Upload
others
View
3
Download
0
Embed Size (px)
Citation preview
19. Perjantaina 7 päivänä maaliskuuta 1980 kello 13
Päiväjärjestys
Ilmoituksia
Toinen käsittely:
1 ) Ehdotus laiksi lainojen myöntämisestä vientimaksuna kertyvistä varoista annetun lain 5 a §:n muuttamisesta ....
Asiakirjat: Suuren valiokunnan mietintö n:o 6; valtiovarainvaliokunnan mietintö n:o 5; hallituksen esitys n:o 186 ( 1979 vp.).
2) Ehdotus laiksi ilmakuljetussopimus-lain muuttamisesta ................. .
Asiakirjat: Suuren valiokunnan mietintö n:o 7; liikennevaliokunnan mietintö n:o 1; hallituksen esitys n:o 7.
3 ) Ehdotukset laeiksi merimieseläkelain ja työntekijäin eläkelain 12 a § :n muuttamisesta .................... .
A s i a k i r j a t: Suuren valiokunnan mietintö n:o 8; sosiaalivaliokunnan mietintö n: o 1; hallituksen esitys n: o 1 7 5 (1979 vp.).
4 ) Ehdotukset laeiksi kansaneläkelain 27 § :n ja rintamasotilaseläkelain muuttamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi .......................... .
A s i a k i r j a t: Suuren valiokunnan mietintö n:o 9; sosiaalivaliokunnan mi~ tintö n:o 2; hallituksen esitys n:o 176 (1979 vp.).
5) Ehdotus laiksi työriitojen sovitte-lusta annetun lain muuttamisesta ..... .
A s i a k i r j a t: Suuren valiokunnan mietintö n:o 10; sosiaalivaliokunnan mietintö n:o 3; hallituksen esitys n:o 190 ( 1979 vp. ).
Siv.
344
345
"
346
348
Siv. E n s i m m ä i n en k ä s i t t e 1 y:
6) Ehdotukset laeiksi maistraattien ja kaupungin ulosottolaitoksen siirtämisestä valtion haltuun ja järjestysoikeuksien lakkauttamisesta annetun lain 9 §:n sekä raastuvanoikeuksien ja kaupunkien syyttäjälaitoksen siirtämisestä valtion haltuun annetun lain 8 § :n muuttamisesta . . . . . 348
Asiakirjat: Sosiaalivaliokunnan mietintö n:o 4; hallituksen esitys n:o 9.
A i n o a k ä s i t t e 1 y:
7) Muistutukset eräiden entisten valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin virkatointen lainvastaisuudesta . . . . . . . . 349
A s i a k i r j a t: Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 4; ed. V. Vennamon ym. ja ed. Leppäsen ym. kirjelmät ( 1979 vp.).
Puhetta johtaa puhemies V i r o 1 a i n e n.
Nimenhuudossa merki!tään poi:s,saolevi!ksi edustajat Ajo, Björklund, Eskelinen, HetemäkiOlander, Hirvelä, H. Järvenpää, Kanerva, Karhuvaara, Kauppinen, Kivistö, Knuuttila, Koivisto, Koskinen, Liikanen, Lillqvist, Luja-Penttilä, Mattila, Palmunen, Pekkar1nen, Rantala, Ruokola, Saarto, Saukko, Savola, A. Stenbäck, P. Stenbäck, Sundqvist, Söderström, Taxell, Työläjärvi, Uusitalo, Vesterinen, Westerlund ja Väänänen,
344 Perjantaina 7. maaliskuuta 1980
Ilmoitusasiat:
Lomanpyynnöt
Vapautusta eduskuntatyöstä saavat tästä päiväs.tä sairauden 1takia edustajat Rantala ja P. Stenbäok, virkatehtävän vuoksi ed. Uusitalo ja ;nksityisasia1n takia edustajat Koskinen, Mattila, Pekkarinen, Ruokola ja Vesterinen, tämän kuun 11 päivään yksityisasiain vuoksi ed. Eskelinen, ttämän kuun 11 päivän 1stunnosta yiksityisasiain vuoksi ed. Jokela :sekä tämän kuun 11 ja 14 päivän isttunnoi:sta yiksityisasiain vuoksi ed. Hyvönen.
Uusia hallituksen esityksiä
P u h e m i e s : Ilmoitetaan, että tasavallan presidentin k1rje'ltnän oheUa viime helmikuun 29 päivältä ovat eduskunnalle tsaapuneet hallituksen es1ty'kset n:ot 10 ja 11, jonka nyt on edustajille jaettu.
Kirjallisia kysymyksiä ja niihin annettuja vastauksia
Puhemies : Ulkopuolella päiväjärjestyksen ilmoitetaan, että eduskunnaHe ovat, puhemiehelle osoi:tet>tuina, saapuneet ministeri Työläjärven vastaus ed. Melinin kirjailliseen kysymykseen n:o 1 omaisuuden arvostamisesta perintö- ja lahjaverotuksessa., ministeri Kivistön vastaus ed. Holvitien ym. kirjal'liseen kysymykseen n:o 2 oopperatalon rakentamisen kiireihtimisestä, ministeri Koikkalaisen vastaukset ed. Kortesa'lmen kirjalHseen kysymykseen n:o 21 Oulun kaupungin eräiden kaupunginosien aiheettomien rakennuskidtojen k1.li1Iloaimisesta, ed. Elon ym. kirjalliseen kysymykseen n:o 35 KuJ.iaan kunnan vaikeasta taloudel1isesta asemastta sekä ed. Anna-Liisa Jokisen ym. kirjalliseen kysymykseen n:o 65 pientalon omistajien katujen puhtaanapitovelvollisuudesta ja ministeri Työläjärven vastaus ed. Sauikon kirjalliseen kysymykseen n:o 68 autoverotuksen uudistamisesta.
Nämä kysymykset on ny't va~stauksineen painettuina jaettu edustajiLle ja otetaan valtiopäiväasiakirjoihin.
V aitiopäiväjärjes•tyksen 37 § :n 1 momentin mukaan asiasta ei sallita keskustelua eikä tehdä päätöstä.
Päiväjärjestyksessä olevat asiat:
1) Ehdotus laiksi lainojen myöntämisestä vientimaksuna kertyvistä varoista annetun lain 5 a § :n muuttamiseE•ta
Esitellään •suuren va:lidkunnan mietintö n:o 6 ja otetaan t o i .s e en k ä s i t te 1 y y n siinä sekä va1tiovarai,nvaliokunnan mietinnössä n:o 5 valmistelevasti käsitelty hallituksen esitys n:o 186 (1979 vp.), joka 1sisähää yHämainitun iakiehdotuksen,
P u h e m i e s : Käsittelyn pohjana on suuren valiokunnan mietintö n:o 6. Ensin salhtaan asiasta ylei:skeskustelu, sen jälkeen siirrytään lakiehdotuksen yksityiskohtaiseen käsittelyyn.
Yleiskeskustelu:
Ed. P. Vennamo: Herra puhemies! Hallitus antoi eduskunnalle viime vuoden joulukuun alussa esityksen laiksi lainojen myöntämisestä vientimaksuna kertyvistä varoista annetun lain muuttamisesta. Hallitus esityksessään esittää, että vientimaksulainojen kuoletuksina ker· tyvistä varoista myönnettäviä lainoja voitaisiin aikaisemmasta laista poiketen myöntää vuoden 1984 loppuun, kun voimassa oleva laki edellyt.:. ti, että lainoja voitiin myöntää vain viime vuoden loppuun saakka. Tältä osin hallituksen esitykseen ei sinänsä ole huomauttamista.
Pyysinkin, herra puhemies, puheenvuoron toisen hallituksen esitykseen sisältyneen ehdotuksen johdosta. Hallitus oman esityksensä yleisperusteluissa hyvin lyhyesti ja perustelematta asiaa sen enempää esit.ti lainojen· myöntämismenettelyä tarkistettavaksi siten, että aikaisemmassa laissa säädetty neuvottelukunta, jossa oli eri ministeriöiden, Suomen Pankin, metsähallituksen, metsäteollisuuden, yksityismetsänomistajien ja kaivosteollisuuden edustajat ja jolta tuli ennen lainojen myöntämistä pyytää asias, ta lausunto, lakkautettaisiin ja lausunnon antomahdollisuus poistuisi kokonaan. Hallituksen esitys tältä osin osoittaa tyypillistä halua hallituksessa pyrkiä keskittämään päätäntävaltaa yhä harvempiin ja harvempiin poliittisiin käsiin ja pyrkiä nimenomaan estämään niiltä etupiiteiltä, joita nämä lainat välittömästi koskivat; mahdollisuus edes vaikuttaa lausuntonsa kautta lainojen jakautumiseen ja myöntämiseen.
SMP:n taholta valmistauduttiin lain toisessa, yksityiskohtaisessa käsittelyssä puuttumaan tä-
Lainojen myöntäminen vientimaksuina kertyvistä varoista 345
hän asiaan. Ilahduksella voimme nyt todeta, että eduskunnan valtiovarainvaliokunta, joka on tämän asian käsitellyt, on tässä asiassa tullut SMP:n linjoille ja poistanut hallituksen esityksestä asianomaisen 2 § :n, jolla tämä neuvottelukunta olisi lakkautettu.
Olen halunnut tämän puheenvuoron käyttää, en tehdäkseni muutosesityksiä, koska valtiovarainvaliokunta on korjannut hallituksen esityksen, vaan muistuttaakseni hallitusta siitä, että jälleen kerran tässä on osoitus - kerran eduskuntakin on asiassa ryhdistäyt:ynyt - siitä, että meidän yhteiskunnassamme ei tule sen enempää taloudellista kuin poliittistakaan päätäntävaltaa pyrkiä keskittämään yhä harvempiin käsiin, kuten hallitus näytti haluavan, vaan yhä edelleen tulee myös tällaisissa asioissa huolehtia asioiden mahdollisimman demokraattisesta ja laajapohjaisesta valmistelusta, jolloin erityisesti tällainen asianomaisia intressipiirejä edustava neuvottelukunta on eräs hyvä ratkaisu.
Toivomme, että tämä esitys valtiovarainvaliokunnan esittämässä muodossa, kun se tulee hyväksytyksi, omalta osaltaan olisi haiiitukselle ohjeena siitä, että vastaisuudessa tämän kaltai" sia taloudellista päätöksentekoa ja poliittista päätöksentekoa keskittäviä esityksiä ei eduskunnalle enää tarvitsisi tuoda.
Ed. V. Vennamo : Herra puhemies! Eduskunnassa on tapahtunut tilapäinen eräänlainen ihme. Kun hallitus haluaa keskittää vientiluotot siis byrokratiaan ja hämärään neuvotteluun suuren rahan kanssa, niin eduskunta onkin puolustanut lausuntoneuvottelukuntaa eli poliittisten voimien, myös eduskunnan, luottamusta ja vaikutusvaltaa. On kysyttävä, mikä on saanut nyt tässä asiassa eduskunnan ryhdistäytymään. Tämä on jo ihme. Sitä ei ole nähty vuosikausiin. Onkohan niin, että neuvottelukuntaan ovat kuuluneet eräät vaikutusvaltaiset kansanedustajat, ja sillä tavalla on vähän ryhtiä tullut? Näinhän se asia on. Joka tapauksessa näemme, että eduskunta pystyy itsenäisesti päättämään, jos vain se haluaa eikä ole juoksupoika.
Yleiskeskustelu julistetaan päättyneeksi.
Yksityiskohtaisessa käsittelyssä hyväksytään keskustelutta 5 a §, johtolause ja nimike.
Lakiehdotuksen toinen käsittely julistetaan päättyneeksi.
44 058000001S
2) Ehdotus laiksi ilmakuljetussopimuslain muuttamisesta
Esitellään suuren valiokunnan mietintö n:o 7 ja otetaan toi s e en k ä s i t te 1 y y n siinä sekä liikennevaliokunnan mietinnössä n:o 1 valmistelevasti käsitelty hailituksen esitys n:o 7, joka sisältää yllämainitun lakiehdotuksen.
P u h e m i e s : Käsittelyn pohjana on suuren valiokunnan mietintö n:o 7. Ensin sallitaan asiasta yleiskeskustelu, sen jälkeen ryhdytään lakiehdotuksen yksityiskohtaiseen käsittelyyn.
Yleiskeskustelua ei synny.
Yksityiskohtaisessa käsittelyssä hyväksytään keskustelutta 23, 24 ja 42 §, voimaantulosäännös, johtolause ja nimike.
Lakiehdotuksen toinen käsittely julistetaan pää ttyneeksi.
