KotiseutukuvauksiaLounais-Hämeestä

XLVI

FORSSA 1973

Forssan Kirjapaino Oy . Forssa 1974

Laivaliikenteestä Loimijoella Loimaanja Jokioisten välillä

Moni nuoren polven lou-naishämäläinen ei lienekuullut edes puhuttavan-kaan Loimijoen Jokioistenja Loimaan välisestä laiva-liikenteestä. Ja kuitenkinsellaista on harjoitettu ylipuolen vuosisadan ajan.Kaiken lisäksi tällä liiken-teellä on ollut erittäin huo-mattava merkitys. Lehdel-lemme monta kertaa en-nenkin hyviä aiheita anta-nut Jokioisten matkahuol-lon hoitaja Alvar Kauppilaon koonnut tätä liikennettäkoskevaa aineistoa. Hän onhaastatellut lähes 40 hen-kilöä, joista mainittakoonko. reitillä vuosikymmeniäkipparina toimineen MattiTanhuanpäån poika huolto-asemanhoitaja Paavo Tan-huanpää ja työnjohtajaEemil Helminen.Turun-Toijalan radan v. 1876

valmistuttua heräsi kiinnostusLoimijokea kohtaan myös Iiiken,

neväylänä Jokioisten ja Loimaanvälillä. Forssasta saakkahan lii-kenne ei ollut mahdollista, koskavälillä oli neljä koskea. Ensim-mäiseksi liikenteen aloitti karta-nonomistaja A. Collin, jokahankki höyryhinaajan ja kaksipuusta rakennettua proomua,joilla hän kuljetti Ypäjän kar-tanonkylän sahalta puutavaraaLoimaalle siellä edelleen rauta-tievaunuihin Iastattavaksi. Tuohinaaja oli todellinen tervahöy-ry, joka verkkaisesti, mutta var-masti puksutti pitkin jokea.

Pian tämän jälkeen hankkihöyrylaivan myös Oy FerrariaAb. Se oli jokilaivatyyppinen jasai nimekseen Ferraria 1. Laivaoli rautarakenteinen ja melkosuuri. Konehuone oli aluksenperäosassa välipermannon alla.Laiva pystyi hinaamaan saman-aikaisesti kahtakin proomua.Myös Collinin tervahöyry siirtyiFerr arian omistukseen ja sai ni-mekseen Ferraria II. Laiva kun-nostettiin katetuksi matkustaja-laivaksi, joskin sitä käytettiinedelleen myös hinaaj ana. Tämänlaivan konehuone oli perrnannonsyvennyksessä ja osittain mat-kustajien näkyvissä. Se otti 40

4

matkustajaa, mutta juhlapäivinäsiihen saattoi ahtautua kansaakaksinkertainen määrä. Siltojenkohdalla laivan savupiippu oliaina kaadettava ja tällöin savu-pilvi usein ryöpsähti matkustaji-en silmille.

»ltsetekoinen» maitolaiva

Kolmas Jokioisten ja Loimaanvälillä liikennöinyt merkittäväalus oli ns. 'Maitolaiva', Sen olirakentanut puusta Jokioisten sii,rappitehtaan silloinen mallipuu-seppä Anton Uutela apulaisineen.Koneena oli vanhan traktorinmoottori ja sen asensi Jokioistenkartanoiden konemies Kauhanen.Tämän laivan omisti Jokioistenkartanoiden silloinen omistajaAlfred Kordelin ja sittemminvaltio kartanoiden siirryttyä senomistukseen. 'Maitolaivalla' kul-jetettiin Jokioisten meijeriinKartanonkylän, Saarikon ja Var-sanojan sivutilojen sekä Loimaanpuolella sijainneen Haunian kar-tanon maidot. Meijeristä maitokuljetettiin jäähdytettynä rau-tateitse edelleen Pietariin, silläKordelin oli tehnyt tämän kau-pungin kanssa maidon toimitustakoskevan sopimuksen. Vientipäättyi vasta Suomen julistau-duttua itsenäiseksi, jolloin rajasulkeutui. Iltapäivisin laiva kul-jetti mm. kartanonkylän sahaltans. kimpilautoja Ferr arian teh-taille naulalaatikoiden aineeksi.

Kosken perkaus oliliikenteen kuolinisku

Laivaliikenne Loimijoella jat-kui täysitehoisena vuoteen 1923

asti heikentyen sitten vähitellen.Kuoliniskun sille antoi LoimaanVesikosken perkaus, sillä senjohdosta Loimijoen vesi J okiois-ten ja Loimaan välillä laski sii-nä määrin, etteivät niin suuretlaivat, jotka emo kuljetuksia var-ten oli hankittu, enää voineetjoella liikennöidä. Mutta aika-naan tämä liikenne oli suoras-taan elintärkeä. Niinpä kun Jo-kioisten rautatiesilta kansalais-sodan melskeissä räjäytettiin,voitiin Forssasta kuljettaa tava-raa junalla vain Jokioisiin asti.Täällä lasti siirrettiin koskenalapuolella odottaviin laivoihinja proomuihin, joilla se kuljetet-tiin Loimaalle ja lastattiin uudel-leen junaan. Niinikään nämä lai-vat kuljettivat postia ja pajahii-liä ja huolehtivat monenlaisistamuista kuljetuksista. Esim. Fer-rarian tarvitsema rautalanka tu-li rautateitse Loimaalle, josta selaivoilla kulj etettiin J okioisiin jatäältä taas tehtaiden valmisteetmatkasivat jokea myöten takai-sin Loimaalle.

Isä ja seitsemän veljestä

Loimijoki-laivojen pitkäaikai-sin 'kapteeni' oli loimaalainenMatti Tanhuanpää, joka oli syn-tynyt 1869 ja kuoli 1946. Hänelläoli seitsemän poikaa, jotka toimi-vat laivojen perämiehinä ja läm,mittäjinä, laivojen lastaajina japurkajina. Isän ohella veljestenesimiehenä toimi Emil Hellsten.Laivoissa ei ollut ulkovaloja,mutta konehuone oli valaistu.Varsinkin Lintupajun luhta, jos-sa tulvat keväin syksyin 'hukut-

tivat' kulku väylän, oli varsinkinhämärissä vaikea kuljettava.

}uhlavia matkoja

Oma merkityksensä tällä lai-valiikenteellä oli myös viihdytys-tekijänä ja matkustajaliikenteenvälittäjänä. Matka Loimaalta Jo;kioisiin ja päinvastoin tapahtuiniihin aikoihin, jolloin ei vielälinja-autoliikennettä ollut, pal,jon mukavammin ja halvemmal-la laivalla kuin kestikievarikyy-dillä. Tavanomaista suuremminjoukoin matkattiin laajalti tun-nettuihin Jokioisten VPK:n ju-hannusjuhliin. Se oli juhlavamatka. Laiva oli koristettu ju-

5

hannuskoivuin ja musiikistahuolehti oikein torvisoittoaunta.Tällöin laiva oli aina ylikansoi-tettu, mutta minkäalaista haave-ri ei silti tiedetä tapahtuneen.Eikä vaara ollut kovin suuri, jokikun oli pehmeäpohjainen ja ran-taan matkaa vain muutama met-ri. Silloin tällöin myös jokiois-laiset tekivät vasta vierailun LoLmaalle järj estettyihin juhliin.

On vielä niitä, jotka haikeinmielin muistelevat laivamatkojaLoimijoella, niin sen ala- kuinyläjuoksullakiri. Se oli vielä kii-reetöntä aikaa, jollaista moniedelleen Ikaipaa. - E.V.

Forssan Lehti 20.11. -70

Jo Jokioisten - Forssan rautatiellä oliomat rahti- ja paketti merkkinsä

Forssan seudulla on rauta-tiestä ja siihen liittyvistä asi-oista puhuttu jo ainakin yli 70vuotta. »Rautatieasia»on muo-dossa tai toisessa aika ajoinollut hyvinkin ajankohtainen.Yli puoli vuosisataa on edus-kuntaa myöten tehty aloitteita»leveän tien» saamiseksi ny-kyistä kapearaiteista korvaa-maan. Kehitys on kuitenkinsuosinut maantieliikennettäja Forssan seudun rautatieasi-oitten ajankohta alkaa nyt ol-la museaalista laatua.Museorautatie Forssa-Hump-

pila ry perustettiin viime ke-sänä ja sen toimesta tällä ka-pearaiteisella radalla syyskuun1. päivästä 1954 pysähdyksissäollut henkilöliikenne herätet-tiin uudelleen henkiin, syntyiviikonloppujen museorautatie,mikä avattiin yleisölle 22. 8.1971. Itse kapearaiteinen rau-tatiehän oli koeluonteisenaotettu liikenteeseen jo 18. 10.1898 ja virallisestikin rautatieotettiin käyttöön 25. 10. 1899.Koko tuon ajan JokioistenRautatiellä oli käytössä omatrautatiemerkkinsä, mitkä E.

6

A. Hellman on esitellyt kirjas-saan »Dle EisenbahnrnarkenFinnlands.» Forssan Filatelisti-kerho ry on nyt hankkinut ko-koelmiinsa näitä kotiseutuhis-toriallisesti arvokkaita merk-kejä. Jostakin syystä merkki-en käyttö rautatiellä lopetet-tiin samoihin aikoihin kuinhenkilöliikennekin päättyi.

Suurelle yleisölle sana »rauta-tiemerkki» saattaa käsitteenä ol-la tuntematon, sehän ei ole kir-jemerkki, eikä siis sillä tavallayleisön jokapäivän tuttu. Selviäyhtäläisyyksiä rautatiemerkeilläon kuitenkin postimerkkeihin,mitkä liitetään pakettikorttiin.Valtion rautatiet ovat käyttäneetmerkkejä muuhunkin kuin pa-ketti- ja rahtimerkkitarkoituk-siin, mutta yksityisratamme, joi-ta parhaimmillaan oli 13, käytti-vät näitä merkkejä vain paketti-ja rahtimerkkeinä.

Pakettimerkit kiinnitettiinyleensä vahvasta pahvista leikat-tuun osoitekorttiin ja myöhem-min rahtikirjaan, mihin paketti-maksu edelleenkin merkitään,mutta käytännöllisistä syistä onmerkkien käytöstä luovuttu.

Merkit lienevät nyt lopullises-ti siirtyneet historiaan, ellei sit-ten museorautatie elvytä tätä-kin käytäntöä.

Edesmennyt liikennepäällikköK. Jalovaara hankki aikanaanE. A. Hellmanille materiaaliatutkimukseen, mikä on julkais-tuna jo mainitussa kirjassa. Senmukaan täällä näitä merkkejä onsanottuj en vuosien aikana ollutkäytössä yhteensä 46 päätyyppiä,

minkä lisäksi monista merkeistäon värimuunnelmia tai niidenharkoissa, paperin laadussa javärissä tai liimassa on eroavai-suuksia. Hellman onkin tutkinutmerkit aina liimaa myöten.

Suurta yleisöä kiinnostaneeku1tJenikin enemmän merkkienkuva-aiheet. Varhaisimmat mer-kit olivat vaakatasossa olevankapean suorakaiteen muotoiset.Niiden medaljonkimaisessa kes-kiössä luki »Jokkis Forssa Jern-väg» ja nurin päin »Jok. ForssanRautatie». Tosin näiden merkki-en koristeellinen keskiö oli niinpuolueeton, ettei voinut oikeas-taan sanoa, mikä oili merkki nu-rinpäin. Arvoltaan merkit olivat25 penniä. Tätä ensimmäistämerkkiä tunnetaan vain yksi ai-noa kappaile, se ei ole muka-na Forssaan ostetussa kokoel-massa.

V. 1899 otettiin käyttöön toi-senlainen merkki, missä keskellämedaljonkia on Hämeen vaaku-na. Menkit, av,at arvostaan 25pennin ja 50 pennin. Tekstit oli-vat nyt »Jokkis Jernväg» ja »Jo-kioisten Rautatie».

Merkit muuttuivat tämän jäl-keen pystyasentoon ja kuva-aihemuuttui. Niissä oli veturi, sittenkokonainen juna, samantapainen,minkä N. Lahtinen on tallettanut»Jokioisten juna» -nimiseen maa-laukseensa 1900-luvun alkupuo-lella. Myöhemmin merkkikuvioköyhtyi vain kiskoja esittäväksi.

Merkkejä oli monen värisiä jaarvoltaan rahan arvon heikkene-mistä kuvaten aina 500 markanarvoon saakka.

Kotiseu tuhistoriallisen arvon-

sa lisäksi, merkit ovat kiinnosta-neet myös keräilijöitä.

Humppilan-Forssan rautatienmerkkejä oli suhteellisen paljon,mutta niitähän myös käytettiin56 vuoden ajan. Yksityisrauta-teistä menkkimme sijoittuvatlukumäärän suhteen toiselle ti-

7

lalle. Loviisan-Vesijärven rau-tatiellä oli käytössä yhteensä 53merkkiä, täällä jo mainittu 46,Peipohjan-Rauman radalla 25.Muilla radoilla merkkien luku-määrä vaihteli yhden ja 18 vä-lillä. - K. P.

