AnkkuriKeski-Suomen Ev.lut. Kansanlähetyksen ystävälehti 4 | 2017

juho hintiKKa

Pääkirjoitus

Maria KarjalainEn

Kielikoulun arkea

taPio PuoliMatKa

jumalan armo riittää

21214

PÄÄKirjoituS | juho hintikka

Päätoimittaja juho hintikkatoimittajat Marianne Mäkeläinen jari jurvakainentaitto Eero heimariKannen kuva tiinamariia heimari

ankkuri on Keski-Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen yhdysside ja jäsenlehti.

ankkuri

”Mene, kunne ikinä minä sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua.”(jer.1:7)

Menneet vajaat kolme vuotta ovat olleet siu-nattua aikaa minun ja perheeni elämässä. Aika on kulunut nopean tuntuisesti. Jumalan siuna-us ei tarkoita helppoa oleilemista, vaan tarpomis-ta eteenpäin johdatuksessa, Jumalan tahtoa etsien. Olen saanut paljon vastuuta ja ollut monen tapah-tuman keskipisteessä. Monessa tilanteessa olen ollut yhdessä perheeni kanssa. Olen ylpeä siitä, miten Sanna ja lapset ovat jaksaneet olla mukana. Pidän sitä hyvänä, ja haluan järjestää ja olla mu-kana sellaisessa toiminnassa, johon saan perheeni mukaan.

Nyt askeleet kuitenkin näyttävän johtavan muu-alle. Jumalan johdatus elämässä tarkoittaa joskus myös sitä, että täytyy lähteä. Herra voi johdattaa yllättävilläkin tavoilla. Emme useinkaan osaa en-nakoida ja varautua tilanteisiin, joihin meitä joh-datetaan. Lähteminen voi olla vaikeaa ja raskasta. Asiat vain täytyy ottaa Jumalan kädestä.

Moni asia näyttääkin nyt johtaneen minut tähän pisteeseen ja tälle paikalle, jossa olen. Kun syksyllä 2014 pohdin siirtymistä Keski-Suomen Kansanlä-hetyksen piirijohtajan tehtävään, tuntui siltä, että

silloinen seurakunta-työn jaksoni oli tullut päätepisteeseen. Työtä toki oli edelleen, mutta itse en voinut, mones-takaan syystä, työtä jatkaa. Työ jäi toisille. Nyt tun-tuu melko lailla samalta. Toisaalta arvokasta työtä olisi todella paljon. Toisaalta koen, että en ehkä ole paras henkilö jatkamaan tätä työtä. Useista syistä johtuen olen siis tullut tähän johtopäätökseen. Työ jää nyt toisille.

Luulen, että minunkin aikanani on saavutettu paljon Keski-Suomen Kansanlähetyksessä. Aina-kin minä olen oppinut paljon. Ehkä on kuitenkin niin, että on otettava hieman ajallista etäisyyttä, jotta työn hedelmää voidaan luotettavasti arvioida. Tulevat vuodet siis osoittavat millä tavoin ja mihin suuntaan työtä on näinä vuosina tehty. Työ kuiten-kin jatkuu kaikesta huolimatta.

Jumala sanoi Jeremialle nuo sanat: ”Mene, kun-ne ikinä minä sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua.” (Jer.1:7). Jeremia oli yksi profeetta monien profeettojen ketjussa, jotka

2

Pääkirjoitus 2tullaan tutuiksi 4Donkkis Big night 5Assafin väärinymmärretyt lampaat 8

tervehdys Pietarista 10 Kielikoulun arkea 12taitekohdassa 13 jumalan armo riittää 14Yhteystiedot 19

Sisällys

julistivat Herran sanomaa Israelin kansalle. Juma-lalla on aina tahto ja keinonsa saada äänensä kuu-luviin niiden kohdalla, joita hän rakastaa. Jumalan rakkaus kansaansa kohtaan sai hänet kutsumaan esiin profeettoja.

Tilanteet ovat tänään erilaiset, mutta sanaa kui-tenkin saarnataan. Uusiin tilanteisiin mennään ja niissä etsitään Herran tahtoa. Meneminen ei aina ole helppoa. Joskus tehtävä saattaa tuntua itseä suuremmalta. Tärkeintä lienee aina korottaa, ei omaa, vaan Jumalan kunniaa.

Työhön tarttuminen on tärkeää osata. Yhtä tär-keä on kuitenkin työstä luopumisen taito. Lähes varmaa on nimittäin se, että sinäkin joudut jossa-

kin elämäsi vaiheessa jättämään aloittamasi pro-jektit. Luultavasti ne ovat kaikki kesken, jotkut val-miimpia kuin toiset. Parasta tässä ajassa on kun voi jättää tehtävän taakseen ja myöhemmin todeta, kuinka työ jatkuu omasta lähtemisestä huolimat-ta. Olen korvaamaton Jumalan luomana persoona-na. Herran työssä en kuitenkaan ole korvaamaton. Olen yksi työmies Herran elopellolla. Työmies, jon-ka Herra voi yhtä hyvin komentaa viereiselle pelto-saralle.

Toivotan Jumalan siunausta itse kunkin elämään ja työhön. Rukoilkaa edelleen meidän puolestam-me.

