Vapaa Ajattelija1/2018

Kuvaaja: Daisy HeartMalli: Pesto

KANSAINVÄLISYYS

ET JA KOULU

Vapaa Ajattelija

4/2017 • Vapaa Ajattelija 1/2018 • Vapaa Ajattelija2 34/2014 • Vapaa Ajattelija2

Vapaasti tässä numerossa Pääkirjoitus

KEVÄÄN KORVALLA

1/2018 • Vapaa Ajattelija2

PÄÄKIRJOITUSKevään korvallaJape Lovén

KOLUMNI • TIETEEN PUOLESTAMykät pakanatMarkku Myllykangas

KOLUMNI • JUMALHARHATRukoilu ja tunneloituva bussiRobert Brotherus

ET JA KOULUElämänkatsomustiedon avaamiselle vahvaa tukeaEsa Ylikoski

Vapaa-ajattelijain liiton lausunto lukiolakiin

Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018

UUTISIAKoulupäivän uskonnonharjoitukset voidaan lopettaa

Huomio naisiin kohdistuvan väkivallan uskonnollisiin juuriin

Aika kumota jehovan todistajien erivapaus

PÄÄSIHTEERIN PALSTAOppilaitoksiin kertomaan uskonnottomuudesta

TEEMA: KANSAINVÄLISYYSMitä uskonnottomuudelle kuuluu maailmalla?

Haastaja

UUTISIAUskonnollinen virkamiesvala neutraaliksi vakuutukseksi

TEEMA JATKUUTilannekartoitus - raportti metsistä

Uskonto Neuvostoliitossa ja venäjällä

SANANEN TOIMITUSSIHTEERILTÄUskonnoista vielä vaiettiin

MINUN ATEISMINIRonjan ja Hannun tarinat

UUTISIATunnustukseton tilaisuus musiikkitalossa

Arvoja, vuorovaikutusta ja ymmärrystä tarvitaan

Vapaa-ajattelijain tuki eutanasia-aloitteelle

YHDISTYKSET TOIMIVATIhmiselämän perusteista keskustel-tiin alkuvuodesta vabaareissa

Turun ja Satakunnan Vapaa- ajattelijoiden yhteinen lauantai

UUTISIAVäinö Voipio -palkinto nuorten filosofiatapahtumalle

ARVOSTELUT"Sanan levittäminen oli haasteellista"

YHDISTYKSET TOIMIVATAloite maistraatille: vapaita siviilivihkijöitä helsingin seudulle

Hautaustoimesta Kotkassa

Vapaaranta vapaa-ajattelijoille

KESKUSTELUAAtomipakina

UUTISIATellervo Koivisto: "En ole uskovainen"

Todistustehtaasta, päivää!

JÄSENYHDISTYKSET SEKÄ LEHDEN JA LIITON TIEDOT

3

3

RAPORTTI METZISTÄ“Sekularismi Euroopassa vai Vatikaanin Eurooppa?” s. 17

Vapaa Ajattelija

Koulujen lukuvuosi on pik-kuhiljaa kääntymässä lo-puilleen. Asia, joka ei ole lopuillaan. liittyy perus-koulun ja lukion katso-musaineisiin.

Elämänkatsomustiedon eli ET:n avaaminen kaikille on ajankohtainen asia, joka herättää monenlaisia tuntei-ta suomalaisissa. Niin myös meissä va-pareissakin. Jotkut ovat sitä mieltä, että ET voi “vesittyä” uskontojen painees-sa. Toisaalta nähdään katsomusaineet yleensäkin turhina aineina, jotka voi-taisiin korvata ainakin osin yhteiskun-taopin, filosofian, historian ja/tai etii-kan kursseilla.

Mielestäni meidän ei tule kuiten-kaan jumittua liikaa siihen, onko ET:n avaamisen mahdollinen muutos se lo-pullinen tavoite, jota liitto ajaa. Sään-nöissäkin mainittu perustavoitehan on uskonnonopetuksen lopettaminen. Si-tä voidaan edistää myös oppilas oppi-laalta.

Olen törmännyt samaan keskus-teluun muun muassa keskustelussa seksuaalivähemmistöjen asemasta ja vapareiden suhtautumisessa siihen. Kaikki, mikä edistää sekulaaria katso-musta, vaikka hiukan tavoitteidemme ulkopuolellakin, edistää suuria tavoit-teitamme kirkon ja valtion erottami-seksi toisistaan.

Toisin sanoen kaikki, mikä keven-tää maassamme totuttua kaavaa kris-tillisen katsomuksen ainoasta oikeelli-suudesta, muuttaa yhteiskuntaa hiljal-leen maallisemmaksi. Ja joka kerta kun kirkon tai muun uskontokunnan edus-taja asettuu kannoillaan yhdenvertais-ta ja humaania kantaa vastaan, saam-me lukea siitä erokirkosta.fi-sivuston eropiikkinä.

Näin näen siltikin, vaikka itse olen sillä kannalla, että katsomusaineet voitaisiin lopettaa perusopetukses-sa ja toisen asteen koulutuksessa tar-peettomina. Samoin näen sukupuoli-vähemmistöjen oikeudet, vaikka ih-misten seksuaalinen suuntautuminen on ennen muuta heidän oma asiansa. Niinpä suunnittelemme Helsingin seu-dun vapaa-ajattelijoissa osallistumis-ta Helsinki Prideen, Maailma kylässä -festivaaliin ja Sosiaalifoorumiin tänä vuonna. Yksi syy on se, että meidän tulee olla ihmisten kanssa siellä mis-sä he ovat. Sitä kautta viestimme saa uusia kuulijoita ja tavoitteemme eivät ole suuri tuntematon ja pelottava asia.

Pienin askelin tavoitteet ovat saa-vutettavissa. Toiminta osatavoitteiden puolesta ei tietenkään muuta niitä isoja

tavoitteita, joiden vuoksi monet meis-tä jäsenistä ovat vapareihin liittyneet

Niinpä pidän hyvinä toimina eroa-kirkosta.fi-sivustoa, ET avoimeksi kai-kille -toimintaa, uskonnottomien yh-denvertaisuuden ja ihmisoikeuksien edistämistä Suomessa ja kansainväli-sesti, seksuaalivähemmistöjen muis-tuttamista, ettemme me tuomitse, Pro-metheus-leiritoimintaa vaihtoehtona rippikoululle, osallistumista erilai-siin massatapahtumiin ja kansanjuh-liin. Sokerina pohjalla voi pitää sel-vitystyötä uusien vapaiden siviilivih-kijöiden nimeämismahdollisuudesta toimia virka-aikojen ja virkapaikko-jen ulkopuolella, mahdollisesti myös Pro-Seremonioiden palveluna.

Vuosi toisensa jälkeen osallistumal-la keskusteluun ja tapahtumiin olem-me osa suomalaista kulttuuria ja ti-lastojen valossa koko ajan suurempi sellainen. Kirkon ja muiden uskon-tokuntien jäsenmäärät muuttuvat ja lapsikasteiden määrä vähenee. Toimi-taan myös vapaa-ajattelijoiden jäsen-määrän lisäämiseksi.

Isot laivat kääntyvät hitaasti. Tämä on totta. Toisaalta kun ne ovat aloit-taneet käännöksen se yleensä toteu-tuu myös.

Toivotan siis kaikille vapareille ak-tiivisen työn täyteistä vuotta näin ke-vään korvalla!

Jape LovénLiittovaltuuston puheenjohtaja sekä Helsingin seudun vapaa-ajattelijain

puheenjohtaja

Edellisen numeron kannen kuva ja malli: Daisy Heart

YHDISTYSTEN KUULUMISIATurusta, Satakunnasta, Helsingistäs. 26-27

HAASTAJACamille Paglian haastattelus. 14-16

MITÄ USKONNOTTOMUUDELLE KUULUU MAAILMALLA?Muutamia katsauksias. 13

4

5

6

8

7

9

10

13

1416

1719

21

22

24

26

27

28

29

30

30

31

32

1/2018 • Vapaa Ajattelija 1/2018 • Vapaa Ajattelija4 5

RUKOILU JA TUNNELOITUVA BUSSI

Kolumni • Jumalharhat

Robert Brotherus

Jumalien rukoilu on aika ou-to juttu, kun sitä pohtii hie-man pintaa syvemmältä. Ti-lastolliset tutkimukset ovat kerta toisensa jälkeen osoit-taneet, että rukoilu ei tehoa,

mutta miljoonat uskovaiset jatkavat siitä huolimatta pyyntöjään jumalal-le kädet ristissä. Jeesuksenkin väite-tään sanovan, että sinapinsiemenen verran uskoa riittää vuorien liikutte-

luun. Eli että kellään kristityllä tavik-sesta paaviin ei tällaista pientäkään uskon määrää ole löytynyt - tai sitten Jeesus puhui pötyä.

Synkässä teini-iässäni kokeilin kai-kenlaista radikaalia kuten viikon-loppua ateistina kristittyjen nuorten Maata Näkyvissä -festareilla. Varsin hurmoksellista gospel-menoa. Nois-ta seikkailuista tarttui ystäväpiirii-ni muutamia herätyskristillisiä nuo-ria, joiden kanssa tuli sittemmin käy-tyä mielenkiintoisia keskusteluja ja kirjeenvaihtoja Jeesuksesta ja muus-ta hömpästä.

Keskusteluista erityisen mieleen jääviä olivat ystäväni Sanna-Marin kuvaukset ajastaan pian uskoon tu-lonsa jälkeen. Sanna-Mari rukoili tuol-loin hyvin tiuhaan kaikenlaisia pieniä-kin toiveita Jumalalle. Aina kun hän oli bussipysäkillä odottamassa bussia, hän rukoili, että bussi tulisi nopeasti. Ja jos bussi tuli “nopeasti” (miten hän sen nyt sitten tulkitsikin), niin hänen “uskonsa kasvoi valtavasti”.

Pysähdytäänpä hetkeksi mietti-mään, mitä käytännössä voisi tarkoit-

taa se, että joku saisi rukouksen avul-la bussin tulemaan nopeasti. Toki jos bussi rukouksen jälkeen ei saavu no-peasti niin uskovainen kohauttaa ol-kapäitään ja unohtaa tapauksen nope-asti. Jos bussi rukouksen jälkeen saa-puu pian, voi olla, että se sattui jo en-nen rukousta olemaan lähellä ja siten pian sen jälkeen ajoi pysäkille. Tällöin rukous oli turha ja sillä ei ollut vaiku-tusta. Toinen vaihtoehto on, että bus-si oli ennen rukousta vielä muutaman kilometrin päässä, mutta kuullessaan rukouksen Jumala siirsi sen yhtäkkiä pysäkkiä edeltävän mutkan taakse.

Tällaista yhtäkkistä siirtymää kut-sutaan kvanttimekaniikassa tunne-loitumiseksi. Tunneloitumista tapah-tuu jatkuvasti mikroskooppisten hiuk-kasten tapauksessa atomin mittaisilla matkoilla. Bussikin voi kyllä tunneloi-tua kilometrejä, mutta todennäköisyys tälle on tähtitieteellisen pieni. Ja jos ru-kouksen seurauksena bussi tunneloi-tuisi kilometrin lähemmäs pysäkkiä, tunneloituisivat myös bussin sisällä olevat matkustajat ja he voisivat ker-toa ihmeellisiä tarinoita, miten maise-mat yht’äkkiä vaihtuivat toisiksi. Ja ja-lankulkijat voisivat kertoa ihmeellisiä tarinoita siitä, miten tiellä ajava bus-si yhtäkkiä hävisi tai ilmestyi toisaalle tyhjästä. Jostain syystä emme koskaan kuule tällaisia tarinoita. Sanna-Mari-kaan ei ollut sellaisia kuullut, vaikka ajattelikin ilmeisesti rukouksensa saa-neen bussin tulemaan pikemmin py-säkille.

On merkille pantavaa, että uskovai-set harvoin ajattelevat tähän tapaan pintaa syvemmältä, mitä rukouksen toimivuus itse asiassa tarkoittaisi. Se-lityksen ketjussa pysähdytään mahdol-lisimman aikaisin, jotta ei päädytä us-konnon kannalta ongelmalliselle alu-eelle. Samanlaisesta päättelyketjun py-sähtymisestä ja älyllisestä laiskuudesta on kyse kun “jumala loi kaiken” kel-paa selitykseksi maailmalle, mutta jä-tetään pohtimatta mistä jumala sitten tuli. Uskonto on todella saanut ihmi-sen pauloihinsa, jos bussien satunnai-nen saapuminenkin alkaa vaikuttaa ju-malan puuhastelulta.

Mitä käytännössä voisi tarkoittaa se, että joku saisi rukouksen avulla bussin

tulemaan nopeasti?

Kolumni • Tieteen puolesta

MYKÄT PAKANATMarkku Myllykangas

Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen kirjoitti (Savon Sanomat, Torstaivieras 1.2.) otsi-kolla ”Kaste kantaa, kas-vatus kannattaa”. Kirkko-

ruhtinas oli huolissaan siitä, kun yhä useammat kirkkoonkin kuuluvat van-hemmat jättävät lapsensa kastamatta.

Jolkkonen totesi, että ”on kasvun tukemista ja lahja lapselle, kun hänelle siirretään arvoja, uskonto, kieli ja kult-tuuri. Vain niiden avulla hän voi kas-vaa itsenäiseksi”. Jos Jolkkonen olisi ol-lut rehellinen, hän olisi jättänyt pois edellä mainitusta litaniasta uskonnon. Hän korosti vielä, miten vanhemmat päättävät paljon lapsen puolesta heti syntymästä, antamalla hänelle nimen ja kielen. Eikä lapsi ole saanut vanhem-piaankaan valita.

Sitten kirjoituksessa seurasi tosi roisia roskaa. ”Jos vanhempani olisi-vat päätelleet, että ollaan ihan mykkiä, jotta poika voi sitten aikanaan päättää äidinkielestään, he olisivat kasvatta-neet minusta mykän reppanan. En oli-si oppinut puhumaan, en ajattelemaan kriittisesti enkä käyttämään valinnan-vapauttani”.

Jolkkonen on useissa yhteyksissä korostanut tiedemiestaustaansa, teo-logian tohtoriuttaan. Yllä olevan lai-nauksen perusteella hänen opinnois-saan ei tiedettä ole ollut nimeksikään tai sitten tieteestä ei ole hänelle jäänyt pysyviä vaurioita. On älyllistä epäre-hellisyyttä, joka tosin kuuluu erotta-mattomasti pappeuteen ja yleensä us-kontoon, verrata lapsen kastamatta jät-tämistä vuosikausia kestävään ”myk-käkouluun”. Ilman uskontoa pärjää yhteiskunnassa vallan mainiosti. Mut-ta kielen oppiminen ja vallitsevaan kulttuuriin sosiaalistuminen on vält-tämätöntä.

Jolkkosen horinat kertonevat myös siitä, että mustakaapu on ainakin va-

kavasti huolissaan kirkollisveron mak-sajien vähenemisestä, ellei jopa panii-kissa. Toistaiseksi teemulaajasalot ja kumppanit ovat voineet rellestää ve-rorahoilla kuten entisaikojen kirkko-ruhtinaat konsanaan. Mutta jatkossa kirkossa esimerkiksi alkoholin kanssa on läträttävä ”vain kohtuudella”.

Muuten, samainen Jolkkonen nä-ki politiikkaa Teemu Laajasalon ra-hakohussa, jossa tämä oli höylännyt seurakuntayhtymän luottokorttia oh-jesäännön vastaisesti toimiessaan Kal-lion seurakunnan kirkkoherrana. Jolk-kosen närkästyminen johtui siitä, kun selvityksen pyytäjä, Helsingin hiippa-kuntavaltuuston puheenjohtaja Johan-na Korhonen oli Helsingin piispan-vaalissa Laajasalon vastaehdokkaan tukija. Jolkkosta eivät Laajasalon raha-sotkut näyttäneet juuri kiinnostavan.

Kirkon kuristusote ihmisistä on lip-sunut jo pitkään. Näitä Jolkkosen kar-sastamia mykkiä pakanoita on yhä enemmän. Heillä on kaikki mahdol-lisuudet oppia ajattelemaan omilla ai-voillaan, kriittisesti. Koska heidän ajat-teluaan ei ole yritetty tukahduttaa us-konnon tuputtamisella, taikauskoisel-la aivopesulla.

Onkin lapsen oikeuksien kunnioit-tamista, jos hän saa vasta täysi-ikäisek-si tultuaan päättää itse, jatkaako elä-määnsä pakanana vai ryhtyykö uskik-seksi. Lapsikasteen kautta kirkkoon liitettyjen lasten pakollinen uskon-nonopetus sekä päiväkotien ja koulu-jen uskonnonharjoitukset pitäisi kiel-tää lailla, puolustuskyvyttömien hen-kisenä pahoinpitelynä. Lasten nappaa-minen kirkon syleilyyn on pirullinen juoni. Jos joutuu olemaan uskontojen uhrina täysi-ikäisyyteen asti, voi olla vaikea irrottautua uskonnon kahleis-ta ja alkaa ajatella omilla aivoillaan, kriittisesti.

Onneksi valtaosa vanhemmista, jot-ka ovat antaneet kastaa lapsensa, eivät enää sen jälkeen, kun kastekahvit on hörpitty, itse kiusaa lastaan sen kum-memmin uskonnollisella hapatuksel-la. Parasta kuitenkin olisi, että kirkosta eronneet vanhemmat erottaisivat lap-sensakin kirkosta. Näin he saisivat oi-keuden koulun elämänkatsomustie-toon.

Vicarius filii dei, jumalan pojan vi-ransijainen, pedofiilipappien suojelus-pyhimys, katolisen kirkon johtaja, paa-vi Franciscus varoitti äskettäin valeuu-tisista näin sanoen: ”Valeuutiset kerto-vat suvaitsemattomista ja yliherkistä asenteista. Ylimielisyys ja viha leviä-vät niiden seurauksena. Tämä on val-heen lopputulema”. Vertaamalla lapsen kastamatta jättämistä ”mykkäkouluun” Jolkkonen levitti valeuutista, toimi val-heen sanansaattajana. Sitä tekevät to-sin kaikki papit työkseen. Koska kris-tinusko, kuten kaikki muutkin uskon-not, perustuvat valheelle.

Yhteiskunnan kehityksen kannal-ta on edullista, mitä vähemmän kir-kot dogmeineen ovat tekemisissä las-ten ja perheiden sekä koko yhteiskun-nan kanssa. Siunatuksi lopuksi GODin twiitti: ”I support the separation of church and everything else”. Totisesti!

ET ja koulu

1/2018 • Vapaa Ajattelija 1/2018 • Vapaa Ajattelija6 7

ET ja koulu

ELÄMÄNKATSOMUSTIEDON AVAAMISELLE VAHVAA TUKEATuleeko uudistus ensin lukiolakiin?

Esa Ylikoski

Elämänkatsomustiedon avaaminen kaikille va-littavissa olevaksi katsomusaineeksi peruskou-lussa ja lukiossa saa yhä laajempaa ja painavam-paa tukea. Lapsiasiavaltuutettu pitää kertomuk-sessaan eduskunnalle nykyistä tilannetta yhden-vertaisuuden ja lapsen oikeuksien sopimuksen

vastaisena. Hän esittää, että kaikille lapsille taataan oikeus osallistua tai olla osallistumatta uskonnon tai vaihtoehtoi-sesti ET:n opetukseen.

Samaan aikaan Opetus- ja kulttuuriministeriö val-mistelee lukiolain uudistamista nopealla aikataululla. Lausuntokierros päättyi maaliskuun alussa. Tarkoituk-sena on antaa esitys lukiolaista jo tänä keväänä niin, et-tä eduskunta voisi käsitellä sen ensi syksynä. Tämä tar-koittaa sitä, että hallitukselle ja eduskunnalle tulee mah-dollisuus käsitellä ET:n ja uskonnon asemaa, tosin vain lukiolain yhteydessä.

Lukiolaki voi toimia hyvin päänavaajana, koska risti-riita lapsen – eli nuoren – oikeuksien kanssa on huutava. Nuorisoasteen lukiolaiset ovat aloittaessaan 15-17-vuoti-aita eli he eivät voi itsenäisesti erota kirkosta. He voivat kuitenkin itse päättää, opiskelevatko lukiossa vai ei, sekä muut kurssivalinnat.

Viime numerossa esillä ollut aie kansalaisaloitteesta ET:n avaamisen saamiseksi eduskunnan käsiteltäväksi asettuu nyt uuteen valoon, jos lukiolaki on muuten tulossa edus-kunnan käsittelyyn. Eduskunnassa se voisi uskontoon ja katsomukseen liittyen olla ns. omantunnonasia, jossa voi-daan ylittä hallitus-oppositio -asetelma, mikäli ET:n avaa-minen ei sisälly jo ministeriön lakiesitykseen. Myönteinen ratkaisu lukiolaissa nopeuttaisi myös perusopetuslain uu-distamista.

