HE 190/2002 vp - FINLEX · HE 190/2002 vp 229365X Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi oikeudenkäy-miskaaren eräiden todistelua, kiireelliseksi julistamista ja ylimääräistä

HE 190/2002 vp

229365X

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi oikeudenkäy-miskaaren eräiden todistelua, kiireelliseksi julistamista jaylimääräistä muutoksenhakua koskevien säännöstenmuuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi eräitäoikeudenkäymiskaaren todistelua ja ylimää-räistä muutoksenhakua koskevia säännöksiä.Lisäksi esityksessä ehdotetaan otettavaksikäyttöön mahdollisuus julistaa asia käsiteltä-väksi kiireellisenä.

Esityksen tavoitteena on ensinnäkin paran-taa todistelutarkoituksessa kuultavien suojaaoikeudenkäynnissä. Tältä osin ehdotetaan, et-tä oikeudenkäymiskaareen otettaisiin sään-nökset siitä, miten ja millä edellytyksillähenkilöä voitaisiin kuulla tuomioistuimenpääkäsittelyssä asianosaisen läsnä olematta.Ehdotuksen mukaan tämä olisi mahdollistaesimerkiksi silloin, jos tuomioistuin harkitsisitämän soveliaaksi ja menettely olisi tarpeenkuultavan tai tämän läheisen henkilön suo-jaamiseksi henkeen tai terveyteen kohdistu-valta uhalta.

Todistajan suojaamiseksi ja myös todistelu-tapahtuman helpottamiseksi ehdotetaan, ettätietyin edellytyksin todistajaa, muuta todiste-lutarkoituksessa kuultavaa henkilöä tai asi-anomistajaa voitaisiin kuulla pääkäsittelyssähänen henkilökohtaisesti läsnä olematta käyt-täen videoneuvottelua tai muuta soveltuvaateknistä tiedonvälitystapaa, jossa istuntoonosallistuvilla on puhe- ja näköyhteys keske-nään, jos tuomioistuin harkitsee tämän sove-liaaksi. Jos kuultavan kertomuksen uskotta-vuutta voitaisiin arvioida luotettavasti ilmanhänen henkilökohtaista läsnäoloaan tai joskuultava ei esimerkiksi sairauden vuoksi voi-si saapua pääkäsittelyyn, kuulusteleminen

voisi tapahtua myös puhelimitse.Alle 15-vuotiaan lapsen tai henkilön, jonka

henkinen toiminta on häiriintynyt kuulemis-menettelystä todistelutarkoituksessa tuomio-istuimessa ehdotetaan otettavaksi oikeuden-käymiskaareen tarkemmat säännökset. Lisäk-si ehdotetaan, että alle 15-vuotiaan henkilöntai henkilön, jonka henkinen toiminta on häi-riintynyt, esitutkinnassa antamaa kuva- ja ää-nitallennettua kertomusta voitaisiin käyttäätuomioistuimessa todisteena.

Uutena instituutiona oikeudenkäymiskaa-reen ehdotetaan otettavaksi säännökset niistäedellytyksistä ja siitä menettelystä, jonkaavulla asianosainen voisi saada asiansa julis-tettua käsiteltäväksi kiireellisenä. Tuomiois-tuin voisi asianosaisen vaatimuksesta päättää,että asia julistetaan kiireelliseksi, jos asiankäsittelemiselle ennen muita tuomioistuimes-sa käsiteltäviä asioita olisi painava syy ottaenhuomioon asian erityisen merkityksen asian-osaiselle, mahdollisesta viipymisestä aiheu-tuvan erityisen vahingon tai haitan, asianlaadun ja muut kiireelliseksi julistamiselleesitetyt perusteet.

Lisäksi ehdotukseen sisältyvät säännöksetylimääräisestä muutoksenhausta menettämis-seuraamusta koskevaan tuomioon sekä ri-kosasian vastaajan vahingoksi että hänenedukseen.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaanvoimaan noin puolen vuoden kuluttua siitä,kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

—————

HE 190/2002 vp2

SISÄLLYSLUETTELO

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ .........................................................................1

SISÄLLYSLUETTELO ...........................................................................................................2

YLEISPERUSTELUT..............................................................................................................41. Johdanto .......................................................................................................................42. Nykytila ja sen arviointi ..............................................................................................4

2.1. Todistajan suojelu...........................................................................................42.1.1. Mitä tarkoitetaan todistajan suojalla............................................................42.1.2. Missä asioissa ja milloin todistajien suojelua voidaan tarvita ....................52.1.3. Nykyinen tilanne .............................................................................................52.1.4. Nykytilan arviointi..........................................................................................82.2. Lapsen kuuleminen tuomioistuimessa ........................................................102.2.1. Nykyinen lainsäädäntö .................................................................................102.2.2. Nykytilan arviointi........................................................................................112.3. Oikeussuojakeinot asian viipymistä vastaan..............................................122.3.1. Lainsäädäntö ja käytäntö.............................................................................122.3.2. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artikla ja niidentulkinta oikeuskäytännössä........................................................................................122.3.3. Nykytilan arviointi........................................................................................132.4. Rikoshyötyä koskevan tuomion purkaminen.............................................14

3. Lainsäädäntö eräissä muissa maissa ja eurooppalaiset todistajan asemaa koske-vat instrumentit..................................................................................................................164. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset............................................................16

4.1. Tavoitteet .......................................................................................................164.2. Keskeiset ehdotukset ....................................................................................164.2.1. Todistajan suojelu.........................................................................................164.2.2. Teknisten apuvälineiden hyödyntäminen todistelussa ..............................174.2.3. Lapsen kuuleminen.......................................................................................184.2.4. Asian kiireelliseksi julistaminen ..................................................................194.2.5. Rikoshyötyä koskevan tuomion purkaminen.............................................194.2.6. Muut ehdotukset ...........................................................................................20

5. Esityksen vaikutukset ................................................................................................205.1. Taloudelliset ja organisatoriset vaikutukset...............................................205.2. Vaikutukset kansalaisiin ..............................................................................21

6. Asian valmistelu .........................................................................................................217. Muita esityksen vaikuttavia seikkoja.......................................................................21

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT............................................................................231. Lakiehdotusten perustelut ........................................................................................23

1.1. Oikeudenkäymiskaari ..................................................................................2317 luku. Todistelusta ...............................................................................................2328 luku. Asian kiireelliseksi julistaminen..............................................................3331 luku. Ylimääräisestä muutoksenhausta ........................................................37

HE 190/2002 vp 3

1.2. Rikoslaki ........................................................................................................4215 luku. Rikoksista oikeudenkäyttöä vastaan.......................................................42

2. Voimaantulo ...............................................................................................................423. Säätämisjärjestys .......................................................................................................42

LAKIEHDOTUKSET ............................................................................................................44oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta ....................................................................44rikoslain 15 luvun 1 §:n muuttamisesta....................................................................47

LIITE .......................................................................................................................................48

RINNAKKAISTEKSTIT.......................................................................................................48oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta ....................................................................48rikoslain 15 luvun 1 §:n muuttamisesta....................................................................54

HE 190/2002 vp4

YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Oikeudenkäyntimenettelyä on 1990-luvullauudistettu laajasti sekä riita- että rikosasioi-den osalta. Rikosoikeudenkäyntimenettelyäalioikeuksissa koskevat uudistukset toteutet-tiin laeilla (689—701/1997), jotka tulivatvoimaan 1 päivänä lokakuuta 1997. Tässäesityksessä ei ole tarkoitus laajalti puuttua jototeutettuihin uudistuksiin. Rikosprossessi-uudistuksen seuranta on edelleen käynnissäja oikeusministeriön asettama työryhmä tuleemyöhemmässä vaiheessa antamaan ehdotuk-sensa niiksi mahdollisiksi lainsäädännön tar-kistustoimenpiteiksi, joihin katsotaan olevantarvetta.

Tämä esitys perustuu rikosprosessin tarkis-tamistyöryhmä osamietintöön, jossa tarkas-tellaan vain tiettyjä oikeudenkäynnin osa-alueita. Pääpaino on todistelumenettelyynliittyvien uusien keinojen käyttöönotossa.

Tässä esityksessä ehdotetaan oikeuden-käymiskaareen otettavaksi säännöksiä, joidentarkoituksena on parantaa todistajien ja mui-den todistelutarkoituksessa kuultavien suo-jaa. Tämä tapahtuisi ensinnäkin siten, ettähenkilöä voitaisiin kuulla pääkäsittelyssä tie-tyin edellytyksin asianosaisen läsnä olematta.Lisäksi videokonferenssin käyttämisestä to-distajan tai muun todistelutarkoituksessakuultavan henkilön ja asianomistajan kuule-misessa ehdotetaan otettavaksi oikeuden-käymiskaareen nimenomaiset säännökset.Puhelimessa kuulusteleminen tulisi rajoite-tusti mahdolliseksi.

Alle 15-vuotiaiden lasten tai henkilöiden,joiden henkinen toiminta on häiriintynyt kuu-lemismenettelystä tuomioistuimesta ehdote-taan otettavaksi oikeudenkäymiskaareen tar-kemmat säännökset. Lisäksi esitys sisältää eh-dotukset säännöksiksi siitä, miten alle 15-vuotiaan henkilön tai henkilön, jonka henkinentoiminta on häiriintynyt esitutkinnassa anta-maa kuva- ja äänitallennettua kertomusta voi-taisiin käyttää tuomioistuimessa todisteena.

Uutena instituutiona oikeudenkäymiskaareenehdotetaan otettavaksi säännökset niistä edel-lytyksistä ja siitä menettelystä, jonka avulla

asianosainen voisi saada asiansa julistettua kä-siteltäväksi kiireellisenä. Tuomioistuin voisiasianosaisen vaatimuksesta päättää, että asiajulistetaan kiireelliseksi, jos asian käsittele-miselle ennen muita tuomioistuimessa käsi-teltäviä asioita olisi painava syy ottaen huo-mioon asian erityisen merkityksen asianosai-selle, mahdollisesta viipymisestä aiheutuvanerityisen vahingon tai haitan, asian laadun jamuut kiireelliseksi julistamiselle esitetyt pe-rusteet.

Lisäksi ehdotukseen sisältyvät säännöksetylimääräisestä muutoksenhausta menettämis-seuraamusta koskevaan tuomioon sekä ri-kosasian vastaajan vahingoksi että hänenedukseen.

2. Nykyt i la ja sen arviointi

2.1. Todistajan suojelu

2.1.1. Mitä tarkoitetaan todistajan suojal-la

Oikeudenkäynnissä on usein riitaa siitä,mitä todellisuudessa on tapahtunut. Tuomio-istuimen tehtävänä on asiassa esitetyn selvi-tyksen perusteella päättää, mitä on pidettävätoteennäytettynä. Todistaja on yksi keskeinentietolähde oikeudenkäynnissä. Todistajan pi-täisi saada kertoa tietonsa vapaasti ja ilmanulkopuolista painostusta tai uhkaa. Todista-jan suojalla laajasti ymmärrettynä tarkoite-taan kaikkia niitä keinoja, joilla pyritäänvarmistamaan todistajan mahdollisuudet tä-hän.

Todistajalla voidaan todistajansuojamieles-sä tarkoittaa kaikkia henkilöitä, joita kuullaantai tullaan kuulemaan oikeudenkäynnissä tie-tolähteenä. Todistajakäsite on suomalaisessaprosessioikeudellisessa lainsäädännössäyleensä rajattu vain niihin henkilöihin, jotkaesiintyvät oikeudenkäynnissä nimenomaantodistajan roolissa. Todistaja tässä suppeassamerkityksessä tarkoittaa vain henkilöä, jokaon käsiteltävänä olevassa asiassa kokonaanulkopuolinen ja siis oikeudenkäymiskaaressa(myöhemmin OK) säädetyssä merkityksessä

HE 190/2002 vp 5

todistaja (prosessioikeudellinen todistajakäsi-te). Tämän todistajakäsitteen ulkopuolellejäävät muun muassa asianosaiset itse — asi-anomistaja, syytetty, kantaja ja vastaaja —sekä myös esimerkiksi rikoskumppanit. Kui-tenkin nämäkin henkilöt ovat samalla tavallahyvin ratkaisevia tietolähteitä oikeudenkäyn-nissä. Todistajansuojelua voivat tarvita kaik-ki oikeudenkäynnissä kuultavat henkilöt.

Todistajaan kohdistuva painostus voi ta-pahtua myös sitä kautta, että kuultavalle lä-heisiä henkilöitä uhataan kostotoimilla. Tar-vittaessa todistajansuojaa tarkoittavien toi-menpiteiden pitäisi siksi voida ulottua paitsitodistajaan itseensä niin myös hänen lähei-siinsä.

Todistajien uhkailun olemassaolosta taiyleisyydestä Suomessa ei ole kattavasti tut-kittua tietoa. Samoin täsmällistä tietoa puut-tuu siitä, keihin henkilöihin mahdollinen uh-kailu todellisuudessa kohdistuu. Yleinen ar-vio on, ettei tällainen todistajien uhkailu olekovin yleistä. Samoin voitaneen arvioida, et-tä mahdolliset uhkailut kohdistunevat etu-päässä rikoskumppaneihin eikä niinkään täy-sin ulkopuolisiin, "viattomiin" todistajiin.Kostonhalu voi kohdistua esimerkiksi niihinrikoskumppaneihin, jotka ovat ryhtyneet yh-teistyöhön viranomaisten kanssa. Ruotsissatehtyjen tutkimusten mukaan todistajien taiasianomistajien uhkailu on ollut suhteellisenharvinaista ja tällainen uhkailu ei ole myös-kään viime vuosina suuresti lisääntynyt. Tut-kimukset Ruotsissa ovat myös osoittaneet, et-tä uhkailu - silloin kun sitä tapahtuu - kohdis-tuu yleensä henkilöön, jolla on läheinen yh-teys syytettyyn. Nämä tapaukset liittyvätkäytännössä lähinnä perheväkivaltatapauk-siin (ks. Brottsofferutredningenin mietintö"Brottsoffer - Vad har gjorts? Vad bör gö-ras?", SOU 1998:40, s. 300 ss. ja s. 320-322).

2.1.2. Missä asioissa ja milloin todistaji-en suojelua voidaan tarvita

Todistajansuojelua yleensä ajatellaan tar-vittavan lähinnä rikosasioissa. Rikosasioissasyytettyjä pidettäneen potentiaalisempina te-kemään väkivallantekoja kuin asianosaisiariita-asioissa. Eurooppalaiset suositukset to-distajan suojelusta liittyvät nimenomaan lä-hinnä taisteluun järjestäytynyttä rikollisuutta

vastaan. Kuitenkin myös riita-asioissa todis-tajilla on yhtä vahva asema totuuden selvit-tämisessä ja tässä mielessä on tärkeää, ettämyös näissä asioissa todistajat voisivat ker-toa tietonsa ilman koston pelkoa tai muutauhkaa. Suomalaiseen oikeusperinteeseenkuuluu, ettei riita- ja rikosasioita ilman riittä-viä perusteita eroteta menettelymielessä toi-sistaan. Tällä hetkellä voimassa oleva todis-telua koskeva oikeudenkäymiskaaren 17 lukukoskee sekä riita- että rikosasioita. Todista-jansuojelukysymyksiä tulisikin ensisijaisestiarvioida kokonaisvaltaisesti, kaikkia oikeu-denkäyntiasioita silmällä pitäen.

Todistajansuojelutoimenpiteitä voidaantarvita koko asian oikeudellisen selvittelynajan ja myös sen jälkeen. Rikosasioissa tämätarkoittaa esitutkintavaihetta, tuomioistuinkä-sittelyä sekä aikaa lainvoimaisen tuomionjälkeen. Riita-asioissa ei ole käytössä viran-omaisten valvomaa esitutkintaa, mutta peri-aatteessa myös näissä asioissa todistajansuo-jelunäkökohdat voivat tulla esille jo ennenoikeudenkäynnin aloittamista. Todistajaankohdistuva koston uhka ei välttämättä poistuasian käsittelyn tuomioistuimessa päättyessä.

Todistajana tai yleensä tietolähteenä esiin-tyminen oikeudenkäynnissä ei ole välttämättäkoskaan erityisen miellyttävä tehtävä, vaikkamitään varsinaista uhkaa ei olisikaan käsillä.Yleensä todistaja kertoo oikeudessa asioista,jotka eivät ole ainakaan oikeudenkäynnintoiselle osapuolelle mieluisia. Lähtökohtanaon kuitenkin edelleen pidettävä sitä ajatusta,että todistajana esiintyminen on kansalais-velvollisuus, joka ei ilman erityistä perustettavoi johtaa erityisiin todistajansuojelutoimen-piteisiin.

2.1.3. Nykyinen tilanne

Todistajansuojeluun on viime vuosina hy-väksytyssä lainsäädännössä kiinnitetty yhäenemmän huomiota. Tämä onkin tarpeen senvuoksi, että todistajan tulisi voida kertoa tie-tämänsä ilman tarpeettomia pelkoja ja uhka-tekijöitä. Todistajansuojelua tarvitaan myöstodistajan turvallisuuden takaamiseksi ennenoikeudenkäyntiä ja sen jälkeen.

Oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminenon 1.1.1999 voimaantulleen rikoslain 15 lu-vun 9 §:n mukaan (563/1998) erikseen ran-

HE 190/2002 vp6

gaistavaksi säädetty teko. Lainkohdan mu-kaan: "Joka oikeudettomasti 1) väkivallallatai uhkauksella estää tai yrittää estää toistaantamasta lausuntoa todistajana, asiantuntija-na, muuna kuultavana tai asianosaisena oi-keudenkäynnissä, esitutkinnassa, poliisitut-kinnassa tai niihin rinnastettavassa muussaviranomaismenettelyssä tai vaikuttaa tai yrit-tää vaikuttaa lausunnon sisältöön tai 2) tekeetai uhkaa tehdä väkivaltaa toiselle tai häneen10 §:n 2 momentissa tarkoitetussa suhteessaolevalla henkilölle sen vuoksi, mitä tämä onlausunut edellä tarkoitetussa kuulustelussa,on tuomittava, jollei teosta muualla laissasäädetä ankarampaa rangaistusta, oikeuden-käynnissä kuultavan uhkaamisesta sakkoontai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi."

Nimenomaisen erityisääntelyn tarkoitukse-na on yhtenäistää tällaisen menettelyn rikos-oikeudellista arvostelua ja korostaa sen eri-tyistä moitittavuutta siitä lainkäytölle aiheu-tuvan uhan vuoksi (HE 6/1997 vp).

Vuoden 1999 alusta tuli voimaan myös lä-hestymiskieltoa koskeva lainsäädäntö(898/1998). Lainsäädännöllä pyritään kohen-tamaan itsensä uhatuiksi tuntevien henkilöi-den oikeusturvaa. Siksi lähestymiskieltoavoidaan tarvittaessa käyttää suojeltaessa oi-keudenkäynnissä kuultavaa henkilöä, esi-merkiksi todistajaa.

Oikeudenkäynnin osalta on myös jo voi-massa erilaisia menettelyä koskevia säänte-lyitä, jotka perustuvat ajatukseen siitä, ettätodistajan tulee voida kertoa tietämänsä tur-vassa. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 34 §1 momentin mukaan todistajaa voidaan kuul-la yleisön läsnä olematta siten kuin oikeu-denkäynnin julkisuudesta annetussa laissa(945/1984) on säädetty. Saman lainkohdan 2momentin mukaan jos oikeus harkitsee, ettätodistaja asianosaisen läsnä ollessa pelosta taimuuta syystä on ilmaisematta, mitä asiastatietää, tahi jos asianomainen häiritsee tai ko-ettaa eksyttää todistajaa hänen puhuessaan,kuulusteltakoon todistajaa asianosaisen saa-puvilla olematta. Sitten luettakoon todistajankertomus asianosaiselle, ja olkoon tällä oike-us tehdä todistajalle kysymyksiä, niin kuin33 §:n 2 momentissa on sanottu. Vastaavatsääntelyt ovat voimassa varsinaisen todista-jan lisäksi myös asiantuntijan osalta (OK17:51.1) ja asianosaisen osalta häntä totuus-

vakuutuksin kuultaessa (OK 17:65). Nimen-omainen säännös siitä, että asianosaista voi-daan kuulla vapaasti todistelutarkoituksessatoisen asianosaisen saapuvilla olematta sensijaan näyttäisi oikeudenkäymiskaarestapuuttuvan. Tosin oikeuskäytännössä joskusmyös asianomistajaa ja kanssasyytettyä onkuultu syytetyn läsnä olematta, mutta tällai-selle menettelylle ei ole nykyisin tukea lais-sa.

Viimeisimpien menettelyuudistusten yh-teydessä todistajien suojaan on kiinnitettynimenomaista huomiota. Rikosasiain oikeu-denkäyntimenettelyuudistuksen ja hovioi-keusmenettelyuudistuksen yhteydessä säädet-tiin tiettyjä rajoituksia asianosaisten, todista-jan tai muun kuultavan yhteystietojen ilmoit-tamiselle. Oikeudenkäynnistä rikosasioissaannetun lain (689/1997, myöhemmin ROL) 5luvun 3 §:n 2 momentissa sekä OK 25 luvun16 § 1 momentissa on määräykset siitä, ettäasianomaisten henkilöiden yhteystietoja eitarvitse panna haastehakemukseen tai vali-tuskirjelmään sellaisenaan, vaan ne on ilmoi-tettava tuomioistuimelle "soveltuvalla taval-la". Tarkoituksena on, ettei asianomaisia yh-teystietoja tarvitse ilmoittaa vastapuolellemenevissä asiakirjoissa.

Rikosten uhrien asemaan oikeudenkäynnis-sä liittyy sekin, että ROL:iin tuli mahdolli-suus mm. seksuaalirikosasioissa ja perhevä-kivaltatapauksissa määrätä sellaiselle asian-omistajalle, joka ei käytä asiassa asianosaisenpuhevaltaa, niin sanottu tukihenkilö. Sen si-jaan sellaisella henkilöllä, joka ei ole asian-omistaja ja joka esiintyy oikeudenkäynnissäpelkästään prosessuaalisessa todistajanroolis-sa, ei ole oikeutta tukihenkilöön.

Nimen ja kotipaikan muuttaminen on luon-nollisesti sallittua. Sen sijaan henkilötunnuk-sen vaihtaminen ei ole nykyisin mahdollista.Väestötietolain (507/1993) ja asetuksen(886/1993) mukaan henkilötunnuksen muut-taminen on mahdollista vain sillä perustella,että se on virheellinen.

Maistraatti voi pyynnöstä määrätä, ettei tie-toa henkilön kotikunnasta tai siellä olevastaasuinpaikasta taikka tilapäisestä asuinpaikas-ta taikka postiosoitteesta tai vastaavastamuusta osoitteesta saa luovuttaa muille kuinviranomaisille. Luovuttamiskieltomääräyk-sen asettaminen edellyttää, että pyynnön esit-

HE 190/2002 vp 7

tävällä henkilöllä on perusteltu syy epäillä it-sensä tai perheensä terveyden tai turvallisuu-den tulevan uhatuksi (väestötietolaki 25 §4 momentti, 527/1999). Määräys voi ensim-mäisen kerran olla voimassa enintään viisivuotta, mutta sitä voidaan jatkaa kahdeksivuodeksi kerrallaan.

Henkilöä voidaan suojata uhkaavalta rikok-selta poliisilain (493/1995) säännösten nojal-la. Poliisilain 14 §:ssä säädetään kotirauhansuojaamisesta. Pykälän mukaan poliisilla onoikeus poistaa kotirauhan suojaamalta alueel-ta henkilö, joka ilman laillista oikeutta tun-keutuu sinne eikä kehotuksesta poistu. Jostämä on riittämätön toimenpide, häiritsijävoidaan ottaa kiinni ja pitää säilössä yhteensäenintään kaksitoista tuntia. Kotirauhan häirit-sijän poistaminen edellyttää siis jo tapahtu-nutta rauhan rikkomista sekä asianomistajanpyyntöä. Poliisilain 20 §:n mukaan poliisillaon oikeus poistaa paikalta henkilö, jos hänenuhkauksistaan tai muusta käyttäytymisestäänvoidaan päätellä, että hän todennäköisestisyyllistyisi henkeen, terveyteen, vapauteen,kotirauhaan tai omaisuuteen kohdistuvaan ri-kokseen. Jos paikalta poistaminen on riittä-mätön toimenpide eikä häiriötä tai vaaraavoida muuten poistaa, henkilö voidaan ottaakiinni ja pitää säilössä niin kauan kuin on to-dennäköistä, että hän syyllistyisi sanotunlai-seen rikokseen, kuitenkin enintään yhdenvuorokauden ajan kiinniottamisesta lukien.Poliisi on asiassa toimivaltainen myös ilmankenenkään pyyntöä. Poliisilain 14 §:n mukai-sen poliisimiehen toiminnan edellytyksenäsiis on, että kotirauhaa on tosiasiallisesti jorikottu. Poliisilain 20 §:n säännös puolestaanon tarkoitettu hätätilanteisiin, joissa tilanneon edennyt siihen, että rikos välittömästi uh-kaa.

Näiden poliisilain säännösten perusteellavoidaan toteuttaa konkreettisia, fyysisiä to-distajansuojelutoimenpiteitä. Säännöksienhenkilöllistä soveltamisalaa ei ole myöskäänmitenkään rajattu, joten niiden avulla voi-daan lyhytaikaisesti estää esimerkiksi rikos-kumppanin häiritseminen tai pyrkimyksetvaikuttaa henkilön käyttäytymiseen oikeu-denkäynnissä.

Muun muassa poliisin ilmiantajien suojaksion säädetty poliisin vaitiolo-oikeudesta. Po-liisilain 44 §:n 1 momentin mukaan poliisin

henkilöstöön kuuluva ei ole todistajana taimuuten kuultaessa velvollinen ilmaisemaanhänelle hänen palvelussuhteessaan tietojaluottamuksellisesti antaneen henkilöllisyyttäeikä salassa pidettäviä taktisia tai teknisiämenetelmiä.

Samoin poliisin henkilöstöön kuuluva eiole todistajana tai muuten kuultaessa velvol-linen ilmaisemaan valeostajana tai peitetoi-minnassa toimineen henkilöllisyyttä, mikälitiedon ilmaiseminen vaarantaisi todistelunkohteena olevan peitetoiminnan onnistumi-sen tai merkittävästi vaarantaisi valeostajanatai peitetoiminnassa toimineen tulevien vas-taavanlaisten tehtävien hoitoa taikka jos tie-don ilmaisematta jättämiseen on muu erityi-sen painava syy (poliisilain 44 §:n 2 mo-mentti 21/2001).

Poliisilain 44 §:ää vastaavat säännökset onotettu myös lakiin rajavartiolaitoksesta(320/1999, 55 §) koskien rajavartiolaitoksenvirkamiestä ja tullilakiin (1466/1994, 47a §)koskien tullilaitoksen henkilöstöön kuuluvaa.

Tuomioistuin voi kuitenkin erittäin paina-vien syiden vaatiessa määrätä ilmaistavaksipoliisilain 44 §:n 1 ja 2 momentissa mainituntiedon, milloin virallinen syyttäjä ajaa syytet-tä rikoksesta, josta saattaa seurata vankeuttakuusi vuotta tai ankarampi rangaistus. Tietojaantaneen henkilön taikka valeostajan tai pei-tetoiminnassa toimineen henkilöllisyyttä eitällöinkään saa määrätä ilmaistavaksi, jos sii-tä ilmeisesti aiheutuisi vakavaa vaaraa hänentai hänen läheisensä turvallisuudelle.

Joulukuussa 1999 voimaan tullut laki vi-ranomaisten toiminnan julkisuudesta(621/1999) sisältää todistajansuojelua koske-via kohtia. Todistajan ja rikos- tai vastaavanilmoituksen tekijän yhteystiedot voidaan pi-tää heidän suojaamisekseen myös jutun asi-anosaisiltakin salassa. Lain 11 §:n 7 kohdanmukaan asianosaisella, hänen edustajallaan jaavustajallaan ei olisi oikeutta todistajan, asi-anomistajan tai asianosaisen taikka rikosil-moituksen, lastensuojelulain (683/1983)40 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen tai muunniihin verrattavan viranomaisen toimenpiteitäedellyttävän ilmoituksen tekijän salassa pi-dettäviin osoite-, puhelin- ja muihin vastaa-viin yhteystietoihin, jos tiedon antaminenvaarantaisi todistajan tai ilmoituksen tekijänturvallisuutta, etuja tai oikeuksia (ks. myös

HE 190/2002 vp8

viranomaisten toiminnan julkisuudesta anne-tun lain 24 §:n 31 kohta).

Laki turvatarkastuksista tuomioistuimissa(1121/1999) tuli voimaan vuoden 2000 alusta.Turvatarkastusten suorittaminen tuomiois-tuimissa parantaa osaltaan tuomioistuimissaasioivien ja työskentelevien turvallisuutta.Turvatarkastuslaitteiden hankkiminen kaikkiintuomioistuimiin olisikin ensiarvoisen tärkeäämyös todistajansuojelun kannalta.

Uusimmat oikeusministeriön toimialallatapahtuneet lainmuutokset, jota liittyvät to-distajan suojaamiseen, ovat rangaistuksentäytäntöönpanosta annettuun lakiin ja tutkin-tavankeudesta annettuun lakiin laeilla(198/2002 ja 199/2002) otetut säännökset sii-tä, että vangin tai tutkintavangin vapauttami-sesta ja laitoksesta poistumisesta sekä pois-tumislupaa koskevasta ratkaisusta saadaanilmoittaa asianomistajalle tai muulle henki-lölle, jos vangin käyttäytymisen tai hänenesittämiensä uhkausten johdosta on perustel-tua syytä epäillä, että vanki syyllistyy tämäntai tälle läheisen henkilön henkeen terveyteentai vapauteen kohdistuvaan rikokseen. Van-gin tai tutkintavangin vapauttamisesta voi-daan ilmoittaa esimerkiksi todistajalle taimuulle oikeudenkäynnissä kuultavalle henki-lölle. Lainmuutokset tulivat voimaan 22 päi-vänä maaliskuuta 2002.

2.1.4. Nykytilan arviointi

Keskeinen pyrkimys todistajan suojeluakoskevissa asioissa on tasapaino rikosten eh-käisyyn tähtäävien toimenpiteiden ja oikeu-denmukaisen oikeudenkäynnin välillä. Todis-tajien suojaa voidaan ajatella parannettavaksihyvin erilaisin ja tyyppisin keinoin. Suuri osatoimenpiteistä voidaan toteuttaa ilman lain-säädäntömuutoksia tosiasiallisin toimenpi-tein. Viranomaisten tiedostaessa mahdollisenuhan kostotoimista heidän tulisi pyrkiä toi-mimaan siten, ettei uhan toteutuminen olisitodennäköistä ja että uhatun henkilön tukalatilanne helpottuisi. Osa keinoista taas vaatiilainsäädäntöä.

