KARDAANIITÄ-SUOMI, KESKI-SUOMI, POHJANMAA

Jäsenlehti - Kevät 2013KARDANI

LÄNSIVÄYLÄN AUTOja

KONEKORJAAMO KYVilhontie 3, 76150 Pieksämäki

puh. (015) 615 111 0400 615 111lansivaylanauto@gmail.com

Katsastukset tiloissammeAvaimet käteen -periaatteella

Kaikki huollot

Korjaushitsaukset

Nosturin vuosi ja ”10 vuotis katsastukset”

AkseliAkselistojen suuntaukset

Hydrauliikka työt

Maansiirtokonekorjaukset

Historian

ensimmäinen

numero

Huolehdi itsestäsi ja henkilöstöstäsi!Terveysturva -ryhmävakuutus vain liiton jäsenille; sinä, työntekijäsi ja yrityksesi hyödytte!

Liiton jäsenille myönnettävä Perus Terveysturva -vakuutus korvaa sairauden ja tapaturman aiheuttamia hoitokuluja, kun sairaus tai tapaturma vaatii leikkausta tai kun vakuutettua on kohdannut vakava sairaus. Vakuutus myönnetään ryhmävakuutuksena eikä erillistä terveysselvitystä vaadita, joten myös vanhat sairaudet kuuluvat vakuutuksen piiriin. Riittää, että vakuutettu on työkykyinen.

Nyt OP-Pohjola-ryhmän kumppaniyrityksille ja -yrittäjille Perus Terveysturva -vakuutus yrittäjälle maksutta vuoden 2013 loppuun.

Kumppaniyrityksen kriteerit:

• Yrittäjä kuuluu yrittäjän eläkevakuutuksen (YEL) piiriin • Osuuspankki toimii yrityksen pääasiallisena pankkina (OP) • Yrityksen tai yrittäjän tapaturmavakuutus sekä omaisuuden ja yrityksen toiminnan vakuutukset ovat A-Vakuutuksesta tai Pohjolasta

Kysy lisää Terveysturva -vakuutuksesta ja kumppaniyrittäjyydestä yhteyshenkilöltäsi, lähimmältä konttoriltamme tai soita 03 04 05 06. www.a-vakuutus.fi

Yhdessä hyvä tulee.

Ter_turva_A4_kuljyrittäjä.indd 1 10/10/12 4:04 PM

3 KARDAANI

Pääkirjoitus

GONDOLIHISSISTÄ AAMUKAHVIPÖYTÄÄN

Kesällä 2012 Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n liittokokous pidettiin Levillä. Kokoustauolla ahtauduin näköalahissiin yhdessä kollegoitteni Riikka Pakkalan, Heikki Lappalaisen ja Jouni Bergrothin kanssa. Kesäistä tunturimaisemaa ihastellessamme ideoimme yhdessä, uuden kolmen SKAL alueyhdistyksen yhteisen jäsenlehden julkai-semista. Kollegiomme totesi ajatuksen olevan hyvä ja toteuttamisen arvoinen. Tulisim-me laatimaan lehteä amatöörivoimin oman pääasiallisen toimemme ohella ja lehdessä mainostavien yhteistyökumppaniemme tuella. Linjauksemme oli alusta pitäen selvä, uusi lehti täydentäisi yhdistyksien viestintää jäsenkirjeiden asialinjasta laajemmin yrit-täjän vapaa-ajan teemaan.

Tunnustamme heti, että lehtityöskentelyn saralla olemme koko porukka aloittelijoita. Niinpä jo alusta alkaen halusimme luoda lehden joka ei asia sisällöltään tai tekotaval-taan olisi turhan kireä tai ahdasmielinen. Kielipoliisien kauhuksi, annoimme itsellem-me luvan sallia siedettävän määrän kirjoitusvirheitä tai kieliopillisesti epäilyttäviä lau-serakenteitakin. Vaikka kielellisesti partikkelit saattaisivat sujahtaa väärään paikkaan, uskoimme silti, että lehden tekemisen hauskuus välittyisi juttujemme kautta myös luki-joille saakka. Uusi jäsenlehtemme tulisi olemaan toimialasidonnainen vapaa-ajanlehti, viihdelukemista niin yrittäjän arjesta kuin vapaa-ajastakin. Te arvoisat jäsenemme ja lehden lukijat toimitte nyt tuomarinamme ja lopulta päätätte kuinka olemme näissä tavoitteissa onnistuneet.

Levin gondolihissimatka oli osittain epä-tasainen ja keinuva. Myös lehden teossa on ollut omat haasteensa. Lehtijuttuja on tehty silloin kun siihen on ollut aikaa ja päivittäinen järjestötyö sen mahdollis-tanut. Tässä savotassa kaavailemamme aikataulukin on hieman joutunut jousta-maan. Tämän kaiken lopputulemana on käsissäsi nyt Kardaani – lehden ensim-mäinen numero.

Miellyttäviä lukuhetkiä.

Mikko Voutilainenpäätoimittajamikko.voutilainen@skal.fi

Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n alueyhdistysten: SKAL Itä-Suomi ry:n , SKAL Keski-Suomi ry:n ja SKAL Pohjanmaa - Öster-botten ry:n jäsenlehti

JulkaisijaSKAL Keski-Suomi ry, SKAL Itä-Suomi ry, SKAL Pohjanmaa – Österbotten ry

ToimitusMikko Voutilainen, päätoimittajaHeikki LappalainenRiikka PakkalaJouni Bergroth

Ulkoasu ja taittoTmi SaaraLiu, www.saaraliu.fi

PainopaikkaKirjapaino Kari Ky, Jyväskyläpainosmäärä: noin 1600 kpl

Tässä numerossaPääkirjoitus 3

Toimitus esittäytyy 4

Mitä Eskolle kuuluu? 5

Vieraskynä : Uhkaako Suomea kuljettajapula? 6

Vahinkotarkastaja lunastaa palvelulupauksen 7

Riimikronikka 8

Moskvits - moskovalainen 10

Matkalla EU:n ytimessä 13

Moottoripyörämatka Uuteen Seelantiin helmikuussa 2012 14

Tulevia tapahtumia 7.9. SKAL Karting

14.9. Litra päivässä - Taloudellisuusajot

ITÄ-SUOMI, KESKI-SUOMI, POHJANMAAKARDAANI

4KARDAANI

Toimitus esittäytyyToimituskunnalle annettiin kaksl lauseen alkua, jotka heidän piti täydentää omilla vas-tauksillaan:

1. Kardaani ilmestyy nyt ensimmäistä kertaa, mielestäni julkaisu...2. Vapaa-aikani kuluu...

Päätoimittajatoiminnanjohtaja Mikko Voutilainen SKAL Keski-Suomi ryp. 0400 540 477 | mikko.voutilainen@skal.fi

1)…täydentää hyvin alueyhdistysten perinteistä viestintää laajentamalla käsiteltäviä aihealueita myös yrittäjien vapaa-aikaan ja sidosryhmien toimintaan.2) ...luku- ja keräilyharrastuksen parissa sekä maastossa ulkoillen. Lukuharrastukseni nojaa lähes pohjattomaan mielenkiintoon maailman-historiasta ja tätä tiedonjanoa sammuttaa myös aihepiirin laadukkaat televisiodokumentit.

