J o u l u s a n o m a 2011

4. Miten yhteys syntyy jouluna – pääkirjoitus

6. Mistä on Anna-Maija Sariolan joulu tehty?

12. Millainen on joulu Afrikassa?

16. Piispan joulusaarna

18. Nöyryyttä, hiljaisuutta – Aino Suholan joulukolumni

20. Laulajan joulu – Kyösti Kytöjoki

24. Nuorten joulugallup

30. Quirinius vai Kyrenius? – emerituspiispa Eero Huovisen joulu

34. Heikki Mäki-Pesolan joulumuistot

S I S Ä L LY S LUETTE LO :

Joulusanoma 53. vuosi Julkaisija - Suomen Raamattuopiston Säätiö Kustantaja - Perussanoma Oy - PL 15 - 02701 Kauniainen - p. (09) 5123 9120 Päätoimittaja - Timo Junkkaala - timo.junkkaala@perussanoma.fi Toimituspäälliköt - Janne Könönen & Jaana Sevanto - jaana.sevanto@perussanoma.fi Ulkoasu - Marjo Vänskä-Nissilä - mv@virearc.fi Paino - Forssan Kirjapaino Etukansi - Tervolan vanha puukirkko, Lappi - kuvaaja Ari Niippa

“Tarvitaan kaksi joulua. Ensin Betlehemin joulu ja sitten sydämen joulu.

Tässä järjestyksessä.”

“Suurin osa kenialaisista on hyvin tietoisia

joulun kristillisestä sanomasta”

TA

UST

AKU

VA: R

OD

EO

4. Miten yhteys syntyy jouluna – pääkirjoitus

6. Mistä on Anna-Maija Sariolan joulu tehty?

12. Millainen on joulu Afrikassa?

16. Piispan joulusaarna

18. Nöyryyttä, hiljaisuutta – Aino Suholan joulukolumni

20. Laulajan joulu – Kyösti Kytöjoki

24. Nuorten joulugallup

30. Quirinius vai Kyrenius? – emerituspiispa Eero Huovisen joulu

34. Heikki Mäki-Pesolan joulumuistot

S I S Ä L LY S LUETTE LO :

Joulusanoma 53. vuosi Julkaisija - Suomen Raamattuopiston Säätiö Kustantaja - Perussanoma Oy - PL 15 - 02701 Kauniainen - p. (09) 5123 9120 Päätoimittaja - Timo Junkkaala - timo.junkkaala@perussanoma.fi Toimituspäälliköt - Janne Könönen & Jaana Sevanto - jaana.sevanto@perussanoma.fi Ulkoasu - Marjo Vänskä-Nissilä - mv@virearc.fi Paino - Forssan Kirjapaino Etukansi - Tervolan vanha puukirkko, Lappi - kuvaaja Ari Niippa

“Tarvitaan kaksi joulua. Ensin Betlehemin joulu ja sitten sydämen joulu.

Tässä järjestyksessä.”

“Suurin osa kenialaisista on hyvin tietoisia

joulun kristillisestä sanomasta”

TA

UST

AKU

VA: R

OD

EO

K atsoin kaksi eloku-

vaa. Ensimmäisessä

katoliset munkit joutuvat

päättämään, jäävätkö he pai-

kalleen aggressiivisen isla-

min keskelle 1990-luvun Al-

geriassa. Jälkimmäisessä toi-

sistaan etääntynyt aviopari

tapaa pitkän tauon jälkeen

ja etsii uutta yhteyttä.

Edellisessä eletään kuo-

leman pelossa, mutta lau-

letaan Jumalasta, joka antoi

itsensä uhriksi. Jälkimmäi-

sessä todetaan, että jos

näyttäisimme toisillemme

heikkoutemme, emme olisi

niin yksin. Edellisessä syntyy

hiljaa rohkeus pysyä pai-

kallaan ja kohdata kaikki

mitä tulee. Jälkimmäisessä tiet eroavat

jälleen ja jäädään lohduttomaan yksinäi-

syyteen.

Miten syntyy ja säilyy yhteys ihmisten vä-

lillä? Mistä syntyy rohkeus elää, ja sitten

kun sen aika on, myös rohkeus kuolla?

Miten me voisimme täyttää sen tarkoi-

tuksen, joka meidän elämällämme on?

Paineet yhteyden kokemiseen ovat jou-

luna erityisen suuret. Samalla kasvavat

epäonnistumisen mahdollisuudet. Entä

jos uskallettaisiin kertoa, mitä pelätään ja

toivotaan? Entä jos uskallettaisiin tunnus-

hän kirjoitti: Siksi iloitsen heikkoudesta.

Juuri heikkona olen voimakas.

Heikkouteen ei kukaan suostu paitsi

Jumala yksin, sanoo toinen runoilija. Entä

jos me tänä jouluna suostuisimme? Lähim-

mäisten tähden. Itsemme tähden. Yhtey-

den tähden. Jumalan tähden.

Yksi mieleenpainuvimmista rukouksista,

joita koskaan olen kuullut, on vanhan

papin rukous Bo Giertzin Kalliopohja-ro-

maanissa. Sen yksi osa kuului: Anna nähdä

omat viat ja armahtaa toisen vikoja.

Kristinuskoa on alusta asti pilkattu siitä,

että sen Jumala on heikko,

koska hän kuolee rikollisen

kuoleman ristille naulittuna.

Kuitenkin siinä kuolemas-

sa saavutettiin suurin voit-

to, voitto synnistä ja kuole-

masta.

Vain heikkoutensa ja syn-

tinsä tunnustava voi saada

avun. Eivät terveet tarvit-

se parantajaa vaan sairaat.

En minä ole tullut kutsu-

maan vanhurskaita vaan

syntisiä.

Elämällä on kaksi tarkoi-

tusta: uskoa Jumalaan ja

rakastaa lähimmäistään. Omien virheiden

myöntämisessä on ihmisten välisen yh-

teyden mahdollisuus. Se avaa myös yh-

teyden Jumalaan, joka uhrasi itsensä mei-

dän puolestamme. Anteeksiantamus luo

yhteydet uudelleen. Siitä syntyy rohkeus

elää, ja kun sen aika tulee, myös kuolla.

Sellaisen joulun toivotuksin.

taa heikkous ja virheet?

Jumala uskalsi tulla heikoksi. Jouluna hän

syntyi ihmisen lapseksi. Ei vähempi vä-

kevyys riitä kuin lapsi joka ei vielä puhu.

Niin kirjoittaa runoilija. Hän kulki heikkou-

desta heikkouteen, seimestä ristille.

