4 ULKOMINISTERI VIERAILI LUKIOLLA7 LUKION UUDESSA LOGOSSA SILKKIUIKKU NOUSEE LENTOON8 #JLVAALIPANEELI1510 EUROPEAN YOUTH PARLIAMENTIN MUKANA HAMPURISSA13 TALOUTTA JA YRITTÄJYYTTÄ JÄRVENPÄÄN LUKIOSSA16 JÄRVENPÄÄN LUKION POJAT UUSIVAT VOITTONSAJALKAPALLOSSA17 TAVOITTEENA TALOUSTIETÄMYS20 FYSIIKKAMITTELÖT EURAASIAN AROILLA23 SÄHKÖISTYMISEN FILOSOFIAA24 EDISON TULEE — OLETKO VALMIS?26 HONDURAS TO FINLAND27 MIKSI MINÄ PIDÄN JAPANISTA28 UN DÍA NORMAL EN ESPAÑA30 JÄRVENPÄÄN LUKION OPISKELIJATAVARUUSSÄÄLEIRILLÄ PUERTO RICOSSA 16.–25.11.201434 AURINKOENERGIAA FYSIIKANOPISKELUUN37 JÄRVENPÄÄN LUKIOLAISET EUROOPAN HUIPULLA40 BUCHHOLZ-PROJEKTIN PAULOISSA42 TERVEYSTIETO 2 — LUOVUUTTA JA ASKARTELUA43 OPINTORETKI SUOMEN-ISLAMSEURAKUNTAAN JA HELSINKI ZEN CENTERIIN44 MEDIA ELÄÄ JÄRVENPÄÄN LUKIOSSA45 A PIECE OF CAKE — PALA KAKKUA KUKKALAUTASELLA 46 MAAILMA ON — VAI OOTSÄ MAAILMAN?48 KUVATAITEEN LUKIODIPLOMI51 KUVATAIDELINJAN VUOSINÄYTTELY 201554 MUSIIKKIDIPLOMI — TÄRKEÄ OSA LUKIO-OPINTOJANI57 ENTÄS PELTONEN? — USKOTTAVAA POPPIA JÄRVENPÄÄN LUKIOSTA58 MUSIIKIN MERKITYS ELÄMÄSSÄNI — OPISKELUA MUSIIKKILINJALLA49 MUSIIKKIA — KUVATAIDETTA — ENGLANTIA68 LUKEMALLA ILOA ELÄMÄÄN70 TOSITARINOITA LUKION AIKUISLINJALTA 72 ”SERKUKSET ISIEN VARJOSSA”74 RAUHA-MARIA IN MEMORIAM

Järvenpään lukion vuosijulkaisu 2014-2015

Toimitus: Marjaana SvalaUlkoasu: Marja RostiKannet: Tea lindroos ja kuvataidelinjan opiskelija Inka Pyykkönen

2

Kuluneen lukuvuoden aikana lukioväki valmistautui useisiin valtakunnallisesti esi-tettyihin uudistuksiin, joista osa jäi lopulta ainakin tässä vaiheessa toteutumatta. Odotetuin uudistus oli joulukuussa 2014 valtioneuvoston tekemä päätös tuntijaos-ta, jonka on määrä astua voimaan syksyllä 2016. Tähän päätökseen moni lukiossa työs-

kentelevä pettyi, sillä kaivatut muutokset jäivät vähäiseksi. Tuntijaossa muutoksia pakollisis-sa kursseissa tuli vain muutama ja nekin pääosin aineryhmien sisällä. Tästä syntyi vaikutelma, että uudistus oli enemmänkin yksittäisten oppiaineiden edunvalvontaa kuin aitoa pohdin-taa siitä, miten lukiokoulutus parhaalla mahdollisella tavalla valmistaisi nuoria tulevaisuu-den yhteiskuntaan. Toivottavasti päätetyn tuntijaon voimassaoloaika ei jää pitkäaikaiseksi.

Tuntijakouudistuksen jäädessä vähäiseksi paineet lukiokoulutuksen kehittämi-sessä kohdistuvat lukion sisällölliseen kehittämiseen. Opetushallituksen laatimat val-takunnalliset opetussuunnitelman perusteet julkaistaan syksyllä 2015. Paikalliselle opetussuunnitelmatyölle jää lyhyt valmisteluaika, sillä opetussuunnitelmien pitäi-si olla käytössä jo vuoden kuluttua. Tästä huolimatta uudistusten tekeminen on vält-tämätöntä, jotta pystymme vastaamaan toimintaympäristön muutoksiin.

Järvenpään lukiossa on runsaasti koulukohtaista kurssitarjontaa. Vaikka olemme vuosit-tain tarkistaneet kurssitarjontaamme, tulee meidän punnita, mitä kursseja meillä on tarjonnas-sa. Oppilaitoksemme pystyy tarjoamaan kustannustehokkaasti monipuolisesti erilaisia kursseja, ja tästä on hyvä pitää kiinni. Meidän on kuitenkin kriittisesti arvioitava, mitä tämä monipuolisuus pi-tää sisällään. Meillä on mahdollisuus tarjota yhden lukion sisällä useamman erikoislukion palvelut.

Lukuvuoden aikana valmistauduttiin myös lukion rahoitusperusteiden muutok-siin ja järjestämislupien uudelleen hakemiseen. Nämä hankkeet kuitenkin kariutui-vat viime metreillä hallituksen erimielisyyksiin. Suomen taloudellinen tilanne haas-taa kaikkialla tulevina vuosina, ja nähtäväksi jää, miten lukion rahoitusasiat näkyvät tulevan hallituksen toiminnassa. Oletettavaa on, että näihin edellisen hallituksen linja-uksiin tullaan palaamaan, minkä vuoksi meidänkin on syytä jo nyt tarkastella omaa toi-mintaamme niiden valossa ja valmistautua mahdollisiin muutoksiin jo hyvissä ajoin.

Kolmas merkittävä valtakunnallinen lukioon kohdistuva kehittämishanke on ollut säh-köisiin ylioppilaskirjoituksiin valmistautuminen. Ylioppilastutkintolautakunta julkisti käy-tettävän sähköisen koejärjestelmän. Ensi lukuvuosi tulee olemaan keskeisesti järjestel-män testausaikaa, jotta kokeet voidaan toteuttaa turvallisesti syksystä 2016 alkaen.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että mikään ei ole niin varmaan kuin muutos. Työelämässä muutokset koskettavat niin yksityistä kuin koko julkista sektoria. Muutos koetaan usein uhkana, mutta se voi olla myös uusi mahdollisuus. Tuntemus riippuu siitä, miten sii-hen suhtaudumme. Uuden luominen voi merkitä jostain vanhasta, tutusta ja turvallises-ta luopumista – joskus myös omasta hyvästä tinkimisestä yhteisen hyvän edessä.

Lukuvuoden lopussa osallistuin johtamisfoorumiin, jossa Aalto-yliopiston professori Pekka Mattilan johdolla tarkasteltiin, millaiset organisaatiot edustavat tulevaisuuden voittajakulttuu-ria. Leimallista niille ovat esimerkiksi energisyys, innovatiivisuus ja rohkeus kokeilla uutta ilman virheiden pelkoa. Tällaista henkeä tarvitaan nyt kaikkialla. Lukiessani tätä tämänkin vuoden vuo-sijulkaisua tulee väistämättä mieleen, kuinka monenlaisia osaajia ja rohkeita toimijoita opiskeli-joissamme ja henkilökunnassamme löytyy. Lisäksi toimintaamme rikastavat lukuisat yhteistyö-kumppanit, joista osa on mainittu tässä vuosijulkaisussa. Tästä on hyvä ponnistaa tulevaisuuteen.

Kiitos opiskelijoille, henkilökunnalle ja yhteistyökumppaneille kuluneesta lukuvuodesta!Marja-Liisa Lehtiniemi

Järvenpään lukion rehtori

Muutokset haastavat lukiokoulutustakin

3

Areena täyttyy nopeasti opiskelijoista. Tunnelma on odot-tava ja tilassa kuuluu puheensorinaa. Haastattelijat Olli Puumalainen ja Joonas Paukkunen jakavat oh-jeita tilaisuuden aikana toimimisesta ja virtuaalisei-nälle kysymysten lähettämisestä. Tulee tieto vieraan saapumisesta, ja ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) juonnetaan sisään. Tapahtuman aikana puhutaan kol-

mesta ulkopolitiikkaan kuuluvasta aiheesta: Ukrainan tilanteesta, Suomesta ulkopoliittisena toimijana ja kansainvälisestä politiikasta.

Oppilaskunnan puheenjohtaja Sara Niemelä kertoo, että idea tapah-tumasta syntyi oppilaskunnassa ja pian idean ympärille kerääntyi asias-ta kiinnostunut työryhmä. Etenkin Ukrainan tilanne oli ollut paljon esillä lehdistössä ja se kiinnosti ihmisiä. Ulkoministeriöltä oli kysytty mahdol-lisuutta, että joku saapuisi lukiolle puhumaan ajankohtaisista aiheis-ta. Myöntävä vastaus saatiin pian kysymyksen lähettämisen jälkeen.

”Olihan järjestämisessä paljon työtä, mutta viime vuoden EU-vaalipaneelista tulleella kokemuksella ja hyvällä tiimillä tilaisuus saatiin kuitenkin järjestettyä melko helposti”, Niemelä toteaa.

Mistä Ukrainan tilanteessa on kyse?Ensimmäisenä otettiin käsittelyyn Ukrainan tilanne. Tuomiojan mu-kaan tilanteen ymmärtämiseksi täytyy tuntea historiaa. Pitää tie-tää, mitä Ukraina todellisuudessa merkitsee Venäjälle; on-han Venäjän valtio alun perin syntynyt juuri Kiovan alueelle.

Perjantaina 31. lokakuuta 2014 ulkoministeri Erkki

Tuomioja vieraili lukiolla puhumassa ajankohtai-sista asioista.

Ulkoministeri Tuomioja vastaa-massa lukiolaisten kysymyksiin.

Teksti Aliisa Rantanen 14DKuvat Heikki Tervanen 14D

Teksti on julkaistu aiemmin Järvenpään lukion verkkoleh-

dessa www.jarkimagazine.fi

4

Vaikka tilanteesta ei enää juurikaan puhuta mediassa, se ei ole ohi. Tuomioja painottaa, että median objektiivisuutta pi-tää pohtia, ja myös ”laatulehdissä” voi ta-hattomasti esiintyä väärää tietoa, jo-ten kriittisyys uutisia lukiessa on tärkeää. Sotilaallinen voima ei ole konfliktitilan-teissa ainoa keino, vaan nykyään puhu-taan myös niin sanotusta informaatiosodas-ta, jossa propagandalla on suuri merkitys.

Ukrainan tilanne on saanut paljon huomiota osakseen Venäjän harjoittaman voimapolitiikan takia. Nykyaikana ei ole koettu vastaavaa toisen valtion alueelle tun-keutumista, mikä kiinnostaa ja myös pelot-taa ihmisiä. Pohdinnat uudesta kylmästä sodasta ovat kuitenkin Tuomiojan mukaan turhia, sillä Eurooppaa, Pohjois-Amerikkaa ja joitakin suurvaltoja lukuun ottamat-ta muuta maailmaa ei kiinnosta tilanne Krimillä ja kylmän sodan aikaista maailman kahtiajakautumista ei tule tapahtumaan.

Suomen ulkopolitiikassakin pi-täisi keskittyä luontoonSeuraavaksi siirryttiin Suomeen ulkopoliit-tisena vaikuttajana. Tuomiojan mukaan ul-kopolitiikan tärkein tehtävä on huolehtia kansalaisten hyvinvoinnista ja turvalli-suudesta. Tavat ja maailma ovat muuttu-neet viimeisten vuosikymmenien aikana, ja valtioiden välillä on keskinäinen riip-puvuus. Yksikään maa ei pärjää omillaan. Suuria kysymyksiä ovat myös biodiversi-teetin väheneminen ja ilmastonmuutos, sil-lä sen on huomattu tuottavan sotilaalli-sia konflikteja. Tuomiojan mukaan Suomen suurin uhka onkin kestämätön kehitys.

Tuomiojan mielestä Suomen ei tarvit-se liittyä puolustusliitto Natoon. Suomella ja Natolla on hyvä kumppanuussuhde, mut-ta Suomi haluaa säilyttää hyvät välit kaik-kiin naapurimaihinsa. Venäjän ja Suomen välinen raja on rajoista turvallisin, sil-lä Venäjän rajaongelmat ovat muualla.

ISIS-terroristijärjestön toiminnas-ta tuli paljon kysymyksiä. Pohdittiin muun muassa sitä, miten Suomi aikoo suhtautua ISISin joukoissa taistelleisiin suomalaisiin, jotka aikovat palata takaisin kotimaahan. Pitäisikö heitä päästää takaisin Suomeen?

”Suomen kansalaiselta ei voi estää pääsyä takaisin Suomeen, mutta heitä pitäi-si ehdottomasti seurata”, Tuomioja toteaa. ”Pitäisi keskittyä estämään sotilaiden lähtö Isisin joukkoihin. Kotimaahan palatessaan he ovat riski turvallisuudelle, ja mahdolli-set sotarikoksetkin on otettava huomioon.”

Rauhan edistämiseksi maail-malla Suomella on yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa merkittävä osuus kriisinhallinnassa. Täältä tulevat parhaat rauhanturvaajat, sillä noin 90 % heistä on vapaaehtoisia reserviläisiä. Suomalaisiin on maailmalla korkea luottamus.

Mitä kansainvälisessä politiikassa tapahtuu?Viimeisenä aiheena oli kansainvälinen po-litiikka. Tuomiojan mukaan kansainvälisel-lä tasolla valtioiden lisäksi valtaa käyttävät ylivaltiolliset elimet kuten Euroopan unio-ni, kansalaisjärjestöt kuten Amnesty ja mo-nikansalliset yritykset. Myös terroristijärjes-töt vaikuttavat kansainväliseen politiikkaan. Opiskelijoita kiinnosti Euroopan ulkopuolis-ten maiden, kuten Venäjän ja Kiinan, lisään-tynyt valta. Tuomiojan mielestä siitä ei pi-täisi tulla ongelmaa, sillä Eurooppa on ollut yliedustettu asukasmääräänsä nähden kan-sainvälisessä politiikassa. Suurena kiinnos-tuksen aiheena olivat myös Yhdysvaltojen toimet Aasiassa:”Sen toiminta Lähi-idässä on ollut vaihtelevaa. Eri tilanteissa sen toi-mia tulee arvioida eri tavalla. Muutamia vuosia sitten Irakissa toiminta meni täy-sin pieleen, mutta nyt Yhdysvaltojen aja-masta rauhanprosessista pitää antaa heille täysi tunnustus”, Tuomioja selittää. ”Mutta suuretkaan valtiot eivät voi toimia yksin, EU:n olisi pitänyt herätä aikaisemmin.”

Ulkoministeri vieraili lukiolla

5

Lukiolaiset olivat myös huolissaan Pohjois-Koreasta. Kuinka suuri uhka se on maailmalle?

”Kun maalla, jolla on epävakaa hallinto, on ydinaseita ja jonkin verran laukaisukapasi-teettia, on siitä uhkaa lähivaltioille. Suurimman uhan se kuitenkin tuottaa omille kansalaisilleen”, Tuomioja toteaa. ”Pohjois-Koreaa pitkään tuke-nut Kiinakin on yhtä huolissaan kuin muut maat.”

Suurin osa maailman maista on sitou-tunut olemaan hankkimatta ydinaseita, ja ne maat, joilla niitä on, ovat sitoutuneet vä-hentämään niitä. Tosiasiassa ydinasei-den määrä ei juurikaan ole vähentynyt ei-kä niiden rakennustaito katoa mihinkään.

Tilaisuus sujui hyvinAlun teknisistä ongelmista huolimatta tapahtu-ma eteni luontevasti. Haastattelijoilla oli vain muutama kysymys valmiina jokaisesta pääai-heesta, ja melkein koko keskustelu pohjautui-kin yleisön lähettämiin kysymyksiin. Tilaisuuden loputtua Tuomiojaa kiittivät oppilaskunnan pu-heenjohtaja Sara Niemelä, Järvenpään kaupun-gin koulutusjohtaja Jari Lausvaara ja lukion reh-tori Marja-Liisa Lehtiniemi. Muistoksi vierailusta ministerille ojennettiin pari saunavihtaa aihee-seen sopivaan sanomalehtiartikkeliin käärittynä.

6

Periytyykö kiinnostus politiikkaan?

Erkki Tuomioja on toiminut polii-tikkona useita kymmeniä vuosia. Miten hän päätyi politiikan pariin?

”Olin jo kouluaikoina hyvin kiinnostunut politiikasta ja yhteis-kunnallisesti aktiivinen. Myös opis-kelu ulkomailla toi kansainvälisen politiikan seuraamisen ajoissa mu-kaan. On politiikka myös jonkin-asteinen sukuvika; kolme neljäs-tä isovanhemmastani toimivat eduskunnassa”, Tuomioja kertoo.

Marraskuussa 2014 Järvenpään lukiossa järjestettiin kilpailu koulun uudesta logosta. Kri-

teerinä oli, että logoon täytyi sisäl-lyttää Järvenpään maisemasta tuttu silkkiuikku. Voittajalle oli luvassa maineen ja kunnian lisäksi rahapal-kinto.

Annika Sippula kiinnostui kilpailusta. Kuvaamataito oli tuttua eikä houkutteleva pal-kintokaan haitannut. ”Ensin tein pelkistetyn silk-kiuikun. Sen jälkeen aloin pohtia, kuinka saisin lukiomme muotoja ja värejä sekaan”, hän kertoo.

Kilpailun päätyttyä meni tovi, kun-nes Sippulan sähköpostiin kilahti viesti kil-pailun voitosta. Hän kertoo, että alussa voit-to oli vaikea sisäistää – olihan kilpailijoita monia. Vaikka alkusumu on jo hälvennyt, Sippulan mielestä on edelleenkin hassua näh-dä itse piirtämä kuva julkaistuna jossakin. Jää nähtäväksi, onko Sippulalla tulevaisuus graafisen suunnittelun parissa. ”Onhan si-tä mietitty, tämä kilpailu oli vähän niin kuin kokeilu”, hän naurahtaa. Niin tai näin, aina-kin kesätyöpaikan hän sai kilpailun ansiois-ta. Ei siis täysin hyödytöntä vaivannäköä. Teksti Aino Kosunen 14FKuva Heikki Tervanen 14D

”Uikun poikanen on juuri levittämässä siipiään nokka osoit-taen toiveikkaasti kohti uusia seikkailuja. Tämä symboloi meitä Järvenpään lukion opiskelijoita. Lintu on muotoiltu J:n muotoiseksi koulumme nimen mukaan ja vartalon 4 vii-vaa (kolme mustaa ja valkoinen) viittaavat lukion kolmes-ta-neljään opiskeluvuoteen. Terävät ja pehmeät linjat ovat tasapainossa keskenään korostaen moderniutta. Tämä ku-vastaa myös, miten lukiomme tarjonta on kattava yhdistel-mä tieteitä ja taiteita. Sain inspiraatiota koulumme korkea-koulumaisesta arkkitehtuurista (etenkin lukion areenasta), mikä toivottavasti heijastuu myös lopputulokseen.Kuva on suunniteltu siten, että se edustaa lukiotam-me tyylikkäästi asiayhteydestä riippumatta; nettisi-vusta tai kirjeistä tarroihin tai vaikkapa pinsseihin.”

7

LUKION UUDESSA LOGOSSA SILKKIUIKKUNOUSEE LENTOON

Järvenpään lukion entinen opiskelija Emil Bulut palasi lukiolle eduskuntavaaliehdokkaana

Kuvaus, valaistus, äänitys, editointi ja ohjaus vaativat paljon taustatyötä

9

Kevään eduskuntavaaleihin valmistau-duttiin Järvenpään lukiossa poikke-uksellisella tavalla. Lukiolla nähtiin tuttuun tapaan vaalipaneeli, joka täl-

lä kertaa muuttui vaalilähetykseksi, jota seu-rattiin suorana lähetyksenä ympäri eteläistä Suomea. Lukiomme tv-studiotiimi kuvasi ja edi-toi paneelin. Studiona toimineeseen auditori-oon oli ahtautunut noin 180 opiskelijaa ja vie-rasta muun koulun seuratessa lähetystä lukion keskusareenan valkokankaalta. Kaikessa ko-meudessaan vaalipaneeli lähetettiin suora-na YouTubeen, jossa se on yhä nähtävänä.

Paneelin järjestelyt saivat alkunsa Nuorisovaltuustojen liiton Uudenmaan pii-rin ehdotettua yhteistyötä Järvenpään luki-

on kanssa. NuVa keräsi kokoon kahdeksan eduskuntapuolueiden nuorta ehdokasta luki-on opiskelijakunnan vastatessa käytännön to-teutuksesta. Vaalipaneelin tapaisen tapahtu-man järjestelyt vaativat monenlaista osaajaa. Kulisseissa paini koko joukko studiotekniikan osaajia. Fyysisten puitteiden lisäksi tarvitaan si-sältöä, ja siitä vastasivat juontajat, kysymyk-siä etukäteen lähettäneet opiskelijat sekä tie-tenkin koko lähetykseen osallistunut yleisö.

Käytännön järjestelyiden pääpaino oli la-vastuksessa ja tekniikassa. Vastaavien tapahtu-mien järjestäminen ei koskaan suju niin kuin on suunniteltu, vaan miljoonan muuttujan projektis-sa on pakko keksiä jatkuvasti uusia ideoita van-hojen ongelmien paikkaamiseksi. Kuvataiteen näyttelysermi muuntui Twitter-seinäksi ja ver-hojen asettelua pelastamaan ilmestyi maa-larinteippirulla ja hakaneula. Lukiossa järjes-tettävät tapahtumat tarjoavat opiskelijoille loistavan mahdollisuuden kokea ja kokeilla.

