EEVA VIRKKI

Vuosi 1932

Vuonna 1932 olin pellolla, kun eräsmies toi pyörällä käskyn lähteä So-merelle. Siellä miehet järjestettiinriviin. Toinen puoli jäi Somerolle jatoinen puoli lähti Forssaan, jonneminäkin jouduin. Forssassa kerrot-tiin, että Mantsälässä on tapahtu-massa jotakin. Meille jaettiin pienimäärä patruunoita, mutta lupaaampumiseen emme saaneet. Yötolimme Kerholassaja päivät lymyi-limme Forssaan johtavien teidenmetsiköissä. Oleskeluamme kestinoin viikon verran, siihen asti kun-nes presidentti Svinhufvud antoikäskyn palata takaisin kotiaskarei-hin.

Vuosi 1939

Kesällä 1939 olin kertausharjoituk-sissa Niinisalossa. Kokoonpano olisiellä sama kuin syksyllä talviso-dassa. Olin pikakivääriampujana,johon olin saanut koulutuksenkinjo Lappeenrannassa. Ryhmän-johtajan haavoituttua jouduin hä-nen tilalleen. Minulla oli tuuria, sil-Ia säilyin vammoitta tämän sodanloppuun asti.

Vuosi 1941

Kesällä 1941 tuli taas lähtö. Reis-susta tuli tällä kertaa pitkä. Taivaloli Korpiselaltä aina Syvarille saak-ka. Olin jäakärijoukkueessa ja kul-jimme koko ajan kärjessä. Matkaloppui Jänisjärvelle: sain silloin 1 8sirua vartalooni. Minut kuljetettiintajuttomana Kontiolahteen, jossahaavat sidottiin. Sieltä minut siir-rettiin Vaasan sotasairaalaan. Haa-vat parantuivat nopeasti ja jo syk-syliä olin mukana "poppoossa".Olin komppanian ryhmänjohtajana,asealiupseerina ja panssarijoukku-eenjohtajana sodan loppuun. Mei-ta oli neljä veljestä mukana sodas-sa. Yksi veljistäni kaatui 5. 3. 1942.

Vuosi 1944

Sodan loputtua, ennen kotiinpaasyä,luovutin komppanian aseet ja hevo-set Lempäälässä. Tappiot olivat kui-tenkin raskaat, sillä esimerkiksi vainyksi hevonen, joka oli lähetetty alku-sotaan, palasi. Kun olin luovuttanuttavarat pois, sanoi luutnantti Saariminulle: "Nyt Lanka saa lähteä!"Tämä pikakuva napattiin koulun käy-tavalla siellä Lempäälässä - ja sit-tenjuoksin kiiruusti junaan ja kotiini

Armas Lanka, HäntäläLempäälässä 1944.

luosi -39 alkoi tavanomaiseentapaan jatkuen normaalisti aina

toukokuulle saakka. Sitten alkoi ta-pahtumien ketju kotikylässäni Pyhä-järven Noitermaassa. Silloin saapui-vat ensimmäiset maanpuolus-tusväen vapaaehtoiset 200 linnoi-tusmiestä ja 20 lottaa Peräpohjo-lasta ja Kainuun seuduilta Noiter-maahan. Heidät majoitettiin Valis-tustalolle, kansakoululle ja muuta-miin yksityiskoteihin. Kansakoulunpihalla höyrysi kenttäkeittiö lottienhuolehtiessa muonituksestayhdes-sä kyläosastomme lottien kanssa.Linnoitusmiehet viipyivät 2-6 viik-koa kukin oman aikataulunsa mukai-sesti ja toisia tuli aina tilalle ympäriSuomen. Ensitäikseen he alkoivatkaivaa tankkiestettä Kiimajärven-Pyhäjärven kannakselle, kylän poh-joispuolelle ja eteläpuolelle Kiima-järven ja Sakkolan suurisuon välille.Pyhäjärvellä ei ollut kallioita, joten-ka esteessä tarvittavat suuret kivi-lohkareet piti louhia ja tuoda kuor-ma-autoilla Käkisalmen seudulta.Työ oli raskasta, mutta ei siinä hu-tiloitu. Siitä on todisteena se, ettätuo linja on vieläkin siellä paikallaanpystyssä. Vaikka venäläiset ovatpurkaneet rakennuksia, siirtäneethautakivet omiin tarkoituksiinsa jahajottaneet kiviaidat, he ovat kaikatsoneet liian suuntaiseksi käydäkiskomaan kiviä linjasta pois. Sodis-sa ei kyllä linja joutunut koetukseen.Talvisodassa venäläiset eivät tälläkohdin päässeet ylittämään Suvan-toa, Josta on matkaa eteläiselleesteelle 4-5 kilometriä. Jatkosodas-sa taas heille tuli kova kiire perään-tyessaan linjojen välistä rajalle päin.Linnoitustyöt saatiin päätökseensyyskuun lopulla -39.Elettiin myös olympialaisten odotuk-sessa; kesällä 1940 kisojen aikaantulisi varmaan turisteja myös Karja-laan. Niinpä ehostettiin kyläkuvaa,rakennuksia korjattiin ja maalattiin,istutuksia pihoissa ja puutarhoissatehtiin.

okakuulle päästessä syystoistä'maanviljelijöillä oli vielä sokeri-

juurikkaan nosto edessä. Olimmekotopellolla toistapäivää tässä työs-sä, kun aamupäivällä tuli viesti van-himmalle veljelle: "Kahden tunnin si-säilä sk-talolle Kakkolinnaan täysis-

sä suojeluskunnan varusteissa. " Pa-rin tunnin kuluttua toiselle veljelle

tuli sama viesti. Iltapäivällä vielä an-nettiin kolmannelle is-poikiin kuulu-valle määräys mennä Valistustalolleomaan kylään. Jäimme toimisin naa-

purin Tyynen ja Esterin kanssa, jot-ka olivat listimässä apuna. He sa-naivat lähtevänsä kotiinsa - ties

vaikka syttyisi sota. Jäin yksin listi-maan ja iltahamärässä peittele-määnjuurikkakasoja. Saaliinhan sitäapuväkeä kun ensi hässäkkäja häm-minki oli ohi; kaikkia työikäisiä ei ol-lut kutsuttu vielä kertausharjoi-

Muistikuvia vuodelta 1939

tuksiin. Juurikkaat saatiin toimitet-

tua Antrean raakasokeritehtaalle.

Naatit laitettiin kuoppaan AIV-re-huksi. Kun kahden vuoden kuluttua

-41 takaisin palatessa kuoppa avat-tiin, todettiin rehu aivan hyvälaatui-seksi. Se olikin suureksi avuksi, sillä

sota oli kesällä vyörynyt seudun yli

ja venäläiset perääntyessään polt-taneet keskikylän, joten rehu-varastot olivat olemattomat.Loka-marraskuun vaihteessa -39 al-

kai YH. Talot täyttyivät sotilaista,meillekin kotiini 30 miestä. Päivisin

sotilaat olivat harjoituksissaan, mut-ta iltaisin ei tahtonut saada jalan

sijaa, naapuritaloista kun tuli poikiauutisten kuunteluun. Olo tuntui sen-

tään turvalliselta ja kun he sittenvähän ennen sodan alkua siirtyivät

lähemmäs rajaa, valtasi sodanpelkotaas mielen.

Heräsimme 30. päivänä marraskuu-ta tavalliseen tapaan. Ihmettelimme,miksi kaakkoinen taivas loimusi pu-naisena. Siellä venäläiset polttivat

Metsäpirtissä taloja. Veljeni is-po-jista oli tuona päivänä vapaalla jalähti hakemaan hevosella Sakkolan

puolelta turvepehkua tehtaalta. Kunhän palasi kotiin, selitti innoissaan:"Nyt se sota on tainnut alkaa. Kunajelin metsätiellä, kaksi lentokonet-ta lenteli aivan puitten latvain ta-solia ja koneitten siivissä oli punai-set tähdet. Koneista ammuttiin

konekivääreillä, mutta ajoin metsään

ja tarkastelin puitten runkoja. Kuulatolivat kovia. " Mekin äitini kanssakiinnitimme huomiomme koneisiin:ensiksikin moottorien kovaan ää-

neen, sitten siihen kun ne lensivätniin alhaalla ja yhtäkkiä toinen koneaivan kuin olisi pudonnut suoraan

Sakkolan Suursuo - Kiimajärvi välistä tankkiestelinjaa. Kuva v:lta 1992. Eeva Virkki.

46 47

ARMAS LANKA

alas. Tuo kone syöksyi Sakkolan ase-maila seisovan sotiiaita kuljettavanjunan ylle. Silloin eräs vaunun rapuillaseissyt sotilas ampui koneen ohjaa-jan, ja kone putosi aseman iäheisyy-teen. Tämä oli ensimmäinen ensim-

maisena sotapaivana pudotettu ve-näfaiskone.

Toisena päivänä Joulukuuta lauantai-illan sauna oli kylpykunnossa, kuntuli taas viestin tuoja: "Vanhuksetja lapset Noitermaan asemalle kah-den tunnin sisällä, matkatavaraa sen

verran minkä jaksaa kahdessa kä-

dessä kantaa. " Saunaan meno jäisillä kertaa. Äitini rupesi pakkaa-maan suurta matkalaukkua, mutta

eihän siihen mahtunut paljoa muu-ta kuin pikkuveijen vaatteita. Itsel-leen hän puki useamman vaate-kerran yileen, ja sitten matkaan ase-malle. To;nen käsi tarvittiin pikku-veljen hoivaamiseen. Plmeät kylmäthärkävaunut täyttyivät lähtijöistä;joissakin vaunuissa saattoi olla ka-minä ja laverit seinustoilla. Pimeällä

ratapihalla o!i tungosta, lasten itkua,vanhusten ja sairasten valitusta.Näin alkoi evakkomatka.

4. päivänä jouiukuuta tuli karjan eva-kuointi -ja minun vuoroni iähteä.Lunta olija maassa ja pakkasta, kun

ajoimme naapurin tyttöjen kanssalehmiä 15 km:n päähän autioon ky-lään odottelemaan rautatiekulje-

tusta. Noitermaan asemalta ei ju-naan nousu enää onnistunut. Muu-

tämän päivän kuluttua jatkoimmematkaaja Myilypellon asemalla ilta-pimeälia karja iastattiin avotavara-vaunu;h:n. Alkoi matkanteko 20 as-

teen pakkasessa. Seuraavana päivä-näjunan pysähtyessä jossakin ase-maila lähdimme etsimään pitkistävaunuriveistä lehmiämme lypsääk-semme. Mutta se oli mahdotto-muus: lehmät kun olivat kuin sila-

kat suolassa vierivieressä, eihän sin-

ne väliin sopinut ja kaiken lisäksi juna

lähti liikkeelle huristaen monta ase-

man väliä eteenpäin. Keski-Syomeen

päästyämme ruvettiin karjavaunujaJättämään aina muutama asemilie,

näin aina Alavudelle saakka, joka olisijoituskuptamme. Pohjanmaanemännät valittivat karjalaisten"itikoota " huonoiksi iypsettävikst.Eipä ihme.Minä pääsin Alavudella eräälle kou-lulle pyhäjän/eläisvanhuksia hoita-

maan. Äidin ja pikkuveljen olin-paikasta sain tiedon joulunaikaan japääsin tervehtimään heitä. Isakin olipäässyt tehtävistään Karjalasta hei-dan luokseen.

Oli joulu, Jeesuksen syntymän - rau-hän ja hyväntahdon - suuri juhla,mutta rakkaassa isänmaassamme

raivosi armoton sota.

Rintamilta tulleet kenttäpostikortitkertoivat kaikkien neljän veljeni ole-van elossa ja varjeltuneen pahim-malta. Tämä tieto o!i suuri joululah-Ja silloin.

Vuosi 1939 päättyi ja vaihtui sotai-sena seuraavaan vuoteen 'i 940.

otin; sijaitsi Uudellakirkolla.. Matkaa Suomenlahden rannal-

ie oli linnuntietä 9 km, Terijoelle 20km.

Oii marraskuun 30. päivä 1939.Aamu valkeni harmaana, oli pientäpakkasta. Klo 6:n jälkeen veljeni tuliMustamäen asemalta, jonne hän oiihevosella käynyt viemässä äidin ja;san. He lähtivät aamujunalla asioil-le Viipuriin. Yhtäkkiä kuului oveltanaapurin emännän hätääntynyt ääni:"Tulkaa katsomaan, mitä tuo on!"Kiirehdimme ulos ja katsoimme ra-jalle päin. Korkealta mäeltämmenäkyi, kuinka taivaanranta punoitti,rajakylät paloivat. Kolme lentoko-netta iensi matalalla ylitsemme kohtiViipuria, jonne äiti ja isä ehtivät juuriparahiksi ensimmäiseen pommi-tukseen. Takaisin ei rautateitse ol-lut mahdollisuutta tulla, sillä kaikkijunat tulivat rajalta poispäin. Onnek-si vanhempamme tapasivat Viipuris-sa kylämme taksin. Hänen kanssaanhe pääsivät kotiin järjestelemäänlähtöämme. Meitä oli siellä lapsiakaikenkokoisia. Isommat olivat kii-rehtlneet Sk-kyläkeskuksiin saa-maan toimintaohjeita. Päivä menilähtöä järjestellessä ja jonkinlaisenhämmennyksen vallassa.Ilta hämärtyi. Puoliyö lähestyi. Is-tuimme talomme keittiössä takitpäällä kuin toisistamme turvaa ha-kien. Talo alkoi viiletä, mutta kukaanei ymmärtänyt lisätä puita keskus-iämmityspannuun. Keitto jäähty;hellalle. Väsytti mutta ei voinut käy-da kotiin nukkumaan. Pian epävar-muus 'oppui. Ovelle ilmestyi sotilasja sanoi, että sota oii syttynyt. Kaik-kien oi' neli lähdettävä. Kahdella he-vosella lähdimme. Kaikki kymmen-kunta ichmäa oli jätettävä navet-taan, Eaitoimme vain heiniä eteen.Isä seisoi hetken kotiovella avain kä-dessä, sitten hän laittoi avaimenoveen, toisten tulla. Niin lähdimmepimeään yöhön. Evakkomatka oli af-kanut.Kaksi vuotta oli kulunut. Oli syys-kuun 9. päivä 1941. Uusikirkko oli

Muistelmapätkiä sotaanlähdöistä

Vuosi 1918

Olin noin 9-vuotias pojanvesseli, kunkansalaissota eli punakapina alkoi.Olin kuullut sodan kauhuista aikai-

semminkin, kun miehet kertoivatniistä iltaisin. Leikin naapurin poiki-en kanssa pihan lähistöllä kulkevallapolulla, kun kuulin yhtäkkiä kiivastapyssynpauketta. Taisin silloin teh-da juoksussa sen polun ennätyksen,kun pauke ja oksien ritinä antoivatvauhtia takamuksiini. Juuri tämä ki-vinen ja juurinen polku oli aivanampumasuunnassa. Pihalle tullessaninäin, miten isä oli juuri saapumassakotiin ja laittoi parhaillaan aidanporttia kiinni. Isä oli tulossa Kuus-joenperältä ja hän oli ottanut mat-kallaan isomamman Häntälän kyläs-ta hevos kyytiinsä. Kylissä oli jo sii-hen aikaan puhelimia, joten he oli-vat kuulleet vaarasta ja päässeetlähtemään ajoissa. Useat kyläläisetolivatkin jo ehtineet laittaa ovet kiin-ni ja jättää kotinsa. Isopappani, NikuKämi, oli kuitenkin jäänyt taloonsa,näyttänyt "uuninraakkua" ja to-kaissut: "Jos siten sattuu, niin saa-vat tästä!"Punai set näkivät, kuinka tarkkaile-

maan jääneet miehet juoksivat pel-tojen poikki Murronnotkoihin. Siitäsyntyi juuri se pauke, joka vauhdittiminunkin juoksuani siellä kotipolulla.Niitä ampujia oli ollut ainakin neljätai viisi ja kaikki tyhjensivät kivää-rinsa. Onneksi he olivat kuitenkinsen verran kaukana, ettei kehonkaanosunut. Enoni, Nikanderin Kalle

muisteli myöhemmin, miten hän olihypännyt elämänsä pisimmän hypynjoen yli, kun ei oliut aikaa hakea joenkapeinta kohtaa.Väkeä alkoi saapua meille pitkin il-taa. Läheskään kaikkia en edes tun-tenut. Naiset olivat sisällä tuvassaja miehet täyttivät vanhan saunanja liiterin. Kukaan ei nukkunut sinäyönä kovinkaan hyvin, sillä pelko eiantanut unelle sijaa. Osa miehistäoii jäänyt kuuntelemaan kallioille ti-lannetta. He hälyttivätkin sinä yönäpari kertaa ihmiset ulos, kun olivatkuulleet kauempaa pauketta.Aamulla isä lähti veljensä kanssatarkkailemaan kylää. He kiipesivätVeräjänmäen puuhun ja huomasivat,että kylässä oli täysin rauhallista.Näin he uskalsivat hakea Kaunelan

hevoset laitumelta. Kun miehet saa-puivat hevosten kanssa, he iähetti-vat minut hakemaan postia saaaak-seen jotakin tietoa. Niin lähdin Mä-kisen kauppaan, jossa posti sijaitsi.Posti oli kuitenkin kiinni. Sieltä !äh-

dettyäni nain tiellä klväärimiehen,joka tivasi minulta matka-aikeitani.Ensin ajattelin lähteä juoksemaanpois, mutta jäin kuitenkin hetkeksiseisomaan siihen. Pyssymies tius-kahteli kiivaasti ja löi kiväärinperäillämaahan. En ymmärtänyt pelätä.Katselin vain sitä pitkää piikkiä senpyssyn päässä ihmeissäni. Kun sit-ten yritin lähteä jatkamaan mat-kaani, niin ei se käynytkään päin-sä, vaan jouduin selvittämään mo-

neen kertaan tiesinkö jotakin. Miesei löytänyt minusta punaista eikävaikeista merkkiä ja lopulta pääsinjatkamaan matkani. Juoksin kotiin.Kun kerroin kotona tapahtuneesta,alkoi samaan aikaan Kiikalan suun-nasta kuulua yhtäjaksoista pau-kettä. Pian tiedettiin, että Lautelantiellä viuhui kuularuisku. Häntälän

kylä siis ylitettiin. Seuraukset olivatpahoja, silla molemmin puolin tapet-tiin.

Vuosi 1930

Maaliskuussa 1930 lähdin suoritta-maan asepalvelusta Hämeen ratsu-rykmenttiin Lappeenrantaan. Kunpalvelusaikaa oli enää jäljellä 10yötä, oli Helsingin yläpuolella nähtyvenäläinen lentokone. Tuli hälytys.Aseet puhdistettiin ja lippaat tay-tettiin kovilla patruunoilla. Kaikki olivarjsteita myöten lähtokunnossa.Kaikki jännittivät valtavasti ensim-mäistä raja;le lähtöä. Marssijär-jestyksessä kaksi eskadroonaa kul-ki joukon edellä. Viisitoista kuukaut-ta myöhemmin, vuonna 1931, kunsaavuimme ratsastamasta, oli saa-punut sähkösanoma. Siinä kerrottiin,että vapautuva ikäluokka sai luvanlähteä siviiliin.

48 45

Sota-ajan muistoja

TAIMI VANHANEN

Minun sotaretkeni v. 1939-1944

l iimevuotisen Someron Joulun ot-tivat lukijat suopeasti vastaan:

lehden koko painos ostettiin loppuun.Poikkeuksellisen runsas menekki ai-heutui varmaan siitä, että lehteen si-sältyi omana osastonaan 31 kirjoitus-ta sota-ajan muistoista. Ne olivat ker-tyneet kirjoituskilpailusta, Jonka So-meren Sotaveteraanit Ja Somero -Seura yhteistyönä järjestivät.Sotaveteraanit ovat toivoneet, että

tätä yhteistyötä kotiseutuyhdis-tyksen kanssa jatkettaisiin sota-ajanperinteen keräämiseksi Ja tallentami-sete/. Myös Somero-Seurassa ja So-

meron Joulun toimituksessa keruutaon pidetty tärkeänä, koska muistajienjoukko nopeasti supistuu.Tällä kertaa muistot ovat kertyneetilman kilpailua. Kaikki meille saapuneet25 kirjoitusta Julkaistaan tässä leh-cfessä. Naisia oli kahdeksan 22:stä kir-

joittajasta.Voitto Ollonqvist on nauhoittanutmuutamien veteraanien tarinaa. Tä-hän lehteen ehdittiin saada näyte vainyhden haastattelun litteroinnista.Kiitämme jälleen sotaveteraanien sih-teeriä Helga Sipilaä, Joka on innos-tanut veteraaneja kirjoituspuuhiin ja

kerännyt kirjoitukset. Kiitämme So-mero-lehteä, joka on luovuttanutpalstoja meidän yllytysjutuillemme.Ennen kaikkea kiitämme kirjoittajiaheidän arvokkaasta osuudestaan So-

meren Joulun sisällykseen. Heidänmuistonsa puolustavat rauhaa sodanmielettömyyden vaihtoehtona.Muistelijoille lähetetään palkkionaSomeron Jouluja vähän rahaa. Samal-la palautetaan valokuvat.

Someron Joulun toimitus

Seurahintakeskus6. 12. 95. Sota-ajan muistoja kirj. kilpailun palkinnon saajat. Valok. O. Virtanen.

Edessä vas. Marketta Vainio, Eeva Virkki, Selma Luvijoki, Helga Laakso, Helga Sipilä, Onni Iivonen, Hilkka Rantio, ArmasOjala, Kauko Pihkanen.Takana vas. Osmo Lyly, Kauko Jooseppi Virkki, Paavo Mattila, Niilo Tainio, Eino Tamminen, Unto Laakso, Lauri Talikka,Kalevi Sahlström, Eino Joro, Väinö Rantio, Vilho Ahola, Erkki Aalto, Kauko Ojanen Ja Antti Välttilä.Kuvasta puuttuu Ensio Männistö.

Isoja ja pikkulottia leirillä Uuäenkirkon s. k. harjoituksissa v. 1937, kirjoittaja taka-rivissä 3. oikealta.

vapautunut vihollisista ja meitä la-hetettiin kymmenkunta lottaa en-simmäisten joukossa sinne erilaisiinhuoltotöihin.Ensimmäinen kosketus kotikylään olihiukan hämmentävä. Kuorma-auto

jätti minut sinne lähistölle mäen alle,josta yksin kävelin ylös kylään. Kat-soessani kauemmas pellolle näinsiellä suuren joukon tummia miehiä.Joukon keskellä oli iso pata, hekeittivät siinä jotain, ehkä perunoi-ta. Savu nousi ylös. He olivat sota-vankeja. Kai siellä vartijoitakin jos-sain oli, en vain huomannut. Pysäh-dyin hetkeksi. Olin tottunut venä-läisiä pelkäämään, mutta mitään eitapahtunut ja niin kävelin eteenpäin.Kylässämme oli säilynyt paljon ta-loja, molemmat kotitalommekin oli-vat tallella. En kuitenkaan päässytvielä kotiin asumaan, vaan majoi-tuimme kaikki lotat samaan taloon,josta käsin suoritimme tehtäviäm-me. Siivosimme taloja, kaivoimmeperunaa, siellä puitiin myös viljaa.Ruokapula oli silloin melkoinen. Kaik-ki yritettiin saada talven alta säilöön.Löydettiinpä jostain vanhat jauhin-kivetkin, joilla jauhettiin erään talonvintillä jyvistä jauhoja. Elämä oli

puutteellista, mutta kaikki oli kuiten-kin ihanaa. Olimme jälleen kotonaKarjalassa!Päätyäni koko asemasodan ajan olikuitenkin ilmavalvonta. Kotikylännäkötorni oli säilynyt ehjänä ja siel-Ia suoritimme valvontatehtävääm-me. Yksin siellä oltiin yövuorossa-kin. Nain jälkeenpäin kun lukee kir-joista, kuinka paljon desantteja Kan-naksella silloin vilisi, niin on ihmeel-lista, ettei siellä ymmärtänyt edespelätä. Olihan siellä tornissa sellai-nen vanha kiväärin torrakkokin. Ehkäsillä olisi voinut motasta päähän, josjoku olisi torniin pyrkinyt.Aika meni kuitenkin suhteellisen rau-hallisesti, kunnes tuli kesä -44 ja 9.päivä kesäkuuta. Silloin Kannas sa-nanmukaisesti räjähti. Tuli nopealähtö. Hoidin vielä kotimme keitti-össä olevaa puhelinkeskusta. Kyläs-ta olivat jo kaikki asukkaat lähte-neet. Suljin keskuksen ja meninhakemaan ohjeita lähellä olevanviestipoppoon majapaikasta. Hepakkasivat kovalla kiireellä ja sanoi-vat minulle, että jos haluat vieläkäydä kotona, niin mene nopeasti.Odotamme kyytiä minä hetkenä ta-hansa. Kävelin takaisin kotiin. On

kummallista, kuinka synkäksi kesäi-nenkin maisema voi muuttua, kunsota on lähellä. Olo oli ahdistava. Ky-lämme näytti uhkaavan mustalta.Mitäpä siinä ymmärsi mukaan ottaa,kun jalkaisin lähti. Reppu selkäänvain ja niin jäi koti taas kerran. Siel-Ia viestin majapaikassa odotimmekyytiä koko yön. Tykistö ampualouskutti ylitsemme. Aamuhama-rissä pääsimme lähtemään. Lattiakoottiin Perkjärvelle ympäri Kannas-ta. Siellä koin kovimmat pommituk-set sodan aikana. Eräs lottajäi mie-leeni. Hän oli ollut Kanneljärvelläpuhelinkeskuksessa viestittämässä,kun venäläiset katsoivat ikkunasta.Lotat pääsivät takatietä karkuun,mutta hän oli vielä melkein shokis-saja vietiin hoitoon. Seuraavaksi tu-limme Lappeenrantaan, jossa pää-simme erääseen taloon vähäksi ai-kaa siistiytymään ja lepäämään. Senjälkeen meille jaettiin erilaisia teh-tavia. Kaikki tuntui jo silloin aikasekavalta. Viimeinen työpaikkani oliValkealan pitäjässä Tuohikotissa,josta sodan loputtua sain litteran si-viiliin.Sota oli ohi ja isänmaata jäljellä,mutta ei se elämän alku täällä koti-

Suomessakaan aivan helppoa ollut.Koti oli mennyt, veli kadonnutSyvärille, ystävät ja kyläläiset kaik-ki hajalla! Tuntui kuin nuoruuskin olisimennyt sen sileän tien, vaikka olituskin alkanutkaan. Oli tullut paljonenemmän kokemusta ja elämän tus-kaa kuin viisi vuotta normaalisti oli-si edellyttänyt. Kuitenkin elämä jat-kui. Jälleenrakennus alkoi ja Some-rosta kasvoi uusi kotiseutu.Minulla on vahva tunne siitä, ettäkorkeampi voima suojeli meitä vaa-ran vuosina ja kiitollinen olo, ettäkaiken kokemamme jälkeen voimmeelää rauhallista ja hyvää vanhuuttatäällä kotona Somerolla.

44 49

MILJA PÄÄKKÖNEN

Talvisodan jouluni 1939

erronpa syvälle sieluni sopuko;-.hin painuneesta varhaisiap-

suuteni jouluaattoiiiasta. Olimmeevakkona isossa maalaistalossa.

Kotinamme oli yksi talon kulma-kammari, jossa oli suuri puilla läm-niitettävä pystyuuni, jossa äitini

kokkasi hiilloksella ruoat perheel-leen.

Isäni oli jo syksyllä viety armei-jan hommiin, missä hän viipyikin vii-si pitkää vuotta. Isästä emme tien-neet syksyn jälkeen yhtään mitään.Rukoilimme vain hartaasti äidinkanssa isän puolesta, että Jumalasuojelisi ja varjelisi häntä siellä jos-sakin. Ja tietysti odotimme kovastiisää jouluksi luoksemme uuteenevakkokoBimme. Eihän meillä lapsillamitään hätää ollut. Olihan meillä oma

rakas, huolehtiva äiti, joka hoitimeitä viittä lastaan yötä päivääpuutteellisissa olosuhteissa.

Jouluaattoilta oli poikkeus ja iloi-nen yllätys meille evakoille, kun ta-

lon emäntä kutsui meidät heidänpirttinsä pöytään jouluaaton puu-ro;!e. Me lapset söimme hyvällä ruo-kahalulla ihanan keitetyn puu-romme loppuun ja kiitimme talonemäntää, kuten äiti oli meitä opet-tanut ja poistuimme omalle puolel-lemme siskonpetiin pujroannostasulattelemaan, äidin jäädessä talonpuolelle tiskaamaan.

Joulupukkia ja lahjoja ei meilläsinä jouluna ollut, mutta ei niitä kaikukaan meistä osannut toivoakaan.Isää vain varrotfin vielä illallakin jou-luksi kotiin, mutta ei häntä kuulu-nut, eikä edes joulukorttia tullut.Äidin kanssa luettuun iltarukouk-seen nukahdimme jouluyon rauhaanja hiljaisuuteen, kaukana rakkaastakoti-Karjalasta.

Milja Pääkkönen vas. 6-vuotiaana sisariensa ja kahden veljensä kanssa Forssan\7ieremässä juhannuksena 1940.

Sotaan lähtö

amsayn pataljoona oli matkaan. lähdettäessä Someron ja So-

merniemen miehistä kokoonpantu,mutta Hämeenlinnasta siihen tuli vie-raitakin miehiä mukaan. Kuuluin en-simmäiseen komppaniaan, jonka pääl-Iikkana oli hattulalainen kansakoulun-opettaja Maijala. Matka alkoi Some-ron suojeluskuntatalon pihalta12. 10. 1939 klo 8. 00. Majoitus-paikkana oli Hämeenlinnan normaa-lilyseo sekä sodan alettua Myllymäenkansakoulu.

Hämeenlinnasta lähdettiin itsenäi-syyspäivän ilian suussa noin kello 16.Koko päivä oli lastattu pataljoonaajunaan lumipyryssä. Edellisen päiväniltana olin o!lut pataljoonan komen-tajan yksityisasunnossa anomassavihkilomaa. Ramsay näytti minullesinetöityä kirjettä, jonka hän saisiavata vasta junassa lähtömme jäl-keen. Hän kertoi tietävänsä vain sen,että huomenna pataljoona lastataanvaunuihin, eikä kenellekään myönne-ta [omaa muuten kuin omiin hautajai-siin. Matkamme määränpää oli hänel-tekin siinä vaiheessa arvoitus.

Seuraavana päivänä pysähdyttiinKannaksella Myllypellon kohdalla jajuna purettiin tyhjäksi. Muutaman tun-nin marssittuamme ensimmäisellä

komppanialla oli taas edessään kan-sakouluun majoitus. Aaltosen Topilöysi koulusta ison pirtupullon, jossaoli jotain eliöitä säilytyksessä. Kunnämä oli siivilöity pois, monen pojanmieli tuli iloiseksi. Aine oli täyttä ta-varaa.

Viivyimme tässä paikassa kaksiyötä ja yhden päivän. Yhdeksännenpäivän aamulla palattiin kohti rauta-tietä samoja jälkiä kuin oli tultukin.Heinjoen asemalla oltiin yksi yo.Kämärän asemalle tultaessa näimmeensimmäisen kerran sodan jälkiä.Asukkaille oli tullut äkkilähtö, kaikkioli koskemattomana. Asemapäälliköntalosta otin ensimmäisen sotasaaliini,kahvipannun myssyn. Se olikin läm-min päähine yöaikaan.

SEURANV. 1996

Viljo Haapasen piha 20. 8.96 Kuus-joki. Haapasen lahjoittamia tavaroi-ta siirretään vietäväksi Somero-Seu-

ran tiloihin. Valok. O, Virtanen.

Pärekattotalkoot 8. 6. 96 Männistön

Savenvalajan museolla Kuhelassa.Valok. Voitto Ollonqvi&t.

40-vuotiastaTorppamuseota juhlittiin25. 8. 96. Vas. Ritva Helminen (muse-onhoitaja), Lyyli Virolainen (entinenmuseonhoitaja^. Helmi Ahti (entinenmuseonhoitaja) ja Tapio Horila.Valok. Voitto Ollonqvist.

50

.

\/-'- -EINO LAIHO - LASSE NOKKA

SOMERO -TOIMINTAA

Talvisotaa Ramsayn pataljoonassa

Kirkkoherra Osmo Turkki ja kantto-ri Juha Vaaja tulevat Rasilan hevo-sello museon perinnekinkereille14. 4. 96. Valok. Voitto Ollonqyist.

Torppamuseo 9, 7.96. Suunnitellaanmurtohälytinjärjestelmää, Sähkö-suunnittelu: Heikki Ojala, Kylä-antennin miehet ja ovesta tulee So-mero-lehden toimittaja Teutori.Valok. Voitto Ollonqvist.

Ävik7.8.96. Kuninkaankiven puhdistus.Armas Hellsten.

Vcilok. Voitto Ollonqvist.

Eino Laiho 18. 5. 69.

Viimein pysähdyttiin Valo-ojalle,jonne kaivoimme korsut. Väsyneillemiehille se oli raskasta touhua: huo-not työkalut ja jäätynyt maa. Jon-kinlaisen kuopan tehtyämme jokai-nen kallisti päänsä mihin sattui. Aa-mulla korsun pohjalle oli tullut pari-kymmentä senttiä vettä. Pakkanenalkoi kiristyä ja jouduimme teke-maan uuden korsun. Parempi tästätulikin ja saatiin kaivattu lämmitys-laitekin. Se riippui katossa kolmellakettingillä, jotka kannattivat isohkoapadan puolikasta. Siihen ladottiinklapeja, jotka kehittivät palaessaanvaltavasti savua. Mitään pesu-mahdollisuutta ei ollut sen kolmenviikon aikana, mikä tässä "kuopas-sa" vietettiin. Päivisin kaivettiin sy-vaa hyäkkäysvaunuestettä, jokatosipaikan tullen oli kuulemma pidä-tellyt vihollisen panssareita vain vii-tisen minuuttia.

Joulukuun suurhyökkäys

Valkeni joulukuun 23. päivän aamu,josta tuli monelle Someron ja So-merniemen pojalle viimeinen. IIarmeijakunta aloitti ns. suurhyok-käyksen Kannaksella kenraali Oh-qvistin johdolla. Ramsayn pataljoo-nan osalta operaatio myöhästyi kol-me-neljä tuntia. Matkaan lähdettiin

täysin valmistautumattomina. Kone-kiväärit olivat ahkioissa kiinni jakonepistoolit vaseliinissa. Kaikilla olikova taisteluhenki päällä. Munasuonreunassa, josta hyökkayksemmealoitettiin, oli ollut Porin Rykmenttiasemissa jo pitemmän alkaa. Sen pa-taljoonan komentaja Laakso sanoisuoraan, että älkää menkö pojat sin-ne suolle, te tulette sieltä itku kur-kussa takaisin. Mutta eihän me tuol-laista puhetta kuunneltu. Piikki-langat lyötiin poikki Laakson puolus-tuslinjan edestä ja niin me marssim-me kuin varisparvi suolle keskellä kir-kasta päivää kello 10. 00. Meitä oliensiksi vastassa vihollisen etujouk-ko, joka perääntyi noin sata metriä.Jäljistä päätellen venäläiset olivatolleet siinä jo jonkin aikaa. Siinä olisirkkelisaha, lautakasaja pari hevos-takin, joista Aimosen Ville otti pa-koon lähtiessämme toisen, sellaisenmustan "kirkiisin".

Sitten alkoi vihollisen tulitus suo-rasuuntauksella, ja hanki alkoi pu-nertua. Kaatuneitten ja haavoittu-neiden määrän noustessa suureksi

pakokauhu pääsi valloilleen. Patal-Joonassa syntyi täydellinen sekasor-to. Pataljoonan komentaja Laaksonnaama oli kuin olisi ollut vähän nau-run virneessä tullessamme vihollisenkranaattitulessa suolta pois. Olihantämä operaatio Ramsayn pataljoo-nalle lähes täydellinen fiasko. Tämäsamainen Laakso pelasti kuitenkinkahtena seuraavana yönä melkeinkaikki pataljoonamme tavarat suol-ta. Kolme hevoskuormaa pojat ha-kivat tapaninpäivänä Laakson kor-sun edestä.

Seuraavana päivänä vallitsi hiljai-nen ja surullinen tunnelma korsus-sa. Pataljoona menetti monta kym-mentä miestä kaatuneina, haavoit-tuneina ja vankeina. Kaikista kaatu-neista ei ollut vielä varmaa tietoa.Olimme olleet jo pitemmän aikaahuonoilla eväillä, mutta asia luvat-tiin jouluaattona korjata. Mutta toi-sin kävi. Kaikki jouluruoka, joka meil-le piti tuotaman, oli matkalla tuhou-

tunut. Jouluateria käsitti vain pie-nenjuustonokareen, pari palaa näk-kileipää sekä puoli pakillista ruske-aa riisipuuroa. Ennen ruokailun aloit-tamista luimme jouluevankeliumin.Miehet istuivat hiljaa kuin kirkossa.Lauloimme vielä omasta muistista

virren Enkeli taivaan ensimmäisen

säkeiston. Näin vietettiin aatto kor-sussa 1939.

Vuoden 1940 alku

Uudenvuodenpäivänä -40 komen-tokorsun lähetti pyysi minua ilmoit-tautumaan pataljoonan komentajal-le. Ramsay muisteli minun Hämeen-linnassa Ollessamme anoneen vihki-lomaa ja nyt hän tarjosi minulle sii-hen mahdollisuutta. "Oletteko vieläsamaa mieltä siitä vihille menosta?"hän kysäisi. "Kyllä herra ratsu-mestari", vastasin ja ihmettelin,miten tällaisen yksinkertaisen sota-miehen asia oli pysynyt hänellä mie-lessä. Lomapaperitja litterat rnyon-nettiin, ja lähdin 4. 1. kello 5. 00kuorma-autossa Viipuriin.

Edellisyönä Viipuriin olivat osu-neet ensimmäiset vihollistykistönammukset eikä oikein tiedetty, mis-ta ne olivat lähtöisin. Koko ratapihaoli pommien jäljiltä sekaisin. Kestimonta tuntia ennen kuin päästiinlähtemään. Myös Simolan asemallaraiteet olivat sekaisin, samoin Kou-valassa. Matka kesti niin kauan, ettäjouduin kääntymään Hämeenlinnanesikunnan puoleen ja pyytämäänkolme vuorokautta lisää lomaa.

Myöhään kuudennen päivän ilta-na saavuin vihdoin kotikylään. Ku-kaan ei tiennyt tulostani, kun envoinut sitä etukäteen ilmoittaa. Pu-helimia ei ollut koko kylässä kuin yksikartanossa, eikä herrasväkeä voinutnäin pienellä asialla vaivata.

Aamulla aikaisin läksimme pappi-laan, jossa vihkiminen toimitettiin.Minulla oli lumipuku päällä ja kiväärikäsien ulottuvilla määräysten mukai-sesti. Pappi oli nimeltään Aaltio. Hän

51

ENO TAMMINEN MARJATTA JALONEN

oli halvaantunut ja istui ruiiatuolissa.Sana levisi kylässä nopeasti ja

väkeä kerääntyi ympärilleni. Tiedus-teltiin, ovatko omat pojat vielä hen-gissä. Tieto joulukuun suurhyök-käyksestä oli kantautunut Some-rollekin, mutia sen seurauksista eioikein tiedetty. En uskaltanut sanoamitään kaatuneista. Ajattelin, ettäjätän sen tehtävän papille. Minullaei ollut tiedossani kuin kaksi kaatu-nutta, joista toinen oli paras kave-rini vuosien varrelta.

Melkein jokainen, joka paikalla oli,pyysi minua toimittamaan paketinrintamalle. Kaiken kaikkiaan niitäkertyi 12, 5 kg. Päästyäni lopultamonien vaiheiden jälkeen omaanosastooni takaisin pojat olivat sillävälin muuttaneet paikkakuntaa ja ra-kantaneet oikein kaminalla varuste-

tut korsut. Nämä olivat lähelläKamarää, josta seuraavaksi siirryt-tiin muistaakseni Kattilanojalle. Sie!-ta minä jouduin sairaalaan. Samanapäivänä kun Summa murtui, pääsinsairauteni takia rintaman taakse ns.

siviilimajoitukseen. Talvisota Ram-sayn pataljoonassa oli osaltani ohi.

Toimituksen kommentti. Lasse Nok-

ka kertoo julkaisseensa joskus 19SO-90-lukujen taitteessa Somero-lehdessäkyselyn Ramsayn pataljoonan talviso-dan vaiheista. Eino Laiho {1911-90}lähetti hänelle aiheesta 9-liuskaisen

kirjoituksen, jonka tiivistelmän LasseNokka lähetti viime elokuussa Some-

ron Joululle.

Ramsayn pataljoonassa palvellutveteraani Eino Tamminen on lukenut

kirjoituksen ja sanoo sen vastaavanmyös hänen muistikuviaan mm. joulu-kuun 23. päivän hyökkäyksestä.

^

Ratsulähettinä Ramsayn pataljoonassa

omeron pataljoona lähti Ha-meenlinnasta joulukuun alku-

päivinä, kun sota olija alkanut. Men-tiin Kämärän asemalle ja oltiin siinäjokunen päivä. Sitten lähdettiin rin-tamalle. Leipäsuoila meitä vastaantuli pitkiä karjajonoja. Ei niitä kukaantalutellut, niitä vain ajettiin eteen-päin. Leipäsuolla oltiin sitten asemis-sa.

Koska olin ratsulähetti, jouduinliikkumaan paljon, käymään kaikki-en komppanianpäälliköiden luona jaosaston komentopaikalla. Omankomppanian lähetti en ollut, sillä oliomat lähetit. Kun sitten tuli tieto,että päästiin hiihtoratsastamaan,pyysin kotoa sukset ja menot.

Joulukuun 20. päivän paikkeillaolin partiossa venäläisten linjojentakana. Piti ottaa selvä, paljonkoniitä siellä oli. Kun oltiin jo takaisinpäin lähdössä, jouduimme venäläi-sen parivartion lähelle, noin 20 met-rin päähän. Meillä oli Kaunistan Jus-

silla konepistooli, ja hän ampui pit-kän sarjan niitä päin. Sitä emme tie-da, kuinka niille kävi, mutta päästiinjoka tapauksessa karkuun. Sitten olivielä päästävä takaisin läpi omistalinjoista, mutta selvittiin siitäkin.

Olisiko ollut 23. päivä joulukuu-ta, kun oli luultavasti tarkoitus ajaavenäläiset kauemmaksi. Pataljoonankomentopaikaltakin lähtivät kaikkikomentajasta kirjureihin asti. Kunoltiin lähdössä, tuli osaston komen-topaikalta puhelinsoitto, että sieltäpiti hakea kirje. Minä jouduin tieten-kin sitä noutamaan. Komentopaik-ka oli maalaistalossa. Siinä etumai-sessa huoneessa oli kirjureita taimitä he nyt mahtoivat olla. Kysyinkomentajaa. He näyttivät yhtä ovea.Menin siitä sisään. Siellä oli suuripöytä, jolle oli levitetty suuria kart-toja. Ja korkeita upseereita seisoipöydän ympärillä. Ilmoitin, kukaolen. Komentaja sanoi, että heidänon tämä paperihomma vähän kes-

Tiato tuli Somerolt;- Ei tää oi mikkään vitsi -Synnytettääs peljättimmeetsuvveen parahiksi.

Joku keksi hiukan lissää- se taisi olla Voitto:Pannaas rahvas ahkeroimaan

kohta soje soitto.

Moni rupes räpeltämmäänniinku ommaa lastas.Meinaatteks saara elämäänsen - koiranleuka vastas.

Kovin koottiin roikaliija varustettiin tätä.

Sit viel pannaan napit kiin,ja vareksil on hätä.

Vareksenpeljätin -kilpailu

Mennään oikeen Jaatlaaseen

ja lehteen (aittaan päästähomma pyssyy hanskas kylmitä satisest saasta.

Emmaa sentään tosisainvareksiikan vihha,katton perrään et net pyssyytoispuala pihhaa.

Ei saa tulla mekkaloimaanihmisten pihal.Jos siin kauan raakuttenniin mää heilautan hihhaa.

Juoksemaankan täst ei pääseei oi kahta jalkaa.Nyt jo tuntuu: ykskin liikaakun suremaan se alkaa.

Net peljätykset tarkotettusuviheinäväen huviksja tuholaiset karkotettupoies moniks suviks.

Mei on oltu viikko hommiskouraan tili Saaraan.- jahka raati arvaa pommismei hypätäänkin kaaraan.

Terve vaan ja nahrään taashuamen ellei ennenkerran vuatees kumminkiin

taikka parree tullen mennen.

Raili Aaltion ehdotuksesta järjesti Somero-Seura Museon pihalla Suviheinä -viikolla vareksenpeljätin-kilpailun. MarjattaJalonen teki peljättimeh ja sepitti tapahtuneesta runon.

11.7. 1996 Vareksenpeljätin-kilpailun osanottajat. Vas. Touko Roto, Marjatta Jalonen, Barbro Sallinen, Aimo kylmäniemi(Someron nuorisotoimi), Liisa Koso, Leena Valmuja Veli-Pekka Valmu. Kuvasta puuttuu Liisa Pirttikoski.Valok. Voitto Ollonqvist.

52 41

KALEVI SAHLSTRÖM AARNE VIRTANEN

Karmea jouluaatto

Kalevi Sahlström 1950.

oulu on juhla, joka kokoaa per-heen ainakin kerran vuodessa

viettämään yhteistä hetkeä.On kuitenkin erilaisia laitoksia, teh-taita ja virastoja, joita ei voida sul-kea eikä niiden henkilökuntaa pääs-tää joulua viettämään. Poliisiasematovat joulunakin miehitettyinä, jois-sa poliisimiehet työvuoronsa mukai-sesti valvovat kansalaisten yleistäturvallisuutta.35-vuotisen poliisiurani aikana olenkaksikymmentä jouluaattoa viettä-nyt työssä Riihimäen kaupungin po-liisilaitoksella. Jouluaatto poliisilai-taksalla tunnettiin myöskin juhlapäi-vaksi. Päivystystilaan hankittiin pienijoulukuusi ja muutama kynttilä muis-tuttamaan joulusta.