3) Ehdotukset laeiksi merimieseläkelain ja työntekijäin eläkelain 12 a §:n muuttamisesta
Esitellään suuren valiokunnan mietintö n:o 8 ja otetaan t o i s e e n k ä s i t t e 1 y y n siinä sekä sosiaalivaliokunnan mietinnössä n:o 1 valmistelevasti käsitelty hallituksen esitys n:o 175 ( 1979 vp.), joka sisältää yllämainitut Iakiehdotukset.
P u h e m i e s : Käsittelyn pohjana on suuren valiokunnan mietintö n:o 8. Ensin sallitaan asiasta yleiskeskustelu, sen jälkeen siirrytään lakiehdotusten yksityiskohtaiseen käsittelyyn.
Yleiskeskustelua ei synny.
Yksityiskohtaisessa käsittelyssä hyväksytään keskustelutta ensimmäisen lakiehdotuksen 1, 3, 4, 14, 14 a, 15 e, 16 b, 16 c, 34 aja 34 b §, 4 a luvun nimike, voimaantulo- ja soveltamissäännös, lakiehdotuksen johtolause ja nimike sekä toisen lakiehdotuksen 12 a §, voimaantulosäännös, johtolause ja nimike.
Lakiehdotusten toinen käsittely julistetaan päättyneeksi.
346 Perjantaina 7. maaliskuuta 1980
4) Ehdotukset laeiksi kansaneläkelain 27 §:n ja rintamasotilaseläkelain muuttamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi
Esitellään suuren valiokunnan mietintö n:o 9 ja otetaan t o i s e e n k ä s i t t e 1 y y n siinä sekä sosiaalivaliokunnan mietinnössä n:o 2 valmistelevasti käsitelty hallituksen esitys n:o 176 ( 1979 vp.) , joka sisältää yllämainitut lakiehdotukset.
Puhemies: Käsittelyn pohjana on suuren valiokunnan mietintö n:o 9. Ensin sallitaan asiasta yleiskeskustelu, sen jälkeen siirrytään lakiehdotusten yksityiskohtaiseen käsittelyyn.
Yleiskeskustelu:
Ed. Leppänen: Herra puhemies! Käsittelyssä on eläkkeiden kalleusluokitusasia. Tämä asia koskee kansaneläkkeitä, eräitä rintamasotilaseläkkeitä sekä perhe-eläkkeitä. Asia liittyy yleensä keskusteluun kalleusluokituksista. SMP on ajanut koko olemassaolonsa ajan sitä, että maassamme noudatettu kalleusluokitusjärjestelmä on väärä ja sitä tulisi korjata niin, että Suomessa siirryttäisiin vain yhteen kalleusluokkaan, mitä tulee eläkkeisiin ja myös muihin asioihin, joissa valtio esim. kunnille antaa kalleusluokitussysteemin mukaan apua.
Hallitus on eräiltä osin tullut SMP:n linjoille, mutta vain puolittain. Tällä hetkellähän eläkkeet jaetaan kolmeen kalleusryhmään, ja nyt SMP:n voimakkaan esiintymisen johdosta hallitus on lopulta päätynyt siihen, että edes yksi, heikoin kalleusluokka poistetaan. Tämä ei kuitenkaan tyydytä SMP:tä, vaan me katsomme, että vähin mitä eläkeasioissa voitaisiin tehdä on se, että mennään suoraan yhteen kalleusluokkaan ja tällä tavalla nostetaan heikompien kalleusryhmien pieniä eläkkeitä. Tämä olisi välttämätöntä jo senkin takia, että hallitus ei ole vaalien jälkeen muilta osilta puuttunut rintamaveteraanien eläkeasioihin eikä yleensä muihinkaan pieniin eläkkeisiin, vaan Koiviston hallitus on harjoittanut ns. matalan profiilin politiikkaa. Tämä hieno nimi johtuu siitä, että tällä tavalla yritetään hämätä ihmisiä, eli kun ei tehdä mitään, nimitetään sitä hienosti matalaksi profiiliksi. SMP ei voi hyväksyä tällaista, vaan me olemme vaatineet ehdottomasti sitä, että pieniä eläkkeitä on korjattava ja että rintamaveteraanien asia olisi lopultakin hoidettava kuntoon. Valitettavasti tällä pienellä korjauksella,
mitä ny,t haJlitus esittää, asiaa ei .saada korjatuksi.
Jotta edes jollakin tavalla eläkkeet nousisivat hieman enemmän, SMP tulee tämän lain yksityiskohtaisessa käsittelyssä hetken kuluttua esittämään sellaista korjausehdotusta, joka merkitsisi yhteen kalleusluokkaan siirtymistä eläkeasioissa.
Ed. V. Vennamo: Herra puhemies! On väärin, että asuinpaikan perusteella rangaistaan eläkeläisiä. Jos asuu väärässä kunnassa, on eläke pienempi kuin toisessa kunnassa, vaikka asema on sama ja valtio maksaa veronmaksajain varoilla. Nyt on kansalaiset luokiteltu vastoin perustuslakia kolmeen luokkaan. Syrjäseuduilla, kehitysalueilla olevia rangaistaan pienemmällä eläkkeellä kuin Etelä-Suomessa ja samoin palkka on pienempi. Etelä-Suomessa vähän sivummalla oleva saa pienemmän eläkkeen kuin keskustassa, vaikka matkakustannukset ovat lisänä.
Nyt hallitus korjaa SMP:n vuosikautisen taistelun jälkeen yhden luokan pois, kolmannen, mutta jättää voimaan kahden luokan eriarvoisuuden. SMP ei tätä hyväksy, se on perustuslain vastaista. Eduskunta on ollut yksimielinen siitä, mitä me nyt esitämme, mutta nöyryys on voittanut ja hallitus on saanut tahtonsa läpi. Toivomme, että olisi ryhtiä, kun esitämme lain yksityiskohtaisessa käsittelyssä sellaista korjausta, että yksi luokka vain on voimassa ja että kaikki eläkeläiset ovat lain edessä saman arvoisia asuinpaikasta riippumatta.
Ed. E. Laine: Herra puhemies! SKDL:n eduskuntaryhmän taholta on jo ainakin runsaan puolentoista vuosikymmenen ajan esitetty vaatimuksia kalleusluokituksen poistamisesta asteittain siten, että ensin yhdistetään kolmas kalleusryhmä eli siihen kuuluvat kunnat toiseen kalleusryhmään ja sen jälkeen siirretään kaikki ensimmäiseen ja ainoaan kalleusryhmään. Samoin olemme esittäneet lakialoitteita, kansaneläkkeiden maksamisesta kaikille saman suuruisena kuntarajoista, aviosuhteista ja puolison pienistä tuloista riippumatta.
Nyt käsittelyssä olevalla hallituksen esityksellä ollaan vihdoinkin ottamassa yksi askel, tosin tavattoman lyhyt, tavoitteidemme ja esityksiemme mukaiseen suuntaan. Kun tämä esitys viime syyskauden lopulla saapui eduskuntaan, SKDL:n eduskuntaryhmän taholta kiirehdittiin lain käsittelyn aloittamista. Ehdotuksemme ei saanut muilta tahoilta riittävää kannatusta, ja
Kansaneläkelain 27 § ym. 347
nam menetettiin se mahdollisuus, että laki ja kalleusluokituksen muutos eläkkeiden osalta olisi astunut voimaan jo kuluvan vuoden alusta, mitä kommunistit olivat ehdottaneet ja vaatineet.
Hallituksen tulisi nyt kiireesti jatkaa valmisteluja kalleusluokituksen muuttamisesta eduskunnan jo monesti edellyttämässä laajuudessa ehdottamalla kaikkien kolmannen kalleusryhmän kuntien sijoittamista toiseen kalleusryhmään kaikessa laajuudessaan. Tietenkin on mahdollista samassa yhteydessä jatkaa myös kansaneläkkeiden, rintamaeläkkeiden ja perheeläkkeiden osalta nyt ehdotetun osaratkaisun kaltaista menettelyä siirtymällä ensin näiden etuuksien maksamisen osalta yhden kalleusluokan järjestelmään, mutta edellyttäen kuitenkin sitä, että myöhemmin siirrytään koko laajuudessa yhteen ainoaan kalleusryhmään.
Ed. V. Vennamo: Herra puhemies! Täällä on sinisalolaisten kommunistien kansanedustaja Laine puhunut oikeata asiaa, mutta aina sitten, kun on ratkaiseva käsittely ja äänestys, ainakin kommunistien enemmistö äänestää vastaan. Ed. E. Laineen puhe viittaa siihen, että hänkin jo on murtunut eikä vaadi korjausta, vaikka vain murusia nyt annetaan. Tämä on valitettavaa. Toivoisin, että teillä kestäisi ryhti pienituloisten puolesta, ettette alistuisi riistolinjalle, joka näkyy niin paikoissa kuin kaikessa muussakin.
Ed. M ä k i - H a k o 1 a : Herra puhemies! Viime vuonna kuntien kalleusluokitusta käsiteltäessä eduskunta kokoomuksen esityksestä hyväksyi tämän lain siinä muodossa, että se on vain vuoden voimassa, koska siinä vaiheessa ei päästy järjestelmään, että olisi ollut vain yksi kalleusluokka. Tämän johdosta kokoomuksen politiikalle on myös tänä päivänä tarkoituksenmukaista menetellä juuri sillä tavalla kuin SMP tulevassa ehdotuksessaan esittää.
Ed. Linna: Herra puhemies! Kun kaikki puolueet ovat esittäytyneet tässä kansaneläkeasias·sa, on syytä todeta keskustapuolueen osaJta se, että meidän esityksemme pohjalta vuonna 1972 muutettiin kansaneläkelaki sellaiseksi, että kansaneläkkeet maksetaan ensimmäisen kuntaryhmän mukaan koko maassa. Silloinen vähemmistöhallitus ei esitellyt lakia tasavallan presidentin vahvistettavaksi, ja se mahdollisuus jäi silloin toteutumatta, mutta nyt esillä oleva
hallituksen esitys korjaa kansaneläkkeiden eriarvoisuutta johtamatta kuitenkaan vielä siihen tulokseen, joka on keskustapuolueen tavoitteena.
Ed. V. Vennamo: Herra puhemies! Ilolla totean, että koko eduskunta on SMP:n esityksen takana. Kohta näemme äänestyksessä, vastaavatko teot puheita.
Yleiskeskustelu julistetaan päättyneeksi.
Eduskunta ryhtyy ensimmäisen lakiehdotuksen yksityiskohtaiseen käsittelyyn.
27 §.
Keskustelu:
Ed. Leppänen: Herra puhemies! Ehdotan, että 27 § kuuluisi siten, että ensimmäinen lause "Kunnat jaetaan elinkustannusten kalleuden mukaan kahteen ryhmään" poistetaan, jotta päästään yhteen kalleusryhmään, ja toisesta lauseesta poistetaan sanat "ensimmäisessä kuntaryhmässä" ja "ja toisessa kuntaryhmässä 756 markkaa vuodessa". Toisin sanoen 27 § kuuluisi yksinkertaisesti ja oikein näin: "Eläkkeen täysimääräinen tukiosa on 864 markkaa vuodessa."
Ed. Korte s a 1m i: Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Leppäsen ehdotusta.
Keskustelu julistetaan päättyneeksi.
Puhemies : Keskustelussa on ed. Leppänen ed. Kortesalmen kannattamana ehdottanut, että pykälän 1 momentti hyväksyttäisiin seuraavassa muodossa: "Eläkkeen täysimääräinen tukiosa on 864 markkaa vuodessa."
Selonteko myönnetään oikeaksi.
Äänestys ja päätös:
Joka hyväksyy mietinnön, äänestää. "jaa"; jos "ei" voittaa, on ed. Leppäsen ehdotus hyväksytty.
P u h e m i e s : Äänes,tyksessä on annettu 105 jaa- ja 24 ei-ääntä, 2 tyhjää; poissa 68. (Koneään. 1}
348 Perjantaina 7. maaliskuuta 1980
Eduskunta on hyväksynyt mietinnön.
Voimaantulo- ja soveltamissäännös, johtolause ja nimike hyväksytään keskustelutta.
Eduskunta ryhtyy toisen lakiehdotuksen yksityiskohtaiseen käsittelyyn.
2 §.
Keskustelu:
Ed. Leppänen: Herra puhemies! Jotta edes rintamaveteraaneille saataisiin korjaus aikaan, ehdotan että 2 § kuuluisi siinä muodossa, että siitä poistetaan sanat "ensimmäisessä kuntaryhmässä" ja "ja toisessa kuntaryhmässä 7 032 markkaa", eli että tämä summa olisi kaikille 7 464 markkaa.
Ed. Korte s a 1m i: Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Leppäsen ehdotusta.
