Päihdetyön erikoislehti 4/2013

Katuklinikka tulee luokse

Pelivelat kääntyivät voitoksiSateenkaareva asiakas päihdepalveluissa

2 • Tiimi • 4/2013

Tiimi Päihdetyön erikoislehti, www.a-klinikka.fi/tiimi

• 49. vuosikerta • Ilmestyy viisi kertaa vuodessa, ISSN 0358-6936 • Julkaisija A-klinikkasäätiö, Maistraatinportti 2, 00240 Helsinki, www.a-klinikka.fi, p. (09) 6220 290, fax (09) 175 276

• Päätoimittaja Aino Majava, aino.majava@a-klinikka.fi • Toimitussihteeri Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi • Ulkoasu Katriina Iho • Toimitusneuvosto Pekka Heinälä, Marja Holmila, Olavi Kaukonen, Kristiina Koskiluoma, Satu Lipponen, Aino Majava, Katriina Pajupuro, Mikko Salasuo, Ilpo Salonen, Tapani Sarvanti (pj.) Kaija Seppä, Teemu Tiensuu

• Tilaukset & osoitteenmuutokset A-klinikkasäätiön keskustoimisto, toimistosihteeri, p. (09) 6220 290, tilaukset@a-klinikka.fi • Tilaushinta 25 euroa/vuosi

• Ilmoitukset Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi

• Painopaikka Esa Print

• Kannen kuva: Jarkko Partanen

4/2013Päihdetyön erikoislehti

PääkIrJoITUs: Puhutaan myös seksistä Aino Majava 3

LYHYEsTI 4

Vertaisuuden voimaa katuklinikalla Kirsi Utoslahti 6

HEInonEn: Arktisen historian maa Jukka Heinonen 11

sateenkaareva asiakas päihdepalveluissa Marita Karvinen 12

TYö JA TEkIJä: Terno Theslund Auli Saukkonen 16

TIETEEn kEnTILTä 20

sImPUrA: saatavuus ja hinta – kaksi kallehinta Jussi Simpura 21

Peliongelma pääomaksi Markus Sjöholm 22

FATTALUUTA: Ihan mun juttu Annika Kokkonen 27

TUTkITTUA: rahapeliongelmaisten tyypittely Tanja Hirschovits-Gerz ja arjen käytännöt Jukka Ahonen 28

kIrJAT: kenttätutkija murtaa huumekaupan myyttejä Aino Majava 30

HEnkIrEIkä: maiseman raivausta Anne-Mari Mäkiniemi 31

16

22

Tiimi • 4/2013 • 3

• Kommentoi pääkirjoitusta osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi

Puhutaan myös seksistä

PÄÄKIRJOITUSAINO MAJAVA • aino.majava@a-klinikka.fi

Liika hienotunteisuus voi estää avun saamisen.

� Käsillä olevan Tiimi-lehden teemana on moninaisuus. Myönnän heti, että aihe herättää ristiriitaisia tunteita. Kuinka puhua julkisuudessa vähemmistöryhmien päihteidenkäytöstä työntämättä heitä yhä syvemmälle marginaaliin?

Aikaisemmasta numerosta olemme lukeneet, että huumeidenkäyttäjillä on lapsia siinä missä muillakin. Tiedämme, että vähemmistöasema voi aiheuttaa stressiä ja altistaa liialliseen päihteidenkäyttöön tai muuhun riippuvuuskäyttäyty-miseen. Vaikeasti vammaisellakin voi olla alkoholiongelma, johon hän tarvitsee hoitoa.

PäihdeTyönTekijäSTä voi tuntua hankalalta kysyä asiakkaan perhesuh-teista, kulttuuritaustasta tai ottaa seksuaaliterveys puheeksi. Nämä ovat kuitenkin tärkeitä asioita, joita ei pidä sivuuttaa. Muissa palveluissa saa-tetaan yhtä lailla arkailla asiakkaan päihdeongelmien kohtaa-mista. Liika hienotunteisuus voi estää avun saamisen. Pulmia ei ratkota erottelemalla ne omiin luukkuihin ja lokeroihin – eikä lakaisemalla ne maton alle.

ihmiSTen valmiudeT ottaa apua vastaan vaihtelevat. Jotkut osaavat suorastaan vaatia yksilöllistä palvelua, toiset ovat epävarmoja. Tässä lehdessä esiteltävä Vinkin katuklinikka-työ tavoittaa heidät, joille jo kotoa lähteminen on ylivoimainen haaste. Puheenvuoron saavat kokemusasiantuntijat, joiden ponnistukset herättä-vät kunnioitusta. Huumepiireissä itsekin liikkuva etävertainen tietää, missä apua kipeimmin tarvitaan. Romanimies kuuntelee ja toimii tarvittaessa kulttuuritulkki-na. Peliongelmasta toipunut tukee pyyteettömästi kohtalotoverejaan ymmärtäen, että jokaisen polku voi olla erilainen.

uSeimmiTen asetelma on kuitenkin se, että ammattilainen kohtaa asiak-kaan omista, ehkä hyvinkin erilaisista lähtökohdistaan. Homolle ei järjesty homo-hoitajaa, eikä tarvitsekaan. Miten erilaisuus sitten tulee kohdata? Avainasemassa ovat kannustava asenne, avoimet kysymykset ja neutraali kielenkäyttö. Silloin kun on epävarma, voi kysyä asiakkaalta: mitä sanaa sinä haluaisit tästä käyttää? Tietoa ja koulutusta on myös saatavilla, ja sitä pitää aktiivisesti hankkia.

4 • Tiimi • 4/2013

Itsehoito-oppaita nettiterapioiden pohjalta■ HUS:n Mielenterveystalo.fi -portaalin verkkoterapioiden pohjalta on tuotettu itsehoito-oppaita kirjan muodossa. Op-paat Irti masennuksesta ja Irti paniikista on tarkoitettu kaikille oireita tunteville oireiden olles-sa enintään keskivaikeita.

”Kirjojen laajuus ja kieli on pidetty sellaisena, että taval-linen kansalainen pystyy nii-tä hyvin lukemaan ja omaksu-maan”, sanoo erikoispsykologi, kouluttajapsykoterapeutti Jan-Henry stenberg HUS:sta. Hän on yksi kirjojen kirjoittajista.

Kirjojen harjoitukset ja teh-tävät muun muassa kehittävät ongelmanratkaisu- ja sosiaalisia taitoja sekä auttavat rentoutu-maan ja pohtimaan omaan elä-mään vaikuttavia asioita.

■ Tämän vuoden Hepolle kenkää -palkinto on myönnetty Helsingin huu-merikosyksikössä vanhempana konstaapelina työskentelevälle Jonna saavalaiselle. Hän sai kiitosta poliisina, joka myös haluaa auttaa huu-meidenkäyttäjiä ja tuoda poliisiin lisää ymmärrystä huumeasiakkaiden elä-mää ja huumeriippuvuutta kohtaan. Saavalainen on myös aktiivinen valis-taja ja kiertää luennoimassa huumeettoman elämän puolesta.

Hepolle kenkää -palkinto jaettiin nyt seitsemättä kertaa. Palkinnon myöntävät Huumetyöläisten neuvottelupäiviä järjestävät Suomen tera-peuttisten yhteisöjen ystävät STERY ry, A-klinikkasäätiö, Helsingin Dia-konissalaitos, Helsingin Diakoniaopisto, Kalliolan setlementti ja VAK ry.

Huumetyöläisten neuvottelupäivillä jaettiin ensimmäistä kertaa myös Erikoishepo, jonka sai tapahtumaa alusta lähtien luomassa ja organisoi-massa ollut katriina Pajupuro. Hän työskenteli pitkään Hietalinna-yhtei-sön johtajana.

Katriina Pajupuroa kuvattiin palkintoperusteluissa lääkkeettömän hoi-don esitaistelijaksi ja käytännönläheiseksi idealistiksi, joka on roolimalli pe-lottomuudessaan.

Auli

Sauk

kone

n

A-klinikkasäätiön keskustoimistolla uusi osoite■ A-klinikkasäätiön keskus-toimisto on muuttanut elo-syyskuun vaihteessa

Helsingin Hakaniemestä Länsi-Pasilaan. Uusi osoite on Maistraatinportti 2,

00240 Helsinki. Väliaikaisissa tiloissa viivytään näillä näkymin ainakin kolme

vuotta. Vanhat toimitilat Paasivuorenkatu 2:ssa menevät perinpohjaiseen

remonttiin.

■ Helsingin kaupungin ja Suomen Lumme ry:n yhteistyönä Helsingin ka-duille, toreille ja puistoihin on saatu turvallisia astioita, jonne voi palauttaa likaisia käyttövälineitä. Palautusastioi-ta on kahdeksan eri puolilla Kalliota, Sörnäistä ja Hakaniemeä.

Auli

Sauk

kone

n

Piikkiroskiksia HelsinkiinKaupunki hoitaa laatikot paikoil-

leen ja Lumme huolehtii niiden tyh-jennyksestä ja seuraa niiden käyttöä. Laatikoihin palautetut välineet kul-jetetaan Helsingin Vinkkiin, josta ne viedään muun välinejätteen mukana hävitettäväksi.

Kyseessä on projekti, joka jatkuu ensi vuoden syksyyn saakka.

”Palautusastioista hankitaan nyt kokemuksia. Hankkeelle voi tulla myös jatkoa, jos astioille on käyttöä”, sanoo Lumpeen puheenjohtaja sami Henttonen.

Hepolle kenkää -palkinto huumepoliisille

Jonna Saavalainen

Tiimi • 4/2013 • 5

Oma-apua juomisen hallintaan

■ Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS ja A-klinikkasäätiö ovat jul-kaisseet sähköisen Juo-misen hallinnan oppaan. Opas löytyy HUS:n Mie-lenterveystalo-palvelusta ja A-klinikkasäätiön Päihdelin-kistä.

Verkkomateriaalin poh-jana on Anja koski-Jän-neksen alun perin 1990-lu-vulla ilmestynyt opas. Sitä on sähköisessä versiossa päivitetty täsmentämällä asiasisältöjä ja tuottamalla uusia asiantuntijavideoita. Oppaan avulla voi määri-tellä omat tavoitteensa al-koholinkäytölleen ja saada vinkkejä tavoitteissa pysy-miseen.

Uudistustyön ovat teh-neet Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian profes-sori emerita Anja Koski-Jän-nes, Tampereen yliopiston päihdelääketieteen profes-sori kaija seppä ja A-klinik-kasäätiön johtava ylilääkäri Pekka Heinälä.

Juomisen hallinnan opas myös tukee myöhemmin julkaistavaa Mielenterveys-talon alkoholin liikakäytön nettiterapiaohjelmaa.

Mielenterveystalo.fiPaihdelinkki.fi

LyhyeSTI

■ Peli poikki -hoito-ohjelma toi apua pelihimon hallintaan, kasvatti rahapelaamisen kontrollia ja kohen-si hoitoon osallistuneiden mielialaa. Alkoholin kulutus ja pelaamisen seurannaisvaikutukset vähenivät.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitok-sen tutkija sari Castrén tarkasteli väitöstyössään rahapelaamishäiriön esiintyvyyttä ja sen taustatekijöitä Suomessa sekä Peli poikki -hoito-ohjelman toimivuutta rahapelaa-mishäiriön hoidossa. Psykologian alaan sijoittuva väitöskirja tarkastet-tiin Helsingin yliopistossa.

Kognitiiviseen käyttäytymistera-

piaan perustuva Peli poikki -hoito-ohjelma on ollut käytössä vuodes-ta 2007. Nettipohjainen ohjelma koostuu asiakkaan oman opiske-lun, työmateriaalien, nettifoorumin, kotitehtävien ja terapeutin kanssa käytävien puhelinkeskustelujen yh-distelmästä. Castrénin tutkimukses-sa hoito-ohjelmaan osallistui noin 250 rahapelaamishäiriöstä kärsivää henkilöä.

sari Castrén: Disordered Gambling in Finland - Epidemiology and a Current Treatment Option. Research 111, THL 2013.

■ A-klinikkasäätiö on myöntänyt vuoden 2013 päihdetiedotuspal-kinnon Lasinen lapsuus -toiminnal-le. Palkinnolla haluttiin tänä vuonna antaa tunnustusta jo 1980-luvulla alkaneelle erilaisten työmuotojen kokonaisuudelle, jossa aikuisten al-koholinkäyttöä tarkastellaan lapsen näkökulmasta.

