Martinranta3 / 2013

2

Kannen kuva:

Martin suuren pojan Jarkko Laineen muistopatsas paljastettiin juhlallisesti Martin viikolla

3 Pääkirjoitus4 Martinranta-lehden tulevaisuudesta6 Tapani Järvinen: Veistämöitä ja telakoita Martinrannassa13 Kuva-arvoitus14 Leksan kolumni15 Villa Solin kruunasi kevätretken17 Paikannimet kertovat, osa 6: Illenkatu19 Kuvareportaasi Martin viikolta23 Kesy kuolema – kesän kirjatuttavuus25 Martinrantalaisia taiteilijoita: Kulttuurikoti Sirkankujalla30 Martinrannan yrityksiä: TV-Radio Palén34 Syyskauden teatteritarjontaa37 Tapahtumakalenteri38 Jäsenalennukset39 Seuran tiedot

Sisällys

Julkaisija: Martinrantaseura ryLehden toimituskunta:Turo Lindqvist, vastaava toimittajaHeimo Kumlander, Jouni Liuke, Leo LindstedtValokuvat toimituksen, ellei toisin mainitaTaitto ja layout: Matti Koskimies, painopaikka X-Copy

3

Elävää rakennusperintöä etsimässäSuomen Kotiseutuliitto on valinnutkuluvan vuoden rakennusperintö-päivien teemaksi Eläköön raken-nus! Rakennusperintöpäiviä vietet-tiin 6.–8. syyskuuta ja niiden tar-koitus on nostaa esiin mahdolli-simman monia vanhoja rakennuk-sia, jotka alkuperäisen käyttötar-peen päätyttyä ovat saneerattuinaantaneet puitteet uudenlaiselle toi-minnalle; asumiselle, toimistotyölletai kulttuurin tuottamiselle. Tällai-sia rakennuksia Martinrannanalueella on monia.

Useimmiten vanhat rakennuksetovat olleet alun perin teollisessa käy-tössä tehtaina, konepajoina tai varas-toina. Toiminnan loppuminen tai siir-tyminen ajanmukaisempiin tiloihin onjättänyt rakennukset pitkiksi ajoiksivaille käyttöä. Usein pahastikin rapis-tuneina ne on pelastettu viime hetkel-lä ja annettu uusi elämä vaikkapa ra-vintolana, toimistona, kauppana taiasumiskäytössä. Itse asiassa Martin-rannan alueelta löytyy rakennus-kompleksi, jossa nämä kaikki toteu-tuvat. Wärtsilän entisessä ammatti-koulussa palvelevat viihtyisä Laituri-ravintola ja kaupunkilainen ruoka-kauppa Valintatalo. Toiseen kerrok-seen sijoittuu rakennusyhtiö SkanskanTurun aluetoimisto. Naapuriraken-nukseen on saneerattu loft-asuntojaupein jokinäkymin.

Osa teollisuus- ja varastoraken-

nuksista on purettu nykyaikaisenasuntorakentamisen tai kulttuuri- javirastorakennusten tieltä. Tällä tavallaovat hävinneet mm. jokirannan ma-kasiinikorttelit, sokeritehdas ja monetmuut paja-, varasto- ja tehdasraken-nukset. Osa vanhoista kiinteistöistä onsäästynyt. Teollisessa käytössä olleitarakennuksia on muutettu asuinkerros-taloiksi ja kulttuurikeskuksiksi. Löy-tyy kuitenkin edelleen isojakin kiin-teistöjä, jotka odottavat uutta tule-mistaan. Ensimmäisinä tulevat mie-leen vanha kaasukello, jonka mah-dollisuuksia uuteen elämään ollaanliian tiiviillä kaavoituksella rajoitta-massa, sekä Wärtsilän vanha L-teh-das, jota ei ainakaan toistaiseksi olesaneerattu kulttuurin monitoimitilak-si.

Vanha rakennus toimii yhä har-vemmin parhaimmillaan museona.Useimmiten sen nykyään pelastaa ak-tiivinen käyttö asuntona tai työpaik-kana. Pääasia on, että elinkelpoisenrakennuksen elämä jatkuu.

Pääkirjoitus Turo Lindqvist

Entinen spinhus, nykyinen

Romano-yhtiön konttori

4

Martinranta-lehden tulevaisuudestaLehden toimituskunta kävi alkukesäs-tä vilkkaan keskustelun jäsenlehtem-me linjasta, tehtävistä ja tulevaisuu-den tavoitteista. Vastaavan toimittajanvaihduttua on käytännön lehdente-koon tullut joitakin asioita, jotka ontehty toisin kuin ennen. Muutoksetvaativat aina aikaa. Uusiin tapoihin eiole helppo tottua. Linja Martinrannanpuolestapuhujana ja alueellisen histo-rian kerääjänä ja julkaisijana säilyyehdottomasti. Se on yksi toiminnankulmakivistä. Tämän ohessa lehteentulee varmasti uusiakin asioita. Kult-tuuriaiheisia artikkeleita ja elämänko-kemukseen perustuvia tarinoita tuleelisää. Niistä me kaikki voimme oppiajotakin. Pyrimme omaksumaan uusiatapoja katsella kaunista Martinran-taamme ja yritämme parhaammemukaan välittää siitä jotakin myös lu-kijoille.

Sisällön osalta on ilmennyt pal-jonkin ihmeteltävää. Oma artikkeli-sarjani Paikannimet kertovat on saa-nut kritiikkiä siitä, että siinä käytetytlähteet ovat kyseenalaisia ja aihekinrönsyilee Martinrannan ulkopuolelle.Viihteelliseksi tarkoitetut tarinat mar-tinrantalaisten paikannimien takanaon ehkä otettu turhankin vakavasti.Arkkitehti Iina Paasikivi kaupunginsuunnittelu- ja kaavoitusvirastostakuitenkin kehui sarjaa hyvin tehdyksija kekseliääksi, joskin hän antoi myösneuvoja entistä parempaan lopputu-

lokseen pääsemiseksi. Kiitokset hä-nelle kiinnostuksesta seuramme jä-senlehteä kohtaan.

Vaikka Martinranta-lehti onkinkaupunginosaseuran jäsenjulkaisu, eisen toimituskunta voi käpertyä kuo-reensa ja suhtautua asioihin liian ka-peakatseisesti. Elämä on tietysti pai-kallista, mutta ympärillämme avautuuvireä ja kaunis kaupunki, joka tarjoaatarkasteltavaksemme kiinnostaviaasioita. Niistä on hyvä kertoa lehdes-sä. Suurelta, pahalta maailmalta ei voikokonaan piiloutua. Se vaikuttaamyös martinrantalaisten arkeen jajuhlaan, halusimme tai emme.

Tässä lehdessä aloitamme sarjanturkulaisesta veistämö- ja telakkatoi-minnasta. Vaikka aihe meneekin his-torian puolelle, on se kuitenkin mitäajankohtaisin. Kotikaupunkimme te-lakkateollisuus elää omaa kohtalon-hetkeään. Sarjassa keskitytään Aura-jokisuulla harjoitettuun laivanraken-nustoimintaan, sen alamäkiin ja ku-koistuskausiin sekä varvien ja tela-koiden edestä itsensä likoon laittanei-siin vaikuttajiin. Joen molemminpuolin levittäytynyt telakka oli vieläjoitakin vuosikymmeniä sitten Suo-men suurin työpaikka. Monet luki-joistamme ovat siellä työskennelleet,joten omakohtaista kiinnostusta ai-heeseen varmasti on. Telakka ei jätäketään kylmäksi.

5

Martinrantaseura ry.Martinrantaseura ry:n syyskokouskutsu 2013 ja esityslistaPaikka: Martin seurakuntatalo Temppelinkatu 1 .Aika: Lauantaina 9.11 .2013 klo 13.00.Tilaisuus alkaa kirkon ja sen historian esittelyllä, jonka jälkeen on Martinranta-seuran syyskokous ja kahvitarjoilu seurakuntalossa.

1 . Kokouksen avaaminen2. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja ja sihteeri sekä kaksi pöytäkirjan tar-

kastajaa ja ääntenlaskijaa3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus4. Työjärjestyksen hyväksyminen5. Ilmoitusasiat6. Hyväksytään toimintasuunnitelma vuodelle 20147. Määrätään jäsenmaksujen suuruus vuodelle 20148. Määrätään puheenjohtajan, hallituksen jäsenten sekä toimihenkilöiden

palkkiot9. Hyväksytään talousarvio vuodelle 201410. Valitaan yhdistyksen puheenjohtaja vuodeksi 201411 . Valitaan hallituksen jäsenet erovuorossa olevien tilalle12. Valitaan seuraavan toimintakauden tilejä tarkastamaan kaksi varsinaista

toiminnantarkastajaa ja kaksi vara-toiminnantarkastajaa13. Päätetään yhdistyksen koollekutsumistavasta sääntöjen 9. pykälän rajoissa14. Käsitellään muut kokoukselle tehdyt esitykset15. Muut mahdolliset asiat16. Kokouksen päättäminen

Tervetuloa,

Hallitus

Seuran Facebook-sivutMartinrantaseuralla on nyt myös Facebook-sivu, jossa mm. tiedotetaan tapah-tumista. Siellä voi myös julkaista kuvia. Sivu löytyy Facebookin haku-toiminnolla. Myös seuran omaa www-sivua ylläpidetään edelleen osoitteessawww.martinrantaseura.fi.

6

Veistämöitä ja telakoita Martinrannassa, osa 1

Telakkatoiminnan varhaiset vaiheetAurajoen alajuoksulla on harjoi-tettu telakkatoimintaa yli 550vuotta. Näillä rannoilla on veistet-ty laivoja jo 1700-luvun alkuvuosi-na. Varsinaiseen kukoistukseensalaivanrakennus nousi 1800-luvunpuolivälin jälkeen, jolloin skotlan-tilainen William Crichton kutsut-tiin Aurajoen itärannalla sijain-neen höyrykonetehtaan johtajaksi.Crichtonin aikana verstaskonepajalaajensi toimintaansa laivanraken-nuspuolelle – tosin joen länsiran-nalle.

1900-luvun alussa telakka jou-tui vaikeuksiin. Se fuusioitui 1924kilpailijansa Ab Vulcanin kanssa.Siitä alkoi kasvun ura, jota vuon-na 1938 tapahtunut liittyminenWärtsilään vain vahvisti. Me muis-tamme, miten telakka eli kukois-tuskauttaan 1970-luvulla. Mutta jomuutamaa vuotta myöhemmin al-koivat vaikeudet vähitellen kasaan-tua, kunnes vuonna 1989 lopulli-nen romahdus tuli.

Turun Pernoon rakennettu te-lakka, jonka tunnusmerkki ”maa-ilmankahva” näkyy kauas, kasvoinopeaa vauhtia maamme suurim-maksi telakaksi. Laivanrakennusalkoi taas nousta, mutta se tarinaei enää kerro Martin kaupungino-san historiasta.

Tarina turkulaisesta laivanraken-nustaidosta alkaa 1500-luvulla. Turku

sai vuonna 1525 yksinoikeuden ulko-maankauppaan. Sen seurauksena ku-ningas Kustaa Vaasa perusti ensim-mäisen laivaveistämön Turkuun. Tur-kulaisten veistämötaidoista löytyykinaikakirjoista merkintöjä 1540-luvulta.Turun jälkeen perustettiin veistämöitämuuallekin Suomeen. Näissä pitkinrannikkoa sijainneissa kruunun laiva-kartanoissa ja -veistämöissä raken-nettiin laivastolle huomattavia määriäerilaisia aluksia.