Yleensä jouluaatot olivat rauhallisia,mitä nyt joskus sattui, että joulu-pukki oli taipaleensa aikana sam-mahtanut kelkkansa päälle kadulla,josta tämä oli haettava lepäämään.Kiitollisena muistelen niitä kauppa-liikkeitä, jotka muistivat poliisilaitok-sen henkilökuntaa jouluna erilaisillapaketeilla.Sotien jälkeisinä vuosina alkoholinkäyttö oli runsasta ja sen seurauk-sena erilaiset perheriidat aiheuttivatmyös joulun aikoina poliisille käyn-tejä huusholleissa, joissa perheenisä oli käynyt liian väkivaltaiseksi.Muistan jouluaaton vuodelta 1950.Työvuoroni alkoi aamulla kello 9. 00poliisilaitoksen päivystäjänä ja jat-kui seuraavaan aamuun saakka. Päi-

van aikana oli rauhallista. Joitakin

pieniä perheriitoja lahettivuorossaolleet poliisimiehet kävivät rau-hoittelemassa. Myöhemmin illallaolimme nauttimassa iltakahvia, kunpuhelimella pyydettiin poliisia ta-loon, jossa isä oli juopuneena ruven-nut riitelemaän perheensä kanssa.Paikalle lähtivät lähettivuorossa ol-

leet kaksi poliisimiestä autolla. Jon-kin ajan kuluttua puhelimella ilmoi-tettiin, että perheriitaa rauhoitta-maan tulleita poliisimiehiä oli am-muttu. Välittömästi paikalle lähtivätpäivystävä ylikonstaapeli kahdenkotoa hälyytetyn poliisimiehen kans-sa, jotka perheriidan kohteena ol-leen omakotitalon pihamaalta löy-sivät hälytykselle lähteneet poliisi-miehet kuolleina.Poliisit ampunut perheenisä antau-tui ilman vastarintaa pidätettäväk-sija kertoi suuttuneensa saamistaan

joululahjoista vaimolleen ja lapsil-leen. Kun nämä olivat kutsuneetpaikalle poliisin, oli hän ampunutmolempia poliisimiehiä, jotka vaka-vasti haavoittuneina olivat ryömi-neet asunnosta pihamaalle ja kuol-leet runsaaseen verenvuotoon.

Toiselta kuolleelta poliisimieheltäjäivaimo ja kuusi alaikäistä lasta; sejärkytti paikkakuntaa.Työt poliisilaitoksella jatkuivat tä-mankin jälkeen ja rauhoittuivat osal-tani vasta, kun pääsin eläkkeelle jamuutin rauhalliseen Someron kau-

punkiin.

ken, mutta olkaa hyvä ja istukaatuohon tuolille odottamaan.

Kun sitten olin saanut kirjeen jaolin lähdössä, hän kysyi vielä, onkominulla hyvä hevonen. Vastasin,että kyllä on. Menin ensin pataljoo-nan entiselle komentopaikalle, mut-ta ei siellä enää ollut ketään. Jätinhevosen siihen ja lähdin suksilla ha-kemaan Ramsayn komentopaikkaa.Se oli vähän niin kuin tuuria, ettälöysin perille. Oli vain suurin piirteinnäytetty, missä päin se voisi olla.Paikalla oli kaikki sekaisin. Ei tien-nyt, missä oli vihollinen, missä omat.

Perääntymisen aikana tiet olivatoikein huonot. Hevoset eivät mei-

nanneet jaksaa vetää kuormia, vaanmiesten piti auttaa. Lähettinä jou-duin ratsastamaan sivussa pataljoo-nan päästä päähän. Talot loimusi-vat liekeissä molemmilla puolilla.Olimme vähän jäljessä meidän sivuil-la olleista joukoista.

Ramsayn pataljoonanmiehiä Someron torin lai-

dassa 1989.Vas. Leo Avellan, ryh-mänjohtaja SarkanenLuopioisista, Armas Tuo-minen, Jussi Suhonen,

Eino Tamminen, Erkki

Vitka. Kaikki somerolai-

siä Särkästä lukuunotta-

matta.

Kuva: Reino Luitparo.

Sota-ajan muistelua

Aarne Virtanen s. 17. 1. 1918 palveli erillisessäpanssarikomppaniassa, Er. Psk.

i ennenku tuli se Tuulosjoen. suurhyökkäys kun lährettii

menemää ni se oli, alko joskus, syys-kuun, se oli syyskuun alkupäivil kuse Tuulosjoen hyökkäys alko, muten muista, kyl mul se tual ols ylhäälkikirjas, koska se oli ja, sitte se siitjälki semmonen muisto kun mei sin-ne ajettiin sitä tykistöä mahrot-toman paljo ja sillan sanokaa etluannonvoimat o kovvii mut kyl ih-misen voimatkin kovvii on, sillo oliniin kova ukonilma, ja kun net ty-kisto rupes jauhaamaan sinne ni eitämmottöö, sitä täyty hautaat en-nen kun kuuli toise jutun. Se oli yhtäjyrinää se oli ja. Sen jyrinän aikanmei sit ajettin etulinjaanki vaunutettei naapuri kuullu. Sit mei oltii niikauan Viteles et vaikka jalkaväki siäloli Someron porukkaki ni etulinjassilla ni, tuatanoinni, sit ku päästiitost ylitten siit joest, Tuulosjoestni, siäl ensimmäitteeks meil oli siälsemmone, siäi Laineen Suloki oli siinnii kutsuttu Kristiani-joukkuees ni,

ni siin oli, tuli jollaintaval semmonesukkela olo kun juur oli, ei ollumontaa tuntii alkaa kun oltii kaverei

ton semmose alikersantti Pihlajan,Pihlajamäki juu, ni se oli saanu vau-nuus osuman ja se oli päässy vau-nust ulos ja miäs palo, tiällä pitkä-nä. Ja siit kun antaa mennä ohitteja ni sit siin oli kohta niit somerolaisii,mää näin paljo tuttui miähii ni ni,mää luulin, mul oi luukut sillo aukikun viäl ajettii ni hei näkivät ja huu-telivat ja vilkuttelivat siält ja ei siinmittaa ollu. Mut sit tuli semmonen

Arvo Vikmanni tualt Nokialtja sanoet kuules Aarne sano et ku mennäätänne ettee o vähä varovaine, sanoet mul tuli osuma toho sano multmeni vaihrelaatikkoo ja sit se olivarapaikal ni oli semmone Patula-niminen miäs ja haavottu, täält ja-lat kaikki oli sirpalei ja pää ni tuataoli ihan niija. Mut, se tuli sit ku meikerittii Petroskoihi ni ni se tuli viälämeillä takasi.

- Juu, mut jos mei viäl mennään

40 53

KAUKO VIRKKI

tahon TuuEosjoen kun siäl oli netkovat kahinat sillan alkuun niin,mihes... - No kun mei siäl lährettiinniin siin oli, se oli kovaa menoa, täy-tyy sanoo kun tapellen mennee tois-tasataa kilometri! vuorokautees nisiin mentiin ja meitil oli sit se, tääBjörkmani, hänel oli se salamasotakoska hän oli hyvin paljon SaksasLaguksen kans kävivät ni jo siinsottain väliski ni niii oli se salama-sota et, että tiä auki, ja tota noin,naapurit meni mettään ja ei mittaan

muuta kun sekasi vaaja paina ni neoli heti siin jos toisen takaan ta-peltii, jossain mutkan takan ni ne olisiin kohta peräs koska siäl takan olivaarallisempi olla, siäl joutu jalkaväkimonta kertaa tappelemmaa uures-taan, net mettäs kokoontu mutjää-karit ja mei mentiin ja vaunut ni netpainu aina vaan etteenpain Ja

sekottammaan niin paljon kun suin-kin mahrollist.

Sitä mentiin, tääkin oli tää AlpoKullervo Marttinen nii se oli munvaunusain, se oi' sen sit kun toisetlährettiin Aunuksest menemään ni

lährettiin ni mentii Kuujärven kaut-ta ni maakin jouruin sii. Ni Martti-nen oli siin ja sit tää tää Björkmannilähti toisen porukan kans menemäänsuaraan Syväri!, Lotinapeltoon sin-ne. Ja mei mentiin Kuujän/en kaut-ta Syvärin asemal, meiän porukka.Siin käviki sit se Marttinen kun siäloli ihan pohjattommii net tiät. Ni nisiäl verettii sit niit huoltoautoi vau-

nujen kans verettii niit mut eihänmei siäl kaikki kerinneet olemaan,toiset lähti tappeluun. Sit toi Laak-so anto maaräykse et kolmas komp-pania joutu sit hinaushommii väliäja ne oli siäl koko sen ajan, tappe-fusajan kun Petroskoihi kerittii mää-kin.

Ni ne oli siäl hinaushommis ethualto pelas, koska huallon, se onaika iso huaito kun tommonen

motorisoitu joukko-osasto menneeni siin tarvita pojat polttoainetja siältarvitaajokalai. Ja ammukset ne ona ja o. No sit, kun mei siält mentii ni

se Marttine sano et "Jaaha, sittenvaan polkupyärät vaunun päälle jasit kun tullee tappelu ni siit vaanmettää. " Ja simmottii mentii ja sehyppäs mun vaunuusain, se Marti-ne, sit sinne ja tää Laineen Aimo olisiäl toisena, täält Somerniämeitmikä kaatu sit sialla.

Meitil oli silloja vaunu tuhoutunu,tää vaunu kun se tuii 9. päivä ni,mull on siit karttaki ja, ni ni. Aimolkävi vähä huano tuuri kun se olspäässy lomal sillan kun mei sinnepäästii sit ja ku meitin vaunutuhoutus 9. päivä ni meit tultii siä!tpois ja toiset, taa luutnantti Lehto-virta oli sii vaunus yhtenä ni Lehto-virta sano et menkää tei Vaaseniivaa kun siäl oli meiän hualto jailmottakas siäl et kuinka meitin on

käyny. No mei tultiin sinne sit, Väli-maan Jannen moottoripyärän pääi-Ia, meittii oli kolme miästä siinmoottoripyärän päällä ja Janne toimeitin sinne sit Vaaseniin.

Sikkun mei sinne, päästiin siälttulemaan sit ni Laine oii menny kuu-lemma sit ni kattamaan kun siait pitilauttain kans et tais tullakki, en määtiä mut panssarimiähet meni sitampuumaan niit lauttoi rikki ku tuli-vat Syvärii pitkin, virta toi niit ja sejäi sinne sit ja. Se oli 9. päivä kunmeitilt ammuttiin se, Syvärin kau-pungist ammuttiin yli joen. Ni meitinvaunuusain ni IT siäl oli pitkäpiip-puset IT-tykit ni ne ampus molem-mat ketjut poikki ja siin oli ihanmeitin eresäin ni oli usseemman

joukkuet miehii. Ja eikä net ymmär-tänneet meittii ampuu kun mei tualtvaunust tultii ulos. Ja mää sanoinet äkkii konepistooli tänne kun mulo!i konepistooli ja. Lippai lippai mäsanoin ja. Ja emmää sit tiä mut kumää tost veteli ni kaikki ne meni sin-ne, nii! oli montut siäl. En tiä, toisetsano et jäiks monta ja mää sano eten mää nähny ja yhtään jäävä ja. Jamää oli siihen aikaa ni korpraali jasiin oli sit Laine oli alikersanttija tääLehtovirran Jussi oii aktiiviluutnantti

mut kyl ne totteli kun mää huusi et

karkuu! Ja mää sanoin et Diskohantullu Suamen ennätys, saran metrinsikkun mää menin. Melkeen kaks

lipailist mää laskin siihen ja kun kaikkimiähet häipy ni sillon mää lährinmenemään ja sit ne ampus meittii

sen IT-tykin kans ja kun mei peräk-käin juastiin ni mää sanoin antakamennä pojat ja mää sain net kinnija mei juastiin peräkkäin ni. Nimeinasivat vattallas, kun meni siitvälist ITja sit räjähti vähän matkanpääsäja meitil oli hyvä tuuri siin et.Et tuuril täsä maailmas on pelattu

ja.

Haastatteli ja nauhoitti PajulanKalliolassa 3. 9. 1996 Voitto Ollonqvist.Litterointi Heini Kämi.

'.fe

>^-

lii%fe^;>%%l

. .. '. ".. . l':-^^i». '}''

;. * -if".. : . «.;7B.

V- '-.

"f, -ai?

&»^' l>*

'a-

myären, kun on tultu.Kun mää sen ymmärsin, niin ennääen uskaltannu hiavahtaakkan. Olikoko ajan tarkkaan katettava, etteivaan erheettyis. Mut Heinäsentohteri oli oikeen kiltti ja kiva, vaik-ka hiljanenja sano, et sihen jäi ihansiisti ja melkeen näkymatöin arpi.Muttei hän onneks sancnu, et kylsää sen pualest miähen saisit!Kun vuasii sit tuli lissää, niin ajatuk-set muuttus. Mää rupesin suarastastykkäämään pojist, mut pojat ei - ikä-vä kyl - oikeen välittänneet täm-möttest pontist. Lopultas kum-minkiin yks kaveri sano, et korva-lehret sul on aika nätit, niin et men-naan naimisiin vaan.

Täytyy sannoot, et Puustelin Ranssioli pitkän paälä oikjas: jos vialleukaankin ols jääny paha arpi, eieres korvalehret ols muu pelastan-nu. Ankeleetistas ols käyny simmot-toon, et mää öisin tykkänäs jäänyilman miästä!

Ennen ja nyt

-ll

s-s^

^ ",

' :^v

/>

c. '»,

-^

^

Ennen ajettihin kärryissä ja reessä, hevonen oli aisoissa eessä.Nyt autopiilit maantietä kiitää, ja lentokoneet ilmoja liitää.

Ennen kun mentiin häihin tai kestiin, pyhäpaita muutettiin ja silmät pestiin.Nyt olipa se tytär tai akka, niin laukussa on puuterivakka.

Ennen oli Suomessa naisia liikaa. Xyt ei enää meinaa löytää talojussi piikaa,kun piikakin pyytää palkkaa, niin monta sataa markkaa.

Ennen syötiin lusikalla voita, päälle pantiin piimää ja talkkunoita.Nyt syödään sellaista rasvaa, joka puitten oksissa kasvaa.

Ennen se Väinämöinen kannelta soitti. maailman ilmoille säveliä loihti.

Xyt soittaa saksofooni, radiot ja gramofooni.

Ennen niitä väkeviä pirtuja juotiin, salaa niitä ulkomailta kotimaahan tuotiin.Nyt näkyy olevan taas sama tahti, viinassa on suomalainen mahti.

54 39

KAARINA POLLARI

Kun Puustelin Ranssi eppäili, etten mää Ollenkaan miästä saa

KALEVI SAHLSTRÖM

Kannakselta Virolahdelle

'an kertomuksen alkujuuri on'Virma, Jaatilan Taka-Simolan

likkain ajohevonen 1920-luvul ja viälmyähemminkin. Virma oli enemmänkun hevonen, se oli niinkun ihmisenajatus. Sitä sai taputtaa! ja silittäätja panna vaikka harjan ja hännänpalmikol. Se ymmärsi kaikki asjat.Jos sel tarjos leipää, se osas ottaaniin nätistäs, ettei pikkulikkainkantarvinnu pelkaät sormiitas. Kun leh-mat kevvääl päästettiin laitumel,alko Virman urakka lypsy-ja meijäri-hevosena. Pikkulikatkin sai sen hy-vin kärryin etteen, jos vaan jaksoaisoi nostaat.

Lypsyreisut ne vasta lystei oli, kunpäästiin Virman kärryil. Usseenlypsytarha oli etumakasiinin tykön.Suviehtol aurinko laski jo Suavalavantakan Puustelin mettään ja taivaan-rantaan, kun ajeltiin Alman jaMarttan kans kotja päin. Virmapisteli piänta tasast ravvii ja Almapiteli ohjaksii. Sarjolan mettän koh-ral rupes Martta laulamaan. Marttaosas vaikka kuinka pal virsii jahenkellissii laului ja kansakoulusRuastelan opettammii, niinkun senpaimentytön laulun, et "Pettuleipaaannettiin käteen pussi piäni, hallaviljan viänyt on". Oli vauhrik-kaampiikin, niikun et "Jos kaikkiSuamen järvet viinaksi muuttuisi,niin eikös meitin poikain elellä kel-paisi". Se oli hianoo kotja päin tulloo!Yhrel suviaamul maa heräsin juur,kun likkain maitohevonen ajo pih-haan. Tuli kova kiiru, kun mul tulimiäleen, et Virmal tarttee antaatleipää, ennenkun Alma lähtee senkans vasikoil rehhuu niittämään. Määjuaksin aika soittoa ruakapuariin.Sain oven auki, kiipesin piapojau-holaarin pääläja kun oikeen nostin,aukes sen piisarkun kansi, misä oliruisleipii. Mää kurkotin yhren leivänkätteesain ja loikkasin saman tiänaika puhtii permannol. Ei siin tullumiäleenkän ruveta sihtailemmaanmittaan vaaran paikkoi niinkunlihatiinun viäres kököttävvää liha-tukkii, et onks se juur hollil. Ja niin

mää lentisin päin lihatukkii niätpaukaatti, ja leuka ossuut tärräättilihatukin terävään syrjään. Siin määmakasin oikjanas permannol ja leu-ka tärisi niinkun tappuri, vaikka määpirin siit kaksin käsin kii. Ei ensiinsaanu huuttuutkan, kun ääni eitotellu. Mut sit mää jo kyentysinmenemään ruakapuarin ovel. Kaivontykän seisos äiti ja Puustelin Ranssi.Ranssil oli meijärivuaroja se oli tullutonkii hakemaan. Kun mää net näin,

jo rupes parkukin tulemaan, oikeenaika jollotus. Äiti peljästys ja tuliäkkiin kattamaan ja Ranssikin heivasnostelemast meijäritonkkii. Sit heiyhres rupes tutkimaan mun leukaa-tain. Mää kuulin Ranssin puhuvan:-Kyl Kaarina on ny vissiin viätävalääkäril, kun tosa leuas on noin pahahaava. Sihen täytyy panna tikit,muuten sihen jää niin julma arpi,ettei se saa miästäkän.

MITÄ! MIÄSTÄKÄN! HYI OLKOONSENTÄÄN! ET MIASTA!Mää en ossa Ollenkaan sannoot,kuinka mää Ranssil suuttusin. Et voi

äijil olla tosi typerii meininkei! Määen eres tiänny koko mailmas mittaanruakattomampaa kun miahet janaimiskaupat ja simmottet! Rua-kosen Villest mää kyl tykkäsin, mutVille olikin eri asja. Kuis Ranssi voinoin ruakattommii puhhuut, vaikkamul on leuka halki! HYIJEEI ETMIASTA!Mut äitii näytti huvittavan. Sit hänveti vanhasi lakanasi pitkän sui-kalan, kääris sen pään ympärs jaautto mun isän pyärän paalä istu-maan. Sit isä lähti kuskaamaan muupyärän putkel Joensuuhuun läakäril.Kunnanlääkäri Niilo Heinänen pistihaavaan tikitja käski seuraaval viikoltulla uurestas, et otetaan tikit poies.Yhrel aamul sit äiti sanos:

-Sää olet jo aika isoja menet syksylkouluunkin. Ossaisiks sää yksinäsmennä vastaanotol?Mää olin melkeen varma, et ossaan.Vasta orotushuanees alko kauhia pii-na. Kenes peräs mahtaa tulla munvuaroin? -Mut sit maa arvasin: sin-

ne mennään vuaros jälkeen, ain sitä

Kaveri sano, et korva lehret sul on aika nätit, niin et mennään naimisiin vaan. Irja-

sisko nyk. Alaranta ikuisti iloisenparin Kaarinoja Eero Pollarin n. 1955.

luoden 1943 keväällä ratsuväkisiirtyi Kannakselle, jossa vietet-

tiin rauhanomaista kesää lähellä ny-kyistä Pietaria Lempäälän ja Vam-meljärven maisemissa. Rakennet-tiin uusia komeita korsuja, tehtiinpuhdetöitä, käytiin lomilla ja erilai-silla kursseilla.

Vasta seuraavana keväänä vihol-lisen tykistötoiminta lisääntyi ja14.6. 1944 aamulla vihollinen lähtihyökkäämään valtavan tykistö-keskityksen jälkeen. Joukkueenimukana olin siirtynyt lähelle etu-linjaa, jossa yön aikana olin kaiva-nut metrin syvyisen kuopan, jossaolin suojassa sirpaleilta.

Aamupäivällä tuli kuitenkin jouk-kueenjohtajalle käsky irrottautua.Emme ehtineet ottaa läheiseen met-sään jättämiämme reppuja, kun kä-siaseiden äänistä päätellen viholli-nen olija hyvin lähellä. Alkoi perään-tyminen ja juokseminen pois viholli-sen edestä. Joukkue pysyi kuiten-kin koossa, luotimme joukkueen-johtajaan, joka oli saanut tiedon,että vihollinen on sivustoista pääs-syt läpi linjojen ja oli jo kaukanaedessä. Alkoi jännittävä ja unohtu-maton matka kohti Viipuria.

Matkan sikana kierteli tieto, ettäolimme olleet matissa, koska vihol-linen oli ehtinyt hyokkäysvaunujakäyttäen katkaisemaan tiet. Alku-matkan aikana tykistötuli oli kuiten-kin aiheuttanut eskadroonalle 10miehen tappion. Muistan kun yhte-nä päivänä ohitimme erään metsi-kon, jossa oli ollut edellä peräänty-neiden ja vihollispartioiden välinentaistelu. Kymmenkunta vihollisensotavankia oli hautaamassa ruumii-

ta, ja näitä töitä valvovat miehetkertoivat 90 vihollisen sotilaan kaa-tuneen. Toiset sotavangit kaivoivatkuoppia, jonne toiset ryhmät kan-toivat ja vetelivät haisevia ruumiin-osia ja ruumiita kuoppiin.

Rykmentti teki perääntymismat-kaa yleensä yöllä. Rykmentin ko-mentaja kulki eturyhmän mukana;keskustelu ja tupakointi oli kiellet-

ty. Muistan kun yksi rakuuna, jotakannettiin haavoittuneena paareilla,alkoi pyytää asetta, jonka kanssahän olisi halunnut jäädä polun var-teen viivyttämään vihollista, minkäjälkeen olisi ampunut itsensä. Tähänpyyntöön ei suostuttu.

Joukkueella oli kannettavanaanneljä haavoittunutta, mikä viivyttimatkantekoa pimeällä metsäpolulla.Eräänkin miehen hermot pettivät jaoli vähällä, ettei tämä ehtinyt am-pua omia. Rakuunalta saatiin onneksikivääri pois ja kaksi asetoveria val-voi nyt tämän kulkua. Ruokaa saa-tiin kerran päivässä niin kauan kuinkuormasta pysyi mukana.

Kerran rykmentti suunnisti har-haan ja joutui vihollisen liikkeidentakia ylittämään erään metsättomänaution alueen. Paikalle ilmestyi ve-näläisten lentokoneita, mutta myos-kin omia hävittäjiä. Katseltiin jännit-tävä ilmataistelu, jossa viholliskoneputosi maahan. Alkoi kuulua elä-köön-huutoja.

Saman päivän illalla olimme saa-puneet suuren suon reunalle, ja senyli johti vain vähäinen polku. Silloinrykmentin kulkupelit - yksi Manner-heimin rykmentin komentajalle lah-joittama maastoauto, 7 kenttäkei-tintä sekä muut ajoneuvot - uppo-sivat suohon. Sinne jäi kaksi kans-lia-ajoneuvoa, joissa oli rykmentinkaikki asiakirjat. Toinen asiakirjojatäynnä oleva auto ehdittiin sytyt-tää tuleen. Rykmentin marssi-nopeutta lisättiin, kun perästä alkoikuulua panssarivaunujen ääniä.

Kului muutamia päiviä, ettei saa-tu lämmintä ruokaa, mutta kukaanei valitellut. Kun saavuimme jo lä-helle Viipuria, olivat tienvarret tayn-nä kaikenlaisia ajoneuvoja ilman he-vasta.

Kärryissä oli arvokkaita huone-kaluja, ruokatarpeita ja vaatteita.Evakoille oli myöskin tullut kiire pae-ta pois vihollisen edestä. Näistä ajo-peleistä saimme ruokatarpeita: so-keriä, jauhoja, mehuja ja vaatteita.Erilaisia kotieläimiä juoksenteli pi-

hoissa ja tienvarsilla. Yksi komeasika ammuttiin ja lihat otettiin mu-kaan. Seuraavassa pysähtymispai-kassa nautittiin sitten lihakeittoa.Vihollisen lentokoneet hidastivatmatkantekoa; lentokoneiden tulles-sa näkyviin oli kiireesti juostavametsään.

19.6. 1944 saavuttiin lähelle Vii-

puria Karppilan kylään, josta sama-na päivänä ratsuväkirykmentti kii-reesti siirrettiin autolla Viipurin-lahdelle Tervajoen kylään. Sotatoi-met Virolahden rannoilla kiihtyivät,ilmatoiminta vilkastui, ja pudoteltiinlentolehtisiä, joissa kehotettiin an-tautumaan.

3. 7. 1944 illalla jouduin joukku-een mukana lähtemään veneelläEsisaareen, jossa aamulla 4. 7. 1944alkoi voimakas vihollisen tykistötulija lentokoneet pommittivat saaria.Hävittäjäkoneet tulivat kiertämäänsaaren rantoja ampuen konekivää-reillään. Olin saaren rannassa ja kat-selin, kun kaksi laivaa lähestyi saar-ta ampuen tykeillään. Seisoin kiventakana suojassa, kun yksi tykin am-mus putosi melko lähelle. Sen pu-toamista en kuullut, mutta samas-sa tunsin oikeassa käsivarressa töy-täisyn ja verta alkoi vuotaa hihastasormille. Joukkueenjohtaja kornettiTiainen oli lähettyvillä ja tiedusteli,sattuiko pahasti, ja nähtyään kades-ta vuotavan verta, kehotti minualähtemään rannasta pois.

Lähdin kävelemään saaren keski-osaa kohden. Silloin sivuilta huudet-tiin: Varokaa miinakenttää! Polkujohti mantereen puoleiseen rantaan,jonne meitä haavoittuneita oli ke-rääntynyt 6-7 miestä. Jostain saa-pui paikalle pieni moottori- taisoutuvene, johon pääsin mukaan.Yksi lentokone meni yli. Siitä am-multiin venettä kohti, mutta kukaanei onneksi haavoittunut. Kiväärinolin jättänyt saareen ja muistelen,että veneessä ei ollut moottoria. Sesoudettiin lähelle mannerta, jostame kahlasimme mantereelle. Rannanlähettyville oli kerätty 3-4 miehen

3855

AARRE HARJU JUHO SALAKAN

Muistoja kesältä 1944

ruumiskascja. Rannan lähellä otevas-sa rakennuksessa saimme kuiviavaatteita ja ensiapua, jonka jäikeerhevoskuljetuksella lähdettiin eteen-päin ja junalla Vierumäen sotilas-sairaalaan.

Olen myöhemmin saanut tietää,että omat joukot saivat luvan siir-tyä viho]l!sen miehittämästä Esisaa-resta vasta iltapäivällä. Haavoittu-miseni tapahtui aamupäivällä ja olinniiden onnellisten joukossa, jotkapääsevät saaresta veneellä pois.Myöhemmin saaresta pois ajettujenkohtalo oii synkkä: koska veneitä eiollut tarpeeksi, vain uimataitoisillaoli pieni mahdollisuus pelastua.

Yli kolmivuotisen sotareissunipäätteeksi jouduin vielä Ilomantsinmottitaistelujen loppuselvittelyyn,josta rauhan tuitua erilaisten Suo-men miehityshuhujen saattelemanamarssittiin pois.

Sotareissultani jäi minulle vahvausko suojelusenkeliini, jota uskoa eiole myöhemminkään tarvinnut paik-kail!a.

'oukko-osastomme oli talvella1944 siirretty Aänislinnasta

Viipuriin. Siellä majoituttiin Monre-pon koululle. Kevättalvi kului no-peasti kovien harjoitusten ja ase-mien kaivun merkeissä, lltalomiasaatiin, jos muistettiin esiintyätäysin sotilaallisestija pitää puse-ron napit kiinni. Mikäpäs siellä oles-keliä nuoren miehen, kaupunkitäynnä iloisia tyttöjä ja Monreponpuisto kevään tullen parhaassaloistossaan.

Toukokuun puolessa välissäsaimme kolme miestä komennuk-ser Sommeel:e metsänleimaus-jahakkuutöiden valmistelutehtäviin.Majoituimme telttaan erään talonpiha-aiueelle. Lähistöllä oli kuului-sa Sommeen mottialue, jossa tal-visodan aikana suomalaiset olivattuhonneet suuren vihollisosaston,se alue oli tuleva työkohteemme.Maasto oli täynnä sodan jättämaäromua ja kaatuneita vihollisso-tilalta, joita oli vähän yritetty peit-taa. Hylättyjä aseita ja ampuma-tarvikkeita oli vaikka kuinka paljon.

Eräänä päivänä, kun tulimmemetsästä, oli ky;än poikia keräan-tynyt heittämään palloa, kuka pi-demmälle sai. Huomiomme kiinnit-tyi poika;n palloon, mikä se oikeinoli. Kaveri meni lähemmin katso-maan, eikä se mikään muu ollut-kaan kuin poikien löytämä venäiäi-nen munakäsikranaatti. Kaveri kis-kaisi sokan pois sytyttimestä, löiiskurin nastan puunkylkeenja heittipoikain pallon pellonojaan, jossa semossahti. Kielsimme poikia vastai-suudessa koskemasta kaikkeen,mitä alueelta voi löytyä.

Talossa asui emäntä ja tytär,isäntä oli sotareissulla. Hän oli lo-ma[', a kaydessään aloittanut ulko-rakennuksen teon, niin kuin kaik-kialla Karjalassa oli kova jälleenra-kentaminen käynnissä. Työ oliedistynyt niin, että katto vainpuuttui. Meillä oli työt metsässähyvässä mallissa, että hakkuut voi-daan aloittaa. Olimme pitäneet kii-

Aarre Harju.Kuva v. 1945.

retta toivossa, että voisimme viet-

tää jonkin aikaa toivomallammetavalla. Ryhdyimme tekemään ra-kennukseen pärekattoa. Olimmekaikki maaseudulta kotoisin ja hal-litsimme sen homman.

Kerran, kun emäntä oli kutsu-nut meidät korvikkeelle, pyysin ta-lon tyttäreltä neulan ja lankaa, ettävoisin ommella irronneen pans-saridivisioonan hihamerkin pa:koil-leen. Aloittaessani ompelemisentyttö tokaisi: "Annahan tänne sepuseros ja merkkis, mie ompelensen kiin, koska näkkyy olevan neulakäes ku heinäseiväs ikkäan." Tulimieleeni Rosvo Roopen säkeet"hän ompeli sen kiin, ja samallahän ompeli myös sydämensä siin".Kuinkahan olisi käynyt, jos aika jaolosuhteet olisivat olleet meillesuopeammat?

Kävimme välillä Sommeen kesä-

junlilla. Se olikin mieliinpainuva het-ki. Karjalaiset ovat luonteeltaaniloisia ja välittömiä, varsinkin neKarjalan tytöt.

Emme ehtineet saada kattoa ai-van valmiiksi, kun tuli moottori-pyorälähetti ja sanoi, että vaihta-kaa työkalut toisenlaisiin, illalla läh-

Someron museon vikkiäisjuhlan ylei-söä, edessä Fransiska Seppälä (kansal-lispuku) ja Kerttu Hovila. 19. 8. 56.Valokuvannut Otto Aukio. Somero-

Seuran kuva-arkisto.

den ja Forssan Lehden lisäksi olivähintään kolmipalstaisia kuvitettujauutisartikkeleita vihkiäisista muunmuassa Turun Sanomissa, UudessaAurassa, Aamulehdessä, HelsinginSanomissa ja Uudessa Suomessa.

Näiden 40 vuoden takaisten vih-kiäisjuhlien jälkeen museo sai vaki-tuiset aukioloajat. Samaila tuli toi-meensa ensimmäisenä museon-

hoitajana rouva Helmi Ahti, jokaemännöi museota perheensä avus-tamana yhtäjaksoisesti 22 vuottaerittäin kiitettävästi.

Jk. Pyrkimäluku = leikillinen toru,jollaisia nuoret miehet esittivät pyrki-essään tyttöjen aittoihin.

pyrkimähiku

Likat rakkaat

oven lakkaat

helpottakkaasitä hakkaa

kun oven päälä makkaa.Avatkaa se ovi

kun ei meitin sovi.

Likat viinit,

mitäs te panetteoveenne nin kiinni.

Likat nätit,

mitäs te meit oven taa jätit.Likat taikka likkain pojat,

kuka pikemmän kerkiitaikka vällyistäs selkii,

kun on niin vilu

ja mettäs huutaa piru,syä hyttyset ja palelee hyppyset.

Vaikka siat on nin monta

päätä ja naamaa,ninpitäis munkinsialta saamaan.

Mu;stiin merkitsi Juho SalakaltaSomerniemen Palikaisissa 6. 7. 1956

Tapio Horila. Tätä pyrkimälukua e;ole aiemmin julkaistu.

Juho Kustaa Salakka 8. 10. 1960.Kuva: Pertti \7irtaranta.

Somero-Seuran kuva-arkisto.

56 37

Somero, Jaatila. Someron museon

vihkiäisjuhla 19. 8. 56. Someron Yh-teiskoulun teinil reippaassa kanscfn-tanhussa. Valok. O. Aukio. Somero-

Seuran kuva-arkisto,

Vihkiäisjuhlan arvokkuutta Iisasise, että siihen saapui Forssasta noinsata valtakunnallisten museopäivienosanottajaa. Näistä valtionargeologiC. A. Nordman esitti SuomenMuseoliitonja professori Esko Aal-tonen Kotiseutuliiton tervehdyksetja onnittelut. Kaikkiaan juhlassa olinoin 1 500 henkeä.

Päivälliset VanhalassaMuseopäivien päättäjäispäivällisetoli järjestetty Vanhalan kartanoon,jossa Somero-Seuran johtokuntaankuulunut Raili Hovila toimi yli-emäntänä. Aterian lomassa kuultiintaiteilija Liisa Majapuron esittä-mia kansanrunoja ja Vilho Metsolanpelimannimusiikkia. Lehtimäen kul-

man pojat esittivät Arvid Gus-tafssonin johdolla kansanomaisianotkeus-ja voimatemppuja, "hämä-laista sirkusta". Myös Arvid Gustafs-son kuului Somero-Seuranjohtokun-taan.

Museopäivien takia vihkiäisjuh-lamme ja museomme sai runsaastijulkisuutta. Paikallisten Somero-leh-

Somero, Hirsjärvi. Someron mu-seon vihkiäisjuhla 19. 8. 56. Päi-vällisvieraita Vanhalassa. Vas.

Arvo Alli, joka lahjoitti tiiletRiutan torpan kaikkiin uuneihin,Somero-Seuran puheenjohtajaTapio Horila, takana Matti Soi-ni. Armas Majapuro ja VilhoMetsola. Valok. O. Aukio. Some-

ro-Seuran kuva-arkisto.

demme rajalle, siellä on vieraita tu-lossa. Ehdittyämme yksikköömmeolivat kaverit jo lähtovalmiina jasanoivat: "Nyt mennään, ryssä ontullut Karjalan kannaksella yli ra-jan ja jatkaa tuloaan valtavalla voi-maila. " Ensimmäinen kosketus vi-holliseen oli Pamppalassa, muttavarsinaiseen verilöylyyn jouduim-me Kuuterselässa, jossa puolustusoli valtavan ylivoiman edessä pet-tänyt.

Mieleeni on painunut tapaus nii-den taistelujen ajalta. Olin viemäs-sä tulenjohtaja luutn. Siitosen an-tamaa viestiä lähimpään kunnossaolevaan puhelimeen. Kyläaukea-man ja metsän rajamaille oli vihol-linen pudottanut suuren lento-pommin, joka oli katkaissut tientäydellisesti. Ajoneuvoilla ei voinutajaa pidemmälle. Sairaankantajatolivat tuoneet vaikeimmin haavoit-tuneita pommikuopan sivuun odot-tamaan sairasautoa. Samaan ai-

kaan oli linjaan tulossa kaksi pans-sarivaunua. Edessä olevan vaunun

ajaja havaitsi, että tie oli poikki jaohjasi vaununsa kiertämään pom-mikuopan takaa. Valtavasta tykis-tötulesta johtuen ilma oli täynnäkaikkea, mitä räjähtävät ammuk-set saivat maasta irti. Edessä ole-va vaunu kiersi kuopan kauempaa,mutta jäljessä tuleva, jonka näky-vyys oli vielä huonompi edessä aja-van pakokaasun johdosta, oikaisireittiään sen verran, että osa haa-voittuneista jäi telaketjun ruhjo-maksi. Se oli kaamea näky, jokanuoren, sotaan tottumattoman

pojan mielestä ei koskaan unohdu,vaikka tuskin heistä muutenkaankukaan olisi selviytynyt, sillä vihol-linen keskitti alueelle niin voimak-kaan tykistötulen koettaen estääkaikin tavoin lisäjoukkojen ja kai-kenlaisen huollon toimittamisenetulinjaan, koska siellä oli juuri rat-kaisun paikka käsillä.

Tuli mieleen, kuinka paljon ih-miselo voi muuttua: muutama päi-vä sitten kesän alkaessa kauniissaMonrepon puistossa ja Sommeenkesäjuhlilla kauniita, iloisia Karja-Iän tyttöjä ja nyt tämä, tuskaa jakuolemaa tuottava teräshelvetti.

Kuoppa kuopalta syöksyin eteen-päin muistaen tulenjohtajan sanat:sinulla on oma tehtäväsi, muuhunet saa puuttua, muutaman minuu-

tinkin viivästys voi johtaa puolus-tuksen pettämiseen.

Vastaisku suoritettiin ja osit-tain saavutettiin tavoitteena ole-

va linja. Vihollisen vastarinta voi-mistui vereksien joukkojen ansios-ta. Meikäläisten tappiot olivat tun-tuvat eikä täydennystä ollut saa-tavissa, joten päällystä joutuisaarrostusuhan tähden antamaanirtaantumiskäskyn. Meitä oli neljänmiehen ryhmä, kun tulimme syök-symällä kuopasta toiseen. Jostainilmestyi eteemme jalkaväen kap-teeni pistoolilla osoittaen meitäkohti ja hihkaisi: "Tästä ei mennäminnekaän, jäätte tähän asemiinettekä päästä ryssää tulemaan."Jostakin hän löysi venäläisenhaarakaukoputken, antoi sen mi-nulle ja sanoi: "Te tähystätte täl-Ia ja ilmoitatte, kun tulee liikettä."Siitä vehkeestä oli linssit rikki,mutta minä tähystin kuitenkin.Huomasimme, että kapu oli päähänhaavoittunut ja täysin poissa to-laitaan. Ymmärsimme, että jos yri-tämme lähteä, ampuu se kahelimeidät kuin varpusen oksalta. Hut-tunen-niminen kaveri yritti sumut-taa kapua sanomalla, että tuollahaavoittunut huutaa apua, menenauttamaan häntä turvaan. Pistooli

heilahti ja kapu huusi: "Ette lähdemihinkään, se on ryssä, kun siellähuutaa. " Kuinkahan siinä olisipoikain käynyt, mutta jostain il-mestyi pelastava enkeli jääkäri-prikaatin majurin hahmossa ja sa-nai: "Mitä täällä enää viivyttelette,irtaantumiskäsky on annettu, täl-ta kohtaa ei tule muuta kuin ryssiäja niitä ei muutama mies pidätä,koska siihen ei pataljoonatkaanpystyneet. " Koville otti, ei kapumeinannut taipua, mutta lopultamajurin arvovalta tehosi ja lähdim-me kahden upseerin johdolla seu-raavaan puolustusasemaan.

Olin jälleen tehtäväni suoritet-tuani palaamassa tulenjohtuee-seen, kun valtava keskitys yllätti.Naapuri lähetti kaikenkokoisilla

tykeillä ja kranaatinheittimillä kuu-situumaisista hehtaaripyssyihinsen kun putket kestivät. Siinä sat-tui juuri kohdalleni sellainen kallion-kolo, johon juuri pääsi konttaa-maan. Ajattelin, ryöminpä tuonnepahimman ryöpyn ajaksi. Hetkenkuluttua tunsin, että päälleni heit-täytyi joku ja vielä toinenkin. Sit-ten räjähti voimakas ammus aivanlähellä, maa keinui allammeja pel-käsin kivilohkareen, jonka alla olim-me, sortuvan päällemme. Viimeksitullut kaveri huusi, että häneensattui ja päälläni makaava nytkäh-ti rajusti pitäen kovaa korinaa.Sanoin, että mennään pois, tännetukehtuu, kun olinpaikkaammetyöntyi voimakas räjähdysaineenkatku. Jälkeen tullut sanoi, etteipääse mihinkään, jalat eivät toimi.Toinen kaveri ei puhunut mitään.Tunsin, että selkääni alkoi jokinkostea kovin lämmittää, ja tajusin,että taisi kaverille käydä kalpaten,koska ei vastannut poistumiske-hotuksiini. Jalkoihin haavoittuneen

avustamana pääsin vihdoin hivut-tautumaan pois hyvin tukalaksikäyneestä turvapaikasta. Päällänimakaava ei enää tarvinnut apua.Jalkoihin haavoittunut sai apua, josse sitten enää auttoi.

Ehdittyäni tulenjohtueeseenluutnantti Siitonen ihmetteli, kuin-ka pystyin kävelemään, vaikka sel-kani oli aivan veressä. Sanoin, ettäeipä ole minun vertani. En saanutpariin päivään vaihdettua puseroa-ni ja kesäkuu oli parhaimmillaan.Arvata voi, minkälainen loyhkä sii-ta lähti.

Olihan sitä kalmanhajua sielläkaikkialla, mutta tämä oli omassaselässä ja kulki aina mukana.

36 57

ERKKI ROUHIAINEN

Eräs yösuunnistus

Erkki RouhianenKuva noin v. 1986.

ksikkömme lähti Syvärin ran-naita 22. pnä kesäkuuta 1 944

ja peräännyttiin tiiviisti viivyttäenkoime viikkoa niin, ettei yhtään yötäollut telttoja pystyssä. Näin olimmetulleet lähelle Aänislinnan tietä lyo-tyämme edellisenä päivänä viholli-sen etulinjan mattiin. Aamullakerkesimme saada teltat pystyyn,kun tuii kiireinen käsky, että teltatkasaan ja liikkeelle. Se oli sekoukkaus, jossa otettiin ja annettiinsydämen kyllyydestä. Ennen kuin iltakoitti, oli meillä ne asemat, jotkaaamulla olivat iivanaila. Asemat oli

vedetty synkkään metsään, jossamiesten väli oli ehkä 50-100 m.

Tuskin monta tuntia oli kulunut,kun komppanian päällikön lähetti tulija sanoi: "Lähde mukaan, kapulia onasia. " Minulla alkoi raksuttaa, ettämitäs tuli tehtyä vai mitä jäi teke-matta. Kello oli vartin yli 2 yöllä. Asiaselvisi, kun päästiin kapteenin juttu-sille. Hän veti karttaiaukun polven-sa päälle ja näytti: " Nyt olemmetässä, luuntnantti Hiidenheimonkomppania on tuolla. Ota tarkkakompassisuunta ja mene viemäänirtaantumiskäsky."

Minä mittasin tarkkaan pisteittenvälin ja sanoin, niin kuin niihin aikoi-hin oli tapana, että hei sitten,nahkurin orsilla tavataan. Otin suun-

nan ja lähdin. Mutta se ei ollutkaanniin helppo juttu kuin luulin. Kananmukaan matkaa oli 2400 m. Kom-passi oli pidettävä niin kaukana kuinkättä riitti, konepistooli aiheutti sen.Jos käsi tu!i Siian lähelle, kompassi-neula alkoi pyöriä. Lisäksi piti las-kea askelparit, että tiesi, paljonkooli kuljettu. Metsä oli synkkää kor-pea, josta välillä kuului hyvin sala-peräistä liikettä. Se saattoi aiheu-tua eläimistä, mutta todennaköises-ti sieltä liikkuivat ne eloonjääneetiivanat, jotka edellisenä päivänä jäi-vat tappamatta.

Kun olin tullut iaskujeni mukaan2000 m, aikoi sieltä vihollisen suun-nasta kuulua telaketjun kalina. Neampua raiskaisivat pari srapnelli-ammusta, että metsä rapisi. Minunsuunnistukseni osui niin paljon hy-vin, että 20-30 m vasemmallaHiidenheimo oli komppaniansa kans-sa tiellä. Aamu alkoi jo sarastaa, kunhyppäsin ojan yli tielle. Hiidenheimotokaisi: "No perkele, vieläkö sinä olethengissä. " Hän oli edellisenä talve-na meillä päällikkönä. Siksi terveh-dys oli niin veljellinen. Tämä suun-nistus oi; elämäni jännittävin sik-si kertomisen arvoinen.

'apahtumapaikka: asemasota-'aikana Syvärin virran eteläpuo-

teliä täältä katsellen jossakin Ostansuunnalla.

Ryhtyessämme saunaa rakenta-maan emme Ollenkaan ajatelleet ot-sikkona olevaa vanhaa sananpartta,vaan siihen vaikuttivat monet muutsyyt. Ensinnäkin se tieto ja koke-mus, että puhtaus on puoli ruokaaja toiseksi, että se edistää tervee-na pysymisen mahdollisuutta. Ehkäkuitenkin kaikkein suurin aihe oli se

kaikkialla oleva vitsaus, mikä näkyiheikoimmillakin silmillä paidankau-lusta käännettäessä: vaatetäit oli-vat löytäneet sopivat elinolosuhteetmeidän sotilaiden ihon ja paidanvälissä. Syöpäläisiä oli todella run-säästi ja niiden koko oli suoraan ver-rannollinen niiden tehoon. En nytväitä, että niitä minussa olisi ollutvallan mahdottomasti, mutta monis-sa kavereissa kyläkin. Sanotaan,että täit sikiävät surusta ja mur-heesta, ja kyllähän meillä niitäkin riit-ti.

Ensimmäisenä toimenpiteenäkatsoimme sopivan saunan paikan.Se löytyikin helposti, koska ympä-rillä oSeva maasto oli saunanpaikkojatäynnä. Valitsimme kuitenkin sellai-sen notkelman reunan, missä olinäkyvinään jonkinlaista veden linnaapienessä puropahasessa. Sauna il-man vettä ei ole mikään sauna, vaik-ka sellaisiakin on tullut nähtyä.(Sota-aikanahan oli myöskin varsi-naisia ns. täisaunoja, joissa lämpö-tila nostettiin 120 asteeseen ja näinlämmöllä tuhottiin vaatteissa olevat

täit.)Saunahirret saatiin aivan raken-

nuspaikalta, koska alue oli vankkaakuusikkoa. Nurkkakivet löytyivätmyös samalta alueelta. Kirveet jasahat meillä oli omasta takaa samoin

kuin rakennusmiehetkin, niin etteisitten muuta kuin ajatuksesta tekoi-hin.

