1

OCTOBER 23-27, 2018

PROJECT TEAM, MODERATORS & RAPPORTEURS:

Kamrul Hossain, J. Miguel Roncero, Gerald Zojer, Joëlle

Klein, Gudmundur Alfredsson, Adam Stepien, Wilfrid

Greaves, Assi Harkoma, Karolina Sikora, Noor Punam,

Anna Petrétei

EXECUTIVE SUMMARY HuSArctic Conference Outcomes

Helsinki

SUOMI

Photo credit: Afroja Khanam

HuSArctic-hankkeen päätöskonferenssin tiivistelmä Helsinki, Suomi 23.-27.10.2018 Taustaa Inhimillisen turvallisuuden käsite laajentaa turvallisuuden tutkimuksen alaa ja siirtää tarkastelun painopisteen valtiosta yksilöihin ja heidän yhteisöihinsä. Se pyrkii varmistamaan yhteiskunnallisen hyvinvoinnin tarkastelemalla yhteisön turvallisuutta, henkilökohtaista turvallisuutta, poliittista turvallisuutta, taloudellista turvallisuutta, elintarviketurvallisuutta, ja ympäristöturvallisuutta sekä niihin kohdistuvia uhkia. Arktinen alue on maantieteellisesti laaja, ja huolimatta siitä, että siitä tavallisesti luodaan kuvaa karuna, asuinkelvottomana rajaseutuna, alueella elää vireitä, erilaisista yhteisöistä (mukaan lukien alkuperäiskansat) muodostuvia yhteiskuntia, jotka liittyvät toisiinsa kolonialismin, globalisaation ja kansainvälisen yhteistyön muovaaman paikallishistoriansa kautta. Turvallisuus arktisella alueella liittyy inhimillisiin aspekteihin sekä rakenteisiin, jotka tukevat sen yhteiskunnan toimintoja. Inhimillisen turvallisuuden tunnistaminen ja saavuttaminen arktisella alueella edellyttää laaja-alaista ymmärrystä alueesta, jonka yhteisöt käyvät läpi nopeita muutoksia ainutlaatuisissa sosiaalisissa, poliittisissa, taloudellisissa ja ympäristöön liittyvissä olosuhteissa. Nelivuotisen HuSArctic-tutkimusprojektin (Human security as a promotional tool for societal security in the Arctic) päätöskonferenssi kokosi yhteen asiantuntijoita, tutkijoita sekä alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen jäseniä ja edustajia, ja sen tavoitteena oli tuoda yhteen arktisen alueen turvallisuuden eri aspekteihin liittyvää politiikan suunnittelua ja päätöksentekoa sekä tutkimuksellisia ja sidosryhmien näkökulmia. Tarkastelun kohteena oli kolme keskeistä arktisen alueen inhimilliseen turvallisuuteen liittyvää teemaa:

1. Arktiset yhteisöt: identiteetti, kulttuuri, yhteisöjen arvot ja haasteet 2. Inhimillisen ja yhteiskunnallisen turvallisuuden haasteet arktisten alueiden hallinnassa 3. Globaalin kehityksen paikalliset vaikutukset

