Kunniajäsen Pekka Koskelainen

8.12.2014 Nro: 41

Sivu 2

Hyvät Koskelaisten sukuseuranjäsenet!

Taas on vuosi vierähtänyt ja mielestäninopeammin kuin koskaan ennen. Joulutkinovat nykyään lähempänä toisiaan!

Kulunut vuosi 2014 on eräällä lailla merkki-vuosi. On kulunut 75 vuotta talvisodanalkamisesta ja 70 vuotta jatkosodan päättymi-sestä ja viimeisestä evakkoon lähdöstä.Evakkoajoista eniten muistavat ovat jo suurinosa mullan alla. Tässä lehdessä kaksi Koske-laisten sukuseuraan kuuluvaa sisarusta muiste-lee kyseisiä aikoja. Itse mietin evakkovaellustaja kävelyä syyskuussa, kun olin tutustumassaItalian pääkaupunkiin Roomaan. Nähtävyyksiäoli vaikka kuinka paljon. Yksi mielenkiin-toisimmista oli Suomen Rooman instituutinVilla Lante. Kuvassa on siskon tyttö NooraLaitinen, joka työskenteli kyseisessä ihanassarenessanssihuvilassa puoli vuotta. Roomassatuli käveltyä niin paljon, että jalkoja särki, neturposivat kuumuudessa ja kantapäihin nousikomeat rakkulat. Jalkineet oli tarkoitettukävelyyn, mutta liika on liikaa, vaikka olisikuinka hyvät kengät. Minä sain toki levätäilmastoidussa hotellihuoneessa päivän kävelynjälkeen, mitä eivät evakot saaneet 70 vuottasitten. Kävellä täytyi evakkomatkalla erään 90-vuotiaan tuttavani kertomana puolitoista vuo-rokautta ilman pitempää lepotaukoa. Kysyes-säni, miten sen jaksoi, vastaus oli: ei ollutmuuta vaihto-ehtoa, oli pakko. Äiti oli hiero-nut kyseisen nuoren vaeltajan jalat aamullataas kävelykuntoon, muuten ne eivät olisitotelleet, “eivät liikkuneet minnekään”.

Oma äitini oli evakkomatkalla lehmiä kuljet-tamassa. Naapurin tyttö sai pitkän kävelynseurauksena hiertymän jalkaansa. Siitä seurasiverenmyrkytys ja matka päättyi tytön kuole-maan. Näin traagisia tapahtumia todistivatmatkaajat.

Käveltyä tuli myös elokuun viimeisenäviikonloppuna Viipurissa ja Koskelassakotiseutumatkamme tiimoilta. Matka oli

mielestäni erittäin onnistunut. Meitä olikinoikea ydinjoukko, 20 henkeä, nuorempaasukuseuran väkeä. Taisi olla ainoastaan kaksiVahvialassa syntynyttä, muut olivat nuorem-pia. Retkestä on enemmän lehdessämme.

13.-14.6.2015 Karjalaiset kesäjuhlat pidetäänHyvinkäällä, 5.7.2015 Vahviala-juhlat ovatkesäteatterin merkeissä Jaalan Hartolankylässä ja sokerina pohjalla omat sukuseuranjuhlat ovat lauantaina 29.8.2015 Itä-HämeenHartolan kunnassa, Kalhon kylässä ja PeltosenTorpassa. KAIKKI JOUKOLLA MUKAAN!!!

Karjalan Liiton, kuten myös sukuseurammeKarjalan Liiton jäsenenä, tulevien vuosienstrategiaan kuuluu arvojen korostaminen,Karjalaisuus, yhteisöllisyys ja elämänmyön-teisyys! Karjalainen yhteisö on vuorovaikut-teista, avointa ja suvaitsevaa. Haasteena meillekaikille on saada nämä hyvät ominaisuudettuotoksiksi. Elämänmyönteisyys, myöselämänasenne, mukautumiskyky, tunteidenjakaminen ja toisista välittäminen kuuluvatkiinteästi karjalaisuuteen.

Näistä arvoista on hyvä jatkaa matkaa.

Johtokunnan puolesta haluan toivottaa kaikillesukuseuran jäsenille Hyvää Joulua ja oikeinelämänmyönteistä Uutta Vuotta 2015!

Päivi Heimola

Sivu 3

Terveisiä sukuseuran matkalta Viipuriin 30.–31.08.2014

Sukuseuramme on jo vuodesta 1990 tehnytjoka toinen vuosi matkan omille juurilleenKarjalaan. Tänä vuonna matkalle lähti 12sukuseuran jäsentä ja kahdeksan muuta matka-kumppania. Jukka Ruoti starttasi Ryhmämat-kat Ruotibussin linja-auton Lahdessa lauantai-aamuna kello viiden jälkeen mukanaan kaksiaamuvirkkua matkustajaa ja poimi Järven-päästä Haarajoen seisakkeelta sekä HelsinginMikonkadun turistipysäkiltä lisää lähtijöitä.Porvoon Näsin ja Ilolan pysäkeiltä otimmemukaan seuraavat lähtijät ja sitten matka suun-tautui Kotkan Leikarille, mistä sukuseuranpuheenjohtaja ja matkanjohtaja Päivi Heimolaja miehensä Ilkka liittyivät joukkoomme.Vaalimaan Rajahovissa oli mahdollisuusnauttia aamupala samalla, kun jokainen täyttirajanylitykseen liittyvän lomakkeen. Rajanylitys sujui nopeasti, koska Venäjälle menijöitäoli vähän. Sen sijaan Suomeen tulijoita olipitkässä jonossa.

Rahanvaihto ja ensimmäisten ostosten tekohoitui perinteisesti Viipurin Veikoissa.

Ajoimme Viipuriin Vahvialan eteläisimmänkylän, Tervajoen kautta. Raija Putus kertoimeille kylästä ja näimme myös Suomen van-himman maaseutukoulun. Tervajoen kouluperustettiin vuonna 1855 ja viimeisin koulu-rakennus oli vuodelta 1891. Venäläiset jatkoi-vat koulun pitoa siellä ainakin vuonna 2007,mutta valitettavasti koulu paloi pahoin29.12.2013. Viipurin Pyöreässä Tornissalounaalla nautittiin borštškeittoa ja juusto-kuorrutteista porsaanleikettä. Muita asiakkaitaei oikeastaan ollut, joten saimme yksityisenmusiikkiesityksen toivelauluineen paikalliseltaduolta, pientä maksua vastaan, tietysti. Senjälkeen majoituimme torin vieressä olevaanuuteen Hotelli Viktoriaan. Hotelli vaikuttihyvätasoiselta.

Majoittumisen jälkeen osa meistä lähti tutus-tumaan kaupunkiin, mutta suurin osa lähtiRauhamaalle, jossa laskimme kukat sekäKarjalaan jääneille vainajille että sankari-vainajille. Hautausmaalla laulettu Karjalaistenlaulu ja käynti Vahvialan kirkonmäen muisto-merkin luona vei ajatukset karjalaisten koke-miin menetyksiin.

