Vu

osik

erto

mu

s 2

016

Sisältö2 Presidentin katsaus

4 Tuulivoimaan liittyvät valitusasiat korkeimmassa hallinto-oikeudessa

9 Eläketulon lisävero ei ollut ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa eikä sääntely kuulunut unionin oikeuden soveltamisalaan

12 Valiolle saalistushinnoittelusta kymmenien miljoonien eurojen seuraamusmaksu

16 Ulkomaalaisasiat – suunnitelmista käytännön toteuttamiseen ja tuloksiin tuomarin, esittelijän ja notaarin näkökulmasta

20 Eurooppalaisten tuomioistuinten oikeuskäytäntö korkeimman hallinto-oikeuden ulkomaalais- oikeudellisissa ratkaisuissa

25 Vuosikirjapäätös, lyhyt ratkaisu- seloste, muu päätös – käsitteet sekä ennakkopäätösten oikeudellinen ja yhteiskunnallinen merkitys

28 Korkeimman hallinto-oikeuden antamat lausunnot vuonna 2016

30 Korkein hallinto-oikeus teki viisi ennakkoratkaisupyyntöä unionin tuomioistuimelle

32 Tilastot

42 Korkeimman hallinto-oikeuden henkilöstö 1.1.– 31.12.2016

44 Asiointi- ja yhteystiedot

Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomioval-

taa hallintolainkäyttöasioissa. Sen tehtävänä on varmistaa, et-

tä hallinnossa tehtävät päätökset ovat lainmukaisia. Samalla se

antaa oikeussuojaa yksittäisissä muutoksenhakuasioissa henki-

löille, yhteisöille ja yrityksille. Suurimmat asiaryhmät ovat ul-

komaalaisasiat, sosiaali- ja terveydenhuoltoasiat, ympäristö ja

rakentaminen sekä veroasiat. Valitusten käsittelyn lisäksi kor-

kein hallinto-oikeus valvoo alempien tuomioistuinten lainkäyt-

töä omalla toimialallaan, antaa lausuntoja lainvalmisteluhank-

keista ja tekee lainsäädäntöaloitteita.

Saapuneet ja ratkaistut asiat 2012–2016, kpl

3 928

3 947

2012

4 303

4 126

2013

4 271

4 201

2014

4 010

4 319

2015

5 378

4 773

2016

RATKAISTUSAAPUNUT

Saapuneet asiat asiaryhmittäin

2016

38 %ULKOMAALAISASIAT

7 %RAKENTAMINEN

5 %YMPÄRISTÖ

5 %TALOUDELLINEN TOIMINTA, LIIKENNE JA VIESTINTÄ

19 %SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLTO

11 %VEROT

10 %VALTIO-OIKEUS JA YLEISHALLINTO4 %

ITSEHALLINTO

1 %MUUT ASIAT

1

Jos suomalainen elämänsä aikana joutuu – tai miksei yh-

tä hyvin: pääsee – mukaan oikeudenkäyntiin, kyse on

melkoisella todennäköisyydellä hallintotuomioistuimes-

ta ja siellä jostakin ihmisten tavallista arkea koskettavasta

asiasta. Tällaisia asiaryhmiä hallintotuomioistuimissa on

lukuisia, ulottuen esimerkiksi verotuksesta sosiaalipalve-

luihin ja lastensuojeluun, rakentamisesta ja yhdyskunta-

tekniikasta hallinnon julkisuuteen tai virkasuhteista kun-

nan hallintoon ja talouteen. Osassa asiaryhmiä painottu-

vat asianosaisina yritykset, kuten julkisissa hankinnoissa,

useilla verotuksen lohkoilla tai vaikkapa tavaramerkkiasi-

oissa. Ympäristö- ja vesiasiat taas ovat usein samanaikai-

sesti tärkeitä niin yrityksille, julkisyhteisöille kuin haittaa

kärsiville yksityisillekin. Yhteistä kaikille asioille on, että

niissä haetaan oikeussuojaa julkishallinnon tekemien rat-

kaisujen muuttamiseksi. Yleisemmältä kannalta hallinto-

tuomioistuinten tärkeänä tehtävänä on julkisen vallan-

käytön lainmukaisuuden varmistaminen, tuomioistuimen

toimivallan kulloinkin osoittamissa rajoissa.

Hallintotuomioistuinten moninaista tehtäväkenttää

ei ole aivan helppo kokonaisuutena hahmottaa, ja usein

se avautuukin kansalaisille jonkin itseä koskettavan tai

kiinnostavan yksittäisen asian kautta. Olennaista on

myös rajanveto siinä, mitä hallintotuomioistuimet eivät

tee ja mikä taas kuuluu muille viranomaisille, esimerkik-

si laillisuusvalvontaviranomaiselle. Asiaa ei helpota se-

kään, että eräitä hallintolainkäytön avainkäsitteitä käyte-

tään yleisessä puheessa kovin sekavasti. Tällainen termi

on esimerkiksi valitus, jolla tarkoitetaan muutoksenha-

kua eli sitä pääasiallista tapaa, jolla asia saatetaan hal-

lintotuomioistuimen käsiteltäväksi.

Juuri uudenvuoden alla eräässä päivälehdessä otsi-

koitiin: ”Oikeudet ovat hyvin tiedossa – Muutoksenha-

ku: Viranomaisista ja kuntien päätöksistä valitetaan en-

tistä enemmän”. Itse jutussa selostettiin kansalaisten

tekemiä kanteluja oikeuskanslerille, oikeusasiamiehel-

le, aluehallintovirastoille ja Valviralle sekä valituksia hal-

lintotuomioistuimiin. Kaikki nämähän liittyvät mielikuvis-

sa jonkinlaiseen ”valittamiseen”. Kuitenkin vain hallin-

totuomioistuimissa voidaan hakea muutosta hallintovi-

ranomaisten päätöksiin eli valittaa niistä. Mikään muu

mainituista ei ole valittamista eikä muutoksenhakua.

Mainittu otsikko kuvaa valitettavan yleistä väärinkäsitys-

tä eri viranomaisista ja niiden tehtävistä, mitä myös kä-

sitteiden valitus ja kantelu virheellisen löysä arkikäyttö

on omiaan edistämään. Väärinkäsitys eri viranomaisten

Presidentin katsaus

rooleista kun voi johtaa todellisiin oikeudenmenetyk-

siin. Jos valitusta tuomioistuimelle ei määräajassa teh-

dä, se jää tutkimatta.

Kantelut erilaisille laillisuusvalvojille sen sijaan eivät

koskaan voi johtaa viranomaispäätöksen kumoamiseen

tai muuttamiseen. Mahdollisuus kanteluihin on sinänsä

tärkeä osa laillisen menon ylläpitämistä, ja kantelu voi

johtaa esimerkiksi viranomaiskäytäntöjen korjaamiseen

tulevaisuudessa, mutta kantelu ei valituksesta poike-

ten ole ihmisten ja yhteisöjen oikeussuojakeino virheel-

liseksi koettuja päätöksiä vastaan. Epämääräinen ”viran-

omaisesta valittaminen” on itse asiassa pelkkä kantelu.

Valitus päätöksestä hallintotuomioistuimelle taas tar-

koittaa aina oikeudenkäynnin vireillepanoa, ja sille on

säädetty omat, tarkkaan määritellyt määräaikansa, jo-

hon erilaiset kantelut eivät mitenkään vaikuta. Eräissä

tapauksissa ennen valitusta hallinto-oikeuteen on ensin

tehtävä oikaisuvaatimus hallintoviranomaiselle.

Hallintotuomioistuinjärjestelmämme koostuu tällä

hetkellä kuudesta Manner-Suomen hallinto-oikeudesta,

Ahvenanmaan hallintotuomioistuimesta, markkinaoikeu-

desta, vakuutusoikeudesta sekä korkeimmasta hallinto-

oikeudesta. Muutoksenhaku vakuutusoikeuden päätök-

sistä on hyvin rajoitettua, mutta muuten hallintolainkäy-

tön tuomioistuinrakenne on kaksiasteinen, esimerkiksi

siis oman alueen hallinto-oikeus sekä korkein hallinto-oi-

keus. Tässä on ero yleisiin tuomioistuimiin, joiden raken-

ne on kolmiasteinen. Toisaalta jo ensi asteen hallinto-oi-

keusprosessi on käräjäoikeusprosessista poiketen muu-

toksenhakua, ja sitä saattavat edeltää jo hyvinkin perus-

teelliset käsittelyvaiheet, vaikkapa Verohallinnossa ja sen

jälkeen verotuksen oikaisulautakunnassa.

Korkein hallinto-oikeus on perinteisesti eronnut kor-

keimmasta oikeudesta siinä, että valituslupakynnys on

lain mukaan käytössä vain osassa lukuisista eri asiaryh-

mistä, kun korkeimmassa oikeudessa kynnys on kattava.

Tästä erosta riippumatta korkeimman hallinto-oikeuden

linjauksilla on aina ollut merkittävä tehtävä lain sovelta-

misen ohjaajana niin hallinnossa kuin tuomioistuimissa-

kin. Kehitys kuitenkin kulkee kohti hyvin laajaa valituslu-

pajärjestelmää ja ennakkopäätösroolin nykyistä suurem-

paa korostumista korkeimmassa hallinto-oikeudessakin.

Viime vuosina valituslupa on ollut tarpeen noin puoles-

sa kaikista korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireille tul-

leista asioista. Tosin vuosi 2016 oli aivan poikkeukselli-

nen valituslupa-asioiden osuuden muodostuessa ennä-

tyksellisen suureksi. Syynä tähän oli turvapaikka-asioi-

den ennenkokematon määrä. Valituslupakynnyshän on

käytössä kaikissa ulkomaalaisasioissa.

Vuosi 2016 oli poikkeuksellinen myös siinä, että kor-

keimman hallinto-oikeuden kokonaistuotoskin oli ennä-

tyksellinen. Asioita pystyttiin vuoden aikana ratkaise-

maan merkittävästi enemmän kuin niitä saapui, kaiken

kaikkiaan 5 378. Julkaistuja päätöksiäkin oli ennätys-

määrä (jos unohdetaan ne kaukaiset ajat, jolloin kaik-

ki ratkaisut julkaistiin). Yksistään vuosikirjapäätöksiä, jot-

ka ovat hallinto- ja oikeuskäytäntöä vahvimmin ohjaavia,

annettiin peräti 223. Mukana ovat korkeimman hallinto-

oikeuden eri asiaryhmät hyvin monipuolisesti. Tämä on

kaikkien aikojen ennätys, ja se kuvaa osaltaan sitä, mil-

laisia odotuksia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu-

toimintaan kohdistuu.

Valitettavasti näkymät vuodelle 2017 eivät ole yhtä

hyvät. Valmius ylimmässä asteessa viimevuotisesta yhä

vielä lisääntyvien turvapaikka-asioiden käsittelylle on

olemassa, mutta kaikkiin muihin asiaryhmiin niin sanottu

valtiontalouden juustohöylä puree entistä vahvemmin.

Lainsäätäjän asettamat tehtävät ihmisten ja yhteisö-

jen oikeussuojan turvaamisessa ja taloudenkin kannal-

ta merkittävien ratkaisujen tuottamisessa ajallaan eivät

juuri ole vähentyneet, mutta niihin korkeimmalle hallin-

to-oikeudelle osoitetut voimavarat kylläkin. Käsittelyai-

koihin on siis eri asiaryhmissä, turvapaikka-asioita toi-

vottavasti lukuun ottamatta, vuonna 2017 väistämättä

odotettavissa ainakin jonkinasteista pidennystä, mikä ei

välttämättä ole kovin johdonmukaista maan kokonais-

taloudenkaan kannalta. Mutta me täällä korkeimmassa

hallinto-oikeudessa kuitenkin teemme kaikissa oloissa

parhaamme.

Pekka Vihervuori

3

Kansallisessa ilmastostrategiassa, jonka valtioneuvos-

to hyväksyi 20.3.2013, tuulivoimalla tuotetun energian

tuotantotavoitteeksi asetettiin noin yhdeksän terawatti-

tuntia vuoteen 2025 mennessä. Tämä vastasi 3 750 me-

gawatin kapasiteettia. Energia- ja ilmastostrategian mu-

kainen tavoite merkitsi huomattavaa lisäystä Suomen

tuolloiseen tuulivoimakapasiteettiin, joka oli noin 290

megawattia.

Uudessa kansallisessa energia- ja ilmastostrategias-

sa, jonka valtioneuvosto hyväksyi 24.11.2016, todetaan,

että uusiutuvan energian käyttöä lisätään siten, että sen

osuus energian loppukulutuksesta on noin 50 prosent-

tia 2020-luvulla. Strategian mukaan tuulivoiman syöttö-

tariffijärjestelmästä kuitenkin luovutaan. Tavoitteena on,

että hankkeet toteutuvat jatkossa markkinaehtoisesti.

Valtioneuvoston 30.11.2000 hyväksymien ja

13.11.2008 tarkistettujen valtakunnallisten alueiden-

käyttötavoitteiden mukaan maakuntakaavoituksessa on

osoitettava tuulivoimarakentamiseen parhaiten sovel-

tuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti

keskitetysti useamman tuulivoimalan yksiköihin.

Maankäyttö- ja rakennuslakia muutettiin 1.4.2011 lu-

kien niin, että tuulivoimaloiden rakentaminen voi perus-

tua entistä laajemmin yleiskaavoitukseen.

Tuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvoista on an-

nettu valtioneuvoston asetus (1107/2015), joka on tullut

voimaan 1.9.2015. Päätös on tarkoitettu sovellettavak-

si muun ohella maankäyttö- ja rakennuslain mukaises-

sa maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa, lupame-

nettelyissä ja valvonnassa.

Merkittävä tuulivoimarakentamiseen vaikuttava oh-

jauskeino on ollut uusiutuvilla energialähteillä tuote-

tun sähkön tuotantotuki (laki 1396/2010). Järjestelmä

otettiin käyttöön vuonna 2011. Sen mukaista takuu-

hintaa voi saada voimalalle 12 vuoden ajan. Järjestel-

mä päätettiin sulkea lainmuutoksella, joka tuli voimaan

Tuulivoimaan liittyvät valitusasiat korkeimmassa hallinto-oikeudessaHannu Ranta ja Tuula Pääkkönen

5

26.10.2015 (laki 1274/2015). Muutosta sovelletaan vain

lainmuutoksen jälkeen vireille tulleisiin hankkeisiin.

Tuulivoimarakentaminen on ollut vilkasta vuodes-

ta 2011 lähtien ja vielä korkeimman hallinto-oikeuden

vuonna 2016 käsittelemissä maankäyttö- ja rakennuslain

mukaisissa valitusasioissa merkittävänä ryhmänä olivat

tuulivoimaloiden rakentamiseen liittyvät asiat.

Tuulivoimaloiden rakentamisen tulee maankäyttö- ja

rakennuslain ohjausjärjestelmän mukaan perustua ensi-

sijaisesti kaavoitukseen. Keskeinen suunnitteluväline on

vuodesta 2011 ollut tuulivoimalan rakennusluvan myön-

tämiseen oikeuttava yleiskaava. Hankekohtaisilla suun-

nittelutarveratkaisuilla tai rakennusluvilla voidaan to-

teuttaa vain vähäisempiä hankkeita.

Kaavoituksella pyritään tuulivoima-alueiden sijoit-

tamiseen siten, että ihmisten elinympäristölle aiheutu-

vat haitat jäävät mahdollisimman pieniksi ja tämän li-

säksi otetaan huomioon muun muassa maisemaan se-

kä linnustoon ja muuhun luontoon kohdistuvat vaikutuk-

set. Kaavoituksen lisäksi tuulivoimaloiden rakentaminen

edellyttää aina myös rakennuslupaa tai toimenpidelu-

paa. Tapauksesta riippuen hankkeen toteuttaminen voi

edellyttää myös ympäristölupaa tai muita esimerkiksi

lentopaikkoihin ja tutkavalvontaan liittyvän erityislain-

säädännön mukaisia menettelyitä.

Vuonna 2016 tuulivoimalat olivat korkeimman hallin-

to-oikeuden ratkaisuissa useimmiten esillä yleiskaava-

asioissa, mutta niitä käsiteltiin myös maakuntakaavava-

litusten yhteydessä sekä suunnittelutarveratkaisua, toi-

menpide- ja rakennuslupaa sekä ympäristölupaa kos-

kevissa asioissa. Aiheen kiinnostavuuden vuoksi lähes

kaikki tuulivoimaan liittyvät KHO:n ratkaisut on julkaistu.

Vuosikirjapäätöksinä julkaistiin viisi tuulivoimaloihin liit-

tyvää ratkaisua, lyhyitä ratkaisuselosteita annettiin kaksi

ja muita julkaistuja päätöksiä 18.

Tuulivoimaloiden suunnittelun kyseessä ollessa tyy-

pillisiä hallintotuomioistuimissa esitettäviä valitusperus-

teita ovat ensinnäkin voimaloista aiheutuvan melun sel-

vittämiseen ja melun vaikutuksiin liittyvät seikat. Maan-

käyttö- ja rakennuslaki edellyttää kaavojen toteuttami-

sen vaikutusten selvittämistä kaavaa laadittaessa. Lain

yleiskaavan sisältövaatimuksia koskevat säännökset

puolestaan edellyttävät, että yleiskaavaa laadittaessa

otetaan huomioon mahdollisuudet turvalliseen ja ter-

veelliseen elinympäristöön.

Tuulivoimala-alueita suunniteltaessa laaditaan asian-

tuntijatyönä meluselvityksiä, joiden perusteella voidaan

arvioida, millaista ja miten laajalle leviävää melua voi-

malat aiheuttavat. Selvitysten tuloksia verrataan ohjear-

voihin, jotka kertovat eri alueilla hyväksyttävänä pidet-

tävän melutason.

Korkein hallinto-oikeus totesi useissa tuulivoimayleis-

kaavoja koskevissa ratkaisuissaan, että kaavan hyväksy-

minen edellyttää muun muassa elinympäristön terveelli-

syyttä koskevien kaavan sisältövaatimusten täyttymistä.