Juho Hintikka

3

tullaan tutuiKSi | teksti ja kuvat: tiinamariia heimari

Eila hottiEila Hotti syntyi Mikkelissä vuonna 1937. Hänen

vanhempansa muuttivat työn perässä Jyväskylään, kun Eila oli 10 kuukauden ikäinen, joten hän katsoo olevansa paljasjalkainen Jyväskyläläinen.

- Täällä olen elämäni aloittanut ja kouluni käynyt. Välissä asuin kymmenen vuotta ulkomailla, mutta sen jälkeen muutin takaisin Jyväskylään, hän kertoo.

Ollessaan vain 19-vuotias Eila muutti Ruotsiin töi-hin Maraboun suklaatehtaalle.

- Se oli äidille raskasta, kun ainoa lapsi lähti niin nuorena ulkomaille. Nykyäänhän lähdetään nuore-na, mutta silloin se oli todella erikoista. Ihmiset ih-metteli, miten äiti päästi, mutta eihän siinä mitään päästämistä ollut, kun lähdin vain.

Erilaisia töitä eri maissa Ruotsin lisäksi Eila on ollut töissä Englannissa,

Saksassa ja Sveitsissä. Englannissa hän oli sairaa-lassa apuhoitajana, Saksassa toimistotyössä ja Sveit-sissä hän toimi lastenhoitajana ja kotiapulaisena.

- Saksan toimistotyössä piti kirjoittaa suoraan pu-heesta eli sanelusta. Kun kirjoitin ensimmäisiä ker-toja, paperit aina rypistettiin ja heitettiin roskiin. Sii-tä huomasin, kun roskakori tuli aina tyhjemmäksi ja tyhjemmäksi, että olin oppinut kirjoittamaan saksak-si, Eila naurahtaa.

Eila olisi saanut Saksasta vakituisen työn, mutta hän ei halunnut jäädä sinne.

- Siellä ihmiset oli niin kauhean jäykkiä, ketään ei esimerkiksi sinuteltu töissä, hän selittää.

Sveitsissä Eila hoiti juutalaisperheessä 13-vuotiai-ta kaksospoikia. Perheen luona asuessaan hän pääsi tutustumaan juutalaiseen kulttuuriin.

- Erityisesti minulle on jäänyt mieleen kun he ker-

toivat, ettei heillä ole syntiä, vaan heillä on kieltoja. Lisäksi kun perheen äiti kuoli minun siellä ollessani, hänen valokuvansa vieressä paloi “sielun valo” kynt-tilä. Sen tarkoitus oli ohjata sielu tuonpuoleiseen.

Vuonna 1965 Eila muutti takaisin Suomeen. Hän mietti silloin löytääkö Suomesta töitä, koska hän ei ole ylioppilas. Hän kuitenkin pääsi töihin Jyväsky-lään SOK-tehtaalle. Eila kokee työpaikan suurena johdatuksena ja lahjana Jumalalta.

- Hain myös Helsingistä paikkaa, mutta kotipaik-kakunnalle pääsin.

Eila on onnellinen, että sai olla nuoruudessaan ul-komailla töissä. Hän kokee, että ne vuodet kasvatti-vat häntä.

- Työn suhteen minulla on ollut hyvä johdatus täs-sä elämässä, hän toteaa.

4

Suomessa työvuodet kuluivat Vaajakoskella SOK-tehtaiden vientipuolella, missä ulkomailla hankitus-ta kielitaidosta oli paljon hyötyä.

Jumala ei koskaan ollut kaukana

Eila tuli uskoon Jumalan armosta sen jälkeen, kun hän oli muuttanut takaisin Suomeen.

- En muista vuosilukua, ei minulle ole tärkeää mil-loin se oli. Pääasia on, että tulin uskoon, hän toteaa.

Eila kulki jo lapsena äidin mukana kotiseuroissa. Hän muistaa, että ne päättyivät aina polvirukouk-seen. Lisäksi hän kävi pyhäkoulussa. Äiti ei koskaan pakottanut mukaan vaan kysyi, halusiko Eila lähteä. Uskon asiat olivat kyllä aina Eilan mielessä. Hän tie-si, että äidin uskolla hän ei pääse taivaaseen, vaan Jeesus on otettava omakohtaisesti vastaan. Eräänä

pääsiäisenä tuttava pyysi Eila mu-kaan Raamattuopistolle.

- Meillä oli kesärenkaat ja oli ihan talvikeli. Minulla oli koko ajan sel-lainen olo, että nyt täytyy jotain ta-pahtua tai sitten se on myöhäistä. Siellä perillä sitten annoin elämäni Jeesukselle.

Eila oli uskoontulonsa jälkeen pal-jon mukana Kansanlähetyksen toi-minnassa.

- Kävin aina ja olin aktiivisesti mukana. Sanoin että minä keitän kahvia ja että voin tehdä sitä ja tätä. Se oli ihanaa aikaa, vaikka töissä oli kiirettä.

Eila kokee, että Jumala on aina ollut läsnä hänen elämässään. Hän myös kokee saaneensa hyvän elä-män, vaikkei hänellä ole puolisoa.

- Mulla oli aina sellanen mieli, kun isä kuoli, että huolehdin äidistä. En voinut jättää äi-tiä. Ei ole ollut kaipuuta naimisiin, hän selittää.

Nykyään 80-vuotias Eila asustelee yksitoistavuo-tiaan Ville-koiransa kanssa.