Lasisen lapsuuden toiminta on ollut hyvin monipuolista ulottuen materiaalituotannosta koulutuksiin ja seminaareista väestökyselyihin. Suurelle yleisölle näkyvimpiä ovat olleet Lasisen lapsuuden videot. Hirviöt-video toi kampanjan sano-man sosiaalisen median kautta ih-misten kahvipöytäkeskusteluihin.

Lasisen lapsuuden toiminta on rakentunut hankkeiden ympärille. Tällä hetkellä käynnissä on Lasinen lapsuus – Sirpaleinen mieli -hanke (2012–2015). Sen tavoitteena on

Päihdetiedotuspalkinnon ottivat vastaan Lasinen lapsuus -toiminnan pioneerit, A-klinikkasäätiön eläköity-nyt viestintäjohtaja Teuvo Peltoniemi (vas.) ja kehittämisjohtaja Ari Saarto.

Päihdetiedotuspalkinto Lasinen lapsuus -toiminnalle

Väitös: Peli poikki -ohjelma tuo apua rahapelaamishäiriöön

vanhempien päihteidenkäytöstä ai-heutuvien haittojen vähentäminen sekä päihde- ja mielenterveysongel-mien ylisukupolvisuuden ehkäisy.

Auli

Sauk

kone

n

6 • Tiimi • 4/2013

vertaisuuden voimaa katuklinikalla

Tiimi • 4/2013 • 7

Teksti: KIRSI UTOSLAHTIkirsi.utoslahti@a-klinikka.fiKuvat: JARKKO PARTANEN

Katuklinikka pyrkii tavoittamaan yhteiskunnan

kaikista palveluista ulkona eläviä huumeiden-

käyttäjiä. Työssä korvaamattomana apuna

ovat vertaiset. Heidän avullaan työ vaikuttaa

syvällä päihdemaailmassa.

Helsingin sosiaali- ja terveysneuvontapiste Vinkki koordinoi Katuklinikka-työtä osa-na Osis – huumetyön vertaistoiminnan osaamiskeskus -hanketta. Katuklinikalla

kohdataan marginaalin marginaalin asiakkaita tavoittee-na avata syrjäytyneimmille päihteidenkäyttäjille yhteis-kunnan tuen mahdollisuudet uudelleen.

Katuklinikan ydintiimin muodostavat projektisuun-nittelija, osa-aikainen lääkäri ja vertaistyöntekijät. He jalkautuvat asiakkaiden päivittäisympäristöön.

Eräs asiakas vertasi Katuklinikkaa kananmunaan, jossa muna kuvaa palvelujen tasoja. Kuoren ulkopuolel-la asiakkaat pystyvät itse asioimaan palveluissa. Munan valkuaiseen sijoittuvat esimerkiksi matalan kynnyksen terveysneuvontapisteet. Myös siellä ihmiset ovat kiinni elämän syrjässä ja saavat monipuolisia palveluja.

Munan keltuaisessa ovat ihmiset, jotka esimerkiksi käyttävät kunnallisia terveyspalveluja vain ääritilantees-sa. ”Keltuaisen tasolla” tavanomainen palveluohjaus on harvoin toimivaa. Asioinnista sopiminen tai muistutta-minen ei riitä. Vaikka maksusitoumus ja resepti olisivat valmiina, käynti apteekissa voi olla liian vaikeaa, jolloin sairauteen määrätyt lääkkeet jäävät hankkimatta.

Katuklinikan asiakkaista joka kolmas on ollut pit-kään yhteiskunnan palvelujen ulkopuolella.

”Meidän asiakkaat on tottuneet vaan siihen poliisiin ja käräjäoikeuteen. Se on siinä se homma sitten”, Katu-klinikan vertaistyöntekijä Petteri Vuorio pohtii.

Apua toivotaan hetiKatuklinikan asiakkaat haluavat hoitoa pahaan suonitu-lehdukseen ja tukea asunnottomuuteen tai maksusitou-muksen saamiseen. Neuvontaa tarvitaan siihen, miksi ei ole hyvä pistää kaulaan tai miten voi saada hiv-tes-tin. Katuklinikka voi pelastaa ihmishenkiä. Vaikutukset

Katuklinikan vä-keä: kuvassa va-semmalta lääkäri Maarit Rauhala, lähivertaistoimija Päivi Kosunen, projektisuunnitte-lija Liisa Osolanus, lähivertaistoimija Petteri Vuorio ja tuntityöntekijä JP Pääskysaari.

8 • Tiimi • 4/2013

ovat ilmeisiä, myös rahassa. Raajan amputaatioita ja ei- toivottuja raskauksia on vähemmän tai hivin kehittymi-nen saadaan estettyä.

Osana klinikan toimintaa vaihdetaan myös käyttö-välineitä. Pääosin hoidetaan kuitenkin muita terveyteen ja elämänlaatuun liittyviä tehtäviä. Asiakas saatetaan eri palveluihin, kuten huumeklinikalle, seksityötä tekeviä käyttäjiä Pro-tukipisteen asiakkaiksi. Yhteistyötä teh-dään myös muun muassa sosiaaliasemien, psykiatrisen päivystyksen ja ehkäisyneuvolan kanssa.

Kun tiimi kohtaa asiakkaan, ensimmäisellä kerralla hän kertoo ehkä kipeästä polvesta. Toiset haluavat vai-kuttavaa apua heti. Kohtaamisen aluksi ei kerrata päih-dekäytön historiaa, mikä lisää luottamusta. Asiakkaat suhtautuvat pääosin myönteisesti. Usein he odottavat tiimin kotikäyntiä, siivoavat ja keittävät kahvia.

”Jos ihmisellä on 20 ongelmaa ja Katuklinikka voi auttaa viidessä, se parantaa hänen elämisen laatuaan to-della paljon”, sanoo Katuklinikan projektisuunnittelija Liisa Osolanus.

Toiminta vertaisena kuntouttaaKatuklinikan toiminnassa keskeisessä asemassa ovat ver-taiset. Kokemusten mukaan asiakkaat haluavat lisäänty-

västi puhua juuri vertaistyöntekijöiden kanssa. He ovat tärkeitä luottamuksen ja motivaation rakentumiselle. Yleisimpiä kysymyksiä vertaistyöntekijälle ovat ”voit sä auttaa” ja ”mikä mulla on”.

”On niin helppoa, kun voi sanoa, että tiätsä kun mä olin ja näin, se lähtee heti käyntiin”, Petteri Vuorio ker-too.

Viime vuonna Katuklinikan vertaisena toimi 27 ver-taistyöntekijää. Heistä aktiiveja oli 4–6.

Toiminnan tavoitteita ja jokaisen roolia toiminnassa työstetään yhteisesti. Vertaistyöntekijät osallistuvat ar-viointiin kahdesti vuodessa, kehittämis- ja virkistyspäi-viä on useammin. Kotikäynnit suunnitellaan tiimissä ja arvioidaan käynnin jälkeen palautelomakkeen viiden kysymyksen avulla. Näin syntyy tietoa siitä, millä tavoin asiakkaat hyötyvät vertaistoiminnasta.

Asiakkaille on selvää, mitä voi odottaa vertaistyön-tekijältä ja ammattilaiselta. Hoidon tarpeen arvioivat

Usein asiakkaat odottavat kotikäyntiä, siivoavat ja keittävät kahvia.

Katuklinikalla on oma auto, jolla kotikäynnit hoituvat. Matkaan lähdössä Liisa Osolanus ja Maarit Rauhala.

Tiimi • 4/2013 • 9

kemus tarpeellisuudesta ovat tärkeitä. Esimerkiksi eräs korvaushoidossa oleva vertaistyöntekijä halusi valmistaa ruoat kehittämispäivän osallistujille.

Vertaistoimijoiden vahvuudet pääsevät oikeuksiinsa. Joku voi olla erityisen taitava toimimaan naisasiakkaiden kanssa, joku taas hyvin ”kartalla” paikasta toiseen liikut-taessa tai sanavalmis ihmisiä kohdatessa. Jos tiimi tapaa monia päihtyneitä, vertaistoimija rauhoittaa tilanteen ja huolehtii asioinnin sujumisesta. Vertaisuutta voi olla myös tilannekohtaisesti, kun asiakas järjestää työnteki-jöiden ja uuden asiakkaan tapaamisen.

Katuklinikan tuloksia lukuina• vaihdettuja välineitä 25 000–30 000

vuoden 2012 aikana• yli 50 hiv-testiä, ei yhtään positiivista tulosta• 50 sukupuolitautitestiä• 8 C-hepatiittitestiä, joista

2 positiivista tulosta• 17 kolmen A- ja B-hepatiitti-

rokotuksen sarjaa • 19 ehkäisykapselia tai -kierukkaa• pitkäaikainen ehkäisy yli 20 %:lle

hedelmällisessä iässä olevista asiakkaista

ammattilaiset, ja vertaistoimijan kanssa enemmän jae-taan asioita. Yhteistyö on kuitenkin saumatonta.

”Ei sanahelinää vaan oikeasti tehdään hommat yh-dessä”, sanoo Liisa Osolanus.

Kokemus tarpeellisuudestaHelsingin Vinkin työssä jo pitempään mukana olleet vertaistyöntekijät ovat usein jo niin kaukana käyttäjien maailmasta, etteivät he helposti tavoita uusia marginaa-lin marginaalin asiakkaita. Siksi toimintaan on aktiivi-sesti rekrytoitu myös etävertaistyötä tekeviä. Etävertai-set ovat olleet Katuklinikan asiakkaita, jotka haluavat tukea muita käyttäjiä omissa yhteisöissään.

Vertaistyöntekijät saavat perehdytystä välineiden vaihtamisesta ja seksuaaliterveydestä. Riittävä vuoro-vaikutus työntekijöiden kanssa, vastuun saaminen ja ko-

Toimintaan on rekrytoitu aktiivisesti myös etävertaisia.

Katuklinikan lääkäri Maarit Rauhala (vas.) ja projektisuunnit-telija Liisa Osolanus ehkäisykapselia asentamassa.

Katuklinikka palvelee asiakkaitaan siellä missä he ikinä ovat-kaan. Kuulolla lähivertaistoimija Petteri Vuorio (vas.) ja tunti-työntekijä JP Pääskysaari.

10 • Tiimi • 4/2013

”Kun on tuntenut 20–30 vuotta, melkein annan tak-kini päältä”, vertaistyöntekijä Petteri Vuorio myöntää.

Vertaisten vuorot ovat korkeintaan kuuden tunnin mittaisia ja niitä on 2–3 päivänä viikossa.

”Vertaisten jaksamisesta täytyy pitää huolta”, lääkäri Maarit Rauhala sanoo. ”Olen huolissani vertaisten hel-posti saamista yösoitoista.”

Suurin asiakasryhmä 45–54-vuotiaatKatuklinikan asiakastyö alkoi elokuussa 2011. Heinä-kuuhun 2013 mennessä Katuklinikka oli tavoittanut noin 280 asiakasta. Heistä yli 90 prosenttia on tavattu useammin kuin kerran ja yli 80 prosenttia on saanut ver-taistukea vertaistoimijoilta. Etävertaisten avulla heistä tavoitettiin 30–40. Naisten osuus asiakkaista oli pitkään 60 prosenttia. Helsingin Vinkin asiakkaista naisia on alle kolmannes.

”Naiset eivät ole aiemmin osanneet, halunneet tai saaneet hakea palveluita. Pitkäaikaisen ehkäisyn järjes-tyminen matalalla kynnyksellä lisää heidän vastaanotta-vuuttaan palveluille”, Osolanus kertoo.

Lähes kaikki asiakkaat ovat suomalaisia, pääosin helsinkiläisiä, espoolaisia ja vantaalaisia. Osa tulee pää-kaupunkiseudun ulkopuolelta. Suurin ikäryhmä ovat 45–54-vuotiaat.

Valtaosa asiakkaista käyttää päihteitä suonensisäises-ti. Useimmilla on C-hepatiitti. Monet saisivat psykiat-

risen diagnoosin. Ilman asuntoa on joka kymmenes ja monet asuvat ala-arvoisissa oloissa. Takana on vankeus-rangaistuksia. Monet asiakkaista eivät nosta sosiaali-etuuksia, joita heille kuuluisi. Osa asiakkaista on korva-ushoidossa, mikä ei kuitenkaan takaa muita palveluja.