Tämän lisäksi toiminnan harjoittaminen edellyttää ym-

päristölupaa, jos tuulivoimalan toiminnasta saattaa me-

lun vuoksi aiheutua eräistä naapuruussuhteista anne-

tussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Ympäris-

tölupamenettelyn tarkoituksena on siis viime kädessä

varmistaa, ettei toiminnasta aiheudu kohtuutonta me-

luhaittaa. Tuulivoimalan tarvitsemaan ympäristölupaan

otettiin kantaa vuosikirjaratkaisussa KHO 2016:13. Rat-

kaisussa todettiin muun ohella, että eräästä voimalas-

ta noin 400 metrin etäisyydellä sijaitsevalla asuinkäytös-

sä olevalla tilalla melun keskiäänitaso sijoittui suunnitte-

luohjearvojen kannalta ongelmallisena pidettävälle 40–

45 dB:n meluvyöhykkeelle. Asiassa ei ollut myöskään

erikseen selvitetty tai arvioitu sitä, olivatko hyväksyttä-

vät sisämelutasot saavutettavissa. Melusta saattoi mal-

lintamiseen liittyvät epävarmuustekijät ja tuulivoimame-

lun erityispiirteet huomioon ottaen aiheutua kohtuuton-

ta rasitusta ja hankkeen toteuttaminen edellytti ympä-

ristölupaa.

Julkisuudessa on loppuvuodesta 2016 ollut esil-

lä infraäänten eli matalataajuuksisten, ihmiskorvin kuu-

lemattomien äänten merkitys ihmisten ja eläinten ter-

veydelle. Korkein hallinto-oikeus otti tähän asiaan kan-

taa muuna päätöksenä julkaistussa ratkaisussaan KHO

17.11.2016 T 4887. Korkein hallinto-oikeus viittasi pää-

töksessään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuosina

2015–2016 tehtyyn kyselytutkimukseen, jossa oli selvi-

tetty yhdeksän toiminnassa olevan tuulivoima-alueen

asukkaiden kokemia tuulivoimaloiden aiheuttaman me-

lun tuottamia haittoja. Korkein hallinto-oikeus totesi, et-

tei tehdyissä tutkimuksissa ole tähän mennessä havaittu

6

yhteyttä tuulivoimaloiden ja asukkaiden kokemien, voi-

maloiden aiheuttamiksi epäiltyjen oireiden välillä.

Maisemaan liittyvät kysymykset ovat olleet vahvasti

esillä lukuisissa valituksissa. Valituskirjelmistä käy selväs-

ti ilmi, että oman elinympäristön muuttuminen koetaan

lähtökohtaisesti kielteisenä asiana. Tuulivoimalat ovat

suurikokoisia, usein kokonaiskorkeudeltaan yli 200 met-

rin korkeuteen yltäviä laitoksia, ja niiden visuaalinen vai-

kutus ulottuu laajalle. Toisaalta tuulivoimaloiden raken-

tamista ei ole mahdollista toteuttaa aiheuttamatta muu-

toksia ympäristössä ja maisemakuvassa. Yleiskaavan

sisältövaatimuksiin kuuluu, että kaavaa laadittaessa ote-

taan huomioon maiseman vaaliminen. Tuulivoimayleis-

kaavoissa on lisäksi huolehdittava siitä, että suunnitel-

tu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeu-

tuu maisemaan ja ympäristöön.

Vaikka maisemaa koskevat muutokset koetaan usein

haitallisina, esimerkiksi pelkkä omalta pihalta avautu-

van maiseman muuttuminen ei merkitse, että kaava voi-

taisiin todeta maisemavaikutusten vuoksi lainvastaisek-

si. Maisemalla on sen sijaan valtakunnallisten alueiden-

käyttötavoitteidenkin vuoksi suurempi merkitys, kun

kyse on vaikutuksista maisema-aluetyöryhmän valtakun-

nallisesti arvokkaita maisema-alueita koskevassa mietin-

nössä (66/1992) ja Museoviraston valtakunnallisesti ar-

vokkaita rakennettuja kulttuuriympäristöjä koskevissa

inventoinnissa (RKY 2009) mainittuihin kohteisiin. Myös

seudullisesti ja paikallisesti arvokkaat maisemakohteet

selvitetään kaavoituksen yhteydessä. Hanketta koske-

vissa asiakirjoissa maisemalliset arvot ja niille aiheutuvat

vaikutukset selvitetään käyttämällä muun muassa kart-

toja, valokuvia, valokuvasovitteita ja muita analysointi-

keinoja. Vaikutukset valtakunnallisissa alueidenkäyttö-

tavoitteissa mainittuihin valtakunnallisesti merkittäviin

kulttuurimaisema-alueisiin ovat olleet esillä esimerkiksi

maakuntakaavaa koskevassa ratkaisussa KHO 6.5.2016

T 1897 ja yleiskaavaa koskevassa ratkaisuissa KHO

17.11.2016 T 4887. Molemmat ratkaisut on julkaistu

muina päätöksinä.

Linnustovaikutuksiin liittyvät kysymykset olivat esillä

vuosikirjapäätöksessä KHO 2016:14, joka koski Kymen-

laakson energiamaakuntakaavaa. Maakuntakaavassa

oli Kymenlaakson rannikkoalueelle osoitettu itä–länsi-

suuntaisesti peräkkäin yhdeksän tuulivoimaloiden aluet-

ta, joista kullekin oli arvioitu voitavan sijoittaa 5–26 voi-

malaa. Kymenlaakson rannikkoalue on Suomen tärkein

arktisten suurikokoisten lintulajien ja suurikokoisten pe-

tolintujen muuttoreittien keskittymäalue. Kaavaa varten

laadituissa selvityksissä ei ollut arvioitu tuulivoimaloi-

den yhteisvaikutuksia linnustolle, vaan niiden tarkempi

selvittäminen oli jätetty yksityiskohtaisemman suunnit-

telun varaan. Korkein hallinto-oikeus totesi päätökses-

sään muun muassa, että yksityiskohtaisemmassa suun-

nittelussa oli sinänsä löydettävissä toteuttamistapoja,

joilla linnustovaikutuksia voitiin lieventää. Kun kuiten-

kin otettiin huomioon maakuntakaavan tehtävä tuulivoi-

marakentamisen ohjaamisessa ja kysymyksessä olevan

alueen sijoittuminen osin valtakunnallisesti merkittävil-

le arktisten lintulajien ja suurikokoisten petolintulajien

päämuuttoreiteille tai niiden välittömään läheisyyteen,

kaavan toteuttamisen yhteisvaikutusten selvittämistä ei

Maisemaan liittyvät kysymykset ovat olleet vahvasti esillä lukuisissa valituksissa.

7

ollut voitu jättää yksityiskohtaisemmassa kaavoitukses-

sa tehtäväksi. Maakuntakaavan merkitystä tuulivoimara-

kentamisen yhteisvaikutusten hallinnassa korosti myös

se, että keinot laajojen, rannikon suuntaisesti sijoittuvi-

en tuulivoima-alueiden linnustovaikutusten vähentämi-

seksi olivat jatkosuunnittelussa rajalliset erityisesti nii-

den alueiden osalta, joilla voimaloita ei ollut mahdol-

lista sijoittaa muuttolinjojen suuntaisesti. Maakuntakaa-

va ei ollut perustunut riittäviin selvityksiin ja vaikutusten

arviointiin, minkä vuoksi maakuntavaltuuston päätös oli

näiden tuulivoimaloiden alueen osalta lainvastainen.

Pienvoimaloista oli kyse vuosikirjaratkaisuissa KHO

2016:146 ja KHO 2016:147. Ensin mainittu koski toi-

menpidelupaa, joka oli myönnetty teholtaan 1 500 W:n

ja noin 11 metrin korkuisen pientuulivoimalan rakenta-

miseksi ranta-alueelle, jolla sijaitsi pääosin vapaa-ajan

kiinteistöjä. Voimalan sai sijoittaa noin 40 metrin etäi-

syydelle naapurin rajasta. Selvityksen mukaan tuulivoi-

malasta aiheutuva melu 50 metrin etäisyydellä voima-

lasta oli 45 dB. Koska asiakirjoissa ei ollut selvitystä siitä,

että sovellettavien ohjearvojen mukaiset melutasot voi-

tiin saavuttaa naapurikiinteistöllä, lupaa ei voitu myön-

tää. Jälkimmäisessä tapauksessa oli kysymys rakennus-

luvasta, joka oli myönnetty teholtaan 50 kW:n tuulivoi-

malan rakentamiseksi. Voimalan napakorkeus oli 36

metriä ja roottorin halkaisija 12 metriä. Rakennuspaik-

ka sijoittui ranta-alueella olevan tiiviin loma-asutuksen

taustamaastoon. Maisemaselvityksen mukaan hankkeen

maisemavaikutukset ympäristöön ja lähialueille eivät ol-

leet huomattavia, ja meluselvityksen perusteella melu-

taso lähimmillä asuinkiinteistöillä ei ylittänyt ohjearvoja.

Hanke ei myöskään rajoittanut kaava-alueen maankäyt-

töä. Hankkeella ei ollut sellaisia merkittäviä ympäristö-

vaikutuksia, joiden johdosta hankkeen toteuttaminen

olisi edellyttänyt suunnittelutarveratkaisua. Rakennuslu-

papäätös jäi voimaan.

Kuntalain mukaan määräytyvään valitusoikeuteen

liittyi lyhyt ratkaisuseloste KHO 29.1.2016 T 227. Asi-

assa oli kysymys Varsinais-Suomen tuulivoimavaihemaa-

kuntakaavasta, jossa oli osoitettu tuulivoimaloille sovel-

tuvia alueita. Valituksen tehneellä yksityishenkilöllä ei

ollut kotipaikkaa maakuntaliittoon kuuluvassa kunnas-

sa, mutta hän omisti kiinteistöjä naapurikunnassa. Kor-

kein hallinto-oikeus totesi päätöksessään, ettei maa-

kuntakaavassa ollut ratkaistu tuulivoimaloiden sijaintia,

määrää tai tehoa eikä muita niiden toteuttamiseen liitty-

viä yksityiskohtia, kuten suhdetta asutukseen, vaan nä-

mä seikat tulivat ratkaistavaksi yksityiskohtaisemmassa

suunnittelussa. Maakuntakaavalla ei siten ollut välittö-

miä vaikutuksia henkilön oikeuteen, velvollisuuteen tai

etuun. Pelkästään asumisen tai kiinteistön omistamisen

taikka hallitsemisen tuulivoimavaihemaakuntakaavan

vaikutusalueella naapurimaakunnan puolella ei katsot-

tu muodostavan hänelle asianosaisasemaa. Kun kysei-

nen henkilö ei ollut esittänyt asianosaisuudestaan muu-

takaan selvitystä, hänen valituksensa jäi tutkimatta.

Esteellisyyteen liittyviä kysymyksiä on arvioitu kah-

dessa julkaistussa ratkaisussa. Vuosikirjapäätöksellä

KHO 2016:190 kumottiin kaavan hyväksymistä koskeva

päätös esteellisyydestä aiheutuneen menettelyvirheen

vuoksi. Kaava-asian käsittelyyn oli kaupunginhallituksen

puheenjohtajana osallistunut henkilö, joka oli samaan

aikaan työsopimussuhteessa kaavahankkeen vireille

panneeseen ja siitä erityistä hyötyä saavaan Metsähal-

litukseen. Lyhyt ratkaisuseloste KHO 22.8.2016 T 3451

koski rakennuslupapäätöksiä. Tuulivoimaloiden raken-

nuslupien myöntämiseen oli ympäristölautakunnassa

osallistunut henkilö, joka oli maanomistuksensa vuoksi

ollut todennäköisesti saamassa tuulivoimayhtiöltä niin

sanottua siipipeittokorvausta rakennushankkeesta mah-

dollisesti aiheutuvasta haitasta. Rakennuslupapäätökset

olivat syntyneet esteellisyyden vuoksi virheellisessä jär-

jestyksessä ja ne kumottiin.

Eräs korkeimman hallinto-oikeuden tehtävistä on

huolehtia hallintolainkäytön yhtenäisyydestä ja sitä

kautta myös tuulivoimayhtiöiden, lähialueen asukkai-

den ja muiden tahojen tasavertaisesta kohtelusta ko-

ko maassa. Päätösten julkaisemisella pyritään paitsi tie-

dottamaan korkeimman hallinto-oikeuden toiminnasta,

myös huolehtimaan siitä, että eri hallintotuomioistuimet

soveltavat säännöksiä yhtenäisellä tavalla. Kun päätök-

set tämän lisäksi valmistellaan huolellisesti ja päätökset

annetaan resurssien rajoissa mahdollisimman ripeästi,

toteutuu eri tahojen etu parhaalla tavalla.

8

Korkein hallinto-oikeus katsoi vuosikirjapäätöksessään

(KHO 2016:180) ettei tuloverolakiin verovuodesta 2013

sisältynyt eläketulon lisäveroa koskeva sääntely ollut il-

meisessä ristiriidassa perustuslain kanssa eikä säänte-

ly kuulunut unionin oikeuden soveltamisalaan. Korkein

hallinto-oikeus hylkäsi vuosikirjapäätöksen antamisen

kanssa samana päivänä tekemillään päätöksillä 26 vali-

tuslupahakemusta, joissa ratkaistavana oli sama oikeus-

kysymys kuin vuosikirjapäätöksessä.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa valittajana ol-

leelle henkilölle, jonka eläketulon määrä oli ollut noin

460 000 euroa verovuonna 2013, oli ennakonpidätys-

prosenttia määrättäessä laskettu tuloverolain 124 §:n 1

ja 4 momentin mukaan eläketulon lisäveroa 6 prosenttia

siltä osin kuin hänen eläketulonsa vähennettynä eläke-

tulovähennyksen määrällä oli ylittänyt 45 000 euroa. Va-

littajan eläketulolle määrätty ennakonpidätysprosentti

oli korkeampi kuin vastaavansuuruisen palkkatulon en-

nakonpidätysprosentti olisi ollut.

Valittajan mukaan eläketulon lisäveroa koskevat tulo-

verolain säännökset olivat Euroopan unionin ikään pe-

rustuvan syrjinnän kieltoa koskevan normiston ja siten

asiaan sovellettavan yhdenvertaisuuslain (21/2004) vas-

taisia, ja että ne tulisi joka tapauksessa Suomen perus-

tuslain 6 §:n 1 momentin yhdenvertaisuussäännöksen

ja pykälän 2 momentin ikään perustuvaa syrjintäkieltoa

koskevan säännöksen vastaisena perustuslain 106 §:n

nojalla jättää soveltamatta.

Ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle

Korkein hallinto-oikeus esitti valittajan vaatimukses-

ta unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön

Eläketulon lisävero ei ollut ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa eikä sääntely kuulunut unionin oikeuden soveltamisalaanAlice Guimaraes-Purokoski ja Jouko Tuomi

9

unionin ikään perustuvaa syrjintää koskevan normiston

soveltumisesta asiaan.

Unionin tuomioistuin katsoi asiassa C-122/15 an-

tamassaan tuomiossa, että eläketulon lisäveroa kos-

keva kansallinen lainsäädäntö ei kuulunut direktiivin

2000/78/EY eikä näin myöskään Euroopan unionin pe-

rusoikeuskirjan syrjintäkieltoa koskevan 21 artiklan 1

kohdan aineelliseen soveltamisalaan. Eläketulon lisä-

veron ei näin ollen voitu katsoa olevan vastoin Euroo-

pan unionin ikään perustuvan syrjinnän kieltoa koske-

vaa normistoa eikä siten myöskään yhdenvertaisuuslain

(21/2004) vastainen.

Oliko asiassa kysymys ilmeisestä ristiriidasta perustuslain kanssa?

Korkein hallinto-oikeus totesi eläketulon lisäveroa kos-

kevan tuloverolain mukaisen sääntelyn olevan sanamuo-

doltaan selvää ja yksiselitteistä eikä sääntelyn sovelta-

minen edellytä tulkintaa. Sääntelyn tarkkuuden vuoksi

sitä soveltavien viranomaisten harkinta veroa määrättä-

essä on sidottua. Valittajan velvollisuutta suorittaa elä-

ketulon lisäveroa ei siksi voida mahdollisessa lain ja pe-

rustuslain välisessä ristiriitatilanteessa poistaa tulovero-

lain asianomaisten säännösten perustuslainmukaisen tai

perusoikeusmyönteisen tulkinnan avulla.

Asiassa tuli siten arvioitavaksi, oliko tuloverolain elä-

ketulon lisäveroa koskevan sääntelyn soveltaminen kor-

keimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana olleessa

asiassa perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmei-

sessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Ratkaistavana oli,

oliko perustuslain 6 §:n 1 momentin yhdenvertaisuus-

säännökselle ja pykälän 2 momentin ikään perustuvaa

syrjintäkieltoa koskevalle säännökselle annettava etusi-

ja jättämällä eläketulon lisäveroa koskevat säännökset

soveltamatta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että palkansaajat ja

eläkkeensaajat eivät ole verotuksellisesti keskenään täy-

sin samanlaisessa asemassa muun ohella palkka- ja elä-

ketuloon tehtävien erilaisten vähennysten vuoksi. Pal-

kansaajia ja eläkkeensaajia voitiin kuitenkin pitää asian-

omaisen sääntelyn kannalta sillä tavoin samankaltaises-

sa asemassa olevina, että asiassa tuli arvioitavaksi, oliko

valittaja asetettu eläketulonsa verotuksen suhteen eri-

arvoiseen asemaan suhteessa vastaavansuuruista tuloa

saaviin palkansaajiin.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että eläketulon lisä-

veroa koskeva sääntely perustui vähintäänkin välillises-

ti henkilön ikään.