Apostoli Paavali oli ajoittain heikko ja pe-

lokas. Häntä syytettiin siitä, että hänen

esiintymisensä oli avutonta ja puheensa

mitätöntä. Kun hän näiden syytösten ja

muiden vaivojen alla rukoili, hän sai vas-

taukseksi: Armo riittää. Voima tulee täy-

delliseksi heikkoudessa. Tämän kuultuaan

Timo Junkkaala

toiminnanjohtajaSuomen Raamattuopiston Säätiö

E i vä h e m p i vä k e v y y s r i i tä

KUVA

: IPI

GO

TT, T

AU

STA

KUVA

: RO

DEO

Fresko ”Jeesuksen syntymä” Fanefj ordin kirkossa,Tanskassa.

4 5

K atsoin kaksi eloku-

vaa. Ensimmäisessä

katoliset munkit joutuvat

päättämään, jäävätkö he pai-

kalleen aggressiivisen isla-

min keskelle 1990-luvun Al-

geriassa. Jälkimmäisessä toi-

sistaan etääntynyt aviopari

tapaa pitkän tauon jälkeen

ja etsii uutta yhteyttä.

Edellisessä eletään kuo-

leman pelossa, mutta lau-

letaan Jumalasta, joka antoi

itsensä uhriksi. Jälkimmäi-

sessä todetaan, että jos

näyttäisimme toisillemme

heikkoutemme, emme olisi

niin yksin. Edellisessä syntyy

hiljaa rohkeus pysyä pai-

kallaan ja kohdata kaikki

mitä tulee. Jälkimmäisessä tiet eroavat

jälleen ja jäädään lohduttomaan yksinäi-

syyteen.

Miten syntyy ja säilyy yhteys ihmisten vä-

lillä? Mistä syntyy rohkeus elää, ja sitten

kun sen aika on, myös rohkeus kuolla?

Miten me voisimme täyttää sen tarkoi-

tuksen, joka meidän elämällämme on?

Paineet yhteyden kokemiseen ovat jou-

luna erityisen suuret. Samalla kasvavat

epäonnistumisen mahdollisuudet. Entä

jos uskallettaisiin kertoa, mitä pelätään ja

toivotaan? Entä jos uskallettaisiin tunnus-

hän kirjoitti: Siksi iloitsen heikkoudesta.

Juuri heikkona olen voimakas.

Heikkouteen ei kukaan suostu paitsi

Jumala yksin, sanoo toinen runoilija. Entä

jos me tänä jouluna suostuisimme? Lähim-

mäisten tähden. Itsemme tähden. Yhtey-

den tähden. Jumalan tähden.

Yksi mieleenpainuvimmista rukouksista,

joita koskaan olen kuullut, on vanhan

papin rukous Bo Giertzin Kalliopohja-ro-

maanissa. Sen yksi osa kuului: Anna nähdä

omat viat ja armahtaa toisen vikoja.

Kristinuskoa on alusta asti pilkattu siitä,

että sen Jumala on heikko,

koska hän kuolee rikollisen

kuoleman ristille naulittuna.

Kuitenkin siinä kuolemas-

sa saavutettiin suurin voit-

to, voitto synnistä ja kuole-

masta.

Vain heikkoutensa ja syn-

tinsä tunnustava voi saada

avun. Eivät terveet tarvit-

se parantajaa vaan sairaat.

En minä ole tullut kutsu-

maan vanhurskaita vaan

syntisiä.

Elämällä on kaksi tarkoi-

tusta: uskoa Jumalaan ja

rakastaa lähimmäistään. Omien virheiden

myöntämisessä on ihmisten välisen yh-

teyden mahdollisuus. Se avaa myös yh-

teyden Jumalaan, joka uhrasi itsensä mei-

dän puolestamme. Anteeksiantamus luo

yhteydet uudelleen. Siitä syntyy rohkeus

elää, ja kun sen aika tulee, myös kuolla.

Sellaisen joulun toivotuksin.

taa heikkous ja virheet?

Jumala uskalsi tulla heikoksi. Jouluna hän

syntyi ihmisen lapseksi. Ei vähempi vä-

kevyys riitä kuin lapsi joka ei vielä puhu.

Niin kirjoittaa runoilija. Hän kulki heikkou-

desta heikkouteen, seimestä ristille.

Apostoli Paavali oli ajoittain heikko ja pe-

lokas. Häntä syytettiin siitä, että hänen

esiintymisensä oli avutonta ja puheensa

mitätöntä. Kun hän näiden syytösten ja

muiden vaivojen alla rukoili, hän sai vas-

taukseksi: Armo riittää. Voima tulee täy-

delliseksi heikkoudessa. Tämän kuultuaan

Timo Junkkaala

toiminnanjohtajaSuomen Raamattuopiston Säätiö

E i vä h e m p i vä k e v y y s r i i tä

KUVA

: IPI

GO

TT, T

AU

STA

KUVA

: RO

DEO

Fresko ”Jeesuksen syntymä” Fanefj ordin kirkossa,Tanskassa.

4 5

M I S TÄ O N P I I S PATA R

A N N A - M A I J A S A R I O L A N

J O U L U T E H T Y ?

Lämpimämpää vastaanottoa tuskin voin

kuvitella, kun astun rouva Anna-Maija Sa-

riolan ja hänen puolisonsa emerituspiispa

Yrjö Sariolan kotiin Jyväskylän keskustas-

sa. Osoite on osuvasti Vapadenkatu. Läm-

pimistä tervetulotoivotuksista huokuukin

suuri ilo ja vapaus. Yrjö-puoliso kaataa kup-

peihin kahvia ja asettelee tarjottavia pöy-

tään huolehtien vaimostaan lähtiessään

kokoukseen: ”Pärjäätkö sinä nyt täällä?”

Jäämme sairaalasta hiljattain kotiin palan-

neen Anna-Maijan kanssa keskustelemaan

olohuoneeseen, josta avautuu huikeat nä-

kymät Jyväsjärven ylle.

Kahvikupin ääressä paljastuu, miten mo-

nenlaisista mausteista on Anna-Maija Sa-

riolan joulu tehty. Haastatteluhetkellä Ma-

rianpäivänä tuli kuluneeksi 106 vuotta An-

na-Maijan isän, Lauri Ahvan syntymästä.