Forssan Lehti 5.12. -71

Vanha valtakunnan o;anluontimestari kertoo

Ihan piruuttani menin kykyjäni koette-lemaan ja siitä se alkoi

Astumme Ypäjän Perttu-lassa sijaitsevaan hämyi-seen verstashuoneeseen. Seon samalla myös pakari. Jahämyinen se on lähinnäsiksi, että huoneessa on hie-man savua, sillä uuni eioikein vedä. Lieden äärelläistuu kookas hahmo ja ar-vaamme heti tulleemme oi-keaan paikkaan; juuri tuonnäköiseksi saatoimme kuvi-tella valtakunnan ojanluon-timestarin. Mies on syksyl-lä 83 vuotta täyttävä Ant-ti Ylösmäki, joka aikoi-naan on niittänyt maakun-nallemme mainetta siinäkuin monet huippuluokanurheilijatkin.

Antti Ylösmäen korkeasta hah-mosta huokuu voimaa vieläkin.Hänellä on mittaa yli kolmekyynärää, haJrll;iat ovat leveätkuin ladon ovet ja hänen Iai-huutensa ja luisevuutensa on sensorttista, johon kätkeytyy arvaa-maton määrä sstkeyttä.

Ylösmäki on pakariin työnty-essämme luutia tekemässä, van-ha raataja kun ei voi laiskanaolla. Johdataanme jutun vaarinlapsuuden aikoihin ja siitä se sit-ten alkaa elämäntarina kehkey-tyä.

- Kotini oli Jokioisten kar-tanoiden Ylösmäki-niminen torp-pa, josta taksvärkki tehtiin Kar-tancnlkylän sivutfladde, ai1oriottaaYlösmäki, hämäläiseen tapaankovin harvakseen. - Torppa olijoltinenkin, koskapa siitä tehtiintaksvärkkiä kaksi jalkamiehenja puoli juhtapäivää viikossa se-

8

kä lisäksi t8Nanomaisia apupäi-viä. Juhtapäivät jouduttiin teke-mään kiireisimpinä aikoina, ja-ten niitä kertyi yhteen ryttyynviikkokaupaksi. Jos kuitenkinoli omalla paril.laan esirn. kyn-tämässä, yksi päivä vastasi ainakahta, vaikka hommissa olikinvain yksi mies.

Nuorena wksvärkkiinMeidän perheessä oli seitse-

män lasta, joista neljä poikaa jakolme tyttöä. Kukin meistä jou-tui myös taksvärkkiin sitä mu-kaa kuin kynnelle kyettiin. Enminäkään ollut vielä rippikauluakäynyt, kun jo isää tuurailin,apupäiviä tein ja paljon aikai-semmin. Varsinkin elonteko olihullunaikasta hornmaa. Etumie-hen tuli tietenkin niittää edel-lä ja pitää vauhtia yllä, muttahullut torpparit rupesivat hänenkanssaan kilpailemaan ja niinsitten niitettiin, että vaahto len-si ja ol'tiin nikeltymäisillään.Moni lysähti kesken päivän.

Monia töitä tehtiin urakka-kaupalla. Ojanluontitinki oliniin ankara, että kerran teim-me lakonkiri. Oli juuri kesanta-jen ojittarnisaika ja kun ojat oliluotava ennen muokkaamista,oli vaarassa syyskylvöjen viiväs-tyminen. Muistaakseni urakkaatuon lakon johdosta hieman vä-hennettiin.

Ojaa toista sataasyltä päivässä

En kovin pitkään kotitorpantöissä viipynyt vaan rupesin ra-kennushornmiin. Hermanni He-

len urakai pieniä rakennuksia jaotti minut kaverikseen. Muttaolimmepa Jokioisten VPK:n ta-loakin rakentamassa. Aina eikuitenloaan rakennustöitä ollutja nrinpä minä välitöikseni lainojia ja kaatelin tukkeja, urak-kapalkalla tietenkin, En tarkoinmuista, kuinka paljon ajaa tuliparhaina päivinä luotua, enkä si-täkään, mikä oli taksa. Arvelisinkuitenkin, että joskus tuli luo-tua päivässä toista sataa syltää,mutta se oli varmaan vanhanajan uudelleen luontia.

Vahingossa ojamestariksi

Ihan piruuttani osallistuin sit-ten kerran Jokiaisten Maamies-seuran järjestämiin ojanluonti-kilpailuihin ja sain ensimmäisenpalkinnon. En tuosta kotonakaanmitään puhunut, lehdistä sittenvasta lukivat, kuinka mun olikäynyt. Sen jälkeen rupesivatminua juutimaan lääninkilpailui-hin ja kun voitin senkin, täytyimennä valtakunnaldiseen mesta-ruuskilpailuun Lahteen. Ja tääl-täkin heltisi ensimmäinen pal-kinto, Seuraavat valtakunnalli-set kilpailut olivat parin kolmenvuoden kuluttua Viipurissa saak-ka ja sinnekin minut lähettivät.Täällä jouduttiin luomaan ajaauuteen paikkaan kovaan savi-maahan. Luotava matka oli 35metriä ja kolmisen tuntia siihenaikaa hupeni. Täällä en pärjän-nyt. Savi oli niin kuivaa, ettämureni pieniksi kokkareiksi. Ei-kä minulla ollut perkaukseen so-pivaa lapiota. Ojan kyllä kaivonyhtä nopeasti kuin muutkin,mutta en saanut kokkareita ajan

pohjalta pois kyllin nopeasti janiin jäin kolmanneksi. En senjälkeen sitten enää viitsinyt kil-paiduihin osallistua, vaikka kyl-lä vietehtiin. Lahteen oli kuiten-kin kerran vielä mentävä. Sielläminua vain haastateltiin ja luo-vUJtettiin pokaali muistoksi.

Kolkko ja kokemuksia

Antti Ylösmäki oli joutunutkulkemaan kovia kohtalon teitä.- Kansalaissodan aikana meidänvelj eksiäkin ruvettiin vaatimaanpunakaartiin. Kokoontumispaik-kana oli Loimaa. Vähiin harjoi-tus jäi, mitä hätäisesti lataamaanja laukaisemaan opetettiin. Jasitten lähetettiin heti Tampe-reelle, jossa taistelut kaupungis-ta olivat käynnissä kiivaimmil-laan. Luoti lävisti olkapääni jajouduin vangiksi. Ihmeen hyvintuo haava kuitenkin parani,vaikkei hoito ollut kovinkaankaksista. Mitään vikaa näet ol-kapäähän ei jäänyt. Puolisenvuotta jouduin vankilassa ole-maan, sillä vasta juuri ennentalven tuloa pääsin kotiin. Monikaveri oli tuona aikana kuollutnälkään tai menehtynyt tautei-hin, mutta minä olin sitkeetä te-koa ja selvisin kotiin verrattainhyvissä voimissa. Näin osittainsen vuoksi, että kotoa lähettivätvähän ruokaa. Samassa Iiemessäoli myös nuorempi veljeni jajoutuipa isämmekin vähäksi ai-kaa vankilaan, vaikkei puna-kaartin puuhiin osallistuntrtkaan.Mutta hän oli kuulunut työvä-enyhdistykseen ja se oli riilttäväsyy. Hän pääsi kuitenkin pikem-min poi.s kuin me poj at.

9

Tasaista taivaltaIhmeen pian voimani palautui-

vat, mutta kuten sanottu, enkovin huonossa kunnossa ollut-kaan. Muutaman päivän huilat-tuani menin jo veljeni kanssatukkimetsään. Ja siitä se arkinenaherrus sitten taas alkoi. Ra-kensin mökkejä ja makasiinejaja välitöikseni loin ojia ja kaa-doin tukkej a. Halkoj a en olehakannut raha töikseni lainkaanmitä vain omiin tarpeisiini. '

Ylösmäki nostaa luudanteel-myksensä uunin edustalle ja vä-hättelee. - Huonoja luutia nä-mä. Lunta on sen verran, ettenviitsinyt mennä kunnon luudak-sia hakemaan, tuosta mäestävain oksia taitteli:n. Muuten kyl-lä olisin vielä koko hyvässä kun-nossa, mutta päästä on ruvennuthuippaamaan. Ja sitä kummas-telen, että tåmmöseen vanhaantervaskantoon on iskenyt ihottu-makin. En siltä paljon ole lääkin-nyt, mutta tuossa naapurissa onsama tauti nuorella miehellä jahän on käynyt pari kertaa sai-raalassakin, mutta ei vain oleparantunut. Niin että kai minäihottumani hautaan vien. Vähänse syhyttää, mutta mitäs tuos-ta, puhelee Ylösmäki ja venyt-täytyy istuimeltaan täyteen mit-taansa. Hieman hitaasti se käy,sillä jäsenet ovat kovan työnkangistamat. Mutta onnistuukuitenkin ja vakain askelin hänastelee pihan yli omin käsin ra-kentamaansa kotiin, jossa hännyt on vanhana vaar ina poikan-sa ja miniänsä hoivissa.

Pyynnöstämme kaivetaan esiin

10

vanhoja kunniakirjoja. Mainitta-vin nidstå on se jossa lukee:Valtakunnan kovanmaan ojan-luontikilpailusta heinäkuun 25pnä 1927 1 palkinto. SuomenMaatalousseuroj en Keskusliitto.

Hieman haikea ilme tuli van-

han veteraanin kasvoille hänenmiehuutensa parhaita aikojamuistellessaan. Korkealle koho-timme hattuamme Ylösmäkeähyvästellessämme. - E.V.

Forssan Lehti 20.2. -72

"Kiintymys lapsuutemme kaupunkiin ainoapysyvä osa rikkaudestamme "

Juhlapuheeu Forssau 125-vuotisjuhlassa piti Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Mu·seoyhdistyksen hallituksenjäsen, pankinjohtaja OlaviK e s k i n e n valottaen siinäyhdyskuntamme menneisyyt-tä ja nykyisyyttä. Seuraavas-sa puhe kokonaisuudessaan:

Siinä tehtävänmäärrttelyssä,jonka johdosta nyt seison tässä,oli ainoana ehtona että puhe eisaa sisältää politiikkaa. Niinpäpuheen sanoisinko sävellaji jäiomaan harkintaani, muuta juurisiinä voi erehtyä kaikkein pa-himmin. Siieä minul la on kitkeräkokemus. Muutama vuosi sittenolimme Fru Linda ja minä Fors-san kaupungin edustaj ina norj a-laisen ystäväkaupunkimmeSarpsborgin täyttäessä 950 vuot-ta. Kaupungin oli perustanutOlavi Pyhä, Olav den Hellige, jaylimmäksi kunniavieraaksi olikutsuttu Kuningas Olavi. KunOlavi Vaarulan lahjataulu olikunriiapaika lla, lankesi vierai-den kiitospuhe anadogisesti mi-

nulle. Kuningas tosin oli estynytsaapumasta, sillä samanaikaises-ti pidettiin Englannissa purjeh.duskilpailut - hallitsijoillahanon, kuten tiedämme, erikoisiaharrastuksia, jotka käyvät mui-den toimien edellä. No niin, täs-sä me tulemene siihen vääräänsävellaj.iin. Olin paperille suun-nitellut puhuvani Pohjolan yh-teisestä historiasta ja kohtalon-yhteydestä, kirjoittamatta ja ra-tifioimatta jääneestä todellisestayya.sopimuksesta veljeskansojenkesken, demokratiasta, Griegistä,Sibeliuksesta ja muusta sellaises-ta. Mutta kun 950-vuo,tisjuhlienpääjuhla sitten alkoi, se alkoi si-ten, että juhlahuoneiston näyttä-mölavalle ryntäsi kaksi via-kapu-kuista poliisia, jotka julkaisivatetsintäkuulutuksen: kaupungissaon nähty hiippailevan eräänepäilyttävän tyypin, joka polii-sin asianomaisen kortiston mu-kaan adamaadlmassa tunnetaannimellä Olav den Hell ige. Tavat-taessa tämä hiippari pyydetäänvälittömästi pidättämään, sillähäntä tullaan syyttämään erinäi-sistä tekosista, jotka ovet salat-taneet nykypäivän sarpborg ilai-set moniin hankaluuksiin,

Jos me O't3JIDmemallia norj a-

Iaisista ystävistämme - ja heil-lähän on ollut ai:kaa harkita kau-pungistumisen j.a käyttäytymi-sen seikkoja yli 800 vuotta enem-män kuin meillä - niin meidänpitää nyt asettaa edesvastuuseenAxel Widhelrn Wahren ja jul-kaista hänen syntilistansa. Seonkin pitkä ja musta.

