Saarijärven Soidinmäen tuulivoimapuiston

lisäalueiden pesimälinnusto- ja liito-oravaselvitys 2014

RapoRtteja 17/2014AHLMAN

GROUP OY

Tuulivoimapuisto Soidinmäki Oy

2

SiSällySluettelo

Johdanto ............................................................................ 3

Raportista ........................................................................... 3

Selvitysalueen yleiskuvaus ...................................................... 3

työstä vastaavat henkilöt ....................................................... 4

Metsojen soidinpaikkaselvitys .................................................. 5tutkimusmenetelmät ............................................................................ 5Metsojen elintavoista ............................................................................ 5tulokset ja päätelmät ............................................................................ 6

Pesimälinnustoselvitys ............................................................ 6tutkimusmenetelmät ............................................................................ 6Sovellettu kartoituslaskenta ....................................................................................... 6epävarmuustekijät ............................................................................... 7tulokset ja päätelmät ............................................................................ 7lajikohtaista tarkastelua ......................................................................... 9

liito-oravaselvitys ................................................................. 13tutkimusmenetelmät ............................................................................ 13liito-oravan elinpiiristä .......................................................................... 13liito-orava lainsäädännössä ..................................................................... 13tulokset ja päätelmät ............................................................................. 13

Kirjallisuus .......................................................................... 14

Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. 2014: Saarijärven Soidinmäen tuulivoimapuiston lisäalueiden pesimälinnusto- ja liito-oravaselvitys 2013. Ahlman Group Oy.

3

JoHDANto

Tämä raportti esittelee Tuulivoimapuisto Soidinmäki Oy:n Ahl-man Group Oy:ltä tilaaman Saarijärven Soidinmäen tuulivoi-mapuiston lisäalueiden pesimälinnusto- ja liito-oravaselvityk-sen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia vaikutuksia kyseisiin eliöryhmiin.

Yhtiö suunnittelee tuulivoimaloiden rakentamista Soidin-mäen alueelle, joka sijaitsee Saarijärvellä Keski-Suomessa. Tuu-livoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen ei sovel-leta YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaista ympäris-tövaikutusten arviointimenettelyä.

Kolmeosaisen tuulivoimapuiston alueelta tehtiin kattavat luontoselvitykset vuonna 2013 (Ahlman 2013), mutta varovai-suusperiaatteen mukaisesti tutkimusaluetta laajennettiin hie-man lintujen ja liito-oravien osalta. Lisäalueilta tehtiin täyden-täviä tutkimuksia maastokaudella 2014.

RAPoRtiStA

Tässä raportissa esitetään huhtikuun puolivälin ja kesäkuun alkupuolen välisenä aikana 2014 toteutettujen pesimälinnusto- ja liito-oravainventointien tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä sekä inventointien tulokset ja mahdol-liset maankäyttösuositukset.

SelVitySAlueeN yleiSKuVAuS

Suunniteltu hankealue sijaitsee noin 17 kilometriä länsikaakkoon Saarijärven keskustaan näh-den. Pylkönmäen keskusta sijaitsee puolestaan noin seitsemän kilometriä alueen luoteispuolel-la. Lähimpiä kyläkeskittymiä ovat noin kolme kilometriä itäpuolella oleva Mahlu, vajaa kaksi kilometriä pohjoispuolella oleva Mikonperä sekä alueen välittömässä läheisyydessä olevat Soi-dinmäki ja Pajumäki (kuva 1).

Vuoden 2014 lisätutkimukset koskevat kuutta erillistä lisäaluetta, jotka ovat kiinni vuoden 2013 hankealueessa. Kyseessä on näin ollen sama tuulivoimapuisto, jonka reunavyöhykkeiltä tutkittiin lisää mahdollisia luontoarvoja. Kuusi lisäaluetta muodostavat yhteensä 214 hehtaa-rin laajuisen kokonaisuuden, johon lukeutuu erilaisia metsäisiä elinympäristöjä, jotka sisältä-vät niin hakkuualoja, taimikoita kuin iäkkäitä kuusimetsiä. Alueella on myös ojitettuja rämeitä sekä vähäisesti viljelysaluetta.

