1AGON 12 20.9.2006

AGON

AGON

3/20065. VSK.

20.9.2006

No:12POHJOINEN FILOSOFIYHDISTYS

NORDLIGA FILOSOFSÄLLSKAPET

NORTHERN PHILOSOPHERS

TEEMA: USKONNONFILOSOFIA

Puheenjohtajan palsta s.2Pääkirjoitus s.3Ajankohtaista s.3Kaitselmus politiikan apuvälineenä Rainer Salosensaari s.4Edward Westermarckin uskontokäsitys ja merkitysuskonnonvapaustaisteluun Suomessa Seppo I Sotasaari s.6Kirjaesittelyjä s.15Minäkin kuolen (palkittu proseminaari) Anna Kekki s.16Kirjaesittely s.21Kommentti s.21Jumala (penkki)urheilee Elina Sund s.22Parantava Jumala Pentti Tepsa s.25Reetorin kuulustelu: tentissä Pentti Tepsa s.27Symposionkuvia 2006 s.28

AGON5 v.

Juhlista tiedotetaanAGONin kotisivulla

www.ulapland.fi/home/agon

2 AGON 12 20.9.2006

PUHEENJOHTAJAN PALSTA

PäätoimittajaNiilo NikkonenToimituksen osoite:Kittiläntie 469097310 PATOKOSKI

AGON 12 toimituskunta:Niilo NikkonenMika Luoma-ahoSeppo I Sotasaari

Taitto:Niilo NikkonenKuvat:NN-arkisto, ellei toisin mainita

AGON Pohjoinen filosofiyhdistysLapin yliopistoPL 122ROVANIEMIPuheenjohtaja:Mika Luoma-aho

filosofiyhdistys.agon@gmail.comSihteeri:Katja ArstioKatja.Arstio@ulapland.fiRahastonhoitaja/jäsenrekisteri:Niilo Nikkonenniilo.nikkonen@nic.fi

JÄSENMAKSUT 2006Jäsenmaksu 15,- euroaOpiskelijat, työttömät ja muutvähävaraiset 10,- euroaKannatusjäsenyys 15,- euroa

Vuosikerta yhteisöille 30,- euroa

AGON Pohjoinen filosofiyhdistysPohjolan Osuuspankki (POP)564050-23533Ulkomailta maksettaessa:F10756405020003533

Jäsenhakemuksen voi jättää pu-heenjohtajalle sähköpostilla.filosofiyhdistys.agon@gmail.comtai: agon@ulapland.fi

AGON numero 125. vuosikertaIlmestyy neljä kertaa vuodessa.Kustantaja:AGON Pohjoinen filosofiyhdistys

Paino:Lapin yliopistopainoROVANIEMI

Osoitteenmuutokset jäsenrekiste-rin pitäjälle.

AGON on saanut alkunsavuonna 2001 Lapin yliopistossafilosofiaa opiskelleiden viisaudenrakastajien yhteenliittymänä.AGONin tarkoitus on edistääfilosofian harrastusta pohjoisessaja saada filosofia tutkintoaineeksiLapin yliopistossa.

Kuva: L

apin yliopisto

http://www.ulapland.fi/home/agonKannattaa katsoa myös:

http://www.filosofiaperennis.org

Kasvattaminen vai kasvatus?Kun siis puhutaan velvollisen vanhemman tehtävästä lapsiaan kohtaan, kumpi on oi-

kea termi käyttää: kasvattaminen vai kasvatus? Tämä on siis terminologinen kysymys.

Yhtä kaikki: en taida olla kovin erikoinen kasvattaja. Tämä on kai tunnustus. Viisi- jakaksivuotiaan kanssa vanhemman vastuun kantaminen on lähinnä sitä, että yrittää joten-kin huolehtia, että lapsille on tarjolla ruokaa ja lepoa, ja vielä siitäkin, että he eivät juoksen-tele parkkipaikalla. Jos kysymys on tämänkaltaisista asioista, niin kasvatan ehkä tyydyttä-västi. Luvallanne: pienet lapset ovat täysin irrationaalisesti käyttäytyviä olentoja, joidenkohdalla ainoa jollakin tavalla ennakoitavissa oleva käyttäytymisen muoto on kaikenlaisenauktoriteetin vastustaminen. Lähtökohdat haastavalle tehtävälle eivät ole siis kovin kasevat.

Ymmärtääkseni on olemassa sellainenkin kuin kasvatustiede — ahaa: tämä termi näyttää viittaavan kasvatukseen.Tutkiikohan se sitä, että onko kasvatus (tai kasvattaminen) ylipäätään edes mahdollista, ainakaan pienen lastenkohdalla. Pitääpä ottaa selvää.

Pohjoista filosofiaa ansiokkaasti viljellyt Agon on kuitenkin tulossa viiden vuoden kunniakkaaseen ikään. Yhdis-tystä rekisteröidään, juhlallisuuksia suunnitellaan ja kaiken kaikkiaan yhdistyksen toiminnassa ollaan työntämässäisompaa vaihdetta silmään.

HALLITUS

POHJOINEN FILOSOFIYHDISTYS AGONSYYSKOKOUS 10.10.2006 KLO 17-19

LAPIN YLIOPISTOLLA LS 8ESILLÄ SÄÄNTÖMUUTOS JA YHDISTYKSEN REKISTERÖINTI

SÄÄNTÖEHDOTUS NÄHTÄVISSÄ WWW.ULAPLAND.FI/HOME/AGON

TERVETULOA

3AGON 12 20.9.2006

PÄÄKIRJOITUSNiilo Nikkonen

Tarvitseeko ihminen aina jumalan?

Käsittämätön, järjen ylittävä vaatii selitystä ja sitä varten on luotu henki, jumala, yli-luonnollinen. Aikaa voittaen on kehitelty erilaisia animistisia alkeisjärjestelmiä ja niistäedelleen teistiset uskonnot, ensin monijumalaiset ja sitten yksijumalaiset. Tosin hindulai-suus on erittäin vanha ja edelleen voimissaan oleva uskonto, joka pysyy elävänä mm.lisäämällä uudet jumaluudet vanhojen uusiksi ilmentymiksi. Hindulaisuus on siis van-ha ja samalla uusi? Buddhalaisuutta sanotaan uskonnoksi vaikka siinä ei jumalaa olelaisinkaan. Paremminkin siinä kyse on erittäin monitahoisesta filosofisesta järjestelmästä.Tiibetiläisessä buddhalaisuudessa Dalailama on jossakin mielessä sekä ihminen että ju-mala, tosin Johan Galtung kertoo Dalailaman sanovan olevansa viimeinen virassaan jatoivovan uudistumista tuohon buddhalaiseen koulukuntaan. Onko uskonnon korkeinaste se, että kieltää jumalien olemassa olon? Ateisti kieltää jumalat, mutta ei voi todistaaväittämäänsä oikeaksi vaan on juuri samassa tilanteessa kuin jumalien kannattajat, hekaikki ovat oman uskonsa varassa. Agnostikko epäilee, on epävarma, ei tiedä, muttei

myöskään väitä mitään. Tiede voi olla joillekin uskonnon kaltainen vai miten pitäisi suhtautua erilaisiin ontologisiinja kosmologisiin teorioihin? Big Bang on hienosti esitetty näkemys, mutta jättää vastaamatta filosofin kysymykseen:“Mitä oli ennen sitä?”. Hindulaisuudessa asiaan on annettu syklisyyden selitys jo noin neljä tuhatta vuotta sitten, muttasiinäkin joutuu kysymään syntyjä syviä. Evoluutioteoria nyt kuitenkin on selvää pässin lihaa ja menee kaikille jake-luun... vai häh? YLE 24 web-sivulla ollut uutinen kertoo kuitenkin, että Science-lehden tutkimuksen mukaan noinkolmannes suomalaisista ei usko evoluutioteoriaan.

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja kaikkien luotujen ja luonnon herraksi -väittämä istuu lujassa kuin likaJunttilan tuvan seinässä. Nuo väittämät perustelevat ad hoc sen miksi ihmisen pitää vallita ja hallita kaikkea. Pitääkäyttää luonnonvaroja... ad hoc, pitää menestyä... ad hoc, jne. ad hoc. Ihminen on siis oma jumalansa, joka perusteleetekonsa metafyysisin argumentein... ad hoc. Tällainen toiminta on järjen vastaista vaikka sitä järjellä perustellaankin,tosin taustalla on aina se metafyysinen pointti, kun epäilys oman toiminnan oikeellisuudesta herää mielessä. Aikan-sa oirehdittuaan tauti pääsee pintaan ja on havaittavissa erityisesti poliitikoilla ja liike-elämän Suurilla Miehillä. Tasa-arvon nimessä on sanottava, että kyllä niitä taudista kärsiviä naisiakin löytyy - valitettavasti. Heidän teoissaan japuheissaan kalskahtaa vuosisatojen takainen rälssin ääni. Oppineisuudessa on samat salakarit kuin kaikessa muussa-kin vallassa. Erilaisilla julkisuuden idoleilla niin urheilussa kuin muussakin viihteessä on nähtävissä sama arroganssi.Valta turmelee olipa se minkä muotoista tahansa. Syvästi itsensä uskovaksi tunteva ihminen voi aivan yhtä helpostijulistaa olevansa ainoa oikeassa oleva. Nämä kaikki löytävät itsensä tuijottamasta itseään lammen pinnasta. Ärsyttä-vintä on löytää toisinaan itsensä oman lätäkkönsä ääreltä.

Keskustelutilaisuudetkin hyödyttävät opintojasi. Alustuspuheenvuorovoi oikeuttaa suoritusmerkintään oppiaineesta riippuen. Esseenkirjoittaminen alustusaiheesta voi oikeuttaa suoritusmerkintään.(sovittava erikseen opettajan kanssa).

AGONiin kirjoittaminen voi hyödyttää myös opintojasi.Voit muokata erilaisia seminaaritekstejäsi artikkelimuotoon. Voit

kirjoittaa kirja-arvosteluja/-esittelyjä ym. filosofiaan liittyvää. Voitsaada suoritusmerkintöjä opintokirjaasi (sovittava erikseenopettajan kanssa).

KERÄÄ SUORITUSMERKINTÖJÄ

Kulttuurihistorian, kansainvälisten suhteiden, tutkijakoulun jafilosofian yhteistyönä järjestetään syksyllä luentosarja, jonka otsikko-na on

”Uskonnot - uhka vai mahdollisuus?” (UKUL1217) 3 opTorstaina 14.9. LS 5 Dosentti Ruth Illman (Rauhan- ja konfliktin-

tutkimuskeskus): Uskonnot kohtaavat: juutalaiset, kristityt ja musli-mit vuoropuhelussa.

Keskiviikkona 20.9. LS 5 professori Aini Linjakumpu: Uskonto-jen poliittisuus ja konfliktisuus: esimerkkeinä islam ja lestadiolai-suus.

Keskiviikkona 27.9. LS 16 professori Marja Tuominen: ”Neitsyton nyt taivasta avarampi, sillä pimeydessä oleville on koittanut val-keus.” Bysanttilainen Jumalansynnyttäjän kuva idealisaationa ja in-tegraationa.

Keskiviikkona 11.10. F1011 (TTK:ssa) professori Jyrki Siukonen(Kuvataideakatemia): Vedonlyöntiä Jumalan kassa. Tohtori Faustinperintö.

Keskiviikkona 18.10. F1011 (TTK:ssa) filosofian opettaja ToivoSalonen: Antiikin uskonnonfilosofia ja humanismi.

Keskiviikkona 25.10. F1027 (TTK:ssa) YTT Mika Luoma-aho:Tiede uskontona? Tapaus Kansainväliset Suhteet

Keskiviikkona 1.11. LS 5 professori Suvi Ronkainen: Uskonto jahenkisyys traumaattista tapahtumaa korjaavana kokemuksena ja FT,seurakuntapastori Satu Saarinen: Kehollisuus ja naispappeus.

AJANKOHTAISTA

Lukuvuoden 2006 - 2007 parhaan filosofian proseminaarityönAGON palkitsee

Kirjoitus julkaistaan syksyn numerossa.AGONin kirjoitukset merkitään myös kotimaiseen

ARTO artikkelitietokantaan.

AJANKOHTAISTA

AGON 5 VUOTTAJUHLAT VALMISTEILLA. SEURAA WEB-SIVUAwww.ulapland.fi/home/agon

4 AGON 12 20.9.2006

Kaitselmus elää ja voi hyvin. Milloin voimme löytäähänet fysiikan lainalaisuuksista, milloin naapuria tai vi-hollista kohtaavassa onnettomuudessa tai itseämme koh-taavassa onnenpotkussa. Epävarmuuksien ja satunnai-suuksien maailmassa ihminen etsii apua jumalilta ja toi-voo kaitselmuksen johdatusta. Kaitselmus voi ihmistenmielissä esiintyä monellakin tapaa. Tyypillisiä ilmene-mismuotoja ovat Adam Smithin “näkymätön käsi”, jokaselittämättömällä tapaa takaa parhaan lopputuloksenkaikkien ajaessa taloudellisia asioitaan itsekkäästi omaksiparhaakseen tai kansanomainen viisaus “paha saa palk-kansa”, kun joku muiden mielestä huonosti elänyt saalopulta ansionsa mukaan. Edelliseen liittyy kiinteästikäsitys hajautetusta yhteiskunnallisesta järjestyksestä.Paras lopputulos saavutetaan sillä, että jokainen hoitaaoman ruutunsa parhaan kykynsä mukaan. Jälkimmäiseennäkemykseen liittyy myös näkemys siitä, että kun uskooja jaksaa ahertaa koko elämän ajan, saa lopulta jonkinlai-sen kiitoksen tai palkinnon tai sitten rangaistuksen.

Rouva Fortuna palkitsee silloin tällöin meitäkin, vaik-ka toki ansaitsisimme palkkioita paljon useammin. Entä-pä jos puhe kaitselmuksesta onkin puhetta Fortunasta,sattumasta ja sen oikuista? Uskonnon kognitiivinen ana-lysointi viittaa tarpeeseen selittää sattuman roolia ihmi-sen elämässä. Kognitiivinen lähestymistapa pyrkii osoit-tamaan, että kaikille uskonnollisilla käsityksillä on yhteis-tä se, että niiden taustalta voidaan löytää ajattelemiseen,tietämiseen ja tuntemiseen liittyviä kehon ja mielen pro-sesseja. Saattaa olla, että yleisinhimillinen jumalan kate-goria on syntynyt, koska ihminen ei lajikehityksensä aika-na ole pystynyt ratkaisemaan sattuman roolia.

Kärsimys tulee kutsumatta. Elämä voi olla välillä sie-dettävääkin, mutta kukaan ei pääse karkuun sen rajalli-suutta. Emme voi ummistaa silmiämme pahuuden ole-massaololta ja kärsimyksen ongelmalta, vaikka huudam-

me jumalia apuun.Kuten Max Weberuskonnonsosiologi-assaan toteaa, vainharvat uskonnotkykenevät vastaa-maan rationaalises-ti tyydyttävällä ta-valla kysymykseen,miksi kohtalo ja an-siot eivät vastaantoisiaan. Parhaitavastauksia tarjoa-vat intialainen kar-manoppi, zarat-hustralaisuus sekäkristinuskon deusabsconditus. Kar-man mukaan koh-talo on sinetöity iki-aikojen alusta. Za-

rathustralainen dualismi ratkaisee kärsimyksen ongel-man ilmoittamalla, että on olemassa kaksi jumalaa, hyväja paha. Hyvä jumala ei voi sille mitään, että paha juma-la saa aikaan negatiivisia asioita. Kristinuskon ratkaisu onsalatun jumalan käsite. Jumala sekä paljastaa että kätkeeitsensä historiassa. Vaikka Jumala kaikkivaltiudessaanonkin kaiken edeltäkäsin määrännyt, ihmisille tulevai-suus ja elämän lopullinen merkitys jäävät salaisuudeksi.

Salattu jumala saattaa passivoida uskonharjoittajia,sillä ihmisen omilla pyrkimyksillä ei ole paljoa painoar-voa, koska kaikki on korkeimmassa kädessä. Mystikotsulkeutuvat ulkomaailmasta ja toteavat, että on parastamiettiä hengellisiä ja tuonpuoleisia, sillä käsillä olevilleongelmille emme kuitenkaan voi mitään. Kaikki uskon-nonharjoittajat eivät kuitenkaan käännä selkäänsä maail-malle, historiallisena esimerkkinä voidaan mainita puri-taanit. Weberin typologian avulla puritaaneja voidaankuvata lähinnä maailmansisäisen asketismin harjoittajik-si. Maailmansisäisen askeesi johtaa maailmansuuntautu-neisuuteen ja aktiivisuuteen yhteiskunnassa. Tarkoitus ontavalla tai toisella ottaa vallitseva todellisuus hallintaan jamuokata sitä omiin tarpeisiin.

Puritaanit eivät yksiselitteisesti olettaneet Jumalan ole-van yhteiskunnallisessa elämässä heidän puolellaan.Päinvastoin, Jumalan nimeä ei saanut lausua turhaan japiti välttää hänen sekoittamistaan poliittiseen taisteluun.Puhtaampaa ja kunniakkaampaa oli kaiken eettisen sul-keminen poliittisesta toiminnasta. Näkemys taloudellisenja yhteiskunnallisen moraalin omalakisuudesta oli muu-an Staatsräson-, “reason of state” -ajattelun juurista. Val-tiolla oli oma oikeutuksensa, itse asiassa oma elämänsä,jolla oli toisen kertaluokan arvo kuin kenenkään yksittäi-sen ihmisen elämällä tai olemassaololla.

On historian yksinkertaistamista väittää, että uskon-nonpuhdistus olisi synnyttänyt modernin valtion, muttareformaation jälkeen syntyi meidän tuntema eurooppa-laisperäinen kansainvälinen järjestelmä. Muistettakoon,että Jeesuksen poliittinen toiminta oli kosmopoliittista,hän yritti luoda universitaksen, kaikkien ihmisten yhtei-sön. Poliittisesti Jeesus ajoi tunnetusti karille. Messiaskuoli häpeällisen ristinkuoleman. Universitasta toteutet-tiin myöhemmin keskiajalla katolisen kirkon suojissa.

Uskonnonpuhdistukseen liittyvät prosessit kuitenkinomalta osaltaan vaikuttivat meidän tunteman eurooppa-laisen valtioiden järjestelmän syntyyn. Ensin kehittyi nä-kemys siitä, että prinssit ja hallitsijat ovat alueidensa su-vereeneja vallankäyttäjiä ohi paavin. 1700-luvun hallitsi-jat ja valtio-oppineet pohtivat kansainvälinen järjestelmäntoimivuutta ja päätyivät kypsimmillään ajatukseen, ettäprinssien ja muiden hallitsijoiden kannatti ottaa huomi-oon kansainvälisen politiikan kokonaisuus. Jos kaikkiajoivat vain pelkästään lyhytnäköisesti omaa etuaan,koko kansainvälinen järjestelmä oli vaarassa. Tämänmyötä syntyi ajatus societaksesta, kaikkien valtioiden

KAITSELMUS POLITIIKAN APUVÄLINEENÄRainer Salosensaari

5AGON 12 20.9.2006

yhteisöstä. Societas-ajattelun mukaan kaikki hallitsijatkuuluivat samaan Akerhoon@, jolloin ei ollut kenenkäänetujen mukaista yrittää hajottaa koko järjestelmää.

Tuon ajan valtio-oppineet näkivät kaitselmuksen toi-mivan ennen muuta kansainvälisen politiikan voimatasa-painojärjestelmän kautta. Kristitylle Euroopalle oli luon-tevaa nähdä kaitselmus valtion yhteydessä, varsinkin senjälkeen kun oli kerta toisensa jälkeen jouduttu hylkää-mään ajatus ihmisvoimin toteutettavasta maanpäällises-tä paratiisista. Valtio oli rangaistus, mutta sen lisäksimyös jumalallinen työkalu, jota tarvittiin hillitsemään in-himillistä pahuutta. Parasta mitä ihminen saattoi saadaitse aikaan, rajoittui sellaisten mekanismien luomiseen,jotka estäisivät valtioita syöksymästä itsekkäistä syistätoinen toisensa kimppuun. Tämä oli 1700-luvun Utrech-tin rauhanteon jälkeen syntyneen voimatasapainopolitii-kan keskeinen idea.

Kaitselmus asettui tuon ajan poliittisen ajattelun mu-kaisesti valtion yhteyteen. Historiasta muistamme kuiten-kin poliittisia johtajia, kuten Napoleon ja Hitler, jotka yrit-tivät perustaa väkivallan ja terrorin avulla imperiumia taitoisin sanoen yrittivät luoda pakolla jonkinlaista univer-sitasta. Valitettavaa on, että he toiminnassaan ainakin re-toriikkansa perusteella uskottelivat toimivansa kaitsel-muksen asialla. Napoleon ymmärsi ensimmäisten voitok-kaiden taistelujen jälkeen olevansa kohtalon valitsema,Hitler puhui kaitselmuksesta kuin vanhasta hyvästä puo-luetoveristaan. Kun suhteutetaan Napoleonin ja Hitlerintoiminta traagisiin lopputuloksiin, voidaan todeta, ettäkaiken kaikkiaan 1700-luvun voimatasapainon teoreetik-kojen ajatuksiin sisältyi annos viisauttakin.

Edellä mainitut 1700-luvun valtioteoreetikot puhuivatsiitä, kuinka ihmisen on tehtävä yhteistyötä ajan ja kaitsel-muksen kanssa. He tarkoittivat, että ihminen ei ole kos-kaan historian tekijänä suvereeni, esim. valtiomiehet voi-vat vain ‘purjehtia ajan virrassa’, vähän samaan tapaankuin osakemarkkinoilla kehotetaan piensäästäjiä tarkkai-lemaan taloudellisia syklejä, ”trend is your friend”. Kysy-mys on tietenkin siitä, tutkainta vastaan on paha potkia,siinä menettää helposti kaiken. Retoriikan takaa paljastuukuitenkin myös näkemys, että järkevyyden nimissä yrite-tään ohjata poliittiset muutokset maltillisiksi, koska teko-jen seuraukset ovat aina myös ennakoimattomia, muttamyös ennen muuta sen takia, jotta vallassa olevaa estab-lismenttiä ei horjutettaisi.

Voidaanko hahmottaa, mitä yhteistyö kaitselmuksenkanssa on käytännön politiikassa ja kansainvälisessä po-litiikassa merkinnyt? Osaltaan usko kaitselmukseen onmerkinnyt utopioiden kieltämistä. Maanpäällisen paratii-sin tavoittelu tulee kustannuksiltaan liian kalliiksi, siksivaltioiden muodostama vaatimatonkin järjestys tai so-cietas on järkevämpi vaihtoehto kuin kosmopoliittinenuniversitas. Muuan ”utopia” on kuitenkin hyväksytty,nimittäin Kantin näkemyksiin pohjautuva ajatus siitä, ettäjos kaikki valtiot olisivat tasavaltoja tai demokratioita, neeivät todennäköisesti sotisi toistensa kanssa. Luottamuskaitselmukseen on konkretisoitunut myös siten, että senparemmin ihmiset kuin valtiotkaan eivät voi eivätkä saavaatia sataprosenttisia turvatakuita, koska sellaisten vaa-

timinen nimenomaan merkitsee epäluottamusta kaitsel-mukseen. Kaikki on lopulta ”korkeimmassa kädessä”,joskus jopa pelitappiot ja –voitot.

Toki yhteistyö sattuman kanssa onnistuu tarvittaessamyös, jos on rohkeutta ja häikäilemättömyyttä. Sattumanoikkuja ja ainakin konjunktuureja ovat uhkapelurit eriareenoilla aina käyttäneet hyväkseen. Kyse ei ole pelkäs-tään sattumalla pelaamisesta, vaan fortunaa on kesytettyniin kauan kuin on haikailtu rahaa ja valtaa. Talousteoriayrittää antaa eväitä taloudellisten syklien ennakoimiselleja politiikan teorian eräs perinteinen ulottuvuus on tuodasattuman valtakunta inhimillisen kontrollin piiriin kehit-tämällä systemaattisesti valtiomiestaitoa.

Onko aivan yhden tekevää, puhummeko sattumastavai kaitselmuksesta? Voidaanko molemmat kieltää ja aja-tella, että sattuma eliminoidaan, koska ihmiset tekevät itseomaa historiaansa ja voivat sitä silloin kontrolloida? Vii-me kädessä historia ja maailmanpolitiikka eivät ole muutakuin ihmisen omaa aikaansaannosta, vaikka harva meis-tä tuntee pääsevänsä päättämään edes omista asioistaan,yhteisistä puhumattakaan. Päätöksenteko tuntuu aina ta-pahtuvat jossain muualla. Tästä huolimatta ihminen eikaiketi voi väistää vastuutaan, vaikka syntyykin maail-maan, joka ehdollistaa häntä. Historia ja maailmanpoli-tiikka ovat kuitenkin miljoonien ja taas miljoonien ihmis-ten vuorovaikutuksen verkostomainen seitti, jolloin histo-rian kulkua ei voi kukaan hallita kovinkaan hyvin.

Kaiken kaikkiaan eurooppalaisessa ja anglosaksisessakristillisessä perinteessä kansainvälisen politiikan kaitsel-mus näyttää liittyvän valtioiden muodostamaan kansain-väliseen järjestelmään. Tulee sellainen vaikutelma, ettäkaitselmuksen voimavarat riittävät valtioiden muodosta-man societaksen luomiseen ja ylläpitämiseen. Kaitselmuk-sellinen järjestys toimii vain valtioiden muodostamassayhteisössä. Sen sijaan universitaksen, ihmiskunnan taikansalaisten aidon yhteisön perustaminen näyttää olevankaitselmuksenkin tavoittamattomissa. Ei voi olla ajattele-matta, että ehkä kristilliseen kaitselmususkoon voisi etsiätäydennystä ja vähän vivahteita stoalaisesta kaitselmusus-kon kosmopoliittisuudesta ja maailmankansalaisuudesta,varsinkaan Jeesuksen alkuperäinen poliittinen sanoma eikelpaa kirkoille.

Kaitselmukselta sinänsä ei ole tila käynyt ahtaaksi,vaikka voimavarat ovatkin rajalliset. Elämmehän me edel-leen siinä uskossa, että ihmisten virheistä huolimatta kait-selmus saa pahasta hyvää aikaan, kunhan vain maltammeantaa ajan prosessien tehdä työtä. Esimerkkejä tämänkal-taisesta ajattelusta löytyy runsain määrin. Vaikka kaikkimyöntäisivät, että kuljemme kohti tuhoa, silti optimisti-sesti ajattelemme tulevaisuuden ratkaisevan aikanaanongelmat, joita nyt synnytämme. Tyypillinen esimerkkilöytyy mm. siitä, että avoimesti myönnetään se, että ydin-voimasta syntyvä jäte säilyy vaarallisena ongelmajätteenäsatojen vuosituhansien ajan. Kuitenkin me hyvillä mielinajattelemme, että tulevaisuus (ja kaitselmus!) ratkaisevatajan mittaan tämänkin ongelman ilman että tulevat ja taastulevat sukupolvet joutuisivat minkäänlaiseen vaaraanmeidän lyhytnäköisyytemme vuoksi.