Nurkkakivet sijoitettiin neliönmuotoon niin, että seinien pituu-deksi tuli noin 3 metriä. Metrimittaa

Someron museon

VIHKIÄISJUHLAmuseon pihalla sunnuntaina 19. 8. klo 12.30

Tutustuminen museoon kello 12.30 - 13.00

OHJELMA

Tervehd.vasuiat

Kansanmu uikkla

Kansantanhuja

Yhteislaulua

Rlntan, Yll.Hu-mln j«Haipon asukkaidenhaastatteluja

Vihki äiBpukt

Valokuvakllpailun pal-hintojen jako

Kansanlauluja

Hamiiljiistol taulu

Suoma Vilhki

Vilho M»ta»Ia

Teinlt, Bäftää Tuure C<dw

johtaa Anna-LUu Parko

Tapio Horila

Lauri Kuuaunniki

Pietari Koklnui

Makiu: aikuimt 100:-, ll»et50:-

N&iaie kehoitetaan pukeutumaan kanaalUspukic-h

Somero-Scura

Vihkiäsijuhlan ilmoitus ohjelmineen julkaistiin Somero -lehdes-sä pari päivää ennen juhlaa. Juhlasta tiedottivat myös tyylik-käät seinämainokset, joissa tekstin lisäksi oli taiteilija MauriFavenin linolipainomenetelmällä museosta tekemä taideteos.

keruukilpailusta jakoi kanssani Mat-ti Soini - nyt tehden päätoimittaja-na. Kilpailusta saatiin Somero-Seu-ran kuva-arkistoon noin sata valo-kuvaa, näistä noin 60 valokuvaajaOtto Aukion uudelleen valokuvaa-minä.

Kiinnostava juhlapuhujaVihkiäisjuhian kiistaton kohokohtaoli lehtori (myöhemmin kunnia-tohtori) Lauri Kuusanmäenjuhla-puhe. Hän oli senaikaisessa koti-seuduntutkimuksessavaltakunnaili-

nen päivän nimi. Hän oli äskettäinjulkaissut kaksi katettavia arvoste-luja saanutta teosta: "Elämänmenoaentisaikaan" ja "Eteläisen Keski-Suo-men haikutupia ja elämää niissä1800- luvulla".

Suomen kansa tunsi Kuusan-mäen kuitenkin parhaiten radio-esitelmistä, joita hän talvella 1 956

o;i pitänyt joka lauantai-ilta haiku-eii savutupa-aiheista. Nämä esityk-set olivat sangen mielenkiintoisia jasuosittuja, eivät vain esittäjän pe-rusteellisen asiantuntemuksenvuoksi, vaan myös hänen huumorin-sa ja kansanomaisen rehevän suul-lisen esitystaitonsa takia.

Kuusanmäen vihkiä;spuhe, jossahän ylisti tervettä maalaiskuittuu-riaja museon merkitystä sen tallen-tajana, olijalleen retorinen voiman-näyte, joka veti varmaan penseät-kin kuulijat mukaansa, jos heitä oii.

Se että saimme Lauri Kuusan-mäen juhlaamme puhumaan, oli pro-fessori Esko Aaltosen ansiota. Tus-kin tämä tähtiesiintyjä muuten olisiSomeron takia vaivautunut.

Juhlan hauskin esiintyjä oliUuskaskistosta maanviljeSijä PietariKeskinen, jonka rekilaulut japyrkimäluvun yleisö palkitsi "raiku-vin suosionosoituksin", kuten Some-ro-lehti k:rjoitti.

Someron museon vihkiäisjuhta 19. 8. 56.Matti Soini haastattelee Riutan entisiä

asukkaita vas. Anna Elorantaa ja TittaHonkiota.

Valok. Otto Aukio.

Someron-Seuran kuva-arkisto.

58 35

TAPIO HORILA

Näin torppamuseo vihittiin vuonna 1956

OSMO LYLY

'Saunassa viha viilenee, saunassa sappi sammuu

Kuvan savusauna ei ole Ostan-suunnan sauna, mutta kyllä niissä samojakin piirteitä on aika tavalla.

o talvella 1956 oli Somero-Seu-ra sopinut forssalaisenprofes-

sorin Esko Aaltosen kanssa siitä,että Someron Torppamuseo vihit-täisiin saman vuoden elohiun 19.päivänä Forssassa vietettävien val-takunnaUisten museopäivien yhtey-dessä.

Kesällä 1956 olivat museomme

pihapiirissä jo kaikki nykyiset raken-nukset läpiajettavaa pihattora-kennusta lukuunottamatta. Some-

ro-Seuran rakennuspäällikkö, kaup-pias (myöh. taloustirehtoöri) PaulKilpelä oli tehokkaasti valvonut ra-kennusten siirtoa ja pystytystä.

Olin ottanut huolekseni raken-nusten kalustamisen ja sisustamisenvihkiäisiin mennessä. Koko pitäjätuntui olevan museoinnostuksenvallassa, joten esinelahjoitus- jakuljetusapua sain aina tarvittaessa.Samanaikaisesti valmistelin vihki-äisjuhlan ohjelmaa juhlan juontajan,varatuomari Matti Soinin kanssa.

Someron Torppamuseon vihkiäisjuhla 19. 8. 1956. Eturvissä oik. arkkitehti ToivoPartola, professori Esko Aaltonen, rouva Leea Aaltonen, rouva Seija Kuusanmäki,juhlapuhuja lehtori Lauri Kuusanmäki, kaupunginjohtaja Erik von Frenckell, rou-va Ester-Margaret von Frenckell, valtionarkeologi C.A. Nordman, kauppias HeikkiLindfors. Taustalla tuttuja Somerolta, Tammelasta ja Forssasta. - Valok Otto Au-kio. Somero-Seuran kuva-arkisto.

Vihkiäispäivä valkeni ja jatkuipoutaisena kuten Somero-Seuranmuseojuhlat yleensä. Ohjelma sujuioheisen lehti-ilmoituksen mukaan.Nuori nykylukija tarvinnee joitakintäsmennyksiä.

Maisteri Suoma Vilkki, Joka pitilämminhenkisen tervehdyspuheen,oli Somero-Seuran varapuheenjoh-taja. Someron Osuusmeijerin ko-neenkäyttajä, viulupelimanni V i l h oMetsolan ohjelmaan kuuluivatmuun muassa Isänmaan valssi,Joosefiina, Tarvasjoen urkurilta opit-tu Villipolkka, Roosin mustalaisvel-jeksiltä saatu Masurkka, Kuppari(taputusten kanssa) ja Pelimanni-valssi.

HaastattelujaOmaan haastatteluohjelmaani

tuli se muutos, että KuusjoenperänOnni Yliharmin ja TammelanHaiponAili Kuhasen ohella haas-tattelin myös Tammelan Patamoltalöytämääni verratonta juttumiestäToivo Mäenpäätä, jolla oli haus-koja tarinoita Haipon rakennustenentisistä omistajista. Matti Soinipuolestaan haastatteli rutinoidustiRiutan tyttäriä Anna Elorantaa jaTilta Honkiota, joilta aiemmin ke-säilä olin kirjoittanut muistiin tarkattiedot Riutan torpan huoneidensisustuksesta 1900-luvun alussa.

Somero-lehden lahjoittamatrahapalkinnot vanhojen valokuvien

meillä ei ollut, mutta eihän sitä tar-vittukaan, mitä tekoa sillä olisi ol-lut. Tukit kaadettiin ja kuorittiin jaalettiin sovittaa hirsiä kehikkoon.Nurkat veistettiin koirankaulalle ai-

van niin kuin esi-isämme olivat ai-

koinaan tehneet. Hirsivarvit sovitet-

tiin kierros kerrallaan ja sammaleltaväliin. Kehikko nousi kohtalaisennopeasti varmaan siksi, että työ olivapaaehtoista ja täit söivät ja ku-tittivat. Osatekijä työntekoon ja senmielekkyyteen oli myös se, että sil-loinen asemasotavaihe vaati jonkin-laista muutakin touhua kuin tuohi-

virsujen tai niiniköysien tekoa.Saunan seinien noustua noin kah-

den metrin korkeuteen aloitettiinkaton teko. Harjahirsi asetettiin pai-kalleen ilman sen suurempia harjan-nostajaisiaja varsinainen katto teh-tiin halkaistuista noin 10-15 cm:n

vahvuisista kuusipölleistä, joistajoka toinen ladottiin pinta sisään jajoka toinen pinta ulospäin. Tuohet

ladottiin näiden päälle, ja tuettiinriu'uilla niin, että ne pysyivät suori-naja paikoillaan. Tuohitalkoot sinän-sä olivat sitten oma touhunsa, so-pivakoivikko oli 2-3 km:n etäisyy-della. Puolikymmentä kovakuntois-ta miestä otti homman hoitoonsa.Toiset kiskoivat tuohia koivuista jatoiset kantoivat niitä kattoa teke-

ville miehille. Sanotaankin, ettei pi-tuudesta ole muussa hyötyä kuintuohen kiskonnassaja niin se taitaaollakin. Tuohisouvissa meitä oli kak-

si, joiden pituus taisi olla joltisenaapuna, mutta vain siten, että me

pisimmät kiskoimme tuohia ja lyhy-emmät kantoivat niitä saunalle.

Kiskontahommassa on sellainen jut-tu kaiken lisäksi, että jos tuohia eisaada muutaman tunnin kuluessa

paikalleen, niin ne kuivuvat ja käper-tyvät rullalle, jolloin niitä on vaike-ampi saada suoriksi ja kattoon so-piviksi. Uskomattoman suuri määrätuohia menee vähäisenkin rakennuk-

sen kattoon. Tuohituksen kun on

oltava vähintään kahden-, mieluim-min kolminkertainen, ennen kuin sii-ta tulee vedenpitävä. Tällaisen ra-kenteen päälle sovitettiin vaaka-suorat riu'ut ja niiden valoihin japäälle turpeet. Turpeet eivät olisiilman vaakasuorassa olevia riukujapysyneet katolla. Näin saatiin aikai-seksi sellainen malkakatto, mihinvarmaan vanhempikin polvi olisi oi-lut tyytyväinen.

Saunan oven tekoa en enäämuista, ainoastaan sen, että se liik-kui puutappisten saranoiden varas-sa.

Lakeisreikä tehtiin lähelle katon-rajaa ja sen tukkona käytettiin tö-pinästä saatua tyhjää jauhosäkkiä.

Lattiana puolusti paikkaansamaankamara, mutta joitakin laaka-kiviä sijoitettiin noin askeleen mitanpäähän toisistaan, ja niitä pitkin saikävellä tai pomppia jos halusi.

Kiuas on saunan erittäin tärkeä

34 59

elementti. Sen rakentamiseen osal-listuin keräämällä sopivia ja varmaanmyöskin sopimattomia luonnonkivä.Varsinaisia kiukaan rakentajia olivatjoukkueen savolais- ja pohjoiskar-jaiaispojat. Heistä monet varmaanolivatkin syntyneet sellaisessa pai-kassa, jossa oli kivikasa nurkassa,ts. savusaunassa.

Saunan lämmitysiaite tuli kun-toon viimeisenä. Lauteet oli "apu-työvoima" inspiroimalla jossakinvaiheessa valmistanut, ja päästiinkokeilemaan miten työ oli onnistu-nut, eli oliko se vastannut tarkoitus-taan.

Kiukaantekijät, mestarit, olivatitseoikeutettuja savusaunan läm-mittäjiä jo tittelinsä perusteella.Hyvinhän se heiltä kävi. Toiset, jot-ka olivat vihtoja tai vastoja teke-massa, totesivat, että lämmitys olisivaatinut eri henkilöt. Kiuasmestariteivät välttämättä sovellu "elta-reiksi". Sauna nimittäin syttyi pala-maan joko liian mahtipontisen lam-mittamisen takia tai syynä saattoiolla myöskin kiukaan rakennevika. Eimeistä kukaan ollut selvillä siitä,miten etäällä kiukaan pitää olla sei-nasta ynnä minkä kokoisista kivistäsen sisä- ja päällisosa on ladottavaja miten paljon kiviä pitää olla. Tuli-palon syytä saattoi olla myöskinlakeisreiän sijainti, ehkä se oli liianylhäällä niin että hapetonta tilaa eijuurikaan ollut kattoa suojelemassa.En ainakaan silioin omakohtaisestitiedostanut, että palaminen on ha-pen yhtymistä aineeseen kaikissaolosuhteissa.

Palo kuitenkin havaittiin hyvinaikaisessa vaiheessa ja se saatiinsammumaan heittämällä muutamiasangollisia vettä kiukaalle. Näin sau-napalosta tuli vain tilapäinen kes-keytys kylpyhommiin. Jo samanapäivänä päästiin kokeilemaan uutta,puhdasta ja pyhää pesupaikkaam-me. Vihdat oli vastikään oikeaoppi-sesti tehty, siteet vääntämällä so-pivista vesoista ja niin kuin asiaankuuluu jokaisessa vihdassa ienkki,

josta sen voi sitoa toiseen vihtaantai ripustaa naulaan tai orteen.

Kylvettyä tuli ja täille tuli äkäi-nen lähtö toiseen paikkaan tai toi-seen olotilaan. Koko joukkue oli mie-lissään ja kiittelimme itseämme jatoisiamme saunan rakentamisesta jasiitä, että saimme palata majapaik-kaamme vähin tain tai ilman niitä.

Tuollaiset tapahtumat ja tempa-ukset saavat useimmiten puska-radiot toimimaan, mistä on seurauk-sena yhtä ja toista. Tässä tapauk-sessa tiedotustoiminta toi tuntuvas-ti lisää saunavieraita, joista toisistaoli iloa ja toisista harmia; pääasias-sa kuitenkin iloa. Harmina ja rasit-teena meillä oli se, että emme us-kaltaneet päästää ketään oppima-tonta ulkopuolista saunan iämmitys-touhuihin, peikäsimme vieraan nimit-tain polttavan koko kyipylamme.Aina piti ol[a joku joukkueestammelämmityksestä vastaavana. Toinen-kin seuraamus kyseisestä saunatou-hustamme oli, joko kielteinen taimyönteinen, miten sen nyt ottaa.Muutamat saunavieraamme olivatnähneet meidän taidokkaasti teke-mat vihtamme. Myönteistä se, ettäsaimme niistä kehuja, kielteistä taasse, että muutaman päivän päästä

pataljoonamme komentaja jääkäri-majuri Jussi Hänninen määräsi kaik-ki joukkueesta irrotettavissa olevatvoimat vihtametsään sitomaan vih-toja. Komentaja oli saanut mää-räyksen tai toivomuksen rykmentis-ta teettää vihtoja 12 tusinaa. Jou-duin tuon ryhmän vetäjäksi, ja niin-pä saappaankärjet suunnattiin hetiseuraavana aamuna kohti koivu-metsää. Siellä me kävimme päivit"tain viikon ajan ja toimme aina tul-lessamme vihtoja myöskin omaantarpeeseemme. Olin eräänlaisenamestarismiehenä mukana opetta-massa, miten vihta pitää sitoa niin,että sitä kehtaa pitää kädessään jakäyttää sitä saunassa. Täytyy to-deta, että vihdan sidontaa eivätmuut joukkueessani olevat pojatosanneet. Se täytyi heille opettaa.

Myös vihta sana oli heille outo, hetunsivat vain vastan.

Rykmentti sai vihtansa, ja mei-dan pojat oppivat vihdan sidonnan.

Käytimme savusaunaa jatkuvastija totesimme, että kyllä sauna vi-hän viilentää. Saunan jälkeen olotuntuu paljon lokoisammalta ja rau-halliselta. Saunomisen jälkeisenäyönäkin nukuttaa paremmin. Meillesuomalaisille sauna on olennainenvälttämättömyys, olemme siihenlapsuudestamme lähtien tottuneet.

Seuraavana vuotena meidät siir-rettiin Kannakselle, jäimme ilmansaunaa. Mitä siitä seurasi: vihollisem-me eivät olleet luultavasti koskaannähneetkään saunaa eivätkä kuul-leetkaan sellaisesta. Seurauksena olise, että koko Kannas oli liekeissä,erikoisesti Taii ja Ihantala, joihinjoukkueemme joutui. Sauna kentiesolisi saattanut vaimentaa Stalinin jaMolotovin taisteluhaluja ja -tarpei-ta.

Ijll.-l'^,

Terttilan koulun johtokunnassaovat ahkeroineet merkittävät kou-lun kehittäjät: ensimmäinen esimiesKustaa Alfred Mäkinen-Paakka(1895-1905, 1909-1915) ja Fred-rik Kaapo (1922-1948). On syytämainita että johtokunnan jäsenenäFredrik Kaapo aloitti jo vuonna1903, joten johtokunnan jäsenenähän ehti toimia kokonaista 45 vuot-ta, mikä lajissaan lienee Suomenennätys. Myös August Kotikoskiteki huomattavan pitkän ja ansiok-kaan elämäntyön koulun johtokun-nan jäsenenä ja koulun taioudenhos-tajana.

Syksyllä 1938 oli nykyisen koulutalon kaksikerroksinen lisäsiipi valmis keittoloineen.Kuva 1990 -luvulta.

Terttilän koulun oppilaat ja henkilökunta 100-vuotisjuhlavuonna 1995 syksyllä

Eturivi vasemmalta

oikealle:Antti Rahkonen

Vanamo Ku.u-Karkku

Kaisa Laaksonen

Henna Rahkonen

Jaakko Salo

Petri Kanerva

Olli Kanerva

Aleksi Palomäki

Tuomas Rahkonen

Voitto JäppinenKeskirivi vasemmalta

oikealle:

Timo Puintila, koulunjohtajaAnton Palomäki

Janica Piekkala

Heini Vallenius

Mika Taskinen

Johanna Koluttu

Ville Laaksonen

Sari Nurminen

Jaana Sund, keittäjä-siivoojaYlärivi vasemmalta oikealle:

Hannu Valtaharju,kouluavustajaPekka Kelattu

Tomi Tonder

Markus Lehtinen

Kalle Laaksonen

Satu Raitanen

Hilkka JäppinenLaura Pulkkinen

Sanna Xurminen

Sirpa Pantsu,luokanopettaja

60

Heino Ruostela (1924-1967, palve-luvuosia 43).

Toinen merkittävä pitkäaikainenopettaja oli Anna Hämeensalo(1923-1 960, vuosia 37). Mainitta-va on vielä ensimmäinen pitempi-aikainen opettaja Eeva Salakan o. s.Virtanen (1903-1917). OnneksiTerttilän koululla on jälleen koulunparhainta perinnettä jatkava joh-tajaopettaja Timo Puintila (1973-,palveluvuosia on kertynyt jo 23).

1907 valmistunut koulutalo. Kuva to-

dennäköisesti 1920-luvulta.

Terttilän koulu, luokkakuva vuodelta

1935 l ja 11 luokka

Eturivi vasemmalta oikealle:

Mirjan VirtanenLea Koskinen

Irja LaaksonenAino Sahramo

Kyllikki Ruostela,Rakel Virtanen

Salme Luukkala

(nyk. Tuuri)(nyk. Teräväinen)(nyk. Vesterinen)(nyk. Sjoberg)

(nyk. Nurmi)(nyk. Kilo)

Toinen rivi vasemmalta oikealle:

Salme Lehtola (nyk. Ranta)Saima HellgrenHelmimarja KoskinenToini Pentti (nyk. Lehtonen)Aino Manni (nyk. Okker)Lea Honkavaara (nyk. Snellman)Vuokko Lehtonen

Elma Suomaa

Unelma Salminen

Riitta Suominen (nyk. Larkiala)

Kolmas rivi vasemmalta oikealle:

Martti Tammenlarva

Veikko Valula

Pentti KujalaErkki Ruohonen

Anton Rauhala

Valto Koskinen

Reino Mamii

Kalevi Laaksonen

Erkki Suominen

Atte Kari

Usko Frosterus

Tuomas Seppälä

Tuomo Laine

Arvi KujalaNeljäs rivi vasemmalta oikealle:Anna Hämeensalo, opettajaVeikko Helenius

Mikko Pentti

Veikko Koivu

Tauno Helenius

Uuno Uutela

Ilmari Ruostela

Paavo Piekkala

Aimo Heljälä

Kuvaa tunnistamassa:

Ilma Honkavaara

Salme Ranta

Maire Laine

32

PAAVO MATTILA

Kuutamolahden keikka

1 li heinäkuu 1944 ja ajoja riitti.Ei puhuttu tyoajoista, ei kysyt-

tyjaksatko, vaan tuotiin käteen ajo-määräys, johon oli kirjoitettu minnemenet. Tällä kertaa ajomääräysosoitti Kuutamolahden lentokentäl-Ia, ja punakynällä vinosti yli paperin"kiire". Kaksi autoa oli jo valmiina.Minusta tuli kolmas lähtijä, jotaodottivat. Olimme valmiit lähte-maan, kun joukkueenjohtaja juoksiluokseni konepistooli kädessä jamääräsi: "Sinä ajat nyt ehdottomas-ti kolmantena. " Hän pujotti kone-pistoolin hihnan niskaani. "Alueellaminne menette, liikkuu partioita jasinun on mentävä perille. Kun ajatkolmantena, on mahdollisuus toi-mia. " Näin Varpakylän varasto jäitaaksemme, vauhti oli myös mää-räyksen mukainen: niin lujaa kuinnäillä teillä voi ajaa.

Kun jonkin aikaa oli ajeltu, pää-majan poliisipartio pysäytti meidät.Pitkäksi meni pysähtyminen, koskavauhtia oli. Minä kun ajoin viimeise-na, Olinkin nyt ensimmäisenä puhut-lelussa. Kuului kova ääni: "Mitä oi-kein hurjastellaan, ei nää ole mitäänlentokoneita, vaikka ovatkin ilmavoi-mien autoja. " Repäistiin ovi auki:Näyttäkää ajomääräys! Samassahän huomasi sylissäni konepistoolin,joka osoitti suoraan kohti, koska seoli sylissä, niin kuin käsketty oli. Hänkatsoi ajomaaräystä, näki punaky-nänsanan "kiire", kysyi menettekökaikki kolme Kuutamolahteen. "Sin-ne mennään jos päästään", vasta-sin. Nyt päämajan poliisi toivottionnea matkaan - antakaa mennä !

Läksimme ajamaan ja päästiinkommelluksitta perille. Autot met-sään ilmasuojaan. Odottelimme, kos-ka saapuvat koneet. Niitä ei tullut.Näin kului päivä. Illalla tuli tieto, ettäkaksi autoa saa lähteä takaisin, yksijää vielä tänne. Käytiin lyhyt keskus-telu, ja päätöksen tiesin: vanhat läh-tee ja poika jää. Siis minä jäin. Kuluiyö, ei tapahtunut mitään. Seuraavapäiväkin oli jo puolessa, kun tuli tie-to, että minäkin saan lähteä.

Paluumatka alkoi. Ajelin tavalli-seen tapaan, koska kiirettä ei enääollut. Tie oli hyvin mutkittelevaa jamelkein vallan metsätaivalta. Siinä

ajatuksissani ajelin, kun äkkiä havah-duin: mies tiellä konepistooli kaina-lossa antoi pysähtymismerkin.Kämmen näytti siihen tyyliin, ettäpysähdy. Ei antanut ajaa lähelle it-seaän. Samassa huomasin vasem-maila kymmenkunta miestä yhdes-sä kasassa puiden alla katselemas-sa minua. Hiljaisuutta kesti jonkinaikaa. Pysäyttäjä pysyi paikallaan.Lopulta ryhmästä lähti yksi mies, tuliauton viereen ja kysyi, minne olenmenossa ja tuleeko toisia perässä.Varpakylään olen menossa, ja ihanyksin liikkeellä. Tämän kuultuaanmies meni porukkaan. Siellä kes-kasteltiin, mutta olivat sen verrankaukana, etten kuullut mistä puhut-tiin. Jonkin ajan kuluttua palasi samamies juttelemaan ja kysyi, ottaisin-ko miehen kyytiin. Hän mainitsi pai-kan nimen, jota en enää muista. Miesoli matkalla sinne, pääsisi sinunmukanasi alkumatkan. Kyllä se käy,mukaan vaan. Neuvottelija palasiporukkaan. Keskustelu porukassakesti aika kauan. Teen tilaa viereenipenkille, koska siinä oli matkamiehenvarusteita, konepistooli mukaan lu-ettuna. Kesti aika kauan, kunnesporukan keskeltä tuli siviilimies, har-maaseen kesäpukuun pukeutunut,kravatti kaulassa, hattu päässä, ikäehkä 25-30 vuotta. Hän suuntasiaskeleensa lavalle. Pyysin, tule seu-raksi, on hyvää tilaa. Mies vastasi,että täällä on viileämpi näin kuumal-la. Mies meni lavalle, kp-mies väis-tyi tieltä ja lähdimme matkaan. Paik-ka, jossa seisoimme, oli luultavastitalon karjan yopymispaikka kesäisin.Kuuset oli alhaalta karsittu, päältäummessa ja näköyhteys talon pi-haan.

Ajoimme noin kilometrin verran.Jälleen oli kp-mies tiellä, pysäytti jatuli kysymään, oliko mitään erikois-ta näkyvissä. Samassa oli koko par-tio kuulemassa, mitä kerrottavaa

minulla oli. Ei mitään muuta, parti-öitä tuntui riittävän. Noin kilomet-

rin verran taaksepäin talon lypsintar-hassa oli partio. Siellä oli siviilimieslavalla, minkä se partio pyysi mu-kaani, hän varmaan tietää tarkem-min. Mutta siviili olikin loikannut, la-väliä ei ollutkaan ketään. Uteliaisuusheräsi. Minne se äijä kyytiä halusi,montako miestä porukassa oli ? Enlaskenut, vaikka hyvin olisin ehtinyt,kymmenkunta ainakin, an/elin.

Paikannimen sanoin, minne äijänpiti mennä; nyt en sitä enää muis-

ta. Enempää eivät kyselleet, matkakohti toista partiota alkoi.

Jäin yksin. Aloin kelata asioita,mitä oikein oli tapahtunut. Kaksikäytökseltään aivan erilaista poruk-kaa. Ensiksi ollut porukka käyttineuvottelijaa, pysäyttäjä seisoi noinkymmenen metrin päässä tiellä, eikäliikkunut minnekään. Samoin isompiporukka, siihenkin noin kymmenenmetriä, yksi mies hoiteli puhumisen,ja kaiken lisäksi sakkiin kuului mies,joka lavalta loikkasi metsän pimen-toon. Toisessa partiossa kaikki mie-het olivat kuulemassa, mitä kerrot-tavaa minulla oli, ja he lähtivät kii-reellä sen ensimmäisen porukan pe-raan.

Asiaa kun tuumailin, tulin siihentulokseen, että se ensimmäinenporukka oli vihollisjoukko. Tapauk-sesta on kulunut yli viisikymmentävuotta, eikä vieläkään ole muutaselitystä löytynyt. Perillä käytiin,Varpakylään palattiin, tehtävä olisuoritettu. Uusi keikka oli jo odot-tamassa.

61

PAAVO MATTILA

Värtsilän lentokentällä l. päivänä elokuuta 1944

PIRKKO KUU-KARKKU

Terttilän koulu 1895 - 1995

Paavo Mattila ensimmäisellä lomalla

vuoden vaihteessa 1943-44.

einäkuun viimeisen päivän il-'Iällä sain komennusmääräyk-

sen: Lähdet aamulla Polvijarvelle,otat kamppeesi mukaan, koska reis-su saattaa kestää pitempään. Aa-mulla kello 6 tässä toimiston edes-sa on apumiehet, Jotka tietävät mis-ta saat kuorman, ja n-uista rauta-tieasemalla paketti se on haettavaennen kuin ehtivät laittaa sen ju-naan. Se on viety illalla valmiiksi ase-malle.

Aamulla kaverit olivat paikalla.Saimme kuorman lentokentän ta-kaa. Siellä oli kasa laatikolta puunaila. Peruutin auton kasalle ja teim-me kuorman. Saimme kuorman teh-

dyksi, kun alkoi kuulua lentokoneenääntä. Samassa näimme viisi pom-maha tulevan suoraan kohti rnata-

[alla lentäen. Luulimme omiksi, kos-ka tulivat sisämaasta päin. Päätte-limme, että saavat täältä havittä-jat suojaamaan ja lähtevät pahan-tekoon naapurin puolelle. Uskoam-me vahvisti vielä se, että ilma-

torjunta oli hiljaa. Näin hyvältä etai-syydeltä olisi voinut onnistua pudo-tus. Onneksemme emme seuran-neet koneita sen tarkemmin, suun-ta oli linjoille päin.

Seisoin auton ja viemäriojan vä-lissä, kaverit auton edessä. Yksi ka-vereista karjaisi: "Pommi!" Hän näkipommin puiden välissä. Kuulinkohauksen, ehkä pää ehti kaänty-maan ojaa kohti, koska näin, ettäojanpohjasta nousi tulipatsasja kuu-Iin valtahan räjähdyksen. Tämän jäl-keen en muista mitä tapahtui.Heittikä ilmanpaine minut päin au-toa. Ei jälkeenkään päin tuntunutkipeita paikkoja. Kuulo kärsi aikamoi-sen katastrofin, vallankin vasen kor-va. Pää kun alkoi selvitä ja aloin ta-juta mitä oikein oli tapahtunut, päät-telimme, että olipa onni, ettei näh-ty pommien irtoamista koneesta.Olisimme kaikki olleet tuolla ojassa- ja miten olisi käynyt ! Nyt olem-me tässä, noin kaksi metriä oii ko-

neen tähtäin pielessä, koska meniyli, mutta sivusuunta aivan paikalla.Tulimme tielle ja ajoimme kentällepäin. Samainen oja, minkä varressaäsken olimme, kulki maantien ali.Näimme pommikuopan aivan sillanpäässä, ojan pohjassa. "Perkaileeojia", tuumaili yksi kavereista.

Tulimme lentokentän puolelle.Näimme neljä hävittäjää paiaamas-sa. Ei näyttänyt enää ojanperkuulta.Katsoin vasemmalle it-tykeiile. Siellämies huitoo ja huutaa: Aja tänne,täällä on haavoittuneita. Ajointykeille. Pojat oiivat saaneet sirpa-leita, ei kukaan pahemmin. He hyp-päsivät lavalle. Olin jo melkein tiellätakaisin, kun lennonjohdon teltanedessä kuului räjähdys. Arvasin heti,mistä oli kyse, ja pysäytin auton.Teltan edessä oli aika syvä potero,minkä reunalla oii nelipiippuinen ilma-torjuntakonekiväar. Ajattelin ettätuonne, mutta se oli jo täytetty.Saappaita heilui päällimmäisinä. En-simmäiset hyppäsivät lavalta jalatedellä ja viimeiset pää edellä. Eihänkuoppaan noin metrin halkaisijaltaan

kovin monta miestä mahdu. Olin vie-Ia puolittain autossa, kun toinenkone tuli näkyviin. Juoksin maantien-ojaan. Oja oli matala, mutta hyväsirpalesuoja kylläkin. Makasin selal-läni ja varroin, koska it saa osumaan.Osumaa ei tullut, kaksi tai kolme lau-kausta ehti ampua ja ainoastaanyhdellä tykillä. Oliko syynä se, ettätoin miehiä pois tykeiltä. Joka ta-pauksessa kaksi tykkiä oi; hiljaa.Tätä seurasin, kunnes näin mitenpommi irtosi ja tuli suoraan kohti.Ainoa mitä ehdin ajatella oli, että nyttuli lähtö. Olin jo vatsallani. Silti seu-rasin pommia, tuleeko selkään vaimeneekö yli. Sormet kaivoivat kuop-pää, jotta saisin päätä syvemmälle.Meni yli, en tiedä raapaisiko men-nessään tienpintaa, mutta seuraa-

vassa tieojan penkassa räjähti.Paineaalto tempaisi pusakanselästä.En tiedä, paljonko ojan pohjastakohosin, mutta tuntui, että jonkinverran nousin. Hiekkasade kun päät-tyi ja pöly hälver", aloin ottaa sel-väa, miksi tähän piti pudottaa pom-mi, vaikka olin yksin tässä. Selvisi-hän tämä. Kentän puolella oli kaksiehjää konetta, jotka olivat saasty-neet ensimmäisestä pommitukses-ta. Ne piti tuhota, mutta eivät täl-läkaan yrityksellä ainakaan tuleensyttyneet, muista vaurioista en tle-da. Ralli jatkui. Siirsin itseäni sivum-maile, aina kun konetta ei ollut pääl-IS. Lentokonehallia ei yritettykääntuhota, jättivät sen koskematta.

Loppuihan tämäkin ralli. Koneetlähtivät pois ja pääsin tutkimaan,miten auton oli käynyt. Autosta eilöytynyt mitään vaurioita. Käynnis-tinja iäksin asemalle hakemaan sitäpakettia. Kenttä oli aivan hiljainen.Apumiehistäni ainoastaan yksi tuliauton luo, kaikki muut kaverit oli-vat häipyneet. Ei poterossakaan ol-lut ketään, kaverikin jäi siihen.

Kiitoradan päässä oli paloauto.Komppaniamme päällikkö iuutnant-ti Marvila seisoi pa;oauton päällä. Mevain tervehdimme ja jatkoin matkaa.Tämän jälkeen näin neljä kuorma-

uomi oli noussut Porvoon val-'tiopaivilia 1809 kansaksi kan-

sakuntien joukkoon, kuten keisariAleksanteri valtiopäiville kokoontu-neille säädyille lupasi. Kesti kuiten-kin aina vuosisadan loppupuolelleennen kuin suomalainen identiteetti

alkoi syntyä ja vahvistua suurtentaiteilijoidemme ja valtiomiehiemmeavulla. Kansallista yhtenaisyyt-tamme haluttiin vahvistaa arvos-lamalla ja sivistämällä suomalaistatalonpoikaisväestöä. Tähän aate-virtaukseen kuului osaltaan kansa-

koulu verkoston rakentaminen ym-pari Suomenmaata. Viime vuosisa-dan loppupuoli olikin erittäin vilkas-ta tässä suhteessa.

Someron ensimmäinen kansa-koulu rakennettiin kirkonmäeile

vuonna 1882. Längsjön ja Avikinkartanonisännät olivat seuraaviakouluja suunnittelevia voimia Some-rolla. Heidän tarkoituksenaan oli pe-rustaa koulu lähinnä omille alus-talaisilleen. Vuonna 1894 Someron

päättäjät olivat valmiit perustamaanpitäjään toisen kunnallisen kansa-koulun. Suunnitteilla oli koulun pe-rustaminen Häntälän kylään, muttaTerttilän ja Lautelan isännät olivatnopeampia ja aloitteellisempia jakokoontuivat välittömästi yhteenpäättämään koulun perustamisestaomalle kulmakunnalle. Pitäjänkokoussuostuikin myöntämään "yhteskou-lun" ja opettajaksi naisopettajat-taren Terttilään 29. 9. 1894. Seuraa-vana vuotena tammikuussa siiloinen

opetusministeriö e!i Suomen Senaa-tin Kirkollisasia;ntoimikunta päättivaltionavun myöntämisestä opetta-jan palkkaamiseksi Tertt;lan ylem-pään kansakouluun poikia ja tyttöjävarten. Koulua varten oli valittu omajohtokunta, johon kuuluivat KustaaAlfred Mäkinen esimiehenä, E. R.Peienjius Luukkala, Kustaa Piekkaiaja Juho Juusmäki, sihteerinä toimi

ens;mmäinen opettaja Ida Skyttä,joka hukkui traagisesti kevätjäih:rensimmäisenä kou. avuotenaan.Kou un opetustilat o'i aluksi vuok-rattu Luukkalan talosta, jossa kou-IL toim' aina vuoteen 1 907, jolloinvalmistui nykyisinkin käytössä ole-va kodlutalo. Tontti saatir ostetuksiPiekkaianja Luukkalan perintötiloiltamolemmista puoli hehtaaria 300markan kauppahiniaan. Koulun ra-kentaminen annetfin 15. 100 mar-kan urakkatarjouksella somero-laiselle rakennusmienelle Hellstenille.SLmrr. a lahenteli Someron kunnarsilloista vuos^budjetin loppL isum-

maa, mikä osaltaan kuvaa mitensivistysmyönteisiä tuolloin o. t;in.Koulurakennus oii valmistuttuaankuitenk:n pettymys, ja s:tä jojaut-tiin korjaamaar ja parantelemaanhataruutena vuoksi vuos'kymmeni-en ajan.

Koulun ensimmäinen p'tkäaikai-nen opettaja oi! pa;kkakuntalairenEeva Virtanen, myöh. Salakan. Sai-rasteiur ja synnytysten taida opet-

taja Joutui kuitenkin olemaan virka-vapaana, ja ikävien alkojen aattona1917 hän 'rtlsanoutui virastaan. AI-kuvuos!na kou. ur oppilasmäärä vaih-te'l 30-40. Maksukykyiset oppilaatjoutuivat maksamaan lukukausi-maksut Ja ostamaan oppikirjansa;tse. Sääty-yhteiskunnar ajattelu jatoimintatapa näkyi myös s';na, ettätilastoissa, Joita laadittiin valtionopetushallintoa varten, oppilaatjaettiin koimeer tai neljän luokkaanvarherrpsn yhte's]<unra;!iser ase-man mukaan.

Itsenäisyyden ajan alussa halut-tiinjäi. een vahvistaa kansan kojlu-tustasoa. Voimaan tuli yleinen op-pivelvollisuus. Alkuopetus, joka sii-hen asti o;i ollut kirkon käsissä, otet-tiin kunnan kou'u'aitoksen yhtey-teen. Terttilänkin yläkoulun yhtey-teen perustettiin alakoulu, jonka

opettajaksi valittiin entinen kierto-kojlunopettaja Anna Hämeensaio.Alakoulu, kjten yläkansakoulukin ai-koinaan, to'm; aiuksi vuokratiloissa.Koulutilat vuokrattiin rouva AlhanKauoparakenruksesta, kunnes syk-syl. S. 1930 voitan uhlia uudena'ai<ojiurakennjksen valmistumista

Lautelaan. Urakoitsijana toimi Au-gusi Kofkosk'. Yläkoulurakennuskinalkoi tjl. a ahtaaksi ja sen laajenta-mistä tai perät' uuden koulun raken-tam!sta SLunniteitiin. Syksyllä 1938oli nykyisen kculutalcn kaks'kerrok-s;nen !!säsiipi valmis ke?ttiöt;ioineenja näin o\: mahdollista aloittaakeittolatoiminta.

Sotavjoaet ^a niitä seuranneetsaänröste!yta. ouder vuodet olivatvaikeita Tertt;;än kojiulle. OpettajaRuostela joutui rintamalle, evakotvaltasivat koulun, ilmapomrritustenvaralle oli tehtävä peiastussuun-n'*:e'mat. Ruuastakin oli puutetta,samoin vaatteista Ja kengistä. So-can jälkeen säästettiin ja viljeltiinitse ruoka joko koulun pellolla taikoululle vuokratulla maalla. Kouiu-

laiset joutuivat itse tuomaan koto-aan perunaa, puoljkoita ja vilja-tuoteita. Pankit ja Länsi-Someronosuusneijeri sponsorovat hiihto-k;;pa!iuja ja iuokkaretkiä. Oppilas-määrät sodanjälkeisinä vuosina oli-vat suuria, jo!. oir päästiin aiun 10'-selle sadalle. Koulu oli vuodesta1932 aina 1970-iuvur ouolivaliinkolme-opettaja;",en. Oppilasmäärätputosivat 1970-luvulle tultaessa javahenvät lisää ujden peruskoulu-Järjestelmän syödessä koulun oppi-. asmaarää. Alimmillaan koulunmuoravahvjus oli vuonna 1986,joi lo;n <ou;Lssa oli vain 1 4 oppi'as-ta. TLOP vuoden jälkeen oppilaidenrraära on pysyteliyt 22 ja 30 välil-Ia.

Koulun opettajista merkittävin japisimpään pa.vellut on ehdottomasti

62 31

VOITTO OLLONQVIST

Antti Mikael Luukkos. 8. 10. 1908 k. 26. 9. 1996

Somero, Joensuu. Antti Luukko, keksijä, puusorvaaja ja kuvien tekijä, vanhapoikcMuseovirasto/ valok. A. Hirsjärvi 1972, Somero-Seuran kuva-arkisto.

Muistosanat Antti Mikael Luukon haudalla

lemme tulleet saattamaanystä-väämme Antti Luukkoa

hänen viimeiselle matkalleen. Antti

eli elämänsä kotiseudulle, sen ihmi-sille, ystäville, luonnolle - luonnoneri vaikutteille. Kotiseututyö ja So-mero-Seura olivat hänen sydantaänlähellä. Tunnustukseksi tästä hän saiv. 1985 Somero-Seuran kunnia-kirjan.

On havaittu, että ihminen suo-riutuu parhaiten työstään, jos hä-neliä on riittävästi vaikuttimia työn

suorittamiseen. Antilla niitä kyllä oli,kun lisätään mukaan vielä keksintö-

jen osuus. Miten kauniisti hänkuvailikaan oljen kimallusta joulu-kuusentähtenä tai jotakin puun pin-taa joko sorvattuna tai höylättynä.Hänen kättänsä työt olivat omape-räisyydessaan ja harkitussa var-muudessaan kaunista katseltavaa.

Useat erilaiset näyttelyt kertoivathänen työstään ja harrastuksistaan.Kaikista näistä töistään hän antoivieraalleen miellyttävän ja leppoisan

selostuksen. Ystävyys oli hänellekaikki kaikessa. Lähimmäiseen

luottavana ihmisenä hän joutuikamppailemaan myrskyjäkin vas-taan. Me, hänen lähimmäisensä jaystävänsä, muistamme hänen hä-mäläisen sitkeytensä ja voimakkaansisäisen lämpönsä.

Antin muistoa kunnioittaen

Somero-Seura.

autoa ojassa, melkein samassa ka-sassa. En pysähtynyt tähänkään,koska autot olivat jostain muustaporukasta.

Rautatieasemalla oli naisvirkaili-

ja. Aloin luultavasti hatäiseen kyselläpakettia, joka oli menossa Polvi-järvelle. Haluaisin sen mukaani. Vir-kailija alkoi kysellä, missä olin ollutja alkoi rauhoitella, että kyllä pa-ketti on täällä, koska tänne ei juna-kaan voinut tulla. Aloin katsella it-

seäni ja huomasin olevani kaikkeamuuta kuin ilmavoimien autonkuljet-taja. Hän kysyi, tuliko kentällä pa-haakin jälkeä. Kentän tuhoista eioikein ollut tietoa, vaikka Olinkin tä-man "karuselliajan" keskellä kenttää.Neljä konetta ainakin paloi maassa.Hallia ei yritettykään tuhota. It-mie-hia piti muutama viedä sidontapai-kalle, mutta pommituksen aikananekin häipyivät, en tiedä minne.Luulen tuhon jääneen aika pieneksi.

Sain pakettini ja aloin pudistellahiekanpölyjäja kuraa kamppeistani.Katsoin naamaani auton peilistä:näytti pikemminkin vierasmaalaisel-ta kuin omalta pärstältäni. Alkoipääkin selvitä ja tajuta, mitä oli ta-pahtunutja minne piti lähteä. Keulakohti Polvijärveä -ja sillä siisti.

VEIKKO KALW

Emme olleet sotahulluja vaan itsenäisyyttärakastavia nuorukaisia

'untuu vaikealta ja turhaltakin'kirjoittaa sota-ajan muistoja

runsaan viidenkymmenen vuodentakaa. Teen sen kuitenkin muistinimukaan.

Yksi totuus sille ajalle on, ettämehän emme olleet sotahulluja ku-ten osa väestöstämme totesi.

Oma ikäluokkani lähti suorittamaan

asevelvollisuuttaan sodan jo olles-sa alkuvaiheessa. En tuntenut sen

olevan mitenkään miellyttävää, oli-hän sota jo käynnissä. Kuitenkinnuoren optimistisen näkemyksenmukaan asevelvollisuus kestäisi

vain kaksi vuotta. Kunnioitimme

yhteiskunnallisia lakeja ja tunsim-me myös, että meillä on velvolli-suus puolustaa maatamme niiltävaaroilta, jotka silloin olivat ole-massa. Uskon että sama näkemysoli niillä, jotka olivat saaneetliikekannallepanomääräyksen ja ol-teet talvisodassa ja kokeneet ko-via. Ei, ei tämä väki ollut sotahulluavaan isänmaallista väkeä.

Se oli alkanut, asevelvollisuu-den toinen vaihe siten, että mei-

dät oli siirretty rintamalle eräänäsyysyönä niin hiljaa kuin se vain olimahdollista. Emme voineet kuvitel-

la, mitä kaikkea tulevaisuudessatulisimme kokemaan - emmehän

tiedä sitä tänäänkään. Ero oli vain

siinä, että silloin oli kovat piipussa

puolin ja toisin. Niitä myös ammut-tiin: joskus tuli osuma, kenties hen-genvaarallinenkin, joskus kuolet-tava. Pääsääntöisesti asemasota

kohdaltani meni rauhallisesti.

Vartiointia ja laukausten vaihtoa.Vierailuja puolin ja toisin kutsut-tiin partioinniksi.

Tällaisen vierailun teki kerran

naapuri asemiimme yön pimeydes-sä. Siinä kahakassa sain kaksi

konepistoolin luotia olkavarteeni,mistä seurasi kahden kuukaudensairasloma. Tämä ei ollut todella-kaan ensimmäinen loma. Jo kuu-

den kuukauden palvelun jälkeenolin 12 vuorokauden lomalla.

Myöhemmin näissä hommissa, nyt kuitenkin korvikkeen keitossa.

30 63

Kerran kun mietiskelimme oi-kein miehissä tämän maailman

menoa ja sodankin kulkua, niin yksi

poika, jota kutsuimme siviili-karkuriksi siitä syystä, että hän olitullut vapaaehtoisena, sanoi:"Tiiattäks työ millo sota loppuu?"