Jo nyt käytettävissä olevien keinojen aktii-vinen tarjoaminen todistajan turvaamiseksion useimmiten riippuvainen vain siitä, ettätieto todistelutarkoituksessa kuultavan henki-lön tilanteesta välittyy etukäteen syyttäjälle

tai tuomioistuimelle.Yleisinä ilman lainsäädäntötoimia toteutet-

tavina keinoina tulee kysymykseen ensinnä-kin todistajan informointi oikeudenkäynnistäyleensä, hänen asemastaan ja niistä keinoista,joita hänellä on käytössään. Ylipäätään todis-tajana esiintyminen on tosiasiassa etukäteenajatellen todistajalle psykologisesti hankalatapahtuma. Vain harva henkilö mielelläänasettuu todistajaksi oikeudenkäynnissä. Tätäpsykologista kynnystä voidaan alentaa ker-tomalla todistajalle, minkälaiseen tilantee-seen hän joutuu ja mikä on hänen asemansaoikeudenkäynnissä. Todistajia tulisi myös in-formoida hyvissä ajoin jutun vaiheesta, eliesimerkiksi siitä, milloin häntä kuullaan sekätarvittaessa myös tiedotetaan hänelle jutunlopputuloksesta.

Suojeltavalle henkilölle voitaisiin myös ta-pauskohtaisesti ja mikäli tarvetta ilmenee,nimetä normaalin käytännön toiminnan puit-teissa yhdyshenkilö esimerkiksi poliisissa taisyyttäjäviranomaisessa. Tähän ei tarvita lain-säädäntötoimenpiteistä. Yhdyshenkilön teh-tävänä olisi kertoa todistajalle hänen asemas-taan ja mahdollisuuksistaan suojautua poten-tiaalisilta kostotoimilta.

Asianomistajalle on jo nyt tietyin edelly-tyksin mahdollista määrätä ROL:n 2 luvunnojalla tukihenkilö. Myös mahdollisuuttamäärätä todistajalle tukihenkilö oikeuden-käyntiin tulisi harkita. Tukihenkilön mää-rääminen olisi erityisesti aiheellista alle 15-vuotista oikeudenkäynnissä kuultaessa sa-moin kuin jos kuultavana on henkilö, jonkahenkinen toiminta on häiriintynyt.

Uhan ollessa akuutti, suojeltavalle henki-lölle tulisi voida järjestää vartiointi. Vartioin-ti pitäisi voida olla mahdollista tarvittaessa joennen oikeudenkäyntiä, oikeudenkäynnin ai-kana sekä myös sen jälkeen. Viranomaistenkanssa yhteistoimintaan ryhtyneet vangit oli-si pyrittävä säilyttämään tarpeen mukaanerillään muista vangeista.

Lakia oikeudenkäynnin julkisuudesta voi-taisiin myös tarkistaa niin, että oikeuden-käynnin yleisöjulkisuutta voitaisiin rajoittaamyös todistajan suojaan liittyvillä perusteilla.Uhkatilanteessa tuomioistuinkäsittely voitai-siin toimittaa suljetuin ovin. Oikeudenkäyn-nin julkisuus -toimikunta onkin jo ehdottanutlainsäädäntöön tällaista muutosta (komite-

HE 190/2002 vp 9

anmietintö 2002:1). Tämä ehdotus on tarkoi-tuksenmukaista antaa oikeudenkäynnin julki-suutta koskevan lainsäädännön uudistamisenyhteydessä.

Rikosasioiden oikeudenkäyntiaineistoon si-sältyy käytännössä usein tarkkoja henkilö- jayhteystietoja oikeudenkäynnissä esiintyvistähenkilöistä. Laki ei tätä vaadi ja käytäntöjävoitaisiin muuttaa siihen suuntaan, että hen-kilötietoja ei ainakaan välttämättä ilmenisioikeudenkäyntiaineistosta. Esimerkiksi esi-tutkintapöytäkirjaan usein sisältyy kuulluistahenkilöistä tarkat yhteystiedot osoitteineen japuhelinnumeroineen. Esitutkintapöytäkirjo-jen kaavoja voitaisiin myös tältä osin muut-taa. Jos on syytä epäillä, että tarkkojen tieto-jen kirjaamisella voidaan aiheuttaa tarpeeton-ta häirintää kuultavalle, ei esitutkintapöytä-kirjaan tulisi merkitä näitä tietoja. Esimerkik-si kuultavan henkilön nimen ja kotipaikankirjaaminen esitutkintapöytäkirjaan tällöinriittäisi. Muut yhteystiedot voitaisiin kirjoit-taa muualle siten, että vain viranomaisillaolisi näistä tieto.

Oikeudenkäynnin julkisuus -toimikunta onedellä mainitussa mietinnössään ehdottanut,että viranomaisten toiminnan julkisuudestaannetun lain 11 §:n 2 momentin 7 kohdan taisaman lain 24 §:n 1 momentin 31 tiedot, kunne sisältyvät oikeudenkäyntiasiakirjoihin,olisivat salassapidettäviä. Edes asianosaisellaei olisi oikeutta saada tietoja todistajan, asi-anomistajan tai asianosaisen taikka rikosil-moituksen, lastensuojelulain 40 §:ssä tarkoi-tetun ilmoituksen tai muun niihin verrattavanviranomaisen toimenpiteitä edellyttävän il-moituksen tekijän salassa pidettävistä osoite-,puhelin- ja muihin vastaaviin yhteystiedoista,jos tiedon antaminen vaarantaisi todistajantai ilmoituksen tekijän turvallisuutta, etuja taioikeuksia.

Esitutkintapöytäkirjaan kirjattujen kerto-muksen hyödyntämistä näyttönä oikeuden-käynnissä sellaisenaan ilman, että kertomuk-sen antajaa kuullaan myös tuomioistuimessa,ei tulisi yleensä sallia nykyistä laajemmin(OK 17:11). Vain välittömässä suullisessaoikeudenkäynnissä voidaan luotettavasti ar-vioida näyttöä. Esimerkiksi tilanteessa, jossatodistaja muuttaa kertomustaan oikeuden-käynnissä, esitutkintapöytäkirjaan merkittyjäkertomuksia voidaan meillä hyödyntää ver-

tailuaineistona ja sen jälkeen kun niiden si-sältö on asianosaiskeskustelun kautta tullutlailliseksi oikeudenkäyntiaineistoksi (OK17:32.2 ja ROL 6:7.2). Uskottavuuskysymysratkaistaan kuulemisen jälkeen. Samoin ny-kyisin jos pääkäsittely rikosasiassa pidetään,vaikka asianomistaja taikka vastaaja ei olesaapuvilla, tuomioistuimen on tarpeen mu-kaan asiakirjoista selostettava, mitä poissa-oleva asianosaisen on asiassa esittänyt (ROL6:6.3). Jos todistajaa ei voida kuulla pääkäsit-telyssä tai pääkäsittelyn ulkopuolella esimer-kiksi sen vuoksi, että todistaja on kuollut taivakavasti sairas todistusaineistoksi jää vainesitutkinnassa annettu kertomus (LaVM9/1997 vp, s. 24).

Tuomioistuinten odotustilajärjestelyin voi-taisiin parantaa todistajien turvallisuudentunnetta. Ne voitaisiin pyrkiä järjestämäänsellaisiksi, että todistajien tai asianomistajienei välttämättä tarvitsisi oleskella samoissa ti-loissa kuin syytetyt. Toisaalta myös kanssa-syytettyjen osalta voi olla vastaavanlainentarve pitää henkilöt odotussalissa erillään.Nämä näkökohdat tulisi ottaa huomioon jooikeustaloja rakennettaessa. Myös nykyisiärakennuksia tulisi saneerata siten, että uuden-laiset ajatukset todistajan suojaamisesta voi-daan käytännössä tässä mielessä toteuttaa.

Myös itse todistelutapahtuman järjestämi-nen voitaisiin pyrkiä tarvittaessa saattamaankuultavalle mahdollisimman turvalliseksi.Tässä voisivat tulla kysymykseen normaalillekuulemiselle vaihtoehtoiset kuulustelutavat.Henkilöä voitaisiin kuulla "pääkäsittelyn" ul-kopuolella. Tämä voisi tarkoittaa myös tek-nisten apuvälineiden käyttöä todistajan kuu-lemisessa. Todistajan kuuleminen esimerkik-si videolinkin välityksellä voisi olla tehokaskeino välttää todistajan uhkaamista ja samal-la mahdollistaa syytetyn kyselyoikeuden to-teutuminen. Todistajankuulustelun järjestä-misessä voitaisiin myös ajatella todistajankuulemista esimerkiksi jonkinlaisen särmintakana tms. Todistajalle voi olla psykologi-sesti helpompaa kertoa tietonsa siten, etteisyytetty ole läsnä. Todistajan kuulemiseenliittyvä välittömyysperiaate ehkä vielä pa-remmin toteutuu, jos todistajankuulustelunäissä tapauksissa järjestetään siten, että to-distaja on oikeussalissa, mutta syytetty seu-raa tilannetta eri huoneesta videolinkin kaut-

HE 190/2002 vp10

ta. Teknisten apuvälineiden avulla tapahtu-van todistelun yhteydessä voidaan suhteelli-sen vaivattomasti toteuttaa se oikeudenmu-kaiseen oikeudenkäyntiin kuuluva vaatimus,että asianosaisille tulee taata oikeus esittääkuultavalle kysymyksiä. Euroopan neuvostonministerikomitean 10.9.1997 antaman suosi-tuksen, joka koskee todistajien pelottelua japuolustuksen oikeuksia (Rec. (97) 13) mu-kaan, mikäli todistajaa ei erittäin poikkeuk-sellista syistä kuulla oikeudenkäynnissä, syy-tetyn oikeus vastakuulusteluun tulisi joka ta-pauksessa taata jossakin vaiheessa prosessia.

Viimeksi mainittujen kaltaiset toimenpiteetedellyttävät lainsäädännön muuttamista.Laissa tulisi määrätä edellytykset tällaisillepoikkeusjärjestelyille. Samalla tulisi nimen-omaisesti säätää mahdolliseksi asianosaisenkuuleminen poikkeuksellisesti vastapuolenläsnä olematta. Lähtökohtana näissä tilanteis-sa olisi, että joka tapauksessa vastapuolenasiamiehellä tulisi yleensä olla läsnäolo- jakyselyoikeus.

Henkilötunnuksen muuttamisen mahdollis-tamista esimerkiksi sillä perusteella, ettähenkilöllä on riittävän perusteltua syytäepäillä terveytensä tai turvallisuutensa tule-van uhatuksi (ks. väestötietolaki 25 §:n 4momentti) tulisi harkita. Henkilötunnuksenmuuttamisella ei voida arvioida olevan suo-ranaista vaikutusta oikeudenmukaisen oikeu-denkäynnin edellytyksiin. Toisaalta on syytämuistaa, että kostoa hautova henkilö ei käy-tännössä todennäköisesti etsi uhriaan nimen-omaan henkilötunnuksen perusteella. Näinollen on epäselvää, lisäisikö henkilötunnuk-sen muuttaminen todellisuudessa henkilönturvallisuutta. Henkilötunnuksen muuttami-sella voi olla turvallisuuden kannalta olen-naista merkitystä vain harvoin. Väestötieto-lainsäädännön muuttamisella olisi lisäksihuomattavia oikeudenkäyntiin liittymättömiävaikutuksia ja siksi se edellyttäisi perusteel-lista lainvalmistelua eikä sitä nyt ehdoteta.

2.2. Lapsen kuuleminen tuomioistuimessa

2.2.1. Nykyinen lainsäädäntö

Kun pohditaan todistajien kuulemista eri-tyistilanteissa, voidaan samalla kiinnittäähuomiota myös alaikäisen asemaan oikeu-

denkäynnissä. Alaikäistä voidaan joutua kuu-lemaan tuomioistuimessa käsiteltävänä ole-vassa asiassa erilaisissa asian selvittelytarkoi-tuksissa. Lasta pitää voida suojata haitallisiltakokemuksilta ja lasten kuuleminen oikeu-denkäynnissä vaatii samantyyppistä erityis-pohdintaa, kuin mitä tarvitaan suojelun tar-peessa olevien todistajien osalta. Sen vuoksitarvittavia toimia on tarkoituksenmukaistaharkita samanaikaisesti.

Lasten kuulemisen osalta on nykyisin lain-säädännössä vain vähän säännöksiä. Lapseniästä, kehitystasosta ja tilanteesta riippuenlapsia voidaan kuulla tuomioistuimen pää-käsittelyssä. Ikärajaa tai muita edellytyksiälapsen kuulemiselle ei ole kategorisesti sään-nelty. OK 17 luvun 21 §:ssä säädetään, ettäjos todistajaksi nimetty henkilö ei ole täyttä-nyt viittätoista vuotta, harkitkoon oikeus, ot-taen huomioon esiintyneet asianhaarat, voi-daanko häntä kuulustella todistajana. Oikeu-denkäynnin julkisuudesta annetun lain(945/1984) 10 §:n mukaan alle 15-vuotias eisaa olla läsnä suullisessa käsittelyssä, jostuomioistuin katsoo siitä voivan olla hänellehaittaa. Tällä säännöksellä on tarkoitettu suo-jata suullisessa käsittelyssä yleisönä olevialapsia. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeuttakoskevan lain (361/1983) 15 §:n 2 momentinmukaan lasta voidaan kuulla henkilökohtai-sesti oikeudessa, jos tämä on painavista syis-tä välttämätöntä asian ratkaisemisen kannal-ta. Kuuleminen voi tapahtua vain, jos lapsisuostuu kuulemiseen ja on ilmeistä, että kuu-lemisesta ei saata aiheutua lapselle haittaa.Jos lasta kuullaan henkilökohtaisesti, päätök-sessä on mainittava ne seikat, joiden johdostalasta on kuultu (asetus lapsen huollosta ja ta-paamisoikeudesta 2 §, 556/1994).

Edellä selostetut OK 17 luvun 34 §:n sään-nökset todistajan kuulemisesta yleisön taivastaajan läsnä olematta soveltuvat myös to-distajana esiintyvään lapseen. Samanlainentuomioistuimen harkintaan perustuva sään-nös on myös laissa oikeudenkäynnin julki-suudesta (5 §:n 2 momentin 3 kohta).

Hallintomenettelylaissa (598/1982) ja hallin-tolainkäyttölaissa (586/1996) ei ole erityisiäsäännöksiä lapsen kuulemisesta hallintomenet-telyssä tai hallintotuomioistuimissa. Hallinto-oikeudellisessa erityissääntelyssä lapsen kuu-lemista koskevia säännöksiä on ainakin lasten-

HE 190/2002 vp 11

suojelulaissa (683/1983), ulkomaalaislaissa(378/1991) sekä laissa sosiaalihuollon asiak-kaan oikeuksista ja asemasta (812/2000). Eri-tyislait kattavat suuren osan niistä tilanteista,joissa lasten kuuleminen voi tulla kyseeseen.Näissä laeissa lapsen kuulemisella kuitenkintarkoitetaan kuulemista hänen mielipiteensäselvittämiseksi eikä kuulemista todistelutarkoi-tuksessa.

Esitutkinnan osalta on säädetty että, alle15-vuotiasta kuulusteltaessa on eräin poik-keuksin lapsen huoltajalle varattava tilaisuusolla kuulustelussa läsnä (esitutkintalaki449/1987, 33 §). Lastensuojelulain 15 §:n 2momentin mukaan sosiaalilautakunnan tuleeolla edustettuna lapsen tekemäksi ilmoitetunrangaistavan teon esitutkinnassa ja tuomiois-tuinkäsittelyssä, jollei se ole ilmeisen tarpee-tonta.

Esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetunasetuksen (575/1988) mukaan alle 18-vuotiasta lasta on kohdeltava esitutkinnassahänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällätavalla. Erityisesti on huolehdittava siitä,ettei lapselle aiheuteta tarpeettomasti haittaakoulussa, työpaikalla tai muussa hänelle tär-keässä ympäristössä. Lapsiin kohdistuvattutkintatoimenpiteet on mahdollisuuksienmukaan annettava tähän tehtävään erityisestiperehtyneiden poliisimiesten suoritettaviksi.Esitutkintaviranomaisen on tarvittaessa neu-voteltava lääkärin tai muun asiantuntijankanssa siitä, voidaanko lapseen kohdistaatutkintatoimenpiteitä. Kun viittätoista vuottanuoremman lapsen epäillään syyllistyneenrikolliseen tekoon, lasta voidaan kuulustellateon johdosta. Teon johdosta voidaan myöstoimittaa tutkinta sen selvittämiseksi, onkoviisitoista vuotta täyttänyt ollut osallisena ri-koksessa, tai teolla menetetyn omaisuudensaamiseksi takaisin taikka jos tutkinnanjohta-ja katsoo siihen olevan erityistä syytä tai jossosiaalilautakunta sitä pyytää. Tutkinnasta onsoveltuvin osin voimassa, mitä esitutkinnastarikosasiassa on säädetty.

Lakivaliokunnan ROL:ia koskeneessa mie-tinnössä on kiinnitetty huomiota siihen, etteilaissa ole otettu huomioon erikoistilanteita,joissa pieni lapsi on asianomistajana esimer-kiksi vakavassa seksuaalirikoksessa. Valio-kunnan mukaan on välttämätöntä, että tuo-mioistuin näissä tilanteissa huolehtii tarkoin

lapsen edusta ja käyttää tarvittaessa oikeut-taan määrätä tukihenkilö lapsen avuksi. Li-säksi valiokunta pitää tarpeellisena, että sel-vitetään erikseen, voidaanko lapsen kuulemi-nen ihmisoikeussäännöksen huomioon ottaenjärjestää jollakin muulla tavalla kuin tuomio-istuimen edessä esimerkiksi esitutkintaa javideotekniikkaa hyväksikäyttämällä (LaVM9/1997 vp, s. 12).

Eduskunnan käsiteltävänä oleva hallituksenesitys eduskunnalle laeiksi esitutkintalain japakkokeinolain sekä eräiden näihin liittyvienlakien muuttamisesta (HE 52/2002 vp) sisäl-tää ehdotuksen erityisen säännöksen ottamises-ta esitutkintalakiin lapsen kuulemisesta asian-omistajana tai todistajana esitutkinnassa sen ti-lanteen varalle, ettei lasta voida kuulla varsi-naisessa oikeudenkäynnissä. Kuulustelu vide-oitaisiin ja se voitaisiin ottaa oikeudenkäynti-aineistona huomioon pääkäsittelyssä. Kuulus-telussa olisi otettava huomioon kuulusteltavankehitystason asettamat erityisvaatimukset kuu-lustelumenetelmille, kuulusteluun osallistuvienhenkilöiden määrälle ja muille kuulusteluolo-suhteille. Rikoksesta epäillylle olisi ihmisoike-ussopimuksissa edellytetyin tavoin järjestettä-vä tilaisuus kysymysten esittämiseen. Samassaesityksessä ehdotetaan näiden tallenteidenhyödyntämistä tietyin edellytyksin tuomiois-tuimen pääkäsittelyssä.


Laissa tulisi nykyistä tarkemmin säännelläedellytykset lasten kuulemiselle tuomiois-tuimessa todistajina taikka todistelutarkoi-tuksessa. Lakiin voitaisiin ottaa myös sään-nökset siitä, miten kuuleminen tapahtuu.Vaihtoehtoisten kuulustelumenetelmien (vi-deokonferenssit ym.) käyttö tulisi normittaalaissa. Lasten kuulustelutekniikkaan tulisikiinnittää huomiota. Tuomareiden valmiuksiatässä suhteessa voidaan parantaa koulutuksel-la.

Nimenomaisten säännösten puuttumisestahuolimatta nykyisen lainsäädännön on katsottumahdollistavan lasten esitutkintakertomustenvideoimisen ja käyttämisen todisteena oikeu-denkäynnissä. Videotallenteiden käyttämisestätodisteena oikeudenkäynnissä tulisi ottaa lakiinnimenomaiset säännökset sekä esitutkinnan et-tä oikeudenkäynnin osalta.

HE 190/2002 vp12

2.3. Oikeussuojakeinot asian viipymistävastaan

2.3.1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Jäljempänä selostetaan erikseen Euroopanneuvoston ihmisoikeustuomioistuimen oike-uskäytäntöä liittyen oikeussuojakeinoihinsaattaa oikeudenkäynnin pitkää kestoa kos-keva asia kansallisen viranomaisen ratkaista-vaksi.

Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeetturvataan perustuslaissa (731/1999) sekäSuomea velvoittavissa ihmisoikeussopimuk-sissa. Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisellaon oikeus saada asiansa käsitellyksi asian-mukaisesti ja ilman aiheetonta viivästystälain mukaan toimivaltaisessa tuomiois-tuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oi-keus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaankoskeva päätös tuomioistuimen tai muunriippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltä-väksi.

Asianosaisella on eräitä oikeussuojakeinojasaattaa oikeudenkäynnin pituus kansallisenviranomaisen ratkaistavaksi. Tavanomaisin jayleensä tehokas keino vaikuttaa prosessinetenemiseen on esittää perusteltu kiirehtimis-pyyntö asiaa käsittelevälle tuomioistuimelle.Toiseksi asianosaiset voivat kannella ylem-mälle viranomaiselle. Poliisitutkinnan viipy-misen osalta asianosainen voi kannellaylemmälle poliisiviranomaiselle ja syytehar-kinnan viipymisen osalta ylemmälle syyttä-jälle.

Asianosainen voi myös kannella prosessinkestosta eduskunnan oikeusasiamiehelle taivaltioneuvoston oikeuskanslerille joko pro-sessin aikana tai sen jälkeen. Sekä oikeus-asiamiehen että oikeuskanslerin tehtävänä onvalvoa, että tuomioistuimet ja muut viran-omaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisöntyöntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoi-taessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvol-lisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeus-asiamies ja oikeuskansleri valvovat perusoi-keuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Oikeusasiamies ja oikeuskansleri voivat kan-telun johdosta antaa huomautuksen, ajaa syy-tettä lainvastaiseen menettelyyn syylliseksiepäiltyä vastaan taikka määrätä ryhdyttäväksikurinpitomenettelyyn. He voivat myös saattaa

valvottavan tietoon käsityksensä lain oikeastatulkinnasta taikka kiinnittää valvottavan huo-miota hyvän hallintotavan vaatimuksiin tai pe-rus- ja ihmisoikeuksien toteutumista edistäviinnäkökohtiin. Samoin he voivat ryhtyä toimen-piteisiin tapahtuneen virheen oikaisemiseksi taiepäkohdan korjaamiseksi. Sekä oikeusasia-miehen että oikeuskanslerin viime vuosienkertomuksista ilmenee, että molemmat ovatpuuttuneet asioiden viipymiseen esitutkin-nassa tai tuomioistuimessa.

Lokakuun 1 päivänä 1997 voimaan tulleenrikosasioiden oikeudenkäyntiuudistuksen yh-teydessä kumottiin oikeudenkäymiskaaren 16luvun 4 §:n 2 momentti, jonka mukaan asi-anosainen, joka katsoi lykkäyksellä asiaa tur-haan viivytettävän, sai kannella siitä 30 päi-vän kuluessa hovioikeuteen (niin sanottukantelu tarpeettomasta lykkäyksestä). Kante-luoikeus koski sekä riita- että rikosasioita.Rikosasioiden oikeudenkäyntiuudistuksenyhteydessä asioiden lykkääminen säädettiinpääsääntöisesti kielletyksi. Säännös katsottiinsen vuoksi tarpeettomaksi ja kumottiin.

Rikosasiain käsitteleminen tilastojen valos-sa erityisesti käräjäoikeuksien osalta on mel-ko nopeaa. Oikeustilastollisen vuosikirjanmukaan vuonna 2000 vain 11 prosentissa ju-tuista rikoksen käsittely käräjäoikeuteen saa-pumispäivästä ratkaisun päivään kesti ylipuoli vuotta. Yli 12 kuukautta käsittely kesti3,5 prosentissa rikosjutuista. Myös pitkäänkestäviä asioita kuitenkin on ja käsittelyajatmuutoksenhakuasteessa ovat jossain määrinpidentyneet. Riita-asioiden osalta oikeustilas-tollisen vuosikirjan mukaan vuonna 2000 kä-räjäoikeuden erillisessä pääkäsittelyssä päät-tyneiden asioiden keskimääräinen käsittely-aika oli 12,3 kuukautta. Sen sijaan kaikkienasioiden keskimääräinen käsittelyaika oli 2,6kuukautta.

2.3.2. Euroopan neuvoston ihmisoikeus-sopimuksen 6 ja 13 artikla ja niidentulkinta oikeuskäytännössä

Euroopan neuvoston yleissopimus ihmisoi-keuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi,jäljempänä Euroopan neuvoston ihmisoike-ussopimus, tuli Suomessa voimaan 10 päivä-nä toukokuuta 1990 (439/1990, SopS 19).

HE 190/2002 vp 13

Sopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaanjokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kulu-essa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeu-denkäyntiin laillisesti perustetussa riippumat-tomassa ja puolueettomassa tuomioistuimes-sa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaanja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan noste-tusta rikossyytteestä.

Sopimuksen 13 artiklan mukaan jokaisella,jonka yleissopimuksessa tunnustettuja oike-uksia ja vapauksia on loukattu, on oltavakäytettävissään tehokas oikeussuojakeinokansallisen viranomaisen edessä siinäkin ta-pauksessa, että oikeuksien ja vapauksienloukkauksen ovat tehneet virantoimituksessaolevat henkilöt. Artikla täydentää sitä edeltä-viä, materiaalisia ihmisoikeuksia sisältäviäartikloja, ja sitä onkin tulkittava suhteessa 1-12 artiklan itsenäisiin määräyksiin. Euroopanneuvoston ihmisoikeustuomioistuimen käy-tännön mukaan 13 artiklaa ei kuitenkaan pää-sääntöisesti sovelleta, jos kysymyksessä on 6artiklan 1 kohdan tai 5 artiklan 4 kohdan (oi-keus saattaa vapaudenriiston laillisuus tutkit-tavaksi) väitetty rikkominen. Sopimuksen 6artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan kat-sotaan olevan suhteessa 13 artiklaan lex spe-cialis –luonteisia. Niiden määräykset ovat 13artiklaa tiukempia ja sisältävät jo itsessään 13artiklan määräykset. Edellä mainittuja peri-aatteita ei kuitenkaan enää sovelleta, jos 6 ar-tiklan 1 kohtaa väitetään loukatun sen vuok-si, että kansallinen prosessi on ollut kestol-taan liian pitkä.

Vastoin aikaisempaa oikeuskäytäntöäänihmisoikeustuomioistuin katsoi 26 päivänälokakuuta 2000 antamassaan ratkaisussaKudla v. Puola (valitus 30210/96), että ky-symys siitä, onko valittajalla ollut käytettä-vissään tehokas kansallinen oikeussuojakei-no, on erillinen siitä kysymyksestä, onko oi-keudenkäynti tapahtunut 6 artiklan 1 kohdas-sa tarkoitetun kohtuullisen ajan kuluessa. Ai-kaisemmassa oikeuskäytännössään ihmisoi-keustuomioistuin ei katsonut tarpeelliseksitutkia, oliko 13 artiklaa rikottu, jos se oli to-dennut 6 artiklan 1 kohdan loukkauksen.Ratkaisussaan ihmisoikeustuomioistuin tote-si, että oikeudenkäynnin kestoa koskevienvalitusten jatkuvan kasaantumisen vuoksi senon aika muuttaa oikeuskäytäntöään. Ihmisoi-keustuomioistuimen ratkaisun mukaan 13 ar-

tiklaa on tulkittava siten, että se takaa tehok-kaan oikeussuojakeinon kansallisen viran-omaisen edessä silloin, jos 6 artiklan 1 koh-dassa taattua oikeutta oikeudenkäyntiin koh-tuullisen ajan kuluessa väitetään loukatun.

Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan 13 ar-tiklan takaama suoja ei kuitenkaan ole abso-luuttinen, sillä se kokonaisuus, jossa väitettyloukkaus on tapahtunut, voi rajoittaa ajatelta-vissa olevia oikeussuojakeinoja. Kansallisenlainsäädännön tulee mahdollistaa tehokas oi-keussuojakeino, mutta kullekin valtioille jääharkintavaltaa sen suhteen, mikä niiden oike-usjärjestelmässä on tämä oikeussuojakeino.Kysymyksessä olevan oikeuden luonteesta jatapauksen olosuhteista riippuu, minkälaistaoikeussuojakeinoa 13 artiklan voidaan katsoaedellyttävän. Oikeussuojakeinon tulee kui-tenkin olla tehokas sekä oikeudellisesti ettäkäytännössä (Kudla v. Puola, Kaya v Turkey19.2.1998 ja Ilhan v. Turkey 27.6.2000)

Oikeussuojakeinon tehokkuudella ei tarkoi-teta sitä, että lopputuloksen tulisi olla hakijal-le myönteinen. Asiaa ei välttämättä tarvitsetutkia myöskään tuomioistuimessa eikämuussakaan oikeusviranomaisessa. Vaikkayksi oikeussuojakeino ei yksistään täyttäisi13 artiklan vaatimuksia, voi usea samanai-kaisesti käytettävissä oleva oikeussuojakeinoyhdessä tarkasteltuna olla riittävä (Kudla v.Puola, Silver and Others v. the United King-dom 25.3.1983 ja Chatal v. the United King-dom 15.11.1996).

Ihmisoikeustuomioistuimen linjaratkaisus-sa Kudla v. Puola Puolan valtio ei edes väit-tänyt, että valittajalla olisi ollut oikeuden-käynnin pituutta vastaan käytettävissä oike-ussuojakeino. Ihmisoikeustuomioistuin kat-soi, että sekä 6 artiklan 1 kohtaa että 13 artik-laa oli loukattu. Vaikka ratkaisussa ei arvioi-da jonkin yksittäisen oikeussuojakeinon so-pimuksenmukaisuutta, siitä on luettavissa, et-tä tehokkaan oikeussuojakeinon avulla oi-keudenkäyntiä on joko pystyttävä nopeutta-maan tai oikeudenkäynnin pitkittymisestä onvoitava suorittaa asianosaiselle korvausta.


Edellä selostettua Euroopan neuvoston ih-misoikeustuomioistuimen antamaa ratkaisua

HE 190/2002 vp14

Kudla v. Puola voidaan tulkita siten, ettäkansallisten oikeussuojakeinojen avulla oi-keudenkäyntiä on voitava joko nopeuttaa taiasianosaiselle on voitava jälkikäteen hyvittääse, että Euroopan neuvoston ihmisoikeusso-pimuksen 6 artiklan 1 kohdassa taattua oike-utta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kulu-essa on rikottu.

Meillä käytettävissä olevat edellä selostetutoikeussuojakeinot - kiirehtimispyyntö, kante-lu ylemmälle viranomaiselle ja kantelu oike-usasiamiehelle taikka oikeuskanslerille - täh-täävät pääasiassa nimenomaan oikeuskäsitte-lyn nopeuttamiseen. Oikeusasiamiehelle jaoikeuskanslerille tehty kantelu voi kuitenkinjohtaa myös muihin toimenpiteisiin, kutensyytetoimiin taikka kurinpitomenettelyyn.Asianosaisen mahdollisuus jälkikäteiseenhyvitykseen on myös olemassa, koska valtioon korvausvastuussa vahingonkorvauslain(412/1974) säännösten mukaisesti. Asian-osaisella ei kuitenkaan ole oikeutta vahin-gonkorvaukseen pelkästään sillä perusteella,että oikeudenkäynnin kesto on ylittänyt koh-tuullisen ajan.

