Jousiampuja 3/2011

Andres Grossliiton uusi puheenjohtaja

L i sää ku l taa maas tos ta !

Vapaaehtoistyötä seuran eteen

Täysillä kohti muutosta

Kansikuva

Kuvassa: Jari HaavistoKuva: Iida Niskanen

Suomen Jousiampujain LiittoRadiokatu 20, SLU-talo00240 Helsinkifax 09 224 402e-mail: [email protected]

Ilmestyminen 3 kertaa 2011, joista yksi painettuna.

Päätoimittaja: Anne LanteeLehtiryhmä: Harriet Hyvärinen,Elina Syrjänen, Janne Sumusalo

Ulkoasu ja taitto: Sussu Makkonen

Painopaikka: 2011Ilmoitushinnat:1/1 sivua 200€ 4-värisenä, 150€ mv1/2 sivua 150€ 4-värisenä, 75€ mv1/4 sivua 75€ 4-värisenä, 50€ mv

Kilpailuilmoitukset seuroille: 1/4 sivua veloituksettaISSN 0356-3286

SisällysluetteloPääkirjoitus 3Kolmas kerta toden sanoi! 5Kultaa ja hopeaa maastoammunan EM-kisoista 6Andres Gross liiton uudeksi puheenjohtajaksi 10Tähtäimen akselit 11Vapaaehtoistyötä seuran eteen 14Lontoon paralympialaisiin 5 edustajaa 16Olavi Kokkila in memoriam 18

PalstatNokitus • Kolumni 4Nosto • Lyhyet uutiset 4Veto • Alueen/tapahtuman esittely 10 Ankkurointi • Juniorit 12Tähtäys • Henkilöhaastattelu 13Laukaisu • Gallup 15Jälkipito • Pilapiirros 19

M uutos on päivän sana urheilujärjestö-maailmassa. Huippu-urheilun muutos-

ryhmä on tehnyt töitä Olympiakomitean alla jo yli vuoden huippu-urheilun toimintatapojen muutoksen parissa. Useita lajiliittoja on yhdisty-nyt tai yhdistymässä ja kolme suurta – Suomen Liikunta ja Urheilu SLU, Nuori Suomi ja Kunto-liikuntaliitto – selvittävät yhteisen organisoitumi-sen vaihtoehtoja.

Suomen Jousiampujain Liitossakin on muu-tosta ilmassa. Syyskokous valitsi liitolle uuden puheenjohtajan ja liudan uusia nimiä liittohal-litukseen. Halu muutokseen on lupaavasti näh-tävissä.

”Me emme pysty kilpailemaan suurten mai-den kanssa resursseilla emmekä potentiaalis-ten urheilijoiden lukumäärällä. Meidän valttim-me on osaamisen kehittäminen ja jakaminen”, totesi huippu-urheilun muutosryhmän jäsen Lee-na Paavolainen. Samaa ajattelumallia voisi soveltaa myös SJAL:iin.

Emme mekään paini samassa sarjassa suur-

ten jousiammuntamaiden kanssa, mutta silti meillä on kaikki mahdollisuudet pärjätä hui-pulla, kunhan käytämme tuota valttikorttia, jo-ka edellyttää yhteistyötä. Jari Haaviston tuore maastoammunnan Euroopan mestaruus on vii-meisin osoitus siitä.

Lajinakaan emme Suomessa paini samassa sarjassa suurten lajien kanssa. Tässäkin valtti-korttimme voisi olla lajirajat ylittävä yhteistyö – niin osaamisen kehittämisessä ja jakamisessa kuin toiminnan organisoinnissakin.

Lopetetaan surkuttelu siitä, että rahat piene-nevät vuosi vuodelta tai eivät ainakaan kasva. Jos otetaan laput pois silmiltä ja katsotaan laa-jemmin urheilumaailmaan, niin itse asiassa ur-heiluun osoitetut valtion budjettirahat ovat nous-seet jo useana vuonna, myös ensi vuonna.

Valtion ensi vuoden talousarvioesityksessä lii-kuntatoimelle esitetään yhteensä 147 miljoo-naa euroa, mikä on kolme miljoonaa euroa enemmän kuin tänä vuonna. Opetus- ja kulttuu-riministeriön käytettäväksi on päätymässä puoli

miljoonaa enemmän kuin tänä vuonna, yhteen-sä noin 2,5 miljoonaa euroa. Lisäksi huippu-urheilun osuutta ollaan kasvattamassa liki mil-joonalla 7,8 miljoonaan euroon.

Olisiko meidän syytä katsoa peiliin ja tarkas-tella toimintaamme kriittisesti, jos jousiammun-nalle osoitetut valtionavustukset eivät nouse?

Nyt on aika kääriä hihat ja ryhtyä muutos-töihin. Tammikuussa aloittavalla liiton uudella puheenjohtajalla on monia hyviä kehitysideoi-ta, joista maistiaisia voitte lukea tästä lehdestä. Muutos vaatii kuitenkin jokaisen osallistumis-ta. Muistetaan, että meillä kaikilla lienee viime kädessä sama päämäärä: jousiammuntaurhei-lun suosion ja arvostuksen kasvattaminen. Sitä kohti päästään pienin askelin, yhteistyöllä.

Anne LanteePäätoimittaja

Pääkirjoitus

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

JousiampuJa 3/2011 3

Syyskokouksen päätöksiä

S JAL:n syyskokous 22.10. Tampereella va-litsi liiton uudeksi puheenjohtajaksi helsin-

kiläisen Andres Grossin. Liittohallitukseen va-littiin erovuoroisten tilalle kaksivuotiskaudeksi Miika Kataja, Kari Mäenpää, Juha Viitaoja ja Mikko Juutilainen sekä vuodeksi Ari Tuok-kola, joka tulee kesken kautta liittohallituksesta eronneen Kimmo Hujasen tilalle.

Liittohallituksessa jatkavat nyt valittujen lisäk-si Marko Järvenpää, Juhana Rüster ja Mika Savola.

Kokous hyväksyi liiton toimintasuunnitelman ja budjetin ensi vuodelle. Budjetin loppusum-ma on lähes 158 000 euroa, jos valtionavus-tus saadaan anotun suuruisena.

Jäsenyhdistyksiltä perittävät jäsenmaksut pi-detään samansuuruisina kuin tänä vuonna eli aikuisilta 23 euroa ja junioreilta 11 euroa.

Lajiryhmien puheenjohtajina jatkavat Miika Aulio (tähtäinjousi), Marko Järvenpää (taljajou-si) ja Anne Viljanen (maastoammunta). Viestin-tä- ja markkinointityöryhmän puheenjohtajaksi valittiin Juhana Rüster.

Kokoukseen osallistui edustajia 17 jäsenseu-rasta.

Wilhelm Tell 60 vuotta

H elsinkiläinen jousiammuntaseura Wil-helm Tell juhli 60-vuotista taivaltaan

15.10. järjestetyn hallikisan yhteydessä. Huh-tikuussa 1951 perustettu seura kuuluu Suomen suurimpiin noin 150 ampujan voimin.

Seuran kiistatta kuuluisin jäsen on ollut Ta-pio Rautavaara, joka voitti MM-joukkuekultaa vuonna 1958 yhdessä niin ikään Wilhelm Tel-liä edustaneiden Väinö Ansalan ja Olavi Kal-lionpään kanssa. Nykyäänkin seurassa har-joittelee useita Suomea maajoukkueessa edus-taneita jousiampujia.

60-vuotisjuhlakisassa voitot jäivät isäntäseu-ralle, kun taljajousessa Mikko Juutilainen ja tähtäinjousessa Aki Virtanen päihittivät tunnel-mavalaistuksessa ammutuissa finaaleissa vas-tustajansa.

T aisi olla vuosi 1998, kun ensimmäistä kertaa sain SJAL:n puheenjohtajuuden ve-

tääkseni. Silloin minulla oli vielä rutkasti intoa ja energiaa lähteä kehittämään lajiamme. Tein itselleni 100 kohdan uudistusohjelman, jonka avulla uskoin modernisoivani ja vahvistavani lajiamme. 99 niistä on yhä toteutumatta ja se ainoa toteutunut uudistus, joka itse asiassa oli vanhennus, ei aina edes vieläkään toimi.

Halusin saada lajimme näyttämään todelli-selta urheilulta, ja niinpä halustani määrättiin, että valtakunnallisissa kilpailuissa on jokaisella oltava päällään seuransa edustuspaita. Juju oli ja on siinä, että jos Suomessa ei ole seuroja, joista urheilijat voivat olla ylpeitä, ei ole myös-kään kohta jousiampujiakaan. Ilman seuroja ja niiden tekemää todella tärkeää kasvatus- ja koulutustyötä ei meitä hetken päästä olisi yli-päätään enää lajina olemassa.

Lajin imago on minulle aina ollut tärkeä. Toi-nen imagoomme kantaa ottanut pukeutumis-sääntöideani heitettiin jo jokin aika sitten ro-mukoppaan. Mielestäni farkut eivät sovi urhei-lijalle. Nyt jousiammuntaurheilija saa taas pu-keutua risaisiin ja virttyneisiin farkkuihin. Farkut ovat toki mukavia ja rentoja mutteivät mieles-täni mitenkään urheilullisia.

Lajimme imago on ongelma. Me emme näy-tä urheilijoilta vaan pikemminkin vapaa-ajan-viettäjiltä. Mitä siinä on huonoa? No se, että meidän pitäisi saada paljon lisää rahaa ur-heilun rahajaosta päättäviltä sekä liike-elämäl-tä. Vapaa-ajanviettäjät eivät business-elämää eivätkä urheilupäättäjiä kiinnosta! Kun ei ole kunnollista imagoa, ei ole tunnettuutta! Kun ei ole katsojia eikä mediakiinnostavuutta, ei ole sponsoreitakaan ja piste.

13 vuoden aikana ei ole mikään jousiam-munnassa juurikaan muuttunut. Ainoa moder-ni asia lajissamme on sen välineet. Ne ovat komistuneet vuosieni varrella. On tullut muo-via, keraamisiavaahtoa, hiilikuitua, kevlaria ja kaikkea muutakin huikeaa. Välineissä ei enää pihistellä!

Viime vuosien välinekehityksestä huolimatta olemme tuloksellisesti kuitenkin polkeneet mo-nessa mielessä valitettavan paikoillamme. Siksi ihan viimeisten puheenjohtajavuosieni aikana olenkin lopettanut haluamasta löytää sponso-

Kolmas kerta toden sanoi!

reita ja olen sen sijaan halunnut saada suomai-set jousiammuntaurheilijat oivaltamaan sen, et-tä omin voimin, ilman henkilökohtaisen valmen-tajan tukea ja apua, ei enää voi nousta ko-vinkaan korkealle tulostasolle kansainvälisessä jousiammuntakentässä. Miika Aulion ja Perttu Ronkaisen orkestroima valmentajakoulutus on ollut loistava yritys saada koulutettuja valmen-tajia urheilijoiden avuksi. Coach Kimin luen-not ovat mielestäni olleet parasta antia, mitä minä olen valmennusajattelulleni vastakaikua saanut!

Nyt valmennuksellista tietoa ja taitoa Suo-messa jo on, mutta ongelmana on, että me suomalaiset nyt vain olemme liian juroja toisil-ta apua pyytämään. Niinpä ainakin toistaisek-si harvassa ovat vielä ne kerrat, kun ampuja on hankkiutunut säännölliseen ja sovittuun val-mennukseen. Urheilijamme tarvitsevat nopeasti ja kipeästi pätevää valmennusta! Tehkää siis seuroissa kaikki voitavanne tämän jakelu- ja tiedonkulkuongelman korjaamiseksi.

Liiton pitäisi tehdä sitä ja tätä, itkee kenttä-väki. Niin varmaan, mutta koska sillä ei ole riittävästi rahaa eikä oikein riittävästi henkilö-resurssejakaan, ei se pysty tekemään kaikkea vaadittua. Liitolla vuosittain käytössä oleva ra-ha määräytyy suoraan jäsenmääriemme mu-kaan, ja kun meitä jousiampujia on vain kak-si tuhatta, jäävät rahavaramme aktiiviseen toi-mintaan liian vähäisiksi. SJAL:n vuosibudjetti, kun on vain noin 100 000 euroa. Sponsori hoi...imago voi!

