Kolin hoito- ja käyttösuunnitelma

Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 146

Käännös: Pimma Åhman Kansikuva: Lumikenkäilijät tauolla. Kuva: Kati Vähäsarja.

© Metsähallitus, Vantaa 2017 ISSN-L 1796-2943 ISSN (verkkojulkaisu) 1796-2943 ISBN 978-952-295-178-6 (pdf)

Kolin hoito- ja käyttösuunnitelma

KUVAILULEHTI

JULKAISIJA Metsähallitus JULKAISUAIKA 22.3.2017 TOIMEKSIANTAJA Metsähallitus HYVÄKSYMISPÄIVÄMÄÄRÄ 1.7.2016 LUOTTAMUKSELLISUUS julkinen DIAARINUMERO MH 3967/2013

SUOJELUALUETYYPPI/ SUOJELUOHJELMA

kansallispuisto, Natura 2000 -alue, harjujensuojeluohjelma, lehtojensuojeluohjelma, rantojen-suojeluohjelma, soidensuojeluohjelma, vanhojen metsien suojeluohjelma, valtakunnallisesti arvokas maisema-alue

ALUEEN NIMI Kolin suojelualuekokonaisuus NATURA 2000 -ALUEEN NIMI JA KOODI

Kolin kansallispuisto FI0700010, Huuhkajanvaara FI0700035, Huurunlampi–Sammakkolampi–Huurunrinne FI0700021, Iso-Veteläinen FI0700073, Savijärven suo FI0700014, Verkkovaara FI0700074

ALUEYKSIKKÖ Etelä-Suomen luontopalvelut

TEKIJÄ(T ) Metsähallitus JULKAISUN NIMI Kolin hoito- ja käyttösuunnitelma TIIVISTELMÄ Hoito- ja käyttösuunnitelma on laadittu kuudelle Natura 2000 -ohjelman alueelle sekä niihin

välittömästi rajautuville, suojeluun varatuille valtion alueille, jotka sijaitsevat Pohjois-Karjalan maakunnassa, Joensuun ja Lieksan kaupunkien sekä Juuan ja Kontiolahden kuntien alueilla. Suunnittelualueeseen kuuluvat Natura-alueet: Kolin kansallispuisto, Huuhkajanvaara, Huurun-lampi–Sammakkolampi–Huurunrinne, Iso-Veteläinen, Savijärven suo ja Verkkovaara. Koko-naispinta-ala on 3 646 ha.

Kolin kansallispuisto on perustettu vuonna 1991 lailla 581/1991 ja laajennettu lailla 634/1996. Sen rauhoituksesta, hallinnasta ja hoidosta on säädetty asetuksella 674/1991. Kansallispuisto on perustettu edustavan pohjoiskarjalaisen vaara-alueen, vanhojen metsien ja niiden eliöstön sekä kansallismaiseman keskeisen osan suojelemiseksi, kaskitalouden luomien maisemien ja kasviyhdyskuntien ylläpitämiseksi sekä ympäristöntutkimusta, ympäristövalistusta ja luonnon-harrastuksen edistämistä varten.

Koli on Itä-Suomen suojelualueverkostolle merkittävä. Suunnittelualueen keskeisiä arvoja ovat valtakunnallisesti arvokas maisema-alue ja kansallismaisema, kulttuuriperintö, perinnebiotoo-pit, metsäekosysteemi, geologia, luontomatkailu, luonnon ja kulttuurikohteiden virkistyskäyttö sekä luontoliikunnan fyysiset ja henkiset terveysvaikutukset, tutkimus ja opastusviestintä.

Suunnitelman tavoitteena on säilyttää maisema-arvot, rakennusperintö ja muinaisjäännöskoh-teet. Perinteisen elinkeinon ja maankäytön tuottamien valtakunnallisesti arvokkaiden ja mui-den edustavien perinnebiotooppien rakennepiirteet, edustavuus ja lajisto säilyvät ja paranevat. Boreaalisten metsien, lehtojen, soiden ja pienvesien luonnontila ja niiden lajisto säilyvät ja elinympäristöjen edustavuus paranee. Kansallispuisto ja sen ympäristö tarjoavat lisää mahdol-lisuuksia kestävään luontomatkailuun ja jokamieskäyttöön turvaamalla alueen vetovoimatekijät yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa. Opastusviestintä ohjaa kävijöitä sekä matkailuyrityk-siä kestävään luonnossa liikkumiseen ja hankkimaan myönteisiä luontokokemuksia sekä aut-taa ymmärtämään luonnon ja kulttuuriperinnön suojelun merkityksen.

Alueen retkeily- ja luontomatkailukäyttö tulee todennäköisesti lisääntymään suunnitelmakau-della. Virkistyskäytön luontoarvoille ja maisemalle mahdollisesti aiheuttamia haittavaikutuksia vähennetään alueen maankäytön vyöhykkeistämisellä, rakenteiden hyvällä suunnittelulla ja sijoittamisella sekä opastusaineiston parantamisella. Suunnitelmakausi on noin 15 vuotta.

Hoito- ja käyttösuunnitelma on laadittu osittain Euroopan komission LIFE-rahoituksella (Luon-nonhoito-LIFE, LIFE10 NAT/FI/00048).

AVAINSANAT Koli, kansallispuisto, maankäytön suunnittelu, suojelualueiden hoito ja käyttö MUUT TIEDOT Suunnitelman valmisteli projektiryhmä: projektipäällikkö, erikoissuunnittelija Tommi Kinnunen

(alueiden hallinta), suojelubiologi Kaija Eisto (luonnonsuojelu), erikoissuunnittelija Tiina Hak-karainen (virkistyskäyttö), erikoissuunnittelija Henrik Jansson (kulttuuriperintö), suunnittelija Kalervo Timonen (erätalous) ja puistonjohtaja Kyösti Tuhkalainen (virkistyskäyttö).

SARJAN NIMI JA NUMERO Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 146 ISSN-L ISSN (VERKKOJULKAISU

1796-2943 1796-2943

ISBN (PDF) 978-952-295-178-6

SIVUMÄÄRÄ 170 s. KIELI suomi KUSTANTAJA Metsähallitus PAINOPAIKKA

JAKAJA Metsähallitus, Luontopalvelut HINTA

PRESENTATIONSBLAD

UTGIVARE Forststyrelsen UTGIVNINGSDATUM 22.3.2017 UPPDRAGSGIVARE Forststyrelsen DATUM FÖR GODKÄNNANDE 1.7.2016 SEKRETESSGRAD Offentlig DIARIENUMMER MH 3967/2013

TYP AV SKYDDSOMRÅDE/ SKYDDSPROGRAM

nationalpark, Natura 2000-område, åsskyddsprogrammet, lundskyddsprogrammet, strand-skyddsprogrammet, myrskyddsprogrammet, skyddsprogrammet för gamla skogar, nationellt värdefullt landskapsområde

OMRÅDETS NAMN Koli skyddsområdeshelhet NATURA 2000-OMRÅDETS

NAMN OCH KOD Kolin nationalpark FI0700010, Huuhkajanvaara FI0700035, Huurunlampi–Sammakkolampi–Huurunrinne FI0700021, Iso-Veteläinen FI0700073, Savijärven suo FI0700014, Verkko-vaara FI0700074

REGIONENHET Södra Finlands naturtjänster

FÖRFATTARE Forststyrelsen PUBLIKATION Skötsel- och användningsplan för Koli SAMMANDRAG Skötsel- och användningsplanen har utarbetats för sex områden som ingår i Natura 2000-

programmet samt för de statens marker omedelbart intill dessa som reserverats för skygg. Dessa ligger inom Joensuu och Lieksa städer och Juga och Kontiolahti kommuner i land-skapet Norra Karelen. Planeringsområdet omfattar följande Naturaområden: Koli national-park, Huuhkajanvaara, Huurunlampi–Sammakkolampi–Huurunrinne, Iso-Veteläinen, Savijärven suo och Verkkovaara. Totalarealen är 3 646 ha.

Koli nationalpark inrättades år 1991 genom lag 581/1991 och utvidgades senare genom lag 634/1996. Bestämmelser om fredning, förvaltning och skötsel av nationalparken ges i förordning 674/1991. Syftet med inrättandet av nationalparken var att skydda ett represen-tativt fjällområde i Nordkarelen, gamla skogar och organismerna i dessa samt den centrala delen av nationallandskapet Koli, att underhålla genom svedjebruk danade landskap och växtsamhällen och att främja miljöforskningen och miljöupplysningen samt intresset för na-turen.

Koli är ett betydelsefullt område för nätverket av skyddsområden i östra Finland. De centrala värdena för planringsområdet är det nationellt värdefulla landskapsområdet och nationallandskapet, kulturarvet, vårdbiotoperna, skogsekosystemet, geologin, naturtur-ismen, naturens och kulturobjektens rekreationsbruk, de fysiska och psykiska hälsoeffek-terna av naturmotion samt forskning och interpretationsinformation.

Syftet med planen är att bevara landskapsvärdena, byggnadsarvet och fornlämningsom-rådena. Målet är att bevara och främja strukturdragen, representativiteten och arterna i nat-ionellt värdefulla och övriga representativa vårdbiotoper som uppstått genom traditionellt näringsfång och hävd. Boreala skogars, lundars, myrars och småvattens naturtillstånd och arter bevaras och livsmiljöernas representativitet förbättras också. Nationalparken och dess omgivning ger nya utsikter för naturturism och utnyttjande av allemansrätten genom att trygga områdets dragningskraft tillsammans med aktörerna i området. Interpretationsinform-ationen styr både besökare och turistföretag till hållbart friluftsliv, ger dem möjligheter till po-sitiva naturupplevelser samt hjälper dem att förstå betydelsen av skyddet av naturen och kulturarvet.

Området kommer sannolikt att användas mer flitigt för friluftsliv and naturturism under planperioden. Olägenheterna av rekreationsbruket på naturvärdena och landskapet kom-mer att minskas genom att markanvändningen indelas i zoner, servicestrukturerna planeras och placeras ändamålsenligt och informationsmaterialet förbättras. Planen görs upp för 15 år åt gången.

Man fick bl.a. LIFE-finansiering av Europeiska kommissionen för uppgörandet av planen (Naturvård-LIFE, LIFE10 NAT/FI/00048)

NYCKELORD Koli, nationalpark, planering av markanvändning, skötsel och användning av skyddsområden

ÖVRIGA UPPGIFTER Planen utarbetades av en projektgrupp bestående av projektchef, specialplanerare Tommi Kinnunen (områdenas förvaltning), skyddsbiolog Kaija Eisto (naturskydd), specialplanerare Tiina Hakkarainen (rekreationsbruk), specialplanerare Henrik Jansson (kulturarv), planerare Kalervo Timonen (jakt och fiske) och parkchef Kyösti Tuhkalainen (rekreationsbruk).

SERIENS NAMN OCH NUMMER Forststyrelsens naturskyddspublikationer. Serie C 146 ISSN-L ISSN (ONLINE)

1796-2943 1796-2943

ISBN (PDF) 978-952-295-178-6

SIDANTAL 170 s. SPRÅK finska FÖRLAG Forststyrelsen TRYCKERI

DISTRIBUTION Forststyrelsen, Naturtjänster PRIS

SISÄLLYS

YHTEENVETO ........................................................................................................................................ 7

NYKYTILAN KUVAUS ........................................................................................................................... 17 1 Suunnittelualueen kuvaus ja suunnittelutilanne ....................................................................... 17 2 Perustamistarkoitus .................................................................................................................. 24 3 Osallistaminen .......................................................................................................................... 25 4 Vesistöt ja merialueet ............................................................................................................... 27 5 Geologia ................................................................................................................................... 29 6A Natura 2000 -luontotyypit ....................................................................................................... 33 6B Kansalliset uhanalaiset luontotyypit (LUTU) .......................................................................... 41 7 Lajisto ....................................................................................................................................... 42 8 Kulttuuriperintö ......................................................................................................................... 44 9A Luonnon virkistyskäyttö: retkeily ja luontomatkailu ................................................................ 50 9B Luonnon virkistyskäyttö: opastusviestintä ............................................................................. 53 10 Erätalous: nykytila .................................................................................................................. 56 11 Tutkimus ................................................................................................................................. 58 12 Muu luonnonvarojen käyttö, rasitteet, käyttöoikeudet ja sopimukset ..................................... 59

KESKEISET ARVOT JA UHAT ............................................................................................................. 61 13 Keskeiset suojelu- ja käyttöarvot ............................................................................................ 61 14 Uhka-analyysi ......................................................................................................................... 63

TAVOITTEEN ASETTELU .................................................................................................................... 70 15 Uhkatekijöiden torjuminen ...................................................................................................... 70 16 Kehittämismahdollisuudet ...................................................................................................... 76 17A Vyöhykejako: retkeily- ja luontomatkailuvyöhyke ................................................................ 77 17B Vyöhykejako: syrjävyöhyke .................................................................................................. 79 17C Vyöhykejako: rajoitus- ja luonnonarvovyöhykkeet ............................................................... 80

TOTEUTUS ........................................................................................................................................... 83 18 Luonnonsuojelun ja -hoidon toimenpiteet .............................................................................. 83 19 Kulttuuriperinnön suojelun toimenpiteet ................................................................................. 86 20A Luonnon virkistyskäyttö: retkeilyn ja luontomatkailun toimenpiteet ..................................... 88 20B Luonnon virkistyskäyttö: palveluvarustus ............................................................................ 92 21 Erätalouden toimenpiteet ....................................................................................................... 97 22 Muut luonnonvarojen ja alueiden käytön toimenpiteet ........................................................... 99 23 Hallinto ................................................................................................................................. 103 24 Rakennuskanta .................................................................................................................... 105 25 Resurssit .............................................................................................................................. 106

YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI ........................................................................................... 108 26 Ympäristövaikutusten arviointi ............................................................................................. 108

SEURANTA ......................................................................................................................................... 116 27A Suunnitelman toteutuksen seuranta .................................................................................. 116 27B Suunnitelman vaikuttavuuden seuranta ............................................................................ 120

LÄHTEET............................................................................................................................................. 123

LIITTEET ............................................................................................................................................. 125 Liite 1 Yksityisten suojelualueiden rauhoitusmääräysten yhteenveto ....................................... 126 Liite 2 Ote maakuntakaavakartasta ........................................................................................... 127 Liite 3 Natura 2000 -alueittaiset luontotyypit ............................................................................. 128 Liite 4 Suunnittelualueella esiintyvät uhanalaiset ja direktiivilajit .............................................. 136 Liite 5 Luonnos suunnittelualueen tai sen osan järjestyssäännöksi ......................................... 145 Liite 6 Lausuntokooste .............................................................................................................. 148 Liite 7 Ympäristöministeriön vahvistuskirje ............................................................................... 167

7

YHTEENVETO

Suunnittelualueen nimi; sijainti ja pinta-ala

Koli; Joensuu, Juuka, Kontiolahti ja Lieksa; 3 646 ha

I Nykytilan kuvaus

Kolin suunnittelualue koostuu kuudesta Natura 2000 -ohjelman alueesta sekä niihin välittömästi rajautuvista, suo-jeluun varatuista valtion alueista. Natura-alueista suurin ja keskeisin on Kolin kansallispuisto (FI0700010). Muut suunnittelualueeseen kuuluvat Natura-alueet ovat Huuhkajanvaara (FI0700035), Huurunlampi–Sammakkolampi–Huurunrinne (FI0700021), Iso-Veteläinen (FI0700073), Savijärven suo (FI0700014) ja Verkkovaara (FI0700074). Alueiden toteutustapana on luonnonsuojelulaki (1096/1996), ja ne kuuluvat Natura-verkostoon luontodirektiivin (SCI) mukaisina alueina. Joensuun ja Lieksan kaupunkien sekä Kontiolahden kunnan alueilla sijaitseva Kolin kansallispuisto on perustettu vuonna 1991 lailla 581/1991 ja laajennettu lailla 634/1996. Sen rauhoituksesta, hallinnasta ja hoidosta on säädetty asetuksella 674/1991. Kolin kansallispuisto on perustettu edustavan pohjoiskarjalaisen vaara-alueen, vanhojen metsien ja niiden eliöstön sekä Kolin kansallismaiseman keskeisen osan suojelemiseksi, kaskitalouden luomien maisemien ja kasviyhdyskuntien ylläpitämiseksi sekä ympäristöntutkimusta, ympäristövalistusta ja luonnonharrastuksen edistämistä varten. Muut suunnittelualueeseen kuuluvat Natura-alueet ovat vielä perustamattomia luonnonsuojeluohjelman alueita. Näihin kuuluvat valtion hallinnassa olevat alueet perustetaan myöhemmin, alueiden pinta-alan mukaan, joko ym-päristöministeriön tai valtioneuvoston asetuksella lakisääteisiksi luonnonsuojelualueiksi. Asetuksen antamisen jälkeen alueilla astuvat voimaan luonnonsuojelulain rauhoitusmääräykset. Siihen asti näillä alueilla toimitaan hoito- ja käyttösuunnitelman linjausten mukaisesti. Säädösvalmistelun jälkeen suunnitelma päivitetään tarvittaessa, ja myös näille alueille annetaan järjestyssääntö. Suunnittelualue kuuluu Vuoksen vesistöalueeseen. Erityisesti Pielinen, Herajärvi, Jeronjärvi ja Savijärvi ovat keskeinen osa sen maisemaa. Suunnitelmalla vaikutetaan näihin vesielinympäristöihin, vaikka mainittujen järvien vesialueet kuuluvat vain pieneltä osin suunnittelualueeseen. Siihen kuuluu myös pieniä lampia, puroja ja lähteitä. Kolin kansallispuiston jyrkillä rinteillä on useita merkittäviä pikkupuroja, kuten putouksena keväällä kohiseva Tarhapuro ja Kolin sataman Alamajan kohdalle virtaava lehtojen reunustama pikkupuro. Osa pikkupuroista saattaa kuivina kesinä kuivua kokonaan ja hävitä näkyvistä. Näidenkin purojen varsilla on kuitenkin huomattavaa lehtolajistoa sekä purojen sammalia. Tyypillisimmillään tällaiset purot ovat Kolin, Huurunrinteen ja Verkkovaaran jyrkillä rinteillä. Kolin kansallispuistoon kuuluvat Pielisen saaret ja pikkuluodot ovat merkittäviä järvilinnuston pesimäpaikkoina. Kolin vaarajakso on koko maapallon geologisen kehityksen kannalta merkittävällä rajapinnalla, joka jakaa kansallispuiston kallioperän kahteen osaan. Koillisessa on yli 2 500 miljoonaa vuotta vanha arkeeinen alue. Se sisältää gneissejä ja graniitteja, joiden joukossa on kapeina jaksoina vulkaanisia kivilajeja. Nämä ovat puiston vanhimpia kivilajeja ja edustavat muinaista manneraluetta. Arkeeisen alueen lounaispuolella kallioperän valtakivilajeina ovat erilaiset kvartsiitit. Ne ovat syntyneet hiekkakerrostumista ja esiintyvät nykyisin koillisesta lounaaseen nuorentuvana sarjana. Arkeeisten kivilajien ja kvartsiittien lisäksi alueella on tummia juonikiviä. Ne ovat syntyneet kivisulan eli magman purkautuessa ja jähmettyessä kallioperän rakoihin ja heikkousvyöhykkeisiin. Noin 2 100 miljoonaa vuotta sitten alkoi kehityskulku, joka johti vuorenpoimutukseen ja korkean vuorijonon syntyyn. Vuosimiljoonien aikana yli kymmenen kilometriä kalliota rapautui irtonaisiksi maalajeiksi ja kulkeutui muualle paljastaen syvällä syntyneet kivilajit. Kolin vaarat ovat seurausta kivilajien erilaisesta kulutuskestävyy-destä: vaarajakson korkeimmat huiput – korkeimpana Ukko-Kolin laki 347 m (mpy) – ovat kovaa ja kestävää kvartsiittia. Arkeeinen kallioperä nousee vaaran itärinteellä kvartsiittilaatan ”suojaamana” yli 200 metriin (mpy), mutta putoaa Pielisellä noin 90 m:n tasolle (mpy). Kolin kallioperän halkeamiin on muodostunut luolia, joista tun-netuin on kansallispuiston itärinteellä sijaitseva Pirunkirkko. Viimeisten kahden miljoonan vuoden aikana kilometrien paksuinen hitaasti virtaava mannerjäätikkö on liukunut useita kertoja Kolin yli ja muuttanut maisemaa suuresti. Mannerjäätikön pohjassa kulkeutui kiviainesta, joka hioi alla olevaa kalliota synnyttäen erilaisia kulutusmerkkejä, joita on nykyään nähtävillä suunnittelualueen silokallioilla – mm. Paha-Kolilla. Virtaavan mannerjäätikön alustastaan irrottama, sekoittama ja kuljettama maa-aines – moreeni – on Kolin yleisin maalaji. Suunnittelualueelle sijoittuu osa luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallisesti erittäin arvokkaaksi määritellystä kallioalueesta. Mannerjää suli Kolin alueelta noin 11 000 vuotta sitten. Harjut syntyivät mannerjään sulamisvaiheen aikana. Pielisen ulappaa halkoo Enon Ahveniselta alkava Herajoen, Purjesaaren, Korppien ja Hiekkasaarten kautta Valtimon pohjoispuolelle ulottuva pitkittäisharjujakso. Matalammat osat harjusta ovat Pielisen pinnan alla, ja korkeammat osat näkyvät paikoin saarina.

8

Suunnittelualueella esiintyy 17 Natura-luontotyyppiä. Alueen metsiä on hyödynnetty aikoinaan kaskeamalla ja myöhemmin ne ovat olleet aktiivisessa metsätalouskäytössä siten, etteivät metsien nykyiset rakennepiirteet kaikkialla täytä luontotyyppikriteerien määritelmiä. Useimmat metsät ovatkin rakenteeltaan tasalaatuisia ja lahopuu puuttuu. Maa-alueen vallitsevat luontotyypit ovat boreaaliset luonnonmetsät ja lehdot. Erityinen arvo on boreaalisten luonnonmetsien, lehtojen, lettojen sekä jossain määrin myös perinnebiotooppien laajuus ja edustavuus. Kolin kansallispuiston perinnebiotoopit ovat erittäin merkittäviä luontotyyppejä, jotka kertovat pitkään jatkuneesta ihmistoiminnasta alueella. Lisäksi kaskimetsät ovat yksi Kolin kansallispuiston erikoisuus. Suunnittelualueella on myös monipuolisesti piensoita, vaikka laajat suoalueet puuttuvatkin. Eteläsuomalaisittain erittäin merkittäviä luontotyyppejä suunnittelualueella ovat luontaisestikin pienialaiset letot, joita on usealla osa-alueella. Suunnittelualueelta tunnetaan yhteensä 54 uhanalaista ja 96 silmälläpidettäviä lajia. Myös muu kuin uhanalainen ja direktiivilajisto on monipuolista, joten aluetta voidaan pitää lajistollisesti erittäin arvokkaana. Pielisellä elää mm. selkälokki, ja linnustollisesti arvokkaita ovat myös suunnittelualueen vanhat metsät, joissa pesivät mm. pikkusieppo, pohjantikka ja idänuunilintu. Valkoselkätikkaa on havaittu alueella satunnaisesti, mutta toistaiseksi sen pesintää ei ole voitu varmistaa. Muista selkärankaisista eläimistä harvinaisimpia ovat muutamassa pikkulammessa elävä rupilisko sekä rinteiden haapoja hyödyntävä liito-orava. Selkärangattomien eliöryhmässä on paljon perinnebiotooppien sekä vanhojen metsien ja polttokohteiden lajistoa. Kolin alueen erikoisuutta, harmaasulkukotiloa, löytyy useasta paikasta. Ahojen ja vanhojen kaskialojen perhos- ja kovakuoriaislajisto on hy-vin monipuolista. Vaateliaita putkilokasveja – kuten noidanlukkoja ja ahokirkiruohoa – kasvaa kansallispuiston val-takunnallisesti arvokkailla ahoilla. Rehevät suot, letot, ovat harvinaistuneiden kämmeköiden – kuten suopunakäm-mekän – kasvupaikkoja. Jyrkillä rinteillä kosteissa ja tuoreissa lehdoissa esiintyy yleisesti myyränporrasta. Lehdot ja vanhat metsät ovat myös monen vaateliaan sammal- ja jäkälälajin kasvupaikkoja. Monipuolista sienilajistoa elää paitsi lahopuiden rungoilla myös lehdoissa ja ahoilla. Kolin kansallispuisto on osa valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta, joka sisältää paitsi vaarajonot myös järvimaisemaa ja harjusaaria sekä kulttuuriympäristöjä. Maisema-arvoihin kuuluvat sekä kaukomaisema Kolin vaarojen näköalapaikoilta että Pieliseltä katsottu maisema, mutta myös pienpiirteisiä kulttuuriympäristöjä ja perinteisiä maatalousmaisemia. Valtakunnallinen maisema-alueiden päivitysinventointi valmistuu vuonna 2015, mutta se ei ole todennäköisesti tuomassa suuria muutoksia nykyiseen aluerajaukseen Kolilla. Monet rakennetut kulttuuriympäristöt ovat arvokkaita maisemallisia nähtävyyskohteita – kuten esimerkiksi Lakkala, Seppälä, Mattila ja Turula. Myös useat nykyiset ahot – kuten Havukanaho, Ylä-Murhi ja Ikolanaho – ovat arvokkaita arkeologisia kokonaisuuksia, mutta myös maisemallisesti ja biologisesti arvokkaita kohteita. Kolin kansallispuistoon liittyy paljon tarinaperinnettä, henkilöhistoriaa ja nyky-luontouskomuksia. Alueen pitkä mat-kailuhistoria on saanut aikaan uusia kerrostumia Kolin perimätiedossa. Viimeisten 100 vuoden aikana Koliin on sekoittunut sekä kansallisromanttiseen perinteeseen kuuluvaa kerrontaa että myöhemmän ajan tarinoita. Kolilla on myös kansallispuiston aikana syntynyt uutta perinnettä, joka on liitetty varsinkin Kolin ns. Huippujen alueen kohteisiin. Nämä ovat myös vaikuttaneet paikannimistöön. Tämä monikerroksellinen perimätieto on sekoittunut, ja nykyisin voi olla hyvin vaikea erottaa eri kerrostumia toisistaan. Kansallispuistoon liittyy myös kansallisromantiikan aikaista ja 1900-luvun alkupuolen henkilöhistoriaa. Sen ajan kuuluisimmat suomalaiset taiteilijat – etupäässä karelianistit – kävivät Kolilla hakemassa inspiraatiota sen maisemista ja luonnosta. Tämä on edelleen tärkeä osa paikallisten asukkaiden ja alueen identiteettiä. Kansallispuiston yhtenä vetovoimatekijänä ovat kulttuuriympäristöt ja kulttuuriperintö, ja niissä onkin paljon esi-merkiksi virkistyskäytössä hyödyntämätöntä potentiaalia. Koli on jo vuosikymmeniä ollut maakunnan suosituin luontomatkailukohde ja yksi Suomen tunnetuimmista kansallismaisemista. Vilkkain käyntikohde vuodesta toiseen on Ukko-Koli. Vajaalla 130 000 vuosittaisella käynnillä Koli on myös yksi suosituimmista kansallispuistoista, ja sen kävijöiden tyytyväisyys alueen palveluihin sekä ympäristöön on korkea. Kolin alueen vetovoimatekijöitä ovat luonnon, maisemien ja kulttuuriympäristöjen lisäksi vaativa ja monipuolinen retkeilyreitistö. Reitistö käsittää suosittuja päiväreittejä sekä Herajärven kierroksen, joka on erityisesti vaellusmatkailijoiden suosiossa. Kansallispuistoon kuuluvat Pielisen saaret ja rannat tarjoavat mahdollisuuksia myös vesiretkeilyyn. Talvisin matkailijoita houkuttelevat erinomaiset laskettelu-, hiihto- ja lumikenkäilymahdollisuudet. Metsästys on kielletty Kolin kansallispuiston alueella, mutta sallittu voimassa olevien metsästysvuokrasopimusten mukaisesti suunnittelualueeseen kuuluvilla muilla Natura-alueilla. Vuokratut alueet sijoittuvat seurojen yksityisiltä vuokraamien alueiden sisälle, joten ne ovat seurojen metsästykselle tärkeitä. Kansallispuistoon kuuluva vesialue Pielisessä on lupakalastusvettä ja mukana Pielisen kalastusalueen viehekalastusluvassa koko muun Pielisen kanssa. Alueen merkitys kalastuskohteena on suurin osana Pielisen vieheluvan uistelualuetta.

9

Kolin kansallispuisto on merkittävä tutkimuskohde. Sen alueella on tehty luonnontieteellistä tutkimusta 1930- luvun alusta lähtien, jolloin Metsätieteellinen tutkimuslaitos, nykyisen Metsäntutkimuslaitoksen edeltäjä, perusti ensimmäiset kotimaisten puulajien alkuperä- ja uudistamiskokeet. Kansallispuiston perustamisen jälkeen erilaisia tutkimuksia ja selvityksiä ovat tehneet sekä teettäneet Metla, Geologian tutkimuskeskus GTK, Itä-Suomen yliopisto (aikaisemmin Joensuun yliopisto) ja Metsähallituksen luontopalvelut. Tutkimuksen kohteina ovat olleet mm. lajisto, geomorfologia, ennallistaminen, luonnonhoito ja perinnebiotooppien hoito, puustotunnusten tulkinta kaukokartoitusmenetelmien avulla sekä matkailuun liittyvät aiheet. Valtion hallinnassa oleviin suunnittelualueen osiin ei kohdistu merkittäviä rasitteita, jotka haittaisivat alueen hoitoa ja käyttöä.

II Keskeiset arvot ja uhat

Arvojen määrittely perustuu alueen nykytilaa koskevien tietojen yhteenvetoon, ja keskeisiksi arvoiksi on määritelty:

Valtakunnallinen arvokas maisema-alue ja kansallismaisema. Alue on osa VAT/ma-aluetta, joka sisältää paitsi vaarajonot myös järvimaisemaa ja harjusaaria sekä kulttuuriympäristöjä. Maisema-arvoihin kuuluvat sekä kaukomaisema Kolin vaarojen näköalapaikoilta että järveltä katsottu maisema, mutta myös pienpiirteisiä kulttuuriympäristöjä ja perinteisiä maatalousmaisemia. Maisema-arvot ovat siis ajallisesti ja maantieteellisesti monitasoisia ja sisältävät sekä luonnon- että kulttuurimaisemia. Kolilla on merkittävä asema Suomen kulttuuri-historiassa. Karelianismin kaudella Koli oli monen maamme eturivin taiteilijan innoituksen lähteenä ja nousi kansallismaisemien joukkoon.

Kulttuuriperintö. Kansallispuistossa on hyvin säilyneitä arkeologisia kohteita mm. kaskeamisesta ja muusta elinkeinohistoriasta, vanhoja pihapiirejä ja peltoja, jotka nykyisin ovat myös biologisesti arvokkaita ahoja, sekä alueen teollisuushistoriaan ja esihistoriaan kuuluvia jäänteitä. Kolilla on runsaasti rakennettuja ympäristöjä, jotka ovat myös virkistyskäytön kannalta tärkeitä maisemallisia kohteita. Osa Kolin kulttuuriperintöä ovat myös perimätieto, kansanperinne sekä tarinat ja niiden tapahtumapaikat – kuten esimerkiksi Uhrihalkeama ja Pirunkirkko.

Perinnebiotoopit. Perinnebiotooppien monipuolisuus on Kolin kansallispuiston erityispiirre. Kauan sitten kasketut metsät (kaskimetsät) sekä uudet 1990-luvulta alkaen kasketut alueet, niityt, ahot ja laitumet ovat lajistollisesti sekä maisemallisesti merkittäviä suojeluarvoja kansallispuistossa. Perinnebiotooppien lajisto on monipuolista: alueella on useita kansallisesti ja kansainvälisesti uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja sekä direktiivilajeja.

Metsäekosysteemi. Suunnittelualueen jyrkillä rinteillä on runsaasti boreaalisia luonnonmetsiä ja lehtoja, jotka ovat vaateliaan kasvi-, sieni- ja eläinlajiston elinympäristöjä. Puustoiset letot ovat rehevimpiä soitamme, ja suunnittelualueella niitä sekä niiden vaateliasta lajistoa on usealla osa-alueella.

Geologia. Karelidien vuorijonon jäänne, eteläisen Suomen korkein kohta 347 m. Jääkauden jäljet, mm. siirtolohkareet. Ainutlaatuinen geologinen monimuotoisuus, joka on seurausta alueen pitkästä geologisesta historiasta.

Luontomatkailu, luonnon ja kulttuurikohteiden virkistyskäyttö sekä luontoliikunnan fyysiset ja henkiset terveysvaikutukset. Pohjois-Karjalan luontomatkailun tunnetuin ja vetovoimaisin kohde, 125 600 kävijää vuonna 2012. Tiivis yhteistyö matkailuyritysten kanssa (Koli ry). Paikallistaloudelliset vaikutukset 5,2 milj. euroa/vuosi, 69 htv. Hotelli, rinteet ja reitit. Koli–Ruunaa-aluekokonaisuus.

Tutkimus. Kolin kansallispuisto on ollut pitkään tutkimuskohteena, ja alueelle on perustettu erityyppisiä koealoja erityisesti metsäntutkimuksen tarpeisiin. Geologisen monimuotoisuuden ansiosta alue on ollut ihanteellinen tutkimuskohde GTK:lle, ja lajistollisen monipuolisuuden takia eri eliöryhmien harrastajille sekä yliopistoille ja muille tutkimuslaitoksille. Matkailu- ja kävijätutkimusta on tehty erityisesti kansallispuiston perustamisen jälkeen.

Opastusviestintä. Luontokeskus Ukossa on noin 50 000 käyntiä vuosittain. Mattilan tila on merkittävä luonto-matkailu- ja ympäristökasvatuskohde. Opastusviestintäsuunnitelma on valmistumassa (Koli–Ruunaa-alueelle). Kansallispuistossa on neljä teemoitettua luontopolkua: Ennallistajan polku, Kasken kierros, Kolinuuron kierros ja Paimenenpolku.

Alueen keskeisiin arvoihin kohdistuvista uhkista merkittävimmiksi arvioitiin perinnebiotooppien tilan heikkeneminen perinteisen käytön loputtua, luontaisen metsäpalojatkumon katkeaminen sekä kaskeamisen puuttuminen, haitallisesti lisääntyvät vieraslajit, eläin- tai kasvilajin ottaminen, kulttuuriperinnön rapistuminen ja turmeleminen, retkeily- ja luontomatkailusta aiheutuva maaston kuluminen ja häirintä sekä ilmastonmuutos. Li-säksi kansallispuiston käyttöön kohdistuvia uhkatekijöitä ovat palveluvarustuksen heikkeneminen (korkeat ylläpitokulut), ympäristön roskaaminen, ilkivalta, kansallispuiston perustamistarkoitukseen kuulumattomien tai nii-den kanssa ristiriitaisten matkailutoimintojen vaikutukset, virkistyskäytön ja luontoliikunnan kannalta häiritsevät matkailutoiminnot, yhteistyön sisällön puute sekä puutteellinen markkinointi. Kielteisiä vaikutuksia suunnittelualueen arvoihin saattavat toteutuessaan aiheuttaa myös alueen ulkopuoliset toi-minnot, metsätalous, tuulivoima, asutus- tai teollisuusrakentaminen, maa-ainesten ottaminen, vesiolojen muuttaminen (Pielisen säännöstely) sekä kaivostoiminta. Näihin ei voida suunnitelmalla suoraan vaikuttaa, mutta vaikuttaminen edunvalvonnan kautta on kuitenkin mahdollista.

10

III Tavoitteen asettelu

Suunnitelman päämäärät

Suunnitelmassa alueen hoidolle ja käytölle asetetaan seuraavat päämäärät: 1) Maisema-arvot säilyvät kestävän retkeilyrakentamisen ja virkistyskäytön myötä. Ennallistamisessa sekä

luonnon- ja kulttuuriperinnönhoidossa otetaan maisema korostetusti huomioon.

2) Rakennusperintö ja muinaisjäännöskohteet säilyvät ja elävöittävät maisemaa.

3) Alueelle tyypillisten perinteisten elinkeinojen ja maankäytön tuottamien valtakunnallisesti arvokkaiden sekä muiden edustavien perinnebiotooppien rakennepiirteet, edustavuus ja lajisto säilyvät sekä paranevat. Mui-den perinnebiotooppien rakennepiirteet ja edustavuus paranevat, ja lajisto muuttuu edustavammaksi.

4) Boreaalisten metsien, lehtojen, soiden ja pienvesien luonnontila sekä niiden lajisto säilyvät, ja elinympäris-töjen edustavuus paranee.

5) Kolin kansallispuiston eri aikakausien muovaamat geologiset arvot säilyvät edustavana näytteenä vuositu-hansien aikana tapahtuneista maankamaran muutoksista.

6) Kolin kansallispuisto ja sen ympäristö tarjoavat lisääntyvässä määrin mahdollisuuksia kestävään luontomat-kailuun ja jokamieskäyttöön turvaamalla vetovoimatekijät yhteistyössä kaikkien alueen toimijoiden kanssa.

7) Kolin kansallispuisto palvelee monipuolista kansallista (ja kansainvälistä) tutkimustoimintaa ja tuottaa Kolilla sekä muissa kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla hyödynnettävissä olevaa tietoa geologiasta, metsistä, lehdoista, perinnebiotoopeista, lajistosta, luontomatkailusta ja luontoliikunnan terveysvaikutuksista.

8) Kolin kansallispuiston opastusviestintä ohjaa kävijöitä sekä matkailuyrityksiä kestävään luonnossa liikkumi-seen ja hankkimaan myönteisiä luontokokemuksia sekä auttaa ymmärtämään luonnon- ja kulttuuriperinnön suojelun merkityksen.

Lisäksi Kolin alueen luontomatkailun ja virkistyskäytön kehittämismahdollisuuksia pyritään hyödyntämään toteuttamalla seuraavia päämääriä: 1) Kolin kansallispuisto ympäristöineen on kansainvälisesti merkittävä luontomatkailun kestävän kehityksen

mallialue.

2) Kolin kansallispuisto on laajalti tunnettu ympärivuotinen luonnosta hyvä olo -kohde.

Vyöhykejaon keskeiset ratkaisut

Suunnittelualueella on kolme maankäytön vyöhykettä: retkeily- ja luontomatkailuvyöhyke, syrjävyöhyke sekä rajoitusvyöhyke. Retkeily- ja luontomatkailuvyöhykkeeseen kuuluvat Ukko-Kolin palvelukeskuksen, rinnekeskuksen ja sataman alueet ympäristöineen, Kolin ja Herajärven perinnepihat ympäristöineen, Kolin päiväreitit mukaan lukien luontopolut ja Kolin kulttuuriympäristöt, Herajärven kierros sekä Savijärven Rantasuon luontopolku. Lisäksi vyöhykkeeseen kuuluvat Kolin retkeilyä ja luontomatkailua tukevat muut keskeiset alueet: Hiekkasaari ja Iso-Korppi, Likolahti, Pirunkirkko, Pärnälahti ja Rykiniemi. Syrjävyöhykkeen muodostavat muut – retkeily- ja luontomatkailuvyöhykkeeseen kuulumattomat – Kolin kansal-lispuiston alueet sekä Huuhkajanvaaran, Huurunlammen–Sammakkolammen–Huurunrinteen, Iso-Veteläisen, Savijärven suon (pääosin) ja Verkkovaaran Natura-alueet. Yksityiset alueet ovat pääsääntöisesti syrjävyöhy-kettä, pois lukien Savijärven suolla sijaitseva luontopolku, jolla jo on yleiseen käyttöön tarkoitettuja virkistyskäy-tön rakenteita. Rajoitusvyöhykkeeseen, jolle esitetään maihinnousu- ja liikkumisrajoitusta 1.5.–31.7. erityisen arvokkaan linnuston suojelemiseksi ja pesinnän turvaamiseksi, kuuluvat seuraavat pienet saaret ja luodot: Timosenluoto, noin 400 m Romonsaarten kaakkoispuolella sijaitseva nimetön saari, Tappi, Laitasaari, Pieni Hölö, Iso-Hölön eteläkärki, Matoset, Hiekkapakka, Suuri-Kopran pohjoiskärki, Pieni Purjesaari, Purjesaaren eteläkärki ja Siko-saari. Rajoitus turvaa linnuille mahdollisimman häiriöttömän pesimäkauden ja parantaa lintujen pesimätuloksia. Rajoituksista ei aiheudu merkittävää haittaa alueen virkistyskäytölle, sillä rajoitukset koskevat pieniä saaria ja luotoja, joille ei muutoinkaan aktiivisesti ohjata kävijöitä. Palveluvarustus sekä retkeily ja luontomatkailu ohjataan pääsääntöisesti retkeily- ja luontomatkailuvyöhyk-keelle. Syrjävyöhykkeelle ei aktiivisesti ohjata virkistyskäyttöä, mutta liikkuminen on sallittu jokamiehenoikeuk-sien mukaisesti. Syrjävyöhykkeellä sijaitsee myös retkeilyreittien osia. Vyöhykkeelle ei kuitenkaan sijoiteta uusia reittejä, rakennettuja taukopaikkoja tai muuta merkittävää uutta palveluvarustusta. Olemassa olevia reittejä voidaan kunnostaa ja taukopaikkojen varustusta tarpeen mukaan parantaa.

11

IV Toteutus ja toimenpiteet

Suunnitelmassa esitetään keskeisten arvojen turvaamiseksi ja alueen kehittämiseksi tarpeelliset toimenpiteet seu-raavien 10–15 vuoden ajalle. Toimenpiteet liittyvät luonnon ja kulttuuriperinnön suojeluun ja hoitoon, virkistyskäy-tön ja luontomatkailun edellytysten turvaamiseen sekä erätalouteen. Lisäksi suunnitelma sisältää toimenpiteet ja linjaukset käytön ohjaamiseksi. Luonnonsuojelun tärkeimpiä toimenpiteitä ovat luonnon- ja perinnebiotooppien hoito, soiden ja metsien ennallistaminen, pienvesien kunnostaminen, lajiston havaintopaikkatarkistukset ja seurannat sekä käytön ohjaaminen. Lehtojenhoitosuunnitelmaa toteutetaan ja tarvittaessa päivitetään. Lisäksi laaditaan valkoselkätikkametsien hoitosuunnitelma. Perinnebiotooppeja hoidetaan vuosittain parhaiden käytäntöjen mukaisesti kaskeamalla, niittämällä ja laiduntamalla. Kolin kansallispuiston kaskisuunnitelma päivitetään ja kansallispuistossa poltetaan keskimäärin yksi kaski kesässä perinteisin menetelmin. Kaskimetsistä, niityistä, ahoista ja laitumista laaditaan priorisointilista, johon kuvataan nykyisin hoidossa olevat kohteet sekä potentiaaliset uudet hoitokohteet. Tehokkaan hoidon turvaamiseksi kartoitetaan uusia yhteistyötahoja nykyisten (mm. WWF, Kolin kotiseutuyhdis-tys) lisäksi. Soiden ennallistamista jatketaan, ja ennallistamissuunnitelma päivitetään tarvittaessa. Savijärven suolle ja Iso-Veteläiselle laaditaan soiden ennallistamissuunnitelmat. Metsien ennallistamissuunnitelmaa toteutetaan ja päivitetään erityisesti ennallistamispolttoja suosien. Kasvillisuuden ja perhoslajiston seurantaa jatketaan sekä aloitetaan seuranta tarvittaessa muutamalla uudella hoitokohteella valtakunnallisen seurantaohjelman mukaisesti. Uhanalaisten, silmälläpidettävien ja direktiivilajien havaintopaikkatarkastuksia tehdään säännöllisesti hoidon vaikuttavuusseurantakohteilla ja myös muilla perinne-biotoopeilla. Kuviotiedot päivitetään erityisesti ennallistamisen ja luonnonhoidon toteutuksen jälkeen. Alueen pienvedet inventoidaan, ja tarvittaville kohteille laaditaan pienvesien hoitosuunnitelma sekä ryhdytään to-teuttamaan sitä. Lisäksi järjestetään säännöllisesti yhteistyötapaamisia Metsäntutkimuslaitoksen, GTK:n, Itä-Suomen yliopiston ja muiden tutkimuslaitosten kanssa. Tavoitteena on kartuttaa lajistotietoja edelleen sekä saada tietoa luonnonhoi-don ja ennallistamisen vaikutuksista, minkä perusteella alueen hoitoa voidaan kohdentaa lajien ja elinympäristö-jen kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Kulttuuriperinnön suojelemiseksi Kolin kansallispuiston historiallisille rakennuksille tehdään kuntoarviointi sekä pitkän ajan ylläpito- ja korjaussuunnitelmat. Poikolan vanhalle tilalle tehdään korjaus- ja ylläpitosuunnitelma, jolla varmistetaan kohteen säilyminen. Kansallispuiston arkeologiset kohteet arvioidaan ja tehdään tarvittavat hoi-tosuunnitelmat. Kohteiden autenttisuus ja kunto vaihtelevat suuresti, mikä on huomioitava suunnittelussa. Kor-jaussuunnittelu tähtääkin lähinnä ylläpitäviin toimenpiteisiin. Lisäksi käynnistetään yhteistyö Itä-Suomen yliopiston kanssa perimätiedon keräämiseksi ja tutkimiseksi. Kulttuuriperintökohteet sijaitsevat kaikki valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella, ja toimenpiteissä on huomioitava maisemavaikutukset. Jos MaisGis-hanke toteutuu, Kolin kansallispuistolle tehdään maisema-inventointi sekä laaditaan maisemahoitosuunnitelma tueksi muille toimenpiteille. Maisemavaikutusarviointi tehdään luonnonhoito- ja muiden hoito- tai kunnostussuunnitelmien yhteydessä. Rakennetut ympäristöt, joita voidaan kehittää nähtävyyksinä (kävijöille esiteltävinä kohteina), ovat esimerkiksi Tu-rula, Ollila, Mattila, Ala-Murhi, Ylä-Murhi, Seppälä, Lakkala ja Poikola. Nähtävyyskohteiksi sopivia arkeologisia kohteita ovat esimerkiksi Uhrihalkeama, Vaaralanaho, Pärnälänkorpi 1–3, Porttiaho, Turusenautio ja Purolanaho. Luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun edellytyksiä vahvistetaan ylläpitämällä ja parantamalla alueen palveluvarustusta sekä lisäämällä ja monipuolistamalla opastusviestintää. Lisäksi toimenpiteet kohdistuvat asiakaspalveluun, yritysyhteistyöhön ja ympäristökasvatukseen sekä puiston käytön seurantaan ja ohjaukseen. Telttailu sallitaan Pielisen saarista Hiekkasaaressa ja Iso-Korpissa. Telttailu sallitaan myös Likolahden tulenteko-paikalla, ja lisäksi Likolahden tulentekopaikka katetaan. Rinnetuvan läheisyyteen rakennetaan uusi tulen- tekopaikka, joka on myös kesämatkailijoiden käytössä. Myös Kehätien länsipuolelle rakennetaan uusi tulenteko-paikka, kuivakäymälä ja liiteri korvaamaan Havukankorven tulentekopaikalta purettavat palvelurakenteet. Ukko-Kolilla sijaitseva savusauna ja sen viereinen epävirallinen tulipaikka puretaan, ja purettavan savusaunan läheisyyteen avoimelle kentälle perustetaan luonnonläheinen oppimisympäristö / ulkokuntoilupiste / lasten aktiviteettipaikka.

12

Uusi polku rakennetaan Harivaaran risteyksestä Turulaan. Reittejä kestävöidään ja maasto-opastusta selkeytetään Mäkrävaaralla sekä Vaarojen maraton -juoksutapahtuman reitillä. Liikuntarajoitteisten mahdollisuutta tutustua nähtävyyksiin pyritään parantamaan niissä kohteissa, joissa se maaston osalta on mahdollista. Otetaan käyttöön uusi lumikenkäilyreitti: Ukko-Koli–Vaaralanaho–Satama–Rinnetupa. Tarvittaessa laajennetaan huippujen lumikenkäilyreittiä Tarhapurolle Mäkränahon kautta. Pysäköintialueilta Yläpihalle johtavat portaat katetaan ja valaistaan talvikäytön mahdollistamiseksi. Tekniikaltaan vanhentunut maisemahissi uusitaan, ja rinneturvallisuuden takia Ipatin rinne valaistaan erikseen tehtävien toimenpide- ja valaistussuunnitelman mukaisesti. Laskettelurinteiden ilmajohtoja pyritään muuttamaan maakaapeleiksi. Lisäksi selvitetään mahdollisuutta siirtyä hotellin ja luontokeskuksen lämmityksessä pääosin maalämpöön. Jos maalämmön käyttö lämmityksessä todetaan mahdolliseksi, se toteutetaan. Selkolaan rakennetaan yhdistetty puutavara- ja polttopuusuoja kansallispuiston huoltoa varten. Maisema-arviointi tehdään kaikkien toimenpiteiden osalta ennen toteuttamista. Opastusviestintää pyritään lisäämään usealla rintamalla. Tavoitteena on, että Koli profiloituu aktiivisen tekemisen kohteeksi, missä voi kokea aitoja luontoelämyksiä. Metsähallitus ja yhteistyökumppanit tiedottavat aktiivisesti Ko-lin kansallispuistosta sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Viestintä alueesta on yhtenäistä. Metsähallitus ja alueen toimijat viestivät samoin tavoittein ja viestein. Europarc-sertifikaattia ja Biosfäärialuetta (UNESCO) hyödynnetään kansainvälisessä markkinoinnissa. Kolin kansallispuiston vapaaehtoistoiminnasta laadittavilla uusilla luontoon.fi-sivuilla kerrotaan perinnebiotoop-pien hoidosta mm. talkooleirien ja lammaspaimennuksen esittelyn yhteydessä. Perinnebiotooppien kasvi- ja eläinlajit pidetään esillä puiston viestinnässä. Perinnebiotooppeja hoitavista laiduneläimistä kerrotaan Lakkalassa, Seppälässä, Turulassa, Ollilassa ja Mattilassa maasto-opastein, joiden sisältö päivitetään vuosittain. Perinnebiotooppien hoitamisesta kerrotaan vuosittain laiduneläimistä ja lammaspaimennuksesta kertovan tiedotuksen yhteydessä; samoin Retkiviikon laiduneläimiin liittyvien tapahtumien sekä Kasken kierros -luontopolun opastusten yhteydessä. Paimenen polku -luontopolun sisältö, luontotaulut ja reittiseloste uusitaan. Kasken kierros- ja Ennallistajan polku -luontopolkujen sisältöä päivitetään tarpeen mukaan. Geologisista arvoista kertovaa Kolinuuron kierros -luontopolkua ylläpidetään. Geologisista arvoista kerrotaan vierasryhmille Luontokeskus Ukon pysyvän näyttelyn opastuksissa sekä multivisioesityksessä, ja sisältöä päivitetään tarvittaessa GTK:n kanssa. Luontokeskus Ukon pysyvän näyttelyn uusimisen yhteydessä varmistetaan myös, että retkeilijät saavat riittävät tiedot boreaalisten luonnonmetsien, lehtojen ja lettojen ominaispiirteistä, kasvi- ja eläinlajeista sekä hoidon tavoitteista ja menetelmistä. Luontokeskus Ukon jakamaa tietoa päivitetään tarvittaessa myös seurantatiedon perusteella. Luonnonhoito Life -hankkeen toimenpidealueille tehdään hankevaroin infotaulut, joissa kerrotaan perinnebiotooppien ja lehtojen hoidosta. Kuusen ja koivun geenireservimetsistä suunnitellaan ja toteutetaan infotaulut maastoon. Tutkimustuloksia hyödynnetään Kolin kansallispuiston internet-sivujen ja Luontokeskus Ukon uuden näyttelyn si-sällöntuotannossa sekä mahdollisuuksien mukaan uusia maasto-opasteita laadittaessa. Tutkimustuloksista kerro-taan myös Kolin kansallispuiston luontoon.fi-verkkosivuilla, sosiaalisessa mediassa sekä lehdistötiedotteiden avulla. Uudistuneen Paimenen polun avaamisesta viestitään. Lehtojen hoidosta kerrotaan lehdistötiedottein osana Luonnonhoito Life -hankkeen viestintää. Kaskeamisesta tiedotetaan vuosittain kasken polton, kaskiviljelyn ja sa-donkorjuun yhteydessä. Vuonna 2013 tiedotetaan uudesta kaskisuunnitelmasta. Kaskeamisesta viestitään myös vuonna 2013 järjestettävän ympäristötaidefestivaalin yhteydessä, jolloin avataan Kaskigalleria-ympäristötaide-näyttely. Retkeilyreittien maasto-opasteita ylläpidetään ja uusitaan aina tarpeen vaatiessa koko puiston alueella. Luontokeskus Ukko on pääsääntöisesti auki päivittäin ympäri vuoden lukuun ottamatta syystalven huoltotaukoa. Opastuksesta Luontokeskuksessa vastaavat Metsähallituksen asiakasneuvojat, jotka opastavat asiakkaita entistä enemmän myös maastossa. Luontokeskusta näyttelyineen kehitetään ja tapahtumien määrää lisätään. Luontokeskus Ukon pysyvä näyttely uusitaan vuonna 2014. Näyttelyssä säilytetään nykyiset toimivat elementit. Näyttelyä kehitetään kuitenkin elämyksellisempään ja osallistavampaan suuntaan. Näyttelyyn tutustuessa pääsee jatkossa käyttämään lähes kaikkia aisteja (näkö, kuulo, haju, tunto, tasapaino). Luontokeskus Ukossa jär-jestetään myös tapahtumia ja ohjelmaa, joiden tavoitteena on, että vierailijan tietämys Kolin luonnosta ja kulttuuriperinnöstä kasvaa. Karelia ENPI Tourism -hankkeessa Quality for Cross Border Practices in Ecotourism laaditaan konsepti kan-sainvälisen leirikoulun järjestämiselle. Pilottileirikoulu järjestetään suomalais-venäläisenä yhteistyönä toukokuussa 2013. Leirikouluryhmille ja nuorten leireille kerrotaan kansallispuiston luonnosta sekä tarjotaan mahdollisuutta osallistua kansallispuiston töihin.

13

Ympäristövastuullisuus, luonnon kunnioittaminen ja ympäristökasvatus ovat taustalla kaikessa opastusviestin-nässä. Metsähallitus tekee aktiivisesti yhteistyötä yksittäisten yritysten sekä alueellisten, maakunnallisten ja valtakunnal-listen toimijoiden kanssa. Tavoitteena on saavuttaa molemminpuolisia markkinointihyötyjä sekä palvella parem-min yhteisiä asiakkaita. Metsähallitus on Kolin Matkailuyhdistys ry:n jäsen, ja sitä kautta tiiviisti mukana alueen matkailun kehittämisessä. Kolin kyläläisten ja Metsähallituksen yhteistyöryhmä kokoontuu nyt jo vakiintuneen käytännön mukaan kaksi kertaa vuodessa. Metsähallitus tarjoaa puitteet luontomatkailun yritystoiminnalle ja tekee tuotekehittelyä tältä osin. Luonto-matkai-lun tuotekehittely on kuitenkin pääsääntöisesti matkailuyritysten toimintaa. Tuotekehittelyä käsitellään tarkemmin ja laajemmin Kolin–Ruunaan alueen luontomatkailusuunnitelmassa. Siinä on kuvattu suojelu- ja retkeilyalueiden luontomatkailulle päämäärät, niitä tarkentavat tavoitteet sekä tavoitteiden toteuttamiseen tähtäävät toimenpiteet. Luontopalvelujen tavoitteena on yhteistyösopimuksen laatiminen aina, kun yritys käyttää kansallispuistoa tai muutoin selvästi profiloituu siihen. Sopimukset tehdään aina määräajaksi, yleensä kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Metsähallitus tavoittelee sitä, että suojelualueilla tapahtuva yritystoiminta perustuu kestävän luontomatkailun periaatteisiin. Näihin periaatteisiin sitoutuvat yritykset saavat mm. yrityksen tiedot ja linkityksen luontoon.fi-verkkopalveluun, käyttöoikeuden alueen tunnukseen sekä erilaisia raportteja luonnosta ja kävijäseu-rannasta. Lisäksi yhteistyöyritysten kanssa järjestetään säännöllisesti tapaamisia, jolloin vaihdetaan kuulumisia ajankohtaisista asioista sekä järjestetään koulutustilaisuuksia. Kävijäseuranta toteutetaan laskureilla maastossa ja laskentana palvelupisteissä. Reittien käyttöastetta seurataan osana kävijäseurantaa. Asiakasseurantojen työkaluna on ASTA-tietojärjestelmä. Se on tietovarasto, johon tallennetaan ja josta raportoidaan asiakasseurannan tietoja erilaisilla aika-, alue- ja aineistorajauksilla. ASTA-tietojärjestelmä on liitetty Metsähallituksen ja Metsäntutkimuslaitoksen yhdessä kehittämään paikallistalou-dellisten vaikutusten arviointijärjestelmään PAAVO. Palveluvarustusta kehitetään kävijöiden seurannan, asiakaspalautteen ja kulumisen seurannan kautta saatujen tulosten mukaisesti. Pääsääntöisesti kansallispuiston palveluvarustus on nykyisellään riittävä. Hoidon painopis-teinä ovat reittien ja rakenteiden ylläpito sekä kunnostus. Rakenteiden kuntoa seurataan rakennetun omaisuuden tietojen hallintajärjestelmällä (REISKA). Tavoitteena on, ettei kansallispuistossa ole luokkaan huono kuuluvia rakenteita. Nykyistä palveluvarustusta tukevia rakenteita voidaan tehdä. Periaatteena kuitenkin on, ettei huollettavien kohteiden määrä kasva merkittävästi nykyisestään. Alueen palvelutason lisäksi myös onnistuneella ja vastuullisella markkinoinnilla on keskeinen merkitys luontomat-kailun kehittämisessä. Tavoitteena onkin kehittää opastus- ja markkinointiviestintää Kolin alueen matkailun yhteis-työtahojen kanssa nykyistä yhdenmukaisemmaksi sekä lisätä alueen näkyvyyttä osana kansainvälistä, valtakun-nallista, maakunnallista ja alueellista markkinointia. Erätalouden osalta suunnitelmassa ei esitetä merkittäviä muutoksia nykytilanteeseen. Pielisen vesialue on osa Lieksan pyydyslupavettä 7003 sekä Metsähallituksen viehelupavettä 1401. Lisäksi vesialue voidaan liittää tarvittaessa yhteislupa-alueeseen. Kalastus mitoitetaan siten, ettei tapahdu ylikalastusta; mutta kuitenkin kalastetaan riittävästi, etteivät kalakannat kääpiöidy. Kaloja istutetaan ainoastaan tarvittaessa, ja tuki-istutuksia tehdään lähinnä järviharjuskannan elinvoimaisuuden turvaamiseksi. Pääpaino on luontaisten kalakantojen hyödyntämisessä. Pielisen vesialue soveltuu hyvin ammattikalastukseen, ja ammattikalastajille myönnetään lupia Pielisen vesialueelle. Muut suunnittelualueen käyttöön ja käytön ohjaamiseen liittyvät keskeiset toimenpiteet ja linjaukset ovat: Marjastus ja sienestys on sallittu alueilla, joilla on lupa liikkua (ks. Vyöhykejaon keskeiset ratkaisut). Maastoliikenteen osalta noudatetaan Metsähallituksen maastoliikenneperiaatteita. Kevyen liikenteen väylää kansallispuiston kävijöiden turvallisuuden lisäämiseksi esitetään Jeron tien risteyksestä Ukko-Kolin pysäköintipaikalle maantien reunaa seuraten (tiealueelle). Kevyen liikenteen väylä suunnitellaan ja toteutetetaan tarvittaessa. Maastopyöräily on sallittu kansallispuiston eteläosassa, välillä Kotaniemi (Luodeniemenkankaan ja Rajapuron ta-salta etelään) –Hirviniemi, selvästi havaittavilla polku-urilla. Tämä koskee sekä merkittyjä retkeilypolkuja että muita maastossa jo olevia polku-uria. Tämän lisäksi maastopyöräily on sallittu puiston pohjoisosassa merkityllä reitillä välillä Kolin kylä –Mattila. Puiston pohjoisosan reiteillä maastopyöräily on kielletty turvallisuusnäkökohtien perusteella. Kielto perustuu kuluttajaturvallisuuslakiin (920/2011). Jyrkillä pohjoisosan reiteillä kulutuksen voimakas kasvu voi aiheuttaa myös eroosiota (LsL 18 §). Polkujen ja reittien ulkopuolella maastopyöräily on kielletty (LsL 18 §). Metsähallitus voi antaa järjestettyihin maastopyöräilytapahtumiin erillisen luvan.

14

Ratsastus on sallittu teillä sekä erikseen osoitettavilla ratsastusreiteillä. Osana matkailun yritystoimintaa se edellyttää Metsähallituksen lupaa. Lupia ei pääsääntöisesti myönnetä retkeilypoluille, vaan ratsastusreitit linjataan tarvittaessa erikseen. Pääsääntöisesti ratsastustoimintaan suositellaan käytettäväksi alueen metsäteitä. Koiravaljakolla liikkuminen on sallittu jokamiehenoikeudella. Mikäli toiminnasta on odotettavissa vähäistä suurempaa haittaa ja/tai toiminnan voidaan katsoa olevan muutoin jokamiehenoikeuden ulkopuolella, se edellyttää Metsähallituksen lupaa. Lupia ei myönnetä retkeilyreiteille, vaan koiravaljakkoreitit linjataan tarvittaessa erikseen. Kolin kansallispuisto ei sovellu kiipeilyyn, koska kalliot ovat herkästi kuluvia. Kiipeilyn harrastajat ohjataan muille kohteille. Metsähallitus voi myöntää luvan urheilu- ja muiden tapahtumien järjestämiseen sekä partio- ja muuhun leiritoimin-taan valtion hallinnassa oleville alueille Metsähallituksen kulloinkin voimassa olevien ohjeiden mukaisesti. Käytet-tävät alueet ja reitit sekä muut huomioon otettavat asiat määritellään luvassa. Suunnittelualueella on mahdollista sellainen järjestetty toiminta, joka voidaan toteuttaa jokamiehenoikeudella. Kolin kansallispuistossa sekä suunnittelualueeseen kuuluvilla muilla Natura-alueilla maa-ainesten otto, metsätalous sekä polttopuun otto on kielletty. Metsähallitus voi käyttää polttopuuna esimerkiksi ennallistamis- tai luonnonhoitokohteilta poistettavaa puuta, mikäli se on luonnonsuojelun tavoitteiden mukaista. Tutkimuskäyttöä ohjataan ja valvotaan yhteistyössä tutkimusta harjoittavien yhteistyötahojen kanssa. Tutkimus-käytön reunaehdoista tiedotetaan tutkimuksia suunnitteleville sekä tutkimuslupien hakijoille lupien myöntämisen yhteydessä. Lupaharkinnassa huomioidaan suojelu- ja käyttöarvot. Lupiin voidaan sisällyttää ohjeita, määräyksiä tai ehtoja, joilla turvataan suojeluarvoja. Rauhoitettuihin eläin- tai kasvilajeihin kohdistuviin tutkimuksiin tarvitaan myös ELY-keskuksen lupa. Metsähallitus pyrkii hoitamaan kansallispuistoja sekä muita suojelualueita yhteistyössä paikallisten asukkaiden ja toimijoiden kanssa. Suunnittelualueen maankäyttöön ja yleiseen kehittämiseen liittyvissä ratkaisuissa tehdään yhteistyötä erityisesti paikallisten asukkaiden, yrittäjien, yhteisöjen, erilaisten harrastusjärjestöjen, Lieksan ja Joensuun kaupunkien, Kontiolahden ja Juuan kuntien, Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ja maakuntaliiton sekä Itä-Suomen yliopiston ja Metsäntutkimuslaitoksen kanssa. Suunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden tavoitteena on luonto- ja kulttuuriperintöarvojen säilyttäminen sekä pa-rantaminen, virkistyskäytön ja luontomatkailun edellytysten vahvistaminen sekä alueen käytön ohjaus. Retkeily- ja luontomatkailukäyttö todennäköisesti lisääntyvät suunnitelmakaudella. Virkistyskäytön luontoarvoille ja maisemalle mahdollisesti aiheuttamia haittavaikutuksia vähennetään alueen vyöhykkeistämisellä, rakenteiden hyvällä suunnittelulla ja sijoittamisella sekä opastusaineiston parantamisella.

V Ympäristövaikutusten arviointi

Suunnitelman ekologiset vaikutukset ovat positiivisia. Suunnittelualueen metsien ja soiden luonnontilaisuus lisääntyy, perinnebiotoopit säilyvät, luontotyyppien ja lajien elinolosuhteet sekä alueen kytkeytyneisyys paranevat. Kohdennetuilla inventoinneilla ja lajistokartoituksilla saadaan lisätietoa alueen luonnosta ja suojeluarvoista. Ennallistamisella, luonnonhoidolla ja perinnebiotooppien hoidolla sekä lajiston hoidolla parannetaan luontoarvojen tilaa entisestään. Sosiokulttuuriset vaikutukset ovat kokonaisuutena arvioituna positiivisia. Mahdollisuudet virkistäytymiseen, ulkoiluun, ja retkeilyyn paranevat entisestään. Retkeilypalveluita ylläpidetään ja kehitetään. Alueen kulttuurihisto-riaa tuodaan entistä enemmän kävijöiden tietoisuuteen. Luonnonsuojelun toimenpiteissä huomioidaan retkeilijät niin suunnittelu- ja toteutusvaiheessa kuin tiedottamisessa. Tiivis ja avoin yhteistyö paikallisten asukkaiden ja alueen muiden toimijoiden kanssa edistää kansallispuiston sekä muutoinkin luonnonsuojelun hyväksyttävyyttä ja arvostusta. Suunnitelman taloudelliset vaikutukset liittyvät varsinkin luontomatkailun kehittämiseen sekä tavoitteeseen kävijämäärän lisäämisestä – erityisesti kävijöiden viipymän pidentämisestä – ja sitä kautta paikallistaloudellisten vaikutusten kasvamisesta. Tätä tukee luontomatkailun edellytysten parantaminen ja alueen vetovoiman lisääminen. Suunnittelun yhteydessä on käyty läpi virkistyskäytön palveluvarustukseen liittyvät ratkaisut ja linjaukset, jotka vaikuttavat Metsähallituksen toimintaan sekä kansallispuiston hallintaan ja hoitoon. Kolin matkailun kehittämistä ja vaikutuksia on tarkasteltu laajemmin Kolin–Ruunaan alueen luontomatkailusuunnitel-massa.