SKAL Keski-Suomi ry palvelee Keski-Suomen maa-kunnan kuljetusyrittäjiä. Yhdistyksellä on noin 350 jäsenyrittäjää, jotka liikennöivät 562 autolla.

toiminnanjohtaja Heikki LappalainenSKAL Itä-Suomi ryp. 020 741 6607 | heikki.lappalainen@skal.fi

1)... on perinteisen lehden muodossa oleva pa-ketti rentoa luettavaa kiireen keskelle.2)…lasten ja perheen kanssa touhuten, opiskel-len ja jos joskus on omaa aikaa niin autojen ra-kentelua ja korjaamista tehden.

aluepäällikkö Jouni BergrothSKAL Itä-Suomi ryp.020 741 6601 | jouni.bergroth@skal.fi

1)…on hyvä kanava kertoa kaikesta siitä toimin-nasta, mitä yrittäjien vapaa-ajalla ja yrittämisen taustalla tapahtuu. Ja toivottavasti saamme leh-teä kehitettyä jatkossa juurikin tähän suuntaan.2)… vielä tällä hetkellä hyvin pitkälle opiskelun merkeissä. Muuten olen koittanut panostaa en-tistä enemmän liikkumiseen ja urheiluun, jonka vaikutuksen kyllä näkee heti omassa olotilassa. Talvisin vietän lisäksi aikaa paljon Niiralan Mon-tussa KalPan peleissä, mikä on viime vuosina opettanut ainakin kestämään toistuvia petty-myksiä!

SKAL Itä-Suomi ry palvelee Etelä- ja Pohjois- Savon sekä Pohjois-Karjalan maakuntien kuljetusyrittä-jiä. Yhdistyksen jäsenmäärä on noin 700 kuljetus-yrittäjää, jotka liikennöivät 1083 ajoneuvolla.

toiminnanjohtaja Riikka PakkalaSKAL Pohjanmaa – Österbotten ryp.06 487 3500 | riikka.pakkala@skal.fi

1)…tuo alueiden toimintaa mukavasti esille. 2)…matkustelun ja erilaisten liikuntaharrastus-ten parissa.

SKAL Pohjanmaa – Österbotten ry palvelee Etelä – ja Keski- Pohjanmaan sekä Pohjanmaan maakun-tien kuljetusyrittäjiä. Yhdistyksen jäsenmäärä on noin 550 kuljetusyritystä, jotka liikennöivät 1520 ajoneuvolla.

Anna meille

palautetta ja

juttuvinkkejä !

5 KARDAANI

Teksti ja kuvat: Riikka Pakkala, SKAL Pohjanmaa – Österbotten ry

Moni jäsen kyselee pitkäaikaisen SKAL Pohjan-maan toiminnanjohtaja Esko Nummen kuulu-misia hänen jäätyään eläkkeelle. Otimme asiasta selvää ja selvisi, että hän nauttii eläkepäivistä.

Eskon terveiset jäsenkunnalle ovat pilke silmä-kulmassa sanottuna tässä: ”Jos joku olisi 25 vuot-ta sitten sanonut, minkälaista on olla eläkkeellä, niin olisin heti jäänyt mutta tervetuloa perässä tähän säätyyn.” Ympyrät ovat erilaiset, eikä ihmi-siä näe niin paljon kuin työelämässä, mutta yksi-näisyys ei ole päässyt yllättämään.

Harrastuksia piisaaEläkeläisellä täytyy olla joku ohjelma, johon kuu-luu muutakin kuin parturi- ja kauppareissu. Esko tuli haastatteluun englannin tunnilta ja lähti luennolle, joka käsitteli luovuutta ja sen kehit-tämistä. Hän on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista mutta politiikkaan hän ei ole lähdössä. Avoimen yliopiston ja ikääntyvien yliopiston lu-ennoilla tulee käytyä. Kirjastojen suurkuluttaja lukee teoksia filosofiasta elämäkertoihin.

Liikunta on ensisijainen vireyden ylläpitäjä, sii-tä hän ei luovu. Liikuntapuolen harrastuksiin kuuluu pyöräily, sauvakävely, golf, marjastus ja jooga. Viime vuonna kertyi pyöräilykilometrejä 1800, tänä vuonna puolet vähemmän. Keleistä ei niin välitetä koska joka päivä on vapaapäivä eikä sateista kesää sen kummemmin huomannut.

Toinen iso asia on lastenlasten kehityksen seu-raaminen. ”Sällien” 7 ja 4 v. harrastusten operoin-tia ja kuljettamista Esko tekee mielellään. Van-hempi etenkin on aktiiviharrastaja, repertuaariin kuuluu neljä pallopeliä ja laskettelu. Harkkoja on riittämiin. On hienoa, että harrastusmahdolli-suuksia on, toisin kuin meidän nuoruudessa.

Entinen toiminnanjohtaja seuraa kuljetusalaa - onhan hän seurannut sitä neljännesvuosisadan. - ”Kun työn puolesta ei enää ole asioissa sisällä, huomaa miten vähäistä on alan valtakunnalli-nen näkyvyys.”

Usko huomiseen

Matkoilla Esko käy silloin tällöin ja neljän päi-vän jälkeen on jo kotiin kiire. Vaimo Arja lopet-taa työt lähitulevaisuudessa ja sitten nähdään kuinka kaksi ihmistä sopii ympärivuorokautisesti saman katon alle. Tässä Arjan facebook-päivitys, joka saatiin luvalla julkaista: Kun Eskolta kysyt-tihin, mikä oli saanut avioliiton kestämähän yli 40 v, kun niin monet on jo eronnu. Esko vasta-si: ”Myönteinen asenne. kumpikin meistä uskoo joka päivä, jotta toinen parantaa tapansa huo-menna”.

Esko ei istu liikaa netin äärellä eikä häntä toistai-seksi löydä naamakirjastakaan.

Mitä Eskolle kuuluu?

6KARDAANI

Kuljetusala tarvitsee vuosit- tain n. 4  000 uutta kuljetta- jaa. Koulutus- ja lainsäädäntövaati-mukset yleisen yhteiskunnallisen kehityksen ohella näyttävät johtavan siihen, että ainakin hetkellinen kuljettajapula on todellisuutta Suo-messa parin vuoden päästä.

Keskimäärin C-luokan ajo-oikeuden on saanut Suomessa vuodessa 20  000 kuljettajaa. 2010 kortin suorittaneiden määrä romahti.