Liiton ainoa ja todellinen resurssi on ollut toiminnanjohtaja Timo Rantasessa. Hän on jaksanut puskea suomalaista jousiammuntaa eteenpäin kaikilla mahdollisilla tasoilla ja ta-voilla. Taso on ollut välillä melkein pystysuo-rassa ja taakka aika ajoin varmaankin kohtuut-toman raskas yhdelle miehelle vähällä rahalla kiskottavaksi. Kiitos tässä vielä kerran Timolle mainiosta yrittämisestä!

Viimeistä kauttani edeltänyt puheenjohtajam-me kansanedustaja Markku Pakkanen kertoi pohjoiseen matkanneessa junassa minulle kyl-lästyneensä siihen eripuraan, jota eri aselaji-en välillä hänen mielestään oli. Totta! Taljajou-si-, tähtäinjousi- ja vaistojousiampujien on olta-va tulevaisuudessa parempia kavereita keske-

nään, sillä tulevaisuudessa vaa'assa on mieles-täni koko jousiammuntaurheilun hyvinvointi.

Seurojen on tehtävä enemmän! Ampujien on tehtävä enemmän! Valmentajien on tehtävä enemmän. Kouluttajien on tehtävä enemmän. Tuomarien on tehtävä enemmän. Kotijoukko-jen on tehtävä enemmän. Jos suomalaiset seu-rat ovat vahvempia, ovat suomalaiset jousiam-muntaurheilijatkin hetken päästä vahvempia!

Tekemätöntä työtä suomalaisessa jousiam-munnassa riittää, omasta mielestäni ainakin 99 kohdan verran. Toivon uudella puheenjoh-tajallamme Andres Grossilla olevan uutta nä-kemystä ja aivan uudenlaista intoa suomalai-sen jousiammuntaurheilun eteenpäin luotsaa-misessa.

Kolme kertaa olen saanut luottamuksenne, sillä olen ollut SJAL:n puheenjohtaja kolmessa eri erässä. Ilmeisesti en ole ollut täysin kehno, kun on uudelleen ehdokkaaksi pyydetty.

Täytän muutaman kuukauden päästä 60 vuotta, joten nyt on tullut korkea aika keskit-tyä vain omaan ammuntaani (ja vähän tehok-kaammin Arcuksen asioihin). Toivon tuotapi-kaa löytäväni itselleni henkilökohtaisen val-mentajan, jonka kanssa yhdessä saavutamme maaliskuussa Riihimäellä ammuttavan seniori-en SM-kilpailujen tähtäinjousen 60-vuotiaiden miesten suomenmestaruuden!

Pirkka Elovirta

Juhlan kunniaksi seura tarjosi kakkukahvit kaikille kisoissa olleille.

Kuva: Pirkka Elovirta

NOSTOLyhyet uutiset

Kolumni

Puheenjohtajalta

M istä kirjoittaisin? Olen pohtinut kolum-neissa jousiammuntaa paljon, ja tuntuu

siltä, että olen jo sanonut kaiken! Toisaalta, koska jousiammunnassa – tai elämässä yleen-sä – on useita ikuisuuskysymyksiä, joihin kan-nattaa palata, ajattelin pohtia aihetta ”kiirehdi hitaasti”. Muutan lauseen ainoastaan muotoon ”tähtää hitaasti”.

Hitaasti tähtäämällä en tarkoita, että itse suo-rituksen aikana hidastelisin jotenkin ja käyttäi-sin paljon aikaa tähtäämiseen. Ei, silloin saat-taa ajatus mennä aivan väärille urille. Sen si-jaan tarkoitan itse harjoittelusta nauttimista si-ten kuin vaikkapa Fintelligensin ja Lauri Täh-kän kappaleessa ”Määränpää”, jossa laule-taan osuvasti ”matka jonka kuljet, on tärkeäm-pi kuin päämäärä”.

Suurin osa meistä on kiireisiä. Meiltä vaa-ditaan tuloksia työssä ja vapaa-aikana, ja

vaadimme paljon myös itseltämme. Joudum-me touhottamaan muiden mukana, vaikkem-me ehkä haluaisikaan. Hitaus ei ole nykyään arvossaan, ja tärkeintä tuntuu olevan vain tu-los ja päämäärän nopea saavuttaminen. Se, että oma jousiammuntasuoritus ei ole pelkkää edistystä vaan tuntuu usein mystisesti menevän takapakkia, on vaikea kestää. Jokaista sellais-takin hetkeä pitäisi kuitenkin pystyä arvosta-maan, sillä se on osa matkantekoa! Luonto ei tee hyppäyksiä: kaikki tapahtuu järjestyksessä ja muutokset pikku hiljaa.

Mitä jousiammuntaan tulee, niin on tässä ”soutamisessa ja huopaamisessa” puolensa-kin. Ainakin minä koen sen niin, että kaikis-ta lyhytjänteisimmät jättävät harrastuksen kes-ken melko piankin heti ensimmäisten vastoin-käymisten tullessa. Ketä on jäänyt jäljelle? Lukumääräisesti ehkä melko vähäinen, mutta

jousiammuntaa rakastava, kärsivällinen ja pit-käjänteisesti uurastava joukko. Ne mukavat seurakaverit, joita on hauska tavata ilta illan jälkeen harjoituksissa ja kilpailuissa. Lisäksi he kaikki tuntuvat painiskelevan samojen ilojen ja surujen kanssa kuin minäkin. Heiltä saa kovas-sa paikassa apua ja hyviä neuvoja.

Pyrkikäämme päämääräämme maltillisesti, sillä kaikki hyvä tulee ajan mukana ja pitkäjän-teisen työn tuloksena. Onko mitään hyvää ja pysyvää koskaan saavutettu nopeasti? Minulle ei tule yhtään esimerkkiä mieleen. Savolaiset-kin sen tietävät: ”Turha hättäily ja voohoilu on mielikuvituksen viärinkäättöö”.

Mukavia harjoitushetkiä hyvässä seurassa toi-vottaaCecilia Putkinotko

NOKITUS Tähtää hitaasti

Jousiampuja-lehti osittain verkkolehdeksi

P itelet käsissäsi tämän vuoden kolmatta ja samalla viimeistä Jousiampuja-lehteä. Tä-

mä lehti on kuitenkin ainoa painettu ja kotiin postitettu lehti. Kaksi ensimmäistä lehteä ovat ilmestyneet vain verkkolehtenä.

Jos et ole vielä löytänyt verkkolehteä SJAL:n sivuilta, niin käy lukemassa aiemmat numerot osoitteesta www.sjal.fi/jousiampuja. Verkko-lehden sivuilta on luettavissa myös aiempien vuosien Jousiampuja-lehtiä arkistosta. Tällä het-kellä vanhimmat pdf-muotoiset lehdet ovat vuo-delta 2003, mutta sitäkin vanhempia lehtiä skannataan vähitellen sähköiseen arkistoon.

Vuonna 2012 Jousiampuja-lehdestä ilmestyy tämän vuoden tapaan vain yksi painettu lehti ja loput numerot verkkolehtenä.

Lehdestä voi antaa palautetta, kehitysehdo-tuksia ja juttuideoita osoitteessa www.sjal.fi/jousiampuja.

4 JousiampuJa 3/2011 JousiampuJa 3/2011 5

RM1 PALAZZI Luca ITA Italy 705 /03 185/01 117/02 60 51 T.4*2 ROHRBERG Sebastian GER Germany 703 /04 170/06 114/04 55 51 T.43 SERI Marco ITA Italy 693 /05 174/03 121/01 50 587 VIRTANEN Aki FIN Finland 654 /12 165/07 108/0717 RUSTER Juhana FIN Finland 613 /1719 VAAJAMAKI Vesa FIN Finland 612 /19RW1 RICHTER Elena GER Germany 654 /03 164/02 120/02 56 582 BJERENDAL Christine SWE Sweden 632 /06 170/01 110/04 59 473 BOTTO Anna ITA Italy 659 /02 158/06 121/01 54 6012 BACKMAN Anne FIN Finland 537 /13 126/1215 RAIVIO Jonna FIN Finland 475 /15 107/15CM1 HAAVISTO Jari FIN Finland 787 /06 202/03 135/02 65 672 WAKELIN Neil GBR Great Britain 785 /09 195/07 131/04 66 653 SITAR Dejan SLO Slovenia 800 /03 200/04 135/01 64 6618 JARVENPAA Marko FIN Finland 765 /1828 KARI Hannu H FIN Finland 728 /28CW1 BUDEN Ivana CRO Croatia 783 /01 191/04 127/03 64 682 HOETTECKE Silke GER Germany 758 /04 193/02 128/01 62 62

3 CERNE Toja SLO Slovenia 754 /05 185/08 126/04 57 6313 LANTEE Anne FIN Finland 741 /12 180/1320 LEIVONEN Sanna FIN Finland 672 /20BM1 LARSSON Bobby SWE Sweden 699 /01 160/05 117/01 49 542 SEIMANDI Giuseppe ITA Italy 699 /02 173/01 111/02 53 533 JONSSON Erik SWE Sweden 663 /05 163/02 108/03 43 498 AHJOKIVI Pasi FIN Finland 659 /06 157/07 102/0816 SALONEN J FIN Finland 601 /16 129/1622 NEVALAINEN Hannu FIN Finland 568 /22BW1 STROBBE Eleonora ITA Italy 659 /01 158/01 111/01 47 542 JENTGES Monika GER Germany 611 /04 149/03 98/02 50 473 GAUTHE Christine FRA France 615 /03 143/05 98/03 46 4714 VILJANEN Anne FIN Finland 563 /07 114/14RJW1 GOBBELS Zoe BEL Belgium 638 /01 102/03 46 542 ANDERSSON Sandra SWE Sweden 556 /04 114/01 50 473 BAJNO Francesca ITA Italy 598 /03 103/02 42 466 NISKANEN Iida FIN Finland 488 /06 85/06

V arhain sunnuntaiaamuna 11.9.2011 ko-koontui moniin vuosiin suurin maastoam-

muntajoukkue Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Vaihdettiin kuulumisia ja jousilaukkubuukkaus-rumban jälkeen pakkauduimme Rooman ko-neeseen.

Perillä Roomassa meitä odotteli iloinen mat-katoimistovirkailija, jonka johdolla löysimme bussimme, ja matka kohti Montevarchia pää-si alkamaan.

Matkalla pysähdyimme pikahaukkaamaan moottoritiepizzeriassa hiukan purtavaa ja vie-lä tunnin köröttelyn jälkeen bussi kaarsi pois moottoritieltä pysähtyen yllättävän lyhyen ajon jälkeen hotellimme pihaan.

Yllätys oli nimittäin se, että emme olleetkaan Montevarchissa vaan laitakaupungilla. Pian majoittumisen jälkeen aloimme selvittää pää-syä harjoituskentälle ja akkreditointia. Järjestä-jille tuli jostain syystä yllätyksenä saapumisem-me ajankohta, ja kun selvisi, että jouduimme turvautumaan järjestäjien bussikyytiin, alkoi sel-vittely kuljetuksista.

Lopputuloksena oli se, että tunnin odottelun jälkeen pääsimme poliisibussilla akkreditointi-pisteeseen, mutta sieltä harjoituskentälle pääsy viivästyi ja harjoitusaika meni umpeen, ennen kuin olimme kentällä. Niinpä ohitimme kentän suomalaista tyyneyttä osoittaen. Ajeltiin sitten hotelliin iltapalaveriin ja illalliselle.

Maanantaiaamuksi olimme sopineet järjes-täjien kanssa kuljetuksen heti aamiaisen jäl-keen harjoituskenttänä toimivalle urheilustadi-onille. Bussin luona odottivatkin oppaiksemme tulevat Chiara ja Consuela kuljetuksista vas-taavan herrasmiehen seurassa. Virallisten har-joitusten aikana oli ensimmäinen mahdollisuus käydä “kylillä” ostoksilla.