No emmepä moista tienneet. Hänilmoitti, että sota loppuu vuonna2000 yllättäen. Kyllä siinä turhattoiveet karisivat, mutta iloksem-

me ei poikakaan osannut ennustaa.Hän oli kotoisin Kristiinasta: varo-

kaa kristiinalaisia ennustajia!Samassa palaverissa tu!i muu-

takin mukavaa esille. Kyselin erääl-ta kersantilta minkälaisia kiireitä

hänellä o!i viime sikoina ollut. Tämä

vastasi hyvin yksinkertaisesti:"Kuule Veikko, jos näissä housuis-sa tulee kiire, niin ne poltetaan."

Wmä muuten painoin sanat visustimieleen ja ajattelin jo varovaises-ti, että tapaamme ehkä myohem-min, ehkä emme.

Elettiin niin vakaata asema-

sodan aikaa, että meille etu-

linjaiaisillekin oli tuotu jopa eloku-vat niin iähelle, että saatoimme

yuorote!!sn käydä katsomassa.Edellä mainitsemani "siviilikarkuri"

oli kanssani samassa vuorossa.

Perille tultuamme huomasimme

kohtuuttoman pitkän lippujononjauteliaana miehenä siviilikarkurim-

me lähti tutkimaan löytyykö tut-tuja, mutta silloin eräs sotilas nap-pasi olkapäästä kiinni ja sanoi:"Poika, takaisin rivin päähän, rivis-sä tässä vanhatkin seisovat. " "Mie

sanon siulle, että vanhat ovat

päässeet siviiliin. " Astuu askeleenlähemmäksi, katsoo tarkemmin jasanoo: "Mutta siehä taijakkii ollarintamamiehiä kun siul on kaulus-

laatatkiin veressä. " Kyseinen so-tilas oli tykkimies, joilla oli punai-set kauluslaatat.

Aikanaan loppui asemasota ja

suorastaan karkasimme Syvärin ta-

kaa. Kylläkin suunnitelman mukai-sesti. Olimme joutuneet nyt Kar-

jalan kannakselle. En voi sanoin ku-vata niitä tilanteita, joita jouduim-me siellä kokemaan. Ainoastaan

ne, jotka ovat olleet näillä rinta-millä 1944, tietävät millaista siel-Ia on ollut. Yksi esimerkki päiväs-ta, kun vihollisen panssarit olivatedessä, maataistelukoneet päällä

ja yhteyksien katkettua omatykistökin ampui niskaan. Hauskaa-kin oli, kun yhteen maataistelu-koneeseen osui meikäläisten kra-naatinheittimen ammus. Jämä ti-

lanne ei selvinnyt helposti, sillä[eppujen lopuksi olimme täysinsekaisin viholiisen kanssa. Siinä kun

yritimme irtaantua vihollisesta, pu-tosin pieneen puroon konepistoolikaulassa ja lipaslaukku vyöllä, kai-

ken lisäksi saappaat täynnä vettä.Jo oli höntti oio.

Nyt näin sen saman kersantin,joka aikaisemmassa vaiheessa sa-no; polttavansa housunsa, jos niis-sä kiire tulee. Totta kai ehdin ky-

syä, jokos ne housut on poltettu.Hän nimittäin heittäytyi turvalleenviereeni. Kuten huomaatte, kiiret-

ta riitti, mutta omat kiireeni lop-

puivat toistaiseksi. Pian tämän jäl-keen sain nimittäin osuman olka-

päähäni, ja pääsin sairasautonmatkaan. Turvassa tunsin oievanivasta Luumäellä kenttäsairaalassa.

Olkapääni oli kuitenkin jossain vai-heessa sidottu ja juttelin erään

minulle täysin tuntemattoman so-tilaan kanssa, kun kuulin huudon:

"Onko täällä jossain Kalinin Veik-

ko?" Vastasin hänelle ja samassaoli ääneni tunnistaja paikalla. Hän

oli kurkijokelainen poliisi, joka olisiellä sotapoliisin tehtävissä. Näinalkoi minulle normaali sairaala- ja

toipumislomareissu.Saavuin yksikkööni takaisin vä-

hän ennen rauhan tuloa. Totesin

vain, että koti meni niin kuin tuli-

kin ja rajat olivat samat kuin so-dan alussa, mutta itsenäisyys säi-iyi. Voitto sekin.

Luulimme jo sodan loppuneen,mutta näinhän asia ei ollutkaan.

Meitä poikia lastattiin junaanTaavetin asemalla ja purettiin

Kempeleen asemalla. Jopa tiesim-me mihin mennään ja vielä parem-min tiesimme kolmen päivän peräs-ta, kun meidät lastattiin Toppilan

satamassa laivaan. Pimeänä syys-

yönä valuimme hiljaa kuin aavelaivakohti Röytän satamaa. Varovaises-ti, varovaisesti mentiin, olivathanKemissä saksalaiset. He ampui-vatkin, mutta eivät osuneet. Mat-

ka onnistui hyvin.Köyttään, Tornion ulkosata-

maan tulo onnistui jo huonommin.Laivamme sai osuman, miehistö

pääsi maihin, mutta eväät menivätmerenpohjaan. Tämän vastaan-oton jälkeen meille selvisi, ettäsaksalainen on nyt vihollinen, ja ta-

jusimme, mitä pitää tehdä. Torniopiiritettiin kahdella renkaalla. Kol-meen vuorokauteen ei sieltä päas-

syt ulos eikä sinne sisälle ilmanmeidän lupaamme ja sitähän meemme antaneet. Tämän jälkeenalkoi ankara matin kiristäminen.

Lähes loppuvaiheessa kaatui kave-ri, joka oli Haapamäeltä yhtä aikaalähtenyt. Tätä ennen Kannaksellaoli jo kaatunut yksi Haapamäenasemanseutulainen, kolme ase-

manseutulaista lähti yhtä aikaa ja

yksi jäi.Aivan motin kiristyksen viime

vaiheessa haavoittui vaikeasti eräs

kurkijokelainen. Hänet vedimmelääkintämiehien kanssa ojan poh-

jaa pitk;n Tornionjoen rantaan, jos-ta ruotsalaiset veivät hänet eteen-

päin. Voi että tämä tuskainen haa-voittunut huusi ja joka huudon jäl-

Isä harrasti nuorempana mm. kilpapyöräilyä ja vähän vanhempana kilpa-autoilua. Kuva on noin vuodelta 1935 ja etualallaolevan Fordin ohjauspyörän takana on Kustaa Korvenoja.

Vuonna 1959 sulautui Korvenojan jo aikaisemmin omistama Someron Auto Oy Yhdysliikenteeseen.

64 29

ANTTI VÄLTOLÄ

c;:/../

Tämä Opel-taksi vuodelta 1912 oli ehkä isäni toinen auto.

taa parhaimman kuljettajani häntähakemaan Helsingistä Somerniemel-le. Neiti olisi välttämättä halunnut,että menisin itse, mutta aikammekeskusteltuamme tokaisi: -No tul-koon sitten. Kokoukseni loppuikinarvioitua aikaisemmin ja niin pääsinitse neitiä hakemaan. Satoi rankas-ti vettä ja neiti Rauhankallio tuli sa-teenvarjon kanssa ulos auton luo.Hän ei tuntenut minua ja huusi:

-Sanokaa sille Korvenojalle,että minä tulenkin vasta huomennaja tulee sitten itse hakemaan. Sa-massa hän tunsi minut ja pyysi si-sälle kahville. Sen jälkeen lähdimmeSomerniemelle. Hain Eevan Helsin-gista Somerniemelle myös silloin,kun talvisota alkoi. Kadut olivattäynnä lasinsirpaleita ja ajattelin,että ehjin renkain en sieltä pois pää-se, mutta paasinpa kuitenkin.

-Rovasti Sorsavirtaa olin myösusein kyydissä. Erään tapauksenmuistan, kun hän oli pitämässä pu-hetta Kaskiston koululla. Puhees-saan rovasti mainitsi, että pitäisi

tarkkaan katsoa, minkälaisen puoli-son itselleen valitsee, mutta yleen-sä se on niin, että vakka kantonsavalitsee. Silloin ikkunanvierestä sa-noi kuuluvalla äänellä pieni mies: -Ja iso paska ystävänsä. Salissa kuu-lui naurunremakkaa, mutta Sorsa-virta pysyi vakavana. Takaisin tul-

28

lessa hän taksin penkillä kuitenkintotesi, että kyllä se mies ihan asiaapuhui.

Vuonna 1988 Tauno Korvenojamyi Yhdysliikenne Oy:n, joka olivuosien varrella muodostunut hänenostamistaan yhdestätoista eri yh-tiästä. Myytäessä siinä oli 41 linja-autoa. Samoihin alkoihin myydyssäSomeron Auto Oy:ssä oli 9 kuorma-autoa. Yhdysliikenne perustettiinLopella 1952 ja pari vuotta myö-hemmin yhtiön osakkeet siirtyivätKorvenojalle. Autoja oli tuolloin vainneljä. Myöhemmin Yhdysliikenteeseensulautuivat mm. M. Suomensyrjän

liikenne Kärkölastä, Yrjö Yli-Uotilanliikenne Rengasta ja Lopen Liiken-ne Oy. Tayttäessään 80 vuotta kol-me vuotta sitten Tauno Korvenojatotesi syntymapäivähaastattelus-saan: -Liikemiehen pitäisi osataostaa ja myydä oikeaan aikaan.Kuorma-autoliikennettä harjoitta-neen Someron Auto Oy:n myyminenosoittautui huonoksi ratkaisuksi,mutta Yhdysliikenteestä luopuminentapahtui jälkeenpäin ajatellen oike-aan aikaan. Forssan Autollekin olisiollut ostajia 1980-luvun lopulla,mutta halusin jättää edes sen jäl-jelle. Jalkiviisas sanoisi, että olisipitänyt myydä.

Someron keskustassa puolison-sa Aunen kanssa asuva liikenneneu-vos toteaa, että työnteko on yrit-täjalle ehdottoman tärkeää. -Ja josyrityksellä menee hyvin, siitä jääjotakin itsellekin. Jo silloin kun isäniKustaa Korvenoja ja Lauri Suutelaaloittivat linja-autoliikennettä, olikilpailu kovaa. Somerolta Helsinkiinmeneville matkustajille tarjottiinLohjalla kahvitkin yhtiön laskuun,muistelee Tauno Korvenoja mennel-ta.

Tauno Korvenojan albumeista löytyymonia hienoja valokuvia moottori-liikenteen ensimmäisiltä vuosikymme-niitä. Kuvassa isä-Kustaa ja Indianmoottoripyörä. Hänellä oli myösHarley Davidson.

Kolme poikaa lähti Haapamäeltä1941, vain yksi palasi. Veikko KaUnkuvassa vasemmalla.

keen tuli kp-suihku, onneksi pääm-me yli. Lääkintamies sanoi: "Oleperkele hiljaa tai ne tappaa mel-dät." Tämän jälkeen saimme näh-da, kuinka Lappi paloi ja kuinkaLappi oli miinoitettuja kuinka sak-salainen oli tiukasti kiinni Lapissa.

Oli vielä monta tuskaisen ras-kasta kokemusta. Olimme Muo-

niossa ja vielä aivan Muonion por-tiliä Olos-tunturin kohdalla kaatuivanha kansakoulukaverini. Hän ei

päässyt Muonioon. Vihdoin vapuntienoilla Lapin sota päättyi ja mei-dät kotiutettiin.

Rivimiehen tilintekoa ja pohdiskelua

/3K> orkeammassa kädessä oli kan-S\samme kohtalon vuosina.En Jumalaani oikein sotaan yhdistäi-si, pahuuden voimat siellä hallitse-vat - henkisesti ja mekaanisesti.Suomella oli silloin viisaat johtajat.Rauhantekijät onnistuivat molemmil-la kerroilla ponnistusten käytyä yli-voimaisiksi. Talvisodan rauhaan joh-taneita tekijöitä Moskovassa ei kaik-kia liene vielä selviteltykään. Sensijaan uskon pitkälle vuoden 1 944torjuntavoittojen mahdollistaneensilloisen aselevon. Olihan meillä kos-kematon Salpalinja takanamme.Seuranneet rauhan vuodet edelleenvaativat johtajiltamme suurta vii-sautta ja lujuutta.

Sotatilassa tiedotustoimintakinalistetaan säännöstelyyn. Omaankansaan oli varmaan helppo vedo-ta, vihollisen mentaliteetti kun oliniin perin erilainen. Meillä vanhoillaon vielä muistissa kimeä radioääni"Moskovan Tiltu", jonka vuodatus olimeille perin vierasta. Asemasodanaikana vihollinen ahkeroi rintamilla

myös kaiuttimilla. Ei tanner-manner-heimilaisellä rosvokoplalla pelotteluyliloikkausajatuksia herättänyt.Voimalaitoksella oli meidän tuki-kohdassakin kolmena päivänä kaiu-tin. Joku sotilasvirkamies siihen kävi

puhumassa. Ei hän sitten meidänkanssamme puhunutkaan, ei kailuutnantti Haapalankaan kanssa, sa-laperainen, totinen poika. Liekö ha-nen polotuksellaan ollut vaikutusta,loikkareita ei ainakaan tullut, kutenei muutoinkaan viimeisinä vuosina.

Päämaja antoi päivittäin tilanne-tiedotuksen. Siinä ei valehdeltu, jä-tettiin kyllä negatiivista kertomat-ta. Sanomalehtien annettiin lainataRuotsin lehdistä joskus arkaluon-toisempaakin. "Leikkaa huhulta sii-vet" oli näkyvä juliste. Usein niissäoli perääkin.

Kyllä Suomen tiedottaminen luo-tettavaa oli; toisaalta joskus uhot-tiin tarpeettomasti. (Onhan vieläkintässä Nato-keskustelussa uhoa ai-

van pelottavasti. ) Saksan vaikeudet

tiedettiin, ei ollut sodan lopputulok-sesta varsinaista harhakuvaa. Kui-tenkin kevään -44 rauhanehdot tun-tuivat rintamamiehestäkin aivankohtuuttomilta.

^4inäkin leikkasin huhulta siivet,kun Tuuloksen mottitaistelun aikaanohi meni sotilas sanoen siellä jon-kun majurin jääneen vangiksi. Enkertonut tätä pojille. Sitäkin suurem-maila mielenkiinnolla luin "KansaTaisteli" -lehdestä kyseisen majurin- nyt jo Pohjois-Suomen sotilaslääninkomentajan - kenr. luutn. Olli Korho-sen kertomuksen tapauksesta. Alku-mielenkiinnon sain heti, kun hän ker-toi divisioonan komentajan Tapolanolleen huolissaan JR 2:n marssitiestäSammatuksesta Suurmäkeen, siksinäin korkea partionjohtaja. Hän olikorkea-arvoisin sotavanki suomalai-sista. Herra oli ollut herra prole-taarimaassakin. Suomalaiset saivat-41 Sommeen matista venäläisenkenraalinkin.

30. 6.-44 haavoituin Mantsilassa,

ja minut vietiin Oulun vastaval-mistuneeseen läaninsairaalaan,

myöhemmin Ojakylan koululle Iin pi-täjässä. Päässä oleva pintahaavaparani nopeasti, kiitos terveyssisarPia Tapanisen. Lääkintäluutnanttikävi 2-3 kertaa viikossa, Iin kunnan-lääkäri. Taloudesta huolehti neljälottaa. Meitä oli n. 40 potilasta, lie-västi haavoittuneita, ei tuttuja. Mut-ta pian tunnelma vapautui. Linjatkinalkoivat pitää, kertoivat uutiset. Olisiellä kolme iloista Viron poikaakin

potilaina, mutta he olivat eräänä aa-muna kadonneet. Niin yksimielistäoli solidaarisuus, että vasta illalla tulivirallinen kyselijä. Ihmeteltiin, mitennäinkin pienestä porukasta pääseehuomaamatta haippäsemään. Siitäoli merelle 3 km, Ruotsin ranta hää-mätti. Tuntui, että saattoi se sota-poliisikin järjestää pojille lisää etu-matkaa. Ehti Ruotsiin meno käydäomassa ja monen muunkin mieles-sä huonojen uutisten aikaan.

Vuonna 1925 syntynyt Erkki-veljeni oli 5. 7. 1944 haavoittunut

65

Puolijoukhieen Korsussa Voimalaitoksen rautatiekaivannossa -42, Antti Välttilätoinen vasemmalta.

kuoiettavasti jossakin Vuosalmellaja kuollut Hiitolan sairaalassa. Pää-sin hautajaisiin heinä-elokuun vaih-teessa, samalla sain jo toipumislo-maa. Pohjoiseen piti vielä palata.Elokuun jälkipuolella minut passitet-tiin Pieksämäen HTK:n kautta yksik-koon, joka oli linjassa Lemetin loh-kolia Suistaman pitäjässä. Rautatie-littera annettiin Loimolan asemalle.Sitten jo matkalla kuorma-auton la-väliä kuulin Konstin Martinkin kaa-tuneen, yksi läheiseksi tulleita ase-veljiä. Kapteen; Korhonen, päällik-kömme, oli kaatunut jo TulemajoellaSalmissa. Pataljoonan komentajamajuri Simo kaatui Mantsilassa. jos-sa haavoituin.

Tämän rähinän aikainen jouk-kueenjohtajamme ylikersantti Puo-liväli oli ylennetty vänrikiksi ja siir-retty 6. komppaniaan. Hän oli meil-le oikea isähahmo. llmoittautuessa-ni komppaniassa sain kiikarikiväärin,sillä lienen purnannut ääneen, etteiryssää niin liki parane päästää, ettäkonepistoolilla pystyisi. Kyttailemäs-sä kävin, vaan kovin olivat varovai-siä. Lemetissä oli rakennetut taiste-luhaudat ja raivattu etumaasto.Haudassa oli katettuja pesakkeitä,joissa majailtiin, vaikka en muistaedes pahoja sadeilmoja olleen.

Tuli syyskuun 3. päivä, syksyn-henkinen poutapaivä muistissani,

lehdissäkin oli jo tieto rauhan-neuvottelijoiden matkasta Mosko-vaan. Nyt oli liikkeellä huhuja, ettäjotakin tapahtuu, lllansuussa tulikäsky tulen lakkaamisesta aamullaklo 7. Pimeässä sitten kuunneltiinvarapaäministeri von Bornin radio-puhetta. Tunnelma puheen ankeu-desta huolimatta oli huojentunut.Käytiin vartiomiehiä jututtamassavähän kaiken yötä, saattoi se vanjaolla tavallista vilkkaampi, en muis-ta. Mutta auta armias, aamulla kunkello tuli 7, ryssän tykit lauloivatsiellä ja taalla, joskus tuli kohdalle-kin, ja kun täällä oli kivistä, sirpa-leet kimpoilivat sinne ja tänne - pe-:otti. Komentopaikalta tuli kielto,ettei saa ampua, ellei asemiin tule.Tätä jatkui kaiken päivää. Lähetti-parat saivat juosta tukikohdissaparin tunnin välein. Kaiken huipuksiiltapäivällä tuli tieto, että vihollinenlopettaa klo 16. Oli majuri Väanä-nen mennyt valkoisen lipun kanssayli ja oli luvattu sellaista.

Se pelko oli aivan mieletöntä. Olimieli jotenkin lauennut, että tästätaitaa selvitä. Kiroiltiin kyliä, kuntoiseksi jääneen osa on tällainen.Pimeän tultua etumaastossa aikoimyös rapista, piti siellä ansojakinolla, mutta olivat kai tappeluidenaikaan lauenneet. Meillä oli väli-maastona pätkä jyrkkarinteistä pu-

rouomaa. Siinäkin rapisi meidän puo-lellakin. Asemissa oltiin koko yo.Aamulla hellitti, ja nyt venäläisiä jonäkyikin. Tapaturmilta vältyttiin.Kamaia oli kaveri, kamala oli heidän

järjestelmänsakin. Eivät siellä sopi-mukset pitäneet.

Ei vihollista linjoilla vihattu, jos-kaan ei ihmisenäkään ajateltu. Kun1942-43 tuli joku vanki, niin uteli-aana häntä katsottiin. Meille 30-lu-vun maalaisnuorille oli iskostunutkäsitys suomalaisten etevämmyy-destä sotilaina. Mikä ettei. Vuosien

kuluessa ryssan arvostusta joiidut-tiin myös nostamaan. Vihasta am-puminen on murha. Pelon tunne liit-tyi paremminkin sodan välineisiinkuin niiden käyttäjiin. Vuosien kulu-essa oppi luontevasti liikkumaannäkosuojassa, suhistessa heittäyty-maan maihin ja pienikin syvennyssuojasi. Kumminkin näiden taitojenlisääntyessä hyvien ystävien mene-tykset lisäsivät arkuutta.

Tiukassa paikassa, jos kaverikovin pelkää, saa itse rohkeutta.Ihminen kun on biologiselta luonnol-taan peto. Valistunut ihminen eihevin lamaannu toimintakyvyttö-mäksi. Nykynuoriso on selvästi mei-ta edellä, paremmin koulutettua.Armeijan hierarkkisen järjestelmänymmärrän sotaan kuuluvana. Onhanse kehittynyt vuosisatojen aikana jaosoittautunut tehokkaaksi ja toimin-takykyiseksi.

Miten 3/i vuotta niissä karuissaoloissa vietettynä on muuttanutnuorukaisten kieltämättä vielä herk-kää mieltä? Kai siinä jotakin onjää-nyt puuttumaan. Huumorilla, ajoit-tain krouvillakin, siellä pulmiaratkottiin. Aseveljille vuosien aika-na syntynyt yhteenkuuluvuudenhenki näyttää meillä pysyvän hau-taan asti. Se tulee helposti esiin niinkaverin kohdatessa kuin kokoontu-misissa.

On tämä myös elämänarvo.

Kustaa Korvenoja ajoi useitavuosia linja-autoa välillä Turku-So-mero-Helsinki ja Somero-Salo. So-merniemen Salkolaan perhe muutti1920-30-luvun vaihteessa iiiken-nöitsijä-liikemiesisän tehtyä vara-rikon vuonna 1929. Kustaa Korven-oja perusti kauppaliikkeen Tiensuu-nimiseen rakennukseen ja poikaAimo Puuskan taloon. Vuonna 1 932valmistui kauppakiinteistö, jossaElsa ja Aimo Korvenoja pitivät kaup-pää aina 1 960-luvulle. KustaaKorvenojan muutti myöhemminViuvalaan, jossa asui kuolemaansaasti.

Tauno Korvenoja sai ensimmäi-set liikennelupansa kahteen henki-löautoon ja kahteen kuorma-autoonvuonna 1935. Sitä ennen hän har-joitti autoilijan ammattia ilman lu-pää. O.V. Nurmelta ostetun Fordinjälkeen oli seuraava hankinta Chev-rolet. Sen hän osti Salakalta Pali-kaisten Myllylästä noin 1933-34.Ensimmäisen kuorma-autonsa, vuo-den 1931 mallia olevan Chevroletinhän osti Lohjalta. Auto oli 1930-lu-vulla vielä harvinainen kulkuneuvoainakin sivukylillä. Korvenojan naa-purissa Salkolassa asui Ojalan Niilo,joka saapui heti paikalle, kun kuuliautoa käynnistettävän. Sitten häntuli auton kyydissä portteja avaa-maan Salkolasta Keltiäisiin. Poika oli

Someron Auto 0\':n

Republig-merkkinen kuor-ma-auto vuodelta 1922. Auto

liikennöi väliä Somero -

Jokioinen ja tällä kertaalavalla on komeita sikoja.

ikionnellinen päästössään auton kyy-tiin, vaikka joutuikin kävelemäänmonta kilometriä takaisin kotiin.Peltolan vanhan mamman tullessaensimmäisen kerran autokyydi!läkirkkoon hän totesi tyytyväisenäperillä: - Kyll mei vaan hyvin tul-tiin.

Tauno Korvenoja pääsi 1930-lu-vun loppupuolella valtion tietoihin.- Sain talviaurauksen Pusulan ra-jalta Kosken rajalle ja Vaulammiin.Somerniemen alueelta sain teidensorastuksen ja aioit;n ensimmäisetsorakuopat Työväentalon ja Vassinkohdalta. Se oli kovaa työtä, kunsanta heitettiin lavalle sihdin iäpilapiolla. Sota-aikana jouduin poliisik-si, kun en päässyt rintamalle jalkanivuoksi. Nimismies kutsui kansliaanja määräsi minut ja Kankaan Manunpoliisiksi. Ylikonstaapeli Äijälä sanoiminulle, että älä ota siitä poliisintoimesta palkkaa, kun nimismiesLahosella ei ole omaa autoa niin jou-dut olemaan sitä joka päivä kyydis-sä. Olin poliisin tehtävissä kokosota-ajan ja ilman palkkaa. Muuta-man kerran olin alkuaikoina Lahostakyydissä jossakin Vilukselassa, mut-ta en sitten enää myöhemmin. Val-tiolla oli silloin kova rahapula eikäautokyyteihin ollut varoja. Vaikkapoliisin työ oli kokopäiväistä, niinomia autohommia sain silti aika va-

päästi tehdä.-Talvisodan jälkeen syksystä

1 940 juhannukseen 1941 olinAimo-veljeni kanssa Petsamoa tyh-jentämassä. Ajettiin Rovaniemen jaPetsamon välistä 530 km:n matkaaedestakaisin. Aimo ajoi sitä väliäseitsemän kertaa yhteen menoonennen kuin nukkui rattiin ja automeni ojaan Sodankylässä. Minäjaksoin vain kuusi kertaa. Yksi reis-su kesti puolitoista vuorokautta.Ajoimme veljeni kanssa useinperätysten varkaiden pelosta. Isotmäet joutui ajamaan niin hiljaa, ettämetsässä kyttäävät miehet ehtivätottaa auton perästä tavarat ulos.Aimolla oli Petsamossa useampiaautoja ajossa. Lampon Matti ja No-kan Ensio olivat hänellä kuskeina.Minulla oli vaikeuksia jo ajoon pää-semisessä. Konttoriin kun menin niinsanottiin, että yhtään lupaa ei enääanneta, autoja on jo ihar tarpeeksi.Majuri seisoi ikkunan edessä ja näkipihalla minun 10-pyöräisen Volvoni.Hän sanoi, että jos tuollainen autoolisi, niin sellaisen hän vielä ottaisiajoon. Sanoin, että se on minun, janiin sain ajoluvan.

Rovasti Sorsavirta ja neiti Rau-hankallio käyttivät usein TaunoKorvenojan taksia. -Minulla oli ko-kous Turussa, kun neiti Rauhankallioolisi tarvinnut kyytiä. Lupasin lait-

6627

MANU KÄRKI PAAVO MATTILA

Rapukaupasta se alkoi - Tauno Korvenojan muisteluksia

iikenneneuvos Tauno Korven-

'ojaan sopii hyvin arvonimigrand old man - autoilun suuri van-ha herra. Ensimmäisen kerran autonrattiin hän pääsi jo 7-8 vuoden iäs-sa.

- Isälläni oli silloin T-mallin Fordja sen ajaminen ei niin pieneltä po-jalta vielä yksin onnistunut, muttame keksimme veljeni Aimon kanssakeinon. Toinen hoiti lattialla polki-mia ja toinen ohjasi autoa polvillaanetupenkillä. Riitahan siitä tuli, kunmolemmat olisimme halunneet oh-

jätä eikä kumpikaan tykännyt istualattialla pimennossa, kertoo Tauno.

Ensimmäisen oman auton Kor-venäjä hankki 1930-luvun alussa.-Asuimme silloin SomerniemelläSalkolan kylässä ja minulle tuli kovamieliteko saada oma auto. O.V.Nurmella oli lihakauppa Somerolla jasen pihalla näin käytetyn Fordin. Hänteki siinä sivussa myös autokaup-pää. Katselin autoa sen näköisenä,että Nurmi kysyi, ostaisinko sen.Sanoin, että ostaisin, mutta kun ra-haa sen maksamiseen minulla ei ole.-Jaa, sanoi Nurmi, -että ostaisitauton, vaikka rahaa ei ole. Nurmikatseli minua hetken ja kysyi: -Sääolet Kustaan poika vai? Myönnet-tyäni olevani hän jatkoi mietteliää-nä: -Ja isäsi teki konkurssin. -Niinteki, minä myönsin. -No maksaisit-ko sinä tämän auton, jos sen saisit,hän aikansa tuumailtuaan kysyi. -Kyllä minä sen varmasti maksan,vastasin, ja niin tehtiin kauppa au-tosta, vaikka minulla ei ollut siitämarkkaakaan maksaa.

Auto oli vuosimallia 1927 ja sii-nä oli bensatankki tuulilasin edes-sä. Tauno muutti henkilöauton pa-kettiautoksi ja ryhtyi kuljettamaansillä tavaroita Helsinkiin. Hän osti

pikkuvasikoita, voita, omenia ja mitämilleinkin. Kerran eräs pikkupoikatarjosi rapuja ostettavaksi.-Lähdin pojan kanssa Kyynäran-kulmalle Tammelaan. Tuli muutama

poika auton viereen rapukorinsakanssa ja maksoin ravuista 50-60

26

Isäjapoika, Kustaa ja Tauno Korvenoja.

penniä kappaleelta. Mutta kun poi-kia tuli lepikosta aina vaan lisää jalisää, niin minä pudotin hinnan 20penniin. Lähtiessäni kohti Helsinkiäminulla oli kuormassa noin 10 000rapua. Eräs tukkuostaja tuli puheil-leni ja kysyi, mitä olisi tällä kertaamyytävänä. Vastasin, että rapuja.Mies kysyi, mitä maksaa ja sanoin,että 1, 70 mk kappale. Kaupat teh-tiin, ja kun menin pankkiin, minullaoli yli 10.000 mk rahaa. Kyllä se olitämä rapukauppa, minkä ansiostasain liiketoimintani alkuun, vakuut-taa Korvenoja.

Autoilun aakkoset Tauno Kor-venoja oli saanut jo veren perintö-nä, sillä hänen isänsä Kustaa Kor-venäjä oli yksi ammattiautoilunuranuurtajia maassamme. IhamäenRuostelan tilalla vuonna 1884 syn-

tynyt Kustaa aloitti taksiautoilijanaHämeenlinnassa vuonna 1911. Ai-din isä omisti Kanankin kartanon lä-hella Hämeenlinnaa ja siksi Hämeen-linna oli tuttu kaupunki. Ensimmäi-nen auto oli Hupmobile-merkkinen.Sen jälkeen kun autoihin tuli kiinnit-tää rekisterikilvet, oli Korvenojan

autossa numero 1, mutta maaher-ran otettua sen omaan autoonsa sai

Korvenoja toiseen autoonsa n:o 2:nja toiseen n:o 3:n. Somerolle hänmuutti vuonna 1917 ja ryhtyi kaup-piaaksi Talvisillan kylään. Vuonna1922 Korvenoja osti MAN-merkki-sen kuorma-auton, joka aloitti sään-nöllisen tavarakuljetuksen Somero-Salo -linjalla. Jo Helsingistä lahdet-täessä oli autossa täysi kuormariemuitsevia matkustajia, jotka mat-kan huumassa sepittivät vielä kau-an jälkeenpäin Somerolla lauletunlaulun: "Kun Helsingistä liikkeelle lah-dettiin niin vauhti ei ollut kova, jasen auton kuskina toimi herra ma-

Juri Nordensvan. Vainion Fiinu sematkalla tuumi kuinka täs käypi nytjuuri, ja Isontalon Uuno sekä Lind-grenin Helga ne sanoivat nyt on mei-ninki suuri. Hevonen kun ojahan ajet-tiin niin Simoliini apua jo huusi, jatohtori häaräs, rohtoa mäaräs ja seprosentti oli yhdeksän kuusi. KunSalon kauppalaan saavuttiin niinkadul oli neitoset omat ja IsontalonUuno sanoi muuten vaan, että ke-nenkä nuokin ovat.

säästää v

?rinen, viihdytyskiertuee.

Majurin ja vänrikin väittely

'apahtumapaikkana oli neljän'tien risteys. Me tulimme Var-

pakylästä. Vasemmalla oli Paperonrautatieasema, edessä vihollinen,koska kuului jatkuva tykistön kes-kitys, edessä tiet olivat tukossa. Oi-kealle lahti kylätie, minkä tien pääs-sä oli radioasema, mikä meidän täy-tyi hakea ja tulla samaan risteyk-seen takaisin, koska tie päättyi sin-ne missä asema oli. Kylätien paäs-sä istui majuri hevosen selässä, py-säyttija kysyi, minne aioimme men-nä. "Herra majuri, olemme menos-sa hakemaan radioasemaa, mikä ontämän tien päässä." "Sinne ettemene, aika loppuu, ette ehdi takai-sin, koska me olemme sopineetkellonajan, millein miehet peräänty-vät ja jättävät Paperon asemat jatulevat tähän. Tässä viivytämmejonkin aikaaja sitten häivymme tätätietä korpien kautta. " Vänrikki oli joulkona ja sanoi majurille, että onmentävä, koska asemaa emme voijättää sinne. Kun läksimme, annoim-me sanoman, että asema kasaan jame tulemme sen hakemaan.

Laksimme matkaan. Nopeuttapidin minkä tie salli ja pääsimmeperille. Siellä oli asema kasaamatta.Nyt syntyi ääni ja alkoi tulla määrä-

Hirvi on

saanut

osuman.

Kuvat Antti

Välttilän

albumista.

yksiä, mutta ensin lähetettiin sano-ma Varpakylään, että tulemme jospääsemme. Aseman miehet olivatkaikki vanhempia miehiä, siksi eimeinannut syntyä liikettä oikeinnopeaan tahtiin, koska vänskä olinuori, luultavasti samaa ikäluokkaakuin minäkin. Yksi syy hitauteen olikalja: sokeriannokset olivat muhi-neet muutaman päivän, ja oli nytläksiäisten aika.

Vänrikin antaman sanoman jal-keen alkoi tapahtua: antenni saatiinpuusta ja muu koneisto lykättiin laa-tikoihinja sitten autoon eli huushollityhjäksi. Tulimme teiden risteyk-seen. Siellä oli majuri hurjana ja ih-metteli, miksi viivyimme näin kau-an. Hän jatkoi samaan menoon, ettäteillä oli tuuria mukana: naapuri eihuomannut, kun irrottauduimme, tepääsette vielä. Hän pyysi samallameitä viemään muutaman sairaan

miehen pois, koska heille korpi-vaellus olisi liian rankka. Majurin po-rukka oli aika pieni ja iäkästä miestäkaikki muut paitsi konekiväärin ta-kana maantien ojassa makaavat oli-vat nuorempia kavereita. Viisi mies-ta nousi lavalle ja olimme valmiit lah-temään. Vauhdilla ylitimme aukean.Laukaustakaan ei ammuttu; naapu-

ri ei ollut ehtinyt vielä pellon reu-naanja saimme tulla häiriöittä.

Radioasema saatiin pelastettua,vaikkakin viime hetkilla, sillä linjojenvälissä kulkeminen autolla oli useim-miten mahdotonta, mutta hyvälläonnella, niin kuin majuri sanoi, meil-ta se onnistui.

67

LAURI TALIKKA

1734:n IS-komppanian arkea vuonna 1944

Lauri Talikka. Turun kasarmillan. 1947.

imansuojelukomppaniammekesä vuonna 1944 kului Vuok-

senrannassa, Vuosalmen taistelujentakamaastossa. Tämä kesä jätti 16-vuollaan pojan mieleen lähtemät-tömat muistot ja monenkirjavissahommissa joutui mukana olemaan.Keväällä oli nähty Antreaan vievänmaantien lähellä olevassa autio-talossa epäilyttävää liikettä. Läh-dimme neljän miehen voimalla kuor-ma-autolla tutkimaan taloa. Pysäy-timme auton talon kohdalle ja juok-simme taloon noin 75 metrin mat-kan. Totesimme talon tyhjäksi. Ta-lon vintille pääsi ulkokautta päädys-sä olevasta luukusta tikkaita myö-ten. Mukana ollut alikersantti kiipe-si luukulle ja näytti meille, että pii-rittäkää talo. Talon asukas oli kai-vanut ullakon täytteisiin kolon, jos-

sa makasi, mutta näkyviin jäänytmanttelin helma kavalsi hänet. Kas-kemallä hän ei tullut kolostaan pois,vasta ammuttuamme muutaman

laukauksen talon kattoon hän kömpiulos. Keväinen ruoho kasvoi maas-sa, mutta hän oli talvivaatteissakarvahattua myöten. Kysymyksiim-me emme saaneet vastausta. Tä-

man jälkeen etsimme vielä radiolä-hetintä, mutta emme sellaista löy-täneet. Luovutimme miehen sota-

poiiiseille ja pelkään, että hänen kävijatkossa huonosti.

Myöhemmin kesällä jouduinsamanikäisen kaverin kanssa tutki-maan erään yksinäisellä paikalla ole-van talon, jossa epäiltiin desantinkinoleskelevan. Ajoimme pyörillä pihal-le. Tarkastimme kaikki rakennuksetja totesimme ne tyhjiksi. Tuvan uu-nissa paistui mustalla pellillä lihaa,mutta paistajaa emme nähneet.Tuhosimme paistin. Sitten huoma-simme, että talon lasipurkit jasavipotit olivat tailella. Kannoimmeniitä piha-aidan seipäisiin ja am-muimme hajalle. Huolettomia olivatsilloin hevosettoman talon pojat.Samaan aikaan muutaman kilomet-rin päässä riehui Vuosalmella anka-ra taistelu, jossa tehtiin vainajia tu-hatmäärin. Me teimme samaan ai-

kaan vainajia talon lasipurkeista jasavipoteista. Toisaalta teimmemiesten töitä, mutta olimme myösaika lapseliisia.

Komppaniassa pidettiin joskusvarustarkastuksia. Meillä olijokaisel-la 30 kiväärin patruunaa. Jos niitäampui turhaan, joutui kyllä selitte-lemaän. Sotamies Suni oli ampunutnämä patruunat ja tilalle löytynytvanhoja mustuneita venäläisiä pa-noksia. Komppanian päällikkö luunt-nantti Jaakonsaari tivasi Sunilta,

mitä patruunoita ne olivat. Suni vas-tasi: "Herra luutnantti, nämä ovatis-panoksia. " Jaakonsaari hiiltyi jahuusi: "Jumalauta, sinä olet is-pa-nos koko mies!"

Seurasimme aitiopaikalta mahta-vaa näytelmää, kun saksalaisetsyöksypommittajat moukaroivatAyräpäatä ja Vuosalmea. Stukatsaapuivat ehkä noin kolmen kilomet-rin korkeudessa ja muutama suoma-lainen hävittäjä kiersi laivuetta an-taen ilmasuojaa. Laivueessa oli noin30 konetta. Venäläisten ankarastailmantorjuntatulesta välittämättäkoneet lensivät suoraan kohtee-seensa. Jos kone putosi, toinen siir-tyi tilalle muodostelmaan. Syöksynjälkeen koneet palasivat matalalen-nossa ja kesäiselle taivaalle kohosipolypilvi, jonka pommien räjähdyk-set nostattivat. Näin vaihtelevissa

merkeissä kesä 1944 meni entisel-Ia kotiseudulla ja päättyi aselepoonja katkeriin rauhan ehtoihin. Rauhan-

ehtojen seurauksena koko komp-panian miehistö oli vailla omaa ko-tia. Nyt siitä ajasta ovat jäljellä ai-noastaan muistot.

Nuorisoseuran torvisoittokuntaan,jota johti kanttori Salminen.

Vielä yksi virka tai työ, jota Jan-ne teki: hän oli keilonsoittaja. KunJuho Leppä Leppälästa kuoli, tuliseuraavaksi kellonsoittajaksi 1913

Juho Grönholm. Tätä tointa hän hoitikuolemaansa asti vuoteen 1930, siis17 vuotta. Se on pitkä aika. KunJuho Grönholm jouluna 1929 ensinsytytti kynttilät kirkon kruunuihin jameni sen jälkeen kylmään kellotor-

Juho Grönholmin valmistamia huone-

kaluja. Tuoli, pöytä, keinutuoli jaUpasto.

niin soittamaan kirkonkelloja, vilus-tui hän siellä ja sai keuhkokuumeen.Tähän hän kuoli 19. 1. 1930.

Emäntä Siiri Haltia kertoi, mitenhänen isänsä oli silloin joulun jälkeenollut hakemassa tilaamaansa keinu-tuolia. Hän oii kotiin tultuaan sano-nut: "Ei Grönholmi ennää tee

keinutualei, se makkaa sänkyskuumees. " Kun Juho Grönholm olihaudattu, saattamassa olleet ihmi-set antoivat hänelle tunnustuksensanoen: "Ei simmost miästä ennääntul. ° Ehkä he tarkoittivat sitä, kunhän oli niin monipuolinen ja osaava,tai ehkä hänen "jämpti" luonteensaherätti luottamusta. Juho Grönholmkuului niihin vanhan kansan ihmisiin,jotka olivat työssään uskollisia ja us-konvakaumuksessaan aitoja.

6825

ELLAGRÖNHOLM

Juho Grönholm - entisajan somerolainen monitoimimies

HILKKA LAAKSONEN

Olinhan siellä minäkin

'uho Grönholm oli syntynyt So-meren Lammin kylässä

26. 6. 1857. Siihen aikaan ei ollutSomerolla vielä kansakoulua, mutta1871 tänne perustettiin kiertokou-lu. Ensimmäinen kiertokoulun opet-

taja kirkonseudulla oli DaavidPetterson. Juho Grönholm meni kou-luun, vaikka ikää oli jo 14 vuotta,mutta hän halusi oppia lukemaan jakirjoittamaan. Hän olikin sitten jon-kin alkaa perheen ainoa kirjoitustai-toinen henkilö.

Maanviljelyksestä Janne, joksihäntä myös sanottiin, ei ollut kovinkiinnostunut. Ehkä se johtui siitä,kun hän oli jo lapsena 12-vuotiaanajoutunut niittämään viikatteella hei-nää miesten kanssa.

Taitoa ja lahjoja Jannella oli mo-neen työhön. Varsinaisen ammattin-sa hän kuitenkin teki puuseppänä.Sitä ennen hän oli toiminut maan-mittausinsinöorin apulaisena, myössilloin kun Lammin Laurilan ja Ali-talon maita lohkottiin 1900-1 902.Kotonani oli vielä 1930-luvulla veis-tettyjä sinisiä ja punaisia keppejä,joiden leveämmässä päässä oli rei-ka. Minulle on kerrottu, että niitä olikäytetty maanmittauksessa.

Sitten kun tätä työtä ei ollut,Janne Grönholm ryhtyi puhelinlinja-mieheksi. Heitä oli useampia miehiäyhdessä porukassa, mm. Mikko Ta-pio oli ollut Jannen apulaisena. Ka-sikärryllä he lykkäsivät näitä puhelin-lankoja ja muita tarvikkeita, pitem-millä matkoilla heillä oli hevonen kul-kuneuvona. Puhelimet yleistyivätSomerolle tämän vuosisadan alku-puolella. Puhelinlankoja vedettiin So-merolta Jokioisiin ja Lietoon asti.Liedossa sattui kerran miesten kort-teeripaikassa tulipalo. He pelastui-vat kuitenkin vähissä vaatteissa,mutta hevonen oli vaikeampi pelas-tettava, se kun pelkäsi tulipaloa eikä

tahtonut tulla ulos suojastaan.Puhelinlinjatoita ei aina ollut, sil-

loin Janne oli Joensuun herrasväen

puutarhatöissä. Hän oli mm. apteek-kari Lummen puutarhaa istuttamas-sa ja kunnostamassa. Ihmiset pyy-sivät Jannea myös maalaamaan. Hänoli kuulemma maalannut Järn-strömin talon peltikaton vielä yli 70-vuotiaana. Helteisenä heinäkuun

päivänä se oli vanhalle miehelle kovaurakka.

Janne olisi nuorena poikana men-nyt Turkuun maalarin oppiin, muttakotoa ei päästetty. Pelkäsivät kai,että hän joutuu ehkä huonoon seu-raan. Maalarin opin hän opetteli ominpäin. Hän esim. osasi hyvin kauniis-ti ootrata eli koristemaalata piiron-keja. Talvella hän teki puusepän töi-ta, ja tähän sitä maalaustaitoa tar-vittiin. Silloin vielä kaikki maalit val-mistettiin itse varijauheesta ja ver-nissasta. Janne oli hyvin kätevä kä-sistään. Mitä hän tekikin, kuten pa-

dan kannet, saavit ja kiulut, ne oli-vat hyvin sieviä ja siroja. Samoin sii-ta on todisteena hänen tekemänsäkantele, joka vielä on jäljellä. Pää-asiassa Janne kuitenkin teki tilauk-sesta piironkejaja keinutuoleja. Työoli raskasta, kun kaikki piti tehdäkäsityönä. Varsinkin hoylääminen oliaikaa viepää työtä. Jatkuvasti olisilloin tuvan orsilla lautoja kuivumas-sa.

Kaurakedon lltatuulessa asuvarouva Taimi Ojala kertoi: "Olen kuul-lut isältäni, että Janne Gronholm oliollut rakentamassa Joensuun Tyy-nelän taloa, kun se siirrettiin Här-kalan kylästä ja pystytettiin uudel-leen 1 888. " Taimi Ojala muistaaJanne Gronholmin olleen avulias jamukava mies ja hänellä oli keskus-telutaitoa. Ihmiset arvostivat hän-ta.

Janne Grönholmin musiikki-harrastuksista kertoo se, että hänvielä ikämiehenä kuului Someron

Vas. Juho Grönholm, hänen äitinsä Maijastiina Grönholm, tytär ja tyltärentytärAleksandraja Maria Grönholm. Kuva n. vuodelta 1905.

'lettiin vuotta 1941. Vanhem-'pani olivat juhannuksen aatto-

päivinä käymässä mummolassa. Pu-heenjohtaja Kivikoskelta tuli tieto,että minun piti olla parin päivän ku-luttua lähtovalmiina. Olin ollut ke-san koululla sotapoikia muonitta-massa. En tietenkään voinut hetiluvata, vanhemmiltani piti ensin saa-da lupa. Olin alaikäinen, vasta 21-vuotias oli taysi-ikäinen.

Äitini oli lähtemistäni vastaan,

mutta isä oli asiaa ajateltuaan sitämieltä, että kun ei meillä ole enääpoikaa lähetettäväksi, niin eikösvaan tytär voisi lähteä. Isä oli -39komennettuna Kuhmoisissa auto-pataljoonassa. Hän pääsi aikoinaanpois vanhimpana niin kuin muutkin.

Sain esikunnasta manttelin, lakin,kengät ja repun. Reppuun vain toi-nen lottapuku, sukkia ja alusvaat-teitä. Ja niin teki lähtöä Forssasta

ylen hämmentynyt lotta. Kapearai-teisella pässillä paasin Humppilaan.Jokioisilta tuli minulle tuntematon

Ulla matkaan. Maaranpää oli meilläSalla. Matkalla oli pysayksiä ja vaih-toja, kaikenlaista hässakkää. Aikaavaan on kulunut jo niin paljon, etteikaikkea tarkoin muista.