Julkaisemme seuraavassa Vapaa-ajattelijain lausunnon lukiolakiin, lapsiasiamiehen kertomuksen eduskunnalle 2018 sekä liiton vuosi sitten teettämän mielipidetieduste-lun ET:n avaamisesta.

VAPAA-AJATTELIJAIN LIITON LAUSUNTO LUKIOLAKIINOpetus- ja kulttuuriministeriölle:Elämänkatsomustieto avattava kaikille lukiolaisille valittavaksi katsomusaineeksi

Vapaa-ajattelijain liiton pe-rustavoitteena on uskon-nonopetuksen lopettami-nen peruskoulussa ja luki-ossa. Uskonnoista voidaan

opettaa yleissivistykseen kuuluvat tie-dot muun muassa historian, yhteis-kuntaopin, filosofian ja psykologian yhteydessä. Samalla elämänkatsomus-tiedon sisällöt ja avoin, sitouttamaton lähestymistapa eettisiin ja katsomuk-sellisiin kysymyksiin on tärkeää säilyt-tää kurssitarjonnassa.

Kun lukiolain luonnoksessa kuiten-kin esitetään nykyisten katsomusainei-den säilyttämistä entisellään, kiinni-tämme huomiota yksittäiseen yhden-vertaisuuden ja lapsen oikeuksien nä-kökulmasta vakavaan ongelmaan ja esitämme sen poistamiseksi elämän-katsomustiedon opetuksen avaamis-ta kaikille sallituksi.

Lakiluonnoksen mukaan lukion elämänkatsomustieto olisi edelleen kielletty evankelis-luterilaiseen kirk-koon kuuluvilta samoin kuin muil-ta nuorilta, joiden uskontoa kunnas-sa opetetaan. Sen sijaan uskontokun-tiin kuulumattomat opiskelijat voivat valita katsomusaineeksi joko elämän-katsomustiedon tai evankelis-luterilai-sen uskonnon. Myös muihin uskon-nollisiin yhdyskuntiin kuuluvat voi-vat eräin ehdoin valita elämänkatso-mustiedon.

Ehdotamme lakimuutosta, jon-ka mukaan myös evankelis-luterilai-seen kirkkoon ja muihin uskonnolli-siin kuuluvat opiskelijat voivat opiskel-la elämänkatsomustietoa uskonnon-opetuksen sijasta. Opiskelijat voisivat siten valita, suorittavatko vaadittavat katsomusaineen pakolliset kurssit elä-mänkatsomustiedossa vai uskonnossa. Lisäksi he voisivat opiskella näiden ai-neiden muita kursseja.

Lapsiasiavaltuutettu pitää kerto-muksessaan eduskunnalle (helmi-

kuussa 2018, sivu 154) nykyistä valin-takieltoa sekä peruskoulussa että luki-ossa yhdenvertaisuuden ja lapsen oi-keuksien vastaisena:

"Elämänkatsomustiedon opetukseen osallistumista rajoittaa se, että siihen osallistuminen ei ole mahdollista edes huoltajan pyynnöstä, jos lapsi kuuluu uskonnolliseen yhdyskuntaan, jonka mukaista uskonnonopetusta järjeste-tään. Vastaavat säännökset sisältyvät lukiolakiin. Oppilaiden enemmistön mukaiseen uskontokuntaan kuuluval-la lapsella ei ole oikeutta opiskella elä-mänkatsomustietoa. Sääntely on siten yhdenvertaisuutta loukkaavaa ja lap-sen oikeuksien sopimuksen 2 artiklan vastainen.”

Oikeus ajatuksen-, omantunnon ja uskonnonvapauteen -luvussa Lapsi-asiavaltuutetun kertomuksessa 2018 esitetään selkeästi ja yksiselitteisesti, että ”uskonnonopetusta koskevaa lain-säädäntöä tulisi tarkentaa, jotta se ta-kaisi kaikille lapsille yhdenvertaisen oikeuden osallistua tai olla osallistu-matta uskonnonopetukseen tai vaih-toehtoisesti elämänkatsomustiedon opetukseen.”

Lapsen oikeuksien näkökulmas-ta nykytilanteen vääryys on nimen-omaan lukioissa erityisen selkeä ja suorastaan paradoksaalinen, kos-ka nuori voi itse päättää, opiskeleeko hän lukiossa vai ei, sekä tehdä itsenäi-sesti kaikki muut valinnat kurssitarjot-timesta lukion suorittamiseksi, mut-ta hän ei saa valita katsomusainetta.

Nuorisobarometrin 2014 kyselys-sä nuorista 53 prosenttia identifioi it-sensä ”ei-uskonnolliseksi”, kun ”uskon-nollisia” oli 23 prosenttia ja viisiportai-sen asteikon puolivälin valitsi 23 pro-senttia. Tämän ja muidenkin, muun muassa Kirkon tutkimuskeskuksen kyselyiden mukaan huomattava osa kirkon jäsenistä, myös nuorista ja al-le 18-vuotiaista jäsenistä, on katso-

mukselliselta identiteetiltään enem-män ei-uskonnollinen kuin uskon-nollinen. Kuitenkaan alle 18-vuotiaat eivät voi itsenäisesti päättää uskonnol-lisesta asemastaan eli erota kirkosta tai liittyä siihen.

Alle 18-vuotiaiden lukiolaisten per-heiden tilanne vaihtelee, kun yhä use-ammassa perheessä ainakin toinen huoltajista ei kuulu kirkkoon, vaikka nuori siihen kuuluukin vauvakasteen ja sen myötä tulleen jäseneksi liittämi-sen kautta. Hieman yli 10 vuoden ai-kana 600 000 yli 18-vuotiasta suoma-laista on eronnut kirkosta.

Monella lukiolaisella huoltajat ovat eronneet avo- tai avioliitostaan ja lu-kiolainen voi elää uusperheessä, jon-ka katsomuksellinen tilanne on eri kuin hänen varhaislapsuuden kodis-saan oli. Niinpä on ilmennyt, että vaik-ka nuoren lähivanhempi haluaisi antaa suostumuksensa, kun nuori on halun-nut erota kirkosta muun muassa mah-dollistaakseen elämänkatsomustie-don opiskelun lukiossa, toinen huol-taja on evännyt suostumuksen anta-misen. Valitettavasti joskus kyseessä voi olla jopa kiusanteko lähivanhem-paa kohtaan. Yhtä lailla on tapauksia, joissa etävanhempi tai toinen yhteis-huoltajista haluaan antaa luvan, mut-ta toinen huoltaja ei.

Näin ollen on yleisiä ja erityisiä, vuosi vuodelta lisääntyviä perustei-ta lukiolain uudistamiseen siten, et-tä nuori 15 vuotta täyttänyt opiskeli-ja voi itse valita, opiskeleeko hän kat-somusaineenaan elämänkatsomustie-toa vai uskontoa.

Tämän lukiolain uudistuksen jäl-keen tai yhteydessä on muun muas-sa lapsiasiavaltuutetun mainitsemat vahvat perusteet ryhtyä myös perus-opetuslain vastaavaan uudistamiseen.

KunnioittavastiVapaa-ajattelijain Liitto ry

ET & koulu

1/2018 • Vapaa Ajattelija 1/2018 • Vapaa Ajattelija8 91/2018 • Vapaa Ajattelija 1/2018 • Vapaa Ajattelija8 9

LAPSIASIAVALTUUTETUN KERTOMUSeduskunnalle 2018

ET ja koulu

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on antanut edus-kunnalle ensimmäisen ker-tomuksensa, joka jatkossa annetaan neljän vuoden välein. Alla ET-opetusta ja

uskonnonharjoitusta koskevan tekstin (vahvennukset toimituksen):

”Perusopetuslaissa, jonka mukaan huoltaja tekee tarvittavat päätökset lapsen osallistumisesta uskonnonope-tukseen, ei säädetä oppilaan mielipiteen selvittämisestä koskien hänen osallis-tumistaan opetukseen. Oletuksena on siten, että huoltaja on selvittänyt lap-sen mielipiteen asiasta. Opetuksen jär-jestäjällä ei ole velvollisuutta selvittää lapsen mielipidettä tai varmistaa sitä, onko huoltaja keskustellut asiasta lap-sen kanssa.”

”Elämänkatsomustiedon opetukseen osallistumista rajoittaa se, että siihen osallistuminen ei ole mahdollista edes huoltajan pyynnöstä, jos lapsi kuuluu uskonnolliseen yhdyskuntaan, jonka mukaista uskonnonopetusta järjeste-tään. Vastaavat säännökset sisältyvät lukiolakiin. Oppilaiden enemmistön

mukaiseen uskontokuntaan kuuluvalla lapsella ei ole oikeutta opiskella elämän-katsomustietoa. Sääntely on siten yh-denvertaisuutta loukkaavaa ja lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklan vas-tainen. Artiklan mukaan lasta ei saa asettaa erilaiseen asemaan hänen tai hänen vanhempiensa tai muun huol-tajan uskontoon, poliittisiin tai mui-hin mielipiteisiin perustuen. Yhden-vertaisuus ei myöskään toteudu siinä mielessä, että kaikki eri uskontokuntiin kuuluvat lapset eivät ole yhdenvertai-sessa asemassa. On ymmärrettävää, et-tä kaikkien pienten uskontojen opetusta ei voida järjestää koko maan tasolla tai ylipäätään lainkaan, koska tällaisiin us-kontokuntiin kuuluvia lapsia on vähän eikä päteviä opettajia välttämättä ole saatavilla. Yhdenvertaisuusongelmana on siten ennemminkin se, että osalla us-kontokuntiin kuuluvista ei ole oikeutta missään tilanteessa opiskella elämän-katsomustietoa, mutta osalla oikeus on.

Uskonnon harjoittamiseen liitty-vää lapseen kohdistuvaa riskiä joutua tavalla tai toisella kaltoinkohdelluk-si ei ole riittävästi huomioitu kansal-

lisessa lainsäädännössä. 143 Mahdol-lisuudet valvoa yhdyskuntien toimin-taa sen ulkopuolelta on heikkoa. Asian-tuntijalautakunnalla ei ole toimivaltaa tutkia jo rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien tarkoitusta ja toiminta-muotoja.144 Lapsen oikeuksien, kuten muun muassa uskonnonvapauden (14 art) ja erityisen suojelun kaikenlaisel-ta väkivallalta ja kaltoinkohtelulta (19 art), tehokkaammaksi toteutumiseksi lainsäädäntöä tulisi kehittää siten, että riippumattomalla valvontaelimellä oli-si tehokkaat keinot puuttua lapsen oi-keuksia loukkaavaan toimintaan, eri-tyisesti ennakoiden mutta myös jälki-käteisesti.

Lisäksi uskonnonopetusta koskevaa lainsäädäntöä tulisi tarkentaa, jotta se takaisi kaikille lapsille yhdenvertaisen oikeuden osallistua tai olla osallistu-matta uskonnonopetukseen tai vaihto-ehtoisesti elämänkatsomustiedon ope-tukseen.”

Sivu 154, http://lapsiasia.fi/wp-con-tent/uploads/2018/02/LA_eduskunta-kertomus_2018_FI_netti.pdf

Peräti 76 % kannattaa ET:n avaamista

Suuri enemmistö eli 76 prosenttia kannattaa elämänkatsomustiedon (et) avaamista kaikille valittavaksi koulun katsomusaineeksi uskonnon rinnal-le. Tämä ilmeni Taloustutkimuksen (nyk. Kantar TNS Gallup) puhelin-haastattelussa vuoden 2017 alussa.

Kysymys kuului näin: ”Peruskou-lun ja lukion uskonnonopetus on ny-kyisin pakollista evankelis-luterilai-sen ja ortodoksisen kirkon jäsenil-le. Uskontokuntiin kuulumattomat voivat valita joko elämänkatsomus-tiedon tai uskonnon. Peruskoulussa

valinnan tekevät oppilaiden huolta-jat, lukiossa opiskelija itse. Kanna-tatteko sitä, että myös kirkkoon kuu-luvat oppilaat voisivat opiskella elä-mänkatsomustietoa uskonnonope-tuksen sijasta?”

Et:n avaamista kannatti sel-vä enemmistö iästä, sukupuolesta, asuinpaikasta, ammatista, tulotasos-ta, perhetilanteesta ja puoluekanna-tuksesta riippumatta. Ikäryhmissä suurin kannatus oli 15-24-vuotiaissa (80 %), mutta yli 65-vuotiaissakin 72 % kannatti. Alueista Tampere ja Tur-ku (85 %) ylittivät niukasti Helsingin, Espoon ja Vantaan lukemat (83 %), mutta maaseudullakin 73 % vastaa-

jista kannatti aineen avaamista kai-kille valittavaksi.

Puoluekannatuksensa ilmais-seista et:n avaamista kannattaa sel-vä enemmistö kaikkien puolueiden äänestäjistä kristillisdemokraatte-ja lukuun ottamatta. Vasemmisto-liiton, Vihreiden ja SDP:n tukijoi-den kannatus oli suurinta, myös Perussuomalaisten ja Kokoomuk-sen kannattajien lukemat olivat korkealla tasolla, ja Keskustaakin äänestävissä kannattajia oli sel-vä, vaikka hieman muita pienempi enemmistö. Äänestysaikeensa ker-tomatta jättäneistä 80 % kannatti et:n avaamista.

Uutisia

HUOMIO NAISIIN KOHDISTUVAN VÄKIVALLAN USKONNOLLISIIN JUURIIN

AIKA KUMOTA JEHOVAN TODISTAJIEN ERIVAPAUS

Vapaa-ajattelijain liitto on kommen-toinut Ulkoasiainministeriön ra-porttiluonnosta naisiin kohdistu-

van väkivallan ja perheväkivallan ehkäi-semisestä:

Ensimmäinen ja samalla eräs vakavim-pia naisiin kohdistuvia väkivallantekoja on tyttövauvojen tai pienten tyttölasten su-kuelinten silpominen eli niin sanottu ym-pärileikkaus. Tiettävästi tätä esiintyy Suo-messakin joidenkin maahanmuuttajaryh-mien keskuudessa.

Selkeimmän viestin koskemattomuu-den puolesta valtio antaa kieltämällä silpo-misen samalla tavalla sekä poika- että tyt-tövauvoilta. Eivät kulttuuriset syyt eivät-

kä uskonnolliset perustelut voi ylittää oi-keutta ruumiilliseen koskemattomuuteen.

Lasten fyysinen kuritus ei ole hyväk-syttävää, eikä tyttöoppilaan osallistumi-sen epääminen koulutuksen osa-alueisiin. Myös sosiaali- ja poliisiviranomaisia on koulutettava tunnistamaan, kohtaamaan ja tarttumaan myös sellaiseen väkivaltai-seen käytökseen, jota perheissä perustel-laan kulttuurisilla tai uskonnollisilla syillä.

Näkemykset naisista ”heikompana as-tiana”, jonka asemassa nöyryys on erityi-nen hyve, nojaavat ainakin osittain uskon-toihin. Raamatun mukaan naisen on vai-ettava seurakunnassa, Koraanin mukaan tytär perii puolet siitä mitä poika ja niin

edelleen. Perhesuunnittelun kieltävät esi-merkiksi Katolinen kirkko ja vanhoillisle-stadiolainen liike. Tällainen näkemys so-siaalisessa ympäristössä voi altistaa naisen alistumaan ja kärsimään väkivallasta avun hakemisen sijaan. Tätä vahvistaa eristäyty-minen omiin yhteisöihin.

Tällä hetkellä valtiovalta suorastaan tukee uskontoja, joiden oppi syrjii naisia. Niille annetaan rahallista tukea sekä järjes-tetään oman uskonnon opetusta kouluis-sa. Tällainen valtiollinen tuki naisia syr-jiville uskonnollisille yhdyskunnille tulisi poistaa. Tarvitaan asennemuutosta, jonka pohjalta uskonto voidaan tunnistaa poten-tiaalisena ihmisoikeusongelmien lähteenä.

Vapaa-ajattelijain liitto on (16.2.) eh-dottanut siviilipalveluslain muu-

tostarpeita selvittävälle työryhmälle, että ”tässä yhteydessä kumotaan laki, joka vapauttaa Jehovan todistajat kai-kesta varusmies- ja siviilipalveluksesta”.

Asia sai lisää vauhtia, kun Hel-singin hovioikeus (23.2.) katsoi, et-tä muiden vakaumuksensa vuok-si siviilipalveluksesta kieltäytyvien erilainen kohtelu on perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastaista ja

syrjivää. Oikeuden mukaan vakau-muksia tulisi kohdella yhdenvertai-sesti, eikä Jehovan todistajien erilais-ta asemaa voida pitää hyväksyttävä-nä, vaikka siitä on säädetty poikke-uslailla.

KOULUPÄIVÄN USKONNONHARJOITUKSET VOIDAAN LOPETTAA

Esa Ylikoski

Nyt se on sanottu selväs-ti. Koulun tai päiväko-din ei tarvitse järjestää hartauksia ja jumalan-palveluksia. Opetushal-litukselta tuli 12.1.2018

Ohje perusopetuksen uskonnon ja elä-mänkatsomustiedon sekä esiopetuksen katsomuskasvatuksen järjestämisestä se-kä uskonnollisista tilaisuuksista esi- ja perusopetuksessa. Uutta aiempaan ohjee-seen on erityisesti seuraava kappale:

”Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa mää-

riteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia. Koulu voi teh-dä yhteistyötä paikallisten seurakuntien ja uskonnollisten yhdyskuntien kanssa. Koulu voi sopia, että oppilaille ja näiden huoltajille tiedotetaan mahdollisuudesta osallistua va-paa-aikana eri seurakuntien ja uskonnollis-ten yhdyskuntien järjestämiin tilaisuuksiin kuten joulu- ja kevätkirkkoon.”

Toisaalta ohjeissa sanotaan yhä, että us-konnollisia tilaisuuksia voi järjestää, jol-loin tulee olla vaihtoehtoisa ja mielekästä toimintaa. Asiasta todetaan aiempaa tiu-kemmin: ”Erityisesti koulun työpäivään si-joittuvia uskonnollisia tilaisuuksia ja toimi-tuksia sekä niille vaihtoehtoista toimintaa

harkittaessa tulee varmistua siitä, että nii-hin liittyvät käytännön järjestelyt voidaan toteuttaa siten, ettei oppilaiden yhdenver-tainen kohtelu vaarannu ja ettei leimautu-mista aiheudu.”

Kun lukuvuoden 2018-19 työsuunni-telmia valmistellaan jo keväällä, ennen kesälomia, on kuntien opetustoimessa ja kouluissa sekä julkisuudessa nyt hyvä nostaa esille tämä mahdollisuus. Kahden rinnakkaisen ohjelman järjestämisen si-jaan koulun työaikana onkin vain kaikil-le yhteistä, ”uskonnollisesti ja katsomuk-sellisesti sitouttamatonta” toimintaa, mi-hin opetussuunnitelman perusteetkin oh-jaavat.

palsta

Pääsihteerin palsta Pääsihteerin palsta

1/2018 • Vapaa Ajattelija 1/2018 • Vapaa Ajattelija10 11

OPPILAITOKSIIN KERTOMAAN USKONNOTTOMUUDESTA

Esa Ylikoski

Olen vieraillut viime viikkoina muutamis-sa lukioissa ja perus-kouluissa kertomas-sa uskonnottomuu-desta, ateismista ja

sekularismista. Opetussuunnitelman mukaan aihetta tulee käsitellä myös uskonnonopetuksessa. Useimmiten kohteena oli uskonnon ryhmä, mut-ta myös elämänkatsomustiedon ja fi-losofiankin tunneilla on tullut käytyä.

Samalla havaitsin, että myös uusissa lukion oppikirjoissa, kuten Otavan Va-lossa (LOPS 2016), uskonnottomuu-den käsittely oli jäänyt vähälle, heikok-si ja epäsystemaattiseksi. Entä mitä it-se kerroin tunneilla PowerPoin-esityk-seni tuella?

Aluksi toin esiin numeroiden va-lossa, että uskonnottomuus on var-sin laaja ilmiö Suomessa samoin kuin Pohjoismaissa ja Euroopassa. Ev.-lut. kirkkoon toki kuuluu vielä 70,9 prosenttia suomalaisista, mut-ta mihinkään uskonnolliseen yh-dyskuntaan (joita on yli 100) kuu-lumattomia on jo noin 26 prosent-tia. Vaikka osa heistä on helluntai-

laisia ja muslimeja, uskontokuntiin kuulumattomia on yli neljännes vä-estöstä.

