Kriisejä ja vaurautta -Näkökulmia öljyn taloushistoriaan

Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa

1

Aada-Maija Hakakoski

Ilmari Luna

Petra Niskanen

Liisa O'Reardon

Kriisejä ja vaurautta

-Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja

Kuwaitissa

YK-211 | 15.1.-4.3.2018


2

Sisällysluettelo

Johdanto ............................................................................................................................ 3

Norja, öljy ja instituutiot .................................................................................................... 5

Kriiseistä vaurauteen vai kriiseistä kriiseihin? Norja, ympäristö ja öljyn tulevaisuus ......... 13

Kuwait ja Persianlahden sota ........................................................................................... 22

Kuwait ja resurssikirous ................................................................................................... 28

Johtopäätökset ................................................................................................................ 35


3

Johdanto

Öljyn hinnan vaihtelulla on ollut monimuotoisia vaikutuksia valtioiden ja

ylikansallisten yhtiöiden talouksiin. Öljy on yhdistetty myös monien kriisien syntyyn

ja sen vuoksi on syttynyt jopa sotia. Tutkielmassamme tarkastelemme öljyn

vaikutusta Kuwaitin ja Norjan yhteiskuntiin, ja teemme katsauksen muun muassa

Persianlahden sotaan ja 1970-luvun öljykriisiin. Lisäksi tutkimme resurssikirousta

Kuwaitissa ja Norjassa ja instituutioiden merkitystä resurssikirouksessa.

Tulemme tarkastelemaan öljyn taloushistoriaa ja merkitystä valtioille pitkällä

aikavälillä, sekä öljynporaukseen liittyviä vastuukysymyksiä liittyen

ilmastonmuutokseen, kestävään kehitykseen ja tulojen epätasaiseen

jakautumiseen.

Teknologian kehitys on luonut vaihtoehtoisia ja ympäristöystävällisempiä tapoja

tuottaa energiaa. Kun öljyn poraus aloitetaan jollain alueella, joudutaan usein

tilanteeseen, jota kutsutaan resurssikiroukseksi. Tällä alueella ei "voi" tuottaa enää

muuta kuin öljyä. Jos öljyn tuottaminen kielletään tai se tulee alenneen hinnan

vuoksi kannattamattomaksi, vaikuttaa se radikaalisti kyseisen alueen talouteen.

Tämä haitta osuu eniten paikallisiin asukkaisiin, eikä välttämättä niinkään

kansallisiin tai kansainvälisiin yhtiöihin, jotka voivat halutessaan vaihtaa

aluevaltaustaan. Tulemme esittelemään öljymarkkinoiden vaikutuksia erityisesti

kansallisesti.

Esittelemme norjalaisen ja kuwaitilaisen öljyntuotannon mallin. Tulemme esittämään

eri näkökulmia siihen, miten valtiot ovat öljyntuotannon tulot käyttäneet ja miten niitä

pyritään hallinnoimaan.

Kuwaitin emiirikunnasta löydettiin ensimmäisen kerran öljyä 1938, mutta vasta

kehittynyt öljynjalostusteollisuus toisen maailmansodan jälkeen sai maan

vaurastumaan. Kuwait itsenäistyi vuonna 1961, ja sen nykyisestä asukasmäärästä,


4

yli neljästä miljoonasta yli puolet on siirtotyöläisiä ja siirtolaisia. Kuwait on aavikkoa,

eikä siellä öljyteollisuuden lisäksi ole luonnollisia resursseja eli sen talous on

käytännössä täysin riippuvainen öljytuloista. Öljyntuotanto muodostaakin noin

puolet maan bruttokansantuotteesta ja 95% viennistä sekä valtion tuloista. Kuten

Norjasta, myös Kuwaitista löytyy öljyvaroilla perustettu rahasto. Kuwaitin

öljymäärien on arvioitu olevan n. 9% koko maailman tunnetuista öljyvarannoista,

Norjan hallussa taas on alle prosentti.