Joukkueenjohtajien palaverissa saimme hiu-kan osviittaa tulevista päivistä ja eri kilpailu-ratojen sijainnista. Kun joukkuettamme ei ollut virallisilla listoilla, halusin tietää, mihin aikaan aamulla bussi tulisi noutamaan meidät kilpailu-paikalle. Selityksiä riitti, keskusteluja käytiin ja puheluja soiteltiin, kunnes paluukuljetus harjoi-tuskentälle ehti lähteä. Lopulta sain kellonajan

ja pääsin kuljetuksista vastaavan kyydissä ta-kaisin harjoituskentälle joukkueen luo.

Avajaiset keskustassa

Meillä olikin jo hiukan kiire, kun viideltä pi-ti olla kaupungin keskustassa valmiina avajai-sia varten. Ehdimme sinne ajoissa, ja sitten valmistauduttiin puoli tuntia ja marssittiin hal-ki vanhan keskustan kävelykadun kirkon eteen aukiolle kuuntelemaan juhlapuheita. Lippujen-heittelijämiehet ja marssiamme johdattanut pu-hallinorkesteri vastasivat showpuolesta kansa-kouluikäisten lasten ja heidän vanhempiensa hurratessa ilmapallot käsissään ympärillä.

Paluumatkalle bussille tuli hiukan kiire ja esi-tyksetkin jäivät vähän kesken.

Ennen illalliselle siirtymistä pidimme tunnin palaverin, jossa käytiin läpi tiistain aikataulut ja joukkueenjohtajien palaverin anti järjeste-lyistä. Vapaamuotoisen esittelykierroksen ja kevyen rupattelun jälkeen siirryimme naapuri-talossa olevaan illallisravintolaamme, jossa J tyylikkäällä italiallaan onnistui tilaamaan edel-lisen illan tapaan gelatoa (jäätelöä) ja cappuc-cinoa kaikille halukkaille jälkiruoaksi.

Tositoimiin

Tiistaiaamuna aamiaisen nautinnan jälkeen

pääsimme sitten jälleen sinisen poliisibussin kyydissä Montevarchiin, josta noukimme muu-taman joukkueen mukaan ja jatkoimme ulos kaupungista. Tiet pienenivät, nousivat kor-keammalle ja muuttuivat mutkaisiksi. Aikaa ku-lui loppumatkaan niin, että olimme purkautu-massa bussista harjoitteluajan jo alettua. Kä-velimme vielä ohi hotellin, jossa Italian jouk-kue oli majoitettuna ja pääsimme varustetila-na toimivaan ratsastusmaneesiin, jossa voitiin koota jouset.

Lämmittelytaustojen luo päästessä oli vielä joukkueita tulossa ja pikapalaverissa EMAUn kilpailuvastaavan Trudy Medwedin kanssa päädyimme usean joukkueenjohtajan vaati-muksesta jatkamaan lämmittelyaikaa puolella tunnilla.

Kilpailun alku viivästyi lähtöselvittelyjen vuok-si vielä lisää, mutta sitten päästiin asiaan ja taistelu Euroopan mestaruuksista alkoi. Ensim-mäinen kilpailupäivä on aina joukkueenjohta-jan kannalta kiusallisin, kun arvioitavien etäi-syyksien radan varteen ei oikein päästetä.

Niinpä päivä sujui muiden joukkueenjohtaji-en kanssa. Tuttuja vuosien varrelta olikin usei-ta. Norjan Pär Bollstad, saksan Dieter Lan-ge ja Karl-Heinz Bode sekä ranskan Aurore Trayan. Bode osallistui 1984 Riihimäen-Hyvin-kään MM-kisoihin ja 1997 Lahden World Ga-

mesiin, joissa molemmissa toimin ratamestari-na. Lahdessa Bollstad oli FITAn kilpailuvalvo-jana ja toimi ratamestarina 1990 Loenin MM-kisoissa, joissa olin ensi kertaa MM-kisajoukku-een johtotehtävissä Pekka Mertasen kanssa.

Iltapäivän aikana alkoi pikku hiljaa tihkua keskiarvovälituloksia ja joukkueemme panos näytti mukavalta. Italian panos näytti aika hui-kealta, mutta ennen bussille menoa oli jo tie-dossa suuri osa tuloksista. Anne Lantee oli kah-deksas ja Sanna Leivonen 20. naisten talja-luokassa. Anne Viljanen oli viidentenä naisten vaistossa ja Iida Niskanen kuudentena nais-juniorien tähtäinluokassa. Naisten tähtäinluo-kassa Anne Backman oli 13. ja Jonna Raivio 15. Vastaavasti miesten tähtäinluokassa Aki Virtanen oli 15., Juhana Rüster 17. ja Vesa Vaajamäki 19. Miesten vaistoluokassa Pasi Ahjokivi oli viidentenä, J Salonen 18. ja Han-nu Nevalainen 21. Taljamiesten luokassa Ja-ri Haavisto oli seitsemäs. Marko Järvenpää 19. ja Hannu H. Kari 28.

Hotellille palattua puhdistauduttiin ja istuttiin sitten hotellin ala-aulassa palaveria, jossa käy-tiin läpi päivän tuntemuksia. Vaihdettiin koke-muksia ja annettiin vinkkejä seuraavaa päivää varten. Ratoja oli kaksi ja kaikille ampujille tuli torstaiksi vaihto toiselle radalle annettuja etäi-syyksiä ampumaan.

Toiveikkain mielin siirryttiin sitten herkuttele-

Kultaa ja hopeaa maastoammunan EM-

kisoistaSuomalaisen maastojousiammunnan menestystarina jatkui Toscanassa.

Kuvat: Juhani Jattu, Anne Lantee, FieldarcherTeksti: Juhani Jattu

Suomen iso joukkue mahtui vielä samaan kuvaan. Vasemmalta takarivistä Juhani Jattu, Aki Virtanen, Hannu Nevalainen, Marko Järvenpää, Vesa Vaajamäki, Jari Haavisto, Pasi Ahjokivi, Juhana Rüs-ter, Anne Viljanen, Hannu H. Kari, Anne Lantee, Anne Backman, Jonna Raivio, Sanna Leivonen, Paula Lindh ja syliin kaapattuna Iida Niskanen.

Miesten joukkue Aki Virtanen, Jari Haavisto ja Pasi Ahjokivi nappasi EM-hopean tiukan kisan jälkeen. Hannu Kari toimi joukkueen avusta-jana.


lajin positiivisia puolia. Kiitoksia kaikille osal-listujille ja erityisesti Viljasen Annelle, joka on jaksanut puurtaa vuosien taustatyötä joukkueen eteen.

PS. Solo caramelle finlandesi fare bene ai bronchi ei ollut ainoa lause, jota italiaksi opittiin, mutta hauska se oli ja sen kertoivat opastyttömme. Italian televisiossa on taannoin ollut mies, joka tuon lauseen oli suomalaisella aksentilla hilpe-yttä herättäen lausunut ja käännös on suunnil-leen seuraava: Vain suomalainen karamelli on hyvää keuhkoputkille.Niin ja tietysti Toscanan upeissa maisemissa 33–37 asteen lämpö suosi saunaan tottuneita suomalaisia, kuten Unkarissakin kesällä 2010.

Katso Jari Haaviston haastattelu voitokkaan ki-san jälkeen SJAL:n YouTube-kanavalta www.youtube.com/archeryfinland .

Jari Haavisto nakutti nuolensa kylmähermoisesti keskelle taulua voittaen ensin semifinaalissa Italian Antonio Carminion 65-61 ja finaalissa Iso-Britannian Neil Wakelinin 67-65.

maan pastojen ja pestojen maailmaan ja kes-kittymään uuteen päivään.

Kiriä annetuilla matkoilla

Olimme vaatineet jo edellisenä päivänä, että kuljetus aikaistuisi ja keskiviikkona päästiinkin hiukan aikaisemmin matkaan. Kiersimme kui-tenkin taas keskustan kautta hakemassa Eng-lannin joukkueen, mutta järjestäjät olivat va-ranneet yllätyksen, ja bussin eteen kaarsi kak-si moottoripyöräpoliisia sinistä vilkutellen. Mat-ka sujuikin hiukan ripeämmin, mutta lämmitte-lyammunta-aikaa jouduttiin taas hiukan piden-tämään.

Pian oltiin tosi touhussa ja tuloksiakin alkoi tippua. Maastoon pääsi paremmin jutustele-maan ampujien kanssa ja kuvaamaan, joten päivästä tuli vilkkaampi. Yllätys ei liene ollut se, että Italian joukkueen tulostaso putosi. Posi-tiivista oli oman joukkueemme tsemppaus.

Päivän saldona oli Virtasen Akin nousemi-nen 12. sijalle Juhanan ja Vesan säilyttäessä asemansa, mutta parantaessa tuloksiaan mies-ten tähtäinluokassa. Anne Backman ja Jonna-kin säilyttivät tilansa Annen ampuessa kesän parhaansa. Naisten vaistossa Anne Viljanen sai sijoituksekseen seitsemän ja Iida oli junnuis-sa kuudes. Jari oli miesten taljaluokassa sijalla kuusi ja Marko nousi 18. sijalle jääden viisi pistettä pudotuskierroksista Hannu H:n säilyt-täessä sijan 28. Naisten taljaluokassa Anne Lantee oli 12. ja Sanna Leivonen 20. Miesten vaistossa Pasi oli kuudes, J nousi 16. sijalle mennen viimeisenä jatkoon ja Hannu oli sijal-la 22 kesän parhaallaan.

Jatkoon siis joukkueesta kaikki kolme Annea, Jonna, Virtasen Aki, Pasi, J ja Jari. Upeaa oli myös se, että molemmat joukkueet olivat jatkos-sa, miesten joukkue sijoituksella neljä ja nais-ten joukkue sijaluvulla kahdeksan.

Lauantaiksi oli siis luvassa jännitettävää ko-ko rahan edestä. Ilta sujuikin sitten rutinoidusti palaverin ja ruokailun merkeissä tunnelman ol-lessa toiveikas nukkumaan mentäessä.

Kiinni semifinaalipaikassa

Torstai on toivoa täynnä, kirjoitti jo Steinbeck aikanaan, ja meitä olikin sitten suurempi jouk-ko kannustamassa jatkoon päässeitä. Aamu-päivällä ensimmäinen pudotuskierros sujui vaihtelevasti. Backmanin Anne sai nostettua sijoitusta yhdellä päätyen 12. tilalle Jonnan pysyessä 15. tilalla. Anne Lantee jäi viisi pis-tettä jatkopaikasta päätyen sijalle 13, Viljasen Annenkin tie nousi pystyyn sijoituksen ollessa 14. Virtasen Aki oli päässyt vauhtiin ja jatkoi 7. sijalla iltapäivälle samoin kuin Pasi, mutta J:n tie katkesi sijoituksen ollessa 16. Jari oli kuitenkin joukosta vahvimmassa vedossa jat-kaen iltapäivään kolmannelta sijalta pisteen päässä ykkösestä.

Iltapäivän jännittävillä hetkillä Aki taisteli kuu-den pisteen päähän mitalikamppailuista pää-tyen sijalle 7. Pasilta jäi uupumaan viisi pistet-tä loppukilpailuista ja sijoitus oli 8:s, mutta Jari ampui finaaliin sijalta kaksi tasapistein ykkö-seksi ampuneen Slovenian Dejan Sitarin kans-

sa. Iida sijoittui kuudenneksi luokassaan.Iltapalaverissa riitti tarinaa ja tehtiin suunni-

telmaa seuraavan päivän joukkuekilpailujen kannustusjoukoille. Kisapaikka oli motocross-rata eri suunnassa Monteverchista kuin kolme ensimmäistä kilpailurataa, mutta edelleenkin poissa kaikkien palvelujen piiristä. Opastyttöm-me olivat luvanneet J:lle käydä yhdessä hake-massa purtavaa seuraavana päivänä kisapai-kan vuoren juurella olevasta kylästä.

Menestystä joukkuekilpailussaPerjantaina oli jännityksen päivä. Kolme An-

nea taisteli urheasti karsinnan ykkösjoukkue Ita-liaa vastaan, mutta tasoero oli tällä kertaa lii-an suuri ja pistein 113-88 Italia meni jatkoon voittaen sitten Itävallan 51-49 ja lopuksi kultaa Englannin jäädessä hopealle ja Itävallan otta-essa pronssia.