Muodollisten jäsenyyksien lisäk-si on syytä huomioida, että suuri osa ev.-lut. kirkon jäsenistä katsoo olevan-sa ei-uskonnollisia. Väitöstutkimuksen (Terkamo-Moisio 2016) laajan kyselyn mukaan 55 % näkee, identifioi itsen-sä ei-uskonnollisiksi. Myös nuorisoba-rometrin (2014) mukaan 53 prosent-tia 15-29-vuotiaista piti itseään ei-us-konnollisena.

Tämä saa vahvistusta myös Kirkon tutkimuskeskuksen Gallup Ecclesias-tica -kyselyiden vastauksista, joiden mukaan suurin osa ihmisistä ei usko kirkon uskontunnustuksen keskeisiä kohtia. Alle 40 prosenttia uskoo va-kaasti tai pitää todennäköisenä, että ”Jeesus sovitti kuolemallaan ihmisten synnit”. Vielä harvempi uskoo tai pi-tää edes todennäköisenä, että ”Jeesus nousi kuolleista”. Vain kolmasosa us-koo ”kristinuskon opettamaan Juma-laan”.

Epäuskoisuus näkyy myös kysyttä-essä, mitä tapahtuu ihmisen kuoleman jälkeen. Yli kolmannes katsoo elämän päättyvään ja yli neljäsosa ei osaa sa-noa. Uskontunnustuksen mukaisen

vastauksen valitsi vain joka kymme-nes.

Myös moraalikäsitykset ovat muut-tuneet vuosien myötä niin, että niiden ihmisten osuus, jotka ”eivät koskaan hyväksyisi” avioeroa, aborttia, euta-nasiaa ja homoseksuaalisuutta on vä-hentynyt varsin mataliin lukemiin. Vielä harvemmat suomalaiset vastus-tavat syntyvyyden säännöstelyä ja eh-käisyvälineiden käyttöä, vaikka maail-manlaajuisesti vaikutusvaltaiset tahot vastustavat ehkäisyvalistusta kehitys-yhteistyön yhteydessä. Nyt myös Yh-dysvallat on Trumpin myötä palannut tähän joukkoon.

Ihmisten käyttäytyminen on maal-listunut eli sekularisoitunut 2000-lu-vulla kaikissa Pohjoismaissa. Tä-mä näkyy lasten kastamisten, konfir-mointien, kirkollisten vihkimisten ja kirkollisten hautausten osuuden vä-hentymisenä. Suomessa tosin nuor-ten konfirmointi on rippikoululeirien pohjalta selvästi suositumpaa (yli 80 prosenttia) kuin Pohjoismaissa; Ruot-sissa konfirmointisosuus on enää 25 prosentin tasolla.

Pohjoismaissa evankelis-luterilai-sesta kirkosta on erottu viimeisten yli 10 vuoden aikana keskimäärin ai-

nakin yhden prosenttiyksikön ver-ran vuodessa. Suomessa jäsenyyslu-kema vuonna 2004 oli 84 prosenttia ja vuonna 2017 se laski alle 71 pro-senttiin.

Hyviä aiheita keskusteluun antaa kirkon jäsenyyteen ja samalla uskon-tokuntiin kuulumattomuuteen liitty-vät suuret vaihtelut sekä alueellisesti että ikäryhmien välillä. Kun Helsin-

gissä kirkkoon kuuluvuus lähestyy 50 prosentin rajan alitusta, monin pai-koin maata jäsenosuus on yli 85 pro-senttia. Eroja on myös muiden kau-punkien ja maaseudun välillä.

Suurta vaihtelua on myös eri ikä-ryhmissä. Kirkon jäsenosuus on suu-rin vanhimmissa ikäluokissa sekä – monille yllättäen – kouluikäisten las-ten ja nuorten keskuudessa. Kun lap-siperheiden vanhempien ikäluokassa,

30-45-vuotiaissa, kirkkoon kuuluvuus on pudonnut alle 60 prosentin, heidän lastensa, 10-20-vuotiaiden ikäluokassa kirkkoon kuluvuus olikin yli 80 pro-senttia.

Kyse on siitä, että vielä 10-20 vuot-ta sitten 85 prosenttia lapsista kastet-tiin kirkon jäsenyyteen. Sen jälkeen yli 600 000 aikuista on eronnut kirkosta pääasiassa nettipalvelun kautta. Kir-kosta eronneet lasten vanhemmat ei-vät ole kuitenkaan tilastojen mukaan juurikaan erottaneet lapsiaan kirkosta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kulttuuri, ihmisten elämäntapa ja va-linnat ovat sekulasisoituneet, maallis-tuneet. Uskonnoton ajattelu ja maail-mankuva ovat yleistyneet. Sukupolvi-en välillä ja maan eri osien välillä on eroja.

Seuraavaksi oli aika esitellä Vapaa-ajattelijain liittoa, joka on uskonnotto-mien edunvalvonta- ja ihmisoikeusjär-

jestö, uskonnottoman, sekulaarin kult-tuurin ja tapakulttuurin edistäjä sekä tiedepohjaisen maailmankuvan, kriit-tisen ja rationaalin ajattelun sekä hu-manistisen etiikan puolestapuhuja.

Vapaa-ajattelijat on monenlaisten uskonnottomien yhteisjärjestö, joka yhdistää ateisteja, rationalisteja, hu-manisteja, agnostikkoja ja kaikkia va-paa-ajattelijoita. Tässä kohtaa on hyvä tuoda esiin Euroopan ihmisoikeustuo-

mioistuimen EIT:n määritelmä, jonka mukaan uskonnottomat ovat ”ateiste-ja, agnostikkoja, skeptikkoja sekä us-kontojen suhteen välinpitämättömiä”.

Kansainvälisesti Vapaa-ajattelijat ovat mukana sekä maailmanlaajui-sessa että eurooppalaisessa ja pohjois-maisessa yhteistyössä (www.iheu.org ja (https://humanistfederation.eu/) se-kä niiden kampanjoissa (http://freet-houghtreport.com/countries/ ja http://end-blasphemy-laws.org/). Pohjois-maista yhteistyötä ilmentää vuonna

2016 julkaistu Pohjoismainen huma-nistimanifesti.

Vapaa-ajattelijain yhteiskunnalli-nen toiminta on perusoikeuspohjais-ta. Tavoitteena on toteuttaa käytännös-sä ihmisten yhdenvertainen kohtelu – myös uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta – sekä uskonnon ja vakau-muksen vapaus, joka koskee myös us-konnottomia. Se edellyttää valtion ja kunnan viranomaistoiminnan ja pal-velujen neutraalisuutta ihmisten us-kontojen ja vakaumusten suhteen.

Julkisen vallan neutraliteettiperiaa-te sisältää kirkon ja valtion erottami-sen toisistaan eli ev.lut. kirkon julki-soikeudellisen erityisaseman lopetta-minen. Kirkon etuoikeuksia ovat mm. vauvojen juridinen jäsenyys kirkossa, pakollinen uskonnonopetus näin lii-tetyille jäsenille koulussa, kirkollisve-rojärjestelmä sekä kirkkolain kirkol-liskokousvertoinen säätämismenettely eduskunnassa. Neutraalisuuteen kuu-luu myös, että kunta ja valtio lopetta-vat uskonnonharjoituksen, kuten ju-malanpalvelusten ja hartauksien sisäl-lyttämisen toimintansa osaksi.

Yhteiskunnan muutos nostaa tape-tille kirkon ja valtion suhteen tarkaste-lun. Toki ajan salliessa voidaan tuoda esiin myös muita kirkon etuoikeuksia.

Tämän lisäksi oppitunnilla, jotka ovat tätä nykyä yleensä 75 minuuttia, ehditään käsitellä ainakin jonkun ver-ran Vapaa-ajattelijain toimintaa kult-tuurijärjestönä. Uskonnottoman, se-kulaarin kulttuurin ja perheiden tapa-kulttuurin edistämisessä siviilijärjes-töjen omalla palvelutoiminnalla esillä ovat ainakin nimiäiset, nimenanto-juhla kastetilaisuuden sijaan, nuoren 15-vuotisjuhla ja mahdollinen Protu-leiri rippikoulun ja konfirmaation si-jaan, avioliiton siviilivihkimisen hää-juhla ”kristillisen vihkimisen” sijaan sekä uskonnottomat siviilihautajaiset uskonnollisen ”siunaamisen” sijaan.

Uskonnottomuutta ja ateismia maa-ilmankatsomuksellisesti voi tuoda esiin jossain välissä tai lopuksi kerto-malla henkilökohtaisesta kehitykses-tä ja ajattelusta. Elämänkatsomuksel-liset ja eettiset kysymykset kiinnosta-vat opiskelijoita ja oppilaita.

Suosittelen tarjoutumaan vieraili-jaksi eri puolilla maata.

Yhteiskunnan muutos nostaa tapetille kirkon ja valtion suhteen tarkastelun.

Elämänkatsomukselliset ja eettiset kysymykset kiinnostavat

Kansainvälisyys

1/2018 • Vapaa Ajattelija 1/2018 • Vapaa Ajattelija12 13

Eero Suorsa

Ateismi ja uskonnot-tomuus nauttivat laa-jaa näkyvyyttä vuosi-tuhannen alkupuolella erityisesti niin kutsu-tun uusateismin myö-

tä jonka näkyvyyttä edustivat niin kut-sutut neljä ratsumiestä, Sam Harris, Daniel Dennett, Richard Dawkins ja

Christopher Hitchens. Vaikka uskon-nottomuudella ja ateismilla olisi tämän jälkeen ollut vähemmän räväkkää me-dianäkyvyyttä kuin minkä nämä nel-jä edellä mainittua omalla panoksel-laan toivat, niin maailmalla tapahtuu koko ajan.

Tässä katsauksessa esittelen muu-tamia toimijoita uskonnottoman toi-minnan parista maailmalta, niin jär-jestö- kuin yksilötasolta. Tämän ei

ole tarkoitus olla kaikkea toimin-taa kattava katsaus, koska toimin-taa on niin paljon, ja järjestöjä run-saasti. Kaikkia entuudestaan monil-le tuttuja toimijoita, kuten Interna-tional Humanist and Ethical Union (IHEU), ei ole myöskään käsitelty. Pyrin tuomaan esiin sellaisia toimi-joita, jotka eivät nouse suomalaiselle lukijakunnalle esiin välttämättä ko-vin usein.

MITÄ USKONNOTTOMUUDELLE KUULUU MAAILMALLA?Otteita kansainväliseltä kentältä

JärjestötoimijoitaAtheist Alliance International on yhdysvaltalaisten ateistien perustama kansainvälinen järjestö, jolla on YK:n tunnustama asema neuvoa antavana kansalaisjärjestönä. Järjestö perustet-tiin vuonna 1991, ja se ajaa uskonnot-tomien asemaa maailmanlaajuises-ti, sekä pyrkii edistämään sekulaaria maailmankuvaa. Järjestöllä on toimin-taa humanistisen sivistyksen ajamisen parissa Ugandassa, ja auttanut erilai-sissa jumalanpilkkaa koskevissa oi-keudenkäynneissä. Eräs esimerkki täs-tä on järjestön toiminta Indonesiassa vuonna 2012, jolloin järjestö auttoi ex-muslimi Alexander Aania tämän olles-sa imaamien tappouhkauksien kohtee-na. Järjestön puheenjohtajana toimii kanadalainen Gail Miller.https://www.atheistalliance.org/

Center for Inquiry on filosofi Paul Kurtzin vuonna 1991 perustama kan-salaisjärjestö ja ajatushautomo, jonka pääkonttori sijaitsee New Yorkin Am-hestissa Yhdysvalloissa. Järjestö pyr-kii edistämään sekulaaria maailman-kuvaa, humanistisia arvoja ja toimi-maan pseudotiedettä vastaan. Kurtz jätti järjestön vuonna 2009. 2016 jär-jestö aloitti yhdistymisen Richard Dawkins Foundation for Reason and Science-säätiön kanssa.

Järjestöllä on laajaa kansainvälistä toimintaa, sekä vastaava neuvoa an-tava asema YK:ssä kuin AAI:lla. Jär-jestön toiminta kattaa niin viikoittai-sen radiolähetyksen, jossa on ollut vie-raina mm. Dawkins ja Steven Pinker, kuin myös konkreettista ruohonjuu-ritason toimintaa kuten sekulaarien vaihtoehtojen tarjoamista päihdekun-toutukseen ja toimintaa yliopistoissa. Järjestön eräitä keskeisiä projekteja on ollut toiminta sosiaalisessa mediassa.https://www.centerforinquiry.net/

HenkilötoimijoitaLeo Igwe on Nigeriassa vaikuttava humanisti, skeptikko ja ateisti. Hän on edustanut läntistä ja eteläistä Af-rikkaa IHEU:ssa. Hän on ihmisoike-usaktivisti, joka on vastustanut sekä islamilaista fundamentalismia ja sen erästä pahamaineisinta edustajaa, Boko Haram-järjestöä. Igwe opiskeli nuorena papiksi roomalaiskatolilai-sessa pappisseminaarissa, mutta to-tesi seminaarissa kristinuskon ja kai-ken uskonnon järjettömäksi. Igweä itseään ja hänen perhettään on vai-nottu Nigeriassa ja hänen henken-sä on ollut vaarassa. Igwe on edistä-nyt erityisesti lasten oikeuksia toi-miessaan uuskarismaattista Liberty

Gospel Church-kirkkoa ja sen joh-tajaa, pastori Helen Ukpabioa vas-taan. Igwe on pyrkinyt estämään kir-kon harjoittamaa noitavainoa, jonka lopputuloksena tuhannet lapset ovat joko joutuneet perheidensä hylkää-miksi tai pahimmissa tapauksissa ki-dutetuiksi.

Sikivu Hutchinson on afrikka-lais-amerikkalainen feministi, ateisti ja skeptikko ja Black Skeptics-järjes-tön perustaja. Hän on pyrkinyt nos-tamaan sekulaarin humanismin asi-aa esille afrikkalais-amerikkalaisissa yhteisöissä. Hutchinson on kritisoi-nut yhdysvaltalaisia ateistijärjestö-jä afrikkalais-amerikkalaisten yhtei-söjen unohtamisesta, erityisesti suh-teessa sosiaalisen oikeudenmukaisuu-den kysymyksiin. Hänen mukaansa uskonto harjoittaa erityisesti talou-dellista riistoa afrikkalais-amerik-kalaisissa yhteisöissä, sekä naisten ja lasten alistamista. Hutchinsonin mu-kaan feminismi on olennaista ateis-mille. Hutchinson on kirjoittanut kaksi kirjaa, joissa hän tuo esiin af-rikkalais-amerikkalaisen sekulaarin humanismin pitkää historiaa, tuoden ateistien ja humanistien roolin esiin kansalaisoikeusliikkeessä jota mo-nesti tarkastellaan vain uskonnolli-sen viitekehyksen kautta.

KansainvälisyysKansainvälisyys

1/2018 • Vapaa Ajattelija 1/2018 • Vapaa Ajattelija14 15

Eero Suorsa

Camille Paglia ei koskaan jää sanattomaksi. Hän on provokatiivinen feministi, joka puo-lustaa pornoa, seksityötä ja omaa populaa-rikulttuurin pinnalla olevista ilmiöistä ai-na jotain sanottavaa. Hän tuli tunnetuksi alun perin järkälemäisestä teoksestaan Se-

xual Personao: Art and Decandence From Nefertiti to Emi-ly Dickinso (1991), jonka hän kirjoitti väitöskirjansa poh-jalta. Kirja syntyi kirjaimellisesti sanottuna siltojen alla. Paglia on ateisti, mutta on murjonut muun muassa Chris-topher Hitchensiä siitä että tämä ei ymmärrä uskonnol-lisesti motivoitunutta taidetta. Haastattelin kuuluisaa te-räväkielistä provokaattoria puhelimitse lokakuussa 2017.Hän on Philadelphian yliopiston taiteiden- ja mediatutki-muksen professori.

ten vieraantumiselle on paljon muita-kin syitä kuin sukupuoli, mutta tämä ei ole syy pysäyttää lapsen kehitystä hor-moneilla. Media on tässä asiassa vali-tettavan passiivinen. "

Sexual Personaessa Paglia esittää idean, että länsimaisen filosofian his-toria on kamppailu markiisi de Saden synkkien ja kyynisten ideoiden ja Jean-Jacques Roussean edistysuskon välillä. Elämme nyt Trumpin aikakautta, ja tä-mä heijastaa Paglian ajatusta näiden kahden trendin kamppailusta. Edistys-usko on välittömästi taka-alalla, ja tä-mä näkyy populaarikulttuurissa. Lady Gaga on vaihtanut musiikkinsa suun-nan kohti folkkia, pois rajuista räväy-tyksistä. Mitä Paglia ajattelee tästä?

"Olin ensimmäisiä jotka hyökkäsi-vät Gagaa vastaan. Katsoessani hänen varhaisimpia lauluharjoituksiaan näin siellä vaikutteita esimerkiksi Carly Si-monista, mutta hänessä ei ole mitään originaalia. Hän on lainannut paljon Madonnalta. Tyylillään Gaga pitää huolta siitä että mikä tahansa media Daily Mailista lähtien huomioi hänet. Hän on huomionhakuinen: en usko mitään mitä hän sanoo, hän on hyvin manipuloiva."

Paglia on kirjoittanut paljon Madon-nasta takavuosina, 1990-luvulla. Mitä hän ajattelee Madonnasta nyt?

"Aikakausi jolloin hän oli mahta-vimmillaan oli 1990-luvun alku, jol-loin hän muutti kulttuuria. Hän tuki pornografiaa ja homomiehiä. Kaikki mitä hän oli 1990-luvulla mahdollis-ti minun edustamani feminismin as-tumisen parrasvaloihin. Videot joita hän tuolloin teki ovat edelleen tienviit-toja; käytän niitä edelleen luennoillani. Hän osasi kerätä ympärilleen loistavan tiimi, johon kuului mm. eurooppalai-sia taide-elokuvien ohjaajia. Voguen ja Open Your Heart kappaleiden mu-siikkivideot ovat edelleen monumen-taalisia. En ole suurien studiokonsert-tien fani, pidän enemmän hänen vi-deoistaan.

Hän toi tanssimusiikin takaisin val-tavirtaan, disco oli tuohon aikaan mar-ginalisoitu. Nähdäkseni Madonna on kuin Marlene Dietrich Sinisenä en-kelinä, maailmaa muuttavana naisena joka ei ole miesten uhri vaan käyttää näitä häikäilemättömästi. Lady Gaga ei ole mitään häneen verrattuna, hän suorastaan saa minut raivon partaal-le. Kuratoituani David Bowiesta ker-tovan taidenäyttelyn näin entistä sel-

Kommentoidessaan Yh-dysvaltojen nykyistä po-liittista tilannetta ja Las Vegasin ampumaväli-kohtausta Paglia toteaa että on liian aikaista esit-

tää mitään analyysiä: "Onni onnetto-muudessa on, ettei ampuja ollut yhteis-työssä mihinkään islamilaiseen terro-ristiryhmään."

Paglia on hyvin innokas kommen-toimaan nykyisiä sukupuolirooleja ja niiden muuttumista. Paglialle andro-gyynin, miehen ja naisen välimuodon, analysoiminen on hyvin tärkeää.

"Sukupuoliroolien rikkominen on ylemmän keskiluokan professoreiden hupi. Se on kovin irrallaan todellisuu-desta. Itse tein drag queeneista eloku-van jo 1990-luvun alussa. Olin hyvissä suhteissa drag-queeneihin. Nyt olem-me vuodessa 2017, ja olemme omaksu-neet totuutena sen että miehen ja nai-sen välillä ei ole biologisia eroja, mi-kä ei pidä paikkansa. Feministit eivät ota biologiaa huomioon, ja huomasin tämän jo ensimmäisen opetusvirkani aikana Bennington Collegessa."

"En ole koskaan identifioitunut nai-seksi enkä kokenut olevani feminiini-nen. Mutta se mistä olen huolissani, että nuoret ihmiset saavat mediasta sen käsityksen että sukupuolirooleja voi rikkoa vain hormoneilla ja leik-kauksilla., ja puberteetin pysäyttävil-

HAASTAJA

lä lääkkeillä. En ymmärrä mikä ihmi-siä vaivaa tässä asiassa. Ihmiset ovat liian pakkomielteisiä suhteessa suku-puoleensa ja siihen mikä siinä on hei-dän mielestään vikana. 1960-luvulla nämä ihmiset olisivat olleet beatnik-keja, 1970-luvulla hippejä."

