N:o 3/2014 n Tarkastettu levikki 54 583 n Kesäkuun 25. päivänä 2014

Kuntoutusmääräraha ei riitä sivu 2

Arvoperintöä pohdittiin virikepäivillä sivu 8

Veteraanipalkinnot viidelle saajalle sivu 9

Liput järjestykseen paraateissa sivu 11

JR 200 perustamisesta 70 vuotta sivut 22-23

Jatkosotaa kesällä 1944 sivut 28-46

Normandian maihinnoususta 70 vuotta sivut 48-49

Yksituumainen liittokokous Oulussa, sivut 14-18

Kansallisen veteraanipäivän aseveli-illan viihteellisessä osassa mikkeliläinen Hannes Hynönen (101 vuotta) haki tanssimaan Mikkelin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Seija Kuikkaa.

Pääjuhlassa Oulun Rauhanyhdistyksen tiloissa oli tuhat juhlijaa. Kauimmaiset vieraat olivat Kanadasta.

Finn-Göran Wennström valittiin jatkamaan lii-ton puheenjohtajana. Kukittamassa Marja-Lee-na Pietilä.

Perinnesauvan luovutus Pohjois-Pohjanmaalta Pohjois-Karjalaan. Luovuttamassa toi-minnanjohtaja Martti Lamminaho, Aarno Strömmer ja Terho Lipsonen. Vastaanottamas-sa vasemmalla puheenjohtaja Jorma Mikkonen ja toiminnanjohtaja Seija Karttunen.

Juhlapäivät yhdistivät veteraaniväkeä

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n2

Helsingissä 25. kesäkuuta 2014

Olen esittänyt monessa kolum-nissani lehden lukijoille ky-symyksiä ilmiöistä ja kuvista,

joita olen kirjoituksissani tuonut esille. Ilokseni olen saanut huomata, että kor-keasta iästään huolimatta monet vete-raanit ovat olleet aktiivisia vastaajia, ei-vätkä kannattajajäsenet ole jääneet heis-tä juurikaan jälkeen. Olen kerta toisensa jälkeen hämmentyneen kiitollisena saa-nut ottaa vastaan suuren määrän posi-tiivista palautetta. Seuraavassa käsitte-len lyhyesti eniten lukijapalautteita saa-neita kolumneja.

Loppuvuodesta 2013 pohdin ”suo-malaista ikonikuvaa”, Berliinin valtio-päivätalon valtauskuvan ja Iwo Jiman lipunnostokuvan rinnalle nostettavaa kuvaa, joka kiteyttäisi Suomen kohta-loita viime sodissamme. Kysyin jo kir-joittaessa itseltäni, voitaisiinko tällaista

kuvaa koskaan löytää. Sain usealta lu-kijalta palautetta ja erilaisia ehdotuk-sia. Ehdottamani suomalaisen korpiso-turin ”arkkityyppiä”, tilanhoitaja Teo-dor Väisästä esittävä kuva ei lukijoiden palautteesta päätellen suinkaan saanut kaikkien lukijoiden kannatusta. Monet näkivät parempana esimerkiksi Lapin sodan päättymistä symboloivan kuvan lipunnostosta kolmen valtakunnan ra-japyykille. Hyviä ideoita kaiken kaik-kiaan!

Myös vuoden 2013 viimeisessä nu-merossa esittelemäni kuva suomalaisso-tilaasta poseeraamassa sotasaaliina saa-dussa ”sukeltajanpuvussa” osoittautui kiinnostusta herättäväksi. Puvun käyt-tötarkoitukseen liittyen esitettiin muun muassa, että kenkien tavoin puettavat, pukuun liittyvät ”vesisukset” mahdol-listaisivat liikkumisen matalassa vedes-

sä. Lopullista selvyyttä asiaan ei ole vie-läkään tullut, odotan edelleen mielen-kiinnolla uusia näkemyksiä!

Lukuisat veteraanit ottivat minuun yhteyttä kirjeitse ja puhelimitse ja ker-toivat omista kokemuksistaan Suomen armeijan kenties suurimmasta kapi-nahankkeesta koko itsenäisen Suomen historian aikana, Kontiolahden hen-kilötäydennyskeskuksessa 1944. Sain kuulla muun muassa, että viimeinen kipinä mellakointiin oli saatu, kun Ru-kajärveltä oli saapunut Kontiolahdel-le yli 5000 miestä, joille ei voitu antaa lainkaan ruokaa. Eräs kertoja puoles-taan muisteli sitä turhautumista, mikä oli syntynyt, kun hän oli kapinaa edel-tävänä päivänä jonottanut ruokaa use-ampaan otteeseen. Aina hänen vuoron-sa tultua ruoka oli loppunut ja muona-parakin luukut lyöty kiinni.

Pohtimaani jälkiseuraamusten puu-tetta selittänee osaltaan miesten kes-kuudessa huhuna levinnyt tieto siitä, että Päämajasta oli ”kapinan” jälkeen tullut varuskunnan johdolle määräys laittaa miehistölle pikaisesti ruokaa kai-kissa suinkin saatavilla olleissa kenttä-keittiöissä.

Arvostan suuresti kaikkea saamaani palautetta, sillä se auttaa nuorta tutkijaa saamaan paremman käsityksen ajasta, jota en ole kokenut. Palaute kertoo myös siitä, että veteraanipolven uhraukset kannattivat – heidän taistelunsa ansios-ta emme elä maassa, jossa valtionjohto on monopolisoinut itselleen oikeuden rajoittaa julkista keskustelua ja päättää kulloinkin hyväksyttävästä totuudesta.

Olli Kleemola

Vuoropuhelua veteraanien kanssa

Sotaveteraaniliiton yksiselitteise-nä tehtävänä on valvoa ja edistää sotaveteraanien, heidän puolisoi-densa ja leskiensä yhteiskunnalli-sia etuja. Liitto toimii veteraanien toimeentuloturvan ja sosiaalisen huollon kehittämiseksi, asumiso-lojen parantamiseksi sekä kuntou-tuksen ja kotiin vietävien palvelu-jen edistämiseksi. Liittokokouksen linjausten mukaisesti liitto ja sen jäsenyhdistykset jatkavat huolto- ja tukitoimintaansa niin kauan kuin sotaveteraanit, heidän puolison-sa ja leskensä sitä tarvitsevat. Sota-veteraanien kotona selviytymisen ja turvallisen vanhuuden kannalta haastavin vaihe on käynnissä. Ve-teraanien toimintakyvyn ylläpitä-minen edellyttää riittäviä kuntou-tus- ja kotiin vietäviä palveluja. On-nistumisen perusedellytyksenä on vähintään nykyisten etuuksien säi-lyttäminen valtion talousarvioissa. Sotaveteraaniyhdistyksissä tarvi-taan hyvää yhteistoimintaa kuntien kanssa, jotta nämä palvelut kohdis-tuvat tarpeen mukaisesti ja niihin myönnetyt varat saadaan käytettyä täysimääräisesti.

Sotaveteraanien määrän pie-neneminen edellyttää aikaisem-paa enemmän näkyvyyttä, jotta ve-teraaneja kohdellaan jatkossakin vanhusväestön erityisryhmänä, jol-la on lakiin perustuvat erityisetuu-det. Korkeimmissa ikäluokissa mie-histä yli 90 prosentilla on rintama-sotilastunnus ja lähes 20 prosentilla samanikäisistä naisista rintamapal-

Määrätietoisesti ja selkein tavoittein eteenpäin

velustunnus. Suurena haasteena läpi järjestökentän on päätöksentekijöi-den jatkuva informointi veteraanien muuttuvista kuntoutus- ja palvelu-tarpeista. Yhteydenpidolla veteraa-neihin varmistetaan, että tarvittava apu saadaan. Tähän tukitoimintaan tarvitaan sotaveteraaniyhdistysten kannattajajäseniä, jotka toimillaan auttavat veteraanien selviytymistä arkipäivän haasteista. Kannattajajä-senet ovat avainasemissa käynnissä olevina muutoksen vuosina.

Tulevaisuusfoorumissa tarkastel-tiin piirikohtaisia suunnitelmia or-ganisaation kehittymisestä ja vah-vojen alueellisten yhdistysten muo-dostumisesta. Näiden yhdistysten on selviydyttävä alueellaan tuki- ja huoltotehtävästä ja toimittava pe-rinteen vaalimisen suunnannäyttä-jinä. Suunnitelmat antoivat katta-van kuvan tämänhetkisestä tilan-teesta, mutta työtä on vielä paljon edessä. Kysymys ei ole mistään toi-minnan supistamisesta, vaan toi-minnan tehostamisesta vastaamaan muuttuvia olosuhteita. On katsotta-va rohkeasti ja samalla realistisesti tulevaisuuteen. Hallitsemalla muu-tosvaihe kyetään ydintehtävämme, sotaveteraanien, heidän puolisoi-densa ja leskiensä tukeminen hoi-tamaan kunnialla liittokokouksen päätösten mukaisesti.

Haluan toivottaa kaikille oikein hyvää ja rentouttavaa kesää.

Finn-Göran Wennström

Rintamaveteraaneille tulee saada subjektiivinen oikeus kuntou-tukseen kuten lievävammaisilla sotainvalideilla on ollut jo runsaat 10 vuotta. Nykyinen määrärahataso ei vain siihen riitä.

Toukokuun alussa tuli voimaan lainmuu-tos, jolla Kansaneläkelaitos voi luovuttaa rintamaveteraanien osoitetiedot kunnil-le. Sotaveteraaniliiton jo 2000-luvun al-kupuolella esittämä epäkohta sai näin myönteisen ratkaisun.

Yhteystietojen saaminen kuntiin ei sel-laisenaan muuta mitään. Se kuitenkin poistaa yhden selityksen, jonka mukaan kunnat eivät ole tienneet, ketkä ovat vete-raaneja. Erityisesti tämä on koettu ongel-mana suurissa kaupungeissa. Nyt kunnat voivat tarjota kuntoutusta ja palveluita ve-teraaneille.

Valtiokonttorin tilastot vuoden 2013 kuntoutuksesta valmistuivat. Tilastoai-neiston tarkempi analysointi on vielä So-taveteraaniliitossa kesken, mutta iso linja tilastosta selviää.

Kunnat palauttivat edellistä vuotta enemmän määrärahoja. Tästä nopeim-mat ovat ehtineet tekemään päätelmän, että kuntoutusmäärärahojen taso on riit-tävä.

Viime vuosien aikana Sotaveteraa-niliitto on yhdessä jäsenyhdistystensä kanssa luonut yhteydet kuntiin. Näemme, kuulemme ja koemme koko kentän tilan-teen. Osassa kuntia määrärahoja olisi tar-vittu lisää. Nämä kunnat olisivat tarvin-neet palautusvarat ja lisääkin. Palautuksia tehneillä kunnilla on syynsä. Kunnissa on käynnissä organisaatiomuutoksia ja toi-

minnoissa on saattanut olla häiriöitä. Osa kunnista toteuttaa myös kuntoutuksen ma-talalla profiililla julkaisemalla lehdessä il-moituksen kuntoutukseen hakeutumises-ta. Veteraanille ei useinkaan tule lehteä tai hän ei pysty laatimaan hakemusta. Kun-nan pitää tavata veteraani ja käydä hänen tilanteensa säännöllisesti läpi ja tarjota tar-peen mukaista kuntoutusta ja palveluita.

Valtiokonttorin tilaston mukaan rinta-maveteraanien kuntoutukseen käytettiin viime vuonna kuntoutukseen osallistunut-ta veteraania kohti 1 279 euroa. Vertailun vuoksi vuoden 2014 alkupuolella ns. eri-tyisryhmien kuntoutukseen Valtiokontto-rin antama maksusitoumus oli 2 149 euroa kuntoutusjaksolta. Tästä ryhmästä valtaosa on muita kuin rintamaveteraaneja. Vaikea-vammaisten sotainvalidien leskien ja sota-leskien kuntoutuksen maksusitoumuksen keskihinta oli 2 326 euroa kuntoutusjaksoa kohti. Tässä ryhmässä ei ole veteraaneja.

Rintamaveteraanien kuntoutusjaksojen keskimääräinen kesto viime vuonna laitos-kuntoutuksessa oli 11,6 vuorokautta ja avo-kuntoutusjakso 13,7 käyntikertaa. Jonkin-laisena keskimääräisenä tavoitteena voisi pitää 14 vuorokautta laitoskuntoutuksessa ja 20-30 kertaa avokuntoutuksessa. Koti-kuntoutuksen tilanne on lähtökuopissa.

Veteraanimme ovat kunniakansalaisia. Nyt on aika saattaa juhlapuheiden tila toi-menpiteiden tasolle. Rintamaveteraaneille tulee saada subjektiivinen oikeus kuntou-tukseen kuten lievävammaisilla sotainvali-deilla on ollut jo runsaat 10 vuotta. Nykyi-nen määrärahataso ei vain siihen riitä.

Markku Seppä

Piina jatkuu

33/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n

Kolumni

Olli Kleemola toimii So-taveteraani-lehden ko-lumnistina.

Kirjailija Antti Tuuri toimii Sotaveteraani-lehden kolumnistina.

Kuva: Otava/Pertti Nisonen

”Krim siirtyy Venäjän ai-kaan”. ”Donetskin venäjä-mieliset haluavat itsenäi-

sen tasavallan ja pyytävät apua Venä-jältä”. Jo nämä kaksi otsikkoa riittävät antamaan kuvan Itä-Euroopan tämän-hetkisestä, varsin sekavasta tilanteesta. Putin pyrkii kaikin keinoin vahvista-maan asemaansa maan johtajana ja on nähtävästi valmis turvautumaan jopa temppuihin, joita voi verrata lähinnä Neuvostoliiton propagandaan talviso-dan alla. Suomalaiset tiedotusvälineet uutisoivat puolustusliitto NATOn kan-natuksen kasvaneen maassamme sel-västi. Yhä useammat mielivät NATOs-ta turvaa Venäjän uhkaa vastaan, vaik-ka puolustusvoimien entinen komentaja Hägglundin uutisoitiinkin suomalais-medioissa viime sotien muistoon vedo-ten: ”Ei ne (Venäjä) tänne uskalla tulla, kun ne tietää, että täällä tulee turpiin”.

Sopii tietysti epäillä, riittävätkö ”his-torialliset suoritukset”, joihin Hägg-lund viittaa, pelotteeksi Venäjää vas-taan. Viime sotien perintöön kuuluu kuitenkin veteraaniemme ainutlaatui-sen maanpuolustustahdon lisäksi myös toinen, kenties merkittävämpi seikka, joka asettaa meidät jo lähtökohtaisesti parempaan asemaan Ukrainaan verrat-tuna: kansan yhtenäisyys ja yksimieli-syys. Talvisotaan lähti yhtenäinen kan-sa: vuoden 1918 haavat olivat pitkälti umpeutuneet ja Neuvostoliiton propa-gandansa tueksi luomalle Terijoen hal-litukselle lähinnä naurettiin.

On tietysti vahvasti yksinkertaistet-tua väittää viime sotiemme menestyk-sekkäiden puolustustaisteluiden olleen yksinomaan suomalaisten yhteishengen ansiota. Perustellusti voidaan kuiten-kin sanoa, että mikäli tätä yhteishenkeä ei olisi ollut, menestyksekäs puolustau-

Veteraanien perintö – yhtenäinen isänmaa

tuminen ei olisi ollut edes mahdollis-ta. Sota myös yhdisti veteraanipolvea: maisterin ja metsäjätkän elintaipaleella yhteinen tekijä saattoi löytyä Summan seudulla tai Karhumäen kulmilla käy-dyistä taisteluista.

Ukrainan tilanne on toinen: maas-sa on runsaasti venäläisiä, eikä sen aje-lehtiminen kriisistä toiseen neuvosto-blokin hajottua kasvata väestön eri osien keskinäistä tai valtiota kohtaan tunnettua luottamusta.

Pitäisikö Suomen sitten reagoida sul-kemalla rajat, jotta kukaan ei vahingos-sakaan pääsisi maahan ja siten voitaisiin välttää ”viidennen kolonnan” syntymi-nen? Tämä ratkaisuyritys olisi melkein yhtä toivoton kuin lapsella, joka piilo-leikissä sulkee silmänsä toivoen, ettei häntä siten nähtäisi ja onnistuu sokko-na vain juoksemaan päin seinää.

Sen sijaan että vetäytyisimme kuo-reemme toivoen maailman jättävän meidät rauhaan, meidän on aktiivises-ti työskenneltävä eriarvoistumista vas-taan: Suomeen ei saa syntyä yhteisöjä, jotka eivät koe Suomea puolustamisen arvoiseksi. Veteraanien perintö velvoit-taa: maanpuolustustahto syntyy, kun kaikki täällä asuvat kokevat Suomen puolustamisen arvoiseksi kotimaak-seen.

Olli Kleemola

Kirjoittaja, VTM Olli Kleemola (s. 1987) on sotahistorian tutkija ja tietokirjaili-ja. Hän valmistelee väitöskirjaansa Tu-run yliopiston poliittisen historian oppi-aineessa.

Vielä vuosi sitten näytti siltä, että meidän kulmillamme kaik-ki jatkuu entiseen malliin: ta-

lous reistailee, mutta korjaantunee, her-rat rikastuu ja köyhät köyhtyy niin kuin aina on ollut ja on oleva, urheilussa tu-lee voittoja ja tappioita ja vaaleissa voit-tavat kaikki puolueet ainakin, jos puo-luejohtajien haastatteluja kuuntelee.

Vanhassa virressä jo laulettiin: “Nyt viekas vilppi täällä/on noussut kunni-aan,/on valhe vallan päällä/ja vääryys voimissaan./Ei kuulla kurjan ääntä/ja köyhää sorretaan,/ ja lainkin rikkaat vääntää/vääryyttä puoltamaan.”

Virsi kertoi konstailematta sen, kuin-ka maa makaa. Ei ole ihme, että se pois-tettiin uudesta virsikirjasta; mitäpä noi-ta itsestään selviä asioita kirkoissa hoi-laamaan.

Yleisesti ottaen siis oli rauha maassa. Ja sitten aivan salaa, hiipimällä alkoivat Ukrainassa mielenosoitukset hallitusta ja presidenttiä vastaan, eivätkä ne lop-puneet vaan jatkuivat yhä hurjempina; lopulta tarkka-ampujat ampuivat kiika-rikivääreillä ihmisiä Kiovan kaduilla ja Itsenäisyyden aukiolla.

Presidentti Janukovytsin lähdettyä pakosalle tuntui hetken, että tilanne rauhoittuu, mutta se oli väärä luulo: nyt alkoivat venäjämieliset mellakoida Kri-millä, joka lopulta irtaantui Ukrainasta, ja Venäjä liitti sen itseensä. Yhdysval-lat ja Euroopan unioni uhkailivat Venä-jää ja asettivat talouspakotteita, joilla ei näytä isoa vaikutusta olevan.

Meteli siirtyi Itä-Ukrainaan, jossa venäjämieliset valtasivat hallintoraken-nuksia ja lentokenttiä, asettivat tiesul-kuja, järjestivät kansanäänestyksen ja halusivat myös liittyä Venäjään. Hätään lähetetyt Ukrainan armeijan joukot oli-vat voimattomia, Venäjän armeija jär-

Pakka sekaisin

jesti suuren sotaharjoituksen ja keskit-ti joukkoja ja raskasta aseistusta Ukrai-nan rajalle.

Yhtäkkiä, muutamassa kuukaudes-sa kaikki näytti muuttuneen, mikään ei enää ollut tavallista menoa ja varmaa. Natoon liittyneet Venäjän naapurimaat siunasivat viisauttaan, kun olivat otta-neet suojelijakseen Pohjois-Atlantin lii-ton.

Meillä vaaditaan nyt, että myös Suo-men olisi viimeinkin liittouduttava ja osoitettava olevansa länsimaa; Suomi ei enää koskaan saisi jäädä yksin niin kuin talvisodan päivinä. Mutta sellaisiakin ääniä kuuluu, ettei Natoon pitäisi liittyä lainkaan: parasta olisi säilyttää puolu-eettomuus. Väitetään myös, ettei Natoon voida liittyä nyt, koska ystäviä on turha yrittää hankkia silloin, kun niitä tarvi-taan; ne on hankittava jo aikaisemmin.

Ukrainan tilanne tuskin uhkaa Suo-men turvallisuutta. Huolestuttavam-paa Suomen kannalta on se, että Venäjä on ilmoittanut olevansa valmis vaikka asevoimin puolustamaan missä tahan-sa maailman kolkassa kansalaisiaan ja venäläistä omaisuutta. Siksi on merkil-listä, että hallitus ja eduskunta näyttä-vät olevan valmiita myöntämään lu-van rakentaa Pyhäjoelle ydinvoimala, jonka suurin omistaja on Venäjän val-tion omistaman Rosatomin tytäryhtiö RAOS Voima Oy. Tämä yhtiö omistaisi siis ydinvoimalan Suomen suunnilleen kapeimmassa kohdassa, josta Neuvos-toliiton armeija vuonna 1939 aikoi kat-kaista Suomen, marssia Ouluun ja hyö-kätä sieltä etelään ja pohjoiseen. On huo-noa historiantuntemusta, ettei muisteta Pyhäjoen sijaitsevan suunnilleen samal-la korkeudella kuin Raatteen tie.

Antti Tuuri

Suomen Sotaveteraaniliiton valtuusto kokoontui kevätkokoukseen Helsin-gissä 14. toukokuuta. Kokous hyväk-

syi tuloslaskelman, taseen, toimintakerto-muksen, tilintarkastuskertomukset vuodel-ta 2013. Valtuusto vahvisti tilinpäätöksen ja myönsi vastuuvapauden tilivelvollisille.

Liiton vuoden 2013 tulot olivat 1 412 160,43 €, liiton kulut 1 784 332,92 €. Avustuksia liitto myönsi 664  274,53 €. Lii-ton tase oli 1 061 212,74 € ja tulos oli alijää-mäinen 64 172,49 €.

Valtuusto kokoontui

Valtuutettuja hotelli Arthurin auditoriossa.

Naisjärjestön purkaminen merkitty yhdistysrekisteriinSotaveteraaniliiton Naisjär-jestön purkaminen merkittiin Patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämään yhdistysrekisteriin 5.5.2014.

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 20144

SANA

Onnittelemme

Olimme seisseet jo pari tuntia täpö-täydellä Pietarin kirkon aukiolla

Roomassa. Tuhansien kaltaistemme ta-voin odotimme paavi Franciscuksen tu-loa ja hänen puhettaan.

Vihdoin odotuksemme palkittiin. Paavin italiankielinen puhe kään-

nettiin lyhennettynä espanjaksi, portu-galiksi, englanniksi, ranskaksi, saksaksi ja arabiaksi.

Rauhallisesti ja ymmärrettävästi paa-vi puhui kasteesta, kristityn elämän

lähtökohdasta, joka jatkuu koko elämän ajan. Puhe oli sellainen, että sen pitäjä olisi yhtä hyvin voinut olla suomalainen luterilainen piispa.

Oletko koskaan ajatellut, mitä kastee-si yhteydessä on sanottu? Siinä on

mainittu juuri sinun nimesi. Siis pyhä, kaikkivaltias Jumala otti sinut pienen ja avuttoman lapsen kasteesi hetkellä ai-nutlaatuisena yksilönä yhteyteensä. Kas-teessasi on lausuttu Vapahtajamme sanat juuri sinulle. Ne päättyvät lupaukseen: Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.

Tiedämme, että monta kertaa elämäs-sämme olemme syöneet sanamme ja

pettäneet lupauksiamme. Jumala on kui-tenkin toisenlainen. Hän pitää lupauk-sensa. Sinunkin kohdallasi Jeesus Kris-tus on sanonut olevansa kanssasi kaikki päivät. Monenlaisia päiviä ja vuosia elä-män juoksun varrella on ollut. Olemme saattaneet kääntää selkämme Jumalalle, mutta Vapahtaja ei kadu lupaustaan.

Masennus on monen vanhan ihmi-sen vaiva. Silloin jopa luottamus

hyvään Jumalaan voi horjua ja kadota. Elämänsä syvimmässä pimeydessä Lut-her koki olevansa jopa Jumalan hylkää-mä. Silloin hän sanoi: Olenhan sentään kastettu. Kaste on kuin ankkuri, joka pi-tää elämämme laivaa paikoillaan pahim-massakin synkkyydessä ja myrskyssä. Se myös kantaa koko elämän ajan. Ei Juma-la valintaansa kadu.

Ilta joutuu. Varjot pitenevät. Viimeinen iltahuuto on ovella, mutta Kristus on

rinnalla. Hän on lupauksessaan uskolli-nen ja hän vie perille.

Antti Vanhanen

Koko elämän kestävä lupaus

Sotaveteraani Toivo Ran-tala täytti 106 vuotta 25.5. Hän asuu palvelutalon rivi-taloyksiösään yksin. Vaimo kuoli 1979. Perheeseen syn-tyi seitsemän lasta. Toivo käy syömässä palvelutalon ruokasalissa aamupalan ja lounaan, mutta päivällisen ja iltapalan hän valmistaa itse. Toivo osallistuu Elimä-en eläkeläisten tapahtumiin. Hän ajelee tilaisuuksiin kol-mipyöräisellään.

Toivo kertoi syntyneensä tsaarin vallan aikana ja kuul-leensa kirkossa Suomen julis-tautuneen itsenäiseksi. Ase-velvollisuuden hän suoritti 1929 Riihimäellä. Talvisodan aikana Toivo näki murheel-lisen tapahtuman, kun Nää-tälän talo syttyi kranaatista. Talossa oli suomalaisia soti-laita, jotka kuitenkin pelas-tuivat lukuun ottamatta yhtä. Hän oli Toivon veli Eino. Jat-kosodan aikana Toivo oli sa-

Toivo Rantala 106 vuotta

Sotainvalidi- ja veteraani-työssä niin kotimaassa kuin kansainvälisissä tehtävissä pitkän ja ansiokkaan uran tehnyt Esko Kosunen täyt-tää 90 vuotta 19.7.

Esko Kosunen syntyi Ou-lussa 19.7.1924, kirjoitti yli-oppilaaksi 1943 ja suoritti filosofian kandidaatin tut-kinnon Helsingin yliopis-tossa 1952.

Vahva side aseveljiin syn-

Esko Kosunen 90 vuottatyi jo rintamalla. Esko Ko-sunen palveli Ratsuväkip-rikaatin joukoissa JP1:ssä. Hän osallistui kesällä 1944 viivytystaisteluihin Karja-lankannaksella ja Ilomant-sin taisteluihin. Ilomantsissa hän haavoittui käsivarteen. Lapin sodasta hän sai mää-räyksen UK:n kurssille 61 Niinisaloon, jonka kurssin neuvostoarmeijan upseeri valvontakomission edustaja-na kävi talvella 1945 paikan päällä keskeyttämässä.

Esko Kosunen aloitti So-tainvalidien Veljesliiton Ai-voinvalidien asiamiehenä 1945-52 ja jatkoi liiton jaos-topäällikkönä 1954-55. Vel-jesliiton toiminnanjohtaja hän oli 1955-67.

Kotimaan työjaksojen välissä Esko Kosunen oli Maailman Veteraanijärjes-tön palveluksessa Pariisis-sa 1952-54 ja Bangkokiin perustetun MVJ:n Aasian-Kaukoidän aluetoimiston päällikkönä 1958-59. Vuo-sina 1967-80 hän oli YK:n palveluksessa, aluksi New Yorkissa ja myöhemmin Ge-nevessä.

Kotimaahan palattuaan

Esko Kosunen alusti rintama-veteraaniasiain neuvottelu-kunnan 25-vuotisseminaa-rissa Säätytalolla 12.10.2004.

Yksin omassa talossaan Ni-valan Maliskylällä asuva Toivo Vierimaa täytti 105 vuotta 23.6.

Pitkän iän salaisuuksia ovat rautainen peruskunto nuoruusajan raskaista töis-tä, joihin maaseudulla mo-nilapsisissa perheissä oli jo varhain tartuttava sekä ter-veet elämäntavat läpi pitkän elämän.

Aina viime vuosiin saak-

Toivo Vierimaa 105 vuotta

moilla seuduilla ja sai luvan käydä palaneen talon rauni-oilla. Veljen jäännökset löy-tyivät. Sodasta Toivo selvisi haavoittumatta.

Selkeäsanaisen Toivon paras ohje nuoremmille on hänen toteamuksensa tä-män hetken elostaan: Mieli tekee joskus olla vain, mutta kun tekee, jotain säilyy kun-to paremmin.

Pertti Nieminen

ka Toivo on suorittanut säännöllisen aamujump-pansa. Nyt hän sanoi ole-van huimausta sen verran, että varsinaisesta jalkakyy-kystä on pitänyt luopua.

Puolentoista kilometrin päässä asuva tytär käy lait-tamassa aamuisin aamuruo-an tarkistaen, että kaikki on kunnossa. Muutoin Toivo elelee tyytyväisenä itsekseen.

Maanviljelijänä elantonsa

hankkinut Toivo osallistui talvisotaan Kuhmon suun-nalla sekä jatkosotaan 11 D. taisteluissa KTR4:n riveissä. Toivo Vierimaa on osallis-tunut veteraanitoimintaan saaden asianomaiset ansio-merkit sekä yhteiskunnal-liseen toimintaan kunnan-valtuuston jäsenenä.

Pentti Seppä

tävää hän suurta vastuuta tuntien hoiti vuoteen 1997.

Esko Kosuselle myönne-tyistä huomionosoituksista mainittakoon SL K, SVR R1, VR 4 sekä Sotainvalidien ja Sotaveteraanien ansioristit. Hänen maailmanlaajuinen työnsä veteraanien hyväk-si noteerattiin hienolla ta-valla Pariisissa vuonna 2010 Maailman Veteraanijärjes-tön viettäessä 60-vuotisjuh-laansa. Hän sai ensimmäi-senä suomalaisena MVJ:n juhlavuonnaan perustaman kultaisen mitalin.

Tämän kirjoittajalla on ollut ilo 1980-luvulta alkaen seurata ja olla yhteistyössä Esko Kosusen kanssa vete-raani- ja sotainvalidiasioissa sekä kotimaassa että MVJ:n kansainvälisissä kokouk-sissa. Käsitellyissä asioissa osapuolilla on toisinaan ol-lut hyvinkin erilaiset näke-mykset. Eskon rauhalliseen tapaansa käyttämät, perus-tellut puheenvuorot laukai-sivat usein tilanteen ja johti-vat yhdessä hyväksyttyihin järkeviin ratkaisuihin.

Juhani Saari

Esko Kosunen toimi vuosi-na 1980-94 Suomen Sotave-teraaniliiton arvostettuna toiminnanjohtajana ja sen jälkeen mm. Itä-Helsingin Sotaveteraanit ry:n puheen-johtajana. Kosunen on ol-lut monissa asiantuntija- ja luottamustehtävissä. Tai-tavana kirjoittajana ja alan osaajana hän laati laki- ja järjestöoppaita sotainvalidi-en ja veteraanien käyttöön ja kirjoitti lukuisia artikke-leita kokooma- ym. teoksiin ja lehtiin. Sotaveteraanilii-ton toiminnanjohtaja-aika-na hän oli Sotaveteraani-lehden ja sen jälkeen Helsin-gin seudun Sotaveteraanin päätoimittaja.

Maailman Veteraanijär-jestön luottamustehtäviin Esko Kosunen on ollut hy-vin kysytty osaaja. Hän oli MVJ:n Euroopan asiain toi-mikunnan puheenjohtaja 1985-1991. Helsingin Fin-landiatalossa syksyllä 1991 pidetyssä MVJ:n 20. yleis-kokouksessa Esko Kosu-nen valittiin yksimielisesti MVJ:n hallitukseen talous-asioista vastaavaksi vara-puheenjohtajaksi. Tätä teh-

53/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

Viime sotiemme virolaisvapaa-ehtoinen, Suomen-poika, diplo-mi-insinööri Raul Kuutma saa-vuttaa 90 vuoden iän 3. elokuuta.

Vuoden 1943 lokakuussa Raul Kuutma keskeytti opintonsa, siir-tyi Saksan miehittämästä Viros-ta Suomeen ja astui vapaaehtoi-sena sen armeijaan. Taisteltuaan kesällä 1944 virolaisrykmentti JR 200:n riveissä Karjalan kannak-sella, Viipurinlahdella ja Vuok-sella hän palasi 19.8.1944 koti-maahansa.

Kuutma osallistui Virossa Pil-kan ja Pupastveren taisteluihin. Suomen poikien ensimmäinen pataljoona suunnattiin heti mai-hin tulon jälkeen vastahyökkäyk-seen Tarton rintamalla läpipääs-seen neuvostodivisioonan kyl-

keen. Tuo divisioona uhkasi jo Tallinnaa. Suomen-pojat onnis-tuivat tässä toivottomalta tuntu-vassa tehtävässään, divisioonan hyökkäys pysähtyi kolmeksi vii-koksi. Tuona aikana evakuoitiin Pohjois-Virosta 70 000 Viron si-vistyneistön edustajaa länteen. He kaikki olivat ihmisiä, joita oli-si odottanut teloitus tai pakkotyö venäläisten miehitettyä maan.

Viron kansa koki lähes 50 vuo-den neuvostomiehityksen, mutta elämä jatkui myös jyrkästi muut-tuneissa olosuhteissa. Riisuttu-aan asetakkinsa Kuutma saat-toi päätökseen opintonsa Tallin-nan teknillisessä korkeakoulussa. Hän toimi koulutustaan vastaa-vissa tehtävissä paperiteollisuu-dessa ja maatalouden rakennus-

Raul Kuutma 90 vuotta

Kunniapuheenjohta-ja Raul Kuutma esiin-tyi neljän sotavete-raaniyhdistyksen yhteistilaisuudessa Kiukaisissa huhti-kuussa 2008.

yhtiössä vuoteen 1987, jolloin hän jäi eläkkeelle.

Eläkevuosinaan Kuutma toi-mi korkeissa järjestötehtävissä, mutta hänet tunnetaan myös hy-vänä esitelmöitsijänä ja kirjoit-tajana. Kuutma on kirjoittanut mm. kolme teosta, Suomen-poi-kien tie, Wabariigist vabariigini (ei suomennettu) ja Kaksikym-mentä vuotta Viron-Suomen sil-lalla, itse asiassa trilogian, jon-ka jokaiseen osaan on talletettu mitä olennaisinta historiaa jälki-polville Viron kohtalon vuosilta, miehitysajalta ja maan kehityk-sestä uudelleen itsenäistymisen jälkeen sekä sen suhteista veljes-maahan Suomeen.

Raul Kuutma on palkittu useilla suomalaisilla ja virolai-silla kunniamerkeillä, joista suo-malaisista mainittakoon SVR R1 ja VR 4, Suomen Sotaveteraa-niliiton kultainen ansioristi sekä Suomen Viro-yhdistysten liiton (SVYL) ansiomerkki. Virolaisis-ta kunniamerkistä mainittakoon Kotkaristi III lk.

Nyyrikki Kurkivuori

Liittomme toiminnanjohta-ja, Suodenniemellä syntynyt Markku Seppä, täyttää 60 vuotta 27. syyskuuta.

Maatalousalan opintojen jälkeen Markku Seppä työs-kenteli vuodesta 1980 lähtien Keskusosuusliike Hankki-jan aluejärjestöpäällikkönä sekä järjestö- ja yhteyspääl-likkönä. Hän on suoritta-nut markkinoinnin MKT- ja MJD-tutkinnot sekä useita johtamiseen liittyviä kurs-seja. Valtakunnallisen 193. maapuolustuskurssin hän suoritti 2010.

Markku Seppä kutsuttiin Suomen Sotaveteraanilii-ton järjestämän Sotaveteraa-nin iltahuuto-suurkeräyk-sen keräyspäälliköksi ja lii-ton järjestösihteeriksi 1993 ja nimitettiin liiton järjestö-päälliköksi 1995. Hän kehit-ti aloitteellisella tavalla jär-jestön perustoimintoja, pit-kän tähtäyksen suunnittelua ja varainhankintaa. Vuonna 2004 hänet valittiin Sotavete-raaniliiton toiminnanjohta-jaksi ja samalla Sotaveteraa-ni-lehden päätoimittajaksi sekä Sotaveteraanien tuki- ja perinnesäätiön asiamiehek-si, joita tehtäviä hän edelleen hoitaa menestyksellisesti. Erittäin yhteistyökykyisenä Markku Seppä on ollut use-an sotaveteraani- ja perin-netyötä tekevän yhdistyksen luottamustehtävissä, joista mainittakoon Suomen vete-raaniliittojen valtuuskunnan jäsenyys ja Rintamaveteraa-niasiain neuvottelukunnan varajäsenyys ja työvaliokun-nan jäsenyys sekä Suomen-poikien perinneyhdistyksen hallituksen varapuheenjoh-tajuus. Hän on ollut aktiivi-sesti mukana sekä Tammen-lehvän Perinneliiton että ve-teraanijärjestöjen yhteisen rahankeräysorganisaation Veteraanivastuu ry:n perus-tamisvaiheissa.

Markku Seppä 60 vuottaMarkku Seppä on vete-

raani- ja maanpuolustus-piireissä tunnettu ja arvos-tettu ammattilainen. Kyky hahmottaa kokonaisuuksia ja pitkä kokemus Sotavete-raaniliiton eri tehtävissä ja alan lukuisissa luottamus-tehtävissä on luonut hänestä myös sotaveteraaniasioiden ykkösasiantuntijan valtio-vallan ja kuntien suuntaan. Häntä kuullaan ja kuunnel-laan sotaveteraanien edun-valvontaan liittyvissä asiois-sa eduskunnan valiokunnis-sa. Hän on vaatimattomalla, kärsivällisellä ja asiantunte-valla tyylillään saavuttanut laajan hyväksynnän. Usein kuultu sanonta ”meidän Markku” kuvaa hyvin hä-nen asennettaan ja toiminta-tapaansa työtovereita ja sota-veteraaneja kohtaan.

Hänen ansioitunut työn-sä sotiemme veteraanien ja maanpuolustuksen hy-väksi on huomioitu usei-den järjestöjen ansioristeil-lä ja -mitaleilla. Hänelle on myönnetty Suomen Leijo-nan ritarimerkki 2001 ja So-tilasansiomitali 2011. Ansi-oistaan heimoveteraanien ja virolaisten Suomen-poikien hyväksi hänelle on myön-netty Inkeriläisten sivistys-säätiön ansiomerkki, Viron puolustusvoimien 3.lk:n an-sioristi ja V luokan Marja-maan risti. Hän on Suomen Sotaveteraanien Viron yh-distyksen kunniajäsen.

Markku Seppä vie määrä-tietoisesti liiton tulevien ai-kojen ja perinteen vaalimi-sen suunnittelua eteenpäin.

Suomen Sotaveteraaniliit-to esittää toiminnanjohta-jalleen lämpimät onnittelut merkkipäivänä.

Vastaanotto on Kataja-nokan Kasinolla perjantai-na 26.9. klo 13.00-16.00. Ai-kavaraukset: Marja Riukka, puhelin (09) 6126 2016 tai sähköpostilla marja.riuk-ka@sotaveteraaniliitto.fi

Päivänsankaria voi muis-taa kartuttamalla Sotavete-raaniliiton perinnerahas-toa, Helsingin Op, FI36 5541 2820 0099 35, viesti ”Mark-ku Seppä 60”.

Finn-Göran Wennström

On suuri lahja saada täyttää 100 vuotta. Tämän korkean iän saa-vutti Paul Granholm Pietarsaa-ressa 26. maaliskuuta 2014. Paul on ainutlaatuinen monella taval-la, ei ainoastaan sen vuoksi, että on syntynyt venäjänvallan aika-na samana vuonna, kun ensim-mäinen maailmansota syttyi.

Hänellä on korkean ikäänsä nähden uskomaton muisti. Hän ei muista ainoastaan sitä vuot-ta, kun jotain erityistä tapahtui, vaan muistaa tarkalleen tapahtu-mien yksityiskohdat.

Keskustellessa hänen kans-saan on kuin selaisi historiankir-jaa. Paulilla on henkilökohtaisia muistikuvia vapaussodasta. Hän

Paul Granholm 100 vuotta

osallistui viime sotiimme ja koki sodan loppuvaiheessa Lapin so-dan hävityksen. Sotilasarvoltaan hän on majuri.

Paul Granholm syntyi Teeri-järvellä, mutta varttui Kokko-

lan Hakalahdenkadulla, missä hänen isänsä toimi myymälän-hoitajana. Ylioppilastutkinnon jälkeen Paul Granholm suoritti ekonomin tutkinnon Åbo Aka-demissa Turussa. Suurimman osan elämästään hän omistautui metsäteollisuudelle ja jäi eläk-keelle Pohjanmaan Puun kont-toripäällikön tehtävistä.

Paul on ollut piintynyt suku-tutkija, minkä vuoksi historia ja sukututkimus olivatkin keskei-siä aiheita tavatessamme hänen suurena päivänään.

Ole Granholm Käännös Tuula Harjunpää

Tyyne Kekkonen täytti 100 vuotta 4.6. kesäasunnollaan Karttulassa.

Tyyne Kekkonen os. Lautamä-ki syntyi Keuruulla ja valmistui mielisairaanhoitajaksi Seinäjo-ella 1936. Hän työskenteli mie-lisairaanhoitajana mm. Uuden-kaupungin piirimielisairaalassa ja Jalkarannan B-mielisairaalas-sa Lahdessa. Hän jäi eläkkeel-le 1971. Jatkosotaan Tyyne Kek-

Tyyne Kekkonen 100 vuottakonen osallistui lääkintälottana. Hänen toimipaikkoinaan olivat 23. kenttäsairaalaosasto, LinP 461 ja KS 15 Kontupohjassa ja Äänislinnassa. Tyyne Kekkosen monista harrastuksista rakkaim-pia ovat olleet erilaiset käsityöt ja puutarhanhoito.

Marja Kivistö Irmeli Kekkonen

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 20146

Kyrönmaan yhdistysten kirkkopäivä aloitti piirin seutu-kunnallisten kirkkopäivien kierroksen Isonkyrön kirkossa 3.4. Puheen kirkossa piti maanviljelysneuvos

Risto Knaapi. Päiväjuhlassa Napuen taistelua käsittelevän juh-laesitelmän piti Kalervo Mielty. Musiikista vastasi mm. Kyrön-maan puhaltajat Asko Hiipakan johdolla.

Etelä-Pohjanmaan piirin kirkkopäivien antia

Napuen taistelun 300-vuotisjuhlaan liittyvä Napuen kuoro esitti uholaulun.

Leirikeskuksen hirsikirkko täyttyi viimeistä penkkiä myöten sa-nan kuulijoista.

Musiikista vastasi Isojoen Mieslaulajat, joita viululla säesti sotave-teraani Martti Viitalähde ja Tuuli Talvitie.

Suomenselän yhdistysten kirkkopäivää vietettiin Ähtärinjär-ven rannalla Honkiniemen leirikeskuksessa 8.5. Jumalan-palveluksen piti pastori Paula Soininen.

Ähtäriläinen veteraani Osmo Talasmo piti tervehdyspuheen. Musiikista vastasi ähtäriläinen Metsäpirtti-soitinryhmä. Ajatuk-sia Isänmaasta esitti eversti Jari Mäenpää. Hän esitti myös yksin-laulua.

Suupohjan yhdistysten seutukunnallista kirkkopäivää vietet-tiin 14.5. Isojoen kirkossa. Tilaisuus keräsi yli 200 osanot-tajaa.

Messun liturgina toimi Isojoen kirkkoherra Jari Kuusi ja Noor-markun kirkkoherra Kari Penttinen saarnasi. Tervehdyspuheen piti veteraani Viljo Kangasjärvi ja juhlapuheen kunnanjohtaja Linda Leinonen.

Teksti ja kuvat: Pertti Kortesniemi

Yhteistä sotiemme vete-raanien varainhankin-taa hoitava Veteraani-

vastuu ry:n vuosikokous pi-dettiin 16.4. Vuosikokouksessa hyväksyttiin vuoden 2013 ti-linpäätös sisältäen tuloslaskel-man ja taseen sekä toiminta-kertomus. Lisäksi käsiteltiin tilin- ja toiminnantarkastajan kertomukset sekä hyväksyttiin vuoden 2014 toimintasuunni-telma ja talousarvio. Matti Nie-

Matti Niemi jatkaa Veteraanivastuun puheenjohtajana

mi valittiin Veteraanivastuu ry:n puheenjohtajaksi toistami-seen.

Veteraanivastuun hallitus piti vuosikokouksen jälkeen järjestäytymiskokouksen, jossa varapuheenjohtajaksi valittiin Markku Honkasalo.

Veteraanivastuun hallitusPuheenjohtaja: Matti NiemiSotainvalidien Veljesliitto:Jäsen: Markku Honkasalo

Varajäsen: Seppo SavolainenSuomen Sotaveteraaniliitto:Jäsen: Markku Seppä Varajäsen: Anni GrundströmRintamaveteraaniliitto:Jäsen: Tero TuomistoVarajäsen: Terttu KettunenKaatuneitten Omaisten Liitto:Jäsen: Jarmo HietanenVarajäsen: Pirjo TolvanenKentän edustaja:Jäsen: Seppo VohlonenVarajäsen: Rauno Loukkola

Rintamaveteraanien kuntoutus ja palvelu-määrärahan käyttötilastot valmistuivat Valtiokonttorissa kesäkuun puolivälissä.

Kuntoutusvaroja kunnat palauttivat 1,65 milj. euroa ja palvelumäärärahoja 0,294 milj. euroa. Niistä 11 kuntaa palautti 0,16 milj. euroa eli 54 % kaikista palautettavista varoista.

Määrärahoja palauttavissa kunnissa veteraa-nit ovat saaneet muita vähemmän kuntoutusta ja palveluita.

Kunnat palauttivat kuntoutus- ja palvelumäärärahoja

Suurimmat kuntoutusmäärärahojen palauttajat Oulu 302 828 euroaHelsinki 226 226 euroaRovaniemi 57 793 euroaAhvenanmaa 50 992 euroaPieksämäki 47 138 euroaKeski-Satakunnan tk. 43 989 euroaItä-Savo (Savonlinna) 39 748 euroaHämeenlinna 34 778 euroaKemiönsaari 33 429 euroaNaantali 32 876 euroaOulunkaaren ky 30 379 euroaKemijärvi 29 908 euroaLänsi Turunmaa 29 746 euroaJanakkala-Hattulan pt. 28 779 euroaMäntsälä 25 665 euroaPohjois-Satakunta 24 926 euroaKangasalan seudun ky 24 332 euroaKy Kaksineuvoinen 24 260 euroaForssn Seutu 24 177 euroaRauma 23 160 euroaUudenkaupungin yta 22 329 euroaKeminmaa 22 209 euroaHeinola 22 028 euroaP-Savon sairaanhoitopiiri 21 789 euroaPorvoo 18 397 euroaSiikalatva 17 554 euroaHuittinen 17 291 euroaSäkylä-Köyliö 15 699 euroaKontiolahti 15 275 euroaMäntyharju 13 445 euroa

Kuntoutusvaroja annettiin 170 kunnalle tai kun-tayhtymälle. Niistä 30 kuntaa palautti 1,321 milj. euroa eli 80 % kaikista palautetuista varoista.

Suurimmat palvelumäärärahojen palauttajat:

Pori 22 941 euroaSastamala 21 528 euroaRovaniemi 18 864 euroaLiperi 18 654 euroaTampere 16 093 euroaKouvola 14 664 euroaHämeenlinna 14 641 euroaKuopio 12 582 euroaHyvinkää 12 161 euroaPäijät-Hämeen ky 10 696 euroaRaisio 10 206 euroa

Tilastot ovat kokonaisuudessaan katsottavis-sa Sotaveteraaniliiton internetsivuilta osoit-teesta www.sotaveteraaniliitto.fi

Kuntoutusjaksojen hinnat vaihtelevatRintamaveteraanien kuntoutukseen käytettiin 2013 veteraania kohti 1 279 euroa– kaikki veteraaneja

Erityisryhmään kuuluvan kuntoutuksenmaksusitoumusten keskihinta 2014 2 149 euroa– osa veteraaneja

Vaikeavammaisen sotainvalidin leskenkuntoutuksen maksusitoumusten keskihinta 2014 2 326 euroa– ei veteraaneja

OikaisuSotaveteraani-lehdessä no 2/2014 sivuilla 22-23 olleessa jutussa Naisjärjestön pur-kamisesta puuttui valokuvaajan nimi. Kuvat otti Lasse Koskinen.

Käy katsomassa Sotaveteraaniliiton internet-sivut ja verkkokauppa.

www.sotaveteraaniliitto.fi

73/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

Seutukunnalliset kirkkopäivät

Etelä-Karjala Joutsenossa 24.8.Klo 10.00 Messu Joutsenon kirkossa, saarnaa emerituspiispa Voitto HuotariKunniakäynti sankarimuistomerkilläRuokailu Joutsenon seurakuntakeskuksessaPäiväjuhla Joutsenon kirkossa, juhlapuhuja Kaakkois-Suomen rajavartioston komentaja, ev. Tero Kaakinen

Keski-Suomi Viitasaarella 21.9.Klo 10.00 Jumalanpalvelus Viitasaaren kirkossa           

Kunniakäynti sankarihaudoilla Ruokailu seurakuntatalollaKlo 13.00 Päiväjuhla seurakuntatalollaKunniamerkit

Lappi Muonion kirkko 20.8.Klo 11.00 MessuKlo 12.30 RuokailuKlo 14.00 Päiväjuhla ja lähtökahvi

Pirkanmaa 5.8. PirkkalassaKlo 11.00 Jumalanpalvelus Pirkkalan kirkossaKlo 12.00 Ruokailu Klo 13.30 Päiväjuhla Pirkkalan koulukeskuk-

sen juhlasalissaIlmoittautumiset kunnittain 30.6.mennessä Pirkamaan Sotaveteraanipiiriin, pirkanveteraani@gmail.com tai 040 744 0565.

Suur-Savo Mikkelissä 3.9.Klo 11.00 Messu Mikkelin TuomiokirkossaKlo 12.00 Lounas Mikkelin Seurakuntakeskuk-

sessa Klo 13.30 Juhla Mikkelin TuomiokirkossaIlmoittautuminen ti 19.8. mennessä yhdistyk-sittäin: Riitta Huuskonen, Mikkelin seudun So-taveteraanit ry, puh. (015) 162 722, sähköposti: suursavo.svvp@surffi.fi Veteraaneilla kunniamerkit

Uusimaa Järvenpään kirkossa 6.9. Klo 11.00 Messu, saarnaa kenttäpiispa

emeritus Hannu NiskanenPäiväjuhla, juhlapuhe kaupunginjohtaja Erkki KukkonenLounasruokailu ja kahvi päiväjuhlan jälkeen seurakuntakeskuksessaIlmoittautumiset yhdistyksittäin/osastoittain 20.8. mennessä: Taisto Vanhapelto, Tikkapiilo 5, 05430 Nuppulinna, taisto.vanhapelto@kolumbus.fi, puh. 040 523 5315

Vasa krigsveterandistrikt rf Vaasan sotaveteraanipiiri ry18.9. kl. 12.00Högmässa i Trefaldighetskyrkan i Vasa, biskåp Simo Peura predikar Kranspatrull till Finlands FrihetsstatynLunch på Restaurang Rantasipi Tropiclandia18.9. klo 12.00 Messu Vaasan kirkossa, piispa Simo Peura saarnaaSeppelpartio Suomen VapaudenpatsaalleLounas Ravintola Rantasipi Tropiclandiassa

Etelä-PohjanmaaJärviseutuVimpelin kirkossa ja seurakuntakeskuksessa 13.8. klo 11.00

Seinäjoen seutuNurmon kirkossa ja seurakuntakeskuksessa 11.9. klo 11.00

Pohjois-Pohjanmaa Siika-, Pyhä- ja Kalajokilaaksot Raahessa 3.8.Klo 10.00 Messu Raahen kirkossa,

saarna kenttäpiispa Pekka Särkiö Seppelpartion lähettäminen Ruokailu seurakuntakodissa Klo 13.00 Päiväjuhla Raahen kirkossa,

juhlapuhe Kaarlo Hirvilammi Musiikkia

Pudasjärvellä 14.9.Klo 10.00 Jumalanpalvelus Pudasjärven

kirkossa, saarnaa kirkkoherra Juha Rauhala

Klo 11.30 Ruokailu Rimminkankaan koulun ruokalassa

Klo 13.30 Päiväjuhla Rimminkankaan koulul-la, juhlapuhe kansanedustaja Juha Sipilä

Pohjois-Savon veteraanien kirkkopyhä Sonkajärvellä 14.9.Klo 10.00 Messu Sonkajärven kirkossaKlo 11.30 Kunniakäynti sankarihaudalla ja sep-

peleen laskuKlo 11.30 Ruokailu Lyseotien koulussaKlo 13.00 Päiväjuhla Lyseotien koulussa, juhla-

puhe piispa Jari JolkkonenIlmoittautuminen yhdistyksittäin Pohjois-Savon Sotaveteraanipiiriin.S-posti: pohjois.savo.svp@sotaveteraaniliitto.fi

Pohjois-Karjala Lieksassa 20.9. Klo 10.00 Ortodoksinen jumalanpalvelus profeetta Eliaan kirkossa Klo 11.00 Luterilainen messu Lieksan kirkossaKlo14.00 Juhla Lieksan kirkossa

Suvivirsi on yksi tutuimpia ja rakastetuimpia virsi-ämme. Se on sukupolvien

ajan avannut portit kevääseen ja kesään. Suvivirttä veisataan usein alkukesän jumalanpalve-luksissa, juhannuksena ja kesä-häissä.

Myös varusmiespalveluk-seen kuuluu kesällä Suvivirsi, joka löytyy Sotilaan virsikir-jasta. Olin toukokuussa tapaa-massa suomalaisia kriisinhal-lintajoukkoja Afganistanissa. Sielläkin Suvivirsi veisattiin, ensin saunan käyttöönottojuh-lassa ja toisena päivänä hartau-dessa seitsemän vuotta sitten kaatuneen suomalaisen muis-tohartaudessa. Kaukana Suo-mesta veisatussa Suvivirressä on latautunutta tunnetta. On-han se kuin kappale kotimaata.

Suvivirsi on kuulunut suo-malaiseen virsikirjaan vuo-

Suvivirsi kuuluu suomalaisuuteendesta 1701 alkaen. Virsi alkaa luonnon kuvauksella ja ke-sän kasvun ylistyksellä. Virren hengellinen ydin on sen neljän-nen säkeistön rukouksessa: ”Oi Jeesus Kristus jalo, sä kirkas paisteemme. Sä sydäntemme valo, ain asu luonamme. Sun rakkautes liekki, sytytä rin-taamme, luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme.” Au-ringon lämpö ja valo herättävät luonnon elämään. Saman tekee Kristus, sydänten valo, ihmisen sisimmälle. Se mikä on eloton-ta ja kylmää, muuttuu eläväksi. Jeesus voittaa kuoleman vallan ja synnyttää uskon.

Juuri virren hengellinen sa-noma on nostettu viime vuo-sina yhä enemmän ongelmak-si: voiko virsi kuulua koulun tai päiväkodin yhteiseen juh-laan? Esimerkkinä tilanteen tragikoomisuudesta on ylim-

pien lainvalvojien pohdinta, mitä virren säkeistöjä on lupa laulaa. Piispa Seppo Häkkisen mukaan Suvivirrestä on tullut väline, jonka avulla arvioidaan uskonnon ja kulttuurin suh-detta, monikulttuuurisuutta, uskonnonvapautta ja uskonnon asemaa julkisessa tilassa.”

Mitä tilanteesta tulisi aja-tella? Ensinnäkin tehtävämme kristittyinä on puolustaa us-konnonvapautta, jonka perus-tuslaki takaa. Siinä on kaksi puolta: vapaus uskonnon har-joittamiseen ja toisaalta oikeus vapautua siitä. Tämä jälkim-mäinen, negatiivinen puoli on kuitenkin korostunut viime ai-koina, jolloin on haluttu kieltää uskonnonharjoitus kouluissa ja päiväkodeissa. Mikäli näin tapahtuu, siirrytään pois mo-niarvoisuudesta yksiarvoisuu-teen eli uskonnottomuuteen.

Onneksi Perustuslakivaliokun-ta linjasi huhtikuussa asian po-sitiivisen uskonnonvapauden näkökulmasta. Lapsilla, nuo-rilla – sekä myös varusmiehillä on oikeus uskontoon.

Uskonnonvapaudella on myös yhteisöllinen ulottuvuus. Uskoaan on voitava tunnustaa ja harjoittaa myös julkisesti. Vanhemmat ovat voineet luot-taa siihen, että päiväkodeissa ja kouluissa on uskontokasvatus-ta ja uskonnon opetusta van-hempien tahdon mukaisesti. He odottavat, että lapsi saa kou-lusta pohjan arvojen ja uskon-tojen pohtimiseen. Edellytys on oman perinteen tuntemus. Kirkkomme antaa edelleen tu-kensa koulujen uskonnonope-tukselle. Samalla se toivoo, että uskonto saa näkyä positiivisen uskonnonvapauden hengessä.

Myös meidän tavallisten

suomalaisten on herättävä puo-lustamaan itsellemme merkit-täviä arvoja. Eivät sotiemme veteraanitkaan turhaan puo-lustaneet kotia, uskontoa ja isänmaata. Suvaitsevaisuus ei ole sitä, että hukkaamme oman identiteettimme, kun pieni ja äänekäs vähemmistö haluaa ot-taa sen meiltä pois. Tasavallan presidentti yhtyi haastatteluoh-jelmassa niihin moniin, jotka ovat hämmästelleet Suvivirren laulamisesta syntynyttä kohua. On aika positiiviselle kansa-liikkeelle oman uskonnon puo-lesta! Kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina eri puolilla maata tuhannet kokoontuivat ulkoil-matilaisuuksiin laulamaan Su-vivirttä.

Pekka Särkiö Kenttäpiispa

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 20148

Liiton hengellisen työn virikepäivillä Partahar-jun toimintakeskukses-

sa Pieksämällä 2.-3. huhtikuu-ta oli ajankohtainen aihe: Mikä on veteraanipolven henkinen, yhteiskunnallinen ja hengelli-nen arvoperintö ja miten se tu-lisi hoitaa lähivuosina ja 2020 eteenpäin?

Virikepäivien avaussanat lausui rovasti Seppo Väätäi-nen, keskuksen tervehdyksen toi toiminnanjohtaja Eero Jo-kela ja Suur-Savon Sotaveteraa-nipiirin tervehdyksen puheen-johtaja Tauno Kauhanen. An-siokkaat alustukset pohjustivat vilkkaan keskustelun.

Arkkiatri Risto Pelkonen viittasi alustuksessaan Veteraa-nien yhteiskunnallinen arvope-rintö Mannerheim-ristin ritari Pentti Iisalon Lahden kaupun-ginteatterissa lausumiin sanoi-hin. Tilaisuudessa oli keskus-teltu sivistyksestä, mitä se on ja missä se on.

"Haluan muistuttaa teitä sii-tä, ettei sivistystä ole ilman isänmaallisuutta ja halua toi-mia sen puolesta".

Pentti Iisalon sanat sisältä-vät kaiken olennaisen. Kun on puhe kansallisesta arvoperin-nöstä, on puhe sivistyksestä. Veteraanien yhteiskunnallinen arvoperintö tarkoittaa sivistys-tä, humanistista elämänkato-musta ja moraalia.

Moraaliin kuuluu toimi-minen yhteisössä luottamus-ta edistävällä tavalla, ottamal-la huomioon toinen, ei omaksi hyväksi, vaan toisen parhaaksi; vahvemman on siis oltava hei-komman tukena kaikissa tilan-teissa.

Veteraanien hengellinen ja

Veteraanien arvoperintö - Sivistystä, humanistista elämänkatsomusta ja moraalia

inhimillinen viesti on se, jonka toivoisi kulkevan sukupolvesta toiseen Iisalon sanoin. Sivistys-valtion perustana on tasa-ar-voinen kansanvalta ja humaa-ni elämänasenne. Veteraanien yhteiskunnallisessa arvoperin-nössä on kolme jakamatonta arvoa: kiitollisuus ja kunnioi-tus, vastavuoroinen luottamus ja toisesta välittäminen. Kiitol-lisuus ja kunnioitus heidän työ-tään kohtaan ja kaikkiin niihin, jotka ovat olleet puolustamassa itsenäisyyttämme, oikeuttam-me omaan maahamme, omaan kieleen ja omaan uskonkäsi-tykseen. Vastavuoroinen luot-tamus on kumppanuusyhteis-kunnan pohja ja perusta. Toi-sesta välittämisen ydin löytyy Matteuksen evankeliumin lä-himmäisen rakkauden sano-masta, huolehtia vähimmistä. Veteraanien aate ”Kaveria ei jä-tetä” on samansisältöinen.

Risto Pelkonen kiteytti yh-teiskunnallisen arvoperinnön säilyttämisen ja siirtämisen:

1. Historian tuntemus, 2. Tammenlehvän Perinne-

liiton puitteissa veteraanijär-

jestöjen kanssa suunnitelma, miten perinne säilyy elävänä itseisarvona sukupolvesta toi-seen,

3. Kansallisen veteraanipäi-vän säilyttäminen suomalai-sessa ajankierrossa,

4. Vuosittaiset kirkkopäi-vät, kaatuneitten muistopäivän vietto,

5. Itsenäisyyspäivän juhlalli-suuksien olennaisena osana ve-teraanien kunnioittaminen,

6. Veteraanijärjestöt mukana rauhan liikkeessä.

Kirkkoneuvos Pekka Huo-kuna kysyi alustuksessaan Mi-ten kirkko hoitaa veteraanien hengellisen arvoperinnön?, mitä ovat ne hengelliset arvot, joita veteraanit voivat pitää ominaan ja ovatko ne erilaisia kuin muut suomalaisen yhteiskunnan ar-vot tai kirkon arvot? Tällaisina arvoina voidaan pitää kotia, us-kontoa, isänmaata. Ne on sanoi-tettu myös tähän aikaan. Näyt-tää siltä, että kirkko itsessään on veteraanien merkittävin ar-voperintö. Kirkko hoitaa sitä parhaiten keskittymällä omaan perustyöhönsä, puhumalla Ju-

malasta, rohkaisemalla ihmi-siä uskoon ja pitämällä esillä lähimmäisen rakkautta. Konk-reettisesti tämä merkitsee vete-raanien omia kirkollisia juhlia, ohjeita seurakunnille kansalli-sen veteraanipäivän ja kaatu-neitten muistopäivän viettoon, kirkkohallituksen määräämiä kolehteja veteraanien hengelli-sen työhön. Mannerheimin päi-väkäsky Suomen äideille on kir-koissa näkyvästi esillä, yleen-sä se on hankittu myös uusiin kirkkoihin, seurakuntien tilois-sa olevat pro patria-taulut, san-karihautausmaiden hoito. Kirk-ko hoitaa veteraanien hengel-listä arvoperintöä osana omaa toimintaansa ja on halukas te-kemään sen yhdessä veteraani-en kanssa ja kaikkien niiden ta-hojen kanssa, joille tämä arvo-perintö on tärkeä.