Herkuttelimme koko joukkueen voimin laak-son kylästä tuotuja pizzoja muiden joukkuei-den katsellessa kateellisina iloista ryhmääm-me.

Miesten kilpailu alkoi tasaisesti, kun ensim-mäisellä kierroksella Itävalta sinnitteli joukkuet-tamme vastaan viimeisille nuolille. Tuloksella 109-107 joukkueemme jatkoi kuitenkin edelli-sen vuoden MM-semifinaalivastustajaa Italiaa vastaan. Kisasta tuli jälleen tiukka, mutta viimei-sillä nuolilla pojat taistelivat finaaliin pistein 58-55. Vastustaja oli kuten edellisenäkin vuonna Saksan jouk-kue, joka oli pudottanut ensin Eng-lannin ja sitten uusintanuolilla Ruot-sin ( 52-52 ). Finaali oli koko ajan tasainen ja viimeisillä nuolilla Sak-san joukkue venyi pisteen voittoon 57-56. Mahtava kisa, ja mitalitili oli auennut.

Iltatunnelmat olivat innostuneet ja palaveri jäi lyhyeksi, kun oli kiire ruokailuun ja kokemuksien läpikäyn-tiin, jota jatkettiin ruokai-lun jälkeenkin hotellin rappusilla, kuten muu-tamana muunakin il-tana.

Jari korjasi potin

Lauantain henkilökoh-taiset finaalit ammut-tiin virallisena harjoi-tusnäyttämönä toimi-neella kaupungin ur-heilustadionilla ja ta-samaalla!

Joukkueemme energia purkautui pitkin päi-vää kannustuksina ruotsalaisille, slovakeille, saksalaisille jne. aina sen mukaan, kun joku joukkueestamme tunsi ampujia aikaisemmista kisakumppanuuksista. Lopuksi pääsimme huu-tamaan Jarille, joka täyttikin sitten toiveemme ampumalla tasaisen varman kisan päätteek-si Euroopan mestaruuden. Mahtavaa! Viesti STT:lle lähti kuten edellisenäkin päivänä heti menestyksen ratkettua. Maamme-lauluakin kel-pasi kuunnella ja olimme niitä harvoja joukku-eita, jotka lauloivat. Palkintojen jaossa sitten vielä huudettiin äänet käheiksi hopeapojille.

Illan erikoisuus oli banketti kaupungin keskus-tan kävelykadulla, jonne oli katettu kolmensa-dan metrin mittainen illallispöytä.

Sunnuntaina päivällä kävimme vielä lähei-sessä pizzeriassa tankkaamassa kotimatkaa varten, ja sitten olikin aika sulatella kilpailu-matkan tapahtumia.

Minulle kokemus oli upea ja joukkueen kas-vaminen yhtenäiseksi tälläkin kerralla edellisen kesän MM-kisan tavoin hienoa seurattavaa. Vaikka porukka oli isohko, ei tapahtunut kuppi-kuntiin vetäytymistä ja erilaisuuksistamme huo-limatta “kasvettiin” joukkueeksi. Ikähaitarimme 14–66 vuotta ei tuntunut haittaavan millään lailla, ja se on varmasti myös tämän urheilu-

Ensimmänen kesä maastoampujana -Anne Backman

Edustamani seura: Iitin jousiampujat ryIkä: 47vKotipaikka: KausalaHarjoitusmaastosi: Kouvolan Sippola, "Veskun" maasto

Kiinnostukseni maastoammuntaa kohtaan heräsi pari vuotta sitten, kun oli puhetta Niskasen Hentan kanssa maastoammunnasta ja Tarhalan Vesku kysyi, haluaisinko lähteä talja- ja maastoryhmän leireille mukaan, ja olinkin heti valmis kokeilemaan. Ekalla leirillä taisin olla mukana tam-mikuussa 2011.

Ensimmäisen maastoharjoituksen jälkeen oikeassa maastossa kevääl-lä 2011 jäin heti koukkuun. Oli tosi kivaa käyskennellä metsässä ja ampua eri matkoilta.

Ensimmäinen kilpailuni maastossa oli Riihimäellä 14.5. Ennen kisaa oli huoli nuolien riittävyydestä ja ehkä pientä jännitystä oli ilmassa ekoil-la rasteilla, mutta metsässä on niin rentoa ampua, taulukisoissa jännitän enemmän. Kisan jälkeen olin hyvin tyytyväinen, kun sain maasto-EM-kilpailun B-rajan rikki ja oli mahdollisuus lähteä edustamaan Suomea maajoukkueen mukana kohti Italiaa.

Maastosta tukea tauluammuntaankin

Kentällä ammunta tuntuu maastokierroksen jälkeen erittäin hyvältä! Maastoharjoittelun myötä kenttäammuntani on mielestäni parantunut. Paransin reilusti ennätystäni 70m matkalta kuluvana kesänä.

Harjoittelen kenttäammuntaa 3–6 kertaa ja maastoradalla ennen kiso-ja 2 kertaa viikossa, nuolimäärät vaihtelevat 200–700 nuolta/viikko.

Olen pitänyt aina luonnossa liikkumisesta ja retkeilystä. Mikä sen mu-kavampaa kuin vaellella metsässä! (paitsi ampua jousella metsässä!) Maastoammunnan myötä parantelin varusteita ostamalla kunnolliset sa-devaatteet ja säärisuojat sekä kunnolliset maastokengät.

Olen saanut erittäin hyviä neuvoja monilta maastoampujilta ja ko-keillut erilaisia juttuja ammunnassa ja sitten poiminut käyttöön minulle sopivat tekniikat.

Seuramme edustus maastoammunnassa on minä ja Emma Frost, ja lähiseurassa KyJossa on Tarhalan Vesku, joka on minua eniten luotsan-nut lajin saloihin. Seurassamme on harkittu kauan maastoradan raken-tamista muttei ole saatu aikaiseksi ryhtyä toimeen.

Pikku hiljaa maastoammunnan kuviot alkavat olla Suomessa tuttuja, mutta viehätys ei ole hävinnyt mihinkään, päinvastoin ensi kesää odo-tellessa leireilemme talven yli halleissa.

Huippuhetkiä

SM-maasto kultamitali oli yllätys, fiilikset olivat todellakin katossa. Ei voi mitään, mutta eka SM-kulta vaan oli NIIN makeeta saada, kun kisakin oli vielä tosi tiukka viimeiselle rastille saakka.

Hetki ennen EM-maastokilpailuun lähtöä jännittää, jännittääää!

Maastoammunnan EM-kilpailut ovat elämäni kokemuksista kärkipäässä. Ihan mahtava reissu! Joukkuehenki on maailman paras ja sitten vielä paikanpäältä kun saa seurata Suomen miesten upeata ammuntaa. Voi-kohan tätä sanoa, mutta ihan olin kananlihalla.

Ehdottomasti maastoammunta jatkuu ensi kesänä ja tuli kova palo harjoittelemaan. Sain vielä mielestäni parhaan mahdollisen valmenta-jankin, Kankaanpään Sepon! Ja välineitä päivitetään pikapuoliin, uusi pyssy on jo tilauksessa. Kesää odotellessa...

Teksti: Sussu Makkonen Kuva: Juhani Jattu


Teksti ja kuvat: Janne Sumusalo

1

3

2

Tähtäimen akselitVälineet

Ensimmäinen akseli

Tällä tarkoitetaan tähtäimen asteikkokiskon asettamista samaan vertikaaliseen linjaan jänteen kanssa. Tämä siksi, ettei osumien sivusuunta muutu, kun tähtäintä siirretään ammuttaessa eri matkoilta. Yleisin keino saattaa jousi pystysuoraan on tukea se lapojen päistä oven karmei-hin. Näin saadaan jousi tukevasti jänteineen täsmälleen pystysuoraan (muista tarkistaa että oven karmit ovat suorassa!). Jos säädät jousta, jossa on one-cam, ota huomioon, että jänne ei ole suorassa lapoihin nähden (korjaa tämä lisäämällä kiila karmin ja lavan pään väliin). Kun jousi on tukevasti pystysuorassa, tähtäinkisko säädetään kiskon kiinnitysruuveilla pystysuun-taan vatupassia apuna käyttäen. Nyt on saatu tähtäinkisko jousen takaa katsottuna jänteen kanssa vertikaalisti pystysuoraan.

Toinen akseli

Kun ensimmäinen akseli on saatu suoraksi, säädetään toinen akseli, eli tähtäinkiikarin vatu-passi saatetaan horisontaalisesti vaakasuoraan. Tässä kannattaa taas olla varsin tarkkana. Pidä jousi edelleen tuettuna pystysuoraan ja koske vain tähtäinkiikarin asennon säätimiin ja säädä se vaakatasoon, eli niin, että kupla on vaaterissa. Näin olet siis saanut tähtäimen kis-kon täsmälleen (1.akseli) pystysuoraan ja etutähtäimen vatupassin täsmälleen vaakasuoraan (2. akseli) jousen ollessa pystysuorassa. Eli kaksi akselia on suorassa, toinen vertikaalisti ja toinen horisontaalisti suoraan.

Kolmas akseli

Kun kolmas akseli on säädetty kohdilleen, se tarkoittaa sitä, että jousella tähdätessä jyrkkään ylä- tai alamäkeen tähtäimen vesivaaka osoittaa, onko nuolen lentolinja kallistumassa vasem-paan tai oikeaan. Näin tähtäinpassin avulla vältytään osumien viettämiseltä vasempaan tai oikeaan. Oleellista on, että kupla kertoisi nimenomaan sen, onko nuolen asento kallistunut si-vusuunnassa, mikä taas vaikuttaisi osumiin. Usein ampujat säätäessään kolmatta akselia kal-listavat jousta tai pelkkää tähtäintä ja tekevät säädön sen mukaan. Tämä on kuitenkin väärin, sillä mikäli nuolen linja ei ole täsmälleen jousen keskellä = center shot (mikä on melko yleistä huolellisen virittämisen tuloksena), ei kolmannen akselin linjaus ole täsmälleen oikea, eli sivu-suunta viettää vasempaan tai oikeaan suuntaan ylä- tai alamäkeen ammuttaessa. Kolman-nen akselin säädön tarkoitus on ylläpitää tähtäinkiskon vertikaalinen asento ja tähtäinkiikarin kuplan horisontaalinen asento nuolen lentolinjaan nähden muuttumattomana. Kaikissa tähtäi-missä ei ole mahdollisuutta säätää kolmatta akselia. Säätö voi olla eri tähtäimissä eri paikas-sa, tähtäinkiikarin kiinnityksessä tai esim. tähtäinvarressa (lue tähtäimen manuaali) Nuoleen on säätövaiheessa hyvin vaikea kiinnittää vesivaakaa, jolla kallistuksen voisi todentaa ja sen avulla tehdä säädöt. Onneksi myytävänä on erilaisia apuvälineitä kolmannen akselin säätä-misen helpottamiseksi. Näillä säätö tehdään nimenomaan jousi viritettynä tarkkaillen kolmatta akselia nuolen asentoon verrattuna. Näitä kannattaakin ehdottomasti käyttää, muutoin tarkka säätäminen voi olla hankalaa.

Talja-ampujien ja varsinkin maasto-ampujien kannalta oleellisen tähtäimen kolmannen akselin säätäminen on tärkeää. Jotta vältyttäisiin mystisiltä sivuheitoilta jyrkissä ylä- ja alamäissä ammuttaessa, tulee kolmannen akselin olla oikein säädetty. Ennen kolmannen akselin säätämistä tulee myös ensimmäinen ja toinen akseli olla säädetty kohdilleen.

S uomen Jousiampujain Liiton syyskokous va-litsi Tampereella liiton uudeksi puheenjoh-

tajaksi Andres Grossin, 48. Helsinkiläinen Gross on lääketieteen tohtori ja psykiatrian erikoislääkäri. Hän perii puheenjohtajan nui-jan vuodenvaihteessa Pirkka Elovirralta.

Poikansa Wernerin mukana jousiammun-nan pariin ajautunut Andres on ampunut kolme vuotta helsinkiläisseura Wilhelm Tellissä, aluksi tähtäinjousella ja nykyään taljajousella.