Asioinnin tarve on aina harkittuKatuklinikan tiimi luottaa toiminnan vakiintumiseen. Visiona on saada myös vertaistoimijoita palkkatyöhön. Työmallin voisi laajentaa pidemmillä aukioloajoilla ta-voittamaan suurempia asiakasmääriä ja myös vastikään yhteiskunnasta pudonneet käyttäjät.

Päihdetyöntekijöiltä tiimi toivoo luottamusta työn-tekijöiden arviointikykyyn. Asioinnin tarve on aina har-kittu. Asiakkaiden saattamiseksi nähdään paljon vaivaa. Asiakas on aiemmin voinut saada vaikeahoitoisen lei-man, ja joudutaan työskentelemään työntekijöiden en-nakkoluulojen, jopa pelkojen kanssa. Katuklinikan työn-tekijän läsnäolo vastaanotolla saa asioinnin yleensä suju-maan uudelleen.

Varustelaukku pitää sisällään kenttätyössä hyödyllistä aineistoa ja välineistöä.

osa asiakkaista on korvaushoidossa, mikä ei silti takaa muita palveluja.

Kirsi Utoslahti työskentelee yhteyskoordinaattorina A-klinikkasäätiön keskustoimistossa.

Tiimi • 4/2013 • 11

heINONeNJUKKA HEINONEN • jukka.heinonen@takuu-saatio.fi

Arktisen hysterian maa

• Sosiologi Jukka Heinonen työskentelee järjestöpäällikkönä Takuu-Säätiössä. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi

Arktisen hysterian elementit löytyvät edelleen helposti.

luen muuTaman vuoden välein aina uudelleen marko Tapion 60-luvun lopulla ilmestyneen Arktisen hysterian. Teoksesta piti tulla ne-liosainen, mutta se jäi kaksiosaiseksi.

Kirjat käynnistivät ilmestyttyään vilkkaan keskustelun, mutta teos on sittemmin jäänyt liki unholaan. Se on harmi, sillä Tapio piirtää suo-malaisuuden kuvaa upealla tavalla. Ero vähän varhaisempaan Väinö Linnan trilogiaan on siinä, että Linnan painottaessa tekstiään yhteisö-jen tasolle Tapio luotaa yksittäisten ihmisten mielenmaisemia. Hän luo niiden avulla kuvan maasta, jota riivaa ”arktinen hysteria”.

Tapion modernin moniulotteinen teksti on Linnaa vaikealukuisempaa. Yhdessä nämä kak-si teossarjaa maalaavat hyytävän mutta samalla oudon lämpimän kuvan kansakuntaa liikutta-vasta dynamiikasta.

Tapion kirja sijoittuu syrjäiselle voimalaitostyömaalle 20 minuutin mittaiseen tuokioon. Tuossa ajassa päähenkilön tajunnan läpi juoksee muistojen ja kertomusten loputon virta. Nii-den avulla hän yrittää ratkaista, miten hänen tulisi seuraavana hetkenä toimia. Työmaalla on puhjennut väkivaltainen konflikti. Päähenkilö on jo kaivanut esiin isänsä sodanaikaisen kone-pistoolin.

aRkTinen hySTeRia on Tapion nimitys passiiviselle ja alakuloiselle kansanluonteelle. Sen sulkeutuneisuus purkautuu toistuvasti äärimmäisinä mielentiloina ja tekoina.

On selvää, että noiden purkausten yhtenä laukaisijana on alkoholi. Teoksen tulisi kuulua päihdetyön oppikirjoihin, sillä niin vaikuttavasti Tapio kuvaa viinan läpitunkevaa läsnäoloa kirjan ”köyhien” ja ”oppimattomien” henkilöiden elämässä: Ja on sanottava, että viina on todellakin aine – niin paljon kuin siitä pahaa puhutaankin – joka ainakin näillä työmailla ja näille miehille on suoras-taan siunaus, ainoa ihmisen pelastus, Jumalan uusi ja käytännöllinen muoto, koska sen lahjana on suuri vapautus: unohdus. Muut jumalat meillä olivatkin harvinaisia tämän rinnalla. Sanon tämän siitä huolimatta, että viinasta oli työmaalla vain paljasta harmia ja vaikeutta.

Tapion luoma maailma on raaka, mutta hän kuvaa siinä sinnitteleviä ihmisiä pohjimmil-taan ymmärtävästi. Vaikka Tapio hahmottaa 50–100 vuoden takaista Suomea, kuva ei ole yh-tään vanhentunut. Samat arktisen hysterian elementit löytyvät edelleen helposti vähän pintaa raaputtamalla.

TaPPeRin veljeSSaRjaan kasautui hämmästyttävä määrä taiteellista lahjakkuutta. Osa heistä oli itsekin alkoholin vietävissä. kain Tapper kamppaili pitkään päihteiden kanssa, ja Marko Tapio eli viimeiset vuotensa alkoholistin elämää kiistäen ongelmansa kuolinvuoteel-leen saakka.

Aikanaan ihmeteltiin, miten Tapio aikoo kakkososan jälkeen kuljettaa tarinaa eteenpäin. Hän näytti kirjoittaneen itsensä pahasti nurkkaan. Tapion kuoltua hänen tallelokerostaan löytyi sinetöity mappi, jonka kääreessä oli otsikko Arktinen hysteria osa 4. Kun paketti avattiin, sen sisältä löytyi riisi tyhjää konekirjoituspaperia.

Arktinen hysteria sai vallan myös kuvaajastaan.

12 • Tiimi • 4/2013

Monet yhteiskuntamme palveluista perustuvat oletukseen, että kaikki asiakkaat ovat hete-roita ja kokevat sukupuolensa yksiselitteisesti

mieheksi tai naiseksi. Päihdepalvelut eivät ole poikkeus tästä.

Totuus kuitenkin on, että suuri osa ihmisistä ei mah-du tähän muottiin. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat asiakasryhmä, jonka erityistarpeet ja ominaisuudet tulisi huomioida, jotta palvelu olisi yhdenvertaista ja hoito tuloksellista.

Vähemmistöstressi voi ilmetä monin tavoinSukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ovat heterogeeni-nen ryhmä. Myös näiden vähemmistöjen muodostamat alakategoriat – homot, lesbot, bi- ja transihmiset sekä intersukupuoliset – koostuvat hyvin erilaisista ihmisis-tä. Kaikkia kuitenkin yhdistää eläminen homo-, bi- ja transfoobisessa ilmapiirissä, jossa näihin vähemmistöi-

Teksti: MARITA KARVINENmarita.karvinen@seta.fiKuva: Scanstockphoto

Sateenkaareva asiakas päihdepalveluissa

Kuinka päihteidenkäyttö liittyy

seksuaaliseen suuntautumiseen ja

sukupuoli-identiteettiin?

Miten sukupuoli- ja seksuaali-

vähemmistöt kannattaisi huomioida

päihdepalveluissa?

hin kuuluminen on stigmatisoitu. Seurauksena voi olla vähemmistöstressi, joka ilmenee muun muassa ahdis-tuksena, häpeän ja syyllisyyden tunteina, eristäytymise-nä ja yksinäisyytenä, pelkona, masennuksena, itseinho-na ja itsetuhoisuutena.

Tiimi • 4/2013 • 13

Kansainvälisten tutkimusten mukaan päihteiden-käyttö HLBT-ihmisillä yleisempää kuin ns. enemmis-töön kuuluvilla. Päihteet toimivat monella selviyty-miskeinona HLBT-kielteisessä yhteiskunnassa. Esi-merkiksi ruotsalaiset HLB-nuoret käyttävät enemmän kannabista ja alkoholia kuin heterot. Yhdysvalloissa HLBT-nuorilla on kolme kerta suurempi riski huume-riippuvuuteen kuin heteronuorilla.

Suomen tilanteesta ei ole tutkimustietoa. On kui-tenkin syytä olettaa, että alkoholin kohdalla tilanne on samankaltainen kuin muuallakin. Suomessa HLBT- yhteisöissä ei ole vahvaa bilehuumekulttuuria.

Identiteetistä kannattaa puhuaOn selvää, että päihteiden käyttö on selviytymiskeinona huono. Palveluissa tulisi luoda toisenlaisia tapoja purkaa vähemmistöstressiä.

Kun työntekijä tutustuu asiakkaan elämäntilantee-seen, on hyvä pohtia, mitä haasteita oman identiteetin löytämiseen ja avoimuuteen liittyy tai on liittynyt. Tut-kimusten mukaan HLBT-ihmiset, jotka ovat saaneet lapsuuden perheessään tukea ja arvostusta omana itse-nään, käyttävät vähemmän päihteitä kuin ihmiset, joilta tuki on puuttunut. Sateenkaarevan asiakkaan perhehis-torialla ja nykyisellä läheisverkostolla on siis keskeinen merkitys.

Vähemmistöstressi ilmenee eri tavoin.

ta suuntautumista on vaikea hyväksyä, identiteettipoh-dinnoista ole ei helppo avautua. Silloin työntekijän tulisi antaa asiakkaalle tarvittavasti aikaa ja tilaa.

Vaikka asiakkaan identiteetin kehittymisprosessia voi tukea myönteisesti, kiirehtimistä tulee välttää. Eri-tyisesti ikääntyneille, vuosikymmeniä stigman kans-sa eläneille HLBT-ihmisille kaappi voi olla turvallisin paikka. Kaapista ei saa työntää ketään ulos.

Sukupuolivähemmistöön kuuluvat joutuvat yhteis-kunnan transfoobisten asenteiden kohteiksi usein jo lapsuudessa. Oikeanlaisen tuen puutteessa transnuoret voivat alkaa käyttää päihteitä selvitäkseen muun muas-sa kehodysforian tunteista: alkoholin vaikutuksesta ke-hotietoisuus ja siihen liittyvä häpeä eivät ole niin voi-makkaita. Transvestiitti voi juoda vähentääkseen estoja ja uskaltaakseen pukeutua. Voidaan myös ajatella, että päihteidenkäyttö kuuluu omaan sukupuolirooliin ja juo-minen liittyy identiteetin vahvistamiseen.

Vähemmistöön kuuluminen voi myös suojata Kuuluminen sukupuolivähemmistöön ei itsessään aja päihteidenkäyttöön. Altistavien tekijöiden ohella on myös ehkäiseviä tekijöitä, joita hoidoissa kannattaa hyödyntää. Avain muutokseen voi olla jo pelkkä trans-kokemuksen käsittely asiakkaan kanssa. Suojaavia teki-jöitä saattaa löytyä myös turvallisuuden näkökulmasta: väkivallan kohteeksi joudutaan useimmiten päihteiden vaikutuksen alaisena. Eräs transnuori sanoi välttävänsä

Oman identiteetin työstäminen, hyväksyminen ja muille kertominen tai kertomatta jättäminen – jokapäi-väinen ulostulojen kontrollointi ja valinta – ovat kaikki potentiaalisesti haastavia tilanteita. Uusia elämänpol-kuja ei ole helppoa hahmottaa myöskään silloin, kun heteromalliin perustuvat oletukset ja odotukset eivät voi enää omalla kohdalla toteutua. On tärkeä pohtia yhdes-sä, miten sinut asiakas on oman identiteettinsä kanssa.

Kaapissa saattaa olla myös turvallistaKaikille HLBT-ihmisille oman itsensä löytäminen ei ole ongelmallista, mutta yhteiskunnan ilmapiiri voi silti vaikuttaa haitallisesti. Monet ovat sisäistäneet kielteiset asenteet ja fobiat osaksi omakuvaa. Jos omaa seksuaalis-

14 • Tiimi • 4/2013

kaljoittelua baareissa, koska siellä wc:n käyttö ei aina olisi turvallista. Transvestiitti kertoi, ettei juo, koska korkokengillä kävely ei silloin onnistuisi. Toinen totesi, etteivät naiseus ja humala kuulu yhteen.

Vakava haaste päihdeongelmaisen transsukupuoli-sen hoidolle voi olla se, että päihdeongelmaa ei voi hoi-taa erillään sukupuoliristiriidasta. Päihdeongelma voi estää pääsyn sukupuolen korjaushoitoihin, koska odo-tetaan, että päihdeongelma pitäisi hoitaa ensin. Asiakas voi olla tilanteessa, jossa kumpikaan hoito ei edisty.