6 AGON 12 20.9.2006

Kirjokvukseni perustuu syksyllä 2004 tekemääni filosofiancum laude approbatur – opintojen proseminaarityöhöni.

0 Eräitä käsitteitä

Agnostikko ”Pienehkö sivistyssanakirja”, http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanata.html mukaan: ”Ihminen,jonka mielestä ei voida tietää onko Jumalaa tai jumalia olemassa. Useinkäytetty käsite ateisti, mihin sisältyy uskovien arvoarvostelma kieltei-sestä suhtautu-misesta jumalauskomattomiin.”

Agnostismi Em. lähteen mukaan: Käsitys, jonka mu-kaan ei voida tietää, onko Jumalaa tai jumalia olemassa. Tästäseuraa uskon poissaolo. Käsite ja määritelmä on ongelmallinen,koska se edellyttää jumaluuden olemassaolon luokittelemistatiedon eikä uskon asiaksi.

”Pakanasanomat” 1/2003 osoitteessa: http://www.tampere.vapaa-ajattelijat.fi/ pakana-sanomat/2003-1/ateismi.htm mukaan: ”On käsitys, jonka mukaanjumalista ei saada tietoa, ei siis tiedetä onko jumalia ja jos onniin ei tiedetä millaisia on. Agnostisismi käsittelee asiaa erikannalta kuin ateismi/teismi –jako, eikä ole kolmas vaihtoehtoniiden välillä. Teistinen agnostikko uskoo että jumala on,mutta ettei jumalan luonteesta saa varmuutta. Ateistinen ag-nostikko sanoo ettei jumalaan usko, mutta ettei asiaa voi todistaa kum-paankaan suuntaan.”

Uskonto Edvard Westermarckin mukaan: ”Tarkoitan us-konnolla abstraktisesti, erotettuna kaikesta konkreettisesta uskonnos-ta, uskoa ja kunnioittavaa suhtautumista yliluonnolliseen olentoon,josta ihminen tuntee olevansa riippuvainen ja johon hän vetoaa pal-vonnassaan. Konkreettisesti: Uskonnolla käsitetään yleensä sellaistenuskomuksien ja käyttäytymissääntöjen järjestelmää, jotka ovat lähtöi-sin yhdestä tai useammasta yliluonnollisesta olennosta tai joita pide-tään näiden säätäminä. Näitä olentoja uskovaiset nimittävät Jumalak-seen tai jumalikseen; ne ovat säännöllisen palvonnan kohteina ja niilläon palvojiinsa nähden määrätyt ja pysyvät suhteet.” 1)

Magia Edvard Westermarckin mukaan: ”Magiassa hän(ihminen) käyttää sitä vastoin mekaanisesti vaikuttavia yliluonnolli-sia voimia, maagillisia voimia, kuten voimme kutsua niitä, vetoamattaminkään yliluonnollisen olennon tahtoon. Joskus hän käyttää näitävoimia omaa itseään kohtaan. Kun hän ottaa yliluonnolliset olennotmaagillisten temppujensa esineiksi, ei hän yritä, kuten uskonnollisissamenoissa, vaikuttaa heidän tahtoonsa, vaan koettaa pakottaa heitä kei-noilla, joita he eivät voi vastustaa. Hän koettaa päästä jumalien valit-sijaksi.” 2)

Marketta Ollikainen artikkelissaan ”Prometheuksen perilli-set” Yliopisto –lehdessä 17/1995 www-sivuilla 10 – 15 käsitte-lee ateisti- ja agnostikko –käsitteiden syntyhistoriaa. Tässä artik-kelissa hän tuo esille, että agnostisismin käsite on peräisin Tho-mas Henry Huxleyltä. Huxleyn mukaan minkään väitteen ob-jektiivisesta totuudesta ei voida olla varma ennen kuin voidaanesittää todisteet, mitkä oikeuttavat tällaisen varmuuden. Tätäkäsitettä tunnusti mm. Westermarckin arvostama englanti-laisystävä ja tiedemies Herbert Spencer (1820 – 1903). Tässä

agnostikot jättävät uskonnolle ”takaoven auki”, koska voidaan-han myöhemmin mahdollisesti todistaakin tieteellisesti Juma-lan tai jumalien olemassaolo. Agnostikoksi itseään on viime-vuosisadalla kutsunut mm. Bertrand Russell (1872 – 1970) us-kontokriittisissä kirjoituksissaan.

Uskonto- ja uskonnonfilosofiaKäsittelen tässä työssä näitä käsitteitä kuten Toivo Salonen

teoksessaan ”Filosofia peennis, Ihmisen idea ja ajatus filosofi-sesta järjestelmästä”, osa C 19F.§ Uskontofilosofia. 3)

1. EDVARD WESTWEMARCKIN ELÄMÄSTÄ LYHY-ESTI

1.1 Yhteiskunnallinen tilanne Suomessa ja Euroopassa

Suomi oli liitetty Venäjään vuonna 1809 Ruotsin hävittyäsodan. Vapaamieliset aatteet alkoivat virrata syrjäiseen Suo-

meen 1840-luvun lopulla, kun helmikuun vallankumo-us oli ravistellut Eurooppaa ja aiheutti valtaisan innos-tuksen myös Suomen sivistyneistössä. Nuoret kapinal-liset ylioppilaat jättivät dominoivan hegeliläisen kult-tuurisynteesin ja tilalle tuli kosmopolitismi, liberalismija yksilön-vapaus. Samanaikaisesti kirkossa voimistuiherätysliikkeiden konservatiivien vaikutus, mikä johtikuiluun kirkon ja radikalisoituneen nuoremman sivis-

tyneistön välille. Charles Darwinin (1809-1889) vuonna 1859 il-mestynyt “Lajien synty” vaikutti erilaisuudellaan kumouksen-omaisesti. Darwinin evoluutio-opista alkanut kehitysoppi kieh-toi ylioppilasnuorisoa muuttuen kärjistetysti sanoen kehitysus-koksi, jossa edistys syrjäytti Jumalan. Tämä aiheutti irtaantumi-sen sääty-yhteiskunnan alamaisuusajattelusta ja Jumalalle kuu-luvasta vallasta. Tästä lähtien valta kuulu ihmisille omasta elä-mästään. Suomessa tämä huipentui 1880-luvulla nuoressa sivis-tyneistössä jonka uskon-tunnustukseksi tuli “Valvojan ryh-män” O. E. Tuderin sanoin “rakkaus ihmisyyteen, usko ihmiskun-nan kehityskykyyn ja toivo ihmiskunnan edistyksestä”. Tämä aiheut-ti mm. yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksen.Heräsi halu yksilön vapautumiseen valtionkirkon holhoukses-ta, tarve yleisen äänioikeuden saamisesta ja vaatimus säätyval-tiopäivien tilalle demokraattinen yksikamarinen kansanedus-tuslaitos. 4)

Suomalaisuusliike ja kielikysymys alkoi voimistua 1800-lu-vun puolivälistä, kun aatelittomat suomalaiset pääsivät yhäenenevässä määrin osalliseksi korkeimmasta sivistyksestä, yli-opisto-opetuksesta. Tämä loi vahvoja jännitteitä ylimmissä vi-roissa ja yliopiston opettajakunnassa valtaasemaa käyttävässäruotsinkielisessä yläluokassa. Suomenkieliset eivät omaksuneethelposti Euroopasta tulleita kulttuurivirtauksia, koska niillä eiollut ruotsinkielisiin verrattuna “vanhoja” siteitä Eurooppaan.“Kulttuurikapina” ja yhteiskunnallisen tietoisuuden lisäänty-minen vaikutti mm. siten, että kirkollinen - ja maallinen valtaerotettiin erillisellä, “maallisella”, kunnallishallinnolla. Tiettä-västi ensimmäisen kerran Suomessa julkisesti vaadittiin kirkonja valtion eroa vuonna 1859 Wiborg -lehdessä. Muita lehtiä, jois-sa vaadittiin kirkon ja valtion erottamista olivat: Minna Canthintoimittama Wapaita aatteita (1889 – 1890), Vapaa Ajatus (1910 –1917), Ajatuksen Vapaus (1937 – 1939) ja Vapaa-Ajattelija (1940– 1941) sekä vuodesta 1945 lähtien keskeytyksettä ilmestyvä

Seppo I Sotasaari

EDVARD WESTERMARCKIN (1862 – 1939)

USKONTOKÄSITYS JA MERKITYS

USKONNONVAPAUSTAISTELUUN SUOMESSA

7AGON 12 20.9.2006

Vapaa Ajattelija.5) Kirkon valtakuitenkin säilyisiviilihallinnos-sa, koska mm.virkoihin eipäässyt kirk-koon kuuluma-ton ja vuoden1869 kirkkolakitunnustaessaanu s k o n v a p a u -den, mutta eik u i t e n k a a nmääritellyt kir-kosta eroamista.Tämä teki mah-

dottomaksi kirkkoon kuulumattomuuden.Kuitenkin 1890 postimanifesti aiheutti Suomessa eri sivisty-

neistöryhmien liittoutumisen venäläistämisuhan vuoksi. Tämäaiheutti mm. yleisemmän kritiikin vaimentumista kirkkoa koh-taan, koska se nähtiin kansaa yhdistävänä tekijänä suurempaauhkaa vastaan. Radikaalimpi ruotsinkielinen sivistyneistö jaluokkatietoinen työväestö pitivät uskonnonvastaiset käsityk-sensä, mutta kansain-välisyyden rinnalle muotoutui “isänmaal-linen tietoisuus”. Venäläistämispyrkimykset ja Venäjällä yhteis-kunnan rauhattomuudet kärjistivät tilannetta niin, että 1900-lu-vun ensimmäisellä vuosikymmenellä murhattiin ken-raalikuvernööri Bobrikov ja vanhasuomalainen proku-raattori Eliel Soinsalo-Soininen. Työväestö nosti “pää-tään” yleislakolla kahdeksan tunnin työpäivän puoles-ta. Poliittisen toiminnan seurauksena Suomeen saatiinyksikamarinen eduskunta. 1910-lukua leimasi yhteis-kunnalliset murrokset; mm. Ensimmäinen maailman-sota, häviäjinä Saksa ja Venäjä.

Opinnäytteen kannalta keskeinen tapahtuma onvuonna 1922 säädetty uskonnonvapauslaki, joka mahdollistikirkosta eroamisen. 6)

1.2 Lapsuus

Westermarck syntyi 20.11.1862 Helsingissä KeisarillisenAleksanterin (Helsingin) yliopiston kamreeri Nils ChristianWestermarckin (1826 - 1904) ja professorintytär Constance Gus-tava Maria os. Blomqvistin (1830 - 1909) nelilapsisen perheentoiseksi nuorimmaisena 7)

Edvard Westermarckin koti oli suomenruotsalainen ja kes-kivarakas. Ajan tavan mukaan isä oli etäinen “perheenpää” jaäiti hoiti perheen tunnepuolen. Kuitenkin Westermarck arvostiisänsä järjestelmällistä työskentelytapaa ja erittelevää ajatteluta-paa sekä suvaitsevuutta mm. poikansa ammatinvalinnan suh-teen. Suhteet äitiin olivat lämpimät ja kiinteät koko elämän ajan.Tähän vaikutti Westermarckin sairaalloinen lapsuus.

Perheen sukuvikana olivat keuhkosairaudet ja Westermarckkärsi jatkuvista limakalvontulehduksista ja vaikeasta astmastalähes kouluvuosiensa loppuun asti. Tämä aiheutti syrjäytymi-sen terveitten lasten ulkoilma- ja muista leikeistä. Westermarckmainitseekin edellä mainitun vaikuttaneen hänen mielensäkääntyneen sisäänpäin ja olemassaolo tuntui ikävältä. Tällöinhänellä kehittyi kaipuu sisältä vapaaseen luontoon josta hän sainauttia perheen kesähuvilalla Tammisaaren Gullössä. Paikkaahän kuvailee lapsuutensa paratiisiksi. Hyvä koulumenestys eitullut vaivatta, koska sairastelu aiheutti jatkuvia poissaoloja jaerityisjärjestelyjä. Westermarck oli hidas lukija ja unohti helpos-ti asiat, jotka eivät häntä kiinnostaneet. Kouluajan loppupuolel-la hänen terveyden-tilansa koheni ja astmaan löytyi helpotusNorjan vuoristosta. Tästä alkoikin Westermarckin elämänikäi-nen into ulkoiluelämään. 8)

Lapsuuskodissa ei uskonto ollut suuremmin esillä. Lähinnääiti hoiti uskonnolliset asiat perheessä. Sunnuntaisin ja pyhä-

päivisin hän luki eräästä postillasta lyhyen saarnan ja muutkuuntelivat, jos se heitä huvitti. Itse kertoo lukeneensa lapsuus-aikana iltarukouksen ja kävi ehtoollisella ylioppilasvuosiin asti.Isä loitontui kristinuskosta ja kristillisestä kulttuurista saatuaanvaikutteita ulkomailta. 9) Westermarckiin vaikutti erityisestieno, Anton Blomqvist, ja seitsemän vuotta vanhempi veli Ru-dolf. Nämä olivat vapaamielisiä, myös uskonnon suhteen, jotenheidän vaikutuksensa Edvard-pojan myöhemmälle uskontokä-sitykselle loi vankan ja otollisen pohjan. 10)

1.3 Ylioppilasaika

Päästyään ylioppilaaksi v. 1881 Westermarck ryhtyi opiske-lemaan Keisarillisessa Aleksanterin (Helsingin) Yliopistossaensin estetiikkaa ja uudempaa kirjallisuutta, yleisen historia-opintojen jälkeen hän päätyi vielä filosofiaan. Kaikissa näissähän suoritti laudatur -arvosanat korkein mainesanoin. Opinto-kokonaisuus ennakoi tulevaa elämäntehtävää ja heijastuu kai-kessa hänen tuotannossaan persoonallisena tyylinä. 11)

Tunnollinen ja innokas opiskelija rentoutui kesälomillaanpitkillä patikkamatkoilla Suomessa, tunturivaelluksilla Norjas-sa sekä purjehtiessaan Ahvenanmaan - ja Turun saaristossa.

Filosofian laudaturtutkeilman aiheena oli “Tekeekö kulttuu-ri ihmissuvun onnellisemmaksi.?” Tutkielmasta käy selvillevastenmielisyys Suomessa vallalla ollutta saksalaista raskastafilosofiaa kohtaan ja sen kokemuksen rajat ylittäviin ajatuskehi-telmiin. Hän mieltyi brittiläiseen filosofiaan, mikä perustui ko-kemusperäisyyteen, selkeyteen ja todellisuudentajuisuuteen.12)

Opiskeluaikana kehittynyt filosofinen vastenmieli-syys saksalaista metafysiikkaa kohtaan jäi Wester-marckin pysyväksi asenteeksi, joka ilmeni mm. piste-liäinä huomautuksina. Tätä kuvaa Westermarckinmuistelmissa esittämä ja Mikko Salmelan Suomalaisenkulttuurifilosofian vuosisata-teoksen kirjoitus sivulla25: “Häijyimmillään hän yltyy muistelmissaan, joissa hänrinnastaa saksalaisen metafysiikan marokkolaiseen jokeen,joka >>antoi vaikutelman syvyydestä, koska oli niin mutai-

nen>> Saksalaiseen metafysiikkaan soveltuvat Westermarckin mu-kaan myös ne ivamääritelmät jotka pilkkaavat filosofiaa >>järjestelmäl-liseksi käsitteiden väärinkäytöksi>> ja filosofiaa >>sokeaksi, joka etsiipilkkopimeässä huoneessa mustaa hattua, jota ei ole siellä>>.”

Lapsena omaksuttu itsenäinen ajattelu jatkui filosofian opis-kelussa avaten Westermarckin silmät ja mielen näkemään jasuhtautumaan kriittisesti siihen mitä hänelle opetettiin ja epäi-lemään vallitsevaa saksalaista filosofista näkemystä. Wester-marck ei seurannut filosofian luentoja, vaan tentti kirjat. Lap-suudessa muotoutunut itsenäinen ja yksinäinenkin perehtymi-nen asiaan loi pohjan vallitsevista vastakkaisten käsitystenmuotoutumiseen ilman opettajan ohjaavaa vaikutusta. Filosofiaoli juurtunut perusteiltaan häneen ja kasvattanut Wester-marckista elinikäisen kriittisen totuudenetsijän. Tämä vaikuttiWestermarckiin mm. siten, että hän luopui kristillisestä uskos-taan ja tuli epäilijäksi joka ei voi tiettyjä asioita varmasti tietää.Westermarkin kääntyminen agnostikoksi johtui myös opiskelu-aikana vallitsevasta (lähinnä kansainvälisesti ja ruotsinkielisensivistyneistön piirissä) relativismista, Darwinin kehitysopista jakristillisten institutioiden kritiikistä. Tiedemiehen ja tutkijan tulinähdä ja käsitellä asioita mahdollisimman monelta kannalta,myös tutkijalle henkilökohtaisesti epämiellyttäviltäkin suunnil-ta.

Westermarckin opiskeluaikana filosofian professorina oliThiodolf Rein (1838 -1919), joka edusti saksalaista ajattelutapaa.Reiniin Westermarck sai kosketuksensa vasta luovuttaessaanlaudatur-työnsä tarkastettavaksi. Erimielisyys filosofiassa Rei-nin edustaman käsityksen kanssa ei kuitenkaan estänyt kahdenherrasmies-tieteentekijän välille syntyvää molemminpuolistakunnioitusta toisiaan kohtaan.13)

Ylioppilasaikana lukiessaan historiaa ja filosofiaa, alkoiWestermarckin silauksenomainen uskonnollisuus väistyä jamuuttua uskontokriittisyydeksi.. Hän sai vaikutteita ulkomailtatulleilta liberaalisilta käsityksiltä. Varsinainen välienselvittely

8 AGON 12 20.9.2006

kristinuskosta puhkeaa 1880-luvulla, kun ruotsin-kielinen si-vistyneistö sai kosketuksen Darwinin oppiin, tuli darvinisminaika. Tämä koettiin Suomessa kuin myös muualla uudeksi jaradikaaliksi universaaliksi teoriaksi, jonka perusta on logiikas-sa ja kokemukseen vankasti perustuvassa agnostismissa. Sennähtiin yrittävän kumota aikaisemman kristillis-platonisenmaailmankuvan. Se antoi arvoijalle kaksi vaihtoehtoa joko kris-tinusko tai darvinismi, eli tiede tai taikausko. Lisäksi nuoreenWestermarckiin vaikutti tutustuminen vapaamielisiin natura-listeihin, jotka suhtautuivat kriittisesti kristinuskoon. Spencer,Haeckel, John Stuart Mill (1806 – 1873) ja monet muut edustivattätä uutta ja pelottavaa oppia. Näihin aikoihin kävi Helsingis-sä luennoimassa ruotsalainen tohtori Carl von Bergenin aihees-ta ”Tulevaisuuden kristinusko”, mikä aiheutti yleistä tyrmis-tystä ja kohua. Tämän innoittamana nuoret innokkaat ylioppi-laat Westermarck ja Hugo Pipping johtivat nimenkeräystä ”us-kovatko ylioppilaat vielä kolminaisuusoppiin, vai eivät usko”.Tämä koettiin mielenosoituksellisena kiihkoiluna, mitä se var-maan olikin. Näin hänessä kehittyi ja lujittui kriittinen käsitysuskonnosta ja sen myötä Westermarckista tuli agnostikko. 14)

1.4 Jatko-opiskelu

Kiinnostus englantilaista empirististä so. kokemusfilosofiaakohtaan aiheutti Westermarckin eglanninkielen opinnot, jottahän pääsisi perehtymään paremmin omaksumaansa englanti-laiseen filosofiaan ja tutustumaan englantilaisiin filo-sofeihin. Westermarck luki em. suuntauksen filosofi-en; mm. Ernst Haeckelin (1834 -1919), Herbert Spen-cerin (1820 -1903) sekä Charles Darwinin teoksia. En-nen kaikkea Darwinin teokset, erityisesti ”Kehitysop-pi”, vaikuttivat Westermarckiin eniten - tullen hänentieteelliseksi esikuvaksi. Darwin avasi Westermarckil-le tien käsitellä mm. arkoina ja vaiettuina pidettyjä su-kupuolisuuteen liittyviä kysymyksiä avoimesti. Tämänäkyi Westermarckin tieteellisessä ja muussakin tuotannossaselkeänä. Westermarkille Darwinin näkemykset olivat ohjeenatieteen tekemisen nöyryydestä, totuudellisuuden perusteista jatiedetyöskentelyn menetelmistä. Darwinissa Westermarck koh-tasi oikean tinkimättömän ja lahjomattoman tieteenharjoittajanja tutkijan.Darwinin lukeminen Westermarckissa auttoi tienlöytymiseen ja suuren Avioliitto -teoksen syntymiseen. 15)

Vuoden 1887 syksyllä Westermarck lähti ensimmäisellematkalleen Lontooseen kokoamaan materiaalia avioliiton his-toriaa käsittelevään tutkimukseensa. Hän sai Norjassa tunturi-vaelluksillaan ystävystymänsä psykologi James Sullyn maini-oksi oppaaksi tutustuessaan Englannin johtaviin filosofeihin,tiedemiehiin ja kirjailijoihin. Tutkimustyön kokoaminen pääsivauhtiin British Museumin suuressa lukusalissa. Lukusalinvaikuttavuutta itseensä Westermarck kuvaa herkästi muistel-missaan seuraavasti: “Olen käynyt monissa katedraaleissa eri mais-sa, mutta missään en ole tavannut samanlaista hartauden tunnettakuin lukusalin jättiläiskupolin alla, joka on suurempi kuin vastaavaPietarinkirkon kupoli. Täällä on ajatuksen jumaluudella asuntonsa.Tänne on koottu kaikki aikojen halki säilytetty tietous ja yhdellä ky-nänvedolla voi päästä osalliseksi mistä tahansa sen aarteista. Muttatäällä ei tunne itseään vain nöyräksi armonvälineen vastaanottajaksi:täällä täyttyy itsekin luomisylpeydellä, sulautuu tähän kokonaisuu-teen, kokee jotakin jumaljuopuneen panteisti (kaikki-jmalallisuus)autuudesta.” 16)

“The Origin of Human Marriage” -avioliiton historiaa kä-sittelevä tutkimuksen alkuosan Westermarck esitti väitöskirjan-aan vuonna 1890. Koko tutkimus, “The History of HumanMarriage”, julkaistiin Lontoossa Darwinin arvostetun työtove-rin A. R. Wallacen esipuheella. Esipuhe oli ylistävä, koskaWestermarck kumosi teorian sukupuolten vapaasta yhteiselä-mästä eli promiskuiteetista alkuperäisempänä sukupuoltenyhteiselämän muotona. Darwinilaisin perustein sekä laajaanyksityiskohtaisten historiallisen aineistoon nojaten Wester-marck osoitti, että yksiavioisuus on alkuperäisin yhteiselämänmuoto. Tämä nosti Westermarckin kansainvälisesti kaikkein

kuuluisimmaksi ja arvostetuimmaksi suomalaiseksi tiedemie-heksi. Westermarck on säilyttänyt asemansa vielä tänäänkinkuului-sana, mutta tieteelliset ansiot ovat hiipuneet sosiologianja sen tutkimusmenetelmien jatkuvassa kehityksessä. 17)

Jatko-opiskelussa, valmistellessaan väitöskirjaansa Lontoos-sa syyskuusta 1887 alkukesään 1888, Westermarck tutustuimyös henkilökohtaisesti liberaaleihin, uskontokriittisiin tiede-miehiin lähemmin. Sully, Haeckel, Spencer, Darwin ja muuta-mat muut olivat johtavia ajattelijoita joilta hän sai lisäperustei-ta uskontokritiikkiinsä ja vahvistusta omaksumalleen agnosti-selle asenteelleen. 18) Westermarck kertoo muistelmissaan tästäuskontokriittisestä asenteestaan seuraavasti (suomennos MattiLuoman väitöskirjasta sivuilla 24 - 25): ”Lujan uskonnollisen us-kon omaamista pidetään usein suurena hyveenä, mutta itse en voinähdä siinä mitään ansiokasta. Arvostan kyllä uskoa joilla on järkevätperusteet, kuten muitakin näkemyksiä niiden perusteiden mukaanmihin ne nojaavat. Uskoa ilman mitään perustetta pidän kuitenkinarvottomana ajattelevalle ihmiselle. Naiivi lapsenusko jonka sivistynytihminen säilyttää halki elämänsä perustuu lähinnä ajattelun laiskuu-teen, välinpitämättömyyteen ja mukavuudenrakkauteen tai vastenmie-lisyyteen tulla häirityksi näkemyksessään joka jostakin syystä tuottaaitselle tyydytystä. Halu uskoa on eräs uskomisen kaikkein vahvimpiaperusteita; muttei sitä tietenkään voi pitää todisteena siitä että se mi-hin uskotaan on totta. Uskon ja tiedon välinen suhde on mielestänihyvin yksinkertainen ongelma. Tieteen ensimmäinen tehtävä on etsiä

totuutta, uskonnon tuoda onnea (att skänka lycka); omas-ta puolestani en koe onneksi sitä mikä perustuu vain petol-liseen haluun uskoa”. Edellä oleva lainaus löytyy Wes-termarkin teoksesta ”Minnen ur mitt liv” sivuilta 35 –36. Tämä lainaus kertoo Westermarckin uskontokäsi-tyksen perusajatuksen, joka nojaa hänen omaksuma-ansa tieteen tekemisen etiikkaansa, Darwinilta omak-suttu, ja esitin sen kohdassa 1.4 ensimmäisessä kap-paleessa sekä hänen moraalikäsitykseensä, kohta ”Fi-

losofisen yhdistyksen kokouksessa 12.2.1892 Westermarck esittää, kä-siteltäessä Reinin väittämää, että uskonnot ovat kyllä edistäneet siveel-lisyyttä, mutta sen tähden että niissä, etenkin kristinuskossa, on ollutsiveellisiä aineksia, radikaalin väittämänsä: eettisillä käsitteillä on sy-vemmät juuret kuin uskonnollisilla.” von Wright pitää tätä sopu-soinnussa Westermarckin käsitysten kansa, jonka mukaan eet-tiset ja oikeudelliset käsitykset perustuvat vietteihin, joilla onsäilyttävää arvoa olemassaolon taistelussa. ”Uskonnon ja moraa-lin välillä vallitsee Westermarckin mukaan pikemminkin historiallinenristiriita kuin liitto, ja tämän käsityksensä hän on esittänyt yksityis-kohtaisesti ja dokumentoiden viimeisessä teoksessaan Christianity andMorals (suomennettu painos Kristinusko ja moraali v.1984).” ”Filo-sofisen yhdistyksen kokouksessa 2.3.1894 Westermarck piti esitelmän,Moraalinen sisältö kristillisessä opissa kuolemanjälkeisestä elämästä,missä tuomitsi tämän opin egoistisena moraalittomaksi. Tätä argu-menttia hän käyttää myös viimeisessä teoksessaan laajasti.” Lainauk-set Wrightin kirjoituksesta, katso kohta 2.1 ensimmäinen kappa-le, sivulta 299.