Andres Gross aikoo puheenjohtajana tart-tua vahvasti liiton kehittämistyöhön. "Tavoittee-na on nostaa liiton organisaation palvelutasoa ja kehittää toimintatapoja, jotta liitto palveli-si parhaalla mahdollisella tavalla suomalaisia jousiampujia ja suomalaista jousiammuntaur-heilua", hän sanoo.

”Suunnittelmissani on vuoden alussa laatia hallituksen kanssa toimintasuunnittelma tavoit-teineen. Nykyisen hallituksen ja tulevaisuus-työryhmän toimeesta on kiitettävästi tehty jo alustavaa työtä, josta on hyvää jatkaa. Jou-siammunnan suosion kasvattaminen, seurojen toiminnan tukeminen ja aselajiryhmien valmen-nuksen kehittäminen ovat ensi vuoden suunni-telmissa”, Gross kertoo.

Hän muistuttaa, että liiton pitää toimia Suo-men jousiampujia yhdistävänä organisaatio-na. ”Valmennustoiminnan koordinaatio ja ke-hitys on jo alkanut, ja liiton tehtävä on sitä koordinoidusti edistää ja tukeaa tehokkaasti.”

Jousiammunnan tunnettavuuden sekä yleisön

Andres Gross liiton uudeksi puheenjohtajaksi

mielenkiinnon kasvattamisen keinojen kokeilu ja kehittäminen Suomessa ovat Grossin mieles-tä kriittisen tärkeitä liittotoiminnan talouden ja lajin kehityksen kannalta laajemminkin.

”Liiton tehtävänä voisi olla myös kilpauran lo-pettaneiden Suomen huippuampujien konsultti-toiminnan kehittäminen”, hän miettii. ”Pohjois-eurooppalainen kansainvälinen yhteistyö ja kontaktien solmiminen seurojen välillä Pohjois-maissa on mielestäni hyvä asia pohtia.”

Visio vuonna 2016

Andres Grossilla on kunnianhimoinen visio SJAL:n tilasta vuonna 2016. Liiton jäsenmää-rä voisi olla 5 000–10 000. Seurojen toi-minta olisi aktiivista, valmennus tehokasta ja kehittyvää. Uusien jäsenten rekrytointi olisi ak-tiivista. Jousiammuntaa valmennettaisiin perus-tasolla joissakin kouluissa liikunnanopetuksen osana. Kansallisessa urheilutiedotuksessa jou-siammunnan tuloksista tiedotettaisin ja siihen olisi yleisön kiinnostusta. Jousiammunta olisi ar-vostettu harrastus ja urheilulajin maine ja tun-nettavuus merkittävästi kasvanut. Huippuampu-jien valmennus olisi ammattimaista ja eri ase-lajiryhmissä olisi ainakin neljä kilpa-ampujaa per laji, joiden tulokset johdonmukaisesti olisi-vat lähellä kansainvälistä huipputasoa. ”Siihen on pyrittävä, en pidä sitä visiota mahdottoma-na ollenkaan. Siihen tarvitaan meidän kaikki-en energiaa, panostusta, yhteistyötä, uskoa ja

Teksti: Anne LanteeKuva: Sussu Makkonen

aikaa. Jos toiminta saadaan kehittymään sopi-valla aikataululla, myös rahoituksen ja yleisön kiinnostuksen lisääntyminen olisi väistämätön seuraus”, Gross uskoo.

Teksti: Jaakko Setälä, Kuva: Pyry Ekholm

S JAL on nyt aktiivisen toiminnan vaiheessa. Vuosituhannen vaihteen hiljaiselo on kään-

tynyt kiinnostuksen kasvuksi ja jousiammunta on yleisessä tietoisuudessa nousemassa hiljal-leen taas aktiivisemmin kokeiltavaksi lajiksi ja myös kilpailutoiminta on piristynyt vähitellen. Lähivuosien haasteena tulee olemaan tämän uuden kiinnostuksen valjastaminen harrastajik-si ja sitä kautta urheilijoiksi.

Tulevaisuustyöryhmä perustettiin vuoden 2010 seuratoimintaristeilyn myötä ja koos-tettiin vuoden 2011 alussa pohtimaan yleis-tä suuntaa ja tavoitteita liiton toiminnalle sekä miettimään kehitysehdotuksia, joiden pohjal-ta näitä voitaisiin tavoitella. Työryhmään ovat vuoden aikana kuuluneet seuraavat henkilöt: Puheenjohtajana Jaakko Setälä (Robin Hood), jäseninä Matti Soininen (Oulun Jousimiehet), Juho Hautamäki (Pohjan Jousi), Atte Jauhiai-nen (Tapanilan Erä) ja Tapio Rantapirkola (Oulun Jousimiehet).

Kukin työryhmän jäsen keräsi tahollaan tie-toa ja tuntemuksia jousiammunnan nykytilasta niin omista seuroistaan kuin kisaviivalla kilpa-

Tulevaisuustyöryhmä esittäytyytovereiden kanssa keskustellen. Ryhmä luovutti liittohallitukselle raportin kehitysehdotuksineen, joista moni löytyykin jo toimintasuunnitelmasta, syyskokouksen kynnyksellä.

Työryhmän puheenjohtajana asiaa tarkkail-lessani olen mielestäni aistinut kautta liiton ha-lua kehittyä eteenpäin ja toivon, että asioiden saralla töitä kovasti tehneet jaksaisivat vielä. Talkootyötä tarvitaan vielä paljon, jotta voim-me saavuttaa todellista menestystä niin arvos-tettuna harrastelajina kuin huippu-urheiluna, mutta iso pyörä ei lähde nopeasti liikkeelle. Seuroissa on heräämässä uusi aktiivinen suku-polvi, ja niiden johdon on uskallettava ottaa askel tyhjyyteen ja epäitsekkäästi annettava mahdollisuus seurojen kehittyä eteenpäin.

Tulevaisuudessa kehitystyötä tulee jatkamaan liittohallitus ja useat tiettyihin alueisiin keskitty-vät asiantuntijatyöryhmät. Toivon, että tulevai-suustyöryhmän nykyiset jäsenet tulevat näissä vaikuttamaan. Haluan vielä kiittää kaikkia työ-ryhmän toimintaan osallistuneita, niin työryh-män jäseniä kuin heille omia mielipiteitään an-taneita.

Jaakko SetäläPuheenjohtaja / SJAL TulevaisuustyöryhmäPuheenjohtaja / Robin Hood, Espoo

VETOPalstalla esitellään alueryhmiä ja erilaisia

jousiammuntatapahtumia


Karsinnan tulostaso oli erittäin kova, karsin-nassa ammuttiin kaksi FITAn ME tulosta. Junio-ripojissa Korean Kim ampui 1351 ja kadetti-tytöissä Korean Shin 1389. Shin ampui myös kolme matkaennätystä: 60m 345, 40m 349 ja 30m 356. Tuulinen keli hieman haittasi am-muntaa molempina karsintapäivinä.

Henkilökohtaisten finaalien alku myöhästyi yli tunnilla, koska edellisen yön myrsky oli kaa-tanut kentältä kaikki suojateltat. Niiden raivaa-misen meni hieman aikaa.

Henkilökohtaisissa finaaleissa, paras suoma-lainen oli Tanja, jonka sijoitus oli 17. Tanja voitti 1/48-ottelussa Kanadan Chulin tiukan taistelun jälkeen 6-4. 1/24-finaali meni vielä tiukemmaksi, siinä voitto tuli Viron Pärnatista vasta uusintanuolen jälkeen, jonka Tanja am-pui kymppiin. 1/16-finaalissa Korean Lee ei antanut mahdollisuuksia sarjoin 28,29,30 ja vei ottelun 6-0.

Atte ja Henri voittivat ensimmäisen ottelun ja hävisivät toisen, heidän sijoituksensa 33. Atte kohtasi 1/48-ottelussa Ukrainan Kyriukhinin ja ottelu ratkesi Aten hyväksi vasta uusintanuolel-la 10-9. Henrin 1/48-vastustaja oli Brasilian Oliveira, jonka Henri voitti 6-2. 1/24 otte-lussa Atte kohtasi Turkin Gulacarin ja hävisi 7-1. Henrin 1/24 vastustaja oli Kiinan Dai. Henri ampui hyvin 28,28,26,27, mutta hä-visi silti 7-1.

Matias, Petri, Oskar, Eeva, Eero ja Paula hävisivät ensimmäisen ottelun ja heidän sijoi-tuksensa oli 57. Petri kävi tiukimman kamppai-lun, mutta Italian Melotto oli vahvempi pistein 6-4. Petrin sarjat 26,29,27,28,27. Oskar sai myös kylmää kyytiä Intian Swansilta ja hävisi 6-2, vaikka ampui hyvät sarjat 28,24,27,28. Eero aloitti hyvin Puolan Sobonia vastaan, mutta ei jaksanut loppuun asti ja tappio 6-2 sarjoilla 30,27,26,20. Matias hävisi Ukrai-nan Marchenkolle 6-0, Eeva Turkin Tozerille 6-0 ja Paula Belgian Deckersille 6-0.

Viimeiset kisapäivät vietimme stadionilla kat-somassa mitaliotteluita.

Ensi vuonna juniorit ampuvat EM-kilpailut Tanskassa ja vuonna 2013 MM-kilpailut Kii-nassa.

Kuvassa ampujat ovat Petri, Henri ja Matias

Vasemmalta: Tanja, Petri, Eeva, Paula, Eero (edessä kyykyssä), Henri, Matias, Atte ja Oskar.

J unioreiden arvokilpailut ovat osallistuja-määrältään erittäin isot: yli 500 urheilijaa

ja lähes 200 joukkueenjohtoon kuuluvaa, ja yllättäen kisajärjestäjä ei ollut varautunut tällai-seen määrään. Kisa-aikataulua jouduttiin muut-tamaan kesken viikon, koska kisakentälle mah-tui vain 66 taustaa.

Aikataulu oli tehty myös varsin mielenkiintoi-sesti, taukoja oli liikaa ja ne olivat liian pit-kiä. Jos voitit henkilökohtaisen 1/24 finaalin aamulla, alkoi 1/16 finaali kahdeksan tunnin päästä, samana iltana. Muutenkin järjestäjän valmistautuminen oli alimitoitettu muutamissa asioissa. Busseja oli liian vähän, sekä lento-kenttä-, että kisakuljetuksissa. Onneksi kisakent-tä oli vain 20 minuutin kävelymatkan päässä hotellista, joten kentälle pääsi helposti, jos ei mahtunut bussiin.

Lounasjärjestelyt kisapaikalla olivat myös täy-sin alimitoitettu, ruokaa jaettiin kahdesta eri jo-nosta, mutta samasta teltasta ja se hidasti ja-kelua. Huonoimmillaan ruoan saanti kesti yli 20 minuuttia ja tauon ollessa 45 minuuttia tuli vähän kiire ruokailun kanssa. Ruoka kisaken-tällä oli kaikesta huolimatta hyvää ja sitä sai riittävästi.

Onneksi suomalaiset juniorit ovat sopeutuvai-sia ja nämä muutamat asiat eivät haitanneet kisasuoritusta. Hotelli jossa asuimme, oli hyvä. Se oli kentän lähellä ja ruoka oli ihan syötä-vää. Suurin osa muista maista asui samassa hotellissa, ne maat jotka olivat halunneet sääs-

tää majoituskustannuksissa, olivat hieman pet-tyneitä omiin majoituksiinsa ja ruokiinsa.

Avajaiset järjestettiin maanantai-iltana, ihan hotellimme vieressä. Hyvin lyhyt marssi, sen jäl-keen kuunneltiin puheita ja puheiden jälkeen tuli muutamia esityksiä, jotka eivät olleet ihan junioreiden kisaan suunniteltuja. Avajaisissa marssitaan jonossa aakkosjärjestyksessä ja sa-massa jonossa seisoimme esitysten ajan. Aak-kosissa viimeisenä olleet eivät nähneet avajai-sista mitään, jos eivät tunkeutuneet eturiviin. Avajaiset olivat onneksi suhteellisen lyhyet ja pääsimme valmistautumaan kisaan ajoissa.