Tekniikan määrä oli asiaa tuntematto-malle järjestäjälle musertava. Onneksi se oli osaavissa käsissä. Kolmikameraisen kuvaus-ryhmän, valaistuksen, äänityksen, editoin-nin ja ohjauksen työ siirtyi suorana katsojille. Twitter-seinä ja reaaliaikaisen äänestyssovel-luksen avulla paneelin saattoi osallistua ku-ka tahansa sitä YouTubessakin seurannut. Korkeatasoisen lähetyksen viive tosielämän ta-pahtumiin oli vain noin minuutin luokkaa.

Vaalipaneelin toteutus oli antoisa pro-jekti. Monen muuttujan operaatiossa on tär-keää, että eri osat toimivat saumattomasti. Siksi olikin uskomattoman palkitsevaa näh-dä työn kantavan hedelmää. Ehdokkaista al-kaen palaute oli suorastaan ylistävää. Uusi aluevaltaus on saavutettu, ja Järvenpään lu-kiossa nähdään vielä monta lähetystä! Teksti Olli Puumalainen 13H, opiskelijakunnan puheen-johtaja, vaalipaneelin juontaja ja vastaava järjestäjäKuvat Joona Svala

#JLvaalipaneeli15

Panelisteja

10

European Youth Parliamentin mukana Hampurissa Euroopan nuorten parlamentti ei

ole mikä tahansa järjestö. EYP eli European Youth Parliament

kerää yhteen nuoret eri puolilta Eurooppaa ja haastaa heidät kokei-lemaan rajojaan niin keskustelussa, väittelyssä kuin myös hauskanpidos-sa. Delegaattina pääsee tapaamaan mahtavia saman ikäisiä nuoria eri Euroopan kulttuureista ja saa ottaa kantaa Euroopan polttavimpiin pu-heenaiheisiin.

Joonas kiteyttämässä mietinnön pääkohtia.

Olli, Joonas ja kevätaurinko.Olli puolustamassa oman komiteansa ratkaisua.

11

EYP on kuitenkin paljon enemmän kuin tiuk-koja debatteja kravatit kaulassa tai poliittis-ta jargonia. Intensiivisen viikonlopun aikana englannin kielen taito kehittyy salakavalas-ti ja samalla pääsee oppimaan hyödyllisiä esiintymistaitoja. EYP on täysin poliittisesti si-toutumaton järjestö, joten kyseessä ei ole mi-kään kokoomuksen kansainvälinen värväyslei-ri, niin kuin villeimmät epäilijät ovat luulleet.

Ollessamme maaliskuussa Hampurissa torstaista sunnuntaihin edustimme suoma-laisia nuoria. Suomi oli saanut neljä paik-kaa istuntoon, ja saimme onnekkaina kutsut. Mukanamme matkustivat suomenruotsalai-nen tyttö ja oululainen poika. Hampuriin oli kutsuttu myös viiden muun Euroopan maan viisihenkiset delegaatiot. Tämän lisäksi pai-kalla oli sata pohjoissaksalaista, jotka havit-telivat pääsyä mukaan järjestön toimintaan.

EYP-viikonloppu koostuu kolmesta osas-ta. Ensimmäinen päivä kuluu “teambuildingin” parissa oman noin kymmenen hengen komite-an kanssa. Toisena päivänä pohditaan yhteis-tä ennakkoon valittua ajankohtaista aihetta, esimerkiksi “What should the EU do to prote-

ct the rights of asylum seekers”. Viimeisinä päi-vinä ryhmät väittelevät General Assemblyssa Euroopan parlamentin tapaan aiheista ja äänes-tävät, hyväksytäänkö kunkin komitean mietin-tö sellaisenaan. Viikonlopun aikana ehditään bi-lettämään myös kohdemaan lakien mukaan, viettämään unettomia öitä luokan lattialla ja keräämään 30–150 uutta Facebook-kaveria.

Oma EYP uramme alkoi lokakuussa Helsingin alueellista viikonlopusta, josta noin puolet 150 hengen porukasta valittiin jatkoon. Tammikuussa jatkoimme Turussa kansallises-sa viikonlopussa, josta jälleen noin puolet osal-listujista sai kutsun eri puolilla Eurooppaa ole-viin kokouksiin. EYP onkin siitä mukava järjestö, että halutessaan pääsee aina etenemään seu-raavalla pykälälle, joka voi olla esimerkiksi de-legaatti, järjestäjä, toimittaja, kuvaaja, muo-nittaja tai vaikka kokouksen presidentti.

Lähde sinäkin mukaan EYP-toimintaan!Seuraava alueellinen istunto järjeste-tään syksyllä Helsingissä. Be there!

Teksti Joonas Paukkunen 13HKuvat Joonas Paukkunen 13H ja Olli Puumalainen 13H

Jamera®

-oppikirjat edullisemmin

OSTAMME KÄYTETTYJÄ

OPPIKIRJOJA!

KÄYTETYT JA UUDET OPPIKIRJAT EDULLISEMMIN

HELSINKI, HÄMEENTIE 26 ja KALEVANKATU 26

www.jamera.netV E R K K O K A U P P A

KIITOS KULUNEESTA LUKUVUODESTA!Nähdään taas myyntitapahtumissa Järvenpään lukiolla!

www.liikennekoulu.fi Helsingintie 13

Puh. 09-271 2175 12

Järvenpään lukion talouden ja yrittäjyyden suuntau-tumisvaihto on järjestänyt lukuvuoden aikana koko koululle avoimia asiantuntijaluentoja. Lukuvuoden

2014–2015 luentojen sarja huipentui suomalaisen pe-ligurun KooPee Hiltusen vierailuun 16.4.2015. Hiltunen on koulutustaustaltaan kirjallisuustieteilijä. Hän toimii vuonna 2003 perustetun Suomen pelialan kattojärjestön Neogamesin johtajana. Neogames on voittoa tavoittele-maton yhdistys, jonka tavoitteena on koordinoida, kiih-dyttää ja tukea suomalaisen peliteollisuuden kasvua ja kehitystä.

13

Taloutta ja yrittäjyyttä Järvenpään lukiossa

Talouden ja yrittäjyyden suuntautumisvaihtoehdon asiantuntija-luentosarjassa ovat tänä vuonna vierailleet myösSuomen Pankin toimistopäällikkö Elisabeth NewbyRalliautoilijoiden manageri Atte VarstaTalousvalmentaja Mikko SjögrenEkonomisti ja harmaan talouden tutkija Erkki LaukkanenLisätietoja: www.talousjayrittajyys.wordpress.com

14

”Lähes kaikki on muuttu-nut, paitsi pelaaminen itse”Kaikki tuntevat suomalaisen Rovion mega-luokan hittipelin Angry Birdsin, useimmat myös maailman nopeimmin kasvaneiden yri-tysten joukkoon kuuluvan Supercellin Hey Dayn ja Clash of Clansin. Yhä useampi lukioi-käinen haaveilee pelialalle työllistymisestä. Peleistä on tullut parinkymmenen vuoden ai-kana arvostettu ja vakavasti otettava toimiala.

Asia ei ole aina ollut näin. Hiltunen ker-toi asiantuntevasti pelialan noin 20-vuotisesta historiasta Suomessa. Hiltusen mukaan lähes kaikki on muuttunut, paitsi pelaaminen itse.

Ensimmäiset suomalaiset kansainväli-sille markkinoille suunnatut kaupalliset pe-lit julkaistiin 1980-luvun lopulla. Pelien ke-hittelyn kiihtymiseen vaikuttivat 1990-luvun alkupuolen demoja rakennelleet ryhmät, jot-ka kokoontuivat kilpailemaan vuosittain Assembly-messuille. ”Assyista” tuli varhai-sen vaiheen yrityshautomo. Monet varhai-sista peliyrityksistä olivat harrastelijapo-rukoita tai itsenäisiä pelinkehittelijöitä.

Tärkeäksi käännekohdaksi Suomessa Hiltunen nosti esille 90-luvun lopun Nokian ympärillä pyörineeseen wap-buumin, jolloin toimiala suuntasi yhä enemmän kohti kan-nettavia laitteita. Seuraava merkittävä muu-tos tapahtui 2000-luvun lopun mobiilipelien digitaalisen jakelun myötä. Pelinkehittelijät pystyivät nyt jakelemaan pelejään pelaajil-le itse ilman välikäsiä, ja tämä mahdollis-ti Hiltusen mukaan muun muassa Angry Birds -ilmiön. Mobiilipelien ohella Suomessa on kehitelty pelejä myös konsoleille ja PC:lle. Suurimpia hittejä ovat olleet esimerkiksi Remedyn Max Payne ja RedLynxin Trials-sarja.

Pelialan ekosysteemissä mi-kään ei mene hukkaanSuomessa on Hiltusen mukaan tällä het-kellä yli 260 pelifirmaa, jotka työllistä-vät noin 2400 ihmistä. Uusia työpaikko-ja syntynee tänä vuonna kolmisensataa.

Mitä pelialalle työllistyminen sitten vaatii? Ensinnäkin Hiltusen mukaan peleistä täy-tyy aidosti pitää, muuten hommasta ei tu-le mitään. Tärkeänä hän piti myös kielitai-toa, koska kyse on kansainvälisestä alasta. Kuten kaikessa muussakin yritystoiminnas-sa, täytyy myös pelialla kyetä sietämään epävarmuutta ja hallitsemaan stressiä.

Monet yrityksistä kaatuvat, mutta täl-löinkin kertyneestä osaamisesta on iso etu ja epäonnistujienkin on mahdollista työl-listyä johonkin menestyneistä peliyrityksis-tä. Hiltunen vertasi prosessia luonnon eko-systeemiin, jossa mitään ei mene hukkaan.

Monet oppilaitokset tarjoavat nykyään pelialan koulutusta, mutta virallista koulu-tusta tärkeämpänä Hiltunen pitää osaamis-ta. Iso osa suomalaisista peliyrityksistä on syntynyt kouluttamattomista harrasteliporu-koista. Pelialla tarvitaan erittäin monenlaisia osaajia: koodaajia, graafisia ja muita suunnit-telijoita sekä myös johtajia ja talouden reali-teettien tuntijoita. Iso osa Angry Birdsin tuo-tosta on tullut erilaisten oheistuotteiden, kuten lelujen, lisensoimisesta, joten tämän-kin alan osaajille on yhä enemmän tarvetta.

Pelialasta ei ole uudeksi NokiaksiHiltunen totesi, että pelialan tulevaisuu-den ennustaminen on vaikeaa: ”Tulevaisuutta ei ole, se tehdään.” Toimiala on ollut pari-kymmentä vuotta tasaisen kasvava, mut-ta uudeksi Nokiaksi pelialasta ei suuresta hypestä huolimatta Hiltusen mukaan kuiten-kaan ole. Alalla on tärkeää miettiä, miten lii-ketoiminta pidetään kilpailukykyisenä.

Teksti Jani TiirikainenKuvat Ville Tuominen 13D

15

16

Järvenpää hallitsi suvereenisti Koululiikuntaliiton valtakunnallis-ta jalkapalloturnausta. Viime vuoden mestarijoukkue ylsi voit-toon tälläkin kertaa. Ensimmäisessä pelissä kaatui Turku 1–0, sitten Seinäjoki 3–1 ja viimeisenä Mikkeli 1–0. Järvenpään joukkuehen-ki oli ylitse muiden ja omistautuminen pelille ainutlaatuista!

Liikkeelle joukkue lähti tiistaiaamuna 9.12.2014 kello 4.45. Nappulakengät ja peliasut puettiin bussissa ennen ensimmäisen pelin alkua, kun mat-kaan tuli pieni viivästys. Pojat eivät antaneet lyhyen alkuverryttelyn haita-ta, vaan joukkuehuumorilla ja professionaalisella otteella Turkua vastaan teh-tiin maali heti ensimmäisellä minuutilla. Loppu on historiaa. Järvenpään lukion aulan pokaalivitriinin kultamitaliriviin tuli jälleen lisäystä!Teksti Ari JalovaaraKuvat Heikki Tervanen 14D ja Ari Jalovaara

Voittojoukkueen pelaajat eturivistä vasemmalta: Aleksi Karppi, Jyri Ahola, Atte Metsä, Jesse Paananen, Samuel Leivo ja Miska Pylkkänen. Takarivissä ovat (vasemmalta alkaen) Osku Partonen (valmentaja), Henri Manner, Miro Schwalenstöcker, Joona Kaapeli, Samuli Laitinen, Juuso Ahtinen, Arttu Mustonen, Joona Jussila, Valtteri Laatunen, Lassi Karppi, Miro Autere (jouk-kueen johtaja), Aleksi Lehtonen ja Kalle Kurittu (manageri). Järvenpään lukion pojat uusivat

voittonsa jalkapallossa

Tavoitteena talous-tietämys

Maanlaajuisessa ta-loustietokilpailussa menestyminen vaatii

perustaitojen lisäksi ajan-kohtaistietoa. Kiinnostus palkitsee sekä avaa uusia ovia – kirjaimellisesti ja ku-vainnollisesti.

Lukiolaisille suunnattu Talousguru-kilpailu mittaa taloustiedon osaamis-ta. Historian ja yhteiskuntaopin opet-tajien liiton (HYOL ry), Finanssialan keskusliiton (FK), FINE Vakuutus- ja ra-hoitusneuvonnan ja Taloustoimittajat ry:n organisoima kilpailu järjes-tettiin tänä vuonna 18. kerran.

Talousguru-kilpailu on kak-si-osainen: alkukilpailussa yli 1700 oppilasta 116 lukiosta ottivat mittaa toisistaan, minkä jälkeen loppukilpai-luun kutsuttiin koulun parhaista va-litut 10 finalistia. Lähdin kilpailuun mukaan ajatuksena kerrata yhteis-kuntaopin ylioppilaskokeeseen, mut-ta toisaalta takaraivossa kolkutteli-vat kilpailun houkuttelevat palkinnot.Mistä kaikki alkoi?

Kerrottakoon taustoituksena it-sestäni, että kiinnostuin talousasiois-ta yhdeksännellä luokalla – kiitos sil-loiselle yhteiskuntaopin opettajalleni. Sittemmin olen seurannut eri medioi-ta, missä taloutta aiheena lienee mah-dotonta välttää. Käytännössä siipiä on tullut koeteltua osakesalkkua ra-kentamalla, ja innostus on ruokki-nut itseään kuin vierivä lumipallo.

Taloustietoa mitataan Talousguru-kilpailussa erityisesti ajankohtaisissa kysymyksissä, ei niin-

17

kään teoriatasolla. Tämä oli virkistävää vaihte-lua pulpettiopiskelulle, jota on nyt 12 vuotta ta-kana. Alkukilpailussa pohdittiin muun muassa maksuhäiriömerkintöjä ja veroprosentteja, eli jo-kapäiväisiä asioita. Alkukilpailusta jäi hyvä ma-ku suuhun, ja parin viikon päästä sähköpostii-ni saapui iloinen yllätys – kutsu loppukilpailuun.

LoppukilpailuHeti alkuun on todettava, että kaksi finaalipäi-vää Helsingissä olivat paljon muutakin kuin pelk-kää kilpailua, minkä takasi jo hotellimajoitus. Loppukilpailu koostuu kahdesta osiosta: kirjalli-sesta kokeesta ja väittelystä. Kirjallisessa osios-sa tehtävänantona oli pohtia Suomen talouden nykytilaa sekä ehdottaa tulevalle hallituksel-le toimenpiteitä sen kohentamiseksi. Koetilanne FK:n tiloissa oli melkoinen nopeuskilpailu, sil-lä tehtävänanto oli laaja puoleentoista tuntiin selvitettäväksi. Sain puettua ajatukset hyvin sa-noiksi, mutta kokeen jälkeen oli kuitenkin mah-dotonta päätellä, kuka oli lähimpänä voittoa – kaikki kilpailijat olivat korostaneet erinomai-sia näkökulmia talouden eri osa-alueilta vel-kaelvytyksestä uudelleen kouluttautumiseen.

Kirjallisen osion jälkeen suuntasimme OP Ryhmän isännöimälle illalliselle. Keskustelut pankkitoiminnasta vastaavan liiketoimintajoh-tajan Jouko Pölösen ja pääekonomisti Reijo Heiskasen sekä muiden kilpailijoiden kanssa oli-vat antoisia. Vaikka sijoitusvinkkejä heiluville osakemarkkinoille ei irronnut, niin tilaisuus oli oivallinen verkostoitumiselle. Illalla hotellilla tes-tattiin vielä saunaosasto ja käytiin yöhön asti in-nostavia keskusteluja – tietenkin taloudesta.

Kohti parrasvalojaSeuraavana aamupäivänä kohteena oli Ostrobotnia ja väittelyosio. Aikaa annet-tiin 30 minuuttia, jonka jälkeen piti olla val-mis puolustamaan minulle arvottua väitettä

”Asuntovelan ottaminen on tällä hetkellä hy-vä idea”. Väittelyn avauspuheenvuorossa ää-ni kyllä värisi ammattilaisraadin ja paikalla ol-leen yleisön vuoksi. Onnekseni saatoin yhtyä väitteeseeni myös tosielämässä, mikä helpot-ti argumentointia. Omalla kannallahan ei kui-tenkaan sinänsä ole väliä, sillä osaavan eko-nomistin tulee kyetä perustelemaan väite kuin väite työnantajansa haluamalla tavalla.

Rakensin argumentointini faktalle, et-tä korkotaso on matalalla Euroopan keskus-pankin massiivisten arvopaperiostojen myötä. Tosiasiat, höystettynä pienellä nippelitiedol-la, takasivat hyvät lähtökohdat väittelyyn. Mutta kyllä vastaväittelijäkin osasi; teorioiden ku-moaminen 12 kuukauden euriborin tasolla ei käynyt päinsä, joten myös myönnytyksiä pi-ti osata antaa. Toiseksi vetosin asuntoihin si-joituskohteina, sillä yleisesti ottaen vakaata voittoa tuottava sijoitus ei voi olla taantumas-sa huono. Kaiken kaikkiaan väittely meni osal-tani melko nappiin ja saatoin kuunnella hyvil-lä mielin muiden kilpailijoiden argumentointia.

Kun kaikki parit olivat väitelleet, oli edes-sä kutkuttelevaa odottelua ennen palkintojen-jakoa. Ensin jaettiin diplomit loppukilpailuun selviytymisestä, minkä jälkeen vuorossa oli-vat kolmen parhaan palkinnot. Tunne oli us-komaton, kun nimeni lausuttiin toisen sijan voittaneena. Rahapalkinto ja lehtitilaus kruu-nasivat kilpailun, mutta varsinainen kirsikka ka-kun päällä on Aalto-yliopiston ovien avautu-minen ja kauppatieteiden opiskelupaikka.

Loppuun kaikille lämmin ohje: Jos et yri-tä, et voi voittaa – innostu niin onnistut.

Teksti Touko Hakahuhta, abi 2015Kuva Heikki Tervanen 14D

18

- 10 %oppikirjat

LUKIOON, AMMATTIOPPILAITOKSEEN, AMMATTIKORKEAKOULUUN,

KORKEAKOULUUN, YLIOPISTOON JA AIKUISOPISKELUUN

alennus koskee uusia normaalihintaisia kotimaisia painettuja oppikirjoja.

JÄRVENPÄÄ Prismakeskus, Rantakatu 5

KANTA-ASIAkkaille

Ovi lukemattomiin

maailmoihin

kanta-asiakkuus kannattaa

19

väpaperia. Päätin kuitenkin itseluottamuksen puuskassa tehdä enemmän fysiikkaa lukeneille suunnatun avoimen sarjan tehtävät. Valinta kan-toi hedelmää, sillä pääsin helposti tammi-helmi-kuun vaihteessa pidettyyn loppukilpailuun, jos-ta kotiin viemisiksi tuli kolmas sija ja 200 euroa.

Pian alkukilpailun jälkeen Suomen fysiik-kaolympiavalmennus kyseli kilpailussa menes-tyneiltä kiinnostusta valmentautumista kohtaan valmennuskirjeillä, joihin vastailemalla pääsi osoittamaan mielenkiintonsa jatkovalmentau-tumista kohtaan. Kirjevastausten perusteella va-littiin joukkue Tallinnassa huhtikuussa järjes-tettyyn Suomi–Viro-fysiikkamaaotteluun, josta kummankin maan viisi parasta pääsi maansa olympiajoukkueeseen. Olin kokonaiskilpai-lun kuudentena suomalaisista kolmas, ja si-ten matka vuoden 2014 fysiikkaolympialais-ten isäntämaahan Kazakstaniin varmistui.

20

Fysiikkamittelöt Euraasian aroilla

Keskiaasialaisessa Kazaksta-nissa on kova hinku päästä maailmankartalle muuten-kin kuin Boratin merkeissä. Yhdeksi tavaksi hivuttautua

yleiseen tietoisuuteen on valikoi-tunut lukiolaisille suunnattujen kansainvälisten tiedeolympialaisten järjestäminen uudessa pääkaupun-gissa Astanassa. Kesällä 2014 oli eri tieteenaloista vuorossa fysiikka.

