Embed Size (px)
Citation preview
Kairos
Kohtaamisia Kairosmajalla s. 6Pientä ja suurta s. 8
Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti 2/2019
Juhlanu
mero 20
14
Eräkämpän rakentaminen s. 10
2
Olet varmasti jo huomannut kevään tulon ja nauttinut siitä. Joka vuosi se
aina yllättää ja virkistää, kun päivä pitenee ja koko talven sataneet lumet alkavat sulaa.
Sulaneen lumen alta paljastuu monen-laista. Muistan kevään, jolloin koko talven kadoksissa ollut huivini löytyi koulun piha-maalta. Huomasin välitunnilla, miten se sieltä pilkotti yhdestä nurkasta. Luokkani pikku pojat huusivat toisia apuun jäätä särkemään. Onneksi tajusin miten huivil-leni olisi käynyt, jos se olisi sieltä pakolla irrotettu.
Se olisi repeytynyt käyttökelvottomaksi. Nyt se jäi paikoilleen odottamaan ilman-alan muutosta ja sitä päivää, jolloin kevään aurinko sen vapauttaisi. Kun sen sitten sieltä aikoinaan sain pois, muistan oppitunnin, minkä sain kokea Vapahtajani edessä.
Meissä ihmisissä on paljon jäätyneitä ja lukkiutuneita kohtia. Monenlaiset väärät
Kevättä
TEKSTI Elvi Virkkala KUVA Kimmo Virkkala
Kairosmaja Facebookissa: facebook.com/krs.kairosmaja
Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehtiKappelitie 2, 98530 PyhätunturiPuhelin 0207 681 730Pankki: IBAN: FI23 8000 1179 0873 42 SWIFT: DABAFIHH• vuosijäsenmaksu 30 e• ainaisjäsenmaksu 400 e• kannattajajäsenmaksu yrityksille ja yhteisöille 300 e
Toimitus [email protected] [email protected] [email protected] [email protected] [email protected]
Taitto [email protected]
Kansi Auli Narkilahti
Paino I-Print Oy, Seinäjoki
kahleet sitovat meitä. Ehkä tunnistamme niitä itsessämme. Tiedämme, mitkä siteet pitäisi katkaista, mitkä möykyt sulaa, jotta elämä maistuisi. Vielä paremmin näemme lähellämme olevien jäähileet. Kyllä meillä keinot löytyisivät niiden poisrepimiseen, mutta meidän käsistämme ei jäisi jäljelle ehyttä ihmistä. Jäätyneitä ja lukkiutu-neita kohtiamme peittelemme reteeseen käytökseen, huulenheittoon, monenlaisiin rooleihin, tunteiden peittämiseen ja kai-kella tavalla kipeytemme salaamiseen.
Mitä me pelkäämme? Pelkäämmekö, että tuomalla näkyviin omat möykkymme ja niihin liittyvät tunteemme, toiset ahdistu-vat ja häiriintyvät? Missä on se paikka, jossa voisi kohdata oman elämänsä jäähileet? Jossa sisin sulaisi, eikä tarvitsisi peitellä mitään, vaan saisi olla tasapainossa oman elämänsä kanssa?
Tiedän paikan. Sinäkin tiedät. Se on Vapahtajan läheisyydessä. Hänen
3
Kevättä
Johtokunta 2019 Rauno Kotiaho, puheenjohtaja [email protected]
Johanna Tähkäpää, varapuheenjohtaja [email protected]
Kimmo Virkkala, rahastonhoitaja, sihteeri [email protected]
Päivi Hoimela [email protected]
Kari Hämäläinen [email protected]
Anne -Mari Thomassen [email protected]
Eero Ahonen [email protected]
käsiensä varaan voimme jättää sulamaan sisimpämme kylmyyden. Omat pon-nistelut ehjään elämään, rakkauteen ja anteeksiantoon eivät onnistu. Emme voi myöskään parantaa toinen toisiamme. ”Ei käskemällä rakkautta saa, se tapahtuu, kun Herra armahtaa”, totesi Eki runossaan.Vapahtajamme on luvannut korjata kai-ken rikkimenneen meille, jotka vaellamme omien jäähileittemme kanssa, meille, jotka kaipaamme valoon ja rakkauteen.
Siunaus tulevalle
Saatuani huivini takaisin, pesin sen ja siitä tuli käyttökelpoinen. Näin Vapahtajakin tekee sidoksissa olevalle ihmiselle. Pesu merkitsee yhteydenottoa taivaasta, rik-kimenneen eheytymistä, naamarien puto-amista ja uutta mahdollisuutta aitoon elämään. Tällaisia hetkiä on monesti nähty ja koettu myös Kairosmajalla, Revontuli-kappelissa ja tunturien kupeessa. Joten-kin siellä näkee itsensä selvemmin kuin
kotioloissa. Muistathan, että olet Jumalan silmien alla juuri siellä, missä nyt olet.
