42009

2

Joulun odotuksia

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta !Enkelin laulussa kaikuna soi, armon ja rauhan Jeesus jo toi, ei ole pelkoa, ei ole yötä, kun muistamme Kristuksen lunastustyötä.

Kirkonpalvelijat ry toivottaa kaikille jäsenilleen, yhteistyökumppaneilleen ja lukijoilleen Rauhallista Vapahtajamme symtymäjuhlaa sekä siunausta vuodelle 2010.

Kaarina Yli-Somero, puheenjohtaja Kari Hartikainen, sihteeri

Myöhäissyksyn harmaus kietoo mai-seman harson lailla syleilyynsä. Yön hämäryys pitää päivän lujassa ottees-saan. Kaamos lyö voimalla vasten kas-voja. Sade ropisee ikkunaan. Viisi as-tetta plussaa ja vettä sataa, vaikka sei-näkalenteri itsepintaisesti julistaa mar-raskuun loppua.

Adventin aika lopettaa kirkkovuo-den juhlattoman jakson. Alkaa valon ja juhlan aika. Vesisateessa on kuitenkin "joulumielen" kanssa vaikeuksia. Ad-ventin ruuhka ja työkiireet uhkaavat hukata hengelliset aatokset. Joulukuu-set, kukat, kyntteliköt, seimet. Kirkon-palvelijan joka jouluisena haasteena tu-tun sanoman pukeminen visuaalisesti uuteen tuoreeseen asuun.

Adventti on odotuksen aikaa. Useim-mat meistä odottavat joulunpyhien suomaa hengähdystaukoa. Pitkän ja pimeän syksyn jälkeen tarvitsemme lepoa ja juhlaa arjen keskelle. Yhtälail-la moni varmasti odottaa yhdessäoloa perheen ja suvun kesken. Onhan suo-malainen joulu kodin ja perheen juh-la. "Jouluksi kotiin" ohjaa edelleen use-ampien juhlasuunnitelmia. Media aset-taa meille suuria odotuksia joulun suh-

teen. Naistenlehdet luovat kuvia, jois-sa kattaukset ovat kauniita, ruokapöy-dät notkuvat herkuista, kuusen alla iso kasa lahjoja. Ah, mikä ihana joulu! Voi kuitenkin käydä niin, että odotukset ei-vät täyty ja joulu pettää meidät.

Joulusta tulee vain kalpea kopio sii-tä täydellisyydestä mitä odotimme. Meiltä ei pitänyt puuttua mitään, mut-ta puuttui kuitenkin. Jäikö Jeesus-lapsi unohduksiin joulustamme? Haparoim-me pimeässä yrittäessämme tavoitel-la täydellisen joulun tunnelmaa. Mit-kään lahjat, kauniit koristelut ja notku-vat ruokapöydät eivät voi täyttää sie-lumme tyhjyyttä. Tarvitsemme jou-luumme seimessä makaavan Jeesus-lapsen. Vapahtajan, joka ei petä vaikka joulu pettäisikin.

Nyt seimellesi seisahdan oi Jee-sus autuuteni. Ja maahan asti kumar-ran Herralle, Luojalleni. Sain elämäni, kaikkeni sinulta synnyinlahjaksi. Ne ota Jeesus vastaan. Oi Jeesus tänne maailmaan, et tullut itses tähden, mi-nua saavuit auttamaan, kurjuuden kai-ken nähden. Ja raskaan ristin kärsien armahdit minut, syyllisen. Voisinko kyl-lin kiittää.

Vaan kuinka suuren vieraani ottaisin oikein vastaan. Kun sydämeni, lahjani on multaa ainoastaan. Oi Herra maan ja taivasten, käyt itse luokse syntisten, armosi meille annat.

Virsi 25 1,5,7 säk.

Toivon sinulle lukijani sellaista joulua, joka tuo elämääsi iloa, valoa ja rauhaa.

Kaarina Yli-Someropuheenjohtaja

Kirkonpalvelijat ry – 75 vuotta19342009

3

Toimintavuosi päättymässä

JouluyöTänä yönä maailman Vapahtaja nukkuu sei-messä vastasyntyneenä lapsena. Tänä yönä tai-vaat avautuvat, valta-kuntasi salaisuus laskeu-tuu ihmisten keskelle. Tä-nä yönä synnin ja kuo-leman valta murretaan. Tänä yönä osoitat ihmis-kunnallesi suuren rak-kautesi käsin kosketelta-valla tavalla. Ylistämme sinua, ihmiseksi syntynyt Jumala !

Kirkonpalvelijat ry:n hallituksen tä-män vuoden viimeinen kokous pidet-tiin torstaina 26.11.2009 Kirkon alojen ammattijärjestö SVTL ry:n toimiston kokoustilassa.

SVTL:n puheenjohtaja Matti Löppö-nen luovutti SVTL:n erityisansiomer-kin hallituksen jäsen Anna-Liisa Tikka-lalle ansiokkaasta toiminnasta yhdis-tyksen ja liiton hyväksi.

Uusia jäseniä olemme hyväksyneet tähän mennessä 101.

Opinto- ja koulutuspäivät Seinäjoella 29.-30.6.2010.

Opinto- ja koulutuspäivien ilmoit-tautumiskaavake ja alustava ohjelma-ovat nähtävillä www.kirkonpalvelijat.fi 3.11.2009 alkaen.

Seuraavat opinto- ja koulutuspäi-vät vuosina 2011–2012 Mikkeli 28.-29.6.2011, edellisen kerran olivat 28.-29.6.1978 Kuusamo 26.-27.6.2012, edellisen kerran 28.-29.6.1977

Kirkon alojen ammattijärjestö SVTL. r.y. edustajiston sääntömääräinen syyskokous pidettiin 27.11.2009 Hel-singin ortodoksisen seurakunnan seu-rakuntasalissa Unioninkatu 39. Erilli-nen artikkeli.

Sopimus tavoitteet seuraavalle so-pimuskaudelle. Kirkon yleinen virka ja työehtosopimus 2007–2009 on voi-

massa 1.10.2007 – 31.1.2010. Tavoit-teet seuraaviin sopimuksiin on jätetty liiton toimistoon toiminnanjohtaja Rit-va Rasilalle.

Kirkonpalvelijat ry:n alaosasto toi-minta: Yhdistyksellä on 19 alaosastoa kautta Suomen.

Hyväksyttiin uudet alaosastojen säännöt, voimassa 26.11.2009 alkaen. Alaosastojen vastuuhenkilöiden yhtei-nen tapaaminen 16.-17.2.2010 Helsin-gissä. Kutsutaan kaksi henkilöä kusta-kin alaosastosta, puheenjohtaja ja sih-teeri tai esteen sattuessa jokin toimi-kunnan jäsen.

Kokouksesta tulee erillinen kutsu tammikuussa 2010.

Seuraavat työvaliokunnan ja halli-tuksen kokoukset pidetään Helsingis-sä 15.-16.2.2010.

sihteeri Kari Hartikainen

Anna-Liisa Tikkala huomioitiin ansiokkaasta toiminnasta. Kuva KP.

Levollisin mielin kokokouksessa. Kuva KP.

4

Diakoni, teol. kand. Tiina Heino, 41, valittiin Kirkon alojen ammattijärjestö SVTL ry:n puheenjohtajaksi yksimie-lisesti liiton edustajiston kokouksessa 27.11. Helsingissä. Kolmivuotinen pu-heenjohtajakausi alkaa vuoden 2010 alussa.

Tiina Heino seuraa tehtävässä kak-si kautta puheenjohtajana toiminut-ta seurakuntamestari Matti Löppöstä. Heino työskentelee Janakkalan seu-rakunnan diakonian virassa. Hän on myös SVTL:n jäsenyhdistyksen Diako-nian ja nuorisotyön ammattilaiset ry:n puheenjohtaja.

Puheenjohtajanvaalista keskustel-tiin jäsenyhdistysten piirissä kesän ja syksyn mittaan vilkkaasti ja myös use-ampia nimiä oli esillä. Lopulta kuiten-kin kaikki jäsenyhdistykset asettuivat tukemaan Tiina Heinoa.

Edustajisto valitsi myös hallituksen ja edustajiston jäsenet kolmivuotiskau-deksi 2010 - 2012.