Sallassa oli mukavaa porukkaa,mutta sieltä lähdimme eteenpäin,ehkä Hanhivaaraan ja Ala-Kurttiin.Meillä oli ensin pahviteltat, kaminateltan keskellä. Nukuimme jalatkaninaan päin, mantteli peittona.Syksymmällä tukka oli melkein"kuurassa".

Saksalaisia oli maastossa meidän

ympärillämme, alppijääkäreita, nuo-ria poikia. Kanttiinissa he kävivät,"lotta" oli suuri ihme. Kerran jou-duimme keskitykseen. Meidänkintelttaamme osui sirpaleita. Kaksilottaa joutui ensiapuun ja sota-

Hilkka Laaksonen vas.

korsiin ovella Semsjoella1942.

sairaalaan. Pahaa jälkeä oli ympäril-Ia.

Seuraavaksi pääsimme korsuun.Siellä olikin laverit, alapeti ja yläpe-ti. Sisällä oli kamina ja muutenkin eloihan toista kuin pahviteltassa.Korsuissa olimme kesään -42 asti.Kenttäkeittiö pihalla porisi, ruoka olisaksalaista, perunat oli talvella kui-vattuja "liuskoja" ja kaikki oli niinpitkälle kuivattu kuin mahdollista.Maitoa emme saaneet. "Milkki" olimakeaa, jos sitä kaminalla vesi-astiassa keitti, niin suklaatahan sii-ta tuli. Se vuosi -42 oli ruoka-

puolelta aika hämmentävä. Jos pe-runoita sai, ne olivat jäässä. Korvi-kettä juotiin mustana, mihin minä-kin opin. En kermaa käytä vieläkään.

Karhumaessä pääsimme majolt-tumaan luteitten kanssa asuntoihin.Karja oli ollut alhaalla ja asukkaatyläpuolella. Kenttäsairaala 16 olityopaikkani, sen kanttiini nimen-

omaan. Äänislinnan sairaalan kant-tiini oli seuraava tyopaikkani. Enmuista, oliko se kenttä- vai sota-sairaala. Äänislinnassa oli viihde-ryhmiä ja elokuvia asemasodan ai-kana. Lomalle tulo- ja menomatkatolivat arvaamattomia: jos Jokioisiinpääsi, niin paasiko Somerolle? Van-hempani olivat muuttaneet Some-rolle vuoden -41 lopussa. Jos sainsoitettua kotiin, isä oli vastassa ase-maila.

Ennen kesän 1944 rytinaä pää-sin Forssaan. Kerholassa oli kenttä-sairaala, ja vasta sieltä pääsin So-merelle.

Olemme Hämeenlinnan "tyttö-jen" kanssa tavanneet ja soitte-lemme vieläkin. Ullaa olen tavannutvasta viime vuosina. Hyvin olemmetoisemme tunteneet, vaikka aikaaon kulunut.

2469

PETRI STVIRANTA

Isoisäni sotamuistojaHILKKA KOIVISTO

Svenssonin - Elomaan perhe

inun isoisäni Perttu Siviranta. lähti armeijaan 2.9. 1939 Lah-

teen, Tampereen rykmenttiin 22-vuotiaana. Hän ei ehtinyt o!la sielläkun vähän aikaa, kun alkoi talvisota30. 11. -39. Hän lähti ensimmäistenjoukossa maata puolustamaan Suo-mussalmelle joulukuun ensimmäise-nä päivänä. Pappani oli mukana ve-risessä Raatteentien taistelussa

25. 12. -39, joka päättyi suomalais-ten voittoon. Hän o'i Suomussalmel-

la niin kauan, kunnes neuvostoliit-toiaiset hyökkäsivät Kuhmoon jahänet siirrettiin sinne vuoden -40helmikuussa.

Kun Moskovan rauha solmittiin13.3. -40, osa armeijasta kotiutet-tiin, mutta pappaani ei kotiutettuennen kuin maaliskuun ensimmäise-nä päivänä 1941. Kotona häp ei eh-tinyt kauan olla, sillä neuvostoliit-toiaiset hyökkäsivät kesäkuun lop-pupuolella-41 Suomeen ja pappanijoutui lähtemään jatkosotaan. Hänlähti junalla Ypäjältä kohti Mänty-harjua, missä viidennen divisioonanJR 23:s pataljoona koottiin. Sieltähänet siirrettiin Korpiselkään, mis-sä hän oli konekiväärikomppaniassa.Hänen ensimmäinen suuri taistelun-sa oli Syvärin voimalaitoksen valloi-tus, joka päättyi suomalaisten voit-toon. Siellä alueilla hän taisteli sii-hen saakka, kunnes haavoittui oike-aan käteen Sekeessä 23. 10. -41.

Pappani vietiin Tampereen Lyseoon,joka toimi silloin sairaalana. Sieltähän oli kolme viikkoa, kunnes pääsikuukaudeksi joululomalle. Kun hänpalasi takaisin rintamalle, hänet siir-rettiin JR 44:ään, pataljoonaan, jos-sa hän oli sodan loppuun asti.

Asemasodan a'kana pappani olivartiossa. Hänellä oii kahden tunninvartiovuoroja kuuden tunnin väleinja joskus jopa neljän tunnin välein,kun miehiä oli vähemmän. Vartioon

joutui lähtemään aina, oli yo tai päi-vä. Asemasodan aikana aikaa kulu-tettiin esimerkiksi pelaamalla kort-tia tai väsäämällä jotain pieniä puu-esineitä. Pappani pelasi usein kort-

Petri isoisänsä Perttu Sivirannan kanssa, kuva otettu kirjoitusta varten.Valok. Reino Luitparo

tia, koska hänellä oli hyvä onni jahän voitti yleensä toisilta rahaa jatupakkaa. Tupakkaa armeijalta saikolme tupakkaa päivässä ja viikos-sa sai vielä lisäksi ostaa kaksi askia.Pappani lähettikin aina kaikki tupa-kat kotiin, koska kotona tupakkaaoli erittäin vaikeaa saada; itse hänei polttanut.

19. 6. -44 neuvostoliittolaistensuurhyokkäyksen takia pappani jakoko JR 44:n pataljoona joutui pe-raäntymään yli 40 kilometriä, kos-ka venäläiset koettivat saada suo-ma!aiset mattiin. Pataljoona kuiten-kin selviytyi, ja pappani siirrettiinSuurmäkeen, jossa hän haavoittuipäähän erittäin pahasti. Hänet vie-tiin Outokummun sairaalaan, jossahän oli yli kaksi viikkoa tiedot-tomana; hän ei ymmärtänyt maail-manmenosta mitään. Kun pappanialkoi 15. heinäkuuta hiukan ymmar-tää, mitä oli tapahtunut ja missä hänoli, lääkäri määräsi hänet kuudenviikon lepotilaan, jona aikana hän ei

saanut liikuttaa yhtään päätään. Elo-kuun 22. päivänä pappani siirrettiinHelsingin Lyseoon, joka toimi sairaa-lana. Lokakuun loppupuolella, juuriennen sodan loppumista hän pääsikuukauden lomalle. Hän oli lisäksiKaunialan ja Tuusulan sairaaloissasekä Helsingin aivovammasairaa-Iässä. Sen jälkeen pappani joutuikaksi ja puoli vuotta kestäneelletarkkailujaksolle, jolloin hän joutuijoka neljäs kuukausi kuukaudeksisairaalaan. Vuonna-46 tapaturma-virasto arvioi hänellä olevan 80 %:nhaitta-asteen eli hänellä oli enää20 % työkykyä jäljellä.

Sodasta pappalleni on jäänyt ikä-vät muistot, pieni käsivika ja työ-kyvyttömyys, mutta kun ajattelee,että hän on kaksi viikkoa nuorempikuin itsenäinen Suomi, hän on olo-suhteisiin nähden pärjännyt eiämäs-sään kohtuullisesti.

Somero, Joensuu. Svenssonin (Elomaan) perhe kesällä 1909. Seisomassa vas. Esteri, Yrjö, Ami ja Einari. Istumassa Klaara, isäKaarle sylissä Jussi, äiti Maria sylissä Irja, sitten Lauri ja Martti. Edessä istuu Erkki. Alkup. kuvan omistaa Hilkka Rechard,Hämeenlinna, välittänyt Hilkka Koivisto 1978. Teksti T. H.

uistan ajan, jolloin Svensso'nin puuhakas emäntä tuli tän-

ne äitiäni tapaamaan saalin kulmat

hulmuten. Hän halusi kouluttaa lap-sensa ja tulosta tuli.

Aina kaikki lapset eivät halun-neet jäädä yöksi Forssaan asuntoon.Niinpä hyvänlainen isä toi heidät ii-Iällä kotiin. Mamman toimesta oli

kuitenkin seuraavana päivänä uusimatka hevosella Forssaan edessä.

He ottivat nimekseen Elomaa. Ei-nari Elomaa oli Hämeen Lääninhalli-

tuksen korkea virkamies. Yrjö jaMartti olivat lääkäreitä. Esteri oli

kielten maisteri ja Anni vakuutus-virkailija. Laurista ei ollut koulun-

kävijäksi. Erkki oli näyttelijä. Siitä eiisäntä tainnut oikein pitää, koskapaoli sanonut: "Meidän Erkki meni

komeljanttarikouluun."

Klaaran koulunkäynti taisi jäädävähiin. Myöhemmin hän meni naimi-

siin Robert Bjorkin kanssa. Jussi(Juho Ruben) kävi 7 lk oppikoulua.En tiedä hänen viime voinneistaan.

Irja hoiti kotona karjaa Klingan Idankanssa. Eräänä jouluna Einari Elo-maan puoliso menehtyi täälläSvenssonilla keuhkokuumeeseen.

Toinen puoliso oli Kaisa Pätiälä.

Svenssonilla vaihdettiin myösOravaisten sarsia villoihin ja villa-lamppuihin. Lasikuistilta oli ovi

maantielle päin, vastapäätä Maan-viljelijäin kauppaa.

Mainittakoon, että Martti Elomaa

oli suuri taiteen kerääjä. Arvokkaitatauluja säilytettiin jossain pankkihol-vissa kehystettyinä ja ilman. Esteri

Elomaa oli kesät talvet Kuopiossa,jossa hän hoiti ruotsin- ja saksan-kielen lehtoraattia. Hän kuitenkin vii-

meisenä asui Svenssonin taloa apu-laisensa kanssa ja ystäviensä tuke-mana.

Talo on lahjoitettu seurakunnalle.

7023

HELGA LAAKSO

kirjoittanut selityksiä sisällöstä, kutenesim.

- Suku, Märten de Pont- Pitkäjärvi, 2 nippua- Jacob Reinhold, useampia- Avikin lasitehdas, 2 nippua- Sillanpää, Jurvala- Palikainen

- Ihamäki- Lahti, useampia

Kasten de Pont on myös jonkinverran luetteloinut aineistoa. Koko-elmaan sisältyy hänen musteella puh-taaksi kirjoittamansa ruotsinkielinen

ajanmukainen luettelo otsikolla"Lachtis gärds arkiv" (Lahden karta-non arkisto). Ensimmäinen luettelos-sa mainittu asiakirja on vuodelta1617, pääasiassa kuitenkin 1700-lu-vulta ja 1800-luvun alkupuoliskolta.Tämän luettelon lisäksi on lyijykynäl-Ia tehtyjä konsepteja aiheenmu-kaiseksi luetteloksi tai hakemistoksi.

Kasten de Pantin kokoelmaa ei lie-

ne kovin paljon käytetty esim. pai-kallishistoriallisessa tutkimuksessa.Itse olen viime vuosina nähnyt vainyhdessä Avikin lasitehdasta koske-

vassa tutkimuksessa viitattavan

hänen kokoelmaansa.Vaikka salaneuvos, kenraali Kas-

ten de Pont tekikin elämäntyönsäkaukana kotipitäjänsä ulkopuolella,ansaitsee hänen nimensä tämänasiakirjaharrastuksen vuoksi tullamainituksi myös somerolaisenkotiseututyön yhteydessä. Someronkulttuurihankkeisiin sopisi vallanhyvin hänen kokoelmansa taydelli-nen luettelointi ja luettelon julkai-seminen.

LÄHTEITÄ:Aaltonen. Esko: Someron historia 1-11. Forssa 1949 ja 1 958,Durchman, Osmo: Bidrag tili kännedom av a Finlands Riddarhus icke upptagna

adliga ätter av utländskt ursprung: IX. de Pont. (Genealogiskasamfundets i Finland ärskrift XI. Helsingfors 1928. s. 323-352).

Fewster, Derek: Samhället kring pottorna. Aviks glasbruk 1 748-1 834.(Historiska och litteraturhistoriska studier 68. Skrifter utgivna avSvenska Litteratursällskapet i Finland 581. Ekenäs 1993.s. 233-274).

Finsk biografisk handbok. Helsingfors 1903.Jussila, Osmo: Nationalismi ja vallankumous venäläissuomalaisissa suhteissa

1899-1914. Forssa 1979.

Jutikkala. Elno-Nikander, Gabriel: Suomen kartanot ja suurtilat III. Helsinki 1945.Kuka kukin oli. Henkilötietoja 1 900-luvulla kuolleista julkisuuden suomalaisista.

Keuruu 1961.

Kun Bobrikovia ei pidetty tapahtumien tasalla. Mielenkiintoisia lisäpiirteitäsuuren kansalaislähetystön ajalta. Hakkapeliitta 14. 3. 1939.

Lahdenkylän eilispäivää. 500-vuotisjulkaisu, toimittanut Timo Alanen.Somero 1992.

Valtakunta ja rajamaa. N. l. Bobrikov Suomen kenraalikuvernöörinä1898-1904. Juva 1984.Kenraalikuvernööri Bobrikov ja suuri adressi.(Historiallinen Aikakauskirja 3/1 964. s. 209-222.)Kasten de Pantin kokoelma.

Polvinen, Tuomo:

Tommila, Päiviä:

Kansallisarkisto.

Hufvudstadsbladet 2. 4. 1929.

Uusi Suomi 3. 4. 1929.

iyvin vähällä huomiolla, tai mel-'kein huomiotta, ovat jääneet

ne vanhukset, naiset ja lapset, jot-ka suorittivat myös huomattavanosan siitä urakasta, että Suomi kestitalvi- ja jatkosodan.

Moni vanha vaari astui sodassaolevan nuoren isännän paikalle. Vaa-rin tutiseva käsi ohjasi 1 3-14-vuo-tiaan pojan kättä. Vaari neuvoi javoimiensa mukaan auttoi poikaakyntämään ja kylvämään peltoja.Yhteisvoimin työt tulivat suoritet-tua. Samalla tavoin naistenkin olitartuttava kyntöauraan ja viikatteenvarteen.

Kerron pari tapausta omasta elä-mästani.

Työapuun piti mennä niihin ta-loihin, joista miehet olivat sodassa.Oli perunannostopaiväja lokakuinenaamu. Meitä oli yksi vanhempi nai-nenja aika liuta 8-14-vuotiaita lap-siä perunapellolla. Söimme sota-ajanaamiaisen noin kello seitsemän. Olivielä hämärää, kun pyörillä ja hevo-sen kanssa riensimme perunan nos-toon kauas takapellolle. Kello ehtipuoli kahdeksaan, kun aloitimmenoston avaamattomasta vaosta,

krääkkien kanssa kasin.Puolen päivän maissa pellolle

tuotiin korviketta ja hiivaleipää. Nau-tittuamme sen, perunan nostokraakillä jatkui niin pitkään kuin pe-runan pimeässä erotti. Sitten pyo-rillä takaisin taloon saamaan se hy-vin kehno ilta-ateria. Poikki olin javäsynyt. Selkää oikein kirveli. Japelkäsin vielä, saisinko tarpeeksityötä aikaiseksi, kun olin toiseksivanhin joukosta, 14-vuotias.

Toinen tapaus.Oli tappuri eli puintipäivä. Taas

olin vieraan töissä. Luulin pääsevä-ni helpolla, kun puitiin siemenheiniä.Heinät oli koottu hevosella jakärryillä, jotka voi kipata. Kuorma,kuorman päälle oli kipattu. Meitä olitöissä kaksi 13-14-vuotiasta lasta(varhaisnuorta, niin kuin nyt sano-taan) isännän lisäksi. Isäntä syöttipuimakoneeseen eli tappuriin ja

Sota-aikaa kotirintamalla

minä annoin pöydälle. Kiskoin jakiskoin, juoksin kasan luota toisel-le, eikä mistään meinannut saadairti heiniä. Tuli pientä ja suurta ka-saa, sen mukaan minkä irti sain.Kaikki vain isännälle pöydälle syö-tettäväksi. Raskasta oli ja hiki vir-tasi. Mutta heinät tulivat puitua.

Illalla, ruokailun jälkeen, olin pu-dota penkiltä, kun isäntä sanoi: "Eiminulla ole ikinä ollut noin ahkeraa

ja hyvää pöydälle antajaa. Saimmekaikki puitua, vaikka aamulla ajat-telin, mitä noiden lasten kanssa saatehtyä. " Se oli paras lahja, minkäkoskaan olen saanut. Se oli vilpitönkiitos, vanhan paljon kokeneen ta-lon isännän suusta. Olin niin onnelli-nen, että kipu kovasta repimisestäkäsissä ja hartioissa parani siinä het-kessä.

Perunannostoa Kaunelan pellolla 1960-luvulla. Kuvassa vasemmalta Eino Laak-so, Arvid Heinonen, traktorin päällä Teodor Laakso, Helga Laakso ja Martta Hei-

Mitalilla on aina kaksi puolta. Niinon sota-ajassakin, hyvät sekä nur-jat puolensa. Jälkeenpäin korostu-vat vain hyvät puolet. Vaikka Suo-men kansa olikin silloin harvinaisenyksimielinen, oli niitäkin, jotka oli-vat asioista eri mieltä. He eivät vainniitä ääneen lausuneet.

Lapset olivat poikkeus. Kun meil-ta ei ollut sodassa muuta kuin he-vonen, kun ei poikia talossa ollut jaisäkin jo yli-ikäinen, saimme useinkuulla huomautuksen: "Ei teiltä oleedes ketään sodassa. " Siksipä yri-tin minäkin tehdä kaikkeni talojentöissä, että jotain tuutisin isänmaal-leni antaneeni, minäkin.

nonen.

2271

MIKKO PÄÄKKÖNEN

Koulupojan kotirintamavuosi 1942

luoden takaisesta Someron Jou-lusta saimme lukea niiden mies-

ten ja naisten tuntoja, joiden piti yli50 vuotta sitten olla puolustamas-sa ase kädessä tätä maata ja kan-saa. Niin paljon kuin viime sodis-tamme onkin kirjoitettu, on omanpitäjän miesten ja naisten omakoh-taiset kokemukset ja muistot ainut-kertaista perintöä, jonka Somero-Seura kirjoituskilpailun muodossanäin sa' talteen. Kilpailun järjestä-minen olikin jo sinänsä kunnianosoi-tus veteraaneillemme, jotka parhaannuoruutensa saivat viettää "asetal-

koissa, siellä jossakin".Näitä veteraaniemme kirjoituksia

lukiessa tuli kuin itsestään mieleenkoulupoikana koettu sota-aika ja nekotirintamatalkoot, jotka ainakinvuonna 1942 jatkuivat mitä moni-naisimpina pitkin vuotta. Sota javuoden 1941 huono sato, josta työ-voimapulan ja aikaisen talventulonvuoksi jäi lisäksi paljon korjaamatta,aiheutti elintarvikepulan, ankara tal-vi polttopuupulan ja pulahan oli oi-keastaan kaikesta. Pulan ja puutteenlieventämiseksi perustettiin tammi-kuussa Suurtalkoot r. y. ja niihin liit-tyen Nuorten Talkoot, joihin sittenkautta maan, näin ainakin Koist-huhdassa, innolla osallistuttiin.

Kävin "yiäkoulun" kolmatta luok-ka Koisthuhdassa opettajana IrjaPyisy. Sen talvikauden ankaruus oliomaa luokkaansa. Jo lokakuussa1941 täytenä tullut talvi olija py-syi huhtikuuhun 1942. Se oli pituu-dessaan ja kylmyydessään ennenkokematon. (Joulukuun keskilämpoJokioisissa oli -12 astetta, mikä en-nätys rikkoontui vasta 1978 yhdel-Ia asteella. Tammikuun keskiarvo oli-17. 1 astetta, mikä säilyi ennätyk-senä vuoteen 1987. Kylmä oli hel-mikuukin, mutta maaliskuulle ei loy-dy vertaa. Sen keskilämpö jäi Joki-öisissä -10.4 asteeseen, kylmim-man mittarilukeman oltua "kojussa"-33 astetta. Vielä huhtikuussa mi-tattiin kaikkien alkojen pakkasennä-tys: -21. 3 astetta!)

Mikko Pääkkönen kerholaispoikanan. -42.

Minun koulumatkaani eivät pak-kaset haitanneet, sillä kouluni oli lä-hellä, ja kyllä me pojat hiihtää tar-konimme. Pimeään asti aina koulu-päivän päätteeksi olimme hiihtämas-sä; myös pyhäpäivät olimme ainasuksilla.

Sotarintaman asetuttua talvek-si puolustukseen voitiin rintama-miehiä osittain kotiuttaa. Näidenkotiutettavien joukossa saimmeSyväriltä kotiin veistonohjaaja-opettajamme Toivo Hipan. Niin al-kai syntyä taas ensiluokkalaisiltapieniä tikapuita puutyotermillä:"suorasahaus ja naulaliitos" van-hempien poikien sinkkaliitoksiin asti.Mutta jos oppilailta jäi huomaamat-ta, niin ei ainakaan keittäjältä, Tam-melinin Suomalta, että oltiin sitäkoulussa tekemässä muutakin liitos-ta. Päivän päätteeksi kotimökilleenpalatessaan hän joskus poikkesiäidilleni supisemaan: "Kyllä silläToivolla ja Irjalla jotain vispilänkaup-pää on, mutta älkää nyt puhuko,että minä olen sanonut."

Isäni oli 1893 syntyneenä liianvanha sotaan ja me pojat liian nuo-

ria, mutta eihän kai mikään sota-rintama voi kestää ilman koti-rintamaa, ja siinä me olimme teke-massa oman osuutemme. Talvella

isä joutui kansanhuoltoviranomais-ten määräyksestä yhdessä RantionVäinön kanssa inventoimaan Poh-

jois-Someron tilojen vilja-, rehu- japerunavarastot. Kaikki talojen va-rastot niittylatoja myöden he jou-tuivat mittaamaan, kuutioimaan jamäärät laskemaan. Ei ihme, että isäjoskus illalla kotiin tultuaan huokai-si: "Oli se sentään onni, että minäsain kaverikseni noin hyvän lasku-pään kuin tuon Rantion Väinön. Onsitä taloissa niin monenlaista laaria,hinkaloa ja piisarkkua, joiden sisäl-lön määristä vain mittaamalla ja las-kemalla voi perille päästä." Tällä in-ventoinnilla selvitettiin varastot,joiden ylijäämä tuli toimittaa kaup-pään.

Viljasta olikin tavaton puute:esim. kahvinkorvikkeessa kerrottiinvielä olleen 1 5 % oikeaa kahvia,mutta siihen tarvittavaa viljaa eivätpaahtimot tahtoneet mistään saa-da. Armeijan tarpeet tyydytettiinpakko-otolla, mutta perunat kunloppuivat, huudeltiin vielä lehdissähyvin jäätyneitä perunoita armeijantarpeisiin.

Helmi-maaliskuussa toimeenpan-tiin maanpuolustuksen metalli- jakumikeräys, johon minä osallistuinKoskisen Ilkan kanssa innolla. Kuntällaista romutavaraa ei aikaisemminollut kerätty, löytyi sitä kumpaisen-kin kotoa runsaasti. Tarkkaa työtätehden kaikki vajat ja liiterit me kro-nasimme ja konttasimme. Purimmejopa hylätyistä hevosten valjaistasoljet, renkaat ja muut metalliosat.Tavarat keräsimme pihalle kasoihinlajiansa mukaisesti ja kohta huoma-simmekin oievamme metallialan asi-antuntijoita.

Kevään lähetessä lisääntyi tiedo-tustoiminta Nuorten Talkoista. Eijuuri sitä päivää, ettei opettajallaollut jotain kerrottavaa niistä. Nii-den tarkoitus ja merkitys haluttiin

Lahden kartano 1900-luvun alkuvuosina. Kortti lähetetty Taimi Lehtimäelle n. 1907. Rakennus v:lta 1803, rakennuttaja majuriMarien Remhold de Pont. Taimi Lehtimäen albumi 1978. Teksti T. H. Somem-Seuran kuva-arkism.

kirkon alttarin alle muurihautaan,joka oli myöhemmin de Pont-suvul-la. Sukuhauta on edelleen tänä päi-vana Someron hautausmaalla. Edelläkerrottu selittää myös, miksi seu-rakunnan pystyttamä Jakob Ritzinmuistokivi on de Pontien suku-haudan alueella.

de Fontit tunnetaan Suomentaloushistoriassa ennen muutamaan lasiteollisuuden uranuurtajina.Märten Depongin poika Jacob Rein-ho!d de Pont (Depong, 1 717-1788)perusti Somerol!e Avikin lasitehtaan1748. Hän hankki omistukseensapääasiassa lasitehtaan tarpeita var-ten suuren maaomaisuuden Some-

rolla useissa eri kylissä: Sillanpäassa,Pitkäjärvellä, Jurvalassa, Terttilässa,Häntälässä, Sylvänällä ja Viiuk-selässä. Hän osti Lahden kartanon1754. Toisin kuin muut tilat, Lah-tea ei koskaan liitetty liikeomai-suuden piiriin, vaan se jäi suvunyksityisomaisuudeksi. Myös Palikai-nen ja Ihamäki (Hovila) olivat lyhy-en aikaa de Pantin omistuksessa.Näihin oli myös naitu de Pont-suvuntyttäriä.

Avikin tehtaan perustajan poika

Jacob Wilhelm de Pont (1755-1809) oli puolestaan perustamas-sa Nuutajärven lasitehdasta Urjalaan1793.

Lahden kartano oli de Pontienomistuksessa vuoteen 1956. V;i-meinen tämän sukuinen isäntä oli

Mustia!asta agronomiksi valmistunutOssian de Pont (1880-1 962).

ne Pont-suku on miespuoliseltalinjalta sammunut. Viimeinen tämänsukunimen kantaja Suomessa oli vii-me vuonna kuollut Martha de Pont

(1901-1995), Ossian de Fontin vai-mo hänen toisessa avioliitossaan.Nimi elää vielä Nuutajärven lasi-kylässä kahvilaravintolan nimenä,nyt muodossa Depont.

Salaneuvos Kasten de Pont har-rasti sukunsa vaiheiden tutkimista.Hän keräsi tähän liittyviä asiakirjojaja hankki jäljennöksiä mm. Ruotsinarkistoista. Hän otti talteen suvunhallussa Lahden kartanossa säily-neen asiakirja-aineiston.

Vuonna 1928, vuotta ennenkuolemaansa, Kasten de Pont lah-joitti kokoelmansa Suomen valtion-arkistolle, nykyiselle kansallisarkis-tolle, iahjakirjan juhlallisen sana-

muodon mukaan "ikuisiksi ajoiksi(för evärdlig tid)". Kokoelma käsit-tää viisi isoa arkistokansiota.

Kokoelman pikaisen ja pintapuo-lisen tarkastelun perusteella näyt-tää siltä, että aineiston pääosa kos-kee nimenomaan Someroa. Siinä onAvikin lasitehtaan papereita, Lahdenkartanon elämään liittyviä asiakirjo-ja, kauppakirjoja, kirjeenvaihtoa, las-kuja ja kuitteja ym. Siinä on suvunSomerolla vaikuttaneen paähaaranhenkilöihin liittyviä asiakirjoja. Sitävastoin omaan uraansa liittyviä taiomia henkilökohtaisia papereitaanKasten de Pont ei ole liittänyt ko-koelmaan lukuun ottamatta 60- ja70-vuotispaivänä saamiaan terveh-dyksiäja eräitä lehtileikkeitä kuver-nöörikaudeltaan.

Kansallisarkiston luettelolehdenmukaan kokoelma on järjestämat-ta. Näyttää kuitenkin siltä, että Kas-ten de Pont on itse lajitellut aineis-toa. Asiakirjoja on niputettu senmukaan, mitä ne koskevat. Mukanaon hänen pienellä, ei aina kovin hel-posti luettavalla käsialallaan tehty-ja ruotsinkielisiä kommentteja jamerkintöjä. Nippujen päälie hän on

7221

30. 12. 1909 annetun leimavero-asetuksen toimeenpanon laimin-lyöminen. Niin de Pont asetettiinSeynin aloitteesta syytteeseen ho-vioikeudessa. Leimaveroasiassa dePont tuomittiin sakkoihin. Hän pyy-si ensin virkavapautta sillä perus-teella, että menisi terveyttään hoi-tamaan. Seyn ei kuitenkaan tätämyöntänyt:

-Koska olette syytteessä, envoi antaa lomaa. On pelättävissä,että poistutte kokonaan maasta.

Tällöin de Pont pyysi eroa viras-ta, muodollisesti terveydellisistäsyistä. Eron tosiasialliset syyt olivatkuitenkin poliittiset. Puolentoistavuoden kuluessa 1910-11 Seyn saikaikki kahdeksan kuvernööriä vaih-detuksi. Näin Kasten de Pont olisuoraselkaisyytensä takia toisenkerran entinen kuvernööri. Erotes-saan hän sai täyden eläkkeen.

Aikalaiskirjoituksissa Kasten dePantista on sanottu, että hän olipeloton ja nuhteeton kunnian mies.

Mies, joka saattoi kaatua mutteitaipua sortovallan edessä. Vaasa-lehti kirjoitti 1910, että hän tunsilain pykälät harvinaisen hyvin, olitehtävissään tunnollinen, uutterajatuiki tarkka. Hänellä oli verratonmuisti. Olemukseltaan hän ei ole ai-van vapaa aristokraattisuudesta.Kielikysymyksessä mies on mielipi-teiltään ruotsinmielinen. Lehti mai-nitsee myös, että de Pont ei kiinni-ta suurta huomiota raittiuskysy-mykseen.

Kasten de Pont solmi 1 882 avio-liiton aatelissukuisen Emilie Magda-lena Linderin (1861-1942) kanssa.Perheen ainoa lapsi, vuonna 1893syntynyt Carl Victor Alexis kuoli joneljän päivän ikäisenä.

de Pont-suku eli ja vaikutti So-merolla yli 200 vuoden ajan. Alun-perin suku on ilmeisesti ranskalai-nen hugenottisuku, joka on uskon-vainojen takia muuttanut Ruotsi-Suomeen joskus 1600-luvulla. Luul-lavasti suku on ollut myös aatelis-

ta. Tieto perustuu olettamukseen jasuvun piirissä kulkeneeseen perimä-tietoon. Yhteyttä Ranskaan ei oleasiakirjalähteistä todistettu. Suo-men tai Ruotsin ritarihuoneeseensuku ei ole kuulunut. Vanhempinasikoina nimi esiintyy useissa erimuodoissa: Dupont, Depont, De-pong, Depäng, de Pont.

Suvun ensimmäinen somerolai-nen oli monet sodat ja sotavan-keudet läpikäynyt karoliiniupseeri,majuri Märten Depong (1682-1750), joka oli 1 712 vihitty Some-rolla avioliittoon kirkkoherra JakobRitzin tyttären Anna Sofian kanssa.Märten Depong vietti Somerolla elä-mänsä viisi viimeistä vuotta appiu-

kaitaan perimässään Pitkäjärven(Längsjön) kartanossa.

Jakob Ritz, joka oli siis suoma-laisen de Pont-suvun esi-isiä, oli nii-ta harvoja pappeja, jotka jäivät ison-vihan aikana virkapaikalleen. Some-ron kirkkoherrana hän oli 1 706-1739. Hänet haudattiin Someron

'. i...l

niin iskostaa koululaisten mieliin jopalaulun voimalla, ettei kenellekäänjäänyt mitään epäselväksi. Tulevankesän (alkoista oli kannustimenasyksyllä saatava talkooleijona-merk-ki, ja sen saavuttamiseksi laulukin:"Talkooleijona, se on vaatimus, jos-ta nyt kilpaillaan. " Kesäksi saimmesitten talkoopäiväkirjan tarkkojapäivittäisiä merkintöjä varten.

Kesästä tulikin sitten niin työn-täyteinen kuin ajatella saattaa: ta-vallisten maataloustöiden lisäksisuolla ladontekoa ja siihen turpei-den nostoa, oli pärekattojen tekoa,voikukanjuurien, vadelmanlehtien,jätepuiden, apurehujen, pajunpark-kien ja tietysti marjojen ja sienienkeruuta.

Kesäkuussa pajunkuoren lähdon-aikaan saivat pajupensaat kyytiä.Omilta mailta me pojat kuorimmekaikki pensaat, ja niiden loputtua isäpyysi Ylopirtin emännältä lupaa hei-dan Murron pajupensaisiinsa. Mone-na päivänä kävimme siellä parkista-massa eväinämme voileipiä. Raskaintyö oli niiden parkkinippujen kanta-minen kärrytien varteen. Kui-vuttuaan ne parkit kuljetettiin kah-della hevoskuormalla JoensuuhunJaatilanjoen rantaan "Nahkuri-Lai-neelle". (Epämiellyttäväksi koin nesuuret tiinut ja altaat, joissa eläin-ten vuodat olivat "kypsymässä".)

»^

949

/

Somero, Lahden kartano ja puisto 1900-luvun alussa. Valot. Knut Söderström. Somem-Seuran kuva-arkislo.

20

julkalsll»

NUORTEAL KOOT

73

Vuodentuloltaan huomattavastiedeltäjäänsä parempi kesä kuluipian. Siinä opettajiemmekin Toivonja Irjan suhde kehittyi niin "intiimiinsinkkaliitokseen", että se kesti ilmanliimaa ja nauloja heidän elämänsäloppuun asti. Syyskesällä Toivon oli-kin sitten palattava vihollisentor-juntatalkoisiin, "sinne jonnekin".Koulukin taas alkoi, mutta siitä huo-limatta talkoot jatkuivat kaikissamahdollisissa muodoissa. Opettajanjohdolla käytiin tähkäpäiden keruus-sa iahipelloilla sen jälkeen, kun niis-ta varsinainen sato oli niitetty jakorjattu. Noin metrin välein me op-pilaat kuljimme pärekori kädessä,toisella kädellä maahan jääneitätähkapäitä poimien sarkaa ylös, tois-ta alas. Ja kun monen hehtaarin alatnain keräsimme, ei saalis suinkaanollut vähäinen. Tähkäpäät puitiinKoivulan tappurissa, ja isäni käyttijyvät Jokioisten kartanon myllyssä.Näin saatiin koulukeittolaan sievoi-nenjauhomääräja kun me oppilaatedelleen kävimme keräämässä puo-iukoitaja suolta karpaioita, oli mauk-kaiden puuroaterioiden aineksetkasassa pitkäksi alkaa tulevaksi tal-veksi.

Mutta kun viranomaiset olivat to-denneet tulevan talven polttopuu-tilanteen kestämättömäksi, jarjes-tettiin lokakuun alusta alkaen erilli-set niinsanotut "mottitalkoot". Nii-hin minäkin jo veljeni Sepon kanssaosallistuin. Talkoometsäksi osoitet-tiin Aili Allin omistaman SeppälänMäkilän metsä. Kohdallemme osuikaistale pellonreunan harmaaiepik-koä, josta meidän poikasten olikinhelpompi saada matti aikaan. Pinon"korvapuita" tuskin olimme ennentehneet, mutta kun niitä olimmenähneet, niin nyt niidenkin teko ope-teltiin. Seppo oli kuullut, että taita-va motintekijä tekee niin harvan pi-non, että kissa pääsee häntä pys-tyssa kävelemään läpi, mutta ei sehäneltä oikein onnistunut, vaikkaolikin vähän "pualetoinen", kutenVanhalan Jussi sanoi. Mieluisanamuistona on mottikirves minulla vie-lakin tallessa, samoin kuin NuortenTaitoista saavuttamani talkoolei-jona-rintamerkki sekä säästö-

74

^<? .

l

l;

.

fQ

\J-V

k,

L

u. nni&k. itiiG.

.s->yi< .<4..s^e ycc-a'-^^e^w-«^..,

SUOMI-RUOTSI

MARIA. JA APUREHUMAAOTTELUSSA

1942

Olet kun;iiakkaasti a du sta nu a t a

MUORTBN TALKOOT

/?^">-*i ^ /^^^touiauihkuniKm pntmnjahlqiB Nunun TalketJii t^*ifntinntf)nu(u

JKunniäkirja.

Talkooleijona-rintamerkki.

Kunnia-kirjan saatesanat

Jälleen on saavutuksista rikas työkausi päättynyt nuorten talkootyössä. Sen tuloksetovat runsaina koituneet sekä omien kotienne että koko kansamme hyväksi. Tuskin mi-kään nuorisoluokka ennen teitä on saanut ilon sameissa määrässä kuin te ponnistellavoimiaan työssä yhteiseksi hyväksi ja, tuntea pieneltä osaltaan olevansa mukana työl-lään kirjoittamassa ismonaan historiaa ja vastuussa sen kohtaloistcL Teidän tunnuslause-enne rukoile ja tee työtä" osoittaa, että olette selvästi tajunneet ajan vaatimuksen javelvoituksen ja myös löytäneet oikean tien parhaalle voimanlähteelle, josta esi-isäm-mekin vuosisataisissa koettelemuksissaan aina ovat saaneet kestävyyttä, horjumatontaelämänuskoaja lohdutusta. Työ tuottaa teille tyydytystä ja siunausta ja rukouksen kaut-ta te pääsette yhteyteen Jumalanne kanssa ja opitte luottamaan Hänen cyuunsaja kiit-tämään Häntä hukesta hyvästä.

autonomista Suomea, jolla oli usei-ta erioikeuksia valtakunnassa, omatvaltiopäivät, oma tulli- ja raha-järjestelmä, oma kieli ja kansalai-suus.

Vuonna 1898 eii vuosi sen jäl-keen kun de Pont aloitti kuvernöö-rinä, Suomen kenraalikuvernööriksituli Nikolai Bobrikov. Hän oli jo en-nen virkaan astumistaan hahmotel-lut Suomen venälaistämistoimia.Hänen aikanaan perustettiin koti-maisen poliisin rinnalle santarmilai-tos, jonka tehtävänä oli poliittinenvalvonta.

Vuonna 1899 annettiin helmi-kuun manifestina tunnettu keisarinjulistus. Sen mukaan yleisvaltakun-nallista merkitystä omaavat eli kokoVenäjää koskevat lait voitiin säätääSuomen säätyjen kannasta riippu-matta. Valtakunnallisen lainsäädän-non rajoja ei määritelty, vaan mikätahansa asia voitiin siirtää suoma-laisten päätösvallan ulkopuolelle.Manifesti järkytti ja tyrmistytti kokoSuomen kansaa. Suomalaisten mie-lesta hallitsija oli syönyt sanansa,rikkonut hallitsijan valansa. Suomes-sa järjestettiin vastalausekokouksia,esiintyi erilaisia surun ilmauksia. Ly-hyessä ajassa koko Suomesta ke-rättiin yli puoli miljoonaa nimeä ad-ressiin, jolla keisaria pyydettiin pe-ruuttamaan manifesti. Tätä suurta

adressia Pietariin viemään valittiinyli 500-miehinen valtuuskunta.

Valtuuskunta aikoi Helsingissämennä ensin Bobrikovin puheille.Kuvernöörin, Kasten de Pantin neu-vasta valtuuskunta lähti kuitenkinsuoraan Pietariin, de Pont ajatteli,että Bobrikov olisi saattanut henki-lökohtaiseen turvallisuuteensa ve-doten kutsua sotaväen paikalle, kunhänen palatsinsa edustalle olisi ko-koontunut suuri väkijoukko. Bobri-kov ei olisi matkalupaa myöntänyt.

Bobrikovin urkintakoneisto toimisen verran huonosti, että hän saitietää lähetystön matkasta ja mat-kan tarkoituksesta vasta Pietarin pi-kajunan lähdettyä. Kuvernööri käs-kettiin heti Bobrikovin luo antamaanselitystä. Vihasta kiehuva Bobrikovlöi nyrkkiä pöytään ja huusi: -Mik-sei kuvernööri ole kertonut lahetys-

tön puuhista ja lähdöstä Pietariin?Tämä vastasi, että Suomen lakienmukaan kansalaiset saavat vapaas-ti kokoontua ja matkustaakin, kunheillä oli voimassa olevat passit.Bobrikov käski de Pontia heti säh-kattamaan Pietariin, että lähetystöon heti käännytettävä takaisin.Lakimääräisiin velvollisuuksiinsa ve-doten de Pont kieltäytyi lähettämäs-ta tämän sisällöistä sähkettä. Hänlähetti vain neutraalin viestin Pieta-rin kaupunginpäällikölle, joka sattuiolemaan hänen vanha upseeritut-tunsa. de Pont ilmoitti, että tälia;-nen joukko on tulossa, se on me-nossa neuvottelemaan Suomenministerivaltiosihteerin kanssa. Lä-hetystö pääsi näin Pietariin Bobri-kovin voimatta sitä estää. Tosinkeisari ei ottanut lähetystöä vas-taan.

Bobrikov raivostui, koska dePont ei ollut totellut häntä. Seuraa-vana päivänä Bobrikov haukkui ku-vernöorin perinpohjin. de Pantinpuoliso muisteli tapausta vuosikym-meniä myöhemmin, että Bobrikovhuusi niin, että ääni kuului kadulleasti. Rouva de Pont nimittäin odot-teli miestään ulkona, koska hän pel-käsi, että Bobrikov voisi vangituttaatämän.

Kasien de Pont oli mielipiteilläänvankasti perustuslaillinen, joka vas-tusti kaikkia Suomen lakien loukka-uksia. Virkamiehenä hän pyrki laiili-sin keinoin, kuten kieltäytymällänoudattamasta laittomia määräyk-siä, estämään venäläistämispyr-kimykset.

Niinpä Bobrikovinja de Pantin yh-teistyö tuli yhä vaikeammaksi javähitellen mahdottomaksi. Santar-milaitokselta tuli Bobrikoville erilai-siä raportteja, joiden todenperäisyy-destä de Pantilla oli omat epailyk-sensä. Kerran hän sanoi Bobrikoville:

-Luuletko, että minä, joka olenvanha soturi ja keisarin sivusta-ad-jutantti, vaaristelen totuutta tietentahtoen?

-Luuletteko, että minä sittenvalehtelen? räjähti Bobrikov.

Myöhempi tutkimus on selvitta-nyt, että osa santarmiraporteista olisepitettyjä.

Vuonna 1900 välirikko oli lopul-linen ja Bobrikov erotti de Pantin.Saman kohtalon koki noina vuosinamoni muukin kuvernööri.

Vuoden 1905 suurlakon jälkeenpoliittinen tilanne muuttui koko Ve-näjällä. Suomessa alkoi vapaampivälivaihe ennen toista sortokautta.Marraskuun manifestilla peruutettiinmonia Bobrikovin ajan asetuksia jahelmikuun manifestin mukainenlainsäädäntömenettely keskeytet-Uin. Suomessa tapahtui valtiopäivä-uudistus ja tuli voimaan yleinen ää-nioikeus. Perustuslailliset palasivatSuomen johtoon ja Bobrikovin ajanvenaläismielistä virkamiehistöa vaih-dettiin. Myös kuvernöärikunnassatapahtui jyrkkä käännös perustus-lailliseen suunta. Kasten de Fontilletarjottiin uudelleen Uudenmaan lää-nin kuvernöörin virkaa, mutta hänkieltäytyi sanoen saaneensa siitätarpeekseen. Sen sijaan hän ottivuonna 1906 vastaan Vaasan lää-nin kuvernöörin viran.

Vuonna 1906 Kasten de Fontillemyönnettiin salaneuvoksen arvoni-mi. Tätä titteliä hän käytti myöhem-min eläkevuosinaan.

Venäläistämistoimet alkoivatkuitenkin pian entistä voimakkaam-min. Kenraalikuvernooriksi tuli 1909Frans Albert Seynjokajo Bobrikovinaikana oli ollut kenraalikuvernoörinviraston kansliapäällikkönä. Suomensenaattiin nimitettiin venäläismieii-

siä tai jopa venäläisiä henkilöitä.Seuraavaksi Seynin huomion koh-teiksi joutuivat kuvernöörit järjes-tysvaltakoneiston keskeisinä henki-löina. Hän pyrki hankkimaan erilais-ta raskauttavaa syyteaineistoa ku-vernoörejä vastaan saadakseen hei-dät erotetuksi mahdollisten virka-virheiden takia. Yksi erityisestiSeynin silmätikuksi joutuneista oliVaasan läänin kuvernööri Kasien dePont. Seynillä saattoi olla jotain tätävastaan hampaankolossaan jo en-simmaisen sortokauden ajoilta.Seynin teettämän selvityksen mu-kaan erilaisista virkavirheistä olijää-nyt kiinni viisi kuvernööriä, heidänjoukossaan de Pont. Kuvernöörejäpainostettiin eroamaan.

Yleisin virheeksi todettu teko oli

19

Kasten de Fontin kokoelmassa on mm.

kutsukortti hänen vanhempiensa vih-kiäisiin, jotka pidettiin Ävikissa 11.syyskuuta 1838 klo 4 iltapäivällä. Kut-su on osoitettu kirkkoherranrouva

Konsinille.

vanhin oli Carl Wilhelm de Pont(1 839-1899), joka palveli Venäjänarmeijassa kapteeniksi asti. Isänsäjälkeen hän sai haltuunsa Lahdenkartanon, jonka viljelykseen häntämän jälkeen omistautui.

Seuraava pojista Victor (1842-1868) kuoli nuorena luutnanttinaVenäjällä. Alexis Albert (1846-1918) erosi armeijasta täysinpal-velleena everstinä, de Pantin pojis-ta korkeimpaan sotilasarvoon, ken-raalimajuriksi, yleni nuorin, Kasten.