Suomi 100 tuo sotamuistot mieleen

Eilan mielestä on suurta Jumalan varjelusta, että Suomi on itsenäinen maa. Hän kunnioittaa vete-raaneja suuresti. Asia on ollut erityisesti pinnalla nyt, kun Suomi täyttää 100 vuotta. Hänen mieles-tään kansa oli silloin yhtenäisempää, kun se yhdessä huusi Jumalan puoleen.

- Sotavuosina oli toisenlaista. Silloin ihmiset ru-koilivat polvillaan, oli valtavasti rukousta. Hätä oli suuri, mutta apukin oli lähellä. Jos Jumalan varje-lusta ei olisi ollut, ties missä olisimme nyt.

Kuvia Eilan Englannin työvuosilta

5

Donkkis Big nightDonkkis Big Night –illat ovat ran-

tautuneet Keski-Suomeen. Kyseisiä iltoja on järjestetty piirimme alueel-la vuoden 2017 alusta lähtien ja tä-män lehden ilmestyessä niitä on pi-detty jo viisi kertaa. Mutta...

Mikä juttu Donkkis Big Night oikein on?

Yksinkertaistettuna kyseessä on siis Kansanlä-hetyksen juniorityön muoto, jolla pyritään tavoit-tamaan alakouluikäisiä lapsia Donkkis Big Night –toimintailtojen avulla. Toimintailtojen ohjelmaan kuuluu raamattuopetusta, erilaisia toimintapisteitä sekä palkintoja.

Ennen raamattuopetusta Donkkis Big Nightin maskotit, Saku ja Ruut, keskustelevat jostain hyvin kinkkisestä asiasta ja joskus jopa riitaantuvatkin. Onneksi lapsille kerrottu raamattuopetus on niin selkeä ja osuva, että hieman hupsut maskottimme

tajuavat opetuksen ja ottavat siitä oppia omaan elä-määnsä.

Toimintapisteitä on erilaisia, ja niitä pyritään kek-simään lisää. Illan aikana voi kokeilla ratkaista Rubi-kin kuution, vastata raamattutietovisaan, kertoa Ju-malalle rukousaiheita sekä paljon muuta hauskaa, haastavaa ja vauhdikasta! Myöskään nyyttäripistettä ei pidä unohtaa, sillä kukapa jaksaisi touhuta koko il-lan ilman minkäänlaista purtavaa? Nyyttäripisteelle saa tulla, vaikka ei olisi itse tuonut mitään, sillä illan keittiövastaavat ovat varanneet kaikille eväitä.

Ilta huipentuu palkintojenjakoon, jossa palkit-tavina eivät ole ainoastaan toimintapisteillä hyvin menestyneet lapset, vaan palkintoja saa myös esi-merkiksi sinnikkäästä yrittämisestä ja arvonnoista. Illan odotetuin palkinto näyttää ehdottomasti ole-van karkkipurkki, joka (kuten nimestäkin voi pää-tellä) on purkki täynnä karkkia. Karkkipurkin saa se lapsi, joka arvaa lähimmäksi purkissa olevien kark-

teksti: jenna jurvakainen

6

kien lukumäärän. Tärkein palkinto on illan lopussa kaikkien lasten kesken arvottava Raamattu. Raamat-tuarvonnan voittanut lapsi saa itse valita, haluaako hän lastenraamatun vai tavallisen Raamatun - tähän mennessä suosikki on ehdottomasti ollut lastenraa-mattu!

Näkynä lasten tavoittaminen

Tähän mennessä olemme järjestäneet Donkkis Big Night –iltoja kahdella kylällä: Vehniällä ja Vesangas-sa. Kun pohdimme, minne haluaisimme alkaa järjes-tämään Donkkis Big Night –iltoja, tulimme siihen tulokseen, että haluamme tavoittaa ne lapset, jotka eivät asu kovin lähellä seurakuntia. Tällaiset lapset ovat riippuvaisia siitä, vievätkö heidän vanhempan-sa heidät seurakuntaan. Siksi veimme Donkkis Big

Night –illat hieman kauemmas Jyväskylän keskusta-alueelta, missä seurakunnat järjestävät jo muutenkin paljon toimintaa lapsille.

Donkkis Big Nightit pyörivät pääasiassa vapaaeh-toisvoimin. Jokaista toimintailtaa varten sovitaan vastuuvuorot ja etsitään mahdollisia vapaaehtoisia ohjaamaan toimintapisteitä. Jos koet, että olisit kiin-nostunut tulemaan mukaan Donkkis Big Nightien järjestämiseen, voit ottaa yhteyttä Keski-Suomen Kansanlähetykseen. Vapaaehtoisia tarvitaan aina!

Tulitpa mukaan toimintaan tai et, toivoisin, että rukoilisit Donkkis Big Nightien ja siellä käyvien las-ten puolesta. Jeesuksen sanoin: ”Sallikaa lasten tul-la.”

Jenna Jurvakainen

7

Assafin väärinymmärretyt lampaatIsraelin yleinen lammaslajike on ’assafin lammas’.

Se on tehokas tuottamaan maitoa ja lihaa. Sen kar-vakin on kuulemma erilainen kuin meidän tunte-mamme, siitä ei saa niin lämmintä villaa, kuten esim. Suomen tai Uuden Seelannin onttokarvainen lam-maslajike. Se myös tuottaa puolet vähemmän tuo-ta huonoa villaansa, kuin meille tutummat lajikkeet.