Onko palvelu HLBTI-sensitiivinen? Päihdepalvelujen tarjoajien olisi hyvä kartoittaa palve-lunsa niiden saavutettavuuden ja esteettömyyden kan-nalta. Syrjinnän pelko ja luottamuksen puute estävät usein palveluihin hakeutumisen. Esimerkiksi transgen-der voi jättää palveluja käyttämättä, jos hän arvelee, et-tei hänen sukupuolikokemustaan ymmärretä vaan hänet halutaan pakottaa mies- tai naismuottiin.

Työntekijän liiallinen hienotunteisuus tai pelko sii-tä, että oma toiminta koetaan syrjintänä, voi estää pal-veluihin pääsyn. Sateenkaariperheen äideiltä ei ehkä neuvolassa uskalleta kysyä alkoholiongelmasta, vaikka selkeää viitettä tästä olisi. Näin perhettä ei ohjata hoi-tojen pariin.

Palveluja markkinoidessa voi suoraan viestiä siitä, että palvelut ovat HLBTI-sensitiivisiä. Tällöin tulisi var-

mikä ihmeen hlBTi?

Seksuaalinen suuntautuminen määrittää, keneen ihastut ja rakastut. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat homot, lesbot ja biseksuaalit. Sukupuoli-identiteetti määrittää, kuka olet ja miten sitä ilmaiset. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat transihmiset ja intersukupuoliset ihmiset.

TRanSihmiSiä ovat transsukupuoliset, transvestiitit ja transgenderit.TRanSSukuPuolinen henkilö ei koe kuuluvansa sukupuoleen, johon hänet on syntymässä määritetty. TRanSveSTiiTTi on useimmiten mies, jolla on tarve ilmaista myös itseensä kuuluvaa naiseutta.TRanSgendeR ei koe kuuluvansa selkeästi kumpaankaan sukupuoleen. Hän voi olla molempia, muunsukupuolinen tai ei kumpaakaan. inTeRSukuPuoliSuuS on tila, jossa henkilön fyysiset, sukupuolta määrittävät tekijät eivät ole yksiselitteisesti miehen tai naisen.QueeR ei halua luokitella itseään seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen perusteella.

hlBTi = homot, lesbot, biseksuaalit, transihmiset ja intersukupuoliset

kielteiset asenteet ja fobiat on saatettu sisäistää osaksi omakuvaa.

mistaa, että henkilöstöllä todella on tarvittava tietotaito ja valmiudet kohdata moninaisuutta. Työntekijöiden sensitiivisyys on tärkeää hoidon tuloksellisuuden kan-nalta. Hoitoa ei edistä, jos asiakastapaamisissa HLBTI- asioita vältellään tai jos asiakas ottaa asian puheeksi, ne ohitetaan, koska niitä ei pidetä merkityksellisinä. On myös huomattu, että työntekijä, joka ei ole HLBTI-sensitiivinen, katkaisee asiakassuhteen usein liian var-haisessa vaiheessa.

Myös tiedon puute tuottaa haittaa: jos transsu-kupuolisen henkilön tulee ensin opettaa työntekijälle kaikki transsukupuolisuudesta, ei päästä käsiksi asiaan, johon asiakas tuli hakemaan apua.

Työntekijöillä olisi myös hyvä olla tietoa oman alu-eensa HLBTI-järjestöjen toiminnasta, jotta asiakkai-ta voitaisiin ohjata päihteettömien vertaisryhmien ja -tapahtumien piiriin. HLBT-ihmisiä ei aja päihteiden pariin aina yhteiskunnan ilmapiiri vaan yhteisöllisyys: baarit ja ravintolat ovat kohtaamispaikkoja ja päihteet kuuluvat sosiaaliseen elämään.

Esteettömyyttä luovat myös fyysiset tilat. Onko ti-loissa esimerkiksi sukupuolineutraali vessa ja suihku,

Tiimi • 4/2013 • 15

syrjinnän pelko ja luottamuksen puute voivat estää palveluihin hakeutumisen.

KIRJALLISUUTTA: A Provider’s Introduction to Substance Abuse Treatment for Lesbian, Gay, Bisexual, and Transgender Individuals. U.S. Department of Health and Human Services, Substance Abuse and Mental Health Services Administration Center for Substance Abuse Treatment 2009, www.samhsa.gov.

VTT, seksuaalineuvoja Marita Karvinen työskentelee koulutussuunnittelijana ja kouluttajana Seta ry:ssä.

jossa vaikkapa asiakas, joka on mies mutta näyttää nai-selta, voi turvallisesti käydä? Entä mitä tehdä, kun kun-toutuslaitokseen tulee transgender? Tehdäänkö huo-nevalinta juridisen sukupuolen mukaan vai otetaanko asiakkaan sukupuolen kokemus todesta?

Ensivaikutelman palveluiden HLBTI-sensitiivisyy-destä antavat usein lomakkeet: onko valittavana vain kaksi sukupuolta? Onko avioliitto tai rekisteröity pari-suhde mahdollista ilmoittaa laittamalla rasti yhteen ja samaan ruutuun?

HLBT-ihminen ryhmässäOn erityisen tärkeää, että ryhmätoiminta on syrjimä-töntä. Ryhmiin täytyy voida osallistua omana itsenään niin, ettei mitään ominaisuutta itsestään tarvitse peitel-lä. Homo-, bi- tai transfoobisia asenteita ja kommentte-ja ei tulisi sallia missään ryhmätilanteissa.

On syytä miettiä, toimisiko erillinen sateenkaare-va ryhmä paremmin kuin sekaryhmä. Kummallakin ryhmämuodolla on omat vahvuutensa ja haasteensa. HLBT-ryhmään osallistumista voi estää pelko oman yhteisön reaktioista päihdeongelman tullessa ilmi: asi-akas voi kokea ”tuplastigmaa” päihdeongelmaisena HLBT-ihmisenä. Vaikka sateenkaareva ryhmä voi tuot-taa turvallisuuden tunnetta, sekaryhmän yksi anti saat-taa olla, että HLBT-henkilö saa kokea hyväksyntää yh-teisön ulkopuolelta. Toisaalta ei tulisi myöskään ajatella, että negatiivisia asenteita on vain heteroilla: myös homo voi olla homo-, bi- tai transfoobinen.

Perheterapiassa on hyvä muistaa, että HLBT-ihmi-sillä on usein perinteistä poikkeavia perheitä. Nämä ja erilaiset pari- tai seurustelusuhteet tulisi ottaa huomi-oon aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin suhteet. Jos esimerkiksi sateenkaariperheen nuorella on päih-deongelma, tulisi tiedostaa, että juridisten vanhempien ohella nuorella voi olla vielä vaikkapa kaksi muuta de facto -vanhempaa, joiden mukana olo hoidoissa tulisi varmistaa.

Mitä termejä käytän? Sosiaalisen esteettömyyden haasteina ovat yleisesti su-kupuoli- ja heteronormatiiviset ajatusmallit: on olemas-

sa vain kaksi vastakkaista sukupuolta ja vain näiden väli-nen rakkaus on luonnollisinta.

Omien ajatusmallien työstäminen on ensi askel HLBT-sensitiiviseen työotteeseen. Sen jälkeen kannat-taa kiinnittää huomiota omaan kielenkäyttöön. Tapaa-misissa kannattaa käyttää avoimia kysymyksiä ja suku-puolineutraalia kieltä, joka antaa asiakkaalle tilaa kertoa elämäntilanteestaan juuri sellaisena kuin se on. Kan-nattaa myös kuulostella asiakkaan käyttämiä termejä ja käyttää itsekin niitä. Naispari ei aina ole ”lesbopari”, toinen voi olla biseksuaali. Jos miesasiakas puhuu mie-hestään ja työntekijä aina tämän ystävästä, puheen voi tulkita ”kaapittamisena” eli toisen seksuaalisen suuntau-tumisen, sukupuolen tai parisuhteen tietoisena kieltämise-nä tai salaamisena.

Kielenkäytön ja termistön korrektiuteen ei silti kan-nata jumiutua. Kannustava asenne ja yritys on parempi kuin vetäytyä vuorovaikutussuhteesta virheiden pelossa. Asiakkaalta voi ja saa kysyä, mitä sanoja ja termejä hän toivoo käytettävän. Näin rakentuu luottamus.

kuuluminen sukupuolivähemmistöön voi myös ehkäistä päihdekäyttöä.

16 • Tiimi • 4/2013

Teksti & kuvat: AULI SAUKKONENauli.saukkonen@a-klinikka.fi

Kulttuurien välissä

Terno Theslund tekee töitä,

jotta romanivähemmistöllä

asiat olisivat paremmin. Romanien päiväkeskus Kaalo pitää majaa Kalliossa, Helsingin Diakonissalaitoksen Alppikadun korttelissa. Kaalon ohjaaja Ter-no Theslund istuu kännykkä korvalla. Hän

kuuntelee keskittyneen näköisenä ja vastaa sitten pai-nokkaalla äänellä. Vähän kuin isoveli ohjeistaisi pikku-veljeä.

Puhelu päättyy ja Theslund huokaisee. Hän näpyt-telee vähän aikaa ja kännykkä menee äänettömälle. Se on pakko tehdä, sillä muutoin puhelin soisi vähän väliä.

Theslund käveli ensimmäisen kerran Kaalon ovesta

Tiimi • 4/2013 • 17

TyÖ Ja TeKIJÄ

sisään 2005. Päiväkeskuksen ohjaajana hän aloitti 2009. Hänet tunnetaan ja tiedetään romaniyhteisössä. Alussa ei ollut harvinaista, että puhelin soi keskellä yötä ja äiti pyysi hakemaan poikansa pois aseman kulmilta pyöri-mästä. Tai sitten sairaalaan päätyneelle pojalle piti löytää kuntoutuspaikka ja mieluiten siltä istumalta.

”Alussa oli tosi hankalaa rajata työtä. Sitäkin pitää opetella. Esimies on auttanut siinä, samoin työnohjaus. Läheiset tukevat ja muistuttavat aina välillä, että ota nyt rauhallisesti. Viimeisen kahden vuoden aikana olen op-pinut panemaan työpuhelimen kiinni kello 16.00. Läh-

den liikkeelle enää vain arvioinnin kautta”, Theslund hymähtää.

Hän sanoo silti ymmärtävänsä romaniyhteisöä, jo-hon itsekin kuuluu. Päihteiden imu ja koukku on roma-neille samanlainen kuin kaikille muillekin, sanoo Thes-lund. Kun perheen nuori jää kiinni huumeisiin, epätoi-vo on kuin kenellä hyvänsä perheellä.

”Kun on olemassa romaneja, jotka ovat sellaisessa asemassa ja työpaikassa että he pystyvät vaikuttamaan ja auttamaan, pidetään itsestään selvänä, että he myös auttavat.”

18 • Tiimi • 4/2013

KulttuuritulkkinaPäiväkeskus Kaalo – nimi on romanikieltä ja tarkoittaa tummaa – on auki maanantaista torstaihin kello 9–14. Käyntejä on vuosittain noin 3 000. Asiaton oleskelu sal-littu, kuuluu Kaalon tunnuslause.

”Kun multa kysytään, millaista työtä teemme, vas-taan, että teemme vaativaa sosiaalityötä. Tärkeintä on verkostot, ilman niitä tästä työstä ei tule mitään.”

Kaalossa työ on moninaista. Avuksi pitää rientää milloin minnekin, missä ihmisten asioita hoidetaan. Kaalossa tarjotaan tukea arkielämään ja asiointeihin, palveluohjausta sekä työharjoittelu- ja yhdyskuntapal-velupaikkoja. Myös kotikäyntejä ja vankilakäyntejä teh-dään. Kun asioita hoidetaan, voi käydä, että kulttuuri-erojen vuoksi osapuolet eivät ymmärrä toisiaan. Niinpä Theslund myös konsultoi ristiriitatilanteissa ja toimii kulttuuritulkkina.

Theslund kuvaa sanalla ”kulttuuripläjäys” kohtaa-misia, jolloin hän käy avaamassa romanikulttuurin eri-tyisyyksiä pääväestön ihmisille. Mistä silloin puhutaan? Esimerkiksi siitä, että hoitolaitoksessa ei ole hyvä idea panna eri-ikäisiä romaneja samaan huoneeseen. Tai: nuori romaninainen ei voi tavata sairaalavaatteissa van-hempaa romanimiestä. Romaneilla on omat norminsa sille, miten vanhemman ihmisen edessä ollaan.