Korkein hallinto-oikeus totesi kysymyksessä olevaa

asiaa eläketulon lisäveroa koskevan sääntelyn tavoittei-

den kannalta arvioituaan, että lainsäätäjän oli katsottava

ensisijaisesti kohdentaneen verorasituksen veronmaksu-

kyvyn perusteella suurituloisiin eläkkeensaajiin veropo-

liittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Eläketulon lisä-

veron ensisijaiseksi tarkoitukseksi tuloverolain esitöissä

esitetty veronmaksukykyä koskeva peruste vastasi niitä

tavoitteita, joita Suomen tuloverojärjestelmään on ylei-

sesti liitetty ja kuului sellaisenaan lainsäätäjän yhteiskun-

tapoliittisen harkintavallan piiriin. Valittajan voitiin katsoa

kuuluvan sellaisten eläkkeensaajien joukkoon, joiden

maksukyky oli lain esitöissä tarkoitetulla tavalla korke-

alla tasolla. Huolimatta siitä, että valittajan eläketulosta

kannettavan lisäveron myötä valittajan veroaste oli muo-

dostunut palkansaajan veroastetta korkeammaksi eikä

lain esitöissä mainittu työelämässä jatkamista koskeva

tavoite ollut ajankohtainen 65 vuotta täyttäneen valit-

tajan tilanteessa, tuloverolain eläketulon lisäveroa kos-

kevan sääntelyn soveltaminen ei ollut valittajan veron-

maksukyky ja tätä koskevat sääntelyn kannalta hyväksyt-

tävät tavoitteet huomioon ottaen perustuslain 6 §:n mu-

kaisen yhdenvertaisuussääntelyn kannalta arvioiden tai

muutoinkaan perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla

ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen, jonka valossa pe-

rustuslain perusoikeussäännöksiä oli tulkittava, ei muun

muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeus-

käytäntö huomioon ottaen voitu katsoa asettavan lisä-

vaatimuksia asiassa.

Unionin oikeuden mukainen yhdenvertaisuussäänte-

ly ei unionin tuomioistuimen korkeimman hallinto-oikeu-

den ennakkoratkaisupyyntöön antaman tuomion asiassa

C-122/15 mukaisesti tullut asiassa sovellettavaksi.

11

Korkein hallinto-oikeus antoi vuoden 2016 lopussa

päätöksensä laajassa kilpailuoikeudellisessa asiassa, jo-

ka koski Valio Oy:n määräävän markkina-aseman vää-

rinkäyttöä (KHO 2016:221). Päätöksessään korkein hal-

linto-oikeus totesi Valion syyllistyneen perusmaitojen

markkinoilla määräävän markkina-aseman väärinkäyttö-

nä pidettävään saalistushinnoitteluun.

Saalistushinnoittelulla tarkoitetaan määräävässä

markkina-asemassa olevan yrityksen menettelyä, jossa

tietyn tuotteen hinnat lasketaan kannattamattomalle ta-

solle kilpailijoiden syrjäyttämiseksi markkinoilta. Saalis-

tushinnoittelu (englanniksi predatory pricing) on unionin

tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yksi määrää-

vän markkina-aseman väärinkäytön muoto. Saalistushin-

noittelun taustalla on yleensä pyrkimys siihen, että kilpai-

lijoiden syrjäytymisen jälkeen määräävässä markkina-ase-

massa oleva yritys voi nostaa hintojaan kilpailtua tasoa

korkeammalle tasolle. Saalistushinnoittelu voi vahingoit-

taa markkinoita ja sitä kautta kuluttajia, vaikka se ensi vai-

heessa saattaakin ilmetä alentuneena hintatasona.

Saalistusepäilyjen selvittämisen taustalla kilpailijoiden toimenpidepyynnöt

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV, aiemmin Kilpailuviras-

to) oli alkanut selvittää Valion hinnoittelua vuonna 2010.

Selvitysten aloittamisen taustalla olivat yhtiön kilpailijoi-

den virastolle tekemät toimenpidepyynnöt.

KKV totesi selvitystensä perusteella, että Valion pe-

rusmaitojen keskimääräiset hinnat olivat vuosina 2010–

2012 alittaneet keskimääräiset muuttuvat kustannukset.

Muuttuvat kustannukset alittavan hinnoittelun katsottiin

merkinneen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön

mukaisesti saalistushinnoitteluna pidettävää määräävän

markkina-aseman väärinkäyttöä.

Valiolle saalistushinnoittelusta kymmenien miljoonien eurojen seuraamusmaksu Eija Siitari ja Toni Kaarresalo

12

Vuonna 2012 antamassaan päätöksessä virasto mää-

räsi Valion lopettamaan määräävän markkina-aseman

väärinkäytön. Samalla virasto esitti, että seuraamuksena

määräävän aseman väärinkäytöstä markkinaoikeus mää-

rää Valion maksamaan valtiolle 70 miljoonan euron seu-

raamusmaksun.

Markkinaoikeus antoi asiassa päätöksensä vuonna

2014. Markkinaoikeus arvioi asiaa keskeisesti samalla

tavoin kuin KKV ja hylkäsi Valion valituksen viraston pää-

töksestä. Viraston esityksen mukaisesti markkinaoikeus

määräsi yhtiön maksamaan valtiolle 70 miljoonan euron

seuraamusmaksun.

Hinnoittelun arviointi korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle Valio

katsoi muun ohella, että sen hinnoittelua oli arvioitu vir-

heellisesti sekä virastossa että markkinaoikeudessa. Yh-

tiön mukaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön

perustuvia, muuttuvien kustannusten tarkasteluun liitty-

viä menetelmiä ei tullut käyttää sen hinnoittelun arvi-

ointiin.

Valion mukaan sen hinnoittelua olisi tullut arvioida

vaihtoehtoiskustannusten perusteella ottaen huomi-

oon mahdollisella vaihtoehtoisella toimintamallilla saa-

tavissa olleet tuotot. Mikäli unionin tuomioistuimen oi-

keuskäytäntöön perustuvia kustannusmittareita kuiten-

kin käytettäisiin, toiminnan kannattavuutta tulisi arvioi-

da niin sanotun perusmaitotulosyksikön tasolla ottaen

huomioon myös perusmaitojen valmistuksen yhteydes-

sä syntyvät kermatuotteet.

Korkein hallinto-oikeus viittasi unionin tuomioistui-

men oikeuskäytännössä aikaisemmin vahvistettuihin

saalistushinnoittelun arviointimenetelmiin, joiden mu-

kaan muuttuvien kustannusten keskiarvoa alhaisempia

hintoja oli lähtökohtaisesti pidettävä osoituksena mää-

räävän markkina-aseman väärinkäytöstä, koska määrää-

vässä asemassa olevan, tällaisia hintoja soveltavan yri-

tyksen taloudellisena tarkoituksena ei voinut olla muu

kuin kilpailijan syrjäyttäminen. Korkein hallinto-oikeus

totesi, että virasto oli näiden menetelmien soveltami-

sen edellyttämällä tavalla voinut määritellä asian kan-

nalta merkityksellisten Valion kustannusten luonteen ja

kohdistaa ne tarkastelun kohteena olevalle toiminnal-

le. Asiassa ei ollut todettavissa, että unionin tuomiois-

tuimen oikeuskäytäntöön perustuvat saalistushinnoitte-

lun arviointimenetelmät olisivat olleet Valion esittämis-

tä syistä soveltumattomia yhtiön menettelyn arviointiin.

Korkein hallinto-oikeus totesi – kuten asiaa aiemmin

käsitellyt KKV sekä markkinaoikeus – että Valio oli laske-

nut perusmaitojensa hintoja merkittävästi 1.3.2010 luki-

en. Hinnat olivat alittaneet niin sanotut muuttuvat kus-

tannukset, mitä oli lähtökohtaisesti pidettävä osoitukse-

na määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Hinnoit-

telun taustalla oli Valion ylimmän johdon suunnittelema

ja toteuttama strategia, jonka tarkoituksena oli hintojen

merkittävän alentamisen myötä ainakin yhtiön tärkeim-

män kilpailijan Arlan syrjäyttäminen. Asiassa esitetystä

näytöstä oli pääteltävissä, että Valion tarkoituksena oli

ollut päästä korottamaan hintojaan myöhemmin.

Korkein hallinto-oikeus totesi Valion menettelyssä

olleen kysymys saalistushinnoitteluna pidettävästä mää-

räävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Sen seikan, et-

tä Valio oli mahdollisesti pystynyt kattamaan merkityk-

sellisten markkinoiden ulkopuolisen toimintansa tuo-

toilla perusmaitojen kustannukset alittavaa hinnoittelua,

ei voitu katsoa olevan esteenä mainituilla markkinoil-

la noudatetun hinnoittelun toteamiselle saalistushin-

noitteluksi. Saalistushinnoittelun toteamista ei estänyt

myöskään se, että perusmaitojen kustannukset alittava

hinnoittelu oli mahdollisesti ollut Valion liiketoiminnan

kokonaisuuden kannalta sen tarkoituksenmukaisempa-

na pitämä vaihtoehto kuin toiminnan ohjaaminen vaih-

toehtoiseen tuotantoon.

Vahingonkorvauskanteilla ei vaikutusta seuraamusmaksuun

Markkinaoikeus oli seuraamuksena määräävän mark-

kina-aseman väärinkäytöstä määrännyt Valion maksa-

maan valtiolle KKV:n esityksen mukaisesti 70 miljoonan

14

euron seuraamusmaksun. Valio piti seuraamusmaksua

perusteettomana ja liiallisena. Yhtiö vetosi muun ohel-

la siihen, että sitä vastaan oli nostettu kilpailunrajoituk-

seen perustuvia vahingonkorvauskanteita.

Kilpailulain mukaan seuraamusmaksu saa olla enin-

tään 10 prosenttia elinkeinonharjoittajan merkitykselli-

sestä liikevaihdosta, ja vastaavasta enimmäismäärästä

oli säädetty jo aikaisemmassa laissa. Seuraamusmaksun

enimmäismäärää koskeva säännös liittyi osaltaan elin-

keinonharjoittajan kannalta kohtuuttomien kokonais-

seuraamusten välttämiseen. Valiolle määrätty 70 miljoo-

nan euron seuraamusmaksu oli noin 3,5 prosenttia sen

kokonaisliikevaihdosta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kilpailulaissa ja

sitä edeltäneessä kilpailunrajoituslaissa oli nimenomai-

sesti säädetty kilpailunrajoituksella aiheutetun vahin-

gon korvaamisvelvollisuudesta. Valio oli näin ollen voi-

nut osaltaan arvioida ja ennakoida kilpailunrajoituksesta

mahdollisesti aiheutuvien seuraamusten ja korvausvel-

voitteiden yhteisvaikutusta jo kiellettyyn kilpailunrajoi-

tukseen ryhtyessään. Vahingonkorvausvaatimukset ei-

vät olleet peruste alentaa seuraamusmaksua.

Vakavasta menettelystä huomattava seuraamus

Korkein hallinto-oikeus piti Valion menettelyä laadul-

taan vakavana ja merkittävänä kilpailunrajoituksena. Va-

lion määräävän markkina-aseman väärinkäyttö oli kestä-

nyt lähes kolme vuotta. Väärinkäyttö oli päättynyt vas-

ta, kun KKV oli määrännyt Valion lopettamaan väärin-

käytön.

Korkein hallinto-oikeus pysytti voimassa Valiolle mark-

kinaoikeudessa määrätyn 70 miljoonan euron seuraa-

musmaksun. Valiolle määrätty seuraamusmaksu on tähän

saakka suurin yksittäiselle yritykselle Suomessa määrätty

kilpailuoikeudellinen seuraamusmaksu.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä voidaan pi-

tää merkittävänä saalistushinnoittelua koskevana en-

nakkopäätöksenä. Laajassa päätöksessä käsiteltiin lisäk-

si useita muita kilpailuoikeudellisesti merkittäviä kysy-

myksiä, kuten elinkeinonharjoittajan puolustautumisoi-

keuksien toteutumista sekä markkinoiden määrittelyn ja

markkinavoiman arvioinnin perusteita. Päätöksellä voi-

daan arvioida olevan merkittävä elinkeinonharjoittajien

ja kilpailuviranomaisten toimintaa ohjaava vaikutus.

Korkein hallinto-oikeus piti Valion

menettelyä laadultaan vakavana ja

merkittävänä kilpailunrajoituksena.

15

Korkeimman hallinto-oikeuden lähes 100-vuotiseen

historiaan sisältyy monia vaiheita, jotka elävästi näyt-

tävät ympäröivän yhteiskunnan muutoksia. Yhtenä virs-

tanpylväänä tulee varmasti aikanaan erottumaan vuo-

si 2016. Syksyllä 2015 Euroopassa oli koettu voimakas

turvapaikanhakijoiden liikkeellelähtö, jonka vaikutukset

ulottuivat Suomeen asti.

Kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset rat-

kaistaan Maahanmuuttovirastossa, jonka päätöksestä

voi valittaa Helsingin hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeu-

den päätöksestä voi puolestaan valittaa korkeimpaan

hallinto-oikeuteen, mikäli korkein hallinto-oikeus myön-

tää valitusluvan. Kun turvapaikkahakemuksia jätettiin

syyskuussa 2015 parina viikkona samaa suuruusluokkaa

viikossa kuin koko edellisenä vuonna yhteensä (3 651),

oli ehdottomasti ryhdyttävä valmistautumaan valituslu-

pahakemusten kasvuun aikanaan myös korkeimmassa

hallinto-oikeudessa.

Varautuminen moninkertaisten asiamäärien hallin-

taan aloitettiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivy-

tyksettä syksyllä 2015. Suunnitelmia piti rakentaa epä-

varmojen skenaarioiden varaan. Keskeisenä lähtökohta-

na kuitenkin oli, että kansainvälisen suojelun asiat ovat

luonteensa puolesta asiaryhmä, jonka kohdalla tulee

haastavissakin olosuhteissa täyttää oikeudenkäynnin

laatuvaatimukset, mukaan lukien asioiden joutuisa kä-

sittely.

Suunnittelussa oli otettava huomioon sekä henkisten

että aineellisten resurssien riittävyys. Oli pohdittava rek-

rytointitarpeita, tilatarpeita ja sähköisen asianhallinnan

riittävyyttä. Suunnittelua helpotti se, että suhteellisen

pian saatiin selville, minkä verran määrärahoja tultaisiin

myöntämään. Lisäksi tuli seurata ajantasaisesti, minkä-

laisia lainsäädäntömuutoksia oli vireillä ja pohtia, miten

ne vaikuttaisivat hallintolainkäytön toimintaan oikeus-

suojan antajana.

Suunnittelutyöryhmä saikin nopeassa aikataulussa

laadittua useita konkreettisia ehdotuksia. Niitä päästiin

pian esittelemään muulle henkilökunnalle. Vaikka kan-

sainvälistä suojelua koskevien asioiden kasvu tulisikin

koskettamaan vain osaa henkilöstöstä, oli tärkeää viestit-

tää koko henkilökunnalle muutoksista työympäristössä.

Ulkomaalaisasiat – suunnitelmista käytännön toteuttamiseen ja tuloksiin tuomarin, esittelijän ja notaarin näkökulmastaAnne E. Niemi, Toni Kaarresalo ja Juha Rekola

16

Turvapaikka-asioiden* osuus

saapuneista ulkomaalaisasioista

2012–2016, kpl

2012

938

2013

917

2014

976

2015

892

2016

1 818

510

374345

383

1 089

* turvapaikka-asiat ja nopeutetun käsittelyn turvapaikka-asiat SAAPUNUT TURVAPAIKKA-ASIAT

Etukäteen laaditut suunnitelmat osoittautuivat monin

osin käyttökelpoisiksi, mutta toki jatkokehittelyä on tar-

vittu. Vuoden 2016 aikana on lisättyjen voimavarojen

sekä työmenetelmien virtaviivaistamisen avulla saatu

alennettua keskimääräisiä käsittelyaikoja selvästi. Paras

työtulos näkyy kuitenkin siinä, että ulkomaalaisasioissa

on julkaistu kertomusvuonna merkittävästi enemmän

ratkaisuja kuin aikaisempina vuosina. Uuden toiminta-

vuoden alkaessa voidaan todeta, että tämä on hyvä apu

kaikille niille alueellisille hallinto-oikeuksille, joiden rat-

kaistavaksi siirtyy alkuvuodesta 2017 turvapaikka-asioita

Helsingin hallinto-oikeudesta.

Ulkomaalaisasiat omalle jaostolleen

Korkeimpaan hallinto-oikeuteen on viime vuosina saa-

punut hieman yli 4 000 lainkäyttöasiaa vuodessa. Näis-

tä asioista ulkomaalaisasioiden osuus on ollut vuosittain

noin 900–1 000 asiaa, joista noin 350–400 on koskenut

kansainvälistä suojelua. Vuosi 2015 ja sen jälkeiset ta-

pahtumat tekivät nopeasti selväksi, että ulkomaalaisasi-

oiden määrät eivät tulisi säilymään ennallaan.

Suomeen tuli vuonna 2015 yhteensä yli 30 000 tur-

vapaikanhakijaa. Vaikka vuonna 2016 maahan tulleiden

turvapaikanhakijoiden lukumäärä laski selvästi, vuoden

aikana tehtiin edelleen noin 6 000 turvapaikkahake-

musta. Turvapaikkahakemuksia tehtiin kaikkiaan vuosi-

en 2015–2016 aikana enemmän kuin näitä vuosia edel-

täneenä kokonaisena vuosikymmenenä.

Turvapaikka-asioita käsittelevien tuomioistuinten nä-

kökulmasta oli jo vuonna 2015 selvää, että lisääntyneet

hakijamäärät tulisivat lisäämään myös käsiteltävien asi-

oiden määrää. Varmuudella ei kuitenkaan ollut tiedos-

sa kuinka paljon. Tilanteen epävarmuutta kuvaa hyvin

se, että vielä vuoden 2016 alussa korkeimman hallinto-

oikeuden arviot turvapaikka-asioiden määrän lisäänty-

misestä vuositasolla vaihtelivat 3 000–7 000 asian välil-

lä – tarkkuustasona oli siis se, että turvapaikka-asioiden

määrät voivat joko 8- tai 18-kertaistua.

Korkein hallinto-oikeus aloitti kasvaviin asiamää-

riin varautumisen hyvissä ajoin. Syksyllä 2015 aloitetun

suunnittelutyön tuloksena korkeimpaan hallinto-oikeu-

teen perustettiin 1.3.2016 uusi IV jaosto, jolle ulkomaa-

laisasioiden käsittely keskitettiin. Jaoston toiminnan

suunnittelun keskeisenä periaatteena oli saapuvien asi-

oiden sujuva ja viivytyksetön käsitteleminen siten, että

oikeusturvan vaatimukset samalla asianmukaisesti var-

mistetaan.