15

Suunnitelmassa asetettujen tavoitteiden ja toimenpiteiden vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin ja lajeihin on arvioitu suunnitelmaa laadittaessa ja todettu, ettei suunnitelmalla ole haitallisia vaikutuksia näihin. Esitetyt toi-menpiteet edistävät luontotyyppien ja lajien säilymistä sekä estävät niiden heikkenemistä ja niihin kohdistuvia hai-tallisia vaikutuksia. Toimenpiteet eivät todennäköisesti merkittävästi heikennä niitä suojeluarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon, eikä luonnonsuojelulain 65–66 §:ien mukaista Natura-vaikutusten arviointia tarvitse suorittaa. Natura-arvioinnin tarveharkinta tehdään kuitenkin myöhemmin toimenpidekohtaisesti toimenpidesuunnittelun yh-teydessä tarvittaessa. Hoito- ja käyttösuunnitelman mukainen toiminta – kuten käytön ohjaaminen, vyöhykkeistäminen sekä ennallistaminen, luonnonhoito ja perinnebiotooppien hoito – edistää Natura-luontotyyppien ja lajien säilymistä sekä parantaa luontotyyppien tilaa ja lisää niiden pinta-alaa tulevaisuudessa.

VI Suunnitelman seuranta

Suunnitelman seuranta toteutetaan osana laajempaa suojelualueiden tilan seurantaa, ja siinä käytetään Metsähallituksessa hyväksyttyjä mittareita. Virkistyskäytön ja luontomatkailun ympäristövaikutuksia arvioidaan myös menetelmällä, joka perustuu hyväksyttävän muutoksen rajan (Limits of Acceptable Change, LAC) määrittämiseen. Hoito- ja käyttösuunnitelman osalta seurataan suunnittelualueen yleisen tilan lisäksi suunnitelmassa esitettyjen tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumista sekä suunnitelman vaikuttavuutta. Joitakin mittareita seurataan vuosittain. Laajemmin suunnitelman tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumista sekä suunnitelman vaikuttavuutta eli suunnitelmassa asetettujen päämäärien toteutumista arvioidaan määräajoin, noin viiden vuoden välein. Samassa yhteydessä päätetään myös suunnitelman päivittämisestä kokonaan tai osit-tain.

Vahvistaminen

Metsähallituksen hallinnassa olevien alueiden osalta suunnitelman vahvistaa Metsähallituksen luontopalvelujoh-taja. Tämän jälkeen suunnitelman Kolin kansallispuiston osalta vahvistaa ympäristöministeriö (Liite 8).

Lisätietoa suunnittelusta

Hoito- ja käyttösuunnitelma on kohdealueen maankäytön pitkän aikavälin strateginen suunnitelma ja linjaus. Sen avulla toteutetaan laeissa säädettyjen perustamistavoitteiden lisäksi alueiden hoidolle ja käytölle asetettuja tavoitteita. Suunnitelman avulla sovitetaan yhteen luonnonsuojelun, virkistyskäytön ja alueen muun käytön tavoitteet. Suunnitelmakausi on noin 15 vuotta. Hoito- ja käyttösuunnittelu on Metsähallituksen sekä ympäristöhallinnon periaatteiden mukaista osallistavaa suun-nittelua. Osallistumistilaisuuksia ja palautemahdollisuuksia järjestetään koko suunnitteluprosessin ajan. Tavoitteena on saada mahdollisimman paljon tietoa, taitoa sekä näkemyksiä pohjaksi hoidon ja käytön ratkaisuille. Keskustelun avulla pyritään saamaan tavoitteille ja toiminnalle yleinen hyväksyntä sekä luomaan py-syvä yhteistyö ja vuorovaikutus eri toimijoiden kesken. Hoidon ja käytön suunnittelu keskittyy valtion hallinnassa oleville alueille. Yksityisomistuksessa olevien maiden ja vesialueiden osalta suunnitelma on suositusluontoinen, vaikka alueet kuuluvat Natura-rajaukseen.

16

I NYKYTILAN KUVAUS 11. Tutkimus 19. Kulttuuriperinnön

suojelun toimenpiteet LÄHTEET

1. Suunnittelualueen kuvaus ja suunnittelutilanne

12. Muu luonnonvarojen käyttö, rasitteet, käyttöoikeudet ja sopimukset

20A. Luonnon virkistyskäyttö: retkeilyn ja luontomatkailun toimenpiteet

Lähteet

2. Perustamistarkoitus II KESKEISET ARVOT JA UHAT 20B. Luonnon virkistyskäyttö:

palveluvarustus LIITTEET

3. Osallistaminen 13. Keskeiset suojelu- ja käyttöarvot 21. Erätalouden toimenpiteet Liite 1. Yksityisten suojelualueiden

rauhoitusmääräysten yhteenveto

4. Vesistöt ja merialueet 14. Uhka-analyysi 22. Muut luonnonvarojen ja

alueiden käytön toimenpiteet Liite 2. Ote maakuntakaavakartasta

5. Geologia III TAVOITTEEN ASETTELU 23. Hallinto Liite 3. Natura 2000 -alueittaiset

luontotyypit

6A. Natura 2000 -luontotyypit 15. Uhkatekijöiden torjuminen 24. Rakennuskanta Liite 4. Suunnittelualueella esiintyvät

uhanalaiset ja direktiivilajit

6B. Kansalliset uhanalaiset luontotyypit (LUTU)

16. Kehittämismahdollisuudet 25. Resurssit Liite 5. Luonnos suunnittelualueen

tai sen osan järjestyssäännöksi

7. Lajisto 17A. Vyöhykejako: retkeily-

ja luontomatkailuvyöhyke V YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN

ARVIOINTI Liite 6. Lausuntokooste

8. Kulttuuriperintö 17B. Vyöhykejako: syrjävyöhyke 26. Ympäristövaikutusten arviointi Liite 7. Kuvaliite

9A. Luonnon virkistyskäyttö: retkeily ja luontomatkailu

17C. Vyöhykejako: rajoitus- ja luonnonarvovyöhykkeet

VI SEURANTA Liite 8. Ympäristöministeriön

vahvistuskirje

9B. Luonnon virkistyskäyttö: opastusviestintä

IV TOTEUTUS 27A. Suunnitelman toteutuksen seuranta

10. Erätalous: nykytila 18. Luonnonsuojelun ja

-hoidon toimenpiteet 27B. Suunnitelman vaikuttavuuden

seuranta

17

NYKYTILAN KUVAUS

1 Suunnittelualueen kuvaus ja suunnittelutilanne

Vastuuprosessi Alueiden hallinta Kartta Kuva 1: Suunnittelualueen sijainti ja rajaus Kuva 2: Suunnittelualueen päämaankäyttöluokat sekä yksityiset alueet

Selite Lomakkeella luodaan yleiskuva suunnittelualueesta, maankäytön nykytilanteesta, kaavoituksesta ja muusta maankäytön suunnittelusta, saamelaisten kotiseutuasioista sekä suunnittelutilanteesta. Lomake muodostaa perustan muiden jäljempänä seuraavien aiheiden käsittelylle.

Suunnittelualueen nimi Koli Pinta-ala (ha) 3 646

Josta vesialuetta (ha) 219

Maakunta Pohjois-Karjala Kunta Joensuu, Juuka, Kontiolahti, Lieksa

Suunnittelualueeseen sisältyvät Natura 2000 -alueet

Nimi Koodi Alueen kokonais-

pinta-ala (ha) Tyyppi1 Toteutustapa Suunnitelman kattavuus

Kolin kansallispuisto FI0700010 2 716,95 SCI Luonnonsuojelulaki Sisältyy kokonaan

Huuhkajanvaara FI0700035 54,65 SCI Luonnonsuojelulaki Sisältyy kokonaan

Huurunlampi–Sammakkolampi–Huurunrinne FI0700021 257,55 SCI Luonnonsuojelu-laki

Sisältyy kokonaan

Iso-Veteläinen FI0700073 5,82 SCI Luonnonsuojelulaki Sisältyy kokonaan

Savijärven suo (ei mukana LIFE-hankkeessa) FI0700014 27,94 SCI Luonnonsuojelulaki Sisältyy kokonaan

Verkkovaara FI0700074 149,59 SCI Luonnonsuojelulaki Sisältyy kokonaan

Suunnittelualueen maankäyttö

Perustetut suojelualu-eet

Valtionmaiden suojelualueet Päämaan-

käyttöluokka Suojelualuetyyppi Perustamisajankohta Pinta-ala (ha) Järjestyssääntö annettu (pvm)

Kolin kansallispuisto 202 Lakisääteinen suojelualue

10.04.1991 (laki 581/ 1991, laki 634/1996)

2 927 2003

1 SPA = Special Protection Area = lintudirektiivin nojalla muodostettavat erityiset suojelualueet; SCI = Sites of Community Importance = luontodirektiivin nojalla nimettävät, yhteisön tärkeinä pitämät alueet, joista muodostetaan SAC = Special Area of Conservation = luontodirektiivin nojalla muodostettava erityisten suojelutoimien alue

18

Perustetut suojelualu-eet

Yksityiset suojelualueet (YSA) Kpl Pinta-ala (ha) Yhteenveto YSA-kohteiden rauhoitusmääräyksistä on esitetty hoito- ja käyttösuunnitelman liitteessä 3.

Yksityiset suojelualueet yksityismailla 4 18,87

Valtion yksityiset suojelualueet 3 7,15

Yksityiset suojelualueet, jotka sijoittuvat sekä yksityis- että valtionmaille

Suojeluun varatut valtion alu-eet

Tyyppi Päämaankäyttöluokka Kpl Pinta-ala (ha) Lisätietoja

Luonnonsuojeluohjelmien alue 211 4 483,8 Huuhkajanvaara, Huurunlampi–Sammakkolampi–Huurun-rinne, Iso-Veteläinen ja Verkkovaara

Luonnonsuojeluohjelmien alue 211 1 15,1 Savijärven suo (ei mukana LIFE-hankkeessa)

Suojelualue 231 1 14,7 Verkkovaaraan kiinteästi liittyvä osa

Suojelualue 231 1 31,9 Savijärven suon Natura-alueeseen kiinteästi liittyvät valtionmaat (ei mukana LIFE-hankkeessa)

Muut suunnittelu-alueeseen kuuluvat kohteet

Nimi, tyyppi Päämaankäyttöluokka Kpl Pinta-ala (ha) Lisätietoja

Harjujensuojeluohjelman alue 211 1 591 HSO070080 Kolin harjusaaret

Lehtojensuojeluohjelman alue 211 3 3,76 LHO070300 Verkkovaaran lehto, LHO070301 Murhivaaran rinnelehto, LHO070302 Käkikallion kotkansiipilehto (YSA)

Rantojensuojeluohjelman alue 211 1 3 374 RSO070092 Pielisen purjeselkä

Soidensuojeluohjelman alue 211 3 60,75

SSO070215 Huurunlampi–Sammakkolampi, SSO070216 Paimenenlampi, SSO070203 Juuan letot (ei mukana LIFE-hankkeessa, sisältyy kaksi YS-aluetta: Savijärvensuon luonnonsuojelualue 5 ja Savijärven rantasuot 1)

Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue 211 1 14 902 MAO070100 Koli

Vanhojen metsien suojeluohjelman alue 211 3 131 AMO070420 Huuhkajanvaara, AMO070421 Huurunrinne, AMO070426 Verkkovaara

Yksityismaat 26 115 Suunnittelualueen (Natura-alueiden) rajauksen sisällä olevat yksityismaat, jotka toteuttamatta tai toteutus kesken

Yksityisvedet 14 32 Suunnittelualueen (Natura-alueiden) rajauksen sisällä olevat yksityisvedet, jotka toteuttamatta tai toteutus kesken

Kansainväliset sitoumukset ja suojeluohjelmat

Alue Tyyppi Lisätietoja

Pohjois-Karjalan biosfäärialue

Saamelaisten kotiseutualueet

Suunnittelualue sijaitsee saamelaisten kotiseutualueella Lisätietoja

Osittain Kokonaan

19

Kaavoitus ja muu maankäytön suunnittelu

Kaava tai suunnitelma Hyväksymis-

vuosi Kattavuus Suunnittelualuetta koskevat kirjaukset suunnitelmassa

Pohjois-Karjalan maakuntakaava 1. vaihe 2007

Kolin kansallispuisto: kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue (ma), luonnonsuojelualue (SL), matkailupalvelujen alue (RM), maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja, arvokas geologinen muodostuma tai maa-aineslain tarkoittama kaunis maisema (MY-hs), Natura 2000 -verkostoon kuuluva tai ehdotettu alue (nat), satama-alue (LS1 ja LS2), tärkeä tai veden hankintaan soveltuva pohjavesialue (pv).

Huuhkajanvaara: luonnonsuojelualue (SL), Natura 2000 -verkostoon kuuluva tai ehdotettu alue (nat).

Huurunlampi–Sammakkolampi–Huurunrinne: kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimi-sen kannalta tärkeä alue (ma), luonnonsuojelualue (SL), Natura 2000 -verkostoon kuuluva tai ehdotettu alue (nat).

Iso-Veteläinen: luonnonsuojelualue (SL), Natura 2000 -verkostoon kuuluva tai ehdotettu alue (nat).

Savijärven suo: luonnonsuojelualue (SL), Natura 2000 -verkostoon kuuluva tai ehdotettu alue (nat).

Verkkovaara: kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue (ma), luonnonsuojelualue (SL), Natura 2000 -verkostoon kuuluva tai ehdotettu alue (nat).

Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2. vaihe 2010 Kolin kansallispuiston eteläosasta osa on merkitty arvokkaaksi harju- ja/tai moreenialueeksi (ge-1). Eteläosassa on merkintä myös muutamasta kiinteästä muinaisjäännöksestä.

Pohjois-Karjalan maakuntakaava 3. vaihe; hyväksytty maakuntavaltuustossa, parhaillaan ympäristöministeriön vahvistusmenettelyssä

2013

Laajat alueet Kolin kansallispuiston pohjois- ja eteläosasta sekä Huurunlammen–Sammakko-lammen–Huurunrinteen, Huuhkajanvaaran ja Verkkovaaran Natura-alueista on merkitty arvokkaaksi kallioalueeksi (ge-2). Kansallispuiston pohjoisosassa on lisäksi merkintä kolmesta rakennussuojelukohteesta (sr-1) sekä kahdessa kohtaa suunnittelumääräys (ma/km), jonka mukaan alueen suunnittelussa on otettava huomioon kulttuurihistoriallisen rakennetun ympäristön kokonaisuus, ominaispiirteet ja identiteetti sekä vaalittava kaavaselos-tuksen liitteessä 3 ”Maakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, Pohjois-Karja-lan maakuntaliitto 2012” olevissa kohdekuvauksissa selostettujen kulttuuriarvojen säilymistä. Lisäksi matkailupalvelujen kohde (rm-2) lisämerkinnällä -2 osoitetun matkailupal-velujen kohteen (Koli Cultura -luontomatkailu- ja kulttuurikeskus, Lieksa) yksityiskohtaisem-massa suunnittelussa tulee kiinnittää huomiota alueen maisema- ja kulttuuri-arvojen säilymi-seen, erityisesti valtakunnallisesti arvokkaan Kolin maisema-alueen arvojen säilymiseen.

Valtakunnallista moottorikelkkailun tavoiteverkon linjausta Pohjois-Karjalan osalta on muu-tettu siten, että se kulkee Joensuusta Polvijärven kautta Kolille ja edelleen Pielisen länsipuolta Juukaan ja Nurmekseen. Näin valtakunnallisen reittilinjauksen varrelle saadaan paremmin moottorikelkkailun kannalta tärkeät palvelukeskittymät kuin entistä Pielisen itäpuolista, Ilo-mantsin ja Lieksan kautta kulkenutta linjausta noudatellen.

20

Kaava tai suunnitelma Hyväksymis-

vuosi Kattavuus Suunnittelualuetta koskevat kirjaukset suunnitelmassa

Pohjois-Karjalan maakuntakaava 4. vaihe; suunnittelu käynnistynyt, osallistumis- ja arviointisuunnitelma

2013

Kolin keskusta-alueen osayleiskaava, eh-dotus

Osittain Kolin kansallispuisto: johto tai linja, luonnonsuojelualue (SL-1), kevyen liikenteen reitti, ohjeellinen ulkoilureitti, Natura 2000 -verkostoon kuuluva tai ehdotettu alue (nat).

Loma-Kolin osayleiskaava, luonnos

Kolin Master Plan 2007

Metsähallituksen suunnitelma Hyväksymis-

vuosi Kattavuus Suunnittelualuetta koskevat kirjaukset suunnitelmassa

Itä-Suomen luonnonvarasuunnitelma, kausi 2008–2017

2008 Koko

suunnittelualue

Kolin kansallispuiston hoidon hyvä taso säilyy. Koli on yksi Itä-Suomen palojatkumoalueista. Virkistyskäytön ja luontomatkailun edellytyksiä kehitetään niille tärkeillä aluekokonaisuuksilla,

joihin myös Koli–Ruunaa kuuluu. Näillä alueilla varaudutaan käyntimäärien huomattavaan kasvuun vuoteen 2015 mennessä.

Metsähallitus ottaa toiminnassaan huomioon myös tutkimuksen ja opetuksen tarpeet.

Kolin kansallispuiston yritystutkimus 2009–2010

2010 Kolin kansallis-

puisto

Kolin–Ruunaan alueen luontomatkailu-suunnitelma

2010 Kolin–Ruunaan

alue

Kolin kansallispuiston kävijätutkimus 2009 2011 Kolin kansallis-

puisto

Kytkeytyneisyystarkastelu

Kolin alueella on Itä-Suomen suojelualueverkostossa erittäin keskeinen merkitys. Kolin kansallispuisto on suunnittelualueen keskeinen ydinalue, joka muodostaa ympärillään sijaitsevien pienempien Natura- ja luonnonsuojeluohjelmakohteiden kanssa Pielisen länsipuolisen harvahkon, mutta luontoarvoiltaan erittäin merkittävän suojelualueiden verkoston. Tämän verkoston erityisiä arvoja ovat boreaalisten luonnonmetsien, lehtojen ja lettojen sekä jossain määrin myös perinnebiotooppien laajuus ja edustavuus. Suunnittelualueen lähettyvillä, alle 15 km:n etäisyydellä sijaitsevia pieniä yksityisiä ja Metsähallituksen hallinnassa olevia suojelualueita ovat mm. Taka-aarnio, Kolvananuuro sekä Härkinpuro ja serpentiiniraunioisalueet.

Edellisen hoito- ja käyttösuunnitelman toteutuminen

Kolin kansallispuiston edellinen hoito- ja käyttösuunnitelma on pääosin toteutunut. Keskeiset luonto- ja kulttuuriperintöarvot sekä maisema-arvot on turvattu. Palveluvarustus on saatu tasolle, joka on nykyisellään pääsääntöisesti riittävä. Keskeisiä vuokrasopimuksia on jatkettu, ja matkailupalvelujen sekä rinnetoimintojen alueet ja toiminnat turvattu kansallispuistoa toteutettaessa. Yleisesti puiston keskeisimmät suojelun, hoidon ja käytön sekä kehittämisen tavoitteet ovat toteutuneet. Savijärven suon Natura-alueen hoito- ja käyttösuunnitelma on myös pääosin toteutunut. Opastaulu, venepaikka ja pitkospuut rakennettiin kesällä 2006. Venepaikkoihin liittyvät järjestelyt säilyvät edellisen hoito- ja käyttösuunnitelman linjausten mukaisina. Alueen hoitoa ja käyttöä jatketaan tämän suunnitelman mukaisesti.

21

Suunnittelualueen yleiskuvaus

Kolin suojelualuekokonaisuus koostuu kuudesta Natura 2000 -ohjelman alueesta sekä niihin välittömästi rajautuvista, suojeluun varatuista valtion alueista. Natura-alueista suurin ja keskeisin on Kolin kansallispuisto (FI0700010). Muut suunnittelualueeseen kuuluvat Natura-alueet ovat Huuhkajanvaara (FI0700035), Huurunlampi–Sammakkolampi–Huurunrinne (FI0700021), Iso-Veteläinen (FI0700073), Savijärven suo (FI0700014) ja Verkkovaara (FI0700074). Alueiden toteutustapana on luonnonsuojelulaki (1096/1996), ja ne kuuluvat Natura-verkostoon luontodirektiivin (SCI) mukaisina alueina. Joensuun ja Lieksan kaupunkien sekä Kontiolahden kunnan alueilla sijaitseva Kolin kansallispuisto on perustettu vuonna 1991 lailla 581/1991 sekä laajennettu lailla 634/1996. Sen rauhoituksesta, hallinnasta ja hoidosta on säädetty asetuksella 674/1991. Kolin kansallispuisto on perustettu edustavan pohjoiskarjalaisen vaara-alueen, vanhojen metsien ja niiden eliöstön sekä Kolin kansallismaiseman keskeisen osan suojelemiseksi, kaskitalouden luomien maisemien ja kasviyhdyskuntien ylläpitämiseksi sekä ympäristöntutki-musta, ympäristövalistusta ja luonnonharrastuksen edistämistä varten. Muut suunnittelualueeseen kuuluvat Natura-alueet ovat vielä perustamattomia luonnonsuojeluohjelman alueita. Näihin kuuluvat valtionmaat perustetaan myöhemmin, alueiden pinta-alan mukaan, joko ympäristöministeriön päätöksellä tai valtioneuvoston asetuksella lakisääteisiksi luonnonsuojelualueiksi. Asetuksen antamisen jälkeen alueilla astuvat voimaan luonnonsuojelulain rauhoitusmääräykset. Siihen asti näillä alueilla toimitaan hoito- ja käyttösuunnitelman linjausten mukaisesti. Säädösvalmistelun jälkeen suunnitelma päivitetään tarvittaessa, ja myös näille alueille annetaan järjestyssääntö.

22

Kuva 1. Suunnittelualueen sijainti ja rajaus. Suunnittelualue sijaitsee Joensuun ja Lieksan kaupunkien sekä Juuan ja Kontiolahden kuntien alueella. © Metsähallitus 2017, © Suomen ympäristö- keskus 2017, © Karttakeskus Oy, Lupa L5293, © Maanmittauslaitos 1/MML/17.

23

Kuva 2. Suunnittelualueen päämaankäyttöluokat sekä yksityiset alueet. Suunnittelualueen pinta-ala on 3 650 ha. Pääosa suunnittelualueesta, lähes 3 000 ha, kuuluu Kolin kansallispuistoon. Suunnittelualueeseen kuuluvat lisäksi Huuhkajanvaaran, Huurunlampi–Sammakko-lampi–Huurunrinteen, Iso-Veteläisen, Savijärven suon ja Verkkovaaran Natura-alueet, niihin kiinteästi liittyvät valtionmaat sekä seitsemän yksityistä luonnonsuojelualuetta, joista kolme on siirtynyt valtion omistukseen. Suunnittelualueen ja Natura-rajauksen sisälle jää lisäksi noin 147 ha muita yksityisiä maita ja vesiä, joiden suojelu on toteuttamatta tai kesken. Suunnitelma ei koske näitä alueita. © Metsähallitus 2017, © Suomen ympäristö- keskus 2017, © Karttakeskus Oy, Lupa L5293, © Maanmittauslaitos 1/MML/17

24

2 Perustamistarkoitus

Vastuuprosessi Alueiden hallinta

Selite

Lomakkeella esitetään suunnittelualueeseen kuuluvien suojelualueiden ja -ohjelmakohteiden perustamistarkoitus sekä tiettyjen suunnittelualuetta koske-vien kansainvälisten sopimusten tavoitteet. Perustamissäädöksessä tai suojeluohjelmassa määritelty suojelualueen perustamistarkoitus on pohjana suun-nittelualueen keskeisten arvojen määrittelylle. Perustamistarkoitus vaikuttaa osaltaan myös suunnittelualueen kehittämistavoitteiden asettamiseen (ks. pääluku III). Suojeluohjelmakohteilla, joita ei vielä ole perustettu luonnonsuojelualueiksi, suojelun tarkoitus on määritelty ao. suojeluohjelmassa. Suojelu-alueisiin kohdistuvia tavoitteita sisältyy mm. kosteikkojen suojelua koskevaan Ramsarin sopimukseen.

Suunnittelualueen tai sen osan nimi

Perustamissäädös, suojeluohjelma tai -sopimus

Alueen suojelutarkoitus

Koli Natura 2000 Luontodirektiivissä mainittujen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen sekä lintudirektiivissä mainittujen lajien suotuisan suojelutason turvaaminen

Kolin kansallispuisto

Laki Kolin kansallispuistosta 27.3.1991/581. Laajennettu lailla 634/1996. Rauhoituksesta, hallinnasta ja hoidosta säädetty asetuksella 12.4.1991/674.

Kolin kansallispuisto on perustettu edustavan pohjoiskarjalaisen vaara-alueen, vanhojen met-sien ja niiden eliöstön sekä kansallismaiseman keskeisen osan suojelemiseksi, kaskitalouden luomien maisemien ja kasviyhdyskuntien ylläpitämiseksi sekä ympäristöntutkimusta, ympäristö-valistusta ja luonnonharrastuksen edistämistä varten.

Kolin harjusaaret Harjujensuojeluohjelma Harjujen geologisten, geomorfologisten ja maisemallisten piirteiden suojelu

Verkkovaaran lehto, Murhivaa-ran rinnelehto, Käkikallion kot-kansiipilehto (YSA)

Lehtojensuojeluohjelma Eri lehtokasvillisuusvyöhykkeillä esiintyvien erityyppisten lehtojen suojelu sekä niiden eläin- ja kasvilajiston turvaaminen

Pielisen purjeselkä Rantojensuojeluohjelma Ohjelma-alueiden säilyttäminen rakentamattomina ja luonnontilaisina sekä merikotkan ja saimaanhylkeen pesimäpaikkojen suojelu

Huurunlampi–Sammakko-lampi, Paimenenlampi, Juuan letot (ei mukana LIFE-hank-keessa, sisältyy kaksi YS-alu-etta: Savijärvensuon luonnon-suojelualue 5 ja Savijärven rantasuot 1

Soidensuojeluohjelma

Säilyttää riittävästi suoyhdistymiä luonnontilaisina kaikkien suoyhdistymätyyppien alueilla. Suojelun perusteita ovat mm. suoalueen vesitalouteen ja pinnanmuodostukseen liittyvät erityis-piirteet sekä alueella esiintyvien eri suotyyppien ja suolintujen määrä ja jakauma, uhanalaiset eliölajit, kohteen tutkimus- ja opetuskäyttö sekä sen maisemallinen merkitys.

Kolin kansallispuisto Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue (Vnp maisema-alueista ja maise-manhoidon kehittämisestä 1995)

Maaseudun kulttuurimaisemien monenlaisten arvojen turvaaminen. Päivitystyö on käynnissä.

Huuhkajanvaara, Huurunrinne, Verkkovaara

Vanhojen metsien suojeluohjelma Vanhojen luonnonmetsien sekä niille ominaisten kasvi- ja eläinlajien säilyttäminen

Yhteenveto

25

3 Osallistaminen

Vastuuprosessi Alueiden hallinta

Selite

Kansalaisten ja sidosryhmien kuuleminen suunnittelussa on Metsähallituksen sekä ympäristöhallinnon toimintatapa. Osallistamisen tavoitteena on saada luonnonsuojeluun liittyville tavoitteille ja toiminnalle yleinen hyväksyntä, vähentää ristiriitoja Metsähallituksen ja eturyhmien välillä sekä eri eturyhmien kesken, saada mahdollisimman paljon tietoa, taitoa ja näkemyksiä pohjaksi ratkaisuille, saada yhteistyötahot sitoutumaan suunnitelman tavoitteisiin ja keskeisiin ratkaisuihin sekä luoda pysyvä yhteistyö alueen eri toimijoiden kesken.

Kohdennettu osallistaminen Osallistetut tahot Nimetty edustaja

Hallinto ja viranomaistahot

Yhteistyöryhmä Itä-Suomen yliopisto Jari Kouki (Timo Tokola)

Yhteistyöryhmä Joensuun kaupunki Merja Kuukkanen

Yhteistyöryhmä Juuan kunta Reijo Tuononen (Ari Jaaranen)

Yhteistyöryhmä Kontiolahden kunta Matti Moisala (Antti Suontama)

Yhteistyöryhmä Lieksan kaupunki Sulo Eskelinen (Seppo Kiiskinen)

Yhteistyöryhmä Metsäntutkimuslaitos Jari Miina

Yhteistyöryhmä Pohjois-Karjalan ELY-keskus Mika Pirinen (Ari Lyytikäinen)

Yhteistyöryhmä Pohjois-Karjalan maakuntaliitto Pekka Huovinen (Hanne Lohilahti)

Järjestöt ja ryhmät

Yhteistyöryhmä Herajärvi-seura ry Jyrki Suikkanen

Yhteistyöryhmä Maastokatselmus 4.9.2012 (Ilmari Martikainen)

Kolin kotiseutuyhdistys ry Ilmari Martikainen (Matti Ponkilainen)

Suunnittelun esittely Kolin kyläläisten ja Metsähallituksen yhteistyöryhmässä 18.1.2012 sekä Kolin kotiseutuyhdistyksen kevätkokouksessa 25.3.2012

Kolin kotiseutuyhdistys ry

Yhteistyöryhmä Kolin Matkailuyhdistys (Koli ry) Veli Lyytikäinen

Yhteistyöryhmä Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry Heikki Simola (Kaija Kiiskinen)

Yritykset Edustaja

Yhteistyöryhmä Pielisen Karjalan kehittämiskeskus Oy Nina Mikkonen (Mikko Muikku)

Yhteistyöryhmä; suunnitelman sisältö ja aikataulu sekä PKO:n ehdotukset suunnitelmaan 11.5.2012 (Susanna Saastamoinen)

Pohjois-Karjalan Osuuskauppa Susanna Saastamoinen (Juha Lindholm)

26

Lisätietoja

Keskeisimmistä sidosryhmistä koottu yhteistyöryhmä kokoontui suunnittelun aikana neljä kertaa: 29.5.2012, 30.8.2012, 12.12.2012 ja 19.6.2013. Yhteisten tapaamisten lisäksi tiedonvaihtoa yhteistyöryhmän jäsenten kanssa käytiin tarpeen mukaan suunnittelun edetessä.

Yksityisten maanomistajien osallistaminen (Yksityiset suojelualueet ja muut yksityisalueet)

Yksityisten luonnonsuojelualueiden kiinteistörekisteriin merkityille maanomistajille lähetettiin kirje, ja heihin oltiin vielä erikseen puhelimitse yhteydessä suunnittelun aloittamisesta sekä mahdollisuuksista osallistua suunnitteluun.

Avoimet osallistamistilaisuudet Paikka Pvm Osallistujat (lkm)

Yleisötilaisuus Luontokeskus Ukko, Koli 15.12.2011 20

Yleisötilaisuus Luontokeskus Ukko, Koli 27.08.2013 29

Osallistujat yhteensä 49

Pyydetyt lausunnot (kpl) 33 Saadut lausunnot (kpl) 18 Lausuntoyhteenveto on suunnitelman liitteessä 6.

Lisätietoja

Kolin kyläläisille järjestettiin suunnittelun alussa mielipidekysely, jonka avulla saatiin arvokasta palautetta paikallisilta ihmisiltä; se on vaikuttanut myös suunnitelman sisältöön. Kotiseutuyhdistyksen, yrittäjien sekä muiden suunnittelusta kiinnostuneiden kanssa on keskusteltu virallisissa ja epävirallisissa yhteyksissä suunnitelman etenemisestä sekä yleisesti kansallispuiston kehittämisestä. Suunnitelman etenemisestä on kerrottu säännöllisesti myös Kolin kansallispuiston Facebook-sivuilla sekä luontoon.fi-sivuilla.

Osallistamisen vaikutus suunnitelmaan

Suunnittelualueen käyttäjien näkemyksiä sekä mielipiteitä hoidon ja käytön kehittämisestä kerättiin erilaisilla osallistamismenetelmillä. Suunnittelun aloittamisesta, etenemisestä ja osallistumismahdollisuuksista tiedotettiin metsa.fi- ja luontoon.fi-verkkosivuilla sekä mediatiedotteilla, jotka saivat hyvin näkyvyyttä paikallislehdissä. Kaikille avoimet yleisö-tilaisuudet pidettiin sekä suunnittelun että suunnitelmaluonnoksen lausuntokierroksen alussa. Sidosryhmiltä saatu palaute on ollut arvokasta ja vaikuttanut suunnitelman sisältöön. Kaikkia ehdotuksia ei kuitenkaan ole voitu ottaa huomioon. Osa palautteesta on myös kohdistunut suunnittelualueen tai suunnitelman sisällön ulkopuolelle. Jotkin ehdotukset voidaan toteuttaa ilman erillistä kirjaamista hoito- ja käyttösuunnitelmaan.

27

4 Vesistöt ja merialueet

Vastuuprosessi Luonnonsuojelu Kartta

Selite Lomakkeella kuvataan suunnittelualueen veden laatua sekä lintuvesiluonnetta makean veden ja merialueiden osalta. Laatuluokka kuvaa pintavesien ekologista tilaa ja lintuvesipisteet (ESA-pisteytys) kohteen lintuvesiarvoa. Lomakkeeseen liittyy tarvittaessa kartta, joka kuvaa alueen vesistöjä ja vesistö-aluejakoa.

Yleiskuvaus

Suunnittelualue kuuluu Vuoksen vesistöalueeseen. Erityisesti Pielinen, Herajärvi, Jeronjärvi ja Savijärvi ovat keskeinen osa suunnittelualueen maisemaa. Suunnitelmalla vaikutetaan näihin vesielinympäristöihin, vaikka mainittujen järvien vesialueet kuuluvat vain pieneltä osin suunnittelualueeseen (183 ha Pielisen Purjeselän vesialuetta). Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelmassa vuosille 2010–2015 Pielisen pääallas on määritelty järvityypiltään suureksi humusjärveksi (848 km2), jonka keskisyvyys on 10,1 m, suurin syvyys 61 m ja ekologinen tila hyvä. Saman luokituksen mukaan Herajärvi on pieni/keskikokoinen vähähumuksinen järvi, jonka keskisyvyys on 8,5 m, suurin syvyys 36,1 m ja ekologinen tila erinomainen. Myös Jeronjärven ekologinen tila on erinomainen. Suunnittelualueeseen kuuluvat Pielisen saaret ja pikkuluodot ovat merkittäviä mm. järvilinnuston pesimäpaikkoina. Suunnittelualueen itäisimmät saaret kuuluvat Pielisen Purjeselän rantojensuojeluohjelmaan. Suunnittelualueeseen kuuluu myös pieniä lampia ja puroja, joista useimmat eivät ole suojeltuja, vaan yksityisomistuksessa tai yhteisiä vesialueita. Savijärven suot -osa-alueessa on viisi pikkulampea, joista kolme (yhteensä 0,9 ha) sisältyy suojelualueeseen. Huurunlammen osa-alueella suojelualuee-seen kuuluu vain yksi pikkulampi (0,3 ha). Huuhkajanvaaran osa-alueella on kolme lampea, joista kaksi (yhteensä 0,6 ha) kuuluu suojelualueeseen. Kolin kansallispuiston Natura-alueen rajaukseen sisältyy 15 lampea, joista Pitkä-, Mustikka-, Murhi- ja Sikolampi sekä Lätäkkö kuuluvat kansallispuistoon (3,2 ha). Loput 10 lampea eivät kuulu kansallispuistoon. Suunnittelualueella on myös useita pikkupuroja ja -jokia, jotka ovat enimmäkseen nimettömiä. Kolin kansallispuiston jyrkillä rinteillä on useita merkittäviä pikkupuroja, kuten putouksena keväällä kohiseva Tarhapuro ja Alamajan kohdalle virtaava lehtojen reunustama pikkupuro. Osa pikkupuroista ei näy pohja-kartoissa; ne ovat tyypillisesti vuolaita keväisin ja saattavat kuivina kesinä kuivua kokonaan. Näidenkin purojen varrella on huomattavaa lehtolajistoa sekä purojen sammalia. Tyypillisimmillään tällaiset purot ovat Kolin, Huurunrinteen ja Verkkovaaran jyrkillä rinteillä. Kansallispuisto rajautuu pohjoisessa Myllypu-roon ja lännessä pieneltä matkalta toiseen Myllypuroon sekä etelässä Herajokeen. Kansallispuistossa on useita lähteitä, kuten Ikolanahon ja Putrakon läh-teet. Lähdevesiä on myös hyödynnetty talousvesinä, ja lähteiden luonnontilaa on muutettu rakennelmilla.

Järvet, virtavedet ja pohjavesialueet

Järvet Suojeluperuste (rekisterissä) Vesipuitedirektiivitunnus Vertailuvesistön tunnus Lintuvesipisteet (ESA) Laatuluokka

Virtavedet

Pohjavesialueet

28

Lisätietoja

Kansallispuiston eteläosassa, Kaunislahden ja Herajoen alueella, on vedenhankinnan kannalta tärkeä alue (1. lk). Lisäksi kansallispuiston saarista Iso-Korppi on vedenhankin-taan soveltuva alue (2. lk).

Merialueet

Nimi Helcom-luokka2 BSPA-luokka3 Suojeluperuste (rekisterissä)

Vesipuitedirektiivitunnus Vertailuvesistön tunnus Lintuvesipisteet (ESA) Laatuluokka

Lisätietoja

Yhteenveto

2 Helcom-luokka = Itämeren vesialueiden laatuluokitus, jonka kriteeristö on kehitteillä ja täsmentyy vuoden 2010 aikana 3 BSPA = Baltic Sea Protection Area (Helcomin ylläpitämä Itämeren suojelualueiden tietokanta); kehitteillä olevan kriteeristön mukainen luokitus

29

5 Geologia

Vastuuprosessi Luonnonsuojelu Kartta Kuvat 3A–B: Kolin alueen pinnanmuodot ja arvokkaat kallioalueet

Selite Lomakkeella esitetään suunnittelualueen keskeiset geologiset piirteet: kallioperään, maaperään ja geomorfologiaan liittyvät tiedot.

Kallioperä

Kolin vaarajakso on koko maapallon geologisen kehityksen kannalta merkittävällä rajapinnalla, joka jakaa kansallispuiston kallioperän kahteen osaan. Koillisessa on yli 2 500 miljoonaa vuotta vanha arkeeinen alue. Se sisältää gneissejä ja graniitteja, joiden joukossa on kapeina jaksoina vulkaanisia kivila-jeja. Nämä ovat puiston vanhimpia kivilajeja ja edustavat muinaista manneraluetta. Arkeeisen alueen lounaispuolella kallioperän valtakivilajeina ovat erilaiset kvartsiitit. Ne ovat syntyneet hiekkakerrostumista ja esiintyvät nykyisin koillisesta lounaaseen nuorentuvana sarjana. Arkeeisten kivilajien ja kvartsiittien lisäksi alueella on tummia juonikiviä. Ne ovat syntyneet kivisulan eli magman purkautuessa ja jähmettyessä kallioperän rakoihin ja heikkous-vyöhykkeisiin. Kolinuuro on suuri kallioperän ruhjevyöhyke ja samalla merkittävä geologinen rajapinta. Pieni-Kolin kalliot ovat arkeeista graniittia, mutta Paha-Kolin laki on yli 300 miljoonaa vuotta nuorempaa Kolin kvartsiittia. Uuro on syntynyt kohtaan, jossa jäykät kalliolohkot ovat siirtyneet toisiinsa nähden. Rotkon muodot ovat mannerjäätikön viimeistelemiä. Noin 2 100 miljoonaa vuotta sitten alkoi kehityskulku, joka johti vuorenpoimutukseen ja korkean vuorijonon syntyyn. Vuosimiljoonien aikana yli kymmenen kilometriä kalliota rapautui irtonaisiksi maalajeiksi ja kulkeutui muualle paljastaen syvällä syntyneet kivilajit. Kolin vaarat ovat seurausta kivilajien erilaisesta kulutuskestävyydestä: vaarajakson korkeimmat huiput – korkeimpana Ukko-Kolin laki 347 m mpy – ovat kovaa ja kestävää kvartsiittia. Arkeeinen kallioperä nousee vaaran itärinteellä kvartsiittilaatan ”suojaamana” yli 200 metriin mpy, mutta putoaa Pielisellä noin 90 metrin tasolle (mpy). Kolin kallioperän halkeamiin on muodostunut luolia, joista tunnetuin on kansallispuiston itärinteellä sijaitseva Pirunkirkko. Se on 34 m pitkä, metrin levyinen ja 1–7 m korkea Z-kirjaimen muotoinen rakolohkareluola, jossa näkyvät sekä maanjäristysten että viimeisimmän jääkauden mannerjään vaikutukset. Luolan lattia on moreenin ja pakkausrapautumisaineksen seosta. Seinät ovat rapautumisen kuluttamia liikuntosaumoja ja katto jäätikön siirtämiä lohkareita. Pääluo-lan lisäksi Pirunkirkon kalliossa ja sen alla olevassa louhikossa on pienempiä luolia. Viimeisten kahden miljoonan vuoden aikana kilometrien paksuinen hitaasti virtaava mannerjäätikkö on liukunut useita kertoja Kolin yli ja muuttanut maisemaa suuresti. Maasto on joutunut jäämassojen ja niistä vapautuneiden sulamisvesien kulutuksen sekä jään ja veden kuljettamien ainesten kerrostuksen kohteeksi. Mannerjäätikön pohjassa kulkeutui kiviainesta, joka hioi alla olevaa kalliota synnyttäen erilaisia kulutusmerkkejä, joita on nähtävillä suunnittelualueen silokallioilla – mm. Paha-Kolilla. Koilliseen viettävässä Ryläyksen jyrkässä rinteessä on 150 m pitkä ja 30 m leveä louhikko, joka syntyi viimeisen jääkauden loppuvaiheessa mannerjään ollessa jo lähes sulanut. Jään otteen hellittäessä kallio sortui ja lohkareet liukuivat alarinteeseen. Ryläyksen–Sammakkovaaran alue on määritelty luonnon- ja maisemansuojelun kannalta erittäin arvokkaaksi kallioalueeksi Pohjois-Karjalassa (arvoluokka 2). Alueen geologinen arvo on merkittävä (arvoluokka 3) sekä biologinen ja maisema-arvo hyvin merkittävä (arvoluokka 2). Kolin kansallispuistosta ei ole tehty kallioalueiden arvoluokitusta.

30

Maaperä

Virtaavan mannerjäätikön alustastaan irrottama, sekoittama ja kuljettama maa-aines, moreeni, on Kolin yleisin maalaji. Moreeni sisältää kaikkia raekokoja savihiukkasista suuriin kiviin. Mannerjää suli Kolin alueelta noin 11 000 vuotta sitten. Kolin Pieliseen viettävillä rinteillä on eri korkeuksilla Pielisen jääjärven muinaisia rantoja, jotka näkyvät maastossa huuhtoutuneina kalliopintoina, aaltojen ja jäiden kasaamina kivikkovöinä tai hiekasta ja sorasta koostuvina törminä, terasseina ja valleina. Harjut syntyivät mannerjään sulamisvaiheen aikana, kun sulamisvedet kerääntyivät jäätiköissä olleisiin tunneleihin, halkeamiin ja railoihin. Virtaava vesi kulutti alla olevaa maaperää sekä lajitteli kiviaineksen soraksi ja hiekaksi. Virtauksen hidastuessa lajittunut aines kerrostui uoman pohjalle. Pielisen ulappaa halkoo Enon Ahveniselta alkava Herajoen, Purjesaaren, Korppien ja Hiekkasaarten kautta Valtimon pohjoispuolelle ulottuva pitkittäisharjujakso. Matalammat osat harjusta ovat Pielisen pinnan alla, ja korkeammat osat näkyvät paikoin saarina. Syvyystietojen mukaan selänne on paikoin lähes 40 m korkea. Hera-joen alueella sora ja hiekka kerrostuivat railon laajentumaan tai jäätikkölahteen, ja harju on leveämpi. Kolin alueen suot ovat kohtalaisen pienialaisia, kapeissa laaksoissa ja rinteiden alaosissa sijaitsevia turvemaita, jotka ovat syntyneet lampien umpeenkas-vun tai metsämaan soistumisen myötä. Muutamin paikoin ravinteikkaan kallioperän takia suot – kuten Savijärven suo ja Paimenenlammensuo – ovat ravin-teikkaita lettoja, joilla kasvaa vaateliasta lajistoa. Huurunrinteen letot ovat syntyneet, kun Herajärven pintaa on laskettu, jotta saataisiin lisää laitumia ja peltomaata. Suot ovat nuoria vesijätölle syntyneitä sukkessiovaiheita.

Geomorfologia

Lisätietoja

Geologian tutkimuskeskus on erittäin keskeinen yhteistyötaho suunnittelualueen ja erityisesti Kolin kansallispuiston osalta. GTK on tuottanut kansallispuistoon geologisen polun, retkeilykartan ja opaskirjan, jonka tietoja on koottu tämän lomakkeen kuvailutekstiin.

Yhteenveto

31

Kuva 3A. Kolin alueen pinnanmuodot ja arvokkaat kallioalueet. Kolin vaarajakso on koko maapallon geologisen kehityksen kannalta merkittävällä rajapinnalla, joka jakaa kansallispuiston kallioperän kahteen osaan. Koillisessa on yli 2 500 miljoonaa vuotta vanha arkeeinen alue. Se sisältää gneissejä ja graniitteja, joiden joukossa on kapeina jaksoina vulkaanisia kivilajeja. Nämä ovat puiston vanhimpia kivilajeja ja edustavat muinaista manneraluetta. Arkeeisen alueen lounaispuolella kallioperän valtakivilajeina ovat erilaiset kvartsiitit. Ne ovat syntyneet hiekkaker-rostumista ja esiintyvät nykyisin koillisesta lounaaseen nuorentuvana sarjana. Arkeeisten kivilajien ja kvartsiittien lisäksi alueella on tummia juonikiviä. Noin 2 100 miljoonaa vuotta sitten alkoi kehityskulku, joka johti vuorenpoimutukseen ja korkean vuorijonon syntyyn. Vuosimiljoonien aikana yli kymmenen kilo-metriä kalliota rapautui irtonaisiksi maalajeiksi ja kulkeutui muualle paljastaen syvällä syntyneet kivila-jit. Kolin vaarat ovat seurausta kivilajien erilaisesta kulutuskestävyydestä: vaarajakson korkeimmat huiput – korkeimpana Ukko-Kolin laki 347 m (mpy) – ovat kovaa ja kestävää kvartsiittia. Arkeeinen kallioperä nousee vaaran itärinteellä kvartsiittilaatan ”suojaamana” yli 200 metriin (mpy), mutta putoaa Pielisellä noin 90 metrin tasolle (mpy). © Metsähallitus 2017, © Suomen ympäristökeskus 2017, © Karttakeskus Oy, Lupa L5293, © Maanmit-tauslaitos 1/MML/17

32

Kuva 3B. Kolin alueen pinnanmuodot ja arvokkaat kallioalueet. Suunnittelualueella on osittain (Huurunlampi–Sam-makkolampi–Huurunrinteen Natura-alue) luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnal-lisesti erittäin arvokkaaksi määritelty kallioalue. Ryläyksen–Sammakkovaaran alue on määritelty luonnon- ja maisemansuojelun kannalta erittäin arvokkaaksi kallioalueeksi Pohjois-Karjalassa (arvo-luokka 2). Alueen geologinen arvo on merkittävä (arvoluokka 3) sekä biologinen ja maisema-arvo hyvin merkittävä (arvoluokka 2). Vastaavanlaista kallioalueiden arvoluokitusta ei ole tehty Kolin kansallispuistosta. © Metsähallitus 2017, © Suomen ympäristö- keskus 2017, © Karttakeskus Oy, Lupa L5293, © Maanmittauslaitos 1/MML/17

33

6A Natura 2000 -luontotyypit

Vastuuprosessi Luonnonsuojelu Kartta

Kuvat 4A–C: Natura 2000 -luontotyypit Kuvat 5A–C: Natura 2000 -luontotyyppien edustavuus

Selite

Lomakkeella kuvataan koko suunnittelualueen Natura 2000 -luontotyypit, niiden pinta-alat ja edustavuudet. Edustavuus-käsitteellä tarkoitetaan tässä yhteenvetoa Natura-tietolomakkeiden edustavuus- ja luonnontilaisuustiedoista. Edustavuus ilmentää, miten ”tyypillisenä” luontotyyppi alueella on, ja siihen vaikuttavat mm. luontotyypin rakenne, toiminta ja ennallistamismahdollisuudet. Lomakkeella tarkastellaan myös suunnittelualueen asemaa suojelualuever-kostossa ja kytkeytyneisyyttä verkoston muihin kohteisiin. Natura-aluekohtaiset luontotyyppitiedot esitetään liitteessä 3.

Luontotyypit Luontotyyppien edustavuus luokittain (ha), luontotyypit I ja II 4

Koodi Luontotyyppi Pinta-ala, luonto-

tyyppi I (ha) Pinta-ala, luonto-

tyyppi II (ha) Erinomainen Hyvä Merkittävä Ei merkittävä

LT I LT II LT I LT II LT I LT II LT I LT II

3110 Karut kirkasvetiset lammet ja järvet 22,84 22,84

3130 Niukka–keskiravinteiset järvet 183 183

3160 Humuspitoiset lammet ja järvet 3,48 3,12 0,25 0,11

3260 Pikkujoet ja purot 1,46 0,07 0,83 0,51 0,05

6270 Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt* 4,67 2,6 2,07

6430 Kosteat suurruohoniityt 1,41 1,41

6510 Alavat niitetyt niityt 9,53 0,68 8,03 0,82

7140 Vaihettumis- ja rantasuot 16,84 5,47 8,02 3,18 0,17

7160 Lähteet ja lähdesuot 0,81 0,65 0,13 0,03

7220 Huurresammallähteet* 0,06 0,06

7230 Letot 22,73 12,51 7,16 2,67 0,39

8220 Silikaattikalliot 12,73 2,94 4,93 4,61 0,25

9010 Boreaaliset luonnonmetsät* 354,17 30,29 97,21 226,67

9050 Boreaaliset lehdot 242,19 34,22 135,94 68,7 3,33

9060 Harjumetsät 86,85 12,26 74,59

9070 Hakamaat ja kaskilaitumet 12,86 0,16 2,37 10,33

91D0 Puustoiset suot* 87,34 1,93 22,34 51,38 11,69

Luontotyyppien pinta-ala yhteensä (ha) 1 062,97 92,25 490,7 388,62 91,4

Luontotyyppien osuus suunnittelualueesta (%) 29 9 46 36 9

34

Pinta-ala (ha) Lisätietoja

Muu kuin Natura-luontotyyppi 2 583 Tarkempia eri Natura-kohteiden kuvauksia on liitteessä 3.

Kolin kansallispuiston luontotyyppitiedot on monilta osin muunnettu vanhoista kasvillisuuskartoituk-sista ja vastaavista. Kuvioinneissa ja kuvioiden tietosisällössä on edelleen täydentämisen tarvetta.

Ei inventoitu

Kaikki kuviot yhteensä 3 646

Verkostotarkastelu

Kolin kansallispuisto on suunnittelualueen keskeinen ydinalue, joka muodostaa ympärillään sijaisevien pienempien Natura- ja luonnonsuojeluohjelmakohteiden kanssa Pielisen länsipuolisen harvahkon, luontoarvoiltaan erittäin merkittävän suojelualueiden verkoston. Tämän verkoston erityisiä arvoja ovat boreaalisten luonnonmetsien, lehtojen ja lettojen sekä jossain määrin myös perinnebiotooppien laajuus ja edustavuus. Suunnittelualueen lähettyvillä, alle 15 km:n etäisyydellä sijaitsevia pieniä yksityisiä sekä Metsähallituksen hallinnassa olevia suojelualueita ovat mm. Taka-aarnio, Kolvananuuro sekä Härkinpuro ja serpentiiniraunioisalueet. Suunnittelualueella on monipuolisesti piensoita, vaikka laajat suoalueet puuttuvat. Piensoita on yli 100 ha, joista rehevimpiin suotyyppeihin kuuluvia lettoja lähes 19 ha. Iso-Veteläisen, Savijärven soiden sekä Huurunlammen letot ovat lajistollisesti arvokkaita ja muodostavat merkittävän rehevien soiden suojelukokonaisuuden.

Yhteenveto

Tarkemmat aluekohtaiset kuvaukset: ks. Liite 3 (Natura-luontotyypit Natura-alueittain). Vajaa kolmasosa suunnittelualueen pinta-alasta voidaan luokitella Natura-luontotyypiksi. Eniten on boreaalisia luonnonmetsiä ja lehtoja. Suunnittelualueen vaarojen jyrkillä

rinteillä on otolliset olosuhteet näille luontotyypeille. Alueen metsiä on hyödynnetty aikoinaan kaskeamalla ja myöhemmin metsätalouskäytössä siten, etteivät metsien nykyiset rakennepiirteet täytä luontotyyppikriteerien määritelmiä. Useimmat metsät ovat rakenteeltaan tasalaatuisia ja lahopuu puuttuu. Ennallistamistoimia tarvitaan erityisesti Kolin kansallispuiston Natura-alueella; muilla osa-alueilla ennallistamistarvetta ei juuri ole.

Boreaalisia lehtoja on suunnittelualueen kolmella osa-alueella – runsaimmin Kolin kansallispuistossa rehevällä maaperällä mm. Paimenenvaaralla ja Pielistä kohti viettävässä rinteessä. Kosteita lehtoja on erityisesti rinnettä alas virtaavien purojen varsilla. Niistä suunnittelualueen erikoisuus ovat rehevät myyränporraslehdot. Muualla rinteissä on huomattavan paljon tuoreita lehtoja. Kuivat lehdot Kolilta lähes puuttuvat. Osa lehdoista on puustoltaan tiheitä istutuskuusikoita, tai niitä on hoidettu ennen suojelua kuusta suosien, joten hoitotarvetta on monin paikoin.

Huurunrinteellä on vanhan metsätien kupeessa pienialainen huurresammallähde, jolla on ennallistamistarvetta. Lähteen vieressä on vanha metsäautotie, jonka ravioja kuivattaa lähteen pohjoispäätä. Lähteen purkautumispiste ympäristöineen on silti hyvin säilynyt ja lajistoltaan monipuolinen.

Eteläsuomalaisittain erittäin merkittäviä luontotyyppejä suunnittelualueella ovat luontaisestikin pienialaiset letot, joita on usealla osa-alueella. Kolin kansallispuiston perinnebiotoopit ovat erittäin merkittäviä luontotyyppejä, jotka kertovat pitkään jatkuneesta ihmistoiminnasta ja joita hoitamalla vaalitaan alueen kulttuuri-perintöä. Mäkrän-, Purolan-, Ikolan- ja Havukanaho on määritelty valtakunnallisesti arvokkaiksi perinnebiotoopeiksi, joiden putkilokasvilajisto on monipuolista ja ahoille tunnus-omaista sekä ylläpitää harvinaista hyönteislajistoa. Mustanaho on maakunnallisesti ja maisemallisesti arvokas niitty rantatien varressa. Näiden lisäksi kansallispuistossa hoidetaan useita niittyjä ja laitumia, yhteensä runsasta 20 hehtaaria, joista osa ei täytä Natura-luontotyyppien kriteereitä, mutta jotka ovat maisemallisesti merkittäviä. Yksi Kolin erikoisuus on luontotyyppi kaskimetsä (9070), jonka pinta-alaa pyritään lisäämään aktiivisesti vuosittain kaskeamalla. Perinnebiotooppien lajistollisten, kulttuurihistoriallisten sekä maisemallisten arvojen säilyminen edellyttää jatkuvaa ja säännöllistä hoitoa, joten nämä hoitoresurssit on turvattava myös tulevaisuudessa. Kolin kansallispuiston edustan harjusaarien ketjun (mm. Hiekkasaaret, Korpit, Purjesaari, Laitosaari) metsät voidaan luokitella luontotyyppiin harjumetsät. Puusto on saarissa paikoin vanhaa, yli 120-vuotiasta; mutta metsät ovat tasarakenteisia ja niistä puuttuu lahopuu lähes kokonaan, joten ne eivät täytä boreaalisen luonnonmetsän kriteereitä.

4 luontotyyppi II esiintyy päällekkäisenä luontotyypin I kanssa * = ensisijaisen tärkeänä pidetty Natura 2000 -luontotyyppi

35

Kuva 4A. Suunnittelualueen Natura 2000 -luontotyy-pit. Suunnittelualueella valtionmailla ja yksityisillä suojelualueilla esiintyy 17 Natura-luontotyyppiä, jotka kattavat 1 063 ha (29 %) suunnittelualueen pinta-alasta. Alueen metsiä on hyödynnetty aikoinaan kaskeamalla, ja myöhemmin ne ovat olleet aktiivisessa metsätalouskäytössä siten, etteivät metsien nykyiset rakennepiirteet kaikkialla täytä luontotyyppikriteerien määritelmiä. Useimmat metsät ovatkin rakenteeltaan tasalaatuisia, ja lahopuu puuttuu. Maa-alueen vallitsevat luontotyypit ovat boreaaliset luonnonmetsät ja lehdot. Erityinen arvo on boreaalisten luonnonmetsien, lehtojen ja lettojen sekä jossain määrin myös perinnebiotooppien laajuus ja edustavuus. Kolin kansallispuiston perinnebiotoopit ovat erittäin merkittäviä luontotyyp-pejä, jotka kertovat pitkään jatkuneesta ihmistoimin-nasta alueella. Yksi Kolin kansallispuiston erikoisuus on luonto-tyyppi kaskimetsä (9070), jonka pinta-alaa pyritään lisäämään aktiivisesti kaskeamalla vuosittain. Suunnittelualueella on myös monipuolisesti pien-soita, vaikka laajat suoalueet puuttuvatkin. Eteläsuo-malaisittain erittäin merkittäviä luontotyyppejä suun-nittelualueella ovat luontaisestikin pienialaiset letot, joita on usealla osa-alueella. © Metsähallitus 2017, © Suomen ympäristökeskus 2017, © Karttakeskus Oy, Lupa L5293, © Maanmit-tauslaitos 1/MML/17

36

Kuva 4B. Suunnittelualueen Natura 2000 -luontotyy-pit.

© Metsähallitus 2017, © Suomen ympäristökeskus 2017, © Karttakeskus Oy, Lupa L5293, © Maanmit-tauslaitos 1/MML/17

37

Kuva 4C. Suunnittelualueen Natura 2000 -luontotyy-pit.

© Metsähallitus 2017, © Suomen ympäristökeskus 2017, © Karttakeskus Oy, Lupa L5293, © Maanmit-tauslaitos 1/MML/17

38

Kuva 5A. Suunnittelualueen Natura 2000 -luonto-tyyppien edustavuus. Natura-luontotyyppien edustavuus esitetään asteikolla erinomainen–hyvä–merkittävä–ei merkittävä. Suunnittelualueella esiintyvät Natura-luontotyypit ovat edustavuudeltaan pääosin hyviä (46 %) tai merkittäviä (37 %). Erityisesti luonnonmetsien, lehtojen sekä soiden edustavuus on heikentynyt aiemman metsätalous-käytön – kuten lehtoihin istutettujen kuusikoiden – ja ojituksen vuoksi. Näiden luontotyyppien edustavuutta voidaan kuitenkin parantaa hoito- ja ennallistamistoi-milla. Myös perinnebiotooppien edustavuuden säilyminen edellyttää jatkuvaa ja säännöllistä hoitoa. © Metsähallitus 2017, © Suomen ympäristökeskus 2017, © Karttakeskus Oy, Lupa L5293, © Maanmit-tauslaitos 1/MML/17

39

Kuva 5B. Suunnittelualueen Natura 2000 -luonto-tyyppien edustavuus.

© Metsähallitus 2017, © Suomen ympäristökeskus 2017, © Karttakeskus Oy, Lupa L5293, © Maanmit-tauslaitos 1/MML/17

40

Kuva 5C. Suunnittelualueen Natura 2000 -luonto- tyyppien edustavuus.

© Metsähallitus 2017, © Suomen ympäristökeskus 2017, © Karttakeskus Oy, Lupa L5293, © Maanmit-tauslaitos 1/MML/17

41

6B Kansalliset uhanalaiset luontotyypit (LUTU)

Vastuuprosessi Luonnonsuojelu Kartta

Selite Lomakkeelle kirjataan Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin mukaiset luontotyypit, niiden pinta-alat ja prosenttiosuudet. Luokitus perustuu vuosina 2005–2007 toteutettuun tutkimukseen, jonka menetelmät ja tulokset on kuvattu julkaisuissa SY 765 Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden arviointi – menetelmä ja luontotyyppien luokittelu, sekä SY8/2008 Suomen luontotyyppien uhanalaisuus.

Koodi Luontotyyppi Uhanalaisuusluokka5 Pinta-ala (ha) tai arvio alasta

Osuus alueesta Kuvaus ja sijainti

Uhanalaiset luontotyypit yhteensä

Verkostotarkastelu

Yhteenveto

Uhanalaisia luontotyyppejä ei ole kartoitettu kattavasti suunnittelualueelta, eikä puutteellisia tietoja ilmoiteta tässä. Muutamien luontotyyppien osalta tarkastelua voidaan tehdä ilman tarkempaa luokittelua. Esimerkiksi kaikki lettoihin kuuluvat luontotyypit ovat Etelä-Suomessa äärimmäisen uhanalaisia (CR). Suunnittelualueella on lettoja 22,73 ha. Valtakunnallisesti arvokkaiksi perinnebiotoopeiksi määritetyt Kolin kansallispuiston ahot (Mäkrän-, Ikolan-, Purolan- ja Havukanaho) ovat pääosin tuoreita pienruohoniittyjä, joiden uhanalaisuusluokka Etelä-Suomessa on CR.

5 RE = hävinnyt = Luontotyypin kaikki esiintymät ovat hävinneet alueelta. CR = äärimmäisen uhanalainen = Luontotyypin esiintymiin tai sen keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka hävitä tarkastelualueelta. EN = erittäin uhanalainen = Luontotyypin esiintymiin tai sen keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistuu erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa hävitä tarkastelualueelta. VU = vaarantunut = Luontotyypin esiintymiin tai sen keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistuu suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä tarkastelualueelta. NT = silmälläpidettävä = Luontotyypin esiintymät ovat taantuneet, mutta se ei täytä vaarantuneen kriteereitä tai se on niin harvinainen, että jo satunnaistekijöiden voidaan ajatella uhkaavan sen

säilymistä. LC = Luontotyyppi ei kuulu edellä esitettyihin luokkiin, eikä sen esiintymiin ja niiden keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistu keskipitkällä aikavälillä merkittävää uhkaa hävitä tarkastelualueelta. DD = puutteellisesti tunnettu = Luontotyyppiä koskevat tiedot eivät riitä kriteerien mukaisen arvion tekemiseen.

42

7 Lajisto

Vastuuprosessi Luonnonsuojelu Kartta

Selite Lomakkeen tarkoituksena on antaa kuva suunnittelualueen keskeisistä lajistoarvoista sekä tuoda esiin lajiston piirteitä, jotka on huomioitava alueen hoidon ja käytön suunnittelussa. Sama laji voi sisältyä useampaan luokitukseen: esimerkiksi useat uhanalaiset lajit ovat myös direktiivilajeja. Kaikissa lajiryhmissä yksikkönä on ryhmään kuuluvien, alueella esiintyvien lajien kpl-määrä. Natura-aluekohtaiset tarkemmat tiedot lajeista esitetään liitteessä 4.

Luokitus Linnut Muut selkärankaiset Selkärangattomat Putkilokasvit Itiökasvit Sienet

Erityisesti suojeltavat lajit 1 4 3 3

Muut uhanalaiset lajit 1 1 12 7 11 11

Silmälläpidettävät lajit 4 33 3 29 27

Alueellisesti uhanalaiset lajit

Lajit, joiden suojelemiseksi osoitetaan Natura-alueita (luontodirektiivin liite II, lintudirektiivin liite I)

6 2 3 3 3

Lajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua, ja joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty (luontodirektiivin liite IV)

2 1 3

Vierasperäiset tai haitallisesti runsastuneet lajit 2

Lajistotietoa

Erityisesti suojeltavat, muut uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit ovat vuoden 2010 uhanalaisluokituksen sekä mietinnössä uhanalaisiksi ja erityisesti suojeltaviksi ehdotetun listan mukaisia. Alueellisesti uhanalaisista lajeista ei ole koottu tietoja kattavasti, eikä niitä ilmoiteta tässä lainkaan. Suunnittelualueella on erittäin edustavia perinnebiotooppeja, lehtoja ja boreaalisia metsiä, ja alueelta tunnetaan yhteensä 54 uhanalaista ja 96 silmälläpidettävää lajia (ks. Liite 4). Myös muu kuin uhanalainen ja direktiivilajisto on suunnittelualueella monipuolista, joten aluetta voidaan pitää lajistollisesti erittäin arvokkaana. Sammal-, jäkälä-, sieni- ja kovakuoriaislajistoa on kartoitettu viime vuosina hoito- ja käyttösuunnitelmaa sekä luonnonhoito- ja ennallistamissuunnitelmia varten. Kartoitustiedon perusteella hoitotoimet voidaan kohdentaa turvallisesti juuri niille alueille, joiden hoidolla saadaan paras hyöty lajistonsuojelun ja elinympäristöjen laadun parantamisen kannalta. Pielisen järvilinnuston kartoituksessa määriteltiin arvokkaimmat luodot ja pikkusaaret, joilla elää mm. selkälokki. Linnustollisesti arvokkaita ovat myös suunnittelualueen vanhat metsät, joissa pesivät mm. pikkusieppo, pohjantikka ja idänuunilintu. Valkoselkätikkaa on havaittu alueella satunnaisesti, mutta toistaiseksi sen pesintää ei ole voitu varmistaa. Muista selkärankaisista eläimistä harvinaisimpia ovat muutamassa pikkulammessa elävä rupilisko sekä rinteiden haapoja hyödyntävä liito-orava. Selkärangattomien eliöryhmässä on paljon perinnebiotooppien sekä vanhojen metsien ja polttokohteiden lajistoa. Kolin alueen erikoisuutta, harmaasulkukotiloa, löytyy useasta paikasta. Ahojen sekä vanhojen kaskialojen perhos- ja kovakuoriaislajisto on hyvin monipuolista, ja perinnebiotooppien pitkäjänteisen hoidon myötä potentiaalinen elintila lisääntyy. Säännöllisillä ennallistamispoltoilla turvataan palanutta puuta vaativien lajien säilyminen alueella.