Kenttäpiispa emeritus Han-nu Niskanen avasi näkymiä veteraanien hengellisen työn tulevaisuuteen 2020 saakka. Näyttää siltä, että veteraanien yksilöllinen tuki ja hoito ovat kasvava osa tulevaa työtä, myös hengellistä. Yksilöllisen sie-lunhoidon ja diakonian mer-kitys tullee kasvamaan. Tämä merkitsee yhteistyön mahdol-lisuuksia veteraanien hengelli-sessä työssä toimivien tahojen kesken, hengellisten tukiver-kostojen vahvistamista ja ke-hittämistä. Paikallistasolla se voisi merkitä omia kirkkopyhiä ja teemapäiviä, joiden ohjelma painottuisi diakoniseen suun-taan. Kirkkopäivien ja -pyhien aktiivinen osallistujamäärä on rohkaissut myös omaa kirkko-amme.

Päätöspäivänä Pieksämäen seurakunta hoiti yhteisen ju-malanpalveluksen kirkkoherra Ari Riikosen johdolla, kantto-rina Juha Lehtola. He vasta-sivat myös päätöstilaisuuden

musiikista. Mikkelin piispa emeritus Voitto Huotari puhui päätöstilaisuudessa aiheesta ”Me olemme arvoperintö”. Ar-voperintöä on se, mitä olemme vanhemmiltamme ja isovan-hemmiltamme kuulleet ja sen kertomista, millä tavoin sotien perintö on meihin vaikuttanut ja millaisen pohjan se on mei-dän elämällemme antanut. Tä-män olemme velkaa sota-ajan kokeneille ja myös seuraaval-le sukupolvelle ja nykypolvelle. He tarvitsevat sitä tietoa ja ko-kemusta, minkä olemme saa-neet sodan eläneeltä sukupol-velta. Meillä on nyt muistele-misen virka. Puheessa nousivat esille hengellinen ja kirkollinen perintö, sodan kokemuksista saatu tunneperintö ja kansain-välisyys ja siinä rauhan ja so-vinnon tavoitteet. Kun tietää, mistä on tullut, on myös vahva seisomaan tässä hetkessä.

Seppo Väätäinen

Puolustusvoimien kenttäpiispat ovat olleet asiantuntijajäseninä lii-ton hengellisessä toimikunnassa. Kahvitauolla nykyinen kenttäpiis-pa Pekka Särkiö (vas.) ja Hannu Niskanen, joka päivillä myös alusti.

Seppo Väätäinen (vas.) johti virikepäivät. Alustajina toimineet sai-vat kirjapaketin, jota tässä vastaanottamassa kirkkoneuvos Pekka Huokuna ja arkkiatri Risto Pelkonen.

Partaharjun toimintakeskuksen toiminnanjohtaja Eero Jokela kertoi Partaharjusta ja näytti isältään saamaa Kreikan kieli-oppi -kirjaa.

Partaharjun toimintakeskukseen Pieksämäelle oli saapunut yli 30 hengellisen työn vastuuhenkilöä ympäri maata.

93/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

Kaatuneiden Muistosää-tiön myöntämät Vete-raanipalkinnot jaettiin

tänä vuonna poikkeuksellisesti viidelle henkilölle.

Veteraanipalkinto annetaan tunnustuksena poikkeukselli-sen merkittävästä ja pitkäaikai-sesta toiminnasta veteraanien tai veteraaniperinteen hyväksi.

Palkinnon suuruus on 2 000 € ja siihen liittyy kunniakirja.

Palkitut ovat toiminnallaan osoittaneet vahvaa veteraaneista huolehtimisen sekä veteraani-perinteen säilyttämisen tahtoa.

Esitykset palkituista tekivät kolme veteraanijärjestöä ja pal-kinnonsaajat vahvisti Kaatu-neiden Muistosäätiön hallitus.

Veteraanipalkinnon saajat 2014:Ritva Myllärinen-SjöbergPyhtäältä

Ritva Myllärinen-Sjöberg (s. 1948) on noin kymmenen vuo-den ajan leikannut sotaveteraa-nien hiukset. Leikkauskertoja on kertynyt yli 1000. Eläkkeelle jäätyään hän on jatkanut leik-kauksia 10 kertaa kuukaudessa. Lisäksi hän osallistuu erilaisten veteraanitapahtumien järjeste-lyihin ja veteraanien auttamis-tehtäviin.

Veikko Vesalainen Parikkalasta

Veikko Vesalainen (s. 1932) on vuosien ajan tehnyt vapaa-ehtoistyötä sotavainajien pe-rinteen säilyttämiseksi. Kentäl-le jääneiden etsinnöissä hän on ollut ryhmän johtajana ja ollut tuomassa lähes 200 sotavaina-jan jäänteitä kotimaahan. Hän on toiminut oppaana taistelu-paikoille tehdyillä retkillä, lu-ennoinut kouluissa ja haastatel-lut paikkakunnan sotainvalidit ja veteraanit DVD-tallenteelle.

Eira Silvennoinen HeinolastaEira Silvennoinen (s. 1934)

on laatinut neljä historiankir-jaa Heinolan osastosta ja Päi-jät-Hämeen piiristä ja näin koonnut ja tallentanut veteraa-nitoiminnan paikallista ja alu-eellista historiaa ja perinteitä. Lisäksi hän on ollut mukana tukena ja auttajana retkillä ja tilaisuuksissa.

Albert Kirjanen KouvolastaAlbert Kirjanen (s. 1936) on

1990-luvun alusta lähtien toimi-nut Inkeriläisten ja karjalaisten heimoveteraanien, heidän puo-lisoidensa ja leskiensä hyväksi kuljettamalla heitä tai heille eri-

Siikaniemen uusi isäntä Jari Rissanen esitteli Sii-kaniemen nykyvaihetta.

Kirkkoherra Miika Hämäläi-nen muistutti alkuhartaudessa kiitollisuudesta.

Ohjelmassa siirryttiin tällä kerralla virikepäivästä piriste-päiväksi. Aamupäivän esiinty-jämme oli Seppo Soittila. Hän hauskuutti juttujen, soiton ja laulun keinoin.

Hollolan Laulavien veljien ja Veteraanisoittokunnan mu-siikkiesitysten jälkeen oli päi-vän tärkein anti. Tuija Saura kertoi naistoiminnan nykynä-kymistä. Ennen esitystään hän esitti muutaman laulun. Häntä säesti Veteraanisoittokunnan Matti Kettunen.

Paljon oli kyseltävää Tuijalta, niin paljon, että kysymyksiä jäi vielä päättäjäiskahville. Päivän päätteeksi piirin puheenjohta-ja Jukka Simola ja hengellisen työn toimikunnan puheenjoh-taja Pertti Vesenterä käyttivät puheenvuoron ajankohtaisista asioista.

Lahden piirin virikepäivä Siikaniemessä

Veteraanipalkinnon saajien määrä kasvoilaisia avustuspaketteja Suomes-sa tai Inkeriin/Karjalaan.

Vihtori Hyyrönen EspoostaVihtori Hyyrönen (s. 1940)

on 1990-luvulta lähtien toimi-nut Inkeriläisten ja karjalaisten heimoveteraanien, heidän puo-lisoidensa ja leskiensä hyväksi tekemällä monipuolista avus-tustyötä Suomessa, Inkerissä ja Karjalassa.

Kirjanen ja Hyyrönen ovat olleet sodan aikana siirrettynä Suomeen. Molemmat ovat Suo-men kansalaisia.

Ensi vuonna kokoonnumme evakkojen asioiden äärellä.

Pertti Vesenterä

Liiton hallituksen jäsen ja nais-työn toimikunnan puheenjoh-taja Tuija Saura kertoi nais-toiminnan näkymistä. Ennen esitystään hän ilahdutti lauluil-la.

Vihtori Hyyröselle (vas.) ja Albert Kirjaselle luovutettiin veteraa-nipalkinto Kaatuneiden Muistosäätiön toimistossa järjestetyssä tilaisuudessa 29. huhtikuuta.

Ritva Myllärinen-Sjöbergille luovutettiin veteraanipalkinto Mik-kelissä Kansallisen Veteraanipäivän yhteydessä järjestetyssä tilai-suudessa. Onnittelemassa Ahti Sirkiä.

Veikko Vesalainen vastaanotti veteraanipalkinnon Mikkelissä Kan-sallisena veteraanipäivänä. Onnittelemassa Kaatuneiden Muisto-säätiön puheenjohtaja Ahti Sirkiä.

Eira Silvennoiselle luovutettiin palkinto Heinolassa Kansallise-na veteraanipäivänä.

Muistomerkki ritareille Saloon

Salon Sibelius-puistossa paljastettiin 7. kesäkuu-ta muistomerkki Salos-

sa haudan lepoon siunattujen Mannerheim-ristin ritarien muistolle.

Vuosi sitten alkaneen hank-keen taustalla oli joukko ak-tiivisia kansalaisia, Salon kau-punki ja Salon Seudun Sotave-teraaniyhdistys. Muistomerkin hankintaan tarvitut varat on saatu lahjoituksina.

Paljastuspuheen piti Tasa-

vallan presidentti Sauli Nii-nistö. Tapahtuman musiikista vastasivat Salon Seudun Vete-raanilaulajat ja Piazza Brassin puhaltajat. Vieraat toivotti ter-vetulleeksi Salon Seudun So-taveteraanien puheenjohtaja Voitto Laine. Hän toimi muis-tomerkkitoimikunnan pu-heenjohtajana.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti paljastuspuheen muis-tomerkin paljastustilaisuudessa. Taustalla luonnonkivi, johon on kiinnitetty pronssinen kunnialaatta.

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201410

Puolustusvoimain lippujuhla 4.6.A S E M I E S I L T A

Espoon Kulttuurikeskus Tapiola sali 20.9.2014 klo 16.00

OHJELMA SOTAVUOSIEN PERINTEEN MUKAANMarsalkan hopeatorvet

PuhallinorkesteriEspoon Sotaveteraanikuoro

Kanttiinin LotatHanuritaiteilija Seppo Soittila

Yksinlaulua Lausuntaa

JuhlapuhujaTilaisuuden juontaa Jaakko Salonoja

T E R V E T U L O A

Liput: 15 € ja 10 € Sotaveteraanit, Lotat

Myynti: Lippupiste, Kanttiinin Lotat puh. 044 081 4087, Espoon Sotaveteraanit ry:n toimisto, Ukonvaaja 4, puh. (09) 452 5721 ja Tapiolan Kulttuurikeskuksen

aulasta ennen konserttia.

Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä 4.6.2014 myönnetyt kunniamerkit1. luokan Vapaudenristi rintatähtineen Rannikko Juha Sakari, vara-amiraali, Helsinki

1. luokan Vapaudenristi Sipi Kalervo Vilho, kenraalimajuri, Tampere Tuunanen Martti Pekka, prikaatikenraali, Tikkakoski

2. luokan Vapaudenristi Kytölä Jari Ilmari, eversti, Riihimäki

3. luokan Vapaudenristi Mäntysaari Matti Juhani, ylilääkäri, Espoo Tyry Mika Henri, majuri, Helsinki

4. luokan Vapaudenristi Aalto Lasse Adolf, kapteeni, Vantaa Hyvärinen Risto Juhani, teknikkokapteeni, Petäjävesi Kvist Jouni Matias, kapteeni Kajaani Lindroos Kaj Mikael, kaptenlöjtnant, Raseborg Mikkonen Henry Markus, kapteeni, Lempäälä Pekkala Petri Juhani, kapteeniluutnantti, Turku Pitkäkangas Timo Antero, kapteeni, Tampere Rauhio Sinikka Inkeri, erikoissuunnittelija, Muhos

1. luokan Vapaudenmitali Säynevirta Jarkko Juhani, ylirajavartija, Joensuu

Ooppera Sotajoulu-kuu oli Pohjois-Ky-men musiikkiopis-

ton nuorten kunnianosoi-tus sotiemme veteraaneille. Ooppera esitettiin ilmai-sena kutsuvierasnäytäntö-nä veteraaneille Kansallise-na veteraanipäivänä Kouvo-lassa. Nuorten laulajien (49) ja orkesterin soittajien (20) keski-ikä oli 15 vuotta. Kol-meosainen ooppera kertoo joulukuusta 1939, Aino ja Ei-nari ovat avioituneet marras-kuussa ja sitten alkaa talviso-ta. Einari joutuu rintamalle. Marja, Lempi-mummon po-

Sotajoulukuu

Esitys on päättynyt, on aika istahtaa kuvaukseen.

jan tytär, lähetetään Ruotsiin sotalapseksi. Sota riehuu: Nyt lentää lunta, jossain räjäh-tää, se joulukuu, joulukuu. Sadanviiden päivän jälkeen tulee rauha. Voisi kai kuvitel-la, ettei yhtään syytä tappaa olekaan. Ei köyhyyttä, ei näl-kää, ei yhtään syytä käydä so-timaan.

Puolisen tuntia kestäneen oopperan on säveltänyt Mar-kus Fagerrudd, libreton kir-joittanut Ilpo Tiihonen ja oh-jannut Markku Arokanto.

Teksti ja kuva: Pertti Nieminen

Sotaveteraaniliiton toimisto on suljettu 7.-25.7. henkilökunnan lomien vuoksi.

Kesä-, heinä- ja elokuussa liiton toimisto on avoinna perjantaisin kello 8.30 – 15.00, muina päivinä kello 8.30 – 16.00.

Tarvittaessa voitte ottaa yhteyttä:

toiminnanjohtaja Markku Seppä puh. 0400 921 332 tai sosiaalisihteeri Anni Grundström puh. 040 822 3998

Henkilökunta toivottaa lehtemme lukijoille aurinkoista kesää.

Puolustusvoimien lippujuhlan paraati oli Lappeenrannassa. Paraatin ottivat vastaan Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt, puolustusvoimien operaatiopäällikkö kenraaliluutnantti Mika Peltonen ja Lappeen-rannan kaupunginjohtaja Kimmo Jarva.

113/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

Aika ajoin on esiinty-nyt epätietoisuutta sii-tä, miten Puolustusvoi-

mien paraateissa mutta myös maanpuolustusjuhlissa ja lip-pulinnoissa ryhmitetään Puo-lustusvoimiin kuulumattomien järjestöjen liput. Pääesikunnan 1980-luvulla antama ohje oli vanhentunut. Osa järjestöistä oli lopettanut ja uusia järjestö-jä oli perustettu. Tarvittiin uusi ohje. Pääesikunta valmisteli ohjeluonnoksen ja järjestöiltä joita asia koski, pyydettiin lau-sunto.

Pääesikunnan 17.12.2013 päiväämän ohjeen mukaises-ti ensimmäiseen kategoriaan kuuluvat veteraanijärjestöt ikä-

Lippujen järjestys paraateissajärjestyksessä Sotainvalidien Veljesliitto, Suomen Sotave-teraaniliitto ja Rintamavete-raaniliitto. Näiden jäljessä on Kaatuneitten omaisten Liitto (KOL). Kaatuneitten muisto-päivänä KOL:n lippu on kui-tenkin ensimmäisenä.

Toisen ryhmän muodostavat Puolustusvoimien kanssa kiin-teässä yhteistyössä toimivat järjestöt Reserviupseeriliitto, Reserviläisliitto, Kadettikunta, Sotilaskotiliitto, Maanpuolus-tuskoulutusyhdistys ja Suomen Rauhanturvaajaliitto.

Kolmannen ryhmän muo-dostavat muut maanpuolustus- ja perinnejärjestöt

Veteraani-, maanpuolustus- ja perinne-järjestöjen lippujen keskinäinen järjestys Puolustusvoimien paraateissa.

1. Veteraanijärjestöt 1.1 Sotainvalidien Veljesliitto ry – keskusjärjestön lippu, valtakunnallinen paraati – piirin lippu

* jos useampia, niin perustamisjärjestyksessä kuitenkin siten, että paraatipaikkakunnan lip-pu on ensimmäisenä

– osastojen liput * aakkosjärjestyksessä

1.2 Suomen Sotaveteraaniliitto ry – keskusjärjestön lippu, valtakunnallinen paraati – piirin lippu

* jos useampia, niin perustamisjärjestyksessä kuitenkin siten, että paraatipaikkakunnan lip-pu on ensimmäisenä

– yhdistysten liput * aakkosjärjestyksessä

1.3 Rintamaveteraaniliitto ry - kuten edellä Huom. Rintamanaisten Liitto ry on lopettanut toi-mintansa maaliskuussa 2013.

2. Kaatuneitten Omaisten Liitto ry - kuten edellä – Kaatuneitten muistopäivänä arvokkaimmalla

paikalla

Puolustusvoimien valtakunnallinen itsenäisyyspäiväparaati pidettiin 2011 Tampereella. Veteraani-järjestöjen lippulinnassa olivat Sotainvalidien Veljesliiton, Suomen Sotaveteraaniliiton, Rintamave-teraaniliton sekä Kaatuneitten Omaisten Liiton lippu.

3. Puolustusvoimien kanssa kiinteässä yhteistyössä toimivat järjestöt3.1 Suomen Reserviupseeriliitto ry – liiton lippu, valtakunnallinen paraati – piirit aakkosjärjestyksessä kuitenkin niin, että

paikallisen piirin lippu ensimmäisenä – yhdistykset aakkosjärjestyksessä

3.2 Reserviläisliitto ry – liiton lippu, valtakunnallinen paraati – piirit aakkosjärjestyksessä kuitenkin niin, että

paikallisen piirin lippu ensimmäisenä – yhdistykset aakkosjärjestyksessä

3.3 Kadettikunta ry – kuten edellä, mikäli alemman tason lippuja käyte-

tään

3.4 Sotilaskotiliitto ry – kuten edellä, mikäli alemman tason lippuja käyte-

tään

3.5 Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK – kuten edellä, mikäli alemman tason lippuja käyte-

tään

3.6 Suomen Rauhanturvaajaliitto ry – kuten edellä, mikäli alemman tason lippuja käytetään

4. Muut maanpuolustus- ja perinnejärjestöt (esimerkkejä) Lippujen järjestys määräytyy liiton (kattojärjestön) perustamisajankohdan mukaan. Mikäli tähän kate-

goriaan kuuluva järjestö hankkii myöhemmin lipun, niin sen järjestys määräytyy edellä mainitun periaat-teen mukaisesti.

4.1 Maanpuolustuskiltojen Liitto ry (perustettu 1963)

4.2 Suojeluskuntien ja Lotta Svärdin Perinteiden Liit-to ry (perustettu 1980)

4.3 Suomen Lottaperinneliitto ry (perustettu 30.1.1992)

4.4 Sotilaspoikien Perinneliitto ry (perustettu 25.11.1992)

4.5 Vapaussodan Perinneliitto ry (perustettu 1993)

4.6 Sotainvalidien Perinnejärjestö ry (perustettu 1994)

4.7 Naisten Valmiusliitto ry (perustettu 1997)

4.8 Tammenlehvän Perinneliitto ry (perustettu 2003)

4.9 Maanpuolustusnaisten Liitto ry (perustettu 2004)

5. Pukeutuminen Pukeutumisessa noudatetaan Puolustusvoimien oh-jeita ja vakiintuneita etikettisääntöjä. Mikäli paraa-tin järjestäjä ei toisin ohjeista, asuna on tumma- tai virkapuku kunniamerkein tai järjestön asu. Erityises-ti lipunkantajien pukeutumisen tulee olla yhtenäinen (mm. päällystakin ja päähineen käyttö). Lipunkantajat käyttävät aina käsineitä (mustat nahkasormikkaat).

25-vuotta työtä vanhusten hyväksi

25-vuotta työtä vanhusten hyväksi

Tervetuloa tutustumaan!

Toipilaspolku 4, 86800 Pyhäsalmi. p.040-7528 750www.palvelukotijaatinen.�

• asumispalveluja täysihoidolla kodikkaissa tiloissa• lyhytaikaisia kuntouttavia lomajaksoja

• päiväpalveluja

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201412

Kansallisen veteraani-päivän valtakunnallis-ta pääjuhlaa vietettiin

päämajakaupunki Mikkelissä tyylikkäin menoin. Arvovaltai-sistakaan vieraista ei ollut puu-tetta ja aurinkoinen sää suosi. Paikalla oli peräti 2300 vieras-ta ja Ylen televisioimaa suoraa lähetystä pääjuhlasta seurasi 160 000 katsojaa.

Kirkonmenojen osalta päivä käynnistyi sekä ortodoksisella liturgialla että evankelisluteri-laisella jumalanpalveluksella. Juhlallinen lipunnosto tapah-tui Hallitustorilla partiolaisten toimesta. Samalla yleisö pääsi tutustumaan puolustusvoimi-en kalustoon.

Varsinaista Yleisradion tele-visioimaa pääjuhlaa vietettiin arvokkaasti Kalevankankaan jäähallilla. Onnistuneet puitteet tarjoava uudistettu halli täyttyi sotiemme veteraaneista, yleisös-tä ja arvovieraista. Paikalle saa-pui myös Tasavallan president-ti Sauli Niinistö yhdessä rouva Jenni Haukion kanssa.

Arvovaltaisia puhujiaTilaisuuden juhlapuheen piti Mikkelin oma poika, Euroo-pan komission varapuheenjoh-taja Olli Rehn, joka jakoi suu-ret kiitoksensa veteraaneille eli ”tammenlehvämiehille ja -nai-sille”. Puheessaan Rehn koros-ti muun muassa Eurooppa-nä-kökulmaa sekä Suomen ja EU:n yhtenäistä työskentelyä kriisi-enkin aikaan.

Historiasta tulisi oppia, että uskottavien puolustusvoimien antamasta vakuutusturvasta ei kannata tinkiä. Varautumises-sa täytyy ottaa huomioon myös huonoin vaihtoehto. Suomen puolustusratkaisu nojaa jatkos-

Yleisömenestys Mikkelissä - Päämajakaupunki osaa

sakin koko maan puolustami-seen, yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen puolustukseen. Suomen puolustamisesta vastaa-vat ensi sijassa suomalaiset itse ja maan itsenäisyyden ja vapau-den puolustaminen pysyy soti-laallisen maapuolustuksemme tärkeimpänä tehtävänä. Tämä turvallisuus- ja puolustuspoliit-tinen peruslinja perustuu kan-san laajaan hyväksyntään.

Tänään me voimme juhlia kansallista veteraanipäivää yl-peinä ja pää pystyssä. Kunnia kuuluu erityisesti teille vete-raaneille, tammenlehvämiehil-le ja -naisille, jotka puolustit-te maamme vapautta. Kunnia kuuluu niille sankarivainajille, jotka kaatuivat sodassa ja teille, jotka kovia kokeneina selvisitte sodasta.

Valtiovallan tervehdyksen veteraanipäivään toi pääminis-teri Jyrki Katainen ja Mikkelin kaupungin tervehdyksen esit-ti kaupunginjohtaja Kimmo Mikander. Puolustusvoimain tervehdyksen esitti puolustus-voimain komentaja, kenraali

Ari Puheloinen ja veteraanien tervehdyksestä vastasi Tauno Laukkanen.

Musiikkiesitysten ja puhei-den välissä esiintyi tuttuun tyyliinsä marsalkka Manner-heimia esittänyt Timo Närhin-salo, joka lausui ylipäällikön kirjetekstejä ja päiväkäskyjä.

Kiitollisina kohti tulevaisuuttaTämänvuotisen veteraanipäi-vän pääjuhlan teema Kiitollisina kohti tulevaisuutta näkyi pait-si juhlapäivän puheissa myös esityksissä. Finlandian sävelin toteutettu PitkätVahvatJuuret-ryhmän nuorekkaan voimakas tanssiesitys ja Veteraanien ilta-huuto Cantus Michaelis -lap-sikuoron ja Idolsista tutun Ali Elkharamin johdolla kertovat tulevaisuuden tekijöistä. Har-veneva veteraanipolvi siirtää perintöä ja ”veljeä ei jätetä” -pe-riaatetta nuoremmille polville, jotka vielä jonain päivänä joh-tavat maatamme.

Teksti: Mikko Tuovinen

Komission varapuheenjohtaja Olli Rehn: Sotiemme torjuntavoit-to oli koko kansakunnan yhteinen ponnistus. Muistetaan silti, että Suomen valtio lähetti miehet sotaan – ja sen mukaisesti Suomen valtion on hoidettava heidät viimeiseen iltahuutoon asti.

Mikkelin jäähalli oli täynnä juhlijoita. Vas. liittojen puheenjohtajia, Sotainvalidien Veljesliiton Juhani Saari, Sotaveteraaniliiton Finn-Göran Wennström, Rintamave-teraaniliiton Matti Louekoski, Kaarina Peltola, Kaatuneitten Omaisten Liiton Mauri Niskakoski.

Helsingistä kotoisin oleva tytär hoivasi mikkeliläistä sotaveteraani-isäänsä.

Mikkelin varuskunnan päällikkö, everstiluutnantti Heikki Saarento kiitti lipunnos-totilaisuudessa pitämässään puheessaan veteraanisukupolvea. Riittävää kiitosta ei varmaankaan ole. Ainoa, minkä voimme tehdä, on luvata näille miehille ja naisille jokainen tehtävässään, toimessaan ja työssään, pitää osaltaan yhtä hyvää huolta Suomesta, kuin he pitivät sodassa, ja maamme jälleenrakentamisessa yhdeksi maa-ilman hyvinvoivimmista valtioista - luvata pitää kunniakansalaisistamme niin hyvää huolta kuin kykenemme, viimeiseen iltahuutoon saakka - ja luvata tehdä voitavam-me, että veteraanien perintö jää elämään myös tulevissa polvissa.

Mikkeliläinen Hannes Hynönen (101 vuotta) vierellään Jenni Haukio. Oikealla Mikkelin kaupunginjohtaja Kimmo Mikander.

Hyvän yleisömenestyksen Mikkelin juhlassa varmisti lähialue, jos-ta lähdettiin joukolla seuraamaan juhlaa. Hirvensalmelta tultiin 50-paikkaisella linja-autolla. Kuvassa taustaltaan hirvensalmilai-sia vas. Merja Tammiluoma, Jarno Eskelinen, 15-vuotias Joakim Lahdenvesi ja Kai Lahdenvesi.

133/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

Suomalaiset Sotaveteraanit Brittiläisessä Kolumbi-assa viettivät Kansallista

veteraanipäivää, joka Kanadan länsirannikolla on tullut tavak-si. Juhla alkoi, kuten tavallista Kanadan ja Suomen kansallis-lauluin.

Seppelpartiot, Eino Kyy-näräinen ja Mike Rautiainen, veivät seppeleen veteraanien muistopatsaalle, jossa rovas-ti Jukka Joensuu piti hiljaisen hetken keskuudesta poistuneil-le veteraaneille ja sankarivaina-jille.

Ohjelmassa runonlausuntaa esittivät Anna-Liisa Koivisto ja Mike Rautiainen. Huuliharppu- soolon ”Kesäpäivä Kangasalla” esitti Helena Miettinen.

Jukka Joensuun johtama Länsirannikon Korsukuoro

Kansallinen veteraanipäivä Kanadan länsirannikolla

esitti sota-ajan lauluja jotka aina ovet mieleisiä. Juhlan esitykset päättyivat Korsukuoron laula-maan Veteraanin Iltahuutoon. Voileipä- ja kahvipöytään siir-

Sotaveteraaniliiton myöntämän mitalin Usko Arvoselle luovutti kunniakonsuli Tom Nyberg. Vas. Kanadan piirin varapuheenjoh-taja Petteri Mökkönen.

Juhlaväkeä Vancouverissa: Siiri Keto, Esko Kajander, Eino Kyynäräinen, Lotta Mirjam Koskinen, Mi-ke Rautiainen, Tauno Tirkkonen Erkki Salminen, Usko Arvonen, Elsa Lyly, Allan Hakkarainen, Petteri Mökkönen, istumassa Alvi Koverola.

ryttiin pastori Riku Tuppurai-sen ruokarukouksen jälkeen.

Kuvat: Marja-Liisa Hassinen Teksti: Esko Kajander

Hyväksyessään kuluvan vuoden talousarvi-on eduskunta edellyt-

ti, että hallitus selvittää kevään 2014 kehyspäätökseen men-nessä, mikä on oikea ja riittävä määrärahataso veteraanipalve-luiden turvaamiseen kehyskau-della 2015—2018.

Veteraanipalveluiden tur-vaaminen edellyttää nyt en-nen muuta sitä, että kunnat toimivat aiempaa aktiivisem-min palveluiden järjestämises-sä ja tarjoamisessa. Tätä edes-auttaa 1.5.2014 voimaan tullut rintamasotilaseläkelain muu-tos (322/2014), jonka perusteel-la Kansaneläkelaitos voi luo-vuttaa rintamalisää saavien henkilöiden tiedot kunnalle. Muutoksen tarkoituksena on parantaa rintamaveteraanien mahdollisuuksia saada nykyis-tä paremmin tietoa mahdolli-suuksistaan kuntoutukseen ja varmistaa, ettei veteraanikun-toutukseen varattua määrära-haa jäisi käyttämättä sen vuok-si, että kunnalle ei ole tiedossa rintamaveteraanin tietoja.

Valiokunta pitää tärkeänä, että sosiaali- ja terveysministe-riö seuraa veteraanikuntoutuk-sen määrärahojen riittävyyt-tä ja niiden kohdentamista sekä erityisesti em. lainmuutoksen vaikutusta määrärahojen käyt-töön. Valiokunta korostaa, että veteraanipalveluiden rinnalla on hyödynnettävä myös vanhuspal-velulain mukaisia ja muita kun-nallisia palveluja ja yhdessä nii-den kanssa huolehdittava siitä, että palvelut tukevat kokonais-valtaisesti veteraanien toiminta-kykyä ja itsenäistä selviytymistä.

Veteraanit ovat saaneet muutaman vuoden ajan kotiin vietäviä palveluja, mutta alle 20 prosentin haitta-asteen sotain-valideilla ei ole sotilasvamma-lain mukaan oikeutta kunnal-lisiin avopalveluihin. Tilanne on koettu epäoikeudenmukai-seksi ja sosiaali- ja terveysmi-nisteriö esittikin, että kehys-päätöksessä otettaisiin huomi-oon haitta-asteen alentaminen 15 prosenttiin 1.10.2015 lukien sekä sen edellyttämä määrära-hatarve. Valtiontalouden tiu-kan tilanteen vuoksi määrära-ha ei kuitenkaan sisälly kehys-päätökseen.

Valiokunnan mielestä so-tainvalideilla tulee olla vastaa-vanlaiset mahdollisuudet ko-tiin vietävien palveluiden saa-miseen kuin veteraaneilla. Valiokunta pitää siksi perustel-tuna, että sotilasvammalakia muutetaan siten, että myös 15 prosentin haitta-asteen sotain-valideilla on oikeus kotiin vie-täviin palveluihin. Muutoksen vaatima määräraha tulee ot-taa huomioon vuoden 2015 ta-lousarviossa sekä vuonna 2015 laadittavassa, vuosia 2016—2019 koskevassa kehyspäätök-sessä. Valiokunta viittaa myös hallitusohjelmaan, jonka mu-kaan kuntouttavat kotiin vietä-vät palvelut ovat erityisenä ke-hittämiskohteena sotaveteraa-nien ja -invalidien etuuksien ja palveluiden kehittämisessä. Vuonna 2015 lievävammaisia 15 prosentin sotainvalideja ar-vioidaan olevan 450 henkilöä, jolloin kustannus haitta-astera-jan alentamisesta olisi vuosita-solla 6 milj. euroa.

Eduskunta seuraa veteraanikuntoutus-määrärahojen riittävyyttä

Moli

TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA ARKEEN

FENNO MEDICAL OY 09 276 360 asiakaspalvelu@fennomedical.fi fennokauppa.fi

PYYDÄ ILMAINEN NÄYTE

09 276 360

fennokauppa.fi LAAJA VALIKOIMA SUOJIA VIRTSANKARKAILUUN

Varmoja Hyvin istuvia Hajua neutraloivia

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201414

Veteraaniveli Unto Jo-ensuulle Espoosta oli tärkeää tavata liitto-

juhlapaikalla Oulun Rauhan-yhdistyksen toimitalon avaris-sa tiloissa tietty oululaisveli. Kovaääniskuulutuksella Matti Jutila löytyykin pian ja ilmes-tyy oitis tapaamaan ystävään-sä. Kättä paiskataan lämpimäs-ti hartioitakin taputellen.

”Ouluhan on minulle mel-kein kuin paratiisi”, espoolais-veli toteaa pitkän matkan takaa saapuneena. Ja mikäpä oli tul-lessa, kun matkakumppanik-si on lähtenyt Pekka Joensuu omasta nuoremmasta jälkipol-vesta.

Matti Jutilan kanssa istahde-taan toviksi jutustelemaan kak-sistaan, pääjuhla on alkamas-sa. Silloin kuin tammenlehvä-merkkejä oltiin vielä sodassa hankkimassa, olivat kumpikin omilla tahollaan rintamalla. Ve-

Sotaveteraaniveljet kohtasivat jälleen Oulussa

teraaniveljeys syntyi myöhem-min siviilissä työelämän vuosi-na. Työtoveruuden lisäksi heitä on yhdistänyt läheinen yhteinen harrastus: aktiivinen toiminta sotaveteraaniyhteisössä.

Vuosikymmenten karttu-essa veteraaniveljien pitää jo hieman hillitä tahtia järjestö-toiminnassakin. Mutta vielä sentään jaksetaan. Matti Jutila huolehtii yhä Oulun sotavete-raaniyhdistyksen talousasioista alan taitavana osaajana ja toi-mii esimerkillisen vireänä hal-lituksen jäsenenä.

Enää ei marssitaAjatukset palaavat vielä edelli-seen Oulun liittojuhlaan vuon-na 1986. Unto Joensuu muistaa rajun rankkasateen, joka rie-potteli sotaveteraaniliiton li-pun rikki juhlamarssissa Ou-lun silloilla. Kertakäyttöisistä sadetakeista oli kova kysyntä.

Liittopäiväväkeä oli silloin kymmenkertaisesti enemmän kuin nyt. Jalka nousi parem-min, jopa tahtimarssikin sujui, kun eversti Kauko Kuisma-nen (93 v) komensi lippulin-nan ja rivistöt liikkeelle Oulun kauppatorilta. Silloin sotavete-raanit olivat vielä keskimäärin nuorempia kuin nyt jo seniori-ikään ehtinyt ja viimeisenä so-tavuotena syntynyt tämän ju-tun kirjoittaja, joka lehtimie-henä sai seurata veteraanien juhlamarssia kadunvarrelta.

Nyt ei Oulussa enää veteraa-nitkaan marssi. Joskus maam-me suurimmasta varuskun-takaupungista on tällä välin myös sotaväki poistunut tyys-tin. Puolustusvoimien tuiki tarpeellinen virka-apukomen-nuskunta Oulun liittojuhlille, 53 varusmiestä johtajineen jou-dutaan nyt tuomaan Ouluun Kajaanista ja sotilassoittokunta Rovaniemeltä.

Sotaveteraaniliiton lipulle viimeksi sattuneeseen harmil-liseen haaveriin viittaa terveh-dyspuheessaan myös liiton pu-heenjohtaja, prikaatikenraali Finn-Göran Wennström. Ky-seessä ei ollut tuolloin mikään paha enne: liiton toiminta sota-veteraanien hyväksi on voinut jatkua ilman repeämisiä ja ke-hittyä suotuisasti edelleenkin, hän toteaa.

Yksimieliset valinnatLiittokokouksessa Wennström valitaan liiton puheenjohta-jaksi edelleen jatkamaan kaksi vuotta sitten Tampereen liitto-kokouksessa alkanutta työtään ensimmäisenä sotaan itse osal-listumattomana liittojohtaja-na. Puheenjohtajavalinta voi-daan tehdä yksimielisesti sit-ten, kun Pertti Kortesniemen puheenjohtajaehdokkaaksi eh-dottama opettaja, res. maj Esko Petäjä Isostakyröstä ilmoittaa puheenvuoronsa lopuksi, ettei olekaan käytettävissä.

Mutta rakentavaa palautet-ta ja evästystä liiton johdol-le Petäjä haluaa jättää Suomen eteläisten ydinalueiden takana elävien näkökantoja välittäen. Palaute sisältää pahoittelun lii-ton naisjärjestön purkamises-ta. Liiton hallituksesta vapau-tuvien paikkojen täyttämiseen Petäjä toivoo lisää avoimuutta. Sotaveteraanipiirien toimin-nanjohtajien asemaan hän kai-paa lisää huomiota.

Liittokokouksessa kaikki va-linnat voi kokouksen puheen-johtaja, oululainen kenraali-

majuri Pertti Puonti kopauttaa pöytään yksimielisinä. Liiton valtuuston puheenjohtajana jatkaa edelleen hallintoneuvos Sakari Sippola.

Kiitossanoissaan Sippola tuo julki kiitollisuuden monista ve-teraanien asemaansa vuosien varrella saamista parannuk-sista. Edelleen hän haluaisi lii-ton toimielimiin varsinaisia so-taveteraaneja jäseniksi. Myös naisten asemaa Sotaveteraa-niliitossa Sippola toivoo nyt tarkastelun kohteeksi.

Liittovaltuuston jäsenet va-litaan ja muutkin valinnat ta-pahtuvat esitysten pohjalta il-man äänestyksiä. Soraäänittä hyväksytään liittohallituksen ehdotukset liiton toimintalin-jauksiksi 2020-luvulle kuten myös raportit liiton toiminnas-ta ja taloustilanteesta edelliseltä kaksivuotiskaudelta.

Yleiseen toimintasuunnitel-maan vuosille 2014-2016 sisäl-tyy arvio, että liiton jäsenyh-distyksiin kuuluvien sotavete-raanien määrä vähenisi noin 20 000:stä noin 15 000:een. Sik-

Sotaveteraaniliiton liittopäiville kokoonnuttiin 11.−12. kesäkuuta Pohjois-Pohjanmaalle Ouluun jälleen 28 vuo-den jälkeen. Liittopäivien historiassa järjestysnumero on nyt XXVI, edelliskerta vuonna 1986 oli XII. Tuskin kol-matta kertaa näissä merkeissä Oulussa enää tavataan, mutta ainakin kahden vuoden kuluttua kokoonnutaan liittopäiville Joensuuhun. Pohjois-Karjalan sotavete-raanipiirin väki lausui lämpimät tervetulotoivotukset ottaessaan vastaan järjestämisvastuun.

Liittopäivien onnistumisen takasi jälleen monen yh-teistyötahon apu ja tuki. Puolustusvoimien, kaupungin, seurakunnan ja maanpuolustusjärjestöjen ohella erityis-kiitokset sai Oulussa paikallinen rauhanyhdistys, jonka suuressa toimitalossa pääosa liittopäivien ohjelmaa voitiin erinomaisesti järjestää.

Espoosta Oulun liittojuhlille saapuneelle Unto Joensuulle (oik) oli tärkeää tavata oululainen veteraaniystävänsä Matti Jutila ja vaih-taa taas pitkästä aikaa kuulumisia.

Eversti Kauko Kuismasen keskustelukumppaneina liittojuhlapai-kalla Irja Huttunen ja Tellervo Suoranta-Sallinen odottelivat päi-väjuhlan alkamista. Oulun edellisillä liittopäivillä 1986 eversti Kuismanen toimi monituhantisen veteraanijoukon juhlamarssin johtajana.

Oulun liittopäivien päätyttyä kaikki-en järjestelyissä toi-

mineiden kasvoista kuvastui tyytyväisyys ja ilo. Keskeisin-tä vastuuta oli kantanut Poh-jois-Pohjanmaan sotaveteraa-nipiirin puheenjohtajan, pro-fessori Aarno Strömmerin, liittomme kunniapuheenjoh-tajan johdolla toiminut pää-toimikunta ja sen pääsihteeri Tero Lipsonen sekä piiritoi-miston väki. Paavo Pikkuaho on varapuheenjohtajana ollut päätoimikunnan tärkeä toimi-ja kuten myös Reijo Sallinen, Oulun sotaveteraaniyhdis-tyksen puheenjohtaja. Liitto-päiväjärjestelyissä ovat alus-ta pitäen omista vastuualueis-taan huolehtineet myös Paavo Kurttila, Seppo Pietilä, Veera Huttunen ja Siiri Päätalo.

Onnistumisen iloa Joulukuussa 2012 pidetyn

ensi kokouksensa jälkeen pää-toimikunta kokoontui kesä-kuuhun 2014 mennessä vielä kymmenen kertaa. Alun kah-deksan henkilön joukko täy-dentyi ja kasvoi lopulta parin-kymmenen hengen vahvuu-teen. Tarvittiin myös suuri määrä pienempiä neuvottelu-ja ja yhteydenottoja yhteistyö-kumppaneiden sekä sotavete-raaniliiton vastuuhenkilöiden kanssa.

Arvokkaan panoksensa liittojuhlien onnistuneeseen toteuttamiseen antoi lisäksi lukuisa joukko eri alojen am-mattilaisia ja erityisosaajia, viranomaisia, musiikkiväkeä ja talkoolaisia jotka saivat ot-taa vastaan tyytyväisten liit-topäivävieraiden kiitokset.

si tarvitaan entistä suurempaa näkyvyyttä, jotta veteraanit tu-lisivat kohdelluiksi edelleen-kin erityisryhmänä sille kuu-luvine erityisetuineen. Aiem-paa enemmän on ponnisteltava myös henkisen ja taloudellisen tuen turvaamiseksi sotavete-raaniyhteisöille.

Teksti: Pekka Koivisto

Helsinkiläinen hallintoneuvos Sakari Sippola valittiin jatka-maan liiton valtuuston puheen-johtajana.

153/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

Liittopäivien ohjelmaan kuului nyt jo neljännen kerran tulevaisuusfooru-

mi. Avatessaan sitä puheenjoh-taja Finn-Göran Wennström totesi, että alun haparoivien as-kelten jälkeen on edistytty jo varsin pitkälle. Tulevaisuuden toimintamuotojen hahmottelu muuttuvalle sotaveteraanitoi-minnalle ei kuitenkaan ole vie-lä valmis.

Jäsenkunnassa vuosina 2015-2020 tapahtuvan kehi-tyksen myötä sotaveteraani-yhteisön organisaatio kehittyy entistä alueellisemmalle tasol-le. Haasteina ovat tarvittavat sääntömuutokset sekä erityi-sesti varainkäytön ja varojen-hankinnan kysymykset. Oma ongelmansa on alueellisen pe-rinnetyön selkiinnyttäminen suhteessa Tammenlehvän Pe-rinneliittoon.

Perussuunnitelma kaksipor-taiseen organisaatioon siirty-misestä on määrä tehdä vuon-na 2016. Sitä tarkennetaan liittopäivillä 2018, jolloin tu-lee esille sääntömuutos liiton muuttumisesta perinneliitoksi.

Piirien suunnitelmiaSotaveteraaniliitto pyysi jäsen-piireiltään huhtikuun 2014 lop-puun mennessä suunnitelmat perinneaikakauteen siirtymi-sestä. Piirien on tullut nimetä yhteyshenkilöt tulevaa perin-netyötä varten. Oulun liittopäi-villä esittelivät omat tulevan pe-rinneajan suunnitelmansa neljä sotaveteraanipiiriä: Helsingin seutu, Pirkanmaa, Pohjois-Savo ja Pohjois-Pohjanmaa.

Pohjois-Pohjanmaan piirin perinnetyön suunnitelmia esi-tellyt piirin perinneyhteyshen-kilö Paavo Kurttila pitää tär-keänä rakentavaa keskustelua perinneasioista kaikkien vete-raanijärjestöjen kesken. Omat erityispiirteensä perinteisiin tuovat myös rintamaveteraa-nit ja sotainvalidit. Tammen-lehvän Perinneliitto on antanut Sotaveteraaniliitolle tehtäväk-si alueellisen perinneyhdis-tysverkoston muodostamisen hoitamaan vuosien 1939-1945 sotiemme perinteitä, Kurttila muistutti.

Aivan välitöntä tarvetta pe-rinneyhdistysten muodosta-miseen Pohjois-Pohjanmaalla ei Kurttilan mukaan vielä ole. Pienet yhdistykset voivat kui-tenkin harkintansa mukaan jo

Sotaveteraanitoiminnan muutokset hahmottuvat

liittyä suurempiin yhdistyksiin. Valmiudet perinneyhdistysten perustamiseen ovat valmiina 2016 mennessä, jolloin seutu-kunnallisten perinneyhdistys-ten mallisäännöt voitaisiin hy-väksyä.

Pohjois-Pohjanmaalle on hahmoteltu viiden perinneyh-distysalueen muodostamista. Nämä olisivat Oulun, Koillis-maan, Siikalatvan, Jokilaak-sojen ja Raahen seudun perin-neyhdistykset.

Kullekin alueelle sovittaisiin yhdistys, johon muiden yhdis-tysten jäsenet liittyisivät. Tämä yhdistys muuttaisi sääntön-sä perinneyhdistyksen sään-nöiksi, jolloin lopullinen perin-neyhdistys on syntynyt.

Huoltotyötä jatketaanKurttila korostaa, että veteraa-nien vahva huoltotyö yhdistyk-sissä jatkuu viimeiseen veteraa-niin saakka.

Vuoteen 2020 mennessä pe-rinneyhdistykset toimivat jo

kannattajajäsenten voimin. Ky-selyn mukaan kaikilla piirin sotaveteraaniyhdistyksillä on tuolloin valmius toimia perin-neyhdistyksinä. Vahvoina yh-teistyökumppaneina siinä ovat mm maanpuolustusjärjestöt, kaupungit ja kunnat sekä seu-rakunnat. Työnjaosta niiden kanssa on jo sovittu aiemmin.

Pohjois-Pohjanmaan sota-veteraanipiirin jäsenmäärä oli 1980-luvun lopulla suurimmil-laan yli 5 000 ja on siitä pienen-tynyt tasaisesti. Kuluvan vuo-den alussa varsinaisia jäseniä oli 1 172 ja kannattajajäseniä 1 757. Piirin varat riittävät vain lähivuosien tukitehtävien tur-vaamiseen. Keräysvarat ovat tarpeen yhdistysten toimintaan ainakin vielä vuonna 2015.

Kurttilan tähdentää, että kuntien tulee tarkoin huolehtia siitä, että kaikki valtion budjet-tivaroista myönnetyt ja kuntien kautta kulkevat kuntoutusvarat tulevat käytetyksi veteraanien hyvinvointiin.

Pohjois-Pohjanmaan piirin suunnitelmia tulevaisuusfoorumissa esitteli Paavo Kurttila, jonka laatima kaavailu tulevasta perinne-alueesta yltää nykyisten piirirajojen ulkopuolellekin. Kalajoki-laaksosta Koillismaalle asti ulottuvalle alueelle syntyisi viisi pe-rinneyhdistystä.

Veteraanit ovat erityis-ryhmä vanhusväestö-ämme. Korkeimmis-

sa ikäluokissa miehistä yli 90 prosentilla on rintamasotilas-tunnus ja lähes 20 prosentilla samanikäisistä naisista rinta-mapalvelutunnus. Tukemalla veteraaneja tuetaan vanhus-väestön vanhinta ja sodan an-karuuden kipeimmin koette-lemaa osaa.

Suomen Sotaveteraanilii-ton XXVI liittopäivien ko-kousedustajat vetoavat val-tiovaltaan ja kuntiin. Valtion talousarviossa on osoitetta-va riittävä määräraha kun-

Liittokokouksen julkilausuma

toutuksen ja palveluiden jär-jestämiseen. Toimintakykyä ylläpitävän kuntoutuksen ja kotiin vietävien peruspalve-luiden järjestäminen on kun-tien vastuulla.

Sotaveteraanien, heidän puolisoidensa ja leskiensä hy-väksi tehtävään tukitoimin-taan tarvitaan sotaveteraa-niyhteisöjen ja niiden kan-nattajajäsenten työpanosta. Toimillaan he edesauttavat veteraanien arkipäivässä sel-viytymistä ja ylläpitävät vete-raanien perintöä itsenäisestä isänmaasta.

VALTUUSTO 2014-2016Puheenjohtaja Sakari Sippola Sotaveteraanipiiri Varsinainen jäsen VarajäsenetEtelä-Karjala Erkki Pulli Antero Osma Heikki VanhanenEtelä-Pohjanmaa Esko Petäjä Veikko Hallila Samuli NiinistöHelsingin seutu Erkki Merikallio Eino Luostarinen Irma LähdesmäkiKainuu Veijo Kesäläinen Sakari Hankkila Raimo HalonenKanada Reijo Viitala Pauli Riikonen Petteri MökkönenKanta-Häme Juhani Penttilä Esko Aaltonen Veikko MäkeläKeski-Pohjanmaa Matti Uusi-Rauva Matti Isomaa Kalevi LindforsKeski-Suomi Kalevi Jääskeläinen Isto Korhonen Kaarlo Mirkkola Kymenlaakso Arto Mikkonen Aimo Kiukas Kai HolmbergLahti Eero Lehtonen Jukka Torstila Pentti KorpimiesLappi Erkki Kiviniemi Vilho Kannala Arvi RäsänenPirkanmaa Esko Lehtomaa Onni Holttinen Timo SalokannelPohjois-Karjala Eero Makkonen Kauko Karttunen Matti MajoinenPohjois-Pohjanmaa Reijo Sallinen Matti Jutila Paavo KurttilaPohjois-Savo Jouni Perälä Reino Savolainen Eero ValkonenRuotsi Heikki Lirberg Jouni Knuuttila Aapo KnaapiSatakunta Seppo Juhola Eino Nerg Juhani NorriSuur-Savo Tauno Kauhanen Jaakko Lindell Reijo MäkeläinenSödra Finland Carl-Johan Numelin Håkan Karlsson Olof ThodénUusimaa Heikki Lindroos Jouko Kaivonurmi Yrjö RäisänenVaasa Anders Knip Håkan Malm Bertel WidjeskogVarsinais-Suomi Tuukka Alhonen Paavo Pensamo Pentti Wanamo

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201416

Liittopäivien päätöstapah-tumassa, arvokkaassa päiväjuhlassa piti juhla-

puheen Suomen talouselämän tärkeisiin vaikuttajiin kuulu-va Kone Oyj:n hallituksen pu-heenjohtaja Antti Herlin.

Hän sanoi kuuluvansa itse ikäluokkaan, joka on nähnyt Suomessa vain rauhan ajan. ”Minulla ei ole kokemusperäis-tä tietoa sota-aikana elämisestä, kuinka kärsimykset voitetaan.”

Herlin lainasikin aluksi Urho Kekkosen ajatuksia so-tavuodelta 1943 kansakun-nan kasvavasta paineen siedos-ta. Ennen kaikkea on kysymys kansan moraalista, kyvystä kestää murtumatta loppuun asti. ”Ei väsytä, ei kyllästytä, ei herpaannuta, ei turruta, ei käy-dä penseiksi, ei tympeennytä, ei menetetä hermoja, ei kado-teta uskoa. Että jaksetaan kes-tää, mikäli mahdollista iloisella mielellä.” Tämä Kekkosen oh-jeistus pätee Herlinin mielestä nyky Suomessakin.

Yksi ei muutu”Sotavuosien vihollinen on taas otsikoissa. Venäjä-Ukrai-na kriisi on nostanut maamme turvallisuuspolitiikan keskus-teluun.” Herlin viittasi Tasa-vallan presidentti Sauli Niinis-tön toteamukseen Kultarannan keskustelutilaisuudessa, että USA voi vähentää sotilaallis-ta sitoutumistaan Euroopassa. Tällöin eurooppalaisilla mailla,

Antti Herlin puhui suomettumisen ajoista:

Opimme lisää suvaitsevaisuutta

myös Suomella pitäisi olla käsi-tys siitä, miten puolustus hoi-detaan pääosin omin voimin.

”Yksi ei muutu: pitkä maa-rajamme Venäjän kanssa. Nii-nistö ymmärtää tämän ja on nykyisestä kriisistä huolimatta pitänyt yhteyttä Venäjän joh-toon.”

Suomettua emme Herlinin mukaan enää halua, mutta suh-teet Venäjään on pidettävä hy-vinä. ”Tarvitaan siis selkäran-kaa, jonka varassa Suomi voi omia etujaan vaalien tehdä rat-kaisuja muuttuvissa tilanteissa. Uskon johtajiemme tähän ky-kenevän.”

Omalta 1950-60 lukujen lap-suusajaltaan Herlin muisteli, että sodan käyneet miehet tun-tuivat lapsesta tuolloin kovin vanhoilta. ”Kylmän sodan ja uhkaavan Neuvostoliiton var-jossa ei Suomen sotamenestyk-sestä eikä kesän 1944 ratkaise-vasta torjuntavoitosta suurem-min puhuttu.”

Tuolloin koetussa suomettu-misen ajassa Herlin näkee sekä hyvät että huonot puolensa. Huonoa oli tietenkin ylenpalt-tinen ja itsetuntoa syövä Neu-vostoliiton nöyristely.

Monta hyvääkin puolta”Hyvistä puolista tärkein on itsenäisyyden säilyminen ai-kana, jolloin Neuvostoliitto etsi kaikin tavoin keinoja saa-dakseen aikaan Suomessa val-lankumouksen ja liittääkseen

maamme kiinteästi sitten ns. itäblokkiin”.

Myös hyvät kauppasuhteet poliittisten suhteiden ohessa tarjosivat paljon työtä ja hyvin-vointia tuolloin suomalaisille. ”Kauppasuhteet luotiin paljolti sinänsä raskaiden sotakorvaus-ten aikana”, Herlin totesi.

Tuolloin luodut suhteet oli-vat perustana idänkaupalle ja siten myös maamme hyvin-voinnin huomattavalle kehi-tykselle 1900-luvun jälkipuo-liskolla.

Paras muusaHistoriantutkijoihin pohjaten Herlin totesi suomalaisten ol-leen aina vapautta rakastava mutta perusolemukseltaan su-vaitsevainen kansakunta. ”So-tien jälkeinen aika opetti meil-le vielä lisää suvaitsevaisuut-ta. Vanhan sanonnan mukaan pakko on paras muusa, meille opetettiin, kuinka on tultava toimeen eilispäivän vihollisen kanssa. On pakko, koska naa-puruus jatkuu ja rauha on ih-miselle paras olotila.”

Kommunistista Neuvosto-liittoa ja lopulta myös kansal-lissosialistista Saksaa vastaan käydyt sotamme käytiin myös vapauden ja suvaitsevaisuu-den puolesta ääriliikkeitä vas-taan. Tämä on Herlinin mie-lestä syytä pitää mielessä juuri nyt, kun ääriliikkeiden ääni-määrät äskeisissä EU-vaalissa olivat monissa maissa suurem-mat kuin koskaan toisen maail-mansodan jälkeen.

”Avoimesti rasistiset yksilöt saivat paljon ääniä Suomessa-kin, muutamissa muissa Eu-roopan maissa tilanne on pal-jon vakavampi”, Herlin totesi.

”Hyvät sotaveteraanit, mi-nun Suomeni, jonka vapaudes-ta teitä vielä kerran kiitän ja jossa haluan asua, kunnioittaa vanhaa viisautta: arvaa oma ti-lasi, anna arvo toisellekin. Sii-nä Suomessa pidetään huolta vähäosaisista. Siinä Suomessa saavat eri taustaiset ihmiset elää pelkäämättä, eikä se ole yhden totuuden maa. Sen poliittinen järjestelmä saattaa aika ajoin vaikuttaa tehottomalta ja moni asia tuntuu menevän huonoon suuntaan. Mutta kuulijat, vii-meksi mainittu on hinta siitä, että Suomessa otetaan kaikki kansalaiset huomioon ja tämä hinta kannattaa maksaa.”

Teksti: Pekka Koivisto

Juhlapuheen pitänyt hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin kiitti veteraaneja vapaasta Suomesta, jossa hän haluaa asua.

www.HHnet.fi

Hertz Autovuokraamo.Sotaväen sopimustoimittaja.

Tiedustelut ja varaukset:Hertz Varauspalvelu � 0200 11 22 33

173/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

Antti Herlin puhui suomettumisen ajoista:

Opimme lisää suvaitsevaisuutta

Valtiovallan tervehdyk-sen liittojuhlassa esit-ti liikenne- ja kunta-

ministeri Henna Virkkunen videoituna ollessaan muiden virkatehtävien vuoksi estynee-nä. Virkkunen vakuutti koko Suomen kansan arvostavan nyt veteraanisukupolven panos-ta sotien aikana ja sen jälkeen. ”Vapaassa, kansanvaltaisessa Suomessa saamme asua, kiitos teidän.”

Veteraanien arvostamista ilmentää Virkkusen mukaan myös puolustusvoimiemme pi-täminen kunnossa. Suomalai-set ovat valmiita osallistumaan isänmaansa puolustamiseen. Tällaisen hengen luomisessa ja ylläpitämisessä veteraaneil-la järjestöineen on ollut keskei-nen rooli.

Ministeri vakuutti valtio-vallan puolesta, että veteraani-en nykyisiä etuuksia jatketaan niin kauan kuin tarve jatkuu. Veteraanien erityisetuihin on budjetoitu tänä vuonna kaikki-aan 286 milj. euroa, josta vete-

raanikuntoutuksen määräraha on 34,6 milj. euroa. Veteraani-lisä korotettiin tämän vuoden alusta 105 euroon kuukaudes-sa. Viime vuonna myös sota-vamman haitta-asteen raja las-kettiin 20 prosenttiin laitoshoi-dossa.

Tämänkeväisen merkittävän säädösmuutoksen jälkeen kun-nat saavat nyt Kelalta tiedot oman alueensa veteraaneista, jolloin heille kuuluvat etuudet voidaan kunnissa kohdistaa. Virkkunen kiitti lämpimästi liittoa ja toivotti menestystä ja voimia työhön.

Veteraanien esimerkistä pohja puolustustahdollePuolustusvoimien henkilöstö-päällikkö, kenraalimajuri Sa-kari Honkamaa toi juhlaan puolustusvoimien tervehdyk-sen. Hän lupasi puolustusvoi-mien antavan jatkossakin kai-ken mahdollisen käytettävissä olevan tukensa sotaveteraaneil-le ja pitävän kunniatehtävä-nään veteraanien kallisarvoi-

Henna Virkkunen:

Koko kansa arvostaa nyt veteraanejasen perinnön vaalimista.

”Teidän arvonne, esimerk-kinne ja henkinen perintönne näkyvät suomalaisten vahvassa maanpuolustustahdossa, joka on keskeinen osa puolustus-kykyämme ja yhteiskunnallis-ta arvopohjaamme. Ilman sitä asevelvollisuutemme ei toimi-si näin hyvin. Asevelvollisuu-den yhteiskunnallinen merki-tys on edelleen suuri kansa-laisten yhteenkuuluvuuden ja maanpuolustustahdon ylläpitä-jänä ja yhteiskuntavastuuseen kasvattajana. Asevelvollisuus takaa koulutettaviin joukkoi-hin ammattiarmeijoita laaduk-kaamman rekrytointipohjan. Se tuottaa hyvin koulutettuja joukkoja sekä kotimaan puo-lustukseen että kansainvälisiin tehtäviin”, Honkamaa sanoi.

Meneillään oleva puolustus-voimauudistus ei muuta puo-lustuksemme perusteita: yleis-tä asevelvollisuutta, alueellista puolustusta, sotilaallista liit-toutumattomuutta eikä puo-lustusvoimien lakisääteisiä teh-

Suomen Sotaveteraaniliiton toimintalinjaukset 2020-luvulle 1. Sotaveteraaniliitto ja sen jäsenyhdistykset jatkavat huolto- ja tukitoimintaansa niin kauan kuin sotaveteraanit, heidän puo-lisonsa ja leskensä sitä tarvitsevat. Sotaveteraaniyhteisöjen toi-mintaedellytyksiä parannetaan syventämällä yhteistyötä kun-tien kanssa ja lisäämällä kannattajajäsenten määrää. 2. Sotaveteraaniyhteisöjen varat käytetään sotaveteraanien sekä heidän puolisoidensa ja leskiensä hyväksi.3. Sotaveteraaniliitto ja sen jäsenyhdistykset ylläpitävät vete-raaniperinnettä yhdessä Tammenlehvän Perinneliiton kanssa.

Valtakirjaansa esittämässä pirkkalalainen Juhani Husa. Oikealla tarkastajina toimi-neet Pertti Pulkkinen, Marja Riukka ja Anni Grundström.

Liiton myyntipisteessä oli ajoittain ruuhkaa. Riina Lillfors liitosta etualalla.

Eteläkarjalaiset Raili Leino, Leena Pesonen ja Antti Vanhanen. Takana Erkki Pulli.Oululaisilla vastuunkantajilla (vas.) Paavo Pikkuaholla ja Martti Lamminaholla me-nossa päivityspalaveri.

täviä. Joukkojen määrän vä-henemistä kompensoidaan Honkamaan mukaan suoritus-kykyisemmillä joukoilla ja ase-järjestelmillä.