Norjan vaurastuminen on hyvin sidoksissa 70-luvulla alkaneeseen Pohjanmeren

öljynpumppaukseen. Öljyn viennin osuus Norjan viennistä on noin 40% ja

bruttokansantulosta noin neljäsosa. Öljytuloja on käytetty hyvinvointivaltion

rakentamiseen ja kehittämiseen, ja Norja onkin vahvojen instituutioiden avulla

onnistunut välttämään resurssikirouksen. Tutkimuksessamme painotamme

instituutioiden ja politiikan merkitystä öljytaloudelle ja sen toimivuudelle.


5

Norja, öljy ja instituutiot

Aada-Maija Hakakoski

Tässä tekstissä tarkastelen Norjan öljytalouden kehittymistä ja kartoitan vahvaan

taloudelliseen kehitykseen johtaneita tekijöitä. Ainoastaan öljy ei tehnyt Norjasta

talousjättiä, jonka bruttokansantuote asukasta kohden on ylittänyt 90-luvulta asti

niin Yhdysvallat kuin Ruotsin (Maailmanpankki), vaan merkittävänä osatekijänä

ovat olleet muun muassa myös norjalaiset instituutiot ja sijainti EU:n kyljessä.

Hyvinvointivaltio Norjassa

Norja on jo keskiajalta lähtien ollut merkittävä osa eurooppalaisia kauppamarkkinoita

esimerkiksi osana hansaliittoa. Norja teollistui varsin myöhään - vasta 1800-luvulla

– ja saavutti vuonna 1990 saman bruttokansantuotteen kuin Kuwaitilla oli ollut

vuonna 2016 (Countryeconomy.com). Norja on kuitenkin onnistunut kasvattamaan

talouttaan varsin nopeasti vahvojen instituutioiden ja järkevän talouspolitiikan avulla.

Myöhäinen teollistuminen ja aikainen demokratian vahvistaminen olivatkin

avainasemassa Norjan nostamisessa talouden huippumaaksi.

Nykyään Norja on parlamentaarinen ja perustuslaillinen monarkia, jota voisi

luonnehtia Suomen tavoin pohjoismaiseksi sosiaalidemokraattiseksi

hyvinvointivaltioksi. Norjan väkiluku oli vuonna 2016 noin 5,2 miljoonaa, eli hieman

Suomea pienempi. Norja itsenäistyi vuonna 1905, ja on nykyään inhimillisellä

kehitysindeksillä mitattuna maailman ykkönen (UNDP), ja on maailman kärkijoukkoa

esimerkiksi sukupuolten tasa-arvossa, terveydessä ja kouluttautuneisuudessa.

Tulonjako on Norjassa varsin tasaista; Norjan ginikerroin on 25 (Tilastokeskus).

Norja kuuluu muun muassa Euroopan talousalueeseen ja on näin mukana EU:n

yhteismarkkinoilla ilman Unionin asettamia jäsenvelvollisuuksia ja –etuja. Lisäksi

Norja on aktiivisesti mukana erilaisissa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ja –

sopimuksissa ja kohdentaa keskimäärin 1%:n bruttokansantuotteestaan ulkomaille


6

suuntautuvaan taloudelliseen avustukseen. Kolmasosa avustuksesta kulkeutuu

YK:n kautta (Oksan Bayulgen 2010).

Vuonna 1945 kaikki norjalaiset puolueet aloittivat yhteisen poliittisen ohjelman,

jonka tavoite oli "taata kaikille oikeus työllisyyteen, vakiinnuttaa ei-keskitetyt ja

helposti tavoitettavat terveyspalvelut kaikille kansalaisille, taata hyvä ja laadukas

ruoka ja muu kulutustavara, perustaa kaikille laadukkaita ja sopivia asuinalueita, ja

suoda kaikille kunnollinen koulutus" (Frode F. Jacobsen & Tone Elin Mekki 2011,

kirjoittajan suomennos). Norjan kansalaisille kuuluu muun muassa ilmainen julkinen

koulutus - myös yliopistokoulutus, joskin maksettavaksi kertyy pieni lukukausimaksu

(Studyonnorway.no) -, terveydenhuolto, työttömyysavustus ja eläke (Frode F.