Vuonna 2012 heinäkuun loppuun mennessä kuorma-auton ajokortteja hankittiin vajaa 3 000. Tästä voisi päätellä, että koko vuoden määrä tu-lee olemaan n. 5 000. Vuonna 2013 ajokorttilain-säädännön uudistuksen myötä määrä edelleen vähenee. Ajokorttilain muutoshan sisältää sen, että 19.1.2013 jälkeen C-luokan ajo-oikeuden saa alle 21-vuotiaana vain perustason ammatti-pätevyyden suorittanut kuljettaja.

Toinen uhkakuva liittyy ammattipätevyyden jat-kokoulutuspäivien käyntimääriin. Oheisessa ku-vassa on verrattu käytyjen jatkokoulutuspäivien määrää tasaiseen määräkehitykseen. Erotus ta-

saisen kehityksen ja toteutuman välillä on nyt reilut 120 000 mer-kintää.

10.9.2014 pitäisi olla käytynä n. 500 000 jat-kokoulutuspäivää. Ny-kyvauhdilla ei päästä lähellekään tavoitetta. Hyvä uutinen on se, että ammattiliikentees-sä päivät alkavat olla hyvin kasassa. Ongel-ma keskittyy ei-ammattimaiseen liikenteeseen.

Kaikesta edellä kerrotusta huolimatta tavara- ja henkilöliikenteen koulutus, kuten koulutus yleensäkin, on hyvä asia. Ammatti on vaativa, eikä koulutuksen tuomaa arvostuksen lisäystä ole kukaan kyseenalaistanut. Tärkeitä asioita ovat myös kuljettajien työhyvinvoinnin ja liiken-neturvallisuuden parantuminen ympäristöasioi-ta unohtamatta.

Suomi on monissa mittauksissa todettu yhdeksi maailman parhaista maista. Hyvien sijoitusten selitys löytyy useimmiten koulutusjärjestelmäs-tämme, sekä sen korkeasta tasosta että myöntei-sestä suhtautumisestamme koulutukseen. Toi-vottavasti myös me tavaraliikenteessä toimivat

ammattilaiset löydämme ja näemme koulutus-ten tuomat hyödyt kuljettajille ja yhteiskunnalle!

Eino SimonenkoulutuspäällikköSuomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry

Teboil-verkostossa on jo yli 210 D-automaattia ja yhteensä lähes 460 tankkauspaikkaa. Ota verkosto haltuun Teboil D-kortilla!

Asiakaspalvelu020 470 0900asiakaspalvelu@teboil.fi

Parasta parhaille.

Tilaukset 24 h0800 183 301

www.teboil.fi

Uhkaako Suomea kuljettajapula?

7 KARDAANI

Teksti ja kuvat: Mikko Voutilainen, SKAL Keski-Suomi ry

Ajoneuvovahingon sattuessa, yrittäjälle on en-siarvoisen tärkeää saada työväline nopeasti te-hokkaaseen työkäyttöön takaisin. Vakuutusyh-tiöiden vahinkotarkastajilla on tässä keskeinen rooli.

Jyväskylässä Pohjola yhtiön A-Vakuutuksen konttorilla asiakaskuntaa palvelee kaksi vahin-kotarkastajaa. ”Yrittäjän ostaessa meiltä vakuu-tuksen, hän ostaa samalla palvelulupauksen joka realisoituu vahinkotapauksessa”, summaa yritysvakuutusten merkitystä Pohjola / A-Va-kuutuksen pitkäaikainen vahinkotarkastaja Ari Paakkari. Hän on toiminut työssään jo yli vuosi-kymmenen ajan ja siten ennättänyt tulla tutuksi varsin monen keskisuomalaisen kuljetusyrittä-jän kanssa. Jyväskylän Sepänkadulla sijaitsevan toimipisteen tarkastajakaartin täydentää vahin-kotarkastaja Mikko Häkkinen, joka siirtyi yhtiön palvelukseen raskasajoneuvokorjaamon työn-johtajan vakanssilta muutama vuosi sitten.

Vahinkotarkastajien työ on tehdä vahingon määrän selvitys. Huomioitavaa on, että tarkas-tajat eivät tee varsinaisia korvauspäätöksiä, vaan ne tekevät yhtiön omat vahinkokäsittelijät.

Arjen työssä vahinkotarkastajien tärkeimpi-nä työvälineinä ovat tietokone ja puhelin. Osa vahingon määrän selvityksistä voidaan tehdä ajoneuvokorjaamon lähettämien kuvien, kor-jaamon tekemien selvitysten sekä käytyjen pu-helinneuvottelujen perusteella. Sen sijaan isom-mat vahingot ja kaikki raskaiden ajoneuvojen lunastustapaukset käydään aina tarkistamassa paikan päällä.

Lumisateenuhka ennakoi kiirettä seuraavalle päivälle

Iso osa tarkastuspyynnöistä tulee suoraan kulje-tusyrittäjiltä itseltään sekä hinausalanyrittäjiltä. ”Muutoin järjestelmä toimii siten, että asiakkaan tehtyä vahinkoilmoituksen esimerkiksi A-Va-kuutuksen puhelinpalvelunumeron 03 04 05 06 kautta, vahinko saa oman tunnusnumeron ja siir-tyy tarkastajien työjonoon. Tästä jonosta me poi-mimme päivittäiset tarkastuskohteet”, Häkkinen kuvailee. Jonon pituus vaihtelee merkittävästi ja esimerkiksi edeltävän illan uutislähetysten varoi-tellessa autoilijoita talven ensimmäisistä lumisa-teista tai muutoin huonosta ajokelistä, tietävät vahinkotarkastajat varautua kiireisiin seuraaviin päiviin. Talven tulo ja ensiliukkaat yllättää tutusti autoilijat, mutta vahinkotarkastajien työmäärä lisääntyy yllättäen myös silloin kun ensiliukkaat ovat jo takanapäin ja talveen on totuttu. Olisi-

ko syynä jonkunlainen turtuminen talviolosuh-teisiin ja ehkä sen seurauksena varovaisuuden vähentyminen, tarkastajat pohtivat yhdessä tuumin.

Ammattiliikenteen erikoisvakuutusyhtiön A-Vakuutuksessa ymmärretään mitä ajoneuvova-hingon kerrannaisvaikutukset kuljetusyritykselle aiheuttavat. Vahinkotarkastaja Ari Paakkari alle-viivaa, että tarkastajien työn lähtökohdan täytyy olla se, että asiakkaan ajoneuvo saadaan takaisin asiakasyrityksen tuottavaan työhön mahdolli-simman nopeasti. Selvissä tapauksissa tarkasta-jat myöntävätkin usein ajoneuvon korjaukselle aloitusluvan jo ennen varsinaisen korvauspää-töksen tekemistä. Tämä tehdään, jotta ajoneu-von korjaaminen voitaisiin aloittaa viivytyksettä, sen sijaan, että se jäisi odottamaan vaadittavien paperitöiden valmistumista.