Voimassa olevien kansallisten oikeussuo-jakeinojen voidaan katsoa täyttävän Euroo-pan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 13 ar-tiklan määräykset tehokkaista oikeussuoja-keinoista myös Euroopan neuvoston ihmisoi-keustuomioistuimen antaman ratkaisun Kud-la v. Puola valossa. Kansallisten oikeussuo-keinojen riittävyydestä on kuitenkin esitettymyös epäilyksiä. Euroopan neuvoston ihmis-oikeustuomioistuimessa on myös ollut käsi-teltävänä useita Suomea vastaan tehtyjä vali-tuksia, joissa on väitetty 6 artiklan 1 kohtaarikotun sillä perusteella, että oikeudenkäyntiei ole tapahtunut kohtuullisessa ajassa. Senvuoksi olisi parempi, että asianosaisen olisiensin turvauduttava kotimaiseen oikeustur-vakeinoon ja vasta sen jälkeen hän voisi va-littaa Euroopan neuvoston ihmisoikeustuo-mioistuimeen. Asianosaisen oikeusturvamyös paranisi, jos hänellä olisi käytettävis-sään konkreettinen keino saattaa käsittelynkestoa koskeva kysymys kansallisesti tuo-mioistuimen ratkaistavaksi ja saada sitenprosessia mahdollisesti nopeutetuksi.

Näistä syistä esityksessä ehdotetaan, että oi-keudenkäymiskaareen otettaisiin säännökset,joiden nojalla asianosaisilla olisi mahdollisuus

hakea asiansa julistamista kiireelliseksi. Kii-reelliseksi julistaminen tulisi mahdolliseksi se-kä riita- että rikosasioissa. Ehdotettavat sään-nökset koskisivat asian tuomioistuinvaihetta.Esityksessä ei ehdoteta esitutkintavaiheen taisyyteharkinnan osalta uusia oikeussuojakeino-ja asian kiirehtimiseksi. Nykyiset kantelumah-dollisuudet säilyvät. Sen jälkeen kun asian kii-reelliseksi julistamisesta on saatu käytännönkokemuksia, on paremmat edellytykset harkitasitä, olisiko vastaavan tyyppinen instituutiotarpeen myös näiden rikosprosessin aikaisem-pien vaiheiden osalta.

2.4. Rikoshyötyä koskevan tuomion pur-kaminen

Menettämisseuraamuksia koskeva lainsää-däntö on juuri uudistettu tammikuun 1 päivä-nä 2002 voimaantulleilla rikoslain 10 luvunsäännöksillä (875/2001). Menettämisseu-raamuksia koskevan lainsäädännön uudista-mista koskeneen hallituksen esityksen (HE80/2000 vp) eduskuntakäsittelyn aikana tuliesille tarve selvittää, tulisiko lainsäädännölli-sin keinoin tehdä nimenomaisesti mahdolli-seksi saada tuomittua rikoshyöty menetetyksijälkikäteen, jos jo loppuun käydyn oikeuden-käynnin jälkeen ilmenee, että rikollisen saa-ma tosiasiallinen hyöty on ensiprosessissailmennyttä hyötyä huomattavasti suurempi.

Ongelmaa voidaan pyrkiä ratkaisemaan eritavoin. Hallituksen esityksestä 80/2000 vpantamassaan lausunnossa Keskusrikospoliisiehdotti, että rikoksen tuottaman hyödyn kon-fiskoinnin tulisi olla mahdollista erillisessä,rikosperusteesta riippumattomassa konfiskaa-tioprosessissa. Tällainen jälkikäteinen pro-sessi tulisi ehdotuksen mukaan olla mahdol-lista panna vireille, kun rikollisen saama to-siasiallinen rikoshyöty on perusrikokseen liit-tyvässä rikosprosessissa määriteltyä menet-tämisseuraamusta huomattavasti suurempi.Keskusrikospoliisi ehdotti myös, miten erilli-sen konfiskaatioprosessin käyttöedellytyksetvoitaisiin muuten rajata.

Ehdotus oli samankaltainen kuin talousri-kossäännösten tarkistamisesta ehdotuksentehneen työryhmän mietinnössä (29.9.2000)esiin otettu. Työryhmän mukaan mahdolli-suudet säätää menettämisseuraamuksen tuo-

HE 190/2002 vp 15

mitsemisesta erillisessä konfiskaatioproses-sissa tulisi selvittää. Prosessissa käsiteltäisiinainoastaan menettämisseuraamusta. Tällai-seen prosessiin voisi liittyä ongelmia suh-teessa aiemman tuomion oikeusvoimavaiku-tukseen, minkä vuoksi mahdollisuutta pro-sessin käynnistämiseen tulisi selvästi rajata.Työryhmän mukaan keskeisenä rajausperus-teena tulisi olla sen, että aiemmassa proses-sissa piiloon jäänyt hyöty ei ollut aikanaanselvitettävissä.

Oikeusvoimasta ei ole OK:ssa tai ROL:ssanimenomaisia säännöksiä, mutta periaate il-menee välillisesti esimerkiksi ylimääräistämuutoksenhakua koskevista oikeudenkäy-miskaaren 31 luvun säännöksistä samoinkuin syytteen muuttamista koskevasta ROL5:17:sta. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7lisäpöytäkirjan 4 artiklassa on kielto syyttäätai rangaista kahdesti. Sen mukaan ketään eisaa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkiauudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä ri-koksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapau-tettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtionlakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukai-sesti. Nämä määräykset eivät estä ottamastajuttua uudelleen tutkittavaksi asianomaisenvaltion lakien ja oikeudenkäyntimenettelynmukaisesti, jos on näyttöä uusista tai vastaesiin tulleista tosiseikoista tai jos aiemmassaprosessissa on tapahtunut sellainen perusta-vaa laatua oleva virhe, joka voisi vaikuttaalopputulokseen.

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksiakoskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14artiklan 7 kappale sisältää vastaavan kiellon,mutta ilman poikkeuksen sallivaa määräystä.Sen vuoksi Suomi on tehnyt siihen va-rauman, joka koskee tuomion purkamistasyytetyn vahingoksi oikeudenkäymiskaaren31 luvun 9 §:n mukaisesti.

On epäselvää, voisiko menettämisseu-raamuksen tutkiminen ja tuomitseminen uu-delleen ylipäätään olla ihmisoikeussopimus-ten määräyksissä tarkoitettua "tutkimista tairankaisemista". Määräykset koskevat nimen-omaisesti vain rangaistusta.

Rikostuomion oikeusvoima nojaa vahvoi-hin perusteisiin. Ilman tuomion sitovaa vai-kutusta, oikeudenkäynnin lopputulos ja muu-toksenhakukeinot menettäisivät merkityksen-sä. Oikeusvarmuus ja oikeusrauha edellyttä-

vät, että kullekin oikeusriidalle tulee periaat-teessa määrätä jokin päätepiste. Vaikka oi-keudenkäynnissä ja muutoksenhaussa pyri-tään saavuttamaan aineellisesti oikeita ratkai-suja, niin oikeusriitojen lopettamiseen täh-täävien argumenttien painoarvo kasvaa suh-teessa tuohon päämäärään, kun tuomio tuleelainvoimaiseksi. Esimerkiksi syytteestä va-pautetun syytetyn henkilökohtainen turvalli-suus edellyttää, ettei hänen tarvitse jatkuvastielää epävarmuudessa ja varautua siihen, ettäsyyte nostettaisiin uudelleen ja että hän mah-dollisesti tulisi uudessa prosessissa tuomituk-si rangaistukseen. Myös rangaistukseen tuo-mitun oikeusturvan ja yhteiskuntaan uudel-leen sopeutumisen vuoksi on tärkeää, ettähän voi luottaa siihen, että tuomittu rangais-tus, jonka hän mahdollisesti on kärsinytkin,on kyseisestä rikoksesta lopullinen eikä voimuuttua uudessa oikeudenkäynnissä eri pe-rusteilla nostetun syytteen takia ankaram-maksi. Oikeusvoiman avulla vältetään lisä-kustannuksia aiheuttavien uusintaprosessiensyntyminen. Tuomion oikeusvoima on lisäksiomiaan vaikuttamaan siihen, että poliisi jasyyttäjä paneutuvat rikostutkintaan huolelli-sesti ja tarmokkaasti eikä syyttäjä vie asiaatuomioistuimeen ennen kuin tutkittavanaoleva teko on riittävän hyvin selvitetty.

Oikeusvoimavaikutuksen vuoksi tuomiossatutkitun teon rikosoikeudelliset seurauksetniin sanotusti prekludoituvat. Tuomiossamäärättyä rangaistusta ei voida myöhemminmuuttaa ja jos jokin rangaistuksenluonteinenseuraamus on jäänyt tuomiossa määräämättä,ei sitä koskevaa vaatimusta voida ottaa uu-dessa oikeudenkäynnissä tutkittavaksi. Ri-kostuomion oikeusvoima käsittää siten vallit-sevan käsityksen mukaan myös kysymyksenrikoksen perusteella tuomittavasta menettä-misseuraamuksesta.

Keskusrikospoliisin ja talousrikostyöryh-män esiin ottamissa tilanteissa ei voi olla ky-symys siitä, että uutta hyötyä olisi syntynytvasta sen jälkeen, kun tekijä on tuomittu. Ky-symys onkin siitä, että hyöty oli jo aikanaansyntynyt, mutta se tulee ilmi tai siitä saadaanuutta näyttöä vasta tuomion jälkeen. Tilan-teella onkin selvä yhteys tuomionpurkuakoskeviin säännöksiin.

Oikeusvoiman lopullisuudesta poikkeuksenmuodostavat säännökset, joiden mukaan

HE 190/2002 vp16

lainvoiman saanut tuomio voidaan purkaa.Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 9 §:ssä onnykyisin säädetty tuomion purkamisen edel-lytyksistä rikosasioissa syytetyn vahingoksi.Vastaavasti OK 31 luvun 8 §:ssä on säädettytuomion purkamisen edellytykset rikosasias-sa syytetyn eduksi. Nykyisten säännösten pe-rustella on kuitenkin tulkinnanvaraista, voi-taisiinko rikostuomio purkaa, jos haettaisiinpelkän menettämisseuraamuksen purkamista.Nykyisessä pykälässä puhutaan vain rangais-tussäännöksistä.

Uudessa, vain piiloon jäänyttä hyötyä kos-kevassa konfiskaatioprosessissa, ei ilmeisestivoitaisi käyttää aikaisempaa rikostuomiotakonfiskaation perusteena. Aikaisemmalla ri-kostuomiolla ei nimittäin ole sitovaa vaiku-tusta uudessa rikosoikeudenkäynnissä. Täl-löin olisi uudessakin oikeudenkäynnissä esi-tettävä normaali näyttö rikoksesta ja muistakonfiskaation perustavista seikoista. Menet-tely olisi siis varsin raskas.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että erilli-seen konfiskaatioprosessiin liittyisi ongel-mallisia oikeusvoima- ja oikeusturvanäkö-kohtia. Sen sijaan piiloon jääneen hyödynkonfiskointi voisi paremmin olla toteutetta-vissa tuomionpurkuna. Tämä ei kuitenkaannäytä olevan nykyisten säännösten sanamuo-don rajoissa mahdollista. Ruotsalaisessa ko-miteanmietinnössä (Effektivare förverkande-lagstiftning, SOU 1999:147, s. 256) on ehdo-tettu tämäntyyppistä konfiskaatiota koskevaaerillistä tuomionpurkusäännöstä. Tuomion-purku olisi riittävä keino puuttua niihin, to-dennäköisesti varsin harvalukuisiin tapauksiin,joissa olisi todellista tarvetta puuttua asiaanjälkikäteen. Tuomiopurku olisi mahdollistet-tava sekä syytetyn eduksi että vahingoksi.

3. Lainsäädäntö eräissä muissamaissa ja eurooppalaiset todis ta-jan asemaa koskevat instrumen-tit

Oikeusvertailun osalta viitataan siihen, mi-tä rikosprosessin tarkistamistyöryhmän osa-mietinnössä (Oikeusministeriön työryhmä-mietintö 2002:4) on esitetty.

4. Esityksen tavoit teet ja keskeisetehdotukset

4.1. Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on luoda lainsäädän-nölliset puitteet tietyille uusille keinoille,joilla pyritään parantamaan oikeudenkäyn-tien toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta.Tavoitteena on myös lisätä lainsäädännöllisiäkeinoja todistajien ja muiden oikeudenkäyn-nissä kuultavien suojaamiseksi. Lisäksi ta-voitteena on mahdollistaa lasten ja muidenerityisryhmien kuuleminen tuomioistuimessasellaista menettelyä noudattaen, joka ottaaerityistarpeet huomioon. Tämän lisäksi ta-voitteena on tehostaa asianosaisen oikeussuo-jakeinoja asian viipymistä vastaan. Vaikkapainopiste uusien ehdotettujen keinojen käyt-tämisessä olisi rikosprosessissa, ehdotustensoveltamisalana olisi pääsääntöisesti myösriita-asiat ja muut yleisissä tuomioistuimissakäsiteltävät asiat.

4.2. Keskeiset ehdotukset

4.2.1. Todistajan suojelu

Todistelun tulee pääsääntöisesti tapahtuaniin, että asianosaiset ja todistaja ovat yhtäaikaa läsnä istunnossa. Poikkeustapauksissa— esimerkiksi silloin, jos todistajalla on ai-hetta pelätä oman tai perheenjäsenensä tur-vallisuuden puolesta — voi kuitenkin ollatarpeen välttää yhteyttä todistajan ja sen asi-anosaisen välillä, jonka taholta uhka on ole-massa.

Todistajaa voidaan suojata kuulemalla hän-tä tuomioistuimessa asianosaisen läsnä ole-matta. Edellä tarkemmin selostetut voimassaolevat OK 17 luvun säännökset mahdollista-vat todistajan, asiantuntijan ja totuusvakuu-tuksen nojalla kuultavan asianosaisen kuule-misen tuomioistuimessa asianosaisen saapu-villa olematta. Laissa ei sen sijaan ole ni-menomaista säännöstä asianosaisen kuulemi-sesta todistelutarkoituksessa toisen asianosai-sen läsnä olematta. Voimassa olevien sään-nösten on myös joskus katsottu tarkoittavan,että asianosaiselle on taattava oikeus esittääkysymyksiä suoraan todistajalle, joten todis-

HE 190/2002 vp 17

taja voi lopulta kuitenkin joutua oikeuden-käynnissä kasvotusten asianosaisen kanssa.

Esityksessä ehdotetaan oikeudenkäymis-kaareen otettavaksi säännös, jossa säädettäi-siin todistajan tai muun todistelutarkoitukses-sa kuultavan henkilön kuulemisesta pääkäsit-telyssä asianosaisen läsnä olematta. Menette-ly olisi mahdollinen, jos se olisi tarpeen kuul-tavan tai hänen läheisensä suojaamiseksihenkeen tai terveyteen kohdistuvalta uhaltatai jos kuultava muuten jättäisi ilmaisematta,mitä asiasta tietää tai jos asianosainen häirit-sisi taikka koettaisi eksyttää kuultavaa hänenpuhuessaan. Kaksi viimeksi mainittua edelly-tystä ovat myös voimassa olevassa laissa.Kuuleminen asianosaisen läsnä olematta olisikuitenkin aina tuomioistuimen harkinnassa.Asianosaisille olisi taattava oikeus esittääkuultavalle kysymyksiä. Asianosaisille eikuitenkaan taattaisi suoraa kyselyoikeutta,vaan mahdollisuus kysymysten esittämiseenvoitaisiin järjestää usealla eri tavalla.

4.2.2. Teknisten apuvälineiden hyödyntä-minen todistelussa

Nykyinen oikeudenkäymiskaari ei nimen-omaisesti mahdollista sitä, että todistelua voi-taisiin pääkäsittelyssä ottaa vastaan teknisiäapuvälineitä käyttäen siten, ettei kuultavahenkilö ole itse henkilökohtaisesti tuomiois-tuimessa läsnä. Sen sijaan puhelimen ja mui-den teknisten apuvälineiden käyttämisestäriita-asiain valmistelun yhteydessä meillä onjo otettu säännökset oikeudenkäymiskaareen(lailla 768/2002). Säännökset tulevat voi-maan 1 päivänä tammikuuta 2003. Samoinhovioikeuksien osalta on ehdotettu, että sel-laista käräjäoikeudessa kuultua todistajaa,asiantuntijaa ja asianosaista, jonka kertomuk-sen uskottavuus voidaan luotettavasti arvioi-da ilman hänen henkilökohtaista läsnäoloaan,voidaan kuulla todistelutarkoituksessa hovi-oikeuden pääkäsittelyssä myös puhelintataikka muuta siihen soveltuvaa äänen tai ku-vanvälitysmenetelmää käyttäen, jos asian-osaiset siihen suostuvat ja sitä voidaan pitäämuutoinkin sopivana (ks. HE 83/2001 vp).

Esityksessä ehdotetaan, että teknisten apu-välineiden avulla tapahtuvasta todistelusta tu-lisi oikeudenkäymiskaareen yleiset kaikkiayleisissä tuomioistuimissa tapahtuvia oikeu-

denkäyntejä koskevat säännökset. Näitä voi-taisiin siis soveltaa sekä riita- että rikosasi-oissa. Samoin ehdotettuja säännöksiä voitai-siin soveltaa sekä asiaa ensimmäisessä as-teessa käsiteltäessä että muutoksenhakupro-sessissa.

Kysymykseen tulevat tekniset apuvälineettodistajan kuulemisessa olisivat videokoko-uksen käyttö ja yksinkertaisesti puhelinneu-vottelu. Toisaalta kysymykseen voisivat tullamyös muut mahdolliset soveltuvat tiedonvä-litystavat. Teknisten apuvälineiden avullavoitaisiin todistelu ottaa vastaan pääkäsitte-lyssä siten, ettei todistajan tarvitsisi tulla oi-keuden istuntoon paikalle. Hän voisi antaatodistuksensa tarkoitukseen varatussa paikas-sa tai esimerkiksi kotonaan. Todistajan ei si-ten tarvitsisi olla edes samalla paikkakunnal-la, jossa oikeuden istunto pidetään.

Ehdotuksen mukaan teknisten apuvälinei-den avulla kuulemista voitaisiin käyttää yh-tenä todistajan suojaa tarkoittavana keinona,mutta sillä olisi myös käyttöä muissa tilan-teissa, joissa todistajan kuulemiseksi hänenhenkilökohtainen läsnäolonsa pääkäsittelyssäei olisi tarpeen. Tuomioistuimella olisi ehdo-tuksen mukaan aina tapauskohtaista harkin-tavaltaa siitä, kuullaanko todistajaa tai muutahenkilöä perinteisellä tavalla hänen läsnäolo-aan edellyttäen, vai käytetäänkö teknisenapuvälineen avulla tapahtuvaa todistelua.

Videokonferenssina tapahtuva henkilönkuuleminen toteuttaa paremmin yleiset todis-telun välittömyyttä koskevat vaatimuksetkuin puhelimessa kuulusteleminen. Puheli-messa kuultavan henkilön kertomuksen us-kottavuuden arviointi on hankalaa, eikä muu-toinkaan olisi tarkoituksenmukaista, että pu-helimessa kuulemisesta tulisi säännönmukai-nen tapa kuulustella todistajaa. Sen vuoksiehdotetaan, että puhelimessa kuulemisenkäyttöala olisi rajoitetumpi kuin vi-deoneuvotteluna kuulemisen. Puhelimessakuuleminen olisi ehdotuksen mukaan mah-dollista vain, jos kuultava ei sairauden taimuun syyn vuoksi voisi saapua henkilökoh-taisesti pääkäsittelyyn tai jos hänen henkilö-kohtaisesta saapumisestaan pääkäsittelyynaiheutuisi todisteen merkitykseen verrattunakohtuuttomia kustannuksia tai kohtuutontahaittaa, taikka kuultavan kertomuksen uskot-tavuutta voidaan luotettavasti arvioida ilman

HE 190/2002 vp18

hänen henkilökohtaista läsnäoloaan pääkäsit-telyssä.

Rikoslain 15 luvun 1 §:ssä kriminalisoi-daan perättömän lausuman antaminen tuo-mioistuimessa. Saman luvun 3 § koskee tä-män rikoksen kvalifioitua tekomuotoa ja 4 §tuottamuksellista perätöntä lausumaa. Sään-nöksissä käytetään sanamuotoa, jonka mu-kaan rangaistavaa on tuomioistuimessa an-nettu perätön lausuma. Tuomioistuimella eitässä tarkoiteta tuomioistuinrakennusta, vaanoikeudenkäyntiä. Luvun 2 §:n 1 kohta puo-lestaan koskee oikeudenkäyntimenettelyynrinnastettavaa viranomaismenettelyä, joka onsiis jotain muuta kuin tuomioistuinprosessia.Kuitenkin rikosoikeudellisen legaliteettiperi-aatteen vuoksi rikoslain mainittua kohtaa eh-dotetaan tarkistettavaksi siten, ettei jää epä-selvyyttä siitä, että myös videokonferenssissatai puhelimessa annettu lausuma kuuluu lain-kohdan soveltamisalaan. Perätöntä lausumaatuomioistuimessa koskevia säännöksiä sovel-letaan myös sellaisiin lausumiin, jotka anne-taan oikeudenkäynnissä valan tai vakuutuk-sen nojalla videokonferenssin tai puhelimenvälityksellä riippumatta siitä, onko todistajatai muu kuultavana oleva henkilö tällöin fyy-sisesti tuomioistuimen tiloissa.

Todistajan tai muun henkilön kuulemisestaulkomailla säädettäisiin edelleen erikseen.Ulkomailla olevan todistajan kuulemisessaedellytetään sen valtion myötävaikutusta,josta on kysymys. Näin on myös tilanteessa,jossa todistelussa käytetään teknisiä apuväli-neitä.

4.2.3. Lapsen kuuleminen

Esityksessä ehdotetaan oikeudenkäymis-kaareen otattavaksi nykyistä yksityiskohtai-sempi säännös lapsen kuulemisesta tuomiois-tuimessa. Säännös koskisi edelleen myös sel-laisen henkilön kuulemista, jonka henkinentoiminta on häiriintynyt. Säännöstä sovellet-taisiin, jos lasta tai henkiseltä toiminnaltaanhäiriintynyttä henkilöä kuultaisiin joko todis-tajana taikka muussa ominaisuudessa todiste-lutarkoituksessa.

Voimassa olevassa OK 17 luvun 21 §:ssäolevaa 15 vuoden ikärajaa ei ehdoteta muu-tettavaksi, koska se on osoittautunut tarkoi-tuksenmukaiseksi. Tarkkarajainen säännös

on helposti tulkittava ja se luo oikeusvar-muutta. Rikosoikeudellisen vastuun ikärajaon 15 vuotta, joten voimassa olevassa laissaoleva ja edelleen säilytettäväksi ehdotettavaikäraja on yhdenmukainen tämän kanssa.Esimerkiksi lapsen huoltoa ja tapaamisoike-utta koskevan päätöksen täytäntöönpanostaannetun lain 12 §:ssä ja lastensuojelulain 10§:n 2 momentissa on lapsen oman mielipi-teen merkitykselle asetettu 12 vuoden ikära-ja. Näissä tapauksissa kyse on kuitenkin vi-ranomaisen lapseen kohdistamasta toimenpi-teestä ja sen vuoksi on perusteltua, että 12vuotta täyttäneen lapsen mielipiteelle anne-taan merkitystä. Todistajana tai todistelutar-koituksessa kuultavan henkilön kohdalla eikuitenkaan ole samanlaisesta asiasta kyse.Sen vuoksi vakiintunutta 15 vuoden ikärajaaei ehdoteta muutettavaksi.

Nykyisessä laissa ei ole säädetty tarkem-min edellytyksiä lapsen kuulemiselle. Esityk-sessä ehdotetaan, että tuomioistuin voisikuulla lasta tai henkiseltä toiminnaltaan häi-riintynyttä henkilöä, jos henkilökohtaisellakuulemisella olisi asian selvittämiseksi kes-keinen merkitys eikä kuulemisesta todennä-köisesti aiheuttaisi henkilölle sellaista kärsi-mystä tai haittaa, joka voi vahingoittaa häntätai hänen kehitystään.

Esityksessä ehdotetaan, että tuomioistuinvoisi tarvittaessa määrätä tukihenkilön lain-kohdassa tarkoitetulle henkilölle. Tukihenki-lön määräämisellä olisi tarkoitus helpottaakuulemista ja vähentää siitä kuultavalle ai-heutuvaa haittaa. Tukihenkilön määräämi-seen ja hänelle maksettavaan palkkioon eh-dotetaan sovellettavaksi ROL:n 2 luvunsäännöksiä asianomistajalle määrättävästätukihenkilöstä.

Nykyinen laki ei sisällä nimenomaisiasäännöksiä kuulemismenettelystä tuomiois-tuimessa, kun kuullaan lasta tai henkiseltätoiminnaltaan häiriintynyttä henkilöä. Kuu-leminen on suoritettava asianmukaista me-nettelyä noudattaen. Erityisesti lapsen kuu-lemisen osalta on harkittava, minkälaisia ky-symyksiä hänelle voidaan esittää. Sen vuoksiesityksessä ehdotetaan, että kuulustelun suo-rittaisi pääsääntöisesti tuomioistuin. Tuomio-istuin voisi kuitenkin antaa kuulustelun myösasianosaisten tehtäväksi. Kuuleminen voisitarvittaessa tapahtua muussakin tilassa kuin

HE 190/2002 vp 19

tuomioistuimen istuntosalissa.Jos lasta ei voida kuulla hänen ikänsä tai

kehitystasonsa vuoksi pääkäsittelyssä, lapsenesitutkinnassa antama kertomus saattaa ollatärkein asiassa saatavissa oleva näyttö. Esi-tutkinnassa annetun kertomuksen käyttämi-seen oikeudenkäynnissä todisteena liittyykuitenkin eräitä lähinnä näytön välillisyyteenja syytetyn oikeusturvaan liittyviä ongelmia.Varsinaisen kertomuksen lisäksi kuulustelu-olosuhteet ja kuulustelumenetelmät pitäisivoida riittävän luotettavasti todeta myös jäl-kikäteen. Oikeudenmukaisen oikeudenkäyn-nin vaatimukset taas edellyttävät, että syyte-tyllä on jossain vaiheessa prosessia oikeusesittää todistajalle kysymyksiä. Jos esitutkin-takertomus on videoitu tai tallennettu muu-hun ääni- ja kuvatallenteeseen näiden peri-aatteiden mukaisesti, se tulisi voida ottaa oi-keudenkäynnissä todisteena huomioon. Esi-tyksessä ehdotetaan lakiin otettavaksi sään-nös, joka mahdollistaisi tallenteen hyödyn-tämisen todisteena tuomioistuimessa. Esityk-sessä ehdotetaan myös mahdollistettavaksilapsen kuuleminen videokonferenssina.

4.2.4. Asian kiireelliseksi julistaminen

Esityksessä ehdotetaan, että oikeudenkäy-miskaareen lisättäisiin säännökset, joiden no-jalla asianosainen voisi hakea asiansa julis-tamista kiireelliseksi ja saada siten asiansakäsittelyä nopeutettua. Mahdollisuus koskisisekä riita- että rikosasioita. Esityksen tavoit-teena on parantaa asianosaisten oikeusturvaa.Esityksen tarkoitus on myös varmistaa, ettäSuomen lainsäädäntö täyttää Euroopan neu-voston ihmisoikeussopimuksen 13 artiklanmääräykset myös jaksossa 2.3.2. selostetunEuroopan neuvoston ihmisoikeustuomiois-tuimen antaman ratkaisun Kudla v. Puolajälkeen.

Ehdotettujen säännösten nojalla muukinkuin laissa nimenomaisesti kiireelliseksi sää-detty asia voitaisiin julistaa kiireelliseksi.Tällöin asia olisi käsiteltävä ennen muita asi-oita ilman aiheetonta viivytystä. Käytännössätämä tarkoittasi sitä, että asia olisi käsiteltäväyhtä kiireellisenä kuin laissa kiireelliseksisäädetty asia. Kiireelliseksi julistaminenedellyttäisi, että asianosainen esittäisi perus-teet sille, että hänellä on selkeä tarve esimer-

kiksi olosuhteittensa ja asian tärkeän merki-tyksen tai jonkin muun syyn vuoksi saadaasia ratkaistuksi muita tuomioistuimessa kä-siteltävänä olevia asioita kiireellisempänä.Kiireelliseksi julistamista koskevaa päätöstätehdessään tuomioistuimen tulisi ottaa huo-mioon asian luonne ja kiireellisyyden syistäesitetty selvitys, samoin kuin tuomioistuimentyötilanne ja muut asiaan vaikuttavat seikat.

Tarkoitus olisi, että asian ratkaiseminen ta-pahtuisi tuomioistuimessa hyvin yksinkertai-sessa ja pääsäännön mukaan kirjallisessamenettelyssä. Erityinen kiireellisyysasemaannettaisiin vain niille asioille, jotka perustel-lusti olisi syytä käsitellä ennen muita asioita.Jotta kiireelliseksi julistaminen voisi toimiatarkoituksensa mukaisesti, tämä edellyttäisi,että asioita pyydettäisiin käsiteltäväksi kii-reellisesti ja erityisasema annettaisiin yksit-täiselle jutulle vain poikkeustapauksissa.Pelkästään se seikka, että asianosainen ilmaneritysperusteita toivoo asiansa käsittelyä ta-vallista nopeammin, ei olisi riittävä syy asiankiireelliseksi julistamiselle. Jos asioita tar-peettoman usein määrättäisiin käsiteltäväksikiireellisenä, ei itse kiireelliseksi julistami-sella olisi enää merkitystä ja ehdotettu insti-tuutio kävisi hyödyttömäksi.

Ehdotettu säännöstö koskisi kaikkia ylei-sissä tuomioistuimissa käsiteltäviä asioita.Ehdotetut säännökset sijoitettaisiin nykyisenoikeudenkäymiskaaren 28 luvun tilalle.

4.2.5. Rikoshyötyä koskevan tuomion pur-kaminen

Esityksessä ehdotetaan oikeudenkäymis-kaaren ylimääräistä muutoksenhakua koske-vaan lukuun otettavaksi säännökset siitä, ettälainvoimainen rikostuomio voidaan purkaaerikseen menettämisseuraamusta koskevaltaosalta. Rikostuomion purkaminen näiltä osintulisi mahdolliseksi sekä rikosasian vastaajaneduksi että hänen vahingokseen.