Turun veistämötoiminnan histo-rian teollisen aikakauden voidaankatsoa alkaneen vuonna 1732, jolloinvarakkaat turkulaisporvarit, kauppiasEsaias Wechter ja kauppias HenrikRungeen, perustivat pienen laiva-veistämön Aurajoen alajuoksun itä-rannalle lähelle Korppolaismäkeä.Veistämön viereen avautui pieni lahti,johon laski Vähä-Heikkilän läpi vir-rannut Sikaoja. Samalla paikalla oli-vat venäläiset rakentaneet kaleereitaisonvihan aikaan 1700-luvun alku-puolella. Telakkatoimintaa paikallaharjoitettiin aina vuoteen 2004 asti,jolloin dieselmoottoritehdas sulkeutuija toiminta siirtyi Italian Triesteen.

Wechter ja Rungeen kutsuivattelakkansa johtajaksi vaasalaisen lai-vakapteeni Israel (Isac) Hanssonin.Telakan tarkoituksena oli lähinnäkorjata ja huoltaa turkulaisten laivan-varustajien aluksia. Se toimi siis etu-päässä korjaustelakkana. Uusia laivoja

7

tilattiin taitavilta pohjalaisilta kirves-miehiltä. Laivanvarustajat eivät kui-tenkaan olleet tyytyväisiä Hanssoninjohtamaan varviin, koska siellä ei ra-kennettu uusia laivoja. Eräs alihankki-joilta tilattu laiva oli Södra FinlandsWapn, jonka omistivat Rungeen,Wechter, Hansson ja eräät muut tur-kulaiset.

Turkulaiset laivanvarustajat ryh-tyivät kuitenkin vaatimaan kaupun-kiin ”oikeaa” veistämöä suurten alus-ten rakentamista varten. Hankkeenpuuhamiehiksi ryhtyivät jälleenWechter ja Rungeen sekä kauppiasGustaf Adolf Wittfooth. NiinpäWechter, ollessaan toukokuussa 1737valtiopäivillä Tukholmassa Turunedustajana, jätti kuninkaalle anomuk-sen telakan perustamisesta. Joulu-

kuussa Hänen majesteettiinsa päättiarmollisesti myöntää anojille heidänodottamansa privilegion.

Päätöksen tullessa oli Hanssonintelakasta alajuoksulle päin jo perus-tettu uusi veistämö, jonka mestariksikutsuttiin englantilainen laivanraken-nusmestari Robert Fithie. Hän asuituolloin laivanrakennuksen keskuk-sessa Uudessakaarlepyyssä. Fithie olisaanut oppinsa William SmithiltäTukholman Djurgårdenin telakallasekä Englannin, Hollannin, Ranskanja Portugalin veistämöillä. Oppejaanhän oli ehtinyt jo ennen Turkua to-teuttaa Pohjanmaalla rakentamallalaivoja.

Wechter ja Rungeen riitautuivatkuitenkin pian poliittisista syistä jaheidän tiensä erkanivat. Wechter

Ensimmäinen Suomessa rakennettu matkustajahöyrylaiva

Furst Menschikoff valmistui Turussa 1836.

8

edusti rauhaa rakastavia myssyjä jaRungeen oli puolestaan sotaisten hat-tujen kannattaja. Rungeen jätti myösverkatehtaan, jonka hän oli yhdessäWechterin kanssa perustanut 1738.

Veistämön ensimmäinen kauppa-alus oli nimeltään Fortuna. Se oli saa-nut varusteikseen Södra FinlandsWapn-aluksen laivakellon ja touvejaaluksen kärsittyä haverin. Vuosien1738–41 aikana Wechterin veistä-möllä rakennettiin Fortunan lisäksipari muuta suurta alusta. Näiden li-säksi Robert Fithie rakensi kaupun-gille 1740 ruoppaajan maistraatinkanssa tekemänsä sopimuksen mukai-sesti.

Robert Fithie irtisanoutui Wech-terin telakalta ja perusti joen länsi-rannalle ns. Flemingin tontille omanveistämön 1741 . Sinne hän rakennuttialustan laivojen rakentamista vartensekä alueen tarvittavan puutavaranvastaanotolle. Pikisaareen Fithieasennutti laitteet laivojen pohjaraken-teiden korjaamista varten. Hänen tela-kallaan rakennettiin kaleereita venä-läisten valloitettua Suomen Hattujensodan 1741–43 aikana. Näitä kalee-reita piti venäläisten pakkomääräyk-sen mukaan rakentaa kymmenen,mutta vain kuusi valmistui. Syyksikerrotaan, että telakalla työskennel-leet ja urakkaa vastustaneet pohjalai-set kirvesmiehet karkasivat telakaltaja veivät Fithien mukanaan Ruotsiin.

Sodan jälkeen telakalla korjailtiinjonkin aikaa laivoja, mutta jo 1747Fithie alkoi laajentaa veistämöään jaanoi oikeudet köysimanufaktuurin eli

köydenpunontaradan perustamiselle.Tämä privilegio hänelle myönnettiin-kin. Samalle köysipunomon paikallerakennettiin 1930-luvulla tiilestä noin400 metrinen köysitehdas, jota vielälapsuudessani sanottiin pohjoismaidenpisimmäksi rakennukseksi. Siinä oliLinnankadun puolella 42 pylvästä.Näitä pylväitä laskettiin joka kerta,kun rakennuksen ohi käveltiin.

Kerrotaan, että ensimmäinen te-lakkalakko tällä telakalla sattui pian1743 päättyneen sodan jälkeen. Kir-vesmiesten mukaan päiväpalkka oliniin pieni, ettei se riittänyt elämiseen.Etenkin, kun he joutuivat itse kustan-tamaan työvälineensä, työtä oli tarjol-la ja palkkaa maksettiin vain sulanveden aikaan. Lakko päättyi kuiten-kin surkeasti, kun maistraatti määräsikirvesmiehet palaamaan töihin sakonuhalla. Vuoden 1758 lakko päättyiparempaan lopputulokseen: Fithie lu-pasi palkata kirvesmiehet töihin kokovuodeksi.

Vuonna 1764 Fithie luovuttiveistämön pojalleen Karl Gustafille,joka johti yritystä parikymmentävuotta menestyksekkäästi. Veneveis-tämön kukoistuskausi alkoi 1770-lu-vun alussa ja se huipentui Pohjois-Amerikan vapaussodan (1775–83)aikaan. Laivoja rakennettiin yötä päi-vää 40 kirvesmiehen voimin. SilloinFithie koki myös kilpailua, sillä joenitärannalle oli ilmestynyt uusi telakka.Henrik Hasseliuksen varvi oli pe-rustettu samalle paikalle, jossa oli ol-lut Hanssonin veistämö. Siellä ra-kennettiin laivoja vuodesta 1775.

9

Fithie ja Hasselius eivät pysty-neet kuitenkaan rakentamaan niinpaljon laivoja kun niitä olisi tarvittu.Niinpä kuvioihin ilmestyi kolmas var-vi, jonka perusti Wechterin verkateh-taan ylitirehtööri Josef Bremer1782. Varvi rakennettiin Hasseliuk-sen naapuriin, todennäköisesti nykyi-sen Tervahovinkadun kohdalle. KunBremer oli saanut Turun kaupungiltamaata veistämöään varten, määrättiinSotalaisten kylän lampuodit lähte-mään Mikkolan, Peltolan, Vanhatalonja Ylistalon viljelmiltä. Nämä tiluksetolivat Turun laajenemispyrkimystentiellä. Tietysti talojen lampuodit valit-tivat, mutta kaupungin edustajat veto-sivat maaherralle lähettämässään kir-jeessään mm. Pietari Brahen suun-nitelmaan, jossa kaupunkia tulisi laa-jentaa juuri etelänpuoleista joenran-

taa Sotalaisten ja Vähä-Heikkilänalueille. Bremerin veistämön katsot-tiin olevan suureksi hyödyksi Turulle.

Bremer osti itselleen Hasseliuk-sen telakan, joka lopetti toimintansapian tämän jälkeen. Ostettuaan 1795Perniöstä Teijon rautaruukin, muuttiBremer sen isännäksi ja luopui ko-konaan veistämötoiminnasta. Breme-rin telakka oli ollut myös vakava uhka”vanhalle varville” eli Fithien telakal-le, siksi voimakasta oli kilpailu näidenkahden varvin välillä.

Karl Fithie kuoli 1782 ja hänenleskensä myi telakan turkulaisillekauppiaille. Telakan tekniseksi johta-jaksi kutsuttiin nyt omasta veistä-möstään luopunut Henrik Hasselius.Entisestä Fithien veistämöstä alettiinkäyttää nimeä Åbo GamlaSkeppswarf – Turun vanha veistämö,

Höyryfregatti Rurik lasketaan vesille Aurajoessa 1851 .

10

erotukseksi Bremerin veistämöstä.Vuosina 1788–89 käydyn sodan

aikana molemmilla veistämöillä olipaljon laivojen korjaus- ja muutostöi-tä. Turun laivanrakentajilla oli täys-työllisyyden aika, kun Ranskan val-lankumoussodat alkoivat 1790-luvunalussa. Uudet alukset rakennettiinpääasiassa Turun vanhalla veistämöl-lä, joka siirtyi näihin aikoihin (1794)veistämön kirjanpitäjälle Erik J.Hartwallille ja tältä edelleen parin-kymmenen turkulaisen porvarin pe-rustamalle avoimelle yhtiölle, joka sai1800 nimekseen Åbo GamlaSkeppswarf. Sen sata osuuskirjaa ja-kaantui 19 omistajalle, jotka pää-asiassa olivat turkulaisia kauppiaita jalaivanvarustajia.

Åbo Gamla Skeppswarf eli veis-tämöiden riutuvaa elämää 1830-luvunpuoliväliin asti. Suomen sota1808–09 ja Suomen suuriruhtinas-kunnan synty eivät juurikaan vaikut-taneet veistämöiden toimintaan.Myöskään vuoden 1827 suuren kau-punkipalon liekit eivät ulottuneetveistämöihin asti. Tosin palo sai ai-kaan sen, että turkulaisten investoin-nit kauppa-aluksiin hiipuivat pitkäksiaikaa. Vuonna 1828 toteutettiin suun-nattu anti lähinnä omistajille. Tällä ta-voin heiltä kerättiin lisää osuuspää-omaa. 1800-luvun hiljaiselon ajanveistämöä johti laivanrakennusmesta-ri Erik Malm, joka kuoli 1829. Seu-raajaksi tuli Anders Kjeldman Po-rista. Hän johti telakan toimintaavuoteen 1842 ja ehti nähdä TurunWanhan Warvin uuden nousun. Vuo-

den 1838 jälkeen veistämön omista-j iin liittyi kauppias, apteekkari jatehtailija Erik Julin (1797–1874).