Oma taipaleeni kohti fysiikkaolympialaisia al-koi vuoden 2013 marraskuussa, jolloin osallis-tuin fysiikan valtakunnalliseen alkukilpailuun. Olin vasta syksyllä aloittanut lukion, joten fysii-kan opettajamme Pasi Ketolainen yritti tunkea eteeni helpompana pidetyn perussarjan tehtä-

Matka kohti koettelemustaHeinäkuussa päästiinkin parin valmennuslei-rin jälkeen jo itse asiaan. Lento kisapaikalle pää-kaupunki Astanaan oli kotiväen närkästelystä välittämättä järjestetty Kiovan kautta, ja selvi-simme perille kolmen maissa yöllä ilman ongel-mia, olivathan Ukrainan levottomuudet pääosin siirtyneet jo maan itäosiin. Parin tunnin mittais-ten yöunien jälkeen pitikin jo rynnätä avajaisse-remoniaan, jonka läpi selvittiin unenpuutteesta huolimatta lähes hereillä. Varsinainen kilpai-lu alkaisi onneksi vasta seuraavana päivänä, jo-ten aikaa nukkumiseen oli riittävästi. Jetlagin umpeen kuromista eivät onnistuneet häiritse-mään edes kaksi samassa huoneessa nukkunut-ta - tai valvonutta - sangen eloisaa georgialaista.

Kilpailu alkoi viiden tunnin mittaisella teo-riaosuudella, jossa probleemat käsittelivät muun muassa yksinkertaistettua kaasupurkausmal-lia, van der Waalsin tilanyhtälöä sekä sylinteristä ja pistemassasta koostuvaa mekaanista systee-miä. Lienee sanomattakin selvää, että tehtävät olivat hyvin vaikeita, mutta omaan tasooni näh-den pärjäsin tyydyttävästi. Teoriakilpailun jäl-keen vastauspaperit toimitettiin tarkastettavik-si joukkueenjohtajillemme, jotka olivat painineet tehtävien sisällön ja suomenkielisten käännös-ten kanssa kofeiinin voimalla ilman mainitta-vaa määrää unta kahden vuorokauden ajan.

Yhden lepopäivän jälkeen vuorossa oli kil-pailun kokeellinen osuus, joka kesti niin ikään vii-si tuntia. Kaikkien ennakko-odotustemme vas-taisesti järjestäjät olivat onnistuneet tunkemaan pienelle pulpetille optisen penkin ja useita mus-tia sähkölaatikoita. Koelaitteistolla oli tarkoitus mitata nestekiteen ja polarisoivien kalvojen sekä valon välistä vuorovaikutusta, mitä ei selvästi ol-lut huomioitu koepaikan valinnassa: koe tehtiin lasikattoisessa hallissa, ja katon läpi paistanut aurinko pilasi monen mittaukset täysin. Omasta epäonnistumisestani en kuitenkaan voi syyttää järjestäjiä. Kokemattomuuteni optisten mittaus-ten kanssa yhdistettynä tilanpuutteeseen joh-ti nopeasti paniikinsekaiseen turhautumiseen, joka alkoi hellittää liian myöhään. Sössimisestä huolimatta onnistuin kuitenkin keräämään teh-tävän helpommista osuuksista kiitettävän mää-rän irtopisteitä, jotka yhdessä teoriaosuuden pis-teiden kanssa oikeuttivat lopulta pronssimitaliin.

Fysiikkaolympialaisiin osallistuu joka vuo-si noin 400 lukioikäistä yli 80 eri maasta, joten ainoastaan kolmen parhaimman palkitsemi-nen ei olisi kovin tarkoituksenmukaista. Siksipä eriasteisia palkintoja jaetaan reilulle puolel-le kilpailijoista niin, että esimerkiksi 8 %:n par-haimmisto saa itselleen kultamitalin. Oma prons-simitalini ei tässä valossa kuulosta enää niin kovin hohdokkaalta, mutta toisaalta täytyy muistaa, että parhaat sijoitukset menevät pää-sääntöisesti maihin, joissa lahjakkuuksiin pa-nostetaan toden teolla ja joissa lahjakkuuksil-la itsellään on kulttuurin, matalan elintason tai huonojen koulutusmahdollisuuksien takia run-saasti motivaatiota näyttää kykynsä. Tässä va-lossa pronssimitali on kohtuullisen hyvä tulos, kun verrataan esimerkiksi Suomen ja muiden pohjoismaiden yleiseen kisamenestykseen.

Mikä ihmeen Kazakstan?Kilpailuvastaukset kävivät ennen tulosten sel-viämistä useita päiviä kestäneessä tarkistus-rumbassa, joten aikaa jäi runsaasti itse kisapai-kan kiertelyyn. Jo neljännesvuosisadan verran Kazakstania hallinneen presidentti Nursultan Nazarbajevin mahtikäskyllä rakennetussa Astanassa ei öljyrahoilla ole juuri nirsoiltu: kes-kelle valtavien arojen peittämää entistä neu-vostotasavaltaa on viimeisen 20 vuoden aika-na noussut toinen toistaan mahtipontisempia konferenssisaleja, pilvenpiirtäjiä ja moskeijoi-ta. Kauppakeskukset on sullottu täyteen niin Suomessa tuiki tuntemattomia amerikkalai-sia pikaruokaloita kuin muka trendikkäiden ita-lialaisten muotipuljujen liikkeitä. Nazarbajevin, tuon kazakkien oman Kekkosen tulevaisuus-visioita eivät siis selvästikään ole päässeet pi-laamaan monipuoluedemokratian tai siihen kuuluvien vapauksien kaltaiset hapatuk-set. Mikään Pohjois-Korea maa ei kuitenkaan ole, ja ilmapiiri ei ollut mitenkään ahdista-va ainakaan länkkärituristin näkökulmasta.

Kaupungin historiattomuus ja tietynlainen sieluttomuus paistoivat kuitenkin pintakiillosta huolimatta selvästi läpi. Mahorkan hajun ja vuo-tavat elementtisaumat mieleen tuovasta neuvos-tovibasta ei ole vielä nähtävästi päästy kokonaan eroon vaikka yritys on ollut kova. Viikko on ulko-maanmatkalla joka tapauksessa niin lyhyt aika,

21

että huomio ehti kiinnittyä paikan päällä lähin-nä rahaa pursuavaan arkkitehtuuriin ja jonkinlai-sen eksotiikan värittämään ilmapiiriin. Tuoreiden aistihavaintojen ja kokemusten syväluotaavaan analysointiin vaadittava älyllinen kapasiteetti ku-lui sitä paitsi pääosin kortinpeluuseen ja kyrilli-sillä aakkosilla kirjoitettujen kylttien tavailuun.

Vaikka rahaa näyttää lukuisiin kunnian-himoisiin tai peräti suuruudenhulluihin pro-jekteihin riittävän, emiraattitasoisiin arab mo-ney -sfääreihin on kazakeilla vielä pitkä matka. Tavallisen palkansaajan tuloilla ei maassa juh-lita, ja vaikka järjestäjät yrittivät pitää kisatu-ristit poissa vähemmän hohdokkailta alueilta, köyhyys hyppäsi näkyviin jo asuntolan ikku-nasta. Kun vasemmalla avautui Astanan kes-kusta itämaistyylisine pilvenpiirtäjineen, oli oi-kealla parin hehtaarin palanen heinikkoa, jonka keskellä oli rakennusjätteen seassa puoliksi ro-mahtanut hökkeli ja sen ympärillä paljasjaloin kirmailevia pirpanoita. Tällainen asumisratkai-su on lievästi sanoen suboptimaalinen maas-sa, jonka 40 asteen talvipakkasissa tulee kovim-mallekin jäämiehelle holotna lähes varmasti, ja

vielä kaupungissa, jossa överiksi vedetyn raken-nusbuumin ansiosta on oletettavasti tuhansit-tain tyhjiä kaukolämpöön kytkettyjä asuntoja.

Kotimatka sujui ongelmitta, eivätkä Itä-Ukrainan separatistien toistaitoiset ilmatorjun-tamiehet venäläisvalmisteisine ohjuksineen päässeet lentoamme häiritsemään, vaikka juu-ri neljä päivää aiemmin he olivat ampuneet su-rullisenkuuluisasti alas Malaysian Airlinesin len-non 17 lentoreittimme läheisyydessä. Väsynyt mieli ei pahan maailman tapahtumista jaksa-nut enää huolestua, vaan jopa ruokatarjoilu ku-lui kurnivasta nälästä ja lentomelusta huolimatta autuaasti nukkuessa. Matkasta päällimmäise-nä käteen jäi, paitsi vahvistunut innostus fysiik-kaa kohtaan, myös konkreettinen kokemus kan-sainvälisyydestä ja toivottavasti myös hieman entistä avarampi näkemys maailmasta. Kaiken kukkuraksi näin maan, jonka kaltaiset jäävät useimmilta reissaajilta valitettavasti kokonaan näkemättä – ja vieläpä lähes täysin ilmaiseksi.Teksti Arttu Tolvanen 13DKuvat Arttu Tolvanen 13D ja Heikki Tervanen 14D

22

SÄHKÖISTYMISEN FILOSOFIAA

Järvenpään lukion filosofian johdanto- ja kakkoskursseil-la siirryttiin syksyllä 2014 ko-konaan sähköisiin oppima-teriaaleihin. Myös sähköistä

koetta on kokeiltu filosofisen etiikan kurssilla.

Filosofian ylioppilaskirjoitukset sähköistyvät en-simmäisten joukossa syksyllä 2016, joten säh-köisten materiaalien käyttöä ja sähköisten ko-keiden tekemistä onkin syytä harjoitella jo nyt.Koko ylioppilastutkinto suoritetaan sähköises-ti vuoteen 2019 mennessä. Filosofia on kirjalli-nen oppiaine. Monien mielikuvissa filosofi on kel-lastuneiden paksujen kirjojen äärellä elämäänsä pohdiskeleva angstinen henkilö. Rakastan kir-joja – minulla on niitä kotona iso hyllyllinen! Painetulle kirjalle on varmasti aina paikkansa, mutta lukio-opiskelussa sähköisillä materiaa-leilla on kuitenkin omat kiistämättömät etunsa. Niiden avulla on mahdollista monipuolistaa ope-tusmenetelmiä ja ohjata opiskelijoita tutkivaan ja itseohjautuvaan oppimiseen. Opettajan näkö-kulmasta sähköisten materiaalien käyttö edel-lyttää uuden opiskelemista sekä oman pedago-gisen ajattelun päivittämistä ja uudistamista.

Kun oppitunneilla käytetään erilai-sia laitteita älypuhelimista kannettaviin tieto-koneisiin, on vaarana tarkkaavaisuuden har-hautuminen esimerkiksi sosiaalisen median maailmaan. Internet tarjoaa kuitenkin hui-mia mahdollisuuksia paitsi tietopankkina myös erilaisten oppimissovellusten myötä. Jos op-pitunti on aidosti kiinnostava, opiskelijoi-den mielenkiinto pysyy itse asiassa internetin houkutuksista huolimatta. Samalla on mah-dollista harjoitella yhdessä kriittistä lukutai-toa ja muita media- ja tiedonhallintataitoja se-kä parantaa yleistä tietoteknistä osaamista.

Filosofian opiskelijat ovat ottaneet sähköi-set materiaalit hyvin vastaan, eivätkä pelkäs-tään niiden perinteistä kirjaa halvemman hinnan vuoksi. Palautteissa ovat toistuneet kommen-tit sähköisten materiaalien yllättävästä helppo-käyttöisyydestä: useimpien harjoitusten teke-miseen riittää älypuhelin. Monen mielestä on ollut kätevää, että kaikki kurssiin liittyvät asiat ovat yhdessä paikassa, yhden nettikirjautumi-sen päässä. Kiitosta ovat saaneet myös oppi-tunteja piristävät sähköiset visailut ja pelit.

On ymmärrettävää, että osa sekä opiskeli-joista että opettajista suhtautuu opetuksen säh-köistymiseen varauksella. Tieto- ja viestintätek-nologian hyödyntämisen opetuksessa ei pitäisi koskaan olla itsetarkoituksellista, vaan sen tuli-si olla yksi pedagoginen väline muiden joukossa.

On tärkeää, että opettajien koulutukseen panostetaan kunnolla ja että käytettävät ma-teriaalit ovat laadukkaita, motivoivia ja laajas-ti internetin ja teknologian mahdollisuuksia hyödyntäviä. Opettajilta ja opiskelijoilta pe-räänkuulutetaan avointa ja pelotonta mieltä. Lukio-opiskelun ydin on kuitenkin opettajan ja opiskelijoiden kohtaamisessa, eikä tieto- ja vies-tintäteknologian ja sähköisten materiaalien laa-jempi käyttöönotto sitä miksikään muuta.Teksti ja kuva Jani Tiirikainen

23

Uusi, sähköinen oppimisympä-ristö Edison otetaan täyteen käyttöön Järvenpään lukiossa

syksyllä 2015. Edison yhdistää pilvi-palvelun, oppimisalustan ja toimis-to-ohjelmistot yhdeksi opettajan ja opiskelijan sähköistä vuorovaikutus-ta helpottavaksi kokonaisuudeksi. Ensimmäiset kokemukset ovat olleet lupaavia.

Kun opiskelu muuttuu, tar-vitaan uudet välineetLukio-opiskelu muuttuu lähivuosina merkittä-västi. Jo nyt opiskelijat alkavat siirtyä henkilö-kohtaisen tietokoneen käyttöön kursseilla, ja syksystä 2014 alkaen Järvenpään kaupunki on tukenut lukio-opintoja varten hankittavan tieto-koneen hankintaa. Sähköisiin ylioppilaskirjoituk-siin siirrytään asteittain syksystä 2016 lähtien, minkä vuoksi opiskelijoiden on osattava käyt-tää sähköistä Abitti-koetta ja monia uusia tie-tokoneohjelmistoja. Sormi ei saisi mennä suu-hun myöskään, jos koneessa on pientä vikaa.

Järvenpään lukiossa muutokseen on va-rauduttu muun muassa laajentamalla luki-on langatonta verkkoa, kouluttamalla henkilö-kuntaa ja testaamalla ylioppilaskirjoituksissa käytössä olevaa Abitti-järjestelmää. Lisäksi lu-kiolla on aloiteltu opiskelijoiden tietotekniik-ka-agenttitoimintaa, jossa osaavammat opis-kelijat auttavat toisia ongelmatilanteissa.

Yksi suurimpia muutoksia on kuitenkin uu-den oppimisympäristö Edisonin käyttöönotto. Edisonin ympärille rakennetaan Järvenpäässä oppimispolku aina esiopetuksesta lukioon saak-ka. Tarkoituksena on, että sitä tullaan käyttä-mään jo varhaiskasvatuksessa tablettien avulla, ja perusopetuksessa siirrytään myös tietoko-neiden käyttöön. Lukiota lähestyttäessä sen käyttö lisääntyy ja taidotkin ovat jo karttuneet.

Lukiotasolla Edison on keskeinen työväline val-mistauduttaessa tulevaisuuden työelämän tar-peisiin ja sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin.

Kokemuksia kurssikäytöstäSyksyllä 2014 esiteltiin Edisonin ensimmäi-nen versio, joka otettiin lukiossa saman tien koekäyttöön. Keväällä 2015 koulutetaan kaik-ki lukion opettajat uuden oppimisympäris-tön käyttöön, ja tavoitteena on, että lukion syksyllä 2015 aloittavat opiskelijat käyttävät Edisonia suurella osalla lukiokursseistaan.

Olen kokeillut itse Edisonia useilla maan-tieteen ja biologian kursseilla. Mielestäni Edison on osoittautunut hyödylliseksi, vaikka uudes-sa alustassa on vielä melko paljon lastentaute-ja, joita Tiera onneksi lääkitsee tasaisin väliajoin tulevilla päivityksillään. Onkin ollut miellyttä-vää, että käyttäjäpalautetta kuunnellaan aktiivi-sesti ja että opettajat ovat päässeet alustan ke-hitystyöhön mukaan jo varhaisessa vaiheessa.

Keräsin palautetta Edisonin käytöstä yh-dellä maantieteen peruskurssilla lukuvuo-den kolmannessa jaksossa. Opiskelijat ottivat alustan vastaan innostuneesti, vaikka kurs-sin ensimmäinen tunti meni suurimmaksi osak-si alustan käytön opetteluun ja uusien käytän-töjen harjoitteluun. Teknisiltä ongelmiltakaan ei vältytty. Ongelmat kuitenkin vähenivät kurs-sin myötä, kun alusta tuli opiskelijoille tutuk-si ja Edisonia päivitettiin kurssin aikana.

Opiskelijoilta kerätyn palautteen mu-kaan Edisonissa positiivista oli se, että kaik-ki kurssin materiaalit ja tehtävät olivat yh-dessä paikassa sähköisesti, jolloin kurssin seuraaminen helpottui ja kaikki materiaa-lit olivat käytössä myös kotona. Myös opetta-jan näkökulmasta tämä oli tehokasta tietotek-niikan käyttöä. Opiskelijat kokivat Edisonin käytön lopulta melko helpoksi ja tehokkaaksi. Kurssipalautteessa opiskelijat kiittelivät erityi-sesti sitä, että Edisonin mahdollistama monika-navaisuus – esimerkiksi videoklipit ja animaati-ot – toi mielenkiintoista vaihtelua opetukseen.

24

Edison tulee – oletko valmis?

Negatiivista palautetta opiskelijat an-toivat eniten oppimisalustan toimivuudes-ta. Välillä Edison ei toiminut kaikissa selaimis-sa tai yksittäinen opettajan tekemä tehtävä ei näkynyt opiskelijalle. Pilvipalveluiden yhdis-tyminen oppimisalustaan tuntui aluksi ole-van vaikea hahmottaa joillekin opiskelijoille. Kokonaisuutena työskentely alkoi kuitenkin su-jua kurssin mittaan, ja kurssipalautteen mukaan 80 % opiskelijoista piti Edisonin avulla toteutet-tua kurssia joko yhtä hyvänä tai kiinnostavam-pana kuin perinteisemmin vedettyä kurssia.

Opettajan näkökulmasta Edison muut-taa opetuksessa melko paljon, ja vaikka muu-tos on useissa tapauksissa positiivista, saattaa myös yllätyksiä tulla. Esimerkiksi yksinkertai-nen karttapiirrostehtävä, joka vie kynällä ja pa-perilla tehtynä kymmenen minuuttia, saattaa kestää tietokoneen piirustusohjelmalla yh-den oppitunnin verran. Toisaalta ryhmätöi-den teko ja tehtävien jakaminen helpottuu.

Tunnelma sähköistyyOpiskelijoiden suhtautuminen muutokseen vai-kuttaa olevan kaksijakoista. Osaa opiskelijois-ta lisääntyvä tietokoneiden käyttö opiskelus-sa selvästi motivoi. He näkevät myös sähköisen yo-kokeen positiivisena haasteena, joka ei juu-ri huoleta. Toisaalta osa opiskelijoista on tottu-nut perinteisempään opiskeluun ja kokee sen mielekkäämpänä ja sujuvampana. Tällä hetkel-lä opiskelijat voivatkin vielä useiden oppiainei-den kohdalla valita, kirjoittavatko sähköisen vai perinteisen yo-kokeen. Syksyllä 2015 aloitta-vat opiskelijat kirjoittavat kuitenkin jo pääosan yo-kokeistaan sähköisesti. Tulevaisuudessa opis-kelija ei kävelekään oppitunnille kirja kainalos-saan vaan mukanaan repullinen tietotekniikkaa.Teksti Joona Svala, maantieteen ja biolo-gian lehtori, lukion tvt-yhdyshenkilö

25

For the people that don´t know who I am, my name is Belen and I come from Honduras. So far my experience has been really great and I know I will take a lot of memories with me. Finnish school system is much better than in my home country. Teachers are really kind to us and they are always there for us when we need them.

Finnish people are really hard to talk to when you first meet them but once you force them to talk to you, the situation changes completely. There´s a saying “One Finnish friend is a friend for life”.

Finnish food is so different from what I used to eat, because in my country food has more taste and flavour. Finnish culture is also one of the biggest differences. Back home people are way too social and they hug each other and kiss.

One of the things I would like to take with me is safety. And of course all of the friends I have made. In my opinion Finnish families are really close to each other and they support each other in their difficulties. Also, for me it is not common to take your shoes off when you go to someone´s house and not wearing uniform to school, lastly having free food at school.Belen Calderon

VAIHTARIT

Järvenpään lukiossa ovat opiskelleet seuraavat vaihto-opiskelijat lukuvuonna 2014–2015: Belen Calderon (Honduras), Caio Faria da Costa (Brasilia), Alicia Garrido (Espanja), Elisa-beth Johnson (Kanada), Maribel Lahuerta Acosta (Espanja), Liv Lindemeier (Saksa), Selena Ponce Milio (Espanja), Michelle Otto (Saksa), Carla Ruiz Hernandez (Espanja), Pablo Marino Velasco (Espanja), Minori Takeuchi (Japani) ja Akira Miyahira (Japani). Kaikkien vaihto-opis-kelijoiden tarkempi esittely on luettavissa Järvenpään lukion Järki-verkkolehdessä osoit-teessa www.jarkimagazine.fi. Ohessa Minori Takeuchin suomeksi kirjoittama teksti.

Honduras to Finland

26

Pitkä historiaJapani on itsenäinen kansakunta, jolla on vanhin historia maailmassa. Geishat, au-tot, Anime ja Manga, samurait, maanjäris-tykset, sake, sumopainijat ja ninjat ovat osa rikasta japanilaista kulttuuria.

Kuumat lähteet (Onsenit)Me pidämme kylpemisestä kuumissa läh-teissa yhtä paljon kuin suomalaiset sauno-misesta. Ensin pesemme itsemme, sitten menemme kuumaan lähteeseen. Sen jäl-keen juomme yleensä jääkahvia. Sillä taval-la tunnemme itsemme rentoutuneeksi.

RuokaJapanilainen ruoka on maailmankuulua. Useimmat tietävät vain sushin, mutta meil-lä on kokonaan oma, rikas, terveellinen ruoka-kulttuuri. Me syömme riisiä, mereneläviä ja pal-jon vihanneksia. Siksi meillä on pitkä elinikä.

PyhäkötUutena vuotena monet japanilaiset menevät py-häköihin. Siellä on pyhä tunne. Pyhäköt ovat kauniita rakennuksia. Siellä me kiitämme men-neestä vuodesta, toivomme kaikkea tuleval-ta vuodelta. Voimme ostaa amuletteja eri tar-koituksiin, esim. menestymiseen opiskelussa, hyvään terveyteen, rakkauteen ja rahaan.

