Kesäterveisiä Lintulan luostarista

Heinävesi 22.6.2010

Arpa lankesi minulleihanasta maasta

Rakkauden Kesä

Juha Pelkonenpäätoimittaja

Kesä •22010

Kesällä suomalaiset kaipaavat en-nen kaikkea aurinkoa. Suomen su-ven vehreys, lämpimät uimavedetja kaikkea kirkastava auringon valoovat tervetulleita vieraita lomalai-sille. Hiljattain työpaikallanimuisteltiin menneitä vapaita jasitä, kuinka sade oli vienyt joiltakinlomatunnelmat mennessään. Lii-allinen sade pitää ihmiset sisäti-loissa eikä luonnon kauneudestapääse nauttimaan kokoaikaisesti.

Sade on kuitenkin elämän elin-ehto ja sen ilmaantumisesta kan-nattaisi iloita. Afganistanissa, jos-sa palvelin vielä viime vuonna rau-hanturvaajana, on auringolla useinnäännyttävä ja uuvuttava vaikutus.Sateita ei juuri saada, vettä on tar-jolla vain paikoitellen ja monestisitä joudutaan poraamaan jopa sa-dan metrin syvyydestä. Tuolloin-kin ilo voi olla ennenaikainen, sillälöydetty vesi saattaa olla käyttökel-votonta sen suolaisuuden vuoksi.Vettä pyritään kuljettamaan pie-nillä tankkiautoilla vuoriston ky-liin kuivina vuodenaikoina, muttausein vesilasteja ryöstetään. Poliisitiedostaa tilanteen, mutta heillä eiole riittävästi dieseliä vesiautojensaattamiseksi. Likainenkin vesikelpaa monesti talousvedeksi,mutta sen käyttämisellä on kään-töpuolensa. Monenkirjavat eliötviihtyvät likavedessä ja saattavatjäädä oleilemaan esimerkiksi sa-laatinlehtiin, joita vedellä pestään.Rauhanturvaajatkin saavat tästäosansa aina silloin tällöin, sillä pa-rasiitit pitävät asustelusta myössuomalaisessa vatsassa. Afganis-tan on kaunis maa, mutta sen osak-si on historian saatossa tullut poik-keuksellisen paljon painolastia.Siksi meidän on hyvä heitä ru-kouksissa muistaa.

Raamattu herättelee meitä mo-nella tavalla kiitollisuuteen siitähyvästä, jota meille ja maallemmeon siunattu. ”Kun syötte itsennekylläisiksi, kiittäkää Herraa, Ju-malaanne, siitä hyvästä maasta,jonka hän on teille antanut.” Sehyvä, jota meillä on, ei ole itses-täänselvyys. Lähihistoriasta muis-tamme mm. Suomen sodan(1808-1809), Oolannin sodan(1854-1855), Suuret nälkävuodet(1866-1868), Venäjän vallanku-mouksen (1905), Helmikuun val-lankumouksen (1917), Kansalais-sodan (1918), Heimosodat Itä-Karjalassa, Inkerissä ja Virossa(1918-1922), Suuren laman(1929-1934), Talvisodan (1939-1940), Jatkosodan (1941-1944),Lapin sodan (1944-1945), Jäl-leenrakennuksen ajan (1940- ja1950-luvuilla), ns. Yöpakkaset(1958), Noottikriisin (1961),Pankkikriisin (1991-) ja viimei-simmän taloustaantumamme.Kaikki edellä mainitsemani ajan-jaksot ovat koetelleet Suomea jasuomalaisia kovalla kädellä.

Historiamme opettaa meillemonenlaisia asioita. Ensinnäkinmeidän on muistettava, että ”Jo-kainen hyvä anti ja jokainen täy-dellinen lahja tulee ylhäältä, tai-vaan tähtien Isältä, jonka luona eimikään muutu, ei valo vaihdu var-joksi.” ( Jaak. 1:17). On Jumalanarmoa, että saamme nauttia suo-malaisuudesta ja kotimaamme tar-joamista lahjoista. Toiseksi on hy-vä huomata, että ilman yhdessätekemistä emme selviä. Jos raken-namme elämäämme vain itsellem-me, alkaa yhä enenevä eriarvoisuuslisääntyä yhteiskunnassamme.Miten voimme nauttia lomastam-me rauhassa, jos tiedämme lähim-mäisemme lähellä tai kaukana kär-sivän puutetta? On siis hyvä ojen-taa auttava kätensä aina sillointällöin sitä tarvitsevalle. Kolman-neksi historia opettaa meille sen,että olemme aikaisemminkin kan-sana selvinneet vaikeista ajoistaeteenpäin. Vaikeuksien ilmaantu-essa saatamme vajota näköalatto-muuteen ja masennukseen. Asioil-la on taipumus järjestyä, kutenisoäitini seinällä roikkuneessa tau-lussa sanottiin. On hyvä keskittyäsiihen, mitä kullakin hetkellä voi.Jos tänään on huolia, mutta eimahdollisuuksia niitä töin ja toi-min poistaa, niin saattaa olla hyväasettua Suomen suven keskellekuuntelemaan linnunlaulua ja kat-selemaan kaunista Kermajärveä.”Arpa lankesi minulle ihanastamaasta, ja kaunis on minun perin-töosani.” (Ps. 16:6, v. 1933 kään-nös).Siunattua ja kesähuoletonta oloakaikille!

Sami TammisaloHeinäveden seurakunnan

kirkkoherra 1.9.2010 alkaen

Kesä on rakkauden, häiden ja lupausten aikaa. Rakkaus, luottamus,suvaitsevaisuus ja toisen arvostaminen ovat parisuhteen perustaja asioita, joiden varaan on hyvä rakentaa. Harkitsevaisuus, keskusteluja asioiden selvittäminen hyvissä ajoin antaa varmuutta elämään.

Asioita voi tehdä monella tapaa. Pitäisi kyetä tarkastelemaankriittisestikin omia, syvään juurtuneita tapojaan ja ennakkoluulojaanja olla suvaitsevainen toisia, myös eritavalla ajattelevia ihmisiäkohtaan. Useimpiin asioihin on myös toinen näkökulma ja vaihto-ehtoisia ratkaisuja on useita. Onnistunut lopputulos on kuitenkintärkein.

Käyttöoppaita ja käsikirjoja on olemassa, mutta elämän käsikirjaaei taida olla. Elämä on yllätyksellistä, emme tiedä huomista – joskusemme edes tätä päivää. Sen vuoksi on tärkeää elää tätä hetkeä,eikä jättää tuonnemmaksi sitä, minkä voi tehdä tänään.

Itse teemme ratkaisumme, mutta onko kuitenkin niin, ettänämäkin ratkaisut ovat ennalta määrätyt?

Anna, Kristus, rohkeuttamennä maastoon tiettömään,jossa merkkejä en tunne,vaille vastausta jään.juuri siellä sinuun juurrun,vastuuseen viet laajempaan,vaikka suostun vähimmässäuskollinen olemaan.VK 525: 4

Olemme jo kesäkuussa. Aika me-nee nopeasti. Tuntuu kuin Pää-siäinen olisi vasta ollut ja sen jäl-keen Helatorstai ja Helluntai, jokaon luostarimme pääjuhla. Onhanluostarin kirkko omistettu PyhälleKolminaisuudelle. Niin oli jo van-hassa Lintulassakin Kivennavalla.Tuona päivänä on juhlalliset juma-lanpalvelukset. Ensin on vedenpy-hitys ja sisaret vievät keljoihinsapulloissa vettä, jota sitten voi naut-tia aamuisin ja aina lääkkeiden ot-tamisen kanssa. Vettä ottivat mu-kaansa myös kaikki muutkin kirk-koon tulleet vieraat. Sitten seurasijuhlaliturgia, joka oli tavallista pi-tempi. Liturgian jälkeen oli vielähelluntain pitkä ja monen voimillekäypä polvirukouspalvelus. Täl-löin pääsiäisestä tänne saakka kes-tänyt polvistumiskielto päättyy jakirkkokansa polvistuu kuuntele-maan pitkiä rukouksia. Palveluk-set kestivät yhteensä yli kaksi tun-tia. Helluntain jälkeen seuraapaastoton viikko, jolloin ei ole ta-

vanomaisia paastopäiviä.Voi sanoa, että meillä ortodok-

seilla kirkollinen kausi vaihtuu ko-ko ajan ja on helpompia kausia jataas suuren kilvoitttelun jaksojakuten suuri paasto. Kun helluntainpäätösjuhla on pidetty, seuraa taasapostolien paasto 31.5. alkaen, jo-ka päättyy vasta 29.6. apostolienPietarin ja Paavalin päivänä. Jou-dutaan kestämään vuorotellen pit-kiä paastokausia ja taas paastotto-mia aikoja,

Nyt olemme viettämässä tavan-omaista työntäyteistä elämää.Tämän ovat katkaisseet myrskytja sähkökatkokset. Yhtenä päivänäoli 20 sähkökatkoa ja nettiyhtey-det olivat poikki kolme päivää. Eikannata hermostua ja kiivailla. Ontulossa suuret Kirkkopäivät Joen-suussa, jonne menemme kokojoukko. Kirkkomme ylin johtajaKonstantinopolin Patriarkka Bar-tolomeos on päävieras. Hän tuleeseurueineen maanantaina juhlienjälkeen vieraaksemme noin 25

hengen seurueen kanssa, johonkuuluvat myös omat piispammeja pappimme. Ruoan suuunnitte-lua rajoittaa paaston aika. Onnek-si patriarkkamme on vieraillut luo-namme useamman kerran, jotenemme häntä jännitä, vaan otammevastaan mieluisana ja rakkaanavieraana. Äiti Kristoduli joutuuhänen tulkikseen ja kulkee muka-na aina Kultarantaan asti, missäPresidentti Tarja Halonen ottaaarvovieraat vastaan.

Sisaret ovat ahkerasti puuhail-leet kasvimaalla ja puutarhassa.On paljon kylvetty siemeniä ja is-tutettu kukantaimia. Perinteisestipitäisi luostarin olla kaunis kukka-tarha. Talkooväkeä on käynyt aut-tamassa. On Joensuun Kseniapii-ri, Heinäveden Rotaryt, LintulanYstävien 25 hengen joukko Hel-singistä, Porvoosta ja Järvenpääs-tä, ylipuutarhuri Veikko Waldenin12 hengen ryhmä hautausmaata japihapiiriä kunnostamassa Riihi-mäeltä ja Porvoosta ym. Yksityisiä

talkoolaisia on ilmoittautunut ko-ko kesäksi ympäri Suomen. Voim-meko olla tarpeeksi kiitollisia Ju-malalle tällaisesta ystävyydestä. Ju-mala kaikkia siunatkoon.

Luostarimme on julkaissut pie-nen kirjasen “Kiitosakatistos”, jos-sa annetaan kiitos ja kunnia kai-kesta luomakunnan ihmeelliselleLuojalle. Se on suuren kuoron jakansan laulamana innoittamassajuhlivaa yleisöä Joensuussa, jonneodotetaan 3.000 vierasta. Akatis-toksessa tuodaan esille vaikutta-vasti Jumalan mukana olo kaikes-sa, mitä maailmassa tapahtuu.

”Sinä toit minut tähän elämäänkuin ihastuttavaan paratiisiin,Olemme nähneet sinisen taivaan,joka soi lintujen laulusta, olemmekuulleet metsän rauhoittavaa hu-minaa ja vesien suloista solinaa,olemme maistaneet makeita tuok-suvia hedelmiä ja täyteläistä huna-jaa. Kuinka hyvä on olla luonasimaan päällä, ilo olla vieraanasi.”

“Kunnia Sinulle elämän juhlasta.

Kunnia Sinulle kielojen ja ruusujentuoksusta.

Kunnia Sinulle jokaisen hedelmänja marjan mausta.

Kunnia Sinulle lempeästä tuulenvi-reestä.

Kunnia Sinulle nousevan auringonsäteistä

Kunnia Sinulle aamukasteen kimalluksesta.

Kunnia Sinulle onnelliseen herää-miseen kuuluvasta hymystä.

Kunnia Sinulle tästä elämästä,joka on enteenä tulevasta.

Kunnia olkoon Sinulle, Jumala,iankaikkisesti.”

Valoisia ja Jumalan siunaamiakesäpäiviä!

Igumenia Marina

Petteri Venäläinen ko-kee, että työ lomakes-kuksessa on mielekästä.Lomia työ toki vaatii,sillä luovuuden on säi-lyttävä.

Petterin ja Sinin tulo Karvioonyrittäjiksi oli yhteensattumiensumma. Molemmat olivat alka-neet kaivata uusia haasteita, ja heetsiskelivät sopivaa yritystä ostet-tavaksi.

- Emme välttämättä hakeneettällaista tai tämäntyyppistä yritys-tä. Tämä vain tuli vastaan, Petterikertoo.

Heinäveden he tiesivät tunne-tuksi matkailupitäjäksi, mutta al-kutalveen saakka Heinävesi oli ol-lut kunta, jonka läpi ajetaan mat-kalla jonnekin.

Pidempiaikaisen pysähdyksenHeinävedelle he sinetöivät touko-kuun puolivälissä allekirjoittaes-saan kauppakirjan camping-alu-eesta ja Uittotuvasta. Metsähalli-tuksen Laatumaan kanssa tehtyvuokrasopimus 7,2 hehtaaristaulottuu 50 vuoden päähän.

Rivakasti raikasta ilmettäTuskin allekirjoitukset sopimuk-sessa olivat kuivuneet, kun kor-jaus-, kunnostus-, maansiirto- jamaisemointityöt alkoivat. Työlis-ta oli pitkä ennen virallisen kesä-kauden alkamista.