Tästä tietämättömänä tuumin, että maan paime-net eivät ymmärrä lammastenhoidossan villan päälle yhtään. Ihmettelin, miten laitumet ovat täynnä raa-matullisen näköisiä lammaslaumoja, mutta kukaan ei ’älyä’ hyödyntää villaa. Nimittäin vielä pari vuot-ta sitten villalankaa ei saanut mistään. Eikä sukkia, vaikka lattiat ovat talvisin todella jäätävät. Nyt Is-

raelissa ollaan herätty villan suhteen ja muutamista kaupoista saa akryylilangan lisäksi myös villalankaa.

Tammikuussa potkaisin kuitenkin pystyyn ’Sovin-non sukat’-projektin, jossa kansamme sai kutoa iha-nia villasukkia Israelin paleleville jaloille, kaikille kansanryhmille maassa. Projekti päättyi jo touko-kuussa ja niitä upeita sukkia tuli valtavasti, yli kaikki-en odotusten. Varasto on yhä täynnä, vaikka niitä on lähetetty paljon eri puolille Israelia turistien mukana. Uusia ei tarvita ainakaan vähään aikaan.

Mieltäni lämmitti Israelista tulleen kiitokset. ”Mikä etu on tuntea suomalaisia , kun saamme villaisia hie-noja sukkia jalkaamme!”, kirjoitti eräs messiaaninen juutalainen, ja julkaisi Facebookissa kuvia lähettä-

ruiSraPortti heidin rukouskirje

8

mistäni sukista. Toinen juutalainen nuori tilasi heti itselleenkin ja pyysi liittämään salmiakkia mukaan lähetykseen.

Suomalaisten Israel-ystävyys on huomattu, samoin koko maailman. Israelin pääministeri Benjamin Ne-taniahu toivotti kristityt tervetulleeksi kauniimmin kuin koskaan aiemmin, kun hän sai pääpuheenvuo-ron ulkomaisille kristityille järjestetyssä lehdistökon-ferenssissa. Vaikeina aikoina näkee, kenen asenne Is-raelia kohtaan on ’villanpehmeä’ ja kenen kivikova. Moni tuomitsee Israelin tuntematta kansan pitkää historiaa ja Raamatun lupauksia ja Jumalan valin-taa, joka perustuu armoon - ei tekoihin. Täydellistä kansaahan ei ole, ja kaikki ihmiset tarvitsevat Juma-lan siunausta ja johdatusta arkeensa.

Kuinka monesti ihminen tuomitsee tuntematta Ju-malan suunnitelmaa kansan tai yksilönkin kohdalla. Minäkin melkein ’tuomitsin’ Israelin heikkoa villaa tuottavat lampaat, mutten muistanut, että niiden pa-ras anti onkin muualla kuin turkissa. Muistan kun

istuin erään paikallisen israelilaisen kattamassa ruokapöydässä, ja vadil-la oli juuri valmistettu lammaspaisti. Se maistui uskomattoman hyvältä. Se oli kaukana siitä hiukan villasu-kalta maistuvasta Suomessa tarjotus-ta lammaspaistista. Silloin ajattelin, eivätkö suomalaiset kokit osaa val-mistaa lammaspaistia. Enpä tiennyt, että suomalaiset lampaat ovat ’hako-ja villassa’, huonoja muussa. Israelis-sa toisinpäin.

Kunpa muistaisimme tutkia ennen kuin hutkia, iloita toisen lahjoista, vaikka ne ovat erilaiset kuin omam-me. Mutta ennen kaikkea, kunpa muistaisimme todellisen virheettö-

män Karitsan, Jeesuksen joulutohinoiden keskellä.

Lämmintä ja villaista joulunaikaa!Heidi

9

Inkerin kirkon seurakunnissa on eletty kii-reistä aikaa, ja syynä tähän on tietenkin ollut se, että uskonpuhdistuksesta on tullut kulu-neeksi 500 vuotta. Paitsi, että varmaan kai-kissa seurakunnissa on vietetty teeman mu-kainen jumalanpalvelus, niin lähes kaikissa seurakunnissa on järjestetty aiheen tiimoilta seminaareja ja luentoja, jopa konsertteja. Nii-den myötä on tarjoutunut ainutkertainen tilai-suus tavoittaa paljon ihmisiä ja nimenomaan sellaisia ihmisiä, jotka muuten eivät tulisi kirkkoon ja varsinkaan luterilaiseen kirkkoon. Tätä emme sano siksi, että haluisimme venä-läisten kääntyvän luterilaisuuteen vaan siksi,

tervehdys Pietarista!

että he näkisivät ja ymmärtäisivät, että meillä on yksi yhtei-nen Jumala, jonka puoleen voimme kääntyä, ja joka rakastaa meitä kaikkia luomiaan.

Luterilaiset (ja samalla siinä siivellä myös muut protestan-tit) ovat saaneet tunnustusta myös maan korkeimmalta tahol-ta. Tervehdyksessään Venäjän presidentti korosti luterilaisen kirkon panosta Venäjän kehitykseen ja sanoi, että protestant-tien suuret saavutukset eri aloilla ovat olennaisen tärkeä osa Venäjän rikasta historiallista, kulttuurillista ja hengellistä pe-rintöä. Hän katsoi myös, että protestanttisten kirkkojen toi-minta tukee eri kansojen ja eri uskontojen välistä rauhaa ja so-pusointua sekä perinteisten kristillisten arvojen säilyttämistä ja eteenpäin viemistä.