Pohjolan ja A-Vakuutuksen ammattitaitoisten vahinkotarkastajien positiivinen maine on kiiri-nyt ammattiliikenteen asiakaskunnassa pitkälle. Nämä miehet hoitavat työnsä tunnollisesti, asia-kasta kuunnellen ja palvelen. Yhtiön myyntipuo-len ihmisten keskuudessa omia vahinkotarkas-tajia ja toimivaa korvauspalvelua pidetäänkin yhtiön merkittävänä kilpailuvalttina.

Vahinkotarkastaja lunastaa palvelulupauksen

Kuvassa vahinkotarkastajat Mikko Häkkinen (vas.) ja Ari Paakkari.

8KARDAANI

RiimikronikkaLappeenrannan autoilijain pikkujouluillanviet-toon 5.XII.38

Kirjoittaja Eino Kettunen (arkistoista etsinyt Heikki Lappalainen, SKAL Itä-Suomi ry)

Mikkelin Lääninyhdistys ry:n edesmenneen toi-minnanjohtaja Olavi Häkkisen jäämistöstä löytyi muutamia vuosia sitten ruskeakantinen vihko johon oli kirjoitettu oikealla mustekynällä kah-dellekymmenelleyhdelle sivulle otsikon mukai-nen riimikronikka. Ja se riimikronikka alkaa näin:

Elettiin kerran kesän suussatarkemmin sanoen toukokuussa,vuonna kolmekymmentäkuusikun tapahtui ihme uusi;

että Auto-Alan urheilijatoman seuran perustivat,terästämään tarmoavahvistamaan voimia;

että pojat ponnistaisi,että kunto kohoaisi;ett’ei varsi nuorra nääntyisi;jalat puutuis; selkä vääntyis.

Enne sitäkin meillä jo urheiltiin;jopa Kotka ja Viipuri vierailtiin,eikä voittolistamme olekaan musta,jos aletaan puhua urheilusta.

Jo vuotena kolmekymmentä-kuusikun seuramme viel’ oli aivan uusimeitä tykkäsi ”Onni” niin potkaista,että kaksi voittoa haettiin Kotkasta:

Oltiin pisteissä toisella sijalla,joten asia ei ollut vijalla;ei ois uskottu, että niin kävisiettä Helsinki ja Viipuri hävisi.

Oli kolmekymmentä-seitsemän seuraava vuosi,kun Räipiön Emppua onni niin suosi,että kuulasta ja kiekosta mestaruudet saija toistaiseksi ne pitääkin kai.

Luulen, että siitä syystä Lappeenrantalaisetsaivat tänne Automiesten Olympialaiset-tästä tuli Autopoikain onnellinen vuosi,viimekesän kauniit ilmat kilpailuja suosi.

Lappeenranta, Saimaan helmi, heräs horroksista,kun vierahia virtaamahan alkoi Viipurista;kilpaveikot Kotkasta ja haimot Helsingistävastaanotti ”Autopojat”, nuorin veljeksistä.

Kolme mestaruutta heiltä Räipiö pois kiskas,pisteissä se kolmanneksi meidät viskas;Helsinki nyt osoittautui ylivoimaiseksi;Kotka tuli toiseksi ja Viipuri viimeiseksi.

Kilpailusta enemmänkin olis kronikassa,jos ois’ joku Kettuselle käynyt kertomassa;Kasinolla sattuneista mie en mitään tiennyt,siitä syystä sit’ en ole aikakirjaan vienyt.

Eräät herrat kehtasivat motkottaa jo siitä,ettei ollut kestipöytään käskettynä niitä,jotka eivät olleet ”koskaan” hommanneetkaan mitään-täytyihän nyt ”pirteimmille” pieni lysti pitää.

”Autopojat r.y.” saapi laakereilleen jäädä,tiedän, ettei vauhti vielä huimaa poikien päätä;Helsingissä ensivuonna varmemmin jo nähdään,mihin suuntaan Autopoikain kasvatustyö tähtää.

Kronikka jatkuu saman pikkujoulutapahtuman merkeissä niin, että jokaisesta taksi- ja automie-hestä on pieni kronikka. Kronikan kohtia on vih-kosessa yhteensä 100.

Ota käyttöösi uusi, turvallinenTruck+ -tankkaus.

Truck+ -palvelu on turvallinen tapa tankata. Truck+ -tankkauksessa et tarvitse korttia. Palvelu on kehitetty helpottamaan ja nopeuttamaan raskaan kaluston tankkausta. Tutustu ja tilaaTruck+ -palvelu käyttöösi osoitteesta www.neste.fi/truck taisoita omalle yhteyshenkilöllesi.

9 KARDAANI

”Jokainen kilometri edullisemmin, uudella Actrosilla.”

”Kun kilometrimäärät ovat suuria ja tien päällä ollaan kellon ympäri, painaa vaakakupissa turvallisuuden lisäksi etenkin taloudellisuus. Ja onhan se yrit-täjälle mukava tunne, kun ajamisesta nauttii ja polttoainekuluissa säästää joka kilometri”, kertoo kuljetusyrittäjä Tommi Turunen tyytyväisenä uuden Actrosin nupista.

www.mercedes-benz.fi /actros

0908MB_ValioActros_RaskasKalusto.indd 1 28.6.2012 9.43

10KARDAANI

Teksti ja kuvat: Mikko Voutilainen, SKAL Keski-Suomi ry

Moskvits 400 eli kansankielellä ”piikkinokka-mosse” on autohistoriallinen työnäyte usean vuosikymmenen takaa. Toimitukselle tarjoutui oiva mahdollisuus tutustua tähän yhä ainakin puheenparsissa elävään automalliin. Lähdimme ennakkoluulottomasti tutustumaan aidon itä-auton sielunelämään.

Muuramessa kuljetusyrittäjä Kari Turkkilan pi-halla seisoo ryhdikäs kuusikymmentäkolme-vuotias autovanhus. Auton Kari osti edellisenä kesänä huutokaupasta, omien sanojen mukaan, puolivahingossa sillä hänen esittämänsä viimei-nen tarjous jäi hieman yllättäen voimaan ja niin hänestä tuli museoajoneuvon omistaja. Vuonna 1949 valmistettu Moskvits 400 on tuotu Suo-meen yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä ja on maassa ollessaan palvellut kaikkiaan neljää

omistajaa. Toimittajalle Moskvitsiin tutustumi-nen on ensimmäinen, joskin automerkin historia ja maine toki ovat verrattain tuttuja. Tarkastelta-essa auto näyttää ensi näkemältä epätodellisen pienelle ja jotenkin jopa vähän sarjakuvamai-selle. Auton muodot ovat kaukana nykysuun-nittelun trendeistä, matkustamo erottuu selke-ästi auton muista korin osista, yksityiskohtia on koristeltu reippaasti kromilla ja kaiken kruunaa pitkälle eteen työntyvä keula asiaan kuuluvine koristeineen. Tavaratilan luukkua ei ole, vaan pakaasien lastaus on suoritettava matkustamon puolelta, käännettyjen takaselkänojien kautta. Tyylikkäät kaapparimalliset takaovet sentään helpottanevat vähän urakkaa. Tämä yksilö ei ole täydellisesti entisöity, eikä se ole ollut omis-tajan tarkoituksenakaan. Turkkilalle ajoneuvo on lähinnä kesäpäivien viihdykkeeksi hankittu vapaa-ajanviettoväline, eikä minkään sortin entisöintiprojekti. Kuitenkin sen verran auton

ulkonäköä on suunnitelmis-sa kohentaa, että siihen on jo hankittu puuttuvat, uudet ja alkuperäistä vastaavat, koristekromilistat Venäjältä saakka. Itäisen naapurimme varaosalogistiikka ei Karin kokemuksen mukaan ole kuitenkaan sitä kaikkein te-hokkainta, sillä kesän kor-valla tehtyjen tiedustelujen jälkeen koristelistat saa-puivat postiin niinkin pian kuin marraskuussa.