43

Vaateliaita putkilokasveja – kuten noidanlukkoja ja ahokirkiruohoa – kasvaa valtakunnallisesti arvokkailla kansallispuiston ahoilla. Rehevät suot, letot, ovat harvinaistuneiden kämmeköiden – kuten suopunakämmekän – kasvupaikkoja. Jyrkillä rinteillä kosteissa ja tuoreissa lehdoissa ainakin 25 paikalla kasvaa direktiivilaji myyränporrasta. Lehdot sekä vanhat metsät ovat myös monen vaateliaan sammal- ja jäkälälajin kasvupaikkoja. Monipuolista sienilajistoa elää paitsi lahopuiden rungoilla myös lehdoissa ja ahoilla. Lupiini on runsastunut monin paikoin Kolin kansallispuiston pihapiireissä – kuten Vaaralassa, ja jättiputkista on havaintoja aivan kansallispuiston rajoilla. Jotta nämä haitalliset, tehokkaasti levittäytyvät kasvit eivät valtaisi laajempaa aluetta, tarvitaan aktiivisia torjuntatoimenpiteitä välittömästi.

44

8 Kulttuuriperintö

Vastuuprosessi Luonnonsuojelu Kartta Kuvat 6A–C: Kolin kulttuuriperintökohteet

Selite Kulttuuriperinnön nykytilakuvaus käsittää suunnittelualueen maisema-arvojen sekä rakennusperinnön ja arkeologisten kohteiden kuvauksen. Kuvauksen tavoitteena on tunnistaa suunnittelualueen keskeiset kulttuuriperintöarvot.

Maisema

Nimi Kpl Luokitus

Maailmanperintökohde

Kansallinen kaupunkipuisto

Koli 1 Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue

Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö

Koli 1 Maakunnallisesti merkittävä maisema

Luonnonsuojelulain mukainen maisema-alue

Kolin kansallismaisema 1 Muu merkittävä maisema

Lisätietoja

Alue on osa VAT/ma-aluetta, joka sisältää paitsi vaarajonot myös järvimaisemaa ja harjusaaria sekä kulttuuriympäristöjä. Maisema-arvoihin kuuluvat sekä kaukomaisema Kolin vaarojen näköalapaikoilta että järveltä katsottu maisema, mutta myös pienpiirteisiä kulttuuriympäristöjä ja perinteisiä maatalousmaisemia. Maisema-arvot ovat ajallisesti ja maantieteellisesti monitasoisia ja sisältävät sekä luonnon- että kulttuurimaisemia. Tästä johtuen maisemasuunnittelua ja maisemien vaikutusarviointia tarvitaan kansallispuis-ton kaikkeen rakentamiseen tai muutosta aiheuttavaan toimintaan. Valtakunnallinen maisema-alueiden päivitysinventointi valmistuu vuonna 2015, mutta se ei ole tuomassa suuria muutoksia nykyiseen aluerajaukseen Kolilla. Alue saattaa laajentua. Kävijätutkimuksessa sekä Kolin asukkaille tehdyssä haastattelututkimuksessa (julkaisematon raportti) maisema-arvot ja maiseman tarkastelu ovat osoittautuneet tärkeiksi tekijöiksi kansallispuiston virkistyskäytössä. Monet rakennetut kulttuuriympäristöt ovat arvokkaita maisemallisia nähtävyyskohteita – kuten esimerkiksi Lakkala, Seppälä, Mattila ja Turula. Niitä on kansallispuiston aikana muokattu osittain voimakkaasti, ja tulevaisuudessa toimenpiteitä tehtäessä tulee tarkkaan arvioida kohteiden maisema-arvojen säilymistä. Useat nykyiset ahot ovat arvokkaita arkeologisia kokonaisuuksia, mutta myös maisemallisesti ja biologisesti arvokkaita kohteita. Tällaisia ovat esimerkiksi Havukan-aho, Ylä-Murhi ja Ikolanaho. Mustanaholla on vuodesta 2010 lähtien tehty maiseman- ja luonnonhoitoa, joilla on edistetty historiallisen maiseman säilymistä. Hoidon tavoitteena on ollut laajentaa vanhaa niittyä/peltoa vastaamaan 1800-luvun puolivälin muotoa ja samalla luoda perinteiseen agraarimaisemaan kuuluvia reunavyöhykkeitä. Kolin kansallispuisto on kuulunut opetusministeriön hyväksymään UNESCOn Maailmanperinnön Suomen ehdokasluetteloon (Tentative Candidate List) vuodesta 2004 lähtien.

45

Rakennusperintö

Nimi Kpl Luokitus

Valtakunnallisesti arvokas rakennus tai rakennusryhmä

Maakunnallisesti merkittävä rakennus tai rakennusryhmä

Poikola 1 Muu merkittävä rakennus tai rakennusryhmä

Lisätietoja

Poikolan rakennusryhmä on paikallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas Einari Saarelaisen ja hänen poikansa Teuvo Saarelaisen kotipaikkana. Se on myös kansallispuiston harvoja täysin alkuperäisenä säilyneitä rakennusryhmiä. Ala-Murhi on myös säilynyt autenttisena, mutta siitä on tuhoutunut iso osa rakennuskannasta. Lakkalan ja Seppälän pihapiirejä voidaan myös pitää arvokkaina maisemina ja kulttuuriympäristöinä, mutta itse rakennusten autenttisuus on kärsinyt. Vaaralan pihapiiri edustaa 1900-luvun metsän-vartijatilaa. Mattilaa ja Ollilaa ei voida enää pitää rakennusperintöön kuuluvina, koska niitä on korjattu voimakkaasti kansallispuiston perustamisen jälkeen. Nähtävyyskohteina ja maisemallisina kohteina ne ovat kuitenkin edelleen tärkeitä kansallispuistolle. Molempien ympäristössä on runsaasti arkeologisia jäänteitä vanhemmasta rakennuskannasta ja rakenteista, jotka kannattaa säilyttää, sekä kulttuurimaisemaa, joka vaatii suunnittelua ja arviointia. Rakennusten korjauksessa on huomioitava, jos toimenpiteet vaikuttavat ulkomuotoon, mikä on toimenpiteen vaikutus rakennettuun kulttuuriympäristöön ja maisemaan.

Arkeologiset kohteet

Luokitus A

suin

paik

at

Hau

tapa

ikat

Puo

lust

us-

varu

stuk

set

Kul

ttipa

ikat

Val

mis

tus-

ja

työp

aik

at

Tai

de ja

m

uist

omer

kit

Liik

enn

eko

h-te

et

Ved

ena

lais

et

koht

eet

Kiv

i- ja

maa

-ra

kent

eet

Ei m

äärit

elty

Yht

eens

ä kp

l

Muinaisjäännösrekisterissä oleva kohde 6 1 2 9

Muu arkeologinen kohde 12 2 50 1 2 67

Lisätietoja

Kansallispuistossa on tällä hetkellä kivikautisia asuinpaikkoja, pyyntikuoppakohteita ja ns. Kolin uhrihalkeama. Viime mainittu tarinapaikka on nykyisinkin nähtävyys. Vuonna 2009 uhrihalkeaman alapuolinen alue tutkittiin koekuopittamalla, mutta vanhemmasta toiminnasta ei tehty havaintoja. Ainoastaan joitakin moderneja löytöjä tehtiin. Uhrihalkeamaa on viime vuosina hoidettu tekemällä yläpuolelle katselutasanne ja kaide, ja jatkossa siihen pystytetään myös opastaulu.

Kansallispuistossa on useita maisemallisesti hyvin säilyneitä historiallisia asuinpaikkoja ja agraarihistoriallisia kohteita, joista osa on myös arvokkaita luontokohteita. Nämä kohteet vaativat hoitoa, jotta niiden ympäristö ja itse kohteet säilyvät tulevaisuudessa.

Tämän lisäksi löytyy useita esihistoriallisia (kivikautisia/varhaismetallikautisia) pyyntikuoppia ja asuinpaikkoja erityisesti puiston eteläosan vanhoilla hiekkaisilla rantatörmillä. Osa näistä asuinpaikoista ja pyyntikuoppajärjestelmistä on hyvin säilyneitä, eivätkä kohteet vaadi jatkuvaa hoitoa.

Kaupunginniemestä on historiallista tietoa, että alue on ollut kalastajien satama; mutta sieltä ei inventoinnissa löytynyt yhtään arkeologista kohdetta. Liikennekohteet ovat vanhoja tien pohjia, joita löytyy vielä säilyneinä kansallispuiston alueelta. Puiston eteläosassa on myös hiilimiiluja ja tervahautoja, joista erityisesti hiilimiilut – mutta mahdollisesti myös tervahaudat – liittyvät Herajoen kuparisulattamon toimintaan. Samaan historiaan liittyvät myös Paskovaaran koelouhokset. Itse sulattamo sijaitsee kansallispuiston ulko-puolella. 1900-luvun kaivostoiminnasta on puistossa merkkejä kahdessa paikassa Kotaniemen lähistöllä, jossa tehtiin uraanin koelouhintaa 1950–1960-luvulla.

46

Muu kulttuuriperintö

Kolin kansallispuistoon liittyy paljon tarinaperinnettä, henkilöhistoriaa ja nyky-luontouskomuksia. Pitkä matkailuhistoria on saanut aikaan uusia kerrostumia Kolin perimätie-dossa, koska viimeisten 100 vuoden aikana Koliin on sekoittunut sekä kansallisromanttiseen perinteeseen kuuluvaa kerrontaa että myöhemmän ajan tarinoita. Kolilla on myös kansallispuiston aikana syntynyt uutta perinnettä, joka on liitetty varsinkin Kolin ns. Huippujen alueen kohteisiin. Nämä ovat myös vaikuttaneet alueen paikannimistöön. Tämä monikerroksellinen perimätieto on sekoittunut, ja nykyisin on hyvin vaikea erottaa eri kerrostumia. Tämän selvittämiseksi vaaditaan monitieteellistä lähdekriittistä tutkimusta. Kolin kansallispuistoon liittyy myös kansallisromantiikan aikaista ja 1900-luvun alkupuoliskon henkilöhistoriaa. Sen ajan kuuluisimmat suomalaiset taiteilijat – etupäässä karelianistit – kävivät Kolilla hakemassa inspiraatiota sen maisemista ja luonnosta. Kansallispuistoon liittyvää henkilöhistoriaa on myös hyödynnetty jonkin verran opastuksessa. Tämä on edelleen tärkeä osa paikallisten asukkaiden ja alueen identiteettiä. Myös tämä aikakausi vaatii jatkotutkimuksia, koska tapahtumiin on vuosien mittaan sekoittunut paljon erilaisia uskomuksia ja tarinoita; samalla on kadonnut tietoa, jota voisi edelleen löytää esim. arkistotutkimusten avulla. 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa Kolin kansallispuistossa on luotu uusia merkityksiä liittämällä alue saamelaisten historiaan. Keskeisiä näissä ovat ns. Seitakohteet. Suojelualueiden kulttuuriperintökohteiden inventoinnissa on tarkastettu myös näitä kohteita, mutta mitään fyysisiä todisteita näiden käytöstä seitoina ei ole löytynyt. Alkuperäis-ten Kolin asukkaiden haastatteluissa on käynyt myös ilmi, ettei näihin kohteisiin liity kansallispuistoa aikaisempaa perimätietoa. Seitoja tutkivan arkeologin mielestä on myös epätodennäköistä, että Kolin seidoiksi esitetyt kohteet todella olisivat niitä. Myös 1600–1700-luvun asuttamistoiminta ja Kolista esitetyt muinaiset uskomukset vaatisivat nykyai-kaista lähdekriittistä ja monitieteistä tutkimusta.

Kävijätutkimus

Kolin kansallispuiston yhtenä vetovoimatekijänä ovat kulttuuriympäristöt ja kulttuuriperintö, joten niiden tarkan suunnittelun ja hoidon tulee olla jatkossakin tärkeä osa kansallis-puiston toimintaa. Tärkeimpiin vetovoimatekijöihin kuuluivat maisemat ja niiden kokeminen. Kävijöistä 16 % ilmoitti harrastaneensa kulttuuriperintöön tutustumista, ja käynnin syynä kulttuuriperintö sai keskiarvoksi yli kolme. Kävijätutkimus osoittaa, että kulttuuriympäristöt, kulttuuriperintö ja maisemat ovat kävijöille tärkeitä arvoja ja syitä tulla Kolille. Siksi niiden asiallinen suunnittelu ja hoito niin, että autenttisuus ja arvot säilyvät, on myös kannattava investointi.

Yhteenveto

Kolin kulttuuriperintö ja maisema-arvot ovat monipuolisempia kuin ehkä yleisesti ymmärretään, ja niissä on paljon esimerkiksi virkistyskäytössä hyödyntämätöntä potentiaalia. Tärkeää on myös, että autenttisuus säilyy kohteilla eikä niitä muuteta liikaa, koska silloin niiden arvot heikkenevät ja myös yleisön kiinnostus vähenee. Kolin maisemia on tarkasteltava monella eri tasolla ja huomioitava sekä ajallinen että maantieteellinen kerroksellisuus. Kolin maisema-arvot syntyvät paitsi laajasta huipulta tarkkailtavasta näkymästä Pielisen yli, myös pienpiirteisestä ihmistoiminnan vaikuttamasta maisemasta, samoin vaikkapa Kolista vaarajonona katsottuna esimerkiksi Pieliseltä. Jatkossa Kolin maisemia on käsiteltävä eri tasoilla ja ymmärrettävä toimenpiteiden vaikutuksia niin kauko- kuin lähimaisemaankin. Myös eri elementit maisemassa on huomioitava – kuten esimerkiksi historialliset maankäyttörajat. Ihmisten subjektiiviset maisemakokemukset muodostavat myös tärkeän osan Kolin maisemista.

47

Kuva 6A. Kolin kulttuuriperintökohteet. Kolin kansallispuistossa tehtiin vuosina 2010–2012 kulttuuriperintökohteiden inventointi. Kansallispuistossa on tällä hetkellä kivikautisia asuin-paikkoja, pyyntikuoppakohteita ja niin kutsuttu Kolin uhrihalkeama. Uhrihalkeama on tarinapaikka ja nykyisinkin tunnettu nähtävyyskohde. Kansallispuistossa on myös useita maisemallisesti hyvin säilyneitä historiallisia asuinpaikkoja ja agraari-historiallisia kohteita, joista osa on samalla myös arvokkaita luontokohteita. Tämän lisäksi kansallispuiston alueelta löytyy useita esihistoriallisia (kivikautisia/varhaismetallikautisia) pyyntikuoppia ja asuinpaikkoja, erityisesti puiston eteläosan vanhoilta hiekkaisilta rantatörmiltä. Osa asuinpaikoista ja pyyntikuoppajärjestelmistä on säilynyt hyvin aina näihin päiviin saakka. Liikenne-kohteet ovat vanhoja tien pohjia, joita löytyy vielä säilyneinä kansallispuiston alueelta. Puiston etelä-osassa on myös hiilimiiluja ja tervahautoja, joista erityisesti hiilimiilut – mutta mahdollisesti myös tervahaudat – liittyvät Herajoen kuparisulattamon toimintaan. Monet rakennetut kulttuuriympäristöt ovat myös arvokkaita maisemallisia nähtävyyskohteita – kuten esimerkiksi Turula, Ollila, Mattila, Ala-Murhi, Ylä-Murhi, Seppälä, Lakkala ja Poikola. © Metsähallitus 2017, © Suomen ympäristökeskus 2017, © Karttakeskus Oy, Lupa L5293, © Maanmit-tauslaitos 1/MML/17

48

Kuva 6B. Kolin kulttuuriperintökohteet.

© Metsähallitus 2017, © Suomen ympäristökeskus 2017, © Karttakeskus Oy, Lupa L5293, © Maanmit-tauslaitos 1/MML/17

49

Kuva 6C. Kolin kulttuuriperintökohteet.

© Metsähallitus 2017, © Suomen ympäristökeskus 2017, © Karttakeskus Oy, Lupa L5293, © Maanmit-tauslaitos 1/MML/17

50

9A Luonnon virkistyskäyttö: retkeily ja luontomatkailu

Vastuuprosessi Luonnon virkistyskäyttö Kartta Nykyinen palveluvarustus on esitetty suunnitelma-kartassa lomakkeella 20B (kuvat 8A–C)

Selite

Nykyisestä luonnon virkistyskäytöstä kuvataan retkeilyn ja luontomatkailun toimintaympäristöä, suunnittelualueen vetovoimaa ja merkitystä virkistyskäyttö-kohteena sekä nykyistä kysyntää, tarjontaa ja matkailun yhteistyötä. Kysyntätietoja ovat mm. tiedot käyntimääristä ja asiakastyytyväisyydestä. Tarjonnalla tarkoitetaan retkeilyreittien, rakenteiden sekä rakennelmien määrää, kapasiteettia ja kuntoa. Tavoitteena on analysoida palvelujen ja palveluketjujen toimivuutta asiakaslähtöisesti.

Toimintaympäristön kuvaus

Kolin kansallispuisto on perustettu vuonna 1991 ja laajennettu 1996. Kansallispuisto sijaitsee Pohjois-Karjalassa Lieksan, Kontiolahden ja Joensuun kuntien alueella. Kolin vetovoimatekijät ovat kansallismaisema, vaaraluonto, kulttuuriympäristöt ja laajat polkuverkostot. Talvisin matkailijoita houkuttelevat erinomaiset laskettelu-, hiihto- ja lumiken-käilymahdollisuudet. Koli on jo vuosikymmeniä ollut maakunnan suosituin luontomatkailukohde ja yksi Suomen tunnetuimmista kansallismaisemista. Luontomatkailu on Kolin alueella merkittävä tulonlähde. Kävijöiden rahankäytön paikallistaloudelliset vaikutukset vuonna 2012 olivat kokonaistulovaikutus 5,2 milj. € ja kokonaistyöllisyysvaikutus 69 htv.

Vetovoima ja merkitys

Vetovoimatekijöitä ovat maisemat, kulttuuriympäristöt sekä vaativa ja monipuolinen retkeilyreitistö. Suosituin käyntikohde on Ukko-Koli. Kävijämäärää voidaan kestävästi kasvattaa jonkin verran. Paikallistaloudellisia vaikutuksia voidaan helpoiten kasvattaa pidentämällä kävijöiden viipymää alueella. Samalla käyttöpaine jakautuisi puistoon tasaisemmin. Suurin osa kävijöistä ei juuri käytä kansallispuiston palveluita lyhyen viipymän vuoksi. Suurin osa puiston alueesta jää kävijöille vieraaksi, kun käynnit keskittyvät huippujen tuntumaan. Kolin markkinoinnissa tulisi entistä enemmän korostaa harrastusmahdollisuuksia, perinnemaisemia, vesistöjä ja hiekkarantoja. Kansallispuistoon kuuluvat Pielisen saaret ja rannat tarjoavat mahdollisuuden vesiretkeilyn kehittämiseen. Herajärven kierroksen laajentuminen 60 km:n mittaiseksi edesauttaa vaellusmatkailijoiden määrän kasvattamista. Yli puolet Kolilla kävijöistä tulee alueelle oman perheen kanssa. Kolin markkinointia lapsiperheiden lomakohteena kannattaa kehittää jatkossa.

Suunnittelualueen kysyntä

Kävijälaskenta Kävijätutkimus

Suunnittelualueen käyntimäärä

Vuosi 125 600 Kävijätutkimuksen kohdealueet Vuosi

Kävijätyytyväisyysindeksi (asteikolla 1 = erittäin tyy-tymätön – 5 = erittäin tyytyväinen) 2012

Käyntimäärän kehitys kohteilta 2009 4,15

51

Kävijätyytyväisyyden jakautuminen osatekijöihin (asteikolla 1 = erittäin tyytymätön – 5 = erittäin tyytyväinen)

Vuosi Käyntikerrat Muutos Tyytyväisyys palveluihin

4,1 Tyytyväisyys ympäristöön

4,72 Odotusten täyttyminen

Häiriötekijöiden kokeminen

2011 134 400 Alueen kävijöiden jakautuminen eri tyyppeihin

2010 138 500 Paikalliset kävijät (%) Päiväkävijät Osuus kävijöistä (%) Viipymä (h)

68 3,1/24

2009 127 500 Kotimaiset matkailijat (%) 89 Yöpyjät Osuus kävijöistä (%) Viipymä (vrk)

32 2,9

2008 110 000 Ulkomaiset matkailijat (%) 11 Kävijävuorokaudet6 127 600

Lisätietoja

Kävijätutkimuksen (2009) mukaan tyypillinen Kolin kansallispuiston kävijä on 25–54-vuotias suomalainen, joka saapuu omalla autolla perheensä kanssa pariksi tunniksi ihailemaan kansallismaisemaa. Tutkimukseen vastanneiden sukupuoli- ja ikäjakauma oli melko tasainen. Vastanneista 47 % oli miehiä ja 53 % naisia. Vastanneiden keski-ikä oli 41,8 vuotta. Suurimmat kävijäryhmät olivat 45–54- ja 25–34-vuotiaat. Kävijöistä lähes 70 % oli iältään 25–54-vuotiaita. Vastanneista 45 % oli suorittanut korkeakoulututkin-non; ammattikoulun tai opistoasteen tutkinnon oli suorittanut 45 %. Loppututkintoa ei ollut 11 %:lla vastanneista, mutta heistä osa oli opiskelijoita. Vastanneista 89 % oli suomalaisia. Pääkaupunkiseudulta ja Lahden alueelta tuli 29 % sekä Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueelta 28 % vastanneista. Suomalaisia kävijöitä oli eniten Joen-suusta 13 % ja Helsingistä 12 %. Ulkomaisia kävijöitä oli 11 % vastanneista. Heissä oli eniten saksalaisia, sveitsiläisiä, alankomaalaisia ja venäläisiä. Talvikautta tutkittaessa merkittävä osa ulkomaisista kävijöistä oli venäläisiä. Käynnit keskittyvät lomakuukausille: kesä-, heinä- ja elokuulle. Lomakaudesta huolimatta suurin osa kävijöistä vieraili puistossa viikonloppuisin. Kolin kansallispuistoon tultiin kävijätutkimuksen (2009) mukaan nauttimaan maisemista ja luonnosta sekä rentoutumaan yhdessä oman seurueen kanssa. Kolin harrastusmah-dollisuudet tunnettiin huonosti, eikä niitä juuri käytetty. Retkeily on tärkein aktiviteetti, jota kertoi harrastaneensa 10 % vastaajista. Noin neljä viidesosaa kävijöistä liikkui 2–5 hengen seurueissa. Seurueista yli puolet koostui oman perheen jäsenistä. Suosituimmat harrastukset kansallispuistossa ovat kävely, maisemien katselu ja luonnon tarkkailu. Kävijöiden odotukset täyttyivät erinomaisesti: etenkin luonnonympäristö vastasi odotuksia. Kokonaisuudessaan palveluiden määrää ja laatua pidettiin melko hyvinä. Kaksi osa-aluetta voidaan nostaa kehittämiskohteiksi: reittien taukopaikat ja ennakko-opastusaineistot. Käyntiä häiritseviä tekijöitä ei juurikaan koettu olevan. Kolin kansallispuiston yritystutkimukseen (2009–2010) osallistui 39 yritystä. Yleisimpiä toimintoja, joita yritykset kansallispuistossa harjoittivat, olivat retkeily, ruoka- ja ravitsemuspalvelut sekä lumikenkäkävely. Puistoa käyttäneistä yritysten asiakkaista valtaosa oli suomalaisia yksityisasiakkaita. Kansallispuistoa oli käyttänyt kaikkiaan viimeisen 12 kuukauden aikana 86 000 yritysten asiakasta. Tutkimukseen osallistuneet yritykset olivat varsin pieniä: niissä oli keskimäärin kaksi vakituista työntekijää. Yhteensä Kolin yritystutkimuksessa haastatellut yritykset työllistivät 130 henkilöä. Suurin osa kansallispuiston palveluista arvioitiin yritystutkimuksessa (2009–2010) keskinkertaisiksi tai melko hyviksi. Parhaan arvosanan saivat maiseman vaihtelevuus sekä Kolin sataman Alamajan palvelut. Eniten kehitettävää arvioitiin olevan pysäköintipaikoissa, erityistarpeiden huomioon ottamisessa ja yrittäjien tuottamissa palveluissa. Maasto-palveluista huonoimman arvosanan saivat polttopuut sekä yleisökäymälät. Tutkimukseen osallistuneet yrittäjät hakivat tietoa kansallispuistosta useimmiten Kolin Matkailuyhdis-tyksen internetsivuilta ja luontoon.fi-verkkopalvelusta. Yritysten välinen yhteistyö on lisääntymässä Kolilla. Yrittäjien keskinäisen yhteistyön parantamisen keinoina nähtiin yhteistyön tiivistäminen, verkottuminen sekä tutustuminen muiden mahdollisuuksiin täydentää omaa palvelutarjontaa. Yli puolet vastanneista tekee yhteistyötä Ruunaan suuntaan.

6 kävijävuorokaudet = kävijöiden kokonaisviipymä alueella = päiväkävijöiden osuus x kokonaiskäyntimäärä x päiväkävijöiden viipymä alueella (h) /24 + yöpyjien osuus x kokonaiskäyntimäärä x

yöpyjien viipymä alueella (vrk)

52

Retkeilypalvelujen tarjonta

Rakennukset Lkm Kapasi-

teetti (hlö) Kunto Ylläpito Muulla kuin

valtion alueella Lisätietoja

Hyvä Keskinkert. Huono MH Muu

Sokos Hotel Koli 1 150 x x Vuokraaja PKO

Luontokeskus Ukko 1 200 x x

Sataman Alamaja 1 50 x x Vuokraaja Koli Activ

Ryynänen pihapiiri 4 30 4 x Vuokraaja Saga Spirit

Mattila pihapiiri 3 30 3 x Vuokraaja Elontila

Ollila pihapiiri 4 4 4 x

Vaarala pihapiiri 5 4 3 1 x

Turula pihapiiri 1 4 x x

Seppälä pihapiiri 3 8 2 1 x

Lakkala pihapiiri 6 4 3 1 2 x

Vuokratuvat 9 50 6 3 x

Rakennelmat Lkm Kapasi-

teetti Kunto Ylläpito Muulla kuin

valtion alueella

Hyvä Keskinkert. Huono MH Muu

Tulentekopaikat 29 7 17 5 21 8 8

Laavut / kodat 5 3 2 x x

Reitit Km Esteetön (km) Päällyste (km) Ylläpito (km) Muulla kuin

valtion alueella

MH Muu

Herajärven kierros 61 0 8,5 x x x Valtion alueella MH ylläpitää, muualla Kontiolahden kunta

Kasken kierros 3 1 2,5 3

Ennallistajan polku 3,5 0 1 3,5

Paimenen polku 2,5 0 0,1 2,5

Kolinuuron kierros 3 0 1,3 x

Matkailun yhteistyö

Vuosi 2012 Yhteistyöyritysten lu-kumäärä

34 Yhteistyöyritysten suunnittelualueella palvelemien asiakkaiden lukumäärä

100 000 Yhteistyöyritysten tyytyväisyys palveluihin (asteikolla 1 = erittäin tyytymätön – 5 = erittäin tyytyväinen)

3,88

Lisätietoja

Metsähallitus on Kolin Matkailuyhdistyksen aktiivinen jäsen. Kolin kansallispuistossa sijaitsevat Sokos Hotel Koli ja Ukko-Kolin rinteet. Tämän lisäksi Metsähallitus on vuokrannut sataman Alamajan Koli Activ Oy:lle ja Mattilan Elontila Ay:lle.

53

9B Luonnon virkistyskäyttö: opastusviestintä

Vastuuprosessi Luonnon virkistyskäyttö Ei karttaa

Selite Lomakkeella kuvataan suunnittelualuetta koskevan opastusviestinnän keskeiset tunnusluvut sekä Metsähallituksen ja yhteistyökumppaneiden opastusviestinnän keinot. Opastusviestintää tehdään asiakaspalvelupisteissä, luontoon.fi-sivuilla ja maastossa. Keinoja ovat mm. henkilö-opastus, sähköisen ja painetun opastusmateriaalin tuottaminen sekä maasto-opasteet.

Metsähallituksen opastusviestintä suunnittelualueella

Käyntimäärät Asiakastyytyväisyys asiakaspalvelupisteissä

Vuosi Asiakaspalvelupis-

teissä luontoon.fi-sivuilla

Asiakaspalvelupis-teet

Vuosi Asiakastyytyväisyys (asteikolla 1 = erittäin tyytymätön – 5 = erittäin tyytyväinen)

2011 Ukko: 50 117

Alamaja: 12 027 tilasto puuttuu luontoon.fi-jär-

jestelmänvaihdon vuoksi Luontokeskus Ukko, sataman Alamaja

2011 Luontokeskus Ukko 4,1 (Lähde: ASTA – jatkuva palaute) Kolin sataman Alamajalla asiakastyytyväisyyttä ei ole mitattu

2010 Ukko: 51 777

Alamaja: 14 432 36 270

Asiakkaita opastetuissa ryhmissä asiakaspalvelupisteissä

Asiakkaita opastetuissa ryhmissä maastossa

2009 Ukko: 45 966

Alamaja: 11 549 34 017 Vuosi 2011 Henkilöä

Koululaisten osuus (%)

Vuosi 2011 Henkilöä Koululaisten osuus (%)

2008 Ukko: 46 440

Alamaja: ei mitattu 31 232 Perustiedon tarjonta 218 (Ukko) 0,0 Perustiedon tarjonta 0 0,0

Herättelevä opastus 992 (Ukko) 22,5 Herättelevä opastus 26 0,0

Syventävä opastus 46 (Ukko) 0,0 Syventävä opastus 165 0,0

Lisätietoja

Luontokeskus Ukkoon sekä Kolin sataman Alamajalle tullaan hakemaan ajantasaista tietoa alueen reiteistä ja palveluista (mukaan luettuna yrittäjien palvelut, esim. majoitus- ja ohjelmapalveluyrittäjät), tutustumaan näyttelyihin tai katsomaan kuvaesitystä. Monet Alamajan kävijät tulevat ruokailemaan tai kahville. Myös osa Ukon kävijöistä on ensisijai-sesti luontokeskuksen kahvilan asiakkaita. Huomattavan suuri osa, peräti 35 %, Luontokeskus Ukon vuosina 2010–2011 toteutettuun asiakastutkimukseen vastanneista ilmoitti saapuneensa Ukkoon silkasta uteliaisuudesta. Luontokeskus Ukon käyntimäärä on vakiintunut n. 50 000 käyntiin vuodessa. Alamajan käyntimäärä vaihteli vuosina 2008–2011 välillä 11 500–14 400. Pääsääntöisesti vain kesäaikaan avoinna olevan, kauniilla paikalla Pielisen rannalla sijaitsevan Alamajan käyntimäärään vaikuttaa kesälomakauden sää. Vuonna 2010 koettiin ennätyksellisen pitkä ja kuuma hellejakso, joka selittänee ainakin osittain Alamajan historian suurimman käyntimäärän tuona vuonna. Tällä lomakkeella on ilmoitettu käyntimäärät asiakaspalvelupisteissä ja luontoon.fi-sivuilla vain vuodesta 2008 lähtien, jolloin Kolin kansallispuisto asiakaspalvelupisteineen siirtyi Metsähallituksen hoitoon.

54

Opastusviestinnän keinot suunnittelualueella, Metsä-hallituksen ylläpitämät

Lkm Kuvaus

Asiakaspalvelupisteet 2

Luontokeskus Ukko ja Kolin sataman Alamaja: Luontokeskus Ukko on avoinna ympäri vuoden. Sieltä saa tietoa Vaara-Karjalan luontokohteista, niiden retkeilyreiteistä ja muusta

palveluvarustuksesta sekä Kolin alueen yrittäjien palveluista. Ukossa on pysyvä näyttely ja kaksi vaihtuvien näyttelyiden tilaa, joissa on vuosittain n. 6–8 näyttelyä. Lisäksi Ukossa on kahvio, myymälä, kirjastonurkkaus, lasten leikkinurkka, auditorio 200 hengelle sekä kaksi pienempää kokoustilaa 12 ja 24 hengelle. Auditoriossa esitetään pysyvään näyttelyyn liittyvää kuvaesitystä. Ryhmille tehdään näyttelyopastuksia tilauksesta. Vuoden 2013 alusta lähtien Metsähallituksen oma henkilökunta on vastannut asiakaspalvelusta.

Kolin sataman Alamaja on avoinna kesäaikaan. Sieltä saa tietoa Kolin kansallispuiston palveluista ja retkeilymahdollisuuksista. Alamajalla on näyttely, joka esittelee Pielisen järvikulttuuria, kahvila-ravintola, vuokrasaunoja, kokoustiloja sekä suihku- ja WC-tilat vierasvenelaiturista venepaikan lunastaneille. Alamajan asiakaspalvelua hoitaa paikallinen yritys, Koli Activ Oy.

Opastuspisteet 2 Metsähallituksella on opastuspiste Kolin kylällä sijaitsevissa kahvila Kolin Ryynäsessä sekä Kolin matkailuinfossa. Näissä opastuspis-teissä on Kolin kansallispuistosta kertova opastustaulu ja kartta, ja niistä saa kansallispuiston taite-esitteitä kieliversioineen.

luontoon.fi-sivut 115 Kolin kansallispuisto: suomenkieliset sivut 27 kpl, ruotsinkieliset 13 kpl ja englanninkieliset 22 kpl. Herajärven kierros: suomi 10, ruotsi 0, englanti 10 sivua. Luontokeskus Ukko: suomi 4, ruotsi 1, englanti 1 sivua. Kolin opettajan sivut: suomi 2, ruotsi 0, englanti 0 sivua. Tu-vat: suomi 9, ruotsi 8, englanti 8 sivua.

Maasto-opasteet 212 Opastustauluja 28 kpl, viittoja 122 kpl ja kohdeopasteita 62 kpl

Luontopolut 4 Kasken kierros (2,5–5 km) esittelee kaskiviljelyä ja -metsiä. Paimenen polku (2,5 km) tutustuttaa reheviin rinnelehtoihin ja niiden kasvillisuuteen. Kolinuuron kierros (3,0 km) kertoo Kolin alueen geologiasta. Ennallistajan polku (3,5 km) esittelee metsien ennallistamista ja perinneympäristöjen luonnonhoitoa.

Esitteet ja muu painomateriaali

2 Kolin kansallispuiston taite-esite kieliversioineen (suomi–ruotsi ja englanti–saksa).

Sähköiset opastustuotteet

6 Kolin kansallispuiston nettiesite kieliversioineen (suomi, ruotsi ja englanti). Kolin kansallispuiston ja Herajärven kierroksen facebook- sivut sekä vaaravaraukset.fi-tilavarauspalvelu

Yhteistyötahojen opastusviestinnän kuvaus

Yhteistyö asiakaspalvelu- ja opastuspisteissä: Kolin sataman Alamajan opastuksesta Metsähallituksella on aukiolokauden 2012 loppuun saakka sopimus Koli Activ Oy:n kanssa. Sopimus pyritään uusimaan tuleville

kausille. Kahvila Kolin Ryynästä hoitaa 1.9.2013 lähtien Jean-Francoise Flogny. Kolin Ryynäsessä on Kolin kansallispuiston infotaulu ja sieltä saa kansallispuiston esitteitä. Kolin kylällä sijaitsevassa Kolin matkailuinfossa on Metsähallituksen esittelytaulut Pohjois-Karjalan kansallispuistoista, ja sieltä saa kansallispuiston esitteitä ja karttoja sekä

tietoa puiston yleisötapahtumista. Matkailuinfoa hoitaa Kolin Matkailuyhdistys ry. Koululaisryhmien palvelut: Metsähallitus tarjoaa näyttelyopastuksia Luontokeskus Ukossa, ja ohjelmapalveluyrittäjät tarjoavat ohjelmapalveluita sekä maasto-opastuksia.

55

Maasto-opastukset ryhmille: Maksullisia maasto-opastuksia ryhmille tarjoavat Kolin alueen ohjelmapalveluyritykset (vuoden 2013 alussa Koli Activ Oy, Elontila Ay ja Korpisoturi Oy). Muiden toimijoiden tuottamat esitteet: Kolin Matkailuyhdistys ry tuottaa Kolin alueen matkailuesitteitä ja karttoja, joissa kansallispuisto on näkyvästi esillä. Kansallispuisto on esillä myös maakunnallisissa matkailuesitteissä, joita tuottaa Karelia Expert Oy. Muiden toimijoiden ylläpitämät www-sivut: Kolin Matkailuyhdistys ry:n sivuilla (www.koli.fi) on tietoa Kolin kansallispuistosta sekä runsaasti linkityksiä www.luontoon.fi-sivustolle. Kolin kansallispuiston Natura-alueen sivu valtion ympäristöhallinnon www-sivuilla osoitteessa http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=65770&lan=fi sisältää alueen

yleiskuvauksen sekä luettelon Natura-alueen luontoarvoista. Pohjois-Karjalan vaellusreittioppaan www-sivut (www.vaellus.info) sisältävät Kolin reittien (Paimenen polku, Herajärven kierros, Mäkrän polku, Kolinpolku, Kolin pyöräreitit,

Pielisen vesiretkeilyreitit, Karjalan kierros) kuvaukset. Vaellusreittioppaan sivustoa ylläpitää PK Media Service Oy.

Yhteenveto (Luonnon virkistyskäytön nykytila: retkeily, luontomatkailu ja opastusviestintä)

Koli on koko Vaara-Karjalan puistoalueen luontomatkailun veturi. Kolin kansallismaisema on yksi Suomen tunnetuimmista ja liittyy vahvasti suomalaiseen kansalliseen identiteettiin. Alueen markkinoinnissa ja tuotteistamisessa tehdään tiivistä yhteistyötä Kolin–Ruunaan alueen muiden toimijoiden kanssa. Kolin luontoarvot ja kulttuuriperintö, olemassa olevat palvelut sekä lukuisat toimijat muodostavat erinomaiset lähtökohdat alueen kehittymiselle. Tavoitteena on pidentää matkailijoiden viipymää alueella ja kehittää palveluvarustusta siten, että luonto ei kulu eivätkä luontoarvot heikkene, vaikka kävijämäärät kasvavat. Metsähallituksella on alueella kaksi asiakaspalvelupistettä, ympäri vuoden avoinna oleva Luontokeskus Ukko sekä kesäaikaan avoinna oleva Kolin sataman Alamaja. Luonto-keskus Ukko tarjoaa kävijöilleen sekä perustietoa että herättelevää ja syventävää opastusta ryhmäopastusten ja tapahtumien muodossa. Tapahtumien määrää ja yhteistoimin-taa Kolin kyläläisten kanssa pyritään lisäämään. Muita alueella hyödynnettäviä opastusviestinnän kanavia ovat maasto-opasteet, luontopolut, alue-esitteet, luontoon.fi-sivut, facebook sekä näkyvyys paikallisten yhteistyökumppanien toimipisteissä ja www-sivuilla.

56

10 Erätalous: nykytila

Vastuuprosessi Erä Kartta

Metsästyskieltoalueet Lupa- ja sopimusmetsästysalueet

Selite Lomakkeessa esitetään erätalouden nykykäytännöt sekä sopimus- ja lupatilanne. Metsästyksen osalta kenttään on kirjattu nykyinen tilanne ja sopimusten voimassaoloaika. Lomakkeen tarkoituksena on antaa riittävät tiedot siihen, että alueen käyttöarvoa näiden toimintojen osalta voidaan arvioida.

Metsästys

ML 8 § aluetta (kunnan asukkailla oikeus metsästykseen valtionmailla)

Yleistä vesialuetta (metsästysoikeus ML 7 § mukaisesti)

Metsästys kielletty

Metsästys on kielletty Kolin kansallispuiston alueella, mutta sallittu alla olevien sopimusten mukaisesti suunnittelualueeseen kuuluvilla muilla Natura-alueilla.

Lupametsästys-aluetta

Sopimusmet-sästysaluetta

Seurat (kpl) Pinta-ala (ha)

Sopimuskauden pituus Rajoitukset, lisätietoja

Ahmovaaran Metsästysseura ry, 2 sopimusta Kolin Erämiehet ry, 1 sopimus Puson Erä ry, 1 sopimus

yht. 100,4

252,2

245,7

molemmat päättyvät 31.12.2013 voimassa toistaiseksi voimassa toistaiseksi

Hirvieläinten metsästys; sopimukset on uusittu yhdeksi, toistaiseksi voimassa olevaksi hirvieläinten metsästysvuokrasopimukseksi; astuu voimaan 1.1.2013 edellisten sopimusten päätyttyä. Hirvieläinten ja pienriistan metsästys Hirvieläinten ja pienriistan metsästys

Vain hirvenajo

Alueen merkitys metsästyskohteena Vuokratut alueet seurojen yksityisiltä vuokraamien alueiden sisällä, joten ne ovat seurojen metsästykselle tärkeitä.

Arvio metsästyspaineesta alueella Suuri Keskinkertainen Pieni Tarken-nus

Kansallispuiston alueella ei metsästystä

Riistakannat

Riistakannat vaihtelevat vuosittain. Kanalintukannat olivat vuonna 2011 erittäin hyvät, tiheys Lieksan rhy:n alueella oli 28,7 yksilöä/km2 (metso 4,3, teeri 17,0 ja pyy 7,4) ja Juuan rhy:n alueella 30,6 yksilöä/km2 (metso 4,0, teeri 14,0 ja pyy 12,6). Hirven talvikannan tiheys Lieksassa vuonna 2011 oli 2,0 ja Juuassa 2,7 yksilöä/1 000 ha. Kolin alueella on yleensä muuta Lieksaa tiheämpi hirvikanta: vuonna 2011 jäävä kanta oli 5,9 yksilöä/1 000 ha.

Lisätietoja Laki ja asetus Kolin kansallispuistosta eivät salli metsästystä eivätkä hirvenajoa puiston alueella.

57

Kalastus

Yleistä vesialuetta (kalastusoikeus KL 6 § mukaisesti)

Yleiskalastusoikeuteen perustuva pilkkiminen ja onkiminen sekä viehekalastus läänikohtaisella luvalla on sallittu (KL 8 § mukaisesti)

Pilkkiminen, onkiminen ja viehekalastus läänikohtaisella luvalla on sallittu osit-tain

Lupakalastusvedet Vesialue Pielisessä (186 ha) kuuluu lupa-alueisiin 1401 Metsähallituksen viehelupa ja 7003 Lieksan pyydyslupa-alue, ja on mukana Pielisen kalastusalueen viehekalastusluvassa koko muun Pielisen kanssa.

Alueen merkitys kalastuskohteena Merkitys on suurin osana Pielisen vieheluvan uistelualuetta. Kansallispuiston sisällä olevat tai puistoon rajautuvat merkittävimmät vedet kuuluvat osakaskuntiin.

Arvio alueen kalastuspaineesta Suuri Keskinkertainen Pieni Tarkennus Kalastuspaine kohdistuu pääosin Pielisen vesialueeseen.

Saaliskalat Normaalit Pielisen kalalajit, joista kuha on tällä hetkellä merkittävin saaliskala Pielisessä. Uistelusaaliina merkittäviä ovat myös järvitaimen ja järvi-lohi.

Kutupaikat Metsähallituksen vesialueella Pielisessä saattaa olla Pielisen järviharjuksen kutualueita. Kannan tilasta ei kuitenkaan ole tarkempaa tietoa.

Vaelluskalareitit Osin kansallispuiston läpi virtaavassa Herajoessa on luontainen taimenkanta. Joki kuuluu osakaskunnalle, jossa Metsähallitus on myös osakkaana.

Ammattikalastus Pielisen vesialue soveltuu ammattikalastukseen, mutta tällä hetkellä vesialueella ei ammattikalastusta.

Istutukset (kalat, ravut) Tällä hetkellä ei Metsähallituksen tekemiä istutuksia.

Lisätietoja Valtaosan puiston rajojen sisäpuolella olevista sekä kansallispuistoon rajoittuvista vesistä omistavat osakaskunnat. Metsähallitus on kuitenkin osakkaana vedet omistavissa osakaskunnissa.

Yksityiset suojelualueet

Yksityisillä luonnonsuojelualueilla toimintaa ohjaavat alueiden rauhoitusmääräykset (Liite 1) sekä maanomistajan suostumus.

Erätalouden yhteenveto

58

11 Tutkimus

Vastuuprosessi Luonnonsuojelu ja alueiden hallinta

Selite Lomakkeella kuvataan suunnittelualueen nykyinen tutkimuskäyttö sekä mahdolliset tutkimuskoealat ja muut vastaavat, jotka tulee huomioida suunnittelussa. Tutkimus sisältää myös esimerkiksi pitkäaikaiset ympäristön tilan seurannat. Mikäli alueella ei ole tutkimuskäyttöä, se todetaan lomakkeella.

Alueella aikaisemmin tehty tutkimus

Kolin kansallispuiston alueella on tehty luonnontieteellistä tutkimusta 1930-luvun alusta lähtien, jolloin Metsätieteellinen tutkimuslaitos [Metsäntutkimuslaitoksen (Metlan) edeltäjä] perusti ensimmäiset kotimaisten puulajien alkuperä- ja uudistamiskokeet. Kansallispuiston perustamisen jälkeen erilaisia tutkimuksia ja selvityksiä ovat tehneet sekä teettäneet Metla, Geologian tutkimuskeskus GTK, Itä-Suomen yliopisto (aikaisemmin Joensuun yliopisto) ja Metsähallituksen luontopalvelut. Tutkimuksen kohteina ovat olleet mm. lajisto, geomorfologia, ennallistaminen, luonnonhoito ja perinnebiotooppien hoito, puustotunnusten tulkinta kaukokartoitusmenetelmien avulla sekä matkailuun liittyvät aiheet. Raportteja Kolin kansallispuiston alueella tehdyistä tutkimuksista säilytetään Metlassa ja Metsähallituksen tietojärjestelmissä. Ukko-Kolin Ystävät ry on aikeissa kerätä kotisivuilleen Koli-tietopankin, johon kootaan Kolilla tehtyjen tutkimusten ja selvitysten raportit.

Alue on aktiivisessa tutkimuskäytössä Alueella ei ole säännöllistä tutkimuskäyttöä

Alue kuuluu ennallistamisen seurantaverkostoon Alue kuuluu luonnonhoidon seurantaverkostoon

Nykyinen tutkimuskäyttö

Kolin kansallispuistossa on voimassa tutkimuslupia liittyen mm. Ennallistamisvaikutusten seurannan koesarja (EVS) (Metla, Kalle Eerikäinen) Luonnonmetsäkoejärjestely (LM) (Metla, Juha Siitonen, Kalle Eerikäinen) Kirjanpainajakantojen seurantatutkimus (Metla, Seppo Neuvonen, Juha Siitonen) Geenireservimetsät (Metla, Mari Rusanen) Luonnonhoidon seuranta (Metsähallituksen luontopalvelut, Kaisa Junninen) Perinnebiotooppien hoidon seurannat (Metsähallituksen luontopalvelut, Katja Raatikainen)

Koealat Kolin kansallispuistossa on useiden käynnissä olevien tutkimusten koealoja. Sijaintitietoja on tallennettu Metsähallituksen tietojärjestelmiin. Kolilla on myös kuusen ja koivun geenireservimetsät.

Tutkimustahot Metla

Tutkimusluvat Tutkimuslupia myönnetään tarpeen mukaan Metsähallituksen kulloinkin voimassa olevien ohjeiden mukaisesti suojelu- ja käyttöarvot huomioiden.

Merkitys tutkimuskohteena

Merkittävä Kohtalaisen merkittävä Ei merkittävä

59

12 Muu luonnonvarojen käyttö, rasitteet, käyttöoikeudet ja sopimukset

Vastuuprosessi Alueiden hallinta Kartta

Luonnonvarojen käyttö Rasitteet, käyttöoikeudet, sopimukset

Selite Lomakkeella kuvataan suunnittelualueen luonnonvarojen käyttö (pl. riista- ja kalakannat) sekä alueen kiinteistöihin (lähinnä valtionmaalla) kohdistu-vat rasitteet, käyttöoikeudet ja sopimukset. Lomakkeen tarkoituksena on antaa kuva suunnittelualueelle kohdistuvista luonnonvarojen käyttöön, rasit-teisiin, käyttöoikeuksiin ja sopimuksiin liittyvistä maankäytön paineista.

Marjastus ja sienestys

Sallittu koko alueella Kielletty koko alueella

Sallittu osittain

Marjastus ja sienestys on sallittu alueilla, joilla on lupa liikkua. Liikkumista on rajoitettu seuraavilla saarilla ja luodoilla erityisen arvokkaan linnuston suojelemiseksi maastossa olevan ohjeistuksen mukaisesti (saaret ja luodot järjestyksessä pohjoisesta etelään): Timosenluoto, noin 400 m Romon-saarten kaakkoispuolella sijaitseva nimetön saari, Tappi, Laitasaari, Pieni Hölö, Iso-Hölön eteläkärki, Matoset, Hiekkapakka, Suuri-Kopran pohjois-kärki, Pieni Purjesaari, Purjesaaren eteläkärki ja Sikosaari. Rantautuminen ja niillä liikkuminen on kielletty pesimäaikaan 1.5.–31.7.

Poronhoito

Suunnittelualue sijoittuu poronhoitoalueelle Ei sijoitu poronhoitoalueelle

Paliskunta Suunnittelualueesta kuuluu paliskuntaan (%)

Paliskunnan suurin sallittu poromäärä

Poromääräarvio suunnittelualueella

Talvilaidunten kunto

Toiminnan kuvaus

Rakenteet Porokämpät Erotusaitaukset Muut rakenteet

Kaivoskivennäiset, maa-ainekset, polttopuut, pohjavesi

Kaivosvaltaukset Lkm 0 Kaivoskivennäiset -

Kaivospiirit Lkm 0 Kaivoskivennäiset -

Maa-ainesten otto Kolin kansallispuistossa sekä suunnittelualueeseen kuuluvilla muilla Natura-alueilla maa-ainesten ottaminen on kielletty.

Polttopuun otto Kolin kansallispuistossa sekä suunnittelualueeseen kuuluvilla muilla Natura-alueilla polttopuun otto on kielletty. Metsähallitus voi käyttää polttopuuna esimerkiksi ennallistamis- tai luonnonhoitokohteilta poistettavaa puuta, mikäli se on luonnonsuojelun tavoitteiden mukaista.

Pohjaveden otto

Lisätietoja Kaivostoiminta on Kolin kansallispuiston rauhoitusmääräysten vastaista.

Metsätalous

Kolin kansallispuistossa sekä suunnittelualueeseen kuuluvilla muilla Natura-alueilla metsätalous on kielletty.

60

Rasitteet, käyttöoikeudet ja sopimukset

Vuokra- ja käyttöoi-keussopimukset

Kpl 32 Lisätietoja

Kolin kansallispuisto: 2 liikealuetta (masto ja laiteasema sekä matkaviestintukiasema), 1 käyttöoikeus (laiteasema), 2 käyttöoi-

keutta (vedenottamo, kaivo), 1 käyttöoikeus (ulkoilureitti), 3 käyttöoikeutta (laidunalue, perinnebiotooppi Olli-lan pihapiirissä, Selkolan laidunalue Paimenvaarassa ja laidunalue, perinnebiotooppi Lakkalan ja Törisevän ympäristössä) ja 17 johdinaluetta (sähköjohto)

Alamajan, Hotelli Kolin ja rinnealueiden, Mattilan ja Ryynäsen vuokrasopimukset Hiljaisuuden temppeli varauskäytössä eri tilaisuuksiin (esimerkiksi häätilaisuudet)

Huurunlampi–Sammakkolampi–Huurunrinne: 1 johdinalue (sähköjohto)

Verkkovaara: 1 liikealue (masto ja laiteasema)

Alueen suojeluun tai käyttöön vaikuttavat rasitteet

Kansallispuiston pohjoisosassa veneenpito keskitetään satamaan. Vanhoihin voimassa oleviin rasiteoikeuksiin perustuvat veneenpitopaikat säilyvät sen mukaan, kuin veneenpitäjät osoittavat venepaikkaoikeutensa muualla puiston alueella. Rasiteoikeuksien haltijoiden kanssa voidaan tapauskoh-taisesti sopia myös venepaikan uudelleenjärjestelystä. Puiston eteläosassa perinteisiä paikallisten asukkaiden venepaikkoja ovat Havukanranta, Herajoen suu ja Lähtevänsärkkä sekä Kovasinlahti ja Lakkalanranta. Näille puiston eteläosan perinteisille venepaikoille veneenpidon järjestää Metsähallitus lupamenettelyn kautta.

Lisätietoja Huurunrinteellä, Iso-Veteläisellä ja Savijärven suolla ei ole voimassa olevia vuokra- tai käyttöoikeussopimuksia – lukuun ottamatta metsästysvuokra-sopimuksia, jotka on eritelty lomakkeella 10.

Yksityiset suojelualueet

Yksityisillä luonnonsuojelualueilla toimintaa ohjaavat alueiden rauhoitusmääräykset (Liite 1).

Yhteenveto

Suunnittelualueeseen ei kohdistu merkittäviä rasitteita, jotka haittaisivat alueen hoitoa ja käyttöä.

61

KESKEISET ARVOT JA UHAT

13 Keskeiset suojelu- ja käyttöarvot

Vastuuprosessi Alueiden hallinta; prosessien yhteistyö arvojen määrittelyssä on tärkeää

Selite

Lomakkeella kuvataan suunnittelualueen keskeiset luonto-, kulttuuriperintö- ja käyttöarvot. Suunnittelualueen keskeisten arvojen määrittely tehdään nykytilan kuvauksen pohjalta ottaen huomioon alueen perustamistarkoitus sekä luonnonsuojelulain ja muiden aluetta koskevien säädösten yleiset tavoitteet. Arvojen määrittely on hoito- ja käyttösuunnitelman tärkeimpiä kohtia, sillä suunnitelman päämäärät ja tavoitteet kohdistuvat suunnittelualueen keskeisten arvojen säilyttämiseen ja parantamiseen.

No Arvoluokka Arvotyyppi Kuvaus

1 Kulttuuriarvot Luonnon- ja kulttuurimaise-mat

Valtakunnallinen arvokas maisema-alue ja kansallismaisemaAlue on osa VAT/ma-aluetta, joka sisältää paitsi vaarajonot myös järvimaisemaa ja harjusaaria sekä kulttuuriympäris-töjä. Maisema-arvoihin kuuluvat sekä kaukomaisema Kolin vaarojen näköalapaikoilta että järveltä katsottu maisema, mutta myös pienpiirteisiä kulttuuriympäristöjä ja perinteisiä maatalousmaisemia. Maisema-arvot ovat siis ajallisesti ja maantieteellisesti monitasoisia ja sisältävät sekä luonnon- että kulttuurimaisemia. Kolilla on merkittävä asema Suo-men kulttuurihistoriassa. Karelianismin kaudella Koli oli monen maamme eturivin taiteilijan innoituksen lähteenä ja nousi kansallismaisemien joukkoon. Hoito- ja käyttösuunnitelman tekovaiheessa VAT/ma uudet rajaukset ovat vielä vahvistamattomia.

2 Kulttuuriarvot

Rakennettu kulttuuriympäristö Paikalliskulttuuri

(sekä alueellinen että kansainvälinen merkitys)

KulttuuriperintöKansallispuistossa on hyvin säilyneitä arkeologisia kohteita mm. kaskeamisesta ja muusta elinkeinohistoriasta, vanhoja pihapiirejä ja peltoja, jotka nykyisin ovat myös biologisesti arvokkaita ahoja, sekä alueen teollisuushistoriaan ja esihistoriaan kuuluvia jäänteitä. Kolilla on runsaasti rakennettuja ympäristöjä, jotka ovat virkistyskäytön kannalta tärkeitä maisemallisia kohteita. Osa Kolin kulttuuriperintöä on myös perimätieto, kansanperintö, tarinat ja niiden tapahtumapaikat – kuten esimerkiksi Uhrihalkeama ja Pirunkirkko.

3 Luontoarvot Luontodirektiivin luontotyypit Uhanalaiset luontotyypit Eliöyhteisöt/Lajisto

PerinnebiotoopitPerinnebiotooppien monipuolisuus on Kolin kansallispuiston erityispiirre. Kauan sitten kasketut metsät (kaski- metsät) sekä uudet 1990-luvulta alkaen kasketut alueet, niityt, ahot ja laitumet ovat lajistollisesti sekä maisemallisesti merkittäviä suojeluarvoja kansallispuistossa. Perinnebiotooppien lajisto on monipuolista, alueella on useita kansallisesti ja kansainvälisesti uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja sekä direktiivilajeja.

4 Luontoarvot Ekosysteemit Eliöyhteisöt/Lajisto

MetsäekosysteemiSuunnittelualueen jyrkillä rinteillä on runsaasti boreaalisia luonnonmetsiä ja lehtoja, jotka ovat vaateliaan kasvi-, sieni- ja eläinlajiston elinympäristöjä. Puustoiset letot ovat rehevimpiä soitamme, ja suunnittelualueella niitä sekä nii-den vaateliasta lajistoa on usealla osa-alueella.

62

No Arvoluokka Arvotyyppi Kuvaus

5 Luontoarvot Geologiset kohteet GeologiaKarelidien vuorijonon jäänne, eteläisen Suomen korkein kohta 347 m. Jääkauden jäljet, mm. siirtolohkareet. Ainutlaatuinen geologinen monimuotoisuus, joka on seurausta alueen pitkästä geologisesta historiasta.

6 Virkistys- ja elinkei-nokäyttö

Matkailun yritystoiminta Luonnon ja kulttuurikohteiden

virkistyskäyttö

Luontomatkailu, luonnon ja kulttuurikohteiden virkistyskäyttö sekä luontoliikunnan fyysiset ja henkiset terveysvaikutukset Pohjois-Karjalan luontomatkailun tunnetuin ja vetovoimaisin kohde, 125 600 kävijää vuonna 2012. Tiivis yhteistyö matkailuyritysten kanssa (Koli ry). Paikallistaloudelliset vaikutukset 5,2 milj. euroa/vuosi, 69 htv. Hotelli, rinteet ja reitit. Koli–Ruunaa-aluekokonaisuus.

7 Tutkimus- ja seuranta-merkitys

Tutkimusmerkitys

TutkimusKolin kansallispuisto on ollut pitkään tutkimuskohteena, ja alueelle on perustettu erityyppisiä koealoja erityisesti metsäntutkimuksen tarpeisiin. Geologisen monimuotoisuuden takia alue on ollut ihanteellinen tutkimuskohde GTK:lle sekä lajistollisen monipuolisuuden ansiosta eri eliöryhmien harrastajille, yliopistoille ja muille tutkimuslaitoksille. Matkailu- ja kävijätutkimusta on tehty erityisesti kansallispuiston perustamisen jälkeen.

8 Luonnonar-vostus ja -tuntemus

Luonto-opastus Ympäristökasvatus

OpastusviestintäLuontokeskus Ukossa on noin 50 000 käyntiä vuosittain. Mattilan tila on merkittävä luontomatkailu- ja ympäristökas-vatuskohde. Opastusviestintäsuunnitelma on valmistumassa Koli–Ruunaa-alueelle. Kansallispuistossa on neljä tee-moitettua luontopolkua: Ennallistajan polku, Kasken kierros, Kolinuuron kierros ja Paimenenpolku.

63

14 Uhka-analyysi

Vastuuprosessi Alueiden hallinta; prosessien yhteistyö on tärkeää

Selite Uhka-analyysi kohdistuu suunnittelualueen keskeisiin suojelu- ja käyttöarvoihin sekä maankäyttömuotoihin, joilla voi olla vaikutusta ko. arvoihin. Tavoit-teena on tunnistaa ne käyttömuodot ja toiminnot, joilla voi olla merkittäviä kielteisiä vaikutuksia suojelun kohteena oleviin arvoihin. Analyysissä huomioi-daan paitsi suunnittelualueen sisäiset paineet ja kehityssuunnat, myös mahdolliset alueen ulkopuolelta tulevat paineet.

Uhan kohdentuminen Merkittä-

vyys

Keskeinen suojelu- tai käyttöarvo

Uhkatekijä

Aie

mpi

maa

n-kä

yttö

Nyk

yine

n m

aank

äyttö

Tul

eva

m

aank

äyttö

Suu

nni

ttelu

-al

ue

Ulk

opuo

linen

al

ue

Mer

kittä

vä

Erit

täin

m

erki

ttävä

Uhan syy ja kuvaus Mahdollisuu-det vaikuttaa

suunnittelussa

Valtakunnallinen arvokas maisema-alue ja kansallismaisema

Perinnebiotoopit Kulttuuriperintö

Perinteisen karjanhoidon (laidunnuksen) lopetus

Perinteiseen maankäyttöön perustuva kulttuuri häviää ja perinnebiotooppien tila heikkenee. Vaikuttaa keskeisesti myös kansallismaisemaan ja voi vaikuttaa kielteisesti kansallispuis-ton (mm. reittien) vetovoimaan.

Suunnittelu-alueella kyllä

Valtakunnallinen arvokas maisema-alue ja kansallismaisema

Perinnebiotoopit Kulttuuriperintö

Perinteisen vil-jelytavan lope-tus

Perinteiseen maankäyttöön perustuva kulttuuri katoaa. Perinnebiotooppien väärä hoito (esim. liian aikainen tai myöhäinen niitto, vahingoittavat välineet) voivat heikentää pe-rinnebiotooppien tilaa. Vaikuttaa keskeisesti myös kansallis-maisemaan ja voi vaikuttaa kielteisesti kansallispuiston (mm. reittien) vetovoimaan.

Kyllä

Valtakunnallinen arvokas maisema-alue ja kansallismaisema

Metsäekosysteemi

Metsätalous

Nykyinen ja aiempi metsätalouskäyttö kansallismaisemassa. Voi vaikuttaa kielteisesti kansallispuiston (mm. reittien) veto-voimaan sekä elinympäristöjen muutosten kautta lajiston ti-laan.

Suunnittelu-alueella kyllä

64

Uhan kohdentuminen Merkittä-

vyys

Keskeinen suojelu- tai käyttöarvo

Uhkatekijä

Aie

mpi

m

aank

äyttö

Nyk

yine

n m

aank

äyttö

Tul

eva

m

aank

äyttö

Suu

nni

tte-

lual

ue

Ulk

opuo

li-ne

n a

lue

Mer

kittä

vä

Erit

täin

m

erki

ttävä

Uhan syy ja kuvaus Mahdollisuudet

vaikuttaa suunnittelussa

Valtakunnallinen arvokas maisema-alue ja kansallis-maisema

Metsäekosysteemi Luontomatkailu, luonnon ja

kulttuurikohteiden virkistys-käyttö sekä luontoliikunnan fyysiset ja henkiset terveys-vaikutukset

Kulttuuriperintö

Kulotus, kaskeaminen (toiminnan puuttuminen)

Metsäpalot ovat aina olleet tärkeä osa pohjoisten havumetsien luonnollista kehitystä. Osa lajeista onkin aikojen kuluessa sopeutunut toistuviin metsäpaloihin. Näiden joukossa on myös suoranaisia palonvaatijoita, jotka elävät palaneilla puilla tai niillä kasvavilla sienillä. Samalla kun metsäpalot on tehokkaan palon-torjunnan avulla saatu vähenemään, ovat nämä palanutta puuta vaativat lajit taantuneet. Kulotuksen (metsien ennallistamispolttojen) /kaskeamisen puut-tuminen (palojatkumon katkeaminen) heikentää paitsi kansallis-maiseman myös metsäluontotyyppien ja kulttuuriperintökohtei-den (perinnebiotooppien) tilaa sekä voi vaikuttaa haitallisesti luontomatkailu- ja virkistyskäyttöarvoihin. Tämä voi vaikuttaa kielteisesti myös kansallispuiston vetovoimaan.

Kyllä

Valtakunnallinen arvokas maisema-alue ja kansallis-maisema

Luontomatkailu, luonnon ja kulttuurikohteiden virkistys-käyttö sekä luontoliikunnan fyysiset ja henkiset terveys-vaikutukset

Energiatuo-tanto: vesi- tai tuulivoima

Lakkavaaran tuulivoimahanke voi toteutuessaan vaikuttaa kiel-teisesti kansallismaisemaan ja kansallispuiston (mm. näköalapaikkojen) vetovoimaan.

Ei

Valtakunnallinen arvokas maisema-alue ja kansallis-maisema

Rakentami-nen: asutus

Huonosti suunniteltu asutusrakentaminen voi vaikuttaa kielteisesti kansallismaisemaan ja kansallispuiston (mm. reittien) vetovoimaan.

Ei

Valtakunnallinen arvokas maisema-alue ja kansallis-maisema

Rakentami-nen: teollisuus

Huonosti suunniteltu teollisuusrakentaminen voi vaikuttaa kiel-teisesti kansallismaisemaan ja kansallispuiston (mm. reittien) vetovoimaan.

Ei

Valtakunnallinen arvokas maisema-alue ja kansallis-maisema

Maa-ainesten ottaminen: kai-vostoiminta

Voi vaikuttaa kielteisesti kansallismaisemaan ja kansallispuiston (mm. reittien) vetovoimaan.

Ei

65

Uhan kohdentuminen Merkittä-

vyys

Keskeinen suojelu- tai käyttöarvo Uhkatekijä

Aie

mpi

m

aank

äyttö

Nyk

yine

n m

aank

äyttö

Tul

eva

m

aank

äyttö

Suu

nni

ttelu

-al

ue

Ulk

opuo

linen

al

ue

Mer

kittä

vä

Erit

täin

m

erki

ttävä

Uhan syy ja kuvaus Mahdollisuudet

vaikuttaa suunnittelussa

Valtakunnallinen arvokas mai-sema-alue ja kansallismaisema

Maa-ainesten ottaminen: hiekka, sora

Voi vaikuttaa kielteisesti kansallismaisemaan ja kansallispuiston (mm. reittien) vetovoimaan.

Ei

Valtakunnallinen arvokas mai-sema-alue ja kansallismaisema

Metsäekosysteemi Kulttuuriperintö Geologia

Retkeilyn ja luontomatkailun rakenteiden rakentaminen

Huonosti suunniteltu sekä toteutettu retkeilyn ja luontomatkailun rakenteiden rakentaminen muut-taa maisemaa liikaa tai ei-toivottuun suuntaan, tu-hoaa kulttuuriperintöä ja heikentää luontoarvoja.