Venäjältä tuli laivatilauksia niinpaljon, että 1840-luvulla telakanaluetta jouduttiin laajentamaan Aura-joen alajuoksulle päin. Köysitehdastapidennettiin 1842, ja samoihin aikoi-hin telakalle hankittiin ensimmäinenvintturi laivojen vetämiseksi rannallekorjauksia varten. Vuosina 1846–49rakennettiin telakalla kolme valaan-pyyntialusta, Sitka, Atka ja Fröja.Näillä aluksilla turkulaispojat ja-miehet seilasivat venäläisen Alaskanvesille valasseikkailuihin. Krimin so-dan jälkeen 1857 alueelle rakennettiinhöyrysaha ja vuosina 1864–66 kuiva-telakka. Laivat nostettiin joesta kor-jausta varten 265 jalkaa (n. 79,5metriä) pitkällä 194-pyöräisellä jahöyrykäyttöisellä lavalla, jota kutsut-tiin sliipiksi.

Turun Wanhalla Warvilla val-mistui ensimmäinen Suomessa ra-kennettu höyryvoimalla kulkenut sii-piratasalus Furst Menschikoff, jokalaskettiin vesille 28. kesäkuuta 1836kahden vuoden uurastuksen jälkeen.Telakka oli saanut tilauksen Erik Ju-linin johtamalta varustamolta. Syys-kuun 23. päivä 1840 valmistui rahtia-lus Murtaja, joka kuljetti rahtia Turunja Pietarin välillä.

Erik Julinin aloitteesta muutettiinyhtiön nimeksi Gamla Varfsbolaget iÅbo – Turun Vanha Veistämöyhtiö.Uusitun yhtiöjärjestyksen päiväyk-seksi kirjattiin 3. kesäkuuta 1841 .Yhtiö sai seuraavana vuonna uuden

11

toimitusjohtajan, kun Kjeldmanin ti-lalle astui tanskalainen laivanrakentajaCarl Johan Jörgensen. Hänen joh-dollaan laivoja rakennettiin 1842–68.Tämä aika oli veistämön – tai pitäisi-kö jo sanoa telakan – kukoistuskautta.Tuolloin valmistui nimittäin ainakin20 alusta, joista viisi höyrylaivoja.Aluksia valmistui siis vuoden ja nel-jän kuukauden välein. Siinä olisi ny-kyisen telakan myyntimiehille oppi-mista.

Yhtiölle vahvistettiin uusi yhtiö-järjestys 1871 , ja se muutti jälleennimensä. Nyt se ristittiin ÅboSkeppswarfs Aktiebolag – Turun Lai-vaveistämö Osakeyhtiö -nimiseksi.Uuden yhtiön omistajiksi merkittiin

Julinin kauppahuoneen lisäksi muuanuusi laivanrakennuksen asiantuntijaAurajoen itäiseltä rannalta – nimittäinWilliam Crichton. Hänestä ja hänenaikakaudestaan kerron lisää ensi nu-merossa.

Tapani Järvinen

Lähteet:– Nils von Knorring: Aurajoen veistä-möt ja telakat Schildts förlag 1995– Eva Latvakangas: Varvinrannastamerten kuningattareksi, Turun Sano-mat 30. 11 . 2011– Wärtsilän yksiköiden historiaa vuo-delta 1984

Vulcanin portti

12

Wechter, Esaias (1701 - 76)kauppias, tehtailija, valtiopäiväedustaja

Esaias Wechter oli vapauden ajan valtiopäivillä porvarissäädyn (myssyt) tunne-tuimpia suomalaisia edustajia. Hän oli rikas turkulainen kauppias, joka perusti1738 Suomen ensimmäisen merkittävän verkatehtaan. Wechter osallistui1730-luvulla useisiin turkulaisiin teollisuushankkeisiin. Yhdessä eräiden mui-den porvarien kanssa hän vuokrasi 1738 Teijon rautaruukkiyhtymän. Wechteroli osakkaana myös Turkuun 1730-luvun alussa perustetussa pienessä laivan-veistämössä. Tästä hän erosi myöhemmin ja perusti yhdessä kahden muunporvarin kanssa 1737 uuden laivanveistämön, jota johtamaan kutsuttiin Ro-bert Fithie -niminen mestari. Riitaisan veistämöyrityksen toiminta päättyi uu-den venäläismiehityksen alla, kun viimeinen siltä valmistunut alus lähti kuljet-tamaan pakolaisia Tukholmaan.

Rungeen, Henric (k. 1742)suurkauppias, laivanvarustaja, teollisuudenharjoittaja

Henric Rungeen oli 1700-luvun alkupuolen Turun rikkaimpia kauppiaita. Ve-näläismiehityksen jälkeen hän osallistui merkittävällä panoksella sodan ja mie-hitysajan runteleman kaupungin jälleenrakentamiseen. Turun kaupankäynninelvyttyä Rungeen oli kaupungin johtavia laivanvarustajia ja teollisuudenharjoit-tajia.

Kesti aina 1730-luvun alkuun, ennen kuin Turkuun saatiin ensimmäinenvaltamerikelpoinen alus, jolla voitiin hakea suolaa suoraan Portugalista ja Es-panjasta. Tuolloin Turun porvarit ostivat Pohjanmaalla rakennetun 250 lästinvetoisen Södra Finlands vapenin. Neljän kuudestoistaosan osuudellaan Run-geen oli laivan suurin osakas. Aluksella voitiin vuosittain tuoda 5 000 - 6 000tynnyriä suolaa eli noin puolet Turun ja sen lähiympäristön tarpeesta.

Yhdessä Turun rikkaimpiin kauppiaisiin kuuluneen Carl Mertheninkanssa Rungeen perusti 1725 Paimion Aron eli Högforsin sahan. Samoihin ai-koihin hän oli yksinään perustanut Perttelin Inkereen sahan ja ostanut osanNurmijärven Raalan sahasta. Niiden ansiosta Rungeen pystyi tarjoamaan saha-tavaraa niin ulkomaan markkinoille kuin kotimaan jälleenrakentamiseenkin.Sahojen lisäksi Rungeen hankki jo 1720-luvulla suuria jauhomyllyjä. Hänelläoli ainakin yksi vesimylly Paimion Arossa sekä kaksi tuulimyllyä Turussa.

Rungeen laajensi liiketoimintaansa 1730-luvun lopulla uusille teollisuude-naloille. Yhdessä kuuden muun turkulaiskauppiaan kanssa Rungeen vuokrasi1738 viideksi vuodeksi Perniön Teijon masuunin, Kuuston kankivasarapajansekä Kirjakkalan manufaktuuripajan muodostaman suuren ruukkikompleksin.

13

Kuvia, muistelmia ja muita artikkeleita Martinrannan alueelta, Martti Waldenhttp://www.martinranta.info/

Missä tämä ovi sijaitsee?Martin kaupunginosassa toimi pitkään muuan liikeyritys. Kuva liittyy kyseiseenyritykseen, sen käyttämään liikehuoneistoon. Tunnistatko kuvassa näkyvänoven? Entä mikä oli näissä tiloissa toimineen yrityksen nimi? Jos katsot kuvaaoikein tarkasti, saatat löytää ratkaisevan vihjeen.

Vastaus:KuvassanäkyyTVRadio-Paleninliikkeentakaovi.Liikesijaitsiny-kyisenR-KioskinpaikallaStålarminkatu2:ssa.Aiheestaonartikkelitässäleh-dessäalkaensivulta30.

14

Kapakassa käy ihan tavallisia ihmisiäAlan miesten baarissa suomalainen javenäläinen pariskunta huutavat kilpaa– kummastakaan en saa selvää – enkäsen seurauksena myöskään jukeboxin90 desibelin voimalla kuuluvastaenglanninkielisestä heavy rockista.Pari miestä pelaa toisessa nurkassashakkia.

”Sinulle ei enää tänään tarjoilla,Pepe”, Leena korottaa äänensä tiskintakaa yli muiden, ”tilaanko minä vaimies itse taksin”. Mies horjuu pys-tyyn, tuoppi putoaa sihahtaen ja kirs-kahtaen lattialle tuhansiksi sirpaleiksi.Onneksi silmälasien linssit pysyivätehjinä, vain sangat vääntyivät 46 nu-meron lenkkarin alla.

”Nyt pää kiinni”, Aksu huutaa,”tietokilpailu alkaa”

”Eikä sitten yhtään omituista ky-symystä urheilusta”, puuskahtaa nurk-kapöydän nainen jolla ei ole aikomus-takaan osallistua kisaan.

Miesten vessasta kuulen luonte-vaa ähinää, puuskutusta ja lorinaa.Naisten vessasta kantautuu naisenäkäinen ääni: ”Mitä ihmettä sä teettäällä naisten vessassa, äijänketale?Mee miesten vessaan hoitaan asiasi”.

Ulko-ovesta kantautuu liikenne-valoista ylämäkeen kiihdyttävän täys-perävaunurekan jylinä. Alamäkeenkeulii desibelihirmu motoricykkeli –todennäköisesti alta sata lasissa. Ohi-menevä ambulanssin ulvonta pystyyylittämään niin rekan, motoricykkelin

kuin jukeboxinkin ääniryöpyt. Polii-sipiili kirskuttaa jarruja ja vilkuttaakaikkia mahdollisia valoja, kun kuu-ro-Teppo änkeää rollaattorilla kadunyli.

Television mainoskanavalla uli-sevat ja vinkuvat luonnonvaroja tuh-laavien formuloitten moottorit ja ren-kaat.

”Peruutetaan tietokilpailu”, Aksuhuokaa ja juo tuoppinsa tyhjäksi. –Niin minäkin.

Siirryn terassille istumaan ja ke-hun eilisillan karaokelaulajaa Lapinkesä -tulkinnasta. Ohimenevä autoantaa pari äänimerkkiä – koko teras-siporukka moikkaa vastaukseksi. Ka-raoketähti kysyy: ”Kuka se oli?”. Ku-kaan ei tiedä. ”Ei se ainakaan ohrananväkeä ollut”, sanoo kunnon julki-kommarinainen, ”ei niillä ole tuonmerkkisiä autoja”.

”Mikä se sellainen ohrana on”,kysyy nuori, punatukkainen kaunotarja sytyttää tupakan. En muista näh-neeni tuota hymyilevää sinisilmää ai-emmin. ”Ota selvää”, kommarinainenhymähtää. Minäkin ymmärrän pitääsuuni kiinni. En ole ihan varma tie-dostani.

”Onko sillä jotain yhteyttä siihenkun sanotaan että nyt kävi ohrasesti,siitä saisi mielenkiintoisen tietokil-pailukysymyksen”, Aksu kysyy.

”Luulen että oikeasti sanotaanettä nyt kävi ohraisesti”, karaokemies

KOLUMNI Leo Lindstedt

15

tuumii.”Ei ne turhaan kehuneet tätä alan

miesten ja naisten kapakkaa ja senporukoita”, punatukkasinisilmä sa-

noo, tumppaa tupakan ja ottaa lasinsaja kävele Leenan luo baaritiskille.”Taidan ottaa toisen”.Kirjoittaja on elämäntapafilosofi

Villa Solin kruunasi seuran kevätretken

Villa Solin – 85-vuotias turkulai-sen rakennustaiteen helmi - sijait-see Katariinanlaakson lehtoalueel-la. Nykyisin Turun kaupunkiomistaa huvilan. Sen alkuaan Mai-jalaksi nimetty tontti on aidoineristetty Katariinanlaakson muus-ta alueesta. Kalliokumpareiden vä-lisestä rakennuksesta avautuu ava-ra näkymä merelle. Martinranta-seuran retkeläiset tutustuivat tou-kokuussa vanhaan kuuluisaan hu-vilaan ja sen ainutlaatuiseen ym-päristöön.