Kasten de Pont sai päästötodis-tuksen Haminan kadettikoulusta1868, jonka jälkeen hän palveli tois-takymmentä vuotta Venäjällä henki-kaartin Ismailovin rykmentissä. Tääl-Ia hän yleni vänrikistä kapteeniksi.Hän toimi mm. komppanianpäällik-könä ensin tarkka-ampujakomp-paniassaja 1878-81 hänen majes-teettinsa keisarin nimikkokomppani-assa. Vuonna 1880 hänestä tulikeisarin sivusta-adjutantti. Tämä olieräänlainen kunniavirka tai tehtävävarsinaisen joukko-osastovakanssinohella. Muistoksi tästä tehtävästäkeisari lahjoitti Kasten de Fontillehovimaalarin maalaaman Aleksanterill:n muotokuvan, joka myöhemmintällä vuosisadalla oli Lahden karta-non ison salin seinällä. Sivusta-ad-

jutantin ominaisuudessa Kasten dePont oli 1894 komennettuna kol-meksi viikoksi Pietariin keisarillisenpäämajan käyttöön.

Everstiluutnantiksi ylennettynä1881 Kasten de Pont sai siirronkotimaahan Suomen sotalaitoksenpalvelukseen. Hän oli ensin tarkka-ampujapataljoonan komentaja Kuo-piossa, sitten samoissa tehtävissäViipurissa. Viipurin kautena hän olitilapäisesti Viipurin linnakkeenkomendanttina 1894. Samanavuonna hän toimi myös kuusi viik-koa läänin vt. kuvernöörinä. Suomenkaartin pataljoonan komentajaksi de

!lyy1y-^^-y iyf -^jf^fi^^y^v li^. /f^? *̂9-"a-

tdctes ifvtito IIerr Calfegii '

Segistrvtoyftt CABli

JACM REIXaOLD <& POKT-s w6 sniii ffoflerCLAStA TSri. RA iOVISA eADOUJK'1 Vtg^l-act,

. *o«» mr tilltdiikt att for fig gd pit Äsik deis .SSfleSeflem&er 1838 I/. 4 e/f. «sidd. ' ;

a@fl&(hn <@atioUn:

Pont nimitettiin 1895. Seuraavana

vuonna hän oli komennettuna kei-sari Nikolai ll:n kruunajaisiin Mosko-vaan. Vuonna 1896 hänet myösylennettiin kenraalimajuriksi. Hän olinyt sotilaallisen uransa huipulla.Edessä olivat toisenlaiset, vaati-vammat tehtävät, kovemmat ajat.

Kasien de Pont oli mukana Tur-kin sodassa 1877-78 nuorena

aliluutnanttina Ismailovin rykmentinriveissä. Hän osallistui mm. GornyiDubnjakin taisteluun, jossa osoite-tusta urhoollisuudesta hänet palkit-tiin Stanislauksen ritarikunnan 3.luokan ristillä miekan ja ruusun kans-sa. Sodan jatkuessa de Pont olimukana mm. Plevnan piirityksessä,marssissa Balkan-vuorten yli jaSofian kaupungin valloituksessa1878. Samalla sotaretkellä, jostalaulussa sanotaan, että "paljon onkärsitty vilua ja nälkää", oli myos-kin Suomen kaarti, jonka riveissätaisteli Kasten de Pantin serkku, sil-loinen aliluutnantti Alfred de Pont.

Kasten de Pont palkittiin sotilas-uransa aikana monilla kunnia-merkeillä. Edellä mainitun lisäksi hänoli mm. sekä Vladimirin että Annan

kunnia-merkiston moninkertainen ri-tari. Turkin sodasta oli muistonamyöskin Romanian rautaristi "Tre-cerea Dunarii 1877".

Kasten de Fontin varsinainen

sotilasura päättyi 1897, jolloin ha-net nimitettiin Uudenmaan läänin

kuvernööriksi. Virka vastaa nykyis-ta maaherran tehtävää. Kuvernöörijohti läänin hallintoa. Hän oli alueen-sa järjestysvallan ylin haltija, lääninpoliisikunnan päällikkö. Vaikka kysy-myksessä oli hallinnollinen virka, dePont jäi edelleen muodollisesti ar-meijan rulliin aina vuoteen 1900asti.

Uudenmaan läänin kuvernöörinä

de Pont oli kolme ja puoli vuotta,vuoteen 1900. Uudestaan hänestätuli kuvernööri 1906, tällä kertaaVaasan lääniin, jossa hän työsken-teli vuoteen 1910.

Välivuodet 1900-06 Kasten dePont harjoitti maanviljelystä omis-lamassaan Kotkaniemen kartanos-sa Vihdissä. Nykyisin tila on Kemi-ra-yhtiön tutkimusasema. Vihdin ai-kanaan de Pont oli mm. paikallisensäästöpankin ja paloapuyhdistyksensekä Suomen Hypoteekkiyhdistyk-sen johtokunnassa.

Kasien de Fontin kuvernööri-vuodet sattuivat Suomen historianvaikeisiin ja raskaisiin alkoihin, jot-ka tunnetaan sortokausien nimellä.Puhutaan myös routavuosista. Hä-nen Ollessaan Uudenmaan lääninkuvernöörinä alkoi ensimmäinensortokausi. Vaasan kausi osui toi-sen sortokauden alkuvuosiin. Venä-jällä kehitys kulki yhtenäistymisensuuntaan, venaläiskansalliset mieli-piteet saivat yhä enemmän kanna-tusta. Siellä ei katsottu suopeasti

talkoiden merkki.

Sotatilan kehitystä tietysti seu-rattiin tiiviisti niin radiosta kuin sa-nomalehdistäkin. Radion kuuluvuusoli vain aina sen akkumalaattorinvirran varassa ja yllättävän usein seoli heikkoa tai lopussa kokonaan.Puukaasulinja-auto kulki kyllä Fors-san ja Joensuun väliä, jossa radion-

kerrottava, että meillä oli isän juuriennen talvisotaa Petrellin kaupastaostama erittäin kevytkulkuinen mies-ten pyörä, vaikka Aino-merkkinen, jase kesti isän ja meidän kolmen pojanajaa koko sotien ajan varmaankinmatkan maapallon ympäri! Tästä pyo-rästä Petrellin Uno kertoi isälleni myö-hemmin, että se pyörä oli viimeinen,

i-tini; -

nn h n tt

rlaIfWi<l<'j«imtn

t s y s y

..... "... -.. -. u.

S,-,, 1 LhuJC>li'i';>i<, i- T'. 'C>P/. i KAN . '""»....;<UN-> . ; ISA ..?:V-l'i;N TAI. KOOR.A !,\C'TOON

yomac: ..... .. .._..._

-. a . i." . »o-f" i ';;, 1-. _ IV'

;c!

.'!'.

-. ^a. ii

1^

['

(lii

Y //

Oikeutetaan

Efilkooaicriaan

---.-,' ,. ^ -.

akkua sai kuljetetuksi Sähkö-Lai-neelle lataukseen, ellei se sitten kul-kenut puulastupehmustetussa pik-kulinnunpönton kokoisessa puulaa-tikassa polkupyörän takatelineellä. Jatässä polkupyörästä puheentullen on

r r'!; :. u;. <.

mikä Somerolta myytiin ennen sotaa.Syyspimeiden tultua laksyjen lu-

kua ja muiden tehtävien tekoa hait-tasi valon puute. Öljyä, jos sitä oli,oli säästettävä. Karbidilamppu tulikäyttöön ja siinä olikin öljylamppua

huomattavasti kirkkaampi valo, mut-ta oli tavallista, että se paloi "kron-kelisti". Se pihahteli ja puhahteli japoksahtaessaan sammui kokonaan.Suuttimen puhdistukseen käytettiintyökalua, jonka vartena oli pel-tisuikale ja sen päähän puristettu-na hienoinen teräslangan pätkä jatällä suuttimen reikiä krassattiinauki, jolloin lampun toiminta yleen-sä palautui.

Lokakuun neljäntenä päivänäpäättyi keväällä alkanut ns. "kesä-aika" - aika, jonka kokeilusta aina-kin maaseudulla saatiin niin tarpeek-seen, ettei siihen palattu neljään-kymmeneen vuoteen!

Koulun syyslukukausi päättyi ul-konaisesti ankeaan sota-ajan jou-luun. Koulun kuusijuhlassa toi pukkikullekin oppilaalle pikkupullan jaomenan sisältäneen paperipussin,jonka lisäksi, ainakin osa oppilaistasai minun laillani Nuorten Päivä -leh-den viimeisen numeron.

Kotijouluun oli öljyä säästettyniin, että kookkaaseen ja mielestä-ni hyvin kauniiseen kattolamppuunsytytettiin valo. Se ja joulukuusi yh-dessä loivat joulun tunnelman. Isäomasi ihmeellisen kyvyn löytää aat-toiltana pukin jonnekin jättämänkangassakinjoka perinteisesti sisal-si kullekin pojalle sinikantisen vihon,lyijykynän, kumin ja viivottimen sekälisäksi äidin kahvinkorvikepusseihinpakkaamia siirappileipiä, sukat jatumput. Eikä siinä kaikki. Minä van-himpana sain lukemisiksi pari jou-lulehteä: "Isänmaan Joulun" ja ke-peämpänä rintamamiesten kor-sulukemistoksi tehdyn "Joulupiis-kan"

8 75

INKA TUOKKO JOUNI TAMMINEN

Kevään 1946 ylioppilaan puheenvuoroKuruun koulun lakittajaisjuhlassa 1. 6. 1996

Kasten de Pont - suoraselkäinen suomalainen

omeron yhteiskoulun toiminta'aloitettiin vuonna 1927. Yksi-

toista vuotta myöhemmin yhteis-koulun sisäänpääsytutkinnossa is-tuivat ne kansakoulun neljän ensim-maisen luokan oppimäärän suoritta-neet lapsukaiset, jotka nyt - var-sin aikuisina - ovat saaneet tullatänne teidän iloiseen kevatjuhlaan-ne.

Vuonna 1942 Opetusministeriöantoi luvan laajentaa Someron yh-teiskoulu yliopistoon johtavaksi 8-luokkaiseksi oppikouluksi. Ensimmäi-set ylioppilaat lakitettiin täällä vuon-na 1945. Seuraavana vuonna oli

meidän vuoromme. Tuosta tapah-tumasta on siis kulunut puoli vuosi-sataa. On muistelemisen aika, ja 50-vuotisluokkakokouksemme johdos-ta olemme saaneet luvan tuodamyös teille tervehdyksen niiltä vuo-silta, jotka olivat meille aikanaankouluelämän todellisuutta.

Ykkösasiana on muistoissa, ettävietimme oppikouluajastamme viisivuotta silloin, kun maamme oli en-sin talvisodan ja sitten jatkosodankurimuksessaja koko Eurooppa toi-sen maaiimansodan rasitteiden, pe-lon ja puutteiden aiheuttamassapoikkeavassa tilassa. Syystä saam-me onnitella teitä ja koko sodan jal-keistä sukupolvea, jotka olette saa-neet opiskella ja tehdä työtä rau-hanomaisissa oiosuhteissa.

Sota ei kuitenkaan estänyt mei-ta opiskelemasta. Tosin talvisodanalkaessa opiskelu oli pakko keskeyt-tää. Olimme silloin loisluokkalaisiaja 12-vuotiaita. Kouluja tarvittiinsotilastarkoituksiin, siirtolaisten vas-taanottamiseen ja yleiseen kansan-huoltoon. Asekuntoiset miehet -niin myös opettajat - kutsuttiinmaanpuolustukseen.

Pian kuitenkin opiskelimme koti-oloissa, itseksemme. Opiskelua So-meron yhteiskoulussa toteutettiinainutlaatuisena sanomalehtikouluna.Opettajat laativat luokille opiskelu-tavoitteet ja tehtävät ja ne julkais-tiin Somero-lehden palstoilla. Mäara-

Töki mekin vanhoiksi pukeuduimme päästyämme koulun ylimmäksi luokaksi.Takaa vas. Sisko Saarelma (Inka Tuokko), Irja Pyhkö (Sipilä), Leila Hongista (YU-talo), Ensio Toikka, Aliisa Roto {Koppa), Paula Laaksonen (Korvenoja), KaijaSaarinen (Similä).Edessä: Liisa Ahonen (Tulenheimo), Vappu Mäkinen, Hilkka Ylijoki fUrmas).

päivinä kävimme sitten tenttimäs-sä läksymme niille opettajille, joitaei ollut kutsuttu sotaan. Vihollisko-neitten mahdollisten pommitustenvaralle sulloimme koulureppuummevalkoisen lakanan, johon olisimmepiiloutuneet valkoista hankea vas-tenjos vaara olisi ollut todennaköi-nen. Somerolaisiin ei kuitenkaankannattanut tuhon lastia tuhlata.Onneksemme.

Sodan jatkuessa koulut jälleenavattiin. Työvoiman puutteen takialukukausia jouduttiin kuitenkin ly-hentamään niin kevätkausista kuinsyksyistäkin. Kaikenkaikkiaan mene-timme tehokasta kouluaikaa 15 kuu-kautta. Koululaisten vapaa-aikasuunnattiin yhteisen edun hyväksi.Osallistuimme innolla ja ymmärtäväi-sesti kaikenlaiseen talkootoimin-taan. Poimittiin marjoja ja sieniä,kaivettiin voikukan juuria kahvin-korvikkeeksi, kerättiin mansikan javadelman lehtiä talkooiltojen tee-ja

korpputarjoilua varten. Elonleikkuunjälkeen etsittiin talteen pellolle ka-risseet tähkapaat. Varttuneemmatosallistuivat jo halkomottien tekoontai ilmavalvontaan. Rahapalkkoja eiosattu ajatellakaan. Tunnustuksek-si saatu, pian ruostuva talkoolyhdetai mottikirves oli kuitenkin iso ilo.Ylimpänä kannustuksena oli isän-maan selviytyminen. Viikottaisetsankarihautajaiset olivat syvälta-koskettavia ja ikuisesti mieleenpai-nuvia. 17-vuotiaita luokkatovereita

kutsuttiin jo aseharjoituksiin. Muu-tenkin pieni luokkamme muuttui lä-hes tyttöluokaksi.

Vaikka sota-aika voittopuolisestihallitsi kouluajan tunnelmia, oli kou-lunkayntimme silti iloista ja innos-tunutta. Pidimme opiskelumah-doilisuuttamme etuoikeutena, vaik-ka saimmekin anella iukukausi-

maksut ja rahat isältä tai äidiltä.Rahaa tarvittiin oppikirjojen ja koulu-tarvikkeiden ostoon. Toivosen kir-

omerolaissyntyinen salaneu-vos, kenraalimajuri ja kuver-

nööri Kasten de Pont oli monessamukana pitkän eiämänsa aikana. So-tilaana hän taisteli urhoollisesti Ve-näjän keisarikunnan puolesta. Myö-hemmin sortovuosien aikana hallin-tomiehenä hän pelottomasti puolus-ti Suomen perustuslaillisia oikeuksiasaman imperiumin venäläistämis-pyrkimyksiä vastaan. Taipumatto-muutensa takia hän sai kaksi kertaalähteä kuvernöörin virasta, de Pontkeräsi ja tallensi jälkipolville erityi-sesti somerolaisittain an/okkaan jamielenkiintoisen asiakirjakokoeiman.

Kasten Fredrik Ferdinand de Pontsyntyi Somerolla Lahden kartanos-sa 15. heinäkuuta 1 849 ja kuoli 80-vuotiaana Helsingissä 1. huhtikuu-ta 1929.

Hänen isänsä oli kollegiareist-raattohn arvonimen saanut Carl Ja-

cob Reinhold de Pont (1 803-1872),joka oli opiskellut Turun akatemias-sa ja palvellut lyhyen aikaa sotilaa-na suomalaisissa joukko-osastoissa.Pääasiallisen elämäntyönsä hän kui-tenkin teki Lahden kartanon omista-jana. Hänen sikanaan kartanon vil-jelyksiä laajennettiin merkittävästimm. soita raivaamalla.

Äiti oli kotoisin läheisestä Avikinkartanosta: Clara Thilda LovisaGadolin (1820-1854). Kollegia-reistraattorin perheeseen syntyikahdeksan lasta: viisi poikaa ja kol-me tyttöä. Näistä kolme kuoli pie-nenä. Äiti kuoli nuorimmaista syn-nyttäessään 1854, lapsi eli viikon.

Pojista tuli sotilaita. Soti!asura olisen ajan säätyläissuvuissa tavallinenammatinvalinta, usein sukuperin-nekin. Kun maaomaisuus siirtyiyleensä vanhimmaile pojalle, nuo-rempien oli hankittava leipänsä muu-alta. de Pontien suvussakin oli jo ai-kaisemmin ollut useita sotilaita.Myös Gadolineissa oli paljon sotilai-ta, maineikkain oli Kasien de Pantinäidin veli, tykistokenraali AxelGadoiin.

Kollegiareistraattorin lapsista

Kenraalimajuri Kasien de Pont miehuulensa päivinä.Valok. Atelier Apollo, Helsinki. Museovirasto.

^^^z.

Nimikirjoitus vuodelta 7925.

76

. '^:wy

men Kuvalehteä, Kotiliettä ja Seu-raa. Varhaislapsuuteni suosikki oliKotiliesi, koska siinä oli "Kieku jaKaiku"-sarjakuva, ja vähän myo-hemmältä kaudelta muistan erityi-sesti Suomen Kuvalehden ruskea-

savyiset kuvat Suomen arkkitehtienluomuksista tai Jean Sibeliuksesta

hienosti pukeutuneena kävelyllä Ai-nolan metsässä aivan kuin hän olisiollut Pariisin bulevardilla. Täten Suo-men merkkihenkilöiden nimet piir-tyivät mieleeni jo varhain.

Suomen Kuvalehden julkaisemaartikkeli Tyynenmeren seudun "pid-gin"-englannista suomeksi tulkit-tuine esimerkkeineen sai ummi-

konkin ymmärtämään, miten erilai-siä kielten ilmaisukeinot ovat - seik-

ka, joka omalta kohdaltani loi elä-mänaikaisen kiinnostuksen asiaan.

Niinpä rupesin ihmettelemään, mik-si lumisessa Suomessa sanotaan

"sataa lunta" eikä "lumettaa" tai"lumistaa" tai "sataa rakeita, vaik-ka ruotsiksi sanotaan "det snöar",saksaksi "es schneet" ja englannik-

si "it snows"."Räntätyn sanan" leviäminen

postilaitoksen välityksellä kirjojen,sanomalehtien ja aikakausijulkai-sujen ansiosta teki suomalaisistamaailman eturivin lukijoita. Mikä onsitten puhelimen, radion ja televisi-on vaikutus? Ehkä Suomessa tode-

taan jo aivan kuin Amerikassa, ettätuskin kukaan kirjoittaa enää ystä-väite, koska puhelinkeskustelu onniin paljon nopeampi. Lukemiseen eiriitä aikaa television järjestäessä il-Iän ohjelman. Lasten luku-ja erityi-sesti kirjoitustaito ovat heikenty-neet television toimiessa pääasialli-sena informaation ja ajanvietteenlähteenä. Vanhan kansakoulun "kau-

nokirjoitus" on käsite, jota nuorisotuskin tuntee harjaantumattomankäden tyytyessä joko painotyylinjäljentämiseen tai käyttämään tie-tokonetta, faxia tai sähköpostia.

Huomautuksia:

1. Juttu sisältää viitteitä seuraaviin So-merv-lehden numeroihin: tokakuun 23.

Myöhemmin Someronpost/ muuttiPeltomäen taloon,tieltä katsoen senvasempaan päätyyn, jatoimi siinä vuoteen

1964. Tämä vuonna

1946 otettu kuva onKaarina Mäkelän

albumista.

7936 ja lokakuun 16. 1974.2. Amerikansuomalaisten tiedotus-Kerfmstosta mainittakoon tässä seuraa-va esimerkki: 1950-luvulla ilmestyiasuntolaani New Yorkin InternationalHouseen silloinen somerolaisnaapuriniHanna Hurmerinta kahden amerikansuo-malaisen saattamana. "Herran kauhia,

naapuri!" totesi Hanna helpottuneena,sillä hän ei taitanut sanaakaan englantia.Siksi sain tehtäväksi viedä hänet samai-sena lauantai-iltapäivänä edellamainitunTeidän New Yorkin asuntoon Ja noutaahänet sieltä seuraavana päivänä ja vie-da hänet Hudson-joen toiselle rannalleNewJerseyn valtioon amerikansuoma-laisten hoiviin. He toimittivat Hannanedelleen suomalaiskirkon vierailun jäl-teen lentokentälle kotiinpaluuta varten.3. Talo, alkuaan Maamiesseuran tah,äjaitsi nykyisen virastotahn vaiheilla. Seoli suuri puurakennus. Jossa Lotta-jär-Jestöpitiravintala-matkustajakotia. Ra-kennus paloi muistaakseni v. 1940.

jakauppaan tuntuikin olevan yhte-nään asiaa. Kouluruokailua yhteis-kouluun ei ollut vielä järjestetty jakoulukyyditys sanakin oli tuntema-ton käsite.

Mutta koulumme opiskeluhenkioli vapaamielinen ja aikaansa näh-den moderni. Opetus- ja oppimis-kokeiluihin, harrastuksiin ja kulttuu-riin painottuvasta koulustamme onkiittäminen silloista rehtoriammeJoel Vilkkiä, jonka nimen tässäarvonannolla mainitsen. Kunniamai-

ninnan luokkamme opettajia muis-tellessa ansaitsee myös silloinenluokanvalvojamme, somerolaisilletuttu kotiseutuneuvos, tohtori Ta-pia Horila.

Kiiruun koulurakennusta ei

kouluaikanamme ollut olemassa-kaan. Entinen keskikoulumme onmuutama vuosi sitten purettumaan tasalle. Lukioluokkinammeolivat Vilkkien yksityiskodin kama-rit. Kokelasluokallamme istuimme

suuren palmun alla Kiiruun salissa.Meitä oli 10 abiturienttia, 9 tyt-töäja 1 poika. Sodan johdosta me-netettyä opiskeluaikaa kurottiinvielä kiinni. Niinpä ylioppilaskir-joitukset keväällä -46 aloitettiinvasta 10. 5. ja valkolakit jaettiinennen juhannusta 19. 6. Ylioppi-laaksi pääsy oli tietenkin onnelli-nen tapahtuma ja vielä paljon har-vinaisempi kuin nykyisin. Emme kir-

Ylioppilastanssiaiset olivat silloisessa luokkahuoneessamme, Kiiruun salissa. Mu-kana oli niin opettajia kuin koulun entisiä oppilaitakin.

joittaneet päätä huimaavin arvo-sanoin. Täällä oltiin vielä noviisejaylioppilaskirjoituksiin valmentami-sessa. Osa pätevistä opettajista olimuissa tehtävissä. Kielistudiota eiollut. Kuusi laudatuuria oli mahdot-tomuus saavuttaa, jos ei lie nyt-kään helppoa.

Saamillamme arvosanoilla selvi-simme kuitenkin jatko-opiskeluunja korkeakouluihin. Nyt virkatyätmeidän kohdallamme ovat jo aiko-

ja sitten tehdyt ja kaikki olemmeeläkkeellä. Kaksi joukostamme onjo saavuttanut elämänkaarenpäättökohdan.

On ilo toivottaa tämän ajanopiskelijoille mitä parhainta menes-tystä opiskelussa ja elämässäyleensä. Jos meillä oli sota-ajan ai-heuttamat ongelmamme, tiedäm-me toki hyvin taas tämän aikakau-den synnyttämät hankaluudet su-Juvaan etenemiseen opiskeluissa.

Näinä aikoina on ollut tapanasanoa: Kriisit ja vaikeudet ovatmyös mahdollisuus - mahdollisuusosoittaa kykynsä, kypsyytensä jaluovuutensa selviytymisen taidos-sa. Saamianne monipuolisten tie-tojen ja taitojen osaavaa käyttöäsydämestämme toivotamme teille.

^

^Kevään 1946 ylioppilaat kaipailemassamennyttä aikaa myös museolla VoittoOllonqvistin (vas. ) ja Ritva Helmisen(oik. ) seurassa.

1677

HELLEN LYLY

Se oli sota-aikaa

oetan muistella ja kirjoittaa. sota-ajasta ja mieheni koke-

muksia sodasta. Siitä on niin paljonaikaa, että ne kuulopuheet tahto-vat unohtua. Jos mieheni eläisi vie-

Ia, kyllä hän varmasti muistaisi kaikkimitä hän siellä näki, koki ja joutuikärsimään seurana ainainen pelkojaikävä rakkaitaan.

Sotaa sodan jälkeenOlimme juuri menneet kihloihin, kunhän joutui talvisotaan. Välirauhanaikana menimme naimisiin syksyllä.Meidän piti aloittaa yhteiselämä.Kun puoli vuotta olimme olleet yh-dessa, niin tuli kamala isku: taas olisyttynyt sota. Se oli niin käsittämä-tontä nuorelle parille. Siinä mentiinihan shokkiin ensin. Mutta lähdet-

Eino Lyly (26. 4. 1909-28. 9. 1981,.Talvisota: Muolaa, Leipäsuo,viivyrystaisteluja linjalla Pilppula -Lyykylä - Kääntymä.Jatkosota: Pitkäranta, Salmi,Rajakontu, \1tele, Tuulos, Aunus sekäKemijokivarsi.Ylikersantti 31. 12. 1943. VM2.Kotiutettu 28. 11. 1944.

täva oli. Isänmaa kutsui, sanoi Eino.Mutta oli sellainen lohtu, että sotakestää vain kaksi viikkoa. Kyllä sei-lainen aika pian kuluu, lohdutti Einominua. Itse hän oli pelon ja kauhunvallassa kuten kaikki muutkin.

Minä lähdin saattamaan. Polku-pyörällä tultiin Palokunnan taloile.Siihen koottiin kaikki. Ikävää oli jo-kaiseila. Tuntemattomaan tulevai-suuteen lähtivät rakkaamme. Tule-vatkohan enää koskaan takaisin? Nejotka olivat selvinneet hengissä tal-visodasta, saivat nyt lähteä taas.

Paljon rukoiltiinEino oli saanut sotilaskoulutuksenkranaatinheittimeen. Hän oli talviso-dan aikana kuin ihmeen kaupalla sel-vinnyt pahoista tilanteista. Hänellä

oli tapana kirjoittaa morsiamelleen,että Jumala varjeli taas. Paljonrukoiltiin siellä rintamalla sekämyöskin kotirintamalla. Muuta tur-vaa ei ollut. Kaikki oli lopulta ihantoivotonta.

Nyt Eino iähti toisen kerran maatapuolustamaan. Hän oli menomat-kalla saanut keuhkokuumeen; kuor-ma-auton lavalla oli ollut niin kyl-mä. Hän joutui sairaalaan. Erkinarooli häntä siellä jossain hoitanut.Sitten hän pääsi kahden viikon lo-malle hyvin huonossa kunnossa. Oliihan selvä, että nyt tällä aikaa sotaioppuu. Mutta lähtö tuii, sota vas-ta oikein alkoi kovalla voimala.

Eino ei enää löytänyt edes omaaporukkaansa, ja hänet määrättiinsotapoiiisikomppaniaan turkulais-

Somero, Joensuu. Joenmuntie n. 1958. Vasemmalla Säästöpankki, oikealla Postintalo, joka purettiin 1984. Somero-Seuran kuvakilpaan 1984 Lahja Aukio. Teksti:Tapio Horila, Kuva: Otto Aukio. Somero-Seuran kuva-arkisto.

seiväshyppykilpailut Kosken Kaikuavastaan, jolloin Into Hovila hyppäsiomasta metsästä saadulla kuusi-

seipäällä tai koskelaisten mallin mu-kaisella ruokoseipääilä 325:n ennätyk-sen, jonka rikkoi myöhemmin ViileHairon 360. Kotitekoisilla varusteillakilpaili myös Kiikalasta Somerollemuuttanut Yrjö Mantere, joka suu-tarina teki itse piikkarinsa.

1930-luvun kilpailuhenkeä lisäsiSomeron Voiman perustaminen Gun-nar Peitovaon johdolla. Varmaankinvanhemman polven muistissa on 1 9-vuotiaan Onni Sanerin hiihtovoitto jaErkki Sanerin 10-ottelun piirin-mestaruus.

Sota-aikana urheilutoiminta oli t'e-

tysti lamassa ja se rupesi elpymäänvasta vuoden 1950 tienoilla, jolloinjärjestettiin monta Someron ympäri-hiihtoa kylien välillä. 50- ja 60-luku-jen tärkeitä tapahtumia olivat Raasinviesti ja seiväshyppykilpailut, joissapitäjän kuuluisuudet Pentti Nikula jaKauko Nyström levittivät Someronmainetta pitäjän rajojen uikopuolelte-kin. Näitä kilpailuja ja Esan muuta toi-mintaa selosteli Somero-lehdessä V.

Kujanpää, jonka jutut ja tulostaulukottäyttivät kesäisin monet lehden pals-tat.

Sota-ajasta elpyminen merkitsiSomero-!ehdel'e uudistusten alkaa,joka huipentui v:n 1961 päätökseenmuuttaa lehti kaksi kertaa viikossa

ilmestyväksi. Muutos oli suurelta osa!-ta veljeni Matti Soinin ansiota, ja seteki lehdestä maan eturivin pitäjän-lehtiä ja palveli hyvin paikkakunnantiedotustoimintaa.

Vuosien varrella Somero-iehti onhe;jastanut iukijapmnsä harrastuksiaja mie. enk;;nnon kohte'ta. Toisaalta seon ollut huomattava tek;Jä kotiseu-dun palvelemisessa ja sen hengen lu-jittamisessa sekä lukijoittensa tietoi-suuaen avartamlsessa, ja se on anta-

nut oman panoksensa seudun talou-deiliseen kehitykseen.

Jo alusta alkaen lehden ilmoituk-set antoivat liikkeille tilaisuudenmainostukseen. Ensimmäisen nume-

ron etusivulla oli Someron Osuuskau-

pan, Someron Osuusmeijerin, Maan-viljelijäin kaupan, Someron NahkaOy:n, mylläri Erik Merisaaren, räätäliO. Laukkarisen, maalari Kangasmaan,

peit!seppä K. Relanderin ja kauppiai-den Gust. VVidenin, S:mo Inkisen, Laur;Suutelan ja Lyyii Toivosen kiitokset"menneestä vuodesta".

Monet 1930-iuvun ilmoituksetOlivat pulakauden vuoksi nimismiehentiedotuksia pakkohuutokaupoista,joissa jouduttiin myymään kiinteistö-ja maksamattomien velkojen perimi-seksi. Näistä huutokaupoista tuli nj-m'sm;es V'ijo Lahoselle ikävä velvolli-suus, johon isäni Toivo Soini joutu;useasti osa'listumaan säästöpankinetujen valvojana. Yleensä asianomai-set suhtautuivat tilarteeseen ymmar-tämyksellä, mutta toisinaan sentäänkatkera mieli purkautui uhkaukseenampumisesta tai kuumasta kylvystä"saunan paras". Tavallisimmin huuto-kauppailmoitukset koskivat kuitenkinvapaaehtoista myyntiä, jolloin tuotaseikkaa korostettiin ilmoituksessa,joka päättyi useasti allekirjoitukseen"K. Koroi-Seppälä, pyydetty", mikämerkitsi Kalle Korpi-Seppälää huuto-kaupan kirjurina ja Kultelan Oksastameklarina.

Joulun alustan tavallisia ilmoituk-

siä olivat Someron Talouskaupantiedotukset lipeakalan saapumisestaja rouva Toivosen - kaikkien hänes-ta käyttämä nimi - Someron Kirja-kaupan muistutus joulukirjoista pukinkonttiin.

Televisiottomana aikana oli talvi-

iltoina runsaasti tilaisuutta lukemi-

seen, ja muistan lapsuudestani, mi-ten 10-12 perhettä perusti "kirjaker-hon" 1930-luvulla. Jokainen perheostijouluk:'reiden mentyä kirjan, Jokasitten kiersi perheet rouva Toivosenjarjestamanä ja saapui viimeisenä

omistajalleen. Monet sekä Suomenettä maailmankiriallisuuden nimet Sil-lappäästä Thomas Manniin jäivät mie-leeni vanhempien; ;ukemistosta, jamuisfini on takertunut sellainenkinnimi kuin Ina Seidelin romaani Ihme-

lapsi, vaikKei kirjailijasta tullutkaankoskaan maaiimankirjallisuudenhuippunimeä.

Rouva Toivonen järjesteli myössanoma-ja aikakauslehtien tilauksia.Jotkut !tkeskelivat Nyyrikin kerto-muksille, kun taas toiset lukivat Suo-

78

niin punaseks!" Lahonen torjui kiivaas-ti syytöksen, jolloin Rastin pappa viit-tasi - veitikka silmäkulmassa - toi-

mituksen tiskillä olleeseen lehden nu-

meroon, jonka paperi oli siihen aikaanselvästi punertavaa - ja Lahosenärtymys laukesi makeaan nauruun.

Sota-aikana Somero-lehti heijas-ti maan tukalaa tilannetta. Paperi-

pulan takia lehti ilmestyi muutamankerran vain kaksisivuisena. Etusivu

täyttyi aivan liian usein sodassa kaa-tuneiden kuolemanilmoituksista jasisasivuilla oli selostuksia sankari-

hautajaisista, kansanhuoltolaitoksentiedotuksia ruokakupongeista, sano-mia evakkojen sijoituksista ja maidenlohkomisesta jne. Toisinaan sentäänpikku-uutiset kevensivät vakavaa tun-nelmaa. Vuonna 1943 saivat lukijattietää, että kunnankirjuri AugustJutila oli hakannut "aikaisin aamulla

ja osittain sunnuntaisin" 100 mattiahalkoja.

Sota-ajasta toivuttiin kuitenkin

vähitellen ja talouselämän elpyessäSomero-lehden toimituskunta totesi,

etteivät päätoimittaja ja sihteeri-ta-loudenhoitaja enää pystyneet toimit-tamaan paikkakunnan tarvetta vas-taavaa lehteä. Vuonna 1957 lehti sai

ensimmäisen päätoimisen toimittajan,Marjatta Arrankosken, ja "Marin" kir-joitukset loivat uuden ja entistä elä-vamman paikallislehden.

Monet somerolaiset varmaankinmuistavat Anna-Mari Auran valtuus-

topakinat ja Someron sykettä kirjoi-telleen opettaja Eero Helkiön pitäjänasioiden pohdiskelut. Seurakunnanuutiset pysyivät tietysti lehden pals-töillä, ja Somero-seuran toiminnanvilkastuessa erityisesti kotiseutu-neuvos Tapio Horilan ansiosta tuliSomero-lehdestä entistä aktiivisem-min kotiseudun ääni. On selvää, ettänäissä olosuhteissa saksittujen ulko-maan uutisten julkaiseminen päättyi1950-luvulla, paitsi tapauksissa, jot-ka liittyivät kiinteästi kotiseutuun.

Urheilu-uutiset ovat aina olleettärkeitä Somero-lehdessä. Jo ensim-

maisen julkaisuvuoden lehden selos-tamiin urheilutapahtumiin kuuluiSylväna-Ollilan Nuorisoseuran jarjes-tämä hiihtokilpailu "kauppias Sireninpuodin lähellä" maaliskuun 8 p:nä. Kil-pailu oli kolmessa sarjassa: miehille 10km murtomaata, naisille 5 km ja po-

jille alle 15 v. 5 km. Tulokset olivatilmeisesti odotettua heikommat, sillä

"lumen vähyys oli kynnetyillä pelto-osuuksilla suurena haittana".

Paremman yleisömenestyksensaavuttivat saman vuoden elokuun

15. p:nä järjestetyt "urheilupäivätSomerolla" Esan arpajaisten yhtey-dessä. Näihin piirikunnallisiin kilpailui-hin oli ilmoittautunut Someron Esa jaKaskiston Ponnistus. Juhlan päätteek-si oli illalla "ohjelmallinen iltama" jalopuksi 1, 5 tuntia tanssia.

1930-luvulla "Harkälän kovat po-

jat" olivat Hämeen hiihtäjien huippu-miehiä, ja kesäisiä vetonauloja olivat

Somero, Joensuu. Suojeluskuntatab 1930-luvun alkupuolella. Talo sijaitsi Someron Joensuun kylässä nykyisen virastotalonpaikalla. Valmistuessaan 1923 se oli ensin Maamiestalo, kunnes Someron suojelukunta osti sen 1929. Talo paloi välirauhanaikana 1940, jolloin siihen oli majoitettu sotilaita. Somero-Seuran kuva-arkislo.

ten sakkiin. Minä en enää muista

mihin hän joutui.

Kirje "sieltä jostakin"Löysin 1. 8. 41 kirjoitetun kirjeen."Rakas vaimoni. Tervehdys täältäsaloilta sinne kauas kotirintamalle.Kunpa jo saisin kävellä sinun kans-sasi kotivainioillaja sanoa, että sotaon loppunut minun kohdaltani. Sit-ten saamme yhdessä rakentaakotiamme. Jatkaa siitä, mikä sodantähden jäi kesken. Kyllä kaikki taasjärjestyy, kunhan vaan ryssä saa-daan lyödyksi. Et usko, kuinka pal-jon ryssä on täälläkin menettänytmiehiä ja tavaraa. Tässäkin kylässäon haudattu jo noin 450 vanjaa janoin parin sadan metrin säteellä on40 rikkinäistä autoa ja muuta kamaaihan loppumattomiin. Siis paljontäälläkin ja mitä sitten muualla. Kylläryssä on niin paljon menettänyt, et-tei sitä kotona olijat Ollenkaan usko.Meillä on nyt ratio. Olemme taasyhteydessä muuhun maailmaan.Ratiossa puhutaan juuri elonleik-kuusta. Siellä on siis jo elonleikkuu.On tuskallista, kun itse ei pääse sin-ne töitä järjestämään. Kaikki on si-nun harteillasi.

Onneksi olkoon, täytit hiljattain20 vuotta. Ensi vuonna sitten juhli-taan, kun sota on loppunut. Minäolen tyytyväinen nykyiseen toimee-ni. Täällä on vielä ainakin ruokaa

tarpeeksi. Muutama lottakin on jonäkynyt. Mitään kanttiineja ei vieläole. Kyllä täällä ilmankin tulee toi-meen. Keitämme teetä usein. Tupa-kasta on kova puute, saa vain 3 kplpäivässä. Ymmärrät, että se on ainalopussa. Kun saisit sitä hommattuavähän ja sokerinkorviketta. Olettainnut jo lähettääkin. Mutta kirjoi-tan tästä sen vuoksi useampaan kir-jeeseenjos eivät kaikki kirjeeni tuli-sikaan perille. Kirjoita nyt pian, ettäsaisin jotain tietää sinusta. Muiste-Ien aina iltaisin sinua, että kuinkasinä jaksat siinä nykytilassasi. Us-kon vaan, että kaikki menee hyvin.Herra pitää meistä huolen. Kirjoita,onko ketään tuttuja kaatunut taihaavoittunut. En ole nähnyt senkulman poikia yhtään. Sillä Hongis-ton Anttikaan ei ole enää siinä po-

rukassa. Ei taas muuta, hyvää voin-tia sinne sinulle ja äidille terveisiä.Näkemiin rakas vaimoni, miehesiEino.

Lähetä tänne minun yksi sotilas-kuvani, tarvitsen sitä."

Sota vain jatkuiSeuraava kirje on tullut 1 . 10. 1941.

Muistan että hän tuli pian lomal-le (lokakuussa 1941). Loma kuluiniin äkkiä. Ikävä oli, kun hänen täy-tyi lähteä taas. Sodan lopusta ei ol-lut tietoakaan. Muistan, kun hänpuhui, kuinka kovaa sota on. Tämänloman päättymisen jälkeen hänetvietiin Aunukseen. Siellä hän taisiolla sodan pahimman ajan tai ei pa-himman, mutta sellaisen ajan, kunluulin, että sota loppuu ja Aunus jakoko Karjala on suomalaisten valloit-tämä. Niin sitä luultiin ja uskottiin.

Sotapoliisin puuhiaTuli määräys matkalle. Jossain 50km:n päässä metsässä oli pudonnutvenäläinen lentokone. Sinne nytvahtiin. Miehet panivat hanttiin, et-teivät lähde, mutta jonkun oli men-tävä. Eino sanoi, että hän lähtee.Hän meni suksilla mukana kompassija sissimuonat kolmeksi päiväksi.Siellä oli myöskin nähty puun oksas-sa pussi, jossa oli leipää. Sitä pussiahän vahti, hakeeko sen joku. Ei mi-tään haettu, hän ei mitään nähnyt.Kolmen päivän päästä tuli taas toi-nen mies vahtiin. Miehet kiroilivat,mutta taas lähti toinen. Sama jat-kui: pussi roikkui puussa, kukaan eitullut. Sitten lähti kolmas mies, erästurkulainen hauska huumorimies.Tuli takaisin ja sanoi, että pussi olipoissa. Mutta toisille pojille hän olisanonut, että hän heitti pussin hel-vettiin. Vahtia nyt isot miehet yhtäleipäpussia viikkokaupalla jumalatto-man matkan päässä synkässä met-sässä! Taas tuli tieto, että siellä onlentokone. Nyt mentiin suuremmanporukan kanssa ja sieltä löytyi kone,hyvin läheltä sitä paikkaa missä sepussikin oli ollut. Luultiin, ettei siel-Ia koneessa ollut ketään. Siellä kui-tenkin oli yksi ryssä. Hän olisi saa-nut hyvin tapettua suomalaiset sil-loin vahdin aikana, mutta hän ei teh-

14

nyt sitä. Itse hän pelkäsi kamalasti.Ihminen se on vihollinenkin, jokapuolustaa omaa maataan. Mies otet-tiin vangiksi.

Eino puhui, ettei sen vangin koh-talo ollut hyvä. En tiedä, mitä hä-nelle tehtiin. Näillä sotapoliiseilla,jotka siinä Aunuksen talossa asui-vat, oli 300 vankia, joita he vahti-vat. He olivat kauan samassa pai-kassa. Sinne haudattiin myös paljonkaatuneita venäläisiä. Kuolleidenvyöt, soljet ja mitä niillä vähänkinoli, kaikki koottiin. Useita satoja kaa-tuneita haudattiin samaan hautaan.Joku oli sissimatkalla löytänyt pal-jon voita, drittelin voita; en minätiedä kuinka suuri määrä se on. Oli

jauhoja, suolaa ym. Nyt saivat van-gitkin hyvää ruokaa. Yhdessä huo-neessa lattialla maattiin puoliksipäällekkäin, niin ahdasta oli. Oli täi-ta ja torakoita. Saunakin oli ollut sii-nä pihalla.

Aunuksessa asemasodemaikanaEläimiä juoksi pitkin pientareita, kunne oli jouduttu jättämään. Niitä ta-pettiin ja niistä tehtiin ruokaa. Ker-ran olivat löytäneet porsaan. Keitet-tiin hyvää lihasoppaa. Olivat josta-kin saaneet perunoitakin. Joku mie-histä oli pannut suolan sijastasalpietaria sopan sekaan ja niin menikoko soppa piloille. Se oli kovin har-mittanut jokaista, tietäähän sen,kun kerrankin piti olla oikein kunnonruokaa. Kunpa olisi ollut suolaa. Taiolisi suolatonkin kelvannut.

Pojat tekivät välillä puhdetoita:sormuksia, laatikolta, lasten leikki-kaluja. Turusta oli yksi taiteilija, jokateki puusta tauluja. Meilläkin on 3Alkion tekemää taulua. Siellä oli yksijuutalainen Turusta, kangaskauppiasKjisikin poika. Hän oli hyvä viulun-soittaja, mutta häntä ei saatu soit-tamaan kuin yhden kerran. Hänelletuli joka päivä paketti, jossa oli kana,kun juutalaiset eivät syö lihaa. Toi-set ihmettelivät mistä se kana tuli,mutta siitä ei selvää saatu.

Komppanian päällikkö alkoi juo-da liikaa viinaa. Kapteeni oli aina ka-teissä, kun olisi tarvittu. Hänestäalkoi tulla alkoholisti. Lattia oli

79

myöskin Aunuksessa. Kapteeni olilottien luona. Eino sanoi, että hänjoutui kapteenia aina hakemaan.Toiset eivät menneet. Ei hankaantästä niin tykännyt, mutta meni kui-tenkin.

Eino sai kuntoisuuslomanMiehet olivat pitkään Aunuksessa.Harvoin Eino pääsi lomalle. Menipuoli vuotta taas, kun hän yhtäkkiätuli ovesta sisälle. Hän oli saanutylennyksen jonkin vaarallisen reissunjälkeen. Hänestä tuli ylikersantti.Siksi hän oli saanut loman. Muistankun hän sanoi, että suurin lahja oli-si, kun pääsisi kotitöihin ja sota lop-puisi. Tuntui joskus sellaiselta, ettäsota jatkuu aina vaan.

Leivoin leipää sotilaille. Kudoinsukkia ja kypärälakkeja. Lähetin pa-ketteja "tuntemattomalle sotilaal-le". Omalle Einolleni lähetin aina jo-tain sopivaa, esim. villahousut jasakariinia, vaikka ei taälläkään enääpaijon mitään ollut. Kaupat tyhjeni-vat niin, ettei lopulta ollut jäljelläenää mitään.

Eino oli siitä sentään onnellinen,kun hevoset ja varsat oli saatu ko-tona järjestykseen. Hevosia varsoi-neen jäi 7 kappaletta, kun sota al-kai. Kaikki jäi siihen ja mies vietiinsotaan. Hevosia vietiin sitten kaksisotaan ja sisarelle yksi hevonen.Varsat kai joku osti. Meille jäi kaksihevosta.

Loma loppui taas niin äkkiä. Ai-kaa kului siinäkin paljon, kun Jokioi-silta käveli kotiin ja taas takaisin.Sieltä mentiin junalla itään. Taas it-kettiin. Annoin hänelle leipomaanileipää evääksi. Aina tasattiin toisil-le tuomisia, kun tultiin lomalta. Nytpuhuttiin, että tulee muutto Aunuk-sesta pois.

Aunuksesta tuli lähtöSota alkoi taas oikein kovalla voi-

maila. Niin tuli lähtö. Vangit vietiinjonnekin. He olivat tottuneet siihenpaikkaan kaikki. Perunoitakin oli is-tutettu; kaikilla oli siellä hyvä olla.Vartijalla vaan oli kova vastuu ja ai-nainen varuillaanolo. Alkoi kova tais-telu. Suomalaiset joutuivat peraan-tymään jatkuvasti. Omia poikia kaa-

tui paljon. Taivas oli kuin tulimerijakuului ainainen tykkien kumina. Kra-naatit vinkuivat jatkuvasti. Siellä eiluulisi kenenkään enää hengissä ole-van. Täydennysporukkaa tuotiintaas. Oli nuoria poikia, joita ei pal-joa keritty opettaa.