- Päärakennus remontoitiinsekä sisä- että ulkopuolelta: maa-lattiin ulkoa, ja sisälle haettiinenemmän valoa valaistuksen, vaa-leiden hirsipintojen ja kalusteidenavulla, yrittäjät kertovat.

Pääsisäänkäynnin viereen ra-kentui uusi 160 neliön terassi.Myös aiempi ilta-auringon puo-lella oleva terassi ehostettiin.

Keväisiin töihin kuuluivat myöspihojen ja teiden tasoittaminentarvittavine pinnoitustöineen japahimpien pusikoiden raivaami-nen. Raivaustöissä oli apuna Poh-jois-Heinäveden kylien väkeä.

- Ensimmäisenä tavoitteena oliraikastaa alueen ilmettä. Raivaus-työt jatkuvat sitten syksyllä, kunkesän matkailukausi hiljenee, Sinimainitsee.

Listalla on ollut myös opaste-kylttien uusiminen sekä valtatienvarteen että alueelle. Tarpeen oliniinikään hankkia uusia veneitämatkailijoiden käyttöön.

Uittotupa vuokralla LaatikaisillaKarvion Lomakeskus Oy omistaaalueella kaikki 23 rakennusta.Leirintäpaikkoja on 135.

- Mökit käymme myös läpi:osalle riittää ulkomaalaus, osa vaa-tii korjaustöitä sisällä. Kesälläkintäällä rakennetaan, mutta niin, et-tei se häiritse matkailijoita. Var-masti kaikki tiedostavat, että kor-jaustöitä on tehtävä, Petteri sanoo.

Uittotupa on oma kysymys-merkkinsä, joka vaatii miettimistäkesän yli. Camping-alueen myy-neet Jorma ja Päivi Laatikainen

huolehtivat vielä tämän kesän ajanUittotuvasta vuokralaisina.

- Uittotupa vaatii ison remon-tin, jossa meidän on oltava 110-prosenttisesti mukana. Kesä näyt-tää, millaiseksi Uittotuvan käyttöjatkossa muodostuu, Petteri sanoo.

Petteri ja Sini kiittelevät nope-asti syntynyttä yhteistyöverkostoa.Kaikki urakoitsijat ovat löytyneetHeinävedeltä, ja jatkossakin hehaluavat käyttää paikallisia palve-luja niin paljon kuin mahdollista.

Yrittäjät ovat laatineet selkeänkolmivuotisen suunnitelman alu-een saattamiseksi kuntoon. Petteriarvelee varovaisesti, että uudistuk-set ja muutokset vaativat muuta-man satatuhatta euroa.

Yöpymismäärät yllätysPetteri ja Sini ovat jo ihastuneetKarvioon. He näkevät yrityksensäolevan mahtavalla paikalla vesirei-tin ja valtatien varrella ja luostarei-den läheisyydessä.

Yllätyksenä sen sijaan tuli huo-

mio jo ensimmäisten viikkojen ai-kana, miten tärkeä paikka Karvionleirintäalue monille on – niin pai-kallisille kuin alueella tottumaankäyneille matkailijoille.

- Vakituiset asiakkaat ovat käy-neet morjestamassa ja sanomassakäsipäivää. Aina tulee itse iloisek-si, kun tapaa vilpittömiä ihmisiä,Sini hymyilee.

Positiivinen yllätys oli myös ma-joitusvuorokausien määrä. Viimevuonna alueella kirjattiin noin12 000 yöpymisvuorokautta, joistakesäaikana 10 000.

- Haluamme myös päiväkävi-jöitä, ja heitäkin ajatellen uusimmetennis- ja beach volley-kentät.Kesäaikana järjestämme perintei-set tapahtumat, kuten kokko- japorsasjuhlat. Uutena on perhepäi-vä heinäkuun 9. päivänä.

Muutama kävijä oli jo ennenalueen virallista avaamista olluthuolissaan, että ei kai pitsanpaistovain lopu?

- Ei lopu, päinvastoin: kaksi uut-ta uunia mahdollistaa, että pitsatsaa nopeammin. Ja Jorma on opet-tanut minulle salaisia reseptejään,Sini vihjaa.

Tulos ympärivuotiseksiTälle kesälle uudet yrittäjät eivätehtineet tehdä uusia markkinoin-tikuvioita, mutta kesä näyttää va-loisalta.

- Varaustilanne on hyvä, etenkinUittotuvan mökeissä. Niidenkäyttöasteen voisi sanoa olevankorkeahko ympäri vuoden, Petterija Sini kertovat.

Lomakeskuksen tulos on teh-tävä kesällä, mutta yrittäjät halua-vat kehittää kesälomakauden ul-kopuolista palvelua. Osassa mö-keistä voi majoittua ympärivuoden, ja karavaanarit liikkuvat

talvellakin. Toisaalta kelkkailijat,kalastajat ja Valamon kävijät tar-vitsevat palveluja.

- Kova halu on kehittää toimin-toja ja kasvattaa volyymia. Ideoitaon koritolkulla, yrittäjät vakuutta-vat.

Karvion Camping valittiinvuonna 1999 Vuoden Caravan-alueeksi.

- Siinä on tavoitetta, yrittäjätmyöntävät. He haluavat Karvioonuutta imua.

Kaupanalaa ja matkailuaKesäajan Petteri ja Sini viettävättiiviisti Karviossa. Koti heillä kui-tenkin on edelleen Kuopiossa.

- Talvi näyttää, kuinka paljonolemme täällä ja käytämmekö ul-kopuolista työvoimaa tuolloin,Petteri sanoo. Kesällä heillä on 3-4 työntekijää vastaanotossa, keit-tiössä ja siivoustöissä.

Petterillä on kaupanalan tausta.Viimeiset 12 vuotta hän toimi esi-mies- ja myyntitehtävissä Kuopi-on Top-Sportissa. Työsuhteenpäättymisen jälkeen hän jäi yh-tiöön henkilöosakkaaksi.

Sinillä on matkailualan koulu-tus. Hänen työpaikkanaan edelli-set kahdeksan vuotta oli Tahko,jossa hän suunnitteli ohjelmapal-veluita. Sini uskoo, että kokemustavoi hyödyntää nyt yksityisenä yrit-täjänäkin.

Pariskunta kokee täydentävänsätoisiaan juuri eri alojen kokemuk-sen vuoksi. Työnjaon he ovat suun-nitelleet niin, että Sini vastaa pää-rakennuksen toiminnoista, Petterihuoltopuolesta. Toimistotyöt ovatyhteisiä.

Tai toisaalta:- Sini komentaa ja minä teen,

Petteri nauraa herakasti.

- Tänne on ollut mukava tulla, kun vastaanot-to on ollut niin lämmin, hymyilevät KarvionCampingin uudet yrittäjät, Petteri Venäläinenja Sini Kesti. Toukokuisen omistajavaihdok-sen myötä alueen nimi muuttui Karvion Lo-makeskukseksi.

imimuaua

Karvio Campingin uudet yrittäjät aloittivat vauhdilla ja haluavatKarvio Campingin uudet yrittäjät aloittivat vauhdilla ja haluavat

Sini Kesti opetteli pyöräyttämään maistuvaiset pitsat.

Toteutunut unelmaKörmendin Unkari-Suomi ystävyyspiiri perustet-tiin vuonna 1968. Alusta asti oli toiveena saadatutustua henkilökohtaisesti suomalaisiin ihmisiin.Kuitenkin vasta 1980-luvulla tästä unelmasta tulitotta. Vuonna 1981 Pál Pintér sai listan Unkarissaasuvista ja työskentelevistä suomalaisista. Jostainsyystä hänen silmänsä kiinnittyivät listassa UllaHauhian nimeen. Listan mukaan Ulla Hauhiatyöskenteli Budapestissä yliopiston suomen kielenlehtorina. Pali rohkaistui kirjoittamaan hänelle japyysi häntä vierailulle Körmendiin. Jonkin ajanpäästä hän yllätyksekseen sai kirjeen SuomenBudapestin suurlähetystöstä. Ulla Hauhia olikinsiirtynyt hoitamaan kulttuurisihteerin tehtäviäsuurlähetystöön! Hänen uusiin tehtäviinsä kuuluiauttaa kaikkia, jotka olivat kiinnostuneita Suo-mesta. Ulla Hauhia oli näyttänyt Palin kirjettäsuurlähettiläs Osmo Väinölälle, joka oli ilmaissutolevansa myös halukas vierailemaan vaimonsakanssa Körmendissä.

Suurlähettiläs Väinölän ja Ulla Hauhian vierai-lun aikana körmendiläiset esittivät toiveensa, ettäsuurlähetystö etsisi heille Suomesta paikkakun-nan, joka olisi kiinnostunut luomaan suhteet Un-kariin. Joulukuussa 1986 Ulla Hauhia soitti Palillekertoakseen kirjeestä, jonka oli saanut Heinäve-deltä. Kirjeen olivat allekirjoittaneet kansalais-opiston rehtori Marja-Leena Salkola ja opettaja,kuoronjohtaja Eero Verkasalo. He ilmoittivat et-sivänsä Unkarista sellaista paikkakuntaa, jossavoisi asua perheissä ja tutustua unkarilaisiin ihmi-siin ja elämäntapaan. Ulla Hauhia uskoi, ettätässä olisi sopiva ystävyyspaikkakunta Körmendil-le. Niinpä Körmendistä lähti kirje, jossa kutsuttiindelegaatio Heinävedeltä vierailulle. Heinävedeltätuli nopeasti myöntävä vastaus, jossa ilmoitettiin,että Pohjois-Heinäveden mieskuoro saapuu Kör-mendiin 31.5.-3.6.1987. Körmendiläisten pit-käaikainen unelma toteutui vihdoinkin!

Tänä vuonna vietämme virallisen ystävyyskau-punkisuhteen 20-vuotisjuhlaa tapaamisen mer-

keissä Heinävedellä. Mitä tämä ystävyys on meilletänä aikana antanut:

1. Olemme saaneet ystäviä, jotka ovat meille pa-remminkin sukulaisia kuin pelkkiä ystäviä2. Tämä on sellaista ystävyyttä, joka tuottaa mo-lemminpuolista iloa3. Olemme saaneet hyviä ystäviä, jotka ovat useinajatuksissamme4. Tämä ystävyys sisältää sellaista inhimillisyyttä,josta muutkin voivat ottaa oppia5. Ystävyytemme on tarjonnut näiden 20 vuodenaikana lähes tuhannelle körmendiläiselle mahdol-lisuuden vierailla Suomessa6. Olemme saaneet tutustua suomalaisiin ihmisiinja heidän ainutlaatuiseen sisuunsa7. Olemme saaneet viettää monta ikimuistoistahetkeä ystäviemme kanssa8. Olemme nähneet millaista on ihmisen ja luon-non välinen yhteiselo Suomessa9. Olemme saaneet sellaisia kansainvälisiä yh-teyksiä, jotka eivät aiemmin olleet meille mahdol-lisia10. Olemme tutustuneet Heinäveden kauniiseenpuukirkkoon, Valamon ja Lintulan luostareihinja Kermansaveen11. Olemme kylpeneet monissa erityyppisissäsaunoissa12. Olemme kokeneet, että Suomi on todellatuhansien järvien maa13. Olemme tunteneet, kuinka riemullista onjälleennäkeminen ja kuinka surullista on sanoataas erotessa näkemiin.

Toivon, että vielä sadankin vuoden päästä ystävyy-temme jatkuu näin hyvänä , ja että tapaamisemmetuottavat meille yhtä paljon iloa kuin nyt.

Kaikella kunnioituksella ja rakkaudella Teidänkörmendiläinen ystävänne.

Pál Pintér

Heinäveden ja Körmendin ystävyyskaupunkisuhde 20 vuotta

Ystävyyden 10-vuotisjuhla Körmendissähelmikuussa 2000.

Ystävyyskaupunkisopimuksen allekirjoitusKörmend 24.2.1990:

Kercsmar Jenő ja Jussi Hoskonen.

Monet heinäveteläiset muistavatkyläseppä Paavo Kinnusen, jokaelätti monilapsisen perheensä te-kemällä muun muassa saunankiu-kaita. Kun Paavosta aika jätti, hä-nen vanhin poikansa jatkoikiukaiden valmistusta lähinnäharras-tuksena kotonaan Tikka-koskella.

Kiukaantekijän varsinainentyönkuva muuttui, eikä sepäntöilleriittänyt enää aikaa. Hän ehdotti-kin nuorimman sisarensa miehel-le, Tapio Karviselle, josko tämäjatkaisi suvun perinnettä. Kiukai-den tekeminen ei ollut Tapiolleuutta, olihan hän auttanut lanko-miestään sepäntöissä jo aiemmin.

Tästä alkoi toiminimi Pata-Metin sarka syksyllä kolme vuottasitten. Vuotta myöhemmin yritysmuutettiin osakeyhtiöksi nimellePata-Met Team Oy, ja siihen lii-tettiin myös metsäkone, jota per-heen Anssi-poika ajaa. Perheyri-tyksessä Tapion Paula-vaimohuolehtii laskutukset, kirjanpidot,markkinoinnin sekä on hallilla eri-laisissa töissä tarvittaessa. Saija-miniä ajaa taksia tai invataksia sil-loin, kun Tapio on joko siirtämässämetsäkonetta, ajamassa sitä tai tai-vuttaa terästä kiuasverstaalla.

Nopeasti löylynottoonLämpimänä alkukesän päivänäjatkuvalämmitteisten kiukaidenaihiot jonottavat viimeistelyä. Val-miit, Mikkelistä ostetut vesisäiliötodottavat asentamista. Vaippasäi-liöt ostetaan lähikaupungista.