Vietettyääri kiertelevää elä-mää pitkin Eurooppaa Wahrensaapui Suomeen varattomena j-akeskenoppineena kisällinä, aivanniinkuin ulkomaiset musikarrtidnykyään saapuvat sotkemaanalan työmarkkinoita. Alu:ksiWahren rettelöi Jokioisten Kar-tanoitten omistajan kanssa, iskisitten shlrnänsä Kuhalankoskeen,rohrnusi kosken ja joen rannat,perusti kehruupajaston ja vär-j äämön ja pani siten alulle ve-sien saastumisen, niin että ku-hat, joiden ylenpadteisesta run-saudesta kylä ja koski olivat SClJa-neet nimensä, kuolivat suku-puuttoon, opetti työläisensä tuh-Iaarnaan rahat olueeseen, totuttitalonpoj at suruttomaan elämäänhotel'lissaan Ja osti sitten omai-suutensa [uoneiden maat ja met-sät itselleen, vastusti kunn.ianar;voisan sielunpaimenen harjoitta-maa herätys- ja käännytystoi-minbaa, VPK:n kunniapääl'likkö-nä toimi tudipalojen suoj elij anelyhyesti sanoen: teki kaikkensajotta vuosisatainen hämäläinentadonpoukaiskulttunrri ja maalais-idylli rikkoontuisivat, ja tässähän täydellisesti onnistui. Myllytjäivät manufaktuurhlaitostenvarjoon, pe'llava vaihtui putrvil-Iaan, ikivanhan härkätien vai-heifle ilmestyi maan ensimmäi-nen sähköraitiotie, verkkaisestietenevä informaatio, jota jalka-parikassa tai hevospelillä liik-kuen levitettiin suusta-suuhunmenetehmäillå, sai valon nopeu-den maan ensimmäisen pitkän-matkan puhelinl injan tultua ra-kennetuksi Forssasta Forssanasemal.le. Murrealueelle, joka eituntenut eles D-kirjaJinta, Wah-ren toi pysyvästi äffän - ainut-laatuinen tapaus maassamme

11

ruotsinkielisen rannikon sisäpuo-lella. Wahreni n luoma Forssamerkitsi ilmeisesti maassammeindustrdalismin raguinta tun,keutumista talonpoikaisen elä-mänmuodon keskeen. Viidessä-kymmenessä vuodessa Forssakasvoi niin, että maassa oli ai-noastaan yhdeksän sitä väkirik-kaampaa asutuskeskusta. nämäkaikki kaupunkeja, joilla oli ol-lut kasvuunsa vuosisataisesti ai-kaa, kaikki jo:ko rannikon tai si-sämaan suurten vesireittien sa-tamapaikkoja. Forssa syntyi vä-häisen, kirlkukelvottornan joenpartaalle, Iiikerrteelldsesti täysineristettyyn paikkaan. Tämä koti-mainen Klondyke ei tarjonnutrikkauksia omasta maaperästään,vaan raaka-aine oli tänne tuota-va purjelaivoin ja hevoskuormi-na macpallon toiselta puolelta.

Tämän ainutlaatuisen kasvunhinta oli korkea. Päinvastoinkuin nyky jään tuo hinta ei ensi-sij aisesti näkynyt verolipussa,vaan se maksettiin kovina elä-mänkohtalo ina ja elämänikäisentyön ja puutteen orjuutena. Ko-ko eteläisen Suomen pahamai-neisin paikka lienee noina kas-vun vuosikymmeninä ollut Fors-sa. Ronttistenmäki kohosi silloinomalaatuiseen, yksiselitteiseenkuuluisuuteen,

Ehkä meidän on turha j atkaatämän syntilistan esittelyä. Emä-seurakunnan kirkkoherr-a, Toh-tori ja Tähdistön jäsen AugustEdvard Granfelt jo manasiKauppaneuvos ja Ritari AxelWilhelm Wahrenin kaulaan niinpaljon myllynkiviä, että tuskinsjtå määrää löytyi niistä myl-lyistä, jotka myöhempien aiko-jen tohtori Esko Aaltonen inven-toi.

Mutta mitalilla on toinenkinpuolensa, Axel Wilhelm Wahrenkuuluu epäilemättä nerojen har-valukuiseen [ouikkoon. Kuhalan-kosken vesi voima ei riitä selittä-mään tehtaiden ja yhdyskunnansyntyä ja säilymistä. Siihen tar.,vittiin valtava henkinen energiaja kaukonä:köisyys. Wahrenissa

12

tämä kaukonäköisyys ilmeni eri~koisesti kolmena jatkuvana, hel-littämä ttömän.ä pyrkimyksenä:saada riittävät maa-alueet, luodayhteydet muuhun maadlmaan japysyä teknisen kehityksen kär-jessä. Osittaisen epäonnistumi-sensa kamppailussa Tampereen-Turun rautatien lculusta Wah-ren korvasi tietol iikenneyhtey,delJä: puhelinlinja tehtaan korit-torista Forssan eli sittemminMatkun asemalle ja såhkölennä-tinlinja sieltä edelleen aina ulko-maille ja Lontoon puuvillapörs-siin saakka pelasti Forssan koh,talon, aivan niinkuin suora pu-helinlinja Moskovan ja Washing-tonin välillä ehkä joskus pelas-taa koko ihmiskunnan, Taloudel-linen veikiintumlnen ja menestystulivat sitten vasta myöhemminkun nämä kolme kaukonäköistäedellytystä Olli lmobu ja turvattu.Erikoinen ansio kuuluu lisäksiWahrenin kyvylle ja sitkeydellesaada markkinat auki ulkomail-le ja nimenomaan Venäjän kei-sarikuntaan sekä säilyttää nämämankkinat keisarikunnan tiukas-ta tuonti säännöstelystä huolimat-ta.

Jos me Wahrenissa näemmevain taloudellisen neron ja voi-mam iehen, hänen kuvansa jääepätäydelliseksi. Todetkaammekaksi tapahtumaa. Kun Pohjois-Amerikan orjasota raivosi kuu-mimmirlaan ja puu villan hintanousi Lontoon pörssissä ja Wah,ren oli tuhon partaalla, hän kus-tannuksia kaihtamatta jatkoityötään tehdasyhdyskuntansakaunistamiseksi. Maankuuluksituleva puisto oli saatava kun-toon, kävi Wahrenin henkilökoh-taisesti miten tahansa. Kun Wah.ren päätti maalilisen vaelluksen-sa, joka kuvannollisesti kahdes-sakin mielessä oli kulkenut vas-tavirtaan ensin JokioisiltaForssaan ja sitten täältä Tamme-lan kir-kkomaahan - kaikki tun-sivat menettäneensä kuin omanisänsä, oikeudenmukaisen ja kai-kesta huolehtivaisen. 'I'yöväestönkiintymys ja kaipaus saivat jul-

kimuotonsa kauniissa hopeasep,peleessä, jota nyt säilytetäänmuseossamrne - kuin pyhäin-jäännöksenä maailmasta ja suh-tauturnistavasta, joita ei enääole.

Vuosikymmeniä myöhemminForssa sai toisen taloudellisenneron, Isak Julinin, joka oli läh-tenyt alkuun aineellisesti yhtätyhjästä kuin suuri edeltäjänsä-kin. Isak Julin palautti ,tehtai-den kannattavuuden kovalla kä-dellä ja rakennutti uudelleen netull.imuur it, jotka 1930-luvul1aolivat välttämättömät Forssansäilymiselle, asettumalla tiukas-ti, ettemme sanoisi häikäilemät-tä maan hallitusta ja eduskun-taa vastaan. Hän voitti ja pelastiyhdyskuritansa - ja menetti ter-veytensä. Hänenkin elämänsä oliollut pelkkää taistelua vaikeuksiavastaan. Sama intohimo tai vel;voll isuudentunto tai demooni pa-kotti hänetkin kieltäytymäänniistä laakereista, joiden lepoonhänellä olisi ollut ruhtinaallisetmahdo llisuudet.

Wahrenin aikana yhteiskun-nan ja tehtailijan välinen työn-jako oli epäselvä, tai sanokaam-me että tehtailijan oli sulloin vä-Httömästi, ilman verojen vål.illi-syyttä, koetettava kustantaa yh-dyskunnalleen lähimain kaikkise, mistä nyt yhteiskunta huo-lehtii. Myös huolenpito tehtai-den menestymisen edellytyksistäon nyt suureksi osaksi siirtynytjulkisen yhdyskunnan tehtäväk-si. Ja näin tulen kolmanteen ni-meen, jonka haluan tässä 125-vuotisjuhlassa tältä paikaltamaini ttavan. Kaupångin] oh taj aReino Vilpas. Hän on samanatarmolla ja kaukonäköisyydelläja sarnailla välttämättömällä ko-vuudella kuin edellä mainitutpyrkinyt huolehtimaan juuri sa-moista menestyksen edellytyk-sistä: riittävästi maata, yhteydetulkomaailmaan, talous vakaaksi.Wahrenin olutpanimo ja Vilpak-sen äyrihintapolifiikka, niin eri-laisi'lta keinoilta kuin ne näyttä-vätkin, pyrkivät juuri samaan. ja

perustuivat samaan oivalluk-seen: yhteisön menestys on saa-vutettavissa vain sen kaikkienjäsenten taloudellisin uhrauksin.- Halusin tämän sanoa nyt kunse ei vielä ole myöhäistä ja kos-ka kaukonäköisyys aikariaan he-rätti etupäässä muun kuin kii-tollisuuden tunteita ja Ilmauksia.

125-vuotias Forssa on ollutmuutakin kuin tehtaan ja kun-nallishablinnon domineeraarnasaarake hämäläisen maaseudunkeskellä. Puuvilla ei ole olluttäählä sellainen kuningas niin-kuin syvässä etelässä, kasvusi-joillaan. Henkisen kulttuurin jaaatteellisten pyrkimysten tulok-set täällä ovat samaa pioneeri ta-soa kuin tekniikankiri. Forssanyhteiskoulu vuonna 1899, Suo-men Sosialidemokraattisen puo-lueen perustaminen Forssassavuonna 1903, Forssan työväestönteatteritoiminta ovat menneenaj an valovoimaisia todistuksiatästä. - Niin, Forssan puo lueko-lrou:ksen kaikki osanottaj-at ovatkuolleet jo lähes ammoin sitten.Ehkä heistä joku silloiri täällävilustui tai sai päänsärkyä ja kä-vi ostamassa lääkettä apteekistatai pistäytyi kirjakauppaan Iå-hettääkseen kuvapostikortin ko-tiin. Sama apteekkaci ja samakirjakauppias elävät yhä kes-kuudessamme. Heille, kaupun-kimme kunniavanhuksille, JohnHj e1tille ja Heikki Lindforsille,lähetämme tästä tilaisuudestakunnioittavan tervehdyksemme.

Nuori hukkamaisteri - huk-kaan mennyt koska ei toiminutopettajana niinkuin kaikki muutmaisterit - kiinnostui kotiseutun-sa menneisyydestä, sekä tehdas-yhdyskunnan että ympäröivänmaaseudun, ryhtyi sitä tutki-maan ja kirjoitti tutkimustensatuloksista kirjoj a. Tänään läheskaikki se, mitä me tiedämmepaukkakuntamme ja maakuntarn-me menneisyydestä, OtIl professo-ri Esko Aaltosen meidle välittä-mää - talonpoikaisen kulttuurinja kotiseudun bunkimuksen kan-sallisen merkkimiehen. Toinen

13

professori - ehkä me tässä yh-teydessä voimme kutsua häntähukkaan menneeksi lääkäriksi -kiinnostui luonnosta ja ryhtyi si-tä tutkimaan ja suojelemaan.Tänään professori 'I'orild Br am-der on maailmankuulu, ja vähi-tellen myös kotikaupungissaan,ja me olemme päässeet jäseneksisamaan yhdistykseen TasavallanPresidentin kanssa.

Mutta historia ei ole, tai ei saaolla, vain yksilöiden tekojen ker-tomusta. Monien mielestä pää-osan esittäjä onkin nimetönjoukko, laji, kansa. Histor iankä-sjtyksestämme riippumatta mei-dän kunnioitruksemme ja kiitolli-suutemme kuuluu niille nimettö-miksi muuttuneifle raataj ille jakärsijöille, jotka ovat tehneetvarsinaisen näkyvän työn, likai-sen, epäterveellisen, kuluttavanja tunnustusta usein vaille jää-vän, kansalle, joka vaifla suurta,innostavaa päämäärää, vain hen-gissä pysyäkseen ja perheensähuoltaakseen, paremmasta toi-voen mutta ei aina siihen us-koen, on joutunut uhraamaankoko elämänsä. Meidän yhdys,kunnassarmne he ovat olleet keh-rääjä- ja kutojatyttöjä sekä teh-taantyörniehiä. Heistä on minullavarhainen, omalaatuinen mieli-kuva. Lapsuudenkotini oli Käsi-työläiskadun varrella. Käsityö-läiskatu muodosti silloin pää-asiallisen, eniten käytetyn yh-dystien Viksbergin tehtaitten jakauppaneuvos Vilj asen raken-nuttarrnan uuden asuntoalueenAmerikan väline. Aamun ensim-mäistä tehtaan pullin vihellystäpuoli sei-tsemältä en yleensäkuulilut, mutta unen ja heräämi-sen väliseen hetkeen liittyi teh-taalaisten jalkojen töminää kunheidän joukkonsa kotini seinänulkopuolella kiirehti tehtaaseentehtaan pil.lin idrnoittaessa, ettäkello on kymmentä vaille seitse-män. Koulurnkäyntini ensjmrnäi-sessä vaiheessa kiiruhdin heidänperäänsä, tehdasalueen poikkiSahanportin kouluun. Se erotus,minkä tämä joukko tuotti enem-

14

män kuin kulutti, osittain pakol-lisena, osittain vapaaehtoisenakieltäytymisenä elämän muka-vuuksista, juuri se erotus muo-dosti sen peruspääornan, jonkavarassa Forssa kasvoi ja kehit-tyi. Kiitoksemme ei enää tavoitaedesmenneitä sukupolvia, muttaniitä edustaa Kehrääjätyt-tö Heikinlammen rannalla, taika-naan saviläpi, joka jäi jäljellekun hänen fabriköörinsä kaivoija poltti seven tehtaansa r aken-nustiiliksi. Kuvastakoot jUUTinousevat siniset kukat Kehrääjä-tytön ympärillä meidän kiitodli-suuttamme - ei yksinomaan jatuskin edes pääasiablisestikaantadoudellisten seikkojen vuoksi.