Tai jos nuori romanimies sanoo, että hän tapaisi työntekijöitä ennemmin Sörkassa kuin Hakaniemessä, koska Hakaniemessä pyörii kaikennäköistä porukkaa, joiden kanssa on vähän riitaa ja mies haluaisi olla erik-seen.

Kun mies näin sanoo, hänet kannattaa ottaa todesta.”Kulttuurin mukanaan tuomat asiat ovat todellisia

asioita eivätkä mitään vedätystä”, Theslund huomaut-taa.

Mutkien kautta kuivilleTerno Theslund eli kymmenvuotiaasta kolmekymppi-seksi perheensä kanssa Tukholmassa. Siellä hän kuului nuorten romanimiesten porukkaan, joka käytti pääpäih-teenään amfetamiinia. Rikokset tulivat mukaan kuvaan. Hän istui vankilassa 14 vuotta eri tuomioita.

”Kun olin ns. radalla, en ottanut mitään vastaan. Su-kulaiset ja ystävät yrittivät välillä sanoa, että eikö Terno kannattaisi miettiä ja kääntää suuntaa. Hakeuduin hoi-toon kolme kertaa. Vilpittömästi halusin ja yritin muu-tosta, mutta retkahdin aina ja löysin itseni taas samoista mestoista ja samoista hommista.”

Kun viimeinen vankilatuomio tuli 2003, tiili oli purrut ja mitta istumiseen alkoi olla täysi. Hän kiittää avusta elämänmuutokseen vankiloissa tapaamiaan hy-viä erityisohjaajia ja päihdetyöntekijöitä. Oman osansa teki lapsuuden tuttu, helluntaiseurakunnan evankelista, jonka Terno tapasi vankilomallaan ja teki sitten oman uskonratkaisunsa.

Vankeuden viime vaiheissa hän kävi autokoulun. Vaikka Terno oli ajanut autoa koko ikänsä, 38-vuotiaana hänellä oli ajokortti. Ajokortin saaminen oli kova juttu, onnistumisen kokemus, josta tuli voittajan olo, hän sa-noo.

Vapauduttuaan Theslund tuli Helsinkiin ja sai apua sosiaalityöntekijältään ja ehdonalaisvalvojaltaan.

”He tukivat tosi paljon. Sosiaalityöntekijä hoiti asunnon ja auttoi taloudellisissa asioissa. Hoidin val-vonnan hyvin, ja ensimmäistä kertaa koin, että en ole tarkkailussa enkä syynin alla. Se kannusti monissa tilan-teissa. Opettelemista oli paljon. En osannut esimerkiksi käyttää pankkikorttia, enkä tiennyt, miten laskut mak-setaan.”

Helsingissä Theslund löysi tiensä silloin projektina toimineeseen Kaaloon. Aikansa Kaalon touhuja katsot-tuaan hän päätyi kysymään päiväkeskusta silloin vetä-neeltä Johannes Niska-Virralta työharjoittelupaikkaa.

”Tuli sellainen sydämen palo. Uskoin, että mulla on annettavaa”, hän sanoo. Projektin johtoryhmä usutti häntä opiskelemaan lähihoitajaksi, mikä toteutui pienen alkukakistelun jälkeen. Lähipiiri oli opiskeluaikeista tyr-mistynyt ja ihmetteli, mitä Terno aikoo tehdä. Mennä sairaalaan töihin?! Vasta myöhemmin ihmisille on kir-kastunut, että lähihoitaja voi tehdä myös päihde- ja mie-lenterveystyötä.

Työtilaisuuksista kannustustaTerno Theslund oli suorittanut peruskoulun Ruotsissa, mutta koulunkäynti oli jäänyt siihen. Lähihoitajakoulun opiskelukavereilla oli aiempia ammatteja ja pohjaa työ-elämästä.

”Muistan, kun tutoropettaja sanoi, että ensimmäi-sellä viikolla me vain orientoidutaan opiskeluun. Viitta-sin heti ja kysyin, mitä se tarkoittaa.”

Jos Theslund voisi korjata edes yhden romaniväes-töön liittyvän ennakkoluulon, se olisi käsitys romaneis-ta työtä vieroksuvina. Hän muistelee isäänsä, joka oli ahtaajana satamassa. Isän isä rakensi teitä ja kaivoi ojia. Tuntuu siltä, että käsitys romaneista työtä vieroksuvina

Tiimi • 4/2013 • 19

”kulttuurin mukanaan tuomat asiat ovat todellisia asioita eivätkä mitään vedätystä.”

Terno TheslundTyössäOhjaaja matalan kynnyksen päiväkeskus Kaalossa.

KoulutusLähihoitaja.

KotoisinOlen syntyjäni Hangosta.

Työssäni palkitseeSe kun saa auttaa ihmisiä.

Rakkain työkaluTyöni perustuu aika pitkälle vertaistukemiseen, joten vastaan, että oma elämänkokemus ja vertaistukena oleminen.

Paras saamani palauteKun joku muistuttaa siitä, että teet hyvää ja arvokasta työtä.

VapaallaOlen intohimoinen penkkiurheilija ja seuraan periaattees-sa kaikkea urheilua. Itse olen pelannut paljon lentopalloa.

MottoMeidän asiakkaille sanon aina, että elämässä ei saa mi-tään ilmaiseksi. Toinen asia jonka sanon, on että pitää välttää menemästä yli siitä, missä aita on matalin.

olisi syntynyt samaan aikaan, kun töitä ei enää ollut heil-le, joilla ei ole koulutusta mihinkään ammattiin.

Edelleen on työnantajia, jotka ottavat töihin kah-desta samalla viivalla olevasta ennemmin pääväestöön kuin etniseen vähemmistöön kuuluvan. Theslundia rii-paisee, kun 12–13-vuotiaat sukulaislapset vastaavat ky-symykseen, mitä susta tulee isona, että minusta ei var-maan tule mitään. Ei mua kuitenkaan ota kukaan töihin.

Terno Theslund kuuluu romaniyhteisössä heihin, jotka ovat huolissaan romaninuorten liian varhaisesta

aikuistumisesta. Kotia perustetaan jo 14–15-vuotiaana ja 18-vuotiaalla saattaa olla kaksi lasta. Siitä on arjen elä-män hallinta kaukana, sanoo Theslund. Hän kannustaa romaneja opiskelemaan ja raivaamaan itselleen paikkaa yhteiskuntaan.

”Aina on ollut romaneja, jotka kouluttaneet itseään ja lähteneet työelämään. Olen sanonut ihmisille, ettei mulle ollut liian myöhäistä lähteä 38-vuotiaana opiske-lemaan lähihoitajaksi. Ei se ole sitä muillekaan.”

TyÖ Ja TeKIJÄ

20 • Tiimi • 4/2013

TIeTeeN KeNTILTÄTieteen kentiltä -palstalla seurataan päihdealan tieteellistä tutkimusta. Tutkimuksia referoivat A-klinikkasäätiön kehittämisyksikön tutkimusryhmän työntekijät.

vankilaSSa toteutettu korvaushoito vähentää erityisesti pistämiseen liittyvää riskikäyttäytymistä ja opioidien käyttöä vankeusaikana. Se myös parantaa korvaushoidon jatkumisen todennäköisyyttä vankeusajan jälkeen: vankeusaikana korvaushoidossa olleet kiinnittyivät hoitoon ja pysyivät paremmin hoidossa vankeuden jälkeen kuin muut päihdeongelmaiset vankilataustaiset ihmiset.

Tulokset käyvät ilmi systemaattisesta kir-jallisuuskatsauksesta, joka toteutettiin tie-teellisistä tietokannoista. Artikkelihaut tehtiin vuoden 2011 alkuun saakka.

Vankilassa annetun korvaushoidon vaikutuksesta vankeusajan jälkeiseen rikollisuuteen tai päihteidenkäyttöön ei ilmennyt selvää näyttöä kirjallisuus-katsauksessa.

joS aSiakaS arvioi, että hoitosuhde terapeuttiin oli vahva, myös hoito oli tuloksellisempaa. Tämä selvisi yhdysvalta-laisessa tutkimuksessa, johon osallistui 257 asiakasta ja terapeuttia.

Asiakkaat ja terapeutit jaettiin tutkimuksessa kahteen ryhmään, joista toisessa toteutettiin tavallista päihdeohjausta ja toisessa henkilökunta koulutettiin antamaan motivoivaan haastatteluun perustuvaa ohjausta. Asiakkaat arvioivat hoitosuhteen vahvuutta kahden tapaamisen jälkeen.

Asiakkaiden arvioimassa hoitosuhteen laadussa ei havaittu eroja tavallisen ohjauksen ja motivoivaan haastatteluun perustuvan ohjauksen välillä. Sen sijaan eri terapeuttien välillä erot olivat merkitsevät. Tiettyjen terapeuttien hoitosuhteet keskimäärin vahvoiksi arvioineilla asiakkailla hoitotulos oli parempi. Tuloksellisuuden mittarina käytettiin päihteiden käyttöä 4–16 viikkoa hoitojakson jälkeen.

Korvaushoito vankeusaikana vähentää riskikäyttäytymistä

Dagmar Hedrich et al.: The effectiveness of opioid maintenance treatment in prison settings: a systematic review. Addiction 3/2012.

Terapeutilla on väliä

Paul Crits-Christoph et al.: The alliance in motivational enhancement therapy and counseling as usual for substance use problems. Journal of Consulting and Clinical Psychology 6/2009.

Tiimi • 4/2013 • 21

SIMPURaJUSSI SIMPURA • jussi.simpura@thl.fi

saatavuus ja hinta – kaksi kallehinta

• Dosentti Jussi Simpura työskentelee tutkimusprofessorina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi

Alkoholimonopoli voi olla tehokas erityisverovirasto.

elokuuSSa 2013 jatkui keskikesällä alkanut keskustelu alkoholin kulutuksen vähentämistoimista, niiden mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista. Saatavuus ja hinta näyttävät tutkimustiedon mukaan edelleen tehokkaimmilta säätöventtii-leiltä, mutta säätelyä vaikeuttaa alkoholin laaja matkustajatuonti Virosta. Jotkut harvat haluavat tosin vieläkin uskoa, että juoppoutta voitaisiin vähentää, vaikka keskimäärin juotaisiin enemmän. Silloin siis onnistuttaisiin vähentämään suurku-lutusta ja nostamaan muun kulutuksen tasoa, mutta vältettäisiin alkoholihaitto-jen kasvu. Tämä kauppiaitten onnela ei ole toteutunut vielä missään. On vaikea

uskoa, että se onnistuisi edes innovaatio-Suomessa. Puheenvuoroja kirvoitti sosiaali- ja terveysministeriön tiedote alkoholilain uudistuksesta.

Siinä katsottiin, että alkoholihaittojen vähentämiseksi tarvitaan yleisten sosiaali- ja terveyspo-liittisten toimien lisäksi myös saatavuuteen ja hintaan kohdistuvia toimia. Reaktiot tiedottee-seen tuovat näkyviin alkoholipolitiikan Rubikin kuution koko värikirjon.

alkon enTinen PääjohTaja muistutti, että saatavuuden ja hinnan käyttöä alkoholi-politiikan välineinä rajoittaa Viron varaventtiili: jos saatavuus kiristyy ja hinta kohoaa Suomessa, kasvaa matkustajatuonti ”omaan käyttöön” nopeasti. Emeritus-pääjohtajan mukaan paran-nusta saadaan vasta, kun Viron hallitus huomaa, miten erinomainen verotuskohde alkoholi-juomat on myös Virolle. Joku muu voisi jatkaa ajatusta esimerkiksi siihen suuntaan, että alko-holimonopoli voi olla tehokas erityisverovirasto korkeampien verojen keräämiseksi.

Kokenut toimittaja taas totesi sen, minkä useimmat näkevät joka päivä: viini on jo mai-tokaupoissa, kun Alkon myymälät ovat kylki kyljessä suurten ruo-kakauppojen kanssa. Päivystyspoliklinikan lääkäri huomautti, että kiristyvä alkoholipolitiikka voi entisestään kärjistää hänen työssään näkyvää alkoholiongelmaa: ”matkailijoiden omaan käyttöön tuo-mat” kotivarastot ovat kasvaneet ja ne lisäävät tuhoisan juopot-telun riskiä.