Hallitukseen valittiin seuraavat (su-luissa varajäsen): Kirkonpalvelijat: Kaa-rina Ylisomero ja Kari Hartikainen (Eija Jaakola ja Osmo Nissi), Kirkon Lasteno-hjaajat: Terttu Ryytty ja Raila Nordlund (Eila Pelttari ja Merja Forsman), Kirkon Toimistonhenkilöstö: Soile Tiainen-Ky-mäläinen (Riitta Kjäll), Kristillisten jär-jestöjen työntekijät: Leena Luhtala (Juha Lampinen, Ortodoksisen kirkon työntekijät), Kirkon Lapsityönohjaajat: Päivi Yli-Korpela (varalla: Matti Aho-kas, Diakonian ja nuorisotyön ammat-tilaiset), Kirkon Toimihenkilöt: Marjatta Muilu (varalla: Tuula Koskinen, Kirkon Keskushallinnon Toimihenkilöt). Kirkon Lähetyssihteerit: Johanna Rantalanki-la (varalla: Antti Kylliäinen, Teologit ja Kirkkomuusikot).

Edustajistoon valittiin seuraavat (va-rajäsen suluissa): Kirkonpalvelijat: Eija Jaakola (Mirja Kaaretkoski), Osmo Nis-si (Hilkka Heliö-Virtanen), Jouni Honka-

nen (Päivi Kylä-Heiko), Kristiina Sanak-senaho (Väinö Kokkonen), Tuomas Le-minen (Timo Lehto), Saila Kostiainen (Maarit Ilonen), Hannu Korhonen (Ar-vo Katajamäki).

Kirkon Toimistohenkilöstö: Tuija Nie-mi-Nikkola (Terhi Sihvonen), Kaisa Martinsson (Taina Nissinen), Satu Tait-to (Riitta Kjäll), Eeva-Kaisa Eskelinen (Sari Rautiainen-Hämäläinen).

Kirkon Lastenohjaajat: Jaana Härmä

(Niina Toivonen), Varpu Jääskeläinen (Satu Länsmans), Mervi Järvinen (Pirjo Lahti), Mikko Kalliomäki (Leena Heino), Irma Korhonen (Pirjo Törmänen), An-ne-Maj Mäenpää (Raija Raunio-Nauk-karinen), Arja Saari (Sari Mikkonen).

Kirkon Keskushallinnon Toimihenki-löt: Tuija Korva (Anita Lamminen).

Kirkon Lapsityönohjaajat: Tuulikki Palonen-Poikkeus (Eila Paulun).

Diakoni Tiina Heino valittiin SVTL:n uudeksi puheenjohtajaksi

Kuusi vuotta puheenjohtajana ollut Matti Löppönen onnitteli uutta puheenjohta-jaa Tiina Heinoa edustajiston kokouksessa.

5

STVL:n LUOTTAMUSMIESKOULUTUS 2010LUOTTAMUSMIESTEN NEUVOTTELUPÄIVÄT15.-16.2.2010 hotelli Presidentti, Helsinki

Sopimusneuvottelutilanteen vuoksi ohjelma julkaistaan tammikuussa koti-sivuillamme www.svtl.fi . Koulutustilaisuus alkaa ma. 15.2. lounaalla klo 11.15 ja päättyy ti. 16.2. klo 12.30 alkavaan lounaaseen. Ilmoittautuminen 15.12. mennessä.

LUOTTAMUSMIESTEN PERUSKURSSITKurssit on tarkoitettu uusille 1.1.2010 aloittaville luottamusmiehille, jotka eivät aiemmin ole käyneet lm-peruskurssia. Kullekin kurssille otetaan 30 osanotta-jaa. Varsinaisilla luottamusmiehillä on etusija kursseille, mutta mikäli paikkoja jää varaluottamusmiehiä otetaan kurssille ilmoittautumisjärjestyksessä.

Etelä-suomalaisille luottamusmiehille:

10-12.3.2010 Kuntokallio , Vantaan srk-yhtymän kurssikeskus, Kuntokalliontie 6, 01100 Itäsalmi, Helsinki. Ilmoittautuminen 10.2. mennessä.

Keski-suomalaisille luottamusmiehille:

17.-19.3.2010 Honkiniemi, Seinäjoen srk:n kurssikeskus, Honkiniementie 150, 63700 Ähtäri. Ilmoittautuminen 17.2. mennessä.

Pohjois-suomalaisille luottamusmiehille:

24.-26.3.2010 Joutenlampi, Kajaanin srk:n kurssikeskus, Joutenlammentie 294, 87930 Salmijärvi. Ilmoittautuminen 24.2. mennessä.

Kirkon Toimihenkilöt: Sirkka Ojanpe-rä (Sakari Vanhanen).

Kirkon Lähetyssihteerit: Minna Lairi (Anitta Perttola).

Kristillisten järjestöjen työntekijät: Ai-ja Lintula (Sisko Vainionkulma).

Diakonian ja nuorisotyön ammattilai-set: Matti Ahokas (Sari Airola), Hannu Ylitalo (Rauno Vänskä).

Ortodoksisen kirkon työntekijät: Markku Salminen (Timo Tynkkynen).

Teologit ja Kirkkomuusikot: Kaj An-dersson (Aija-Leena Ranta).

(Tiina Heino; otteita puheesta edus-tajistossa, 27.11.2009)

Haluan esittää sydämelliset kiitok-seni kaikille niille, jotka ovat minua tu-keneet ja kannattaneet.

Nyt käyty puheenjohtajavalinta ei ollut alussa millään tavalla selvä. Pu-heenjohtajakisa sisälsi jopa muuta-man varsin jännittävän käänteen, jot-ka tekivät kisan entistä mielenkiintoi-semmaksi, lisäjännitys kasvoi viime metreille saakka.

Minulle on entistä enemmän vah-vistunut käsitys siitä, että olemme täällä yhteisen asian vuoksi, ja mikä vielä tärkeämpää, nyt käydyt vaalit ovat mielestäni osoittaneet: tämä po-rukka pystyy yhteistyöhön!

En poikkea missään suhteessa kans-saihmisistäni. Olisi puheenjohtajaksi tullut valituksi kuka hyvänsä matkan varrella esiintyneistä hyvistä nimistä, ei hän olisi pärjännyt ilman jäsenistön tukea. Tässä suhteessa en muodosta mitään poikkeusta. En pärjää uudes-sa tehtävässäni ilman teidän tukean-ne. Apua ja tukea tulen tarvitsemaan kokeneilta ay-kollegoilta. Henkistä tu-kea tarvitsen teiltä kaikilta.

Korvaukseksi tuestanne tulette saa-maan minulta täyden panostuksen uudessa tehtävässäni. Teidän tuellan-ne ja omalla panostuksellani luomme yhdessä liittoomme yhteistyönhen-keä. Luomme yhteistyönhenkeä, jon-ka avulla kykenemme saavuttamaan yhteisiä tavoitteita. Toisin sanoen pe-räänkuulutan yhteistyönhenkeä saa-

vuttaaksemme tavoitteitamme. Ell-emme saavuta tavoitteitamme, epä-onnistumme. Sen sijaan, ja tämä on huomattavaa, kun saavutamme ta-voitteitamme, tapahtuu se vain ja ai-noastaan yhteistyössä toinen toisem-me kanssa.

Tämän vuoksi minä odotan yhteis-työn henkeä liiton sisäiseen työhön. Mutta odotan hyvää yhteistyön hen-keä myös kanssakäymisessämme yhteistyökumppaneittemme kanssa. Minä suorastaan vaadin, että puhal-lamme yhteen hiileen. Ulospäin liit-tomme sisäinen henki näkyy hyvin-kin konkreettisesti; hyvässä neuvotte-lukyvyssä, kyvyssä osoittaa suvaitse-vaisuutta ja kyvyssä huomioida omi-en tarpeiden lisäksi myös muiden tar-peet.

Konkretiasta puheen ollen, yksi suurista huolenaiheistamme on kir-kon työntekijöiden työssä jaksaminen ja työssä viihtyminen. Haasteita kirk-kojemme työhön tuo myös talouden taantuma. Kaiken kukkuraksi vuosi 2010 on suurin eläköitymisvuosi.

Suurten ikäluokkien suurin ryhmä siirtyy eläkkeelle ensi vuonna. Vä-ki vaihtuu ja nuorempia pitäisi saada houkuteltua kirkon töihin. Kaikki tämä tuottaa stressiä niin eläkkeelle siirtyvil-le kuin töihin jääville.

Kirkon työntekijät ovat joko kutsu-mustyössään, tai kuten myös kirkon työolobarometri 2007 kertoo, muu-ten työhönsä sitoutuneita. Sitoutunei-suus on myönteinen seikka. Älkääm-me unohtako,että sitoutuneisuus on myönteinen seikka myös etuja ajaes-samme. Se antaa ponttavaatimuksil-lemme.