Hän toimi pitkään pappina Sulkavalla. Tai-

na-äiti oli lastentarhanopettaja. Anna-Mai-

jalla on kolme veljeä ja adoptiosisar. Suu-

Se on tehty Yrjö-puolisosta,

lapsista, miniöistä, kahdeksasta

lapsenlapsesta, joista yksi rakas

pieni loistaa jo taivaan kodissa,

lähisukulaisista, yhdessä leivotun

rusinapullan tuoksusta, itse

tehdyistä lahjoista, monista

rakkaista muistoista ja

Jean Sibeliuksen laulusta.

TAUSTAKU

VAT: ROD

EO JA ISTO

CKPHO

TO

7

M I S TÄ O N P I I S P ATA R

A N N A - M A I J A S A R I O L A N

J O U L U T E H T Y ?

Lämpimämpää vastaanottoa tuskin voin

kuvitella, kun astun rouva Anna-Maija Sa-

riolan ja hänen puolisonsa emerituspiispa

Yrjö Sariolan kotiin Jyväskylän keskustas-

sa. Osoite on osuvasti Vapadenkatu. Läm-

pimistä tervetulotoivotuksista huokuukin

suuri ilo ja vapaus. Yrjö-puoliso kaataa kup-

peihin kahvia ja asettelee tarjottavia pöy-

tään huolehtien vaimostaan lähtiessään

kokoukseen: ”Pärjäätkö sinä nyt täällä?”

Jäämme sairaalasta hiljattain kotiin palan-

neen Anna-Maijan kanssa keskustelemaan

olohuoneeseen, josta avautuu huikeat nä-

kymät Jyväsjärven ylle.

Kahvikupin ääressä paljastuu, miten mo-

nenlaisista mausteista on Anna-Maija Sa-

riolan joulu tehty. Haastatteluhetkellä Ma-

rianpäivänä tuli kuluneeksi 106 vuotta An-

na-Maijan isän, Lauri Ahvan syntymästä.

Hän toimi pitkään pappina Sulkavalla. Tai-

na-äiti oli lastentarhanopettaja. Anna-Mai-

jalla on kolme veljeä ja adoptiosisar. Suu-

Se on tehty Yrjö-puolisosta,

lapsista, miniöistä, kahdeksasta

lapsenlapsesta, joista yksi rakas

pieni loistaa jo taivaan kodissa,

lähisukulaisista, yhdessä leivotun

rusinapullan tuoksusta, itse

tehdyistä lahjoista, monista

rakkaista muistoista ja

Jean Sibeliuksen laulusta.

TAUSTAKU

VAT: ROD

EO JA ISTO

CKPHO

TO

7

ren sydämen saaneet van-

hemmat tahtoivat järjestää

varattomalle tytölle kodin

ja koulutuksen. Tämä kertoo

siitä avarasta lähimmäisen-

rakkauden ilmapiiristä, jossa

Anna-Maija sai lapsuutensa

viettää.

Minua on lellitty

Anna-Maija oli toivottu lap-

si. Jo ennen hänen synty-

määnsä hänen puolestaan

rukoiltiin. Pienen tytön sil-

missä elämä oli turvallista.

Perhe kävi kirkossa, kotona

pidettiin rukouksia ja äidin

pitämässä pyhäkoulussa kristilliset arvot

saivat lujan kasvupohjan. Leikillisesti Anna-

Maija toteaakin, että häntä on lellitty. Lap-

suuden kirkasta luottamusta varjosti kui-

tenkin isän sotaan joutuminen, joka oli pie-

nelle tytölle kova paikka. Samoin pommi-

tuslennot, joita perhe juoksi karkuun lähei-

seen maakuoppaan tai rannalla sijainneen

saunan kamariin.

Lapsuutensa jouluja Anna-Maija muis-

telee ilolla. Jouluun valmistautuminen

aloitettiin ensimmäisenä adventtina. Sil-

loin kotiin tuotiin perinteen mukaan soma

pikkukuusi. Joulua valmisteltiin ja odotet-

tiin yhdessä. Kaikki tehtiin huolella ja ajan

kanssa. Lahjat valmistettiin aina itse, se oli

tärkeää. Joulun perinteeseen kuului, että

aattona mentiin läheiseen kunnalliskotiin

vierailemaan. Isä puhui siellä, ja jokaisella

perheenjäsenellä oli jotakin pientä oh-

jelmaa annettavana iloksi mummuille,

papoille ja henkilökunnalle. Yhdessä lau-

lettiin. Kun sieltä palattiin kotiin, syötiin

jouluateria. Lauri-isä lauloi usein laulua ”En

etsi valtaa loistoa”, joka onkin yksi Anna-

Maijan rakkaista lauluista.

Tyttökerho tuli tutuksi Sulkavalla. Siirryt-

tyään Mikkeliin yhteiskouluun Anna-Maija

alkoi pitää raamattupiiriä ystävänsä kanssa.

Se oli hengellisesti hyvin aktiivista aikaa.

”Joka ilta piti olla menossa”, Anna-Maija

naurahtaa. Nuorten iltoja pidettiin ja An-

na-Maija lauloi kitarakuorossa. Nuoria oli

silloin runsaasti liikkeellä ja he olivat in-

nokkaita uskossaan.

Päästyään ylioppilaaksi Savonlinnan ly-

seosta Anna-Maija haki Jyväskylän lasten-

tarhaseminaariin valmistuakseen lasten-

tarhanopettajaksi ja suureksi hämmästyk-

sekseen pääsikin opiskelemaan.

Johdatuksella oli merkillisesti sormensa

pelissä, kun hän löysi opiskelija-asunnon

vastikään leskeksi jääneen rouva Elsa Sa-

riolan kotoa. Hän oli Yrjö Sariolan äiti! Yrjö

kävi kotona Helsingin opiskelujensa vä-

lissä ja tapasi Anna-Maijan. Rakkaus syttyi.

”Harva on asunut puolisonsa äidin kodis-

sa ennen kuin on liittynyt sukuun”, Anna-

Maija naurahtaa. Häitä vietettiin Sulkavalla

syksyllä 1957.

Anna-Maija tuli Jyväskylässä mukaan päi-

väkerhotyöhön jo 1960-luvun alkupuo-

lella. Päiväkerho eli siihen aikaan alku-

vaiheita kirkossamme. Anna-Maija iloit-

si suunnattomasti siitä, että hän sai kertoa

lapsille Jeesuksesta ja rukoilla heidän kans-

saan. Siihen aikaan oli myös kielteistä suh-

tautumista lasten hartaudenharjoitukseen.

Päiväkerhotyö jatkui Jyväskylän jälkeen

Laukaassa ja Lapualla.