- Vakiokiukaiden sisähalkaisija

vaihtelee 40 sentistä 55:een, ja ul-kovaipan paksuus riippuu asiak-kaan valitsemasta materiaalista:stucco-alumiinista tai esim. jää-kukkarosterista. Korkeutta kiu-kailla on 70-120 senttiä, Tapiokertoo.

Pata-Met tekee tilauksestamyös muunkokoisia kiukaita. Al-kukesästä oli valmistumassa muo-tikiuas, jossa kivet ovat rosteriver-kon sisällä varsinaisen kiuasosanulkopuolella. Tilaus oli tullut Por-voosta.

Heinäveteläiset kiukaat ovatsaaneet kiitosta nopeasta läm-piävyydestään. Tapio lupaa, ettäperuskiuas on kylpyvalmis 15-20minuutissa kesäaikaan. Samaanaikaan lämpenee vaippasäiliön ve-si.

- Kiukaan sisällä on kierukka,jonka avulla savu kiertää. Koskakiukaat ovat pyöreitä, kuuma sa-vukaasu ei jää kulmiin, Tapio sel-vittää lämpiävyyttä.

Paavo-seppä aikanaan valmistikokeeksi muutamia neliskantti-siakin kiukaita, mutta ne eivät toi-mineet niin hyvin kuin pyöreätmallit.Kokemukset ovat osoittaneet, ettäklapien kulut jopa puolittuvat kiu-kaan tehokkuuden ansiosta.

Kiuas päivässä, parhaimmillaanKiukaat tehdään kylmävalssatus-ta, 3-millisestä teräksestä, jokapyöristetään mankelilla ja saumathitsataan kiinni. Osa kiukaanosista tehdään 4–10-millisestä

teräksestä. Ulkovaipassa Tapiokäyttää alumiinia tai jääkukkaros-teria. Käsityö kuin käsityö vie ai-kaa, niin myös kiukaiden tekemi-nen.

- Jos kaikki osat ovat valmiina,yhden kiukaan kokoaa päivässä,mutta ruoka- tai tupakkataukojaon harvassa. Lasisen luukun ja ari-nan ostan, koska niitä en ole vieläoppinut tekemään, kiuasmestarivelmuilee.

Verstaalla valmistuu keskimää-rin sata kiuasta vuodessa. Markki-nat hoituvat puskaradion ja inter-net-sivujen kautta. Välilläkiukaiden valmistusta on joudutturajoittamaan esim. metsäkoneellaolleiden kiireiden takia. Silloin isäja poika ovat ajaneet kahta vuoroa,että sovitut aikataulut pysyvät.

- Kiukaita on mennyt ympäriSuomea. Yksi lähti keväällä Sak-saan ja Irlantiinkin on yksi kiuastoimitettu, Tapio mainitsee.

Kun yrittäjällä on monta rautaatulessa, hänellä on ollut apukäsiäkiuasverstaallaan. Viime kesänä jatänä keväänä terästä taivutteli Joo-na Simonen, joka opiskeli Varkau-dessa levyseppähitsaajaksi.

- Tykästyin jo yläasteella metal-litöihin. Täällä olen tehnyt kiu-kaita ja savustuspönttöjä, tykkääntällaisesta selkeästä työstä, jossakuitenkin saa toteuttaa itseään.

Heinävedeltä kotoisin olevaJoona kertoo oppineensa Tapionopastuksella monenlaisia niksejä.Hän toivoo, että kotikunnasta löy-tyisi töitä, vaikka ainakaan loppu-keväästä tilanne ei vaikuttanut ko-vin valoisalta.

Ennen aikaan saunankiukaat tilattiinkyläsepiltä, ja kiukaat kestivät vuosi-kymmenestä toiseen. Tapio Karvinen jatkaa perinnettä oman toimensa ohella. Kirkonkylässä valmistuu vuosittain satakunta kiuasta.

Ennen aikaan saunankiukaat tilattiinkyläsepiltä, ja kiukaat kestivät vuosi-kymmenestä toiseen. Tapio Karvinen jatkaa perinnettä oman toimensa ohella. Kirkonkylässä valmistuu vuosittain satakunta kiuasta.

käsitkäsityönäyönäkäsityönä

Tapio Karvinenjatkaa

appiukkonsaseppäperinnettä

Tapio Karvinenjatkaa

appiukkonsaseppäperinnettä

Tapio Karvinen ajaa taksia, metsäkonetta ja valmistaa pyöreitä kiukaita, joissa savu ei pysähdy kulmiin ja kiuas lämpenee sen vuoksi nopeasti.Joona Simonen oli hyvillään saadessaan harjoittelupaikan Pata-Metiltä kotikunnastaan.

Sampo lukeutuu luontoihmisiin,joka asuu kaupungissa, mutta ha-luaa maalle. Tämä tamperelainenrakennusalan ammattilainen huo-masi internetistä pari vuotta sitten,että Heinävedellä oli myytävänäparin hehtaarin tila rakennuksi-neen.

- Minulla oli täällä tuttavuuksia,mutta ei varsinaista verkostoa. Sa-volainen luonto ja maastonmuo-dot kuitenkin kiinnostivat – jakansallispuiston läheisyys. Paikanvalinnassa Kolovesi oli itse asiassakeskeinen juttu.

Sampo viihtyy vesillä ja vaellus-poluilla. Vesillä liikkuessa elämyk-siä tuottavat rakentamattomat,koskemattomat, jylhät maisemat.

- Erämaissa pääsee fiilikseen…Luontoarvot tulevat tällä suunnal-la olemaan kova juttu tulevaisuu-dessa. Täällä on paljon enemmänsuojeltuja vesiä ja rantoja, toisinkuten esimerkiksi Saimaalla.

Kiitosta ekologisuuden kannat-taja antaa myös mahdollisuudellesaapua Heinävedelle junalla.

Heinäveden ilmapiiri on miel-lyttänyt Sampoa, ja hän on koke-nut, että heinäveteläisiin on suhthelppo tutustua. Viime syksynähän oli mukana järjestämässä Ker-man Himinöitä.

Vihanneksia omastamaastaSampon kakkoskoti sijaitsee Ker-man ja Sapun rajamailla.

- Tilalla on navetta ja vuonna

1952 rakennettu talo, joka yllätyk-sekseni ilmeni hirrestä veistetyksi.Kehikko on aivan terve.

Sampo on hakenut rakennuslu-paa lasiverannan rakentamiseen.Myös talon laajentaminen onsuunnitteilla, mutta kiirettä ei ole.

Vesijohtoja taloon ei toistaiseksiole, mutta kantovesi on lähdepoh-jaista ja hyvälaatuista.

- Ympärillä on rehevää entistäpeltoa, joka vaatii raivaamista. maaon oikein sopivaa kotitarvevihan-nesten ja yrttien kasvattamiseen.

Sampo toivookin voivansa viet-tää mahdollisimman paljon aikaaHeinävedellä, että ehtisi hoitaapuutarhaa. Kesän ajaksi hän etsi-kin työmaita lähiseudulta; Lep-pävirralta löytyi yksi ja Viinijärvel-tä toinen.

- Haluaisin muuttaa maalle ko-konaan, mutta toimeentulo pitäisisaada lähialueelta. Nyt päämarkki-na-aluetta on Pirkanmaa, jonneolen luonut omat verkostoni.

Mieluiten laatupuustaRakennusalan koulutuksen käynytSampo perusti oman yrityksenkaksi vuotta sitten. Toiminimi Ra-kennus-Sampo on yhden miehenyritys, joka tarvittaessa hankkiiapumiesten palveluksia muun mu-assa osuuskunnilta.

Sampo luonnehtii firmaansa pe-rinteisten tekniikoiden pohjaltaponnistavana, uudenaikaisena re-montti- ja saneerausyrityksenä.- Pyrin omalta osaltani edistämään

ja säilyttämään hyvää puusepän ta-paa ja löytämään uusia tapoja jatekniikoita perinteisen osaamisenpohjalta.

Mieluisimpia hänelle ovat van-hojen rakennusten kunnostukset.

Perinteisen rakentamisen oppiaSampo on hakenut lisäksiPaanajärveltä, Vienan Karjalasta.

- Vietin siellä kuukauden opet-telemassa hirsitalon veistoa jaluonnonkiviuunin muurausta.Sähköä ei ollut, kännykkä ei toi-minut ja ruoka hankittiin kalasta-malla.

Nykyisin Sampo toimii alihank-kijana tuoden sikäläisiä savusau-noja Suomeen ja hoitamalla niidenpystyttämiset.

- Vahvasta sydänpuusta raken-netut saunat ovat kovin arkaaisen-näköisiä. Useimmat saunojenomistajat ”tuunaavatkin” raken-nukset Suomessa.

Sampo puhuu mielellään laatu-puusta, jonka löytäminen on välilläkiven takana. Hän tekee yhteis-työtä monien piensahojen kanssaja välittää laatupuuta myös asiak-kailleen tai ohjaa kysyvät suoraansahoille.

- Mäntyjen ja kuusten pitäisiolla tiivissyisiä, suoria ja oksatto-mia. Venäjältä saisi hyvää puuta,mutta parhaat myydään suoraanSaksaan, josta suomalaiset ostavatjatkojalosteita kalliilla hinnalla.- Laatupuusta pieni maa saisi tu-loja, mutta prosessi on tietysti pit-kä.

Luonto toi HeinävedellePaanajärvellä VienanKarjalassa valmistet-tu puuvene tervautuuKermanvirran ran-nalla ripeästi. SampoSalonen haluaa saadaveneensä nopeasti ve-sille tultuaan kesäksiHeinävedelle.

Rakennussampopystyttää van-halla perinteellätehtyjä vienan-karjalaisia savu-saunoja jonkahirsikehikko,karmit ja ovettehdään Paana-järvellä Vienas-sa.

Sampo Salosella on tukeva vienankarjalainen kalastusvene, joka ei pienistä pohjakosketuksista säikähdä.Sampo ja hänen tyttöystävänsä Kirsi Aho tervasivat venettä kesäkuntoon heti tultuaan Heinävedelle.

Ensimmäinen roolisi kautta aikojen?Päivi: Täällä Heinävedellä BeritHurmalainen Ukkorallissa.Seppo: Olisiko ollut Vasjan rooliElämän tappauksessa lähes 50vuotta sitten.Tämän kesän näytelmä ja roolisi?Päivi: Olen johtajaopettaja Liisanäytelmässä Aika katiska. Liisa ontunnollinen, kekseliäs ja kouluaanrakastava, mutta ainakaan ensi al-kuun maaseutu ei juuri viehätä.Seppo: Olen Onnenmaassa van-ha, sekopäinen, kuoleva isäntä.Mieleen painuvin roolisi?Päivi: Taistelevissa koppeloissaGunilla Kuikansalo, joka oli remp-seä ja miehiinmenevä. Rooli oli

toinen kahdesta pääroolista.Seppo: Kuningasjätkä voisi ollaaika lähellä. Tosin pontikankeit-täjän rooli Lampu-teatterissa onjäänyt yleisön mieleen. Vieläkintulevat kysymään, että olenko kei-tellyt pontikkaa viime aikoina.Rooli, jonka haluaisit tai olisit halunnut esittää?Päivi: Haluaisin olla mukana mu-

sikaalissa.Seppo: Musikaali olisi mielenkiin-toinen, etenkin jos osaisin soittaamuutakin kuin levysoitinta.Vaikeinta roolityössä?Päivi: Vuorosanojen oppiminen.Kun ne osaa, niin pääsee muok-kaamaan roolia.Seppo: Pitkien monologien muis-taminen. Ja kyllä hahmojen teke-minen teettää paljon töitä.Pahin mokasi?Päivi: Kerran tulin väärään aikaannäyttämölle, mutta ei sitä kukaanonneksi huomannut.Seppo: Aleksis Kiven Kihlaukses-sa putosin tekstistä. Vieläkin kai-velee.Ilon aiheet?Päivi: Aina kun saa esityksen me-nemään kunnolla läpi. Ja se tunne,kun aistii, että yleisö on hommassamukana.Seppo: Kun pienet lapset istuvatetupenkissä ihan hiljaa, niin sillointietää, että juttu menee perille.Ohjaajan merkitys?Päivi: Hyvin suuri. Ohjaaja näkeekokonaisuuden ja pitää langat kä-sissään.Seppo: Hyvin iso. Ohjaajan avullaalkaa nähdä, mitä tarinan sisälläon.Onko teillä kuiskaajaa?Päivi: Ei ole, kaverit auttavat.Seppo: Ei meilläkään, teksti onosattava.Puvustus?Päivi: Ohjaaja antaa suuntia, jasitten hommaamme kaiken itse.Onneksi on aitta täynnä vanhojavaatteita …

Seppo: Tänä kesänä oma vaate-tukseni ei vaadi suuria. MuutoinOnnenmaan puvustajat tulevatMikkelistä.Lavastus?Päivi: Itse teemme alusta loppuunsaakka.Seppo: Perinne on, että itse teh-dään. Kievarin kauniissa Kaari-nassa meillä oli traktorin peräänrakennettu kaksikerroksinen aitta,jota sitten siirrettiin paikasta toi-seen.Mikä pitää mukana kesäteat-terissa vuodesta toiseen?Päivi: Teatteri on kiva harrastus,vastapainoa työlle. On mukavaatuottaa mielihyvää ihmisille.Seppo: Ilmeisesti jokin ruuvi onlöysällä, mutta potkivathan toisetvaikkapa palloa.Mistä se on pois, kun kesä menee teatterin parissa?Päivi: Ei pääse reissaamaan. No,pysynpähän kotona ja teen muunajan kotihommia.Seppo: Ainakin vähentää mietti-mistä, että minne lähtisi. Rästi-hommia pitää ruveta tekemäänsitten, kun teatterista jään eläk-keelle.Kierrättekö katsomassa muita kesäteatteriesityksiä?Päivi: Aika vähän olen käynyt,koska kesä menee itse löyhkästes-sä. Oman pitäjän toisen esityksenkäyn tietysti katsomassa. Lisäksiesityskauden jälkeen palkkana tu-lee teatterireissu; silloin käymmekatsomassa aivan jotain muuta eliammattiteatteria.Seppo: Karvion esityksen olen

katsonut joka kesä, ja Ristin kesä-teatterin juhannusaaton ensi-iltakuuluu aina ohjelmaan. Meidän-kin porukka käy teatterireissuilla– kyltymättömiä olemme sen suh-teen.Muita harrastuksia:Päivi: Olen mukana Palosireenit-kuorossa, joka keikkailee lähistöl-lä, esimerkiksi Johanneskodissa japalvelutalossa.Seppo: Laulukuorossa olen ollutmuutamia vuosia, ja nyt veteraani-työ vie aika paljon aikaa. Ja onhanniitä näpertelyitä: korukivien hi-ontaa, hopeatöitä ja puukkojakinon tullut tehtyä.Ja mitä teette siviilissä?Päivi: Olen koulunkäyntiavustaja-na Lajunlahden koululla. Minullaon markkinointiviestinnän ja tie-totekniikan tradenomin koulutus,mutta koulutusta vastaavaa työtäei ole ollut tarjolla.Seppo: Maanviljelijä olin aiem-min, nyt metsätalousyrittäjä.Metsäpuolen tutkintokin on tas-kussa.Vapaa sana.Päivi: Nyt vain katsomoita täyt-tämään. Tervetuloa myös perus-karviolaiset ja ottakaa koko sukumukaan!Seppo: Tulkaahan varaamaanpaikkoja, että vielä mahdutte!Näytelmiä kannattaa katsella jakuunnella avoimin mielin.