Oulun kaupunginjohtaja Matti Pennanen totesi terveh-tiessään, että suomalaisten yh-teisen halun ja sinnikkyyden ansiosta maastamme tuli ny-kyisenkaltaisensa. ”Sotiemme veteraaneille kuuluu kunnia Suomen taipaleesta menestyk-sekkääksi maaksi. Onneksi me suomalaiset osaamme nykyi-sin arvostaa teidän tekemään-

ne työtä, aina ei näin ole ollut.Tämän päivän Suomi on tei-

dän ansiostanne avoin ja itse-näisyys on vankalla pohjalla”, Pennanen sanoi.

Talouden haasteet ja Ukrai-nan kriisi ovat Pennasen mu-kaan havahduttaneet myös monet nuoret pohtimaan ja keskustelemaan itsenäisyydes-tä uudella tavalla. Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys vaan siitä on pidettävä huolta sekä demo-kraattisessa että taloudellisessa päätöksenteossa.

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201418

Puhdetyönäyttelyyn liittojuhlapaikalla tutustuivat Sampo Puoska-rin (oik.) opastamana kenraalimajurit Sakari Honkamaa ja Jorma Ala-Sankila, puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö ja Pohjois-Suo-men sotilasläänin komentaja. Lentokonealumiinista tehtyjä puu-kontuppea katselemassa oli myös Hannu Mankinen Kiimingistä, Oulun sotaveteraanikuoron laulaja.

Veteraaniveljet Heikki Lahti Sievistä (vas) sekä Kalervo Vierimaa Ylivieskasta, Matti Kuukka Lahdesta ja Jouko Aspholm Ylivieskas-ta puhdetyönäyttelyyn tutustumassa.

Liittopäivien Laula kanssain asemiesillassa Madetojan salissa esiintyivät Lapin sotilassoittokunta, Haukiputaan mieskuoro, Mikko Alatalo duo sekä Pertti Lahtinen yksinlaulu ja lausunta. Illan myös juontaneen Mikko Alatalon laulattamana salintäysi yleisö yhtyi raikuvasti sota-ajalta tuttuihin yh-teislauluihin. Päätössanat lausui Paavo Pikkuaho Pudasjärveltä. Myöhemmin ohjelmassa oli vielä il-takirkkotilaisuus tuomiokirkossa.

Rauhanyhdistyksellä piispa Samuel Salmen johdolla toimitetusta jumalanpalveluksesta lähetettiin sankarihaudoille seppelpartio kenttärovasti Juhani Liukkosen lausumin saatesanoin. Seppelparti-ossa olivat sotaveteraanit vas. Matti Aitto-Oja, Jouko Korhonen ja Valter Bäckström. Ekumeenisen jumalanpalveluksen saarnan piti tuomiorovasti Matti Pikkarainen, ortodoksinen isä Eino Hynninen avusti liturgiassa, kuorona palveli Oulun Sotaveteraanikuoro, joka esiintyi myös liittojuhlassa joh-tajanaan Simo Säilänne.

Laulu kauneuden näkemisestä ja pari muuta Teuvo Pakkalan lapsikuoron sekä Lapin sotilassoittokunnan yhteisesitystä musiikkimajuri Juha Tiensuun johtamana saivat yli tuhat henkeä käsittäneeltä liittojuhlaväeltä erittäin lämpimät kättentaputukset.

Varusmiehille, kuten korpraali Juho Ollilalle ja yli 50 palvelustoverilleen Kainuun prikaatista komennus Ouluun sotaveteraanien liittojuhlille oli mieluisaa vaihtelua normaaliin palvelukseen ja mielenkiintoinen kokemus. Kuopiolainen ylioppilaspoi-ka tavoittelee sotaväen jälkeen lääketieteen opiskelupaikkaa. Oulun liittojuhlilla tehtäviin kuului mm ruokatarjoilussa avustaminen.

Hyvinkääläiset (vas.) Juhani Skyttä ja Olavi Kurko.

Liittopäiväkuvat: Pekka Koivisto ja Markku Seppä

193/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

Ky Risto Pihkala&CoAitoo

RP-HevosurheilutuotteetViiala, Akaa

Pohjanmaan Kiinteistötekniikka Oy-rakennusautomaatiota-

Alavieska

Hanskitrans OyAlavus

Kone-Vahto OyKalkkinen, Asikkala

KJM Kupari OyAsikkala

www.meyervastus.fi Hovila OyEspoo

Sun Chemical OyEspoo

E. M. Pekkinen OyEspoo

Vesijohtoliike J. Laitinen Oy

Espoo

Eflow OyEspoo

Espoon Sähköasennus Ky

Espoo

Euran Pintakäsittely Oy Agro-Tilit OyForssa

Haminan Autohuolto OyHamina

Pesupalvelu P. O. IkonenHamina

www.pesupalvelu.fi

Autotarvikeliike Ossi Holopainen

Hamina

Kaakon Rakennus OyHamina

Haminan Maansiirto OyHamina

Sora Tukku Kakko OyHattula

YK-Asennus OyHauho

Veljekset LehtinenHauho

Aluteräs OyHaukipudas

Kiviveistämö Levander Oy

Helsinki

Sähkö-Jussi OyHelsinki

Arkkitehdit Mustonen OyHelsinki

Oy Konwell AbHelsinki

S. Eklund-Consulting Oy AbHelsinki

Crnet OyHelsinki

Olympiakylän Huolto OyHelsinki

Secvia OyHelsinki

www.secvia.fi

Kuljetus Oy SeraiHelsinki

Räjäytyskonsultit OyHelsinki

www.atplukkari.fi

Urheiluhallit OyHelsinki

Cont-Service Oy/AbHelsinki

Söderkullan Kaivin OySipoo

Modio OyHelsinki

Rail Partners OyHelsinki

Maanrakennus L&T OyHollola

Nastakiekko OyHyvinkää

Vihertaso OyHyvinkää

Kiitos Sotaveteraaneille Helsingistä! Nro 106

Kiitos Sotaveteraaneille Hyvinkäältä! Nro 117

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201420

Venäjän federaation pre-sidentin Vladimir Pu-tinin (61) ja pääminis-

teri Dimitri Medvedevin (48) toiminta vahvan valtion luomi-sessa on ollut hyvin johdonmu-kaista. He ovat molemmat laki-miehiä ja ovat luoneet toiminta-tavan, millä heidän hallintonsa laillistaa jälkikäteen johdon toimet. Viimeisimmäksi se on nähty Krimin irrottamisessa Ukrainasta ja sen liittämisessä Venäjän federaation yhteyteen.

Tästä kaikesta voi päätel-lä, että Venäjää hallitsee valtio, jota voi kutsua ”neljänneksi val-takunnaksi”, jos ensimmäinen valtakunta oli historiallinen By-santti, toinen valtakunta Roma-novien keisarillinen Venäjä ja kolmas valtakunta Leninin ja Stalinin Neuvosto-Venäjä. Nel-jäs valtakunta on kooste edel-listen perinnöstä yhdistetty-nä uusiin realiteetteihin. Putin on palauttanut arvoonsa monia neuvostoajan legendoja ja myyt-tejä sekä symboleita ja tapoja.

Putin ja Medvedev yhdiste-levät neljänlaisia vallan traditi-oita; ristin, kruunun, sirpin ja vasaran sekä rahan valtakun-tia. Näitä realiteetteja osoittavat neljännen valtakunnan sisäises-sä elämässä ohjattu demokratia ja organisoitu markkinatalous. Sisäisessä kurissa ja ulkoisessa kurssissa neljäs valtakunta on palannut sirpin ja vasaran tie-hen. Neljäs valtakunta on teh-nyt paluuta Molotovin-Ribben-tropin paktiin ja hylännyt toisen maailmansodan liittolaisuuden Yhdysvaltain ja muun lännen kanssa. Venäjä ei halua neuvo-tella ja sopia EU:n kanssa vaan suoraan Saksan kanssa.

Venäjän ”Neljäs Valtakunta” yhdistää historiaa nykyisyyteen:Tavoitteena palauttaa keisarillisen ajan luonnolliset rajat Venäjälle

Putinin ja Medvedevin im-perialistinen ideologia ei ole heidän itsensä keksimä eikä ke-hitelmä, vaan se on historialli-nen perintö, jonka palauttajaksi ja vaalijaksi Putin ja Medvedev kokevat itsensä. Heidän henki-lökulttinsa perustuu mennei-syyden loiston palauttamiselle, historian ja tulevaisuuden väli-sen liiton ja sillan rakentamisel-le. Sama selittää, miksi Kremlin johdon toiminta tuottaa niin herkästi ajasta ja valtiojärjestel-mästä riippumatta samansuun-taista politiikkaa; oli sitten val-lassa perinnöllinen tsaari, it-sevaltainen puoluesihteeri tai yksinvaltainen presidentti.

Ensimmäinen valtakuntaVenäjän ja Neuvostoliiton joh-tajat ovat aina mieltäneet, että heillä on synnynnäinen rooli muinaisen ”Itä-Rooman” pe-rillisten johtajina. Euroopan unionia ja NATO:a he pitävät historiallisena Länsi-Rooma-na. Bysantilla tarkoitetaan Itä-Rooman keisarikuntaa, joka syntyi muinaisen Rooman val-takunnan jakautuessa kah-tia Theodosius Suuren kuoltua vuonna 395 (j.Kr.). Itä-Rooman valtaistuimen peri Theodo-siuksen vanhempi poika Arka-dios, jonka valtakunnan hal-lintokeskuksena toimi ”Uusi Rooma” eli Konstantinopoli (nyk. Istanbul), joka tunnettiin tuolloin nimellä ”Byzantion”. Keisarinkaupunkia kutsuttiin kansan parissa myös nimellä ”Tsargrad”, mistä myöhemmät Moskovan hallitsijat omaksui-vat pääarvonimekseen ”Tsar”.

Bysanttilaisen hallitsemis-kulttuurin ominaispiirteitä ovat

ainakin hallitsijan itsevaltius, it-sekkyys ja julmuus, hovin ko-meilun halu, ankara etiketti ja arvoasteikko, keskitetty, mut-kikas ja virkavaltainen hallinto, hallitsijan suosikeitten suuri vai-kutusvalta sekä hallitsijan edessä mateleminen ja tämän imartelu.

Venäjän toisen valtakunnan luoja ei ollut suinkaan Alek-santeri Nevski (1220-1263), jol-laisena häntä usein pidetään. Nevski taisteli kyllä ruotsalai-sia ja saksalaisia vastaan Ne-vajoella ja Peipsijärvellä, mutta hän ei karkottanut mongoleja Venäjältä. Päinvastoin, Nevs-ki ei koskaan taistellut kansan-sa puolesta mongoleja vastaan, vaan oli näiden uskollinen ja uhrautuva liittolainen.

Ortodoksinen kirkko varus-ti Moskovan ruhtinaat ensim-mäistä kertaa keisarillisella ide-alla siitä, että ruhtinaat olivat sukua keisari Augustukselle. Ve-näjän ortodoksisien kirkon sy-nodissa vuonna 1561 Konstanti-nopolin patriarkka kutsui Iivana IV:ttä (1530-1584) eli Iivana Jul-maa nimellä ”Tsar i Gosudar” – keisari ja valtias. Iivana IV oli ensimmäinen itsensä tsaariksi kruunauttanut vuonna 1547. Itse hän kutsui itseään nimityksel-lä ”Tsar vseja Rusi” – koko Ve-näjän keisari. Samalta kaudelta on kaksipäistä kotkaa kuvaavan vaakuna, mikä kuvaa valtiolli-sen ja kirkollisen vallan liittoa.

Iivana IV karkotti lopul-lisesti mongolivalloittajat ja -miehittäjät, laajensi valtakun-tansa moninkertaiseksi ja yh-disti sen sisäisesti tuhoamal-la kilpailevat valtakeskukset; pajarit yhteiskuntaluokkana ja muut ruhtinaat kilpailijoina.

Toinen valtakuntaPietari Suurta (1672-1725) pide-tään usein Venäjän uudelleen yhdistäjänä, uudistajana ja eu-rooppalaistajana. Mutta jo hä-nen edeltäjänsä, ensimmäiset Romanovit, tsaarit Boris Go-dunov (1552-1602) ja Aleksei Mihailovitsh (1629-1676) pyr-kivät uudistamaan paikallis-hallintoa, varustivat armeijaa nykyaikaisilla aseilla, värväsi-vät ulkomaisia palkkasotilai-ta aiheuttaen katkeruutta ve-näläisissä streltsyissä, kitkivät korruptiota ja tehottomuutta sekä palkkasivat maahan ulko-maisia asiantuntijoita. Pietarin edeltäjät pystyivät järjestämään jo uuteen uskoon periferian ja Moskovan väliset suhteet. Pie-tari Suuri puolestaan loi suu-ren armeijan ja Venäjästä mo-dernin valtion. Venäjä omaksui uusia tunnuksia. Vuonna 1711 Pietarista tuli senaatin päätök-sellä ”Suuri” ja vuodesta 1721 häntä kutsuttiin keisari Au-gustuksen esikuvan mukaisesti ”koko Venäjänmaan keisarik-si”; Imperator Vserossijski.

Putinin ja Medvedevin maa-ilmankuvassa näkyvät yhtäältä Pietari Suuren valtiomiestaito ja toisaalta Venäjän suurvalta-ideologian isän Sergei Mihai-lovitsh Solovjovin (1820-1879) luoma ”Venäjän idea”. Sen mu-kaisesti Putin ja Medvedev tu-keutuvat yli tuhatvuotisen or-todoksisen kirkon suojelukseen ja siunaukseen.

Solovjov painotti, että Ve-näjän historiaa ei voi jaksottaa tai viipaloida eri vaiheisiin tai osiin, vaan se muodostaa loogi-sen kronologian ja orgaanisen kokonaisuuden; imperiumin.

Hänen ideansa oli ensimmäis-tä kertaa nostaa venäläiset kan-sakuntana historiansa tekijöik-si; valtiota eivät rakentaneet-kaan nimettömät historialliset voimat tai yksittäiset hallitsijat, vaan venäjää puhuvat kansat. Venäjän suurin haaste Solov-joville oli taistella itäistä mon-golialaista ja myös islamilaista vaikutusta vastaan. Solovjovin ideologian mukaisesti Venäjäl-lä tunnutaan ajattelevan, että valtio ei ole täydellinen vaan vajanainen, mikäli se ei pysty hallitsemaan laajaa maa-aluet-ta rannikolta rannikolle eli ellei se kata kokonaista mannerta. Imperiumien luonteeseen kuu-luu juuri tällainen imperialis-mi. Venäjän Toinen Valtakunta päättyi Nikolai II:n suistumi-seen vallasta helmikuussa 1917.

Kolmas valtakuntaKaikki Venäjän bolshevikki-johtajat, kuten Vladimir Lenin ja Josif Stalin pyrkivät kukin käytettävissään olleilla keinoil-la palauttamaan keisarillisen Venäjän rajat ja suuruuden. Neuvostoliitto oli Venäjän Kol-mas Valtakunta. Bolshevikki-johtajat ymmärsivät, että kuten Yhdysvallat, myös Neuvosto-liiton tuli ulottaa valtansa me-reltä merelle - idästä länteen ja etelästä pohjoiseen - koko mantereen poikki ollakseen or-gaaninen kokonaisuus.

Niin tsaareilla, puoluejohta-jilla kuin nykypresidentilläkin Venäjän olemassaolon kamp-pailu keskittyy Aasian ja Eu-roopan väliseen kamppailuun. Alkeellinen Venäjä on vain aron ja metsän valtakunta ja raaka-aineiden tuottaja muulle Euroopalle.

Venäjän kehityksen omala-kisuus periytyi Solovjovin he-geliläisperäisellä käsityksellä historian yleisestä kulusta. So-lovjov näki, että Venäjän nou-sua ja suhdetta länteen leimaisi zakonomernost, lainomaisuus. Venäjä oli syntynyt Euroopas-sa ja Solovjovin mukaan Venä-jä oli predestinoitu suurvallak-si. Juuri häneltä on myös peräi-sin tuo ilmaus, russkaja ideja, venäläinen aate, jonka mukaan venäläisillä on erityinen mes-sianistinen kutsumus ja tehtävä ihmiskunnassa.

Markku Salomaa  Euroopan sotahistorian

dosentti, Itä-Suomen yliopisto

213/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

Kenttähautausmaat pe-rustettiin vuosien 1941-1942 aikana talvisodan

taistelukentiltä löydettyjen ja tunnistamatta jääneiden lo-pullisiksi hautasijoiksi. Luovu-tetulla alueella Kollaan, Sum-man, Säkkijärven, Taipaleen-joen, Viipurin ja Äyräpään kenttähautausmaihin haudat-tiin 808 tuntematonta sekä Vii-purin kenttähautausmaahan myös 26 tunnistettua vaina-jaa. Kenttähautausmaana hoi-dettavaan, Venäjän maaperällä Tuuloksessa sijaitsevaan kent-tähautaan haudattiin kesällä 1944 lisäksi 51 tunnistettua ja kuusi tunnistamatta jäänyttä suomalaissotilasta. Nämä kent-tähautausmaat ovat olleet vuo-desta 1993 alkaen opetusminis-teriön ja vuodesta 1998 lähtien Sotavainajien muiston vaali-misyhdistyksen hoidossa.

Kenttähautausmaan sijainti Summan kenttähautausmaa si-jaitsee noin 33 km:n etäisyy-dellä Viipurista kaakkoon van-han Viipuri-Pietari-maantien (A 125) varrella. Kenttähauta-usmaalle johtaa Summan ky-läaukeamalta koilliseen suun-tautuva Summajärven huo-nokuntoinen tie ja siitä itään erkaneva, alun perin bunk-kerille SK 10 rakennettu tieu-ra. Matkaa maantieltä kenttä-hautausmaalle on noin 390 m. Maantien A 125, Summajärven tien ja tieuran risteyksissä on tienviitat. Summajärven tie on nykyään vaivoin henkilöautol-la ajettavissa.

Kenttähautausmaa sijait-see Kamenkaan Bobotshin-skin varuskuntaan sijoitetun 138. motorisoidun jalkaväkip-rikaatin harjoitusalueella, jolla aika ajoin toimeenpannut am-munnat ovat estäneet pääsyn hautausmaalle. Summajärven tien sulkeva puomi vartiosoti-laineen sijaitsee noin 100 m:n päässä kenttähautausmaasta. Ennen talvisotaa tämä Perk-järven kankailla sijaitseva alue toimi kenttätykistön leiri- ja harjoitusalueena.

Kenttähautausmaan perustaminen Summan kenttähautausmaa perustettiin vuonna 1942 ty-kistökeskitysten lähes puutto-maksi pirstomalle kankaalle. Kenttähautausmaahan haudat-tiin 204 Summassa ja länsi-Kannaksen muilla rintama-nosilla kaatunutta ja tunnista-

matta jäänyttä vainajaa, joiden etsintöihin ryhdyttiin syksyllä 1941. Heidät haudattiin raaka-laudasta tehdyissä arkuissa yh-deksään riviin noin 20 x 30 m:n suuruiselle hiekkakentälle, jon-ka keskelle pystytettiin kookas koivuristi. Hautarivit ovat vie-lä tänäkin päivänä nähtävissä. Alue ympäröitiin piikkilanka-aidalla suojaksi karjalta, joka laidunsi läheisellä nyt jo met-sittyneellä peltoalueella.

Kenttähautausmaan löytyminen Kenttähautausmaa löydettiin syksyllä 1993. Sen paikanta-mista edesauttoivat sammal-kerroksen alle peittyneen piik-kilanka-aidan osat. Paikal-la etsijöitä avustamassa olivat evakosta vuonna 1942 Sum-maan palanneet, tuolloin alun toisella kymmenellä olleet Erk-ki Lipponen ja Martti Tam-minen, jotka Summajärvel-lä uimassa käydessään olivat nähneet kenttähautausmaan perustamisvaiheet. Hautaus-maan sijainti varmistui, kun suoritetuissa koekaivauksissa löytyi hiekkamaassa hyvin säi-lyneitä arkun kappaleita. Kent-tähautausmaan löytymistä oli todistamassa myös MTV:n ku-vausryhmä.

Kenttähautausmaan kunnostaminen ja vihkiminen Kenttähautausmaan kunnosta-miseen ryhdyttiin vuonna 1995 maisema-arkkitehti Leena Ii-sakkilan laatiman suunnitel-man pohjalta. Kunnostetta-vaan hautausmaa-alueeseen si-sällytettiin myös taustalla oleva juoksuhauta ja korsun monttu. Alueella kasvoi tuolloin vajaa 60-vuotias männikkö, joka oli siementynyt muutamasta tal-visodan taistelukentälle eloon jääneestä puusta. Puuston alla kasvoi tiheähkö pensaskasvus-to.

Alueen kunnostaminen aloi-tettiin puuston harventamisel-la ja pensaikon raivaamisella. Samalla puhdistettiin juoksu-hautaan ja korsun monttuun pudonneet oksat ja kaatuneet puunrungot. Hauta-alueen ym-pärille vedettiin kivipylväiden varaan paksuhko rautakettin-kiaita. Hauta-alueen viereen raivatulle seremonia-aukiol-le pystytettiin kuvanveistäjä Heikki Häiväojan suunnittele-ma ja taiteilija Ari Laitilan to-teuttama kookas muistomerk-ki, joka paljastettiin kipakassa

pakkassäässä 5.11.1995. Patsaan paljastuspuheen piti kanslia-päällikkö Jaakko Numminen. Hautausmaan vihki sekä vai-najat siunasi kenttäpiispa Han-nu Niskanen ja ortodoksisen rukoushetken piti Isä Timo Tynkkynen. Tilaisuutta juh-listi Jorma Alanteen johtama Lahden Veteraanisoittokun-ta. Muistomerkille laskettiin valtioneuvoston, puolustusmi-nisteriön, Puolustusvoimien, Kaatuneitten Omaisten Liiton ja sotiemme veteraanien ha-vuseppeleet. Kukat isänmaa-taan puolustaessaan kaatunei-den suomalaissotilaiden muis-toksi laskivat lähetystöneuvos Vjatsheslav Tutshnin Venäjän Helsingin suurlähetystöstä ja Bobotshinskin varuskunnan päällikkö.

Summan kenttä- hautausmaa tänään Summan alueella riehui vuon-na 2006 laaja metsäpalo, joka kenttähautausmaan kohdal-la kaikeksi onneksi rajoittui hautausmaan pohjoisreunalla olevaan juoksuhautaan. Paloa seurasivat vuonna 2008 satojen hehtaarien laajuiset avohak-kuut, jotka veivät mennessään seremonia-aukion reunalta muutaman tukkipuun kokoi-sen männyn. Hakkuita jatket-tiin vuonna 2010, jolloin lo-putkin seremonia-aukiolla ja kaikki hauta-alueella kasva-neet männyt kaadettiin. Näissä hakkuissa kertyi tuhansia kuu-tiometrejä tukki- ja kuitupuu-ta, joten olisi odottanut, että kenttähautausmaalla kasvaneet kymmenkunta mäntyä olisi säästetty. Näin ei valitettavasti kuitenkaan käynyt, joten jou-tuu pakostakin kysymään, oli-ko kyse harkitusta provokaati-osta, työnjohdon ohjeistuksen ja valvonnan puutteesta vaiko motokuskin piittaamattomuu-desta. Lopputulos hakkuista oli, että kenttähautausmaa ym-päristöineen on nyt maisemal-taan lähes samassa tilassa kuin alue oli talvisodan tykistökes-kitysten jäljiltä vuonna 1940.

Kaikeksi onneksi luon-to on nyt korjaamassa tapah-tuneet virheet, sillä kenttä-hautausmaan ympärille on jo nousemassa luontaisesti syn-tynyt elinvoimainen männyn-taimikko ja etukasvuisia koi-vuntaimia. Alueella on suori-tettu myös metsäaurausta ja männyn istutusta. Vie kuiten-kin vielä vuosikymmeniä, en-nen kuin kenttähautausmaa lä-

hiympäristöineen on samassa tilassa kuin vuonna 1993. Kent-tähautausmaan tavanomaisiin hoitotoimenpiteisiin joudu-taankin lähivuosina sisällyttä-mään myös taimikonhoitoa.

Kenttähautausmaalla suo-ritettiin vuonna 2012 hautaus-maan rekisteröintiä varten tar-vittavat mittaus- ja merkitsemis-toimenpiteet. Rekisteröinnin tarkoituksena on saada kenttä-hautausmaa-alue Venäjän fede-raation yhtenäisen valtiollisen

kiinteän omaisuuden ja kaup-pojen rekisteriin, minkä jälkeen kenttähautausmaa siirtyy Vii-purin kenttähautausmaan ta-voin yhdistyksen Moskovassa toimivan yhteistyötahon Kan-sainvälisen sotamuistomerkki-yhteistyön liiton Vojennye Me-morialy pyysyvään käyttöön. Kenttähautausmaa merkittä-neen rekisteriin vielä kuluvan vuoden aikana.

Markku Kiikka

Summan kenttähautausmaa

Summan muistomerkin teksti: (suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi)

Sodassa 1939-1940 kaatuneen tässä lepäävän 204 tuntemattoman sotilaan muistoksi.

Suomen valtio

Summan kenttähautausmaan sijainti: 60° 30.498 29° 01.306

Summan kenttähautausmaa näytti tältä1942.

Summan kenttähautausmaa metsäpalon jäljiltä 2007.

Summan kenttähautausmaa metsänhakkuun jälkeen.

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201422

Nuorten virolaismiesten pako Suomeen vuonna 1943 johtui yleisen so-

tilaallisen tilanteen kehittymi-sestä itärintamalla, ja myös ta-pahtumista Virossa. Saksalaiset valloittivat ja vapauttivat Viron kesällä 1941. Viron kansa odot-ti heiltä itsenäisyyden palautta-mista, mutta sitä ei tapahtunut. Voimaan tuli tiukka miehitys-hallinto. Saksalaisten nimittä-män Viron Itsehallinnon tehtä-vänä oli täyttää isäntien (Gene-ralkomissariat Estland) käskyjä. Vuoden kestänyt bolševistinen neuvostohallinto oli pidättänyt, murhannut ja kyydittänyt viro-laisia ja kansan mielestä tämä hallinto oli tuhottava. Tuhannet miehet lähtivät tällöin vapaaeh-toisesti rintamalle. Kaikki odot-tivat saksalaisten nopeaa voittoa ja sodan alkuvaihe lupasikin tätä. Tappio taistelussa Mos-kovasta sekä erityisesti Stalin-gradin katastrofi talvella 1942 – 1943 muuttivat lopullisesti tilanteen. Vuoden 1943 maalis-

kuussa saksalaiset julistivat Vi-rossa liikekannallepanon, koska heiltä puuttui miesvoimaa. Pal-velukseen käskettiin seitsemän ikäluokkaa (maaliskuusta 1919 joulukuuhun 1925) virallises-ti sotateollisuuden työläisiksi, mutta todellisuudessa Viron SS-Legioonaan.

Tyytymättömyys saksalaisiinSamanaikaisesti oli jo organi-soitu itsenäisyyttä ajava maan-alainen liike Viron Tasavallan Kansalliskomitea EVR (Eesti Vabariigi Rahvuskomitee), joka etsi yhteyksiä länsivaltoihin. Komiteaan kuului vuoden 1941 metsäveljien sankari, kapteeni Karl Talpak, joka näki mah-dollisuuden kouluttaa nuo-ria miehiä sotilaiksi Suomessa. Tällainen sotajoukko olisi var-masti uuden Viron Tasavallan hallituksen käytettävissä. Hän levitti tunnusta: Miehet Suo-meen! Itse hän pakeni Suo-meen tekemään valmisteluja.

Ottaako Suomi vastaan?Suomi oli Saksan kanssasotija, mutta ei virallinen liittolainen. Suuren virolaisjoukon vastaan-otto Suomen Armeijaan oli kuitenkin ongelmallista pää-majalle ja hallitukselle. Miten tähän suhtautuisivat saksalai-set? Suomen estofiilien (Urho Kekkonen, Kustaa Vilkuna), päämajan ja sen vapaaehtois-toimiston tuella tehtiin pää-tös virolaisten kouluttamisesta. Vuoden 1943 keväällä ilmoit-tautuneet noin 400 vapaaeh-toista lähetettiin Karjalan Kan-naksella sijaitsevalle Jalkalan leirille majuri Claes Gripen-bergin, marsalkka Mannerhei-min sisarenpojan pataljoonaan III/JR 47. Gripenberg oli koon-nut virolaisia pataljoonaansa jo vuodesta 1942 alkaen. Suomen Sota-arkiston tietojen mukaan jo vuonna 1940 oli jään yli pa-ennut Suomen Talvisotaan 56 miestä auttaakseen veljeskan-saa. He palvelivat kansainväli-sessä Sisu-prikaatissa, mutta ei-vät ehtineet rintamalle.

Ryntäys SuomeenVuoden 1943 syksyllä paettiin yli Suomenlahden yön pime-ydessä kalastajaveneillä. Mu-kana olivat myös entiset pirtu-trokarit lastin ollessa nyt toi-senlainen. Tämä kaikki oli äärimmäisen vaarallista. Sak-salaiset vartioalukset, joiden tehtävänä oli miinoitteiden suojaaminen, pyrkivät myös pidättämään pakolaisia. Pidä-tetyt sekä venemiehet joutuivat rankaistaviksi – rangaistuspa-taljoona tai kuolemantuomio. Vuoden 1944 alkuun mennessä oli Suomen Armeijan kirjanpi-dossa jo 3400 virolaista vapaa-ehtoista, joista yli 400 palve-li merivoimissa. Miehet olivat suurelta osin kotoisin Pohjois-Virosta, mutta myös Tarton seudulta ja muualta.

Laadukasta koulutustaVapaaehtoisanomuksen esittä-neille tehtiin terveystarkastus, annettiin sotilaspuvut ja varus-teet sekä komennettiin koulu-tuskeskuksiin. Heistä tuli kes-täviä, aseen käytön hallitsevia sotureita. Suomen kieli omak-suttiin tavallaan itsestään, kos-ka upseerit ja aliupseerit olivat suomalaisia. Joulukuussa 1943 suurin osa virolaisista siirret-tiin Luumäelle Kivijärven ran-nalle koulutuskeskukseen, jota

johti viron kielen taitoinen everstiluutnantti Eino Kuusela, Viron Sotakorkeakoulun käy-nyt upseeri.

Kapteeni Karl Talpak palve-li päämajassa ja järjesteli viro-laisen joukko-osaston perusta-mista. Tukijat olivat samat, jot-ka auttoivat keväällä virolaisten hyväksymisessä Suomen Ar-meijaan. Marsalkka Manner-heim allekirjoitti 8. helmikuuta 1944 käskyn virolaisten oman rykmentin, Jalkaväkirykmentti 200:n (JR 200) perustamisesta. Rykmenttiin kuului esikunnan lisäksi kaksi jalkaväkipataljoo-naa, panssarintorjunta-, kranaa-tinheitin- ja viestikomppania, upseerikurssi ja aliupseerikou-lu eli kaikki tarpeellinen taiste-lutilanteessa toimimiseksi. Up-seereita koulutettiin myös mui-ta joukkoja varten käytettäväksi tarpeen vaatiessa. Koulutus ta-pahtui suurelta osin Luumäel-lä, jossa oli myös rykmentin esi-kunta. I Pataljoonan koulutus ta-pahtui Kannaksella pataljoonan ollessa samaan aikaan 10. Divi-sioonan reservinä. Tuona aikana ryhmien, joukkueiden ja komp-panioiden miehet sulautuivat yhteen rankoissa harjoituksissa. Kohtalo oli tehnyt meistä taiste-lutovereita, eikä taistelua tarvin-nut kauan odottaa.

Taisteluihin Kesäkuun 9. päivänä 1944 Pu-na-armeija hyökkäsi suurin voimin ja rintamalla muuta-man kilometrin päässä alkoi vihollisen tykistötuli sekä maa-taistelukoneiden hyökkäykset. Meidän vuoromme tuli seu-raavana päivänä ja jouduimme vetäytymään muun rintaman kanssa Viipuriin asti. Siellä saimme puolustettavaksemme neljän kilometrin lohkon vas-tapäätä Viipuria Viipurinlah-den rannalla, jossa pidimme puoliamme. Vierellemme siir-tyivät myös rykmenttimme muut osat.

Seuraavaksi JR 200 sai vas-tattavakseen rauhallisen loh-kon Vuoksen rannalla Äyrä-päästä Kiviniemeen. Mutta muualla tapahtui: Mannerhei-mista oli tullut Suomen presi-dentti ja menossa oli välirau-han tunnustelut. Puna-armei-jalla oli kiire Berliiniin.

Tilanne muuttuuSamaan aikaan tapahtui paljon Suomenlahden toisella puolel-

la. Puna-armeija oli valloitta-nut Narvan ja eteni Etelä-Vi-rossa Võrumaalla. Hyökkäys Sinimäissä oli torjuttu ihmeen kaupalla saksalaisten, virolais-ten ja länsimaisten sankarilli-sella taistelulla. Hitlerille oli tär-keää pitää Suomi sodassa, koska tämä merkitsi venäläisille 1000 lisäkilometriä rintamaa. Ystävät ja koulutoverit taistelivat Viros-sa ja me olimme poissa. Nousi vaatimus – Viroon ja heti! Lo-puksi tuli EVR:ltä vaatimus pa-luustamme. Saksalaiset olivat ”antaneet anteeksi karkureille”. Rykmentti irrotettiin rintamal-ta 12. elokuuta 1944 ja ilmoitet-tiin vapaaehtoisen paluun mah-dollisuudesta ilman aseita ja varusteita. Komppanianpäälli-köt kysyivät joka mieheltä erik-seen: haluatko palata vai mennä Ruotsiin? Rivissä olevista mie-histä 90 % päätti palata Viroon, vaikka siellä odottivat taistelut ja todennäköisesti uusi neuvos-tomiehitys seurauksineen. Oli-ko tämä ajattelematon päätös koti-ikävän tai seikkailunhalun takia? Nyt seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin, kun asiaa on ajateltu sataan kertaan, voin sen sanoa: se oli valan täyttämi-nen kotimaamme edessä! Mei-dät oli näin kasvatettu ja olim-me valmistautuneet kotimaan puolustamiseen tilanteesta huolimatta. Meistä jäi Suomeen lähes 1000 miestä, joista lähes 200 oli kaatuneita ja haavoihin tai vankeudessa kuolleita.

Rohkenen uskoa, että ryk-menttimme täytti Suomessa tehtävänsä kaikissa tilanteissa kunnolla. Elokuun 16. päivänä 1944, jolloin JR 200 irrotettiin Suomen Armeijasta, antoi yli-päällikkö marsalkka Manner-heim seuraavan päiväkäskyn:

Hangossa pidettiin jäähy-väisparaati puheineen. Suo-malaisissa sanomalehdissä oli sävy: tämä ei ole oikea päätös. Mutta onko tämä turhaa, sitä ei sanottu. Vielä kerran annettiin mahdollisuus poistua rivistä, mutta nyt se tuntui isänmaan pettämiseltä. Saksalaiseen kul-jetusalukseen mentiin komp-panioittain. Sotilaspukuinen suomalaisluutnantti Holopai-nen työnnettiin sivuun. Laiva-matka elokuun 19. päivänä su-jui rauhallisen taivaan alla.

Suuntana PaldiskiPaldiski oli tyhjä. Vastassa ei ollut ketään, ei vettä eikä ruo-

Suomen pojat – Viron jääkärit 70 vuotta JR 200:n perustamisesta

II/JR 200:n jääkärijoukkue liikkuvassa junassa. Taakse jää Taavet-ti 22.6.1944

Pilkan taistelun muistomerkki pal-jastettiin 17.9.1999 Tartossa. Kuvas-sa Suomen-pojat vas. Edgar Sinisalu, Uno Järvelä ja Raul Kuutma.

233/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

JR 200 loppukatselmuksessa Hangossa 18.8.1944.

kaa. Lopulta tuli Viron Divisi-oonan upseereita ja illansuus-sa saapui tavarajuna, jolla mat-kattiin Tallinnaa kohti. Keilan pikkukaupungissa kansa lauloi ja tarjosi ruokaa. Tuli kodikas tunne. Nõmmen asemalle oli kokoontunut suuri väkijoukko. Ilma oli täynnä odotusta ja toi-voa. Vapaussodan aikana täl-lainen joukko olisi todella voi-nut tehdä ihmeitä, mutta tämä sota oli toisenlainen.

Majoituspaikka oli kymme-nen kilometrin päässä Tallin-nasta Männikun sotilasalueel-la. Seuraavina päivinä kaikki tapahtui nopeasti ja pian tie-simme olevamme Viron Divi-sioonan (Eesti Diviis, ED) kre-natöörejä. Suostumustamme ei kysytty, kun käskystä vaih-doimme saksalaiset sotilaspu-vut ja annoimme muodollisesti valan, jonka luki korkea saksa-lainen upseeri. Sydämessämme olimme antaneet valan jo Suo-messa ja olimme valmiina tais-telemaan Viron puolesta. Salaa kävimme Tallinnassa katso-massa sukulaisia.

Tehtävät jaetaanLaivalla upseerimme olivat so-pineet kahden pataljoonan vir-katehtävien jaosta. Rykment-tiä ei enää ollut. Elokuun 25. päivänä sai I Pataljoona – nyt ED III/46 – käskyn nousta ju-naan. Oltiin menossa rintamal-le ilman aseita, koska meihin ei vielä luotettu. II Pataljoona ja suurin osa nuorista upseereis-ta jäi divisioonan täydennys-rykmenttiin. Yhteinen isku-voimamme oli purettu. Miksi? Olihan rintamilla hyvin vaikea tilanne.

Pihkovan suunnasta etene-vä vihollinen oli vallannut Tar-ton. Emajoen silta Käreveressä oli jäänyt saksalaisilta räjäyttä-mättä. Kaksi venäläistä divisi-oonaa sekä lisäksi raskasta ka-lustoa vyöryi pohjoiseen uha-ten koko Armeegruppe Narvaa saarrostuksella. Läpimurron syvyys oli jo 25 kilometriä. Joukkoja koottiin vastaiskuun. Meidän oikealla puolellamme oli kaksi virolaista poliisipatal-

joonaa, vasemmalla kaksi Vi-ron Divisioonasta koottua is-kujoukkoa ja saksalainen ryk-mentti.

Kehno aseistusJuna pysähtyi Mullaveren ase-malla. Viimeisestä vaunusta jaettiin aseet, kehnommat kuin Suomessa, eikä konekivääreitä ollut. Vasta nyt meille sallittiin taisteleminen ja kuoleminen Viron maaperällä. Juuri tällai-nen politiikka vei Natsi-Saksan perikatoon.

Aamulla 28. elokuuta olim-me hyökkäyksen lähtöasemis-sa ja seurasimme vihollisen toimintaa. Panssarikauhun laukaus oli merkki hyökkäyk-sen alkamisesta. Mentiin ku-ten harjoituksissa piittaamat-ta mistään, niin kuin vastassa ei olisi ollut ketään. Kylä val-lattiin tunnissa, patruunat lop-puivat. Mutta venäläiset pake-nivat. Isku oli heille tappava.

Saksalaisilta rautaristejäKolmantena taistelupäivä-nä, kun taistelu oli laantunut komppania marssi kapealla ky-lätiellä. Vastaan ajoi maastoau-to saksalaisine upseereineen. Eräs heistä huusi: mikä yksik-kö? Päällikkömme vänrikki Endel Maad vastasi: suomalai-nen pataljoona! Upseeri olikin kenraali, joka nousi seisomaan ja teki kunniaa, kunnes pää-simme ohi.

Paria päivää myöhemmin puhui sama kenraali, jonka olimme tavanneet kylätiellä. Hän kiitti ja jakoi 44 Rautaris-tiä. I luokan Rautaristin sai pa-taljoonan komentaja kapteeni Voldemar Pärlin. Kenraali tote-si, ettei hän ole koskaan ennen jakanut yhdestä taistelusta yh-delle pataljoonalle näin montaa kunniamerkkiä. Mutta patal-joona oli menettänyt lähes 200 miestä kaatuneina ja haavoittu-neina. Kapteeni Pärlin sai seu-raavana päivänä kuolettavan sirpaleen ilmahyökkäyksessä.

Meidät siirrettiin rintaman reserviksi Pilkan kylään noin 4 kilometrin päähän Emajo-esta. Täydennykseksi saimme

200 miestä, joita yritimme kou-luttaa. Viimeinen näytös alkoi syyskuun 17. päivän aamul-la. Etulinja murskattiin tunteja kestäneellä tykistötulella. Pääl-likkömme odotti käskyjä, mut-ta niitä ei tullut. Saksalaisten sotakoneisto oli lakannut toi-mimasta. He olivat menneet ja vieneet mukanaan raskaat aseet sekä lentokoneet. Rintama hajo-si. Komppaniamme yritti torjua vihollista, mutta venäläiset ete-nivät ohitsemme. Vetäydyim-me, kunnes tuli yö. Komp-paniamme oli jäänyt erilleen muusta pataljoonasta. Parin päivän kuluttua olimme taas sattumalta koossa. Meitä oli jäl-jellä noin sata miestä, kun tu-limme Latvian rajalle. Uusi pa-taljoonan komentaja luutnantti Karl Pärnoja otti miehet riviin, kiitti ja antoi jokaiselle mah-dollisuuden valita tiensä. Mah-dollisuus oli virallisen käskyn mukaan siirtyä Saksaan jatka-maan taistelua, paeta Ruotsiin tai mennä kotiin ja jatkaa met-säveljenä. Siihen mennessä oli suurin osa jo valintansa tehnyt. Kokosimme seitsemän pohjois-rannikon poikaa ja päätimme yrittää Pärnun kautta Ruotsiin. Tämä kuitenkin epäonnistui, koska Pärnussa oli jo Puna-ar-meija edessä. Päätimme yrittää kotimatkaa läpi metsien ja soi-den. Tässä meitä avustivat pai-kalliset asukkaat. Annettiin vanhat siviilivaatteet, ruokaa ja yösijaa sekä opastettiin vaarat-tomille teille. Eräs emäntä va-litti, että ei ehdi tehdä enempää leipää, vaikka yhdet on jo tehty ja toiset ovat uunissa. Kansa oli yhtenäinen ja vahva. Tämä an-toi meillekin voimaa ja uskoa. Pääsimme kotiin ja tästä eteen-päin kaikki riippui kohtalosta ja itsestään.

Taistelujen jälkeen Viroon jäi noin 1600 Suomen-poikaa.

Muutamat heistä otettiin Pu-na-armeijaan ja he taistelivat Kuurinmaalla. Suurin osa meni töihin ja opiskelemaan tai piti yleensäkin matalaa profiilia. Piti olla pidättyväinen ja varo-vainen, koska KGB värväsi jo-kaiselle työpaikalle, kouluun ja kolhoosiin urkkijoita. Urkkijat, jotka olivat myös itse vaarassa, pelastivat näin henkensä. Näin kului aikaa vuoteen 1954 saak-ka.

Rankaisunormina oli 25 + 5 vuotta pakkotyöleiriä. Suo-men-pojat olivat sodan jälkeen tunnettuja metsäveljiä, joita kaatui taisteluissa yhteensä 57. Pitkäaikaisen tuomion sai 452 miestä. Heistä menehtyi lei-reillä 82. Kuolemantuomion sai 21 Suomen-poikaa. Län-teen pääsi noin 1350 miestä – yllättävän paljon. Tämä osoit-taa miesten sisua. Ulkomaille siirtyneet Suomen-pojat saivat organisoitua ja vaalia histori-aansa ja isänmaallisuuttaan. Heille maailma oli vapaa. Mo-net Suomen-pojat olivat ennen Suomeen lähtöään opiskelijoi-ta, ylioppilaita tai virkamiehiä. Tällaisia oli noin 25 prosenttia. Heistä tuli kirjailijoita, lääkä-reitä, insinöörejä, yleensä sivis-tyneistöä.

JR 200:n II Pataljoonan mie-het joutuivat Viron Divisioo-nan (ED) täydennysrykment-tiin Kehraan noin 40 kilomet-rin päähän Tallinnasta. Oliko tämä sattumaa vai Johannes Soodlan tekemä toimenpide EVR:n vaatimuksesta maan-alaisen hallituksen tukemisek-si? Hallituksella oli synkkä lop-pu, koska se oli niin Neuvosto-

liiton kuin myös Suur-Saksan vastainen. Viimeiset tekivät yh-teistyötä ja jättivät EVR:n asia-kirjat paikalle tulleelle KGB:lle. Raskaat tuomiot olivat heidän osanaan. Venäläisten saapuessa Tallinnaan Viron lippu liehui kuitenkin Toompealla. Nuoret Kloogalla olleet vänrikit yrit-tivät vastarintaa ja paeta Ruot-siin ja Suomeen. Osalle tämä onnistuikin.

Suomen-pojat viivyttivät Lopuksi vielä peruskysymys: oliko oikein palata kotimaa-han? Oliko JR 200:sta mitään hyötyä Viron kansalle? Oli-ko sen perustamisella, saavu-tuksilla taistelussa tai tappi-oilla mitään arvoa? Olen hen-kilökohtaisesti ollut mukana kaikissa Suomen-poikien toi-minnan vaiheissa tähän päi-vään saakka ja uskallan vastata:

- Vuoden 1943 lopulla ja vuonna 1944 oli virolaisten vastaanotto ja kouluttaminen Suomen ylimmän johdon vastaantulo heimokansalle tulevaisuutta silmällä pitäen. Olemme siitä kiitollisia!

Raul Kuutma Suomen-poikien

kunniapuheenjohtaja

Viron vapaaehtoisten pääosan poistuessa maastamme ilmaisen kiitokseni ja tunnustukseni heidän avustaan ja menestyksellisestä palveluksestaan Suomen Armeijassa. Monissa raskaissa taisteluissa on virolainen yksikkö osoittanut sankarillisuutta ja sotilaallista ryhtiä. Tämä on kunniaksi heidän isänmaalleen ja raskaasti kärsineelle kan-salleen. Se veri, jonka vapaaehtoisten joukko on Suomen maaperällä vuodattanut ja yhteisessä taistelussa annetut uhrit ovat entisestään lujittaneet veljeskansojen välisiä heimositeitä.Sotilaat!Rientäessänne nyt vaikeana kohtalonhetkenä kokeneina sotilaina ja Viron puolesta taistelijoina sotaan omalla maaperällä, toivotan jokai-selle teistä, upseereille, aliupseereille ja miehille onnea ja menestystä! Antakoon Jumalan ohjaus apua teille ja koko Viron kansalle!

Palvelus Suomen Armeijassa oli kansalliskiihkoisen natio-nalistin merkki – siis erittäin vaarallinen!

– Suomen-pojat saivat Suo-messa hyvän koulutuksen ja saavuttivat hyvän taisteluval-miuden.

– Paluu Viroon oli oikea päätös kaikilta niiltä, jotka sen tekivät.

– Pataljoonamme oli päätekijä vihollisen sillanpään tuho-amisessa Emajoella vuoden 1944 elokuun lopulla. Puna-armeijan hyökkäys pysähtyi kolmeksi viikoksi ja näin saa-tiin lisäaikaa evakuointeihin.

– Suomen-pojat ikuistivat kotimaahan tulollaan sekä taistelullaan ja toiminnallaan paikkansa Viron sotahistoriassa.

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201424

Kesällä vietetään usein aikaa yhdessä läheis-ten ja omaisten kans-

sa. Seuraavaan artikkeliin on koottu niitä veteraaneja koske-via asioita, joita liitosta, piireis-tä ja jäsenyhdistyksistämme usein kysytään juuri omaisten taholta. Eikä asioiden kertaa-minen liene pahaksi yleisesti-kään.

Kaikissa veteraania, hänen puolisoaan ja leskeään koske-vissa asioissa saa ”ensiaputie-toa” Sotaveteraanipiiristä, yh-distyksestä tai oman alueen sosiaalineuvojalta. Piirien ja sosiaalineuvojien yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.sota-veteraaniliitto.fi Sieltä on luet-tavissa myös veteraanietuudet 2014

Tunnuksen olemassaolon tarkistus

Kelan kautta maksettava rintamalisäRintamalisän määrä 49,53 e/kk maksetaan kaikille tunnuksen omaaville veteraaneille, niin miehille kuin naisillekin. Rin-tamalisään eivät vaikuta saajan tulot eikä omaisuus.

Kuvallinen Kela-kortti ja sen kääntöpuolella oleva R-kirjain on merkkinä tunnuksen ole-massaolosta.

Kaikkien tunnusten hakuai-ka on päättynyt 31.12.1994.

Tunnuksia ja niihin liitty-viä asioita voi tiedustella seu-raavasti:

Rintamasotilastunnus (mie-het), Puolustusvoimien aluetoi-mistosta (jonka alueella asuu).

R inta mapa lvelustu nnus (naiset), Puolustusministeriö, Postiosoite: PL 31, 00131 HEL-SINKI, tiedottaja Urpo Ran-nansuu

Taloudellista tukea veteraanille, puolisolle ja leskelleVeteraani, hänen puolisonsa tai leski voi hakea tukea sen sota-veteraaniyhdistyksen kautta, jossa hän on jäsenenä. Apua on mahdollisuus saada erilaisiin henkilökohtaisiin avustuksiin ja tukea mm. siivouspalvelui-hin. Kokonaisvaltaista hoito- ja toimeentulovastuuta veteraani-järjestöllä ei ole mahdollisuut-ta ottaa eikä järjestö tee mak-susitoumuksia. Järjestö voi toi-mia ensiapuna silloin kun hätä on suurin ja auttaa asioiden hoitamisessa eteenpäin. Mutta järjestöömme on oltava yhtey-dessä, että saamme tietoomme

avun ja tuen tarvitsijat. Suo-men Sotaveteraaniliitossa on 20 700 tunnuksen omaavaa jä-sentä ja 13 800 puoliso- ja leski-jäsentä, joten emme voi tuntea heidän henkilökohtaista taus-taansa yksilöllisesti. Veteraa-nisukupolvi on tottunut selviä-mään ja pärjäämään omillaan, joten heidän oma avunpyyn-tönsä voi jäädä tulematta. Siksi on hyvä, jos omaiset tai läheiset todetessaan avun ja tuen tar-peen lähtevät sitä selvittämään.

Avustusten myöntäminenTaloudellista tukea myönne-tään veteraanille, hänen puoli-solleen tai leskelle.

Tuloraja on 1 100 euroa kuu-kaudessa brutto. Poikkeuk-sia tehdään niissä tapauksissa, joissa on kysymys esim. josta-kin pitkäaikaissairauksista, jol-loin lääke- ja hoitokustannuk-set ovat jatkuvasti isot.

Hakijan on oltava liiton so-taveteraaniyhdistyksen jäsen.

Hakemuslomakkeita saa omasta jäsenyhdistyksestä sekä Internet-osoitteesta www.sota-veteraaniliitto.fi/aineistopankki

Hakemuksen liitteeksi tar-vitaan verotodistus tai Kelan todistus ylimääräisestä rinta-malisästä sekä kuitit tai niiden kopiot aiheutuneista kustan-nuksista.

Henkilökohtaisen avustuk-sen suuruus vaihtelee 200-700 euroon riippuen aiheutuneis-ta kustannuksista. Avustus on kertaluontoinen, eikä maksusi-toumuksia myönnetä.

Avustukset ovat mahdollisia eri säätiöiden tuen ja keräysva-rojen turvin.

Sotainvalideille, joiden so-tainvaliditeetti on 10 % tai yli, avustusta ei myönnetä järjes-tömme kautta.

Kuinka haetaan kuntoutukseen?Kuntoutukseen haetaan oman kunnan terveysaseman kaut-ta. Kuntoutus on tunnuksen omaavalle veteraanille mak-suton ja veteraanin aviopuoli-so voi osallistua yhdessä vete-raanin kanssa samaan aikaan laitoskuntoutukseen. Nykyi-sin käytössä olevat kuntoutus-muodot ovat laitoskuntoutus, päiväkuntoutus, avokuntou-tus ja kotikuntoutus. Veteraa-nin leskellä ei ole lakisääteistä kuntoutusoikeutta. Kun kun-toutus tapahtuu kunnan kautta veteraanikuntoutuksen mak-susitoumuksella, ei veteraanille

aiheudu matkakuluja, vaan ne maksetaan Kelan kautta, myös avo- tai päiväkuntoutuksessa käyneille.

LääkealennusHenkilö, jolla on rintamasoti-las-, rintamapalvelus- tai rin-tamatunnus tai Sota-arkiston antama miinanraivaajatodis-tus, saa kaikissa apteekeissa 10 %:n alennuksen lääkkeiden hinnoista. Alennusta ei anne-ta lääkkeistä, jotka ovat saira-usvakuutuslain mukaan eri-tyiskorvattavia, merkittävistä ja kalliista peruskorvattavista lääkkeistä eikä sairausvakuu-tuslaissa tarkoitetun vuotuisen omavastuun ylittävältä osalta. Oikeus alennuksen saamiseen selvitetään esittämällä kuvalli-nen Kela-kortti, jossa on R- tai MR-tunnus tai sotilaspassi tai muu asiakirja tunnuksen saa-misesta. Lääkealennus on hen-kilökohtainen eikä sitä saa esi-merkiksi perheenjäsenten lääk-keistä.

KotipalvelutPeruspalveluita ja niiden saa-tavuutta kannattaa aina en-simmäisenä tiedustella omasta kunnasta.

Tunnuksen omaavan vete-raanin on mahdollisuus saa-da sosiaalihuoltolain mukaisia kotipalveluja valtion kunnille maksaman määrärahan puit-teissa. Tuloja ei tarvitse selvit-tää, vaan palvelun tarve on rat-kaiseva. Määräraha on kui-tenkin rajallinen, joten asia on selvitettävä oman asuinkunnan kautta.

Yksityisiä palveluntuottajia on runsaasti ja heistä saa tie-toa omasta kunnasta. Kannat-taa varmistaa, että palvelujen tuottajat kuuluvat ennakkope-rintärekisteriin. Kotitalousvä-hennystä saa mm. kotitalous- ja remonttitöistä, jotka tehdään henkilön tai hänen puolisonsa, vanhempien tai isovanhem-pien kotona tai vapaa-ajana-sunnolla. Omaisen maksaes-sa kustannukset, hän saa tehdä vähennyksen omaan verotuk-seensa.

Sotainvalidien Veljesliiton hallinnoima avustajahanke (erillinen artikkeli seuraavalla sivulla).

Kotona asumista helpottavat kodin muutostyötVanhustyön Keskusliiton 15 alueellista korjausneuvo-jaa ovat käytettävissä kaikissa

asunnon muutos- ja korjaustöi-tä koskevissa asioissa. He autta-vat tarvittaessa muutostöiden kartoittamisessa, suunnitte-lussa ja korjausavustusten ha-kemisessa. Heidän palvelunsa ovat maksuttomia, mutta teh-tävä työ ja tarvikkeet maksavat normaalisti. Usein tarpeellisia muutostöitä ovat mm. pesutilo-jen muuttaminen käyttökelpoi-siksi ja portaiden tai turvakai-teiden uusimiset. Yhteystiedot: www.vanhustyonkeskusliit-to.fi /korjausneuvojat tai kor-jausneuvonnan päällikkö Juk-ka Laakso puh. 040 502 3807

Terveydenhuollon palvelut ja asuminenUseimmissa kunnissa terveys-keskusmaksut on poistettu ve-teraaneilta ja sairaanhoitopiirit ovat poistaneet poliklinikka-maksut tunnuksen omaavilta sotaveteraaneilta.

Sotaveteraaneille ei ole eri-tyisetuutta palvelu- ja hoivata-lojen asumis- ja hoitokustan-nuksissa.

Palvelumaksua määriteltäes-sä ei rintamalisää oteta huomi-oon asiakasmaksuissa, mutta ylimääräinen rintamalisä sen sijaan otetaan huomioon sa-moin kuin muut eläketulot.

Veteraanien kuin muiden-kin vanhusten palvelujen ta-voitteena on tukea asumista omissa kodeissaan toiminta-kyvyn heikkenemisestä huoli-matta. Mutta eteen tulee myös tilanteita, kun kotona asumi-nen ei palveluidenkaan turvin ole enää mahdollista. Apua ja tukea haetaan oman asuinkun-nan kautta.

Palvelutarpeen arviointiVeteraanien ikääntyessä ja elä-mäntilanteen muuttuessa voi-daan pyytää oman asuinkun-nan kautta palvelutarpeen ar-viointi. Asumisen ja hoivan muutos suunnitellaan aina yh-dessä asiakkaan ja omaisten sekä sosiaali- ja terveyspalve-lujen ammattilaisten kanssa. Palvelutarpeen arviointi on kunnan palvelua, johon kai-killa 75 vuotta täyttäneillä on lakisääteinen oikeus (sosiaali-huoltolaki 710/1982 40 a §). Pal-velutarpeen arviointi on aina myös sosiaali- ja terveyspalve-lujen myöntämisen perusteena.

Palvelutarpeen arviointi si-sältää asiakkaan yksilöllisen kokonaistilanteen kartoituk-sen, jossa käydään läpi asiak-kaan tarve sosiaalipalveluihin. Esimerkkejä palveluista ovat

kotihoito, kotihoidon tukipal-velut tai omaishoidontuki.

Palvelutarpeen arviointia voi pyytää asiakas itse, hänen omaisensa, viranomainen tai muu henkilö. Yhteydenoton perusteella asiakkaaseen ote-taan yhteyttä tilannearviota varten.

Hyvinvointia edistävät koti-käynnit sekoitetaan joskus pal-velutarpeen arviointiin. Hyvin-vointia edistävä kotikäynti voi sisältää myös palvelutarpeiden arviointia, mutta kotikäynnin päätarkoitus on tukea kotona selviytymistä, ennakoida tule-via palvelutarpeita sekä selvi-tellä mahdollisia riskejä, jotka ovat esteenä kotona selviytymi-selle. Useimmissa kunnissa hy-vinvointia edistävät kotikäyn-nit ovat yleistyneet vanhuspal-velulain myötä.

Asumispalveluja järjestää asuinkunta. Eritasoiset palve-luasumiset sekä hoiva-asumi-sen muodot ovat yleistyneet. Kunta voi ostaa asumispalve-luita myös yksityisiltä palvelu-jen tarjoajilta. Yksityiseen pal-velutaloon voi hakeutua myös maksamalla koko maksun itse. Sopimukset on syytä lukea tarkkaan. Erityisesti on hyvä selvittää, miten toimitaan, jos palveluja tarvitaan enemmän kuin alkuperäisessä sopimuk-sessa on määritelty.

Hammashoidon kustannuksetKela korvaa hammashuollon kustannuksia rintamaveteraa-neille, joilla on rintamasotilas-tunnus, rintamapalvelustun-nus, rintamatunnus tai vete-raanitunnus. Korvausta saavat myös miinanraivaajat, joilla on Sota-arkiston myöntämä todis-tus.

Hoitoa aloitettaessa kannat-taa selvittää hammaslääkäril-tä kustannusarvio sekä Kelan korvaus tulevista kustannuk-sista. Näin vältytään joskus yllättävänkin suurilta omavas-tuuosuuksilta.

Korvausta ei saa implanttien laittamisesta.

Kelassa asiointiYlimääräinen rintamalisä on myönnetty yleensä kansan-eläkkeen hakemisen yhteydes-sä. Ylimääräistä rintamalisää maksetaan niille Suomessa asu-ville eläkkeensaajille, jotka saa-vat rintamalisää ja kansanelä-kettä. Kaikki ulkomailta saadut eläkkeet vähentävät ylimää-räistä rintamalisää. Ylimääräi-

Sotaveteraanin vierellä

253/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

nen rintamalisä on 25-45 % sii-tä eläkkeensaajan kansaneläk-keestä, joka on suurempi kuin 102,41 e/kk. Kun hakijalla ei ole lainkaan muita eläkkeitä, jotka vähentäisivät ylimääräis-tä rintamalisää, hänelle makse-taan suurin mahdollinen rin-tamalisä. Suurin mahdollinen ylimääräinen rintamalisä yksin asuvalle on 239,18 e/kk ja pari-suhteessa olevalle 206,94 e/kk. Ylimääräinen rintamalisä on verotonta tuloa, ja se makse-taan samoin kuin kansanelä-ke.

Veteraanilisä kuuluu niille veteraaneille, jotka saavat Ke-lasta ylimääräistä rintamali-sää sekä korotettua tai ylintä eläkettä saavan hoitotukea.

Hakemuksia ei tarvita, kos-ka lisän maksamisen edelly-tykset ovat Kelan tiedossa. Lisä perustuu vammaisetuuksista annettuun lakiin, ja se makse-taan osana eläkettä saavan hoi-totukea.

Veteraanilisän määrä on 105,06 e/kk. Se on verotonta eikä se pienennä eläkkeensaa-jan asumistukea.

Lisä maksetaan myös laitos-hoidossa olevalle veteraanil-le, mutta se otetaan huomioon pitkäaikaishoidon maksussa, jonka laitos tai kunta perii ve-teraanilta.

Tarkista, onko veteraanilla oikeus Kelan hoitotukiin.

Takuueläke turvaa Suo-messa asuvalle henkilölle vä-himmäiseläkkeen, jos henki-lön kaikki eläkkeet ennen ve-rotusta ovat yhteensä enintään 736,64 e/kk. Tuloraja ja vä-himmäiseläke jäävät kuiten-kin pienemmäksi silloin, kun eläkkeensaaja on varhenta-nut vanhuuseläkkeelle siirty-misen. Täyden takuueläkkeen saavat vain ne, joilla ei ole mi-tään muita eläkkeitä. Takuu-eläkettä eivät sen sijaan pie-nennä eläkettä saavan hoitotu-ki, rintamalisät eikä eläkkeen lapsikorotus, eivätkä ansiotu-lot, pääomatulot eikä omai-suus. Myöskään omaishoidon tuki ei vaikuta sen määrään. Takuueläke vaikuttaa asumis-tukeen ja perheen mahdollises-ti saamaan toimeentulotukeen samoin kuin muutkin eläkkeet.

Takuueläkettä voi hakea pu-helimitse. Kelassa kirjataan an-netut tiedot suoraan atk:lle, jol-loin ei tarvitse täyttää paperista hakemuslomaketta.

Kuoleman kohdatessaJos veteraani on kuulunut evan-kelisluterilaiseen seurakun-taan, kotiseurakunta myöntää maksuttoman hautapaikan.