Kun me ajactelernme kotikau-punkiamme kohtaan tuntemarn-me kiintymyksen syitä, niin to-teamme etteivät aineelliset sei-kat sitten:kään ole tärkeimmät.Jos ihminen menettää kaikenminkä omisti ja vielä uskonsakaikkeen ja elämänhadunsa, kunhänet on riisuttu kaikesta ja kar·koitettu elämänsä taustoista jakehyksistä, jää kuitenkin jäljel-le j-otain: hänen biologinen, ajal-linen ja paikallinen syntyperän-sä. Hän on syntynyt tietyistävanhemmista tiettynä hetkenä jahänellä on ulosmittaamattomissaolevana ornaisuutenaan äidinkie-li ja lapsuutensa elinympäristönja tapahtumien muistat. Kun tu-levaisuus nousee eteemme tum-man, läpinäkymättömän verhontavoin, muistot kultaavat men-neisyytemme. Se yksin on ornas-sa vallassamme. Menneisyytem-me on kuin kaupunki, jonkamuurit suojelevat meitä nyky-hetken hyökkäyksiä vastaan.Tuo kaupunki on edelleen rak-kaittemme ja tuttujem.me asut-tama. Milloin vain haluan presi-dentti Ståhlberg puolisoineenajaa avoautossa vanhan koskisi'l-lan yli tai piispa Gummerus su-dennahkatur-kissaan saapuu reel-lä Kuhalan koulun pihalle. Saa-tan milloin tahansa lähteä kastei-sena kesäaamuna Rantailanrnäenavoimen niityn yli joen ra'Ilitaan

ongelle tai 'I'alsolan kartanon-raunioitten salaperäisiin kella-reihin rehevän, vil liintyneenpuiston keskellä. Vanha Orrlundkulkee yhä Käsityöläiskatua pit-kin kirves, saha ja sahapukki ol-kapäillään ja kyselee olisiko tar-jolla puiden pilkkomista .. Lau-renska istuu edelleen yhtiön sau-nan pukuhuoneen macalalla pen-killä väliseinän kohdalla, myyTammen limonaadia ja johtaamolempien kamarien puhetta.Forstemestari Karsten istuu avo-autonsa tatkapenkiJ.lä, mutta kun-naJbHsneuvos Palmen opetteleeyhä itse ajamaan autoa. Profes-sori Gardberg tyytyy polkupyö-rään ja asemapäällikkö Korko-nen marssii kuin vanhan väensotilas. Tohtori Gulin hoitaa haa-van sormessani sideharsolla jakaramellilla, Joppi ja Sulppi toi-mittavat kolmipäiväistä lehteäänja kauppalanjohteja Pellinen lu-kee silinterihattunsa pohjaankätketystä luntasta kauppalanta-lon portailla puhetta kruunun-prinssi Olaville - oli tämä pur-jehtimassa tai ei. Kehä näyttääkiertyvän umpeen. On aika 10-pettaa.

Tuon menneisyytemme kau-pungin, lapsuutemrne ja nUOTUU-temme Forssan tilalle kasvaa hil.[alleen uusi kaupunki. Taustankuva pysyy muuttumattomana- tai ehkä se vähitellen mure-nee unohduksen raskaan painonalla - mutta sukupolvet siirty-vät verkaläeen ikäkaudesta toi-seen ja yhä lisääntyvät eroavai.suudet muistojemme kaupunginja tämän hetken kaupungin vä-lillä saettavaj meille tajuttavak-si ajan järkkymättömän kulun.Mitä kohtalo lieneekääri meillevarannut, yksi kuitenkin säilyy:kiintymys Iapsuuternme ja nuo-ruutemrne kaupunkiin, sillä seon olennainen osa ainoasta pysy-västä rikkaudestarnme, omastamenneisyydeståmme ja sen muis-toista. Tuo kiintymys on vuosi-kymmenien kuluttua palauttanuttänne vierailta mailta ja valta.merien takaa niitä, jotka arn-

moin sitten ovat täältä lähteneet.Heidän lyhyt selityksensä on ol-lut: ei ole toista Forssaa,

15

Tälle ainoalle toivomme jatku,vaa menestystä.

FOtr!SS!2nLehti 25. 4. 1972

Jokioisten viljarnak asiln ln vanha kellokäy ja lyö jälleen

Jokioisten kartanoidenikivanhan viljamakasiininikivanha torni kello käy jalyö jälleen. Tuo moninaisiavaiheita kokenut makasiinion tavallaan kuin uudelleenkohotettu sille kuuluvaanarvoon. Ja tämä on kahdenmiehen, kartanoiden kone-korjaamon asentajan Saka-ri K u 1m ala n ja varas-tonhoitaja Kalle Mä k i-sen, ansiota. Tyähön onkulunut pitkiä puhteita jaKulmalalta lisäksi kokokesäloma. Paikallaan onkertoa ensin hieman tuonmakasiinin vaiheista, vaik-kakin ne perustuvat suu-relta osin tarinatietoihin.

Kukaan ei tiedä, miten vanhatuo mahtava makasiini on,mutta se on varmaa, että se onrakennettu 1700-luvulla, luulta-vasti vuosisadan alussa. Se olialun perin Humppilaan pykät-ty lainajyvämakasiini. Suomensodan aikana - näin kerrotaan

- venäläiset valloittajat päätti-vät ottaa haltuunsa makasiinissaolevan viljan, jota oli melkoinenmäärä. Kartanoiden silloinenomistaja maaherra Ernst Gustafvon Willebrand sai tieden tästäoperaatiosta ja 'mobilisoi' kaikkitorpparinsa ja muut alustalai-sensa sekä tietenkin pääkartanonväen juhtineen suureen siirto-talkooseen. Väitetään, että ma-kasiini tynjennettiin ja purettiinyhtenä yönä. Tämä tuntuu mah-dottomalta, mutta siitä, että pur-kaminen on tapahtunut kovas-sa kiireessä, kertoo se, että hir-siä on sahattu poikki niiden ir-roittamisen ja siirtelemisen hel-pottamiseksi. Ja helpottamiseenoli todella tarvetta, sillä leveim-mät kirvein palhotuista hirsistäovat jopa yli puolimetrisiä. Jäl-Kien peittämiseksi perustuksillehaalittiin roskia ja olkia, jotkasytytettiin palamaan. Kun venä-läiset saapuivat paikalle, he ta-pasivat vain kytevät rauniot.

Makasiinin »kähveltäminen»oli todellinen urotyö ja ilmeises-ti maaherra Willebrandin vii-meinen, sillä hän kuoli seuraa-vana vuonna eli v. 1809. Maka-

Tämän viljamakasiinin ikää ei kukaan tiedä, mutta kello on osoit-tanut - pieniä katkoja lukuunottamatta - ajan kulua yli 160

vuotta.

17

Näin mahtava on Jokioisten kartanoiden viljamakasiinin kellonrattaisto. Sen on kunnostanut käyntikelpoisuuteen asentajr SakariKulmala (oik.) ja innoittajana on ollut varastonhoitaja Kalle

Mäkinen.

18

siini oli alun perin tasakattoi-nen, mutta sen pelastumisenkunniaksi siihen rakennettiintorni. Näin kai siksi, että karta-non silloinen seppä Ståhlberg ra-kensi makasiinin ylimpään ker-rokseen aikaa näyttävän kellon.Ja se on todella mahtava laitos.Koneisto on metrin korkuinen japuolentoista metrin pituinen.Siinä on monenlaista hammasra-tasta ja kelaa. Sen vetopunttipainaa noin sata kiloa, eikä lyön-tipaino taida olla paljonkaan ke-vyempi. Vetäminen tapahtuuvaijeria kelan ympärille veivistäkiertäen. Koneiston kylkeen kai-verretun vuosiluvun mukaankello on valmistunut 1811.

Tuntien luvun ilmoittavallalyöntikellolla on oma historian-sa. Sen laidassa on vuosiluku1678. Se on alun perin ollut Jo-kioisten kir!kon keillo, Isonvihanaikana se kuopattiin maan uu-meniin, josta se vasta pitkäänkestäneiden vainovuosien pää-tyttyä kaivettiin esiin. Jossakinvaiheessa se sitten katsottiin lii-an heikkoääniseksi ja hankittiinsuurempi kello. Ehkäpä seppäStåhlberg juuri tässä vaiheessasai idean käyvän ja lyövän kel-lon rakentamisesta viljarnaka-siiniin, Ja sitä varten rakenne-tussa tornissa se on kumauksil-laan ilmoittanut, mikä hetkipäivästä on kulumassa. Sen mu-kaan kartanon palkolliset jataksvärkkärit tiesivät aloittaatyön, pitää suurus- ym. ruekai-lutauot ja sormustautua pitkänpäivän päätyttyä kotikonnuil-leen.

- Kellon ääni ei ole nyt niin

heleä kuin aikaisemmin, silläkello on paksun patinan peitos-sa. Mutta kunhan ehdimme, senkyllä kiillotamme, puheli varas-tonhoitaja Mäkinen, joka on ot-tanut tehtäväkseen kellon vetä-misen - Niin oivallinen seppäStåhlbergin rakennelma kuiten-kin onneksi on, ettei kelloa tar-vitse vetää kuin joka kolmaspäivä.

Viljamakasiinin kello oli ollutpysähdyksissä pitkälti toista-kymmentä vuotta. Utelimmeasentaja Kulmalalta, minkävuoksi hän oli sen kunnostami-seen ryhtynyt. - Arvatenkinsuuren tienistin takia! sanoimmeleikillämme.

- Ei minua kukaan tähäntyöhön palkannut eikä yllyttä-nyt .. Jostakin syystä sain päähä-ni, että kello olisi saatava taaskäyntiin ja osasyyllisenä siihenoli tuo Mäkinen. Vapun tienoillatyön aloitin ja käytin siihen ko-ko kesälomanikin. Aluksi se oliharrastus, mutta sitten se muo-dostui haasteeksi ja kunniaky-syrnykseksi. Ja sitä mukaa kuintyö edistyi, kunnioitukseniStåhlbergia kohtaan kasvoi. Sil-lä nyt tuo yli 160-vuotias aika-ratas mittaa jälleen ajan kulu-misen varsin tarkoin. Tosin setoisinaan hieman jätättää, toisi-naan edistää, mutta ei monta-kaan minuuttia vuorokaudessa.Jatkamme työtä jälleen ensi ke-sänä ja uskon, että saamme senentistä tarkkakäyntisemmäksi,asentaja Kulmala jutteli.

Jokioisten kartano on saanuttakaisin yhden tunnusomaisim-masta ilmeestään. Kello palaut-

taa mieliin vuosikymmenien, jo-pa vuosisatojen takaisia tapah-tumia. Kaikki kunnia asentaja

Aseman kellosilloin se

Forssan-Humppilan radallaoli jokaisella asemalla varasto-suojan seinässä sellainen velli-kellon kokoinen asemankello.Aina kun juna saapuessaan si-vuutti uloimman vaihteen läi-mäytetitiin "itä ensimmäisen ker-ran varoitukseksi junan saapu-misesta l!aiturille. Toisen kerransitä kumautettiin viisi minuuttiaennen lähtöä. Se merkitsi mat-kustajien siirtymistä vaunuihin.Kun kaikki oli valmista, kumau-tettiin lähtöminuutilla kolmari-nen kerran. Mutta ei se silloinvielä lähtenyt, vaikka laulussaniin lauletnan. Nyt tuli [unanlä-hettäjä laiturille ja antoi junai-lijaUe merkin, että selvä on. Ju-nailija vuorostaan puhalsi pilliin-sä ja antoi näin merkin veturin-kuljettajalle. Nyt oli veturinkul-jettiajan VUODO taretua katossaolevaan vipuun ja silloin se juna'vislas'. Tällaiset olivat junanlä-hetysseremoniat entisaikaan.

Junan normaaliin runkoonkuului veturista lukien matkata-varavaunu. kaksi 3 luokan mat-kustajavaunua, joista toisessa oliosasto toisen luokan matkusta-jille irtumapaikkoja tässäosastossa oli yhteensä kahdek-

13

Kulmalalle ja varastonhoitajaMäkiselle. -E.V.