Rikosasian vastaajan eduksi menettämis-seuraamusta koskeva tuomio voitaisiin ehdo-tuksen mukaan purkaa muun muassa, jossyyte siitä rikoksesta, jonka perusteella me-nettämisseuraamus tuomittiin, olisi hylättynäyttämättömänä, tai muusta syystä menet-tämisseuraamuksen tuomitsemiselle ei olisi

HE 190/2002 vp20

ollut edellytyksiä. Samoin purkaminen olisimahdollista, jos asiassa vedottaisiin seikkaantai todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esi-tetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisijohtanut menettämisvaatimuksen hylkäämi-seen tai siihen, että menettämisseuraamusolisi tuomittu olennaisesti lievempänä, taikkaolisi muutoin erittäin painavia syitä saattaakysymys menettämisseuraamuksesta uudel-leen tutkittavaksi.

Ehdotuksen mukaan rikosasian vastaajanvahingoksi lainvoiman saanut menettämis-seuraamusta koskeva tuomio rikosasiassavoitaisiin purkaa muun muassa, jos vedottai-siin seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole ai-kaisemmin esitetty, ja sen esittäminen toden-näköisesti olisi johtanut menettämisseu-raamuksen tuomitsemiseen tai menettämis-seuraamus olisi tuomittu olennaisesti anka-rampana. Tuomiota ei ehdotuksen mukaankuitenkaan purettaisi viimeksi mainitustasyystä, ellei saatettaisi todennäköiseksi, etteiasianosainen ole voinut vedota puheena ole-vaan seikkaan tai todisteeseen siinä tuomiois-tuimessa, joka on tuomion antanut, tai hake-malla muutosta tuomioon taikka että hänmuutoin olisi pätevästä syystä ollut siihen ve-toamatta.

4.2.6. Muut ehdotukset

Nykyisessä oikeudenkäymiskaaren 28 lu-vussa on säännökset tuomion rikkomisesta.Näiden vanhentuneiden säännösten mukaantuomion moittimisesta voitaisiin tuomita ran-gaistus. OK 28 luvun 1 §:n mukaan sakko-rangaistus voitaisiin tuomita sille, joka saat-taa tuomioistuimeen uudelleen käsiteltäväksiasian, josta on olemassa lainvoimainen tuo-mio. Samoin lainkohdan sanamuodon perus-teella rangaistavaa olisi moittia lainvoimaistatuomiota oikeudessa tai sen ulkopuolella. OK28 luvun 2 §:n mukaan taas määräytyisi tuo-mion moittimista koskevan asian oikeuspaik-ka. Vaikka säännökset edelleen sisältyvät la-kiin, niillä ei voida enää katsoa olevan merki-tystä.

Koska kyseiset vanhentuneet säännökseteivät ole nykyisessä yhteiskunnassa enää pe-rusteltuja, ne ehdotetaan kumottavaksi. Ny-kyisen oikeudenkäymiskaaren 28 luvun tilal-

le ehdotetaan uutta 28 lukua, johon sijoitet-taisiin edellä selostetut säännökset asian kii-reelliseksi julistamisesta.

5. Esityksen vaikutukset

5.1. Taloudelliset ja organisatoriset vaiku-tukset

Kuten edellä on todettu, muutosehdotustentavoitteena on lisätä oikeudenkäyntien tarkoi-tuksenmukaisuutta. Esityksen vaikutuksetnäin ollen painottuisivat nykyisen oikeustilanmuutoksiin. Esityksellä ei siten olisi suora-naisia taloudellisia tai organisatorisia vaiku-tuksia. Vähäisiä kustannuksia voi kuitenkinaiheutua lapsille ja henkiseltä toiminnaltaanhäiriintyneille henkilöille määrättävien tuki-henkilöiden palkkioista. Alle 15 -vuotiaidenlasten kuuleminen oikeudenkäynnissä on kui-tenkin harvinaista. Tukihenkilöiden palkkiotkatettaisiin samasta määrärahasta kuinROL:n mukaisen asianomistajan oikeuden-käyntiavustajan ja tukihenkilön palkkiot.

Ehdotuksessa mahdollistetaan videokoko-uksen käyttäminen tuomioistuimessa todiste-lutarkoituksessa. Ehdotetun lainsäädännönhyväksyminen ei sellaisenaan siis merkitsesitä, että jokaiseen tuomioistuimeen olisi hetihankittava kyseiset laitteet. Kuitenkin jottatätä ehdotettua mahdollisuutta voitaisiinmyös tosiasiassa hyödyntää, edellyttäisi setähän käyttöön tarkoitettujen laitteiden hank-kimista tuomioistuimiin. Viestintävälineidenhankkiminen voi kuitenkin tapahtua vähitel-len ja tuomioistuimien normaalien hankinto-jen yhteydessä tulevaisuudessa. Joka tapauk-sessa videokokousten käyttötilanteet eivät tu-lisi olemaan kovin yleisiä.

Esityksessä ehdotetaan asian kiireelliseksijulistamista koskevan mahdollisuuden otta-mista käyttöön. Jo nykyisin tuomioistuimiltavoidaan epävirallisesti pyytää, että asia käsi-teltäisiin kiireellisenä. Jatkossa asiasta olisikirjallisen hakemuksen johdosta tehtävä pää-tös. Kirjallisten hakemusten määrää on vai-kea ennakoida etukäteen. Epävirallistenpyyntöjen määrä on kuitenkin ollut vähäinen.Kysymys asian julistamisesta kiireelliseksion tarkoitus ratkaista summaarisen asian tut-kimisen jälkeen yksinkertaisessa kirjallisessamenettelyssä. Jos hakemusten määrä jää vä-

HE 190/2002 vp 21

häiseksi, ei asian johdosta aiheudu merkittä-vää lisätyötä tuomioistuimille.

5.2. Vaikutukset kansalaisiin

Pääministeri Paavo Lipposen II hallituksenohjelmassa todetaan, että todistajien suojaatullaan parantamaan. Tähän ehdotukseen si-sältyy useita säännöksiä, joilla helpotetaantodistajien asemaa heidän tai heidän läheis-tensä jouduttua uhkan kohteeksi. Henkilöävoitaisiin uhkatilanteessa kuulla tuomiois-tuimessa siten, ettei hänen tarvitsisi olla kas-votusten toisen asianosaisen kanssa. Samoinehdotus mahdollistaisi todistajansuojatarkoi-tuksessa näytön antamisen teknisten avuväli-neiden avulla. Ehdotus näin ollen osaltaanparantaa hallitusohjelmassa tarkoitettua to-distajien suojaa.

Myös jokaisen perusoikeuksien toteutumi-sen kannalta esityksellä voidaan arvioidaolevan myönteisiä vaikutuksia. Asianosaisel-la ei nykyisin ole olemassa laissa säädettyäkonkreettista keinoa, jolla voisi kääntyä asiaakäsittelevän tuomioistuimen puoleen, halu-tessaan asiansa käsittelyn olevan tavanomais-ta nopeampaa. Ehdotus jonka mukaan asiavoitaisiin julistaa kiireelliseksi näin ollen pa-rantaisi myös yleensä oikeudenmukaisen oi-keudenkäynnin toteutumista, josta on säädet-ty perustuslain 21 §:ssä ja kansainvälisissäihmisoikeussopimuksissa.

6. Asian valmiste lu

Uusi rikosasioiden oikeudenkäyntimenette-ly tuli alioikeuksissa voimaan 1.10.1997. Jolain valmisteluvaiheessa pidettiin tärkeänä,että uudistuksen toteutumista seurataan tar-kasti. Eduskunnan lakivaliokunta totesi lake-ja säädettäessä, että sitä, kuinka uudistustoimii käytännössä, ei voida varmuudella tie-tää. Sen vuoksi lakivaliokunta korosti, ettäuudistuksen käynnistymistä ja toteutumistaon seurattava tarkkaan ja, mikäli aihetta il-menisi, on välittömästi ryhdyttävä toimiinsäännösten korjaamiseksi (LaVM 9/1997 vp— HE 82/1995 vp s. 16).

Oikeusministeriö asetti 22 päivänä touko-kuuta 2001 työryhmän, jonka tehtäväksi an-nettiin selvittää nämä rikosprosessiuudistuk-sen seurannassa esillä olleet käytännön epä-

kohdat siltä osin kuin niissä on kysymys sel-laisista asioista, joihin voidaan tehokkaastilainsäännöksin vaikuttaa. Työryhmään kut-suttiin edustajat käräjäoikeuksista, syyttäjis-töstä, asianajajakunnasta, poliisista sekä oi-keusministeriöstä.

Työryhmä luovutti osamietintönsä oikeus-ministeriölle toukokuussa 2002 (Oikeusmi-nisteriön työryhmämietintöjä 2002:4). Osa-mietinnöstä pyydettiin lausunnot 41 taholtaja saatiin 36 taholta. Lausunnoista on laadittuoikeusministeriössä yhteenveto.

Tähän esitykseen sisältyvät ehdotukset onvalmisteltu työryhmän mietinnön pohjaltalausuntopalautteen valossa oikeusministeri-össä virkatyönä.

7. Muita esityksen vaikuttaviaseikkoja

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi esi-tutkintalain ja pakkokeinolain sekä eräidennäihin liittyvien lakien muuttamisesta (HE52/2002 vp) sisältää ehdotukset esitutkinta-lain muuttamisesta siten, että sinne tulisisäännös asianomistajan tai todistajan kuulus-telun tallentamista videotallenteeseen tai sii-hen rinnastettavaan muuhun kuvatallentee-seen, jos kuulustelukertomusta on tarkoituskäyttää todisteena oikeudenkäynnissä eikäkuultavaa tämän nuoren iän tai kehitystasonvuoksi todennäköisesti voida siinä haittaakuulusteltavalle aiheuttamatta kuulla henki-lökohtaisesti (ehdotettava esitutkintalain39 a §). Samoin esitys sisältää ehdotuksenOK 17 luvun 11 §:n muuttamisesta vastaa-vasti siten, että jos kuulustelu on sanotullatavalla tallennettu, tallenne voidaan ottaa oi-keudenkäynnissä huomioon. Lisäksi viimeksimainittuun pykälään on ehdotettu otettavaksisäännös siitä, että asianomistajaa tai todista-jaa ei tämän lisäksi kuulla oikeudenkäynnis-sä, jos siitä todennäköisesti aiheutuisi hänel-le vakavaa haittaa.

Tässä ehdotuksessa esitetään alle 15-vuotiaan lapsen tai henkilön, jonka henkinentoiminta on häiriintynyt kuulemismenettelys-tä oikeudenkäynnissä yleisempää, kokonais-valtaista sääntelyä. Tämä kokonaisuus sisäl-täisi, kuten edellä on todettu, säännökset itsepääkäsittelyssä kuulemismenettelystä, video-konferenssin käyttämisestä sekä video- tai

HE 190/2002 vp22

siihen rinnastettavan muun kuva- ja äänital-lenteen käyttämisestä näyttönä tuomiois-tuimessa. Tämän johdosta tässä ehdotuksessaolevat ehdotukset OK 17 luvun 11 §:n muut-

tamisesta korvaisivat soveltamisalaltaan ra-joitetumman ehdotuksen asianomaisen pykä-län muuttamiseksi HE 52/2002 vp:ssä.

HE 190/2002 vp 23

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut

1.1. Oikeudenkäymiskaari

17 luku. Todistelusta

11 §. Ehdotuksen mukaan alle 15-vuotiastalasta ja henkiseltä toiminnaltaan häiriintynyt-tä henkilöä voitaisiin kuulla tuomioistuimes-sa 21 §:ssä säädetyin edellytyksin. Jos tällais-ta henkilöä ei voida kuulla tuomioistuimessa,yleisperusteluissa mainituista syistä on perus-teltua, että hänen esitutkinnassa antamansakertomus voidaan tietyin edellytyksin ottaapääkäsittelyssä huomioon.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otetta-vaksi säännös, joka mahdollistaisi videotal-lenteeseen tai muuhun siihen rinnastettavaankuva- ja äänitallenteeseen tallennetun esitut-kintakertomuksen käyttämisen todisteenatuomioistuimessa. Esitutkinnassa annetullakertomuksella tarkoitettaisiin sekä poliisin et-tä lääkärin tai muun sosiaali- tai terveyden-huollon asiantuntijan suorittamaa kuuluste-lua. Esimerkiksi silloin, jos lapsen epäilläänjoutuneen seksuaalisen hyväksikäytön koh-teeksi, todisteena voitaisiin käyttää videotal-lennetta psykologin, psykiatrin taikka muunasiantuntijan ja lapsen välisestä keskustelus-ta. Video katsottaisiin tällöin pääkäsittelyssä,jotta asianosaiset voisivat esittää väitteensä jahuomionsa kuulustelussa esiin tulleiden seik-kojen johdosta.

Tallennetun kertomuksen ottaminen todis-teena huomioon edellyttäisi kuitenkin, ettäsyytetylle olisi jossain vaiheessa ennen pää-käsittelyä varattu mahdollisuus esittää kuu-lusteltavalle kysymyksiä. Kertomusta voitai-siin käyttää todisteena riippumatta siitä, onkosyytetty käyttänyt hyväkseen kysymystenesittämismahdollisuutta. Ehdoton edellytysolisi, että syytetylle varattaisiin mahdollisuuskysymysten esittämiseen. Estettä ei olisi sil-le, etteikö muillekin asianosaisille voitaisivarata tällaista mahdollisuutta. Mahdollisuuskysymysten esittämiseen esitutkinnassa onasianmukaista toteuttaa siten, että kysymyk-set esitetään lapselle kuulustelijan välityksel-lä.

Jotta mahdollisuus kysymysten esittämi-seen esimerkiksi esitutkinnan aikana tulisiasianmukaisesti turvattua, käytännössä syyl-liseksi epäillylle olisi varattava mahdollisuusoikeudelliseen apuun kysymysten esittämi-sessä. Tämä voisi tapauskohtaisesti edellyttääesimerkiksi ROL 2 luvun mukaisen puolusta-jan määräämistä.

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi esi-tutkintalain ja pakkokeinolain sekä eräidennäihin liittyvien lakien muuttamisesta (HE52/2002 vp) sisältää ehdotukset esitutkinta-lain muuttamisesta siten, että sinne tulisisäännös asianomistajan tai todistajan kuulus-telun tallentamista videotallenteeseen tai sii-hen rinnastettavaan muuhun kuvatallentee-seen, jos kuulustelukertomusta on tarkoituskäyttää todisteena oikeudenkäynnissä eikäkuultavaa tämän nuoren iän tai kehitystasonvuoksi todennäköisesti voida siinä haittaakuulusteltavalle aiheuttamatta kuulla henki-lökohtaisesti (ehdotettava esitutkintalain39a §).

Nyt ehdotettavassa säännöksessä ehdote-taan, että videotallenne voitaisiin ottaa todis-teena huomioon myös silloin, kun alle 15-vuotiasta lasta tai henkiseltä toiminnaltaanhäiriintynyttä henkilöä kuullaan pääkäsitte-lyssä oikeudessa. Tällöin videotallenne olisilähinnä lisänäyttöä tai vertailuaineistoa pää-käsittelyssä annetulle kertomukselle. Video-tallenteen ottaminen huomioon myös tällai-sessa tilanteessa on perusteltua sen vuoksi,että lapsi ei välttämättä tuomioistuinkäsitte-lyssä kykene antamaan yhtä luotettavaa ku-vaa tapahtumista. Esitutkinnassa kysymyksetlapselle on voinut esittää lääkäri tai muu asi-antuntija ja haastattelutilanteita on voinut ol-la useita, kun taas lasta tuomioistuimessakuultaessa olosuhteet ovat erilaiset. Saattaamyös olla niin, että lapsi joiltain osin muuttaakertomustaan. Tällöin lapsen ensimmäisenäantama kertomus voi olla luotettavin.

Vaikka videotallenne voidaan ottaa huomi-oon pääkäsittelyssä todisteena sellaisenaan,ei sinänsä olisi estettä sille, että näin esitut-kinnassa kuultua ehdotetussa lainkohdassatarkoitettua henkilöä kuultaisiin vielä myöserikseen pääkäsittelyssä. Tämä edellyttäisi

HE 190/2002 vp24

tapauskohtaista harkintaa. Tällaisen lapsentai henkilön, jonka henkinen toimita on häi-riintynyt, kuulemisesta ja sen edellytyksistäehdotetaan otettavaksi säännökset jäljempänäesityksen 21 §:ssä. Uudelleen kuuleminenvoisi tapahtua joko ehdotuksen 21 §:n mu-kaisesti henkilökohtaisesti läsnä ollen taiesimerkiksi ehdotuksen 34 a §:ssä tarkoitet-tuna videokonferenssina. Kuitenkin jos kuu-lustelu on jo tallennettu 11 §:n mukaisesti,tapauksesta riippuu, onko erikseen kuulemi-nen enää tarpeellista.

Pykälän nykyinen 2 momentti siirtyisi 3momentiksi ja 3 momentti 4 momentiksi.

21 §. Voimassa oleva pykälä sisältää sään-nöksen siitä, että alle 15-vuotiasta tai sielun-toiminnaltaan häiriintynyttä henkilöä voidaankuulla todistajana tuomioistuimen harkinnanmukaan. Pykälää ehdotetaan muutettavaksisiten, että siitä kävisi tarkemmin ilmi, milläedellytyksillä lasta tai muuta pykälässä tar-koitettua henkilöä voidaan kuulla todistajanatai todistelutarkoituksessa ja millä tavallakuulemisen tulee tapahtua. Pykälän 1 mo-menttiin ehdotetaan otettavaksi kuulemisenedellytyksiä ja 2 momenttiin tukihenkilönmääräämisestä kuultavalle koskevat sään-nökset. Kuulustelun toimittamista koskevistayksityiskohtaisemmista säännöksistä ehdote-taan säädettäväksi 3 momentissa.

Pykälän 1 momentin mukaan alle 15-vuotiaan kuuleminen olisi edelleen tuomiois-tuimen harkinnassa. Yleisperusteluissa mai-nituista syistä ikärajaa ei ehdoteta muutetta-vaksi. Mitä lähempänä lapsi on iältään 15vuotta, sitä helpommin häntä voitaisiin kuul-la tuomioistuimessa. Mitä nuorempi lapsi on,sitä poikkeuksellisempaa hänen kuulemisen-sa tuomioistuimessa olisi. Alle 10-vuotiastalasta ei pääsääntöisesti tulisi kuulla tuomiois-tuimessa. Nuorempi lapsi on helpommin joh-dateltavissa eikä raja mielikuvituksen ja to-dellisuuden välillä ole lapselle aina selvä,mikä ei välttämättä tuomioistuinkäsittelyssätule esiin. Lapsi voi myös sopeuttaa kerto-muksensa sellaiseksi, minkä hän kuvitteleeaikuisen haluavan kuulla. Tuomioistuimenon nämä seikat otettava huomioon harkites-saan alle 15-vuotiaan kuulemista. Harkinnas-sa voidaan ottaa huomioon myös se, onkoesitutkinnassa asianmukaisesti tehty videointijo riittävä lapsen havaintojen selvittämiseksi.

Nykyisessä 1 momentissa erilaiset sielun-toiminnan häiriöt on kuvattu sanoilla mieli-sairas, tylsämielinen tai sieluntoiminnaltaanmuutoin häiriintynyt. Näiden ilmaisujen si-jaan ehdotetaan käytettäväksi nykyaikaisem-paa ilmaisua henkiseltä toiminnaltaan häiriin-tynyt. Muutoksella ei olisi merkitystä sään-nöksen tulkinnassa.

Voimassa oleva lainkohta koskee vain to-distajana kuulemista. Ehdotetun säännöksenperusteella voitaisiin kuulla alle 15-vuotiastasekä todistajana että todistelutarkoituksessa.Ehdotettu säännös koskisi siten sekä henki-löä, joka on nimetty nimenomaan todistajak-si, että henkilöä, joka on nimetty todistelu-tarkoituksessa kuultavaksi. Ehdotetun sään-nöksen perusteella voitaisiin siten kuulla alle15-vuotiasta tai henkiseltä toiminnaltaan häi-riintynyttä asianomistajaa taikka tekijäkump-pania todistelutarkoituksessa. Esimerkiksinuorten yhdessä tekemissä rikoksissa osa te-kijöistä saattaa olla rikosoikeudellisen vas-tuuikärajan 15 vuotta ylittäneitä ja heitä kuul-laan silloin vastaaja-asemassa, kun taas osavoi olla alle 15-vuotiaita. Ehdotetun lainkoh-dan perusteella voitaisiin alle 15-vuotiastatekijää kuulla asian selvittämiseksi todistelu-tarkoituksessa.

Momentissa tarkoitetun henkilön kuulemi-nen olisi mahdollista, jos henkilökohtaisellakuulemisella olisi asian selvittämiseksi kes-keinen merkitys. Keskeisellä merkityksellätarkoitettaisiin pääsääntöisesti seikkaa, jokatodistelun ja jutun lopputuloksen kannalta onratkaiseva. Jos muuta todistelua ei ole, henki-lön kuulemisella on asian selvittämiseksikeskeinen merkitys. Keskeisellä merkityksel-lä tarkoitettaisiin myös kuulemisen merkitys-tä muun todistelun arvioinnissa. Esimerkiksipitkässä todisteluketjussa sinänsä vähäisellähavainnolla voi olla keskeinen merkitys to-distelun arvioinnissa. Harkinnassa voitaisiinottaa huomion myös se, että henkilön kuulus-telusta on jo hyödynnettävissä edellä 11 §:ssätarkoitettu tallenne. Jos tallenne on käytössäja se on hyvätasoinen, ei erikseen henkilö-kohtaisella kuulemisella ole yhtä usein asianselvittämiseksi keskeistä merkitystä.

Toisena edellytyksenä olisi, ettei kuulemi-nen todennäköisesti aiheuta kuultavalle sel-laista kärsimystä tai muuta haittaa, joka voivahingoittaa häntä tai hänen henkistä kehi-

HE 190/2002 vp 25

tystään. Lähtökohtana tätä harkittaessa tulisiolla se, aiheuttaako itse tuomioistuimessakuuleminen kärsimystä tai haittaa. Tuomiois-tuin voisi kuulemisen seuraamusten arvioi-miseksi harkintansa mukaan pyytää selvitystälapsi- tai perheneuvolasta, lastenpsykiatriltatai lastensuojeluviranomaiselta, ja tarvittaes-sa kuulla tällaisia asiantuntijoita. Edellytyk-sen arvioinnissa on otettava huomioon, että34 ja 34 a §:ssä ehdotetaan säädettäväksimahdollisuudesta kuulla todistajaa tai todis-telutarkoituksessa kuultavaa henkilöä asian-osaisen olematta läsnä tai ilman keskinäistänäköyhteyttä. Tämän säännöksen mukaisestitehdyllä asianmukaisella kuulemisella voi-daan kuulemisesta aiheutuvaa haittaa tai kär-simystä vähentää.

Yleensä oikeus kutsuu todistajan tai kuul-tavan oikeuteen pelkästään asianosaisenpyynnön perusteella ilman, että tuomiois-tuimella välttämättä on edeltävää tietoa kuul-tavasta. Tästä syystä jo esitutkinnassa tulisitarvittaessa selvittää kysymys siitä, millaistahaittaa kuuleminen voisi kuultavalle aiheut-taa. Tällöin esitutkinta palvelee jo syyttäjääja muuta asianosaista hänen harkitessaan,esittääkö hän todisteena vain tallennetun ker-tomuksen vai pyytääkö hän henkilöä kuulta-vaksi pääkäsittelyssä.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otetta-vaksi säännös tukihenkilön määräämisestä 1momentissa tarkoitetulle kuultavalle. Tuo-mioistuimen harkintaan jätettäisiin se, onkotukihenkilön määrääminen tarpeellista. Tuki-henkilön määräämisestä olisi soveltuvin osinvoimassa, mitä ROL:n 2 luvussa säädetäänasianomistajalle määrättävästä tukihenkilös-tä. Säännöksen tarkoituksena olisi tehdä kuu-leminen lapsen kannalta mahdollisimmanhelpoksi. Tukihenkilö toimisi kuultavan hen-kilökohtaisena tukena ja auttaisi häntä asiankäsittelemiseen liittyvissä kysymyksissä. Josalle 15-vuotiasta lasta kuultaisiin asianomis-tajana todistelutarkoituksessa, tukihenkilö tu-lisi määrätä säännönmukaisesti. Tukihenkilövoitaisiin määrätä lapselle riippumatta siitä,missä ominaisuudessa häntä kuultaisiin taiesittääkö hän asiassa vaatimuksia.

Tukihenkilö voisi olla huoltaja tai muu lap-selle läheinen henkilö. Myös lastensuojeluvi-ranomainen, lapsi- tai perheneuvolan työnte-kijä tai muu vastaava lasten kanssa työsken-

televä henkilö voisi toimia tukihenkilönä.Pykälän voimassa olevan 2 momentin mu-

kaan 1 momenttia sovelletaan, jos todistajak-si nimetty on virallisen syytteen alaisena taituomittu rangaistukseen rikoksesta, jota tar-koitetaan rikoslain 17 luvun 1 §:n 1 tai 2momentissa, 2 §:ssä, 3 §:n 1 momentissa,3 a §:n 1 momentissa taikka 5 §:n 2 momen-tissa. Tämä säännös kumoutuisi uuden 2momentin tullessa voimaan. Säännöstä onkäytännössä sovellettu harvoin. Säännökses-sä on tarkoitettu viitattavaksi jo kumottuihinrikoslain 17 luvun säännöksiin, jotka ovatalunperin koskeneet erilaisia perättömiä lau-sumia, joista kuultava on syytteessä tai tuo-mittu. Perättömästä lausumasta tuomittuahenkilöä voidaan kuulla todistajana tai todis-telutarkoituksessa, joten säännös on tarpee-ton. Kuultavan syyllistymisellä tällaiseen ri-kokseen voi kuitenkin olla merkitystä hänenkertomuksensa luotettavuutta tai uskottavuut-ta arvioitaessa.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3momentti, jossa säädettäisiin kuulemismenet-telystä tuomioistuimessa. Pääsäännön mu-kaan tuomioistuin kuulustelisi kuultavan, kuntaas 33 §:ssä lähtökohtana on, että asianosai-set suorittavat kuulustelun. Menettelyn tar-koituksena olisi turvata kuulemisen asianmu-kainen sujuminen tuomioistuimessa. Tuo-mioistuin voisi sallia kuulustelun asianosai-sille, jos asianosainen tai hänen avustajansakykenee sen luontevasti suorittamaan. Joskysymys olisi rikosasiassa syyttäjän todiste-lusta, voisi usein olla tarkoituksenmukaista,että ensin syyttäjä kuulustelisi kuultavan.Asianosaisille tulee aina varata tilaisuus ky-symysten esittämiseen kuultavalle. Pääsään-töisesti kysymykset tulisi ehdotuksen mu-kaan esittää tuomioistuimen välityksellä. So-piva menettelytapa olisi esimerkiksi se, ettäasianosaiset toimittavat kysymykset ennenkuulemista tuomioistuimelle. Säännöksenluonteva soveltaminen voi edellyttää sitenvalmistelun järjestämistä ja sen asianmukais-ta toimimista. Kuitenkin vielä pääkäsittelynaikanakin olisi asianosaisilla mahdollisuusesittää lisäkysymyksiä tuomioistuimen väli-tyksellä.

Kuuleminen olisi mahdollista muuallakinkuin istuntosalissa. Säännöksen tarkoituksenaon turvata kuulemisen häiriötön kulku, kun

HE 190/2002 vp26

kuultavana on alle 15-vuotias tai henkiseltätoiminnaltaan häiriintynyt. Tällainen muu tilavoi olla tuomioistuimen muissa tiloissa taisen ulkopuolella. Kysymysten esittämismah-dollisuus on turvattava riippumatta siitä, mis-sä kuuleminen tapahtuu. Pääsäännön mukaanmyös muualla kuin istuntosalissa tapahtuvas-sa kuulemisessa asianosaisten ja esimerkiksiasiamiesten tai avustajien läsnäolo-oikeusnoudattaisi normaalia käytäntöä. Kuulemis-järjestelyitä harkittaessa voidaan ottaa huo-mioon myös 34 §:ssä ja 34 a §:ssä ehdotetutmahdollisuudet.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta annetunlain (945/1984) mukaan harkinnanvaraisensuljetun käsittelyn edellytyksenä on, että asi-assa kuullaan alle 15-vuotista henkilöä taihenkilöä, jonka toimintakelpoisuutta on ra-joitettu. Näin ollen lasta voidaan suojellamyös pitämällä yleisöltä suljettu käsittely.

34 §. Eräs todistajan suojaamista koskevakeskeinen keino on mahdollisuus kuulla hän-tä tuomioistuimessa asianosaisen läsnä ole-matta. Tällainen mahdollisuus on sisältynytoikeudenkäymiskaareen jo alun alkaen. Ny-kyinen asiaa koskeva säännös on oikeuden-käymiskaaren 17 luvun 34 §:n 2 momentissa.Voimassa olevan lainkohdan mukaan jos oi-keus harkitsee, että todistaja asianosaisenläsnä ollessa pelosta tai muuta syystä on il-maisematta, mitä asiasta tietää, tahi jos asi-anomainen häiritsee tai koettaa eksyttää to-distajaa hänen puhuessaan, kuulusteltakoontodistajaa asianosaisen saapuvilla olematta.Sitten luettakoon todistajan kertomus asian-osaiselle, ja olkoon tällä oikeus tehdä todista-jalle kysymyksiä, niin kuin 33 §:n 2 momen-tissa on sanottu. Vastaavat sääntelyt ovatvoimassa varsinaisen todistajan lisäksi myösasiantuntijan osalta (OK 17:51.1) ja asian-osaisen osalta häntä totuusvakuutuksin kuul-taessa (OK 17:65). Nimenomainen säännössiitä, että asianosaista voidaan kuulla vapaas-ti todistelutarkoituksessa toisen asianosaisensaapuvilla olematta sen sijaan näyttäisi oi-keudenkäymiskaaresta puuttuvan. Tosin oi-keuskäytännössä joskus myös asianomistajaaon kuultu syytetyn läsnä olematta.

Nykyisen lain soveltamiskäytännössä onollut epäselvää, miten todistajankuulustelupykälän tarkoittamassa tilanteessa tulisi ta-pahtua. Aina ei ole ollut selvyyttä siitä, jou-

tuuko nykyisen pykälän mukaisessa menette-lyssä todistaja kuitenkin aina lopulta kasvo-tusten asianosaisen kanssa. Lainkohdan sa-namuodon on joskus katsottu merkitsevän si-tä, että asianosainen saa esittää kysymyksen-sä suoraan, ilman välikäsiä todistajalle.

Suomi ratifioi Euroopan neuvoston ihmis-oikeussopimuksen vuonna 1990. Uudet to-distelun välittömyyttä ja asianosaisen kyse-lyoikeutta korostavat menettelysäännöt ovattulleet voimaan 1990-luvulla. Myös nämämuutokset ovat vahvistaneet tulkintaa siitä,että todistaja ei voisi lopulta edes vaaratilan-teessa antaa todistajankertomustaan koko-naan ilman asianosaisen läsnäoloa.