Made in USSR

Toisen maailmansodan tauottua jakoivat voit-tajavaltiot keskenään sodan hävinneen Saksan teollisuuden neljään osaan. Neuvostoliitossa oli jo neljäkymmentäluvun alussa määrätty, että maassa tulee suunnitella ja aloittaa jokaisen kansalaisen käyttöön soveltuvan ajoneuvon tuotanto. Sodan loppuun mennessä tehtävässä ei vielä oltu onnistuttu, joten nyt päätettiinkin siirrättää koko Saksan Russelheimissa sijaitseva Opelin tehdas tuotantolinjoineen ja työntekijöi-neen kaikkineen Neuvostoliittoon valmistamaan uutta ajoneuvoa neuvostokansalaisille. Uudessa kotimaassa Opel – historia hävitettiin nopeasti ja tehdas nimettiin МЗМА:ksi (venäjänkielisen sa-nan lyhenne joka tarkoittaa Moskovalaista pik-kuautotehdasta). Tehtaassa alettiin vuonna 1947 valmistaa tätä Opel Kadettiin (1938) pohjau-tuvaa automallia. Vuosien saatossa automallia rakennettiin kaikkiaan yli kaksisataatuhatta kap-paletta. Myöhemmin autotehdas vielä vaihtoi nimensä ALZK:ksi (suom. lyh. Leninin nuorisolii-ton autotehdas), jona se tunnettiin aina yhtiön loppuun saakka. Suomessa tunnetuin Moskvits lienee vuonna 1965 lanseerattu omaan suunnit-teluun perustuva Moskvits 408:n, joka tunnettiin paremmin Elite – mallinimellä.

Elämysmatka

Ahtaudumme Karin kanssa autoon sisälle. Kulku ajoneuvoon ei ole mitenkään vaivatonta eikä tilaa ole sisälläkään ylenpalttisesti, etenkin kun koeajoa suorittavat kuljettaja sekä apumies ovat suhteellisen raamikkaita miehiä. Istuin itsessään on kuitenkin suhteellisen mukava ja säädöt sii-

1

Moskvits - moskovalainen

11 KARDAANI

hen on asetettu jo tehtaalla kohdalleen – sääti-miä ei ole. Sinänsä niukkaan varusteluetteloon sisältyy oletettavasti siperialaisten asiakkaiden arvostama käynnistyskampi, joka mahdollistaa moottorin käynnistämisen myös lihasvoimin.

Nyt sähköinen starttimoottori surahtaa iloisesti ja Moskvits herää eloon. Pienen moottorin säk-sätys täyttää ahtaanoloisen kabiinin. Aivan en-siksi tekee mieli antaa risuja tuulilasin sijoittelul-le, sillä ainakin omassa näkökentässäni tuulilasi tuntuu ikään kuin loppuvan kesken. Hieman ku-martumalla on mahdollista ihailla maisemia tai nähdä esimerkiksi liikennemerkit. Ykkösvaihde napsahtaa rasahtaen päälle ja käännymme Turk-kilan varikon pihasta maantielle. Kari painaa oi-kean pedaalin pohjaan ja vapauttaa 1073-kuuti-oisen ja nelisylinterisen moottorin tuottamat 23 hevosvoimaa. Ajoneuvon kiihtyvyyttä on vaikea kuvailla ripeäksi, mutta ajan kanssa pääsemme kuitenkin tavoiteltuun reilun viidenkympin mat-kanopeuteen. Edessä lähestyvä ylämäki uhkaa pian hyvin alkanutta matkaamme. Mäen puoli-välissä Kari hämmentää suorasta kolmilovisesta laatikosta jo pienintä vaihdetta peliin ja jännitys valtaa mielen. Tunnen voitonriemua kun lipuen pääsemme mäen harjalle ja käännymme ala-mäkeen. Kojelaudan keskelle sijoitetun mitta-riston nopeusmittari nousee väpättäen lähelle normaalia matkanopeuttamme ja alan nauttia

vauhdin hurmasta. Nauttiminen on ehkä roh-kea sanavalinta, sillä melutaso tuntuu kasvavan eksponentiaalisesti vauhdin kiihtyessä. Tasaisen metelin seasta erottaa niin rengasääniä, voiman-siirron vaikerrusta, moottorin naukumisen kuin tiivisteiden välistä puskevat tuulensuhinatkin. Alamäkiajo vaatii myös poikkeuksellista tark-kuutta sillä ohjauksessa näyttäisi olevan välystä vähintään puolenkierroksen verran. Katsastus-miehen kertoman mukaan se on Moskvitsille poikkeuksellista – yleensä välystä on huomatta-vasti enemmän. Kari kertoo saavuttaneensa ajo-neuvolla jopa 70 km/h nopeuden, mutta sellai-nen vauhti alkanee olla lähellä jo rakenteellista maksimiakin.

Elämyksellisen koeajolenkkimme päättyessä kaarramme takaisin varikolle. On todettava, että kuudessa vuosikymmenessä ajoneuvotekniik-ka on kehittynyt kiihtyvin harppauksin, mutta onko samalla ajoneuvojen yksilöllisyydessä me-netetty jotakin. Nykyautojen kuorien sisällä on merkistä riippumatta samojen alihankkijoiden valmistamia komponentteja ja autot tuppaavat muistuttamaan ulkoisestikin yllättävän paljon toisiaan. Olisiko asiaan jo herättykin, sillä mark-kinoilta löytyy nyt jo moderneilla mausteilla uudelleen keitettyjä klassikoita kuten BMW:n v a l m i s t a m a Mini tai Volkswagenin uusi

Beetle. Tulevaisuuden visioissa on esiintynyt niin sähkö-Trabant kuin Wartburg:n paluukin. Ehkä jonain päivänä on aika kypsä uudensukupolven Moskvitsillekin. Sitä odotellessa, ajamisen iloa tulevaan kesään!