Eino tuli yllättäen lomalle yöllä.Hän oli tuonut vankia Hämeenlin-naan. Hän tuli ihan vain pikimminkotona käymään. Hänellä oli vieläeväänä yksi leipä, jonka hän oli ko-toa viime lomalta saanut. Nyt otinsen leivän ja panin korjuun. Se onvielä tallessa: leipä, joka on tehnytAunuksen reissun.

Seuraavana päivänä Eino lahtitakaisin. Nyt oli niin kova sota, hyo-kattiin joka puolella. "Ette te ollen-kaan ymmärrä, millaista nyt on."Monessa paikassa Eino oli: Uhtua,Kuolemanjärvi, Petroskoi, Karhu-mäki, koko Karjala edes takaisin. Enmuista enää kaikkia paikkoja.

Hän oli kerran sattumalta men-nyt veljensä Olavin korsuun. Hän olipannut takaapäin kätensä Olavin sil-mille. Veli oli niin hämmästynyt jaihmeissään, kun vielä näkivät toisen-sa. Hän oli sanonut Einolle, että tan-ne me kuollaan, ei täältä hengissäselviä. Yli kaksi vuotta oli jo men-nyt nuorten miesten elämästä so-dassa ja kotona oli kaikki vaimojenvarassa.

Taas oli tullut rauhallisempi aika.Aunus oli menetetty ryssälle takai-

sin. Vanhempia miehiä päästettiinjoskus keväällä kylvölomalle. Einokinsai nyt kuukauden loman.

Nyt tuli kirjeitä harvaan ja jos-kus useampia kerralla. Siellä perään-nyttiin jatkuvasti. Nyt ei enää voi-tettu mitään. Kaikki alkoi loppua:aseet, miehet, ruuat. Ryssän Tiltupauhasi radiossa jatkuvasti. Käskiottaa Äänisen aaltoja pulloon tuo-tavaksi kotiin muistoksi.

Tyttö ei tuntenut isäänsäNyt oli jo niin pitkä aika, kun Eino olikäynyt lomalla, yli puoli vuotta. Arjaoli jo kasvanut isommaksi. Kun Einolopulta pääsi lomalle, ei tyttö enäätuntenut isäänsä. Hän näki kun isä

tuli. Arja tuli luokseni ja huusi: "Äiti,äiti! Sieltä tulee suuri sota-herra.Minä pelkään!" Tyttö syntyi sodanaikana. Lapsi oli 3 kuukauden van-ha, kun isä näki hänet ensi kerran.

Eino oli jo täysin kyllästynyt so-taan ja oli tulla ihan toivottomaksi.Hän katsoi, että tällaiseksi meidänkohtalomme oli tarkoitettu. Hänentäytyi aina vaan olla sodassa. Hänei voinut minulle puhua kaikkea mitähän oli kokenut, kun oli ollut silmä-tysten kuoleman kanssa. "Aina Ju-mala on varjellut", hän sanoi. Hänoli kohta viisi vuotta ollut armeijanleivissä parasta nuoruuttaan. Ihmi-sen oli pakko alistua kohtaloonsa.Tuntui jo sellaiselta, että sota olitullut jäädäkseen.

Somero, Joensuu. Postitoimiston pihalla n. 1920, rappusilla postinhoit. Alma Kempe, pikkupiika Elsa Hont.onen, Jokioistenpostinkuljettaja Kalle Nurmi ja Helena Wden. Posti kuljetettiin hevosella Jokioisiin. Kuvan lahjoitti Helena Hannila 1961.Somero-Seuran kuva-arkisto.

Helien, vuoden täyttänyt Arja ja Eino Lyly talvella 1942.

Ohjelman esittäjiin kuului myösvieraileva laulaja saestäjineen. Esiin-tyneet herrat tiedustelivat juhlan lo-pulla Hassilta, tulisiko Somero-iehti

selostamaan tapahtumaa, jolloin tämävakuutti heille isälliseen tapaansa:"Jooh, jooh, kyllä minä sitten panenne attribuutit siellä metsän siimekses-sa!"

Jo lehden alusta alkaen korostet-

tiin, että se tulisi pysymään "ehdot-tomasti syrjässä puolueharras-tuksista". 1920-luvun loppu ja 30-luvun alku olivat Suomessa puolue-riitojen alkaa, ja noissa olosuhteissaSomero-lehti alleviivasi mottoaan "eh-

dottomasti puolueettomana uutis-jailmoituslehtenä". Niinpä 1930-luvunnk. "koulujupakassa" vieläpä pääkau-pungin lehdetkin kirjoittelivat s"täSomero-lehden pysyessä vaiti.

Vihdoin 23. lokakuuta 1936 So-mero-lehti julkaisi artikkelin "SomeronYhteiskoulun asia", jonka lyhyt joh-danto selitti, että rehtori Joel Vilkinja maisteri Vihtori Laurilan selostettua

asiaa "omalta puoleltaan" eri sano-malehdissä, päätti Somero-lehti jul-kaista kansanedustaja Lauri A. Sario-Iän eduskunnassa asiasta pitämän pu-heen. Johdanto korosti yhä lehdenpuoluettomuutta ja kieltäytyi koske-masta asiaan vastaisuudessa.

Kiistan syynä lienee ollut näke-myksien erilaisuus rehtori Vilkinedustaessa "uusia tuulia" ja johtokun-nai, erityisesti Sariolan, Lahosen jaisäni Toivo Soinin, konservatiivi-sempaa linjaa. Sariolan pupeenmukaankin jupakassa ei ollut "juurimitään todellista asiaa", mutta juttuuhkasi kääntyä vakavaksi, kun pitäjälläliikkui huhuja mahdollisesti 30:n op-pilaan eroamisesta koulusta, mikä olisivenyt oppilasluvun alle sadan ja lo-pettanut koululle tulevan valtion avunja siten sulkenut koulun ovet.

Vähitellen asia siirtyi kuitenkin poispäiväjärjestyksestä. Toisen maailman-sodan uhkan ja syttymisen kääntä-essa ajatukset todella vakaviin asioi-hin Someron koulujupakka olisi var-

rraan unohdettu, ellei rehtori Vilkin

ystävä, flosofian maisteri SampoHaahtela olisi sodan päättyessä viet-tanyt kesää V;'kin vieraana ja kirjoi-tellut romaania, jonka sankarin esiku-vana oli Vilkki muutamien hänen

koulujupakan vastustajiensa esiinty-essä teoksessa "meisesti tunnis-

tenavassa muodossa, koskapa "rou-va Hulda Soini ja perhe' sai kirjan il-mestyttya asiaan viittaavan nimettö-man Dostikortin aikana, joi loin Sario-

[a, Lähenen ja isäni Toivo Soini olivatjo manan majoilla.

Noissa 1930-luvun poliittisestikärjistyneissä olosuhteissa "Rastinpappan" - Kiiruun kerrallisen omis-tajan August Fredrikssonin - huumo-rintajujota luornehti hänen vastauk-sensa someroiaisliikkeen myyjäntiedusteluun: "Onks teitil kiiru?" - "E;

oi, mää myin sen jo aikoi sitten", olivähällä johtaa väärinkäsitykseen.Rastin pappa huomautti Lahoselle,Somero-lehden silloiselle talouden-

hoitajalle: "Toi Somero-lehti on tullu

8013

Joensuun postitoimisto Tyynelä, sitten Aronsson, Suominen, Nordberg n. 1910. Valokuvakilpailu v. 1956.Kuvan lähettäjä Asko Kavekari. Somero-Seuran kuva-arkisto.

van kokouksen pöytäkirjasta yli-viivattiin säästöpankin kamreeri Toi-vo Soinin nimi ja tilalle kirjoitettiinmaanviljelijä Lauri A. Sariolan nimi.Täten Sariolasta tuli lehden perus-taja, ja se oli hänen nimissään vuo-teen 1927, jolloin osakeyhtiö Sano-malehti Oy Somero perustettiin.

Alkuvaikeuksista huolimatta Sa-

riola pani asiat toimeen ripeästi, jalehden ensimmäinen numero ilmes-

tyi "lauvantaina, tammikuun 3 p:nä1925". Vastaava toimittaja oli ToivoSoini, ja lehden tilaushinta oli 20 mark-kaa vuodelta.

Vaikka lehden päätarkoitus olipaikkakuntaa koskevien artikkelien jauutisten julkaisu, sisältyi siihen use-asti myös uskonnollisia kirjoitelmia,"jotta siitä hiljaisuuden hetkenä saatyydytystä myöskin uskonnollisellekaipuulleen". Niinpä ensimmäisen nu-meron etusivun johtava artikkeli oli"Mistä saada siunausta uudelle vuo-

delle?" Se oli painettu fraktuurallavanhojen raamattujen ja virsikirjojen

12

tyyliin.Lehden päätehtävä ei ollut "veres-

ten tietojen" toimittaminen "suures-ta maailmasta", mutta ajateltiin, ettäsiinä voitaisiin selostaa tärkeimpiäkoti- ja ulkomaisia tapahtumia, jottanekin, jotka "eivät taloudellisista syis-ta voineet muita lehtiä tilata, pysyi-sivät ainakin jossain määrin aikansatasalla". Perustavassa kokouksessa

päätettiin pyytää edellä mainittua,Tampereella asuvaa opettaja EmilPaleniusta kirjoittamaan lehteenuutisluontoisia avustuksia.

Somero-lehti aloitti toimintansa

pontevasti selostamalla pitäjän uusiaaloitteita, vapaaehtoisen palokunnanperustamista, Someron maatalous-tuottajain paikallisyhdistyksen ko-kousta ja muita pitäjän tapahtumia,mutta taloudenhoitaja-sihteerillä, jollaoli oma virkansa, ei ollut tarpeeksi ai-kaa reportaasiluonteisiin kirjoitelmiin.Nain lehdestä tuli vähitellen enemmänilmoitus- kuin uutislehti.

"Uutiset" olivat tavallisesti muis-

ta lehdistä saksittuja pikkupaloja,mutta toisinaan sentään paätolmit-taja selosti itse jotakin tärkeää tapah-tumaa. Tämä sattui useasti Pajulankoulun opettajan, Kustaa Hassin,toimikaudella 1930-50-luvuilla. Hänotti tehtävänsä vakavasti ja valjastijoka viikko hevosensa ajellen joko rat-tailla tai reellä Kaislarantaan lehdentoimitukseen taloudenhoitajien Viljoja Helmi Lahosen toimikausilla.

Tuollainen tärkeä tapahtuma olikunnanlääkäri Torsten Lindblad-

Lahermaan ja hänen perheensä muut-to Helsinkiin 1930-luvun lopulla, jol-loin heille järjestettiin suuri läksiäis-juhla Suojeluskunnan talolla. 3)

Juhlassa tarjottiin päivällinen, pu-heitä pidettiin, ja taisipa siellä esiin-tyä yhtyekin tavallisella bravuuri-numerollaan, Luigi Boccherinin Minue-tiliä, jonka kuuleminen tuo vieläkinmieleeni "Lahosen sedän", ryhmänsellistin ja viulun soittajat Otto Auki-on ja Yrjö Sjöbladin - somerolaisittain"Seeplaatin" Yrjön.

Mutta sota päättyi. Eino joutuivielä lähtemään Karjalasta Ouluun.Pohjoisessa sodittiin vielä rajusti.

"Desantteja"Taioissa oli vankeja töissä. Meidännaapurissakin oli kaksi vankia. Inke-riläisiä oli myös. Meilläkin oli inkeri-läistytto, joka oli tullut Saksan kaut-ta Suomeen salaa laivan lastiruu-massa hiilien seassa. Saksalaiset oli-vat hänet kaapanneet Pietarin lähel-Ia. Hän oli silloin 1 9-vuotias. Nyt kunsota alkoi päättyä, niin vangit paä-sivät vähän katsomaan toisiaan.

Oli sellainen huhu liikkeellä, ettävenäläinen kone on pudonnutOrhilammen lähelle meidän metsään.Tämä meidän inkeriläinen ei ollutkotona kerran pyhänä, kun hän oliRaisiossa äitiänsä katsomassa. Mei-dan oveen kolkutettiin yöllä. Olinkotona 14-vuotiaan veljeni ja 3-vuo-tiaan tyttäreni kanssa. Mitään sel-vää en niiden kolkuttajien jutuistasaanut. Sen kuulin, että venäjän kiel-ta se oli. Me pelattiin kovin. Olin var-ma, että sieltä lentokoneesta neolivat. Veljeni sanoi: "Ammu siihenoveen, kun sinä osaat", ja minä am-muin alas oveen. Kyllä lähtivät poisja pomiloivat jotain mennessään.Kun inkerilaistyttö tuli kotiin, hän sa-noi: "Meinasitko tappaa minunsulhaseni. " Ne olivat naapurin van-keja, jotka tulivat likkapelille.

Säilyihän itsenäisyysKahden kuukauden päästä Eino tulijo kotiin. Ei hän haavoittunut eikähänen veljensäkään. "Kyllä se ihmeon, kun vielä tässä olen", hän sa-nai. Hän oli masentunut kaikestamenetyksestä, mutta kuitenkin jäivielä Suomi ja itsenäisyys. Hän eienää koskaan oikein sodan kau-huista selvinnyt. Usein hän näkipainajaisia ja sairasti paljon.

^4e olimme ensin kuin puullapäähän lyötyjä. Ei tiennyt, mistäolisi aloittanut. Kaikki oli tekemat-ta, mitä oli suunniteltu, eikä saa-nut ostaa mitään tarvikkeita, eikertakaikkiaan mitään.

Inkeriläiset vietiin Viroon. Olenvielä kirjeenvaihdossa sen inke-riläistytön kanssa. Hän on käynyt

kerran täälläkin.Ne, jotka sodassa olivat olleet,

iltaisin tavatessaan puhuivat sota-kokemuksista ja parhaasta nuoruu-desta, joka meni hukkaan - muttaei kuitenkaan hukkaan. Viimeiseen

mieheen puolustettiin maata ja it-senäisyys saatiin pitää. Suomi onmeidän ja lasten ja lastenlasten.Näin se juttu päättyi ja taas sama

alusta, kun kohdattiin toinen sota-

kaveri. Poltettiin tupakkaa ja pu-huttiin sodasta. Tupakanpolttoloppui kyllä Einon osalta, kun hänsairastui.

Kun sodasta toivuttiin, ahke-rasti rakennettiin ja mentiin eteen-päin kukin taitonsa mukaan. Mak-settiin sotavelkaa. Ihmiset olivatonnellisia eikä työttömiä ollut.

11

12.

Hyväksytty palvelukseen

a) kutsunnassa ...... .. .

b) jälkitarkastuksessa

c) vap^iehtoisena

s... l///

./,..

w'et. ä...

19... .

19....\

^?n/t'f. ^. ........... kutsuntapurissä

Astunut vakinaiseen palve}uk,seey a/lf l'

frttwk <4M^/^.. ^^^^.tyttttUtO*p»4ltn

ft. '}77::^ Ä.

kompp, cak, p*rt iac.ja määrätty:

13. Vannonut sotilasvaJan . . ^/-^.... -. 19^..11. Antanut juhl. vakuutuksen / 19 -

15. Kuulunut suojeluskuntaan: Aika, tomit A

lnni£mBi'ikiMnTa"ik"i nimi. jona mlmektl pd»tllu»

16. Henkilökuvaus:/.--

pituus '\. /. 3... paino . ;;.'.... silmien väri,'.. o':

erikoiset tuntomerkit.... P'. -'-!. . -... .... .

""; te':V..^17 Saappaan numero

^'^. '!JU-\

'mlfrfatj n ttmaitlitinen fllmtkiTJoitn»

Sivu Eino Lylyn sotilaspassista.

81

AINO LYLY

Miiistojaan ei voi valita

os ne!jakymppiselle henkiiolleesittää kysymyksen: "Missä olit

silloin, kun presidentti John F. Ken-nedy murhattiin?" saa melko var-masti vastakysymyksen: "Että niinmitä?" Joku heisiäkin kuitenkinsaattaa muistaa. Jos sattui 22. 1 1.

63 seuraamaan television lähetys-ta, kun menossa oleva ohjelma kes-keytettiin, tuli ylimääräinen uutislä-hetys. Näytettiin kuinka ihminenkuolee, päälaki irtoaa, kuinka ihmi-sestä, valtiaastakin, tulee elotonobjekti hetkellä, joiloin hän on kaik-kien kameroiden ja kaikkien uutis-selostajien - mutta myös murhaa-jan, murhaajien - keskipisteenä, kes-kipisteessä. Katselin silloin 12-vuo-tiaan poikani kanssa tuon uutislähe-tyksen. Hän on nyt 45-vuotias. Hänmuistaa. Itkimme molemmat.

Kesä -39 oli lämmin ja kaunis. Oliharvinaisen hyvä satovuosi sekäpelloi!ia että puutarhoissa. Luontoantoi tuhlaten parastaan. Ihmisetelivät aavistuksenomaisen odotuk-sen aikaa. Tulevaisuutta pyrittiinvarmistamaan. Mikko-veljeni olilinnoitustöissa Kannaksella. Hän oli18-vuotias.

Kotikuntani Kiikan nuorista mie-histä suuri osa oli kertausharjoituk-s;ssa Kankaanpäässä. Reino Hirvi-sepän alias Pailen eräs limerikki al-koi sanoilla: "Surusanomia kuuluuKiikasta, monta itkee siellä nytpilkasta. " Loppua en muista. Ker-tausharjoitukset olivat silloin muo-dissa olleen iimerikin aihe.

Marras-joulukuun vaihteessa -39oli Eteiä-Satakunnan suojeluskuntainpoikaosastojen harjoitusleiri Sam-maljoen Sampolassa. Olin yksi muo-nittajista. Pariviikkoiseksi tarkoitet-tua leiriä oli pidetty viikon verran,kun marraskuun 30. päivänä lounaanjäikeen leirin johtaja Eero SetäläHarjavallasta piti lyhyen puheen:"Saksa on pettänyt meidät. Se onliittoutunut Neuvostoliiton kanssa.Neuvostoliitto on sanonut irtihyökkaämättömyyssopimuksen,joka sillä on ollut Suomen kanssa,

Aino Lyly 1939.

ja on tänä aamuna hyökännyt Suo-meen. Tässä tilanteessa lopetammeleirin tältä erää tähän."

Ensimmäisenä adventtisunnun-taina 1939 lima ulkona oli kaunis,mutta hyvin kylmä. Kirkoissa otet-tiin käyttöön uusi virsikirja. Keskenjumalanpalveluksen tuli Kiikan kirk-koon rautatieasemalta lähetti tuo-den viestiä. Kirkkoherra kuuluttisaarnatuolista: "Pitkä evakkojuna onpysähtynyt asemalle. Jokaista, jokaon hevosella tullut kirkolle, pyyde-tään menemään välittömästi ase-malle. Ottakaa kuormat täyteen jatulkaa tänne takaisin. " Hetken ku-luttua kirkko oli täynnä mitä sekalai-sinta seurakuntaa. Janoisia, näikäi-siä, unisia, outoa murretta puhuvia,matkasta rähjaäntyneitä, kotinsajättämään joutuneita. Kirkko oli ai-nut lämmitetty tila, minne heidätvoitiin aluksi majoittaa. Somerollakinsaattaa olla muutama uusikirk-kolainen tai kanneljärveläinen hen-kilo, joka on ollut silloin mukana jamuistaa.

Kiikan väkiluku kolminkertaistuitalvisotatalvena. Kotiini sijoitettiin7-henkinen Katajaisen perhe Uudel-takirkolta. Joulukuussa kävimmekatsomassa alasammuttua tai pu-

donnutta viholliskonetta erään

pikkujärven jäällä. Kuollut lentäjämakasi koneen vieressä. Ei vaikut-tanut pommikoneelta. Olisiko kuljet-tanut sabotaashin tekijää tai teki-joita? Taivi 1940 oli kirkas ja ikimuis-toisen kylmä. Kotini puutarhastapaleltuivat kaikki omenapuut.

Vuonna 1941 juhannuksen jäl-keisenä päivänä ilman täytti yht-äkkiä outo ulina. "llmahälytys, tan-nepäin pommisuojaan!" kuului huu-to. Hetken kuluttua meitä oli Noki-an kartanon kellarissa muutamakymmenen henkeä. Kuuntelimmejymähtelyä ja tajusimme, että sotaoi: jälleen alkanut. En osannut pela-ta. Katselin tilavaa, joskin nyt täy-teenahdettua olinpaikkaani ja mie-tin, omituista kyllä, olenko samas-sa kellarissa, minne Jaakko Ilkka pii-Joutui noin 350 vuotta aiemmin. Olinkulkenut Ilkan patsaan ohi useasti,se oli Viholan mäellä, tien varrella,tie vei suoraan Pyhäjärven rantaan.Patsaassa luki: Nokian taistelu31. 12. 1596. Toisella puolen patsas-ta ristikkäin tanassa miekka ja piikki-nuija, llmahälytys loppui, lähdin No-kian asemalle. Kosken mäessä,maantiellä jyrkässä ahteessa oli kaa-tunut polkupyörä. Noin 20-vuotiastyttö istui pyörän satulassa kädetkiinni ohjaustangossa, jalat valkoi-sine kumitossuineen pyörän polki-millä, pommin sirpaleesta osumansaaneena, kuolleena.

On kevättalvinen sunnuntai-ilta-yö 1943, kun oveeni koputettiin:"Teitä pyydetään lähtemään välit-tömästi sairaalaan luovuttamaan

verta. " Olin hetken kuluttua sota-sairaalaksi muutetun Nokian Ker-holan ala-aulassa. Se oli tyhjä. Kii-pesin raput. Yläkerrasta, suljetunoven takaa kuului huuto: "Voi HerraJumala, voi Herra Jumala!" jatkuvas-ti ja taukoamatta. Viereisen huo-neen ovi oli auki. Nuori nainen ma-

käsi laverilla. Minut määrättiin toi-seile laverille. Kyynärtaipeeseenikiinnitettiin neula, siitä johti letkusuoraan tytön käsivarteen; oliko jo-

Hulda Soini

kouluu."

Huolimatta kirkon ja .'kiarto-koulun" uutterasta työstä [uku-ja kir-joitustaidon parantamiseksi vielä toi-sen maailmansodan aikana Ollessani

kesäapulaisena Someron Säästöpan-kissa tuli silloin tällöin asioimaan van-

hus, joka kuiskasi nimikirjoitustapyytävälle pankkivirkailijalle: "Määtallaan merkivvaan!" puumerkin käyt-töön viitaten.

Someron ensimmäinen kansakou-

lu, Kirkonkoulu, perustettiin v. 1 882,ja 1930-luvun alkaessa oli pitäjässäjo noin kaksikymmentä koulua. Lai-toksen kasvaessa ja luku-ja kirjoitus-taidon yleistyessä tuli kirjeistä tärkeäyhteyden pidon muoto, jossa oleelli-siä tekijöitä olivat tyyliseikat sekähyvä käsiala. Vaikka ensimmäiset

kirjoituskoneet valmistettiinkin jo1800-luvun alkupuolella, ne olivatpääasiassa tarkoitetut sokeiden kayt-töön. Vasta amerikkalaisen Philo

Remingtonin alettua kirjoituskoneidensarjatuotannon v. 1874 ja erityisestisekä isoilla että pienillä kirjaimilla va-rustetun mallin tultua markkinoille

muutamia vuosia myöhemmin tuliliikekirjeistä entistä tärkeämpi kom-munikoinnin muoto.

Liikekirjeenvaihdosta tuli niin oleel-linen tekijä, että äitini Hulda Soini sa-noi sen ja koneella kirjoittamisen ol-leen kirjanpidon ohella tärkeimpiäopetusaineita Kotkan kauppakoulussaensimmäisen maailmansodan lopulla.Vaikka kirjoituskone yleistyi liike-

Toivo Soini

kirjeenvaihdossa, kirjanpitokirjojenkirjoittaminen oli vielä toimitettavakäsin, joten hyvä käsiala ja erityisestiselvät numerot olivat tärkeitä. Muis-

tan Someron Säästöpankin kesä-apulaiskaudeltani, miten valtavan pai-nava äitini pitämä monikiloinen "pää-kirja" oli.

Maaseudun perheet asuivatuseimmiten samalla seudulla sukupoi-vesta toiseen eivätkä perheenjäsenetja ystävät tarvinneet kirjeitä yhtey-den ylläpitämiseksi. Koska Somero olimaalaispitajä, jossa liikkeiden ja pank-kien luku oli vähäinen, paikkakunnalletulevan postin määrä oli alussa pieni.Ulkomaan postia ei tullut juuri nimek-sikaan, mutta toisinaan sentäänLammennummella asuva "Sihteerik-si" kutsuttu ukko - Selenius oli hä-nen nimensä - sai jo 30-luvulla Ame-rikan-postia Tekla-tyttäreltä, ja taisipasiinä Amerikan "taala" poikineen ylit-tää Atlantin "kirjeenkuares", koska-pa Sihteeri totesi ystävilleen: "Teklatianaa New Yorkis!" a

Someron postiyhteyksiä vaikeut-ti se seikka, että posti oli noudettavahevosella Jokioisten asemalta ympä-ri pitäjää oleviin postitoimistoihin.Pääpostitoimisto oli Joensuussa jamonet kyläkauppiaat hoitelivat pos-tin jakelua omalla kulmakunnallaanasiakkaiden noutaessa postinsa kau-pasta. Joensuun postin majapaikka oliTyynelan talo vastapäätä vanhaasäästöpankkia (myöhemmin Somer-hovi) vv. 888-1932. Tyynelästa

postitoimisto siirrettiin niin ikään pit-käaikaiseen majapaikkaansa Peltomä-en liiketaloon lähellä linja-autoasemaa.

Tyynelän postikaudella oli toimin-ta vielä hiljaista, ja muistan sen vii-moiselta vuodelta, miten "postintantoilla", Alma ja Verna Kempellä, olitoisinaan aikaa kutsua naapurin lap-set, Sirkan ja minut, sarjakuvia kat-selemaanja poimimaan syksyllä maa-hän pudonneita khikunoita visiittimmelopuksi.

Autoliikenteen vakiintuminen

1920-luvulla nopeutti tietysti postinkulkua, ja 1930-luvuUa somero!aisetsaivat postljunan asemesta päivit-täiset, suorat postiautoyhteydet Hel-sinkiin ja Turkuun. Postin kotiinkantoalkoi ensin Joensuun alueella samalla

vuosikymmenellä. Täten tarjoutuimahdollisuus saada noiden kaupunki-en päivälehdet saman päivän jakeluunSomerolla, ja uutisten lukemisesta tulioleellinen päivittäinen rutiini.

Somerolla ruvettiin lukemaan Hel-singin ja Turun päivälehtien lisäksiForssan Lehteä ja Salon Seudun Sa-namia. Erityisesti Forssan Lehti jul-kaisi toisinaan uutisia Somerolta,mutta jo 1920-luvun puolivälissämuutamat somerolaiset rupesivatajattelemaan, että ympäristälehtienuutisista, kirjoituksista ja ilmoituksis-ta niin pieni osa kosketteli Someroa,että omaa lehteä tarvittiin, vaikkapitäjänlehtien historia olikin siltoin vainkolmisenkymmentä vuotta vanha.

Marraskuun 25. päivän 1924 pe-mstavan kokouksen pöytäkirjan mu-kaan "säästöpankin kamreeri ToivoSoinin päätettyä ruveta julkaisemaanSomerolla yhden kerran viikossa il-mestyvää Somero-nimistä sanoma-lehteä" perustamiskirjan allekirjoittikaksitoista perustavaa jäsentä, joihinkuului kolme Finni-Soinin veljestä. Hesitoutuivat maksamaan 500 markkaakukin, mikä siihen aikaan oli melkohuomattava investointi.

Lehden synty mutkistui ToivoSoinin sairauden vuoksi, ja perusta-

8211

LISADEGOROG MILJA PÄÄKKÖNEN

"Toi Somero-lehti on tullu niin punaseks!Jutustelua tiedotustoiminnasta Somerolla. 1)

anotaan amerikkalaispojankysyneen pyhäkoulun opetta-

jaltaan tämän kerrottua lapsille Paa-valin lähetysmatkoista: "LähettiköPaavali korinttolaiskirjeensä tavalli-sessa postissa, pikapostissa vaikosähköpostina?"

Nykypäivän faxeihin ja sahkö-postiin tottuneiden on vaikeata kuvi-teliä alkaa, jolloin ei ollut edes posti-laitosta viestin viemiseen, ja kuiten-kin tuon laitoksen yleistyminen Suo-messa on tuskin vuosisataa vanhem-

pi. Vaikka Ruotsin postilaitos ulottikintoimintansa Suomeen jo 1600-luvul-la, Suomen oma postilaitos pemstet-tiin vasta v. 1812 ja v. 1 875 se liittyimaailman postilaitokseen. Posti- jalennätinlaitosten yhdistyttyä v. 1927liittyi postin toimintaan sähkö-sanomien välittäminen, mutta koskane ovat luonteeltaan joko henkilokoh-taisia tai sanomalehtien lähteitä, neosallistuivat vain välillisesti uutisten

levittämiseen.

Jos nykyisin tieto jostakin lento-onnettomuudesta tai Elizabeth Taylo-rin viimeisimmästä avioerosta leviää

nopeasti ympäri maailma, sana kulkiennen postilaitosta ja vielä sen aika-nakin usein suusta suuhun "kyläpuhhuu"-tyyliin tai sananparsien jaballadien tai pilkkalaulujen muodossajonkin tapahtuman tai sankarinurotyön kertomiseksi.

Lapsuudessani kuulin monta ker-tomusta Charles Lindbergin lennostaAtlantin yli v. 1927. Toinen yleinenpuheenaihe olivat kauhujutut pariavuosikymmentä aikaisemmin sattu-neesta loistolaiva Titanicin uppoami-sesta Atlantilla aivan kuin se olisi ta-

pahtunut vain viikkoja aikaisemmin.Mieleeni on jäänyt myös Korkealan(Ali-Ojalan) Helmin puoleksi laulamakansan suussa kulkenut "värsy", jokakertoi Palikaisten kartanon kerrallisen

omistajan Warenin (nimi esiintyymyös muodossa Wahren) rouvanihastumisesta kamariherra Lindelliin:"Linteeni herra ja hianoinen

ja Vahreenin mammalla mialuinen."Suusanallisen asian esittäminen

joko suoranaisesti tai asiamiehen va-lityksellä pysyi kauan tapana kosio-asioissa. Jos nuorimies ei sattunut

löytämään aviokumppania omastakylästä, hänen oli turvauduttava"puhemiäheen", jonka tavallinen palk-kio liittoon vieneestä tehtävästä oli

"puhemiähen" paita. Vielä tämän vuo-sisadan alussa, kun Pyfllin kylän kaup-pias Juho Edelin äidiltä kysyttiin, kukaheillä oli ollut puhemiehena, selitti"Eetelin mamma" ylpeanä: "Ei Eetelipuhemiästä tarvinnu; Eeteli kirjotti!"

Jokaisella kulmakunnalla oli taval-

lisesti hyvä "pännämiäs", jonka apuunturvauduttiin testamenttien ja perun-kirjoitusta - somerolaisittain "kalun-kirjoitusta" - koskevien asiapape-reiden laadinnassa. Niinpä Pikku-Jo-ensuussa asunut maanviljelijä KustaaKorpi-Seppalä ja hänen poikansa Kal-le hoitelivat noita asioita monelle

somerolaisperheelle.Postilaitoksen synty ei suinkaan

merkinnyt sen nopeaa leviämistä.Vaikka kehitys suurten asutuskeskus-ten alueilla oli melko ripeää, maaseu-dulla se oli hidasta. Toisen maailman-

sodan jälkeen Karjalan kannakseltaSomerolle muuttaneen opettaja-pankkimies Mikko Mäkirinteen Aman-da-puoliso - miehensä leikillisessäpuheessa "meijä Mantu" - kertoi,että hänen toimiessaan postineitinärajaseudulla tämän vuosisadan alus-sa oli kirjeenlahettäjän tavallinenpyyntö postiluukulla: "Pistä sie pismuPiatarii", mutta syrjäseuduilla kulku-yhteyksien paraneminen ja luku- jakirjoitustaidon leviäminen olivatperusedellytyksenä laitoksen kasvul-le, eivätkä vanhat tavat hävinneetsiihen aikaan yhtä nopeasti kuin ny-kyisin.

Luku- ja kirjoitustaitoa opettivatkirkko rippikoulun avulla ja kiertokou-lu. Isäni Toivo Soinin mukaan "kiarto-

koulu" oli yleinen Somerolla vielä tä-man vuosisadan alussa. Laitos sai ni-

mensa operointityylistaän kunkinkulmakunnan talojen toimiessakouluna muutaman viikon kerrallaan.Isantätalon velvollisuuksiin kuului

opettajan "ylöspito", huone ja ateri-at, joita ympäristön talot avustivat"lämpimäisil" sian tai vasikan "lahtin"tai voikilolla kimuamisen jälkeen. Ta-vallisesti sali, talon suurin huone, toi-mi luokkahuoneena.

Useimmilla "kiartokoulun" opetta-jilla oli jonkin verran koulutustaopetustyöhön Ja monet laitoksen lop-puajan opettajista siirtyivät kansa-koululaitoksen palvelukseen. He oli-vat yleensä tunnollisia ja ankariakasvattajia, joille joskus sentään sat-tui pieniä kommelluksia.

Joku lukija saattaa vielä muistaakuulleensa Gustava Järvisestä, "Jär-visen Taavasta", "kiartokoulun"

opettajasta, joka Kirkonkouluun siir-ryttyään "korjasi" tätini Saara Finninlukemaa kertomusta tuhlaajapojasta:"Tulet tänne poikani... " tähän tapaan:"Näethan sinä, ettei siellä ole mitäänt:tä tule-sanan lopussa!" IlmeisestiJäävän saamaan koulutukseen ei kuu-lunut mainintaa suomen loppuhenko-sesta (aspiraatiosta).

"Kiartokoulun" viimeisiin opetta-

jiin kuuluivat myös Somerniemelläsyntynyt Emil Palenius, joka valittiinopettajaksi Tampereelle hänen käy-tyään Rauman seminaarin, ja ainakinmuutamien somerolaisten muistissaoleva Hilma Sirola, vaativa ja samallalempeä kasvattaja, joka opetti Kirkon-koulussa monet "kiartokoulun" oppi-laittansa lapset lukemaan ja kirjoitta-maan.

"Kiartokoulun" opettajien vaati-mus oppilaan tyydyttävästä luku- jakirjoitustaidosta pani monen some-rolaislapsen toistamaan kurssin ennenkuin hänet hyväksyttiin joko kansa-kouluun tai rippikouluun. Niimpäsomerolaispoika, jonka "luku ei oikeelluanannu", vastasi, kun häneltä tie-dusteltiin lukusilla koulutietoja: "Kol-mevuatta kiartokouluuja kaks rippis-

kin mittari välissä, sitä en tiedä."Teidän täytyy saada lisää verta,että kestätte leikkauksen", puhuihoitaja rauhallisesti. Tyttö oli myösrauhallinen. He eivät kiinnittäneetmitään huomiota viereisen huoneen

huutoon. Tuokion kuluttua tyttöpyysi hiljaisella äänellä: "Alkaa enääantako, minä voin niin pahoin. " "Ko-ettakaa kestää", pyysi hoitaja. VoiHerra Jumala -huuto kaikui korvis-sani yhä, kun poistuin sairaalasta ke-vättalvisen yohon.

Aamulehti uutisoi vapaasti sitee-raten näin: Mies oli sunnuntai-iltanamennyt ompelijaäidin ja hänen tyt-tärensa kotiin. Tyttö oli aikaisem-min seurustellut miehen kanssa,mutta ei suostunut enää jatkamaanseurustelua. Mies istui keittiön tuo-lille, otti viulun esille, soitti sillä kap-paleen Kielon jäähyväiset, ottiaseen, ampui ensin tyttöä, sitten

itseään. Tyttö kuoli, ampuja jäieloon. Ampuja oli kotiutettu armei-jasta rintamapalvelukseen sopeutu-mattomana.

Vuonna 1944 juhannuksena,kylmänä ja sateisena, oli häät Kii-kan Kiimajärvellä, Siukon tilalla. Os-tin morsiusparille lahjaksi Keitto-taito-nimisen kirjan, siitä oli juuritullut uusi painos. Annoin sen mor-siamen sisarelle, lahjojen vastaan-ottajalle. Hän katsoi sitä ja tokaisi:"Tämä on nyt kuudes tätä sorttia."Sulhasen, karjalaispojan, piti saapuatietyllä junalla, ja vihkimisen oli mää-ra tapahtua heti sen jälkeen. Kyllähän saapuikin, mutta juna oli kaksituntia myöhässä. Morsiamen kolmeveljeä eivät saaneet lomaa, neljäsveli, jota oli ajateltu isännäksi, olikaatunut talvisodassa. Vihkiminentapahtui. Tuore aviomies lähti seu-raavana aamuna rintamalle, palasirauhan tultua ja sai vaimonsa koti-tilan, vauraan satakuntalaistalon,omistukseensa.

Tämä muistelma olkoon kunnian-osoitus nokialaistytoille, jotka het-ken sivusivat elämääni ja joutuivatsodan uhreiksi niin tarpeettomasti.Suljen välittömästi radion, jos siel-ta alkaa kuulua kappale Kielon jää-hyväiset.

Pelottava joulupukki

ilin pieni tytön tyllerö ja uskoinvielä joulupukkiin ja siihen, että

hän tuo mitä lapset vain toivovat.Minä toivoin hartaasti vauvanukkeaja pieniä nuken vaunuja, koska mi-nun rakkaat nukkeni olivat jääneetkaikki kotiin Karjalaan.

Vain ne vaatteet kenttiin otta-

maan mitä päälläni oli, ei mitäänmuuta ollut aikaa ottaa kun piti jou-tua matkaan kohti tuntematontakotia.

Minä osasin kirjoittaa isoillatolppakirjaimilla pukille toivomuksenija vein lappuni aitan nurkan rakoon,josta se oli yön aikana viety. Olinvarma, että tonttu oli löytänyt kir-jeeni ja jäin jännittyneenä vartoa-maan jouluaattoiltaa.

Tulihan se hetki viimein, kun etei-sestä alkoi kuulua kova kapina japukki tulla tupsahti sisään. Olin ku-vitellut pukin postikortin punapu-kuiseksija valkopartaiseksi olennok-si, jolla on suu hymyssä ja iloinenpilke silmässä.

Pettymyksen! oli valtava, kun si-sään tuli kaamean näköinen karvai-nen otus, vanha turkki nurinpäinkäännettynä ja pitkä pellavakuon-talo leuan alla muka partana. Pääs-sä oli vanha karvalakki nurinpäinmelkein silmillä roikkuen ja kädessäiso väärä keppi sekä vanha viljasäkinnäköinen pussi.

Pukki murisi kovalla pelottavallaäänellä, että onkos talossa kilttejälapsia.

Minä tietysti pelästyksestä pu-naisena kerroin pukille olleeni ainakiltti ja vartoavani lahjaksi vauva-nukkea ja vaunuja.

Pukki penkoi pussiaan ja arvat-kaapa mitä sieltä löytyi! Ei mitäänihanaa vauvanukkea ja vaunuja, eisinne päinkään. Vaan vaaleanpunai-set raidalliset alushousut, niin sano-tut "luukkuhousut", jotka pantiin lii-vin nappeihin kiinni sivuilta. Sellai-set oli sota-aikana kaikilla tytöillä,kun ei kuminauhaa saanut.

Minulta oli päästä itku, niin pet-tynyt olin. Pukki kai huomasi sen ja

sanoi, että katsotaanpa löytyykötäältä vielä jotain muuta mukavam-pää lahjaa. Ja löytyihän sieltä pienipyöreä paketti, mutta ei ainakaannukkea tai vaunuja. Paketissa oli pie-ni kerä hopeanhohtoista saihkylan-kaa joulukuusenkoristeeksi.

Kiitin pukkia lahjoistani, vaikkaOlinkin kovin pettynyt. Aloin koris-teliä pientä joulukuusta hopea-nauhalla. Ennestään kuusessa olivain pumpulihiutaleitaja kolme val-kaista kynttilää.

Y-^^.i

^St®.:.', ;.ic;. ''';5'!<Kft^'^. "T^. ' ".. '' .. ..-'

^

'9V'Y .T

10 83

Somero-Seura kiittää

Kuluneen vuoden aikana Somero-Seura on saanut seuraavia lahjoituksia:

Reijo Mattila:Esko Ruostela:Jorma Laine:Lahja Aukio:

Aarne Virtanen, Pajula:Joensuun koulu < Jouni Häkkinen)Somerpaino (Hannu Tohtinen}:Hautakivihuolto E. Hellsten:Hannele Fonsell:Reijo Vaahtojani:Milja Pääkkönen:Aimo Syrjälä:Pentti Kämi:

Simo Keskitalo:

Sulo Tiensuu:Tyyne M. äkilampolan perik..Aarne Pukkila:Mikko Pääkkönen:

heinänauloja heinäseipäisiinpuntarimalkuri

Otto Aukion tekemä kynttilänjalkaja sotareissullamukana olleet pelikortitrautakanki

:monistus-ja kirjoituskoneitasananparsikorttejakuninkaankivien (7 kpl) puhdistuskonekirjoitusapuakäräjäasiatuohitöitä

sokeriastia

porilaisen moottoritehtaan mainostemitinlaitenapakairavalokuvia ja tekstiilejäpahnanpoimijasäähavainnot

Talkoitti

Pärekaton teko savenvalajamuseolla, talkoolaisille muonitusta lahjoittivat Kultelan talouskauppaja Helvi Mäkinen. Soppaa ja kahvia keitti Ritva Helminen

- Koulujen museopäivänä esittivät työnäytöksiä Esko Helminen ja Erkki Aalto, sekäsavenvalajamuseolla Reino Tammi. Mukana olivat myös valvojat.

- Perinnekinkerien järjestelyt- Lainajyvämakasiinien avoimien ovien päivä- Hemänniittotatkoot- Variksenpeljättimien järjestelytalkoot- Syrjälän makasiinin tavaroiden siirto- Haapasen tavaroiden siirto- Kesäretken järjestelyt- Matkailumessujen valvojat

Edellämainituille talkoolaisille kiitokset.

Matkailuvuosi on ollut erittäin vilkas, joten museoinen hoitajille ja matkojenjärjestäjille kiitokset.Kiitämme Someron Joulun tekemiseen ja markkinointiin osallistuneita.Kiitämme kaikkia lahjoittajia ja muita Somero-Seuran toimintaa tukeneita ja toiminnoissa mukana olleita niinyksityisiä kuin yhteisöjä, erityisesti Someron kaupunkia ja Someron seurakuntaa hyvästä yhteistyöstä.

Onnea ja menestystä vuodelle 1997!

84

VEERA PARKO

Inhimillinen luonto

hmisen on vaikea määritellä ase-laansa maailmassa. Kun hän pu-

huu itsestään, hän puhuu samalla ym-paristostaan. Ajatellessaan maapal-loa tai sen luontoa on hänen otetta-va huomioon myös itsensä. Kuiten-kin ihminen on löytänyt ratkaisun ole-massaolonsa ongelmaan: hän onerottanut itsensä ympäristöstään jatehnyt omasta persoonastaan va-kaan, voimakkaan perustan elamäl-le.

Huomattuaan olevansa olemassaihminen muutti maailman todellisek-si ympäristokseen, elävää olentoaympäröiväksi alueeksi. Todellisuuttaoli mahdollista tarkastella objektiivi-sesti; luonnosta kerrottiin tarinoitaikään kuin se olisi abstrakti, kaukai-nen asia. Kun ihminen loi itselleenmaailman, hän teki myös todellisuu-desta itselleen sopivan.

Nyt luonto palvelee ihmiskuntaasekä konkreettisesti että henkisesti.Umberto Eco kirjoittaa pakinassaanMiten käy puhe eläimistä aikammearvoista, siitä, miten ihmisiä opete-taan suhtautumaan luontoon. Hänenmukaansa ihmiset hyvittävät pahattekonsa luontoa kohtaan tekemälläeläimistä inhimillisiä. Luonnonsuoje-lun tarkoitus on vääristynyt: lapsetoppivat, että eläimiä pitää suojellasiksi, että ne ovat kilttejä tai hyviä.Nykyajan maailmassa luonto on suu-ri satu, josta ihmiset voivat etsiä it-selleen tuttuja asioita: kauneutta,hyvyyttä, jopa kristillisiä moraali-sääntöjä.

Ihmiset ovat luoneet maaiJman,jossa he ovat olemassa ensisijaisestiitselleen jos toisilleen. Kun ihmiskun-ta pitää huolta itsestään, luonto ontoisarvoinen asia. Ihmisten yhteisö onsisäisesti elävä, mutta maailmassaulkopuolinen. Erillään ympäristöstäänihminen on turvassa, luonnossa yk-sin. Luonnon lait eivät vastaa ihmi-sen sääntöjä. Tekemällä ympäristös-tään inhimillisen ihminen torjuu omaapelkoaan: joutuessaan uhatuksi hänkäyttäytyy muiden eiäinten tavoin.Tieto omasta raadollisuudesta saahänet piiloutumaan ihmiskunnassapätevien normien taakse.

Maailman todellisuuden hämärtä-minen muuttaa luonnon käsitteeksi,joka vastaa turvallisia arvoja. Ihmiseniuomat mallit sovitetaan väkisin ym-paristoon, joka on kuitenkin olemas-sa muutenkin kuin ihmisten ajatus-ten kohteena. Umberto Eco kirjoit-taa: jotta heidät (lapset) saataisiinunohtamaan miten pahoja ihmisetovat, heille selitettiin liikaa miten hy-via karhut ovat. Sen sijaan että olisikerrottu rehellisesti mitä ovat ihmi-set ja mitä ovat karhut.

Sivistys on hauras rakennelma,joka ei kestä luonnon painetta. Vaik-ka ihminen on eristäytynyt omallehenkiselle alueelleen, hän ei ole kos-kematon. Ollessaan fyysisesti ole-massa ihminen joutuu ympäristönsävaikutuksen piiriin, ajatuksistaan huo-limatta. Jokin todellisuus on olemas-sa, ja ihminen tuntee sen itsessään.Kuitenkaan tunne elämän konk-reettisuudesta ei ole aina tarpeeksivoimakas: Umberto Econ pakina ker-too newyorkilaisista pojista, jotkajoutuvat karhun raatelemiksi, koskaheille oli kerrottu karhujen olevan kilt-tejä eläimiä. Vaikka ihmisten teoriattai ajatukset luonnosta olisivatkin si-säisesti loogisia, ne eivät auta ym-märtämään ympäristöä olemassa-olevana asiana.