Todistelun välittömyys ja syytetyn kysely-oikeus voidaan kuitenkin toteuttaa myös ti-lanteessa, jossa todistaja ja asianosainen eivätole yhtä aikaa oikeuden istuntosalissa. Luon-nollisesti käytännöllisin ja helpoin tapa todis-tajan kuulemiseksi on, että hän ja asianosai-set ovat yhtä aikaa läsnä istunnossa. Tällöinkysymyksen esittäminen ja niihin vastaami-nen tapahtuu mutkattomasti ja kuuleminenvoidaan toteuttaa nopeasti ja yksinkertaisesti.Kuitenkin esimerkiksi niissä poikkeustapa-uksissa, joissa todistajalla on aihetta pelätäitsensä tai perheenjäsenensä hengen tai ter-veyden olevan uhattuna todistajankertomuk-sensa vuoksi, ei tällaista normaalia kaikkienasianosaisen läsnä ollessa tapahtuvaa todista-jankuulustelua voida aina toteuttaa. Todiste-lun välittömyyttä ja asianosaisen kyselyoike-utta voidaan myös näissä tilanteissa varjella.

Edellä sanotuilla perusteilla pykälään ehdo-tetaan otettavaksi säännökset henkilön kuu-lemisesta tuomioistuimessa asianosaisenläsnä olematta. Pykälän 1 momentiin ehdote-taan otettavaksi säännökset siitä, millä edel-lytyksillä tähän erityismenettelyyn voitaisiinryhtyä. Ehdotuksen mukaan todistajaa, jamyös muuta todistelutarkoituksessa kuulta-vaa henkilöä sekä asianomistajaa voitaisiinkuulla pääkäsittelyssä asianosaisen läsnäolematta. Ehdotuksen mukainen henkilöpiiri,johon kyseistä erityismenettelyä voitaisiinsoveltaa, olisi nykyistä laajempi. Kuten edel-lä on jo todettu, voimassa olevan lain mu-kaan vain todistajaa voidaan kuulla asian-osaisen läsnä olematta. Viittaussäännöstenperustella nykyistä säännöstä voidaan lisäksisoveltaa asiantuntijaan ja asianosaiseen, jota

HE 190/2002 vp 27

kuulustellaan totuusvakuutuksin. Kuitenkaanhenkilön suojaamisen tarve ei riipu siitä,missä prosessuaalisessa roolissa häntä kuul-laan todistelutarkoituksessa. Myös todistaja-roolin ulkopuolella olevat henkilöt ovat useinsamalla tavalla ratkaisevia tietolähteitä oi-keudenkäynnissä ja heidänkin pitäisi voidakertoa tietonsa tapahtuneesta vapaasti ja il-man ulkopuolista painostusta tai uhkaa. Esi-merkiksi rikosjutussa asianomistajaan voikäytännössä kohdistua uhkaa syytetyn tahol-ta. Käytännössä ei ole harvinaista sekään, et-tä rikosasiassa samaan rikokseen osalliset tairikoskumppanit kertovat toistensa tekemisis-tä, ja tähän kertomiseen voi liittyä konkreet-tista vaaraa kostotoimenpiteistä. Näin ollenpykälän soveltamisalaa ehdotetaan laajennet-tavaksi kaikkiin todistelutarkoituksessa kuul-taviin henkilöihin sekä asianomistajaan.

Ehdotukseen sisältyisivät edellytykset hen-kilön kuulemiselle asianosaisen läsnä olemat-ta. Näitä olisi kolme eri tilannetta, joista eh-dotetaan otettavaksi säännökset 1 momentin1—3 kohtiin. Kaikille kohdille yhteisenäedellytyksenä olisi, että tuomioistuin harkit-see menettelyyn ryhtymisen soveliaaksi.Näin ollen vaikka eri kohdissa mainitut kri-teerit täyttyisivät, tuomioistuimella olisi vielätapauskohtaista harkintavaltaa erityismenet-telyyn ryhtymisessä. Soveliaisuusharkintaatehdessään tuomioistuimen tulisi viime kä-dessä punnita tilannetta kokonaisuudessaan.Millainen uhka on kysymyksessä, kuinkakeskeinen todistaja on kysymyksessä, kuinkaluotettava todistaja kertomus on ja kuinka sa-lista mahdollisesti poistettavan asianosaisenoikeudet voidaan riittävästi tuossa yksittäis-tapauksessa turvata, olisivat kysymyksiä, joi-ta soveliaisuusharkinnassa voidaan ottaahuomioon.

Ehdotetun pykälän 1 momentin 1 kohdanmukaan henkilö voitaisiin kuulla asianosai-sen läsnä olematta, jos se olisi tarpeen kuul-tavan taikka tällaiseen henkilöön rikoslain(39/1889) 15 luvun 10 §:n 2 momentissa tar-koitetussa suhteessa olevan henkilön suojaa-miseksi henkeen tai terveyteen kohdistuvaltauhalta. Suojeltavaksi henkilöpiiriksi ehdote-taan ensinnäkin kuultavaa henkilöä itseään.Häntä voitaisiin suojella lainkohdan tarkoit-tamalla menettelyssä siitä riippumatta siitä,missä roolissa häntä kuullaan. Kuten edellä

on todettu, todistajan suojaamista koskeviatoimenpiteitä ei ole tarkoituksenmukaista ra-joittaa vain todistajan roolissa toimiviin hen-kilöihin. Suojaamistarvetta voi olla myös asi-anosaisilla itsellään, asiantuntijoilla ja eri-merkiksi jutussa kuultavilla rikoskumppa-neilla.

Tämän lisäksi ehdotetaan, että kuultavanhenkilön lisäksi myös hänen läheistään voi-taisiin suojata tällä keinolla. Todistajan taimuun oikeudenkäynnissä kuultavan henkilönuhkailu voi käytännössä tapahtua myös siten,ettei itse kuultavaa henkilöä uhkailla, vaanesimerkiksi hänen perheenjäseniään. Tämäon otettu huomioon ehdotetussa säännökses-sä. Uhkailu voi tapahtua esimerkiksi siten, et-tä kuultavalle kerrotaan, että hänen perheel-leen käy huonosti, jos hän kertoo tietämis-tään tapahtumista. Suojattavan henkilön ei si-ten välttämättä tarvitsisi edes olla oikeuden-käyntitilaisuudessa läsnä.

Suojattavien läheisten henkilöiden piiri eh-dotetaan tässä rajattavaksi johdonmukaisestisamalla tavalla kuin on tehty rikoslain 15 lu-vun 9 §:ssä, jossa säädetään rangaistavaksioikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen.Rangaistavaa oikeudenkäytössä kuultavanuhkaamista on paitsi itse kuultavan henkilönuhkaaminen, niin myös tiettyjen kuultavanläheisten henkilöiden uhkaaminen. Rikoslain15 luvun 10 §:n 2 momentin perusteella suo-jan piiriin kuuluu kuultavan puoliso, hänensisaruksensa tai sukulainen suoraan ylene-vässä tai alenevassa polvessa samoin kuinhenkilö, joka asuu hänen kanssaan yhteista-loudessa tai joka on muutoin edellä sanottui-hin nähden rinnastettavan henkilökohtaisensuhteen perusteella kuultavan läheinen.

Edellytykseksi ehdotetaan, että tulisi ollaolemassa kuultavan henkilön henkeen tai ter-veyteen kohdistuva uhka. Tarkoituksena on,että suojan tarpeelle on olemassa konkreetti-nen syy. Esimerkiksi todistajana toimiminenoikeudenkäynnissä ei ole läheskään aina eri-tyisen miellyttävä tehtävä todistajalle itsel-leen. Hänen tulee kertoa asioista, joista asi-anosaisten välillä on riitaa ja heillä on asioi-den kulusta ehkä erilainen käsitys kuin todis-tajalla. Todistajan on toisaalta puhuttava tottaja hänen kertomuksellaan on usein kaikkeinratkaisevin merkitys oikeudenkäynnin loppu-tulokselle. Näistä syistä todistajan kuulemista

HE 190/2002 vp28

asianosaisen läsnä olematta ei voida mahdol-listaa vain todistajan aiheettoman turvatto-muuden tunteen perusteella tai mukavuussyi-hin perustuen. Toisaalta kohtuutonta näyttö-vaatimusta kuultavalle tässä suhteessa ei tuli-si asettaa. Kuultavan perusteltu ja uskottavakertomus uhasta käytännössä usein riittäisi.

Jos asianosaisia on jutussa useita ja todista-jaan tai todistelutarkoituksessa kuultavaanhenkilöön kohdistuu uhka vain erään näistätaholta, voi olla täysin riittävää, että vain tä-mä tai nämä henkilöt eivät ole läsnä uhkankohteena olevaa henkilöä kuultaessa. Muutasianosaiset voisivat olla läsnä.

Ehdotetun pykälän 1 momentin 2 kohdanmukaan henkilöä voitaisiin kuulla asianosai-sen läsnä olematta, jos se olisi tarpeellista senjohdosta, että kuultava muuten jättäisi il-maisematta, mitä asiasta tietää. Tämä ehdo-tus vastaisi sisällöltään nyt voimassa olevaasäännöstä. Tällä on tarkoitettu esimerkiksi si-tä tilannetta, jossa kuultava henkilö on riip-puvainen toisesta molemmista asianosaisistaja asianosaisen läsnäolo voi siten vaikuttaakuultavan kertomukseen. Myös lasta tai21 §:ssä tarkoitettua muuta henkilöä voitai-siin kuulla ehdotetun 34 §:n tarkoittamallatavalla asianosaisen läsnä olematta.

Myös ehdotetun pykälän 1 momentin3 kohta vastaisi voimassa olevaa sääntelyä.Sen mukaan henkilö voitaisiin kuulla asian-osaisen läsnä olematta myös silloin, jos seolisi tarpeellista, koska asianosainen häiritseetai koettaa eksyttää kuultavaa hänen puhues-saan. Tämän lainkohdan tarpeellisuus onedelleen ilmeinen. Jos asianosaisen ei annakuultavalle henkilölle rauhaa kertoa asiaansa,on asianosaisen poistettava salista kuulemi-sen ajaksi. Selvyyden vuoksi asiasta on sää-dettävä laissa.

Koska lainkohdan perusteella on mahdol-lista kuulla henkilöä asianosaisen kokonaanläsnä olematta, on lainkohdan perusteellamyös mahdollista tätä lievempien menettely-tapojen käyttö. Toisinaan riittävää voisi ollaesimerkiksi se, että näköyhteys kuultavan jaasianosaisen välillä estetään, vaikka kuultavaja asianosainen olisivatkin yhtä aikaa oikeus-salissa. Tässä voitaisiin käyttää apuna esi-merkiksi väliverhoa tai -seinää.

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaanasianosaisille on varattava tilaisuus esittää

kuultavalle kysymyksiä. Kysymysten esittä-misoikeus voidaan järjestää usealla eri taval-la ja tilanteesta riippuen. Tavallinen menette-ly voisi olla se, että asianosainen, esimerkiksirikosasian vastaaja, poistetaan salista todista-jan kuulustelun ajaksi. Todistajaa oikeussa-lissa kuultaessa voidaan vastaajalle mahdolli-suuksien mukaan järjestää teknisin apuväli-nein joko kuuntelu- tai katselumahdollisuusoikeussaliin. Tämä voi tapahtua esimerkiksivideolinkin välityksellä tai järjestämällä kai-utin, jonka avulla vastaaja voi kuunnella to-distajan kuulustelua. Ellei teknisiä apuväli-neitä ole käytössä, voidaan salista poissa ol-leelle asianosaiselle kuulustelun jälkeen se-lostaa kertomuksen sisältö tai kuunnella ja/taikatsoa tallenne siitä. Tämän jälkeen salistapoissa ollut asianosainen voi esittää ne ky-symykset, jotka hän toivoo kuultavalle esitet-täväksi. Tämän jälkeen salista poistaminentoistetaan. Vastaajan toivomat kysymyksetvoi kuultavalle esittää joko vastaajan asia-mies tai esimerkiksi puheenjohtaja. Tällä ta-voin asianosainen ja kuultava henkilö ovatvuorotellen salissa, eikä heitä tarvitse lain-kaan kuulla niin sanotusti kasvotusten.

Jos salista poistettavalla asianosaisella onasiamies, tämän ei yleensä tarvitse poistuasalista todistajan kuulemisen ajaksi. Tällöinhän voi heti vastaajan vuorolla esittää todis-tajalle ne kysymykset, jotka hän katsoo tar-peelliseksi. Vaikka salista poistetulla asian-osaisella olisikin ollut asiamies salissa todis-tajan kuulemisen ajan, täytyy myös asian-osaiselle itselleen kuitenkin varata tilaisuusesittää kuullulle henkilölle vielä lisäkysy-myksiä.

Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan to-distajaa tai muuta henkilöä voidaan kuullayleisön läsnä olematta siten kuin oikeuden-käynnin julkisuudesta annetussa laissa(945/1984) säädetään. Tämä säännös vastaisipitkälle nykyisin voimassa olevaa OK 17 lu-vun 34 §:n 1 momentin säännöstä. Tässäkinehdotetussa säännöksellä uutta olisi se, ettäsen soveltamisala laajennettaisiin koskemaanpaitsi todistajaa, niin myös muuta oikeuden-käynnissä kuultavaa henkilöä. Säännös eikoske asianosaisen läsnä olematta tapahtuvaatodistelun vastaanottamista, vaan kysymyson yleisön läsnäolon rajoittamisesta henkilöätuomioistuimessa kuultaessa. Varsinainen ai-

HE 190/2002 vp 29

neellinen sääntely niistä edellytyksistä, jol-loin yleisö tai osa siitä voidaan poistaa oike-ussalista henkilön kuulemisen ajaksi, on oi-keudenkäynnin julkisuudesta annetussa lais-sa. Ehdotettu 3 momentin säännös samoinkuin nyt voimassa oleva säännös OK 17 lu-vun 34 §:n 1 momentissa olisi vain viittaus-säännös oikeudenkäynnin julkisuudesta an-nettuun lakiin eikä siinä säänneltäisi menette-lyyn ryhtymisen edellytyksistä. Kuten yleis-perusteluissa on todettu, oikeudenkäynninjulkisuus -toimikunta on ehdottanut oikeu-denkäynnin julkisuudesta annetun lain uudis-tamista kokonaisuudessaan, ja tässä yhtey-dessä tulisivat myös yleisön läsnä olemattakuulemisen edellytykset muutettaviksi. Toi-mikunnan ehdotuksen mukaan yleisön läsnä-oloa voitaisiin esimerkiksi rajoittaa, jos seolisi tarpeen todistajan, muun kuultavan taiasianosaisen taikka tällaiseen henkilöön RL15 luvun 10 §:n 2 momentissa tarkoitetussasuhteessa olevan henkilön suojaamiseksihenkeen tai terveyteen kohdistavalta uhalta.Systemaattisesti yleisön läsnä olematta kuu-leminen kuuluukin paremmin oikeudenkäyn-nin julkisuudesta annettuun lakiin, eikä oi-keudenkäynnin todistelua koskevien sään-nösten yhteyteen. Viittaussäännös on kuiten-kin edelleen tarkoituksenmukaista säilyttääoikeudenkäymiskaaren 17 luvussa.

34 a §. Laissa ei nykyisellään ole nimen-omaisia säännöksiä siitä, että todistelua voi-taisiin pääkäsittelyssä ottaa vastaan teknisiäapuvälineitä käyttäen siten, ettei kuultavahenkilö ole itse henkilökohtaisesti tuomiois-tuimen istuntosalissa läsnä. Uuteen OK 17luvun 34 a §:ään ehdotetaan otettavaksi tästäsäännökset. Ehdotuksen mukaan todistajaatai muuta todistelutarkoituksessa kuultavaahenkilöä sekä asianomistajaa voitaisiin ehdo-tuksessa tarkemmin määrätyin edellytyksinkuulla pääkäsittelyssä hänen henkilökohtai-sesti läsnä olematta käyttäen videoneuvotte-lua tai muuta soveltuvaa teknistä tiedonväli-tystapaa, jossa istuntoon osallistuvilla on pu-he- ja näköyhteys keskenään. Asianomistajaehdotetaan mainittavaksi nimenomaisesti,koska häntä voitaisiin kuulla teknisen tie-donvälityksen avulla paitsi todistelutarkoi-tuksessa, myös muutoin. Asianomistaja voisiesimerkiksi selvittää ehdotettavan lainkohdanedellytysten täyttyessä vahingonkorvausvaa-

timuksensa perusteita uutta menetelmää käyt-täen. Lainkohta koskisi sekä riita-, hakemus-että rikosasioita.

Uuden lainkohdan tarkoittama todistelu tal-lennettaisiin OK 22 luvun 6:ssä tarkoitetullatavalla.

Ehdotukseen sisältyisivät edellytykset hen-kilön kuulemiselle teknisiä apuvälineitä käyt-täen. Näitä olisi neljä eri tilannetta, joista eh-dotetaan otettavaksi säännökset 1 momentin1—4 kohtiin. Kaikille kohdille yhteisenäedellytyksenä olisi, että tuomioistuin harkit-see menettelyyn ryhtymisen soveliaaksi.Näin ollen vaikka eri kohdissa mainitut kri-teerit täyttyisivät, tuomioistuimella olisi vielätapauskohtaista harkintavaltaa erityismenet-telyyn ryhtymisessä. Soveliaisuusharkintaatehdessään tuomioistuimen tulisi viime kä-dessä punnita tilannetta kokonaisuudessaan.Kuinka keskeinen todistaja on kysymykses-sä, kuinka luotettava todistajan kertomus on,ja kuinka asianosaisen oikeudet voidaan riit-tävästi tuossa yksittäistapauksessa turvata,olisivat kysymyksiä, joita soveliaisuushar-kinnassa voidaan ottaa huomioon.

Kaikissa tilanteissa ehdotetussa pykälässätarkoitettu kuulemistapahtuma on järjestettä-vä tuomioistuimessa muutoin normaalisti.Esimerkiksi kaikilla asianosaisilla tulee ollamahdollisuus kuulla ja nähdä todistelutarkoi-tuksessa kuultava henkilö ja esittää hänellekysymyksiä samalla tavalla kuin, jos kuulta-va henkilö olisi tuomioistuimessa henkilö-kohtaisesti läsnä.

Samoin kuultavan henkilön asema hänenoikeuksiensa ja velvollisuuksiensa suhteenolisi sama kuin, jos hän olisi henkilökohtai-sesti tuomioistuimessa läsnä. Esimerkiksivastuu perättömästä lausumasta tuomiois-tuimessa soveltuisi myös tilanteessa, jossatodistelu on otettu tuomioistuimessa vastaanlainkohdassa tarkoitettujen teknisten apuvä-lineiden avulla. Tämän varmistamiseksi ri-koslain 15 luvun 1 §:ään otettaisiin säännös,jonka mukaan kyseistä rikoslain sääntelyäsovellettaisiin myös kuultaessa henkilöä pää-käsittelyssä hänen henkilökohtaisesti läsnäolematta käyttäen videoneuvottelua tai puhe-linta. Mitä todistajan tai asiantuntijan palk-kioista säädetään, olisi myös soveltuvin voi-massa tilanteessa, jossa todistelu on otettuvastaan uusilla menetelmillä. Tosin todista-

HE 190/2002 vp30

jalle ei näissä tilanteissa yhtä säännönmukai-sesti aiheudu kustannuksia.

Tarkoituksena olisi, että käytännössä vi-deoneuvottelua käytettäessä kuultava henkilömenisi hänen kuulemistaan varten tavallisestisiihen häntä lähimpään tuomioistuimeen, jos-sa olisi laitteet tätä tarkoitusta varten. Toi-saalta jos asianosaisella olisi mahdollisuustarjota laitteet käyttöön, voitaisiin näitäkinvideoneuvottelussa hyödyntää.

Jos todistajaa tai muuta todistelutarkoituk-sessa kuultavaa henkilöä on kuulusteltu eh-dotettuja teknisiä apuvälineitä käyttäen, eihäntä ole tavallisesti enää tarpeen uudelleenkuulla henkilökohtaisesti läsnä ollen. Käy-tännössä voi kuitenkin joissakin tilanteissaosoittautua, ettei uuden menetelmän käyttä-minen onnistukaan tarkoitetulla tavalla, taiesimerkiksi todistelu osoittautuu sellaiseksi,että kuultavaa henkilöä onkin tarpeen kuullavielä erikseen henkilökohtaisesti.

Ehdotetun pykälän 1 momentin 1 kohdanmukaan edellytyksenä olisi, ettei kuultavasairauden tai muun syyn vuoksi voisi saapuahenkilökohtaisesti pääkäsittelyyn taikka joshänen henkilökohtaisesta saapumisestaanpääkäsittelyyn aiheutuisi todisteen merkityk-seen verrattuna kohtuuttomia kustannuksiatai kohtuutonta haittaa.

Nykyisessä laissa on säännökset siitä, mil-loin todistajaa tai muuta henkilöä voidaankuulla pääkäsittelyn ulkopuolella. Eräs näistäsäännöksistä on OK 17 luvun 41 §, jonkamukaan jos todistaja ei sairauden tai muunsyyn vuoksi voi saapua pääkäsittelyyn tai jostodistajan saapuminen pääkäsittelyyn aiheut-taa todisteen merkitykseen verrattuna koh-tuuttomia kustannuksia tai kohtuutonta hait-taa, tuomioistuin voi päättää, että todistajaakuulustellaan pääkäsittelyn ulkopuolella. Jostodistajaa ei hänen sairautensa vuoksi voidakuulla tuomioistuimessa, kuulustelu voidaantoimittaa hänen luonaan, esimerkiksi hänenkotonaan tai sairaalassa. Jos asian selvittämi-seksi on erityisen tärkeää, asiaa saadaan täl-löin käsitellä myös muilta osin. Laki määrääedelleen, että pääkäsittelyn ulkopuolella vas-taanotettu todiste on otettava uudelleen vas-taan pääkäsittelyssä, jollei tähän ole estettä jajollei OK 17 luvun 7 §:stä muuta johdu (OK17:8e).

Kun todisteiden vastaanottaminen on mah-

dollista tietyin edellytyksin pääkäsittelyn ul-kopuolella, ei ole syytä kieltää todisteen vas-taanottamista samantyyppisissä tilanteissateknisten apuvälineiden avulla pääkäsittelys-sä. Siksi ehdotetaan, että nykyisen OK 17 lu-vun 41 §:n tarkoittamissa tilanteissa todisteluvoitaisiin ottaa vastaan myös käyttäen vi-deoneuvottelua tai muuta soveltuvaa teknistätiedonvälitystapaa, jossa istuntoon osallistu-villa on puhe- ja näköyhteys keskenään. Eh-dotetun lainkohdan tilanteet olisivat kahden-tyyppisiä. Ensimmäisessä tilanteessa olisikysymys siitä, ettei todistaja tai muu kuulta-va henkilö voi saapua henkilökohtaisestituomioistuimen pääkäsittelyyn. Kysymys oli-si siten tosiasiallisessa esteestä saapua henki-lökohtaisesti paikalle. Este saapua pääkäsitte-lyyn henkilökohtaisesti voi johtua joko sai-raudesta tai muusta syystä. Muuna syynä voi-taisiin pitää lailliseen esteeseen verrattavaasyytä. Syy voisi poikkeuksellisesti olla sekin,että todistaja asuu hyvin kaukana asiaa käsit-televästä tuomioistuimesta. Kysymys olisitosiasiallisesta esteestä, jonka toteaminen eitavallisesti sisällä tarkoituksenmukaisuushar-kintaa. Vähäinen sairaus tai tavanomainentyöeste ei yksin riittäisi 1 kohdan soveltami-seen.

Toinen ehdotettu peruste olisi tilanne, jossaon kysymys suhteellisuusperiaatteen sovel-tamisesta. Jos kuultavan henkilökohtaisestasaapumisesta tuomioistuimen pääkäsittelyynaiheutuisi todisteen merkitykseen verrattunakohtuuttomia kustannuksia tai kohtuutontahaittaa, teknistä kuulustelutapaa voitaisiinkäyttää. Ideana on, että henkilökohtaisenkuulemisen etuja tulee verrata siitä aiheutu-vaan haittaan. Punninnassa on otettava huo-mioon todisteen merkitys asiassa. Sanamuo-doltaan vastaavaa OK 17 luvun 41 §:n 1momenttia koskevan hallituksen esityksenperusteluissa (HE 15/1990 vp, s. 114) todet-tiin, että kustannusten kohtuuttomuutta tuleearvostella siihen nähden, mikä merkitys to-distelun välittömyydellä ja siten saavutetta-valla luotettavammalla todisteiden harkinnal-la on siinä kysymyksessä, josta todistajaa ontarkoitus kuulla. Vaikka videokokouksessatodistelun välittömyys toteutuu pääkäsittelynulkopuolella tapahtuvaa todistelua paremmin,olisi tällä OK 17 luvun 41 §:n 1 momentinperusteluissa sanotulla merkitystä uudenkin

HE 190/2002 vp 31

lainkohdan tulkinnassa. Erittäin tärkeän työ-tehtävän tekemättä jääminen mahdolliseenpääkäsittelyyn saapumisen vuoksi voisi puo-lestaan olla ehdotuksessa tarkoitettu kohtuu-ton haitta.

Ehdotetun pykälän 1 momentin 2 kohdanmukaan edellytyksenä olisi, että kuultavankertomuksen uskottavuutta voitaisiin luotet-tavasti arvioida ilman hänen henkilökohtaistaläsnäoloaan pääkäsittelyssä. Selvää on, ettätodistajan välitön kuuleminen tuomiois-tuimessa läsnä olevana antaa tuomioistuimel-le parhaat mahdollisuudet arvioida hänenkertomuksensa uskottavuutta. Suullisen to-distelun uskottavuuden arviointi ei aina olekovin vaikea tehtävä ja siksi näissä tilanteissavoidaan ehdottomasta todistelun välittö-myysperiaatteesta joskus poiketa. Näin onesimerkiksi tilanteissa, joissa kuullaan asian-tuntijaa tai niin sanottua asiantuntevaa todis-tajaa kysymyksestä, joka ei ole erityisen altisuskottavuusongelmille. Olisi viime kädessätuomioistuimen harkinnassa, milloin se kat-soo voivansa luotettavasti arvioida kuultavankertomuksen uskottavuutta ilman hänen hen-kilökohtaista läsnäoloaan.

Videoneuvottelussa voidaan henkilöä kuul-la siten, että tilanne on pitkälle samankaltai-nen kuin henkilöä välittömästi tuomioistui-men pääkäsittelyssä kuultaessa. Luonnolli-sesti tähän voi vaikuttaa käytetyn tekniikanlaatu. Videoneuvottelussa joka tapauksessasekä suullisuus että välittömyys pitkälle to-teutuvat. Videoneuvottelu voisi siten tullakysymykseen useammin kuin jäljempänä eh-dotettava pykälän 3 momentin tarkoittamapuhelinneuvottelu.

Ehdotetun pykälän 1 momentin 3 kohdanmukaan edellytyksenä olisi, että menettelyolisi tarpeen kuultavan taikka tällaiseen hen-kilöön rikoslain 15 luvun 10 §:n 2 momentis-sa tarkoitetussa suhteessa olevan henkilönsuojaamiseksi henkeen tai terveyteen kohdis-tuvalta uhalta. Vastaavasti kuin mitä edellä34 §:n kohdalla on ehdotettu, teknisten apu-välineiden avulla tapahtuva henkilön kuule-minen voitaisiin toteuttaa myös todistajan-suojeluperusteella. Myös esimerkiksi vi-deoneuvottelun avulla voidaan välttää se, ett-ei todistaja joudu niin sanotusti kasvotustenhäntä mahdollisesti uhkaavan henkilön kans-sa. Teknisten apuvälinen välityksellä tapah-

tuva todistelu todistajansuojelutarkoituksessaehdotetaan mahdolliseksi samoilla edellytyk-sillä, joilla asianosaisen läsnä olematta tapah-tuva todistelu voitaisiin suorittaa ehdotetunOK 17 luvun 34 §:n 1 momentin 1 kohdanmukaan.

Ehdotetun pykälän 1 momentin 4 kohdanmukaan edellytyksenä olisi, että kuultava onalle 15-vuotias tai hänen henkinen toimintan-sa on häiriintynyt. Näissä tapauksissa kuulta-vaa ei välttämättä voida ollenkaan kuullatuomioistuimessa ja tästä syystä on edelläehdotettu uutta 11 §:n 2 momenttia, joka sal-lisi kohdassa tarkoitetun henkilön kuuluste-lukertomuksesta tehdyn tallenteen käyttämi-sen todisteena. Poissuljettua ei kuitenkaansaisi olla sekään, että alle 15-vuotiasta henki-löä tai henkilöä, jonka sieluntoiminta on häi-riintynyt, voitaisiin kuulla tuomioistuimessavideoneuvottelua tai muuta vastaavaa teknis-tä tiedonvälitystapaa käyttäen. On mahdollis-ta, että teknisiä apuvälineitä käyttäen voidaanpykälässä tarkoitettujen henkilöiden kuule-minen järjestää siten, ettei kuulemisesta ai-heudu kuultavalle tarpeettomasti haittaa.Koska lainkohdassa tarkoitettujen henkilöi-den kuulemisella voi olla asiassa hyvin rat-kaiseva merkitys, on tarpeellista, että lain-säädäntöön sisältyisi erilaisia vaihtoehtoisiatapoja heidän kuulemisekseen.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan selvyy-den vuoksi säädettäväksi siitä, että asianosai-sille olisi varattava tilaisuus esittää kuultaval-le kysymyksiä. Vaikka kuuleminen tapahtuisikäyttäen videoneuvottelua tai muuta teknistätiedonvälitystapaa, kuuleminen suoritettaisiinmuutoinkin normaalin menettelyn mukaisesti17 luvun kuulemista koskevia säännöksiänoudattaen.

Pykälän 3 momenttiin ehdotettaisiin sään-nöstä, jonka mukaan edellä 1 momentin 1 ja2 kohdissa tarkoitetussa tapauksissa voidaankuulemisessa kuitenkin käyttää myös puhe-linta. Kuten edellä on todettu, ehdotetunlainkohdan 1 momentin perusedellytyksenäolisi, että teknisten apuvälineiden avulla luo-taisiin kuultavaan henkilöön sellainen kon-takti, jossa istuntoon osallistuvilla olisi sekäpuhe- että näköyhteys keskenään. Nykyisintämä edellyttäisi niin sanotun videokonfe-renssin järjestämistä. Tämä olisi perusteltuasen johdosta, että videokokouksessa kuulus-

HE 190/2002 vp32

telun välittömyys toteutuu paremmin. Täl-laista menetelmää käyttäen voidaan parem-min tehdä havaintoja paitsi äänestä myöskuultavan henkilön ulkoisesta olemuksesta,hänen ilmeistään ja eleistään. Tällöin voitai-siin paremmin ja useammin arvioida myöskuultavan henkilön kertomuksen uskotta-vuutta, vaikka hän ei olisikaan henkilökoh-taisesti tuomioistuimessa läsnä.

