Kaupungilla nyt

Sijaisvanhemmuus on kiintymistä ja luopumista SIVU 6

2 2012Seinäjoen kaupungin tiedotuslehti

Teatterissahymyää yhteisöllisyys SIVU 22 Hyvää vointia kouluihin SIVU 4

kaupunkiniminun

Ota kaupunki haltuusiKitinojan Kylä palkittiin vuoden kylänä Suomessa. Palkinto tuli ansioista, jotka Kitinojan kylän asukkaat ovat itse todeksi teh-neet. Eikä kehitys Kitinojalla tähän palkintoon pysähdy. Kylä elää ajassa ja rakentaa omaa tulevaisuuttaan.

Seinäjoen ammattiKorKeaKoulun opiskelijat haluaisi-vat tuunata Seinäjoen kaupunkikeskustaa. Heidän idealistansa

on pitkä ja he haastavat myös opiskelijat mukaan toimin-taan. Aika näyttää, täyttyykö Seinäjoen keskusta joskus

restonomiopiskelijoiden ideoimasta pop up -ravinto-loiden päivästä.

Seinäjoella tapahtuu ja se näkyy ja tuntuu myös kaupungintalolla. Kaupunkia haastetaan mu-kaan ideoihin ja hankkeisiin, joista joskus puuttuu vain vaatimattomuus. Aika usein kaupunki myös lähtee omalla panoksellaan mukaan yhdistysten, yhteisöjen tai yritysten ideoihin. Tulokset yllät-tävät usein kaikki; kuka olisi reilut kymmenen vuotta sitten uskonut Rytmikorjaamon, Framin tai vaikka kaupungin upeiden elämysliikuntarei-

tistöjen toteutumiseen.

me KaiKKi voimme olla muuttamassa kaupunkia mieleiseksemme. Muutos voi lähteä omalta kotikadul-

tasi, kaupunginosasta tai kylästä. Kannattaa kokeilla!

erkki Välimäki

kehittämisjohtaja

{ pää

kirjo

itus

}

Muutos voi lähteä omalta kotikadultasi, kaupunginosasta tai kylästä.

SeAMK FramiPro tarjoaa kohtaamispaikan opis-kelijoille sekä kehittä-misestä kiinnostuneil-le yrityksille ja muille

tahoille. Syksyllä käynnistyneeseen pilottiin valittiin 11 opiskelijaa miet-timään uusia innovaatioita.

Mukaan lähti myös Seinäjoen kaupunki. Tulevaisuuden tekijät saivat ideoida uusia juttuja Seinäjo-en kaupunkikeskustan kehittämis-tavoitteiden pohjalta.

Opiskelijat esittelivät lokakuun lopussa kehittämisideoitaan kau-pungin kehittämisjohtaja Erkki Välimäelle ja kehittämispäällikkö Sami Mäntymäelle. Heidän mie-lestään opiskelijat olivat hyvin tart-tuneet Seinäjoen tärkeisiin kehittä-miskohteisiin.

– Keskustelimme Ruokaprovins-sista, Aallon arkkitehtuurista ja rytmimusiikista. Annoimme opis-

kelijoille jatkokehittelyn aiheeksi miettiä, että miten saadaan ihmiset kaupungille. Kysymys ei ole pelkäs-tään fyysisistä rakennuksista, vaan toiminnallisuudesta, Mäntymäki kuvailee.

Hänestä oli tervetullutta kuulla opiskelijoiden kehittämisideoita. Lisäarvoa projektille toi se, että opiskelijat edustavat eri aloja. Mu-kana on muun muassa teollisen muotoilun, ravitsemusalan, liiketa-louden ja hoitotyön opiskelijoita.

Pilottiryhmään kuuluvat Laura Sikanen, Helina Jokinen, Jenni Louhivesi ja Essi Koivula lähtivät innolla mukaan Seinäjoen kehittä-miseen.

– Tämä on tosi mielenkiintoista. Ihanaa päästä kehittämään näin suuria juttuja, Jokinen hehkuttaa.

– Hienoa, että meille annettiin näin vapaat kädet eikä kohteita ra-jattu liikaa, Sikanen kehuu.

– Seinäjoella on tosi paljon palve-luita. Kuinkahan niistä saisi hyvän kokonaisuuden, Louhivesi pohtii.

Koivula kertoo, että eri projek-teissa toimiminen on ollut hänelle merkittävä juttu. Uusien kavereiden lisäksi sieltä on tullut aihe opinnäy-tetyöhön ja mahdollisesti myös har-joittelupaikka.

– Projektien kautta pystyy näyttä-mään koko osaamisensa ja tuomaan esille kaikkia puolia itsestään, Lou-hivesi lisää.

Uusi tapa oppia FramiPron projektipäällikkö Han-na-Mari Rintala kertoo, että uusi oppimisympäristö on tullut Seinä-joen ammattikorkeakouluun jää-däkseen. Seuraavien projektiopis-kelijoiden haku on jo käynnissä. Vuoden alussa aloittaa uusi puolen vuoden ryhmä, johon tulee 20 opis-kelijaa.

Myös työnantajapuolella on oltu kiinnostuneita uudesta toimintata-vasta.

– Syksyn pilottivaiheessa mu-kaan lähti kahdeksan hyvin erilais-ta toimeksiantajaa, joista moni on pk-yrityksiä. Kehittämiskohteina on ollut teknistä tuotekehittelyä, markkinointia ja visualisointia. Yh-tenä projektina on tuottaa Törnävän alakoululle Hyvinvoiva koululainen -teemapäivä, hän sanoo.

FramiProssa opiskelijat saavat valmiuksia projektinhallintaan ja rooli oman alan asiantuntijana vah-vistuu.

– Erityistä tässä on, että lähes-tymme kaikkia asioita monialai-sesti. Se avaa uusia näkökulmia ke-hittämistyöhön ja tuo opiskelijoille verkostoja, Rintala toteaa.

www.seamk.fi/framipro

Ammattikorkeakouluopiskelijat saivat haasteen kehittää Seinäjokea. Projekti poiki monta ideaa.

TEKSTI: Outi Myllymäki | KUVA: Arttu Laitala

Opiskelijoiden kehittämisideoita:

• Pop up-ravintoloita

• Alvar Aalto esiin kaikkialla kaupungissa

• Talvella torille luistinrata

• Seinäkiipeilyä vanhaan vesitorniin

• Kaupunkikasvimaa

• Terveyskioski

Essi Koivula, Laura Sikanen,

Helina Jokinen ja Jenni

Louhivesi ideoivat kaupunkiin

uusia juttuja.

Luistinrata torille?

Minun kaupunkini 2 • 2012

2 3Kaupungilla nyt


julkaisijaSeinäjoen kaupunki PL 215, 60101 Seinä[email protected]

toimituskuntaPaavo EloniemiJari JaskariLeena KråknäsElina ViljakainenErkki Välimäki

toimitusAnu Männikkö (päätoimittaja)

Tytti KettulaOuti Myllymäki (I-print | plus)

Anne Kohtala (I-print | plus)

Arttu Laitala (I-print | plus)

ulkoasu ja taitto I-print | plus

painopaikka I-printJOUTSENMERKITTY PAINOLAITOS

lupanumero 441-895

Sisältö02 Pääkirjoitus

KAUPUNGILLA NYT03 Opiskelijat innovoimassa06 Sijaisvanhemmaksi09 Pikku-uutisia12 Kotiseutuni Nurmonjokilaakso16 Kaappaa kasvis

YhdeSSä TehdeN10 Taidehalli koukuttaa20 Seinäjoen hope

KAUPUNKIA RAKeNNeTAAN04 Joupin koulu05 Poimintoja budjetista15 Monitoimitalo liikkujille

TääLTä KOTOISIN18 Bloggaaja Tiina hautaluoma

MINUN KAUPUNKINI22 Maria Pere ja Pekka hänninen

23 Kolumni

Seinäjoen kaupungin tiedotuslehti

minunkaupunkini

Vuosikymmeniä kestänyt ruokakärryjen kuskaa-minen koululuokkiin on pian historiaa, kun Joupin kouluremontin toinen vaihe valmistuu joulukuussa.

Joupin koulussa on kuluneen vuoden ajan eletty kekseliäästi. Esimerkiksi keittiönä on toimi-nut jumppasalin pukuhuone. Toinen pukuhuoneista on varat-

tu tiskilinjastolle.Opettajat ja oppilaat odottavat maltta-

mattomasti kouluremontin toisen vaiheen valmistumista. Uudet tilat ja erityisesti ruokasali lisäävät viihtymistä ja tuovat opiskelurauhaa.

– Joupin koulu on viimeinen, jossa tähän asti on syöty luokissa. Ruokasaliin mahtuu kerralla syömään 60 oppilasta eli ruokailu sujuu kätevästi kahdessa ryhmässä, tällä hetkellä alle sadan oppilaan koulun johta-ja Tom Peltonen kertoo.

Myös koulun turvallisuus paranee re-montissa. Esimerkiksi entisajan isot ves-sat korvataan yksittäisillä pienemmillä luokkien läheisyydessä. Käytäntö ja tutki-mukset ovat osoittaneet, että moni koulu-kiusaaminen tapahtuu koulujen yleisöves-soissa.

– Myös Kauhajoen ampumistapauksesta on opittu. Ovia pitää olla luokkahuoneis-tossa enemmän kuin yksi, Peltonen huo-mauttaa.

Remontissa oleva 94 oppilaan Joupin koulu on tulevaisuudessa valmis otta-maan oppilaita huomattavasti enemmän.

Lähivuosien suunnitelmissa on noin 150 oppilasta.

Pääkipu paraniKuudesluokkalaiset Roosa Kujala, Laura Ojanperä ja Aada Pääkkönen esittelevät mielissään uudistuvaa kouluaan. Tytöt muistelevat, kuinka ennen remonttia kai-killa heillä oli pääkipua ja nuhaa. Vanhan koulun sisäilma aiheutti monille terveysoi-reita.

– Vanhassa luokassani tuli vastaan ”hu-mahdus”, kun astuin kynnyksen yli. Ilma oli niin huonoa, Peltonen kuvailee.