Sivu 4

Matka Koskelan kylään toteutui tälläkinkertaa. Linja-auton ylitettyä kosken kohdallaolevan sillan, jalkauduimme eri puolille kylää.Meistä kolme lähti kävelemään Löytömäellekohti sukulaisten kotipaikkoja, mutta ehti ajanpuutteen vuoksi korkeintaan Uudiskorpeenasti. Jotkut kävelivät vastapäiseen Seppälän jaSinkkalan suuntaan ja osa jäi Ylijoen kohdallepaikkaan, jossa rantakallioon on hakattu suku-seuran vaakuna.

Uimaan ei kukaan tohtinut mennä, muttakävelystä väsyneet jalat pystyi kastelemaansileältä rantakalliolta ja ja kuivaamaan nekotoa mukaan otettuun pyyhkeeseen.

Tunnelma oli iloinen, olihan päästy omillejuurille ja nähty Koskela. Muutamat näkivätkylän ensimmäistä kertaa, mutta useimmilleKoskelan näkeminen vähintään joka toinenvuosi on perinne.

Tapahtumaa juhlistettiin skoolaamalla “metsä-marketista” ostetuilla juomilla.

Palattuamme hotellille olikin kiire lähteä illal-liselle hotelli Viipuriin. Ilta sujui ruokailun,iloisen jutustelun ja pienten ohjelmanumeroi-den merkeissä. Iltaa istuttiin vielä oman hotel-lin baarissa ja nähtiin, kuinka Viipurissa paloitaas jokin rakennus Viipurin linnaa vastapäätätien toisella puolella. Kun muutama meistäkävi aamulla katsomassa palopaikkaa, raken-nuksen rauniot vielä savusivat ja kaksi piippuauuneineen törrötti pystyssä.

Sivu 5

Sunnuntain ohjelma jatkui aamiaisen jälkeenkaupunkikierroksella. Tutustuminen tapahtuikiertoajeluna linja-autolla, oppaana oli paikal-linen suomea puhuva opas. Usein kuullut pai-kan nimet, kuten Viipurin linna, Monrepos,Kolikkoinmäki ja monet muut nimet tulivatentistä tutummiksi. Kiertoajelun jälkeen oliaikaa ostoksille tai mahdollisuus käydäProgonnajakatu (Karjaportinkatu) 7 B:ssäolevassa Karjalankannaksen sotamuseossa.Siellä oli esillä paljon maastolöytöjä, asepu-kuja, sotilaiden henkilökohtaisia tavoita, kir-joja sekä lentolehtisiä ja sanomalehtiä sota-ajalta. Valitettavasti ennakkoon tilattu suomen-kielinen opas tuli paikalle myöhässä.Kauppahallissa ja torilla oli aika hiljaista, tu-risteja oli vain vähän liikkeellä. Jotain tuliaisiakuitenkin löytyi, kuten valkosipuleita, suola-kurkkuja, harjoja ja pellavatuotteita. Kello 14alkoi paluumatka ja sen aikana tehtiin hyviäsieni- ja marjaostoksia. Tullimuodollisuudetkinsujuivat taas nopeasti ja pian oltiin Rajahovis-sa lounaalla. Matkanjohtajan osuus päättyiLeikarissa hänen lähtiessä sieltä Heinolaan jame muut jäimme pois omilla pysäkeillämme.Erona menomatkaan oli vain se, että kuljettajasai ajaa loppumatkan yksin Järvenpäästä Lah-teen, sillä Lahdesta matkaan lähteneetpalasivat kotiinsa omia reittejään.

Matkasta on saatu hyvää palautetta: “Aivanmahtava matka. Kiitos kaikille mukana olleillehyvästä ja antoisasta matkasta ja ennenkaikkea hyvästä seurasta.” “ Kiertoajelu olimukava Viipurissa, tuli taas nähtyä sellaistaViipuria, missä en ollut käynytkään, kutenKolikkoinmäki ja toisella puolellaPatterinmäki. Tiedän nyt myös, missä onPapula. Kyllä Viipuri on kaunis kaupunki jatuntee ain, kun sin männöö, kui omat juuretsieltpäin on. Kyllä meillä oli hieno kuljettaja jaauto myös. Hotellihuone oli hieno, miinuksenavaan niin kovin kova peti. Muuten oli hienostijärjestetty matka ja tietysti seura. “

Teksti Vuokko Mäki (o.s. Koskelainen).

Sunnuntain ohjelma jatkui aamiaisen jälkeenkaupunkikierroksella. Tutustuminen tapahtuikiertoajeluna linja-autolla, oppaana oli paikal-linen suomea puhuva opas. Usein kuullut pai-kan nimet, kuten Viipurin linna, Monrepos,Kolikkoinmäki ja monet muut nimet tulivatentistä tutummiksi. Kiertoajelun jälkeen oliaikaa ostoksille tai mahdollisuus käydäProgonnajakatu (Karjaportinkatu) 7 B:ssäolevassa Karjalankannaksen sotamuseossa.Siellä oli esillä paljon maastolöytöjä, asepu-kuja, sotilaiden henkilökohtaisia tavoita, kir-joja sekä lentolehtisiä ja sanomalehtiä sota-ajalta. Valitettavasti ennakkoon tilattu suomen-kielinen opas tuli paikalle myöhässä.Kauppahallissa ja torilla oli aika hiljaista, tu-risteja oli vain vähän liikkeellä. Jotain tuliaisiakuitenkin löytyi, kuten valkosipuleita, suola-kurkkuja, harjoja ja pellavatuotteita. Kello 14alkoi paluumatka ja sen aikana tehtiin hyviäsieni- ja marjaostoksia. Tullimuodollisuudetkinsujuivat taas nopeasti ja pian oltiin Rajahovis-sa lounaalla. Matkanjohtajan osuus päättyiLeikarissa hänen lähtiessä sieltä Heinolaan jame muut jäimme pois omilla pysäkeillämme.Erona menomatkaan oli vain se, että kuljettajasai ajaa loppumatkan yksin Järvenpäästä Lah-teen, sillä Lahdesta matkaan lähteneetpalasivat kotiinsa omia reittejään.

Matkasta on saatu hyvää palautetta: “Aivanmahtava matka. Kiitos kaikille mukana olleillehyvästä ja antoisasta matkasta ja ennenkaikkea hyvästä seurasta.” “ Kiertoajelu olimukava Viipurissa, tuli taas nähtyä sellaistaViipuria, missä en ollut käynytkään, kutenKolikkoinmäki ja toisella puolellaPatterinmäki. Tiedän nyt myös, missä onPapula. Kyllä Viipuri on kaunis kaupunki jatuntee ain, kun sin männöö, kui omat juuretsieltpäin on. Kyllä meillä oli hieno kuljettaja jaauto myös. Hotellihuone oli hieno, miinuksenavaan niin kovin kova peti. Muuten oli hienostijärjestetty matka ja tietysti seura. “

Teksti Vuokko Mäki (o.s. Koskelainen).