Bändit ja KonsertitKonserttiliput ovat paljon halvempia Japanissa kuin Suomessa. Siksi kävin Japanissa jo-ka viikonloppu konsertissa. Konserteissa on hauskaa, mutta toivon, että japanilai-set saavat enemmän vaikutteita länsimaises-ta musiikista ja myös musiikkitekniikasta.

ÄidinkieliVoimme yhdellä sanalla kuvata jopa maise-man. Esim. “Shitoshito” tarkoittaa sateis-ta, hiljaista paikkaa. Meillä on joitakin sanoja, jotka käännetään yhdellä sanalla toisissa kie-lissä. Esim. ”Koi” ja “Ai”. Niitä on vaikea selit-tää, koska molemmat tarkoittavat rakasta. Ai on ehkä pysyvää, ikuista rakkautta. Koi voi ol-la lyhytaikaista, katoavaa tai yksipuolista.

KesäfestivaalitMe emme katso ilotulitusta uutena vuotena, vaan kesäfestivaaleissa. Japanin ilotulitus ovat pyöreä ja kuin kukka. Siellä syömme ruokakoju-ilta erilaisia ruokia, esim. mehujäätä, ranskan-perunoita, hattaraa, paistettua nuudelia ja gril-lattua maissia. Tanssimme Bonfestival-tansseja ja katsomme tapahtumia lavalta. Koska japa-nilainen kesäyö ei ole valoisa, sytytämme pal-jon punaisia lyhtyjä. Itse pidän eniten kesäjuo-masta Ramune. Se muistuttaa vähän Spritea.Teksti ja kuvat Minori Takeuchi

Miksi minä pidän Japanista

Kesäkuu, puisto japanissa Minä koulupuvussa

27

Kuvan espanjalaiset vaihtarit vasemmalta oi-kealle Pablo Marino Velasco Pla, Maribel Lahuerta Acosta, Carla Hernandez Ruíz jaSelena Ponce Milio

Puzolin koulu Ramón Lluin koulu

Oppitunti Ramón Lluin koulussa

28

Järvenpään lukiolla on omaa oppilasvaihtoa kahden Espanjan itärannikolla, Va-lencian alueella, sijaitsevan lukion kanssa. Yhden jakson

kestävään vaihtoon valitaan vuosit-tain muutama lukiomme espanjan opiskelija. He asuvat espanjalaisten lukiolaisten perheissä ja käyvät es-panjalaista lukiota perheensä nuo-ren kanssa. Vastavuoroisesti nämä espanjalaisnuoret tulevat lukioom-me opiskelemaan yhdeksi jaksoksi ja asuvat suomalaisnuorten perheissä. Oheisen tekstin kirjoitti Maribel, joka opiskeli lukiossamme 1.jakson syk-syllä 2014.

UN DÍA NORMAL EN ESPAÑALa vida cotidiana de cada país es un mundo. Viajemos donde viajemos, vamos a encontrar muchas diferencias, tanto a gran escala como a pequeña.

Yo soy una alumna española de intercambio en Finlandia y por lo tanto, he pasado en este nórdico país conviviendo con una familia finlandesa a lo largo de dos meses, compartiendo sus costumbres y su estilo de vida. Sin embargo, no voy a hablar de esta magnífica experiencia vivida, sino de las diferencias a pequeña escala que un alumno de intercambio se podría encontrar si viajara a España, como diríamos allí: “voy a darle la vuelta a la tortilla”.

Hay muchos ámbitos que abarcar en un día común: los horarios, la comida, los pequeños detalles como los saludos o las despedidas, etc.

Un día laboral para mí comenzaría a las siete y media de la mañana, tomando mi tazón de leche caliente con galletas tranquilamente y corriendo diez minutos después mientras me visto y dejo mi habitación arreglada. Sería normal verme estresada por la mañana, pero levantarme cinco minutos antes es una cosa que no puedo.

El alumno finlandés se sorprendería de la duración de las clases en España. A diferencia

de las de Finlandia,tan solo 55 minutos y un recreo de 30 después de las tres primeras horas. En este momento aprovechamos para comernos un bocadillo con un zumo o algo por el estilo, ni muy ligero ni muy consistente ya que tenemos que aguantar hasta las dos.

El hecho de las clases ruidosas, sin tanto material moderno disponible y con profesores que no nos dejan utilizar el teléfono móvil o ordenador en sus clases serían cosas que llamarían la atención del alumno finés, asi como las normas de no poder comer ni beber en clase, o tener que pedir permiso para abolutamente todo. La actitud de los profesores varía al igual que en Finlandia, así que en ese aspecto es difícil generalizar.

Una vez terminado el día en la escuela, regresaría a casa caminando, llegaría en 5 minutos,me quitaría los zapatos si es mi casa y allí mi madre estaría esperándome para comer juntas la comida que haya preparado ese día. Cada día de la semana hay un plato diferente pero el plato estrella del domingo es la paella valenciana.

Después de una comida completa con fruta o yogurt al final como postre vamos a echar la siesta en el sofá. Treinta minutos es lo que yo recomiendo, pero como nos encanta dormir, entre unas cosas y otras...¡ acabamos durmiendo una hora!

Normalmente, a media tarde tomamos la merienda que puede ser un café, un zumo,galletas para resistir la tentación de picar entre horas hasta las nueve y media que es cuando cenamos.

Es muy importante no tener vergüenza y estar dispuestos a hablar y a cometer errores también,¿por qué no? Nos encanta que la gente nos transmita algo con una sonrisa o con gestos, será más fácil así conocer nueva gente y divertirse. Recuerda alumno finés que tanto en el saludo como en la despedida damos dos besos empezando por la izquierda y si la relación es muy estrecha, damos un fuerte abrazo. Si el saludo es entre hombres se sustituyen los besos por un apretón de manos, fuerte y seguro, dando confianza y credibilidad.

Maribel Lahuerta Acosta, Puzol (Valencia), España

Kuvat Marjo Uotila

UN DÍA NORMAL EN ESPAÑA

29

30

Järvenpään lukion opiskelijat Avaruussääleirillä

31

Järvenpään lukion opiskelijat Avaruussääleirillä

Puerto Ricossa 16.–25.11.2014

Järvenpään lukiosta projektiin osallistuivat Lotta Kråknäs, Inari Linkola, Fanni Mantela, Eino Niittymäki, Inkeri Nuutinen, Pihla-Ottilia Wala, Niklas Sundelin ja Pasi Ketolainen.

32

Lähes vuorokauden kestäneen lentorupeaman jälkeen saavuim-me bussilla sunnuntain ja maanan-tain välisenä yönä tiedeleirikohtee-seemme Arecibon observatoriolle. Yö oli pikimusta ja ilma silkkisen pehmeä ja kostea lämpötilan olles-sa 27 celsiusastetta. Asema sijait-

see vuoristossa aidatulla ja vartioidulla alueel-la, jossa on kännykän käyttökielto. Tämä johtuu siitä, että herkkään teleskooppiin syntyy häiriöi-tä, jotka haittaavat mittaamista. Jakauduimme huoneisiimme ja – yllätys yllätys: erään huoneen sängyn tyynyllä pötkötteli pieni gekko! Sängyn haltija alkoi hätistelemään sitä. Gekko pakeni viereiseen huoneeseen eikä sitä enää löytynyt.

Maanantaiaamun aamiaisen jälkeen kiipe-simme jyrkkää vuoristotietä teleskoopille, jon-ka historiaa ja toimintaa esitteli Michael Schultz. Näkötasanteelta aukesi huikea näkymä laak-sossa olevalle teleskoopille, jonka halkaisija on 305 metriä. Katselimme lumoutuneena sade-metsän ympäröimää teleskooppia, jossa oli ku-vattu James Bond -elokuvan 007 Golden Eye loppukohtaus. Onneksemme elokuvan loppu-kohtauksen ”räjähdys” ei tuhonnut laitetta.

Tiistaina saimme kokea ainutlaatuisen ti-laisuuden: pääsimme seuraamaan laitteella tehtävää tutkamittausta, jossa havainnoidaan Auringosta lähtevien hiukkasten synnyttämiä häiriöitä yläilmakehässä. Pääsimme kontrol-lihuoneeseen, ja suunnitelmissa oli, että yk-si opiskelijoista saisi painaa käynnistysnappia, joka käynnistää yhden maailman hienoim-mista mittalaitteista. Tuhannen kilowatin te-hoinen laitteisto ei kuitenkaan suostunut heti käynnistymään. Samanaikaisesti seurasim-me tutkijatohtori Noora Partamiehen johdol-la Tromsön tutka-asemalla käynnissä ollutta mittausta, sillä ennusteena oli tuhti röntgen-säteilyryöppy Auringosta. Mittaussession jäl-keen kuuntelimme luennon Ilmaston muutok-sesta. Luennolla esiteltiin kokeellisia tuloksia siitä, kuinka kasvihuonekaasuja, kuten typen oksideja, syntyy varattujen hiukkasten pommi-tuksen seurauksena erityisesti revontuliaika-na. Avaruussääilmiötä ei oteta vielä huomioon nykyisissä ilmastomalleissa, vaikka avaruus-sääilmiöiden tiedetään synnyttävän kasvihuo-nekaasuja ja pienhiukkasia yläilmakehään.

Keskiviikko oli Puerto Ricon kansallispäi-vä, jota vietetään Kolumbuksen kunniaksi hänen löydettyään uuden mantereen. Valmistelimme aamupäivän viikonloppuna järjestettävään Pre-College Research Symposiumin posteriesi-tyksiä avaruussäähän liittyvistä aiheista. San Juanissa pidettävään symposiumiin osallis-tuu yli kaksisataa Puerto Ricon lukiolaista omi-ne posteriesityksineen. Iltapäivällä pääsimme aidon koulubussin kyydissä Karibianmeren ran-tatyrskyihin nauttimaan lämpimästä merestä.

Aercibon teleskoopilla voidaan myös ha-vainnoida hyvinkin kaukaa Maata lähestyviä meteoriitteja. Suomalainen meteoriittitutki-ja ja väitöskirjan tekijä Anna Virkki piti meil-le mielenkiintoisen esityksen meteoriittien etsimisestä ja analysoinnista. Iltaluennon jäl-keen siirryimme ihastelemaan Arecibon täh-titaivasta ja Kuun merkillistä asentoa.

Torstaina pääsimme Harry Schulzin joh-dolla vierailemaan valtavan teleskooppilau-tasen alle. Iltapäivällä lähdimme bussilla kohti San Juania, jossa vietimme työntäytei-sen viikonlopun esittelemällä Suomen kou-lujärjestelmää sekä tekemiämme postereita. Sunnuntaina vierailimme oikeassa sademet-sässä, ja tukahduttavan vaelluksen jälkeen pääsimme vielä Karibianmeren aaltoihin. Kaikki loppuu aikanaan, ja maanantaiaamu-na suuntasimme San Juanin lentokentälle, jos-ta lensimme New Yorkin kautta Helsinkiin.Avaruussääprojektissa oli meidän lisäk-si mukana opiskelijoita Kastellin lukiosta Oulusta, Kaurialan lukiosta Hämeenlinnasta ja Suomalaisesta yhteiskoulusta SYK:sta. Esitämme suurkiitokset opintomatkan pääjärjestäjäl-le Risto Matveiselle sekä mukana mentorei-na olleille professori Esa Turuselle Sodankylän Geofysikaalisesta obervatoriosta sekä tutkijatoh-tori Noora Partamiehelle Ilmatieteen laitokselta.Teksti ja kuvat Pasi Ketolainen

33

Mount Wilson: Mount Wilsonin Observatoriosta avautui näkymä Los Angelesin alueelle.

Tyynen valtameren vesi ei ollut tarpeeksi kylmää pitääkseen opiskelijat rannalla.

34

Luma-linja

Joukko opiskelijoita ja opet-tajia lähti huhtikuisena keskiviikkoaamuna kohti lentokenttää. Määränpäänä oli Pasadena ja aiheena Jär-

venpään lukion järjestämä avaruus- ja teknologiaprojekti.

Lennot menivät pituudestaan huolimatta no-peasti, ja 19 tunnin matkustamisen jälkeen olimme Yhdysvaltojen maaperällä. Matkan ai-kana teimme paljon fysiikkaan liittyviä vierai-luja, mutta vietimme myös paljon aikaa näh-tävyyksien ja ostosten parissa. Kävimme Nasan ja California Institute of Technologyn eli CalTechin Jet Propoulsion Laboratoryssa, jos-sa Nelson Huang kierrätti meitä ympäri aluet-ta ja kertoi, mitä erilaisia laitteita JPL:ssä raken-netaan ja mitä kaikkea muuta ihmiset tekevät siellä.JPL:n jälkeen kävimme ScienCenterissä, joka sisälsi paljon tekemistä kaiken ikäisille. Kiinnostavin asia tiedekeskuksessa oli aito ava-ruussukkula: Nasan Endeavour. Katsoimme ava-ruusteleskooppi Hubblea koskevan lyhytelo-kuvan jättimäisessä IMAX-elokuvateatterissa ja jatkoimme tiedekeskuksen kiertelyä.

Kiipesimme Hollywood Signin yläpuolelle, ja kalkkarokäärmevaroituksista, kuumuudesta ja myrkkykasveista huolimatta vuorenhuipulle pa-tikoiminen sujui kaikilta mainiosti. Kyltin yläpuo-lelta näki helposti läheisimmät keskustat: Los Angeles Downtown, Hollywood Center ja Century City. Myös Tyynen valtameren pystyi erotta-maan horisontissa. Hollywood Signilta jatkoim-me matkaa Groffoth Observatorylle. Hollywood on paikka, jossa on pakko käydä kerran elämäs-sä. Niinpä mekin löysimme itsemme kävelemäs-tä pitkin Walk of Famea, tarkastelemasta kiina-laista teatteria, jossa Oscar-gaala pidetään, sekä sovittamasta omia käsiämme ja jalkojamme teatterin edessä oleviin jälkiin. Jatkoimme mat-

kaamme Santa Monicaan. Kävelimme rannal-la ja katsoimme maisemia laiturilta, söimme Pier Burgerissa ja seurasimme leijanlennättäjiä.Venice Beach on tunnettu ”hörhöistään”, kuten opettajat Pasi Ketolainen ja Titta Hurme heitä kutsuivat. Näimme miehen, joka rikkoi lasipul-loja ja käveli sirujen päällä, tanssikilpailun, toi-sen miehen joka rullaluisteli ympäriinsä soit-taen sähkökitaraa ja joukon nuoria, joista kaksi miestä tuli kosimaan Hurmetta. Valitettavasti mies otti sormuksen takaisin! Uimme me-ressä, minkä jälkeen ajoimme takaisin South Pasadenaan Nancy ja Joe Carlsonin luo.

Carlsoneilla saimme tutustua perintei-seen amerikkalaiseen barbequeen. Paikalla oli-vat Pasadena Sister Cities Committeen presi-dentti Mike Warner perheineen, varapresidentti Fred Alcantar, Marcia ja Phil Montez ja isäntä-perheet Janet Heintz ja Debbi Hoffman miehi-neen sekä illan isännät Nancy ja Joe Carlson. Söimme paljon, keskustelimme vieraiden kans-sa, annoimme isäntäperheille lahjat ja vastaan-otimme sellaiset itse Pasadena Sister Cities Committeelta ja menimme uimaan Carlsonien uima-altaaseen. Ajoimme autolla kiemuraista tietä pitkin vuoristossa päästäksemme Mount Wilson Observatoryyn. Teleskoopin rikkoutu-misen vuoksi menimme poikkeuksellisesti päi-väkierrokselle, ja Angie Cookson -niminen opas kertoi meille paljon observatorion historiasta. Itse kierroksen jälkeen Norm Vargas CHARA:sta kertoi meille interferometrien toiminnasta ja näytti paikan, jossa tehdään mittauksia tai-vaankappaleiden lähettämän valon avulla.

Paikallinen lukio Polytechnic School te-ki opintomatkan Six Flags Magic Mountains -huvipuistoon. Me lähdimme mukaan ja saim-me nauttia koko päivän vuoristoradoista, ve-silaitteista ja muusta hauskasta, kun Polyn oppilaat tekivät tieteellisiä mittauksia.

Tutustuimme myös erilaisiin museoi-hin Fred Alcantarin opastuksella. LACMA eli Los

Endeavour Kalifornian ScienCenterissä pidettävä avaruussukkula Endeavour

oli mahtavan kokoinen.

35

Angeles County Museum of Art sisälsi paljon eri-laisia näyttelyitä nykytaiteesta kreikkalasta my-tologiaa käsitteleviin patsaisiin ja islamistiseen taiteeseen. Haimme ruokaa museoalueen eteen pysäköidyistä ruokarekoista ja jatkoimme mat-kaa La Brea Tar Pitsiin, jossa tervaa nousi maan sisältä puistoon ja metaanikuplia ilmestyi vie-reisen lammen pintaan.Jessica-niminen toisen vuoden tukioppilas kierrätti meitä Polytechnic Schoolin alueella, ja saimme tutustua niin eri ai-neiden luokkiin kuin tanssistudioon ja teatteriin pukuhuoneineen. Alle puolessa tunnissa olim-me kuulleet kaiken mahdollisen koulusta, sen tarjoamista mahdollisuuksista ja etenkin teat-terista. Polyn jälkeen kävelimme kadun toisel-le puolelle. California Institute of Technologyn kampus ulottui laajalle alueelle, ja kiertelim-me siellä pitkän ajan. Söimme kampuksen ruo-kalassa. Altaassa asuvat kilpikonnat tykästyi-vät meihin: yksi lähti seuraamaan ryhmäämme eikä suostunut palaamaan takaisin veteen.

CalTechin jälkeen menimme Huntington Gardensiin, joka oli Henry Huntingtonin yksityis-koti viime vuosisadalla. Piha on muutettu puis-toksi ja talosta on tehty museo. Museossa oli useita alkuperäiskirjoituksia monilta tunnetuil-ta fyysikoilta ja muilta historiallisilta henkilöiltä: esimerkiksi Newtonin, Shakespearen ja Dickensin kirjoitukset olivat yleisön nähtävillä.Projektin aikana emme olleet yhdelläkään oppitunnil-la, mutta olimme silti koko ajan erilaisteiden tie-teiden ympäröiminä. Mikä olisikaan parempi ta-pa oppia kuin tekemällä ja näkemällä itse?Teksti Aliisa Rantanen 14DKuvat Aliisa Rantanen 14D, Anne Parkkinen 13D, Titta Hurme ja Nelson Huang

Hollywood Signilta otettiin pal-jon kuvia muistoksi.

Titta Hurme, Anne Parkkinen, Anna Ilvesmäki, Reetta Schroderus, Aliisa Rantanen, ArttuTolvanen, Joonas Yli-Huhtala ja Pasi Ketolainen tutustuivat luotaimien

rakentamiseen Jet Propoulsion Laboratoryssa.

Santa Monican uimarannan palmut loivat lomafiiliksen.

36

Järvenpään lukion kuuden opis-kelijan ryhmä opettajansa kera osallistui yhdessä Suomalaisen yhteiskoulun lukion SYK:n se-kä Hyvinkään yhteiskoulun lu-kion yhteiseen tiedeopetus-projektiin Cernissä Genevessä. Projekti alkoi jo viime kevää-nä toukokuussa, jolloin vie-

railimme Helsingin yliopiston kiihdytinlabo-ratoriossa ja Suurenergiafysiikan laitoksella. Samassa yhteydessä jaettiin ryhmätyöt. Ennen projektimatkaa edeltävän viikon lauantai-na opiskelijat kokoontuivat esittelemään pien-ryhmissä tekemiään esitelmiä tällä kertaa SYK:n tiloihin. Projekti huipentui syyslomaa edeltäneellä viikolla tehtyyn opintomatkaan Cerniin. Projektiin kuului myös alkuverrytte-lynä Helsinki-Vantaan lentokentällä lentoko-neen lähtökiihtyvyyden kokeellinen määritys.

37

Järvenpään lukiolaiset Euroopan huipulla

Cloud-kokeessa tutkitaan, miten voi-makas säteily vaikuttaa ilmakehään

Antimateriatehdas

38

teissa tutkittaisiin kokeellisesti avaruussäteilyn vaikutusta kasvihuonekaasujen syntymiseen.

Vierailimme opintomatkan lopuksi Aquille du Midin huipulla 3844 metrin korkeudessa, jon-ne matkasimme köysiradalla. Samalla mitat-tiin, kuinka paljon paine laskee noustessa hui-pulle. Normaali-ilmanpaine on 100 kPa, mutta huipulla oli painetta vain noin 62,5 kPa. Paineen laskun tunsi myös korvien lukkiutumisena, ja nieleskely oli tarpeen koko ajan. Vesipullot tyhjennettiin ylhäällä, ja palatessa alas laak-soon havaittiin niiden rutistuneen kokoon.

Olimme varautuneet myös veden kiehu-mispisteen mittaamiseen, mutta vuoristokah-vilan henkilökunta suhtautui pyyntöömme ranskalaiseen tyyliin (”impossible”) penseästi. Tarjosimme Järvenpään lukion fysiikan huipul-le, Arttu Tolvaselle, huipulla ”mitalikahvit” eli pa-ninin suklaamuffinileivoksen ja suklaajuoman kera. Arttu saavutti viime kesänä Kazakstanissa fysiikkaolympialaisissa pronssimitalin.

Opintomatka oli erittäin antoisa ja opet-tavainen, vaikka päivät venyvätkin pitkik-si. Lauantaina palasimme puolenyön tietämis-sä Helsinki-Vantaan lentoasemalle Genevestä.