Lopulta hyvinvointisosiologian professori tiivisti hallituksen ra-kenneuudistusohjelman yhden kohdan uudella tavalla: alkoholipo-litiikka on asettunut osaksi työurien pidentämistä, ei enää vain kansanterveyskysymykseksi. Tämä tulkinta pääsi myös valtalehden pääkirjoitukseen.

alkoholiPoliiTTiSeSSa keskustelussa näyttää siis olevan uusia näkökulmia. Keino-valikoimassa ei kuitenkaan ole paljon yllättävää: vanhat konstit, saatavuus ja hinta, ovat pa-rempia kuin pussillinen uusia, varsinkin kun pussissa ei juuri ole uusia keinoja. Ongelmana on, että alkoholin saatavuuden ja hinnan sääntely toimii parhaiten laboratorio-olosuhteissa, rajat ylittävää turistituontia säätelemään pystyvässä umpiossa. Nyky-Suomessa umpio on haurastu-nut monin paikoin kehikoksi. Silti saatavuus ja hinta ovat keinoista kallehimmat, eivät ainoita mutta edelleen parhaita.

22 • Tiimi • 4/2013

Teksti: MARKUS SJÖHOLMmarkus.sjoholm@a-klinikka.fiKuvitus: PäIVI KARJALAINEN

Tiimi • 4/2013 • 23

Vielä pari vuotta sitten Hannan tilanne vaikutti lähes toivottamalta: vakava hoitamaton työuu-pumus, rahapeliongelma, suuri velka, ystävien

menetys valehtelun ja salailun takia, potkut, masennus ja itsemurha-ajatukset.

Nyt Hanna voi kuitenkin paremmin kuin koskaan aiemmin. Kriisin läpikäytyään hän on oivaltanut monta asiaa itsestään, rahapeliongelmasta ja elämästä.

”Se mitä mulle on tapahtunut, on kasvattanut mua ihmisenä. En ole enää kärkäs vaan osaan suhtautua toi-siin lempeästi. Arvostan muiden mielipiteitä, joista en-nen otin herkästi kipinää. Kontrollointitarpeeni on vä-hentynyt. Ymmärrys ja hyväksyntä ovat aivan uudella tasolla. Tuntuu, että olen vihdoin balanssissa”, sanoo Hanna, kokemusasiantuntija.

Kokemuksen kautta asiantuntijaksi”Nimensä mukaisesti kyseessä on kokemukseen perus-tuva asiantuntijuus. Ymmärrykseni rahapeliongelmasta perustuu omaan kokemukseeni. Toisista peliongelman selättäneistä ’kokemusasiantuntijoista’ minut erottaa se, että olen saanut auttamistehtävääni koulutusta ja saan myös työnohjausta. Se on helpottanut minua kohtaa-maan kriisissä olevia ihmisiä”, kertoo Hanna.

Joissain tehtävissä kokemusasiantuntijan työstä saa palkkaakin. Hanna on sen sijaan liikkeellä vapaaehtoi-sena.

”Saan tästä tosi paljon hyvää mieltä. Bussikortti on minulle riittävä palkkio. Olen sisäisesti motivoitunut”, hän sanoo hymyillen.

Peliongelma pääomaksi

Menneisyyden velat painavat, mutta Hannan olo kevyt. Entinen

raskaan sarjan rahapelaaja on onnistunut kääntämään tappiot

voitokseen ja auttaa nyt muita tekemään samoin.

Hanna hyödyntää kokemustaan monin tavoin: hä-nellä on tuettava henkilö, jota hän auttaa pääsemään yli rahapeliongelmastaan, hän vetää virtuaalista Pelivoima-piiri-vertaisryhmää sekä toimii ongelmapelaajien neu-vonta- ja tukipiste Tiltin ohjausryhmässä. A-klinikka-säätiön Päihdetiedotusseminaarissa hän piti kokemus-asiantuntijan puheenvuoron, joka poiki haastatteluja eri lehtiin – myös tämän.

Vertaisen viesti menee perilleHannan vetämä Pelivoimapiirin vertaisryhmä ei levän-nyt edes heinäkuussa, vaan viestejä vaihdeltiin päivit-täin. Kun eräs jäsen ilmaisi pelkonsa, ettei pysty vastus-tamaan kiusausta pysyä peleistä erossa, Hanna kirjoitti 17.7. klo 10.39:J Haluatko kertoa peloista tai miltä lopettamisen ajatus tuntuu… Mikä siinä ahdistaa? Mulla oli todella kauhea olo kun lopetin pelaamisen... Piti todellakin kohdata kaik-ki asiat mitkä oli kätevästi pelien aikana onnistunut siir-tämään syrjään. L Taistelu pelihimoa vastaan oli tuolloin alussa jokainen minuutti päivässä. Pelkät pelit pyöri mie-lessä ja fiilis oli todella ahdistunut ja levoton.

”Vertaisuus on a ja o. Kirjoittaminen saman koke-neelle on helpompaa. Tulee tunne, että häntä ymmär-retään”, sanoo Pelivoimapiiriä jo pelaaja-aikanaan käyt-tänyt Hanna.

Hannan vetämässä ryhmässä on mukana parikym-mentä jäsentä, joista osalla oma pelaaminen alkaa olla hanskassa mutta osa kamppailee pelaamisensa kans- > > >

24 • Tiimi • 4/2013

Hannan tarina■ ■ ■ ”Kun sain töistä potkut, heräsin tilanteeseeni. En ollut edes yrittänyt lopettaa pelaamista sitä ennen, koska en tajunnut, että minulla on ongelma. Vasta nyt tajusin, että olin tehnyt jotain kamalaa. Ihmettelin, mitä minulle oli oikein tapahtunut, mikä piilevä mielisairaus minulla oikein on. Olin uhrannut työpaikkani ja ihmissuhteeni pelaamisen takia. Se oli syrjäyttänyt kaiken muun tunne-elämäni.

Viimein minulle valkeni totuus, jonka olin onnistunut kieltämään itseltäni jollain hirveällä tavalla. Olin pelannut netin ison rahan pelejä, marketin pikkupelit eivät minua houkuttaneet. Joskus voi-

tinkin niistä hurjia summia, parhaina viikkoina yli 10 000 euroa. Kokonaissaldo oli kuitenkin pahasti pakkasella.

Olin pelannut töissä, työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin kotonani verkkarit jalassa ja viinilasi kä-dessä.

Ystävät kyselivät, oliko kaikki ok. Joo joo, vastasin. Pikkuhiljaa ystävätkin jäivät. Mieluummin pela-sin. En vastannut puhelimeeni enkä mennyt enää tapaamisiin. Minä vain pelasin.

Vuosi sitten lopetin pelit kuin seinään. Lopettamistani helpotti se, ettei muita vaihtoehtoja ollut. Olin kavaltanut rahaa työpaikaltani pelaamisen takia ja jäin siitä kiinni. Poliisi haki minut ja piti pi-dätettynä kolme päivää. Heille jouduin tunnustamaan peliongelmani. Annoin heille nettikasinoiden salasanani ja käyttäjätunnukseni, jotta he näkivät, mihin rahat olivat menneet.

Pelaaminen oli ollut minulle kaikkein tärkeintä, kuin hiilidioksidia. Tai oikeastaan se oli kuin häkää, joka syrjäytti kaiken muun elollisen tieltään. Pelatessa tunne oli mahtava, siitä sain kaikki kiksini ja hyvänolontunteeni. Pelaaminen toi merkityksen siihen aikaan onttoon elämääni. Tuli tunne, että hallitsen jotain.

Pelatessa kaikki muu ympäriltä unohtui: välillä oli pyykit kolme päivää koneessa enkä jaksanut lait-taa tiskejä pesuun. Roskapussit jätin oven viereen takapihalle. Koirien ulkoilutus oli kova ponnistus.

Potkut saatuani ja poliisin suojiin jouduttuani ymmärsin, ettei näin voi todellakaan jatkua. Kun pääsin vapauteen, hakeuduin Helsingin Peliklinikalle, terapeutin vastaanotolle. Ensimmäisillä käynti-kerroilla puhutuista asioista en muista enää paljoakaan, olin niin shokissa. Pikkuhiljaa tilanne rupesi aukeamaan. Tuli valtava häpeä. Kun kävelin kaupungilla, tuntui, että pääni yläpuolella oli kyltti, jossa luki rikollinen.

Tein kirjallisen sopimuksen itseni kanssa, että voin laittaa lottoa, mutten pelata mitään muuta. Se sopimus on pitänyt ja se pitää. Elämääni alkoi tulla pelaamisen sijasta muuta sisältöä ja vähitellen alkoi tuntua paremmalta. Tulevaisuuden usko palautui.

Löysin sitten elämänkumppaninkin. Pian suunniteltiin jo häitä. Silloin tuli tunne, etten voi salata pelaamishistoriaani. Ahdisti kertoa, mutta oli pakko. Kumppani otti asian kevyemmin kuin olin aja-tellut. ”Sehän on menneisyyttä”, hän totesi. Nyt olemme onnellisesti naimisissa.

Löysin myös uuden taidon, kirjoittamisen. Lukioaikoina sain vielä erityisopetusta kirjoittamiseen, mutta nykyään se on helppoa ja ilmaiseminen kirjoittamalla vaivatonta. Nautin suuresti kirjoittami-sesta Pelivoimapiirissä, se oli myös itselleni aikoinaan suureksi avuksi.

Tulevaisuus pelottaa edelleen, mutta uskon, että kaikki järjestyy, tavalla tai toisella.” ■

Tiimi • 4/2013 • 25

sa päivittäin. Velkaongelmien, ihmissuhteiden ja peli- himon lisäksi ryhmässä käydään keskustelua myös muis-ta aiheista.

”Herättelen keskustelua ja tsemppaan porukkaam-me lähes päivittäin. Kirjoittelen muustakin kuin pelaa-misesta, esimerkiksi arjen pienistä iloista, säästä ja rat-sastamisesta.”

Omasta kokemuksesta on hyötyä. Kun eräs ryhmän jäsen kertoi pohtineensa jo pitempään, miten puhuisi pelaamisestaan puolisolleen, Hanna pystyi kertomaan omasta vastaavasta kamppailustaan ja sen lopputulok-sesta. Siitä jäsenkin rohkaistui. Pääkipu ja pahin ahdis-tus katosivat.

Aina yksityisistä kokemuksista ei kuitenkaan saa yleistä. Pitää osata hypätä pois itse koetusta. Hannakin on huomannut, että toisinaan hänellä olisi selvät sävelet siitä, miten jäsenen kannattaisi toimia.

”Mutta ei saa tyrkyttää liikaa omaa näkemystään, sillä kaikille eivät sovi samat menetelmät. Jokaisen pe-liongelma on erilainen ja kriisin kokemus yksilöllistä. Harvat lopettavat pelaamistaan kuten minä, seinään. Eivätkä kaikki ole käyneet yhtä syvällä kuin minä. Joku on käynyt syvemmälläkin.”

Tukea kynnyksen ylittämiseenVerkkoryhmän lisäksi Hannalla on tuettava henkilö, jonka kanssa hän kahvittelee kuukausittain. Tapaamis-ten jälkeen Hanna purkaa tilanteen Tiltin työntekijän kanssa.

Jännittää, pelottaa ja hävettää. Siltä pelaajasta tun-tuu tulla kaapista ulos peliongelmansa kanssa.

”Tukihenkilöä ei saisi hirveästi jännittää. Se riittää, että tuettavaa jännittää. Pitää olla koko ajan läsnä, ei saa katsoa kelloa tai kännykkää. Vuorovaikutus on niin pie-nestä kiinni. Ja oman ongelman kanssa pitää tosiaan olla jo sujut, ettei homma mene omaksi terapiaksi.”

Kun pelaaja on viimein päässyt kaapista ulos, peh-meä vastaanotto on Hannasta tärkeää.

”Kuunteleminen on tärkeämpää kuin neuvojen ja-kaminen, sillä pelaajan häpeä on valtava. Vauhtiin pääs-tyä useimpien tarve puhua on suurta. Siitä se rupeaa sit-ten aukeamaan”, Hanna kertoo.

Kuten verkkovälitteisessä työssä, myös tukihenki-lötoiminnassa on tärkeää mennä tuettavan vauhdilla. Toisinaan otetaan askelia taaksepäin, mutta se ei saa tur-hauttaa.

”Pitää hyväksyä, ettei tuettava ole välttämättä valmis vastaanottamaan vielä kaikkea. Välillä pitää vetää itseään suitsista, ettei innostu liikaa.”