Kyllä

Valtakunnallinen arvokas mai-sema-alue ja kansallismaisema

Perinnebiotoopit Metsäekosysteemi Luontomatkailu, luonnon ja

kulttuurikohteiden virkistyskäyttö sekä luontoliikunnan fyysiset ja henkiset terveysvaikutukset

Kulttuuriperintö

Käytön tai hoidon puute (kulttuuriperinnön rapistuminen)

Kulttuuriperintökohteiden ja perinnebiotooppien jat-kuvan hoidon ja metsäekosysteemin (erityisesti lehtojen) luonnonhoidon puute heikentävät nope-asti näiden kohteiden ja elinympäristöjen tilaa ja rakennepiirteitä. Tämä vaikuttaa lisäksi kansallis-maisemaan ja yleisesti luontomatkailuun sekä luonnon ja kulttuurikohteiden virkistyskäyttöön, ja sillä voi olla kielteisiä vaikutuksia kävijätyytyväi-syyteen.

Kyllä

Valtakunnallinen arvokas mai-sema-alue ja kansallismaisema

Perinnebiotoopit Luontomatkailu, luonnon ja

kulttuurikohteiden virkistyskäyttö sekä luontoliikunnan fyysiset ja henkiset terveysvaikutukset

Kulttuuriperinnön turmeleminen (muu kuin ilki-valta)

Huonosti suunniteltu rakennusperinnön ja arkeologisten kohteiden kunnostaminen ja hoito ja sitä kautta virheelliset kunnostus- ja hoitomene-telmät voivat johtaa arvokkaiden rakennusten ja ar-keologisten kohteiden vaurioitumiseen peruuttamattomasti. Tämä vaikuttaa kansallismai-semaan ja perinnebiotooppeihin ja yleisesti luonto-matkailuun sekä luonnon ja kulttuurikohteiden vir-kistyskäyttöön, ja sillä voi olla kielteisiä vaikutuksia kävijätyytyväisyyteen.

Kyllä

Valtakunnallinen arvokas mai-sema-alue ja kansallismaisema

Metsäekosysteemi Muu tekijä Laskettelurinteen rakentaminen. Ei

66

Uhan kohdentuminen Merkittä-

vyys

Keskeinen suojelu- tai käyttöarvo Uhkatekijä

Aie

mpi

m

aank

äyttö

Nyk

yine

n m

aank

äyttö

Tul

eva

m

aank

äyttö

Suu

nni

ttelu

-al

ue

Ulk

opuo

linen

al

ue

Mer

kittä

vä

Erit

täin

m

erki

ttävä

Uhan syy ja kuvaus Mahdollisuu-det vaikuttaa

suunnittelussa

Perinnebiotoopit

Kulotus, kaskeaminen (toiminnan puuttuminen)

Perinteisen kaskeamismenetelmän osaaminen heikke-nee; polttotulos jää vaatimattomaksi, mikä vaikuttaa kas-ken satoon ja palanutta puuta vaativien lajien menestymi-seen.

Kyllä

Geologia Maa-ainesten ottaminen: kaivostoiminta

Kaivostoiminta on Kolin kansallispuistossa ja muualla suunnittelualueella kielletty. Kaivostoiminta saattaa kuitenkin tuhota geologisia arvoja suunnittelualueen ulkopuolella.

Ei

Luontomatkailu, luonnon ja kulttuurikohteiden virkistys-käyttö sekä luontoliikunnan fyy-siset ja henkiset terveysvaiku-tukset

Ympäristön roskaaminen (kiinteä jäte)

Ympäristön roskaaminen vaikuttaa kielteisesti kävijätyyty-väisyyteen ja kansallispuiston vetovoimaan.

Kyllä

Luontomatkailu, luonnon ja kulttuurikohteiden virkistys-käyttö sekä luontoliikunnan fyy-siset ja henkiset terveysvaiku-tukset

Retkeilyn ja luontomatkailun rakenteiden rakentaminen

Rakenteiden korkeat ylläpitokulut. Kyllä

Luontomatkailu, luonnon ja kulttuurikohteiden virkistys-käyttö sekä luontoliikunnan fyy-siset ja henkiset terveysvaiku-tukset

Kulttuuriperintö Metsäekosysteemi Opastusviestintä

Retkeily- ja matkailutoi-minta (kulumi-nen, häirintä)

Lisääntynyt luontomatkailu sekä luonnon ja kulttuurikoh-teiden virkistyskäyttö lisäävät reittien ja rakenteiden ylläpi-don tarvetta sekä kuluja. Kulutuksen leviäminen polkuverkoston ulkopuolelle voi heikentää herkästi kuluvien elinympäristöjen (lehdot) tilaa ja vaarantaa harvinaisten lajien säilymistä.

Kyllä

67

Kulttuuriperintö Luontomatkailu, luonnon ja

kulttuurikohteiden virkistys-käyttö sekä luontoliikunnan fyy-siset ja henkiset terveysvaiku-tukset

Opastusviestintä

Ilkivalta

Ilkivalta voi kohdistua ja tuhota arvokasta kulttuuriperin-töä, palvelurakenteita ja maasto-opasteita. Tämä haittaa luontomatkailua sekä luonnon ja kulttuurikohteiden virkist yskäyttöä ja opastusviestintää, ja voi vaikuttaa kielteisesti kävijätyytyväisyyteen sekä kansallispuiston ve-tovoimaan.

Ei

68

Uhan kohdentuminen Merkittä-

vyys

Keskeinen suojelu- tai käyttöarvo

Uhkatekijä

Aie

mpi

m

aank

äyttö

Nyk

yine

n m

aank

äyttö

Tul

eva

m

aank

äyttö

Suu

nni

ttelu

-al

ue

Ulk

opuo

linen

al

ue

Mer

kittä

vä

Erit

täin

m

erki

ttävä

Uhan syy ja kuvaus Mahdollisuu-det vaikuttaa

suunnittelussa

Perinnebiotoopit Metsäekosysteemi

Vieraslajit (alkuperäislajin häi-rintä/hävitys)

Erityisesti lupiinin ja jättiputken leviäminen alueella uh-kaa alkuperäisen kasvilajiston säilymistä ja niukentaa sen elintilaa. Minkki voi vaikuttaa erityisesti vesi- ja ran-talinnuston tilaan.

Kyllä

Perinnebiotoopit Metsäekosysteemi Luontomatkailu, luonnon ja

kulttuurikohteiden virkistys-käyttö sekä luontoliikunnan fyysiset ja henkiset terveys-vaikutukset

Ilmastonmuutos (elinympäristön tai lajin siirtyminen tai häviäminen)

Lajiston (mm. perhoset) on jo jossain määrin todettu muuttuvan ilmastonmuutoksen myötä. Aikaa myöten myös puulajisuhteet saattavat muuttua ja metsätuhoriski kasvaa. Toisaalta paikallisten metsätuhojen vaikutukset suunnittelualueen sisällä voivat olla myönteisiä ja lisätä alueen monimuotoisuutta.

Ei

Kulttuuriperintö Kulttuuriperinnön turmeleminen (muu kuin ilkivalta)

Huonosti suunniteltu rakennusperinnön ja arkeologisten kohteiden kunnostaminen ja hoito sekä sitä kautta virheelliset kunnostus- ja hoitomenetelmät voivat johtaa arvokkaiden rakennusten ja arkeologisten kohteiden vaurioitumiseen peruuttamattomasti.

Kyllä

Luontomatkailu, luonnon ja kulttuurikohteiden virkistys-käyttö sekä luontoliikunnan fyysiset ja henkiset terveys-vaikutukset

Vesiolojen muuttaminen (ml. säännöstely)

Pielisen pinnan nykyinen vaihtelu tulisi saada pienemmäksi. Vedenkorkeuden vaihtelu voi heikentää virkistyskäyttöä.

Ei

Metsäekosysteemi Perinnebiotoopit

Eläinlajin ottaminen tai siirtäminen

Uhanalaisten ja harvinaisten eläinlajien – kuten perhos-ten ja nilviäisten – kannat niukentuvat luvattoman keräi-lyn takia.

Kyllä

Metsäekosysteemi Perinnebiotoopit

Kasvilajin ottami-nen tai siirtäminen

Erityisesti lehtojen sekä perinnebiotooppien uhanalaisten ja harvinaisten kasvilajien kannat niukentuvat luvattoman keräilyn tai ajattelemattoman ottamisen takia (kukkakim-pun kerääminen).

Kyllä

69

Uhan kohdentuminen Merkittä-

vyys

Keskeinen suojelu- tai käyttöarvo

Uhkatekijä

Aie

mpi

m

aank

äyttö

Nyk

yine

n m

aank

äyttö

Tul

eva

m

aank

äyttö

Suu

nni

ttelu

-al

ue

Ulk

opuo

linen

al

ue

Mer

kittä

vä

Erit

täin

m

erki

ttävä

Uhan syy ja kuvaus Mahdollisuu-det vaikuttaa

suunnittelussa

Luontomatkailu, luonnon ja kulttuurikohteiden virkistys käyttö sekä luontoliikunnan fyysiset ja henkiset terveys-vaikutukset

Opastusviestintä

Puutteellinen markkinointi

Huonosti suunniteltu markkinointi ja/tai markkinointiin käytettävissä olevien resurssien vähäisyys voivat rajoittaa alueen luontomatkailun kehittymistä toivottuun suuntaan.

Kyllä

Luontomatkailu, luonnon ja kulttuurikohteiden virkistys-käyttö sekä luontoliikunnan fyysiset ja henkiset terveys-vaikutukset

Yhteistyön sisällön puute

Kansallispuiston hallinnon etäisyys ja joustamattomuus voivat lisätä tunnetta, ettei todellisia vaikutusmahdollisuuksia juuri ole. Tämä voi vähentää sitoutumista puiston hoidon ja käytön linjauksiin sekä heikentää tavoitteiden saavuttamista. Säännöllinen yhteistyö ja avoin vuorovaikutus eri toimijoiden kesken antaa kuitenkin hyvät lähtökohdat paikallisten asukkaiden osallistumiselle sekä yritystoiminnan kehittymiselle kansallispuistossa ja koko suunnittelualueella.

Kyllä

Lisätietoja

Lisäksi muita mahdollisia uhkatekijöitä voivat olla kansallispuiston perustamistarkoitukseen kuulumattomien tai niiden kanssa ristiriitaisten matkailutoimintojen vaikutukset, jotka voivat toteutuessaan myös vaikuttaa kielteisesti kansallismaisemaan sekä virkistyskäytön ja luontoliikunnan kannalta häiritsevät matkailutoiminnot, jotka voisivat haitata luontomatkailua, luonnon ja kulttuurikohteiden virkistyskäyttöä sekä vaikuttaa kielteisesti luontoliikunnan fyysisiin ja henkisiin terveysvaikutuksiin. Näihin mahdollisiin uhkiin voidaan kuitenkin vaikuttaa suunnittelulla.

70

TAVOITTEEN ASETTELU

15 Uhkatekijöiden torjuminen

Vastuuprosessi Alueiden hallinta; prosessien yhteistyö tavoitteenasettelussa on tärkeää

Selite

Lomakkeella määritellään päämäärät, tavoitteet ja toimenpiteet alueen keskeisiin arvoihin kohdistuvien uhkatekijöiden torjumiseksi. Lomake muodostaa perustan suunnitelman toteutusosassa tarkennettaville toimenpiteille. Suojelu- ja käyttöarvot sekä uhkatekijät poimitaan aiemmista lomakkeista. Päämäärä on selkeä kuvaus suojelu- tai käyttöarvon toivotusta kehityksestä pitkällä aikavälillä, ja sitä tarkennetaan edelleen tavoit-teen kuvauksessa. Päämäärät kuvaavat alueen hoidosta ja käytöstä vastaavien tahtotilaa suhteessa suunnittelualueen arvoihin. Tavoite on toivottu muutos suunnittelualueen tilassa lyhyellä aikavälillä. Tavoitteilla tarkennetaan suunnitelman yleisluontoisempia päämääriä. Toimenpiteillä tähdä-tään tavoitteiden toteutumiseen, ja sitä kautta edelleen pitkällä aikavälillä päämäärien saavuttamiseen.

Suojelu- tai käyttöarvo Valtakunnallinen arvokas maisema-alue ja kansallismaisema

Uhkatekijän kuvaus Perinteisen karjanhoidon (laidunnuksen) lopetus, perinteisen viljelytavan lopetus, metsätalous, kulotus, kaskeaminen (toiminnan puuttuminen), retkeilyn ja luontomatkailun rakenteiden rakentaminen, käytön tai hoidon puute (kulttuuriperinnön rapistuminen), kulttuuriperinnön turmeleminen (muu kuin ilkivalta), kansallispuiston perustamistarkoitukseen kuulumattomien tai niiden kanssa ristiriitaisten matkailutoimintojen vaikutukset

Päämäärä Tavoite Toimenpide Toteu-tuslo-make

1) Maisema-arvot säilyvät kestävän retkeilyrakentamisen ja virkistyskäytön myötä. Ennallistamisessa sekä luonnon- ja kulttuuriperinnön hoidossa otetaan maisema korostetusti huomioon.

1.1) Uudet retkeilyrakenteet sovitetaan maisemaan, ja reitit sekä rakennekokonaisuudet suunnitellaan etukäteen maisemiin sopiviksi sekä tehdään maisema-arviointi. Matkailu ja virkistyskäyttö edistävät tai eivät ainakaan huononna myöskään lähimaisemaa.

1.1.1) Maisemanhoito 1.1.2) Palveluvarustuksen

rakentaminen 1.1.3) Käytön ohjaaminen

17A, 17B, 19, 20A, 20B

1.2) Ennallistaminen ja luonnonhoito sovitetaan maisemanhoitoon niin, etteivät ne ole ristiriidassa toistensa kanssa. Kulttuuriperintö, mukaan lukien rakennettu kulttuuriym-päristö, hoidetaan säilyttäen autenttisuutta ja maisema-arvoja.

1.2.1) Maisemanhoito 18, 19

Suojelu- tai käyttöarvo Kulttuuriperintö

Uhkatekijän kuvaus Perinteisen karjanhoidon (laidunnuksen) lopetus, perinteisen viljelytavan lopetus, kulotus, kaskeaminen (toiminnan puuttuminen), retkeilyn ja luontomatkailun rakenteiden rakentaminen, käytön tai hoidon puute (kulttuuriperinnön rapistuminen), retkeily- ja matkailutoiminta (kuluminen, häirintä), kulttuuriperinnön turmeleminen (muu kuin ilkivalta)

71

Päämäärä Tavoite Toimenpide Toteu-tuslo-make

2) Rakennusperintö ja muinais-jäännöskohteet säilyvät sekä elävöittävät maisemaa.

2.1) Rakennusperinnön historiallisia arvoja ja autenttisuutta ei muuteta tulevissa korjaustoi-missa niin, että arvot katoaisivat tai vähenisivät huomattavasti. Riittävällä, suunnitel-mallisella ja asiantuntevalla hoidolla sekä ylläpidolla estetään vaurioiden syntyminen.

2.1.1) Rakennusperinnön kunnostaminen

2.1.2) Rakennusperinnön suojelu 19

2.2) Tärkeimmät arkeologiset kohteet hoidetaan niin, että ne säilyvät tuleville sukupolville. Virkistyskäyttö ei uhkaa niiden säilymistä tai aiheuta arvojen heikkenemistä.

2.2.1) Arkeologisen kohteen hoito 19

Suojelu- tai käyttöarvo Perinnebiotoopit (kaskialueet, niityt, ahot ja laitumet lajistoineen)

Uhkatekijän kuvaus Perinteisen karjanhoidon (laidunnuksen) lopetus, perinteisen viljelytavan lopetus, käytön tai hoidon puute (kulttuuriperinnön rapistuminen), kulttuuriperinnön turmeleminen (muu kuin ilkivalta), kulotus, kaskeaminen (toiminnan puuttuminen), vieraslajit (alkuperäislajin häirintä/hävitys), eläinlajin ottaminen tai siirtäminen, kasvilajin ottaminen tai siirtäminen

Päämäärä Tavoite Toimenpidelaji Toteutuslo-

make

3) Alueelle tyypillisten perinteisten elinkeino-jen ja maankäytön tuottamien valtakunnallisesti arvokkaiden sekä muiden edustavien perinnebiotooppien rakennepiirteet, edustavuus ja lajisto säilyvät ja paranevat. Muiden perinne-biotooppien rakennepiirteet sekä edustavuus paranevat, ja lajisto muuttuu edustavammaksi.

3.1) Perinneympäristöt on arvotettu valtakunnallisen arvoluokituksen mukaisesti ja niiden hoitotarpeet on määritetty.

3.1.1) Perinnebiotoopin hoito 18

3.2) Perinnebiotooppien hoidon jatkuvuus varmistetaan riittävällä resursoinnilla, ja uusien perinnebiotooppien hoito aloitetaan resurssien niin salliessa (Huurunlam-men osa-alue). Kehitetään uusia mm. vapaaehtoisuuteen perustuvia hoitokeinoja sekä lisätään talkootyöpäiviä.

3.2.1) Perinnebiotoopin hoito 3.2.2) Lajiston hoito

18

3.3) Perinnebiotooppien hoidon vaikutusseurantaa jatketaan Kolin kansallispuistossa, ja hoitomenetelmiä muutetaan tarvittaessa seurantatulosten perusteella.

3.3.1) (Erityisesti) suojeltavan lajin esiintymien kartoitus/tarkistus

18

3.4) Kaskeaminen on keskeinen perinnebiotooppien hoitomuoto Kolin kansallispuis-tossa. Kaskettujen alueiden laidunnusta lisäämällä parannetaan lehtipuuvaltaisten kaskimetsien edustavuutta.

3.4.1) Perinnebiotoopin hoito 18

3.5) Suunnittelualueen perinnebiotoopit soveltuvat uhanalaisten sekä harvinaisten putkilokasvi- ja hyönteislajien elinympäristöiksi.

3.5.1) (Erityisesti) suojeltavan lajin esiintymien kartoitus/tarkistus

18

3.6) Perinnebiotooppien ominaispiirteistä, kasvi- ja eläinlajeista sekä hoidon tavoitteista ja menetelmistä kerrotaan aktiivisesti retkeilijöille.

3.6.1) Opastusaineiston laatiminen ja ylläpito (ml. verkkosivut)

3.6.2) Maasto-opastusaineiston laatiminen ja ylläpito

3.6.3) Viestintä

20A

72

Suojelu- tai käyttöarvo Metsäekosysteemi (boreaaliset luonnonmetsät, lehdot ja letot lajistoineen)

Uhkatekijän kuvaus Metsätalous, retkeilyn ja luontomatkailun rakenteiden rakentaminen, käytön tai hoidon puute (kulttuuriperinnön rapistuminen), retkeily- ja matkailu-toiminta (kuluminen, häirintä), kulotus, kaskeaminen (toiminnan puuttuminen), vieraslajit (alkuperäislajin häirintä/hävitys), eläinlajin ottaminen tai siirtäminen, kasvilajin ottaminen tai siirtäminen

Päämäärä Tavoite Toimenpidelaji Toteutuslo-

make

4) Boreaalisten metsien, lehtojen, soiden ja pienvesien luonnontila sekä niiden lajisto säilyvät, ja elinympäristöjen edustavuus paranee.

4.1) Suojelualueista on käytettävissä hyvät ja ajantasaiset perustiedot lajiston, elinympäristöjen suojelun sekä muun hoidon ja käytön pohjaksi.

4.1.1) Inventointi: vedenalainen/ luontotyyppi, lajit

4.1.2) (Erityisesti) suojeltavan lajin esiintymien kartoitus/tarkistus

18

4.2) Metsien rakennepiirteitä kehitetään ennallistamisen ja luonnonhoidon tarve- arvioiden mukaisesti. Lisäksi luontaisten häiriöiden (mm. myrskyt ja hyönteiset) annetaan muokata metsien rakennepiirteitä.

4.2.1) Ennallistaminen 4.2.2) Luonnonhoito 4.2.3) Veden/kosteikon kunnostaminen

18

Päämäärä Tavoite Toimenpidelaji Toteutuslo-

make

4) Boreaalisten metsien, lehtojen, soiden ja pienvesien luonnon- tila sekä niiden lajisto säilyvät, ja elinympäristöjen edustavuus paranee.

4.3) Suunnittelualueen boreaaliset luonnonmetsät, lehdot, letot ja pienvedet soveltuvat uhanalaisten sekä harvinaisten kasvi-, sieni- ja eläinlajien elinympäristöiksi. Vyöhykkeistämisen avulla turvataan häiriölle alttiin lajiston elinolosuhteet.

4.3.1) (Erityisesti) suojeltavan lajin esiintymien kartoitus/tarkistus

4.3.2) Käytön ohjaaminen 17C, 18

4.4) Boreaalisten luonnonmetsien, lehtojen sekä lettojen ominaispiir-teistä, kasvi- ja eläinlajeista sekä hoidon tavoitteista ja menetelmistä kerrotaan retkeilijöille.

4.4.1) Opastusaineiston laatiminen ja ylläpito (ml. verkkosivut)

4.4.2) Maasto-opastusaineiston laatiminen ja yllä-pito

4.4.3) Viestintä

20A

Suojelu- tai käyttöarvo Geologia

Uhkatekijän kuvaus Retkeilyn ja luontomatkailun rakenteiden rakentaminen

Päämäärä Tavoite Toimenpidelaji Toteutuslo-

make

5) Eri aikakausien muovaamat Kolin kansallispuiston geologiset arvot säilyvät edustavana näytteenä vuosituhansien aikana tapahtuneista maankamaran muutoksista.

5.1) Kolin kansallispuiston hoito ja käyttö ohjataan siten, ettei käyttö heikennä geologisia arvoja.

5.1.1) Palveluvarustuksen ylläpito (rakennukset, ra-kenteet, reitit)

5.1.2) Käytön ohjaaminen

17A, 17B, 17C, 20B

5.2) Suunnittelualueen geologisista arvoista kerrotaan retkeilijöille.

5.2.1) Maasto-opastusaineiston laatiminen ja yllä-pito

5.2.2) Viestintä 20A

73

Suojelu- tai käyttöarvo Luontomatkailu, luonnon ja kulttuurikohteiden virkistyskäyttö sekä luontoliikunnan fyysiset ja henkiset terveysvaikutukset

Uhkatekijän kuvaus

Kulotus, kaskeaminen (myös toiminnan puuttuminen), käytön tai hoidon puute (kulttuuriperinnön rapistuminen), kulttuuriperinnön turmeleminen (muu kuin ilkivalta), ympäristön roskaaminen (kiinteä jäte), retkeilyn ja luontomatkailun rakenteiden rakentaminen, retkeily- ja matkailutoiminta (kuluminen, häirintä), puutteellinen markkinointi, yhteistyön sisällön puute, virkistyskäytön ja luontoliikunnan kannalta häiritsevät matkailutoimin-not

Päämäärä Tavoite Toimenpidelaji Toteutuslo-

make

6) Kolin kansallispuisto ja sen ympäristö tarjoavat lisääntyvässä määrin mahdollisuuk-sia kestävään luonto-matkailuun ja joka-mieskäyttöön turvaa-malla vetovoimatekijät yhteistyössä alueen kaikkien toimijoiden kanssa.

6.1) Kolin kansallispuisto on tunnustettu alueen vetovoimatekijä, josta viestitään yhteisin tavoittein ja viestein.

6.1.1) Virkistyskäytön edistäminen (markkinointi)

20A

6.2) Kolin–Ruunaan alueella seurataan sinne laadittuja luontomatkailun kestävän ke-hityksen mittareita (Kolin–Ruunaan alueen luontomatkailusuunnitelma).

6.2.1) Luontomatkailun yhteistyösopi-musten solmiminen

6.2.2) Kävijäseuranta 20A

6.3) Alueen palveluvarustus edistää kävijöiden hyvinvointia ja luo edellytyksiä matkailun yritystoiminnalle. Retkeilyreitit ja -palvelut ovat laadukkaita ja moni-puolisia sekä palvelevat erilaisia käyttäjäryhmiä. Tämä mahdollistaa kansallis-puiston ympärivuotisen käytön. Maastorakenteet ovat toimivia, turvallisia ja kestäviä; matkailu ja virkistyskäyttö eivät vaaranna uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymiä. Yritysten luontomatkailutuotteita kehitetään yhteistyössä luontopalvelujen kanssa kestävän luontomatkailun periaatteiden mukaisesti.

6.3.1) Luontomatkailun tuotekehittely 6.3.2) Palveluvarustuksen ylläpito 6.3.3) Palveluvarustuksen

rakentaminen 6.3.4) Palveluvarustuksen purkami-

nen

20A, 20B

74

Suojelu- tai käyttöarvo Tutkimus (geologinen tutkimus, metsäntutkimus, lajistotutkimus, matkailututkimus)

Uhkatekijän kuvaus Yhteistyön puute

Päämäärä Tavoite Toimenpidelaji Toteu-tuslo-make

7) Kolin kansallispuisto palvelee monipuolista kansallista (ja kansainvä-listä) tutkimustoimintaa ja tuottaa Kolilla sekä muissa kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla hyödynnettävissä olevaa tietoa geologiasta, metsistä, lehdoista, perinnebiotoo-peista, lajistosta, luontomatkailusta ja luontoliikunnan terveysvaikutuksista.

7.1) Tutkimustoiminta perustuu ajantasaisiin tietoihin kansallispuiston luonnosta ja muista arvoista sekä tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää kansallispuiston hoidon ja opastuksen tarpeisiin. Suunnittelualueen luonto on tarjolla tutkimuslaitosten tutkimus-kohteeksi edellyttäen, että tutkimustoiminta toteutetaan suojeluarvoja vaarantamatta. Metsähallituksella ei ole mahdollisuuksia rahoittaa mittavia tutkimuksia, mutta Metsähallituksen ja tutkimuslaitosten edustajat voivat kokoontua yhteistyötapaamisiin pohtimaan eri tahojen intressejä, aineistoja ja tutkimustarpeita. Metsähallituksen tavoitteena on saada tietoa erityisesti lajien ja luontotyyppien tilasta, hoidon vaikuttavuudesta sekä mm. ilmastonmuutoksen vaikutuksista lajistoon. Tutkimuslaitos-ten toiminnasta alueella sovitaan yhdessä, ja toteutettavat toimet kirjataan tutkimuslu-paan.

7.1.1) Lupien myöntäminen 7.1.2) Yhteistyö

18, 22

7.2) Tutkimusten tuloksista kerrotaan retkeilijöille, ja keskeiset tiedot kootaan luontokeskuksessa jaettaviksi.

7.2.1) Opastusaineiston laatiminen ja ylläpito (ml. verkkosivut)

7.2.2) Maasto-opastusaineiston laatiminen ja ylläpito

7.2.3) Viestintä

20A

Suojelu- tai käyttöarvo Opastusviestintä

Uhkatekijän kuvaus Retkeily- ja matkailutoiminta (kuluminen, häirintä), ilkivalta, puutteellinen markkinointi

Päämäärä Tavoite Toimenpidelaji Toteu-tuslo-make

8) Kolin kansallispuiston opastusviestintä ohjaa kävijöitä sekä matkailuyrityksiä kestävään luonnossa liikkumiseen ja hankkimaan myönteisiä luontoko-kemuksia sekä auttaa ymmärtämään

8.1) Kansallispuiston opastusviestintä vastaa asiakkaiden odotuksiin, huomioi ympäristö-näkökohdat ja on selkeää, ajantasaista sekä helposti saavutettavissa. Kävijät tunte-vat järjestyssäännön ja puiston rauhoitusmääräykset sekä kunnioittavat suojeluar-voja.

8.1.1) Maasto-opastusaineiston laatiminen ja ylläpito

8.1.2) Opastusaineiston laatiminen ja ylläpito (ml. verkkosivut)

8.1.3) Opastus maastossa/palvelupisteessä

20A

8.2) Kansallispuiston opastusviestintä on innostavaa ja osallistavaa sekä luo tarinan, johon eläytyä. Opastusviestintä tarjoaa mahdollisuuksia luonnossa oppimiseen ja herättää kävijät muuttamaan käsityksiään sekä toimintatapojaan ympäristövastuul-lisempaan suuntaan.

8.2.1) Opastus maastossa/palvelupisteessä 8.2.2) Ympäristökasvatus

20A

8.3) Kansallispuiston yhteistyökumppanit perehdytetään ja velvoitetaan noudattamaan kestävän luontomatkailun periaatteita.

8.3.1) Sidosryhmätilaisuuksien järjestäminen

20A

75

luonnon- ja kulttuuri-perinnön suojelun merkityksen.

8.4) Luontokeskus Ukon asiakaspalvelua ja opastuksia hoitaa Metsähallituksen oma, asiantunteva henkilökunta. Palvelukonsepti on selkeä. Ukossa nostetaan herättele-vän ja syventävän opastuksen osuutta. Luontokeskuksen uusi pysyvä näyttely on selkeä ja elämyksellinen sekä kannustaa kävijöitä kaikkien aistien käyttöön.

8.4.1) Näyttelyn laatiminen/päivitys 8.4.2) Opastus maastossa/palvelupisteessä

20A

76

16 Kehittämismahdollisuudet

Vastuuprosessi Alueiden hallinta; prosessien yhteistyö tavoitteenasettelussa on tärkeää

Selite

Kehittämistavoitteet linjaavat suunnittelualueen kehitystä lähtien esimerkiksi suojelualueen perustamistarkoituksesta tai Metsähallituksen tavoitteista suojelualue- tai kansallispuistoverkon kehittämiselle. Muita lähtökohtia kehittämistavoitteille voivat olla mm. Metsähallituksen strategia, Suojelualueiden hoidon ja käytön periaatteet, toimintaympäristö – kuten matkailun yritysyhteistyö – sekä sidosryhmien esittämät tai osallistamistilaisuuksissa esiin nousevat näkemykset.

Päämäärä Tavoite Toimenpidelaji Toteutus-lomake

Kolin kansallispuisto ympäristöineen on kansainväli-sesti merkittävä luontomatkai-lun kestävän kehityksen malli-alue.

Opastusviestintä vahvistaa ihmisten luontosuhdetta. Kolin kansallispuis-ton kävijöiden viipymä alueella pitenee ja paikallistaloudelliset vaikutukset kasvavat. Kansallispuisto vahvistaa Kolin kylän elinvoimai-suutta. Kansainvälisten asiakkaiden tarpeet tunnistetaan.

Luontomatkailun tuotekehittely Palveluvarustuksen ylläpito Virkistyskäytön edistäminen (markkinointi) Luontomatkailun yhteistyösopimusten solmiminen Kävijäseuranta

20A, 20B

Päämäärä Tavoite Toimenpidelaji Toteutus-lomake

Kolin kansallispuisto on laajalti tunnettu ympärivuotinen luonnosta hyvä olo -kohde.

Luonnossa oleskelu edistää hyvinvointia. Ihmiset ovat terveempiä ja on-nellisempia. Luontomatkailussa hyödynnetään kaikki vuodenajat.

Luontomatkailun tuotekehittely Palveluvarustuksen ylläpito Virkistyskäytön edistäminen (markkinointi) Luontomatkailun yhteistyösopimusten solmiminen

20A, 20B

77

17A Vyöhykejako: retkeily- ja luontomatkailuvyöhyke

Vastuuprosessi Alueiden hallinta Kartta Kuva 7: Suunnittelualueen vyöhykejako

Selite Suunnittelualueen yleisökäyttöpaineita ohjataan suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti retkeily- ja luontomatkailuvyöhykkeelle. Korkean kävijätiheyden lähtökohta asettaa erityisiä vaatimuksia vyöhykkeen sisällä mm. aktiivisella opastuksella sekä palvelurakenteilla tehtävälle käytön ohjaukselle, jonka tehtävänä on varmistaa käytön kestävyys ja kävijöiden turvallisuus.

Retkeily- ja luonto-matkailuvyöhyke

Yleismääräys: Vyöhyke on retkeily- ja luontomatkailukäytön kannalta vetovoimainen alue, jonne ohjataan kävijöitä aktiivisesti opastuksella ja palvelura-kenteilla. Vyöhykkeelle voidaan sijoittaa uusia palvelurakenteita ja retkeilyreittejä.

Nimi Tarkoitus ja käyntimääräennuste Ohje Pinta-ala

Ukko-Kolin palvelu-keskus, rinnekeskus ja Kolin satama

Vyöhyke on alueen intensiivisen matkailukäytön painopistealuetta, jolle on keskittynyt kansallispuis-ton retkeilyneuvonta, alueella ta-pahtuva yritystoiminta sekä sitä palvelevat rakennukset ja ra-kenteet.

Ukko-Kolin palvelukeskus sisältää Luontokeskus Ukon, Hotelli Kolin, pysäköintipalvelut ja lähikuljetuspalvelut, retkeilypalvelut, laskettelurinteen yläaseman sekä teleliikennepalvelut.

Rinnekeskus sisältää laskettelurinteet ja Rinnetuvan sekä niitä tukevat huolto- ja pysäköintipalvelut. Talviaikana rinteiden alaosassa sijaitseva Rinnetupa palvelee myös Pielisen moottorikelkkareittiä.

Kolin satama sisältää opastuspalvelut sekä laiva- ja pienvenesataman, kotisataman sekä kalastajien palvelut. Satamassa on myös uimaranta sekä monitoimitalo Sataman Alamaja, joka sisältää sesonki-ajan muonituspalvelut, ohjelmapalvelut ja veneilijöiden huoltopalvelut sekä leirikoulujen palvelut.

Kolin ja Herajärven perinnepihat

Leirikoulut, ympäristökasvatus

Kolin perinnepihat (Mattila–Ollila–Vaarala) muodostavat kansallispuiston pohjoisosan perinnekulttuu-rin toimintakokonaisuuden ja kansallispuiston huoltopalvelukeskuksen sekä palvelevat talkooleirejä, ympäristökasvatusta ja retkeilijöitä.

Herajärven perinnepihat (Lakkala–Seppälä) muodostavat kansallispuiston eteläosan perinne-kulttuu-rin toimintakokonaisuuden sekä palvelevat talkooleirejä, ympäristökasvatusta ja retkeilijöitä.

Kolin päiväreitit: Ukko-Koli, Akka-

Koli, Paha-Koli, Huippujen kierros ja Sataman polku

Kaskenkierros, Paimenenpolku

Kolin kulttuuriym-päristöt (Ollila – Kolin kylä –Mat-tila–Ollila), Kolinuuron kierros ja Mäkrän polku

Omatoiminen retkeily, päiväretkeily, vaellus, luontomatkailun yritystoiminta

Vyöhyke tarjoaa monipuoliset virkistyskäyttömahdollisuudet. Vyöhykkeellä sijaitsee suurin osa kansallispuiston virkistyskäy-tön reiteistä ja luontopoluista sekä palveluvarustuksesta.

Kolin päiväreitit soveltuvat omatoimiretkeilijöille ja luontomatkailuyritysten asiakkaille. Päiväreitit so-veltuvat myös ns. kevyellä varustuksella retkeileville. Reitit ovat pääosin helppokulkuisia, ja niiden varrella on huollettua palveluvarustusta – kuten tulentekopaikkoja.

Vyöhyke toimii suunnittelualueen virkistyskäytön painopistealueena. Vyöhykkeellä voidaan korvata olemassa olevaa tai rakentaa uutta palveluvarustusta. Reittejä ja polkuja voidaan kunnostaa sekä tarkoituksenmukaisella tavalla täydentää tai nykyaikaistaa.

78

Nimi Tarkoitus ja käyntimääräennuste Ohje Pinta-ala

Herajärven kierros (Kolin kansallispuisto)

Omatoiminen retkeily, vaellus Vyöhykkeen muodostavat Herajärven kierros -retkeilyreitti ja sen välitön lähiympäristö. Herajärven kierros soveltuu omatoimiretkeilijöille. Reitin varrella on runsaasti huollettua palveluvarustusta – kuten tulentekopaikkoja, telttailupaikkoja ja varaustupia.

Kolin retkeilyä ja luontomatkailua tukevat muut keskeiset alueet: Hiekkasaari, Iso-Korppi,

Likolahti, Pirunkirkko, Pärnälahti ja Rykiniemi

Omatoiminen retkeily, päiväretkeily, vaellus, luontomatkailun yritystoiminta

Vyöhyke tukee omatoimiretkeilijöitä ja luontomatkailuyritysten asiakkaita. Vyöhykkeellä on retkeilijöitä varten huollettua palveluvarustusta – kuten tulenteko- ja telttailupaikkoja sekä varaustupia.

Savijärven suon luontopolku Omatoiminen retkeily, päiväretkeily

Vyöhykkeen muodostaa Savijärven suon luontopolku.

Pinta-ala yhteensä ha, osuus suunnittelualueesta (%) 971 (27 %)

Yksityiset suojelualueet ja muut yksityisomistuksessa olevat alueet

Retkeily- ja luontomatkailuvyöhyke sijoittuu Metsähallituksen hallinnassa oleville valtionmaille lukuun ottamatta luontopolkua, joka kulkee osittain Savijärven suolla sijaitsevan luonnonsuojelualueen (YSA202346) kautta.

79

17B Vyöhykejako: syrjävyöhyke

Vastuuprosessi Alueiden hallinta Kartta Kuva 7: Suunnittelualueen vyöhykejako

Selite Syrjävyöhyke on alhaisen kävijätiheyden ja pinta-alaan nähden pienen käyntimäärän aluetta, missä käytön ohjaus suunnitellaan toteuttamaan tätä tavoitetta. Sinne soveltuvat erityisesti sellaiset käyttömuodot, joille alhainen kävijätiheys on erityinen arvo ja jopa edellytys. Vyöhykkeen käytön ohjauksessa huomioidaan erityisesti paikallisen väestön tarpeet alueen käyttöön.

Syrjävyöhyke

Yleismääräys: Syrjävyöhyke on alue, jonne ei ohjata kävijöitä aktiivisesti eikä rakenneta uutta palveluvarustusta. Aluetta voidaan käyttää erikseen määriteltyjen luontaiselinkeinojen tarpeisiin ja erämaaluonteeseen soveltuviin matkailupalveluihin – kuten opastettuihin retkiin. Muilla kuin luonnon-suojelualueilla vyöhykkeelle voi sijoittua myös luonnonvarojen hyödyntämiseen tähtääviä toimintoja. Syrjävyöhykkeellä liikkuminen on sallittu jokamiehenoikeuksien mukaisesti

Nimi Tarkoitus Ohje Pinta-ala

Kansallispuiston retkeily- ja luontomatkailuvyöhyk-keeseen sekä rajoitus-vyöhykkeeseen kuulumattomat alueet

Luonnonsuojelu, jokamiehenoikeuteen perustuva retkeily

Vyöhykkeelle ei osoiteta uusia polkuja tai palveluvarustusta. Vyöhyke pidetään mahdollisimman luonnontilaisena; sinne ei ohjata kävijöitä aktiivisesti eikä rakenneta uutta palveluvarustusta. Jokamiehen-oikeuteen perustuva liikkuminen on vapaata. Vyöhykkeellä voi olla yksittäisiä reittejä (lähinnä siirtymäreittejä) sekä rakenteita, joiden kunnostaminen ja laadun parantaminen on mahdollista. Avotulen teko on sallittu huolletuilla tulentekopaikoilla. Telttailu on sallittu siihen erikseen osoitetuilla paikoilla.

Vyöhykkeen metsiä voidaan käsitellä ennallistamisen sekä luonnon- ja maisemanhoidon tavoitteiden mukaisesti.

Huuhkajanvaara, Huurunlampi–Sammak-kolampi–Huurunrinne, Iso-Veteläinen, Savijärven suo, Verkkovaara

Luonnonsuojelu, jokamiehenoikeuteen perustuva retkeily ja luonnon käyttö

Vyöhykkeen muodostavat suunnittelualueeseen kuuluvat Huuhkajanvaara, Huurunlampi–Sammakko-lampi–Huurunrinne, Iso-Veteläinen, Savijärven rantasuot (lukuun ottamatta Savijärven suon luonto- polkua) ja Verkkovaara Natura-alueet.

Vyöhykkeelle ei osoiteta uusia polkuja tai palveluvarustusta. Vyöhyke pidetään mahdollisimman luonnontilaisena; sinne ei ohjata kävijöitä aktiivisesti eikä rakenneta uutta palveluvarustusta. Jokamiehen-oikeuteen perustuva liikkuminen on vapaata. Vyöhykkeellä voi olla yksittäisiä reittejä (lähinnä siirtymäreittejä) sekä rakenteita, joiden kunnostaminen ja laadun parantaminen on mahdollista. Avotulen teko on sallittu huolletuilla tulentekopaikoilla.

Vyöhykkeen metsiä voidaan käsitellä ennallistamisen ja luonnonhoidon tavoitteiden mukaisesti.

Pinta-ala yhteensä ha, osuus suunnittelualueesta (%) 2 654 (73 %)

Yksityiset suojelualueet ja muut yksityisomistuksessa olevat alueet

Koukkelonrinteen luonnonsuojelualue (YSA205391): Alueen halki kulkee Herajärven kierroksen retkeilyreitti.

80

17C Vyöhykejako: rajoitus- ja luonnonarvovyöhykkeet

Vastuuprosessi Alueiden hallinta Kartta Kuva 7: Suunnittelualueen vyöhykejako

Selite Rajoitusvyöhykkeellä liikkuminen on kielletty. Rajoituksilla turvataan alueen luontoarvoja. Rajoitukset voivat olla myös määräaikaisia. Perustettujen suojelualueiden ulkopuolisille maa- ja vesialueille ei voida hoito- ja käyttösuunnitelmassa määritellä liikkumisrajoituksia. Näille alueille on kuitenkin joskus tarpeen määritellä suosituksia liikkumisen tai maihinnousun rajoittamiseksi, jotta alueen erityiset luontoarvot pystyttäisiin turvaamaan.

Rajoitusvyöhykkeet

Rajoitusvyöhyke, yleismääräys: ”Vyöhyke säilyttää alueen luonnonsuojelulliset arvot liikkumis- tai muilla kävijöitä koskevilla rajoituksilla. Rajoitusvyöhyk-keet toteutetaan luonnonsuojelulakiin (1096/1996) perustuvalla järjestyssäännöllä, alueen perustamissäädöksellä tai yksityisten suojelualueiden rauhoi-tuspäätöksellä. Luonnonsuojelusyistä annettu rajoitus perustuu siihen, että eläimistön tai kasvillisuuden säilyminen sitä vaatii (luonnonsuojelulaki 18 ja 24 §:t). Rajoitusvyöhykkeitä ovat myös puolustusvoimien liikkumiskieltovyöhyke ja rajavyöhyke.”

Luonnonarvovyöhyke, yleismääräys: ”Vyöhyke koskee perustettujen suojelualueiden ulkopuolisia maa- ja vesialueita, joilla on erityisiä luontoarvoja ja joiden turvaamiseksi liikkumista tai maihinnousua suositellaan vältettävän tiettyinä aikoina. Tarvittaessa ELY-keskus voi maastoliikennelain 1 §:ssä tarkoitettujen haittojen ehkäisemiseksi kieltää tai rajoittaa moottorikäyttöisen ajoneuvon käyttöä tietyllä maa-alueella tai jääpeitteisellä vesialueella.”

Tarkoitus Luonnonsuojelu erityisen arvokkailla lintuluodoilla ja -saarilla

Rajoitusvyöhyke

Nimi Rajoitusaika Pinta-ala ha Peruste Olotila

Timosenluoto 1.5.–31.7. 0,6 Rajoitusvyöhyke on perustettu luonnonsuojelutarkoituksessa linnuston suojelemiseksi maastossa olevan ohjeistuksen mukaisesti. Rantautuminen ja liikkuminen on kielletty pesimäaikaan 1.5.–31.7.

Säilyvä

Nimetön (Romonsaarten SE-puolella)

1.5.–31.7. 0,4 Rajoitusvyöhyke on perustettu luonnonsuojelutarkoituksessa linnuston suojelemiseksi maastossa olevan ohjeistuksen mukaisesti. Rantautuminen ja liikkuminen on kielletty pesimäaikaan 1.5.–31.7.

Säilyvä

Tappi 1.5.–31.7. 0,5 Rajoitusvyöhyke on perustettu luonnonsuojelutarkoituksessa erityisen arvokkaan linnuston suojelemiseksi maastossa olevan ohjeistuksen mukaisesti. Rantautuminen ja liikkuminen on kielletty pesimäaikaan 1.5.–31.7.

Säilyvä

Laitasaari 1.5.–31.7. 0,3 Rajoitusvyöhyke on perustettu luonnonsuojelutarkoituksessa linnuston suojelemiseksi maastossa olevan ohjeistuksen mukaisesti. Rantautuminen ja liikkuminen on kielletty pesimäaikaan 1.5.–31.7.

Säilyvä

Pieni Hölö 1.5.–31.7. 0,3 Rajoitusvyöhyke on perustettu luonnonsuojelutarkoituksessa linnuston suojelemiseksi maastossa olevan ohjeistuksen mukaisesti. Rantautuminen ja liikkuminen on kielletty pesimäaikaan 1.5.–31.7.

Säilyvä

Matoset 1.5.–31.7. 0,5 Rajoitusvyöhyke on perustettu luonnonsuojelutarkoituksessa erityisen arvokkaan linnuston suojelemiseksi maastossa olevan ohjeistuksen mukaisesti. Rantautuminen ja liikkuminen on kielletty pesimäaikaan 1.5.–31.7.

Säilyvä

Pieni Purjesaari 1.5.–31.7. 0,3 Rajoitusvyöhyke on perustettu luonnonsuojelutarkoituksessa linnuston suojelemiseksi maastossa olevan ohjeistuksen mukaisesti. Rantautuminen ja liikkuminen on kielletty pesimäaikaan 1.5.–31.7.

Säilyvä

81

Nimi Rajoitusaika Pinta-ala ha Peruste Olotila

Sikosaari 1.5.–31.7. 0,3 Rajoitusvyöhyke on perustettu luonnonsuojelutarkoituksessa linnuston suojelemiseksi maastossa olevan ohjeistuksen mukaisesti. Rantautuminen ja liikkuminen on kielletty pesimäaikaan 1.5.–31.7.

Säilyvä

Iso-Hölön eteläkärki

1.5.–31.7. 0,15 Rajoitusvyöhyke on perustettu luonnonsuojelutarkoituksessa erityisen arvokkaan linnuston suojelemiseksi maastossa olevan ohjeistuksen mukaisesti. Rantautuminen ja liikkuminen on kielletty pesimäaikaan 1.5.–31.7.

Uusi

Hiekkapakka, Suuri-Kopran pohjoiskärki, Purje-saaren eteläkärki

1.5.–31.7. 0,44 Rajoitusvyöhyke on perustettu luonnonsuojelutarkoituksessa erityisen arvokkaan linnuston suojelemiseksi maastossa olevan ohjeistuksen mukaisesti. Hiekkapakka ja Suuri-Kopran pohjoiskärki ovat tärkeitä myös lintujen lepäilypaikkoina. Rantautuminen ja liikkuminen on kielletty pesimäaikaan 1.5.–31.7.

Uusi

Romonsaarten pikkuluodot (5 kpl)

0,7 Romonsaarten pohjoiset pikkusaaret eivät kuulu rajoitusosaan (liikkumista ja häiriötä niillä saattaa olla joka ta-pauksessa; jo se vaikuttaa linnustoon).

Poistuva

Hiekkasaarten pikkuluodot (2 kpl)

0,5 Virkistyskäyttöä ohjataan viereisille Hiekkasaarille (liikkumista ja häiriötä niillä on siis joka tapauksessa; jo se vaikuttaa linnustoon).

Poistuva

Rajasaari 0,3 Sijaitsee lähellä mannerrantaa, ei niin merkityksellinen järvilinnuston kannalta. Poistuva

Pinta-ala yhteensä 3,79 Osuus suunnittelualueesta (%) 0,1 %

Luonnonarvovyöhyke

Ei ole

Pinta-ala yhteensä Osuus suunnittelualueesta (%)

Yksityiset suojelualueet ja muut yksityisomistuksessa olevat alueet

Rajoitusvyöhykkeet sijoittuvat Metsähallituksen hallinnassa oleville valtionmaille.

82

Kuva 7. Suunnittelualueen vyöhykejako. Suunnittelualueella on kolme maankäytön vyöhykettä: retkeily- ja luontomatkailuvyöhyke, syrjävyöhyke sekä rajoitusvyöhyke. Retkeily- ja luontomatkailuvyöhykkeeseen kuuluvat keskeisesti Ukko-Kolin palvelukeskuksen, rinnekes-kuksen ja sataman alueet ympäristöineen, Kolin ja Herajärven perinnepihat ympäristöineen, Kolin päivä-reitit mukaan lukien luontopolut ja Kolin kulttuuriympä-ristöt sekä Herajärven kierros. Vyöhykkeeseen kuulu-vat lisäksi mm. Likolahden alue sekä Pielisen saarista Hiekkasaari ja Iso-Korppi, jonne pyritään ohjaamaan erityisesti vesillä liikkuvia retkeilijöitä. Rajoitusvyöhykkeeseen, jolle esitetään maihinnousu- ja liikkumisrajoitusta 1.5.–31.7. erityisen arvokkaan linnuston suojelemiseksi ja pesinnän turvaamiseksi, kuuluvat seuraavat pienet saaret ja luodot (järjestyksessä pohjoisesta etelään): Timosenluoto, noin 400 m Romonsaarten kaakkoispuolella sijaitseva nimetön saari, Tappi, Laitasaari, Pieni Hölö, Iso-Hölön eteläkärki, Matoset, Hiekkapakka, Suuri-Kopran pohjoiskärki, Pieni Purjesaari, Purjesaaren eteläkärki ja Sikosaari. Rajoitus turvaa linnuille mahdollisimman häiriöttömän pesimäkauden ja parantaa lintujen pesimätuloksia. Rajoituksista ei aiheudu merkittävää haittaa alueen virkistyskäytölle, sillä rajoitukset koskevat pieniä saaria ja luotoja, joille ei muutoinkaan ohjata kävijöitä aktiivisesti. Palveluvarustus sekä retkeily ja luontomatkailu ohjataan pääsääntöisesti retkeily- ja luontomatkailu-vyöhykkeelle. Syrjävyöhykkeelle ei aktiivisesti ohjata virkistyskäyttöä, mutta liikkuminen on sallittu jokamiehenoikeuksien mukaisesti. © Metsähallitus 2017, © Suomen ympäristökeskus 2017, © Karttakeskus Oy, Lupa L5293, © Maanmit-tauslaitos 1/MML/17

83

TOTEUTUS

18 Luonnonsuojelun ja -hoidon toimenpiteet

Vastuuprosessi Luonnonsuojelu Kartta Luonnonsuojelun toimenpiteet

Selite

Lomakkeella täsmennetään tavoitteenasettelun yhteydessä mainittuja toimenpiteitä siten, että toimenpiteiden laji, suuruusluokka ja sijainti tulee määritettyä riittävällä tarkkuudella. Toimenpiteiden teknisen toteutuksen kuvaus ja tarkempi ohjeistus tapahtuvat toimenpidesuunnitel-missa. Luonnonsuojelun toimenpiteet kohdistuvat luontotyyppeihin ja lajeihin – esimerkiksi ennallistamisen tai perinnebiotooppien hoidon muodossa.

Toimenpide Kiireelli-

syys- aste7

Pinta-ala (ha) tai muu yksikkö

Toimenpi-desuunni-

telma

Aikaisemmin toteu-tettu tai jatkuvassa

hoidossa oleva (ha)

Yksityiset suojelu-alueet

Kuvaus

3.1.1) Perinnebiotoopin hoito 3.2.1) Perinnebiotoopin hoito 3.2.2) Lajiston hoito

Suuri

Uusia, hoitoa kaipaavia kohteita

hoidetaan resurssien mu-

kaan

On 20,9

Perinnebiotooppeja hoidetaan vuosittain parhaiden käytäntöjen mukaisesti (kaskeaminen, niitto ja laidun-nus).

Kaskimetsistä, niityistä, ahoista ja laitumista laaditaan priorisointilista, johon kuvataan nykyisin hoidossa olevat kohteet sekä potentiaaliset uudet hoitokohteet.

Kartoitetaan uusia yhteistyötahoja nykyisten (mm. WWF ja Kolin kotiseutuyhdistys) lisäksi.

3.3.1) (Erityisesti) suojelta-van lajin esiintymien kartoitus/tarkistus

Suuri

Ei arvioitu On Ei arvioitu

Kasvillisuuden ja perhoslajiston seurantaa jatketaan, sekä aloitetaan seuranta tarvittaessa muutamalla uudella hoi-tokohteella valtakunnallisen seurantaohjelman mukai-sesti.

3.4.1) Perinnebiotoopin hoito (kaskeaminen)

Suuri

0,5 ha vuodessa Päivitetään 14 Kolin kansallispuiston kaskisuunnitelma päivitetään, ja kansallispuistossa poltetaan keskimäärin yksi kaski kesässä perinteisin menetelmin.

3.5.1) (Erityisesti) suojelta-van lajin esiintymien kartoitus/tarkistus

Suuri

- Ei tarvita Ei arvioitu Uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien havaintopaikka-tarkastuksia tehdään säännöllisesti hoidon vaikuttavuus-seurantakohteilla sekä muilla perinnebiotoopeilla.

7 asteikko: suuri = toteutetaan 5 vuoden kuluessa, pieni = toteutetaan myöhemmin suunnitelmakaudella

84

Toimenpide Kiireelli-

syys- aste8

Pinta-ala (ha) tai muu yk-

sikkö

Toimenpide-suunnitelma

Aikaisemmin toteutettu tai jatkuvassa hoidossa

oleva (ha)

Yksityiset suojelu-alueet

Kuvaus

4.1.1) Inventointi: vedenalainen/ luontotyyppi, lajit

4.1.2) (Erityisesti) suojel-tavan lajin esiinty-mien kartoitus/tarkistus

Suuri Hoidettu pinta-ala vuosittain

Ei tarvita Kuviotietojen päivitys erityisesti ennallistamisen ja luonnonhoidon toteutuksen jälkeen.

1.2.1) Maisemanhoito 4.2.1) Ennallistaminen

Suuri

- On

Metsien ennallistamispol-tot 3–7 vuoden välein

(palojatkumoalue). Met-siä

poltettu 21 ha, lahopuuta lisätty tai pienaukotettu

133 ha, soita ennallistettu 30 ha

Metsien ennallistamissuunnitelmaa toteutetaan ja päivitetään erityisesti ennallistamispolttoja suosien.

Soiden ennallistamista jatketaan, ja suunnitelma päivitetään tarvittaessa. Laaditaan Savijärven ja Iso-Ve-teläisen soiden ennallistamissuunnitelma.

Suunnittelussa ja toteutuksessa huomioidaan maisema-arvot.

1.2.1) Maisemanhoito 4.2.2) Luonnonhoito

Suuri -

Lehtojenhoito-suunnitelma on, valkoselkätikka-metsän hoito-suunnitelma

laaditaan

Lehtojen ja tikkametsien hoito jatkuvaa. Lehtoja

hoidettu 30 ha

Lehtojenhoitosuunnitelmaa toteutetaan ja tarvittaessa päivitetään.

Laaditaan valkoselkätikkametsien hoitosuunnitelma. Suunnittelussa ja toteutuksessa huomioidaan maisema-

arvot.

4.2.3) Veden/kosteikon kunnostaminen

Suuri - Laaditaan - Inventoidaan alueen pienvedet, laaditaan pienvesien hoi-tosuunnitelma ja ryhdytään toteuttamaan sitä.

4.3.1) (Erityisesti) suojeltavan lajin esiintymien kartoitus/tarkistus

Suuri - Ei tarvita -

Suojeltavien lajien seuranta boreaalisissa metsissä, soilla ja lehdoissa.

Uhanalaisten ja direktiivilajien havaintopaikka- tarkastuksia tehdään säännöllisesti muillakin kuin hoidon vaikuttavuusseurannassa olevilla kohteilla.

8 asteikko: suuri = toteutetaan 5 vuoden kuluessa, pieni = toteutetaan myöhemmin suunnitelmakaudella

85

Toimenpide Kiireelli-

syys- aste9

Pinta-ala (ha) tai muu yk-

sikkö

Toimenpide-suunnitelma

Aikaisemmin toteutettu tai jatkuvassa hoidossa

oleva (ha)

Yksityiset suojelu-alueet

Kuvaus

7.1.2) Yhteistyö Suuri

- - Jatkuva toimenpide

Järjestetään säännöllisesti yhteistyöpalavereja Metsän-tutkimuslaitoksen, GTK:n, Itä-Suomen yliopiston ja muiden tutkimuslaitosten kanssa. Tavoitteena on kartut-taa lajistotietoja edelleen sekä saada tietoa luonnonhoidon ja ennallistamisen vaikutuksista, minkä perusteella alueen hoitoa voidaan kohdentaa lajien ja elinympäristöjen kannalta tarkoituksenmukaisesti.

Lisätietoja

Suunnittelualueeseen kuuluvien yksityisten luonnonsuojelualueiden mahdolliset hoitotarpeet on tarkistettu maastossa vuonna 2012 Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen edusta-jan kanssa ja todettu, ettei hoitotarpeita ole.

9 asteikko: suuri = toteutetaan 5 vuoden kuluessa, pieni = toteutetaan myöhemmin suunnitelmakaudella

86

19 Kulttuuriperinnön suojelun toimenpiteet

Vastuuprosessi Luonnonsuojelu Kartta Kulttuuriperinnön suojelun toimenpiteet

Selite Lomakkeella täsmennetään tavoitteenasettelun yhteydessä nimettyjä toimenpiteitä siten, että toimenpiteiden laji, suuruusluokka ja sijainti tulee määritettyä riittävällä tarkkuudella. Toimenpiteiden teknisen toteutuksen kuvaus ja tarkempi ohjeistus tapahtuvat toimenpidesuunnitelmissa. Kulttuuriperinnön suojelun toimenpiteitä ovat rakennusperintöön, maisemaan sekä arkeologisiin kohteisiin liittyvät kunnostus- ja hoitotoimet.

Kulttuuriperintöinventointi Ei tehdä Tehty Päivitetään Täydennetään Vuosi 2010–2012

Rakennusperintö

Toimenpidelaji Kiireellisyys-

aste10 Kunnostettava tai hoidettava kohde

Kuvaus Kpl Toimenpide-suunnitelma

1.2.1) Maisemanhoito 2.1.1) Rakennusperinnön

kunnostaminen Suuri Muu merkittävä rakennus

Kolin kansallispuiston historiallisille rakennuksille tehdään kuntoarviointi sekä pitkän ajan ylläpito- ja korjaussuunnitelma

n. 35 Laaditaan

1.2.1) Maisemanhoito 2.1.2) Rakennusperinnön suojelu

Suuri Muu merkittävä rakennus Poikolan vanhalle tilalle tehdään korjaus ja ylläpitosuunnitelma, jolla varmistetaan kohteen säilyminen

3 Laaditaan

Maisematarkastelu

Kaikki kohteet sijaitsevat valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella, ja toimenpiteissä pitää huomioida maisemavaikutuksia.

Yksityiset suojelualueet

Lisätietoja

Kohteiden autenttisuus ja kunto vaihtelevat suuresti, mikä on huomioitava suunnittelussa. Korjaussuunnittelu tähtää lähinnä ylläpitäviin toimenpiteisiin. Rakennettuja ympäristöjä, joita voidaan kehittää nähtävyyksinä (kävijöille esiteltävinä kohteina), ovat esim. Turula, Ollila, Mattila, Ala-Murhi, Ylä-Murhi, Seppälä, Lakkala ja Poikola. Katso raportti ”Kolin kansallispuiston kulttuuriperintökohteiden inventointi”.

Arkeologiset kohteet

Toimenpidelaji Kiireellisyys-

aste11 Hoidettava kohde Kuvaus Kpl

Toimenpide-suunnitelma

1.2.1) Maisemanhoito 2.2.1) Arkeologisen kohteen hoito

Pieni Muinaisjäännösrekisterissä/ muu arkeologinen kohde

Kolin kansallispuiston kohteet arvioidaan ja tehdään tarvittavat hoitosuunnitelmat

Laaditaan

Maisematarkastelu

Kaikki kohteet sijaitsevat valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella, ja toimenpiteissä pitää huomioida maisemavaikutuksia.

87

Yksityiset suojelualueet

Lisätietoja

Arkeologiset kohteet, joita kannattaa kehittää nähtävyyskohteina, ovat esim. Uhrihalkeama, Vaaralanaho, Pärnälänkorpi 1–3, Porttiaho, Turusenautio ja Purolanaho. Katso raportti ”Kolin kansallispuiston kulttuuriperintökohteiden inventointi”.

Muut toimenpiteet

1) Kolin kansallispuistolle tehdään maisemainventointi ja laaditaan maisemanhoitosuunnitelma – jos MaisGis-hanke toteutuu – tueksi muille toimenpiteille. 2) Maisemavaikutusarviointi tehdään luonnonhoito- ja muiden hoito- tai kunnostussuunnitelmien yhteydessä. 3) Käynnistetään yhteistyö Itä-Suomen yliopiston kanssa perimätiedon keräämiseksi ja tutkimiseksi.

10 asteikko: suuri = toteutetaan 5 vuoden kuluessa, pieni = toteutetaan myöhemmin suunnitelmakaudella 11 asteikko: suuri = toteutetaan 5 vuoden kuluessa, pieni = toteutetaan myöhemmin suunnitelmakaudella

88

20A Luonnon virkistyskäyttö: retkeilyn ja luontomatkailun toimenpiteet

Vastuuprosessi Luonnon virkistyskäyttö

Selite Lomakkeella täsmennetään luonnon virkistyskäyttöä – lähinnä retkeilyä ja luontomatkailua – koskevia, tavoitteenasettelun yhteydessä nimettyjä toimenpiteitä. Toimenpiteiden laji, suuruusluokka ja sijainti määritellään riittävällä tarkkuudella. Toimenpiteiden teknisen toteutuksen kuvaus ja tarkempi ohjeistus tapahtuvat toimenpidesuunnitelmissa.

Nykyinen käyntimäärä Vuosi Kysynnän kuvaus (nykytila)

125 600 2012 Tyypillinen Kolin kansallispuiston kävijä on 25–54-vuotias suomalainen, joka saapuu omalla autolla perheensä kanssa 3,1 tunniksi ihailemaan kansallismaisemaa. Vilkkain kuukausi on heinäkuu. Yöpyjiä on kävijöistä kolmasosa, ja he viipyvät keskimäärin 2,9 vuoro-kautta. Kävijöistä noin 40 % käytti yrittäjien palveluja. Ukko-Kolilla vierailee 89 % kävijöistä.

Käyntimääräennuste Vuosi Kysynnän kuvaus (tavoite)

175 000 2022

Kansallispuiston tunnettuus lisääntyy luontomatkailun yleisen suosion kasvun ja alueellisten matkailun kehittämishankkeiden kautta tunnustettuna Kolin alueen vetovoimatekijänä. Venäläisten matkailijoiden osuus lisääntyy. Ympärivuotisena luonnosta hyvä olo -kohteena Kolin kansallispuiston käyntimäärä jakaantuu entistä tasaisemmin koko vuodelle. Kävijöiden viipymä pitenee ja käynnit jakautuvat koko kansallispuiston alueelle. Kävijät käyttävät enemmän palveluita, ja kansallispuiston paikallistaloudelliset vaikutukset kaksinkertaistuvat nykyisestä (5,2 milj. € / 69 htv).

Luontomatkailusuunnitelma Vuosi Vuosi Vuosi Lisätietoja

Ei tehdä Tehty 2010 Tehdään Päivitetään 2015 Luontomatkailusuunnitelma on tehty Kolin–Ruunaan alueelle. Suunnitelma päivitetään samalla Europarc-sertifikaatin strategiaksi tulevalle kaudelle.

Opastusviestintäsuunnitelma Vuosi Vuosi Vuosi Lisätietoja

Ei tehdä Tehty Tehdään 2014 Päivitetään Kolin kansallispuistolle ei tehdä erillistä opastusviestintäsuunnitelmaa. Mikäli opastus-viestinnälle tehdään yhtenäinen suunnitelma, kohdealueena on Kolin–Ruunaan alue.

Toimenpide Kuvaus

1.1.1) Maisemanhoito 1.1.2) Palveluvarustuksen

rakentaminen

Maisema-arvot otetaan huomioon, kun suunnitellaan Likolahden tulentekopaikan kattamista. Laskettelurinteiden ilmajohtoja pyritään muuttamaan maakaapeleiksi.

3.6.1) Opastusaineiston laatiminen ja ylläpito (ml. verkkosivut)

Kolin kansallispuiston vapaaehtoistoiminnasta laadittavilla uusilla luontoon.fi-sivuilla kerrotaan perinnebiotooppien hoidosta mm. talkoo-leirien ja lammaspaimennuksen esittelyn yhteydessä. Luontokeskus Ukon jakamaa tietoa päivitetään mm. seurantatiedon perusteella.

3.6.2) Maasto-opastusaineiston laatiminen ja ylläpito

Perinnebiotooppeja hoitavista laiduneläimistä kerrotaan Lakkalassa, Seppälässä, Turulassa, Ollilassa ja Mattilassa maasto-opastein, joiden sisältö päivitetään vuosittain. Luonnonhoito Life -hankkeen toimenpidealueille tehdään hankevaroin infotaulut, joissa kerrotaan perinnebiotooppien ja lehtojen hoidosta.

89

Toimenpide Kuvaus

3.6.3) Viestintä

Perinnebiotooppien kasvi- ja eläinlajit pidetään esillä puiston viestinnässä. Perinnebiotooppien hoitamisesta kerrotaan vuosittain laiduneläimistä ja lammaspaimennuksesta kertovan tiedotuksen yhteydessä. Perinnebiotooppien hoidosta kerrotaan myös laiduneläimiin liittyvien Retkiviikon tapahtumien yhteydessä sekä Kasken kierros -luontopolun opastusten yhteydessä. Kasken kierros -luontopolun sisältöä päivitetään tarvittaessa. Vuonna 2013 Kolin kansallispuiston viestinnän painopistealueena on lajistoviestintä.

4.4.1) Opastusaineiston laa-timinen ja ylläpito

Paimenen polku -luontopolun luontotaulut ja reittiseloste uusitaan. Ennallistajan polku -luontopolun sisältöä päivitetään tarvittaessa. Luonto-keskus Ukon pysyvän näyttelyn uusimisen yhteydessä varmistetaan, että retkeilijät saavat riittävät tiedot boreaalisten luonnonmetsien, lehtojen ja lettojen ominaispiirteistä, kasvi- ja eläinlajeista sekä hoidon tavoitteista ja menetelmistä. Luontokeskus Ukon jakamaa tietoa päivitetään mm. seurantatiedon perusteella.