Tuollaisen suitsutuksen jälkeen sitä tuntee itsensä todella tärkeäksi, mutta se ei kuitenkaan vapauta meitä maallisista

Kuva: Philippe GueissazKESKiSEt

Annan seurakunnan iloinen Luther-kassi10

velvoitteista. Yksi tällainen velvoite on voimassa ole-va lupa olla maassa. Tällä kertaa sen uusiminen ei ollutkaan mikään rutiinijuttu. Nimittäin yhden pas-sin uusimisen ja syysloman ajoittuminen juuri tuo-hon hetkeen sai hikikarpalot helmeilemään. Suureksi yllätykseksemme ymmärrystä ja hyvää tahtoa löy-tyi kuitenkin virkailijalta ja uusimisprosessi onnis-tui lähes mahdottoman nopealla aikataululla. Tämä oli tärkeää siksi, sillä Lillin piti olla kokoustamas-sa Ryttylässä jo vanhan viisumin päättymispäivänä.

Työ täällä Venäjällä siis jatkuu suomalaisen medi-an väittämistä huolimatta. Kiitos, että olette mukana tässä suuressa savotassa. Siunattua joulua ja armo-rikasta uutta vuotta 2018!

Hannu, Liliann, Hanna ja Miriam

Hannu saarnaamassa Pushkinin kirkossa

11

Kielikoulun arkeaMarian tErVEiSEt | teksti: Maria Karjalainen, kuva: Philippe Gueissaz

Terveiset Etiopian pääkaupungista Addis Abebas-ta, jossa olen asunut nyt pari kuukautta. Koti on al-kanut tuntua kotoisalta, ja sinne on hyvä palata kie-likoulupäivien jälkeen läksyjä tekemään. Kielikoulun ensimmäiset seitsemän viikkoa ovat nyt takana, ja viimein alkaa tuntua siltä, että joitakin yksinkertai-sia lauseita alkaa voida muodostaa. Tosin sitä mu-kaa, kun jokin alkaa tuntua tutulta, ilmaantuu ikään kuin nurkan takaa jokin aivan uusi kielioppimuoto opittavaksi. Viimeisimmän viikon olemme opetelleet lisäksi paikallisia kirjaimia, fideleitä, joita on yli 260. Saankin nyt samaistua Suomessa ensimmäisellä luo-kalla olevaan kummityttööni, joka hänkin opettelee kirjaimia, kirjoittamista ja lukemista. Ensimmäisi-nä viikkoina opettelimme sanoja erilaisten kuvien ja muovilelujen avulla saamatta lausua sanoja ää-neen. Puhumiseen siirryimme vähitellen erilaisten pelien, kuten bingon kautta. Nyt olemme koulussa koettaneet myös kertoa tarinoita erilaisten kuvakir-jojen avulla.

Kielikoulun arkeen kuuluvat joka-aamuiset har-taushetket, joista tiistai on varattu ylistykselle ja keskiviikko yhteiselle rukoukselle. Omassa pienessä luokassamme olemme sen lisäksi aloittaneet aamun yhteisellä rukouksella, kun jollakin meistä on ollut huolta esimerkiksi ystävistä tai sukulaisista. Huolet Jumalalle yhdessä luovutettuamme onkin ollut hel-pompi alkaa keskittyä päivän opintoihin.

Kielikoulussa on lämmin ilmapiiri, ja jokainen tulee huomioiduksi. Opiskelijoista suurin osa on kristillisten järjestöjen työntekijöitä, mutta mones-ta muustakin syystä kielitaitoa tarvitsevia mahtuu

joukkoon. Olenkin viime viikkoina iloinnut esimer-kiksi erään aivan toisesta taustasta tulevan kielikou-lukaverin kanssa käymästäni keskustelusta. Hän oli hyvin kiinnostunut kyselemään, mitä käytännössä tarkoittaa, että haluan työskennellä kristillisessä sai-raalassa Jeesuksen rakkauden tähden. Tai mitä tar-koittavat hyvät teot ja kirkossa käynti, ja mitä Raa-mattu oikeasti sanoo näistä asioista.

Kiitos rukouksistanne! Ollaan jokainen rohkeasti omalla paikallamme viemässä Kristuksen rakkautta sitä kaipaaville!

Siunausta sinulle adventin ja joulun aikaan!

Maria12

Vuoden vaihtuessa olemme myös Kansanlähetyk-sessä taitekohdassa. Piirijohtajamme Juho on siirty-nyt kotiseurakuntansa vs. kirkkoherraksi. Kuopion piispan kutsu oli oiva ratkaisu haasteelliseen tilan-teeseen siellä ja osoitti luottamusta Juhoon, mutta asetti piirimme uuteen tilanteeseen. Samalla kiitäm-me Juhoa lähes kolmen vuoden työstä piirissämme.

Keski-Suomessa toimii lukuisia kristillisiä seura-kuntia ja muita yhteisöjä. Evankeliumilla tavoitetaan kuitenkin vain pieni osa ihmisistä, joten työsarkaa riittää jokaiselle toimijalle. Kansanlähetyksellä val-takunnallisena herätysliikkeenä on perusrakenne, joka antaa turvallisuutta ja yhteyksiä. Tarvitsemme kuitenkin myös oman paikallisen toiminnan. Ilman vapaaehtoisia vastuunkantajia emme selviä, mutta palkatut työntekijät tuovat pitkäjänteisyyttä toimin-taamme. Jätän uuden piiripaimenen löytymisen esi-rukousaiheeksi sinulle.