Kesä on yhtä

Aleksis Kiven Kihlaus oli Sepon takavuosien roolitöitä, kuvassa myös Arvo Kasanen ja Pirkko Karvinen.

Päivi Svahn ja Seppo Smolander ovat kesä-teatterikärpäsen vakavasti puraisemia synty-peräisiä heinäveteläisiä. Molemmat ovat mukana paikallisten teattereiden tämänkinkesän tuotannoissa.

Digikuvat alk.

10x13 cm

/ kpl

090Julisteet

Kaikki koot!

/ kpl

957

• yli 200 kpl 0,09/kpl • 100-199 kpl 0,18/kpl• 1-99 kpl 0,20/kpl

DIGIKUVAT JULISTEET

Tarjoukset voimassa 31.8. saakka.Käsittelymaksu alk. 1,90 € / tilaus.

KESÄMUISTOT TALTEEN!

Radio ja Kuva KyKermantie 6, PL 47, 79700 HeinävesiPuh. (017) 561 550 - Fax. (017) 562 284

www.radiojakuva.fi

Jorma Laatikainen ja Sara Reponen kannattelevat Päiviä viimekesän Taistelevissa Koppeloissa.Eero Maasilta seuraa vierestä.

Karvion Kesäteatteri KarvionLomakeskuksella: Tuomo Sal-melan käsikirjoittama ja oh-jaama Aika katiska.Ensi-ilta ke 30.6.

Teatteri Kolme Welhoa Ker-mankosken lavalla: MarkkuPölösen Onnen maa, ohjausJukka Keinonen.Ensi-ilta la 24.7.

Pääskyvuorella on voimassa olevaosayleiskaava, jossa noin 20 heh-taarin alueelle on merkitty runsaat40 rakennuspaikkaa kuuteen kort-teliin. Tonteilla on rakennusoike-utta noin 125 neliön verran.Kaava on levännyt koskemattapitkään, mutta tänä keväänä sekaivettiin esille. Alueen rakenta-misen mahdollisuuksia pohdittiinHeinäveden Yrittäjät ry:n halli-tuksessa, ja asiaa esiteltiin myöskunnanhallitukselle.

Samoihin aikoihin nousi esilleajatus loma-asuntomessujen ano-misesta Heinävedelle. Aikataulul-

lisesti messut olisivat mahdollisetaikaisintaan vuonna 2013. Loma-asuntomessuja järjestetään noinjoka toinen vuosi, ja ensi vuonnakohteena on Mäntyharju.

Toteutumiseen vaikuttaa pitkäl-ti Suomen Asuntomessujen toi-mitusjohtaja Pasi Heiskasen näke-mys kaava-alueen sopivuudestaloma-asuntomessuja varten. Heis-kanen vieraili tutustumassa Pääs-kyvuoreen 16.6. tämän lehden ol-tua jo painossa.

Monenlaisia omistus- ja rakentamis-mahdollisuuksiaAlueen rakentaminen vaatisi tar-kennetun kaavan sekä kunnallis-tekniikan vetämisen alueelle.Alustavasti on mietitty, että kuntarakentaisi infran, ja tonttien osta-jat maksaisivat kukin oman osuu-tensa.

Loma-asunnot voisivat olla hy-vinkin erilaisia. Osa voisi olla yk-sinomaan vuokramökkejä, osa lo-ma-osakkeita, osa yksityisomis-tuksessa ja omassa käytössä taiosin vuokralla olevia. Kaikkiavaihtoehtoja mietitään edelleen, jakaikki uudet, toteuttamiskelpoiset

ideat ovat tervetulleita.Mikäli alue rakentuisi monen-

laisia omistamis- ja käyttömallejahyödyntäen, alue tarvitsisi huolto-yhtiön huolehtimaan alueen kun-nossapidosta, markkinoinnista jamökkien vuokraamisesta. Yksityi-set voisivat ostaa yhtiöltä palvelujatarvitessaan.

Kaavaan on merkitty yhteistenpalvelujen alue, eli siihen voisi ra-kentaa huoltorakennuksen, jostakäsin toimisivat myös alueen oh-jelmapalvelut.

Kaava-alueen rantaan pääseeveneillä, mutta satamapalvelut oli-si rakennettava.

Heinävedellä on puutetta venei-den talvisäilytyspaikoista, sellai-nenkin alueella voisi olla. Pulaa onmyös retkeilymajoituksesta – sel-laisellekin alueella olisi tilaa.

Yrittäjien kaavailuja tukee kun-nanhallituksen viime keväänä hy-

väksymä kirkonkylän ja ympäris-tön ilmeen vetovoimaisuuden pa-rantamissuunnitelma. Matkailunkehittämiseen painottuvassasuunnitelmassa Pääskyvuoresta

mainitaan, että se on kunnan tal-vimatkailun kehittämiskohde, jakaavoitetulla alueella toimii loma-kylä. Näkymät on ulotettu vuoteen2020.

Heinäveden kunnan internet-sivuilta avautuuensimmäisenä ilmakuvaPääskyvuorelta. Otsikko kysyy: Loma-asuntomessutHeinävedellä vuonna2013-2014? Tämä kesäratkaissee pitkälti, lähte-vätkö suunnitelmat ete-nemään.

Rakentuuko

Idea lomakylästä ja loma-asuntomessuista elää edelleen

Havainnepiirros/visio Pääskyvuoren alueesta vuodelta 1986 olevan suunnitelman pohjalta.

Virve ja Keijo Sallinen saivat kuul-la muilta Suur-Savon lampureilta,että muutamat tilat olivat palkan-neet ammattikeritsijän ajelemaanlampailta villat pois. Salliset kiin-nostuivat asiasta, sillä keritsemi-nen oli osoittautunut yllättävänhankalaksi ja aikaa vieväksi työksi.Eestissä Tartton kaupungissa asu-va Aadam Kaivo kävi Savenahontilalla ensimmäisen kerran viimesyksynä.

- Nuorimies teki töitä ahkerastija jälki oli hyvää. Niinpä pyysim-me häntä tulemaan uudelleen nytennen lampaiden laskemista laitu-melle, Virve kertoo.

Aadamilla on mukana omat am-mattilaisvälineensä, joiden asen-nus vaatii hieman aikaa. Muttakun keritseminen alkaa, ei aikaakulu per lammas kuin muutama

minuutti. Työ käy suit sait silloin,kun lampaat ovat hyvässä kunnos-sa, eikä villainen turkki ole kovintakkuinen.

Salliset ovat jälleen työnjälkeentyytyväisiä. Keritsemisestä kan-nattaa maksaa muutama euro lam-masta kohti.

Fysiikan laitokselta -lampolakierrokselleTällä reissulla Aadam (24) on vii-dettä kertaa keritsemässä suoma-laisia lampaita. Neljässä päivässähän kiertää viisi tilaa ja keritseenoin 400 lammasta.

Aadam itse asiassa opiskelee ai-van toiselle alalle. Hän on lukenutfysiikkaa Tartton yliopistossa neljävuotta. Juuret ovat kuitenkin lam-mastaloudessa.

- Isälläni on lammasfarmi, jahän sanoi, että olisi hyvä, jos opet-telisin keritsemisen.

- Saimme EU:lta rahaa kahdenkurssin järjestämiseen, ja saimmeopettajaksemme skotlantilaisenammattilaisen, joka kiertää opet-tamassa ympäri maailmaa.

Elettiin vuoden 2005 alkua. Aa-dam koki, ettei saanut tekniikkaahaltuunsa ja siksipä keritseminenjäi joksikin aikaa.

- Vuonna 2008 lähdin Skotlan-tiin lisäoppiin viideksi viikoksi, jase teki hyvää. Kun koulutuksessaollut porukka keritsi jopa 400 lam-masta päivässä, niin siinä näki,kuinka se pitää tehdä. Ammatti-

laisia seuratessa oppii aina uutta.Tämä laji vei Aadamin mennes-

sään. Hänestä tuli yhä nopeampija taitavampi, mikä sai innostu-

maan myös kilpailuista.- Norjan Stravangerissa kävin

ensimmäistä kertaa MM-kisoissavuonna 2008, ja olin muistaakseni

45:s. Tämän vuoden elokuussa onjälleen tarkoitus osallistua kilpai-luihin.

Raskasta, mutta palkitsevaa työtäNopeus on nyt sitä luokkaa, ettäparhaimpina päivinä Aadamin kä-sien kautta villansa heittää 100-130 lammasta. Ennätyksensä hänkertoo olevan 185 päkäpäätä, mut-ta se päivä oli ollut 12-tuntinen.

Nyt hän arvelee, että nopeuttaei enää voi lisätä, mutta työn laatuakylläkin. Walesissa on tänä vuon-na tiedossa jälleen uutta oppia to-dellisten ammattilaisten rinnalla.

- Keritsemisellä ansaitsee aikahyvin, mutta työ on rankkaa fyysi-sesti. Työpäivän jälkeen ei kyllätarvitse lähteä lenkille, sen verrankovasti selkään käy.

Sallisten lampolassa työn ko-vuuden näkee. Lampaiden pitele-minen vaatii voimaa tekniikastahuolimatta ja hiki nousee keritsi-jän pintaan. Tauoilla vesipullotvajuvat hyvää vauhtia.

Talvella säät tekevät omia temp-pujaan. Esimerkiksi viime vuonnajo loppuvuodesta oli niin kylmä,että koneet eivät tahtoneet toimia.Vaikka työpäivät tiloilla ovat täy-siä, Aadam on hyvillään, että ehtiisamalla katsella hieman maise-miakin. Ja alan lisäopiskelu sekäkilpailut vievät miestä sitten kau-emmas tapaamaan kollegoita lam-mastiloilta ympäri maailman.

Aadam Kaivo on opetellut keritsemisen taitoa maailman parhaidenkeritsijöiden avulla. Suomalaisia ja eestiläisiä lampaita hän pitää hy-väkuntoisina ja -villaisina, mikä helpottaa työtä.

Silmä tuskin pysyy peräs-sä, kun eestiläinen keritsi-jä Aadam Kaivo kiepaut-taa lampaan hyvään asen-toon ja keritsimet alkavatsurista. Aadam kiersi al-kukesästä viidellä savo-laistilalla keritsemässälampailta talviturkin pois.Yksi tiloista oli Savenahonlampola Kermassa.

Ammattilaiskeritsijän käsissä päkäpäille vikkelästi kesäasu

Kermajärvi on 13 kilometriä pitkäja sillä on selkeä selkäalue. Kau-niista maisemista saa parhaimmankäsityksen, kun liikkuu vesiä pit-kin.

Veneen tai kanootin voi laskeavesille esimerkiksi kirkonkylän ve-nesatamasta, Karviosta, Kerman-koskelta tai Viitalahden leirin-täalueelta. Retkeilykartta tai meri-kortti on tarpeen, sillä järvensaaristo on sokkeloinen.

Suurin osa saarista on rakenta-mattomia ja suojeltuja. Osaanniistä pääsee rantautumaan melkohelposti vaikkapa aurinkoa otta-maan tai muuten levähtämään,mutta tulenteko on kielletty muu-alla kuin sitä varten osoitetuillapaikoilla. Metsäpalovaroituksenaikana avotulta ei saa tehdä edestulipaikoille.

Kannattaa myös muistaa, että

linnut ovat varanneet monet pie-nemmät saaret ja luodot asuinpai-koikseen. Lähelle ei kannata men-nä, sen sijaan kiikarien kuljettami-nen mukana voi tuottaa moniaelämyksiä.

Osa tulipaikoista on kunnan,osa Metsähallituksen omistukses-sa ja hoidossa. Tulipaikoilla onpääsääntöisesti laavu, kuivakäy-mälä ja puuvaja. Näillä kaikkienkäytössä olevilla levähdyspaikoillaon myös opastetaulut.