4.4.2) Maasto-opastusai-neiston laatiminen ja ylläpito

Paimenen polku -luontopolun luontotaulut uusitaan. Sekä kuusen että koivun geenireservimetsistä suunnitellaan ja toteutetaan infotaulut maastoon. Luonnonhoito Life -hankkeen hoitokohteille laaditaan opastaulut.

4.4.3) Viestintä

Uudistuneen Paimenen polun avaamisesta viestitään. Lehtojen hoidosta kerrotaan lehdistötiedottein osana Luonnonhoito Life -hankkeen viestintää. Kaskeamisesta tiedotetaan vuosittain kasken polton, kaskiviljelyn ja sadonkorjuun yhteydessä. Vuonna 2013 tiedotetaan uudesta kaskisuunnitelmasta. Kaskeamisesta viestitään myös vuonna 2013 järjestettävän ympäristötaidefestivaalin yhteydessä, jolloin avataan Kaskigalleria-ympäristötaidenäyttely.

5.2.1) Maasto-opastusai-neiston laatiminen ja ylläpito

Geologisista arvoista kertovaa Kolinuuron kierros -luontopolkua ylläpidetään, ja sisältöä päivitetään tarvittaessa GTK:n kanssa.

5.2.2) Viestintä Geologisista arvoista kerrotaan vierasryhmille Luontokeskus Ukon pysyvän näyttelyn opastuksissa sekä multivisioesityksessä.

6.1.1) Virkistyskäytön edistäminen (markkinointi)

Metsähallitus ja yhteistyökumppanit tiedottavat aktiivisesti Kolin kansallispuistosta sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Koli profiloituu aktiivisen tekemisen kohteeksi, missä voi kokea aitoja luontoelämyksiä. Viestintä alueesta on yhtenäistä. Metsähallitus ja alueen toimijat viestivät samoin tavoittein ja viestein.

Europarc-sertifikaattia ja Biosfäärialuetta (UNESCO) hyödynnetään kansainvälisessä markkinoinnissa.

6.2.1) Luontomatkailun yh-teistyösopimusten solmiminen

Metsähallitus tarjoaa puitteet luontomatkailun yritystoiminnalle. Luontopalvelujen tavoitteena on yhteistyösopimuksen laatiminen aina, kun yritys käyttää kansallispuistoa tai muutoin selvästi profiloituu siihen. Sopimukset tehdään aina määräajaksi, yleensä kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Metsähallitus tavoittelee sitä, että suojelualueilla tapahtuva yritystoiminta perustuu kestävän luontomatkailun periaatteisiin. Yritykset, jotka sitoutuvat näihin periaatteisiin saavat mm. yrityksen tiedot ja linkityksen luontoon.fi-verkkopalveluun, käyttöoikeuden alueen tunnukseen, erilaisia raportteja luonnosta ja kävijäseurannasta jne. Lisäksi yhteistyöyritysten kanssa järjestetään säännöllisesti tapaamisia, jolloin vaihdetaan kuulumisia ajankohtaisista asioista.

90

Toimenpide Kuvaus

6.2.2) Kävijäseuranta

Kävijäseuranta toteutetaan laskureilla maastossa ja laskentana palvelupisteissä. Reittien käyttöastetta seurataan osana kävijäseurantaa. Asiakasseurantojen työkaluna on ASTA-tietojärjestelmä. Se on tietovarasto, johon tallennetaan ja josta raportoidaan asiakasseurannan tietoja erilaisilla aika-, alue- ja aineistorajauksilla. ASTA-tietojärjestelmään on liitetty Metsähallituksen ja Metsäntutkimuslaitoksen yhdessä kehittämä paikallistaloudellisten vaikutusten arviointijärjestelmä PAAVO.

Kävijäseurantaan liittyviä kestävän luontomatkailun mittareita alueella ovat kävijöiden kokemus kuluneisuudesta, kävijöiden kokemus roskaisuudesta, polttopuun menekki, kulttuuriperintöön tutustumisen tärkeys, luontokeskus Ukon sekä Alamajan ja Kolin Ryynäsen käyntimää-rät, luontoon.fi-sivujen käyntimäärä, luonnon kokemisen tärkeys kävijöille Kolilla, Kolin kansallispuiston käyntimäärä, kokemus muiden kävijöiden käytöksestä sekä kävijätyytyväisyysindeksi.

6.3.1) Luontomatkailun tuotekehittely

Metsähallitus tarjoaa puitteet luontomatkailun yritystoiminnalle ja tekee tuotekehittelyä näiltä osin. Luontomatkailun tuotekehittely on pääsään-töisesti matkailuyritysten toimintaa. Tuotekehittelyä käsitellään tarkemmin luontomatkailusuunnitelmassa Kolin–Ruunaan alueelle. Siinä on kuvattu suojelu- ja retkeilyalueiden luontomatkailulle päämäärät, niitä tarkentavat tavoitteet sekä tavoitteiden toteuttamiseen tähtäävät toimenpiteet.

Kolin kansallispuiston kävijöiden rahankäytön paikallistaloudelliset vaikutukset lasketaan vuosittain.

6.3.2) Palveluvarustuksen yl-läpito

Palveluvarustusta kehitetään kävijöiden seurannan, asiakaspalautteen ja kulumisen seurannan kautta saatujen tulosten mukaisesti. Pääsään-töisesti kansallispuiston palveluvarustus on nykyisellään riittävä. Hoidon painopisteenä on reittien ja rakenteiden ylläpito sekä kunnostus. Rakenteiden kuntoa seurataan rakennetun omaisuuden tietojen hallintajärjestelmällä (REISKA). Pyritään siihen, ettei kansallispuistossa ole luokkaan huono kuuluvia rakenteita. Nykyistä palveluvarustusta tukevia rakenteita voidaan tehdä. Periaatteena on kuitenkin, ettei huollettavien kohteiden määrä nykyisestään merkittävästi kasva.

Kolin kansallispuistosta annetun asetuksen (674/1991) 7 §:n mukaisesti alueella sijaitsevat matkailupalvelujen ja rinnetoimintojen alueet ja toiminnot turvataan Kolin kansallispuistoa toteutettaessa. Rakennuksiin ja merkittäviin rakennelmiin liittyvistä peruskorjauksista päättää ympäristöministeriö.

Tekniikaltaan vanhentunut maisemahissi uusitaan erikseen tehtävän suunnitelman mukaisesti. Selvitetään mahdollisuus siirtyä hotellin ja luontokeskuksen lämmityksessä pääosin maalämpöön. Jos maalämpö on mahdollista, se

toteutetaan. Pysäköintialueilta Yläpihalle johtavat portaat katetaan ja valaistaan talvikäytön mahdollistamiseksi. Reittejä kestävöidään ja maasto-opastusta selkeytetään Mäkrävaaralla sekä Vaarojen maraton -juoksutapahtuman reitillä. Liikuntarajoitteisten mahdollisuutta tutustua nähtävyyksiin pyritään parantamaan niissä kohteissa, joissa se maaston osalta on mahdollista.

7.2.1) Opastusaineiston laatiminen ja ylläpito

Tutkimustuloksia hyödynnetään Kolin kansallispuiston internetsivujen ja Luontokeskus Ukon uuden näyttelyn sisällöntuotannossa.

7.2.2) Maasto-opastusaineis-ton laatiminen ja ylläpito

Tutkimustuloksia hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan uusia maasto-opasteita laadittaessa.

7.2.3) Viestintä Tutkimustuloksista kerrotaan Kolin kansallispuiston luontoon.fi-sivuilla, sosiaalisessa mediassa sekä lehdistötiedotteiden avulla.

8.1.1) Maasto-opastusaineis-ton laatiminen ja ylläpito

Retkeilyreittien maasto-opasteita ylläpidetään ja uusitaan aina tarpeen vaatiessa koko puiston alueella. Paimenen polun luontotaulut uusitaan myös sisällöltään. Geenireservimetsistä kertovat kohdeopasteet uusitaan.

91

Toimenpide Kuvaus

8.1.2) Opastusaineiston laatiminen ja ylläpito

Opastusaineisto pidetään ajan tasalla kenttätiimin ja luontokeskuksen henkilökunnan hyvällä yhteistyöllä.

8.1.3) Opastus maastossa/ palvelupisteessä

Luontokeskus Ukko on pääsääntöisesti auki päivittäin ympäri vuoden lukuun ottamatta syystalven huoltotaukoa. Opastuksesta luontokeskuk-sessa vastaavat Metsähallituksen asiakasneuvojat, jotka opastavat asiakkaita entistä enemmän myös maastossa. Luontokeskusta näyttelyineen kehitetään ja tapahtumien määrää lisätään.

8.2.1) Opastus maastossa/ palvelupisteessä

Ympäristövastuullisuus, luonnon kunnioittaminen ja ympäristökasvatus ovat taustalla kaikessa opastusviestinnässä. Luontokeskus Ukossa järjestetään tapahtumia ja ohjelmaa, joiden tavoitteena on, että vierailijan tietämys Kolin luonnosta ja kulttuuriperinnöstä

kasvaa.

8.2.2) Ympäristökasvatus

Karelia ENPI Tourism -hankkeessa Quality for Cross Border Practices in Ecotourism laaditaan konsepti kansainvälisen leirikoulun järjestämiselle. Pilottileirikoulu järjestetään suomalais-venäläisenä yhteistyönä toukokuussa 2013. Leirikouluryhmille ja nuorten leireille kerrotaan kansallispuiston luonnosta sekä tarjotaan mahdollisuutta osallistua kansallispuiston töihin.

Vapaaehtoistoiminnan muotoja lisätään.

8.3.1) Sidosryhmätilaisuuk-sien järjestäminen

Teemme yhteistyötä yksittäisten yritysten sekä alueellisten, maakunnallisten ja valtakunnallisten toimijoiden kanssa saavuttaaksemme molemminpuolisia markkinointihyötyjä sekä palvellaksemme paremmin yhteisiä asiakkaita.

Yhteistyöyrityksille järjestetään koulutustilaisuuksia. Metsähallitus on Kolin Matkailuyhdistys ry:n jäsen, ja sitä kautta tiiviisti mukana alueen matkailun kehittämisessä.

Kolin kyläläisten ja Metsähallituksen yhteistyöryhmä kokoontuu kaksi kertaa vuodessa.

8.4.1) Näyttelyn laatiminen/päivitys

Luontokeskus Ukon pysyvä näyttely uusitaan vuonna 2014. Näyttelyssä säilytetään nykyiset toimivat elementit. Näyttelyä kehitetään elämyksellisempään ja osallistavampaan suuntaan. Näyttelyyn tutustuessa pääsee jatkossa käyttämään lähes kaikkia aisteja (näkö, kuulo, haju, tunto, tasapaino).

8.4.2) Opastus maastossa/ palvelupisteessä

Luontokeskus Ukon asiakasneuvojat ovat jatkossa enemmän myös maastossa.

Yhteenveto

92

20B Luonnon virkistyskäyttö: palveluvarustus

Vastuuprosessi Luonnon virkistyskäyttö Kartta Kuvat 8A–C: Nykyinen ja suunniteltu palveluvarustus

Selite Palveluvarustuslomakkeessa käsitellään rakennuksia (esim. autio- ja varaustuvat), rakennelmia (esim. laavut, kodat) sekä reittejä. Lomakkeen tarkoituksena on täsmentää tavoitteenasettelun yhteydessä mainittuja toimenpiteitä siten, että toimenpiteiden laji, suuruusluokka ja sijainti tulee määritettyä riittävällä tarkkuudella.

Toimenpide Kuvaus Kiireellisyys-

aste12 Toimenpide-suunnitelma

1.1.1) Maisemanhoito 1.1.2) Palveluvarustuksen

rakentaminen

Saarten palveluvarustuksen rakentamisessa ja Likolahden tulentekopaikan kattamisessa otetaan huomioon maisemalliset arvot. Telttailupaikat ja tulentekopaikka sijoitetaan siten, että rakenteet eivät vaaranna maisemallisia arvoja.

Suuri

5.1.1) Palveluvarustuksen yl-läpito (rakennukset, rakenteet, reitit)

Pirunkirkon ja Uhrihalkeaman rakenteita ylläpidetään siten, että estetään geologisten arvojen tuhoutuminen. Pieni

6.3.3) Palveluvarustuksen rakentaminen

Kolin kansallispuistosta annetun asetuksen (674/1991) 7 §:n mukaisesti alueella sijaitsevat matkailu- palvelujen ja rinnetoimintojen alueet sekä toiminnot turvataan Kolin kansallispuistoa toteutettaessa. Rakennuksiin ja merkittäviin rakennelmiin liittyvistä peruskorjauksista päättää ympäristöministeriö.

Rinneturvallisuuden takia Ipatin rinne valaistaan erikseen tehtävän valaistussuunnitelman mukaisesti. Perustetaan luonnonläheinen oppimisympäristö / ulkokuntoilupiste / lasten aktiviteettipaikka purettavan

savusaunan läheisyyteen, avoimelle kentälle. Rinnetuvan läheisyyteen rakennetaan uusi tulentekopaikka, joka on myös kesämatkailijoiden käytössä. Kehätien länsipuolelle rakennetaan uusi tulentekopaikka, kuivakäymälä ja liiteri korvaamaan Havukan-

korvesta purettavat palvelurakenteet. Likolahden tulentekopaikka katetaan. Uusi polku rakennetaan Harivaaran risteyksestä Turulaan. Selkolaan rakennetaan yhdistetty puutavara- ja polttopuusuoja kansallispuiston huoltoa varten. Telttailu sallitaan seuraavissa saarissa: Hiekkasaari ja Iso-Korppi. Telttailu sallitaan myös Likolahden tulenteko-

paikalla. Otetaan käyttöön uusi lumikenkäilyreitti: Ukko-Koli–Vaaralanaho–Satama–Rinnetupa. Tarvittaessa

laajennetaan huippujen lumikenkäilyreittiä Tarhapurolle Mäkränahon kautta.

Suuri

6.3.4) Palveluvarustuksen purkaminen

Havukankorven tulentekopaikka palvelurakenteineen puretaan hankalan huollettavuuden vuoksi. Ukko-Kolilla sijaitseva savusauna ja sen viereinen epävirallinen tulipaikka puretaan.

12 asteikko: suuri = toteutetaan 5 vuoden kuluessa, pieni = toteutetaan myöhemmin suunnitelmakaudella

93

Yksityiset suojelualueet ja muut yksityisalueet

Yksityisillä luonnonsuojelualueilla toimintaa ohjaavat alueiden rauhoitusmääräykset (Liite 1). Yksityisille luonnonsuojelualueille ei ole suunniteltu palveluvarustukseen liittyviä toimenpiteitä.

Lisätietoja

Maisema-arviointi tehdään kaikkien toimenpiteiden osalta ennen toteuttamista. Suunnittelualueen retkeilyrakenteet suunnitellaan ja toteutetaan siten, ettei kulumista aiheudu tai sitä aiheutuu mahdollisimman vähän. Erityisesti kansallispuiston saarien harjuluonto otetaan huomioon palvelurakenteiden sijoittelun yhteydessä.

Yhteenveto

94

Kuva 8A. Nykyinen ja suunniteltu palveluvarustus. Suunnittelualueen nykyisen reitistön muodostavat Herajärven kierros sekä Kolin kansallispuiston päivä-reitit: Ukko-Koli, Akka-Koli, Paha-Koli, Huippujen kierros, Sataman polku, Mäkrän polku ja Kolin kulttuuriympäristöt, sekä luontopoluista Kaskenkierros, Kolinuuron kierros, Paimenenpolku ja Ennallistajan polku. Savijärven suolla on lisäksi Savijärven suon luontopolku. Suunnittelualueella on nykyisellään yhdeksän vuokratupaa, viisi telttailupaikkaa ja 22 tulentekopaikkaa, joista kaikki vuokratuvat ja telttailu-paikat sekä valtaosa tulentekopaikoista sijaitsee puistossa. Kolin kansallispuiston ja koko suunnittelualueen palveluvarustus – eli retkeilyreittien ja rakenteiden määrä – on nykyisellään pääsääntöisesti riittävä, joten suunnitelmassa ei esitetä merkittävää uudisra-kentamista; mutta ei myöskään palveluvarustuksen karsintaa. Uusi polku rakennetaan Harivaaran risteyksestä Turulaan. Telttailu sallitaan Pielisen saarista Hiekka-saaressa ja Iso-Korpissa. Telttailu sallitaan myös Likolahden tulentekopaikalla, ja lisäksi Likolahden tulentekopaikka katetaan. Rinnetuvan läheisyyteen rakennetaan uusi tulentekopaikka, joka on myös kesämatkailijoiden käytössä. Myös Kehätien länsipuolelle rakennetaan uusi tulentekopaikka, kuivakäymälä ja liiteri korvaamaan Havukankorven tulentekopaikalta purettavat palvelurakenteet. Ukko-Kolilla sijaitseva savusauna ja sen viereinen epävirallinen tulipaikka puretaan, ja purettavan savu-saunan läheisyyteen, avoimelle kentälle perustetaan luonnonläheinen oppimisympäristö /ulkokuntoilupiste/ lasten aktiviteettipaikka. © Metsähallitus 2017, © Suomen ympäristökeskus 2017, © Karttakeskus Oy, Lupa L5293, © Maanmit-tauslaitos 1/MML/17

95

Kuva 8B. Nykyinen ja suunniteltu palveluvarustus.

© Metsähallitus 2017, © Suomen ympäristökeskus 2017, © Karttakeskus Oy, Lupa L5293, © Maanmit-tauslaitos 1/MML/17

96

Kuva 8C. Nykyinen ja suunniteltu palveluvarustus.

© Metsähallitus 2017, © Suomen ympäristökeskus 2017, © Karttakeskus Oy, Lupa L5293, © Maanmit-tauslaitos 1/MML/17

97

21 Erätalouden toimenpiteet

Vastuuprosessi Erä Kartta

Metsästys Kalastus

Selite Lomakkeella määritellään erätalouteen liittyvät toimenpiteet, ohjeet ja määräykset. Lomakkeen tarkoituksena on täsmentää tavoitteenasettelun yhteydessä mainittuja toimenpiteitä siten, että toimenpiteiden laji, suuruusluokka ja sijainti tulee määritettyä riittävällä tarkkuudella.

Metsästys ja riistanhoito

Kohdealue Toimenpide Kuvaus

ML 8 §:n alue13 -

Yleiset vesialueet - Suunnittelualueella ei ole yleisiä vesialueita.

Lupametsästysalueet ja vuokrasopimusalueet

Ei aktiivisia toimenpiteitä Metsästysvuokrasopimukset: 2 kpl on voimassa toistaiseksi ja 2 kpl päättyy 31.12.2013.

Vuokrasopimukset uusitaan tarvittaessa. Vuokra-alueilla vuokralaiset vastaavat metsästyksen kestävästä käytöstä metsästyslain mukaisesti.

Hirvenajoalueet - Suunnittelualueella ei ole hirvenajoalueita.

Muut metsästyskäytön ulkopuolelle jää-vät alueet

Ei aktiivisia toimenpiteitä Kolin kansallispuistossa metsästys on kielletty.

Riistanhoito Ei aktiivisia toimenpiteitä Vuokra-alueilla on kaikenlainen riistan ruokinta kielletty.

Yksityiset suojelualueet - Yksityisillä luonnonsuojelualueilla toimintaa ohjaavat alueiden rauhoitusmääräykset (Liite 1). Metsästys edellyttää aina myös maanomistajan suostumusta.

Riistakantojen kestävän hyödyntämisen suunnittelu ja seuranta

Lisätietoja

Kalastus

Kohdealue Toimenpide Kuvaus

Yleiset vesialueet - Suunnittelualueella ei ole yleisiä vesialueita.

Pilkkiminen, onkiminen, viehekalastus Ei aktiivisia toimenpiteitä Kansallispuiston vesissä ovat voimassa yleiskalastusoikeudet kalastuslain 8 §:n mukaisesti.

Lupakalastusvedet Ei aktiivisia toimenpiteitä Pielisen vesialue on osana Lieksan pyydyslupavettä 7003 sekä Metsähallituksen viehelupavettä 1401. Lisäksi vesialue voidaan liittää tarvittaessa yhteislupa-alueeseen.

Rajoitus- ja kieltoalueet Ei aktiivisia toimenpiteitä Pyydyskalastus ei ole sallittu puiston pienvesissä. Vedet eivät kuulu pyydyslupa-alueeseen.

Kalakantojen hoito Kalastus, kalanistutus Kalastus mitoitetaan siten, ettei tapahdu ylikalastusta; mutta kuitenkin kalastetaan riittävästi, etteivät kalakannat kääpiöidy. Kaloja istutetaan ainoastaan tarvittaessa, ja tuki-istutuksia tehdään lähinnä järvi-harjuskannan elinvoimaisuuden turvaamiseksi.

98

Yksityiset suojelualueet - Yksityisillä luonnonsuojelualueilla toimintaa ohjaavat alueiden rauhoitusmääräykset (Liite 1).

Ammattikalastus Pielisen vesialue soveltuu hyvin ammattikalastukseen. Ammattikalastajille myönnetään lupia Pielisen vesialueelle.

Kalakantojen kestävän hyödyntämisen suunnittelu ja seuranta

Pääpaino on luontaisten kalakantojen hyödyntämisessä; tarvittaessa tehdään harjuksen tuki-istutuksia.

Lisätietoja

12 kunnan asukkailla oikeus metsästykseen valtionmailla

99

22 Muut luonnonvarojen ja alueiden käytön toimenpiteet

Vastuuprosessi Alueiden hallinta

Selite Lomakkeella määritellään ne suunnittelualueen luonnonvarojen ja alueiden käyttömuodot, jotka eivät ole tulleet esille aikaisemmilla lomakkeilla. Näitä ovat marjastus, sienestys, poronhoito, liikenteen ja liikkumisen järjestelyt, urheilutapahtumat, partio- ja muu leiritoi-minta, kaivostoiminta sekä maa-ainesten, polttopuun ja pohjaveden otto.

Marjastus ja sienestys

Sallittu Rajoitettu (peruste: luonnonsuojelulakiin perustuva liikkumisrajoitus)

Lisätietoja

Marjastus ja sienestys on sallittu alueilla, joilla on lupa liikkua. Liikkumista on rajoitettu seuraavilla saarilla ja luodoilla erityisen arvokkaan linnuston suojelemiseksi maastossa olevan ohjeistuksen mukaisesti (saaret ja luodot järjestyksessä pohjoisesta etelään): Timosenluoto, noin 400 m Romonsaarten kaakkoispuolella sijaitseva nimetön saari, Tappi, Laitasaari, Pieni Hölö, Iso-Hölön eteläkärki, Matoset, Hiekka-pakka, Suuri-Kopran pohjoiskärki, Pieni Purjesaari, Purjesaaren eteläkärki ja Sikosaari. Rantautuminen ja niillä liikkuminen on kielletty pesimäaikaan 1.5.–31.7.

Poronhoito

Toimenpiteet ja käytännöt Alue ei sijaitse poronhoitoalueella.

Suositukset

Lisätietoja

Maastoliikenne

Toimenpide Kuvaus Yksityiset

suojelualueet

Suojelualueiden hoidon ja käy-tön periaatteiden mukainen toi-minta

Kolin kansallispuiston alueella maastoliikenne on kielletty, pois lukien viranomaistoimintaan sekä alueen huoltoon ja hoitoon liittyvä liikkuminen. Muun maastoliikenteen osalta noudatetaan Metsähallituksen maastoliikenneperiaatteita.

Muu liikenne

Toimenpide Kuvaus Yksityiset

suojelualueet

Suojelualueiden hoidon ja käy-tön periaatteiden mukainen toi-minta

Suunnitelmassa ei esitetä tieliikenteeseen liittyviä toimenpiteitä. Alueen teillä on moottoriajoneuvolla ajo sallittu, ellei sitä ole liikennemerkein ja/tai puomein kielletty.

Kevyen liikenteen väylä Jeron tien risteyksestä Ukko-Kolin pysäköintipaikalle maantien reunaa seuraten (tiealueelle) suunnitellaan ja toteutetaan tarvittaessa.

100

Liikkuminen

Toimenpide Toiminto Kuvaus Yksityiset

suojelualueet

Suojelualueiden hoidon ja käy-tön periaatteiden mukainen toi-minta

Maasto-pyöräily

Maastopyöräily on sallittu kansallispuiston eteläosassa, välillä Kotaniemi (Luodeniemenkankaan ja Rajapu-ron tasalta etelään) –Hirviniemi, selvästi havaittavilla polku-urilla. Tämä koskee sekä merkittyjä retkeilypol-kuja että muita maastossa jo olevia polku-uria. Tämän lisäksi maastopyöräily on sallittu puiston pohjoisosassa merkityllä reitillä välillä Kolin kylä –Mattila.

Puiston pohjoisosan reiteillä maastopyöräily on kielletty turvallisuusnäkökohtien perusteella. Kielto perustuu kuluttajaturvallisuuslakiin (920/2011). Jyrkillä pohjoisosan reiteillä kulutuksen voimakas kasvu voi aiheuttaa myös eroosiota (Ls-laki 18 §).

Polkujen ja reittien ulkopuolella maastopyöräily on kielletty (Ls-laki 18 §). Metsähallitus voi antaa järjestettyihin maastopyöräilytapahtumiin erillisen luvan.

Suojelualueiden hoidon ja käy-tön periaatteiden mukainen toi-minta

Ratsas-tus

Ratsastus on sallittu teillä sekä erikseen osoitettavilla ratsastusreiteillä. Osana matkailun yritystoimintaa se edellyttää Metsähallituksen lupaa. Lupia ei pääsääntöisesti myönnetä retkeilypoluille, vaan ratsastusreitit lin-jataan tarvittaessa erikseen. Pääsääntöisesti ratsastustoimintaan suositellaan käytettäväksi alueen metsä-teitä.

Suojelualueiden hoidon ja käy-tön periaatteiden mukainen toi-minta

Koiraval-jakko

Koiravaljakolla liikkuminen on sallittu jokamiehenoikeudella. Mikäli toiminnasta on odotettavissa vähäistä suurempaa haittaa ja/tai toiminnan voidaan katsoa olevan muutoin jokamiehenoikeuden ulkopuolella, se edellyttää Metsähallituksen lupaa. Lupia ei myönnetä retkeilyreiteille, vaan koiravaljakkoreitit linjataan tarvittaessa erikseen.

Suojelualueiden hoidon ja käy-tön periaatteiden mukainen toi-minta

Poroval-jakko

Ei harjoiteta alueella.

Suojelualueiden hoidon ja käy-tön periaatteiden mukainen toi-minta

Kiipeily Kolin kansallispuisto ei sovellu kiipeilyyn, koska kalliot ovat herkästi kuluvia. Kiipeilyn harrastajat ohjataan muille kohteille.

Urheilutapahtumat ja järjestetty urheiluseura- tai vastaava toiminta

Toimenpide Kuvaus Yksityiset

suojelualueet

Suojelualueiden hoidon ja käy-tön periaatteiden mukainen toi-minta

Metsähallitus voi myöntää luvan urheilu- ja muun tapahtuman järjestämiseen valtion hallinnassa oleville alueille Metsähallituksen kulloinkin voimassa olevien ohjeiden mukaisesti. Käytettävät alueet ja reitit määritellään luvassa.

101

Partio- ja muu leiritoiminta

Toimenpide Kuvaus Yksityiset

suojelualueet

Suojelualueiden hoidon ja käy-tön periaatteiden mukainen toi-minta

Metsähallitus voi myöntää luvan leirien järjestämiseen Metsähallituksen kulloinkin voimassa olevien ohjeiden mukaisesti. Käytettävät alueet ja reitit määritellään luvassa.

Maa-ainesten otto

Toimenpide Kuvaus Yksityiset

suojelualueet

Suojelualueiden hoidon ja käy-tön periaatteiden mukainen toi-minta

Kolin kansallispuistossa sekä suunnittelualueeseen kuuluvilla muilla Natura-alueilla maa-ainesten otto on kielletty.

Metsätalous

Toimenpide Kuvaus Yksityiset

suojelualueet

Suojelualueiden hoidon ja käy-tön periaatteiden mukainen toi-minta

Kolin kansallispuistossa sekä suunnittelualueeseen kuuluvilla muilla Natura-alueilla metsätalous on kielletty.

Polttopuun otto

Toimenpide Kuvaus Yksityiset

suojelualueet

Suojelualueiden hoidon ja käytön periaatteiden mukainen toiminta

Kolin kansallispuistossa sekä suunnittelualueeseen kuuluvilla muilla Natura-alueilla polttopuun otto on kielletty. Metsähallitus voi käyttää polttopuuna esimerkiksi ennallistamis- tai luonnonhoitokohteilta poistettavaa puuta, mikäli se on luonnonsuojelun tavoitteiden mukaista.

Pohjaveden otto

Toimenpide Kuvaus Yksityiset

suojelualueet

Suojelualueiden hoidon ja käytön periaatteiden mukainen toiminta

102

Muu toiminta

Toimenpide Kuvaus Yksityiset

suojelualueet

7.1.1) Lupien myöntäminen Suojelualueiden hoidon ja käytön periaatteiden mukainen toiminta

Tutkimuskäyttöä ohjataan ja valvotaan yhteistyössä tutkimusta harjoittavien yhteistyötahojen kanssa. Tutkimuskäytön reunaehdoista tiedotetaan tutkimuksia suunnitteleville sekä tutkimuslupien hakijoille lupien myöntämisen yhteydessä. Lupaharkinnassa huomioidaan suojelu- ja käyttöarvot. Lupiin voidaan sisällyttää ohjeita, määräyksiä tai ehtoja, joilla turvataan suojeluarvoja. Rauhoitettuihin eläin- tai kasvilajeihin kohdistuviin tutkimuksiin tarvitaan myös ELY-keskuksen lupa.

Lisätietoja

Kansallispuistossa kulttuuri ja ympäristötaide on huomioitu myös siten, että Mattilan ja sataman välille on perustettu Metsägalleria, kansallispuiston oma alue ympäristötai-teelle. Aluetta pyritään kehittämään edelleen yhteistyössä eri toimijoiden – kuten Kolin Kulttuuriseuran – kanssa.

103

23 Hallinto

Vastuuprosessi Alueiden hallinta Kartta Laajennusalueet

Selite Lomakkeella määritellään suunnittelualueen hallintaan liittyvät linjaukset, ohjeet ja määräykset. Suojelualueen hallintaan ja hallintoon olennaisesti liittyviä asioita ovat kannanotto suojelualueen mahdolliseen laajentamiseen, järjestyssääntö, turvallisuus, valvonta ja pelastustoiminta sekä yhteistyö muiden toimijoiden kanssa.

Suunnittelualueesta vastaavat tahot

Metsähallitus vastaa Kolin kansallispuiston sekä Huuhkajanvaaran, Huurunlampi–Sammakkolampi–Huurunrinteen, Iso-Veteläisen, Savijärven suon ja Verkkovaaran Natura-alueiden valtion hallinnassa olevista alueista.

Suojelualueiden perustamistoimet ja hallinta

Toimenpide Kuvaus

Edunvalvonta Alueeseen vaikuttaviin toimenpiteisiin tai hankkeisiin pyritään vaikuttamaan edunvalvonnan kautta.

Järjestyssäännön laatiminen

Kansallispuiston järjestyssääntö päivitetään hoito- ja käyttösuunnitelman linjausten mukaisesti.

Rajan merkitseminen Kansallispuiston rajoitusvyöhykkeet merkitään maastoon ja karttoihin.

Säädöksen laatiminen

Ympäristöministeriö päivittää Kolin kansallispuiston rauhoitusmääräykset sisältävän asetuksen luonnonsuojelulainsäädännön uudistusten jälkeen. Kansallispuiston rauhoitusmääräysten muuttaminen edellyttää Kolin kansallispuiston perustamislain muuttamista. Rauhoitusmääräykset ovat sen

jälkeen uuden luonnonsuojelulain (1096/1996) mukaiset. Lain valmistelusta ja aikataulusta vastaa ympäristöministeriö. Muiden Natura-alueiden osalta säädösvalmistelu etenee ympäristöministeriön aikataulutuksen mukaisesti.

Rasitteet, käyttöoikeudet ja sopimukset

Toimenpide Kuvaus

Käytön ohjaaminen Lupien myöntäminen

Natura-alueiden valtionmaita koskevat rasitteet eivät haittaa alueiden hoitoa ja käyttöä, joten niitä ei toistaiseksi ole tarpeen muuttaa. Käyttöoikeuksia voidaan myöntää ja sopimuksia tehdä Metsähallituksen voimassa olevan ohjeistuksen (Suojelualueiden hoidon ja käytön periaatteet)

mukaisesti.

Turvallisuus ja valvonta

Toimenpide Kuvaus

Valvonta, erävalvonta

Metsähallituksen erätarkastajat ja muu henkilökunta vastaavat valtionmaiden ja -vesien valvonnasta. Puiston henkilökunta ohjaa ja myös valvoo kävijöitä puiston käytön sääntöihin liittyen. Erätarkastajien tekemä erävalvonta kohdistuu lähinnä maastoliikenteeseen sekä metsästykseen ja kalastukseen, ja valvonnalla pyritään ehkäisemään näihin liittyvää luvatonta toimintaa.

104

Valmiudet Öljyonnettomuussuunnitelma -

Metsäpalontorjuntasuunnitelma Toimitaan Metsähallituksessa tehdyn alueellisen metsäpalontorjuntasuunnitelman mukaisesti.

Palvelurakenteiden turvallisuus

Rakennusten pelastussuunnitelma Kolin kansallispuiston palo- ja pelastussuunnitelma päivitetään vuosittain.

Rakennusten palotarkastus Majoituskäytössä olevien rakennusten palotarkastus tehdään viranomaistyönä. Omaa tarkkailua tehdään lisäksi jatkuvasti.

Kohteiden nimi- ja koordinaattimerkinnät Koordinaattimerkinnät ja viralliset osoitetiedot löytyvät taukopaikoilta, pysäköintialueilta ja vuokra-tuvilta.

Pelastusyhteistyö Paikallisilla pelastusviranomaisilla on keskeinen rooli pelastusyhteistyössä.

Yhteistyö

Alueellinen ja paikallinen yh-teistyö

Metsähallitus pyrkii hoitamaan kansallispuistoja sekä muita suojelualueita yhteistyössä paikallisten asukkaiden ja toimijoiden kanssa. Suunnittelualueen maankäyttöön ja yleiseen kehittämiseen liittyvissä ratkaisuissa tehdään yhteistyötä erityisesti paikallisten asukkaiden, yrittäjien, yhteisöjen, erilaisten harrastusjärjestöjen, Lieksan ja Joensuun kaupunkien, Kontiolahden ja Juuan kuntien, Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ja maakuntaliiton sekä Itä-Suomen yliopiston ja Metsäntutkimuslaitoksen kanssa.

Kansainvälinen yhteistyö Kolin kansallispuisto kuuluu Pohjois-Karjalan biosfäärialueeseen. Kolin kansallispuisto on Euroopan kansallispuistoliiton (EUROPARC Federation) jäsen, ja se kuluu EUROPARCin kestävän matkailun

mallialueiden (European Charter for Sustainable Tourism in Protected Areas) verkostoon.

Alueen hallintaan ja hoitoon liittyvät yhteistyötahot

Suunnittelualueella luonnonsuojelua valvova viranomainen on Pohjois-Karjalan ELY-keskus.

Alueen hallintaan liittyvät va-kiintuneet yhteistyömuodot

Neuvottelukunta Yhteistyöryhmä Muu, mikä?

Lisätietoja

Kolin kyläläisten ja Metsähallituksen yhteistyöryhmä kokoontuu nyt jo vakiintuneen käytännön mukaan kaksi kertaa vuodessa.

105

24 Rakennuskanta

Vastuuprosessi Alueiden hallinta Kartta Rakennuskanta

Selite Suunnittelualueella voi olla rakennuksia ja rakennelmia, jotka eivät liity alueen suojeluarvoihin (kulttuuriperintöön) eivätkä virkistyskäyttöön. Tällaisia ovat mm. suojelualuehankintoihin liittyneet vanhat asuin- ja lomarakennukset. Lomakkeelle kirjataan tällaiset rakennukset ja rakennelmat sekä niihin liittyvät toimenpiteet.

Toimenpide Kohde Omistaja Kpl Toimenpiteen kuvaus

Kolinlampi mökki Vuokralainen 1

Purku Huurunrinne vaja 1 MH 1

Purku Huurunrinne vaja 2 MH 1

Herajärvi mökki MH 1

Rykiniemi verkkovaja MH 1

Putrakko verkkovaja MH 1

Halkoniemi verkkovaja MH 1

Lakuniemi venevaja MH 1

Purku Ukko-Koli savusauna MH 1

Erityismääräykset

Yksityiset suojelualueet

Lisätietoja

Kolin kansallispuiston rakennukset ovat pääosin joko kulttuuriperintökohteita tai virkistyskäyttökohteita sekä niihin liittyviä huoltorakennuksia.

106

25 Resurssit

Vastuuprosessi Alueiden hallinta

Selite

Lomakkeella määritellään toiminnan suunnittelun pohjaksi hoito- ja käyttösuunnitelman toteutuksen kerta- ja jatkuvaluonteiset kustannukset. Lisäksi määritellään muut alueen hoitoon ja hallintoon liittyvät kustannukset, mikä tukee hoito- ja käyttösuunnitelman kytkemistä vuotuiseen toiminnan suunnitteluun. Hoito- ja käyttösuunnitelman toteutuksen kustannuksista vastaa lähinnä Metsähallitus. Mikäli suunnitelmaan kirjataan muita tahoja – kuten ELY-keskusta tai kuntaa – koskevia sitoumuksia, myös niiden kustannukset esitetään lomakkeella.

Vuosi, jonka kustannustasoon arviot perustuvat 2013

Kohde Jatkuvaluonteiset

kulut €/vuosi Kertaluonteiset

menot € Lisätietoja

Rakennukset 170 000 650 000 Luontokeskus Ukon ja hotellin maalämpö

Rakennelmat 10 000 3 000 000 Uusi maisemahissi, Ipatin rinteen valaistus, portaiden kattaminen

Reitit 15 000 1 000

Opastuspalvelut ja opastusviestintä 250 000 460 000 Ukon pysyvän näyttelyn uusiminen

Kävijälaskenta; kävijä-, yritys- ym. tutkimukset 1 000 12 000 Yritystutkimus, kävijätutkimus

Virkistyskäyttö yhteensä 446 000 4 123 000

Ennallistaminen 4 000 160 000 Suunnitelmien laatiminen 6 htkk (24 000 €), metsien poltto (40 000 € = 4 x 10 000), soiden ennallistaminen (96 000 € = 200 htpv miestyötä + 400 h konetyötä á 90 €); vakinaisten työtä (4 000 €, 1 htkk/v)

Lajistonhoito 1 500 - Mm. vieraslajien torjunta, tarvearvio 5 htpv/v

Muu luonnonhoito 44 000 102 000

Kertaluonteinen: suunnitelmien laatiminen 12 htkk (48 000 €); lehtojen ja tikkametsien hoito (54 000 €; tarvearvio on 12 htpv/v → 180 htpv)

Jatkuvaluonteiset kulut: perinnebiotooppien hoito (36 000 €; niitot ja kasket yhteensä12 htkk/v); muuta vakinaisten työtä (8 000 €, yhteensä 2 htkk/v)

Suunnittelu 1 htkk = 4 000 € ja luonnonhoitotyö 1 metsuri-htpv = 300 €; 1 luontovalvoja htkk = 3 000 €

Luonnonsuojelun seurannat 2 000 - Tarvearvio 0,5 htkk/v

Luonnonsuojelu yhteensä 51 500 262 000

107

Rakennusperintö - 10 000 Poikolan ylläpitokorjauksen suunnittelu ja suorittaminen

Arkeologiset kohteet - -

Muu kulttuuriperinnön hoito - 15 000 Maisemainventointi ja suunnittelu

Kulttuuriperintö yhteensä - 25 000

Hallinto- ja muut kulut - 70 000 Kiinteistönmuodostus ja suojelualueiden rajojen merkitseminen (Huuhkajanvaara, Huurunlampi–Sammakkolampi–Huurunrinne, Iso-Veteläinen, Savijärven suo ja Verkkovaara)

Kaikki yhteensä 497 500 4 480 000 Kaikki kustannukset yhteensä suunnitelmakaudella (15 vuotta) €

11 942 500 (osa rakennusten aiheuttamista kustannuksista katetaan vuokratuloilla)

108

YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI

26 Ympäristövaikutusten arviointi

Vastuuprosessi Alueiden hallinta; muiden prosessien osallistuminen on tärkeää

Selite

Hoito- ja käyttösuunnitelmassa arvioidaan suunniteltujen toimenpiteiden ekologisia, sosiokulttuurisia ja taloudellisia vaikutuksia eli suunnitelmasta aiheutuvien muutosten oletettuja seurauksia. Ekologiset vaikutukset kohdistuvat lähinnä maisemaan, maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eläimistöön tai luonnon monimuotoisuuteen. Sosiokulttuuriset vaikutukset kohdistuvat ihmisten terveyteen, elinoloihin, viihtyvyyteen, yhdyskuntarakenteeseen, henkiseen tai aineelliseen kulttuuriperintöön. Taloudelliset vaikutukset kohdistuvat esim. luonnonvarojen hyödyntämiseen, työllisyyteen tai taloudelliseen tilanteeseen suunnittelualueella ja sen lähiympäristössä. Hoito- ja käyttösuunnitelmien taloudellisia vaikutuksia tarkastellaan lähinnä paikallistalouden tasolla. Arvioinnilla varmistetaan, että suunnitelman ratkaisut ovat sellaisia, ettei niiden toteuttaminen aiheuta haittaa suunnittelualueen ympäristölle. Toisaalta vaikutusten arviointi on keino tarkistaa suunnitelman linjausten oikeellisuutta: saadaanko asetettujen tavoitteiden avulla aikaan sellaisia hyötyjä, jotka edesauttavat suunnittelualuetta koskevien päämäärien saavuttamista.

Tavoite Toimenpide

Eko

logi

-ne

n

Sos

io-

kultt

uur.

Tal

ou-

delli

nen

Vaikutuksen kuvaus Riskit, haitat ja niiden vähentäminen

1.1) Uudet retkeilyrakenteet sovitetaan maisemaan, ja reitit sekä rakennekokonaisuu-det suunnitellaan etukäteen mai-semiin sopiviksi sekä tehdään maisema-arviointi. Matkailu ja vir-kistyskäyttö edistävät tai eivät ai-nakaan huononna myöskään lähi-maisemaa.

1.1.1) Maiseman-hoito

1.1.2) Palveluvarus-tuksen rakentaminen

1.1.3) Käytön ohjaaminen

Huolellisella maisemanhoidolla turvataan ja parannetaan alueen veto-voimaisuutta. Kävijät ohjataan ja pal-velurakenteet sijoitetaan pääsääntöi-sesti jo ennestään käytössä oleville alueille. Palveluvarustuksen rakentamisessa huomioidaan ympä-röivä luonto ja maisemalliset arvot.

Kävijämäärien kasvaessa liian suuriksi jollakin alueella kävijöitä voidaan ohjata alueen muihin osiin. Reittien ku-lumista voidaan myös ehkäistä kestävöinnin avulla (esim. kivituhkapinnoite). Haittojen ehkäisemiseksi kaikkiin Metsähallituksen toimenpidesuunnitelmiin sisältyy maisema-arviointi.

1.2) Ennallistaminen ja luonnonhoito sovitetaan maisemanhoitoon niin, etteivät ne ole ristiriidassa toistensa kanssa. Kulttuuriperintö, mukaan lukien rakennettu kulttuuriympä-ristö, hoidetaan säilyttäen autent-tisuutta ja maisema-arvoja.

1.2.1) Maiseman-hoito

Huolellisella maisemanhoidolla turva-taan ja parannetaan alueen vetovoi-maisuutta. Tietyillä kohteilla ennallis-taminen ja luonnonhoito palvelevat myös maisemanhoitoa (esimerkiksi näköalapaikkojen avaus). Luonnon-suojelun toimenpiteissä huomioidaan ympäröivä luonto ja maisemalliset ar-vot.

Ennallistaminen ja luonnonhoito saattavat vaikuttaa kävijöiden virkistyskokemukseen – erityisesti lähimaise-man kokemisen kautta. Toimenpiteet pyritään toteuttamaan siten, että myös virkistyskäytön tavoitteet huomioidaan. Haittojen ehkäisemiseksi ennallistamisen sekä luonnon- ja kulttuuriperinnön hoidon toimenpide-suunnittelun yhteydessä tehdään maisema-arviointi, jotta mahdolliset ristiriidat voidaan ennaltaehkäistä. Toi-menpiteiden toteutuksen yhteydessä riittävällä tiedotuk-sella pyritään ehkäisemään mahdolliset väärinkäsityk-set.

109

Tavoite Toimenpide

Eko

logi

-ne

n

Sos

io-

kultt

uur.

Tal

ou-

delli

nen

Vaikutuksen kuvaus Riskit, haitat ja niiden vähentäminen

2.1) Rakennusperinnön historiallisia arvoja ja autenttisuutta ei muuteta tulevissa korjaustoimissa niin, että arvot katoaisivat tai vähenisivät huomattavasti. Riittävällä, suunnitelmallisella ja asiantuntevalla hoidolla sekä ylläpidolla estetään vaurioiden syntyminen.

2.1.1) Rakennus-perinnön kunnosta-minen

2.1.2) Rakennus-perinnön suojelu

Rakennusperinnön kunnostaminen turvaa kohteiden säilymisen.

Huonosti suunniteltu kunnostaminen ja sitä kautta virheelliset kunnostusmenetelmät voivat johtaa arvokkaiden rakennusten vaurioitumiseen peruuttamattomasti. Riskiä torjutaan suunnittelemalla ja toteuttamalla kunnostukset tiiviissä yhteistyössä kulttuuri-perinnön asiantuntijoiden kanssa.

Kunnostustoimenpiteisiin kohdistuva riski voi olla myös riittävien resurssien puute.

2.2) Tärkeimmät arkeologiset kohteet hoidetaan niin, että ne säilyvät tuleville sukupolville. Virkistys-käyttö ei uhkaa niiden säilymistä tai aiheuta arvojen heikkenemistä.

2.2.1) Arkeologi-sen kohteen hoito

Arkeologisten kohteiden hoidolla turvataan kohteiden säilyminen.

Huonosti suunniteltu hoito ja virheelliset hoitomenetelmät voivat johtaa arvokkaiden arkeologisten kohteiden vaurioitumiseen. Riskiä torjutaan suunnittelemalla ja toteut-tamalla hoitotoimet tiiviissä yhteistyössä kulttuuriperinnön asiantuntijoiden kanssa.

Hoitotoimenpiteisiin kohdistuva riski voi olla myös riittävien resurssien puute.

3.1) Perinneympäristöt on arvotettu valtakunnallisen arvoluokituksen mukaisesti ja niiden hoito-tarpeet on määritetty.

3.1.1) Perinne-biotoopin hoito

Tarvittavat hoitotoimenpiteet voidaan kohdistaa ar-vokkaimmille ja kiireellisintä hoitoa vaativille kohteille.

Riittävien resurssien puute voi estää arvoluokituksen tekemisen. Varmistetaan riittävien resurssien saatavuus.

3.2) Perinnebiotooppien hoidon jatkuvuus varmistetaan riittävällä resursoinnilla, ja uusien perinnebiotooppien hoito aloitetaan resurssien niin salliessa (Huurunlammen osa-alue). Kehitetään uusia, mm. vapaaehtoisuu-teen perustuvia hoitokei-noja sekä lisätään talkoo-työpäiviä.

3.2.1) Perinne-biotoopin hoito

3.2.2) Lajiston hoito

Kolin kansallispuiston perinnebiotoopit ovat erittäin merkittäviä luontotyyppejä, jotka kertovat siellä pitkään jatkuneesta ihmistoiminnasta ja joita hoitamalla vaalitaan myös alueen kulttuuriperintöä.

Perinnebiotooppien lajistollisten, kulttuurihistorial-listen ja maisemallisten arvojen säilyminen edellyt-tää jatkuvaa sekä säännöllistä hoitoa.

Perinnetapahtumilla sekä yhteistyöllä voidaan houkutella ja sitouttaa ihmisiä hoitotöihin.

Tapahtumien yhteydessä on mahdollista jakaa muutoinkin luontotietoa sekä esitellä luonto-, kulttuuri- ja maisemakohteita yleisölle.

Riittävien resurssien puute voi estää tarvittavien hoitotoimenpiteiden tekemisen. Varmistetaan riittävien resurssien saatavuus lisäämällä vapaaehtoisuuteen perustuvia hoitokeinoja ja talkootyötä, sekä kohdennetaan rajalliset resurssit arvokkaimmille ja kiireellisintä hoitoa vaativille kohteille arvoluokituksen mukaisesti.

110

Tavoite Toimenpide

Eko

logi

-ne

n

Sos

io-

kultt

uur.

Tal

ou-

delli

nen

Vaikutuksen kuvaus Riskit, haitat ja niiden vähentäminen

3.3) Perinnebiotooppien hoidon vaikutusseurantaa jatketaan Kolin kansallispuistossa, ja hoitomenetelmiä muutetaan tarvittaessa seurantatulosten perusteella.

3.3.1) (Erityisesti) suojeltavan lajin esiintymien kartoitus/tarkis-tus

Seuraamalla huolellisesti ja säännöllisesti hoitotoi-menpiteiden vaikutuksia hoidettujen perinnebiotoop-pien tilaan sekä suojeltavaan lajistoon voidaan toi-menpiteitä tarvittaessa muuttaa ajoissa ja turvata suojelutavoitteiden toteutuminen.

Riittävien resurssien puute voi vaikeuttaa seurantojen tekemistä ja mahdollisuutta selvittää lajistoa sekä muuttaa hoitomenetelmiä tilanteen niin vaatiessa. Varmistetaan riittävien resurssien saatavuus.

3.4) Kaskeaminen on keskeinen perinnebiotooppien hoito-muoto Kolin kansallispuis-tossa. Kaskettujen alueiden laidunnusta lisäämällä pa-rannetaan lehtipuuvaltaisten kaskimetsien edustavuutta.

3.4.1) Perinnebiotoopin hoito

Kaskeamisessa keskitytään määrän sijasta laatuun. Tavoitteena on yksi perinteisesti poltettu kaski vuodessa.

Kaskeamiseen liittyvä riski on kasken-polton perinteen katoaminen suurten ikäluokkien mukana. Kaskenpolttoon liit-tyvän tiedon ja taidon siirtäminen MH:n henkilöstölle on ensiarvoisen tärkeää kaskeamisen tulevaisuudelle.

Poltetun kaskialueen liian aikainen laidunnus vähentää lehtipuiden määrää. Puuston ohittaessa taimikko-vaiheen laidunnus kuitenkin lisää kaskimetsän edustavuutta.

3.5) Suunnittelualueen perinnebiotoopit soveltuvat uhanalaisten sekä harvinaisten putkilo-kasvi- ja hyönteislajien elinympäristöiksi.

3.5.1) (Erityisesti) suojeltavan lajin esiintymien kartoitus/tarkis-tus

Suojeltavien lajien esiintymien kartoituksella varmistutaan mahdollisten hoitotoimenpiteiden tehosta ja suojelutavoitteiden toteutumisesta.

-

3.6) Perinnebiotooppien ominaispiirteistä, kasvi- ja eläinlajeista sekä hoidon tavoitteista ja menetelmistä kerrotaan aktii-visesti retkeilijöille.

3.6.1) Opastusaineiston laatiminen ja ylläpito (ml. verkkosivut)

3.6.2) Maasto-opastus-aineiston laatimi-nen ja ylläpito

3.6.3) Viestintä

Tiedottamalla kävijöille aktiivisesti perinne-biotoop-pien luontoarvoista sekä hoidon tavoitteista ja menetelmistä turvataan myös näiden arvokkaiden pienialaisten kohteiden suojelutavoitteiden toteutumista. Väärinkäsitykset saattavat johtua tietämättömyydestä ja liittyä esimerkiksi kasvien (kukkien) keräilyyn, vaikka se on kansallispuistossa kielletty.

-

4.1) Suojelualueista on käytettävissä hyvät ja ajan-tasaiset perustiedot lajiston, elinympäristöjen suojelun sekä muun hoidon ja käytön pohjaksi.

4.1.1) Inventointi: vedenalainen/ luontotyyppi, lajit

4.1.2 (Erityisesti) suojeltavan lajin esiintymien kartoitus/tarkis-tus

Inventoinneilla sekä suojeltavien lajien esiintymien kartoituksilla kerätään tietoa suojeltavista luontoar-voista ja varmistetaan, että puiston suojelutavoitteet toteutuvat.

Ajantasaiset perustiedot mahdollistavat tarvittavien hoito- ja ennallistamissuunnitelmien sekä niiden mukaisten tarvittavien toimenpiteiden tekemisen.

Riittävien resurssien puute voi vaikeuttaa inventointien tekemistä. Var-mistetaan riittävien resurssien saatavuus ja kohdennetaan inventoinnit huolella.

111

Tavoite Toimenpide

Eko

logi

-ne

n

Sos

io-

kultt

uur.

Tal

ou-

delli

nen

Vaikutuksen kuvaus Riskit, haitat ja niiden vähentäminen

4.2) Metsien rakennepiirteitä kehitetään ennallistamisen ja luonnonhoidon tarvearvioiden mukaisesti. Lisäksi luontaisten häiriöiden (mm. myrskyt ja hyönteiset) annetaan muokata metsien rakennepiirteitä.

4.2.1) Ennallista-minen

4.2.2) Luonnon-hoito

4.2.3) Veden/ kosteikon kunnosta-minen

Metsien polttamisella luodaan elinympäristöjä pala-nutta puuta vaativille lajeille, mm. useille hyönteisille ja kääville. Metsien polttaminen saa aikaan myös metsien luonnontilaisen kaltaisia nuoria sukkessio-vaiheita, joissa on runsaasti lehtipuita ja joita on ny-kyisellään vähän suojelualueilla.

Soiden ennallistamisella palautetaan suon luontainen vesitalous. Suo-ojat tukitaan ja mahdollinen ojituksen seurauksena kasvanut puusto poistetaan tarvittaessa.

Istutuskuusten (tarvittaessa myös hakkuutähteiden) poisto lehdoista parantaa lehtojen edustavuutta ja antaa lehtipuille lisää kasvutilaa.

Pienvesien kunnostaminen parantaa niille ominaisen lajiston tilaa sekä mm. linnuston elinolosuhteita ja levähdyspaikkoja.

Luontaisten häiriöiden lisäksi ennallistamisella ja luonnonhoidolla nopeutetaan alueiden luonnontilaistumista sekä parannetaan lajiston elin-olosuhteita. Aikaa myöten Natura-luontotyyppien edustavuus paranee ja pinta-ala kasvaa.

Metsänpoltoilla – mutta myös ennallistamis- ja luonnon-hoitotöillä – on maisemavaikutuksia, jotka voivat häiritä joi-takin alueen käyttäjistä. Kielteisten maisemavaikutusten kokemista pyritään välttämään tiedottamalla poltoista sekä ennallistamis- ja luonnonhoitotöistä hyvin.

Jotkut linnut saattavat häiriintyä poltosta. Poltettavat alu-eet valitaan siten, ettei niissä esiinny suojeltavia lajeja. Pol-tettavat kohteet tarkistetaan ennen polttoa ja löydetyt lin-nunpesät suojataan. Polttoajankohta pyritään lisäksi valit-semaan niin, että poltossa mahdollisesti pesänsä menettä-vät linnut ehtivät tehdä pesimäkaudella uuden pesän. Pit-källä aikavälillä metsien polttaminen parantaa lintujen ja myös monien muiden lajien elinympäristöjä.

Koneellisesti toteutettavat ennallistamis- ja luonnonhoito-työt voivat aiheuttaa tilapäisiä haittoja – kuten kasvillisuu-den vahingoittumista, jälkiä maastoon (ajouria) sekä vähäi-siä meluhaittoja ja päästöjä ilmaan. Haitat maastolle ja la-jistolle ovat kuitenkin vähäisiä sekä tilapäisiä, ja niiden vä-hentämiseksi koneella tehtävät työt pyritään ajoittamaan talviaikaan käyttäen mahdollisimman kevyttä kalustoa.

4.3) Suunnittelualueen boreaaliset luonnon-metsät, lehdot, letot ja pienvedet soveltuvat uhanalaisten sekä harvinaisten kasvi-, sieni- ja eläinlajien elinympäristöiksi. Vyöhykkeistämisen avulla turvataan häiriölle alttiin lajiston elinolosuhteet.

4.3.1) (Erityisesti) suojeltavan lajin esiintymien kartoitus/ tarkistus

4.3.2) Käytön oh-jaaminen

Suojeltavien lajien esiintymien kartoituksella varmistutaan mahdollisten hoitotoimenpiteiden tehosta ja suojelutavoitteiden toteutumisesta. Vyöhykejaon kautta osoitetaan ne alueet, joihin virkistyskäyttö ohja-taan.

Liikkumisrajoituksilla ohjataan virkistyskäyttöä erityisen arvokkaan linnuston suojelemiseksi seuraavien saarten ja luotojen ulkopuolelle: Timosenluoto, noin 400 m Romonsaarten kaakkoispuolella sijaitseva nimetön saari, Tappi, Laitasaari, Pieni Hölö, Iso-Hölön eteläkärki, Matoset, Hiekkapakka, Suuri-Kopran pohjoiskärki, Pieni Purjesaari, Purjesaaren eteläkärki ja Sikosaari. Näillä saarilla ja luodoilla rantautuminen sekä liikkuminen on kielletty lintujen pesimäaikaan 1.5.– 31.7. Tämä turvaa linnuille mahdollisimman häiriöttömän pesimäkau-den ja parantaa lintujen pesimätuloksia. Rajoituksista ei aiheudu mer-kittävää haittaa alueen virkistyskäytölle, sillä rajoitukset koskevat pieniä saaria ja luotoja, joille ei muutoinkaan ohjata aktiivisesti kävijöitä.

Mikäli kävijämäärät kasvavat liian suu-riksi joillakin alueilla ja vaarantavat suo-jelutavoitteiden toteutumisen, voidaan kävijöitä aktiivisesti ohjata esimerkiksi opastusviestinnän ja muun tiedottami-sen avulla alueen muihin osiin.

Liikkumisrajoitusten tulee olla selkeästi esitettynä alueen opastusaineistossa, ja ne on merkittävä maastoon.

112

Tavoite Toimenpide

Eko

logi

-ne

n

Sos

io-

kultt

uur.

Tal

ou-

delli

nen

Vaikutuksen kuvaus Riskit, haitat ja niiden vähentäminen

4.4) Boreaalisten luonnonmet-sien, lehtojen sekä lettojen ominaispiirteistä, kasvi- ja eläinlajeista sekä hoidon tavoitteista ja menetelmistä kerrotaan retkeilijöille.

4.4.1) Opastusaineiston laatiminen ja ylläpito (ml. verkkosivut)

4.4.2) Maasto-opastus- aineiston laatiminen ja ylläpito

4.4.3) Viestintä

Tiedottamalla kävijöille aktiivisesti boreaalisten luonnonmetsien, lehtojen ja lettojen luontoarvoista sekä hoidon ja ennallistamisen tavoitteista ja menetelmistä turvataan myös näiden arvokkaiden kohteiden suojelutavoitteiden toteutumista.

-

5.1) Kolin kansallispuiston hoito ja käyttö ohjataan siten, ettei käyttö heikennä geologisia arvoja.

5.1.1) Palveluvarustuksen ylläpito (rakennukset, rakenteet, reitit)

5.1.2) Käytön ohjaaminen

Vyöhykejaon kautta osoitetaan ne alueet, joihin virkistyskäyttö ohjataan. Tämä ehkäisee geologisten arvojen heikkenemisen.

Mikäli kävijämäärät kasvavat liian suuriksi jollakin alueella ja vaarantavat geologisia arvoja, voidaan kävijöitä ak-tiivisesti ohjata esimerkiksi opastus-viestinnän avulla alueen muihin osiin.

5.2) Suunnittelualueen geologisista arvoista kerrotaan retkeilijöille.

5.2.1) Maasto-opastus- aineiston laatiminen ja ylläpito

5.2.2) Viestintä

Tiedottamalla kävijöille aktiivisesti geologisista arvoista ja niiden huomioonottamisesta turvataan myös arvokkaiden geologisten arvojen säilymistä.

-

6.1) Kolin kansallispuisto on tunnustettu alueen vetovoimatekijä, josta viestitään yhteisin tavoittein ja viestein.

6.1.1) Virkistyskäytön edistäminen (markkinointi)

Onnistuneella markkinoinnilla tuetaan käynti-määrän kasvua ja viipymän pidentymistä sekä vahvistetaan Kolin kansallispuiston imagoa ja asemaa yleisesti tunnustettuna alueen vetovoimatekijänä.

Epäonnistunut tai muuten vastuuton tai harhaanjohtava markkinointi voi muuttaa ihmisten käsityksiä kielteisiksi ja alentaa kävijätyytyväi-syyttä sekä heikentää aikaa myöten Kolin alueen imagoa ja vetovoimaa matkailukohteena.

Markkinointi on suunniteltava huolellisesti ja sen tulee vastata asiakkaiden kysyntään.

6.2) Kolin–Ruunaan alueella seurataan sinne laadittuja luontomatkailun kestävän kehityksen mittareita (Kolin–Ruunaan alueen luontomatkailu-suunnitelma).

6.2.1) Luontomatkailun yhteistyösopimusten solmiminen

6.2.2) Kävijäseuranta

Luotettava ja ajantasainen tieto esimerkiksi käyntimääristä, käyntien jakautumisesta ja kä-vijöiden tyytyväisyydestä palvelee alueen käytön ohjaamista ja palvelurakenteiden sijoittamista sekä alueen kehittämistä kokonaisuutena luonto- ja maisema-arvot turvaten.

-

113

Tavoite Toimenpide

Eko

logi

-ne

n

Sos

io-

kultt

uur.

Tal

ou-

delli

nen

Vaikutuksen kuvaus Riskit, haitat ja niiden vähentäminen

6.3) Alueen palveluvarustus edistää kävijöiden hyvinvointia ja luo edellytyksiä matkailun yritystoiminnalle. Retkeily-reitit ja -palvelut ovat laadukkaita ja monipuolisia sekä palvelevat erilaisia käyttäjäryhmiä. Tämä mahdollistaa kansallispuiston ympärivuotisen käytön. Maastorakenteet ovat toimivia, turvallisia ja kestäviä; matkailu ja virkistys-käyttö eivät vaaranna uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymiä. Yritysten luontomatkailutuotteita kehitetään yhteistyössä luontopalvelujen kanssa kestävän luonto-matkailun periaatteiden mukaisesti.

6.3.1) Luontomatkailun tuotekehittely

6.3.2) Palveluvarustuksen ylläpito

6.3.3) Palveluvarustuksen rakentaminen

6.3.4) Palveluvarustuksen purkaminen

Palveluvarustus, reitit ja muu virkistyskäytön kannalta keskeinen infrastruktuuri pidetään hyvässä kunnossa. Tämä mahdollistaa alueen ympärivuotisen käytön.

Resurssien puute voi muodostua rajoittavaksi teki-jäksi. Silloin voidaan joutua tinki-mään tiettyjen kohteiden palve-lutasosta.

7.1) Tutkimustoiminta perustuu ajantasaisiin tietoihin kansallispuiston luonnosta ja muista arvoista sekä tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää kansallispuiston hoidon ja opastuksen tarpeisiin. Tutkimustoiminta toteutetaan suojeluarvoja vaarantamatta. Suunnittelualu-een luonto on tarjolla tutkimuslaitosten tutkimuskohteeksi edellyttäen, että tutkimustoiminta toteutetaan suojeluar-voja vaarantamatta. Metsähallituksella ei ole mahdolli-suuksia rahoittaa mittavia tutkimuksia, mutta Metsähalli-tuksen ja tutkimuslaitosten edustajat voivat kokoontua yhteistyötapaamisiin pohtimaan eri tahojen intressejä, aineistoja ja tutkimustarpeita. Metsä-hallituk-sen tavoitteena on saada tietoa erityisesti lajien ja luontotyyppien tilasta, hoidon vaikuttavuudesta sekä mm. ilmastonmuutoksen vaikutuksista lajistoon. Tutkimuslaitosten toiminnasta alueella sovitaan yhdessä, ja toteutettavat toimet kirjataan tutkimuslupaan.

7.1.1) Lupien myöntäminen

7.1.2) Yhteistyö

Laadukkaan ja monipuo-lisen tutkimustoiminnan jatkuminen tuo uutta tietoa geologiasta, metsistä, lehdoista, perinnebiotoo-peista, lajistosta ja luontomatkailusta. Tämä auttaa myös suojelutavoitteiden saavuttamisessa sekä luontomatkailun kehittämisessä.

Tutkimuskäyttöä ohjataan ja valvotaan yhteistyössä tutkimusta harjoittavien tahojen kanssa.

Tutkimuksen toteuttaminen edellyttää Metsähallitukselta kirjallista lupaa, jonka haun yhteydessä Metsähallituksen asiantuntijat tarkistavat lupaha-kemuksen ja sisällyttävät lupaan tarvittaessa ohjeita, ehtoja tai määräyksiä luontoar-vojen turvaamiseksi.

Tutkimusten huolellisella suunnittelulla ja yhteistyöllä sekä tarvittavalla tiedotuksella varmistetaan, että suojeluarvot turvataan eivätkä alueen muut käyttäjät tahattomasti häiritse tutkimuksia.

7.2) Tutkimusten tuloksista kerrotaan retkeilijöille, ja keskeiset tiedot kootaan luontokeskuksessa jaettaviksi.

7.2.1) Opastusaineiston laatiminen ja ylläpito (ml. verkkosivut)

7.2.2) Maasto-opastusai-neiston laatiminen ja ylläpito

7.2.3) Viestintä

Tiedottamalla kävijöille aktiivisesti ajankohtai-sista tutkimustuloksista turvataan samalla myös kansallispuiston suojelu-tavoitteiden toteutu-mista.

-

114

Tavoite Toimenpide

Eko

logi

-ne

n

Sos

io-

kultt

uur.

Tal

ou-

delli

nen

Vaikutuksen kuvaus Riskit, haitat ja niiden vähentäminen

8.1) Kansallispuiston opastusviestintä vastaa asiak-kaiden odotuksiin, huomioi ympäristönäkökoh-dat ja on selkeää, ajantasaista sekä helposti saavutettavissa. Kävijät tuntevat järjestyssään-nön ja puiston rauhoitusmääräykset sekä kun-nioittavat suojeluarvoja.