IV jaoston organisaatio ja johtamisjärjestelmä suun-

niteltiin osin muista jaostoista poikkeavaksi. Jaoston pu-

heenjohtajiston lisäksi jaostolle nimettiin puheenjohta-

jistoa avustamaan erillinen johtava esittelijä. Jaostolla

on lisäksi vastaavan notaarin johtama jaostokanslia, jo-

ka vastaa jaostolla käsiteltävien asioiden kirjaamisesta ja

kattavasta esivalmistelusta.

Uuden jaoston henkilöstöresurssit mitoitettiin tulevi-

en asiamäärien vaatimuksia vastaaviksi, työtiloja lisättiin

ja järjesteltiin uudelleen sekä jaoston työtavat kehitet-

tiin erityisesti ulkomaalaisasioille sopiviksi. Paljon työtä

tehtiin toimintatapojen yhdenmukaistamisessa, henki-

löstön kouluttamisessa sekä yhteydenpidossa eri sidos-

ryhmiin. Esimerkiksi turvapaikanhakijoita avustaville oi-

keusavustajille laadittiin oikeudessa asioimiseen liittyviä

ohjeita ja hyviä käytäntöjä, joiden tarkoituksena oli kä-

sittelyn sujuvoittaminen ja uusista toimintatavoista tie-

dottaminen.

Vuotta 2016 jälkeenpäin tarkasteltaessa voidaan sa-

noa, että paljon töitä on tehty ja paljon on myös saatu

aikaan. Asiamäärien selvästä kasvusta huolimatta ulko-

maalaisasioiden käsittelyaikoja on vuoden aikana pys-

tytty merkittävästi lyhentämään. Esimerkiksi turvapaik-

ka-asioissa keskimääräinen käsittelyaika oli vuoden

2015 lopussa lähes seitsemän kuukautta, kun vuotta

myöhemmin se oli enää neljä kuukautta. Käsittelyaiko-

jen lyhentymisen kanssa samaan aikaan korkein hallinto-

oikeus pystyi vuonna 2016 antamaan ulkomaalaisasiois-

sa ennätyksellisen määrän ennakkopäätöksiä, jotka tule-

vat jatkossa myötävaikuttamaan myös maahanmuutto-

viranomaisten ja hallinto-oikeuksien edellytyksiin selvitä

suurista asiamääristä.

Ulkomaalaisasioiden ruuhka ei ole tuomioistuimis-

sa vielä ohi, ei oikeastaan lähelläkään. Tulevina vuosina

turvapaikka-asioiden lisäksi tuomioistuimissa voidaan

18

arvioida näkyvän selvää lisäystä muun ohella perheen-

yhdistämistä koskevissa muutoksenhakuasioissa, muis-

sa oleskelulupalajeissa ja myöhemmin kenties kansalai-

suusasioissa. Varautua tulee siihenkin, että ulkomaalais-

asioiden määrät tulevat asettumaan pitkäksi ajaksi ai-

empaa totuttua selvästi korkeammalle tasolle.

Ulkomaalaisasioiden jaostokanslian monipuoliset tehtävät

IV jaoston jaostokanslia kirjaa, esivalmistelee ja viimeis-

telee korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltävät ul-

komaalaisasiat. Tietystä samankaltaisuudesta johtuen

myös kansalaisuusasiat kirjataan ja esivalmistellaan jaos-

tokansliassa, vaikka lainkäyttö ja viimeistely tapahtuvat

I jaostolla.

Kansainvälistä suojelua koskevien asioiden määrän

kasvuun varauduttiin viime vuonna kehittämällä jaos-

tokanslian työmenetelmiä, rekrytoimalla ja perehdyttä-

mällä uusia virkamiehiä sekä osallistumalla erilaisiin kou-

lutuksiin. Ulkomaalaisasioissa myös kansliahenkilökun-

nalta vaaditaan erityisosaamista, sillä hoidamme vaati-

viakin lainkäytön valmistelutehtäviä. Lainsäädännön ja

oikeuskäytännön kehittyminen edellyttää jatkuvaa osaa-

misen ylläpitämistä ja kehittämistä.

Vuoden 2016 lopulla IV jaostokansliassa kirjattiin vii-

koittain noin 60 uutta ulkomaalaisasiaa. Kirjattavaksi

tulevat myös vireillä oleviin lainkäyttöasioihin toimite-

tut lukuisat täydennykset. Jokainen uusi lainkäyttöasia

edellyttää yksilöllistä käsittelyä.

Kirjaamisen jälkeen notaari perehtyy asiaan tutkimal-

la prosessinedellytykset ja kirjoittamalla lyhyen kuvauk-

sen asiasta. Tässä vaiheessa myös varataan muutoksen-

hakijalle tai tämän edustajalle tilaisuus täydentää vali-

tuskirjelmää puuttuvilla liitteillä tai korjata muita kirjel-

mässä havaittuja puutteellisuuksia. Notaari pyytää myös

tarpeelliset asiakirjat muilta viranomaisilta.

Keväällä 2016 käyttöön otettiin sähköinen päätös-

asiakirjojen ja liiteaineiston siirto hallinto-oikeuksien ja

KHO:n välillä. Sähköinen asiakirjaliikenne alueellisista

hallinto-oikeuksista KHO:een nopeuttaa käsittelyä, mut-

ta edelleen kaikki asiakirjat kulkevat tuomioistuinten vä-

lillä myös postitse.

Notaarit myös suorittavat tarvittaessa asianosaisten

kirjallisen kuulemisen. Ulkomaalaisasioiden kuulemis-

menettelyä kehitetään ja jatkossa kuulemiset on tarkoi-

tus hoitaa muutoksenhakijan tai tämän edustajan ilmoit-

taman sähköpostiosoitteen kautta samaan tapaan kuin

täydennysmenettely tähänkin asti.

Vireillä oleviin asioihin saapuneiden täydennysten re-

aaliaikainen läpikäyminen on kaiken edellä mainitun li-

säksi osa notaarien päivittäistä työtä. On ensiarvoisen

tärkeää, että vielä istuntopäivänäkin ennen istuntoa saa-

puvat lisäselvitykset ehtivät mukaan asian käsittelyyn.

Muutoksenhakijoiden ja muiden viranomaisten asia-

kaspalvelusta vastaa jaostokansliassa viikoksi kerrallaan

nimetty päivystävä notaari. Asiakaspalvelu antaa tietoa

asian käsittelyaikataulusta ja -vaiheesta sekä vastaa täy-

dennys- ja kuulemismenettelyn määräaikoja koskeviin

lisäaikapyyntöihin. Myös hallintoprosessia yleisesti kos-

kevat tiedustelut ovat tyypillisiä.

Ulkomaalaisasioita hoitavilla oikeusavustajilla on

keskeinen merkitys asioiden sujuvan ja viivytyksettömän

käsittelyn toteutumisessa. Etenkin uusien toimijoiden

tietämys hallintoprosessista ei välttämättä ole kovin hy-

vä. Viime vuonna laadittiin oikeusavustajille oikeudes-

sa asioimiseen liittyviä ohjeita. Toimintaohjeet julkaistiin

KHO:n internetsivuilla maaliskuussa 2016. Näiden hyvi-

en käytänteiden noudattaminen omalta osaltaan mah-

dollistaa KHO:n oikeusturvatehtävän asianmukaisen to-

teuttamisen.

Yleiseen tietämykseen hallintolainkäytöstä vaikut-

taa keskeisesti ratkaisujen julkinen saatavuus. Kansli-

an jaostosihteerit julkaisevat asian viimeistelyvaiheessa

anonymisoidun ratkaisuselosteen periaatteellisesti tai

muutoin oikeudellisesti merkittävistä päätöksistä KHO:n

internetsivuilla ja Finlexissä.

Varautumalla asioiden määrän kasvuun ja organisoi-

malla toiminta tilanteen vaatimalla tavalla ehkäistään

hallitun juttuvirran eskaloituminen kestämättömäksi jut-

turyöpyksi. Asioiden tehokas haltuunotto ja valmistelu

jaostokansliassa on laadukkaan ja oikea-aikaisen lain-

käyttötoiminnan perusedellytys.

19

Oikeusjärjestelmämme eurooppalaistuminen on nähtä-

vissä käytännöllisesti katsoen kaikissa korkeimman hal-

linto-oikeuden asiaryhmissä. Ulkomaalaisoikeudessa

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ja Euroopan

unionin tuomioistuimen (unionin tuomioistuin) oikeus-

käytännöllä on jo vakiintunut merkitys ratkaisutoimin-

nassa. Näissä asioissa korkein hallinto-oikeus on viime

kädessä se ”muutoksenhakukeino oikeussuojan takaa-

miseksi”, jollaista EU-sopimuksen 19 artikla jäsenvalti-

oilta edellyttää. Euroopan ihmisoikeussopimuksen jär-

jestelmässä korkeimman hallinto-oikeuden tehtävänä

on vastaavalla tavalla niin sanotun subsidiariteettiperi-

aatteen mukaisesti varmistaa oikeuksien toteutuminen

kansallisella tasolla.

Erityisesti Euroopan pakolaistilanteen muuttumisen

myötä myös muiden eurooppalaisten kansallisten tuo-

mioistuinten oikeuskäytännön merkitys on korostunut.

Suuren turvapaikanhakijoiden määrän myötä kansallis-

ten ratkaisujen määrä on kasvanut. Nykytekniikka puo-

lestaan tekee mahdolliseksi sen, että niistä on verraten

helposti saatavissa tietoa ja samalla johtoa siihen, miten

muualla ymmärretään samat kansainväliset ja euroop-

palaiset normit, jotka myös korkein hallinto-oikeus ulko-

maalaislain ohella ottaa huomioon.

Seuraavassa luodaan katsaus siihen, millainen mer-

kitys yhtäältä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen

ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöllä, toisaal-

ta muiden Euroopan maiden kansallisilla tuomioistuin-

ratkaisuilla on ollut korkeimman hallinto-oikeuden kan-

sainvälistä suojelua koskevassa ja muussa ulkomaa-

laisoikeudellisessa ratkaisutoiminnassa. Katsaus ra-

joittuu vuoteen 2016 ja koskee siltäkin osin erityisesti

1.3.2016 jälkeistä aikaa. Tuona päivänä aloitti toimin-

tansa korkeimman hallinto-oikeuden IV jaosto, jonne

ulkomaalaisasiat on nyt keskitetty. Tarkoitus ei ole se-

lostaa tyhjentävästi oikeuskäytäntöä tältä osin vaan pi-

kemminkin esimerkkien avulla kuvata niitä erilaisia ti-

lanteita, joissa ei-kotimaisten tuomioistuinten ratkai-

suilla on merkitystä korkeimman hallinto-oikeuden rat-

kaisutoiminnassa.

Eurooppalaisten tuomioistuinten oikeus- käytäntö korkeimman hallinto-oikeuden ulkomaalaisoikeudellisissa ratkaisuissaMatti Pellonpää

20

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

Euroopan ihmisoikeussopimuksen osalta korkeimman

hallinto-oikeuden rooliin ylimpänä muutoksenhakuas-

teena kuuluu yhtäältä varmistaa, että sopimusta ei yksit-

täisessä tapauksessa loukata, toisaalta välittää alemmil-

le kansallisen tason päätöksentekijöille tietoa siitä, mi-

ten ihmisoikeussopimusta ja EIT:n ratkaisukäytäntöä on

Suomen ulkomaalaislain puitteissa sovellettava. Erityises-

ti milloin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu perus-

tuu ihmisoikeustuomioistuimen tuoreeseen oikeuskäy-

täntöön, tämän käytännön esiintuominen ja selostami-

nen on perusteltua.

Esimerkkinä voidaan mainita ratkaisu KHO 2016:81,

jossa oli kysymys niin sanotusta sur place -tilanteesta eli

siitä, että kansainvälisen suojelun perusteena vedotaan

seikkaan, joka on syntynyt koti- tai alkuperämaasta pois-

tumisen jälkeen maassa, jossa suojelua haetaan. Tapa-

uksessa iranilainen valittaja oli nojauduttuaan Maahan-

muuttovirastossa muihin perusteisiin vedonnut hallinto-

oikeudessa islaminuskosta luopumiseensa ja tästä hänel-

le Iranissa aiheutuvaan uhkaan. Korkein hallinto-oikeus

kiinnitti huomiota EIT:n 23.3.2016 niin ikään iranilais-

ta turvapaikanhakijaa koskevaan tuomioon tapauksessa

F. G. v. Ruotsi ja siinä korostettuun viranomaisten velvol-

lisuuteen tutkia perusteellisesti myös myöhemmin kuin

alkuperäisessä hakemuksessa tehty väite kristityksi kään-

tymisestä. Todettuaan, että samanlaiset näkökohdat so-

veltuvat islaminuskosta luopumiseen ja huomautettu-

aan, että hallinto-oikeus oli sivuuttanut asian, korkein

hallinto-oikeus kumosi alemmat päätökset ja palautti

asian Maahanmuuttovirastoon uudelleen käsiteltäväksi.

Tapauksessa oli kysymys ihmisoikeussopimuksen ja

EIT:n oikeuskäytännön asettamista aineellisoikeudellisis-

ta vaatimuksista. Tuolla oikeuskäytännöllä ja siinä julki-

tuoduilla periaatteilla on ollut merkitystä myös menette-

lyyn kuuluvissa asioissa. Tapauksessa KHO 2016:206 ky-

symys oli asianajajan laiminlyönnistä tehdä valitus ja siitä,

oliko tämä peruste menetetyn määräajan palauttamisel-

le. Korkein hallinto-oikeus viittasi käytäntöönsä, jonka

mukaan valituksen myöhästymiseen johtanutta asiamie-

hen unohdusta tai erehdystä ei yleensä ole pidetty perus-

teena menetetyn määräajan palauttamiselle joustavuu-

della. Kielitaidottoman turvapaikanhakijan, jolla ei ollut

mitään mahdollisuuksia varmistaa, että hänen avustajan-

sa toimii asianmukaisesti, erityistilanne oli kuitenkin arvi-

oitava toisin. Muun muassa EIT:n oikeuskäytäntöön (ta-

paukset De Souza Ribeiro v. Ranska, tuomio 13.12.2012

ja Marc Brauer v. Saksa, tuomio 1.9.2016) viitaten korkein

hallinto-oikeus katsoi, että hakija ei ollut voinut hallinto-

lainkäyttölain 61 §:n 2 momentissa tarkoitetun erittäin

painavan syyn vuoksi hakea muutosta määräajassa Maa-

hanmuuttoviraston päätökseen, minkä vuoksi hänelle oli

palautettava menetetty määräaika ylimääräistä muutok-

senhakua koskevassa menettelyssä.

Ratkaisussaan korkein hallinto-oikeus viittasi paitsi

EIT:n oikeuskäytäntöön myös unionin tuomioistuimen

tuomioon asiassa C-429/15, Danqua ja siinä julkituo-

tuun periaatteeseen, jonka mukaan kansalliset menet-

telysäännöt eivät saa tehdä unionin oikeusjärjestyksessä

vahvistettujen oikeuksien käyttämistä käytännössä mah-

dottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi. On osoitettavis-

sa ratkaisuja, joissa on ollut kysymys ulkomaalaislain so-

veltamisesta ja tulkitsemisesta ennen muuta asiaa koske-

van direktiivin valossa ja joissa on saatettu eurooppalais-

ten tuomioistuinten oikeuskäytännön osalta viitata vain

unionin tuomioistuimen ratkaisuihin. Esimerkkinä voi-

daan mainita perheenyhdistämisdirektiiviä (2003/86/EY)

koskeva päätös KHO 2016:155. Myös perhe-elämän suo-

jaa koskevalla Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artik-

lalla ja sitä koskevalla EIT:n tulkintakäytännöllä on usein

merkitystä perhe-elämän suojaan liittyvissä ulkomaa-

laisasioissa. Tältä osin esimerkin tarjoaa ratkaisu KHO

2016:164 ja siellä mainittu tapaus Darren Omoregie

ym. v. Norja, tuomio 31.7.2008.

Muiden kansallisten tuomioistuinten oikeuskäytäntö

Mikäli Euroopan ihmisoikeussopimusta tai EU-oikeutta

tulkitsemaan perustettujen ylikansallisten tuomioistuin-

ten oikeuskäytännöstä löytyy selkeä vastaus esillä ole-

vaan mainitun sopimuksen tai unionin oikeuden tulkin-

taa koskevaan kysymykseen, ei yleensä ole tarpeen läh-

21

teä tutkimaan sitä, miten asiaa on tulkittu muiden mai-

den kansallisissa tuomioistuimissa. Voi kuitenkin käydä

myös niin, että tällaiset vastaukset puuttuvat siitä huo-

limatta, että asia ehkä sivuaa molempia mainittuja eu-

rooppaoikeuden lohkoja.

Korkeimman hallinto-oikeuden uuden IV jaoston en-

simmäinen vuosikirjaratkaisu KHO 2016:53 on esimerk-

ki tällaisesta tilanteesta. Kysymys oli vastuunmäärittämis-

asetuksesta ((EY) N:o 604/2013, ns. Dublin-III) ja palaut-

tamisesta sen nojalla turvapaikkahakemuksen käsittelystä

lähtökohtaisesti vastuussa olevaan Unkariin. Ratkaista-

vana oli, tulisiko pääsäännöstä poiketen palauttamises-

ta pidättäytyä palauttamiskiellon ja asetuksen 3 artiklan

2 kohtaan sisältyvän poikkeussäännöksen nojalla. Viimek-

si mainitussa kohdassa viitataan jäsenvaltion turvapaikka-

menettelyssä ja vastaanotto-olosuhteissa vallitseviin sys-

teemisiin puutteisiin, jotka saattavat johtaa unionin perus-

oikeuskirjan IV artiklassa tarkoitettuun epäinhimilliseen tai

halventavaan kohteluun. Taustalla oli muun muassa Eu-

roopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun Unkarin turva-

paikkamenettelyn ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto-

olosuhteiden osalta esittämä huoli. Päätöksessä seloste-

tusta unionin tuomioistuimen tuomiosta, sen enempää

kuin EIT:n oikeuskäytännöstä, ei ollut saatavissa yksiselit-

teistä vastausta esillä olevaan kysymykseen. Korkein hal-

linto-oikeus totesi kuitenkin, että asia oli ollut esillä myös

monissa muissa kansallisissa tuomioistuinratkaisuissa, joi-

ta vuosikirjapäätöksessä käydään läpi toistakymmentä.