Forssan Lehti 28.9. 1973

löi kolme kertaa Jajuna lähti

san - konduktöörivaunu ja lo-puksi tavaravaunut.

Jokioisten asemalla junan sei-sonta-aika oli 20 minuuttia, Ve-turi irroitettiin junasta ja se läh-ti suorittamaan vaihtotöitä myl-lyn, siirappitehtaan, sahan jaFerrarian raiteille. Tänä aikanasuurin osa matkustajista tuli ulosvaunuista jaloittelemaan laitu-rille. Asemalla oli myös kioski,joka oli Jokioisten Seurahuoneenhoidossa. Kioskista oli saatavanakahvia ja virvokkeita. Kauppakävi hyvin. Veturin palattua »al-haalta» kuorrninensa, jotka lii-tettiin junaan, jatkettiin matkaa.

Kukaan ei valittanut pitkääpysähdystä, vaan sitä pidettiinasiaan kuuluvana ja luonnolli-sena. Silloin ei ollut kiirettä.Ajatelkaapa vain rauhallistasunnuntaipäivää. Mitään vaihto-töitä ei suoritettu, mutta siitähuolimatta juna seisoa juputtipaikoillaan 20 minuuttia. Oi nii-tä aikoja!

Sota-ajan kirje

Jokaisen aseman kassakaapissasäilytettiin rauhan aikana soti-laspiirin lähettämää kirjettä, jo-

20

Forssan asema

ka oli sinetöity ja varustettu Iei-malla »Salainen». Lisäksi olikuoressa kirjoitus »Avattava lii-kekannallepanon sattuessa». Siel-lä se kirje makasi kassakaapinhyllyllä vuodesta toiseen. Toi-sinaan sattui, että sotilaspiiristäsaapui upseeri, joka vaihtoi tuonkirjekuoren. Otti vanhan pois jaantoi uuden, sinetillä varustetunkuoren tilalle. Silloin tuntuimelkein mahdottomalta ajatus,että se joskus tosiaankin ava-taan liikekannallepanon sattues-sa. Niin vakaat olivat olot silloin.

Aika kului ja ajat muuttuivat,Niinpä eräänä päivänä talviso-

dan aattona saapui määräys, ettäkirje on avattava ja siinä olevatmääräykset astuvat voimaan he-ti. Otettiinhan se kirje esilleForssan aseman kassakaapista-kino Oli jollakin tavalla juhlal-lista olla läsnä, kun tämä vuosientakainen salaisuus paljastettiin.Mutta tilaisuuteen sisältyi annospelonsekaista uteliaisuutta siitä,mitkä olivat ne määräykset, jot-ka muubtivat tavallisen arkipäi-vän sotatilaa vastaavaksi. Se sel-visi pian. Sinetit murrettiin jakirje avattiin. Esiin tuli paperi-arkki, jonka keski osaan oli kir-joitettu sota-ajan aikataulu rata-

osuudelle Humppila-Forssa. Ai-katauluun oli merkitty kulkuunainoastaan kaksi junaparia. Toi-sen lähtö oli aamupäivällä, toiseniltapäivällä. Tätä paperia tuijo-tettiin vuoron perään ja oltiinlievästi sanoen hämmästyneitä.

On otettava huomioon, että lii-kenne Jokioisten radalla oli tuol-loin vilkasta. Käytössä oli kokoi autaeien lnkkuva kalusto. Vau-nuista oli huutava puute, silläkysyntä oli kova. Vaunuvuokrillahätyytettii.n purkarnisajan ylittä-mistä, joskin tähän turvauduJttiinainoastaan harvoissa tapauksissa.Tuon ajan aikataulun mukaan olikulussa kuusi junaparia ja lau-antaisin seitsemän. Niin sanotturaskas Iiikenrie oli siihen aikaankokonaan rautateitten hoidossaja alkanut sotatila lisäsi matkus-tajien lukumäärän moninkertai-seksi. Kirjeen sisältämä sota-ajan aikataulu olisi tyrehdyttä-nyt koko siviililiikenteen kerta-heitolla. Forssasta muuhun Suo-meen johtanut ainoa henkireikäolisi tukkeutunut pahan kerran,joten ei ollut ihme, että asemallaryhdyttiin toimiin sota-ajan ai-kataulun määräysten peruutta-miseksi toistaiseksi. Lupa tulisotilaspiiristä ja se kuulosti sisäl-löltään seuraavanlaiselta: »Aja-kaa juniarme niin paljon kuinhaluatte, mutta pitäkää huolisiitä, että ne eivät S3Jahäiritä so-tilaskuljetuksia rautatiellänne.s

Näin jäi rauhanajan aikatauluennalleen. Sen lisäksi jouduttiinajamaan usein ylimääräisiä vuo-roja, mutta aina niistä selvittiin.Vuonna 124.8kirjoitti tri E. Aal-tonen J okroisten radan historii-

21

'kiss'a näistä vuosista SlelUIOOavaJS-ti: »Forssa oli koko sodan ajanarmeijan laitosten huomattavasijoituspai.kka, ja suuret siirto-väen joukot käyttivät Jokioistenrautatietä kulkiessaan Somerolle,Tammelaan ym. Sotavuodet ko-kokonaisuudessaan asettivat J 0-

kioisten radan kuljetus- ja kes-tokyvyn äärimmäiselle koetuk-selle, mutta se kesti sen kunniak-kaasti».

Kuoleman hiljaisuus

Elettiin talvisodan ankeita ai-koja. Ilmahälytysten takia junatkulkivat myöhässä. Esimerkiksiaamulla Hurnppilaan lähtenytjuna, Joka tavallisissa oloissa oli-si palannut puolelta päivin, saat-toi tulla vasta illan hämärtyessä,kun vaara ohi -merkki oli an-nettu, sillä hälytysten ollessa»päällä» eivät junat saaneet tullaasemalle.

Eräänä iltana juna saapui ta-vallista myöhemmin, sillä ilma-tilassa oli ollut levotonta kokopäivän. Päivä oli aurmkoinen jakirkas aamusta alkaen, jotenlentosää oli mitä parhain. Saa-puihan se pimennetty juna ta-kaisin illan hämärässä. Se tulikuin musta aave yöstä. Hiljaa seliukui loppumatkan laituriinomalla painollaan. Melkein ää-nettömästi irroitettiin veturi, jo-ka jatkoi matkaansa talliin. Sittensaapui junailija, joka totisin il-mein kertoi, että junassa on kah-dessa vaunussa sankarivainajia.Enempää ei siinä puhuttu. Hänotti eväslaukkunsa ja lähti aste-lemaan kotiaan kohti. Yövartijan

22

Jokioisten asema

tultua keskustelin hänen kans-saan tulevasta kolkosta yöstä,sillä tarkastuskierrosten aikanahän joutui useampaan kertaanpimeässä rivuuttamaan nuo vai-najien vaunut. ToivoteItuammehyvät yöt lähdimme kumpikinasemalta. Ratapihalla vallitsikuoleman hiljaisuus.

Aamuun mennessä oli ratapi-halla tapahtunut yhtä ja toista,joista yövartija Toivo Kaapolakertoili. Kun hän yöllä hiukanoudoin tuntein sivuutti nuo vau-nut, niin hiljaisuuden rikkoi vau-nusta kuulunut kolahdus. Yövar-tija pysähtyi paikalleen peläs-tyksestä ia jäi kuuntelemaan.Ensiksi hänelle tuli mieleen, ettäkysymyksessä on kissa, joka yöl-lisellä retkellään sai aikaan tä-män kolinan. Mutta tuskin hän

ajatuksissaan oli päässyt loppuuntuon kissaselitteen, kun samastavaunusta alkoi kuulua kumeaaääntä, aivan kuin koputusta vau-nun permantoon. Ääneen sekaan-tui sitten jonkinlaista korinaa,joka päättyi epäselvään yksinpu-heluun.

Yövartija, jonka vakiovarustei-siin kuului taskuase ja tasku-lamppu, siirtyi hetken emmit-tyään vaunun viereen ja vetikylmäverisesti sen oven auki. Sa-malla hän antoi toisessa kädes-sään olevan sähkölyhdyn valo-keilan pyyhkäistä pimeän vau-nun nurkasta nurkkaan. Vaununkeskellä oli rinnakkain kaksi val-koista ruumisarkkua, joihin va-lokeila pysähtyi kuin naulittuna.Tässä vaiheessa, kertoi yövartija,sydän jyskytti ja henkeä salpasi

ikään kuin joku olisi kuristanutkurkusta, sillä valokeilassa näkyivain kaksi kylmän kangistamaa,koppurassa olevaa paljasta kou-raa, jotka lepäsivät viereistenarkkujen kannella. Nämä kouratliikkuivat, liikkuivat niin kuinniiden jatkona oleva ruumis olisietsinyt tukea päästäkseen istu-vaan asentoon arkkujen välistä.Valokeila pysyi yhä paikorllaanja sen valossa tuli näkyviin kor-ville vedetyn karvalakin peit-tämän miehen pää. Mies istui pääalaspäin retkottaen ja mutisi,»että täälä on si saatanan kyl-mä.» Jonkin aikaa tuijotti yö-vartija valon häikäisemää ja sil-miään räpyttelevää miestä ennenkuin sai kysytyksi:

- Mistäs sää olet tähän vau-nuun tullut?

- Mää istun koko ehtooriMaakunnasa ja si ku se suljet-tiin, niin mää aattelin kävelläpitkin paanaa Jokioisille. Muttajo täsä aseman kohr alla mua ru-pes väsyttää ja kun toi vaununovi oli raollaas, niin mää tulintähä vähä leppäämää ja olen sinukahtanu noit.ten Ioor ien vällii.

- Tiäräks sää mitä noisa 10-0-

risa o?- En tiärä. Mutta kyllä oli si

sukkelan kylmä paikka.- Niisä on sankarivainajia.Seurasi painoetava huljaisuus,

mutta ts.i.tä kesti vain hetken.Karvalakkinen mies ponkaisipystyyn täysin selvinneenä, ottipuoli volttia eteenpäin kerien jamätkähti vaunun viereen rata-pihalle. Oli kuitenkin siinä sa-massa pystyssä ja lähti pinkai-semaan Jokioista kohden kadoten

23

yön mustaan syliin.Yövartija seisoi hetken hiljaa

ja selvitteli ajatuksiaan. Sanoi lo-puksi kuin anteeksi pyytäen:»Mää panen tän vaunun ovenlukkoon, että saatte pojat rau-hasa levätä.» Veti oven kiinni jakäänsi salvan päälle.

Tähdet taivaalla kiiluivat kirk-kaasti ja pakkanen kiristi otet-taan. Yövartijan huopatossut jat-koivat keskeytynyttä kierrostaan,ja kiskojen välissä juoksi Jo-kioisten mies pitkin paanaasuuntana Jokioinen.

Ratapihalla vallitsi jälleenkuoleman hiljaisuus.

Viimeinen matkustaja

Varsinaisten matkustaja-junien liikennöiminen J0-kioisten radalla lopetettiinvuonna 1954, mutta vieläpari vuotta tämän jälkeen-kin oli tavarajunissa muka-na yksi matkustajavaunu,joten tilaisuus matkustami-seen oli sekä rautateitse et-tä maanteitse. Autoliiken-ne veti kuitenkin pitemmänkorren, ja niin olivat mat-kustajat siirtyneet maan-tielle.Koitti se palva, jolloin mac,

kustajavaunu liitettiin junaanviimeiset; kerran. VaihtotyötHurnpp ilassa oli suoritettu ja ju,na oli valmis aloitteenaan vii-meistä aikakirjoihin vietäväämatkaa matkustajineen, joita olikertynyt kolme - kaksi keski-

24

ikäistä naishenkilöä ja yksimies. Näjllä naismatkustajillariitti juttua aina Jaldoisten ase,malle asti, jossa posstuivat j u,nasta. Junaan sallkku kädessätullut mies istui .vaunun toisessapäässä, mahdollisimman kaukanamuista. Hän kaipasi yksinäisyyt,tä ja rauhaa, sillä hän oli runoi-lija. Siinä hän istui totisena kat-se etäisyyteen tähdättynä, ikäänkuin muissa maailmoissa hänteki matkae aatosten siivin. Hänei lainkaan huomannut, ettäMinkiö oli sivuutettu ja oltiinJ'okioisidla, Ei huomannut sitä-kään, että muut matkustajat oli-vat poistuneet junasta ja että häntek~ taivalta yksin pääteasemalleasti.

Lähtö viimeiselle taipaleelleJokioisten asemalta OILitavadlis,ta kipakarnpaa. Vanhasia vetu-riista piti saada irti kaikki, rni,kä saatavissa oli. Punaisenasuihkuna tu1i kipunoita veturinpiipusta. Vauhti sen kun kiih,tyi kiihtymistään. Vanha mat,kustajavaunu junan perässä heit-telehti puolelta toiselle ja natisiliitoksissaan. Nyt merrtiim kuinviimeistä päivää. Se oli 70-vuoti_aan vaunu vanhuksen viimeinenvitinä. Hiljaa liuilmi juna vii,meiset metrinsä ja pysähtyi lai,turin viereen. Matkan pää oli saa-vutettu. Sen huomasi runoilija-kino Hän poistui vaunusta yhäomissa maaiilmoissaan kulkien.Unohti vaunun penkille omanesikoisensa, runokokoelman, jo-ta oli ehkä olhrt tarjoamassakustantajalle. Tämän harrna it,ten pahvikansien välissä olevan,puhtaaksi kirjoitetun Ja osittain

korjatun käsikirjoituksen toi ju-nailij a asemakonttoribn. Sanoituon viimeisen matkustajanunohtaneen sen vaunuun. Runo,kokoelman kansiilehdellä on sennimi: Kakofonia.