Sunnuntain ohjelma jatkui aamiaisen jälkeenkaupunkikierroksella. Tutustuminen tapahtuikiertoajeluna linja-autolla, oppaana oli paikal-linen suomea puhuva opas. Usein kuullut pai-kan nimet, kuten Viipurin linna, Monrepos,Kolikkoinmäki ja monet muut nimet tulivatentistä tutummiksi. Kiertoajelun jälkeen oliaikaa ostoksille tai mahdollisuus käydäProgonnajakatu (Karjaportinkatu) 7 B:ssäolevassa Karjalankannaksen sotamuseossa.Siellä oli esillä paljon maastolöytöjä, asepu-kuja, sotilaiden henkilökohtaisia tavoita, kir-joja sekä lentolehtisiä ja sanomalehtiä sota-ajalta. Valitettavasti ennakkoon tilattu suomen-kielinen opas tuli paikalle myöhässä.Kauppahallissa ja torilla oli aika hiljaista, tu-risteja oli vain vähän liikkeellä. Jotain tuliaisiakuitenkin löytyi, kuten valkosipuleita, suola-kurkkuja, harjoja ja pellavatuotteita. Kello 14alkoi paluumatka ja sen aikana tehtiin hyviäsieni- ja marjaostoksia. Tullimuodollisuudetkinsujuivat taas nopeasti ja pian oltiin Rajahovis-sa lounaalla. Matkanjohtajan osuus päättyiLeikarissa hänen lähtiessä sieltä Heinolaan jame muut jäimme pois omilla pysäkeillämme.Erona menomatkaan oli vain se, että kuljettajasai ajaa loppumatkan yksin Järvenpäästä Lah-teen, sillä Lahdesta matkaan lähteneetpalasivat kotiinsa omia reittejään.

Matkasta on saatu hyvää palautetta: “Aivanmahtava matka. Kiitos kaikille mukana olleillehyvästä ja antoisasta matkasta ja ennenkaikkea hyvästä seurasta.” “ Kiertoajelu olimukava Viipurissa, tuli taas nähtyä sellaistaViipuria, missä en ollut käynytkään, kutenKolikkoinmäki ja toisella puolellaPatterinmäki. Tiedän nyt myös, missä onPapula. Kyllä Viipuri on kaunis kaupunki jatuntee ain, kun sin männöö, kui omat juuretsieltpäin on. Kyllä meillä oli hieno kuljettaja jaauto myös. Hotellihuone oli hieno, miinuksenavaan niin kovin kova peti. Muuten oli hienostijärjestetty matka ja tietysti seura. “

Teksti Vuokko Mäki (o.s. Koskelainen).

Sivu 6

Näin kesällä kirjasen, jossa oli selkeästi käsinkirjoitetut evakkomuistelot koristeenaan värik-käät kuvat tilkkutöistä. Kiinnostukseni heräsija halusin selvittää, kuka tämä kirjasen julkais-sut Koskelainen oikein on. Haastattelun jaKarjala-lehdessä olleiden juttujen perusteellaesittelen hänet nyt teillekin.

Teuvo syntyi Vahvialan Vanhassakylässävuonna 1939. Hänen esi-isänsä oli aikoinaantullut sinne Kauppilan taloon kotivävyksiKoskelan Heikkilän talosta. Teuvo oli kuusi-lapsisen perheen kuopus. Hänen isänsä olitaitava kirvesmies, mutta osasi myös suutarinja räätälin työt. Isä toimi myös juhlatilaisuuk-sien viulunsoittajana. Teuvon evakkotaivalkulki ensin Pöytyälle ja toisen kerran Toijalankautta Iitin Alakonttilaan. Pitkän työuransa hänteki Helsingissä tullilaitoksella ja jäi eläkkeelle1994, jonka jälkeen hän asui kolmena talvenaTeneriffan lämmössä. Teuvo on koko ikänsänikkaroinut ja tehnyt talonkin, mutta tekstiili-töiden pariin hänet johdatteli sisko Taina, jokahoukutteli Teuvon mukaansa Puerto de laCruzissa Tilkkupirkot-nimisen ryhmän toimin-taan. Suomeen palattuaan omaan vuoteeseentarvittiin iso päiväpeite ja siitä käynnistyi tilk-kutöiden teko. Pojalle tehty peite oli entistäkinsuurempi ja oli kooltaan 2,5*2,5 metriä.

Geometriset kuviot ovat viime aikoinakiehtoneet Teuvoa, mutta luonto, erityisestipuu eri muodoissaan, on tuotteliain inspiraa-tion lähde. Usein unessa on saatu visio tulevas-ta työstä ja harrastuksen alkuaikoina Teuvopiirsi kuvan ruutupaperille ja väritti sen, ennenkuin aloitti kankaiden leikkaamisen ja ompele-misen. Nykyisin hän aloittaa työn suoraanpäässään syntyneen mallin mukaan ja työnvärit muuttuvat päivittäin mielialojen mukaan.Tämä hahmotusvaihe kestää pitkään. Kaikkityöt patalapuista suurikokoisiin sängynpeit-toihin on toteutettu tilkkutyötekniikalla ko-neella ommellen, joten paljon on ommeltu,sillä neljäs ompelukone on jo käytössä.

Teuvo Koskelainen, tekstiilitaiteilija ja veteraaniurheilija Kouvolasta

Tilkkutöiden tekijöiden yhdistyksessä,Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:ssä on noin 1650jäsentä, mutta pääasiassa he ovat naisia.Teuvo tietää, että on ainakin yksi mies hänenlisäkseen tekee tilkkutöitä. Teuvo on tuonuttöitään esille jo 2000-luvun alussa, ensin Iitissäja sitten 2003 Kouvolan kirjastossa.Varsinainen läpimurto tapahtui Kangastuksia-näyttelyssä 2005 Iitin kirkonkylänKesäkahvilan taidenäyttelyssä ja 70-vuotispäivänsä kunniaksi näyttely oli IitinVärikeskuksessa 2009. Viimeisimpäännäyttelyynsä, Värikivien ja puiden maailma2014 Kuusankoskitalossa, Teuvo toiviitisenkymmentä työtä, joista osa oli vastaviime vuosina valmistuneita. Suurimmat työt

Sivu 7

vievät aikaa jopa 5 kuukautta ja päivittäin häntyöskentelee muutamasta tunnista jopa viiteentuntiin yhteen menoon. Puuvillakankaat hänostaa lähiseudun kangaskaupoista pakoittain,mutta saa niitä myös lahjoituksena. Isoontyöhön menee jopa 15 neliömetriä kangasta,vaikka pienimmät yksityiskohdat ovatpostimerkin kokoisia. Ennen Teuvo käyttikukkakuvioisia kankaita, mutta nyt kankaatovat yksivärisiä. Toivottujen värienlöytämisessä on omat haasteensa.