Kuva 1: Kari Turkkila ja Moskvits 400

Kuva 2: Huoltotoimenpiteet onnistuvat helposti il-mavasti asennetun moottorin ja hyvin saranoidun konepeiton ansiosta

Kuva 3: Moskvitsin mittaristo tarjoaa kuljettajalle informaatiota niukasti, mutta varsin selkeästi

Kuva 4: Auton alkuperäinen ensi-apupakkaus si-sältää lääkkeitä suoraan 50-luvulta

Kuva 5: Auton tavaratila täytetään matkustamon puolelta – takaluukkua ei ole

2 3

4 5

Ennakkokatsaus volvotrucks.fi/fmx :

UUSI VOLVO FMX Volvo Trucks. Driving Progress

13 KARDAANI

Matkalla EU:n ytimessäTeksti: Jouni Bergroth, SKAL Itä-Suomi ry Kuvat: Jouni Bergroth, Topi Hytönen

Lokakuun alussa reilu kymmenpäinen joukkio itäsuomalaisia kuljetusyrittäjiä seuralaisineen nousivat Rissalan lentokentällä Finnairin sini-valkoisille siiville Hornettien saattaessa seikkai-lijat matkaan uljaalla ulvonnallaan. Suuntana matkailijoilla oli Euroopan epäviralliseksi pää-kaupungiksikin tituleerattu Bryssel, jossa heitä odottaisi kuuluisan belgialaisen suklaan lisäksi vierailut Volvon kuorma-autotehtaille Gentiin sekä Euroopan parlamenttiin SKAL:n Pasi Moisi-on johdolla.

Matkaan lähdettiin Rissalasta keskiviikkona puo-len päivän jälkeen ja Helsingissä tapahtuneen koneenvaihdon jälkeen Brysseliin saavuttaessa olikin päivä vaihtunut jo illaksi, jolloin ensimmäi-senä iltana aikaa ei jäänyt kuin majoittumiseen hotelliin ja nopealle iltapalalle kaupungilla. Toki osa matkaajista kävi maistelemassa myös belgia-laisen oluen makua lähipubissa.

Torstaiaamu valkeni Belgiassa vuodenajalle tyy-pillisesti hieman sateisena, mutta tästä emme lannistuneet vaan suuntasimme jo aamuvarhai-sella kohti Gentiä tutustumaan Volvo kuorma-autojen tehtaaseen. Matkan aikana saimme myös kokea belgialaista liikennekulttuuria par-haimmillaan/pahimmillaan, kun autonkuljetta-jamme käskyttivät Transittejaan niiden äärira-joille asti.

Saavuttuamme Gentiin meitä odottivat kahvit ja lyhyt esitelmä tehtaasta ja sen toiminnasta. Volvo on valmistanut kuorma-autoja Gentissä vuodesta 1975 lähtien, ja tässä ajassa siitä on kasvanut Volvon suurin yksittäinen kuorma-au-totehdas. Tehdas tuottaa kuorma-autoja kahdel-la tuotantolinjalla, joista toinen on keskittynyt pääasiassa raskaampien ja toinen kevyempien mallien valmistukseen. Tehtaan linjastoiltaan

tuottama mallivalikoima onkin laaja, Gentin teh-taalla valmistuu lähestulkoon kaikkia Euroopan markkinoille toimitettavia kuorma-automalleja poislukien esimerkiksi uusi FH16-malli. Tehtaal-ta valmistuneet ajoneuvot menevät käyttöön ympäri maailmaa, mutta pääasiassa tehtaassa valmistetaan ajoneuvoja Keski-Euroopan mark-kinoille. Gentin tehdas on maailman ensimmäi-nen hiilidioksidineutraali kuorma-autotehdas maailmassa, johon on päästy muun muassa teh-dasalueella sijaitsevien tuulivoimaloiden sekä bioenergian käytön avulla.

Itse tehdaskierroksella saimme, välillä varsin yksi-tyiskohtaisestikin, kuulla eri työvaiheista, Volvon laadunvarmistuksesta ja siitä miksi kaikki asiat on tehtaassa järjestetty niin kuin ne ovat. Oppaa-na meillä toimi erittäin ystävällinen ja tehtaan hyvin tunteva herrasmies Chris De Munter, jolle luovutimme vastalahjaksi tiettävästi viimeisen vapaana olleen Kuopion Kuorma-autoilijoiden historiikin ja tästä Chris armoitettuna automie-henä oli selvästikin otettu. Vierailun päätteeksi, Volvon tarjoaman maittavan ruokailun jälkeen, kävimme tutustumassa tehtaan vieressä sijaitse-vaan Volvo Action Service -palvelukeskukseen, jonka suomalaiset työntekijät opastivat meitä Volvon tarjoaman palvelun saloihin.

Perjantaina oli vuorossa vierailu Euroopan par-lamenttiin, jonka meille oli järjestänyt SKAL:n EU-edunvalvonnan johtaja Pasi Moisio. Aika-taulumme oli sillä tavalla hankala, että varsi-naiset Euroopan parlamentin jäsenet, eli tutta-vallisemmin europarlamentaarikot tai mepit, olivat jo matkustaneet pääosin pois Brysselistä viikonlopun viettoon. Näin ollen emme saaneet vietyä itäsuomalaisia terveisiä suoraan mepeille itselleen, mutta heidän avustajista oli paikalla useampikin. Saimme kuulla muun muassa par-lamentin toiminnasta, EU:n eri elinten välisestä työnjaosta ja keskustelimme myös EU-tasolla ajankohtaisista kuljetusalan asioista. Petty-

mykseksemme emme päässeet tutustumaan Euroopan parlamentin täysistuntosaliin, koska istuntosali oli suljettu sen kattorakenteista löy-dettyjen halkeamien vuoksi.

Parlamenttivierailun jälkeen hyppäsimme jäl-leen Transittien kyytiin, ja matkasimme pienen matkan päähän SKAL:n Brysselin toimistolle, joka sijaitsee samoissa tiloissa Elinkeinoelämän Keskusliiton ja Suomen Yrittäjien kanssa. Täällä Pasi Moisio jatkoi ajankohtaiskatsausta EU-asioi-hin ja samalla syvensi EU-päätöksenteon moni-tahoisuutta. Viimeistään Pasin esityksen kautta meille kaikille kuulijoille tuli selviksi ne syyt, mik-si SKAL:n on pakko olla tekemässä kuljetusalan edunvalvontaa myös EU-tasolla ja nimenomaan paikanpäällä Brysselissä. Vaikuttaminen päätök-sentekoon EU-tasolla tapahtuu monesti pitkän ja ”näkymättömän” vaikutustyön tuloksena, joka vaatii omien näkemysten esilletuontia niin viral-listen kuin epävirallistenkin väylien kautta. Tämä on hankalaa, mikäli edunvalvoja ei ole paikan-päällä tätä työtä tekemässä.