Järvenpään lukion fysiikan opintopro-jektit jatkuvat Avaruussääprojektin myö-tä marraskuussa tehtävälle projektimatkal-le Puerto Ricoon, jossa tutustumme Arebicon halkasijaltaan 350-metrisiin radioteleskoop-piin, joka ”tuhottiin” James Bond -elokuvan 007 ja kultainen silmä loppukohtauksessa.

Tammikuussa 2015 saamme projek-tivieraita Järvenpään ystävyyskaupungis-ta Buchholzista, ja vielä tammikuun lopulla vii-den hengen ryhmä matkustaa opintomatkalle Cerniin. Huomautettakoon, että koulumme on varasijalla ensi lukuvuonna, joten aiempien vuo-sien kokemuksen perusteella seuraava Cernin-vierailu tapahtuu lukuvuonna 2016–2017.Teksti ja kuvat Pasi Ketolainen

Cernissä löydettiin kauan etsitty Higgsin hiukkanen, joka antaa aineelle massan. Higgsin hiukkasen löytäminen toi Peter Higgsille Nobelin palkinnon. Ensimmäisellä tutustumisluennol-la saimmekin etsiä herra Higgsin tutkimusryh-män valokuvasta. Cernin 27 kilometriä pitkässä, Sveitsin ja Ranskan rajalla sadan metrin syvyy-dessä oleva kiihdytin on huoltoseisokissa, ja on-neksemme pääsimme katsomaan maan alle ker-rostalon kokoista CMS-koeasemaa. Kun kiihdytin käynnistetään, siellä tapahtuu jatkuvasti 40 mil-joonaa protoni–protoni-törmäystä sekunnissa. Kerrostalon kokoiset mittalaitteet ovat niin herk-kiä, että ne reagoivat jo junan liikkeeseen maan pinnalla. Tämän takia onkin useasti tiedusteltu Cernistä, onko Geneven juna Pariisiin jo lähtenyt.

Mielenkiintoinen oli myös antimateriala-boratorioon tutustuminen. Yhdellä grammal-la antivetyä voi matkata Marsiin. Ongelmana on vain antimaterian vaivalloinen tuottaminen. Huhujen mukaan antivetyä voisi tuottaa helpom-min Kuussa kuin Maassa, ja vieläpä sen toimit-taminen Kuusta hyötykäyttöön olisi halvempaa kuin valmistaminen Maassa nykymenetelmin.

Cernin tutkimusohjelman tutkimusryhmä CLOUD tutkii kokeellisesti kosmisten hiukkasten pommituksessa syntyviä kasvihuonekaasuja, jot-ka aiheuttavat ilmaston lämpenemistä. Tiedossa ei ole, että missään muualla laboratorio-olosuh-

Fyysikon sielunelämää

39

Saksalaiset saapuivat Suomeen tammikuun ensimmäisenä lau-antaina. Kyseisen päivän vih-doin koittaessa odotimme in-nolla pikkubussia lukiomme parkkipaikalla. Lopulta se kaar-toi pihaan Ketolaisen Pasin joh-dolla. Projektin molemmat osa-

puolet tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa.Buchholz-projekti (saksalaisten keskuudessa tunnettu Järvenpää-projektina) on ystävyyskau-punkien välinen viikon mittainen fysiikkapro-jekti. Albert Einstein Gymnasium teki aloitteen yhteisen fysiikan projektin järjestämisestä muu-tama vuosi sitten, ja vuonna 2013 ensimmäi-nen projekti lähti käyntiin. Yhteistyön tavoittee-na on saada kontakteja ja ystäviä eri puolelta Eurooppaa ja työskennellä samalla fysiikan pa-rissa. Kommunikointi tapahtuu englanniksi.

Projektiryhmät vierailevat toistensa luona viikon mittaisella visiitillä. Vierailun aikana tutus-tutaan paikallisiin nähtävyyksiin, kulttuuriin ja koulujärjestelmään. Opettajien organisoimat fy-siikkaan keskittyvät vierailut, kuten Suomessa biovoimalassa ja meteorologisessa instituutis-sa käynnit, tehdään päiväsaikaan. Loppupäivän ohjelmasta vastaavat nuoret itse. Projektiin kuu-luu myös fysiikan ryhmätyö, joka aloitetaan Suomessa. Valmis tuotos paljastetaan suurem-malle yleisölle Buchholzissa, jonne suomalai-set oppilaat matkustavat toukokuun lopulla.

Vuoden 2015 projektiryhmän lauantai-ilta vietet-tiin omaan vieraaseen tutustuen. Sunnuntaina oli vapaavalintaista isäntäperheen suunnittele-maa ohjelmaa. Osa projektilaisista oli laskette-lemassa tai tutustumassa Helsinkiin, osa piipah-ti pikavisiitille Suomen silmäterään, Porvooseen.Projekti starttasi Pasin luokassa maanantai-na kello 9.45. Jakauduimme ryhmiin ja aloim-me suunnitella oman aihepiirimme esitys-tä. Porukka tunsi jo toisensa selvästi aika hyvin, sillä Pasin ohella saksalaiset opetta-jat Oliver Gries ja Andreas Brock joutuivat vä-lillä toppuuttelemaan kovaäänistä joukkoam-me. Koulupäivän päätteeksi suuntasimme rentoutumaan Jannekadun anniskelualuee-nakin tunnettuun Blackpooliin. Tällä kertaa ai-keenamme oli kuitenkin pelata vain biljardia.

Tiistaiaamuna nousimme pikkubussiim-me rintamasuunta Helsinkiin päin osoittaen. Ensimmäinen pysäkki oli Meteorologinen ins-tituutti, jossa kuuntelimme kaksi mielenkiin-toista luentoa. Maittavan lounaan jälkeen siir-ryimme kiertelemään Helsingin nähtävyyksiä. Stockmann, Ravintola Tornin näköalat, Hard Rock Café ja Tuomiokirkko olivat kaikkien mieles-tä näkemisen arvoisia. Suomalaisten oma pika-ruokaketju Hesburger ruokki ryhmämme alkuil-lasta, ja se valtasi saksalaisten sydämet. Ruoka oli kuulemma parempaa kuin missään muual-la. Edes pikaruokaketjujen kruunaamaton kunin-gas, Burger King, ei kuulemma vetänyt vertoja

40

Biovoimala

Heselle. Illan lopuksi päädyimme erilaisten sat-tumien kautta Vanhankylänniemeen, jossa mei-tä odotti jäähän porattu reikä ja lämmin sauna.Jo kotoisaksi paikaksi kehkeytynyt pikkubus-simme kaarsi keskiviikkona tarkkojen turvatoi-mien läpäisyn jälkeen Fortumiin, Järvenpään biovoimalaitokseen. Saksalaiset ystävämme kä-vivät myös sanomassa hyvää päivää kaupun-ginjohtajalle, Erkki Kukkoselle. Muistoksi vie-railusta he saivat itselleen Sibeliuksen levyt.

Illalla koitti kaikkien kauan odotta-ma hetki: Saksa vs. Suomi -jääkiekkomitte-lö. Huhujen mukaan jään reunamille kerään-tyi jopa katsojia todistamaan tätä vauhdikasta spektaakkelia. Ruhjeista ja huonoista häviä-jistä huolimatta ilta oli ylivoimaisesti tähän mennessä onnistunein: ensimmäistä ker-taa koko ryhmä toimi tiiminä yhdessä, ei mai-den tai kaveriporukoiden rajoja myötäillen.

Torstain koulupäivän jälkeen lähdimme kohti Kuusijärven avantoa. Saksalaiset saivat tällä vierailulla totisesti tutustua suomalaisuu-teen ja stereotyyppiseen suomalaiseen mie-heen. Saunasta pystyi bongaamaan useamman-kin Karhua jäähyllä nautiskelevan keski-ikäisen miehen. Saunassa seurassamme olleet suoma-laiset kuitenkin yllättivät meidät positiivises-ti puheliaisuudellaan ja avoimuudellaan sak-salaisia kohtaan! Heistä useampikin vaihtoi kuulumisia saksalaisten vieraidemme kanssa.

Projektimme herätti kiinnostusta myös koulun ulkopuolisissa tahoissa, ja Järvenpää News -lehden toimittaja tuli tekemään perjan-taina suuren artikkelin projektistamme lehteen.

Päällimmäiset fiilikset viikosta ovat erin-omaiset. Suuri kiitos kuuluu Järvenpään lu-kiolle, joka tarjoaa opiskelijoille mahdollisuu-den osallistua kansainvälisiin projekteihin. Toivomme mahdollisimman monen kiinnos-tuneen lähtevän ensi vuonna mukaan pro-jektiin, sillä tällaiset kokemukset ovat ainut-laatuisia. Saksalaisten juttujen perusteella vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää.

Biss dann, auf Wiedersehen!Teksti Anniina Lantela14G ja Julie Paukkunen 14IKuvat Niklas Mäkeläinen 14D, Joonas Paukkunen 13H ja Pasi Ketolainen

41

Buchholz-projektin pauloissa

42

Terveystieto tuli omaksi erilli-seksi oppiaineekseen vuonna 2004. Lukion opetussuunnitel-

massa terveystietoa on yksi pakol-linen kurssi. Sen lisäksi Järvenpään lukiossa oppiainetta voi opiskella kolme muutakin kurssia, jotka ovat TE2, TE3 ja TE5.

TE2-kurssi on Terveys ja sairaus nuoren arjessa. Kurssilla syvennetään pakollisen kurssin sisältö-jä ja käsitellään myös nuorta lähellä olevia asioi-ta sekä arjesta selviytymistä. Työtapoina koros-tuvat arvopohdinta, yksilö- ja ryhmäharjoitukset sekä keskustelut. Nuoria lähimpänä olevat sisäl-löt liittyvät riippuvuuksiin, ja niinpä tämä osio to-teutetaan askarrellen erilaisia asioita. Opettajana on ilahduttavinta huomata, miten opiskelijat in-nostuvat askartelusta. Niinpä kurssin lopussa val-miina on mitä erilaisimpia hahmoja ja esineitä.

Siitä huolimatta, että opetusajasta noin kolmasosa menee kurssitöiden tekemi-seen, kurssin sisältö omaksutaan hyvin. Itse tekemällä, tietoa hakemalla ja toisille opet-tamalla asiat opitaan hyvin. Myös sosiaali-suus kehittyy yhdessä tekemällä. Mukana olevat kuvat kertovat parhaiten, kuinka mo-nipuolisia ja erilaisia eri tuotokset ovat.Teksti Lea VäyrynenKuvat Tea Lindroos

Muutama palaute kurssista: riippuvuustöiden tekeminen oli ihanaa askartelu oli tosi hyvä osa kurssia,

itse ainakin sain uusia ystäviä askarteluryhmätyö oli mukavaa vaihtelua ja

töiden aiheetkin tulivat melko hyvin tutuiksi

TERVEYSTIETO 2 – LUOVUUTTA JA ASKARTELUA

43

Pääsin UE05-kurssin (Uskonto Suomessa) ansiosta tutustu-maan Suomen Islam-seura-

kuntaan sekä Helsinki Zen Centeriin maanantaina 10.11.2014. Teoriassa opiskeltuja asioita oli mukava päästä katsomaan myös käytännössä, ja reissu oli opettavainen ja mielenkiin-toinen.

Opintoretkemme ensimmäinen kohde oli Islam-seurakunta Fredrikinkadulla. Siellä Ramil Bilal kertoi ryhmällemme Suomen ta-taareista, islaminuskosta sekä muslimin ar-jesta. Esitys oli todella kattava ja kiinnosta-va. Pääsimme myös näkemään, kuinka Mekkaa kohti tehtävä rukous toteutetaan ja tutus-tuimme hieman Islam-seurakunnan tiloihin.

Suomen Islam-seurakunnasta suuntasim-me Helsinki Zen Centeriin Kalevankadulle, jos-sa meidät otti vastaan Christopher Knight. Zen Centerissä saimme kuulla, kuinka meditaatio-harjoitusta toteutetaan ja minkälainen suosio zenbuddhalaisuudella on Suomessa. Vierailun kruunasi viiden minuutin mittainen meditaa-tiohetki, jonka aikana oli tarkoitus yrittää tyh-

jentää oma mieli kaikesta turhasta. Meditaation jälkeen olo olikin rauhallinen ja rentoutunut. Opintoretkemme oli mielestäni erittäin onnis-tunut. Vaikka osa vierailuilla kuulemistamme asioista oli jo entuudestaan tuttuja, myös uutta tuli opittua. Ehkä eniten hämmennystä aiheutti se, kun Zen Centerissä meille kerrottiin, että voi-simme unohtaa kaiken, mitä meille on koulussa opetettu zenbuddhalaisuudesta. Mielenkiintoista oli myös huomata, kuinka hyvin sekä Suomen Islam-seurakunta että Helsinki Zen Center su-lautuivat Helsingin katukuvaan. Kummankaan rakennuksen kohdalla ulkoapäin katsoessa ei olisi arvannut seisovansa talon edessä, jos-sa ihmiset käyvät harjoittamassa uskontoaan.

Suosittelisin lämpimästi vastaavanlais-ta vierailua kaikille asiasta kiinnostuneille. Toki luokkahuoneessa istuessa ja muistiinpa-noja kirjoittaessakin oppii paljon, mutta vie-railukäynti, jossa pääsee kuulemaan tietyn us-konnon asiantuntijaa, syventää aikaisemmin opittua tietoa ja antaa uusia näkökulmia.

Teksti Maria Säiläkivi 11amlKuvat Antti Mattila

Opintoretki Suomen Islam-seurakuntaan ja

Helsinki Zen Centeriin

Suomalaisten tataarien kunniataulu moskeijan tiloissa

Buddhalaista esineistöä Kalevankadulla

TERVEYSTIETO 2 – LUOVUUTTA JA ASKARTELUA

44

Media elää Järvenpään lukiossa

Kaikille tut-tu sana me-dia on johdos la-tinankielisestä sanasta medium, joka tarkoittaa välinet-tä. Tämän välineen avulla ihmi-set sitten välittävät toisilleen mie-lipiteitä, tietoa ja ajatuksia. Media on yhä enemmän läsnä arjessam-me melkein kaikkialla – yhtälailla se elää myös Järvenpään lukiossa.Koulussa pyörii meidän opiskeli-joiden oma mediamme. Lehden ni-mi on Järki, ja sitä voi voi lukea si-tä netissä osoitteessa jarkimagazine.fi. Järkeä on tehty jo vuodesta 2007 as-ti niin printtilehtenä kuin pdf-vedok-sena, kunnes siitä tänä lukuvuonna tu-li aktiivinen verkkolehti. Järjessä on niin uutisia koulun tapahtumista, jut-tuja lukion ihmisistä kuin fiiliksiä maail-man menosta kuvin, sanoin ja videoin.

Järkeä tehdään koulun omalla lehti-kurssilla, joka on ehkä lukion parasta val-mennusta työelämään. Kurssilla tapaa uusia ihmisiä ja oppii ryhmätyöskente-lyä - sekä deadlinen merkityksen. Hienoa on myös päästä kuulemaan median am-mattilaisia ja kurkistamaan lehtitalojen ku-lisseihin. Monet lehteen mukaan pyytämäni ihmiset ovat kieltäytyneet sillä verukkeel-la, että ovat kuulemma kehnoja kirjoittajia.

Kaikenlainen osaaminen pääsee kuitenkin loistoon-sa: kynäniekkojen ohella yhtä tarpeelli-sia lehdessä ovat niin kameraa käyttävät visualistit, tietokoneella koodausta osaa-vat kuin sosiaalisen median taitajatkin.

Mediasta kiinnostunut voi kruunata opin-tonsa lukiodiplomilla. Median lukiodiplomi koostuu neljästä mediaa sivuavasta lukiokurs-sista, joista yksi on teoreettinen mediatutki-muksen kurssi. Pohjatyön jälkeen tehdään mediaesityksenä oma diplomityö haluttuun jul-kaisuvälineeseen. Lopuksi kirjoitetaan essee, jossa osoitetaan tietämystä käytetystä medi-avälineestä sekä tarkastellaan omaa media-suhdetta ja työn onnistumista. Mediadiplomin toteuttaminen on erityisen hyvää itsekurin ja opiskelutekniikan treeniä jatko-opintoja sil-mälläpitäen. Samalla tulee opittua monta mielenkiintoista asiaa ympäröivästä yhteis-kunnasta ja omasta mediankäytöstään.

Suoritetulla lukiodiplomilla erottuu aika monen muun ylioppilaan joukosta. Myös leh-tikurssin työstä saa todistuksen, jolla on hyvä markkinoida itseään työnantajille. Jos media siis kiinnostaa, suosittelen tarttumaan siihen jo osana lukio-opintoja. Media kun on paitsi yhteiskunnallisen viestinnän väline, myös hy-vä väline lukiolaisenkin toteuttaa itseään.

Teksti ja kuva Henry Hedborg, abi 2015Järjen vastaava päätoimittaja 2014–15 ja median lukiodiplomin suorittanutJärki verkossa www.jarkimagazine.fi

Lukio on kuin kakku. Jos sitä syö liikaa ker-ralla, iskee pahoinvointi ja täytyy oksen-taa. Toisaalta lautanen pitäisi saada tyh-jäksi ennen kuin ruoka-aika, usein kolme

vuotta, päättyy. Lopussa ei suinkaan jää ruo-kalevolle sijaa, vaan pitäisi jaksaa vielä pes-tä ainakin neljän ylioppilasaineen likatiskit.

Valkolakki on monelle lopulta aika-moinen hikilakki, jos opiskelun ottaa tosis-saan. On tutkittu juttu, että kaikista Suomen opiskelijoista juuri lukiolaiset kokevat kou-lunkäynnin rankimmaksi. Olen lukenut, että lukiolaistytöillä on riski saada burn out alta pa-rikymppisenä, ja lukioiden pojat muuttuvat kyy-nisiksi eivätkä enää jaksa välittää. Omat ha-vaintoni kakun äärellä eivät todista toista.

Kakkulautasen ääreltä ei poikkipuolista sa-naa kuunnella. Puhumisen uskotaan auttavan ahdistukseen. Vaan tämänpä kakkulautasen ää-reltä ei poikkipuolista sanaa kuunnella. Jos luki-olainen antaa ymmärtää olevansa väsynyt, ovat repliikit ”sinähän olet vasta lukiossa” ja ”kovas-ta maailmasta ei lukiossa ole vielä tietoakaan” tuttua tylytystä sukulaisilta, sediltä ja tädeiltä se-kä omilta vanhemmilta – juurikin kaikilta, jot-ka eivät ole itse olleet tämän kakkukattauksen äärellä enää vuosikymmeniin. Suomen koulu-järjestelmähän on erinomainen, ei omalla nuo-rella ole sen rattaissa mitään hätää, uskotaan.

Lukio ei ole helppo pala kakkua. Veikkaan, että vuosikymmenissä tämän kakun suutun-tuma on päässyt vähän väljähtymään. Samoin kuin työelämässä pauhataan yhteiskunnan raa-dollistumisesta, ei ole lukiokaan varmasti tä-nään enää sama kuin neljäkymmentä vuotta sit-ten. Englannin kielessä on sanonta ”a piece of

cake”, jota voisi suomessa vastata helpon na-kin käsite. Lukio ei ole helppo pala kakkua.

Kakku pitäisi siis saada maistumaan pa-remmalta. On toki hyvä, että lukio valmen-taa stressiin, kiireeseen ja paineeseen, sillä nii-tä kohdataan varmasti myöhemmässä elämässä. Mutta miten käy yhteiskunnan, jos eläkepom-min ja työvoimapulan kynnyksellä kaksin käsin töihin revittävä nuoriso voi pahoin jo lukiossa?

Jokainen voi paremmin, jos kakun kitke-rän kirsikan voi vaihtaa johonkin mieluisam-paan. Ratkaisu ei ole vain tunkea torttuun lisäai-neita, vaan tehdä perusteellisempi korjaus kakun raaka-aineisiin. Valoa luo uuteen lukion opetus-suunnitelmaan puuhattava valinnaisuuden mää-rän lisäys. Toki jokainen voi paremmin, jos ka-kun kitkerän kirsikan voi vaihtaa johonkin itselle mieluisampaan sekä kykyihin, jatko-opintoihin ja urasuunnitelmiin nähden hyödyllisempään. Samoin tulisi kehittää opiskelijahuoltoa ja sen re-sursseja kuulla opiskelijoiden kuulumisia. Liian monet luisuvat nykyään yksin pöydän alle pote-maan pahaa oloaan. Koulujen tulisi miettiä, mi-ten opiskelijalle kasaantuvia liiallisia suorituspai-neita voitaisiin keventää inhimilliselle tasolle.

En ole itse täällä koulunpenkillä näke-mässä uutta opetussuunnitelmaa, mutta lie-nee silti mielenkiintoista kuulla millaista ruo-kahalua kakun äärellä on tulevaisuudessa. Jos kakku on yhä äitelä ja aiheuttaa vatsan-väänteitä, en lakaisisi autenttisia lautasten ää-reltä kuuluvia kommentteja suoraan biojäte-astiaan vain omien lukiovuosieni varjolla.

A piece of cake - pala kakkua

kukkalautasella Henry Hedborgin mediadiplomityö koostui nel-jästä koulun Järki-lehteen kirjoitetusta tekstis-tä. Ohessa diplomityöhön kuulunut kolumni.

45

Teksti ja piirros: Henry Hedborg.

Media

Mitä tapahtuu, kun keskel-lä tavoitteista koostuvaa suoritusyhteiskuntaa ihminen kohtaa oman jaksamisensa ja joutuu

kamppailemaan itsensä ja valmiiksi asetettujen raamien kanssa? Avautu-vatko lapsenkaltaiset silmät vielä nä-kemään elämisen arvoisen elämän?