Yhteenveto ja tulokset Arktisen alueen ymmärtämisestä—sekä sen fyysisistä että käsitteellisistä rajanvedoista—keskustellaan kiivaasti. Kollektiivisen identiteetin rakentaminen arktisen alueen kaltaisessa muuttuvassa ja dynaamisessa globaalissa ympäristössä, jossa alkuperäiskansat, paikallisyhteisöt, väliaikaisesti alueella oleskeleva väestö kuten teollisuuden ja muut työntekijät, opiskelijat, matkailijat, sekä viime aikoina syntyneet siirtolais- ja pakolaisyhteisöt—joista kunkin identiteetti voi olla moniosainen—muodostavat globaaleja verkostoja, on monisyinen ja alati muuttuva prosessi. Painotimme kuitenkin näkemystä, että ratkaisuja yleisimpiin inhimillistä turvallisuutta koskeviin kysymyksiin tulee etsiä paikallisella tasolla ja käsitellä identiteettien monimuotoisuuden erityiskysymyksiä yhteisöjen sisällä. Inhimillistä turvallisuutta uhkaavat tekijät liittyvät ja vaikuttavat toisiinsa. Esimerkiksi terveys-, ympäristö- ja elintarviketurvallisuus vaikuttavat toisiinsa, ja vaikka niitä tietyissä olosuhteissa voidaan käsitellä erillisinä, tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jotta voidaan puhua varsinaisesta inhimillisestä turvallisuudesta. Digitaalinen turvallisuus—pääsy inhimillisen turvallisuuden kannalta oleellisiin infrastruktuureihin, järjestelmiin tai digitaalisiin palveluihin—ja tämän edistäminen lisäämällä koulutusta teknologian, ohjelmoinnin ja digitaalisen tiedon kehittämisen osa-alueilla on myös oleellista yhteisöjen turvallisuuden kannalta. On myös tarpeen omaksua intersektionaalinen lähestymistapa inhimillisen turvallisuuden kysymyksiin kuten terveysturvallisuuteen sekä henkilökohtaiseen ja yhteisön turvallisuuteen ja niiden vaikutukseen moninaisiin ja moniosaisiin identiteetteihin kuten alkuperäisväestöön kuuluminen, sukupuoli, ikä ja seksuaalisuus. Näiden näkökohtien ohella keskustelua käytiin myös perinteisempään turvallisuuden käsitteeseen pohjautuen arktisen alueen lisääntyvän militarisoinnin kysymyksistä ja sen vaikutuksista inhimilliseen turvallisuuteen. Odotettavissa oleva ilmastonmuutoksesta johtuva ympäristön nopea muutos aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia yhteisöille, joita kohtaavat ympäristön tilan heikkeneminen, lajien häviäminen, alttius katastrofeille, haavoittuvuus katastrofitilanteissa, ja katastrofiriski erityisesti perinteisten elinkeinojen osalta. Lisäksi arktisen alueen kasvavilla teollisuudenaloilla kuten matkailutoiminnassa ja kaivannais- ja