Videoneuvottelun järjestäminen ei kuiten-kaan ole nykyisin aina teknisesti mahdollista,ja vaikka laitteet olisivatkin käytössä, vi-deoneuvottelua voi myös olla käytännössähankalaa järjestää. Kaikissa tilanteissa ku-vayhteyden saaminen kuultavaan henkilöönei myöskään ole välttämätöntä esimerkiksikertomuksen uskottavuuden arvioimiseksi.

Tästä syystä ehdotetaan, että edellä sanotun1 kohdan tilanteessa, eli jos kuultava sairau-den tai muun syyn vuoksi ei voisi saapuahenkilökohtaisesti pääkäsittelyyn tai jos hä-nen henkilökohtaisesta saapumisestaan pää-käsittelyyn aiheutuisi todisteen merkitykseenverrattuna kohtuuttomia kustannuksia taikohtuutonta haittaa, voitaisiin henkilö kuullamyös puhelimitse. Samoin kuuleminen puhe-limitse olisi sallittua edellä sanotun 2 kohdantilanteessa, eli jos kuultavan kertomuksenuskottavuutta voitaisiin luotettavasti arvioidailman hänen henkilökohtaista läsnäoloaanpääkäsittelyssä. Myös näissä tilanteissa olisiedellytyksenä se, että tuomioistuin harkitseemenettelyn soveliaaksi kyseisessä tapaukses-sa.

Puhelinkuulustelussa ei varsinaisesti enäävoida puhua kunnollisesta todistelun välittö-myydestä. Tästä johtuen tuomioistuimen so-veliaisuusharkinnan kautta puhelinkuuluste-lun soveltamisala olisi tosiasiassa huomatta-vasti pienempi kuin videokonferenssin käy-tön kohdalla. Mahdollisuudet todistajan us-kottavuuden arvioimiseen puhelinkuuluste-lussa ovat käytännössä olemattomat. Tästäjohtuen puhelinkuulustelua voitaisiin käytän-nössä lähinnä käyttää vain tilanteessa, jossaei olisi kysymys todistajan uskottavuudesta.Sellaisen todistajan tai muun kuultavan kuu-lemiseen, jossa kertomuksen uskottavuudenarvioinnista on mahdollisesti tulossa kiistaa,ei puhelinkuulustelu soveltuisi. Tästä syystätuomioistuimen olisi ennen puhelinkuuluste-lun suorittamista varattava asianosaisille ti-

laisuus lausua käsityksensä puhelinkuuluste-lemisen soveltuvuudesta tilanteeseen.

Käytännössä vain puhelimitse kuuleminenvoisi tulla kysymykseen esimerkiksi asian-tuntijan tai niin sanotun asiantuntevan todis-tajan, kuten oikeuslääkärin kuulemisessa.Puhelinkuulustelu soveltuisi monessa tapa-uksessa hyvin myös sellaisten asiantuntijoi-den kuulemiseen, jotka ovat antaneet lausun-tonsa kirjallisena, esimerkiksi kirjallisen lau-sunnon antanut lääkäri. Myös pienehköjenyksityiskohtien kysyminen todistajalta taiesimerkiksi todistelutarkoituksessa kuultaval-ta asianosaiselta kävisi hyvin päinsä puheli-mitse. Samoin esimerkiksi poliisimiehenkuuleminen puhelimitse voisi tietyissä tilan-teissa tulla kysymykseen.

Mikäli itse puhelinkuulustelun tapahtuessasitten osoittautuu, että kuultavan henkilönkertomusta ei voidakaan luotettavasti arvioi-da ilman hänen läsnäoloaan, on puhelimessakuulustelu keskeytettävä ja asianomaistahenkilöä on kuultavaa uudelleen henkilökoh-taisesti pääkäsittelyssä.

Myös puhelimitse kuuleminen on kontra-diktorisen periaatteen mukaan järjestettäväsiten, että kaikki istuntoon osallistuvat voivatkuulla esitettävät kysymykset ja vastaukset.Lisäksi istuntoon osallistuvilla tulee ollamahdollisuus ja oikeus esittää kysymyksiäänkuulusteltavalle. Puhelimen hyväksikäyttö si-ten merkitsee niin sanotun puhelinneuvotte-lun tai -kokouksen (ns. puhelinkonferenssi)järjestämistä. Oikeudenkäynnin julkisuuteenliittyvät näkökohdat puolestaan edellyttävätsitä, että jos pääkäsittelyyn osallistuu yleisöä,myös puhelimessa kuulustelu on vahvistetta-va niin, että se on myös yleisön kuultavissa.

Koska puhelimessa kuuleminen tarkoittaisikäytännössä ainoastaan sellaisen todistajantai muun todistelutarkoituksessa kuultavanhenkilön kuulemista, jonka uskottavuutta eitarvitse arvioida, ei kuulemisen edellytyksek-si asetettaisi, että kuultavan henkilön tulisimennä johonkin tiettyyn paikkaan, esimer-kiksi viranomaisen luokse, jotta kuulusteluvoitaisiin toimittaa. Näin ollen kuulusteltavahenkilö voisi olla missä tahansa paikassa,esimerkiksi kotonaan tai työpaikallaan.

Ehdotettu 34 a §:n sääntely tarkoittaisisäännellä vain sitä tilannetta, jossa kuultavahenkilö joka tapauksessa on Suomessa. Mi-

HE 190/2002 vp 33

käli kuultava henkilö ei ole Suomen rajojensisäpuolella tai paikassa, johon Suomen lain-säädäntövalta ulottuu, täytyy hänen kuulemi-sekseen suomalaisessa tuomioistuimessa tur-vautua kansainväliseen oikeusapuun. Tämäilmenee muun muassa nykyisestä OK 17 lu-vun 11 a §:stä, jossa todetaan, että todisteenvastaanottamisesta ulkomailla on säädettyerikseen.

Vaikka puhelin- ja videokonferenssitodis-telu tulisi Suomen oikeuden mukaan mahdol-liseksi, kuulustelun suorittaminen siten, ettäkuultava henkilö on toisen valtion alueella,edellyttää kuitenkin aina kysymyksessä ole-van vieraan valtion myötävaikutusta tai hy-väksyntää toimenpiteelle. Tämä hyväksyntävoi olla olemassa, mutta yksin suomalaisellalainsäädännöllä ei asiaan voida yksipuolisestivaikuttaa. Kysymys on tuon valtion suvereni-teettiin liittyvästä toimenpiteestä tai ainakinkysymyksessä olevan valtion asiana on päät-tää, katsooko se sen alueella tapahtuvan kuu-lustelun koskevan sen täysivaltaisuutta.Suomalaisella tuomioistuimella ei ole toises-sa valtiossa yksin kotimaisen lain perusteellatoimivaltaa. Puhelin- tai videokonferenssinmahdollisesta käyttämisestä suoraan todis-teen vastaanottavan tuomioistuimen toimen-pitein toisessa Euroopan unionin jäsenvalti-ossa olevan todistajan kuulemiseksi onkinsäädetty esimerkiksi Neuvoston asetuksessa(EY) N:o 1206/2001 jäsenvaltioiden tuomio-istuinten välisestä yhteistyöstä siviili- jakauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassatodisteiden vastaanottamisessa. Tuo asetustulee täysimääräisesti voimaan eli sitä sovel-letaan 1 päivästä tammikuuta 2004 lukien.Rikosasioiden osalta säännöksiä video- japuhelinkonferenssin käyttämisestä on myösesimerkiksi vielä ratifioimatta olevassa 29päivänä toukokuuta 2000 tehdyssä yleisso-pimuksessa keskinäisestä oikeusavusta rikos-asioissa Euroopan unionin jäsenvaltioidenvälillä (Euroopan yhteisöjen virallinen lehtiC 197, 12.7.2000, s. 1). Hallituksen esitysmainitun yleissopimuksen lainsäädännönalaan kuuluvien määräysten voimaansaatta-misesta on annettu eduskunnalle.

51 §. Asiantuntijan kuulemista koskevaanpykälään tehtäisiin asianmukaiset viittauksetuusiin ehdotettuihin säännöksiin.

65 §. Vastaavasti asianosaisen kuulemista

totuusvakuutuksen nojalla koskevaan pykä-lään tehtäisiin viittaukset uusiin ehdotettuihinsäännöksiin.

28 luku. Asian kiireelliseksi julistaminen

Yleistä. Yleisperustelussa mainituista syistäoikeudenkäymiskaareen ehdotetaan otetta-vaksi säännökset asian kiireelliseksi julista-misesta. Kyseessä olisi uusi instituutio ja senkäyttämisen edellytyksistä ja siinä noudatet-tavasta menettelystä ehdotetaan otattavaksisäännökset nykyiseen OK 28 lukuun. Samal-la kumoutuisivat nykyisessä OK 28 luvussaolevat jo vanhentuneet säännökset tuomionrikkomisesta. Tarkoituksena olisi, että asian-osainen voisi poikkeustapauksissa, esittämäl-lä perusteet hakemuksensa tueksi, saada ha-kemuksesta asiansa käsitellyksi kiireellisesti.Menettely olisi yksinkertainen ja kirjallinen.

1 §. Ehdotettavaan pykälään tulisi perus-säännös asian kiireelliseksi julistamisesta.Ehdotettavat uudet säännökset tekisivät mah-dolliseksi sen, että asianosaisen pyynnöstä,asian erityisen kiireellisen laadun tai asian-osaisella olevan asiaan tai asianosaiseen it-seensä liittyvän erityisen kiireellisyysnäkö-kohdan perustella juttu voitaisiin julistaa kii-reelliseksi.

Ehdotuksen mukaan tuomioistuin voisi asi-anosaisen vaatimuksesta päättää, että asia ju-listetaan kiireelliseksi, jos asian käsittelemi-selle ennen muita tuomioistuimessa käsitel-täviä asioita olisi painava syy. Kiireelliseksijulistamista voisi hakea kuka tahansa jutunasianosaisista, joten myös syyttäjä voisi pyy-tää jutun käsittelemistä kiireellisenä. Sen si-jaan oikeudenkäyntiasiaan kytkeytyvät ulko-puoliset, kuten esimerkiksi todistajat, vaikkaheilläkin olisi intressiä saada juttu käsitellyk-si kiireellisesti, eivät voisi tehdä hakemusta.Myöskään asianomistaja, joka ei käytä asias-sa muutoin puhevaltaa, ei voisi hakea asiankäsittelyä kiireellisenä.

Kiireelliseksi julistamista koskevaa ratkai-sua ei voitaisi tehdä viran puolesta, vaan seedellyttäisi aina asianosaisen tätä tarkoittavaavaatimusta. Tuomioistuin ei voi aina viranpuolesta tietää, millaista merkitystä juuri tie-tyllä asialla on yksittäiselle asianosaiselle.Vain asianosaiset voivat tarkemmin tietäätiettyyn yksittäistapaukseen liittyvät kiireelli-

HE 190/2002 vp34

syysnäkökohdat heidän kannaltaan. Tämänvuoksi asianosaisen tulisi hakemuksessaanesittää ne syyt, joiden vuoksi asia tulisi käsi-tellä tavanomaista nopeammin. Muussa tapa-uksessa ei tuomioistuimelta voitaisi kohtuu-della odottaa tapauksen erityiskohtelua. Toi-saalta tuomioistuimen asiana on luonnollises-ti viran puolestakin varmistaa, että asiat käsi-tellään ilman aiheetonta viivytystä myös niis-sä tilanteissa, joissa kiireelliseksi julistamistaei ole haettu. Tämä vaatimus johtuu jo perus-tuslaista ja Suomea velvoittavista kansainvä-lisistä ihmisoikeussopimuksista.

Edellytykseksi asian kiireelliseksi julista-miselle ehdotetaan lakiin kirjoitettavaksi, ettäolisi painava syy sille, että asia tulisi käsitellätuomioistuimessa ennen muita asioita. Asi-anosaisen esittämää painavaa syytä tulisi ar-vioida lakiin ehdotettavien kriteereiden va-lossa. Painavaa syytä arvioitaessa ehdotetaanotettavaksi huomioon asian erityinen merki-tys asianosaiselle, mahdollisesta viipymisestäaiheutuva erityinen vahinko tai haitta, asianlaatu ja myös muut kiireelliseksi julistamisel-le esitetyt perusteet.

Tietynlaisella asialla on käytännössä eri as-teisia merkitysarvoja eri henkilöille tai yhtei-söille. Tarkoitus ei olisi, että asian merkitystäarvioitaessa otettaisiin huomioon yksin-omaan kyseisen asian juttutyyppi tai asianyleinen luonne, vaan asian harkinnassa tulisipainottaa juuri sen yksittäistapauksen merki-tystä kiireelliseksi julkistamista hakevalleasianosaiselle. Luonnollista kuitenkin on, ettäjuttutyypillä on asiassa myös merkitystä.Esimerkiksi terveyteen tai muihin henkilöönliittyvissä kysymyksissä asialla voidaan hel-pommin katsoa olevan sellaista erityistämerkitystä asianosaiselle, että painavan syynasian julistamiseksi kiireelliseksi voidaankatsoa olevan olemassa. Samoin esimerkiksityöhön tai asumiseen liittyvät riidat voivat ol-la asianosaiselle erityisen merkittäviä. Rikos-asioissa puolestaan törkeämmillä asioillavoidaan sanoa olevan enemmän merkitystäasiaosaisille kuin vähemmän törkeillä. Asianmerkitykseen painottuva kriteeri johtaa sii-ten, että aivan vähäisten asioiden julistami-nen kiireelliseksi ei yleensä voisi tulla kysy-mykseen.

Juttujen viipymisestä tuomioistuimessapitkään on yleensä aina jonkinlaista vahinkoa

tai haittaa asianosaisille. Näin voidaan aina-kin jälkikäteen sanoa olevan sen asianosaisenosalta, joka asian lopulta voittaa. Kuitenkineri juttujen viipymisestä tuomioistuimessa onmyös erilaisia vahinkoja tai haittoja asian-osaiselle. On asioita, joiden viipymisestä eivoida juurikaan sanoa olevan haittaa, kuntaas toisten juttujen viipymisellä voi olla ju-tun asianosaisella kohtalokkaat vaikutukset.Luonnollisesti viipymisen kestolla on tässämerkitystä. Viipymisestä aiheutuva erityinenvahinko tai haitta otettaisiin huomioon pai-navaa syytä harkittaessa.

Painavan syyn olemassa oloa harkittaessatulisi ottaa huomioon myös muut esitetyt pe-rusteet kiireelliseksi julistamiselle. Tällainenmuu peruste voisi olla esimerkiksi se, ettäasian käsittely on jo kestänyt pitkään. Ensisi-jassa tässä tarkasteltaisiin sitä aikaa, kuinkakauan asian tuomioistuinvaihe on jo kestänyt.Tapauskohtaisesti harkinnassa voitaisiin ot-taa huomioon myös esimerkiksi asian pitkäänkestänyt esitutkinta tai syyteharkinta. Kiireel-liseksi julistaminen edellyttäisi tuomiois-tuimessa tapahtuvaa kokonaisharkintaa ha-kemukselle esitettyjen perusteiden pohjalta.

Kiireelliseksi julistaminen edellyttäisi käy-tännössä, että asian käsittely ylipäätään voikestää pitkään. Jos asian käsittely kyseisessätuomioistuimessa muutenkin kestää esimer-kiksi vain 3-6 kuukautta, ei kiireelliseksi ju-listamiselle yleensä voisi olla perusteita.Käytännössä kiireelliseksi julistamisen edel-lytykset olisivat helpommin käsillä, jos asiankäsitteleminen on jo asian aikaisemmassavaiheessa kestänyt pitkään. Esimerkiksi josasian käsittely on käräjäoikeudessa jo kestä-nyt pitkään, olisi asian kiireelliselle käsitte-lemiselle hovioikeudessa helpommin löydet-tävissä perusteita. Samoin esitutkinnan taisyyteharkinnan kestettyä tavanomaista pi-dempään, olisi asian nopealle käräjäoikeus-käsittelylle usein perusteita.

Vaikka jutun kiireelliseksi julistamista voi-daan vaatia jo asian ensimmäisen asteentuomioistuinkäsittelyn aikana, kiireelliseksijulistamista voitaisiin vaatia myös erikseenjutun muutoksenhakuvaiheessa, jos esimer-kiksi tilanne asian kiireellisyyden johdostaon vasta aktualisoitunut ensi kertaa hovioi-keudessa. Jo käräjäoikeudessa kiireelliseksijulistetun asian kiireelliseksi julistamista pi-

HE 190/2002 vp 35

tää hovioikeudessa hakea uudelleen, jos asi-anosainen edelleen katsoo asian vaativan kii-reellistä käsittelyä myös ylemmässä oikeus-asteessa. Tämä johtuu siitä, että tässä esityk-sessä on päädytty siihen, että kiireelliseksijulistaminen olisi voimassa vain instanssi-kohtaisesti (ks. ehdotettu OK 28:5:n 2 mo-mentti).

Mahdollista olisi myös se, että tietyn asianosakysymyksen osalta haettaisiin kiireelli-seksi julistamista. Tällainen osakysymys voi-si esimerkiksi olla oikeudenkäyntiväitteenkäsittely tai sellaiseen annetun päätöksen kä-sittely muutoksenhakuasteessa.

2 §. Pykälään ehdotetaan otettavaksi sään-nökset kiireelliseksi julistamista koskevanhakemuksen muodosta ja sisällöstä. Asian-osaisen, joka vaatii asiansa käsittelyä kiireel-lisenä, olisi tehtävä siitä kirjallinen hakemuspääasiaa käsittelevälle tuomioistuimelle.

Ehdotuksen mukaan ratkaisun tekisi pää-asiaa käsittelevä tuomioistuin. Jutun tulisi ol-la tuomioistuimessa jo vireillä, kun hakemussen kiireelliseksi julistamisesta tehdään. Kii-reelliseksi julistamista voidaan tosin hakea joheti asiaa vireille pantaessa. Asianosaisen eiolisi pakko odottaa, että asian käsittely olisijo hänen mielestään viivästynyt, ennen kuinhän tekee hakemuksen. Juttu voi olla jo alunperin kiireellinen ja tästä syystä ei olisi tar-koituksenmukaista asettaa hakemuksen edel-lytykseksi, että asian käsittely on jo tuomio-istuimessa viivästynyt. Hakemus kiireellisek-si julistamisesta ei siten edellyttäisi asian-osaisen moittivan asian hidasta käsittelemistäkyseisessä tuomioistuimessa. Käräjäoikeudenpääasiaratkaisun julistamisen tai antamisenjälkeen kiireellisyysarvion tekeminen kuului-si hovioikeudelle, ja sen vuoksi tuon ajan-kohdan jälkeen tehty hakemus kiireelliseksijulistamisesta olisi toimitettava hovioikeudenratkaistavaksi.

Hakemus olisi tehtävä kirjallisena. Asianpelkkä suusanallinen kiirehtiminen ei vielätarkoittaisi sitä, että tuomioistuimen olisiotettava kantaa asian kiireellisyyteen ja teh-tävä sitä koskeva päätös. Muotovaatimus ha-kemuksen kirjallisuudesta myös selkeyttäisija yksinkertaistaisi kiireellisyyskysymyksenkäsittelyä tuomioistuimessa. Tarkoitus on, et-tä kysymys kiireelliseksi julistamisesta voi-taisiin ratkaista mahdollisimman yksikertai-

sessa menettelyssä ja nopeasti. Ei olisi tar-koituksenmukaista, että tuomioistuimia ras-kaasti työllistäisi asian kiireellisyyttä koske-vien kysymysten käsitteleminen. Tämä olisikoko kiireelliseksi julistamista koskevan aja-tuksen vastaista. Toisaalta estettä ei olisi jat-kossa senkään nykyisin noudatettavan käy-tännön jatkumiselle, jonka perusteella asian-osaiset voivat epävirallisesti pyytää asiansakäsittelyn kiirehtimistä tuomioistuimessa.Epäviralliset kiirehtimispyynnöt otettaisiinedelleen tuomioistuimissa mahdollisuuksienmukaan huomioon, mutta tällaisen pyynnönjohdosta ei tehtäisi mitään erillistä ratkaisua.

Asianosaisen hakemuksen asian kiireelli-seksi julistamisesta olisi ehdotuksen mukaansisällettävä vaatimus kiireelliseksi julistami-sesta ja seikat, joihin vaatimus perustuu. Ha-kemukseen olisi liitettävä ne mahdolliset to-disteet, jotka asianosainen esittää kiireelli-syysvaatimuksensa tueksi. Hakijan tulisimyös ilmoittaa käsityksensä siitä, missä ajas-sa tai mihin mennessä pääasian ratkaisu tulisitehdä.

3 §. Kuten oikeudenmukaisessa oikeuden-käynnissä yleensä, myös asian kiireelliseksijulistamista koskevan kysymyksen ratkaise-misessa hakijan vastapuolelle olisi tarvittaes-sa varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Tämänvuoksi pykälään ehdotetaan otettavaksi sään-nös, jonka mukaan ennen kuin tuomioistuintekee asian kiireelliseksi julistamista koske-van ratkaisun, tuomioistuimen olisi tarvitta-essa varattava muille asianosaisille tilaisuustulla kuulluksi. Toisaalta pykälä olisi tarpeenmyös sen johdosta, ettei tuomioistuimen tar-vitsisi kaikissa tapauksissa kuulla muita jutunasianosaisia ja että kuuleminen voisi tapahtuamuotovapaasti soveltuvalla tavalla. Säännöskoskisi sekä sitä tilannetta, jolloin asia julis-tetaan kiireelliseksi, että sitä tilannetta, jol-loin tätä tarkoittava hakemus hylätään. Joskuuleminen ajankohtaistuisi, se tavallisestitapahtuisi muualla kuin istunnossa. Kuule-minen voisi tapahtua puhelimitse, sähköpos-tilla tai muulla soveltuvalla tavalla, kutenesimerkiksi kirjallisesti.

Koska asian kiireelliseksi julistamista kos-keva asia, eli kysymys siitä, tulisiko asia kä-sitellä erityisellä kiireellä tai ei, ei käytännös-sä yleensä voi merkitä vastapuolen oikeuksi-en vakavaa loukkausta, ei kuulemista tarvit-

HE 190/2002 vp36

sisi aina suorittaa. Sen vuoksi ehdotetaan, et-tä vaikka tarvetta kuulemiseen sinänsä olisi,kuulemisesta voitaisiin kuitenkin luopua, josse aiheuttaisi tarpeetonta viivästystä ottaenhuomioon asian laadun eikä olisi syytä olet-taa, että kuulematta jättämisestä aiheutuisimerkittävää haittaa tai vahinkoa. Esimerkiksitilanteissa, jossa on selvää, että hakemukseentulee suostua tai joissa hakemus on selvästiperusteeton, ei kuulemista tavallisesti tarvit-taisi.

Tilanteessa, jossa asian käsittely on julistet-tu kiireelliseksi, käsittelyaikataulusta olisijoka tapauksessa tarpeen keskustella mui-denkin asianosaisten kuin hakijan kanssa, jot-ta pääkäsittely odotettua nopeammalla aika-taululla ei aiheuttaisi muille asianosaisillekäytännön hankaluuksia.

Tuomioistuin harkitsisi kiireelliseksi julis-tamisen edellytykset aina viran puolesta, eikäasiaa välttämättä julistettaisi kiireelliseksi,vaikka kaikki asianosaiset olisivat asiasta yh-tä mieltä. Tieto kiireelliseksi julistamistakoskevan ratkaisun sisällöstä olisi toimitetta-va kaikille asianosaisille.

4 §. Esityksessä ehdotetaan, että tuomiois-tuin voisi tehdä asian kiireelliseksi julista-mista koskevan ratkaisun kirjallisessa menet-telyssä yhden tuomarin kokoonpanossa taisiinä kokoonpanossa, jossa se on toimivaltai-nen käsittelemään pääasiaa.

Yhden tuomarin kokoonpanossa olisi mah-dollista sekä hylätä että hyväksyä kiireelli-seksi julkistamista tarkoittava hakemus. Sa-moin pykälän tarkoittama mahdollisuus rat-kaista kiireelliseksi julistamista koskeva ky-symys myös yhden tuomarin kokoonpanossatulisi sovellettavaksi myös ylemmissä oike-usasteissa ja tätä kysymystä koskevassa muu-toksenhaussa.

Asian kiireelliseksi julistamista koskevakäsittely olisi yleensä kirjallinen. Estettä eitosin olisi sillekään, että poikkeustapauksessaja asian niin vaatiessa kiireellisyysasia rat-kaistaisiin suullisessa käsittelyssä tai pää-käsittelyssä. Asian kiireelliseksi julistamistakoskeva ratkaisu yleensä olisi aiheellista teh-dä viipymättä ja siten jo ennen pääasian suul-lista valmistelua tai pääkäsittelyä. Poikkeus-tapauksessa asian kiireelliseksi julistamistakoskeva ratkaisu voitaisiin kuitenkin tehdämyös pääasian yhteydessä. Tällöin asian kii-

reelliseksi julistamista koskevaa sivuasiaavoitaisiin myös käsitellä pääasian yhteydessäasian suullisessa tai pääkäsittelyssä.

Tuomioistuimen olisi annettava ratkaisunsakiireelliseksi julistamista koskevaan pyyn-töön viipymättä. Jos itse pääasiaa ei voitaisisamalla ratkaista, asiasta olisi tehtävä erilli-nen ratkaisu. Jos kiireelliseksi julistamistapyydettäisiin hovioikeudessa, hakemus olisisilloinkin ratkaistava viipymättä. Vastaavastiasiaa koskeva muutoksenhaku olisi ratkaista-va kiireellisesti.

5 §. Kiireelliseksi julistamisen oikeusvai-kutuksena olisi, ettei asiaa käsiteltäisi enääedes periaatteessa tuomioistuimeen saapu-misjärjestyksen mukaisessa järjestyksessä,vaan asia tulisi käsitellä kiireellisenä. Asiastaehdotetaan pykälän 1 momentissa säädettä-väksi, että kiireelliseksi julistelut asiat olisikäsiteltävä tuomioistuimessa ilman aiheeton-ta viivytystä ennen muita asioita. Mitään ni-menomaista määräaikaa, jossa ajassa asia tu-lisi tuomioistuimessa ratkaista, ei asetettaisilaissa. Kiireelliseksi julistaminen tarkoittaisisitä, että asia olisi käsiteltävä tuomiois-tuimessa yhtä kiireellisenä kuin sellaiset lainnojalla kiireelliset asiat, joiden osalta ei olesäädetty määräaikaa asian käsittelylle. Tuo-marin virkavelvollisuutena olisi ottaa asiankiireellisyydestä johtuva etusija asioiden kä-sittelyjärjestystä ratkaistaessa huomioon.

Eräät käräjäoikeudessa käsiteltävät asia-tyypit tai -ryhmät on suoraan lain nojallasäädetty kiireellisiksi niiden luonteen vuoksi.Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain5 luvun 13 §:n mukaan jos alle 18-vuotiasvastaaja on syytteessä rikoksesta, josta syyt-teessä mainittujen seikkojen vallitessa tehty-nä on säädetty kuutta kuukautta ankarampivankeusrangaistus, taikka jos vastaaja onvangittuna, matkustuskiellossa tai virantoimi-tuksesta pidätettynä, pääkäsittely on pidettä-vä kahden viikon kuluessa rikosasian vireil-letulosta. Erityislakien nojalla kiireellisenäon käsiteltävä myös esimerkiksi lähestymis-kiellosta annetun lain (898/1998) mukainenasia, lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta kos-kevan päätöksen täytäntöönpanosta annetus-sa laissa (619/1996) tarkoitettu asia, ulosotto-lain (37/1895) 9 luvun 11 §:ssä tarkoitettutäytäntöönpanoriita ja 10 luvussa tarkoitettumuutoksenhaku ulosottomiehen menettelyyn

HE 190/2002 vp 37

sekä rangaistusten täytäntöönpanosta annetunlain (39/1889) 7 luvussa tarkoitettu vanginvalitusasia. Sotilasoikeudenkäyntilain(326/1983) 16 §:n mukaan sotilasoikeuden-käyntiasiat on tuomioistuimessa käsiteltäväkiireellisenä. Lisäksi laissa on säännöksiä,joiden nojalla eräät valitusasiat ja kantelut onkäsiteltävä kiireellisinä.

Ehdotettujen säännösten nojalla muutkinkuin suoraan lain nojalla kiireellisesti käsitel-tävät asiat voisivat saada kiireellisen asianstatuksen. Kysymys ei olisi juttutyyppiin tairyhmään kuulumisesta johtuva kiireellisyys,vaan kyseiseen yksittäiseen asiaan liittyvätnäkökohdat. Periaatteessa kiireelliseksi julis-tettu asia olisi käsiteltävä yhtä kiireellisinäkuin sellaiset lain nojalla kiireelliset asiat,joiden osalta erityisiä määräaikoja ei ole sää-detty. Laissa ei tosin olisi estettä sillekään,että lain nojalla kiireelliseksi käsiteltäväksisäädetty asia voitaisiin vielä erikseen julistaakiireelliseksi. Laissa kiireelliseksi käsiteltä-vän tyyppiseksi luokiteltu asia voi erityista-pauksessa olla perustellusti kiireellisempikuin saman tuomioistuimen käsiteltävänäolevat tuohon juttutyyppiin kuuluvat muutasiat ja se voidaan siksi julistaa kiireelliseksi.

Kiireelliseksi julistamisen jälkeen asian kä-sittely vaatimaa aikaa arvioitaessa otettaisiinhuomioon tapauksen laajuus ja vaikeusaste.Erityisesti riita-asioissa kiireelliseksi julista-mista hakeneen tulisi luonnollisesti myötä-vaikuttaa mahdollisuuksiensa mukaan asiannopeaan käsittelemiseen.

Kiireelliseksi julistaminen olisi voimassavain instanssikohtaisesti. Tästä otettaisiinnimenomainen säännös pykälän 2 moment-tiin. Säännöksen mukaan kiireelliseksi julis-taminen olisi voimassa kunnes pääasia onratkaistu asianomaisessa oikeusasteessa.

Mikäli jo alioikeudessa kiireelliseksi julis-tetun pääasian käsittely jatkuu muutoksenha-kuasteessa, asianosaisen olisi niin halutes-saan haettava kiireelliseksi julistamista uu-delleen hovioikeudessa. Tämän sisältöiseensääntelyyn on päädytty sillä perusteella, ettäasian kiireelliseksi julistamiselle esitetty pai-nava syy saattaa lakata käräjäoikeuden pää-asiaratkaisun sisällön johdosta. Tosin kiireel-liseksi julistamista hakevalle ehdotettu sään-tely aiheuttaa jonkin verran lisätyötä.

6 §. Pykälään otettaisiin säännökset muu-

toksenhakuoikeudesta kiireelliseksi julista-mista koskevaan ratkaisuun. Säännöksen si-sältönä olisi ensinnäkin se, ettei päätökseen,jolla asia on julistettu kiireelliseksi, saisi ha-kea muutosta valittamalla.

Pykälässä ehdotetaan lisäksi säädettäväksi,että asian käsittelyn aikana tehtyyn päätök-seen, jolla asian kiireelliseksi julistamistakoskeva vaatimus on hylätty, saisi hakeaerikseen muutosta valittamalla.