Kova tulostaso

Karsinnassa ammuttiin FITA-kierros, suomalai-sista olivat ensimmäisinä kentällä kadettipojat. Atte onnistui parhaiten ampumalla oman en-nätyksen 1268, Eero 1198 ja Oskar 1131. Kaikki selvisivät jatkoon, Oskar kävi kovan tais-telun ja nousi viimeisillä sarjoilla jatkoon. Jouk-kue putosi jatkosta, sijoitus 21., jatkopaikasta jäätiin 151 pistettä.

Seuraavana päivänä ampuivat loput suoma-laiset karsinnan. Tanja onnistui parhaiten am-pumalla 1254, Henri 1241, Matias 1217, Petri 1204, Eeva 1132 ja Paula 1015. Kaikki selvisivät jatkoon. Joukkueet jäivät kar-sintaan, poikien joukkue putosi jatkosta 51 pis-teellä, junioreiden Mixed team jäi jatkosta 31 pisteellä ja kadettien 289 pisteellä.

Juniorit kilpailivat maailmanmestaruuksista PuolassaJunioreiden tauluammunnan MM-kisat käytiin Puolan Legnicassa 22.–27.8.2011. Suomesta kisoihin osallistui yhdeksän ampujaa.

Kuva

: Mik

ko Ju

utila

inen

Eetu Tiainen

tettava ja silti vakaa. Harjoitteluni ei ole muut-tunut, harjoitusmäärät vain lisääntyvät vuosit-tain.

Mitä hyvien tuloksien taustalta löytyy? Hy-vien tuloksien taustalta löytyy tänä kesänä toi-minut kovan harjoittelun ja vapaa-ajan rentou-tumisen onnistunut yhdistäminen.

Miten valmentaudut henkisesti? Kuuntelen musiikkia, rentoudun ja teen mielikuvaharjoi-tuksia.

Mitä tavoitteita sinulla on ensi kaudelle? Entä mitkä ovat pidemmän ajanjakson ta-voitteesi? Ensi kauden tavoitteena on pääs-tä EM-kisoihin, saada olympiapaikka Suo-melle, uusia suomenmestaruus, ja mitä tule-vaisuuden suunnitelmiini tuleen, niin toivoisin saavani nimeäni tunnetuksi maailmallakin.

Kävit nyt olympialaisten testikisoissa loka-kuun alussa. Miltä tuntui ampua tulevalla olympiakentällä? Kenttä oli aivan loistava ammuntapaikka, mutta vielä kun ei ole montaa kansainvälistä kisaa alla, niin olihan se hieman paineen alaista ammuntaa.

Vaikuttiko se motivaatioon treenata ensi vuotta ja viimeisiä olympiakarsintoja var-ten? Motivaatio on huipussa ja tekee vain mieli enemmän päästä Lontooseen näyttä-mään, että pystyn ja pärjään isoissakin kisois-sa.

Kuinka monta leiri- ja kisamatkapäivää si-nulla kertyy vuodessa? Leirivuorokausia on noin 2 per vuosi (Itä-Suomen piiri). Kisamatka-päiviä kertyi tänä vuonna noin 40 kpl.

Kun kisamatkoilla on myös välipäiviä, jolloin ei kilpailla. Mitä teet näinä päivinä / kuinka vältyt hotellikuolemalta? Menen yleensä tree-ni kentälle aamupäivällä ampumaan eli pidän tuntumaa yllä. Illat voi rentoutua hyvän ruuan ja ampujien seurassa tai sitten lähtee katsele-maan nähtävyyksiä ja etsimään tuliaisia.

Kuinka tärkeää yksilöurheilijalle on hyvä seura-/ joukkuehenki ja millainen on hyvä seura-/joukkuehenki? Minusta seura- ja jouk-kuehenki on erittäin tärkeä, koska kukaan ei jaksa harjoitella yksin koko aikaa, vaan ur-heilijat tarvitsevat aina niitä kavereita, jotka sparraavat ja pitävät seuraa. Hyvä seura- ja joukkuehenki on sellainen, että kaikilla on pie-ni kilpailunhalu seurojen sisällä ja sitä kaut-ta pyritään luomaan sitä yhtenäistä henkeä.

Kuka olet ja minkä ikäinen? Olen Eetu Tiainen 20 vuotta

Seura, jota edustat? Piili

Koulutus/ammatti: Taloushallinon merkonomi

Kauanko olet ampunut? 13 vuotta

Miksi tai miten aloitit jousiammunnan? Pyy-sin isoisältäni 8-vuotissyntymäpäivälahjaksi le-lujousipyssyn ja hän huomasi, että olen kiin-nostunut aiheesta. Seuraavana kesänä isoisä-ni huomasi paikallisessa lehdessä ilmoituksen Piilin alkeiskurssista ja vei minut sinne ja siitä se sitten lähti.

Valmentaja? Päävalmentaja on Ensio Leh-to (Iitin jousiampujat). Hän on valmentajana aika rento, mutta silti vaativa. Hän osaa hen-kisen ja fyysisen valmennuksen. Eniten minul-le on ollut hänestä hyötyä henkisellä puolella. Toinen valmentajani on Tero Pullinen (Kymen Jousi), joka toimii paikallisena valmentajana täällä Kotkassa valvoen tekniikkaani ammun-taharjoituksissa.

Onko sinulla esikuvia, ”idoleita” tai seuraat-ko aktiivisesti jonkun uraa? Ei ole esikuvaa enkä oikeastaan seuraa muita urheilulajeja.

Onko joku valmentaja tai muu henkilö, jolla on ollut erityisen tärkeä rooli sinun urallasi / kehityksesi kannalta? Isäni, koska ilman hänen tukeaan ja manageritaitojaan en olisi pystynyt harrastamaan tätä lajia.

Mottosi? Life Is Hard But You Must Live It Har-der!

Mitä muita harrastuksia sinulla on? Koripal-lo, skeittaus, snoukkaus ja tennis.

Mitä oheisharjoittelua teet? Käyn salilla 2-4 kertaa viikossa riippuen onko kilpailukausi vai peruskuntokausi. Peruskuntokaudella myös lenkkeilen ja käyn uimassa.

Mitä arkielämän, työn/koulun ja kilpaurhei-lun yhdistäminen vaatii? Kovia hermoja ja kykyä sovitella aikataulu kaikelle.

Kesäkausi 2011 meni hyvin (mm. taulu-SM-kulta, Kymi Archery Open -voitto). Teitkö edellisiin kausiin verrattuna jotain muutok-sia harjoitteluun tai tekniikkaan? Tekniikka muutettiin minulla niin, että haettiin sellainen tekniikka, joka on yksinkertainen, helposti tois-

TÄHTÄYSTällä palstalla haastatellaan henkilöä jousiammunnan parista

ANKKUROINTIJuniorien oma palsta

Kuvat ja teksti: Timo Rantanen


T änä vuonna vietetään vapaaehtoistyön teemavuotta Euroopassa. Seuroissa jos

missä vapaaehtoistyö on kunniassa. Liikunnan vapaaehtois- tai kansalaistoimintaan osallistuu urheiluseuroissa 15–79-vuotiaista suomalaisis-ta joka kymmenes, eli 440 000 suomalaista. Heistä yli 200 000 tekee vapaaehtoistyötä, vaikkei itse edes liiku seurassa.

Kaikki Suomen jousiammuntaseurat pyörivät käytännössä vapaaehtoisvoimin. Vaikka rahal-lista korvausta työstä ei saa, se antaa silti te-kijöilleen paljon.

”On tullut helkatin hienoja ystäviä ja ihmisiä ympäri Suomea ja jopa vähän yli rajojenkin”, sanoo pian 60 vuotta jousiammunnan paris-sa viettänyt Eino Juurinen, 79. Erityisesti miel-

tä on lämmittänyt myös valmennettavien me-nestyminen. ”Esimerkiksi Jari Lipponen, se on meikäläisen leiriltä lähtöisin aikanaan pohjoi-sessa”, vuosina 1973–1995 Pohjois-Suomen aluevalmentajana toiminut Juurinen kertoo.

Juurinen on seura-aktiivina jättänyt kädenjäl-kensä moneen suomalaiseen jousiammunta-seuraan. Lahden Vasamassa kymmenen ensim-mäistä vuotta harrastettuaan hän muutti pohjoi-seen vuonna 1962 ja oli seuraavana vuonna perustamassa Lapin Jousta Rovaniemelle. Nyt-temmin hän on palannut etelämmäs Lempää-lään ja käy Tampereella ampumassa. Haussa on sisäharjoittelupaikka Lempäälästä, sellaisel-le on osoittautunut kylällä olevan tarvetta. Eh-käpä Juurisen myötävaikutuksesta perustetaan jonain päivänä vielä jousiammuntaseura Lem-pääläänkin.

Lähes yhtä pitkän uran jousiammunnan pa-rissa on tehnyt helsinkiläinen Timo Hieta-nen (74), joka aloitti jousiammunnan vuonna 1966 ja on ollut siitä lähtien Wilhelm Tellin jäsen. Myös hän mainitsee hyvinä puolina ih-miset ja sen, että on nähnyt touhua ympäri Suomea ja lähimaita. ”Ei minulla mitään valit-tamista, tämä on ihan hyvää ajanvietettä ollut minulle. Kaikin puolin mukavaa, hyviä tyyppe-jä kun on porukassa mukana niin.”

Rakkaudesta lajiin

Vapaaehtoistyö verottaa väistämättä omaa harrastusaikaa. Sen ovat molemmat miehet to-denneet. Timo Hietasen vapaa-aikaan ei mui-ta harrastuksia jousiammunnan lisäksi ole juu-ri mahtunut. ”Jousiammunta on vienyt kaiken ajan. Tähän liittyy kaikki nämä tuomari- ja val-mennustouhut. Siinä sitä aikaa on vierähtänyt.” Vielä pari vuotta sitten hän ampui itsekin, mut-ta nykyään seuran alkeisammunta, ryhmätilai-suudet, seuravalmentajana ja kahden ampu-jan henkilökohtaisena valmentajana toimimi-nen, hallitustyöskentely ja tuomaritoiminta vie-vät kaiken ajan.

Eino Juurinen on ehtinyt harrastaa muutakin – kuten metsästystä, kalastusta, reserviläistoi-mintaa ja mieskuoroa – mutta joutui tinkimään

omasta jousiammuntaurasta aluevalmentajana toimiessaan. ”Kyllä myös ammuin, mutta en ke-rinnyt niin kovin paljon kilpailemaan, kun val-mennus vei niin paljon aikaa”, hän muistelee. Takaisin etelään muutettuaan Juurinen on jät-täytynyt pois vastuuhommista. ”Ei ole enää mi-tään vapaaehtoisia pakkoja. Muuta kuin nyt on vain oma harrastus.”

Suuresta vapaaehtoistyömäärästä huolimat-ta molemmat miehet vakuuttavat olevansa tyy-tyväisiä valintoihinsa. Timo Hietanen toteaa, että jousiammunta on antanut paljon enemmän kuin ottanut ja se on ollut tärkeä osa elämää. ”Olen aina tästä hommasta tykännyt. Ei se mi-tenkään vastenmielistä ole ollut tulla hallille – että pitääkö sinne taas lähteä”, hän naurah-taa.

Eino Juuristakaan kymmenien vuosien vapaa-ehtoistyö ei kaduta. ”Ei minulla ole siinä mieli muuttunut. Mutta minullakin tosiaan on ikää en-si vuonna jo aika iso luku, että ikäkin jo tekee temppunsa, mutta kyllä sitä on niin koukussa tähän lajiin ollut. Sanoisin kuten Tapio Rauta-vaara, että päivääkään en vaihtaisi pois.”

Seura on tärkeä yksilölajissakin

Vaikka jousiammunta on yksilölaji, on joukkue-henki siinäkin tärkeää. ”Kyllä se [hyvä seura-henki ja yhteishenki] tukee sitä harrastusta, ja kyllä se yksilökin vaatii sitä, että ympärillä on sellaisia ihmisiä, jotka huomioivat sen harrasta-jankin mielipiteet. Se on tärkeätä, vaikka onkin

Teksti: Anne Lantee, Harriet Hyvärinen

Vapaaehtoistyötä seuran eteen

Seura-aktiivit muodostavat toiminnan kivijalan jokaisessa suomalaisessa jousiammuntaseurassa. Mikä saa tekemään vapaaehtoistyötä lajin eteen vuodesta toiseen? Jousiampuja-lehti haastatteli kahta pitkän linjan seura-aktiivia.

yksilölaji. Hyvä valmennustuki ja hyvät ystävät ovat tärkeitä”, Juurinen muistuttaa.