Teuvo haluaa pitää itsensä myös fyysisestihyvässä kunnossa ja aloitti 2007aikuisurheilun. Siinä hän on saavuttanut myösSuomen ja Euroopan mestaruusmitaleja. 2009hän oli Italiassa pidetyissä kisoissa Euroopanmestari kiekonheitossa ja veteraanien SM-heittoviisiottelussa 2014 syyskuussaKangasalla hän voitti hopeaa M75-sarjassa.Tässä lajissa heitetään moukaria, kiekkoa,keihästä, 7 kg:n painoa ja työnnetään kuulaa.Urheilusaralla 2009 kisojen jälkeen koettusairastuminen heittokäden tulehduttua laittoiTeuvon etsimään uutta kevyempää harrastustaja sellainen osui silmään, kun Kouvolassapidettiin bridgen alkeiskurssi. Niinpä Teuvo onmuutaman vuoden pelannut bridgeä KouvolanBridgekerhossa tilkkutöiden,urheiluharrastuksen, marjastuksen jasienestyksen lisäksi.

Aluksi mainitsemani kirjanen on omistettuTeuvon Samuli-pojalle. Teuvolle tuli pakottavatarve kirjoittaa lapsuutensa muistikuvista, niinhyvistä kuin huonoistakin. Sota-aikana ja senjälkeenkin oli pulaa lähes kaikesta, muttaomavaraistaloudessa riitti kuitenkin ruokaaisolle perheelle. Erityisesti karjalaisten onpitänyt taistella olemassaolostaan. Teuvo eihalaja synnyinseudulleen, sinne hävitetyllemaalle, ja on vieraillut siellä vain kerranvuonna 1997. Nyt hän nauttii Kymenlaaksoonasetuttuaan luonnosta, luomisvoimastaan jaharrastuksistaan.

Teksti Vuokko Mäki (o.s. Koskelainen).Lähteinä Teuvon haastattelu 25.9.2014, jaKarjala-lehden jutut: T.T. Iivonen 26.5.2005, T.Autio 2.4.2009 ja T.T. Iivonen 3.4.2014.

Lehden kansikuvassa Teuvo Koskelaisen työTaivaanrannan metsuri väripuumetsässä 2013(194 x 133)

Sivu 8

Karjalaisuus yhdistyy ajatuksissani voitaiki-naan leivotun uunituoreen lihapiirakantuoksuun tai sulaneen sokerin kimallukseenmustikkapiirakan pinnalla. Karjalaisuus on si-lakkalaatikkoa lounaaksi ja huolella vaivattuahapanleipää kyytipojaksi.

Kaikki muistot liittyvät lapsuus- ja nuoruus-vuosiini, jolloin karjalaisuus oli osa joka-päiväistä elämääni. Edesmennyt mummoniHelmi Mattsson (o.s. Koskelainen) oli lapsenapaennut sotaa ja jättänyt kotinsa Vahvialanpitäjään Koskelan kylään. Vaikka synnyinkotijäi Karjalaan, mummo toi Uudellemaalle mu-kanaan karjalaisia perinteitä, joita hän vaaliviimeisiin elinvuosiinsa asti.

Kuumana hehkuvassa leivinuunissa tirisi jokaviikko perinteisiä karjalalaisia herkkuja. Por-voon Vanhamoisiossa lapsuudenkotini jamummolan välissä oli vain pieni metsäkaistaleja peltoaukeama. Kun mummo soitti ja kysyi,kuka tulisi hiivaleipää hakemaan, olin hetkessäkumisaappaat jalassa viilettämässä pitkinpeltoa.

Ymmärtääkseni yhdessä ruokaileminen on yksikarjalaisuuden perinteisimmistä piirteistä.Mummolassa syötiin rauhassa ja hartaasti. Ni-mipäiväjuhlillakin kahvipöytä notkui herkkuja.Ruokapöydässä räkättäminen ei ollut sallittua.Samanikäisen serkkuni kanssa rakensimmemaitotölkeistä ja mehukannuista keskellepöytää näkösuojan, jonka taakse piilouduim-me. Kun naurusta ei meinannut tulla loppua,muistan monia hävettäviä hetkiä, jolloin jompikumpi meistä jatkoi ruokailua yksin viileässätuvan eteisessä.

Olen tietoinen, että karjalaisuuteen liittyy vah-va tietoisuus omista juurista. Toisille ihmisillese on suuri osa identiteettia. Karjalaisuus onelämäntapa ja oma kulttuurinsa. Tämän takiaon harmillista tunnustaa, etten ole koskaankäynyt karjalaisten sukujuurteni raunioilla.Karjalaisuus elää muistoissani, muttei ole enääläsnä arkisessa elämässäni.

Äitini Sirpa Tuominen on kuitenkin kertonut,että minussa on karjalaisia piirteitä, joita myösvanhemmalla iällä tunnistan itsestäni.

Olen kova haastamaan. Juttujen perustelemi-nen ja pohjustaminen ovat karjalaisia ominai-suuksiani. Olen joskus törmännyt sanontaan,jossa karjalaisia kuvaillaan tunnepersooniksi,jotka itkevät ja nauravat samaan aikaan.Tunnistan itseni tästä kuvailusta. Iloitsenpienestä, mutta pyyhin kyyneleitä vieläkinherkemmin. Karjalaiset ovat kuulemma myöspäättäväisiä. He kulkevat läpi harmaan kivenkeinoja kaihtamatta. Määrätietoisuus on periy-tynyt mummoni ja äitini kautta myös minulle.Päämäärätietoisesta elämänasenteesta on ollutsuurta hyötyä urheilu-urani aikana.

Tälläkin hetkellä pelaan lentopalloa naistenMestaruusliigassa. Aloitin lajin ollessani 9-vuotias. Peruskoulun jälkeen hain Tampereelleurheilulukioon ja valmennuskeskukseenharjoittelemaan, joten muutin pois kotoa 16-vuotiaana. Valkolakin sain kolmessa vuodessa,jonka jälkeen haaveilin yliopisto-opinnoista.Ovet aukenivat vasta kolmannella yrittämällä,mutta päämäärästäni en luopunut.

Kaikkien ilon tunteiden lisäksi urheilu ontuonut elämääni paljon murheita, jotka ovatjohtuneet loukkaantumisista. Kun elämästänion viety pois asia, johon suhtaudun intohimoi-sesti ja jolle annan kaiken aikani, on jäljellejäänyt tyhjyys ja ontto tunne. Päättäväisyys japeriksiantamattomuus luonteenpiirteinä ovatolleet auttamassa minua pääsemään yli syn-kistä hetkistä. Onnistumisista olen onnellinenjoka solullani, mutta yritän löytää pahoistakinelämäntilanteista aina jotain hyvää ja opitta-vaa.