Riemullista oloa kevääseen ja kesän odotukseen!
“Ellu” Elvi Virkkalapäätoimittaja
Pai
nos
20
00 k
pl
4
Kevään kynnyksellä
Tätä kirjoitusta kirjoittaessani kevät täällä Pohjanmaan alueella pyrkii päivä
päivältä lähemmäksi. Karin laulu joutsenista nousee mieleen, nimittäin meidän Kalajoella kuuluivat viime viikolla ensimmäiset joutsen-ten toitotukset.
Oma olotila on ollut vakaa. Hoidot on pystytty suorittamaan aikataulun mukai-sesti. Viime viikon ct-kuva ja verikokeet osoittivat, että hoidoille on ollut vastetta. Syöpäarvo oli laskenut ja toinen keuhko oli puhdistunut. Kiitos ystävät esirukouk-sistanne! Aihetta kiitokseen on!
Viikolla 10 olimme Kairoksella vetovas-tuussa. Oli herkistävää ja haikeaa saapua Kairokselle tietäen, ettei oman kunnon takia pysty osallistumaan hiihtoretkille. Kuitenkin ystävien tapaaminen ja uusiin ystäviin tutustuminen oli tärkeää. Aikaa jäi enemmän lepäämiseen ja asioiden pohtimiseen. Oli hienoa nähdä kuinka hyvin rivitalon uusi elämä oli lähtenyt alkuun!
Remonttia ja puurtamista
Kattoremontti on pysynyt aikataulussa. Vuosikokous saatiin pidettyä. Yksi kokouk-sen anti oli se, että paikallaolevien ystä-vien kesken vallitsi hyvä henki: Yritetään yhdessä saada lisää jäseniä ystäväjouk-koomme. Se on tärkeä asia, sillä vain siten saamme turvattua taloudellisesti tulevia
hankkeita. Ehkäpä jo toukokuun talkooviikolla puramme vanhan suksi-varaston, purkaminenkin maksaa. Lisäksi jatkamme rivitalon remonttia, piha-aluetta pitää muokata niin, että sulamisvedet ohjautu-vat sinne, minne niiden pitääkin mennä. Taloudellisen panoksen ohella on tärkeää, että muistamme ja siunaamme Kairosta, sen työntekijöitä ja kaikkia niitä ihmisiä, jotka sinne saapuvat niin lataamaan itse-ään fyysisesti kuin hengellisesti!
Energiatalous Kairoksella aiheutti hyvää rakentavaa keskustelua. Tiedämme, että Kairos on suuri sähkönkuluttaja ja on hyvä välillä pohtia, mitä voisimme yhdessä tehdä tämänkin asian eteenpäin viemiseksi. Pal-jon on jo tehty.
Päärakennuksen ja Rantamajan ikkunat on vaihdettu päärakennukseen ja pääraken-nuksen ilmanvaihto on nyt hallinnassa. Työt on tehty talkoitten puitteissa, mikä on alentanut huomattavasti kustannuksia.
Kyllä te rakkaat ystävät olette uskomat-tomia uskollisuudessanne! Toivottavasti tapaamme talkooviikolla!
Siunaten,
Rauno Kotiaho
TEKSTI Rauno Kotiaho KUVA Auli Narkilahti
5
Kairosmajalle lähteminen vaatii järjestelyjä. Asiaa pitää harkita, koti-
oloja muokataan lähtöön monin tavoin, on pakkaamista ja varmisteluja. Kodissa riittää touhua ja tekemistä, joihin ajatuk-set kiinnittyvät. Matkan ryminässä kroppa väsyy ja mieli tyyntyy, kun muuta ei voi. Se kaikki on hyvää valmistautumista kairoselämään.
Tarvitsemme kotipiirin ulkopuolisia hil-jaisia aikoja. Se on irtiottoa jokapäiväisestä arkielämästä, johon vähän ajan kuluttua on tarpeellista ja mukavaa palata. Mitään teke-mätön oleilu ja pidemmät lepoajat ovat vält-tämättömiä itsemme ja lähimmäistemme vuoksi. Joskus koemme suoranaista Juma-lan kehotusta hiljaisuuteen, johon emme mitenkään koe luontaista innostusta. Juma-lan kehotus saattaa näet joskus viedä suo-rastaan kaikesta syrjään, jopa korpeen asti.
Hiljaisuuden aika
Hiljaisuus on hyvä nähdä tehtävänä. Hil-jaisuus auttaa luopumaan aikansa eläneistä
Kevättalven kinoksista
asioista. Se luo tilaa Juma-lan hoitavalle läsnäololle. Mitään erikoista ei tapahdu,ja sen vuoksi ainakin minä tunnen itseni silloin erityi-sen hölmöksi oman elämäni sivustakatso-jaksi. Kuitenkin jotain muuttuu, sellaista, jonka huomaa ennemmin tai myöhem-min. Jumalan hiljainen hoito yllättää meidät.