Tulen toimimaan valitussa tehtäväs-säni koko liiton puheenjohtajana. Mut-ta siinä, missä minä olen teidän käy-tettävissänne, odotan vastapalveluna yhteistyötä liiton kaikkien ammattiryh-mien välillä ja välille. Näin siksi, että emme kykene saavuttamaan asioita yksin, vaan ainoastaan yhdessä.

Hyvät ystävät, kiitän luottamukses-tanne.

6

Kitke kiusaaminen työpaikaltaMoni kokee työpaikallaan kiusaamista. Tilanteen rauhoittami-

seksi peli kannattaa viheltää nopeasti poikki ja viedä esimiehen tietoon. Mitä aiemmin kiusaaminen tulee työnantajan edusta-jan tietoon, sitä tehokkaammin se saadaan nujerrettua. Nopea kiusaamiseen puuttuminen saa aikaan hyviä tuloksia ja paran-taa ilmapiiriä työpaikalla.

Kiusaaminen vaikeuttaa työn teke-mistä, työhön on vastenmielistä men-nä ja työpaikka koetaan paikaksi, jonne on pakko mennä.

Itsetunto kolhiintuu herkästi kiusaa-misen aikana, eikä työstä suoriutumi-nen suju kuten aiemmin. Pitkittyes-sään tilanne voi aiheuttaa sekä fyysi-siä että psyykkisiä oireita. Kiusattu voi kokea mielialansa laskevan, jolloin mi-kään ei enää tunnu kiinnostavan, ke-hossa voi tuntua selittämättömiä kipu-ja ja yöunen laatu voi heikentyä, ker-too Miesvirta.

Toimiva työyhteisö ei kiusaaTyöterveyslaitoksen tutkimuksen

mukaan kiusaamisen taustalla on usein nippu työhön liittyviä ongelmia, jotka altistavat epäasialliselle kohtelulle. Täl-laisia tekijöitä ovat muun muassa rooli-ristiriidat, epäselvät työn tavoitteet, jat-kuva kohtuuton työn määrä, vaikutta-mismahdollisuuksien puute, tyytymät-tömyys esimiestyöhön, työntekijöi-den keskinäinen kilpailu, epävarmuus työstä. Yhteiset pelisäännöt puuttuvat myös usein yhteisöstä, jossa työnteki-jä kokee itsensä kiusatuksi.

Työpaikoilla ei näytä useinkaan ole-van riittävän selkeitä sanallisia sopi-muksia siitä, miten asioita hoidetaan ja millainen toiminta on sallittua ja mil-lainen ei. Esimiehet ja johto näyttävät malliesimerkkiä työntekijöille ja tätä ei pitäisi unohtaa, tarkentaa Miesvirta.

Taantuma lisää paineitaSuoritusvaatimusten kasvaessa ja

työpaineiden kertyessä lisääntyvät myös kiusaamisen riskit. Työn tuotta-

vuus asetetaan herkästi työhyvinvoin-nin edelle ja kun työntekijöistä rutiste-taan nopeasti irti kaikki mehut, ei ole ihme, että työssä on yhä vaikeampaa voida hyvin. Monet kokevat tekevänsä töitä kuin löyhässä hirressä ja tilanne voi tuntua umpikujalta.

Valitettavaa, mutta totta, että taan-tumassa paineet kasvavat, keskinäis-tä kilpailua esiintyy enemmän, työsuh-teen jatkuminen luo epävarmuutta se-kä irtisanomisten pelko rassaa työn-tekijöitä, Työterveyslaitoksen johtava asiantuntija Maarit Vartia sanoo.

Työnantajan velvollisuus on selvittää kiusaamistilanneTyöturvallisuuslaki velvoittaa työn-

antajaa puuttumaan kiusaamistilan-teeseen ja ryhtymään toimenpiteisiin sen poistamiseksi. Toimintavelvolli-suus syntyy kun työnantaja saa tiedon koetusta kiusaamisesta. Laki ei mää-rää esimiestä automaattisesti tilanteen selvittäjäksi. Työnantaja vastaa siitä, että prosessi käynnistyy ja kiusaami-nen loppuu. Tästä syystä on tärkeää että työpaikalla on toimivat käytännöt ja menettelytavat kiusaamistilanteiden ehkäisemiseksi ja ilmenneiden tapaus-ten käsittelemiseksi.

Vartian mukaan esimiehen on hyvä kuunnella tasapuolisesti kiusaamista kokenutta sekä kiusaajaksi ilmoitettua työntekijää ensin erikseen ja järjestää

Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan noin 140 000 suomalaista ko-kee työpaikallaan kiusaamista. Nyt kai-vataan kipeästi työkaluja kiusaamisen tunnistamiseen ja lopettamiseen.

Tunnista kiusaaminenKiusaaminen on toistuvaa ja pitkään

jatkunutta kielteistä, vihamielistä tai ag-gressiivista käyttäytymistä toista hen-kilöä kohtaan. Se ilmenee työpaikalla monessa muodossa; työssä tarvittavi-en tietojen pimittämisenä, tiukkojen ja kohtuuttomien aikataulujen vaatimise-na, mustamaalaamisena ja perättömi-en juttujen levittämisenä, eristämise-nä, työvälineiden piilottamisena, pilk-kaamisena, naurun alaiseksi saattami-sena, mitätöintinä, asiattomana ja epä-oikeudenmukaisena arvosteluna.

Kiusaamiseen liittyy aina yksilön ko-kemus siitä, ettei häntä kohdella asi-anmukaisesti. Henkilö saattaa kokea toistuvasti tulevansa työpaikallaan lou-katuksi, mielipiteiltään mitätöidyksi tai muutoin joutuvansa kielteisen käy-töksen kohteeksi, selvittää psykotera-peutti Merja Miesvirta.

Työpaikkakiusaamista ei pidä kauan sietää, sillä se vaikuttaa nopeasti mie-lialaan ja käyttäytymiseen. Näin se al-kaa näkyä myös ulospäin. Kiusatuksi tullut saattaa alkaa vältellä kiusaajansa kohtaamista ja laatia hyvinkin tarkkoja suunnitelmia siitä, ettei joudu kohtaa-maan häntä työpäivän aikana. Kiusat-tu vetäytyy helposti omiin oloihinsa, eikä häntä näy enää kahvitunneilla tai työpaikan muissa yhteisissä paikoissa taukojen aikana. Jos näet kiusaamista työpaikallasi, tarjoa kiusatulle apuasi.

7

sen jälkeen palaveri. Mikäli kiusaamis-ta ilmenee, esimiehen tehtävä on to-deta jämäkästi, että sen tulee loppua. Tarpeen mukaan sovitaan myös tar-vittavista muutoksista työssä tai työ-järjestelyissä. Sopimusten pitävyyttä seurataan seurantapalavereissa. Jos kiusaaja on esimies, asian selvittelyn vastuu on esimiehen esimiehellä.

Työnantaja vastaa siitä, että selvit-telyprosessi käynnistyy ja mahdolli-nen koettu kiusaaminen loppuu. Mikä-li esimies kokee, että hänen osaami-sensa ei riitä tilanteen selvittämiseen, sen voi tehdä joku muu. Vastuu tarvit-tavista toimenpiteistä säilyy aina työn-antajalla. Pitkään jatkuneissa vaikeissa tilanteissa voidaan tueksi pyytää ulko-puolinen asiantuntija esimerkiksi työ-terveyshuollosta. Myös työsuojeluval-tuutetun tehtävä on tukea ja auttaa asi-assa eteenpäin.

Epäasiallinen kohtelu, työsyrjintä, kiusaaminenUudenmaan työsuojelupiirin tarkas-

taja Eila Hasunen kertoo, että vuo-sittain tulee noin 500 yhteydenottoa työssä koetusta häirinnästä ja epäasi-allisesta kohtelusta. Työsuojelupiiri an-taa asiassa aina ensisijaisesti ohjeita siitä miten asia tulee saattaa työnanta-jan tietoon ja käsitellä työpaikalla. Jos asia saatetaan työsuojelupiiriin vireil-le sen johdosta, että asiaa ei ole hoi-dettu työpaikalla ryhtyy työsuojelupii-ri selvittämään onko työnantaja laimin-lyönyt toimintavelvollisuuttaan ja edel-lyttääkö asia valvontatoimenpiteitä.

Työsyrjinnällä tarkoitetaan työnte-kijän asettamista epäedulliseen ase-maan työpaikalla sellaisen syyn perus-teella, joka voidaan katsoa syrjiväksi.

Lainsäädännössä kielletään ikään, etniseen ja kansalliseen alkuperään, kieleen, vakaumukseen, mielipitee-seen, terveydentilaan, sukupuoliseen suuntautumiseen sekä muu henkilöön liittyvä syrjintä, luettelee Hasunen.