Elämmekö uutta, Charles Manso-nin sävyttämää hippiaikakautta?

"Jos tänä päivänä tunnet itsesi eri-laiseksi, niin erilaisuutta haetaan suku-puolesta ja mikä siinä on vikana. Löy-dämme itsemme pohtimasta identi-teettejämme, ja tämä pohdinta osuu tänä päivänä sukupuoleen."

Mitä mieltä Paglia on yleistyvästä veganismin ja kasvissyönnin trendistä?

"Tämä poliittisten valintojen muo-dostuminen sen kautta mitä olet ja mi-tä suuhusi pistät on kuin 1970-luvulla, kun yhdysvaltalaiset feministit järjes-tivät vain naisille suunnattuja musiik-kifestivaaleja, parfyymien käyttö oli kielletty ja kasvissyönti oli nousussa. Mikään ei ole muuttunut 40 vuodes-sa. Veganismissa on kyse nähdäkseni jonkinlaisen uskonnon tai uskonnolli-sen järjestelmän hakemisesta. Tässä on nähdäkseni kyse siitä että perinteiset uskonnot ovat menettäneet vaikutus-valtaansa, ja ihmiset hakevat uskomus-järjestelmänsä jostain muualta. Ihmi-set haluavat kuulua johonkin ja kokea onnellisuutta suhtautumalla politiik-kaan samalla asenteella kuin uskon-

toon. Minulle politiikka on kuitenkin toissijainen areena. He pelkäävät toi-mia itsenäisesti, vaikka pitävät itseään moderneina ja edistyksellisinä.

Mutta he ovat kuin lampaita jotka etsivät itselleen pelastusta. Heidän tu-lisi toimia partiolaisissa tai vastaavis-sa. Nämä heidän uskomuksensa eivät kuitenkaan ole suurten maailmanus-kontojen veroisia. Tämän tähden us-kontotieteissä tutkitaan näitä suuria maailmanuskontoja. Mitään vierasta kulttuuria ei voi ymmärtää tuntemat-ta heidän uskontoaan. Vain uskontojen opiskeleminen auttaa ymmärtämään niitä. Nykyaikaan on muodostunut moraalipoliisi, joka katsoo mitä pidät päälläsi ja mitä pistät suuhusi. Tämä on täyttä roskaa; poliittisella korrek-tiudella ei ole mitään tekemistä libe-ralismin, humanismin tai edistyksel-lisyyden kanssa. "

"Olen aina pyrkinyt pitämään itseni itsenäisenä ajattelijana ja kehittymään toiseen suuntaan trendeistä. Kutsuin ensimmäistä teostani Sexual Perso-nae kirjaa historian suurimmaksi su-kupuolen muuttajaksi ja sen kirjoitta-minen muutti myös minua suhteessa sukupuoleen. Tämä kirja ja sen ääni on minun itsenäinen ääneni, jolla ri-kon sukupuoliroolit. Ääneni on vahva tässä kirjassa, vahvempi kuin kenen-kään naisen, kenties ainoana poikke-uksena Simone de Beauvoir. Ihmis-

Kuva

aja:

Mic

hael

Lio

nsta

r

KansainvälisyysKansainvälisyys

1/2018 • Vapaa Ajattelija 1/2018 • Vapaa Ajattelija16 17

vemmin miten hän matkii Bowieta, ta-juamatta Bowiesta yhtään mitään. En voi sanoin kuvata miten halveksun Ga-gaa; hän on matkija, toisten ideoiden kopioija ja valehtelija."

Paglia on myös suuri elokuvien ystä-vä. Puhuttaessa David Bowiesta on ky-syttävä mitä mieltä hän on elokuvasta Verenjano (1983) jota tähdittivät Bo-wie, Catherine Deneuve ja Susan Sa-randon.

"Rakastin Deneuven roolisuoritus-ta, hän on niin magneettinen. Eloku-va itsessään on typerä, siinä on liikaa keskittymistä ja leikkauksia apinoihin häkeissä. Rakastan elokuvan hahmo-ja, mutta elokuva ei ottanut tarpeek-si irti Bowiesta vampyyrina metsästä-mässä uhreja diskoista. Elokuva koko-naisuutena oli kuitenkin hyvin kömpe-lö. On kiehtovaa, miten nykyaikaisen vampyyrin stereotypia näyttäytyy ai-na miehenä, vaikka varhaisessa länsi-maisessa kulttuurissa vampyyria pi-dettiin aina naisena romantiikan ai-kaisessa kirjallisuudessa. Voin alle-kirjoittaa sen lausunnon, että miehet ovat kaapanneet vampyyrin stereoty-pian naisilta, kuten Sheridan Le Fa-nun Carmillalta (1871-72)."

"Tekstini ovat hankalasti luettavissa, koska heidän mielensä ovat niin um-peutuneita. He eivät lähesty tekstejä-ni avoimella intellektuellin mielellä, vaan ovat jo valmiiksi päättäneet mie-lipiteensä."

Mitä ateistinen liike Paglian mieles-tä tekee väärin USAssa?

"Luennoidessani Torontossa käsit-telin Hitchensin Jumala ei ole suuri: Kuinka uskonto myrkyttää kaiken ja minusta on se on kamala ja surkea te-os. Hitchens ei tunne uskontoja, ja kun hän väittää että jumala on pahin asia mitä maailmassa on, niin Sexual Per-sonaen eräs keskeinen väittämä on, et-tä jumala on ihmisen suurin keksintö suhteessa taiteeseen. Tämä ateistien pitäisi tajuta."

Entä mitä sanottavaa Paglialla on kuuluisasta filosofista Martha Nuss-baumista, joka on myös suomalaisil-le tuttu lukuisista vierailuistaan Suo-messa?

"Ei hän ole niin tunnettu, hänen ni-meään ei tunneta akateemisten piiri-en ulkopuolella. Hän on pelkuri; mi-käli hän ottaa kriittisesti kantaa jo-honkin hän ei jatka kannan ottamista vaan vetäytyy. Hän on perustavalla ta-

valla tyhjä; hänellä ei ole mitään ide-oita. Pidin hänen ensimmäisestä kir-jastaan Fragility of Goodness (1986), mutta sen jälkeen hänellä ei ole ollut mitään uutta sanottavaa. Hän esiin-tyy asiantuntijana niin oikeustietees-sä, klassisten kielten tutkimuksessa, YK:n asiantuntijana. Hän on niin pal-jon läsnä joka paikassa ettei hän ole oikeastaan menossa mihinkään. Hän on brändi, "Martha Nussbaum Oy". Ei todellinen tutkija, joka viettäisi ai-kansa paikallaan. Hän on porvarilli-sen kotirouvan, valkoisen anglosak-sisen protestantin perikuva. Olemme saman ikäisiä, mutta hän pukeutuu kuin varakas porvarisrouva Floridan Palm Beachissa, klassinen viktoriaa-inen hyväntekijä. Ja häntä pidetään globaalin liberalismin keulakuvana. Palm Beachin porvarilliset piirit ovat juuri häntä varten."

Lopettaessamme puhelinkeskuste-lua olen hengästynyt. Paglian nopea ja intensiivinen puhetyyli elävän naurun säestämänä vievät niin mukanaan, et-tä puolentoista tunnin keskustelu tun-tuu mitättömän lyhyeltä.

TILANNEKARTOITUS-Sekularismi Euroopassa vai Vatikaanin Eurooppa

Esa Ylikoski

Osallistuin viime joulu-kuussa Ranskan vapaa-ajattelijoiden sympo-siumiin Metzissä, Koil-lis-Ranskassa. Aiheena

oli maallistuneen, sekulaarin Euroo-pan ja uskonnollisten voimien välinen kamppailu. Aiheesta kuultiin useita avartavia alustuksia eri maiden tilan-teesta. Erityisesti nousi esiin Vatikaa-nin ja katolisen kirkon rooli monissa maissa. Kutsuttuna luennoitsijana pi-din esityksen Suomen tilanteesta.

Metzin valinnalla tilaisuuden pito-paikaksi oli erityiset syyt. Vaikka Rans-kassa muutoin on voimassa vuonna 1905 säädetty kirkon ja valtion ero (laïcité), maan koillisissa maakunnis-sa katolisella kirkolla, kahdella protes-tanttisella kirkolla ja juutalaisella us-kontokunnalla onkin julkisoikeudel-linen asema ja rahoitus.

Tämän erityispiirteen tausta on sii-nä, että kun Aslace-Moselle ja Lor-raine siirtyivät Saksan hallinnas-ta I maailmansodan ja uudelleen II maailmansodan jälkeen väestöineen Ranskan alueeksi, niissä päätettiin jatkaa Saksan aikaista concordaatti-sopimusta kirkon ja valtion yhteis-työsuhteista. Vapaa-ajattelijat vaati-vat kirkon ja valtion eron toteutta-mista maakunnissa, mutta kirkollis-valtiolliset piirit pyrkivät suojelemaan etujaan ja päin vastoin lisäämään us-kontojen vaikutusta, myös esimerkik-si Strasbourgin ”Suurmoskeijan” jul-kisella rahoituksella.

Mussolinin ja Hitlerin sopimukset kirkko-valtio -yhteistyön perustanaItalian jälkeen Vatikaani onnistui sol-mimaan yhteistyösopimuksen pi-an Hitlerin noustua valtaan Saksassa (Reich Concordat of 1933). Hartmann Schimpf piti asiasta perusteellisen esi-telmän. Katolisten piispojen suhtautu-minen Hitleriin muuttui myönteisek-

si. Piispat myös tukivat kansanäänes-tyksessä Hitlerin esitystä erota Kan-sainliitosta.

Katolinen kirkko Saksassa sai jul-kisyhteisön aseman sekä valtion kerää-män kirkollisveron, teologisten oppi-aineiden asema turvattiin, uskonnon-opetus tuli oppiaineeksi kaiken tyyp-pisissä kouluissa, papit saivat toimia sairaaloissa ja vankiloissa ja armeijaan tuli kenttäpiispan johtama sotilaspa-pisto. Kirkko sai organisoida toimin-taansa itsenäisesti ja valita henkilös-tönsä - paitsi että valtiolle tuli viimei-nen sana eli veto-oikeus piispojen ni-mittämiseen. Yhteistyösopimuksella Hitler rajoitti germaanisen uuspaka-nuuden puolustajien toimintaa.

Kirkollisverojärjestelmä auttoi Ges-tapoa tunnistamaan juutalaiset, us-konlahkoihin kuuluvat sekä uskon-nottomat ihmiset. Kasallissosialisti-nen valtio aloitti brutaalin taistelun myös vapaa-ajattelijoita, ateisteja, li-beraaleja, sosialisteja ja kommuniste-ja vastaan.

Hitler hyötyi sopimuksesta, koska se sai paavillista moraalista tukea ul-kopolitiikalleen ja tuli kansainvälisellä kentällä sosiaalisesti hyväksyttäväm-mäksi. Aiemman katolisen opposition selkäranka oli taittunut. Valtiojohdon veto-oikeus piispojen nimitykseen oli merkityksellinen. Concordaatin salai-nen lisäpöytäkirja koski papiston ase-maa sotaoloissa. Katolinen virsikirja sotilaille julkaistiin vuonna 1939, ja sotilaiden vyön soljessa luki ”Jumala kanssamme”.

Toisin kuin monet muut asiat II maailmansodan jälkeen Hitlerin Con-cordaatti-sopimus jatkoi olemassaolo-aan Saksassa. Valtion tuki henkilöstön palkkoihin, verovapaus, tuki kirkko-jen restaurointiin sekä kirkollisvero-järjestelmä jatkoivat ja jatkavat edel-leen. Kirkolla myös oma työlaki, joka kieltää lakkoilun ja muualle säädetyt työpaikkaneuvostot. Suomessa Sak-saan 1930-luvulla solmittu valtion ja kirkon yhteistyösopimus kirkon ase-masta vaikuttaa yhä kovin tutulta.

Italiassa valtion ja Vatikaanin Con-cordaatti-yhteistyösopimus on perin-töä Mussolinin fascismin ajalta. Vati-kaanilla on Maria Mantellon kerto-man mukaan valtavat maa- ja raken-nusomaisuudet, pelkästään Roomassa 725 rakennusta, joissa on yli 2000 toi-mistoa tai huoneistoa. Vuoden 1984 muutokset tilanteeseen jäivät melko vähäisiksi. Vuonna 2000 säädettiin koulutusjärjestelmään pariteettisystee-mi, joka avasi julkisen rahoituksen yk-sityiskouluihin. Koulujen uskonnon-opetus on piispojen valvomaa, vaikka rahoitus tulee valtiolta. Italiassa kerä-tään 8 promillen katsomusvero kaikil-ta, ja vaikka noin 30 % valitsee saajaksi katolisen kirkon, Vatikaani saa toistai-seksi suurimpana kohteena myös nii-den rahat, jotka eivät olleet valinneet mitään tiettyä kohdetta.

Vapaa-ajattelijat ja muut sekulaarit voimat Italiassa toimivat Vatikaanin ja valtion yhteistyösopimuksen pur-kamiseksi.

Italiassa on nähty monia koulu-taisteluita hankittujen vapauksien toteuttamiseksi käytännössä. Uskon-non opetuksen sijaan on vaihtoeh-toista ohjelmaa, mutta oikeuslaitok-sen vuonna 1991 tekemän päätöksen mukaan siihen osallistuminen ei ole pakollista. Niinpä oppilailla on oi-keus poistua koulusta sen sijaan että tulisi suljetuksi koulurakennukseen tai koulun alueelle silloin kun heidän koulutoverinsa ovat uskonnon kurs-seilla. Tätä nykyä löytyy monia luki-oita, joissa kukaan ei valitse uskon-nonopetusta. Silti uskonnonopettaji-en määrää lisätään.

Cristian Eyschen toi esiin ja eritte-li esitelmässään uskonnollista turismia, jota kirkot nyt pyrkivät lisäämään Eu-roopassa ja markkinoimaan niitä mah-dollisuuksien mukaan julkisten viran-omaisten tuella sekä valtion ja kuntien kustannuksella. Pyrkimyksenä on en-sinnäkin eri kaupunkien ja maakun-tien esittelyssä nostaa esiin kirkollisia kohteita sekulaarien kohteiden tilal-le. Lisäksi pyritään luomaan uusia us-konnollisia tapahtumia ja muita toi-minnallisia kohteita, kuten pyhiinva-elluksia.

Eri maiden tilanteissa vaihteluaKoillis-Ranskan naapurimaan Luxem-burgin tilanteesta kertoi Edouard Kut-

Uutisia

USKONNOLLINEN VIRKAMIESVALA NEUTRAALIKSI VAKUUTUKSEKSI

Ehdotamme, että sekä virkavala että ns. mi-nisterin vala muutetaan neutraaliksi vakuu-tukseksi. Muistutamme, että tasavallan presi-dentti ja eduskunnan puhemies antavat aina neutraalin vakuutuksen ryhtyessään toimeen-sa, todettiin Vapaa-ajattelijain lausunnossa

”Valtioneuvostolain muuttaminen; valat ja vakuutuk-set” -hankkeeseen.

Suunta on ollut kohti uskonnollisten valojen poistamista. Ka-lastuksenvalvojan vala ja vakuutus poistuivat 2012. Todistajan valasta ja vakuutuksesta tehtiin kaikille samanlainen vakuutus 2016; tuomarin ja lautamiehen osalta sama muutos tapahtui 2017. Virkavakuutus/-vala on jäljellä, mutta senkin antavien määrä on supistunut.

Tämä vastaa yleistä lainsäädännön muutosta. Uskonnon sekoit-tamista maallisiin lakeihin pidetään koko ajan vähemmän suota-vana. Tämä kehitys on hyvä asia.

Jos juhlallinen lupautumisen muoto uusille ministereille ja vir-kamiehille halutaan säilyttää, sen tulee olla kaikille samanlainen ja uskonnollisesti neutraali. On ehkä luontevampaa kutsua tätä vakuutukseksi, joskin jo nyt esimerkiksi lääkärin vala ja poliisin eettinen vala eivät ole uskonnollisia. Sisältö on nimeä tärkeämpi.

Tuomarin uskonnollinen vala poistui hyvin yksinkertaisella perustelulla: ”Tuomarin tehtävä on maallinen tehtävä.” Sama so-veltuu ministereihin ja virkamiehiin.

Todistajan valan osalta viitattiin Euroopan ihmisoikeustuo-mioistuimen EIT:n ratkaisuun, jossa ei pidetty hyväksyttävänä, että henkilö joutuu tekemään selkoa uskonnollisesta vakaumuk-sestaan valaa annettaessa. Ainakin virkamiesten osalta myös tä-män perustelun voi nähdä pätevän.

Liitto on aiemmin esittänyt sotilasvalan/sotilasvakuutuksen yhdistämistä kaikille yhteiseksi, katsomuksellisesti neutraalik-si vakuutukseksi tai mahdollisesti valaksi, josta on uskonnolli-set viittaukset poistettu.

KansainvälisyysKansainvälisyys

1/2018 • Vapaa Ajattelija 1/2018 • Vapaa Ajattelija18 19

ten. Vuosia jatkuneen kirkollisen po-liittisen enemmistön jälkeen vuonna 2013 uusi hallitus, johon kuuluivat De-mokraattinen puolueen ja Sosialisti-nen puolue, yrittivät käynnistää ”to-dellisen eron kirkon ja valtion välillä”. Se oli yksi vaalilupauksista. Kun pe-rustuslain muuttaminen vaatii kuiten-kin 2/3 enemmistön, iso muutos ei ole mennyt läpi. Niinpä on pitänyt tyytyä siihen, että valtion ja monoteististen uskontokuntien yhteistyösopimusta kirjoitetaan uusiksi, sekulaarimpaan suuntaan. Sekularismi ei toteudu au-tomaattisesti.

Päinvastainen tilanne on Puolassa, jonka tilanteesta kertoi Wanda No-wicka. Concordaatti-sopimus Puo-lan hallituksen ja Vatikaanin välillä solmittiin jo vuonna 1993, ja sen jäl-keen katsomusvapauden tilanne on mennyt vain huonommaksi erityises-ti koululaitoksessa, mutta myös terve-ydenhuollossa ja lisääntymisterveyden alueella. Valtio tukee kirkkoa suurilla summilla, ja katolinen kirkko on nyt valtion jälkeen suurin maanomistaja Puolassa. Kirkko on saanut valtiolta haltuunsa 490 omistuskohdetta, jou-kossa 19 sairaalaa, 26 koulua, lasten-tarhoja, orpokoteja, kaksi teatteria, kaksi kirjastoa, bussiaseman ja olut-panimon. Sillä on myös vahva rooli mediassa.

Kreikan tilanteesta symposiumissa kertoi Stratos Kalaitzis. Perustuslain mukaan hallitseva uskonto on Pyhän synodin johtaman Itäisen Ortodoksi-kirkon uskonto. Vahva valtiokirkolli-suus poikkeaa selvästi läntisten mai-den liberaaleista traditioista. Kirkol-la on 130 000 hehtaaria maata, ja piis-

poja on 84, vaikka maakuntia on 54. Kouluissa painostetaan uskonnon ope-tukseen sekä aamuhartauksiin ja muu-hun uskonnonharjoitukseen. Sekulaa-rit voimat ovat vaatineet jumalanpilk-kalain kumoamista Kreikassa.

Portugalissa kirkon ja valtion ero on säädetty perustuslaissa, kertoi Carlos Esperança, mutta silti sekulaarisuu-den toteutumista rikotaan viranomais-ten luvalla tai toimesta. Krusifikseja ri-pustellaan kouluihin ja sairaaloihin, osassa kouluista on uskonnonopetus-ta, joka kustannuksia valtio hoitaa, ja piispoja on läsnä valtiollisissa seremo-nioissa. Tasavallan presidentti on puo-lestaan osallistunut Fatiman Neitsyt Marian ilmestymisen 100-vuotisjuh-liin vuonna 2017. Kirkko ja sitä myö-täilevät voimat eivät luovu lähetystyös-tään, vaikka kirkon ja valtion ero viral-lisesti säädetäänkin.

Scotlannin tilanteesta kertoivat maan vuonna 2013 perustetun Seku-laariyhdistyksen puheenjohtaja Me-gan Crawford sekä seuran perustaja ja aktiivi Mark Gordon. Nopeasti vi-rinnyt toiminta suunnattiin yhtäältä koulun uskonnollisen ohjelman kat-somusvapauden ongelmiin ja toisaalta suoraan parlamentin jäseniin. Yhdis-tys onnistui saamaan tapaamisia par-lamentissa. Samalla yhdistys toi jul-kisuuteen useita konkreettisia, myös tunteisiin vetoavia varsin pieniin lap-siin kohdistuneita syrjintätapauksia.