Vierailun viralliset osuudet olivat vierailujen osalta ohi, kun päästimme Pasin takaisin edun-valvontatyöhön SKAL:n toimistolla ja suuntasim-me takaisin hotellin suuntaan. Illalla kävimme vielä nauttimassa yhteisen illallisen kaupungilla ja seuraavan päivän aikana suuri osa matkaajis-ta vieraili Brysselin automuseolla, jossa käyntiä voimme suositella kaikille Brysselissä vierailevil-le. Kun vielä saatiin hankittua tuliaiset ja mais-tettua maailmankuuluja belgialaisia vohveleita kävelykatu Rue Neuvella, olikin aika jättää hy-västit Brysselille ja ottaa suunnaksi kotoinen ja syksyinen Suomi.

”Matkailu avartaa” -sanonta tuli jälleen todiste-tuksi tällä lyhyellä mutta silti antoisalla matkal-la. Tulevaisuudessa tällaisia tutustumismatkoja tullaan varmasti tekemään lisää, ja toivottavasti silloin yhä useampi jäsen pääsee mukaan. SKAL Itä-Suomi haluaa kiittää kaikkia matkalla muka-na olleita, Volvoa, Vehoa ja Pasi Moisiota, jotka kaikki osaltaan mahdollistivat matkan onnistu-misen! Ennakkokatsaus volvotrucks.fi/fmx :

UUSI VOLVO FMX Volvo Trucks. Driving Progress

14KARDAANI

MatkapakettiMatkan järjestäjänä toimi Peter Pan Bike niminen yritys, joka järjestää moottoripyörämatkoja ym-päri maailmaa. Matkan hintaan sisältyi moottori-pyörä, pyörän täysvakuutus, polttoaineet, majoi-tukset, ruokailut sekä matkanjohtaja, joka hoiti käytännön asiat matkan aikana. Lennot jokainen järjesti ja maksoi itse.

Matkavalmistelut alkoivat noin 8 kuukautta en-nen matkanalkua, ensimmäisenä jokainen valitsi itselleen sopivan moottoripyörän, jonka jälkeen sähköpostia tuli matkaan lähdön lähestyessä kiihtyvällä tahdilla.

Tulin maininneeksi matkasta siskolleni Anne-Marialle, joskus loppukesästä ja hän kysyi pää-sisikö mukaan kyytiläiseksi. Matkaporukkamme koostui siis kymmenestä miehestä ja yhdestä naisesta.

5.2 Matka alkaa

Ensimmäinen lentomme vei meidät Lontooseen, josta jatkolento Bangkokiin lähti melkein heti. Bangkokiin saavuimme illalla ja täällä tapasim-me jo muita matkaporukkaan kuuluvia, koneen siivouksen jälkeen matka jatkui Australian Syd-neyiin. Viimeinen koneen vaihto ja saavuimme Uuden Seelannin pohjois-saarelle Aucklandiin iltapäivällä paikallista aikaa, matkustettuamme 32 tuntia olimme vihdoin perillä. Kauas on pitkä matka!

Vaikka oli hieman räjähtänyt olo, läksimme ho-tellille tavarat vietyämme katselemaan kaupun-kia kävellen ja nautimme yhdessä päivällisen. Yhteiskuvakin ehdittiin ottaa. Uni alkoi maittaa ja kaaduimme sänkyyn hyvissä ajoin illalla.

8.2 Auckland – Kaitaia Ensimmäinen päivä Uudessa Seelannissa alkoi aamupalalla läheisessä Columbus kahvilassa, josta siirryimme varusteiden kera taxilla moot-toripyörä vuokraamoon. Pakkasimme tavarat pyöriin, meillä Anne-Marian kanssa oli tuplasti matkatavaraa ja se teki pyörästä aika painavan.Vihdoin matka pääsi alkamaan ja suuntasimme pyörät pohjoista kohti, tiet olivat hyväkuntoisia asvalttiteitä ja maisemat oli kuin postikortista re-päisty. Iltapäivällä pysähdyimme ensimmäiselle tauolle muriwai-rannan läheisyyteen, josta oli hienot näkymät Tasmanian merelle. Seuraavaksi jatkettiin 16 – tietä, joka kierteli ja kaarteli ylös-alas ja meren lähellä aina 12 - tien risteykseen saakka. tulimme Waiopua – luonnonpuiston alueelle ja stoppasimme katsomaan 2000 -vuot-ta vanhaa Tane Mahuta puuta. Raweessa oli pie-ni lauttamatka ja loppupätkä makeita mutkia Kaitaiaan.

Päivä oli puolipilvinen ja lämpötilat 20-27 välil-lä koko päivän. Päivän action numerosta vastasi Tapio, joka ei merta ihastellessaan huomannut, että käännyimme huoltoasemalle ja otti osumaa Hessun pyörään. Pientä pintanaarmua tuli, mut-ta miehistö Ok.

9.2 Kaitaia – Cape Reinga – Auckland

Aurinkoa ja aurinkoa. Liikkeelle lähdettiin aamu-varhain puoli seitsemältä. Ajelimme kohti poh-joisinta kärkeä Reingean-niemeä, välillä nau-tittiin aamupalaa. Cape Reingassa pakollinen ryhmäkuva, maisemien ihailua ja pyörät takaisin kohti Aucklandia. Ajeltiin pääasiassa ykköstietä, poikettiin Paihian kautta katsomassa auringon-palvojia. Paljon mahtui mutkia tällekin päivälle ja kilometrejäkin yli 600.

10.2 Auckland – RoturuaAamiainen hotellilla ja koneet käyntiin kasilta. Ensin tankkaukseen ja sitten keula kohti Coro-mandelin niemeä ja Thamesilla kahvitauko. Siitä alkoivatkin mahtavat pätkät, kiemurtelevaa ran-tatietä ja mutkaisia teitä ylös alas kukkuloiden välistä. Tultiin Kuaotunuun, jossa meren rannas-sa hetki auringon ottoa. Jatkoimme jokainen omaan tahtiin Waihiin, tankkaus ja loppumatka kimpassa Roturaan kuumien lähteiden äärelle. Huoneen parvekkeelta oli suora näkymä kuu-mille suihkulähteille ja muta ”hautaan”, joka kup-li koko ajan.

11.2 Roturua – Wellington

Liikkeelle taas kahdeksalta ja suuntana päivän nähtävyys Waiotapuun vulkaaniset lähteet. Kä-velykierros Thermal Wonderlandissa , espresso kahvit kuskille ja parit tuliaiset Suomeen mat-kamuistomyymälästä. Keula kohti etelää, ensin vitostietä Napieriin, sieltä Leviniin josta loppu-pätkä ykköstietä Wellingtoniin. Lounastauko pidettiin Woodwillessä ja viimeinen kahvitauko Ohaussa. Päivän tiet olivat osittain vuoristoisia Ahiwanaman alueella, jossa käytiin korkeimmil-laan 700 metrissä. Wellingtonissa vajaa 20 astet-ta lämmintä.

12.2 Wellington (vapaa päivä)

Kierreltiin ympäri kaupunkia ja katseltiin nähtä-vyyksiä. Museot kierreltiin kaukaa.