Puhumattomuus aiheuttaa päänvaivaaTyöyhteisön selvittämättömät on-

gelmat aiheuttavat paljon päänvaivaa

ja pahaa mieltä työntekijöille. Monilla työpaikoilla haetaan vielä syyllisiä sen sijaan, että keskityttäisiin asioiden rat-kaisemiseen. Syyllisten ja syyttömien etsiminen ei ole pääasia, vaan työolois-ta ja työstä puhuminen. Mikäli työnte-kijöitä ei oteta mukaan keskusteluihin, heille muodostuu nopeasti kokemus siitä, että heitä ei kuunnella, eikä heillä ole sananvaltaa organisaatiossa.

Sairastavan työyhteisön tunnus-merkkejä ovat esimerkiksi työmotivaa-tion laskeminen, terveydentilan heik-keneminen, sairauspoissaolojen li-sääntyminen, työtehon laskeminen, työilmapiirin kiristyminen, työasioiden hoitamisen vaikeutuminen ja niin edel-leen. Kaikki nämä johtavat väistämättä

KIUSAAMINEN SEIS

• Kirjoita ylös kaikki tilanteet, joissa koit epäasiallista kohtelua.

• Kirjaa myös mitä tapahtui ja milloin, ja keitä muita tilanteessa oli mukana.

• Ota loukkaantumisen tunne puheeksi epäasiallisesti käyttäytyvän kanssa.

• Mikäli epäasiallinen käyttäytyminen ei lopu, ilmoita siitä esimiehelle.

• Puhu ystävälle, sukulaiselle, jollekin joka sinua kuuntelee.

VIISI KIRJAA KIUSAAMISEN KITKEMISEKSI

• Ben Furman & Tapani Ahola. Työpaikan hyvä henki ja kuinka se tehdään.

• Kaarina Korhonen. Kiusaajat kuriin. • Reinboth. Tunnista ja torju työpaikkakiusaaminen.• Maarit Vartia ja muut: Piinan loppu – kiusaamistilan-

teiden selvittely työpaikalla. Työterveyslaitos.• Yvonne Dolan. Pieni Askel – Tie hyvään elämään

traumaattisen kokemuksen jälkeen.

myös yrityksen tuloksen heikkenemi-seen. Tämän tulisi viimeistään herät-tää esimiehet ja johto puuttumaan ti-lanteeseen.

Mitä pidempään työyhteisössä sie-detään kiusaamistilanteita ja suljetaan niiltä silmät tai ei viitsitä puuttua asi-oihin, sitä vaikeampaa niiden selvittely on. Lopulta sekavaa vyyhtiä voi olla jo mahdotonta purkaa.

Terhi MäkiniemiMarkkinointiviestinnänkouluttaja

8

JouluevankeliumiKauhajoen murteellaKääntänyt Kerttu Karhu

Tämä tapahtuu siihen aikahan, kun keisari Aukustus määräs, jotta jokahisen piti ruveta maksamahan verua. Soli ensimmäänen verootus ja silloon oli Syyrias lääsmannina Kyrenius. Jokahisen piti mennä ilimoottamahan ittensä veroluettelohon, kunki omahankaupunkihinsa.

Jooseffiki lähti kotuansa Kalileasta Nasareetin kaupungista ilimoottamahan ittensä aina Juureahan asti, Raavirin kaupunkihin Peetlehemihin, kun soli Raavirin sukua. Se lähti sinne Marian, kihilattunsa kans, jokoli pienihin päin.

Kun noli pääsny perille, niin vähäänen rupes ilimoottamahan mailmahan tulostansa. Niin se Maria synnytti poijan, jokoli sen esikoonen, kapalootti sen ja pani sen eläänten heinäkrupuhun, kunei mistää löytyny kortteeria. Siäpäin oli vainioolla paimenia paimentamas laumaansa.

Yhtäkkiä Herran enkeli seisoo siinä niiren eres ja taivahan valakeus ympäröötti ne lanttalauree. Ja paimenet peliästyy kauhiasti, mutta enkeli ilimootti niille: ”Älkää yhtää peliäkkö, mullon tuotavana sellaanen sanoma, jokon antava ilon kaikelle väjelle. Tänä päivänä on Raavirin kaupungis syntyny mailmahan Vapahtaja, jokon Kristus, Herra. Täston merkkinä se jotta te löyrättä lapsukaasen kapalootuna eläänten heinäkruvus.”

Siinä siunatus silmärräpähdykses ilimestyy sen enkelin föliyhyn suuri joukko taivahal-lista sotaväkiä, jokka veisas ylistystä Jumalalle: ”Kunnia Jumalalle korkeures ja maas rauha ihimisten keskuures, joita kohtahan sillon hyvää tahtua.” Kun enkelit oli lähteny paimenien tykyä taivaasehen, niin paimenet siinä puhuuvat toisillensa: ”Mennähän ny Peetlehemihin kattomahan, mistä Herran ilimootuksesta enkeli meille puhuu.”

Niin ne lähti hypääten ja ne löysi Marian ja Jooseffin ja vähääsen, joka makas heinäkruvus. Kun noli sen nähäny, niin ne ilimootti, mitä enkeli oli niille puhunu tästä lapsukaasesta. Kaikki ihimiset jokka sen kuuli, imehteli mitä paimenet sanoo. Mutta Maria painoo ne sanat mielehensä ja tutkii niitä syrämmesnänsä.

Paimenet palas takaasi töihinsä kiittään ja ylistään Jumalaa kaikista niistä asioosta, jokka noli kuullu ja nähäny. Ja noli kaikki justihin niinku niille oli sanottu.

9

Joulumuisteloita suntion kynästä

Tulin Liedon seurakunnan suntion tehtäviin joulukuun 14. pnä 1981. Kä-vi kuten esimieheni kirkkoherra Erkki Marttinen asian ilmaisi, suntion teh-täviin tuleminen juuri joulun alla vaatii tehtäviin tutustumista erikoisen paljon. Tehtävissä onnistuminen oli mahdollis-ta esimieheni hyvällä ohjauksella.

Koululaisten kirkkoja oli ollut jo jonkin verran, mutta kauneimmat joululaulut odottivat alkamisajankohtaa. Ne koko-sivat kirkkokansaa kirkon täyteen. Jou-lua edelsi aattohartaudet, joita toimi-tettiin kaksi. Kynttilöiden sytyttäminen haudoille, jotka seurakunta oli saanut tehtäväksi oli aattoaamun tehtäviä.

Osallistuvana henkilönä eri yhdis-tyksissä ja yksityiskodeissa jouluaa-ton tehtäviä oli joulupukkina toimimi-nen kodeissa, joille sopi, että pukki kä-vi ennen klo 14.00. Illaksi jäi vielä usei-ta käyntipaikkoja.

Piirihenkilönä toimiminen edellytti joululehtien jakamista Yliskulman ta-lousalueella. Seurakunnan joululehden tuominen iäkkäille henkilöille oli ter-vehdys seurakunnasta.

Jouluaamuna kirkkoonmeno tapah-tui aamulla klo 5. Virret virsitauluille se-

kä kynttilöiden sytyttäminen kolmeen kattokruunuun, yhteensä 60 kynttilää, vaativat oman aikansa. Kaikki oli val-mista, kun kirkkokansa saapui klo 7.00 alkavaan joulukirkkoon.

Pyrkimys hyvä hartauden säilyttämi-seksi suntion onnistuminen tehtävis-sään heijastaa kirkon olemusta.

Liedon kirkon kummituksetJoulukuun 27 päivän aamuna 1984

menin normaalisti Liedon kirkkoon. Kirkkosalin läpii kulkiessa sakaristoon päin, sieltä kuului ääniä. Siellä oleva pöytä kaatui, joka nostettiin pystyyn, kirjat ja paperit keräilin pöydälle. Sakas-tin ovi oli lukossa. Palasin hakemaan kättä pidempää.

Kysyin kovalla äänellä, kuka siellä on – ei vastausta. Samalla syttyi kirkon kuusen valot. Sakastissa kaikki olivat hyvässä järjestyksessä. Kuusen valo-jen syttyminen johtui liitännäisjohdos-ta, jonka päälle olin laittanut hiirenmäl-lin. Liitännäiskatkaisijan laukaisi mälliin mennyt hiiri.