Huvilapalsta lohkottiin Ispoistenkartanon maista Maijala-nimiseksi ti-laksi 1926. Sen ostivat varatuomari

Matti Solin ja hänen vaimonsaBeda, os. Hedberg. Huvilan suunnit-telu ja rakentaminen alkoivat samantien ja se valmistui jo 1928 Solinienyksityiskodiksi. Talousvaikeuksienvuoksi he joutuivat myymään huvilanjo 1930.

Sen ostivat rakennusmestariOscar ja Saimi Rimey (Raimi).Kuuden vuoden kuluttua omistajatvaihtuivat taas, 1936 omistajaksi tulilähes 30 vuodeksi kapteeni YrjöKosti Nieminen ja Marja-LiisaNieminen.

Rakennuksen suunnitteli tunnettuturkulainen arkkitehti Erik Brygg-man. Rakennustaiteen helmeksi sa-

Villa Solin mereltä päin nähtynä

16

nottu rakennus on arkkitehtuuriltaanhienostuneen pelkistetty. Se edustaaulkopuolelta varhaisfunktionalististatyylisuuntaa ja sisätiloissa klassismia.Portti- ja päärakennukset on erotettumuusta tontista muurein suljetuksiitalialaistyyppiseksi pihapiiriksi. Pää-rakennus on kaksikerroksinen, ulkoarapattu, tiilikattoinen lautarakennus.Meren puolella on iso veranta jonkakatolla on avoin terassi. Rannassa olialkuaan pieni saunarakennus.

Huvila-arkkitehtuuri muodostaaErik Bryggmanin monipuolisessa tuo-tannossa tärkeän osan, joka on saanuthuomiota monissa kansainvälisissäjulkaisuissa. Villa Solin osui arkkiteh-din tyylillisen kehityksen vedenjaka-jalle 1920-luvun lopulla: klassisenarkkitehtuurin rinnalla näkyvät jofunktionalismin vaikutteet, jotka kir-kastuvat hänen myöhemmissä kuului-sissa huvilatöissään.

Kaupunginedustushuvilana 20 vuotta

Villa Solin siirtyi Turun kaupunginomistukseen 1963. Aluksi kaupunkivuokrasi rakennuksia erilaisille yhdis-

tyksille. Viimeisin vuokraaja oli Tu-run Eläkkeensaajat ry. Vuonna 1991– professori Bryggmannin 100-vuo-tissyntymäjuhlan kunniaksi – raken-nukset päätettiin entisöidä perusteel-lisesti. . Huvila kunnostettiin vaiheit-tain 1991–95 ja se on siitä asti toimi-nut kaupungin edustushuvilana. Kor-jaussuunnittelun teki arkkitehtitoi-misto ArkʼAboa. Hienovaraisesti teh-ty sisustussuunnittelu on sisustusark-kitehti Assi Sandelinin käsialaa.

Huvila suojeltiin Ympäristömi-nisteriön päätöksellä 1993 valtakun-nallisesti merkittävänä rakennushisto-riallisena kohteena. Vanha saunara-kennus meren rannassa purettiin jatilalle rakennettiin 1997 arkkitehtienPia Helinin ja Kimmo Salmelanpiirtämä ja Assi Sandelinin sisustamaTurun kaupungin edustussauna. Sau-nan arkkitehtuuri noudattaa ErikBryggmanin työtä kunnioittaen hä-nelle tunnusomaista funkistyyliä.

Jouni Liuke

Lähteet:- kaupungin oppaan kertomaa- Helena Soiri-Snellman; Villa Solin

Huvilan upea toisen kerroksen oleskelutila

17

Paikannimet kertovat, osa 6: Illenkatu Vilkkilänmäen vieressä

Salomon Ille (?–1599)Lyhyt, suora kadunpätkä Stålar-minkadun ja Tapulikadun välissäon vuosien saatossa muuttunut pi-haksi ja jalkakäytäväksi. Illenka-tuna tunnettu kulkuväylä on ni-metty valtaneuvos Klaus Fleminginalipäällikön Salomon Illen mu-kaan. Tämä kruunun armeijan up-seeri osallistui nuijamiesten kapi-nan kukistamiseen 1596–97. Salo-mon Illen suku oli kotoisin Länsi-Uudeltamaalta. Hän oli amiraaliMagnus Illen ja tämän puolisonMargareta Stålarmin vanhin poi-ka. Ille mainitaan aikakirjoissaKäkisalmen linnanpäällikkönä,kunnes rautamarski Fleming kut-suu hänet yhä kasvavan armeijan-sa esikuntaan.

Salomon Illen syntymäaika ja-paikka eivät ole ihme kyllä tiedossa.Kyseessä on kuitenkin aatelissukuunkuuluva amiraalin poika. Samoin onasia hänen pikkuveljensä Aabrahamin

kohdalla. Veljesten vanhatestamentil-lisista etunimistä voidaan päätellä, et-tei perhe ehkä ollut uskonpuhdistuk-sen kiihkeimpiä kannattajia.

Ensimmäinen tieto Salomon Illentoimista upseerina löytyy Käkisalmenlinnan tilikirjoista. Linnanpäällikkönähän on rautamarskin luottomiehiä,kuten muutkin suomalaisten linnojenja varustusten aatelisisännät. Linnan-päälliköllä on käytössään verotuloja,joilla armeijan huolto, aseistus ja ma-joitus tulee hoitaa. Kun 1593 saadaanvihdoin aikaan välirauha Ruotsin jaVenäjän välille, odottavat kaikki senmerkitsevän armeijan miesmäärän ra-jua supistamista. Kun armeija piene-nee, yleensä myös upseerinvirkojalakkautetaan. Tämä ei kuitenkaan oleKlaus Flemingin suunnitelmissa.Päinvastoin. Hän on perustanut soti-lasdiktatuurin, jonka olemassaoloedellyttää vahvaa armeijaa. Armeijankokoa Fleming perustelee muun

Illenkatu on umpikuja, joka

toimii parkkipaikkana

18

muassa sisäpoliittisilla syillä. Hänenmielestään Ruotsin kruunusta tullaanhyvin todennäköisesti taistelemaanmyös Suomen maaperällä.

Kutsu rautamarskin esikuntaan,yhdeksi hänen alipäälliköistään, mer-kitsee arvonnousua Illen kaltaisellemaa-aateliselle. Toisaalta muutoksetarmeijan johdossa tarkoittavat yleensäsotaa. Niin tälläkin kertaa. Rauta-marski lähettää vuoden 1595 lopullavahvan armeijanosaston palauttamaanjärjestyksen Pohjanmaalle, jossa ka-pinoivat talonpojat ovat tarttuneetaseisiin ja ajaneet Flemingin huovitulos maakunnasta. Kapinan kukista-misen yhteydessä yksi sen puuhamie-histä ilmajokelainen ratsutilallinenJaakko Ilkka vangitaan ja teljetäänTurun linnan vankityrmään. Se eikuitenkaan lopeta levottomuuksiamaassa ja Fleming varautuukin sota-toimiin.

Kun Ruotsin aateli valitseeKaarle-herttuan valtionhoitajaksi1595, kiihtyy taistelu kruunusta.Merkittäväksi aseeksi nousee uskon-to. Suomessa talonpojat ryhmittyvätprotestanttista uskontoa tunnustavanKaarlen taakse. Aateli puolestaankannattaa katolista kuningasta Sigis-mundia. Kun tähän vielä lisätään lin-naleiriveron aiheuttama kohtuuton ra-situs talonpojille, on yhteenotto väis-tämätön. Syttyy Nuijasota. Sitä käy-dään vuoden 1596 marraskuusta seu-raavan vuoden helmikuuhun. Salo-mon Ille johtaa joukkoja alipäällikkö-nä, joten hän todennäköisesti myösosallistuu talonpoikien joukkosur-

miin. Ehkäpä kostoksi tästä saaristontalonpojat ryöstävät hänen kartanonsaRövarnäsin Paraisilla vuonna 1598.

Nuijasodan jälkeen Ille toimiiSavossa ja Pohjanmaalla kuningas Si-gismundin hyväksi. Klaus Fleminginkuoltua 1598 hänen seuraajansa Ar-vid Stålarm määrää Illen Ahvenan-maan käskynhaltijaksi ja Kastelhol-man linnanpäälliköksi. Kaarle-hert-tuan hyökätessä 1599 armeijoineenTurkuun, kulkee osa joukoista Ahve-nanmaan kautta. Ille tunnetaan Kaar-len vastustajana. Niinpä Kastelholmanlinnaa moukaroidaan tykein, kunnesse antautuu. Ille vangitaan ja viedäänTurkuun. Siellä Kaarle järjestää oi-keudenkäynnin, jonka tuloksena 14häntä vastustanutta maamme aatelinedustajaa mestataan. Tämä Turun ve-rilöylynä tunnettu joukkorangaistuspäättää usean Suomen eliittiin kuulu-neen henkilön elämän. Henkensä me-nettäneisiin kuuluvat mm. Klaus Fle-mingin pojat Johan ja Olof sekäavioton poika Nils Ivarsson, Hämeenlinnanpäällikkö Sten Fincke ja Ah-venanmaan käskynhaltija SalomonIlle. Koko maahan ulottuneissa mes-tauksissa menettää henkensä kaikki-aan viitisenkymmentä Suomen aatelinedustajaa.

Turo Lindqvist

Lähteet: Ilmari Heikinheimo:  Suomenelämäkerrasto.Artikkelisarja jatkuu lehden seuraa-vassa numerossa.

19

Kuvareportaasi Martin viikolta

Kaupunginosaviikkojen lakana Keltaisen talon

päädyssä toivottaa ihmiset tervetulleiksi Martin viikolle

Kävelyretkellä Korppolaismäkeen päästiin ihailemaan myös Forum

Marinumin rantaa ja Suomen Joutsenta lähes lintuperspektiivistä.

20

Jarkko Laineen kasvoreliefin paljastustilaisuudessa Leo Lindstedt luki otteita

kirjailijan tuotannosta. Kuulijoina mm. kirjailijan omaiset

Jouni Liuke johdatteli retkeläiset Jarkko Laineen vanhoille asuinpai-

koille ja sen jälkeen kirjailijan nimikkopuistikkoon, jonne on sijoitettu

metallilaatta kertomaan Jarkko Laineelle omistetusta pihlajasta

21

Jokiristeilyllä Pikku-Förillä retkeläiset näkivät

Martinrannan nykyistä ilmettä veden pinnasta käsin

Lakanataidetta Manillan pihalla

22

Martin viikko huipentui iloiseen pihatapahtumaan A-Killan pihalla Martinsillan kolmiossa

Seuran oma näyttely alueen vanhoista valokuvista TSL:n tiloissa Manillassa

23

Kesän kirjatuttavuus:

Leena Riihimäki - Kesy kuolemaMaailma on pieni, senhän mekaikki tiedämme. Asia konkreti-soitui kohdallani jälleen kerranviime keväänä. Posti toi ison, peh-meän kirjekuoren, joka sisälsipehmeäkantisen kirjan ja saatekir-jeen. Martinrantaseuran puheen-johtajalle esitettiin pyyntö julkais-ta seuran lehdessä luonnehdintaLeena Riihimäen kirjasta Kesykuolema. Saatekirjeen useaan ker-taan luettuani tajusin, kuka tämäminulle täysin outo kirjailija on, -tai oli. Hän on poistunut keskuu-destamme yhdeksän vuotta sitten.Nimi, jolla minä hänet tunsin, onMarjatta Savolainen. Tämä pyö-reäposkinen pellavapää, johonkymmenvuotiaana olin korvianimyöten ihastunut, oli opettajanikansakoulun kolmannella ja nel-jännellä luokalla.