1.5 Muu toiminta ja elämä lyhyesti

Edvard Westermarck suoritti filosofian kandidaatin ja –maisterin tutkinnon vuonna 1886 ja filosofian lisenssiaatin tut-kinnon vuonna 1889 sekä filosofian tohtorin tutkinnon 1890avioliiton historiasta.

Ensimmäiseksi sosiologian dosenttina hän toimi vuosina1890 – 1906 Keisarillisen Aleksanterin (nyk. Helsingin) yliopis-tossa. 1904 – 1907 Westermarck toimi sosiologian lehtorina Lon-toossa London School of Economics and Political Sciencessä.

Käytännöllisen filosofian professorina Keisarillisen Aleksan-terin yliopistossa Westermarck toimi 1906 – 1918. Uudelleenperustetun Åbo Akademin filosofian professorina hän toimi1918 – 1932 eläkkeelle siirtymisensä asti ja tämän yliopiston reh-torina Westermarck toimi 1918 – 192

Westermarck suoritti sosiologian alaan liittyviäantropologisia kenttä-tutkimuksia Marokossa yhteensä usean

9AGON 12 20.9.2006

VÄKIVALTA JA USKON VALTAvuoden ajan. Hän katsoi, että suorittamal-la kenttätutkimuksia mahdollisimmanprimitiivisessä ympäristössä, niin saa tie-toa puhtaimmillaan eri tavoista ja usko-muksista niin yksilön kuin yhteisön kan-nalta ja näitä voidaan hyödyntää histori-allis-sosiologisissa tutkimuksissa. Wester-marckia pidetään suomalaisista kenttätut-kimuksen uranuurtajana ja sai myös mai-netta tästä maailmalla.

Edvard Westermarck pititiedettä, luontoa ja ystäviä kaikkein tär-keimpinä asioina elämässään. 19)

Kuva: Westermarck on Marokossa vuosi-na 1899 – 1902. Kuvan lähde: http://www.helsinki.fi/historiallisethu-manistit/westermarck_tied.html

Westermarck kuoli 3.9.1939 Lappvik:ssa (Lappohja) Han-gonniemellä.

2. USKONTOKÄSITYS JULKISESSA TOIMINNASSA JA -TEOKSISSA

2.1 Filosofi – moraalifilosofi, eettinen relativisti

Käytän tässä lähdeaineistona akateemikko GeorgHenrik von Wrightin (1916 – 2003) kirjoitusta ”PiirteitäEdvard Westermarckin filosofisesta kehityksestä” kir-jasta: ”AATE JA MAAILMANKUVA Suomen filosofis-ta perintöä keskiajalta vuosisadallemme”, ss.279 – 319.Tämä siksi, että lähde-aineistosta olisi tullut liian laajaja von Wright on mielestäni kiteyttänyt tämän asianerinomaisesti. 20)

von Wright kirjoittaa: ”Westermarckin mukaan moraaliset ar-vostukset, siis arvostelmat hyvästä ja pahasta ja velvollisuudesta, pe-rustuvat hyväksymisen (gillande) tai paheksumisen (ogillande) tuntei-siin, joita arvostelman kohteena olevat ilmiöt herättävät arvostelmanesittäjässä. Ja Wright kärjistää tämän: ”emme hyväksy tai paheksuasioita niiden moraalisen ansiokkuuden tai tuomittavuuden takia, -vaan asiat ovat moraalisesti hyviä tai huonoja ja sen vuoksi, että hy-väksymme tai paheksumme niitä. Moraaliarvostelmat eivät ole objek-tiivisesti päteviä, koska eri. yksilöt, - yhteisöt ja - aikakaudet voivatantaa samalle asialle moraalisessa mielessä erilaisen arvon – eikä meilläole oikeutta sanoa, että jokin tietty arvostus olisi ”objektiivisesti” oikeaMoraali on subjektiivinen ja suhteellinen .” von Wright pitää Wes-termarkcin suurena ansiona samantapaisiin esittäjiin nähden,että hän on pohtinut ja yrittänyt ratkaista seuraavan väittämän:”Moraaliset tunteet ovat hyväksymisen ja paheksumisen tunteita –mutta kaikki hyväksymisen ja paheksumisen tunteet eivät ole moraa-lisia.”

Westermarckin moraalikäsityksen lajeina (lat. genus, mon.genera) ovat siis hyväksyminen ja paheksuminen. Ja moraalis-ten tunteiden erottavina tunnusmerkkeinä (lat. differentia spe-cifica) kaksi differentiaa: ansioperiaatteen mukaista hyväksyn-tää tai paheksuntaa ja puolueetonta eli pyyteetöntä hyväksyn-tää tai paheksuntaa. Ansioperiaatteen mukaisia moraalisia tun-teita ovat niitä, mitkä kohdistuvat elollisiin olentoihin sekä näi-den aikomuksiin, tekoihin ja persoonallisuuksiin. Tunteet koe-taan elämyksellisinä syinä mielihyvälle tai epämiellyttävälletoisen elollisten olentojen kokemuspiirissä. Tämä liittyy palkit-semispyrkimykseen ja vastaavasti paheksumiseen liittyy ran-gaistuspyrkimys. Puolueetonta hyväksymistä tai paheksumis-ta on se, kun moraalinen mielihyvä tai mielipaha ansio-periaat-teen mukaisesti tuottaa hyvää tai pahaa toiselle äärimmilleenvietynä, kun itse ei saisikaan siitä mitään etua. Täydellinenmoraalinen tunne syntyy silloin, kun hän hyväksyy tai pahek-suu asioita riippumatta koskeeko ne, jota ne aiheuttavat, häntäitseään vai toista ihmistä. von Wright pitää Westermarckinpuhtaimpana filosofisena teoksena ”Ethical Relativityä”, koska

se, verrattuna The Origin and Development of the MoralIdeas:iin, ei sisällä mainittavasti sosiaali-antropologista ja histo-riallista aineistoa, vaikka ei lisää paljoa varsinaista filosofiaaedelli-siin nähden. .von Wright arvioi Ethical Relativityn olevanmerkittävin, ainakin kansainväliseltä kannalta merkityksellisin,kenenkään suomalaisen kirjoittama filosofinen teos.

”Vuonna 1897”, kertoo von Wright, ”Westermarck Filosofisessayhdistyksessä esitti ideanaan, kysymyksessä ruumiin ja sielun suh-teesta, ettei tämä ole metafyysinen idealismi Leibnizin-Lotzen tapaan(Reinin kanta), vaan lähinnä sellaisesta tietoteoreettisesta idealismista,jonka tunnemme brittiläisen empirismin klassikoista, Berkeleystä jaHumesta. Westermarck väitti 19.2. 1897 Filosofisen yhdistyksen ko-kouksessa, että psyykkinen on todellista, koska fyysinen voidaan pa-lauttaa psyykkisiin aineksiin, se muodostaa sielullisen yhden lajin,näin Westermarck liittyi kannassaan radikaaliin idealismiin.12.2.1892 Filosofisen yhdistyksen kokouksessa Westermarck esitti ra-dikaalin käsityksensä: hän väitti, että eettisillä käsitteillä on syvemmätjuuret kuin uskonnollisilla, mikä on sopusoinnussa hänen käsitystensäkanssa, jonka mukaan eettiset ja oikeudelliset käsitykset perustuvatvietteihin, joilla on säilyttävää arvoa olemassaolon taistelussa.”

2.2 Yhdistysten kautta vaikuttaminen uskonnonvapauteenSuomessa

Ensimmäinen yritys perustaa laajapohjainen yhdis-tys uskontolakiin tyytymättömille ja kirkollista ylival-taa vastustaville oli vuonna 1886. Niinpä helmikuussa1887 oli lehdissä kutsu Suomen uskonnonvapaus- jasuvaitsevaisuus-yhdistyksen (Förening för religionsfri-het och tolerans i Finland) perustavaan kokoukseen.Perustamisen takana oli Helsingin ns. vapaauskoisetpiirit mm. yliopistonlehtori Viktor Heikel ja professo-rinrouva Mathilda Asp. 21) Tarkoitettua laajapohjai-

suutta ei saavutettu, koska äärisuuntien edustajat, vapaakirkol-liset ja radikaalit, eivät tulleet mukaan. Luoma väitöskirjassaan,sivulla 46 mainitsee Mikko Juvan todenneen teoksessaan vuo-delta 1960 s. 273, että ruotsinkielisen akateemisen nuorison kär-ki oli jo vuonna 1887 kirkonvastaisuudessaan huomattavastijyrkemmällä kannalla kuin mainitun yhdistyksen ohjelma. Tä-hän vaikuttivat ylioppilaiden kolminaisuusopin johdosta toi-meenpanema nimenkeräys ja radikaalisiiven ja silloisen Suo-men naisasialiikkeen välille puhjennut kiista vapaasta rakkau-desta ja sukupuolimoraalista. Mathilda Asp naisliikkeen edus-tajana oli voimakkaasti vapaata rakkautta vastaan ja tämän en-simmäinen puolestapuhuja oli mm. Edvard Westermarck.Tämä johti siihen, ettei yhdistystä saatu perustettua, vaikkakinmuodollisena syynä tähän oli kirkollisten piirien vaikutusval-tainen vastustus siinä mitassa etteivät viranomaiset olleet myö-tämielisiä yhdistyksen perustamiseen. 22) Todennäköisesti pe-rustamisyritykseen vaikutti se, että Suomeenkin tuli tieto 1887Lontoossa perustetusta kansainvälisestä vapaa-ajattelijoidenliitosta. Tämä näyttää toden-näköiseltä, koska ainakin Wester-marckille tuttuja perustajia olivat mm. Herbert Spencer ja Wil-helm Liebknecht. Liitto piti ennen I-maailmansotaa vuotuisiakokouksiaan maailman pääkaupungeissa. Sota keskeytti sentoiminnan, mutta liitto virkistyi sodan jälkeen. 23) Luultavastitämä kansainvälinen vapaa-ajattelijoiden liitto sammui II-maa-ilmansodan puhjettua, koska vuonna 1952 Amsterdamissa pe-rustettiin International Humanist and Ethical Union (IHEU),jonka päämaja on Lontoossa. 24)

Toinen yritys uskonnonvapautta ajavaksi yhdistykseksi tuliEuterpen -aikakausilehden sisäpiiriläisten taholta, jotka pitivättärkeänä kirkon- ja uskontokritiikkiä. Tähän sisäpiiriin kuuluimm. Rolf Lagerborg (1874 – 1959), Westermarckin oppilas jaläheinen ystävä sekä Westermarckin oppituolin haltija Wester-marckin jäätyä eläkkeelle Åbo Akademin filosofian professorin-virasta. Muita sisäpiiriläisiä oli mm. Gunnar Castren, joka muo-toili tulevan yhdistyksen ohjelman Euterpen- lehdessä artikke-lissaan 5.9.1903 ”Valtiokirkko” (statskyrkan). Tässä artikkelis-

10 AGON 12 20.9.2006

sa kerrottiin Euroopassa käytävästä taistelusta kirkon ja valtionerottamiseksi. Studentföreningen Prometheuksen (Ylioppilas-yhdistys Prometheus) perustamiskokous oli 29.10.1905 GeorgSchaumannin johdolla, mutta seura oli saanut nimensä jo 14päivää aikaisemmin ja yliopiston rehtori oli hyväksynyt sensäännöt yhdeksää päivää ennen perustamiskokousta. VaikkaWestermarck valittiinkin seuran puheenjohtajaksi (joka kertakoko seuran olemassaolon aikana), niin tosiasiallinen seuranvarsinainen johtaja oli Schaumann, koska Westermarck oli pal-jon poissa opetus- ja tutkimustehtävissä Lontoossa ja Marokos-sa. Kiistattomana auktoriteet-tina ja kunnioitettuna henkilönäWestermarck oli koko seuran toiminnan ajan sen puheenjohtajaja tätä myös korosti se, että hänen syntymäpäiväänsä 20.11.,pidettiin myös seuran perustamis-juhlapäivänä. Muita johto-miehiä olivat Lagerborg, Castren, Svante Dahlström, Edv. Järn-ström, Stefan Söderhjelm, Nino Runeberg ja K. H. Wiik. Seurankokouksissa pitivät esitelmiä lisäksi mm. Knut Tallqvist, Wil-helm Bolin, Yrjö Hirn, Alma Söderhjelm ja Harry Federley.Myös vanha Thiodolf Rein oli usein mukana. 25) ”Yhdistyksentarkoituksena on levittää tietoa vapaampien käsitysten aikaansaamisek-si uskonnollisissa ja kirkollisissa kysymyksissä sekä vaikuttaa sellais-ten lainsäädösten poistamiseen, jotka tekevät kansalaisoikeudet riippu-viksi - uskonnollisesta katsomuksesta. – yhdistys ottaa ohjelmaansakaste-, konfirmaatio- ja ehtoollispakon poistamisen; uskonnollisen va-lan vannomisen pakon poistamisen; pakollisen uskonnonopetuksenpoistamisen kouluista; siviiliavioliiton aikaansaamisen; oikeuden erotavaltionkirkosta ilman velvoitusta samanaikaisesti astua toiseen uskon-nolliseen yhteisöön aikaansaamiseen; sekä valtion ja kirkon väliseneron toteuttamisen. – Yhdistys toteuttaa tavoitteitaan järjestä-mällä kokouksissaan esitelmiä ja keskusteluja tarkoituksena va-laista yhdistyksen jäsenten näkemyksiä uskonnollisissa ja kirkol-lisissa kysymyksissä; herättämällä samalla tavoin mielenkiintoanäihin kysymyksiin muissa ylioppilaspiireissä; vaikuttamallakäytettävissä olevin keinoin, kuten esitelmin, kurssein ja julkai-sutoiminnalla modernissa tieteellisessä hengessä julkisuuteen ja aut-tamalla täten vapaamielisen ajatustavan syntymiseen uskonnollisissakysymyksissä.” 26)

Seura toimi vilkkaasti ja kokoontui yleensä kuukauden vii-meisenä sunnuntaina Nylands Nationin (Uusmaalainen osa-kunta) tiloissa. Näihin kokouksiin osallistui myös teologejatarkkailemassa mm. teologian tohtori Erkki Johansson, myö-hempi arkkipiispa Kaila. Hän piti 13.2.1908 esitelmän aiheesta”Kristillinen sovitusoppi”. Tällöin Westermarck oli puheenjoh-tajana ja piti alustusta hyvänä, mutta esitti sitä vastaan huo-mautuksia. Tällä saattoi olla merkitystä aikanaan v. 1914 seurantoiminnan päättymiseen. Seura julkaisi kaksi kirjasta; ensim-mäinen oli Westermarckin ”Siveys ja kristinusko” 36-sivuisenavuonna 1907 ilmestynyt. Tätä Matti Luoma väitöskirjassaankutsuu ”pieneksi kritiikiksi” sivuilla 54 – 59. Seuran toiminnas-ta Matti Luoma kertoo vaiherikkaasti väitöskirjansa sivuilla 47– 54. Seura lopetti toimintansa 10.4.1914 sodan puhjettua ja var-sinaisia ”hautajaisia” vietettiin 19.11.1914. LopettamissyystäWestermarck kertoo muistelmateoksessaan ”Minnen ur mittliv”, sivulla 278 seuraavasti (suomennos Luoman kirjasta sivul-la 53, mistä lainaus): ”Sodan puhjettua – oli Prometheus pakoitettulopettamaan toimintansa: se oli tekemisessä propagandan kanssa (syss-lade med propaganda), eikä sellainen ollut sallittua. Sen koommin seei ole päättänyt jatkamaan toimintaansa. Useimmat niistä uudistuk-sista joiden toteuttamiseksi se työskenteli ovat sillä välin – paljon vas-tustuksen jälkeen – tulleet läpiviedyksi. Vain valtion ja kirkon erotta-minen on yhäkin toteutumatta sen toiveista.” Vielä nyt, 3.12.2004, eiyhdistyksen tämä päämäärä ole täyttynyt. Prometheuksenkautta Westermarck toteutti kirkko- ja yhteiskuntapoliittisiapyrkimyksiään, vaikka pyrkikin olemaan erillään politiikastavirkojensa ja muun työnsä vuoksi.

Muitakin vapaa-ajattelua kannattavia yhdistyksiä perustet-tiin, kuten Förbundet Prometheus (1906), Suomen Vapaa-ajatte-lijain liiton Helsingin ensimmäinen osasto (1911), Suomen Wa-paa-ajattelija liitto (1911) ja Suomen Vapaa-ajattelijain liitto

(1917). Nämä kaatuivat perustamis-vaiheessa, koska kirkonpainostus viranomaisiin oli merkittävää. 27)

Lontoossa työskennellessä Westermarck liittyi mm. Englan-nin vapaa-ajattelija yhdistykseen, osallistuen sen toimintaanaktiivisesti mm. saarnaamalla Bayswaterin ”eetillisen kulttuu-rin kirkossa”. Westermarck kutsuttiin v. 1911 tämän yhdistyk-sen kunniajäseneksi. 28)

2.3 Siveys ja kristinusko –teos

Edvard Westermarck, Ylioppilasyhdistys Prometheuksenpuheenjohtajana, näki kirjasen painamisen syynä seuraavaa,lainaus po. kirjan sivulta 1: ”Kuullaanhan nykyään monesti lausut-tavan, että lisääntyvä vallattomuus ja rikollisuus maassamme on seu-rauksena enentyvästä uskottomuudesta, että kristinusko ja erittäinkinluterilainen valtiokirkko muodostavat ainoan vahvan pohjan yhteis-kuntajärjestyksen säilymiselle ja että esim. sellainen ohjelma kuin se,minkä yhdistys Prometheus on toiminnallaan laatinut, saattaa todel-liseen vaaraan kansamme ja sen tähden ei hallituksen pidä sitä vahvis-taa. Ennen aikaan sanottiin syyksi uskonnonvapauden vastustamiseenhuolenpito yksilöjen iankaikkisesta autuudesta, nykyään leimataaneräät uskonnonvapauden

muodot yhteiskunnalle vaarallisiksi. Uskonto esitetään siveydenlujana tukena; ei mitään siveyttä ilman uskontoa. Minusta tuntuu sentähden jossain määrin ajanmukaiselta hiukan lähemmin tarkastellasuhdetta kristinuskon ja siveyden välillä…Minun täytyy rajoittuamuutamiin yleisiin näkökohtiin valaisten niitä muutamilla historial-lisilla tositapauksilla.” Siveydellä tarkoitetaan nykykielellä sivis-

tystä.Kristillistä siveyskäsitystä (sivistyskäsitys), mikä kos-

kee ihmisten välistä suhdetta, on lähimmäisen rakkausjota Westermarck pitää tätä kristinuskossa parhaana,mutta toteaa, ettei se ole pelkästään kristinuskon omaasia. Hän perustelee siten, että sivistyneisiin luonteisiin

kuuluu hyväksyä teot, jotka lisäävät heille mieluisien ihmistenhyvinvointia. Villi (alkukantainen) on suosiollinen omanyhtei-sönsä jäsenille. Alemmilla sivistystasoilla olevat tuntevat samaapelkoa ja vihaa vieraita – ja vihollisia kohtaan. Sama tilanne olialkukristityillä, koska he asettivat laupeudentöissä uskon-vel-jensä etusijalle. Katolisessa kirkossa tuli kirkon periaatteeksi”Pidä jokaista uskovaista ihmistä veljenäsi”. Tämä ilmeni mm.seitsemännellätoista vuosisadalla siten, esimerkiksi Skotlanninpapisto kielsi ruuan annon nälkäisille ja asunnon antoa sellai-selle, joka ei ollut oikeauskoinen. Toinen argumentti valtio-kirk-koa vastaan on se, etteivät varhaiskristityt tunnustaneet maal-lista valtaa. He katsoivat kuuluvansa vain taivasten valtakun-taan. Kun heiltä kysyi kotimaata, niin he vastasivat: ”Minä olenkristitty”. Kristinuskon muuttuminen valtionkirkoksi tuli to-dentui vuonna 314, kun kirkko tuomitsi kadotukseen sotamie-hiä, jotka olivat uskonnollisista syistä luopuneet lipuistaan. Li-säksi Westermarck esittää mm. seuraavan argumentin valtio-kirkkovastaisuudelle. Protestanttisuuden kautta tuli valtion-kirkko, kun kirkosta tehtiin päiväpalkkalainen, jonka kustan-nukset maksoi ja määräsi valtio. Tämä oli kummallekin etu, sil-lä valtio sai kirkosta vahvasti kansaa hallitsevan ja kansaa nöy-ränä pitävän valtionhallinnon elimen, joka esimerkiksi antoi oi-keutuksen sotaan. Loppu-päätelmässään Westermarck esittääsivuilla 35 ja 36: ”Tärkeimmät siveyskäsitteet ja velvollisuuden-tun-non noudattaminen riippuvat alkujaan asianhaaroista, jotka ovat ul-kopuolella uskonnon piiriä, ja nämä siveyskäsitteet eivät myös milloin-kaan ole joutuneet erottamattomasti yhdistetyksi johonkin määrättyynuskontomuotoon. Niillä on juurensa ihmisen henkisessä luonteessa jane noudattavat omia määrättyjä lakejaan, jotka joissakin kohdin saat-tavat olla hänen uskonnollisen käsityskantansa vaikutuksen alaisia,mutta jotka vaikuttavat sitä varmemmin, sitä vastustamattomin, mitävähemmän siveellinen tietoisuus on uskonnollisten käsityskantojen jauskonkappalten vaikutuksien alainen.” Muun muassa näillä perus-teilla Westermarck tuli vakaumukseen, että valtio ja valtiokirk-ko tulisi erottaa toisistaan ja saada näin kansalaisille täydellinenuskonnonvapaus, koska mitään uskontoa tai kirkkoa ei saa lait-

11AGON 12 20.9.2006

taa valtioon nähden erityisase-maan. Tätä Westermarck pitimyös moraalisesti arveluttavana. Westermarck on käyttänytsamoja perusteita, tosin laajemmin ja yksityiskohtaisemminkirkko- ja raamatun- kritiikissään moraalikäsityksensä kannaltaviimeisessä teoksessaan ”Kristinusko ja moraali”.

2.4 Tapojen historiaa – teos

Westermarck tuo tässä teoksessaan esille, että tapammeovat peräisin jostain kauempaa esi-isiltämme. Aina ei tunnetatapojemme historiaa, mutta usein noudatamme niitä, koskaaina on tehty niin, ja ihmiset eivät suinkaan aina vaivaudu ajat-telemaan tapojemme mielekkyyttä, toisin sanoen järkevyyttä.Syynä tällaiseen Westermarck katsoo olevan yhteiskunnallisenhitaudenlain vaikutuksen. Ei siis ole ihme, että uskonnot ja nii-den harjoittaminen sisältävät mitä suurimmassa määrin vanho-ja pakanain aikaisia tapoja. Nämä on vain otettu ja omittu us-konnollisiksi toiminnoiksi. Esimerkiksi anteliaisuudesta Wes-termarck mainitsee sivuilla 72 – 76, että se perustuu yliluonnol-liseen vahingoittavaan pelkoon. Tämä ilmenee mm. Wester-marckin aikaisessa Marokossa. Kukaan ei voinut olla antamattaruokaa sille jolla sitä ei ollut, kun toinen söi.

Tässä oli pelkona ruuatta jääneen myrkyttävän ruuan ”sil-määmällä”. Mm. muinaiskreikkalaisilla kerjäläisillä oli Erinnys-hengetär, joka kosti niille, jotka eivät olleet anteliaita kerjäläisil-le. Samaa löytyy Salomon sanan-laskusta: ”Siltä, joka hänelleantaa, ei mitään puutu, mutta siltä, joka silmänsä ummistaa, kohtaa-vat monet kiroukset”. Tämä ajatus löytyy myös Syrakin kir-jasta: ”Elä käännä silmääsi anovasta pois, eikä anna ihmisellesyytä kirota itseäsi! Sillä kun hän kiroaa sinua sydämensä kat-keruudessa, on Hän kuuleva hänen rukouksensa, joka hänet onluonut.” Jos antoi esimerkiksi kerjäläiselle rovon, niin saisiitä palkaksi siunauksen. Kirkollisilla ja siunauksilla onollut taipumus tulla rukousten luonteisiksi, koska itämai-sissa uskonnoissa nämä ovat autuuden välikappaleita. Hindu-jen pyhän kirjan mukaan almut vapauttavat sen antajan syn-neistä ja Zoroaterin uskonnossa armeliaisuudella on yhtä suurimerkitys kuin sielun uskonnollisilla puhdistusmenoilla. Juuta-laisissa pyhissä kirjoissa oli vanhurskautta – sanalla sama mer-kitys kuin almujen annolla. Synagogasta (juutalaisten kirkko)siirtyi almujen anto ja samalla rukous sekä paasto kristilliseenkirkkoon ja moskeijaan (muhamettilaisten kirkko).

Erilaisilla surumenoilla on selitetty, että ne ovat velvolli-suuksia vainajaa kohtaan. Kuitenkin Westermarck osoittaa näi-den perustuvan elävien suojeluun. Näissä suojelu selitetäänesimerkiksi surupuvun käyttöä perusteltaessa, että siten kunni-oitetaan vainajaa, vaikka tosiasiassa kysymys on vainajan hen-gen puijaamisesta. Tällöin naamioidutaan vainajalta niin, etteihän (henki) tunnistaisi ja ryhtyisi pahoihin tekoihin eläviä koh-taan. Kuolemaa pidetään kaikkein ankarimpana ihmiselle jatästä syystä kuolleet ovat vihaisia ja haluavat kuolemansa kos-taa eläville. Vaikka nykykäsitys on muuttunut alkeellisimmis-ta käsityksistä sielun ja ruumiin yhteydestä kuoleman jälkeenerilliseksi, niin kuitenkin uskotaan hengen jäävän. Vieläkin ta-vataan, että ruokaa tuodaan haudoille. Olen itse nähnyt tämänThai-maassa ja Kreikassa. Mutta haudalle tuodut uhrilahjatovat muuntuneet aikojen saatossa almuiksi. Westermarck mai-nitsee sivuilla 116 ja 117 seuraavaa tästä: ”Muhamettilaisissamaissa liittyy hautaus-toimitukseen almujen antaminen, jonka arvel-laan lisäävän vainajan ansioita ja siten myöskin hänen hyvinvointiaantulevassa elämässä.”

Westermarckin mukaan kristinuskoon omaksuttu taivas,minne kuolleet voivat päästä, perustuu alun perin käsitykseen,että on paikka minne sielut siirtyvät tai vaeltavat ihmisruumiis-ta irtaannuttuaan. Jotkut alkukansat arvelivat sielujen siirtyvänlänteen, minne aurinko laskeutuu tai käyttäen siltana sateen-kaarta. Myös sielunvaellusoppiin jotkut kirkkokunnat uskovat.