Vaikka kynnys poiketa vastuunmäärittämisasetuksen pe-

ruslähtökohdasta, eli tässä tapauksessa siirrosta Unkariin,

oli korkea, ”viittaavat edellä käsitelty oikeuskäytäntö ja

muu aineisto vahvasti siihen, että Unkarissa on havaitta-

vissa vastuunmäärittämisasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa

tarkoitettuja systeemisiä puutteita”. Tämän vuoksi kan-

sainvälistä suojelua koskeva hakemus oli tässä (ja useassa

muussa samanlaisessa) tapauksessa käsiteltävä Suomes-

sa. Tähän päätökseen myötävaikutti merkittävällä tavalla

muiden eurooppalaisten maiden oikeuskäytännöstä hei-

jastuva kuva siitä, miten asia nähtiin muualla.

Toisena esimerkkinä voidaan viitata ratkaisuun KHO

2016:181, jossa oli kysymys niin sanotusta poissulke-

mislausekkeesta, joka sisältyy YK:n vuoden 1951 pako-

laissopimukseen, samoin kuin ulkomaalaislakiin ja EU:n

määritelmädirektiiviin (2004/83/EY). Lausekkeen mu-

kaan muuten kansainvälisen suojelun edellytykset täyt-

tävältä henkilöltä voidaan suojelu evätä, mikäli hänen

on perusteltua syytä epäillä syyllistyneen rikoksiin ihmi-

syyttä vastaan tai vastaaviin tekoihin. Maahanmuuttovi-

rasto ja hallinto-oikeus olivat katsoneet poissulkemis-

lausekkeen soveltamisedellytysten täyttyneen Baath-

puolueen organisaatiossa ja Irakin sotilastiedustelussa

toimineen valittajan kohdalla.

Korkein hallinto-oikeus viittasi UNHCR:n tulkintaoh-

jeeseen sekä erääseen unionin tuomioistuimen ratkaisuun

(yhdistetyt asiat C-57/09 ja C-101/09, Saksa v. B ja D),

joissa korostuvat asian huolellisen tutkimisen tärkeys ja

se, että henkilön osallisuudesta poissulkemisen oikeutta-

viin rikoksiin tulee olla uskottavaa näyttöä. Samansuun-

taisia olivat KHO:n päätöksessä niin ikään selostetut ul-

komaisten (Saksa, Itävalta, Iso-Britannia ja Alankomaat)

tuomioistuinten ratkaisut. Alankomaalainen ratkaisu viit-

tasi siihen, että KHO:n asiassa valittajana olleen henkilön

asema jäsenistöltään monimiljoonaisen Baath-puolueen

hierarkiassa oli verraten alhaisella tasolla. Korkein hallin-

to-oikeus korosti poissulkemislausekkeen suppean tul-

kinnan merkitystä ja viranomaisen näyttövelvollisuutta sii-

tä, että henkilöä on perusteltua tai vakavaa syytä epäillä

lausekkeen soveltamisalaan kuuluvasta teosta. Maahan-

muuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumottiin

poissulkemislausekkeen osalta ja asia palautettiin Maa-

hanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Ulkomaisten tuomioistuinten ratkaisut vahvistivat

paitsi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukai-

sen ahtaan tulkinnan merkitystä myös selvensivät ku-

vaa relevanteista tosiasioista, erityisesti hakijan ase-

masta organisaatioissa, joissa hän oli työskennellyt.

Muissakin yhteyksissä kansalliset tuomioistuinratkaisut

saattavat täydentää sitä maatietoutta, jota yleensä on

saatavissa sellaisista lähteistä kuin UNHCR:n, Human

Rights Watchin tai Amnesty Internationalin kaltaisten

järjestöjen taikka kansallisten maatietopalvelujen rapor-

tit. Ratkaisussa KHO 2016:194, jossa kysymys oli tois-

sijaisesta suojelusta, viitataan muun ohessa Ison-Bri-

tannian ensimmäisen asteen maahanmuutto- ja turva-

paikkatuomioistuimen (UK Upper Tribunal (Immigration

and Asylum Chamber)) syyskuussa 2015 antamaan pää-

22

tökseen, jonka mukaan mielivaltaisen väkivallan aste

ei Bagdadissa ollut tuolloin noussut sellaisenaan kan-

sainväliseen suojeluun oikeuttavalle tasolle ja todetaan

myös Yhdistyneen kuningaskunnan maahanmuuttovi-

ranomaisen omissa maaraporteissaan tukeutuneen mai-

nittuun tuomioistuinratkaisuun.

Nimenomaan brittiläiseen tuomioistuinkäytäntöön

on tukeuduttu myös tilanteessa, jossa on tarvittu joh-

toa esimerkiksi sellaisen kansainvälisen sopimuksen tul-

kinnassa, jossa sopimuksen suomenkielinen käännös

jättää tekstin merkityksestä enemmän auki kuin useim-

miten todistusvoimaisiin kieliin kuuluva englanninkieli-

nen versio. Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen

3 artiklan 1 kohdan mukaan kaikissa muun muassa hal-

lintoviranomaisten ja tuomioistuinten lapsia koskevis-

sa toimissa ”on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen

etu” (”the best interest of the child shall be a primary

consideration”). Sopimusmääräyksen tulkinnassa kor-

kein hallinto-oikeus (KHO 4.11.2016 T 4664) on tukeu-

tunut muun muassa Yhdistyneen kuningaskunnan kor-

keimman oikeuden vuonna 2011 ratkaisemassa tapauk-

sessa tekemään linjaukseen. Siinä sopimuksen todistus-

voimaista englanninkielistä tekstiä tulkitessaan korkein

oikeus korosti, että ”a primary consideration” ei ole sa-

ma kuin ”the primary consideration” tai ”the paramount

consideration”. Lapsen etu on näin ollen hyvin keskei-

nen, mutta ei kuitenkaan punninnassa ehdottomasti ai-

na kaikkien muiden intressien yli menevä näkökohta.

Lopuksi

Vuoden 2016 aikana korkein hallinto-oikeus antoi ulko-

maalaisasioissa yli 40 ennakkopäätöksiksi tarkoitettua

vuosikirjaratkaisua, joista suunnilleen puolessa on ni-

menomaisesti viitattu ei-kotimaiseen oikeuskäytäntöön.

Lisäksi tällä käytännöllä on saattanut olla välillisesti mer-

kitystä sillä tavoin, että esimerkiksi EIT:n tai unionin tuo-

mioistuimen ratkaisut ovat vaikuttaneet korkeimman hal-

linto-oikeuden omiin aikaisempiin ennakkopäätöksiin,

joihin myöhemmässä ratkaisussa on viitattu ilman, että

oman käytännön muotoutumiseen myötävaikuttaneita

ei-kotimaisia oikeustapauksia on enää tarpeen erikseen

mainita (esim. KHO 2016:151). Ylipäätään siitä, että jos-

sain ratkaisussa ei nimenomaisesti viitata ei-kotimaiseen

oikeuskäytäntöön, ei tule päätellä, että tällaisen käytän-

nön merkitystä ei olisi ajateltu. Kansainväliseen oikeus-

käytäntöön viittaamiseen ei tule turvautua päätöksen

jonkinlaisena kuorrutuksena tilanteissa, joissa sillä ei ole

ratkaisun kannalta merkitystä, mutta jotakuinkin kaikissa

tapauksissa tämän merkitytyksen harkitseminen on osa

päätösehdotuksen ja päätöksen laatimisprosessia.

Joissakin tapauksissa eurooppalaiseen oikeuskäytän-

töön viittaaminen on tarpeetonta sen vuoksi, että omat

perusoikeussäännöksemme antavat tilanteessa pitem-

mälle menevää suojaa tai asia on muuten ratkaistavis-

sa pelkästään kansallisen lain perusteella. Tapaukses-

sa KHO 2016:83 oli kysymyksessä aikaisemmin mainit-

tu vastuunmäärittämisasetus (Dublin III) ja sen sisältämä

harkintavaltalauseke asiassa, jossa kansainvälisen suoje-

lun hakijan lapsen oli selvitetty saaneen Suomen kansa-

laisuuden. Keskeinen osuus siihen, että hakemus otet-

tiin valittajan haluamin tavoin vastuunmäärittämisasetuk-

sen pääsäännöstä poiketen käsiteltäväksi Suomessa sen

sijaan, että hänet olisi siirretty Norjaan, oli perustuslain

9 §:n 3 momentin säännöksellä, jonka mukaan Suomen

kansalaista ei saa karkottaa maasta tai vasten tahtoaan

luovuttaa tai siirtää toiseen maahan. Jalkapalloilijoiden

liikkumisvapaudesta on sinänsä olemassa EU-tuomiois-

tuimen oikeuskäytäntöä, jonka relevanssia ei kuitenkaan

edes tarvinnut miettiä tapauksessa KHO 2016:217. Siinä

korkein hallinto-oikeus katsoi pelkästään Suomen lakia

soveltamalla, että Suomen Kakkosessa eli kolmannek-

si korkeimmalla sarjatasolla pelaavan jalkapalloseuran

kanssa pelaajasopimuksen tehnyttä Gambian kansalais-

ta oli pidettävä ammattimaisena urheilijana, jolle myön-

netään ulkomaalaislain 77 §:n 1 momentin 2 kohdan pe-

rusteella muu oleskelulupa ansiotyötä varten.

Näin ollen se, viitataanko johonkin ei-kotoperäiseen

ratkaisuun, riippuu kunkin yksittäistapauksen piirteistä.

Sen sijaan erityisesti nuoremman juristisukupolven nä-

kökulmasta 1980- ja 90-lukujen vaihteessa käyty keskus-

telu siitä, onko esimerkiksi EIT:n tapausten huomioon

ottaminen kotimaisessa ratkaisutoiminnassa ylipäätään

valtionsääntöoikeudellisesti hyväksyttävää, kuuluu men-

neen maailman asioihin – ja hyvä niin.

24

Korkeimman hallinto-oikeuden internetsivuilla julkais-

taan kolmenlaisia päätöksiä: vuosikirjapäätöksiä, lyhyi-

tä ratkaisuselosteita ja muita päätöksiä. Kirjoituksessa

tarkastellaan, millä perusteella päätöksiä julkaistaan ja

minkälaiset päätökset valikoituvat kuhunkin ryhmään.

Samoin arvioidaan KHO:n päätösten merkitystä oikeus-

ja hallintokäytäntöä ohjaavina ennakkopäätöksinä.

Korkeimman hallinto-oikeuden yhteiskunnallinen tehtävä ja toiminnan volyymi

Korkein hallinto-oikeus käyttää perustuslain mukaan

ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Toisin kuin

korkein oikeus, KHO ei ole pelkästään ennakkopäätös-

tuomioistuin, jonne käsiteltäväksi voitaisiin saattaa vain

valituslupaseulan läpäisseitä asioita. KHO ratkaisee vuo-

sittain yli 4 000 asiaa, joista noin puolet on valituslupa-

asioita (vuonna 2016 ratkaistiin 5 378 asiaa turvapaikka-

asioihin saatujen lisäresurssien siivittämänä).

Korkein hallinto-oikeus antaa yhtäältä oikeussuojaa yk-

sittäisissä asioissa kansalaisille ja muille valittamaan oi-

keutetuille tahoille ja toisaalta ohjaa hallintotuomiois-

tuinten ja hallintoviranomaisten toimintaa antamalla en-

nakkopäätöksiä. Hallintolainkäytön prosessilain, hallin-

tolainkäyttölain, mukaan valituslupa myönnetään, jos

siihen on tarvetta oikeus- tai hallintokäytännön yhden-

mukaisuuden varmistamiseksi, asiassa sattuneen ilmei-

sen virheen korjaamiseksi tai muutoin painavista syistä.

Ennakkopäätös voi syntyä sekä valitusluvan myöntämi-

sen jälkeen että suoran valituksen tuloksena.

Julkaistavien päätösten tyypit

Ennakkopäätöksiä ovat vuosikirjaratkaisuina ja lyhyinä

ratkaisuselosteina julkaistavat päätökset.

Korkein hallinto-oikeus on perustamisestaan vuo-

desta 1918 lähtien julkaissut vuosikirjassaan ratkaisuse-

losteet periaatteellisesti merkittävimmistä päätöksis-

Vuosikirjapäätös, lyhyt ratkaisuseloste, muu päätös – käsitteet sekä ennakkopäätösten oikeudellinen ja yhteiskunnallinen merkitysKari Kuusiniemi

25

2012

135

48

2013

202

43

2014

200

34

2015

189

32

2016

223

63

tään. Vuosikirjaan on valittu päätökset, joilla on mer-

kitystä lain soveltamiselle muissa samanlaisissa tapa-

uksissa tai joilla on muutoin yleistä merkitystä. Vaikka

painetun vuosikirjan on korvannut päätöksen ottaminen

verkkosivulle, perinteinen termi vuosikirjapäätös on säi-

lytetty ja valintaperuste pysytetty entisenlaisena.

Lyhyitä ratkaisuselosteita julkaistaan joukosta muita

päätöksiä niiden oikeudellisen merkityksen perusteel-

la. Tyypillisimmin lyhyt ratkaisuseloste julkaistaan pää-

töksestä, joka sisältää kannanoton sellaiseen oikeudel-

liseen tulkintakysymykseen, josta tiedon välittäminen

muille hallintotuomioistuimille tai myös hallintoviran-

omaisille arvioidaan tärkeäksi. Tapaus saattaa muutoin

olla yhteiskunnalliselta kannalta vähämerkityksinen tai

faktoiltaan vaikeasti hahmotettava, jolloin sen julkaise-

mista kokonaisuudessaan eli vuosikirjapäätöksenä ei pi-

detä tarkoituksenmukaisena. Selosteessa usein kiteyte-

tään norminomainen oikeusohje tulkintakysymyksestä,

jonka ratkaisu halutaan vakiinnuttaa.

Vuodesta 2013 lukien KHO:n kotisivuilla on julkaistu

päätöksiä myös otsikon ”Muita päätöksiä” alla. Tässä

ryhmässä julkaistaan päätöksiä, joihin arvioidaan koh-

distuvan yhteiskunnallista, alueellista tai paikallista mie-

lenkiintoa, vaikka ratkaisut eivät sisälläkään oikeudelli-

sesti niin tärkeäksi arvioituja kannanottoja, että niiden

sisällyttäminen ennakkopäätösintressin vuoksi vuosikir-

japäätöksiin tai lyhyisiin ratkaisuselosteisiin olisi perus-

teltua.

Ennakkopäätösten oikeudellinen merkitys

Korkein hallinto-oikeus on viime aikoina antanut noin

200 vuosikirjapäätöstä vuodessa (vuonna 2016 ennä-

tykselliset 223). Korkein oikeus julkaisi kertomusvuo-

tena 100 ennakkopäätöstä. Lyhyitä ratkaisuselostei-

ta on KHO:sta julkaistu muutamia kymmeniä (vuonna

2016 yhteensä 63). Muita päätöksiä (vuonna 2016 kai-

Vuosikirjapäätökset ja lyhyet ratkaisuselosteet 2012–2016, kpl

VUO

SIKI

RJAP

ÄÄTÖ

KSET

LYH

YET

RATK

AISU

SELO

STEE

T

26

ken kaikkiaan 313 päätöstä) on julkaistu eri asiaryhmissä

vaihtelevasti; selvästi eniten niitä on verkkosivuilla laa-

jasti ymmärretyn ympäristöoikeuden asiaryhmistä.

Korkein oikeus ohjaa ennakkopäätöksillään alem-

man asteen tuomioistuinten eli pääsääntöisesti hovioi-

keuksien ja käräjäoikeuksien ratkaisutoimintaa. Hallin-

tolainkäytön tuomioistuinjärjestelmä on kaksiportainen.

KHO:n ratkaisut ohjaavat hallinto-oikeuksien ja markki-

naoikeuden laintulkintaa, mutta vähintään yhtä tärkeä

tehtävä liittyy eri tasojen ja alojen hallintoviranomaisten

ratkaisutoiminnan ohjaamiseen.

Valtion ja kuntien hallinnossa tehdään vuosittain kym-

meniä miljoonia ensi asteen hallintopäätöksiä esimer-

kiksi verotuksessa ja sosiaalitoimessa, eri viranomaisis-

sa niin keskus-, alue- kuin paikallishallinnossakin. KHO:n

ratkaisutoiminta edistää läpileikkaavasti yhteiskunnalli-

sen päätöksenteon lainmukaisuuden ja ratkaisukäytän-

nön yhdenmukaisuuden varmistamista. Suomessa ei

noudateta angloamerikkalaisen oikeuden tapaan pre-

judikaattioppia, jossa korkeimpien oikeuksien ratkaisut

yksittäin määrittäisivät laajasti yhteiskunnallista elämää.

Meillä ylimmän asteen tuomioistuinten ratkaisut eivät

edes muodollis-oikeudellisesti vahvasti velvoita alem-

paa astetta ratkaisemaan tiettyä asiaa samalla tavalla.

Koko oikeusastejärjestelmä kuitenkin menettäisi merki-

tyksensä, jollei esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeu-

den vuosikirjapäätöksissä omaksuttuja linjauksia nouda-

tettaisi alemmissa tuomioistuimissa ja hallinnossa.