Jos tuomioistuimen ratkaisu olisi kiireelli-syyttä pyytäneelle asianosaiselle kielteinen,voisi kyseinen asianosainen hakea muutostatähän ratkaisuun valittamalla siitä ylemmälletuomioistuimelle. Muutoksenhakukeinonaolisi tavanomainen valitus. Sen sijaan ei oleoikeusturvasyistä tarpeellista sallia muutok-senhakua sellaiseen päätökseen, jolla asiankäsittely on julistettu kiireelliseksi.

Mahdollinen muutoksenhaku tapahtuisi vä-littömästi erikseen kiireellisyyttä koskevanhylkäävän ratkaisun tekemisen jälkeen, eikäsiis pääasian muutoksenhaun yhteydessä. Jossekä pääasia että kiireellisyyttä koskeva asiaratkaistaan samalla kertaa, myös muutoksen-haku tapahtuisi tietysti samanaikaisesti.Muutoksenhakemus olisi käsiteltävä ylem-mässä tuomioistuimessa viipymättä. Ehdotet-tavan lainmuutoksen voimaantulon yhteydes-sä voitaisiin hovioikeusasetuksen (211/1994)14 §:n 1 momentin 5 kohtaa muuttaa siten,että sen mukaan asiat, jotka on muutoin laintai tuomioistuimen päätöksen mukaan käsi-teltävä kiireellisenä, olisi käsiteltävä kiireel-lisenä ennen muita asioita.

Koska asian kiireelliseksi julistamista kos-keva ratkaisu olisi aina pääasiaan nähden lii-tännäinen kysymys, valitusoikeus kiireelli-seksi julistamista koskevaan ratkaisuun nou-dattaa muutoin pääasian muutoksenhaun me-nettelysääntöjä. Näin ollen esimerkiksi asias-sa, jossa hovioikeus on pääasian osalta toinenoikeusaste, muutoksenhaku myös hovioikeu-den kiireelliseksi julistamista koskevan ha-kemuksen hylkäävään päätökseen edellyttäävalitusluvan saamista korkeimmalta oikeu-delta.

31 luku. Ylimääräisestä muutoksen-hausta

Yleistä. Yleisperusteluissa esitetyistä syistä

HE 190/2002 vp38

joskus on tarpeen rikostuomion purku yksin-omaan menettämisseuraamusta koskevaltaosalta. Ehdotettu uusi sääntely noudattaisinykyisen OK 31 luvun systematiikkaa. Ehdo-tetussa 8 a §:ssä säänneltäisiin tuomionpurkurikosasian vastaajan eduksi ja ehdotetussa9 a §:ssä tuomionpurku vastaajan vahingoksi.OK 31 luvun 15 §:n niin sanottua adheesio-säännöstä esitetään tarkistettavaksi vastaa-vasti. Periaatteessa purkamisedellytyksetnoudattavat samoja kriteereitä kuin, jos ky-symys olisi itse rikostuomion purkamisestasyytetyn eduksi tai vahingoksi. Purkamisenkynnys on siten samaa tasoa kuin muissakinrikosasian tuomioissa. Kuitenkin menettä-misseuraamustuomioiden erityispiirteet onotettu huomioon ehdotusten sanamuodoissa.Jos samalla kertaa haetaan sekä itse rangais-tustuomion, että menettämisseuraamuksenpurkua, jutun eri osien purkamisedellytyksiätulee jatkossa tarkastella periaatteessa erik-seen.

8 a §. Ehdotettavaan uuteen pykälään tuli-sivat edellytykset menettämisseuraamustakoskevan tuomion purkamisesta rikosasiassatuomitun vastaajan eduksi. Ehdotettavassapykälässä käytettäisiin terminologiaa, jonkamukaan tuomio voidaan purkaa rikosasianvastaajan eduksi, eikä siinä puhuttaisi syyte-tystä, kuten nyt voimassa olevissa OK 31 lu-vun säännöksissä. Konfiskaatioseuraamuk-seen voidaan tuomita myös esimerkiksi ri-koksesta hyötynyt oikeushenkilö, joka ei olejutussa syytetyn asemassa. Samoin uudet RL10 luvun säännökset mahdollistavat hyödynmenetetyksi tuomitsemisen myös muultakuin itse rikokseen syylliseltä. Uusi termino-logia vastaisi samalla myös ROL:ssa omak-suttua kielenkäyttöä. Ehdotuksen purkamis-perusteet olisi jaettu kolmeen eri kategoriaan.

Ehdotuksen 1 kohdan mukaan menettämis-seuraamusta koskeva lainvoiman saanuttuomio voitaisiin purkaa rikosasian vastaajaneduksi, jos saman luvun 8 §:n 1, 2 tai 4 koh-dassa mainitut edellytykset olisivat olemassa.OK 31 luvun 8 §:ssä on perussäännös niistäedellytyksistä, joilla rikostuomio voidaanpurkaa syytetyn eduksi. Tuon pykälän 1 koh-dan edellytyksenä on että, oikeuden jäsen taivirkamies, syyttäjä taikka asianosaisen edus-taja tai avustaja on jutun yhteydessä syyllis-tynyt rikolliseen menettelyyn, jonka voidaan

katsoa vaikuttaneen jutun lopputulokseen.Pykälän 2 kohdan mukaan taas edellytyksenäon, että asiakirja, jota on käytetty todisteena,on ollut väärä tai asiakirjan antajan tieten si-sällykseltään totuudesta poikkeava taikka to-tuusvakuutuksin kuultu asianosainen tahi to-distaja tai asiantuntija on tahallansa antanutperättömän lausuman, ja asiakirjan tai lau-suman voidaan otaksua vaikuttaneen loppu-tulokseen. Pykälän 4 kohdassa puolestaansäädetään purkuedellytykseksi syytetyneduksi, että jos tuomio perustuu ilmeisestiväärään lain soveltamiseen, se voidaan pur-kaa. Nämä kaikki tuomionpurkuedellytyksetsoveltuisivat ehdotuksen mukaan myös sil-loin, kun kysymyksessä on yksin tuomion-purku menettämisseuraamusta koskevantuomion osalta. Koska edellä sanottujen OK31 luvun 8 §:n 1, 2 ja 4 kohtien osalta oike-uskäytäntö on pitkälle vakiintunut, eikä siinäole ilmennyt säännöksissä olevan epäkohtia,tässä yhteydessä ei lain sanamuotoja ole tar-koituksenmukaista edes nykyaikaistaa.

Sen sijaan nykyisen OK 31 luvun 8 §:n 3kohdan säännökset niistä edellytyksistä, joil-la rikostuomio voidaan purkaa syytetyneduksi uuteen seikkaan tai todisteeseen ve-toamalla, eivät sellaisenaan sanamuodoltaansopisi tilanteeseen, jossa on kysymys vainmenettämisseuraamusta koskevan tuomionpurkamisesta. Tästä syystä ehdotuksen 2 koh-taan otettaisiin tätä tilannetta vastaava sään-nös koskien nimenomaan menettämisseu-raamustuomiota ja uuteen seikkaan tai todis-teeseen vetoamista purkuperusteena. Tuomi-on purkamisen edellytykseksi ehdotetaansäädettäväksi, että jos vedotaan seikkaan taitodisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty,ja sen esittäminen todennäköisesti olisi joh-tanut menettämisvaatimuksen hylkäämiseentai siihen, että menettämisseuraamus olisituomittu olennaisesti lievempänä, taikka onmuutoin erittäin painavia syitä katsoen siihenmihin näin vedotaan ja mitä muutoin käy il-mi, saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymysmenettämisseuraamuksesta.

Ehdotus poikkeaisi rangaistustuomiotakoskevasta luvun 8 §:n 3 kohdan säännökses-tä ensinnäkin siinä, että uusien seikkojen taitodisteiden olisi todennäköisesti tullut johtaanimenomaan menettämisvaatimuksen hyl-käämiseen. Sen sijaan edellytyksenä ei olisi,

HE 190/2002 vp 39

että uusi aineisto olisi johtanut syytetyn va-pauttamiseen. Keskeinen uuden sääntelynajatus on, että nimenomaan voidaan harkitamenettämisvaatimusta itse rikostuomiostaerillisenä kysymyksenä. Käytännössä erotte-lulla ei luonnollisesti aina olisi merkitystä.Mikäli kysymys on nimenomaan syytettyynkohdistuneesta menettämisvaatimuksesta jasamalla kertaa rangaistustuomion kanssa ontuomittu menettämisseuraamus, uudet seikattai todisteet voivat nimittäin usein samallakertaa puhua sekä itse rikostuomion että me-nettämisseuraamuksen purkamisen puolesta.

Toinen asiallinen ero ehdotetun säännöksenja voimassa olevan luvun 8 §:n 3 kohdansäännöksen välillä olisi se, että menettämis-vaatimuksen purkamisen toisena vaihtoehtoi-sena edellytyksenä olisi, että menettämisvaa-timus olisi todennäköisesti tuomittu uusienseikkojen tai todisteiden käsillä ollessa olen-naisesti lievempänä. Nykyisessä luvun 8 §:n3 momentin toisena vaihtoehtoisena edelly-tyksenä on, että rikokseen olisi ollut sovellet-tava lievempiä rangaistussäännöksiä. Menet-tämisseuraamusta koskevan tuomion purka-misen edellytyksiä harkittaessa olisi nimen-omaan tarkasteltava menettämisseuraamuk-sen tuomitsemisen aikaisempia edellytyksiä.Kysymys olisi nyt siitä, että uuden seikan taitodisteen esittäminen ei olisi kyllä johtanutsuorastaan menettämisvaatimuksen hylkää-miseen, mutta siihen kyllä, että se olisi tuo-mittu olennaisesti lievempänä. Koska yli-määräinen muutoksenhaku tulisi olla poikke-uksellista, ei vähäisiin menettämisseu-raamuksen ”mittaamiskysymyksiin” voitaisimyöhemmin tuomionpurkuteitse puuttuaedes vastaajan eduksi. Tämä olennaisuuse-dellytys vastaisi pitkälle sitä ajatusta, joka onnykyisen luvun 8 §:n 3 kohdan vastaavanedellytyksen kriteerinä. Sen nojalla ei olekatsottu voitavan puuttua pelkästään tuomi-tun rangaistuksen laatu- tai mittaamiskysy-myksiin. Molempien edellä sanottujen vaih-toehtoisen purkuperusteiden edellytyksenäsiis on, että uudella seikalla tai todistella olisitodennäköisesti ollut sanottu merkitys.

Ehdotuksen 2 kohdan viimeisenä vaihtoeh-toisena purkuperusteena olisi erittäin paina-vien syiden purkuperuste. Tämä ehdotetaanotettavaksi johdonmukaisuussyistä myösmenettämisseuraamuksen purkamista koske-

vaan pykälään. Tältäkin osin kysymys olisikäytännössä siitä, että joissakin tilanteissaasiassa ilmitulleet seikat tai todisteet ovatniin merkittäviä, että ratkaisu olisi oikeu-denmukaisuussyistä avattava uudelleen har-kittavaksi, vaikka nämä uudet seikat tai to-disteet eivät suoraan johtaisikaan siihen, ettävoitaisiin sanoa olevan todennäköistä, ettämenettämisvaatimus olisi hylätty tai se olisituomittu olennaisesti lievempänä.

Ehdotuksen 3 kohdan mukaan menettämis-seuraamusta koskeva tuomio voitaisiin pur-kaa vastaajan eduksi myös, jos syyte siitä ri-koksesta, jonka perusteella menettämisseu-raamus tuomittiin, on sittemmin hylätty näyt-tämättömänä tai muusta syystä syytteen hyl-käämisen vuoksi menettämisseuraamuksen-kaan tuomitsemiselle ei olisi ollut edellytyk-siä. Tämä purkuperuste tarkoittaisi käytän-nössä tilannetta, jossa muu vastaaja kuin syy-tetty on tuomittu menettämisseuraamukseenja syytetyn osalta syyte onkin sittemmin hy-lätty näyttämättömänä tai sillä perusteella,ettei kysymyksessä olekaan ollut rikos. Täl-lainen tilanne voi syntyä esimerkiksi varsi-naisen muutoksenhaun yhteydessä siten, ettämenettämisseuraamukseen tuomittu tyytyyalemman oikeuden langettavaan ratkaisuun,mutta ylempi tuomioistuin syytetyn tai syyt-täjän valituksen johdosta hylkääkin syytteennäyttämättömänä. Samoin vastaava tilannesaattaa syntyä esimerkiksi rikoksesta tuomi-tun menestyksekkään ylimääräisen muutok-senhaun johdosta. Näissä tilanteissa tulisi ol-la mahdollista se, että myös menettämisseu-raamusta koskeva tuomio voidaan purkaa.

Tilanteessa on kysymys siitä, että konfis-kaatiotuomion jälkeen on annettu uusi tuo-mio, jossa on ollut kysymys osittain samastaasiasta kuin konfiskaatiotuomiossa. Saattaaolla, että ilman nyt ehdotetun kaltaista sään-nöstäkin menettämisseuraamusta koskevantuomion jälkeen annettu tuomio tai ainakinuuteen tuomioon johtaneet seikat voitaisiinjoissakin tilanteissa tulkita olevan sellaisiauusia seikkoja tai todisteita, joiden perusteel-la tuomio myös menettämisseuraamusta kos-kevalta osalta voitaisiin purkaa edellä ehdo-tetun luvun 8 a §:n 2 kohdan perusteella. Ai-na ei kuitenkaan näin ole asian laita (ks.esim. KKO 1998:30) ja tästä syystä ehdote-taan lakiin otettavaksi tilanteesta nimen-

HE 190/2002 vp40

omainen määräys.Menettämisseuraamusta koskevan tuomion

ja itse syytevaatimusta koskevan tuomionlopputuloksen ei nykyisen lain mukaan täydyvälttämättä olla kohtalonyhteydessä. Syytevoidaan esimerkiksi hylätä rikoksen vanhen-tumisen johdosta, mutta konfiskaatio voi ollaedelleen tuomittavissa. Menettämisvaatimuk-sen lyhin vanhentumisaika on RL 8 luvun7 §:n mukaan 5 vuotta. Näistä syistä ehdo-tuksen soveltamisalaa on rajoitettu siten, ettäpurkuperuste kattaa vain sen tilanteen, jossasyyte on hylätty näyttämättömänä tai ettämuusta syystä syytteen hylkäämisen vuoksimenettämisseuraamuksenkaan tuomitsemi-selle ei olisi ollut edellytyksiä.

Johdonmukaisesti sen kanssa mitä muistapurkuperusteista rikosasiassa syytetyn eduksion säädetty, myöskään vastaajan eduksi ta-pahtuva ylimääräinen muutoksenhaku ehdo-tettavan uuden pykälän perusteella ei olisimääräaikaan sidottua.

9 b §. Ehdotettavassa uudessa pykälässäolisivat edellytykset menettämisseuraamustakoskevan tuomion purkamisesta rikosasiassavastaajan vahingoksi. Kuten tuomionpurku-säännössä yleensä, myös ehdotetussa pykä-lässä olisivat edellytykset tuomion purkami-selle vastaajan vahingoksi jonkin verran tiu-kemmat kuin, jos tuomion purkaminen tapah-tuisi vastaajan eduksi. Ehdotettu säännös ra-kentuisi samanlaisen systematiikan varaankuin voimassa oleva rikostuomion purkamis-ta syytetyn vahingoksi koskeva OK 31 luvun9 §. Vastaavasti kuin edellä 8 a §:n kohdallaon ehdotettu, pykälän sanamuoto koskisi ri-kosasian vastaajaa, koska menettämisseu-raamukseen on voitu tuomita oikeushenkilötai muu rikosasian vastaaja kuin syytetty.

Ehdotuksen 1 momentin 1 kohdan mukaanlainvoiman saanut menettämisseuraamustakoskeva tuomio rikosasiassa voidaan ri-kosasian vastaajan vahingoksi purkaa, jossaman luvun 8 §:n 1 tai 2 kohdassa mainittuseikka on ollut olemassa ja sen voidaan otak-sua vaikuttaneen siihen, että menettämisseu-raamusta ei ole tuomittu tai että se on tuomit-tu olennaisesti lievempänä kuin se olisi tulluttuomita. OK 31 luvun 9 §:ssä on perussään-nös niistä edellytyksistä, joilla rikostuomiovoidaan purkaa syytetyn vahingoksi ja uu-dessa pykälässä viitattaisiin osittain samoihin

edellytyksiin. Pykälän 1 momentin 1 kohdas-sa puolestaan vastaavasti viitataan saman lu-vun 8 §:n 1 ja 2 kohdan säännöksiin, joissaon kysymys rikollisesta menettelystä tai vää-rästä todisteesta ensiprosessissa. Viimeksimainitun pykälän 1 kohdassa viitataan siihenettä, oikeuden jäsen tai virkamies, syyttäjätaikka asianosaisen edustaja tai avustaja onjutun yhteydessä syyllistynyt rikolliseen me-nettelyyn. Saman pykälän 2 kohdassa puoles-taan viitataan siihen, että jos asiakirja, jota onkäytetty todisteena, on ollut väärä tai asiakir-jan antajan tieten sisällykseltään totuudestapoikkeava taikka jos totuusvakuutuksin kuul-tu asianosainen tahi todistaja tai asiantuntijaon tahallansa antanut perättömän lausuman.

Ehdotuksen mukaan purkuperuste olisi uu-den 9 b §:n 1 momentin 1 kohdan mukaanvastaavasti vastaajan vahingoksi olemassa,jos ensiprosessissa olisi ollut olemassa edelläsanottu seikka (rikollinen menettely tai väärätodiste) ja sen voitaisiin otaksua vaikuttaneensiihen, ettei menettämisseuraamusta ole tuo-mittu tai että se on tuomittu olennaisesti lie-vempänä kuin se olisi voitu tuomita. Kysy-mys olisi tapahtuneen virheen vaikutuksestatuomion lopputulokseen eli joko siihen, ettämenettämisseuraamusvaatimus on hylätty taisiihen, että se on tuomittu selvästi pienempä-nä kuin se olisi tullut tuomiota.

Näyttökynnys tapahtuneen virheen ja tuo-mion lopputuloksen kausaalisuuden osoitta-miseksi olisi suhteellisen alhainen. Ehdotuk-sen mukaan tulisi voida otaksua virheellä ol-leen sanottuja vaikutuksia. Tämä kynnys vas-taisi nykyisin rikostuomion osalta voimassaolevaa kynnystä OK 31 luvun 9 §:n 1 mo-mentin 1 kohdassa.

Ehdotuksen 1 momentin 2 kohdan mukaanpurkuperusteena olisi se että, vedotaan seik-kaan tai todisteeseen, jota ei ole aikaisemminesitetty, ja sen esittäminen todennäköisestiolisi johtanut menettämisseuraamuksen tuo-mitsemiseen tai että menettämisseuraamusolisi tuomittu olennaisesti ankarampana. Ri-kostuomion purkaminen syytetyn vahingoksiuusien seikkojen ja todisteiden osalta on nytsäännelty OK 31 luvun 9 §:n 1 momentin 2kohdassa. Tuossa lainkohdassa edellytetäänmuun ohella, että kysymys on rikoksesta, jos-ta säännöllisen rangaistusasteikon mukaanvoi seurata ankarampi rangaistus kuin kaksi

HE 190/2002 vp 41

vuotta vankeutta tai viraltapano. Menettämis-seuraamusta koskeva tuomion osalta esityk-sessä ehdotetaan, ettei tuomion purkamisenedellytykseksi edes syytetyn vahingoksi ase-tettaisi mainitun kaltaista kysymyksessä ole-van rikoksen törkeyskynnystä.

Kuten yleisperusteluissa on esitetty, menet-tämisseuraamusta koskevan tuomionpurunajatuksena on se, että menettämisseuraamus-ta koskeva tuomio voitaisiin purkaa riippu-matta itse rikostuomiosta. Kysymys olisi lä-hinnä siitä, että menettämisseuraamuksenosalta jälkeenpäin ilmenee, että saatua ri-koshyötyä onkin ollut olemassa tai rikoksestasaatu hyöty onkin tosiasiassa ollut ensipro-sessissa ilmennyttä hyötyä huomattavastisuurempi. Tällainen tilanne saattaa syntyäriippumatta siitä, mikä rikos kysymyksessäolevassa tilanteessa on ollut käsiteltävänä.Menettämisseuraamusta koskevan tuomionpurkaminen vastaajan vahingoksi ei ole syy-tetyn tai muun rikosasian vastaajan osaltavälttämättä yhtä ankara toimenpide kuin itserikostuomion purkaminen. Menettämisseu-raamus on luonteeltaan turvaamistoimenpide,jolla pyritään estämään uusien rikosten te-keminen tai eliminoidaan rikoksella rikastu-minen. Siksi ehdotetaan, että menettämisseu-raamuksen purkaminen voisi tulla kysymyk-seen soveltamisalaltaan hieman laajempanakuin varsinaisen rikostuomion purkaminen.Tällaisen ratkaisun puolesta puhuu sekin, ettämenettämisseuraamus voidaan myös tuomitamuuta kuin rikoksesta syytettä kohtaan. Täl-laisen henkilön tai yhtiön kannalta ei oleniinkään oleellista se, mitä rangaistusasteik-koa olisi syytettyä kohtaan ollut sovellettava.

Tuomionpurun käyttöalan erityisesti ri-kosasiassa vastaajan vahingoksi tulisi olla ra-jattu siten, että yleensä kaikki asiaan liittyvätnäkökohdat tulee käsitellä jo ensiprosessissatai sitä mahdollisesti seuraavassa varsinaises-sa muutoksenhaussa. Tästä syystä ja joh-donmukaisesti sen kanssa, mitä nykyisin onsäädetty rikostuomion purkamisesta syytetynvahingoksi ehdotetaan pykälän 2 momenttiinniin sanottua prekluusiosäännöstä. Ehdotuk-sen 2 momentin mukaan tuomiota ei kuiten-kaan purettaisi saman pykälän 1 momentin 2kohdassa mainitusta syystä, ellei saatettaisitodennäköiseksi, ettei asianosainen ole voi-nut vedota puheena olevaan seikkaan tai to-

disteeseen siinä tuomioistuimessa, joka ontuomion antanut, tai hakemalla muutostatuomioon taikka että hän muutoin on päte-västä syystä ollut siihen vetoamatta.

Menettämisseuraamusta koskevat tuomionpurkamista koskevaan hakemukseen vastaa-jan vahingoksi noudatettaisiin OK 31 luvun10 §:ssä säädettyjä määräaikoja. Hakemusolisi tehtävä vuoden kuluessa siitä päivästä,jona hakija sai tiedon hakemuksen perustee-na olevasta seikasta, tai, mikäli hakemus no-jautuu toisen rikolliseen menettelyyn, jonatätä koskeva tuomio sai lainvoiman.

10 §. Pykälä sisältää säännökset määrä-ajoista tuomion purkamiseksi riita-asioissasekä rikosasioissa, jos purkamista haetaansyytetyn vahingoksi. Koska edellä ehdote-taan 9 §:ksi säännöstä siitä, että tuomion pur-kaminen menettämisseuraamusasiassa voitapahtua myös muun kuin rikoksesta syyte-tyn vahingoksi, on selvyyden vuoksi tarpeel-lista muuttaa myös nykyistä 10 §:ää vastaa-vasti. Myös menettämisvaatimusta koskevantuomion purkaminen vastaajan vahingoksiolisi sen mukaan tehtävä 10 §:n määräajassa.

15 §. Voimassa olevassa 15 §:ssä on sään-nökset tuomion purkamisesta rikosasiassa ti-lanteessa, jossa tuomio sisältää sekä tuomionrangaistuvaatimuksesta että yksityisoikeudel-lisesta vaatimuksesta. Tämän niin sanotunadheesiosäännöksen mukaan tuomion pur-kamista koskevassa asiassa pääsääntöisestinoudatetaan yksityisoikeudellisen vaatimuk-sen osalta riitajutussa annetun tuomion pur-kamista koskevia säännöksiä. Poikkeuksenatästä on tilanne, jossa tuomio puretaan ran-gaistusvaatimusta koskevalta osalta. Tällöintuomio voidaan pääsäännön estämättä purkaamyös yksityisoikeudelliselta osaltaan. Poik-keuksella on erityistä merkitystä, kun otetaanhuomioon se, että riitajuttujen tuomiopurka-miselle on säädetty määräajat, kun taas rikos-tuomion purkaminen syytetyn eduksi ei olemääräaikaan sidottua.

Kun edellä on ehdotettu säännöksiä, joidenperustella menettämisseuraamusta koskevatuomio voidaan erikseen purkaa, on aiheellis-ta ottaa tämä mahdollisuus huomioon myöskysymyksessä olevassa adheesiosäännökses-sä. Tämän vuoksi ehdotetaan säännöksenloppuosaa muutettavaksi siten, että jos tuo-mio puretaan rangaistusvaatimusta tai menet-

HE 190/2002 vp42

tämisvaatimusta koskevalta osalta, voidaantuomio edellä sanotun pääsäännön estämättäsamalla kertaa purkaa myös yksityisoikeudel-lista vaatimusta koskevalta osalta. Tilannevoisi tulla käytännössä kysymykseen esimer-kiksi, jos pelkkää menettämisseuraamustakoskevassa oikeudenkäynnissä on tuomittumenettämisseuraamus ja yksityisoikeudelli-nen seuraamus. Tämän jälkeen voi ilmetäpurkamiseen oikeuttava peruste menettämis-seuraamuksen osalta. Jos menettämisseuraa-mus puretaan, voitaisiin samalla tuomio pur-kaa myös yksityisoikeudellista vaatimustakoskevalta osalta.

1.2. Rikoslaki

15 luku. Rikoksista oikeudenkäyttöävastaan

1 §. Kuten yleisperusteluissa on todettu, ri-kosoikeudellisen legaliteettiperiaatteen nou-dattamisen varmistamiseksi rikoslain perä-töntä lausumaa tuomioistuimessa koskevaansäännökseen ehdotetaan otettavaksi nimen-omainen säännös videoneuvottelun ja puhe-limessa kuulemisen osalta.

Ehdotuksen mukaan pykälään lisättäisiinuusi 2 momentti, jonka mukaan mitä perät-tömästä lausumasta tuomioistuimessa koske-vassa 1 momentissa säädetään, olisi voimassamyös kuultaessa henkilöä pääkäsittelyssä hä-nen henkilökohtaisesti läsnä olematta käyttä-en videoneuvottelua tai puhelinta.

Koska törkeää perätöntä lausumaa koske-vassa saman luvun 3 §:ssä viitataan samanluvun 1 §:ään sellaisenaan, tulisi myös3 §:ssä tarkoitettu sääntely voimaan vastaa-vasti myös videoneuvottelun ja puhelinkuu-lustelun osalta.

2. Voimaantulo

Lakien ehdotetaan tulemaan voimaan noinpuolen vuoden kuluttua siitä, kun ne on hy-väksytty ja vahvistettu. Lyhyehkö aika vah-vistamisen sekä voimaatulon välillä on tar-peen koulutuksen järjestämiseksi.

Muutoksissa olisi kysymys oikeudenkäyn-timenettelyä koskevista säännöksistä, joitavakiintuneen käytännön mukaan ryhdytäänsoveltamaan heti niiden tultua voimaan myös

niissä asioissa, jotka on jo pantu vireille en-nen uuden lain voimaantuloa. Tarkoitus on,että myös tässä tapauksessa uutta lakia sovel-lettaisiin myös niihin asioihin, jotka ovat tul-leet vireille ennen lain voimaantuloa. Tämänvuoksi erityinen siirtymäsäännös ei ole tar-peen, vaan laki koskee voimaan tullessaanheti kaikkia tuomioistuimissa vireilläkin ole-via asioita.

3. Säätämisjärjes tys

Ehdotettu lainsäädäntö koskee rikos- ja rii-ta-asioiden oikeudenkäyntimenettelyä ja siksise liittyy erityisesti perustuslaissa (731/1999)turvattuun oikeusturvaan (PeL 21 §). Jokai-sella on oikeus saada asiansa käsitellyksiasianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytys-tä lain mukaan toimivaltaisessa tuomiois-tuimessa tai muussa viranomaisessa. Oikeu-denmukaisen oikeudenkäynnin takeet on tur-vattava lailla. Ehdotetulla lainsäädännölläpyritään myös takaamaan perustuslain 7 §:n1 momentissa tarkoitettua oikeutta turvalli-suuteen.

Perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaanturvallisuus perusoikeutena korostaa julkisenvallan positiivisia toimintavelvoitteita yh-teiskunnan jäsenten suojaamiseksi rikoksiltaja muilta heihin kohdistuvilta oikeudenvas-taisilta teoilta. Samoin se edellyttää toimiamyös rikosten uhrien oikeuksien turvaami-seksi ja aseman parantamiseksi (HE309/1993 vp, s. 47).

Todistajan suojaa koskevat säännösehdo-tukset parantaisivat turvallisuutta. Todistajaa,muuta todistelutarkoituksessa kuultavaa hen-kilöä ja asianomistajaa voitaisiin kuulla tuo-mioistuimessa tietyin edellytyksin asianosai-sen läsnä olematta kuultavan henkilön tai täl-le läheisen henkilön suojaamiseksi henkeentai terveyteen kohdistuvalta uhalta. Samointietyn edellytyksin tulisi todistajan suojaa-mistarkoituksessa mahdolliseksi videokonfe-renssin käyttö todistelussa.

Toisaalta mainitut todistajan suojaa koske-vat lakiehdotukset eivät loukkaisi vastapuo-len, eli yleensä rikoksesta syytetyn oikeuttaoikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Uudetmenetelmät todistajan tai muun todistelutar-koituksessa kuultavan kuulustelussa olisi ra-jattu laissa säädettyihin poikkeustapauksiin,

HE 190/2002 vp 43

eivätkä ne muuttaisi normaalia, henkilökoh-taisesti läsnä ollen kuulustelun asemaa pää-sääntöisenä kuulemistapana. Uudet menette-lytavat eivät myöskään merkitsisi poikkeustaoikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuulu-vaan rikoksesta syytetyn vähimmäisoikeu-teen kuulustella todistajia, jotka kutsutaantodistamaan häntä vastaan. Lakiin ehdotetaanotettavaksi nimenomaiset säännökset siitä,että uusia kuulustelumenetelmiäkin käytettä-essä asianosaisille olisi varattava tilaisuusesittää kuultavalle kysymyksiä. Lisäksi uudetkuulustelutavat olisivat samoin edellytyksinkäytössä myös esimerkiksi rikoksesta syyte-tyn halutessa kutsua puolestaan esiintyviä to-distajia kuulusteltavaksi.

Uusiin todistajan kuulemismenettelyihinturvautuminen edellyttäisi aina tuomioistui-men päätöstä. Yleisenä edellytyksenä sekäasianosaisen läsnä olematta kuulemiselle javideokonferenssin käytölle olisi, että kysy-myksessä oleva menettely olisi harkittu so-veliaaksi kyseisessä tapauksessa.