Uhria Westermarck pitää alkeellisena jumalanpalveluksenosana, mutta tärkeimpänä niistä. Tätä käsitystä hän perusteleesillä, että jumalilla on inhimilliset puutteensa ja tarpeensa. Näin

jumalia ei saanut heikentää, jotta heidän voimansa pysyisivät.Voiman heikkenemisestä seuraisi erilaisia onnettomuuksia,kuten tulvia, sadon menetyksiä jne. Jo muinaisroomalaiset sa-noivat, että uskonnon perusta on jumalien pelkääminen. Kehit-tyneessäkin kulttuurissa todetaan pelolla olevan merkittävätekijä uskonnossa. Westermarck jatkaa: ””Herran pelko on viisau-den alku”, sanotaan eräässä Davidin psalmissa. Kielessä löytyysana ”ihmisrakkaus”, vaan ei sellaista sanaa kuin ”jumalanrakkaus”,mutta sen sijaan on siinä sana ”jumalanpelko”. Silti ei pelko, jo hetisanoakseni, ole ainoana uskonnollisten menojen vaikuttimena. Pelkoonliittyy toivo.” Toivo liittyy myös alhaisemmalla kulttuuri-tasonkansalla jumalanpalvelukseen. Toiveeseen liittyy onnetto-muuksien ja kärsimysten välttäminen. Ajan saatossa ihminenoppi jumalia pitämään yhä enemmän myönteisinä. Tämä johtitoiveen laajenemisen etujen parantamisella. Uhrilahjoja joitaannettiin erilaisista eduista, kutsutaan kiitosuhreiksi. Tästä esi-merkkinä Westermarck mainitsee sivulla 129 seuraavaa: ”Tun-nettu esimerkki tästä on Vanhan Testamentin kuvaus siitä mitenJaakob seurusteli Jahven kanssa. Jaakob teki lupauksen ja sanoi: ”JosJumala on minun kanssani ja varjelee minua tällä tiellä, jota minävaellan, sekä antaa minulle leipää syödäkseni ja vaatetta verhokseni, jaminä pääsen tulemaan rauhassa isäni tykö, niin on Herra oleva minunJumalani. ja Tämä kivi, jonka minä panin pystyyn muistopatsaaksi, ontuleva Jumalan huoneeksi: ja kaikista, mitä minulle annat, annanminä totisesti sinulle kymmenykset.” Tätä ovat myös ihmisuhrit,joilla yhden tai muutaman ihmisen uhraamisella voitiin pelas-taa suurempi

joukko ihmisiä ja omaisuutta. Aina kun uhrataan,niin siihen liittyy rukous, rukous toiveesta. Jeesuksenkuolema ristillä, uhraus, koetaan kristinuskossa pelas-taneen muut, hän sovitti uhrillaan muiden synnit.

2.5 Kristinusko ja moraali -teos

Edvard Westermarckin viimeinen teos ”Kristinusko ja mo-raali” (”Christianity and Morals”) ilmestyi kesäkuussa vuonna1939, eli noin kaksi kuukautta ennen Westermarckin kuolemaa.Tässä teoksessa heijastuu hänen koko aikaisempi elämä, työ jatuotanto. 29) Uskonnon ja magian suhdetta käsitellessään Wes-termarck päätyy siihen, että sana uskonto käsitettynä abstrak-tisti, käsitteellisesti, ja konkreettisesti, asiayhteyksissään oleva-na, siis kahdessa eri merkityksessä johtaa uskonnon ja magianväliseen yhteyteen. Tässä yhteisessä magiaa ei voida erottaa,perustassa uskontoa ja koska uskonnon alkuperä on kauhua,pelkoa herättävän ja salaperäisen, tuntemattoman, synnyttä-mää tunnetta. Samoin on magian kohdalla. Westermarck jatkaa,että siveellisellä, sivistyneellä (tiedollisella) tietoisuudella onvallan toinen perusta. 30) Tässä hän tarkoittaa tieteellistä to-tuutta, perusteltua väittämää, jonka totuusarvoa voi jokainenkoetella. Toivo Salonen teoksessaan ”Filosofia perennis, Ihmi-sen idea ja ajatus filosofisesta järjestelmästä”, s. 236 kohdassa19F.§ 25. toinen lause: ”Uskonnoissa toteutuu abstraktioprosessi,joka saattaa johtaa magian muuttumiseen abstraktiseksi: magia ei oleenää konkreettisia tekoja vaan rukousta ja nöyrien toiveiden esittämis-tä”. Salonen esittää saman käsityksen uskon ja magian yhtey-destä kuin Westermarckin.

Westermarck vielä kertaa teoksensa sivuilla 28 – 48 moraa-lifilosofiaansa. Tähän perustuu pääsääntöisesti hänen uskonto-ja kirkkokritiikkinsä.

Ihmiset valitsevat jumalansa niiden hyödyllisyyden mu-kaan, toteaa Westermarck sivulla 50 ja tämän jälkeen hän perus-telee tätä mm. sillä, että neekerit vaihtavat fetissinsä, jos heitäon kohdannut onnettomuus, samojedi vaihtaa venäläiseen ju-

malaan, kun ei ole saanut omiltaan apua jne. Mitä yhtäläisyyttätässä on ”sivistyneessä” maailmassa nykyisin? Ainakin se, ettäjokaisessa ”pääkirkossa” on eri lahkoja; ryhmiä, jotka tulkitse-vat omaa pyhää kirjaa ryhmänsä omaksumalla tavalla. Moraa-littomaksi Westermarck katsoo, sivuilla 60 – 62, jumalavalinnal-la mm. sen, että Jumala tms. antaa ihmiselle anteeksi rikkomuk-

12 AGON 12 20.9.2006

sensa, eritoten maalliset rikkomuksensa, jos noudattaa jumalan-palveluksessa kyseisen kirkon hyväksymiä tapoja.

III luvussa, sivuilla 74 – 75 Westermarck herättää kysymyk-sen voidaanko Raamatussa olevaa Jeesuksen sanomiksi ja te-oiksi pitää totuutena, koska ne perustuvat muistinvaraisiin tie-toihin ja niitä on sinne lisätty myöhemmin. Tätä kysymystä tu-kee mm. Pentti Haasiosalon kirjoitus vuodelta 2003 ””Valo”tulee Pohjolasta!” (http://groups.msn.com/sinisetajatukset/osa16-, -23- ja -36.msnw) osat 1 – 3. Tässä Haasiosalo toteaamm. seuraavaa: ”Tutkijat toteavat, että Johanneksen evankeliumi jaJohanneksen ilmestys ovat teologiskirjallisesti Raamatun Uuden tes-tamentin kirkkaimpia helmiä, mutta valitettavasti silkkaa satua.”Samoin hän kirjoittaa, että usea Paavalin nimissä kirjoitetuistakirjeistä on muiden kuin Paavalin kirjoittamia, vieläpä selviäväärennöksiä. Edellä mainittuja väitteitä, sekä Westermarckinettä Haasiosalon, tukee Helsingin yliopiston eksegetiikan do-sentti Kari Kuulan, - Raamatun ja muinais-itämaisen kirjallisuu-den professori Martti Nissisen ja – Uuden testamentin eksege-tiikan dosentti, Suomen Ev.lut. kirkon Kuopion hiippakunnanpiispa, teologian tohtori Wille Riekkisen kirjassa ”JohdatusRaamattuun” 2002 mm. ss. 152 – 153, 164 – 168 ja 241 – 242.Tässä vaiheessa, viimeistään, valistuneella lukijalla heränneekysymys: Mikä suhde pitäisi olla tieteellisellä totuudella ja us-kolla? Vai pitäisikö niillä olla suhdetta lainkaan? Ja pitäisikömoraali-filosofiaa sisällyttää ja jos, niin miten uskoon ja uskon-toon? Westermarck antaa selvän

vastauksen. Myös uskontoa pitää tarkastella ja uskaltaa kä-sitellä tieteen menetelmin. Näin se antaa uutta tietoa ja perustei-ta käsiteltävästä uskonnosta. Tieteelle ei mikään saa olla liianpyhää eli koskematonta. Tässä näkyy Westermarckin vankku-maton luottamus tieteen käytäntöihin.

Jeesuksen etiikasta Westermarck kirjoittaa sivulla 75: ”Jokatapauksessa Jeesuksen etiikka on täysin selvää: jumalallisen palkkion jarangaistuksen periaate on kulmakivenä hänen moraaliopetuksissaan,jotka näin ovat korvauksen tunteiden ilmausta – kaikkien moraaliar-vostelmien perustana.” Perusteluna hän esittää mm. Matteuksenevankeliumin 5 luvun 38, - 39, - 43 ja 44 säettä joissa mm. vel-voitetaan rakastamaan vihollista ja rukoilemaan ilkeämielistenpuolesta, ja saman 6 luvun 14: ”Sillä jos te annatte anteeksi ihmi-sille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös an-taa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin eimyöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” Wes-termarck huomauttaa sivulla 78, että vastaavuus löytyy myösKoraanista: ”…paratiisi on ”niitä varten, jotka antavat ihmisilleanteeksi; Jumala rakastaa ystävällisiä.” Sama vastaavuus löytyymm. siitä, mitä kiinalaiset siveysopin opettajat painottivat suh-tautumisessa ystävällisesti vihamiehiin: ”Palkitse vääryys ystä-vyydellä”, sanoi Laotse. Myös anteeksiannon periaate esiintyylänsimaisen filosofian perusteissa: sivulla 80, - Platonin dialogi-assa Kriton, s. 49, missä ”…Sokrates sanoo” Meidän ei pidä kostaatai tehdä pahaa kenellekään pahan takia, olimmepa kärsineet hänentaholtaan minkälaista vääryyttä hyvänsä”; vaikkakin hän lisää, että”tätä käsitystä ei ole koskaan omaksunut eikä koskaan tule omaksu-maan vähänkään huomattavampi määrä ihmisiä,””

Sivuilla 87 – 88 Westermarck esittää nykykäsityksenä, etteiJeesus uskonut polttokidutukseen helvetissä. Tätä käsitystä tu-kevat lausunnot evankeliumeissa olevien tekstien olevan ei-al-kuperäisten tai suusanallisiin perimätietoihin perustuvia taimyöhemmin evankelistojen lisäämiä taikka ne on tulkittavissakuvaannollisesti, vaikkakin Luukas ja Markus mainitsevat täs-tä. Myös perustellaan sillä, että käsitys ei olisi sopusoinnussaJeesuksen todellisen ja alkuperäisen Jumalan rakkauden kans-sa. Westermarck vastaa tri Cadouxia lainaten: ”Mutta, kuten triCadoux huomauttaa, ”vetoaminen kuvaannolliseen tulkintaan aina,kun Jeesuksen sanat ovat uudenaikaisen tiedon ja uskon vastaisia, jottavoitaisiin aikaansaada täydellinen yhdenmukaisuus uskomustemme jahänen sanojensa kesken, on epäluonnollinen ja teennäinen menetelmä,joka tekee väkivaltaa totuuden vaistolle.” Evankeliumien helvettiäkoskevien kohtien selitys näyttää yksinkertaiselta. Yleisesti myönne-tään, että Jeesuksella, samoin kuin muillakin hänen aikakautensa juu-

talaisilla, oli muitakin uskomuksia, jotka eivät enää nykyään pidä paik-kaansa.” Westermarck jatkaa, että uuden ajan teologia symboli-soi tulkitessaan evankeliumissa esiintyviä vastenmielisiä koh-tia. Tästä esimerkkinä hän mainitsee sivulla 90 Canterburyn jaYorkin arkki-piispojen asettaman kristillistä oppia tutkivankomission mietintöön, jonka tarkoituksena oli perustella Va-pahtajan erehtymättömyyttä. Johtopäätöksenä hän esittää:”tämä merkitsee, että Jeesus sanoi sellaista mitä hän ei tarkoittanut,vaan terrorisoi yksinkertaisia ja tietämättömiä ihmisiä joille hän puhuija lukemattomia myöhäisempiä sukupolvia sanoilla, joiden tulkitsemi-seksi oppineet teologit ovat tarvinneet lähes kaksituhatta vuotta.”Miten tänä päivänä? Tähän eräänä vastauksena antaa edellisel-lä sivulla viimeisessä kappaleessa mainittu Kuula, Nissinen,Riekkinen ”Johdatus Raamattuun” – teos sivulla 165. Kuula:”Nykyajan ihmisestä uuden kertomusaineiston sepittäminen saattaatuntua lähdeaineiston väärentämiseltä. Evankelistat eivät ajatelleetnäin. Heidän tavoitteenaan ei ollut historiallinen esitys, vaan teologi-nen opettaminen. Oleellista ei ollut kerrottujen asioiden historiallinenpaikkansapitävyys vaan niiden hengellinen totuus.” ja Riekkinensivuilla 249 – 253 perustelee raamatun tulkintaa kirkon teologi-an kannalta: vertauskuvallinen tulkinta nykyaikaan uskon hen-gessä välittää todellisen sanoman mitä raamatussa esitetään. Jospitäydytään pelkässä ”kirjaimessa”, niin siinä helposti ajaudu-taan mielivaltaisiin tulkintoihin ja vastakkain nykyisten eetillis-ten käsitysten kanssa. Riekkinen pitää tärkeänä myös tieteellistäraamatuntutkimista, koska se historiatieteenä tuo mm. Raama-tun tekstien alkuperäisyyden ja saattaa osoittaa tutkimustenperusteella kirkolle monia

epäkohtia, joita kirkon sisällä ei ole nähty. Westermarckkatsoo sivulla 109, että Jeesuksen etiikka on egoistista hedonis-mia, itsekästä mielihyvän korostamista, koska se perustuu yk-silön, sielun, itsensä pelastukseen tuonpuoleisessa. Tässä ihmis-kunnan tai yhteisön hyvää ei ajatella. Tätä hän perustelee mm.Raamatusta lainaamaansa: ”Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsäkirkkaudessa enkeltensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin tekojen-sa mukaan.” Westermarck toteaa, että Immanuel Kant (1724 –1804) on toista mieltä etiikasta. Kant ajattelee miten me ansait-semme onnen, eikä mitä meidän tulisi tehdäksemme itsemmeonnelliseksi. Tässä Westermarck viittaa Kantin teokseen ”Kri-tik der praktischen Vernunft” osaan I 2,5 (Geasammelte Schrif-ten V s. 129 ja seur. Berliini 1913).

Kuula, Nissinen, Riekkinen: Johdatus Raamattuun sivulla280 Uuden Testamentin aika-kaaviossa esitetään Jeesuksen elin-ajaksi 4 eKr (eaa) – 30 jKr (jaa). Apostoli Paavali, Saulus Wester-marckin mukaan eli Saul syntyi n. 10 eKr. (eaa) – 10 jKr. (jaa) jakuoli 62/64 jKr. (jaa). Paavali perustaessaan seurakuntia ja sitenloi pohjan kristilliselle (roomalais-katoliselle) kirkolle ja senraudankovalle hallinnolle. 31) Tätä Westermarck pitää kristin-uskon moraalin kannalta mitä tuhoisimpana ilmentymänä kir-kon aiheuttamasta sorrosta ja väkivallasta ihmisiä ja kansakun-tia kohtaan. Tämä perustuu Westermarckin sivulla151 – 152esittämään Paavalin kääntymyksen kristilliseen uskoon perus-tuvan Paavalin näkyyn ja arveli tästä, että Paavalilla oli taipu-musta näkyihin ja hurmiotiloihin. Paavalin kääntyminen tapah-tui vuonna 32, eli Jeesuksen kuolemasta oli kulunut kaksi vuot-ta. Hurmiotiloihin joutunut ihminen uskonnon varjolla saattaaaiheuttaa muille hyvinkin vakavia seurauksia. Tämän Wester-marck tunsi jo historiasta ja vielä nykyäänkin sen varjolla jaalaisuudessa tehdään hirvittäviä tekoja, myös muissa uskonto-kunnissa.

Westermarck toteaa, että mm. Uuden testamentin Ilmestys-kirjassa 22:15 tuomitaan valhe. Tämän mukaan kukaan, jokarakastaa valhetta ja valehtelee, ei pääse taivaalliseen kotiin.Kuitenkin tätä on myöhemmin vesitetty, mm. sivuilla 393 – 394Westermarck esittää seuraavaa: ”Varhaisista ajoista asti tapaammekuitenkin kristillisessä kirkossa vähemmän ankaran opin, joka vaikuttiennen pitkää voimakkaammaksi ihmisten käytännölliseen elämään jaajattelutapoihin. Väitettiin että totuudenvastaisuus ei ole valhe, kunsiihen on olemassa ”oikea syy”. Oikeana syynä ei pidetty vain itsepuo-

13AGON 12 20.9.2006

lustusta, vaan myös intoa Jumalan kunnian puolustamiseksi. Tämäinto sekä rajaton antaumus kirkolle johti noihin ”hurskaisiin petok-siin”, noihin lukemattomiin asiakirjaväärennöksiin, tarujen keksimi-siin ja kaikenlaatuisiin väärentelyihin, jotka tekivät kirkon valehteluntyyssijoiksi ja vahingoittivat mitä vakavimmin totuuden tajua kristit-tyjen mielissä.” Tätä seuraa viite, missä luetellaan suuri määrä1700- ja 1800-luvuilla ilmestyneitä tätä koskevaa kirjallisuuttasivupaikannuksineen Viimeisenä otan pienenä yksityiskohtanakirkon ja raamatun suhtautumisesta homoseksualisteihin, kos-ka se on taas viimeaikoina tullut esille. Mm. viikolla 41 ilmesty-neessä Helsingin Sanomissa ja Suomen TV2:ssa 2.11.2004 kes-kusteluohjelmassa Inhimillinen tekijä ”Onko homoseksuaalisuuskirkon silmissä edelleen synti?”. Tämän ottamista esille puolta-nee myös se seikka, että Mikko Salmela teoksessaan ”Suomalai-sen kulttuurifilosofian Vuosisata” sivulla 31 esittää seuraavaa:”Juhani Ihanus esittää kuitenkin luontevamman selityksen Wester-marckin poikamiehisyydelle. Hänen lähteensä on brittiläinen antropo-logi Raymond Firth. Tämä kertoo, että Westermarck tiedettiin yleisestihomoseksualistiksi, vaikka asiasta ei ajan tavan mukaisesti puhuttu-kaan julkisesti.” Salmelan kirjoitus perustuu ihmettelyyn siitä,että poikamies tutkii avioliitoa, vaikkei ole oma-kohtaista koke-musta. Westermarck perustelee raamatun homokielteisyyttä,sodomiaa mm., sivulla 464 seuraavasti: ”Varhais-kristittyjen so-domian pelko on vaikuttanut syvällisemmin ja pysyvämmin moraali-käsityksiin ja lakeihin kuin heidän irrallisten sukupuolikäyttäytymisenmuiden muotojen tuomionsa. Vanhan testamentin mukaan luonnot-tomat synnit eivät saaneet saastuttaa Herran maata: se joka teki sellai-sen inhottavan teon oli surmattava

(3 Mooseksen kirja 18:22, 24 ja seur., XX 13)..Laissa ilmeneväsuunnaton kammo sodomiaa kohtaan johtui erikoisesta syystä, heprea-laisten vieraiden palvontamenojen vihasta. – Tiedämme, että sodomiakuului perusosana heidän, Kanaanilaisia, uskontoonsa: naispuolistentemppeli-prostituoitujen ohella heidän temppeleissään oli vakinaisiamiespuolisia prostituoituja. – käännettynä ”sodomiitti” tarkoittaavarsinaisesti jumalolennolle omistautunutta miestä. – Temppe-lipros-tituoitujen kanssa tehtyjen sodomisten tekojen samoin kuin papittari-en kanssa yhtymisien tarkoituksena oli palvontamenoihin osallistuviensiunaaminen.” Kun Rooman valtakunnan uskonnoksi tuli kris-tinusko, seurasi tästä se, että laissa säädettiin kuolemanrangais-tus homoseksualisteille ja hieman myöhemmin rangaistustakovennettiin polttamisella elävältä kaiken kansan nähden. Kui-tenkin mm. muinaiset kreikkalaiset pitivät todellisena rakkau-tena lähes aina homoseksuaalista rakkautta. Westermarckinsukupuolista suuntautuneisuutta voi joku perustella sillä, kunhän käyttää teoksen 518 sivusta tähän asiaan peräti yhdeksänsivua, sivut 464 – 473. Miten kirkko Suomessa tänä päivänäsuhtautuu tähän asiaan? Wille Riekkinen – Kari Kuula kirjas-saan ”Paavalin jalanjäljessä” sivuilla 73 – 78, siis 5 ja ½ sivuailman liitteitä 152 sivusta käsittelevät homoseksuaali-suutta.Kirjassa todetaan, kuten Westermarck omassaan, homovastai-suuden periytyneen varhaiskristillisyyteen ja sen myötä kirkonopetukseen. Sama peruste Raamatusta, 3. Moos.18:22, lisättynämm. Paavalin kirjeellä roomalaisille 1:24 – 32. Tässä Paavalinähdään ”aikansa lapsena”, kun hän näkee homoseksuaalisuu-den luonnon vastaisena ja tällä perusteella pitää tätä syntinä.Luonnonvastaisuutta kirjoittajat eivät näe siinä, että hetero-sek-suaalisessa suhteessa rakastelun pelkkä tarkoitus olisi vain las-ten tuottaminen, vaan siinä kumppanien tarkoituksena on tuot-taa myös molemminpuolista iloa ja mielihyvää. He toteavatkin,että homoseksissä on sama tarkoitus. Näin Raamatun kirjoitusja todellisuus joutuvat ristiriitaan. Sivuilla 77 – 78 he pohtivatasiaa:

Teologiassa Raamatun eettisiin teksteihin on suhtauduttava kah-della tavalla. Ensimmäisen tulkinnan mukaan kaikki Raamattuun si-sältyvä – myös eettiset kannanotot – kuuluvat Jumalan ilmoituksenpiiriin ja ovat siksi velvoittavia. Tässäkin on kuitenkin käytettävä jär-keä. Kun Mooseksen kirjojen mukaan isäänsä tai äitiään herjaava lapsion surmattava (3 Moos.20:9), ei tätä tietenkään voi noudattaa mekaa-nisesti. Niin ei tehty Vanhan testamentin aikanakaan , vaikka tuol-loinkin lapset joskus koettelivat vanhempiensa hermoja. – toisen tul-

kinnan mukaan Raamatun pysyvä ilmoitusluonne liittyy ensisijaisestisen hengelliseen sanomaan. Eettiset ja elämäntapaan liittyvät lausu-mat puolestaan saavat velvoittavuutensa siitä, että järki ja yleisinhi-millinen taju oikeasta yhtyy niihin. Tämän periaatteen avulla voimmetunnistaa, mitkä Raamatun elämäntapaan liittyvistä ohjeista ovatkulttuurisidonnaisia ja vanhentuneita, ja mitkä voimassa kaikkina ai-koina. Sen sijaan teologisissa kysymyksissä yleinen järki ei voi samassasuhteessa ottaa kantaa Raamatun perussanoman velvoittavuuteen.”Lainauksen viimeinen virke jättää kirjoittajille ”takaportinauki”, kuten seuraavassa, jossa jossitellaan; ”Jos Raamatun kaik-kia elämänohjeita pidetään ehdottoman velvoittavina ”Jumalan käskyi-nä”, homoseksuaalisuuteen on suhtauduttava periaatteessa kielteises-ti.” Kuitenkin tätä lievennetään toteamalla, että yksittäisiä ho-moja ei loukata ihmisarvon suhteen. Lisäksi he toteavat, etteiRaamatun tulkinnan totuusarvo kärsi, vaikka vastoin Raama-tun kansien välistä sisältöä tulkittaisiinkin järkikriteerien valos-sa. Kirjoittajat korostavat niin hetero- kuin myös homosuhtees-sa seksin toteuttamiseen tarvittavan aina vastuuta ja vapautta.Miten tämä on sitten tulkittavissa edellä mainitun kanssa? Kunviikolla 41/2004 saman kirkkokunnan arkkipiispa Paarma nuh-teli hallinto-oikeutta päätöksestä, missä todettiin, että julkises-ti homoksi tunnustautunut pappi, joka vielä ilmoitti pappisvir-kaa hakiessaan solmivansa mieskumppaninsa kanssa lain sal-liman parisuhteen, ei tällä perusteella valittu po. virkaan. Tämäpäätös oli hallinto-oikeuden mielestä laiton. Arkkipiispa när-kästyi maallisen tuomioistuimen puuttumisesta kirkollisiin asi-oihin.

3. LOPPUPÄÄTELMÄT

Westermarck oli omaksunut Darwinilta tieteen ja sen tutki-misen tekemisen ehdottomat perusteet, joita hän noudatti tun-nontarkasti: tuntuu kuin ”mitään kiveä ei olisi jäänyt kääntä-mättä” tältä pikkutarkalta ja perusteelliselta tiedemieheltä. Pe-rustelut väitteilleen ovat, niin moraali- kuin uskontofilosofises-ti, tänäänkin kestäviä. Niitä vain on varsinkin uskovaisten jakirkonväen hankala kumota tieteen totuuden kannalta.

Jos homous antoi Westermarckille herkkyyttä lisää käsitel-lä laaja-alaisesti asioita, mitä epäilen, niin se lienee tuonut hä-nen tuotantonsa tutkijoille ja tuo edelleenkin ajankohtaisuuten-sa vuoksi paljon tutkittavaa materiaalia. Westermarck käytti”Kristinusko ja moraali” – teoksessaan homojen asioihin 1,7 %sivuista, kun taas tähän asiaan Wille Riekkinen ja Kari Kuulateoksessaan ”Paavalin jalanjäljessä” suhteellisesti yli kaksinker-taisen määrän sivuista. Edellä mainitut eivät tiettävästi ole ho-moja. Ainakaan tällä perusteella Westermarckia ei voi määritel-lä erityisesti vain tämän ryhmän etujen ajajaksi, vaan se johtuihänen perusteellisesta ja laaja-alaisesta asioiden käsittelystä.Westermarck opetti, että mm. homosuvaitsevuus on sivistystä.

Henkilökohtaisesti Westermarck tunnustautui agnostikoksi.Tämä näkyy erityisesti hänen yhdistystoiminnassaan ja yliopis-tomaailmassa eri keskusteluryhmissä ilmaisemista kannois-taan. Nämäkin mielipiteet hän argumentoi perusteellisesti. Yli-oppilasajan riehakas esiintyminen voidaan lukea hänen ”nuo-ruuden synteihin”, vaikkakin niillä oli merkitystä minuuden-kasvuun. Nuoruuden riehakkuus Westermarckilla näyttäytyilähinnä uskontokriittisissä toimissa. Edvard Westermarck eipitänyt arvona sitä, että uskottiin sellaiseen, millä ei ollut tie-teellisesti koeteltuja perusteita. Agnostikkona hän kuitenkinjätti ”takaoven auki” sille, että jos esimerkiksi Raamattu voi-daan todistaa pätevästi oikeaksi, niin…ehkäpä?