Vaikka remontti on aiheuttanut välillä aikamoista melua, tytöt ja opettaja suh-tautuvat asioihin positiivisesti. Peltonen kehuu rakennusfirmaa, joka on ajoittanut suurimman osan äänekkäistä töistä vii-konloppuihin ja iltoihin.

– Välillä on ollut aika ahdasta, mutta olemme selvinneet huumorilla, hän toteaa.

Liikuntasali toimii tällä hetkellä kolme-na luokkana. Aada kertoo, että liikunta-tunnit on pidetty joko Wallsport Areenalla tai pihalla. Tytöt ovat sitä mieltä, että jär-jestely on toiminut hyvin.

Teknisen työn tunnit on puolestaan jär-jestetty Niemistön koululla, jonne kuljetaan tilataksilla. Tytöt iloitsevat, että myös kou-lun piha on saanut uusia leikkivälineitä.

TEKSTI: Outi Myllymäki | KUVAT: Arttu Laitala

joupin koulu saa pian

ruokalan

Kaupungilla nyt

poimintoja talousarvio- esityksestä vuodelle 2013

talonraKennuSKohteiSta merkittävimpiä ovat urheilutalon peruskorjauksen loppurahoitus, Pohjan koulun peruskorjaus, Kes-kuspuiston päiväkodin laajennus ja peruskorjaus, vanhan kirjaston saneeraus sekä Toukolanpuiston koulun saneeraus ja laajennus. Tikkuvuoren palvelukeskuksen uusi päiväkoti valmistuu kokonaisuudes-saan vuoden 2013 alkupuolella.

Kadunrakennuksen merkittävim-mät hankkeet ovat asuntoalueiden laajennukset eli tonttituotanto Karhuvuoren alueelle ja Kärjen alueelle. Omakotitontteja tuotetaan yhteensä 169 kappaletta ja rivitalo-tontteja 11. Liikenneturvallisuuden parantamiseksi tehdään muun muassa kiertoliittymät Jouppiin ja Kasperiin. Asuntomessualueen ensi vaiheen investointeihin on osoitettu 100 000 euroa. Kaupunkikeskustan kehittämiseen osoitetaan 500 000 euroa.

Puistorakentamisessa tär-keimmät investointikohteet ovat vanhojen puistojen peruskorjaukset ja leikkipuistojen ja -välineiden uusimiset. Lisäksi rahoitusta osoitetaan uusien asuntoalueiden leikkipuistoihin, Kalajärven matkai-lualueeseen, Mannerheiminpuiston peruskorjaukseen ja jokipuistojen rakentamiseen.

Liikuntapaikkarakentamisessa tärkein investointi on Pajuluoman lähiliikuntapaikka.

Valtuusto käsittelee budjettia 3. joulukuuta

– Hämähäkkikeinu on tosi hieno, Laura sanoo.

– Saimme myös uusia penkkejä pihalle, Roosa lisää.

Ympäristön ystäviäJoupin koulu sai viime kesänä kaupungin ympäristöpalkinnon. Koulussa on parin-kymmenen vuoden ajan kiinnitetty huo-miota ympäristöystävällisyyteen. Kierrä-tyksen ja säästäväisyyden hyvät tavat on otettu huomioon kaikessa koulutyössä.

– Vessasta ja luokista kun mennään vä-litunnille, sammutetaan aina valot, tytöt muistuttavat arjen ekoteoista.

Peltonen kiittää koulun aktiivista van-hempainyhdistystä, joka on monin eri tempauksin tuonut ympäristömyönteisyyt-tä esille. Näitä ovat esimerkiksi kierrätys-kirppikset ja luontopoluilla järjestetyt pik-kujoulutempaukset.

Ympäristöä kunnioittavan koulun re-montti jatkuu ensi vuonna, kun kolmas vaihe eli vuonna 1989 rakennettu liikunta-sali (B-osa) saadaan työn alle. Ensimmäi-nen vaihe, 1920-luvulla rakennettu C-osa valmistui jo huhtikuun lopulla. Parhail-laan ovat menossa päärakennuksen eli A-osan viimeistelytyöt. Se on rakennettu 1953.

Tom Peltosen johtaman

Joupin koulun oppilas-

määrä on kasvussa.

Koulusta tulee hieno, totea-

vat Aada Pääkkönen, Laura

Ojanperä ja Roosa Kujala.

4 5


Kaupunkia rakennetaan


elämysten kaupunki

os ryhtyy sijaisperheeksi, elä-mä muuttuu. Perheen arki ei enää koskaan ole niin kuin ennen, vaan paljon raadolli-sen rikkaampaa, sanoo ylista-rolainen äiti ja sijaisäiti Anita Mäki.

Hän on vuosien varrella tarjonnut miehensä Esa Mäen

kanssa kodin yhteensä kuudelle sijoitetulle lapselle sekä lukuisille

kesä- ja tukilapsille. Lisäksi heillä on neljä biologista lasta.

– Vaikeinta ei ole suinkaan ollut ar-jen rutiineista selviäminen, kiintyminen lapseen tai yhteistyö biologisten van-hempien kanssa. Vaikeinta on ollut omi-en tunteiden kohtaaminen, Anita sanoo.

– Helppoa ei ole ollut aina, mutta pal-jon on tullut elämään sisältöä. Moni asia omassakin päässä on valottunut parem-min, jatkaa Esa.

Nyt jos perhe kokoontuisi yhteiselle joululounaalle, heitä olisi puolisoineen ja lapsineen kolmisenkymmentä. Arkena on kuitenkin jo rauhallista, kun kotona asuu enää nuorin sijoitetusta lapsista, 15-vuotias poika, joka tuli Mäen perhee-seen seitsemänvuotiaana.

– Oudolta tuntuu, kun ovi käy enää harvemmin, mutta onneksi on talossa

vielä yksi, jolta saa kuulla olevansa mäl-sä äiti, Anita hymyilee.

Ensin tulivat kesälapsetEnsin perheeseen syntyivät biologiset lap-set. Sitten tulivat viisi- ja kahdeksanvuo-tiaat sisarukset kesällä 1991. He ovat kas-vaneet Mäen perheessä aikuisuuteen asti.

– Kaikki alkoi luontevasti kiintymyk-sen kautta, kun isoveli oli meillä ensin kesälapsena Pelastakaa Lapset ry:n kaut-ta, Anita muistelee.

Silti hän muistaa myös hetken, kun todellisuus rysähti vastaan ensimmäi-sen kerran. Kun sijaisvanhemmuus ei tuntunutkaan yhtään samanlaiselta kuin vauvan syntymä perheeseen.

– Minulle tuli täytenä yllätyksenä, miten paljon sopeutumista äidin ja isän jakaminen vaati aluksi omilta lapsilta. Varsinkin Tanjalta, joka oli silloin yhden-

toista ja lähestyi murrosikää. Sillä kohtaa sain tosissani tehdä töitä itseni ja tuntei-deni kanssa, Anita muistaa.

Nuorin biologisista lapsista, nelivuoti-as Laura, taas oli hyvin innostunut uusis-ta sisaruksistaan.

– Vaikka myöhemmin murrosiän kyn-nyksellä hänkin uhkasi hankkia itselleen ongelmia huomion tarpeessaan. Silloin meillä oli erityisen rankka aika myös yh-den sijoitetun lapsen kanssa.

Kiintymistä ja luopumistaRaadolliseksi sijaisvanhemmuuden te-kee myös se, että samaan aikaan on si-touduttava ja kiinnyttävä lapseen sekä oltava valmis luopumaan hänestä.

– Sitä pitää olla sydän avoimena, vaik-ka koska tahansa voi tulla luopumisen päivä, Anita henkäisee.

Mäen perhe on kokenut raskaimman luopumisensa kolmannen sijoitetun lap-sensa kohdalla, joka oli vaikeasti autisti-nen kehitysvammainen poika.

– Hän asui meillä neljä vuotta ja toi perheeseen todella paljon uusia, hyviä asioita. Mutta hän vaati koko ajan kädet ympärilleen, joten meidän oli pakko luo-pua hänestä. Muiden lasten takia emme voineet enää jatkaa niin, Anita kuvaa ki-peää prosessia.

Raadollisen rikkaampi elämä

Sijaisvanhemmuus tuo perheeseen repullisen iloa, rakkautta ja elämän itkuja. Sen tietävät ylistarolaiset Anita ja Esa Mäki, jotka ovat

huolehtineet elämässä eteenpäin kymmenen lasta.

TEKSTI: Anne Kohtala | KUVAT: Arttu Laitala

"Koska tahansa voi tulla

luopumisen päivä."

6 7

Minun kaupunkini 2 • 2012Minun kaupunkini 2 • 2012

Kaupungilla nyt

Poika muutti hoitolaitokseen, jossa Mäet kävivät tervehtimässä häntä tiiviisti, kunnes aika kului ja poika unohti perheensä.

– Nykyään hän ei enää tunnista ja muista meitä, Anita vakavoituu.

Sijaisvanhempien on varauduttava myös siihen, että lapsi voi jonain päivänä palata biologisten vanhempiensa luo. Mäet ovat kokeneet senkin.

– Meillä oli tyttö, joka tuli meille ensin tukilapseksi yksivuotiaana. Sen jälkeen hän asui meillä kahteen otteeseen sijoitettuna. Lopulta hän palasi pysyvästi biologisten vanhempiensa luo.

– Kova paikka oli sekin, vaikka meidän ei sopinut sitä oikein näyttää. Asia vain on niin, että toisen lapsesta ei tule omaa lasta, vaikka kuinka joskus haluaisi. Tämän olen monessa ”sä et oo mun äiti” -riidassa sano-nut muillekin ei-biologisille lapsilleni, Anita kertoo.

Yksi seinä aina lasiseinäAina ei sijoitettu lapsi tule perheeseen pie-nenä. Mäen perheen yksi lapsista tuli heille vasta yläasteen jälkeen. Hän asui laitoksessa ja halusi sieltä pois lukion ajaksi. Niinpä hän etsi itselleen uuden kodin omatoimisesti.

– Se oli loistava päätös häneltä, sillä nyt hänellä on perhe taustatukenaan koko lop-puelämäksi, Anita iloitsee.

Sanotaan, että kun ryhtyy sijaisperheeksi, yksi kodin seinä on sen jälkeen aina lasisei-nä. Tämän allekirjoittavat myös Mäet.