Nyt Hannan tukemalla henkilöllä alkaa mennä jo

”Välillä pitää vetää itseään suitsista, ettei innostu liikaa.”

Apua tarjolla

PelivoimaPiiRi on Peluurin ja A-klinikka-säätiön ylläpitämä tekstiviestitse ja netissä toimiva palvelu, jossa on mahdollisuus vertais-ryhmäkeskusteluun ja yksityisviesteihin sekä erilaisiin tuki-, info- ja muistutusviesteihin.

pelivoimapiiri.fi

TilTTi on Helsingin Kaisaniemessä sijaitseva tieto- ja tukipiste, johon ovat tervetulleita pelaajat, heidän läheisensä ja pelihaittoja kohtaavat ammattilaiset. Nettisivuilla voi tutustua tukihenkilöiden tarinoihin, hakea tukihenkilöä tai tukihenkilöksi.

tiltti.fi

RaiPe RahaPeliPäiväkiRja on A-klinikka-säätiön Päihdelinkki-verkkopalvelun tuottama uusi oma-aputyökalu rahapelaamisen seurantaan. Käyttäjä tunnistaa pelaamistaan, asettaa tavoitteensa ja seuraa pelaamistaan ja tavoitteissaan edistymistään monenlaisten testien, muistiinpanojensa ja graafien avulla. Raipe-tuomari kannustaa käyttäjää eteenpäin.

rahapelipaivakirja.fi

> > >

26 • Tiimi • 4/2013

Hanna koki saaneensa aikoinaan mielestään hyvää tukea peliongelmaansa eri palveluista ja ihmisiltä. Nii-den avulla hän pääsi ponnistamaan takaisin jaloilleen. Hänen mielestään voisi olla ”voittamaton paketti” ottaa kokemusasiantuntijoita entistä paremmin mukaan am-mattilaisten rinnalle palveluja kehittämään.

”Palveluissa voitaisiin käsitellä vielä enemmän hen-kisiä juttuja ja mielen hyvinvointia, kun se kuitenkin näyttää olevan niin tärkeässä osassa. Pelit ovat monelle pakokeino tunteista. Ennen kontrollissa ollut pelaami-nen lähtee monella käsistä, kun tulee joku kriisi. Pelaa-minen rentouttaa, se menee pelurille niin voimakkaasti aivojen mielihyväkeskukseen. On tärkeää ymmärtää, miksi pelaa, koska sitten oikeisiin asioihin voi puuttua ja saada pelaamisen poikki.”

”kuunteleminen on tärkeämpää kuin neuvojen jakaminen.”

niin hyvin, että tapaamisväliä on harvennettu pariin kuukauteen. Peliongelmaa voi siis hallita ja ajan kanssa ahdistuskin helpottaa. Niin Hannakin lupaa 18.7. Peli-voimapiiri-ryhmälleen:

Älä pelkää. Sellaista asiaa mihin voit itse vaikuttaa, ei kannata pelätä. Muistele kaikkea sitä menetettyä rahaa ja pahaa oloa, mitä pelit ovat aiheuttaneet ja ole vahva. Lo-pettaminen on tosi vaikeeta... Siitä ei pääse mihinkään... Sitä se on… Mutta usko mua, et ajan kanssa ahdistus ja pelihimo helpottaa... Sen se tekee... Lupaan sen. J

On tärkeä ymmärtää, miksi pelaaTiltissä on Hannan lisäksi seitsemän kokemusasiantun-tijaa. Heitä yhdistää auttamishalu, mutta muuten he ovat ”hirveän erilaisia”. Hanna on porukan ainoa nai-nen. On vanhempia ja nuorempia. Motiivit ja mielipi-teet vaihtelevat, samoin työtavat. Osa esimerkiksi tekee Tiltissä ns. ”kahvitaukopäivystyksiä”, joissa väki vaihtuu ja ihmisiä kohdataan vain pikaisesti. Hanna koki, ettei olisi sen kaltaisessa hektisessä hommassa parhaimmil-laan.

”Halusin itse jatkumoa, kuulla ja nähdä, miten tu-ettavalleni käy. On hyvä asia, että voi valita, kuinka ver-taisena toimii.”

Markus Sjöholm työskentelee Päihdelinkin koordinaattorina A-klinikkasäätiön keskustoimistossa.Kommentoi juttua osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi

Tiimi • 4/2013 • 27

Ihan mun juttu

FaTTaLUUTaANNIKA KOKKONEN • annika.kokkonen@windowslive.comTiimin Fattaluuta-palstalla kerrotaan projektin kokemuksista:

mikä palveluissa käyttäjien näkökulmasta toimii ja missä on parantamisen varaa?

Annika Kokkonen on koulutettu fattaluuta.

Stop Huumeille ry:n Fattaluuta-hankkeessa koulutetaan vapaaehtoisia tukihenkilöitä – fattaluutia – ihmisille, jotka tarvitsevat apua palveluissa. Hanketta esiteltiin Tiimissä 1/2013.

”Lähdin alkuvuodesta mukaan Fattaluuta-koulutuksiin A-klinikkani omahoitajan tuella. Hän oli saanut esitteen toiminnasta ja se kuulosti hänen mielestään ”ihan mun jutulta”. Kuntoutukseni oli juuri loppunut ja jotain sisältöä päiviin piti löy-tää. Työelämä tuntui vielä kuitenkin kaukaiselta ajatukselta näin pian kuntoutuksen päättymisen jälkeen. Laitoin kyselyä sähköpostilla, voisinko aloittaa koulutuksen vielä, vaikka yksi kerta oli jo ehtinyt mennä. Sain ystävällisen vastauksen, jossa mi-nut toivotettiin tervetulleeksi. Positiivinen vastaanotto helpotti jännitystäni ja päätin lähteä mukaan toimintaan.

Ensimmäisenä kertanani meillä oli aiheena sosiaalitoimen palvelut. Tietoa tuli paljon ja moni opittu asia tuli heti käyttöön omia asioita hoitaessa. Tuntui helpom-malta täyttää hakemuksia, kun oli oikeasti tietoa siitä, mitä papereihin tulisi kirjoit-taa ja mitä minun kannattaisi hakea. Sain tietoa myös siitä, mitä minun pitäisi tehdä helpottaakseni asioiden etenemistä.

Koulutuksia on ollut monenlaisia ja monista aiheista. Olen ollut Helsingin sosi-aali- ja terveysviraston Lähityön mukana heidän kierroksellaan Helsingin kaduilla. Olen myös päivystänyt sosiaaliaseman aulassa siltä varalta, että joku tarvitsisi apua hakemuksen täytössä tai tukea varatulle ajalleen. Viihdyn koulutuksissa ja fattaluu-dan hommissa, sillä tuntuu mukavalta saada vastuuta ja toimia tuettavien kanssa eri tilanteissa.

Kevään koulutuksien päätteeksi fattaluudille järjestettiin loppukoe opituista asioista. Mikäli läpäisisi kokeen ja oma elämänhallinta olisi mallillaan, saisi valtuu-det toimia myös yksin tuettavien kanssa. Kokeen läpäisystä saisi myös diplomin ja

stipendin. Minä valmistuin ja sain elämäni ensimmäisen stipendin. Meillä oli kaikkien fattaluutien ja Stopin työtekijöiden kesken yhtei-set kesäjuhlat Suomenlinnassa, jossa juhlimme valmistuneita päi-vällisen ja puheiden merkeissä.

Toimiminen fattaluutana ja valmistuminen koulutuksesta on vahvistanut haluani jatkaa aikaisemmin keskeytyneitä lähihoitaja-opintoja mahdollisesti jo ensi syksynä. Uskon, että fattaluutana toi-mimisesta on silloinkin minulle suuri etu. Tällä hetkellä kuitenkin nautin ja keskityn työkokeiluuni Stopissa.

Odotan syksyä kovasti osaksi siksi, että olen saanut työkokei-lun myötä myös lisävastuuta fattaluutana uusissa sosiaaliasemien

päivystyksissä sekä valtuudet toimia vetäjänä osassa syksyn koulutuksista. Toivotan-kin kaikki syksyn kouluttajat ja uudet fattaluudat lämpimästi tervetulleiksi!”

28 • Tiimi • 4/2013

TANJA HIRSCHOVITS-GERZ & JUKKA AHONENtanja.hirschovits@a-klinikka.fijukka.ahonen@a-klinikka.fi

Rahapeliongelmaisten tyypittely ja arjen käytännöt

Rahapeliongelmaisten tyypittelyä koskevassa tutkimushankkees-samme kysymme, miten raha-

peliongelmaisia koskevat tyypittelyt ja peliongelmaisten käytännön hoitotyö Suomessa jäsentyvät suhteessa toisiin-sa.

Olemme kuvanneet tutkimustulok-sia Janus-lehden numerossa 3/2012. Vertasimme artikkelissamme rahapeli-ongelmaisia hoitavien ammattilaisten näkemyksiä vallitseviin tieteellisiin luo-kitteluihin rahapelaajista. Tulossa on vielä hoitorekisteriaineistoihin perustu-va artikkeli suomalaisista rahapelion-gelmaisista.

Tutkimuksemme aineisto koostuu 14:n rahapeliongelmaisia hoitavan am-mattilaisen ryhmähaastatteluista, jotka tehtiin vuonna 2010. Haastatellut ku-vasivat ongelmapelaajia tyypillisimmin

pelien, sosiodemografisten tekijöiden sekä riippuvuuden ja yleisten psyykkis-ten tekijöiden näkökulmasta.

Pelit, psyyke ja elämäntilanne Pelimuotojen perusteella saatettiin pu-hua esimerkiksi kolikkopelien tai poke-rin pelaajista. Sosiodemografisilla teki-jöillä tarkoitettiin iän tai elämäntilan-teen kaltaisia tekijöitä. Haastateltavat liittivät pelaamisen lähes poikkeuksetta johonkin elämänkaaren taitekohtaan, kuten muuttamiseen pois kotoa, per-heen perustamiseen tai eläkkeelle siir-tymiseen. Psyykkisistä tekijöistä haasta-teltavat näkivät yhteyksiä yleisesti mie-lenterveyteen tai riippuvuusalttiuteen, mutta psykiatrinen, tautiluokituksiin perustuva mielenterveyden häiriöitä koskeva jäsennys jäi keskusteluissa ole-tettua vähäisemmäksi.

Kokonaisuudessaan ongelmapelaa-misen kipupiste paikantui yksilöllisten tekijöiden, sosiaalisten suhteiden, elä-mäntilanteen ja rahapelimuodon ra-japintaan. Keskusteluissa painottuivat merkittävästi enemmän tilannesidon-naiset tekijät kuin yksilön sisäiset, py-

Suomalaisessa hoitokult-

tuurissa rahapeliongelmat

paikantuvat yksilöllisten

tekijöiden, sosiaalisten suh-

teiden, elämäntilanteen ja

rahapelimuodon rajapintaan.

Kansainvälisesti on korostet-

tu yksilön psyykkisiä tekijöitä.

riippuvuushoitotyötä tekevät eivät välttämättä tunnista riittävästi omaa osaamistaan.

syvät ominaisuudet. Näkökulma erosi näin kansainvälisestä ”psykotieteitä” edustavasta tyypittelyperinteestä, jossa yksilön psyykkisillä tekijöillä ajatellaan olevan keskeinen merkitys.

Viisi pelaajatyyppiäHaastattelujen pohjalta rakensimme viisi keskeistä pelaajatyyppiä (kuvio): 1) nettiaddiktipojat, 2) menestyvät poke-rimiehet, 3) maahanmuuttajamiehet rahapelaajina, 4) yksinäiset automaat-tien pelaajat ja 5) mielenterveysongel-maiset. Keskeiset pelaajatyypit eivät välttämättä olleet ongelmapelaaja-asi-akkaiden yleisimpien ominaisuuksien tiivistymiä, vaan haastateltavat näytti-vät kiinnittävän korostuneesti huomio-ta viimeisimpien vuosien aikana tapah-tuneisiin asiakaskunnan ja pelitarjon-nan muutoksiin.