Myös Hietanen korostaa yhteishengen tärke-yttä seurassa. ”Se on erittäin tärkeää. Samaan hiileen pitäisi puhaltaa. Silloin se homma toimii kaikkein parhaiten.”

Talkoohenkeä on vielä

Nykyajan kiireinen elämänrytmi on tuonut omat heijastuksensa myös seurojen ja seura-aktiivien toimintaan. ”Kyllä se on aika ratkaise-vasti vaikuttanut, koska se buumi on sellainen, että nykyään pitäisi saada kaikki niin kauhe-an nopeasti ja äkkiä, ja kun ei ole tähän hom-maan, niin sitten se tappaa innostuksen ja se jää siihen”, Juurinen pohtii. Hänen mielestään talkoohenki on nykyään kuolemassa ja ilman rahallista korvausta ihmisiä on vaikea saada tekemään asioita.

Timo Hietanen arvioi tilannetta positiivisem-min. ”Ennen tehtiin enemmän talkoilla. Tai teh-dään tietysti nykyäänkin. Ei se nyt ole varmaan hirveästi muuttunut, aika paljon on samanlais-ta kuin ennenkin. Väkeä [talkootöihin] löytyy, kun sitä saa organisoitua”, hän miettii. ”Samat naamat siellä on aina tekemässä niitä hommia, kuin yleensäkin. Ei se paljon siitä muutu.”

Seuratoimintaan muutoksia tulevaisuudessa

Niille, jotka kaipaavat lisää rahaa seuratyön pyörittämiseen, voi tulla helpotusta jo lähitu-levaisuudessakin. Viimeaikaisissa urheilupo-liittisissa keskusteluissa on kaavailtu kunnille suunnatun valtion liikuntarahoituksen kanavoi-mista jatkossa erityisesti seuratyön kautta. Ur-heiluseuroille osoitettaisiin suoraa seuratukea, ja urheiluseurat vastaavasti osallistuisivat aiem-paa enemmän kuntien liikuntapalveluiden jär-jestämiseen.

Jo nykyiselläänkin seurat ovat voineet hakea seuratukea päätoimisen työntekijän palkkaa-miseen. Tuesta on paljon hyviä kokemuksia eri puolilta Suomea.

Vapaaehtoistyötä tuki ei silti poista seurois-ta, vaan palkatut työntekijät antavat seuratoi-mijoille mahdollisuuden keskittyä olennaiseen. Vapaaehtoistyö säilyy jatkossakin seuratoimin-nan kivijalkana.

Suomen Liikunta ja Urheilu SLU ry on perus-tanut neuvottelukunnan pohtimaan seuratoimin-nan tulevaisuutta Suomessa.

Kirjoituksen lähteenä on käytetty Timo Hieta-sen ja Eino Juurisen haastattelujen lisäksi Kan-sallista liikuntatutkimusta 2009-2010 vapaa-ehtoistyöstä.

Kuva: Aki Virtanen

1) Mitä mieltä olet 50 metrin kisasta taljajousella? 2) Pitäisikö taljan ja tähtäinjousen kisat erottaa toisistaan?3) Mitä mieltä olet FITA-kierroksen tulevaisuudesta?

Leila Mäenpää, Porin Jousiampujat1) Tykkään kyllä siitä matkasta.2) Ei minun mielestäni.3) Se on ihan mielenkiintoinen kisa, mukava ampua. Olisi hyvä jos jatkuisi.

Mikko Juutilainen, Wilhelm Tell1) Onhan se vähän semmoista tikanheittoa tietysti, mutta se on toisaalta mielenkiintoinen, kun siinä on 30 miestä ihan muutaman kym-menen pisteen sisällä, niin siinä tilanteet elää paljon. Se on paljon mielenkiintoisempaa kuin pitkä FITA.2) Ei minun mielestäni. Saadaan isommat kisa aikaan, jos kaikki on samalla viivalla.3) FITAa mä tykkään itse ampua nykyään, kun sitä osuukin johonkin, niin sitä voisi jatkossa-kin kyllä ampua.

Marko Järvenpää, AC-Ulvila1) Henkilökohtaisesti tykkään erittäin paljon.2) Ei missään nimessä.3) Toivon, ettei häviä. Haluan ampua myös sitä.

Pertti Rantanen, Arcus1) Se on ihan passeli kisa. Ehkä se on vähän vaikea tässä alussa. Mä ainakin oon tottunut siihen, että 70 [metriä] kulkee paremmin kuin 50. Se on rennompaa se 70 metriä, ei tartte puristaa niin paljon. Se ainakin mä koen, että se on helpompaa, 70 metriä, paljon rennom-paa ampua kuin 50 metriä.2) No ei välttämättä mun mielestä. Meillä on kumminkin niin vähän talja-ampujia, että kyllä kaikki mahtuu viivalle. Kyllä se parempi niin on, että ammutaan ihan samassa vaan.3) Mun mielestä kannattaisi pitää FITA-kierros kyllä. Se on eri haaste sitten taas, siinä voi pär-jätä hyvänäkin päivänä, kun että viittäkymppiä ampuisi pelkästään. Kyllä se tarttis olla moni-puolisempaa toi ammunta. Ei missään nimes-sä pois.

Gallup

Jousiampuja-lehti kysyi neljältä ampujalta mielipiteitä seuraaviin kysymyksiin:

LAUKAISUGallup, jonka aiheesta jatketaan keskustelua verkossa: jousiampujainliitto.fi

Jatka keskustelua aiheesta verkossa www.jousiampujainliitto.fi

Timo Hietasen parhaimpiin jousiammunamuistoihin lukeutuu vuoden 1971 Kevätnuolet Moskovassa, jossa hän ampui samaan tauluun maailmanmestari Wardin (USA) kanssa ja voitti tämän 50 metrillä piirin ennätystuloksella 309. Tuohon aikaan ME-tulos oli 317 pistettä.

Eino Juurinen toivoo, että seuroissa koulutettaisiin ja opetettaisiin aktiivisemmin uusia innostuneita ampujia. “Sieltä se lähtee sitten, kun niitä tuetaan ja annetaan tietoa ja hommataan niille välineet.”


Kuva: Lapin Jousi kuvagalleria

Suomen kaikki viisi A-maajoukkueen parajousiampujaa ampuivat paikan

Lontoon paralympialaisiin

Teksti: Jari Pirttimaa, Saana-Maria Sinisalo, J-P Antonios, Keijo Kallunki, Jukka Petäjä kuvat: Aulis Humalajoki ja Jari Pirttimaa

”Olen ollut jousiampujien mukana jo vuodes-ta 2008 ja mukana aina, kun on tarvittu.

Vuonna 2011 olen ollut reissuilla kahdesti. En-simmäinen reissu oli kesäkuussa Lontoon lähel-le Stoke Mandevilleen ”kakkosketjun” kanssa. Reissusta jäi hieno maku suuhun, koska hermot kestivät kaikilla, vaikka taso oli kova. Luonnol-lisesti kansainvälinen luokitus oli myös yksi ta-voite saada hankittua reissun aikana”, Pirtti-maa kertoo.

Ensimmäinen paralympiapaikka Suomel-le saatiin kuitenkin jo viime vuonna Ranskan Vichyssä, jossa Jean-Pierre Antonios ampui EM-kultaa paralympiapaikan arvoisesti.

”Tavoitteeni vuodelle 2010 oli voittaa EM-kisat ja lunastaa paikka paralympialaisista. Tein selväksi itselleni valmennussuunnitelman kautta, että psyykkinen ammuntakunto on yhtä tärkeä kuin fyysinen puoli. Treenasin ahkeras-ti ampumalla tuhansia nuolia kesäkuuhun as-ti, sitten hellitin vähän nuolimäärä ja treenasin tekniikkaa”, J-P kertoo.

Ranskassa Vichyssä hän oli 72 nuolen jäl-keen toisena tuloksella 646, kahden pisteen päässä paralympiavoittajasta. ”Pudotuksen

edeltävänä iltana sairastuin pieneen flunssaan ja yskin kauheasti, se lisäsi vähän jännitystä, miten pudotukset hoidetaan. Muistan, kun val-mentaja Aulis Humalajoki sanoi, että taitaa olla kultakuumetta!”

J-P voitti ensimmäisen pudotuksen 6-0 Tsekin Bartosinia vastaan ja toisen pudotuksen niin ikään 6-0 Italian Azzolinia vastaan ja eteni loppuotteluun.

”Finaalivastustajani David Drahoninsky yritti psyykata onnittelemalla minua hopeasta. Sa-noin hänelle, että miten vaan ja kohta näh-dään, voitin hänet 6-0 lukemiin ennakkoam-munnalla, kun silloin tuuli voimistui, muistaak-seni vain pari nuolta ammuin tähdäten kymp-piin”, J-P muistelee.

Lisää paikkoja MM-kisoista

Tänä vuonna ensimmäinen mahdollisuus para-lympiapaikkoihin oli Italian heinäkuisissa MM-kisoissa. Osmo Kinnunen voitti upeasti W1-taljaluokan MM-kultaa, joten samalla varmis-tui paralympiapaikka. Finaalissa muuten kaa-tui sama Drahoninsky, jonka Antonios peittosi EM-finaalissa.

Saana-Maria Sinisalolle paralympiapaikka MM-kisoista ei tullut yhtä selvästi. Ennakkoon oli tiedossa, että vain kolme parasta saisi pai-kan, joten karsinta tulisi olemaan tiukka. Alku-kilpailussa Saana-Maria ampui oman ennätyk-sensä 1246, mikä oikeutti 4. sijaan.

Pudotuskisassa ensimmäisen vapaavuoron jälkeen hän voitti 1/8-kierroksella englantilai-sen vastustajansa 6-4. 1/4-kierroksella Turkin Bayar voitti lopulta tasaisen ottelun 4-6. ”Pet-tymys oli kova, siinä meni mitalit ja paralym-piapaikka”, Saana-Maria muisteli ensimmäisiä ajatuksiaan.

”Bussimatkalla hotellille Keijo [Kallunki] kui-tenkin laski, että koska turkkilaiset ja iranilaiset olivat saaneet joukkueena paralympiapaikat,

paikat siirtyvät seuraaville sijoille, mitä minä en tietenkään uskonut. Italiassa kun oltiin, niin tiedonkulku oli italialaista!”

Illalla hotellille tuli tiedote, että aamulla am-mutaan hävinneiden pudotukset jäljelle jää-neistä paikoista, joten taas valmistauduttiin ki-saan. Aamulla kentällä saatiin pitkän odottelun jälkeen ammuntalistat. Vasta silloin Saana-Ma-ria uskoi, että oli saanut maapaikan jo edelli-sen päivän 5. sijalla.

Toistamiseen Englannissa

Syyskuussa Stoke Mandevilleen tehdyn toisen reissun luonne oli sitten vakavampi, vaikkei siltä kyllä tuntunut. Niin rennosti paralympia-paikkoja kahta lisää ei varmasti ole ammut-tu sitten koskaan. Koko reissu vedettiin hymys-sä suin. Suurempia ei puhuttu siitä, miksi Lon-

tooseen on tultu. Se oli kaikille selvää.”Italian MM-kisa ei tuonut toivottua tulosta,

niin oli lähdettävä Lontooseen vielä kääntä-mään viimeinen kortti. Matkaan lähtivät Kyös-ti Laasonen, Jari Pirttimaa, Jukka Petäjä ja minä.

Pidimme Jukan kanssa onnistuneen treenilei-rin juurin ennen kisaa, ja tulokset lupailivat hy-vää. Tavoitteeksi olimme asettaneet vain Lon-toon paralympiapaikat”, Keijo Kallunki ker-too.