Lähemmin sitä tarkasteltuaniilmeni, että kokoelma sisältää 30runoa, aiheet aina taivaan por,tilta puliukkoihin asti. Kaksi-kymmentä vuotta on tämä käsi-kirjoitus maannut Forssan ase-man kaavakekaapin hyllyllä. Ai,na joskus on se sieltä sukeltau,tunut esil:le. Tällöin on siitäpaatoksella luettu jokin »peuka-10 värssy» ja pantu sitten koko-elma takaisin paikoilleen.

Viimeisenå työpäivänä enneneläkkeelle srirtymistäni otin tä-män käsikirjoituksen kainaloonija sanoin työtoverilleni että täs,tä puhutaan vielä. Nyt se on pu-huttu. Sinä arvo runoilija, jostämä sanoma sinut tavoittaa, tu,le hakemaan omasi pois. Esikoi,sesi, jonka kerran unohdit, tun-tuu sisällöltään sopivan parem-min nykyaikaan kuin 20 vuottasitten. Ehkä nyt löytyisi sillekustantaja.

Jatkoksi tälle muistelrnalle ui.tän tähän neljä runoa unohde,tusta käsikirjoituksesta.

SyntiinlankeemusTuoksuu tuleentunut vilja,hopeitaam luo täysikuu.Hedelmäinsä al'la taipuuhyvän-pahantiedon puu.Harmonikan laulu jostainkaihoisana kantautuu.- Suloisinta hedelmääkömaistamatta oisi suu?Kohotessa päivän kehränsilmäin eteen paljastuualastonna, Iehdetönnähyvän-pahantiedon puu.

IltaPuut palj aat, räntää oksilleanja usva kaiken yllä.Yön verhot laskee ylle maan.Käy kätes otsaan polttavaanarahla hyväilyllä.Sa hetken vielä vier-elläinvidvythän, Kalleinpani.Varj-oden maahan tahdon näinma käydä kanssas käsiJkkäin.Hyvyytes seuranani.

HaaveitaHaaveita on suuriaja haaveita on pieniä.Suuretk in haaveet ovat pieniäJa pienet suuria,On:ko teidän haaveenne.suurin haaveenneollut koskaan- palanen leipää?

AkateemikotSuuret mahat,kalliit vaatteet.Kaljun alla kadJiit aatteet.Laakeredta ...Monta setääniitten päällä unta vetää.

Å'äniä yössaKoko rautatien alue Forssan

aseman tuntumassa oli entisai-kaan yhtä suurta puutavarava,rastoa. Siellä oli halkoja, pape-ripuita, riukuja, kaivospölkkyjäja tukkeja. Niin sanottu pinota,vara oli varastoitu siten, että pi;noj en päät olivat ratapihan tun-tumassa ja näitten pinojen välis;sä oli noin puolen metrin levyi-nen väli Pinot olivat 3-4 met-riä ko-rkeita. Mainittakoon, ettäsota-aikana käytimme näitä pi-nojen välejä sirpalesuojina häly,tysten aikana.

Sattuipa sitten iltana muuta-mana, että kylästä palaava rouvakulki ratapihaa sivuavaa lumistatietä pitkin veturitallille päin.

25

Yövartija oli huomannut rouvantulon jo kauempaa ja vetäytynytsuojaan halkopinojen väliin an-taakseen rouvan kulkea ohi mi-tään huomaamatta. Kuin kohta,lon oikusta pysähtyi arvon rou-vakin saman pinonväl in kohdaLle. Vain parin metrin päähänyövart ijasta. Siimä rouva ryhtyinostelemaan takin, ja hameen-he1moja ylös ja kyykistyen val,mistautui sisäisen paineen hel,pottarnista vaativiin toirnenpitei,siin, Yövartijaa hymyiJllytti, mut-ta pysyi kuitenkin parko illaanhiljaa. Juuri kun rouva oli 10-pettamassa toirnitustaan kaj ahtiilmoille narahdus. Se kiiri yönpimeydessä pjtkin ratapihaa. NytIoksahti yövartijan alaleukakinja hän loihe lausumaan: Olekssiinä vähemmällä. Muuta ei tar;vittu. Arvon rouva hypähti pys_tyyn kuin pistetty pukki ja läh-ti juoasemaan pitkin radan si-vua haroen housujaan ylös ja ha,mettaem alas. Yövartija tuli esiinpimennostaan nauraen

Eräitä ennakko-ilmoituksia

Rauhan aikana jokainen ase-velvollinen tiesi, mikä sairaalaoli Suomenlinnassa. Passitus tä_hän sairaedaan lisäsi pal vel usaj anpituutta sairaalassaoleajan ver-ran. Silelllä nimittäm hoidettiinkaikki armeijassa sattuneet su,kupuolitapaukset. Sotatilan alku,vaiheessa tuLi meille ilmoitus tä-män sairaalan evakuoirnisestaForssan aseman kaurtta Mustia,laan.

Parin päivän perästä saapuikin

26

tämä kuusi vaunua käsittäväkuljetus Humppilaan, josta setuotiin sellaisenaan laveteillakolmen vaunun erissä Forssaan.Tämä kuljetus käsitti etupäässäsänkyjä, vuodevaatteita. laatikoi-ta ja yleensä kaikkea sairaala-kalustoa, joka purettiin täällä au-toihin ja vietidn edelleen Mustia,laan. Erikoista tässä kuljetukses.sa oli, että sen kuljetuskirjoihinoli tehty merkintä: »Vaunujentyhjennyttyä on ne desinfisioita-va.»

Tällaista desinfisioimista suori.,tettiin rautateillä kyllä rauhan-aikanakin, aina silloin, kunmaassa esiintyi suu, ja sorkka-tautiepidemia. Tällöin käsiteltiinkaikki eläinkuljetuksiin käyte,tyt vaunut CaporiittLnimiseUäIiuoksella, jota saatiin sekoitta,mailla kahvi'kupiillinen tätä [au,hetta ärnpärrlliseen lämmintävettä. Liuosta roiskutettiin vau-nun seiniin ja permarinolle. Kuu-den vaunun puhdistaminen oli,si ollut aika suuri homma, jo-ten päätettiin lähettää vaunuttyhjinä Humppilaan VR:n toi-mesta puhdistettaviksi, koskavaunutkiri olivat sen. Ennen vau-nujen palauttamista saapui tie,dotus jonka mukaan desinfisioi-mista koskeva määräys oli aihee-ton.

Muistuipa tässä mieleeni erästoinenkin evakuoiaitia koskevaennakko ilmoitus. Tuli nimittäintiedotus, että 42 vaunua käsit-tävä, koneita kuljettava juna onmatkalla Forssaan. Lisäksi saim,me tietää, että se tullaan purka,maan johonkin varastoon Finlay,sonin alueella. Parin päivän

päästä tuli tätä junaa koskevatoinen ilmojtus, jossa sanottiin,että juna on pysäytetty toistai-seksi Toij adan asemalle.

Jälkeenpäin kuulimme, ettäoli käyty neuvotteluja erään t.eh-taan sijoittamisesta tänne, muttaerittäin suurena haittatekijänätäällä oli veden puute, j ota tä-mä teollisuus tarvitsee paljon.Jos tämä tehdas olisi tullut Fors,saan, olisi täällä nyt myös leveä-raiteinen teoldisuusraide Hump-pilaan.

»Satunnaisetapulaiset»

AiJkalkilrjois;slamainitaan,etlt,ä v.1898 tehtiin postilaitoksen kans-sa sopimus postin kuljettamises,ta rautateitse Forssaan. Saman,aikaisesti a",aI1;tiilll Jokioistenasemakonttoriin postitoimisto.Forssan konttor iin posti-asema jamyöhemmin myös Minkiön pysä,kifle.

Forssan asemalla toimi posti-aseman hoitajana li.ikennepääl-li%kö. Kirjurit, jotka varsinaisenyleisöpailvelun sucrittivat, olivat»satunnaisia apulaisia». Sellainenolij virkanimitys postin palkka,listoilla ja kuuluu olevan vielä-kin.

Asia oli nimittäin niin, ettäasemakonttor-issa mejllä oli täysitekeminen rautatien omien, joka,päiväisten juoksevien asioittenhoitamisessa. Painetta lisäsivätvielä posti aseman hoitamisestajohtuvat toimeksiannot, nämäkun olivat sen Iaatuisia, että nekasvoivat kuin pullataikina. Hur-jinta ailkaa oli ailloiri, kun mak-

settdim veronpalautuksia. Suuriosa Loimijoen asemanpuoleisellaalueella asuvista palautuksensaajista haki rahansa asemanpostista, Oli siinä touhua kah-delle »satumnaiselle apulaiselle»,jotka näitä satojatuhensia mark,koja jakel.ivat sivutöikseen.

Sota.aika ja aseman posti oli-vat luku erikseen. Nämä muis,telot koskevatkin postiasemanhoitoa yksinomaan Forssan ase,mallia tuona aikana. Sota.aj anpostista suurin osa oli kenttä-postia. Kirjeet ja kortit, muis-taaksend myös p,aketilt, kulj etet,tiin maksutta. Kenttäpostipake-tista oli sellaiset määräykset, et,tä paketti ei saa painaa enem-pää kuin kaksi kiloa, se ei saasisältää mitään pullossa olevaanestettä, sillä pullo voi matkallasärkyä ja neste piilata koko pos-tisäkin sisällön. Painon suhteenemme asemalla olleet kovinkaantarkkoja, kunhan nyt eivät pai-naneet 4-5 kg enempää. Paket-tia vastaanotettaessa sitä heilu-tett iin edestakaisin korvan tun,tumassa, jos sisältä kuului puLputusta oli selvää, että siellä oliviinapullo. Ei tullut mieleenkäänettä olisimme kieltäytyneet vas;taanottamaeta palkettia sen takia,vaan kysyimme Iähettäjältä onkopuukorkki vaihdettu. Tavallisestise oli vaihdettu ja pullonkaulanilmat.ilaan oli pantu pumpuliapulinan estämiseksi. Toisinaanmeillä oli niin huono kuulo, et-tä emme kuulleet mitään. 'I'äl,löin tokaisirnme lähettäjälle, et-tä ei täällä ainalkaan viinaa ole,se pulisee muuten vaan. Iskirn,me tuojalIe silmää ja heitimme

27

paketin menevien joukkoon.Useasti sattui, että pääpostin-

hoitaja soitti asemalle ja kertoikuinka vihaisen tuntuinen nai-nen, jonka pakettia ei ollut otet-tu vastaan, lähti pois ja sanoimennessään, että kyllä a:semallaotetaan. Olkaapa tarkkana kunhän tulee sinne, sanoi hoitaja.

Kenttäpostipakettien lukumää-rä aseman postissa kasvoi kas-vamistaan. Tästä oli seuraukse,na postisäkkieri puute, sillä pa-ketteja ei seanut lähettää irral,Iaan. Ne oli säkitettävä lähtö-vaiheessa. Näitten lähtevien säk,kieri lukumäärä oli niin suuri, et-tä asemakonttorin tilat eivätriittäneet, vaan ne varastcitiinodotushuoneen puolelle odotta,maan seuraavan junan lähtöä.

Vastaanottaj at etulinjoissa jar intamillda olivat iloisia kun sai-vat pullopostin sinne kylmäänpakkaseen teräsmyrskyn keskel,Le.Rintamatcveruushan vaati, et-tä pullo tasattiin, joten päihty,mdsvaarakin jäi kovin lieväksi.Mutta iloa vähästäkin.

Erikoisuutena mainsttakoon,että aseman posti oli sota-aikanakuriiripostin etappipankkana.Saaren kartanoon sijoitetun »yk-silkön» lähteväposti tuotiin ase,maille suljetussa nahkalaukussaja täällä s,e vaihdettiin samanlai-seen saapuneeseen laukkuun.

Ne riikkeet, joihin aseman pos,ti sodan aikana syyl.lustyi, olivatmielestämme sen laatuisia, etteiniistä ollut haittaa kenellekään.Jos olisimme olleet postrvirkalli,joita, olisimme tietysti noudatta,neet annettuja määräyksiä. MuLta tuon nirnityksemme »satun,

28

nainen apulainen» katsoimmesaläivan tämän Iaatuisen »hy-väntekeväisyyden».

Kävi siinä aiJkain kuluessaniin, että aseman posti kasvoiasemanikulman asukasluvunmyötä. Postilaitos katsoi ajantulleen ryhtyä kaavajlemaan eriLlistä postiasemaa asemankulmal.1e. Huoneistokysymys oli pit;kän a,iikaa esteenä, mutta rat-kes] sitten kun kaupunki ryhtyirakentamaan uutta kerrostaloakadun toiselle puolelle vastapää-tä asemaa. Tästä talosta varat-tiin jo suunndateluvaiheessa pos,tilde sopivat tidat, Posti muuttitähän lokakuussa v. 1964.