Kaarlo Hänninen kirjassaan Kansakoulunmaantieto ja kotiseutuoppi yksiopettajaisiakouluja varten vuodelta 1929 kuvailee kar-jalaisia ihmisiä reippaiksia, puheliaiksi jatoimeliaksi. Hännisen mukaan karjalaisilla eikuitenkaan ole hämäläisten sitkeyttä töissään.

Karjalaisuuden tuntua Pirkanmaalla

Sivu 9

Asun Pirkanmaalla jo yhdeksättä vuottaperäkkäin, joten elämääni on saattanut jotarttua hämäläisiä piirteitä. Koen silti, ettäsitkeys ja periksiantamattomuus luonteen-piirteinäni eivät ole hämäläisyyden ansiota.Olen ylpeä ja kiitollinen karjalaisillesukujuurilleni.

Mummo oli osallisena kasvatukseeni, jahäneltä opin, että toisista huolehtiminen,yrittäminen ja hyvän ajatteleminen kantavatelämässä pitkälle.

Silloin kun minusta tuntuu, että hämäläisyysottaa vallaan, laitan kaalilaatikon uuniin taikarjalanpaistin porisemaan. Ja taas tuntuukotoisalta täällä Pirkanmaallakin.

-Nette Tuominen

Sukuseuran kesäjuhlat 29.8.2015

Hallitus on valinnut juhlien pitopaikaksi tällä kertaa Peltosen Torpan, mikä sijaitsee Itä-Hämeen Hartolan kunnassa, Kalhon kylässä.

Juhlapaikkaan voi tutustua netissä http://peltosen-torppa.123kotisivu.fi/

Juhlista tulee lisätietoa lähempänä ajankohtaa, mutta varatkaa ajankohta kalenteriinne jo nyt.

KAIKKI JOUKOLLA MUKAAN!

Sivu 10

Sinkkalan sisarusten evakkomatkat

Koskelan kylän Sinkkalan talosta lähdettiinevakkoon 75 vuotta sitten ensimmäisen kerran.Koskelaisen perheen “pienet tytöt”, Anni jaMaija kertoivat marraskuussa 2014, millaisiamuistoja heillä on matkaan lähdöstä.

Helmikuussa 1940 tuli tieto, että kylä oli jätet-tävä, ja mukaan ei saanut ottaa muuta kuinmitä käsissään jaksoi kantaa. Kokoontumis-paikka oli viiden kilometrin päässä olevaNurmin rautatieasema, josta oli tarkoitus jatkaaevakkomatkaa. Nurmin asemalle oli kokoon-tunut paljon kansaa evakkojunaa odottamaan.Vihollisen lentokoneet ilmaantuivat taivaalle japudottivat pomminsa aseman seudulle, jossaihmiset eivät ehtineet suojautua. Pommituk-sessa kuoli monia kymmeniä siviilejä japerheet menettivät kuka äitinsä, kuka lapsensa.

Sinkkalan perhe säästyi pommituksen tuhoilta.Perhe palasi takaisin kotiinsa ja isä, Koskelai-sen Juho, päätti, että evakkoon lähdetään nytomalla reellä ja suorinta tietä. Evakkomatkaalkoi ja ensimmäinen pysähdys oli Valkealas-sa, jossa päästiin sijoittumaan väliaikaisestimaalaistaloon. Koskelaisen lapset Helmi,Lauri, Sylvi, Maija ja Anni auttoivat navetta-töissä talon vanhaa isäntää parisen viikkoa,ennen kuin matka jatkui Punkalaitumelle.Sinkkalan perhettä kohtasi myös lapsen,perheen ainoan pojan menetys, kun Lauri kuolievakkomatkalla kylmettymisestä saamaansatautiin viisitoistavuotiaana elokuussa 1940.

Suomalaiset valtasivat Karjalan kannaksentakaisin vuonna 1941 ja karjalainen evakko-väki alkoi siirtyä takaisin hävitetylle koti-seudulleen. Viranomaisten toimesta tätäpaluumuuttoa yritettiin hillitä, mutta läheskaikilla oli kiihkeä halu palata kotikylälleen.

Sinkkalan perhe palasi myös kotitilalleen, jokaoli säilynyt yhdessä naapurin Mikkolan talonkanssa polttamatta talvisodasta. Perheenlapsista vanhin, Helmi, oli jo aiemmin tullutns. siivousporukoiden mukana selvittämääntalojen ja suojien kuntoa. Anni ja Maija muis-telivat, miten talon lehmät tunnistivat omankotinavettansa ja riensivät omille paikoilleen.

Välirauhan aika oli rakentamisen aikaa, kunKoskelan kylän taloja rakennettiin uudestaan,luottaen rauhanomaiseen tulevaisuuteen.Asemasodan aikana pyrittiin elämään niinnormaalia elämää kuin mahdollista puutteel-lisissakin oloissa. Sinkkalan talo oli kylänmonen pienen koululaisen koulumatkan var-rella. Koulua käytiin Sipilässä ja puolivälissäoli Sinkkala, missä pakkaspäivinä saattoilämmitellä kylmän kohmettamia jäseniä.

Toinen ja viimeinen lähtö tapahtui juhannuk-sen alla vuonna 1944. Anni ja Maija muisteli-vat, miten kylmä kesäkuinen viikko oli. Ennenlähtöä piti käydä saunassa pesulla. Pesulla ta-pahtui vahinko, jonka Maija muistaa loppu-ikänsä. Sylvi-sisaren ottaessa koussikalla vettäpadasta, vesi kaatuikin Maijan olkapäille polt-taen nahat irti. Matkaan oli lähdettävä ja ensi-apu annettiin levittämällä raakaa kananmunaatuskien lievittämiseksi. Maija istui kärryillä jaAnni sekä naapurin poika, Mikkolan Ville,polkivat pyörillä perässä. Onneksi oli sokeriamatkassa lievittämässä makian nälkää ja pala-neen tuskaa. Simolan kylässä saatiin sitten ap-teekista salvaa palaneeseen olkapäähän.

Sinkkala perustettiin uudestaan sotien jälkeenPorvoon maalaiskunnan Vanhamoision kylään,jonne sijoitettiin paljon vahvialalaisia raken-tamaan uudet kotitalonsa. Vanhin sisar, Helmi,jatkoi Sinkkalan tilan pitämistä miehensäSvennun kanssa. Sylvi muutti asumaan Kal-lolan kylään ja nuoremmat sisaret viettävätedelleen eläkepäiviään, Anni Vanhamoision jaMaija Kerkkoon kylällä Porvoossa.