Oikeudellinen ohjausvaikutus kytkeytyy erityisesti

vuosikirjaratkaisuihin ja lyhyinä ratkaisuselosteina julkais-

tuihin päätöksiin, kun taas muina päätöksinä verkkosivuil-

le otetut tapaukset kuvaavat muulta kannalta kiintoisien

tapausten ratkaisulinjoja korkeimmassa hallinto-oikeu-

dessa. Käytännössä nekin ovat omiaan yhdenmukaista-

maan ratkaisutoimintaa. Useille hallintolainkäyttöasioille

on kuitenkin tyypillistä tosiseikkojen tärkeä rooli ratkai-

suja tehtäessä. Erilaisten tosiseikkojen vallitessa ratkai-

sutkin ovat erilaiset. Esimerkiksi ympäristöoikeuden alal-

la on katsottu tehtävän lähinnä periaateluonteisia preju-

dikaatteja, joista ilmenee, mitä seikkoja on painotettava

punnittaessa tietyn laintulkinnallisen ratkaisun hyväksyt-

tävyyttä. Varsinaiset sääntöprejudikaatit, joissa ilmais-

taan tietyn oikeusnormin tulkinta tulevaisuutta silmällä

pitäen, liittyvät pikemmin menettelyllisiin tai toimivalta-

kysymyksiin kuin aineellisiin tulkintoihin.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen yhteiskunnallinen merkitys

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavien asioi-

den yhteiskunnallinen ja taloudellinen merkitys vaihte-

lee laidasta laitaan. Diaarikaava sisältää lähes 300 asia-

ryhmätyyppiä, joten käsiteltävien asioiden kirjo on val-

tava. Joitakin vuonna 2016 annettuja ratkaisuja on ku-

vattu edellä tässä kertomuksessa.

Verotuspäätös voi sisältää ratkaisun yksityishenkilön

kotitalousvähennystä koskevaan vaatimukseen tai yri-

tysten välistä siirtohinnoittelua koskevaan asiaan, jos-

sa intressi voi olla satoja miljoonia euroja. Sosiaalitoi-

men puolella tehdään sekä yksilöä syvästi koskettavia

ratkaisuja (esimerkiksi lasten huostaanotto tai tahdon-

vastaiseen psykiatriseen hoitoon määrääminen) että rat-

kaisuja, joissa yksittäistä ihmistä koskeva pieni muutos

saattaa olla hänen kannaltaan tärkeä, mutta samalla jul-

kistalouden kannalta todella merkittävä. Jos esimerkik-

si tietyn sairauden tulkitaan oikeuttavan henkilökohtai-

sen avun saamiseen tai tietty etuus luetaan toimeentu-

lotuen piiriin, kerrannaisvaikutukset ovat mittavat: kun

toimeentulotukiasiakkaita on noin 400 000, kymmenen

euron kuukausilisäys aiheuttaa noin 48 miljoonan euron

vuosikustannuksen. Ympäristöpuolella kysymys voi olla

yhtäältä yksittäisen loma-asunnon laiturin luvasta taik-

ka valtavasta kaivos-, teollisuus- tai yhdyskuntatekni-

sestä hankkeesta. Turvapaikka-asioissa tehdään ratkai-

suja, joissa äärimmillään on kysymys muutoksenhakijan

hengestä, mutta samalla suureen joukkoon kohdistuvan

päätöksenteon perusteiden lainmukaisuuden varmista-

misesta.

Kaikissa tapauksissa tuomioistuimen käsiteltäväk-

si saatettu asia on tärkeä muutoksenhakijan ja muiden

osapuolten kannalta. KHO:n ratkaisujen tehtävänä on

viime kädessä varmistaa luottamus oikeusvaltion toimi-

vuuteen ja hallinnon lainalaisuuteen. Tähän kiteytyy hal-

lintolainkäytön rooli yhteiskunnan sosiaalista pääomaa

vahvistavana toimintona.

27

Liikenne- ja viestintäministeriö

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi

postilain muuttamiseksi

Maa- ja metsätalousministeriö

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi EU:n

yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytän-

töönpanosta

Oikeusministeriö

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi

eduskunnalle laeiksi ulkomaalaislain ja eräiden

muiden lakien muuttamisesta

Lausunto luonnoksesta muutosesitykseksi valtioneu-

voston asetukseen oikeusavun palkkioperusteista

Lausunto vesilain käyttöoikeussääntelyn uudista-

mista valmistelleen työryhmän mietinnöstä

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laik-

si esitutkintalain muuttamisesta ja eräiksi siihen liit-

tyviksi laeiksi

Vastaus pyyntöön nimetä edustaja tuomioistuinvi-

raston perustamisen valmistelua varten asetetta-

vaan toimikuntaan

Lausunto mietinnöstä ”Turvapaikkavalitusten kä-

sittely - ulkomaalaislaissa Helsingin hallinto-oikeu-

teen keskitettyjen valitusasioiden hajauttaminen

muihin hallinto-oikeuksiin”

Korkeimman hallinto-oikeuden antamat lausunnot vuonna 2016

28

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi

lastensuojelulain 92 §:n muuttamisesta

Lausunto lunastuslain uudistamistarpeita koskevas-

ta arviomuistiosta

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi ulko-

maalaislain 193 §:n muuttamisesta

Sosiaali- ja terveysministeriö

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi

sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi maa-

kuntauudistukseksi ja sosiaali- ja terveydenhuollon

järjestämisuudistukseksi sekä niihin liittyviksi laeiksi

Työ- ja elinkeinoministeriö

Lausunto ”Tilintarkastuslain muutokset” -työryh-

män mietinnöstä

Lausunto maakaasumarkkinalakityöryhmän ehdo-

tuksesta hallituksen esitykseksi maakaasumarkkina-

laiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Valtiovarainministeriö

Lausunto rahanpesulainsäädännön uudistamistyö-

ryhmän muistiosta

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi

laeiksi kotikuntalain ja väestötietojärjestelmästä ja

Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista an-

netun lain muuttamisesta

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi val-

tion virkamieslain muuttamisesta

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi kun-

talain muuttamisesta

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi maa-

kuntauudistukseksi ja sosiaali- ja terveydenhuollon

järjestämisuudistukseksi sekä niihin liittyviksi laeiksi

Ympäristöministeriö

Lausunto asetusluonnoksesta vesienhoidon järjes-

tämisestä annetun asetuksen muuttamisesta ja

SYKEn esityksestä pohjavesille asetettujen ympä-

ristönlaatunormien muuttamisesta

Lausunto ympäristönsuojelulain uudistamishank-

keen kolmannen vaiheen ehdotuksista

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi

ympäristönsuojelulain muuttamisesta

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi

ympäristövaikutusten arviointimenettelystä

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi

maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta

Lausunto ”Yhden luukun periaatteen toteuttami-

nen ympäristöasioissa” -raportista

Lausunto YVA-lainsäädännön uudistamista koske-

vasta luonnoksesta

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi

ympäristönsuojelulain muuttamisesta

Kirkkohallitus

Lausunto luonnoksesta Kirkkohallituksen esityksek-

si kirkkolainsäädännön kodifioimiseksi

29

1. Arvonlisävero – KHO 2016:4, C-33/16 Korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevassa ar-

vonlisäverotusta koskevassa asiassa oli ratkaistavana ky-

symys arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 148 artiklan

d alakohdan tulkinnasta tilanteessa, jossa lastin nosto

ammattimaisessa kansainvälisessä liikenteessä olevaan

vesialukseen ja pois mainitunlaisesta aluksesta suoritet-

tiin A Oy:n alihankkijan toimesta ja A Oy veloitti palve-

lun edelleen taholta, joka veloitti sen edelleen joko lai-

vanvarustajalta tai lastinhaltijalta.

2. Lääkevalmisteen myyntilupa – KHO 2016:162, C-557/16Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea oli

myöntänyt rinnakkaisvalmisteelle hajautetun hakemus-

menettelyn jälkeen kansallisen myyntiluvan. Rinnak-

kaisvalmisteen myyntiluvan myöntämistä koskevassa

hajautetussa hakemusmenettelyssä Tanska oli toimi-

nut viitejäsenvaltiona ja Suomi yhtenä osallistuvana jä-

senvaltiona. Alkuperäislääkkeen eli vertailuvalmisteen

myyntiluvan haltija oli dokumentaatiosuojansa perus-

teella hakenut muutosta Fimean myöntämään kansalli-

seen myyntilupaan.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana

kysymys siitä, oliko ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koske-

vista yhteisön säännöistä annetun direktiivin 2001/83/EY

28 artiklan 5 kohtaa ja 29 artiklan 1 kohtaa tulkittava si-

ten, että direktiivin 28 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun,

geneeristä valmistetta koskevaan hajautettuun myyntilu-

pamenettelyyn osallistuvan jäsenvaltion toimivaltaisella

viranomaisella ei ole itsenäistä toimivaltaa arvioida kan-

sallista myyntilupaa myöntäessään vertailuvalmisteen

dokumentaatiosuoja-ajan alkamisajankohtaa.

3. Tietosuoja – KHO 2016:208, C-25/17Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana ky-

symys siitä, oliko Jehovan todistajat -uskonnollista yh-

dyskuntaa pidettävä tietosuojadirektiivissä ja henkilö-

tietolaissa tarkoitettuna rekisterinpitäjänä niiden henki-

lötietojen osalta, joita yhdyskunnan jäsenet keräsivät ja

käsittelivät ovelta ovelle -saarnaamistyön yhteydessä.

4. Julkinen hankinta – KHO 2016:209, C-9/17Maaseutuvirasto oli pyytänyt tarjouksia puitejärjeste-

lynä toteutettavasta maatilojen neuvontajärjestelmän

neuvontapalvelujen tuottamisesta. Tarjouspyynnön mu-

kaan puitejärjestelyyn valitaan tarjouskilpailun perus-

teella kaikki neuvojat, jotka täyttävät tarjouspyynnös-

sä ja sen liitteissä edellytetyt kelpoisuusehdot ja vähim-

mäisvaatimukset. Lisäksi tarjouspyynnössä oli ilmoitet-

tu, että hankintapäätös tehdään ehdollisena siten, että

hankintapäätöksellä ehdollisesti hyväksytty neuvoja va-

litaan neuvontajärjestelmään sillä edellytyksellä, että

neuvoja suorittaa hyväksytysti tarjouspyynnössä kuva-

tun erillisen tentin, joka on osa valintamenettelyä. Asi-

assa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa arvioitava-

na, onko Maaseutuviraston neuvontapalvelua koskevas-

sa järjestelyssä kysymys hankintadirektiivin 2004/18/EY

ja siten myös kansallisen hankintalain soveltamisalaan

kuuluvasta julkisesta hankinnasta.

5. Vammaispalvelu – KHO 2016:214, C-679/16Vaikeavammainen A oli hakenut vammaispalvelulaissa

tarkoitettua henkilökohtaista apua kotona toimimiseen

Tallinnassa Virossa suoritettavien kolme vuotta kestävi-

en korkeakouluopintojen ajaksi. A vetosi asiassa muun

ohella siihen, että hänen kotikuntanaan säilyi elinolo-

suhteiden perusteella Espoo huolimatta hänen osan

viikkoa kestävästä, opinnoista johtuvasta oleskelustaan

Tallinnassa. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistava-

na oli kysymys siitä, oliko Espoon kaupungin myönnet-

tävä A:lle henkilökohtaista apua Viroon.

Korkein hallinto-oikeus teki viisi

ennakkoratkaisupyyntöä unionin tuomioistuimelle

30

Tilastot

Valtio-oikeus ja yleishallinto 612 511 691 317 111 47 145 27 44 8 424 11,9 10,6

Valtio-oikeus 140 145 191 146 29 7 7 2 94 12,5 10,3

Valtiolliset vaalit 1 1 2 1 1 5,1 5,1

Kansalaisuusasiat 139 144 189 145 29 7 7 1 94 12,5 10,5

Yleishallinto-oikeus 286 240 344 111 48 18 123 17 27 7 175 10,2 8,8

Maksuvapautus 4 3 6 6 1 7,3 6,5

Asiakirjajulkisuus 90 49 86 37 25 7 9 8 2 51 13,6 15,0

Tietosuoja 9 8 13 8 2 1 2 4 8,1 6,5

Tasa-arvoasiat / muut kuin itsehallinto

4 2 2 1 1 4 14,5 14,5

Harkinnanvaraiset ja muut valtionosuudet ja -avustukset

51 8 18 4 7 2 1 4 41 23,0 26,1

Holhoustoimen edunvalvonta 8 5 5 1 2 3,5 3,8

Passiasiat 4 3 3 1 2 4 18,6 19,4

Väestötietoasiat 16 6 18 10 2 2 1 3 4 16,7 17,9

Nimiasiat 4 3 6 5 1 1 14,5 14,3

Oikeusavun myöntäminen, avustajan määrääminen ja palkkio

72 36 83 19 4 5 51 1 3 1 24 10,1 9,3

Oikeusapupäätöksen muuttaminen ja lakkaaminen

3 1 3 1 2 1 14,8 9,3

Oikeudenkäyntimaksua koskeva valitus

3 7 6 3 1 2 2 2 6,6 3,8

Korkeimman hallinto-oikeuden työtilasto vuodelta 2016

A. Asiaryhmittäin SIIRTY

NEITÄ EDELLI

SELTÄ

VUODELTA

SAAPUNUT V

UODEN AIKANA

RATKAIST

U VUODEN AIKANA

MUUTOKSE

NHAUN ALAIST

A

PÄÄTÖ

STÄ ON M

UUTETT

U

VALIT

USLUPA

A EI OLE

MYÖNNETTY

ASIA POIST

ETTU

DIAARIST

A

VIREILLÄ VUODEN

LO

PUSSA

PÄÄTÖ

S ON KUMOTT

U

JA PA

LAUTE

TTU

MUUTOKSE

NHAUN ALAIST

A

PÄÄTÖ

STÄ EI O

LE MUUTE

TTU

MUUTOKSE

NHAUN ALAISE

N

PÄÄTÖ

KSEN LO

PPUTULO

STA

EI O

LE MUUTE

TTU

ASIA JÄ

TETT

Y TUTK

IMATTA

TAI R

AUENNUT

RATKAIST

UJEN

ASIOIDEN KESK

IM.

KÄSIT

TELY-

AIKA, KK

MEDIAANI, KK

32

Oikeusavun myöntäminen, avustajan määrääminen ja palkkio ulkomaalaisasiassa (ml. kansalaisuusasiat)

64 43 4 2 1 33 1 2 21 3,0 2,6

Valtion perintö 1 2 3 3 5,7 4,5

Vankeinhoitoa koskevat asiat 11 23 31 3 27 1 3 4,1 3,5

Muu yleishallintoasia 14 17 18 11 1 1 1 4 1 12 5,6 3,8

Opetus- ja sivistystoimi 48 36 39 12 9 11 2 1 4 45 15,7 15,5

Perusopetus ja lukio 37 30 30 8 8 10 2 1 1 37 14,7 14,3

Ammattiopetus 2 2

Ammattikorkeakoulut 1 1 1 16,3 16,3

Yliopistot ja korkeakoulut 5 3 6 1 1 1 3 2 14,6 14,1

Muu opetus- ja sivistystoimiasia 3 3 2 2 4 33,0 33,0

Valtion virkamiehet 75 29 48 20 16 7 1 4 1 55 20,4 19,0

Virka- ja työsuhde 52 22 33 13 12 5 1 2 1 40 18,9 18,9

Palkkaus, työaika ja vuosiloma / valtion virkamiehet

11 1 6 4 1 1 6 26,5 25,4

Muu virkamiesoikeusasia 12 6 9 3 4 1 1 9 21,9 30,2

Työvoima-asiat 24 18 22 16 3 1 2 20 13,1 13,7

Palkkaturva ja muu toimeentuloturva-asia

3 3 3 16,2 14,2

Työsuojelu 18 10 15 10 3 2 13 12,3 13,7

Siviilipalvelus 1 1

Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus 1 1 1 3,8 3,8

Muu työvoima-asia 3 6 3 2 1 6 16,6 18,9

Turvallisuus, yleinen järjestys 39 43 47 12 6 4 19 1 5 35 9,1 7,4

Palo- ja pelastustoimi sekä väestönsuojelu

2 2 2 2 2 10,8 10,8

Ampuma-aseasiat 31 31 36 4 4 4 19 1 4 26 8,8 5,6

Arpajais- ja rahankeräysluvat 1 1 1 1 1 12,2 12,2

Muu turvallisuutta, yleistä järjes- tystä ja eräitä lupia koskeva asia

5 9 8 6 1 1 6 9,3 9,5

Itsehallinto 258 167 207 101 36 22 1 4 43 1 217 11,7 9,3

Ahvenanmaa 2 1 2 2 1 9,5 9,5

Ahvenanmaan itsehallinto / ellei muussa asiaryhmässä

2 1 2 2 1 9,5 9,5

Kunnallisasiat 200 158 161 89 36 20 4 12 1 196 13,4 12,0

Kuntajako 1 6 3 1 2 1 3 6,2 5,2

Kunnan toimiala 1 1

Kunnan talous 19 14 16 8 5 1 1 1 17 11,3 8,2

SIIRTY

NEITÄ EDELLI

SELTÄ

VUODELTA

SAAPUNUT V

UODEN AIKANA

RATKAIST

U VUODEN AIKANA

MUUTOKSE

NHAUN ALAIST

A

PÄÄTÖ

STÄ ON M

UUTETT

U

VALIT

USLUPA

A EI OLE

MYÖNNETTY

ASIA POIST

ETTU

DIAARIST

A

VIREILLÄ VUODEN

LO

PUSSA

PÄÄTÖ

S ON KUMOTT

U

JA PA

LAUTE

TTU

MUUTOKSE

NHAUN ALAIST

A

PÄÄTÖ

STÄ EI O

LE MUUTE

TTU

MUUTOKSE

NHAUN ALAISE

N

PÄÄTÖ

KSEN LO

PPUTULO

STA

EI O

LE MUUTE

TTU

ASIA JÄ

TETT

Y TUTK

IMATTA

TAI R

AUENNUT

RATKAIST

UJEN

ASIOIDEN KESK

IM.