– Totta, sellaiselle tämä ei sovi, joka ha-luaa pitää perheensä asiat omana tietonaan. Eikä tätä voi tehdä, jos yrittää olla yli-ihmi-nen tai pitää yllä jotakin hienoa perheidyllin kuplaa. Monta kertaa olemme mekin tarvin-neet ammattiapua.

Avoimuutta vaativat myös suhteet sijoitet-tujen lasten biologisiin vanhempiin.

– Ovesta ei koskaan astu sisään vain lap-si, vaan hänen mukanaan tulee repullinen historiaa. Sitä minäkin pelkäsin, että miten tulemme toimeen biologisten vanhempien kanssa. Mutta ei. Se ei ole ollut ollenkaan vaikeinta.

– Sitä paitsi se on asia, jota yleensä vain aikuiset murehtivat. Lapset osaavat aivan luontevasti elää niin, että heillä on kaksi perhettä.

Sijaisvanhemmuudesta saatavaan korva-ukseen Mäet toivoisivat kohennusta, jotta sijaisvanhempia saataisiin lisää.

– On mahdollista olla sijaisvanhempi ja käydä töissä, mutta käytännössä se ei aina-kaan meidän tapauksessamme olisi miten-kään onnistunut. Meillä työnjako on mennyt niin, että minä olen vastannut perheestä ko-tiäitinä ja Esa on osallistunut niin paljon kuin on töiltään rakennusalan yrittäjänä ehtinyt.

SijaiSVanhemman ei tarVitSe olla yli-

ihminen. Riittää, että on tavallinen ja tasapai-

noinen, kannustaa Seinäjoen kaupungin si-

jaishuollon sosiaalityöntekijä Sirkka luoma.

Joitain kriteereitä on kuitenkin määritelty,

joista ensimmäinen on halu ja mahdollisuus

sitoutua lapseen koko loppuiäksi. Lisäksi

tietyt perusasiat, kuten ihmissuhteet, toi-

meentulo, asumisolosuhteet, terveydentila ja

mahdollisuus antaa aikaa lapselle pitää olla

kunnossa.

– Samoin vaaditaan avoimuutta sekä tai-

toa työskennellä omien tunteiden kanssa. Jos

oma itsetunto ei ole kohdallaan, ei voi auttaa

toista, Luoma listaa.

Ikää pitää olla vähintään 25 vuotta ja toi-

vottavaa olisi, että biologiset lapset olisi jo

tehty tai mahdolliset lapsettomuusongelmat

käsitelty.

– Sitten pitää muistaa, että tässä kuvi-

ossa ei haeta perheelle lasta, vaan lapselle

perhettä. Tiettyjä kriteereitä perheet voivat

toki listata. Erityisen tärkeää on katsoa omaa

ikämittariaan, jotta ei haaveile liian pienestä

lapsesta.

Sijaisvanhemmaksi voi Seinäjoella hakeu-

tua ottamalla yhteyttä Sirkka Luomaan. Sen

jälkeen osallistutaan Pride-valmennukseen,

joita järjestetään Seinäjoella muutama vuo-

dessa. Noin puoli vuotta kestävässä koulu-

tuksessa käydään läpi sijaisvanhemmuuden

kaikki puolet iloista suruihin ja teoriasta käy-

täntöön.

– Koulutus ei vielä sido mihinkään, vaan

siellä on tarkoitus kysyä itseltään, että onko

minusta tähän, Luoma kannustaa.

Seuraava pride-koulutus järjestetään

alkuvuodesta 2013.

yhteystiedot:

sosiaalityöntekijä Sirkka luoma

p. 06 416 2040, [email protected]

Sijais- vanhemmaksi koulutuksen kautta

"Lapset osaavat aivan luontevasti elää niin, että heillä on kaksi perhettä."

{ pik

ku-u

utsi

a }

Vuoden 2012 KyläKSi valitulla noin neljänsadan asuk-

kaan Kitinojalla on positiivinen vire päällä. Kyläseuran pu-

heenjohtaja Keijo Kitinoja kertoo, että melkein joka viikko

joku soittaa ja kysyy kylältä tonttia.

– Viime vuonna kylään rakennettiin kahdeksan taloa ja täl-

läkin hetkellä on rakenteilla neljä taloa. Näin pienelle maalais-

kylälle se on melkoinen juttu, hän vakuuttaa.

Vuoden kyläksi nimetyn Kitinojan valttina on se, että kylä

on hyödyntänyt kuntaliitosta erinomaisella tavalla. Lisäpot-

kua kehitykselle ovat tuoneet valokaista, avoin ilmapiiri ja

pitkät perinteet yhdessä tekemiselle.

– Kylässä on tehty yli sata vuotta asioita yhdessä. Muun

muassa perustettiin koulu, joka toimi ensimmäiset kymme-

nen vuotta yksityisenä, Kitinoja kertoo.

Neljäntuhannen kylän joukosta Suomen ykköseksi rankat-

tu Kitinoja sopi syksyllä myös presidentti Sauli Niinistön vie-

railukohteeksi. Puheenjohtaja Kitinoja toteaakin, että kylä on

ollut viime aikoina mukavasti lehtien palstoilla. Marraskuun

viimeisenä viikonloppuna juhlitaan oman kirkon 60-vuotis-

juhlia.

positiivista virtaa Kitinojalla

Keskusta

Ojaniemi, Kati Ylinen, AkiTurenius, Irene Konttas, Juha Luotola, Mikael Flinkkilä, HannuMäenpää, MerviSihto, PaulaHokkanen, KariPajulammi, MarttiAittoniemi, PirjoLahtinen, MarkkuKivisaari, PasiHomi, KariKorpela, Jouni Västi, RitvaEloniemi, Paavo Kattelus, Piia

Vihreä liittoRantasaari, Henna

Kokoomus

Risikko, PaulaRistilä, RaimoHeinonen, KimmoHaapasalmi, Markku Mäki-Hakola, PerttiRintamäki, MarkkuKarjalainen, Olli-Pekka Kitinoja, AlpoKeskinen, HeikkiHonkala, ErkkiMaunula, Antero Mäki-Jaskari, Raimo Mäkynen, JyrkiNurmela, AnuJärvinen, TomiKarvonen, Jani

Kristillis- demokraatit

Nummensalo, KatiLampi, Seppo

Sdp

Wallin, Harry Perkiö, SeppoLepistö, Jaakko Heikkilä, Aarne Riikilä, Leena Juurakko, JoannaLehtola, Markku Penttilä, Sirkka

Vasemmistoliitto

Knuuttila, Antti

perussuomalaiset

Valtamäki, ErkkiManninen, AnneliHaapasalmi, Hannu Kärki, JarkkoKujala, Antti

Kaupunginvaltuusto 2013–2016

VuodeSta 2008 lähtien toteutettu KOMIA Seinäjoen

kaupunkiseudun yhteismarkkinointi jatkuu seuraavan nelivuotis-

kauden 2013–2016. Muutoksia tulee sen verran, että keskitetty

projektinjohto poistuu ja mainos- ja mediatoimistojen palveluja

ostetaan hajautetusti.

Syksyn aikana on laadittu nelivuotiskaudelle markkinointistra-

tegia. Markkinoinnin avulla tavoitellaan tulevaisuudessa entistä

selkeämmin valittuja kohderyhmiä, erityisesti yritysjohtoa ja

päättäjiä sekä potentiaalisia muuttajia.

Seinäjoen kaupunkiseudulla monet tunnusluvut ovat todella

hyviä ja näistä halutaan kertoa ja viestiä maailmalle.

laStenpSyKiatri raisa Cacciatore luennoi tiistaina

4.12. kello 17.30–19.15 Törnävä-salissa aiheesta Kullanmurut

laumassa. Tarvitaanko kyynärpäätaktiikkaa vai sosiaalisia tai-

toja? Millaista tukea kaivataan vanhemmilta?Tilaisuuden järjestää Seinäjoen kaupunki: tervey-

denedistäminen, koulutoimi, varhaiskasvatus ja Tör-nävän koulun vanhempainyhdistys. Ennen tilaisuutta on mahdollista ostaa kahvia. Tuotto menee Törnävän koulun 4 A-luokan toiminnan tukemiseen.

.

Komia yhteismarkkinointi jatkuu ja uudistuu

Seinäjoen Kaupungin uudet nettisivut julkaistaan ensi vuo-

den alkupuolella. Projektipäällikkö paula luoma kertoo, että uudis-

tus on edennyt vauhdikkaasti.

– Työ julkaisujärjestelmän toimittajan kanssa alkoi loppukeväällä,

joten aikataulu on tiivis. Sivujen ylläpitäjien koulutukset sekä sisäl-

lön tuottaminen ovat parhaillaan käynnissä. Uusilla nettisivuilla tulee

olemaan suuri joukko innokkaita päivittäjiä.

– Sivujen kehittäminen jatkuu toki julkaisun jälkeenkin, joten kau-

punkilaisten palautteet ja kehitystoiveet ovat tervetulleita, viestintä-

päällikkö anu männikkö lisää.

Nettisivujen uudistus koskee sekä sisältöä että ulkoasua.

– Uusien verkkosivujen yhteydessä lanseerataan kaupungin uusi

visuaalinen ilme. Myös sisältöjä on mietitty sivuston käyttäjien näkö-

kulmasta, Männikkö kertoo.

Hänen mukaansa kaikessa suunnittelussa on korostettu asiakas-

lähtöisyyttä ja palvelun helppokäyttöisyyttä.

– Eniten etsityt asiat ovat saaneet parhaimmat paikat. Verrattuna

nykyiseen sivustoon, uusilla sivuilla on useita vuorovaikutteisia ele-

menttejä.

Kaupungin nettisivujen ohella uudistetaan myös henkilökunnan

muita viestintäkanavia.

– Intranetiä käytetään kaupungin henkilökunnan sisäiseen vies-

tintään. Intranetiin tulee uusina ominaisuuksina muun muassa

ryhmätyötilat sekä keskustelupalstat. Extranet helpottaa henkilö-

kunnan ja yhteistyökumppaneiden sähköistä viestintää, esimerkiksi

tiedostojen siirtoa, Luoma sanoo.

www.seinajoki.fi

Kuinka kullanmurut laumassa?