4

Kuva 1. Soidinmäen tuulivoimapuiston lisäalueet on merkitty karttaan punaisella katkoviivalla.Punainen pallo kuvaa sivulla 7 esitettyä arvokasta luontokohdetta (kuva 2).

tyÖStä VAStAAVAt HeNKilÖt

Saarijärven Soidinmäen tuulivoimapuiston lisäalueiden liito-oravaselvityksestä vastasi Toni Ahlman. Hän teki myös pesimälinnustoselvityksen yhdessä Lauri Tammisen kanssa. Molem-mat osallistuivat myös Soidinmäen vuonna 2013 toteutettuihin luontoselvityksiin. Raportin laati luontokartoittaja Santtu Ahlman.

5

MetSoJeN SoiDiNPAiKKASelVityS

tutKiMuSMeNetelMätMetsojen soidinpaikkoja inventoitiin Metsoparlamentin (www.metsoparlamentti.fi) virallisen ohjeistuksen mukaan. Maastotyöskentelyssä inventoitiin tutkimusalueen kaikki soidinpaikoik-si soveliaat kohteet. Maastotyöt tehtiin poikkeuksellisen varhaisesta keväästä johtuen lumetto-maan aikaan 14.4. ja 3.5. noin klo 5.00–13.00 välisenä aikana hyvällä säällä liito-oravaselvitysten yhteydessä.

Maastoinventoinneissa tarkastettiin kohteita seuraavasti:

• Yhtenäiset, yli kymmenen hehtaarin metsäalueet• Vanhat ja luonnontilaiset havumetsät, joissa puustorakenne harva ja maastoeroja• Rämeitä reunustavat metsät• Myös yli 30-vuotiaat ensiharventamattomat männiköt

Karttapohjille merkittiin seuraavat havainnot:

• Kävely- ja muut jäljet• Siipien vetämisjäljet• Hakomismännyt ja ruokailupuut• Jätökset• Havaitut yksilöt• Päiväreviirit• Varsinaiset soidinpaikat

Käytännössä inventointien aikana pyrittiin tarkastamaan kaikkien soveliaiden kohteiden lu-mijäljet, jotta mahdolliset soidinalueet voidaan haarukoida tarkemmin tai poissulkea. Erityistä huomiota kiinnitettiin maastojälkiin, jotka liittyvät oleellisesti soitimaan. Yksittäistä jälkeä ei kuitenkin voida tulkita soidinalueeksi.

MetSoJeN eliNtAVoiStAMetso on suurin metsäkanalintumme, joka suosii elinpiirinään tyypillisesti luonnontilaisia ja vanhoja havumetsiä. Se on varsin paikkauskollinen laji, jonka on todettu rengastusaineisto-jen perusteella siirtyneen yleensä korkeintaan alle kymmenen kilometrin matkan (Saurola ym. 2013). Suurimmat tunnetut siirtymät ovat kuitenkin peräti 52, 45 ja 26 kilometriä, mutta tällai-set ovat hyvin poikkeuksellisia.

Metso pariutuu ryhmäsoitimella, jossa on muutama koiraslintu parittelemassa useiden naaraiden kanssa. Soidinpaikka on lajin kannalta tärkeä osa sen elinympäristöä, ja se on elineh-tona vakaalle metsokannalle. Soidinalan laajuus riippuu sitä käyttävän yksilöiden lukumääräs-tä, minkä vuoksi se voi vaihdella muutamasta hehtaarista jopa kymmeniin hehtaareihin.

Suomen tuorein kannanarvio on 250 000 paria (Saurola ym. 2013), mutta laji on taantunut merkittävästi eteläisestä Suomesta.

6

tuloKSet JA PäätelMätMaastoinventointien aikana hankealueella ei tehty yhtään metsohavaintoa, eikä soitimeen viit-tavia havaintoja. Näin ollen lajin soidinalueita ei tarvitse huomioida erityisesti hankkeen jatko-suunnittelussa.