Laskeudumme pääsiäisen hiljaisuuteen. Se on valmistautumista, luopumista ja katu-musta. Pääsiäisessä Jumala haluaa lahjoittaa kaikille suuren ilon: Jeesus antaa anteeksi pahat tekomme, on aina luonamme ja kuulee rukouksemme sekä lupaa antaa iankaikkisen elämän. Meille sopivat lasten virren sanat: Niin kuin taivaan enkeli mekin iloitsemme. Saamme rientää kertomaan nyt elää Jeesuksemme (VK 88).
Pääsiäisiloa sinullekin.
Auli Narkilahti
Kairosmajan johtaja
TEKSTI & KUVA Auli Narkilahti
6
Yllätyksiä on elämä täynnä, niin surul-lisia kuin iloisia. Nyt kerron teille iloisesta kohtaamisesta Kairosmajalla hiihtoloma-viikolla. Isäni sukujuuret sijoittuvat poh-joiseen Lappiin, Petsamoon. Kun isäni jahänen kaksoisveljensä syntyivät Rovanie-mellä, heidät siirrettiin viiden vuorokauden ikäisinä Joulumerkkikotiin. Lastenkodin kautta heidät sijoitetiin Kärsämäelle heidän ollessa vain 1,5-vuotiaita.
22-vuotiaana isäni tapasi ensimmäistä kertaa äitinsä ja myöhemmin isänsä. Pikku-hiljaa myös sisarusten tapaaminen tuli ajankohtaiseksi. Isäni äidin eli mummoni ehdin tavata muutaman kerran, pappaa en koskaan. Rakentaessamme oma-kotitaloa 14 vuotta sitten isäni sisar kävi meillä. Hänellä on kaksi lasta, serkkujani, joita en ole koskaan tavannut. Olen kyllä tiennyt heidän olemassaolostaan.
Lukiessani maaliskuun alussa majoi-tuslistaa Kairosmajalle tulevasta ryh-mästä silmiini pisti tuttu nimi. Muistelin, että isäni sisar on samanniminen. Asia unohtui. Palatessani vapaapäiviltä oli kahvilassa nainen maksamassa majoitus-
taan. Hän oli tullut muutama päivä sitten ryhmän mukana Kairosmajalle. Hän ker-toi nimensä ja se oli sama kuin tädilläni. Vielä en ottanut asiaa puheeksi, vaan laitoin heti isälleni viestin, että missä päin siskosi asuu ja onko nimi pysynyt samana. Hänen asuinpaikkansa kuulosti olevan sama eikä nimikään ei ollut vaih-tunut. Kerroin isälle, että siskosi taitaa olla täällä ja samalla minua rupesi jännit-tämään. Ei voi olla totta, juttelinko juuri tätini kanssa!
Seuraavana aamuna kun olin aamu-tiskissä ja juuri astiakärryllä ruokalan puolella, tätini käveli palauttamaan asti-oita. Tervehdin ja kysyin, että onko sinulla kaksoisveljet. Sen jälkeen tuumasin, että taidat olla tätini. Yllätys oli melkoinen hänelle myös. Tästä alkoi tutustuminen. Kuinka ihmeellistä, kiitos Jumalalle, että johdatti tätini tänne. Hän kertoi, ettei ole ollut aiemmin Kairosmajalla majoit-tautumassa eikä nytkään ollut tarkoitus
K o ht a a m i s i a K a i ro s m a j a l l a
TEKSTI Johanna Kovalainen
”...kiitos Jumalalle, että johdatti tätini tänne.”
7
K o ht a a m i s i a K a i ro s m a j a l l a
lähteä. Oli kuulemma ollut sellainen ex tempore-lähtö.
Isäni kasvattikodin kautta olen saa-nut rakkaita tätejä ja sukulaisia. Nyt kun tänne Lappiin ollaan muutettu, ovat isän biologiset sukulaiset olleet mielessä. Ivalossa olen käynyt kerran noin 10 vuo-den ikäisenä. Nyt on suunnitelmissa tätini kanssa yhdessä lähteä siellä käymään, kun hän seuraavan kerran tulee Lappiin. Uskon, että tulen tapaamaan siellä monia sukulaisiani ja saan tutustua sukujuuriini.
Tuntuu jotenkin hienolta rakentaa yh-teistä tulevaisuutta isäni suvun kanssa, vaikka yhteistä menneisyyttä ei ole. Koen olevani etuoikeutettu, kun saan tutustua heihin. Meidän kaikkien men-neisyyteen liittyy monesti tapahtumia ja asioita, joita ei mielellään muistele.
Kyse voi olla suvun väleihin liittyvistä asioista, omista mokista, milloin mistäkin. Itselläni on välillä vaikeaa niitä unohtaa ja uskoa lupaukseen, että kun syntimme Jumalalle tunnustamme ja anteeksipyy-dämme, ne myös anteeksi saamme. Lupaa-han Raamattu, että Hän ei nuoruutemme syntejä muistele.