13.2 Wellington – Westport

Liikkeelle 7:30 suuntana satama ja aamupäivä kului laineilla eteläsaarelle Pictoniin, josta lyhyt vuoristopätkä Havelociin ja joen vartta Wake-fieldiin tauolle. Matka jatkui vuoristoisissa mai-semissa jokien vieressä mutkateitä kiemurrel-

Moottoripyörämatka Uuteen Seelantiin helmikuussa 2012

1 2 3

7 8 9

15 KARDAANI

len kohti rannikkoa. Inanghaussa pidettiin vielä pieni tauko ennen Westporttia, parkkeerattiin pyörät motellin pihaan puoli seitsemän maissa. Sää oli koko päivän hyvä ja taas aivan mahtava ajopäivä, mutkaisilla teillä.

14.2 Westport – Franz Josef Glasier

Koneet käynnissä 7:15 ja ajettiin aamiaiselle ky-länraitille, jonka jälkeen Cape Foulwidiin katse-lemaan hylkeitä. Empun pyörä alkoi temppuilla ja lakkasi lataamasta, vaihdeltiin akkuja toisista pyöristä Empun pyörään seuraavat pari päivää, ennen kun saatiin pyörä korjaamoon. Tämä oli Empun päivä, hän otti vielä ”lipat” märältä ra-takiskolta, kun ylitimme erästä siltaa matkalla Franz Josef Glasieriin. Ei merkittäviä vahinkoja, no ehkä henkisiä kolhuja? Kevyesti tapahtuma-rikas päivä, akun vaihtoja sateessa Empun pyö-rään tuli useita.

15.2 Franz Josef Glasier – QueenstownAamun ohjelmassa helikopterilento, mahtavia maisemia jäätiköllä, vaihteeksi lintuperspektii-vistä. Laskeutuminen ja pikainen kävely lumisel-la jäätiköllä, joka liikkuu hitaasti kohti laaksoa. Paluu pyörille, tankit täyteen ja tielle, upeisiin maisemiin. Merenrantaa, vuorten välissä ajelua ja lopuksi nousu kilometrin korkeuteen Pisa vuo-riston läpi ja lasku Queenstauniin. Majapaikka oli vuorenrinteessä, josta näkymä kaupungille.

16.2 Queenstown (vapaa päivä)

Lähdettiin aamupäivällä jetti-veneajelulle minä, Sami, Mohan, Tapio, Emppu ja Hessu. Oli aika rä-väkkää kyytiä joen mutkissa. Iltapäivällä kävim-

me Tapion kanssa prätkäilemässä Glenorchyssä ja Arrowtownissa, semmoinen parinsadan kilo-metrin verryttelyajo vapaapäivänä.

17.2 Queenstown – Te Anau

Aamun ensimmäinen stoppi ja aamupala yama-ha myymälässä, josta noudimme Empun pyörän huollosta. Paikalle sattui herra nimeltä Peter Reinke, joka vetää HD -reissuja ja on nuoruudes-saan ollut tekemisissä Burt Munron, eli kaverin, joka ajeli aikanaan nopeusennätyksiä suola-aa-vikolla omaviritteisellä indianillaan. Seuraavaksi ajeltiin Te Anauhun, kassit hotelliin ja matka jat-kui vuonopätkää pitkin Milford Soundiin, jossa parin tunnin vuonoristeily upeissa maisemissa. Te Anauhin takaisin tultiin omaan tahtiin, aurin-gon paistetta koko päivä.

18.2 Te Anau – Cromwell

Matka jatkuu kohti etelää sateessa, aamupala paikkakin löytyi vasta 150 kilometrin päästä. Sateesta johtuen jakaannumme kahteen po-rukkaan. Me hurjimmat (Tapio, Antti ja minä) päätämme lähteä kääntymään Bluffissa, joka on Uuden Seelannin eteläsaaren eteläisin kär-ki. Loppuporukka odotteli meitä Invercargilissä rautakaupassa, ei aivan missään tavallisessa. Kaupassa on näytillä vanhoja moottoripyöriä, normi rautakauppatavaran seassa, nähtävillä myös Burt Munron ennätyspyörä.

19.2 Cromwell – Mehtven

Majapaikan ravintolassa tukeva aamiainen ja baanalle. Vuoristotietä ja ylätasankoa pitkin Pu-kaki ja Tekapo –järvien kautta Methveeniin. Ei pidetty paljon taukoja, vaan ajettiin majapaik-kaan, jossa oli onneksi sauna.

20.2 Metven – Christchurch

Aamulla ajeltiin Banksin niemimaan kautta vii-meisistä mutkista nauttien pyörävuokraamoon, pyörien luovutus ja hotelliin. Viimeinen yhteinen illallinen ravintolassa, jossa kuumalla vuolukivel-lä sai itse paistaa tilaamansa lihan mieleiseksi. Mukava ilta ja päätös tälle moottoripyörä reis-sulle.

Moottoripyörämatka Uuteen Seelantiin helmikuussa 2012 Teksti ja kuvat: Kuljetusyrittäjä Pauli Muhonen, Mikkeli

21.2 Christchurch – AucklandAamu lento Aucklandiin, jossa vietettiin viimei-nen päivä lepäillen.

22.2 Auckland – Suomi

Paluumatka Auckland-Sydney-Bangok-Helsinki, kesto vain 28 tuntia, Helsingissä 23.2 klo.06.20.

Vähän vajaa kolmen viikon matka takana, kaikki pääsi ehjänä ja monta kokemusta rikkaampana takaisin. Uudet matkasuunnitelmat ovat jo mu-himassa, mutta ensin takaisin ratin taakse.

Kuva 1: Näkymä Aucklandin keskustasta.

Kuva 2: Moottoripyörä, jolla Burt Munro ajoi nopeusennätyksiä.

Kuva 3: Queenstown, vapaapäivän vauhtihetkiä.

Kuva 4: Kuoatunu, tauko rannalla.

Kuva 5: Pyörät ja kuskit tauolla.

Kuva 6 Milford Sound, laivamatkan näkymiä.

Kuva 7: Franz Josef Clasier, helikopterilento jääti-köille.

Kuva 8: Etelä-Saaren vuononäkymiä.

Kuva 9: Termal Wonderland, Kawasakiksi nimeä-mämme rikkilampi.

Kuva 10: Rotura, kuumat lähteet hotellin parvek-keelta nähtynä

4 5 6

10

16KARDAANI

VARMISTA PAIKKASI ETURIVISSÄ.

Maksimoi tuottavuutesi pienentämällä polttoaineen kulutusta jopa 8 %. Minimoi kaluston seisonta-ajat Scanian tarjoamalla uudella huoltosuunnittelupalvelulla. Ota kaikki irti jokaisesta polttoainepisarasta Scanian toisen sukupolven Euro 6 -moottoreiden ja markkinoiden virtaviivaisimpien ohjaamojen avulla.

Ja matka jatkuu osoitteessa www4.scania.com/fi/streamline.

Uusi Scania Streamline.