Seinäjoen nettisivut uudistuvat

Kaupungilla nyt


8 9Kaupungilla nyt Kaupungilla nyt

Kun kolme taidetta ra-kastavaa senioria istuu saman pöydän ääreen, ei yhteistä puheenai-hetta tarvitse haeskel-la. Hetkessä on käyty läpi paikallisten näyt-

telyjen helmet, Italian maalaukselliset maise-mat ja oman tekemisen innoittajat.

– Taiteesta saa paljon kauneuden kokemuk-sia. Taide pysyy ja säilyy. Se tuntuu arvokkaal-ta tässä iässä, kun joutuu luopumaan paljosta, kuvailee ikänsä taidetta harrastanut seinäjoke-lainen Annikki Kivistö.

– Taidetta tehdään monessa ryhmässä Seinä-joella, mutta on ilo saada myös puhua siitä sa-manhenkisten seurassa, jatkaa vieressä istuva Ellu Saartola.

– Varsinkin, kun pääsee tutustumaan näytte-lyihin niin, että taiteilija on itse paikalla, lisää Reijo Kurhela.

Tähän tarpeeseen Seinäjoen taidehalli perus-ti tänä syksynä oman ryhmän taidetta rakasta-ville senioreille. Kerran kuussa kokoontuvassa ryhmässä tutustutaan näyttelyihin, tavataan taiteilijoita ja rupatellaan.

Kolme erilaista näkemystäSeniorien torstaitapaamisiin voi tulla, vaikka ei itse tekisi mitään taidetta. Tätä kolmikkoa yhdistää kuitenkin myös tekeminen. Kivistön kerrostaloasunto on täyttynyt lapsi- ja eläin-veistoksista, Kurhelan kellari realistisista maa-lauksista ja Saartolan ateljee maalauksista, joita hän itse kuvailee hyvin oudoiksi ihmisten kuviksi.

– Maalaan mielikuvista. En voisi kuvitella-kaan tekeväni mitään esittävää. Tai voin tehdä

Seinäjoen taidehallin uudet torstaitapaamiset kutsuvat taiteesta innostuneita senioreita rupattelemaan.

Kauneuden

kokemuksiaTEKSTI: Anne Kohtala | KUVA: Arttu Laitala

0–2-luoKKalaiSten minimuuSa-taidepajat se-

kä kolmasluokkalaisille ja sitä vanhemmille suunnatut

Muusa-taidepajat kokoontuvat Seinäjoen taidehallilla

vuoroviikoin keskiviikkoisin. Pajoissa on syksyn mittaan

muun muassa rakennettu aikakoneita kierrätysrojuista,

maalattu sateenkaarimaailmoja ja valettu kipsistä fos-

siileja.

– Ohjaajat ja aiheet vaihtuvat viikoittain ja jokaiselle

kerralle ilmoittaudutaan erikseen. Tähän harrastukseen

ei siis tarvitse sitoutua koko lukukaudeksi kerrallaan,

mainitsee näyttelykoordinaattori Sanna Karimäki-nuu-

tinen.

Tämän vuoden viimeinen tapaaminen on muusaikäi-

sille tarkoitettu fotogrammi-paja keskiviikkona 28. mar-

raskuuta kello 16.30–19.30, mutta jatkoa on luvassa heti

alkuvuodesta. Viiden euron osallistumismaksu sisältää

materiaalit ja pienen välipalan.

Alkuvuodesta jatkuvat myös Pikkutaidis-tapaamiset,

jotka ovat vauvojen, pikkulasten ja vanhempien yhteisiä

taidetuokioita.

– Ne ovat perhekahvila-tyyppisiä tapaamisia, joissa

samanhenkiset äidit tapaavat toisiaan ja pääsevät tu-

tustumaan taidenäyttelyihin yhdessä lasten kanssa. Vä-

lillä tapaamisten yhteydessä järjestetään myös ohjattua

toimintaa, kuten värikylpyjä tai valokuvauskursseja.

minimuusat maalaavat sateenkaari- maailmojaSeinäjoen taidehallilla pääsevät taiteilemaan myös lapset.

Näyttelyt 24.11.–30.12.• Salit: Paavo Pelvo: Metsän peitossa, maalauksia

• Studio: Airi Kentala, Kristiina Lohiluoma, Eija Pöyry, Katariina Jämsä: Täydet neliöt – avautu-vat siivet, maalauksia, grafiikkaa ja keramiikkaa

Seinäjoen taidehallin näyttelytiloissa on kuukau-sittain vaihtuvia nykytaiteen näyttelyjä ympäri vuoden. Lisäksi taidehallilla toimii Seinäjoen taitei-lijaseuran ylläpitämä taidelainaamo, josta voi vuok-rata tai ostaa maalauksia, grafiikkaa, veistoksia, sekatekniikkateoksia tai valokuvia. Lyhin laina-aika on kuukausi.

sellaista ryhmässä, mutta kotona sut-taan sitten jotakin siihen päälle, nauraa Saartola.

Kurhelan taide taas on aivan toisesta ääripäästä. Hän kertoo maalaavansa vain esittävää taidetta: enimmäkseen maisemia ja erilaisia muotokuvia.

– Jos tekisin näyttelyn, sen nimi voisi olla ”maisemia ja naisemia”. Teen mai-semia lähinnä valokuvista ja aikakaus-lehtien kuvista. Ryhmässä maalaam-me myös alastonmalleja, hän kertoo.

Näiden kahden välimaastossa ta-sapainoilee Kivistö, jonka lapsi- ja eläinveistokset ovat esit-täviä, mutta eivät mal-lin mukaan tehtyjä.

– Olen hoita-nut ikäni lapsia

seurakunnan päiväkerhossa, joten en tarvitse malleja: minulla on lasten kasvoja, ilmeitä ja eleitä muistissa riittämiin.

– Näyttelyjä kiertäessäni olen oppinut ar-vostamaan taiteilijoita lajissaan sellaisena kuin he ovat. Tunnetila ja mieliala voivat välittyä niin esittävästä kuin abstraktista tai-teesta. Siitä ei hyvää seuraa, jos yrittää väkisin muuttaa tyyliään, hän kiteyttää erilaisuuksien annin.

Näyttelystä hieno olotilaKolmikko viihtyy myös näyttelyissä ja vaiku-tuksen heihin ovat tehneet taiteilijat Heikki Mäki-Tuurista Helene Schjerfbeckiin, August Strindbergistä Outi Heiskaseen ja Nándor Mi-kolasta Martti Innaseen.

– Mitä enemmän näkee näyttelyjä, sitä roh-keammaksi tekijäksi tulee myös itse. Mutta kyllä näyttelyissä kannattaa käydä, vaikka ei koskaan itse maalaisi mitään. Niin ihanan olo-tilan sieltä saa, kannustaa Saartola.

Hän kerää usein autolastin taiteen harrasta-jia koolle ja ajaa porukan näyttelyihin ympäri Suomen. Siihen joukkoon lupaa liittyä tältä istumalta myös Kivistö.

– Vaikka loistavia ja persoonallisia näytte-lyjä on paljon myös täällä. Jos ei muuta, niin ainakin Kuvataidekoulu Oivan lastennäytte-lyn saisi keväisin jokainen seniori käydä kat-somassa, Saartola kannustaa.

– Ja eiköhän seuraavaksi tehdä senioreiden oma näyttely, heittää ilmaan Kurhela.

Seuraava seniorien torstaitapaaminen

pidetään Seinäjoen taidehallilla 13. joulukuu-

ta kello 13.Ryhmähenki on mahtavaa. Se jos jokin antaa inspiraatiota ja voi-maa, tuumivat Ellu Saartola, Reijo Kurhela ja Annikki Kivistö.

Taidenäyttelyantaa hienon

olotilan.

10 11

upankatu 3, 60100 Seinäjoki

p. 06 416 2390, [email protected]

www.seinajoki.fi/taidehalli

Minun kaupunkini 2 • 2012 Minun kaupunkini 2 • 2012

10 11Yhdessä tehden

Paini ja pesäpallo, kirkko ja Prisma, potkukelkka, karjalaisuus, pinaattilätyt ja karviaishillo. Niistä on nurmolaiset tehty, kertoo Nurmonjokilaakson kotiseutututkimus.

Nurmolaisuuden syvin olemus on pian kir-joissa ja kansissa, kun Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin toteuttama Nurmon-jokilaakson kotiseu-

tututkimus valmistuu. Laajassa selvityksessä kysyttiin alueen asukkaiden näkemyksiä ko-tiseudustaan ja sen tärkeistä paikoista luon-nossa, rakennetussa ympäristössä ja mielen maisemissa.

– Jokaisella on oma kotiseutunsa, joka muo-dostuu hyvin henkilökohtaisista yksittäisistä asioista, mutta tutkimuksen perusteella pys-tymme näkemään joitain asioita ja paikkoja, jotka ovat tärkeitä erityisen monille nurmo-laisille, sanoo tutkimusjohtaja Sulevi Riuku-lehto.

– Tuloksia voidaan hyödyntää kaikessa alu-een kehittämisessä. Se on hyvä pohja muun muassa kaavoitustyölle, koska se kertoo alu-eesta asukkaiden näkökulmasta, jatkaa pro-jektisuunnittelija Timo Suutari.

Tutkimus perustuu eri-ikäisille, eri elämän-tilanteessa oleville ja eri puolilla Nurmoa asu-ville järjestettyihin kymmeneen yleisötilaisuu-teen. Tilaisuuksiin osallistui touko-syyskuun aikana yhteensä 128 nurmolaista.

– Tutkimus on saanut paljon hyvää palau-tetta asukkailta. Nurmolaiset ovat kokeneet, että heitä on nyt kuunneltu, kiittää hankkeen ohjausryhmän ja Nurmoo-seuran puheenjoh-taja Matti K. Jaskari.

Samoin kaupunkisuunnittelussa keksitty uusi kotiseudun nimi, Nurmonjokilaakso, on paikkakunnalla hyväksytty ilman vastarintaa.

– Sehän on oikein hyvä ja sopiva. Antaa to-dellisen kuvan alueesta, mainitsee koko ikän-sä Nurmossa asunut Ahti Eerola.