Edvard Westermarck herätti ensimmäisenä suomalaisenajulkisesti epäilyn Raamatun - ja kristinuskon totuudesta tietee-lisin ja moraalisin perustein. Se oli niissä Suomen oloissa vaati-nut todella rohkeaa,

väittäisin uhkarohkeaa toimintaa. Westermarck oli myöskansainvälisesti aikansa arvostetuin suomalainen tiedemies.Tämä varmaankin vaikutti siihen, ettei Westermarckia voituvarsinkaan kirkollisten piirien taholta nujertaa. ToiminnallaanWestermarck antoi silloisille vapaa-ajattelijoille ja kirkonvastus-

14 AGON 12 20.9.2006

tajille arvokasta todistusaineistoa millä he perustelivat kantaan-sa. Se on vaikuttanut vielä nykyäänkin. Tätä kuvannee mm. se,että Vapaa-ajattelijain liitto ry:n lehti ”Vapaa-ajattelija Jumala-ton kulttuurilehti” numerossa 6/2003 siteeraa Westermarckia.Toisena esimerkkinä Mikko Salmelan väitöskirja vuodelta 1998.Tässä Salmela esittelee Suomen kuusi merkittävää kulttuurifilo-sofia. Westermarck esitellään ensin ja suurimmalla sivumääräl-lä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana löysin artikkelin, jonka olikirjoittanut Marketta Ollikainen ”Yliopisto-lehteen” 17/1995”Yhteisen tien päässä?” Tässä artikkelissa hän käsitteli kirkonja yliopiston suhdetta. Sen alaotsikko ”Otetaanko ero” maini-taan mm. nykyisen Helsingin yliopiston rehtorin, teoreettisenfilosofian professorin, Ilkka Niiniluodon ym. esitys, että uskon-nollisesta osuudesta luovuttaisiin yliopiston eri seremonioissa.Niiniluoto kumppaneineen oli perustellut tätä sillä, että yliopis-tossa on myös uskonnottomia opettajia ja tällaiset uskonnollisetseremoniat saattavat loukata heidän uskonnonvapauttaan.Konsistori oli tuolloin katsonut, ettei asia antanut aihetta toi-menpiteisiin, koska mm. jumalanpalvelukset ovat osa yliopisto-perinnettä. Nyt kiinnostaakin se, että ryhtyykö Niiniluoto yli-opiston rehtorina poistamaan esimerkiksi jumalanpalveluksetyliopiston seremonioista? Niiniluoto teoreettisen filosofian pro-fessorina on varmaankin tutustunut Edvard Westermarckiin jahänen tuotantoonsa. Saman yliopistolehden sivuilla käsitelläänmm. syitä siihen, ettei kirkkoa ja valtiota ole erotettu. Tässäyhteydessä mainitaan Westermarckin pyrkimykset edellä mai-nitussa asiassa.

Westermarck antaa akateemisen väen lisäksi myös muille,yksityisille ihmisille ja järjestöille, perusteita arvioitaessa omiamoraalikäsityksiä ja uskontokriittisiä perusteita. Näin Wester-marckin sanoma kantaa yli sukupolvien ja puhuttelee meitävielä yli kuudenkymmenen vuoden päästä hänen kuolemas-taankin. Westermark ei vaikene eikä ole vaikuttamatta myösvaltiolliseen elämään, koska häntä lainataan vieläkin perustel-taessa mm. kirkon ja valtion erottamisvaatimuksia.

Lähdeviitteet ja kommentit:

1) Westermarck 1939/1984 s. 21 ja s. 27.2) Westermarck 1911/1913/1991 ss.124 – 1253) Salonen 2002 ss. 229 – 2494) Luoma 1967 ss. 65 - 81 ja Juva 1956 s. 5.5) Ollikainen s. 8.6) Vapaa ajattelija Jumalaton kulttuurilehti numero 1/2004

s. 217) Luoma 1967 s. 11 esittää syntymäajaksi 21. päivää. Salme-

la 1998 s.23 syntymäajaksi 20. päivää kuten Westermarck 1927s. 9. Salmela 1998 ss. 23 – 24 esitetty perheen lapsijärjestys.

8) Westermarck 1927 ss. 9 – 249) Westermarck 1927 s.34.10) Westermarck 1927 ss. 22, 4011) Westermarck 1927 ss. 25 – 2912) Westermarck 1927 ss. 27 – 2813) Westermarck 1927 ss. 30 – 3114) Westermarck 1927 s. 6915) Westermarck 1927 ss. 74, 78 – 81, 82 – 83., suomennos

Luoma 1967 s.1616) Suomen Tiedeseura 1998 s. 11717) Luoma 1967 ss. 22 – 2318) Luoma 1967 ss. 23 – 24 ja Westermarck 1927 ss 78 – 8019) Westermarck 1927 s. 41420) Knuutila ym. 197921) Westermarck 1927 s, 27422) Westermarck 1927 ss. 22, 4023) Tampereen Seudun Siviilirekisteriyhdistys r.y.1937 s. 1224) Vapaa-ajattelijain liitto ry: Järjestöesite, Ulkomaansuh-

teet25) Luoma 1967 s. 48 ja Westermarck 1927 ss. 274 – 27826) Westermarck 1927 s. 275 ja Luoma 1967 ss. 48 – 49 suo-

mennos

27) Vapaa-ajattelijain liitto ry: Järjestöesite, Liiton syntyhis-toriasta 2. kappale

28) Luoma 1967 s. 6629) Luoma s. 6530) Westermarck 1939/1984 ss. 21 – 2831) Riekkinen – Kuula 2002 ss.9, 153 – 154.

LÄHDEKIRJALLISUUS JA LÄHDEAINEISTO:

1. Mikko Juva: ”Rajuilman alla, Suomalaisen kahdeksan-kymmenluvun synty”, Porvoo 1956

2. Kari Kuula, Martti Nissinen ja Wille Riekkinen: ”Johda-tus Raamattuun” Helsinki 2002, ISBN 951-625-930-8

3. Toim. Simo Knuutila, Juha Manninen ja Ilkka Niiniluoto:”Aate ja maailmankuva, Suomen filosofista perintöä keskiajaltavuosisadallemme”, Juva 1979, ISBN 951-0-08827-7

4. Matti Luoma: ”Kristinuskon moraalikritiikki EdvardWestermarckin elämässä ja ajattelussa”, Tampere 1967

5. Wille Riekkinen – Kari Kuula: ”Paavalin jalanjäljessä”,Helsinki 2002, ISBN 951-625-798-4

6. Toivo Salonen: ”Filosofian sanat ja konseptit” 3. painos,toim. Eleni Mizaras, Lapin yliopisto, Rovaniemi 2003, ISBN 951-634-902-1, ISSN 1459-2894

7. Toivo Salonen: ”Filosofia perennis, Ihmisen idea ja ajatusfilosofisesta järjestelmästä” Lapin yliopisto, Rovaniemi 2002

8. Mikko Salmela: ”Suomalaisen kulttuurifilosofian vuosi-sata” Keuruu 1998, ISBN 951-1-15356-0

9. Suomen Tiedeseura: ”SPHINX Totuuden nimessä. Kak-sitoista merkittävää Suomen Tiede-seuran jäsentä”, ToimittanutPer Schybergson, Sarja: B lisäjulkaisu, Vammala 1998, ISSN0783-5892

10. Vapaa-ajattelijain liitto ry: ”Vapaa ajattelija Jumalatonkulttuurilehti”, numero 1/2004

11. Vapaa-ajattelijain liitto ry: ”Järjestöesite”12. Edvard Westermarck: ”Kristinusko ja moraali” (Väinö

Meltin suomennos ” Christianity and Morals”), Otava, Helsinki1984) ISSBN 951-1-07752-X

13. Edvard Westermarck: ”Minnen ur mit liv” (toimittanutHolger Schildt), Helsinfors 1927

14. Edvard Westermarck: ”Siveys ja kristinusko”, Esitelmä,Ylioppilasyhdistys ”Prometheus”, Helsinki 1907

15. Edvard Westermarck: ”Tapojen historia, kuusi akadee-mista esitelmää pitänyt Turussa syksyllä 1911 ”(suomentanutJoel Lehtonen 1913, 2. painos 1991), ISBN 951-717-662-7, ISSN0355-1768

16. Tampereen Seudun Sivililirekisteriyhdistys r.y.: ”Aja-tuksen vapaus-lehti, Siviilirekisteri-läisten äänenkannattaja”,näytenumero 1, lokakuu 1937

www-sivustot:

17. Mikko Aho: http://haku.kansallisbiografia.fi/FMPro?-db=kbnet.fp5&-format=kb%2frecdet.htm&-la

18. Pentti Haasiosalo: ””Valo” tulee Pohjolasta”, osat 1 – 3,http://groups.msn.com/sinisetajatukset/osa16.msnw, -osa23.msnw ja –osa36.msnw

19. Helsingin yliopisto: http://www.helsinki.fi/historialli-sethumanistit/westermarck_tied.htm

20. Marketta Ollikainen: ”Yliopisto” – lehti 17/95 artikkeli”Yhteisen tien päässä” osassa ”Mihin uudistusyritys tukeh-tui?”, http://yliopistolehti.helsinki.fi/y117art.htm

21. J. Korpela: ”Pienehkö sivistyssanakirja”, http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanata.html

22. Tampereen Vapaa-ajattelijat ry: ”Pakanasanomat 1/2003”, osoitteessa: http://www.tampere.vapaa-ajattelijat.fi/pakanasanomat/2003-1/ateismi.htm

15AGON 12 20.9.2006

KIRJAESITTELYJÄ

Erik WahlströmJumala (alkuperäisteos Gud suom.Leena Vallisaari) Schildts Helsinki ISBN 951-50-1614-2 (282 s.)

Onko Jumalalla ADHD?

Erik Wahlström on onnistunut luomaan hienosti pohdiskelevan satiirin, jossa on syvä filosofinen ote ih-misen keskeisimpään arvokategoriaan.

Erik Wahlströmin tapa kirjoittaa Raamatun sisältö auki selkokielelle on piristävää luettavaa. Wahlströmon tutkinut Raamattua tarkoin ja onnistuu luomaan ‘Jumalan sanasta’ selväjärkisen tulkinnan. Alkuräjähdyk-sen sovittaminen alkuorgasmiksi on lupaava aloitus eikä kirjailija petä lukijaansa. Romaani on kiistämätönkritiikki ja selitys kaikelle käsittämättömälle erityisesti Vanhan Testamentin osalta. VT on Jumalan lapsuuteen,nuoruuteen ja puberteettiin kuuluvaa ‘turmioelämää’. Ankaruus ja kostonhimo tulkittuvat uhmaikäisen tai teinin kypsymättömäk-si häiriökäyttäytymiseksi. Toimissaan Jumalan apuna puuhastelevat reippaat arkkienkelit Mikael, Rafael ja Gabriel. Kolmikkovastaa aika läheisesti Aku Ankan veljenpoikia innovatiivisuudessaan ja kurituksenalaisuudessaan.

Jumalakin varttuu mieheksi ja hankkii pojan, mutta suhde poikaan on traumaattinen. Poika alkaa kasvaa isäänsä suuremmaksi.Aabrahamin ja Iisakin draama toistuu ja päättyy kliimaksiin ristillä. Wahlström kuvaa jälleen hienosti henkilösuhteita inhimilli-sestä näkökulmasta ilman mystifiointeja. Tarkastelukulma on psykoanalyysinomainen. Muutos entiseen häiriökäyttäytyvään Ju-malaan on suuri korostuen Marian ilmaantumisessa taivaaseen. Onko Jumala nyt jäämässä tossun alle rauhalliseksi kotijumalaksi?

Kirkon laajentumisen ja uskonkiistojen aika näyttää aluksi vieraannuttavan Jumalan seuraajistaan. Taivas saa laajan hierark-kisen rakenteen, jossa arkkienkeleitten ja Pyhän Pietarin rooli taivaaseen astujien suhteen kasvaa. Aikakausi on otollinen kirjailijantuoda esille eri teologiset suuntaukset koko kirjossaan. Hän käyttää dialogeissaan tyylikästä ironiaa, joka osoittaa aatteelliset ris-tiriitaisuudet oivallisesti. Wahlström on paneutunut ilmeisen syvällisesti skolastikkojen oppeihin saaden niistä paljon hupia teok-seensa. Hän tuo noitavainojen mielettömyyden tehokkaasti esille kirjoittaen romaaniinsa kohtauksia inkvisiition dokumenteista.

Renessanssin ajasta alkaa nykytiede. Se mullistaa suuresti myös taivaan elämää. Arkkienkelit ovat erittäin kiinnostuneita tek-niikan kehityksestä ja taivaassa seurataan myös muodin oikkuja niin pukeutumisessa kuin arkkitehtuurissakin. Tieteen syntypalauttaa henkisen paratiisin jossa ei vielä käärmettä näy.

Wahlström osittaa uskonpuhdistajat yhtä arveluttaviksi kuin paavit ja pyhimyksetkin ja Saatanalla riittää puuhaa. Kirjastapaljastuu jatkuvasti tekijän käyttämien lähteiden monipuolisuus sekä syvällinen arvojen pohdinta suhteutettuna kuhunkin aika-kauteen. Jumala on ihmisen kuva, koska ihminen on Jumalan kuva. Tämän logiikan mukaan Jumalan on siis oltava kirjan lopussanykyajan ihmiselle tunnistettava. Entä mitä kuuluu Saatanalle? - Jotakin on jätettävä muillekin lukijoille löydettäväksi.

Teoksen rakenne on läheistä sukua antiikin näytelmille kehyskertomuksineen, dialogeineen ja kuoroineen. Kirja on uskomatonlukuelämys ja odotankin sen olevan varteenotettava Finlandia-palkinnon saaja.

DALAILAMA: Maailmankaikkeus atomissa Tieteen ja hengen läheneminen Tammi Helsinki 2006 suom. Matti Ojanperä (217 s.)Alkuteos The Universe in a Single Atom. The Convergense of Science and SpiritualityISBN-10:951-31-3676-0ISBN-13:978-951-31-3676-5

Dalailaman kirja on määriteltävissä tieteenfilosofiseksi pohdinnaksi. Se esittelee yhtymäkohtia buddhalaisenja läntisen ajattelun välillä mm. ontologiassa ja kosmologiassa. Dalailama kertoo aluksi lapsuudestaan varsintavallisena uteliaana viikarina Tiibetissä. Maininnat varhaisimmista opettajista henkivät suurta lämpöä ja kii-tollisuutta. Dalailama sai erittäin laajan sivistyksen buddhalaisessa filosofiassa, logiikassa ja historiassa, lisäksihän tunsi vastustamatonta kiinnostusta kaikkia teknisiä vempeleitä kohtaan saavuttaen “ylimmän kellosepän”aseman. (Johan Galtung kertoo elämäkerrassaan hauskan anekdootin ensimmäisestä tapaamisestaan Dalaila-man kanssa ja tämän suuresta kiinnostuksesta Galtungin magnetofonia kohtaan.) Dalailama ei nosta itseäänmuita ylemmäs millään muotoa. Hän suhtautuu itseensä huvittuneesti ja hyvin vaatimattomasti. Kirja on hy-vin mediasta tutun munkin näköinen.

Dalailama ei ole suorittanut länsimaisia tutkintoja missään oppiaineissa, mutta buddhalainen pohjakoulutus on ylivertainenabstraktien teorioiden käsittelyyn. Lisäksi hän on käynyt filosofisia ja opillisia keskusteluja lukemattomien tunnettujen tieteenhar-joittajien kanssa. Intensiivinen keskustelu ja vastaanottava utelias mieli ovat takeena siitä, että kirjan pohdinnat ja kritiikki ovatjalostuneita.

Hänen Pyhyytensä antaaa erilaisten koulukuntien käydä dialogia keskenään ja hän pyrkii rakentamaan hedelmällistä synteesiäläsimaisen filosofian ja positivistisen tieteenharjoituksen sekä toisaalta perinteisen buddhalaisen filosofian välille. Itämaisessa fi-losofiassa korostuu erityisesti mielenfilosofian vankka perinne, joka länsimaissa on siihen verrattuna rajoittunutta ja yksinkertais-tavaa. Dalailama korostaa hengellisyyden tarvetta eettisenä johdattajana tieteelle. Hän muistuttaa ydinteknologian ja kemiante-ollisuuden aiheuttamista katastrofeista peräten vastuuntuntoa teoista ja seurauksista. Ihmisiä, ihmiskuntaa ja kaikkea elollista tulisikunnioittaa kokonaisuuksina itämaisen perinteen mukaisesti.

Teos ei ole liian vaikeaa luettavaa johtuen osittain Dalailamalta puuttuvasta läsimaisen tieteen jargonista. Kirja on siten hyväjohdatus sekä läntiseen että itäiseen ajatteluun. Tämän kaltaisia teoksia toivoisi näkevänsä enemmänkin.

Niilo Nikkonen

16 AGON 12 20.9.2006

“Tiedän, että rikkaat, köyhät,hullut, viisaat, papit, maallikot,jalot, moukat, prinssit, kerjurit,pienet, isot, rumat, kauniit,isokauluksiset rouvat,mitä luokkaa sitten ovatkaan,hattupäät tai liinansitojat,kaikki heidät korjaa kuolema.”

SVillon: Testamentti

1. JOHDANTO

Proseminaarityöni käsittelee sitä, kuinka ihmisen tulisi suh-tautua omaan kuolemaansa. Kuten alkusivulla lainaamani elä-mäntaiteilija-runoilija François Villonin (Villon 1456, 35) runotiivistää, kuolema on meitä jokaista väistämättä kohtaava ta-pahtuma. Sen ajattelemista voi pyrkiä välttämään ja tietoisuu-den siitä kieltämään, tai suhtautumisen toisena ääripäänä sii-hen voi pyrkiä tutustumaan etukäteen. Onko siis järkevin tapasuhtautua omaan tulevaan kuolemaan kuten Spinoza sanoo:

Vapaa ihminen ei ajattele mitään niin vähän kuin kuolemaa, eikähänen viisautensa ole kuoleman, vaan elämän pohdiskelua (Spinoza1994, 255).

vai tulisiko kuolemaan valmistautua ja aktiivisesti ajatellasitä? Tosin Puolimatkan (Puolimatka 2002, 143) mukaan pitäes-sään kuoleman ajattelemista ei-toivottavana Spinoza yhdistääkuoleman mietiskelyn ja kuoleman pelkäämisen, joka vähentääihmisen elämänvoimaa. Jos taas olisi mahdollista, että kuole-maa voisi ajatella ilman pelkoa ja siten, että se lisäisi ihmisenhalua ja kiinnostusta elämään, Spinoza todennäköisesti pitäisisen ajattelemista hyödyllisenä (Puolimatka 2002, 143).

Koska oman ajatteluni ja elämäntapani viitekehys on budd-halainen, olen tutustunut buddhalaisiin näkemyksiin kuole-masta ja siihen suhtautumisesta. Filosofian opinnoissani olenhuomannut Spinozan ajattelulla olevan yhtymäkohtia buddha-laisuuteen; esimerkiksi hänen näkemyksensä kolmannen asteentietämyksestä, joka tarkoittaa intuitiivista kaiken yhteydenymmärtämistä (Spinoza 1994, 121) on käsittääkseni hyvin lähel-lä sitä mitä buddhalaisuus – tai ainakin jotkin sen suuntaukset– tarkoittavat valaistumisella. Siksi tämä suuri ero suhtautumi-sessa kuolemaan kiinnitti huomioni.

Alun perin tarkoitukseni oli vertailla erilaisia näkökulmiaomaan kuolemaan suhtautumisessa, mutta aihe lähtikin vie-mään hieman eri suuntaan. Buddhalaisuudessa kiintymisen(merkityksessä kiinnipitäminen, tarrautuminen, haluttomuuspäästää irti) ja luopumisen käsitteillä on keskeinen merkitys.Koska kuolema voidaan nähdä äärimmäisenä luopumisena,huomasin, että on tärkeää käsitellä myös sitä, mitä buddhalai-suus sanoo luopumisesta, sen opettelemisesta ja siihen pyrkimi-sestä.

Buddhalaisuudessa on lukemattomia eri suuntauksia, jois-ta jotkut ovat toisistaan yhtä kaukana kuin kristinusko ja islamtoisistaan. Oma näkemykseni edustaa lähinnä zen-buddhalai-suutta.

Valitsin tämän aiheen, koska se kiinnostaa minua suuresti.Olen pohtinut omaa ikääntymistä ja jossain vaiheessa vastaantulevaa kuolemaani sitä enemmän, mitä enemmän ikävuosiakertyy. Haluan lähestyä aihetta henkilökohtaisesta näkökul-masta; pyrkimyksenäni ei ole sanoa mitään siitä, kuinka kuole-

maan yleensä tulisi suhtau-tua tai kuinka jonkun toi-sen tulisi ajatella – tai ollaajattelematta – omaa kuole-maansa. Tiedän, että ai-heen pohdinta teoreettisel-la tasolla on todellisestaelämästä irrallaan, ehkänaiiviakin. Suhtautumises-ta omaan kuolemaan voi-nee sanoa todella jotainvasta siinä vaiheessa, kunasia konkretisoituu esimer-kiksi parantumattomaansairauteen sairastuttua taiikävuosien saavuttaessa luonnollisen päätepisteensä läheisyy-den. Lukija, joka on käynyt lähellä omaa kuolemaansa tai sai-rastaa kuolemaan johtavaa sairautta, saattaa pitää tällaista poh-diskelua tyhjänä ja loukkaavanakin. Tarkoituksenani ei myös-kään ole millään tavoin ihannoida tai romantisoida kuolemaa.

Länsimaisella filosofialla, kuten stoalaisilla, epikuroraisilla1

tai eksistentialisteilla, olisi aiheesta hyvin paljon sanottavaa;kaiketikin jokaisella filosofisella suuntauksella on oma käsityk-sensä suhtautumisesta kuolemaan – joissakin se saa suurem-man painoarvon, joissakin pienemmän. Puolimatka (Puolimat-ka 2002, 142) toteaakin, että filosofien parissa ei ole yksimieli-syyttä siitä, pitäisikö ihmistä kasvattaa tietoiseksi omasta kuo-levaisuudestaan. Työn suppeuden vuoksi keskityn kuitenkinpääasiassa buddhalaisuuteen ja sen lisäksi vain muutamaannäkemykseen länsimaisen filosofian piiristä.

2. LUOPUMINEN

Luopuminen ja siihen harjaantuminen on buddhalaisuudenkeskeisimpiä näkökulmia. Buddhan mielestä kuolema oli yksivahvimmista kärsimyksen muodoista. Hän ei tarkoittanut pel-kästään kuolinprosessia, vaan kuolemaa luopumisena elämäs-tä, kaikesta siitä, mikä on tuonut meille iloa ja nautintoa, kaikis-ta ihmissuhteistamme ja kaikesta siitä, mihin olemme kiinty-neet. (Martin 2003, 37.)

On tärkeää erottaa toisistaan kärsimys ja tuska. Tässä yhte-ydessä tuska tarkoittaa fyysistä tai psyykkistä tunnetta samoinkuin ilo, suru tai mikä tahansa muu tunne. Tuskalta ei kukaanelämässään voi välttyä. Kärsimys sen sijaan on siinä mielessäitse aiheutettua, että se syntyy haluistamme ja kyvyttömyydes-tämme päästää irti asioista, joita pidämme meille tärkeinä. Kär-simyskin kuuluu ihmiselämään, mutta siitä voivapautua.(Martin 2004, 29.) Monelle ehkä tulee buddhalaisuu-desta mieleen, että se on uskonnollinen tai filosofinen suuntaus,jonka mielestä elämä on pelkkää kärsimystä. Se on mielestäniväärinkäsitys: buddhalaisuus näkee, että kärsimys kuuluu väis-tämättä ihmiselämään, mutta elämä on paljon muutakin, ja kai-kesta hyvästä on mahdollista nauttia ja oppia nauttimaan vieläsyvemmin ja täydemmin. Sitä paitsi kärsimyksestä voi vapau-tua ja ennen kaikkea: se voi tapahtua jo tässä elämässä eikä jos-sain mahdollisessa tulevassa.

2.1. Neljä jaloa totuutta

Buddhalaisuuden mukaan ihmiselämää määrittää neljä pe-rustotuutta. Ne ovat totuus kärsimyksestä, totuus kärsimyksen

Anna KekkiMINÄKIN KUOLENPALKITTU PROSEMINAARITYÖ

17AGON 12 20.9.2006

syystä, totuus kärsimyksen lakkaamisesta ja totuus polusta,joka johtaa kärsimyksen lakkaamiseen.

Buddhan muotoileman ensimmäisen totuuden mukaanSyntyminen on kärsimys, vanheneminen on kärsimys, kuolemi-

nen on kärsimystä; suru, murhe, kaipuu, tuska ja epätoivo ovat kärsi-mystä, se ettei saa mitä haluaa on kärsimystä, asioihin kiintyneenäeläminen on kärsimystä. (Martin 2003, 28)

Toinen totuus kertoo kärsimyksen syystä. Buddhalaisuudenmukaan kärsimyksen alkuperä on toisaalta haluaminen, toi-saalta tarrautuminen. Suuren osan tästä kärsimyksestä aiheut-taa katoavaisuus. Tai ei katoavaisuus sinänsä, vaan kieltäytymi-nen nähdä katoavaisuus tosiasiana ja hyväksyä se. (Martin2003, 34.) Unohtaessaan katoavaisuuden ihminen kiintyy jakiinnittyy hyvinä, tärkeinä ja miellyttävinä pitämiinsä asioihin.Samalla tästä kiinnittymisestä syntyy pelko näiden asioidenmenettämisestä. Halu pitää kiinni jostakin tuo väistämättämukanaan menettämisen pelon ja ahdistuksen ja pahimmillaanestää iloitsemasta siitä, mitä tällä hetkellä on. Nykytilanteestailoitsemisen sijasta ajatus hakeutuu siihen, että tämä olotilaehkä lakkaa ja menetän ne hyvät asiat, jotka minulla tällä het-kellä on. Maailmassa kuitenkin kaikki on katoavaista, eikä mi-kään pysy ikuisesti, harvoin edes ihmisen koko elämän ajan.Siten asioiden säilyttäminen muuttumattomina on mahdotonta.Viimeistään kuoleman koittaessa joudumme luopumaan kai-kesta siitä, mikä meille on ollut arvokasta, oli se sitten materiaa-linen omaisuus, läheiset ihmissuhteet tai henkisen elämän ilot.