PeSiMäliNNuStoSelVityS

tutKiMuSMeNetelMät

SoVellettu KARtoituSlASKeNtAHankealueella tehtiin kuusi kartoituslaskentaa, joista kaksi toteutettiin liito-oravaselvitysten ohessa (taulukko 1). Kartoituslaskennat toteutettiin koko hankealueen osalta, jolloin paino-pisteenä olivat uhanalaiset, EU:n lintudirektiivin liitteen I-lajit sekä Suomen erityisvastuulajit. Kartoituslaskennassa merkittävien lajien reviirit merkittiin kartalle paikan päällä maastossa ja sijainti varmistettiin GPS-vastaanottimen avulla. Maastotyöt tehtiin aamuisin pääosin noin klo 4–11 välisenä aikana. Pareiksi tulkittiin seuraavat havainnot: laulava koiras, varoitteleva koiras, nähty koiras, varoitteleva naaras, nähty naaras, varoitteleva pari ja nähty pari.

PVMMetsojen soidin-

paikkainventointiLiito-orava-inventointi

Sovellettu kartoituslaskenta

14.4. x x x

3.5. x x x

12.5. - - x

21.5. - - x

24.5. - - x

6.6. - - x

Taulukko 1. Maastoinventointien päivämäärät ja tarkoitukset.

Lajit, joista kerättiin kaikki reviirihavainnot:► Vesilinnut ► Päiväpetolinnut► Metsä-, pelto- ja rantakanat (ei fasaani) ► Kurki► Kahlaajat (ei metsäviklo, ► Lokit ja tiirat taivaanvuohi ja lehtokurppa) ► Uuttukyyhky ja turkinkyyhky ► Käki ja pöllöt ► Kehrääjä ja tervapääsky► Tikat (ei käpytikka) ja kivitasku ► Kangaskiuru ja törmäpääsky► Niittykirvinen ja keltavästäräkki ► Peukaloinen, satakieli ja leppälintu► Sirkkalinnut ► Viita-, luhta- ryti- ja rastaskerttunen► Sirittäjä ja idänuunilintu ► Pikkusieppo ja pyrstötiainen► Lepinkäiset ja kuhankeittäjä ► Mustavaris► Järripeippo ja nokkavarpunen ► Isokäpylintu ja punavarpunen► Peltosirkku ja pohjansirkku

7

EPÄVARMUUSTEKIJÄTLinnustoa inventoitiin pesimäkaudella kuuden päivän aikana. Alueen pinta-alaan ja varsin yk-sipuolisiin elinympäristöihin nähden linnustoselvitystä voidaan pitää hyvin kattavana. Suurel-la todennäköisyydellä kaikki huomionarvoisten lajien reviirit on löydetty.

tuloKSet JA PäätelMät

Soidinmäen suunnitellun tuulivoimapuiston lisäalueiden pesimälinnusto saatiin selvitettyä kattavasti sovelletulla kartoituslaskennalla. Tutkimusalueelta löydettiin 43 lajin reviirit (tauluk-ko 2), joista valtaosan on tavanomaisia pesimälajeja. Lajistoon kuuluu kuusi huomionarvoista lajia: pyy, teeri, käenpiika, palokärki, pohjantikka ja sirittäjä. Niistä neljä on EU:n lintudirektii-vin I-liitteen lajeja, kaksi Suomen erityisvastuulajeja ja kaksi valtakunnallisessa uhanalaisuus-luettelossa silmälläpidettäviä (NT). Tutkimusalueelta ei löydetty metson soidinpaikkaa. Laji lukeutuu kaikkiin edellä mainittuihin luokituksiin.

Alueella pesivillä lajeilla on vastaavia elinympäristöjä runsaasti tutkimusalueen ulkopuo-lella, minkä vuoksi suurinta osaa ei tarvitse huomioida erityisesti hankkeessa. Kokonaisuu-dessaan hankealueen pesimälajisto on tavanomaista. Kivimäen iäkäs kuusimetsä (kuva 1 ja 2) suositetaan kuitenkin säilytettävän koskemattomana, sillä siellä pesi pohjantikka vuosina 2013 ja 2014. Lisäksi alueella pesi vuonna 2013 pikkusieppo. Muita alueellisesti edustavia lajeja ovat muun muassa peukaloinen, sirittäjä ja kuusitiainen. Kyseessä on hyvin edustava ja iäkäs kuusi-metsä, jossa kasvaa myös haapoja ja koivuja melko runsaasti. Seassa on laho- ja kolopuita, jotka tarjoavat pesäpaikkoja useille lajeille.

Kuva 2. Soidinmäen tuulivoimapuiston lisäalueiden linnustollisesti arvokas kohde (punainen).