Riukulehto ja Suutari tiimeineen koostavat tutkimuksesta kaksi julkaisua: Kotiseutua ku-tomassa raportoi yleisötilaisuuksien antia ja Joki on Nurmon äiti analysoi niitä syvemmin. Molemmat julkaistaan Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin verkkosivuilla.

Nurmoa ei lakaista kartalta. Kertoohan

sen jo sekin, että kuntaliitoksen jälkeen

Nurmoo-seuran jäsenmäärä lähes kaksinkertaistui.

Matti K. Jaskari

Ennen jokirannassa käytiin uimassa monta

kertaa päivässä ja talvisin ranta oli

täynnä suksenjälkiä. Nyt sitä tuskin enää

näkee puskien ja tulvajärjestelyjen takaa.

Ahti Eerola

”Nurmolaiset ovat huolissaan yhteisöllisyyden

katoamisesta. Se on tavallaan outoa, koska

talkootyö on täällä voimissaan enemmän

kuin missään.

Timo Suutari

Keskustelu kutoo kotiseutuaKirkon ohi prismaan Kirkko on tärkeä niillekin nurmolaisille, jotka

eivät ole uskonnollisia.

– Kirkossa käydään itkemässä häät ja hautajai-

set, joten siihen liittyy paljon voimakkaita tunteita.

Lisäksi se on tärkeä maisemassa. Joku vastasi,

että on hienoa, kun kirkko on siinä matkan varrella,

kun hän ajaa Prismaan. Näin juuri: kotiseudun

kokemus on arkipäivää, Riukulehto korostaa.

Myös itse kauppakeskus on nurmolaisia yhdis-

tävä tekijä.

– Prisma on nurmolaisille kokoontumispaikka,

joka hoitaa lakkautettujen kyläkauppojen virkaa.

Katsokaapa vaikka kassojen takana rykelmissä

rupattelevia ihmisiä. He ovat nurmolaisia lähikau-

passaan.

– Vastaavasti muun muassa Veneskosken enti-

nen kyläkauppa herätti tunteita. Moni sanoi, että

vieläkin päähän sattuu ohi ajaessa, kun kauppa on

kadonnut siitä tien varresta, Riukulehto lisää.

Kokoontumiset kauppakeskuksessa kertovat

myös toisesta ilmiöstä: kyläilykulttuurin katoami-

sesta. Kun ei ole enää tapana kyläillä ohimennen,

niin puhutaan sitten kassajonossa.

Karjalaiset juuret Yksi tutkimuksen suurimmista yllätyksistä

Riukulehdolle oli, miten vahvasti karjalaiset juuret

näkyvät paikkakunnalla edelleen.

– En yllättynyt, että se puhutti Kiikussa, jonne

aikoinaan asettui paljon karjalaisia. Mutta kun se

nousi esiin monessa muussakin yleisötilaisuudes-

sa eri puolilla pitäjää ja joka käänteessä, puhut-

tiin sitten ruuasta, vaatetuksesta, museosta tai

järjestötoiminnasta.

– Myös sellaiset, joilla itsellään ei ole karjalaisia

juuria, kokevat täällä karjalaiset tavat omikseen.

Jopa niin, että he osallistuvat kotiseutumatkoille

yhdessä syntyperäisten karjalaisten kanssa.

TEKSTI: Anne Kohtala | KUVA: Arttu Laitala

Katsokaapa vaikka Prisman kassojen takana rykelmissä

rupattelevia ihmisiä. He ovat nurmolaisia

lähikaupassaan. Sulevi Riukulehto

12 13


Kaupungilla nyt

Seinäjoen liikuntatoimen-johtaja Anne Kotila ker too, että urheilutalon peruskorjaus on edennyt

aikataulussa. Noin 4,3 miljoonaa eu-roa maksavasta urakasta osa valmis-tuu kesällä ja loput syksyllä.

– Palloiluhalli tulee osittain jo käyttöön vuodenvaihteessa. Muun muassa liigan salibandyottelut pe-lataan siellä.

Uudistuvan liikunnan monitoimi-talon lajikirjo on laaja. Kotilan mu-kaan urheiluseurojen kanssa keskus-teltiin jo suunnitteluvaiheessa. Näin pystyttiin ottamaan huomioon eri la-jien vaatimukset tilasuunnittelussa.

– Seinäjokelaiset saavat varsinai-sen liikunnan monitoimitalon, jossa liikkuvat vauvat, lapset, mummot ja vaarit sekä aikuiset, hyväkuntoiset ja vähän huonokuntoisemmat, eri-tyisryhmät sekä huippu-urheilijat.

– Kävijämäärä koko Uimahalli-urheilutalossa oli viime vuonna 330 000 henkeä. Uudistuksen myötä se tulee kasvamaan yli 400 000 kävi-jään, hän jatkaa.

Kolme uutta saliaUusi jumppasali on kooltaan 150 neliötä ja kamppailulajien sali tä-tä puolet suurempi. Sinne siirtyy muun muassa nyrkkeilykehä. Uutta

tilaa on myös voimistelu- ja tans-sisali, jossa neliöitä on lähdes kol-mesataa. Nämä tilat rakennetaan keilahallin tilalle.

Keilahallia ei uudistuneesta urhei-lutalosta löydy. Kaupunkiin etsitään parhaillaan yrittäjävetoista keilahal-lia. Kotila uskoo, että kohta Seinäjo-ella on uusi keilahalli.

Kokoushuoneessa on tilaa 70 hengelle, ja se on jaettavissa kah-teen osaan. Hissi auttaa esteetöntä liikkumista kerrosten välillä.

Puku- ja pesutilat tulevat ole-maan entisiä isommat. Lisäksi ves-sat rakennetaan joka pukutilaan.

– Vanha järeän puntin sali saa-

daan vähän vielä suurempana ja se pysyy edelleen kunnon punttisalina.

Painisali palvelee painin lisäksi muita kamppailulajeja ja soveltuu muun muassa erilaiseen lasten lii-kuntaan.

Kotilasta parasta uudistuvassa urheilutalossa on toimiva kokonai-suus.

– Vuoden 1977 rakennus saa vih-doin uuden ilmeen, tilojen päivityk-sen ja uuden tekniikan. Viereisen uimahallin peruskorjaus valmistui 2006. Olen siitä lähtien odottanut, koska toinen puoli talosta saadaan peruskorjattua. Nyt olen todella hy-villä mielin, hän kertoo hymyillen.

Monitoimitalon lajivalikoimaa:

• vesiliikunta• kuntosali• lentopallo• futsal• salibandy• sulkapallo • pöytätennis • boccia • jumppa • voimistelu• tanssi• judo• nyrkkeily• muut kamppailulajit• erityisliikunta• mahdollisesti baletti


paini, pesäpallo ja potkukelkkailu

Kymmenen olympiamitalia, joista viisi kultaista. Siitä kertoo valta-

kunnallinen painijanpatsas Jymylänmäellä ja se on yksi nurmolaisten

tärkeimmistä maamerkeistä.

– Se vain on niin, että täällä painilla ja pesäpallolla on suurempi

merkitys kuin missään muualla. Täällä enemmistön mielestä tärkein

harrastus ei ole musiikki, taide tai kuorolaulu. Paini on nurmolaisuutta,

se on klisee, mutta tosiasia, Riukulehto sanoo.

Asian vahvistivat tutkijoille yleisötilaisuuksissa niin Nurmon kou-

lulaiset kuin seniorit. Jymylänmäen lisäksi nurmolaisten tärkeimpien

paikkojen listalla kärjessä ovat kaikki ne paikat, joissa on ennen tai nyt

urheiltu: Haalinmäki tanssilavoineen ja urheiluhallit.

Melkein yhtä suuria tunteita herätti potkukelkkailu.

– Kourassa meidät naurettiin melkein ulos yleisöti-

laisuudesta, kun erehdyimme kysymään, että kuinka

monelta ihan oikeasti löytyy potkukelkka omasta

varastosta. Niitä on kuulemma kaikilla ja

useampia.

Asia tuli siis selväksi: Atrian

lisäksi Eslan potkukelkka-

tehdas on nurmo-

laisten.

Sen jälkeen, kun Nurmo oli liittynyt kuntaliitoksessa Seinäjo-

keen, nurmolaisille koululaisille yritettiin syöttää seinäjokelaiseen

tapaan pinaattilättyjä jauhelihakastikkeen kera. Nurmolaiset lukio-

laiset nousivat kuitenkin barrikadeille ja onnistuivat palauttamaan

keittiön puhdasoppisuuden.

– Tämä kuulostaa vitsiltä, mutta sitä se ei missään nimessä ole.

Nurmon kouluissa on aina syöty pinaattilätyt karviaishillon kera.

Ihan niin kuin meillä Ähtärissä ne syötiin aina puolukkahillon ja

maksamakkaran kera. Ei perinnettä noin vain muuteta, Riukulehto

hymyilee.

Tämä esimerkki osoittaa myös, että yksi tai kaksi sukupolvea voi

luoda perinteen.

– Kun pinaattilätyistä tuli kouluruokaa einesten myötä 70-luvul-

la, ei ollut olemassa mitään yleistä lisuketta niille. Niinpä koulujen

keittiöt eri puolilla maakuntaa kehittelivät omat lisukkeensa ja

pääsi syntymään monta erilaista tapaa tarjota lätyt, Riukulehto

analysoi.

Yleisötilaisuuksien ruokakeskusteluissa tuli myös selväksi, että

nurmolaiselle ainoa oikea makkara on Atrian käriste.

Samoin kropsu on edelleen perinneruoka, joka

paistuu nurmolaisten uuneissa usein.

– Paitsi että nuoret kutsuvat sitä pannu-

kakuksi, Riukulehto lisää.

pinaattilättyjä ja karviaishilloa

"Nurmolainen haluaa asua maalaismaisesti lähellä kaupungin palveluja ja kulkuyhteyksiä."

joki on nurmon äiti

Joki on Nurmon äiti, kuten Nurmon ryijynkin nimi

vahvistaa. Jokiranta on samalla yksi niistä paikoista, joiden

muutoksesta paikkakuntalaiset ovat eniten huolissaan.