Tulipaikat on merkitty retkeily-karttaan. Vasarasaaresta avautuuupea järvimaisema, Luhtakannas-saari taasen lymyilee tiheässä saa-ristosokkelossa. Puumalansaarentulipaikka sijaitsee Kermajärvenkaakkoisosassa.

Rantautua voi myös Vihtarnie-meen, Martinsaareen, Viitasaa-reen ja Vainolahteen, joissa kaikis-sa on tulien tekopaikka. Tulipaik-koja löytyy myös muidenvesistöjen ääreltä; paikat voi tar-kistaa retkeilykartasta.

Jos ei ole mahdollisuutta lähteäKermajärvelle veneellä tai kanoo-tilla, osaan tulipaikoista pääseemyös maitse. Retkeilypäivän voipitää esimerkiksi Vainolahdessakunnan omistamalla Haapakodal-la. Pohjois-Heinävedeltä kaunisleiripaikka löytyy Huuhinlammenrannalta.

Koska kaikki leiripaikat ovatyleisessä käytössä, hyviin tapoihinkuuluu jättää paikat siisteiksikäytön jälkeen. Ja jos paikalla onmuitakin, sopu sijaa antaa ja iloi-nen mieli levittää hyvää tuultamuihinkin luonnosta nauttiviin.

Kermajärvi on Hei-näveden reitinpääjärvi, jonka kau-nis luonto houkut-taa retkeilemään. Ilmaisesta latu- jaretkeilykartasta löytyvät myös tuli-paikat, jotka ovatkaikkien vapaastikäytettävissä.

Useimpien tulipaikkojen yhtey-dessä on opastaulu melontareitis-tä ja taukopaikoilla toimimisesta.

Tulipaikoilla on tavallisesti myös kirves ja saha polttopuiden pilkkomista varten. Hyvä tapa on pilkkoasytytyspuut suojaan seuraavaa tulijaa varten. Sittenpä onkin hyvä paistaa makkaraa ja kahvitella.

Retkikeittimet ovat avuksi ruoanlaitossa silloin kun avotulta ei saatehdä.

Kermajärven ja ympäristönrantautumis- ja tulipaikkoja

on merkitty myös tämän lehdensivuilla 14-15 olevaan karttaan.

Tiekirkot ovat päivittäin auki ole-via kirkkoja, jotka kutsuvatkesävieraita ja matkailijoita tutus-tumaan. Oppaat esittelevät kirk-kojen historiaa, arkkitehtuuria jatoimintaa.

Saksasta lähtenyt idea otettiinSuomessa vastaan lähes 20 vuottasitten. Vuosi toisensa jälkeen tie-kirkkojen määrä on kasvanut, jatänä vuonna oviaan pitää auki 284kirkkoa, mikä on kaikkien aikojenennätys.

Heinävedellä tiekirkkoja onkaksi: luterilainen kirkko kirkon-kylässä ja Valamon luostarin Kris-tuksen kirkastumisen kirkko. Lu-terilainen puukirkko on avoinna22.6.-16.8., luostarin kirkko kesä-kuun alusta elokuun loppuun, tal-vikuukausina kirkko avataan puolituntia ennen jumalanpalvelustenalkamista.

Taidetta Unkaristaja lähiseudultaTyyliltään uusgoottinen luterilai-nen kirkko on rakennettu vuosina1890-1891. Sen suunnitteli kirk-koarkkitehti Josef Stenbäck. Suo-men toiseksi suurimpaan kirk-

koon mahtuu noin 2000 henkeä.Neljänä vuonna kirkossa on järjes-tetty kesätaidenäyttely, ja tämäkesä saa jatkoa. ”Muistojen värit”– näyttelyssä painottuu Heinäve-den ja unkarilaisen Körmendin20-vuotias ystävyyskuntatoimin-ta. Kirkon seinille on koottuMiklós Némethin maalauksia jaMarcell Kismártonin grafiikkaa.

Heinäveteläisistä taiteilijoistaesittäytyy Varistaipaleessa asuva jataiteilijaresidenssiä pitävä JaanaLönnroos värikkäine maalaussar-joineen.

Alueellisuutta edustaa varkaute-lainen valokuvaaja Harri Eronen,jolta kirkossa nähdään 40 valoku-van kokoelma.

Grigor Auerin töitäjuhlanäyttelyssäValamon luostari muutti Heinäve-delle talvisodan jaloista talvella1940. Nykyinen pääkirkko on val-mistunut vuonna 1977, jolloin senvihki arkkipiispa Paavali.

Kirkossa on nähtävillä Suomenortodoksisen kirkon vanhin ikoni:Jumalanäidin konevitsalainen ih-meitätekevä ikoni 1300-luvulta.Lisäksi kirkossa on lukuisia van-hasta Valamosta evakuoituja iko-neja.

Menneenä talvena uusittiin kir-kon ikonostaasin puuosat. Venä-jällä valmistettu ikonostaasi muis-tuttaa tyyliltään Laatokan Vala-mon vanhojen kirkkojenikonostaaseja taidokkaine puu-leikkauksineen.

Myös Valamossa voi tutustuataidenäyttelyyn, joka on esilläkulttuurikeskuksessa. TaiteilijaGrigor Auer (1882-1967) oli ko-toisin Impilahdelta ja asui Pitkä-rannassa vuoteen 1944, jolloin hänperheineen muutti Helsinkiin.

Auer tunnetaan mestarillisenamaisemien ja asetelmien tulkitsi-jana. Jo 1940-luvulla kiitettiin eri-tyisesti hänen tunnelmallista ta-paansa kuvata kevättalvea ja kesä-maisemia. Osaa sekä öljyväritöistäettä akvarelleista voisi melkeinpäluulla valokuviksi.

Aiheiden teemoina ovat useinolleet rannat, lähteminen ja tule-minen. Auer on myös maalannuthyvin arkisia aiheita, kuten ranta-saunan tausta tai kynnöspeltoa.

Oma osansa Valamon näyttelys-sä on raikkailla kukkamaalauksilla.Ne olivat osa Auerin arkisempiatöitä, sillä taidemaalari elätti tai-doillaan ja työllään sekä kuusihen-kisen perheensä että myöhem-mässä vaiheessa sisarensa lapset.

Näyttelyn työt on koottu pääa-siassa yksityisistä kokoelmista.Näyttely jatkuu ensi vuoden huh-tikuun loppuun saakka.

In English

Road churches wish you welcomeSilence, history, architecture, art

Hiljentymistä, historiaa, arkkitehtuuria, taidetta

Heinäveden kirkon peruskorjausvalmistui viime kesänä.(Heinävesi Church.)

Road churches are open daily,welcoming tourists and othervisitors. Church guides tell thevisitors about the history, archi-tecture and activities of thechurches.

The idea of establishing roadchurches originates from Ger-many and was introduced inFinland almost twenty yearsago. The amount of roadchurches has grown from yearto year, and this year there is arecord amount of 284 churchesopen in Finland.

In Heinävesi there are tworoad churches: the Lutheranchurch in the main village andthe Transfiguration of Christs’Church in Valamo Monastery.The wooden Lutheran churchis open from June 22nd to Au-gust 16th, the monastery churchis open from the beginning ofJune until the end of August.During winter months the Val-amo church opens its doors halfan hour before the services begin.

Local and Hungarian artHeinävesi church representsNeo-Gothic style and it wasbuilt in 1890-1891. It wasplanned by church architect Jo-sef Stenbäck. Inside thisFinland’s second largest churchthere is room for approximately2000 people.

For four years now, there hasbeen a summer art exhibition inthe church. This year is no ex-ception. Exhibition is called’’Colours of Memories” and ithighlights the 20-year-oldfriendship between the munici-palities of Heinävesi and Kör-mend in Hungary. The featuredHungarian artists are painterMiklós Németh and graphic art-ist Marcell Kismárton. JaanaLönnroos from the village ofVaristaipale is the artist fromHeinävesi, whose colorful paint-ings are featured in the churchas well. At display this summerthere is also a collection of 40photographs by photographerHarri Eronen from Varkaus.

Grigor Auer’s worksin a festive exhibitionThe Valamo Monastery movedto Heinävesi during the WinterWar in 1940. The current mainchurch of the monastery was fin-ished in 1977 and inauguratedthe same year by archbishopPaavali.

The oldest icon of the FinnishOrthodox Church, Konevitsanmiraculous icon of the Motherof God from the 14th century isat display in the church. In ad-dition to this, there are manyicons evacuated from old Vala-mo.

The wooden parts of theiconostasis were renewed lastwinter. The iconostasis wasmade in Russia and its detailedwood carvings resemble theiconostases in Ladoga Valamo’sold churches.

There is an art exhibition inValamo Cultural Centre thissummer as well. Artist GrigorAuer (1882 – 1967) originatedfrom Impilahti and lived in Pit-käranta until his and his familymoved to Helsinki in 1944.

Auer is best known as a masterof landscapes and still lives. Al-ready in the 1940’s his way ofdepicting early spring-late win-ter and summer landscapes waswidely praised. Part of hisaquarelles and oil color paintingslook indeed like photographs.

Waterfronts, leaving and re-turning were Auer’s favoritethemes. He also often paintedeveryday views such as saunas orfields. Fresh-colored flowerpaintings are also featured inValamo. They belong to theworks Auer had to do in orderto feed not just his own familyof six, but later in life his sister’sfamily as well.

The works of the exhibitionhave been gathered mostly fromprivate collections. The exhibi-tion will continue until the endof April, 2011.

Valamon luostari viettää tänävuonna Heinävedellä toimimisen-sa 70-vuotisjuhlavuotta. Juhlankunniaksi luostarin pääkirkko onsaanut lahjoituksena uuden iko-nostaasin nimettömänä pysyvältäsuomalaiselta luostarin ystävältä.Ikonostaasin veistäminen aloitet-tiin viime syksynä Keski Venäjäl-lä, Kurskin alueella, mistä se toi-mitettiin Heinävedelle maalis-kuussa.(Valamo Monastery Church.)

This kind of asign by theroad leads toan open roadchurch.

Heinävedellä

Lyhytelokuvassa työnimeltään Il-mestys on Mikon oma käsikirjoi-tus.

- Aihe muhi päässä ja päähen-kilöiden dialogi alkoi muotoutua.Kirjoitin ensimmäisen version vii-me kesänä ja viimeistelin sen alku-vuodesta, Mikko kertoo.

Yleensä ennen filmausten aloit-tamista elokuvalle haetaan rahoi-tusta ja odotellaan rahoituspäätös-tä, mikä vie aikaa. Päätös voi yhtähyvin olla myönteinen kuin kiel-teinenkin.

- Nyt en halunnut odottaa ra-hoittajan lupaa, halusin vain tehdätämän elokuvan.

Elokuvan juonena on poika-mies-Jussin ja jumalan vuoropu-helu. Jumala ilmestyy juttelemaanJussille eräänä iltana tämän katso-essa tv:stä typerää visailuohjelmaa.

Seuraa monipolvinen keskuste-lu, jossa ilta vaihtuu päiväksi jajälleen illaksi. Onko jumala yk-sinäinen, onko hänellä kavereitatai mitä Jussi haluaa kysyä juma-lalta? Entä mitä tapahtuu, jos ju-mala poistuu hetkeksi omille asi-oilleen?

Tarina on hirtehisen koomilli-nen, mutta samalla inhimillinensekä uskoa ja epäuskoa moniltapuolilta valottava.

Läheltä löytyy paljonJussin ja jumalan roolien esittäjätlöytyivät Mikon tuttavapiiristä.Jussia esittää outokumpulainenfreelance-näyttelijä, tanssija TomiLaurikainen. Jumala saapuiHeinävedelle Tampereen junasta:roolissa nähdään taiteilija, kirjailijaPauli Heikkilä. Molemmat ovatesiintyneet Mikon tuotannoissaaiemminkin.

Kuvauspaikka löytyi tuttavankautta. Elokuvaa filmattiin maa-laistalossa ja maalaismaisemassaHeinävedellä.

- Ei aina tarvitse lähteä mertaedemmäs kalaan. Monet lyhytelo-kuvani ja musiikkivideoni olen ku-vannut ihan lähimaisemissa, Mik-ko mainitsee.

Kuvaukset alkoivat helteisenä il-tapäivänä lukuharjoituksella.Roolien vetäjät kävivät osuuksiaanläpi ohjaajan kuunnellessa. Valais-tuksesta, äänityksestä ja muustatarvittavasta vastanneet LassiPuurunen ja Rasmus Luostarinenjärjestelivät sillä aikaa ensimmäis-tä sisäkuvauspaikkaa kuntoon.

Kuvaus venyi pitkään iltaan osinluonnonvaloa hyödyntäen. Seu-raavana aamupäivänä Mikko kier-teli miettimässä uusia kuvauspaik-koja, ja filmin teko jatkui halkolii-terissä, vanhojen kiviseinienäärellä, pellolla.

Helle jatkui. Kolmas kuvauspäi-vä. Jälleen halkoliiterissä, viimei-set otot pihatiellä ja talon sisäti-loissa. Enimmät olivat ns. purkis-sa.

- Seuraavalla kerralla ohjaan it-se, Pauli Heikkilä ehti jo puhistakuumissaan. Vettä kului kuvauksi-en aikana litrakaupalla.

Kuvauksiin talonsa antaneeltaperheeltä kolme päivää vaati lä-hinnä hiljaisuutta kuvauksien ai-kana. Talo tarjosi lämpimän ruoansiitä ilosta, että kuvauksia sai seu-rata niin läheltä. Muutoin kuva-usporukka oli omilla eväillään.

Entä missä ja milloin elokuvaon nähtävissä? Mikolla on montaideaa.