Tarvitsemme Jumalan johdatusta entistä enem-män tässä sekavassa ajassa. Raamatussa meitä varoi-tetaan: ”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hy-vää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Room. 12:2). Meillä on houkutus mennä virran mukana tai vain osoitella toisten vikoja, mutta meidän tulee yk-silöinä ja yhteisönä peilata omaa vaellustamme Ju-malan sanaan, Raamattuun. Näin voimme parhai-ten toimia myös kirkon ja yhteiskunnan parhaaksi.

Lähetyskoti Jyväskylän keskustassa on erinomai-nen kokoontumispaikka monille kokoontumisillem-me. Sen saaminen aikanaan oli Jumalan lahja meille. Tilan käyttöaste on ollut varsin hyvä. Leipäsunnun-

tain tarpeisiin tila ei ole kuitenkaan riittävän suuri. Tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa tulot eivät rii-tä edes käyttömenoihin, emme voi hankkia isompaa tilaa. Seurakunnan tilat ovat tiukassa Jyväskylässä. Ensi keväänä voimme kokoontua Leipäsunnuntaihin Vaajakosken alueseurakunnan tiloissa. Kiitokset sii-tä aluekappalainen Hannu Huttuselle.

Suomen Kansanlähetyksen uudessa visiossa puhu-taan hengellisestä kodista, missä uskovat voivat kas-vaa tasapainoisiksi kristityiksi. Kotona saamme tou-huta, mutta myös levätä. Kotona meidän ei tarvitse peittää vajavaisuuttamme. Saammeko rakennettua hengellisestä kodista sellaisen, että kehtaat kutsua etsijänkin sinne.

Jari Jurvakainen

taitekohdassateksti: jari jurvakainen, kuva: heli jurvakainen

13

jumalan armo riittääJeesuksen uhrin tähden pelastus on avoin kaikille

ihmisille, olivatpa ne kuinka syntisiä tahansa. Tätä opetetaan jo psalmeissa. ”Nimesi [kunnian] tähden, Herra, anna anteeksi minun syntivelkani, sillä se on suuri.” (Ps. 26) Anoessaan Jumalalta armoa psalmis-ta ei vetoa syntiensä vähäisyyteen, vaan niiden suu-ruuteen. Hän ei pyydä Jumalan armoa sillä perus-teella, että hänen syntinsä ovat vähäisiä ja että hän on tehnyt hyviä töitä. Hän pyytää Jumalan armoa sillä perusteella, että hänen syntinsä ovat erityisen pahoja ja vakavia ja ettei hänellä itsellään ole mitään mahdollisuuksia pelastaa itseään. Hän pyytää Juma-lan armoa vedoten Jumalan nimeen, hänen rakasta-vaan olemukseensa.

Herännäisyyden perustajiin kuuluva Paavo Ruot-salainen toteaa: ”Ei Herra minua armahda minun pyhyyteni vaan minun pahuuteni tähden. Tekopyhät kerskaavat pyhyydestään, mutta, ystäväni, ole hyvä ja kerskaa sinä pahuudestasi Herran edessä.”

”Sinun tulee −− syntisenä, kylmänä, penseänä, kuivana, hitaana, vastahakoisena, itseäsi rakas-tavana, itsevanhurskaana ja pahuutta täynnä, sa-nalla sanoen hengellisesti kuolleena, apua ja armoa tarvitsevana, esittää asiasi −− valituksella ja ikä-vöivällä odottamisella armoistuimen eteen siellä päätettäväksi, jotta sinä sellaisena, Jeesuksen omi-en lupausten jälkeen, saat armon.”

Syntinen ja vanhurskautettu

Mooseksen kirjojen spitaalisäädösten on katsottu sisältävän vertauskuvallisen ilmauksen tästä ajatuk-sesta. ”Jos spitaali puhkeaa sairastuneen ihossa niin, että se peittää ihon kauttaaltaan päästä jalkoihin ja jos pappi siis havaitsee, että spitaali on levinnyt yli koko ruumiin, hän julistakoon sairaan puhtaaksi.” (3. Moos. 13: 12−13)

Tämä ajatus näyttäisi sisältävän ristiriidan: miten spitaalisen tekee puhtaaksi se, että hän on yltä pääl-tä spitaalissa. Kristinuskon vanhurskauttamisopin pohjalta symbolisesti tulkittuna tähän kuitenkin si-

taPion MatKaSSa teksti: tapio Puolimatka, Kuva: tarja Vänskä-Kauhanen

14

sältyy mielekäs ajatus: kun ihminen tunnustaa itsen-sä täysin synnin saastuttamaksi ja etsii Jumalan ar-moa Kristuksen uhrin perusteella, hän on oikeassa tilassa vastaanottamaan Jumalan armon ja anteek-siantamuksen.