– Moni iäkkäämpi nurmolainen muisteli, miten ennen

vanhaan jokirannassa uitiin ja hiihdeltiin. Nyt joki on

kadonnut maisemasta puskien ja tulvajärjestelyjen taakse

eikä nuorilla nurmolaisilla näytä olevan jokeen oikein

mitään suhdetta.

Monessa asiassa paikkakuntalaisten näkemykset

tärkeistä kohteista ja asioista jakaantuivat myös alueittain.

Selkeimmin näin kävi luontokohteiden osalta. Kouralaisille

tärkein luontokohde oli selkeästi Kivijärvi, muille Pauka-

neva.

– Kaupunkisuunnittelussa voisi lukea tätä tulosta vaikka

niin, että Kivijärvi on aarre. Voisiko sinne kehitellä jotakin

laajempaakin virkistyskäyttöä, Riukulehto kysyy.

Samoin Ruuhikoskea pidettiin merkittävänä kahdella

tavalla: entisine marjamaastoineen ja nykyisine golf-

kenttineen.

– Kaiken kaikkiaan alueella näkyy selvästi vahva tahto

säilyttää maaseutumaisuus ja yhteisöllisyys. Nurmolainen

haluaa asua maalaismaisesti lähellä kaupungin palveluja ja

kulkuyhteyksiä, Riukulehto kiteyttää.

KU

VA

: Jaa

kko

Ku

ivam

äki

Aikataulussa ollaan, iloitsee remontin keskellä Anne Kotila.

monitoimitaloksiLiikkujien

14 15


Kaupungilla nyt Kaupunkia rakennetaan

Kivistön koulussa kasvikset ovat suosittuja. Opettaja Johanna Keski-Jyrä ker-too, että kouluruokailuun tilattavan salaatin määrää on lisätty syksystä lähtien.

– Ravintokeskuksesta meille tulevat salaatit ovat meheviä ja maistuvia, hän kiittelee.

Kasvikset olivat syyskuun lopulla vii-kon ajan pääosassa, kun Seinäjoen alu-een kouluissa vietettiin Kaappaa kasvis! -viikkoa. Kampanja on lapsille suunnat-tu teemaviikko, jonka tarkoituksena on lisätä lasten kasvisten käyttöä leikkien ja käytännönläheisten menetelmien avulla.

Oppilailla oli esimerkiksi käytössään koko viikon keräilykortti, johon jokainen merkitsi syömiensä kasvisten määrän. Kivistön koulussa palkittiin pussillisella omenoita viikon voittajaksi tullut 4A-luokka. He olivat syöneet viikon aikana kasviksia keskimäärin 7,6 kourallista per oppilas. Lisäksi palkittiin kunniakirjoilla luokat 1A, 2A, 5A, 6B ja 3B, jotka olivat syöneet suosituksen mukaisen määrän eli kuusi kourallista tai yli.

– Koteihin annettiin myös vinkkejä, että perheissä ostettaisiin oudompiakin kasviksia ja maisteltaisiin niitä yhdessä. Uusista makuelämyksistä oli mahdollis-ta kertoa merkitsemällä rasti hymynaa-maan tai muihin vaihtoehtoihin, Keski-Jyrä toteaa.

Teemaviikko vaikuttaa pitkäänOpettajan mielestä teemaviikko on oival-linen keino lisätä koko perheen kasvis-myönteisyyttä, sillä koulussa tehty ruo-

kavaliovalistus kantaa hyvin hedelmää myös kotioloihin. Teemaviikon organi-soinnista vastannut Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin terveyden edistämi-sen yksikkö tutki viime vuonna, kuinka Kaappaa kasvis! -viikko vaikuttaa kasvis-ten kulutustottumuksiin perheissä.

– Iloinen yllätys oli, että teemaviikon vaikutus näkyi perheissä seuraavinakin viikkoina. Kasvisten syönti oli selvästi lisääntynyt, Keski-Jyrä kertoo.

Hänen ekaluokkalaisensa suhtautuvat mutkattomasti teemaviikon juttuihin. Ruokavaliossaan vain kasviksia ja ka-laa suosiva Unni Mäkinen on mieltynyt ananakseen.

– Se on niin makeata, hän perustelee.Välitunnille kiirehtivä Aksel Ikola haas -

taa toimittajan kysymällä, että mikä on kasvis. Opettaja selventää, että tässä kampanjassa kasviksiksi luetaan myös hedelmät ja marjat.

– Sitten minun lempparini on man-sikka. Se on niin raikkaan makuinen ja punainen. Onko siinä vitamiineja, Aksel pohtii.

Reipas miehenalku tunnustaa, että kasvikset eivät ole hänen suosikkiruo-kaansa.

– Vähemmän tulee syötyä, kun en tyk-kää salaatista. Tällä viikolla otin paljon salaattia koulussa. On meillä kotonakin salaattia, hän selventää.

hyvinvoinnin teemavuosi Seinäjoen Koulujen teema-

vuoden punaisena lankana on: ”Kun

voidaan hyvin, niin huonot tavat eivät

juurru”.

Vuosi on jaettu neljään osaan. Al-

kusyksystä oli aiheena meidän koulu,

johon sisältyi myös Kappaa kasvis!

-teemaviikko.

Syyslomasta jouluun käydään eri

tavoin läpi sosiaalisia suhtei-

ta koulussa. Tuolloin kiinni-

tetään erityistä huomiota

kiusaamisen kitkemiseen.

Joulun jälkeen paneudu-

taan hiihtolomaan saakka

terveisiin elämäntapoihin.

Tähän kuuluu olennaisena

osana myös ajanhallinta.

Lukuvuosi huipentuu itse-

tuntojaksoon. Kaikilla luokka-

asteilla ja kouluilla on samat

teemat, mutta asioiden

käsittelytapaan vaikuttaa

kohderyhmän ikä.

TEKSTI: Outi Myllymäki | KUVAT: Arttu Laitala

Lapsikin sen tietää, että terveellinen ruokavalio sisältää

kuusi kourallista kasviksia, hedelmiä ja marjoja – joka päivä.

"Minun lempparini on mansikka."

Johannes Joronen

muistaa, että porkka-

noissa on vitamiineja.

16 17


Kuusi kourallista joka päivä

Unni Mäkinen, Hanna

Lainejoki ja Charlotte Kivi-

mäki näyttävät mallia, kuinka

syödään terveellisesti.

Kaupungilla nyt

Elämäni

kaunis

puoliMumman vanha

astiakaappiseuraa minua aina.

Haluan jakaa blogis-sani kauniita asioi-ta. En ota kantaa maailman menoon enkä jaa siellä per-hehuoliani, linjaa Sinisen talon kuu-lumisia -blogia kir-

joittava Tiina Hautaluoma.Mansardikattoisessa talossa Seinäjoen

Kultavuorella asuva Hautaluoma on har-rastanut sisustamista koko ikänsä. Tyyli tulee selväksi ensisilmäyksellä niin blo-gissa kuin kotiovella: kaikki on maalais-romanttista ja valkoista.

Valkoiseksi maalatut vanhat penkki-sängyt, antiikkituolit, rukki ja voikirnu säväyttävät sopivasti uusvanhojen tekstii-lien ja valkoisen sohvan rinnalla. Ja pis-teen iin päälle antavat valkoiset, tuoksu-vat liljat antiikkipöydällä.

– Vähitellen tässä on käynyt näin. Val-koinen on vienyt mennessään. Ihan viime aikoina olen tosin huomannut, että myös pellava ja musta alkavat pilkistellä, Hau-taluoma kuvaa.

Kaappi löytyi riihestäTämän kodin sisustuksessa pysyvää on aina ollut se, että kaikki on aitoa: huo-nekalut ovat puuta, kankaat puuvillaa ja kukat kukkia.

Parhaillaan perheenäiti kunnostaa puuseppämiehensä Pasi Hautaluoman kanssa antiikkituoleja, jotka pariskunta hankki itselleen joululahjaksi pari vuotta sitten. Neljä niistä on jo käytössä ja kak-si odottaa varastossa. Siellä, missä myös vanhat ikkunat odottavat ensi kesän kas-vihuoneprojektia.

Rakkain kaikista pariskunnan kunnos-tamista huonekaluista on kuitenkin van-ha kaappi, joka löytyi Tiinan mumman ja paapan riihestä.

– Se oli ollut kylmässä riihessä 40 vuot-ta. Koristeet olivat repsahtaneet ja sisälle tuomisen jälkeen se halkesi käsiin. Miehe-ni liimaili sen sitten kasaan.

– Se, samoin kuin mumman vanha as-tiakaappi, tulevat seuraamaan minua ko-ko elämäni ajan minne menenkin, Hauta-luoma vakuuttaa.

Sisustaminen alkaa siivoamisesta

Hautaluoma tunnustautuu vahvasti koti-ihmiseksi. Hän haluaa pitää kodin siisti-nä eikä osaa olla, jos ympärillä on tavara-kasoja. Blogin kuvat eivät siis tässäkään mielessä ole kaukana todellisuudesta.

Myös valkoiset sohvat sopivat hänen mielestään tähän yhtälöön, koska päälli-set kestävät haalistumatta 60 asteen ko-nepesun.

– Pojat ovat kyllä saaneet oppia tule-maan sisään käsipesun kautta mopoauto-jensa äärestä, virnistää 17-vuotiaan Eetun ja 15-vuotiaan Ossin äiti.

Sisustusharrastajan kodissa näkyvät vahvasti myös sesongit. Syksyllä Hauta-luoma teki koristeomenapuun sadosta kransseja ja erilaisia asetelmia sisälle ja ulos. Jo ennen marraskuun alkua valkoi-seen kotiin rakentuivat myös ensimmäiset jouluasetelmat valoineen, havuineen ja tonttuineen.

Blogiystävä antaa palautettaTavara ei päädy Hautaluoman kotiin, ellei siinä ole särmää ja luonnetta. Sama pätee nettikaupassa, jota hän pyörittää harras-tusmielessä.

– Ei ole väliä, meneekö tavara siel-tä kaupaksi. Jos ei mene, pidän ne ihan mielelläni itse. Oikeastaan perustinkin kaupan vain siksi, että saan ostella sisus-tustavaraa vähän enemmän kuin omaan kotiini mahtuu, hymyilee leipätyökseen värisuunnittelijana toimiva Hautaluoma.