Keskustelu julistetaan päättyneeksi.
P u h e m i e s : Keskustelussa on ed. Leppänen ed. Kortesalmen kannattamana ehdottanut, että pykälän viimeisestä lauseesta poistettaisiin sanat "ensimmäisessä kuntaryhmässä" ja "ja toisessa kuntaryhmässä 7 032 markkaa".
Selonteko myönnetään oikeaksi.
Äänestys ja päätös:
Joka hyväksyy mietinnön, äänestää "jaa"; jos "ei" voittaa, on ed. Leppäsen ehdotus hyväksytty.
Puhemies : Äänestyksessä on annettu 102 jaa- ja 26 ei-ääntä, 2 tyhjää; poissa 69. (Koneään. 2)
Eduskunta on hyväksynyt mietinnön.
3 ja 6 §, voimaantulo- ja soveltamissäännös, johtolause ja nimike hyväksytään keskustelutta.
Yksityiskohtaisessa käsittelyssä hyväksytään keskustelutta kolmannen lakiehdotuksen 8 §, voimaantulosäännös, johtolause ja nimike, neljännen lakiehdotuksen 27 §, voimaantulosäännös, johtolause ja nimike, viidennen lakiehdotuksen 12 §, voimaantulosäännös, johtolause ja
nimike, kuudennen lakiehdotuksen 7 §, voimaantulosäännös, johtolause ja nimike, seitsemännen lakiehdotuksen 8 §, voimaantulosäännös, johtolause ja nimike, kahdeksannen lakiehdotuksen 6 §, voimaantulosäännös, johtolause ja nimike sekä yhdeksännen lakiehdotuksen 23 §, voimaantulo- ja soveltamissäännös, johtolause ja nimike.
Lakiehdotusten toinen käsittely julistetaan pää ttyneeksi.
5) Ehdotus laiksi työriitojen sovittelusta annetun lain muuttamisesta
Esitellään suuren valiokunnan mietintö n:o 10 ja otetaan toiseen käsittelyyn siinä sekä sosiaalivaliokunnan mietinnössä n:o 3 valmistelevasti käsitelty hallituksen esitys n:o 190 (1979 vp.), joka sisältää yllämainitun lakiehdotuksen.
P u he m i e s : Käsittelyn pohjana on suuren valiokunnan mietintö n:o 10. Ensin sallitaan asiasta yleiskeskustelu ja sen jälkeen ryhdytään lakiehdotuksen yksityiskohtaiseen käsittelyyn.
Yleiskeskustelua ei synny.
Yksityiskohtaisessa käsittelyssä hyväksytään keskustelutta 1, 3 ja 4 §, johtolause ja nimike.
Lakiehdotuksen toinen käsittely julistetaan pää ttyneeksi.
6) Ehdotukset laeiksi maistraattien ja kaupungin ulosottolaitoksen siirtämisestä valtion haltuun ja jätiestysoikeuksien lakkauttamisesta annetun lain 9 §:n sekä raastuvanoikeuksien ja kaupunkien syyttäjälaitoksen siirtämisestä valtion haltuun annetun lain 8 §:n muuttamisesta
Esitellään sosiaalivaliokunnan mietintö n:o 4 ja otetaan e n s i m m a 1 s e e n k ä s i t t e -1 y y n siinä valmistelevasti käsitelty hallituksen esitys n:o 9, joka sisältää yllämainitut lakiehdotukset.
P u h e m i e s : Käsittelyn pohjana on sosiaalivaliokunnan mietintö n:o 4.
Keskustelua ei synny.
Valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin virkatoimet 349
Lakiehdotusten ensimmäinen käsittely julistetaan päättyneeksi ja asia lähetetään s u ureen v a 1 i o kuntaan.
7) Muistutukset eräiden entisten valtioneuvos" ton jäsenten ja oikeuskanslerin virkatointen lainvastaisuudesta
Esitellään perustuslakivaliokunnan m1etmtö n:o 4 ja otetaan ainoaan käsi t te 1 y y n siinä valmistelevasti käsitellyt ed. V. Vennamon ym. iil ed. Leppäsen ym. kirjelmät (1979 vp.).
Toinen varapuhemies : Käsittelyn pohjana on perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 4.
Perustuslakivaliokunnan annettua lausuntonsa entisten valtioneuvoston jäsenten Kristian Gestrinin, Pekka Tarjanteen, Heikki Tuomisen ja Johimnes Virolaisen sekä oikeuskansleri Risto Leskisen virkatointen lainvastaisuudesta on eduskunnan oikeudesta tarkastaa valtioneuvos~ ton jäsenten ja oikeuskanslerin virkatointen lainmukaisuutta 25 päivänä marraskuuta 1922 annetun lain 6 §:n mukaan eduskunnan vallassa päättää, joko että entiset valtioneuvoston· jäsenet Gestrin, Tarjanne, Tuominen ja Virolainen sekä oikeuskansleri Leskinen on pantava syytteeseen _ valtakunnanoikeudessa sanotun lain mukaan taikka että asia on rauk:eava. Jos eduskunta ei suorastaan päätä, että asia on raukeava, on asianomaisia kehotettava eduskunnalle antamaan kirjallinen tai suullinen . selitys, joka on annettava kymmenen päivän kuluessa tiedon saamisesta.
Eduskunta voi siis asian käsittelyn tässä vaiheessa päättää, että asia on edellä mainittujen osalta raukeava, mutta jollei sellaista päätöstä tehdä, on eduskunnan päätettävä kehottaa entisiä valtioneuvoston jäseniä· Kristian Gestriniä, Pekka Tarjannetta, Heikki Tuomista ja Johannes Virolaista sekä oikeuskansleri Risto Leskistä antamaan eduskunnalle vastuunalaisuuslain 6 §:n 2 momentissa säädetty kirjallinen tai suullinen selitys.
Mitä entiseen pääministeri Kalevi Sorsaan kohdistettuihin muistutuksiin tulee, eduskunta on vuoden 1978 valtiopäivillä perustuslakivaliokunnan mietinnön n:o 71 pohjalta käsitellyt entiseen pääministeri Sorsaan kohdistuneen, samaa asiaa koskevan muistutuksen ja 17 päivänä tammikuuta 1979 päättänyt, että sanottu muistutus oli raukeava. Esillä oleva asia on siten vuoden 1978 valtiopäivillä asiallisesti tutkittu
ja ratkaistu silloisen pääministeri Sorsan osalta eikä uusia ja asian oikeudelliseen arviointiin vaikuttavia tosiseikkoja ole käsittelyn pohjana nyt olevan mietinnön mukaan tuotu esiin. Tämän vuoksi eduskunta perustuslakivaliokunnan viimeksi mainittuun mietintöön yhtyen todennee, että esitetyt muistutukset eivät entisen pääministeri Sorsan osalta anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.
Valtiopäiväjärjestyksen 60 §:n nojalla annan ensimmäisen puheenvuoron perustuslakivaliokunnan valitsemalle asian esittelijälle ed. Pysty" selle.
Keskustelu:
Ed. P y s t y n e n : Herra puhemies! Perustuslakivaliokunta on käsitellyt ed. V. Vennamon ja lkuuden muun kans-anedustajan a1lekitjo1btamal1 kirje1lmäf1 sekä ed. Leppäsen ja viiden muun kansanedustajan allekirjoittaman kirjelmän, joista edellinen sisältää muistutuksen Kalevi Sorsan, Johannes Virolaisen, Heikki Tuo· misen, Kristian Ges,trinin ja Pekka Tarjanteen heidän toimiessaan ·ministereinä sekä oikeuskansleri Risto Lesikisen virka:tointen dainvastaisuudes1ta ja jälkimmäinen vielä ika1ken varaLta tehdyn muistutuksen pääministeri Kalevi Sor• •san virkatoi·nten lainvastaisuudes·ta.
K1rje1mät ovat !liitteenä tämän käsi:tte1yn pohjana olevassa perustuslakivaliokunnan mie'tinnössä. Niiss·ä esitettyjä syytöksiä ja perusteluja ei ole aihetta tässä enemmälti esiJtellä.
Ennen ·kuin ,valiokunta otti tutHttavakseen ministerien ja oikeuskanslerin •vi:rkatointen lainvastaisuuden valiokunta 1totesi, että se ja sen mietinnön pohjalla eduskunta oli vuoden 1978 va'ltiopäivi:Ilä käsirtellyt samaa asiaa koskevan pääministeri Sorsaa vastaan tehdyn muistutuskirjelmän. Mietinnössään n:o 71 (1978 vp.) perustush!!kivaliokunta tortesi, ebtä pääministeri Sorsa ei ollut kysymy~ksessä olleessa asiassa menetellyt lainva:srtaisesti. Kysymyksessä ollut asia oli ·sama kuin nyt käsiteltävänä olev1ssa kirjoi'tuksissa. Eduskunta pääuti rtuoNoin, että pääminis-teri Sorsaa koskenut muistutus oli raukeava.
Tämän vuoksi valiokunta otti selvittääkseen ensin kysymyksen siitä, onko mu1stutus päiiministeri Sorsaa vastaan otettava uudellaan tutkittavaksi. Asiantuntijain lausunnoissa kävi ilmi, että laissa .'taikka käytännössä ei löydy selvää vastausta tähän kysymykseen. Aikaisemmin vastaavaa ei ole esiintyrnyt, ja Ia!kiin ei tällaisen tapauksen varalta ole flmeisesti katsottu aiheelli-
350 Perjantaina 7. maaliskuuta 1980
seksi ottaa säälnnöstä. Kuullut asiantuntijat ovat [öytäneet oikeuskirjallisuudesta lukuisten kirjoittaljien likima~n yksimielisen käsityksen, jonka mukaan samaan henkilöön kohdistettua uutta syytettä ei voida enää käs1tellä uuden muistutuksen pohjalta, jos eduskunta on saman asian jo käsitellyt ja jättänyt raukeamaoo eikä uunta asiaan va~kuttavaa ole tuotu esiin. Asiantuntijain mukaan on pidettävä kohtuuttomana, jos samasta asiasta voitaisiin vuodesta toiseen yhä uudestaan [avastaa poliittisia 1tarkoitusperiä edesauttavia näytösluontoisia ministerisyyteasiain käsittelyjä, niin kuin asia~ntuntijain lausunnoissa todettiin. Tällaisten :tapausten varalta on syytä myöskin muistaa, että vailtiopäiväjärjestyksen 80 § antaa puhemiehelle oikeuden kieltäytyä ottamasta esille nostentua kysymystä, jonka hän katsoo olevan vastoin eduSikUIIlJllan jo tekemää päätöstä.
Perustuslakivalidkunta pitää asiantuntLJam esittämää ja oikeuskirjallisuudessa yleisesti hyväksyttyä käsitystä hyväksyttävänä oikeusturvaperiaatteena. Kun uusia 1ja asian oikeudelliseen arviointiin vaikuttavia tosiseikkoja ei ole tuotu esiin, syytetyn oikeusturva vaatii valiokunnan mielestä asettumaan tämän ns. res judicata -vaikutuksen edellyttämälle kannalle. V aHokunnan mietinnössä omaksuttu kanta merkitsee ·siten siltä, että käsiteltävinä olevia kirjoituksia siltä o.sailta, kuin ne koS:kevat pääministeri Sorsaa, ei ole valiokunnan mielestä aihetta ottaa enemmälti tutkittavaksi eivätkä ne valiokunnan mielestä anna aihet,ta enempiin toimenpi tdsiin.
Perustuslakivaliokunta on 'tutkinut ed. V. Vennamon ja :kuuden muun kansanedustajan allekirjoittamassa kirjelmässä muita ministereitä kuin Sorsaa sekä oikeuskansleri Les<kistä vastaan esitet)'lt muistutukset ns. ministerivastuulain säätämässä järjestykses·sä. Kuvaukset heidän tapauksistaan on otettu valiokunnan mietintöön samoin kuin valiokunnan perustelut sen kannan puolesta, joka mietinnön ponness.a on esitetty. Kun nämä ovat samoja, jot>ka jo vuoden 197 8 valtiopäivillä perustuslakivaliokunnan mietinnössä tuotiin esiin ja käsiteltiin laajahkosti eduskuntakeskustelussa, ei niitä ole enää aiheilta enemmälti seLostaa.