Yhdistyksen kampanjointi kohdis-tui kouluissa ilmenevään uskonnol-liseen painostukseen ja sen aiheutta-maan pelkoon vanhempien keskuu-dessa. Vaikka vanhemmilla on oikeus ottaa lapsensa pois uskonnollisesta oh-

jelmasta, kaikki vanhemmat eivät sitä tohdi käyttää, kun asiasta tiedotetaan huonosti ja vaihtoehtoinen ohjelma on ollut huonoa. Kampanjoinnin tu-loksena uusimmissa koulutuksen hal-linnollisissa ohjeissa on muutoksia us-konnollisen ja moraalisen kasvatuksen alueella koskien uskonnollista ohjel-maa (Religious Observance). Kirkoil-le säädetty erityisedustus koulujen joh-toelimissä poistettiin.

Mark Gordon kertoi kampanjoin-tikokemuksiaan ja painotti täsmällis-ten oikeiden tavoitteiden merkitystä. Yhdistys ei nyt vaatinut uskonnollisen ohjelman kokonaan poistamista, vaan vanhempien oikeutta valita ilman pai-nostusta joko uskonnoton tai uskon-nollinen vaihtoehto. Tällä kohdennuk-sella haluttiin valita vaihtoehto, jolla voidaan voittaa ja saada edistysaske-lia käytännössä. Tämän lisäksi Gordon pohti lopullista tavoitetilaa kouluissa.

Lopullisen tavoitteen määrittely ja toteuttamisen tilanne kouluissa vaih-televat eri maissa. Esimerkiksi Islan-nissa Reykjavikin kaupunki on antanut kouluille ohjeen uskonnonharjoitus-tilaisuuksista luopumiseen. Suomessa Opetushallitus pitää pidättäytymistä mahdollisena vaihtoehtona.

Seminaari oli hyödyllinen tilanne-kartoitus, joka syvensi tietoa eri mais-ta sekä vapaa-ajattelijain ja muiden se-kulaarien voimien suhtautumisesta ja toiminnasta. Maiden tilanteesta kaut-ta maailman löytyy lisätietoa Kansain-välisen humanistisen ja eettisen uni-onin (http://iheu.org/) Ajatuksen va-paus -raportista. Tästä suoraan maa-raportteihin: http://freethoughtreport.com/countries/

Symposiumi Metzissä oli asiantuntijatapaaminen, jossa oli osallistujia yli 15 eri maasta.

Kuvassa jutun kirjoittaja pitämässä omaa esitystään.

Lauri Honka

Tämän artikkelin sisältämät toteamukset ja mielipiteet perustuvat mm. monivuo-tiseen asumiseen Neuvos-toliitossa ja Venäjällä, kes-kusteluihin venäläisten

kanssa sekä Venäjän nykyisten tiedo-tusvälineiden antiin.

Nyky-Venäjällä uskonnollisuudel-le on annettu erittäin merkittävä roo-li. Venäjän kansan yhtenäisyyden kul-makiviksi on valtiovalta asettanut pat-riotismin ja uskonnollisuuden perin-teisine perhearvoineen. Koti, uskonto ja isänmaa sopivat iskulauseiksi myös Venäjällä, ei ainoastaan joidenkin suo-malaisten puolueiden keskeiseksi ide-ologiseksi sanomaksi.

Esimerkiksi Venäjän valtiollisten uutiskanavien pääuutisissa on melkein aina arkkipiispa Kirill jossain roolis-sa usein yhdessä presidentti Putinin kanssa. On jopa vihjailtu, että Putin keskustelisi säännöllisesti jonkun va-kinaisen hengellisen ”konsultin” kans-sa, mutta tästä ei ole vedenpitävää var-

USKONTO NEUVOSTO- LIITOSSA JA VENÄJÄLLÄ

1/2018 • Vapaa Ajattelija 1/2018 • Vapaa Ajattelija20 21

Kansainvälisyys

1/2018 • Vapaa Ajattelija20

muutta. Nimeksi on mainittu Tihon Shevkunov, josta oli pitkä haastattelu Radio Eho Moskvyn twitter-sivuilla. Puheissaan – kuten esimerkiksi jou-lukuussa 2017 pidetyn lehdistökonfe-renssin aikana – Putin viittaa usein ju-malaan. Mm. toivoessaan, että jumala antaisi yli 55-vuotiaille naisille terve-yttä, kun hän vastasi mahdollista elä-keuudistusta koskevaan kysymykseen.

Pussy Riot – ryhmän tempauk-sen aiheuttama yleinen raivonpurka-us ja ryhmän jäsenten saamat tuomiot vuonna 2012 kertoo paljon vallanpitä-jien, mutta myös kansan syvien rivien suhteesta uskonnollisiin arvoihin. Eräs nuori mies jossain Venäjän sydänmail-la tuomittiin vuonna 2017 lopulla sii-tä, että hän pyydysti pokemoneja pai-kallisen kirkon tiloissa. Mies sai 3,5 vuoden tuomion ehdollisena. Päätök-sen perusteluissa mainittiin lisäksi se, että hän oli kiistänyt ”kristinuskon ja islamin perustajien Jeesus Kristuksen ja profeetta Muhammedin olemassa-olon” – oletettavasti kuulustelujen yh-teydessä.

Venäjän ulkoministerin, Sergei La-vrovin mukaan Ukrainan sodan taus-talla on se, että Eurooppa on siirtynyt ”jälkikristilliseen arvomaailmaan”, kun taas Venäjä edustaa perinteisiä kristil-lisiä arvoja. Krimin valtaamista Putin on perustellut mm. sillä, että ruhtinas Vladimir Svjatoslavitsh sai siellä kas-teen kristinuskoon vuonna 988 ja nie-mimaa on siksi pyhää aluetta Venäjäl-le. Tämän kunniaksi tälle ruhtinaalle on pystytetty patsas keskeiselle paikal-le Moskovaan.

Putin on myös kiittänyt Suomea Valamon luostarissa olevien pyhäin-jäännösten säilyttämisestä ja venä-läisen uutistoimisto TASSin mukaan niiden pitäisi olla asia, joka yhdistää Venäjää ja Suomea hengellisellä alu-eella!

Ortodoksisuuden omaksuminen on tärkeä menestyksen avain Venäjällä – eräänä esimerkkinä on suomalaisen it-gurun ja Venäjän hallituksen neuvon-antajan, Pekka Viljakaisen urakehitys Venäjällä kiistämättä hänen ammatilli-sia ansioitaan. Hän on jopa rakennut-tanut ortodoksisen rukoushuoneen Jo-roisiin.

Miten tämä kaikki sopii yhteen sen kanssa, mitä tiedämme Venäjän ja Neuvostoliiton historiasta?

Sekularismin näkökulmasta näyt-tää siltä, että mennään aivan nurinku-riseen suuntaan. Tsaarinvallan aikana ennen lokakuun vallankumousta us-konnolla oli tietenkin erittäin merkit-tävä asema kuten monissa muissakin maissa, ehkä vielä enemmän kuin Ve-näjästä länteen sijaitsevilla alueilla. Sen jälkeen tilanne muuttui virallisesti rat-kaisevasti ja ateismista yritettiin tehdä johtava ideologia.

Neuvostoliiton aikana uskonnon harjoittaminen oli enemmän tai vä-hemmän kiellettyä ja joitakin kirkko-tiloja muutettiin toisiin tarkoituksiin käytettäväksi. Tämähän ei tietenkään poistanut kansan syvien rivien us-komuksia ja uskonnon harjoittamis-ta jatkettiin, vaikkei yhtä näkyvästi kuin tsaarinvallan aikana. Vaikka joi-takin kirkkorakennuksia purettiinkin ja erään paikalle rakennettiin Mosko-vassa uima-allas, sai suurin osa kui-tenkin jäädä paikoilleen kupoleineen – esimerkiksi kaikki Kremlin läheisyy-dessä olevat kirkot, Iisakin kirkko Pie-tarissa ynnä monet muut.

On jopa esitetty, että ns. suuren isänmaallisen sodan aikana Stalin tur-vautui kansan uskonnollisiin tuntei-siin innostaakseen taisteluun maahan-tunkeutujaa vastaan. Ja olihan mies saanut nuoruudessaan uskonnolli-sen kasvatuksen pappisseminaarissa, jos sillä nyt oli mitään tämän kannal-ta merkitystä.

Oltaisiinpa Marxin ajatuksista mi-tä mieltä tahansa, yksi iskulause on ainakin säilyttänyt osuvuutensa: US-KONTO ON OOPIUMIA KANSAL-LE. Oopiumin vaikutuksiksi sanotaan mm. ”uneliaisuus, rentoutuminen, ki-pujen lievittyminen, jännityksen lie-vittyminen sekä valppauden ja koor-dinaation heikentyminen”. Tämän ovat sisäistäneet selvästi myös uuden Venä-jän johtajat, mikä sitten näkyykin hy-vin Venäjän mediassa ja johdon nä-kyvässä osallistumisessa uskonnolli-suuden pönkittämiseen. Tämä on yh-distetty patriotismin ja nationalismin korostamiseen, joka näyttää olleen onnistunut strategia ainakin Kremlin kannalta. Putinin suosio gallupeissa oli jo hieman laskusuunnassa, kun-nes keksittiin liittää Krimin niemimaa Venäjään ja kannatus kasvoi nopeasti.

Uskonnolliset tahot käyttävät meillä usein Neuvostoliitto-argumenttia. Se

menee suunnilleen näin: siinähän nä-ette, miten käy, kun ateismi on vallalla, maa romahtaa. Syyt neuvostojärjestel-män tuhoon taisivat olla aivan toiset – talousjärjestelmän toimimattomuus ja asevarustelun järjettömät kustannuk-set. Maa romahti ateismista huolimat-ta; ateismihan oli Neuvostoliiton par-haita piirteitä!

Asevarustelun kustannukset näyttä-vät eri lähteiden mukaan olevan edel-leenkin melkoisia. Suhteuttamalla so-tatalouden kulut Venäjän federaation budjetin loppusummaan saadaan va-rovaisen arvion mukaan prosenttilu-vuksi 31,3 vuonna 2016! Lähteinä täs-sä laskelmassa olen käyttänyt Ruotsin rauhantutkimusinstituutti Siprin jul-kaisemia lukuja sekä virallista tietoa Venäjän budjetin suuruudesta. SIPRI on sisällyttänyt lukuihinsa myös sum-mia muista budjetin nimikkeistä kuin puhtaasti virallisesta puolustusbudje-tista, koska niiden erien on katsottu palvelevan sotilaallisia tarpeita.

Siirtyminen reaalisosialismista kle-rikaaliseen valtioon eli osittaiseen pap-pisvaltaan ei ole viholliskuvien ylläpi-toa ainakaan vähentänyt, joka lienee välttämätöntä joidenkin tahojen ase-mien säilyttämiseksi yhteiskunnassa. Tämä ikävä lainalaisuus toimii tietys-ti monissa muissakin valtiojärjestel-missä.

Ateismin juurruttamisessa kansaan käytettiin aikoinaan tietenkin vää-riä menetelmiä – kieltämällä ja pa-kottamalla ei saatu tuloksia. Niinpä paineet pääsivät purkautumaan he-ti Neuvostoliiton hajottua ja ihmiset toivat näkyvästi esiin ortodoksiset, vuosisataiset tapansa. Eräs sivujuon-ne on se, että Suomeen muuttaneet venäläiset ovat saattaneet vaikuttaa ortodoksikirkon jäsenmäärään, vaik-ka tästä ei olekaan täsmällistä tietoa käytettävissä. Äidinkielenään venä-jää puhuvien osuus ortodoksikirkon jäsenistä on kasvanut etenkin Kaak-kois-Suomessa, vaikka monet maa-hanmuuttajat ovatkin toki uskonnot-tomia.

Mitä tästä kaikesta voidaan päätel-lä? Näyttää ainakin siltä, että nationa-lismin ja uskonnon ottaminen valtion johtavaksi ideologiaksi ei edistä rauhaa Euroopassa, kun johdon kansansuosio kasvaa silloin, kun vallataan toisen val-tion alueita.

Eero Suorsa

Vaikka käsissäsi on, hy-vä lukijani, Vapaa-ajat-telijan kansainvälisyy-teen painottuva teema-numero, niin myös ko-timaan politiikasta on

syytä sanoa muutama sananen. Presi-dentinvaaleissa ei juuri puhuttu uskon-nosta. Oliko edes aihetta? Kysymyk-seen voi vastata monesta näkökulmas-ta. Huolestuttavin näkökulma vaalei-hin on tietysti se, ettei toista kierrosta tapahtunut vaan Sauli Niinistö voit-ti murskaavalla enemmistöllä. Tämä on demokratian kannalta huolestut-tavaa, että kilpailu ei kestänyt toisel-le kierrokselle asti. On myös surullis-ta todeta, kuten monien muiden vaa-lien kohdalla, äänestämättä jättänei-den iso joukko.

Takaisin uskontoon. Ainakaan ku-kaan ehdokkaista ei nostanut uskontoa tai vaihtoehtoja uskonnolliselle maail-mankuvalle esille. Voiko tästä päätel-

lä että uskonto ei olisi kenellekään eh-dokkaista tärkeä asia? Aihe voi tuntua presidentinvaaleja tarkastellessa yh-den tekevältä, presidentin valtaoikeu-det kun eivät koske sisäpolitiikkaa sii-nä määrin että presidentti voisi suo-raan vaikuttaa Vapaa-ajattelijoille tär-keisiin asioihin.

Presidentinvaaleissa on kuitenkin kyse myös imagosta, onhan presiden-tinvaaleista tullut myös eräänlainen brändättyjen arvojen kilpailu, koska presidentinvaaleista on onnistuttu ete-vän kampanjoinnin myötä tekemään vaali arvojohtajasta. Ja eivätkö arvot nouse vieläkin valitettavan mones-ti uskonnollisista moraalikäsityksistä?

Myös sanomatta jättäminen voi jos-kus olla kannanotto. Oli lähes selvää, että kirkon ja valtion erottaminen ei ollut kenenkään ehdokkaista agen-dalla. Suomessa ei luultavasti ole po-liitikolle niin arkaa vaaliteemaa, kuin jossa lähdettäisiin kyseenalaistamaan kirkon mukana tulevia sellaisia pölyt-tyneitä, mutta pitkäikäisiä traditioita kuin rippijuhlat, ristiäiset, tai muut ta-paluterilaisuuden alle niputettavat ri-tuaalit.

Se, että uskonnosta vaietaan, ei vielä tarkoita sitä etteikö se olisi merkityk-setön aihe. Kukaan ehdokkaista ei siis haastanut uskontoa. Uskonto tuntui lähinnä nousevan esiin kun puhuttiin Perussuomalaisten Laura Huhtasaa-ren evoluutiokäsityksistä. Mutta mi-tään isompaa keskustelua arvopohjasta ei juuri syntynyt, vaikka SDP:n Tuula Haatainen tällaista keskustelua yritti-kin. Uskontoa ei tosin näissäkään yri-tyksissä mainittu. Ehkä ei sittenkään

ole mikään ihme että Suomen lipus-sa on risti.

Julkisessa keskustelussa ääri-islami-lainen terrorismi on saanut tilaa Turun kesäisen, kammottavan tragedian jäl-keen. Helmikuussa viranomaisten pi-tämien tiedotustilaisuuksien myötä ta-pauksesta on tihkunut tietoja lisää jul-kisuuteen. Tekijän motiivien taustal-la oli inspiroituminen ISIS-järjestöstä. On selvää, että viranomaiset eivät otta-neet uhkaa vakavasti vaikka riskit oli-vat tiedossa. Selvää on myös se, että is-lamilaisesta fundamentalismista tulee tapahtumien jälkeen keskustella entis-tä vakavammin. Rasismin ja xenofobi-an lietsominen eivät ole ratkaisuja tä-hän tilanteeseen.

Uskonnottomuus on saavuttanut myös näkyvyyttä valkokankailla. Vii-me vuonna sai Netflixissä ensi-iltan-sa The Most Hated Woman in Ame-rica (2017), joka kertoo American At-heists-järjestön perustajasta, legen-daarisesta Madalyn Murray O'Hairin elämästä, ja sen traagisesta lopusta hä-nen tultua poikansa ja pojantyttären-sä kanssa murhatuksi. O'Hairia, esittää Melissa Leo. O'Hairin elämäntyö ru-kouspakon poistamiseksi yhdysvalta-laisissa valtion rahoittamissa kouluis-sa on muistamisen arvoinen. O'Hair ehti myös toimia muun muassa Larry Flyntin puheenkirjoittajana presiden-tinvaaleissa 1984 ja oli räväkkä persoo-na. Hänen elämäntyönsä ansaitsi vih-doin päästä valkokankaalle.

ET-opetus tulee olemaan Vapaa-ajattelijan tämän vuoden kantavia tee-moja, joita tullaan pitämään esillä tä-män vuoden numeroissa aktiivisesti.

Sananen toimitussihteeriltä

USKONNOISTA VIELÄ VAIETTIIN

Minun ateismini

1/2018 • Vapaa Ajattelija 23

konnon tunneilla), joka kesti ala-as-teen loppuun saakka.

Yläasteella ja lukiossa koulut ei-vät olleet niin tunnustuksellisia ja us-konnonopetus oli neutraalimpaa, jo-ten silloin lakkasin taas vähäksi aikaa pohtimasta asiaa hirveästi, mutta ala-asteelta taisi kyllä jäädä pieni helve-tinpelko koska menin kuitenkin rip-pileirille vaikka en varsinaisesti usko-nutkaan Jumalaan (ala-asteen ateisti-nen kaveri ei mennyt ja erosi kirkosta 15-vuotiaana).

Lukion lopussa sairastuin ahdistus-häiriöön ja masennukseen, ja se tai-si tehdä helvetinpelosta vielä voimak-kaamman, koska minulla olikin sitten pieni etsikkoaika nuorena parikymppi-senä. Yritin kaikin voimin uskoa ja ru-koilin joka ilta, mutta eipä se usko siitä herännyt ja todisteiden puutteen lisäksi kirkon homofobia ja seksismi alkoivat vaivata vain enemmän mitä enemmän asioita pohdin, koska seksuaalivähem-mistöjen oikeudet ja feminismi ovat ai-na olleet lähellä sydäntäni.

Suunnilleen samoihin aikoihin tör-mäsin pariin ateistiseen YouTube-ka-navaan, joita aloin seurailla, ja huo-masin vääjäämättä pitäväni edelleen ateismia uskottavampana kuin mitään uskontoa. Yksi suosikeistani tuohon aikaan oli ja on edelleen Steve Shives, joka tekee mielestäni hyvin asiallisia vastausvideoita kristillisiin apologe-tiikkakirjoihin.

Lopulta päädyin siihen tulokseen, ettei minusta taida millään uskovaista tulla ja lakkasin yrittämästä. Helvetin-pelosta on kuitenkin ollut niin vaikea päästä kokonaan irti, etten vieläkään ole saanut itseäni eroamaan kirkosta, vaikka ala-asteajoista onkin jo pian 15 vuotta ja etsikkoajasta 5 vuotta.

Olen kuitenkin nykyään avoimesti ateisti, ja erityisen aktiivinen nimen-omaan sen suhteen, että uskontokun-taan kuuluminen jätettäisiin ihmisen omaksi päätökseksi ja tarhan ja kou-lun ei tulisi olla tunnustuksellisia paik-koja, koska koen että lapsikaste ja tun-nustuksellinen opetus ovat hyvin on-gelmallisia uskonnonvapauden ja ih-misen yleisen hyvinvoinnin kannalta. Oma elämäni olisi ainakin säästynyt paljolta murheelta, jos minua ei olisi kastettu ja uskontoon olisi suhtauduttu tarhassa ja koulussa neutraalisti.

Seuraan myös edelleen joitakin ateistikanavia YouTubessa, mutta useimpia ns. "New Atheisteja" en enää seuraa, koska he ovat uponneet niin syvälle antifeminismiin (ja ajoittain islamofobiaan, mutta kaikkein eni-

ten antifeminismiin) ettei heitä tun-nu enää kiinnostavat muu. Esimerkik-si Dawkinsia ja Harrisia en voi sietää lainkaan, ja koen heidän saavan aivan liikaa painoarvoa ja tekevän nykyään ateismille lähinnä hallaa. Arvostan täl-lä hetkellä eniten Steve Shivesia, Aron Ra'ta ja Seth Andrewsia, muut olen lä-hes tulkoon joutunut karsimaan, kos-ka he ovat valuneet niin huolestutta-van lähelle alt right -liikettä.