Kuinka helposti me ihmiset toisiamme tuomitsemme menneisyytemme ja teke-miemme väärien valintojen vuoksi. Monet niistä asioista saattavat olla sellaisia, joihin emme edes itse ole pystyneet vai-kuttamaan. Meitä selvästi kehotetaan rakastamaan toisiamme ja antamaan an-teeksi. Kohtelemaan toisia kuin toivoi-simme itseämme kohdeltavan. Aina se ei ole helppoa.
Täällä Lapissa on nyt lunta paljon. Hommasimme Juhan kanssa yhteiset liuku-lumikengät. Juha on ”työnsä puolesta”
niitä käyttänyt ja minä kerran testasin Kairoksen suksia. Voin lämpimästi niitä suositella. Niillä on todella mukava liik-kua. Hiihdellen kuljen päivittäin koirieni kanssa metsässä ja suolla. Tykkään liik-kua paikoissa, missä ei muita kulkijoita ole, rauhassa luonnon äärellä ja mieli kii-tosta täynnä. Samalla puhelen hiljaista rukousta ja kiitosta Taivaan Isän puoleen luottaen siihen, että Hän varjelee ja siu-naa meitä.
Runoilua tunturilla
”Meidän edessämme on taas tie, asfalttia soraa, mitä lie. Monta uutta tarinaa on taas aika kirjoittaa, kun lähdemme näin kohti elämää.
Monta yksinäistä kulkijaa matkan varrella jo odottaa. Siksi lähdettävä on, tehtävä on suun-naton, mutta jälleennäkemisen toivo jää.
Vielä kerran näkemiin, vielä kerran laulu soikoon, jääkää rauhaan, jääkää sovintoon. Vielä kerran näkemiin, vielä sydän unelmoikoon, Herra itse teitä siunatkoon.
Värejä on täynnä maailma, onnenkyyneleitä, kaipausta, mutta moni elää kuin sokein silmin, mykin suin tietämättä mitään parempaa.
Viekää kevään merkit kaamokseen, valonkipi-nöitä pimeyteen. Naurakaa ja itkekää täynnä uutta elämää, meidän tehtävämme on vain rakastaa.
Vielä kerran…
Älä sure pienuuttasi, älä pelkää yötä maan. Jumala on rinnallasi, olet lapsi kuninkaan. Älä sydäntäsi sulje, älä rohkeutta heitä pois, niin alhaalla et kulje, ettei siellä Jeesus ois.” (Pekka Simojoki)
Valoa ja siunausta kevääseen, tavataan Kairosmajalla!
Johanna Kovalainen
88
Uusi toimituksen jäsen, helsinkiläinen Anna Brummer esittäytyy työnsä ja harrastustensa kautta.
En tarkkaan muista milloin perheemme (mieheni Juha ja lapsemme Ida ja Atte) oli ensi kertaa Kairosmajalla. Olimme kuulleet paikasta ja vanhempani olivat säännöllisesti viettäneet siellä hiihtolo-mansa. Olimme kuulleet hyvästä murto-maahiihdon latuverkostosta, mukavista opastetuista retkistä, Kairosmajan ihanista ruoista ja Revontulikappelin hoitavista tilaisuuksista.
Kun lapsemme olivat juuri ja juuri kou-luikäisiä, tulimme ensimmäistä kertaa. Siitä lähtien kertoja kertynyt päälle kah-denkymmenen. Vieläkin palaamme, yhä uudelleen!
Kutsun itseäni nykyisen työtehtäväni mukaan sairaalamuusikoksi, vaikka sairaala-muusikko toistaiseksi onkin harvinaisuus. Elämäni aikana olen työskennellyt mu-siikin varhaiskasvattajana ja sen jälkeen kanttorina pääkaupunkiseudulla. Tällä hetkellä teen työtä kolmella saatto-
hoito-osastolla. Koen työni an-toisaksi. Minusta on hienoa saada musiikin keinoin osoittaa välittä-mistä. Olen oppinut työssäni kuinka pie-netkin asiat voivat olla merkityksellisiä. Ne potilaat, joille virret ovat merkinneet paljon lapsuudessa tai nuoruudessa, palaa-vat samoille lähteille elämänsä loppuvai-heessa. Olen nähnyt, miten vahvan luot-tamuksen hengelliset laulut voivat antaa kuolevalle ihmiselle.
Harrastusvälineistämme kiikari on eri-tyisasemassa. Käytännössä sitä käytetään ihan päivittäin, bongaamme lintuja ja aloi-tamme joka vuosi uuden listan. Nautin myös puutarhatöistä. Minulla on oma kasvimaa, jossa kasvatan vihanneksia. Ajattelen, että porkkanoiden itämisen ja kasvamisen ihmettelyssä on jotain samaa kuin jylhien tunturijonojen ihailemisessa. Jälleen olen ajatuksissani Kairoksen mai-semissa. Kairos vetää puoleensa!