Elämän taakat ja rukoustaistelut

Lämpimästi hymyilevä piispatar muistaa

kuinka hän kerran istui arkkipiispa Simo-

joen vieressä eräällä juhlalounaalla. Tämä

sanoi pöytäkeskustelussa: ”Tässä meidän

joukossammekin saattaa istua niitä, joita

elämä on kohdannut raskaalla tavalla. Se

ei vain näy heistä päälle päin.” Pian tämän

jälkeen Anna-Maija ja Yrjö saivat kokea nämä

sanat tosiksi omalla kohdallaan. Jukka-po-

jan terveystilanne huononi dramaattisesti,

kun vaikea lihassairaus vaaransi hengityk-

sen. Edessä oli hyvin raskaita vuosia. Lap-

set olivat pieniä, Jukan sairaus pelotti. Voi-

mattomuuden tunne vei nuoren äidin hä-

tään ja pimeyteen. Mielen valtasi ahdistus:

Tästä ei voi selvitä. Rukous tuli Anna-Mai-

jalle entistä rakkaammaksi ja tärkeämmäksi.

Onneksi neljä ihanaa poikaa Heikki, Olavi,

Jukka ja Ilkka pitivät elämässä kiinni mur-

heiden keskelläkin.

Lisää haasteita oli luvassa, kun avio-

puoliso Yrjö oli ehdolla Lapuan hiippa-

kunnan piispaksi. Piispanvaali ei kuiten-

kaan ratkennut heti ja lopullista tulosta

jouduttiin odottamaan. Anna-Maija muis-

taa käyneensä tuolloin yhden elämänsä

suurimmista rukoustaisteluista. Tänään

tiedämme, että Yrjö Sariola toimi Lapuan

hiippakunnan piispana vuosina 1974–

1995. Kun perhe muutti piispalaan, Anna-

Maija oli vasta 38-vuotias ja Yrjö vähän

päälle neljänkymmenen. Anna-Maijan

vanhemmat tahtoivat muuttaa Lapualle

auttamaan nuorta perhettä ja tekivätkin

A-M

S:N

KU

VAT:

AIN

O V

IITA

NEN

8 9

Anna-Maija Sariola on kokenut monta joulua ja

odottaa jälleen kristikunnan suurta juhlaa innolla.

ren sydämen saaneet van-

hemmat tahtoivat järjestää

varattomalle tytölle kodin

ja koulutuksen. Tämä kertoo

siitä avarasta lähimmäisen-

rakkauden ilmapiiristä, jossa

Anna-Maija sai lapsuutensa

viettää.

Minua on lellitty

Anna-Maija oli toivottu lap-

si. Jo ennen hänen synty-

määnsä hänen puolestaan

rukoiltiin. Pienen tytön sil-

missä elämä oli turvallista.

Perhe kävi kirkossa, kotona

pidettiin rukouksia ja äidin

pitämässä pyhäkoulussa kristilliset arvot

saivat lujan kasvupohjan. Leikillisesti Anna-

Maija toteaakin, että häntä on lellitty. Lap-

suuden kirkasta luottamusta varjosti kui-

tenkin isän sotaan joutuminen, joka oli pie-

nelle tytölle kova paikka. Samoin pommi-

tuslennot, joita perhe juoksi karkuun lähei-

seen maakuoppaan tai rannalla sijainneen

saunan kamariin.

Lapsuutensa jouluja Anna-Maija muis-

telee ilolla. Jouluun valmistautuminen

aloitettiin ensimmäisenä adventtina. Sil-

loin kotiin tuotiin perinteen mukaan soma

pikkukuusi. Joulua valmisteltiin ja odotet-

tiin yhdessä. Kaikki tehtiin huolella ja ajan

kanssa. Lahjat valmistettiin aina itse, se oli

tärkeää. Joulun perinteeseen kuului, että

aattona mentiin läheiseen kunnalliskotiin

vierailemaan. Isä puhui siellä, ja jokaisella

perheenjäsenellä oli jotakin pientä oh-

jelmaa annettavana iloksi mummuille,

papoille ja henkilökunnalle. Yhdessä lau-

lettiin. Kun sieltä palattiin kotiin, syötiin

jouluateria. Lauri-isä lauloi usein laulua ”En

etsi valtaa loistoa”, joka onkin yksi Anna-

Maijan rakkaista lauluista.

Tyttökerho tuli tutuksi Sulkavalla. Siirryt-

tyään Mikkeliin yhteiskouluun Anna-Maija

alkoi pitää raamattupiiriä ystävänsä kanssa.

Se oli hengellisesti hyvin aktiivista aikaa.

”Joka ilta piti olla menossa”, Anna-Maija

naurahtaa. Nuorten iltoja pidettiin ja An-

na-Maija lauloi kitarakuorossa. Nuoria oli

silloin runsaasti liikkeellä ja he olivat in-

nokkaita uskossaan.

Päästyään ylioppilaaksi Savonlinnan ly-

seosta Anna-Maija haki Jyväskylän lasten-

tarhaseminaariin valmistuakseen lasten-

tarhanopettajaksi ja suureksi hämmästyk-

sekseen pääsikin opiskelemaan.

Johdatuksella oli merkillisesti sormensa

pelissä, kun hän löysi opiskelija-asunnon

vastikään leskeksi jääneen rouva Elsa Sa-

riolan kotoa. Hän oli Yrjö Sariolan äiti! Yrjö

kävi kotona Helsingin opiskelujensa vä-

lissä ja tapasi Anna-Maijan. Rakkaus syttyi.

”Harva on asunut puolisonsa äidin kodis-

sa ennen kuin on liittynyt sukuun”, Anna-

Maija naurahtaa. Häitä vietettiin Sulkavalla

syksyllä 1957.

Anna-Maija tuli Jyväskylässä mukaan päi-

väkerhotyöhön jo 1960-luvun alkupuo-

lella. Päiväkerho eli siihen aikaan alku-

vaiheita kirkossamme. Anna-Maija iloit-

si suunnattomasti siitä, että hän sai kertoa

lapsille Jeesuksesta ja rukoilla heidän kans-

saan. Siihen aikaan oli myös kielteistä suh-

tautumista lasten hartaudenharjoitukseen.

Päiväkerhotyö jatkui Jyväskylän jälkeen

Laukaassa ja Lapualla.