On yleinen väärinkäsitys, että pyrkimys kiintymisen välttä-miseen tarkoittaisi pyrkimystä tunteettomuuteen; sitä, etteimikään koskettaisi tai häiritsisi tasapainoa. Synonyymeina kiin-tymiselle voi tässä yhteydessä käyttää takertumista, tarrautu-mista tai ripustautumista. Shunryu Suzukin (Martin 2003, 33)mukaan takertumattomuus ei merkitse asioista luopumista,vaan sen oivaltamista, että kaikki katoaa aikanaan. Toisin sa-noen ei ole syytä pyrkiä lakkaamaan rakastamasta ihmisiä jaasioita tai lakata iloitsemasta elämän mukanaan tuomista hy-vistä ja kauniista asioista, vaan pyrkimyksenä on ymmärtää,että mikään ei pysy muuttumattomana. Toisaalta tietoisuusmuuttumisesta ja pysymättömyydestä voi tuoda myös lohtua:ikävät ja tuskalliset asiatkaan eivät ole pysyviä vaan nekinmuuttuvat ja lakkaavat jossain vaiheessa (Martin 2004, 83).

Kolmas totuus kertoo, että kärsimyksen lakkaaminen onkuitenkin mahdollista. Totuus kärsimyksen lakkaamisesta on:

Se on ahnehtimisen kertakaikkinen lopettaminen ja tuhoaminen,sen hylkääminen ja siitä luopuminen, siitä vapautuminen ja siitä ir-rottautuminen. (Martin 2003, 83.)

Sante Poromaa (Poromaa 1997, 48) nimittää tätä kiinnitaker-tumista riippuvaisuudeksi tai väärinkäytöksi samassa mielessäkuin puhumme alkoholin tai huumeiden väärinkäytöstä. Ta-kerrumme pysymättömiin asioihin toivoen, että ne tekevätmeidät pysyvästi onnelliseksi. Usein kuitenkin käy niin, ettäpetymme toiveessamme siihen, että uusi auto, koti tai puolisotekee meistä pysyvästi onnellisia ja tasapainoisia. EsimerkkinäPoromaa käyttää miestä, joka etsii ja etsii täydellistä lepotuolia,kunnes lopulta löytää sen. Muutamassa päivässä hän kuitenkinalkaa huomata, että nojatuoli, johon oli ladattu niin paljon toi-veita ja odotuksia, ei lopulta enää tunnukaan ollenkaan muka-valta; päinvastoin. (Poromaa 1997, 48.) Buddhalaisen näkemyk-sen mukaan emme voi löytää onnellisuutta ja tasapainoa itsem-me ulkopuolelta. Neljäs totuus kuvaa kärsimyksestä vapautu-miseen johtavia keinoja.

2.2. Katoavaisen arvo

Ajatus luopumisesta ja menettämisen mahdollisuudesta ai-heuttaa tuskaa. Toisaalta se kuitenkin voi auttaa meitä arvosta-

maan sitä hyvää, mitä meillä tällä hetkellä on ja iloitsemaantäysin sydämin nykyhetkestä. Kaunis tarina kertoo, kuinkazen-mestarilta kysyttiin, miksi hän käsittelee käsissään olevaateekuppia niin hellästi ja kunnioittaen. Mestari vastasi, että hä-nen silmissään kuppi on jo särkynyt. (Martin 2003, 39.) Tällai-nen näkemys lienee varsin tuttu etenkin meille pohjoisen asuk-kaille: monella on varmastikin juhannusta viettäessä käynytmielessä, että tästä päivät taas kääntyvät lyhenemään – ja naut-tinut entistä enemmän keskikesän valosta ja lämmöstä. Vaikkatietoisuus vuoden kääntymisestä kohti syksyä tuo mukanaantiettyä haikeutta, se lisää myös herkkyyttä nauttia kesästä. Josjäämme suremaan päivä päivältä lähenevää pimeyttä ja kyl-myyttä, menetämme kyvyn iloita kesän antimista.

3 OMAAN KUOLEMAAN SUHTAUTUMINEN

Tarina Majjhima nikayassa (Kornfield & Fronsdal 2002, 60–61) kuvailee ihmisen väistämätöntä kohtaloa:

Oletko koskaan tässä maailmassa nähnyt miestä tai naista –– sata vuotta vanhaa, joka on hauras, koukkuselkäinen – – jonkanuoruus on aikaa sitten kadonnut, hampaat rikki, tukka har-maa, harva tai poissa, iho ryppyinen, jäsenet tutisevat? Ja onkokoskaan tullut mieleesi, että itsekin olet kerran kuihtuva, ettetsinäkään voi päästä sitä pakoon? Entä oletko koskaan tässämaailmassa nähnyt miestä tai naista, kipeää, potevaa ja vaka-vasti sairasta – –. Ja onko koskaan tullut mieleesi, että itsekinolet sairastumiselle altis, ettet sinäkään voi päästä sitä pakoon?Oletko koskaan tässä maailmassa nähnyt miehen tai naisenruumista päivän tai kaksi tai kolme päivää kuoleman jälkeen,jolloin se on turvonnut, väriltään mustansininen ja täynnä mä-tää? Ja onko koskaan tullut mieleesi, että itsekin olet kuoleva,ettet sinäkään voi päästä sitä pakoon?

Kuolema on tosiasia, jota kukaan ei voi välttää; kaikki, mikäon joskus syntynyt, myös kuolee joskus. Tämä koskee yhtä lail-la vuorokauden elävää hyönteistä tai miljardien vuosien ikäistätähteä (mikäli elottomienkin olioiden suhteen halutaan puhuasyntymästä ja kuolemasta).

Kuolema tai kuolleena olo ja kuoleminen ovat eri asia, vaik-ka termejä käytetään puhekielessä usein toisiaan vastaavasti.Kuoleminen on tapahtuma, jota voi pitää syntymän vastakoh-tana. Kuolema tai kuolleena olo taas voidaan ajatella elämänvastakohtana, tai toisin ajateltuna ei vastakohtana vaan täyden-tävänä parina.

Tunnettu buddhalainen tarina kertoo Kisagotamista, jonkalapsi oli kuollut. Epätoivoinen nainen meni Buddhan luo japyysi tältä lääkettä, joka herättäisi lapsen henkiin. Buddha lu-pasi tehdä tällaisen lääkkeen, kunhan Kisagotami toisi hänellesiihen tarvittavat ainesosat, joihin kuuluivat mm. sinapinsieme-net. Sinapinsiemenet tuli kuitenkin tuoda talosta, jota kuolemaei ole koskettanut. Kisagotami kulki talosta taloon ja hänelleluvattiinkin siemeniä, mutta hänen varmistaessaan, olisivatkosiemenet kelvollisia ja kysyessään, onko talosta koskaan kuol-lut ketään, ei sopivia siemeniä löytynytkään. Lopulta Kisagota-mi palasi hautaamaan poikansa ymmärrettyään, ettei ollut ai-noa, joka joutui kuoleman koskettamaksi ja että elävien olento-jen parissa ei ole pysyvyyttä. (Dalailama & Cutler 2000, 167)

Schopenhauerin käsityksiin kuolemasta vaikutti buddhalai-suus (Pietikäinen 2004, 225). Silti en osaa tunnistaa hänen pes-simistisistä näkemyksistään sitä, millaisena itse näen buddha-laisen tavan suhtautua elämään ja kuolemaan. Schopenhauerinmukaan kuolema tulisi ottaa vastaan avosylin ja helpotuksentuntein, elinkautisen rangaistuksen päättymisenä ja lopullisenasovituksena. Yksilöllisen elämän menetys on oman rajoittuneenminuuden sulautuminen loppumattomaan ja ajattomaan tah-toon. (Pietikäinen 2004, 225.) Juuri näinhän buddhalaisuudessa-kin asia nähdään; silti Schopenhauerin näkökulma tuntuu mi-

18 AGON 12 20.9.2006

nusta jotenkin nyrjähtäneeltä. Omaa käsitystäni buddhalaisuu-desta luonnehtii ilo ja elämänmyönteisyys; meistä itsestämmelöytyy kaikki, mitä tarvitsemme hyvään elämään. Schopenhau-er nostaa esiin myötätunnon merkityksen (Pietikäinen 2004,225) mutta unohtaa ehkä sen, että myötätuntoa saa tuntea myösitseä kohtaan. Siinä missä Schopenhauerin mukaan elämänvarsinaisena tarkoituksena on vapautuminen elämästä (Pieti-käinen 2004, 224), minun mielestäni elämän tarkoitus on elää.Kuolema tulee sitten ajallaan ilman että sitä pitäisi sen enempääpelätä kuin toivoakaan. Schopenhauerin mukaan ihmisen elä-mäntahto jatkaa olemistaan toisten yksilöiden tahdossa, minkälisäksi tunteen kuolemattomuudesta voi kokea jo tällä puolellarajaa esim. taiteen tuomien elämysten kautta (Pietikäinen 2004,224–226). Tämä herättää minussa taas kysymyksen, miksi tun-tuu olevan niin välttämätöntä saada jostakin tunne kuolematto-muudesta ja oman elämän jatkumisesta jossain muodossa.Onko ihminen tosiaan rakentunut psykologisesti niin, että onmahdotonta ajatella oman olemassaolon täysin lakkaavan bio-logisen elämän sammuessa? Jonkinlainen jäljen jättäminen jäl-keläisten, saavutusten tai toisten ihmisten mielissä elävienmuistojen kautta vaikuttaisi olevan suuri tarve omaa elämää jasen päättymistä punnittaessa. Onko omaa kuolemaa niin vaikeahyväksyä, että joku oljenkorsi täytyy olla myös ihmisellä, jokaei usko kuolemattomaan sieluun uskonnollisessa merkitykses-sä?

3.1. Östermanin kategoriat

Kuolemaan liittyvien asioiden pohdinta ( sen osalta, mitätulee muuhun kuin kuolemisen fysiologiaan)on ollut perintei-sesti uskonnon ja filosofian alaa. Bernt Österman (Österman2002, 14–25) jakaa kuolemaan suhtautumisen filosofiset tavatneljään strategiaan: metafyysiseen, kyyniseen, hermeneuttiseenja analyyttiseen strategiaan.

Österman (Österman 2002, 14) kirjoittaa, että vaikka yli-luonnolliseen todellisuuteen nojaavat pyrkimykset hyväksyäkuolema liittyvät ensisijaisesti uskontoihin, kuten kristinuskoonja islamiin, samankaltaista suhtautumista on löydettävissä joesim. Platonin rekonstruktiossa Sokrateen viimeisistä elinhet-kistä. Faidon- dialogi kuvaa sielujen valtakuntaa paikaksi, jossaviisaus puhtaimmillaan on saavutettavissa; siis korkeammaksitodellisuudeksi, joka muistuttaa suuresti kristinuskon taivasta.Östermanin mukaan tämä strategia ei sovellu enää nykypäivänfilosofiaan, joka on etääntynyt metafysiikasta yliluonnollistakoskevana filosofisena oppina. (Österman 2002, 14– 15.)

Kyyninen strategia puolestaan ei pyri löytämään uutta ta-paa ajatella kuolemaa vaan uuden suhtautumistavan koko ole-massaoloon (Österman 2002, 16). Kyynisellä suhtautumisellakuolemaan Österman tarkoittaa asennetta, joka ei näe kuole-massa mitään dramaattista tai ahdistavaa, koska millään ei oi-keastaan ole merkitystä. Toisin sanoen, jos opimme suhtautu-maan elämäämme kylmemmin ja skeptisemmin ja kyseenalais-tamaan elämän korvaamattomuuden, kuolemaan liittyvät pe-lottavat piirteet menettävät merkitystään. Österman asettaakyseenalaiseksi, onko tämä asenne sellainen, johon todella kan-nattaisi itseä ja muita valmentaa: kyyninen suhtautuminen kuo-lemaan vaatii sen, että ensin opimme suhtautumaan välinpitä-mättömästi elämään. (Österman 2002,16–18.)

Östermanin (Österman 2002, 18) kuvaaman hermeneuttisenstrategian mukaan kuolema on todellisuus, jonka ymmärtämi-nen on täysipainoisen elämän välttämätön ehto. Strategiastatekee hermeneuttisen se, että se kehottaa meitä tutkiskelemaantapaamme ymmärtää ja hahmottaa olemassaoloamme. Öster-manin mukaan tämä strategia auttaa pikemminkin ymmärtä-mään omaa elämää kuin opettaa suhtautumaan kuolemaan.Siten se ei yksin pysty lievittämään kuolemaa kohtaan tunnet-tua ahdistusta. (Österman 2002, 18–20.)

Viimeisenä strategiana Österman esittelee analyyttisen stra-tegian. Se perustuu kuoleman luonnon ymmärtämiselle puh-taasti maalliselta pohjalta; siis päinvastoin kuin ensimmäisenämainittu metafyysinen strategia (Österman 2002, 20).

Ensi näkemältä Östermanin kuvaama kyyninen strategiavaikuttaisi buddhalaista käsitystä vastaavalta. Sitä se ei kuiten-kaan ole. Vaikka buddhalainen ajattelutapa ohjaakin välinpitä-mättömyyteen elämää ja sen korvaamattomuutta kohtaan siinämielessä, ettei elämään tulisi takertua vaan olla koska hyvänsävalmis luopumaan siitä, ei pyrkimyksenä ole kylmä suhtautu-minen. Päinvastoin elämä on arvokasta, eikä yksinomaan ih-miselämä, vaan kaikkien elollisten elämä.

3.2. Hautajaistango

Ajatuksen omasta kuolemasta ei tarvitse olla kuolemanva-kava. Huumori ja ironia ovat hyviksi koettuja keinoja käsitellävaikeitakin asioita; nauru saattaa riisua aseista ylivoimaisenkinvihollisen ja sopivasti vieraannuttaa ja antaa etäisyyttä aihee-seen. Laulaja-lauluntekijä Jacques Brelin tunnetuksi tekemä,Gerard Jouannest’n säveltämä Tango Funèbre, Hautajaistango(liite 1a, 1b), on ironinen kuvaus, jossa tekijä kuvittelee omathautajaisensa teeskentelevine sukulaisineen ja päätyy siihen,ettei elämän iloista ole syytä luopua ja ryhtyä vain murehti-maan omaa tulevaa kuolemaa. Brel itse kuoli alle 50-vuotiaanasyöpään, mutta Hautajaistango on käsittääkseni tullut hänenohjelmistoonsa jo ennen tietoa varhaisesta elämän päättymises-tä. Tangoa hyräillessäni tein mielenkiintoisen havainnon, ettäsävellyksessä käytetään aiheena laskevaa kromaattista sävel-kulkua, joka barokin affektiopin mukaan ilmensi epätoivoa.Lieneekö tyylilaina tarkoituksellinen vai pelkkä sattuma, muttajoka tapauksessa Hautajaistango on onnistunut sekoitus kuole-manpelkoa ja elämäniloa.

Taiteella on käytettävissään lukematon määrä keinoja käsi-tellä tuskallisiakin aiheita. Taiteen synnyttämä kokemus voiolla jotain sellaista, jota ei koskaan voisi pukea sanoiksi, ja sa-nallisen kuvauksen yrityksissä pohjimmainen kokemus katoaa.Taidekokemus voi parhaimmillaan tavoittaa sellaisia psyykenkerroksia, joihin käsiksi pääseminen voi muuten olla mahdo-tonta Omia suosikkejani on Hugo Simbergin Kuoleman puutar-ha, jossa kuolema-hahmot hoitavat puutarhaansa; minä näensen lämpimänä kuvauksena kuolemasta vaalimassa hellästi elä-män kukkia, joku toinen katsoja näkee maalauksen ehkä aivantoisin. Taiteen keinot oman kuoleman käsittelyssä olisi kuiten-kin oman työnsä aihe, joten en sivua sitä enempää.

3.3 Tutustuminen omaan kuolemaan

Mitä hyötyä oman kuoleman ja kuolevaisuuden ajattelemi-sesta tai peräti siihen kasvattamisesta voi olla – eikö se vain li-sää kuolemanpelkoa ja ahdistusta? Riippunee paljolti yksilönpsyykkisestä rakenteesta ja maailmankatsomuksesta, onkoomaan kuolemaan tutustuminen hyödyllistä vai haitallista. 14:ndalailaman Tenzin Gyatson (Dalailama & Cutler 2000, 172)mukaan negatiivisina pidettävät asiat, kuten vanhuuden jakuoleman, voi pyrkiä vain unohtamaan. Ne kuitenkin tulevatvastaan jonakin päivänä, ja jos niiden ajattelemista on välttänyt,niiden kohtaaminen on suuri järkytys. Jos taas sairautta, van-huutta ja kuolemaa on ajatellut, mieliala on vakaampi niidenosuessa kohdalle. Dalailama vertaa tilannetta sotilaaseen ja si-viiliin taistelutilanteessa: sodasta koskaan kuulematon siviilivoi pyörtyä taisteluun joutuessaan, kun taas sotilas on voinutkoulutuksessaan mielessään tutustua mahdollisiin tuleviin ta-pahtumiin. (Dalailama 6 Cutler 2002, 172–173.)

19AGON 12 20.9.2006

Puolimatkan (Puolimatka 2002, 147) mukaan kasvatustakuolemaan voi perustella sillä, että se laajentaa ihmisen tietoi-suutta ja avaa hänelle uuden näkökulman elämään. Kuolemanväistämättömyyden kohtaaminen voi auttaa ihmistä elämääntäysipainoisemmin ja kokonaisvaltaisemmin; kuolema kaikes-sa kauhistuttavuudessaan auttaa ihmistä suhteellistamaan elä-män vaarat ja vaikeudet vapauttaen ihmisen antautumaan elä-mälle vapaana toisarvoisista huolista. (Puolimatka 2002, 150.)Puolimatka jatkaa, että kuolemaan kasvatuksen suositeltavuu-den perustelujen voima riippuu siitä, miten vakuuttavina ihmi-nen kokee niiden taustalla vaikuttavat oletukset: ajatellaan ole-van mahdollista saavuttaa jotakin arvokasta, jos elää oikeinmaanpäällisen elämänsä tai oletetaan, että tämän elämän arvok-kaat saavutukset säilyttävät arvonsa kuoleman jälkeenkin. Il-man iankaikkisen elämän toivoa kuoleman todellisuus voi ollaliian masentava ja jättää ihmiselle vain mahdollisuuden alistuakuolemaan. (Puolimatka 2002, 150.) Tästä olen eri mieltä. Se,että tällä hetkellä elän ja olen olemassa, on tosiasia, jonka konk-reettisuutta en näe syytä asettaa kyseenalaiseksi edes puhtaastiteoreettisella tasolla. Se, että elämäni ja olemassaoloni tuleemyös joskus päättymään, on väistämätön tosiasia. Kuitenkinolen olemassa nyt ja minulle se riittää. Buddhalaisen näkökul-man mukaan2 elämän fokus on tässä hetkessä, ei tulevaisuu-dessa. Toki pyrkimyksenä voi myös olla valaistuminen tai jäl-leensyntymistä vapautuminen, mutta etenkin s?t?-koulukun-nan zen-buddhalainen näkemys ymmärtääkseni on, että tähtäi-messä ei ole jokin harjoituksen avulla saavutettava asia, kutenvalaistuminen, vaan jo harjoitus itsessään on valaistumista. Elä-mä on tässä hetkessä ja täydessä läsnäolossa, ei tulevassa eikävarsinkaan kuolemanjälkeisessä. Itse asiassa koko lähtökohtanäkökulmien välillä on toisiinsa nähden päinvastainen: kuole-manjälkeiseen elämään panostava katsomus pitää maanpäälli-sen elämän tarkoituksena suuntautua ikuiseen elämään3 , budd-halaisuudessa taas pyritään vapautumaan jälleensyntymistä jasulautumaan siihen tyhjyyteen ja olemattomuuteen, mitä länsi-maisessa ajattelussa usein kuvataan suurimpana mahdollisenaahdistuksen aiheena, tyhjiin raukeamisena ja annihilaationa.

Keinoja omaan kuolemaan tutustumisessa on monia. Tarinakertoo nunnasta, joka oli saanut opettajaltaan tehtäväkseenkaivaa joka päivä lusikallisen multaa – tulevaksi haudakseen(Martin 2003, 38). Ralf König (König 1998,39–40) kiteyttääbuddhalaisen näkökulman omaan kuolemaan suhtautumisestaja meditaation avulla siihen valmistautumisesta mielestäni erin-omaisesti sarjakuvassaan. (liite 2) Joku ottaa tuntumaa katoa-vaisuuteen suunnittelemalla omat hautajaisensa, joku käveleehautausmaalla vanhoja hautakirjoituksia lueskellen, joku pur-kaa aihetta taiteen keinoin. Tai antaa ohjeet oman ruumiinsavalmistamiseksi“ näköispatsaaksi” ja näytteille asettamiseksi,kuten utilitaristi Jeremy Bentham (Siukonen 2004, 189–191).Testamentissaan Bentham määräsi myös, että hänen oppi-laidensa tuli seurata ruumiinavausta ja saada siten oppia dis-sektiosta. Tämä tarina on minusta jotenkin ihastuttava kuvaustervehenkisestä ja käytännöllisestä toiveesta (tai ehkä siinäkinoli kyse oman olemassaolon säilymisen turvaamisesta?), ettäoma kuolema toisi hyötyä jollekin muulle – itsellänikin kulkeelompakossa elinluovutustestamentti. (Kuolemanvakavuudenvälttämiseksi mainittakoon, että Benthamin testamentissaanantamien ohjeiden mukaan tehty pään kutistaminen alkuasu-kasheimon tapaan toi sen verran dramaattisen lopputuloksen,että filosofin testamenttia toteuttaneet oppilaat katsoivat par-haaksi tehdä “näköispatsaalle” pään vahasta yleisön järkytty-misen välttämiseksi.)(Siukonen 2004, 189–191.)

3.4. Elämän arvo suhteessa kuolemaan

Kuolemattomuuden tavoittelu jo tässä maanpäällisessä elä-mässä lienee kulkenut ihmisen mukana kautta aikojen, olipa sesitten taolaisuuden näkemys kuolemattomien saaresta tai nyky-tieteen tutkimus vanhenemisen hidastamisesta ja jopa pysäyttä-

misestä. Voi olla hyödyllistä myös miettiä, millaista olisi ollakuolematon. Ensimmäinen ajatus ehkä on, että sehän olisi hie-noa. Mutta entä syvemmän pohdinnan valossa? Mitä tekisinseuraavat tuhat vuotta, ja sitä seuraavat? Entä jos itse olisinkuolematon kuolevaisten maailmassa; ja elämä elämän jälkeenseuraisin rakkaideni vanhenemista ja kuolemaa? Vai olisivatkokaikki ihmiset kuolemattomia; mitä tapahtuisi, kun edellisetsukupolvet eivät antaisikaan tilaa tuleville? Olisiko teoillani taitekemättä jättämisilläni merkitystä, jos tietäisin aikaa olevanrajattomasti pyrkiä kohti päämäärääni, korjata tekemiäni vir-heitä, kehittyä ihmisenä? Ehkä ajattelisin, että ehtiihän huomen-nakin. Kuten Lehtinen (Lehtinen 2005, 156) kirjoittaa, kuolemanvalossa jokainen hetki on pyhä, ja kuolema on elämän suola.

Puolimatkan (Puolimatka 2002, 138) mukaan tietoisuuskuolemasta on edellytys elämän ymmärtämiselle. Se antaa kä-sityksen ihmiselämän perimmäisestä rajoituksesta luoden itse-tuntemuksen perustan ja kärjistäen kysymyksen elämän tarkoi-tuksesta (Puolimatka 2002, 138). “Mitä tekisin, jos tietäisin elin-aikaa olevan jäljellä kaksi kuukautta tai kaksi vuotta”, on kysy-mys, joka voi olla hyödyllistä asettaa joskus itselleen. Ehkä sil-loin herää ajatuksia asioiden tärkeysjärjestyksestä ja siitä, elän-kö sellaista elämää jota haluaisin ja pidän arvokkaana ja jos en,voinko ehkä muuttaa jotain.

Dalailama arvelee, että kun ihmistä rohkaistaan olemaantietoinen tilapäisyydestään niin, että siihen liitetään käsitys ih-misenä olemisen valtavista mahdollisuuksista, herää tunnepakottavasta välttämättömyydestä, tunne siitä, että on käytettä-vä jokainen kallisarvoinen hetki. Toisaalta hän varoittaa tämän-kaltaisesta suhtautumisesta silloin, kun se ei liity buddhalaisenelämäntavan viitekehykseen: on vaarana, että syntyy halu elääkuin viimeistä päivää ja pitää hauskaa tänään, koska ei tiedä,onko huomenna enää elossa. (Dalailama & Cutler 2000, 275–276.) Myös Puolimatka (Puolimatka 2002, 150–151) varoittaamahdollisista vaaroista: jos ihmiseltä puuttuu välineet kuole-man kohtaamiseen, tietoisuus kuolemasta voi olla hänelle va-hingollista, koska hän ei ehkä enää pysty nauttimaan elämästäeikä näe siinä mitään mieltä.

4. LOPUKSI

Suhtautumista omaan kuolemiseen ja kuolemaan määrittääuskonnollinen tai muu elämänkatsomuksellinen vakaumus taisen puuttuminen. Riippumatta siitä, uskooko kuoleman jälkei-seen elämään jossain muodossa vai ei, kuoleminen tapahtuma-na saattaa aiheuttaa pelkoa. Siihen voi liittyä kipu, avuttomuusja täysin muiden varaan jääminen. Usko kuolemanjälkeiseenelämään varmaankin auttaa poistamaan kuolemaan liittyvääahdistusta (edellyttäen, että luottaa pääsevänsä sitten aikanaansiihen parempaan paikkaan, jos omaan uskomusjärjestelmäänsellaiset vaihtoehdot sisältyvät; päinvastainen pelko kaiketikinlisää ahdistusta entisestään).

Se, ettei usko minkäänlaisen persoonallisen olemassaolonjatkumiseen kuolemisen jälkeen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettäkuolema näyttäytyisi välttämättä ahdistavana ja pelottavana.Tässä voin nojata vain omaan näkemykseeni: en usko, että elä-mäni jatkuu sen enempää persoonallisena kuin ei-persoonalli-senakaan, kun olen kuollut, mutta silti en näe elämää päämää-rättömänä tai vailla merkitystä olevana. Koska en ole halunnutlisääntyä, en myöskään ajattele, että elämäni jatkuisi jälkeläisis-säni, eikä minulla ole tarvetta ajatella eläväni ihmisten muis-toissa tai tekemieni tekojen kautta. Ajattelen niin, että kuolles-sa minäni (henkeni, sieluni, tai miksi sitä haluaakin nimittää),sammuu, ja kehoni (tai siinä vaiheessa ruumiini) palaa luonnonkiertokulkuun. Ehkä jälkimmäisessä voi jonkinlaisen jatkuvuu-denkin halutessaan nähdä. Kristillisen hautausseremonian lau-se “maasta sinä olet tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tule-man” kuvaa mielestäni erinomaisesti tätä ajattelua, kunhan jä-

20 AGON 12 20.9.2006

tetään pois kristinuskon perustaan kuuluva jatko “kunnes Her-ramme on sinut viimeisenä päivänä jälleen herättävä”. Se, etteiusko elämän jatkumiseen kuoleman jälkeen ei siis väistämättäjohda nihilismiin tai pessimismiin. Mielestäni on luonnollista,selkeää, yksinkertaista ja kaunista, että elämä alkaa ja elämäpäättyy; merkitystä on sillä, miten elämämme elämme.