Anna Brummer
Pientä ja suurta
TEKSTI Anna BrummerKUVAT Auli Narkilahti ja Jari Kostet
9
TUNTURIN HILJAISUUS
Tule kokemaan auringon nousu tunturinrinteellä. Kuuntele hiljaista luonnon puhetta ja Jumalan kuiskauksia. Vaella yksin yhdessä ja pysähdy
odottamaan, että sielu ehtii mukaan. Tätä ja paljon muuta on kuiskaavan hiljaisuuden retriitti Lapin luonnon, Jumalan sanan ja yhteisen rukouksen
keskellä. PAIKKOJA ON RAJOITETUSTI –
VARAA OMASI PIAN!
KUISKAAVAN HILJAISUUDEN RETRIITTI Kairosmaja (31.7.) 1.–4.8.2019
Hinta 280–320 € (yhden hengen huone +20 € /vrk) majoitustasosta riippuen
Vetäjinä Ari ja Johanna Tähkäpää, Timo Ylitalo
Ilmoittautuminen Kairosmajalle, ohjelma lähetetään ilmoittautuneille.
10
Kairosmajan eräkämppää alettiin rakentaa hirsistä alkukesällä 1977
vuokramaalle. Työ alkoi muutamien puiden kaadosta. Hirret olivat
Kittilästä tukkikämpän puolikkaasta.
Talkoolaiset asuivat rantamajassa, jossa Laaksosen Sirkka valmisti
ruokaa. He kulkivat rakennustyömaalle pikkuautoilla ja kävellen. Välillä
rentouduttiin retkeilemällä eri tunturien huipuille. Talkoolaiset olivat
aika nuoria ja silti oltiin välillä väsyneitäkin tunturiretkien jälkeen.
Eräkämppä jäi hieman matalaksi, kun yksi hirsikerta ns. nollahirsi
jäi pois. Kämppä on palvellut hyvin
leiriläisiä vuosikymmenten ajan. Lehtosen
Jaakko ja Armisen Pekka lahjoittivat
Kairosmajalle rakentamiskuvia.
Kuvasta on tunnistettu ainakin seuraavat henkilöt: Vasemmalla Jaakko
Lehtonen tupsupipossaan, taemmalla Unto Vanninen, Jorma Rautakorpi,
keltainen pipo päässään on Pekka Arminen. Vanhempi eturivissä istuva
mies on Niilo ”Niksu” Laaksonen, Kairosmajan ensimmäinen isäntä.
Eräkämpän rakentaminen
11
Kairosleiri oli alkamassa. Viikon vetäjä venytti alkua odotellen Revontulikap-peliin vielä yhtä pariskuntaa, joka pu-jahtikin sisään viime tingassa. ”Olimme täällä viimeksi noin 36 vuotta sitten”, rouva hymyili myöhemmin illalla.
37 vuotta sitten nuori opiskelijaäiti Marjo, joka eli miehensä Karin ja kahden pienen lapsensa kanssa, levähti ja laittoi kätensä ristiin. Hänen mieleensä nousi ajatus ”Herra voi antaa omilleen heidän nukkuessaankin”. Hän torkahti ja heräsi puhelimen soimiseen. Ystävä soitti ja ker-toi, että nyt kun olette lähdössä täältä, seurakunta ja ystävät antavat teille lah-jaksi viikon loman Kairosmajalla ja mukaan tulee lastenhoitaja.
– Kairosmaja viehätti meitä kovasti. Toiminta oli pienimuotoista. Hämäläisen Kari vei leiriläisiä eri paikkoihin. Minäkin, nuori helsinkiläinen mies, hiihdin Luos-tolta 30 km auringossa Kairokselle. Kai-rosmaja teki syvän vaikutuksen. Siitä jäi lämmin ja lempeä kosketus, muisteli Kari.
Elämän matka jatkui, perhe kasvoi ja Lapissa käytiin vuosikausia kesäi-
sin. Kun perheen Saariselällä käyttämä Lapin lomapaikka myytiin, ehdotti Kari palaamista juurille. Niin Marjo ja Kari suuntasivat takaisin Kairosmajalle. Mikä täällä viehättää? Tässä kohdassa haastat-telijan ajatukset hortoilivat lunta lapioi-vissa karavaanareissa, kylmässä vedessä peseytyneissä saunojissa ja myttyyn menneissä kohtaamishetkissä.
– Kairosmajalla ei tarvitse miettiä, rii-tänkö minä. On tärkeää antaa ihmisille tilaa olla sellaisia kuin he ovat, Marjo ja Kari pulputtivat yhteen ääneen.