2

kaivosteollisuudessa on noudatettava hyviä käytäntöjä luotaessa suhteita yritysten ja yhteisöjen välille. Paikallisella tasolla selkeä ymmärrys kansainvälisen yhteistyön, lainsäädännön, ja kansallisen lainsäädännön vaikutuksista on oleellista yhteyksissä, joissa painotetaan lisääntyvää hallinnon ja palveluiden keskittämistä, mikä asettaa haasteita maaseudun ja kaupunkien väliselle vuorovaikutukselle ja kuormittaa maaseudulla ja syrjäseuduilla eläviä yhteisöjä. Lisäksi inhimillinen turvallisuus ja kansainvälinen ihmisoikeuslainsäädäntö risteävät. Erityisesti alkuperäiskansojen oikeuksien ja Vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen (Free, Prior and Informed Consent, FPIC), itsemääräämisoikeuden ja merkityksellisen osallistumisen tärkeys korostuivat. Oikeuksien haltijoiden (sekä alkuperäiskansojen että paikallisyhteisöjen) pitäisi voida osallistua täysipainoisesti projekteihin ja sijoitustoimintaan arktisella alueella. Nämä oikeudet on selkeämmin ilmaistu jatkuvan kehittymisen, teollistumisen, ja modernisaation yhteydessä erityiskysymysten koskiessa matkailualan, sekä meri- ja kaivannaisteollisuuden roolia. On ensiarvoisen tärkeää huomioida alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen tarve tulla kohdelluiksi tasavertaisina yhteistyökumppaneina talouden kehittämisessä roolissa, joka ei rajoitu kuulemiseen ja hyväksynnän saamiseen. On myös tarpeellista tutkia vaihtoehtoisia talousmalleja ja tarkistaa olemassa oleviin järjestelmiin sisältyviä arvoja. Toiminnan toteuttamistapoja Arktisen alueen inhimillistä turvallisuutta koskeva keskustelu toi esiin laajempia, tämän hetken globaaleihin suuntauksiin perustuvia uhkia: kolonialismin perintöön liittyvien kysymyksien sivuuttaminen; välitöntä toimintaa vaativa ilmastonmuutoksen uhka; sekä kestämättömät kulutustavat. Tämä konteksti edellyttää, että valtiot täyttävät oikeudelliset velvoitteensa ylläpitää ja noudattaa ihmisoikeuksia kansainvälisten vaatimusten ja sopimusten mukaisesti kaikilla hallinnon tasoilla. Inhimillinen turvallisuus arktisella alueella vaatii toteutuakseen paikallisten ympäristöjen tunnistamista ja tunnustamista perustana oikeudelle terveeseen ympäristöön sekä kollektiivista vastuuta kestävän kehityksen edistämisestä. Tähän sisältyy tarve edistää itsenäisyyttä tukevien työkalujen omaksumista sekä tietoisuutta yksilöiden, yhteisöjen, teollisuudenalojen, yritysten ja muiden toimijoiden rooleista ja vastuista tämän päämäärän saavuttamisessa. Näihin työkaluihin sisältyy myös ymmärrys digitalisaation mukanaan tuomista mahdollisuuksista ja riskeistä sekä tarpeesta edistää yksilöiden pääsyä digitaalisen koulutuksen ja palveluiden piiriin. Yksilöiden ja yhteisöjen vastuiden tulee kuitenkin olla tasapainossa viranomaisten velvollisuuksien kanssa yleisen edun mukaisten palvelujen turvaamiseksi. Arktiseen alueeseen kohdistuvaan toimintaan liittyvien toimintaperiaatteiden tulee rohkaista alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen kanssa toteutettavaan kumppanuuteen ja yhteistyöhön, joka ei rajoitu kuulemiseen ja hyväksynnän saamiseen, ja joka tunnistaa ja tunnustaa kaikkien arktisen alueen toimijoiden vastuut. Arktista aluetta koskevan poliittisen päätöksenteon lähestymistavoissa tarvitaan paradigman muutosta. Kestävän kehityksen turvaaminen nykyisille ja tuleville sukupolville edellyttää normien uudelleen arviointia järjestelmä-, yhteisö- ja yksilötasolla. Tiedon tuottaminen ja kapasiteetin turvaaminen yhteistyössä arktisella alueella edellyttää alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen tietämyksen ja käytänteiden sisällyttämistä toimintaan sekä kokonaisvaltaisten lähestymistapojen omaksumista yhteiskunnallisen hyvinvoinnin tarkasteluun. Viime kädessä kehitysohjelmat on selkeämmin erotettava talouskasvuun perustuvasta ideologiasta, ja alkuperäiskansojen filosofioita tulee tarkastella ja pyrkiä ymmärtämään talouden uudelleenarvioinnin näkökulmista ja ottaa ne huomioon päätöksenteossa. Tämä edellyttää perustavanlaatuisella tasolla tapahtuvaa kolonialismin perinnön ja sen arktiseen alueeseen nykyään kohdistuvien vaikutusten tunnustamista sekä toimenpiteisiin ryhtymistä näiden osalta. Tietoisuutta arktisen alueen identiteeteistä ja historiallisista näkökulmista tulee pyrkiä lisäämään ja niiden asettamiin haasteisiin vastaamaan koulutuksen ja paikallisyhteisöjen sitouttamisen keinoin.

3

Lisäksi nykypäätöksenteossa on huomioitava ainutlaatuiset inhimillisen turvallisuuden haasteet, joita arktisella alueella elävien ihmisten moninaiset ja risteävät identiteetit kohtaavat sukupolvien välisessä, sukupuoleen liittyvässä, ja vähemmistöjen osallistamiseen ja osallistumiseen liittyvissä yhteyksissä. On käsiteltävä sosiaalisen epätasa-arvon kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi yksilön etniseen alkuperään, ikään, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, toimintakykyyn ja tulotasoon, ja erityisen tähdellistä tämä on, kun kyseessä on vähemmistö vähemmistön sisällä. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää taloudellisen tuen lisäämistä ja sen kohdistamista arktisen alueen yhteisöjä koskevan tiedon hankintaan ja tuottamiseen liittyvien tutkimusaukkojen täyttämiseen. Erityisesti rahoitusta tulee kohdentaa tiedon eriyttämiseen, tiedon omassa asiayhteydessään esittämiseen, sekä tiedon keräämiseen kulttuurisesti tarkoituksenmukaisella tavalla ja alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen tietämystä sisällyttäen.

----LOPPU----