Siinä, että uskoo oman elämän täysin loppuvan kuolemaan,on vaaransa; se saattaa johtaa ajatteluun, että eletään sitten kuinviimeistä päivää. Kun asiaa pohtii pitemmälle, edellinen ajatte-lutapa on kuitenkin kestämätön. Jokainen pyrkinee onnelliseenja rikkaaseen elämään, ja koska olemme riippuvaisia toisistaihmisistä, onnellisuuttamme lisää pitkällä aikavälillä nähdäkse-ni parhaiten se, että pyrimme elämään tasapainossa ja yhteis-ymmärryksessä lähimmäistemme kanssa. Itsekäs käyttäytymi-nen saattaa lisätä iloa ja nautintoa hetkellisesti, mutta kestävänonnellisuuden tai hyvän elämän pohjaksi siitä tuskin on. Minul-le oli ongelmallista suhtautuminen buddhalaiseen käsitykseenkarman laista, koska en usko minkäänlaiseen jälleensynty-mään. Kysyessäni aiheesta senseiltä sain vastaukseksi, että asi-an voi ajatella myös niin, että kannamme tekojemme seurauk-set jo tässä elämässä. Sananlaskukin sanoo, että niin makaakuin petaa. Kuolematietoisuus ei välttämättä johda siihen, ettäpyrkisi ottamaan tästä elämästä kaiken itselleen saatavissa ole-van irti seurauksista välittämättä. Eettisen ja moraalisen elä-mäntavan edellytyksenä ei välttämättä täydy olla usko tuon-puoleiseen, kuolemanjälkeisen hyvän tavoittelu ja ikuisen ran-gaistuksen välttäminen.

Työni loppuvaiheessa huomasin, että jo mainitsemallaniSchopenhauerilla sekä Kierkegaardilla olisi ollut aiheesta paljonsanottavaa. Käytettävissäni oli kuitenkin vain toisen käden läh-teitä enkä enää tässä vaiheessa halunnut alkaa laajentaa työtä-ni heidän ajattelunsa laajempaan kuvaamiseen. Toisekseen, tar-koituksenani olikin pitää fokus paljolti buddhalaisessa viiteke-hyksessä.

Pitäisikö kuolemaan valmistautua vai pyrkiä pitämään semahdollisimman kaukana mielestä, jääköön jokaisen omaksiratkaisuksi. Itse haluan pitää mielessäni, että elinaikani on rajal-linen enkä tiedä sen kestoa. Ennen kuolemaani haluan pyrkiäelämään mahdollisimman täydesti tuntien kiitollisuutta tästäihmeellisestä mahdollisuudesta olla elossa. Kuten Königin sar-jakuvan Paul (König 2005, 197), joka opettelee elämään tietoise-na hiv-positiivisuudestaan, toteaa, emme tiedä, koska kuolemakoittaa. Siihen asti voimme kuitenkin keskittyä nauttimaan elä-mästä ja elää rikkaasti sen ajan, joka meillä on käytettävissäm-me. (liite 3)

1Sangen monesta käyttämästäni lähteessä löysin viittauksenEpikuroksen näkemykseen, jonka mukaan kuolema ei meitäliikuta, koska kun me olemme olemassa, silloin ei kuolemaaole, ja kun kuolema on, silloin ei ole meitä (esim. Puolimatka2002, 144).

2Kuten aiemmin mainitsin, buddhalaisia suuntauksia onlukemattomia; tässä kirjoittamani edustaa omaa näkemystäni,joka on buddhalaisesti värittynyt, muttei edusta dogmaattisestitai puhtaasti mitään tiettyä oppia.

3Eräs kristitty tuttavani kuvasi asiaa niin, että iankaikkinenelämä on se varsinainen ja tämä nykyinen vain miellyttävä bo-nus.

LÄHTEET

Dalailama & Cutler, Howard(1998): The art of happiness.A handbook for living. Onnellisuuden taito. Suom. TuulaSaarikoski.RT-Print Oy, Pieksämäki 2000.

Jouannest, Gerard (1964): Tango Funébre. Hautajaistango.

Levyllä Laulusi elää, Brel! Suom. Liisa Ryömä. Riikonen,Markku, Rantanen, Harri, laulu, Helasvuo, Esa, piano,Aaltonen, Tapio, lyömäsoittimet. Intersong-Förlagen Ab1989.

Kornfield, Jack & Fronsdal, Gil (toim.) (2002): Buddhanopetuksia. Suom. Tuula Saarikoski. WS Bookwell, Juva2002.

König, Ralf (1997): Konrad und Paul 3. Konrad ja Paul 3.Suom. Harri Lares. Cosmoprint Oy, Helsinki 1998.

König, Ralf (1999): Superparadise. Superparadise.Sonninpallit 2. Suom. Hannu Tervaharju. Otavankirjapaino oy, Keuruu 2005.

Lehtinen, Torsti (2005): “Kuolema on elämän suola”.Teoksessa Liimatainen, Ari (toim.) Sinä kuolet s. 147–156. Tammer-Paino oy, Tampere 2005.

Pietikäinen Petteri (2004): “Ihmiset, nuo ajelehtivatlainavaloiset pallot”. Teoksessa Kaitaro, Timo &Roinila, Markku (toim.): Filosofin kuolema s. 219–227.Kirjapaino-osakeyhtiö TRT KustannusosakeyhtiöSumma, Helsinki 2004.

Poromaa, Sante (1997): Bortom alla begrepp. Smegraf Ab,Smedjebacken 1997.

Puolimatka, Tapio (2002): “Kasvatus kuolemaan”.Teoksessa Kiiskinen, Terhi & Pihlstöm, Sami (toim.).Kuoleman filosofia s. 139–156. Filosofisia tutkielmiaHelsingin yliopistosta, käytännöllisen filosofian laitos.Tummavuoren kirjapaino, Vantaa 2002.

Siukonen, Jyrki (2004): “Pää kellarissa”. TeoksessaKaitaro, Timo & Roinila, Markku (toim.): Filosofinkuolema s. 189–191. Kirjapaino-osakeyhtiö TRTKustannusosakeyhtiö Summa, Helsinki 2004.

Spinoza, Benedictus de (1677) Etiikka Suom. VesaOittinen. Gummerus kirjapaino, Jyväskylä. 1994.

Villon, François (1456): Le Petit Testament. Pienitestamentti. Suom. Veijo Meri. Otavan painolaitokset,Keuruu 1983.

Österman, Bengt (2002): “Voiko filosofia auttaa meitäkohtaamaan kuoleman?” Teoksessa Kiiskinen, Terhi &Pihlstöm, Sami (toim.). Kuoleman filosofia s. 13–25.Filosofisia tutkielmia Helsingin yliopistosta,käytännöllisen filosofian laitos. Tummavuorenkirjapaino, Vantaa 2002.

Tekijänoikeussyistä tässä yhtey-dessä ei ole mainittuja sarjakuvia eikäHautajaistangon sanoja (toimitus)

kuva: http://religions.iloveindia.com/images/buddhism.jpg

21AGON 12 20.9.2006

Rauha asenteenaJOHAN GALTUNG: Rauhan Tiellä Tammi Helsinki 2003 ISBN 951-31-2379-0 suom. Veijo Kiuru (432 s.)alkup. JOHAN UTEN LAND, På fredsveien gjennom verden.

Johan Galtungin omaelämäkertateos on miellyttävä ja innoittava lukukokemus. Galtung on humoristinenja värikäs kertoja, joka osaa tuoda vakavatkin asiat esille ilman paatosta. Paatoksen puuttuminen johtunee hä-nen suhteistaan itämaiseen ajatteluun jolloin kaiken olevaisen ykseys sekä jin & jang-käsitys määrittävät nä-kemyksiä todellisuudesta.

Kirjasta käy ilmi Galtungin kasvu väkivallan vastustamiseen saksalaismiehityksen ajan Norjassa. Hän poh-tii syitä norjalaisten suhtautumiseen miehitykseen ja siitä aiheutuneisiin traumoihin, jotka näkyvät NorjanNATO-innokkuutena ja anglophilia cronicuksena. Galtung on kasvuvuosiensa kokemuksia jalostamalla oppinutymmärtämään syväkulttuurin merkityksen kansojen käyttäytymisessä. Syväkulttuuriin hän on perustanut monet poliittiset ennus-tuksensa, kuten DDR:n loppumisen ja Neuvostoliiton hajoamisen.

Galtung on hyvin kriittinen yliopistoja kohtaan. Hän pitää eliittiyliopistoja lähinnä luutuneina konservatismin tyyssijoina jakorottaa syrjäiset, pienet yliopistot todellisen tutkimuksen ja akateemisen vapauden kärkeen, mikä näin Rovaniemen näkökulmas-ta on mielenkiintoista. Sananvapauden rajoittajana Galtung mainitsee opinto- ja asuntolainat, jotka pakottavat laulamaan sen lau-luja, jonka leipää syö.

Globaaleina ongelmina Galtung näkee rakenteellisen ja kulttuurisen väkivallan. Rakenteellinen väkivalta ilmenee mahdolli-suuksien rajoittamisena ja eliitin vallan hegemoniana, kulttuurinen väkivalta näyttäytyy erityisesti läntisen elämäntavan hyökynäkaikkialla. Tällainen väkivalta johtaa väistämättä konflikteihin niin valtioiden sisällä kuin kansainvälisestikin. Tämän kriittisenajattelun taustalla pilkottaa Gandhin käsite ei-varastaminen.

Galtung on opiskellut mm. psykologiaa ja psykoanalyysia, joten ei tarvitse ihmetellä hänen tulkintojaan kulttuurien ominai-suuksista tai näkemyksistään pommeista ja ohjuksista fallossymboleina heikon itsetunnon ja impotenssin pelon vuoksi. Galtungharrastaa varsin pirullisia freudilaisia ja jungilaisia rinnastuksia paitsi politiikan myös seksuaalisuuden ja ruokakulttuurin suh-teen.

Rauhanprosesseihin Galtung suhtautuu myös kriittisesti, sillä hän ei usko väkivaltaan. Hän näkee monissa rauhaanpakotta-mistoimissa itsekkäitä pyrkimyksiä poliittisen vallan tavoittelua ja energiavarojen hallintaa kuten Jugoslavia ja Irak ym. USA:akohtaan Galtung on erityisen epäluuloinen, mutta ei sentään foobinen. Hän arvostaa yhdysvaltalaisia ihmisiä, mutta vieroksuuUSA:n ajamaa maailmanpolitiikkaa. Galtungin oma vastaus konfliktien hoitoon on hänen perustamansa TRANSCEND rauhan-yliopisto ja -tutkimusjärjestö. (kts. www.transcend.org TRANSCEND järjestöön kuuluu suuri määrä tutkijoita eri puolilta maa-ilmaa mm. tähänkin lehteen kirjoittanut Ananta Kumar Giri)

Kirjan monipuolista antia ovat myös kuvaukset tapaamisista erilaisten vaikuttajien kanssa mm. Dalailaman, jota Galtung ar-vostaa hyvin paljon tämän humaaniuden ja viisauden vuoksi. Omaelämäkerrasta välittyy lämmin lähimmäisenrakkaus ja halumuuttaa maailmaa paremmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi.

Galtung on varmasti hyvin tuttu sosiologiaa ja kansainvälisiä suhteita opiskelleille, filosofiassa hän on vieraampi. Galtungintyötä voi pohtia teon filosofiana. Hän ilmoittaa oppimestarikseen Mohandas Gandhin ja esikuvakseen Bertrand Russellin, jotkamolemmat olivat toimijoita, eivät kammiossa pohtijoita. Syvällisesti sisäistetty kultainen sääntö on tekijä, joka saa tavallisestaihmisestä sukeutumaan lähes messiaanisen hahmon. Galtungin omaelämäkertaan voisi rauhanaktivisti suhtautua jopa kuin kris-titty katekismukseen. Kirjasta voi lukea eettisen normin, jota jokaisen tulisi noudattaa parhaan kykynsä mukaan.

KIRJAESITTELY Niilo Nikkonen

Lapin yliopiston uuden rehtorin Mauri Ylä-Kotolan lukuvuoden avauspuhe 4.9.2006

Lukiessani referaatin rehtori Ylä-kotolan lukuvuoden avauspuheesta, niin olin ensinnäkin iloinen ja toisaalta harmissani, siispettynyt.

Olen iloinen sen vuoksi, että hän puheessaan kertasi sen, mitä Pohjoinen filosofiyhdistys AGONin lehdessä numero 10,15.3.2006, oli sisältönä. Mahdollisesti hän oli tämän lehden lukenut. Jos näin on, niin sitä voitanee pitää arvostuksen osoituksenalehteämme kohtaan. Tietysti hänen edeltäjänsä Esko Riepula yliopistomme käytännön perustajana ja kehittäjänä halusi turvatamerkittävän elämäntyönsä. Mutta ihmettelen Ylä-Kotolan puhetta. Hänethän markkinoitiin uutena rehtoriehdokkaana suurenavisionäärinä. Toki kukin yliopiston rehtori jo virkansa puolesta puhuu yliopistonsa säilymisen merkityksestä.

Ylä-Kotolan puheessa ei uutta visioita tahtonut löytää ”suurennuslasillakaan”. Harmi, koska hänellä niitä visioita piti juurinimenomaan olla. Tieteessä ja tiedeyhteisössä on toimintaideana uuden tiedon hankinta ja usein vanhan tiedon kumoaminen. Sitenmyös yliopiston tulee kehittyä erikoistuen ”omalle” alalleen, siis profiloiduttava. Mutta miten? Tähän ei puheessa vastattu. Ei edesesitetty ehdotuksia näistä. Tämä saattaa tuntua suurelta vaatimukselta tuoreelta rehtorilta. Mielestäni tästä ei ole kyse, vaan toi-sen rehtorin, siis erilaisen ihmisen, visio Lapin yliopiston tulevaisuudesta ja profiloitumisesta. Edellinen rehtori antoi hyvät ”eväät”Lapin yliopiston säilyttämiseen.

Eräänä visiona ehdotan, että Menetelmätieteen laitoksessa, kun on itsenäinen laitos ja yhteisen opetuksen yksikkö, voitaisiinsuorittaa humanistinen tutkinto. Opetukselliset valmiudet ovat jo nyt, eikä tämä kilpailisi tiedekuntien kanssa. Laitoksessa voitai-siin suorittaa pääaineena filosofia ja kulttuurihistoria sekä soveltava informaatioteknologia. Perustutkintona olisi filosofian mais-terin tutkinto. Näissä kolmessa aineessa on mielestäni korkeantason opetus ja tutkimus jo nyt ja ne kehittyvät myös myönteises-ti koko ajan. Yhtenä argumenttina esitystäni vastaan voidaan käyttää sitä, ettei ole kaikissa näissä päätoimista professoria. Mie-lestäni tähän ”hätään” sellaista ei heti nyt tarvita, koska on korkeatasoista dosennttiresursseja jo olemassa. Dosenttien käyttö onedullisempaa lyhyellä aikavälillä kuin omat kokopäiväiset professorit ja dosenttien käyttö puolustaa erikoisalan osaamisen saa-mista. Laitos kumminkin säilyttäisi asemansa yhteisen opetuksen yksikkönä. Tämä ajatukseni ei ole uusi, vaan siitä on keskusteltutietämäni mukaan jo vuosia. Tietysti tämän kaltaisen ehdotuksen toteuttaminen vie paljon aikaa, mutta mielestäni sivistysyliopis-tossa pitäisi voida saada myös suorittaa humanistinen tutkinto.

KOMMENTTI Seppo I SotasaariAvoimen yliopiston opiskelija

22 AGON 12 20.9.2006

URHEILUA TAVATAAN MOITTIA sekularisoituneen maail-man uudeksi uskonnoksi. Mutta entä jos ajatteleekin ur-heilun olevan uskonnossa ja uskonnon urheilussa? Joten-kin niin, että kun metafyysisiin sfääreihin kurottautuvauskonto saattaa tuntua liian suurelta ja hahmottomaltaihmisen aina ymmärtää, niin urheilu tämänpuolisen maa-ilman asiana parhaimmillaan asettautuisi suhteeseentuon tuonpuolisen kanssa.

Sillä urheilu kuuluu tämänpuoliseen. Vaikka useinkuuleekin, kuinka huippu-urheilijoita on ylennetty jos einyt pyhimysten aateliin, legendojen semminkin, urheilukuuluu joka tapauksessa toiminnan kategoriaan. Ja toi-mintanakin urheilu on jotakin hyvin yksinkertaista. Hy-västä esimerkistä tästä käy jalkapalloilu. Jos on vähintäänkaksi ihmistä ja pallo, niin eipä aikaakaan kun on synty-nyt pallopeli: kaksi puolta, temppuillaan pallolla, harhau-tetaan toista, koetaan mahdollinen maalin täyttymys, japuhutaan peli vielä jälkeenpäin. Tällaisenaan urheilu us-kontona kuuluisi johonkin hyvin juuriin menevään. Seopettaisi kultaista sääntöä.

Kerran eräältä teologilta kysyttiin, mitä on onnelli-suus? Teologi sanoi, ettei hänen tarvitse vastata: ”Riittääkun katsoo pallolla pelaavaa lasta.”

URHEILU USKONTONA RAKENTUU muutaman peruskäsit-teen varaan: reilu peli (fair play), terve sielu terveessäruumiissa (mens sana in corpore sano), nopeammin, kor-keammalle, voimakkaammin (citius, altius, fortius). Kaik-kiaan urheilun todellisuuskäsityksessä lähdetään siitä,että jokapäiväisessä tai arkisessa kilvoittelussa tavoitel-laan peruskäsityksistä juontuvien arvojen, moraalisääntö-jen ja yhteiskunnallisten rituaalien pohjalta jotain ylevänkokemusta. Suomalaisessa kulttuurissa tämä kiteytyyhyvin eräänlaisessa vaikeuksien kautta voittoon -ajatte-lussa ja siinä, kuinka kaikkeen menestykseen pitää kuu-lua iso annos nöyryyttä.

Urheilun peruskäsityk-set on ulotettu koskemaan kaik-kia niitä, jotka ovat tukeutuneeturheiluun uskontona. Tänä päi-vänä urheilun harjoitus, oltiinpasitten kentällä tai katsomossa, onkuitenkin löytänyt monen mie-lestä kyseenalaisempia ja entistävälineellistyneempiä arvoja.Meistä on tullut tapaurheilevia ja

tyydytään pelkästään urheilun tarjoamiin rituaaleihin.Urheilun ristiäiset olisi se, kun lapsi oppii vaikka uimaanja pääsee jonkun mysteerin äärelle, rippikoulu se, kunnuori tekee päätöksen joko satsaamisesta urheilemiseensatai siirtymisestä penkkiurheiluun ja ymmärtää urheilunmysteeristä jotain enemmän, häät se, kun osallistutaanjohonkin arkea suurempaan urheilutapahtumaan ja sitou-dutaan urheilun mysteeriin, hautajaiset se, kun urheilunmysteeri paljastui kuplaksi. Lisäksi tapaurheilevan joulu-

kirkkoa vastaisi tänä päivänä säh-köisesti välitettävät urheilun medi-aspektaakkelit.

URHEILUN KIELI ON YLEISMAAILMAL-LINEN, todellinen linguafranca. Seon kieli, jonka lapsikin oppii ensik-si, kun hän ojentelee jäseniään. Sa-naston lisääntyessä hän omaksuuyhteisönsä koko kulttuurin ja oppiipelaamaan vaikka jalkapalloa joukkuelajina. Valitettavanusein silloin urheilu-uskonnossa käy niin, että sen kielikutistuu yhä kielteisemmin värittyväksi olympismiksi,jonka kieliopin asettaa ahtaasti tulkittu citius, altius, for-tius. Se olisi silkkaa voittamisen kieltä, sen sijaan, että sevoisi olla kilvoittelun ja vielä yhdessä kilvoittelun kieltä.

Kun urheilun kieli kutistuu olympismiksi, sen ko-kemukset käännetään sille, siis maailmanennätyksiksi,kansallisvaltioiksi, lippurivistöiksi, vastElina Sundustajik-si. Kilvoitteluna urheilun kieli kertoisi urheilun, eikä päin-vastoin lopettaisi sitä: kun urheilu kutistetaan vain nume-rotiedoksi, se on jo melkoisen kaukana urheilun ytimestä.Kun joku juoksee jäniksen perässä yksitoikkoista sooloakohti mahdollista maailmanennätystä, niin entä sitten.Emme me koe koskaan ME:tä sinänsä, me todistammeainoastaan kellon määrittämän tiedon ennätyksen koke-misesta. Jos sen sijaan maailmanennätys syntyisi siitähuolimatta, että olemme todistamassa jotain huikeaa tiuk-kaa kamppailua, yllätyksellisiä käänteitä, suvereenia hal-lintaa, silloin kyseinen ennätys virittää itse kussakin to-dellisen kokemuksen. Kellon osoittama ME vain vahvis-taisi kokemuksen. Ja, jos ennätystä ei syntyisikään, koke-mus jostain huikeasta jäisi siitä huolimatta.

URHEILUN MYSTEERI? Urheilua on sanottu ilmiöksi, jotaon vaikea käsitteellisesti hahmottaa. Se on kuin pallo, jokakarkaa koko ajan hallusta tai joka houkuttaa koko ajantemppuilemaan. Karkein luokitus jakaa urheilun huippu-, kilpa-, kunto- ja harrasteurheiluksi; kuinka kliinistä,eikö!

Jos määrittelee urheilun maailman haltuun ottami-seksi liikkumalla, se kuulostaa urheilun maalliselta ver-siolta. Mutta jos mieltää urheilun maailman ymmärtämi-seksi liikkumalla, se kuulostaa hieman ylevämmältä. Entäjos asettautuu urheiluun maailman edessä liikkumallahiljentymiseksi, se kuulostaisi jo varsin pyhältä. Muttavoiko liikkumalla hiljentyä? Vallan kun urheilu-uskon-toon kuuluu sisäänrakennettu paradoksi nopeammin,korkeammalle, voimakkaammin. Urheilu vaatii paradok-sinsa mukaan ylittämään joka kerran itsensä. Syy näin ol-len esimerkiksi dopingiin ei olisikaan yksioikoisesti rahanperässä urheilemisessa, vaan urheilussa sinällään.

Vai voiko nopeammin, korkeammalle, voimak-kaammin ymmärtää ”jumalanpalveluksena”? Jos olete-taan länsimaisen urheilun juontuvan antiikin Kreikasta,siellä kreikkalaisessa ihmisessä asui palava kunnianhimo,ja kateuskin myönteisenä piirteenä. Kreikkalainen ei ta-

JUMALA (PENKKI)URHEILEE

Elina Sund

23AGON 12 20.9.2006

voitellut kilvoittelussaan niinkään valtaa kuin piti itsekilpailua itseisarvona. Se kuului kiinteänä osana kreikka-laiseen yhteisöön ja vapaat kreikkalaiset miehet niin ur-heillessaan kuin taiteita harrastaessaan palvelivat omiapoliksiaan toimien menestyksen välikappaleina. Näin aja-tellen, aikoinaan 1800-luvulla nykyaikaisten olympialais-ten perustajan, paroni Pierre de Coubertinin lanseeraamamotto kehottaisi urheilijoita vain antamaan itsensä urhei-lulle. Ei vähempää, mutta ei myöskään enempää.

ROVANIEMELLÄ KAKSI LENTOPALLOSEURAA yhdistyi yhdek-si ja sai nimekseen ”Santasport”. Ilmeisesti nimellä tavoi-tellaan enemmän assosiaatioita joulupukkiin, so. SantaClaus. Mutta entäpä jos urheiluseuran nimen yhdistääkinpyhään, so. Santa. Onhan joulupukinkin nimen takanaSanta Nikolaus, Pyhä Nikolaus, lounaisturkkilaisen My-ran piispa 300-luvulla. Siis urheiluseura ”Pyhä urheilu”?

Urheiluseura Pyhän urheilunedustajat voisivat toimia esi-kuvansa tavoin metsänlintu-jen ja lasten suojelijana. Hei-dän ei tarvitsisi jakaa lahjojalapsille Nikolauksen päivänä6.12., vaan he voisivat urheillaesimerkillisesti lapsia muista-en kaiken aikaa.

Ajatusrakennelma urheiluseura Pyhästä urheilus-ta saattaa tuntua oudolta tai jotenkin naivilta. Toisaaltakuitenkin jo Santasportin mieltäminen myös tällaisena,saattaisi hitusen korostaa urheilun yhteyttä pyhään, jo-honkin ylitse maallisen, jota ihminen voisi kilvoitellessaantavoitella. Mutta kuitenkin jotakin sellaista, joka semmin-kin on tavoiteltavissa, tai ainakin koeteltavissa.

URHEILULTA VAADITAAN PALJON. Sen pitäisi pitää kansa-kunnat kunnossa, kertoa toisista kulttuureista, tarjotanuorille ihanteita ja esikuvia, massoille viihdettä, markki-noille vetovoimaa… Moraalinen ihminen - kuka tuonmoraalisen ihmisen moraalin sitten liekään määritellyt -hillitsee himonsa ja kurinalaisesti järkeään ja tahtoaannoudattaen kontrolloi ja kehittää ruumistaan.

Hah-hah. Sillä näyttäkää meille tässä katsannossaterve urheilija. Edellä kerrotun urheilun funktionalistisenmääritelmän mukaan urheilua voi lähestyä myös tulkin-nallisesta näkökulmasta: se kertoisi meille tarinaa meistä.Silloin tarina voisi edetä vaikka näin: Joskus aikoinaanihminen kaikkine vikoineen eli ja urheili vielä jumalienkanssa yhdessä, sitten de Coubertinin ideaalissa ihminentavoitteli urheilun avulla fyysistä kuntoa, moraalia ja es-teettistä elämää, ja nyt urheilua tuntuu luonnehtivan viih-teellistyminen, jolloin vain se mikä viihdyttäisi ihmistä,täyttäisi urheilun. de Coubertinin ihanne toteuttaa omallatavallaan antiikin urheilun, mutta tasan vastakkaisestatulokulmasta. Nykyisessä viihteellistymisessä nautintoasettuu etusijalle, eikä edes aikaa vievemmälle mielihy-vän tavoittelulle anneta juuri mahdollisuuksia. Tär-keää urheilussa ei enää olisi se, miten tässä maanpäälli-sessä elämässä pitäisi elää iankaikkisen elämän saavut-taakseen. Kysymys ei siis olisi elämästä kuoleman jälkeeneikä ihmisen elämästä ennen kuolemaa, vaan kyse onvain hetkestä. Parempi edes yksi hyvä ”flow”, huippuko-kemus kuin elämä ”taviksena”.