Jos veteraani on halunnut tulla siunatuksi muualle, esim. syn-nyinseutunsa kirkkomaahan, seurakunta perii yleensä silloin normaalit hautamaksut.

Saako veteraani hautausavustusta?Hautausavustusta veteraanille, hänen puolisolleen tai leskel-leen ei ole. Jos leski jää talou-dellisiin vaikeuksiin veteraanin kuoltua esim. hänen sairaala- ja hoitomaksujensa takia, voi hän anoa niihin taloudellista tukea (katso avustukset). Perikun-nalle avustusta ei myönnetä.

Muistaako oma veteraaniyhdistys muistotilaisuudessa?Omaisten toivomuksesta useimmat yhdistykset kun-nioittavat veteraaniveljen tai -siskon muistoa laskemalla havuseppeleen vainajan siu-naustilaisuudessa. Omaisten toivotaan olevan tässä tapauk-sessa yhteydessä yhdistykseen.

Mihin kunniamerkit?Olisi toivottavaa, että vanhem-pien kunniamerkit kulkisivat suvussa perintönä ja muisto-na heidän tekemästään arvok-kaasta työstä. Mutta jos tähän ei ole mahdollisuutta ja ne ha-lutaan luovuttaa muualle säily-tettäväksi, voi asiaa tiedustel-la sotaveteraaniyhdistyksestä. Useat kotiseutumuseot ja eri-laiset perinneyhteisöt ottavat vastaan kunniamerkkikokoel-mia.

Missään tapauksessa kirp-putori tai kaatopaikka ei ole kunniamerkkien paikka.

Mistä saa hautakivimerkin?Hautakivimerkin voi tilata So-taveteraaniliiton myyntitoi-mistosta, sotaveteraanipiireistä tai -yhdistyksistä.

Merkin kiinnittämisestä huolehtii hautakiven tekijä tai sen voi kiinnittää kiveen myös itse tai kysyä neuvoja yhdistyk-sestä.

Mikä merkki kuolinilmoitukseen?Omaisten halutessa tai vete-raanin oman toivomuksen mukaan kuolinilmoitukses-sa voidaan käyttää sen järjes-tön tunnusta, johon veteraani on kuulunut tai sitten tammen-lehvätunnusta, johon on oikeus kaikilla tunnuksen omaavilla veteraaneilla.

Anni Grundström

Sotainvalidien Veljesliitto on järjestänyt yhteistyös-sä työ- ja elinkeinohal-

linnon kanssa avustajatoimin-taa sotiemme veteraaneille sekä heidän puolisoilleen ja leskil-leen vuodesta 1998 lähtien.

Toiminta on vähitellen laa-jentunut. Tällä hetkellä meil-lä on 16 avustajatoiminnan alueprojektia ja apua saa noin 8 000 asiakastaloutta eri puolil-la maata. Asiakkaista 40 % on sotainvalidi- ja loput 60 % mui-ta veteraanitalouksia, suurim-pana ryhmänä Suomen Sotave-teraaniliiton jäsenet. Avustajia on toiminnassa kerralla lähes 350 ja koko vuonna eripituisissa työsuhteissa yhteensä noin 600.

Avustajan asiakkaalleen an-tama apu suunnitellaan yh-dessä asiakkaan kanssa ja kir-jataan palvelusopimukseen. Toiminnan tarkoituksena on ylläpitää asiakkaan toiminta-kykyä ja edistää kotona asumi-sen selviytymistä mahdollisim-man pitkään sekä vähentää yk-sinäisyyttä. Keskeistä on tehdä kodin askareita yhdessä asiak-kaan kanssa, hänen voimava-rojensa mukaan. Keskustelu-hetket, sosiaalinen ja henkinen tuki sekä ulkoilu ovat oleelli-nen osa toimintaa raskaampi-en kotitöiden tekemisen ohella.

Jäsenille apua avustajatoiminnan kauttaApua arkeenAvustajatoiminta on hyvä rat-kaisu silloin, kun sotiemme veteraani tai hänen puolison-sa tai leskensä haluaa selviytyä päivittäisistä askareista koto-na, mutta omat voimavarat ei-vät enää kaikkeen riitä. Avus-tajatoiminnan periaatteena on, että kodin askareet tehdään yh-dessä asiakkaan kanssa. Avus-taja tekee hankalammat ja ras-kaammat työt, mutta samalla pyritään pitämään yllä asiak-kaan omia voimavaroja. Avus-tajat perehdytetään ja opaste-taan työhönsä.

Avustajatoiminta on jäsenpalveluaPalvelun piiriin voivat pääs-tä ne sotainvalidit ja sotiemme veteraanit, jotka ovat jäseninä jossakin seuraavien järjestöjen paikallisosastossa tai yhdistyk-sessä• Sotainvalidien

Veljesliitto ry• Suomen

Sotaveteraaniliitto ry• Rintamaveteraaniliittory• KaatuneittenOmaisten

Liitto ry (sotalesket)Sotaleskistä palvelun pii-

riin pääsevät ne Kaatuneitten Omaisten Liitto ry:n sotales-kijäsenet, jotka saavat Valtio-

konttorilta sotilasvammalain mukaista huoltoeläkettä. Avio-puolisoiden ja leskien kohdal-la asiakkuus edellyttää, että so-tainvalidi- tai veteraanipuoliso on tai oli jäsenenä jossakin edel-lä mainituista yhdistyksistä.

Jos henkilö ei ole minkään em. järjestön jäsen, mutta hä-nellä on rintamatunnus tai nai-silla rintamapalvelustunnus, hänellä on mahdollisuus hakea jäsenyyttä vielä nytkin. Näin on myös leskien kohdalla, jos edesmennyt puoliso on ollut tunnuksen omaava veteraani.

Missä avustajapalveluja saa ja mitä se maksaa?

Toimintaa on eri puolilla Suomea, mutta palvelun kat-tavuudessa on alueellisia ero-ja. Tietoa paikkakunnista ja yhteys henkilöistä löytyy alue-hankkeittain: keskus.tsto@so-tainvalidit.fi / avustajahanke tai eija.kilgast@sotainvalidit.fi

Palvelusta peritään kohtuul-linen asiakasmaksu, joka vaih-telee alueittain. Maksun suu-ruuteen vaikuttaa avustajien palkkatuen määrän lisäksi se, kuinka paljon oma järjestö ja kunta tukevat toimintaa.

Eija Kilgast Projektijohtaja

Sotainvalidien Veljesliitto

Tasavallan presidentti vahvisti 11.4.2014 seuraavan lain:Laki rintamasotilaseläkelain muuttamisesta (HE 8/2014 vp). Rintamasotilaseläkelakia muu-tetaan siten, että Kansaneläkelaitos voi luovuttaa rintamalisää saavien henkilöiden nimet ja henkilötunnukset kunnalle maksutta kerran kalenterivuodessa. Laki tuli voimaan 1.5.2014.

Ari Hartikainen on yksi Sotainvalidien Veljes-liiton Kanta-Hämeen

piirin 44:stä kotiavustajasta. Kanta-Hämeen piiri pyörittää avustajatoimintaa koko Hä-meen alueella. Vuoden 2013 aikana Hämeessä oli kaikki-aan 856 asiakastaloutta. Suu-rin asiakasryhmä on sotavete-raanien lesket, mutta joukkoon mahtuu myös kymmeniä so-tainvalideja. Asiakkaiksi hy-väksytään kaikki sotiemme ve-teraanit sekä heidän puolison-sa tai lesket, kunhan jäsenyys jossakin veteraanijärjestössä on kunnossa. – Varmastikaan moni ei tiedä tällaisesta pal-velusta mitään. Kyllä tällainen apu kannattaa vastaanottaa. En kyllä tiedä mitä tekisin, jos ei olisi näitä kaikkia järjestelyjä tässä olemassa. Kyllä omillaan

on aina mukavampi. Ari kun vielä käy minua ulkoiluttamas-sa, niin kyllä tässä aika hyvät oltavat on. Yksin en ulos uskal-la lähteä, toteaa sotaveteraani Pentti Elomaa, joka kuuli koti-avustajapalvelusta tutultaan. –

Pentille on aina kiva tulla. Mies on poikkeuksetta hyvällä tuu-lella. Ei ole vielä erimielisyyksiä sattunut, heittää Hartikainen.

Antti Mikkola Projektipäällikkö, Hämeenlinna

Avustajatoimintaa arjessa

Sotaveteraani Pentti Elomaa avustajansa Ari Hartikaisen kanssa ulkoilemassa.

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201426

Yksikkömme III/JR 11 nousi kuljetusjunan mullivaunuihin Joutsi-

järven asemalla kesäkuun vii-des päivä 1944. Sain lähtöpäi-vänä 14 päivän vuoroloman, jonka päätyttyä minun piti saa-pua yksikkööni Karjalan kan-nakselle Valkjärvelle. Jäin kul-jetusjunasta Kemijärvellä. Siellä kuulin, että postijuna, joka läh-tee etelään tuntia myöhemmin, ajaa aikataulussa ja ohittaa kul-jetusjunan Rovaniemellä.

Oli kaunis keväinen päivä, nousin joutessani ratapihan ta-kana olevalle mäelle, jolla ole-vaa polkua asteli saksalainen sotilas. Tervehdimme toisiam-me ja samalla kysäisin olisiko hänellä myytävänä tupakkaa tai konjakkia. Sain ymmärret-tävällä suomenkielellä kieltä-vän vastauksen. Tupakan hän tarjosi ja siinä keskustellessa antoi ymmärtää, että Saksa on häviämässä sodan. Hän sanoi: ” Yksi kaunis päivä, kun liit-toutuneet tekevät maihinnou-sun Ranskan rannikolle, Sak-sa on lyöty. Yksi kaunis päivä, kun ryssä hyökkää Suomeen, niin Suomi on pyyhkäisty pois maailman kartalta.” Tietenkin minun piti olla jälkimmäises-tä asiasta toista mieltä. Sanoin, että pane mieleesi, Suomea ei lyödä koskaan. Paiskasimme kättä ja erosimme!

Tulin saman päivän iltana kotiin Oulaisiin. Oli ilmeisesti kesäkuun kahdeksas päivä, ra-diouutisissa kerrottiin, että liit-toutuneet olivat tehneet mai-hinnousun Ranskan rannikolle kesäkuun kuudes päivä. Kesä-kuun kymmenes päivä uutisis-sa kerrottiin, että ryssä on hyö-kännyt Karjalan kannakselle. Samalla kerrottiin, että hyök-käys on torjuttu. Otin yhteyt-tä lomalla olevaan aseveljeen ja

sovimme hänen kanssaan, että kuulostellaan pari päivää. Nou-simme yhdessä myöhemmin junaan ja olimme seuraavana päivänä Viipurissa. Silloin oli ilmeisesti kesäkuun neljästois-ta päivä.

Kun laskeuduimme asema-laiturille, näkymä oli hurja. Pommikuoppia ratapiha täyn-nä, kiskot törröttivät mutkalle kääntyneinä ja pystyssä. Etelän, Koiviston suunnasta kuului val-tava tykistökeskityksen jyminä. Meidät opastettiin linnansillas-ta yli ilmoittautumaan kadun vasemmalla puolella olevaan punatiilikasarmin toimistoon. Jouduimme olemaan kasar-milla kaksi yötä, minkä jälkeen kuorma-auton lavalla matka-simme kohti Kivennapaa.

Tapasimme yksikkömme, joka oli irrottautunut Kivenna-van asemista ja vetäytymässä Muolaata kohden. Ryhmäni oli kärsinyt pahoin, yksi oli kaatu-nut ja useita haavoittunut. En tavannut yhtään entisen ryh-mäni miestä. Jouduin raahe-laisen vänrikki Peter Oeschin joukkueeseen ja sain ryhmän, josta suurin osa oli täydennys-miehiä.

Puolustuslinjaksi tuli Muo-laan Kirkkojärven ja Yksjärven välinen kannas. Konekivääri-pesäke rakennettiin tuhoutu-neen kirkon raunioille. Siinä ei jouduttu pitkään viipymään. Valkeasaaren puolustuksen ro-mahtaminen sekä lähinnä oi-kealla olevan Kuuterselän mur-tuminen pakotti meidät irtau-tumaan myös Kivennavalta ja Siiranmäeltä ja näin oli koko kannas liikkeellä pohjoista kohti.

Kiväärikomppaniasta sekä rykmentin ja pataljoonan jää-kärijoukkueista muodostetut viivytysjoukot hidastivat vihol-

lisen etenemistä ja aiheuttivat viholliselle huomattavia mies-tappioita. Käsitykseni mukaan pataljoonamme, rykmenttim-me ja koko 3. Divisioonamme onnistui vetäytymään ilman katastrofia hyvässä järjestyk-sessä.

Divisioonamme asettui Vuoksen vesistön lounaispuo-lelle ns. VKT (Viipuri- Kupar-saari-Taipale) linjalle. Paikka, johon olimme tulleet, oli Ku-parsaari. Ei siinä mitään puo-lustuslinjaa ollut, täysin neit-seellistä maastoa, ei niin min-käänlaista rakennelmaa, ei lapion pistoakaan. Ryhmä-ni alistettiin rykmenttimme kymmenennelle komppanial-le (luutnantti Antti Patokos-ken komppania) , joukkueessa oli monta tuttua kaveria mm. joukkueen varajohtaja oulais-telainen Paavo Ruokokoski.

Olimme ylittäneet puron ja nousimme pienelle harjanteel-le, johon heti aloitettiin puolus-tuslinjan rakentaminen. Päivä oli kesäkuun kahdeskymme-nes. Konekivääriryhmämme hevosmiehenä oli oulaistelai-nen Yrjö Matias Ylikulju. Hän oli vetäytymismatkalla ampu-nut lampaan ja jostain talosta löytänyt padan ja suolaa. Juu-ri kun olimme saaneet poterot kaivettua ja etumaaston raivat-tua, Ylikulju huuteli syömään. Menin syönnin jälkeen hevos-kärryjen varjoon nukkumaan. Olin juuri päässyt uneen, kun joku tönäisi hereille ja karjai-si ”Ryssä puron takana”. Siitä se todellinen torjunta alkoi ja siihen ryssän eteneminen sillä lohkolla pysäytettiin.

Kaksi vuorokautta viholli-nen yritti murtaa puolustus-tamme. Kranaattikeskitykset eivät olleet erityisen voimak-kaita, niinpä jalkaväkijouk-kojen hyökkäykset pystyim-me torjumaan. Divisioonam-me toinen rykmentti JR 53 otti meiltä rintamavastuun Kupar-saaressa iltapäivällä kesäkuun 22. päivä. Vaihto onnistui ja siirryimme 53 rykmentin re-serviksi muutama sata met-riä etulinjan taakse. Maasto oli hiekka- ja sorakumpua, johon oli hyvä kaivaa suojapoterot, valitettavasti liian lähelle etu-linjaa, sillä suojapoteroihin tuli useampia täysosumia.

Kuparsaaren itäpuolella oli Lietsaari, johon oli tieyhteys Kuparsaaresta. Komppanias-tamme oli lähetetty yksi kone-kivääriryhmä kyseiseen saa-

reen, saaren piti olla suoma-laisten hallussa. Saari olikin vihollisen miehittämä. Ryh-mää johti oulaistelainen yli-kersantti Kalle Takalo-Eskola ja ryhmään kuuluivat oulais-telaiset Arvo Väyrynen ja Eino Ruokokoski, August Laitala Haapavedeltä, Johannes Tiai-nen Kiteeltä sekä Yrjö Räisä-nen Piippolasta. Ryssät olivat päästäneet ryhmän aivan lä-helle ennen kuin komensivat : ”RUKI VER!” Takalo-Esko-la oli sanonut: ”Juostaan jär-veen. ”Väyrynen oli vastannut: ”Minä en osaa uida.” Takalo-Eskola oli pinkaissut juoksuun ja sukeltanut heti kun pääsi ve-teen. Yrjö Räisänen oli lähtenyt Kallen perään, ryssät ampui-vat vimmatusti . Kalle onnis-tui ja selvisi hengissä, Yrjöön oli sattunut heti ja kuolettavas-ti. Johannes Tiainen oli lähte-nyt juoksemaan vastakkaiseen suuntaan, kun siellä oli vesi lä-hellä. Hän selvisi elävänä, mut-ta joutui viettämään kylmän ja jännittävän vuorokauden rys-sien seassa. Arvo Väyrynen , Eino Ruokokoskija August Lai-tala joutuivat vangiksi. He pa-lasivat vankien vaihdossa ko-timaahan joulukuun lopulla vuonna 1944. Vihollisen hal-linnassa oleva ja isännöimä Lietsaari oli nyt sivusta- ja se-lustauhka Kuparsaaren puo-lustajille. Uhkan torjumisek-si oli päätetty vallata Lietsaa-ri. Tehtävän suorittamiseen oli irrotettu III/JR 53 mm. Oulu-laisen vänrikin Veikko Soh-lon joukkue ja lisäksi 2 jouk-kuetta kk-ryhmineen. III/JR11 kymmenennestä komppanias-ta ( Antti Patokosken komppa-nia) 3 joukkuetta ja kk-komp-paniasta kaksi ryhmää. Tämän osaston johtajana oli luutnant-ti Pentti Soininen. Toisen ko-nekiväärin ampujana oli Väi-nö Piippo Piippolasta ja apu-laisena hänellä oli Osmo Tuuri Laihialta. Osmo elää vielä ja ta-paamme vuosittain. Hän kertoi tuosta valtauksesta seuraavaa: ”Konekiväärimme oli asemis-sa Lietsaareen menevän tien varressa, ampumasuunta tielle ja tiensivustoille. Vuoksen vesi oli niin korkealla, että tie oli osittain veden peittämä. Tien laidasta alkoi ylävämpi metsä-saareke ja sieltä kuului ryssien pulinaa. Metsäsaarekkeeseen ammuttiin heittimillä use-an kymmenen kranaatin isku. Tielle purkaantui paljon ryssiä, jotka juosten pyrkivät pakoon,

sinne mistä olivat saareen tul-leet. Siihen kaatui pienelle alu-eelle kymmeniä ryssiä. Lisäksi saatiin myös vankeja.” Osmo kertoi joutuneensa vahtimaan vankeja, kun saari oli saatu lo-pullisesti vallattua. Yksi van-geista puhui hyvää suomenkiel-tä ja kertoi, että heiltä kaatuivat kaikki upseerit ja suurin osa aliupseereista. Tämän jälkeen he päättivät antautua. Lietsaa-ren valtaus onnistui loistavas-ti ja suhteellisen pienin tap-pioin. III/JR 53 sotapäiväkirjan mukaan: ” Taistelussa tuhot-tiin noin 70 vihollista, joukos-sa kolme upseeria sekä saatiin yhdeksän vankia ja lisäksi so-tasaalista.” Osmo Tuurin mu-kaan sotavankeja oli kymme-niä. Omat tappiot tuon sotapäi-väkirjan mukaan olivat kaksi kaatunutta ja neljä haavoittu-nutta. Edelleen tuon sotapäi-väkirjan mukaan: ”Vankien kertoman ja sotasaalisasiapa-pereiden mukaa oli vihollisen tarkoitus kuljettaa Lietsaareen pataljoona voimia ja näin muo-dostamastaan sillanpäästä hyö-kätä selustaamme.” Aikaisin aamulla kesäkuun 24. päivä päättyi JR53 reservinä olo, siir-ryimme Heinjoen Noskualle. Siirtymämatkalla saimme viet-tää kaivamissa poteroissa levol-lisen ja rauhallisen yön.

Kesäkuun 25 päivä tulimme alueelle, jota mainittiin Nosku-an selänteeksi. Siellä aloitim-me puolustuslinjan rakentami-sen. Tuossa siirtymävaiheessa pääsin tuttuun joukkueeseen, jonka johtajana oli raahelai-nen luutnantti Lauri Hannila ja varajohtajana ylistarolainen ylikersantti Jussi Rautakorpi. Hänen alaisenaan olin Uhtu-an suunnalla toista vuotta. Lie-kö Jussi vaikuttanut siirtooni? Ryhmäaseena oli nyt pst.kivää-ri, eli ns. norsupyssy. Ampuja-na oli kansakoulukaverini Kos-ti Virtanen. Olin siirtoon tyy-tyväinen.

Harjanne, johon puolustus-linja piti rakentaa, oli erittäin kivinen. Saimme ampuma-ase-mat kuitenkin tehtyä ja joku sain niin syvän, että se oli hyvä suojapotero. Kosti Virtasen kanssa teimme yhteisen pote-ron, sellaisen liki kaksi metriä korkean siirtolohkareen taakse ja osittain sen alle.

Hyökkäysvaunuista ei ollut pelkoa maaston kivisyyden ta-kia. Päivä oli ollut rauhallinen. Kun saimme kaivuutyöt vii-meistelyä vaille valmiiksi, eh-

Kun hyökkääjän tie katkaistiin

Esko Hemmilä 12. kesäkuuta 2014 Oulun liit-tokokouksessa.

273/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

dotin Kostille, että nyt keitel-lään korvikkeet. Vasemmal-la, runsaan puolen kilometrin etäisyydellä kimalteli järvi. Ta-kana vasemmalla oli pieni suo-lämpäre, jossa korkeita siirto-lohkareita. Arvelin niiden si-vulta tai alta löytyvän vettä. Ei löytynyt! Poljin saappaan kan-tapäällä suohon reiän, josta sai liruteltua ruskeaa suovettä pakkiin. Kun olin palaamassa poteroillemme, ryssä pisti soi-maan suomenkielisen levyn; Pikkuikävä. Muistaakseni se alkoi sanoilla: ”Kuinka monta iltaa siit on mennytkään, kun sä lähdit luotani. Silloin oli ke-vät, nyt on syksyn sää…”

Ylikuljun keittämän lam-paan syönnin jälkeen oli elet-ty pelkällä kuivalla muonalla. Nytkin oli tarjolla korviketta ja vanikkaa. Sovittiin yön var-tiovuoroista ja mentiin nukku-maan! Ilta oli alueellamme rau-hallinen. Kävi mielessä, onko tyyntä myrskyn edellä. Aa-mulla kello 5 ei tarvinnut ke-tään herätellä. Ryssä oli päättä-nyt antaa kunnollisen aamuhe-rätyksen ja saattaa meidät sillä herätyksellä ikiuneen. Tuo päi-vä, 26 kesäkuuta, oli monel-le tutulle aseveljelle viimeinen tässä elämässä. Ryhmäni mie-het uskoivat kehotustani ja kai-voivat riittävän syvät poterot. Hiki säästää verta, piti jälleen paikkansa.

Ei tullut yhtään täysosumaa ryhmäni poteroihin, sen si-jaan vasemmalla oli ryssä pääs-syt asemiimme ja selustaam-me. Pystyimme lyömään ne takaisin ja harva elävänä selvi-si omalle puolelle. Jouduimme jättämään asemamme, vaikka olimme kohdaltamme pysty-neet pitämään hyökkääjän ku-rissa. Vetäydyimme n. 300-400 metriä seuraavalle harjanteelle, jossa oli hyvä puolustuslinjan paikka.

Voitimme vähän aikaa ja ehdimme kaivaa jonkinlaiset pienet poterot ennen kuin al-koi liki tunnin kranaattisade. Meillä ei ollut ryhmässä yh-tään konepistoolia ja ryssä vyö-ryi päälle. Siinä Virtasen kanssa puolustauduimme – ja tietysti koko ryhmäni pani parastaan. Kosti huomasi, että hänestä oi-kealla oleva kiväärikomppani-an mies käytti tehottomasti ko-nepistooliaan. Kosti pyysi, että anna minulle se ase ja täytä lip-paita. Kosti sai aseen ja käytte-li sitä tosi tehokkaasti. Ryssät lähestyivät syöksymällä yhden

siirtolohkareen takaa toiselle. Kyllä siinä monen vihollisen as-kel katkesi, kun Kosti päästi ly-hyen terävän sarjan syöksyjään.

Vaikka Kosti käytti asetta säästeliäästi, ei kp:n haltija ehti-nyt täyttää lippaita, niinpä Kos-ti antoi kp:n pois ja otti oman kiväärinsä käyttöön. Hetken päästä huomasimme, että ko-nepistoolimies on kadonnut ja ryssä heiluu tasallamme oi-kealla. Totesimme, että olem-me kahden. Puolustuksem-me oli pettänyt oikealla. Esitin Kostille, että lähdetään ennen kuin tuolta oikealta hyökkäävät pääsevät selustaamme. Kosti vilkaisi oikealle ja sanoi: ”Kau-kanahan nuo vielä ovat, ei läh-detä, ammutaan vielä joku.” Sanoin, ammu vaikka monta ja hyppäsin pesäkkeestä. Olin kuolleessa kulmassa 10-20 met-rin päässä pesäkkeistä ja seura-sin mitä Kosti tekee. Hän pai-noi kampallisen patruunoi-ta kivääriinsä ja laukaisi kaksi kertaa, jonka jälkeen hyppäsi montustansa ja niin lähdettiin vetäytymään. Pidensin askelei-tani, vilkaisin välillä, Kosti ma-kasi kiven päällä ja oli kytik-sellä, että voisi vielä vähentää jonkun ryssän muonavahvuu-desta. Olin tyytyväinen, Kosti oli kuitenkin tulossa.

Tapasin vetäytyessä tunte-mattoman upseerin, joka kysyi mihin alikersantti on menos-sa. Ilmoitin, että alikersantti Hemmilä on menossa etsimään omaa joukkueenjohtajaa ja omaa ryhmäänsä. Hän esitteli itsensä ja kertoi, että komppa-niamme päällikkö Antti Punt-tala on kaatunut ja hänet on määrätty konekiväärikomp-panian päälliköksi ja lisäsi vie-lä, että te jäätte tähän asemiin.

Uskalsin olla erimieltä. Hän käänsi konepistoolin rintaani kohden ja oli kovasti hermostu-neen oloinen. Sanoin upseerille, että minun jälkeeni tulee yksi suomalainen sotamies ja sen jälkeen iso lauma ryssiä. Mi-nun täytyy myöntää, että pel-käsin aseen laukeavan hermos-tuneen miehen käsissä. Menin hänen osoittamaansa paikkaan 20-30 metrin päähän. En ryh-tynyt minkäänlaisiin toimen-piteisiin. Odotin, että sotamies Virtanen tulee samaa polkua ja tapaa luutnantin.

Luutnantin ja sotamies Vir-tasen välillä oli käyty saman-suuntainen keskustelu, sillä erotuksella, että Virtanen lähti hakemaan joukkueenjohtajaa.

En kuullut tuota keskustelua, mutta sen kuulin, kun Kosti otti muutaman askeleen, kään-tyi ja sanoi: ”Oot helvetin huo-no mies, jos ammut selkään.” luutnantti jätti ampumat-ta. Mielestäni puolustuslinjan paikka, jota luutnantti esitti, oli huonosti valittu. Näin joukku-eenjohtaja Hannilan noin 100 metriä takanani, kiiruhdin hä-nen luoksensa.

Siellä Hannila, Rautakor-pi ja ryhmäni miehet Virtas-ta lukuun ottamatta olivat ra-kentamassa puolustuslinjaa. Virtanen oli lähtenyt hake-maan joukkueen johtajaa vää-rästä suunnasta. Hän löysi mei-dät liki tunnin harhailtuaan. Henkilökohtaiset ampumape-säkkeet piti saada nopeasti val-miiksi, sillä ryssällä oli henki päällä.

Suojapesäkkeitä ei tarvinnut nyt rakentaa, sillä asemape-säkkeiden takana oli Pyhäjoen Hanhikiven kokoinen siirto-lohkare, jonka takapuolella oli onkalo, johon sopi koko ryhmä suojaan. Kranaatteja oli tullut hiljakseen ja oli odotettavissa, että hetken päästä niitä tulee paljon.

Siirtolohkareen alla oli nyt turvallinen suoja. Hyökkää-jä oli päivän aikana saanut jo meidät kahdesti peräytymään ja nyt alkoi kolmas yritys. Liki tunnin kestänyt keskitys teki pahaa jälkeä joukoissamme. Pahimman keskityksen siir-ryttyä taaemmas , syöksyim-me asemiimme. Ison siirto-lohkareen kupeesta louskut-ti ”emma”. Yritimme Kostin kanssa hiljentää pk. ampujan. Sillä hetkellä oma tykistö aloit-ti tappavan iskun, se nyt tuli oikealla hetkellä ja oikeaan paikkaan, heti ensimmäisistä kranaateista yksi osui pikaki-vääripesäkkeeseen. Tykistöm-me isku oli niin tehokas, että vihollisen hyökkäys tyrehtyi alkuunsa.

Samanaikaisesti ilmestyi Stuga laivue, jonka koneet is-kivät vihollisen tykistöpatte-reihin ja hyökkäysvaunuosas-toihin. Hiljeni siellä naapurin tykistökin, vain oma tykistö möyhensi vielä. Etulinjassa tuli oudon hiljaista. Ryssän tykistö ei uskaltanut ampua. Vain rys-sän ilmatorjunta haukkui, kun yrittivät pudottaa saksalaisten syöksypommittajia. Ilmaan jäi it. kranaattien räjähdysten jäl-jiltä satoja savurenkaita. Sitä näytelmää seurasivat kaikki,

niin ryssät kuin mekin. Yhtään konetta eivät saaneet ammut-tua alas.

Heinjoen tienvarressa oli sa-mana päivänä rykmenttim-me II pataljoonan alueella saa-tu hyökkäys pysäytettyä. Siellä oli orimattilalainen alikersant-ti ampunut pst. tykillä kah-deksan hyökkäysvaunua, kaksi rynnäkkötykkiä ja neljä vetot-raktroria.

Kun hyökkäys saatiin tor-juttua, ryssät lähtivät vetäyty-mään. Jotkut vielä saattelivat vetäytyviä pikakivääri- ja ko-nepistoolisarjoilla sekä kivää-rin laukauksilla. Yöstä tuli rau-hallinen, ilmeisesti naapurikin oli päivän taisteluista saanut tarpeekseen. Jaoimme yön var-tiovuorot ja Virtasen kanssa olimme vartiossa iltayön.

Aamulla heräsin syväs-tä unesta, kun joku tallasi ja-loilleni. Kosti oli herännyt ai-kaisemmin ja oli lähdössä pe-säkkeelle kun kuuli samalla heittimen lähtölaukauksen. Kuultuaan suhinan Kosti heit-täytyi jaloilleni. Kysyin, näkyi-kö liikettä. Kosti sanoi olevan-sa vasta menossa katsomaan. Sanoin, että mennäänpä kat-tomaan! Olimme pesäkkeillä, kun kuului lähtölaukaukset, painoimme päämme alas. Kra-nu tuli jo aivan lähelle, kuun-telimme hetken ja kumpikin nosti päänsä samanaikaisesti nähdäkseen oliko kaveri elos-sa. Samalla räjähti ilmeises-ti piiska- tai ilmatorjuntatykin ammus takanamme 2-3 metrin päässä olevassa kivessä. Kum-pikin saimme sirpaleita kas-voihin, Kosti vielä kaulaankin, josta tuli hienona suihkuna verta. Minut pelasti eilen pää-

häni nostama kypärä, jonka joku oli heittänyt vetäytymis-polun varteen. Kypärään iski korvan yläpuolelle isokokoinen sirpale, joka repäisi parin sen-tin mittaisen halkeaman. Mi-nulla ei ollut hätää, mutta Kos-tilla oli voimakkaan verenvuo-don takia.

Huomasin illalla lääkin-tämiesten suojapaikan suu-ren siirtolohkareen suojassa. Paikka oli runsaan 100 met-rin päässä. Veljet yrittivät sitoa Kostin päätä. Päätettiin kui-tenkin, että annetaan ammat-timiesten se tehdä. Kosti tajusi minun puheeni ja lähti juokse-maan osoittamaani siirtoloh-karetta kohti. Kostin juostessa heittimen kranaatti räjähti ai-van hänen vieressään, jolloin hän ilmanpaineen heittämä-nä kaatui. Juoksin hänen luok-seen, hän oli menettänyt ta-juntansa, koitin valtimoa, sy-dän löi. Lääkintämiehet olivat nähneet tapahtuman ja tulivat juoksujalkaa paarien kanssa. Mies paareille ja Jsp:lle. Tulim-me rykmenttimme II pataljoo-nan Jsp:lle, jonka lääkärinä oli oulaistelainen naapurini Alpo Lahti. Alpolla oli kädet täyn-nä töitä, vaikka oli ollut hil-jainen yö. Nyt oli aamu noin kello kahdeksas tienoilla. pyy-sin Alpoa vilkaisemaan Ou-laisten poikaa. Alpo vilkaisi ja sanoi, että ensimmäiseen au-toon, joka tulikin noin puolen tunnin päästä. Kosti nostettiin autoon ja matka kenttäsairaa-laan alkoi. Minä pääsin lähte-mään kahden tunnin kuluttua ja matka Rauhan kenttäsairaa-laan alkoi.

Esko Hemmilä

Esko Hemmilä, Uhtuan suunta, Jääkärikukkula 20.6.1943.

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201428

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

Jatkosotatapahtumia 1944

Heinäkuu8.7. Sosiaaliministeri Aaltonen on Ruotsin

vierailullaan neuvottelemassa 15 000 karjalaislapsen Ruotsiin siirrosta noin kuu-kauden kuluessa.

9.7. Asevelipappien ehdotuksesta järjestetään ensiapukeräys – vaatteita, jalkineita talous-tavaroita Kannaksen eteläosasta saapuvan siirtoväen hyväksi.

10.7. Taistelut Vuosalmella alkavat laantua.14.7. Aleksandra Kollontai ilmoittaa Tukholmas-

sa vieraileville suomalaisille, että NL on edelleen valmis keskustelemaan rauhasta.

17.7. Päämajan kaukopartio-osasto Osasto Vehniäisen Matti-partio 7, joka toimii Uudenkirkon maastossa, ilmoittaa radiolla rintamalle menevän tyhjiä junanvaunuja; kyseessä on ensimmäinen havainto suur-hyökkäyksen loppumisesta.

18.7. Taistelut Karjalan kannaksella laantuvat asemasodaksi, väkivaltaisiksi tiedusteluik-si, partioinniksi ja häirintätuleksi.

20.7. Laatokan Karjalassa suomalaisjoukot ovat vetäytyneet talvisodan aikaiseen taistelu-maastoon Tolvajärven itäpuolelle.

23.7. Ensimmäiset karjalaislapset saapuvat Tuk-holmaan.

29.7. Ryti, Walden ja Tanner neuvottelevat Mik-kelissä marsalkka Mannerheimin kanssa. Tämä suostuu tasavallan presidentiksi. Presidentti Ryti allekirjoittaa eroanomuk-sensa.

30.7. Lohjan, Parolan, Salon ja Keuruun karan-teenileirit lopettavat toimintansa, 15 in-keriläisleiristä vain neljä on tämän jälkeen toiminnassa.

31.7. Hallitus saa virallisesti tiedon presidentti Rytin eroanomuksesta.

Elokuu1.-9.8. Ilomantsin suunnalla motitetaan kaksi

neuvostodivisioonaa.4.8. Eduskunta valitsee poikkeuslailla marsalk-

ka Mannerheimin tasavallan presidentiksi. 4.8. Päämajan kaukopartio-osasto, Osasto

Vehniäisen ylikersantti Urpo Lempiäisen johtama Matti-partio 7 saapuu lentoko-neista pudotetuin kumivenein ja sade-lahjekellukkein Vuoksen yli omille linjoille oltuaan vihollisen selustassa tappiotta 51 vuorokautta.

17.8. Mannerheim ilmoittaa Suomeen saapu-neelle sotamarsalkka Keitelille, ettei presi-dentti Rytiltä kiristetty sopimus sido häntä.

20.8 Hitler myöntää Mannerheimille rautaristin ritariristin tammenlehvien kera ja jalkaväen-kenraali Heinrichsille rautaristin ritariristin.

24.8. Presidentti Mannerheim tekee päätöksen rauhaan pyrkimisestä.

25.8. Ehdotus neuvottelujen aloittamisesta toimitetaan lähettiläs Kollontaille.

29.8. Neuvostohallitus ilmoittaa ennakkoehton-sa rauhanneuvotteluille.

31.8. Entinen presidentti Risto Ryti nimitetään Suomen pankin pääjohtajaksi.

Viipurin menettämisen (20.6.1944) jälkeen Suo-men hallitus tieduste-

li Tukholman kautta rauhanmah-dollisuutta. Neuvostoliiton lähet-tiläs, Madame Kollontay ilmoitti 23.6. Tukholmassa, että Neuvosto-liitto edellytti Suomen virallises-ti ilmoittavan antautuvansa. Tuos-sa vaiheessa antautumisvaatimus lujitti suomalaisten vastarintatah-toa ja helpotti suomalaisten sitou-tumista taistelemaan Saksan rin-nalla. Tämä tapahtui presidentti Risto Rytin henkilökohtaisella si-toumuksella 26.6.1944. Suomi ei hänen johdollaan solmisi erillis-rauhaa. Moskovassa Voroshilovin

komitea, joka valmisteli rauhan-ehtoja, lähetti Ulkoasiainkansan-komissariaattiin ehdottoman an-tautumisen ehtoluonnoksen, joka julkaistiin Sotaveteraani-lehdessä 2/2014. Sen suomalaiset saivat tie-toonsa vasta 50 vuotta myöhem-min.

Kun Suomen armeijan heinä-kuussa 1944 onnistui pysäyttää pu-na-armeijan hyökkäys Kannaksel-la, poliittinen ratkaisu alkoi taas tuntua mahdolliselta. Stalin kes-keytti 11.7. hyökkäyksen Ihantalan suunnalla, ja Madame Kollontay saattoi samaan aikaan, 12.7., ruot-salaisten välityksellä suomalaisten tietoon, että ehdottoman antautu-

misen vaatimus oli johtunut hä-nen väärinkäsityksestään. Nyt Vo-roshilovin komitea laati ”Suomen ehdotonta antautumista koske-van asiakirjan” sijaan luonnoksen ”Suomen antautumisehdot”, siis il-man sanaa ”ehdoton”. Tämä lähe-tettiin 21.7. Molotoville. Mutta nyt alkoi näyttää myös siltä, että antau-tumis-sanakin voisi unohtua. Ase-levon (5.9.) jälkeen Molotov nimen-omaan totesi länsivaltain edustajil-le, että Suomeen ei voinut soveltaa ehdottoman antautumisen vaati-musta eikä antautumisestakaan enää puhuttu.

Ohto Manninen

Ehdoton antautuminen muuttui antautumiseksi

Toveri V.M. Molotoville

Suomen, Unkarin ja Romanian kanssa tehtävää vä-lirauhaa käsittelevä komissio on valmistellut uuden luonnoksen ”Suomen antautumisehdot”. Tässä luon-noksessa on seuraavat peruserot Komission aikoi-naan laatimaan luonnokseen ”Suomen ehdotonta antautumista koskeva asiakirja” verrattuna (Teidän 13.X.1943 lähettämänne nro KV-263s):

1. Uuden luonnoksen mukaan Neuvostoliiton jouk-kojen tulee samanaikaisesti, kun Suomi lopettaa so-tatoimet SNTL:a vastaan, keskeyttää sotatoimet Suo-mea vastaan (1. artikla). Entisen ehdotonta antautu-mista koskevan asiakirjaluonnoksen mukaan vain Suomi velvoitettiin lopettamaan sotatoimet.

2. Ajalle ennen kuin SNT-liiton ja Suomen välillä teh-dään rauha, vahvistetaan demarkaatiolinja (2. artik-la), joka on esitetty ehtojen liitteessä ja kartassa. On tarkoitus, että tästä demarkaatiolinjasta myöhemmin tulee SNTL:n ja Suomen välinen valtakunnanraja.

3. Velvoite Suomessa olevien saksalaisjoukkojen rii-sumiseksi aseista kuuluu uuden luonnoksen mukaan Suomen hallitukselle, kuitenkin neuvostojoukko-jen avustuksella (3. artikla). Tätä tarkoitusta varten Suomen hallitukselle on tarkoitus jättää asianmukai-nen määrä asejoukkoja. Entisen luonnoksen mukaan Neuvostoliiton Sotilasjohdon piti täyttää tämä tehtä-vä Suomen hallituksen ja ylipäällikön avustuksella (6. artikla).

4. Uudessa luonnoksessa ei edellytetä Suomen täydel-listä miehittämistä (kuten edellisessä luonnoksessa). Sen sijaan SNT-liitolla tulee olla oikeus vallata vain strategisesti tärkeitä kohteita ja alueita Suomessa, ku-ten Petsamo ja Petsamon alue, Kotkan linnoitusalue, Porkkalan niemimaa ja Makilot-saari [Mäkiluoto], Hanko ja Hankoniemen linnoitusalue (12. artikla).

Suomen antautumisehdotLisäksi tarvittaessa Neuvostoliiton sotilasjohdon har-kinnan mukaan voidaan vallata Helsinki ja Helsingin linnoitusalue, Ahvenanmaa, Turku, Vaasa, Oulu ja Tor-nio, tai ainoastaan joitakin näistä kohteista (13. artikla).

5. Uudessa luonnoksessa mainitaan tarkasti Suomen SNT-liitolle korvaamien vahinkojen summa, ja tode-taan yleispiirteissään tämän summan maksujärjestys (26. artikla). Entiseen luonnokseen sisältyi Suomen vel-voite korvata SNT-liitolle kaikki aiheutetut vahingot sekä mahdollisuus viimeisten korvaamiseen etuajassa.

Nämä ovat tärkeimmät uuden ”Suomen antautumis-ehdot” -luonnoksen ja entisen ”Ehdotonta antautu-mista koskevan asiakirjan” erot.

Lopuksi on korostettava, että yleisesti ottaen tämä uusi ehtojen luonnos, jossa ei käytetä sanoja ”ehdoton antautuminen”, lieventää monissa artikloissa alkupe-räisiä vaatimuksia, jotka sisältyivät entiseen ehdotto-man antautumisen periaatteesta lähtevään luonnok-seen.

Esitän teidän tutkittavaksenne.

Liite - mainittu, sekä Suomen ja Kotkan, Porkkalan niemimaan ja Hangon kartat. Komission puheenjohtaja K. VOROSHILOV21.VII.1944KV-302c.

Suomen, Unkarin ja Romanian kanssa tehtävän vä-lirauhan komission puheenjohtajan K.E. Voroshilo-vin kirje SNTL:n ulkoministerille V.M. Molotoville 21.7.1944Liite: Suomen antautumisehtojen luonnos liitteineen.

Huom. ehdottoman antautumisen asiakirja siis oli laadittu jo lokakuuhun 1943 mennessä.

293/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

Sotaveteraani Olli Kivioja esit-ti Sotaveteraani-lehdessä 2/2014 omia näkemyksiään Helsingin il-

mapuolustuksen torjuntavoittoa kos-keneesta artikkelistani (Sotaveteraani 1/2014). Väärinkäsitysten korjaamisek-si esitän artikkelin johdosta seuraavia kommentteja:

ADD:lle oli käsketty yli 50 pistemaa-lia Helsingin kantakaupungin alueel-ta. Päinvastoin kuin Kiviojan jutussa väitetään, Santahaminan, Laajasalon ja Herttoniemen polttoainesäiliöt eivät ol-leet ADD:n maaliluettelossa, ei myös-kään Malmin lentokenttä. Suomalaisen mittapuun mukaan vain yksi maaleis-ta oli ihan oikea sotilaskohde. Teoriassa kyseessä oli tarkkuuspommitus, mut-ta käytännössä pommeja putoili min-ne sattui. ADD:lle käskettyihin ”soti-laskohteisiin” osui alle prosentti pom-mikuormasta, yksi jopa Neuvostoliiton suurlähetystörakennukseen (ei ollut maaliluettelossa). ADD:n lentäjillä ei ol-lut kykyä tarkkuuspommituksiin edes päivällä. Todellisuudessa kyseessä oli terroripommitus, jonka tarkoituksena oli heikentää väestön henkistä sietoky-kyä.

ADD:n koneiden kääntyminen ta-kaisin ei ole mielipidekysymys, vaan fakta. Jos ne eivät olisi kääntyneet ta-kaisin liian aikaisin, 95 % pommikuor-masta ei olisi mennyt mereen, ja Helsin-ki olisi tuhoutunut. Huono koulutusta-so, huono taktiikka ja heikko kalusto eivät selitä näin huonoa pommitustark-kuutta. Venäläisten tutkijoiden mukaan IL-4:n osumatarkkuus 2 x 2 km:n maa-liin oli teoriassa 100 %. Tosiasia on, että jos lentäjät olisivat uskaltaneet lentää torjuntatulen läpi, ADD:n kone- ja mie-histötappiot olisivat olleet merkittäväs-ti suuremmat. Kun ilmatorjuntatykistö oli ryhmitetty ympyräpuolustukseen, olisi jokainen kone joutunut lentämään torjuntatulen läpi kaksi kertaa. Jos halu-si säilyttää henkensä, oli oikein viisasta kääntyä takaisin hyvissä ajoin. Piloteis-ta 95 % teki niin.

ADD:n pommitustaktiikka oli huo-no, mutta torjunnan kannalta edulli-nen. Kun koneet tulivat harvassa jonos-sa, Pe-8:t jopa minuutin välein (väli-matkat 6 km), jokaista konetta ehdittiin

ampua oikein hyvin. Irja-tutkilla va-rustettujen 88 mm:n pattereiden osuus torjunnassa oli ratkaiseva, ne eivät am-puneet sulkuja. Harva jonomuoto teki peräpäässä lentäneiden valvojien (po-litrukkien) työn mahdottomaksi. Tus-kin he itsekään tiesivät, oliko pommien irrotushetki oikea vai ei. Vaikka se olisi ollutkin väärä, kenelle sen olisi uskalta-nut kertoa? Rangaistus olisi ollut kova.

Kiviojan väite, ettei yksikään pom-mituslentäjä koskaan eikä missään ole kääntynyt takaisin ilmatorjunnan ta-kia, ei ilmeisesti perustu mihinkään tutkimukseen? Päinvastaisia tietoja kyl-lä löytyy. ADD:n lentäjien kohdalla väi-te ainakin on väärä.

Harhautustoiminta 26.−27.2.1944 Nordsjön alueella (Kallvik) ei ollut tur-haa, mutta sen merkitystä on liioiteltu. ”Pommi”-patterin lähelle putoili pom-meja, mikä osoittaa, että jotkut koneet niitä sinne pudottivat. En ole muutta-nut omaa käsitystäni asiasta missään vaiheessa.

Antaessaan käskyn ADD:lle 6.12.1943 Stalin sanoi: ”On pantava Suomen kan-sa kärsimään…”. Kuullessaan syksyllä 1944 totuuden Helsingin vähäisistä tu-

Kenelle kunnia Helsingin torjuntavoitosta?

It.R 1:n arvio ADD:n pommien pudottamisesta eri sektoreille. Kantakaupunkiin osui alle 5 % pommikuormasta, käskettyihin maaleihin alle 1 %. (It.R 1:n arkisto)

Autenttinen piirros ADD:n pommituskoneiden reiteistä 27.2.1944 klo 02:30−05:05. Suurin osa koneista kaartaa pois liian ai-kaisin. (It.R 1:n arkisto)

hoista, Stalin suuttui ja alensi ADD:n tavalliseksi ilma-armeijaksi. Ilmamar-salkka Golovanov joutui epäsuosioon, ihme ettei teloitettu. Tämä on selvä to-diste ADD:n pommitusten todellisesta tarkoituksesta.

Sotahistorian tutkijana olen sitä mieltä, että tosiasiat ratkaisevat. Omat tietomme ADD:n osalta perustuvat ve-näläisten tutkijoiden arkistotietoihin

(1999). Mielestäni kenenkään suoma-laisen veteraanin ei tarvitse puolustel-la vihollisen tekemisiä − vieläpä väärillä argumenteilla − ja näin vähätellä oman ilmapuolustuksemme veteraanien ansi-okkaita saavutuksia.

Ahti Lappi, eversti evp, ilmasotahistorioitsija

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201430

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

Tulinen juhannusaika Sammatuk-sessa alkoi kun neuvostoliittolai-sen tykistön tulitus ilmavoimien lisäksi alkoi moukaroida kylää. Kylä paloi kokonaan. Sammatuk-sen lähistöllä olleet lujat puolus-tuslinjat olivat neuvostojoukkojen tiedossa. Asemien rakentamisessa käytetyt paikalliset ihmiset vuo-tivat partisaanien avustuksella PSS-asemien tietoja Syvärin etelä-puolella olleille neuvostojoukoille.

Taistelun kulkuSammatuksen taistelujen tavoitteena oli saada puna-armeijan panssareille aukko, josta vaunut jalkaväkijoukkoi-neen pääsevät puolustajien selustaan. Niin sitten tapahtuikin, mutta kovalla hinnalla. Keskeisellä puolustuskaistal-la kävi raskaita taisteluja I/15. Prikaati. Pataljoonaa komensi majuri Erkki Lep-päkoski. Sivustoilla ottivat vihollisen tulen vastaan JR 2:n ja JR 4:n tietyt yk-siköt. Kolmen tykkikomppanian lisäksi tykistön muut Sammatuksen jalkaväkeä tukeneet yksiköt kuumensivat Samma-tuksen juhannusta.

Helvetti repesi heti omien joukko-jen ohitettua estelinjat. Pian tämän jäl-keen oli ratsulla liikkunut vihollisup-seeri käynyt aivan esteillä saakka tut-kimassa tulevaa taistelupaikkaa. Tuota katselijaa ei vielä saanut ampua. Näin

on todennut pikakiväärimiehenä toi-minut Ahti Seppä. Tulen avauslupaa ei vielä ollut.

Eipä aikaakaan kun vihollisvaunut tulivat asemien eteen ja alkoivat tykeil-lään hajottaa asemia. Pian nousivat vil-javainioiden kätköissä lähestyneet jal-kaväkisotilaat kuin aaveet. Alkoi hil-litön taistelu. Hyökkäävien joukkojen sotilaat eivät arastelleet. He kaivautui-vat välittömästi valtaamalleen alueelle. Vihollisjoukkojen jalkaväkeä vedettiin jopa tankkeihin kiinnitetyillä perävau-nuilla. Kaiken täytyi tapahtua nopeasti. Oma tykistö paahtoi sulkutulta hyök-kääviin vaunurivistöihin. Sotaa säesti-vät matalalla lentäneet viholliskoneet joiden aseet tulittivat maalejaan.

Omat soturit kävivät yksikkönsä ja omaa sotaansa. Tapa tai tule tapetuk-si. Pikakiväärimies Seppä menetti apu-laisensa, joka sai kuolettavan osuman. Lopulta päättyi myös Ahti Sepän soti-minen. Hänen leukansa lävisti kranaa-tin sirpale katkaisten leukaluut. Tajut-tomuus vei miehen ja matka aseveljien avulla kenttäsairaalaan alkoi kuten mo-nella muulla haavoittuneella.

Ahti Sepän poika Markku on Sotave-teraaniliiton toiminnanjohtaja.

Panssarinyrkkimiehet torjuntataistelussaSammatuksen taistelujen nuorimpia

taistelijoita oli 14./ JR 2:n panssarintor-junta joukkueen Erkki Lyijynen. Hä-nen syntymävuotensa on 1925. Lyijy-nen otti vastaan vihollisjoukkoja aivan keskellä Karjalankylästä tulevan tien vierellä heti esterivistön takana. Pans-sarinyrkkimiehenä hänellä oli oltava lähietäisyys päälle tuleviin vaunuihin. Ammuksen kantama kun oli enintään 50 metriä. Nyrkkikoulutuskin oli an-nettu hänelle vasta kahta päivää ennen Sammatuksen taistelua.

Tuhottavaksi tarkoitettu vaunu oli päästettävä riittävän lähelle ennen am-muksen laukaisua. Mielettömän ko-van tykistötaistelun keskellä oli hänen-kin taisteltava raskaita vaunuja vastaan. Lyijysen oma taistelu päättyi ammuksi-en loppumiseen. Komppanian päällik-kö Pentikäinen oli johtanut yksikköään Sammatuksen mäeltä kovan paineen alaisena. Taistelun kestäessä hän oli läh-tenyt panssarinyrkki kainalossaan kohti linjaa tarkoituksenaan ilmeisesti tuho-ta selustaan ajanut vihollisvaunu. Auk-ko linjaan tuli tien vasemmalle puolelle. Panssarinyrkkimiehiä oli sittenkin lii-an vähän. Eräs Pentikäisen komppani-an mies oli nähnyt päällikkönsä kaatu-van ennen kuin rohkea kapteeni oli ehti-nyt riittävän lähelle vaunua. Pentikäisen ruumista oli komppanian miesten toi-mesta kuljetettu noin 20 kilometriä, mut-ta jätetty lopulta johonkin varastoraken-nukseen. Niin jäi tuonkin Sammatuksen taistelija sotaan. Mistä hänen jäänteitään voisi etsiä – kuka tietäisi alueen?

Veteraani Lyijynen kertoi minulle Sammatuksen taistelujen kiihkeimpi-nä hetkinä suojautuneensa tykkitulelta kaatuneen suomalaisen hevosen ruhon taa sirpalesuojaan. Veri virtasi myös he-vosilta. Hevosia menetti ainakin I/15. Pr. useita. Kaivautumiseen ei tulituksen aikana voinut ryhtyä. Ilma oli rautaa täynnä. Taistelija Lyijysen kypärä oli ha-jonnut, mutta mies säilynyt. Kaverit oli-vat jo ehtineet luulla hänen kaatuneen. Hyvällä onnella hänen onnistui vetäy-tyä Sammatuksen ja Lamperon väliselle joelle, mistä hän löysi yksikkönsä.

Sammatuksen PSS-asemassa taiste-li Mannerheim ristin ritari, luutnantti Esko Kausti. Hän johti 24. tykkikomp-panian panssarintorjuntajoukkuet-ta. Tuo joukkue tuhosi sotapäiväkirjan mukaan 24.6.1944 Sammatuksessa 26 hyökkäysvaunua. Hänen peräänanta-maton taistelunsa vihollispanssareita vastaan tuotti vastustajalle suuria tuho-ja. Vaunu toisensa jälkeen leimahti. Lo-pulta Kaustilta loppuivat panssarintor-juntanyrkin ammukset.

Viimeinen ammus vaikeasta asen-nosta ammuttuna koitui hänen kohta-lokseen. Kaustin ruumiin pois saami-

nen asemien edestä oli ihme vihollistu-lituksessa.

Erikoista oli se, että saman tykki-komppanian riveissä taistellut Manner-heim-ristin ritari, korpraali Toivo Ilo-mäki teki 24.6.1944 Sammatuksessa varsinaisen ennätyksen tuhotessaan 16 hyökkäysvaunua. Sotaonni voi joskus olla valiosotilaan jokaisessa toimessa mukana. Surma ei tuota soturia tavoit-tanut, vaikka rautaa ja maata riitti Sam-matuksen peltojen yllä tykistön toimesta.

JR 4:lle alistetun 16.tykkikomppani-an toimesta tuhottiin Sammatuksessa 24.6.1944 käytyjen raivokkaiden taiste-lujen aikana yli 10 panssarivaunua. Tuo-kin komppania menetti taistelujen aika-na neljä kaatuneina, viisi haavoittunee-na ja yhden kadonneena.

PSS-asemasta vetäydytään kohti AunustaTaistelut Sammatuksesta jatkuivat seu-raavan päivän aamuyöhön, jolloin muun muassa I/15. Pr:n komentopaik-kaa alettiin purkaa. Luutnantti Aarnio lähti lähettinsä kanssa viemään 1.ja 2. komppaniaan vetäytymiskäskyä. Täl-löin he tapasivat taisteluhaudassa patal-joonansa komentajan kuolettavasti haa-voittuneena. Pataljoona oli pienen ajan ilman komentajaa.

Sammatuksen kylässä maksettiin taistelevien joukkojen riveissä raskasta hintaa jokaisesta metristä. Lopulta omi-en joukkojen oli väistämättä vetäydyt-tävä, koska aukko puolustusalueella oli tosiasia.

I/15.Pr:n taistelut vaativat kaatunei-den ja haavoittuneiden lisäksi 16 mie-hen kentälle jäämisen Sammatuksessa.

Puna-armeija joukkojen kastaminen SyvärilläVuonna 2002 laajan toimituskunnan toimittamassa kirjassa Syväriltä Tona-valle venäläiset kirjailijat ovat toden-neet Syvärin ylityksen olleen joukko-jen kastaminen taisteluihin. Varmuus joukkojen voimasta ja energiasta ladat-tiin maalla, virralla ja ilmassa.

Jangerjoen ylitykseen kiirehti 301 ampumarykmentti muiden mukana. Sammatusjoella tuli pysähtyminen yh-teen kaikkein vahvimpiin kuuluvien puolustusasemien eteen. ”Solmukkei-set” hyvin järjestetyt asemat oli yhdis-tetty Sammatuksen, Puustan, Koivu-mäen ja Piippilän asutusten yhteyteen. Nuo kiharaiset asemat olivat hyökkäys-joukoille betonisine rakennelmineen, tulikorsuineen ja kiviesteineen vaikeas-ti murrettavissa. Opastusta tarvittiin juoksuhautaverkoston selvittämiseksi.

Vastassa tiedettiin olevan osittain kahdeksannen jalkaväkidivisioonan

Sammatuksen Juhannus kesällä 1944

Sammatuksessa ikänsä asunut Vasilin näyttämässä paikkoja.

313/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

joukkoja, joita tukivat tykistön lisäksi järeät kranaatinheittimet.

Määrätty hyökkäyshetki oli 24.6.1944 kello 18.00. Tuolloin piti repiä suoma-laisasemat kolmen rykmentin voimilla. Hyökkäyksessä kärsi huomattavimmat tappiot 301 rykmentti, jonka komenta-jakin kaatui.

Samana päivänä Moskovasta terveh-dittiin Karjalan rintaman joukkoja Sy-värillä tapahtuneesta läpimurrosta.

Vasta seuraavana päivänä 25.6. nujer-rettiin vastustajan voimat Sammatukses-sa. Hyökkäystä kohti Kuittisia johti 298 ja 301 ampumarykmentit. Kuittisissakin oli asutuskeskukseen rakennetut soluk-koasemat. Kärkirykmentit pääsivät aset-tumaan Mäkriäjoen pohjoisrannalle. Sa-vuava Sammatus jäi revittynä ja verisenä taustalle sodan kulkiessa kohti Aunusta.

Etsintäretki 2011 syksyllä Sammatuksen suunnallePuustan hierun eteläpuoliset metsät ennen kylätaisteluja kokivat teräksi-sen rankkasateen Karjalankylästä vyö-ryneiden Puna-armeijan joukkojen ta-kia. Suomalaistykistön kranaatit iskivät ryhmittyvien joukkojen sekaan hieman ennen Sammatuksen taisteluja.

Lokakuussa 2011 kävelin kaverini kanssa Sammatuksessa ikänsä asuneen Vasilin kanssa Sammatuksesta ete-lään johtavaa metsätietä Karjalankylän suuntaan. Tavoitteena oli maastokohta aivan tien vierellä, missä kesällä 1944 oli lojunut suomalaissotilaan ruumis. Olimme etsintämatkalla. Halusimme löytää Vasilin näkemän kaatuneen suo-malaisen jäänteet.

Marssin aikana Vasili osoitti alueen, missä suomalaistykistön kranaatit oli-vat tehneet tuhojaan vastustajan patal-joonan rivistöihin. Silpoutuneiden pui-den oksille oli kertynyt ihmiskehojen osia ja sisäelimiä.

Tuo tienoo oli haissut seuraavina päi-vinä kamalasti. Vasili oli muiden ky-läläisten tavoin juuri ennen Samma-tuksen taistelujen alkamista siirtynyt riittävän kauas metsään, mutta palan-nut kylän raunioille taistelujen siirryt-tyä Aunuksen suunnalle. Sammatuk-sen talojen hiillokset eivät suoneet suo-jaa. Vain yksi sauna jäi palamatta. Kylän elämä piti aloittaa taivasalla.

Jatkoimme marssia noin 3 kilometriä Karjalankylän suuntaan Vasilin kerto-essa Sammatuksen tapahtumista kesällä 1944. Hän osoitti alueen, missä suoma-laissotilaan ruumis oli paisuneena hais-sut. Olimme tavoitteessamme. Aloitim-me tutkimukset metallinilmaisinta käyt-täen. Sotaromut ääntelivät karikkeen alta. Sirpaleita, kypärä, hylsyjä ja yksi kranaatti tuli tulokseksi. Kaivelimme lä-hes koko päivän, koska Vasili jatkoi työ-maan osoitettuaan karpalosuolle. Illalla palasimme Sammatukseen Vasili ehkä väsyneimpänä, koska hänen reppunsa oli täynnä marjoja. Tosin hän oli meistä pal-

jon vanhempi, mutta jaksoi muutaman tauon pidettyämme kävellä kotiinsa.

Matkan aikana selvisi, että sodan jäl-keen oli vielä kaksi nuorta poikaa me-nehtynyt 1944 syksyllä perunapellolla heittimen kranaatista. Toinen pojista oli heittänyt kranaatin raunioon. Tällöin kumpikin pojista oli kuollut sirpaleis-ta, jotka kranaatti räjähtäessään sylkäisi ympäristöönsä. Sota oli läsnä perunan-nostajien joukossa.

Jäimme Vasilin taloon yöksi. Illal-la hän näytti meille Suomesta saaman-sa paperit veljestään Simo Saavoses-ta, joka oli taistellut 1944 Äyräpäässä HP 3:n konekiväärikomppaniassa. Veli oli tuolloin haavoittunut kuolettavasti. Hautapaikan hän oli saanut Lappeen-rannasta.

Simon joutuminen heimopataljoo-naan oli toteutunut mutkan kautta. Hän oli jäänyt sodan alkuvaiheessa saksa-laisten vangiksi etelässä. Sittemmin hä-net oli luovutettu Suomeen, missä hän oli aikanaan liittynyt HP 3:een, jonka riveissä taistellessaan menehtyi. Sodan polut ovat arvaamattomat.