Oiva Kumpulainen, Sara Niemelä ja Milja Niemi esittivät helmikuun lopussa yhteisen kolmivuo-tisen draamataipaleensa huipennuksena it-se suunnittelemansa ja toteuttamansa teat-teridiplomityön “Maailma on sun – vai ootsä maailman?” Järvenpään lukion auditorios-sa. Diplomiin kuului työsuunnitelman tekemi-nen, esityksen valmistaminen, suullinen it-searviointi sekä kirjallinen loppuarviointi.

“Prosessimme alkoi käytännössä jo lukion ensimmäisenä vuonna, kun osallistuimme draa-man alkeiden kurssille (ÄI20), vaikka emme itse sitä vielä silloin tiedostaneetkaan. Käytyämme kaikki loputkin koulumme tarjoamat draaman kurssit (ÄI21–ÄI22) ja oltuamme mukana kevään 2014 teatteriproduktiossa (ÄI23), päätös tehdä teatteridiplomi oli luonteva jatkumo teatteritai-teen sekä ilmaisutaidon opiskelulle. Me kolme jo ennestään toisillemme tuttua naamaa päätim-me yhdistää voimamme diplomin toteutukseen.

Kesäkuussa 2014 tapasimme ensimmäisen kerran diplomin merkeissä pohtimaan aiheita ja teemoja, joiden ympärille haluaisimme raken-taa esityksen. Ensimmäisiä lähtökohtia, joita ha-lusimme, oli, ettei kukaan yleisöstä lähtisi esityk-sestä pois tyhjin käsin. Halusimme, että näytelmä voisi herättää katsojaa ajattelemaan myös omaa elämäänsä, niin että kertomaamme tarinaan voi-si samaistua kuka vain. Aivoriihityöskentelyn jälkeen ensimmäisiksi avainsanoiksi muodos-tuivat yhteiskunnan eri ihmiset, lapsuus ja ai-kuisuus sekä menneisyys ja nykyisyys.

46

MAAILMA ON SUN

Aihe, teema ja sanoma muokkautuivat pit-kään vielä tekemisvaiheessa. Näytelmällemme oli kuitenkin syntynyt kolme selkeämpää nä-kökulmaa: suoritusyhteiskunta, lapsenkaltai-suus sekä omien rutiiniensa kyseenalaistami-nen. Inspiraatio tuli hyvin suurelta osin omasta elämästämme – niin tavallisten lukiolaisten ar-jesta ja ajatuksista kuin myönteisistä lapsuu-denkokemuksista, joiden uskoimme tavoittavan myös samanikäisen kohdeyleisön. Emme halun-neet antaa näytelmällämme neuvoja tai ohjei-ta siitä, miten elämää tulisi elää, vaan pikemmin-kin kyseenalaistaa, nostaa ehkä jo jotain syvälle unohduksiin uponnutta ja herättää ajatuksia.

Käsikirjoituksen valmiiksi saamisen pit-kittymisen vuoksi aikataulu viivästyi huo-maamatta, ja monet ratkaisevat asiat jäivät työstettäväksi viimeisiin päiviin. Kiire loppu-metreillä aiheutti stressiä, eivätkä hermot-kaan jääneet kiristymättä. Opimme, että aika-taulutuksen merkityksen korostaminen ei ole turhaa projektityöskentelyssä, erityisesti sil-loin, kun suunnitelmiin tulee esteitä. Hyvällä yh-teistyöllä oli vastoinkäymisistä selviytymises-sä ratkaiseva osuus, ja suoriuduimme lopulta kaikesta kasvoilla sama hymy, jonka diplomin jokaisen vaiheen prosessointi oli meille anta-nut – loputtomia naurunhetkiä unohtamatta.

Kaikkien pahin kuumotus oli kolmesta näytök-

Teksti Sara Niemelä ja Milja Niemi, abeja 2015Kuvat Milja Niemi, Risto Päivärinta ja Jari Niemi

on upea ja ainutlaatuinen tilaisuus päästä tuo-maan esiin omia taitojaan ja kehittämään nii-tä, toteuttamaan oma teatteriesitys sekä op-pimaan lisää itsestään ja kanssatekijöistään.

Tässä muutama yleispätevä vinkki tuleville teatteridiplomin tekijöille:

1. Suunnittele huolella aikataulu ja pidä siitä kiinni. Prosessimme aikana käytetyin lause “No, sen kerkee tehä myöhemmin” toimi valitettavasti aivan liian harvoin.

2. Älä pelkää kliseitä. Uskalla ottaa kantaa. Kaikki aiheet on jo käytetty, mutta juuri sinun näytelmääsi, visiotasi ja toteutustasi ei ole vielä nähty.

3. Ennakoi. Tee etukäteen varasuunnitelmia. Sovella, jos jokin menee pieleen.

4. Usko itseesi, onnistumiseesi ja siihen mitä teet. Jo se, että seisot tekemäsi takana, on iso askel kohti hyvää lopputulosta.

5. Pidä hauskaa! Virheistä opi- taan ja moka on lahja.

47

– VAI OOTSÄ MAAILMAN?

sestä keskimmäisessä, varsinaisessa odotetussa esityksessä, jota arvioimassa olivat The Tuijat: teatterin ammattilainen Tuija Töyräs sekä mei-dän jokaisen oman draaman kaaren ja kehi-tyksen nähnyt opettaja Tuija Lehtinen. Yli puo-li vuotta kestänyt ja valmisteltu projekti oli ohi hetkessä. Yhtäkkiä olimmekin istumassa Tuija-kaksikon edessä valmiina kuulemaan tuomion esityksestämme. Itsekritiikin keskellä olimme mielissämme jo ehtineet valmistautua pahim-paan arvioon, mutta palaute olikin täydellises-ti odotustemme vastainen. Sen lisäksi yksi par-haista asioista oli kuulla eri katsojilta palautetta siitä, kuinka esityksemme oli aidosti kosketta-nut ja puhuttanut yllätykseksemme myös koh-deryhmää vanhempia, keski-ikäisiä katsojia.

Pienistä inhimillisistä viime tingan stres-sistä, kiireestä ja vastoinkäymisistä huolimatta emme kuitenkaan epäonnistuneet, vaan päin-vastoin. Viimeisen esityksen jälkeen päällim-mäiseksi jäänyt tunne onnistumisesta ja sen ilosta jää vielä pitkäksi aikaa mieleen. Koko projekti kehitti meitä teatterin eri osa-alueil-la ja opetti niin itsestämme ja roolistamme kuin ryhmätyöskentelystäkin. Oli hienoa ja mielen-kiintoista päästä itse näkemään ja kokemaan teatterinäytöksen toteuttamisen kaari pienis-tä hapuilevista ideoista valmiiksi esitykseksi.

Haluamme rohkaista draamasta ja teat-terista kiinnostuneita tarttumaan haastee-seen ja tekemään teatterin lukiodiplomin. Se

Kahden vuoden mittainen kuvislinja oli itselleni todella innos-tavaa aikaa. Linjan jälkeen kuvataiteen lukiodiplomin tekemi-nen tuntui luontevalta jatkumolta. Kun diplomin aiheet julkais-tiin abivuotta edeltävänä keväänä, löysin heti omani: Tavat, riitit

ja rituaalit. Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja tiesin, et-tä tämän aiheen avulla voin kommentoida niitä. Otan diplomityössä-ni “Tunnista lajini” kantaa esimerkiksi avioliittoon ja selfie-kulttuuriin.

Vaikeinta diplomin tekemisessä oli pohtiessa sitä, kuinka liittää oma diplomi johonkin kuvataidehistorian osaan. Olin aika solmussa, kun-nes tajusin, että voin käsitellä diplomissani myös nykytaidetta. Pohdin diplomissa esimerkiksi eri nykytaiteilijoiden vaikutusta omassa työssä-ni ja toteutin työni perinteisistä tekniikoista poiketen digitaalisesti.

Diplomin avulla sain sekä tuoda omaa taidettani esille et-tä näyttää itselleni, millaista taidetta haluan tehdä. Diplomikurssilla oli toimittava paljon itsenäisemmin kuin kuvistunneilla. Vaikka mo-nesti tunsin tulleeni umpikujaan, toisten kuvisdiplomin tekijöi-den ja opettajien kannustava palaute auttoi jaksamaan.Sofia Tvaltvadze, abi 2015

Kuvataiteen lukiodiplomiKuvataide

48

KuvataidediplomiLukuvuonna 2014-2015kuvataiteen lukiodiplomin suoritti 9 opiskelijaa.Neljä diplomityötä arvioitiin arvosanalla 5 (maksimi).

Kokemuksia kuvisdiplomista

Osallistuin kuviksen diplomikurssil-le täysin tavallisena yleislinjalaise-na aikeissani tehdä jonkinlainen ku-visdiplomi, joka voisi ehkä auttaa tulevaisuuden jatko-opinnoissani.

Diplomiaiheekseni olin valinnut ”eläin symbo-lina”. Tein aiheen pohjalta sarjakuvan, jossa ku-vitin yleisimpiä eläimiin liitettyjä luonteenpiir-teitä tai sanontoja (kettu=viekas, karhu=vahva, ”kärppänä paikalla” jne.). Sarjakuvassa kuvitin eläimet ihmismäisinä hahmoina, samanlaisi-na kuten esimerkiksi Aku Ankka, ja luonteenpiir-teet ilmenevät pääosin hahmojen olemuksista.

Sarjakuva koostui kuudesta ruudus-ta. Tein paperille luonnokset, jotka sitten skannasin Photoshopiin, jossa tein tarkem-mat yksityiskohdat ja värityksen. Luonnokset ovat varmaan jossain kuviskäytävän uume-nissa, en koskaan jaksanut korjata niitä siel-tä pois (abin elämä on niin rankkaa)…

Portfoliossa käsittelin luonteenpiir-re–eläin-yhteyksien lisäksi sarjakuvan histo-riaa kulttuurin ja taiteen välineenä sekä dip-lomin tekoprosessia. Portfolion tekemisen kanssa meinasi tulla hoppu, sillä esimerkik-si työt ja ylioppilaskirjoitukset hidastivat kir-

joittamista hyvinkin paljon. Lopullisen version sain valmiiksi juuri ennen kirjoitusten loppua.

Kuvisdiplomin tekemisestä minulle päällim-mäisenä jäi mieleen sen yksinkertaisuus ja omien taitojen vapaa ilmaiseminen. Kuvisdiplomi on kuin tavanomainen kuviksen työ, jossa saa val-miin aiheen, mutta se poikkeaa tavanomaises-ta siten, että saa itse päättää, miten työn te-kee ja mitä siihen sisällyttää. Diplomityössä saa tehdä omalaatuisen teoksen ja taustoit-taa sitä portfolion avulla. Diplomia tehdes-sä oppii ajankäytön suunnittelun tärkeyden; itsekin aloitin portfolion tekemisen liian myö-hään. Samalla voi ehkä jopa oppia uusia tek-niikoita ja tapoja tehdä visuaalista taidetta. Diplomia aloittaessani en ollut koskaan koske-nutkaan piirtoalustaan ja Photoshop-taitoni oli-vat hyvin minimaaliset, mutta siitä huolimat-ta onnistuin saamaan diplomistani arvosanan 4 (asteikolla 1–5). Ei todellakaan haittaa, vaik-ka teos ei vastaisi Rembrandtia tai Picassoa.

Tehdäkseen kuvisdiplomin ei todella-kaan tarvitse olla kuvislinjalainen, vaan riit-tää että on suorittanut neljä kuviksen kurs-sia. Suosittelen kuvisdiplomin tekemistä lämpimästi muillekin yleislinjalaisille.Valde Kilpeläinen, abi 2015

49

50

KuvataideJälleen pyörähti käyntiin viidennen jakson

3D-kurssi, eli kuvataiteen kuutoskurssi. Kysymyksessä on valtakunnallises-ti ottaen aivan spesiaalikurssi, sillä vastaavaa opetusta saa vain ammatillisis-sa jatko-opinnoissa sekä muotoilu- ja pelialan amattikorkeakouluissa ja taide-yliopistoissa. Tuloksena on mielenkiintoisia esineitä ja mielikuvitushahmoja.Kurssilla on mahdollista kokeilla myös 3D-tulostusta. Taide ja matematiikka lyö-vät kättä tällä kurssilla, onhan vetäjänä matematiikan lehtori Jukka Ottelin.

51

Järvenpään lukion kuvataidelinjan vuosinäyttely kasattiin huhti-kuussa Galleria Järnätiin, Järvenpää-talolle jo kolmatta kertaa. Aloittaessani kuvataidelinjan opettajana vuonna 2012 tavoittee-nani oli vakiinnuttaa kuvataidelinja osaksi Järvenpään kulttuuri-

ja näyttelytarjontaa. Jokavuotinen näyttely antaa opiskelijoille mahdolli-suuden tuoda omaa osaamistaan esille ammatillisessa ympäristössä. Näyttelyn ripustus ja kasaaminen on osa ammattitaiteilijan työtä, jo-hon opiskelijat pääsevät tutustumaan nykytaiteen kurssilla, johon kuu-luu vuosinäyttelyn ripustus. Ennen ripustusta, kuvataidelinjan medi-an perusopinnoissa, opiskelijat pääsevät suunnittelemaan ja toteuttamaan näyttelyn julisteet ja kutsut, mikä on myös osa nykytaiteilijan laajaa am-mattitaitoa. Luokkahuoneen ulkopuolella tapahtuva tai sinne suuntaa-va toiminta motivoi opiskelijaa sekä vie teoriat käytännön tasolle. Tänä vuonna vuosinäyttelyssä oli kuvataidelinjan kurssitöi-den lisäksi esillä kuusi kuvataiteen lukiodiplomia. Kuvataiteen lu-kiodiplomi voidaan käsittää kuvataiteen ylioppikirjoituksiksi, jois-sa opiskelija näyttää osaamistaan kuvataiteen alalla. Kuvataidelinjan vuosinäyttely on nostanut profiiliaan vuosi vuodelta se-kä saanut ainoastaan positiivista palautetta yleisöltä. Kuvataidelinjan opet-tajana olen ollut erittäin tyytyväinen tuloksiin sekä opiskelijoiden saavu-tuksiin. Tästä on enemmän kuin hyvä jatkaa lukuvuoteen 2015–2016.

Tea Lindroos, kuvataidelinjan opettaja

Kuvataidelinjan vuosinäyttely 2015

Kuvataidelinjan vuosinäyttely käynnis-tyi yaas mukavasti Järvenpää-talon gal-leria Järnätissä. Rehtori Marja-Liisa

Lehtiniemellä ja näyttelyn organisaatorilla ja kuvataidelinja vetäjällä Tea Lindroosilla oli syytä olla tyyty-väisiä. Töiden taso oli hyvä ja näytte-lyyn oli saatu teoksia lähes jokaiselta lin-jalaiselta, kolmelta vuosikurssilta.

Marja-Liisa Lehtiniemi ja Tea Lindroos

Avajaisperformanssin esittivät Annika Sippula ja Patricia Korhonen

Julia Karjalainen, diplomiteos ”Olen kuvassa - olen olemassa”

52

Kuvataide Kuvataidelinja

Kuvataidelinjan blogi:http://ku-vataidelinja.blogspot.fi

Marja-Liisa Lehtiniemi ja Tea Lindroos

Avajaisyleisö ihailemassa digitaalista gra-fiikkaa, joka riippui hauskasti katosta suu-rikokoisina tulosteina. Ensimmäistä kertaa saatiin myös aidosti digitaaliset esitykset tuo-tua Järvenpää-talolle. Lukion suuret Mac-tietokoneet pyörittivät esityksiä katkeamat-tomana sarjana yötä päivää kaksi viikkoa!

53

Yleislukion kuvataide

Yleislukion kurssitöitä oli näytteillä Prisman Rantagalleriassa. Yleislukion rantagalleriakatselmus on jo lähes

vuosikymmenen ikäinen traditio. Töiden ja teosten valintaperusteet vaihtelevat. Näyttelyssä pyritään esittelemään visuaali-sen kulttuurin liittyviä harjotustöitä katta-vasti eri alueilta, mukana on muutakin kuin vapaan taiteen teoksia. Tällä kertaa oli va-lokuvia, pakkauksia, fiktiivisiä lehden kan-sia ja talosuunnitelmia Archicadilla toteu-tettuna perinteisten maalausten lisäksi.

Kuvataidelinjalaiset voivat myös osallistua yleislukion kuvatai-teen koulukohtaisille kursseille, joi-ta ovat 3D-kurssi, elokuvataiteen kurssit ja TV-studiokurssi, keramiikka, taide-grafiikka, maalaus ja valokuvaus.

Yleislinjan blogi: http://www.kuvita.net/rosti/lukionkuvis

Kuvataiteen toimitti Marja Rosti

Oona Uronen

Musiikki

54

Musiikkidiplomi – tärkeä osa lukio-opintojani

Lukioon tullessani en osan-nut ajatella, että päätyisin te-kemään musiikkidiplomin.

Musiikki on minulle suuri kiinnostuksen koh-de sekä intohimo, mutta ajattelin diplomin teon olevan mahdotonta, sillä en ollut musiikkilin-jalainen. Tulevaisuuden lääkishaaveiden ta-kia päätin yhdeksännellä luokalla jättää ha-kematta musiikkilinjalle ja päädyin lukioon tavalliselle linjalle opiskelemaan luonnontie-teitä. Toisen luokan syksyllä esiintyminen kou-lulla alkoi kuitenkin pyöriä mielessäni, ja pää-dyin akustiseen konserttiin säestämään ystäväni laulua. Tämän jälkeen sain mahdollisuuksia esiintyä monenlaisissa tilanteissa ja tapahtu-missa, esimerkiksi Jukka Rintalan muotinäy-töksessä. Kävin paljon erilaisissa pienissä ta-pahtumissa ja konserteissa, ja mukaan mahtui myös isompiakin esiintymisiä Areenalla ko-ko koulun edessä ja Järvenpää-talossa.

Kun esiintymisiä alkoi kertyä, keskuste-limme musiikinopettajani kanssa musiikkidip-lomin teosta. Päädyin pitämään musiikkidiplo-mikonsertin kolmannen vuoden syksynä, ja se oli kokemus, jota en koskaan unohda. Konsertin

luominen oli vaikeaa, mutta lopputuloksen nä-keminen oli palkitsevaa. Oli kasvattava koke-mus päättää ja hallita kaikki asiat itse sekä rik-koa omia rajoja laulamalla julkisesti ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Tunne konsertin lo-puttua oli mieletön: kuuntelijoiden tullessa on-nittelemaan tajusin, että monen kuukauden suunnittelu ja toteuttaminen oli siinä. Kaikki kap-paleet eivät konsertissa aivan täydellisesti men-neet, mutta kokonaisuutena konsertti oli täy-sin onnistunut; se oli juuri minun näköiseni.

Musiikkidiplomin tekoon liittyi muuta-kin kuin pelkkä konsertti, ja näiden muiden teh-tävien avulla pääsin pohtimaan omaa suhdet-tani musiikkiin ymmärtäen, kuinka suuressa osassa elämääni se oikeastaan on. Osana dip-lomiani muun muassa tutustuin musiikin tera-peuttiseen käyttöön kyselyn avulla, ja tuloksia läpikäydessäni huomasin, että monelle ihmi-selle musiikki on voimavara, aivan niin kuin minulle. Ei ole väliä, soittaako vai kuuntelee-ko musiikkia, mutta musiikki kannattaa eh-dottomasti sisällyttää omaan elämään.

Oona Uronen, abi 2015

55

Laulajat Juuli Parviainen ja Ida Kuisma esiintyvät ArtCaféssa.

Elisa Pentinsaari, viulu, ja Emma Korkka, piano, Sibelius 150 v. ja aikalaiset -konsertissa lukion auditoriossa.

Lauluyhtye Anni Kivikangas, Aino Autio, Veronika Salmio, Anna Rapinoja ja Johanna Hänninen Kaamoksen karkottajaisissa Järvenpää-talossa.

Vilma Ovaskainen, huilu, ja Johanna Hänninen, piano, Sibelius 150 v. ja aikalaiset -konsertissa lukion auditoriossa.

Teresa Marttila esittämässä omaa sävellystään Kaamoksen karkottajaisissa Järvenpää-talossa.

Kuvat: Ossi Kallio, Veeti Mäki ja Ville Tuominen

Keskisen Uudenmaan Musiikkiopiston selloyhtye Kaamoksen karkottajaisissa Järvenpää-talossa.

Lukion Areena – monien kivojen muistojen esiintymispaikka.

56

Laulajat Emilia ja Eetu Riikonen Kaamoksen karkottajaisissa Järvenpää-talossa.

”Entäs Peltonen” on esiintynyt paljon lukion tilaisuuksis-sa. Eetu Tuominen, Eetu Hämäläinen ja Ahti Kulo pitivät

lukuvuoden aikana myös omat musiikkidiplomikonsertit.  Bändin jäsenet vasemmalta: Eetu Tuominen,

Ahti Kulo, Aksel Linros, Eetu Hämäläinen ja Kalle Kauranen.

Järvenpään lukiossa soi monenlai-nen musiikki. Lukion opiskelijoil-la tuntuu olevan useita rautoja tules-sa oppituntien ulkopuolellakin. Eräs

lukion opiskelijoista muodostunut kokoon-pano on bändi nimeltä Entäs Peltonen?Kertokaahan pojat mikä ryhmä Entäs Peltonen? on.

Bändiin kuuluu rumpali Eetu Hämäläinen, basisti Kalle Kauranen, kitaristi Eetu Tuominen, 2. kitaristi/pianisti Aksel Linros sekä laula-ja Ahti Kulo. Jäsenet valikoituivat käytännös-sä itsestään lukion musiikkilinjalla. Soitimme aluksi pari kappaletta yhdessä, aloimme sen jälkeen soittaa samalla kokoonpanolla muu-tamalla keikalla ja jossain pisteessä päätim-me että perustetaan ihan proper bändi.Bändillä on mielenkiintoinen nimi. Mistä se on lähtöisin?