– Elämää ei pidä arvostella kesken matkan. Monesti arvioimme ihmisiä kohtaamishetkellä, vaikka Jumalan työ ihmisessä on aina kesken. Sitä ei arvi-oida, koska se voi vahingoittaa ihmistä ja myös Jumalan työtä. Revontulikappe-lissa ajattelin, miten hyvä on olla tässä. Nyt puhutaan minun elämästäni. Kai-rosmajalla on viehättäviä kohtaamisia, lempeää hengellisyyttä, Jumalan sylissä keinumista. Tunnelma on lämmin ja rakastava. Kairosmaja on kuin suuri perhe, johon Jumala haluaa kutsua ihan kaikkia mukaan.
Leirikohtaamisia
TEKSTI Koivujen haastattelun pohjalta, Auli Narkilahti
12
Pajunkissojen aikaan
Pajunkissat kuuluvat kevääseen, varsinkin pääsiäisen aikaan niitä mielellään poi-mitaan maljakkoon. Monet pajut kuk-kivat varhain keväällä oksien ollessa vielä lehdettömiä. Valkoiset, silkkimäisten kar-vojen peittämät pajunkissat ovat pajun kukintoja. Karvat suojaavat kukkarakenteita pakkaselta ja kuivumiselta varhaiskevään vaihtelevissa säissä.
Itse kukat ovat pikkuruiset, mutta niitä on useita lähekkäin. Esimerkiksi raidalla yhdessä kukinnossa ns. pajunkissassa, voi olla parisataa pikkuruista hedekukkaa. Kukinta-aikaan jokainen kukka alkaa erit-tää mettä ja kasvattaa pitkät kirkkaankel-taiset heteet, jotka tuottavat siitepölyä.
Pajut ovat kaksikotisia eli niillä on hede- ja emikukat eri yksilöissä. Raidan kukkivat hedepensaat satoine pallero-maisine kukintoineen erottuvat alkuke-vään vielä harmaassa maisemassa keltai-sina väriläiskinä. Pajunkissojen poimija on tässä vaiheessa jo auttamatta myöhässä
keltaisenaan varisevan siitepölyn takia, mutta luonnossa on monta muuta liikku-jaa joille pajunkissat ovat tässä vaiheessa suorastaan elinehto.
Yleisyytensä ja aikaisen kukintansa vuoksi pajuista erityisesti raita ja kiiltopaju ovat tärkeitä kevään ravinnonlähteitä mo-nille hyönteisille. Niissä käy muun muassa kimalaisia, mehiläisiä ja perhosia mettä ja siitepölyä keräämässä. Samalla hyön-teiset huolehtivat kukkien pölyttämi-sestä.
Pajujen pehmoinen kirjo
Suomessa esiintyy yli 20 pajulajia, joiden koko vaihtelee suuresti. Pienin pajumme on vain parin senttimetrin korkuinen tunturipaljakoilla kasvava vaivaispaju. Pajunkissojen poimijan matkaan lähtee useimmiten kiiltopajun tai raidan oksia nii-den yleisyyden vuoksi.
Kiiltopaju on pajuistamme “kissa-as-teelle” ensimmäisenä ehtivä. Nimensä se on saanut kiiltävistä lehdistään, jotka ovat päältä tummanvihreät, mutta alta siner-tävänvihreät. Alle kolmimetriseksi pal-lomaiseksi pensaaksi kasvava kiiltopaju viihtyy monenlaisilla kasvupaikoilla, par-haiten kosteilla rannoilla, niityillä ja pel-lonojissa.
TEKSTI Arja Ojala KUVA Dieter_G, Pixabay
”Itse kukat ovat pikkuruiset, mutta niitä on useita
lähekkäin.”
13
Raita taas kuuluu suurikokoisimpiin pajuihimme, sen koko vaihtelee kook-kaasta pensaasta jopa yli kymmenmetri-seksi puuksi. Nuoren raidan kuori on sileä, vihertävänharmaa, mutta paksuuntuu vähitellen kaarnamaiseksi. Raita nimi viit-taakin vanhan paksukaarnaisen kuoren taipumukseen halkeilla pystysuunnassa. Se on vaatimaton kasvupaikkansa suhteen ja sitä tavataan lähes kaikkialla: metsissä, tienlaiteilla, peltojen pientareilla, rannoilla.
Lapissa patikointia aika ajoin hankaloit-tavat kosteille paikoille tunnusomaiset matalahkot harmaalehtiset pajukasvus-tot. Joukossa on yleisesti useampiakin lajeja, mm. tunturi-, villa- ja pohjanpajut,
TEKSTI Arja Ojala KUVA Dieter_G, Pixabay jotka kaikki voivat muodostaa soiden laiteille, puronotkelmiin tai järvien ran-noille tiheitäkin kasvustoja. Eri pajulajien tunnistaminen luonnossa voi tosin välillä olla hyvinkin hankalaa johtuen siitä että monet pajulajit risteytyvät keskenään, ja risteymät kykenevät vielä risteytymään keskenään.