Spitaalitautiselta vaaditaan vain, että hän tunnus-taa saastaisuutensa: ”Spitaalitautia sairastavan tu-lee käyttää repaleisia vaatteita, pitää hiuksensa ha-jallaan ja kasvojensa alaosa peitettynä sekä huutaa: ’Saastainen, saastainen!’” (3. Moos. 13: 45.) Evan-keliumin mukaan ihmiseltä vaaditaan vain sitä, että hän tunnustaa olevansa saastainen ja vetoaa Kristuk-sen uhriin. Kristillisen vanhurskauttamisopin mu-kaan olisi suuri virhe yrittää löytää itsestään jota-kin moraalisesti ansiokasta ja yrittää sillä perusteella päästä osalliseksi pelastuksesta. Tällaiseen yrityk-seen sisältyy syvä itsepetos, joka estää ihmistä nä-kemästä totuutta itsestään ja omista motiiveistaan.

Jumalan kunnia

Jumala saa erityisen kunnian pelastaessaan suu-ren syntisen, aivan kuten lääkäri saa suuren kunnian parantaessaan vakavasti sairaan ihmisen. Psalmista asettaa kaiken toivonsa Jumalan armon riittävyyteen ja siihen, että Jumalan armo tulee ilmaistuksi eri-tyisen suurenmoisena, kun Jumala armahtaa suur-ta syntistä.

Mitä suuremman synnin Kristus antaa anteeksi,

sitä suuremman kunnian Hän saa. Jos vetäydyn pois Kristuksen luota jonkin suuren syntini tähden, kiel-täydyn tunnustamasta Kristukselle kuuluvaa suurta kunniaa siitä, että hän on maksanut verellään syntini rangaistuksen. Maksettuaan hinnan pelastuksestani Kristus ansaitsee myös syntieni anteeksiantamisesta

ja sovittamisesta kuuluvan kunnian.

Kristus ei kieltäydy pelastamasta suurinta syntistä, joka tulee hänen luokseen etsimään armoa. Kristus on syntisten Vapahtaja: sitä varten hän tuli maail-maan ja eikä hän kieltäydy tästä tehtävästä. ”En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Matt. 9: 13.) Mitä syntisempi ihminen on, sitä enemmän hän tarvitsee Kristusta. ”Eivät terveet tarvitse paran-tajaa, vaan sairaat.” (Mt. 9: 12.)

Sairaita hoitamaan tullut armelias lääkäri ei var-

masti kieltäydy auttamasta niitä, jotka eniten hänen apuaan tarvitsevat, jos hän vain pystyy heitä paranta-maan. Jumalan armo Kristuksen lunastustyössä nä-kyy siinä, että hän on valmis pelastamaan kaikkein suurimpiakin syntisiä.

Mitä suurempi on syntisen syyllisyys, sitä ihmeel-

lisempänä ja kirkkaampana ilmenee armo. ”Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.” (Room 5: 20) Vapahtajan sovintove-ri on riittävä pesemään pois suurimman syyllisyyden, niin että hän pystyy pelastamaan ihmisen lopullisesti ja voi lunastaa kaikkein suurimmasta kurjuudesta.

Kristitty filosofi Jonathan Edwards kirjoittaa: ”Kristuksen kunniana on pelastaa kaikkein suurim-mat syntiset, jotka tulevat hänen luokseen, aivan kuten lääkärin kunniana on parantaa kaikkein epä-toivoisimmat sairaudet ja haavat. Kristus on epäile-mättä halukas pelastamaan suurimmat syntiset, kos-ka hän ei kieltäydy kunnioittamasta pelastustyötään ja osoittamasta oman verensä arvoa ja erinomaisuut-ta.”

Tapio Puolimatka

15

Kiitos lahjastasi

KOHDE VIITEPiirijohtaja .........................................8727Maahanmuuttajatyö,Marianne Mäkeläinen ..................... 8730Piirin yleiskannatus ..........................8808Heidi Tohmola ................................ 24507Keskiset ............................................21306Maria Karjalainen............................ 21283

Kun lahjoitat Keski-Suomen Evankelis-luterilaisen Kansanlähetyksen työlle, käy-täthän jotain oikealla näkyvistä viitenu-meroista. Sen avulla lahjasi kohdentuu lähetystyöntekijöillemme ja lähetysalu-eidemme tai kotimaan työntekijöiden tai eri työmuotojen työhön.

Nordean tilinumero:IBAN: FI19 1581 3000 0342 30BIC: NDEAFIHH

RAHANKERÄYSLUPAKeräysluvan numero: RA/2017/805, toimeenpanoaika: 25.8.2017-24.8.2022, toi-meenpanoalue: Sisä-Suomen poliisilaitoksen toimialue, luvan myöntäjä Sisä-Suomen poliisilaitos, varojen käyttötarkoitus: piirin lapsityö, juniorityö, nuorisotyö, perhetyö ja opiskelijatyö, sekä opetustyö, evankelioimistyö ja lähetystyö.

Jos tahdot saada työntekijöidemme tai lähettiem-me ystäväkirjeen, niin ota yhteyttä toimistoomme. Ankkurin tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuu-tokset sähköpostiin: ksuomi@sekl.fi

16

Lähetyskodilta Puh. (014) 620801 tai Kes-kisuomalainen- ja Uusi Tie-lehdistä tai keski-suomi.sekl.fi

Lisätietoja toiminnasta

YlEiSEt tilaiSuuDEt

Aamurukouspiiri

Lähetyskodissa, Kauppakatu 13maanantaisin klo 8-9Syksyn viimeinen kerta 18.12.Aloitamme keväällä 8.1.