Ei koske meitä

Aikoinaan oli Maekun asemanja Forssan välillä linja-autolii,kenne. Sen aiJkataulut niveItyiväthyvin VR:n juniin mennen tul,len. Varsinkin 'I'oij alasta päin tu,levieri matkustajien sopi erin,omaisesti Jäädä Matkussa pois jasisrtyä odottavaan linja.autoon,joka oli periJlä Forssassa paljonaikaisemmin kuin jos olisi ajettujuna1la Humppjlan kautta kier;täen. Tämä linja oli suuressasuosiossa ja oli varmaan myöskannattava. J okioisten rautatiel-le se tuotti haittaa.

Sattuäpa sitten vuosien varr'el,la, että linja jostadn syystä laik-kasi liikennöimästä. Jokioistenrautatie päätti ottaa linj a hoi-toonsa nopeuttaakseen forssa-laisten yhteyksiä VR:L1e.

Koemielessä asetettiin linjallevuokrattu auto, joruka rahastaja

oli rautatien. Sattui sitten niin,että auto lähti ensimmäisellematkalleen ja saapui linja-au,toasemalle, niin siellä oli poliisivastassa ja sanoi: VLe pois toiautos. Eihän teiJllä 01e edes lii-kennelupaakaan täl:1e linjalle.

Mitään lupaa tälle linjalle eimyöhemminkään haettu, joten setouhu lopahti siihen.

*Sota.ajan alussa tuli VR:ltä

määräys kailkkien vetureitten pi,mentämisestä, Tämän määräyk-sen välitti Humppilan asemasähkösanomakaawakkeella Fors,saan aivan samoin kuin kaikkimuutkin liikennettä koskevatmääräykset. Kun määräys saa-pui Forssaan oli Li1kennepäälli'k-kö sitä mieltä, että se OlD. VR:nsisäinen määräys, ei koske meitä.Ja niin porhalsi Forssan junatäysin vadoin halki pimeän la-keuden ja päätyi Humpprlan ase-malle. Samassa soi puhelin.Humppilan asemapäällikkö sielläerittäin äreässä äänilajissa ärjäi,si: Ettekö ole saaneet veturienpimentämisohjerta. On saatu,mutta täältä katsottiin ne VR:nsisäisiksi määräyksiksi, vastat-tiin.

Vai sillä tavalla. Minä kylläpidän täällä huolen siitä, etteiHumppilan asemalle aja yksi;kään veturi pimentämättömänä,ärjyi Hucnppi.lan asemapäällikkö.

Seurauksena oli, että Forssassaaloitettiin kiireesti vetureittenpimentäminen.

Pommi

Pohjanmaalla ja Lapissa olitullut erittäin huono heinä vuosi.Sateettomari kesän ansiosta satooli jäänyt pieneksi, joten täältäetelästä jouduttiiJn talven mittaanja kevään tullen lähettämäänsinne kaikki liiikenevä heinä.Forssastakiri Iähetetsiin muuta-mia vaunukuormia joka viikko.Sillä viikolla, josta tässä nyt onkysymys, odi Tammelan Osuus-kauppa tilannut neljä vaunuaheinän kuorrnausta varten.

Kaiikki lähetettävät heinät oldpaalattu ja varustettu lipukkeeLIa, johon oli merkittynä paalinpaino. Paadien lukumäärästä japainosta pitivät kuormaajat tark,kaa lukua. Ensimmäisenä kuor,mauspäivänä tuli lähtökuntoonyksi vaunu ja iltaan mennessäoli toistakin vaunua päästy alka,maan kerroksen verran. Aamullakun kuorrnausta jatkettiin huo,masivat miehet, että yön aikanaoli vaunusta kadonnut kaksi hei-näpaalia.

YövaJI'itijaei yön aikana olluithuomannut miltään ltaVla!llisuudes_ta poilklkea,Vlaa, eikä ihmekään,siLlä hänen tehtäviinsä kuuluimyös huol,eihltiJavetureitäen läm-mitylksestä yöl'lä v€!turJ,talliLissa,joten natapiha oli täilöiJru varti;

29

oimaton. Tätä tiJlaisuutta »heinä-rosvo» käytti! hyväkseen.

Siihen laiikaa.n myyti.J.m. kau,poissa omenavarkaitäen varallemaamidmojer» tapaisia ·~dko~aIi.1l3Jvaarattornia pommeja, jotllm olikytketty puotarhassa rieteileväänohueen rautalankaan. Jos varassotkeutui Ianlkaan, niin tämä ny,käisy :1alUkaisi 'Pommin ja siJlllioål!1Jparnahtd. Pommin tarikoåtus ollih:erälttää :iJsäntäväikå ja peiloJJttaaV'arik!lJaJt.Tällaisen pommin aseri-si'VlaJt osuuskaupan miehet seu,raavaksi yöikiså V3JU'IlJU'lln.Heinä-paadit sidOlttiJiJl1Jtoisimsa kiinni.Jos yihtä!k.in 'liika.uittaisd, nidnpommi paukahtadsd, 'I'ästä asen ,nushommastai itiedolt,elttiin seikähen!ktlö!kUJIllIlalllieeltItä myös yö-valTItiJjalle,

TapaihJt.ui>paJsitten seuraavanayönä ikeskiyön aiikaam, juuri kunyövaetijan kierros päättyi vetu,riJtlallilin,eltItä ratapihaa tärisyteivaltava pamaus. Yövartija k'eT-ttloi juosseensa paikal.le heti janähneensä Ityhjää vesike!lik!ka,atyöntävän miehen pakenevanpaikailta ratapihan yI1riJtrt;åväätie-tä piJt!kiJn.

Tämän j~een sai heinienkuormaus j'3It[~ua rauhassa. »Heii,närosvos ofli peloitettu pois, porn,mi oli t,ehny.t tehtävänsä.

Martti S 0 m e r k 0 s k i

F.Ol'S1>3iI1Lehdessä kat:ikeilmina vuoden 1973 lopulla.

30

70-vuotias Jalmari Leppänen muisteleeÄijäIän Juhasta ja muista kuustolaisista voimamiehistä

Jalmari Leppänen ei olevielä mitenkään vanha mies"täyttää huomenna vasta 70vuotta. Mutta hän on tallen-tanut muistiinsa suurenmäärän itseään vanhemmil-ta kuulemiaan tapahtumiaja tarinoita, jotka liittyvätlähinnä kuustonkulmalai-siin. Leppänen asuu vai-monsa kanssa herttaisessamökissä Kuustennummella.Mökin lintulaudan antirnis-ta rähisevät kymmenet tiai-set ja varpuset, ja fasaanittepastelevat rappusillesaakka. Emäntä kun menisiemenpussinsa kanssa pi-halle ja vähän aikaa huute-li, niin fasaanit tulivat kuinkanaparvi aterialle.

Jalmari Leppäsestä itsestään-kin on paljon kerrottavaa, mut-ta palaamme ensin entisiin ai-koihin.

- ÄijäIän Lantista sääki oletpaljon kirjottanu ja ällistyttävänvahva miäs Lanti oliki. Mutta eto koskaan maininnu mittään hä-nen isästääs Juha ÄijäIästä.Niitten puhheitten mukkaan,mitä vanhat äijät ja muijat onmulle kertoillee, hän on olluvoimiltaas Lantin veronen, mut-

ta lisäks aika suuriskelmi. Van-ha torppari Kujanpää tualtaTurpoonkulmalta kerto tämmö-sen tapauksen:

Sihen aikaan, ajettiin hollia,mikä tarkotti parrujen ja lank-kujen ajamista hevosilla Tur-kuun. Torppareille se kuulutaksvärkkisopimukseen. Vaikkaeri pualilta pitäjää lährettiin,nii samoisa paikoisa kortteerat-tiin. Kerran tämmäseen korttee-ripaikkaan tuli häijy miäs ja ru-pes heiluun ku heikkopäinen.Kaikki muut ryntäs ulos, paittiAijälän Juha. Hän istui rauhal-lisena pöyrän takana ja söi ev-väitääs. - Eks sää perkele mei-naa lähteekkä, rähisijä ärjähti.

- Em meinaa, täytyy täsä enssyäräkki, Juha vastas. Sillon sekonna rytkäytti poikki leipävar-taan ja hyäkkäs tämmänen sei-väs kourisaas Juhan kimppuun.Mutta siinä samasa kimmahtiylös Äijäläkin. tarttu kaveriaraiveleihin ja paiskas sen läpipookien uls lasista. Si Äijälä as-teli ovelle ja huusi, että tulkaisissään vaan, poijjaat, se häijymiäs lähti jo. Yhresä si makso-vat talonväelle lasin särkymises-tä koituneen vahinkon.

- Kuuston Lanalla pirettiinennenaikaan käräjiä ja kutsun-toja, josa miähet valittiin sota-väkkeen. Tämmäseen tilaisuu-teen tuli yks Mustialan akraari-opistosa opiskeleva herra. Se oli

suuri miäs ja sillä oli yllä oikeinverkavaatteet. Ja si se rupesräyhään nii julman näkösenä,että kaikki lähti pakkoon, Äijä-Iän Juhakin, joka uteliasuures-taan oli tullu tapahtumapaikalle.Mutta Juha pysähty naapurita-lon Pirttilän piahton päähän.Akraari lähti hänen perrääs. Sii-nä sontaojan partaalla Juha ane-Ii, että älkäi tehkö mulle mit-tään, emmää 0 kelleen mittäänpahhaa tehny. Siinä samasa häntarttu miästä raiveleihin ja pais-kas tän sontaoijjaan.

- Voi voi, kuinkas tei sinnejourutte, mää autan teitin yls,Juha puheli, mutta käänsikin simiähen vaan toiselle kyljellees,paino uurellees liajuun nii ettämiäs ryvetty joka pualelta. SiJuha tarttu miästä kauluksestaja talutti sen käräjäpaikalle. Veiihan tuamareitten nenän etteenja valitteli, että mahtaaks tätäny voira syynätäkkä, ku haiseeniin pahalle.

1:1Kerran akraarit taas tuli

Kuustoon ja rupes peuhaamaanRihkon Matin morsiammen kansÄijäIän makasiinisa. Matti yrittiestää, mutta sai äkkilährön. Äi-jälän Juha oli läheisellä pellol-la ja Matti juaksi hänen turviis.Akraarit päätti peitota molem-mat. Mutta Juha otti kahta en-simmäistä kauluksesta kii ja ru-pes hakkaan näitten päitä yh-teen. Paiskas si ne sivullees jaoli valmis ottaan vastaan seu-raavat. Mutta ei tullu kukkaan,kaikki pyyhälsi pakkoon.

1:1Kerran tuli Äijälään kaks rei-

sumiästä ja ilmotti, että hei jää

31

tänne yäks. Sihen Juha sano, et-tä aina meillä on kulkijalIe yä-sija annettu, jos nätisti pyytää.Mutta en si tiärä, kuinka teitinkäy, ku lupasitte noin vaan jää-rä. Pannaas kysyä noilta poij-jiilta, ne on tuala pirtin pualel-la, Juha 'SaJIl<O. Ja ravotti si ov-vee ja huusi, että tulkais pcij-jaat tänne. Lanti ilmesty ensim-mäisenä ovelle ja Oskari toise-na. Enempää ei tarvittukka, kujätkille tuli kiiru ulko-ovelle.

Juhan poijjaat Lantd ja Os-kari oli käymäsä Hämmeenlin-nasa ostoksilla. Tottakai hei olivähän naukkailleekki. Lanti olikaupasa sisällä ja Oskari toikka-roitti karulla. Tuli sihen kakspolisia, jokka sano, että ny men-nään kamarille. Oskari sano, et-tä varrokkai ny sen aikaa ku toipoika tullee kaupasta, että näk-kee, mihin mua viärään. Lantituli ja ihmetteli, että eiks sullao parempaa tehtävää ku pittäänoita polisej a pystysä, kottiihanmeitin !pi,ti lähtemän. Ja ku Lan-tikin rupes vähän kookastavarttaas kohentelleen, polisitkatto viisaammaks irrottaa ot-tees ja lähtee omille teillees.

- ÄijäIän Juha saatto hyvin-ki olla poikaas Lantin veronenvoimamiäs, jollei viälä vahvem-piki. Ennenaikaan koiteltiin voi-mia muun muasa väkikapulaavetämällä. Kylän vahvimmatm.iähet oli okol]{k,oontunrueeÄi(jä-Iän 'Pi1r·ttiin.Ja Lanti, j oka ei viäläollu kasvanu täyteen mittaas,voitti jokkaisen. Sillon toiset ru-

32

pes pennään, että isä-Juhakiruppeis ottaan mittaa poijjaas-taas. Viimen Juha suastu ja kis-kasi Lantin persuksen ylös. Täntehtyaäs hän sano, että kyllä sus-ta miäs voi tulla, ku jo noinkovvaa jaksot vastaan panna.