- Juha Henriksson (Sylvin poika)

Voi sitä kotiin palaamisen riemua. Maija ja Anni Vahviala-juhlissa Artjärvellä 2014

Sivu 11

Olen Juha Tähti, 23 vuotta. Äidin äitini oliSylvi Tähti o.s. Koskelainen (Koivulan Sylvi).Mummo kuoli kesällä 2011 85-vuotiaana.Nuorehkosta iästäni huolimatta tämän kesäi-nen sukuseuran matka oli minulle jo ainakinseitsemäs. Mummoni kotiseudulla olen myöskäynyt useampia kertoja, muistaakseni ainakun siihen on mahdollisuus ollut. Paikan pääl-tä löytyy vielä vanha maakellari ja paikaltaavautuu näkymä entiselle pellolle, joka nykyi-sin on jo villiintynyt. Kyllähän sinne on ainajouduttu rämpimään, mutta viime kerroillaolen itse ollut se, joka muut johdattaa oikeankaatuneen puun luota maakellarille asti. Ehkä-pä juuri halu tietää, mistä suku on lähtöisin,saa minut lähtemään matkoille.

Mummon kotipaikalla vierailu saa ajattelmaanjuuriani. Siellä käynnit ovat antaneet uudennäkökulman ymmärtää mummolta saatuja op-peja, kuten esimerkiksi ruoasta kiittäminen.Sitkeys ja periksi antamattomuus ovat varmaanmyös luonteenpiirteitä, jotka ovat mummoltaperittyjä. Koko matka ja erityisesti kotiseutu-vierailu palauttaa jalat hyvin maan pinnalle.Vaikka koulu ja työt tuntuvat välillä painavanharteilla enemmän kuin mitä polvet kestävät,olen (kuten koko sukupolveni) päässyt helpol-la. Vierailu mummoni kotiseuduilla havahdut-taa pohtimaan kuinka epävarmaa elämä voi-kaan olla, kuitenkin samalla olen oppinut pie-nistä asioista nauttimisen tärkeyden.

Viipuri itsessään on historiallisesti kiehtova.Tosin ovathan varsinkin laitakaupungin raken-nukset heikossa kunnossa, mutta Viipurissa onpaljon hienoa arkkitehtuuria, ja olisikin hie-noa, jos varsinkin vanhoja suomalaisia raken-nuksia kunnostettaisiin. Viipuri muistuttaahieman Turkua, on rantakatu, linna, tori jahistoriallisia rakennuksia. Eron tunnistaakinpuhutusta kielestä ja rakennelmien kunnosta.Joka matkalla kuitenkin yllättää, miten paljonkatukuva on parantunut edellisestä kerrasta.Vielä on edessä paljon työtä, mutta joka kertaon harpattu hieman eteenpäin.

Pidän tärkeänä ja arvostan sukuseurojentoimintaa monellakin tavoin. Ne ovat tarpeel-lisia, sillä ne helpottavat matkantekoa sukujenkotipaikoille. Monelle kynnys lähteä omatoi-misesti kauemmas, erityisesti Suomen rajojenulkopuolelle, on varsin suuri. Venäjälle mat-kustaminen voi myös olla haasteellista kaikki-ne asiakirjoineen, varsinkin tuntematta paikal-lista aluetta ja kulttuuria. Lisäksi sukuseurojenkautta jaetaan paljon kirjoittamatonta tietoaeteenpäin ja tätä tietoa tuotetaan myös talteenkirjalliseksi seuraaville polville. Suullinentieto ei kirjoihin pääsisikään ilman, että suku-seurat ja aktiiviset yksilöt näkisivät vaivaa seneteen. Myös vanhoja kuvia alueista, rakennuk-sista ja ihmisistä on jo koottukin kansiin kaik-kien nähtäville, mutta uskon että kuvia löytyyvielä lisää. Toivonkin, että vanhat valokuvatsaataisiin talteen ja arkistoitua, ennen kuin neajan myötä katoavat.

Toivon vielä joskus pääseväni käymäänTytärsaaressa, josta äidin isäni oli lähtöisin.

Historian ymmärtäminen auttaa ymmärtämäännykypäivää. Suuret linjat historian kirjoissaselittävät nykypäivän politiikkaa, mutta pienettarinat selittävät nykypäivän mielenmaise-maamme.

- Juha Tähti

Nuoren tuntemuksia kotiseutumatkasta

Juha ja tyttöystävänsä Hilla lounaalla ViipurinPyöreässä tornissa

Sivu 12

Tervajoelta Särkijärvelle

Juureni ovat puti puhtaasti karjalaiset. Isänpuoleinen Pukin suku lienee alkujaan Koivis-tolta, mutta siirtyi 1600-luvun alussa Säkki-järvelle. Äidin suku, Koskelaiset, on asunutViipurin pitäjässä jo 1600-luvun alussa.

Synnyin 31.5.1938 Suoniityn talossa VahvialanTervajoella. Vanhempani olivat Toivo Pukki jaMeeri o.s. Koskelainen. Ehdin jo talvisodanevakkomatkalle Länsi-Suomeen Pöytyälle.Tervajoelle palasimme 1942. Sieltä onlapsuusmuistoja parilta vuodelta. Läksimmeveljeni Osmon kanssa sotalapsiksi Ruotsiinhuhtikuussa -44. Palasimme äidin luoksePorvoon maalaiskuntaan elokuussa -46. Isä olimenehtynyt Talvisodan rintamalla saamaansakeuhkotautiin. Äiti meni 1948 uusiin naimisiinja saimme sukunimeksi Kekkonen.

Koulun olin aloittanut jo Ruotsissa ja jatkoinsitten Hamarissa kansakoulua ja Porvoossaoppikoulua. Ylioppilaaksi tulin 1958.

Tätä lapsuuden ja nuoruuden vaihetta sävyt-tivät elämä evakkojen asuttamassa Karjalais-kylässä, työt kotona ja erilaiset urheiluharras-tukset. Ennen armeijaa ehdin olla puolisenvuotta kesätoimittajana Uudenmaan Sano-missa.

Läksin upseerinuralle, jolla etenin eversti-luutnantiksi ja lopulta reservissä everstiksi.

Menin 1964 naimisiin Marjatta Toiviaisenkanssa. Hän työskenteli erikoissairaan-hoitajana. Saimme tyttären ja hänellä on kaksijo aikuista poikaa. Eläkkeellä lunastimmeMarjatan kotitalon Askolan Särkijärvellä 1995ja asustelemme siinä tyytyväisinä edelleen.Naapurusto on jälleen kerran vahvastikarjalaista juurta.

Eläkepäivillä harrastan kotiseutuhistoriaa jaolen kirjoittanut tai toimittanut puolen tusinaakirjaa. Siinä saatoin käyttää hyväksenielämänikäistä historian harrastusta.

Karjalaa ja karjalaisia juuriani en unohdakoskaan.