KÄSIT

TELY-

AIKA, KK

MEDIAANI, KK

33

Kunnalliset säännöt ja taksat 1 2 2 1 1 1 16,1 16,1

Virkavaali / kunnat ja kuntayhtymät 43 29 26 13 5 4 4 46 15,9 16,9

Palvelussuhdeturva / kunnat ja kuntayhtymät

46 28 31 17 6 4 4 43 17,1 22,3

Palkkaus, työaika ja vuosiloma / kunnat ja kuntayhtymät

4 4 3 1 1 1 5 14,4 11,4

Muu henkilöstöasia / kunnat ja kuntayhtymät

11 9 7 4 1 1 1 13 18,6 21,9

Muu kunnallisasia 74 66 73 46 17 7 3 67 11,2 9,3

Kirkollisasiat 25 7 12 8 1 1 2 20 15,5 15,8

Palvelussuhde / kirkko 9 4 4 3 1 9 15,3 16,4

Muu henkilöstöasia / kirkko 5 1 1 1 5 7,0 7,0

Muu kirkollisasia 11 2 7 4 1 2 6 16,9 23,6

Saamelaisasiat 31 1 32 4 1 27 1,5 1,2

Saamelaiskäräjävaalit 31 1 32 4 1 27 1,5 1,2

Ulkomaalaisasiat 515 1818 1671 21 26 35 1424 110 54 662 4,5 2,9

Oleskeluluvat perheiden yhdistämisen perusteella

148 378 454 3 6 411 27 7 72 4,9 3,4

Muut oleskeluluvat 91 180 226 3 6 7 188 10 12 45 5,3 3,2

Karkottaminen 43 58 86 2 4 77 1 2 15 5,5 4,1

Ulkomaalaisen käännyttäminen 14 39 46 2 5 37 1 1 7 5,0 2,9

Turvapaikka-asiat 140 793 480 5 7 20 412 16 19 453 4,0 2,8

Turvapaikka-asiat / nopeutettu käsittely

62 296 297 5 1 1 222 55 13 61 3,4 2,1

Muukalaispassit ja muut matkustusasiakirjat

10 34 38 2 36 6 5,8 3,9

Muu ulkomaalaisasia 7 40 44 1 2 41 3 4,0 3,1

Rakentaminen 338 339 439 120 140 32 120 3 24 238 10,9 11,1

Maankäyttö- ja rakennusasiat 317 319 418 114 127 31 120 3 23 218 10,9 11,2

Maakuntakaava 28 10 23 1 15 1 6 15 16,2 17,2

Yleiskaava 82 77 99 43 42 9 1 4 60 13,1 13,1

Asemakaava 32 43 46 13 8 1 19 5 29 9,4 9,6

Ranta-asemakaava 10 12 14 6 5 3 8 12,8 12,1

Rakennuskielto ja toimenpide- rajoitus

1 1 1 17,2 17,2

Rakennusjärjestys 1 1

Tonttijako 1 1

Kadut ja yleiset alueet 8 9 13 7 2 3 1 4 9,7 9,7

SIIRTY

NEITÄ EDELLI

SELTÄ

VUODELTA

SAAPUNUT V

UODEN AIKANA

RATKAIST

U VUODEN AIKANA

MUUTOKSE

NHAUN ALAIST

A

PÄÄTÖ

STÄ ON M

UUTETT

U

VALIT

USLUPA

A EI OLE

MYÖNNETTY

ASIA POIST

ETTU

DIAARIST

A

VIREILLÄ VUODEN

LO

PUSSA

PÄÄTÖ

S ON KUMOTT

U

JA PA

LAUTE

TTU

MUUTOKSE

NHAUN ALAIST

A

PÄÄTÖ

STÄ EI O

LE MUUTE

TTU

MUUTOKSE

NHAUN ALAISE

N

PÄÄTÖ

KSEN LO

PPUTULO

STA

EI O

LE MUUTE

TTU

ASIA JÄ

TETT

Y TUTK

IMATTA

TAI R

AUENNUT

RATKAIST

UJEN

ASIOIDEN KESK

IM.

KÄSIT

TELY-

AIKA, KK

MEDIAANI, KK

34

Lunastaminen kaavan perusteella 1 1 1 13,4 13,4

Poikkeaminen / maankäyttö- ja rakennusasiat

45 47 68 15 9 5 35 1 3 24 9,5 9,9

Suunnittelutarveratkaisu 24 19 32 8 8 1 14 1 11 10,3 10,4

Rakennuslupa 37 55 66 7 23 4 32 26 8,7 7,8

Toimenpidelupa 16 11 17 4 6 2 4 1 10 13,2 13,4

Ympäristönhoito ja rakennuksen kunnossapito

1 1

Maisematyölupa 2 2 1 1 14,2 14,2

Rakennusrasitteet 1 1

Yhdyskuntateknisten laitteiden sijoittaminen

4 2 4 3 1 2 10,0 10,6

Rakennusvalvonta 20 27 25 5 3 4 13 22 8,8 7,0

Muu maankäyttö- ja rakennusasia 7 3 7 4 1 2 3 11,3 11,0

Tieasiat 10 14 11 3 6 1 1 13 7,4 8,1

Maantie 8 13 9 2 6 1 12 6,4 7,8

Yksityinen tie 2 2 1 1 12,1 12,1

Muu tieasia 1 1

Kiinteistöasiat 11 6 10 3 7 7 13,8 12,6

Lunastusasiat 5 2 5 1 4 2 15,3 12,4

Etuosto-oikeus 6 3 5 2 3 4 12,3 13,0

Muu kiinteistöasia 1 1

Ympäristö 351 250 324 110 128 60 3 9 14 277 12,2 12,3

Ympäristönsuojelu 185 110 180 50 74 38 3 7 8 115 12,5 12,5

Ympäristölupa / metsäteollisuus 4 1 3 2 1 2 10,4 9,4

Ympäristölupa / energian tuotanto 1 5 1 1 5 13,9 13,9

Ympäristölupa / kemikaaliteollisuus ja kemikaalien käsittely

1 1 1 9,2 9,2

Ympäristölupa / malmien louhinta ja mineraalien tuotanto

1 2 1 1 2 10,7 10,7

Ympäristölupa / elintarvikkeiden ja rehujen valmistus

1 1

Ympäristölupa / jätteiden käsittely 11 8 11 1 2 8 8 14,2 14,9

Ympäristölupa / polttonesteen jakeluasema / varastointi

1 1

Ympäristölupa / louhinta, murskaus, asfalttiasema, betoniasema

23 12 24 10 13 1 11 10,8 11,7

Ympäristölupa / jätevesien johtaminen / jätevedenpuhdistamo

1 4 5

Ympäristölupa / eläinsuojat 1 4 1 1 4 12,8 12,8

SIIRTY

NEITÄ EDELLI

SELTÄ

VUODELTA

SAAPUNUT V

UODEN AIKANA

RATKAIST

U VUODEN AIKANA

MUUTOKSE

NHAUN ALAIST

A

PÄÄTÖ

STÄ ON M

UUTETT

U

VALIT

USLUPA

A EI OLE

MYÖNNETTY

ASIA POIST

ETTU

DIAARIST

A

VIREILLÄ VUODEN

LO

PUSSA

PÄÄTÖ

S ON KUMOTT

U

JA PA

LAUTE

TTU

MUUTOKSE

NHAUN ALAIST

A

PÄÄTÖ

STÄ EI O

LE MUUTE

TTU

MUUTOKSE

NHAUN ALAISE

N

PÄÄTÖ

KSEN LO

PPUTULO

STA

EI O

LE MUUTE

TTU

ASIA JÄ

TETT

Y TUTK

IMATTA

TAI R

AUENNUT

RATKAIST

UJEN

ASIOIDEN KESK

IM.

KÄSIT

TELY-

AIKA, KK

MEDIAANI, KK

35

Ympäristölupa / turkistarhaus 1 1 1 15,5 15,5

Ympäristölupa / moottorirata, veneiden harjoittelurata

5 2 5 1 2 1 1 2 11,1 11,2

Ympäristölupa / turvetuotanto 47 20 43 7 13 19 3 1 24 15,5 15,1

Muu ympäristölupa-asia 10 14 12 3 2 3 1 3 12 10,0 8,2

Meluilmoitus 1 2 3 2 1 2,6 1,0

Ympäristönsuojelulain mukainen valvonta ja hallintopakko

17 11 15 7 6 1 1 13 11,4 12,0

Ympäristönsuojelulain mukaiset maksu- ja korvausasiat

4 2 3 3 3 12,4 15,0

Muu ympäristönsuojelulain mukainen asia

1 1 1 1 1 12,6 12,6

Jätemaksut 2 2 3 3 1 8,0 8,0

Järjestetty jätteenkuljetus 26 4 27 7 18 2 3 14,5 14,9

Muu jätelain mukainen asia 11 7 10 2 7 1 8 9,4 9,9

Terveysvalvonta 7 4 7 3 1 1 2 4 9,4 9,0

Päästökauppalain mukaiset asiat 4 4

Maasto- ja vesiliikenne 6 1 7 5 2 13,7 13,0

Muu ympäristönsuojeluasia 2 1 1 1 3,3 3,3

Vesitalous 91 73 61 25 21 12 1 2 103 13,5 14,9

Rakentaminen vesistöön 7 12 10 5 4 1 9 9,8 10,0

Vesivoiman hyväksikäyttö 25 3 28

Kulkuväylät ja muut vesiliikennealueet

1 1

Ojitus 4 1 3 2 1 2 11,0 10,2

Vesistön järjestely 1 1 1 20,6 20,6

Vesistön säännöstely 2 2 1 1 9,2 9,2

Veden johtaminen nesteenä käy- tettäväksi ja pohjaveden ottaminen

9 15 13 2 8 2 1 11 11,7 16,2

Vesilain mukaiset maksu- ja korvausasiat

6 6 6 2 1 3 6 16,6 13,1

Vesilain mukainen valvonta ja hallintopakko

7 6 7 3 2 2 6 14,6 15,4

Vesihuoltolain mukainen asia 25 22 17 10 3 4 30 15,3 15,8

Muu vesitalousasia 5 7 2 1 1 10 18,9 18,9

Ympäristönsuojelulaissa ja vesilaissa tarkoitettua yhteis- käsittelyä koskevat asiat

13 20 13 7 4 2 20 12,7 14,0

Yhteiskäsittelyn piiriin kuuluva lupa-asia / kalankasvatus

10 7 10 7 3 7 13,9 14,0

Muu ympäristönsuojelulain ja vesilain yhteiskäsittelyn piiriin kuuluva asia

3 13 3 1 2 13 8,8 12,0

SIIRTY

NEITÄ EDELLI

SELTÄ

VUODELTA

SAAPUNUT V

UODEN AIKANA

RATKAIST

U VUODEN AIKANA

MUUTOKSE

NHAUN ALAIST

A

PÄÄTÖ

STÄ ON M

UUTETT

U

VALIT

USLUPA

A EI OLE

MYÖNNETTY

ASIA POIST

ETTU

DIAARIST

A

VIREILLÄ VUODEN

LO

PUSSA

PÄÄTÖ

S ON KUMOTT

U

JA PA

LAUTE

TTU

MUUTOKSE

NHAUN ALAIST

A

PÄÄTÖ

STÄ EI O

LE MUUTE

TTU

MUUTOKSE

NHAUN ALAISE

N

PÄÄTÖ

KSEN LO

PPUTULO

STA

EI O

LE MUUTE

TTU

ASIA JÄ

TETT

Y TUTK

IMATTA

TAI R

AUENNUT

RATKAIST

UJEN

ASIOIDEN KESK

IM.

KÄSIT

TELY-

AIKA, KK

MEDIAANI, KK

36

Luonnonsuojelu 62 45 68 28 29 6 1 4 39 10,4 10,6

Luonnonsuojelulain mukaiset asiat / paitsi Natura 2000 -verkosto

10 7 10 1 6 1 2 7 11,5 9,3

Eläinsuojelu 17 20 24 13 5 5 1 13 9,2 10,6

Maa-ainesasiat 32 18 31 13 16 1 1 19 10,9 10,8

Rakennussuojelu 3 3 1 2 11,7 14,7

Ulkoilu ja leirintä 2 2 2 7,8 7,8

Leirintäasiat 2 2 2 7,8 7,8

Sosiaali- ja terveydenhuolto 871 917 1033 587 87 41 223 18 75 7 748 10,4 10,2

Sosiaaliasiat 763 709 813 427 69 24 222 16 55 4 655 11,3 11,3

Toimeentulotuen myöntäminen 123 140 209 6 189 4 10 54 7,2 5,8

Toimeentulotuen takaisinperintä 4 9 2 2 11 9,1 9,1

Elatusturva 1 1 1 1 1 27,5 27,5

Kehitysvammaisten erityishuolto 4 13 8 6 2 9 9,6 5,9

Vammaispalvelu 187 148 223 148 18 11 27 7 12 112 13,0 12,5

Omaishoidon tuki 6 27 7 1 2 2 1 1 26 12,7 14,3

Lasten päivähoidon järjestäminen 3 2 2 1 23,9 23,9

Lastensuojelukustannusten korvaaminen

14 7 4 1 3 17 7,2 5,5

Muu sosiaalihuollon kustannusten korvaaminen

13 7 4 2 1 6 23,7 26,7

Sosiaalihuollon asiakasmaksut 29 5 30 27 1 1 1 4 5,1 4,9

Huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen

233 211 209 156 29 3 3 18 235 12,4 12,3

Kiireellinen sijoitus ja sen jatkaminen

2 8 7 1 6 3 4,7 3,4

Huostassapidon lopettaminen 41 42 31 30 1 52 16,2 17,0

Yhteydenpidon rajoittaminen 64 41 37 26 8 3 1 67 14,5 12,7

Muu rajoitus sijaishuollossa 1 1

Muut lastensuojeluasiat 24 38 22 11 4 1 1 5 1 39 11,9 13,0

Muu sosiaaliasia 15 18 14 8 2 1 1 1 1 2 17 15,8 17,5

Terveydenhuolto ja sairaanhoito 93 196 209 156 16 17 2 18 3 77 6,9 4,5

Hoitoon määrääminen mielenterveysasiassa

56 142 158 124 6 14 14 3 37 4,5 3,9

Itsemääräämisoikeuden rajoittaminen mielenterveysasiassa

1 3 4 3 1 2,7 2,7

Muu mielenterveysasia 1 1 2 2 3,9 3,9

Terveydenhuollon ja sairaan- hoitotoimen harjoittaminen

20 19 24 14 4 3 2 1 15 17,7 17,8

Elintarvikevalvonta 3 3

SIIRTY

NEITÄ EDELLI

SELTÄ

VUODELTA

SAAPUNUT V

UODEN AIKANA

RATKAIST

U VUODEN AIKANA

MUUTOKSE

NHAUN ALAIST

A

PÄÄTÖ

STÄ ON M

UUTETT

U

VALIT

USLUPA

A EI OLE

MYÖNNETTY

ASIA POIST

ETTU

DIAARIST

A

VIREILLÄ VUODEN

LO

PUSSA

PÄÄTÖ

S ON KUMOTT

U

JA PA

LAUTE

TTU

MUUTOKSE

NHAUN ALAIST

A

PÄÄTÖ

STÄ EI O

LE MUUTE

TTU

MUUTOKSE

NHAUN ALAISE

N

PÄÄTÖ

KSEN LO

PPUTULO

STA

EI O

LE MUUTE

TTU

ASIA JÄ

TETT

Y TUTK

IMATTA

TAI R

AUENNUT

RATKAIST

UJEN

ASIOIDEN KESK

IM.

KÄSIT

TELY-

AIKA, KK

MEDIAANI, KK

37

Terveydenhuollon kustannusten korvaaminen

9 10 11 7 3 1 8 16,9 16,8

Terveydenhuollon asiakasmaksut 1 1 2 1 1 7,7 7,7

Muu terveydenhuolto- ja sairaanhoitoasia

5 17 8 5 3 14 9,4 8,6

Lääkeasiat ja apteekkilaitos 15 12 11 4 2 1 2 16 14,2 7,3

Lääkkeiden myyntilupa ja hintavalvonta

11 10 7 3 2 14 16,3 7,3

Muu lääkeasia 2 1 2 2 1 16,7 16,7

Apteekkiasiat 2 1 2 1 1 1 4,3 4,3

Taloudellinen toiminta mukaan lukien liikenne- ja viestintäasiat

413 246 348 128 68 65 44 9 34 1 310 15,8 15,3

Oikeushenkilöt ja teollisoikeudet 68 24 50 11 12 7 4 2 14 42 20,1 21,0

Yhtiöoikeudelliset hallintotoimet 5 6 4 3 1 7 10,6 10,6

Siviilioikeudelliset oikeushenkilöt 1 1 1 17,7 17,7

Kauppa- ja yhdistysrekisteriasiat 1 1

Patentti, hyödyllisyysmalli ja integroitu piiri

7 8 5 2 1 2 10 16,5 14,1

Mallisuoja ja tavaramerkki 53 6 37 4 10 6 1 2 14 22 22,1 23,6

Verkkotunnus 2 3 3 1 1 1 2 14,6 17,5

Elinkeinoasiat 173 100 132 44 38 42 1 1 6 141 18,9 19,7

Rahoitusmarkkinoiden valvonta 1 1 2 2 12,3 12,3

Vakuutustoiminta 1 1

Kaivostoiminta 14 18 9 1 6 2 23 14,4 15,3

Elintarvikekauppa 1 1 1 17,7 17,7

Sähkömarkkinat 4 2 3 1 2 3 25,8 30,8

Sähköturvallisuus 3 3 1 1 5 11,8 11,8

Räjähdysaineet ja palavat nesteet 1 1

Majoitus- ja ravitsemisliikkeet, anniskelulupa-asiat sekä alkoholin vähittäismyynti

11 20 22 10 12 9 11,2 8,0

Kilpailuoikeus 3 7 2 2 8 17,5 17,5

Julkiset hankinnat 125 39 86 25 28 30 1 2 78 21,7 22,6

Kuluttajansuoja 1 1 1 1,4 1,4

Muu elinkeinoasia 10 8 5 2 1 2 13 18,5 18,7

Maa- ja metsätalous 16 15 15 2 6 3 3 1 16 14,1 11,9

Maataloustuotannon ohjaaminen / mm. kansalliset tuet

10 2 4 1 2 1 8 24,7 26,1

Metsätalous 4 3 3 1 8,5 9,3

Kasvinsuojelu 1 1

SIIRTY

NEITÄ EDELLI

SELTÄ

VUODELTA

SAAPUNUT V

UODEN AIKANA

RATKAIST

U VUODEN AIKANA

MUUTOKSE

NHAUN ALAIST

A

PÄÄTÖ

STÄ ON M

UUTETT

U

VALIT

USLUPA

A EI OLE

MYÖNNETTY

ASIA POIST

ETTU

DIAARIST

A

VIREILLÄ VUODEN

LO

PUSSA

PÄÄTÖ

S ON KUMOTT

U

JA PA

LAUTE

TTU

MUUTOKSE

NHAUN ALAIST

A

PÄÄTÖ

STÄ EI O

LE MUUTE

TTU

MUUTOKSE

NHAUN ALAISE

N

PÄÄTÖ

KSEN LO

PPUTULO

STA

EI O

LE MUUTE

TTU

ASIA JÄ

TETT

Y TUTK

IMATTA

TAI R

AUENNUT

RATKAIST

UJEN

ASIOIDEN KESK

IM.