Nyt käsittelyn pohjana olevaan mietintöön on otettu liitteeksi myös eduskunnan o~keusasiamiehen valiokunnan pyynnöstä antama lausunto asiassa. Kun V. Vennamon ym. allekirjoittamassa kirjelmässä nojataan siihen väitteeseen, että perustuslain mukarun kaikkien tulee maassamme olla lain edessä samanarvoisia eivät-
kä ministerit saa olla lakien ylä- ja ulkopuolella, on syytä viitata pa1tsi muiden asiantuntijoiden myös erityisesti oikeusasiamiehen käsitykseen asiassa. Muihin kansalaisiin ja myös virkamiehiin verrattuna mmisterit ovat edkoisasemassa mmisterivastuulain mukaisen syytteen osalta nimenomaan juuri perustuS'lakina voimassa olevan lain nojalla.
Herra puhemies! Pemstus1akivaliokunnan mietinnössä esitetyillä perusteilla ja koska yksikään asiantuntijoista ei ole katsonut, että kirjelmässä mainitut ministerit ja oikeuskansleri taikka joku heistä olisi asetettava syytteeseen valtakunnanoikeudessa ja kun perustuslakivaliokunta on ollut itäysin yksimielinen, valiokunnan tähän <tehtävään val~tsemana totean, niin kuin herra puhemies jo valiokunnan mietinnön kanssa yhdenmukaisesti on todennut, että nyt käsiteltävänä oleva asia pääministeri Sorsan osaLta ei anna a~hetta enempiin toimenp~teisiin, ja eh~ dotan kunnioittavasti eduskunnan päätettäväikc. si, entä asia saa entisten valtioneuvoston jäsen'rt:en Gestrinin, Tarjanteen, TuomiSen ja Virolaisen sekä oikeuskansleri Leskisen osalta raueta.
Ed. V. Vennamo: Herra puhemies! Eduskunnan perustuslakivaliokunnan · yksimieHnen ministereitä suojeleva ja vapauttava päätös on hämmästyttävä, mutta val:litsevissa pdliittisissa olosuhteissa ymmärrettävä. Tämän Hsälksi haluan asian jo tässä rvailieessa !keskitetysti esiin tuoda seuraavaa.
Saloran entinen pääjohtaja Jouko Nordell on tuomittu riippumattomassa tuomioistuimessa virallisen syytteen perusteella viidestä yli 2 000 markan stereolahjuksen antamisesta viidelle ministerille, nimittäin Kalevi Sorsalle ja Johannes Virolaiselle sekä Pekka Tarjanteelle, Kristian Gestrinille ja Heikki Tuomiselle. Samoin on Nordell tuomittu riippumattomassa tuomioistuimessa samanlaisesta ja samaan aikaan annetusta lahjuksesta kauppa- ja teollisuusministe~ riön kansliapäällikö1le. Kauppa- ja teollisuusminiSteriön kansliapäällikkö on puoles'taan virallisen syynteen perusteella tuomittu NordeNin lahjuksen vastaanotosta äänestyksen jälkeen riippumattomassa tuomioistuimessa virkavirheestä, jolloin vähemmistö oikeudesta olisi halunnut tuomita kansliapäällikön lahjuksen vastaanottamisesta.
Kukaan ei voi perustellusti väittää, etteivät~ kö ministerit olisi olleet selvillä siitä, että heille annettiin Saloran taholta tällaisia lahjoja heidän virka-asemansa perusteella ja jotta saataisiin pe-
Valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin virkatoimet 351
rustetuksi Saloran tavoittelema V alco Oy. Samaan päämäärään tähtäsivät ilmeisesti myös Saloran suurille puolueille antamat hämärät puoluerahat, joista syytteet ja tuomiot on annettu veropetoksen vääristä kuiteista. Jopa ministerit ovat tunnustaneet, että he ovat olleet tällaisen selvän vaikutuslahjoituksen vuoksi kiusaantuneita ja ovat puolustelleet laiminlyöntiään kohtuullisessa ajassa palauttaa lahjukset sillä seikalla, että Nordell oli vaikutusvaltainen henkilö. Tämä on kuitenkin vain raskauttava seikka, sillä perustuslain mukaan kaikkien tulee lain edessä olla samanarvoisia. Ministeri Tarjanne jopa oli valmis vastaanottamaan tässä väritelevision lahjaksi, mutta ovelimmat selittelevät kuorossa naurettavasti ja läpinäkyvästi panneensa stereot vintille piiloon.
Ruotsin ja Suomen oikeuskäytännön sekä äskettäisen lisensiaattitutkimuksen mukaan ministereiden menettely on täyttänyt lahjusrikoksen tunnusmerkit ja lievimmässä tapauksessa kysymyksessä on jopa ainakin virkarikos, niin kuin riippumaton tuomioistuin vastaavanlaisessa kansliapäällikön tapauksessa on jo päätöksessään todennut.
Mutta kaikista näistä kiistattomista tosiasioista huolimatta valtioneuvoston oikeuskansleri Risto Leskinen on päätöksellään katsonut tarkoitetut ministerit syyttömiksi, minkä lisäksi hän ylittäen virkavaltuutensa on jopa samalla päätöksellään vapauttanut ministerit moraalisestakin vastuusta. Tämä puuttuminen teon moitittavuuteen on johtunut luonnollisesti siitä, että Suomen hallitusmuodon mukaan ministeriksi saa presidentti nimittää vain rehelliseksi ja taitavaksi tunnetun kansalaisen. Oikeuskansleri siis suojeli poliittisesti lainvastaisella päätöksellään ministereitä eikä vain ministereitä vaan myös itseänsä estäessään virallista syyttäjää valittamasta kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikön ja Lapin maaherran saman suuntaisesta lahjusasiasta korkeimpaan oikeuteen. Tällainen menettely on käsitykseni mukaan hyväksyttyä vain diktatuurimaissa, joissa syyte jo muka merkitsee syyllisyyttä. Suomen pitäisi kuitenkin olla lainalainen yhteiskunta.
Ei myöskään voida hyväksyä sitä, että oikeuskansleri päätöksessään totesi stereot muka alle 2 000 markan arvoisiksi, jolloin ministerit pelastuivat lahjaverolain rikkomuksesta.
On väitetty, että ministereille annetut lahjat eivät ole millään tavoin vaikuttaneet heidän virkatoimiinsa. Tiedot Valco-skandaalista, jossa valtio on menettänyt satoja miljoonia markkoja
veronmaksajien varoja, todistavat kuitenkin kumoamattomasti toista. Eduskunnan perustuslakivaliokunta kuitenkin selvästi mielestäni poliittisilla perusteilla katsoo, että ministerit eivät ole syyllistyneet minkäänlaiseen rikokseen. Tämä on vastoin riippumattomien tuomioistuinten jo tiedossa olevia päätöksiä. Jopa on menty niin pitkälle, että ministeri Kalevi Sorsan asiaa ei ole suostuttu edes asiallisesti käsittelemään, vaikka kiistatta viime vuoden syksyn eduskuntakäsittelyn jälkeen on tullut esille uusia painavia syyllisyyttä todistavia tosiasioita sekä paljastunut, että Sorsa uhkasi pääministeri Martti Miettusta hallituksen hajoamisella, ellei stereolahjuksilla tuettua Valcoa perusteta.
Suomen kansan oikeudentunto ei selvästi hyväksy sitä, että vaikutusvaltaisella paikalla ja ministerinä tehty teko ei muka olisi rikos, mutta kyllä on rikos, kun sen tekee tavallinen kansalainen tai sellainen henkilö, joka ei enää ole maamme valtaikli:kin suojeLuksessa. Tältä pohjalta katson, että ministerit ovat syyllistyneet lahjusrikokseen tai ainakin virkarikokseen. Suojellessaan ministereitä ja muutoinkin on oikeuskansleri syyllistynyt tekoon, joka vaatii syytteen valtakunnanoiikeudessa. Maamme kot1k.eilmma'lle lainvalvojalle on asetettava tavallista ankarammat vaatimukset. Eri asia on sitten, katsotaanko, vaikka ministerit ovat syyllistyneet rikoslain alaiseen tekoon, että muut seikat huomioonottaen ei ole aihee!Usta asian taloudellisen pienuuden perusteella syyttää ministereitä valtakunnanoikeudessa. Olen kuitenik:in s.it'ä mieltä, et.tä ik:ysymyik:sessä on ollut niin piittaamaton toiminta vaikutusvaltaisessa aseuna,ssa '5rutojen miljoonien markkojen V alco-seuraamuksineen, että jo vastuuntunnon kohentamiseksi ja väärinkäytösten estämiseksi julkisissa tehtävissä tarkoitetut ministerit olisi yhteiskuntamme napamiehinä pantava syytteeseen valtakunnanoikeudessa. Tavallisen kansalaisen on lisäksi voitava luottaa, että laki on kaikille käytännössä sama, niin kuin perustuslaki määrää. Eduskunta ei ole mikään tuomioistuin, vaan tässä yhteydessä poliittisen suojelun laitos.
Kaiken lausutun perusteella ehdotan kunnioittaen, että silloinen pääministeri Kalevi Sorsa sekä silloiset ministerit Johannes Virolainen, Pekka Tarjanne, Kristian Gestrin ja Heikki Tuominen pantaisiin eduskunnan oikeudesta tarkastaa valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin virkatointen lainmukaisuutta 21 päivänä marraskuuta 1922 annetun lain 7 §:n nojalla syytteeseen tarkoitetuista lahjusrikoksista
352 Perjantaina 7. maaliskuuta 1980
sekä oikeuskansleri Risto Leskinen selostettujen tekojen johdosta tahallisesta virkarikoksesta.
Ed. Le p p ä ne n : Herra puhemies! SMP:n eduskuntaryhmä on ministerivastuulain nojalla tehnyt kahdella erillisellä kirjelmällä muistutuksen ministereiden ·stereolahjusten asiassa. Toinen kirjelmä on annettu eduskunnalle 14 kesäkuuta 1979 ja toinen 13 marraskuuta 1.979 .. Ensimmäinen kirjelmä tuli mahdolliseksi sen jälkeen, kun epuskunnassa vaalien seurauksena · SuOmen ka.nsan tahdosta oli 'mahdollista löytää vähintään viisi allekirjoittajaa, jotka ovat selvästi nykyisen valtasuuntauksen ulkopuolel~ la. liman SMP:n menestystä eduskuntavaaleissa ministereiden stereOlahjusasia ·. olisi ilmeisesti kokonaan haudattj.l. Ilman SMP:tä eduskunnasta tuskin olisi löytynyt tarvittavia allekirjoitta~ jia, .koska kaikki muut ·puolueet tavalla tai toisella ovat kytk.erinöissä valtäa pitäviin.
Miksi sitten on tarvittu· toinen kirjelmä marraskuussa. Asian palauftåmiseksi yksityiskohtaisesti esille luen tp.anaskuussa annetun kirjelmän. Se kuuluU: seuraavasti:
"Eduskunnalle. Viitaten aikaisempaan ministetivas.tuukirje1määimme ·14. 6. 1979 stereoit~ ten miqistedlahjusten asiassa rohkenemme oi~ keudentn,lllkaisen ja tasapuolisen asian käsf.tte1y11 turvaamiseksi kiinnittää huomiota siihen, että sen jälkeen kun pääministeri Kalevi Sorsan· stereolahjusten asiaa on käsitelty eduskunnan perustuslakivaliokunnassa ja eduskunnassa vapauttavin päätöksin, vaikka vastaavanlaisissa ta~ pauksissa korkeita virkamiehiä on pantu syytteeseen ja tuomittu, toteaJmme, että sivten kun Sorsan osa!lta tämä asia on käsitelty eduskunnassa on rkiistattomasti tu1lut juillkisuuteen selkä tuomioistuimissa ja poliisitutkimuksista paljastunut uusia valkavia tosiasioita Salora-skandaalin ja V ruco-Sikandaalin yhteydes1sä. Näistä seikois'ta ei eduskunnaHa ollut aikaisemmin tietoa ja nämä tosiasiat saattavart Sorsan tarkoitetun lahjusasian uuteen vakavaan valoon. Käsityksemme mukaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulisi oma-aloitteisestikin näiden myöhemmin paljastuneiden todisteiden ja tosiasioiden perusteella tutkia uudelleen stereoiden ministerilahjusten asia myös Kalevi Sorsan osalta. Mainituilla perusteilla teemme kaiken varalta näiden julkisuudessakin todettujen uusien ratkaisevien tosiasioiden perusteella ministerivastuun mukaisen muistutuksen silloista pääministeri Kalevi Sorsaa vastaan stereoitten ministerilah-
justen asiasa koko laajuudessaan päämääränä saada tämä suojeltu asia puolueettomasti käsi;. teltäväksi valtakunnanoikeudessa. Helsingissä 13 päivänä marraskuuta 1979." Kaikki SMP:n kansanedustajat allekirjoittajina.
Tämä kirjelmä on tarvittu juuri siksi, että manaskuussa 1979 oli jo käytettävissä olennais" ta uutta tietoa ministereiden stereolahjusasian sekä koko Salora-V alec-skandaalin olennaisista kytkennöistä.