8.1.1) Maasto-opastusaineiston laatiminen ja ylläpito

8.1.2) Opastusaineiston laatiminen ja ylläpito (ml. verkkosivut)

8.1.3) Opastus maastossa/ palvelupisteessä

Laadukas ja monipuolinen opastusviestintä lisää kävijöiden tietämystä alueen luonto- ja kulttuuriperintöarvoista sekä palveluista. Kävijät tuntevat ja sisäistävät puiston järjestyssäännön ja rauhoitusmääräykset sekä noudattavat niitä.

Järjestyssäännön noudattamista valvotaan, ja tarvittaessa ryhdytään toimenpi-teisiin mahdollisten väärinkäytösten ehkäisemiseksi.

8.2) Kansallispuiston opastusviestintä on innosta-vaa ja osallistavaa sekä luo tarinan, johon eläytyä. Opastusviestintä tarjoaa mahdollisuuk-sia luonnossa oppimiseen sekä herättää kävi-jät muuttamaan käsityksiään ja toimintatapo-jaan ympäristövastuullisempaan suuntaan.

8.2.1) Opastus maastossa/ palvelupisteessä

8.2.2) Ympäristökasvatus

Innostava ja osallistava opastusviestintä haastaa kävijät oppimaan lisää luonnosta ja muusta ympäristöstään. Kävijöiden hyvä luonnontuntemus ja -arvostus sekä luonnon omaksi kokeminen turvaavat myös luonto-arvoja.

-

8.3) Kansallispuiston yhteistyökumppanit perehdy-tetään ja velvoitetaan noudattamaan kestävän luontomatkailun periaatteita.

8.3.1) Sidosryhmätilaisuuksien järjestäminen

Luontomatkailun yhteistyösopimuksen solmineet yritykset perehdytetään ja sitou-tetaan kestävän luontomatkailun periaattei-siin. Kestävän luontomatkailun sisäistänei-den ja siihen sitoutuneiden yritysten toi-minta ei aiheuta vaaraa luontoarvojen säily-miselle.

-

8.4) Luontokeskus Ukon asiakaspalvelua ja opas-tuksia hoitaa Metsähallituksen oma, asiantun-teva henkilökunta. Palvelukonsepti on selkeä. Ukossa nostetaan herättelevän ja syventävän opastuksen osuutta. Luontokeskuksen uusi py-syvä näyttely on selkeä ja elämyksellinen sekä kannustaa kävijöitä kaikkien aistien käyttöön.

8.4.1) Näyttelyn laatiminen/ päivitys

8.4.2) Opastus maastossa/ palvelupisteessä

Luontokeskus Ukko toimii avoimena, houkuttelevana porttina kansallispuistoon. Sinne on mukava tulla ja sinne haluaa palata toistekin. Sieltä saa tarvitsemansa tiedon asiantuntevan henkilökunnan opastuksella. Kävijätyytyväisyys lisääntyy herättelevän ja syventävän sekä kannustavan opastusviestinnän myötä.

-

Opastusviestintä vahvistaa ihmisten luontosuh-detta. Kolin kansallispuiston kävijöiden viipymä alueella pitenee ja paikallistaloudelliset vaikutuk-set kasvavat. Kansallispuisto vahvistaa Kolin kylän elinvoimaisuutta. Kansainvälisten asiakkaiden tar-peet tunnistetaan.

Luontomatkailun tuotekehittely Palveluvarustuksen ylläpito Virkistyskäytön edistäminen

(markkinointi) Luontomatkailun yhteistyösopi-

musten solmiminen Kävijäseuranta

Alueella pidempään viihtyvät kävijät tukevat paikallistaloutta ja vahvistavat Kolin kylän elinvoimaisuutta.

-

115

Tavoite Toimenpide

Eko

logi

-ne

n

Sos

ioku

lt-tu

ur.

Tal

oude

l-lin

en

Vaikutuksen kuvaus

Riskit, haitat ja niiden vähentämi-nen

Luonnossa oleskelu edistää hyvinvointia. Ihmiset ovat ter-veempiä ja onnellisempia. Luontomatkailussa hyödynnetään kaikki vuodenajat.

Luontomatkailun tuotekehittely Palveluvarustuksen ylläpito Virkistyskäytön edistäminen

(markkinointi) Luontomatkailun yhteistyösopi-

musten solmiminen

Luonnossa oleskelulla on myönteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen niin fyysisesti kuin henkisesti. Tällä on positiivisia vaikutuksia laajemminkin kuin vain Kolin aluetta ajatellen.

Luontomatkailu on aktiivista kaikkina vuodenaikoina. Paikallista-loudelliset vaikutukset kasvavat ja jakaantuvat tasaisemmin ympäri vuoden. Tämä helpottaa yrittäjien toimintaa ja jatkuvuutta.

-

Natura-vaikutusten arvioinnin tarveharkinta

Suunnitelmassa asetettujen tavoitteiden ja toimenpiteiden vaikutukset luontodirektiivin luontotyyppeihin ja lajeihin on arvioitu suunnitelmaa laadittaessa, ja todettu ettei suunnitelmalla ole haitallisia vaikutuksia näihin. Esitetyt toimenpiteet edistävät luontotyyppien ja lajien säilymistä sekä estävät niiden heikkenemistä ja niihin kohdistuvia haitallisia vaikutuksia. Toimenpiteet eivät todennäköisesti merkittävästi heikennä niitä suojeluarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon, eikä luonnonsuojelulain 65–66 §:ien mukaista Natura-vaiku-tusten arviointia tarvitse suorittaa.

Natura-arvioinnin tarveharkinta tehdään kuitenkin myöhemmin toimenpidekohtaisesti toimenpidesuunnittelun yhteydessä tarvittaessa. Hoito- ja käyttösuunnitelman mukainen toiminta – kuten käytön ohjaaminen, vyöhykkeistäminen sekä ennallistaminen, luonnonhoito ja

perinnebiotooppien hoito – edistää Natura-luontotyyppien ja lajien säilymistä sekä parantaa luontotyyppien tilaa ja lisää niiden pinta-alaa tulevaisuudessa.

Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteenveto

Suunnitelman ekologiset vaikutukset ovat positiivisia. Suunnittelualueen metsien ja soiden luonnontilaisuus lisääntyy, perinnebiotoopit säilyvät, luontotyyppien ja lajien elinolosuhteet sekä alueen kytkeytyneisyys paranevat. Kohdennetuilla inventoinneilla ja lajistokartoituksilla saadaan lisätietoa alueen luonnosta sekä suojeluarvoista, ja ennallistamisella, luonnonhoidolla ja perinnebiotooppien hoidolla sekä lajiston hoidolla parannetaan luontoarvojen tilaa entisestään.

Sosiokulttuuriset vaikutukset ovat kokonaisuutena arvioituna positiivisia. Retkeilypalveluita ylläpidetään ja kehitetään. Mahdollisuudet virkistäytymiseen, ulkoiluun ja retkeilyyn paranevat entisestään. Alueen kulttuurihistoriaa tuodaan entistä enemmän kävijöiden tietoisuuteen. Luonnonsuojelun toimenpiteissä huomioidaan retkeilijät niin suunnittelu- ja toteutusvaiheessa kuin tiedottamisessa. Tiivis ja avoin yhteistyö paikallisten asukkaiden ja alueen muiden toimijoiden kanssa edistää kansallispuiston sekä muutoinkin luonnonsuojelun hyväksyttävyyttä ja arvostusta.

Suunnitelman taloudelliset vaikutukset liittyvät erityisesti luontomatkailun kehittämiseen sekä tavoitteeseen kävijämäärän kasvattamisesta ja erityisesti kävijöiden viipymän pidentämisestä, ja sitä kautta paikallistaloudellisten vaikutusten kasvamisesta. Tätä tukevat luontomatkai-lun edellytysten parantaminen ja alueen vetovoiman lisääminen. Suunnittelun yhteydessä on käyty läpi palveluvarustukseen liittyvät virkistys-käytön ratkaisut ja linjaukset, jotka vaikuttavat Metsähallituksen toimintaan sekä kansallispuiston hallintaan ja hoitoon. Kolin matkailun kehittämistä ja vaikutuksia on tarkasteltu laajemmin Kolin–Ruunaan alueen luontomatkailusuunnitelmassa.

116

SEURANTA

27A Suunnitelman toteutuksen seuranta

Vastuuprosessi Alueiden hallinta

Selite Suunnitelman toteutumista seurataan väliarvioinneissa noin 5–6 vuoden välein sekä hoito- ja käyttösuunnitelman päivityksen yhteydessä (suunnitelma- kausi on noin 15 vuotta). Toteutuksen seuranta kohdistuu suunnitelmassa määritettyihin toimenpiteisiin (ks. lomakkeet 19–25). Tällä lomakkeella esitetään seurattavat toimenpiteet ja käytettävät mittarit.

Tavoite Toteu-tuslo-make

Toimenpide Tulosmittari Tavoite-aikataulu

1.1) Uudet retkeilyrakenteet sovitetaan maisemaan, ja reitit sekä rakennekokonaisuudet suunnitellaan etukäteen maisemiin sopiviksi sekä tehdään maisema-arviointi. Mat-kailu ja virkistyskäyttö edistävät tai eivät ainakaan huononna myöskään lähimaise-maa.

17A, 17B, 19, 20A, 20B

1.1.1) Maisemanhoito 1.1.2) Palveluvarustuk-

sen rakentaminen 1.1.3) Käytön ohjaami-

nen

Kävijätutkimus Jatkuva

1.2) Ennallistaminen ja luonnonhoito sovitetaan maisemanhoitoon niin, etteivät ne ole ristiriidassa toistensa kanssa. Kulttuuriperintö, mukaan lukien rakennettu kulttuuriym-päristö, hoidetaan säilyttäen autenttisuutta ja maisema-arvoja.

19 1.2.1) Maisemanhoito Kävijätutkimus Jatkuva

2.1) Rakennusperinnön historiallisia arvoja ja autenttisuutta ei muuteta tulevissa korjaustoimissa niin, että arvot katoaisivat tai vähenisivät huomattavasti. Riittävällä, suunnitelmallisella ja asiantuntevalla hoidolla sekä ylläpidolla estetään vaurioiden syntyminen.

19

2.1.1) Rakennusperinnön kunnostaminen

2.1.2) Rakennusperinnön suojelu

Kunnostussuunnitelmien lkm, suojeltujen rakennusten kunnostus (kohteiden lkm)

2028

2.2) Tärkeimmät arkeologiset kohteet hoidetaan niin, että ne säilyvät tuleville sukupolville. Virkistyskäyttö ei uhkaa niiden säilymistä tai aiheuta arvojen heikkenemistä.

19 2.2.1) Arkeologisen

kohteen hoito

Hoidettavien kohteiden lkm, arkeologisen kohteen hoito (kohteiden lkm)

2028

3.1) Perinneympäristöt on arvotettu valtakunnallisen arvoluokituksen mukaisesti ja niiden hoitotarpeet on määritetty.

18 3.1.1) Perinnebiotoopin

hoito

Perinneympäristöt on arvo-tettu ja tärkeimpien kohteiden hoitotarpeet on määritetty

2015

3.2) Perinnebiotooppien hoidon jatkuvuus varmistetaan riittävällä resursoinnilla, ja uusien perinnebiotooppien hoito aloitetaan resurssien niin salliessa (Huurunlammen osa-alue). Kehitetään uusia, mm. vapaaehtoisuuteen perustuvia hoitokeinoja sekä lisätään talkootyöpäiviä.

18 3.2.1) Perinnebiotoopin

hoito 3.2.2) Lajiston hoito

Hoidettujen kohteiden toteutuneet pinta-alat (ha), hoidon seurantojen määrä (hoito- ja lajistoseurannat)

Jatkuva

117

Tavoite Toteutus-lomake

Toimenpide Tulosmittari Tavoite-

aika-taulu

3.3) Perinnebiotooppien hoidon vaikutusseurantaa jatketaan Kolin kansallispuistossa, ja hoitomenetelmiä muutetaan tarvittaessa seurantatulosten perusteella.

18 3.3.1) (Erityisesti) suojeltavan

lajin esiintymien kartoitus/ tarkistus

Suojeltavien lajien esiintymätietojen kartoitus ja tarkistus: suojeltavien lajien esiintymätieto-jen määrän ja laadun muutos

Jatkuva

3.4) Kaskeaminen on keskeinen perinnebiotooppien hoito-muoto Kolin kansallispuistossa. Kaskettujen alueiden laidunnusta lisäämällä parannetaan lehtipuuvaltaisten kaskimetsien edustavuutta.

18 3.4.1) Perinnebiotoopin hoito Hoidettujen kohteiden toteutuneet pinta-alat Natura-luontotyyppiryhmittäin

Jatkuva

3.5) Suunnittelualueen perinnebiotoopit soveltuvat uhan- alaisten sekä harvinaisten putkilokasvi- ja hyönteislajien elinympäristöiksi.

18 3.5.1) (Erityisesti) suojeltavan lajin

esiintymien kartoitus/tarkistus

Suojeltavien lajien esiintymätietojen kartoitus ja tarkistus: suojeltavien lajien esiintymätieto-jen määrän ja laadun muutos

Jatkuva

3.6) Perinnebiotooppien ominaispiirteistä, kasvi- ja eläin- lajeista sekä hoidon tavoitteista ja menetelmistä kerrotaan aktiivisesti retkeilijöille.

20A

3.6.1) Opastusaineiston laatiminen ja ylläpito (ml. verkkosivut)

3.6.2) Maasto-opastusaineiston laatiminen ja ylläpito

3.6.3) Viestintä

luontoon.fi:ssä kuvattujen kohteiden luku-määrä kieliversioittain, laadittujen maasto-opastusaineistokokonaisuuksien lkm (esim. luontopolku)

Jatkuva

4.1) Suojelualueista on käytettävissä hyvät ja ajantasaiset perustiedot lajiston, elinympäristöjen suojelun sekä muun hoidon ja käytön pohjaksi.

18

4.1.1) Inventointi: vedenalainen/ luontotyyppi, lajit

4.1.2) (Erityisesti) suojeltavan lajin esiintymien kartoitus/tarkistus

Luontotyyppi-inventoinnin määrä (ha), vedenalaisen luonnon inventoinnin määrä (ha), lajistokartoitusten määrä, suojeltavien la-jien esiintymätietojen kartoitus ja tarkistus: suojeltavien lajien esiintymätietojen määrän ja laadun muutos

2028

4.2) Metsien rakennepiirteitä kehitetään ennallistamisen ja luonnonhoidon tarvearvioiden mukaisesti. Lisäksi luontaisten häiriöiden (mm. myrskyt ja hyönteiset) annetaan muokata metsien rakennepiirteitä.

18

4.2.1) Ennallistaminen 4.2.2) Luonnonhoito 4.2.3) Veden/kosteikon

kunnostaminen

Ennallistettujen ja hoidettujen kohteiden toteutuneet pinta-alat Natura-luontotyyppiryh-mittäin, ennallistamisen ja hoidon ”tilanne” (= tot/tav)

2028

4.3) Suunnittelualueen boreaaliset luonnonmetsät, lehdot, letot ja pienvedet soveltuvat uhanalaisten sekä harvinaisten kasvi-, sieni- ja eläinlajien elinympäristöiksi. Vyöhykkeistämisen avulla turvataan häiriölle alttiin lajiston elinolosuhteet.

17C, 18 4.3.1) (Erityisesti) suojeltavan lajin

esiintymien kartoitus/tarkistus4.3.2) Käytön ohjaaminen

Suojeltavien lajien esiintymätietojen kartoitus ja tarkistus: suojeltavien lajien esiintymätieto-jen määrän ja laadun muutos

Jatkuva

4.4) Boreaalisten luonnonmetsien, lehtojen sekä lettojen ominaispiirteistä, kasvi- ja eläinlajeista sekä hoidon tavoitteista ja menetelmistä kerrotaan retkeilijöille.

20A

4.4.1) Opastusaineiston laatiminen ja ylläpito (ml. verkkosivut)

4.4.2) Maasto-opastusaineiston laatiminen ja ylläpito

4.4.3) Viestintä

luontoon.fi:ssä kuvattujen kohteiden luku-määrä kieliversioittain, laadittujen maasto-opastusaineistokokonaisuuksien lkm (esim. luontopolku)

Jatkuva

118

Tavoite Toteutus-lomake

Toimenpide Tulosmittari Tavoite-

aika-taulu

5.1) Kolin kansallispuiston hoito ja käyttö ohjataan siten, ettei käyttö heikennä geologisia arvoja.

17A, 17B,

17C, 20B

5.1.1) Palveluvarustuksen ylläpito (rakennuk-set, rakenteet, reitit)

Arvokkaiden kallioalueiden seuranta ja yhteydenpito GTK:n kanssa

Jatkuva

5.2) Suunnittelualueen geologisista arvoista kerrotaan retkeilijöille. 20A

5.2.1) Maasto-opastusai-neiston laatiminen ja ylläpito

5.2.2) Viestintä

Laadittujen maasto-opastusaineisto-kokonaisuuksien lkm (esim. luonto-polku)

Jatkuva

6.1) Kolin kansallispuisto on tunnustettu alueen vetovoimatekijä, josta viestitään yhteisin tavoittein ja viestein.

20A 6.1.1) Virkistyskäytön

edistäminen (markkinointi)

Käyntimäärä, laadittujen yhteistyöso-pimusten lkm

Jatkuva

6.2) Kolin–Ruunaan alueella seurataan sinne laadittuja luontomatkailun kestävän kehityksen mittareita (Kolin–Ruunaan alueen luontomatkailu-suunnitelma).

20A

6.2.1) Luontomatkailun yh-teistyösopimusten solmiminen

6.2.2) Kävijäseuranta

Laadittujen yhteistyösopimusten lkm, toteutettujen kävijä-, asiakas- ja yri-tystutkimusten lkm

Jatkuva

6.3) Alueen palveluvarustus edistää kävijöiden hyvinvointia ja luo edellytyksiä matkailun yritystoiminnalle. Retkeilyreitit ja -palvelut ovat laadukkaita ja monipuolisia sekä palvelevat erilaisia käyttäjäryhmiä. Tämä mahdollistaa kansallispuiston ympärivuotisen käytön. Maastorakenteet ovat toimivia, turvallisia ja kestäviä; matkailu ja virkistyskäyttö eivät vaaranna uhan-alaisten sekä harvinaisten lajien esiintymiä. Yritysten luontomatkailutuot-teita kehitetään yhteistyössä luontopalvelujen kanssa kestävän luontomatkailun periaatteiden mukaisesti.

20A, 20B

6.3.1) Luontomatkailun tuo-tekehittely

6.3.2) Palveluvarustuksen ylläpito

6.3.3) Palveluvarustuksen rakentaminen

6.3.4) Palveluvarustuksen purkaminen

Kehittämishankkeiden lkm, ylläpidettävien retkeilyreittien määrä, ylläpidettävien taukopaikkojen määrä, polttopuun kulutus, sekajätteen määrä, palvelurakenteiden rakentaminen: kohteiden lkm (+ investointien määrä ja laatu), palvelurakenteiden purkaminen: kohteiden lkm

Jatkuva

7.1) Tutkimustoiminta perustuu ajantasaisiin tietoihin kansallispuiston luonnosta ja muista arvoista sekä tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää kansallispuiston hoidon ja opastuksen tarpeisiin. Tutkimustoiminta toteutetaan suojeluarvoja vaarantamatta. Suunnittelualueen luonto on tarjolla tutkimuslaitosten tutkimuskohteiksi edellyttäen, että tutkimus-toiminta toteutetaan suojeluarvoja vaarantamatta. Metsähallituksella ei ole mahdollisuuksia rahoittaa mittavia tutkimuksia, mutta Metsähalli-tuksen ja tutkimuslaitosten edustajat voivat kokoontua yhteistyötapaami-siin pohtimaan eri tahojen intressejä, aineistoja ja tutkimustarpeita. Met-sähallituksen tavoitteena on saada tietoa erityisesti lajien ja luontotyyp-pien tilasta, hoidon vaikuttavuudesta sekä mm. ilmastonmuutoksen vai-kutuksista lajistoon. Tutkimuslaitosten toiminnasta alueella sovitaan yh-dessä, ja toteutettavat toimet kirjataan tutkimuslupaan.

22 7.1.1) Lupien myöntäminen 7.1.2) Yhteistyö

Myönnettyjen lupien lkm Jatkuva

119

Tavoite Toteutus-lomake

Toimenpide Tulosmittari Tavoite-aikataulu

7.2) Tutkimusten tuloksista kerrotaan retkeilijöille, ja keskeiset tiedot kootaan luontokeskuksessa jaettaviksi.

20A

7.2.1) Opastusaineiston laatiminen ja ylläpito (ml. verkkosivut)

7.2.2) Maasto-opastusaineiston laatiminen ja ylläpito

7.2.3) Viestintä

luontoon.fi:ssä kuvattujen kohteiden lukumäärä kieliversioittain, laadittujen maasto-opastusaineistokokonaisuuksien lkm (esim. luontopolku)

Jatkuva

8.1) Kansallispuiston opastusviestintä vastaa asiakkaiden odotuksiin, huomioi ympäristönäkökohdat ja on selkeää, ajantasaista sekä helposti saavutettavissa Kävijät tuntevat järjestyssäännön ja rauhoitusmää-räykset sekä kunnioittavat suojeluarvoja.

20A

8.1.1) Maasto-opastusaineiston laatiminen ja ylläpito

8.1.2) Opastusaineiston laatiminen ja ylläpito (ml. verkkosivut)

8.1.3) Opastus maastossa/palvelupisteessä

Laadittujen maasto-opastusaineistokokonai-suuksien lkm (esim. luontopolku), luontoon.fi:ssä kuvattujen kohteiden lukumäärä kieliversioittain, asiakasmäärä opastetuissa ryhmissä (maastossa + asiakaspalvelupisteissä)

Jatkuva

8.2) Kansallispuiston opastusviestintä on innostavaa ja osallistavaa sekä luo tarinan, johon eläytyä. Opastusviestintä tarjoaa mahdollisuuksia luonnossa oppimiseen sekä herättää kävijät muuttamaan käsityksiään ja toimintatapojaan ympäristövastuulli-sempaan suuntaan.

20A 8.2.1) Opastus maastossa/palvelupisteessä 8.2.2) Ympäristökasvatus

Asiakasmäärä opastetuissa ryhmissä (maastossa ja asiakaspalvelupisteissä), koululaisten määrä opastetuissa ryhmissä

Jatkuva

8.3) Kansallispuiston yhteistyökumppanit perehdytetään ja velvoitetaan noudattamaan kestävän luontomatkai-lun periaatteita.

20A 8.3.1) Sidosryhmätilaisuuksien

järjestäminen Sidosryhmätilaisuuksien ja osallistujien lkm Jatkuva

8.4) Luontokeskus Ukon asiakaspalvelua ja opastuksia hoitaa Metsähallituksen oma, asiantunteva henkilö-kunta. Palvelukonsepti on selkeä. Ukossa nostetaan herättelevän ja syventävän opastuksen osuutta. Luontokeskuksen uusi pysyvä näyttely on selkeä ja elämyksellinen sekä kannustaa kävijöitä kaikkien aistien käyttöön.

20A 8.4.1) Näyttelyn laatiminen/päivitys 8.4.2) Opastus maastossa/palvelupisteessä

Investointien määrä ja laatu, asiakasmäärä opastetuissa ryhmissä (maastossa ja asiakas-palvelupisteissä)

Jatkuva

Opastusviestintä vahvistaa ihmisten luontosuhdetta. Kolin kansallispuiston kävijöiden viipymä alueella pite-nee ja paikallistaloudelliset vaikutukset kasvavat. Kan-sallispuisto vahvistaa Kolin kylän elinvoimaisuutta. Kan-sainvälisten asiakkaiden tarpeet tunnistetaan.

20A, 20B

Luontomatkailun tuotekehittely Palveluvarustuksen ylläpito Virkistyskäytön edistäminen (markkinointi) Luontomatkailun yhteistyösopimusten solmi-

minen Kävijäseuranta

Kehittämishankkeiden lkm, ylläpidettävien retkeilyreittien määrä, ylläpidettävien tauko-paikkojen määrä, polttopuun kulutus, sekajät-teen määrä, laadittujen yhteistyösopimusten lkm, toteutettujen kävijä-, asiakas- ja yritystut-kimusten lkm

Jatkuva

Luonnossa oleskelu edistää hyvinvointia. Ihmiset ovat terveempiä ja onnellisempia. Luontomatkailussa hyödynnetään kaikki vuodenajat.

20A, 20B

Luontomatkailun tuotekehittely Palveluvarustuksen ylläpito Virkistyskäytön edistäminen (markkinointi) Luontomatkailun yhteistyösopimusten solmi-

minen

Kehittämishankkeiden lkm, ylläpidettävien retkeilyreittien määrä, ylläpidettävien tauko-paikkojen määrä, polttopuun kulutus, sekajät-teen määrä, laadittujen yhteistyösopimusten lkm

Jatkuva

120

27B Suunnitelman vaikuttavuuden seuranta

Vastuuprosessi Alueiden hallinta

Selite Suunnitelman vaikuttavuutta seurataan väliarvioinneissa noin 5–6 vuoden välein sekä hoito- ja käyttösuunnitelman päivityksen yhteydessä (suunnitelma-kausi on noin 15 vuotta). Vaikuttavuus tarkoittaa sitä, missä määrin asetetut päämäärät ja tavoitteet saavutetaan. Vaikuttavuus on siis toiminnalla aikaan-saatu tavoitteiden suuntainen muutos. Vaikuttavuus voi olla myös suotuisan tilan säilymistä, mikäli se on suunnitelman tavoite.

Päämäärä Vaikuttavuusmittari Mittarin kuvaus Nykytila Tavoitetila

1) Maisema-arvot säilyvät kestävän ret-keilyrakentamisen ja virkistyskäytön myötä. Ennallistamisessa sekä luonnon- ja kulttuuriperinnön hoidossa otetaan maisema korostetusti huomioon.

Kävijätyytyväisyys suojelu- ja virkistysalueilla

Toiminta edistää tai ei ainakaan huononna maisema-arvoja.

Kävijätutkimuksen tulos sekä muu asiakaspalaute.

Kävijät pääasiassa tyytyväisiä, kävijä-tyytyväisyysindeksi 4,15 (asteikko 1–5)

Säilyy ennallaan/ paranee

2) Rakennusperintö ja muinaisjäännös-kohteet säilyvät sekä elävöittävät maisemaa.

Kulttuuriperinnön inventointiti-lanne, suojeltujen rakennusten kuntoluokan muutos, kiinteiden muinaisjäännösten hoitotarve-luokan muutos

Suojeltujen rakennusten kuntoluokkaa ja muinaisjäännösten hoitotarveluokkaa arvioidaan hoitosuunnitelmien mukaisesti.

Inventointi tehty

Tarvittavat hoito- suunnitelmat tehty ja kiireelliset kohteet hoidettu

3) Alueelle tyypillisten perinteisten elinkeinojen sekä maankäytön tuottamien valtakunnallisesti arvokkaiden ja muiden edustavien perinnebiotooppien rakennepiirteet, edustavuus sekä lajisto säilyvät ja paranevat. Muiden perinne-biotooppien rakennepiirteet ja edustavuus paranevat, ja lajisto muuttuu edustavammaksi.

Viiden vuoden välein toistettavien koealaseurantojen tulokset

Luontoarvot säilyvät ja toiminta edistää luonnonsuo-jelua; matkailu ja virkistyskäyttö eivät vaaranna uhanalaisten sekä harvinaisten lajien esiintymiä.

Kasvillisuus kehittyy myönteiseen suuntaan: korkeiden heinien ja koiranputken peittävyys pienenee, edustavien niittylajien peittävyys ja lajimäärä kasvavat.

Hyvä Säilyy ennallaan/ paranee

121

Päämäärä Vaikuttavuusmittari Mittarin kuvaus Nykytila Tavoitetila

4) Boreaalisten metsien, lehtojen, soiden ja pienvesien luonnon- tila sekä lajisto säilyvät, ja elinympäristöjen edustavuus paranee.

Ennallistamisen ja luonnonhoidon onnistuminen (hoitoseu-rannan johtopäätös), Na-tura-luontotyyppien edus-tavuus suojelualueilla, pintavesien ekologinen tila (VPD: yleinen taso), suojeltavien lajien esiinty-mien määrä suojelualu-eilla

Luontoarvot säilyvät ja toiminta edistää luonnonsuo-jelua; matkailu ja virkistyskäyttö eivät vaaranna uhanalaisten sekä harvinaisten lajien esiintymiä.

Ennallistamisen ja luonnonhoidon onnistumista seu-rataan arvioimalla kohdetta suhteessa luontotyyppi-luokitteluun sekä seuraamalla lajiston koostumusta ja tilaa.

Natura-luontotyyppien edustavuuden arviointi luon-totyyppi-inventoinnin yhteydessä (asiantuntija- arviona).

Lajistoinventointien ja seurantojen tulokset (erityisesti myyränporras ja muut direktiivilajit, joiden tila raportoidaan EU:lle).

Enimmäkseen merkittävä–hyvä

Säilyy ennallaan/ paranee

5) Eri aikakausien muovaamat Kolin kansallispuiston geologiset arvot säilyvät edustavana näytteenä vuosi-tuhansien aikana tapahtuneista maankamaran muutoksista.

Asiantuntija-arvio, yhteydenpito GTK:n kanssa

Arvokkaiden kallioalueiden kulumista seurataan ja pidetään tiivistä yhteydenpitoa GTK:n kanssa.

Hyvä Säilyy ennallaan

6) Kolin kansallispuisto ja sen ympäristö tarjoavat lisääntyvässä määrin mahdollisuuksia kestävään luontomatkailuun ja jokamies-käyt-töön turvaamalla vetovoima-tekijät yhteistyössä alueen kaikkien toimijoiden kanssa.

Käynnit suojelu- ja virkistysalueilla, kävijätyy-tyväisyys suojelu- ja vir-kistysalueilla, kävijöiden kokemus kuluneisuu-desta, kävijöiden koke-mus roskaisuudesta, polt-topuun kokonaismenekki (pinokuutiometriä)/ käyntimäärä

Ympäristöä kuormitetaan mahdollisimman vähän: maaston kuluneisuus on hyväksyttävissä ra-joissa; käytetään merkittyjä reittejä ja huollettuja rakenteita silloin, kun niitä on; ympäristöä säästävä retkeily on yleisesti käytössä, polttopuun käyttö on säästäväistä.

Kävijäseurannan ja kävijätutkimuksen tulokset. Polttopuun kokonaismenekki perustuu

puistoalueen omaan seurantaan (Reiska- tietojärjestelmä).

Kävijämäärä 125 600, kävijät pääasiassa tyytyväisiä, kävijätyy-tyväisyysindeksi 4,15 (asteikko 1–5), kulu-neisuus 4,44 (2009), roskaisuus 4,52 (2009), polttopuun ko-konaismenekki (pino-kuutiometriä (vuosi): 35 m3

Kävijämäärä n. 175 000 (vuosi 2028), kävijätyy-tyväisyysindeksi säilyy ennallaan/ paranee, kuluneisuus ≥ 4,5 (2018), roskaisuus ≥ 4,5 (2018), polttopuun kokonaismenekki kasvaa käyntien kohdistuessa myös yhä enemmän tulipaikoille

7) Kolin kansallispuisto palvelee monipuolista kansallista (ja kansainvälistä) tutkimustoimintaa ja tuottaa Kolilla sekä muissa kansallispuistoissa ja luonnonsuoje-lualueilla hyödynnettävissä olevaa tietoa geologiasta, metsistä, lehdoista, perinnebiotoopeista, lajistosta, luontomatkailusta ja luontoliikunnan terveysvaikutuksista.

Asiantuntija-arvio, yhteistyö sidosryhmien kanssa, julkaisujen määrä

Alueelta tehdyistä tutkimuksista julkaistaan artikkeleita tieteellisissä julkaisuissa, sanoma- ja ai-kakauslehdissä, ei-tieteellisinä raportteina ym.

Hyvä Säilyy ennallaan/ paranee

122

Päämäärä Vaikuttavuusmittari Mittarin kuvaus Nykytila Tavoitetila

8) Kolin kansallispuiston opastusviestintä ohjaa kävijöitä sekä matkailuyrityksiä kestävään luonnossa liikkumiseen ja hankkimaan myönteisiä luontokokemuksia, sekä auttaa ymmärtämään luonnon- ja kulttuuriperinnön suojelun merkityksen.

Opastuksen vaikuttavuus, suojelualueisiin liittyvät si-dosryhmien asenteet, kulttuuriperintöön tutustumisen tärkeys

Arvostetaan paikallista kulttuuria ja perinteitä: Metsähallituksen toiminta on paikallisesti hyväksyttävää, yhteistyöyrittäjien toiminta on paikallisesti hyväksyttävää, kävijät ovat kiinnostuneita alueen kulttuuriperinnöstä.

Kävijätutkimus (kysymys virkistysmotiiveista), opastusviestintä vastaa asiakkaiden kysyntään, kulttuuriperinnön esille tuonti opastusviestinnässä ja tapahtumin.

Kulttuuriperintöön tu-tustumisen tärkeys 3,4 (2009)

Opastusviestintä vastaa paremmin asiakkaiden kysyntään, kulttuuripe-rintöön tutustumisen tär-keys säilyy ennallaan/ paranee

Kolin kansallispuisto ympäristöineen on kansainvälisesti merkittävä luontomatkailun kestävän kehityksen mallialue.

Käynnit suojelu- ja virkistys-alueilla, suojelualueiden nä-kyvyys (mediaseuranta), vir-kistyskäytön paikallistalou-delliset vaikutukset

Kävijäseurannan ja kävijätutkimuksen tulokset. Mediaseurannan ja paikallistaloudellisten

vaikutusten seurannan tulokset. Kävijämäärä 125 600

Kävijämäärä n. 175 000 (vuosi 2028), media-näkyvyys ja paikallista-loudelliset vaikutukset kasvaneet

Kolin kansallispuisto on laajalti tunnettu ympärivuotinen luonnosta hyvä olo -kohde.

Suojelualueiden näkyvyys (mediaseuranta), kävijätyytyväisyys suojelu- ja virkistysalueilla, luonnon virkistyskäytön ter-veysvaikutukset

Mediaseurannan tulokset ja tietämys luonnon vir-kistyskäytön terveysvaikutuksista.

Kävijätutkimuksen tulos.

Kävijät pääasiassa tyytyväisiä, kävijätyy-tyväisyysindeksi 4,15 (asteikko 1–5)

Medianäkyvyys ja tieto luonnon virkistyskäytön terveysvaikutuksista kasvanut, kävijätyytyväi-syysindeksi ennallaan tai parantunut

Lisätietoja

Suunnitelman seuranta toteutetaan osana laajempaa suojelualueiden tilan seurantaa, ja siinä käytetään Metsähallituksessa hyväksyttyjä mittareita. Virkistyskäytön ja luontomatkailun ympäristövaikutuksia arvioidaan myös menetelmällä, joka perustuu hyväksyttävän muutoksen rajan (Limits of Acceptable Change, LAC) määrittämiseen. Hoito- ja käyttösuunnitelman osalta seurataan suunnittelualueen yleisen tilan lisäksi suunnitelmassa esitettyjen tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumista sekä suunnitelman vaikuttavuutta. Joitakin mittareita seurataan vuosittain. Laajemmin suunnitelman tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumista sekä sen vaikuttavuutta eli suunnitelmassa asetettujen päämäärien toteutumista arvioidaan määräajoin, noin viiden vuoden välein. Samassa yhteydessä päätetään myös suunnitelman päivittämisestä kokonaan tai osittain.

123

LÄHTEET

Viittaus Tekijä(t) Julkaisun nimi Julkaisutiedot Julkaisu-

vuosi

Lomake 1 Maukonen, E., Nykänen, S., Laitinen, J., Manninen, S., Huttunen, J., Kammonen, A., Leskinen, J., Salmi, J.& Jämsä, J.

Itä-Suomen luonnonvarasuunnitelma. Kausi 2008–2017 Metsähallituksen metsätalouden julkaisuja 61

2008

” Metsäntutkimuslaitos, Tutkimusmetsäpalvelut & Joensuun tutkimuskeskus

Kolin kansallispuisto 2010. Hoito- ja käyttösuunnitelma 2003–2010

2005

” Nevalainen, T. & Pirinen, M. Savijärven suon Natura 2000 -alueen (FI0700014) hoito- ja käyttösuunnitelma

Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2006

Lomake 5 Husa, J.& Teeriaho, J. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Pohjois-Karjalassa

Suomen Ympäristö 21/2012. Suomen ympäristökeskus

2012

” Huttunen T., Hytönen M., Kejonen A., Rönty H., Saarelainen J., Tervo T., Väänänen T. & Äikäs O.

Koli. Geologinen retkeilykartta / geologisk friluftskarta / geological outdoor map 1:20 000 ja opaskirja

ISBN 951-690-876-4

Lomake 7 Autio, O. Kolin kansallispuiston perinnebiotooppien päiväperhosseuranta 2008–2009

2009

” Jääskeläinen, K. Jäkäläkartoitukset Etelä-Suomen luontopalveluiden alueilla vuonna 2012

Raportti 6826/41/2012. Metsähallitus, luontopalvelut. 25.1.2013

2013

” HERTTA – Eliölajit -järjestelmä

” Kokkonen, K. Kolin, Telkkämäen ja Oulangan sienikartoitukset 2012 Raportti 3046/2013/04.01. Metsähalli-tus, luontopalvelut, Etelä-Suomi. 5.5.2013

2013

” Kondelin, H. Huurunlampi–Sammakkolampi–Huurunrinne ja Medvastö–Stormossen. Sammalkartoitukset 2012

Raportti 6828/41/2012. Metsähallitus, luontopalvelut, Etelä-Suomi. 16.9.2012

2012

” Martikainen, P. Kolin kaskien kovakuoriaiskartoitus 2010 2011

” Martikainen, P. Vaara-Karjalan kovakuoriaiskartoitukset 2011 Raportti 2390/41/2012. Metsähallitus, luontopalvelut, Etelä-Suomi. 30.4.2012

2012

” Mattila, J. Kovakuoriaiskartoitukset Etelä-Suomen luontopalveluiden alueella vuonna 2009

Raportti 5281/41/2010. Metsähallitus, luontopalvelut, Etelä-Suomi. 3.11.2012

2010

” Pönkkä, H. Pielisen merkittävät lintuluodot Julkaisematon raportti 2010

” Pöykkö, H. Kolin kansallispuiston perhoslajiston kartoitus 2011 2011

124

Viittaus Tekijä(t) Julkaisun nimi Julkaisutiedot Julkaisu-

vuosi

Lomake 7 Savolainen, S. Kolin kansallispuiston perinnemaisemien kasvillisuuden seu-ranta ja hoitosuunnitelman päivitys 2008

2009

” Väisänen, R. Kesän 2008 linnuston laskennat: Huuhkajanvaara, Huurun- lampi–Sammakkolampi–Huurunrinne, Verkkovaara, Kolin kp

Julkaisematon raportti. Metsähallitus, luontopalvelut, Etelä-Suomi

2008

8, 9A, B Tahvanainen, V., Tikkamäki, T. & Lindholm, T. Kolin kansallispuiston kävijätutkimus 2009 2011

Lomake 9A, B

Laukkanen, M. Kolin kansallispuiston yritystutkimus 2009–2010 2010

” Laukkanen, M. Kolin–Ruunaan alueen luontomatkailusuunnitelma 2010

Lomake 18

Eerikäinen, K., Hotanen, J.-P., Ihme, H., Lovén, L., Miina, J., Nieminen, E., Salo, K., Viiri, H. & Äänismaa, P.

Kolin kansallispuiston Natura 2000 -suojelualueen istutus- ja kylvömetsien ja ojitusalueiden ennallistamissuunnitelma

86 s. 2007

” Lohilahti, H., Lovén, L., Pajari, M. & Sole, I. Niittyjen hoitajan opas. Kokemuksia ja esimerkkejä perinnemaisemien hoidosta Kolin kansallispuistossa

58 s. 2006

” Lohilahti, H. & Pajari, M. Perinnemaiseman hoito Kolin kansallispuistossa. Hoitosuunnitelman väliarviointi ja päivittäminen

60 s. 2007

” Nieminen, E. & Eerikäinen, K. Ennallistajan opas. Kokemuksia ja esimerkkejä elin- ympäristöjen ennallistamisesta Kolin kansallispuistossa

61 s. 2006

” Puustinen, S., Hokkanen, P., Kouki, J. & Eerikäinen, K.

Kolin kansallispuiston lehtojen hoitosuunnitelma 72 s. 2007

Lovén, L., Kantola, E.-L., Sorjonen, L. & Kurikka, T. Koli-bibliografia. Kolin kansallispuistoon ja kansallismaise-maan liittyvät tutkimukset ja selvitykset

2006

125

LIITTEET Liite 1. Yksityisten suojelualueiden rauhoitusmääräysten yhteenveto Liite 2. Ote maakuntakaavakartasta Liite 3. Natura 2000 -alueittaiset luontotyypit Liite 4. Suunnittelualueella esiintyvät uhanalaiset ja direktiivilajit Liite 5. Luonnos suunnittelualueen tai sen osan järjestyssäännöksi Liite 6. Lausuntokooste Liite 7. Ympäristöministeriön vahvistuskirje

126

Liite 1. Yksityisten suojelualueiden rauhoitusmääräysten yhteenveto

Yksityiset suojelualueet, hoidon ja käytön suunnittelussa huomioitavat kielletyt tai rajoitetut toiminnot ja käyttömuodot

YSA-tunnus

Nimi Pinta-ala (ha)

Liikkumisrajoi-tusaika

Liik

kum

isra

joitu

sala

(h

a)

Met

säta

lous

ja o

jitus

Maa

-ain

este

n ot

to

Rak

enn

uste

n ta

i te

iden

rake

nta

min

en

Enn

alli

stam

ine

n

jalu

onn

onho

ito

Rat

sast

us

Maa

stop

yörä

ily

Koi

rava

ljakk

oaje

lu

Koi

rien

irtip

ito

Suu

nni

stus

ja m

uu

kilp

ailu

jaha

rjoi

ttelu

Maa

stot

apah

tum

at,

järje

stet

ytle

irit

Leiri

ytym

inen

Met

säst

ys

Hirv

enaj

o

Kal

astu

s

Pol

ttopu

un o

tto

Pal

velu

rake

nte

ide

n

rake

ntam

ine

n

Muu

, mik

ä

Lisä

tieto

072462 Savijärven rantasuot 1 4,53

072938 Savijärven rantasuot 2* 1,69

072939 Savijärven rantasuot 3* 4,6

072976 Savijärven rantasuot 4* 0,86

202346 Savijärvensuon lsa 5 2,26

072979 Käkikallion kotkansiipilehto 0,82

205391 Koukkelonrinteen lsa 11,26

Pinta-ala yhteensä (ha) 26,02 Rajoitusala (ha)

Lisätietoja

* = siirtynyt valtion omistukseen, lsa = luonnonsuojelualue Yksityinen suojelualue (YSA072462): Alueella on kielletty turvemaalla olevan puuston hakkaaminen. Kivennäismaalla olevaa metsää saadaan hoitaa siten, että vallitsevien luonnonpiirteiden säilyminen,

kasvien ja eläinten elinehdot sekä käyttäjien viihtyvyys tulevat turvatuiksi. Kivennäismaiden metsää hoidetaan ns. puistometsänä, jossa metsän käsittely on varovaista, pintakasvillisuuden ja maankamaran luonnontilan säilyttävää sekä maisemanhoitoon ja luonnonkauneuden tehostamiseen tähtäävää.

Yksityinen suojelualue (YSA202346), sallittu lisäksi: maanomistajan oman veneen pitäminen pitkospuiden rakentaminen alueelle [ympäristökeskus, nykyinen ELY-keskus tekee (Savijärven suon luontopolku)]. Yksityisillä suojelualueilla metsästäminen edellyttää lisäksi aina maanomistajan suostumusta. Valtion omistukseen siirtyneillä yksityisillä suojelualueilla ovat rauhoituspäätöksen mukaiset rauhoitusmääräykset edelleen voimassa.

127

Liite 2. Ote maakuntakaavakartasta

128

Liite 3. Natura 2000 -alueittaiset luontotyypit

Natura 2000 -luontotyypit

Vastuuprosessi Luonnonsuojelu

Selite

Lomakkeella kuvataan suunnittelualueeseen sisältyvän Natura-alueen tai muun merkittävän alueen Natura 2000 -luontotyypit, niiden pinta-alat ja edustavuudet alueittain. Edustavuus-käsitteellä tarkoitetaan tässä yhteenvetoa Natura-tietokantalomakkeiden edustavuus- ja luonnontilaisuustiedoista. Edustavuus ilmentää, miten ”tyypillisenä” luontotyyppi alueella on, ja siihen vaikuttavat mm. luontotyypin rakenne, toiminta ja ennallistamismahdollisuudet. Lomakkeella tarkastellaan myös suunnittelualueen asemaa suojelualueverkostossa sekä kytkeytyneisyyttä verkoston muihin kohteisiin.

Alue Iso-Veteläinen (FI0700073)

Luontotyyppi Luontotyyppien edustavuus luokittain (ha), luontotyypit I ja II14

Koodi Luontotyyppi Pinta-ala, luonto-

tyyppi I (ha) Pinta-ala, luonto-

tyyppi II (ha) Erinomainen Hyvä Merkittävä Ei merkittävä

LT I LT II LT I LT II LT I LT II LT I LT II

7140 Vaihettumis- ja rantasuot 0,43 0,43

7230 Letot 1,78 1,78

91D0 Puustoiset suot* 1,93 1,93

Luontotyyppien pinta-ala yhteensä (ha) 4,14

Luontotyyppien osuus Natura-alueesta (%) 27,6

Pinta-ala (ha) Lisätietoja

Muu kuin Natura-luontotyyppi 10 Natura-alueen pinta-ala on noin 5 ha, minkä lisäksi suojeluun on hankittu noin 10 ha. Tässä ovat mukana myös Natura-alueen ulkopuolisten, suojeluun hankittujen alueiden tiedot, jotka on koottu paikkatietojärjestelmästä 28.6.2012.

Ei inventoitu 0

Kaikki kuviot yhteensä 15

Yhteenveto

Letot ovat Iso-Veteläisellä merkittävin luontotyyppi, vaikkakin se on pinta-alaltaan kohtalaisen vaatimaton. Suojelua varten ostetun alueen itäosassa on ojia, joiden ennallistaminen tulee vielä tarkastella. Yhdessä alueen länsipuolella sijaitsevien Savijärven soiden sekä etelässä sijaitsevan Huurunlammen lettojen kanssa ne muodostavat merkittävän, pinta-alaltaan yli 17 ha:n laajuisen rehevien soiden suojelukokonaisuuden. Letot ovat myös lajistollisesti arvokkaita.

* = ensisijaisen tärkeänä pidetty Natura 2000 -luontotyyppi 14 luontotyyppi II esiintyy päällekkäisenä luontotyypin I kanssa

129

Natura 2000 -luontotyypit

Alue Savijärven suo (FI0700014)

Luontotyyppi Luontotyyppien edustavuus luokittain (ha), luontotyypit I ja II15

Koodi Luontotyyppi Pinta-ala, luonto-

tyyppi I (ha) Pinta-ala, luonto-

tyyppi II (ha) Erinomainen Hyvä Merkittävä Ei merkittävä

LT I LT II LT I LT II LT I LT II LT I LT II

3160 Humuspitoiset lammet ja järvet 0,94 0,94

7140 Vaihettumis- ja rantasuot 6,59 4,54 0,54 1,51

7230 Letot 9,58 6,74 0,18 2,66

9010 Boreaaliset luonnonmetsät* 5,39 5,39

9050 Lehdot 1,81 1,13 0,68

91D0 Puustoiset suot* 10,74 2,91 5,06 2,77

Luontotyyppien pinta-ala yhteensä (ha) 35,05

Luontotyyppien osuus Natura-alueesta (%) 28,7

Pinta-ala (ha) Lisätietoja

Muu kuin Natura-luontotyyppi 26,17 Natura-alueen pinta-ala on noin 28 ha, josta yksityisiä suojelualueita on 6,81 ha. Suojelualueeksi on hankittu Naturan ulkopuoleisia alueita 34 ha. Tässä ovat mukana myös Natura-alueen ulkopuolisten, suojeluun hankittujen alueiden tiedot, jotka on koottu paikkatietojärjestelmästä toukokuussa 2013.

Ei inventoitu 0

Kaikki kuviot yhteensä 62

Yhteenveto

Suoluontotyyppien monipuolisuus on Savijärven soiden erityispiirre. Letot ovat Savijärven soiden merkittävin luontotyyppi, ja niiden osuus koko osa-alueen pinta-alasta on lähes 10 %. Yhdessä alueen itäpuolella sijaitsevan Iso-Veteläisen sekä kaakossa sijaitsevan Huurunlammen lettojen kanssa ne muodostavat merkittävän, yli 17 ha:n rehevien soiden suojelukokonaisuuden. Letot ovat myös lajistollisesti arvokkaita. Alueen soilla on joitakin ojia; kohteella on ennallistamistarvetta, jotta soiden rimpiset pinnat eivät kuivuisi enempää. Hukkalamminpuron varsi on myös erittäin rehevää, mutta ravinteikas vesi ei purouoman perkauksen takia pääse riittävästi ympäristöön. Kohde on ollut laaja-alaista lehtokorpea; tosin välillä ilmeisesti ollut peltona.

* = ensisijaisen tärkeänä pidetty Natura 2000 -luontotyyppi 15 luontotyyppi II esiintyy päällekkäisenä luontotyypin I kanssa

130

Natura 2000 -luontotyypit

Alue Verkkovaara (FI0700074)

Luontotyyppi Luontotyyppien edustavuus luokittain (ha), luontotyypit I ja II16

Koodi Luontotyyppi Pinta-ala, luonto-

tyyppi I (ha) Pinta-ala, luonto-

tyyppi II (ha) Erinomainen Hyvä Merkittävä Ei merkittävä

LT I LT II LT I LT II LT I LT II LT I LT II

3260 Pikkujoet ja purot 0,26 0,05 0,18 0,03

7160 Lähteet ja lähdesuot 0,72 0,65 0,07

7230 Letot 0,08 0,08

8220 Silikaattikalliot 2,53 0,66 1,87

9010 Boreaaliset luonnonmetsät* 78,48 9,87 28,62 39,99

9050 Boreaaliset lehdot 39,80 13,65 22,71 3,29 0,15

Luontotyyppien pinta-ala yhteensä (ha) 121,87

Luontotyyppien osuus Natura-alueesta (%) 73,8

Pinta-ala (ha) Lisätietoja

Muu kuin Natura-luontotyyppi 43,13 Natura-alueen pinta-ala on 151 ha, minkä lisäksi suojeluun hankittuja alueita on 14 ha. Pinta-aloissa ovat mukana myös Natura-alueen ulkopuolisten alueiden tiedot, jotka on koottu paikkatietojärjestelmästä 28.6.2012.

Ei inventoitu 0

Kaikki kuviot yhteensä 165

Yhteenveto

Valtaosa Verkkovaaran pinta-alasta täyttää jonkin Natura-luontotyypin kriteerit, joten kyseessä on varsin arvokas alue. Yli puolella boreaalisista luonnonmetsistä luontotyypin edustavuus on arvioitu merkittäväksi. Metsät ovat osin olleet talouskäytössä, mutta lumiolosuhteet ja vaaran rinteen muodot ovat luoneet olosuhteet, jotka ovat muokanneet metsiköiden rakenteen hyvin luonnontilaiseksi. Tulevina vuosikymmeninä niiden edustavuus paranee hyvään–erinomaiseen luokkaan kohtalaisen nopeasti, sillä lahopuun määrä todennäköisesti lisääntyy luontaisesti Verkkovaaran rinteillä. Alueella on myös selvästi hyvin vanhoja metsiä – etenkin jyrkänteiden yläosien kapeat männiköt ja jyrkänteiden alusmetsät. Boreaalisia lehtoja on huomattavan paljon – myös rehevintä kosteaa lehtotyyppiä, myyränporraslehtoja. Lehdot ovat pääosin kuusivaltaisia. Osassa lehtoja ja luonnonmetsiä on myös valtavia vanhoja lehtipuita – kuten haapaa ja raitaa, joilla elää erityisen arvokasta lajistoa. Verkkovaaran lehdoilla ja luonnonmetsillä ei ole erityisen kiireellisiä hoitotarpeita. Verkkovaara muodostaa yhdessä Kolin kansallispuiston ja Huurunlampi–Sammakkolampi–Huurunrinteen kanssa erittäin merkittävän lehtojensuojeluverkon mm. myyränporras-lehtojen osalta. Lehdot ovat myös lajistoltaan erittäin merkittäviä.

* = ensisijaisen tärkeänä pidetty Natura 2000 -luontotyyppi 16 luontotyyppi II esiintyy päällekkäisenä luontotyypin I kanssa

131

Natura 2000 -luontotyypit

Alue Huurunlampi–Sammakkolampi–Huurunrinne (FI0700021)

Luontotyyppi Luontotyyppien edustavuus luokittain (ha), luontotyypit I ja II17

Koodi Luontotyyppi Pinta-ala, luonto-

tyyppi I (ha) Pinta-ala, luonto-

tyyppi II (ha) Erinomainen Hyvä Merkittävä Ei merkittävä

LT I LT II LT I LT II LT I LT II LT I LT II

3160 Humuspitoiset järvet ja lammet 0,56 0,45 0,11

3260 Pikkujoet ja purot 0,36 0,02 0,1 0,19 0,05

6270 Runsaslaj. kuivat ja tuoreet niityt* 0,29 0,29

7140 Vaihettumis- ja rantasuot 1,98 1,81 0,17

7160 Lähteet ja lähdesuot 0,04 0,04

7220 Huurresammallähteet* 0,06 0,06

7230 Letot 10,03 3,99 5,64 0,01 0,39

8220 Silikaattikalliot 4,16 0,73 0,6 2,83

9010 Boreaaliset luonnonmetsät* 43,74 6,08 17,74 19,92

9050 Boreaaliset lehdot 71,92 1,37 33,06 37,49

91D0 Puustoiset suot* 6,18 4,16 2,02

Luontotyyppien pinta-ala yhteensä (ha) 139,32

Luontotyyppien osuus Natura-alueesta (%) 52,7

Pinta-ala (ha) Lisätietoja

Muu kuin Natura-luontotyyppi 124,97 Natura-alueen pinta-ala on 259 ha (247,7 ha Metsähallituksen hallinnoimaa aluetta + 11,3 ha yksityistä luonnonsuojelualuetta), minkä lisäksi Metso-hankintana valtiolle on tullut 5 ha Natura-alueeseen rajautuvaa metsää. Metso-hankintana ostettua palasta ei ole inventoitu. Kohde on varsin nuorta metsää, mutta sijaitsee osittain samalla silikaattikallion alueella kuin yläpuolinen Tanssikallio.

Ei inventoitu 5

Kaikki kuviot yhteensä 264

* = ensisijaisen tärkeänä pidetty Natura 2000 -luontotyyppi 17 luontotyyppi II esiintyy päällekkäisenä luontotyypin I kanssa

132

Yhteenveto

Noin puolet Huurunlampi–Sammakkolampi–Huurunrinne-Natura-alueen pinta-alasta täyttää jonkin Natura-luontotyypin kriteerit, joten kyseessä on arvokas alue. Boreaalisten luonnonmetsien luontotyypin edustavuus on arvioitu valtaosin merkittäväksi tai hyväksi. Tulevina vuosikymmeninä niiden edustavuus paranee, ja erinomaiseen luokkaan sisältyvä pinta-ala oletettavasti kasvaa. Metsiä on ennallistettu Pohjois-Karjalan Tikka-Lifen aikana vuonna 2004. Merkittäviä metsien ennallistamistarpeita alueella ei ole. Boreaalisia lehtoja on Huurunrinteellä huomattavan paljon – myös rehevintä kosteaa lehtotyyppiä, myyränporraslehtoja. Osa lehdoista on puustoltaan hyvin tiheitä, osittain kuusettuneita; hoitotarvetta on jonkin verran. Myös lehtojen hoitoa suunniteltiin ja toteutettiin Tikka-Lifen aikana, mutta hoitoa on tarpeen jatkaa edelleen. Luonnonhoito- Life -hankkeessa alueen lehtoja hoidetaan 9 ha. Hoitotoimenpiteet kohdistuvat pääosin istutuskuusikoihin. Hankkeen jälkeen lehtojen hoidon tarve kohdistuu jo aiemmin hoidettujen kohteiden ylläpitoon tarvittaessa. Huurunrinne muodostaa yhdessä Verkkovaaran ja Kolin kansallispuiston kanssa erittäin merkittävän lehtojensuojeluverkon mm. myyränporraslehtojen osalta. Lehdot ovat myös lajistoltaan erittäin merkittäviä. Letot ovat merkittävin suoluontotyyppi. Yhdessä kohteen pohjoispuolella sijaitsevien Savijärven soiden sekä Iso-Veteläisen kanssa ne muodostavat merkittävän rehevien soiden suojelukokonaisuuden. Letot ovat myös lajistollisesti arvokkaita. Ennallistamistarvetta niillä ei ole. Letot ovat syntyneet viereisen Herajärven paljastamalle maaperälle, joka on kalkkivaikutteista. Huurunrinteellä on vanhan metsätien kupeessa pienialainen huurresammallähde, jolla on ennallistamistarvetta.

133

Natura 2000 -luontotyypit

Alue Huuhkajanvaara (FI0700035)

Luontotyyppi Luontotyyppien edustavuus luokittain (ha), luontotyypit I ja II18

Koodi Luontotyyppi Pinta-ala, luonto-

tyyppi I (ha) Pinta-ala, luonto-

tyyppi II (ha) Erinomainen Hyvä Merkittävä Ei merkittävä

LT I LT II LT I LT II LT I LT II LT I LT II

3160 Humuspitoiset järvet ja lammet 0,56 0,56

3260 Pikkujoet ja purot 0,25 0,25

7140 Vaihettumis- ja rantasuot 0,5 0,5

7230 Letot 0,97 0,97

8220 Silikaattikalliot 1,55 1,55

9010 Boreaaliset luonnonmetsät* 16,14 7,93 8,21

9050 Boreaaliset lehdot 0,78 0,78

91D0 Puustoiset suot* 5,41 3,95 1,46

Luontotyyppien pinta-ala yhteensä (ha) 26,16

Luontotyyppien osuus Natura-alueesta (%) 41,5

Pinta-ala (ha) Lisätietoja

Muu kuin Natura-luontotyyppi 36,84

Alueen luontotyyppitiedot on koottu paikkatietojärjestelmästä 28.6.2012. Ei inventoitu 0

Kaikki kuviot yhteensä 63

Yhteenveto

Alle puolet Natura-alueen pinta-alasta sisältyy johonkin Natura-luontotyyppiin. Boreaaliset luonnonmetsät ovat Huuhkajanvaaran merkittävin luontotyyppi, ja niiden edustavuudet on arvioitu merkittäviksi tai hyviksi. Erityisiä ennallistamistoimia alueelle ei ole esitetty; luonnonmetsien edustavuus paranee vuosikymmenten edetessä, kun mm. lahopuuta saadaan lisää.

* = ensisijaisen tärkeänä pidetty Natura 2000 -luontotyyppi 18 luontotyyppi II esiintyy päällekkäisenä luontotyypin I kanssa

134

Natura 2000 -luontotyypit

Alue Kolin kansallispuisto (FI0700010)

Luontotyyppi Luontotyyppien edustavuus luokittain (ha), luontotyypit I ja II19

Koodi Luontotyyppi Pinta-ala, luonto-

tyyppi I (ha) Pinta-ala, luonto-

tyyppi II (ha) Erinomainen Hyvä Merkittävä Ei merkittävä

LT I LT II LT I LT II LT I LT II LT I LT II

3110 Karut kirkasvetiset lammet + järvet 10,84 10,84

3130 Niukka–keskiravinteiset järvet 183 183

3160 Humuspitoiset lammet ja järvet 1,47 1,22 0,25

3260 Pikkujoet ja purot 0,59 0,3 0,29

6270 Runsaslaj. kuivat ja tuoreet niityt* 4,38 2,6 1,78

6430 Kosteat suurruohoniityt 1,41 1,41

6510 Alavat niitetyt niityt 9,53 0,68 8,03 0,82

7140 Vaihettumis- ja rantasuot 7,34 5,67 1,67

7160 Lähteet ja lähdesuot 0,05 0,02 0,03

7230 Letot 0,29 0,29

8220 Silikaattikalliot 4,49 2,46 1,78 0,25

9010 Boreaaliset luonnonmetsät* 210,42 14,34 42,92 153,16

9050 Boreaaliset lehdot 127,88 19,20 78,26 27,24 3,18

9060 Harjumetsät 86,85 12,26 74,59

9070 Hakamaat ja kaskilaitumet 12,86 0,16 2,37 10,33

91D0 Puustoiset suot* 63,08 11,32 42,84 8,92

Luontotyyppien pinta-ala yhteensä (ha) 724,48

Luontotyyppien osuus Natura-alueesta (%) 25

Pinta-ala (ha) Lisätietoja

Muu kuin Natura-luontotyyppi 2 195 Natura-alueen pinta-ala on 2 717 ha, minkä lisäksi kansallispuistoon on hankittu 202 ha Naturan ulkopuo-lista pinta-alaa. Alueen lehtopinta-ala voi olla vielä nykyisin inventoitua suurempi. Lähes joka kesä löytyy uutta lehto- pinta-alaa. Uudet lehtoalat ovat kuitenkin hyvin pienialaisia.

Ei inventoitu

Kaikki kuviot yhteensä 2 919

Yhteenveto

* = ensisijaisen tärkeänä pidetty Natura 2000 -luontotyyppi

135

Boreaaliset lehdot ja luonnonmetsät ovat pinta-alaltaan Kolin kansallispuiston merkittävimmät Natura-luontotyypit. Vaarojen jyrkillä rinteillä on otolliset olosuhteet näille luonto-tyypeille. Kolin rinteitä on kaskettu taannoin runsaasti, mutta intensiivisen kaskeamisen aikakaudesta on kulunut aikaa, ja luontotyypit ovat päässeet kehittymään kohtalaisen edustaviksi. Kansallispuiston pohjoisosassa, ns. vanhan puiston alueella itään viettävässä rinteessä on edustavimmat boreaaliset luonnonmetsät, joissa lahopuuta on erittäin runsaasti. Suuri osa kansallispuiston kivennäismaiden metsistä on ollut myös talouskäytössä, eivätkä ne sen takia vielä täytä luontotyyppien kriteereitä. Metsiä ennallistettiin Life to Koli -hankkeen yhteydessä 2003–2006, mutta ennallistamistarve on edelleenkin ilmeinen erityisesti kansallispuiston eteläosassa. Metlan tekemää Kolin alueen metsien ja soiden ennallistamissuunnitelmaa on tarpeen päivittää lähitulevaisuudessa. Rinnettä alas virtaavien purojen varsilla on laajoja kosteita lehtoja, mm. myyränporraslehtoja ja niiden välisillä alueilla edustavia tuoreita lehtoja. Kuivia lehtoja Kolilla on vähän. Lehtojen lajisto on monipuolista, ja niissä kasvaa vaateliastakin lajistoa. Paimenenvaaralla on rehevän maaperän ansiosta laaja yhtenäinen lehtoalue. Toisaalla itärinteiden rehevissä notkelmissa, on myös laajoja yhtenäisiä lehtoalueita. Esimerkiksi Ruostevaara–Murhivaaran sekä Ipatin rinteet ovat tällaisia. Myös lehtoja hoidettiin Life to Koli -hankkeen yhteydessä, ja hoitoa jatketaan Luonnonhoito-Life -hankkeen yhteydessä 2012–2016. Lehtojen hoitoa on tarpeen kuitenkin jatkaa myös tämän hankkeen jälkeen. Kolin kansallispuiston perinnebiotoopit ovat erittäin merkittäviä luontotyyppejä, jotka kertovat pitkään jatkuneesta ihmistoiminnasta alueella. Mäkrän-, Purolan-, Ikolan- ja Havukanaho ovat valtakunnallisesti arvokkaiksi määritettyjä perinnebiotooppeja, joiden erittäin monipuolinen putkilokasvilajisto ylläpitää harvinaista hyönteislajistoa. Mustan-aho on maakunnallisesti ja maisemallisesti arvokas niitty rantatien varressa. Näiden lisäksi kansallispuistossa hoidetaan useita niittyjä ja laitumia yhteensä runsaalla 20 ha:lla, joista osa ei täytä minkään Natura-luontotyypin kriteereitä, mutta niiden maisemallinen merkitys on huomattava. Yksi Kolin erikoisuus on kaskimetsä-luontotyyppi (9070), jota pyritään lisäämään aktiivisesti kaskeamalla vuosittain. Kaskisuunnitelman päivitys valmistuu v. 2012. Jatkuva ja säännöllinen hoito takaa perinnebiotooppien arvon säilymisen, joten hoitoresurssien turvaamisella säilytetään myös perinnebiotooppien arvot. Kansallispuiston edustalla sijaitsevassa harjusaarien ketjussa (mm. Hiekkasaaret, Korpit, Purjesaari, Laitosaari) metsien Natura-luontotyyppinä on harjumetsä-luontotyyppi. Saarien puustot ovat paikoin vanhoja, yli 120-vuotiaita; mutta metsät ovat tasarakenteisia ja niistä puuttuu lahopuu lähes kokonaan, eivätkä ne siten täytä boreaalisen luonnonmetsän kriteeriä. Kolin kansallispuisto on keskeinen ja laaja Pielisen länsirannalla sijaitseva ydinalue, joka muodostaa suojelualueverkon ympärillään sijaitsevien pienempien Natura- ja luonnonsuojeluohjelmien alueiden kanssa. Tämän verkoston erityinen arvo on boreaalisten luonnonmetsien, lehtojen, lettojen sekä jossain määrin myös perinnebiotooppien laajuus ja edustavuus.

19 luontotyyppi II esiintyy päällekkäisenä luontotyypin I kanssa

136

Liite 4. Suunnittelualueella esiintyvät uhanalaiset ja direktiivilajit Suunnittelualueen lajistotiedot. Luettelossa Lajiryhmä: L = linnut, M = muut selkärankaiset, S = selkärangattomat, P = putkilokasvit, I = itiökasvit, Si = sienet. Uhanalaisuus: E = erityisesti suojeltava, U = muu uhanalaiseksi arvioitu. CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, RT = alueellisesti uhanalainen. Direktiivi: Lu II = luontodirektiivin liitteen II laji, Lu IV = luontodirektiivin liitteen IV laji, Li I = lintudirektiivin liitteen I laji, Li muutt. = lintudirektiivin laji, muuttolintu. Määrä ja yksikkö: esimerkiksi yksilö- tai pesimäparien määrä alueella. Lisätietoja: tietoja esim. havaintopaikoista tai -ajankohdasta. Mikäli lähdettä ei ole erikseen mainittu, lähteenä on Natura-tietolomake.