Terveisin

Tenho Siljamäki

Aamukahvi oli mennä väärään kurk-kuun Lehikoisen muorilta, kun hä-nen aamuautuaisiin ajatuksiinsa iskey-tyi tuoreen lehden kirkollisista ilmoi-tuksista julma otsikko: Tuomiorovasti saarnaa tuomiopäivänä tuomiokirkos-sa ! Olihan aihe toki tuttu ahkerana kir-kossakävijänä ja ompeluseuraihmise-nä tunnetulle Lehikoiskalle, mutta sil-ti otsikko loi otsaan rypytystä ja silmä-lasin sangat värähtivät kauhistuksesta. Kun itse Lehikoinen vääntäytyi hauko-tellen kahvipöytään, hän sai pontevan päivänavauksen kun vaimo ripitti kirk-konsa viestintää. Moinen otsikko kar-koittaisi ne vähätkin kävijät. Sitä pait-si hänelle kirkko oli kaikkina pyhinä ar-mon, eikä tuomion paikka. Sukeutui siitä keskustelu johon Lehikoinenkin, vastoin tapojaan uskaltautui. Lasten hajauduttua maailmalle oli perheen si-säinen viestintä nimittäin emäntäpai-notteista.

Käytiin siinä sitten toista kupillista juo-dessa ihmettelemään muitakin kirkolli-sia nimikummajaisia. Kirkolla on yksi Herra ja Jumala. Miksi virkanimitykse-nä on kirkkoHERRA ? Ja vielä herran-virasto. Jeesusta sanotaan mestariksi mutta seurakunnassa on seurakunta-MESTARIN virka ! On tuomiokapituli ja tuomiokirkko ympäri kirkkovuotta. Le-hikoinen oli korkeakoulun käynyt ope-tustoimen ammattimies ja hän toi esil-le nimien asenteihin vaikuttavan mer-kityksen. Miten lempeitä ja osuvia oli-sivatkaan vain osittain käytetyt ja kan-sankielisinä tutut vanhat kunnon tittelit kuten pastori, rovasti, suntio, hauturi, lukkari, kirkonvartija ja kappalainen. Ko-lehtia kantava vahtimestari olisi koleh-tööri ja liturgi olisi alttaripappi. Edellä mainitut saisi lausuttua väljätkin teko-hampaat suussa. Ei armoa ja autuutta julistavassa instituutiossa saisi olla her-roja ja muutkin virkanimet voisivat ero-ta edukseen maallisista, kuivan asialli-sista titteleistä. Tuomiokapituli voisi ol-la piispankanslia.

Kolmanteen kupilliseen päästyä asi-asta vallitsi epätavallisen varma yksi-

Kirkollista nimikummalistoamielisyys ja niinpä päivä alkoi tavallis-ta juohevammin. Tuntien kirkon perin-teisen muutosvastaisuuden, ei kumpi-kaan tässä asiassa parannukseen jää-nyt uskomaan. Tai ehkä sittenkin. Jos-pa ottaisi asian pontevasti puheeksi ompeluseurassa, jossa käy kaupun-ginjohtajan rouvakin. Lehikoinen voi-si laatia aloitteen rovastikuntakokouk-seen josta se luiskahtaisi hiippakunta-kokoukseen ja hyvässä tapauksessa tyrmättäisiin vasta kirkolliskokoukses-

sa. Kerrankin taitaisi olla apua vallitse-vasta muutosmylläkästä

Snap

10

Ajatuksissani istun ikkunan ääres-sä, miettien miten nopeasti syksy meni ja kohta on joulu. Miten nope-asti aika kuluukaan. Kuulin vertauk-sen ihmiselämän pituudesta verrat-taessa iankaikkisuuteen: ”Ihmisen ikä on kuin linnun lento juhlasalin lä-pi”. Havahduin miten pienen hetken olemme täällä maan päällä vaikka saisimme elää vanhoiksikin. Jouluun liitämme monenlaisia odotuksia. On hiljaista toivetta lumihiutaleiden peittämästä maasta. On tervehdyk-siä ja toivotuksia. Poltamme kyntti-löitä. Vietämme pikkujouluja. Odo-tamme, koska on tapahtunut suur-ta ja käsittämätöntä. Ja tapahtui nii-nä päivinä...

”Seimessä lepää rakas Jeesuk-semme. Jumalan eteen nouskoon kiitoksemme. Siunattu siemen, en-

nustettu varhain. Jumalan poika. Joululahja parhain.” Sv 14:5

Muistan myös lapsuudestani äiti-ni kertoman tarinan kiitoksen tärke-ydestä.

”Taivaan isä lähetti kaksi enkeliä kopan kanssa kiertelemään, toisen tehtävänä oli kerätä ihmisten pyyntö-jä, toisen kiitoksia ja tuoda ne taivaan isälle. Pyyntöjä kerännyt enkeli oli il-lalla palatessaan aivan näännyksissä kun koppa painoi paljon ja oli kukku-roillaan pyyntöjä. Kiitoksia keränneen enkelin kopassa oli vielä paljon tilaa ja kiitoksia kertyi vähän. Taivaan isäl-le tuli surullinen mieli kun hän huo-masi miten kiittämättömiä me ihmi-set olemme.” Kiitos on pieni mutta tärkeä sana.

Meillä on paljon kiitoksen aiheita, kiitos Joulun lahjasta.

Joulurauhaa ja enkeleitä elämääsi.

Anna-Liisa Tikkala

Puhumattomuuson myrkkyäTurvallisuuden tunne on työyhtei-

söissä tär keää. Tämän tunteen vahvis-tumiseen auttaa keskustelukulttuuri, joka sietää ihmisten hankaliakin puo-lia.

- Toistamme helposti samat virheet, jos emme puhu niistä avoimesti. Puhu-minen on tärkeää työpaikoillakin, Liisa Raina roh kaisee.

Puhumattomuuteen liittyy hel posti monia lapsellisia asioita kuten murjo-tus, vihjailu, ylimieli syys ja jopa nöy-ryyttäminen.

- Murjottaminen on vallan käyttöä.Sen paljastaa se, että jos ilmoittaa etu-käteen aikovan sa murjottaa, asia tun-tuu lähinnä naurettavalta. Kuitenkin työpaikoilla mur jottamista harraste-taan ja sitä pidetään jopa luonnollise-na tunteen ilmaisuna.

Tunteet vaikuttavat ajatuksiimme ja oh jaavat toimintaamme. Ajattelul-la emme voi yhtä helposti vaikuttaa tunteisiimme. Han kalat tunteet ajavat ajattelun ohi; esimer kiksi vihaista ih-mistä on turha neuvoa ole maan em-paattinen.

Työssä negatiivisesti vaikuttavia tun-teita on hyvä käsitellä yhdessä kes-kustelemalla. Toisen ihmisen näkökul-ma ja ajatukset ovat hyödyllisiä, joskus jopa välttämättömiä.

- On hyväksyttävä se, että kaikki tunteet ovat aitoja ja oikeita. Ne ovat viestejä suh teestamme asioihin, joihin reagoimme. Syy tämme helposti vää-rää puuta, jos etsimme syitä pahaan oloon aina itsemme ulkopuo lelta, Rai-na varoittaa.

HYVÄ ESIMIES• kuuntelee • arvostaa• havainnoi • antaapalautetta• kykeneeanalyyttiseen • antaamahdollisuuksia ajatteluun • osaajakaavaltaajavastuuta• antaaaikaa

Työhyvinvoinnin johtaminen -tilaisuuteen osallistuneiden käsityksiä siitä, millainen on hyvä esimies.

Johtamistaidon opiston kehittämisasiantuntijan Marjaana Suutari-sen vetämä tilaisuus järjestet tiin Uudista ja uudistu 2009 -messuilla syyskuussa Helsingissä. SK

Pieni sana

11

Kirkko on olemassa tehtävää varten. Kirkon työyhteisö on olemassa kirkos-sa tehtävää työtä varten. Tätä tehtävää varten kirkon työyhteisö on järjestäyty-nyt tekemään yhteistä työtä.

Lutherin mukaan seurakunnan jä-senet muodostavat kirkon. Seurakun-tatyön kokonaisuuden johtamisvastuu on seurakuntalaisten valitsemilla luot-tamuselimillä, joissa työntekijöillä on edustus. Yhteiskunnan murros ja sitä kautta seurakuntien rakenne vaativat sisäisiä muutoksia kirkossa tehtävän työn organisointiin. Mitä suuremmak-si seurakuntien työyhteisöt kasvavat, sitä enemmän tarvitaan henkilöitä, jot-ka vastaavat työnjaosta, sopimuksis-ta ja yhteisen työn sujuvuudesta. Ko-konaisuuden koossa pitämiseksi tarvi-taan jaettua johtajuutta, jossa jokainen esimies on alaistensa palvelija.

Asioiden paljoususein näköalat peittää.Johtaminen, esimiestyö, on yksi vai-

keimpia tehtäviä, mitä työelämä tar-joaa. Se vaatii kykyä synnyttää halua seuraamiseen. Esimiestyö rakkauden ja rohkeuden välissä on hallitsematto-maan luottamista ja näkymättömään uskomista.