Blogin hän taas perusti kaksi ja puoli vuotta sitten tutustuakseen paremmin sa-manhenkisiin sisustajiin, joiden blogeja hän oli jo pitkään seuraillut.

– Aloitin hyvin, hyvin varovasti ja pun-nitsin tarkasti jokaisen sanan ja kuvan en-nen julkaisemista. Mutta hyvin pian olin avannut blogiystävilleni koko kodin.

– Ehdottomasti suurin anti on ollut pa-laute. Sisustaminen ja puutarhatyöt saa-vat aivan uuden ulottuvuuden, kun voi jakaa ideansa toisten kanssa. Samoin va-lokuvaaminen on paljon innostavampaa, kun on paikka, minne kuvat voi laittaa säilöön ja nähtäville.

TEKSTI: Anne Kohtala | KUVAT: Arttu Laitala

Tiina Hautaluoma on avannut maalaisromanttisen kotinsa jokaisen sopukan blogiystävilleen. Perheen asioita hän ei kuitenkaan halua verkossa ruotia. Sisustusblogeja Seinäjoelta

http://sinisentalonkuulumisia.blogspot.fi

http://kaunispienielema.blogspot.fi

18 19


Täältä kotoisin

nita Jokilehto kertoo, että tuo viesti sai auttamishalui-

set äidit liikkeelle. Merja Kallio kutsui väkeä kool-le, ja paikallistoiminta

käynnistyi saman tien.– Olin itse tuol-

loin heinäkuussa mukana "perustamiskokouksessa". Halu auttaa konkreettisesti sai minut lähtemään mukaan. Tykkään toiminnasta, en pelkistä puheista, Jokilehto pohtii.

Hänestä harrastusporukassa ovat paras-ta ihmiset ja toisten auttaminen. Erilaisista taustoista ja elämäntilanteista toimintaan mukaan tulleet aktiivit ovat mahtavaa po-rukkaa.

Upeimmalta Jokilehdosta tuntuu silloin, kun apu kohtaa sen tarvitsijan.

– Kuvittele lapsien ilmeet ja eleet, kun he saavat pitkään odotetun polkupyörän tai pääsevät valitsemaan ihan minkä tahansa pehmolelun hyllystä. Sen tunteen tämä mi-nulle antaa, hän kertoo hymyillen.

Monta tietä auttajaksiVirpi Mäkinen lähti mukaan Hope-toimin-taan, koska haluaa tehdä porukalla hyvää.

– Lapseni ovat jo niin suuria, etteivät he tarvitse äitiä koko ajan kotosalla. Nyt minul-la on aikaa, hän tuumii.

Yksityisyrittäjänä toimivalle Satu Talas-mäelle tämä porukka on työyhteisö, jota hä-nellä ei aikaisemmin ollut. Hän nauttii, kun voi paiskia yhdessä vapaaehtoistöitä.

Marjut Koivumäki lähti mukaan, koska hän halusi käyttää hoitovapaa-ajan hyödyk-si. Hän toimii erityisesti Peräseinäjoella asu-vien auttamiseksi.

Samalta suunnalta tulee myös Hannele Väliniemi, jolle lisää vapaa-aikaa tuli eläk-keelle jäämisen myötä. Hänestä on tärkeää, että tietää avun menevän suoraan perille.

– Samanhenkistä porukkaa ollaan, vaikka ollaankin eri-ikäisiä, hän huomauttaa.

Toimelias tusinaSeinäjoen Hopessa on tällä hetkellä noin 12 naista. Osa toimii aktiivisemmin, osa enem-män taustalla.

– Me otamme jokaisen henkilökohtaisen elämän huomioon: kukin tekee juuri niin pal-jon kuin juuri sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Minulla menee tähän noin 5–8 tuntia viikos-sa, tiiminvetäjänä toimiva Jokilehto kertoo.

Naisten mukaan Seinäjoen paikallistoi-

Facebook toi TOIVON SeinäjoelleJoskus jotain suurta lähtee liikkeelle pienestä viestistä. Näin kävi kesällä 2011, kun Hope ry:n Facebook-sivuilla etsittiin lahjoituksia seinäjokelaisille kaksostytöille.

Hope Yhdessä ja Yhteisesti rypoliittiSeSti ja uSKonnolliSeSti sitoutumaton,

aivan tavallisten suomalaisten syksyllä 2009 rekisteröimä

yhdistys, joka toimii lasten paremman arjen puolesta Suo-

messa. Hopen apua ovat saaneet niin huostaanotetut lap-

set kuin vähävaraiset ja kriisien koettelemat lapsiperheet.

Toiminnan ydinajatuksena on lahjoitettujen lasten- ja ko-

dintarvikkeiden kierrätys apua tarvitseville.

Lisäksi tuetaan lasten harrastuksia. Harrastus antaa

lapselle mielekästä tekemistä, tuo ystäviä, vahvistaa itse-

tuntoa ja vie ajatukset hetkeksi pois arjesta.

minnassa erilaiset vastuut on jaettu tosi hienosti. Jokainen aktiivi hoitelee lahjoituk-sia ja avunpyyntöjä ehtimisensä mukaan ja kaikki ideoidaan yhdessä. Näiltä naisilta asi-at todella tapahtuvat.

– Porukka kalusti kerran yhden asunnon työpäiväni aikana. Huonekalut ja muut tava-rat etsittiin eri osoitteista, Jokilehto kertoo.

Pyytäkää rohkeasti Hopen toimijat kiittävät, että lahjoituksia on tullut todella hienosti. He rohkaisevat nyt ih-

misiä pyytämään apua. Hope ry:n kanssa toimii yhteistyössä muun muassa erilaisia säätiöitä ja urheilujärjestöjä, jotka mah-dollistavat muun muassa liikuntaharras-tusten tukemisen.

– Meiltä kannattaa aina kysyä apua ja yritämme parhaamme mukaan auttaa. Ja meitä kaikkia aktiiveja sitoo ehdoton ja elinikäinen vaitiolovelvollisuus, Väliniemi vakuuttaa.

Talasmäki kertoo, että toivelistalla on uudet varastotilat ja kunnollisia säilytys-kalusteita.

– Voi kun niitä Atrian laatikoita saisi jos-tain, Koivumäki haaveilee.

– Nyt tarvittaisiin joku suuri pohatta, jo-ka auttaisi lainaamalla meille varastotilaa, Mäkinen toivoo.

– Suurisydäminenkin ihminen riittää, Koivumäki tarkentaa.

Seinäjoen Hopesta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan toimintaan. Lisätar-vetta olisi erityisesti tavaroiden kuljetus-apuun.

www.hopeyhdistys.fi


Hopen naiset ovat

täynnä energiaa.

Esittelemme joka lehdessä harrasteporukan, jolle tekeminen on riemua. Vinkkaa meille sopivasta porukasta: [email protected] 21


20 21Yhdessä tehden

{ kol

umni

}

pidin hiljattain esitelmän, jossa minua pyydettiin pohtimaan,

mikä osuus pohjalaisuudella on taiteilijan voimavaroissa. Seinäjoki-

nen kun olen. Synnyin täällä, kasvoin, kävin kouluni, musiikkiopisto-

ni, harrastin. Täältä lähdin, tänne palaan.

Olisi ollut houkuttelevaa keksiä vastaukseksi kaikenlaista. Pa-

hemmin itseäni huijaamatta löysin kolme pohjalaisuudesta kum-

puavaa mahtitekijää.

enSinnäKin tahto ja sitä kautta hanakkuus yrittämiseen. Poh-

janmaalla perustetaan paljon yrityksiä. Jos ei muuten, niin "kateu-

resta". Taiteilijakin on eräänlainen yhden miehen pk-yrittäjä, jonka

pitää jonain päivänä uskaltaa heittäytyä epävarmuuteen. Ryhtyä

taiteilijaksi, ryhtyä yrittäjäksi.

entä Kirjailijan työn itsellisyys? Mies hikoilee yksin vinttika-

marissaan tietokoneen ääressä ja kirjoittaa. Avainsana: yksin. Voiko

pohjalaisempaa olla? Minä itte! Ei tarvitte auttaa! (Teatterissa teks-

tin nouseminen esitykseksi asti vaatii tietysti monen ammattilaisen

työpanoksen. Mutta tämän vaiheen voisi taas nähdä pohjalaisuu-

delle tyypillisenä yhteisöllisyytenä. Sillä erotuksella, että teatterin

ammattilaiset eivät tee työtään kökkänä.)

KolmaS pohjalaiSuuSteKijä on ihan konkreettinen. Ellen

olisi pohjalainen, en osaisi Pohjanmaan murretta, eikä näin ollen

Seinäjoen kaupunginteatteri olisi koskaan tilannut minulta pohja-

laisrevyitä! Eikä minua myöskään olisi kysytty tekemään komiaa

pohjalaismurreoopperaa Ryästö lakeurelta.

Seinäjoella teatteriaKin tehdään reirusti ja tärkeilemättö-

mässä ilmapiirissä. Näiden niin sanottujen kotiseutuprojektien yksi

ulottuvuus voisi olla se, että näiden tekeminen, kotiseuduille palaa-

minen, nämä itsessään, antavat samalla lisää voimavaroja.

Etelämpänä niitä tarvitaan. Maa on voimaa, varsinkin Pohjan-.

mikko Koivusalokirjailija, säveltäjä, suomentaja

Kirjoittaja asuu Turussa.

mikko Koivusalo

minun kaupunkini -lehden kolumnisteille Seinäjoki ei ole vain yksi piste karttapallolla.

Maa on voimaa

Taiteilijakin on

eräänlainen yhden

miehen pk-yrittäjä.

Teatteri toi nauravat ihmiset kaupunkiinYhteisöllisyys ja tiimityö lyövät kättä keskenään sellaisessa talossa kuin Seinä-joen kaupunginteatteri. Vaan miten on Seinäjoelle syksyllä asettunut näyttelijä-pariskunta Maria Pere ja Pekka Hänninen muuten otettu kaupungissa vastaan?

Hyvin, tuntuu että hyvin olemme solahtaneet joukkoon, vaikka em-me tienneet kaupungis-ta mitään ennen muut-toa, Maria Pere sanoo.