Lajiluettelo

Vastuuprosessi Luonnonsuojelu

Selite Lomakkeella esitetään luettelo suunnittelualueella esiintyvistä uhanalaisiksi luokitelluista lajeista sekä luonto- ja lintudirektiivin lajeista. Kul-lekin suunnittelualueeseen kuuluvalle Natura-alueelle sekä muille merkittäville alueille (esim. Metsähallituksen suojelumetsät, jotka eivät kuulu Natura-verkostoon) täytetään oma lomakkeensa.

Alue Huuhkajanvaara; vuoden 2010 uhanalaismietinnön mukainen luokitus

Lajiryhmä Suomenkielinen nimi Tieteellinen nimi Uhanalaisuus Direktiivi Määrä ja yksikkö Lisätietoja, lähde

M liito-orava Pteromys volans VU Lu II, IV Hertta Eliölajit

L sirittäjä Phylloscopus sibilatrix NT R. Väisäsen linnustoraportti 2008

L teeri Tetrao tetrix NT Li I R. Väisäsen linnustoraportti 2008

L pohjantikka Picoides tridactylus Li I R. Väisäsen linnustoraportti 2008

Lajiluettelo

Alue Iso-Veteläinen; vuoden 2010 uhanalaismietinnön mukainen luokitus

Lajiryhmä Suomenkielinen nimi Tieteellinen nimi Uhanalaisuus Direktiivi Määrä ja yksikkö Lisätietoja, lähde

P veripunakämmekkä Dactylorhiza incarnata subsp. Cruenta VU Hertta Eliölajit

P suopunakämmekkä Dactylorhiza incarnata subsp. Incarnata VU Hertta Eliölajit

P kaitakämmekkä Dactylorhiza traunsteineri VU Hertta Eliölajit

137

Lajiluettelo

Alue Huurunlampi–Sammakkolampi–Huurunrinne; vuoden 2010 uhanalaismietinnön mukainen luokitus

Lajiryhmä Suomenkielinen nimi Tieteellinen nimi Uhanalaisuus Direktiivi Määrä ja yksikkö Lisätietoja, lähde

M rupilisko Triturus cristatus EN Lu II, IV Hertta Eliölajit

L sirittäjä Phylloscopus sibilatrix NT R. Väisäsen linnustoraportti 2008

L teeri Tetrao tetrix NT Li I R. Väisäsen linnustoraportti 2008

L metso Tetrao urogallus NT Li I R. Väisäsen linnustoraportti 2008

L pyy Bonasa bonasia Li I R. Väisäsen linnustoraportti 2008

L pikkusieppo Ficedula parva Li I R. Väisäsen linnustoraportti 2008

I kiiltosirppisammal Hamatocaulis vernicosus VU Lu II Hertta Eliölajit

I pikkulovisammal Lophozia ascendens VU Hertta Eliölajit

I idänlehväsammal Plagiomnium drummondii VU Lu II Hertta Eliölajit

I kantoraippasammal Anastrophyllum hellerianum NT Hertta Eliölajit

I pikkusahasammal Bazzania tricrenata NT Hertta Eliölajit

I turrisammal Oxystegus tenuirostris NT Hertta Eliölajit

I pohjanhuurresammal Palustriella decipiens NT Hertta Eliölajit

I haaraliuskasammal Riccardia multifida NT Hertta Eliölajit

I käyrälehtirahkasammal Sphagnum contortum NT Hertta Eliölajit

I kaihelehväsammal Mnium marginatum Hertta Eliölajit

I pohjansirppisammal Warnstorfia tundrae Hertta Eliölajit

S suomenpuukärpänen Xylomya czekanovskii VU Hertta Eliölajit

S lehtoliskokuntikas Quedius microps NT Hertta Eliölajit

Si lettotuhkelo Bovista paludosa VU Hertta Eliölajit

Si raidantuoksukääpä Haploporus odorus NT Hertta Eliölajit

I samettikesijäkälä Leptogium saturninum NT Hertta Eliölajit

I raidankeuhkojäkälä Lobaria pulmonaria NT Hertta Eliölajit

I silomunuaisjäkälä Nephroma bellum NT Hertta Eliölajit

I nukkamunuaisjäkälä Nephroma resupinatum NT Hertta Eliölajit

I karstajäkälä Parmeliella triptophylla NT Hertta Eliölajit

138

Lajiryhmä Suomenkielinen nimi Tieteellinen nimi Uhanalaisuus Direktiivi Määrä ja yksikkö Lisätietoja, lähde

I silonaava Usnea glabrescens NT Hertta Eliölajit

P veripunakämmekkä Dactylorhiza incarnata subsp. Cruenta VU Hertta Eliölajit

P suopunakämmekkä Dactylorhiza incarnata subsp. Incarnata VU Hertta Eliölajit

P kaitakämmekkä Dactylorhiza traunsteineri VU Hertta Eliölajit

P metsänemä Epipogium aphyllum VU Hertta Eliölajit

P ahokirkiruoho Gymnadenia conopsea var. Conopsea VU Hertta Eliölajit

P myyränporras Diplazium sibiricum Lu II, IV Hertta Eliölajit

Lajiluettelo

Alue Verkkovaara; vuoden 2010 uhanalaismietinnön mukainen luokitus

Lajiryhmä Suomenkielinen nimi Tieteellinen nimi Uhanalaisuus Direktiivi Määrä ja yksikkö Lisätietoja, lähde

L teeri Tetrao tetrix NT Li I R. Väisäsen linnustoraportti 2008

L pyy Bonasa bonasia Li I R. Väisäsen linnustoraportti 2008

I haapariippusammal Neckera pennata VU Hertta Eliölajit

I idänlehväsammal Plagiomnium drummondii VU Lu II Hertta Eliölajit

S Lundbergia trybomi NT Hertta Eliölajit

Si oranssihiippo Mycena oregonensis NT Hertta Eliölajit

I aarniluppo Bryoria nadvornikiana NT Hertta Eliölajit

I sormikesijäkälä Leptogium teretiusculum NT Hertta Eliölajit

I raidankeuhkojäkälä Lobaria pulmonaria NT Hertta Eliölajit

I silomunuaisjäkälä Nephroma bellum NT Hertta Eliölajit

I nukkamunuaisjäkälä Nephroma resupinatum NT Hertta Eliölajit

I karstajäkälä Parmeliella triptophylla NT Hertta Eliölajit

I sammallimijäkälä Protopannaria pezizoides NT Hertta Eliölajit

S harmaasulkukotilo Bulgarica cana EN Hertta Eliölajit

P myyränporras Diplazium sibiricum Lu II, IV Hertta Eliölajit

139

Lajiluettelo

Alue Kolin kansallispuisto; vuoden 2010 uhanalaismietinnön mukainen luokitus, mukana on myös v. 2000 mietinnössä uhanalaisiksi määriteltyjä, mutta v. 2010 poistettuja lajeja (= poistettu)

Lajiryhmä Suomenkielinen nimi Tieteellinen nimi Uhanalaisuus Direktiivi Määrä ja yksikkö Lisätietoja, lähde

M rupilisko Triturus cristatus EN Lu II, IV Hertta Eliölajit

S karjalankääpiöhämähäkki Peponocranium praeceps NT Hertta Eliölajit

L selkälokki Larus fuscus VU H. Pönkän raportti 2010

L rantasipi Actitis hypoleuca NT R. Väisäsen linnustoraportti 2008

L sirittäjä Phylloscopus sibilatrix NT R. Väisäsen linnustoraportti 2008

L teeri Tetrao tetrix NT Li I R. Väisäsen linnustoraportti 2008

L metso Tetrao urogallus NT Li I

L pyy Bonasa bonasia Li I R. Väisäsen linnustoraportti 2008

L palokärki Dryocopus martius Li I R. Väisäsen linnustoraportti 2008

L pikkusieppo Ficedula parva Li I R. Väisäsen linnustoraportti 2008

L pohjantikka Picoides tridactylus Li I R. Väisäsen linnustoraportti 2008

I kantokinnassammal Scapania apiculata CR Hertta Eliölajit

I siloruutusammal Conocephalum conicum EN Hertta Eliölajit

I kantopaanusammal Calypogeia suecica VU Hertta Eliölajit

I korpihohtosammal Herzogiella turfacea VU Lu II Hertta Eliölajit

I pikkulovisammal Lophozia ascendens VU Hertta Eliölajit

I haapariippusammal Neckera pennata VU Hertta Eliölajit

I kantoraippasammal Anastrophyllum hellerianum NT Hertta Eliölajit

I kantokorvasammal Jungermannia leiantha NT Hertta Eliölajit

I koskikorvasammal Jungermannia obovata NT Hertta Eliölajit

I metsälovisammal Lophozia longiflora NT Hertta Eliölajit

I turrisammal Oxystegus tenuirostris NT Hertta Eliölajit

I pikkuliuskasammal Riccardia palmata NT Hertta Eliölajit

I katvesammal Callicladium haldanianum Hertta Eliölajit

I pohjanpurosammal Hygrohypnum alpestre Hertta Eliölajit

140

Lajiryhmä Suomenkielinen nimi Tieteellinen nimi Uhanalaisuus Direktiivi Määrä ja yksikkö Lisätietoja, lähde

S hiilihaiskiainen Silpha obscura EN Hertta Eliölajit

S haavansahajumi Xyletinus tremulicola VU Lu II HERTTA Eliölajit

S pohjantyppyjäärä Acmaeops septentrionis NT Hertta Eliölajit

S mustahälvekäs Cyllodes ater NT Hertta Eliölajit

S isokelokärsäkäs Platyrhinus resinosus NT Hertta Eliölajit

S lehtoliskokuntikas Quedius microps NT Hertta Eliölajit

S havuhuppukuoriainen Stephanopachys linearis NT Lu II Hertta Eliölajit

S kalvaskeräpallokas Agathidium pallidum poistettu Hertta Eliölajit

S Atomaria elongatula poistettu Hertta Eliölajit

S salokääpiäinen Cis fissicornis poistettu Hertta Eliölajit

S tylppäkilpukkainen Clypastraea pusilla poistettu Hertta Eliölajit

S Epuraea longiclavis poistettu Hertta Eliölajit

S lehtitikaskonnakas Epuraea rufobrunnea poistettu Hertta Eliölajit

S Ischnoglossa obscura poistettu Hertta Eliölajit

S isomustakeiju Melandrya dubia poistettu Hertta Eliölajit

S kulokauniainen Melanophila acuminata poistettu Hertta Eliölajit

S raitasepikkä Microrhagus lepidus poistettu Hertta Eliölajit

S isopehkiäinen Peltis grossa poistettu Hertta Eliölajit

S monipistehaapsanen Saperda perforata poistettu Hertta Eliölajit

S palojahkiainen Sphaeriestes stockmanni poistettu Hertta Eliölajit

S suomenpuukärpänen Xylomya czekanovskii VU Hertta Eliölajit

Si kalvasrusokas Entoloma prunuloides EN Hertta Eliölajit

Si kainovahakas Hygrocybe ingrata EN Hertta Eliölajit

Si raspikieli Trichoglossum walteri EN Hertta Eliölajit

Si erakkokääpä Antrodia infirma VU Hertta Eliölajit

Si mäyränkääpä Boletopsis leucomelaena VU Hertta Eliölajit

Si löyhkävahakas Camarophyllopsis foetens VU Hertta Eliölajit

Si synkkäjyväslakki Dermoloma pseudocuneifolium VU Kokkonen 2013

Si salokääpä Dichomitus squalens VU Hertta Eliölajit

141

Lajiryhmä Suomenkielinen nimi Tieteellinen nimi Uhanalaisuus Direktiivi Määrä ja yksikkö Lisätietoja, lähde

Si punarusokas Entoloma queletii VU Kokkonen 2013

Si nupuvahakas Hygrocybe subpapillata VU Hertta Eliölajit

Si lumiukonsieni Lepiota angustispora VU Kokkonen 2013

Si hakamaatuhkelo Lycoperdon caudatum VU Kokkonen 2013

Si välkkyludekääpä Skeletocutis stellae VU Hertta Eliölajit

Si lepänkärpässieni Amanita friabilis NT Kokkonen 2013

Si pursukääpä Amylocystis lapponica NT Hertta Eliölajit

Si käpäläkääpä Anomoporia bombycina NT Hertta Eliölajit

Si riekonkääpä Antrodia albobrunnea NT Hertta Eliölajit

Si sitruunakääpä Antrodiella citrinella NT Hertta Eliölajit

Si keisarimalikka Catathelasma imperiale NT Hertta Eliölajit

Si oliivinastakka Chlorencoelia versiformis NT Hertta Eliölajit

Si sirppikääpä Cinereomyces lenis NT Hertta Eliölajit

Si posliiniseitikki Cortinarius cumatilis NT Hertta Eliölajit

Si heterusokas Entoloma rubrobasis NT Kokkonen 2013

Si rusokantokääpä Fomitopsis rosea NT Hertta Eliölajit

Si sysikieli Geoglossum atropurpureum NT Hertta Eliölajit

Si heltta-aidaskääpä Gloeophyllum abietinum NT Hertta Eliölajit

Si harjasorakas Gloiodon strigosus NT Hertta Eliölajit

Si oranssikääpä Hapalopilus aurantiacus NT Hertta Eliölajit

Si raidantuoksukääpä Haploporus odorus NT Hertta Eliölajit

Si kekovahakas Hygrocybe fornicata NT Kokkonen 2013

Si kyyhkyvahakas Hygrocybe lacmus NT Kokkonen 2013

Si kuusiukonsieni Lepiota audreae NT Hertta Eliölajit

Si mäntyraspikka Odonticium romellii NT Hertta Eliölajit

Si pohjanrypykkä Phlebia centrifuga NT Hertta Eliölajit

Si rustikka Protomerulius caryae NT Hertta Eliölajit

Si kultakaunolakki Rugosomyces chrysenteron NT Kokkonen 2013

Si lumokääpä Skeletocutis brevispora NT Hertta Eliölajit

142

Lajiryhmä Suomenkielinen nimi Tieteellinen nimi Uhanalaisuus Direktiivi Määrä ja yksikkö Lisätietoja, lähde

Si lamokääpä Skeletocutis chrysella NT Hertta Eliölajit

Si korpiludekääpä Skeletocutis odora NT Hertta Eliölajit

Si silokääpä Gloeoporus pannocinctus poistettu Hertta Eliölajit

Si ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus poistettu Hertta Eliölajit

Si okrarypykkä Phlebia serialis poistettu Hertta Eliölajit

Si istukkakääpä Rhodonia placenta poistettu Hertta Eliölajit

Si kultakurokka Sistotrema alboluteum poistettu Hertta Eliölajit

S tuhkalatikka Aradus laeviusculus NT Hertta Eliölajit

S litikka Aneurus avenius poistettu Hertta Eliölajit

S pamppuharmolude Peritrechus angusticollis poistettu Hertta Eliölajit

S nokipihkalude Scoloposcelis obscurella poistettu Hertta Eliölajit

S otapipomehiläinen Coelioxys lanceolata VU Hertta Eliölajit

S haapakirvahukka Pemphredon flavistigma VU Hertta Eliölajit

S kimmelnuijapistiäinen Abia candens NT Hertta Eliölajit

S isokultiainen Chrysis longula NT Hertta Eliölajit

S nahkakultiainen Chrysis subcoriacea NT Hertta Eliölajit

S mutakiertomehiläinen Nomada moeschleri NT Hertta Eliölajit

S jäkkäräverkkokoi Digitivalva reticulella CR Hertta Eliölajit

S nunnamittari Baptria tibiale ssp. Fennica EN Hertta Eliölajit

S kirjojäytäjäkoi Brachmia dimidiella EN Hertta Eliölajit

S ahoaamukääriäinen Clepsis lindebergi EN Hertta Eliölajit

S jalavakiiltokääriäinen Cydia leguminana EN Hertta Eliölajit

S tammiritariyökkönen Catocala promissa VU Hertta Eliölajit

S kaskikirjokääriäinen Endothenia oblongana VU Hertta Eliölajit

S tummasulkanen Oxyptilus parvidactylus VU Hertta Eliölajit

S ruusuruohokääriäinen Rhopobota stagnana VU Hertta Eliölajit

S vaaleaharmoyökkönen Xestia sincera VU Hertta Eliölajit

S Aethes hartmanniana NT Hertta Eliölajit

S naavamittari Alcis jubatus NT Hertta Eliölajit

143

Lajiryhmä Suomenkielinen nimi Tieteellinen nimi Uhanalaisuus Direktiivi Määrä ja yksikkö Lisätietoja, lähde

S pikkuritariyökkönen Catocala pacta NT Hertta Eliölajit

S aaltoritariyökkönen Catocala sponsa NT Hertta Eliölajit

S suoaamukääriäinen Clepsis pallidana NT Hertta Eliölajit

S Cochylis flaviciliana NT Hertta Eliölajit

S kivimittari Coenocalpe lapidata NT Hertta Eliölajit

S punapetoyökkönen Cosmia pyralina NT Hertta Eliölajit

S piennarkenttäkääriäinen Dichrorampha aeratana NT Hertta Eliölajit

S ahokenttäkääriäinen Dichrorampha alpinana NT Hertta Eliölajit

S päivänkakkarakenttäkääriäinen Dichrorampha consortana NT Hertta Eliölajit

S Elachista cingillella NT Hertta Eliölajit

S Eucosma aemulana NT Hertta Eliölajit

S kohokkipikkumittari Eupithecia venosata NT Hertta Eliölajit

S ruusuruohokiitäjä Hemaris tityus NT Hertta Eliölajit

S silkkiyökkönen Hillia iris NT Hertta Eliölajit

S pensasmittari Macaria loricaria NT Hertta Eliölajit

S Nemapogon nigralbellus NT Hertta Eliölajit

S kalvosiipi Nudaria mundana NT Hertta Eliölajit

S metsäkenttämittari Xanthorhoe annotinata NT Hertta Eliölajit

S purppurakenttämittari Xanthorhoe decoloraria NT Hertta Eliölajit

S kirjoverkkoperhonen Euphydryas maturna Lu II, IV Hertta Eliölajit

I tummavahajäkälä Gyalecta truncigena CR Hertta Eliölajit

I kuusenpiilojäkälä Arthonia leucopellaea VU Hertta Eliölajit

I koivunkuprujäkälä Bacidia igniarii VU Hertta Eliölajit

I varjojäkälä Chaenotheca gracilenta VU Hertta Eliölajit

I aarnityynyjäkälä Micarea hedlundii VU Hertta Eliölajit

I lupporustojäkälä Ramalina thrausta VU Hertta Eliölajit

I korpiluppo Alectoria sarmentosa subsp. Sarmentosa NT Hertta Eliölajit

I sauvalehtojäkälä Bacidia incompta NT Hertta Eliölajit

I aarniluppo Bryoria nadvornikiana NT Hertta Eliölajit

144

Lajiryhmä Suomenkielinen nimi Tieteellinen nimi Uhanalaisuus Direktiivi Määrä ja yksikkö Lisätietoja, lähde

I viherneulajäkälä Chaenotheca chlorella NT Hertta Eliölajit

I hentoneulajäkälä Chaenotheca gracillima NT Hertta Eliölajit

I kuusenneulajäkälä Chaenotheca subroscida NT Hertta Eliölajit

I jauhetassijäkälä Cliostomum leprosum NT Hertta Eliölajit

I jauhehankajäkälä Evernia mesomorpha NT Hertta Eliölajit

I samettikesijäkälä Leptogium saturninum NT Hertta Eliölajit

I sormikesijäkälä Leptogium teretiusculum NT Hertta Eliölajit

I raidankeuhkojäkälä Lobaria pulmonaria NT Hertta Eliölajit

I aarnikaihejäkälä Lopadium disciforme NT Hertta Eliölajit

I silomunuaisjäkälä Nephroma bellum NT Hertta Eliölajit

I nukkamunuaisjäkälä Nephroma resupinatum NT Hertta Eliölajit

I karstajäkälä Parmeliella triptophylla NT Hertta Eliölajit

I nappinahkajäkälä Peltigera horizontalis NT Hertta Eliölajit

I sammallimijäkälä Protopannaria pezizoides NT Hertta Eliölajit

I härmähuhmarjäkälä Sclerophora coniophaea NT Hertta Eliölajit

I silonaava Usnea glabrescens NT Hertta Eliölajit

M liito-orava Pteromys volans VU Lu II, IV Hertta Eliölajit

S harmaasulkukotilo Bulgarica cana EN Hertta Eliölajit

P suikeanoidanlukko Botrychium lanceolatum VU Hertta Eliölajit

P neidonkenkä Calypso bulbosa VU Lu II, IV Hertta Eliölajit

P kaitakämmekkä Dactylorhiza traunsteineri VU Hertta Eliölajit

P metsänemä Epipogium aphyllum VU Hertta Eliölajit

P ahokirkiruoho Gymnadenia conopsea var. Conopsea VU Hertta Eliölajit

P ketonoidanlukko Botrychium lunaria NT Hertta Eliölajit

P ahonoidanlukko Botrychium multifidum NT Hertta Eliölajit

P tikankontti Cypripedium calceolus NT Lu II, IV Hertta Eliölajit

P myyränporras Diplazium sibiricum Lu II, IV Hertta Eliölajit

145

Liite 5. Luonnos suunnittelualueen tai sen osan järjestyssäännöksi Kansallispuiston uusi järjestyssääntö annetaan myöhemmin. Siinä vaiheessa järjestyssääntöluonnoksesta pyydetään erikseen lausunnot. Järjestyssääntö tulee voimaan Metsähallituksen päätöksellä. Päätös on valituskelpoinen, ja siitä voi valittaa ao. hallinto-oikeuteen.

Kolin kansallispuiston järjestyssääntö, luonnos 14.8.2013

METSÄHALLITUKSEN PÄÄTÖS Kolin kansallispuiston järjestyssäännöstä

Annettu Vantaalla xx.xx.xxxx

Metsähallitus on luonnonsuojelulain (1096/1996) 18 § 2 momentin ja 20 §:n nojalla sekä Kolin kansallispuistosta annetun asetuksen (674/1991) 2 § 2 momentin nojalla antanut tämän Kolin kansallispuiston järjestyssäännön. Joensuun ja Lieksan kaupunkien sekä Kontiolahden kunnan alueilla sijaitseva Kolin kansallispuisto on perustettu vuonna 1991 lailla 581/1991 ja laajennettu lailla 634/1996. Sen rauhoituksesta, hallinnasta ja hoidosta on säädetty asetuksella 674/1991. Kolin kansallispuisto on perustettu edustavan pohjoiskarjalaisen vaara-alueen, vanhojen metsien ja niiden eliöstön sekä Kolin kansallismaiseman keskeisen osan suojelemiseksi, kaskitalouden luomien maisemien ja kasviyhdyskuntien ylläpitämiseksi sekä ympäristöntutkimusta, ympäristövalistusta ja luonnonharrastuksen edistämistä varten. Järjestyssääntö sisältää ne määräykset ja ohjeet, jotka Kolin kansallispuiston alueella tulee tietää ja tuntea. Järjestyssääntöön on otettu em. laeista ja asetuksesta sekä luonnonsuojelulaista (1096/1996), metsästyslaista (615/1993), kalastuslaista (286/1982), maastoliikennelaista (1710/1995), pelastuslaista (468/2003) sekä kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetusta laista (75/2004) johtuvat määräykset, jotka saattavat koskettaa alueen käyttäjiä. Lisäksi järjestyssäännössä on määräyksiä, jotka Metsähallitus on alueen hallinnasta vastaavana viranomaisena maanomistajan ominaisuudessa oikeutettu ja velvollinen antamaan. Järjestyssäännön sisältämät määräykset noudattavat niitä periaatteita, jotka on esitetty ympäristöministeriön xx.xx.xxxx vahvistamassa Kolin suojelualuekokonaisuuden hoito- ja käyttösuunnitelmassa. Kansallispuiston rajat on merkitty maastoon rajamerkein.

Kielletyt toimet

Kolin kansallispuiston alueella ei saa harjoittaa luontoa, maisemaa tai muuta ympäristöä muuttavaa tai häiritsevää toimintaa. Kansallispuistossa on siten kielletty

1) luonnon roskaaminen ja saastuttaminen; 2) kivien ja maa-ainesten ottaminen ja siirtely, maa- ja kallioperän vahingoittaminen sekä metsän, suon tai muun alueen ojittaminen; 3) puiden, pensaiden sekä muiden kasvien ja niiden osien ottaminen ja vahingoittaminen; 4) metsästys ja muu luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten tappaminen, pyydystäminen ja hätyyttäminen sekä niiden pesien häirintä ja hävittäminen, kuolleiden

eläinten jäänteiden, jättösarvien tms. ottaminen; metsästyskielto koskee myös metsästyksessä käytetyn koiran käyttämistä kansallispuiston alueella; 5) selkärangattomien eläinten pyydystäminen tai kerääminen; 6) kiinteiden muinaisjäännösten, rakennusten, opasteiden, koealojen ja muiden rakennelmien turmeleminen;

146

7) koirien, kissojen ja muiden kotieläinten pitäminen irrallaan; 8) muita ihmisiä häiritsevä toiminta; 9) muut toimenpiteet, jotka saattavat vaikuttaa epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan tai eläin- ja kasvilajien säilymiseen.

Sallitut toimet

Kansallispuistossa on sallittu 1) liikkuminen jokamiehenoikeuksien mukaisesti seuraavin rajoituksin:

Rantautuminen ja liikkuminen rajoitusvyöhykkeellä on kielletty 1.5.–31.7. erityisen arvokkaan eläimistön ja kasvillisuuden suojelemiseksi maastossa olevan ohjeistuk-sen mukaisesti. Rajoitusvyöhykkeeseen kuuluvat seuraavat linnuston kannalta arvokkaat pienet saaret ja luodot, järjestyksessä pohjoisesta etelään: Timosenluoto, noin 400 m Romonsaarten kaakkoispuolella sijaitseva nimetön saari, Tappi, Laitasaari, Pieni Hölö, Iso-Hölön eteläkärki, Matoset, Hiekkapakka, Suuri-Kopran pohjois-kärki, Pieni Purjesaari, Purjesaaren eteläkärki ja Sikosaari,

Moottoriajoneuvolla liikkuminen, pyöräily, ratsastus, koiravaljakolla ajo ja vastaavin tavoin liikkuminen on sallittu teitä pitkin maastossa olevan ohjeistuksen mukai-sesti. Maastopyöräily on lisäksi sallittu kansallispuiston pohjoisosassa reitillä Kolin kylä –Mattila sekä olemassa olevilla reiteillä kansallispuiston eteläisellä osalla maastossa olevan ohjeistuksen mukaisesti. Metsähallitus voi antaa järjestettyihin maastopyöräilytapahtumiin erillisen luvan.

Veneiden säilyttäminen on sallittu vain siihen varatuilla paikoilla Metsähallituksen luvalla. 2) marjojen ja ruokasienten poimiminen alueilla, joilla on lupa liikkua (ks. Rajoitusvyöhyke) 3) kalastus kansallispuistoon kuuluvilla vesialueilla seuraavasti:

Onkiminen ja pilkkiminen on sallittu kaikilla kansallispuiston vesialueilla. Viehekalastus on sallittu kansallispuistoon kuuluvalla Pielisen vesialueella siihen oikeuttavalla kalastusalueen viehekalastusluvalla. Muu kalastus on sallittu vain Metsähallituksen myöntämällä kalastusluvalla.

4) kansallispuistoon kaatuneen, luvallisesti muualla kuin kansallispuiston alueella metsästetyn riistaeläimen noutaminen sen metsästäjälle. Alueelta löydetyn, luvallisen metsästyksen yhteydessä haavoittuneen eläimen lopettaminen on sallittu sen löytäjälle. Tässä yhteydessä tulee noudattaa kansallispuistoa koskevia muita määräyksiä (mm. liikkumismääräykset, koiran kiinnipito). Metsästyksen yhteydessä haavoittunutta eläintä voidaan jäljittää vain Metsähallituksen luvalla ja ohjeiden mukaan;

5) leiriytyminen seuraavasti: Leiriytyminen on sallittu vain siihen erikseen osoitetuilla paikoilla.

6) tulenteko seuraavasti: Avotulenteko on sallittu vain siihen erikseen osoitetuilla huolletuilla tulentekopaikoilla käyttäen ainoastaan tarkoitukseen varattua, paikalle tuotua puuta. Retkikeittimen käyttö on sallittu muuallakin kuin osoitetuilla tulentekopaikoilla ja kaikkina ajankohtina riittävää varovaisuutta noudattaen.

Metsähallituksen luvalla sallitut toimet

(Asetus Kolin kansallispuistosta 674/1991; 3 § muutettu asetuksella 1192/2007) Kolin kansallispuistossa saa sen perustamistarkoitusta vaarantamatta Metsähallituksen luvalla

1) tutkimusta ja muuta tieteellistä tarkoitusta taikka opetusta varten tappaa tai pyydystää eläimiä ja kerätä kasveja ja niiden osia, eläinten pesiä sekä kivennäisnäytteitä; 2) vähentää kasvi- ja eläinlajien yksilöiden lukumäärää, jos laji on lisääntynyt liikaa tai käynyt muuten vahingolliseksi; 3) kalastaa; 4) tehdä geologisia tutkimuksia ja etsiä malmeja; 5) pitää kunnossa kulkuväyliä, sähkö- ja puhelinlinjoja, sähkö- ja puhelinlaitteita sekä muita kuin 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja rakennuksia ja rakennelmia.

Lisäksi matkailuun liittyvä yritystoiminta, muu järjestetty toiminta, urheilukilpailujen, yleisötapahtumien ja vastaavien tilaisuuksien järjestäminen on sallittu vain Metsähallituk-sen luvalla. Lupaa näihin tai muuhun järjestyssäännöstä poikkeavaan toimintaan haetaan Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalveluilta.

147

Paikallisia asukkaita koskevat erityiset määräykset

Muut määräykset

Luonnonsuojelua valvovalla viranomaisella ja kansallispuiston valvojalla (mm. Metsähallituksen erätarkastaja) on oikeus ottaa haltuunsa metsästys-, keräily- tai muut väli-neet, joita on käytetty tai aiotaan käyttää vastoin kansallispuiston alueella noudatettavia säännöksiä tai määräyksiä. Sama haltuunotto-oikeus koskee myös kansallispuiston alueelta luvattomasti pyydystettyjä eläimiä ja luvattomasti otettuja kasveja sekä kaikkea muuta sellaista, mitä kansallispuistosta on kielletty ottamasta tai siellä käyttämästä. Liikkumista, tulentekoa ja leiriytymistä koskevat rajoitukset eivät koske kansallispuiston valvonta- ja hoitotehtävissä liikkuvia, eivätkä myöskään poliisi-, pelastuspalvelu- ja palontorjuntatehtävissä tai vastaavissa viranomaistehtävissä liikkuvia, eivätkä eläinsuojelun edellyttämiä välttämättömiä toimenpiteitä. Metsähallitus voi päätöksellään perustaa myös muita rajoitusalueita kasvillisuuden tai muun luonnon suojelemiseksi, tutkimusta tai vastaavia tarkoituksia varten. Nämä rajoitusalueet sekä niillä vallitsevat liikkumis- ja muut määräykset merkitään maastoon. Säännökset, joiden mukaan eräät toimet Kolin kansallispuistossa sallitaan, eivät perusta kenellekään laajempaa oikeutta kuin mitä asianomaisella muuten on. Tämä järjestyssääntö kumoaa aiemman Kolin kansallispuistoa koskevan järjestyssäännön.

148

Liite 6. Lausuntokooste hks = hoito- ja käyttösuunnitelma, MH = Metsähallitus

HKS:N KOHTA, LAUSUJA JA EHDOTUS METSÄHALLITUKSEN KOMMENTTI AIHEUTUNUT TOIMENPIDE HKS:SSA

YLEISTÄ

Geologian tutkimuskeskus (GTK): Kolin hoito- ja käyttösuunnitelmaluonnos on kattava ja hyvin tehty, siinä on myös varsin hyvin huomioitu Kolin geologinen merkitys tieteellisenä ja matkailullisena kohteena. Luonnoksessa on huomioitu hyvin myös geologisten arvojen ja kohteiden suojelun ja säilyttämisen merkitys nyt ja myös tulevaisuudessa. Yhteistyö Kolilla Metsähallituksen ja GTK:n välillä on ollut aktiivista ja tuloksekasta. Yhteistyön ja yhteisten hankkeiden avulla alueen geologinen ja matkailullinen tunnettavuus kehittyy ja lisääntyy edelleen. GTK toivoo hyvän yhteistyön jatkuvan Kolin ja geomatkailun kehittämisessä Kolin alueelle.

Geologian tutkimuskeskus on Metsähallituksen tärkeä yhteistyökumppani Kolilla myös jatkossa.

Ei toimenpidettä.

Herajärvi-seura ry:Emme huomanneet merkittäviä muutoksia suunnitelmassa nykyiseen käytäntöön. Hyvänä asiana no-teerasimme, että paikallisten vakiintuneet venerannat on otettu suunnitelmassa huomioon. Kansallispuiston ja siihen liittyvien alueiden retkeilyreitit ovat hyvässä käytössä ja reitistön palveluvarustus on hyvä. Alueella on vakiintuneita ja vanhoja polkureittejä, joita suunnitelmassa ei ole mainittu. Esimerkkinä tällaisesta polusta on Herajärveltä Vesivaaralle nouseva polku. Polut ovat tyypillisesti asuinpaikkojen välisiä yhdyspolkuja. Niiden avulla Herajärven kierrokseen saisi hyviä pieniä retkireittejä. Ehdotamme näiden paikallisten tuntemien ja käyttämien polkureittien kartoittamista ja ottamista puiston suunnitelmissa huomioon. Oleellista on, että reiteille kaatuneet puut yms. pienehköt avoimena pitotoimet voidaan luvallisesti suorittaa. Autamme mielellämme polkureittien kartoittamisessa.

Kansallispuiston virallinen reitistö on nykyisellään pääosin riittävä, eikä sitä ole tarkoitus lisätä hks:ssa esitettyä enempää. Yksittäisiä, paikallisten aktiivisesti käyttämiä asuinpaikkojen välisiä yhdyspolkuja voidaan tapauskohtaisesti pitää avoimina esim. siirtämällä syrjään polulle kaatuneet puut. Nämä arvioidaan kuitenkin tapauskohtaisesti, ja toimenpiteistä tulee sopia etukäteen Metsä-hallituksen kanssa.

Ei toimenpidettä.

Joensuun Latu ry:Suunnitelma on hyvä ja seikkaperäinen ja pääpiirteissään sen ehdotukset kannatettavia. Suunnittelualueen vyöhykejaon keskeisiin ratkaisuihin on helppo yhtyä.

- Ei toimenpidettä.

Juuan kunta, käyttöpäällikkö (Reijo Tuononen):Suunnitelma on laaja ja perusteellinen sekä jokseenkin seurantaryhmässä esille tulleiden asioiden osalta käytyä keskustelua vastaava. Oikeastaan ainut ”puute” on mielestäni tiivistelmän tarve koko suunnitelmasta. Siinä voisi korostaa esim. uudet keskeiset painopisteet Kolin tulevassa hoidossa, selkeät uudistukset ja avaukset, kenties jopa vertailua aiempiin käyttösuunnitelmiin. Yksityiskohtia ja perusteellisuutta suun-nitelmasta kyllä löytyy. Niitä tulisi vain osata jotenkin tiivistää. Tiivistämisen sanoma ja merkitys voisi korostua esim. julkistamisen tiedottamisessa. Tällainen 1–2 A4:n kokoinen referaatti onnistuessaan voisi palvella hyvinkin keskeisesti Kolin tulevaa ”sanomaa” ja herättää uusia ajatuksia.

Suunnitelman alkuun kirjoitetaan tiivistelmä koko suunnitelmasta.

Julkaisuvaiheessa suunnitelman kansi-lehdelle lisätään koko suunnitelmaa koskeva tiivistelmä.

149

HKS:N KOHTA, LAUSUJA JA EHDOTUS METSÄHALLITUKSEN KOMMENTTI AIHEUTUNUT TOIMENPIDE HKS:SSA

Kolin Kulttuuriseura ry: Kolin kansallispuiston historia ja käsityksemme kansallis-maisemasta perustuu pitkälti eri alojen taiteilijoiden Kolilla ja Kolin inspiroimana tekemään työhön. Siksi Kolin kulttuuriseura esittää, että Metsähallituksen organisoimaa tai tukemaa näyttelytoimintaa ja kulttuuri- tapahtumia kehitetään edelleen osana yleisöpalvelutoimin-taa Kolin kansallispuiston alueella ja Luontokeskus Ukossa.

Metsähallitus pyrkii kehittämään näyttelytoimintaa ja kulttuuritapahtumia kansallispuiston alueella Kolin Kulttuuriseuran kanssa jatkossakin. Hyvänä esimerkkinä on Koli-ympäristötaidefestivaali sekä Mattilan ja sataman välillä sijaitseva Metsägalleria, kansallispuiston oma alue ympäristötaiteelle viittoineen, tauluineen ja opasteineen. Ajatuksena on tuoda taidetta maksuttomasti polun varrelle helposti kohdattavaksi.

Lisätään suunnitelmaan kirjaus: ”Kansallispuistossa kulttuuri ja ympäristötaide on huomioitu myös siten, että Mattilan ja sataman välille on perustettu Metsägalleria, kansallispuis-ton oma alue ympäristötaiteelle. Aluetta pyritään kehittämään edelleen yhteistyössä eri toimijoiden – kuten Kolin Kulttuuriseuran – kanssa.” (lomake 22, s. 97, Lisätietoja)

Kolin Matkailuyhdistys ry: Yleisesti Kolin Matkailuyhdistys ry:n mielestä Kolin hoito- ja käyttösuunnitelma on hyvin to-teutettu. Se mahdollistaa matkailun kehittämisen alueella ja matkailijamäärien hallitun kas-vattamisen. Merkittävimpinä matkailuelinkeinon parannuksina pidämme Luontokeskus Ukon pysyvän näyttelyn ja reittiopasteiden sekä tekniikaltaan vanhentuneen maisemahis-sin uusimista ja lisäyksiä lumikenkäreitteihin. Telttailun salliminen Hiekkasaaressa, Iso-Korppi-saaressa ja Likolahden tulentekopaikalla ohjaa matkailijoita majoittumaan merkityille paikoille ja vähentää luonnon kulumista.

- Ei toimen-pidettä.

Lieksan kaupunki, kaupunginkanslia: Lieksan kaupungin alueella sijaitseva Kolin alue on Pohjois-Karjalan vetovoimaisin matkailukohde, jonka paikallistaloudellinen vaikutus on noin 5,2 miljoonaa euroa ja työllistävä vaikutus noin 69 henkilötyövuotta. Kolin alueen vetovoimaisuuden säilyttäminen ja erityisesti kehittäminen matkailukohteena vaatii jatkuvaa palveluvarustuksen ylläpitoa ja kehittämistä. Uusia innovatiivisia hankkeita ja investointeja tarvitaan. Kokonaisvaikutuk-siltaan ja merkitykseltään Koli on luonnollisesti merkittävästi suurempi sekä maakunnan että Lieksan kaupungin kannalta. Koli tunnetaan niin Suomessa kuin maailmalla. Hotelli Kolin ja Luontokeskus Ukon toiminnan kehittäminen on tärkeää, ja alueen luonteeseen sopivan lisärakentamisen pitäisi olla mahdollista. Koli Cultura -hanke olisi uusi tärkeä askel kestävän luontomatkailun ja kulttuurikeskustoimintojen kehittämiseksi. Laskettelutoiminnan, murtomaahiihdon ja maastopyöräilyn kehittämisedellytykset tulee turvata. Liikenneinfrastruktuurin osalta kehittämistoimia tarvitaan erityisesti kevyen liikenteen väylien kohdalla. Laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma tarjoaa kokonaisuutena hyvät edellytykset kehittää Kolin aluetta ja sen matkailua kestävällä tavalla.

Palveluvarustusta ylläpidetään ja kehitetään tulevalla suunnitelma-kaudella. Myös matkailupalvelujen ja rinnetoimintojen alueet ja toiminnat turvataan tulevalla suunnitelmakaudella (vuokrasopimus voimassa). Suunnitelmassa esitetään maisemahissin uusimista ja Ipatin rinteen valaisua turvallisuuden parantamiseksi. Hks:ssa esitetään kevyen liikenteen väylän suunnittelemista ja to-teuttamista Jeron tien risteyksestä Ukko-Kolin pysäköintipaikalle tar-vittaessa. Kolin kansallispuistossa ja sen lähialueilla on yli 50 km hoidettuja latuja. Murtomaahiihdolla on tärkeä osa Kolilla jatkossakin, ja sen ke-hittämisedellytykset pyritään turvaamaan. Laduista kuitenkin vain pieni osa sijaitsee kansallispuiston alueella, joten latuverkoston ylläpidossa päävastuu on muilla toimijoilla kuin Metsähallituksella. Maastopyöräilyn kehittämisedellytykset pyritään turvaamaan tule-valla suunnitelmakaudella.

Ei toimen-pidettä.

Lieksan ja Nurmeksen kaupungit: Hoito- ja käyttösuunnitelmaan ei ole huomautettavaa. Suunnitelma sovittaa hyvin yhteen luonnonsuojelun, virkistyskäytön ja alueen muun käytön tavoitteet ja tukee osaltaan koko Kolin alueen kehittämistä. Siinä esitetyt toimenpi-teet edistävät erityisesti luontomatkailun kehittämistä ja alueen vetovoiman lisäämistä.

- Ei toimen-pidettä.

150

HKS:N KOHTA, LAUSUJA JA EHDOTUS MH:N KOMMENTTI

AIHEUTUNUT TOIMENPIDE

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto: Kolin kehittäminen maakunnan luontomatkailun kärkikohteena vaatii jatkossakin panostuksia. MH on linjannut hks:ssa niitä toimenpiteitä, mitä se on itse tai yhteistyössä eri toimijoiden kanssa alueella tekemässä. MH:n linjaus puitteiden tarjoamisesta yrityksille/toimijoille onkin erinomainen lähtökohta luontomatkailun edelleen kehittämiselle. Toivoa sopii, että yritykset ja toimijat hyödyntävät Kolin vetovoimaa entistä enemmän tarjotessaan palveluitaan matkailijoille ja alueella kävijöille MH:n kanssa sovituin kestävän kehityksen mukaisin pelisäännöin.

- Ei toimenpidettä.

Metsäkeskus, Pohjois-Karjalan alueyksikkö:Metsäkeskuksen Pohjois-Karjalan alueyksikön mielestä hoito- ja käyttösuunnitelma käsittelee Kolin ja siihen kytkeytyneiden suojeluun va-rattujen valtion alueiden kokonaisuutta (suunnittelualue) monipuolisesti. Useat ehdotetut toimenpiteet luonnonsuojelun, kulttuuri-perinnön, virkistyskäytön, luontomatkailun ja erätalouden näkökulmista vaikuttavat hyvin perustelluilta. Kokonaisuus on kuitenkin hyvin laaja, ja re-surssien käytön kohdentamisessa on haastetta suunnitelman täytäntöönpanossa. Suomessa yksityisten metsien suojelun toteuttaminen on saanut vauhtia Metso-ohjelman myötä. On hyvä tiedostaa hyvin käynnissä olevan Metso-ohjelman mahdollisuuksista, mikäli metsien suojelutoimenpiteitä suunnitellaan yksityismaille. Parhaimmillaan Metso-ohjel-man toimenpiteet tukevat Kolin hoito- ja käyttösuunnitelman toteutusta yksityismaiden osalta.

Metsähallitus seuraa aktiivisesti METSO-oh-jelman toteutumista.

Ei toimenpidettä.

Museovirasto:Kolin käyttö- ja hoitosuunnitelmassa on maisema ja sen vaaliminen sekä kulttuuriympäristöt ja kulttuuriperintö otettu asiallisesti huomioon, eikä Museovirastolla ole siihen huomautettavaa.

- Ei toimenpidettä.

PKO: PKO teki jäsennellyn esityksen Kolin hoito- ja käyttösuunnitelmatyöryhmälle, jossa esityksemme osana käsiteltiin; emme halua tuoda uusia näkökantoja enempää tähän luonnokseen emmekä nostaa poistettuja toiveita uudelleen keskusteluun.

- Ei toimenpidettä.

Pohjois-Karjalan ELY-keskus: Suunnitelmassa on esitetty hyvin tavoitteet ja tarvittavat jatkoselvitystarpeet ja toimenpiteet uhanalaisten lajien ja luontotyyppien tilan turvaamiseksi ja parantamiseksi.

- Ei toimenpidettä.

Suomen Latu ry:Koli on merkittävä luontomatkailukohde ja siellä on paljon hyviä, virkistyskäyttöä ja retkeilyä palvelevia rakenteita. Lausunnolla oleva hoito- ja käyttösuunnitelma sisältää hyvän suunnitelman alueen kehittämisestä ja palveluiden ohjaamisesta. Kolin suunnittelualueeseen liittyy paljon kulttuurihistoriallisesti merkittäviä tarinoita, henkilöhistoriaa ja luontouskomuksia. Näiden hyödyntäminen alueen virkistyskäy-tössä ja luontoliikunnassa on lisäarvo, johon olisi hyvä kiinnittää huomiota.

- Ei toimenpidettä.

Ukko-Kolin Ystävät ry:Suunnitelma on yleisvaikutelmaltaan kattava ja huolellisesti valmisteltu. Suunnitelmassa kehittämisen painopiste on alueen urheilu- ja retkeilykäytössä, ja vastaavasti kulttuuriperusteisen käytön painotus vähenee aiempaan hoito- ja käyttösuunnitelmaan verrattuna. Systemaattisesta taulukkomuotoisesta käsittelytavasta johtuen suunnitelmassa on melkoisesti toistoa, joka ei helpota sen lukemista. Suunnitelma muuttaa merkittävästi eräitä aikaisemman hoito- ja käyttösuunnitelman vahvistamia hoidon ja hallinnon periaatteita ja toimintamalleja. Näitä muutoksia ja niiden perusteluja ei tarkemmin osoiteta suunnitelmassa, esimerkkinä lintujen pesimäkauden rajoitusalueiden rajoitusajan pidennys 1 kuukaudella tai maastopyöräilyn salliminen huomattavalla osalla kansallispuiston polkuverkkoa.

Kaikkia toimintoja pyritään kehittämään puiston alueella luonto- ja kulttuuriarvoja vaarantamatta. Suunnitelma on laadittu Metsähallituksen uu-distetun, lomakepohjaisen hoito- ja käyttösuunni-telmamallin mukaisesti. Lintujen pesimäkauden rajoitusalueiden rajoitusajan pidentäminen on perusteltu lintujen häiriöttömän pesinnän turvaamiseksi. Maastopyöräilyä käsitellään jäljempänä kohdassa Toimenpiteet.

Ei toimenpidettä.

151

HKS:N KOHTA, LAUSUJA JA EHDOTUS

METSÄHALLITUKSEN KOMMENTTI AIHEUTUNUT TOIMENPIDE HKS:SSA

NYKYTILAN KUVAUS

Kolin kalaveden osakaskunta: Perinteisillä veneidenpitopaikoilla tulisi sallia veneiden pito. Mäntyniemessä ja sen lähirannoilla on paikallisilla asukkailla ollut veneitä kautta aikojen.

Puiston pohjoisosassa veneenpito keskitetään satamaan. Vanhoihin voimassa oleviin rasiteoikeuksiin perustuvat veneenpitopaikat säilyvät sen mukaan, kuin veneenpitäjät osoittavat venepaikkaoikeutensa muualla puiston alueella. Rasi-teoikeuksien haltijoiden kanssa voidaan tapauskohtaisesti sopia myös venepai-kan uudelleenjärjestelystä. Puiston eteläosassa perinteisiä paikallisten asukkaiden venepaikkoja ovat Havukanranta, Herajoen suu ja Lähtevänsärkkä sekä Kovasinlahti ja Lakkalan-ranta. Näille puiston eteläosan perinteisille venepaikoille veneenpidon järjestää Metsähallitus lupamenettelyn kautta.

Ei toimenpidettä.

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto: Täydennyksenä Pohjois-Karjalan maakuntakaavan 3. vaihe on hyväksytty maakuntavaltuustossa ja se on parhaillaan ympäristöministeriön vahvistusmenettelyssä.

Täsmennetään suunnitelmaa ehdotuksen mukaisesti.

Lisätään hks:aan kirjaus: ”Pohjois-Karjalan maakuntakaavan 3. vaihe on hyväksytty maakuntavaltuustossa ja se on parhaillaan ympäristöministeriön vahvistusmenettelyssä.” (lomake 1, s. 19)

Pohjois-Karjalan talous ja luonto ry: Veneiden pito perinteisillä veneidenpito-paikoilla tulisi sallia.

Ks. edellä vastaus Kolin kalaveden osakaskunnalle. Ei toimenpidettä.

Ukko-Kolin Ystävät ry:Kulttuuriperinnön maisemakohteiden luettelosta puuttuu maininta Kolin kansallis-puiston kuulumisesta opetusministeriön hyväksymään UNESCOn Maailmanperin-nön Suomen ehdokasluetteloon (Tentative Candidate List) vuodesta 2004 läh-tien.

Täydennetään suunnitelmaa ehdotuksen mukaisesti.

Lisätään suunnitelmaan kirjaus: ”Kolin kansallispuisto on kuulunut opetusministeriön hyväksymään UNESCOn Maailmanperinnön Suomen ehdokasluetteloon (Tentative Candidate List) vuodesta 2004 lähtien.” (lomake 8, s. 44)

Kolin kansallispuiston rakennuskantaa on kunnostettu ennen vuotta 2008 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön rakennusperinnön suojelun asiantuntijan ohjauksessa ja Pohjois-Karjalan maakuntamuseon kuulemisen jälkeen. Uusissa rakenteissa näkyvät rakennusten käyttötarkoituksen mukaiset yk-sityiskohdat ja paikallisen rakennusperinnön ajallinen kerroksellisuus, jota on pi-detty tavoiteltavana tuloksena. Yhdistys pitää tarpeettomana ja yhteisöllisyyden kehittämisen kannalta vahingollisena suunnitelman luonnoksen tapaa arvostella aiemmin kansallispuiston hoidossa tehtyä työtä.

Suunnitelmassa on pyritty asiallisesti arvioimaan kulttuuriperintöön kuuluvaa rakennusperintöä ja korostamaan autenttisuuden säilyttämisen merki-tystä erityisesti tulevaa toimintaa suunniteltaessa.

Ei toimenpidettä.

152

HKS:N KOHTA, LAUSUJA JA EHDOTUS METSÄHALLITUKSEN KOMMENTTI AIHEUTUNUT TOIMENPIDE HKS:SSA

Ukko-Kolin Ystävät ry:Kolin luonnon erikoisuuksiin liitettyä myyttistä perintöä on tutkittu hyvin vähän. Eri asiantuntijat ovat esittäneet luonnon ns. erityiskohteista tai monumenteista ja niiden kult-tuurisista merkityksistä toisistaan poikkeavia tulkintoja. Tämä on luonnollista, koska fyysisiä todisteita esim. uhrausperinteen ilmentymistä on lähes mahdotonta löytää monen sadan vuoden takaa. Tämä taas johtuu sekä luonnon syistä että kulttuurien murroksista. Kansalli-sen identiteetin kannalta tärkeässä kohteessa, kuten Kolilla, tarinaperintö on kuitenkin erit-täin tärkeää säilyttää, kerätä ja saattaa alueen vieraiden tietoon sekä faktana että fiktiona, kuten Kolilla on tapahtunut jo ainakin 130 vuoden ajan. Hks ei ole oikea paikka tämän tärkeän kulttuuriperinnön väheksymiselle tai kiistämiselle.

Kolin kansallispuistoon liittyy paljon tarinaperinnettä, ja sen säilyttäminen ja kerääminen myös jatkossa on tärkeää. Perusteellisempi selvittäminen vaatii tutkimusta.

Ei toimenpidettä.

Vain kävijöiden tuoman tulon ja työllisyyden kuvaus antaa aliarvioidun kuvan kansallispuis-ton aluetaloudellisesta kokonaisvaikutuksesta. Siihen on lisättävä ainakin kansallispuiston hoidon ja hallinnon tuottamat vastaavat vaikutukset.

Aluetaloudellisten kokonaisvaikutusten arvioiminen hoidon ja hallinnon osalta ei kuulu tällä hetkellä hoidon ja käytön suunnitteluprosessiin, mutta asian huomioiminen muussa yh-teydessä on perusteltua.

Ei toimenpidettä.

Tärkein asiakaspalvelupiste Luontokeskus Ukon ulkopuolella lienee Hotelli Koli, joka yh-dessä sen Rinnepalvelun kanssa sijaitsee kansallispuiston sisällä ja joka on sitoutunut vies-tinnälliseen yhteistoimintaan Metsähallituksen kanssa. Tässä kohdassa Hotelli Kolin rooli on ilman perusteluja kokonaan sivuutettu.

MH:n ja Hotelli Kolin välillä ei ole tehty viestinnällisestä yhteistoiminnasta sopimusta. Toki viestinnällistä yhteistyötä osapuolten välillä muutoinkin on.

Ei toimenpidettä.

Tähän olisi hyvä ottaa myös tiealueoikeudet sekä sataman käyttöoikeudet ja sopimukset. MH:n ollessa kansallispuiston kiinteistön kautta osakkaana yksityisteissä se osallistuu tienpitoon yksityistielain mukaisesti.

Ei toimenpidettä.

UHKA-ANALYYSI

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto: Yhtenä uhkatekijänä on nostettu esiin Lieksan Lakkavaaran tuulivoimahanke. Lakkavaa-ran–Julkuvaaran alue on merkitty ympäristöministeriössä vahvistettavana olevassa maa-kuntakaavassa yhdeksi tuulivoima-alueeksi. Maakuntaliitto katsoo, että on ehdottomasti tär-keää turvata Kolin kansallismaisema, mutta kuitenkin yhteen sovittaen myös muut kehittä-mistarpeet. Kansallismaiseman vaaliminen ei voi tarkoittaa kaikista sellaisista hankkeista luopumista, joilla olisi näkyvyysvaikutuksia Kolille. Maakuntaliitto katsoo, että Kolin kansal-lismaiseman kaukomaisemassa voisi olla tuulivoimatuotantoa jatkossa.

Kolin kansallispuisto on Pohjois-Karjalan luontomatkailun kär-kikohde ja tunnettu kansallismaisemastaan. Luontoarvojen ohella maisema on keskeinen vetovoimatekijä puistoon suuntautuvan virkistyskäytön ja matkailun näkökulmasta. Lak-kavaaran alue näkyessään korkealta Kolin huipuilta esteettä Pielisen yli saattaisi vaikuttaa kielteisesti maiseman kokemiseen. Lakkavaaran alue Pielisen itäpuolella muodostaa maisemariskin ja saattaa vaarantaa Kolin kansallismaiseman.

Ei toimenpidettä.

Tuija Eronen: On erittäin hyvä, että uhka-analyysissa on huomioitu maakuntakaavaehdotuksessa olevan Lakkavaara–Julkuvaaran tuulivoima-alueen vaikutus Kolilta avautuvaan kansallismaisemaan. Jokainen, joka on itse vieraillut Kolilla, ymmärtää, ettei teollisuuslaitos-mainen tuulipuisto sovellu ollenkaan juuri siihen maisemaan, jonka vuoksi Kolille tullaan. Toki Kolin kansallispuisto tarjoaa muutakin nähtävää paikan päällä, mutta kyllä kansallis-maisemaa tulisi vaalia.

MH pyrkii vaikuttamaan myös mahdollisiin suunnittelualueen ulkopuolelta tuleviin uhkiin mahdollisuuksien mukaan edunval-vonnan kautta.

Ei toimenpidettä.

153

HKS:N KOHTA, LAUSUJA JA EHDOTUS MH:N KOMMENTTI AIHEUTUNUT TOIMENPIDE HKS:SSA

Ukko-Kolin Ystävät ry:Kolin luontoarvot esitellään suunnitelmassa hyvin, mutta tästä kohdasta puuttuu maininta Kolin kulttuuriperintöön liittyvästä kansanpe-rinnöstä eli tarinoista ja niiden tapahtumapaikoista, kuten esim. Uhrihalkeamasta, Käräjäkivistä ja Pirunkirkosta. Nämä määrittävät osaltaan Kolin kulttuuriarvoa. Tässä kohdassa suunnitelmaa on syytä mainita neljä pedagogista tee-moitettua luontopolkua.

Täydennetään suunnitelmaa ehdotuksen mukaisesti. Täydennetään suunnitelmaa ehdotuksen mukaisesti.

Lisätään suunnitelmaan seuraava kirjaus: ”Osa Kolin kulttuuriperintöä ovat myös perimätieto, kansanperintö, tarinat ja niiden tapahtumapaikat – kuten esimerkiksi Uhrihalkeama ja Pirunkirkko.” (lomake 13, s. 61 sekä yhteenveto) Lisätään hks:aan: ”Kansallispuistossa on neljä teemoitettua luontopolkua: Ennallistajan polku, Kasken kierros, Kolinuuron kierros ja Paimenenpolku.” (lomake 13, s. 62 sekä yhteenveto)

TAVOITTEENASETTELU

Suomen Latu ry:Kolin vyöhykejako on onnistunut. Suomen Latu pitää vyöhykejakoa hy-vänä keinona täyttää kestävällä tavalla kansallispuistolle asetetut erilai-set tavoitteet. Kolin alueella rajoitusosille on luonnontieteelliset perus-teet, ja virkistyskäyttö ohjataan retkeilyvyöhykkeelle. Jokamiehenoikeu-della liikkuminen haittaa aiheuttamatta on mahdollista retkeily- ja syrjä-vyöhykkeellä. Suomen Latu esittää, että ne syrjävyöhykkeen osat, joilla kulkee jatkossakin ylläpidettäviä retkeilyreittejä ja joilla on muita virkistyskäyt-töä tukevia palvelurakenteita, muutettaisiin retkeilyvyöhykkeeksi. Täl-löin alueiden yhtenäisyys nimistössä ja palveluissa säilyisi.

Suunnittelualue on jaettu maankäytön vyöhykkeisiin. Jako perustuu kunkin vyöhykkeen pääasialliseen (suunniteltuun) käyttömuotoon. Vyöhykejako on hoidon ja käytön keskeinen strateginen linjaus, jolla ohjataan suunniteltavan alueen käyttöä pitkälle tulevaisuuteen. Vyöhykejako tehdään kunkin vyöhykkeen tavoitteen, ei tämänhetkisen käytön, mukaisesti. Suunnittelualueella, ja erityisesti Kolin kansallispuistossa, on runsaasti retkeilyreittejä sekä virkistyskäyttöä tukevia palvelurakenteita. Niiden kaikkien sisällyttäminen retkeily- ja luontomatkailuvyöhykkeeseen ei kuitenkaan ole perusteltua, jos ne sijoittuvat luonteel-taan muutoin paremmin syrjävyöhykkeelle. Nämä reitit ovat yksittäisiä reittejä sekä niihin liittyviä rakenteita, joiden kunnostaminen ja laadun parantaminen on mahdollista.

Ei toimen-pidettä. Ei toimen-pidettä.

Ukko-Kolin Ystävät ry:Tässä kohdassa suunnitelmaa mainittujen boreaalisten luonnonmet-sien ja luonnontilaisten soiden pinta-alaa on perusteltua laajentaa ennallistamisen keinoin, jota on tehty jo merkittävällä pinta-alalla. Geologiset arvot edustavat yli 2 000 miljoonan vuoden kallioperän kehi-tystä, maaperän osalta viimeisen jääkauden jälkeistä aikaa. Taulukossa oleva retkeily- ja luontomatkailun vyöhyke Kolin kansallispuiston suunnittelualueella on n. 27 % alueen pinta-alasta. Tämä ylittää IUCN-kategorian II suojelualueen (kansallispuistot) suotuisan pinta-alaosuuden (20 %). On syytä arvioida tuo pinta-ala-määrite tarkasti uudelleen tai esittää ihmistoiminnan vuoksi muutettu ympäristö erillisenä tilastolukuna, jotta IUCN-luokituksen muutokseen ei tule paineita.

Boreaalisten luonnonmetsien ja luonnontilaisten soiden ennallistamista on käsitelty suunnitelman toteutusosassa, Luonnonsuojelun ja -hoidon toimenpiteet (lomake 18). Ennallistamista jatketaan myös tulevalla suunnitelmakaudella. Geologiaa on käsitelty tarkemmin suunnitelman nykytilan kuvausosassa, Geologia (lomake 5). Luokkaan II kuuluvat suojelualueet ovat suuria luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia alueita, jotka on perustettu laajamittaisten ekologisten prosessien sekä alueelle tunnus-omaisten lajien ja ekosysteemien suojelemiseksi. Ne muodostavat samalla perustan ympäristön ja perinteisen kulttuurin kannalta kestävän tutkimuksen ja opetuksen sekä henkisen hyvinvoinnin, virkistyskäytön, retkeilyn ja matkailun mahdollisuuksille. Suojelutavoite on ensisijainen, mutta tässä luokassa eli kansallispuistoissa on samalla muita, toissijaisia tavoitteita. Tavoitteet kohdistuvat koko luokiteltavaan alueeseen.

Ei toimen-pidettä. Ei toimen-pidettä. Ei toimen-pidettä.

154

HKS:N KOHTA, LAUSUJA JA EHDOTUS METSÄHALLITUKSEN KOMMENTTI TOIMENPIDE

Ukko-Kolin Ystävät ry:Toimenpideohjelmaan on tarpeen ottaa ne toimenpiteet, jotka tarvitaan EUROPARC Charterin sertifikaatin jatkuvuuden turvaamiseksi ja yritysten Charter-kumppanuuden laajentamiseksi. Tutkimuksellisiin päämääriin on hyvä lisätä myös luontoliikunnan terveysvaikutusten tutkimus ja sen tulosten soveltaminen ohjelmapal-velujen kehittämisessä.

Kolin–Ruunaan alueen luontomatkailu-suunnitelma on EUROPARC Charterin strategia. Siinä on lueteltu toimenpiteet, jotka tarvitaan sertifikaatin turvaamiseksi. Täydennetään suunnitelmaa ehdotuksen mukaisesti.

Ei toimenpidettä. Lisätään hks:n tutkimusta koskevaan päämäärään (no 7) luontoliikunnan terveysvaikutusten tutkimus (lomake 15, s. 72 ja lomake 27B, s. 116 sekä yhteenveto).

TOTEUTUS

Geologian tutkimuskeskus (GTK): Luontokeskus Ukon perusnäyttely on monien matkailijoiden lähtöportti Kolin luontoon ja kansallis-maisemaan. Näiden kokonaisuuksien ymmärtämiseksi perusnäyttelyn meneillään olevan uusimisen yhteydessä tuleekin huomioida ja tuoda matkailijoille ymmärrettävällä ja kiinnostavalla tavalla myös alueen maiseman ja luonnon perustana olevat geologiset lähtökohdat.

Geologia on yksi Kolin alueen keskeisistä arvoista; maiseman sekä luonnon perustana olevat geologiset lähtökohdat pyritään huomioimaan Luontokeskus Ukon perusnäyttelyn uusimisen yhteydessä.

Ei toimenpidettä.

Joensuun Latu ry:Havukankorven tulisijapaikan poistoehdotuksesta ei ole huomautettavaa. Ehdotukset uudesta polusta ja lumikenkäilyreitistä sekä vanhan reitin täydennyksestä ovat hyvät. Likolahden telttailualueen lisäys on oikein kannatettava, samoin ehdotus sen tulisijapaikan kattamisesta. Uusi paikka antaa hyvän lisäyksen myös vesiretkeilijöille sen melkein kaikilta tuulilta antaman suojaisuuden ansiosta. Ehdotus telttailun sallimisesta sekä Hiekkasaaren että Iso-Korpin tulentekopaikan yhteydessä on hyvä. Ehdotamme, että myös jonkin muu telttailualueen tulisijapaikka katettaisiin. Kyseeseen voisi tulla esimerkiksi Iso-Korppi tai Rykiniemi, joiden kummankin paikan etuna on Likolahden paikkaan verrattuna niiden syrjäisempi si-jainti ja etenkin Iso-Korpissa se, että sinne pääsee vain vesitse, mikä ehkäisee ilkivaltaa ja roskaantumista. Tulisijojen rakennetta ehdotamme kehitettäväksi nykyisestä siten, että sovellettaisiin muualla hyväksi havaittuja ra-kenteita. Esimerkiksi Linnansaaren kansallispuiston alueelle on rakennettu tulisijoja, jotka antavat tuulisuojaa, hel-pottavat nuotion rakentamista, kohtuullistavat polttopuun käyttöä ja parantavat paloturvallisuutta. Polttopuun sääs-tötavoite on mainittu myös suunnitelman seurantaa koskevassa osassa. Ehdotamme, että luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettujen saarten rantaan (niemeen ja rantautumiselle soveliaisiin poukamiin) pystytetään merkit, joista maihinnousukielto, sen voimassaolo ja perusteet ilmenisivät ja siten säilyttäisivät saarten luonnonsuojeluarvoa. Saariin sijoitettu opastus täydentäisi tai korvaisi mahdollisesti vaillinaisia karttatietoja tai niiden puuttumista.

- - - - Likolahden lisäksi muita tulipaikkoja ei esitetä katettaviksi tässä vaiheessa. Likolahden tulipaikalla on jo käytössä Linnansaaren tulisijamalli. Selvitetään mahdollisuutta parantaa tulisijojen rakennetta ehdotetulla tavalla myös muualla puiston alueella. Rajoitusvyöhykkeeseen kuuluviin saariin tulee opastustaulut, joista ilmenevät maihinnousukielto, sen voimassaolo ja perusteet.

Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä.