Jo varhain Israelissa muinaiset pro-feetat arvostelivat aikansa uskonnol-lisia johtajia. Silloiset paimenet osasi-vat myös paimentamisen pimeän puo-len. Hesekiel nostikin esiin johtamisen eettiset kysymykset ja Israelin paime-nia moitittiin oman edun asettamises-ta lauman edun edelle. Usein tietämät-tömyys tuottaa huonoa jälkeä.

Tietoa saadaksemme hakeuduimme suntion ammattitutkinnon esimiesosi-ota suorittamaan Seurakuntaopistolle. Opetuksen anti osoittautui oivalliseksi jatkoksi aiempiin suntio-oppeihin. Esi-miestyön ja johtamisen kautta saim-me näkökulmaa henkilöstösuunnitte-luun ja henkilöstön kehittämiseen. Pal-velussuhdeasiat avasivat uuden ulot-tuvuuden saattaen työehtosopimuk-

set tutuiksi. Monesti kaivattu tieto pe-rehdyttämisestä laajuudessaan antoi toiveen työyhteisöiden tarttumisesta tämän ohjeistuksen käyttöön seura-kunnissa. Lisäksi saimme vastauksia moniin mieltä vaivanneisiin kysymyk-siin sekä alais- että esimiesasioissa. Ymmärrys kasvoi työyhteisön sisäis-ten ongelmien ratkaisuihin.

Anna silloin rohkeussyrjään kaikki turha heittää.Kun hyväksyy esimiesaseman itsel-

leen, hyväksyy myös siihen liittyvän vastuun. Esimies vastaa aina sekä asi-oista että ihmisistä. Ihmisiin nähden esimiehen on osoitettava johtamis-käyttäytymisellään, että on vastuun-sa mittainen.

Valmentaminen ja innostaminen ovat tulevaisuuden esimiestyötä. Tar-vitaan ihmisten ohjaajiksi henkilöitä, joilla on kyky nähdä oma vastuualu-eensa osana laajempaa kokonaisuutta ja saada organisaation ihmiset mukaan tavoitteiden saavuttamiseksi.

Meillä on yksi yhteinen ominaisuus: olemme kaikki erilaisia. Erilaisuuden hyväksyminen ja suvaitseminen edel-lyttää todellista kohtaamista. Työpai-kan ongelmat johtuvat usein siitä, et-tä emme ymmärrä toisiamme. Kaikki-en olisi hyvä oppia ihmisten erilaiset toiminta- ja ajattelutavat. Siten voim-me hyödyntää erilaisuuden rikkautta ja nostaa koko joukkueen toiminnan ta-soa. Viisas esimies osaa hyödyntää ih-misten myötäsyntyisiä ominaisuuksia. Siten työ motivoi ja palkitsee myös työntekijää.

Esimiehen tulee olla aidosti kiinnos-tunut alaistensa työstä ja olla läsnä alai-silleen. Esimiehen on seurattava työn-tekijän kuormittumista ja ajankäyttöä sekä tarvittaessa puututtava siihen.

Esimiehen tehtävä on myös seura-ta työn onnistumista ja arvioida työ-alan kehittymistä. Hänellä on oikeus ja velvollisuus antaa palautetta alaisensa työstä. Tai toisinpäin: jokaisella työte-

kijällä on oikeus esimiehen antamaan palautteeseen. Arvostava suhde esi-miehen ja alaisen välillä mahdollistaa myös kriittisen palautteen antamisen.

Esimiestyössä on siis ratkaisevaa myös se, kuinka hyvin esimies tuntee itsensä. Millä tavoin hän kohtaa muut ihmiset, alaiset, seurakuntalaiset ja oman esimiehensä. Mitkä ovat hä-nen omat vahvuutensa ja kehittämis-tarpeensa. Johtaako hän ensisijaises-ti järjellä vai tunteella.

Anna nähdä olennainen,siitä olla riippuvainen. (443:4)Varmasti ei voi sanoa, mikä on hy-

vää johtamista eri tilanteissa. Työyhtei-sössä, jossa kaikki ihmiset ovat oman alansa osaajia, kuten seurakunnissa, tulevaisuutta on esimiestyöskentely, jossa korostuu johtamisen arkipäiväi-syys. Johtaminen on ihmisen kokoista toimintaa, eikä vain älyllistä, vaan kaik-kien aistien varaan jäävää toimintaa.

Ihmisen aivoissa on monenlaista tie-toa. ”Miltä tuntuu - miltä elämä mais-tuu” eli tunnetieto ratkaisee usein. Vaikka järki antaa ohjeen mitä tehdä, niin tunne ratkaisee käyttäytymisen. Se määrää olemmeko vapaita vai es-tyneitä toteuttamaan aikomuksemme. Järki päättää, mutta tunne säätää.

Esimiesvastuu tuo vaatimuksia joh-tajuudesta, unohtamatta että seura-kunnan työyhteisön perustehtävä on saada aikaan evankeliumin ja ihmisten kohtaaminen. Tietoa ja totuutta hake-malla työyhteisö ohjautuu löytämään tien, jolla tämä kohtaaminen toteutuu.

Maija InkinenKirkonpalvelija Lempäälästä

Lähiesimiestyö – valmentavaa paimentamista

12

Lahjakas piispa, pyhä Nikolaus –rakastettu pyhimys, Joulupukki

Suomessa lapsille opetetaan Joulu-pukin asuvan Korvatunturilla. TodeIli-suus on kuitenkin tarua ihmeellisem-pää – hänen sukujuurensa juon tuvat näet aina Vähä-Aasiaan ja antiikin ai-kaan saakka. Joulupukin taustalla on 300-luvun alussa elänyt nykyturkkilai-sen Myran kaupungin piispa Nikolaus, josta tuli kuolemansa jälkeen rakastet-tu pyhimys. Joulupukin kultti kertoo-kin monien traditioiden yhteensulau-tumisesta.

Nikolauksen kultilla on antiikin Arte-num ja Dianan jumalkultteihin monia yhty mäkohtia, joista on säilynyt mei-dän päiviimme asti sama juhlapäivä. Keskiajalla pyhää Nikolausta juhlittiin kuudes joulukuuta, jolloin vielä nyky-äänkin Niilot ja Nikolait viettävät nimi-päiväänsä. Nikolausta ja pakanajuma-luuksia yhdistävät myös samat tehtä-vät, kuten synnyttävien naisten ja me-renkulkijoitten suojeleminen.

Keskiajalla myös koululaiset ja opis-kelijat pitivät Nikolausta omana suoje-lijanaan. Makaaberin tarinan mukaan kolme työnhaussa kiertelevää opiske-lijaa joutui heil le työtä tarjoavan teu-rastajan vangiksi. Kyse oli sananmu-kaisestikin pätkätyös tä, sillä teurasta-ja halusi tehdä opiskelijoista makka-raa. Poloiset opiskelijat oli jo paloitel-tu, kun pyhä Nikolaus ilmestyi paikalle, herätti heidät henkiin ja pelasti heidät ilkeän makkarantekijän armoilta. Seu-rauksena opis kelijat – mutta nurinku-risesti myös teuras tajat ja lihakauppi-aat – alkoivat pitää Niko lausta suoje-lijanaan.

Pyhän Nikolauksen päivää juhlittiin opis kelijoiden piirissä riehakkaasti jo keskiajalla. Pyhimyksen kunniaksi jär-jestettiin soihtukulkue – aivan kuten suomalaisopiskelijat tekevät edelleen Nikolauksen juhlapäivänä, Suomen it-senäisyyspäivänä. Traditio on siis vuo-sisatoja Suomen itsenäisyyttä van-hempi. Nikolauksen juhlan sattuminen

sydäntalven seudulle liitti sen helposti vanhoihin pakanallisiin talvijuhliin sekä kristilliseen jouluun. Modernina aikana pyhän Nikolauksen kultti on kehittynyt edelleen, kun häntä on alettu kunnioit-taa Joulupukkina.