Perustuslain mukaan jokaisella on oikeussaada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti jailman aiheetonta viivytystä. Myös tämän pe-rusoikeuden toteutumisen kannalta esityksel-lä voidaan arvioida olevan myönteisiä vaiku-tuksia. Asianosaisella ei nykyisin ole olemas-

sa laissa säädettyä konkreettista keinoa, jollavoisi kääntyä asiaa käsittelevän tuomioistui-men puoleen, halutessaan asiansa käsittelynolevan tavanomaista nopeampaa, tai katsoes-saan, että asiansa käsittely on kestänyt liiankauan. Ehdotuksen mukaan otettaisiin käyt-töön uusi oikeussuojakeino asian viipymistävastaan. Asianosaisen voisi perustellustasyystä pyytää asiansa käsittelyn julistamistakiireelliseksi. Tällä tavoin asianosainen voisisaada asiansa käsittelyyn vauhtia. Pyyntötutkittaisiin asiaa käsittelevässä tuomiois-tuimessa ja päätöksestä olisi muutoksenha-kuoikeus. Ehdotus näin ollen parantaisi oi-keudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutu-mista, josta on säädetty perustuslain 21 §:ssäja myös kansainvälisissä ihmisoikeussopi-muksissa.

Myös muissa ehdotetuissa säännöksissä onotettu huomioon oikeudenmukaisen oikeu-denkäynnin vaatimukset.

Edellä sanotuilla perusteilla lakiehdotuksetvoidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjär-jestyksessä.

Edellä esitetyn perustella annetaan Edus-kunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdo-tukset:

HE 190/2002 vp44

Lakiehdotukset

1.

Laki

oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisestimuutetaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 21 §, 34 §, 51 §:n 1 momentti ja 65 §, 28 luku

sekä 31 luvun 10 §:n 1 momentti ja 15 §,sellaisina kuin ne ovat 17 luvun 21 § laeissa 571/1948 ja 5/1969, 34 § mainitussa laissa

571/1948 ja laissa 947/1984, 51 §:n 1 momentti laissa 8/1994 ja 65 § laissa 1052/1991, 28 lu-ku 27 huhtikuuta 1868 annetussa laissa ja 31 luvun 10 §:n 1 momentti sekä 15 § laissa109/1960, sekä

lisätään 17 lukuun siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen 11 §:ään sellaisena kuin se onlaissa 690/1997 uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi ja 3 mo-mentti 4 momentiksi, uusi 34 a § ja 31 lukuun siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen uusi8 a ja 9 b § seuraavasti:

17 luku

Todistelusta

11 §— — — — — — — — — — — — — —

Jos henkilön, joka ei ole täyttänyt 15 vuottatai jonka henkinen toiminta on häiriintynyt,esitutkinnassa antama kertomus on tallennet-tu videotallenteeseen tai siihen rinnastetta-vaan muuhun kuva- ja äänitallenteeseen, ker-tomusta saadaan kuitenkin käyttää tuomiois-tuimessa todisteena, jos syytetylle on varattumahdollisuus esittää kuulusteltavalle kysy-myksiä. Tällaisen henkilön kuulemisesta to-distajana tai todistelutarkoituksessa sääde-tään 21 §:ssä.— — — — — — — — — — — — — —

21 §Henkilöä, joka ei ole täyttänyt 15 vuotta tai

jonka henkinen toiminta on häiriintynyt, voi-daan kuulla todistajana tai todistelutarkoituk-sessa, jos tuomioistuin harkitsee tämän sove-liaaksi ja

1) henkilökohtaisella kuulemisella on asianselvittämiseksi keskeinen merkitys, ja

2) kuuleminen ei todennäköisesti aiheutahenkilölle sellaista kärsimystä tai muuta hait-

taa, joka voi vahingoittaa häntä tai hänen ke-hitystään.

Tuomioistuimen on tarvittaessa määrättäväkuultavalle tukihenkilö, josta on voimassa,mitä asianomistajalle määrättävästä tukihen-kilöstä säädetään oikeudenkäynnistä rikos-asioissa annetun lain (689/1997) 2 luvussa.

Kuultavan kuulustelee tuomioistuin, jolleise katso olevan erityistä aihetta uskoa kuu-lemista asianosaisten tehtäväksi siten kuin33 §:ssä säädetään. Asianosaisille on varatta-va tilaisuus esittää kysymyksiä kuultavalletuomioistuimen välityksellä tai, jos tuomiois-tuin katsoo sen soveliaaksi, suoraan kuulta-valle. Kuuleminen voi tapahtua tarvittaessamuussa tilassa kuin tuomioistuimen istunto-salissa.

34 §Todistajaa, muuta todistelutarkoituksessa

kuultavaa henkilöä tai asianomistajaa voi-daan kuulla pääkäsittelyssä asianosaisen läs-nä olematta, jos tuomioistuin harkitsee tämänsoveliaaksi ja menettely on tarpeen

1) kuultavan taikka tällaiseen henkilöön ri-koslain 15 luvun 10 §:n 2 momentissa tarkoi-tetussa suhteessa olevan henkilön suojaami-seksi henkeen tai terveyteen kohdistuvaltauhalta,

HE 190/2002 vp 45

2) jos kuultava muuten jättäisi ilmaisemat-ta, mitä asiasta tietää, tai

3) jos asianosainen häiritsee tai koettaa ek-syttää kuultavaa hänen puhuessaan.

Asianosaisille on varattava tilaisuus esittääkuultavalle kysymyksiä.

Todistajaa tai muuta henkilöä voidaankuulla yleisön läsnä olematta siten kuin oi-keudenkäynnin julkisuudesta annetussa laissa(945/1984) säädetään.

34 a §Todistajaa, muuta todistelutarkoituksessa

kuultavaa henkilöä tai asianomistajaa voi-daan kuulla pääkäsittelyssä hänen henkilö-kohtaisesti läsnä olematta käyttäen vi-deoneuvottelua tai muuta soveltuvaa teknistätiedonvälitystapaa, jossa istuntoon osallistu-villa on puhe- ja näköyhteys keskenään, jostuomioistuin harkitsee tämän soveliaaksi ja

1) kuultava ei sairauden tai muun syynvuoksi voi saapua henkilökohtaisesti pää-käsittelyyn taikka hänen henkilökohtaisestasaapumisestaan pääkäsittelyyn aiheutuu to-disteen merkitykseen verrattuna kohtuutto-mia kustannuksia tai kohtuutonta haittaa,

2) kuultavan kertomuksen uskottavuuttavoidaan luotettavasti arvioida ilman hänenhenkilökohtaista läsnäoloaan pääkäsittelyssä,

3) menettely on tarpeen kuultavan taikkatällaiseen henkilöön rikoslain 15 luvun10 §:n 2 momentissa tarkoitetussa suhteessaolevan henkilön suojaamiseksi henkeen taiterveyteen kohdistuvalta uhalta, tai

4) kuultava ei ole täyttänyt 15 vuotta taihänen henkinen toimintansa on häiriintynyt.

Asianosaisille on varattava tilaisuus esittääkuultavalle kysymyksiä.

Edellä 1 momentin 1 ja 2 kohdissa tarkoite-tussa tapauksissa voidaan kuulemisessa kui-tenkin käyttää myös puhelinta.

51 §Mitä 26 a, 31, 33, 34, 34 a ja 41 §:ssä sää-

detään, on soveltuvin osin voimassa myösasiantuntijasta.— — — — — — — — — — — — — —

65 §Asianosaista kuulusteltaessa totuusvakuu-

tuksen nojalla on sen lisäksi, mitä 61 §:ssä onsäädetty, noudatettava, mitä 23, 24, 26, 32,

34 ja 34 a §:ssä on todistajasta säädetty.

28 luku

Asian kiireelliseksi julistaminen

1 §Tuomioistuin voi asianosaisen vaatimuk-

sesta päättää, että asia julistetaan kiireellisek-si, jos asian käsittelemiselle ennen muitatuomioistuimessa käsiteltäviä asioita on pai-nava syy ottaen huomioon asian erityinenmerkitys asianosaiselle, mahdollisesta vii-pymisestä aiheutuva erityinen vahinko taihaitta, asian laatu ja muut kiireelliseksi julis-tamiselle esitetyt perusteet.

2 §Asianosaisen, joka vaatii asiansa käsittelyä

kiireellisenä, on tehtävä siitä kirjallinen ha-kemus pääasiaa käsittelevälle tuomiois-tuimelle. Hakemuksen tulee sisältää vaatimuskiireelliseksi julistamisesta ja seikat, joihinvaatimus perustuu. Hakemukseen on liitettä-vä ne mahdolliset todisteet, jotka asianosai-nen esittää kiireellisyysvaatimuksensa tueksi.

3 §Ennen kiireelliseksi julistamista koskevan

asian ratkaisemista tuomioistuimen on tarvit-taessa varattava muille asianosaisille tilaisuustulla soveltuvalla tavalla kuulluksi. Kuulemi-sesta voidaan kuitenkin luopua, jos se aiheut-taisi tarpeetonta viivästystä ottaen huomioonasian laadun eikä ole syytä olettaa, että kuu-lematta jättämisestä aiheutuisi merkittäväähaittaa tai vahinkoa.

4 §Tuomioistuin voi tehdä kiireelliseksi julis-

tamista koskevan ratkaisun kirjallisessa me-nettelyssä yhden tuomarin kokoonpanossa taisiinä kokoonpanossa, jossa se on toimivaltai-nen käsittelemään pääasiaa. Ratkaistu kiireel-liseksi julistamisesta on tehtävä viipymättä.

5 §Kiireellisiksi julistetut asiat on käsiteltävä

tuomioistuimessa ilman aiheetonta viivytystäennen muita asioita.

Kiireelliseksi julistaminen on voimassa

HE 190/2002 vp46

kunnes pääasia on ratkaistu asianomaisessaoikeusasteessa.

6 §Päätökseen, jolla asia on julistettu kiireelli-

seksi, ei saa hakea muutosta valittamalla.Asian käsittelyn aikana tehtyyn päätökseen,jolla asian kiireelliseksi julistamista koskevavaatimus on hylätty, saa hakea erikseen muu-tosta valittamalla.

31 luku

Ylimääräisestä muutoksenhausta

8 a §Lainvoiman saanut menettämisseuraamusta

koskeva tuomio rikosasiassa voidaan vastaa-jan eduksi purkaa

1) jos 8 §:n 1, 2 tai 4 kohdassa mainitutedellytykset ovat olemassa;

2) jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen,jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esit-täminen todennäköisesti olisi johtanut menet-tämisvaatimuksen hylkäämiseen tai siihen,että menettämisseuraamus olisi tuomittuolennaisesti lievempänä, taikka on muutoinerittäin painavia syitä katsoen siihen mihinnäin vedotaan ja mitä muutoin käy ilmi, saat-taa uudelleen tutkittavaksi kysymys menet-tämisseuraamuksesta; tai

3) jos syyte siitä rikoksesta, jonka perus-teella menettämisseuraamus tuomittiin, onsittemmin hylätty näyttämättömänä tai muus-ta syystä syytteen hylkäämisen vuoksi me-nettämisseuraamuksenkaan tuomitsemiselleei olisi ollut edellytyksiä.

9 b §Lainvoiman saanut menettämisseuraamusta

koskeva tuomio rikosasiassa voidaan vastaa-jan vahingoksi purkaa

1) jos 8 §:n 1 tai 2 kohdassa mainittu seik-ka on ollut olemassa ja sen voidaan otaksuavaikuttaneen siihen, että menettämisseu-raamusta ei ole tuomittu tai että se on tuomit-tu olennaisesti lievempänä kuin se olisi tulluttuomita; tai

2) jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen,jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esit-täminen todennäköisesti olisi johtanut menet-tämisseuraamuksen tuomitsemiseen tai me-nettämisseuraamus olisi tuomittu olennaisestiankarampana.

Tuomiota ei pureta 1 momentin 2 kohdassamainitusta syystä, ellei saateta todennäköi-seksi, ettei asianosainen ole voinut vedotapuheena olevaan seikkaan tai todisteeseensiinä tuomioistuimessa, joka on tuomion an-tanut, tai hakemalla muutosta tuomioon taik-ka että hän muutoin on pätevästä syystä ollutsiihen vetoamatta.

10 §Tuomion purkamista tarkoittava hakemus

riita-asiassa sekä syytetyn tai 9 b §:ssä tar-koitetussa tapauksessa vastaajan vahingoksirikosasiassa on tehtävä vuoden kuluessa siitäpäivästä, jona hakija sai tiedon hakemuksenperusteena olevasta seikasta, tai, mikäli ha-kemus nojautuu toisen rikolliseen menette-lyyn, jona tätä koskeva tuomio sai lainvoi-man. Edellä mainittua aikaa ei kuitenkaan oleluettava aikaisemmasta kuin siitä päivästä,jona se tuomio, jonka purkamista haetaan, sailainvoiman. Milloin hakemus riita-asiassanojautuu 7 §:n 1 momentin 4 kohdassa mai-nittuun seikkaan, luetaan aika siitä päivästä,jona tuomio sai lainvoiman.— — — — — — — — — — — — — —

15 §Jos rikosjutussa on tehty vahingonkorvaus-

tai muu yksityisoikeudellinen vaatimus, onjutussa annetun tuomion purkamista koske-vassa asiassa tältä osalta sovellettava riitaju-tussa annetun tuomion purkamista koskeviasäännöksiä. Jos tuomio puretaan rangaistus-vaatimusta tai menettämisvaatimusta koske-valta osalta, voidaan tuomio edellä sanotunestämättä samalla kertaa purkaa myös yksi-tyisoikeudellista vaatimusta koskevalta osal-ta.

———Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 20 .

—————

HE 190/2002 vp 47

2.

Laki

rikoslain 15 luvun 1 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisestilisätään 15 luvun 1 §:ään sellaisena kuin se on laissa 563/1998 uusi 2 momentti seuraavasti:

15 luku

Rikoksista oikeudenkäyttöä vastaan

1§— — — — — — — — — — — — — —

Mitä edellä 1 momentissa säädetään onvoimassa myös kuultaessa henkilöä pääkäsit-

telyssä hänen henkilökohtaisesti läsnä ole-matta käyttäen videoneuvottelua tai puhelin-ta.


kuuta 20 .

—————

Helsingissä 18 päivänä lokakuuta 2002

Tasavallan Presidentti

TARJA HALONEN

Oikeusministeri Johannes Koskinen

HE 190/2002 vp48

LiiteRinnakkaistekstit

1.

Laki

oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisestimuutetaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 21 §, 34 §, 51 §:n 1 momentti ja 65 §, 28 luku

sekä 31 luvun 10 §:n 1 momentti ja 15 §,sellaisina kuin ne ovat 17 luvun 21 § laeissa 571/1948 ja 5/1969, 34 § mainitussa laissa

571/1948 ja laissa 947/1984, 51 §:n 1 momentti laissa 8/1994 ja 65 § laissa 1052/1991, 28 lu-ku 27 huhtikuuta 1868 annetussa laissa ja 31 luvun 10 §:n 1 momentti sekä 15 § laissa109/1960, sekä

lisätään 17 lukuun siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen 11 §:ään sellaisena kuin se onlaissa 690/1997 uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi ja 3 mo-mentti 4 momentiksi, uusi 34 a § ja 31 lukuun siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen uusi8 a ja 9 b § seuraavasti:

Voimassa oleva laki Ehdotus

17 luku

Todistelusta

11 §— — — — — — — — — — — — — —

Jos henkilön, joka ei ole täyttänyt 15 vuot-ta tai jonka henkinen toiminta on häiriinty-nyt, esitutkinnassa antama kertomus on tal-lennettu videotallenteeseen tai siihen rin-nastettavaan muuhun kuva- ja äänitallen-teeseen, kertomusta saadaan kuitenkin käyt-tää tuomioistuimessa todisteena, jos syyte-tylle on varattu mahdollisuus esittää kuulus-teltavalle kysymyksiä. Tällaisen henkilönkuulemisesta todistajana tai todistelutarkoi-tuksessa säädetään 21 §:ssä.— — — — — — — — — — — — — —

21 §Jos todistajaksi nimetty henkilö ei ole

täyttänyt viittätoista vuotta tai jos hän onmielisairas tai tylsämielinen tahi jos hänensieluntoimintansa muutoin on häiriintynyt,harkitkoon oikeus, ottaen huomioon esiinty-neet asianhaarat, voidaanko häntä kuulustel-

Henkilöä, joka ei ole täyttänyt 15 vuottatai jonka henkinen toiminta on häiriintynyt,voidaan kuulla todistajana tai todistelutar-koituksessa, jos tuomioistuin harkitsee tä-män soveliaaksi ja

1) henkilökohtaisella kuulemisella on asi-

HE 190/2002 vpVoimassa oleva laki Ehdotus

49

la todistajana.Sama olkoon lakina, jos todistajaksi ni-

metty on virallisen syytteen alaisena taituomittu rangaistukseen rikoksesta, jota tar-koitetaan rikoslain 17 luvun 1 §:n 1 tai2 momentissa, 2 §:ssä, 3 §:n 1 momentissa3 a §:n 1 momentissa taikka 5 §:n 2 momen-tissa.

an selvittämiseksi keskeinen merkitys, ja2) kuuleminen ei todennäköisesti aiheuta

henkilölle sellaista kärsimystä tai muutahaittaa, joka voi vahingoittaa häntä tai hä-nen kehitystään.

Tuomioistuimen on tarvittaessa määrättä-vä kuultavalle tukihenkilö, josta on voimas-sa, mitä asianomistajalle määrättävästä tu-kihenkilöstä säädetään oikeudenkäynnistärikosasioissa annetun lain (689/1997) 2 lu-vussa.

Kuultavan kuulustelee tuomioistuin, jolleise katso olevan erityistä aihetta uskoa kuu-lemista asianosaisten tehtäväksi siten kuin33 §:ssä säädetään. Asianosaisille on varat-tava tilaisuus esittää kysymyksiä kuultavalletuomioistuimen välityksellä tai, jos tuomio-istuin katsoo sen soveliaaksi, suoraan kuul-tavalle. Kuuleminen voi tapahtua tarvittaes-sa muussa tilassa kuin tuomioistuimen is-tuntosalissa.

34 §Todistajaa voidaan kuulla yleisön läsnä

olematta siten kuin oikeudenkäynnin julki-suudesta annetussa laissa (945/84) on sää-detty.

Jos oikeus harkitsee, että todistaja asian-osaisen läsnä ollessa pelosta tai muustasyystä on ilmaisematta, mitä hän asiasta tie-tää, tahi jos asianomainen häiritsee tai koet-taa eksyttää todistajaa hänen puhuessaan,kuulusteltakoon todistajaa asianosaisen saa-puvilla olematta. Sitten luettakoon todistajankertomus asianosaiselle, ja tällä olkoon oi-keus tehdä todistajalle kysymyksiä, niinkuin33 §:n 2 momentissa on sanottu.

Todistajaa, muuta todistelutarkoituksessakuultavaa henkilöä tai asianomistajaa voi-daan kuulla pääkäsittelyssä asianosaisenläsnä olematta, jos tuomioistuin harkitseetämän soveliaaksi ja menettely on tarpeen

1) kuultavan taikka tällaiseen henkilöönrikoslain 15 luvun 10 §:n 2 momentissa tar-koitetussa suhteessa olevan henkilön suo-jaamiseksi henkeen tai terveyteen kohdistu-valta uhalta,

2) jos kuultava muuten jättäisi ilmaisemat-ta, mitä asiasta tietää, tai

3) jos asianosainen häiritsee tai koettaaeksyttää kuultavaa hänen puhuessaan.

Asianosaisille on varattava tilaisuus esit-tää kuultavalle kysymyksiä.

Todistajaa tai muuta henkilöä voidaankuulla yleisön läsnä olematta siten kuin oi-keudenkäynnin julkisuudesta annetussa lais-sa (945/1984) säädetään.

34 a §Todistajaa, muuta todistelutarkoituksessa

kuultavaa henkilöä tai asianomistajaa voi-daan kuulla pääkäsittelyssä hänen henkilö-kohtaisesti läsnä olematta käyttäen vi-deoneuvottelua tai muuta soveltuvaa teknis-tä tiedonvälitystapaa, jossa istuntoon osal-listuvilla on puhe- ja näköyhteys keskenään,

HE 190/2002 vpVoimassa oleva laki Ehdotus50

jos tuomioistuin harkitsee tämän soveliaaksija

1) kuultava ei sairauden tai muun syynvuoksi voi saapua henkilökohtaisesti pää-käsittelyyn taikka hänen henkilökohtaisestasaapumisestaan pääkäsittelyyn aiheutuu to-disteen merkitykseen verrattuna kohtuutto-mia kustannuksia tai kohtuutonta haittaa,

2) kuultavan kertomuksen uskottavuuttavoidaan luotettavasti arvioida ilman hänenhenkilökohtaista läsnäoloaan pääkäsittelys-sä,

3) menettely on tarpeen kuultavan taikkatällaiseen henkilöön rikoslain 15 luvun10 §:n 2 momentissa tarkoitetussa suhteessaolevan henkilön suojaamiseksi henkeen taiterveyteen kohdistuvalta uhalta, tai

4) kuultava ei ole täyttänyt 15 vuotta taihänen henkinen toimintansa on häiriintynyt.

Asianosaisille on varattava tilaisuus esit-tää kuultavalle kysymyksiä.

Edellä 1 momentin 1 ja 2 kohdissa tarkoi-tetussa tapauksissa voidaan kuulemisessakuitenkin käyttää myös puhelinta.

51 §Mitä 26 a, 31 ja 33 §:ssä, 34 §:n 2 mo-

mentissa sekä 41 §:ssä säädetään, on sovel-tuvin osin voimassa myös asiantuntijasta.— — — — — — — — — — — — — —

Mitä 26 a, 31, 33, 34, 34 a ja 41 §:ssä sää-detään, on soveltuvin osin voimassa myösasiantuntijasta.— — — — — — — — — — — — — —

65 §Asianosaista kuulusteltaessa totuusvakuu-

tuksen nojalla on sen lisäksi, mitä 61 §:ssäon säädetty, noudatettava, mitä 23, 24, 26,32 ja 34 §:ssä on todistajasta säädetty.

Asianosaista kuulusteltaessa totuusvakuu-tuksen nojalla on sen lisäksi, mitä 61 §:ssäon säädetty, noudatettava, mitä 23, 24, 26,32, 34 ja 34 a §:ssä on todistajasta säädetty.

28 luku

Tuomion rikkomisesta

1 §Joka uudestansa Oikeuteen vetää asian,

josta lainvoiman saanut tuomio tahi päätösjo ennen on, taikka moittii sellaista tuomiotaOikeuden edessä tahi ulkona siitä; sakoitet-takoon Alioikeuden tuomiosta; Hovioikeu-den tuomiosta. Jos se on tuomio; sakoitetta-koon.

Asian kiireelliseksi julistaminen

1 §Tuomioistuin voi asianosaisen vaatimuk-

sesta päättää, että asia julistetaan kiireelli-seksi, jos asian käsittelemiselle ennen muitatuomioistuimessa käsiteltäviä asioita onpainava syy ottaen huomioon asian erityi-nen merkitys asianosaiselle, mahdollisestaviipymisestä aiheutuva erityinen vahinko taihaitta, asian laatu ja muut kiireelliseksi ju-listamiselle esitetyt perusteet.


51

2 §Jos Alioikeuden tuomiota moititaan Oi-

keuden edessä; tuomitkoon siitä se Oikeus,jossa se tapahtuu. Jos moititaan sellaistatuomiota Oikeudesta ulkona; tuomitkoonsiitä Alioikeus siinä paikkakunnassa, missärikottu on. Jos Hovioikeuden tahi tuomiotamoititaan, olkoonpa Oikeuden edessä, taik-ka muutoin; niin se on Hovioikeudessa tuo-mittava.

2 §Asianosaisen, joka vaatii asiansa käsitte-

lyä kiireellisenä, on tehtävä siitä kirjallinenhakemus pääasiaa käsittelevälle tuomiois-tuimelle. Hakemuksen tulee sisältää vaati-mus kiireelliseksi julistamisesta ja seikat,joihin vaatimus perustuu. Hakemukseen onliitettävä ne mahdolliset todisteet, jotka asi-anosainen esittää kiireellisyysvaatimuksen-sa tueksi.

3 §Ennen kiireelliseksi julistamista koskevan

asian ratkaisemista tuomioistuimen on tar-vittaessa varattava muille asianosaisille ti-laisuus tulla soveltuvalla tavalla kuulluksi.Kuulemisesta voidaan kuitenkin luopua, josse aiheuttaisi tarpeetonta viivästystä ottaenhuomioon asian laadun eikä ole syytä olet-taa, että kuulematta jättämisestä aiheutuisimerkittävää haittaa tai vahinkoa.

4 §Tuomioistuin voi tehdä kiireelliseksi julis-

tamista koskevan ratkaisun kirjallisessa me-nettelyssä yhden tuomarin kokoonpanossatai siinä kokoonpanossa, jossa se on toimi-valtainen käsittelemään pääasiaa. Ratkaistukiireelliseksi julistamisesta on tehtävä vii-pymättä.

5 §Kiireellisiksi julistetut asiat on käsiteltävä

tuomioistuimessa ilman aiheetonta viivytys-tä ennen muita asioita.

Kiireelliseksi julistaminen on voimassakunnes pääasia on ratkaistu asianomaisessaoikeusasteessa.

6 §Päätökseen, jolla asia on julistettu kiireel-

liseksi, ei saa hakea muutosta valittamalla.Asian käsittelyn aikana tehtyyn päätökseen,jolla asian kiireelliseksi julistamista koskevavaatimus on hylätty, saa hakea erikseenmuutosta valittamalla.

HE 190/2002 vpVoimassa oleva laki Ehdotus52

31 luku

Ylimääräisestä muutoksenhausta

8 a §Lainvoiman saanut menettämisseu-

raamusta koskeva tuomio rikosasiassa voi-daan vastaajan eduksi purkaa

1) jos 8 §:n 1, 2 tai 4 kohdassa mainitutedellytykset ovat olemassa;

2) jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen,jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esit-täminen todennäköisesti olisi johtanut me-nettämisvaatimuksen hylkäämiseen tai sii-hen, että menettämisseuraamus olisi tuomit-tu olennaisesti lievempänä, taikka on muu-toin erittäin painavia syitä katsoen siihenmihin näin vedotaan ja mitä muutoin käyilmi, saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymysmenettämisseuraamuksesta; tai

3) jos syyte siitä rikoksesta, jonka perus-teella menettämisseuraamus tuomittiin, onsittemmin hylätty näyttämättömänä taimuusta syystä syytteen hylkäämisen vuoksimenettämisseuraamuksenkaan tuomitsemi-selle ei olisi ollut edellytyksiä.

9 b §Lainvoiman saanut menettämisseu-

raamusta koskeva tuomio rikosasiassa voi-daan vastaajan vahingoksi purkaa

1) jos 8 §:n 1 tai 2 kohdassa mainittuseikka on ollut olemassa ja sen voidaanotaksua vaikuttaneen siihen, että menettä-misseuraamusta ei ole tuomittu tai että seon tuomittu olennaisesti lievempänä kuin seolisi tullut tuomita; tai

2) jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen,jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esit-täminen todennäköisesti olisi johtanut me-nettämisseuraamuksen tuomitsemiseen taimenettämisseuraamus olisi tuomittu olen-naisesti ankarampana.

Tuomiota ei pureta 1 momentin 2 kohdas-sa mainitusta syystä, ellei saateta todennä-köiseksi, ettei asianosainen ole voinut vedo-ta puheena olevaan seikkaan tai todistee-seen siinä tuomioistuimessa, joka on tuomi-on antanut, tai hakemalla muutosta tuomi-oon taikka että hän muutoin on pätevästäsyystä ollut siihen vetoamatta.


53

10 §Tuomion purkamista tarkoittava hakemus

riita-asiassa sekä syytetyn vahingoksi ri-kosasiassa on tehtävä vuoden kuluessa siitäpäivästä, jona hakija sai tiedon hakemuksenperusteena olevasta seikasta, tai, mikäli ha-kemus nojautuu toisen rikolliseen menette-lyyn, jona tätä koskeva tuomio sai lainvoi-man. Edellä mainittua aikaa ei kuitenkaanole luettava aikaisemmasta kuin siitä päiväs-tä, jona se tuomio, jonka purkamista hae-taan, sai lainvoiman. Milloin hakemus riita-asiassa nojautuu 7 §:n 1 momentin 4 koh-dassa mainittuun seikkaan, luetaan aika siitäpäivästä, jona tuomio sai lainvoiman.

— — — — — — — — — — — — — —

Tuomion purkamista tarkoittava hakemusriita-asiassa sekä syytetyn tai 9 b §:ssä tar-koitetussa tapauksessa vastaajan vahingoksirikosasiassa on tehtävä vuoden kuluessa sii-tä päivästä, jona hakija sai tiedon hakemuk-sen perusteena olevasta seikasta, tai, mikälihakemus nojautuu toisen rikolliseen menet-telyyn, jona tätä koskeva tuomio sai lain-voiman. Edellä mainittua aikaa ei kuiten-kaan ole luettava aikaisemmasta kuin siitäpäivästä, jona se tuomio, jonka purkamistahaetaan, sai lainvoiman. Milloin hakemusriita-asiassa nojautuu 7 §:n 1 momentin 4kohdassa mainittuun seikkaan, luetaan aikasiitä päivästä, jona tuomio sai lainvoiman.— — — — — — — — — — — — — —

15 §Jos rikosjutussa on tehty vahingonkorva-

us- tai muu yksityisoikeudellinen vaatimus,on jutussa annetun tuomion purkamista kos-kevassa asiassa tältä osalta sovellettava riita-jutussa annetun tuomion purkamista koske-via säännöksiä. Jos tuomio puretaan rangais-tusvaatimusta koskevalta osalta, voidaantuomio edellä sanotun estämättä samallakertaa purkaa myös muulta osalta.

Jos rikosjutussa on tehty vahingonkorva-us- tai muu yksityisoikeudellinen vaatimus,on jutussa annetun tuomion purkamista kos-kevassa asiassa tältä osalta sovellettava riita-jutussa annetun tuomion purkamista koske-via säännöksiä. Jos tuomio puretaan rangais-tusvaatimusta tai menettämisvaatimustakoskevalta osalta, voidaan tuomio edellä sa-notun estämättä samalla kertaa purkaa myösyksityisoikeudellista vaatimusta koskevaltaosalta.


kuuta 20 .———

HE 190/2002 vp54

2.

Laki

rikoslain 15 luvun 1 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisestilisätään 15 luvun 1 §:ään sellaisena kuin se on laissa 563/1998 uusi 2 momentti seuraavasti:

Voimassa oleva laki Ehdotus

15 luku

Rikoksista oikeudenkäyttöä vastaan

1 §— — — — — — — — — — — — — —

Mitä edellä 1 momentissa säädetään onvoimassa myös kuultaessa henkilöä pää-käsittelyssä hänen henkilökohtaisesti läsnäolematta käyttäen videoneuvottelua tai pu-helinta.


kuuta 20 .———

Documents

HE 190/2002 vp - FINLEX · HE 190/2002 vp 229365X Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi oikeudenkäy-miskaaren eräiden todistelua, kiireelliseksi julistamista ja ylimääräistä