Nimi syntyi pitkän nimienpyöritte-lyaivomyrskyn tuloksena, kun vaihtoeh-dot ja kärsivällisyys alkoi olla vähissä. Nimi "Entäs Peltonen?" ilmestyi jostain ja pysyi. Ystävämme Joonas Peltosen vahva henkinen ja osaksi fyysinen läsnäolo saattoi myös vai-kuttaa alitajuisesti nimen syntyyn jollain ta-solla. Nimi syntyi hieman bändiä myöhem-min. Olimme olleet kasassa noin kuukauden ennen nimen keksimistä ja se keksittiinjuuri ennen ensimmäistä kunnon keikkaa.Teette itse musiikkia. Kuvailkaa musiikkian-ne mahdollisimman selventävällä tavalla.

Musiikkimme on suomenkielistä pop-pia, ei kuitenkaan "listapoppia", vaan bän-dityylisempää meininkiä. Biiseistä kuu-lee myös vaikutteita rytmimusiikista, erityisesti funkista, ja indie-musasta.Kaikilla bändeillä on esikuvia. Mistä Entäs Peltonen? ammentaa musiikillisia vaikutteita?

Ehkä suurin yksittäinen esikuva on Egotrippi, yksi jokaisen bändiläisen suosi-keista. Myös muun muassa Tuomo Prättälän ja kumppanien neo-soul ja Pariisin Kevään ja Pimeyden tyylinen uusi suomirock ovat olleet isoja vaikuttajia sävellyksiin.Oman musiikin tekeminen ei ole aina yksinkertai-

sin prosessi. Miten teidän kappaleenne syntyvät? Eetu Tuominen äänittelee päivittäin pu-

helimeen erilaisia sointukulkuja ja riffi-ideoita, kuuntelee parhaat läpi, ja alkaa rakentamaan bii-siä. Biisi jää usein tarkoituksella keskeneräisek-si, ja se tehdään loppuun koko bändin voimin treenikämpällä. Lauluista ja sanoituksista vas-taa Ahti, muiden avustuksella jos on tarvetta.Lätkäjoukkueiden pyhättö on pukukoppi, bän-dille se on treenikämppä. Missä te harjoittelet-te ja minkälainen teidän kämppänne on?

Treenamme Keravalla keravalaisen, Martti Saaristakin legendaarisemman, Teddy And The Tigersin keulahahmon Aikka Hakalan vanhal-la treeniksellä. Treenis on ollut vapaasti käy-tössämme noin vuoden ja sitä on ehostettu pikkuhiljaa. Nyt sieltä löytyykin muun muas-sa baaripöytä ja jääkaappi sekä tietysti soitto-kamat. PA:t ovat tosin vielä hakusessa. Treenis toimii myös perjantai-illanviettopaikkana en-nen baarin lähtöä ja joskus on joku saatta-nut sieltä herätäkin pienessä kohmelossa.Kuinka paljon Entäs Peltonen? harjoittelee kuukaudessa?

Kuukaudessa treenikertoja kerääntyy yleensä noin 4-5, eli treenaamme osimoilleen kerran viikossa. Välillä saatamme treenata pa-rikin kertaa viikossa, jos edessä on esimerkiksi keikka. Olemme myös puhuneet treenien lisää-misestä kahteen kertaan viikossa, jotta saisim-me keikkasettiä nopeammin parempaan kun-toon ja omien biisien tekemisellekin olisi aikaa.

Lopuksi assosiaatiopeli: mitä tulee mie-leen seuraavista henkilöistä ja asioista?

Tuula Peltonen? Ei olla selvästikään kovin sivistyneitä.Juhani Peltonen?Tyylikäs parta... Toki myös muutamat runot ja kirjat.Benjamin Peltonen?Underdogs ja...Ville Peltonen? Stadin kurkoinEntäs Peltonen? Menevää tanssimusaa

Teksti Petri Ojala

Entäs Peltonen? – Uskottavaa poppia Järvenpään lukiosta

57

Musiikki

– opiskelua musiikkilinjalla

Musiikin merkitys elämässäni

58

Minun ja musiikin koh-taaminen ei ollut rak-kautta ensi silmäyksellä. Suhde musiikkiin kas-voi ja syveni pikkuhiljaa ajan myötä. Siitä on tul-lut oleellinen osa elä-määni. Ensimmäinen askel kohti ”suurem-

pia tunteita” tapahtui kuudennella luokalla, kun aloitin kitaran soiton. Löysin oman soitti-men, jonka myötä kiinnostuin musiikista uu-della tavalla. Soittotuntien ohella innostuin opiskelemaan myös musiikin teoriaa ja lopul-ta hakemaan lukion musiikkilinjalle, mikä oli yksi parhaista päätöksistä, joita olen koulun suhteen tehnyt. Musiikkilinjalla oli aivan uuden-lainen inspiroiva ilmapiiri. Ennen olin ollut mu-siikin kanssa ikään kuin omissa oloissani. Nyt minulla oli luokallisen verran huipputyyppe-jä, jotka olivat kaikki innostuneita musiikista. Opettajan johdolla saimme tehdä useita siistejä projekteja ja esiintyä monissa eri tilaisuuksissa.

Musadiplomin tekeminenMusiikkidiplomin tekemiseen liittyy paljon kai-kenlaista. Oma musadiplomin portfolioni muo-dostui esiintymisistä, omista sävellyksistä ja sa-noituksistani sekä omasta diplomikonsertista, jossa esitin muun muassa omia sävellyksiäni. Portfolion kokoamisessa sai samalla harjoitte-lua myös mahdollisia tulevia yliopiston kirjal-lisia töitä varten. Diplomin tekeminen oli oi-keasti tosi mukavaa! Se vei paljon aikaa, mutta sen suoritettua oli todella hyvä olo, ja monis-ta tehtävistä, muun muassa esiintymisten ana-lysoinnista, mieleeni palautui ihania muisto-ja, joita muistelen vieläkin hymyssä suin.Suosittelen diplomin suorittamis-ta kaikille siitä kiinnostuneille!

Oma musadiplomikonserttiLukion musajutuista päällimmäiseksi mieleeni jäivät musiikkidiplomikonsertit – sekä kaverien että oma. Konsertit ovat itse suunniteltuja ja jär-jestettyjä ja ne arvioidaan. Diplomikonsertissa pääsee näyttämään muille osaamistaan, esit-tämään suosikkikappaleitaan ja voi näyttää it-sestään uusia puolia, jotka ovat ehkä jääneet hiukan vähemmälle muissa esiintymisissä. Itse esimerkiksi lauloin ensimmäistä kertaa yleisön

edessä yksin omassa konsertissani. Oman mu-siikkidiplomikonsertin tekeminen oli jännittä-vää ja hauskaa – ja yksi lukion kohokohdista. Haastavinta oman konsertin järjestämisessä oli suuren vastuun ottaminen ja organisoinnin harjoitteleminen: harjoitusaikataulun laatimi-nen, yhteisen harkka-ajan ja -paikan löytämi-nen, konserttitilan ja -ajan sopiminen, esiinty-mislavan kokoaminen, miksaajan ja valomiehen sopiminen. Musiikkilinjalla on huikean hyvä yh-teishenki ja kaikki lähtevät hyvällä asenteel-la aina mukaan, joten soittokaverit löytyivät helposti. Stressaan ja jännitän esiintymistä ai-ka lailla, joten sain todellakin kasata rohkeute-ni tätä asiaa varten. Kaverien ja opettajan tuel-la – sekä itseni rauhoittelulle – selvisin kaikesta! Diplomikonsertit – itsensä voittami-nen – olivat musalinjalla parasta!

Hilda-Maria Jämsä, abi 2015

Musiikin aineiston kokosi ja toimitti Marita Tapper.

59

Musiikin aineiston kokosi ja toimitti Marita Tapper.

60

Italialainen samba-bateria La Speziassa

Inspiroiva ympäristö

61

MUSIIKKIA – KUVATAI-DETTA – ENGLANTIAIloa – unohtumattomia kokemuksia – mahtavaa yhteishenkeä

Kaikki projektiin osallistuneet opiskelijat lukiomme pihalla.

Lukuvuonna 2014 - 2015 toteutui musiik-ki- ja kuvataidepainotteinen yhteistyö-projekti opintovierailuineen italialaisen Liceo Artistico Cardarellin ja Liceo Musicale Cardarellin kanssa jatkona lukuvuonna

2013-2014 alkaneelle yhteistyölle. Pyrimme pitä-mään yllä yhteyksiä Italiaan ja kehittämään pro-jektia yhdessä italialaisen koulun kanssa myös tulevaisuudessa. Projektissa yhdistyy musii-kin ja kuvataiteen opiskelu englanninkielellä.

62

MUSIIKKIA – KUVATAI-DETTA – ENGLANTIA

Orkesteriharjoitukset Conservatorio Niccolo Paganinin salissa.

Iloinen musiikinopiskelijoiden joukko Genovassa Conservatorio Niccolo Paganinin pihal-la. Oikealta: Roosa Kettunen, Meri Päivärinta, Pyry Karjalainen, Eppu Pesonen, Ronja Sorjonen, Emma Korkka, Elisa Pentinsaari, Jenny Vatka, Ossi Laurila, Emilia Seppälä ja Johanna Hänninen.

63

IMG_0202.psd

Kuvataiteen w o r k s h o p

64

Konsertti La Speziassa

MUSIIKKIA – KUVATAI-DETTA – ENGLANTIA

Opiskelijoiden kommentteja Italian-matkasta:”Mahtava viikko!””Paras viikko ikinä!””En ole koskaan ollut näin onnellinen!””Mahtava porukka – mahtava yhteishenki!”

65

Yhteiskonsertissa esiintyivät kaikki musiikkiprojektilaiset. Kuvassa etualalla näkyvät viulistit Emilia Seppälä, Meri Päivärinta ja Elisa Penttilä. Vasemmalla takana laulajat Emma Korkka, Johanna Hänninen ja Roosa Kettunen.

Musiikin workshop

”Myös opet rentoja ja kivoja, ja pitivät meistä hyvää huolta – oli turvallista matkustaa!””Italialainen perhe piti to-si hyvää huolta – ostivat kaik-ki mun tuliaisetkin!””Oli ihanaa esiintyä kon-sertissa Italiassa!””Näin saman viikon aika-na Cinque Terren, Pisan ja Firenzen – uskomatonta!”

”Lähtisin heti uudelleen –

SUOSITTELEN projektia kaikille!”

66

Tilataidetta Montemarcellossa. Oikealta Meri Lahti, Emma Korkka ja Sara Hokkanen.

Opettajat Carraran marmorikaivoksella. Oikealta Sakari Mäkelä, kuvataide, Tuija Haapala, englanti, Salvatore Campagna, kuvataide, Franca Ferrari ja miehen-sä Armando, kuvataide, Rita Donno, liikunta, Lorenza Marchesini, projektin johtaja Italiassa, ja miehensä Elio, Valentina Renesto, musiikki, ja Marita Tapper, musiikki.

La dolce vita!

Pisan tornin juurella

Teatro Carlo Felicen portailla Genovassa.

MUSIIKKIA – KUVATAI-DETTA – ENGLANTIA

Valokuvat: Juuli Parviainen 13H, Meri Lahti 14H, Johanna Rytkönen 14I, Ossi Kallio 13E ja Marita Tapper.Aineiston kokosivat ja toimittivat Marita Tapper ja Tuija Haapala.

Mukana Italiassa olivat Tuija Haapala, englannin opettaja, projektin johtaja, sekä

Marita Tapper, musiikki, ja Sakari Mäkelä kuvataide. Suomen viikolla projektiin osallistuivat myös Petri Ojala, musiikki, sekä Marja Rosti ja Tea Lindroos, kuvataide.

MITÄ TEET LUKION JÄLKEEN?Tule opiskelemaan Keudaan ja hanki itsellesi OIKEA AMMATTI!

Erillishaku Keudaan jatkuu 30.7.2015 asti.

Keudan aikuisopistoon on hakuja meneillään ympäri vuoden.

Vai olisiko oppisopimus sinun polkusi ammattiin?

Lähihoitaja? Merkonomi? Kosmetologi? Sähköasentaja? Kokki? Puutarhuri? Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja?

Nämä ja kymmenet muut OIKEAT AMMATIT löydä Keudasta!

www.keuda.fi

AMMATTIOPISTO JA AIKUISOPISTO

67

Pisa 2009 -tutkimuksessa sel-visi, että suomalaisnuorten omaehtoinen lukeminen on

vähentynyt 2000-luvulla. Erityisesti poikien omaksi iloksi lukeminen al-kaa olla harvinaista. Tutkimuksessa lukemiseksi laskettiin niin painettu-jen tekstien kuin verkkotekstienkin lukeminen. Lukutaidon kehittymisen kannalta toivottavaa olisi, että nuori lukisi monipuolisesti kaunokirjal-lisuutta, tietopohjaisia artikkeleita tai kirjoja, uutisia ja jopa sarjakuvia. Tutkimuksessa suomalaisnuorten asenteet lukemiseen olivat muihin maihin verrattuina kaikkein kieltei-simpien joukossa.

Hanne Kokkonen, Järvenpään lukion informaatikko

68

Lukemalla iloa elämään

Lukeminen kannattaa aina – miksi?Tutkimuksessa huomattiin, että lukuinnol-la on selvä yhteys niin perinteiseen lukutai-toon kuin myös verkkolukutaitoon. Eli jos nuori ei ole innokas lukija, myös tiedonhallintatai-dot ovat hakusessa. Jos lukee vähän, ei sana-varastokaan kartu. Tekstien itsenäinen tuotta-minen on vaikeaa. On havaittu, että pelkästään kouluopetukseen pakollisena sisältyvä luke-minen ei riitä aikaansaamaan toivottuja tu-loksia. Omaehtoista lukemista tarvitaan.

Mistä lukemisen väheneminen johtuu?2000-luvulla ihmisten vapaa-ajanviettota-vat ovat muuttuneet. Kirjan lukemiselle on il-maantunut lisää kilpailijoita. Aikaisemmin kil-pailijana oli lähinnä televisio. Nyt ruutuaika onkin lähinnä nettikeskusteluja ja sosiaalis-ta mediaa. Moni on huomannut, että Facebook ja chat varastavat aikaa kaikelta toiminnal-ta. Myös muut viihdykkeet ovat helpommin kä-den ulottuvilla: on pelejä, tv-sarjoja, elokuvia... Erityisesti nuorten keskuudessa kirjojen luke-minen on jäänyt yhä harvemman huviksi.

Vähitellen kynnys kirjan käteen ot-tamiselle on noussut yhä korkeammaksi. Lukeminen voi tuntua tylsältä ja pitkästyttä-vältä puuhalta. Keskittyminen ei riitä, kiinnos-tus ei riitä. Mistä voi olla edes varma, onko kirja niin hyvä, että se kannattaa lukea?

Miksi lukeminen tuntuu vaikealta?Lukemisen tavat ovat muuttuneet. Silmäilemme lyhyitä verkkotekstejä, muutaman virkkeen uu-tisia. Selailemme kuvia ja katsomme videoklip-pejä. 3-minuuttinenkin video tuntuu liian pitkäl-tä katseltavalta. Entä sitten 300-sivuinen kirja? Kuinka kauan sen lukemiseen menee aikaa?

Kun otat käteen kirjan, tekeekö mielesi pian kurkata puhelimesta päivitykset? Tämä ongelma ratkeaa rauhoittamalla lukuympäristö. Hakeudu rauhalliseen ja hiljaiseen paikkaan (kuten kirjas-ton lukusaliin) ja aseta puhelin ja tietokone pois lähettyviltä esimerkiksi laukkuun. Puhelin on tietenkin lukemisen ajan täysin äänettömänä. Sitten keskityt vain kirjaan. Voit aloittaa lukemi-sen selailemalla kirjaa, ja varsinkin jos kyseessä on tietokirja, tutki rauhassa sen sisällysluette-loa. Saat heti käsityksen siitä, mitä asioita kirjas-sa käsitellään. Lue takakansiteksti johdannok-si ja sen jälkeen aloita kirjaan syventyminen.

69

Lukemalla iloa elämään

Miten löydän kiinnostavaa luettavaa?Hyödyllisyyden kannalta olisi hyvä lukea mo-nipuolisesti. Jokainen valitsee kuitenkin kir-jat ja tekstit omien mielenkiinnonkohteiden-sa mukaan. Toinen lukee harrastuksiin liittyviä lehtiä, toinen taas tutkii opiskelemiaan asioi-ta tarkemmin tietokirjoihin ja alan lehtiin pe-rehtymällä. Joku valitsee kirjat puhtaan viih-teen perusteella ja lukee dekkareita tai chick littiä (eli naisten viihdekirjallisuutta). Erittäin yleistä on lukea joka päivä sanomalehteä; mo-nilla päivä ei edes ala ennen lehden lukua.

Nuorille sopivaa kirjallisuutta vinka-taan Lukufiilis-lehdessä (joka löytyy koulu-kirjaston hyllystä) sekä monilla kirjallisuus-aiheisilla nettisivuilla. Kirjablogeja on netti pullollaan. Kirjasampo.fi ja Sivupiiri.fi ovat kir-jastoammattilaisten rakentamia kirjallisuussi-vustoja. Kirja-arvosteluja löytyy muun muas-sa Helsingin Sanomien nettisivuilta hs.fi/arviot/kirja. Kannattaa myös pitää korvat au-ki opettajien ja kavereiden suosituksille.

Lukemiseen innostuminenLukio-opinnoissa kirjojen valinnan olisi hy-vä perustua opiskelijan omaan mielenkiin-toon. Kirjalistat tukevat omien valintojen teke-mistä. Nuoren tulisi varata lukemiselle aikaa päivittäin, joko koulupäivän yhteyteen tai il-ta-ajalle. Kirjoista ja lukemisesta keskustele-minen oivalluksia herättävä puheenaihe, vaik-ka keskustelukumppani ei olisi samaa kirjaa lukenutkaan. Lukemistaan kirjoista voi pi-tää myös lukupäiväkirjaa. Sillä tavalla kir-jablogitkin ovat syntyneet. Aika usein luku-piirit toimivatkin nykyisin verkossa.

Vapaa-ajalla lukeminen, mitä siitä saa?

- uppoutuminen kirjan maailmaan - ajatukset siirtyvät pois omista arkiasioista - oma rauha - voi kuvitella itse olevansa kirjan päähenkilö - rakkaustarinoita lukiessa voi haaveilla omasta unelmamiehestä.. - nukahtaa paremmin - voi kuvitella itse kirjan maailman - lukeminen on matka omaan itseen ja ihmisyyteen - aina löytyy lisää luettavaa - edellinen kirja voi johdattaa uuden kirjan luo, kiinnostus viriää eri aiheisiin - oppii uusia asioita, myös itsestään - kehittyy ihmistuntijana - ymmärtää paremmin muita - huomaa, että toisinkin voi ajatella

O

70

Onnellisten sattumusten sarjaJoni Tuokko luonnehtii lukiouraansa sattumusten seuraukseksi. Hän opiskeli aikoinaan media-alaa Keudalla, jossa hänen opinto-ohjaajan-sa Päivi Järvinen innosti hänet tekemään kaksoistutkintoa eli suorit-tamaan samalla lukiota. Oman koulun viereen oli noussut Järvenpään lukion uusi rakennus, joten opintojen aloittaminen oli vaivatonta. Kun ammattiopiston tutkinto oli valmis vuonna 2007, Joni siirtyi sa-man tien työelämään ja lopetti sen vuoksi lukio-opiskelut. Lukion sil-loinen rehtori Atso Taipale kuitenkin muistutti, että tutkinnon voi milloin vain tulla tekemään loppuun lukion aikuislinjan puolella.

Elämä kulki eteenpäin, kunnes työt loppuivat. Lukioon pa-luu oli kyllä ollut Jonin takaraivossa koko ajan, mutta uudessa elä-mäntilanteessa elokuussa 2014 hän lähetti sähköpostia opinto-jen jatkamisesta vanhalle opollensa. Päivi vastasi Jonin viestiin heti ja kun Joni ei seuraavana päivänä vielä ollut ottanut uu-destaan yhteyttä, Päivi soitti ja kutsui käymään koululla. He te-kivät yhdessä siltä seisomalta opintosuunnitelman ja Jonille jäi vain pari tuntia aikaa ostaa oppikirja, sillä opiskelu alkoikin jo sa-mana iltana. Paluuta helpotti, kun vastassa olivat vanhat tu-tut Päivi Järvinen ja historian opettaja Tommi Suvensaari.

Joni aloitti intensiivisen opiskelun käymällä kursseilla ja opis-kelemalla itsenäisesti. Yllättäen itsenäinen opiskelu olikin hel-pompaa kuin hän oli ajatellut. Asiat saivat rauhassa hautua omas-sa päässä ja sai itse päättää aikatauluistaan. Päivälukiossa oli menty lauman mukana niin opetuksessa kuin henkisesti-kin. Koulumaailma ei ole juuri muuttunut seitsemässä vuodes-sa, mitä nyt opiskelijat käyttävät kännyköitä entistäkin enemmän ja aikuislinjan opiskelijat ovat vapaaehtoisesti koulun penkil-lä. Aikuislinjan opetus saakin Jonilta kiitosta, erityisesti työl-leen omistautunut englannin ja ruotsin opettaja Tero Korhonen.