Seuraavana päivänä osoitti Vasi-li PSS-asemasta paikan, jossa suoma-laisveteraanit olivat kertoneet vänrik-ki Pekka Ponnen kaatuneen 24.6.1944. Ponnen yksikkö on 2./15.Pr Oletetussa kaatumispaikassa oli syvän taisteluhau-dan laidalla Raitapuu, jonka kylkeen oppaamme oli suomalaisten pyynnöstä kaivertanut hautapaikan merkin.

Suomalaisveteraanien kertoman mu-kaan kyseisessä paikassa oli taistelujen temmellyksessä puna-armeijan hyök-käysvaunu ajanut pitkin taisteluhau-taa jyräten haavoittuneita suomalai-sia. Teimme useita taisteluhaudan poh-jaan ulottuvia syviä reikiä kumpaankin suuntaan osoitetusta paikasta alkaen. Tuloksena tuli kyläläisten hylkäämiä metallisia esineitä, mutta ihmisjäänteitä ei vain osunut lapioihin.

Pekka Ponnen jäänteet jäivät vielä taisteluhautaan. Kaivoimme siis vääräs-tä paikasta.

Vasilin tietämän mukaan suomalais-sotilaitten ruumiit olivat vedetty kohta sodan mentyä kylän vanhimpien mies-ten toimesta taisteluhautoihin ja peitel-ty kunnolla.

Omien tutkimusteni mukaan Sam-matukseen on jäänyt kentälle 22 mie-hen ruumiit. Kentälle jääneiden joukos-sa on myös majuri Erkki Leppäkosken ruumis.

Erään Sammatuksessa asuvan van-han naisen mielestä mäen hieruun tul-taessa tien vieressä olevan lähteen ylä-puoliseen maastoon on haudattu aina-kin yksi suomalainen sotilas.

Etsintäretken ohjelmaan ei mahtunut enää Sammatuksen taistelupaikkojen enempää tutkimista. Matkan varsinai-set kohteet olivat muualla. Tarkoitukse-na oli löytää Vasilin opastamana Karja-lankylään johtavan tien vierellä olleen

suomalaisen jäänteet ja samalla kaivaa Pekka Ponnen oletetulla kaatumispai-kalla. Tehokkailla metallinilmaisimilla varustettuna ja usean päivän työsken-telyllä uskon Sammatuksesta PSS-ase-masta sotilasjäänteitä löytyvän.

I/15.Pr. Sammatukseen jääneiden so-tilaitten puolustuslohko on sotapäivä-kirjojen merkintöjen perusteella selke-ästi paikallistettavissa. Kyseisestä pa-taljoonasta on arkistotietojen mukaan Sammatukseen jäänyt kentälle 16 soti-lasta.

15. Prikaatin miehiä on toinen mo-koma jäänyt Pisiin ja Saarimäkeen. Varsinkin 7./15. Pr:n yhden ryhmän kentälle jäämispaikan selkiinnyttämi-nen veteraanitiedoilla olisi tärkeä. Jäi-kö ryhmä Saarimäen tuntumaan vai Ahvenlammen koillispuolelle. Oikealle alueelle osuminen antaisi kaivajille var-man tuloksen.

Sotaan jääneitä ei saisi unohtaa. Soti-lashautausmaat eivät ole sinetöityjä.

Teksti ja kuvat: Ismo Mikkonen

Vuoden 2013 loppuun mennessä on kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtuneissa etsinnöissä löydetty yhteensä 1155 kentälle jääneen suomalaissotilaan jäänteet. Heistä 355 on kyetty luotettavasti tunnistamaan henkilöllisyydeltään ja saattamaan pääasiassa kotiseurakuntiensa sankari-hautausmaihin.

Kansallisarkiston ylläpitämän tiedos-ton mukaan edelleen on noin 13 000 kentälle jäänyttä tai kadonnutta henkilöä tietymättömissä. Lukuun sisältyy muun muassa lähes 2000 tunnistamattomina haudattua ja meri-voimien alusten mukana hukkunutta. Taistelukentällä tai luonnon armoilla tuhoutuneiden jäänteiden määrästä ei ole arviota. Etsintöjä jäljellä olevien löytämiseksi kuitenkin jatketaan.

Etsintätyöstä vastaava Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ottaa edel-leen vastaan tietoja kentälle jääneiden katoamispaikoista ja -tapahtumista, jotka saattavat johtaa myönteiseen tulokseen. Yhdistykselle voi ilmoittaa myös kiinnostuksestaan etsintätyö-hön. Yhteistieto info@sotavainajat.net

Vapaaehtoisetsijä Ismo Mikkonen Aunukseen 6.-14.10.2011 suuntautuneella etsin-tämatkallaan. Päässä löytynyt kypärä ja kädessä ammus.

PakkausÖhman Teerikukontie 10-12 | 00700 Helsinki

puh. (09) 351 790

www.pakkausohman.com

KaiKKi paKKauKseen

www.pakkausohman.com

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201432

Historiantutkija, tieto-kirjailija Ville Kivimäki kirjoittaa viime sodista erilaisesta näkökulmasta. Sankareiden ja legendojen sijasta hän kertoo niistä suomalaissotilaista, joiden psyyke murtui rintamilla.

poikkeavasta luonteenlaadus-ta, kuten pitkään väitettiin ja annettiin ymmärtää. Psyykki-set vammat olivat sotavammo-ja siinä, missä kaikki muutkin, Kivimäki tähdentää.

Tuhansien suomalaissoti-laiden psyyke oireili vakavasti viime sodissa, mihin ei osattu aluksi lainkaan varautua neljä-kymmentäluvun hämmentävi-nä aikoina. Psykiatrit ja lääkä-rit olivat ihmeissään, kun kent-tä- ja sotasairaaloihin ympäri maata alkoi virrata heti talviso-dan alussa vapisevia rintama-miehiä, aikalaistermillä ilmais-tuna ”tärähtäneitä”.

Nämä rintamilla psyykki-sesti vammautuneet suoma-laissotilaat eivät aina muista-neet ensiapuasemilla ja sairas-tuvilla edes omaa nimeään. Moni heistä vain vapisi shokis-sa ja tuijotti tyhjyyteen. Moni sai rankkoja kouristuskohta-uksia tai itki kippurassa si-kiöasennossa kuin pieni lapsi. Moni näki harhoja, toistuvia mielikuvia vierellä silpoutu-neista aseveljistä.

Kaikkiaan toisessa maail-mansodassa joutui psykiatriseen hoitoon reilut 18 000 suomalais-sotilasta, heistä suurin osa jatko-sodassa, myös sen hiljaisemmas-sa asemasotavaiheessa.

Psyykkiset oireet olivat normaali reaktio sodan

karmeuksiin

Mutta kuinka moni vam-mautui rintamilla psyykkisesti todella? Tuskin sellaista ihmis-

tä onkaan, joka olisi henkises-ti täysin immuuni sodan kau-heuksille. Kerrotaan, että Lauri Törnissäkin, joka oli taisteli-joista kylmäpäisimpiä, sota oli-si laittanut jotakin rikki, Kivi-mäki kertoo.

Hän on saanut palkitun kir-jansa tiimoilta runsaasti palau-tetta varsinkin vanhemmilta lukijoilta, joiden lähiomaiset - isät tai isoisät - oireilivat psyyk-kisesti sotavuosina tai pian nii-den jälkeen.

Kirjailija-tutkija on kiitolli-nen saamastaan palautteesta, vaikka aihepiiri onkin arka.

- Helppoa ei ollut elämä rin-tamilla, mutta helppoa ei ollut myöskään miesten paluu si-viiliin monen vuoden jälkeen. Vaikeuksia kasaantui, henki-nen taakka kuormittui taas, ja moni joi itsensä rapakuntoon. Joku tuli uskoon ja pelastui kierteeltä.

- Onhan se todella äärim-mäisen kova paikka, kun nel-jä vuotta elämästä katoaa soti-miseen siellä jossakin. Luulen, että me nuoremmat emme voi koskaan ymmärtää täysin so-taa ja sen traumaattisia koke-muksia veteraaneille, niiden syvyyttä, Kivimäki kertoo.

Oireita pidettiin heikkoutenaSuomalaisilla psykiatreilla ei ollut ennen talvisotaa koke-musperäistä tietoa sodan vai-kutuksista sotilaiden mielen-terveydelle.

Kun osastot täyttyivät yht-äkkiä ”tärähtäneistä”, oppia ha-

ettiin saksalaisesta sotapsyki-atriasta, jossa psyykkiset oireet sysättiin usein sotilaan itsensä syyksi. Oli ikään kuin rintama-miehen omaa luonteen heik-koutta, jos ei kestänyt tykistö-keskityksiä, kranaattihelvettiä, ilmahyökkäyksiä, alituista pe-lon ja väkivallan ilmapiiriä päi-vin ja öin. Ville Kivimäki on asiasta täysin eri mieltä.

- Yksilön tausta ei miten-kään selitä alttiutta sairastua ja kestää huonosti sotakokemuk-sia. Psyyke saattoi murtua rin-tamilla keneltä tahansa. Ku-kaan ei ollut turvassa rintami-en karmeuksilta, hän sanoo.

Sotaa käyvä Suomi ei kuiten-kaan mielellään puhunut ää-neen ”tärähtäneistä”. Ongelma koettiin päämajassa Mikkelis-sä kiusalliseksi yleisen taistelu-moraalin kannalta.

Finlandia-palkitussa teok-sessaan Kivimäki kirjoittaa: ”Psyykkisiin häiriöihin liitettiin toisen maailmansodan Suomes-sa moraalisen paheksunnan ja häpeän stigma – niiden olemas-saolo pyrittiin myös kieltämään, marginalisoimaan ja erotta-

maan itse sotakokemuksesta”.Kivimäki painottaa, että rin-

tamamiehet tunnistivat kyllä hyvin aseveljen pelon ja ym-märsivät yleensä niitä, joiden hermo ei kestänyt sotaa, kaik-kia niitä hirveitä paikkoja, joi-hin oli mentävä. Tiedot koti-seudun pommituksista kiristi-vät myös sotilaiden pinnaa.

Hermopaine oli rintamilla kova - monen kohdalla liian-kin kova. Psyyke kuormittui ja järkkyi, todellisuus ei ollut enää hallinnassa.

Järkkyneet leimattiin pelkureiksiViime sodissa psyykkisesti sai-rastuneita suomalaissotilaita hoidettiin usein mielisairaalois-sa, jotka sijaisivat yleensä syr-jäisillä alueilla muun asutuksen ulkopuolella, luonnon keskellä. Esimerkiksi Pitkäniemen mieli-sairaalassa Pirkanmaalla Noki-alla toimi jatkosodassa muuta-mia kuukausia 350-paikkainen sotapsykiatrian osasto.

Oulun piirimielisairaala oli vieläkin suurempi laitos. Jatko-sodan ratkaisuvaiheissa kesällä

Kun sotilaan mieli murtui rintamillaHenkisesti ei voinut haavoittuaVielä 1990-luvun Suomessa viranomaiset ajattelivat yhä niin, ettei rintamilla voinut haavoittua henkisesti – vaikka ajat olivat tyystin muuttuneet ja psykiatria kehittynyt.

Vain hyvin harva viime sodissa psyykkisesti murtunut suoma-lainen sotilas on saanut invalidikorvausta tai kuntoutusapua. Psyykkisten vammojen osalta korvauslinja onkin ollut Suomes-sa 40-luvulta lähtien äärimmäisen tiukka.

Jo pelkkä psyykkisen vamman myöntäminen sotavammaksi olisi varmaankin riittänyt monelle veteraanille. Niin ei kuiten-kaan tehty, Ville Kivimäki toteaa.

Lotta ja sotilas junassa Joensuussa kesällä 1941. Naiset valoivat uskoa miehiin vii-me sodissa ja miehet puolustivat maata taatakseen naisten turvallisuuden. Kuva: SA-kuva

Lääkintämiehet kantavat haavoittunutta pois juoksuhaudasta Rukajärven Ontajär-vellä helmikuussa 1942. Sota koetteli rankasti myös lääkintämiesten ja paarinkan-tajien hermoja. Kuva: SA-kuva

Ville Kivimäen Finlandia-palkit-tu teos kartoittaa suomalais-ten rintamamiesten psyykkisen kestämisen ja murtumisen syitä vuosina 1939-1945. Kannen ku-va: WSOY

Tamperelainen Ville Ki-vimäki voitti viime marraskuussa Tieto-

Finlandian teoksellaan Mur-tuneet mielet (WSOY 2013). Tämä paljon kiitelty teos nos-taa esille sotasankaruuden alle jääneen liki vaietun historian; suomalaisten rintamamiesten saamat henkiset vammat ras-kaina vuosina 1939-1945.

Psyykkiset oireet olivat nor-maali reaktio sodan karmeuk-siin. Ne eivät olleet merkkejä

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

333/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

1944, siellä hoidettiin jopa 500 psykiatrista sotilaspotilasta.

Mieleltään pahoin järkky-neet suomalaissotilaat leimat-tiin sodan oloissa useimmiten pelkureiksi tai karkureiksi, ja heihin sovellettiin sairaaloissa poikkeusajan psykiatriaa; jopa sähköshokkihoidot olivat käy-tössä. Monenlaista työterapiaa-kin kokeiltiin vaihtelevalla me-netyksellä.

Yleisimpiä hoitomuotoja osastoilla olivat kuitenkin lepo ja rauhoittava lääkitys.

Ville Kivimäki kirjoittaa: ”Yleensä psyykkisen murtumi-sen taustalla oli pitkäaikainen taistelustressi ja sitä seurannut henkinen uupuminen ja her-kistyminen”.

Ville KivimäkiSyntyi 1976 Helsingissä, asuu Tampereella.

Historiantutkija, tietokirjailija, filosofian tohtori.

Työskentelee tutkijana Helsingin yliopistossa.

Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi pientä lasta.

Voitti Tieto-Finlandian syksyllä 2013 teoksellaan Murtuneet mielet, taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-1945 (WSOY 2013).

Ollut toimittamassa ja kirjoittamassa mm. teoksia Ihminen sodassa (Minerva 2006) ja Ruma sota (Johnny Kniga 2008), joka oli Finlandia-ehdokkaana.

Harrastaa kuntoilua Tampereella Kaupin lenkkipoluilla.Tutkija Ville Kivimäen mielestä sotahistoriaan kuuluu sankareita, mutta yhtä hyvin myös heitä, joiden psyyke ei kestänyt rintamilla. Kuva: Kari Kumpulampi

Porukkahenki oli tärkeääSuomessa on julkaistu vuosi-en varrella tuhansia sivuja pe-rinteistä sotahistoriaa talvi-, jatko- ja Lapin sodasta. Näis-sä suurteossarjoissa ei ole Ville Kivimäen mukaan ainuttakaan mainintaa sotilaiden psyyken häiriöistä. Suomalainen, perin-teinen sotahistoria onkin jäl-jitellyt suurelta osin päämajan suosimaa virallista linjaa, mutta viime sodilla oli monet kasvot.

- Olen saanut sähköpostii-ni omaisten laatimia, liikutta-via kuvauksia sotilaista, joiden psyyke romahti taisteluissa. Se aiheutti myöhemmin veteraa-nille häpeää, mikä johti joskus itsemurhaan, Kivimäki toteaa.

Entä ketkä olivat viime so-

dissa henkisesti kaikkein hei-koimmilla rintamilla Karjalan maastoissa?

- Paarinkantajat joutuivat näkemään kaiken pahan. Van-himmat täydennysmiehet eivät kuuluneet korsuyhteisöjen yti-meen, mikä olisi ehkä auttanut heitä kestämään paremmin so-dan oloja.

Keiden mielenterveys sitten kesti parhaiten sotaa?

- Oli tärkeää kuulua tiivisti pieneen porukkaan siellä kor-sun perukoilla. Oma poruk-ka oli tärkeä tukiverkko ja sen ansiosta psyyke sieti paremmin sotaa ainakin pintapuolises-ti. Huumoria viljeltiin, kehittyi ajan myötä oma slangi.

- Hyvästä, fyysisestä kun-nostakin oli sotilaalle apua. Kun oli kuntoa, jaksoi marssia ja taistella.

Kivimäen mielestä suoma-lainen sotilas sai henkistä voi-maa eritoten siitä, kun kotiasi-at olivat kunnossa ja parisuhde hyvä vaikeinakin aikoina.

- Rintamilla oli ehkä helpom-paa, kun oli paikka, jonne pala-ta ja siellä joku, joka jaksoi odot-taa. Suomalainen sotilas taisteli ennen kaikkea puolustaakseen naista, ja vaimon ja äidin kans-sa käyty kirjeenvaihto oli sodan arjessa hyvinkin tärkeä.

Kari Kumpulampi

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

KJ-Rent&Fix KyHämeenkyrö

Kaivinkonetyöt A. Ollikkala

Renko

Kuljetus Timo Hartikainen Oy

Iisalmi

JJN Monirakennus Ky Juha Niemelä

Ikaalinen

Urakointi Kai JeskanenIlomantsi

Maalausliike E. Heiskanen OyImatra

www.e-heiskanen.fi

Antenniasennus Mikkola Ky

Imatra

Metsäkonepalvelu Peltomaa Oy

Isojoki

Varis Forest OyIstunmäki

Pihatyö Nuutinen OyJoensuu

Isännöitsijätoimisto Pekka Kuparinen Oy

Joensuu

DJ-Team Entertainment KyJoensuu

MP-Mesta Heikkinen T:miJoensuu

Suomen Levyprofiili OyJoensuu

KKR Steel OyJoensuu

Kiitos Sotaveteraaneille Imatralta! Nro 122

Kiitos Sotaveteraaneille Jojen kaupungista! Nro 124

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201434

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

Tässä artikkelissa tarkastelen Päämajan alaista kaukopartio-toimintaa aluksi yleisellä tasol-

la, mutta keskityn erityisesti Kannak-sen partiotoimintaan kesällä 1944. Pää-majan kaukopartiotoimintaa toteuttivat erilliset kaukopartio-osastot Os Vehni-äinen (1/ErP 4) Kannaksella ja asemaso-tavaiheen aikana Syväriltä etelään, Os Kuismanen (2/ErP 4) Aunuksen Kar-jalassa, Os Marttina (3/ErP 4) Itä-Kar-jalassa ja Vienassa sekä Os Paatsalo (4/ErP 4) pohjoisessa Sallasta Petsamoon.

Välirauhan aikana koulutettiin osas-tojen tiedustelun runkomiehistö – osit-tain jo 1930-luvulla toimineista ja ns. salaisissa partioissa mukana olleista. Erityisesti kohdistettiin rekrytointi itä-karjalaisiin pakolaisiin ja luovutettujen alueiden miehiin sekä inkerinsuoma-laisiin. Luonnollisesti oltiin kiinnostu-neita venäjäntaitoisesta henkilöstöstä. Vasta sodan loppuvaiheessa, kun par-tiomiestarve oli suuri, turvauduttiin ar-meijan henkilöstötäydennyskeskuksen rekrytointiin.

Huollollisesti osastot ja sittemmin 1.7.1943 osa perustetun Erillinen Patal-joona 4:n (ErP 4) komppaniat tukeutui-vat sotatoimialueensa yhtymiin (divisi-ooniin) – vuodesta 1943 erityisvarustus tuli pataljoonasta.

Siirtyminen tiedustelualueelle tapah-tui sodan alussa jalan, syksystä 1941 läh-tien kuitenkin otettiin käyttöön lento-kuljetukset vesilentokoneilla, joilla par-tioita vietiin ja noudettiin metsäjärviltä.

Hyökkäysvaiheen aikana kaikil-la kaukopartio-osastoilla oli yhtenäi-set tehtävät. Niiden tuli jatkaa salais-ten partioiden työtä ja tiedustella tule-via hyökkäysuria. Keskeiseksi nousivat myös hyökkäyksen alettua vihollisen häirintä, rautateiden ja siltojen tuho-aminen, vankien kuulustelut ja saaliik-si saatujen asiakirjojen tulkinta ja vienti omalle puolelle. Voidaan sanoa yleistä-en, että partiot liikkuivat tulevilla hyök-käysurilla noin viikkoa ennen hyökkä-yksen alkua. Nämä tehtävät nousevat esiin erityisesti Kannaksen alkukesän 1941 partioiden toiminnassa.

Keväällä 1944 tiedettiin tiedustelu-osastoissa ja Päämajan tiedustelussa, että suurhyökkäys on tulossa. Tiedet-tiin myös saksalaisrintamien kokemuk-sesta sen voima ja se, että ensimmäinen läpimurto ulottuisi muutamassa päiväs-sä 50–100 kilometrin päähän hyökkäys-kynnyksestä. Näitä tietoja ei kuitenkaan Päämajassa käytetty hyväksi.

Talvella 1944 1/ErP 4:n ollessa vielä Syvärillä Vaašenissa se sai määräyksen valmistautua partiointiin Kannaksel-la tulevaksi odotetun suurhyökkäyksen alueella. Vastaavan käskyn sai Laatokan pohjoispuolella operoiva 2/ErP 4. Aja-tuksena oli, että partioita varten raken-nettaisiin huoltokätköjä, joihin tukeu-tuen partiot voisivat operoida hyökkää-vän vihollisen selustassa.

Kaukopartiokomppaniat saivat huh-tikuun 1. päivänä varsinaisen käskyn rakentaa itselleen valmistellut tukeu-tumiskätköt rintaman taakse tulevalle hyökkäysalueelle niin Kannaksella kuin Itä-Karjalassakin. Näistä vihollisen se-lustaan jättäytyneet partiot saivat täy-dennystä. Hyökkäyksen vyöryttyä yli partiot siirtyivät kulku-urien varteen ja aloittivat liikenteen seuraamisen, jonka tiedot välitettiin suoraan ErP 4:n tiedus-telutoimistoon.

Partiotaktiikka muuttui Nyt tehtäväksi tuli kätkeytyä ja hyök-käyksen ensimmäisen vaiheen jälkeen siirtyä tieurien ja rautateiden varteen seuraamaan liikennettä ja viestittä-mään havainnoista välittömästi eteen-päin. Näistä tiedoista saattoivat sit-ten tiedusteluosaston tiedustelueksper-tit määritellä hyökkäävien joukkojen määrän, laadun ja jopa yksiköt. Sotavä-kihän marssii aina tietyssä järjestykses-sä!

Kannaksella partioiden miesluku on neljä, joista yksi oli radisti. Yhteys- ja laskuvarjopartiot, joiden avulla joitain Matti-partioita huollettiin, olivat kak-simiehisiä. Syynä tähän oli Kannaksen toiminta-alueen väistämismahdollisuu-den rajoitukset – suurempien partioiden operointi olisi vaikeaa ja ilmitulon ris-ki suuri. Aunuksessa ja pohjoisempana partiot olivat suurempia ja tulivoimai-sempia – siellä riitti korpea väistöliik-keisiin mahdollisen ilmitulon jälkeen. Siellä myös voitiin suurempi partio ja-kaa useampaan pikkupartioon ja näin laajentaa tiedustelualuetta.

Kannakselle suunniteltiin kaikkiaan 14 tukeutumiskohdetta, Mattia, jotka olivat partiokohtaisia. Osa näistä varus-tettiin myös VKT-linjan ja Salpalinjan välille. Valmiiksi Kannakselle saatiin kahdeksan Mattia, joista yksi, Terijo-en lähellä oleva Matti jäi miehittämättä

hyökkäyksen ehdittyä sinne ennen par-tiomiehiä.

Muut Matit ehdittiin miehittää ennen vihollisen ylivyöryä ja partiot ryhtyivät tehtäviinsä havainnoimaan liikennettä tievarsilla. Tehtävä oli vaikeutunut enti-sistä, koska vihollisen radiotiedustelun liikkuvat peilausasemat olivat liikkeel-lä ja tehokkaita, ja Kannaksen tiestöi-sessä ja aukeassa maastossa partioiden liikkumismahdollisuudet olivat rajoite-tut. Näin partioista suurin osa paljastui ja joutui takaa-ajetuiksi. Osalle partioita jouduttiin pudottamaan mm. radioka-lustoa lentoteitse, mikä lisäsi ilmitulon vaaraa. Viimeisille partioille elokuun loppupuolella toimitettiin täydennystä myös pudottamalla kahden miehen las-kuvarjopartioita, mutta tämä ei tiiviin vihollismiehityksen vuoksi tuottanut tuloksia. Myös yksi yhteyspartio lähe-tettiin viemään radiokalustoa Vuoksen yli ja tehtävä onnistuikin.

Matti-partioilta tärkeitä tietojaKuitenkin tietoja saatiin ja välitettiin eteenpäin. Matti-partio, joka operoi rautatien ja ”Kivitien välisessä maas-tossa välitti ehkä keskeisimmät tiedus-telutiedot 17.7. alkaen. Tuona päivänä ja kahtena seuraavana todettiin Leningra-din suuntaan menevän kaikkiaan 14 ju-naa, joiden vaunuissa oli taistelukelpois-ta miehistöä ja aseistusta mukaan luki-en panssarivaunuja. Sama tahti jatkui vielä 20.–23.7. ja vastaavaa miehistön ja kaluston virtaa liikkui myös maantiellä. Tästä pääteltiin, että suurhyökkäyksen voima oli taittunut ja joukkoja vedettiin pois Kannakselta. Itse asiassa toinen Matti-partio oli jo 13.7. tehnyt vastaa-via havaintoja länteen menevistä tyh-jistä junista ja täysistä itään päin, mutta sen radio oli epäkunnossa ja se sai sano-mansa annettua toisen partion radiolla vasta 15.7. Näin olleen vihollisen jouk-kojen vetäminen pois Kannakselta olisi alkanut jo 13.7. Vastaavasti voitiin myö-hemmin Laatokan pohjoispuolella to-deta liikenteen suuntautuvan Loimolan suunnan sijaan pohjoiseen, joten yritys-tä Ilomantsin kautta saatettiin odottaa.

Kannaksen kaikkiaan yhdeksästä partioista seitsemän Matti-partiota, yksi yhteyspartio ja kaksi laskuvarjopartiota joutuivat palaamaan omalle puolelle ui-malla Vuoksen yli. Uintimatka oli pari-sen kilometriä ja partiot jättivät kaiken varustuksensa lähtörannan aaltoihin ja palasivat alastomina omalle puolelle.

LopuksiPartiomiehiä ErP 4:ssä ja sitä edeltävissä osastoissa oli kaikkiaan 622, joista 1/3 rekrytoitiin kesällä 1944. Kaikkiaan ti-lastoitiin 263 eripituista partiomatkaa,

Kaukopartioita Kannaksella kesällä 1944

Tehtävänsä suorittanut partio palaa omaan tukikohtaansa. Uuksujärven maasto 22.8.1944

353/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

lyhyimmillään 2–4 päivän talvisia pi-kapartioita ja pisimmillään 4–6 viik-koa kestäneitä kesäajan todellisia kau-kopartioita, joista pisimmät ulottuivat aina Arkangelin radalle asti. Kymme-nen partiomatkaa tai enemmän oli 67 miehellä, enimmillään partioita yhdellä

Jälkienseuraamiskurssit. Vielä kerran harkitaan ja koete-taan tehdä erilaisia havaintoja maastossa olevista jäljis-tä, ennen kuin uskalletaan niiden perusteella määritellä partion miesvahvuus. Uhtuan suunta 21.7.1944

Pisissä motista murtautuneet ja kahdeksan vuorokautta vihollisen selustaan seikkailleet kuusi miestä. Käsnäselkä 14.7.1944.

miehellä oli 25. Ennen talvisotaa ja vä-lirauhan aikana rekrytoidut 150 miestä muodostivat selkeän runkomiehistön, joka myös toimi partionjohtotehtävissä sodan pitkittyessä.

Kaatuneita partiomiehiä oli kaik-kiaan 84, joista 36 kesän 1944 aikana.

Vuonna 1942 kaatuneista 21 miehes-tä 13 kuului Konozan alueella tuhou-tuneeseen virolaispartioon (Suomen armeijan sotilaita). Lisäksi kaksi lottaa hukkui Syväriin talvella 1943. Tappioi-den pienuus johtuu kaukopartiotoimin-nan luonteesta: vain erityisestä syystä

partio antoi itsensä ilmi, tärkeintä oli tiedustelu.

Kesän 1944 tappiolukuihin vaikutti myös neuvostojoukkojen tehostunut ra-diopeilaus, jonka johdosta partiot tuli-vat ilmi sanomiaan lähettäessään. Kan-naksen takaa-ajetuissa partioissa mene-tettiinkin seitsemän miestä, joista yksi palautettiin vankien luovutuksessa ke-väällä 1945 takaisin. Kun partiomiehiä kesällä 1944 oli Kannaksella 33, olivat tappiot suhteellisesti suuret.

Kaukopartiotoiminnan asiakirjat, ra-dioviestitoiminnan asiakirjat ja suurin osa partiokertomuksista tuhottiin syys-kesällä 1944 tai vietiin Ruotsiin, jossa ne katosivat. Partiotiedustelun merkityk-sestä sotatoimiyhtymille tai sodanjoh-don päätöksien teolle ei ole tehty riittä-vää tutkimusta.

Lassi Saressalo dosentti, tietokirjailija

Lähde: Saressalo, Lassi: Päämajan kaukopar-tiot jatkosodassa. WSOY. 1. ja 2. painos 1987, 3. painos 2010.

Palokan Kuljetus ja Kiinteistö Oy

Palokka

Rakennusliike Seiska OyJyväskylä

Huoneistoremontit A. Matilainen Oy

Jyväskylä

www.maanrakennuslehtonen.fi

KES-Siltaykköset OyJämsä

Erka OyJärvenpää

Helkama Bica OyKaarina

Bobcat-Urakointi Jouni Kontio

Kajaani

Metallikoneistamo E. Moilanen Ky

Kajaani

ADS-Group OyKalajoki

Ourex OyKangasala

Sähkö-IskeläKangasala

Rakennusliike Tikirak OyKangasala

Maanrakennusliike Mikko Sallinen

Kangasala

Karjaan Lukko OyKarjaa

Karkkilan Toritaksi OyKarkkila

Rakennusinsinööritoimisto JM-Rakenne Oy

Kauhajoki

Tilitoimisto Ordent OyKerava

Euroraivaus OyKerava

Moottorikoneistamo R-Koneistus Oy

Kerava

Maalaiskartano Pihkala OyKestilä

Kiitos Sotaveteraaneille Juupajoelta! Nro 113

Kiitos Sotaveteraaneille Keravalta! Nro 109

Kiitos Sotaveteraaneille Juvalta! Nro 105

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201436

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

Everstiluutnantti Erik Sandström, Panssaridivisioonan esikuntapääl-likkö, opiskeli lokakuussa 1943 kuukauden panssariyhtymien esikuntapäälliköille tarkoitetulla kurssilla Panzerschule Potsdamis-sa. Kurssillaan Sandström näki panssarivaunun infrapunalaitteet ja Faustrohrin (nyrkkiputken), jonka ammuksena oli ns. Klebe-miina eli upseeri oli nähnyt pans-sarinyrkin, lähitorjunta-aseen. Informoituaan esimiehensä Äänislinnassa kenraalimajuri La-gus laati 11.1.1944 ensimmäisenä kirjallisen tilauksen Päämajalle lähitorjunta-aseiden saamiseksi armeijallemme.

Pst-aseita 1941-1942Asemarkkinoiden avauduttua Saksan suuntaan Suomeen päätettiin hankkia riittävästi panssarintorjunta-aseita. Kos-ka Wehrmacht ja Waffen-SS tarvitsivat itse parhaat 37 K/40-tykkinsä, OKW oli valmis myymään runsaasti uuden so-dan tarpeisiin jo vanhentuvia sotasaali-saseita. Syksyllä 1940 Suomeen toimitet-tu ensimmäinen ase-erä käsitti pst-asei-ta ja niiden laukauksia seuraavasti:

– 14 mm Boys-pst-kivääreitä (engl.) 200 ja patruunoita 100 000

– 25 K/34 ja -37-pst-tykkejä (ransk.) 200 ja laukauksia 200 000

– 37 K/40-pst-tykkejä (saks.) 100 ja laukauksia 100 000

– panssarimiinoja 150 000– 37 K/40-tykkejä kesällä 1941

50 ja laukauksia 190 000

Puolustusvoimillamme oli 24.6.1941 pst-kivääreitä 838 ja pst-tykkejä talvi-sodan tykit ml. 482 kpl. Valmiutemme oli nyt aivan toista luokkaa kuin talvi-sodan aattona. Määrävahvuudesta kui-tenkin puuttui vielä 288 tykkiä.

”Norsupyssyjä”, 20 mm pst-kiväärei-tä L-39 valmistettiin 1941 loppuun asti ja it-aseversioita 1945 saakka.. Yhteensä 2 078 niitä tehtiin, vaikka vuoden 1942 alussa niillä ei enää puhkottu venäläis-tä panssariterästä, kuten talvisodan päi-vinä. Siksi Saksasta hankittiin 50 K/38-kanuunoita 27 ja niille 24 134 laukausta. Vuoden 1942 lopulla tykin ammusten läpäisykykyä ei enää pidetty riittävänä. SS-Brigadeführer Hansén saapui kesällä 1942 komennuskuntineen esittelemään uusia pst-kranaatteja eräisiin varuskun-tiimme. Pst-aseet olivat– 37 K/40-tykin varsikranaatteja, ki-

väärikranaatin ampumalaite kivää-rin 30 mm panssarikranaatin m/41 ja 46 mm panssarikranaatin m/42 käyttöä varten sekä

– panssaripanos m/42 (Hafthohlla-

dung 3) ja myöhemmin valmistettu Hafthohlladung 3,5, mitä Suomeen ei hankittu.Aseiden tuhovoima oli Hansénin

mukaan kevyitä ja keskiraskaita neu-vostovaunuja ammuttaessa taattu. 37 K/40-tykin putken suusta ammutta-va varsikranaatti ja yksittäisen sotu-rin nopeasti vaunun panssariteräkseen kiinnittämä panssaripanos olivat käyt-täjilleen vaarallisia. Äänislinnan pans-sarikentällä ei SS-kenraali kahta viime mainittua edes esitellyt.

Panssarintorjunta ohittaa panssariaseenSaksasta tilattiin keväällä 1943 75 K/40-kanuunoita 290 kpl, jotka perustui-vat Rheinmetallin suunnitteleman 50 K/38:n perusratkaisuihin. Aseita tuo-tiin maahamme 210 ja ampumatarvik-keita 223 500. 75 K/40 oli Suomessa ai-noa pst-tykki, jonka panssarikranaatti ja panssariammus läpäisivät venäläisten 1943-1944 käyttämien vaunujen pans-sariteräkset otolliseen kohtaan osuttu-aan.

Puute tehokkaista kanuunoista oli Saksan itärintamalla huutava. Siksi Saksan aseteollisuus päätyi tilapäisrat-kaisuun. Ranskalaisen 75 mm sotasaa-listykin putki vm. 1897 asennettiin 50 mm pst-tykin lavetille. Ase sai Suomes-sa nimen 75 K/97-38. Lopuksi Saksassa tehtiin vielä 150 tykin sarja PaK:n lave-tille (7,5-cm-Panzerjägerkanone 97/40).

Ase ei ollut suomalaisille vieras, koska niitä oli linnoituspatteristojen käytös-sä jatkosodan alussa 48 kpl. Meiltä tykit lähetettiin Saksaan muutoksia varten. Siellä niihin rakennettiin 50-millisten lavetti ja uusi suuhidastin. Pst-tykkeinä Suomeen palasi 75 K/97-38-kanuunoita 46 kpl, jotka merkillisen sekarakenteen vuoksi saivat nimen Mulatti.

Lähitorjunta-aseet saapuvat Laguksen esitys kantoi hedelmää ja lä-hitorjunta-aseiden hankintoihin ryh-dyttiin. Osapuolet olivat vanhat tutut, Helsingissä suomalainen Oy Dahlberg & Hilbert Ab ja Saksassa J. Veltjens Waf-fen und Munition A/G, joka otti tar-vikkeet vastaan saksalaisissa varikois-sa, huolehti kuljetuksista ja laivauksista. Langgasser Torin itälaidassa (Danzig) sijaitsivat konsuli Emil Dethloffin joh-tama Bergtransin laivameklariliike ja Suomen konsulaatti. Huolintaliikkeen ovella oli kyltti:Deutsches Ost See Spe-ditionsgeschäft. Se vastasi SHO:n alus-ten tulosta satamaan, lähtöjärjestelyistä avomerelle, muonituksesta ja laivaväen terveydenhuollosta.

Kuultuaan Suomen rauhantunnuste-luista helmikuun lopulla 1944 der Füh-rer määräsi maamme 10.3. aseidenvien-tikieltoon, joka yllättäen lakkautettiin 12.3. Kuka esitteli Hitlerille kiellon lak-kauttamisen, ei ainakaan eversti Joseph Veltjens, joka menehtyi häntä kuljetta-neen lentokoneen törmättyä vuoreen

6.10.1943 Italiassa. Kuljetukset Saksasta olivat käynnissä koko alkuvuoden aina 7.3. asti, jolloin Danzigista Poriin saa-punut s/s Baltic toi mm. 12 000 panssa-rikranaattia 75 K/40-tykeille.

Ensimmäinen merkittävä lähitorjun-ta-asekuljetus saapui s/s Aune H:n ruu-massa Poriin 11. huhtikuuta. Lähes 1 235 tonnin lasti käsitti mm. 1 700 kpl 100 mm F1-panssari-h-patruunaa eli ontelopatruunaa ja 142 mm F2-panssa-ri-h-patruunaa, joita aluksi kutsuttiin käsipatruunoiksi (Handpatrone). Vielä nousi kaijalle 300 panssarinkauhua ja kullekin 10 kpl 88 mm rakettiammus-ta. F1 ja F2 (Faust l. nyrkki) saivat Suo-messa vasta 29.8. viralliset nimet pik-kunyrkki ja isonyrkki. Panssarinkauhu tulee saksan sanasta Panzerschreck. OKH oli antanut 5.12.1943 ohjeen pans-sarinkauhujen jakamisesta saksalaisil-le rintamajoukoille. Yhtymistä kauhuja saivat ensin painopistesuuntien divisi-oonat. Uudet aseet oli kehitelty suunnat-tuun räjähdysvaikutukseen perustuvaan ilmiöön, joka oli tunnettu jo ensimmäi-sen maailmansodan vuosilta. Aseisiin lisättiin vielä em. sodassa tehty ratkaisu rekyylittömyys, joka kumpusi ikivanhas-ta sovelluksesta, rakettivaikutuksesta.

Saksassa arvioitiin Suomeen toimi-tettujen lähitorjunta-aseiden riittävän noin 1 000 panssarin tuhoamiseen tai taistelukyvyttömäksi tekemiseen. Kun Poriin tuotu asemäärä vastasi vain yh-den saksalaisen divisioonan perusan-

Panssarintorjunta-asehankinnat Saksasta 1944

75 K/40-kanuunalla harjoitellaan. Tykin panssarintorjunta-ammukset olivat panssarikranaatti, panssariammus ja ontelokra-naatti. Muita maaleja ammuttiin sirpalekranaatein.

373/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

nosta, näytti siltä, että OKH:ssa oli pää-tetty nostaa suomalaisten luottamusta aseisiin.

Aseiden salattu varastointi ja jakoSaksasta hankitut aseet olivat tiukkojen salassapitomääräysten mukaisia. Pää-maja painotti 29.4. päivätyssä asiakirjas-saan, että ”lähitorjunta-aseet on käsitel-tävä erittäin salaisina ja on ne varastoi-tava rykmentin portaaseen. Pataljoonille luovutetaan aseita vain koulutustilai-suuksiin silloin, kun panssareiden esiin-tymistä on odotettavissa.” Panssari-nyrkkien vähyyden vuoksi aseet taltioi-tiin aluksi armeijakuntien varastoihin. Em. kirjelmän mukaisesti armeijakun-nille ja erillisille yhtymille jaettiin 274 panssarinkauhua raketteineen (93 % ko-konaismäärästä) ja 900 panssarinyrkkiä (53 % kokonaismäärästä).

Lähitorjunta-aseiden salaaminen oli meillä jo turhaa, sillä kevättalven 1944 aikana kauhuja ja nyrkkejä oli jäänyt Saksan itärintamalla yhteisen viholli-sen tarkasteltavaksi riittävästi. Varmaa oli vain se, että armeijallemme tyypil-linen ylisalaaminen johti siihen, etteivät tulevat aseiden käyttäjät tunteneet nii-tä. Touko-kesäkuussa pidettiin Suoje-luskuntain Päällystökoululla neljä ope-tustilaisuutta, jotka oli tarkoitettu aseita kouluttaville upseereille. Niinisalossa ja Kannaksen Valkjärvellä ammuttiin lä-hitorjunta-asein toukokuussa.

Päämajan operatiivisen osaston pääl-likkö, eversti Valo Nihtilä on laatinut 5.5.1944 Yhteysesikunta Nordin esikun-tapäällikölle, everstiluutnantti Zimmer-sille lähitorjunta-aseittemme jakoa kos-keneen ilmoituksen seuraavasti:

Torjuntataistelujen raivotessa Kan-naksella väriltään tummankeltaisia panssarinkauhuja ja panssarinyrkkejä saatiin rintamajoukoille lisää viime het-kellä koulutuksen alkaessa kaikella kii-reellä.

Panssarintorjuntajoukkojen määrät Panssarintorjunta-aseet oli 15.7. sijoitet-tu pst-joukkojemme kokoonpanoihin seuraavasti: 1. Päämajan alaiset tykkikomppaniat

– 10 tykkikomppaniaa, joilla oli 75 K/40-tykit, neljällä 75 K/97-38-ty-kit. Kahdella komppanialla oli 50 K/38-tykit. Panssaridivisioonan Panssarijääkäripataljoona käsitti kolme tykkikomppaniaa.

2. Divisioonien ja prikaatien tykki-komppaniat

– 8 tykkikomppaniaa, joilla oli 75 K/40-tykit, kahdella 75 K/97-38-, neljällä 76 RK/27-tykit ja 21:llä 45- tai 37-milliset.

3. Jalkaväkirykmenttien tykkikomppa-niat– 2 tykkikomppaniaa, jotka aseis-

tettu 76 RK/27-tykein ja loput 25 komppaniaa 45- ja 37-millisin.

4. Muut pst-yksiköt– rajajääkäripataljoonien neljä tyk-

kijoukkuetta ja Lin.P 3:n yksi tyk-kijoukkue oli aseistettu 45-milli-sillä.

5. Panssarintorjuntaosastot– 11 osastoa, jotka aseistettu uusin

lähitorjunta-asein. Vielä 15.7. jäl-keenkin perustettiin pst-osastoja. Samoin ovat tykkiyksiköt aseis-tukseltaan ”eläneet.”

Panssarintorjunnan merkitys puolustuksellemmePanssarinläpäisy on aina kertonut tor-junta-aseen tehosta ja arvostuksesta. Väliaikaiset kalusto-oppaat ja koulutus-ohjeet julkaistiin 20.-22.5.1944. Niiden mukaan 75 K/40-tykin panssarikra-

Käsipatruunoita (F1- ja F2-aseita) Panssarinkauhuja– Karjalankannas 700 kpl – Karjalankannas 150 kpl– Aunuksenkannas 120 ” – Aunuksenkannas 92 ”– Maaselänkannas 80 ” – Maaselänkannas 25 ”– Varalle 800 ” – Rukajärven suunta 7 ”– Sallan suunta 4 ” – Varalle 22 kpl

Lähitorjunta-asetoimitukset Suomeen: Panssarinkauhuja Rakettiammuksia Panssarinyrkkejä• 11.4.1944 300 3000 1700• 13.6.1944 50 600 476• 18.6.–26.6.1944 564 5650 10312• 19.7.–7.9.1944 940 9400 13800 Yhteensä 1 854 18 650 26 288 *) *) 18.–19.6. aikana saatiin Saksasta 110 panssarinkauhua ja rakettiammuksia sekä pika-apuna

50 panssarinkauhua, 600 rakettiammusta niille ja 10 200 panssarinyrkkiä. Aseet tuotiin useilla Junkers 52-koneilla 18.6. alkaen Gutenfedtistä Uttiin (Lento-osasto Kuhlmey 16.6. Immolassa) ja yhdellä torpedoveneellä (valtaosin kansilastina) 19.6. Lyypekistä Turkuun, jossa junakuljetus ja kuorma-autot odottivat pääosin 24 solmun nopeutta käyttänyttä sota-alusta.

Panssarinkauhuja tuotiin eri tavoin Suomeen huhtikuusta syyskuun alkuun 1 854 kpl ja niille 18 650 ammusta. Saksalaistiedon mukaan ammus läpäisi 160 mm pans-sariterästä. Meillä käytännön läpäisykyky todettiin vain 120 mm:ksi.

Isonnyrkin ammus läpäisi 200 mm panssariterästä. Onneksi näitä aseita saatiin joukoillemme eniten. Panssarintorjuntaosaston miehiä nyrkkeineen Ihantalassa.

Varsikranaatti on kiinnitetty 37 K/40:n putken suuhun. Tämä ontelokranaatti osoittautui käytössä epävarmaksi, sillä putkirä-jähdyksiäkin sattui. Kranaatteja tilattiin Saksasta vain 5 000 kpl.

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201438

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

naatti läpäisi 90 asteen iskukulmalla 140 mm, panssari(alikaliiperi)ammus 160 mm ja ontelokranaatti 93 mm. 75 K/97-38:n läpäisykyky 90 asteen isku-kulmalla oli 300 m:ltä panssariammuk-sin 92 mm ja ontelokranaatein kaikilta ampumaetäisyyksiltä 93 mm.

Panssarinkauhun 88 mm rakettiam-mus läpäisi panssariterästä saksalaistie-don mukaan 160 mm, joskin käytännön

maksimiksi meillä havaittiin 120 mm. Pikkunyrkin (F1) läpäisy jäi 30 m:ltä 120 mm:iin ja isonnyrkin (F2) 200 mm:iin. Viime mainittu oli paras lähitorjunta-aseistamme ja onneksemme niitä saa-tiin joukoille eniten. Sturmgeschütz 40-rynnäkkötykit 75-millin kanuunoi-neen ja panssaritraktorein siirreltävät 75 mm tykit olivat tehokkuudeltaan toi-seksi parhaita.

Mannerheim-ristin ritari, sääksmäkeläinen panssarijääkäri Toivo Ilomäki tuhosi ke-sällä 1944 eniten venäläispanssareita, 21. Voitot on merkitty tykin putken ylälaitaan mustin puolirenkain.

Kuten tiedämme, Leningradin Rinta-man 23.Armeija sai Valkeasaaressa 10.6. aikaan 18 km syvän murron. Neuvosto-yhtymien orgaanisten panssarijoukko-jen lisäksi ylijohdon panssarijoukko-ja oli keskitetty Kannaksen suunnal-le kaikkiaan 365 panssarivaunua ja 80 rynnäkkötykkiä, joten kokonaismäärä oli 628. On turha puhua Neuvostoliiton muiden puolustushaarojen ylivoimai-sista taisteluyksiköiden määristä Kan-naksella tai muilla Suomen rintamilla. Alkoi taistelu kansamme olemassa olos-ta.

Päämaja kääntyi saksalaisen Yh-teysesikunta Nordin puoleen saadak-seen OKW:n tuella Hitlerin vauhdit-tamaan jarruuntuneita asekuljetuksia. Poriin olivat siis 11.4. saapuneet divi-sioonan lähitorjunta-aseet ammuksi-neen ja lisäksi keväällä Panssariprikaa-tille vararadioita varaosineen, radioiden korjausvälineitä, työkalusarjoja, ope-tusmateriaalia, oli sovittu upseereiden kurssittamisesta Saksan eri sotakou-luissa sekä 19.4. postitetulla Päämajan kirjeellä oli OKW:ltä pyydetty sotasaa-lispanssareiden varaosia ja T-34-vaunu-ja. Myös Messerschmitt-uushankintoja ja korvauskoneita oli saapunut ilmavoi-millemme kevättalvella. Suomen armei-jan taistelukyvyn säilyminen, saksalai-set esikunnat, lentotukikohdat, sairaa-lat ja siviiliväestö Etelä-Suomessa sekä 20.Vuoristoarmeija Lapissa olivat Sak-salle äärimmäisen tärkeitä. Taisteluvä-linetoimitukset saatiinkin 16.6. jatku-maan täydellä teholla syyskuun alkuun asti.

Suomi sodassa - teoksen mukaan suomalaisjoukot tuhosivat kesällä 1944

yhteensä 930 venäläispanssaria, joista Karjalankannaksella 730. Luvut perus-tuvat taisteluiden päätyttyä laadittuun Päämajan ilmoitukseen ja siihen sisäl-tyvät ilmavoimien ja maavoimien ase-lajien voitot neuvostopanssareista. Lu-kemat ovat ilmeisesti suuremmat, sillä Lento-osasto Kuhlmeyn ja tykistöm-me voittoja hyökkäysurilla tuhotuista punapanssareista ei ole voitu näköha-vaintojen puuttuessa laskea, ei pionee-riemme panssarisulutteisiin uupuneita punapanssareita tai pst-tykkiemme ha-jottamaa telakalustoa.

Divisioonistamme eniten on tuhon-nut venäläispanssareita Panssaridivi-sioona, 130 voittoa ja komppanioista 2.Rynnäkkötykkikomppania, 43 voit-toa. Insinööri Veikko Elo mainitsee Jal-kaväkirykmentti 7:n 14.Tykkikomp-panian saavuttaman kokonaismäärän. Luovutettuaan 45 mm tykit yksikkö tu-hosi vastaanottamillaan lähitorjunta-aseilla 38-43 vaunua. Elo vain pitää las-kentatapaa erikoisena!

Suurimman henkilökohtaisen tuho-amismäärän saavutti urhea panssarijää-käri Toivo Ilomäki. Hän tuhosi 5.Divisi-oonan 24.Tykkikomppanian 75 K/40:n ampujana Karjalankylässä, Sammatuk-sessa ja Tihverissä 21 neuvostopanssa-ria. Uusilla pst-aseilla eri rintamillam-me saavutetut voitot punapanssareis-ta osoittautuivat kokonaispuolustuksen kannalta erittäin merkittäviksi.

Erkki Käkelä Everstiluutnantti, asessori

Kotkan Metallityöt OyKotka

GC Guaranty Cranes OyKouvola

Autosalpa Oy Kymen IV-Valmistus OyValkeala

Jatke OyKouvola

Palkinto-Pajarinen KyKouvola

Kymenlaakson Jäte OyKouvola

Fatex Oy AbKruunupyy

Metsäurakointi Jaakko Pulkkinen Oy

Kuhmo

Rakennussuunnittelutoimisto Nylund Oy

Kuopio

Kuopion Woodi OyKuopio

Kiitos Sotaveteraaneille Kokkolasta! Nro 118

JP-Konetyö OyKeuruu

Maa- ja Vesirakennus Tuohimaa Oy

Kiiminki

www.golfsarfvik.fi

393/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

Sotaveteraani-lehdessä 5/2012 (31.10.2012) on luettavissa Joel Sjö-grenin selostus suomalaisten jat-

kosodan aikana toimineesta seitsemäs-tä radioasemasta Suomenlahden etelä-rannikolla. Tähän ”Ilmaviestejä Virosta ja Inkerinmaalta – suomalaisten radio-asema valvoi ilmatilaa Suomenlahden takana” -nimiseen selostukseen pyydän saada tehdä seuraavan täydennyksen, joka perustuu Naissaaren radioasemalla toimineen edesmenneen kollegani Yrjö Kilven (1924 - 2010) minulle antamaan selostukseen.

Sjögrenin artikkelissa kiinnittyy huomio lyhyeen selvitykseen asemien evakuoinnista Suomeen, kun Suomen ja Neuvostoliiton kesken oli solmittu aseleposopimus 4.9.1944, johon kuului vihollisuuksien alkaminen saksalaisia vastaan. Sjögrenin artikkelin mukaan ”Viimeiset suomalaiset radioasemat ve-täytyivät Virosta 4.9.1944, samana päi-vänä, jolloin aselepo astui voimaan Neuvostoliiton kanssa. Tursas-niminen alus toi suomalaiset komennuskunnat 5.9.1944 Tallinnasta Helsinkiin”. Tässä herää kysymys, kuinka tämä evakuoin-tioperaatio oli mahdollista, kun kyseiset radioasemat olivat myös saksalaisten miehittämiä. Esimerkiksi Naissaaren asemalla oli vain kahdeksan suomalai-sen vähemmistö. Suomihan oli Saksan kanssa sodassa, mikä edellytti saksalai-silta vähintään vihollismaan joukkojen pidättämistä.

Yrjö Kilpi Naissaaren radioasemallaNaissaaren radioaseman kahdeksan suomalaisen joukossa palveli jatkosodan loppuvuosina radistina myös Yrjö Kilpi. Sodan jälkeen hän toimi mm. Helsingin yliopistossa teoreettisen fysiikan assis-tenttina, väitteli sitten Rolf Nevanlin-nan johdolla matematiikan tohtoriksi ja toimi myöhemmin matematiikan pro-fessorina Turun ja Oulun Yliopistoissa. Oulussa hän toimi kolleganani ja mate-matiikan laitoksen esimiehenä sekä mo-nipuolisena valtakunnallisten tiedeor-ganisaatioiden edistäjänä vuodesta 1963 vuonna 1990 tapahtuneeseen eläkkeelle siirtymiseensä saakka.

Sodan päättyessä vuonna 1944 olin itse 14-vuotias, joten omat sotakoke-mukseni rajoittuivat Munkkiniemen Tiilimäen pommisuojan öisiin mono-polipeleihin, mottitalkoihin ja ruoka-pulan torjuntaan heinänteossa, peru-napelloilla ja kalavesillä. Kirjoitellessa-ni eläkevuosinani muistiin entisaikojen asioita, olen pyrkinyt kirjaamaan omi-en muisteluiden ohella erityisesti kun-

nioittamieni sotasukupolvien koke-muksia. Näihin kuului myös kollegani Yrjö Kilven sota-aikaisia muisteluita, joista seuraavat otteet täydentänevät yllä mainittua Joel Sjögrenin artikke-lia.

Aselepo sotkee tilanteenVastavetona Suomen tekemälle aselevol-le syksyllä 1944 tuli Naissaaren asemal-la heti saksalaisten siirto: kaikki suoma-laiset pidätettiin ja heidän puhelinyhte-ytensä katkaistiin. Tämä vaikutti aluksi ”mattitilanteelta”, missä kahdeksaa suo-malaista odotti parhaassa tapauksessa pakkokuljetukset länteen päin, kurjilta vankileireiltä toiselle. Taitavana shakin-pelaajanakin tunnettu Yrjö Kilpi teki kuitenkin vastasiirron: Hyvin saksan-kieltä puhuvana hänen onnistui pitää ladatulla konepistoolilla varustettu sak-salainen vartijansa puuttumatta asiaan kun hän titaamalla lähetti hätäviestin Porkkalassa sijainneeseen Mäkiluodon linnakkeeseen. Mäkiluodon linnak-keessa oli suomalaisilla järeä rannikko-patteristo, jonka toimintasektori ulottui aina Eestin rannikolle saakka. Kilven täpärä vastasiirto sai aikaan lopullisen ”shack-matt” -siirron suomalaisten ta-holta: saksalaiset saivat nimittäin välit-tömästi Mäkiluodon linnakeupseerilta, luutnantti Eero Salovaaralta uhkavaati-muksen: ellei suomalaisia heti vapaute-ta, tuhotaan kaikki saksalaiset patteris-ton ulottuvilla sijaitsevat alukset. Näin saksalaisten oli pakko sallia radioase-mien rauhallinen evakuointi. Vaikut-taa todennäköiseltä, että ei ainoastaan Naissaaren vaan myös muiden suoma-laisten radioasemien onnistunut evaku-ointi Saksan miehittämiltä alueilta oli Mäkiluodon linnakkeen rannikkopat-teriston tulitusuhan – ja sen aikaansaa-neen Yrjö Kilven - ansiota.

Teloitettavaksi?Että Naissaaressa oltiin todella hanka-lassa asemassa, ilmenee lisäksi seuraa-vasta Yrjö Kilven tekstistä, joka on ote hänen minulle 17.2.2007 lähettämäs-tään vastauksesta tietojeni täsmennys- ja korjauspyyntöön; sulkeissa normaa-litekstillä omat selvennykseni:

”Heti välirauhan solmimisen jälkeen, lokakuussa 1944, oli Helsingissä valtio-neuvoston ja valvontakomission edusta-jien yhteinen palaveri, johon oli kutsut-tu myös tärkeimpien helsinkiläislehtien päätoimittajat. Siinä tilaisuudessa val-vontakomissiota edustanut eversti Jeli-sejev otti (tuolloin opetusministerinä toimineen) isäni (Eino Kilven) puhutte-luun ja kysyi, että olenko tietoinen, että

Naissaaren jupakan yhteydessä saksa-laiset olivat määränneet minut teloitet-tavaksi”.

Evakuoitiin PorkkalaanPorkkalan vuokraaminen Neuvosto-liitolle kuului rauhanehtoihin, ja Nais-saarelta Yrjö Kilpi joutui sinne kiireisiin evakuointivalmisteluihin, joita jatkui hänen osaltaan viime tinkaan saakka, niin että Kilpi yhdessä kokin ja moot-toriveneen kuljettajan kanssa oli viimei-nen, joka poistui alueelta neuvostoliitto-laisten vuokraajien edeltä. Kovan nälän tyydyttämiseksi kalastettiin matka-eväiksi herkullista Suomenlahden lohta - hätä kun ei lue lakia, tapahtui ”kalas-tus” käsikranaateilla. (Tämä Porkkalas-ta viimeisenä poistuneen suomalaisen mainesana on sittemmin virheellisesti kirjattu toisille henkilöille.)

Käynti Naissaaressa uudelleenLisään vielä tähän Kilven loppukanee-tin esimerkkinä sodan voittajien ja eri-tyisesti Neuvostoliiton historiankir-joituksesta. Yrjö Kilpi kertoi nimittäin käyneensä vaimonsa kanssa vielä kesäl-lä 2006 turistina Naissaaressa. Ilmeni, että Kilven kertomat suomalaisten so-danaikaiset vaiheet saarella olivat ees-tiläisille turistien oppaille ennestään aivan tuntemattomia. Kun Kilpi sitten meni tutkimaan saaren tuttua kolkkaa, jossa hänellä oli ollut tapana poimia marjoja kesäisin saaren saksalaismiehi-tyksen aikana, ilmenikin, että paikalle

oli rakennettu mahtava tykkibunkkeri. Noudattaen Neuvosto-Eestin ajoilta pe-riytynyttä tietoa, eestiläiset oppaat sel-vittivät, että tämän Suomenlahden lai-valiikenteen törkeän surmanloukun olivat rakentaneet saksalaiset. Kuiten-kin Kilpi oli omin aistein voinut nähdä ja maistaa, että saksalaisten miehittäji-en aikana paikalla oli sijainnut vehmas marja-apaja, eikä moista bunkkeria oli-si keritty rakentamaan sinä lyhyenä ai-kana, jonka saksalaiset vielä ennen pe-rääntymistään viipyivät asemalla suo-malaisten lähdettyä. Kilpi saattoi näin ollen omakohtaisen kokemuksensa pe-rusteella väittää vastaan, että bunkkeri oli rakennettu myöhemmin Neuvosto-liiton toimesta. Kyseessä oli tässä viral-lisen historiankirjoituksen ja yksityi-sen henkilön oman kokemuksen väli-nen tuttu ristiriita. Kumpi väite edusti totuutta? Tarkemman tutkimuksen jäl-keen sitten ilmeni, että molemmat väit-teet pitivät paikkansa! Kun neuvosto-liittolaisessa historiankirjoituksessa jä-tettiin nimittäin mainitsematta pieni ”epäoleellinen yksityiskohta”, että sak-salaiset, jotka bunkkerin rakensivat, olivatkin toisen maailmansodan jäl-keen kylmän sodan aikana Neuvosto-liiton orjatyössä raataneita sotavankeja, vältyttiin ”rauhan asiaa ajavan Neuvos-toliiton” sädekehää mustaamasta todel-lisuudessa tapahtuneella aggressiivisella sotilaallisella operaatiolla.

Heikki Haahti

Suomalaisten radioasemien pelastaminen Viron rannikolta syksyllä 1944

Marine Lines vie sinut maailman kauneimman saariston saloihin.

Lähdöt päivittäinHangon Itäsatamasta Bengtskärin majakalle:14.6.–24.8. klo 11.00Suosittelemme risteilyn varaamista etukäteen!Se käy vaivattomasti kotisivuillamme

www.marinelines.fi

Bengtskär Russarö Vänö

M/S Summursea – M/S Anna

0400 536 930www.marinelines.fi

myynti@marinelines.fi

Tutustu Russarön tykki-patteristoon ja

147-vuotiaaseen majakkaan.

Tervetuloaristeilylle!

www.tstopehkonen.fi

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201440

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

Tunnettu kulttuurisnobi, kirjailija ja Mikkelissä palveleva TK-mies Olavi Paavolainen harmisteli

kolmannen sotajoulun edellä alakuloisia tunnelmia: kaupat olivat tyhjät, lahjoja ei siis tarvinnut ostaa; joulupöydässä oli sentään kystä kyllä, mutta alkoholitar-joamista oli ankarasti rajoitettu.

Paavolaisen joulumieli oli tipoties-sään. Maailmaltakaan ei kuulunut hy-vää. Saksa perääntyi kaikilla rintamail-la, maihinnousua lännessä odotettiin ja Neuvostoliitto vahvistui kaiken aikaa. Alkuvuodesta 1944 puna-armeija mur-si suurhyökkäyksellä Saksan asemat Le-ningradin eteläpuolella. Pohjoinen Ar-meijaryhmä ajettiin Narvajoelle, jossa rintama horjuenkin kesti aina alkusyk-syyn saakka.

Ennen kuin Saksan päävoimat ete-lämpänä murskattaisiin, oli tullut aika kiinnittää huomio Suomeen.

Stalin halusi irrottaa Suomen sodasta ja vauhdittaakseen tätä pyrkimystä Suo-men kaupunkien päälle syydettiin hel-mikuussa pommeja. Suomalaisia ei vain

käännytetty rauhan kannalle. Keväi-set rauhanneuvottelutkin valuivat hiek-kaan.