- Ilmo Kekkonen

Olen Johanna Kyllikki Koskelainen (1970),paljasjalkainen oululainen ja olen naimissarakkaan mieheni Jukka Heikkisen kanssa.Ydinperheeseeni kuuluu aviomieheni ja hänenkaksi jo aikamiespoikaa, vanhempani sekäveljeni Janne Juhani (1976) perheineen. Asunnykyään Oulun kaupunkiin liitetyn Kiiminginkunnan alueella, maaseudulla Kiiminkijoki-varressa vanhassa maalaistalon pihapiirissä.Asuinpaikkamme on anoppini syntymäpai-kalla, mikä muotoutui vakituiseksi asuinpai-kaksemme mutkien kautta vuosien aikana.

Koulutukseltani olen insinööri ja suurimmanosani elämästäni toiminut perheyrityksemmepiirissä Kymppi Group Oy :ssä. Päivätyössänitoimin perheyrityksemme toimitusjohtajana,isäni jalanjälkiä seuraten. Yhtiömme palveleeprosessiteollisuusasiakkaita niiden teollisuus-eristys- ja telinetarpeissa ympäri maailmaa.Olen viimeisen päälle yrittäjäperheen tytär,sillä molemmat vanhempani ovat tehneet työ-urastaan suurimman osan yrittäjinä.

Terveisiä Kiiminkijokivarresta

Sivu 13

Harrastuksiini kuuluvat rentouttava lukeminen,ulkona hyötyliikunnallinen värkkäily vanhassamaalaistalon pihapiirissä, moottoripyöräilysekä -kelkkailu. Kaikista kummallisimpanaharrastuksenani minulla on kunnallispolitiikka,olen kolmatta kautta Oulussa kaupunginval-tuutettuna. Tämä harrastus antaa tosiasiallisenvastapainon hektiselle ja nopeaa reagointiavaativalle työlleni – kunnallispolitiikassamitään ei tehdä nopeasti, ikävä kyllä.

Olen seurannut Koskelaisten sukuseuraa erit-täin etäältä ja kosketukseni sukuni historiaanon kevyehkö. Siitä syystä varmaankin myössuhteeni karjalaisuuteen on jäänyt siitä syystämyös kevyeksi, mutta huomaan sukuni naisissa(isäni ja hänen 5 siskoa) - hyvinkin perikarja-laisia luonteenpiirteitä sekä yleisesti karjalai-suuteen liitettyjä toimintatapoja. Silloin kunmeidän suku on kasassa, niin harakat ei istutalon räystäillä, vaan tupa on täynnä reipastapuheensorinaa ja mukavaa yhdessäoloa sekähyvää ruokaa. Sukumme haara on lähtöisintietojemme mukaan Tervajoen Koskelasta.

Minun isäni Eero Juhani (1950) ja pappaniToivo Lennard (1922 – 20032) ovat syntyneetKoillismaalla Pudasjärvellä. Pappani isä oliOtto Wille Heikinpoika Koskelainen (1879 –1940), joka on Sumiaisista kulkeutunut jolla-kin tavalla Oulun kautta Pudasjärvelle.Sukumme vaiheet tältä osalta ovat suhteellisenhataralla tietopohjalla. Otto Willen sekä hänenveljiensä historia Oulun seudulla on ollut jopahiukan skandaalinkäryinenkin eli mummunisuku ei ole ollut kovin mielissään vävyehdok-kaasta eli siitäkin syystä Koskelaisten suvunasioista ei kauhean paljon ole Petäjäniemessä(isäni kotitalo Pudasjärven Hetekylässä) puhut-tu ja Koskelaisten sukuun pidetty yhteyttä.Mummuni Katri Valpuri o.s. Ahonen (1927) onkotoisin tästä Petäjäniemestä.

Äitini Taina Kyllikki os. Pulkkinen (1950) onkotoisin Oulun kaupunkiin nykyään kuuluvastaentisestä Ylikiimingin kunnan Joloskylästä.Äitini isä Johan August oli syntynyt Ameri-kassa ja vaiheiden jälkeen jäänyt kuitenkinasumaan Ylikiiminkiin. Äitini äiti Martta olikotoisin tuolta Joloskylästä. Äitini ja isäni ovat

siis läheltä toisiaan kotoisin, vain noin puolentunnin automatkan päästä naapurikunnista.

Isäni vanhin sisko Marja Leena (1948) onsuvustamme parhaiten perillä asioista, sillähänelle asioita on kertonut pappani Martta-sisko aikanaan. Hänenkin tiedoissa on kuiten-kin aukkoja ja olemmekin nyt sopineet, ettätäytyy joskus istua porukalla alas ja jakaatietoa meille nuoremmille, jotta suhteet histo-riaan eivät aivan katkea. Tätä juttua rustail-lessa on herännyt kyllä perusuteliaisuusKoskelaisten sukujuuria kohtaan ja sen vaihei-siin. Äitini Pulkkisten sukujuuriin olenkinkäynyt tutustumassa jenkeissä Ellis Islandillasekä Minnesotan osavaltion pohjoisosissa asti,joten taitaa olla nyt aika tutustua tähän Koske-laisten sukuun hiukkasen tarkemmin.

Toivonkin, että jos joku tätä lehteä lukiessaanhuomaa tietävänsä jotain meidän sukuhaaranvaiheista tai tietää siitä kirjoitetun jotainjonnekin sukukronikoihin, ottaisi vaikkayhteyttä ja voisimme sopia tietojen vaihdosta.

Joulua odotellessa,

Johanna Koskelainen, OuluP. 0400 582 593email. johanna.koskelainen@outlook.com

Sivu 14

Koskelaisten sukuseura kuuluu jäsenenäKarjalan Liittoon. Sen tähden toivotaan, ettäsukuseuramme jäsen maksaa Karjalan Liitonjäsenmaksun kerran vuodessa joko sukuseurankautta tai jonkin muun karjalaisseuran kautta.Näin saat kaikki liiton jäsenedut. 18-vuotiailtaja sitä nuoremmilta ei peritä jäsenmaksua.

Jäsenmaksut pysyvät samoina vuosina 2015–2016, sillä Karjalan Liiton liittokokouksessa26.4.2014 vahvistettiin jäsenmaksut vuosille2015–-2017: Vuonna 2015 jäsenmaksu on 12euroa, vuonna 2016 jäsenmaksu on 12 euroa,vuonna 2017 jäsenmaksu on 15 euroa.

Karjala-kortti -Karjalan Liiton jäsenkortti

Karjalan Liiton jäsenkortti, Karjala-korttikertoo, että kuulut laajaan karjalaiseenyhteisöön. Maksamalla Karjalan Liitonjäsenmaksun, saat Karjala-kortin ja pääsetnauttimaan monista liiton eduista.

Jäsenenä saat kaksi kertaa vuodessailmestyvän Karjalan Kunnaat -jäsenlehden,alennuksia kursseista, matkoista, erilaisistatilaisuuksista ja monista liitonmyyntituotteista. Etuja hyödyntämällä säästätselvää rahaa. Karjala-kortti on voimassavuoden, nykyinen kortti on voimassa 5/2014-5/2015. Uusi, vuoden voimassa oleva Karjala-kortti lähetetään kaikille Karjalan Liitonjäsenmaksun maksaneille Karjalan Kunnaat -jäsenlehden yhteydessä toukokuussa 2015.