– Jokin suoraselkäisyys tai rehellisyys täällä ihmisistä paistaa. Täällä ei saa ikinä huonoa asiakaspalvelua ja mentaliteetti on sellainen, että ihminen otetaan avosy-lin vastaan, Pekka Hänninen jatkaa.

Kun tätä pariskuntaa katsoo, voi kyllä olla niinkin, että metsä vastaa niin kuin-ka sinne huutaa. Saimme nämä nauravat

ihmiset kaupunkiin elokuussa Kemistä, kun Pere kiinnitettiin Seinäjoen kaupun-ginteatterin näyttelijäkaartiin. Samalla punk-yhtye Endstandin rumpalinakin tuttu Hänninen työllistyi teatterille järjes-täjäksi.

Seinäjoella heitä houkutteli eteläisempi sijainti ja suurempi teatteri, vaikka Kemis-sä molemmilla olisi jatkunut näyttelijä-kiinnitys.

– Kemi oli oikein mukava, vaikka kasva-vaan Seinäjokeen verrattuna uinahteleva teollisuuskaupunki. Kolmessa vuodessa ei vain ehtinyt syntyä riittävän painokasta

syytä jäädä sinne, kun monet tärkeät ihmi-set ovat etelämpänä, Maria sanoo.

Seinäjoen paikoista teatterin ulkopuo-lella he ovat tykästyneet eniten jokiran-taan: Mallaskosken alueeseen ja Törnä-vänsaareen.

– Mutta merta on ikävä. Merituulta, jo-pa Kemin merituulta, niin hyvässä kuin pahassa, he lisäävät yhdestä suusta.

Teatteri kotiuttaaMaria on kotoisin Nakkilasta ja Pekka Tu-rusta. Kouluvuosien jälkeen pariskunnan koti on ollut yhdessä ja erikseen myös Hel-

TEKSTI: Anne Kohtala | KUVA: Arttu Laitala

singissä, Tampereella, Haminassa, Kotkas-sa ja Lahdessa.

– Muuttaminen on meille helppoa, kun työsuhde-etuna tulee kaupan päälle aina yhteisöllisyys, Pekka mainitsee.

– Totta, teatteriyhteisö kotiuttaa hirveän hyvin. Vaikka eivät tiimit toki aina toimi niin kuin täällä, jossa väki suhtautuu työ-hönsä sopivalla kunnianhimolla, Maria täydentää.

Pariskunta tapasi toisensa Turun taide-akatemian pääsykokeissa kuutisen vuotta sitten. Niistä kokeista molemmat saivat opiskelupaikan ja valmistuivat teatteri-il-maisun ohjaajiksi. Sitä ennen Maria oli löy-tänyt teatterin tanssin ja sirkuksen kautta, Pekka musiikin kautta.

Mariasta tulee tulitikkutyttöMaria on syksyn mittaan tehnyt roolin Sei-näjoella Hiljaisten siltojen Carolyn-tyttäre-nä sekä paikannut Fannyn ja Alexanderin näyttelijättären ja Elsa-tädin rooleja. Alku-vuodesta hänestä tulee pieni tulitikkutyttö.

– On ollut hyvä syksy, kun ei ole ollut liikaa rooleja työn alla yhdellä kertaa ja on saanut rauhassa keskittyä niiden sy-ventämiseen. Carolinen roolissa on ollut mielenkiintoista miettiä äiti-tytär-suhteen merkitystä. Oma äitini on ollut minulle aina naispuolisista ihmisistä paras kaveri.

Tulitikkutytön roolissa hän odottaa mie-lenkiinnolla lapsiyleisön kohtaamista.

– Näyttelijäntyö on toiston taidetta. Jokai-nen esitys on uusi tilanne, joka olisi osatta-va ottaa vastaan niin, että tuoreus säilyy ja esitys ei rutinoidu. Lapsiyleisö ei ainakaan anna anteeksi, jos rooli on jotenkin epäaito, hän miettii.

Pekalle Seinäjoelle muutto merkitsi luo-pumista näyttelijäkiinnityksestä. Järjestä-jänä hän toimii viestinviejänä ohjaajan ja työryhmän välillä sekä huolehtii kuulutuk-sista ennen esityksiä. Tarpeen tullen hän on myös sijaistanut näyttelijöitä.

– Mukava on ollut tehdä välillä muuta, mutta kieltämättä hinku näyttämölle alkaa kasvaa taas, hän tuumii.

22 23


Minun kaupunkini Minun kaupunkini -juttusarjassa Seinäjoelle muuttaneet kertovat mielipaikoistaan.

www.seinajoki.fi

Kansalaisopiston konserttitarjontaa Keskiviikkona 28.11. klo 18 Seinäjoen kansalaisopiston lauluoppilaiden matinea Kaupungintalon valtuustosalissa.

torstaina 29.11. klo 18 Seinäjoen kansalais-opiston soitinoppilaiden matinea Kaupungin-talon valtuustosalissa.

maanantaina 3.12. ja ti 4.12. klo 18 Rytmi-instituutin Rhytmaniac-joulukonsertit Nuori-sokeskuksessa.

maanantaina 10.12. jousiorkesteri Aventura de Arcosin joulukonsertti. Paikka ja ajankohta varmistuvat myöhemmin.

lauantaina 15.12. klo 16 ja 18 Sorjannäköi-nen joulutarina Seinäjoen seurakuntakes-kuksen seurakuntasalissa. Kuoron johto Pirjo Kotkaniemi, ohjaus Sari Jokelin.

SEINÄJOKI JOULUN ALLA

Liikunnallista joulunodotustauimahallin aukioloajat: Ma, ke, pe klo 8–21Ti, to klo 6.30–20.15La, su klo 10–18

poikkeavat aukioloajat: To 29.11. klo 6.30–11 ja klo 14–20.15Ke 5.12. klo 8–12Ma 31.12. klo 8–18Suljettuna: to 6.12., 24.–26.12., ti 1.1.2013ja 6.1. 2013

ison tekojään yleisöluisteluvuorotMaanantaisin klo 14–17Tiistaisin klo 14–17 (20.30–21.30 aikuisten kuntoluistelu)Keskiviikkoisin klo 14–21Torstaisin klo 14–17 (20.30–21.30 aikuisten kuntoluistelu)Perjantaisin klo 14–17Lauantaisin klo 12–18Sunnuntaisin klo 12–21

avotekojääkaukaloMahdollinen aloitus sään mukaan ma 12.12.Avoin vuoro la–su klo 12–18Muutokset mahdollisia.

itSenäiSyySpäiVän Vietto Seinäjoella al-kaa klo 11.30 kunnianosoituksella sankarihau-doilla, minkä jälkeen on sanajumalanpalvelus Törnävän kirkossa. Juhla on Seinäjoki-salissa kahdelta, kahvitarjoilu Kampustalon ravinto-lassa yhdestä alkaen. Juhlapuhujana on kuvataitelija, valtiotieteiden tohtori Soile Yli-Mäyry. Tilaisuuksien järjestelyistä vastaa-vat Seinäjoen kaupunki ja seurakunta.

joulun tuntuun pääsee mukaan keski-viikkona 12.12. klo 15–19 Taidehallilla, Kaa-rakan talossa, Apila-kirjastossa ja Törnävän museoalueella. Iltapäivän ja illan mittaan ehtii käydä kaikissa neljässä kohteessa. Tarjolla on leppoisaa jouluntunnelmaa, kivaa tekemistä koko perheelle ja joulun makuja. Museolle, näyttelyihin ja kirjastolle on vapaa pääsy.

jouluiSet KulttuuriKerhot ovat kaikille avoimia tapahtumia. Torstaina 22.11. klo 10–13 Monitoimitalossa Ylistarossa: Joulukorttien tekoa ja kahvittelua (materiaa-limaksu 4 euroa sisältää kahvit ja korttimate-riaalit). Torstaina 13.12. klo 11–13 Nuorisotila Dixissä Peräseinäjoella: Ohjelmassa jouluista yhteislaulua ja kahvittelua. Järjestää Seinäjoen kulttuuritoimi.

VuodenVaihteen juhlan järjestävät Seinäjoen kaupunki ja Seinäjoen seurakunta. Lasten ilotulitus alkaa Lakeuden puistossa klo 18. Uudenvuodenaaton hartauteen kokoonnutaan Lakeuden Ristiin klo 23. Sen jälkeen Kansalaistorilla alkavassa tilaisuudessa kuullaan Seinäjoen kaupungin ja seurakunnan uuden vuoden tervehdykset. Lakeuden Ristin kellojen soiton jälkeen uusi vuosi otetaan vastaan ilotulituksella.

Kulttuurikunnon kohennustataidekoulu oiva tarjoaa kuvataiteen pe-rusopetusta eskari-ikäisistä 18-vuotiaisiin saakka. Lisätietoja: www.seinajoki.fi/kansa-laisopisto kohdassa Taiteen perusopetus.

uusi pop/jazzlaulun lyhytkurssi 30.11.–2.12. Kurssilla perehdytään käytännönlä-heisellä tavalla laulamisen perusasioihin. Puolitoistatuntinen ryhmäopetus päivit-täin, sekä laulutunnit pienryhmissä, joiden ajankohdasta sovitaan erikseen. Opettajana Sanna Ruohoniemi.

tulossa tammikuussa: opiskelijakuoro Vocal!Seinäjoen alueen opiskelijoiden yhteinen opiskelijakuoro VOCAL! aloittaa toimintan-sa 21.1.2013. Kuoro on osa opiskelijoiden harrastetoimintaa. Kuoroon ovat tervetulleita kv-opiskelijat, lukion, Sedun ja SeAMK:n opis-kelijat. Kuoron ohjelmisto painottuu pop- ja rock-musiikkiin. Tule mukaan!

etelä-pohjanmaan maakuntamuseossa perusnäyttely Mihinä me ollahan? sekä vaihtuva näyttely Liikuttavaa – Hilkka Könösen öljymaalauksia ja vanhoja fillareita 22.11.2012–27.1.2013.

Uuuden vuoden juhla

Suomen juhlaa Joulun tunnelmaan Jouluista tekemistä

Julkinen tiedote ik itella Posti oy

Documents

Kaupungilla nyt