8

Laji Tieteellinen nimiUhanalaisuus-

luokitusEU:n

direktiivilaji Vastuulaji Parimäärä RunsausPyy Bonasa bonasia - x - 2 -Teeri Tetrao tetrix x x x 3 -Lehtokurppa Scolopax rusticola - - - - 1Metsäviklo Tringa ochropus - - - - 1Sepelkyyhky Columba palumbus - - - - 1Käki Cuculus canorus - - - 4 -Käenpiika Jynx torquilla NT - - 1 -Palokärki Dryocopus martius - x - 1 -Käpytikka Dendrocopos major - - - - 1Pohjantikka Picoides tridactylus - x x 1 -Kiuru Alauda arvensis - - - - 1Metsäkirvinen Anthus trivialis - - - - 3Peukaloinen Troglodytes troglodytes - - - 7 -Rautiainen Prunella modularis - - - - 2Punarinta Erithacus rubecula - - - - 3Pensastasku Saxicola rubetra - - - - 1Mustarastas Turdus merula - - - - 1Räkättirastas Turdus pilaris - - - - 1Laulurastas Turdus philomelos - - - - 2Punakylkirastas Turdus iliacus - - - - 2Lehtokerttu Sylvia borin - - - - 1Hernekerttu Sylvia curruca - - - - 2Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix NT - - 1 -Tiltaltti Phylloscopus collybita - - - - 2Pajulintu Phylloscopus trochilus - - - - 3Hippiäinen Regulus regulus - - - - 2Harmaasieppo Muscicapa striata - - - - 2Kirjosieppo Ficedula hypoleuca - - - - 1Hömötiainen Parus montanus - - - - 1Töyhtötiainen Parus cristatus - - - - 1Kuusitiainen Parus ater - - - - 1Sinitiainen Parus caeruleus - - - - 1Talitiainen Parus major - - - - 2Puukiipijä Certhia familiaris - - - - 1Närhi Garrulus glandarius - - - - 1

Taulukko 2. Hankealueella havaitut reviirilajit maastotöiden aikana. Uhanalaisuusluokat ovat seuraavat: NT = Silmälläpidettävä. Runsausluokat ovat: 1 = harvalukuinen, 2 = tavallinen ja 3 = runsaslukuinen.

9

Laji Tieteellinen nimiUhanalaisuus-

luokitusEU:n

direktiivilaji Vastuulaji Parimäärä RunsausHarakka Pica pica - - - - 1Naakka Corvus monedula - - - - 1Varis Corvus cornix - - - - 1Peippo Fringilla coelebs - - - - 3Viherpeippo Carduelis chloris - - - - 1Vihervarpunen Carduelis spinus - - - - 2Punatulkku Pyrrhula pyrrhula - - - - 1Keltasirkku Emberiza citrinella - - - - 2Yhteensä 43 lajia

lAJiKoHtAiStA tARKASteluA

Tässä osiossa käsitellään Soidinmäen tuulivoimapuiston lisäalueilla maastotöiden aikana ha-vaittuja huomionarvoisia tai muuten mielenkiintoisia lajeja. Lajiluettelossa käytetään termeinä sekä reviiriä että pesiviä paria. Molemmat tarkoittavat kuitenkin pesimähavaintoja. Merkittävi-en lajien reviirit esitetään reviirikartoissa sivulla 11–12.

Kustakin lajista esitetään suomalaisen nimen lisäksi tieteellinen nimi. Palstan oikeassa reu-nassa on merkitty punaisella hakasulkuihin lajin mahdollinen uhanalaisuusluokitus (VU = vaa-rantunut, NT = silmälläpidettävä, L = lintudirektiivin laji ja V = Suomen erityisvastuulaji).

Pyy (Bonasa bonasia) [L]Hankealueella oli yhteensä kaksi reviiriä (reviirikartta 1). Pyy viihtyy kuusivaltaisissa havu- ja sekametsissä, joissa esiintyy leppää ruokailua varten. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji.

Teeri (Tetrao tetrix) [L] [NT] [V]Alueella tulkittiin pesivän kolme paria (reviirikartta 1). Rajauksen lähiympäristössä havaittiin kartoitusten aikana muutamia soidintavia koiraita, mutta valtaosa niistä pesi toisaalla. Teeren soidinpaikat ovat avoimia, usein soita, turvetuotantoalueita, peltoja tai hakkuuaukkoja. Se on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji, uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä (NT) ja Suo-men erityisvastuulaji.