Pajujen kuorta on aikoinaan käytetty kuume- ja kipulääkkeenä. Käyttö on ollut oikeaan osuva, sillä pajujen kuoressa on saligeniinia, joka elimistössä muuttuu salisyylihapoksi. Pajun kuorta on käytetty myös nahkojen parkitsemiseen.
Arja Ojala
13
14
Kairoksen leiriviikot ja konsertit 2019Kevät
13.–18.4. Kevään hiihtoviikko VI Olli ja Johanna Seppänen su 14.4. klo 19 Elvis Gospel – Aron Liput aik. 18 e, alle 12v 5 eke 17.4. klo 19 Valtteri Torikan konsertti Liput 25 e18.–22.4. Kairoksen pääsiäinen Kristiina ja Jari Nordmanpe 19.4. klo 19 Elina Vettenrannan ja Jouni Someron konserttisu 21.4. klo 19 Lavrenchukin musiikkiperheen konsertti. Liput aik. 15 e, alle 16v. 5 e 23.–30.4. Kotona jälleen -viikko, Kari Hämäläinen. Th-ale Kairoksen Ystävät ry:n jäsenille 30 %. 23.–30.4. Akvarellistien kevättreffit koollekutsujana Alpo Vähäkangas. ma 29.4. klo 9–19 Akvarellistien taidenäyttely monitoimitilassa
Kesä
23.–30.5. Kairoksen talkoo- ja patikkaviikko 3.–11.6. Salon seurakunnan ripari 11.–19.6. Kurikan seurakunnan ripari 20.–27.6. Juhannuksen lintu- ja luontoleiri Merja Värtö-Niemi 23.–30.6. Rauhan Sanan ripari 6.–13.7. Taidepotpuri, musiikki- ja digikuvaus- kursseja aloittelijoille ja harrastajille Lisätietoja ja varaukset [email protected] 14.–20.7. Samassa kurussa -avioliittoleiri Minna-Leena ja Miika Peltonen ja Päivi ja Kenneth Åhlgren. Maksullinen lastenhoito yli 2-vuotiaille. Kurssimaksu 80 e. 20.–27.7. Virkistysleiri27.–31.7. Isovanhempien, kummien ja lasten- lasten tunturileiri. Leirivaraukset viim. 10.6. 1.–4.8. Kuiskaavan hiljaisuuden retriitti Ari ja Johanna Tähkäpää
to 1.8. klo 19 Viikkomessu Hannu Nyman pe 2.8. klo 19 Pyhä Unplugged, Isä, Poika ja Pyhänhenki -konsertti4.8. klo 9 Sanajumalanpalvelus Hannu Nyman 5.–12.8. Kotona jälleen -viikko, th-ale Kairoksen Ystävät ry:n jäsenille 30 %. 14.–19.8. Armohoidossa Pyhän keitailla -leiri
Syksy
24.–31.8. Alkavan ruskan viikko Toivo Loikkanen, Kari Hämäläinenke 28.8. klo 19 Tuokio Lapin tunnelmaa -konsertti. Lauluja ja kuvia Lapin kauniista luonnosta, Rolf Wirtanen. Liput aik.15 e, alle 15v. 5 epe 30.8. klo 19 Saila Ruotsalan ja Lasse Heikkilän -konsertti Liput aik. 10 e, alle 16v. 0 e31.8.–7.9. Ruskaviikko I, Erkki ja Ritva Kosonen su 1.9. klo 19 Elvis Gospel konsertti ke 4.9. klo 19 Jounimaan konsertti 7.–14.9. Ruskaviikko II, Tellervo Lankinen su 8.9. klo 19 Hanna Ekolan konserttipe 13.9. klo 19 Joel Hallikaisen gospelkonsertti 14.–21.9. Ruskaviikko III. Olli ja Johanna Seppänen, Heikki (muusikko) ja Eila Mikkonen 14.–21.9. Akvarellikurssi ruskan värein Ari Laitinen. Kurssimaksu 100 e/hlö, varaukset viim. 31.5. su 15.9. klo 19 Elina Vettenrannan ja Jouni Someron konsertti ke 18.9. klo 19 Suomalaisen rukous – vanhoja rakkaita hengellisiä lauluja, Hannu Musakka. Liput 10 e. 21.–28.9. Patikkaviikko I, syksyn kuulaudessa Erkki Jokinen su 22.9. klo 19 Konsertti, Maritta Manner (piano), Veli-Pekka Puurunen (laulu) ja Anna-Maija Oka (laulu). Liput 10 e
15
Mitä lahjaksi...syntymäpäiväsankarille, hääparille, ripille päässeelle, ylioppilaalle, ammattiin valmistuneelle, ystävänpäiväksi, joululahjaksi...