”TAVIS”, KETÄ KIINNOSTAA? Moderni urheilu antaisikuin lupauksen itse kullekin mahdollisuuden tehdä jotainidentiteetilleen, olipa sitten urheilija, toimitsija tai katso-ja. Urheiluun sisään rakennetun paradoksin mukaan it-sensä alituisesta ylittämisestä saa näennäisen tunnun jos-takin arjesta suuremmasta. Nykyisen medioituneen kat-somourheilun aikana paradoksi vääntyy yhä absurdim-maksi, koska tuo alituinen itsensä ylittäminen on jo täysintuotteistettu. Kuitenkin jos urheilun tuo takaisin arkeen,itsensä ylittäminen saa suhteellisuutta. Se voisi olla hiljen-tymistä kuuntelemaan omaa ruumistaan luonnon ja kult-tuurin rajalla. - Ihmettelemään ihmisen mysteeriä.

NYKYÄÄN MONELLE URHEILU merkitsee karnevalismia.Olkoon, ettei jossain jääkiekkoilun MM-kisoissa koetta-valla örvellyskarnevalismilla ole mitään tekemistä kes-kiajan karnevalismin kanssa, josta mm. Mihail Bahtin onansiokkaasti kirjoittanut. Suorastaan paheksutaan sellai-sia urheilutilaisuuksia, joissa ei meteli raikaisi, musiikkisoisi, alkoholi virtaisi. Tunnelma on tai oli kuin kirkossa,moititaan.

Mutta jospa edes urheilukatsomo ja -kenttä olisivatihmiselle niitä paikkoja, joissa hän voi kokea hiljentymi-sen hiljentyä. Jos kirkkoon ei osata mennä, urheilusta voilöytää paikan, jossa iloita elämästä. Urheiluareenalla voisiihan aidosti haltioitua urheilun mysteerin edessä, ja ym-märtää ihmisen hyvä. Kun markkinahumu kuitenkinuseimmin täyttää urheilun, se peittää silloin paitsi urhei-lun salaisuuden myös urheilua jäytävät väärinkäytökset.Kaikkiaan urheilun maailma on paljon mielikuvitukselli-sempi kuin paraskaan valmiiksi mietitty urheilun media-spektaakkeli.

Urheilun mediaspektaakkelissa pääosan on valloit-tanut talous ja sen markkinamekanismi. Niin urheilijat,toimitsijat kuin katselijat ovat joutuneet omassa urheilun-palveluksessaan sivussa seuraajiksi vailla todellisia osal-listumisen mahdollisuuksia. Siispä, hiljentykäämme: annameille meidän jokapäiväinen urheilumme takaisin.

MONELLE URHEILU MERKITSEE järkiuskontoa. Numerot,sentit, sekunnit, mitalit, erilaiset tilastot täyttävät heidänsaarnansa. Urheilun totuus olisi siinä, sen tieto on nomi-nalistista ja se on totta.

Tällainen on vain eräs urheilun ulottuvuus. Koko-naisvaltaisena elämänasenteena se tarjoaisi ihmiselle vä-lineitä todella tärkeiden kysymysten käsittelemiseen. Joreilusta pelistä saa pohdittavaa ihmisiän ajaksi. Ajatellaanvaikka nyrkkeilyä: onko reilua lyödä toista? Urheilunsääntöjen perusteella lyöminen on reilua, jos on sitoudut-tu urheilun sääntöihin. Mutta kun lyömistä tarkastellaantunteella, silloin pintaan nousee kysymys kivusta ja siitä,saako toista missään oloissa vahingoittaa? Vastaukset ei-vät ole yksinkertaisia. Kuten ei siihenkään vastaaminen,onko reilua polttaa rahaa formulaykkösissä, kun maail-massa vallitsee hätä. Urheilussa näyttääkin olevan hyvinkonkreettisesti läsnä ihmisen hyvä ja paha, alituinen kil-voittelu oikean ja väärän vä-lillä. Todellista minkä tahansauskonnon peruskamaa.

24 AGON 12 20.9.2006

KRISTINUSKOON KUULUU KÄSITYS taivaasta, helvetistä jakiirastulesta. Urheilussa taivaan ja helvetin paikalle itsekunkin on helppo asettaa omat versionsa. Jollekin taivason jalkapalloilun MM-kisat ja helvetti taitouinti, toiselletaas muodostelmaluistelun harjoittelu vertautuu taivaa-seen ja jääkiekkoilun uhoaminen helvettiin, jne.

Mutta urheilun kiirastuli, se paikka, jossa vielä kil-voitellaan lopullisesta suunnasta, yhä uudestaan ja yhäuudestaan? Pelastunko vai joudunko kadotukseen? Oli-si matalan aidan ylitystä vedota dopingiin urheilun kii-rastulena, sillä se löytyy lähempää, omasta ruumiista, sie-lun ja kehon ykseydestä. Ruumis asettaa urheilu-uskon-nossa mitan. Kehona, josta sielu olisi irrallinen, ruumistakunnioitetaan jonain lihastemppelinä, sieluna, josta kehoolisi irrallinen, ruumista käsitellään järkeviä valintoja te-kevänä sopusointuisena vartalona, mutta ruumiina urhei-lu olisi se. Ruumis puhuisi urheilua sen pyhimpien arvo-jen mukaisesti kilvoittelussa parempaan elämään.

JOS PENKKIURHEILUA PIDETÄÄN uskonnosta vieraantu-neen ihmisen uskontona, niin onko tämä todellakaan yk-sioikoinen paha? Jos voisi olettaa urheilun olevan eräsuskonnon, uskon ja uskonnollisen elämän ilmentymä.Voihan se joskus näinkin olla.

JOS URHEILUN YMMÄRTÄÄ USKONTONA, silloin tavallaansamalla tunnustaa sen, että urheilu ja uskonto ovat perus-tavanlaisesti erillisiä ilmiöitä. Antiikin Kreikassa oli vielätoisin, ihmiset ja jumalat ”urheilivat” sulassa sovussa. Taiihmiset urheilivat jumaliaan pyhittääkseen ja palvellak-seen. Urheiluareenat sijaitsivatkin usein temppeleidenyhteydessä. Mielenkiintoista sinänsä, että entisen Itä-Eu-

roopan maissa, silloin kun niissä viime vuosisadalla olijulkinen uskonnonharjoittaminen kielletty, erilaiset kirkotja vastaavat rakennukset muutettiin urheiluhalleiksi. Ker-ran tällaisessa urheiluhalliksi muutetussa kirkossa Balka-nin alueella olin katsomassa kansainvälistä lentopallo-ottelua. Ja kumma kyllä, jykevä taivaita tavoitteleva ra-kennus antoi jotenkin sakraalit puitteet urheilemiselle.

Tuntuiko tuossa lentopallo-ottelussa, että jumalat-kin olivat seuraamassa kil-voittelua? Antiikissa jumaliinnimittäin suhtauduttiin kuinne/he olisivat mukana penk-kiurheilijoina kisakatsomois-sa. Heidän suosioon päästäk-seen kilpaväki paitsi urheili,myös rukoili, tanssi, lauloi, söija joi.

Kukaties vasta moderni aika erotti urheilun ja us-konnon toisistaan. Kun saatiin valistus, saatiin samallamyös järkiusko (sic!) ja ihmisen universaalin valtaannut-tamisen projekti. Teollistamisen vuosisadalla 1800-luvullaviimeistään naulattiin nykyaikaisen urheilun teesit, sään-nöt, normit ja ihanteet, eikä niissä ollut enää sijaa yhdel-lekään jumalalle. Kun ihminen teollistettiin, urheilukinstandardoitiin. Se kuin irrotettiin siitä, mistä se kumpuaa- olkoon se, vaikka maailmassa liikkumalla hiljentyminen- ja tehtiin kontekstittomaksi.

URHEILEEKO SIIS JUMALA? Voisiko urheilun ymmärtääpaikkana, jossa ihminen voisi kilvoitella Jeesuksen vuori-saarnassa esittämän pohjalta?

Kapteeni edustaa Jumalan valtaa laivassaan

25AGON 12 20.9.2006

PARANTAVA JUMALA– POHDINTOJA RAAMATUN JUMALAKUVAN, KIRKON USKON

JA NYKYAJAN USKOVAN NÄKÖKULMASTA.

Kun oma terveys järkkyy tai läheinen ihminen sairas-tuu, on aivan luonnollista, että lääkärien ja terveydenhoi-tajien luona käymisen lisäksi asiaa tulee myös ylöspäin.Herää kysymys, voiko Jumala parantaa. Oma tai läheisensairaus tekee ihmisen hyvin haavoittuvaksi. Siksi yritänteologina tarkastella kysymystä herkästi kuunnellen toi-saalta Raamatun tekstimaailmaa ja toisaalta nykyistä tie-teellistä asiantuntemusta, jotta kukaan sairautta kohtaavaei tulisi suotta loukatuksi tai harhaanjohdetuksi.

Tekstini taustalla on yliopiston avajaisjumalanpalve-luksessa 4.9.2006 pitämäni saarna. Kirkkokäsikirjan VT:nteksti ( 2. Kun. 5: 1-15) sekä evankeliumi ( Joh. 9:1-7, 39-41) puhuvat kaikki Jumalan parantavasta voimasta, jakoko viikon teema on Jeesus –parantajamme. Kirkko siislähtee liikkeelle rohkeasti siitä uskon totuudesta, että elä-mämme on kaikkine vaiheineen Jumalan säätämyksen,johdatuksen ja varjeluksen varassa. Isä meidän rukouk-sen kolmannessa pyynnössäkin pyydämme: ”Tapahtu-koon Sinun tahtosi.” Luther selittää: ”Jumalan hyvä, ar-mollinen tahto tapahtuu kyllä ilman rukoustammekin,mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se tapahtui-si myös meidän keskuudessamme.” Raamatun mukaanmeillä on oikeus pyytää Jeesuksen nimessä myös sitä, ettäJumala parantaisi.

Tapahtuuko keskuudessamme ihmeparantumisia? Monetovat kokeneet, että Jumalan parantava käsi on kosketta-nut, kun heidän puolestaan on rukoiltu jumalanpalveluk-sessa tai erityisessä rukoustilanteessa. On pakko myöntää,että tällaista kokemusta on hyvin vaikeaa jopa mahdoton-ta todistaa ihmeparantumiseksi. Tutkittaessa saattaa sai-raudessa tapahtunut käänne parempaan selittyä varsintyhjentävästi lääketieteellisillä syillä. Vaikka parantumi-nen voitaisiinkin selittää lähes kokonaan tunnetuilla lää-ketieteellisillä mekanismeilla, jää kuitenkin tilaa ajatella,että Jumala paransi käyttäen juuri näitä tieteenkin tunte-mia lainalaisuuksia. Jo keskiajalla kirkon teologit selitti-vät, että Luoja toimii mieluummin luonnonlakien puit-teissa, kuin kumoaa niitä. Asia muotoiltiin lausumalla:”Armo ei kumoa luontoa, vaan edellyttää ja täydellistää.”(lat. Gratia naturam non tollit sed praesupponit et perfi-cit)

Mitä ihmeparantuminen sitten on? Eräät lääketieteen asi-antuntijat sanovat, että parantuminen on aina ihme. Lää-ketieteen kehitys vaikkapa kuluneen sadan vuoden aika-na on tuonut ulottuvillemme valtavasti tietoa ja taitoaparantaa sellaisiakin tauteja, jotka vielä sata vuotta sittentappoivat armotta. Esimerkiksi antibiootit ovat meille tut-tuja ja tavallisia, mutta nekin ovat vain vähän aikaa sittenkeksittyjä todellisia ihmelääkkeitä, joilla nyt voidaan pa-rantaa sellaisiakin tulehduksia, jotka vajaa sata vuotta sit-ten olivat tappavia.

Tieteellinen edistys on vähentänyt kuolleisuutta ja saira-uksia yhteiskunnassamme siinä määrin, että meille on

mahdollista elää hetken aikaa jopa kuolemattomuudenharhassa. Tätä näköharhaa edistää myös vanhusten jasairaiden siirtyminen yhä enemmän laitosten ja sairaaloi-den suojiin. Hyvä niin, kunhan vain tavallisen elämämmekeskellä muistaisimme niitä läheisiämme, jotka sairasta-vat tai viettävät viime vuosiaan laitoksissa.

Onko sitten mitään hyötyä rukoilla potilaan puolesta?Pitäisikö vain luottaa sairaanhoitoon? Lääketieteen alantutkimusprofessori Pentti Huovinen on kirjoittanut mer-kittävän kirjan, joka ottaa lääketieteen näkökulmasta kan-taa kysymykseen, voiko rukous parantaa. Kirja on mieles-täni tieteellisellä tarkkuudella kirjoitettu lämminhenkinenesitys aiheesta, joka liikkuu empiirisen tiedon ja hengelli-sen tiedon rajalla. Kirjassa yllätti kirjoittajan teologinenvalistuneisuus lääketieteellisen tiedon lisäksi.

Kirjan nimi on jo itsessään vastaus: Rukous kannattaa.Siitä on tieteellistäkin näyttöä. Kirja ei niinkään puhu ih-meparantumisista, vaan siitä, miten usko ja sen mukainenelämä edistää terveyttä ja kuinka esimerkiksi esirukouk-sen on todettu edistävän potilaiden toipumista. Hyvä läh-deviitteistö perehdyttää tehtyihin tutkimuksiin. Kirjansympaattisinta antia ovat viimeisen ( 6. ) luvun rukoukseteri tilanteisiin: lääkäriin mentäessä, kun pitää mennä sai-raalaan tai esimerkiksi ennen leikkausta. Suosittelen kir-jaa lämpimästi. (Huovinen 2005, Rukous kannattaa)

Huovinen torjuu lääkärinä ja lääketieteen tutkijanarukouksen kuratiivisen merkityksen, mutta kristittynäluottaa rukouksen kantavuuteen. (Huovinen 2005, s. 82)Filosofinen tausta hänen ratkaisulleen on se tosiasia, ettäuskomme salattuun Jumalaan, joka ei olemuksellisesti taitoiminnallisesti antaudu mitattavaksi tai tutkittavaksi.

Kun me kristittyinä kohtaamme sairautta, meillä saattaaolla ajoittain kiusaus ottaa jotenkin liian paljon vastuutatapahtuneesta. Voimme kyllä rukoilla, mutta emme voikäskeä Jumalaa. Vielä vähemmän voimme ryhtyä Kaikki-valtiaan sijaisiksi. VT:n kuningastenkirjoissa kerrotaanprofeetta Elisasta, joka toimi Israelissa noin vuoteen 788eKr. saakka. Elisan kautta tapahtui monia ihmeitä. Yksiniistä oli se, että Aramin eli Syyrian kuninkaan sotapääl-likkö Na’aman parani spitaalistaan, tai jostakin vastaa-vasta ihotaudista, joka luokiteltiin heprean sanalla metso-ra’.

Na’amanin matka (2. Kun. 5: 1-15) Israeliin profeetta Eli-san parannettavaksi kulki Israelin kuninkaan palatsinkautta. Uskonnollista häväistystä kuvaavalla eleellä, siisvaatteiden repimisellä, kuningas osoitti olevansa louk-kaantunut, sillä hän luuli tulleensa pilkatuksi pyynnöllä,jonka vain Jumala voisi täyttää. Vasta profeetta ja Juma-lan mies Elisa pystyi myöhemmin tuon pyynnönNa’amanin kohdalta täyttämään. Kuningas Jooram huu-dahti vain ärtyneenä: ”Olenko minä muka Jumala”. Ku-ninkaan reaktio on terve merkki omien rajojen tuntemi-sesta. Sairauden edessä edes uskovan ihmisen ei tarvitse

Teologian maisteri Pentti Tepsakorkeakoulu- ja opiskelijatyön pastoriRovaniemen seurakunta

26 AGON 12 20.9.2006

olla Jumalan sijaisena. Na’amanin tapauksessa Jumalatoimi vasta profeetta Elisan kautta. Myös Na’amanin pa-rantuminen tapahtuu koruttomasti ja sinänsä vähäpätöi-sen vain kuuliaisuutta vaativan tehtävän muodossa. Pro-feetta käskee hänen peseytyä seitsemän kertaa Jordanissa.Kun Jumala siis parantaa, Hän ei tarvitse välttämättä vai-kuttavia eleitä, hurmosta tai suuria seremonioita.” Niinhän meni Jordanille ja kastautui joessa seitsemän kertaa,niin kuin Jumalan mies oli määrännyt. Silloin hänen ihon-sa tuli lapsen ihon kaltaiseksi, ja hän oli taas puhdas.Naaman palasi saattueineen Jumalan miehen luo. Hänastui Elisan eteen ja sanoi: »Nyt minä tiedän, ettei Juma-laa ole missään muualla kuin Israelissa.”

Kun ihminen sairastuu, ovat usein läsnä myös syyllisyy-dentunteet, syyttäminen ja syyllistäminen. Kenen syytämä sairaus on? Miksi et mennyt ajoissa lääkäriin? Miksilääkärit eivät ajoissa todenneet tätä? Todella haavoittavaasyyllistäminen voi olla silloin, kun sairaus ei parane jamonet hengelliset epäilykset heräävät: Onko tämä nytrangaistus jostakin? Olenko niin syntinen, että rukouksia-ni ei kuulla? Evankeliumissa ( Joh. 9:1-7, 39-41) Jeesusvastaa syyllisyyskysymykseen torjumalla tällaisen suoranpäättelyn. Kussakin tilanteessa Jumalan omat salatutsuunnitelmat vain tulevat julki.

Evankeliumin kertoma tilanne, kun Jeesus parantaa syn-tymästään sokean, muistuttaa koruttomuudessaan pro-feetta Elisan kautta tapahtunutta sotapäällikköNa’amanin parantamista. ”Jeesus sylkäisi maahan, tekisyljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: »MeneSiloan altaalle ja peseydy.» - Altaan nimi merkitsee: lähe-tetty. - Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.” Jeesus ei

tarvitse suuria eleitä, ei suggestiivisuutta eikä hurmosta.Yksinkertainen kohtaaminen riittää. Tätä kohtaamista lei-maa Vapahtajan erityinen kyky ja halu tulla lähelle sairas-ta ja kommunikoida. Kun mieheltä puuttuu näköaisti, lä-hestyy Herra häntä erityisesti kosketuksen kautta. Silmi-en sively tahnalla ja pesu liittyi juuri tähän.

Raamattu tuntee Jumalan myös parantavana Jumalana.Täällä ajassa me saamme siis rukouksessa turvautua Ju-malaan, kun oma tai läheistemme terveys järkkyy. Pro-feetta Jesajan Herran kärsivän palvelijan laulussa luvus-sa 53 kerrotaan, kuinka kärsivä messias kantoi myös mei-dän sairautemme.

Kivun ja sairauden keskellä me saamme siis katsoa Va-pahtajaan, joka todella sovitti syntimme ja kantoi sairau-temme. Suurta viisautta on kuitenkin rukoilla: ” Tapahtu-koon Sinun tahtosi.” Jumalan suunnitelma meidän kun-kin kohdalta tähtää kuitenkin ensisijaisesti iankaikkisenelämän kannalta parhaaseen ratkaisuun. Me ihmiset kat-somme ajallisesta, mutta Jumala katsoo iankaikkisesta nä-kökulmasta.

Kuva:Pentti Tepsa

Rautupään rinteessä UKK-puistossa

Olen syntynyt Sodankylässä 42 vuotta sitten.Omat porot myin pois vähän yli10 vuotta sitten.Koulutukseltani olen teologian maisteri, pappi ja us-konnon opettaja. Tutkimustyöni liittyy Vanhan testa-mentin eksegetiikkaan. Teen väitöskirjaa Qumranistalöydetystä 2000 vuotta vanhasta hepreankielisestäkäskirjoituskokoelmasta nimeltä Megillat Haho-dayot. Tutkimus auttaa pieneltä osaltaan ymmärtä-mään Vanhaa ja Uutta testamenttia.

27AGON 12 20.9.2006

1. Olet korkeakoulu- ja opiskelijatyön pastori Ro-vaniemen seurakunnassa. Miksi työ tarvitsee pastorin-sa?

Titteli saattaa vaikuttaa tekniseltä, mutta yliopistopa-pin työn lisäksi hommaan on haluttu sisällyttää myösopiskelijamaailmaa laajemmin, esimerkiksi ammattikor-kean puolelta. Jo keskiajalla oikeassa yliopistossa oli myösyliopistokappalainen, joka toimi opiskelijoiden sielunhoi-tajana. Toimenkuva on siis erittäin perinteinen ja englan-ninkielisessä maailmassa nimeltään University Chaplain.

2. Työmaasi on myös Lapin yliopisto. Arvioi opis-kelijapastorin tulokulmasta sen henkisyyttä.

Humanististaiteelisjuridisena yliopistona Lapin yli-opisto johdattelee opiskelijoitaan parhaimmillaan pohti-maan myös ihmistä ja hänen maailmaansa liittyvää salai-suutta.

3. Entä yliopisto rakennettuna tilana: antaako semahdollisuuden henkisyyteen, henkistymiseen?

Mielestäni tiloissa korostuu mukavuus ja ihmislähei-syys, joka on miellyttävä vastakohta

karulle Rovaniemiläiselle ilmastolle. Taivaita tavoitte-levaa veistoksellisuutta löytyy Taiteiden tiedekunnanuudesta rakennuksesta.

4. Lempipaikkasi yliopistolla? Entä koko Rovanie-men seurakunnan alueella?

Yliopiston pieni Hiljainen huone kirjaston ja Fellman -salin välissä on hyvä paikka hiljentyä. Ounasvaara onkoko seurakunnan upein paikka.

5. Toimit myös ”nettipappina”. Millaisia kohtaami-sia ja läsnäoloja netissä syntyy, kun kirjoittaminen eiole sama asia kuin puhuminen?

Netti on usein nykyopiskelijan rippituoli. Usein netis-sä on myös aikaa ja mahdollisuuksia perustella asioitaajan kanssa. Kirjoittaminen on minulle läheinen tapa il-maista, joskin netissä huomaa, että tunneilmaisu ja tuntei-den tulkinta on ongelmallista. Kasvokkain keskustellessaihminen on kokonaisemmin läsnä ja aito keskustelu ta-voittaa ihmisen syvemmin.

6. Hädässä ystävä tunnetaan, paljastaa osuva sanan-lasku. Opiskelijapastori lienee monenkin ystävä tässämielessä. Mutta ottavatko opiskelijat ja seurakuntalai-set sinuun yhteyttä myös ilostaan kertoakseen?

Opiskelijan kasvun ja kehityksen näkeminen fuksi-vuodesta valmistumiseen aiheuttaa sydäntä pakahdutta-vaa iloa. Saan postia entisiltä vaihtareilta jopa Italiastasaakka. Nämäkin viestit tihkuvat elämäniloa.

7. Moni uskoo uskomiseensa. Mistä silloin onkyse?

Uskon, toivon ja luottamuksen löytyminen on useinkoko elämää vavahduttavaa ja kannattelevaa. Kypsyes-sään usko sitten suuntautuu pois omista teoista kohti sa-latun Jumalan hiljaista ja rakastavaa läsnäoloa.

8. Onko suoriutumista ja tuloksia korostavassa län-simaisessa ajassa sijaa epäilylle?

Ei mielestäni tarpeeksi. Nykyään epäily tulkitaan liianusein heikkoudeksi, eikä heikkouden arvoa ymmärretä,vaan sitä pidetään ei-toivottuna. Aito dialogi vaatii mie-lestäni kuitenkin oman heikkoutensa kohtaamista.

9. Uskonto ja filosofia sijoitetaan usein tieteenken-tässä jonnekin hämärään, kun niistä on hankala saadatarkasti määritellen otetta. Sitten on vielä uskonnonfi-losofia. Onko se jo moninkertaisesti epämääräisempää,vai jotain hyvin selkeää?

Paraatiovelta ulos häädetty hiipii usein keittiön oves-ta olohuoneeseen. Aistillisessa mielessä olen aina kokenutfilosofian kuulaana ja sinisenä, en oikeastaan hämäränä.Uskonnonfilosofian näen siinä mielessä tärkeänä, ettämeillä on mahdollisuus tutustua näin uskonnon maail-man kielipeliin ja levittää käsitteiden tunnetun mannertayli tietämättömyyden meren. Henkilökohtaisesti koentärkeänä kuitenkin kumartaa Jumalan salattua majesteet-tia, vaikka koenkin hyödyllisenä perehtyä esimerkiksi sii-hen inhimilliseen kieleen, jolla uskosta puhumme.

10. Taivas, helvetti vai kiirastuli?Joskus olen mielessäni ajatellut, että taivas on ihmis-

kunnan unelmana niin suuri, että sillä on pakko olla myösolemassaolo. Raamatun mukaan taivasta voi maistaa jomaan päällä, mutta iankaikkisuudessa se avautuu meilletäydellisenä. Pappina haluan puhua taivaasta, mutta il-meisesti helvetistäkin on varoitettava. Kiirastuli ei meilleluterilaisille ole normatiivista teologiaa, mutta eräällä sak-salaisella professorilla oli tapana muistuttaa suomalaisia,että meidän päivämme purgatoriumissa ovat lyhennetyt,koska me saunomme niin usein ;-).

11. Totta helvetissä?Pienellä kirosanalla ahtaalle ajettu suomalainen mies

haluaa terästää ilmaisuaan.

12. Miksi ihmeessä?Näennäisellä ihmettelyllä yritämme arkipäivän kieles-

sämme torjua vastuumme, vaikka aina emme sisimmäs-sämme pääsekään eroon kaipauksesta tai ikävästä, jokakutsuu meitä suurempaan.

REETORIN KUULUSTELUTENTISSÄ PENTTI TEPSA

28 AGON 12 20.9.2006

Syksyn 2005 symposiojulkaisu on ilmestynytETIIKKA JA HYVÄ ELÄMÄ

SymposiontekstejäLapin yliopiston Menetelmätieteiden laitoksen raportteja, esseitä ja työpapereita 3Rovaniemi 2006Niko Niemisalo ja Suvi Lamminpää (toim.) Kirjoittajina:Tiina Seppälä, Arto Selkälä, Timo Airaksinen, Virpi Yliraudanjoki, Katja Arstio, Riitta Laajala,

Jukka Harila, Toivo Salonen ja Niko NiemisaloJo perinteeksi muodostunut symposio poikii aina kiinnostavan tekstipaketin, joka kuuluu jokai-

sen filosofian harrastajan perushankintoihin.

FILOSOFINEN SYMPOSIO

LAPIN YLIOPISTOLLA 16.9.2006TIETO, VALTA JA MEDIA

PJ Nik

o Niemisa

lo

Toivo SalonenFilosofia ja valta

Lena SalmiJournalismin ‘corposfääri’ - re-presentaatio kohtaapresentaation

Tapio NykänenVallan aktit: Miten asiat ovat?

Päivi NaskaliTalouden valta ja kommunikaation pakko

Mauri Ylä-KotolaUniversaali vai konteks-

tuaalinen filosofia?

Katja Arstio summaapäivän aiheita Plato-nin filosofian valossa.

Minna RainioVallan tilat ja paikat mediateoksissa