Mehiläishaukka (Pernis apivorus) [L] [VU]Iso-Peperin itäpuolella nähtiin mehiläishaukka kantamassa risua pesän tekoa varten. Varsinais-ta pesäpaikkaa ei kuitenkaan löydetty, eikä se todennäköisesti sijaitse tutkimusalueella. Mehi-läishaukka on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji ja uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantunut.

10

Käki (Cuculus canorus) Alueella oli neljä kukkuvaa käkeä (reviirikartta 1). Laji on kuulunut aiemmin alueellisesti uhan-alaisten listaan, mutta tuoreimmasta luettelosta se on poistettu. Käki on loisiva laji, joka munii muun muassa leppälintujen, harmaasieppojen ja västäräkkien pesiin.

Käenpiika (Jynx torquilla) [NT]Leppäperän luoteispuolella oli yksi pesimäpiiri (reviirikartta 1). Käenpiika pesii hyvin vaa-timattomissa paikoissa, jopa hakkuualoilla, kunhan tarjolla on sopiva pesäkolo. Kyseessä on ainoa tikkamme, joka ei kaiverra itse pesäkoloaan. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluet-telossa silmälläpidettävä (NT).

Palokärki (Dryocopus martius) [L]Soidinmäessä pesi yksi pari (reviirikartta 2). Laji on hyvin kuuluva reviirillään, joka on kool-taan yleensä melko laaja. Palokärki on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji.

Pohjantikka (Picoides tridactylus) [L] [V]Kivimäestä löydettiin vuoden 2013 tavoin yksi reviiri (reviirikartta 2). Pohjantikka on vanhojen metsien indikaattorilaji, joka pesii nimenomaan iäkkäissä kuusikoissa. Se on taantunut monin paikoin. Pohjantikka on EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji ja Suomen erityisvastuulaji.

Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) Tutkimusalueilla lauloi yhteensä peräti seitsemän koirasta (reviirikartta 2). Peukaloista voi-daan pitää vanhojen metsien indikaattorilajina, joka on harvalukuinen pesijä lähes kaikkialla. Toisaalta se voi asettua pesimään myös vaatimattomille hakkuualueille.

Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) [NT]Kivimäessä oli yksi reviiri (reviirikartta 2). Sirittäjän tapaa tyypillisesti valoisista lehti- ja seka-metsistä sekä lehdoista. Se on valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä (NT). Sirittäjä on taantunut viime vuosina.

11

Reviirikartta 1. Pyyn (2 paria), teeren (3 pr), käen (4 pr) ja käenpiian (1 pr) reviirit.

Pyy

KäenpiikaTeeri

Käki

12

Reviirikartta 2. Palokärjen (1 pari), pohjantikan (1 pr), peukaloisen (7 pr) ja sirittäjän (1 pr) reviirit.

Palokärki

SirittäjäPohjantikka

Peukaloinen

13

liito-oRAVASelVityS

tutKiMuSMeNetelMätSoidinmäen tuulivoimapuiston lisäalueet kierrettiin huolella läpi 14.4. ja 3.5., jolloin etsittiin liito-oravien jätöksiä puiden runkojen tyviltä. Inventoinnit tehtiin ajankohtana, jolloin lumet olivat sulaneet riittävästi. Näin ollen mahdollisien jätöksien löytämiseen oli erinomaiset edel-lytykset. Alueelta tutkittiin kaikkien järeähköjen leppien, raitojen, haapojen ja kuusten tyvet.

liito-oRAVAN eliNPiiRiStäLiito-orava asettuu mieluiten kuusivaltaiseen metsään, jossa on riittävästi lehtipuita seassa. Ke-sällä se syö pääosin lehtipuiden lehtiä, suosituimpia ovat koivut, lepät ja haapa. Syksyllä ravin-to koostuu lähinnä havupuiden silmuista sekä koivun ja lepän norkoista. Vastaavaan ravintoon se turvautuu myös talvella. Monipuoliset ravintovaatimukset määräävät lajin elinympäristön sijoittumista. Lisäksi sopivia pesäpaikkoja – kuten vanhoja tikankoloja tai risupesiä – täytyy olla riittävästi tarjolla.