Jacobsen & Tone Elin Mekki 2011). Vuonna 2016 neljäsosa Norjan 70 911 757

USD:n arvoisesta bruttokansantuotteesta kului valtion sosiaalimenoihin.

Varsin suuresta bruttokansantuotteesta huolimatta Norjan valtiolla on valtava määrä

velkaa; vuonna 2011 velkaa oli 29,0% bruttokansantuotteesta, eli velan määrä oli

suurempi kuin sosiaalikuluihin käytetyt rahat. Tosin, samana vuonna Suomen velka

suhteessa bruttokansantuotteeseen oli 63,1% (Eurostat), joten kovin vakavaksi

Norjan tilannetta ei voi luonnehtia. Vuonna 2016 Norjan velan suuruus oli 126,62

miljardia USD (Statista.com: National debt of Norway). Toisaalta Norjan työttömyys

ei ole koko 2000-luvun aikana ylittänyt viittä prosenttiyksikköä, ja korkea työllisyys

kompensoikin väestön huoltosuhdetta (Tilastokeskus).

Öljytalouden kehitys

Norjan taloudellinen kasvu alkoi muun muassa kalastuksesta, metalliteollisuudesta

ja vesivoimasta. Tänäkin päivänä kalastus, kalankasvatus ja metalliteollisuus ovat

yhä tärkeitä ja tuottavia aloja Norjassa, ja Norja onkin EU:n tärkein alumiinintuoja ja

seitsemänneksi tärkein kauppakumppani (Euroopan komissio). 1960-luvulla

kuvioihin ilmestyi öljy; Irlannin öljylöydökset innoittivat sijoittajia tutkimaan myös

Norjan tarjoamia luonnonvaroja. Ulkomaiset yhtiöt ostivat Norjan valtiolta lisenssejä

öljyn - ja maakaasun - etsimiseen ja poraamiseen määrätyiksi ajanjaksoiksi. Vuonna

1965 valtio myönsi ensimmäiset lisenssit, ja ulkomaisen omistuksen osuus


7

öljykentistä oli 91%. Kuitenkin vuonna 2001 ulkomaisilla yrityksillä oli lisenssi vain

noin 20%:iin öljylähteistä (Oksan Bayulgen 2010). 1970-1990-luvuilla öljyn

etsimiseen ja tuotantoon investoitiin 200 miljardia USD (Oksan Bayulgen 2010).

Vuonna 1963 – ennen ensimmäisten lisenssien myöntämistä - Norja julisti itselleen

suvereniteetin Pohjanmeren maajalustalle (Oksan Bayulgen 2010). Öljyä löydettiin

ensimmäisen kerran Pohjanmereltä vuonna 1969 (Samfunnskunnskap.no).

Talouden kasvaessa öljyteollisuuden kehittymisen myötä valtion ei enää tarvinnut

myöntyä kaikkiin lisenssipyyntöihin (Oksan Bayulgen 2010). 1970-luvulla Norjan

valtio otti käyttöönsä uuden strategian, jonka myötä se systemaattisesti asteittain

kansallisti ja "norjalaisti" öljyteollisuuttaan. Vuonna 1971 Norjan hallituksen

teollisuuskomitea ehdotti hallitukselle valtion omistaman öljy-yhtiön perustamista.

Vuonna 1972 öljy-yhtiöille myönnettyjä toimilupajaksoja lyhennettiin; aiemmasta 90

vuoden lisenssistä siirryttiin 36 vuoden malliin. Teollisuuskomitea myös julisti

"kymmenen öljykäskyä", jotka ohjeistivat muun muassa muun taloudellisen

toiminnan ja ympäristön huomioimiseen. Lainsäädäntö kehittyi myös esimerkiksi

öljynporausturvallisuuden osalta. Nykyään useat ministeriöt ja muut valtion poliittiset

toimijat ovat vastuussa öljyteollisuuden turvallisuudesta, infrastruktuurista,

verotuksesta ja ympäristöystävällisyydestä.