Samoin kuin keskiaikaiselta pyhi-mykseltä kaivattiin ihmetekoja, mo-dernilta Joulupukilta odotetaan ennen muuta lahjoja. Legendansa mukaan pyhä Niko laus pelasti antamillaan lah-joilla kolme neitokaista: tyttösten per-he oli niin köyhä, ettei heillä ollut va-raa maksaa myötäjäisiä. Siten tyttöjen avioliitto oli heidän isänsä mielestä mahdoton. Hän kaavailikin näille uraa maailman vanhim massa ammatissa. Onneksi Nikolaus sai kuulla prostituu-tion uhkaavan viattomia tyttörukkia. Hän kävi yöllä salaa lahjoittamassa kul-lekin neidoista kultakimpa leen, minkä vuoksi kirkkotaide kuvaa hänet edel-leen kantamassa kultakimpa leita. Osa tarinoista kertoo hänen pudottaneen kullan savupiipusta. Näin tytöt saivat myötäjäisensä ja pääsivät hyviin nai-misiin. Nikolauksesta puolestaan tuli kristillisessä perinteessä lahjojen tuo-ja – ja Joulupukki käyttää maailmalla savu piippua aina kun vain voi.

Kun lahjojen antaminen liittyi alku-jaan juuri Nikolauksen juhlapäivään joulukuun alussa, reformaatio kes-kitti talvisydämen juhlinnan jouluun, protes tanttinen oppi kun ei tunnusta-

nut Nikolausta ja hänen pyhimyskolle-goitaan. Myös lahjojen antaminen siir-tyi protestanteilla jouluun, jonka mark-kinahumua vauhdittaa siten Nikolaus-Joulupukki, kauppiaittenkin oma suo-jeluspyhimys.

Vuosisadat ovat tuoneet pukille uu-det vaatteet. Nikolauksen pitkä piis-pansauva on lyhentynyt Joulupukin ryhmyiseksi kävelykepiksi, ja hän on vaihtanut piispanasun talvi-iltaan pa-remmin sopivaan turkisnuttuun. An-tiikin Rooman senaattoreilta piispoille periytynyttä punaista tunnusväriään hän ei ole raaski nut jättää.

Keskiajalla Nikolauksella oli pääs-sään piispanhiippa kirkollisen arvon-sa merk kinä. Joulupukin ja tonttujen hiippalakissa näkyy edelleen jäänteitä piispallises ta loistosta. Samalla tonttu-lakki periytyy fryygialaismyssystä, jon-ka kehitti tari nan mukaan Fryygian ku-ningas Midas. Hän oli saanut jumalilta rangaistukseksi aasinkorvat ja peitteli niitä myssyllä. Myöhemmin myssys-tä tuli yhteiskunnan huono-osaisten symboli. Sitä käyttivät miesten val-taa vastustaneet amatsonit, antiikin Rooman alistamat kansat ja Ranskan vallankumouksen aikaiset jakobiinit. Fryygialaismyssyn moderneja jälkeläi-siä ovat myös baskerit ja baretit. Harva baretillaan sotaisaa yrmeyttä tavoitte-leva sotilas ymmärtää sotivansa tont-tulakissa – tai että myös pelikorteista tuttu narrinmyssy on samaa juurta.

Markus-setä julisti vuonna 1927 jou-lupukin asuvan Korvatunturilla. Nyky-ään Lapissa on joulupukin pajoja, jois-sa pyhän Nikolauksen nykymuotoon pääsee tutustumaan läheltä. Niko-laus-Joulupukki on löytänyt itselleen myös puolison, Joulumuorin, joka ei näytä panevan pahakseen miehensä aiempaa piispallista ammattia ja sii-hen liittyvää selibaatin vaatimusta. Jo-ka tapauksessa Joulupukin ja -muorin jaloissa hyörii joukko tonttuja ja Korva-

13

tunturin yhteisöstä on kasva nut suur-perhe.

Vanhemman tradition mukaan Jou-lupukin koti on Etelä-Italiassa, Barin kaupungissa. Pyhä Nikolaus on ni-mittäin haudattu kaupungin katedraa-liin, jonne hänen pyhäinjäännöksen-sä ryöstettiin Myrasta. Nikolaus te-ki luittensa välityksellä monia ihmei-tä: hänen ansiostaan rammat alkoivat kävellä, sokeat saivat näkönsä, riiva-tut vapautuivat vaivoistaan ja vaaroi-hin joutuneet pelastui vat. Näin hänen maineensa levisi ympäri kristikuntaa. Hänelle nimettiin kirk koja ympäri Eu-roopan; Suomessa Nikolaukselle py-hitettiin keskiajalla ainakin Inkoon ki-vikirkko. Hän ei näytä kuitenkaan ol-leen Pohjolan perillä yhtä suosit tu

Joulupäivä

Kaikkivaltias Jumala, kii-tos, että avaat meille py-hän salaisuutesi. Ylistäm-me sinua joulun lapses-ta, Pojastasi Jeesukses-ta Kristuksesta, jonka so-vitustyö koskee kaikkia kansoja. Auta meitä vaa-limaan sinun suurta lah-jaasi. Anna sanoman jou-lun ihmeestä kiiriä kaikil-le kansoille.

Kun tämä lehti ilmestyy jouluun ei ole enää pitkä aika ja kirkonpalvelijoi-den työssä on vuoden kiireisintä aikaa. Kun tätä kirjoitan on aikaisemmin sata-nut lumi kokonaan hävinnyt ja kun maa on musta ja vettä sataa on vuoden pi-mein aika, eikä valoa juuri ole. On vain kaksi hämärää vastakkain päivälläkin.

SVTL:n kolmevuotinen hallintokau-si eli edustajistokausi päättyy vuo-denvaihteessa ja edustajisto piti kau-den viimeisen kokouksen 27.11. Tuos-sa kokouksessa valittiin koko liiton hal-linto tulevalle seuraavalle kolmevuotis-kaudelle. Kokouksessa valittiin myös liitolle uusi puheenjohtaja sillä en enää asettunut ehdokkaaksi puheenjohta-jan vaaliin. Puheenjohtaja ehdokkai-ta oli vain yksi, joten SVTL:n uusi pu-heenjohtaja on Tiina Heino. Onnea ja menestystä hänelle uudessa ja vaati-vassa tehtävässä.

Menneet kuusi vuotta liiton puheen-johtajana ovat olleet mielenkiintoista aikaa. Kahdentoista, (nyt yhdentoista) yhdistyksen muodostama liitto ei ole helpoimpia organisaatioita johtaa, mie-lipiteitä on monenlaisia. Yhteistyöllä ja neuvottelemalla asiat on kuitenkin ai-na hoituneet. Erityisesti mieleeni on jäänyt yhteistyö kirkonpalvelijoiden yh-distyksen johdon ja jäsenten kanssa,

sekä se saumaton tuki jonka olen saa-nut ollessani SVTL:n puheenjohtaja-na. Haluan näin lehden välityksellä kiit-tää sitä kirkonpalvelijoiden runsaslu-kuista joukkoa joiden kanssa olen saa-nut lähes kolmekymmentä vuotta teh-dä työtä kirkon työntekijöiden edun-valvonnan hyväksi. Kirkon rattaat ovat hitaita kääntymään, mutta kyllä me mielestäni yhdessä olemme saaneet paljon parannuksia myös kirkonpalve-lijoiden työsuhteen ehtoihin ja palkka-ukseen.

kuin maailmalla; nykyisin pyhimys on kuvattuna vain Lemlandin ja Taivas-salon sekä mahdollisesti Lohjan kirk-kojen kalkkimaalauksissa. Pyhtään kir-kon komea, parrakas piispapatsas on ilmeisesti muunnettu 1400-luvulla Nikolauk sesta pyhäksi Henrikiksi.

Aattona annetut paketit ovat kaiku-ja vuosituhansien takaisista Artemiin ja Dianan viileistä temppeleistä ja niis-sä jumaluuksille annetuista uhreista, tai hämyisistä keskiaikaisista kirkois-ta, joissa pyhälle Nikolauksen alttarille annet tiin hurskain mielin votiivilahjoja. Suomalaiskoteihin saapuva Joulupuk-ki on esimerkki muinaisten pakanallis-ten, keskiajan kristillisten ja moderni-en maallis ten traditioiden yhteensu-lautumisesta.

Tämä on viimeinen kirjoitukseni pu-heenjohtajana kirkonpalvelija lehteen. Vuodenvaihteen jälkeen alkaa todelli-nen eläkkeellä olo. Olen ollut mukana kirkonpalvelijoiden kesäpäivillä yhteen menoon muistini mukaan 27 kertaa. Toivottavasti näen vielä monia teistä tulevilla kesäpäivillä jonne eläkeläiset-kin voivat osallistua.

Siunattua joulunalusaikaa kaikille kir-konpalvelijalehden lukijoille.

Matti Löppönen

Joulu joutui jo taas pohjolaan

Matti lähtee – Ritva jää. Kiitos yhteisestä ajastanne liiton johdossa.

14

Seimi esittää Jeesuksen syntymää ja siihen liittyviä tapahtumia. Se on kansan hartauden osoitus, jossa pienil-lä arjen eleillä ilmennetään omaa suh-detta Jumalaan.