155

HKS:N KOHTA, LAUSUJA JA EHDOTUS METSÄHALLITUKSEN KOMMENTTI TOIMEN-PIDE

Joensuun Latu ry:Roskattoman retkeilyn edistämiseksi voisi opastusviestintää tulipaikoilla lisätä (polttamis- kelpoiset jätteet /kompostoitavat), jotta tulipaikat pysyisivät puhtaina palamattomista jätteistä kuten alumiinipakkauksista ja siten ehkäisisivät roskaantumista. Nykyiselläänkin suosituimmat reitit on kestävöity, mikä on myös parantanut liikuntarajoitteisten kulkemista ja ehkäissyt polkujen leviämistä ja on siten ollut myönteistä. Hks:ssa ehdotetaan reittien kestävöintiä Mäkrävaaralla ja Vaarojen maraton -reitillä, mikä on perusteltua. Pitkien reit-tien – kuten Herajärven kierroksen – viehätys kuitenkin osaltaan perustuu niiden vaativampaan luonteeseen ja vain vähäisiltä osin helpotettuun kulkuun. Laajempi reittien kestävöinti kuitenkin samalla hävittää osan niiden vetovoimatekijöistä keskeiselle retkeilijäryhmälle.

Lisätään opastusviestintää tulipaikoilla ehdotuksen mukaisesti. Reittejä kestävöidään harkitusti.

Ei toimen-pidettä. Ei toimen-pidettä.

Suunnitelmassa ehdotetaan, että maastopyöräily sallitaan puiston eteläosan teillä ja reiteillä kuten Herajärven kierroksen eteläosassa. Suuri osa Herajärven reitistä kestää kulutusta, jota maastopyöräily yleisesti ottaen aiheuttaa hieman patikointia enemmän. Kuivassa kangasmaas-tossa kummastakaan ei ole luonnolle isompaa haittaa, mutta paikoin eteläosan reitillä on peh-meitä osuuksia, jotka lumien sulamisaikaan tai pitkän sadejakson sattuessa ovat herkkiä kulutukselle ja joissa pyöräilystä aiheutuu voimakkaammat jäljet. Paikoin reitillä on jyrkkiä nousuja ja laskuja, joissa pyöräilijän ja kävelijän kohtaaminen voi aiheuttaa vaaratilanteita. Herajärven reitti on kuitenkin niin vaativa, että se tuskin houkuttelee suuria joukkoja maastopyöräilijöitä.

Maastopyöräilyä ohjataan kansallispuiston järjestyssääntöön sisällytettävällä määräyksellä. Tilannetta kasvillisuuden ja maaston kulumisen sekä häiriöiden ja kohtaamistilanteiden suhteen seurataan, ja tarvittaessa järjestyssääntöä muuttamalla rajataan maastopyöräilyä puistossa edelleen haittojen ehkäisemiseksi.

Ei toimen-pidettä.

Karttoihin ja opaslehtisiin on merkitty reittien varsilla olevat kaivot tai juomavesipaikat. Opaslehti-sissä voisi myös olla maininta reittien varrella olevien järvien (ainakin Herajärven ja Pielisen) ve-den laadusta. Monesti ulkopaikkakuntalaisilla ja ulkomaalaisilla on havaittu olevan hyvin puutteellinen käsitys Kolin kansallispuistoalueen vesien käyttökelpoisuudesta. Uusi vesipiste Herajärven eteläosan polun varrelle olisi tervetullut. Suunnitelmassa on kevyen liikenteen väylän rakentaminen Jeron tien risteyksestä Ukko-Kolin parkkipaikalle. Ehdotus on hyvä, mutta sen kustannukset saattavat olla korkeat ja toivommekin, että edellä esittämämme pienehköt toimet eivät sen takia jäisi toteuttamatta.

Veden laatu voi järvissä vaihdella ajankohdan mukaan, eikä sen ilmoittaminen painetussa opastusmateriaalissa ole tarkoituksenmukaista. Esimerkiksi helteisenä kesänä järvien pintavesi ei välttämättä ole sellaisenaan juomakelpoista. Luontokeskuksen oppaat voivat kuitenkin valistaa asiakkaita järvivesien juomakelpoisuudesta. Ainakin keitettynä järvivesi on Suomessa yleensä juomakelpoista. Herajärven kierroksen eteläosa sijaitsee pääosin muiden kuin Metsähallituksen hallinnassa olevilla alueilla. Kevyen liikenteen väylä ja muut suunnitellut toimet eivät ole toisiaan poissulkevia.

Ei toimen-pidettä. Ei toimen-pidettä. Ei toimen-pidettä.

Kolin kalaveden osakaskunta: Kaupunginsaareen tulisi perustaa tulentekopaikka, sillä Likolahden tulentekopaikka ei palvele ka-lastajia. Saaressa on vuosisatoja vanhat nuotta-apajat ja kalastajien nuotiopaikka. Saaresta löytyy myös vanhojen kalasaunojen perustuksia, joten perinteenkin säilyttämiseksi tulentekopaikka olisi ”virallistettava”.

Likolahdella on kehitettävä tulipaikka, joka myös katetaan. Kalasaunojen paikat on kartoitettu arkeologisen inventoinnin yhteydessä. Paikalta ei löytynyt kiinteitä muinaisjäännöksiä, eikä siellä siten ole hoidettavia kulttuuriperintökohteita.

Ei toimen-pidettä.

156

HKS:N KOHTA, LAUSUJA JA EHDOTUS METSÄHALLITUKSEN KOMMENTTI AIHEUTUNUT TOIMENPIDE

Kolin kalaveden osakaskunta: Ipatinrinteen yläpäähän tulisi rakentaa kota, samalle paikalle, josta sellainen purettiin yli vuosikymmen sitten. Näkymäalueita Kolin Rantatieltä tulisi avata.

Rakentamista em. paikkaan on käsitelty osana suunnittelupro-sessia ja päädytty siihen, ettei tätä esitetä suunnitelmassa. Näkymäalueita Kolin Rantatieltä on jo avattu, ja avataan myös jatkossa tarpeen mukaan.

Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä.

Kolin kotiseutuyhdistys ry: Kevyen liikenteen tie Harivaaran risteyksestä Ylä-Kolille tulee tehdä kiireellisesti, koska jalankulkijoiden ja autoilijoiden määrä on vuosittain lisääntynyt huomattavasti ja kulkeminen on tapahtunut samassa autoliikenteen kanssa. Tilanne nykymuodossaan on erittäin vaarallinen, sillä liikenneonnettomuuksien riski on suuri. Kevyen liikenteen tien tulisi olla valaistu ja päällystetty.

Hks:ssa esitetään kevyen liikenteen väylän suunnittelemista ja toteuttamista Jeron tien risteyksestä Ukko-Kolin pysäköinti-paikalle tarvittaessa.

Ei toimenpidettä.

Olemassa oleva kevyen liikenteen tie urheilukentältä Harivaaran risteykseen tulisi myös päällystää, koska urheilijat käyttäisivät sitä rullasuksihiihtoon, sillä nyt he hiihtävät rullasuksilla autotietä pitkin autojen seassa. Kolin kylältä Ylä-Kolille menevän tien reunojen raivaaminen tulisi tehdä myös välittömästi, koska hirvet kulkevat tien ylitse ja kolarivaara on suuri. Valaistulta ladulta Kolin kyläkeskustaan toivomme, että se latu valaistaisiin, koska pimeällä sitä on vaikea kulkea ja on samalla myös vaarallinen. Pielisen rannalla olevat kolilaisten perinteiset venepaikat tulisi säilyttää. Pielisen rannalla oleva perinteinen nuotiopaikka kaupungin saaressa tulisi säilyttää.

Tie sijaitsee pääosin kansallispuiston ulkopuolella, eikä sen päällystämistä esitetä suunnitelmassa. Tien reunojen raivaamista tehdään tarvittaessa. Ladun valaiseminen on Kolin latupoolin päätettävissä oleva asia. Ks. vastaus Kolin kalaveden osakaskunnalle (Nykytilan kuvaus, s. 146). Likolahdella on kehitettävä tulipaikka, joka myös katetaan.

Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä.

Kolin Ipatti ry:Kolin kansallispuiston alueella olevan latu- ja polkuverkoston kunnossapito tulisi turvata ja myös uusien reittien tekemisen pitäisi olla mahdollista. Kevyen liikenteen väylä valaistuna Jerontien risteyksestä Ukko-Kolin pysäköintipaikalle maantien reunaan tulisi toteuttaa mahdollisimman pian. Se palvelisi matkailijoiden ohella myös kilpa- ja kuntourheilijoita, jotka nykyisin rullaluistelevat ja pyöräilevät maantiellä. Kolin Satamasta Rinnetuvalle tulisi rakentaa kevyen liikenteen väylä Kolin Rantatien var-teen. Talvisin sitä käyttäisivät mm. murtomaahiihtäjät ja kesäisin laivalla Kolille tulevat matkailijat.

Kolin kansallispuiston retkeilyreittien määrä on nykyisellään pääosin riittävä. Hks:n mukaisten virallisten reittien kunnossa-pito pyritään turvaamaan tulevalla suunnitelmakaudella. Hks:ssa esitetään kevyen liikenteen väylän suunnittelemista ja toteuttamista Jeron tien risteyksestä Ukko Kolin pysäköinti-paikalle tarvittaessa. Kevyen liikenteen väylää Kolin satamasta Rinnetuvalle ei ole käsitelty osana suunnitteluprosessia eikä sitä sisällytetä suunnitelmaan.

Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä.

157

HKS:N KOHTA, LAUSUJA JA EHDOTUS METSÄHALLITUKSEN KOMMENTTI TOIMENPIDE

Kolin Ipatti ry:Laskettelukeskuksen kehittämistä olisi jatkettava. On hyvä, että Ipatin rinne valaistaan ja maisemahissi uusitaan. Rinnealueille tulisi sallia myös muuta rakentamista, joka parantaa asiakkaiden palveluja. Puiston alueella ei tulisi rajoittaa kohtuuttomasti urheilu- ja muuta vapaa-ajan toimintaa, vaan lisätä mahdollisuuksia niiden harjoittamiseen.

Matkailupalvelujen ja rinnetoimintojen alueet sekä toiminnat turvataan tulevalla hks-kaudella. Hks:ssa esitetään maisemahissin uusimista ja Ipatin rinteen valaisua turvallisuuden parantamiseksi. Laskettelurinteiden ilmajohtoja pyritään muuttamaan maakaapeleiksi. Lisäksi esitetään Rinnetuvan läheisyyteen uutta tulentekopaikkaa – myös kesämatkailijoiden käyttöön. Muuta rakentamista rinnealueille ei hks:ssa esitetä. Metsähallitus pyrkii kehittämään Kolin aluetta ottamalla kaikki toimijat mahdollisuuksien mukaan huomioon.

Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä.

Kolin Matkailuyhdistys ry: Yhdistys korostaa kevyen liikenteen väylän tarpeellisuutta Jeron tien risteyksestä Ukko-Kolin py-säköintipaikalle. Väylä tulisi valaista kokonaisuudessaan Kolin kylältä Ukko-Kolin pysäköintipai-kalle. Toimet lisäisivät huomattavasti matkailijoiden turvallisuutta ja vähentäisivät autoliikennettä Ukko-Kolille. Kevyen liikenteen väylän rakentaminen ja valaiseminen tulee yhdistyksen mielestä olla suunnitelman selkeinä tavoitteina. Tätä Metsähallituksen tulisi edistää yhteistyössä Kolin Matkailuyhdistys ry:n sekä seudullisten ja maakunnallisten toimijoiden kanssa.

Kevyen liikenteen väylän suunnittelemista ja toteuttamista tarvittaessa Jeron tien risteyksestä Ukko-Kolin pysäköintipaikalle esitetään hks:ssa. Niin suunnittelussa kuin toteutuksessa tulee olla mukana kaikkien hankkeen kannalta keskeisten toimijoiden – myös Kolin Matkailuyhdistyksen.

Ei toimenpidettä.

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto: Maakuntaliitto näkee suunnitelmaan kirjatut tehtävät toimenpiteet tärkeinä ja kannatettavina. Laskettelutoiminnan turvallisuuden parantamiseksi suunnitelmaan on kirjattu Ipatin rinteiden va-laisu sekä tekniikaltaan vanhentuneen maisemahissin uusiminen. Maakuntaliitto korostaakin Kolin alueen palveluvarustuksen ylläpidon ja kehittämisen tärkeyttä. Koli maakunnan matkailun lippulaivana tarvitsee ehdottomasti jatkossakin investointeja ja uusia avauksia. Esim. hotelli Kolin ja Luontokeskus Ukon toiminnan ja kehittämisen turvaamiseksi maisemaan soveltuvan ja kansallispuiston toimintaa tukevan lisärakentamisen tulisi olla mahdollista myös tulevaisuudessa. Lämmitysratkaisujen osalta maakuntaliitto näkee uusiutuvan energian ratkaisut ehdottoman kannatettavina nykyisen öljylämmityksen korvaajana. Maalämpöjärjestelmän ohella myös muita vaihtoehtoja kannattaisi harkita – mukaan lukien edullinen kotimainen hakelämmitys lämpöyrittäjän toimesta hoidettuna. Erityisesti kevyen liikenteen väylän toteuttaminen hotelli Kolille olisi tärkeä toimenpide. Lisäksi suunnitelmassa tulisi varautua maastopyöräilyn edellyttämiin vaatimuksiin ja tarpeisiin.

- - Metsähallitus tiedostaa Kolin alueen palveluvarustuk-sen ylläpidon ja kehittämisen tärkeyden. Suunnitelman kirjaukset tukevat tätä tavoitetta. Selvitetään mahdollisuus siirtyä hotellin ja luontokes-kuksen lämmityksessä pääosin maalämpöön. Jos maalämpö on mahdollista, se toteutetaan. Suunnitelmassa esitetään kevyen liikenteen väylän suunnittelemista ja toteuttamista Jeron tien risteyksestä Ukko-Kolin pysäköintipaikalle tarvittaessa. Hks:ssa on pyritty varautumaan siihen, että kiinnostus maastopyöräilyä kohtaan kasvaa tulevaisuudessa.

Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä.

158

HKS:N KOHTA, LAUSUJA JA EHDOTUS METSÄHALLITUKSEN KOMMENTTI TOIMEN-PIDE

Pohjois-Karjalan talous ja luonto ry: Kolin hks:ssa tulee turvata rinnetoiminnot ja niiden kehittäminen. Ipatin rinteen valaisemisen ja maisemahissin uusimisen lisäksi tulisi sallia muitakin laskettelukeskuksen kehittämiseksi tarvittavia toimenpiteitä. Kolin satamasta Rinnetuvalle tulisi rakentaa kevyen liikenteen väylä Kolin rantatien varteen. Se parantaisi liikenneturvallisuutta ja lisäisi niin Alamajan kuin myös Rinnetuvankin käyttöä.

Hks:ssa pyritään turvaamaan matkailupalvelujen ja rinnetoimintojen alueet ja toiminnat. Rinneturvallisuuden parantamiseksi suunnitelmaan on kirjattu Ipatin rinteiden valaisu sekä tekniikaltaan vanhentuneen maisemahissin uusiminen. Kevyen liikenteen väylää Kolin satamasta Rinnetuvalle ei ole käsitelty osana suunnitteluprosessia, eikä sitä sisällytetä suunnitelmaan.

Ei toimen-pidettä. Ei toimen-pidettä.

Suunnitelmassa tulisi varmistaa, että kevyen liikenteen väylä valaistuna Merilänrannan tieltä Kolin satamaan ja Urheilukentän kohdalta Jeron-tien risteykseen voitaisiin kunnostaa ja päällystää. Kevyen liikenteen väylä valaistuna Jerontien risteyksestä Ukko-Kolin parkkipaikalle maantien reunaan tulisi toteuttaa mahdollisimman pian. Samoin pysäköintialueilta Ukko-Kolille johtavien portaiden kattaminen ja valaiseminen on välttämätöntä talvikäytön mahdollistamiseksi. Kansallispuiston alueella sijaitsevien teiden kunnossapito ja peruspa-rantaminen sekä tarvittaessa uusien teiden rakentaminen tulisi sallia, ettei naapurimaanomistajien asemaa ja alueen elinkeinoelämää vaikeutettaisi. Samoin olisi voitava kunnostaa sellaisia perinteisiä polkuja, joita puiston toimesta ei tällä hetkellä ylläpidetä. Näkymäalueita esim. Kolin Rantatieltä tulisi avata. Uusi tulipaikka tulisi perustaa Kaupunginsaareen, jossa on vuosisatoja ollut kalamiesten nuotiopaikka ja nuotanvetoapajat.

Näitä kevyen liikenteen väyliä ei ole käsitelty osana suunnitteluprosessia, eikä niitä si-sällytetä suunnitelmaan. Suunnitelmassa esitetään kevyen liikenteen väylän suunnittelemista ja toteuttamista Je-ron tien risteyksestä Ukko-Kolin pysäköintipaikalle tarvittaessa. Suunnitelmaan sisältyy kirjaus portaiden kattamisesta ja valaisemisesta. Puiston alueella sijaitsevien teiden kunnossapito on mahdollista, mutta uusien teiden rakentaminen on kielletty (asetus 674/1991). Puiston virallinen reitistö on nykyisellään pääosin riittävä, eikä sitä ei ole tarkoitus lisätä suunnitelmassa esitettyä enempää. Yksittäisiä, paikallisten aktiivisesti käyttämiä asuinpaikkojen välisiä yhdyspolkuja voi-daan pitää avoimina esim. siirtämällä syrjään polulle kaatuneet puut. Nämä arvioidaan kuitenkin tapauskohtaisesti, ja toimenpiteistä tulee sopia etukäteen MH:n kanssa. Näkymäalueita Kolin Rantatieltä on jo avattu, ja avataan jatkossakin tarpeen mukaan. Likolahdella on kehitettävä tulipaikka, joka myös katetaan.

Ei toimen-pidettä. Ei toimen-pidettä. Ei toimen-pidettä. Ei toimen-pidettä. Ei toimen-pidettä. Ei toimen-pidettä.

Marja Hakala: Olen kuullut, että Kolin kansallispuiston alueelle harkitaan maastopyöräilyn sallimista. Olen asiasta kummissani ja peloissani. Olen ulkomailla ollessani törmännyt kovaa vauhtia ajaviin pyöräilijöihin. Samalla polulla jalan kulkeva retkeilijä on välttämättä alisteisessa asemassa ja joutuu väistämään polun sivuun miten parhaiten taitaa. Nyt po-luilla ei ole edes tilaa väistää. Polkujen ylenmääräinen leventäminen taas veisi jotain oleellista ”erämaa”-vaelluksesta. Jos pyöräily sallitaan jossain osassa kansallispuistoa, niin miten estetään pyöräilijöitä levittäytymästä laajemmille alu-eille? On kohtuutonta, jos rauhallisesti kulkevat vaeltajat joutuvat ojentamaan vauhti-urheilijoita. Toisaalta ehkä kieliongelmat tai vauhti tekevät sellaisen kanssakäymisen mahdottomaksi. Jo nyt jotkut koiranomistajat eivät piittaa ystävällisistäkään huomautuksista koirien kiinnipitämiseksi. Toivon ettei tämä ole pelkästään joidenkin matkailuyrittäjien sanelema uudistus. Koli oli liian arvokas uhrattavaksi bisneksille.

Maastopyöräilyä ohjataan puiston järjestyssääntöön sisällytettävällä määräyksellä. Tilannetta seurataan kasvillisuuden ja maaston kulumisen sekä häiriöiden ja kohtaamistilantei-den suhteen, ja tarvittaessa järjestys-sääntöä muuttamalla edelleen raja-taan maastopyöräilyä puistossa haitto-jen ehkäisemiseksi.

Ei toimen-pidettä.

159

HKS:N KOHTA, LAUSUJA JA EHDOTUS METSÄHALLITUKSEN KOMMENTTI TOIMEN-PIDE

Museovirasto: Museovirasto pitää tärkeänä, että kansallispuistoon kaavailtu maisemainven-tointi ja maisemanhoitosuunnitelman laadinta toteutuvat. Kolin arvokkaan maiseman tai maisemien säilymiseen vaikuttaa myös suunnittelualueen ulkopuolella tapahtuva matkailurakentaminen.

Kolin kansallispuistolle tehdään maisemainventointi ja laaditaan maisemanhoito-suunnitelma, jos MaisGis-hanke toteutuu. Metsähallitus pyrkii edistämään hankkeen toteutumista. Maisemavaikutusarviointi tehdään kuitenkin aina toimenpidesuunnittelun yhteydessä.

Ei toimen-pidettä.

Pohjois-Karjalan ELY-keskus: ELY-keskus pitää tärkeänä, että Kolin alueen maisemainventointi tehdään ja maisemanhoitosuunnitelma laaditaan heti hks:n toteutuskauden alussa. Suunnitelmassa esitetään selvitettäväksi ja/tai jatkosuunnitteluun monia mm. valaistuksen lisäämiseen liittyviä toimenpiteitä, joissa maisemavaikutuksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota sekä lähi- että kaukomaisemassa. Maisemainventointi on myös tästä näkökulmasta tärkeä. Suunnitelmassa esitetty Jeron risteyksen ja Ukko-Kolin välinen kevyen liikenteen väylä tulee toteuttaa nykyisellä tiealueella niin, ettei se ulotu kansallispuiston rajojen sisäpuolelle. Moottorikäyttöisten kulkuneuvojen liikennöintiä koskevia rajoituksia (autot, moottoripyörät ja moottorikelkat) hotellin ja opastuskeskuksen piha-alueella tulisi valvoa nykyistä tiukemmin. Polkuyhteyden parantaminen voisi osaltaan helpottaa parkkipaikan ja hotellin välistä kulkua. Mahdollinen polun kattami-nen ja valaiseminen tulee suunnitella ja toteuttaa niin, ettei valaistus näy kaukomaisemassa ja se soveltuu rakenteiden ohella myös lähimaisemaan. Ipatin laskettelurinteen valaistuksen suunnittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota valaistuksen ja siihen liittyvien rakenteiden maisemallisten ja luonto-vaikutusten minimointiin; suunnittelun lähtökohtana tulee olla nykyisellä rinneaukolla pysyminen. Kolin hotellin ja opastuskeskuksen lämmityksen käytetään vuosittain 130–150 m3 fossiilista polttoainetta. Lämmityksessä tulisi ELY-keskuksen näkemyksen mukaan siirtyä ensisijaisesti bioenergiaan (hake, bioöljy), mikä on kansallispuistossa selkeästi toteuttamiskelpoinen ratkaisu. Lehtojen hoitoa sekä kaskeamista tulee tehostaa päivittämällä niitä koskevat suunnitelmat ja varaamalla toteutukseen riittävästi resursseja. Pienvedet tulee inventoida, ja ennallistamiskelpoiset pienvedet tulisi kunnostaa.

Ks. edellinen vastaus Museovirastolle. Jeron tien risteyksen ja Ukko-Kolin pysäköintipaikan välisen kevyen liikenteen väylän toteuttamisen lähtökohtana tulee olla suunnitelman kirjauksen mukaisesti nykyisellä tiealueella pysyminen. Moottorikäyttöisten kulkuneuvojen liikennöintiä koskevia rajoituksia valvotaan mahdollisuuksien mukaan. Polun kattaminen pyritään suunnittelemaan ja toteuttamaan niin, että valaistus ei näy kaukomaisemassa ja että se soveltuu ra-kenteiden osalta hyvin myös lähimaisemaan. MH yhtyy näkemykseen, että rinteen valaistuksen suunnittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota valaistuksen sekä siihen liittyvien rakenteiden maisemallisten ja luontovaikutusten minimointiin. Suunnittelun lähtökohtana on nykyisellä rinne-aukolla pysyminen, eikä puuston poiston tarvetta juuri ole. Jos yksittäisiä runkoja on välttämätön kaataa, rungot jätetään ensisijaisesti metsään lahopuuksi. Selvitetään mahdollisuus siirtyä hotellin ja luontokeskuksen lämmityksessä pääosin maalämpöön. Jos maalämpö on mahdollista, se toteutetaan. Hks:n kirjausten mukaisesti lehtojen hoitoa sekä kaskeamista jatketaan, ja niiden suunnitelmat päivitetään. Pyritään varmistamaan toteutuksen edellyttämät riittävät resurssit. Pienvesien inventoinnit käynnistetään, kunhan inventointimenetelmä on vakiintunut. Ennallistamiskelpoisten pienvesien kunnostamissuunnitelma laaditaan ja kunnostus pyritään aloittamaan.

Ei toimen-pidettä. Ei toimen-pidettä. Ei toimen-pidettä. Ei toimen-pidettä. Ei toimen-pidettä. Ei toimen-pidettä.

160

HKS:N KOHTA, LAUSUJA JA EHDOTUS METSÄHALLITUKSEN KOMMENTTI TOIMENPIDE HKS:SSA

Suomen Latu ry:Kolin hks:n kohdissa Toteutus (s. 96) ja yhteenveto (s. 13) todetaan: ”Maasto- pyöräily on sallittu kansallispuiston eteläosassa teitä ja olemassa olevia reittejä pitkin. Lisäksi maastopyöräily on sallittu puiston pohjoisosassa teillä sekä reitillä välillä Kolin kylä–Mattila. Muualla kansallispuiston alueella maastopyöräily on kielletty turvallisuus-näkökohtien perusteella. Kielto perustuu lakiin kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta (30.1.2004/75).” Suomen Latu esittää tätä kirjausta muutettavaksi seuraavilla perusteilla: Tiellä ajaminen ei ole maastopyöräilyä, vaan pyöräilyä tiellä. Pyöräilyä tiellä voidaan

kieltää vain harvoin. Reitit ja polut ovat maastoa ja niillä pyöräily maastopyöräilyä. Kiellon perusteena olevaa lakia ei voida soveltaa esitetyllä tavalla, koska alueilla,

joilla liikutaan jokamiehenoikeudella, liikutaan omalla vastuulla. Metsähallituksen vastuulla on huolehtia rakenteiden ja rakennettujen vaaranpaikkojen (mm. tieleikkauk-set) turvallisuudesta. Rikoslain 21. luvun 13 § kieltää vakavan hengen tai terveyden vaaran aiheuttamisen. Tämän perusteella jokainen liikkuja vastaa itse siitä, ettei aiheuta muille liikkujille vaaraa. Jos lakia voisi soveltaa esitetyllä tavalla, kuka tahansa voisi kieltää liikkumisen maillaan turvallisuuteen vedoten.

Koli on luonnonsuojelualue. Kieltojen edellytyksenä luonnonsuojelualueella on, että ”alueen eläimistön tai kasvillisuuden säilyminen sellaista vaatii”. Perusteiden tulee siis olla luonnonsuojelulliset.

Maastopyöräilyä harrastetaan erilaisilla reiteillä: metsäteillä, huoltourilla ja poluilla. Sen sijaan sitä ei juuri voi harrastaa reitittömässä, risuisessa metsässä.

Suomen Latu esittää, että hks:sta poistetaan edellä mainittu maastopyöräilyä ohjaava kohta, minkä sijaan maastopyöräilijöille osoitetaan tietyt reitit, joille heidän liik-kumisensa opastetaan riittävän selvästi. Laadukkaalla kulunohjauksella maastopyöräily voidaan ohjata reiteille, jotka kestävät kulutusta. Samalla tiedotetaan muulla tavalla liik-kuville mahdollisista maastopyöräilijöistä. Maastopyöräilyn kieltämiseen muualla kuin hks:ssa määritellyillä alueilla täytyy löytyä jokin muu peruste kuin laki kulu-tustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta.

Maastopyöräily on tarkoituksellisesti ohjattu reiteille, joilla kulkijoita on vähemmän ja mahdollisista kohtaamisista aiheutuva turvallisuushaitta on mahdollisimman pieni – näin erityisesti puiston pohjoisosassa, jossa on paljon kävijöitä ja jyrkät reitit. Maastopyöräily on sallittu kansallispuiston eteläosassa selvästi havaittavilla polku-urilla. Tämä koskee sekä merkittyjä retkeilypolkuja että muita maastossa jo olevia polku-uria. Lisäksi se on sallittu puiston pohjoisosassa merkityllä reitillä välillä Kolin kylä –Mattila. Muilla alueilla maasto-pyöräily on kielletty (LsL 18 §). Maastopyöräily perustuu jokamiehenoikeuk-siin, eikä siitä saa aiheutua vähäistä suurempaa haittaa tai vahinkoa maankäytölle. Siitä aiheutuva maaston kuluminen on verrannol-lista jalan liikkumisesta aiheutuvaan kulumiseen. Jalan liikkumiseen verrattuna maastopyöräilyn harrastajia on huomattavasti vähemmän. Myös turvallisuussyyt voivat edellyttää maastopyöräilyn rajoittamista tai ohjaamista erillisille reiteille. Maastopyöräilyä ohjataan kansallispuiston jär-jestyssäännön määräyksellä. Tilannetta kasvilli-suuden ja maaston kulumisen sekä häiriöiden ja kohtaamistilanteiden suhteen seurataan, ja tar-vittaessa järjestyssääntöä muuttamalla rajataan maastopyöräilyä puistossa edelleen.

Tarkennetaan maastopyöräilyä koskevaa kirjausta: ”Maastopyö-räily on sallittu kansallispuiston eteläosassa, välillä Kotaniemi (Luodeniemenkankaan ja Raja-puron tasalta etelään) –Hirvi-niemi, selvästi havaittavilla polku-urilla. Tämä koskee sekä merkittyjä retkeilypolkuja että muita maastossa jo olevia polku-uria. Tämän lisäksi maas-topyöräily on sallittu puiston pohjoisosassa merkityllä reitillä välillä Kolin kylä –Mattila. Puiston pohjoisosan reiteillä maastopyöräily on kielletty turvallisuusnäkökohtien perusteella. Kielto perustuu ku-luttajaturvallisuuslakiin (920/ 2011). Jyrkillä pohjoisosan reiteillä kulutuksen voimakas kasvu voi aiheuttaa myös eroo-siota (Ls-laki 18 §). Polkujen ja reittien ulkopuolella maastopyöräily on kielletty (Ls-laki 18 §).” (lomake 22, s. 85 ja yhteenveto)

Suunnitelmassa todetaan: ”Koiravaljakolla liikkuminen on sallittu jokamiehenoikeudella. Yritystoimintana se edellyttää Metsähallituksen lupaa.” Esitämme tätä muutettavaksi, koska yritystoiminta ei sellaisenaan rajaa toimintaa jokamiehenoikeuden ulkopuolelle. Jos toiminnasta ei aiheudu vähäistä suurempaa haittaa ja se on jokamiehenoikeuden reunaehtojen sisällä, sitä voidaan tehdä ilman maanomistajan lupaa, vaikka se olisi lii-ketoimintaa. Koska koiravaljakkotoiminta edellyttää pääsääntöisesti moottori- kelkoilla ajettuja uria, voi Metsähallitus lupakäytännöillään maastoliikennelain mukaisesti määrätä moottorikelkkailusta alueellaan.

Muutetaan kirjausta esitetyn mukaisesti.

Poistetaan hks:sta: ”Osana mat-kailun yritystoimintaa se edellyt-tää Metsähallituksen lupaa” ja korvataan kirjauksella: ”Mikäli toiminnasta on odotettavissa vä-häistä suurempaa haittaa ja/tai toiminnan voidaan katsoa olevan muutoin jokamie-henoikeuden ulkopuolella, se edellyttää Metsähallituksen lu-paa.” (lomake 22, s. 96)

161

HKS:N KOHTA, LAUSUJA JA EHDOTUS METSÄHALLITUKSEN KOMMENTTI AIHEUTUNUT TOIMENPIDE HKS:SSA

Suomen Latu ry:Ratsastukselle voidaan osoittaa omat reitit, koska kävelyyn tai pyöräilyyn tarkoitetut polunpohjat eivät useinkaan kestä ratsastusta rikkoutumatta. Esitämme kohtaan Muut suunnittelualueen käyttöön ja käytön ohjaamiseen liittyvät keskeiset toimenpiteet ja linjaukset lisättäväksi, että Kolin alueella on mahdollista sellainen järjestetty toiminta, joka voidaan toteuttaa jokamiehen-oikeudella.

Ratsastusreitit linjataan tarvittaessa erikseen. Pääsääntöisesti ratsastukseen suositellaan käytettäväksi alueen metsäteitä. Täydennetään hoito- ja käyttösuunnitelmaa esi-tetyn mukaisesti.

Ei toimenpidettä. Lisätään hks:n yhteenvetoon kohtaan Muut suunnittelualueen käyttöön ja käytön ohjaamiseen liittyvät keskeiset toimenpiteet ja linjaukset kirjaus: ”Suunnittelualueella on mahdollista sellainen järjestetty toiminta, joka voidaan toteuttaa jokamiehenoikeudella.”

Kolin hks:ssa todetaan joitakin kertoja: ”tulenteko ohjataan rakennetuille tulentekopaikoille”. Monien kansallispuistojen hks:issa ilmoitetaan lisäksi, että tulenteko ei ole mahdollista metsäpalovaroituksen aikana. Olisiko tämä tarpeen lisätä Kolinkin hoito- ja käyttösuunnitelmaan? Suomen Latu korostaa laadukkaiden reitistöjen merkitystä Kolin kaltaisille suunnittelualueille. Lähellä puiston porttia, helposti saavutettavissa, tulisi olla vaativuudeltaan ja pituudeltaan eritasoisia reittivaihtoehtoja erilaisille käyttäjäryhmille. Hyvät ja laadukkaat reitit, selkeä opastus, reitin vetovoimateki-jöiden avaaminen ja riittävät palvelurakenteet ohjaavat valtaosan käytöstä haluttuihin paikkoihin.

Avotulenteko on yleisesti kielletty metsäpalova-roituksen aikana, joten sen kieltäminen erikseen hoito- ja käyttösuunnitelmassa ei ole tarpeen. Kolilla on nykyisellään kattava ja monipuolinen reitistö, ja sitä tukevia palvelurakenteita esitetään hks:ssa vielä lisättävän joiltain osin. Tämä ohjaa kävijöitä myös entistä paremmin haluttuihin paikkoihin. Vaativuudeltaan ja pituudeltaan reitit ovat eritasoisia ja palvelevat hyvin erilaisia käyttäjäryhmiä. Pituudet vaihtelevat 1,5 km:stä aina 61 km:iin saakka.

Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä.

Koska Kolin alue on maastoltaan vaativaa, hyvät reittikuvaukset verkkosivuilla lisäävät myös retkeilijöiden turvallisuutta. Hyvässä reittikuvauksessa kerrotaan reitin vetovoimatekijöistä, erityisistä luonnonpiirteistä ja reitin kuljettavuudesta, polun pohjan helppokulkuisuudesta sekä muista retkeilijälle tärkeistä tiedoista. Reittikuvauksen avulla matkailijat pystyvät turvallisesti arvioimaan, mitkä reitit sopivat heidän kunnolleen ja taidoilleen. Informaation puute voi jopa estää esim. lapsiperheitä tai nivelsairaita hyödyntämästä heille sopivia reittejä.

Hyvät reittikuvaukset ovat erittäin tärkeitä, ja niitä pyritään parantamaan jatkuvasti. Tämän li-säksi Luontokeskus Ukon oppaat auttavat ret-ken suunnittelussa.

Ei toimenpidettä.

Ukko-Kolin Ystävät ry:Kaskisuunnitelma esitetään suunnitelmassa uusittavaksi. Ukko-Kolin Ystävät ry:llä on käytössään Kolin kansallispuiston tutkimustoimintaan perustuvaa kaskisuunnittelun asiantuntemusta. Se on tarpeen mukaan Metsähallituksen luontopalvelujen käytettävissä siten, kuin asiasta tarkemmin erikseen sovitaan.

Metsähallitus laatii kaskeamisen toimenpidesuunnitelman vuoden 2014 aikana ja pyytää lausunnon toimenpiteistä Pohjois-Karjalan ELY-keskukselta. Suunnitelmaa voidaan laatimisen yhteydessä esitellä myös muille kiinnostuneille tahoille.

Ei toimenpidettä.

162

HKS:N KOHTA, LAUSUJA JA EHDOTUS METSÄHALLITUKSEN KOMMENTTI TOIMEN-PIDE HKS:SSA

Ukko-Kolin Ystävät ry:Kulttuuriperinnön suojelusuunnitelma esitetään suunnitelmassa tehtäväksi. Kulttuurisuunnitelma on yhdistyksen mielestä nähtävä muinaismuistokohteiden ja rakennusperinnön suojelua laajempana suunnittelutehtävänä. Mukaan on otettava myös Kolin kulttuurisen käytön ja hoidon edellyttämä laajempi suunnittelunäkökulma ja kulttuuriteemaan liittyvien sidosryhmien mukaan ottaminen suunnitelman valmisteluun. Yhdistys korostaa Poikolan tilan rakennusten ja pihapiirin kulttuurimiljöön ja rakennuksen kaluston autenttisuutta suojeltavana kulttuuriperintönä. Yhdistyksellä on Poikolan kulttuuriperintöön liittyvää asiantuntemusta, joka on tarpeen mukaan puistohallinnon käytettävissä.

Metsähallitus tiedottaa kulttuuriperintöä kos-kevista suunnitelmista tarvittaessa kaikille kiinnostuneille tahoille.

Ei toimen-pidettä.

Nähtävyyskohteina kehitettävinä arkeologisina ympäristöinä esitetään mm. Uhrihalkeama, Turusenaho ja Purolanaho. Ensin mainittu on lähellä rakennettua Ukko-Kolin palvelukeskuksen ympäristöä, mutta se ei kuulu ho-telliyritykselle vuokrattuun tonttialueeseen. Uhrihalkeaman suojelun ja turvallisen opastus-käytön kehittäminen edel-lyttää erityissuunnittelua, johon yhdistyksellä on käytettävänään asiantuntemusta. Yhdistys tarjoa sitä mielellään puistohallinnon käyttöön. Kaksi viimeksi mainittua ovat arvokkaita perinneympäristöjä, joissa ei ole enää käytössä olevia rakenteita, eikä niitä tulisi näille biodiversiteettikeitaille rakentaakaan. Ukko-Kolin Savusaunan alueen kehittäminen urheilu- ja leikkipaikaksi ei ole kansallispuiston perustamistavoitteiden mukaista. Savusaunan alue kuuluu osana Uhrihalkeaman alapuoliseen välittömään kulttuuriympäristöön, ja sitä tu-lisi kehittää osana Uhrihalkeaman kulttuurisuojelukohdetta. Savusauna itsessään ei ole suojeltava kulttuurikohde, ja se voidaan tarvittaessa purkaa tai siirtää parempaan sijoituspaikkaan. Uhrihalkeaman–Savusaunan alueen muodostamalle aluekokonaisuudelle tulisi laatia erityinen kehittämissuunnitelma, jossa otettaisiin huomioon ja sovitettaisiin yhteen kulttuurisuojelun, ympäristökasvatuksen, pienimuotoisten tapahtumien ja esittävän taiteen tar-peet. Yhdistyksellä on tähän liittyvää asiantuntemusta, joka on tarpeen mukaan puistohallinnon käytettävissä. Reittien kestävyyden kohennus olisi tehtävä erityisesti voimakkaasti erodoituville reiteille, joista esimerkkeinä Likolahden ja Ukko-Kolin välinen reitti sekä Mäkrävaaran pohjoisrinteen pääreitti.

Uhrihalkeaman turvallisuutta parantavat rakenteet valmistuivat jo vuonna 2012. Opastetaulun valmistumisesta tiedotetaan yleisesti lähiaikoina. Turusenautiota ja Purolanahoa voidaan käyttää arkeologisina nähtävyyskohteina käyttöhistoriansa takia. Purettavan savusaunan läheisyyteen, avoimelle kentälle esitetään suunniteltavan ja perustettavan luonnonläheinen oppimis-ympäristö /ulkokuntoilupiste/ lasten aktiviteettipaikka. Toteutuessaan tämä palvelisi myös ympäristökasvatusta. MH:n näkemyksen mukaan se ei ole ristiriidassa puiston perustamistavoitteiden kanssa. Reittejä kestävöidään harkitusti.

Ei toimen-pidettä. Ei toimen-pidettä. Ei toimen-pidettä.

Kansallispuistohotellin vuokralaisen toimenpiteisiin kuuluu kehittää toimintaansa sekä tehdä kansallispuiston perustamistavoitteen ja vuokrasopimuksen mukaisia kehittämisinvestointeja. Voimassa olevan vuokrasopimuksen edellyttämiä maisemansuojeluinvestointeja ei vuokralainen ole toteuttanut siinä laajuudessa, johon se sitoutui vuokrasopimusta uudistettaessa vuonna 2007. Vuokralaisen vastuulla olevat toteutusvelvollisuudet on selkeästi todettava hks:ssa, joka asettaa kaikelle kansallispuistossa tapahtuvalle toiminnalle tavoitteet ja määrittelee todelliset toteuttamisvastuut. Reittiopasteita ylläpidetään ja uusitaan tarpeen mukaan. Kansallispuiston reittiopasteet ovat ainutlaatuisen laadukkaita kareliaanista kulttuuriperintöä mukailevia design-tuotteita, jotka on tehty paikallisena käsityönä ja paikallisista materiaaleista. Tämä omaleimainen paikan identiteettiä korostava Koli-tyyli tulee yhdistyksen mielestä säilyttää sekä ylläpitää viittojen ja opastustaulujen kunnostustöissä jatkossakin. Kansallispuiston sisääntulopaikat ja reittien aloituspaikat tulisi näkyvöittää Kolin kulttuuriperintöä soveltavilla porteilla tai vastaavilla ohjausrakenteilla.

Metsähallituksella on lukuisia kansallispuis-toa koskevia sopimuksia. Nämä velvoittavat Metsähallitusta ja toista sopijaosapuolta määritellyllä tavalla. Reittiopasteita uusitaan tarpeen mukaan yh-tenäisyys säilyttäen.

Ei toimen-pidettä. Ei toimen-pidettä.

163

HKS:N KOHTA, LAUSUJA JA EHDOTUS METSÄHALLITUKSEN KOMMENTTI AIHEUTUNUT TOIMENPIDE HKS:SSA

Ukko-Kolin Ystävät ry: Asiakasneuvonta. Hks:n mukaan MH:n asiakasneuvojat opastavat matkailijoita aiempaa enemmän myös ulkona maastossa. Tämä voi aiheuttaa haitallisen kilpailutilanteen paikallisten luontomatkailun ohjelma-palveluyritysten kanssa ja hidastaa niiden kehittymistä. Selkeä linjanveto sisä- ja ulko-opastuksen välillä on yhdistyksen mielestä perusteltua tehdä siten, että ulko-opastukset ovat mahdollisuuksien mukaan paikallisten yritysten toteutusvastuulla ja sisäopastukset luontokeskuksen asiakasneuvojien vastuulla. Luontokeskus Ukon näyttelyn uudistus. Yhdistys puoltaa Luontokeskus Ukon näyttelyn uusimista keskeiset sisältöelementit säilyttäen ja elämyksellisyyttä vahvistaen. Yhdistyksellä on valmiutta ja asiantuntemusta käytettävänään näyttelyn kehittämissuunnitteluun siten, kuin siitä erikseen sovitaan. Opastusviestintä. Tavoitteisiin tulee kuulua myös Kolin alueen kulttuuriperinnön kunnioittaminen ja sen tiedostamisen syventäminen osana kansallisen identiteetin ylläpitämistä. Tämä tulee näkyä erityisesti Luontokeskus Ukon päänäyttelyn ja Kolin kansallispuiston kotisivujen kehittämisessä.

Asiakasneuvontaa kehitetään Metsähallituksen linjausten mukaisesti. Luontokeskuksen pysyvä näyttely uudistetaan vuonna 2014. Näyttelyssä säilytetään nykyiset toimivat elementit sekä pyritään kehittämään sitä elämyksellisempään ja osallistavampaan suuntaan. Metsähallitus pitää yhdistyksen ajan tasalla näyttelyn uusimisen etenemisestä. Kulttuuriperintö huomioidaan opastusviestin-nässä, erityisesti Luontokeskus Ukon päänäytte-lyn ja kansallispuiston kotisivujen kehittämi-sessä.

Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä.

Ei toimenpidettä.

Yritysyhteistyö. Suunnitelmassa määritelty yhteistyö yritysten ja alueellisten toimijoiden kanssa rajaa yhteistyön vain alueen matkailumarkkinoinnin kehittämiseksi. Tämä periaate laiminlyö sellaisen molemminpuoliseen sitoumukseen ja vapaaehtoisuuteen perustuvan kumppanuuden kehittämisen, jolla pyritään vahvistamaan suojelun ja hoidon tasoa sekä kohennetaan alueella heikosti kehittynyttä toimijoiden keskinäistä luottamusta ja yleensä eri sidosryhmien keskinäistä sosiaalista pääomaa. Kestävän kehityksen kumppanit. MH tavoittelee sopimuspohjaista yrityskumppaniverkostoa kestävän kehityksen periaatteiden pohjalta. Kolin kansallispuistolla on voimassa oleva Euroopan puistoliiton (EUROPARC Federation) myöntämä matkailun mallialueen Charter-sertifikaatti vuosille 2012–2015. Charter-ohjelma mahdollistaa MH:n kestävän kehityksen kumppanien palkitsemisen myös EUROPARC Charter -sertifikaatilla. Tätä mahdollisuutta tulee käyttää ja sen kautta parantaa kumppaniyritysten kansainvälistä näkyvyyttä EUROPARCin laajan kansainvälisen viestinnän avulla. Vastuullinen markkinointi. Kolin alue on syytä nähdä Suomeen suuntautuvan kansainvälisen matkailun yhtenä keskeisenä kehittämiskohteena eli valtakunnallisen tason luonnon ja kansallisen kulttuuri-identi-teetin eli Suomi-kuvan esittelykohteena. Se tarjoaa mahdollisuuden kestävään matkailutalouden kehittä-miseen kansainvälisen kysynnän vahvistumisen avulla, kun kotimaisen kysynnän kasvu ei enää jatku voimakkaana ja kohdistuu painotetusti kapeisiin huippusesonkeihin ja erikoistapahtumiin. Siten on perus-teltua, että matkailun markkinoinnissa mainitaan myös kansainvälisen markkinoinnin kehittäminen.

Yhteistyötä kehitetään Metsähallituksen linjausten mukaisesti. EUROPARC Charterin mahdollisuudet hyödynnetään. Täydennetään suunnitelmaa ehdotuksen mukaisesti. Suunnitelman kirjauksen mukaisesti Europarc-sertifikaattia ja Biosfäärialuetta hyödynnetään kansainvälisessä markkinoinnissa.

Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä. Lisätään yhteenvetoon maininta kansainvälisen markkinoinnin kehittämisestä.

164

HKS:N KOHTA, LAUSUJA JA EHDOTUS METSÄHALLITUKSEN KOMMENTTI AIHEUTUNUT TOIMENPIDE HKS:SSA

Ukko-Kolin Ystävät ry: Metsähallituksen maastoliikenneperiaatteet on syytä avata selkokielellä suunnitelmassa. Yhdistys ei puolla maastoliikennemahdollisuuden laajentamista tähän asti sovelletusta käytännöstä. Hks:sa esitetään maastopyöräilyn oikeuden laajentamista kaikille kansallispuis-ton eteläosan reiteille. Tämä merkitsee pyörien aiheuttaman eroosion lisääntymistä pinnoittamattomilla nopeasti erodoituvilla rinnemaiden luonnonpo-luilla (esim. Ennallistajan polku). Pyöräilijöiden sekä reppuretkeilijöiden ja luon-topolun käyttäjien ohjaaminen samoille kapeille reiteille aiheuttaa vaaratilanteita ja kävijäryhmien välisiä konflikteja. Tämän vuoksi yhdistys ei puolla tehtyä esi-tystä. Liikenteen nopeusrajoitukset. Suunnitelma ei sisällä tavoitteita tieliikenteelle ja pysäköinnille, mikä on selkeä puute. Kolin kansallispuiston alueeseen kuuluvilla yleisillä teillä (Ylä-Kolin tie Jerontien risteyksestä alkaen ja Satamatie) Tiehallinnon määräämä nopeusrajoitus on 40 km/h. Kansallispuiston sisälle sijoittuvilla valtion sorateillä ja yksityisteillä nopeusrajoitus on 50 km/h. Aikaisemmassa hks:ssa kansallispuiston sisäisen tieverkon nopeusrajoitukseksi esitettiin turvallisuus- ja suojeluperusteilla sekä tienpidon kustannusperusteilla yhtenäisesti 40 km/h. Tästä määrittelystä ei ole perusteita irtautua uudessa suunnitelmassa.

Puiston alueella maastoliikenne on kielletty, pois lukien viranomaistoi-mintaan sekä alueen huoltoon ja hoitoon liittyvä liikkuminen. Muuten maastoliikenteessä noudatetaan MH:n maastoliikenneperiaatteita. Maastopyöräilyä ohjataan puiston järjestyssääntöön sisällytettävällä määräyksellä. Tilannetta kasvillisuuden ja maaston kulumisen sekä häi-riöiden ja kohtaamistilanteiden suhteen seurataan, ja tarvittaessa järjes-tyssääntöä muuttamalla rajataan maastopyöräilyä puistossa edelleen haittojen ehkäisemiseksi. Maastopyöräily on lähtökohtaisesti jokamiehenoikeus, ja sitä voidaan rajoittaa vain, jos alueen eläimistön tai kasvillisuuden säilyminen sellaista vaatii (Ls-laki 18 §). Suunnitteluprosessin aikana ei ole tullut ilmi tarvetta puuttua tällä hetkellä voimassa oleviin liikenteen nopeusrajoituksiin. Mikäli tarvetta myöhemmin ilmenee, asiaa voidaan tarkastella uudelleen. Uusien pysäköintialueiden perustamista kansallispuiston sisälle ei ole katsottu mahdolliseksi. Sesonkiaikana sekä tavallista suurempien tapahtumien yhteydessä Kolin kylän ja Jeron tien välissä sijaitseva Lieksan kaupungin alueella oleva urheilukenttä voi tilapäisesti, kaupungin kanssa erikseen sovittaessa, palvella myös ajoneuvojen pysäköintiä.

Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä.

Yhteenvetoluvussa Sataman alue ja palvelut jäävät likimain käsittelemättä. Satama-alueen kaikkien toimijoiden esittely ja niiden keskeinen tehtävien jako asiakaspalvelussa on syytä avata myös yhteenvedossa. Kansallispuiston huoltorakennuksen ja työntekijöiden sosiaalitilojen kunnostus tulisi sisällyttää suunnitelmaan. Koli Cultura -suunnitelman yhteys puiston fyysiseen ja toiminnalliseen kokonaisuuteen jää selvittämättä, vaikka kyseessä on merkittävä Kolin kokonaispalvelun kehittämisidea ja kohde sijoittuu maisemallisesti arvokkaalle alueelle kansallispuiston viereen.

Yhteenveto pyrkii tiivistämään hks:n pääkohdat. Toimijoiden ja palveluiden esittely sekä niiden keskeinen tehtävien jako asiakaspalve-lussa on tarkemmin kuvattu Nykytilan kuvaus -lomakkeilla. Kansallispuiston rakennukset pidetään kunnossa, ja tarvittavat toimenpiteet tehdään resurssien mukaan kiireellisyysjärjestyksessä. Metsähallitus seuraa tiiviisti Koli Cultura -hankkeen etenemistä ja pyrkii vaikuttamaan siihen mahdollisuuksien mukaan edunvalvonnan kautta.

Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä.

165

HKS:N KOHTA, LAUSUJA JA EHDOTUS METSÄHALLITUKSEN KOMMENTTI

AIHEUTUNUT TOIMENPIDE HKS:SSA

Ukko-Kolin Ystävät ry:Koulujen opetuskäyttöön kehitettävät ohjelmat eivät näy suunnitelmassa. Luontopolkujen ope-tusaineistojen ylläpito ja kehittäminen ovat tärkeä osa ympäristökasvatustoimintaa, joka yhdistyksemme mielestä kuuluu myös kansallispuiston palvelukokonaisuuteen. Ukko-Kolin Ystävät ry on tuottanut Paimenen Polku -luontopolun opetuksellisen sisällön. Sen kehittämisessä yhdistys toivoo voivansa olla jatkossakin mukana. Käsittelemättä jäävät myös Kolin alueen moottorikelkkareitit ja niiden liittyminen kansallispuis-ton palvelupisteisiin.

Ohjelmia opetuskäyttöön kehitetään yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Täydennetään suunnitelmaa Pohjois-Karjalan maakuntakaa-van 3. vaiheen kirjausten mukai-sesti.

Ei toimenpidettä. Lisätään hks:aan kirjaus: ”Valtakunnallista moottorikelkkailun tavoiteverkon linjausta Pohjois-Karjalan osalta on muutettu siten, että se kulkee Joensuusta Polvijärven kautta Kolille ja edelleen Pielisen länsi-puolta Juukaan ja Nurmekseen. Näin val-takunnallisen reittilinjauksen varrelle saa-daan paremmin moottorikelkkailun kan-nalta tärkeät palvelukeskittymät kuin en-tistä Pielisen itäpuolista, Ilomantsin ja Lieksan kautta kulkenutta linjausta nou-datellen.” (lomake 1, s. 19)

Kolin kansallispuiston ehkä merkittävin suojeluarvo liittyy kallioperän geologiaan. Maalämpö on Ukko-Kolin palvelukeskuksen energiatalouden hallinnalle kiinnostava uusi vaihtoehto, joka on hyvä selvittää huolellisesti. Onnistuessaan se voi vähentää merkittävästi kansallis-puiston ydinalueelle tulevan happaman rikkilaskeuman määrää, joka aiheutuu nykyisestä öljy-lämmityksestä.

Suunnitelmaan sisältyy kirjaus, jonka mukaan selvitetään mahdollisuutta siirtyä hotellin ja luontokeskuksen lämmityksessä pääosin maalämpöön.

Ei toimenpidettä.

Kansallispuistossa kulutettavan energian kokonaismäärää ei ole hks:ssa lainkaan selvitetty. Rinteen ja Ukko-Kolin palvelukeskuksen yhteinen sähköenergian kulutus on asia, jonka minimoimiseksi olisi tehtävä erityinen energiansäästösuunnitelma. Siinä yhteydessä olisi luon-teva selvittää maalämmön tai järvilämmön käytön mahdollisuus osana kokonaisratkaisua. Matkailun hiilitase on kokonaan selvittämättä. Matkailun ilmastovaikutuksen analyysi on yhdistyksen mielestä olennainen osa luontomatkailun kestävyyden arviointia, ja sen pitäisi kuulua Kolin hoito- ja käyttösuunnitelman laatimiseen yhtenä työn osana. Vähällä käytöllä olevan ja hankalasti huollettavan Mäkrän majan voisi siirtää Myllypuroon sen palvelurakenteen uudistuksen yhteydessä.

Em. seikan selvittäminen ei kuulu hks-prosessiin, vaan se tehdään tarvittaessa muussa yhteydessä. Em. seikan selvittäminen ei kuulu hks-prosessiin, vaan se tehdään tarvittaessa muussa yhteydessä. Maja on tässä vaiheessa päätetty säilyttää nykyisellä paikallaan.

Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä.

166

HKS:N KOHTA, LAUSUJA JA EHDOTUS MH:N KOMMENTTI AIHEUTUNUT TOIMENPIDE

Ukko-Kolin Ystävät ry: Kolin kansallispuisto on Euroopan kansallispuistoliiton (EUROPARC Federation) jäsen, ja se kuuluu EUROPARCin kestävän matkailun mallialueiden (European Charter for Sustainable Tourism in Protected Areas) verkostoon. Taulukosta saa käsityksen, että Metsähallitus kustantaa Ipatin rinteen valaistuksen ja maisemahissin laskettelurinteelle. Nykyiset rinnerakenteet ovat hotelliyrittäjän omaisuutta, ja samaa periaatetta on syytä jat-kaa. Rakenteiden uusiminen tai peruskorjaus on siten ensisijaisesti vuokralaisen tehtävä. Kolin kansallispuiston kulttuuripalveluja kehitettiin voimakkaasti 2000-luvun alussa mm. rinnetaidenäyttelyjen ja teatterituotantojen avulla. Nuo myönteiset kokemukset kulttuuripalvelujen, erityisesti Sibelius-näytelmän, sijoittumisesta kansallispuiston sisälle on hyvä ottaa huomioon myös uuden hoito- ja käyttösuunnitelman ta-voitteissa ja käytännön toimenpiteiden määrittelyssä. Yhdistyksemme on erityisen kiinnostunut Kolin kulttuuriperintöön tukeutuvan ja luontoon sopeutuvan tapahtumaympäristön eli näyttämöalueen varaamisesta suunnitelmaan. Koli-teatterin sijoituspaikka voisi hyvin olla nykyisten palvelurakenteiden välittömässä tuntumassa esim. laskettelurinteen alapäässä lähellä Rinnetupaa ja sen pysäköintipaikkaa. Ukko-Kolin Ystävät ry haluaa nostaa esiin suunnitelmassa vähäiselle huomiolle jääneen seikan, nimittäin kan-salaistoiminnan, kumppanuuksien ja yhteisöllisyyden rakentamisen sekä niihin perustuvan laajapohjaisen ke-hittämismallin toteuttamisen yhteisen kansallisomaisuutemme vaalimisessa. Kansallisen identiteetin kannalta keskeisen kohteen – tässä tapauksessa Kolin – kehittämisessä tarvitaan monien näkökulmien huomioon ottamista, monenlaisen osaamisen ja tiedon huomioimista. Ukko-Kolin Ystävät ry toimii Kolin kansallispuiston ystäväyhdistyksenä ja haluaa jatkossakin olla mukana sen kehittämisen suunnittelussa sekä käytännön toteutuksessa omien voimavarojensa pohjalta.

Täydennetään suunnitelmaa ehdotuksen mukaisesti. Vuokra-alueiden rakenteista aiheutuvat kustannukset kuuluvat vuokralaiselle. Teatterin rakentamista on käsitelty osana suunnitteluproses-sia ja päädytty siihen, että sen rakentamista ei esitetä suunnitelmassa. Kolin kehittämisessä tarvitaan monien näkökulmien huomioon ot-tamista, ja Metsähallitus tekee kansallispuiston kehittämisen suunnittelussa ja käytännön toteutuksessa yhteistyötä mahdollisuuksien mukaan Ukko-Kolin Ystävien kanssa jatkossakin.

Lisätään suunnitelmaan lausunnon mukainen kir-jaus (lomake 23, s. 99). Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä. Ei toimenpidettä.

YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI

Pohjois-Karjalan ELY-keskus: ELY-keskus yhtyy hks:ssa esitettyyn käsitykseen, että hks;n tasolla ei ole todettavissa vaikutuksia, jotka todennäköisesti merkittävästi heikentäisivät niitä luontoarvoja, joiden vuoksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Suunnittelun yhtenä tavoitteena on luontotyyppien ja lajien tilan parantaminen erilliseen luonnonhoito- ja ennallistamissuunnitteluun tukeutuen. Hks:ssa esitetään kuitenkin selvitystarpeita, joista voi seurata sellaista jatkosuunnittelua, jonka yhteydessä Natura-arvioinnin tarveharkinta ja tarvittaessa Natura-arviointi tulee tehdä osana suunnitteluprosessia. Tässä menettelyssä on kiinnitettävä erityistä huomiota osahakkeiden mahdollisiin yhteisvaikutuksiin.

Metsähallitus tekee toimenpide-suunnittelun yhteydessä Natura-arvioinnin tarveharkinnan sekä tar-vittaessa Natura-arvioinnin, ja tässä yhteydessä kiinnitetään eri-tyistä huomiota osahankkeiden mahdollisiin yhteisvaikutuksiin.

Ei toimenpidettä.

SEURANTA

Joensuun Latu ry:Suunnitelmassa ehdotetaan vaikutusten seurantaa. Näiltä osin sekä ym-päristön kuormituksen seuranta että retkeilijöiden palaute onkin tärkeä.

Hks:n seuranta toteutetaan osana laajempaa suojelualueiden tilan seurantaa, ja siinä käytetään Metsähallituksessa hyväksyttyjä mittareita. Ympäristön kuormituksen seuranta sekä retkeilijöiltä kerättävä palaute ovat tärkeä osa seurantaa.

Ei toimen-pidettä.

167

HKS:N KOHTA, LAUSUJA JA EHDOTUS METSÄHALLITUKSEN KOMMENTTI TOIMENPIDE

JÄRJESTYSSÄÄNTÖ

Suomen Latu ry:Hoito- ja käyttösuunnitelman liitteenä on luonnos Kolin kansallispuiston järjestyssäännöstä. Suomen Latu pitää järjestyssääntöä pääosin onnistuneena. Haluamme kuitenkin kiinnittää huomiota kolmeen seikkaan: 1) Hoito- ja käyttösuunnitelmassa todetaan useissa kohdissa, että syrjävyöhykkeille ei ohjata

rakenteiden avulla virkistyskäyttöä, mutta alueita voidaan käyttää jokamiehenoikeudella. Järjestys-säännön luonnoksessa puolestaan todetaan, että leiriytyminen on sallittu ainoastaan siihen erikseen osoitetuilla paikoilla. Hoito- ja käyttösuunnitelma ja järjestyssääntö ovat tältä osin ristiriidassa, koska siellä missä voi liikkua jokamiehenoikeudella, saa periaatteessa myös yöpyä. Suomen Latu esittää, että leiriytyminen ohjataan opasteilla halutuille paikoille, mutta leiriytymistä koskeva rajoitus poistetaan järjestyssäännöstä.

2) Tulentekoa koskevaa kohtaa tulisi täsmentää kertomalla, koskeeko tulenteko-oikeus vain aikaa, jolloin metsäpalovaroitus ei ole voimassa, vai voiko tulen tehdä aina tarkoitukseen ohjatulla paikalla.

3) Esitämme muutettavaksi kohtaa ”Lisäksi matkailuun liittyvä yritystoiminta, muu järjestetty toiminta, ur-heilukilpailujen, yleisötapahtumien ja vastaavien tilaisuuksien järjestäminen on sallittu vain Metsähalli-tuksen luvalla.” Silloin, kun järjestetty toiminta (vaikkapa koululaisten retki tai yhdistyksen ulkoilu) ta-pahtuu jokamiehenoikeudella, siihen ei tarvitse lupaa. Yritystoimintakaan ei rajaudu jokamiehenoikeu-den ulkopuolelle, ellei se vaadi erityisiä järjestelyjä tai aiheuta riskiä vallitsevalle maankäytölle. Sopiva muotoilu voisi olla esimerkiksi sama kuin Sipoonkorven järjestyssääntöluonnoksessa: ”Matkailuun liittyvää toimintaa voidaan harjoittaa kansallispuistossa ilman erillistä sopimusta tai suostumusta, mikäli toiminta perustuu kansallispuistossa sallittuihin jokamiehenoikeuksiin – kuten patikointiin tai hiihtoon.”

Toivomme, että Metsähallituksella on mahdollisuus kehittää Kolin alueen retkeilypalveluja hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetyllä tavalla.

Järjestyssääntö on vasta luonnos. Varsinainen järjestyssääntö laaditaan luonnonsuojelulain 20 §:n perusteella hoito- ja käyttösuunnitelman vahvistamisen jälkeen. Järjestyssäännöstä pyy-detään lausunnot ELY-keskukselta ja kansallispuiston alueen kunnilta. Tämän jälkeen Metsähallitus antaa päätöksen järjestys-säännöstä. Päätös on valituskelpoinen. Järjestyssäännön sanonnat ja muotoilut tarkennetaan järjestyssäännön laatimisen yhteydessä. Kolin kansallispuistosta annetun asetuksen (674/1991) 1 §:n mukaan Kolin kansallispuis-tossa ei saa leiriytyä. Edelleen, asetuksen 2 §:n mukaan Kolin kansallispuistossa saa sen perustamistarkoituksen mukaisesti – paikoissa, jotka on määrätty järjestyssäännössä – tilapäi-sesti nousta maihin, ankkuroida tai pitää ve-nettä taikka laivaa, leiriytyä tilapäisesti sekä tehdä avotulen.

Ei toimenpidettä.

LIITE 7.

168

169

170

Uusimmat Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisut

Sarja A

No 224 Snickars, M., Arnkil, A., Ekebom, J., Kurvinen, L, Nieminen, A., Norkko, A., Riihimäki, A., Taponen, T., Valanko, S., Viitasalo, M. & Westerbom, M. 2016: Assessment of the status of the zoobenthos in the coastal waters of western Uusimaa, SW Finland – a tool for manage-ment. 53 s.

No 225 Kurvinen, L., Arnkil, A., Ekebom, J., Björkman, U., Sahla, M., Ivkovic, D., Riihimäki, A. & Hal-

din, M. 2017: Meri- ja rannikon luonnonsuojelualueiden tietotarpeet – MeriHOTT-hankkeen loppuraportti. 88 s.

Sarja B

No 223 Heinonen, M. 2016: Saaristomeren kansallispuiston kävijätutkimus 2014. 60 s. No 224 Lampinen, J. 2016: Patvinsuon kansallispuiston kävijätutkimus 2013. 53 s.

Sarja C

No 133 Metsähallitus 2015: Evon retkeilyalueen hoito- ja käyttösuunnitelma. 120 s. No 134 Jalkanen, T. & Mussaari, M. 2016: Selkämeren kansallispuiston luonnonhoidon yleissuunni-

telma. 81 s. No 135 Uusiniitty-Kivimäki, M. (toim.) 2016: Selkämeren helmet – Selkämeren kehittämisen käsikirja

2015–2025. 142 s. No 136 Metsähallitus 2016: Etelä-Konneveden kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma. 122 s. No 137 Metsähallitus 2016: Lauhanvuoren kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma. 114 s. No 138 Metsähallitus 2016: Joutenveden–Pyyveden Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunni-

telma. 102 s. No 139 Metsähallitus 2016: Puulan ja Kyyveden Natura-aluekokonaisuuden hoito- ja käyttösuunni-

telma. 131 s. No 140 Metsähallitus 2016: Nurmesjärven hoito- ja käyttösuunnitelma 2013–2028. 75 s. No 141 Metsähallitus 2016: Kärppäjärven Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma. 74 s. No 142 Metsähallitus 2016: Hammastunturin erämaa-alueen hoito- ja käyttösuunnitelma. 139 s. No 143 Metsähallitus 2016: Urho Kekkosen kansallispuiston, Sompion luonnonpuiston, Kemihaaran

erämaa-alueen sekä Vaaranaavan, Nalka-aavan ja Uura-aavan soidensuojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelma. 166 s.

No 144 Meahciráđđehus 2017: UK-álbmotmeahci, Soabbada luonddumeahci, Kemihaara meahc-

ceguovllu sihke Vaaranaapa, Nalka-aapa ja Uura-aapa jekkiidsuodjalanguovlluid dikšun- ja geavahanplána. 167 s.

No 145 Metsähallitus 2017: Kevon luonnonpuiston ja Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuun-

nitelma. 178 s.

ISSN-L 1796-2943 ISSN (verkkojulkaisu) 1796-2943 ISBN 978-952-295-178-6 (pdf) julkaisut.metsa.fi

Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 146