Norjan valtio kehitti muun lainsäädännön ohella myös öljyteollisuutta koskevaa

verotustaan. 1970-luvulle mennessä siirryttiin liian korkeiden verojen pelosta

aluemaksujen, verojen ja rojaltien karhuamiseen. 2000-luvulla öljy on kattanut noin

neljäsosan Norjan bruttokansantuloista ja on ylivoimaisesti maan tärkein yksittäinen

vientituote - öljyn osuus viennistä oli 39% vuonna 2017 (Norskpetroleum.no:

Government revenues). Norjan valtio kerää noin 90% öljyteollisuuden tuottamista

voitoista erilaisten verojen ja omistusosuuksien kautta (Frode F. Jacobsen & Tone

Elin Mekki 2011). Norjan ensimmäinen valtion omistama öljy-yhtiö Statoil perustettiin

vuonna 1972 (Norjan hallitus). Tällä hetkellä Statoil on vaikutusvaltaisin yritys Norjan

alueilla, ja sen osuus kokonaistuotannosta on 60%. Statoil on listattuna New Yorkin

ja Oslon pörsseissä. 67% Statoilin omistuksesta kuuluu yhä Norjan valtiolle. Statoil

operoi noin 40 maassa. (Katarzyna Dospial-Borysiak 2017)


8

Valtion osallistuminen näkyy myös varsinaisen öljyteollisuuden ulkopuolella. Myös

öljyn - ja kaasun – kuljetukseen tarvittava infrastruktuuri on valtion hallinnoimaa,

itseasiassa valtiolla on monopoli kuljetusinfraan. Tullien sopivasta hinnasta,

kustannustehokkuudesta ja kapasiteetista vastaavat valtion viranomaiset.

(Katarzyna Dospial-Borysiak 2017) Lisäksi valtio omistaa vuonna 2001 perustetun

Gasscon, joka vastaa kaasun kuljetuksesta Eurooppaan.

Huolimatta valtion suuresta osallisuudesta öljyteollisuuteen Norja on nähty

houkuttelevana maana ulkomaisten sijoittajien ja yhtiöiden keskuudessa. 1970-

luvun öljykriisin aikaan ulkomaiset yhtiöt sijoittivat Norjaan strategisista syistä:

tarjonta oli vakaata eikä Norjalla ollut poliittisia intressejä öljyn hinnan

kohtuuttomaan nostamiseen. Lisäksi Norja on maantieteellisesti lähellä Euroopan

markkinoita. Öljyn poraaminen Norjassa on kuitenkin suhteellisen kallista –

verotuksen ja valtion osallisuuden lisäksi huonot sääolosuhteet ja Pohjanmerellä

operoimisen vaikeus vähentävät Norjan houkuttelevuutta ja kannattavuutta.

Öljytynnyrin hinta Lähi-idässä on keskimäärin 3-4 USD, kun taas Norjassa hinta on

kolminkertainen. (Oksan Bayulgen 2010)

Öljy, kansa ja eläkerahasto

Öljyteollisuuden vaikutus Norjan työllisyyteen on merkittävä. Jopa vuonna 2016,

jolloin öljyn hinta oli melko alhainen (Statista.com: Change in crude oil prices),

öljyteollisuus työllisti suoraan tai epäsuorasti noin 7% - karkeasti 185 000 henkilöä -

Norjan työntekijöistä (Norskpetroleum.no: Employment). Samana vuonna

teollisuussektorilla työskenteli noin 19% työtä tekevästä väestöstä, joten öljyn

voidaan ajatella kattavan teollisuudesta noin kolmannes. Suurin työllisyyssektori

Norjassa on palvelualat. (Statista.com: Employment by economic sector in Norway).

Öljyteollisuuden parissa työskentelevien määrä on kuitenkin laskenut 20% vuodesta

2013. Tämä vastaa noin 47 000 työntekijää (Norskpetroleum.no: Employment), joka

taasen käytännössä vastaa vaikkapa Lohjan asukaslukua.