Elämän taakat ja rukoustaistelut

Lämpimästi hymyilevä piispatar muistaa

kuinka hän kerran istui arkkipiispa Simo-

joen vieressä eräällä juhlalounaalla. Tämä

sanoi pöytäkeskustelussa: ”Tässä meidän

joukossammekin saattaa istua niitä, joita

elämä on kohdannut raskaalla tavalla. Se

ei vain näy heistä päälle päin.” Pian tämän

jälkeen Anna-Maija ja Yrjö saivat kokea nämä

sanat tosiksi omalla kohdallaan. Jukka-po-

jan terveystilanne huononi dramaattisesti,

kun vaikea lihassairaus vaaransi hengityk-

sen. Edessä oli hyvin raskaita vuosia. Lap-

set olivat pieniä, Jukan sairaus pelotti. Voi-

mattomuuden tunne vei nuoren äidin hä-

tään ja pimeyteen. Mielen valtasi ahdistus:

Tästä ei voi selvitä. Rukous tuli Anna-Mai-

jalle entistä rakkaammaksi ja tärkeämmäksi.

Onneksi neljä ihanaa poikaa Heikki, Olavi,

Jukka ja Ilkka pitivät elämässä kiinni mur-

heiden keskelläkin.

Lisää haasteita oli luvassa, kun avio-

puoliso Yrjö oli ehdolla Lapuan hiippa-

kunnan piispaksi. Piispanvaali ei kuiten-

kaan ratkennut heti ja lopullista tulosta

jouduttiin odottamaan. Anna-Maija muis-

taa käyneensä tuolloin yhden elämänsä

suurimmista rukoustaisteluista. Tänään

tiedämme, että Yrjö Sariola toimi Lapuan

hiippakunnan piispana vuosina 1974–

1995. Kun perhe muutti piispalaan, Anna-

Maija oli vasta 38-vuotias ja Yrjö vähän

päälle neljänkymmenen. Anna-Maijan

vanhemmat tahtoivat muuttaa Lapualle

auttamaan nuorta perhettä ja tekivätkin

A-M

S:N

KU

VAT:

AIN

O V

IITA

NEN

8 9

Anna-Maija Sariola on kokenut monta joulua ja

odottaa jälleen kristikunnan suurta juhlaa innolla.

niin vastusteluista huoli-

matta. Tämä oli hyvin mer-

kittävää, sillä heidän tu-

kensa mahdollisti lapsista

huolehtimisen ja piispat-

taren monien emännän-

velvollisuuksien hoitami-

sen. Anna-Maija aloitti pa-

pinemäntien kokoontu-

miset ja seurakuntien eri

työntekijäryhmien kutsu-

misen piispalaan.

Piispattaren rukouselä-

mä sai jälleen uusia ainek-

sia, ja äidin opettaman

laulun sanat ”Epäilenkö

rakkauttaan? Se on hellin,

lämpimin!” tulivat kovin

ajankohtaisiksi Yrjö-puolison sairastuessa

vakavasti. Elämä kutoi tummia raitoja toi-

sensa perään. Mies ja lapsi sairastivat, oli

lukemattomia velvollisuuksia lasten kas-

vatuksessa ja piispattaren tehtävien hoi-

dossa. Tässä tilanteessa oli suurenmoista

kokea todeksi esirukouksen voima, kun

hiippakunnan seurakunnissa muistettiin

piispalan väkeä.

Sydämellä Jeesuksen olla on niin suloinen

Anna-Maija Sariolan sanat eivät ole ke-

vyesti lausuttuja, kun hän toteaa kaiken

Meitä ympäröivät valtavat enkelijoukot

pitäen meistä huolta!”

Juhlien juhla

Anna-Maija Sariola kertoo, että joululau-

luilla on aina ollut keskeinen sija perheen

joulunvietoissa. Ne välittävät sydämeen

käyvästi joulun ilosanoman Vapahtajan syn-

tymästä. Laulujen joukossa on eräs V.I. Fors-

manin sanoittama ja Sibeliuksen säveltämä

harvoin laulettu joululaulu, joka on tullut

hänelle erityisen rakkaaksi.

elämässä kasvaneen Jumalan kädessä siu-

naukseksi. Hän painottaa voimakkaasti, että

hänellä ei ole mitään osuutta asiaan. Elä-

mään mahtuu ainoastaan Jumalan tekoja.

Hän ihmettelee sitä suurta armoa, joka on

eri tavoin vuosikymmenien aikana tullut

hänen ja hänen perheensä osaksi. Päällim-

mäisenä tunteena on syvä kiitollisuus.

Kaikki, jopa se pimein ja raskain, on piis-

pattaren mukaan kääntynyt hyväksi. Hän

haluaakin sanoa kärsivälle lähimmäiselle:

”Jeesus on syntynyt! Eikä vain syntynyt,

vaan Hän kuoli ristillä meidän syntiemme

tähden. Ja Hän ylösnousi! Hän elää nyt.

KUVA

T: IS

TOC

KPH

OTO

JA

RO

DEO

Aino ViitanenSRO:n Keski-Suomen aluetyöntekijä

10 11

”Nyt seimelle pienoisen lapsen

käy autuas toiviotie.

Niin nuoren kuin harmajahapsen

se yhdessä juhlaan vie.

Vain hiljainen, nöyrä kansa

on toiviomatkalla.

Se etsivi kuningastansa

nyt Jumalan hetkellä.

Jo väräjää jokainen kieli

sen sielujen saattueen.

Oot siinä kuin lapsi pieni,

kun katselet ihmeeseen.

On pahnoille seimen halvan

se kätketty vuoteeseen.

Min sulkema liekään salvan

tie ylhäisten huoneeseen.

Oi aukaise syömmeni ukset,

sä, Herrani sisään käy.

Kun täyttyvi aavistukset,

ei murhetta missään näy.

Et saapunut itses tähden,

vaan kurjien syntisten.

Siis minäkin luokses lähden,

kun juhla on juhlien.”

Jean Sibelius, sanat V.I.Forsman

niin vastusteluista huoli-

matta. Tämä oli hyvin mer-

kittävää, sillä heidän tu-

kensa mahdollisti lapsista

huolehtimisen ja piispat-

taren monien emännän-

velvollisuuksien hoitami-

sen. Anna-Maija aloitti pa-

pinemäntien kokoontu-

miset ja seurakuntien eri

työntekijäryhmien kutsu-

misen piispalaan.

Piispattaren rukouselä-

mä sai jälleen uusia ainek-

sia, ja äidin opettaman

laulun sanat ”Epäilenkö

rakkauttaan? Se on hellin,

lämpimin!” tulivat kovin

ajankohtaisiksi Yrjö-puolison sairastuessa

vakavasti. Elämä kutoi tummia raitoja toi-

sensa perään. Mies ja lapsi sairastivat, oli

lukemattomia velvollisuuksia lasten kas-

vatuksessa ja piispattaren tehtävien hoi-

dossa. Tässä tilanteessa oli suurenmoista

kokea todeksi esirukouksen voima, kun

hiippakunnan seurakunnissa muistettiin

piispalan väkeä.