Tietysti lahjakortti Kairosmajalle!Lahjakorteista enemmän kairosmaja.fi tai puh. 0207 681 730
“... Sinun valostasi me saamme valon...” Ps 36:10
Osa leireistä järjestetään yhteistyössä Agricola-opintokeskuksen kanssa.Konserttitiedot tarkentuvat myöhemmin mm. hintojen osalta.
Pidätämme oikeudet ohjelmanmuutoksiin.Konserttilippujen varaukset etukäteen, puh. 0207 681 730 tai [email protected]
28.9.–5.10. Patikkaviikko II syksyn kuulaudessa Erkki Jokinen 11.–13.10. Kairoksen Naistenpäivät
Talvi
25.–30.11. Kaamosviikko, Kari Hämäläinen29.11.–1.12. Hiljaisuuden retriitti – pelkkää rakkautta, Laila Juntti, Marjatta Orava 2.–7.12. Kaamosviikko Arto Mikkola, Kari Hämäläinen 4.12. klo 19 Jääkiteet-joulukonsertti Tanja Vähäsarja Liput aik. 15 e, alle 16v. 5 e
7.–14.12. Kaamoksen valossa I, hiihto- ja lumikenkäviikko 14.–21.12. Kaamoksen valossa II, hiihto- ja lumikenkäviikko 21.–27.12. Kairoksen joulusu 22.12. klo 19 Valo välkkyvi talvi tiellä -joulukonsertti Anna-Maija Okato 26.12. klo 19 Elvis Gospel 28.12.2019–2.1.2020 Kairosleiri opiskelijoille ja nuorille aikuisille, opiskelijat.fi
TUNTURILEIRI 27.–31.7.Isovanhemmille, kummeille, lastenlapsille ja muille läheisille.Ohjattua yhteistä tekemistä, pieniä tunturiretkiä, uintia, veneilyä ja muuta kesäpuuhaa. Alaikäraja on 5 vuotta.
Lapsille ja nuorille on iän mukaiset alennukset täysihoidosta.
Huom. Täysihoitovaraukset leirille tulee tehdä viimeistään 10.6.2019.
Leiri toteutetaan yhteistyössä Agricola-opintokeskuksen kanssa.
Jos vastaanottajaa ei tavoi teta, palauta osoitteella: 4041 0895
Painotuote
Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturipuh. 0207 681 [email protected], kairosmaja.fi
kair
osm
aja.
fi
Adventtivirret ja Lapin kaamosluonto sieluni hoitajana 2.–7.12.
Tule hoitumaan Lapin kaamoksen hiljaisuuteen. Lapin avara luonto ja kaamos hiljentävät äänettömyydellään ja kauneudellaan. Samalla sisäiset äänesi avautuvat kuulemaan.
Opastetut hiihto- ja lumikenkävaellukset puhtaan valkoisilla lumilla yllä pehmeiden pastellivärien sävyttämä taivas. Iltapäivän päätteeksi sininen hetki. Tämän voi tarjota vain Lapin kaamosluonto.
Viikon hengellisen annin runkona psykologi Arto Mikkolan aamuluennot aiheesta Adventtivirret ja Lapin luonto sieluni hoitajana.
ti 3.12. Adventin virsirunous sieluni hoitajana Pimeys ei saa valoa haltuunsa (Joh.1:5). Ennakoiva ilo voimavarana (motivaation tutkimus), yksikin virren säe masentuneenkin kulkuneuvona.
ke 4.12. Luojan käsiala luonnossa, väsyneen virvoittajana Sanooko savi muovaajalleen: ”Mitä sinä pystyt tekemään?” (Jes.45:9). Kauneuden elvyttävä voima (ympäristöpsykologian näkökulmasta), adventtivirsi 6 väsyneen voimavarana
to 5.12. Hoosianna, Daavidin Poika! Daavidin elvyttävä sanoma (Ps. 23). Ketä me adventtina odotamme? (adventtivirsien kommunikaatiokehys), adventtivirsi 8 sielunhoitajanasi?
pe 6.12. Jumalan rakkaat armotyömaat – minäkinkö? Tiituksen kirjeen evankeliumi (Tiit. 2:11-15). Minäkuvaa eheyttävä sanoma Joulua odottavalle (Sylvian joululaulu), adventtivirsi 9 riemuviesti!
la 7.12. Seuraanpa tähteä! Osallistujien rohkaisevia kokemuksia toivelaulujen tukemana.
6.12. klo 18 Revontulikappelissa Juhlajumalanpalvelus ja ehtoollinen.
Viikon ohjelmassa mukana Arto Mikkolan lisäksi mm. Timo, Auli ja Kari Kairoksella.
Huom! Viikolle ilmoittautuminen ehdottomasti 15.9.2019 mennessä.
Täysihoitoalennus koko ajalta Kairoksen ystävät ry:n vuosi- ja ainaisjäsenille -30 %
Tervetuloa Kairoskodin lämpöön! Yhteistyössä