KÄSIT

TELY-

AIKA, KK

MEDIAANI, KK

38

Porotalous 1 3 1 1 3 12,4 12,4

Metsästys ja kalastus 5 4 6 1 1 3 1 3 10,9 11,9

Muu maa- ja metsätalousasia 1 1 1 9,5 9,5

EU:n rakennerahastojen tukitoimet 25 17 10 6 1 2 1 32 15,7 15,3

Euroopan maataloustuki- ja maaseuturahastot

25 17 10 6 1 2 1 32 15,7 15,3

Liikenne ja viestintä 131 90 141 65 11 13 34 5 13 1 79 11,4 10,3

Ajokortti, ajo-oikeus ja ammattiajolupa

25 17 32 20 1 7 4 1 9 5,8 5,6

Ammattimainen moottoriajoneuvoliikenne

38 36 38 26 5 2 1 4 36 11,8 11,2

Rautatieliikenne, merenkulku ja ilmailu

9 5 9 5 1 3 5 17,6 18,7

Tietoliikenne 13 8 4 4 5 22,3 16,2

Merimiehiä, lentäjiä yms. koskeva asia

2 1 3 2 1 12,1 13,4

Ajo- ja vesikulkuneuvojen katsastus ja rekisteröinti

5 6 5 4 1 6 12,9 13,5

Liikennevakuutusmaksua vastaava hyvike

2 6 4 4 4 7,3 7,0

Pysäköintivirhemaksut 26 11 33 1 9 23 4 11,7 10,8

Ylikuormamaksut 1 1 1 1 1 4,3 4,3

Ajoneuvon siirtämistä koskeva maksu

3 4 3 3 4 12,5 13,1

Muu liikenneasia 7 3 5 3 1 1 5 15,8 12,8

Verot 565 513 641 46 30 61 468 24 10 4 435 13,4 12,7

Tulo- ja varallisuusvero 338 345 425 20 14 38 329 16 6 1 259 13,2 12,4

Henkilökohtaisen tulon verotus 140 152 185 11 3 15 146 6 4 107 10,1 9,4

Elinkeinotulon verotus 68 69 97 2 2 8 76 7 1 41 13,4 12,7

Maatilatalouden verotus 1 1

Lähdeverot 1 2 1 1 2 3,5 3,5

Kansainvälinen verotus 26 5 24 3 2 2 16 1 7 18,5 20,5

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu tulo- ja varallisuusveroasiassa

9 12 9 4 3 2 12 11,6 10,5

Verohallinnon ennakkoratkaisu tuloveroasiassa

29 5 5 24 3,3 3,5

Verohallinnon ennakkotieto tai -rat-kaisu tulo- ja varallisuusveroasiassa

35 9 35 2 4 27 2 9 13,6 14,0

Veroviraston ennakkotieto tai -rat-kaisu tulo- ja varallisuusveroasiassa

2 2 2 22,6 22,6

SIIRTY

NEITÄ EDELLI

SELTÄ

VUODELTA

SAAPUNUT V

UODEN AIKANA

RATKAIST

U VUODEN AIKANA

MUUTOKSE

NHAUN ALAIST

A

PÄÄTÖ

STÄ ON M

UUTETT

U

VALIT

USLUPA

A EI OLE

MYÖNNETTY

ASIA POIST

ETTU

DIAARIST

A

VIREILLÄ VUODEN

LO

PUSSA

PÄÄTÖ

S ON KUMOTT

U

JA PA

LAUTE

TTU

MUUTOKSE

NHAUN ALAIST

A

PÄÄTÖ

STÄ EI O

LE MUUTE

TTU

MUUTOKSE

NHAUN ALAISE

N

PÄÄTÖ

KSEN LO

PPUTULO

STA

EI O

LE MUUTE

TTU

ASIA JÄ

TETT

Y TUTK

IMATTA

TAI R

AUENNUT

RATKAIST

UJEN

ASIOIDEN KESK

IM.

KÄSIT

TELY-

AIKA, KK

MEDIAANI, KK

39

Ennakonpidätyksen ja ennakonkannon muuttaminen

25 2 25 2 23 1 1 31,3 35,4

Ennakkoperintä ja sosiaaliturvamaksu

22 25 31 2 2 25 1 17 13,8 13,1

Kiinteistövero 8 28 6 1 5 30 11,0 10,4

Siirtohinnoittelu 9 1 1 8 4,7 4,7

Muu tulon tai varallisuuden perusteella kannettavaa veroa tai maksua koskeva asia

2 2 4 4 11,7 10,7

Arvonlisävero 83 82 89 14 9 13 51 2 76 12,4 11,0

Arvonlisäveroa koskevat valitukset 46 55 55 7 2 7 38 1 46 11,9 11,0

Keskusverolautakunnan ennakko-ratkaisu arvonlisäveroasiassa

15 15 12 5 3 3 1 18 11,2 8,9

Verohallinnon ennakkoratkaisu arvonlisäveroasiassa

16 11 16 3 2 11 11 10,8 9,8

Veroviraston ennakkoratkaisu arvonlisäveroasiassa

2 2 2 25,0 25,0

Arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröinti ja ryhmärekisteröinti

3 1 3 1 1 1 1 23,7 22,6

Vakuutusmaksuvero 1 1 1 18,7 18,7

Ajoneuvoja koskevat verot ja maksut

25 20 28 5 1 18 3 1 17 15,2 13,7

Autoverovalitukset 22 15 22 5 14 3 15 14,8 14,6

Autoveroa koskevat ennakkoratkaisut

1 1

Ajoneuvovero 1 5 5 1 3 1 1 14,0 8,2

Polttoainemaksu 1 1 1 29,4 29,4

Valmisteverot ja tulliasiat 34 34 20 4 2 13 1 48 14,6 15,7

Tullausvalitukset 29 13 16 2 2 11 1 26 16,2 18,3

Ennakkoratkaisut valmistevero- ja tulliasioissa

4 4

Tullin suorittama valvonta / mm. EU-tuet

1 1 1 14,9 14,9

Valmisteverot 4 17 3 2 1 18 6,1 3,8

Muut verot ja verotusmenettely 85 32 79 3 7 7 57 4 1 3 35 15,2 15,3

Perintö- ja lahjavero 16 8 14 2 11 1 2 8 12,4 12,2

Varainsiirtovero 26 13 32 2 2 27 1 7 15,0 18,2

Muut valtiolle perittävät maksut / mm. maksuperustelakiin perustuvat

12 5 1 4 7 22,3 23,0

Ennakkotieto tai -ratkaisu muussa veroasiassa

25 3 20 3 4 11 2 1 7 16,2 15,8

Verohallinnon ennakkoratkaisu muussa veroasiassa

3 3

SIIRTY

NEITÄ EDELLI

SELTÄ

VUODELTA

SAAPUNUT V

UODEN AIKANA

RATKAIST

U VUODEN AIKANA

MUUTOKSE

NHAUN ALAIST

A

PÄÄTÖ

STÄ ON M

UUTETT

U

VALIT

USLUPA

A EI OLE

MYÖNNETTY

ASIA POIST

ETTU

DIAARIST

A

VIREILLÄ VUODEN

LO

PUSSA

PÄÄTÖ

S ON KUMOTT

U

JA PA

LAUTE

TTU

MUUTOKSE

NHAUN ALAIST

A

PÄÄTÖ

STÄ EI O

LE MUUTE

TTU

MUUTOKSE

NHAUN ALAISE

N

PÄÄTÖ

KSEN LO

PPUTULO

STA

EI O

LE MUUTE

TTU

ASIA JÄ

TETT

Y TUTK

IMATTA

TAI R

AUENNUT

RATKAIST

UJEN

ASIOIDEN KESK

IM.

KÄSIT

TELY-

AIKA, KK

MEDIAANI, KK

40

Valitus 2 316 1 814 2 272 1 205 552 240 20 61 192 6 1 852 13,0 12,4

Valituslupa 1 392 2 721 2 821 21 69 96 2 402 144 86 5 1 289 7,0 4,4

Purku 197 149 208 174 5 11 4 14 10 128 9,9 8,1

Menetetyn määräajan palauttaminen

16 53 45 25 1 15 1 3 24 6,7 4,2

Kantelu 6 8 10 6 1 3 4 11,2 5,4

Muu hakemus 12 28 22 15 1 1 5 18 7,9 5,8

Yhteensä 3 939 4 773 5 378 1 446 628 363 2 428 205 303 21 3 315 9,7 8,1

B. Muutoksenhakulajeittain

KHO:n työtilanne 2004-2016 SA

APUNUT

VUODEN AIKANA

RATKAIST

U

VUODEN AIKANA

SIIRTY

NYT

SE

URAAVALLE

VUODELLE

KESKIM

ÄÄRÄINEN

KÄSITTE

LYAIKA

2004 3 719 3 848 3 167 11,9

2005 3 931 4 009 3 095 11,3

2006 3 793 4 006 2 866 10,3

2007 3 891 3 797 2 924 9,8

2008 4 298 3 734 3 438 9,9

2009 4 379 3 965 3 818 10,2

2010 4 587 4 202 4 173 11,1

2011 4 044 4 225 3 967 12,2

2012 3 947 3 928 3 960 12,8

2013 4 126 4 303 3 757 12,1

2014 4 201 4 271 3 650 11,2

2015 4 319 4 010 3 932 10,9

2016 4 773 5 378 3 315 9,7

Verotusmenettely 2 1 2 1 1 1 27,1 27,1

Veronkanto 4 2 5 1 4 1 11,2 10,9

Muu veroasia 2 1 1 1 1,9 1,9

Muut asiat 16 12 24 16 2 1 5 4 8,9 8,2

Eläkeasiat 8 7 12 9 1 2 3 10,3 12,1

Muut asiat 8 5 12 7 1 1 3 1 7,6 6,2

Yhteensä 3 939 4 773 5 378 1 446 628 363 2 428 205 303 21 3 315 9,7 8,1

SIIRTY

NEITÄ EDELLI

SELTÄ

VUODELTA

SAAPUNUT V

UODEN AIKANA

RATKAIST

U VUODEN AIKANA

MUUTOKSE

NHAUN ALAIST

A

PÄÄTÖ

STÄ ON M

UUTETT

U

VALIT

USLUPA

A EI OLE

MYÖNNETTY

ASIA POIST

ETTU

DIAARIST

A

VIREILLÄ VUODEN

LO

PUSSA

PÄÄTÖ

S ON KUMOTT

U

JA PA

LAUTE

TTU

MUUTOKSE

NHAUN ALAIST

A

PÄÄTÖ

STÄ EI O

LE MUUTE

TTU

MUUTOKSE

NHAUN ALAISE

N

PÄÄTÖ

KSEN LO

PPUTULO

STA

EI O

LE MUUTE

TTU

ASIA JÄ

TETT

Y TUTK

IMATTA

TAI R

AUENNUT

RATKAIST

UJEN

ASIOIDEN KESK

IM.

KÄSIT

TELY-

AIKA, KK

MEDIAANI, KK

41

Korkeimman hallinto-oikeuden henkilöstö

1.1.–31.12.2016

PresidenttiPekka Vihervuori

Hallintoneuvokset (1.1.2017 lähtien oikeusneuvokset)Janne Aer

Alice Guimaraes-Purokoski

Matti Halén

Heikki Harjula **Petri Helander **Niilo Jääskinen

Tuomas Kuokkanen **Kari Kuusiniemi

Elina Lampi-Fagerholm **Tuomas Lehtonen

Maarit Lindroos **Riitta Mutikainen

Anne Nenonen **Anne E. Niemi

Vesa-Pekka Nuotio

Antti Pekkala **Matti Pellonpää

Mikko Pikkujämsä

Mikko Puumalainen **Hannu Ranta

Hannele Ranta-Lassila

Mika Seppälä

Eija Siitari

Outi Suviranta

Irma Telivuo

Kari Tornikoski **Sakari Vanhala

Ahti Vapaavuori

Leena Äärilä

YmpäristöasiantuntijaneuvoksetOlli Dahl

Mikael Hildén

Jukka Horppila

Janne Hukkinen

Juha Kaila

Timo Kairesalo

Harri Koivusalo

Rauno Pääkkönen

Seppo Rekolainen

Riku Vahala

Taina Nystén

Olli Varis

Yli-insinöörineuvoksetKenneth Holmberg

Markku Kulomaa

Petri Kuosmanen

Raimo Sepponen

KansliapäällikköPäivi Pietarinen

ApulaiskansliapäällikköAntti Huotari **

EsittelijäneuvoksetKristina Björkvall

Marita Eeva

Arto Hietaniemi *Freja Häggblom

Riitta Hämäläinen

Marja-Liisa Judström

Toni Kaarresalo

Leo Kaasinen

Hannele Klemettinen

Riitta Kreula

Petteri Leppikorpi *Paula Makkonen

Irene Mäenpää

Anne Nenonen *

Tuula Pääkkönen

Mikko Rautamaa

Jukka Reinikainen *Outi Siimes *Tuire Taina

Tuulia Träskelin

Kai Träskelin

Anneli Tulikallio

Liisa Tähtinen

Pasi Yli-Ikkelä **

OikeussihteeritAnnika Aarnio **Joonas Ahtonen **Lea Alén *Katariina Bargum **Camilla Busck-Nielsen **Mia Ekman *Esa Hakkola *Petri Harsu **Anna Heikkilä **Nea Helin **Petri Hellstén **Antti Huotari *Elina Immonen **Riikka Innanen **Antti Jukarainen

Marianne Kivistö **Ari Koskinen **Saija Laitinen *Helmi Lajunen **Liisa Leiniö **Petri Leinonen

Suvi Leskinen **Anna Mähönen **Juhana Niemi *Annina Nieminen **Kari Nieminen

42

Marko Nurmikolu **Hannamaria Nurminen **Elina Nyholm

Mika Paavilainen **Sari Pennanen **Pirita Pesonen *Anu Punavaara **Kaisa Pärssinen-Knight **Henna Rintala *Camilla Sandström *Liisa Selvenius-Hurme

Satu Sundberg **Jani Taskila **Katja Tertsonen **Jouko Tuomi **Elisabeth Vuorenhela *Minna Wilander **

TietohallintopäällikköPekka Tuominen

TietopalvelupäällikköSatu-Maarit Tarkkanen

ViestintäpäällikköPäivi Musakka *Jaana Lappalainen **

InformaatikkoPiia Rautiala

KirjaajaLeena Kokko

NotaaritAnnika Aroharju **Sanna-Kaisa Frantti **Nina Hytönen *Johanna Jokela

Heidi Jylhänkangas **Paula Kilponen

Juha Rekola **Eeva Ryytty

Anne Sahlman

Katri Sokka **Laura Sui **Soili Tolvanen

Nelli Vaara **

ArkistonotaariAnnika Aroharju *

Johdon sihteeritTanja Matilainen

Marketta Stenroth **Elina Tukiainen *

TaloussihteeriArja Mikkelinen

TietohallintosuunnittelijaVille Tuominen

Vastaava jaostosihteeriPäivi Koivurova

Jaoston yleissihteeriMinna Ronkainen

JaostosihteeritHeidi Aalto **Jenni Aer **Merja Ahlfors

Tarja Ekman

Atte Hyväkkä

Annina Jauhojärvi **Heli Kalajainen

Kaisa Kipinoinen **Nora Klemola

Karita Kulmala

Ada Lappalainen **Liisa Martikainen

Vuokko Mattila

Marlon Moilanen **Erik Muurinen **Tuula Niilo-Rämä

Annemari Numminen **Tuula Pelkonen

Laura Pursiainen **Irma Reunanen

Marjut Riipinen *Anneli Ronimus

Katri Sokka *Laura Sundström **Jani Taskinen **Saara Tiittanen **Ville Vikman **

KirjaamosihteeritHeli Hietala

Tiina Kaplas

ViestintäsihteeriVirve Pesonen

YlivirastomestariKari Joutsenlahti

VirastomestaritAntti Meriläinen

Timo Rousku

Tapani Ruostela

SiviilipalvelusSampsa Rapeli

Korkeimman hallinto-oikeuden henkilökunnasta siirtyi eläkkeellehallintoneuvos Heikki Kanninen 1.1.2016

hallintoneuvos Eila Rother 1.1.2016

esittelijäneuvos Tuulia Träskelin 1.3.2016

esittelijäneuvos Kai Träskelin 1.3.2016

jaostosihteeri Anneli Ronimus 1.12.2016

* virkavapaalla

** määräaikainen

43

Asiointi- ja yhteystiedot

Korkein hallinto-oikeusPL 180

00131 Helsinki

KirjaamoFabianinkatu 15

Avoinna arkisin klo 8 –16.15

Asiakaspalvelu 029 564 0233

Vaihde 029 564 0200

Faksi 029 564 0382

Sähköpostiosoite korkein.hallinto-oikeus@oikeus.fi

www.kho.fiSivuilla on tietoa suomen, ruotsin,

englannin ja saamen kielillä.

Taitto Hanna Uuksulainen

Valokuvat Risto Silvola

iStockphoto

Paino Lönnberg Painot Oy

Paperi MultiArt Silk

44