Seimi kuuluu selvästi populaarim-paan kulttuurin osaan kuin pyhä tai-de tai kirkkotaide. Seimi voidaan aja-tella jonkinlaiseksi py häksi koriste- tai sisustusesineeksi. Seimet ovat yleen-sä käsityötä. Osin siksi ne ovat voineet mukautua monen erilaisen kulttuurin il-maisun ehtoihin, jolloin paikallisen kult-tuurin omat piirteet ko rostuvat soimis-sa voimakkaina.

Seimi on samanaikaisesti sekä uni-versaali että paikallinen kulttuurin il-maisija. Afrikkalainen seimi voidaan ymmärtää Eu roopassa, vaikka siinä oli-si hyvinkin vahvoja paikallisia piirteitä. Myös kaikkein kuuluisimmat seimipe-rinteet – napolilainen, kata lonialainen ja provencelainen – kantavat erittäin sel-keää paikallista leimaa.

Seimi on aina kristilliseen kulttuu-riin kuuluva uskonnollinen ele ja te-ko. Seimiä kokoavat hyvin erilaiset ih-miset, niin lapset kuin aikuisetkin, ja

niitä voidaan rakentaa hyvin erilaisis-ta mate riaaleista. Seimessä voidaan hyödyntää monia taiteesta tuttuja me-netelmiä, kuten kuvanveistoa, maala-ustaidetta, näyttämötaidetta ja mu-siikkia.

Tärkeintä kuitenkin on, että seimeä rakennettaessa tai sen ää rellä voivat eri-ikäiset yhdessä keskittyä muistele-maan, kertomaan ja juhlistamaan Kris-tuksen syntymää.

* Seimen määritelmä *Seimi voidaan määritellä esityksek-

si, jossa kuvataan Jumalan pojan en-simmäistä parusiaa sekä sitä, miten ih-miset vastaanottivat hänet. Parusia tu-lee kreikan sanasta pareimi, olen läsnä. Sana tarkoittaa läsnäoloa sekä tässä ja nyt että tulevaisuudessa. Raamatussa ter miä käytetään lähinnä puhuttaessa Jeesuksen toisesta tulemisesta. Nyt elämme Jeesuksen ensimmäisen ja viimeisen tulemisen väliin jäävää aikaa. Tästä näkökulmasta katsottuna seimi esittää Jeesuk sen läsnäoloa kaikkial-la; jokaisessa kulttuurissa ja jokaises-sa ajassa. Seimiesityksissä erilaiset ih-

miset edustavat kirkkoa – kansaa, joka muodostaa kirkon.

Seimiesityksissä erottuvat kaksi asi-aa: hahmot ja ympäristö, jo hon hah-mot on asetettu. Seimille on tyypillistä, että ne kootaan ja puretaan joka vuo-si uudelleen. Jokaisella kokoamisker-ralla joutuu ratkaisemaan aina samo-ja ongelmia, kuten miten asettaa hah-mot. Omalla tavallaan seimen toteut-taja asettuu sisälle seimeen joka ker-ta uudelleen ja määrittää sen uudella tavalla.

Seimessä esitetään aina Jeesuksen syntymä, mutta siihen voidaan kätkeä myös muita tapahtumaan liittyviä het-kiä. Seimessä voidaan esittää enkelei-den ilmestymi nen paimenille tai kol-men itämaan tietäjän kulkue tai hetki, jolloin tietäjät antavat lahjansa.

Maailman erilaiset seimet, kuten meksikolainen, puolalainen, suoma-lainen, italialainen, ovat kaikki eri ai-koina kääntäneet saman pelastuksen sanoman omalle kielelleen ja omaan kulttuuriinsa. Seimiä on yhtä monenlai-sia kuin on kulttuureja, kansoja ja sei-mien kokoajia.

Mikä on seimi ?Mikä on seimi ?Kuva: Hannu Korhonen

15

Uudenmaan alaosaston kuusenkarsijaiset Uudenmaan alaosaston kuusenkarsi-jaiset pidetään perjantaina 8.1.2010.

Tutustumme ensin Uspenskin kated-raaliin ja käymme sitten läheisessä ra-vintolassa syömässä. Tapaamme ka-tedraalin, Kanavakatu 1, 00160 Helsin-ki, pääsisäänkäynnin luona klo 17.15.

Ilmoittautumiset toini.tissari@evl.fi tai antti.ruuskanen@evl.fi viimeistään tiis-taina 5.1.2010. Aterian kustantaa ala-osasto.

Alaosaston toimikunta

Keski-Pohjanmaan alaosaston ”vehtareitten vähäjoulu”1.1.2010 klo 17 Ravintola Koski-Hovi, Himanka, (alakerta).

KP:n sihteeri tilaisuudessa mukana. Saunavarustus mukaan ja hyvät arpa-jaispalkinnot sekä raikas joulumieli.

Ilmoittautuminen 23.12.-09 mennessä Paavo Tiinanen, 0440 - 906 212.

Tervetuloa!

Lapsena ja nuorena joulurauhan julis-tusta kuunneltiin radiosta. Oli vain yksi kanava, joka tavoitti suurimman osan kansasta. Joulurauhan julistus on radi-oitu vuodesta 1935 lähtien.

Joulun piti olla valmiina joka torpas-sa ja kerrostalossa, kun Turun tuomio-kirkon kellot kumahtivat aattona puo-lelta päivin. Joulurau han julistuksesta alkoi pyhä. Sytytettiin kynttilä, juotiin kahvit. Jou lurauhan jälkeen kuunneltiin radiosta äänilevykonsertti ’Kuusta ko-ristellessa’. Vasta silloin soivat radios-ta ensimmäiset joululaulut.

Joulurauhan julistus kuuluu perin-teisesti Somerniemen punanurkkai-sen tuvan aatto-ohjelmaan. Vuodesta 1983 seremoniaa on katsottu televisi-osta. Radio on armollinen väline, siinä kansanpal jouden läsnäolo tuntuu vain etäisenä huminana.

Televisio näyttää turkulaisten vaka-vuuden. Varsinais-Suomessa ei tur-haan hymyillä edes jouluna. Ulkomail-le välitetty juhlahet ki antaa käsityksen, että täällä muka asuu maailman syn-kin kansa.

Eipä Auran rannoilla kaiu laulu: Maamme-laulu on vaskella säestet tyä mutinaa.

Jumala ompi linnamme -virsi liitet-tiin joulurauhan julistukseen sata vuot-ta sitten sortokausien paineessa. Hy-vinä aikoina senkin sanat ja sävel ovat yleisöltä hävinneet. Lakki lähtee pääs-tä sentään vanhemmilta miehiltä. Mo-

Joulurauhanella nuorella se on ehkä liimattu hiuk-siin aamulla.

Murjottavat kaamoksen lapset ovat kuitenkin säilyttäneet jou lurauhan julis-tuksen vuosisatai sen perinteen. Se on ainutlaatui nen ilmiö hallan kiroamassa maail man peräkolkassa. Toivottavasti se jatkuu maailman loppuun saakka.

N:o 4/2009 – 56. vuosikerta

Julkaisija/Tilaukset:Kirkonpalvelijat r.y. - Kyrkotjänare r.f.Puh./Fax: (017) 281 1697GSM 050 520 7003E-mail: kirkonpalvelijat@kolumbus.fihttp://www.kirkonpalvelijat.fi

Lehden toimitus:PL 421, 70101 KUOPIOToimitussihteeri Kari Hartikainen

Toimituskunta:Yhdistyksen hallitus

Ilmoitushinnat:Kokosivu 350 1/2 sivua 200 1/3 sivua 150

Pankit:Nordea 202718-136346Sampo Pankki 800015-252706OP 560005-293207Paino:Suomen Graafiset Palvelut OyTaitto: Jarmo Salonen aineisto@graafisetpalvelut.comSeuraava lehti ilmestyy 03/2010.

ISSN 0 355-8258

Herra, odottaminen on usein perin työlästä, sillä me olemme niin malttamattomia.Haluaisimme asioiden tapahtuvan heti, haluaisimme niiden tapahtuvan meidän ajatustemme mukaan.

Anna meille kärsivällisyyttä ja viisautta odotuksen keskellä etsiä ja löytää kestäviä ratkaisujaoman elämämme ja toinen toisemme parhaaksi.

Kiitos adventin ajasta. Hiljennä kaiken kiireen keskellä sydämemme ja mielemme muistamaan heitä,joilla ei ole muistajia, jotka asuvat yksin selkosilla tai kerrostalojen uumenissa.

Herra, valmista sinä meitä joulun suureen juhlaan.

Kuva: Hannu Korhonen