Kesy kuolema on aiemmin 1990-luvun alussa kaksi muinaisfiktiivistäkirjaa, Mantunainen ja Velhomatka,julkaisseen Marjatta Savolaisen kas-vukertomus Helsingissä syntyneenkarjalaistytön matkasta lapsuudenviattomuudesta aikuisuuden kynnyk-selle. Lausuntataiteilija KastehelmiKarjalainen ja arkkitehti-kuvataitei-lija Heimo Riihimäki eivät olleetihan tavallisia vanhempia. Omaelä-mäkerrallisesta teoksesta käy ilmiheidän roolinsa perheen sisällä. Äitihankki perheelle tuloja värikkäillä ru-

nokiertueillaan, jotka suuntautuivatympäri Suomen. Isä taas maalasi vi-ranhoidon ohessa etsien aika ajoin in-noitusta myös pullosta. Sisaruksiaankirjailija kutsuu nimillä Lintu, Poikaja Vauvalapsi.

Kirja on paikoitellen hyvinkinrosoinen kertomus esikoisen vastuustaja vaikutusmahdollisuuksista taiteili-japerheen arkeen. Terävä Tyttö huo-maa asioita ja myös pyrkii ohjaile-maan tapahtumia parhaaksi katso-maansa suuntaan. Lapsuus kuluu sii-hen, että ollaan matkalla. Ensin poisluovutetusta Karjalasta väliaikaisestiKeski-Suomeen, sitten lähelle koti-seutuja, Kymenlaakson suureen sata-makaupunkiin Kotkaan. Kun saarellaasuminen ja selluloosanhaju alkavatahdistaa, suuntaa perhe länteen. Lo-pulta elämä vakiintuu saariston saar-tamaan Turkuun, ja pienen etsinnänjälkeen Marttiin. Sirkankujallenousee Kaskenkadun varrelta puretun

24

talon hirsistä kovalla työllä ja kokoperheen ponnistuksin koti, jonne voi-daan vihdoin asettua.

Koulunkäynnin aloittaminen eitulevalta opettajalta suju ilman muu-tosvastarintaa. Kyky omaksua tietoaja eläytyä siihen näkyy kuitenkin jovarhain. Jos alemmat luokat ovattäynnä murhetta ja vatsanväänteitä,koheltaa teini-ikäinen Tyttö Tipulassajo kuin kala vedessä. Naiseksi kasva-mista kirjailija kuvaa karuna, alistei-sena tapahtumana, jossa hyväksikäyt-tö ja seksuaalinen kokemisenhalukulkevat käsi kädessä. Naisen asema1950-luvun Suomessa ei ole kovinruusuinen.

Kirjan pääteema on kasvavanlapsen suhde kuolemaan. Kuolemaan,joka tuntuu vainoavan joka suunnalta.Kaikkia se ei saa itselleen. Pikkuveliselviää täpärästi pommituksesta jatyttökaveri puoskarin tekemästä abor-tista. Toiset ovat huono-onnisempia.Opettaja kuolee kesken lukukauden jasäännöllisiä elämäntapoja vieroksuva

Isä menehtyy lopulta syöpään. Isänkuolema on kiireetön, tavallaan kesy.Odottaminen opettaa perheen vastaa-nottamaan sen, mitä vääjäämättä ontulossa. Kuten kirjailija toteaa: pitkä-mielinen kuolema ei kiirehdi, se tie-tää lopulta kuitenkin saavansa sen,mitä on tullut hakemaan.

Leena Riihimäki ei maalaa suu-ria kuvia. Sanottavansa hän sijoittaapelkistettyyn tekstiin, koruttomiin ar-kisiin lauseisiin. Niiden kautta luki-jalle syntyy käsitys lapsen maailmas-ta, kehittyvän ihmisen tavasta ajatellaja suhtautua ympäristöönsä. Kuolemaon aina suuri asia kenelle tahansa. Senedessä kaikki nöyrtyvät. Lapselle tu-tun ihmisen elämän päättyminen onusein täysin käsittämätön tapahtuma,kuoleman vierailuun tottuminen ää-rettömän harvinaista. Kun kuolemakesyyntyy, se ei enää pelota. Sen tie-tää elämän viimeiseksi vaiheeksi.

Turo Lindqvist

Äiti kahden vanhimman

tyttärensä kanssa

25

Martinrantalaisia taiteilijoita

Kulttuurikoti Sirkankujalla1950-luvun alkupuolella ilmaantuiKankareenmäen autiolle kalliolleSirkankuja 2:een hirsinen suuriasuintalo. Se rakennettiin Kasken-kadulta puretun talon kierrätys-hirsistä. Taloon tuli aluksi perätiseitsemän asuntoa. Arkkitehtuu-rista löytää perinteisen karjalaisenhirsirakentamisen tunnusmerkke-jä. Ne ovat vuori- ja tuulilautoi-neen ehkä arkkitehdin vaimon vai-kutusta. Ulkoseiniin on kuitenkinjostain syystä valittu uudenlainenlevyverhous.

Talosta tuli upeiden taiteilijoidenkulttuurikoti. Rakennuksen suunnitte-

lija, Turun kaupungin rakennustar-kastaja, arkkitehti Heimo IlmariRiihimäki perheineen muutti asu-maan talon B-rappuun. Perheeseenkuuluivat isän lisäksi äiti, lausuntatai-teilija Kastehelmi Karjalainen janeljä lasta; esikoinen Leena Marjat-ta (s. 1939 Helsinki), Sirkku Tuu-likki (s.1941 Kotka), Juhana Ilmari(s. 1944 Käkisalmi) ja kuopus TerttuTellervo (s. 1949 Turku). KotioloissaLeena oli Marjatta tai vain ”Tyttö”,Sirkku ja Terttu olivat nimiensä mu-kaan ”Lintu” ja ”Kukka”. Juhana oli”Jukka”.

Heimo Riihimäki ja Kastehelmi

Taiteilijakoti Sirkankujalla

26

Karjalainen avioituivat vuonna 1938Helsingissä. Perhe eli ensimmäisenkymmenen vuotta kiertelevää elämää.Isän ammatti vei aluksi HelsingistäKotkaan, sitten jatkosodan ajaksiKastehelmen lapsuudenmaisemiinKarjalaan, sieltä evakkokierroksenjälkeen taas Kotkaan. Kierros päättyilopulta1948 Turkuun, jossa elämä va-kiintui ja lapset varttuivat aikuisiksi.

Heimo Riihimäki, arkkitehtija intohimoinen kuvataiteilija

Sirkankujan taiteilija-perheen liitto oli kah-den taiteilijan liitto; isäHeimo oli ammatil-taan arkkitehti, muttasisimmässään kuvatai-

teilija, äiti Kastehelmi lausuntataiteili-ja ja kirjailija. Toistensa rinnalla jatuella he rakensivat omaa taiteilijau-raansa.

Taiteilijaperheen isä syntyi vuon-na 1907 Helsingissä pakkamestariJuho Riihimäen ja hänen vaimonsaAinon perheeseen. Pojasta kasvoitunnettu suomalainen arkkitehti jataidemaalari. Arkkitehdiksi hän val-mistui Teknillisestä Korkeakoulusta1937. Jo opiskeluaikana valmistuiHeimo Riihimäen ehkä tunnetuinsuunnittelutyö. Hänen yhdessä ViljoRevellin ja Niilo Kokon kanssasuunnittelemansa Lasipalatsi kohosiHelsingin ydinkeskustaan 1936. Tila-päiseksi tarkoitetuttu rakennus onedelleen pystyssä edustamassa Helsin-gin 1930-luvun funkkista parhaim-millaan.

Valmistuttuaan Riihimäki toimialuksi Kulutusosuuskuntien Keskus-liiton palveluksessa ja suunnitteli sinäaikana mm. Taka-Lapin Osuusliik-keen hotelli- ja liikerakennuksen Pet-samoon. Arkkitehtiuraan kuului li-säksi kerrostaloja Töölössä, liiketalotImatralla, varasto- ja tehdasraken-nuksia Joensuussa sekä useita asun-toalueita ja pientaloja Kotkassa jamuuallakin Suomessa.

Talvisota katkaisi työt ja Riihi-mäki lähti muiden miesten tavoin asekädessä puolustamaan maataan. Perhevietti ankean sotatalven Helsingissäpommitusten keskellä. Vuonna 1940Riihimäki nimitettiin Kotkan kau-punginarkkitehdiksi. Uusi sota kes-keytti taas työt ja vei miehen muka-naan. Asemasodan aikana 1942-1944hän toimi Käkisalmen rakennuspiirinarkkitehtina. Hän johti venäläistenperääntyessään polttaman kaupunginjälleenrakennustöitä ja suunnitteliuudisrakennuksia tuhoutuneiden tilal-le.

Sodan jälkeen Riihimäen työjatkui Kotkassa, mutta jo vuoden1947 lopussa hän erosi virastaan jasiirtyi Kupittaan Savi Oy:n taiteelli-seksi johtajaksi. Perhe muutti Tur-kuun ja asettui asumaan vanhaan ta-loon Uudenmaankatu 9:ssä. Työ Ku-pittaan Savessa ei kestänyt pitkään;hänet nimitettiin 1949 Turun kau-pungin rakennustarkastajaksi. MuuttoSirkankujalle tapahtui 1952.

Heimo Riihimäen ura jakautuiarkkitehtuuriin ja kuvataiteeseen. Jojatkosodan aikana Karjalassa Riihi-

27

mäki aloitti määrätietoisen kuvataitei-lijan työn maalaten akvarelleja. Rau-han tullen hänen taiteilijakutsumuk-sensa edelleen vahvistui. Turkuun tul-lessaan hän entistä enemmän syventyimaalaamiseen ja lopetti arkkitehdintyönsä lähes kokonaan. Vastakohtanaarkkitehtuurin suoraviivaiselle funk-tionalismille hänen taiteilijan tuotan-nossaan tulivat tunnusomaisiksi kolo-ristiset ja ekspressiiviset guassimaa-laukset.

Riihimäki järjesti useita yksityis-näyttelyitä ja osallistui aktiivisestimyös yhteisnäyttelyihin. Töillään jatoiminnallaan hän hankki kunnioite-tun ja arvostetun aseman Turun jakoko maan taide-elämässä. Hänet va-littiin Turun Taiteilijaseuran puheen-johtajaksi 1959 ja Turun Kuvataiteili-jat Ry:n varapuheenjohtajaksi 1962.

1950-luvun lopulla hän alkoi siir-tyä litografiaan. Taiteilija tiesi jo sil-loin sairastavansa parantumattomastileukemiaa. Viimeisten vuosien työtolivatkin tunnekylläisiä ja kuolema-naiheisia. Taiteilija kuoli 17. marras-kuuta 1962 vain 55-vuotiaana.

Wäinö Aaltosen museon Studios-sa järjestettiin 2007 syksyllä taiteili-jan töistä Naurava kuolema -näyttely.Se kunnioitti samalla taiteilijan synty-män 100-vuotispäivää.