Niinpä Stalin antoi kenraalieversti Leonid Govoroville käskyn lyödä Suo-mi sotilaallisesti polvilleen ennen kuin operaatio Bagration käynnistyisi Valko-Venäjällä ja avaisi tien Itä-Preussiin ja Puolaan. Tarkoitus oli edetä 45 vuoro-kaudessa runsaat 200 kilometriä Kymi-joelle. Sieltä kyettäisiin uhkaamaan Ete-lä-Suomen asutuskeskuksia.

Suomi oli osa monen miljoonan mie-hen massiivista hyökkäysoperaatiota. Venäläisten hyökkäysvaunujen ja ty-kistön kuljetuksista oli tehty runsaasti havaintoja, johtopäätöksiä vähemmän. Ilmakuvatkin joukkojensiirroista ke-hitettiin vasta, kun katastrofi oli tapah-tunut.

Maa järkkyySitten sodan on kiistelty, mitä tehtiin ennen hyökkäystä, mitä jätettiin teke-mättä ja mitä olisi pitänyt tehdä. Etu-linjan miehiä jälkiviisaus ei auttanut

kesäkuun 9. päivän aamuvarhaisella. Neuvostotykistö ja lentovoimat alkoivat ennen näkemättömästi möyhentää etu-linjaa ja selustaa pitääkseen reservijou-kot aisoissa.

Pauhu ja maan tärinä olivat niin en-nenkuulumatonta, että jotakin poikkeuk-sellista oli tapahtumassa. Metelin yltyes-sä aamupäivän tunteina tuli mieleen, että tällainen on maailmanloppu”, Kauko Rannila kauhisteli vielä vanhoilla päivil-lään. Hänen komppaniansa sai käskyn ryhtyä vastaiskuun Valkeasaaressa:

Edettiin joukkueittain, ja kun pääs-tiin perille, tavattiin pommien ja kra-naattien raiskaamassa tukikohdassa ja sen lähimaastossa vain kaatuneita ja haavoittuneita. Vihollinen oli valmis-tautunut vastahyökkäykseen ja välil-lämme syntyi hemmetinmoinen tappelu, useitakin yhteenottoja, joissa kaatui pal-jon miehiä.

Rannilan komppania joutui vetäyty-mään ja asemat jäivät venäläisille.

Seuraavana päivänä sama meno jat-kui, jos mahdollista vieläkin voimalli-semmin. Puolustus lamaantui ja osaan joukoista iski paniikki, kun panssareita vyöryi rajan yli ja koneita lensi taivaalla niin, ettei sinistä näkynyt. Ensimmäiset panssarit pääsivät Rajajoen sillan pie-leen ja ampuivat ambulanssin miehistöi-neen taivaan tuuliin.

Armas Kukkonen pelastui Rajajo-en yli viime tingassa. Kun komppani-anpäällikkö sitten kehotti häntä kerää-mään perässä tulevat miehet ja jäämään viivyttämään vihollista, Kukkonen vie-läkin tohkeissaan pelastumisestaan to-kaisi, etteivät perässä tulevat edes ym-märrä suomea.

Valkeasaaren suunnalta Onni Laak-sosta vastaan juoksi maantiellä aseetto-mia, puolialastomia miehiä ja nyytte-jään kantavia lottia. Heiltä saatiin kuul-la, että puolustuslinja oli murtunut ja satamäärin hyökkäysvaunuja oli kanta-päillä. Laaksonen jäi odottamaan, mitä oli tulossa.

Ja hetken kuluttua tiellä möyrysi jono panssarivaunuja jokaisen kannella niin paljon jalkaväkeä kuin mahtui... Tankki-en perässä paksussa pölypilvessä pomppi kypäriä ja suikkalakkeja. Vaunut vyö-ryivät puolustusketjun läpi hidastamat-ta vauhtiaan, vaikka konetuliaseemme pyyhkivät miehiä vaunujen kansilta.

Sulo Jakkila muiden tavoin otti jalat alleen, kun ilma vapisi rynnäkkökonei-den jyrinästä, tykit tulittivat ja lopulta tankit ilmestyivät metsän laitaan peräs-sään laumoittain uraata huutavaa jalka-väkeä.

Se oli hurjaa kuunneltavaa ja katsot-tavaa, kuin painajaisunta korvia repi-vän jyskeen, hiekkapilvien, sirpaleiden

ja lentävien kivenlohkareiden seassa. Jonkin aikaa pystyttiin pitämään ase-mat, mutta ylivoima oli niin mahtava, että lähtö tuli.

Puolijoukkueen johtajan kanssa Jak-kila lähti toisten perään, konekivääri ol-kapäällä, patruunavyölaatikot aseveljen taakkana. Kilometrin miehet jaksoivat, sitten voimat loppuivat eivätkä jalat enää kantaneet. Kun kyytiä ei löytynyt, oli va-rusteet viskattava suonsilmäkkeeseen.

Eri puolilla perääntymisreittiä nä-kyi nukkuvia miehiä. Unentarve oli voimakkaampi kuin itsesuojeluvaisto. Miehiä sitten kerättiin kuorma-autojen lavoille, minkä ehdittiin ja pystyttiin, loput jäivät vangiksi tai menehtyivät tu-lituksessa.

Sekasortoa ja vastarintaaOn puhuttu Kannaksen halkijuoksusta. Tästä ei kaikkialla ollut kysymys. Val-keasaaressa Viipuriin johtavan maan-tien ympäristössä juostiin, pohjoisem-pana peräännyttiin marssimalla. Hu-hut sentään levisivät kaikkialle ja niiden vaikutus oli joskus suurempi kuin tais-telutapahtumien.

Mielialat laskivat kaikkialla. Idem-pänäkin kuultiin ja kerrottiin etulinjan kauhuista ja taistelutahdon romahtami-sesta. Puheet tärykalvon rikkovista ja kaiken hautaavista tykistökeskityksistä ja yli miesten ajavista panssarivaunuista vetivät hiljaiseksi.

Ei ihme, että sotilaiden hermot alkoi-vat pettää. Nuoremmilla ikäluokilla oli kokemusta vain asemasodasta ja he oli-vat vaaravyöhykkeessä ensimmäisinä, kun tulitus yltyi infernaaliseksi ja pans-sarit ajoivat asemien läpi kuin tyhjää. Ei sellaiseen ollut varauduttu eikä voinut-kaan. Pakokauhu tarttui nuorukaisiin väistämättä. Pelastukoon ken voi...

Upseereilla oli työ ja tuska pitää pa-hasti hajonneet joukot koossa. Hermot oli heilläkin herkässä ja pikaistuksissa saatettiin karanneita ja taistelusta kiel-täytyneitä ampuakin. Yleensä karan-neet rauhoituttuaan saatiin palautetuk-si yksikköönsä. Kenttäoikeudet jakoivat teloitustuomioita, mutta niiden esimer-killinen vaikutus oli ymmärrettävästi kielteinen.

Etulinjan takanakin vallitsi kaaos tai hämminki. Tykistössä palvellut Aate Tammivuo odotti ammustäydennystä Raivolaan. Siellä oli täysi sekasorto, kun hän saapui paikalle. Rajalta kuului yh-tämittainen jyske, ja Kivennavan maan-tie oli täynnä pakenevia joukkoja, joilla monellakaan ei ollut enää asetta muka-na. Pysäytettyään erään tykistön vänri-kin tämä totesi sekapäisenä, että tykkejä ei enää ollut olemassakaan ja että kaikki asemat oli menetetty.

Jatkosodan rintamamiehet – kesäkuu 1944

Lentolehtisten levitystä Äänislinnassa 27.6.1944.

Suomalaiset pio-neerit miinoitta-massa tietä Ihanta-lassa 30.6.1944.

413/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

Ei ollut panssarintorjuntatykke-jä enää Valde Hämäläiselläkään, vast-ikään kapteeniksi ylennetyllä talviso-dan Summan veteraanilla. Valkeasaa-ren Vaskisavotassa maataistelukoneiden pommilastit olivat haudanneet niin ty-kit kuin miehetkin. Myöhemmin osa miehistä tosin löytyi metsistä harhaile-massa ja kerääntyi ainoalle jäljelle jää-neelle tykille.

Divisioonan esikunnassa käydes-sään siviilit hädissään kyselivät, olisi-ko lähdettävä pakoon vai saattoiko vie-lä jäädä. Hämäläinen kehotti lähtemään heti, niin kauan kuin se oli mahdollista. Kohta siviilit jäisivät kaiken jalkoihin.

Siitäkös nousi itku ja hätä. Lavakär-ryille heitettiin vähän tärkeintä omai-suutta kuten ompelukone ja viljasäkke-jä, sitten lehmä kärryjen perään... Niin joutuivat toistamiseen jättämään juuri kuntoon saamansa kodin sodan jalkoi-hin. Isäntä huusi vielä läksiäisiksi, että teurastakaa sika itsellenne... Taisteluko-neet ulvoivat taivaan sinessä ja kaikkial-la jylisi tykkien mahtava konsertti. Oli-han se tavallaan komea evakkoon lähtö.

Rintaman murruttua Valkeasaaressa Neuvostoliiton panssarikolonnat ja jal-kaväen kärkijoukot etenivät 10 kilomet-riä luoteeseen Viipurin maantietä. Käs-kyä odottamatta ja osin pakokauhun vallassa perääntyneet suomalaisjoukot ryhmittyivät Vammelsuu-Taipale linjal-le. Se oli ainoa raskaammin varustettu puolustuslinja.

Neuvostojoukkojen suurin paine kohdistui seuraavaksi Kuuterselkään. Kesäkuun 13. päivän valjetessa, juuri vartiovuoron päätyttyä avautuivat Eino Hokkaselle helvetin portit:

Tykistö- ja kranaatinheitinkeskitys katkoi yhteydet, murskasi juoksuhau-dat, silppusi puut ja nostatti ilmaan tu-hannet kuutiot multaa ja soraa. Taivas pimeni kuin keskiyöllä, pimeyden seas-sa joka puolella leimahtelivat räjähdys-ten lieskat, pommit ja kranaatinsirpaleet ujelsivat ja vihelsivät korvissa.

Sekasorron keskeltä sukeltautui jal-kaväen luutnantti pyytämään miehiä vastahyökkäykseen; häneltä olivat lop-puneet miehet ja kolmetoista tankkia oli tullut läpi. Tulenjohtoupseeri kieltäy-tyi ja luutnantti syöksyi tulimyrskyyn. Hokkanen ehti nähdä, että hänen suus-taan tuli verta ja kantapää oli auki.

Siiranmäessa, Kuuterselästä 20 ki-lometriä koilliseen, käytiin niin ikään raivoisia taisteluita. Täällä everstiluut-nantti Adolf Ehrnroothin JR 7, niin sa-nottu Tyrjän rykmentti pani hanttiin tosissaan, jos kohta tappiotkin olivat sen mukaiset. Muutamassa päivässä kaatui 18 upseeria, 40 aliupseeria ja 106 mie-histöön lukeutuvaa. Haavoittuneita oli 760, heidän joukossaan kapteeni Valde Hämäläinen, jonka sota päättyi siihen.

Kuuterselän murruttua 15. kesäkuuta Sampo Satamo joutui luutnantti Lou-natvuoren kanssa toimittamaan vetäy-

tymiskäskyn Siiranmäessä taisteleval-le Ehrnroothille. Kieltäydyttyään ensin Ehrnrooth sai Päämajasta vahvistuksen ja rupesi kokoamaan tavaroitaan.

Paluumatkalla miehet kerkesivät tus-kin Vammeljärvelle, kun tilanne kävi tukalaksi. Venäläiset olivat tuoneet me-ritse joukkoja ja hyökkäysvaunuja selus-taan. Rantakaistan dyynejä pitkin vau-nujen oli hyvä edetä. Vain välttämättö-min ennätettiin ottaa mukaan. Arkistot, autot ja viestikeskukset jäivät venäläisil-le. Kahlaamalla ylitettiin Vammeljoki. Vihollinen ampui perään ja kaksi lottaa jäi jokeen. Ratsuväkiprikaatin komenta-ja Lars Melandet pelastui uimalla Vam-meljärven yli, mutta ei siitä, että hänen paikkansa otti eversti Urho Tähtinen.

ViivytystaistelujaJoukkojen seuraava tehtävä oli viivyt-tää venäläisiä. Perkjärvellä lotat jakoivat nälkäisille ja väsyneille miehille kuiva-muona-annoksia, muuta ei ollut. Yhtäk-kiä viereen ajoi auto ja siitä nousi van-hempi sotilas ilman arvomerkkejä ja ky-syi, tiesivätkö lotat, kuka oli sikäläisten joukkojen komentaja. Tytöt arvelivat Pajaria ja oikeaan osui.

Minä olen Pajari, upseeri ärähti ja oli vihainen, kun lottia oli niin lähellä rin-tamaa. Etäisyys ei saanut olla alle 10 ki-lometriä. Pajarin mukaan Suomella ei ollut varaa menettää yhtään naista, sil-lä naiset kasvattivat maalle uuden suku-polven. Siinä tilanteessa outoa puhetta, Alli Kiviniemi muistelee.

Koivistoa evakuoitiin 17. päivän il-tana. Sielläkin oli siviileitä ja rannik-kotykistön sotilaita sikin sokin odotta-massa kuljetusta. Saarelaiset olivat tuo-neet karjansa satamaan. Lehmiä juoksi hädissään kylällä, kanoja ja porsaita li-tistyi autojen alle, vauhkoja hevosia laukkasi maantiellä edestakaisin. Tie Viipuriin pysyi poikki. Venäläisten len-totoiminta oli vilkasta eivätkä satamaan naamioituneiden saksalaisalusten ilma-torjuntatykit paljon auttaneet. Vasta pil-viverho illalla mahdollisti evakuoinnin Viipurinlahden yli.

Samana päivänä Immolan kentälle laskeutui kaksi saksalaisten lentolaivu-etta, niin sanottu Taisteluosasto Kuhl-mey. Kiireen vilkkaan kutsuttiin uusia miehiä aseisiin. Koulutuskeskukset tyh-jennettiin ja vanhemmat ikäluokat kut-suttiin uudestaan sotisopaan. Itä-Karja-laa alettiin tyhjentää ja siirtää divisioo-nia Kannakselle. Mikään toimenpide ei ehtinyt estämään Viipurin menetystä. Se hätkähdytti koko kansaa.

Sairaanhoitaja Kaarina Sarapää ta-pasi Viipurin puolustuksesta vastanneen eversti Armas Kempin pommisuojas-sa keskellä 20. päivän taisteluja. Raken-nus tärähteli pommien pudotessa lähel-le. Aseman suunnalta kuului tankkien ja moottorien möyrinää ja konekiväärisar-joja. Kemppi oli rauhallinen ja lupasi aut-taa haavoittuneiden evakuoinnissa.

Päästyään pommisuojasta Sarapää näki kauhukseen raunioiden lomassa vilahtelevan pistimiä ja ruskeita suik-kalakkeja. Haavoittuneet saatiin auto-kyytiin ja Sarapää ehti sillan yli ennen venäläisiä. Hän lähti kävelemään kohti Tienhaaraa, eikä Martti Rajalan tavoin nähnyt, kuinka linnan tornin lipputan-koon nousi punainen vaate - naisten mekko. Pian se korvattiin Neuvostolii-ton sotalipulla.

Taistelu Viipuri-Kuparsaari-Taipa-le -linjalla ei siis alkanut onnistuneesti. Sitä paitsi koko linja oli olemassa vain paperilla. Väsyneillä sotilailla oli odo-tettavissa kovat paikat.

Puna-armeijan juhliessa Viipurin valtausta suomalaiset vetivät henkeä ja täydensivät joukkoja. Tirenhaarassa Viipurinlahden länsirannalla otettiin seuraavan kerran yhteen. Siellä evers-tiluutnantti Alpo Marttisen JR 61 piti pintansa, Mannerheimin mukaan pe-lasti maan. Tie olisi ollut auki aina Hel-sinkiin, jos venäläiset olisivat onnistu-neet laajentamaan sillanpäätä.

Kuinka vähästä kaikki voi olla kiin-ni, siitä kertoo Harry Järvin kertomus:

JR 61:n yhdestoista komppania sai käskyn poistaa uhkan, mutta vihollisen raskaiden aseiden voimakas tuli verot-

Aunuksen radion evakuointia Äänislinnassa 27.6.1944.

ti ankarasti vastahyökkäystä tehnyttä joukkoa. Alikersantti Allan Finholmin onnistui kahdentoista miehen kanssa päästä sulkutulen läpi, mutta heidät tor-juttiin. Finholm jatkoi yksin eteenpäin ja puhdisti rannan vihollisista konepistoo-lillaan.

Palattuaan hän ilmoitti komppani-anpäällikkö Hans Löfmanille: Jag ji jär na meir nö. Eli ei niitä enää ole täällä. Samassa komppanianpäällikkö kaa-tui vihollisen kranaatista. Hän oli vii-meinen jäljellä oleva upseeri. Finholm haavoittui vakavasti samasta kranaatis-ta. Hän yritti tyrehdyttää verenvuodon työntämällä kolme sormeaan ohimoon-sa tulleeseen reikään.

Kolmen viikon ajan juhannuksen jälkeen sotilaat kestivät yhä uudet pu-na-armeijan rynnistykset. Portinhoik-ka, Tali, Ihantala, Vuosalmi, Äyräpää, Viipurinlahti... Mainitut paikat nauliu-tuivat lähtemättömästi sotasukupolven tajuntaan, unohtamatta raskasta pe-rääntymistä Syväriltä. Siitäkin riittäisi riipaisevia tarinoita ja muistikuvia, jot-ka onneksi on viety kirjoihin ja kansiin – muistutukseksi siitä, miten kuluttavaa ja epäinhimillistä sota on.

Ari Uino

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201442

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

Suomalaisten kolmas puolustusase-ma Viipuri - Kuparsaari – Taipale tukeutui Kannaksen kapeimmal-

la kohdalla luonnollisiin vesiesteisiin lukuun ottamatta Viipuria, joka sijaitsi vesistölinjan etupuolella. Viipuri kuului IV Armeijakunnan vastuualueeseen.

Neuvostojoukot olivat edenneet kymmenessä päivässä Suomen toiseksi suurimman kaupungin Viipurin por-teille. Etulinja kulki kantakaupungin edustalla.

Viipuria puolustamaan 20. PrikaatiViipurin puolustukseen määrättiin eversti Armas Kempin komentama 20. Pr., joka oli perustettu vuodenvaihtees-sa 1943-1944. Se oli ollut Aunukses-sa pääasiassa kenttävarustelutehtävissä lukuun ottamatta III Pataljoonaa, joka oli ollut jatkuvassa taistelukosketukses-sa Syvärin rintamalla. Prikaatin saama tehtävä oli runsaan viiden kilometrin levyisen kaupunkilohkon torjuva puo-lustus. Ensimmäisenä Viipuriin tuli IV P aamulla 18.6. Pääosa joukoista saapui seuraavana päivänä ja viimeisenä tuli-vat huoltomuodostelmat 20.6. aamuyös-tä, jolloin taistelu oli jo alkamassa. Val-mistautumisaika jäi hyvin lyhyeksi.

Puolustusvalmistelut Viipurissa oli-vat pahasti kesken, korsut ja sirpalesuo-jat puuttuivat. Taisteluhautaa ei ollut kaivettu täyteen syvyyteen, eikä se ol-lut yhtenäinen. Taakse johtavia yhdys-hautoja ei ollut, joten kulku ja huolto oli vaikeaa. Arvioidulla painopistesuun-nalla Kannaksentien ja Kalevankadun välillä asemia ei oltu kaivettu lainkaan. Lisäksi asemat tällä II P:n puolustusloh-kolla olivat eteen viettävässä rinteessä.

Miinakenttien rakentaminen tapahtui viime tingassa.

Vanhentunut aseistus ja ammuspulaPataljoonilla oli käytettävissä muuta-mia pääosin vanhentuneita panssarin-torjuntatykkejä. Prikaatille alistetun Erillisen Panssarikomppanian rynnäk-kötykit olivat kelvottomia tehtävään-sä vihollisen panssarivaunuja vastaan. Joitain tehokkaita saksalaisia panssari-nyrkkejä ja -kauhuja jaettiin joukoille, mutta niiden käyttöä ei ehditty harjoi-tella.

Prikaati kärsi heti taistelun alusta al-kaen ammuspulasta. IV Armeijakun-nan Rautakorven ampumatarvikekent-tämakasiinissa noudatettiin ankaraa byrokratiaa, ja eversti Kempin ajas-ta suuri osa kului yrityksiin saada asia kuntoon. Kun täydennyksiä vihdoin saatiin, ne tulivat liian myöhään. Rat-kaisevassa asemassa ollut 20. Pr:n ras-kas tykistö ei saanut erinomaiselle ka-lustolleen lainkaan sopivaa täydennystä.

Vetäytyminen 20. kesäkuutaViimeiset ilmatorjuntayksiköt vedettiin kaupungista aamupäivällä. Vihollisella oli kaupungissa lähes täysi ilmaherruus. Muiden VKT -linjalle asettuvien yhty-mien tykistöä ei kyetty saamaan Viipu-rin puolustuksen tueksi.

Kun aamuyöstä 20.6. vihollisen kärki saapui II P:n taisteluetuvartion korkeu-delle, räjäytettiin linjojen edustalla ole-vat maantiesillat. Lähes koko aamun ja aamupäivän vihollinen pommitti kau-punkia tykistöllä ja ilmavoimilla. Edes-sä liikehti pataljoonittain jalkaväkeä ja useita kymmeniä panssarivaunuja.

II Pataljoonan kaikki komppaniat oli-vat etulinjassa. Patruunoita jouduttiin säästelemään jo aamusta alkaen. Puolen päivän jälkeen oma tykistö vaikeni am-pumatarvikkeiden loputtua. Viestiyhte-ydet toimivat huonosti tai eivät lainkaan tai olivat lähettien varassa. II P:n komen-taja majuri Kurt Bäckman siirsi komen-topaikkansa aamupäivällä taaemmaksi, ja tieto tästä ei mennyt komppanioihin. Sekavassa tilanteessa 6. K:ssa pääsi liik-keelle huhu, että perääntymiskäsky olisi annettu. Joukot irtautuivat ja vetäytyivät hallitsemattomasti kohti Viipurista joh-tavia Linnansiltaa ja Papulanlahden sil-taa. Johtajien yritykset saada miehet ta-kaisin asemiin eivät tehonneet. Majuri Bäckman antoi pataljoonalleen irtaan-tumiskäskyn luullessaan, että naapuri-pataljoonan 13. K oli jättänyt asemansa, ja hänen miehensä olivat jäämässä saar-roksiin. Saatuaan viiveellä tiedon tilan-teesta eversti Kemppi ryhtyi tarmokkai-siin vastatoimiin, jotka eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta. Pakokauhu oli pääs-syt valloilleen eikä sitä enää mikään pi-dätellyt. Painopistesuunnan molemmil-la puolilla 5.K ja 7.K pysyivät asemissaan noin kello 16 asti ja jättivät ne vasta vi-hollisen ajaessa kaupunkiin 6.K:n tyhji-en asemien läpi.

IV Pataljoonan vastuualueen kautta kulki tärkeä Koiviston tie. Kun pionee-rit räjäyttivät aamulla Käremäen lahden sillan, ei vihollisen panssarivaunuilla ollut tältä suunnalta pääsyä kaupunkiin.

Aamupäivä sujui melko rauhallisesti. Pappilanniemessä ollut 14. Komppania sai käskyn klo 14 irtautua asemistaan ja lähteä vastaiskuun Ristimäen suun-taan. Vähää aiemmin oli komppani-an asemiin osunut vihollisen voimakas tuli-isku, jolloin kaksi miestä kaatui ja

viisi haavoittui. Tykistön radioyhteyksi-en kautta oli saatu tietää II P:n asemien murtumisesta. Syntyi paniikkimielialaa ja pelkoa saarroksiin jäämisestä vesis-tön taakse. Komppanian kuljetus Ha-vin lahden yli onnistui pioneerien va-raamilla veneillä. Sen kokoaminen vas-taiskuun epäonnistui kuitenkin täysin ja miehet pakenivat Linnansillan kautta kaupungista.

Puolen päivän aikaan 13.K Kangas-rannassa joutui tulitaisteluun. Pian lop-pui tykistön tulituki. 14.30 vihollinen ryhmittyi hyökkäykseen. 13.K joutui saarrostuksen uhan alla vetäytymään oikealle Havin lahden suuntaan, kun vihollinen eteni sen vasemmalta puolel-ta ohi. Reservinä ollut 15.K liittyi mui-den mukaan. Poikkeuksena oli vänrik-ki Eräsen joukkue, joka unohtui var-mistukseen Havinlahden rantaan ja jäi myöhemmin sotavangiksi Alvar Aallon kirjaston kellarista. IV P:n komentaja majuri Viljo Kirma huolehti tehtävis-tään viimeiseen asti ja katosi epäselvissä olosuhteissa Viipurissa.

Vastahyökkäyksiä ja puolustustaKapteeni Malisen reservipataljoona sai aamulla käskyn luovuttaa 40 000 ki-väärinpatruunaa ja lähes saman ver-ran konepistoolinpatruunoita II Patal-joonalle. Kello 6 eversti Kemppi käski muodostaa vahvennetun komppanian suuruisen taisteluosaston käytettäväk-si vastahyökkäystä varten. Patruunapu-lasta kärsivällä osastolla oli vain muuta-mia käsikranaatteja eikä lainkaan kasa-panoksia. Tämä Taisteluosasto Tarkki kärsi tappioita voimakkaassa tuli-iskus-sa, hajaantui ja poistui pääosin kaupun-gista jo ennen tositoimia. I P:n pääosa

Viipurin menetys kesäkuussa 1944

Viipurin linnassa liehui Suomen lippu 18.6.1944

Ehdoton luottamus tulevaisuuteen, nöyryys ja iloisuus ovat avuja, joilla karjalais-perhe aloittaa taas uuden vaiheensa elämässään. Yksissäkään kasvoissa ei näy kat-keruuden ilmettä, uudet kohtalot otetaan totutulla tyyneydellä vastaan, vaikkakin niin paljon rakasta ja oman käden luomaa raunioiden ja viljavien vainioiden kes-kelle täytyy jättää. 19.6.1944.

433/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

sai käskyn lähteä vastahyökkäykseen Ristimäkeen, vaikka käskyn olisi pitä-nyt kuulua: edetkää ripeästi Ristimä-keen, miehittäkää 6.K:n tyhjilleen jät-tämät asemat ja pitäkää ne. Vastaisku-käsky oli aiheeton, koska 6.K:n asemat olivat tyhjillään yli kaksi tuntia. Ei siellä ollut omia eikä vihollista! Joukon etene-minen hyytyi Ristimäessä 5.K:n asemi-en taakse, eikä Malinen saanut huven-nutta joukkoa siitä eteenpäin. Kapteeni Malinen katosi näitä epäonnisia vasta-toimia johtaessaan.

Everstiluutnantti Teppo Sorrin ko-mentama III Pataljoona vastasi Karja-lan kaupunginosan ja osin ratapihan puolustuksesta. Kaista oli vain noin kilometrin levyinen, mutta sen kautta kulki tärkeä tie Maaskolasta Papulaan ja sieltä kantakaupungin puolustajien selustaan sekä toisaalle kohti Juustilaa. Kaikki vihollisen yritykset onnistuttiin tälläkin suunnalla aluksi torjumaan. Iltapäivällä radan varressa ollut 11. Komppania joutui kovassa painostuk-sessa vetäytymään jonkin verran. Pa-taljoonan saamaa käskyä hyökätä rata-pihan yli II Pataljoonan avuksi ei kyet-ty toteuttamaan. Vihollisen panssarien ajaessa kantakaupunkiin III P onnistui kääntämään rintamasuuntansa, miehit-tämään asemat Papulanlahden koillis-puolella ja räjäyttämään valmiiksi pa-nostetun maantiesillan. Näin vihollisen eteneminen III P:n ja 20.Pr:n vasemman naapurin 3.Pr:n selustaan pysäytettiin. III P alistettiin 20.6. illalla 3.P:lle, ja se puolusti urhoollisesti Viipurin itäisiä kaupunginosia 25.6. asti, jolloin se pa-lautettiin omiensa keskuuteen.

Eversti Kemppi poistui komentopai-kaltaan PYP:n kellarista vihollisen jo ampuessa Punaisenlähteen torin laidal-

ta rakennuksen seinään. Suomen lippu laskettiin Viipurin linnan tornista kello 16.45 ja Linnansilta räjäytettiin viittä mi-nuuttia myöhemmin. Vain vähän tämän jälkeen ensimmäinen vihollisen panssa-rivaunu ajoi sillan kupeeseen. Pioneerit onnistuivat tuhoamaan myös muut lu-kuisat Viipurista johtavat sillat ja vihol-linen ei päässyt jatkamaan suoraan liik-keestä. Puolustus Viipurin vesistölinjan länsipuolella saatiin järjestettyä ja vihol-linen ei sieltä päässyt enää eteenpäin.

Kaupungin menetyksestä oikeudenkäyntiViipuri menetettiin yhden päivän aika-na ja lähes taisteluitta. Kaupungin me-netystä seurannut oikeudenkäynti oli ainutlaatuinen. Mitään muuta taistelua ei ole tutkittu niin tarkoin. Ylipäällik-kö Mannerheim vaati tutkimaan tapa-uksen, löytämään syylliset ja tuomit-semaan heidät. Tutkinnan seurauksena 20.Pr:n komentaja, jääkärieversti Ar-mas Kemppi sekä II Pataljoonan ko-mentaja majuri Kurt Bäckman asetet-tiin syytteeseen. IV Armeijakunta oli käytännössä jättänyt 20. Pr:n heitteille, mutta se pääsi tutkinnassa kuin koira veräjästä. Oikeutta käytiin 9 kuukautta. Eversti Kemppiä ei lopulta syytetty Vii-purin menetyksestä, vaan sen jälkeisistä tapahtumista. Majuri Bäckmanin osalta tilanne päättyi oman käden kautta en-nen Korkeimman Oikeuden tuomion toimeenpanoa.

Vihollisen suunnitelmat toteutuivat Viipurin osalta. Kaikilla muilla suun-nilla neuvostojoukot joutuivat ankariin taisteluihin suomalaisjoukkoja vastaan.

Eeva Tammi Göran Lindgren

Betonin valua panssarivaunuesteen rakennustyömaalta Viipurin Maaskolan rata-pihalla 10.6.1944.

Kyllä hätä keinot keksii! Polkupyöristä tehdyt evakkorattaat. Viipurin ympäristö 19.6.1944.

Evakkolapsia ruokitaan maantien varressa Viipurin pohjoispuolella 26.6.1944.

Evakuoitua Viipuria 18.6.1944.

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201444

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

Viipurin menetys kesäkuussa 1944 on kiinnostanut sotahis-torian tutkijoita. Kaupungin

menetyksestä on edelleen eri käsityk-siä ja teoriota. Sotaveteraani-lehti kysyi kahdelta Viipuri-asioihin perehtyneeltä Göran Lindgreniltä ja Eeva Tammelta heidän käsityksiään.

1. Mikä merkitys Viipurin menettämisellä suomalaisille oli?

Göran Lindgren:Kaupungin menettämisellä ei ollut ko-vin suurta sotilaallista merkitystä. Kan-naksen viimeinen puolustuslinja, Vii-puri-Kuparsaari-Taipale -linja olisi alun perin pitänyt suunnitella kulkevaksi kaupungin länsipuolelle Kivisillan sal-men ja Suomenvedenpohjan vesistölin-jalle, missä vihollinen kaupungin me-nettämisen jälkeen pysäytettiin lopulli-sesti. Liikenteen tärkeän solmukohdan menetys hankaloitti huoltokuljetuk-sia. Psykologisesti Viipurin menetys oli kova pala.

Sotilaallisesti merkittävin oli Viipu-rin menettäminen vajaassa päivässä lä-hes taistelutta. Se oli hälyttävä merk-ki joukkojen taistelukunnon ja -tahdon heikosta tilasta. Johtamisen kannalta se oli katastrofi. 5000 miehen prikaa-ti ei ollut alkuunkaan johtajiensa käsis-sä, pieniä poikkeuksia lukuun ottamat-ta. Niinpä tapaus johti tarkkoihin tutki-muksiin ja jopa tuomioihin. Tutkijoiden kannalta se on hienoa, sillä mitään tais-telua ei ole sotahistoriassamme doku-mentoitu yhtä tarkasti kuin Viipurin menetystä 1944.

Eeva Tammi:Viipurin sijainti idän ja lännen välis-sä oli keskeinen. Pietarin kaupungin perustaminen Suomenlahden pohjuk-kaan oli lisäävä vaikeuksia pitää se län-nen etuvartiona. Vaikka itsenäisen Suo-men aika Viipurissa jäi vain runsaaseen pariinkymmeneen vuoteen, oli se ollut vuosisatoja suomalaisten kotipaikka. Henkinen merkitys tuntuu yhä. Käyn vuosittain useita kertoja Viipurissa ja vaikka olen syntynyt vasta sotien jäl-keen, koen siellä aina vahvana vuosisa-tojen suomalaisuuden.

Viipuri oli talvisodan alla Suomen toiseksi suurin kaupunki. Sen merki-tys oli maallemme tärkeä monestakin syystä. Ensinnäkin se oli itäisen Suo-men pääkaupunki. Se oli huomattava maantie- ja rautatieliikenteen solmu-kohta sekä kaupan keskus. Viipuri oli merkittävä koulu- ja kulttuurikaupunki sekä maan suurin varuskuntakaupunki, Suomen lukko.

Viipuri vaurioitui pahasti talviso-dan pommituksissa ja jatkosodan alus-sa vetäytyvien neuvostojoukkojen tuho-toimissa, eikä sen merkitys ollut enää sama kesällä 1944. Runneltuun kau-punkiin palasi jatkosodan aikana vain noin kolmasosa talvisotaa edeltävästä asukasmäärästä. Kuitenkin, kun kau-punki äkillisesti ja yllättäen menetettiin 20.6.1944, oli tunnelma aluksi suoma-laisten mielessä karjalaisin sanoin: ”Vii-puri on mänt, kaik on mänt!”

2. Viipurin valloittamisen merkitys puna-armeijalle?

Göran Lindgren:Neuvostoliitolle ja puna-armeijalle Vii-puri oli erittäin tärkeä kohde. Ei niin-kään sotilaallisesti kuin psykologisesti ja propagandan välineenä. Neuvosto-liitto oli ottanut koko Karjalan kannak-sen ja Viipurin sen keskuksena talvi-sodan pakkorauhassa ja alkanut tehdä siitä neuvostokaupunkia. Sitten suoma-laiset valtasivat sen takaisin Neuvosto-liiton ollessa helisemässä saksalaisten idän sotaretken, Operaatio Barbarossan edetessä salamasodan vauhdilla. Se oli suurvallalle nöyryyttävä kokemus, huo-nosti menneen talvisodan jälkeen jo toi-nen Suomen suunnalla. Sille oli saatava näyttävä hyvitys! Niinpä Kannaksen suurhyökkäyksen käynnistyttyä Viipu-ri oli vallattava 18.-20.6.1944. Kannak-sella puolustavat suomalaiset joukot oli tuhottava ja siten luotava edellytyk-set hyökkäyksen jatkamiselle Suomeen. Kun suurhyökkäys Kannaksella näyt-ti edistyvän suunnitelmien mukaises-ti, sen suunnan joukkojen komentaja armeijankenraali Govorov ylennettiin 18.6. harvinaiseen sotilasarvoon, Neu-vostoliiton marsalkaksi. Se kertoi jota-kin Viipurin suunnan merkityksestä! Kun sitten Viipuri ”putosi kuin kypsä hedelmä puna-armeijan syliin” 20.6., Moskovassa juhlittiin voittoa näyttä-västi ampumalla 224 tykillä 20 kun-nialaukausta. Tämä rituaali toistui aina merkittävien voittojen jälkeen.

Puna-armeijan vaikeudet alkoivat kuitenkin Viipurin kantakaupungin valtauksen jälkeen. Monista syistä joh-tui, että se ei kyennyt toteuttamaan saa-maansa jatkotehtävää. Viipurin valtaus oli niin merkittävä tavoite ja saavutettu voitto, että jatkotehtävää jouduttiin het-ken odottelemaan. Viipuri veti puna-ar-meijan yksiköitä puoleensa kuin hunaja karhuja. Niinpä jo illalla 20.6. kaupun-gista jouduttiin käytännössä ajamaan ylimääräisiä joukkoja pois. Jatkotehtävä lankesi kahdelle divisioonalle, joista toi-sen oli hyökättävä länteen, ylitettävä Ki-visillan salmi ja luotava sen länsirannal-

le sillanpääasema. Toisen divisioonan tuli sitten ajaa sillanpään läpi ja jakau-tua toisaalta suoraan länteen tavoitteena Kymijoki ja toisaalta suunnata pohjoi-seen kohti Lappeenrantaa ja siten kat-kaista Viipurinlahden-Saimaan vesis-tön välinen kannas. Näin kaikki Kan-naksella puolustavat suomalaiset joukot olisi eristetty jatkotaisteluista ja voitu tuhota. Onneksemme tämä suunnitel-ma ei miltään osin toteutunut. Suoma-lainen puolustus piti Kivisillan salmes-sa, ja siellä saavutettiin ensimmäinen todellinen torjuntavoittomme. Vihol-linen pysäytettiin siellä ensimmäisen kerran lopullisesti Aunuksesta tuodun 17.D:n kuuluneen JR 61:n sekä voimak-kaan tykistöryhmän ja ilmavoimien toi-mesta. Siitä alkoi sitten juhannuksen jälkeen vähitellen kehittyä Tali-Ihanta-lan suurtaistelu, kun puna-armeija pyr-ki länteen Viipurin kiertäen. Seuraukset tunnemmekin; heinäkuun alussa hyök-käykset oli silläkin suunnalla torjuttu. Viipuri-Kuparsaari-Taipale -linja oli tai-punut, mutta sitä ei oltu murrettu.

Eeva Tammi:Ruotsin suurvaltakauden päättyes-sä alkoi Viipurin venäläinen aika Uu-denkaupungin rauhassa 1721. Suomen suurruhtinaskunnan alueeseen se kuu-lui 1809-1917. Viipuri on ollut venäläi-sille jo Pietari Suuren ajoista tärkeä voi-tetun sodan symboli. Tarton rauhas-sa 1920 määritelty raja Suomea vastaan oli oleva ongelmallinen. Matkaa rajalta maan kakkoskaupunkiin oli vähimmil-lään 32 kilometriä.

Päämajan operatiivisen osaston pääl-likkö, eversti Valo Nihtilä luonnehti jat-kosodan jälkeen käsitystään Viipurin merkityksestä puna-armeijalle. Hän piti varmana, että Viipuri olisi sen tärkein tavoite. Myös päämajoitusmestari, ken-raaliluutnantti A. F. Airo mainitsi ol-leensa käsityksessä, että Viipurin puna-armeija tulisi ottamaan ja hinnalla mil-lä hyvänsä.

Stalin oli määrännyt suurhyökkäys-käskyä antaessaan, että Viipuri tulee val-lata kymmenessä päivässä. Tämä olikin sitten ainoa tavoite, mihin puna-armeija Suomen operaatiossaan 1944 pääsi.

Propagandassaan Neuvostoliit-to julisti, että sen joukot vapauttivat 20.6.1944 vanhan venäläisen kaupun-gin Viipurin. Lause sisältää vain puo-littain totuutta. Neuvostoliitto sai itse pommittamansa aution rauniokaupun-gin haltuunsa, mutta voidaankin kysyä, mistä se vapautettiin? Tiltu kertoi radi-ossa, että Venäjän karhun ei tarvinnut kuin lyödä hanskoja yhteen Viipurin porteilla, niin suomalaiset lähtivät kar-kuun.

Venäläiset ovat itsekin ihmetelleet, kuinka Viipurin valtaaminen 1944 kävi niin helposti. Kun Sotahistoriallisessa Aikakauskirjassa syksyllä 2005 julkais-tiin allekirjoittaneen artikkeli ”Viipuria ei aiottukaan pitää?”, sain kutsun pu-humaan aiheesta Pietarin Yliopiston ja Tiedeakatemian järjestämässä pohjois-maisessa konferenssissa keväällä 2007.

3. Missä asioissa suomalaiset Viipurin puolustuksessa epäonnistuivat?

Göran Lindgren:Suomalaisten epäonnistumista ensim-mäinen oli puolustuslinjan virheellinen sijoittaminen epäedulliseen maastoon. Suomessa ei oltu valmistauduttu kau-punkisodankäyntiin. Niinpä vieras rau-niokaupunki selän takana pelotti Viipu-rin puolustajia, joista moni katsoi jou-tuvansa siellä puutteellisissa asemissa kaatumaan ”suomalaisen sotilaskunni-an takia” tilanteessa, jossa sotaa voitiin jo pitää käytännössä hävittynä. Haas-tetta lisäsi se perisuomalainen ongelma, että jouduttiin taistelemaan vesistö se-län takana.

Toiseksi Viipurin suunnan puolus-tuksesta vastuussa oleva kenraaliluut-nantti Taavetti Laatikaisen IV Armeija-kunta ei ollut tuolloin alkuunkaan teh-täviensä tasalla. Suurhyökkäys oli tullut sille yllätyksenä, ja sen monet toimet jo ennen Viipuria olivat olleet haparoivia ja jälkikäteen ajatellen selkeästi virheel-lisiä. Armeijakunnan esikunta oli elänyt toista viikkoa jatkuvassa kaaoksessa. Niinpä sen tilannekuva ennen Viipu-ria oli selvästi epärealistinen. Kun sitten sille alistetun ja sen Viipurin puolus-tajaksi käskemän 20.Pr:n ampumatar-vikehuollon ongelmat kärjistyivät, Ar-meijakunnan asemasotavaiheen aikana kehitetty byrokratia osoittautui kaiken järkevän ja tehokkaan toiminnan es-teeksi. Niinpä 20.Pr jätettiin käytännös-sä ilman tykistön ja jalkaväen ampu-matarvikkeita, kun taistelu Viipurista käynnistyi. Kun Laatikainen sitten jou-tui selittämään Armeijakunnan toimin-taa, hän vetosi säästämisen tarpeeseen. Mutta sitten tapahtui parissa päiväs-sä ihme: kun Kivisillan salmea puolus-tettiin yli 10 tykistöpatteriston voimin, kukaan ei enää puhunut säästämisestä! Eikä siitä puhuttu Tali-Ihantalan suur-taistelun ratkaisevissa vaiheissa, asialla-han oli silloin yli 20 patteristoa! Selitte-lyä, siis …

Laatikaisen IV Armeijakuntaa voi-daan syyttää 20.Pr:n heitteillejätöstä! Epäonnistunut ampumatarvikehuol-to, riittämätön tuki ja puuttunut yhte-ydenpito 20.Pr:iin ovat raskauttavia te-

Pohdintaa Viipurin menettämisestä taustoista

453/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

kijöitä. IV Armeijakunta ei ollut myös-kään mitenkään reagoinut saksalaisilta aseveljiltä saatuihin selkeisiin viestei-hin siitä, miten puna-armeija hyökkä-ykset voisivat olla torjuttavissa. Niinpä Viipurin puolustukseen ei oltu suunni-teltu lainkaan syvyyttä. Oli vain mää-ritelty etulinja, joka oli pidettävä. Pans-sarintorjunta oli ala-arvoista, eikä sil-lä ollut syvyyttä. Jo huhtikuussa jaetut uudet, tehokkaat saksalaiset pst-aseet oli jätetty varikoihin eikä käyttöohjeita oltu käännetty. Kun näitä uusia, ”salai-sia” aseita sitten saatiin 20.Pr:lle koural-linen, niitä ei osattu käyttää.

Kolmanneksi voidaan syyttää Viipu-rin puolustajaksi käskettyä 20.Pr ja sen johtoa heikosta johtamisesta. Prikaati oli alun alkaen sopimaton tähän tehtä-vään. Mutta se oli saatavilla olevista yh-tymistä kuitenkin ensimmäiseksi pai-kalle saatavissa oleva tuore joukko, kun tilannetta 17.-18.6. Päämajassa, Kan-naksen joukkojen esikunnaksi peruste-tussa KaJoKe:ssa ja IV AKE:ssa harkit-tiin. Kaikki muut joukot olivat Kannak-sella kiinni taistelussa, eikä niitä voitu irrottaa.

20.Pr oli tuore yhtymä, joka oli pe-rustettu vuoden 1943 lopulla. Se ei ol-lut ehtinyt toimia yhtymänä, eikä sen esikunnalla ollut kokemusta itsenäisen yhtymän johtamisesta. Se oli ollut puo-lisen vuotta Aunuksessa lähinnä tie- ja varustelutöissä, rauhanomaisissa olo-suhteissa, sisämajoituksessa. Vaikka osa sen miehistä oli kokeneita sotilaita, jat-kuvan harjoittelun puute ja asemasota-vaihe olivat turruttaneet mielet. Niinpä Prikaatin taisteluarvo oli Viipuriin tul-taessa pääosin heikko. Puutteita oli en-nen muuta johtamisessa aina ylimmäs-tä alimpaan johtoportaaseen. Kuri oli puutteellinen, puolustettavien asemien varusteluun ei käyty käsiksi, vaan kes-kityttiin kiertelyyn ja jopa sotarosvo-ukseen tyhjässä kaupungissa. Ja tämä kaikki tapahtui johtajien ollessa pää-osin tavoittamattomissa. Heikon ja läs-näolon puuttumisellaan loistaneen joh-tajuuden merkitys oli ilmiselvä.

Eeva Tammi:Viipurin puolustus epäonnistui perin tyystin. Kaupungin menetyksestä on kerrottu sotahistoriassamme esimerk-kinä, että kun kaikki menee pieleen, käy kuten Viipurissa.

Yhden prikaatin tappiot yhden päi-vän aikana olivat pienet. Tästä tehtiin johtopäätös, että eihän siellä edes oi-keasti taisteltu. Viipurin menetystä seuranneessa oikeudenkäynnissä use-at paikalla olleet upseerit joutuivat an-tamaan raporttinsa tapahtuneesta. Vas-ta 2000-luvulla on alettu tutkia, oliko 20.Pr:lla edellytyksiä saamaansa tehtä-vään.

Kaupungin puolustuksen suunnit-telu ja valmistelu oli lähes laiminlyöty. Asemasodan aikana olisi ollut aikaa

suunnitella ja valmistella asiaa lähes kolme vuotta. Näin ei tapahtunut, kau-punki toimi joukkojen loma- ja huolto-keskuksena.

Puolustusasemien sijainti vesistö-linjan edessä oli virhe. Syvyys puuttui, etulinja sijaitsi aivan Viipurin rajalla. Mannerheim-ristin ritari numero yksi, panssaridivisioonan komentaja kenraa-limajuri Ruben Lagus yritti jo ennen vi-hollisen saapumista esittää esimiehil-leen, että Viipurin torjuva puolustus tulisi sijoittaa vesistölinjan taakse. Jäl-keenpäin hän kertoi, että edes Ps.D ei olisi kyennyt pitämään Viipuria.

Puolustus on yhtä vahva kuin on sen heikoin lenkki. Viipurin puolustamista täytyy tarkastella laajasti, myös eri ase-lajien näkökulmasta. Erityisesti kiinnit-tää huomiota täydellinen ilmatorjunnan puute. Nelisen kuukautta aikaisemmin Helsingissä oli todettu vahvan ilmator-junnan merkitys helmikuun suurpom-mituksissa. Viipurissa sellaista ei ollut lainkaan. Lähialueen tykistö ei tukenut ankaraa ammuspulaa kärsivää 20.Pr:n omaa tykistöä. Käytössä ollut ja vähäi-nen panssarintorjuntakalusto oli aut-tamattomasti vanhentunutta. Kuinka kaikki voi mennä pieleen?

4. Suomalaisten puolustajien erityiset onnistumiset?

Göran Lindgren:Sotilaallisesti ainoa lähtökohta Viipu-rin puolustajien onnistumiselle oli hei-dän saamansa käsky. Sillä mittapuulla he epäonnistuivat täydellisesti. Ja kun oli kysymys sodasta ja sotilasyhteisöstä, annettu käsky oli ainoa selkeä kriteeri onnistumisille ja epäonnistumisille.

Joistakin onnistumisistakin voidaan iloita. Pioneerit, niin ennakkotyön teh-neet IV Armeijakunnan Pioneeripatal-joona 14 ja 10.D:n Pioneeripataljoona 26 kuin 20.Pr:n oma Pioneerikomppania-kin onnistuivat tehtävissään niin, että Viipurin kaikki 12 siltaa saatiin räjäyte-tyiksi. Tämä huolimatta Linnansaares-sa sijainneen Pioneerikenttämakasiinin byrokratiasta. Panssarimiinoitteet ja muut sulutukset eivät onnistuneet yhtä hyvin.

20.Pr:n III Pataljoona ansaitsee myös kiitoksen omasta osuudestaan. Se puo-lusti Papulanlahden ja ratapihojen ta-kana olevaa Karjalan kaupunginosaa, menestyksellisesti. Erityisen tärkeätä oli onnistunut rintamasuunnan kään-täminen kantakaupungin menetyksen jälkeen niin, että vihollinen ei päässyt Papulan lahden sillan yli pataljoonan ja sen vasemmalla puolella puolusta-neen 3.Pr:n selustaan. III Pataljoona oli 20.Pr:n pataljoonista selvästi paras. An-sio siitä lankeaa sen aikaisemmalle ko-mentajalle, majuri ja Mannerheim-ris-tin ritari Tauno Viirille, joka oli luonut pataljoonaan hyvän hengen sekä patal-joonan komentajalle, everstiluutnantti

Teppo Sorrille. III Pataljoona alistettiin 20.6. illalla 3.Pr:lle, ja se taisteli ansiok-kaasti seuraavien päivien aikana estäen osaltaan vihollisen pääsyn Juustilassa Saimaan kanavalle.

Eeva Tammi:Kun Viipurista ei tosissaan taisteltu, on-nistuttiin pelastamaan kaupunki joutu-masta täydelliseksi rauniokasaksi. En-nen pitkää vihollinen olisi tuhonnut Viipurista poisjohtavat sillat ja puolus-tajan huolto olisi käynyt mahdottomak-si. 20.Pr olisi tuhoutunut.

Joukkojen pitäisi sodassa pysyä aina johtajiensa käsissä. Viipurin menetys on esimerkki päinvastaisesta. Elävä voima pelastui syntyneen pakokauhun kautta. Näin onnistuttiin ikään kuin myös pe-lastamaan miehet.

Viipurin lukuisten siltojen hävittä-mistä ei ollut ennalta suunnittelu ja val-mistelu. Pioneerien toiminta Viipurissa oli siten erityisen onnistunutta, viholli-nen ei päässyt jatkamaan hyökkäystään heti siltoja pitkin.

Puolustus Viipurin vesistölinjan län-sipuolella onnistuttiin saamaan pitä-väksi ja sieltä lähdettiin vasta aselevon solmimisen jälkeen rauhanehtojen mu-kaisesti.

On spekuloitu, miksi taisteluarvol-taan paras III Pataljoona oli ryhmitet-ty Viipurin pohjoiseen esikaupunkiin. Voidaankin ajatella, että puolustus piti siellä, missä sen ehdottomasti oli pidet-tävä. Karjalan kaupunginosan kautta kulki tärkeä maayhteys ohi Viipurin.

5. Johtopäätöksiä ja jälkiviisastelua

Göran Lindgren:Kun tapahtunutta näin jälkikäteen tar-kastelee, lopputulos vaihtelee näkökul-masta riippuen.

Umpisotilaallisesta näkökulmasta, kun kyseessä oli selkeä käsky ehdotto-masti puolustaa kaupunkia, voidaan puhua sotahistoriallisesta skandaalista ja katastrofista. Sen tuloksenahan Vii-purin kantakaupunki menetettiin lähes taistelutta vajaassa päivässä. Ylipäälli-kön mukaan Viipurin olisi tullut muo-dostaa Viipuri-Kuparsaari-Taipale -lin-jan alkupäässä voimakas tukipiste koko linjalle. Hän vertasi kuitenkin tapahtu-nutta tilanteeseen talvisodassa, jolloin vihollinen oli onnistuttu pysäyttämään kantakaupungin edustalle. Häneltä vain unohtui se, että nyt oli kyseessä aivan eri puna-armeija kuin talvisodassa.

Sotahistoriaan on kirjautunut myös mielenkiintoinen yritys muuttaa tapah-tumien kulkua ennen Viipurin mene-tystä. Kannaksella ennen muuta Kuu-terselässä taistelleen ja ennen Viipu-ria viivyttäneen Panssaridivisioonan komentaja, kenraalimajuri Ruben La-gus teki 18.6. aloitteen puolustuslinjan ja taktiikan muuttamisesta IV Armei-

jakunnan komentajalle, kenraaliluut-nantti Taavetti Laatikaiselle ja hänen esimiehekseen käsketylle kenraaliluut-nantti Lennart Oeschille. Taisteluarvol-taan heikko 20.Pr ei pystyisi Viipuria puolustamaan. Siksi Viipurin edustal-le tulisi järjestää vain heikko, verhoava puolustus. Varsinainen puolustus tulisi valmistella Kivisillan salmeen luonnon vesistöestettä hyödyntäen. Siellä viholli-nen olisi pysäytettävissä. Tämän esityk-sen torjuivat sekä IV Armeijakunnan komentaja että Kannaksen joukkojen komentaja Oesch. Kun asia vielä esitel-tiin Päämajalle, operaatioista vastaavan kenraaliluutnantti Airon vastaus oli tyrmäävä: semmoista emme Ylipäälli-kölle esittele! Tässä saatiin siis ylimmän mahdollisen tason vastaus. Viipuria tuli ehdottomasti puolustaa.

Kun olen itse saanut vierailla Viipu-rissa noin 70 kertaa sotahistoriallisten retkien osanottajana ja vuosien ajan op-paana, kaupungin säästyminen täydel-liseltä tuholta tietysti ilahduttaa. Kau-punkia olisi todennäköisesti ollut mah-dollista puolustaa tehokkaasti päivien, ehkä viikon ajan, jos kaikki olisi onnis-tunut. Seurauksena olisi kuitenkin ollut kaupungin muuttuminen soraläjäksi. Se oli viholliselle niin tärkeä kohde, että se olisi otettu joka tapauksessa. Viipuri on nyt iloksemme elävä ja pääosin kau-nis, vanha suomalainen kaupunki, jossa voimme vierailla.

On hyvä muistaa, että Viipurin koh-talo 1944 oli määritelty jo Moskovan rauhassa 1940. Se luovutettiin silloin Neuvostoliitolle. Suomalaiset valtasivat sen takaisin 1941, mutta suomalaisen ajan päättyminen oli nähtävissä jo var-sin varhain asemasotavaiheen aikana, kun kävi selväksi, että Saksa ei voi voit-taa sotaa. Ja Neuvostoliitto oli päättänyt ottaa takaisin kaiken kerran valloitta-mansa! Tulevan rauhamme ennakkoeh-toihin kuului jo varhain Moskovan rau-han rajojen palauttaminen. Tästä nä-kökulmasta voisi joku sotahistoriasta huonosti perillä oleva todeta, että koko sotamme 1943-44 oli turha. Rauhan eh-dothan tiedettiin jo ennakolta.

Meidän on myös syytä muistaa, että sankarillinen puolustustaistelumme ja saavuttamamme torjuntavoitot eivät suinkaan olisi olleet mahdollisia ilman aseveljiemme saksalaisia. Kun meidän rauhantunnustelumme maalis-huhti-kuussa 1944 tulivat aseveljiemme tie-toon, seuraukset olivat vakavia. Ase-, materiaali- ja elintarviketoimitukset Suomeen jäädytettiin tilanteessa, jos-sa olimme niistä täysin riippuvaisia. Ne käynnistettiin kuitenkin uudelleen Yli-päällikön käännyttyä suoraan Hitlerin puoleen 12.6.44, kun Päämajalle oli kir-kastunut vihollisen suurhyökkäyksen voima.

Vihollisen nopea eteneminen Kan-naksella ja Viipurin katastrofaalinen menetys säikähdyttivät kuitenkin sak-

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201446

Jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944

salaiset. Seurauksena oli ulkoministeri Ribbentropin pikavierailu Suomeen ja sen tuloksena syntynyt presidentti Ris-to Rytin henkilökohtainen vakuutus, että Suomi pysyy Saksan rinnalla. Hän tai hänen hallituksensa ei tule tekemään erillisrauhaa ilman Saksan suostumus-ta. Tämä tyydytti saksalaisia, ja heidän elintärkeä apunsa jatkui aina elokuun alkuun asti.

Eeva Tammi:Viipuri menetettiin sekä talvi- että jat-kosodassa. Talvisodassa kaupungista taisteltiin tosissaan. Puolustuskuvio oli täysin erilainen jatkosotaan verrattuna. Keskeiset kaupunginosat kyettiin 1940 pitämään suomalaisjoukkojen hallussa

aseiden vaietessa. Rauhanehtojen mu-kaisesti Viipuri kuitenkin menetettiin ja lisäksi paljon maa-alaa, mitä viholli-nen ei ollut taistelemalla saavuttanut.

Lukuisat Viipurin menetykseen 1944 liittyvät kummallisuudet herättivät ih-metystä. Vasta paljon myöhemmin on alettu tutkia, oliko 20.Pr:lla edellytyk-siä onnistua kantakaupungin puolus-tuksessa. Viipurin läntisen esikaupun-gin Tienhaaran puolustus piti. Siellä oli edessä luonnollinen vesieste ja ammuk-sia käytössä riittävästi. Ihantalassa ty-kistön yhteistoiminta onnistui upeasti ja panssarinlähitorjunta-aseita osattiin käyttää. Ammuspula ei vaivannut puo-lustajaa täälläkään. Viipurin menetystä seuranneissa tehtävissään Suomen ar-

meija onnistui kaikilla rintamilla. Kenraali Airon kerrottiin jatkosodan

jälkeen toistuvasti maininneen lähipii-rilleen, että ”Viipuria ei aiottukaan pi-tää”. Lause johti lopulta myös Viipuri 1944 teoksen syntyyn. Kirjaan on koot-tu kaupungin menettämiseen liittyvät tosiasiat laajalti. Lukija saa itse tehdä päätelmän, voiko olla mahdollista, että Viipurin tapauksessa korkeat upseerit tekivät vertikaalitasolla yhteistyötä ohi suuresti kunnioitetun ylipäällikön. Pää-majassa oli näkemyseroja ja sen historia on vielä kirjoittamatta.

Marsalkka Mannerheim oli antanut käskyn taistella Viipurista viimeiseen asti. Mutta menikö kaikki pieleen tar-koitushakuisesti eli käytettiinkö hyväk-

si esimerkiksi ammuspulasta johtunutta ja edellytysten puuttumista seurannut-ta pakokauhua? Jääkärieversti Kempille ei voinut sanoa, että järjestä aluksi eteen verhoavia joukkoja ja vetäytykää sit-ten vähin tappioin vesistölinjan taakse, minne vihollinen tulee lopullisesti py-säyttää.

Maamme sodanjohto oli vaikeassa tilanteessa. Valittavana oli huonoja ja erittäin huonoja vaihtoehtoja. Saamme olla kiitollisia, että ratkaisut olivat oike-at. Airoa siteeraten: ”Älkää katsoko pa-lasia, katsokaa kokonaisuutta! Itsenäi-syys säilyi, kaikki muu on merkitykse-töntä.”

Maalaus ja saneeraus Konttinen Oy

Kuopio

Rakennussaneeraus Marko Rantala

Kuopio

Rakennuspalvelu Heikki Hiltunen Ky

Kuopio

Insinööritoimisto Makeplan Ky

Kuopio

Peten Siivous OyKuopio

Pölkky OyKuusamo

www.polkky.fi

JPT Jaskari OyKöyliö

HL-Elec OyLahti

www.karirakenne.fi Nikko OyJakkula, Laihia

M. Uussaari OyLaitila

Metsäkoneurakointi Lassi Heikkilä

Laitila

Etelä-Karjalan Jätehuolto Oy

Lappeenranta

Conexpress OyLappeenranta

Koneurakointi Ari AinoaJoutseno

Pipu KyLempäälä

Inter-Sisustus Ky-keittiökalustusliike-

Moisiolammentie 22, Lempäälä

OK-Sähkölaitehuolto OyLieksa

Kuljetusliike Veljekset Matilainen Ky

Liperi

AJS Sähkö ja Automaatio OyLohja

Asianajotoimisto Tuoma-nen ja Kreander Oy

Lohja

Kauniston Sora OyLoimaa

Vilakone OyLoimaa

Hoffes El AbLoviisa

Moniurakointi Heikkilä OyLuumäki

Mayt OyMikkeli

Kiitos Sotaveteraaneille Lahdesta! Nro 121

Kiitos Sotaveteraaneille Karttulasta! Nro 115

Kiitos Sotaveteraaneille Lappeenrannasta! Nro 110

Kiitos Sotaveteraaneille Lieksasta! Nro 104

473/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

Inarista kotoisin oleva Heik-ki Kiviniemi on asunut liki puolet elämästään Austra-

liassa. 90-vuotias sotaveteraa-ni viihtyy Brisbanen suomalai-sessa lepokodissa. Hän oli mu-kana kahdessa sodassa. Pirteä veteraani muistelee sotataival-taan kuin eilistä päivää.

Majuri oli jyvälläTalvisodan ajan Kiviniemi val-misti Muoniossa huopahiih-tokenkiä armeijalle. Alokas-aika kului Kemissä, mistä jat-kosodan sytyttyä noustiin härkävaunuihin ja lähdettiin rintamalle. Talven tullessa Hei-kin osasto Rajapataljoona 5 si-joitettiin Karhumäen pohjois-puolelle, Seesjärvelle.

- Oltiin Paatenessa, Sees-järven pohjoispään saares-sa. Kilometrin päässä oli rys-sä ja sinne oli kuusi kilometriä matkaa omilta linjoilta. Vasta-puolen rykmentinkomentajana oli suomalaissyntyinen majuri Valtter Valli.

Taistelulähetti Heikki Ki-viniemen mukaan vihollinen yritti ottaa joskus saarta omak-seen.