- Mahdollisesti tv:ssä, muttafestivaalielokuvahan tämä on.Toisaalta vahvempi potentiaali onulkomailla, kun elokuvan tekstit-tää. Ja saisihan tästä kuunnelman-kin.

Heinävedellä toteutettuja tuotantojaMikon useissa aiemmissa tuotan-noissa Heinäveden maisemat ovattulleet tutuiksi.

Lyhytelokuva Riivaaja kuvattiinHeinävedellä 2006. Pääosassanähtiin Kaurismäen yksi luot-tonäyttelijä Markku Peltola.

Risto – Rukous kuvattiinHeinäveden kirkonkylän satama-laiturilla. Tässä Etelä-Koreaan astiyltäneessä levityksessä pääosaaesitti sellisti Seppo Laamanen.

Musiikkivideoiden saralla kana-dalaisen Alun Pigginsin video ku-vattiin Kermajärven jäällä. Syksy-yhtyeen Metsurin kyynel tallentuimyös Mikon lähimaisemissa. Jne.

Heinävedestä on moneksi. Kat-so lisää: heinavesi.tv

Elokuvan tekeminenei aina vaadi mam-monia, mutta luo-vuutta ja intohimoakylläkin. Tästä on jälleen osoituksenheinäveteläisen elo-kuvaohjaaja MikkoKeinosen valmisteillaoleva lyhytelokuva,jota kuvattiin Heinä-vedellä kolmena hellepäivänä touko-kuussa.

Mikko Keinonen testasi tekniikan toimivuutta ja lähikuvan valoisuutta,kohteena Tomi Laurikainen.

Heinävedellä oma netti-tv

Toisena kuvauspäivänä ilta-auringossa pellolla. Vas. Lassi Puurunen, Rasmus Luostarinen, Mikko Keinonen sekä näyttelijät Tomi Laurikainen (edessä) ja Pauli Heikkilä.

Heinävesi-TV on Mikko Keinosen perustama netti-tv, joka välittääohjelmia paikallisista tapahtumista internetin kautta. Netin kauttaon myös mahdollista seurata Mikon tuotantoja, esimerkiksi lyhyt-elokuvia, dokumentteja ja musiikkivideoita.

Heinävesi-TV:n sivuille on lisäksi koottu tietoja kesäaikaisistatapahtumista lisätietolinkkeineen. Sivuilta löytyvät myös useidenpaikallisten yritysten yhteystiedot. Sisällön kehittäminen ja kar-tuttaminen jatkuu edelleen.

Uusimpana saman sivuston alta löytyy Paikallispedia, joka tar-koittaa Wikipedian-kaltaista, Heinäveden omaa hakuteosta. Sentyöstäminen alkoi loppukeväästä.

Paikallispediaan kootaan mahdollisimman paljon tietojaHeinävedestä, niin pienistä kuin isoista asioista. Tavoitteena on,että niin paikalliset, matkailijat kuin muutkin kiinnostuneet voivatetsiä tietoa Heinävedestä yhden linkin alta.

Kaikki vinkit Paikallispedian kehittämiseksi ovat tervetulleita.Niistä voi vihjata Mikko Keinoselle ja Anna-Mari Tyyrilälle.

We Finns know our forest berriesvery well. And we like pickingthem, since those fruits of our for-ests and swamps are not just aro-matic but very healthy as well.

The most hard-working of uspick loads of berries for sale –naturally only after their own cel-lars and freezers are filled withjams, jellies and fresh berries. Thebest thing about picking berriesand mushrooms for sale is that theincome is free from taxes. If theyear is good and there are plentyof berries, the summer job pays atrip abroad or a big purchase.Finding berries, however, is not aseasy at it sounds – even for locals.Even if you found a great placefull of berries somewhere deep inthe forests, there is no guaranteethat the treasure is there the fol-lowing year. Previous summers’weathers, cold winter with a thicklayer of snow and especiallyweather during early summerweeks all have an effect on howbig the crop will be.

Another problem in findingplaces with lots of berries andmushrooms – not to mention fish-ing waters – is that you do nottend to reveal those locations toanybody, even the best of yourfriends. If you make the mistakeof asking a person who has justfound a great place with loads ofcranberries about the location ofthe treasure, the answer will be awave of hand and an uninterestedhum ’’That way”.

But it is still worth giving a try.Picking berries and mushrooms isan everyman’s right; however, onemust remember not to go too closeto private yards and properties.

From strawberries tocranberries

Many foreign visitors alreadyknow our berries. Here comes alist of the most important edibleberries and some tips on how tofind them. The berries are listedin approximate order of appear-ance in the summer.

Wild strawberry (Fragaria vesca)is one of our tastiest berries andespecially loved by children. Wildstrawberries can be found startingfrom the end of June. They growin open spaces, for example in re-cently hewed forests.

Blueberries (Vaccinium myr-

tillus) are ready to be pickedaround mid-July and can be pickeduntil September. If the summer israiny, the berries picked duringearly summer weeks are tastier.Blueberries grow in the lake-shores, sheltered forests, some-times even on forestry rocks.

Raspberry (Rubus idaeus) ap-pears in late July and August.Raspberry grows in bushes thatoccupy open spaces such as recentforest seedlings. Raspberry is verysensitive to rainy weathers. Raincan cause the berries to fall on theground.

Cloudberry (Rubus chamaem-orus), in Finnish ’’lakka” or ’’hilla”in Northern Finland, is one of ourmost valuable berries. In Heinäve-si the amount of cloudberries hasdecreased due to the vast dryingof its natural environments,swamps. Cloudberry’s flowers aresensitive to cold weather, whichcaused a small crop for examplelast year.

Bog blueberry or alpine blue-berry (Vaccinium uliginosum)can be picked at the same timeand in same places as cloudberries.Bog blueberry has a stem, lengthof which is a few dozen centime-ters. Bog blueberry grows also bylakeshores in shadowy locations.The taste of bog blueberry is verymild and it is at its best when eatentogether with other berries.As summer turns to autumn, it istime for crowberries (Empetrumnigrum). Crowberry has a short

stem and it grows on shadowy,infertile hillsides. Crowberrymakes a good jelly or juice.

Lingonberry (Vaccinum vitis-idaea) is one of our berries withbiggest crops. Lingonberries canbe found in dry forests predomi-nated by pine trees. They are alsooften found in areas of forest seed-ling a couple of years after hewing.Lingonberry is a crispy-tastingberry, that, thanks to its acids, canbe preserved for a long time.The last fruit of the berry-picking

season is cranberry (Vacciniumoxycoccos). These berries grow onwet swamps among bryophytes.The best time to go and pick cran-berries is in fact late October afterthe first sub-zero temperatures,when swamps are easy to walk onand the frozen berries are easy topick. Cranberries even taste betterafter they have been frozen, be-cause they became sweeter whenfreezing.

Marjametsään

Metsämansikka

Mustikka.

Lakka.

Juolukka.

Puolukka.

Karpalo.

Vadelma.

Variksenmarja.

Me suomalaiset tunnemmekotimaiset syöntimarjammevarsin hyvin. Metsien ja soidensatoa halutaan talteen, ovat-han marjamme tunnetustiaromikkaita ja erittäin terveel-lisiä.

Mutta marjojen löytäminenei ole itsestäänselvyys edes pai-kallisille asukkaille. Jos viimevuonna löysit hyvän marjapai-kan, voi olla, että tänä vuonnasieltä ei löydä mitään.

Löytämisen ongelmaa lisää,että hyvistä marja- tai sieni-metsistä – kalastuspaikoistapuhumattakaan – ei kerrotaedes kavereille. Jos erehtyykysymään vaikkapa antoisankarpalopaikan löytäneeltäosoitetta perille, vastaus kuu-luu jotakuinkin: ”No, tuolla…”ja käsi viittilöi samalla jokai-seen ilmansuuntaan.

Mutta kannattaa yrittää,meille tulevien vieraiden jamatkailijoidenkin. Marjojenja sienien kerääminen kuuluujokamiehen oikeuksiin, muttakannattaa muistaa, ettei menekeräämään vieraiden pihapii-rien läheisyydestä.

Tässä lehdessä kerrommeulkomaalaisille vieraillemmeenglanniksi ja venäjäksi, mitkäovat syötävät perusmarjamme,ja mistä niitä kannattaisi etsiä.

Would love some berries, but ...

Luonnon sommooluomuerotiikkoo.

Vaihevuosia ja muita vaevojaNäin langalla pääskysen pitkästäaikaa. - Tahi piäski eli piäskynehänse tiällä päin on. Luulin jo, että sekesäbongarin kaipailema koti-eläinpiha on totta jossain päinpitäjää. Näin varmaan luuli pääs-kynenkin, mutta sen lentoreittiäseuratessani huomasin, että jäljetjohtivat emäntään, joka ilmiömäi-sellä naisen logiikallaan oli jättänytkompostin kannen auki mukamashappea saamaan. Sieltä ylösnou-sevia miljoonia ötököitä piäskinapsi nokkaansa kuin ennenvan-haan lehmänläjistä kärpäsiä. Ton-tilla viipyilevä hajukin herkisti ke-säbongarin vihikoiran tarkan ne-nän nostalgisiin muistoihin.Hajusta päästäkseen kesäbongarikäväisi hakemassa kylältä kaina-loihinsa uutta parempaa tuoksua- Heinävesi-tuoksua.

Kesäbongari on tainnut tullavanhaksi. Menneitten aikojen hai-kailun lisäksi kesäbongaria keh-tuuttaa lähteä ja osallistua mihin-kään. Vuosien vaihtuessa sitä viih-tyy entistä enemmän omillanurkillaan. Ei oikein huvita. On-kohan nämä ne paljon puhututvaihevuodet. Tasa-arvon nimissäsellaisiin täytyy olla sukupuolestariippumatta oikeus kaikilla puo-lenvuosisadan tienoilla raahusta-villa.

Eihän täällä tapahdu kesällä yh-tään mitään. Ei kannata lähteä et-simään onnenmaata edes Kermas-ta. Siellä kesäteatterilaiset yrittävätväen väkisin tuputtaa ilosanomaameille arjen alasajamille. Näytteli-jöinäkin on ’’amatööri tankolaula-jia ja muita muka ammattilaisia’’.

Toisaalta menneistä vuosikym-menistä kertovassa tarinassahankesäbongari pääsisi vaipumaan

kultaiselle kuusikymmenluvulle.Yhtä vähän kiinnostaa karvio-

laisten kesämielen nostatus. - Eikannata männä läpsimään itikoitaavotaivaan alle ja kastumaankuatosatteeseen, penkittii on ko-vat. Aika ottava sen katiskan pittääolla jotta sinne asti jaksaa. Katis-kasta tulee kyllä mieleen nuoruu-den kutuajat rantalepikoissa, jospasittenkin vielä kerran kokisi senkutinan.

Jonkinlaiset vaihevuodet nepitäis saada tähän kotikuntaankin.Entä jos – lomakylä Pääskyvuorel-le ’’ihkauusi’’ hanke, jossa Pääsky-vuoren monien mahdollisuuksienalue vihdoin viimein toteutuisi.Tätä kyseistä hankettahan herä-tellään aina tasaisin väliajoin hen-kiin. - Ei meillä tiällä kannata pit-tee kiirettä. Jahkaillaan vaanseuraavatkin kymmenen vuotta.Kyllä ne uudet isännät sitten aika-naan hyödyntävät ihan ilmaiseksientisen Heinäveden kunnan ran-nat ja maisemat.

Kunhan nyt saisivat edes jon-kinlaisen kouluntapaisen tuohoniloliemikaupan nurkalle. Siinähänse sitten olisi pienellä alalla kokoihmiselon kirjo eskarilaisesta, ala-ja yläkoululaiseen, puistosetät vä-lituntivalvojina. Siitä etteenpäinmuutaman eteläsuomalaisessa ki-vikylässä saadun kuhmun kauttaäkkiä elämä läpi suorittaen takai-sin Pikkulin puistoon laskemaan,montako koulukaveria on vielähengissä. Tässäpä meidän mai-niolle dokumenttien tekijälle ihanoma keinosen elokuvakylä ja ku-lissit valmiina. Pienellä budjetillaja yhdellä kameralla piirtäisi kokoelämänkaaren kertaheitolla.

No, seurakunnassa on ainakin

oivallettu vaihevuosien merkitys.Ovet käyvät tiuhaan ja työntekijäälappaa sisään ja ulos. - Tulis nyties värikkäitä persoonia, miehii tainaisii tai jottain siltä ja väliltä. Siitäsamasta kirjastahan ne silti kaikkilukkoo, kaikki marjasiskot ja mitä-lieveljet.

Marjasiskosta tuli muuten mie-leen, että täällä Heinävedellähänon mitä mainioimmat marjamet-sät ja maisemat. Mansikoita, mus-tikoita, vattuja ja puolukoita sekäpaljon itikoita. Emännän kanssamarjaan ja mättäälle. Ihan tässäinnostuu.

Ei nouse ei – siis mieliala. Jot-tain paljon räväkämpää pitäis olla.Kesäbongari tahtoo piparia!

Vieläköhän ne Kutemajärvenerotiikkawestivualit on voimis-saan. Jos varastaisi ne tänne meilleja panisi tyrät rytkymään. Kerma-järven voisi ristiä tapahtumanajaksi vaikka Permajärveksi. Ilta-torille saisi tästä uutta ohjelmaa:hilattaisiin torille sivukyliltä van-hoja aittoja rekvisiitaksi. Hikisetja lihavat renkipoijat heiluisivathankoineen ja valtavilla maitohin-keillä varustetut piikatytöt tarjoili-sivat olutta ja arpoisivat ilmaisiaaittakierroksia ... Nyt lensi nappisarkahousuista.