Liito-oravien reviirit ovat varsin laajoja, erityisesti koirailla, joiden elinpiirin keskimää-räinen pinta-ala on noin 60 hehtaaria. Naarailla on huomattavasti pienempi reviiri, vain noin kahdeksan hehtaaria. Molemmat sukupuolet käyttävät useita eri koloja, ja niiden reviireillä on tärkeitä ydinalueita.

Aikuiset yksilöt ovat varsin paikkauskollisia ja liikkuvat vain pakon edessä uusille alu-eille. Nuoret yksilöt sen sijaan levittäytyvät uusille alueille säännöllisesti (dispersaali). Levit-täytymisen vuoksi elinvoimaisen reviirin on oltava yhteydessä laajempiin metsäalueisiin niin sanottujen ekologisten käytävien kautta. Mikäli metsät ovat eristäytyneitä saarekkeita, ei liito-oravilla ole edellytyksiä elinvoimaisiin pesimäkantoihin. Lisääntymismetsien välillä tulisi olla vähintään kymmenen metriä korkeaa puustoa, mieluummin vielä korkeampaa. Hakkuuaukot ja taimikot eivät ole liito-oravalle kelvollisia liikkumisreittejä.

liito-oRAVA lAiNSääDäNNÖSSäLiito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 §) mukaisesti kielletty.

tuloKSet JA PäätelMätSoidinmäen tutkimusalueelta ei löydetty lainkaan liito-oravan jätöksiä, eikä soveliasta elinym-päristöä ole alueella mainittavasti; lähinnä ainoastaan itäosassa Kivimäen laiteilla on lajille so-pivaa metsää (kuva 2). Liito-oravan esiintymistä ei kuitenkaan tarvitse huomioida alueella, sillä asuttua elinpiiriä ei löydetty.

14

KiRJAlliSuuS

Ahlman, S. 2013:Saarijärven Soidinmäen tuulivoimapuiston pesimälinnusto-, viitasammakko- ja liito-oravaselvitys. Ahlman Group Oy.

Helle, P., Lindén, H., Aarnio, M. & Timonen, K. 1999:Metso ja metsien käsittely. Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja 20.

Jakobsson, N. (toim.) 2008:Ympäristön- ja luonnonsuojelu 2008. Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki.

Jokinen, A., Nygren, N., Haila, Y. & Schrader, M. 2007:Yhteiseloa liito-oravan kanssa. Liito-oravan suojelun ja kasvavan kaupunkiseudun maankäytön tarpeiden yhteensovittaminen. Suomen ympäristö 20/2007. Pirkanmaan ympäristökeskus.

Kovar, R., Brabec, M., Vita, R. & Bocek, R. 2009: Spring migration distances of some Central European amphibian species. Amphibia-Reptilia 30: 367–378.

Kwet, A. 2009:European Reptile and Amphibian Guide. New Holland Publishers. United Kingdom.

Metsoparlamentti:Kuinka löydän metsojen soidinpaikan?9.4.2013 <http://www.metsoparlamentti.fi/Soidinpaikkaesite.pdf>.

Pöntinen, B. 2001:Liito-orava, Flygekorren. Omakustanne. Kirjapaino Stencca. Vaasa.

Rajasärkkä, A. 2005:Linjalaskenta. Eripainos monisteesta: Rytkönen, S., Leppäjärvi, M., Rajasärkkä, A., Siekkinen, J., Várkonyi, G. & Välimäki, P. 2005: Maaeläimistön tuntemus ja ekologia. Biologian laitoksen monisteita 1/2005. Oulun yliopisto.

15

Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010:Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

Saurola, P., Valkama, J. & Velmala, W. 2013: Suomen Rengastusatlas. Osa 1. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Helsinki.

Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö.

Söderman, T. 2003:Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi – kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki.

Ympäristöministeriö a) lintudirektiivin I-liitteen mukaiset lajithttp://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9046&lan=fi

Ympäristöministeriö b) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9045&lan=fi#a7.

Ympäristöministeriö 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. Oy Edita Ab. Helsinki.

Ympäristöministeriö 2005:Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Moniste 16 s.

16