Toinen kirjelmä on ollut välttämätön edus~ kunnan perustuslakivaliokunnan mietinnössä ilmenevän käsittelyjärjestystä koskevan tulkinnankin taikia. Muistutusikirjdmien käsitteLyyn ottamises.ta perustusla!ldvalioikunta on joutunut rpäätymään myönteiseen ratlkaisuun seuraavasti - lainaan perustuslakivaliokunnan mietintöä: "Jos eduskunta on tietyillä valtiopäivillä hylännyt hallituksen esityksen, :niin viimeistään jo seuraavilla valtiopäivillä sama esitys voidaan ot~ taa uuden aloitteen pohjalta käsittelyyn ja hyväksyä. Vielä· selvempi tilanne on silloin, kun kysymyksessä on kahdelle eri vaalikaudelle osu• va päätöksenteko; Jos eduskurtta on tehnyt pää. töksen tietystä asiasta vaalikauden viimeisillä valtiopäivillä, niin valittu UJJsi eduskunta voi seuraavilla valtiopäivillä täysin vapaasti päättää samasta . asiasta. Eduskuntakäytäntöön ja oikeuskirjallisuudessa esitettyihin näkökohtiin viitaten perustuslakivaliokunta katsoo että valtiopäiväjärjestyksen 80 § :1;1 1 momedtti ei ol~ esteenä ens1mmäisen ja· toisen ki11jelmän :käsittec lylle." . . ·
Toisaalta perustuslakivaliokunta on päätynyt minister~syyteasian käsittelyn osalta seuraruvaan ratkaisuun: "Valtioneuvoston jäsenen ja oikeuskanslerin syytteeseen asettaminen valtakunnan~ oikeudessa on tiUikasti määrämuotoista. V am tasavallan presidentti ja eduskunta voi asettaa heidät sytteeseen. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että jos edus'kunta on päättänyt telhdyn muistutuksen johdosta olla syytettä nostamatta, asian on katsottu tulleen lopullisesti ratkaistuksi, joten kysymystä syytteen nostami1sesta samasta asiasta ei voida uudelleen panna vireiile. Edelleen on katsottu, että muistutuksen hylkäämi· nen perustuslakivaliokunnassa estää valiokuntaa itseään myöhemmin päättämästä panna samasta asiasta vireille ministerisyyteasiaa paitsi siinä ta• pauksessa, että myöhemmin on tullut ilmi joitakin sellaisia uusia seikkoja, jotka asettavat kysymyksen uuteen valoon. Jos taas eduskunta on päättänyt antaa ministerisyytteen raueta, sitä ei voida panna enää myöhemmin uudelleen vireil:
Valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin virkatoimet
le. Eduskunta tai presidentti voi ottaa saman asian uudelleen päätettäväkseen vain, jos asiassa ilmenee sellaisia uusia tosiseikkoja, jotka asettavat vastuukysymyksen uuteen valoon. Perustuslakivaliokunta pitää oikeuskirjallisuudessa esitettyä käsitystä hyväksyttävänä yleisenä oikeusturva periaatteena."
Ensinnä on todettava, ettei voida hyväksyä tätä perustuslakivaliokunnan omaksumaa tulkintaa siksi, että eduskunta ja perustuslakivaliokunta eivät ole tuomioistuimia. Eduskunnan ja perustuslakivaliokunnan ratkaisut liittyvät poliittiseen todellisuuteen. Poliittinen todellisuus voi vaaleissa muuttua. Jos edellinen eduskunta on päättänyt poliittisista syistä antaa ministerisyyteasian raueta, ei tämä ratkaisu voi mitenkään sitoa uutta eduskuntaa. Eduskunta on voinut vaaleissa muuttua niin, että kanta myös muuttuu. Näin ei ilmeisesti valitettavasti tällä kertaa ole käynyt. Sen sijaan on luonnollista, että riippumattomien tuomioistuinten osalta perustuslakivaliokunnan kanta on oikea. Mutta nyt ei siis ole kysymys riippumattomista tuomioistuimista. Ei kai eduskunnan perustuslakivaliDkunta ole katsonut oleval1!Sa tuomioistuin.
Mutta vaikka· hyväksyttäisiinkin ·perustuslakivaliokunnan kanta, että on oltava uusia tosiseikkoja, jotka asettavat vastuukysymyksen uuteen valoon, jotta ministerisyyte voitaisiin panna uudelleen vireille, SMPn muistutuskirjelmät myös entisen pääministeri Sorsan osalta ovat aiheellisia. Tämä johtuu nimenomaan siitä, että uusia tosiseikkoja on riittävästi olemassa. Tarkemmin sanottuna koko asia on tullut uuteen valoon Salora-V alec-skandaalin koko laajuudessaan paljastuttua, niin kuin tiedämme eduskunnan käsittelystä myöhemmiltä ajoilta. Ed. Junnilan ens1mmäisenä allekirjoinajana kirjoittaman muis.tutusikirjelmän ja sen käsittelyn aikoihin ei ollut tiedossa kuin pieni osa koko Salora-Valco-skandaalin laajoista kytkennöistä. Asian luonne käy ilmi vaikkapa 12. 1. 1979 perustuslaikivalioikunnan mietinnön perustelujen keveydestä. Tällöin perustuslakivaliokunta päätyi Sorsan ministerisyyteasiassa raukeamisehdotukseen varsin kevyesti tarkastelemalla vain väritelevision ja stereoiden saamista Saloraita yksittäisinä tapahtumina. Perustuslakivaliokunta ei millään tavalla hakenut asialle laajempia yhteyksiä.
Tosiasioiden vastaisesti perustuslakivaliokunta päätyy SMP:n kansanedustajien kirjei:mien entistä pääministeri Sorsaa koskevalta osalta seuraavaan ratkaisuun: "Perustuslaikivaliokun•
45 058000001S
ta toteaa lisäksi, että kysymyksessä olevissa ensimmäisessä ja toisessa kirjelmässä ei esitetä mitään tapaulkseen JiiHyvää uutta tosisei:ldkaa. Asia on si!Llois.en pääministerin osalta tutlkittu ja muistutus on j-ätetty raulkeamaan. Kun uusia ja asian oikeudelliseen arviointiin vaikut'tiwia tosisei!klkoja ei ole tuotu esi·1le, asianomaisen oikeusturva vaatii perustuslakivaliokunnan mielestä asettumaan oikeuskirjallisuudessa vakiintuneelle kannalle. Täten perustuslakivaliokunta btsoo, ettei toinen ildrjeLmä miltään osin eikä ensimmäinen kirjelmä siltä osin kuin siinä on kysymys entisestä pääministeri Sorsasta, anna aihetta toimenpiteisiin valiokunnan taholta."
Näin siis perustuslakivaliokunta ottamatta lainkaan huomioon uusia tosiasioita ei paneudu lainkaan entisen pääministeri Sorsan osalta asiaan. Perustuslakivaliokunta ei ole mietinnössään paneutunut stereolahjusasian aineelliseen ·sisältöön myöskään muiden ministereiden osalta. Perustuslakivaliokunta on mietinnössään vain etsinyt juridista kiertotietä päätyä jo ennalta määrättyyn raukeamisehdotukseen. Vaikka aineellinen materiaali, joka on ollut perustusla, kivailokunnan käytössä, on ollut laaja, tähän ei ole mietinnössä enemmälti puututtu. Perustuslakivaliokunnan tarkastelutapa on rajoittunut vain Salora-Valco-skandaalin suppeaan käsittelyyn eli perustuslakivaliokunta on irrottanut ministeristereot niiden taustatapahtumista. Perustuslakivaliokunta on eräällä tavalla omaksunut ikään kuin puolustusasianajajan roolin ja pyrkinyt löytämään puolustukselliset ratkaisut tälle raukeamisesitykselleen. Perustuslakivaliokunta on yrittänyt käsitellä SMP:n kirjelmiä ikään kuin SMP:n kirjelmät olisivat tuomioistuimen syyttäjän kirjelmiä, ja sitten yrittänyt ne puolustusasianajajana kumota. Kysymys kuitenkin SMP:n kirjelmissä on valtiopäiväjäri·estyksen suomasta ministerivastuulain mukaisesta muistutuksesta eikä suinkaan syyttäjän perusteellisesta kirjelmästä. Ei ole SMP:n kansanedustajien tehtävä toimia asiassa syyttäjänä.
Perustuslakivaliokunnan tehtävänä olisi ollut tutkia, onko aihetta asian tutkimiseen valtakunnanoikeudessa. Sen sijaan perustuslakivaliokunnan tehtävänä ei ole suinkaan ratkaista tätä stereolahjoitusten asian oikeudellista puolta, vaan nimenomaan tutkia, olisiko asia lähetettävä valtakunnanoil{euteen, jonka tehtävänä on asia ratkaista.
Mitä sitten tulee oikeusasiamies Aallon lausuntoon asiassa, niin Aalto sivuuttaa kokonaan uudet tosiasiat. Aalto lähtee liikkeelle siitä erit-
354 Perjantaina 7. maaliskuuta 1980
täin kummallisesta näkökulmasta ja periaatteesta, että yh4envertaisuus lain edessä tarkoittaakin sitä, että ministerit, virkamiehet ja kansalai~ set ovat eri asemassa. Aalto lähtee siis siitä, että yhdenvertaisuus tarkoittaa eri ryhmien sisäistä yhdenvertaisuutta eikä eri kansalaisryhmien välistä eli että ministerit voivat olla eri asemassa, virkamiehet eri asemassa ja tavalliset kansalaiset eri asemassa lain edessä. Tämä ei voi olla kestävä eikä pitävä lähtökohta.
Koska siis Aallon lähtökohta ei ole pitävä ja koska uusien tosiasioiden valossa asia olisi tullut myös aineellisesti käsitellä Sorsan osalta, perustuslakivaliokunta on mielestäni menetellyt tässä väärin. Aallon lausunnon tehtävänä näyttää olleen vain antaa perustuslakivaliokunnalle eräänlainen helppo tie päätyä perustuslakivaliokunnan jo ennalta toivomaan ratkaisuun.
Mitä sitten asian aineelliseen puoleen tulee, on muistettava tosiasiat. (Ed. Söderman: Mikä on aineellinen?) - Aineellisella tarkoitan sitä, että se on vastakohta näille juridis-muodollisille tulkinnoille, joilla päädyttiin tähän raukeamisehdotukseen. Asian aineellisen puolen ehkä ed. Södermankin ymmärtää, kun selitän tässä. (Ed. V. Vennamo: Se on vaarallinen ed. Södermanille!) Ehkä selitän tässä hieman sitä.
Kumoamattomat tosiasiat ovat siis seuraavat. (Ed. Söderman: Mitikä seikat?) Salora on lähettänyt nämä lahjat miniJstereiJ.le. Sitä !kai ei kukaan ole kumonnut eikä halua kumota. Toinen kumoamaton tosiasia on se, että näitä lahjoja ministerit eivät ole oikopäätä palaottaneet Saloralie takaisin. Kolmas kestävä tosiasia, jota ed. Södermankaan tuskin haluaa kumota, on se, että Salorassa on paljastunut hyvin laaja ja suuri verorikostapahtuma. Neljäs kumoamaton tosiasia on se, että Valco on perustettu, Valco on myös kaatunut ja Valcon perustaminen on tapahtunut erikoisissa olosuhteissa. Siis nämä neljä tosiasiaa ovat kumoamattomia. ·
Kun juridisiin asiantuntijoihin vedoten perustuslakivaliokunta on päätynyt omaan ratkaisuunsa, on asiaa tarkasteltava myös hieman terveen järjen oikeuden kannalta. Ensinnäkin, miksi Nordell ja Salora ovat antaneet näitä stereoita ja väritelevisioita? Miksi siis näin suuria lahjoja Salora haluaa antaa? Terveen järjen oikeuden näkemyksen mukaan Salora ja Nordell eivät ole varmasti toimineet pelkästään ollakseen ystävällisiä, vaan kysymyksessä heidän taholtaan on luonnollisesti ollut se, että he ovat pyrkineet vaikuttamaan niihin, joille he ovat
lahjat antaneet. Tämän terve järki sanoo kiistattomasti.