Jos täältä kesällä löytyy joku uh-karohkea ulkopaikkakuntalainen,joka väen väkisin haluaa osallistuajohonkin kesätapahtumaan, niinheitä varten kesäbongari listaatähän muutaman todellisen vaih-toehdon. - Paikalliset elekee tur-hoo vaivautuko.

Pitkän tauon jälkeen Kerman-kosken lavatanssit: - Kesäkuustajonnekkiin elokuulle, sammuneitatähtiä, eronneita immeisiä, voipi

tulla vaikka eksä vastaan. Ihanmitättömät koskimaisemat.

Sarvikummun lavatanssit: - Pit-kin kessee, pien lava, liian intiimitunnelma, kaikki tanssii sammooympyröö, ruppee pyörryttäm-mään.

Ulukomuan tarjontoo: - Tulen-liekin liian hienosti tanssahtelevateteläsuomen lomalaiset. Alakaaahistammaan kun ei ite ossoo.

Sitten kirkolliset ilimotukset:- Kirkastusjuhlat, liian korkeellamäjellä, ei jaksa kiivetä eikä pa-kanana ilikii männä.

Heinäveden Musiikkipäivät:- Ei ymmärrä sitä hienoa soitantaaja laulantaa, koulussa ol laulussaviitonen.

Muita musiikillisia tapahtumia:- Varistaipaleen puistokonsertti,viulut soi ja pianot kilikkaa, nur-mikko vihertää ja laivat huuteloo,liian kaunista, ruppee itkettäm-mään.

Sitten vielä joku sekalainenvinkki: Heinäveden kanavasoutu,jossa leleketellään heinäkuussaValamosta alavirtaan päin ainaSäynämöön asti millä vettä-pitävällä vehkeellä tahansa. - Eipiäse, venneestä on tappi hävinny,eikä taija keretä vuolla uutta tappiatälle kesälle.

Iltatori-illat torilla: - Siellähänvoi tungoksessa törmätä johonniientiseen koulukaveriin, jota on tie-tysti lykästänyt meikäläistä pa-remmin – ei jaksa kuunnella senkehumista.

Ei tule mittään. Kyllä tälle pes-simismille on nyt tehtävä jottain. - Mäne liäkäriin, ehotti emäntä.Mitteehän siellä valittas, en tiiämistä alottasin. - Pane vaikka pa-perille, niin muistat paremmin.

Kesäbongarihan teki työtä käsket-tyä. - Kahenpuolen tul aanelonentäyteen kaikenlaisia vaevoja, eikäoltu piästy ku alapiästä kaina-loehin asti. Tämmösen paperinkanssa mänin sitten terveyskes-kuksen mäjelle. Ensimmäisenliäkärin kanssa ei syntynnä min-käänlaista kontaktia – minä kunen ymmärtäny sen murretta, eikäse minun. Otin uuven kierroksenja makson tiskille toisen kerran.Toinen tohtori otti minun vaeva-paperin ja tuijotti sitä kakstoista-japuolminnuuttia ja sano sittenyhen sanan: VALETTA. Minäkiitin, kipasin kottiin ja katon tie-tokonneelta kuukkelista, jottamitä se valetta tarkottaa. Konekerto oitis, että se Valetta on Mal-tan piäkaupunki. Eteläänkö tässäpitäs lähtee. Aikan piätän ruavit-tuani hoksasin, että ei se voe sitäolla. Se liäkär ol vaen oppinna mei-jän kieltä ja tarkotti, että se minunpaperi on valhetta. Jotta olin mu-kamas kuvitellut kaikki ne vaivat.

Kesäbongari kävi sitten var-muuden vuoksi kolmannella lää-kärillä ja sai kuulla, että tällainenahdistus on tässä iässä ihan taval-lista ja tämmösiä vaihdevuosiaseuraa yleensä semmonen villitys,viidenkympin villitys. - Tästä jä-risyttävästä tiijosta ihtesä kippeeksmaksaneena ja sitä villitystä uotel-lessaan kesäbongari pyörtääkinkaikki eillä luettelemasa nekatiivi-set puhheet ja aikoo osallistua jamännä kaikkeen mihinkä vuantänä kesänä kerkii, sato tai paesto,ihan omana ihtenään. Sitä sam-moo suosittelen kaikille muillekinkanssaveljille ja -sisarille. Kyllä sevielä nousoo!

Kesäbongari

Heinävesi on kuuluisa kauniistavesistöistään. Heinäveden reitti –kappale kauneinta Suomea – onyksi maamme valtakunnallisestisuojelluista kulttuuriympäristöis-tä. Kapeat mutkaiset vesistöt, saa-ristoiset järvenselät ja vanhat ka-navat tekevät reitistä ainutlaatui-sen. Yli satavuotias reitti onvuosien saatossa saanut osakseenlaajaa kansallista ja kansainvälistäihailua.

Kesän uutuutena Heinävedelläjärjestetään 16.-18.7. Kanavasou-tu Valamosta Säynämöön. Tapah-tuma on leppoisa ja kiireetön ret-kisoutu kirkkoveneille, pienve-neille, kanooteille ja kajakeille.Tarkoituksena on nauttia kesäises-tä luonnosta ja kauniista maise-mista ilman ajanottoa ja lähtönu-meroita. Tärkeintä on liikkumisenilo, yhdessä oleminen ja luonnostanauttiminen.

Lisäksi tapahtuman yhteydessäon mahdollista tutustua paikalli-siin matkailunähtävyyksiin, esi-merkiksi maamme ainoaan munk-kiluostariin Valamoon ja kanavienhistoriaan muun muassa Varistai-paleen kanavamuseossa. Iltaisinvoi rentoutua vaikka karaoken, la-vatanssien ja kesäteatterin parissa. Lähtöpaikkana toimii Valamonluostarin vierasvenesatama, jostasoutajat ja melojat lähetetään mat-kaan ortodoksisella siunauksella.Kolmipäiväinen soutu etenee ta-saisella matkavauhdilla pääosinluonnonkaunista Heinäveden

reittiä päättyen Säynämöön. Päi-väosuudet ovat 17-34 km ja kokoreitille kertyy mittaa noin 80 km.

Perjantaina soudetaan ja melo-taan Valamosta Taivallahden jaVaristaipaleen kanavien kauttaKarvioon. Lauantain soutureittikulkee Karviosta Viitalahden lei-rintäalueen ja kirkonkylän laivasa-taman kautta Kermaan. Sunnun-taina jatketaan Kermasta Viho-vuonteen, Vääräkosken ja Pilpankanavien kautta Säynämön leiri-keskukseen.

Soutuun voi osallistua kolmenatai kahtena päivänä tai vaikka päi-väetapille. Joustava osallistumi-nen mahdollistaa lyhyenkin ko-keilun soutamiseen ja melomiseenkanavien välisillä etapeilla. Lyhyinetappi on 2 km ja päiväosuudetalkaen 17 km.

Toisaalta melojilla on myösmahdollista jatkaa vaikka omatoi-mista melontalomaa esimerkiksiKolovedelle ja Heinäveden reittiäeteenpäin hyödyntäen Norppa-vesiretkeilyreitistöä. Innokkaim-pien melojien on mahdollistamyös käydä läpi kaksi peräkkäistätapahtumaa, 15.7. Luostarisoutu(34 km) Tuusniemeltä Valamoonja Heinäveden Kanavasoutu 16.-18.7. Valamosta Säynämöön, jol-loin neljän päivän kokonaismat-kaksi muodostuu noin 114 km.

Tapahtuman järjestää LionsClub Heinävesi yhdessä paikallis-ten tukijoidensa ja yhteistyö-kumppaniensa kanssa.

Tervetuloa mukaan - toivotam-me Heinäveden reitin upeille ve-sille viihtymään kaikki soudusta jamelonnasta kiinnostuneet. Mat-kaa tehdään leppoisaan tahtiinhuoltoveneiden huolehtiessa tur-vallisuudesta, kannustaa väkeä ve-sille LC Heinäveden presidenttiRisto Kontkanen.

Leijonien toimintaperiaattei-den mukaisesti soututapahtumas-ta saatavat tuotot käytetään hy-väntekeväisyyteen Heinävedenkunnassa erityisalueena lapset januoret.

Seikkailija Timo Polarivierailee tapahtumassaKanavasoutuun on lupautunutpaikalle seikkailija Timo Polari,joka pitää kaikille avoimen yleisö-luennon Karvion Lomakeskuk-sessa perjantai-iltana 16. heinä-kuuta. Polari on viimeisten kah-denkymmenen vuoden aikanaseikkaillut tuhansia kilometrejä eripuolilla maailmaa. Hän on mm.vaeltanut halki Skandien ja hiih-tänyt Etelänavalle. Vuonna 2007hän pyöräili Euroopan halki run-saan kahden kuukauden ajan pe-rehtyen eurooppalaisen kulttuurinolemukseen. Polarin seikkailu-matkoja on tukenut aikoinaanKermansavi, jonka kutsusta hänetperheineen saadaan kesälläHeinävedelle.

Canal Rowing (”Kanavasoutu” in Finnish) fromValamo monastery to Säynämö Camping Centrethrough seven canals on July 16–18 is a newrowing and paddling event where you can expe-rience the beautiful Heinävesi Route and itscanals in a church boat, rowing boat, canoe orkayak. It is arranged by Lions Club Heinävesi inco-operation with local companies. Profits fromthe event will be donated to a local charity.

The total length of the route is about 80 km,

daily distances are 18-34 km. Entry fees forindividuals: 20 €/day, 50 €/weekend includinginsurance, organizers’ services, sauna and a parti-cipation gift.

Combine your holiday with a fun activity onwater - groups and individuals are welcome!Information: Risto Kinnunen, LC Heinävesi, tel. +358 400 883 351 and on the websitewww.kanavasoutu.fi.

In English

Enjoy Canal Rowing in July

Kesän uusi retkisoutu- jamelontatapahtuma lähestyy

kutsuu vesilleKiireetöntä retkisoutua Heinäveden reitin upeissa maisemissa on luvassa heinäkuussa.

Veteraanimatrikkeliin tietoja ky-littäin kokoavat poikkesivat myösUntamo Törrösen luona. EeroTörrösen tiedot löytyivät ja siirtyi-vät keruulomakkeelle. Keruuhan-ke ja työelämästä vapautunut aikasaivat Untamon kapuamaan vin-tille ja penkomaan navetan kät-köjä, sillä hän tiesi, että sota-aikaista esineistöä oli isän perujatallella.

- Navetasta löytyi piilotettusalkku, joka oli täynnä pääasiassarakkauskirjeitä isältäni äidille Es-terille ja äidiltäni isälle rintamalle.Äiti oli saanut rintamalta 116korttia ja kirjeitä on löytynyt yh-teensä lähes 300, Untamo kertoo.

Lähes kaikissa korteissa oli al-kuviestinä tuttu ”terveisiä täältäjostakin”. Sotilas kuvaili oloansaterveeksi ja rauhoitteli kotiväkeäilmoittamalla kaiken olevan hyvin.

Kirvesmiehen töitä kesäisin teh-nyt ja talvet savotalla viettänyt Ee-ro oli hyvin näppärä käsistään. Un-tamo muistaa äitinsä käyttäneenkeittiössä isänsä tekemiä veitsiä.

- Kahta puukkoa en ole vielälöytänyt - niitä jotka olivat ahke-rimmassa käytössä.

Puukkojen kahvat on koristeltutaidokkaasti. Onpa veitseen kai-verrettu myös Esterin nimi.

Etsinnöissä löytyi myös useitarasioita: osa tuohesta, osa metallis-

ta tehtyjä. Metallityöt olivat syn-tyneet siitä materiaalista, jota olitarjolla, kuten ammusten hylsyistäja lentokonemetallista.

- Vintiltä löytyi vielä pieni mö-tikkä metallia; siitä isä on ilmeises-ti sahaillut tarvittavia palasia.

Sodan jälkeen Törrösten pöy-dällä oli juhlapäivinä ollut pienilipputanko lippuineen. Siniristi-lippua Untamo ei enää löytänyt,mutta kaksi tankoa oli tallella. Neoli tehty kiväärinluodeista.

Tuhkakuppi, tupakkarasia leik-kureineen, sormuksia,… Ja muis-

tona myös Puolustusvoimien lei-moilla varustettu arkku, jonka ta-rinaa Untamo ei tiedä. Se on jokatapauksessa oiva säilytyspaikkalöytyneillä sota-ajan aarteille.

- Tyttäreni Heli on luvannut säi-lyttää ukkinsa perintöä, kunhanminusta aika jättää, Untamo sa-noo.

Matrikkeliin haetaan materiaalia edelleenVeteraanimatrikkelityö alkoi vuosisitten keväällä. Syksystä tähänsaakka tietojen kerääjät ovat liik-kuneet kylillä kokoamassa tietoja,ja työ jatkuu edelleen.

Tavoitteena on saada kirjaankaikkien Heinävedeltä sotaan kut-suttujen, sodan jälkeen tänne aset-tuneiden veteraanien sekä lottientiedot. Toimituskunta pyytääkinottamaan yhteyttä, mikäli per-heessä tai suvussa on ollut sodan-käyneitä, mutta heidän tietojaanei ole vielä tallennettu. Yhteys-henkilönä on toimituskunnan sih-teeri Martti Törhönen, puh. 0400462 437.

Edelleen kaivataan myös kir-jeitä, kortteja, kuvia ja tarinoitarintamalta. Niiden sisältöä hyö-dynnetään kirjaan tulevissa artik-keleissa ja kuvituksessa.