Hannun tarina

Uskonnol l iset poh-dintani alkoivat var-hain. Syys- ja kevät-lukukaudella 1951-52 III luokalla opettaja-ni oli kristitty kansa-

koulunopettaja. Uskovaisena hän kertoi meille kauheita asioita: ”Syn-nin palkka on kuolema”. Tämä jäi mieleeni, ja ihmettelin milloin kuo-len, koska arvelin tehneeni tietämät-täni syntiä. Se on ihmisen keksintö. Opettajan määritelmä ”himo on ha-lu, joka ei lähde pois” syöpyi mie-leeni, vaikka en yhdeksän vuotiaana tiennyt himoista paljonkaan. Lap-sellisena rukoilin joskus opetusten mukaan jotakin, mutta mitään ei ta-pahtunut. En saanut näyttöjä juma-lan olemassaolosta.

Kävin rippikoulun vuoden vaihtees-sa 1957-1958. Koin olevani taikaus-koisen aivopesun kohteena. Meillä oli työkirjana Pitkänen V., Rippikou-lulaisen kirja, KJ Gummerus, Jyväsky-lä 1955. Muun muassa kirkkoherra piti tunteja. Pojat leikkivät vetämällä langasta pikkuautoa vaihtaen vetäjää. Kerran kirkkoherra huomasi tämän, ja vetämässä ollut poika pudotti lan-gan kädestään. Kirkkoherra alkoi ke-lata lankaa ja hoki: ”Mihin johtaa tä-mä lanka?” Ei mihinkään, sillä pää jäi vetävän käteen.

Meidän piti käydä kirkossa tiet-ty määrä. Rippikoululaisen kirjassa-ni on kuusi kuittausta “kirkkimisestä”. Katsellessani kirjaa minua ihmetyttää, kuinka paljon työtä ja vaivaa olin näh-nyt kirjoittaessani vastauksia kirjasen kysymyksiin. Konfirmaation ehtool-lisella saimme öylätin ja viiniä isos-ta yhteismaljasta. Jotkut pojat vetivät ylä-hampaillaan maljaa alemmas saa-dakseen enemmän viiniä. Rippikou-lussa minussa vahvistui jumalaton ja uskomaton ajattelu, koska vielä muis-tin kansakoulunopettajan pelottelut. Rippijuhlasta muodostui jäähyväisti-laisuus.

Lainaan Tuomas Kyrön kuvauksen konfirmaatiosta kirjasta ”Mielensäpa-hoittajan Suomi”, WSOY 2017: ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun tar-joilivat ohutta leipää ja hapanta juo-maa konfirmaatiossa. Leipä oli herra Nasaretilais-Jeesuksen ruumis ja neste hänen verensä. Sen jälkeen minulla oli naimalupa, vaikkei vielä mitään tietoa keneen sen luvan käyttäisin.”

”Tuntui pahalta syödä jonkun ruu-mista ja verta. Leipä on leipää, viini alk-kohoolia ja ylösnousemus kaunis satu.”

Opettajat olivat nuoruudessani hy-vin kristillisiä. He tiesivät, mitä jumala tekee ja kuinka oikeudenmukainen ju-mala on. Esimerkiksi jos joku sairas-tui, niin oli kaksi tulkintaa. Jos juma-laton eli syntinen sairastui, niin jumala rankaisi tätä ihmistä. Jos uskovainen eli kunnon kristitty sairastui, niin ju-mala koetteli tuota ihmistä. Näin yk-sinkertaista on kaksinaismoraali tai kaksoisstandardit.

Opiskeluaikana 1960-luvulla muu-tin kirkon kirjani Helsinkiin ja ero-sin 1960-luvun puolenvälin tienoilla kirkosta. Minun täytyi mennä Johan-neksen seurakunnan kirkkoherran-virastoon eroamaan henkilökohtai-sesti. Valitin uskonpuutetta. Pappi koitti lohduttaa minua, että monella on akuuttia uskonpuutetta. Selvensin hänelle, että minulla se on kroonis-ta. Pappi toi suuttuneena ison mus-tan kirjan, johon hän kirjoitti nimeni. Kun astuin ulos virastosta, näin pulu-jen lentävän taivaalla, ja mieleni tun-tui yhtä vapaalta kuin puluilla.

Myöhemmin minuun vaikut-ti merkittävästi Edvard Wester-marckin teos ”Kristinusko ja moraa-li”. Väinö Meltti suomensi sen jatko-sodan aikana englannista vankilassa. Sittemmin tutustuin pintapuolisesti muihin uskontoihin muun muassa: islam, hindulaisuus, taolaisuus, kon-futsealaisuus, buddhalaisuus, sikhi-läisyys, juutalaisuus, jainalaisuus ja šintolaisuus. Näistä en enää muis-ta juuri mitään. Melko paljon aikaa niissä kuluu erilaisiin taikoihin ja ri-tuaaleihin.

Luin joskus kauan sitten kirjoi-tuksen, jossa selvitettiin vankien va-kaumusta Yhdysvaltojen vankilois-sa. Osoittautui, että haastatellut van-git edustivat monenlaisia uskonto-ja ja lahkoja. Kuitenkaan ei löytynyt yhtään vakaumuksellista ateistia. Ju-malattomuuteni ja uskomattomuute-ni ovat säilyneet, vaikka toinen jalka-ni on kohta haudassa ja toinen kun-nalliskodissa.

MINUN ATEISMINI - OSA 3Ateismi, uskonnottomuus vai vapaa-ajattelu? Vaiko kenties humanismi, tai jotain ihan muuta? Jatkamme nume-roissa 3 ja 4/2017 ollutta reportaasia: ääneen pääsee joukko rohkeita yksi-löitä, jotka halusivat jakaa oman tari-nansa siitä, miten he päätyivät pois us-konnon parista.

Jumalattomuus on moniäänistä, ja jokaisesta tarinasta lukija huomaa, et-tä kyseessä on aina henkilökohtainen kokemus. Omien tarinoiden kertomi-nen on tärkeää, sillä kokemuksesta tu-lee totta, kun sen saa kertoa ääneen.

Kirjoitukset saimme kolmen Face-book-ryhmän, Rennon Feministiryh-

män, Vapaa-ajattelijoiden liiton ja Yh-distyneet uskontokriitikot fb-ryhmien kautta jaetun kirjoituskutsun myötä. Kir-joitukset kokosi ja editoi Eero Suorsa.

Kirjoituskutsu jatkuu, eli pyydäm-me myös lehden lukijoita lähettämään omia tarinoitaan toimitukseen. Yhte-ystiedot löytyvät lehden lopusta.

Ronjan tarina

Olen syntynyt 90-lu-vun alussa, ja minul-la perhe oli pitkälti tapakristittyjä. Mi-nut kyllä kastettiin evankelis-luterilai-

sittain ja kotona luettiin vähän las-ten Raamattua, tosin pitkälti samal-la tavalla kuin meillä luettiin Astrid Lindgreniä ja muita satuja (eli ei kos-kaan varsinaisesti sanottu, että Raa-matun tapahtumat olisivat tosia tai tehty juuri eroa sen ja satujen välil-lä). Kumpikaan vanhemmistani ei tainnut oikeasti uskoa mihinkään korkeampaan voimaan, molemmat olivat melko vahvasti luonnontie-

teilijöitä, mutta kirkkoon kuuluivat kuitenkin.

En itsekään tainnut olla pienenä mitenkään uskovainen, muistelen et-tä pidin uskontoa vähän pelottava-na. Tarhakansiossani on merkintä, et-tä tulin joskus itkien kotiin selostaen, miten tarhan pastori oli sanonut, että kun kuolee "joutuu mustaan paikkaan, muuttuu itse mustaksi ja saa mustia pilkkuja sydämeen". Eivät varmaan ol-leet pastorin tarkat sanat, mutta jon-kun hänen sanomisensa olin ilmeises-ti käsittänyt näin.

Oikein kunnon uskonnollisuu-teen tutustuin sitten ala-asteella, jon-ka opettajakaarti oli melko vakaumuk-sellinen, vaikkei se nyt koulun viralli-

nen linja ollutkaan, kyseessä oli pie-nehkö koulu pienellä paikkakunnalla 90-luvun puolivälissä. Uskonnonope-tus oli meillä hyvin tunnustuksellista (brutaaleja ristiinnaulitsemiskuvauk-sia myöten), musiikintunneilla veisat-tiin välillä virsiä, ennen lounasta ru-koiltiin aina ruokarukous ja viikoittai-sessa aamunavauksessa oli yleensä jo-ku seurakunnasta puhumassa. Pidin sitä vähän turhana, mutta en mietti-nyt sitä hirveästi ennen kuin tutustuin erittäin ateistiseen kaveriin ja aloin ta-juta ettei ollut asianmukaista että kou-lu pakotti uskontoa oppilaitten arkeen. Siitä alkoi sitten sellainen kapinavai-he (käytännössä alisuorittamista us-

UutisiaUutisia

1/2018 • Vapaa Ajattelija 1/2018 • Vapaa Ajattelija24 251/2018 • Vapaa Ajattelija 1/2018 • Vapaa Ajattelija24 25

Esa Ylikoski Kuvat Seppo Toikka

Suomen Humanistiliitto ry ja Vapaa-ajattelijain Liitto ry järjestivät toisen kerran tunnustuksettoman juhlati-laisuuden ennen valtiopäi-vien avajaisia. Vuoden 2018

valtiopäivien avajaisjuhlapäivään liittyvä tilaisuus Musiikkitalossa pidettiin samaan aikaan Tuomiokirkon jumalanpalveluksen kanssa.

Juhlapuheet pitivät tietokirjailija, pro-fessori emeritus Anto Leikola ja uskonto-tieteen professori Tuula Sakaranaho. Jaz-zahtavaa kansanmusiikkia sekä jazzstan-dardeja esitti kirjailija, psykiatri, entinen kansanedustaja Claes Andersson, piano. Tilaisuutta juonsivat Binar Mustafa Va-paa-ajattelijoista ja Irma Peiponen Hu-manistiliitosta.

Anto Leikola käsitteli puheessaan Suo-men itsenäisyyden historiallisia juuria Ruotsin ja Venäjän vallan aikana sekä valti-ollisen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuot-ta Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Kaikis-sa Baltian maissa niin kuin Suomessakin nousi tärkeäksi kansallinen liike, joka ko-rosti myös kansalliskieltä, viroa tai latviaa tai liettuaa. Emme ole yksin tässä monen-kirjavassa kansojen perheessä, jota sanom-me Euroopaksi, sanoi Leikola.

Tuula Sakaranaho otti puheessaan läh-tökohdaksi juuri vietetyn uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikon. Sillä rohkaistiin ottamaan kontaktia ihmisiin, jotka eivät välttämättä kuulu omaan lähi-piiriin, ja joiden kieli, etnisyys, uskonto tai kulttuurinen tausta ei ole sama kuin itsellä. Toisin sanoen ihmisiä kehotettiin rohkeasti kohtaamaan erilaisuutta ja ylittämään kui-lun, jota erilaisuus usein luo.

Sakaranaho korosti puheessaan ihmis-ten identiteetin moninaisuutta ja yksilöl-lisyyttä. Hän arvosteli sitä, että tietyistä maista tulleita siirtolaisia on alettu niputtaa ”muslimeiksi”. Mielikuvissamme ”muslimi-na” kulkeva henkilö voi olla uskonnoton tai jopa tunnustuksellinen ateisti. Lähtömaa ei määrittele ihmisen uskonnollisuutta.

Tunnustukseton tilaisuus

MUSIIKKITALOSSAARVOJA, VUOROVAIKUTUSTA JA YMMÄRRYSTÄ TARVITAAN

Puheessaan professori Tuula Sakaranaho pohti arvo-jen ja vuorovaikutuksen merkitystä oikeudenmu-kaisen yhteiskunnan rakentamisessa. Julkaisemme osia puheesta:

Ihanteellisessa maailmassa eri tavoin ajattelevat ihmiset voivat istua saman pöydän ääreen, kuunnella toisiaan herkällä korvalla ja tuoda rakentavasti esiin omat kantansa, jot-ka pohjautuvat heidän edustamiinsa arvoihin. Vuorovaikutteista keskustelua ilmenee siellä missä ihmiset eivät ole liikaa saman-mielisiä. Jos kaikki vain hymistelevät toistensa näkemyksille – tai vaikenevat – ei asioista synny keskustelua. Toisaalta sitä ei voi myöskään syntyä tilanteissa, joissa eri osapuolet ovat niin kau-kana toisistaan, etteivät he jaa mitään yhteistä intressiä, joka ajaa keskustelemaan ja väittelemään. Jokin täky keskusteluun ryhty-misessä täytyy olla.

Usein ihmisten välisissä vuorovaikutustilanteissa käy niin että ihmiset puhuvat toistensa ohitse. Näin tapahtuu varsinkin silloin, kun puheenaiheena ovat henkilökohtaiset ja arat aiheet kuten us-konnot ja katsomukset. Tilanne on tietyllä lailla ihan sama kuin missä tahansa konfliktitilanteessa, jossa yritetään sovitella ja rat-kaista ongelmia. Mittakaava vain on erilainen ja ihmisten mää-rä, joita ongelma koskee, on erilainen. Peruskysymys on, miten ymmärtää toista osapuolta.

Identiteetin moninaisuusTuli ihminen mistä maasta tahansa hänen identiteettinsä raken-tuu monista eri tekijöistä, joihin voidaan lukea ainakin ikä, su-kupuoli, yhteiskunnallinen asema, koulutus, työ ja perhesuhteet. Näiden ohella tietenkin myös kulttuuriset tekijät, kuten etnisyys, kieli, uskonnot ja aatteet, voivat toimia ihmisen identiteetin tär-keinä rakennusaineina. Nykyajan markkinayhteiskunnassa myös ulkonäkö ja elämäntyyli määrittävät vahvasti sitä, kuka tai mi-tä ihminen on.

Luetteloa voisi jatkaa mutta varmasti me kaikki jaamme aja-tuksen identiteetin moninaisuudesta. Se on oikeastaan ihan itses-tään selvä, kun sen muotoilee näin. En usko, että kukaan ryhtyisi tässä asiassa väittämään vastaan. Mutta miten tämä itsestäänsel-vyys näkyy käytännön vuorovaikutustilanteissa?

Vuorovaikutustilanteissa edellä mainitsemani identiteettiteki-jät toimivat ikään kuin linsseinä, joiden lävitse tulkitsemme toi-sen ihmisen olemusta ja käyttäytymistä. Tämä taas herättää kysy-mään, mikä linssi meidän päässämme aktivoituu, kun kohtaam-me itsellemme vieraan ihmisen. Mihin huomiomme kiinnittyy ensimmäisenä, ja kuinka nopeasti lähdemme toista ihmistä tul-kitsemaan ensivaikutelmamme perusteella?

Kenellä on valta määritellä, miten erilaisissa vuorovaiku-tustilanteissa tulee toimia? Kuka on vallan käyttäjä, ja kuka on vallan kohde? Miten valtaa käytetään? Missä asioissa? Us-konnon kohdalla vallankäyttö voi näkyä ainakin kahdella ta-valla. Se voi ensinnäkin olla uskontosokeaa, jolloin uskontoa ei nähdä millään tavoin merkityksellisenä asiana. Tällaisessa vallankäytössä ei ole tilaa kulttuurisensitiivisyydelle. Toisaal-ta vallankäyttö voi ilmetä siinä, että toisen osapuolen kaikki ongelmat selitetään vain uskonnolla tai kulttuurilla. Tällöin jää huomaamatta ihminen yksilönä, jolla on oma yksilöllinen henkilöhistoriansa.

Tietyistä maista tulleita siirtolaisia on alettu niputtaa ”musli-meiksi”. Nimitys antaa ymmärtää, että tietyistä maista tulleiden ihmisten elämää jäsentää etupäässä yksi asia ja se on heidän us-kontonsa. Käytännössä näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Meil-lä suomalaisilla on vielä opittavana se, että meidän mielikuvis-samme ”muslimina” kulkeva henkilö voi olla uskonnoton tai jo-pa tunnustuksellinen ateisti. Lähtömaa ei määrittele ihmisen us-konnollisuutta.

Puhe on julkaistu kokonaisuudessaan uudessa katsomukset.fi -portaalissa: https://katsomukset.fi/2018/02/09/kun-ihminen-kohtaa-ihmisen/

Koska virallistetaan?Tunnustukseton tilaisuus pidettiin Suo-messa ensi kertaa ennen vuoden 2017 valtiopäivien avajaisia. Ruotsissa vastaa-van vaihtoehtoisen valtiopäivätilaisuuden jumalanpalvelukselle järjesti kolmena vuo-tena peräkkäin sikäläinen Humanistiliitto, ja sen jälkeen, vuonna 2016 tämä humanis-tinen juhlatilaisuus sai virallisemman roo-lin Ruotsin valtiopäivien avajaisiin liittyen.

Suomessa eduskunnan johto pitäytyi yhä vuotta aiemmin päättämäänsä: ”pu-hemiesneuvosto totesi, että se ei ota kan-taa mainitun tilaisuuden järjestämiseen. Lisäksi todettiin, ettei mahdollisesti järjes-tettävä tilaisuus ole osa eduskunnan viral-lista valtiopäivien avajaisohjelmaa.”

Valtiokirkollisuus jatkuu siten uskonnotto-muutta syrjien eduskunnan ”siunauksella” toistaiseksi, vaikka sen asema on käymäs-sä yhä kestämättömämmäksi.

Helsingin yliopistossa avajaisten tun-nustuksetonta tilaisuutta, joka on sa-maan aikaan jumalanpalveluksen kans-sa, alettiin järjestää muutama vuosi sit-ten. Myös kouluissa tulee perustuslaki-valiokunnan mukaan olla vaihtoehtoista ohjelmaa, jos koulupäivään mahdollises-ti liitetään jumalanpalveluksia tai harta-uksia. Opetushallituksen ohjeissa nos-tetaan esiin myös mahdollisuus luopua uskonnollisista tilaisuuksista kouluissa ja päiväkodeissa.

Tilaisuuden ohjelmasta huolehtivat Irma Peiponen (vas), Binar Mustafa, Tuu-la Sakaranaho, Anto Leikola ja Claes Andersson

Claes Andersson soittaa jazzia.

VAPAA-AJATTELIJAIN TUKI EUTANASIA-ALOITTEELLE

Eutanasia-aloite hyvän kuoleman puolesta oli edus-kunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelys-sä, ja Vapaa-ajattelijain liitolta pyydettiin lausunto kan-salaisaloitteeseen. Tässä antamamme lausunto: ”Va-

paa-ajattelijain Liitto ry kannattaa aloitteen hyväksymistä. Toivomme että päätöksenteko tapahtuu sekulaarin harkinnan pohjalta.

Julkisuudessa on asetettu hyvä saattohoito vaihtoehdoksi aloit-teen tarkoittamalle eutanasialle. Mielestämme ne eivät ole ristirii-dassa, vaan molemmat voidaan ja on tarpeen toteuttaa.”

Asia: KAA 2/2017 vp Eutanasia-aloite hyvän kuoleman puoles-ta. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/EduskuntaAloite/Docu-ments/KAA_2+2017.pdf

Yhdistykset toimivatYhdistykset toimivat

1/2018 • Vapaa Ajattelija 1/2018 • Vapaa Ajattelija26 27

TURUN JA SATAKUNNAN VAPAA-AJATTELIJOIDEN YHTEINEN LAUANTAI

IHMISELÄMÄN PERUSTEISTA KESKUSTELTIIN ALKUVUODEN VABAAREISSA

Eero Suorsa

Vapaa-ajattelijoiden paikallis-yhdistysten yhteistyöstä on aina ollut puhetta, ja Turun kirjamessujen peruilta yh-

teistyö sai hyvää jatkoa erilaisten suun-nitelmien parissa talvisen pakkasen puremana viikonloppuna. Turun ja Satakunnan vapaa-ajattelijat tapasivat 24.02 lauantaina kotoisissa merkeis-sä luonani keiton, kahvin ja pikkupur-tavan siivittäminä. Paikalla olivat Tu-run vapaa-ajattelijoista puheenjohta-ja Ritva Ahonen, Turun yhdistyksen IT-vastaava Stig-Göran Lindqvist, Turun yhdistyksen hallituksen vara-jäsen Katariina Lappi ja allekirjoitta-nut Eero Suorsa eli Turun yhdistyksen hallituksen kehitysvastaava. Satakun-

nan vapaa-ajattelijoidet paikalla olivat puheenjohtaja Jukka Kim ja jäsenet Markku Perkiö ja Jussi Tulonen.