Kullakin pelaajatyypillä oli omanlaisi-aan elämänkaaren haasteita, jotka vas-taajien mielestä vaikuttivat ongelmalli-sen pelaamisen syntyyn, pelitapaan ja peliongelman ilmiasuun. Vaikka haas-tateltavat arvioivat kullakin ongelma-ryhmällä olevan erityisiä hoidollisia tar-

Tiimi • 4/2013 • 29

TUTKITTUaTutkittua-palstalla kerrotaan

päihdealan ajankohtaisista tutkimusaiheista.

peita, he eivät kuitenkaan pitäneet mi-tään tyypittelyä tärkeänä hoitomuodon valinnan kannalta. Sen sijaan keskuste-luissa painotettiin asiakkaan kanssa yh-dessä tehtävää kartoitusta siitä, millai-nen hoito häntä voisi auttaa.

Tärkeiksi huomioitaviksi ja hoidet-taviksi asioiksi nostettiin erilaiset sosi-okulttuuriset tekijät ja arjessa selviy-tyminen. Erilaisten hoitomenetelmien asiakaskeskeisen ja tarpeen mukaisen hyödyntämisen arvioitiin kuuluvan hoi-totyöntekijän ammattitaitoon.

Suomen hoitokulttuuri poikkeaa kansainvälisestä linjastaErot ymmärryksessä siitä, mihin ongel-mapelaaminen on yhteydessä, kuvas-tavat osaltaan lääketieteellisen diag-nostiikan suhdetta suomalaiseen, so-siaalipainotteiseen hoitotyön arkeen. Suomalaista sosiaalityöpainotteista työotetta voi kuvata case management -tyyppiseksi työskentelyksi tai palve-luohjaukselliseksi työksi. Hoito pyritään räätälöimään arjen hallinnan ja toimi-juuden näkökulmista.

Haastattelujen pohjalta rakentui viisi keskeistä pelaajatyyppiä.

Alkuperäisartikkeli tutkimushankkeesta: Tanja Hirschovits-Gerz, Jukka Ahonen & Tuukka Tammi: Peli, persoona vai tilanne? Rahapeli-ongelmaisia koskevat tyypittelyt tutkimuskirjallisuudessa ja arjen hoitotyössä. Janus 3/2012.

YTM, sosiaalipsykologi Tanja Hirschovits-Gerz työskentelee projektisuunnittelijana A-klinikkasäätiön Verkottaja-hankkeessa ja FM Jukka Ahonen tutkijana A-klinikkasäätiön keskustoimistossa.

Suomalaista hoitokäytäntöä ei voi tämän tutkimuksen perusteella pitää alkeellisempana tai vähemmän tulok-sellisena kuin kansainvälistä osaamis-ta, sillä suurella osalla peliongelmaisia hoitavista ammattilaisista esimerkiksi A-klinikoilla on ylemmän korkeakoulu-tutkinnon tasoinen sosiaalityön koulu-tus ja lisäksi erilaisia pitkiä terapiakou-lutuksia. Monet terapeutit hyödyntävät ja soveltavat työssään samoja, hyväksi arvioituja työskentelymenetelmiä, ku-ten kognitiivista ja ratkaisukeskeistä te-rapiaa sekä motivoivaa työotetta. Tätä suositetaan myös kansainvälisissä tutki-muksissa.

Suomalainen rahapeliongelmaisten hoitotyön kenttä oli tutkimushetkellä ja on osin edelleen hajanainen ja sirpa-leinen. Asiakkaan polku osaavien hoi-

totyön ammattilaisten vastaanotolle, esimerkiksi A-klinikoille, ei ollut selvä. On myös oletettavaa, että monet päte-vätkin riippuvuushoitotyötä toteuttavat ammattilaiset eivät tunnista riittävästi jo olemassa olevaa osaamistaan peli-riippuvuuksien hoitamisessa. Tarvitaan peliriippuvuutta koskevaa lisäkoulutus-ta ja ongelman tunnistamista näkyväksi hoitotyön kohteeksi.

Peliriippuvuutta koskeva hoitotyön osaaminen oli tutkimushetkellä ja on osin edelleen jakautunut maantieteel-lisesti hyvin epätasaisesti, mikä tulee huomioida hoitoa kehitettäessä. Kan-sainvälisten vaikutteiden hyödyntämi-nen peliongelmaisten hoidon kehittä-miseksi edellyttää kaiken kaikkiaan hy-vää suomalaisen peliongelmaisten hoi-tokulttuurin tuntemusta.

Tyypittelyperusteita

Ongelmapelaajatyyppejä

Sosio-demografiset taustatekijät, mm. ikä, sukupuoli

Elämänkaaren vaihe, taitekohta, elämäntilanne

Psyykkiset tekijät, mielen maailma

Pelaamisen muoto, pelikulttuuri

30 • Tiimi • 4/2013

KIRJaT

kenttätutkija murtaa huumekaupan myyttejä

AINO MAJAVAaino.majava@a-klinikka.fi

Jussi Perälä: Ikuinen säätö – Helsingin huume-markkinat. Like 2013.

Sosiologi, VTT Jussi Perälä teki vuosina 2001–2009 Suomen mittakaavassa ainut-laatuista kenttätutkimusta helsinkiläisissä huumepiireissä. Työ on saanut viime aikoi-na julkisuutta. Niiden iloksi, jotka eivät ole tutustuneet Perälän väitöskirjaan, tutkija on koonnut keskeiset havaintonsa yleista-juiseksi kirjaksi. Ikuinen säätö – Helsingin huumemarkkinat sopii hyvin sekä päihde-työn ammattilaisen kirjastoon että kenen tahansa alakulttuureista kiinnostuneen lu-kemiseksi.

Kirja koostuu neljästä osasta, joissa hahmotellaan huumemarkkinoiden raken-tumista, kuvataan huumekaupan osallisten arkipäivää sekä avataan vankilan huumeku-vioita. Lopuksi tehdään yhteenveto. Teok-seen kuuluu myös Helsingin huumehistori-aa kuvaava liite sekä hyödyllinen slangisa-nasto. Kieli on kauttaaltaan on erinomaista, ja hankalatkin asiat selitetään lukijalle nase-vasti.

Ikuinen säätö on kiihkotonta päihdear-jen kuvausta, joka toimii samalla haittava-listuksena. Toisaalta kirjaa voi lukea kulut-tajanoppaana tai niksikirjana vaikkapa siitä, millä keinoilla huumeita voi salakuljettaa maahan, tai kuinka niiden käyttö onnistuu huomaamattomasti vankilaoloissa.

Lukemisen edetessä tulevat tutuiksi Helsingin huumemarkkinoiden erilaiset toi-mijaroolit, kuten ”aivot”, ”tukkurit”, ”ha-kijat” ja ”nyrkkimiehet”. Vaikka huume-kaupan kuviot ovat usein pitkälle mietittyjä, viinanhuuruinen kohellus ja omien myynti-tuotteiden käyttö sotkevat helposti suunni-

telmat. Huumekaupan voitot ovat yksilöta-solla pienet, ja häkki heilahtaa sen osallisille ennemmin tai myöhemmin.

Yhteiskuntatieteiden näkökulmasta mielenkiintoinen on Perälän esittelemä or-gaanisen rikollisuuden käsite. Se korostaa huumekaupan arkisen yhteisöllistä ulottu-vuutta suhteessa julkisessa keskustelussa tyypillisempään järjestäytyneen huumekau-pan tulkintakehykseen.

Perälä kuvaa informanttejaan kunni-oittavasti pyrkimättä arvottamaan tai psy-kologisoimaan heidän tekemiään valintoja. Kenttäpäiväkirjojen otteita ja lainauksia on käytetty säästeliäästi. Tekstin kiinnostavuut-ta olisi lisännyt entisestään, jos Perälä olisi avannut enemmän omaa tutkijan rooliaan sekä siihen liittyneitä kommelluksia ja kas-vua.

Tiimi • 4/2013 • 31

Keltaiset saappaat lonksuen suuntaan tuttua kärry-polkua pienelle metsäpalstalle. Olen jättänyt taak-seni työrupeaman diakonisen perhetyön iloissa ja itkuissa, ja edessä on ansaittu loma. Kehomuisti-ni muistaa vielä syliini kavunneiden pienten työih-misten jalkojen poljennan, tahmeat pikkukädet si-littämässä minua ja kääntämässä katsettani heihin päin. Joka askeleella karistan mielestäni tähtiä, jot-ka on sammutettu tällä viikolla kohtaamistani sil-mäpareista. Katseensa sisäänpäin kääntäneet lap-senkasvoiset aikuiset ovat kertoneet elämästä, jolta toivottiin jotakin muuta kuin tämän päivän todel-lisuutta.

Jättämiini jälkiin jää kuitenkin myös iloa ja tie-toisuutta muutoksen mahdollisuuksista. Tärkeintä työssä on uskoa itse siihen, mistä pyrkii toisia muis-tuttamaan ja havahduttamaan.

”Mitä sinä tahdot oikeasti tai mitä voit tehdä toisin?” on toistuva ja eri muodoissaan esittämäni kysymys. Se on yksinkertainen löytämisen ja toivon avaus nuorille vanhemmille, jotka ovat surullisia ja tyytymättömiä elämäänsä ja sen olosuhteisiin.

Samat kysymykset on syytä esittää säännöllisesti myös itselle, jotta voisi pysähtyä ja pysyä uskollisena itselleen ja unelmilleen. Jokainen meistä tarvitsee oman tilan, henkireiän, monisävyisen työn vastapainoksi.

Saavun metsiköstä rantaan. Huomaan, että tuttu pajukko on kasvutavoilleen uskolli-sena alkanut vallata minulle rakasta maisemaa. Tilanne ärsyttää minua, mutta samalla se tuottaa mielihyvää jollakin hykerryttävällä tavalla. Tiedän, että pajukosta eroon pääsemi-nen vaatii toisenlaisia työkaluja kuin mitä työelämässä käytän. Pään sisäinen työskentely saa antaa tilaa ”feminiinille ramboilulle”. Äidillisen ja tyynen sielunhoitajan sielua ravitseekin rankka fyysisyys.

Kiinnitän valjaat ja käynnistän raivaussahan. Alkuun pajukko kaatuu kevyesti, sitten hiki alkaa virrata. Tiheikön harvennuttua tuttu, minulle rakas maisema palautuu esiin. Samoin käy sisäiselle ja paljoista työasioista kuormittuneelle mielenmaisemalleni. Pajutiheikön kaa-tuessa näköyhteys ja kosketus itseen ja omaan sielunmaisemaan alkaa löytyä.

Rankka fyysisyys havahduttaa mielen. Eteeni avautuva järvimaisema ruokkii sisintäni. Miten herkästi asioiden paljous voikaan häiritä näköyhteyttä omaan sisäiseen tilaan. Fyysi-nen työskentely luonnossa energisoi mieltä ja tarjoaa ulottuvuuden myös hengellisiin tarpei-siini. Luonnosta löydän metsäkirkkoni, jossa puiden vihreys, ilta-auringossa välkkyvä vesi ja kantarellien keltainen matto varastoituvat silmieni taakse kuin eläväksi taideteokseksi virkis-tämään ja vahvistamaan maailmaani.

heNKIReIKÄANNE-MARI MÄKINIEMI • anne-mari.makiniemi@evl.fi

Henkireikä-palstalla päihdetyön piirissä työskentelevät ihmiset kertovat voiman lähteistään.

maiseman raivausta

Mar

iann

a M

äkin

iem

i

Perhediakoni Anne-Mari Mäkiniemi työskentelee Tampereen ev.lut. seurakuntien ja NMKY:n yhteisessä ohjaus- ja toimintakeskus Messissä. Työalue on erityistä tukea tarvitsevat lapsiperheet ja esimerkiksi rikosseuraamusasiakkaiden lasten vertaistukiryhmät. Seuraavaksi kirjoittajaksi hän haastaa Ehyt ry:n aluekoordinaattorin Anne Mikkolan.

mikä on päihde- ja mielenterveyspalvelujen nykytilanne?

miten moninaistuviin ongelmiin vastataan vähenevin resurssein?

mitä psykososiaalinen tarkoittaa?

kuinka luonto toimii päihdesosiaalityön tukena?

Tervetuloa miettimään psykososiaalista auttamistyötä

haasteena ja mahdollisuutena!

Päihdealan sosiaalityön päivä

21.11.2013

a-klinikkasäätiön keskustoimisto, maistraatinportti 2, 7. krs., helsinki

osallistumismaksu 150 euroa. Ilmoittautumiset 8.11. mennessä.

Päivän ohjelma, ilmoittautumiset ym. tiedot:

www.a-klinikka.fi > koulutus- ja asiantuntijapalvelut