Kastehelmi Karjalainen,ihailtu runouden tulkitsija

Kulttuuriperheen äiti oli koko Suo-men kansan tuntema ja rakastamalausuntataiteilija, erityisesti Kansan-runouden tulkitsija. Kastehelmi Kar-

jalainen syntyi 1911 Helsingissä. Hä-nen vanhempansa olivat räätälimestariOtto Karjalainen ja Ida os. Kainu-lainen. Isoisä, ”Ukko” Juhani olimuinaisrunojen ja loitsujen tuntija.Kesäisin nuori Kastehelmi sai tutus-tua karjalaisiin sukujuuriinsa äitinsälapsuudenkodissa Käkisalmella Riit-ta-mummon hoivissa ja ukko Juha-nia kuunnellessaan.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi 1931Kastehelmi opiskeli suomen kieltä,kirjallisuutta ja kansanrunoutta Hel-singin yliopistossa. Näyttämötaide jaerityisesti lausuntaharrastus vetivätpuoleensa. Elettiin kansallisen identi-teetin etsinnän aikaa ja nuori ylioppi-las koki elämäntehtäväkseen karjalai-sen runo- ja lauluperinteen välittämi-sen kaikelle kansalle. Hän lähti ru-nonkeruumatkalle Raja-Karjalaan,mm. Kiihtelysvaaran maisemiin.Myöhemmin, jatkosodan aikana per-heen asuessa Käkisalmella, Kastehel-mi kävi runonkeruumatkoille mm.Syvärillä, Aunuksessa ja Vienan Kar-jalassa.

Kastehelmen lausujanuraa vauh-ditti voitto akateemisissa lausunta-mestaruuskilpailuissa 1932. Viimei-nen sysäys uranvalinnalle tuli, kunhän uusi mestaruutensa vuoden ku-luttua. Ensimmäinen oma lausuntailtaoli keväällä 1933. Hyvien arvostelujensaattamana alkoi tämän jälkeen kat-keamaton sarja lausuntailtoja kaik-kialle Suomeen. Kansanrunous oliohjelmistossa päällimmäisenä, muttamukana oli myös satuja ja ajan runoi-lijoiden tuotantoa. Taiteilija tulkitsi

28

mielellään myös syntyperältään karja-laisten kirjailijoiden tuotantoa.

Turkuun muuton jälkeen äidinmukana alkoivat esiintyä myös tyttä-ret, ensin Marjatta ja Sirkku, myö-hemmin myös perheen kuopus Terttu.Äidin ja tyttärien elämänmyönteisetja sydämelliset esiintymiset saivatkansan suuren suosion. Kuulijat pal-kitsivat heidät mahtavin suosionosoi-tuksin. Myös lehdistö ymmärsi taitei-lijan ainutkertaisen lahjakkuuden kir-joittaen esiintymisistä ylistäviälausuntoja. Vuonna 1964 KastehelmiKarjalainen teki pitkän, menestyksek-kään esiintymismatkan Yhdysvaltoi-hin ja Kanadaan.

Taiteilijan ympärille alkoi ke-rääntyä nuoria oppilaita. Hän antoikin

lausuntatunteja koko taiteilijauransaajan. Sirkankujalla asuessaan hän an-toi oppilasryhmälleen nimeksi TurunAnnikit. Täällä hän kirjoitti myöskaksi omaelämäkerrallista romaani-aan; Ollaanpas vaan (1966) jaMaammo, oleks historiaa…? (1967).Niiden lisäksi hän toimitti runovali-koimia ja kirjoitti artikkeleita, mat-kakuvauksia, novelleja ja pakinoitasanoma- ja aikakauslehtiin. Vuonna1973 hänelle myönnettiin Pro Finlan-dia –mitali.

Kastehelmi Karjalainen kuoli 62-vuotiaana 1973 Turussa. Varhaisestalähdöstään huolimatta hän ehti nähdäseitsemän lapsenlapsensa syntymän.Näistä ’vunukoistaan’ hän kertoo kir-jassaan ”Maammo, oleks historiaa”.

Kastelmi Karjalainen ja lapset vas. Juhani Ilmari, Leena Marjatta ja Sirkku Tuulikki

29

Hänet on on haudattu Turun Vanhallehautausmaalle. Haudalla on heimo-kansan pystyttämä kuvanveistäjä Nii-na Sailon muotoilema muistokivi.

Leena vai Marjatta?

Tätä edeltävässä jutussa TuroLindqvist kirjoittaa lahjakkaan tai-teilijaperheen yhdestä lahjakkaastatyttärestä Marjatta Savolaisesta ja hä-nen omaelämänkerrallisesta Kesykuolema –kirjastaan.

Vanhin Riihimäen tyttäristä,Leena, tunnettiin jo lapsuudesta Mar-jattana. Hän valmistui ylioppilaaksi”Tipulasta” ja kansakoulunopettajaksiTurun Opettajakorkeakoulusta 1961 .Hänestä tuli turkulainen alakoulunopettaja ja johtaja. Hän avioitui aika-naan liikunnanopettaja Urho ”Urk-ka” Savolaisen kanssa.

Marjatta Savolaisen kirjoittamis-ta kirjoista ilmestyi 1990-luvulla kak-si esihistoriallista romaania Mantu-nainen ja Velhomatka. Ensimmäinen,aiemmin julkaisematon omaelämä-kerrallinen teos Kesy kuolema jul-kaistiin vasta kirjailijan kuoleman jäl-keen 2012 Leena Riihimäki -kirjoit-tajanimellä.

Leena Marjatta oli sisartensa mu-kana esiintymässä äitinsä laajoillaruno- ja proosakiertueilla. Näidenlapsuudessa saatujen virikkeiden poh-jalta Marjatta Savolaisen harrastuk-siin kuului mm. kansatiede, perinne-tieto, muinaisrunous, lausunta ja kir-joittaminen. Lausuntaharrastukses-taan hän sai useita nuoruuden aikaisiapaikallisia ja valtakunnallisia palkin-

toja.Kastehelmi Karjalainen kirjoitti

kirjassaan Ollaanpas vaan… ”kevät-kuussa” syntyneen tyttärensä kutsu-manimestä: ”Isä oli tahtonut tytöllesen nimen. Kaikkien pikkutyttöjennimi sinä vuonna oli Leena. Tai jos eiLeena niin sitten Tuula. Isä vain eitiennyt sitä eikä uskonut vaikka äitisanoikin. Isä huomasi sen sitten vastakun tyttö jo piipersi pihamaalla. Sil-loin isä töistä tultuaan kaipasi puhe-kumppania ja aukaisi ikkunan:

– Leeenaaa!Mutta sen talon ja naapuritalojenkinikkunat olivat auki ja ikkunoissa japarvekkeilla riippui töistä tulleita isiäja äitejä ja kaikki he huutelivat:

– Leeenaaa, tuu syömään!tai

– Tuulaa, tuu kottiin!Onneksi äiti oli saanut valita tytöntoisen nimen. Se löytyi Kalevalasta,mistäs muualta. Ja niin isä päättieräänä päivänä, että tyttö selvyydenvuoksi olisikin Marjatta. Tai tarkem-min vielä Marjatta matala neiti Her-ran piika pikkarainen. Ja juuri sellai-nen tyttö olikin.

Jouni Liuke

Lähteet:Kimmo Sarje; Heimo Riihimäki, ark-kitehti ja kuvataiteilija, 2008, WAM-julkaisuKastehelmi Karjalainen; Ollaanpasvaan… 1966, KaristoLeena Riihimäki; Kesy kuolema,2012, Marjatta Savolaisen perik

30

Stålarminkatu 2a tyhjälle tontillevalmistui vuonna 1959 komea 6-kerrroksisen asuin- ja liiketalo.Talon suunnitteli arkkitehti ViljoLaitsalmi ja sen rakensi RakennusOy. Arkkitehti itsekin muutti asu-maan taloon, missä toimi pitkäänpaikkakuntalaisten hyvin muista-ma Palénin radioliike.

Radio Palén aloitti vuonna 1960rakennuksen keskiosassa, muttamuutti myöhemmin päätyhuoneistoonKatrinpuiston – nykyisen Jarkko Lai-neen puistikon – kulmaukseen. Alku-aan huoneistoon piti muuttaa MartinApteekki, mutta silloinen apteekkariperuutti viime hetkillä muuton. Palé-nia ennen päätyhuoneistossa toimimodistiliike ja Uudenmaan Tekstiili-niminen liike. Palénin tilalle naapu-riin tuli aluksi eläinkauppa.

Kaikenlaisia kauppaliikkeitä

Talon liikehuoneistoissa toimi 1960-luvun alussa mm. Ritva Palmroosinkukkakauppa Stålarmin Kukka, ArvoWahlbergin omistama rauta-, maali-ja lasiliike Martin Rautakauppa, Lei-pomo-konditoria J. R. Lehtisenmyymälä, lyhyttavaraliike LaineenAsuste ja Kemikali sekä MuotiliikeStella. Rautakaupan paikalle tulimyöhemmin bingosali ja sen jälkeenmaalikauppa Uudenmaan Väriliike.Puistikossa Radioliikkeen vieressä oliBror Bryggmanin pitämä kioski.

Kymmenen vuotta aikaisemminrakennetussa naapuritalossa Stålar-minkatu 2b oli Turun Säästöpankinkonttori sekä Leipomo-KonditoriaSchmandt Oy:n myymälä ja lähiseu-dun nuorten suosima Baari Martinex(Schmandt Oy). Vuonna 1974 huo-neistoon muutti Ravintola Pippuri-mylly. Säästöpankin tiloissa aloitti1993 ravintola Hugo.

Kaikki Stålarminkatu 2a:n liike-huoneistot olivat pitkään RakennusOy:n johtajan Uno ”Unkke” Pikar-lan omistuksessa. ”Unkken” kuole-man jälkeen leski Martta Pikarlalahjoitti huoneistot – radioliikkeenhuoneistoa lukuun ottamatta – TurunYliopistosäätiölle. Säätiöön perustet-tiin vuonna 1989 Martta ja Uno Pi-karlan nimikkorahasto. Rahastontuottoa käytetään nuorten sisätautio-pin tutkijoiden opiskelun ja tutki-mustyön tukemiseen Suomessa ja ul-komailla

Radiokauppaa ylineljäkymmentä vuotta

Monet muistavat Olavi Palénin jahänen radioliikkeensä Stålarminka-dulla. Palén oli syntynyt vuonna 1908

Martinrannan yrityksiä

TV-Radio Palén

31

Turussa. Hän aloitti työuransa TurunLaatikkotehtaalla lautojen mittaajana.Sitten hän vaihtoi kokonaan alaa jasiirtyi Sähköliike Oksanen & Touko-niemen palvelukseen. Sieltä hänetpestattiin Suomen MaanviljelijäinKauppa Oy:n Turun liikkeen sähkö-osaston hoitajaksi.

Työskenneltyään jonkin aikaaRuotsissakin hän perusti vuonna 1948Laaturadio-nimisen liikkeen Turkuunosoitteeseen Puutarhakatu 14. Vuon-na 1960 tuli muutto Stålarminkadulle.Siellä avattiin radiokauppa nimelläRadio Palén, josta myöhemmin siitätuli TV-Radio Palén. Liiketiloja olimyös talon kellarikerroksessa.

Palén harrasti vapaa-aikoinaanradioiden rakentamista ja osallistuiaktiivisesti radioamatööritoimintaan.Hänen radiokutsunsa oli OH1NW.Palénin tasoa amatöörinä kuvastaamm. että hän oli yksi mukaan vali-tuista talvisodan kynnyksellä peruste-tussa radioamatööriverkossa. Verkkooli Suomen Radioamatööriliiton vali-koiduista jäsenistä mahdollisten sota-toimien varalta muodostettu valtakun-nallinen apuradioverkko.