- Olin tullut vartiosta ja keit-telin teetä, kun rannassa repe-si. Pyryn suojassa hyökkäsivät, mutta eräs Enontekiön kave-ri äkkäsi hahmon jäällä ja läh-ti tutkimaan kaverinsa kanssa

asiaa. Siellä vihollinen hiihti jo-nossa meitä kohti.

Kiviniemi kertoo, että on-neksi suomalaisilla oli raskas konekivääri hyvässä asemas-sa ja kaikki vihollisen kärki-komppanian miehet kaatuivat.

- Lähin piippalakki oli pääs-syt 15 metrin päähän.

Panssaroidulla jääkiiturilla suomalaisia härnäsi myös ma-juri Valli. Tiedustelurynnäkkö-jä tehnyt kulkupeli antoi pika- ja konekivääritulta kohti suo-malaisia.

- Majuri säästyi, sillä norsu-pyssymies haavoittui juuri, kun piti laukaista. Se kelkka olisi jäänyt siihen, kun oli vain 150 metriä matkaa, mutta ahtojäi-den takia vehje ei tullut lähem-mäksi.

Seesjärven tukikohdassa Ki-viniemen joukko viipyi kaksi viikkoa ennen vaihtoa.

- Hyvä olikin, sillä oli aika viileää telttailla tammi-helmi-kuussa keskellä järveä.

Pojat laittoivat jäätyneitä vi-hollisvainajia tien viereen han-keen pystyyn “vartijoiksi”. Uu-sista miehistä pari kaveria pa-lasi pian naama valkoisena takaisin.

Vakoojat satimessaHeikki Kiviniemen poruk-ka saunoi ja lepäili kaksi viik-koa Paatenen kylässä ja siir-

tyi sen jälkeen tienkorjuuseen Rukajärvelle. Kiviniemi tarkis-teli alueen pieniä 2-3 miehen korsuja. Kurkistaessaan niistä erääseen hän huomasi huopa-tossut.

- Huusin kaveria katsomaan, ja vihollisia paljastui samasta kolosta kaksittain. Toinen osa-si suomea, mutta nuorempi oli umpiryssä, jota piti pitää sil-mällä.

Ovelia olivat olleet, sillä kun vanhat siviilimiehet tekivät halkoja, olivat hekin maskee-ranneet itsensä vanhoiksi.

- Helsinkiläinen vänskä oli intohimoinen santsari ja kuu-lusteli. Ihmeekseni hän tutki vain paperit ja laski heidät läh-temään.

Pataljoonan komentaja Ki-vikko tuli kuitenkin tiellä vas-taan ja määräsi vangit vietä-väksi Paatenen esikuntaan. Paljastui, että miehiä oli val-mennettu vakoilukoulussa.

- Toinen miehistä oli amma-tiltaan suomen kielen opetta-ja ja sotilasarvoltaan kapteeni, toinen heistä oli yliluutnantti. Miehiä odotti se ankarin tuo-mio. 

Kuukauden päästä tuli siir-to Karhumäestä JR 33:een Vie-nan kanavalle Pirunsaareen, joka vaihtoi omistajaa monta kertaa. Puolisen vuotta vierähti kanavan äärellä. Siellä miehillä oli käytössään jopa kaksi var-tiokoiraa. Kesän 1944 perään-tymiskäskyä ei Heikki Kivi-niemen porukalle tullut ollen-kaan.

- Muut oli jo irtautuneet, kun meidät lopulta haettiin. Oltiin uimahoususillamme, kun hakijat tulivat, veteraani naurahtaa.

Sotaa kotimaisemissaSotatie jatkui Ilomantsin suun-nalla. Elettiin loppukesää 1944, kun Kiviniemi haavoittui Tol-vajärven Aittojoella. Kranaat-titulessa singonnut kivi hajot-ti käsivarresta luita ja sairaala-reissu vei Outokumpuun asti. Kaksi vuorokautta meni nuk-kuessa, sen verran oli univajet-ta. Käsi kipsissä mies palasi rin-tamalle ja totesi esimiehelleen, ettei tässä paljon liipaisinta ve-dellä. Lapin pojalle löytyi kui-tenkin muita tehtäviä.

- Olimme Ilomantsista ete-lään, lähellä suoperäistä jokea. Olimme siellä vielä silloinkin, kun aselepo tuli.

Parin päivän päästä Kivinie-men joukko suuntasi jo koh-ti Lappia. Marssittiin 30 kilo-

metriä vuorokaudessa. Jääkärit etenivät Oulusta päin ja Kivi-niemen osasto kulki Kajaanista pohjoiseen.

- Ranualla oli aika kovat taistelut ja pitkä rivi kaatunei-ta tiellä, niitä 1925 syntyneitä.

Rovaniemeltä jatkettiin tun-tureille, jossa saksalainen löi kovasti kampoihin. Odoteltiin etenemiskäskyä, mutta tilanne laukesi ja Kiviniemen ”vanhat” soturit antoivat vastuun nuo-remmille. Oli tarkoitus kotiu-tua Vaasassa, mutta miehet sai-vat passit jo Rovaniemellä.

Kiviniemen lapsuuden koti ei säästynyt Lapin sodan tu-hoilta.

- Kotitalo oli hirrestä ja mel-ko uusi. Lomilla sisustimme sitä, mutta palattuamme kaikki oli tuhkana.

Kiviniemen vanhemmat oli-vat pyytäneet, että talo raken-nettaisiin uudelleen. Tällä ker-taa se tehtiin laudasta. Sodan jälkeen rakennusalalle päätynyt Kiviniemi oli pystyttämässä muun muassa Koppelon kansa-koulua ja Inarin saamelaiskirk-koa. Hän kertoo, että kirkossa oli ensimmäinen tiilikatto tun-turien pohjoispuolella.

Meillä on hyvä maaKaivostoiminta ja uudisraken-taminen houkuttivat Heikki Kiviniemeä aikanaan nimen-omaan Australiaan. Paperit pantiin vetämään sen jälkeen, kun puolisokin myöntyi muut-toajatukseen. Perhe asui siihen aikaan Lohjalla ja Kiviniemi toimi rakennusmestarina Pa-raisten Kalkilla. Vanhin tyttö jäi silloin Suomeen, mutta kol-me lasta seurasi pariskunnan mukana päiväntasaajan ala-puolelle vuonna 1969.

Suomen itsenäisyyspäivää vietetään myös Australiassa. Veteraani oli mukana perusta-

massa maahan sotaveteraani-yhdistystä.

- Silloin piti soitella paljon ympäriinsä, eikä siinä joutanut tunteja laskemaan.

Viimeksi Kiviniemi kävi Suomessa vuonna 2004. Ter-vehdystä kotimaan nuorisolle hän pohtii tovin.

- Meille on jätetty, sanoisin-ko hyvä maa - erittäin hyvä maa. Toivon, että he pitävät sitä sen arvoisena, että kannatti elää ja tehdä töitä.

Sotareissua Kiviniemi pitää pakon sanelemana, eikä ym-märrä niitä, jotka vielä 70-lu-vulla huutelivat ja arvostelivat.

Heikki Kiviniemen viihtyi-sässä yksiössä on paljon kuvia jälkikasvusta ja edesmenneestä Tyyne-vaimosta.

- Nuorin tyttö syntyi täällä. Vävy on australialainen ja las-tenlapsia 14. 

Rakkaudella tehdyistä kuva-tauluista voi aistia, että Heik-ki-papasta tykätään. Erityisesti pappaa miellyttää se, että tyttä-ren poika on tutuissa hommis-sa - rakennusalalla.

Teksti: Antti ja Seija Väre Kuvat: Heikki Kiviniemen

arkisto ja Seija Väre

Meille on jätetty hyvä maa

Alikersantti Heikki Kiviniemi vuonna 1942

Heikki kehuu Brisbanen ilmanalaa mainioksi ja Finlandia Villagea viihtyisäksi asuinpaikaksi.

Oy Puhois Ab

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201448

On Normandian maihin-nousun 70. vuosipäivä, ja Sainte-Mère-Églisen ran-nikkokaupunki juhlii so-danaikaisia vapauttajiaan lähes euforian vallassa.

Tämä on paitsi kaatunei-den muistojuhla, myös vapauden karnevaali.

Kaduilla ja keskustorilla vel-loo tuhansia ihmisiä, musiikki soi ja makkarat käryävät. Ylei-sön joukossa näkyy muutamia Normandian sotaveteraane-ja, joiden ympärille muodos-tuu nopeasti ihailijoiden piiri. Heiltä pyydetään nimikirjoi-tuksia, heitä halutaan jututtaa ja heidän kättänsä puristaa. Ihmiset haluavat kuulla, mil-

laista oli taistella maihinnou-sujoukoissa. Jotkut veteraa-neista pyörittävät vain päätään – he eivät pysty puhumaan vie-lä seitsemänkymmenen vuo-den jälkeenkään siitä, mitä he täällä kokivat.

Pakoon juoksuhiekassa Englantilainen Neville Hens-haw, 89, nauttii silmin nähden tunnelmasta ja jakaa muisto-jaan yleisön kanssa. Hän on kirjoittanut kokemuksistaan myös kirjan, jonka Royal Bri-tish Legion, Englannin veteraa-niliitto, julkaisee syksyllä.

Henshaw kuului liittoutu-neiden viestintäjoukkoihin, ja hänen rykmenttinsä, Royal British Signals, nousi Golden-rannalle kesäkuun kuudennen aamuna 1944.

‒ Se oli painajainen: tiesim-me, että avoimelta rannalta pi-tää päästä nopeasti suojaan, mutta allamme oli upottavaa juoksuhiekkaa ja liikkuminen siinä oli vaikeaa. Neljä ystä-vää kaatui ympärilläni koneki-väärituleen. Olen tänään täällä kunnioittamassa heidän muis-toaan ja kaikkia niitä sotilaita, jotka eivät palanneet sodasta. Heitä ei saa unohtaa, Henshaw sanoo.

Sainte-Mère-Église oli en-simmäinen kaupunki, jonka liittoutuneet vapauttivat nat-sien miehityksestä. Kirkontor-nissa roikuu sotilasnukke las-kuvarjoineen amerikkalaisen John Steelen muistona. Hän ei pystynyt enää haavoituttuaan ohjaamaan varjoaan ja taker-tui kiinni kirkontorniin, mis-tä saksalaiset hänet vangitsivat. Kolmen päivän kuluttua hän

onnistui kuitenkin pakene-maan omien joukkojensa luo.

Vihollisen selustaan pudo-tettujen laskuvarjojääkärien merkitys oli ratkaiseva, sillä heidän tehtävänsä oli valloittaa strategiset sillat ja kulkuväy-lät, jotta jalkaväki pääsi etene-mään. Sainte-Mère-Églisen lä-heisille niityille ja suistomaalle laskeutui suuri määrä lasku-varjojääkäreitä kesäkuun vii-dennen ja kuudennen välisenä yönä 1944. Heidän kunniak-seen on perinteisesti järjestet-ty vuosittainen ilmailunäytös, joka tänä vuonna on saanut massiiviset mittasuhteet. La Fièren pikkukylään ja niityil-le on pakkautunut varmasti sa-tatuhatta ihmistä seuraamaan, kuinka 900 laskuvarjojääkäriä eri maista – myös Suomesta – hyppää sodanaikaisista koneis-ta.

Epäonninen OmahaJututan amerikkalaista ”Duckie” Robertsonia, 90, jol-le tämä Normandian vierailu on jo viides sodan jälkeen.

‒ Minä nousin maihin Oma-halla niin sanotussa toisessa aallossa, Yhdysvaltain 175. jal-kaväkirykmentissä palvellut Robertson kertoo.

– Ranta oli täynnä kaatunei-ta ja haavoittuneita, savua, tyk-kien räiskettä ja huutoa. En ole ikinä pelännyt niin paljon. Me pääsimme suojaan rannan lä-hellä sijaitsevaan maalaista-loon, jossa meidät vastaanotet-tiin vapauttajina. Olin muka-na myöhemmin keräämässä ja hautaamassa kaatuneita. Heitä oli tuhansia. Se oli raskas teh-tävä.

Omahan rantaa kutsutaan myös nimellä ”Verinen Oma-ha“, koska siellä kärsittiin tais-telujen ensimmäisen päivän ‒ D-Dayn ‒ suurimmat tappiot. Maihinnousua edeltävät pom-mitukset olivat osittain epäon-nistuneet ja aluksia päätyi navi-gointivirheiden vuoksi vääriin paikkoihin. Raju merenkäynti hidasti rantautumista ja mie-histön purkamista. Kelluvia DD-tankkeja, jeeppejä ja muu-ta kalustoa upposi kovassa aal-lokossa mereen. Osa miehistä hukkui raskaine varusteineen, koska heidät laskettiin liian syvään veteen ja hieno hiekka petti heidän jalkojensa alla.

‒ En tuntenut itseäni hyök-käyksen aikana sankariksi. Me teimme, mitä käskettiin. Tä-nään on kuitenkin hieno päi-vä ja olen ylpeä siitä, että olin mukana vapauttamassa Eu-rooppaa. Tänään olen sankari ja julkkis, Robertson hymyilee.

Viimeinen suuri juhlaJokainen haluaa pienen pala-sen sankarien seurasta. Nuori

Rantojen sankarit

Pisin päiväLiittoutuneiden maihinnousu natsi-Saksan miehittämään Ranskaan alkoi Normandian rannikolla aamun sarastaes-sa 6.6.1944. Hyökkäys, jota oli suunniteltu puolitoista vuot-ta, tunnettin koodinimellä operaatio Overlord. Sitä joh-ti amerikkalainen kenraali Dwight. D. Eisenhower.

Operaation onnistuminen oli monen tekijän summa. Saksalaiset tiesivät odottaa maihinnousua mereltä, mutta liittoutuneet harhauttivat hei-dät luulemaan, että se tapah-tuisi Englannin kanaalin ka-peimmassa kohdassa. Säätila oli niin huono, että saksalai-set eivät uskoneet hyökkäyk-sen mahdollisuuteen. Lisäksi itärintaman taistelut vaativat Hitlerin ja Saksan joukko-jen komentajan, marsalkka Erwin Rommelin, huomion. Liittoutuneilla oli takanaan massiivinen sotakoneisto, ja sotilaiden huolto pelasi tehok-kaammin kuin saksalaisten puolella.

Hyökkäys tehtiin Norman-dian pohjoisrannikolla viidel-le hiekkarannalle. Omaha- ja Utah-rannat olivat amerikka-laisten sektoria, Gold-rannal-Amerikkalaiset sotilaat sovittavat kypärää ranskalaistytön päähän Sainte-Mère-Églisen kaupunkiin

pystytetyllä Overlord-leirillä.

„Sota ei tee miehistä suuria, mutta se tuo esiin suuruuden hyvissä miehissä“, lukee amerik-kalaisten Rangers-erikoisjouk-kojen muistopatsaassa Utah-rannan lähellä.

Veteraani Duckie Robertson oli yksi niistä harvoista onnekkais-ta, jotka selvisivät Omaha-ran-nalta hengissä.

mies keskeyttää meidät ja ker-too kyyneleet silmissä, miten liittoutuneet pelastivat hänen isoisänsä keskitysleiristä. Hän haluaa ilmaista siitä kiitollisuu-tensa Robertsonille.

Kiitollisuus kuuluu myös juhlapuheissa. Maailman joh-tajat ovat kerääntyneet Nor-mandiaan osoittamaan ve-teraaneille kunnioitustaan:

le nousivat englantilaiset, Ju-no-rannalle kanadalaiset ja Swordille hyökkäsi englanti-laisia ja ranskalaisia joukko-ja. Sotilaiden joukossa oli mo-nia muitakin kansallisuuksia, jopa tuhansia suomalaissyn-tyisiä ja ainakin yksi Suomen kansalainen.

Ensimmäisen päivän tais-teluihin osallistui 160 000 miestä ja kaatuneita oli päivän lopulla noin 4 500. Tarkkoja lukuja ei tiedä kukaan. Ope-raatioon osallistui yli 11 000 lentokonetta, 5000-6000 alus-ta ja tuhansia muita kulku-neuvoja.

Kesäkuun loppuun men-nessä Ranskaan oli tullut jo 1,5 miljoonaa liittoutuneiden sotilasta. Arviolta yli 400 000 liittoutuneiden ja saksalais-ten sotilasta kuoli, haavoittui tai katosi. Normandian so-tilashautausmailla lepää yli 110 000 miestä. Ranskalaisia siviiliuhreja oli noin 35 000, joista suurin osa kuoli ilma-pommituksissa.

Operaatio Overlord oli mit-tasuhteiltaan historian suurin maihinnousu, ja sen onnis-tuminen käänsi sodan kulun saksalaisten tappioksi.

493/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

70 vuotta Jatkosodan päättymisestäHöyryjuna lähtee 4.9.2014 Kiu-ruvedeltä ja pysähtyy Iisalmen, Kajaanin, Kontiomäen, Vuo-katin ja Valtimon asemilla. Jo-kaisessa pysähdyspaikassa on pieni ohjelmallinen tapahtuma musiikkiesityksineen.

Junassa on ohjelmaa, paikal-lisesittelyt ja veteraanihaastat-teluja. Yöpyminen on Nurmek-sessa, aamulla 5.9.2014 klo 8.00 matka jatkuu Lieksaan, jossa pidetään kansalaisjuhla ja se-minaari alkaa klo 11.00.

Utah-rannan taisteluista on muistona vielä muutama saksalais-ten bunkkeri.

kuningatar Elisabeth II, liit-tokansleri Angela Merkel ja presidentit François Hollan-de, Barack Obama ja Wladi-mir Putin. Maihinnousuun liittyviä juhlia, näyttelyitä, ju-malanpalveluksia ja konsertteja järjestetään satoja ympäri Nor-mandian.

Ilmassa on myös haikeutta, sillä tämä on liittoutuneiden viimeinen suuri veteraanijuh-la. On tullut aika päättää pit-

kät jäähyväiset. Veteraaneja on enää jäljellä vajaat seitsemän-sataa ja monet heistä ovat lii-an huonokuntoisia matkusta-maan. Normandian veteraani-en yhdistys aikoo lopettaa tänä vuonna toimintansa.

Rannikon kaupungit ovat juhlineet veteraaneja kymme-nien vuosien ajan, ja tulevat järjestämään juhlia jatkossa-kin. Ja osallistujiakin riittänee, sillä maihinnousurannoilla

käy yli miljoona sotahistorias-ta kiinnostunutta turistia vuo-sittain.

‒ Me rannikon asukkaat emme tule ikinä unohtamaan vapauttajiamme, vakuuttaa las-kuvarjonäytöstä seurava Alain Coupin.

Kuvat ja teksti: Kaarina Griffiths

Veteraaneille matka ja yö-pyminen ovat ilmaiset, muille hinta on alkaen 100 euroa ma-

Täyttä höyryä Kansalaisjuhlaan!

Päätapahtuma KuopiossaValkeisenlammen ympäri kul-kevan kävely- ja hölkkälenkin lisäksi ohjelmassa on monia oheistapahtumia, musiikkia ja leikkimielisiä kilpailuja. Myös ikääntyneille, liikuntavammai-sille ja perheille löytyy vaihto-ehtoja. Tarjolla on soppaka-nuunasta hernekeittoa, mehua

sekä sotilaskodin antimia, ve-renpaineen- ja kolesterolinmit-tausta sekä ilmainen tutustu-minen sotaveteraanimuseoon.

Pohjois-Savossa viime vuon-na yllettiin noin 15 000 osal-listujaan. Erityisesti koululais-ten osallistuminen kävelyyn esim. historian- ja liikunnan-tunneilla kahden viikon aika-

na keräsi yhteensä yli 14 000 koululaista mm. Kuopiossa, Ii-salmessa, Vesannolla, Tervos-sa, Karttulassa ja Siilinjärvellä. Tänä vuonna tähdätään 20 000 kävelijään.

Rauhanhölkän järjestää kes-tävyysjuoksuseura Rauhalah-ti Road Runners (RRR). Ei-kil-pailullinen ja vapaavauhtinen sekä -kestoinen hölkkä start-

Kansa kävelee -tapahtuma seitsemännen kerranKansa kävelee tapahtuma järjestetään syyskuun 21. päivänä YK:n kansainvälisen rauhanpäivän kunniaksi. Kansa kävelee -tempaus on Maailman Veteraanijärjestö-jen aloitteesta vuodesta 2008 alkaen järjestetty liikun-tatapahtuma ympäri maapalloa. Nykyisin se toteutetaan jo yli 80 valtiossa. Tapahtumien sisällöt vaihtelevat paik-kakunnittain. Veteraanit toivovat erityisesti perheitä ja koululaisia liikkumaan kanssaan. Koululaiset voivat suo-rittaa osuutensa myös oppilaitostensa liikuntapäivinä.

Suomessa suojelijana on Tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Lisätietoa tapahtuman järjestämisestä: Suomen Rauhanturvaa-jaliiton koulutuspäällikkö Heikki Pietilä, p. 040 534 5696, email: heikki.pietila@rauhanturvaajaliitto.fi, Kuo-pion koordinaattori Tuomas Oinonen, p. 044 518 0937, tuomas.oinonen@josset.fi sekä Rauhalahti Road Runnersin vastuuhenkilöt Marjatta Räsänen, p. 0400 124 897, marjatta.rasanen1@gmail.com ja Ilpo Lommi, ilpo.lommi@dnainternet.net, p. 0440 675 949.

taa Valkeisenlammen Alavan kirkon eteläpuoleisesta päädys-tä klo 13. Rauhankävelijät kier-tävät lampea ennen juoksijoita klo 12 alkaen yhteislähdöllä so-taveteraanimuseon edestä. Vii-me vuoden perusteella käveli-jöitä ja hölkkääjiä liikkunee 1,4 km:n lampikierroksella aina-kin 600–1000 henkilöä.

Rauhalahti Road Runners haastaa parisataa jäsentään ja kuopiolaiset urheiluseurat sekä muutkin kuntoilijat rauhan puolesta terveysliikunnan pa-riin. Osallistujat saavat pirteän mielen ja raittiin ilman lisäksi muistopinssin suorituksestaan.

Tapahtumien järjestelyihin osallistuu useita kansalaisjär-jestöjä, mm. kaikki valtakun-nalliset veteraanijärjestöt, Ve-

teraanivastuu ry ja Suomen Rauhanturvaajaliitto. Kuopios-sa tapahtumaa koordinoi Tuo-mas Oinonen.

joituksesta riippuen.VR:n on ilmoittanut, että

veteraanien osalta paluukyyti

Lieksasta kotiin on ilmainen. Muiden osalta hinnat ovat nor-maalit.

Höyryjunamatkan voi aloit-taa Nurmeksesta jo 3.9.2014. Juna saapuu Kiuruvedelle 4.9.2014 klo 7.00 seminaarin al-kuun. Mukaan voi nousta siis jo Nurmeksesta tai myös Ii-salmesta. Höyryjunassa on 55 makuupaikkaa. Kiuruvedel-tä Lieksaan lähtö 4.9.2014 klo 11.15. Makuupaikat on varattu ensisijaisesti veteraaneille Kiu-ruveden ja Lieksan (4.-5.9.2014) matkan ajaksi.

Varaa paikka Höyryjunaan pääsevät muut-kin kuin veteraanit, joten varaa paikkasi ajoissa. Mukaan mah-tuvat ilmoittautumisjärjestyk-sessä 500 ensimmäistä. Ennak-koilmoittautumisen voit tehdä netissä: http://www.rukajar-vensuunnanhistoriayhdistys.fi/historiayhdistys/kansalais-juhla_2014, josta saat lisätieto-ja, joita antaa myös Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikka-nen, puh. 040 540 8045.

Etelä-Savon Laskenta ja Konsultointi Ky

Mikkeli

Autokorikorjaamo P. Silonsaari

Mikkeli

Rakennus TuuMarkRistiina

Mikkelin VesilaitosLattiapäällysteliike

Ahti LepistöMikkeli

Fingeo OyMikkeli

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201450

Juvan kirkonkylän laidas-sa, parin kilometrin pääs-sä kivikirkosta, asuskelee

yhdessä puolisonsa kanssa nyt 90 vuoden iän saavuttanut so-taveteraani Lauri Ylönen. Syn-tymäpäiväänsä veteraani juhli läheistensä kanssa kotioloissa 26.5. Vähän vieraampien kans-sa seuraavana päivänä. Tätä edelliset sukujuhlat pidettiin tällä samalla tontilla silloin, kun olimme vaimon kanssa yhteistä matkaa taivaltaneet 60 vuotta, kertoili päivänsankari.

Yhteiskuva silloisista juhlis-ta todisti sen, että Ylösten lähi-suku on laaja. Eipä ihme, sillä pariskunta on kasvattanut yk-sitoista lasta ja nyt heillä on jo omat lapsensa, ja jopa lapsen-lapsensakin.

Laurin merkkipäivä oli ”no-teerattu” Juvan Sotaveteraani-yhdistyksessä, jonka toimelias puheenjohtaja Osmo Kuokka-nen järjesti onnitteluaudiens-sin yhdessä johtokunnan jä-senen Leevi Sorjosen kanssa. Tuohon delegaatioon Kuokka-nen pyysi vielä valokuvaajak-si ja haastattelun kirjoittajaksi paikallisen Sotainvalidiosaston sihteerin. Kun onnittelupu-he oli pidetty, ruusukimppu ja adressi ojennettu, päästiin juohevasti kertailemaan päi-vänsankarin elämänvaiheita ja muistelemaan jopa ankeita so-ta-aikoja.

Haastattelun yhteydessä kävi ilmi, että Lauri Ylönen on ollut osaava rakennusmies. Hä-nen työstämiään omakotitalo-ja on eri puolilla Juvaa, joukos-sa myös hänen omiaan. Muu-taman omakotitalon ja julkisia rakennuksia hän on ollut ra-kentamassa aivan Kirkonkylän keskustaankin.

Lauri Ylösellä oli aikoinaan myös maatila – tai oikeastaan useampikin. Alkuun kotiti-

la Nevaintaustalla oli Laurin perheen omistuksessa, mutta suurperheelle oli hankittava ti-loiltaan suurempi ja elintilaa-kin runsaammin. Tuolloin lap-suuden kotitilasta luovuttiin ja kaupattiin se sisaren perheelle.

Lauri, Pohjois-Juvan poikia! Lauri Ylönen kertoi olevansa lähtöjään laajan Juvan pohjois-alueelta Nevaintaustan ja Vuo-renmaan kylien rajoilta. Siel-lä hän on syntynyt maanvilje-lijäperheeseen sisarusparven toiseksi vanhimpana. Perhees-sä oli neljä poikaa ja seitsemän tyttöä.

Talvisodan syttyessä 1939 olin 15 vuoden ikäinen – sel-lainen koulupoika. Isämme, Leo Ylönen, joutui lähtemään sotaan ”nostomiehenä”. Perhe jäi tuolloin oman onnensa va-raan, kertoi haastateltava. -Pari vuotta eteenpäin ja jouduin isä-ni kanssa vaihtamaan tehtäviä! Jatkosodan alkaessa isäni oli jo ikämiehiä, joten hän sai jäädä kotitilaa hoitamaan ja perhettä huoltamaan. Vastavetona mi-nulle, 17-vuotiaalle, tuli mää-räys lähteä sotaväkeen. Alo-kaskoulutus toteutettiin Lap-peenrannassa ja se kesti kaksi kuukautta. Sitten olikin jo läh-tö sotatoimialueelle Äänislin-naan, kertoi veteraani.

Ihantalan ja Syvärin taistelut eivät unohduKysyttäessä Lauri Ylöseltä, missä määrin sotareissut vie-lä palautuvat mieleen, siihen tämä vastasi:

”Ei sitä päivää, etteivät-kö ne tulisi mieleeni”! Minut kouluttivat pikakivääriampu-jan apulaiseksi. Siinä tehtäväs-sä alkuun olinkin, mutta kun varsinaiselta ampujalta – niin sanotusti pettivät hermot, sil-

loin oli vaihdettava roolit, ker-toi haastateltava.

Etulinjassa ampujana olles-sani jouduin näkemään surkei-ta kohtaloita hyökkääjien riveis-sä. Sodan lainalaisuudet ovat julmaa muisteltavaa, mutta se oli silloin pelin henki! Viholli-sen sotilaathan olivat tavallaan syyttömiä, koska käskyt heille tulivat ylemmältä taholta, poh-diskeli veteraani ja jatkoi:

Erään kerran, taisteluhau-dasta tai kiven takaa nosti ve-näläinen sotilas kätensä ylös ja heitti kiväärinsä merkiksi an-tautumisestaan. Meidän lähet-tyvillä oli venäjää osaava lääkin-tämies, joka huusi mitä ”para-novin poika” oikeasti tarkoitti? Siihen tuli heti ymmärrettävä vastaus, että hän haluaa antau-tua. Hänelle huudettiin, että voi tulla luoksemme, mutta siinä oli käydä hänelle huonosti, kun meidän oikealta sivulta alkoi-vat ampua. He eivät nimittäin tienneet, mitä olimme sopineet.

Mies pääsi kuitenkin luoksem-me ja valitti kovista tuskis-ta haavoittumisen seuraukse-na. Sitten hän ilmaisi, että mei-dän olisi pitänyt lopettaa hänen tuskansa. Joukkueenjohtajam-me sanoi: ”Me emme aseeton-ta ja antautunutta teloiteta – se olisi sotarikos!” Siitä paikasta lähtivät miestä viemään meidän JSP:lle, mutta hänen kohtalos-taan ei etulinjaan kantautunut enää tietoa, arvailuja vain.

Venäläistankit tukalaan tilanteeseen Ihantalassa toistakymmen-tä vihollisen tankkia lähestyi asemiamme. Äskettäin meil-le toimitetut saksalaiset pans-sarintorjuntanyrkit otettiin käyttöön. Tuhoaseen käsitte-lyyn perehtyneet ampujat ot-tivat maalitaulukseen jonossa tulleen ensimmäisen ”rumi-luksen”, johon onnistuivat saa-maan täys-osuman. Sen etene-minen pysähtyi siihen. Toisena kohteena oli jonon viimeinen hyökkäysvaunu, joka koki sa-man kohtalon. Nyt liikkumi-nen hyökkäysvaunuilta meni tukkoon molempiin suuntiin. Hyökkääjien sotilaat joutuivat erittäin tukalaan tilanteeseen, josta paluu omien puolelle estyi totaalisesti, kertoi Lauri Ylönen Ihantalan muistoistaan.

Ylönen jäi miettimään, mi-ten Suomen olisikaan käynyt, jollei edellä kerrottuja ”nyrkke-jä” olisi ollut käytettävissä? On hyvin mahdollista, ettei ”molo-tohvin koktaaleilla” tankkien etenemistä olisi voitu estää.

Ihantalan taistelija Lauri Ylönen:

Ilman Saksan apua meidän olisi käynyt huonosti!

Osallistuminen Lapin sotaanOlosuhteiden pakosta Lauri Ylösen sotaretket jatkuivat vie-lä Lapin sodassa eli Torniosta Muonioon saakka. Omat muis-tonsa siitäkin jäi, sillä tuntui vastenmieliseltä ajaa nyt sota-toimin äskettäin ystävyyttä ja avunantoa osoittaneet saksa-laiset pois maastamme, ajatteli silloisia tilanteita Ylönen.

Muistan kuinka kerran-kin olimme saksalaissotilaiden kanssa yhdessä iltanuotiolla eväillä jossain Lapin kairoilla. Eihän me tohdittu heitä am-pua, vaikka perässämme liik-kuvien venäläisten tarkkaili-joiden mukaan saksalaiset olisi pitänyt vähintäänkin vangita. Olimme ikään kuin kahden tu-len välissä – hankalaa joka ta-pauksessa! Saksan armeijan sotilaat poistuivat kuitenkin maastamme. Ilmeisesti he olet-tivat, että koko Suomi joutuu pian itänaapurimme valtaa-maksi, mistä syystä peräänty-essään he tekivät Lapissa ikäviä tuhojaan, pohdiskeli iäkäs ju-valainen, juuri 90 vuotta täyt-tänyt sotaveteraani.

Sotaveteraanin arki jatkuu nyt päivästä toiseen turvallisis-sa olosuhteissa. Juvan kunnan palvelutalosta Ylösen paris-kunta saa edullisia ateriapalve-luita ja muutakin apua tarvites-saan. Omat askeleet uupuvat ja voimavarat hiipuvat, mutta täl-lä erää on kaikki hyvin viimei-seen iltahuutoon saakka.

Teksti ja kuva: Antti Kilkki

Sotaveteraani, Ihantalan taistelija Lauri Ylönen vasemmalla, Juvan Sotaveteraaniyhdistyksen pu-heenjohtaja Osmo Kuokkanen ja hallituksen jäsen Leevi Sorjonen onnittelivat 90 vuoden ikäistä ve-teraania tämän kotona Juvalla.

513/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

Sotahistoriaseminaarissa tarkasteltiin tykistöä ja ilmavoimia Ilomantsin taisteluissa. Ilomantsin taistelujen aikana Ryhmä Raappanan tykistö ampui lähes 36 000 laukausta. Neuvostotykistö ampui arvioiden mukaan 31.7.- 10.8 välisenä aikana noin 10 000 laukausta, tykistö-spesialisti, eversti Jyri Pau-laharju kertoi Joensuussa 16. toukokuuta.

Vihollisen laimea tykis-tön käyttö johtui il-meisesti ampumatar-

vikehuollon ja myös maastol-lisista vaikeuksista, Paulaharju totesi. Ilomantsin taistelujen erämaaluonteesta johtuen suu-

ria, koko lohkon tykistön tuli-keskityksiä oli vähän.

Tulen käyttö oli tavallisesti patteriston ja tai kahden patte-riston torjuntoja sekä vastaval-misteluja.

Sodassa tarvitaan myös salaisia aseita.

Vuonna 1943 Suomessa ke-hitetyn korjausmuuntimen an-siosta tulenjohtaja pystyi il-moittamaan tulen korjaami-seen tarvittavat korjaukset ampuvalle tuliyksikölle tietä-mättä, mistä suunnasta tuliyk-sikkö ampui. Erikoisuuksiin kuului myös vihollisen Koita-joelle rakentaman sillan tuho-aminen lentotähysteisen tulen-johdon avulla.

Tykistöllä oli tuliherruus150 millimetrin raskaan

haupitsin tulta johdettiin Len-tolaivue 16 Fokker-koneesta heittoviesteillä, Paulaharju ha-vainnollisti.

Vihaisia suomalaisiaVenäläinen professori Juri Ki-lin kertoi puna-armeijan kent-tätykistön toiminnasta. Hän myös esitteli kuvia kalustosta, jota alueella käytettiin ja jota myös jäi runsaasti suomalais-ten sotasaaliiksi. Esimerkkinä neuvostosoturin tunnelmista hän luki osan Teppanan alueel-la taistelleen 728. tykistöryk-mentin aliupseeri Ivan Serdy-kin haastattelusta:

Suomalaiset olivat hyvin vi-haisia, kun etenimme. He heitti-vät kaiken voimansa meitä vas-

Junkers -pommittajassa sähköttäjänä ja konekivääriampujana toi-minut veteraani Kusti Lehmusvuori esitteli Rauno Suhoselle (edes-sä) lentopäiväkirjaansa, josta löytyy merkintöjä osallistumisesta myös Ilomantsin taisteluihin.

Carl-Fredrik Geust (vas.), Pasi Tuunainen ja Juri Kilin kurkkasivat tietokoneelta seminaarin aineistoa, ja ilmeistä päätellen sotahistoriasta löytyy myös huvittavia yksityiskohtia.

21. Prikaatin perinneyhdistys järjesti 25 -vuotisjuhlavuotensa ja jatkosodan päättymisen 70 -vuotisjuhlamuiston kunniaksi Itä-Suomen Yliopiston Joensuun kampuksella avoimen sotahisto-riallisen seminaarin. Tapahtuman luennoissa keskityttiin kesän 1944 Ilomantsin taisteluihin epäsuoran tulen ja ilmavoimien toiminnan näkökulmasta. Venttiprikaatin seminaariin kerääntyi 110 kuulijaa eri puolilta maata. Järjestelyissä olivat mukana perinneyhdistyksen ja yliopiston lisäksi Ilomantsin sotahistori-allinen työryhmä ja Karjalaisen Kulttuurin edistämissäätiö.

taan. Tämän seurauksena jou-duimme perääntymään valtion rajalle, jossa olimme viisitoista päivää motissa. Kauhea verilöy-ly oli heinäkuun puolivälistä 10. päivään elokuuta 1944.

Diplomi-insinööri Carl-Fredrik Geust luennoi ilmatoi-minnasta Ilomantsin taisteluis-sa. Neuvostoliiton ilmaherruus oli selkeä, sillä pelkästään 7. Il-ma-armeijaan kuului 20. päivä-nä heinäkuuta 1944 noin 800 lentokonetta.

Tappiot Laatokan Karjalan ilmasodassa 20.7–10.8.1944 oli-vat Suomen osalta yhteensä 17

konetta. Neuvostoliitolta tu-houtui 44 konetta, Geust ker-toi.

Seminaarissa kuultiin kol-misen tuntia täyttä asiaa. Tuli-ko uutta tietoa?

Ainahan sitä jotakin uutta oppii, professori Veijo Salohei-mo totesi.

Meillähän oli huippuluen-noitsijat, mutta siltikin osallis-tujamäärä yllätti, järjestelyissä häärineet sotahistorian dosent-ti Pasi Tuunainen ja eversti evp. Pekka Ripatti iloitsivat.

Teksti ja kuvat: Armas Härkönen

Konehuolto A. RantanenMänttä

puh.040-830 1638

Protopaja OyNaantali

Lohkoasennus OyNaantali

Koneurakointi Jorma Lääveri T:mi

Nastola

Rakennus J. Ora OyNastola

www.oraoy.fi

Nokeval OyNokia

www.nokeval.com

AM-Suunnittelu OyNokia

Fostek OyNurmijärvi

T:mi Mika P. A. NieminenOripää

Josira OyOrivesi

www.josira.fi

Rakennusliike MetsätikkaOrivesi

Holetec Industrial OyOrivesi

Kiitos Sotaveteraaneille Nurmijärveltä! Nro 103

Kiitos Sotaveteraaneille Limingasta! Nro 98

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201452

Inkeriläiset ja Karjalaiset Heimoveteraanit pitivät vuosikokouksensa Pasilas-

sa 12.4.Yhdistyksen jäsenmäärä oli

vuoden alussa 106 henkilöä, heistä veteraaneja oli 18, puo-lisoja 10 ja leskiä 48. Suomessa heistä asui 10 veteraania, puoli-soita ja leskiä 28, Ruotsissa kuu-si veteraania ja neljä puolisoa ja leskeä sekä Venäjällä yksi vete-raani ja puolisoita ja leskiä 25. Jäsenten asuessa näin laajalla alueelle eri puolilla on tämä yh-distykselle suuri haaste. Vapaa-ehtoisena toiminnanjohtajana Vihtori Hyyrönen on ajanut avustus- ym. yhdistyksen toi-mintaan liittyvää ajoa vuonna 2013 Suomessa 7100 ja rajan ta-kana 10 450 kilometriä. Avus-tustoimintaa ovat mahdollista-neet tuellaan Sotavahinkosää-tiö, Suomen Sotaveteraaniliitto, AKS:n perinneyhdistys, Ray sekä Soroptimisti-naiset Mer-ja Pihlajamäen johdolla. Var-sinkin rajan takana asuville yhteydenpito ja tapaamiset ovat olleet tärkeitä; heitä ei ole unohdettu.

Ennen varsinaista kokous-ta käsiteltiin yhdistyksen tule-vaisuuden näkymiä. Jos yhdis-tys hallinnollisesti purkautuu, jäsenet tunsivat huolta siitä, miten ja kuka pitää heihin yh-teyttä tämän jälkeen. Neuvot-teluja käydään Helsingin So-

Etelä-Pohjanmaan So-taveteraanipiirin vuo-sikokous pidettiin 2.4.

Ilmajoen seurakuntakes-kuksessa. Kokouksen puheen-johtajana toimi kunnanjohta-ja Seppo Pirttikoski. Kokous valitsi yksimielisesti isokyrö-läisen Esko Petäjän jatkamaan piirin puheenjohtajana.

Tilaisuus aloitettiin alku-hartaudella rovasti Väinö Rei-nilän johdolla. Samalla vietet-tiin hiljainen hetki 212 edellis-vuonna poistuneen veteraanin muistolle. Eino Mäntylän kun-

Lähes 250 Uudenmaan piirin sotaveteraania ja heidän tuki-jaansa kokoontui 5.4. Haus-järven yläasteen tiloihin viet-tämään yhteistä piirijuhlaa. Hausjärven kirkkoherra Jussi Kauranne piti hartaustilaisuu-den, jonka jälkeen hän lähet-ti seppelpartiot Hausjärven ja Mommilan sankarihaudoille.

Hausjärven Sotaveteraanien puheenjohtajan Olli Pihlflyck-tin tervehdyssanojen jälkeen palkittiin piirin toiminnas-sa ansioituneita. Uudenmaan Sotaveteraanipiirin kunniajä-seniksi kutsuttiin Esko Niit-tylä Hausjärveltä, Lasse Ös-terdahl Riihimäeltä ja Esa Toivonen Nurmijärveltä. Heil-le ojennettiin myös piirin pie-noislippu Vapaudenristinnau-hoineen. Pienoislipun saivat myös piirin pitkäaikaiset toi-mihenkilöt, Naistoimikunnan puheenjohtaja Terttu Niemelä Hausjärveltä, sosiaalineuvoja

Uudenmaan sotaveteraanipiirin piirijuhla Hausjärvellä

Etelä-Pohjanmaalla jatketaan Esko Petäjän johdolla

Raili Mankki Tuusulasta, enti-nen rahastonhoitaja Ulla Man-tere Tuusulasta ja entinen toi-minnanjohtaja Jouko Mattila.

Juhlapuheessa Suomen mar-salkkana esiintynyt Timo Närhinsalo kuljetti kuulijoi-taan Mannerheimin kirjei-den, päiväkäskyjen ja puheiden avulla itsenäisyytemme alusta tähän päivään.

Nuorten puheenvuorossa Hausjärven lukion oppilas Ta-pio Aropaltio valotti eloisal-la tavalla nuorten näkökulmaa itsenäisyydestä. Tilaisuuden päätteeksi vuosikokouksessa jatkokaudelle valittu piirin pu-heenjohtaja Heikki Lindroos kertoi meneillään olevasta siir-tymäkaudesta perinneaikaan. Ensi vuonna Uudenmaan Sota-veteraanipiiri viettää 50-vuo-tisjuhlaansa.

Teksti ja kuva: Jouko Kaivonurmi

Heimoveteraanit koolla Helsingissä

niamiekka luovutettiin Ähtä-rin Sotaveteraanit ry:lle.

Uusien sääntöjen mukai-seen hallitukseen valittiin. Jou-ko Siljamäki Teuvalta, Har-to Tuomisto Laihialta, Mau-no Vähämäki Lapualta, Eino Korri Lappajärveltä, Veikko Hallila Ähtäristä ja Heikki Laihorinne Seinäjoelta. Nais-työryhmän edustajina hallituk-seen valittiin Eila Alanko ja Tarja Tapanainen.

Teksti ja kuva: Pertti Kortesniemi

taveteraanipiirin kanssa siten, että yhdistyksen toiminta jat-kuisi piirin jaostona. Yhdis-tyksessä toimivat aktiiviset va-paaehtoiset jäsenet ovat lupau-tuneet omalla työpanoksellaan pitämään edelleen yhteyttä ja hankkimaan tarvittavaa tu-kea. Nykyisiä varsinaisia jäse-niä, puolisoita ja leskiä ei jätetä, vaikka yhdistyksen hallinnolli-nen toiminta muuttuisikin pii-rin jaostoksi.

Yhdistyksen hallitus tulee olemaan yhteydessä varsinai-siin jäseniin kuin myös kannat-tajajäseniin tämän vuoden ku-luessa. Vuoden 2014 yhdistys jatkaa toimintaansa normaa-listi ja yhdistyksen virallinen purkaminen tapahtuisi vuon-na 2015.

Nuorten puheenvuoron käytti Hausjärven lukion toisen luo-kan oppilas Tapio Aropaltio.

Yli 100 kokousedustajaa kokoontui piirin vuosikokoukseen.

Ennen varsinaista kokousta käsiteltiin yhdistyksen yleiseen toimin-taan liittyviä asioita Pasilan pitkän pöydän ääressä.

Vuosikokouksen puheenjoh-tajana toimi Helsingin Sotave-teraanipiirin toiminnanjohtaja Rauno Loukkola ja kokoukses-sa käsiteltiin sääntömääräiset asiat. Kokouksen alussa kun-nioitettiin hetken hiljaisuu-della poisnukkuneita jäseniä. Vihtori Hyyröselle ja Albert Kirjaselle esitettiin onnitte-lut Kaatuneiden Muistosäätiön myöntämän veteraanipalkin-non johdosta. Puheenjohtajana jatkaa Hans Gabrielsson. Yh-distyksen kunniapuheenjohta-ja Aleksander Dubbelman oli valitettavasti estynyt saapu-masta kokoukseen, mutta hän välitti kokoukseen tervehdyk-sen puhelimitse.

Anni Grundström

Sotaveteraanien tuki- ja perinnesäätiö piti vuosi-kokouksen 7. toukokuu-

ta Helsingissä. Kokoukselle esi-tetty tilinpäätös vahvistettiin ja asiamiehelle myönnettiin vas-tuuvapaus. Vuoden 2014 toi-mintasuunnitelma ja talousar-vio hyväksyttiin. Säätiö avustaa sotaveteraaneja ja perinnetyö-tä. Talousarvio on 29 000 euroa alijäämäinen.

Säätiön hallituksen uudeksi jäseneksi valittiin Jorma Mik-konen Joensuusta. Muut halli-

Risto Voipio jatkaa puheenjohtajana

tuksen jäsenet 2014 ovat: Mark-ku Ahtela, Lahti, Pasi Alho, Tampere, Esa Haarala, Naan-tali, Heikki Järvinen, Helsinki, Frank Lindqvist, Inkoo, Yrjö Tuokko, Inkoo, Finn-Göran Wennström, Helsinki ja Risto Voipio, Helsinki.

Säätiön puheenjohtajak-si vuodelle 2014 valittiin Ris-to Voipio, varapuheenjohtajak-si Finn-Göran Wennström ja asiamieheksi Markku Seppä. Säätiön tilintarkastajana jatkaa KHT, Hannu Riippi.

533/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

Kaikki tuotteet on varustettu Sotaveteraaniliiton logolla.

Tilaukset: Puh. 0400 757 195, 050 517 6396,

ep.sotaveteraanipiiri@netikka.fi

Liiton tunnuksella varustettu solmio,

hinta 15 euroa.

Kylpypyyhkeet (Finlayson)

Pyyhkeen koko 70x150, neljä värivaihtoehtoa, hinta 22 euroa/kpl.

Kävelykeppi Jääpiikillä ja rannelenkillä

varustettu kävelykeppi. Sota­veteraanien perinneyhdistyksen jäsenten käsityönä valmistama.

Tilatessasi ilmoita pituutesi.Hinta 60 euroa

Tilaukset: Solveig Hyöty, (09) 612 7003, sodrafinlands.kvd@sotaveteraaniliitto.fiToimisto on avoinna klo 10.00­14.00.

VeteraanivyöLaadukas kotimainen kään­tövyö, nahkaa väri musta/viininpunainen. Soljessa

liiton tunnus, solkea saata­vana myös hopeanvärisenä.

Hinta 25 euroa

KynttilänjalkaKultakeskuksen perinteinen malli vuodelta 1918. Korkeus 77 mm.

Varustettu liiton tunnuksella. Hopeaa.Hinta 150 euroa

KaulaliinaLaadukas, vuorillinen

kaulaliina. Hinta 23 euroa

HenkselitKotimaiset, veteraani­tunnuksella. Saatavana

on viininpunaista, tummansinistä ja

mustaa. Hinta 23 euroa

Tilaukset:Kanta­Hämeen Sotaveteraanipiiri ry, Suomenkasarmi rak. 15,

13130 Hämeenlinna tai puh. (03) 675 6839 (ma­to klo 9.00­12.00),kanta-hameen.svp@sotaveteraaniliitto.fi. Toimitus postiennakolla.

Tilaukset: Loimaan Seudun Sotaveteraanien

Perinneyhdistys r.y., Risto Jaakkola, Loimaankatu 8 C 5, 32200 Loimaa,

puh. 050 566 0456, risto.jaakkola@saunalahti.fi

Toimitus postiennakolla.

Sotaveteraanipiirien myyntituotteetIisakki-puukkohinta 50 euroa

Syntymä- päiväkynttilähinta 15 euroa

Pietarilainen arkkiteh-ti ja alan historioitsi-ja Baranovski rakennut-

ti 1900-luvun alussa perheen-sä kodiksi hienon rakennuksen Kellomäen korkealle harjanteel-le, mäen huipulle. Rakennus oli mielikuvituksellinen näyte ko-risteellisine parvekkeineen, tor-neineen ja urkuja muistuttavi-ne ”pilleineen”. Puistoon raken-nettiin kaksi tenniskenttää sekä useita marmoripatsaita ja suih-kukaivoja. Rakennuksen kah-den korkeimman tornin hui-pussa oli kuparilangasta muo-toiltu harppua muistuttanut koriste, jonka kerrottiin soineen tuulella harpun tavoin.

Rakennuksen valaistusvir-rasta huolehti agrikaatti, joita ei ollut alueella muita. Talonmies lämmitti rakennuksen viittä-toista huonetta hiilillä, joskaan ylimmän kerroksen kesähuo-neita ei lämmitetty. Edustus-huoneet koostuivat erivärisis-tä huoneista, joita olivat mm. valkoinen, sininen ja kultainen huone tyylikalusteineen. Palve-lusväki hoiti kaikki talouden-pitoon kuuluneet asiat isän-nän ohjeiden mukaan. Mau-rilaisessa huoneessa oli peilejä ja eksoottisia muistoja, barok-

kihuoneessa nimensä mukai-nen kalustus. Musiikkihallin korokkeella oli iso sysimusta flyygeli. Lisäksi rakennukses-sa oli useita ruokasaleja sekä kirjasto. Erään huoneen katos-ta roikkuneet helmet helähti-vät soimaan ilmavirtaukses-sa. Baranovski menehtyi 1920 ja hänen vaimonsa Jekaterine hoiti rakennusta, oikeastaan linnaa, kunnes sen osti Hel-las-pianotehtaan perustaja Karl Rehnström. Vuonna 1924 lin-na siirtyi valtiolle, joka myi sen varakkaalle venäläiselle liike-miehelle Arnould Orntlich´ille. Hän joutui velkakierteeseen ja linna joutui pakkomyyntiin.

Harppulinnan seuraava omis-taja oli salaperäinen venäläinen emigrantti Georg Koch. Hän sai-rasti vaikeata sokeritautia, ja elä-mä linnassa olikin varsin hiljais-ta. Isäntä joutui lähtemään Ita-liaan terveyttään hoidattamaan 1927 ja hän jäi sille tielleen. Lin-nan osti nyt suomalainen liike-mies Albin Fennander, mutta parin vuoden kuluttua hänenkin oli luovuttava Harppulinnasta.

Tilanomistaja ja patruuna-tehtailija J W Wåhrström osti linnan vaimolleen häälahjak-si; hän oli rikas ja omisti suuria

maatiloja eri puolilla Suomes-sa ja patruunatehtaan Turussa. Wåhrström aikoi remontoida Harppulinnan 1938, koska se oli ollut jo usean omistajan käyt-tämä. Harppulinnan emän-tä Emma Wåhrström synnytti tytön kesällä 1938, mutta tämä suuri onni mursi isännän sydä-men ja hän kuoli pian tyttären syntymän jälkeen. Emma-rouva ei jäänyt yksin tyttärensä kans-sa, vaan lohduttajaksi ilmaantui myöhempi tunnettu kuvanveis-täjä Matti Haupt. Talvisodan syttyminen 30.11.1939 pakot-ti isäntäväen muuttamaan kii-reesti Turkuun ja linna jäi yksin.

Matti Haupt oli Wäinö Aal-tosen oppilaita opiskellen myös Italiassa, Espanjassa, Puolassa, Ranskassa ja USA:ssa. Läpimur-tonäyttelynsä Hän piti Roomas-sa 1928, Suomessa vasta 1932. Hän sai Pro Finlandia -mitalin 1950. Haupt teki ennen talviso-taa Kellomäelle tunnetun prons-siveistoksensa Joskan, kulkurin. Hänen muita töitään ovat mm. Tampereen Kultakutri, Lahden Vesipoika, Turun Aino-suih-kukaivo sekä Helsingin Bam-bi-veistos. Muotokuvia Matti Haupt on tehnyt mm. president-ti K J Ståhlbergistä, Jean Sibeli-

uksesta, Heikki Klemetistä ja Ellen Svinhufvudista. Hänen joitakin tyttöaiheisia marmori-veistoksiaan löytyy sekä Euroo-pasta että Pohjois-Amerikasta.

Matti Hauptin avioliitosta Emma-rouvan kanssa syntyi kaksi poikaa, Marino ja Ma-rio. Kun Emma-rouva oli peri-nyt miehensä tehtailija Wåhr-strömin omaisuuden, hän saat-toi kustantaa miehensä monet ulkomaiset opintomatkat sekä kohentaa Harppulinnan mil-jöötä talvisotaan asti.

Ja sotien jälkeen…Harppulinnan tornissa oli tal-visodan alkaessa suomalais-ten tulenjohtopaikka, jon-

ka neuvostotiedustelu selvitti. Kronstadtin ja Totlebenin ras-kaat tykit tuhosivat liki koko linnan. Suomalaisten vallattua 1941 Kannaksen takaisin, ras-kaat tykit tuhosivat Harppu-linnasta loputkin. Talvisodan päättäneen Moskovan pakko-rauhan aikana puna-armeijan sotilaat raiskasivat koko kau-niin puutarhan, kasvihuoneis-ta oli tehty WC ja puiston puut oli kaadettu ja käytetty poltto-aineena.

Anssi Vuorenmaa

Lähteet: Ritva Heikkilä toim: Terijo-ki 2. Unelma ennen myrskyä, Karis-to 1984 ja Terijoki. Kadotettu para-tiisi, Tammi 2004.

”Pikkutietoutta kauniista Karjalasta” Terijoen Kellomäen Harppulinna ennen sotia…

Harppulinna torneineen ja pilleineen.

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201454

Salon Seudun Sotaveteraa-nit ry:n puheenjohtajan Voitto Laineen ehdotuk-

sesta ryhdyin järjestämään ve-teraanipajan kirjoja ”kirjastok-si”, josta teoksia voisi lainata kotiin. Kirjoja oli kertynyt hie-man liikaa tiloihin nähden, jo-ten karsinnan jälkeen jäljelle jäi toista sataa tärkeintä kirjaa.

Ensimmäiseksi tavoitteeksi

Kansalliseen veteraani-päivän viettoon 27.4. Västeråsissa liittyi juh-

lallinen hetki, kun suomenkie-lisen vanhustenpalvelukodin, Mälarkodin pihan kivimuuriin kiinnitettiin muistolaatta sota-veteraaneille. Aloitteen asiasta teki Västeråsin Sotaveteraanit- yhdistyksen jäsen Unto Myk-rä. Laatan lahjoitti yksityishen-kilö.

Suomen Tukholman suurlä-hettiläs Harry Helenius mai-nitsi paljastuspuheessaan, että talvi-, jatko- ja Lapinsodasta on veteraaneja elossa n. 30 000. Meidän tulee olla heille suures-sa kiitollisuudenvelassa, sillä ilman heitä Suomi ei olisi sitä, mitä se on tänä päivänä.

Suomen Sotaveteraaniliiton Ruotsin Piirin varapuheenjoh-taja Heikki Lirberg toi Ruotsin Piirin ja Sotainvalidien Ruotsin Piirin tervehdyksen Västeråsin yhdistykselle. Hän päätti pu-heensa sanoihin ”Olkaamme toistemme palvelijoita”.

Omaisten puolesta puheen-vuoron esitti Saara Norlin. Hän kertoi Lapinsodassa hävi-tetystä kotikylästään, ja kuinka rauniosta löytyi vain kukkai-nen kahvikupin sirpale.

Ohjelman musiikkiesityk-

luetteloinnille asetettiin se, että järjestelmän tulee olla helppo-hoitoinen ja yksinkertainen. Toinen tavoite oli, että lainas-sa olevien kirjojen seuranta tuli olla mahdollista ilman tietoko-nepohjaista järjestelmää. Kol-mas vaatimus oli, että luettelo kirjoista tulee olla helposti se-lailtava Pajassa kävijöille.

Kirjat jaettiin ensin pinkkoi-

Salon Veteraanipajan kirjaston järjestelyt

Muistolaatta Västeråsin sotaveteraaneille

Eero Törmä, lainauskansio ja kirjakortti.

hin aihepiirin mukaan. Tulok-sena oli 10 ryhmää seuraavasti: Matrikkelit, Mannerheim, Lot-ta-aihe, Sotien historoita, Kar-jala-aihe, Presidentit, Maan-puolustus, Salon Seutu, Ees-ti-aihe ja Muut aiheet. Kirjoja ei ole numeroitu, vaan ne ovat ryhmittäin hyllyssä.

Miettimisen tuloksena syn-tyi ”Kirjastokansio”, jossa on kaikki tarvittava. Jokaisen ryh-män kirjat on kirjoitettu teki-jän mukaan aakkostettuna lu-etteloksi. Jokaisen kirjan vä-lissä on pahvikortti, jossa on samat tiedot, kuin kirjasta on kirjoitettu kansioluetteloon eli kirjan nimi, tekijä, ISBN-nu-mero ja painopaikka. Siihen merkitään myös lainaajan tie-dot. Kirjaluettelot ovat ryhmit-täin muistitikulla.

Pian voimme päätellä, toi-miiko helpoksi suunniteltu lai-nausjärjestelmä pienessä kir-jastossa tällä tavalla.

Eero Törmä

Unto Mykrä teki aloitteen muis-tolaatan hankkimisesta.

Kurikan Reserviläisten jäsen Jarkko Latvala päätti juuri urakkansa

tämän vuoden veteraanikerä-yksen osalta. Lauantaina 12.4. saapui kersantti Riku Pohjalai-sen johdolla TykPr:sta Niinisa-losta Kurikkaan 35 varusmies-tä, heidän kuskeinaan toimi reserviläisiä sekä muita vapaa-ehtoisia.

Jarkko Latvala oli saanut kyytiinsä tykkimies Miika Rantamäen Jalasjärveltä. Rai-mo Pättikangas antoi Jarkol-le keräyskohteeksi tutun kylän Kurikan Peräkorvenmaa. Urak-ka kesti noin 3 tuntia. Miesten mukaan keräys onnistui.

Kysyessäni Jarkkoa keräys-kuskiksi, hän oli valmis lähte-mään hyvän asian puolesta.

Jarkko oli 24-vuotias vuon-na 2000 ja vartijan ammatti-tutkinto taskussaan. Hän sai-rastui aivokalvontulehdukseen ja Seinäjoen keskussairaalan

kautta joutui leikkauspöydälle Tampereelle. Leikkausten jäl-keen hänellä todettiin neliraa-jahalvaus. Alkoi elämän mie-tintä uudelleen. Kuntoutusten ansiosta tunto palautui käsiin. 16-vuotiaana aloitettu metsäs-tysharrastus jatkui pyörätuo-lista huolimatta, auto antoi va-pautta ja tilaa liikkua sekä osal-listua erilaisiin tapahtumiin.

Tapahtuma laittoi asiat tär-keysjärjestykseen, ykköseksi nousi terveys ja siitä huolehti-minen, sen jälkeen kaikki muu.

Jarkko liittyi Kurikan Reser-viläisiin noin viisi vuotta sit-ten. Hän on yhdistyksen aktii-vinen ammunnan harrastaja, joka myös kilpailee. Menesty-minen ei ole Jarkolle tärkeintä vaan mukanaolo.

Pyörätuoli ei haittaa tämän aktiivisen ja aina iloisen reser-viläisen toimintaa.

Mikko S. Säntti

Pyörätuoli ei estä Jarkko Latvalaa osallistumasta

Jarkko Latvala (oik.) toimi autonkuljettajana Sotiemme Veteraani-en keräyksessä tykkimies Miika Rantamäelle Kurikassa.

sistä vastasivat Seppo Vanhala ja Samuli Halonen sekä Väs-teråsin Aikapojat johtajanaan Anna Nygren.

Juhlan yhteydessä vietettiin myös Västeråsin Sotaveteraa-niyhdistyksen 25-vuotisjuhlaa. Paikalliset suomenkieliset yh-distykset onnittelivat lahjoin ja kukin. Västeråsin yhdistyksen varapuheenjohtaja Eine Ranta kiitti päätöspuheessaan kaik-kia juhlavalmisteluihin osallis-tuneita. Juhla päättyi yhteisesti laulettuun Maamme-lauluun.

Teksti: Seija Ojala Kuva: Anita Mansikkasalo

Viron presidentti Thomas Henrik Ilves vieraili toukokuussa Suo-messa. Presidentti laski kukat Hietaniemessä sijaitsevalle Heimo-veteraanien muistomerkille.

TUNISIASOUSSE6 ja 7 vkoa

TURKKIALANYA &ANTALYA

Pitkien matkojen myynti alkaa

vko 29!

siellä missä aurinko paistaa !

detur.f iParhaat tarjoukset netistä

P. 0207 850 850ma-pe klo 9-22

la-su 10-19Puhelun hinta 8,35 senttiä/minuutti +

pvm/mvm, myös jonotus

Sydäntalvi Välimerellä:

553/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

Kaksi sotaveteraanipii-reistämme, Pohjois-Pohjanmaa ja Vaasa

julkaisevat vuosilehtensä ke-väällä. Ilmoittajien sankka tu-kijoukko on jälleen ollut osal-taan mahdollistamassa lehtien julkaisun.