- Mutta vahva rmas oli en-nenaikaan ollu Punkalaitumel-laki, ihan syntymäpitäjäni Ur-jalan rajalla, jatkoi Leppänen.Isäni hänestä kertoo Miästä sa-nottiin Leppätöllin Matiks. Mat-ti oli mahrottoman suuri ja vah-va miäs, mutta niin arka, ettäpelkäs ämmiäki. Kerran ku hänoli äestämäsä naapuri tuli pyy-tämään hevosta lainaks, ettäpääsis myllyyn. Ja hyväluanto-nen Matti anto. Matin isä tulikattoon, kuinka tyä luanas jaihmetteli, mihin hevonen on [ou-tunu. Matti selliitti ja sano si,että kyllä tää ilman hevostakikäy. Hän veti itte piikkiäestä jaainaki yhtä hyvvää vauhtia kutöllin hevonen. Isällä ei ollu si-hen mittään sanomista.

Tällaisia ja paljon muuta Jal-

mari Leppänen meille kertoiliviihtyisän tarinatuokiomme kes-täessä. Niinpä kerrottakoon jo-takin kertojastakin.

Kuten edellä tuli mainittua,Jalmari Leppänen on syntynytUrjalassa muonamiehen poikana.TääJ.tä hän hakeutui rengiksiTammelan Kydön Hannulaan v.1919. Sieltä hän siirtyi v. 1923työhön Forssa-yhtiön sahalle, jatäältä hän muutamaa vuottamyöhemmin pääsi työhön aliteh-taalle eli viimeistämöön, missäsitten työskenteli eläkkeelle siir-tymiseensä saakka.

Alitehtaaltakin Leppäsellä olimukavia muistelmia. 'I'allete-taanpa tähän muutamia vanhojanimiä, jotka ovat häipymässänykypolven tietoisuudesta, Esim.painohuone oli rykkäci ja paino-kone rykkikone. Nukkaamo oliruukkari tai evesseeri, hyöryttä-mö oli j öösi, valkaisu leikari, pe-sula nälkälä jne.

Tarinaa Alitehtaan työnteki-jöistä Leppäsellä olisi r iibtäriytmiten paljon tahansa, mutta nii-hin voimme palata myöhemmin.

E.V.

Forssan Lehti 13. 11. 109073

90 vuotta kovaa elämänkoulua

Monet kovat on kokenutTammelan Letkulla tänään90 vuotta täyttävä vanha-isäntä Heikki Tuo m o l a.Miehen elämä on ollut an-

karaa raadantaa lapsestavanhuuden kynnyksellesaakka, mutta siitä huoli-matta hän on ehtinyt jakyennyt antamaan ansiok-

kaan panoksen Tammelanyhteiskunnallisille toimin-noille. Hän on joutunut kär-simään nälkää, hänen elä-määnsä on varjostanutkuolemantuomion uhka jahän on joutunut venyttä-mään voimansa viimeiseenpisaraan saakka, mutta tä-mä ei ole pystynyt miestälannistamaan. Yhä vielävaari on henkisesti virkeä,eikä askelkaari ole pahointöksäh televä.Heikki Tuomola viettää vaa-

rinpäiviään poikansa ja miniän-sä luona Letkun kylän korpikul-milla Salkolantien varrella, ti-lalla, jonka hän yhdessä poikan-sa kanssa on raivannut suostaja karusta kannikosta. Muttaannetaan miehen itse kertoa.

Häätö torpasta- Minä olen syntynyt Tam-

melan Patamolla, jossa isamasui torppaa. Mutta minä olinvasta vuoden ikäinen, kun hänjoutui sieltä lähtemään. Talossavaihtui isäntä ja hän antoi hää-dön. Torpasta oli kylläkin tehtyoikein kontrahti, mutta isäni olilyönyt laimin sen vahvistamisenja täten se oli pätemätön. Niinmuutimme Letkun kyläpään Iie-peille, jonne isäni rakensi pie-nen mökin ja elätti sitten per-hettään talollisille uutta peltoakuokkien, ojia luoden ja metsä-töitä tehden.

Vanhemmillani oli monta las-ta, mutta ensimmäiset kuolivat

33

Isoonrokkoon jo ennen kuin mi-nä olin syntynytkään. Viisi poi-kaa ja yksi tyttö meitä jäi eloon.Ja jokaisen oli tartuttava työhönkohta kun kynnelle kykeni. Jokuuden vuoden ikäisenä minäpaimensin läheisen talon karjaaja 12-vuotiaana menin Perkiöntorppaan pikkurengiksi. Sieltäkävin rippikoulun, enkä sittenpaljon muita kouluja ole käy-nytkään, vain neljä kuukauttakiertokoulua. Vaikka kiertokou-luun mennessäni olin vasta täyt-tänyt seitsemän vuotta, osasin jolukea, kun olin kuunnellut van-hempien veljieni Lavaalua, Kier-tokoulussa sain sdJtlt,ellllkiJrjlodJtUls-taidon aikeet.

Kovaa raadantaaRipiltä päästyäni pääsin »isok-

sirengiksi», jolloin minut kelpuu-tettiin jo oikein taksvärkkimkin.Mutta kolmen vuoden kuluttuapanin jalkani oman pöydän alle,toisin sanoen rupesin tekemäänmetsä- ym. urakkatöitä. Veljel-läni oli hevonen ja souvailin hä-nen kanssaan. Monet vuodet sa-hailin valtion rautateille lank-kuja käsisahalla. Se oli raskastapuuhaa, mutta siitä hankkienemmän ja säästyi jalkavaivoil-ta, ei näet ollut paksussa lumes-sa metsässä tarpominenkaanhelppoa. Sain sitten Letkultaasuntotilan, jonne perheeni pe-rustin. Pinta-alaa oli vain heh-taari, johon sitten myöhemminannettiin toinen mokoma lisää.Perunamaata sille lähinnä rai-vasin ja vähän muutakin peltoa.Valtion mailla sain laiduntaa vä-häistä karjaani nimellistä vuok-

34

raa vastaan. Tuossa tilkussa oliniinkuin elämisen perusturva,Joskin raha-ansio oli hankittavametsätöillä.

Kolkkoja aikojaJo v. 1916 säädettiin laki, jon-

ka mukaan valtion mailta myön-nettiin asutustiloja. Piirin met-sänhoitaja Bök kehotti minua-kin sellaista hakemaan ja niintulin sitten tehneeksikin. Kaik-ki paperit olivat jo kunnossa jaalue erotettukin, mutta hankehautautui kansalaissodan mels-keisiin. Nuo ajat olivat minunkinelämäni kolkoimpia.

Jo nuorukaisena liityin työ-väenliikkeeseen. Olin perusta-massa näille korpikulmille työ-väenyhdistyksiä ja pidin puheitaniiden kokouksissa. Mutta kapi-nahanketta en hyväksynyt, sitävastustin jyrkästi. Letkullakinoli jonkinlainen punakaartin esi-kunta ja saivat minutkin siihenmukaan. Mutta sotatoimiin enlähtenyt, vaikka uhalla vaativat.Ja kovin olin pahoillani, kunmukaan pakotettiin jopa muku-loitakin. Mutta tottakai minäkinjouduin mellakan päätyttyä ti-lille. Forssaan vietiin ja sielläkuulusteltiin moneen otteeseen.Pidätettyjä oli paljon ja pidä-tyspaikkoina olivat VPK:n talo,työväentalo ja tehdasyhtiön puu-villamakasiini. Alkukuuluste-luissa karsittiin ne, jotka tuo-mittiin vietäväksi »mäkeen». Pi-dätyspaikoissa oli ahdasta, silläniissä oli muitakin kuin forssa-laisia ja tammelalaisia, melkoi-nen määrä mm. Turun seuduilta.Muuan forssalainen tuomari,

jonka nimeä en muista, katsoi,että minut oli syytä toistaiseksivapauttaa. Mutta jo parin viikonkuluttua minut pidätettiin uu-delleen ja lähetettiin Kalevan-kankaan hatariin parakkeihinTampereelle. Minua vastaan olinostettu uusia syytteitä, muttamuusta minua ei kuitenkaansyytetty kuin maan- ja valtion-petoksesta. Korostettiin, ettävaikka en kapinaan enkä laitto-muuksiin ollutkaan osallistunut,olin ollut niihin yllyttämässä.Myönsin, että olin kaiken aikaapitänyt tarpeellisena, että työ-väestökin saisi osallistua tämänmaan kehittämiseen, mutta aseel-lista toimintaa ja muutakin vä-kivaltaisuutta olin vastustanut.Siitä huolimatta minut tuomit-tiin kuudeksi vuodeksi kuritus-huoneeseen ja olemaan 12 vuot-ta vailla kansalaisoikeuksia.

Se oli kolkko hetki. Parakit,joihin meidät oli sijoitettu, oli-vat venäläisten rakentamia lau-takojuj a, nekin Tampereen val-lojtuksessa rikkiamrnutauja. Pa-lelimme ja kärsimme nälkää. Sit-ten tuli tieto, että alle 3 - 4vuoden tuomion saaneet armah-det aan. Meidän pidemmän tuo-mion saaneiden asia otettiin jon-kin aj an kuluttua uudelleen tut-kittavaksi ja tutkiva tuomari,muistaakseni nimeltään Launea,katsoi että meidät olisi vapautet-tava. Mutta mitään ei tapahtu-nut. Kunnes eräs forssalainen ni-meltään Pakkanen tuli katso-maan poikaansa ja pyysi siihenasianomaista lupaa. Hänelle sa-nottiin, että poika on vapautet-tu jo kaksi viikkoa sitten.

Ihanin joulu

- Vaan kun ei ole, hän käve-lee tuolla piikkilanka-aidan ta-kana, penäsi Pakkanen. - Nonyt se sitten tapahtuu, sillä kaik-ki myös 6 vuoden tuomion saa-neet vapautetaan, hänelle sanot-tiin. Meidät lähetettiin vankienrakentamaan saunaan, jossamyös rapsrttdin enimmält täitpois. Ja seuraavana aamuna pää-simme matkaan. Se oli joulu-aaton aamu. Jouluyönä pääsinkotiin viimeisillä voim illani lop-pumatkan tukkoista taivaltahoipparoituani. - Eikä sen ve-roista joulua minulla ole ollutennen eikä jälkeen, Tuomelamainitsi tuon jouluyön muistonliikuötamana.

- Elämä jatkui sitten entiseentapaan. Viime sotien jälkeen tulitiedoitus, että asutustilavarauk-seni oli edelleen voimassa. Epä,röin kovasti, sillä olin jo vanhamies. Ja niin epäröi poikandkin,mutta sanoi lopuksi, että ota tilanimiisi, tulen mukaan ehdolla,että luovutat sen minulle kohtakun se on mahdollista. Niin sit-ten tehtiin.

Ankarasti arvelutti

Näin puolestaan kertoi HeikkiTuomolan poika Ilmari.

- Kun metsätyökaverini kans-sa katselin kannokkoa, johon ti-lan rakennukset piti sijoittaa, jasuota, josta pellot tuli raivata,kaveri sanoi, että ennen menisinhirteen kuin ryhtyisin tuollai-seen paikkaan kotiani perusta-maan. Ja samaa mieltä olivatmonet muutkin. Kerran jo lu-

35

pamme peruistettiinkin, koskaKarj alasta siirtyneille oli annet-tava etuosto-oikeus, Moni kävikatsomassa, mutta kenellekäänei kelvannut. - Miten ihmeessätänne, karuun korpeen kauaksiihmisistä, he sanoivat. Ja kui-tenkin heille olisi valtion toimes-ta raivattu tietty ala valmistapeltoa. Kun olin perheetön mies,otin haasteen vastaan ja yhdessäsitten isän kanssa tuon suon pel-loksi kuokimme. Mutta ei tämätila perhettä elätä, metsä ym.töistä pääasiallinen toimeentuloon ansaittava, Ilmari Tuomolatotesi.

Mutta vielä muutama sanaHeikki Tuomolasta. Hän on osal-listunut vuosikymmenten ajanTammelan kunnan toiminto-ihin.Kunilamslautakuntaan (kunnan-hallitukseen) hänet valittiin en-simmäisen kerran jo v. 1912 jakunnanvaltuuston jäsenenä hänoli yhtäjaksoisesti 35 vuotta elivuoteen 1960 saakka. Lisäksi hänon kuulunut moniin lauta- jajohtokuntiin sekä kuntainliitto-jen edustajistoihin. Ja kun aja-tellaan, että miehelle on kerty-nyt matkaa kirkonkylään paripeninkulmaa, joka on ollut tai-tettava polkupyörällä tai hiihtä-mällä, pyryssä ja pakkasessa, hä-neltä on vaadittu uskomatontasitkeyttä ja altista mieltä. Kai-ken työnsä perustana Tuomolaon pitänyt vähäosaisten asemanhelpottamista, Siihen hänellä olimahdollisuuksia nimenomaan so,siaalilau takunnan puheenj ohta-jana ja jäsenenä. Nostamme hat,tuamme Tuomolalle. E. V.

Forssan Lehti 6. 10. 1972