Sydämellä Jeesuksen olla on niin suloinen

Anna-Maija Sariolan sanat eivät ole ke-

vyesti lausuttuja, kun hän toteaa kaiken

Meitä ympäröivät valtavat enkelijoukot

pitäen meistä huolta!”

Juhlien juhla

Anna-Maija Sariola kertoo, että joululau-

luilla on aina ollut keskeinen sija perheen

joulunvietoissa. Ne välittävät sydämeen

käyvästi joulun ilosanoman Vapahtajan syn-

tymästä. Laulujen joukossa on eräs V.I. Fors-

manin sanoittama ja Sibeliuksen säveltämä

harvoin laulettu joululaulu, joka on tullut

hänelle erityisen rakkaaksi.

elämässä kasvaneen Jumalan kädessä siu-

naukseksi. Hän painottaa voimakkaasti, että

hänellä ei ole mitään osuutta asiaan. Elä-

mään mahtuu ainoastaan Jumalan tekoja.

Hän ihmettelee sitä suurta armoa, joka on

eri tavoin vuosikymmenien aikana tullut

hänen ja hänen perheensä osaksi. Päällim-

mäisenä tunteena on syvä kiitollisuus.

Kaikki, jopa se pimein ja raskain, on piis-

pattaren mukaan kääntynyt hyväksi. Hän

haluaakin sanoa kärsivälle lähimmäiselle:

”Jeesus on syntynyt! Eikä vain syntynyt,

vaan Hän kuoli ristillä meidän syntiemme

tähden. Ja Hän ylösnousi! Hän elää nyt.

KUVA

T: IS

TOC

KPH

OTO

JA

RO

DEO

Aino ViitanenSRO:n Keski-Suomen aluetyöntekijä

10 11

”Nyt seimelle pienoisen lapsen

käy autuas toiviotie.

Niin nuoren kuin harmajahapsen

se yhdessä juhlaan vie.

Vain hiljainen, nöyrä kansa

on toiviomatkalla.

Se etsivi kuningastansa

nyt Jumalan hetkellä.

Jo väräjää jokainen kieli

sen sielujen saattueen.

Oot siinä kuin lapsi pieni,

kun katselet ihmeeseen.

On pahnoille seimen halvan

se kätketty vuoteeseen.

Min sulkema liekään salvan

tie ylhäisten huoneeseen.

Oi aukaise syömmeni ukset,

sä, Herrani sisään käy.

Kun täyttyvi aavistukset,

ei murhetta missään näy.

Et saapunut itses tähden,

vaan kurjien syntisten.

Siis minäkin luokses lähden,

kun juhla on juhlien.”

Jean Sibelius, sanat V.I.Forsman

Antti ja Liisa Saarenketo ovat olleet Ke-

niassa lähetystyössä jo noin 10 vuotta, jos

mukaan lasketaan myös kotimaan loma-

ja työkausijaksot.

Tuona aikana perhe on nähnyt joulun

neljällä eri paikkakunnalla. Nykyään lähet-

tiperhe asuu Länsi-Keniassa, Kisumun kau-

pungissa.

– Aikanaan olimme täällä koko perheellä

viisi vuotta. Nykyään perheeseemme kuu-

luu kolme lasta, heidän puolisonsa ja nel-

Lähetystyöntekijöiden joulu on aina eksoottinen

J O U L U I K ÄVÄ N J A M A L A R I A N K E S K E L L Ä

jä lastenlasta, kertovat Saarenkedot Ke-

niasta.

Ensimmäistä jouluaan Afrikassa he ku-

vaavat ”rehellisesti sanottuna” ankeaksi,

sillä siihen liittyi mm. malariaan sairastu-

minen. Elettiin vuotta 1987 ja suomalaiset

olivat saapuneet vain muutama kuukausi

aikaisemmin lähetysmaahansa.

– Joulun aikaan meillä oli meneillään

swahilin kielikoulu lähellä Nairobia. Esikoi-

semme oli aloittanut ensimmäisen perus-

koululuokan kaukana asuinpaikastamme,

Moniankun kylässä. Meillä oli mahdol-

lisuus nähdä häntä vain kolmen viikon

välein, eikä puhelinyhteyksiä siihen ai-

kaan ollut. Ikävä vaivasi puolin ja toisin.

– Kaikki maassa oli ensimmäisenä jou-

luna vielä outoa ja ihmeellistä. Olimme-

han itsekin vielä silloin nuoria. Saimme

Markus-poikamme joululomalle, mutta

Liisa sairastui malariaan. Lapsillemme yri-

timme tehdä kaikesta huolimatta niin

Liisa Saarenketo muistelee,

millaisia ovat olleet lähetti-

perheen joulut Keniassa. Vastoin-

käymisiltä ja sairasteluiltakaan

ei ole vältytty, mutta yllättäen

Keniassa muistetaan joulun pe-

rimmäinen sanoma paremmin

kuin joulupukkeilun hapatta-

massa Suomessa.

KUVA

: SU

OM

EN L

ÄH

ETYS

SEU

RA

Antti ja Liisa Saarenketo ovat olleet Ke-

niassa lähetystyössä jo noin 10 vuotta, jos

mukaan lasketaan myös kotimaan loma-

ja työkausijaksot.

Tuona aikana perhe on nähnyt joulun

neljällä eri paikkakunnalla. Nykyään lähet-

tiperhe asuu Länsi-Keniassa, Kisumun kau-

pungissa.

– Aikanaan olimme täällä koko perheellä

viisi vuotta. Nykyään perheeseemme kuu-

luu kolme lasta, heidän puolisonsa ja nel-

Lähetystyöntekijöiden joulu on aina eksoottinen

J O U L U I K ÄVÄ N J A M A L A R I A N K E S K E L L Ä

jä lastenlasta, kertovat Saarenkedot Ke-

niasta.

Ensimmäistä jouluaan Afrikassa he ku-

vaavat ”rehellisesti sanottuna” ankeaksi,

sillä siihen liittyi mm. malariaan sairastu-

minen. Elettiin vuotta 1987 ja suomalaiset

olivat saapuneet vain muutama kuukausi

aikaisemmin lähetysmaahansa.