Entä sitten lahjan saaneiden kannalta? Jos ajattelemme, että kuka tahansa, ministeri tai kansanedustaja, saa tällaisen lahjan, niin tun~ tuuko tämä lahjan saajan kannalta joltakin? On aivan luonnollista, että ainakin minusta tuntuisi siltä, jos minulle tuodaan väritelevisio, että minuun pyritään vaikuttamaan. Näin varmasti myös ministereistä on tuntunut, mutta he eivät ole reagoineet. Jos nyt kertaamme hieman tapahtumia, niin Virolaisella kesti neljä vuotta reagoida; neljä vuotta Virolainen säilytti näitä stereoita, ja sitten kun asiaan liittyvät tapahtumat olivat .edenneet riittävän pitkälle, hän pyysi hakemaan nämä stereot pois. (Ed. V. Venna~ mo.: Kun maa poltti, niin silloin vasta heräsi!) Gestrin omassa lausunnossaan ilmoittaa, että hän ymmärsi pyytää hakemaan stereot pois vasta sitten, kun johto vaihtui Salorassa, mihin kului useita vuosia. Mitä sitten tulee Tarjanteeseen, niin hänen osaltaan asia on hämmästyttä7
vän selvä, koska Tarjannehan vaihtoi stereot väritelevisioon. Hän varmasti ainakin· oli erittäin tietoinen, mistä on kysymys. Mitä sitten Tuoc. miseen tulee, niin Tuominen juristina myös ilmeise~ti ymmärsi varsin hyvin asian, koska hän pyysi tästä laskun ja sai muodollisen laskun, jonka myös maksoi. Mitä sitten Sorsaan tulee, me tiedämme, että hän sai sekä · väritelevision että stereot.
Kun yhdistetään tapahtumat. Salorassa ja Val~ cossa, asia vaatii ehdottomasti tuomioistuimen käsittelyä eli valtakunnanoikeuden käsittelyä myös ministereiden osalta, kuten se on vaatinut jo tähän mennessä vilikamiesten osaJ.ta. · W aW~ roosin, Oinaan, Laaiksosen ja myös pienettnpien verovirkamiesten osalta. Tuomioistuimen on tämän tyyppisissä asioissa tehtävä ratkaisu. Edus" kunnan ·tulisi siis sallia valtakunnanoikeuden koolle kutsuminen, koska eduskunnan tehtävä ei sinänsä ole tehdä päätöstä tällaisessa asiassa.
Jos eduskunnassa katsotaan, että poliittisilla perusteilla halutaan tämä päätös tehdä, se pitäisi myös rehellisesti todeta, todeta, mitä on tapahtunut, ja todeta, että poliittisista syistä ei ole mielekästä nostaa valtakunnanoikeutta ja antaa asian mennä sinne. Mutta Suomessa näkyy päädyttävän siihen, ettei haluta. lainkaan, että asia selvitetään ja tutkitaan niin kuin oikeusvaltiossa pitäisi. (Ed. V. Vennamo: Suojelua!)
Muualla maailmas·sa vas.taavan kaltaiset asiat yleensä aina tutkitaan ja rf!tkaistaan. Olemme
Valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin virkatoimet 355
voineet 70-luvulJa seurata Amerikassa laajaa Nixonin miesten .tapahtumasarjaa. Siellä asetettiin jopa erikoissyyttäjät asiaa hoitamaan, ja lopputuloshan oli se, että Nixonin kailcld erikoisneuvonantajat menettivät paikkansa ja lopulta Nixon itsekin, vaikka ei joutunutkaan valtakunnanoikeuteen, vaan hänet poliittisihla syillä armahdettiin. Mutta täällä Suomessa pyritään siis oiJkeudellis111a perusteilla löytämään tämä armahdus eikä usikatleta tunnustaa, että kysymys on poliittisista perusteista.
Suomessa näyttää olevan siis eri laki korkeassa asemassa olevilla henkilöillä kuin tavallisilla kansalaisilla. Perustuslakivaliokunta selittää, että ministereillä on eri lalki. Se selittää näin mietinnössään: "Valiokunta toteaa, että kysymys valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin oikeudellisesta vastuusta virkatoimistaan on erityisesti säännelty hallitusmuodossa ja perustuslakeina voimassa olevilla muilla säännöksillä, jotka koskevat sekä sanotun vastuun edellytyksiä että vastuun toteuttamisessa noudatettavaa menettelyä. Valtioneuvoston jäseniin ja oikeuskansleriin ei siten sovelleta virkamiesten oikeudelliseen vastuuseen saattamista koskevia säännöksiä. Hallitusmuodon 47 §:n ja eduskunnan oikeudesta tarkastaa valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin virkatointen lainmukaisuutta annetun lain säännökset määrittelevät tämän vastuun toteuttamismenettelyn ja sen edellytykset."
Perustuslakivaliokunta lähtee siis siitä, että tämä laki merkitsisi sitä, että ministerit ovat suojatummassa asemassa kuin virkamiehet tai tavalliset kansalaiset. Minun ymmärtääkseni lain laatija aikanaan on lähtenyt päinvastaisesta käsityksestä, että ministereiden osalta pitää olla tarkemmat säännökset ja kovempi laki eli kovempi vastuu ja että ministereiden osalta asia on voitava saattaa erityismenettelyllä oikeudelliseen käsittelyyn eli siis valtakunnanoikeuteen sellaisissakin olosuhteissa, joissa ei ehkä virkamiehen osalta vastaavasti meneteltäisi. Nyt perustuslakivaliokunta on päätynyt tässä aivan päinvastaiseen kantaan tarkoituksenmukaisuussyistä, että ministerit saavat olla vapaampia lahjojen ottamisessa kuin esim. virkamiehet, vaikka käsittääkseni nimenomaan poliitikolla tilanteen pitäisi olla aivan päinvastoin.
Kun asia on SMP:n mielestä kiistaton ja kun katsomme, että eduskunta ei ole tuomioistuin, jonka tulisi tehdä ratkaisu, asia olisi ehdottomasti jo oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti saatettava valtakunnanoikeuden käsittelyyn.
Tästä syystä, herra puhemies, kannatan ed. V. Vennamon tekemää ehdotusta.
Koska tällä hetkellä eduskunta on kuitenkin varsin vajaalukuinen johtuen siitä, että myös Pohjoismaiden neuvosto on koolla, ja kun tämä asia on luonteeltaan sellainen, että luulisi, että koko eduskunnan on tarpeellista olla sitä käsittelemässä, ehdotan, herra puhemies, että asia pantaisiin pöydälle ensi tiistain täysistuntoon.
Ed. L i e d e s : Hel'ta puhemies! Perustuslakivalidkunnan puheenjohtaja ed. Pystynen teki täällä ~hdotuksen. Kannatan ed. Pystysen tekemää ehdotusta.
Perustuslakivaliokunta on käsitellyt eräiden entisten valtioneuvoston jäsenten ja o~keuskans'lerin virkatointen lainvastaisuutta koskevan bjelmän eli ns. Salora-asian ja on tällöin todennut, että ministerit ja oikeushnsleri eivät ole syyllistyneet ministerivastuulain 7 §: ssä mainit·tuun lainvastaiseen menettdyyn. Mielestäni ne puheenvuorot, jotka täällä äsken käytettiin, ei~ JVät myöskään asiaa muuksi muuta.
Minun näkemykseni on, että rkun on !kysymy,ksessä rangaistava lahjonta, nii:n silioin tämän lahjonnan •tarkoituksena täytyy olla lahjanantajan hyötyminen lahjan antamisesta. Asian käsittelyn yhteydessä ei ole voitu todeta sitä, et.t~ lahjat olisivat vaikuntaneet Saloran hyödyksi, etkä myöskään sitä, että hyötymistal.'koituksessa olisi näitä annettu. Tällarsia tietoja ei ole valioikunnalle saatettu, ei myöskään tällaisia tietoja ole kantelussa esitetty, eikä myöskään tämän 'kes:kustelun kuluessa ole tämän sisältöisiä esityksiä esiin tuotu. Tämän johdosta näen, että valiokunnan päätös tuolta osin on oikea.
P.erustus~akivaliokunta on mietinnön perust~lmss~ ku.H~~kin laus~nut eräitä sellaisia pertaattetta, JOlhtn en vot yhtyä, yleisen ohjeen, milloin lahjan ottaminen on sallittua. Siihen lausumaan en voi )'lhtyä. Olen valiolrunna:ssa esittänyt 4. ja 5. ,sivun vaihteessa olevan ka:ppaleen poistamista tämän johdos·ta.
Mainitussa perustuslakivaliokunnan mietinn~n :kappaleessa on otettu kantaa, milloin rikoslatn tarkoittamassa mieless'ä on oi'keus tai ei ole oikeutta ottaa vastaan lahjaa. Siinä todetaan: "Virkatoimessa suoritettu hyvike ei ole oi!keudeton, jos sen antamiseen on diemassa hyväk" syttävä peruste. Lain ja lakiin perustuvan määräyksen ohella hyväksyttävä peruste voi olla kysymyksessä olevana ajankohtana vallitseva yleinen kä}'ltäntö eli eräänlainen maan 'tapa; Jos me-
356 Perjantaina 7. maaliskuuta 1980
nettely hsäksi ei ole asianomaisten asemaan, ~arallisuuteen tai keskinäisiin suhteisiin nähden poikkeukse'11ista, on :sitä pidettävä hyväksyttävänä. Oikeudettomuus poi·stuu, jos objektiivisesti asiaa arvostellen ei ole perusteltua aihetta katsoa hyvikkeen vaikuttavan virkatoimeen."
Ensinnäkään ei voi hyväksyä sitä, että virkamies on oikeutettu ottamaan vastaan l~hjan, jos sen antamiseen on olemassa hyväksyttävä peruste 1tai vallitsee yleinen käytäntö eli eräänlainen maan tapa. Tämän mukaan virkamies tai ministeri olisi oikeutet-tu ottamaan vastaan suuriakin •lahjoja käydessään jossakin kehitysaluemaassa, missä lahjonta on hyvin yleistä. Tämä periaate muodostuu myös hyvin kyseenalaiseksi jossakin Turun kaupungissa, jossa on yleis-eksi maan tav~si muodostunut virkamiesten ;lahjonta. Sitä osoittavat monet vireillä olevat oikeuderikäynnit.
En voi myöskään pitää hyväksyttävänä sitä, että asianomaisen varallrsuus tai kesk~näisd suhteet voivUJt antaa :mahdoUisuuden lahjonnan toimeenpanemiseen. Virkamiesten ja ministereitten tulee mielestäni olla saman arvoisiå muit-ten kansalaisten kanssa. Edellä mainittu lausuma kuitenkin sisallään pitää ·sen, entä korkeassa, hyvässä asemassa olevalle virkamiehelle voidaan antaa suuriakin lahjuksia, niin ikään suuripalkkainen, varakas virkamies voi ottaa vastaan tallaisen suuren lahjuksen, kun 'sen sijaan pienipa:lk:Jkainen, vähävarainen virkamies ei tamän suhteen mukaan saisi ottaa vastaan edes ilmaista lounasta tai kahvikuppia. Jos lisäksi lahjan antaja ja lahjan vastaanotJtaja o•vat hyvissä keskinäisissä suhteissa, oikeuttaisi tämä iausuma lahjonnan ottamiseen.
Virkamiesten lahjonta on Suomessa hälyttävällä tavalla viime aikoina lisääntynyt. Erilai•set liikemiehet ovat pyrkineet mm. vemviranomai·sten lahjontaan ja sitä kautta ovat saaneet huomattavia etuutksia. Tällainen toiminta on mieiestäni jyrkästi torjuttava. Sen johdosta ei voi hyväksyä minkäänlaisia lievennytksiä lahjontaa koskeviin säännöksiin.
Sen johdosta, herra puhemies, myös mainitun valiokunnan mietinnön kappaleen osalta näen, että tällaisia periaatteita ei olisi pitänyt valiokunnan mietintöön sisällyttää ja ne eivät saisi missään tapauksessa vaikuttaa siihen, että lahjontaan jol:lakin ·tavoin otetaan lievempiä kantoja.
Ed. P. Vennamo: Herra puhemies! Nyt eduskuntaan ·vihdoin ja viimein perustuslakiva-
ilokunnasta saapuneet SMP:n m~msterivas,tuulain mutkaiset kirjelmät koskien Salora-asiaa koskettelevat asiaa, joka on viime vuosina yhteiskunnassamme herättänyt ehkä enemmän keskustelua poli1dkoista ja poliitikkojen toiminnas:ta kuin mikään muu.
Jokaiselle julkista kesikuS'telua seura:runeelle on täysin se1vää, että Suomen kansan suuri enemmistö on voi:maiklkaasti paheksunut nyt ky• ~y1myksessä olevien ministereiden toimintaa näi· den Salora-lahjusten asiassa sekä myös voilffia:k· kaa'Sti paheksunut nHtä meneutdytapoja ja tuloksia, joita Sailora-Valco-Jupakas·sa on eri ;vai" heissa -tapahtunut. Suomen kansa on myös vai· sin selvästi vaatinut, että kai;k'ki asiaan ~.>elkaantu~ neet henkilöt ministereitä rriyöten tulisi saruttaa asiassa vastuuseen ,ja ainakin heidän asiansa tulisi tutkia riippumattomassa,· puolueettmnas,sa tuomioistuimessa.