1990-luvulla Norjan valtio päätti perustaa öljyrahaston varautuakseen aikaan, jolloin

öljytulot romahtavat, hallitakseen inflaatiota ja talouden ylikuumenemista ja


9

varautuakseen öljyn hinnan vaihteluihin. Ensimmäiseen viiteen vuoteen rahasto ei

saanut tuloja, sillä valtion oli maksettava öljyteollisuuden kasvattamisen vaatimia

investointilainoja takaisin. 2000-luvun alussa rahaston markkina-arvo lähes

kaksinkertaistui vuosittain (Ola Listhaug 2005). Rahastoon rahat tulevat muun

muassa öljyteollisuudesta maksetuista veroista, öljyn etsintään tarvittavista

lisenssimaksuista, sijoituksista ja Statoilin osingoista. Vuonna 2017 rahaston

varallisuus ylitti biljoonan USD rajan.

Rahaston varoja sijoitetaan tarkoin valittuihin yhtiöihin; Vaatimuksena on eettisyys

ja taloudellinen kannattavuus, joskin välillä sijoitukset tuottavat rahastolle tappiota³.

Rahaston varoja ei sijoiteta yhtiöihin, jotka ovat mukana aseteollisuudessa tai –

kaupassa, jotka aiheuttavat merkittäviä ympäristötuhoja tai jotka laiminlyövät

ihmisoikeuksia (Oksan Bayulgen 2010). Myöskään tupakkateollisuutta ei rahaston

varoilla tahdota tukea. Eettisyyttä valvoo eettinen neuvosto (Katarzyna Dospial-

Borysiak 2017) Viimeisin joulukuussa 2017 rahaston sijoituksista käyty keskustelu

koski Norjan keskuspankin ehdotusta myydä rahaston öljysijoitukset sijoitusten

epävakauden takia; olisi järkevämpää sijoittaa vakaampiin markkinoihin kuin öljyyn.

Kuten jo mainittu, yksi rahaston tarkoituksista on varautua aikaan ilma öljystä

saatavia tuloja. Valtiolla onkin linjaus, ettei rahastosta tulisi ottaa valtion käyttöön

enempää rahoja kuin sen sijoitukset sinä vuonna tuottavat. Kuitenkin vuonna 2016

valtio joutui ensimmäisen kerran ottamaan rahastosta enemmän varoja kuin sinne

kasaantui (Oksan Bayulgen 2010). Rahasto on haluttu etäännyttää valtion

poliittisesta toiminnasta ja rahaston hallinta siirrettiin vuonna 1999

rahoitusministeriöltä Norjan Keskuspankille (Oksan Bayulgen 2010). Norjan

Keskuspankki kuitenkin ohjaa rahaston toimintaa rahoitusministeriön ohjeiden

mukaan.

Resurssikirous?

Kukoistavasta öljyteollisuudesta huolimatta Norja vaikuttaa lähes täysin

sivuuttaneen hollannintaudin ja resurssikirouksen. Esimerkiksi E. R. Larsen on sitä

mieltä, että syynä resurssikiroukselta ja hollannintaudilta välttymiselle löytyy Norjan


10

instituutioista ja oikeanlaisesta politiikasta. Lisäksi hän mainitsee tietotaidon ja

teknologian kehittämisen, jotka ruokkivat toisiaan ja johtavat positiiviseen

taloudelliseen kierteeseen. Lisäksi, vaikka öljyteollisuus kasvoi nopeasti, luotto

pelkkään öljyyn ei kasvanut ja työvoiman siirtyminen öljyteollisuuteen oli maltillista.

Myöskään öljytulot eivät kasvaneet räjähdysmäisesti. Larsen mainitsee

artikkelissaan seitsemän keskeistä poliittista vaikuttajaa, jotka estivät kirouksen ja

taudin syntymisen. Näitä ovat esimerkiksi omien kansalaisten työllistäminen

öljyteollisuuteen ulkomaalaisten ammattilaisten sijaan - jonka mahdollistaa

hyvinvointivaltion kansalaisilleen tarjoama koulutus-, keskitetty palkkapolitiikka ja

öljyrahaston perustaminen. (Erling Røed Larsen 2004)