Palén oli todellinenherrasmies. Ulkoasu oliaina huoliteltu; vaatetuk-seen kuului puku, kaulus-paita ja leuan alla ”kissi-mirri”. Hän oli myös toi-melias mies, monessa mu-kana ja omasi erittäin laa-jan ystävä- ja tuttavapiirin.Hän oli Turun Radioseu-ran ja myös Turun Tove-

rien perustajajäseniä. Urheilu kuului-kin kiinteästi hänen harrastuksiinsa.Elämänsä ehtoopuolella hän uskoi ur-heiluharrastuksen olevan pitkän ikän-sä, hyväkuntoisuutensa ja henkisenvireytensä salaisuutena. Hän sai ur-heilupiireissä lempinimen ”Kimura”.Palén osallistui myös oman ammatti-kuntansa kouluttamiseen järjestämäl-lä kursseja ja luennoimalla alan kou-lutustilaisuuksissa.

Palén hoiti menestyksellisesti lii-kettään 15 vuoden ajan. Hänen luo-vuttuaan vakaan aseman saavutta-neesta liikkeestään uudeksi yrittäjäksituli kokenut alan mies JoukoLindroos. Lindroos syntyi vuonna1940 Perniössä, opiskeli Turun Ly-seossa ja suoritti sen jälkeen vuonna1962 mainoshoitajan kurssin Myynti-ja Mainoskoulussa (nyk. Markki-nointi-instituutti) Helsingissä. Toi-mittuaan muutaman vuoden edusta-jana W. Rosenlew & Co:ssa hän siir-tyi Salora Oy:n palvelukseen. Ennenpaluuta Turkuun hän johti vuodesta1967 Saloran helsinkiläisen tytäryh-tiön Radiotuonti Oy:tä.

Syksyllä 1975 Lindroos osti TV-Radio Palén Oy:n. Liik-keenharjoittamisen ohellahän toimi alansa paikalli-sissa ja valtakunnallisissajärjestöissä. Hän oli mm.vuodesta 1989 kymmeni-sen vuotta Suomen Ra-dioliikkeiden liiton Turunpiiriyhdistyksen puheen-johtajana.

Jo Palénin ajoilta al-

32

kaen liikkeen tärkeänä osana olikomponenttimyynti. Varastossa olivaltava valikoima radioputkia ja mui-ta komponentteja vielä silloinkin, kunniitä ei enää ollut muualta saatavissa.Eräs alkuvuosien asiakas on kertonut:”Ostin elämäni ensimmäisen paristo-putken Palénilta 1960. Asioin usein1970–80-luvun vaihteessa liikkeessä,koska siellä oli myytävänä myös ra-diokomponentteja. Valikoima olihyvä.” Kun Palén oli itsekin radio-amatööri, oli komponenttikauppaluonnollinen osa liiketoiminnassa.

Tavaravalikoimaan kuului alustaalkaen luonnollisesti kaikenlaiset ra-diovastaanottimet. ULA-radiot olivattulleet markkinoille 1954 ja käytän-nössä syrjäyttivät vanhoilla aaltoa-lueilla toimivat radiot 1960-luvun ai-

kana. Liikkeen perustamisen aikoihinalkoi televisioiden aikakausi. Varsi-nainen läpilyönti tapahtui 1960 Roo-man olympiakisojen kynnyksellä.TV-kauppa kävi vilkkaana. Valikoi-maan tulivat sellaiset merkit kuinPhilips, Blaupunkt, Grundig ja koti-mainen Finlux. Myös autoradiot kuu-luivat valikoimaan. Lindroosin aikanatärkeää osaa edusti vähittäismyynninohella ns. laitosmyynti. Asiakkainaolivat lähialueen yhteiskunnallisetym. laitokset sekä yritykset.

Lindroos hoiti liikettä lähes 25vuotta. Hän luopui yrityksestäänvuonna 1999 ja uudeksi omistajaksituli Jani Numminen. Lindroos toimipalkollisena liikkeessä vielä mukanamuutaman vuoden. Liikkeen toimintapäättyi lopullisesti 2003–04. Sen pai-

Stålarminkatu 2 kerrostalo nykyisellään

33

Lindroos kertoo, että kaikkien Martinmäkeläisten kauppojen ja yritysten oviltaja näyteikkunoista saattoi aikoinaan löytää tarran, jossa komeili teksti

MartinMäki, hyvän palvelun mäkiTarran oli ideoinut ja toteuttanut Martinmäkiyhdistys, joka aikoinaan perustet-tiin Olavi Palénin, Osmo Ravantin (Pippurimylly) ja Juha Laineen (Kuva

Laine) aloitteesta. Yhdistykseenkuuluivat kaikki Martinmäenliikkeet, päätukijana TurunSäästöpankki. Tarrojen lisäksijärjestettiin yhteisiä tapahtumia,joissa oli ohjelmaa, jaettiin lap-sille ilmapalloja jne.

Vanhojen liikkeiden muka-na Martin alueelta on kadonnutmyös tämä toiminta ja sen tun-nustarra. Martinrantaseura ottaakiitollisuudella vastaan tietojaMartinmäkiyhdistyksestä. Löy-tyyköhän jonkun piirongin laa-tikosta vanha alueen historiaankuuluva tarra tai valokuvia siitä?Haluamme ne mielellämme ar-kistoomme ja esittelemme jos-kus lehdessämme. Ottakaa yh-teyttä, yhteystiedot sivulla 39.

kalla on toiminut sen jälkeen OyVeikkaus Ab:n toimipiste, nykyisinR-kioski.

Jouko Lindroos muistelee, ettäRadio-TV Palénilla oli aikoinaan leh-dissä mainoksia, jotka päättyivät is-kulauseeseen ”Parempi ostaa Palénil-ta”. Palénin Blaupunkt-mainos oliniin hyvä, että eräs toispaikkakunta-lainen radiokauppias pyysi lupaakäyttää sitä. Hän sai luvan, vaihtoi

mainokseen firmansa nimen ja piankomeili lehdissä hieno Blaupunkt-mainos. Muuten kaikki hyvin, muttamainoksen loppuun oli unohtunutteksti Parempi ostaa Palénilta!

Teksti Jouni LiukeLähteet:Jouko Lindroosin haastattelutwww.radiohistoria.fi

34

Syyskaudenteatteritarjontaa HeimoKumlander

Turun kaupunginteatteri

Korhosen lääkäriromaani

”Rakkaus on parantamista, mutta jos-kus tapahtuu hoitovirheitä.”Ensi-ilta Sopukassa 13.9.Ohjaus: Tuomo Rämö, rooleissa: UllaKoivuranta, Jukka Peltola, MarkusRiuttu, Mervi Takatalo

Romeo + Julia

Puhtaan rakkauden ja tappavan vihantraaginen tarinaEnsi-ilta Päänäyttämöllä 27.9.William Shakespearen traaginen rak-kaustarina Romeo ja Julia on TurunNuoren Teatterin ja Turun Kaupun-ginteatterin yhteistyöproduktio. Käsi-kirjoitus: William Shakespeare, suo-mennos: Lauri Sipari, ohjaus: SohviLaurikainen

The Rocky Horror Show

Kauhukartanon friikeimmät bileetikinä. Kaksoisensi-ilta Päänäyttämöl-lä 25.–26.10.Teksti: Richard O´Brien, suomennos:Moog Konttinen, ohjaus: Marika Va-paavuori, musiikin sovitus ja johto:Ismo Laakso. Ikärajasuositus 12vuotta.

Karhun morsian

Kansantarujen inspiroimaa nukke-teatteria. Ensi-ilta Pikkolossa 1 .11 .Ohjaus, käsikirjoitus ja nukenraken-nus: Maria-Elina KoivulaEsitys on suunnattu aikuisille. 12+

Yksinen

Humoristinen ja älykäs näytelmä ih-misten valinnoistaEnsi-ilta Sopukassa 14.11 .Kaksi naista, eläkkeellä oleva silmä-lääkäri Hilpi K. Korpi-Wikman januori yksinhuoltaja-arkkitehti JuuliaNiva haaksirikkoutuvat autiolle saa-relle, kun veneen moottori ei käyn-nisty eikä kännykässä ole kenttää.Ohjaus Satu Rasila. Yksinen sai OlaviVeistäjä-palkinnon vuonna 2007.

Petit Mal

Modernin sirkuksen vierailu Päänäyt-tämölläSyksyn esitykset 21 .11 . ja 22.11 .Petit Mal on konkreettista sirkusta.Kylähulluperinteen ja näyttämötai-teen yhdistelmä, missä hiki, mustel-mat ja ruhjeet kirjoilevat esiintyjienihot. Esityksessä ei ole tarinaa, eijuonta eikä paljon järkeäkään. RaceHorse Company syntyi vuonna 2008Petri Tuomisen, Rauli Kososen jaKalle Lehdon tarpeesta luoda ehdo-tonta, omaperäistä ja uudenlaista ny-kysirkusta. Ohjaus: Maksim Komaro.Esitys sopii yli 7-vuotiaille katsojille

Persona

Legendaarisen elokuvan näyttämötul-kinta. Ensi-ilta ruotsiksi Åbo SvenskaTeaterissa 5.9. Esitykset suomeksiSopukassa 26.11 .–14.12.Ingmar Bergman kirjoitti Personankäsikirjoituksen jo 60-luvulla. Perso-

35

na on visuaalisesti vaikuttava ja psy-kologisilta kiemuroiltaan kiehtovanäytelmä, joka houkuttelee pois tu-tuilta laduilta omaan unenomaiseenmaailmaansa.   Esityksen ohjaa VilleKurki.Yhteistuotanto: Åbo Svenska Teater,Turun Kaupunginteatteri ja GrusGrus Teatteri

Risto Räppääjäja nukkavieru Nelli

Lasten suosikin uusin seikkailu Suo-men kantaesityksenäEnsi-ilta Päänäyttämöllä 11 .12.Esitetty kesällä 2013 Turun Kesäteat-terissa Vartiovuorella. Sinikka ja Tii-na Nopolan rakastetun Risto Räppää-jä -sarjan tuorein seikkailu.

JO-JO Teatteri

Viides maailmanvalta

Jo-Jo Teatteri tuo Suomeen kantaesi-tyksen Viktor Pelevinin samannimi-seen kirjaan perustuva Viides Maail-manvalta. Ensi-ilta 13.9.2013.Näytelmä on yhdistelmä yliluonnollis-ta kauhua, komiikkaa sekä poliittistasatiiria. Ohjaus: Jatta Stepanoff-Ha-rakkamäki.Näytelmän sisällön vuoksi esitystä eisuositella alle 15 vuotiaille.

Tehdas teatteri

Noiduttu leikki

ensi-ilta pe 20.9. klo 18Koko perheen musiikillinen nukke-teatterinäytelmä

Noiduttu leikki on TEHDAS Teatte-rin ja Aura of Puppets-hankkeen yh-teistuotanto. Esitys tarjoaa fantasia-matkan taidokkaiden nukkien ja lu-moavan musiikin parissa.Ohjaus: Anna Ivanova-Brashinskaya.Kesto 1h, ikäsuositus 8v.