Mitä kauemmas luonnosta ihmi-nen joutuu, sitä vaikeammaksi tuleehänen elämänsä maapallolla. Etäan-työssään ympäristöstään ihminenpakenee myös itseään; jos hän pys-tyy puhumaan ympäröivästä maail-masta niin kuin se olisi keksitty satu,miksi hän ei voisi joutua kokonaanulos itsestäänkin. Pitaessään kiinniomista säännöistään, omista sisäisis-ta arvoistaan, ihminen kohtelee itse-ään samalla tavalla kuin luontoa, eris-täen ja yksinkertaistaen. Ihmiskunnanteot ovat moraalisesti arveluttavia,mutta ne myös korvataan moraalilla."Kun ajattelee että tiedotusvälineil-Ia, koululla, yhteisöllä on työ ja tuskapyrkiessään saamaan anteeksi nemonet asiat joita on tehty ihmisille,on psykologisesti ja eettisesti ikäänkuin hyvitystä pitää kiinni eläinten hy-vyydestä", kirjoittaa Umberto Eco.

Eco toivoo kirjoituksessaan, ettälapsille kerrottaisiin maailmasta jaluonnosta totuudenmukaisesti, eimyyttisenä taruna. Mutta totuus onsuhteellinen asia, jos ihmisten maail-mankuvaa on säädelty voimakkaastitiettyyn suuntaan. Yleiset käsityksetluonnosta leviävät nyky-yhteiskunnis-sa niin nopeasti, että ihmisillä ei oieaikaa punnita niitä oman elämänsäkannalta. Luonnonsuojelijat puhuvatekosentiisyydestä ja kestävästä ke-hityksestä, ja samaila ihmisten kuvatodellisesta, elävästä maailmastaheikkenee. Luonto muuttuu uutisiksiekokatastrofeista, tilastoiksi, jotkaheijastelevat jotain ihmisille äiyilises-ti tuttua, mutta samalla täysin käsit-tämatonta asiaa.

Ihminen ei voi enää palata aikaan,jolloin hänen elämänsä oli yhtä muunelollisen kanssa. Hän on ollut älykäs,muttei viisas. Heti syntyessään ihmi-nen eroaa muusta luonnosta: hän voiymmärtää luonnon kiertokulunälyllään, mutta katseessaan ympäril-leen ihmettelee näkemäänsä. Häm-mästys saa aikaan luonnollisen reak-tion: luontoa pitää kunnioittaa, kos-ka se on ihmeellinen; ainakin teorias-sa. Menettäessään suoran kosketuk-sen luontoon ihminen unohtaaihmetyksensä ja alkaa käsitellä ym-päristöään esineenä, käytännöllises-ti, tunteet unohtaen.

Nykyaika on luonut ihmiskunnallekeinot, joiden avulla se voi uudistaaympäristönsä. Hengen voima, tietoi-suus, on nousemassa suurimmaksi

luontoa ja ihmistä erottavaksi teki-jäksi. Ihmisen mielikuvitus, älyjä kielitekevät elämästä rikasta, mutta to-dellisuudesta hämärää. Mutta ihmisenmieli voi myös ymmärtää kaiken suh-teellisuuden: on mahdollista käsittää,millainen on karhu ja millainen on ih-minen. Luonnon todellisuus voi kir-kastua ihmiselle, joka ajattelee janäkee oman todellisuutensa läpi.

Kevään 1996 parhaan pistemäärän saanutäidinkielen aine. Julkaistu YTL:n luvalla.

9

Veera Parko kirjoittiylioppilasaineensaseuraavan Umberto Econ

lehtipakinan Miten käypuhe eläimistä pohjalta.

'ämä tapaus sattui New Yor-'kissa jokin aika sitten.

Central Park, eläintarha. Pari pik-kupoikaa leikkii lähellä jääkarhujenallasta. Yksi yllyttää muita kanssaanuimaan karhujen ympärille, pakot-taakseen ystävänsä hyppäämäänveteen hän piilottaa heidän vaat-teensa, pojat menevät veteen jaräpikoivät rauhallisen ja uneliaan kar-hun ympärillä, ärsyttävät sitä, kar-hu kiukustuu, kouraisee käpalalläänja syö tai pikemminkin pureskeleekahta poikaa joista jää jäljelle rieka-leita. Poliisi hälytetään, jopa kaupun-ginjohtaja saapuu, karhun tappami-sesta keskustellaan, todetaan etteise ollut syypäa, asiasta kirjoitetaanjokunen artikkeli. Sattumalta lapsil-la oli espanjalaiset nimet: puer-toricolaisia, ehkä värillisiä, ehkä vas-ta saapuneita, joka tapauksessa uh-karohkeita kuten kaikki köyhalisto-kortteleiden jengipojat.

Erinäisiä tulkintoja, kaikki varsinvakavia. Kyyninen reaktio melko ylei-nen: luonnollista valintaa, jos ne oli-vat kyliin typeriä uidakseen karhunkyljessä niin tämä oli niille oikein,minä en edes viisivuotiaana olisi hy-pännyt altaaseen. Sosiaalinen tulkin-ta: köyhyyden seurausta, koulutuk-sen puutetta, kurjalisto on kurja-listaa myös varomattomuuden, hul-vattomuuden suhteen. Kuinka niinkoulutuksen puutetta, minä kysynvain; köyhinkin lapsi katsoo televisio-ta ja lukee koulukirjoja, joissa kar-hut syövät ihmisiä ja metsästäjättappavat karhuja?

Veera Parko 1.6. 1996

Tulen kysyneeksi eivätkö pojatmenneet altaaseen nimenomaan

koska katsovat televisiota ja kay-vät koulua. Nuo pojat olivat luulta-vasti meidän huonon omantuntom-me uhreja, sen jota koulu ja tiedo-tusvälineet välittävät.

Ihmisolennot ovat aina olleet jul-mia eläimille, ja huomattuaan omanpahuutensa he ovat alkaneet jollei-vät nyt ihan rakastaa niitä kaikkia(koska pistelevät niitä edelleen pos-keensa tyynin mielin) niin ainakinpuhua niistä hyvää. Kun ajatteleeettä tiedotusvälineillä, koululla, yh-teisöllä on työ ja tuska pyrkiessäänsaamaan anteeksi ne monet asiat

joita on tehty ihmisille, on psykolo-gisesti ja eettisesti ikään kuin hyvi-tystä pitää kiinni eläinten hyvyydes-ta. Kolmannen maailman lasten an-netaan kuolla, mutta Ykkösmaail-man lapsia kehotetaan kunnioitta-maan paitsi sudenkorentoja ja ka-ninpoikasia myös valaita, krokotiilejaja käärmeitä.

Tämä toimintahan on sinänsä

kasvattavaa ja oikein. Moitittavaa onse tekniikka jolla vakuuttelu suori-tetaan: jotta eläimet lunastaisivatolemassaolonsa, niistä tehdään in-himillisiä ja nukkemaisia. Ei sanotaettä niillä on oikeus elää vaikka nelajinsa mukaan ovat villejä ja lihan-syöjiä, vaan niistä tehdään kunnioi-tettavia muuttamalla ne ystävällisik-si, hassuiksi, hyväsydämisiksi, vii-saiksi ja varovaisiksi.

Mikään ei ole väheksytympi kuinsopuli, veltompi kuin kissa, kuolaa-

vampi kuin koira, löyhkäävämpi kuinsika, hysteerisempi kuin hevonen,typerämpi kuin yöperhonen, limai-sempi kuin etana, myrkyllisempi kuinkäärme, kellään ei ole vähemmänmielikuvitusta kuin muurahaisellaeikä vähemmän luovaa musikaali-

suutta kuin satakielellä. Näitä eläi-mia ja muitakin on rakastettava -tai vähintään kunnioitettava - sel-laisina kuin ne ovat. Entisaikojentarinat liioittelivat suden pahuutta,nykytarinat liioittelevat suden hy-vyyttä. Ei valaita tarvitse pelastaasiksi että ne ovat kilttejä, vaan sik-si että ne kuuluvat luonnon järjes-tykseen ja ovat osa ekologista ta-sapainoa. Mutta meidän lastemmekasvualustana ovat puhuvat valaat,joulutontunkiltit sudet ja ennenkaikkea loputtomat määrät suloisianallekarhuja.

Julkinen sana, piirretyt filmit,kuvakirjat ovat täynnä karhuja jot-ka ovat lempeitä kuin nisupulla, lain-kuuliaisia, hellyttäviä ja suojelevia.On loukkaus karhua kohtaan sanoaettä sillä on oikeus elää koska seon iso ja hassu ja silla on pörhöisettassut. Niinpä epäilenkin etteivätCentral Parkin lapsiparat kuolleetkoulutuksen puutteen vaan liiallisenkoulutuksen vuoksi. He ovat meidänhuonon omantuntomme uhreja.

Jotta heidät saataisiin unohta-

maan miten pahoja ihmiset ovat,heille seliteltiin liikaa miten hyviäkarhut ovat. Sen sijaan että olisikerrottu rehellisesti mitä ovat ihmi-

set ja mitä ovat karhut. (1987)

8

<y{y(>ciä'^ouluc^a/Gnne^lista/ iluttc(/ CPuotta/

HAUTAKIVIHUOLTO E. HELLSTENPappilantie 30, puh. 748 5228

Sähkösuunnittelutoimlsto

HEIMO OJALA KYNIKKILÄN KATU 530100 FORSSAPUH. 03-435 6896

'Hyvää youtua ja.Onne[[ista Uutta Vuotta

SOMERON KIOSKIJA AUTOGRILLI

puh. 7485165

'Hyvää Joulua, jaOnnet-Gsta Uutta Vuotta.

TAKSIJuha Tähtinen

puh. 049-864 511

<7G^oää/^(Hi/iui/c^

Onnellista/ cilutta/ CPuotta/

SOMERON KAUPUNKI

(Hyvää JoutuaKUKKAKAUPPAJA HAUTAUSTOIMISTO

R. Mikkolapuh. 748 5092, iltaisin 7487 188Auto 049/226 996

Hyvää Joulua jaOnnellista Uutta Vuottakaikille somerolaisille

toivottaa

<AAln ^Daaripuh. 748 5443

ONNEKSI ON

MiQRflkfflh ">VESUOHTOUIKE

PUTKI-SAARINENlSOMERO, URHEILUTIE 37, PUH. 748 7291

1 K-KENKÄ .

VALTAHARJUN LIIKETALO SOMERO PUH. 02-748 8717

85

^iyvääJouCuajaOnneCKsta Uutta Vuotta

ToivottaaSffBKM"

2sara jVanhatia 13, puh. 7488 782

Meillä on palvelua, 6 m:n llhatiski.

^

Hyvää Joulua!

'HaQojan <3(uf(^aSomero. Puh. 02-748 6595

ffGfviia joulua'/

Lahja-asioissaasiantuntevasti

LAHJASOPPIMalja Tuomonen

Joensuuntle 26, Someropuh. 748 8217

'RyufiaSista. Joutua ja'Hyvää. Uutta Vuotta

Keskustan taksitpuh. 748 5030

Hyvää Joulua ja

Onnellista Uutta Vuotta

Leninki ja Asuste

'HyvdäJouCuaSOMERON KELLO JA

KIHLA-AITTA

Puh. 748 5410Puh. 748 5385

(p

iL

'Kfflihaltista. JouCuajaOnnea UudeCCe 'Vuodetk

Pyörä-ja urheilullike

J.M. Tuominen Kyom. Timo ja Anne Toivonen

Kun ols Jouluklm palamatol] Ja uus vuasmenls llmav valkjav vaaraa

toivottaaVAKUUTTAVA SOMEROLAINEN

A. HÄMEEN-UUDENHAAN^ LÄHIVAKUUTUS

-ioensui. ntie 13, 3';400 Somero, puh. 02-748 6147

AINA MUODISSA MUKANAKENKÄPERINTEITÄ VUODESTA 1S2S

JALKINELIIKE

V. PELTOMÄKI KYJO£'/S^.\7'£ 17, PUH. 748 5075

KENKIÄ - LAUKKUJA - KÄSINEITÄ - SUKKIAAINA EDULLISEEN HINTAAN.

svy

äidouhmjaUydenVuo-denrJbiTOtul<Set

'~~':^r-Ya\l " ' - ! P"h-748 5411

YKKÖSHUOLTANOLAISILT»!

HYVÄÄ JOULUATOIVOTTAA

KUKKAKESKUSTimo Kauppi

Jcen£u'jn'e 25, puh. 74S 5385

Kultiin - paras joululahja

Hyvää Jouluaja

OnnellistaUutta Vuotta

TILITOIMISTOLVYTIKKÄ1

Joansuuntle 25, 31430 SOMEROPuh, (924) 748 6472

86

Kuva Viheriän pojan kenraaliharjoituksesla. Kuvassa Salla Järveläinen ja Anna Toivola, Ensimmäinen ja Toinennuori tyttö.

että ne ovat sitä, rraa e: varsirases-

ti näy, mutta joka kuitenkin on. Jakirjailija, jolta olin luvannut kysyä asi-aa, vahvisti, että juuri siitä on kysy-mys: meidän inmisten silmät tainäkemyskyky on niin heikko, että menäemme vain riekaieiden iäp?ja sillointäliäin - että jotakin muutakin on ole-massa kuin se staattinen, konkreet-

tinen maailma ympärillämme, jota mekuvittelemme todellisuudeksi ("Hän

antaa heiile väärän käsityksen todel-Esuudesta. Viheriän pojan on parastakuolla. ") - Ja kuitenkin: Juuri ihmi-

sen unelmat saavat meidät jatkamaan

Ja jaksamaan, e!ä.T*än kehittymääneceiseen: "Här on unelma, jonka mekaikki luomme yhä uudelleen, tämäkylässämme vaeltava siniren pojanvarjo."

Viheriä poika -näytelmän pojan

varjo jää ikuisiksi ajoiksi vaeltamaankylän asukka;den keskuuteen - unel-maksi, joka luodaan yhä uudelleen.Muutimme näytelmän loppua - kir-

jailijan luvalla - niin, että pikkutytötruusupensaan wna uskovat sinisenpojan varjon todeSIisuudeksi, näkevät

sen sinisenä poikana - ja samassaViheriä poika tuiee Siniseksi pojaksi

muuttuneena esille -ja on näin tot-ta niille, jotka hänet totena näkevät.

Keskusteluhetkemme päätteeksikirjailija sanoi iloisesti:

-Nythän se onkin toteutunut, se,mistä kirjoitin: näytelmä on saanutesityksensä - Viheriä poika on

kuljeske;'ut kylämaisemassa kyläläis-ten keskuudessa ja koska hän on Si-nisenä poikana näyttäytynyt ky'äläi-sille, on varmaa, että hän jatkaa siel-

Ia kJkuaan ikuisesti, näyttäytyy' niil-le, jotka pystyvät hänet näkemään.

^

vasta maailmasta uutta todellisuut-

ta, joka on olemassa hänen kirjojen-sa lehdilläja näin ollen todellisuutenatässä maailmassa.

Kirjailijaa haastatellessani minulletuli mieleen Pentti Saarikosken vas-

taus kirjailijan tehtävää koskevaankysymykseen Mia Bernerin kirjassaP. S. Merkintöjä sumvuodelter. "Luulet-ko sinä, että sinä voit runolla vaikut-

taa maailman muuttumiseen? - "Ei se

niin ole, Pentti vastasi tyynesti. Enminä halua muuttaa maailmaa sillä,

mitä minun runossani on, mutta mi-

nun runoni muuttaa maailmaa. Sen

vuoksi, että kun se on kirjoitettu, se-

kin on nyt olemassa, maailmassa. Seon laajentanut maailmaa, joka nyt si-sältää nekin rivit. " Kieli ja kaikki kie-lellä luotu ei ole pelkästään todellisuu-

Viheriä poika (Lasse Lehtinen):Kylään saapui vihreys kuin myrskyntuoma pilvi tarttuen metsään,maahan ja minun päähäni...Ystävällinen henkilö (Jani Kuplia):Ruoho on viheriää, pensaatja niityt viheriöivät.Viheriä poika: Ja minuntukkani on tullut yhä viheriämmäksikevään

edistyessä niinkuinruohoja lehdet puissa.Kuva kenraaliharjoituksista,

den jalanjalki, vaan sillä on itsenäi-nen rooli todellisuudessa.

Viheriä poika ihmettelee naytel-

massa sinisiä varjoja: Mitä ne ovat nesiniset varjot. Ystävällinen henkilösanoo niiden olevan erään esiripun rie-kaleita. Mitä se tarkoittaa, kyselivätilmaisutaitolaiset kesäkurssillaan javarsinkin Jani, Ystävällisen henkilön

esittäjä. Tulimme siihen tulokseen,

"Oli Juuri se hetki niityn kellossa, jolloin varjo värjääntyy vihreaksi, se ajan sekunti, jolloin syntyy varjojen sini.Kuva Viheriän pojan kenraaliharjoituksesta.

Hyvää Joulua jaOnnellista Uutta Vuotta

sähkö-, LVI-ja kodinteknllkan myynti

Someron Sähkö OyJukolantle 2, p. 748 5888

RTV- Ja kodinkonehuolto, sähköasennus

Someron Huoltomestarit OyJoensuuntle 42, p. 748 7225

ALANSA VANHINIROPPILAN KROUVI SOMEROLLA

VIIHTYISYYTTÄ JA MUKAVAA MENOAAAMUSTA ILTAAN

Kirja on usein ystävälle paras lahja.

ONNEKASTA JOULUA

^SomeronKirjakauppaJoensuuntie 45, puh. 748 5098

Hyvää Joulua jaOnnellista Uutta Vuotta

Sampo ryhmäSomeron konttori

p. 010 515 385

<yG^i>ää/^Hi/ua/S/ozaottaci/

Hyvää Joulua jaOnnellista Uutta Vuotta

Maatalous-RautaSomero 02-748 8955 Koski Tl 02-4841 340

LOUNAIS-SUOMEN SÄHKÖ OYSomeron alue

Joulukirkossakohdataan

Hyvää Joulua jaliikenneturvallista

vuotta 1997

SOMERON « 748 6473

AUTOKOULUoSomeron Seurakunta

87

KAHVI - RUOKA - PIZZAPAIKKAKAHVILA- RAVINTOLA

TORITUPAJoensuuntie 31, puh. 748 7147, 748 2352

Toivottaa Rauhaisaa Joulua

Hyvää Uutta Vuotta

HYVÄÄ JOULUAJAHYVÄKUNTOISTAVUOTTA 1997!!

SomeronfV-<iotGfQpiQ

Joensuuntie 31

31400 SomeroP. 02-748 7047

Hyraä Joulua jaOnnellista Uutta Vuotta

MeritaSomero, puh. 02-748 5571

Joulurauhaa kaikilleasiakkailleen toivottaa

Pl KA-PYYKKIpuh. 748 6878

'}{yvää Joutua jaOnneQista Uutta 'Vuotta

yty vää Joutua jaOn.neS.ista Uutta Vuotta

5tyvaa. Joutua. jaOnneB-ista Uutta Vuotta

Autokorjaamo- ja maalaamaIlpo Lem berg Ky

ftyvääJouCuajaOnneCGsta Uutta luotta

SOMERON 1= WAutopalvelu Lemberg Oy

Hyvää Joulua jaOnnellista Uutta Vuotta

PALMANAUTOKORJAAMO

JOUKO LÖNNQVISTOHRATiE a 02-748 6256, 31400 SOMERO

ftyvääJouCuaja OnneSista. llutta 'Vuotta- POPPANAKUTEITA - NEULELANKOJA YM.- MATONKUTEITA - KANKAITA- MATTOJA - LOIMIA LUOTUINA- KUTOMATARVIKKEITA

SOMERON LANKA KyOhratie (ohikulkutien varressa) puh. 748 6816

Hyvää Joulua ja.laajentavaa

Uutta Vuotta

3 VIISKAUTA OY

^ SOMERON PUUTAVARA KY ^toivottaa asiakkailleen

Hyvää Joulua jaOnnellista Uutta Vuotta

88

Härjänojan kylää 28. 7. 96.

"Kyläni,laaksosi ovat

hiin hymyhiopat,punaista säteiletjakääriydyt kesäyönsmeen,

pehmeä! lehtosituoksuvat,

ruohosi tuoksuu,

eukot kantavat

helmassaan

kanojensa munia,lahjoittelevattoisilleen munia,

leipää.Luontoon sopeutuivat ihmiset,

niin kuin eläimet: kauniit hevoset jahauskat lehmät, joilla saattoi oiiapilvenkuvia kyljissä tai otsassaan.Koko kylä oli kirjailijan silmissä ver-houtuneena tarunomaiseen usvaan, jaitse ihmisetkin, luonnon ehdoillaeläjät, kuin keijukaisia sitä itse tietä-mattaan.

"Ruohoa ja lehtiä syntyy viheriäs-ta sumusta... kevät... onko tatonpoi-ka keijukainen? Talonpoikako olisikeyu?" (Viheriä poika)

Kirjailija kertoo jopa Haukkamäenhaltijan huudon olleen todellisuuttasen ajan kylämäjöössä. Haltijan huu-toon suhtauduttiin niin kuin muuhun-kin luontoon: Haukkamäen haltija sesieiä vain huuteiee, sanottiin. Tai ku-ten Kirjailijan Santra-tati, lehmäälypsäessään: "Tuosta suunnasta sekuuluu parhaiten, se Haukkamäenhaltijan huuto."

MerkElisintä oli, että kirjalija itse-kin, eikä se vielä mitään, vaikka kirjai-lija - puo:iksi itsekin satuolento - oSs;sen haltijan huudon kuullut, muttaettä myös hänen Helsingistä tullutkriittinen s;sarensakin sen kuuli, kir-kasäänisen huudon, jossa oli rippunenpitkällistä nauma mukana... Koko luon-to vaikeni aina ennen sekä jälkeenhaltijan huudon.

Kirjailijan tultua sotavuosien aika-na kylän asukkaaksi moniksi kesiksisekä joiksikin talviksikin kesti kuiten-kin parisen vuotta ennen kuinsomerniemeiäiset hyväksyivät uudenasukkaan. Mutta sen jälkeen kun luot-tamus oli syntynyt, kyläläiset kertoi-vat kirjai3ja[[e "lähes kaiken" ja heis-ta tuli hyviä ystäviä. Kun kyläläisetsitten myöhemmin tunnistivat itsen-sa kirjailijan luomista henkilöhah-moista, he alkoivat suhtautua kirjaili-jaan varauksellisemmin kuin ennen:kirjailija panee "kirjan kulmaan", sa-"ottrn.

Helvi Hämäläinen kertoi, mitenhän työssään saattoi useasta eri ih-misestä poimia ja yhd'stel[ä piirteitäsynnyttääkseen yhden henkilö-hahmon, jolle hän sitten loi juuri sillehenkilölle ominaisen käyttaytymis-tavan. Näistä piirteistä kyläläiset löy-sivät itsensä, vaikka kirjailija oli ikäänkuin uneksinut, luonut ympärillä ole-

TUULA KÄMI

"Olen yhtä tämän maan kanssa,lähde on silmässäni ja silmäni annanlähteelle jotta se näkisi."

Helvi Hämäläinen: Sinetti

, elvi Hämäläisen silmät tuikkivat,'kun hän katselee valokuvia So-

meren lukiolaisten ilmaisutaitokurssinesittämästä Viheriä poika -näytelmänesityksestä.

-Viheriä poika on minun rakkainteokseni. Ajatella, että se on nyt esi-tetty - ja vieläpä aika lähellä niitäpaikkoja, joissa se on syntynyt.

Helvi Hämäläinen kertoo saaneen-sa ajatuksen Viheriä poika -näytel-maan Härjänojan kylässä Syrjälän ta-lon kohdalla. Elettiin sota-ja pula-ai-kaa, ja oli puute kaikesta, myös kan-kaista. Heinäpellolla oli talonpoikarohdinkankaisessa kotona värjätyssäihmeellisen värisessä puvussa, jostalähti voimakas sininen varjo. Näky oliniin kiehtova, että kirjailija sai siitä ai-heen näytelmäänsä.

Näytelmä Viheriä poika on teoserilaisuuden tunnosta, oman tien kul-kemisesta, taiteilijan tehtävästä jaluonnonrakkaudesta. Taiteilija, uudenluoja, on aina oman tiensä kulkija, eri-lainen, usein sikaansa edellä. Niinpänäytelmän Viheriää poikaa vainoavatkyläläiset sanovatkin vihreätukkaisenpojan antavan kyläläisille ja varsinkinlapsille väärän käsityksen todellisuu-desta.

Näytelmä on myös teos unelmis-ta, jotka aina ovat olemassa, joidenvarassa ihmiskunta kulkee eteenpäin-ja joita luovat todeksi runoilijat, tai-teilijat, kaikki, jotka ympärillään ole-van, staattisenkin yhteiskunnan poh-jalta luovat jotain uutta. Ystävällinen

Mitä ne ovat ne siniset varjot?Helvi Hämäläistä haastattelemassa

Kirjailija Helvi Hämäläinen kotonaan Tapiolassa 24. 7. 96.

henkilö, Viheriän pojan ainoa ymmär-täjä sanoo näytelmässä: "Kuusten jaleppien varjojen keskellä syntyväthänen jäsenensä ja päänsä yhä uu-delleen sinestä, jota emme huomaa,ennen kuin se on tihentynyt varjoiksi,joita luovat mnoilijat, sananjalat, ja

tuomenlehdet ja kuusikot. " Kirjailijakertoi edelleen rakastavansa Härjän-ojan kylää, runokyläansä, vaikka ei ole-kaan enää käynyt siellä. Hän kertoikokeneensa kylänsä, sen luonnon jasiellä asuvat ihmiset voimakkaaksi ins-piraation lähteeksi.

Hyvää Joulua jaOnnellista Uutta Vuotta

RAUTA- JAPELTI N ELIÖ OYom. Siviranta

puh. 748 5929fax 748 8737

Hyvää Jouluatoivottaa

VALINTA MÄKINENSomerniemi, puh. 748 2674

HYVÄÄ JOULUA JAMENESr/KSELLISTÄ UUTTA VUOTTA

JONOTTAA

LEHTOSENKASVATTAMO ky

puh. 7485110

Lämminhenkistä Joulua

jaOnnellista Uutta Vuotta

Hyvää Joulua jaOnnellista Uutta Vuotta

SähköurakointiJ. Mäenpää & Co

puh. 74867150400-825 4930400-825 494

Hyvää Joulua jaOnnellista Uutta Vuotta

SOMERONVESIHUOLTOLÄMPÖKESKUSTALKKARI

OYSomero puh. 02. 779 1347

ilta- ja viikon loppupa ivystys0400-535 635

NURMEN SAHA & MYLLY

Höylä- ja sahatavaraa, listoja jakestopuuta

puh. 748 2958

SOMERNIEMELTÄ

Hyvää Joulua jaOnnellista Uutta Vuotta

8

ALA

Somneron OptiikkaJoensuuntie 31 SOMERO puh. {02} 748 6133

Palvelemme: ma-pe 9-17, la 10-13

89

KRISTHNA TURKKI

Hyvää Joulua jaOnnellista Uutta Vuotta

PöHIOIÄ-YHTIÖTPOHJOLA SU^I-S.iJ.AMA ?. URr-'~, ?^LA33^'

;LUliL?.'äV

Hyvää Joulua jaOnnellista

Uutta Vuotta

KampaamoLeena Laine

pxh. 748 5164

KIFTÄMME KAIKKIA YHTEISTYÖ-KUMPPANEITAMME JA TOIVOTAMME

HYVÄÄ JOULUA SEKÄ MENESTYKSELLISTÄUUTTA VUOTTA '.

J>..ELIXI OILOY

Joensuuntie 47, 31'rC^ SomeroPlAeli-. :2-748 SC30Te;e:a 02-748 8C29

Hyvää Jouluatoivottaen

LAUKAMO-YHTIÖT

Hyvää Joulua jaOnnellista Uutta Vuotta

T. Tamminiemi ja Kumpp,

'}{y'oääjou[uajaOnnel-Gsta Uutta Vuotta

HIIDENMATKAT

Hyvää Joulua jaOnnea uudelle vuodelle

Kosmetologinen HoitolaRitva Heino Ky

Joensuttfitie 28, 3UZ: Somero 02-748 6588

A Mypää Joutua jaOnneiCista Uutta Vvctta

SOMERON METSÄNHOITOYHDISTYS RYJoensuuntie 35, 31400 Somero

ouh. 02-748 632002-748 526402-7485332 Fax0400 323 372 Hov;;a0400 532 867 Mentula

PEKKA TURKKIR 02-748 6485

02-748 6486 (myös ilt.)

Hyvää Joulua jaOnnellista Uutta Vuotta

MUNATUKKUA. TAMMINEN

Puh. 748 5575

Hyvää Joulua jaOnnellista Uutta Vuotta

asiakkailleen toivottaa

SÄHKÖ-ERKKI

Hyvää Jouluatoivottaa

KAMPAAMOSOMERON EEVAUrheilutie 23, puh. 748 5441

Tulkoon armoja totuus sydämeen!

luosien takaa muistan erään jou-luaaton. Oh aamupäivä ja kiiruh-

din viimeisiä lahjoja ostamaan. Joiden-kin lahjojen hankkiminen oh jäänyt v;-me tinkaan, silia en tiennyt, m!ta an-taisin.

Ongelmana ei ollut haluttomuuslahjojen antamiseen, vaan mieluistenja riittävän edullisten lahjaideoidenkeksiminen. Edellisinä jouluina oiintehnyt erilaisia käsitöitä: patalappuja,konstetyynyja, pitsihinoja. Lahja-ideoita tarvitsin valaakseni muistaaviittä sisarustani - perheineen,vanhempiani, kummitätiäni ja ystäviä-ni.

Tuskastuneen mieieni keskellä al-koi silloin soida laulu: "Turhuuden tur-huus kaikki on, niin turhaa touhu taa:me kylmin käymme sydamin, laps' si-vuun vain jos jaa. Me lahjat jaammerunsahat, laps' -tyhjät kädet ihanat."

"Nrn todellakin. Mutta enhän minäole halunnut unohtaa joulun varsinais-

ta merkitystä", ajattelin. Halusin vainmuistaa läheisiäni lahjoilla, Olinhan it-sekin saanut lahjaksi Joulun Lapsen.Ristiriitaisten ajatusten keskellä lauluauttoi kuitenkin miettimään asioidentärkeysjärjestystä. Mitä tarkoittavatJoulun Lapsen tyhjät kädet, vieläpäihanat tyhjät kädef?

Jos Jumalan joululahjakontthn oli-si sisältynyt iapasia, autoratoja,nalleja, kannykoita sun muita, olisiniistä saatu ilo haihtumaan moneenkertaan parin vuosituhannen aikana.Mutta Jumala antoi lahjaksi jotainpysyvää. Siitä kertoo Johanneksenevankeliumin aiussa oleva "joulu-kertomus' nain: "Sana tuli lihaksi jaasui meidän keskellamme. Me saim-me katsella hänen kirkkauttaan, kirk-kautta, jonka Isä ainoalle Pojalle än-taa. Hän oli täynnä armoa ja totuut-ta." . ! . ! .

Armo ja totuus kuuluvat yhteen.Ne suojelevat elämää, toisin kuin ar-

moton totuus ja valheellinen armo.Armottoman totuuden torvi iskeetoista totuuden nimissä unohtaen,että hänen totuutensa on aina vainpalanen jostakin, jonka hän luuleeomistavansa. Eikä hän muuta maai!-maa paremmaksi syyttelemalla,vihalla eikä väkivallalla. Valheellisenarmon julistaja unohtaa, että todel-lista paranemista ei voi tapahtuaharhakuvien maailmassa. Pelkkä hel-Ia puhaltaminen ei auta, silloin kuntarvitaan taitavan kirurgin veistä.

Armoa ja totuutta - molempiayhdessä - Jeesus lahjoittaa meilleeteenpäin annettavaksi. Rakkauttalähimmäisiin, toisten kunnioittamista,armahtamista ja auttamista elaman-matkalla. Voisiko näitä parempia jou-luiahjoja saada ja antaa? Narrrt lahjaton tarkoitettu jaettavaksi joka päivä,aamusta iltaan ja illasta aamuun. Neeivät kulu ahkerassa käytössä, vaanluovat ympärilleen lioa ja rauhaa.

90

SISÄLLYSLUETTELO

Kristiina Turkki:

Tuula Kämi:

Veera Parko:

Lisa De Gorog:Jouni Tamminen:

Hilkka Koivisto:

Ella Grönholm:

Manu Kärki:

Voitto Ollonqvist:Pirkko Kuu-Karkku:

Tapio Horila:

Kaarina Pollari:

Kauko Virkki:

Kalevi Sahlström:

Marjatta Jalonen:

Sota-ajan muistojaArmas Lanka:

Eeva Virkki:

Taimi Vanhanen:

Milja Pääkkönen:Eino Laiho-Lasse Nokka:

Eino Tamminen:

Aarne Virtanen:

Kalevi Sahlström:

Aarre Harju:

Erkki Rouhiainen:

Osmo Lyly:Paavo Mattila:

Paavo Mattila:

Veikko Kalin:

Antti Välttilä:

Paavo Mattila:

Lauri Talikka:

Hilkka Laaksonen:

Petri Siviranta:

Helga Laakso:Mikko Pääkkönen:

Inka Tuokko:

Helien Lyly:Aino Lyly:Milja Pääkkönen:

Tulkoon armoja totuus sydämeen .............................................................................. 3Mitä ne ovat ne siniset varjot?Helvi Hämäläistä haastattelemassa ............................................................................. 4

(Umberto Eco: Miten käy puhe eläimistä), Inhimillinen luonto .................................... 8Toi Somero-lehti on tullu niin punaseks!................................................................... 10Kasten de Pont - suoraselkainen suomalainen.......................................................... 17

Svenssonin-Elomaan perhe........................................................................................ 23Juho Grönholm - entisajan somerolainen monitoimimies.......................................... 24Rapukaupasta se alkoi - Tauno Korvenojan muisteluksia.......................................... 26Muistosanat Antti Mikael Luukon haudalla ................................................................ 30

Terttilän koulu 1895-1995 ....................................................................................... 31

Näin torppamuseo vihittiin v. 1 956........................................................................... 34Juho Salakan Pyrkimäluku.......................................................................................... 37Kun Puustelin Ranssi eppäili, etten mää Ollenkaan miästä saa.................................. 38Ennen ja nyt............................................................................................................... 39Karmea jouluaatto ..................................................................................................... 40Vareksenpeljätin -kilpailu ........................................................................................... 41Somero-Seuran toimintaa v. 1996............................................................................ 42

. 44

Muistelmapätkiä sotaanlähdöistä............................................................................... 45Muistikuvia vuodelta 1939 ........................................................................................ 47

Minun sotaretkeni v. 1939-1 944.............................................................................. 48

Talvisodan jouluni v. 1939 ........................................................................................ 50Talvisotaa Ramsayn pataljoonassa ............................................................................ 51Ratsulähettinä Ramsayn pataljoonassa ..................................................................... 52Sota-ajan muistelua................................................................................................... 53Kannakselta Virolahdelle............................................................................................ 55

Muistoja kesältä 1944 ............................................................................................... 56Eräs yösuunnistus...................................................................................................... 58Saunassa viha viilenee, saunassa sappi sammuu....................................................... 59Kuutamolahden keikka............................................................................................... 61

Värtsilän lentokentällä 1. päivänä elokuuta 1944..................................................... 62Emme olleet sotahulluja vaan itsenäisyyttä rakastavia nuorukaisia.......................... 63Rivimiehen tilintekoa ja pohdiskelua .......................................................................... 65Majurin ja vänrikin väittely......................................................................................... 671734:n IS-komppanian arkea vuonna 1944.............................................................. 68Olinhan siellä minäkin................................................................................................. 69

Isoisäni sotamuistoja ................................................................................................. 70Sota-aikaa kotirintamalla........................................................................................... 71

Koulupojan kotirintamavuosi 1942 ........................................................................... 72Kevään 1946 ylioppilaan puheenvuoro ..................................................................... 76Se oli sota-aikaa ........................................................................................................ 78

Muistojaan ei voi valita .............................................................................................. 82Pelottava joulupukki................................................................................................... 83Somero-Seura kiittää................................................................................................. 84

Hyvää Joulua jaOnnellista Uutta Vuotta

Kaihdin-Lehtonen kypuh. 748 5814

9 9JUSSIN

^ ASUSTE KyJOENSUUNTIE 31

PUH. 748 5045

<i<

%%'.ffSifS&./y' 'f' » . . ~.^. .. - "' l\'fc?

(Swi6a '^uate^ ^U<MJ^^/

Joulumieltä kaikilletoivottaa

^ Sälekarin Kirjapaino OyPL 8 Cnimntte 18) 31401 Somero

Puh. 02-779 330 Fcn 02-779 3320

f' ̂ .v^r^-J'"^ &ALKOIAN MOTELLI "^'?l i>~»fl l UFIflfl Valtatie 2, Pasilla ^

^

® 09-226 4742graumcru >y ,^0 o, ̂ p^ Q9-226 4819

-?

Lämmintä.

^Hyvää Joulua!

joutumieCtäwu

'Ky. f^g. tu.vasta. puh. 7438505Il Scm oncVaftaosacK-y

* Joensuuntie 43, 31400 Someropuh. 02-748 6320, 02-748 5264

SOMERON TORPPAMUSEO Hyvää Jouluaja

Onnellista vuotta 1997Kaikille Ystävilleen

toivottaa

Somero-Seura

91

9{yvääJouCua^

OnnelastaUutta. Vuotta.

*SOMERON

OSUUSPANKKI

SOMERONSÄÄSTÖPANKKI

Hyvää<

JouluaJa_

OnnellistaUutta Vuotta

es-ITL^

Kiliämme kaikkiaasiakkaitamme

kulunrcsia vuodesta!

?>om?roneuraDuone

. 02-748 8338

(%ywui/^oulua^ct/öfuze/ltsta/ wwtta/ ̂ ^7

/uu/tille^i^stavt/le^a/

LAMMINNIEMIKOTIHOITOA JA KUNTOUTUSTASOMEROLTA

Käyntiosoite: JänistiePosäoaoite: PL l, 31401 SOMEROPuh. 02-77 900, telefax 02-779 9490

kkJ_-

* , - .'" * r f **f:'"^'"!. ^ . '..;':.i:'W. .'. \1:i~.

^ r. ' ."'- y^. ' < s'. %' f ^ '. t/*^

y. '..../-,

/tt-L"-"'" ' if .

fi-r. ''. ''. . '.. '"'./f.. "'.''..''. - '".' '" ^. -v/ . --^

f ... . l ''/*'/' '"/. '. '/l'.-A'. '.^ ''/', ''

^. f ' ^ - . a^r a^f .

jmmxi

Joutu,?

Toimituskunta

Toimittajat: Tapio Horila ja Pekka Salminen

ToimitussihteeriJa taitto:

Kansikuva:

Levikki:

Ilmoitukset:

Julkaisija:

Aila Talonen

Annikki Lunnas

Esko Helminen, Neliä Lindberg jaala-asteen oppilaita

Esko Helminen

Somero-Seura

92

3&aui)aCi'sfei Jouluakimeton3foulun

luMjoiUe

»omero-^eum

<». 1C

Sälekarin Eujapcdno Oy, Somero 1996

-! i: i ; r :'. .)*- ^M;-^^^^^>t:U!. ^:i;.U.;)

H ̂ E^ 51 ̂ H ^<c.^ rT'"^r^^ % ̂ ?°'1 S bJ FT '; k' ". [ j rr1 s . [ ;

^ii^ii-iy-v^HP33RR^hj. ?^r ;r-f;'^r l

T<G^r^ ^ ':'^ 1^ 1i':. L ,

rT^'^ rTT;^r^^^ s 'f -. ?_. )lv-':r .:tJ;: l t , tT ]l/;Jt ^: ^ . '. '.' ~) . 'l f r': '. ^

^ ' ' 1 r_1 ' ' : ' \i-~M. :r, ;FT"1--<?.--<'rT -:

f- SL. \ r̂ ! ¥ f?i1 ̂ ^Fl^;';i ;

' .. . '. '; -'' . '"", '.r'"''J-S 1 -'\r'-':'~i:»,. . " ' . . -i- ^ '* ^ l J '- ' . ^ .

In^n^i.-^.M^l ̂ '.^ '^ UU : i H;:^ r"! r^i

-.. », .3 l' -^ hJ biq ' ' ' \: . -. ' ; '2 ; '

; ^<!;S^hL-l:.. ':'-)U.L;1_ . 1^'^ (? ̂ ^ ; ^ .;--'!!;'^ i ' , \-V^fr j Ea-< I-A») i ^ ET '1 t-M ' ;!- , l F' ^ 'r . ; i :

^' "L, r,., ; .^" J; ' ': .« '' . ' 's'--.^ ") r. T^' .< ~) [r] . -': -^ rr'> . '; -, ̂ 1'F^ :^ ̂ ^ ' ^ r'ri:^ n ̂ ^ ^ i-^^i_1"U -, :_^'-i '. "'.. ' 'rT 1r':' YrT ':

'. ; 1 . ) ? . ; j , ) l_ l .. l--, ^ ; ^ i-. [ ir^ '.'"'; 'f^'. ' -l; ., ;!_. /:: .l . -

'. "T1; i. f 1-»1 '. i'~";f'. '1t- i ; '. -V ^- , " t . . ' ^ ' . ..

^ . . '. ' f ! - . < » . .

.[-;U:-. 1: . -:'^ ̂ . ';L'[ . ' ^."-T1 :1i:^risk ^0- frf ̂^

- ''. ' ^ "i . ;' '. t~^ i ;l -;i-;, :' ^ :-1^.... 'fäi ^'. ;r-'ii"--- ̂ j;

^ ,

'»-^ t

! ' l .l ^.^>[ 'M

r, ̂ r-, : ^;i:[^; ^ ̂ ^< ^<^<c:r ^ '-. :^ ', -.^^; ̂ .^ ̂ r ̂ .^ '.^ k ?F^Cf^ F^^ tT1 ̂ l ^^ R ^h] L: L

j M ^ ^

' £-:]/'- ^ LlLJ :r"!.^ t;1 L1.t^ k.i ̂ ^: ̂ ̂ ̂ <^ l ^;;<1'1 {-r'' -^. ^?- :-r^ f ^ :. " Pr'^ '. '' ^i LF?^^F?^n^;l^. r's^

> . '; . : l ^.

t . ;. '..., , -^ rT T'-'^ '-~', '.-.

'''' -

-W<t. nM::;-<t-^<s^r^ \^Ki^'1; ^^~'. ^M?'. a"BhH-'j r'^ u^^ . ^LJ, i^^;J.r.;-'!> -i. lr '---, - ; -"- ' -,.'-?. ~. .. -f-^i. -< ' 1 L i---1 r ' . -' ̂ . '.^ -. . ' >-^.. '

l J ft .----j, , . l-,. ''^' . . l-. i-'^;

; Jl--y ^-)i^, !'. ;R^( ':^>'^"i ^>[ l?. r"<i;''^''?^ ^'lr'-11 ': n . '.... _ ^ ,... ^ r, \ ., -,. -, -,1

' ^[^'^'"^^'^;^^ , L^ , .J: J

s , l ' '. . . ^ . l l

H ll ̂ ^'^f

^sz^E^^i^<'^

r^?^" ^i-: L

^ y 3^ws

;!^Jt|^Cn!^J S

-iH^[Nh

-'R: 9tt:[ i''}... :r-;(

:-1

. <fl,<:t-_. L L--?) * l ':1 \- . "'.r^r^H5 ;: h^ r. ^ '^?^\ ^-J-^^h]^ l hi ^{'~ . 'r^^' [f]

il^^^^bi ^^'^y^ ^Ut-^i ̂ ̂ ^ t^ ,.. ̂ ;.. M ̂ :., ; r-1r^^j E£{ t_?2i E,."4 >" i>;'J--;'' r^. ~<- :r,,, < ^ K;~i d i-i-s c r ;;, 1i r <;. 'il'-'t-1--L'J i~^ i-^c-i i 'il'i l :;['i

V^^t^l , ^^. 'i'1 .. *..

"--^ r^T'^if -\ r-^r''<<( '"-.. r--"1; . ^"'\ r»'^^ääBMin^: !H^':äS^älL'ö\. Hl iU- ' f-^(^ *;;sa i=^<^?f . 't--r'' 'l--^:J'Sr??i^i?Hl l' sr'V1 : ^'^^[ ^pi^sE"^;^ i; ;':. .^ :i' i

'^ ;' . ^-);. L1 ';rT J\ ?^t^<Ml^H^?-N?T14^M

. r;! tl

.tt . ;'n^>. -;">. ;r-^ r ̂ ^--1 frf,^. '! Frt :"' :r l^li'' i

iVI i'. - ' :. -'' 'L' . . '.r,, i-, : .<(,,

; 1f. <. .>; '. : ^>-\'''1I' . . '--'* '^1'

' ;: ^-, ~ki( '^ ". "s' ' >. ~. : ! ". ' f . '[ l ;

t- f , ". t. - ^.l i

)r . t..' ;tJ 1i

,^'h . 't^[ ;'

,<^,<%r<^f"" l i"-U .;! ^^" ̂ . y. '.HS^U^i c'^[

r . -\-

?';[ " '''. ;; . J!-'^ ;1 . !''^ : '^ ^T:f; Y^^-Kiy'II i^Ni , ? H'I^L]Mhi^

ll .! ; '! ! i. .. L ''*' J !r,. i'l. '.. ' : -"rll--. ;. ' :' Fri l -<. ;.. . l r 'l ^-\'-^~ ''. '. ' . >""\'^-:i~ r'- ir<\^i'ir~y;'-<a|. 'i r'^<L4 5^ L" l[ ;t^! ;[ !;I^ ![--. : ''[-. [ 'r^F ;r-, r. ^ >-\r^^' ", >-^ rT V'"~l-, '-^ .. T r' -s

r

:1k

^̂i

w":-<1 k, ^.

; [-'- » T; t ^'' .' >"-~t l .>'^.^^'''. i T

i-nr»-'-l i

Lr":1

:̂T .

1'. -.>/ 'u >-.il:, l-, !

.^;:<^ 'fi ^

»"- ~^<^" i

F-'W \

-f.'^

^r-.u i-

[--r'-' L'Z)^ «?~'<

^i- <t- ;'--!

», < [ . C

l ̂ J;jr 1!"^^

'-~;-<<1 r;

< ^ c^f^ yF -S i'-'< i. < K^ .F-;i