkesteri. Kapellimestari - Kapellmästare Arkadi Ostrovski.solisti Johanna Virjonen. Kuvat Reijo Nurmela.