Rukouspiiri maahanmuuttajien puolesta

Lähetyskodissa, Kauppakatu 13keskiviikkoisin klo 13Kevään ensimmäinen kerta 10.1.uDEt

Isä-lapsi-sählyTikan koulussa (Toritie 22, JKL). klo 15-16:15Pelailun lomassa hetki Raamatun äärellä. Ota mukaan: sählymaila ja sisäpelikengät. Pienemmille pelaajille ota mukaan myös suojalasit.Syksyn viimeinen kerta 16.12Kevät: 10.2, 10.3, 24.3, 7.4, 5.5, 19.5

Lyhty illat 4–7 luokkalaisilleJoka toinen perjantai klo 18-21, Kinkomaan kerhotilassa (koulun alakerta). Raamattuhetki, laulua, leikkejä, pelejä, mukavaa yhdessäoloa ja lopuksi iltapala.Järjestäjä: Muuramen seurakunta ja Keski-Suomen Ev.lut. KansanlähetysSyksyn viimeinen kerta 8.12Kevään osalta aloitamme 19.1

naiStEn tilaiSuuDEt

Naisten raamattupiiri

Lähetyskodissa, Kauppakatu 13parittomina viikkoina tiistaisin klo 13Syksyn viimeinen kerta 5.12.Aloitamme keväällä 16.1.

Naistenpiiri

Lähetyskodissa, Kauppakatu 13parillisina viikkoina keskiviikkoisin klo 18Syksyn viimeinen kerta 13.12.Aloitamme keväällä 10.1.

tilaiSuuKSia

MiEStEn tilaiSuuDEt

Vaajakosken miestenpiiri

Vaajakosken kirkossa, Kirkkotie 11Parillisina viikkoina torstaisin klo 18:30Syksyn viimeinen kerta 30.11.Aloitamme keväällä 11.1.

Joulunajan kahvihetki keskiviikkona 27.12.klo 14Lähetyskodilla, Kauppakatu 13

Tervetuloa!

18

lähetystyöntekijät

Jari JurvakainenSamuel HalmeTuomo MäenpääTommi ParikkaReino SaarelmaMauri TervonenEero HeimariHarri AlatupaJaakko Koivunen

Piirihallitus 2018

Marianne Mäkeläinen, MaahanmuuttajatPuh. 044 554 5768marianne.makelainen@gmail.com

työntekijät

lähetyskotiKauppakatu 13, 40100 Jyväskylä

Aukioloajat: ti ja to klo 10–14.Puh. (014) 620 801, ksuomi@sekl.fiToimisto suljettu 15.12.2017-6.1.2018

VenäjäHannu ja Liliann Keski-nenEtiopiaMaria KarjalainenLähetti Lähi-Idässä

Lähettisihteerit Sirpa Kuikka Puh. 050 454 5422Leo WacklinPuh. 050 5995632

Jari Jurvakainen, puheenjohtaja( p. 040 715 9749, jari.jurvakainen@kolumbus.fi )Olavi Haapiainen, varapuheenjohtaja

Samuel HalmeTuomo MäenpääTommi ParikkaReino SaarelmaMauri Tervonen

Piirihallitus 2017

19

toiMintaa ja taPahtuMia talvella 2018

LEIPÄSUNNUNTAI Vaajakosken kirkossaKirkkotie 11 klo 16Raamattua, rukousta musiikkia. Lapsille omat ohjelmat.

SANAN KEIDASLähetyskodissaKauppakatu 13 klo 16Raamattua, rukousta ja yhteistä jakamista

TammikuuLeipäsunnuntai, Vaajakosken kirkkoRaimo LappiSanan Keidas, Lähetyskoti, Syntien tunnustaminen, 1. Joh 1., Jari Jurvakainen, Heli JurvakainenLeipäsunnuntai, Vaajakosken kirkkoHelmikuuPyhäpäivän Kahvihetki, LähetyskotiLeipäsunnuntai, Vaajakosken kirkkoSanan Keidas, Lähetyskoti, Rakkaus ja käskyt 1. Joh 2., Reino Saarelma, Jari Jurvakainen Leipäsunnuntai, Jyskän seurakuntakotiAntti KivirantaMaaliskuuPyhäpäivän Kahvihetki, LähetyskotiLeipäsunnuntai, Vaajakosken kirkko

PYHÄPÄIVÄN KAHVIHETKILähetyskodissaKauppakatu 13 klo 16Matalan kynnyksen ilta.Alustuksia ja seurustelua kahvikupin äärellä.

Sanan Keidas, Lähetyskoti, Jumalan lapseus, 1. Joh 3, Mauri Tervonen, Ulla MustonenLeipäsunnuntai, Jyskän seurakuntakotiHuhtikuuPyhäpäivän Kahvihetki, LähetyskotiLeipäsunnuntai, Vaajakosken kirkkoSanan Keidas, Lähetyskoti, Mitä rakkaus on?1. Joh 4, Samuel Halme, Seija Sorvali Leipäsunnuntai, Vaajakosken kirkkoPyhäpäivän Kahvihetki, Lähetyskoti ToukokuuLeipäsunnuntai, Vaajakosken kirkkoSanan Keidas, Lähetyskoti, Usko voittaa maailman, 1. Joh 5 Leipäsunnuntai, Vaajakosken kirkko

14.1.

21.1.

28.1.

4.2.11.2.18.2.

25.2.

4.3.11.3.

18.3.

25.3.

2.4.8.4.

15.4.

22.4.29.4.

6.5.13.5.

20.5.