Kirjan oli alun perin ajateltu il-mestyvän kuluvan vuoden joulu-kuussa. Materiaalien keruu onkuitenkin osoittautunut otaksut-tua mittavammaksi. Tällä hetkelläilmestysajankohtana pidetään ensivuoden kevättä.

Käsintehtyjäpuukkoja ja veitsiä ”sieltäjostakin”.

Tuohirasia onsäilynyt hyvinlähes 70 vuotta.

Tekeillä oleva veteraanimatrikkeli innostiUntamo Törrösen kaivelemaan kätköjä

Kuittualainen UntamoTörrönen tiesi, että hä-nen Eero-isänsä tekimonenmoisia käsitöitärintamalla ja toimittiniitä kotiväelle. Muttakun Untamo alkoi kootaesineitä ja kirjepinkkoja,hän hämmästeli niidenmäärää.

Matkalaukullinen kirjeitä rintamalta ja rintamalle kertovat Untamo Törröselle hänen vanhempiensa sota-aikaisesta elämästä.

Kun sähköpostit ja tekstiviestitovat nykyään suosittuja keinoja lä-hettää viestejä ihmisten välillä, ta-vallisen postikortin saaminen onmelko harvinaista. Ei tosin Johan-na Pelkoselle, jonka postiluukustakolahtaa viikoittain muutamakortti.

- Postcrossingin kautta saamienikorttien lukumäärä riippuu täysinsiitä, kuinka monta korttia itseolen lähettänyt.

Postcrossingin tunnuslause on-kin ’’lähetän, niin saan’’. Postcros-singiin voi liittyä ilmaiseksi inter-netissä. Kun yhteisöön rekisteröi-tyy, täytyy antaa oma oikea osoite.Toiminta aloitetaan lähettämälläpostikortti, jonka vastaanottajan

osoitetta pyydetään sivustolta. Si-vusto arpoo vastaanottajan ja näyt-tää tämän osoitteen. Kukin korttisaa myös yksilöivän id-numeron,jonka avulla vastaanottaja rekis-teröi kortin sivustolle.

- Joka kerta, kun lähettämänikortti rekisteröidään, minun osoit-teeni annetaan jolle kulle jäsenelle,joka sitten lähettää kortin minulle.

Postcrossing-yhteisö on ollutolemassa lähes viisi vuotta. Pisim-pään mukana olleet ovat lähettä-neet jo tuhansia kortteja. Johannaon ollut jäsenenä hieman yli neljäkuukautta ja hän on lähettänytkymmenittäin kortteja maailmal-le.

- Kaukaisin on mennyt Taiwa-niin tai USA:n länsirannikolle.Lähin taas Kajaanin tienoille. Vas-taavasti olen saanut kortteja Indo-nesiasta ja Meksikosta, muttamyös vain sadan kilometrin päästätäältä Suomesta.

Aktiivinen yhteisö- Olin joskus kuullut Postcrossin-gista, mutta kiinnostuin siitä vastatämän vuoden alussa. Halusin jon-kin harrastuksen, missä pääsisi te-kemisiin ihmisten kanssa.

Postcrossing onkin mielenkiin-toista tekemistä ihmisten kanssa.Vaikka postikorttiin ei mahdu pal-jon kirjoitusta, useimmat käyttävättilan kokonaan ja kertovat itses-tään, kaupungistaan tai yhteisistäkiinnostuksen kohteista vastaan-ottajan kanssa.

- Parhainta on yrittää etsiä kort-

ti, josta vastaanottaja pitäisi ja ker-toa jotain mielenkiintoista kortistatai omasta elämästäni Suomessa.Suomi onkin monien mielestä yh-tä eksoottinen maa kuin meistävaikkapa Filippiinit.

Vaikka Postcrossing perustuuaivan oikeiden postikorttien lähet-tämiseen, on sivustolla myös aktii-vinen foorumi. Jäsenet keskustele-vat itseään kiinnostavista aiheistatai sopivat ’’epävirallisten’’ korttienlähettämisestä toisilleen. Sellaisiakortteja ei rekisteröidä Postcros-singin sivustolle, mutta jotkut ih-miset lähettävät niitä luultavastilähes yhtä ahkerasti kuin virallisia-kin kortteja.

- Olen lähettänyt 80-vuotissyn-tymäpäiväkortin ja muuten vaintervehdyksen yksinäiselle tytölle.Molemmilla kerroilla sain kiitok-seksi postikortin takaisin.

Jäsenet näkevät toisiaan myösoikeasti. Helsingissä on järjestettymaailmanlaajuinen tapaaminen,’’miitti’’, mutta pienempiä tapaa-misia järjestetään myös jäsentenomasta aloitteesta.

- Olen ollut Mikkelissä ja Jyväs-kylässä miiteissä. Juotiin kahvit,kirjoitettiin virallisia ja epäviralli-

sia kortteja ja näytettiin toisillem-me mieleenpainuvimmat korttim-me.

Kaikkien harrastusPostcrossingissa on jäseninä eriikäisiä ja rotuisia ihmisiä ympärimaailman. Suomestakin on lähes12 000 harrastajaa. Enemmän har-rastajia on vain Saksassa, Kiinassaja USA:ssa. Jos tarkastellaan lähe-tettyjen korttien lukumäärää, Suo-mi on ensimmäisellä sijalla lähes700 000:lla kortilla.

Postcrossaus on vaivaton harras-tus, sillä kortteja voi lähettää silloinkun itselle sopii. Ainoa pakko onrekisteröidä saamansa kortit.Lisäksi postcrossaus on melko hal-pa harrastus, koska postikortti kul-kee Suomesta vaikka maailmanääriin ykkösluokan postimerkillä.

- Postcrossauksessa parasta onkuulla ja nähdä asioita ympärimaailman sellaisistakin paikoista,joihin en ehkä koskaan itse mat-kusta.

Lisätietoa:www.postcrossing.com

Johanna Pelkonen

Postcrossing on interne-tissä toimiva yhteisö,jonka kautta jäsenet lä-hettävät toisilleen posti-kortteja. Etukäteen eivoi tietää, kenelle kortinlähettää tai keneltä seu-raavan kortin saa.

Eksoottisimmat kortittulevat postcrossaajille

kaukaisista maista,joissa ei ole itsekoskaan käynyt.

Johanna lähettää ja saa viikoit-tain muutamia postikortteja eripuolilta maailmaa.

Meksikosta ja Filippiineiltä

JudoseuraYanagillakesäinen25-vuotis-juhlaleiri

Niko Kolari jaKai Nissinen

ovat treenan-neet kolme

vuotta vaka-vammin ja kil-pailleet kaksi.

Muut lajit ovatjääneet judon

varjoon.

Heti sen perään, kun maassammeon vietetty Suomen suven juhlaa,judoseura Yanagi aloittaa oman25-vuotistaipaleensa juhlimisen.Juhlaleiri käynnistyy maanantaina28. kesäkuuta ja jatkuu sunnuntai-hin 4. heinäkuuta saakka, eli onjuhlavuoden kunniaksi tavan-omaista pidempi.

Kesäleireille on perinteisesti ko-koontunut 140-160 judokaa Suo-mesta ja naapurimaista. Yhtä suur-ta joukkoa odotetaan Heinävedel-le tänäkin vuonna. Päävalmenta-jaksi saapuu virolainen AleksejBudolin, joka veti harjoituksiamyös viime kesänä.

Ennen kuin leiri on valmis alka-maan, talkootyötä on tehty mitta-va määrä. Osansa siitä tekevät KaiNissinen (24) ja Niko Kolari (22),jotka aloittivat judon parissa ala-asteikäisinä.

- Talkoita on ihan riittävästi.Mattojen laittaminen paikoilleenon meillä suurin työ. Mattoja hae-taan naapurikaupungeista, ne koo-taan monitoimitalon saliin ja leirinjälkeen taas puretaan ja palaute-taan takaisin, Kai kertoo.

Suurella leirillä Yanagin omattatamit eivät riitä alkuunkaan.Mattosouvi on muutoinkin tuttuakoko pitkältä talvelta: kun judo-seuralla ei nykyisin ole omaa har-joitustilaa, tatamit rakennetaan jo-kaista harjoituskertaa varten.

Kesä on treeniaikaaKai ja Niko ovat lapsuudenystäviä,jotka edelleen treenaavat ja kilpai-levat yhdessä. Molemmilla on ku-peillaan sininen vyö.

- Pelasimme joskus koripalloaja jalkapalloa, hiihdimme kilpaa jaajoimme moottorikelkoillakin kil-

paa. Judo yksilölajina tuntui kui-tenkin mukavalta, Niko mainitsee.

Menneellä kaudella Kai hankkikokemusta ensimmäisistä aikuis-ten SM-kisoista. Sen lisäksi nuor-ten miesten kilpailukalenteissa onollut kansallisia kisoja ympäriSuomen.

Koska Heinävedellä omassapainoluokassa ei riitä tarpeeksivastusta, miehet ovat käyneetJoensuussa harjoituksissa mahdol-lisuuksiensa mukaan. Työt vaintahtovat sotkea harjoittelua; Kaitoimii pienkoneasentajana ja Nikorakennusmiehenä.

- Mutta kesä treenataan kunnol-la ja syksyllä katsotaan, mihin kil-pailuihin kannattaisi osallistua,Kai sanoo. Kilpailukuntoa kasva-tetaan lajiharjoitusten lisäksipunttisalilta, sählyä pelaamalla jajuoksulenkeillä.

Molemmat odottavat alkavaaleiriä innolla. Luvassa on ainakinhyviä harjoituksia.

- Harjoituksia on useammatpäivässä ja vastaan tulee monenlai-sia ottelijoita, mikä lisää mielen-kiintoa.

Seuralle kesäleiri on paitsi tal-kooponnistus ja mahdollisuus tar-jota omalle väelle oppia ja koke-muksia, myös merkityksellinen ta-louden kannalta. Kassaankertyvillä tuotoilla rahoitetaanharrastusta jälleen eteenpäin.

Kesäleirin järjestämi-nen tietää usein osal-listujilleen myös tal-koita. JudoseuraYanagin pitkäaikaisetharrastajat, kilpailijatja talkoolaiset KaiNissinen ja Niko Ko-lari odottavat seuran25-vuotisjuhlaleiriltäetenkin hyviä harjoi-tuksia.

Mattotalkoot ovat arkipäivää, koska ikiomaa harjoittelupaikkaa ei ole.

HyHyviäviä

• Kustantaja: Radio ja Kuva Ky• Painosmäärä: 14 000 kpl• Jakelu: Heinävedelle ja lähiympäristöön• Painopaikka: Länsi-Savo lehtipaino,

Mikkeli

Päätoimittaja jakustannusvastaava:Juha Pelkonen/Radio ja Kuva KyPuh. 0400 271 735radio.kuva@co.inet.fi

Ulkoasu, taitto,ilmoitusvalmistus,tekninen toteutus:Pekka UtriainenPuh. 0400 475 100pekka.utriainen@pp2.inet.fi

Toimittaja:Anna-Mari TyyriläPuh. 050 533 2994, tyyrila@viestilinja.fi

Jarkko Wuorinen saapuu 8. heinäkuuta iltatorille heinäveteläisten yrit-täjien vieraaksi.

Hyvää Kesämieltä kaikille!

Suomen Yrittäjiennokkamies iltatorilleSuomen Yrittäjien puheenjohtaja,savonlinnalainen Jarkko Wuori-nen, on lupautunut tulemaanHeinäveden iltatorille 8. heinä-kuuta. Wuorinen kertoillee ajan-kohtaisista asioista ja tapaa paikal-lisia yrittäjiä torin muun ohjelmanyhteydessä.

Wuorinen on toiminut valta-kunnallisen yrittäjäyhdistyksennokkamiehenä lokakuusta 2008.Sitä ennen hän vaikutti kuusivuotta yhdistyksen varapuheen-johtajana vastuualueenaan koulu-tus-, hyvinvointi-, aluekehitys- jakansainväliset asiat.

Savonlinnan kaupunginvaltuu-tettuna Wuorinen on toiminut yh-täjaksoisesta vuodesta 1993.Etelä-Savon maakuntavaltuustonI varapuheenjohtajana hän on ol-lut viime vuoden toukokuusta läh-tien.

Suomen Yrittäjät on ehdottanutWuorista yrittäjien eurooppalai-sen kattojärjestön UEAPME:npuheenjohtajaksi. Sen toiminta

on savonlinnalaiselle tuttua, sillätällä hetkellä hän kuuluu järjestönvarapuheenjohtajistoon.

Nettisivuillaan Wuorinen pohtikesän alussa, että puheenjohtajanpaikalta olisi hyvät mahdollisuu-det vaikuttaa. Hänen mukaansaolisi tärkeätä saada näkyviin suo-malainen painotus, millä hän tar-koittaa erityisesti työelämän sisäl-tö- ja työaikakysymyksiä.

- Jatkossa tulee olemaan aiem-paa enemmän työelämään liittyviäasioita, joista päätetään EU:n ta-solla. Kun pyritään yhteisiin eu-rooppalaisiin työmarkkinoihin,niin myös säädökset tulevatEU:lta. Tämä on tärkeä tekijäsiinä, miksi pyrimme olemaan ak-tiivisia tässä tilanteessa.

Kattojärjestöllä ei ole koskaanollut puheenjohtajaa Pohjoismais-ta. Puheenjohtaja valitaan loppu-vuodesta, ja pesti on kaksivuoti-nen. Puheenjohtajuus ei Wuori-sen mukaan häiritsisi hänennykyisiä tehtäviään.

Kesä •282010

myös netissä/in internet:www.radiojakuva.fi/sanomat

Kesä

Tervetuloa kehittyvään Karvioon ja Pohjois-Heinävedelle!