Aikuislinja on Jonin sanoin ollut silmiä avaava kokemus: kaik-keen on elämässä mahdollisuuksia. Kun ylioppilashattu on tänä ke-väänä painettu päähän, aikuislukio-opinnot jatkuvat vielä syk-syllä ruotsin ja matematiikan kertauksella. Sen jälkeen elämässä Jonin suunnitelmat ovat vielä avoinna, mutta jotkut ajatukset tu-levaisuudesta ovat tänä vuonna vahvistuneet: Opintoja voisi ot-taa lisää avoimesta yliopistosta, työelämässä kiinnostaa yrittä-jyys ja työssä pitää olla yleisestikin luovuutta ja haasteita.

lukion aikuislinjalta

Tositarinoita

Väsyneet mutta onnelliset opis-kelijat Joni Tuokko ja Heikki

Pasanen odottelevat kevättä ja yo-tuloksia soffalla aikuislinjan

apulaisrehtori Päivi Järvisen kanssa.

L71

Lakimiehestä ylioppilaaksi - näinkin voi tehdäHeikki Pasanen odottelee innolla yo-kokeiden-sa tuloksia - samalla tavalla kuin muutkin ke-vään abiturientit, vaikka hän ei ihan perusyliop-pilaan muottiin sovikaan. Heikki on 65-vuotias perheellinen mies; yliopistosta valmistunut oi-keustieteilijä ja nyt jo isoisäkin. ”Muisti eh-kä vähän aikuisena heikkenee, mutta elämän-kokemus kompensoi paljon”, tuumii Heikki.

Nykyinen järvenpääläinen on lähtöisin Koillis-Savosta, jossa hän aloitti koulunkäynnin vuonna 1956 kansakoulussa. Kansalaiskoulun jälkeen Heikki aikoi mennä ammattikouluun, mutta pohti kuitenkin nopeasti, ettei ne kä-sillä tekemisen hommat olleet hänen juttun-sa. Niinpä koulutuspolku veikin sitten kau-palliselle alalle ja töihin lääninhallitukseen. Tampereen yliopiston verovirkamiestutkinnon jälkeen ei alan töitä kuitenkaan löytynyt ja niin-pä Heikki pyrki vuonna 1980 Lapin yliopistoon oikeustieteitä opiskelemaan. Sieltä valmistu-misen jälkeen hän toimi mm. maatalouspiirin la-kimiehenä ja Pieksämäen henkikirjoittajana.

Kun Heikki vuonna 2011 jäi eläkkeelle, alkoi hän miettiä, josko opiskelisi ylioppilaaksi. Lukio-opinnot hän aloitti Varkauden iltalukiossa ja Järvenpäähän muuton jälkeen jatkoi Järvenpään lukion aikuislinjalla. Nyt maali jo häämöttää:

jos kaikki hyvin menee, niin Heikki saa painaa yo-hatun päähänsä kevään ylioppilasjuhlassa.

Opiskelu vaatii Heikin mielestä moti-vaatioita ja itsekuria. Välillä on ollut tiukko-ja paikkoja, kuten katsoako hiihdon MM-kisoja telkkarista vai lukeako yo-kokeisiin. Omakin liik-kuminen pitää Heikin virkeänä ja virtaa riit-tää opiskeluun. Läpi vuoden ja säästä riippu-matta hän on tullut pyörällä oppitunneille. Tärkeätä on myös, että perhe ja kaverit tsemp-paavat Heikkiä opiskelujutuissa. Oleellista on niin ikään oikea asenne, jonka Heikki välit-tää neuvona aikuisopiskelijoille: ”Rohkeasti eteenpäin ja virheitä ei kannata pelätä!”

Lukio-opiskelun hyvä juttu on opiskeli-jan valinnanvapaus, joka sopii aikuisen aika-tauluihin. Kursseja voi tehdä lähiopetukses-sa tai itsenäisesti. Heikille on lisäksi aina ollut tärkeätä päästä hyödyntämään oppimaan-sa: erityisesti kielitaito on parantunut hurjasti lukio-opintojen ansiosta. Hän aikoo ehkäpä jat-kaa kieliopintoja lukio-opintojen jälkeenkin.

Uuno Kailasta mukaellen, ”Ah, enköhän elämäni loppuun asti mä koululainen lie.”Teksti ja kuva Tommi Suvensaari ja Päivi Järvinen; Järvenpään lukion aikuislinja

Järvenpään yhteiskoulun ja lukion senioreiden järjestämä tämänkertainen symposium

pureutuu paitsi akateemikko Joo-nas Kokkoseen, myös muihin Kok-kosiin.

Kokkoset opettajina tulivat Järvenpään yhteiskoulua käyneille tutuiksi, lisäk-si heistä moni toimi yhteiskunnallisi-sena vaikuttajana Järvenpäässä.

Tilaisuuden avaa Kokkosen poika Sampsa Kokkonen. Ensimmäisen pu-hujan, niin ikään säveltämestarin po-jan, Jarmo Kokkosen puheenvuoron ai-heena on ”Serkukset isien varjossa”.

- Puheenvuoroni kuvannee Kokkosen su-vun vaikutusta Järvenpäässä. Taitavat ol-la äiditkin vallan keskeisessä asemassa.

Jarmo Kokkosen vanhemmat ero-sivat hänen ollessaan 8-vuotias.

- Yhdessä asumisen kokemukset jäivät siksi vähäisiksi, mutta sitäkin voimakkaam-miksi. Sivuan myös tätä vaihetta esityksessä-ni. Villa Kokkonen jäi lähinnä vierailupaikaksi.

Säveltäjämestarin kuoleman jäl-keen perilliset lahjoittivat Villa Kokkosen ar-vokkaan irtaimiston Järvenpään kaupun-gille. Talokin myytiin sopuhintaan.

- Uskon, että ratkaisu oli oikea kaikkien osa-puolten kannalta. Toinen sisarpuoleni tuoksahti-kin vuosia kestäneen taistelun tiimellyksessä, et-tä ”ensimmäinen Igor, joka tulee ovesta sisään mukanaan kassillinen rahaa, niin sille myydään”.

Jarmo Kokkonen on tyytyväinen Villa Kokkosen myöhempiin vaiheisiinkin.

- Nykyinen isäntäpari tuntuu oikeas-

Joonas Kokkonen -symposiumissa Järvenpään lukiolla on monipuolinen puhujakunta.

72

”Serkukset isien varjossa”Villa Kokkonen

Joonas Kokkonen

ti omistautuneen talon vetämiseen, min-kä lisäksi kaupunki teki kulttuuriteon kun-nostaessaan sen. Villa Kokkosesta on tullut osa Tuusulanjärven taiteilijoiden perintöä.

Musiikki on vienyt myös Jarmo Kokkosen.- Isäni vannotti aikanaan, etten hä-

nen omien varhaisten kokemustensa vuok-si ryhtyisi musiikkialalle, kun huomasi mi-nussa melkoista musikaalisuutta.

Poika aloittikin ensin matema-tiikalla ja teologialla, mutta opiske-li kaiken aikaa myös musiikkia.

- Sitten nousi isän vaatimus tut-kinnon suorittamisesta Sibelius-Akatemian ohella myös yliopistossa.

Jarmo Kokkonen teki lähes val-miiksi kaksi tutkintoa Akatemiassa.

- Ensimmäisen virallisen tutkintopäte-vyyden sain vasta jätettyäni koulun ja siir-ryttyäni kirkkomuusikoksi Kuhmoon.

Kuhmon pesti oli aluksi kuu-den kuukauden sijaisuus.

- Lokakuussa tulee 14 vuotta täy-

teen. Kuhmossa on sellaisia arvoja, joi-ta ei suurista paikoista saa rahallakaan - kamarimusiikista puhumattakaan.

Isänsä merkityksen omalle ural-leen Jarmo Kokkonen kokee varsin vähäi-seksi, eikä hän ole sukulaisuudesta vir-koja hakiessaan tehnyt numeroa.

- Tietysti on ollut mukava mui-noin koulumaailmassa esittää hänen mu-siikkiaan oppilaiden kanssa ja todeta näi-den suorastaan ”rakastuvan” siihen.

Hän ei myöskään lähde arvioimaan isänsä merkitystä suomalaiselle musiikkielämälle. - Sen saavat muut arvioida. Monesti koin, että hän pani poikkeuksellisen arvovaltansa sumeile-matta peliin kokiessaan jonkin asian tärkeäksi.

Näihin kuuluvat orkesteri- ja musiikkiop-pilaitosverkoston kehittäminen sekä musii-kin tekijöiden arvostuksen kohottaminen.

Hilkka Palo

Teksti on julkaistu aiemmin Järvenpää News -lehdessä 1.10.2014.

Kaikille avoin ”Joonas Kokkonen - Kokkoset Yhteiskoulun opettajina” -symposium pidettiin la 4.10. klo 13–16.30 Järvenpään yhteiskoulun ja lukion senioreiden vuosikokouksen yhteydessä. Jarmo Kokkonen klo 13.15. Kahvit klo 14. Klo 14.30–15.30 Elina Viitaila ja Antti A. Pesonen ”Taiteilijakoti Villa Kokkonen”. Klo 15.30–16.30 Jaakko Suokas, Jaakko Harjuvaara ”Kokkoset Järvenpäässä sanoin ja kuvin”

Jarmo Kokkonen

73

”Serkukset isien varjossa”Villa Kokkonen

Rauha-Maria Mertjärvi meneh-tyi 8. maaliskuuta Terhokodissa Helsingissä. Hän oli syntynyt jou-luaatonaattona 1939 Kemissä ja vietti lapsuutensa ja kouluvuo-

tensa Rovaniemellä. Hänen varhaisiin lapsuu-denmuistoihinsa liittyi muistikuva ”poltetus-ta kaupungista” perheen palatessa evakosta kotiin Rovaniemelle. Opiskelupaikaksi hän va-litsi Jyväskylän ja valmistui historian ja psy-kologian opettajaksi Jyväskylän yliopistosta (aik. Jyväskylän kasvatusopillinen korkea-koulu). Opettajaura eteni Mäntän ja Tuusulan Kellokosken yhteiskoulujen kautta Järvenpään yhteiskouluun syksyllä 1968. Tuolloin koulun en-simmäinen opettajapolvi oli vetäytymässä eläk-keelle, ja Rauha-Mariasta tuli yksi ”toisen opetta-japolven” pitkäaikaisimmista opettajista, jonka läksiäiskahveja juotiin nykyisen Järvenpään yhteiskoulun ruokalassa talvella 2003.

Rauha-Maria tunnetaan Järvenpäässä näyt-tävän uran tehneenä lukion opettajana ja yh-teiskunnallisena vaikuttajana. Hänet pestattiin koulun ensimmäiseksi psykologian opettajak-si. Aluksi psykologia oli vaihtoehto biologial-le kuitenkin niin, että toista näistä aineista saat-toi sitten opiskella vapaaehtoisena. Vanhat vuosikertomukset paljastavat, ettei psykologi-an tunneilla 1960-luvullakaan liimauduttu pul-petteihin: oppilaat keräsivät haastatteluaineis-toja, alustivat keskusteluja ja tekivät ryhmätöitä sekä tutustumisretkiä kohteisiin, joissa psy-

kologista tietoa hyödynnettiin ammatillisesti. Psykologiasta kehkeytyi suosittu valinnaisaine.

Aloitin rehtorina Järvenpään lukiossa syk-syllä 1980 – sattumalta muuten samalla aineyh-distelmällä myös Jyväskylästä valmistuneena. Meistä tuli työpari psykologian opettajina, ja täs-tä kumppanuudesta minulla on paljon muka-via muistoja. Teimme yhdessä kurssisuunnitel-mia ja -kokeita. Keräsimme myös saman kaavan mukaan kurssipalautteita, joita sitten yhdes-sä tutkimme ja mietimme, miten opetusta voisi kehittää. Yhteistyömuotona tämä oli opettajien keskuudessa tuolloin harvinainen, ja pelkään pa-hoin, että se usein edelleen loistaa poissaolol-laan. Mielenkiintoinen episodi oli 1980-luvun lo-pulla psykologian opetuksen uudistamishanke, jota ajoivat ylioppilaskoetehtäviä laativat ja sen-soreina toimivat alan tutkijat. Perinteinen lu-kiopsykologia leimattiin ”kvasipsykologiaksi” ja pääasiassa lukion opettajien laatimat oppi-materiaalit jonkinsorttiseksi hömpäksi. Se he-rätti paljon pahaa mieltä opettajien keskuudes-sa. Otimme Järvenpäässä käyttöömme heti kun se oli mahdollista uudistettua ”tieteellisempää”, uuteen psykologiseen tutkimustietoon pohjau-tuvaa oppimateriaalia. Se teetti jonkin verran lisätöitä myös meillä opettajilla, mutta pal-kitsi siten, että opiskelijoidemme tulokset yli-oppilastutkinnossa paranivat merkittävästi.

Rauha-Maria käynnisti myös opinto-oh-jauksen Järvenpään lukiossa. Hän osallis-tui ensimmäisten joukossa erityiseen lukion opinto-ohjaajakoulutukseen Jyväskylän yliopis-

Rauha-Maria in

memoriam

74

tossa1980-luvun alussa. Opiskelijamäärän kas-vaessa ohjaustarve lisääntyi, ja kun Rauha-Maria halusi edelleen jatkaa myös psykologian opettajana, ohjaukseen tarvittiin lisää toimi-joita. Luokaton lukio sitten aikanaan monin-kertaisti ohjaustarpeen. Tästäkin haasteesta selvittiin kunnialla hyvällä yhteistyöllä ja en-nen kaikkea siksi, että vuorovaikutus opiske-lijoiden kanssa oli toimivaa ja mutkatonta.

Rauha-Marian yhteiskunnallinen toiminta alkoi 1980-luvulla kirkkovaltuustossa, jatkui vuo-desta 1988 kaupunginvaltuustossa ja huipentui kansanedustajuuteen vuosina 1998–2003. Hän ehti olla kaksikymmentä vuotta Järvenpään pää-töksenteon keskiössä: valtuutettuna, kaupun-ginhallituksen jäsenenä ja itse perustamansa Järvenpää 2000 -yhdistyksen valtuustoryhmän keulahahmona. Tällä oli merkitystä varsinkin sii-nä vaiheessa, kun kaupungin mittava koulura-kennusohjelma jouduttiin keskeyttämään rahoi-tusongelmien vuoksi samaan aikaan, kun lukion tila-ahdinko paheni. Rauha-Marialle ei ymmär-rettävästi tarvinnut perustella lukion tilatar-peita. Hän omalta osaltaan vaikutti siihen, että varsin nopeasti syntyi laaja yhteisymmärrys tar-peesta rakentaa lukiolle uudet tilat. ”Oman” kan-sanedustajan myötävaikutuksella päästiin ve-toamaan suoraan opetusministeri Olli-Pekka Heinoseen rakentamisen valtionosuuden saa-miseksi. Vetoomuksen esittelivät opiskelijakun-nan edustajat. Ministeri ei lupaillut mitään, mut-ta matkasta ja koko tilaisuudesta jäi positiivinen mieli, vaikka Heinosen esittelemä valtion ”vel-

kakello” hillitsikin optimismia. Hanke eteni sit-ten lopulta suotuisissa merkeissä. Mieleen on jäänyt erityisesti uudisrakennuksen peruski-ven muuraustilaisuus, jossa Rauha-Marian jäl-keen sain kunnian käyttää muurauskauhaa.

Järvenpään lukio oli Rauha-Marialle sydä-menasia. Hänen lapsensa ja melkein kaikki lap-senlapsensa ovat käyneet tätä koulua. Olen usein sanonut, että vaikka työyhteisön pitkäaikainen jäsen lähtee pois, hänen tekemänsä hyvä työ jää elämään. Rauha-Marian tilalle on saatu ammat-titaitoisia jatkajia, mutta ihmisenä ja työyhtei-sön jäsenenä hän ei ole korvattavissa. Viimeisen kerran tapasin hänet Prismakäytävällä. Vanha tuttu huumori ja myötäelämisen kyky oli tallel-la. Vain yksi tokaisu muistutti vaikeasta sairau-desta ja sen vaatimista hoidoista: ”Muista, että minä voin sopia tapaamisista vain hyvin lyhyel-lä varoitusajalla.” Tämä on jokaisen hyvä muis-taa myös omakohtaisesti: On tärkeätä suunnitel-la ja ennakoida asioita muistaen kuitenkin, että se, mitä tapahtuu, ei ole lopulta omissa käsissä.

Atso Taipale, Järvenpään lukion rehtori emeritus

Atso Taipale ja Rauha-Maria Mertjärvi

75

Alt

sc

hu

le

r •

Gr

An

At

h •

lA

ine

• P

en

tt

ilä

Escalier 2rAnskAA lukioon jA Aikuisille

3 & 4kurssit3

& 4

ku

rs

sit

Esca

lier 2

joninA Altschuler • MArkku GrAnAth • kAtAriinA lAine • riikkA Penttilä

3 & 4kurssit

Ranskaa lukion B3-kieleen ja aikuisille A1–A2

Escalier 2Opettajan CD Opiskelijan CD Opiskelijan ratkaisut

Sähköiset materiaalit verkossaOpettajan materiaalit– lisämateriaali– ratkaisut– kokeet

Opiskelijan aineisto– kertaus- ja harjoittelutehtäviä– äänitiedostot

ISBN 978-952-63-0370-3K89.61

www.sanomapro.fi

asiakaspalvelu@sanomapro.fi | puh. 0203 91000 | www.sanomapro.fi

Digikirjat opiskelusi tueksi!

Louisa Daffue-Karsten · Mike Davies · Tuija Kae · Riitta Myller · Pirjo Rantanen · Petri Vuorinen

11

COURSE 1You and your world

These tracks will lead you safely to your final destination:

a mastery of the English language. A wide variety

of activities will guide you through reading, writing,

speaking and listening. There is also a vocabulary app

to help you build a personal vocabulary bank.

So, hit the tracks and enjoy the ride into the ever-changing

world that is the English language!

Lukion A1-englanti

ISBN 978-952-63-0387-1K89.5

www.sanomapro.fi

63_0387_1_kansi.indd 1 14.11.2014 9.15

APPEL | FAGERHOLM | JOHANSSON | MÄÄTTÄ | PESOLA | SILÉN | STEENBECK | TIALA 1

1LUKION B1-RUOTSI

1

ISBN 978-952-63-0389-5K89.3

www.sanomapro.fi

978_952_63_0389_5_1_9.indd 1 15.12.2014 10.23

Mariana Honkavaara

Ritva Kiiski

Soili Raatikainen

Caren Schröder

Lukion A-saksa

www.sanomapro.fi

K89.4ISBN 978-952-63-2049-6

Kurssikirja

Opettajan CD

Opettajan verkkomateriaali

Opiskelijan verkkomateriaali

EliömaailmaPäivi Happonen

Mervi HolopainenPanu Sotkas

Antero TenhunenMarja Tihtarinen-Ulmanen

Juha Venäläinen

1 Eliömaailma• Eliömaailman monimuotoisuus ja luokittelu• Eliökunnan evoluutio• Miten luonto toimii

2 Solu ja perinnöllisyys• Solun rakenne, toiminta ja lisääntyminen• Perinnöllisyyden perusteet ja merkitys evoluutiossa

3 Ympäristöekologia• Syventävää tietoa luonnon toiminnasta• Ihmisen vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja

ekosysteemin toimintaan• Kestävä kehitys

4 Ihmisen biologia• Ihmisen evoluutio• Ihminen anatomisena ja fysiologisena kokonaisuutena• Sopeutuminen erilaisiin ympäristöihin• Ihmisen elämänkaari

5 Bioteknologia• Mikrobit ja niiden merkitys• Bioteknologian perusteet• Biotekniikan sovellukset

6 Kertaus• Kurssien keskeiset asiat• Ylioppilaskokeeseen ja preliminäärikokeeseen valmistautuminen• Tehtävätyypit• Opiskelutekniikka• eBios 6 Verkkomateriaali sisältää interaktiivisia tehtäviä lukion

biologian keskeisistä asioista.

Eliömaailm

a

on kiinnostava, monipuolinen ja havainnollinen lukion biologian oppikirjasarja. Kaksi ensimmäistä kurssia ovat kaikille pakollisia, kurssit kolme, neljä ja viisi ovat syventäviä kursseja ja Bios 6 on kertauskirja. Biologian ylioppilaskokeeseen aikovan kannattaa valita kaikki kurssit. Kirjat ovat erinomainen tietolähde biotieteiden ja lääke-tieteen pääsykokeisiin valmentautujalle.

ISBN 978-952-63-1349-8K56

www.sanomapro.fi

63_1349_8_BIOS1_10p_P.indd 1 1.11.2013 16.17

GEOSAluetutkimusSirpa Anttila-Muilu • Hannele Cantell •

Heikki Jutila • Sirpa Lappalainen •

Mari Sorvali • Sirpa Tani

4GEOS 4 Aluetutkimusauttaa sinua oman tutkielman teossa. Kun olet

valinnut, teetkö valtio- vai kuntatutkielman,

voit kirjan tekstiä ja tehtävänantoja seuraten

toteuttaa sen. Tekstin ohella myös valokuvat,

kartat ja diagrammit ovat maantieteen opis-

kelussa ja ainereaalikokeessa tärkeitä. Kirjaan

liittyy verkkotehtäviä. Ne perehdyttävät eri-

tyisesti paikkatietoon ja sen hallintaan.

GEOS-sarja

GEOS 1 Sininen planeetta

GEOS 1 Sininen planeetta tehtävävihko

GEOS 2 Yhteinen maailma

GEOS 2 Yhteinen maailma tehtävävihko

GEOS 3 Haasteiden maailma

GEOS 4 Aluetutkimus

GEOS Kertauskirja

Sähköiset opettajan materiaalit VERKOSSA

Sähköiset oppilaan materiaalit VERKOSSA

www.sanomapro.fi

ISBN 978-952-63-1690-1K40

Kansi: Riitta Piuva ja Anna Makkonen

5

5

Reaktiotja tasapaino

Kansi: Riitta Piuva ja Anna Makkonen

5

5

R otja tasapaino

6303246_3_R5_ka_10mm.indd 1 6.11.2013 12.26

www.sanomapro.fi

ISBN 978-952-63-0324-6K54