– Joulun aikaan meillä oli meneillään

swahilin kielikoulu lähellä Nairobia. Esikoi-

semme oli aloittanut ensimmäisen perus-

koululuokan kaukana asuinpaikastamme,

Moniankun kylässä. Meillä oli mahdol-

lisuus nähdä häntä vain kolmen viikon

välein, eikä puhelinyhteyksiä siihen ai-

kaan ollut. Ikävä vaivasi puolin ja toisin.

– Kaikki maassa oli ensimmäisenä jou-

luna vielä outoa ja ihmeellistä. Olimme-

han itsekin vielä silloin nuoria. Saimme

Markus-poikamme joululomalle, mutta

Liisa sairastui malariaan. Lapsillemme yri-

timme tehdä kaikesta huolimatta niin

Liisa Saarenketo muistelee,

millaisia ovat olleet lähetti-

perheen joulut Keniassa. Vastoin-

käymisiltä ja sairasteluiltakaan

ei ole vältytty, mutta yllättäen

Keniassa muistetaan joulun pe-

rimmäinen sanoma paremmin

kuin joulupukkeilun hapatta-

massa Suomessa.

KUVA

: SU

OM

EN L

ÄH

ETYS

SEU

RA

”Eräänä jouluaamuna ennen

auringonnousua olimme päättäneet

lähteä kylämme

kirkkoon. Kirkon

oli tarkoitus alkaa

kello kuusi.

Turvallisuussyistä

kotiamme ympäröi

korkea aita ja sen

sisäpuolella yö- ja

päivävartijat.

Suunnistimme

portille jonne

jäimme odottamaan vartijaa, jolla olisi

lukkoon avain. Vaan eipä tuota vartijaa

kuulunut eikä näkynyt missään.

Lähdimme etsimään ympäri suurta

pihaa, jossa silloin oli myös teologinen

seminaari. Viimein kauan

huhuiltuamme löysimme kaksi

yövartijaa, sikeässä unessa nukku-

masta, erään luokkahuoneen nurkasta!

Viimein päästyämme kirkolle kirkon

ovi oli lukossa ja vain jokunen paikal-

linen ihminen pihalla. Odottelimme…

viimein löytyi mies, jolla oli kirkon

avain. Istuimme tyhjään kirkkoon ja

katselimme aikamme kuluksi erästä

äitiä, joka alkoi lakaista kirkon lattiaa

jumalanpalvelusta varten. Pikkuhiljaa

alkoi ihmisiä virrata sisään ja kirkon

ollessa täysi alkoi ensimmäinen

kuoro laulaa.”

Vartijat nukkuivat joulunaerään isomman kaupan edessä puhallettu,

muovinen lumiukko ja joulupukki. Joten-

kin ne näyttivät aika oudoilta tässä ympä-

ristössä.

– Ne joilla on varaa yrittävät hankkia li-

haa, kanaa, sapatiaa (rieskan näköistä lei-

pää), ugalia (maissipuuroa), sukumavikiä

(vihreä vihannes) ja riisiä. Myös maitoteen

kanssa nautitaan mandaaseja (munkin ta-

paisia). Joululahjoja ostavat vain varak-

kaammat perheet.

Keniassa on paljon kristittyjä ja se näkyy

sunnuntaisten jumalanpalvelusten osallis-

tujamäärissä.

Yllättäen Keniasta puuttuu ns. kaupal-

linen joulu ja siihen liittyvä joulupukki-

kultti.

– Joulun sanomana täällä on Vapahtajan

Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhla. Aina-

kaan toistaiseksi joulun sanomaan ei ole

tuotu muita sille vieraita elementtejä. Suu-

rin osa kenialaisista on hyvin tietoisia jou-

lun kristillisestä sanomasta, kertoo Liisa

lohdullisen uutisen.

Myös kirkko kristillisine lauluineen on eh-

dottomasti tärkeä osa kenialaista joulun-

viettoa.

– Joulu poikkeaa ehkä totutusta suoma-

laisesta juuri siksi, että se supistuu vain

muutamaan päivään. Siinä tullee esille kui-

tenkin juuri se tärkein, eli Jeesuksen syn-

tymäjuhlan viettäminen ja yhteisestä us-

kosta iloitseminen. Kaikki muu ”krääsä” ja

kiire ovat siitä poissa.

Janne Könönen

suomalaisen joulun, kuin se vain oli niissä

oloissa mahdollista.

Joulu on kuumin vuodenaika

Lapsille sekin joulu oli lopulta ilon juhla.

Joulukirkkoon Saarenkedot eivät pääs-

seet, vaan ihmettelivät kotosalla kuumin-

ta vuodenaikaa.

– Jostain olimme saaneet hankittua

sypressin, jonka sitten koristelimme Suo-

mesta tuoduilla koristeilla. Sen joulun jäl-

keen olemme saaneet viettää monta hy-

vää joulua täällä Keniassa.

Joulu on juhla, joka väkisin aiheuttaa

haikeutta, jos sen viettää poissa koti-

maasta, kaukana rakkaista ihmisistä. Ny-

kyään netti ja esim. Skype-yhteydet lievit-

tävät tuskaa.

– Aattoiltanakin voi olla yhteydessä su-

kulaisiin, jos nimittäin sähköt eivät ole

pois. Viime vuosina olemme kuitenkin yrit-

täneet järjestää koko perheen yhteisiä

jouluja. Joko Suomessa tai Englannissa,

jossa kahden tyttäremme perheet asuvat.

– Vieraassa maassa ollessa huomaan kai-

paavani joskus sellaista koko kansan val-

mistautumista jouluun. Siitä puhumista,

joulujuhlia, kynttelikköjä ikkunoilla tai jo-

pa perusteellista kodin siivoamista. Mutta

aika kai tekee tehtävänsä ja kaikkeen tot-

tuu, kertoo Liisa Saarenketo.

Joulu ei näy Kenian katukuvassa erityi-

sellä tavalla. Saarenkedot kertovat, että

joulun alla tosin bussit ja muut julkiset lii-

kennevälineet ovat täynnä ja tiet ovat

ruuhkaisia, sillä jokainen haluaa päästä su-

kunsa luokse jouluksi. Koulut sulkeu-

tuvat jo joulukuun alussa.

Joulupukkikultti puuttuu

Pääkaupunkiseudulla

Nairobissa on nykyään

suurten ostoskeskuk-

sien edustat koris-

teltu länsimaisin

jouluvaloin ja koris-

tein.

– Täällä Kisumun

kaupungissa oli

edellisjouluna

ruuhkaisia, sillä jokainen haluaa päästä su-

kunsa luokse jouluksi. Koulut sulkeu-

tuvat jo joulukuun alussa.