Karjala-kortilla saat lisäksi alennuksiayhteistyökumppaniemme tuotteista. Liittotekee yhteistyötä mm. Viking Linen jaSuomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa.

Mitä etua saat Karjalan Liitonjäsenyydestä

Jo vuonna 2001 silloinen puheenjohtajammeHeikki Koskelainen kutsui jäsenistöä lehdessän:o 19 kotisivutalkoisiin. Tämä sama toiveesitettiin taas viimekertaisessa sukukokouk-sessamme jäsenistön puolelta. Nyt, reilut 10vuotta myöhemmin, www.koskelaiset.fi onperustettu. Sinne on koottu jo perustietoayhdistyksestämme ja lisää on tulossa.

Varsinkin Kuvia ja tarinoita -osioon toivommesaavamme paljon aineistoa jäseniltä. Jäsenis-töämme asuu tällä hetkellä 50:llä eri paikka-kunnalla, joten uskon, että kiinnostavaa mate-riaalia löytyy jokaiselta. Ei ole tarkoitus, ettäjutut ovat pitkiä ja hienoja kirjallisia teoksia.Lyhyet muistelot ja valokuvat ovat yhtä toivot-tuja. Luonnollisesti pitemmätkin tarinat ovattervetulleita. Eräs sellainen on Kerttu Wase-liuksen Vancouverista lähettämä muistelma-kertomus sotakokemuksistaan. Aineistotkotisivuille voi lähettää allekirjoittaneelle.

Varsinkin nuorempaa, miksei myös vanhem-paa jäsenistöä kiinnostaa taatusti, mitä leh-dissämme on julkaistu vuosien varrella. Kaikkiaiemmat jäsenlehdet tulevat löytymään suku-seuran sivuilta. Todella mielenkiintoista luet-tavaa. Mm. Ilmo Koskelaiselta, jolla on tarinamyös tässä lehdessä, löytyy todella montamielenkiintoista kertomusta.

Kirjallista jäsenpostia lähetetään edelleenkinkaksi kertaa vuodessa, mutta kotisivuille päivi-tetään ajankohtaista tietoa mm. tapahtumistauseammin, joten kannattaa käydä vilkaise-massa aina silloin tällöin.

Koskelaisten sukuseura ry Facebook-sivut onmyös avattu ja sinne jokainen fb:ssä oleva voiliittää omia kuviaan, kommenttejaan, etsiäsukulaisiaan, kysellä tietoja ym. Fb-sivuttoimivat myös pikaisena muistutusfooruminaajankohtaisista tapahtumista, joten kaikille“tykkääjille” tulee sitä kautta tietoa. Käykääpätykkäämässä.

- Heli Järvenpää

Kotisivut ja Facebook

heli.jarvenpaa@pp.inet.fi

Sivu 15

Karttakuva on ainoa luovutetusta Karjalasta saatavissa oleva alueellinen kuva. Sieltä oleva kartasto on kuitenkinpääosin pienessä mittakaavassa, tasoltaan kirjavaa ja mm. luontokuvan tarkastelua ajatellen paljolti heikkolaatuista.Vahvialan kunnan alueelta, Viipurin Karjalasta, on nyt julkaistu ”kertova” karttakirja. Se on tiettävästiensimmäinen luovutetun Karjalan alueelta laadittu kuntakartasto. Karttakirjassa ovat uudet,suurimittaiset (1:10 000 – 1: 40 000) kartat kyläalueittain. Kirjan kartat ja niitä täydentävätluontokuvaukset sekä muu kerronta tuovat esiin uutta Karjala-kuvaa, mm.:

- kallio-, maaperä- ja vesistöluonto erityispiirteineen - alueen kuntarakennekehitys - kylien historiaa sekä historiallisen kehityksen ja maantieteellisen sijainnin vaikutusta kylien elämään ja kehitykseen - kylien rakenne ja asutus ennen toista maailmansotaa (esimerkki : kartan n:o 12 - Urho Kekkosen maatila)

Kirja myös palvelee mm.: - esimerkkinä luovutetun alueen kartaston kehittämismahdollisuuksista - perusaineistona erilaisissa tutkimuksissa, mm. luontoselvitykset - sukututkimusta - kotiseututyötä ja matkailua

Vahviala – 16 karjalaista kylää karttoina: koko A4, sid., 138 sivua, joista noin 40 karttasivua, 40 s.luonto- ja seutukuvausta sekä 30 luettelosivua; 48 valokuvaa. Julkaisija: Vahviala-seura ry, 2013, hinta 45• + toimituskulut.

Tilaukset: Pirjo Taimisto, p. 044-2704 730; pirjo.taimisto@kymp.net

VAHVIALA-SEURA RY

TULEVIA TAPAHTUMIA 2015

VUODEN 2015 JÄSENMAKSUT

Pyydämme maksamaan jäsenmaksutlehden liitteenä olevan ohjeen mukaisesti2.1.2015 mennessä.

Koskelaisen sukuseuran jäsenmaksu 24 •sisältäen Karjalan Liiton jäsenmaksun 12 •,mikä tilitetään ko. liitolle.

Mikäli maksat jäsenmaksun KarjalanLiitolle jonkin toisen yhdistyksen kautta,on jäsenmaksu 12,- •.

Käytäthän viitenumeroa, jottamaksu kohdentuu oikeallehenkilölle!

Koskelaiset

Vastaava toimittajaPäivi Heimolapaivi.heimola@expodos.inet.fi0400 952112

TaittoHeli Järvenpääheli.jarvenpaa@pp.inet.fi

OsoitteenmuutoksetRaija Putusraija.putus@haikko.fi

PainoPorvoon Offsetpaino Oyinfo@offsetpaino.fi

JulkaisijaKoskelaisten sukuseura ry

Tilausmaksu sisältyy jäsenmaksuun.

Pankkitili:IBAN: FI53 1262 3000 5185 35 BIC: NDEAFIHH

28.3.2015 Kevätkokus Nastolan Pyrylässä,Villähteen Nuorisoseurantalossa,Villähteentie 333, 15540 Villähde

5.7.2015 Kesäjuhlat Jaalassa, kesäteatterinmerkeissä

Standaari maksaa 40 euroa. Sen onsuunnitellut Pentti Sipiläinen v. 1993.

Taivaansiniseen taustaan puna-mustallapohjalla oleva hopeinen palkki hakoineenkuvaa luoteesta kaakkoon virtaavaa Kos-kelan jokea, joessa olevaa saarta sekäviljantähkä viitteenä maan viljelykseen.

Viirin voi tilata esim. lahjaksi PäiviHeimolalta p. 0400 952112 taipaivi.heimola@expodos.inet.fi.

Sukuseuran pöytästandaari

d

d

d.

info@porvoonoffsetpaino.fi