Keskustelimme muun muassa Ju-malattomien kesäpäivien ohjelmasta Porissa heinäkuun 21.päivä. Ohjel-masta on tulossa mielenkiintoinen, niin alustusten kuin musiikkiesi-tysten muodossa. Tapahtumaan on kutsuttu myös Forssan ja Tampe-reen vapaa-ajattelijat. Tämän lisäksi kävimme lävitse molempien yhdis-tysten jäsentilanteen. Tapahtuman tarkoitus on koota vapaa-ajattelijoi-ta yhteen, mutta myös saada paikal-le yhdistystoiminnasta kiinnostunei-ta. Totesimme, että molempien yh-distysten haasteena on jäsenmäärän kasvattaminen, että nykyisten jäsen-ten aktivoiminen mukaan toimin-

taan. Molemmilla yhdistyksillä oli keskiössä yleisötapahtumien järjes-tämisen lisäksi myös ET-opetuksen korostaminen, ja opetuksessa me-nestyvien opiskelijoiden palkitse-minen stipendeillä. Satakunnan va-paa-ajattelijoiden tarkoituksena on järjestää paneelitilaisuus jossa käsi-teltäisiin ET-opetusta.

Seuraava Turun vapaa-ajattelijoiden järjestämä yleisötilaisuus on viikolla 16 pidettävä Uskonnottomat juhlat ti-laisuus, jossa Pro-Seremoniat ry ker-too uskonnottomien juhlien järjestä-misestä. Näin saadaan näkyvyyttä ja tietoa uskonnottomista juhlista, kuten nimiäisistä. Myös hautausmaa-asiat olivat esillä, ja Turun vapaa-ajatteli-jat kutsuttiin tutustumaan Lepomäen hautausmaahan.

Linnea Kiukka

VAbaarit ovat Helsingin seudun vapaa-ajatteli-jain rentoja ja kaikille avoimia keskustelutilai-suuksia. Niitä järjeste-tään ravintola Oivan ka-

binetissa joka kuukauden 3. maanantaina paitsi kesä- ja heinäkuussa.

Vuoden 2018 ensimmäisen VAbaari jär-jestettiin poikkeukselliseen aikaan, YK:n Uskontojen ja katsomusten yhteisymmär-rysviikolla. Aiheena oli uskonnoton tapa-kulttuuri ja sekulaarit seremoniapalvelut, josta alusti Anneli Aurejärvi-Karjalainen Pro-Seremonioista.

Tilaisuuteen oli kutsuttu vieraaksi myös uskonnollisten yhdyskuntien toimihenki-löitä ja aktiiveja. Paikalle saapui Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala, se-kä Focus ry:n puheenjohtaja Ilari Ranta-kari. Puhetta johti Helsingin seudun va-paa-ajattelijat ry:n varapuheenjohtaja Bi-nar Mustafa. Kirkkoherra oli mukana keskustelussa aktiivisesti sekä kuuntelija-na että puheenvuoron käyttäjänä ja yh-teisymmärrystä uskonnollisten ja toisen-laisia katsomuksia edustavien välille vai-kutti syntyvän.

Prometheus Seremoniat Oy on suoma-laisten siviilijärjestöjen (Vapaa-ajattelijain Liitto ry, Prometheus-leirin tuki ry, Suo-men Humanistiliitto ry) perustama, ta-voitteiltaan voittoa tuottamaton palvelu-keskus uskontokuntiin sitoutumattomien juhliin. Pro-Seremonioiden toimitusjoh-tajana pitkään toiminut Anneli Aurejärvi-Karjalainen on myös kirjoittanut sekulaa-reista juhlista kirjan Perheen omat juhlat, 1999. Kirja on myynnissä ja sitä päivite-tään lisälehdillä.

Kehdosta hautaanPro-Seremoniat tuottaa hautaus-, hää-

ja nimiäistilaisuuksien puhujapalvelun li-säksi myös suosittuja todistuksia nimiäi-siin esimerkiksi kummiudesta, isovan-hemmuudesta tai sisaruudesta. Promethe-us-leirin tuki ry on yhdistys, joka järjestää nuorten sekulaareja aikuistumisleirejä. Keskustelussa todettiin Protu-leirien suo-sion tilastojen mukaan kasvavan koko ajan, samoin siviilivihkimisten; samalla uskon-

nollisen kasteen saavien määrä laskee, pää-kaupunkiseudulla erityisesti.

Ev.-lut. ja ortodoksisen kirkon erityis-asema Suomen lain edessä muihin uskon-nollisiin yhdyskuntiin nähden ja erityisesti uskonnottomiin verrattuna puhututti osal-listujia. Kirkoilla on paitsi verotusoikeus myös valtion takaama velvollisuus huoleh-tia jokaisen Suomessa haudattavan hautaa-misesta. Kustannukset uskonnottomasta hautaamisesta ovat ainakin periaatteen ta-solla samansuuruisia kuin uskonnollisessa hautaamisessa.

Silti uskonnottomaan jäähyväis- tai saattotilaisuuteen ennen arkkuhautausta tai tuhkausta ei ole aina tarjolla paikkaa hautausmaiden tai krematorion yhteydes-sä. Arkkua ja vainajan ruumista ei voi il-man kohtuuttoman suuria lisäkustannuk-sia viedä seurakunnan kappelista muualle toimituksen ajaksi, eikä sopivia paikkoja juuri ole tarjolla. Monia muitakin ongelmia uskonnonvapauslain toteutumisen kannal-ta liittyy hautaamiseen. Vainajan tuhkan voi haudata tai sirotella myös hautausmai-den ulkopuolelle.

Uskonnollisille yhdyskunnille vihkise-remonian suorittajan kelpoisuuteen riit-tää se, että henkilö on valittu tehtävään us-konnollisen yhdyskunnan omien sääntöjen edellytysten mukaan. Noin 40 uskonnolli-selle yhdyskunnalle on Suomessa myön-netty vihkioikeus. Uskonnoton vihkimi-nen onnistuu tällä hetkellä lähinnä valtion viranhaltijan suorittamana.

Viranhaltijat joko tekevät sekulaareja vihkimisiä virkapaikan ja -ajan ulkopuo-lella, mikä maksaa erikseen, tai vihkimi-nen on pakko suorittaa maistraatissa, jol-loin hääjuhla joudutaan järjestämään eril-lään vihkimisestä. Uskonnottoman sere-monian haluaville on Suomessa erityisen vaikeaa järjestää vihkiminen hääjuhlassa esimerkiksi lauantaina. Sen vuoksi Helsin-gin seudun vapaa-ajattelijat on esittänyt va-paiden siviilivihkijöiden nimeämistä virka-kunnan ulkopuolelta.

Miten tahdon?

Anneli Aurejärvi-Karjalainen kertoi joi-denkin entisten pariskuntien järjestäneen myös ’eroseremonioita’ avioeronsa kunni-aksi, ja keskustelijat innostuivat ideoimaan erityyppisiä uusia seremonialajeja.

Omille kysymyksilleni, jotka käsitteli-vät eettistä monisuhteisuutta, sain uteliaan ja huvittuneen nyökyttelevän vastaanoton. Etsin sellaisia parisuhdeseremonioita po-lyamorisille, joita voisivat järjestää parit, jotka ovat jo ehkä naimisissa yhden puo-lison kanssa, mutta lukumääräneutraalia avioliittoa odotellessa haluavat ”virallistaa” myös muita suhteita kuin avioliittonsa. Se-remonia sopisi myös niille, jotka haluavat elää ilman avioliittoa.

Avoliittoon muuttaneet järjestävät usein tupareita, joita ei ihan seremonioiksi tosin luettu, tapakulttuuriksi kuitenkin. Paikalla olleiden vapaa-ajattelijoiden kesken vallit-si yhdenmielisyys siitä, että sekulaari tapa-kulttuuri voi olla juuri sellaista, mitä seku-laarin maailmankatsomukselliset ihmiset itse haluavat toteuttaa ja elämässään järjes-tää. Myös yhteistä, laajemmin jaettua seku-laaria tapakulttuuria toivottiin lisää.

Suomen avioliittolain mukaan maist-raatti voi myöntää tietyt kriteerit täyttä-välle henkilölle vihkimisoikeuden, mikä-li se on tarpeen siviilivihkijöiden riittävän määrän turvaamiseksi. Sisä-Suomen maist-raatti on viime vuonna myöntänyt tällai-sen oikeuden yhdelle siviilivihkijälle. Hel-singin seudun vapaa-ajattelijat ry on teh-nyt aloitteen Uudenmaan maistraatille vih-kimisoikeuden myöntämisestä muillekin kuin maistraatin ja käräjäoikeuden viran-haltijoille. Uudellamaalla, erityisesti Hel-singissä, siviilivihkimisten osuus on muu-ta maata suurempi. Koko maan avioliitois-ta tällä hetkellä 55 % virallistetaan siviili-vihkimisenä.

Seksuaalikasvatus herätti vilkkaan keskustelun

Vuoden 2018 toisen VAbaarin aiheena oli helmikuussa seksuaalikasvatus ja vieraana Sexpo-säätiön toiminnanjohtaja, VTT, FM Tommi Paalanen. Sexpo-säätiö on Suomen vanhimpia toimijoita seksuaalikasvatuk-sessa. Sexpo järjestää Seksologisen seuran auktorisoimaa seksuaalikasvattajan kou-lutusta, joka takaa laadukkaan seksuaali-kasvatuksen mm. peruskoulussa, ja kou-luttaa myös nuoriso-ohjaajia, erityisopet-tajia, liikunnanohjaajia ja järjestötyönteki-jöitä työssään.

Tommin Paalasen mukaan Sexpon lä-hestymistapaa voi kuvailla sikiön seksuaa-

likasvatukseksi: vanhempien pitää tuntea seksuaalikasvatuksen perusteet ennen lap-sen syntymää. Lapsen huoltajat määrittävät ilmapiirin, joka kodissa, ja lopulta lapsen päässä, vallitsee; tuleeko omaan kehoon ja seksuaalisuuteen liittyvistä mielikuvista ta-sapainoisia ja positiivisia, vai liittyykö sek-siin ja omaan kehoon outouden, kielletyn ja ahdistavuuden tunteita.

Paalanen käyttää sukupuolineutraalia termiä ”vehkeet” puhuessaan sukuelimis-tä lasten ymmärtämällä kielellä. Rajojakin on toki vedettävä: seksuaalisuudesta puhu-minen ei tarkoita sitä, että muiden rajoja saisi vapaasti rikkoa, esim. vetämällä toi-selta housut alas. Lasten kysymyksiin tuli-si Tommin mukaan vastata avoimesti, iän mukaan. Tärkeintä on, että vastaa jotain, jottei vastaamattomuus jää vaivaamaan las-ta. Jos kysymys tulee huonossa tilantees-sa, voi lapselle sanoa vastaavansa myöhem-min. Seksuaalikasvatuksen näkökulmasta tervettä ja olennaista on, että lapsi on kiin-nostunut maailmasta.

Paalasen mukaan lapsen ”viattomuuden maailmaa” on tarpeen laajentaa seksuaa-lisuuteen liittyvien perusasioiden käsitte-lyllä, jotta esimerkiksi seksuaalisen häi-rinnän tapauksissa lapsi osaa tunnistaa ja nimetä oman kehonsa osat, ja tarvittaessa osaa ja ennen kaikkea uskaltaa kertoa, mi-hin häntä on koskettu ja miten. Seksuaali-kasvatusta tarvitaan seksuaalisen väkival-lan estämiseksi.

Kaiken ikäisilleLaajassa keskustelussa, johon alusta-ja osallistui koko tilaisuuden ajan, esiin nousi esiin useita tärkeitä teemoja: sek-suaalikasvatus on paljon laajempi asia kuin seksikasvatus; myös aikuisilla on tarve sekä seksuaali- että myös seksi-kasvatukseen; laitoksissa asuvien oikeus seksuaalisuuden toteuttamiseen; uskon-nollisten seksiä ja seksuaalisuutta koske-vien sääntöjen ja käsitysten ahtaus; arki-puheen termien paraneminen tai ongel-mallisuus (’äpärä’ vs. ’bonuslapsi’); seksu-aalirikoksista säädetyssä laissa käytössä yhä sana ’raiskaus’, joka tarkoittaa ’pilaa-mista’; flirtin ja seksuaalisen kiinnostuk-sen ero häirintään; lainmuutoksen tarve

seksuaalisen väkivallan teon määrittämi-seksi seksiin suostumisen ilmaisun puut-teen kautta; ryhmäpaine nuorten paris-sa, sekä erityisesti poikien yksilöllisyy-den huomioimisen tärkeys.

Tommi Paalanen tiivisti Sexpon tervei-set: seksuaaliasioissa on hyvä edetä positii-visuuden kautta, koska vaikeaksi kutsumi-nen tekee asiasta vaikean.

Kirjoittaja on Helsingin seudun vapaa-

ajattelijat ry:n jäsen, kandidaatintyötään valmisteleva Afrikan tutkimuksen ja uskon-totieteen opiskelija Helsingin yliopistossa se-kä Akateemiset Seksipositiiviset- yhdistyk-sen oheistuotevastaava, valistaja ja fuksi-vastaava. Twitter: @KiukkaLinnea

Uutisia

1/2018 • Vapaa Ajattelija 1/2018 • Vapaa Ajattelija28 291/2018 • Vapaa Ajattelija 1/2018 • Vapaa Ajattelija28 29

VÄINÖ VOIPIO -PALKINTO NUORTEN FILOSOFIATAPAHTUMALLE

Vapaa-ajattelijain liitto ry:n Väinö Voipio -tunnistus-palkinto luovutettiin Nuorten filosofiatapahtuman Nufitin 2018 järjestäjille 19.1.2018 Paasitornissa.

”Nuorten filosofiatapahtumalla Nufitilla on jo vuodesta 2002 ollut iso rooli filosofisen ja yhteiskunnallisen keskus-telun foorumina ja edistäjä nuorten keskuudessa. Tapah-tuman järjestelyjen siirryttyä Helsingin nuoret ajattelijat ry:lle toiminta on jatkunut kiitettävänä. Nufit on vahvista-nut nuorten yhteiskunnallista osallisuutta sekä avoimen, kriittisen ja rationaalisen ajattelun valmiuksia. Kiinnosta-viin teemoihin, erilaisiin näkökulmiin ja väittelyihin Nu-fitissa liittyy hyvien perustelujen ja totuudellisuuden ar-vostaminen sekä herruuden argumenttien haastaminen.

Väinö Voipio -palkinto on tunnustus tapahtumaa järjes-täneiden Helsingin nuorten ajattelijoiden samoin kuin Pro-tun, Dilemman ja Feton vapaaehtoisaktiiveille.”

Näin todettiin tunnustuspalkinnon kunniakirjassa, jon-ka lisäksi Nufitin järjestäjille oli jo joulukuussa luovutettu lahjakortti järjestämiskuluihin.

Väinö Voipio -palkinnon tarkoitus on antaa julkista tun-nustusta henkilölle tai yhteisölle, joka on myönteisellä ta-valla tuonut esille ja puolustanut tieteellistä todellisuuskä-sitystä ja humanistista elämänasennetta sekä edistänyt yh-teiskunnan sekularisoitumista.

Vapaa-ajattelijain liiton Väinö Voipio -palkinto on myön-netty 1990-luvulta alkaen sekä henkilöille että yhteisöille. Palkinnon saaneita henkilöitä ovat mm. Kari Cantell, Kari Enqvist, Esko Valtaoja, Kimmo Pietiläinen ja Erkki Tuo-mioja. Yhteisöinä on palkittu Hyvinkään maistraatti jous-tavista siviilivihkimispalveluista, Helsingin yliopiston val-tiotieteellisen tiedekunnan promootiotoimikunta tunnus-tuksettoman tilaisuuden järjestämisestä sekä Humanistiliit-to yli 30 Humanismin päivät -tapahtuman järjestämisestä.

Väinö Voipio (1884 – 1976) toimi Vapaa-ajattelijain lii-ton puheenjohtajana vuosina 1958-1963. Liiton ajamia asi-oita hän edisti myös uskontokriittisillä kirjoillaan Jumalan puolustus (1961), Kahleissa vai vapaana (1967), Pelotuksen uskonto (1969) ja Vihreä katkismus (1973).

Palkinnon Nufitin järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Saara Kemppaiselle luovuttivat liiton hallituksen jäsen Bi-nar Mustafa ja pääsihteeri Esa Ylikoski

Sture Lindholm, Vankileirihel-vetti DRAGSVIK. Tammisaa-ren joukkokuolema 1918. Ate-na 2017. 446 sivua.

Esa Ylikoski

Tammisaarelaisen lukion opettajan ja väitöskir-jatutkijan Sture Lindholmin teos Tammisaa-ren eli Dragsvikin punavankileiristä julkaistiin viime syksynä. Vaikka päähuomio kohdistuu vankileirin toimintaan ja olosuhteisiin, jotka aiheuttivat yli 3000 henkilön joukkokuoleman,

laajasta lähdeaineistosta on tietoa myös pappien roolista.Kuolleisuus Tammisaaressa oli suurempaa kuin mis-

sään muussa vankileirissä. Pääsyynä vankien kuolemiin oli ruuan puute eli nälkä ja huonot hygieniaolot. Heinä-kuussa kuoli 977 henkilöä, ja tilastollinen kuolleisuus oli 40 henkilöä tuhatta vankia kohti viikossa. Yleinen kuolin-syy oli ”heikkous”.

Viranomaiset korostivat alusta asti vankien sielunhoi-toa. Perustettiin valtakunnallinen kasvatusosasto, jota joh-ti kirkkoherra, ja myös Dragsvik sai kasvatusjohtajaksi pa-pin ja avuksi toisenkin papin. s. 122-126

Alussa pappien tehtävänä oli lähinnä tarkistaa ja sensu-roida leiriin saapuvat ja leiristä lähtevät kirjeet. Pian teh-täväksi tuli myös pitää kirjaa kuolleista ja ilmoittaa kuole-mantapauksista seurakuntiin eri puolilla maata.

Suunnitelmissa oli pitää jumalanpalveluksia, saarnoja, hartauksia, sielunhoidollisia keskusteluja sekä jakaa uskon-nollista kirjallisuutta. Kasvatusosastolle lähetettyjen raport-tien mukaan tilaisuuksia myös pidettiin, vaikka kirkko-rakennuksen saaminen kasvatusosaston käyttöön oli to-teuttamatta vielä lokakuussa. Oli myös laulutuokioita, ja elokuussa jaettiin uskonnollinen laulukirja. Ideologisesta uudelleenkoulutuksesta huolehti myös Tosi työhön -uu-tis- ja teemalehti.

Kasvatusraporteissa ei kiinnitetty huomiot suureen kuol-leisuuteen. Muutoin asia alkoi saada kansainvälistäkin huo-miota. Joukkohaudoilla työskenteleville vangeille oli pidet-

ty hartaustilaisuuksia. Elokuussa alettiin raportin mukaan pitää myös siunaustilaisuuksia joukkohaudoilla. Lindholm huomauttaa, että ”virallisen käsityksen mukaan valtiokirk-ko siunasi kuolleet seurakuntalaiset haudan lepoon vasta piispa Erik Vikströmin toimituksessa 29 toukokuuta 1993”. Uskonnonvapauslakihan tuli vasta 1923.

Dragsvikissa oli pappien raportin mukaan yhtenäkin päi-vänä kymmenkunta erilaista kirkollista tilaisuutta, mutta vain kaksi vankia oli saanut ehtoollisen. Ilmeisesti öylätti ei ollut kovin ravitseva. Lindholmin toteaa: ”Pappien saar-nat ja uskonnolliset selonteot eivät herättäneet vankien kes-kuudessa erityisen suurta intoa. Monet punaisista suhtau-tuivat kirkkoon penseästi, minkä vuoksi Jumalan sanan le-vittäminen oli haasteellista.”

Toisinaan vangit tekivät pappien toiminnan hankalak-si. Muisteluaineiston mukaan: kun sairaalaan tuli valkoi-nen naiskuoro, laulua kuunneltiin, mutta kun pappi alkoi saarnata ryöväreistä ristipuulla, ripulitaudeista kärsivien potilaiden vaivat keskeyttivät tilaisuuden, ja valkonauhai-set poistuivat nenäänsä pidellen. Ylihoitaja pyysi potilai-den puolesta anteeksi: ”Nämä miehet ovat niin sairaita, et-tä ne eivät voi sille mitään, silloin kun se tulee”. Muisteli-jan mukaan toiset vangit sanoivat: ”Kiitos, sinä et olisi voi-nut sille mitään.”

Lindholmin kirja antaa ruohonjuuritason tietoa asioista, jotka kuolleisuuslukujen valossa ovat keskeinen osa vuo-den 1918 muistoa.