Kisassa ammuttiin ensin peruskilpailu. Eng-lannin syksyiset tuulet repivät tuloksia alaspäin kautta linjan. Huippusuorituksia ei juuri näky-nyt. ”Alkukilpailun ensimmäisellä kierroksella en oikein päässyt sinuiksi tuulen kanssa ja sijoi-tus oli 21, mutta ero kärkeen oli pieni. Toisella kierroksella sain ennakot kohdilleen ja ammuin kisan parhaan tuloksen ja nousin sijalle 8, mi-kä oli tavoite”, Keijo toteaa.

Seuraavana päivänä ammuttiin ranking-kisa, jossa ”tarkastettiin” vain paikat maailman ran-king-listalla. Tuuli pieksi tässäkin tuloksia siten, etteivät voittajat olleet selvillä ennen kuin vii-meisetkin nuolet oli ammuttu.

Seuraavan päivän joukkuekilpailujen ja mo-nen pudotuksen jälkeen päästiin sitten itse asi-aan. Jukka Petäjä ja Keijo Kallunki olivat mo-lemmat selvittäneet itsensä 32 parhaan jouk-koon, joista 16 parasta saisivat maapaikan suoraan. Voitto ensimmäisessä ottelussa siis riittäisi.

Tämän pudotuskisan alkuhetkien jännitystä on ehkä vaikea kuvailla, mutta yritän kuitenkin. Normaalisti ennen kisaa ampujat juttelevat toi-silleen, valmentajat jakelevat vielä ohjeitaan, viimeisiä kannustushuutoja kuullaan omien jou-kosta. Kisan alku venähti ”pari minuuttia” suun-nitellusta, ja noiden piinallisten minuuttien aika-na olisi voinut kuulla nuppineulan putoamisen alla olevalle juoksuradalle. Lopulta tuli vapaut-tava äänimerkki ja päästiin itse asiaan.

Parajousiampujien mukana huoltajana ja ”jokapaikanhöylänä” reissannut Jari Pirttimaa ja ampujat kokosivat yhteen fiiliksiä ja kesän tapahtumia.

”Ammunta lähti heti alusta kulkemaan mu-kavasti ja voitin puolalaisen 6-0. Se oli siinä, sitten kannustamaan Jukkaa, joka taisteli ruot-salaista vastaa voittaen lopulta 7-3”, Keijo ker-too.

Siitä alkoi sitten juhlat. Kaksi paralympia-paikkaa lisää ennen saadun kolmen lisäksi. Seuraaviin 1/8-matseihin panos oli jo him-meämpi ja siinä ei tulosta enää tullut. ”Tähän tähdättiin”, ”tämän takia tultiin” ja ”se otettiin mitä haluttiin”. Nämä olivat päivän kommentit kisan jälkeen.

”Kyllä se mukavalta tuntui, kun varmistui, et-tä saatiin se, mitä lähdettiin hakemaan”, Jukka sanoo. ”Mielestäni isoin onnistumiseeni vaikut-tava tekijä oli Kyöstin ja Jarin toiminta kilpailun aikana ja sitä ennen. Se oli todella maininnan arvoista. Jari piti yllä taisteluhenkeä ja Kyösti hoiteli hienosäädöt ammattimiehen ottein”, Juk-ka kiittelee apujoukkoja.

”On ollut ilo seurata joukkueen menestystä

niin koto-Suomesta kuin reissun päältäkin. Hie-nointa on kuulua yhtenä jäsenenä porukkaan, jossa jokaisen panos on tärkeä ja kaikkia ar-vostetaan. En voi olla sanomatta, että tunnen jopa ylpeyttä siitä, että saan olla osa suoma-laista edustusjoukkuetta, jonka menestys ei ole sattumaa vaan pitkällisen työn tulos niin val-mennuksen kuin henkilökohtaisen valmentau-tumisen saralla. Kaikki asiat ovat loksahtaneet kohdalleen”, Jari sanoo.

”Voittamisen tunne ja mahdollisuus saavute-taan vain silloin, kun urheilijalla on kaikki asiat kunnossa, ja siihen mitä minä voin tehdä, py-rin jatkossakin vaikuttamaan toimiessani huol-tajana, avustajana ja kantajanakin. Nimittäin vuonna 2012 ei ammuta paralympiapaikoista vaan paikoista mitalikorokkeella.”

Joukkueen ampujat kiittelevät valmennus-, huol-toja avustusporukkaa: heille Iso Kiitos kaud-esta 2011!

Torino taulu-MM 2011: ylärivi: Kyösti Laasonen, Jari Pirttimaa, Aulis Humalajoki, alarivi: J-P Antonios, Saana-Maria Sinisalo, Keijo Kallunki, Osmo Kinnunen.


Y stävämme ja seuramme pitkäaikainen toi-mija, tuomari, valmentaja, rahastonhoita-

ja Olavi Kokkila menehtyi 11.5.2011 äkilli-sesti vakavaan sairauteen.

Olavi syntyi Tornion Luotomäellä v. 1953 perheeseen, jossa ennestään oli kolme poi-kaa. Olavi oli perheen kuopus ja perheen isä oli yrittäjä äidin huolehtiessa lapsista ja joskus naapurin lapsistakin. Olavi muisteli usein äiti-ään, hänen lempeyttään ja suurta sydäntään. Pojat valokuvasivat, tutkivat tähtiä, miettivät ja pohtivat asioita. Varmaan perheen yrittäjätaus-tankin vaikutuksesta Olavi hakeutui aikuistuttu-aan kaupalliselle alalle työskennellen ehkä suu-rimman osan elämästään toimistotarvikealalla huoltoteknikkona.

Jousiammuntaharrastus tuli osaksi Olavin elämää 1980-luvulla, kun hän yhdessä Kari Mikkolan ja Kauko Viitasen kanssa aloitti la-jin harrastuksen ja pian hän kilpailikin Lapin Jousen ampujana. Lasten syntymien, työn ja paikkakunnan vaihdosten sekä olkapään on-gelmien myötä ammunta jäi taka-alalle useam-maksi vuodeksi, mutta niin vain Olavi pala-si rakkaan harrastuksen pariin poikansa Hen-rin kanssa, nyt valmentajana, Henrin ollessa 11-vuotias.

Vaikka Olavi asui muutamia vuosia Kittiläs-sä, hän oli lähes koko elämänsä torniolainen. Hänellä oli jatkuvia, kiinteitä yhteyksiä myös muille paikkakunnille mm. veljiensä perheisiin. Yksi veli on asunut vuosikymmenien ajan ensin Australiassa ja sitten Kanadassa. Mihin Olavi lähti mukaan, hän oli aina mukana täysillä ol-len myös huolellinen ja sitoutunut. Jousiammun-nan lisäksi hän harrasti myös kalastusta ja valo-kuvausta ja toimikin vuosien ajan mm. Tornion Kameraseuran varainhoitajana.

Olavi oli huumorintajuinen ja seurallinen tun-neihminen. Voimme muistaa Olavin makeat naurut. Olavi oli myös hyvä isä, joka huoleh-ti hyvin lapsista, perheestä ja kodista. Lasten kuljettaminen harrastuksiin, välineistä huolehti-minen ym. olivat hänelle luonnollisia asioita. Myös seuratoiminnassa hän oli yksi kantavia voimia ja viime keväänä ennen poismenoaan hän valmisteli innolla kesällä 2011 Torniossa pidettäviä tauluammunnan SM-kilpailuja.

Vaikka joitakin kaikuja terveyden huononemi-sesta oli, Olavin poisnukkuminen 57 vuoden iässä oli nopea ja yllättävä. Vain muutama kuu-kausi ennen kuolemaansa Olavi kertoi elävän-sä hyvin onnellista ja rauhallista aikaa Seijan ja perheensä kanssa.

Olavi toimi aktiivisesti kaikissa tehtävissään Tornion Jousiampujissa aivan loppuun asti. Hän menehtyi äkillisen sairaskohtaukseen rak-kaiden huolenpidosta ja ammattilaisten mo-nipuolisesta hoidosta huolimatta. Olavia jäi-vät kaipaamaan hänen vaimonsa Seija, pojat Henri ja Lauri sekä Kimmo, sukulaiset, suuri joukko ystäviä, tuttavia ja samanhenkisiä ihmi-siä. Ajatuksemme ovat usein Olavin luona.

Tuula ja Kari Mikkola, Tornion Jousiampujat ry

Stigo-11

Olavi Kokkila in memoriam

Hyvää Joulua ja Menestyksellistä

Uutta Vuotta 2012 toivottaa

Jousiampuja-lehden toimitus!

Juniorimiehet tähtäinjousi 1/48 1/24 1/16 1/8 Q. S F1 SUNG Wookyeong KOR 318 / 2 328 / 4 341 / 2 354 / 4 69 26 1341 B B 6 6 7 62 TYACK Ryan AUS 297 / 21 319 / 16 323 / 20 350 / 16 53 18 1289 B 6 7 6 6 43 LIU Yue CHN 308 / 6 314 / 28 320 / 35 311 / 97 49 20 1253 6 6 6 6 6 2 6KOKKILA Henri FIN 278 / 49 308 / 42 321 / 31 334 / 79 36 17 1241 6 1VAINIONPÄÄ Petri FIN 274 / 58 293 / 72 301 / 75 336 / 70 31 13 1204 4KONTIO Matias FIN 289 / 32 296 / 66 299 / 79 333 / 81 32 13 1217 0Juniorinaiset tähtäinjousi1 KUMARI Deepika IND 329 / 3 325 / 4 330 / 3 345 / 14 63 20 1329 B B 7 6 6 6 62 KIM Minjung KOR 326 / 4 326 / 3 329 / 4 352 / 2 72 21 1333 B B 6 6 6 6 23 LEE Jinyeong KOR 325 / 5 320 / 10 331 / 2 351 / 3 65 17 1327 B B 6 6 6 5 6SORSA Tanja FIN 300 / 44 315 / 21 300 / 40 339 / 37 39 12 1254 6 6 0MAENPÄÄ Eeva FIN 257 / 74 282 / 71 271 / 69 322 / 66 21 9 1132 0Kadettinaiset tähtäinjousi1. RYOO Su Jung KOR 338 / 2 338 / 3 340 / 2 355 / 2 19 6 1371 B B 7 7 6 7 72. SHIN Jeong Hwa KOR 345 / 1 WR 339 / 1 349 / 1 WR 356 / 1 WR 100 37 1389 WR B B 7 6 7 6 33 VALENCIA Alejandra MEX 334 / 3 328 / 9 339 / 3 350 / 4 73 22 1351 B B 6 6 6 4 7RANTAPIRKOLA Paula FIN 264 / 78 264 / 75 217 / 78 270 / 79 8 2 1015 0Kadettimiehet tähtäinjousi1 PARK Seong Cheol KOR 324 / 6 335 / 2 325 / 5 353 / 4 56 13 1337 B B 6 7 6 7 62 HUANG Rui CHN 319 / 11 317 / 51 325 / 3 348 / 13 57 17 1309 6 6 6 6 6 6 43 LEE Seungyun KOR 315 / 22 337 / 1 323 / 6 357 / 1 68 13 1332 B B 6 6 7 5 7JAUHIAINEN Atte FIN 305 / 51 322 / 27 298 / 60 343 / 26 49 11 1268 6 1 MAENPÄÄ Eero FIN 298 / 65 299 / 92 270 / 96 331 / 77 32 14 1198 2KÅLL Oskar FIN 255 / 108 294 / 97 256 / 106 326 / 93 19 7 1131 2

Tähtäinjuniorit parikilpailu1. KOR, 2. NED 3. TPE, 19 FIN KOKKILA Henri, SORSA TanjaJuniorimiehet tähtäinjoukkue 1.KOR, 2. IND, 3. NED 20. FIN KOKKILA Henri, KONTIO Matias, VAINIONPÄÄ Petri Kadettimiehet tähtäinjoukkue1 TPE , 2 KOR, 3 SLO , 23. FIN - FINLAND KÅLL Oskar, JAUHIAINEN Atte MAENPÄÄ EeroTähtäinkadetit parikilpailu1 KOR, 2 RUS, 3 IND, 35 FIN - FINLAND JAUHIAINEN Atte, RANTAPIRKOLA Paula,

Junioreiden tauluammunnan MM-kilpailu, tulokset

JÄLK IP ITOStig Jansson


��

��

��

��

��

��

��

��

��

� � � � � � � � � � � � � � �

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

��

Documents

Jousiampuja 3/2011