Joulupukkikultti puuttuu

Antti ja Liisa Saarenketo

KUVA

: SU

OM

EN L

ÄH

ETYS

SEU

RA, T

AU

STA

KUVA

: RO

DEO

15

KUVA

: SA

ARE

NKE

TOJE

N A

RKIS

TO

”Eräänä jouluaamuna ennen

auringonnousua olimme päättäneet

lähteä kylämme

kirkkoon. Kirkon

oli tarkoitus alkaa

kello kuusi.

Turvallisuussyistä

kotiamme ympäröi

korkea aita ja sen

sisäpuolella yö- ja

päivävartijat.

Suunnistimme

portille jonne

jäimme odottamaan vartijaa, jolla olisi

lukkoon avain. Vaan eipä tuota vartijaa

kuulunut eikä näkynyt missään.

Lähdimme etsimään ympäri suurta

pihaa, jossa silloin oli myös teologinen

seminaari. Viimein kauan

huhuiltuamme löysimme kaksi

yövartijaa, sikeässä unessa nukku-

masta, erään luokkahuoneen nurkasta!

Viimein päästyämme kirkolle kirkon

ovi oli lukossa ja vain jokunen paikal-

linen ihminen pihalla. Odottelimme…

viimein löytyi mies, jolla oli kirkon

avain. Istuimme tyhjään kirkkoon ja

katselimme aikamme kuluksi erästä

äitiä, joka alkoi lakaista kirkon lattiaa

jumalanpalvelusta varten. Pikkuhiljaa

alkoi ihmisiä virrata sisään ja kirkon

ollessa täysi alkoi ensimmäinen

kuoro laulaa.”

Vartijat nukkuivat joulunaerään isomman kaupan edessä puhallettu,

muovinen lumiukko ja joulupukki. Joten-

kin ne näyttivät aika oudoilta tässä ympä-

ristössä.

– Ne joilla on varaa yrittävät hankkia li-

haa, kanaa, sapatiaa (rieskan näköistä lei-

pää), ugalia (maissipuuroa), sukumavikiä

(vihreä vihannes) ja riisiä. Myös maitoteen

kanssa nautitaan mandaaseja (munkin ta-

paisia). Joululahjoja ostavat vain varak-

kaammat perheet.

Keniassa on paljon kristittyjä ja se näkyy

sunnuntaisten jumalanpalvelusten osallis-

tujamäärissä.

Yllättäen Keniasta puuttuu ns. kaupal-

linen joulu ja siihen liittyvä joulupukki-

kultti.

– Joulun sanomana täällä on Vapahtajan

Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhla. Aina-

kaan toistaiseksi joulun sanomaan ei ole

tuotu muita sille vieraita elementtejä. Suu-

rin osa kenialaisista on hyvin tietoisia jou-

lun kristillisestä sanomasta, kertoo Liisa

lohdullisen uutisen.

Myös kirkko kristillisine lauluineen on eh-

dottomasti tärkeä osa kenialaista joulun-

viettoa.

– Joulu poikkeaa ehkä totutusta suoma-

laisesta juuri siksi, että se supistuu vain

muutamaan päivään. Siinä tullee esille kui-

tenkin juuri se tärkein, eli Jeesuksen syn-

tymäjuhlan viettäminen ja yhteisestä us-

kosta iloitseminen. Kaikki muu ”krääsä” ja

kiire ovat siitä poissa.

Janne Könönen

suomalaisen joulun, kuin se vain oli niissä

oloissa mahdollista.

Joulu on kuumin vuodenaika

Lapsille sekin joulu oli lopulta ilon juhla.

Joulukirkkoon Saarenkedot eivät pääs-

seet, vaan ihmettelivät kotosalla kuumin-

ta vuodenaikaa.

– Jostain olimme saaneet hankittua

sypressin, jonka sitten koristelimme Suo-

mesta tuoduilla koristeilla. Sen joulun jäl-

keen olemme saaneet viettää monta hy-

vää joulua täällä Keniassa.

Joulu on juhla, joka väkisin aiheuttaa

haikeutta, jos sen viettää poissa koti-

maasta, kaukana rakkaista ihmisistä. Ny-

kyään netti ja esim. Skype-yhteydet lievit-

tävät tuskaa.

– Aattoiltanakin voi olla yhteydessä su-

kulaisiin, jos nimittäin sähköt eivät ole

pois. Viime vuosina olemme kuitenkin yrit-

täneet järjestää koko perheen yhteisiä

jouluja. Joko Suomessa tai Englannissa,

jossa kahden tyttäremme perheet asuvat.

– Vieraassa maassa ollessa huomaan kai-

paavani joskus sellaista koko kansan val-

mistautumista jouluun. Siitä puhumista,

joulujuhlia, kynttelikköjä ikkunoilla tai jo-

pa perusteellista kodin siivoamista. Mutta

aika kai tekee tehtävänsä ja kaikkeen tot-

tuu, kertoo Liisa Saarenketo.

Joulu ei näy Kenian katukuvassa erityi-

sellä tavalla. Saarenkedot kertovat, että

joulun alla tosin bussit ja muut julkiset lii-

kennevälineet ovat täynnä ja tiet ovat

ruuhkaisia, sillä jokainen haluaa päästä su-

kunsa luokse jouluksi. Koulut sulkeu-

tuvat jo joulukuun alussa.

Joulupukkikultti puuttuu

Pääkaupunkiseudulla

Nairobissa on nykyään

suurten ostoskeskuk-

sien edustat koris-

teltu länsimaisin

jouluvaloin ja koris-

tein.

– Täällä Kisumun

kaupungissa oli

edellisjouluna

ruuhkaisia, sillä jokainen haluaa päästä su-

kunsa luokse jouluksi. Koulut sulkeu-

tuvat jo joulukuun alussa.

Joulupukkikultti puuttuu

Antti ja Liisa Saarenketo

KUVA

: SU

OM

EN L

ÄH

ETYS

SEU

RA, T

AU

STA

KUVA

: RO

DEO

15

KUVA

: SA

ARE

NKE

TOJE

N A

RKIS

TO

Sinun kuninkaasi tulee sinulle

Varmasti hän tulee.

Sinä et mene häntä noutamaan.

Hän on liian korkealla ja kaukana.

Opi siis evankeliumista,

miten Jumala alkaa tehdä meistä hurskaita

ja mikä on hurskaaksi tulemisen alku.

Muuta alkua ei ole kuin se,

että “sinun kuninkaasi tulee sinulle”.

Hän aloittaa sinussa.

Martti Luther

9 789518 886061

ISBN 978-951-888-606-1ISSN 0359-1077Sh 5 €