Kesäkuun 9. päivä 2018 pidetään Tie Tammisaaren -muistotapahtuma punavankimuistomerkillä ja sen jäl-keen seminaari Dragsvikin varuskunnan tiloissa. Semi-naarissa puhuvat kirjailija Sirpa Kähkönen, historioitsi-ja/kirjailija Sture Lindholm, kapteeniluutnantti/kirjaili-ja Timo Laurila ja oikeushammaslääkäri Helena Ranta. Sirpa Kähkösen teos ”Tammisaaren vankileiri” julkais-taan huhtikuussa 2018

”Sanan levittäminen oli haasteellista”

1/2018 • Vapaa Ajattelija 1/2018 • Vapaa Ajattelija30 31

Yhdistykset toimivat

Aloite maistraatille:VAPAITA SIVIILIVIHKIJÖITÄ HELSINGIN SEUDULLE

HAUTAUSTOIMESTA KOTKASSA

ATOMIPAKINA

Helsingin seudun vapaa-ajatteli-jat ry on tehnyt aloitteen Uuden-maan maistraatille vihkimisoikeu-

den myöntämisestä muillekin kuin maist-raatin ja käräjäoikeuden viranhaltijoille. Näin virkapaikan ja -ajan ulkopuolisiin siviilivihkimisiin esimerkiksi kesälauan-taisin saadaan lisää vihkijöitä.

Avioliittolain 17 a § mukaan maistraatti voi myöntää tietyt kriteerit täyttävälle hen-kilölle vihkimisoikeuden, jos se on tarpeen siviilivihkijöiden riittävän määrän turvaa-miseksi maistraatin toimialueella.

Koko maan avioliitosta noin 55 prosent-tia solmitaan siviilivihkimisenä. Osuus on kasvanut viime vuosina tasaisesti ja paljon.

Kun maallistuminen etenee eri tahtia maan eri osissa, Uudellamaalla ja erityisesti Hel-singissä siviilivihkimisten osuus on muuta maata suurempi.

Siviilivihkijää, joka haluaisi tulla vihki-paikalle maistraatin tai käräjäoikeuden ti-lojen ja virkapaikan ulkopuolelle, kysytään ainakin juhlapuhujia välittävältä Pro-Sere-monioilta säännöllisesti. Myös Helsingin seudun vapaa-ajattelijoiden jäsenet ja muut uskonnottomat ovat kertoneet vaikeuksis-ta saada vihkijää toivottuun aikaan esimer-kiksi lauantaina.

Kun kymmenille uskonnollisille yhdys-kunnille on myönnetty vihkimisoikeuksia, mutta uskonnottomien yhdistyksille ei, yh-denvertaisuusperiaatteen syrjintäkiellon

perusteella myös ei-uskonnollisen vihki-misen haluavien parien tulisi saada riittä-västi vihkimispalveluja virka-ajan ja -pai-kan ulkopuolella.

Sisä-Suomen maistraatin myönnettyä viime vuonna vihkimisoikeuden yhdelle siviilivihkijälle, tilanne on Tampereen seu-dulla parantunut. Silti sielläkään tietojem-me mukaan ei siviilivihkijää aina löydy, jo-ten kysyntää vapaille siviilivihkijöille on.

Helsingin seudun vapaa-ajattelijat on aloitteessaan esittänyt, että Uudenmaan maistraatti alkaa myöntää avioliittolain mukaisia vihkimisoikeuksia henkilöille, jotka eivät ole maistraatin tai käräjäoikeu-den viranhaltijoita.

Alalla pitkään työskennellyt Raimo Heikkinen alustaa hautaustoimi-laista ja sen sallimista hautauksen

eri vaihtoehdoista Kotkan vapaa-ajatteli-

jat järjestää tilaisuudessa to 5.4. klo 18.00 toimistolla, Munsaarentie 70. Käsitellään myös perunkirjoitukseen ja testamenttei-hin liittyviä asioita.

Yhdistyksen hautausmaa Parikalla on Suomen suurin vapaa-ajattelijoiden hautausmaa. Yhdistyksen kevätkokous on 14.4. klo 12.00 toimistolla.

Keskustelua

Katso tarkasti, oikein tar-kasti ympärillesi. Hah-mot katoavat, hiljak-seen alat nähdä vapaassa liikkeessä olevat atomit. Tuolla kiitää happea, ve-

tyä, hiilidioksidia. Huomaat että olet kuin valtavassa pallomeressä, ja olet it-se osa sitä. Huomaat olevasi huokoi-nen, menetät ja imet sisääsi atomeita, niin kasvaessa, hengittäessä, syödessä, juodessa, erittäessä.

Muutumme jatkuvasti, vaikka luu-lemme olevamme pysyvä. Muistele jo-tain tapahtumaa kun olit pieni. Et ol-lut siellä. Yksikään nykyinen atomisi ei ollut paikalla. Atomit, joista muo-dostumme, ovat meillä vain hetken lainassa.

Tuolla kiitää hiiliatomi joka oli iso-isäni kädessä, tuolla mummovainaal-ta happiatomi, tuolla typpeä Tyranno-saurus Rexiltä, tuolla taas näkyy vetyä ja happea joka tulevaisuudessa on lap-senlapsissamme. Osa sinusta on voi-nut olla muinaisessa trilobiitissa tai sa-niaisessa.

Koko ilmakehä näyttää tavallaan elävältä. Olemme pääosin kaasua, vain pikkuhitunen jotain rautaa, fosforia ja kalsiumia ilman hiilidioksidin, vedyn, hapen ja typen lisäksi. Emme ole tul-leet maasta tai tomusta, ilmasta olem-me tulleet ja aikanaan ilmaksi muu-tumme jälleen. Ennen syntymäämme ja kuolemamme jälkeen olemme edel-leen osa tätä maailmaa, siinä mieles-sä olemme ikuisia ja kuolemattomia.

Entäs sitten tietoisuus-tajunta-sielu? Ei voi olla ainetta tai energiaa, sen voi-si punnita ja mitata. Se olisi jo tehty. Ei voi olla aineetontakaan, kun aineeton ei voi mitään tehdä. Eihän aineetonta kummitustakaan tarvitse pelätä. Mitä se sitten on? Se on vain tapahtuma, ja silloin kun elämän tapahtumat loppu-vat loppuu myös tajunta ja katoaa sielu.

Saman tien, kun tämän tajuamme, katoavat myös myyttien merkitykset. Ei tarvitse pelätä. Atomien pallome-ri ei tule ylistämään luojaansa eivät-kä atomit polttamista pelkää: Hapesta otsonia, vedystä vettä, hiilestä häkää, raudasta ruostetta ja typestä ilokaasua.

Olli NiiranenKeuruu

Uutisia

TELLERVO KOIVISTO: ”EN OLE USKOVAINEN”

TODISTUSTEHTAASTA, PÄIVÄÄ!

Tellervo Koiviston haastattelu julkaistiin Helsingin Sanomissa jouluaattona. Kun toukokuussa kuollut presidentti Mauno Koivisto oli ollut tunnetusti us-konnollinen kristitty, oli melko yllättävää, mitä Tel-

lervo Koivisto sanoi suoraan. Lainaamme lehtijuttua:Läheisen kuoleman hetkellä monet hakevat turvaa uskonnos-

ta. Mutta ei Tellervo Koivisto.”Minusta voi sanoa, että olen pakana. En ole uskovainen, mut-

ta Mauno oli sitä omalla hiljaisella tavallaan.”

”Hän piti luonnollisena sitä, että on olemassa jokin voima, jo-ka on saattanut tämän kaiken alkuun ja joka vaikuttaa yhä. Mi-nä en osaa ajatella niin.”

Entä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?”Olen ajatellut, että kun elää omantuntonsa mukaan, siitä ei

tarvitse murehtia. Elämästä pitää nauttia ja yrittää samalla jättää hyvä muisto itsestään.”

Koko juttu: https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005498465.html

Laura Mäntysalo

Pro-Seremoniat on voittoa tavoittelematon palve-lukeskus, joka perustettiin aikanaan auttamaan uskontokuntiin kuulumattomia perheitä viettä-mään paitsi hautajaiset, myös iloiset juhlansa eli häänsä ja nimiäisensä juuri heille sopivalla taval-la. Osaan siviilijuhlista halutaan Pro-Seremoni-

ain puhuja ja ehkäpä muusikko, toiset juhlitaan omalla porukalla. “Todistustehtaamme” syntyi jo pian palvelukeskuksen aloitet-

tua toimintansa, sillä moni perhe toivoi todistuksista muuten ko-tikutoiseen juhlaansa ripauksen virallisuutta - ja mikäpä sen vi-rallisempaa kuin painettu sana. Todistukset ovat alusta saakka si-sältyneet puhujapalvelun hintaan ja omatoimijuhlijoillekin niiden hinta on luonnollisesti alhainen.

Ajan kuluminen näkyy tilaustapojen muutoksessa: vielä vuo-situhannen alussa todistuksia tilattiin jonkin verran myös kirjeit-se postin välityksellä, seuraavat viitisentoista vuotta tilaukset tu-livat muutamia puhelintilauksia lukuun ottamatta sähköpostitse, ja nyt parin viimeisimmän vuoden tilauksista valtaosa on tehty verkkokauppamme kautta. Holvin versio vain on kovin kanke-

asti muokattavissa näin moninaiselle, asiakkaan tarpeisiin räätä-löitävälle tuotevalikoimalle kuin todistuksemme ovat, joten uu-si, paremmin Pro-yhteensopiva ja asiakasystävällisempi verkko-kauppa on työn alla.

Häitä “dokumentoimaan” on ainakin toistaiseksi hyvin riittä-nyt maistraatin virallista vihkitodistusta huomattavasti romantti-sempi hääparin todistus tilanteenmukaisine variaatioineen, mut-ta nimiäisiin tarvitaan käytännössä hyvinkin monipuolista todis-tusvalikoimaa. Monien todistustekstien sanamuodot ovat vuosien varrella hiukan hioutuneet, mutta kaunis kukkakehys on edel-leen alkuperäinen.

Lähes aina tilaaja haluaa juhlaansa kummitodistukset, jois-ta yksi kappale jää vauvalle itselleen, ja useimmat niiden lisäk-si nimenantotodistuksen. Myös isosisaruksille, isovanhemmil-le ja muillekin läheisille löytyy valmiit todistusmallinsa, ja lisäk-si kaikkia mallitekstejä on niin haluttaessa mahdollista muokata.

Verkkokaupasta löytyy myös todistus, jonka sisällön voi laatia aivan omanlaisekseen, kunhan se pysyy uskonnottomana ja seku-laarihumanististen arvojen mukaisena. Voidaan siis kullekin per-heelle tehdä juuri sellaiset todistukset, jotka sopivat heidän tar-peisiinsa parhaimmalla tavalla.

Todistusten juhlava ulkoasu ja perheiden omia arvoja noudat-tava sisältö saavat nykyään myös ristiäisten järjestäjiä lisäämään tilaukseensa muutakin kuin vain todistukset lapsensa siviilikum-meille, siis niille jotka eivät kuulu kirkkoon.

Kaikki todistustekstimme ovat valmiiksi tarjolla suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi ja useat niistä jo monella muullakin kie-lellä. Lisää käännöksiä syntyy tarpeen mukaan, yhteistyössä ti-laajan kanssa; rajoituksena on vain, että kielen tulee käyttää län-simaista kirjainmerkistöä.

Todistukset voi tilata verkkokaupan kautta tai sähköpostit-se. Lisätietoja

www.pro-seremoniat.fi

VAPAARANTA VAPAA-AJATTELIJOILLEKotkan vapaa-ajattelijat ovat kunnos-taneet Vapaarantaa, perintönä saatua kalastajatilaa Viikinsaaressa. Tarvetta talkootyölle on edelleen, mutta myös

vierailijoita kaivataan. Yhdistys kutsuu paitsi jäseniään myös liiton yhdistys-ten jäsenistöä tutustumaan Vapaaran-taan ja myös käyttäjiksi. Koko kesän

käyttöön oikeuttavan perhekortin hin-ta on 70 euroa jäsenille. Myös vene-kuljetusmahdollisuus, p. 0440-183966.

Jäsenyhdistykset

Lehden ja liiton tiedot

Sekulaarin kulttuurin, ihmisten yhdenvertaisuuden, ajatuksen ja vakau-muksen vapauden sekä tiedepohjaisen maailmankuvan, rationaalisen ajattelun ja humanismin äänenkannattaja. Kulttuuri- ja mielipidelehtien liitto Kultti ry:n jäsen.

 JulkaisijaVapaa-ajattelijain Liitto ry Liitto on uskonnottomien edunvalvon-ta-, ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestö.Kirjoittajien mielipiteet eivät välttämättä vastaa lehden tai julkaisijan kantaa.

Lehden tiedotPainopaikkaPainopaikka Grano Oy Lehti 1/2018 Painos 2300 kpl ISSN 0355-8703 ISSN 2242-8992 Ilmestyy 4 numeroa vuodessa

ToimitusPäätoimittaja Esa YlikoskiToimitussihteeri Eero SuorsaMaria Enebäck Julia Lintulaakso Jori MäntysaloKirjoittajalle, lukijalle Kirjoitukset, mielipiteet, aihetoivomuk-set ja kommentit toimituskunnalle alla olevaan osoitteeseen. Mahdollisista kirjoituspalkkioista sovittava ennakolta. Toimitus varaa oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä.

Yhteydenotot toimitusneuvosto@vapaa-ajattelijat.fi p. 0504685332

Tilaukset, ilmoitukset, osoitteen muutoksetTilaushinta 30 €/vuosiIlmoitukset koko sivu 500 € puoli sivua 250 € 1/4 sivua 125 € 1/8 sivua 75 €Tilaukset, ilmoitukset ja tilaajien osoitteen muutokset osoitteeseen: Vapaa-ajattelijain Liitto ry Neljäs linja 1 00530 Helsinki val@vapaa-ajattelijat.fi p. 050 468 5332Jäsenyhdistysten henkilöjäsenet ilmoittavat osoitteenmuutokset ja muut jäsenasiat omalle yhdistykselleen.

Seuraava numeroIImestyy kesäkuussa 2018. Aineisto 6.5.2018 mennessä osoitteeseen: toimitusneuvosto@vapaa-ajattelijat.fi

Lehden arkistoLehden arkisto liiton sivustolla www.vapaa-ajattelijat.fi/ lehden-arkisto

Vapaa-ajattelijain Liitto ry Fritänkarnas förbund rfLiittohallitusKaj Torrkulla, puheenjohtajaAntti Värri, varapuheenjohtaja Esa Ylikoski, pääsihteeriMarko LakkalaMikko MuiluBinar MustafaTerttu RautiainenYki RäikkäläReetta Tuomainen

Liike- ja yhteisötunnus 0221208-2Yhdistysrekisterinumero 38101

Tilinumero FI14 5542 2320 3638 64 BIC OKOYFIHH

Neljäs linja 1, 00530 HELSINKIhttp://www.vapaa-ajattelijat.fival@vapaa-ajattelijat.fip. 050 468 5332 (pääsihteeri)

Vapaa Ajattelija

FORSSAN VAPAA-AJATTELIJAT RYJuha Toivonen | Tölönkaari 4 A 8, 30420 FORSSA | puh. 044 592 0210 | forssa@vapaa-ajattelijat.fi

HELSINGIN SEUDUN VAPAA-AJATTELIJAT RYJape Lovén | Neljäs linja 1, 00530 HELSINKI | puh. 050 413 4013 | www.vapaa-ajattelijat.fi/ helsinki | helsinki@vapaa-ajattelijat.fi

HELSINGIN YLIOPISTON VAPAA-AJATTELIJAYHDISTYS PROMETHEUS RYJanne Vainio | Vedenottamontie 12 E 38, 00980 HELSINKI | puh. 050 365 6808 |prometheus@vapaa-ajattelijat.fi

JOENSUUN SEUDUN VAPAA-AJATTELIJAT RYAri Sulopuisto | Karhuntie 27, 80230 JOENSUU |puh. 040 571 3989 | http://www.vapaa-ajattelijat.fi/joensuu |joensuu@vapaa-ajattelijat.fi

KAINUUN VAPAA-AJATTELIJAT RYAki Räisänen | Sudenpolku 6 D 20, 87300 KAJAANI Ipuh. 050 594 8501 | kainuu@vapaa-ajattelijat.fi

KEMIN VAPAA-AJATTELIJAT RYPertti Periniva | Leppälinnuntie 5, 94700 KEMIpuh. 040 557 2215 |http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kemi |kemi@vapaa-ajattelijat.fi |facebook.com/Kemin Vapaa-ajattelijat ry

KESKI-SUOMEN VAPAA-AJATTELIJAT RYpj Päivi Kovanen | ks@vapaa-ajattelijat.fi |www.ks.vapaa-ajattelijat.fi |facebook.com/ksvapaaajattelijat

KESKI-UUDENMAAN VAPAA-AJATTELIJAT RYVeikko Laine | Rantakatu 3 a A 70440 Järvenpää |keski-uusimaa@vapaa-ajattelijat.fi |045 606 4410

KOTKAN VAPAA-AJATTELIJAT RYUlla-Maija Eerola | Munsaarentie 70, 48300 Kotka | puh. 0440 183 966 | http://vapaa-ajattelijat.fi/kotka |kotka@vapaa-ajattelijat.fi

KOUVOLAN VAPAA-AJATTELIJAT RYHeljä Pekkalin | Killingintie 4 B 19, 45700 KUUSANKOSKI | puh. 040 704 4638 |kouvola@vapaa-ajattelijat.fi

LAHDEN VAPAA-AJATTELIJAT RYSaimaankatu 3-5 B 34, 15140 LAHTI |http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lahti |lahti@vapaa-ajattelijat.fi

LAPPEENRANNAN JA YMPÄRISTÖN VAPAA-AJATTELIJAT RYMika Aromaa | Suonionkatu 30 B 10, 53600 LAPPEENRANTA | puh. 044 9768477 |http://vapaa-ajattelijat.fi/lappeenranta

LUOTEIS-LAPIN VAPAA-AJATTELIJAT RYReijo Raappana | Raappanantie 7, 95830 Vaattojärvi | puh. 040 823 6342 | luoteis-lappi@vapaa-ajattelijat.fi |reijo.raappana@wippies.fi

LÄNSI-UUDENMAAN ATEISTIT RYc/o Lähdepuistontie 5 as 35, 01230 Vantaa

NOKIAN VAPAA-AJATTELIJAT RYRaili Ala-Kivimäki | Poutuntie 10 A 3, 37100 Nokia |nokia@vapaa-ajattelijat.fi

OULUNSEUDUN VAPAA-AJATTELIJAT RYTimo Karjalainen | Kastellinkaari 22, 90230 OULU puh. 0505903763 | www.vapaa-ajattelijat.fi/oulu | oulu@vapaa-ajattelijat.fi

RAISION VAPAA-AJATTELIJAT RYAnne Sinilaakso | Arres Lindqvist | raisio@vapaa-ajattelijat.fi | https://www.facebook.com/groups/383022375098620

ROVANIEMEN VAPAA-AJATTELIJAT RYMarianne Ikävalko | marianne.ikavalko@gmail.com |

SATAKUNNAN VAPAA-AJATTELIJAT RYc/o Jukka Kim | Tarhatie 2 as. 6, 29250 Nakkila |http://satakunta.vapaa-ajattelijat.fi |satakunta@vapaa-ajattelijat.fi

SEINÄJOEN VAPAA-AJATTELIJAT RYMarko Koivuniemi | Poikkitie 22, 61600 Jalasjärvi |puh. 0400 429 540 | http://vapaa-ajattelijat.fi/seinajoki | seinajoki@vapaa-ajattelijat.fi

TAMPEREEN VAPAA-AJATTELIJAT RYYliopistonkatu 58 B, 6 krs, 33100 TAMPERE |puh. 045 130 3837 | http://tampere.vapaa-ajattelijat.fi |tampere@vapaa-ajattelijat.fi

TURUN VAPAA-AJATTELIJAT RYKatariina Lappi | Pääskynlento 14 A 4, 20610 TURKU |http://www.vapaa-ajattelijat.fi/turku |turku@vapaa-ajattelijat.fi

VAPAA-AJATTELIJAIN LIITON VUOKSENLAAKSON YHDISTYS RYTimo Mykrä | Leppärinne 1 B 8, 55800 IMATRA |vuoksenlaakso@vapaa-ajattelijat.fi

Liity jäseneksi: Nettilomakkeen http://vapaa-ajattelijat.fi/liity-jaseneksi/ tiedot ohjautuvat valitsemaasi yhdistykseen.

Jäsenhakemuksen voi lähettää myös yhdistyksen sähköpostiin tai toimihenkilöille.