Valkoinen ruusu

OopperansuomenkielinenkantaesitysEnsi-ilta pe 1 .11 . klo 19.00Eletään vuotta 1943. Adolf Hitlerhallitsee Saksaa diktaattorin ottein jaEuroopassa soditaan. Saksalaisen sä-veltäjän Udo Zimmermannin (s.1943) tositapahtumiin perustuva oop-pera Valkoinen ruusu keskittyy sisa-rusten ajatuksiin tuntia ennen teloi-tusta. Erkki Pullisen kääntämän oop-peran suomenkielinen kantaesitysnähdään TEHDAS Teatterissa osanaTurun Kamarioopperafestivaalia.Yhteistuotanto Oopperakammari ry:nkanssa, tuottaja: Liisa Mattila.

All Right

Kivaa nukketeatteria aikuisille.Kertomus miehestä, jolla kaikki onoikein hyvin. Ensi-ilta 8.11 .Yhteistuotanto nukketeatteri KuumanAnkanpoikasen kanssa.

Vanhan vuodenviimeinen päivä

– Burn baby burn!Ensi-ilta ti 26.11 .Romulinnan ruhtinatar on rakentanutmuurinsa hukatuista esineistä ja het-kistä. Lämmöksi, valoksi ja turvaksisytytetyt tulet kytevät mennyttä ja tu-

36

levaa. Liekeissä roihuaa rakkaus, pa-laa halu ja hehkuu lämpö. Samallapoltetaan näpit, päreet ja sillat. Jäljel-le jää tuhkaa ja kipinä.   Yhteistuotan-to nukketeatteri Kuuman Ankanpoi-kasen kanssa.Käsikirjoitus: Pia Kalenius - MerjaPöyhönen. Ohjaus Pia KaleniusK13. Kesto: 1h 15min

Päivänpolttaja

Ensi-ilta ke 11 .12Päivänpolttaja kertoo tarinan paikalli-sen radiokanavan ajankohtaisohjel-man juontajasta, joka sairastuu Je-rusalemin syndroomaan - uskoo ole-vansa eräänlainen messias ja löytä-vänsä pääsyn eetteriin, välitilaan jossauutiset syntyvät. Käsikirjoitus ja oh-jaus: Ishmael Falke. Alkuperäis-musiikki: Kolmas Ilmestys.Kesto: noin tunti. Huom.! Esitys al-kaa aina klo 18.47, paikalle on tultavaajoissa.

Aurinkobaletti

Ouroboros

Ensi-ilta 30.8.2013Tanssia voi katsoa kahdella tapaa:Sellaisenaan tässä ja nyt – liikkeenäja rytminä, sekä muistellen – kun kat-soessamme muistamme kaivaten jo-kaista jo tanssittua hetkeä. Pepeljaje-vin uusi tanssimediaperformanssi onloputonta paluuta jo tanssittuihin het-kiin. Ohjaus, koreografia, visualisoin-ti, videot ja animaatiot Sasha Pepelja-jev, musiikki Nick Sudnik.

Dead Tulips

Turussa jälleen marraskuussa 2013!Dead Tulips tuo näyttämölle koh-tauksia ja ihmiskohtaloita laitakau-pungin nukkavierusta salakapakasta.Trillerinomaisessa teoksessa nyky-tanssi ja akrobatia yhdistyvät rehe-vään bluesiin, jazziin ja swingiin.Koreografia Jarkko Mandelin,musiikki, mm.   Miles Davis, Lightnin’Hopkins, Big Joe Williams, RobertJohnson.

Pähkinänsärkijä –Nötknäpparen

28.–31 .12. / Åbo Svenska TeaterKoko perheen rakastettu klassikkopienen orpotytön jouluöisestä seik-kailusta naurun, ilon ja jännityksenfantasiamaailmassa. Den älskadejulklassikern, som blivit en jultradi-tion för många familjer, handlar omen barhemsflicka och hennes fantas-tiska äventyr under en julnatt.Koreografia ja visualisointi / Ko-reografi och visualisering UrmasPoolamets, Musiikki / Musik PjotrTsaikovski.Esitys sopii yli 5-vuotiaille ja kokoperheelle. Nötknäpparen lämpar sigför barn från 5 år uppåt, samt för helafamiljen.

37

Tapahtumakalenteri Ohjelmajaosto

Syksyn tapahtumakalenteri

Ilta Turun Sanomien toimituksessa

Keskiviikkona 16. lokakuuta kello 17.00 alkaen tutustumme Turun Sanomientoimitukseen – itse asiassa sen moniin toimittajiin päätoimittajista mielipidesi-vun vastaaviin – ja upeaan talvipuutarhaan. Yhteislähtö Sotalaisten aukioltakello 16.30 omilla autoilla kimppakyydillä. Ilmoittautumiset Leo Lindstedtillepuh. 045 807 1930 tai leo.lindstedt@gmail.com viimeistään perjantaina 9.10.

Martin kirkon historiaa ja arkkitehtuuria

Martinpäivän aattona, lauantaina 9.marraskuuta kello 13.00, kokoonnummelähes tasan 80 vuotta sitten vihittyyn Martin kirkkoon. Saamme tutustua sekäkirkon historiaan että sen kulttuuriarvoihin. Oppaana toimii pastori Jukka Hil-den. Tilaisuuden jälkeen pidämme Martinrantaseuran syyskokouksen seurakun-tatalossa. Katso kokouskutsu tämän lehden sivulta 5. Kahvitarjoilua.

Perinteinen puurojuhla

Maanantaina 2. joulukuuta kello 17.00 suuntaamme askeleemme Cafe Wäi-nöön. Luvassa on jälleen niin ruumiin kuin sielunkin ruokaa: riisipuuroa, väs-kynäsoppaa, kahvia ja lämmintä tunnelmaa – kaikki tämä vain viidellä eurolla.Lauluyhtye Rafaelin Enkelit esittää vahvaa sanomaa ihmisyydestä – Lavia, Vai-niota, Dan Anderssonia. Muutakin itse tuotettua ohjelmaa on tiedossa.

38

Yrittäjä! Mikäli haluat näkyvyyttä ja nimesi ylläolevalle listalle saat tämän pienenmainoksen antamalla jäsenalennusta jäsenistöllemme. Ota yhteyttä seuranpuheenjohtajaan, niin asia järjestyy.Liity Martinrantaseuran jäseneksi ja tuo mukanasi ystäväsi ja naapurisikin. Saat jat-kossa postitse kotiisi 2–3 kertaa vuodessa ilmestyvän jäsenlehden, jossa kerrotaan seurantoiminnasta, tapahtumista, retkistä ja tutustumiskäynneistä. Jäsenmaksu on 15 euroa, per-hejäseniltä 5 euroa sekä 50 euroa yhteisö- ja kannattajajäseniltä.Liittyä voit täyttämällä kaavakkeen seuramme kotisivulla osoitteessa www.martinrantaseu-ra.fi tai ottamalla yhteyttä seuramme jäsenkirjuriin tai hallituksen jäseneen. Yhteystiedotviimeisellä sivulla.Kerro sähköpostiosoitteesi

Pyrimme lisäämään sähköistä tiedottamista. Lähetämme viimehetken tietoa tapahtumistasähköpostitse. Toimitathan sähköpostiosoitteesi jäsenkirjurille osoitteeseen heimo.kumlan-der@martinrantaseura.fi. Muistathan ilmoittaa myös muuttuneen osoitteesi. Vieraile myöskotisivuillamme, missä on mm. tuoreimmat tiedot tapahtumista ja kaikki aiemmat lehdet.

Jäsenalennusta myöntävät liikkeetKurki Decoration Oy

Turkukuvatuotteet, kehystykset, peilit, ripus-tuskiskot. Alennukset tuotekohtaisestiTiilentekijänkatu 8-10Puh. 020 769 8551 , www.kurkidecoration.fi

Kevytpyörä

Alennukset tuotekohtaisestiMartinkatu 11Puh. 02 234 2108, www.kevytpyora.fi

Kuva-Laine

Valokuvaamo yms.Alennukset tuotekohtaisestiStålarminkatu 9.Puh. 02 235 6476, www.kuvalaine.fi

Myllypuoti

Antikvariaatti ja vanhan tavaran kauppaAlennukset tuotekohtaisestiMartinkatu 7. Puh. 02 235 7223

Parturi-kampaamo Ofelia

Palveluhinnoista 15% alennusMartinkatu 7, puh. 02 235 3903

Ruusu-Aula

Kukkaostoksista 10%, ei koske kaikkia ulko-ja kausikukkiaMartinkatu 1Puh. 02 235 6849

Café Ravintola Oscar

Lounas 11–14.30 7,00 euroa (norm. 7,90)À la carte -annoksista 15% alennusMartinkatu 1Puh. 040 042 0839, www.oscarriver.com

Turun IT-Asema

Huoltohinnastosta 30% alennusHinnat alk. 30€Martinkatu 7Puh. 010 289 9888www.itasema.fi

Parturi-kampaamo Safari

Palveluhinnoista 15% alennusTapulikatu 8. Puh. 02 235 1596

39

Hallitus ja toimihenkilöt 2013

Turo Lindqvistpuheenjohtaja, vastaava toimittajaSatakunnantie 17 C 18, 20300 TurkuPuh. 044 054 2002

Ahto HeinonenvarapuheenjohtajaPaavo Nurmen puistotie 7, 20810 TurkuPuh. 040 074 2908

Päivi HelleSihteeriItäinen rantakatu 46 A 11 , 20810 TurkuPuh. 040 525 7470

Soilikki FranssilaKupittaankatu 128, 20810 Turku040 0827 007

Tapani JärvinenHinkalokatu 4 C 17, 20540 Turku040 817 7248

Raili KatajaItäinen Rantakatu 40 A 15, 20810 TurkuPuh. 040 030 8482

Risto LemmetyinenSavenvalajankatu 5 C 38, 20810 TurkuPuh. 040 082 9960

Jouni LiukeItäinen Rantakatu 54 F 91 , 20810 TurkuPuh. 040 0930 304

Robert RainioMartinkatu 1 B 23, 20810 TurkuPuh. 050 530 4338

Martti SimolaMyllymäentie 20, 20810 Turku040 0999 100

Toimihenkilöt

Heimo Kumlanderrahastonhoitaja ja jäsenkirjuriBetaniankatu 2 as. 16, 20810 TurkuPuh. 040 593 4021

Matti Koskimieslehden taittoMälikkälänkatu 6, 20210 TurkuPuh. 050 387 0590

Martinrantaseura ry.

Sähköposti:etunimi.sukunimi@martinrantaseura.fiKotisivut: www.martinrantaseura.fiTilinumero: FI63 5710 9720 0523 24

Perustettu: 24.4.2004Jäseniä 31 .12.2012: 409Jäsenmaksu 15 euroaperhejäseniltä 5 euroayhteisöjäsen 50 euroa

Postiosoite:

Martinrantaseura ryc/o Turo LindqvistSatakunnantie 17 C 1820300 Turku

Jaostot ja niiden kokoonkutsujat:

Historiajaosto Tapani JärvinenOhjelmajaosto Robert RainioTiedotusjaosto Turo LindqvistYmpäristöjaosto Soilikki Franssila

Yrittäjä!

Meidän kauttamme tavoitat helposti alueenasukkaita. Otamme vastaan mainoksia alu-een yrittäjiltä ja toimijoilta. Käytä mah-dollisuutta hyväksesi!Ilmoitushintamme Martinranta-lehdessä:

Mustavalk. VäriKoko sivu 120 euroa 150 euroaPuoli sivua 70 euroa 80 euroaNejäsosasivu 50 euroa 60 euroa