SMP on kdko tämän Salora- ja Valco-iupaJkan ajan voimakkaas1ti vaatinut asioiden perinpoh· jaista selvittämistä. Tämä meidän vaatimuksem~ me on pohjautunut jo periaateohjelmanime .vaa: 1timuksiin 'siitä, että maassamme tulisi lakien ole h kaikkien kohdalla samanlaiset ja että lltlaas~ .samme tuilisi · rakentaa nimenomaan rehellisyy: teen perustuvaa yhtei~kuntaa, jossa oman .edun tavo1ttelu kansan kustannuks-ella ja holtitt&mul1s ja tuhlailevaisuus olisi poistettava.
SMP:n periaateohjelman mukaises•ti luonnollisesti olemme sitä mieltä, että tiippumatta ·sii~ tä, kulka· kulloin'kin ja mistäpuolueesta kuLloinkin on syyllis·tynyt moitit-tavaan tekoon 1tai suoc ranaiseen r1kolliseen toimmtaan, hänet olisi luonnollisesti saatettav.a asiasta ;vastuuseen. Mddän periaatteemme 1lähtee siitä, että toimit~ taessa demokraattisessa, kansanvaltaisessa yh~ lteiskunnassa, jossa äänestäjät valitsevat keskuudes.taan joukon päättämään yhteisistä asioista, eduskunnan, joka eduskunta omalta osaltaan luottamuksensa antaen -tukee hallitusta jdka maan asioista päättää, näiden valittutjen, kansanvaltaa toteuttavien henkilöiden kohdalla kynnyksen tällaisissa asioissa ja oman edun 'tavoittelussa tulee o}la huomattavasti korkeam" maHa kuin 'tavallisen ihmisen kohdalla - jo pe~kästään siksi, että he1dän va-ltansa on suurempi, jo pelkästään siksi, että heidän toimenpilteidensä haitalliset vaikutukset sekä koko yhteiskunnalle että muille kanssaihmisille ovat toki monin verroin suuremmat kuin taval11sen: ih~ misen toiminnoista koskaan seuraa.
Tämä periaate on myös yleisesti hyväksytty kailklkia:lla länsimaisessa demokratiassa. Otam~
Valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin virkatoimet 357
mepa esimerk!kejä Englannista, mistä 1tahansa muualta läntisestä maailmasta, havaitsemme, et•tä jo perusteltu epäilys siitä, että poliittisessa pääotävässä asemassa oleva henki1lö on käy>ttänyt asemaansa väärin tai oma!ksi hyvakseen, on yleensä riittänyt asianoma1sen v-apauttamiseen näistä tehtävistä, vai14:a se ei olisi suoranaisiin syyteoikeudenkäynteih1n johtanu tkaan.
Suomess·a näin ei ole 1tapahtoout, rvalitettavasti. Eneneväs·sä määrin viime vuosina ja vuosikymmeninä on päinv.astoin jopa kansalaisten :käsi•tys varsin oiikeutetusti muuttunut se11aiseksi, että usein lasketaan jopa eduksi tämän !kaltaisiin asioihin sekaantuminen, päätellen siiltä että nimenomaan ne henkilöt, !jotka ovat toiminnallaQn joutuneet moidttavaan asemaan, ovat kerran 'toi-sensa jälkeen .tulle.et :valitu~ksi uudelleen :korkeisiin poliittisiin asemiin. (Ed. Söderman: Mutta sehän ei koske näitä ·viitta ministeriä!) - Tämän •tulisi koskea näitä viittä ministeriä niin kuin kaikkia muitakin väärinkäytaksiin ja mu1hin vääriin to1mintoihin syyllistyneitä poliittisia johtomiehiä niin Suomessa kuin muuallakin. (Ed. Söderman: Hväthän nämä enää ole ministereinä!) , Täällä on tämän asian yhteydessä useaan otteeseen yritetty väittää, että ministereiden osalta ·lahjusri'kosta ei olisi tapahtunut siksi, että varsinaiset tunnusme~kit eivåit olisi •tulleet täytetyksi. Ed. Liedes viimeksi edellisessä puheenvuorossaan väitti, että ei o'le kyetty osoittamaan, että asiaoomaiset lahjusten saajat olisivat miNään lailla hyötyneet, eikä myöskään sitä, että lahjusten antaja olisi asias•sa hyötynyt. Tämän asian tarkas·telu hiemankin ·lähemmin osoittaa, että näin ei ole •asian •laita. Jo pelkästään se, että Sidoran .antamat stereot ja väritelevisiot Jahjoitettiin yksinomaan ja nimenomaan nii'lle henkilöille, jotka olivat päättämässä Sa!loraa hyvin läheisesti ja ·voimalkkaasti kiinnostaneesta asiasta, kuvapurkitehtaan perustamisesta, ja se, että myös vilr'kamiestasolle annetut lahjat kOihdisotuivat y~rosinomaan niihin virkamiehiin, jotka .tav,alla tai toisella olivat osaHistuneet asian valmisteluun ja siitä päättämi,seen, osoittaa, että näil!lä lahjoilla on ollut tietoinen ja tll!nkoitukse11inen päämäärä. Se, entä Salora Oy kaikkien muiden rötöstensä ja heikon hoidon seurauksena ei suoranaisesti myöhemmin ,taloudellisesti hyötynyt kuvaputkitehtaan perustamisesta, ei 1toki sinänsä osoi.ta, etteikö s~lloin kun tehdasta perustet.tiin j.a sitä Saloran tuella ja vaatimuksesta voimakkaasti vieti1n eteenpä1n, nimenomaan Saloran taiholla olisi ajateltu ja !kuviteltu sen ole-
van yhtiöLle edullista, minkä vuolk:si yhtiö näitä lahjoja antoi. Tässä .suhteessa mieles-täni on kiistattoman ·selvää sekä kuvaputk1tehtaan perustamisen että Saloraan Hiuyvien asioiden suoranainen ja välitön yhteys ny.t käsi:teltävämä oleviin lahjoiihin ja lahjuksiin, joten sitä, ed. Liedes, on nyt 1turha enää yrittää tässä yhteydessä kiistää. (Ed. V. Vennamo: Lahjaverohan niistä määrättiin!)
Mutta haluaisin tässä puheenvuorossani eri-tyisesti kiinnittää huomiota kysymykseen kansalaisten yhdenvertaisuudesta lain edessä. Täällii on jo useaaan otteeseen .siteerattu ja myös perustuslakivaliokunta on mietinnössään siot·eerannut perustuslakiemme S"äåinnöstä •siitä, että tkaikki kansalaiset ovat yhdenvertaisia fain edessä. Tätä periaatetta on pyritty vähättelemään muilla lainsäännöksHlä. On jopa täällä yritett,y selittää, että ministerivastuula1n säännökset, vailklkakin tämäkin laki on perus•tus'lain säätämisjärjes.tytksessä säädetty, astuisivat ylitse perustuslain, hallitusmuodon periaatesäännöksen, mitä ei voida sen enempää periaatteelliselta ·kllinna'Lta kuin käytännössålkään pitää oikeana. Perustuslakimme säännökset ovat keskeisimmät nimenomaan tässä kohdin, ja muu lainsäädäntö ei voi tehdä mitättömäksi niitä keskeisiä perusoikeusperiaa,tteita, joita perustushe~ssa on säädetty. Jos niistä halutaan päästä irti, nHn sHloin on perustuslakia muutettava eikä suinkaan säädettävä muita lakeja. Tässä :suhteessa on kiistattoman ·selvästi käynyt ilmi niin SMP:n kirjelmissä osoitetulla tavalla kuin jotkaisen kansalaisen 'julkisuudessa näkemistä tiedoistak1n, että laki ei tässä asiassa ole ollut samanlainen kailkHle. Samanlaisesta, ·täsmälleen saJmasta tajpahtumasta on lahjusten antaja, Saloran entinen rpääjolhtaja }ou!ko Nardell tuomittu, jos.sa ·tapauikses.sa nyt ministerit yritetään perustus1a!kivaJiokunnan toimesta vapauttaa. Täsmälleen samasta asiasta ja samanlaisesta lahjan ottamisesta on vir'kamies'tasolla mm. ministeriön kansliapäälli!kikö W ahl:roos tuOimittu, 1josta nyt ministerit yrit.etään !Vapauvtaa. Täsmälleen vastaatVanlaisista ja huomattavasti pieneromistäkin lahjusten vastaanottamisista, joissa ei ole kyetty edes yhtä selvästi osoittamaan lahjusten antajan saamaa suoranaista hyötyä 1alhjoistaan, on jaettu 'tuomioita niin Turun seudulla, johon täällä viitattiin, kuin muualbkin vemvirkamiehille ja mui1le eri yritysten kestityksistä ja matkoista nauttineille. Tässä suhteessa ainoa poikkeus ta.paihtuu juUJti nyt käsiteltävinä olevien ministereiden osalta, joista perustuslakivaliokunta esittää, että heiHe ei
358 Perjantaina 7. maaliskuuta 1980
hudmautusta annettaisi ja syytettä valta'kunnanoikeudes,sa nostettaisi.
Jo pelkästään se herättää varsin suurta mielenkiintoa, että kun :tarkastelee näi.tä erilaisia viime vuosina esillä olleita lahjusrikoksia ja syytteitä, niim havaitsee, että poikkeuksetta Jka1kki asiat, jotka on käsitelty rHppumattomissa, puolueettornissa tuomioistuimi·ssa, ovat johtaneet tuomioon, ja poi!kikeu'ksetta lahjusasioista, jonka on ikäsitelvy poliittisissa eHmissä, täällä eduskunnassa niin edellisen kerran käsiteltäessä ed. Junnilan ym. kkjelmää kuin o1keu&kanslerin!kin päätöksessä, joka hallituksen lakimieheinä toki on poliitdnen henkHö, näissä poliittisissa instansseissa :tehdyt päätokset ovat olleet vapauttavia. Näin siis on täysin selvärosi käyn1't, että kaikki ne elimet, joilla on oHut mahdo1:lisuus suorittaa asias·sa poliittis,ta hat'kintaa, ovat pdliittisin perusteim päätyneet vapauttavaan päätökseen, samaan aikaan kun riippumattomat, puolueettomat tuomioi:stuimet, joiden on pakko 111oudattaa voimas·sa olevaa lakia ja antaa tuomionsa lakien mukaan, ovat olleet pakotettuja :täsmälleen samoissa asioissa antamaan 'tuomionsa.
Yhdenvertaisuusasiassa kiinnitJtää huomiota myös eduskunnan oikeusasiamiehen iausunnossaan ottama ·varsin hämmästyttävä kanta, johon ed. Leppänen jo ·täällä puheenvuorossaan viittasi. Eduskunnan oikeusasiamies, joka hänkään ei ole uskaltanut ryhtyä mitätöimään lausunnossaan perustuslain säännöstä kansalaisten yhdenvel"taisuudes,ta Jain edessä, onkin löytänyt lausunnossaan kiertotien, jolla hän yrittää tätä asiaa .selittää. Kuten ed. Leppänen totesi, oikeusasiamies on hämmästyttä<Vällä tavalla ottanutikin !kannan läihinnä siltä pohjalta, että tätä y~hdenvertaisuutta tulisi toteuttaa kunkin eri y~hteis~ ikuntaryhmän, pienenkin ryihmän sisäJlä ja että per>ustuslain säännös yhdenvertaisuudesta lain edessä ei tarlcoittaisiJkaan kaikkien kansalais,ten yhdenvertaisuutta keslkenään, vaan kunkin pienen ryhmän yhdenvertaisuutta keskenänsä. Se tar>koittaisi sitä, että määrättyä affiill1attiryhmää koskevat jutut on ratkaistava samalla tavalla mutta eri ammattiryhmien kohdalla voidaan sisäistä yhdenvertaisuutta soveltaa eri lailla. Tällaiselle periaatteelle ei myöskään oikeusasiamiehen lausunnossa löydy minkäänlaista juridista perustetta. Kysymys on puhtaasta tarkoituiksenmu'kaisuuspohjalta annetusta lausunnosta, jonka av'ulla oikeusasiamies ja sitä myöten myös eduskunnan perustuslakivaliokunta on päässyt irti tä·stä kiusaillisesta tilanteesta, joS'sa se muutoiln
olisi joutunut vertaamaan minisrtereiden ja samasta asiasta syytteen ja tuomion saaneiden muiden henkilöiden keskinäistä yhdenvertai'suutta lain edessä.