Jo 35. kertaa ilmestyvä Poh-jois-Pohjanmaan lehti esitte-lee kattavasti piirin tapahtu-mia. Liittopäiväjärjestelyt ovat hallinneet luonnollisesti pii-rin toimintaa ja arkea. Lehdes-sä on julkaistu Presidentti Sau-li Niinistön Kansallisena vete-raanipäivänä 27.4.2013 pitämä juhlapuhe. ”Sankaruutenne oli myös sopeutumista kyl-mään, nälkään ja kaiken puut-teeseen – tämän päivän mitta-puun mukaan epäinhimillisiin olosuhteisiin. – Silti, Te py-syitte ruodussa”, Niinistö to-tesi. Oulun Sotilaskotiyhdistys täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Sen toiminnasta ja tulevaisuu-den haasteista kirjoittaa yhdis-tyksen puheenjohtaja Tellervo

Piirien vuosilehdet kertovatSuoranta-Sallinen. Hän uskoo vapaaehtoisuuden ja palvele-misen halun edelleen kantavan toimintaa.

Kustveteranen-Rannikko-veteraani- lehdessä lainataan Vaasan sotaveteraanipiirin kunniapuheenjohtaja Holger Strandbergin tervehdystä piirin 45-vuotisjuhlassa:”Aseveljeys, toveruus, todellinen ystävyys syntyi siellä jossain. Se sai usein avunannon, auttamisen muo-toja. Ei tarvinnut pyytää. Kave-ri tiesi, mitä piti tehdä”. Kaisa Baldwin kirjoittaa Lotta Svärd Säätiön toiminnasta ja järjes-tön merkityksestä Suomen it-senäistymisessä ja itsenäi-syyden säilyttämisessä. Lotta Svärd -järjestön arvot ja ihan-teet ovat osa säätiön nykyistä-kin toiminta-ajatusta. Kannen kuvassa on 12.5.2005 paljaste-tun, lottana itsekin toimineen Tea Helenelundin luoma Vaa-san Lotta-patsas.

Marja Riukka

Vuosi 2013 oli yhdis-tyksen 15. toiminta-vuosi, jota juhlistettiin

20.2.2013 järjestetyllä pieni-muotoisella juhlavastaanotolla. Tilaisuudessa julkistettiin yh-distyksen 15-vuotishistoriikki.

Tilinpäätös osoitti 16  871, 10 euron suuruista alijäämää. Puolustusministeriön myön-tämä 112  000 euron toiminta-avustus kattoi 66 % yhdistyk-sen toimintakuluista. Yhdistys sai kertomusvuoden aikana ta-loudellista tukea Kaatuneiden Muistosäätiöltä ja Sotavahin-kosäätiöltä.

Vuosikokouksen vuodel-le 2014 vahvistama talousarvio on suuruudeltaan 120  000 eu-roa, josta puolustusministeriön myöntämä 112 000 euron suu-ruinen toiminta-avustus kattaa 93 %. DNA-tutkimuksia varten on käytettävissä 35  200 euroa, millä summalla katetaan 39 tutkimuksen kustannukset.

Martti Kuivala hallitukseenYhdistyksen puheenjohtajana jatkaa eversti evp. Pertti Suo-minen. Hallituksen muiksi jä-seniksi valittiin hallitusneuvos Jari Kajavirta (puolustusminis-teriö), kenraaliluutnantti evp. Pentti Lehtimäki (Kaatuneitten Omaisten Liitto), eversti evp. Timo Lehtonen (Suomen Sota-veteraaniliitto), hallitusneuvos Pekka Pitkänen (Tammenleh-vän Perinneliitto) ja valtiotie-teen maisteri Tero Tuomisto (Rintamaveteraaniliitto ry). So-tainvalidien Veljesliiton edus-tajan Matti Haran ilmoitettua luopuvansa hallituksen jäsenyy-destä hänen tilalleen valittiin eversti evp. Martti Kuivala.

Sotavainajien muiston vaali-

misyhdistyksen vuosikokouk-sen puheenjohtajana toimi leh-distöneuvos Erkki Heikkinen.

Etsinnät jatkuvatKertomusvuoden aikana löy-dettiin arviolta 15:n kentäl-le jääneen suomalaissotilaan jäänteet ja niiden mukana viisi tuntolevyä. Kaikki löydöt teh-tiin Karjalankannaksella. Vai-najista puolet oli talvisodassa kaatuneita. Vuodesta 1992 aloi-tetuissa etsinnöissä on tähän mennessä löydetty kaikkiaan 1  155 suomalaissotilaan jään-teet. Löydetyistä on tunnistettu 355 vainajaa.

Venäläiset jatkoivat etsintö-jä Kemijärven ja Sallan alueil-la. Niissä löytyi 42 talvisodas-sa kaatuneen neuvostosotilaan jäänteet, jotka haudattiin myö-hemmin Alakurttiin. Kerto-musvuoden aikana Kuhmossa aloitetuissa etsinnöissä löytyi 34 neuvostosotilaan jäänteet.

Tunnistamatta jääneitä vai-najia haudattiin Kaatuneitten muistopäivänä 19.5.2013 Lap-peenrannan valtakunnalliseen

sankarihautausmaahan. Hau-dattuja oli 42, joiden joukos-sa oli myös viisi tunnistettua vainajaa. Yhdellä tunnistetulla vainajalla oli valmis hautapaik-ka sankarihautausmaalla, nel-jän muun tunnistetun vainajan hautaaminen Lappeenrantaan tapahtui omaisten toivomuk-sesta.

Valtaosa tunnistetuista vai-najista haudattiin kuitenkin kotiseurakuntiensa sankari-hautausmaihin. Haudattuja oli kaikkiaan 29, jotka kuljetettiin Puolustusvoimien avustuksella 24:lle eri paikkakunnalle.

Kenttähautausmaiden ja nii-den muistomerkkien hoitoa ja kunnossapitoa jatketaan. Vuo-sina 2012 ja 2013 aloitettu kent-tähautausmaiden rekisteröin-ti pyritään saattamaan päätök-seen, tuetaan pitäjäyhteisöjen pyrkimyksiä saada myös san-karihautausmaat rekiste-röidyiksi sekä siviilihautaus-maat valtiosopimuksen turvaa-man suojelun piiriin.

Tunnistetut sankarivainajat haudataan omaisten toivomus-ten mukaisesti joko kotiseura-kuntiensa sankarihautausmai-hin tai Lappeenrantaan, jonne myös tunnistamatta jäävät vai-najat haudataan Kaatuneitten muistopäivänä 17.5.2015.

Venäläisten etsijäryhmi-en toimesta jatketaan Suomen alueella suoritettavien etsintö-jen valmisteluun ja toteutuk-seen liittyvien käytännön asi-oiden hoitoa puolustusminis-teriön antaman valtuutuksen mukaisesti. Neuvostosotilaiden Suomen alueella olevia hauta-paikkoja koskeva luettelo päivi-tetään ja saatetaan ajan tasalle.

Markku Kiikka

Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksellä vuosikokous

Vuosikokous päätti kutsua hallitusneuvos Pekka Pitkäsen yhdis-tyksen kunniapuheenjohtajaksi. Onnittelemassa Pentti Lehtimä-ki ja Pertti Suominen.

idg-tools.com

Luotettavaa tietoa terveydestä ja sairauksista kaikille suomalaisille »

Berner OyHelsinki

KÄRCHER OY

3/14 D e n 25 j u n i 201456

Vi gratulerar

Krigsveteranförbundets entydiga uppgift är att övervaka och utveckla veteranernas och deras makors/ma-kars och änkors/änklingars förmåner. Förbundet verkar för att utveckla ve-teranernas utkomststöd och sociala omsorg, att förbättra boendeförhål-landena och rehabiliteringen samt ut-veckla servicetjänsterna till veteraner-nas hem. Enligt förbundsmötets linje-dragningar fortsätter förbundet och dess medlemsföreningar sin omsorgs- och stödverksamhet så länge krigs-veteranerna, deras makor/makar och änkor/änklingar är i behov därav. Vi är numera i det mest utmanande ske-det, som innebär att krigsveteranerna skall reda sig själva hemma under en trygg ålderdom. Att upprätthålla ve-teranens funktionsförmåga förutsät-ter rehabilitering i tillräckligt omfång ävensom tillräckliga servicetjänster hem till veteranerna. Grundförut-sättningen att lyckas med detta är att minst de nuvarande förmånerna be-varas i statens budgeter.

I krigsveteranföreningarna måste ett gott samarbete etableras med kom-munerna. så att dessa servicetjänster inriktas enligt verkliga behov och att beviljade medel kommer till använd-ning i full utsträckning.

Att antalet krigsveteraner mins-kar betyder att de måste synas mera i samhällsbilden, så att veteranerna även i fortsättningen blir behandla-de som en specialgrupp inom de äld-re ålderskategorierna med laglig rätt till specialförmåner.I de äldre årsklas-serna har männen till över 90 pro-cent frontveterantecknet och närma-re 20 procent av kvinnorna i samma årsklasser fonttjänsttecknet. En stor

utmaning inom hela organisations-fältet är fortlöpande information till beslutsfattarna om veteranernas för-ändrade behov av rehabiliterings- och servicetjänster .Upprätthållande av kontakt till veteranerna bör tillför-säkras så att behövlig hjälp fås fram. Till detta stödarbete behövs stödan-de medlemmarna i krigsveteranför-eningarna. De skall med sina insatser hjälpa veteranerna att klara sina dag-liga utmaningar. Stödande medlem-marna är i nyckelposition under de nu pågående förändringarnas år.

På framtidsforumet granskades de distriktsvisa planerna för utvecklan-det av vår organisation och för ska-pande av starka regionala föreningar. Dessa föreningar skall på sina områ-den klara av stöd- och omsorgsverk-samheten samt fungera som riktgiva-re i arbetet med värnandet om tradi-tionerna Planerna ger en heltäckande bild av dagens situation, men myck-et arbete är ännu förestående. Det är ingalunda fråga om inskränkningar i verksamheten, nej det är fråga om att effektivera verksamheten att mot-svara förändrade förhållanden. Vi har anledning se modigt och realistiskt mot framtiden. Genom att behärs-ka förändringsskedet kan vi med he-der sköta vår kärnuppgift enligt för-bundsmötets beslut, nämligen om-sorgen om våra krigsveteraner, deras makor/makar och änkor/änklingar.

Jag vill tillönska alla en riktigt god och vederkvickande sommar.

Finn-Göran Wennström Översättning

Holger Strandberg

Resolut framåt och med klara målsättningar

Det är få förunnat att fylla 100 år. Det gjorde Paul Granholm i Jakobstad den 26 mars 2014. Paul är unik på många sätt. Inte enbart för att han är född under ryska tiden och samma år som första världskriget bröt ut. Han har ett otroligt min-ne trots den höga åldern. Han minns inte enbart året når nå-gonting speciellt hände, han kan detaljerna och minns exakt när det hände. Det är som att bläddra i en historiebok när man diskuterar med honom. Paul har personliga minnesbil-der från frihetskriget. Han del-tog i våra senare krig och fick uppleva förödelsen i Lappland

Paul Granholm 100 åri krigets slutskede. Hans mili-tärgrad är major.

Paul Granholm föddes i Ter-järv, men han växte upp på Ha-kalaxgatan i Gamlakarleby där hans far var butiksförestånda-re. Efter studenten avlade han ekonomexamen vid Handels-högskolan vid Åbo Akademi. Merparten av sitt liv ägnade han skogsindustrin och gick i pension som kontorschef vid Österbottens Trä. Paul har va-rit en inbiten släktforskare var-för historia och släktforskning var centrala ämnen när vi träf-fades på hans stora dag.

Ole Granholm

kommuner genomför rehabiliteringen med låg profil genom att i tidningspres-sen publicera kungörelse om att ansöka om rehabilitering. Ofta har veteranen ingen tidning eller kan inte uppgöra en ansökan. Kommunen bör träffa vetera-nen och regelbundet gå igenom hans si-tuation och bjuda honom den rehahilite-ring och de servicetjänster han behöver.

Enligt Statskontorets statistik använ-des senaste år för varje veteran, som del-tagit i rehabilitering 1 279 euro. Som jämförelse må nämnas att Statskontoret givit betalningsförbindelser för år 2014 för rehabilitering av de sk. specialgrup-perna uppgående till 2 149 euro för en rehabiliteringsperiod. I denna grupp är majoriteten andra än frontveteraner. rFr rehabilitering av änkor efter svårt ska-dade krigsinvalider och krigsänkor var betalningsförbindelsens medelpris 2 326 euro per rehabiliteringsperiod. 1 denna grupp fanns inga veteraner. I anstaltsre-habilitering var medellängen för en reha-biliteringsperiod1 11.6 dygn och i öppen rehabilitering 13.7 gånger (besök). Som ett slags målsättning som medetal skulle man kunna anse vara 14 dygn anstaltsre-habilitering och 20 - 30 gånger (besök) i öppen rehabilitering. Rehabilitering i ve-teranens hem är i startgroparna.

Våra veteraner är hedersmedborgare. Nu är det hög tid att skrida från festtalen tili nivån med konkreta praktiska åtgär-der. Frontveteranerna bör erhålla sub-jektiv rätt till rehabilitering på samma sätt som de lindrigt skadade krigsinvali-derna redan erhållit över tio år. Men den nuvarande anslagsnivån räcker inte till.

Markku Seppä Översättning Holger Strandberg

Frontveteranerna bör erhålla subjektiv rätt till rehabilitering på samma sätt som de lindrigt ska-dade krigsinvaliderna redan erhål-lit över tio år. Men den nuvarande anslagsnivån räcker inte till.

1 början av maj trädde en lagängring i kralt, varigenom Folkpensionsanstalten kan överlåta adlressuppgfter om front-veteranerna tili kommunerna. Det miss-förhållande, som Krigsveteranförbundet redan i början av 2000-talet påtalade, fick nu en positiv lösning.

Att kommunerna nu får kontaktupp-gifter förändrar som sådant ingenting, men avlägsnar en förklaring att kommu-nerna inte känt till vilka som är vetera-ner. Särskilt i de stora städerna har detta upplevts som problem. Nu kan kommu-nerna bjuda rehabilitering och service-tjänster åt veteranerna.

Statskontorets statistik över rehabili-teringen år 2013 är färdig. Analysering-en av statistikmaterialet är ännu pa hälft i Krigsveteranförbundet, men den stora linjen i statistiken håller på att klarna. De mest snahbtänktaa har redan hunnit dra den slutsatsen, att nivån för rehabili-teringssanslagen är’ tillräcklig.

Undler de senaste åren har Krigsvete-ranförbundlet i samråd med medlems-föreningarna skapat kontakter till kom-munerna. Vi ser, vi hör och vi erfar situa-tionen på hela fältet. I en del kommuner skulle det ha behövts mera anslag. Dessa kommuner skulle ha behövt de returne-rade medlen och mera därtill. De kom-muner, som returnerat medel, har haft anledlning därtill. I kommunerna är på gång omstrukturering av organisations-verksamheten oeh det har kanske före-kommit störingar i funktionerna. En del

Pinan fortsätter

573/14 D e n 25 j u n i 2014

Jahtec OyRauma

www.jahtec.fi

Tovepak KyRauma

Kaplaaki OyRauma

Hitsaus ja Asennus LuomaSET Oy

Riihimäki

Tilausajo V-M MikkolaRovaniemi

www.kukkolayhtiot.fi

Sähköinsinööritoimisto Esko Laakso Oy

Rovaniemi

Ruoveden Sähköasennus Oy

Ruovesi

Salon Tilipalvelu OySalo

Salon Seripaino OySalo

Rakennuspalvelu Ari Hongisto

Sastamala

Pensi Rescue OySastamala

Maansiirto ja Raivaus Räsänen Oy

Kerimäki

Kaivu ja Kuljetus Terävä Oy

Savonlinna

Itä-Suomen Asennus OyKerimäki

Maakunnan AutoSeinäjoki, Kauhajoki

SYÖ SUOMALAISTA!!

Kiitos Sotaveteraaneille Saarijärveltä! Nro 108

Felox Finland OyOulu

Oulun Lämpöputkitus OyOulu

Koneurakointi Holtinkoski Oy

Ylikiiminki

Oulun Kone ja Terä OyOulu

www.mda.fi Outokummun Varaosa OyOutokumpu, Polvijärvi

Oy Potoj Trading AbParainen

Virtasen MaalitehdasTyökuja 5, 21600 Parainen

puh.02-454 4500

Kuljetusliike Trans-Mantila Ky

Parkano

Perniön Hakelämpö OyPerniö

Oy Johnson Metall AbPirkkala

Sata-Kuulo OyPori

Porin Puutuote OyPori

Golfkenttä KalaforniaPori

Metsäkoneurakoitsija Rauno Simoinen

Pornainen

KJK-Plan OyPuumala

Rakentajat Saarikko OyPälkäne

www.rakentajatsaarikko.fi

Kiinteistö- ja tilitoimisto Sydän-Häme

Pälkäne

Kyrötekniikka OyKyrö, Pöytyä

www.isokaanta.comRaahe

Masara OyNousiainen, Raisio

Kiitos Sotaveteraaneille Pirkkalasta! Nro 114

Kiitos Sotaveteraaneille Porista! Nro 120

Kiitos Sotaveteraaneille Porvoosta! Nro 107

Kiitos Sotaveteraaneille Porvoosta! Nro 125

yli 75 vuotta palvelua

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201458

Kirjat

Tero Tuomisto: Pitkä on as-kelten kaiku; Puoli vuosisa-taa Rintamaveteraaniliiton toimintaa ja vaikutusta. Jaarli Oy. Turenki 2014.

Rintamaveteraaniliitto ja sen kannatussäätiö on kustantanut ansiokkaan teoksen kirjoittaja-naan arvostettu historiantutkija, kunnallisvaikuttaja ja liiton ny-kyinen toiminnanjohtaja VTM Tero Tuomisto. Hän on julkaissut vuodesta 1979 useita historiikke-ja liiton taipaleelta ja Helsingin menneisyydestä. Tasavallan pre-sidentti on myöntänyt hänelle kotiseutuneuvoksen arvonimen.

Tuomisto on kirjoittanut ko-konaisvaltaisen esityksen järjes-töstään, sen historiasta ja kan-sainvälisistä yhteyksistä. Vete-raanikysymystä pidettiin vielä

1960-1970-luvuilla poliittisesti ongelmallisena; siinä oltiin nä-kevinään jopa neuvostovastai-suutta. YYA-Suomessa puhut-tiin varoen talvi- ja jatkosodan merkityksestä isänmaan itsenäi-syyden turvaamisessa.

Esimerkkinä “ulkopoliittis-ten pisteiden” keruusta Tuomis-to viittaa Väinö Leskisen kuu-luisaan puheeseen vuonna 1969: “Sotaveteraanien marssit saisi-vat jo kuulua historiaan. Kuinka kauan miehet, jotka vuodattivat hikeä ja verta sodissamme, jak-soivat innostua moneen kertaan siltansa polttaneiden poliittis-ten hiippareiden ja yksityisyrit-täjien kutsuihin marssilippujen-sa alle”. Toisen rintamasotilaan, Mauno Koiviston muistelmi-en mukaan puheesta aiheutui “poliittisesti varsin vakava va-

Tärkeää tietoa sotaveteraaneista suomalaisessa yhteiskunnassahinko”. Sörkan aseveljet pudot-tivatkin takkinsa kääntäneen Leskisen eduskunnasta vuonna 1970; tosin presidentin tuoree-na liittolaisena hän nousi vielä ulkoasiainministeriksi. Luulta-vasti itäisen naapurimaan kyy-niset suomettajat vain naureske-livat naiville liehakoinnille, jota esiintyi yli puoluerajojen.

Eduskunnassa Gunnar Laa-tio, Suomen Sotaveteraaniliiton tuleva puheenjohtaja teki en-simmäisenä vuonna 1970 vä-likysymyksen rintamamiesten asioista Teuvo Auran “palokun-nalle”. Sitä seurannut Ahti Kar-jalaisen enemmistöhallitus otti siitä maininnan ohjelmaansa. Taustavaikuttajina kunnostau-tuivat rintamamiesveteraanien toimihenkilöt Pertti Paakkinen ja Paul Marle. Tosin kehitys oli

hidasta. Vuonna 1979 asetettiin rintamaveteraaniasiain neuvot-telukunta ja vähitellen myönnet-tiin etuisuuksia esimerkiksi elä-kepolitiikassa. Arvostus kasvoi: ryhdyttiin puhumaan kunnia-velasta ja kunniakansalaisista, tammenlehvä ilmestyi rintapie-leen. Vuonna 1987 valtioneuvos-to määräsi 27. huhtikuuta Kan-salliseksi Veteraanipäiväksi (jo vuodesta 1940 on vietetty Kaa-tuneiden Muistopäivää).

Kahdesta itsenäisestä veteraa-niliitosta tuli realiteetti. Tulok-settomat yhdistymisneuvottelut lopetettiin ja Laation aloitteesta keskusteltiin yhteistyöstä. Koor-dinoitu edunvalvonta antoikin aikaa myöten tuloksia; veteraa-nien asema on tänä päivänä kan-sainvälistä huipputasoa. Yhteis-työssä on Rintamanaisten ohella

ollut Sotainvalidien Veljesliitto, jonka vammautuneet jäsenet ovat oikeutetusti saanet jo sotavuosista lähtien erityiskohtelun. Mainitta-koon myös Kaatuneiden Omais-ten Liitto, Veljesapu, jo lakkautet-tu Sotavangit ry. tai Suomen Ase-veljien Liiton perinteitä vaaliva Kaatuneiden Muistosäätiö.

Aseveljien liiton pakkolak-kauttaminen tammikuussa 1945 oli kansallinen takaisku sotain-validien, kaatuneiden omais-ten ja siirtoväen avustustyössä. Muistan tunnetun asevelipolii-tikko Veikko Helteen pohdis-kelleen pienessä piirissä vuoden 1970 vaalien alla, että liiton ym-pärille olisi heti sodan jälkeen voitu organisoida kaikkia yh-teiskuntapiirejä yhdistävä vete-raanijärjestö. Tämä on tietenkin “jossittelua”, mutta ei vailla to-

Pentti Vääräsen tie Touko-lan mökistä maailmalle. Toim. Arjaliisa Nuutinen. Toimistotukku 4-M Oy 2013. 116 s.

Keski-Suomen Sotaveteraani-piirin toiminnassa monin ta-voin vaikuttanut nyt 90 vuoden ikään ehtinyt Pentti Vääränen kertoo elämäntyönsä ja vapaa-ehtoisen toiminnan vaiheil-ta monta mielenkiintoista yksi-tyiskohtaa ja tapahtumaa, jotka ovat ohjanneet elämänkulkua lapsuuden kodista maailmal-le. Arjaliisa Nuutisen toimitta-maan matkakertomukseen, jolla voi kuvata Pentti Vääräsen elä-mäntyötä ja toimintaa, sisältyy tapahtumia, jotka ohjasivat nuo-ren miehen tietä. Kuvaukseen

sisältyy henkilökohtaista perhe-historiaa ja elämänvaiheita, joil-la oli oma suuntaa antava vaiku-tuksensa.

Varsinainen elämätyö tapah-tui Keski-Suomen Valo Oy:n palveluksessa 38 vuoden aika-na. Tie kulki nuoresta työhar-joittelijasta sähköteknikoksi ja 1977 hän sai sähkömestarin ar-von. Sota muutti nuoren miehen elämää. Tie vei rintamalle 1943. Joukko-osasto oli ”Punamus-tarykmentti” (JR 4) ja tehtävät taistelulähettinä ensimmäises-sä pataljoonassa toisessa komp-paniassa Syvärillä oli perään-tymisvaihe 1944 ja sen ankarat kokemukset, varjelus ja selviy-tyminen, komppaniasta jäljel-lä enää 26 miestä. Kaikki se jäi taakse rauhan tultua. Millais-

ta oli paluu rintamalta, kun oli aloitettava kaikki alusta ”Tun-tui kuin olisin juuriltaan revit-ty puu, jonka nyt oli juurrutta-va uudelleen kuivaan ja karuun maahan”.

Seuraavat vuosikymmenet kertovat veteraanin työvuosis-ta sen, mitä työ merkitsi sodasta palanneille. Edessä oli perheen perustaminen ja työtehtävät, ko-din ja asuinpaikan vaihtuminen ja lopulta muutto Petäjävedelle omakotitaloon 1974. Pentti Vää-räsen tien kautta avautuu juu-ri se, millaista elämä oli sodas-ta palanneiden kohdalla, työtä, metsätöistä alkaen, oman am-matin löytäminen, eteneminen siinä, juurtuminen ja asettumi-nen paikoilleen. Tyypillinen ja samalla henkilökohtainen koke-

mus ja kuvaus. Pentti Vääräsen tietä värittävät kirjaan tallenne-tut puheet, viimeisin kirjaan si-sältyvä puhe Kansallisena Ve-teraanipäivänä 2012. Veteraa-nitoiminta on tärkeä osa tällä tiellä, yhteiset matkat luovute-tun Karjalan alueelle ja tutuille taistelupaikoille ovat myös kir-jan mielenkiintoista antia. Pent-ti oli mukana toimittamassa Pe-täjäveden veteraaniteosta ”Te ette turhaan taistelleet” (2004). Petäjäveden Vanha Kirkko on yksi maailman perintölistalla olevia kohteita ja toiminta sen puitteissa vei Pentti Vääräsen tien harvinaisiin kohtaamisiin maailmalla mm. Ruotsin kunin-kaan tapaamiseen ja hänen pu-heeseensa kuninkaalle 8.6.1996. Pentti Vääräselle osoitettiin

Veteraanin matkassamyös luottamustehtäviä Petäjä-veden seurakunnassa. Toiminta Keski-Suomen sotaveteraanien hengellisessä työssä ja Sotave-teraaniliiton hengellisessä työs-sä, kirkkopäivät ja tapahtumat ovat merkinneet Pentti Väärä-selle paljon. Teoksen lopussa on pohdintaa arvoista ja itsenäisyy-destä sekä veteraanitoiminnan tulevaisuudesta. Kirkkopyhis-sä pidetyt puheet kertovat näis-tä. Arjaliisa Nuutinen on onnis-tunut toimitustyössään hyvin ja saanut haastatteluista ja arkisto-aineistosta hyvän kokonaisuu-den.

Seppo Väätäinen

Juho Kotakallio: Hänen majesteettinsa agentit, Brittitiedustelu Suomessa 1918-1941, Atena Kustan-nus Oy, ISBN 978-952-300-025-4, 297 s. Keuruu 2014

Suomen asema suuren Venä-jän naapurissa on aiheuttanut vuosikymmenten ja jopa vuosi-satojen kuluessa täällä toimin-taa, jonka kohteena ei ollut Suo-mi, vaan mainittu naapurimaa. Tämä käy taas kerran ilmi uu-desta Juho Kotakallion väitös-kirjatutkimuksesta. Itse asias-

sa hän on kirjoittanut kaksi-kin kirjaa. Väitöskirjan nimi on “Kaikkialla läsnä oleva Lontoon Secret Service, Secret Intelligen-ce Service ja Suomi 1918-1941” ja toisen, yllämainitun kirjan. Se perustuu väitöskirjaan ja kum-mankin aihe on siis englantilais-ten Suomeen ja Suomen kaut-ta Neuvostoliittoon kohdistama tiedustelu- ja vakoilutoiminta.

Venäjän lokakuun 1917 val-lankumouksen jälkeen vaikeu-tui brittien toiminta uudessa järjestelmässä. Valtaan nous-seet bolshevikit olivat kommu-

Suomi brittitiedustelijoiden astinlautananismiaatteineen englantilaisten mielestä uhka läntiselle maail-malle ja Marxin oppien leviämi-nen oli syytä padota alkuunsa; siksi tietoa “punaisen hämärän maasta“ tarvittiin. Suomella oli pitkä maaraja Neuvosto-Venä-jän kanssa ja Leningrad melkein “kivenheiton” päässä Rajajoel-ta. Agenttien oli helppo työntyä Kannaksella rajan yli ja hukkua miljoonakaupungin ihmisvili-nään.

Brittien tiedustelutoiminta oli aktiivisimmillaan heti ensim-mäisen maailmansodan jälkeen,

mutta jatkui vilkkaan koko soti-en välisen ajan ja kohdistui myös Suomeen ainakin sitä kautta, että agentit hankkivat tietoja myös suomalaisilta. Uusi tilanne talvisodan jälkeen aiheutti Eng-lannin agenttitoiminnalle suun-nanmuutoksen. Suomen kään-tyessä Saksan suuntaan tuli sii-tä itsestään tärkein tiedustelun kohde kuin myös Saksan kautta-kulkuliikenteestä Pohjois-Suo-men läpi Ruijaan. Sitä mukaa kun Saksan vaikutusvalta kas-voi, Englannin väheni. Lopulli-sesti maiden suhteet katkesivat

Iso-Britannian sodanjulistuk-seen itsenäisyyspäivänä 1941.

Lukijalla on valinnan paik-ka; lukeako väitöskirja, jossa on lähdeviitteet ja vähän perusteel-lisempi lähestymistapa vai tyy-tyäkö kevyempään versioon il-man lähdeviitteitä. Uutta tietoa on joka tapauksessa kummassa-kin kirjassa kosolti, vieläpä hy-vin lukijaystävällisessä muodos-sa esitettynä.

Esko Vuorisjärvi

593/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

Kesäkuun krypto

Sanakilpa Lehdessä 2.2014 kilpailusanamme oli ”Kevätesikko”. Hy-väksyttyjä sanoja löytyi 62 kpl, jotka ovat: Esikko, esite, este, esto, etsikko, etsivä, eväs, eväste, (8)Itse, (1)Keiso, keitos, keko, keksi, kesti, kesto, kesä, keto, ketsi, kevät, kiekko, kisko, kives, koite, kokki, koksi, koski, koste, koti, kovete, kovike, kovite, käki, käsi, käsite, (25) Sekki, sekti, sektio, setä, sieto, sitko, sketsi, sokki, sovite, säie, säkki, (11)Teesi, teko, teos, toive, tosi, tovi, tsekki, täkki,((8) Veikko, veisto, vekki, vesi, vesikko, veto, vokki, väite, väki, (9)

Kaikkien osallistujien kesken arvottiin kolme pakka-usta Suomen lippukortteja. Palkinnon saavat Jorma Nie-minen, Kausala, Liisa Savela, Haapajärvi ja Anna Tork-kola, Tampere. Seuraava kilpailusanamme on ”UNI-KEKO”. Lähettäkää vastauksenne perjantaihin 15.8. mennessä kirjeessä tai postikortilla: PL 600, 00521 HEL-SINKI, faksilla numeroon (09) 6126 2020 tai sähköpostil-la osoitteeseen toimitus@sotaveteraaniliitto.fi. Vastauk-seen kirjoitetaan lähettäjän nimi ja osoite, kirjekuoreen lisäksi ”Sanakilpa”. Kaikkien vastanneiden kesken arvo-taan kolme veteraanien hartauskirjaa.

Virkistä muistiasi1. Kuinka monta Yhdysvaltojen

presidenttiä on kuollut sala-murhaajan luoteihin?

2. Mistä mihin kulkee Suomessa Valtatie 13?

3. Jos sinulla on se, niin haluat jakaa sen, mutta jos jaat sen, sitä ei enää ole. Mikä se on?

4. En ole koskaan ollut, olen aina oleva, kukaan ei ole koskaan minua nähnyt, eikä kukaan koskaan näe, ja silti minuun luottavat kaikki, jotka maa-pallolla elävät ja hengittävät.

5. On punainen talo, vihreä talo, sininen talo, ja valkoinen talo. Punaisessa asuu punainen mies. Vihreässä asuu vihreä mies ja Sinisessä sininen mies. Kuka asuu valkoisessa talossa?

6. Kalastajalla oli veli, mutta ka-lastajan veljellä ei ollut veljeä. Miten se on mahdollista?

Oikeat vastaukset sivulla 63

dellisuuspohjaa. Tuomisto aset-taakin kysymyksen: olisiko yh-dellä liitolla saavutettu nopeam-min tuloksia? Hän ei kuitenkaan arvioi lakkauttamisen vaikutus-ta tästä näkökulmasta.

Veteraaneja on vielä elossa alle 30 000 ja keski-ikä on lä-hes 90 vuotta. Rivit harvenevat nopeasti ja vuonna 2025 heitä on keskuudessamme enää run-saat 1000. Tuomisto lupaa, että tästä huolimatta “liiton, piirien ja osastojen siniset liput liehu-vat vielä pitkään Suomen lipun rinnalla”. Veteraanitoiminta muuttuu kuitenkin väistämät-tä perinnetyöksi. Vuonna 2003 perustetun kansallisesti edusta-van Tammenlehvän Perinnelii-ton tavoitteena on vuosien 1939- 1945 sotien ja niiden veteraani-en perinteiden vaaliminen. Sen

johtovastuulle lankeaa käsityk-seni mukaan toiminnan koko-naisvaltainen koordinointi ja es-tää siten eriytyminen mennei-syyden järjestöreviireihin.

VTT Kaarle Sulamaan kor-keatasoinen teos “ Veteraa-nia ei jätetä” Suomen Sotavete-raaniliiton historiasta vuosina 1957-2007 on nyt saanut Tero Tuomiston kynästä arvokkaan rinnakkaisesityksen. Sen lähes-tymistapa on tutkijan viileä ob-jektiivisuus ja teksti etenee loo-gisesti. Kattavan lähdeluettelon lisäksi lukijaa palvelee moni-puolinen kuvitus sekä komea lii-telista liiton luottamus- ja toi-mihenkilöistä vuodesta 1964. Henkilöhakemistoa jäin hieman kaipaamaan.

Pekka J.Korvenheimo

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201460

Marko Palokangas: Räjähtävää tyhjyyttä, Sis-sitoiminta suomalaisessa sotataidossa, Kustannus-osakeyhtiö Suomen Mies, ISBN 978-952-9872-63-3, 538 s., Vaasa 2014

Ye.majuri Marko Palokangas on suomalaisen sissisodankäynnin todellinen asiantuntija. Hän on tehnyt aiheesta sotilasuransa ai-kana useammankin tutkimuk-sen ja nyt viimeisimpänä hyvän vastaanoton saaneen väitöskir-jan.

Monet asiat ovat pienestä, sattumastakin kiinni. Palokan-kaan käsiin osui kerran Vilja-mi Korven 1950-luvulla tekemä romaanikäsikirjoitus nimeltään “Räjähtävä tyhjyys”. Kysymyk-sessä oli silloisen Taistelukoulun

johtajan apulaisen eversti Veik-ko Koppisen salanimellä kirjoit-tama kirja, jota ei kuitenkaan poliittisista syistä haluttu jul-kaista. Rajavartiolaitoksen myö-hemmästä päälliköstä, kenraali-luutnantti Koppisesta kehkeytyi suomalaisen sissisodankäynnin teorian oppi-isä ja hän kirjoitti 1950-luvun puolivälissä aihees-ta kaksikin ohjesääntöä. Hänen julkaisematta jäänyt, sissisodan-käyntiä käsittelevä romaanikäsi-kirjoitus on toiminut Palokan-kaankin tutkimustyön innoit-tajana.

Talvi- ja jatkosodassa sissitoi-minta ei ollut kovinkaan suun-nitelmallista eikä taisteluorga-nisaatio ollut suuren suuri. Sis-sisodankäynti käsitteenä oli tietysti tunnettu, mutta sen käy-tännön sovellus ei ollut kovin

Juha Pohjonen - Oula Silvennoinen: Tuntematon Lauri Törni. Tutkimuksiin perustuva elämäkerta. 405 sivua. Otava 2013

Kirjan nimi on yhtäältä osuva, toisaalta ei. Kolmen maan ar-meijassa kapteenin arvon saa-nut suomalainen ammattisoti-las oli varsin tuntematon siihen saakka, kunnes hänen kuole-mansa 46-vuotiaana helikop-terionnettomuudessa Vietna-min sodassa 1965 repäisi esiri-pun hänen elämännäytelmänsä edestä. Yhä hän silti jäi ihmi-senä melko tuntemattomaksi. Mannerheim-ristin saanut roh-kea sotilas, levoton seikkailija ja maanpetturiksi tuomittu mies vedettiin kuolemansa jälkeen julkisuuteen. Hänestä tuli mo-nien lennokkaiden elämäkerta-kirjojen ja muiden muistelusten välityksellä niin tunnettu, että vuonna 2004 hänet äänestettiin Yleisradion ”Suurin suomalai-nen” -yleisöäänestyksessä 100 ehdokkaan ulkopuolelta sijal-le 52. Vuonna 2006 hänet valit-tiin vielä Suomen Sotilas -lehden äänestyksessä rohkeimmak-si Mannerheim-ristin ritariksi. USA:ssakin hän sai postuumis-ti majurin ja rykmenttinsä kun-niajäsenen arvon.

Historian tutkijatohtorit Juha Pohjonen ja Oula Silvennoinen kiinnostuivat Törnistä ja lähti-vät tutkimaan hänen monipol-

visia elämänvaiheitaan. Suo-men, Saksan ja USA:n arkistot ja aseveljien sekä muiden aikalais-ten haastattelut avasivat eteen mielenkiintoisen kaksijakoisen persoonallisuuden: pelottoman ja hyväonnisen soturin, mut-ta myös helposti ärtyvän ja vä-kivaltaisuuksiin alttiin ihmisen. Ne osoittavat myös, että Törniä ei sodan jälkeen tyydyttänyt si-viilielämä kotimaassa eikä kiin-nostanut maamme jälleenra-kentaminen ja torjuntavoittojen ansiosta täpärästi säilyneen it-senäisyytemme vahvistaminen, vaan hän tunsi olevansa koto-naan vain sodassa ja taistelus-sa. Kun Suomessa ei niitä ollut, hän etsi ja löysi niitä Saksasta ja USA:sta.

Suomen armeijan kaptee-niksi kohonnut sissijohtaja ha-keutui viholliseksemme muut-tuneen natsi-Saksan palveluk-seen koulutettavaksi vakooja- ja sabotaasitehtäviin Suomeen ja Neuvostoliittoon. Suomeen pa-luun jälkeen hänet pidätet-tiin. Hovioikeus tuomitsi hänet maanpetoksesta ja luvattomasta maasta poistumisesta kuudek-si vuodeksi kuritushuoneeseen Korkeimman oikeuden vahvis-taessa tuomion. Hän menet-ti kansalaisluottamuksensa ja sotilasarvonsa. Kuritushuone-tuomiota lyhentäneen armah-duksen jälkeen hän matkusti Ruotsin kautta Venezuelaan.

Seikkailunomaisten tapahtu-mien jälkeen hän pääsi laivas-

ta uimalla Yhdysvaltoihin, jos-sa onnistui muutaman harhailu-vuoden jälkeen liittymään maan armeijaan joutuen 36-vuotiaa-na kokemaan vielä kolmannessa maassa alokkaan simputukset. Hän kesti ne, sai Yhdysvaltojen kansalaisuuden ja otti nimek-seen Larry A. Thorne. Hän ko-hosi sotilasarvoissa porras por-taalta korpraalista kapteeniksi sekä kuolemansa jälkeen maju-riksi.

Vaihtuvat sotilastehtävät kul-jettivat hänet kahdesti Vietna-min sotaan, jossa hän taisteli jälkimmäisellä kerralla ”Seitse-män vuoren” taktisesti vaatival-la alueella. Viimeiseksi jäänees-sä tehtävässään hän joutui sel-vittämään Pohjois-Vietnamista Laosin kautta etelään kulkevien siirtomaa-ajan vuoristopolkujen verkostoa, erityisesti kuuluisan Ho Tsi Minhin polun sijaintia ja turvallisuutta. Huonossa säässä helikopteri törmäsi vuonna 1965 vuoreen.

Vuonna 1999 lähti amerikka-lainen retkikunta, jossa oli mu-kana viisi suomalaistakin, mm. Lauri Törnin sisaren poika, pai-kallisten metsästäjien tekemi-en havaintojen ohjaamana et-simään pudonnutta konetta. Se löytyikin ja kuolleiden luita pys-tyttiin tunnistamaan hammas-kartan, DNA-tutkimuksen ja tuntolevyn avulla. Kun kaikkia niitä ei voitu tunnistamalla erot-taa toisistaan, haudattiin Törnin ja koneen kolmen miehistöön

kuuluneen luut samassa arkussa kunnianosoituksin Arlingtonin sotilashautausmaahan.

Elämäkerran kirjoittajat Poh-jonen ja Silvennoinen arvelivat, etteivät nämä Törnin elämän-vaiheet sinänsä vielä ole riittä-neet nostamaan häntä sellaiseen kansalliseen kuuluisuuteen ja jopa myyttiseen sankaruuteen kuin mihin hän pitkän hiljai-suuden jälkeen kohosi. Olihan muitakin rohkeita ritareita sa-moin kuin suomalaisia upsee-reja USA:n armeijassa ja vaati-vammissakin kansainvälisissä tehtävissä. Unohtivatko Törnin äänestäjät myös kotimaan jäl-leenrakentamista, sotakorva-usten maksamista ja ulkopo-liittisen painostuksen torjun-taa vaaran vuosina täällä kotona johtaneet valtio- ja talousmie-hemme?

Pohjonen ja Silvennoinen ryhtyivät selvittämään, mitä Törnin musta laatikko vuosil-ta 1944-50 sisälsi ja mm. tut-kimaan Törnistä kirjoitettuja useita elämäkertoja. He kerto-vat löytäneensä niistä asiavirhei-den ja ristiriitaisuuksien ohella yhden yhteisen piirteen: niissä oli faktojen kuorrutuksena sa-tua, tarinaa ja mielikuvituksel-lista liioittelua. Alun niille oli heidän mielestään antanut Tör-nin SS-toverin Jukka Tyrkön kirja, jonka tarinoita kulki lisä-höystein kirjasta toiseen. Ansi-oituneesta sissipäälliköstä kas-voi vertaansa vailla oleva soti-

ja. Hänen persoonansa toinen, inhimillisempi puoli jäi edel-leen tuntemattomaksi. Useim-mat aseveljetkin vaikenivat siitä. Poikkeuksen teki Törnin alai-suudessa pikakivääriampuja-na palvellut presidentti Mauno Koivisto, joka toteaa muistelma-kirjassaan Törnin taipumuksen ärtyneisyyteen ja väkivaltaisuu-teen varsinkin alkoholin vaiku-tuksen alaisena. Koivisto ei anna esimiehensä johtamistaidosta-kaan yhtä hyvää arvosanaa kuin monet elämäkerturit.

Pohjonen ja Silvennoinen ovat ilmeisesti halunneet piir-tää Törnistä kaunistelematto-man kokovartalokuvan. Se ei ole miellyttänyt kaikkia hänen ihailijoitaan, varsinkaan hänen perinnekiltansa jäseniä, joiden taustamasinointia jotkut ounas-televat äänestystuloksissa. Uu-dessa muotokuvassakin Lauri Törni on silti kunnioitettu huip-pusotilas, mutta myös joskus ar-vaamattomasti käyttäytyvä ih-minen. Ehkä se oli hänen sisäi-nen sotavammansa.

Tämä elämäkerta leimaa isänmaansa hylänneen sotasan-karin jopa rauhanajan vaaran-vuosiemme kansallisten eloon-jäämiskamppailujen rintama-karkuriksi. Se on tiukahkoa tekstiä monien yhä ihailemasta sankarista.

Antti Henttonen

Sissiritari jätti isänmaansa

Suomalaisen sissisodankäynnin tieteellinen kokokuvakehittynyt eikä taistelumuodos-ta tietenkään ennen sotia ollut käytännön kokemusta. Sodan jälkeen kokemusta olisi ollut ja valmiuttakin, mutta käytäntöön näitä oppeja ei tarvinnut sovel-taa. Kysymys oli ns. asekätken-nästä eli aseiden hajavarastoin-nista siltä varalta, että Neuvos-toliitto miehittäisi maan. Siinä tapauksessa olisi sissiarmeija aloittanut toimintansa.

Palokangas käsittelee yli 500 sivun laajuisessa tutkimukses-saan talvi- ja jatkosodan aikaa noin 100 sivulla ja painopis-te onkin sodanjälkeisessä ajas-sa. Tarkastelu päättyy vuoteen 1983, koska sen jälkeiset asia-kirjat ovat ainakin osittain sa-laisia. Alueellinen puolustus-järjestelmä kulki yhdessä sissi-sodankäynnin kanssa ja kulkee

ilmeisesti vieläkin, vaikka ase- ja tietoteknillinen kehitys on muuttanut painotuksia.

Palokangas on tehnyt huo-lellista, pitkäjänteistä tutkimus-ta aiheesta, jota tätä ennen ei ole ainakaan väitöskirjatasolla tut-kittu. Lukukokemuksena kirja on vaativa ja on eduksi, jos tun-tee alan terminologiaa ja käsit-teistöä. Leikillisenä vertauksena voi todeta, että jos Paavo Rin-talan “Sissiluutnantti” vuodel-ta 1963 edustaa toista ääripäätä niin Marko Palokankaan kirja edustaa vastakkaista ääripäätä.

Majuri Palokangas on toimit-tanut vuonna 2013 julkisuuteen Koppisen aikanaan julkaisemat-ta jääneen kirjan. Sijoittuisiko se kirja näiden kahden julkaisun väliin? Se selviää vain lukemal-la Viljami Korven alias Veikko

Koppisen kirja “Räjähtävä tyh-jyys”. Sitä ennen kannattaa kui-tenkin tutustua Marko Palokan-kaan kirjaan “Räjähtävää tyh-jyyttä”.

* * * * *Ye.majuri Marko Palokan-

kaan väitöskirja “Räjähtävää tyhjyyttä, Sissitoiminta suoma-laisessa sotataidossa” tarkastet-tiin Maanpuolustuskorkeakou-lussa 23.5.2014. Vastaväittäjänä toimi dosentti, prikaatikenraali evp. Pentti Airio ja kustoksena professori, kenraalimajuri evp. Vesa Tynkkynen.

Esko Vuorisjärvi

Kirjat

613/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

Kuljetusliike Toivo Rantala Ky

Tampere

Milcon OyTampere

KP Kuoppamäki OyTampere

Suomen Remotek Urakointi Oy

Tampere

Elvime KyTampere

Kiinteistö Oy KissantassuTampere

Brodeeraus Rajala KyTampere

Decolight OyTampere

Tilimanager OyTampere

Migmen OyTampere

www.migmen.fi

Automaalaamo P. Oinonen Oy

Tampere

Insinööritoimisto Comatec Oy

www.comatec.fi

Finnsukellus OyTampere

Kilsa Tools OyToijala

Kalvola Forest OyToijala

Kiitos Sotaveteraaneille Tervakoskelta! Nro 100

Kiitos Sotaveteraaneille Tampereelta! Nro 119

Kiitos Sotaveteraaneille Tampereelta! Nro 123

SIIKAJOEN NUORISOKOTI

Östra Skärgårdens Stugservice

Sipoo, Söderkulla

Hitsauspalvelu SöderströmSipoo

Sora ja Murskeet Kourla OySomerniemi, puh.0400-635 797

Ecomurske OySonkajärvi

Stainless Team Finland OySuonenjoki

Ar-Pe Trailer OySäkylä

Noormarkun Murske OySöörmarkku

Sukkamestarit OyTampere

Tampereen Messut OyTampere

Ylö-Muovi KyTampere

www.ylo-muovi.fi

Teiskon Raksa OyTampere

Mepco OyTampere

Korja-Kumi OyTampere

Automaalaamo Arto JokiTampere

Messupuu OyTampere

Tolppa OyTampere

Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen Oy

Tampere

Consor Technology OyTampere

Tampereen HLS-Auto OyTampere

Trukkihuolto Partanen&Lönnqvist Oy

Tampere

Top-Osa OyTampere

Tampereen Tilahallinta Oy LKV

www.tilahallinta.fi

FT-Ideas OyTampere

Rakennuspalvelu EljaalaTampere

Kiitos Sotaveteraaneille Tampereelta! Nro 101

Kiitos Sotaveteraaneille Tampereelta! Nro 102

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201462

Haetaan yhteyttä

Kokoonnutaan

Haen tutkimustyötäni varten yhteyttä henkilöihin, jotka muistavat vuosilta 1937-41 suojeluskuntajärjes-tön ja sosialidemokraattien välisistä suhteista ja ta-pahtumista. Tiedot ystävällisesti Reino Toiviolle säh-köpostiin: reino.toivio@kolumbus.fi tai puhelimitse 050 550 0232.  Kiittäen Reino Toivio, tohtorikoulutet-tava

kahden hengen huoneessa• Bussimaksu20–25€/hlö osallistujamäärästä riippuen• MuseoMilitarianpääsymaksu6 €/hlö

Ilmoittautuminen ja maksaminenIlmoittaudu 30.7. mennessä yhdistyksen sihteerille Kyösti Rantaselle, puh 0400 825 346, sähköposti kyos-ti.rantanen (at) gmail.com. Maksa osallistumismak-su 150 € yhdistyksen tilille FI10 800018 02053877.

2. Jatkosodan päättymisen muistotilaisuus Imat-ralla 4.9. Jäsenistömme on kutsuttu Imatran Veteraani- ja lotta-museolla pidettävään jatkosodan päättymisen 70-vuo-tismuistotilaisuuteen 4.9. Osoite Torkkelinkatu 3, 55100 Imatra.

Tilaisuuteen ei tarvitse ilmoittautua. Majoituksen voi varata museolta puh. (05) 476 1774 .

Tumma puku.

3. MatkojaYhdistyksellä ei ole varsinaisia omia matkoja. Suosi-tellaan seuraavia:– Retki Mantsinsaareen todennäköisesti kesäkuussa.

Hinta n 300 €. Tiedustelut: Mantsinsaari-seura ry– Konevitsan ja Valamon luostarit 3. - 6.7. Hinta n

480 € – Retki Valamon saariryhmään 18.7. - 22.7. Tieduste-

lut: Valamo-seura ryLisätietoja matkoista puheenjohtajalta, puh 050 351

8111.

Tervetuloa!Erkki Marttila Seppo Vainikka Puheenjohtaja VarapuheenjohtajaRaili Jantunen Kyösti RantanenSihteeri Sihteeri

* * * * *Sodanajan rajamiesten kokoontuminen Immolassa 15.8.

Kaikki sodanajan rajajoukoissa palvelleet veteraanit saattajineen toivotetaan tervetulleiksi Immolaan perjan-taina 15.8. Tilaisuuden järjestelyistä vastaavat Kaakkois-Suomen rajavartiosto sekä Raja- ja merivartiokoulu.

Hyvät Laatokan ystävät!1. Kokoontuminen Hämeenlinnassa 14.–15.8.

Laatokan Puolustuksen Perinneyhdistys ry ko-koontuu Hämeenlinnassa 14.–15.8. Tilaisuuteen ovat tervetulleita kaikki Laatokan veteraanit, heidän omai-sensa ja ystävänsä sekä kaikki Laatokan puolustuksen kalliista perinnöstä kiinnostuneet. Osallistuminen ei edellytä yhdistyksen jäsenyyttä.

Ohjelma:14.8. klo 10.30 Kokoontuminen Hämeenlinnan

rautatieasemallaOpastettu kulttuurikierros turistibussilla * 11.00 Wetterhoffin käsityömyymälä. Retken en-

simmäisessä kohteessa pääsemme tekemään ostoksia ja kuulemaan talon mielenkiintoisen historiikin.

* 12.30 Inkalan Kartano, jossa nautitaan päivän lounas herkkuja notkuvasta noutopöydästä ja kuul-laan kartanon mielenkiintoinen historiikki.

* 14.00 Tiirinkosken Tehdas. Matka jatkuu vanhaa Hämeen Härkätietä pitkin kohti Tiirinkosken Tehdas-ta, jossa pääsemme tekemään ostoksia tilan ihanassa sisustuspuodissa.

* 15.00 Aulangon puistometsä, opastettu kierros Aulangolla on vuodesta toiseen Hämeenlinnan suo-situin kohde. Nähdään mm. Aulangon kauniit pavil-jongit, joutsenlampi, graniittilinnake ja päästään ihai-lemaan yhtä ehkä Suomen kauneinta kansallismaise-maa Aulangon näkötornista käsin.

* 16.15 Kierroksen päätteeksi nautitaan iltapäivä-kahvit Aulangon Kievarilla

* 17.00 Saapuminen Kylpylähotelli Rantasipi Aulan-golle, majoittuminen.

Iltaohjelmana kulttuuria tai esitelmä Perjantai 15.8. * 7.00 Aamiainen ja kylpylän allasosaston vapaa

käyttö * 09.00 Yhdistyksen vuosikokous* 12.00 Huoneiden luovutus* Tutustuminen Museo Militariaan (Tykistö-, vies-

ti- ja pioneerimuseo)Tilaisuus päättyy n klo 15.00.

Kustannukset• Kulttuurikierrosjahotellipaketti118 €/henkilö

Ohjelma 15.8.08.00 – 09.00 Aamupalamahdollisuus ruokalassa08.30 – 09.30 Mahdollisuus tutustua Rajamuseoon09.45 – 09.55 Järjestyminen valatilaisuuteen10.00 – 11.00 Raja- ja merivartiokoulun varusmies-

ten valatilaisuus11.00 – 12.15 Valalounas12.15 – 14.00 Mahdollisuus tutustua Rajamuseoon,

kahvitarjoilu Rajasotilaskodissa14.00 – Paluukuljetukset rautatieasemalle

Kaakkois-Suomen rajavartiosto järjestää kuljetuk-set Imatran rautatieasemalta juhlapaikalle ja takaisin. Pitkämatkalaisilla on mahdollisuus myös majoituk-seen 14.-15.8. ja aamupalaan.

Kaakkois-Suomen rajavartiosto toivoo saavan-sa ilmoittautumiset 31.7. mennessä. Ilmoittautumi-set pyydetään osoittamaan esikuntasihteeri Anne Sa-viojalle puhelimitse 029 542 2005, telekopiona 029 542 2009, sähköpostina anne.savioja@raja.fi tai kirjeit-se osoitteeseen Kaakkois-Suomen rajavartiosto, Nis-kapietiläntie 32 E, 55910 Imatra. Ilmoittautumisessa pyydetään tuomaan esille seuraavat asiat:– nimi– pataljoona /osasto jossa on palvellut– osallistuminen ruokailuihin (päivällinen, iltapala,

aamupala, lounas)– kuljetus- ja majoitustarve– saattajien nimet

TERVETULOA!Rajavartiolaitos

Tekstiilipalvelu OyToijala

YkkösvaihdeTornio

Puutyö ja Saneeraus Järvenoja Oy

Turenki

Insinööritoimisto Arcus Oy

Turku

Elmarino Shipping OyTurku

Rannikkoseudun Asennus Oy

Turku

Teppman OyTurku

Konepaja Laaksonen OyTurku

Paketo OyTuusula

Pelti-Expert OyTuusula

Kuljetus Kervinen OyTuusula

Rakennusliike Harry Autio Ky

Uusikaupunki

Kiinteistösaneeraus OyVantaa

Kiitos Sotaveteraaneille Vaasasta! Nro 112

Kiitos Sotaveteraaneille Turusta! Nro 116

633/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 2014

JulkaisijaSuomen Sotaveteraaniliitto ry–Finlands Krigsveteranförbund rf

Suomen Aikakauslehtien liiton jäsen

Päätoimittaja Markku Seppä

ToimitusKellosilta 4 C00520 Helsinkipuh. päätoimittaja (09) 6126 2012sähköposti markku.seppa@sotaveteraaniliitto.fitai toimitus@sotaveteraaniliitto.fi faksi (09) 6126 2020 internet www.sotaveteraaniliitto.fi

Osoitteenmuutokset ja lehden peruutuksetSotaveteraaniliiton jäsenet ilmoittavat osoitteenmuutoksista omaan yhdistykseensä tai liittoon Riina Lillforsille, PL 60000521 Helsinkipuh. (09) 6126 2015sähköposti riina.lillfors@sotaveteraaniliitto.fi

Lehden tilaukset ja hinnatSotaveteraaniliittoon kuulumattomat voivat tilata Sotaveteraani-lehden liiton toimistosta puh. (09) 6126 2015 /Riina Lillfors. Lehden vuosikerran hinta on 15 euroa. Irtonumero maksaa 4 euroa.

ToimitusneuvostoPuheenjohtaja Kari MäntyJäsenet: Anni Grundström, Antti Henttonen, Göran Lindgren, Pertti Nieminen, Markku Seppä, Aarno Strömmer, Eeva Tammi, Finn-Göran Wennström, sihteeri Marja Riukka

Toimitus ei voi vastata pyytämättä lähetetystä aineistosta.

Ilmestyminen 20141/14: 19. helmikuuta • 4/14: 17. syyskuuta2/14: 16. huhtikuuta • 5/14: 5. marraskuuta3/14: 25. kesäkuuta • 6/14: 17. joulukuuta

Ilmoitushinnat1,60 euroa/pmm. Väri- ja määräpaikkailmoituksista sovitaan erikseen.

Lehti CD-levynäSotaveteraani-lehden pääsisältö on kuunneltavissa CD-levynä (ns. Daisy-äänite), jonka vuosikerran hinta on liiton jäsenille 8,50 euroa ja muille 17 euroa. Näkövammaisten Keskusliitto lainaa kuunteluun tarkoitettuja Daisy-soittimia. CD-levyjä voi tilata Sotaveteraaniliiton myyntitoimistosta: PL 600, 00521 Helsinki, puh. (09) 6126 2015, sähköposti riina.lillfors@sotaveteraaniliitto.fi

IlmoitusmyyntiMedia-ammattilainen Adspace OyIsoharjantie 4 C rak. 371800 Siilinjärvi Isto Valkeapää puh. 040 735 7571

TaittoTaittotalo PrintOneVehkalahdentie 12 A00950 Helsinkipuh. 050 320 8972sähköposti minna.komppa@printone.fi

PainopaikkaSuomen Lehtiyhtymä Oy, Tuusula 2014ISSN 0782-8543

Krypton ratkaisuVirkistä muistiasi oikeat vastaukset1. Yhdysvaltojen presidenteistä neljä kuoli salamurhaajan luoteihin. Ab-

raham Lincoln murhattiin hänen ollessaan katsomassa teatteriesitys-tä, James Garfield ammuttiin rautatieasemalla, William McKinleyä ammuttiin teollisuusnäyttelyssä, ja hän kuoli vammoihinsa kahdek-san päivän päästä ja John F. Kennedy joutui salamurhaajan uhriksi autosaattueessa Dallasissa.

2. Kokkolasta Lappeenrantaan eli tarkemmin sanottuna Kokkolasta Jy-väskylän ja Mikkelin kautta Lappeenrantaan.

3. Salaisuus4. Huominen5. Presidentti6. Kalastaja oli nainen.

Oy K. Juslin AbVantaa

Hissi ServiceVantaa

Rema TipTop OyVantaa

BP Asennus OyVarkaus

Maanrakennus Jari Kivijärvi

Vesilahti

Maansiirto J. Salminen Oy

Vihti

E. T. Listat OyYlivieska

Arkkitehtitoimisto Raudasoja Oy

Ylöjärvi

Yhtymä-Tahlo OyYlöjärvi

www.yhtymatahlo.fi

Kuljetusliike Lasse Ruohonen Oy

Ylöjärvi

Kiitos Sotaveteraaneille Vilppulasta! Nro 111

Maalauspalvelu Majuri OyYlöjärvi

Uudenmaan Pikakuljetus Oy

Vantaa

3/14 k e s ä k u u n 25. pä i vä n ä 201464

43 Sama kaiku on askelten -CDKymmenen sota-veteraanikuoron ja Haminassa sotave-teraanien konsertis-sa taltioiduista ää-nitteistä on koottu 38 laulua sisältävä tupla-CD.

Hinta 20 euroa

Sotaveteraaniliiton myyntitoimisto palvelee

Täytä ja postita oheinen tilauskuponki tai tilaa puhelimitse.

6 Suomen lippu Hinta 30 euroa

4 Liiton standaari Hinta 35 euroa

2 JäsenmerkkiMyös kannattajajäsenille

Hinta 15 euroa

1 Sotaveteraani mitali Myös kannattajajäsenille

Hinta 15 euroa

✂

TILAUSKORTTISuomen Sotaveteraaniliitto PL 600, 00521 HELSINKI

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nimi (tekstaten):................................................................Lähiosoite:................................................................Postinumero ja -toimipaikka:................................................................

3/14

KÄYNTIOSOITE: Kellosilta 4 C, Itä-Pasila. Raitiovaunu 7 B kulkee Kellosillan pysäkille.

Toimisto avoinna ma-pe 8.30-16.00 (suljettu vuosilomien vuoksi 7.7.-1.8.) Soita Riinalle (09) 6126 2015 tai Marjalle (09) 6126 2016Sähköposti:riina.lillfors@sotaveteraaniliitto.fi•marja.riukka@sotaveteraaniliitto.fi

Verkkokauppa palvelee osoitteessa: www.sotaveteraaniliitto.fi

31 Yrjö Jylhä: KiirastuliRunokokoelmaTalvisodan runoutta vuodelta 1941. Kuvitettu.

Hinta 25 euroa

9 Tammenlehvä- hautakivimerkkiKorkeus 90 mm

Hinta 20 euroa

8 Liiton virallinen hautakivimerkkiHalkaisija 60 mm. Myös uurnamerkkinä.

Hinta15 euroa

12 Uusi juhla-DVDSotaveteraani- ja perinnekuorot Helsingin Jäähallissa 14.3.2010.Arvokas DVD Talvisodan muistojuhlasta.

Hinta 25 euroa5 Isännänviiri Kotipihalle tai mökille. Sinivalkoisen viirin pituus neljä tai viisi metriä. Hinnat 60 ja 70 euroa

Adressit onnitteluun ja osanottoon

Tilaukset Sotaveteraaniliitosta Puh. (09) 6126 2015, (09) 6126 2016

riina.lillfors@sotaveteraaniliitto.fi • marja.riukka@sotaveteraaniliitto.fiVerkkokauppa osoitteessa www.sotaveteraaniliitto.fi

Adressi nro A1 Adressi nro A2 Adressi nro A3 Adressi nro A5 Adressi nro A6 Adressi nro A7 Adressi nro A8

Liitossa toimii myös adressien kirjoitus- ja

toimituspalvelu.

12.50 e/kpl