Tältä osin perustuslakivaliokunnan mietimtö siis rakentuu jo periaaJt.teellisesti väärälle pohjalle, ja kun oikeuskansleri on oikeastaan ainoana perusteenaan nyt käsiteltävien muiden ministereiden kuin Sorsan osalta todennut, että heitä ei voida asettaa valta!kunnanoikeudessa s.yytteeseen siksi, että edellisen kerran eduskunnassa asiaa käsiteltäess·ä näin ei myöskään menetelty entisen pääministeri Sorsan kohdalla, itse asiassa asiallinen harkinta ja asian tutkiminen ministereiden Vimlaisen, Tuomisen, Gesterinin ja Tarjanteen osalta on jäte~ty käytännöllisesti katsoen kokonaan tekemättä.
On myös hämmästyttävää tai oikeastaan va.rs~n kuvaavaa, että oikeuskans1erin kann:ano~to muutoinkin on varsin pyöreä ja monissa suh•teissa :tulkinnan varainen. Hänhän on lausunnossaan .todennut mm., että ministerit Virolainen, Tuominen, Gestrin ja Tarjanne eivät. olis1 syyllistyneet niinkään suureen rikkomukseen ikuin pääministeri Sorsa, koska hän :sanoo lausunnossaan sanatarkasti, että näiden · ministereiden menettely he1dän saamiensa lahjojen suhteen ei poikikea ainahan heidän kannaltaan epäedullisempaan suuntaan pääministeri Sorsan menettelyyn verrattu[}a. Jo tällakin lausumalIaan hän itse asiassa välillisesti on tunnustanut, että eduskuma on jo edellisen kerran käsitellessään tätä asiaa pääministeri Sorsan osaJta tehnyt väärän päätöksen.
Mielenkiintoista on myös hieman vertailla nyt käsiteltävänä olevaa asiaa ja perustuslaki-valiokunnan mietintöä niihin arka1sempiin :tapauksiin, jolloin eduskunnan käsittely on johtanut syytteisiin valtakunnarnoikeudessa. Tarkastelen tässä lähinnä kahta asiaa, vuoden 1952 valtio'päiviltä ns. SalapuVki-juttua sekä vuoden 1959 vaLtiopäivillä käs1teltyä ns. Kätilöopisto•juttua. Kun tarkastelee perustuslakivaliokunnan· mietintöjä näistä asio1sta ja myös valtakunnanoikeuden myöhemm1n ,tekemiä päätöksiä, havaitsee, että eduskUJnta on molemmissa ttapau'ksissa noudattanut varsin tiukkaa linjaa. Eduskunta on katsonut, että on riittänyt, kun on ollut perusteltua syytä epäiHä, että asianomaiset ovat syyllistyneet lainvastaisiin toimiin valtioneuvoston jäseninä ollessaan. Tämän vudksi eduskunta on perustuslakivaliokuntansa ehdotuksen pohjalta katsonut välttämättömäksi käynnistää syyteprosessin vai takunnanoikeudessa.
Valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin virkatoimet 359
Toiseen näistä asioista, erityisesti Salaputkijuttuun, liittyy myös lahjukseen viittaaminen, mistä eduskunnan perustuslakivaliokunta mietinnössään on katsonut, että jo se, että on ollut perusteltua syytä oN1ksua ministeri Simosen Sa-1aputki-jutussa saaneen itseLleen taloudellista hyötyä, on ·riitttänyt muistutuksen antamiseen ja oikeudenkäyntiprosessin valtakunnanoikeudessa !käynnistämiseen.
Täs~sä tapauksessa, jota nyt käsitellään, on toki kysymys paljon enemmästä kuin vain aiheesta otaksua jotakin tapahtuneen~ Tässä tapauksessa on kiis,tattoman selvästi j.a yksiselitteisesti osoitettu asianomaisten henkilöiden taloudellisesti hyötyneen samassa yhteydessä ku~n lahjuksen antanutta yritystä koskevaa aJsiaa on v~altio:rieuvostossa käsitelty. Si1tä huolimatta nyt on eduskunnan perustus,lakivaliokunta J:lmiselväsii poliittisista ~syistä - tämäkin osoittaa muuten perustuslakivalidkunnan jatkuvasti parhenevaa politisoitumista ja sen siilrtymis·tä yihä tiu!kemmin puolueiden ohjaukseen - ottaltnassa aivan toisenlaisen kannan.
Jo nämä 1950-luvulla eduskunnan perus:!:uslakirvaliokunnaJssa ja eduskunnassa käsitelJ.yt asiat osoittavat, että eduskunnan tulisi näissä asioissa noudattaa erittäin 1tiul<lkaa linjaa. Eduskuntaharr d asiassa jaa tuomioita. Eduskunnan päätäntävaUassa on vain se, viedäänkö asia valtakunnanoikeuteen, jdka aikaJnaan tutJkii asian ja antaa päätoksen. Kuvaavaa on myös se, että aikaisemmissa, 1950-luvun valtakunnanoikeusjutuissa !kävi molemmissa niin, että vahaikunnanoiikeuden tuomiot olivat huomattavasti lievetmpiä kiuin mitä eduslkunta omissa mietinnöissään ja syyttäjänä toiminut oikeusasiamies esittivät. Tämälkin osoittaa s1tä, että eduskunnan tulisi näissä asioissa vetää tiulkempaa linjaa eikä asettua itse tuomioistuimeksi ja sen jälkeen aikanaan jättää asia valtakurmanoikeuden 'tutkittavaksi, jolla puolueettomana, monipuolisena ja korkeata juridista asiantuntemusta omaavana elilmenä on kyky asia radk:ais.ta.
Mielenkiintoista näissä aikaisemmissa valtalkunnanoikeusjutuissa on myös ·se, et,tä molemmissa tapauksissa, joissa valtiolle oli aiheutettu - erityisesti Käti!löopiston jutussa Teoran konkurssin yhteydessä - huomattavia taloudellisia menetyksiä, syyttäjä sekä eduskunta jo asiaa aikaisemmin käsitellessään vaati asianomaisia korvaamaan valtiolle aiheutetun vahingon.
Tässä tapauksessa ja ·siihen liittyneessä kuvapurkijutussa on kiistattoman selvää, että valtiolle on aiheutettu satojen miljoonien markkojen
vahingot. ·Jos noudatettaisiin aikaisempaa, 1950-luvulla omaksuttua 'käytäntöä, jo tämakin omalta osaltaan riittäisi . perustelui'kisi valtakunnanoikeusprosessin käynnistämiseen. Se, etrtä perustuslakivaliokunta ei ole näin tehnyt, osoittaa sen, että meidän ikansanvaltainen järjestelmämme eduskunnassa ja erityisesti sen perustuslakivaliokunta on päässyt yhä pahemmin rämettymään. Perustuslakivaliokunta ei ole enää toiminut sen lain hengessä alunperin omaksu-1tun periaatteen mukaisesti, että s.e olisi puolueiden yläpuolella oleva, todellista juridista asian:. tuntemusta omaava ~eduskunnan valiokunta; johon poliittiset etu- ja hyötyn~kökohdat eivat saisi eivärkä pääsisi vaikuttamaan.
Herra puhemies! Kaiken tämän perus,teella kannatan myös omalta osaltani ed. V. V ennamon ehdotusta siitä, että Hrjelmissä mainitut ministerit asetettaisiin valtakunnoooikeudessa ministerivastuulain 7 § :n mukaisesti ' syytteeseen.
Lisäksi, herra puhemies, 1kun täällä viimeksi myös eduskunnan kdkoomuslainen perustusil.akivaliokunnan puheenjohtaja sekä sen äädkommunisdnen varapuheenjohtaja ovat esittäneet ministerdden lahjusasiassa sellaisia perusteluja ja väintdtä, jot'ka ehdottomasti vaativat oikaisua, ·sekä kun asialla ei ole mitään kiirettä -eduskunnan perustuslakivaliokuntahan on jo lä· hes vuoden käsitellyt asiaa- eikä eduskunnalla ole täillä hetkellä minkäänlaista työruuhkaa, niin !kuin 1kaikki kansooedustaJjat tietävä·t -on~ han perustuslakiva1iokun:takin, kuten sanoin, käsitellyt tätä syyteasiaa lähes vuoden ~ kannatan myös ed. Leppäsen ehdotusta siitä, että asia pantaisiin pöydälle eduskunnan ensi tiistaina pidettävään täysistuntoon.
T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Kun on tehty ehdotus asian pöydällepanosta ja sitä on kannatevtu, on asia jäävä pöydälle. Kehotan. seuraavia puhujia lausumaan mieletisä pöydällepanon ajasta.
Ed. Söderman: Herra puhemies! Ehdotan, että asia pantaisiin pöydälle eduskunnan seuraa\'aan istuntoon.
Ed. H e 1 m i n e n : Herra puhemies! Kannatan ed. Södermanin ehdotusta.
Ed. V. Vennamo: Herra puhemies! Ei voi muuta kuin i.hmeteHä, että täällä yritetään estää tämän asian selv1ttely, panna ·se prmen-
360 Perjantaina 7. maaliskuuta 1980
toon. Perustuslakivaliokunta on käsitellyt ~asiaa, niin kuin täällä on todettu, lähes vuoden, kesäkuusta alkaen. SMP:1lä ei <>le varsinaista j'ä:sentä perustuslaikivaliokunna:ssa. Sen ryhmä ei ole voinut perehtyä ~asiaan. Mutta meidän pitää parissa, ko1mess.a tunnissa 1tuoda esiin näkökantamme. Tämä on jo selvää vääryyden suojelua ja kansan harhauttam1sta. Samaan aikaan .todetaan, että täältä on poissa monia, ulkomaHla. Tämä jo todi&t&a, että teillä on paha omatunto. Vääryyttä on puolustettava, pimentoon nopeasti, että Suomen kansa ei huomaisi, mitä tapahil:uu!
Bd. Söderman: Herra puhemies! Bd. V. Vennamon puheenvuoron 'johdosta olisin todennut, että minun mielestäni SMP:n eduskuntaryhmä illmeisesti on hyvin perusteeNisesti paneutunut näihin asioihin. Ainakin siihen tuloikseen olen .tullut, kun olen kuullut niitä 'korkeatasoisia, lennolcl<aita lainopi'llisia selvityksiä, joita nämä edustajat ovat täällä tuoneet esi'He. Varmasti heidänkin kannaltaan on hyvä, että asia käsitellään kokonaisuudes.saan tänään. En minä oikeastaa111 voi ymmä:11tää sitä logiikkaa, joka sieltä ryhmästä tulee, että ensin sanotaan, että perustuslakivaliokunta on hidastanut päätöstä, ja sitten kun päätös pitäisi 1t•ehdä, SMP jarruttaa päätOksen tekoa.
Ed. V. Vennamo: Herra puhemies! Jos 1täällä rohkenee joku väittää, että me j.arrutamme, kyllä te olente epärehellisiä, te olette silloin farisealaisia. Sen tiedätte sydämissä:nne. Jokainen tietää myös, että meillä ei ole ollut tilaisuutta tutustua ed. Pystysen eikä myösikään ed. Liedeksen täällä esit<tämiin perusteluihin. Me haluamme osoittaa ne vääriksi, mutta meille ei anneta siihen mahdollisuutta. Ed. Södermanin, ioka on ollut asiassa •tuomari, o~keuden ja:k:aj,a, esiintyminen osoittaa, minkälainen tuomari täällä on ollut.
Keskustelu pöydällepanosta julistetaan päättyneeksi.
T o i ne n v a r a p u he m i e ·s : Keskustelussa on ed. Leppänen ed. P. Vennamon kannattamana ehdottanut, et<tä asia pantaisiin pöydalle ensi .tiistaina pidettävään istuntoon.
Ed. Söderman ed. He1mi<sen kannattamana on ehdott.anut, että asia pantaisiin pöydälle seuraavaan istuntoon.
Selonteko myönnetään oikeaksi.
Äänestys ja päätös:
Joka hyväksyy ed. Södermanin ehdotutksen, äänestää "jaa"; jos "ei" ·voittaa, on ed. Leppäsen ehdotus hyvä!ksytty.
Toinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 110 jaa- ja 6 ei-ääntä; poissa 83. (Koneään. 3).
Eduskunta on hyväksynyt ed. Södermanin ehdotuksen.
Asia p a n n a a n p ö y d ä II e seuraavaan i~stuntoon.
T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Bduskunc nan 'seuraava täysistunto on ,tänään lkeHo 14.50.
Täysistunto lopetetaan kello 14.43.
Pöytäkirjan vakuudeksi:
Eiler Hu1tin