2000-luvulla rahaston varat ovat kasvaneet huimaavaa vauhtia, ja tämä on

herättänyt kansalaisissa lievää poliittista epäluottamusta; Kansan – ja joidenkin

puolueiden - keskuudessa toivotaan verojen alenemista ja enemmistö kansalaisista

toivoo valtion käyttävän enemmän öljyrahaston varoja. Lisäksi esimerkiksi

ympäristönsuojelulliset kysymykset jakavat vahvasti mielipiteitä. Poliittinen

tyytymättömyys voidaan ymmärtää lieväksi resurssikirouksen oireeksi (Ola Listhaug

2005). Politiikassa kuitenkin vallitsee vahva konsensus siitä, ettei varaston rahojen

käyttöä tule kasvattaa entisestään. Lisäksi luottamus demokratiaan ja poliitikkoihin

ovat yhä niin korkealla, että Norja voidaan nähdä sijoittajien kannalta todella

turvallisena maana.

On siis varsin selvää, että Norjan pohjoismainen yhteiskuntamalli, myöhäinen

teollistuminen ja vaurastuminen, vahva kansallista etua tavoitteleva öljypolitiikka ja

demokratian tehokas toteutuminen ovat olleet avainasemassa öljyteollisuuden

kukoistuksessa Norjassa. Instituutiot eivät kuitenkaan yksin ole vastuussa

taloudellisesta noususta, vaan oma merkityksensä on myös Norjan luonnollisilla

resursseilla ja maantieteellisellä ja geopoliittisella sijainnilla.


11

Lähteet

- Countryeconomy.com: Country Comparison Kuwait vs Norway, luettu 14.2.2018

(https://countryeconomy.com/countries/compare/kuwait/norway?sector=GDP+at+market+prices&sc=XE33#tbl)

- Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma Undp.org: Norjan maaprofiili, luettu 14.2.2018

(http://hdr.undp.org/en/countries/profiles/NOR)

- Tilastokeskus: 4.1 Suomen tuloerot kansainvälisessä vertailussa, luettu 22.2.2018

(https://tilastokeskus.fi/til/tjt/2008/tjt_2008_2010-05-20_kat_004_fi.html)

- Oksan Bayulgen 2010 Foreing Investment and Political Regimes: The Oil Sector in

Azerbaijan, Russia, and Norway. 7: Norway: Icon of stability

- Frode F. Jacobsen & Tone Elin Mekki 2011 Health and the changing welfare state in

Norway: A Focus on Municipal Health Care for Elderly Sick

- Study in Norway: Tuition, luettu 14.2.2018 (https://www.studyinnorway.no/study-in-

norway/tuition)

- Statista.com: Norway: National debt from 2012 to 2022 (in billion U.S. dollars), luettu

14.2.2018 (https://www.statista.com/statistics/531839/national-debt-of-norway/)

- Tilastokeskus: "Huoltosuhteessa suuret alueelliset erot", luettu 14.2.2018 (http://www.stat.fi/uutinen/huoltosuhteessa-suuret-alueelliset-erot)

- Euroopan komissio: Norway's trade policy, luettu 14.2.2018

(http://ec.europa.eu/trade/policy/countries-and-regions/countries/norway/)

- Samfunnskunnskap.no: Brief history of Norway, luettu 14.2.2018 (http://www.samfunnskunnskap.no/?page_id=815&lang=en)

- Norsk Petroleum: The government's revenues, luettu 14.2.2018

(http://www.norskpetroleum.no/en/economy/governments-revenues/)

- Norjan hallituksen sivut: Norway's oil history in 5 minutes, luettu 14.2.2018 (https://www.regjeringen.no/en/topics/energy/oil-and-gas/norways-oil-history-in-5-

minutes/id440538/)

- Katarzyna Dospial-Borysiak 2017 Model of State Management of Petroleum Sector - Case

of Norway. International Studies Interdisciplinary Political and Cultural Journal Vol. 20, No.

1/2017 97–112

- Statista.com: Average annual OPEC crude oil price from 1960 to 2018 (in U.S. dollars per barrel), luettu 14.2.2018 (https://www.statista.com/statistics/262858/change-in-opec-crude-

oil-prices-since-1960/)

- Norsk Petroleum: Employment in the petroleum indusry, luettu 14.2.2018

(http://www.stat.fi/uutinen/huoltosuhteessa-suuret-alueelliset-erot)


12

- Statista.com: Norway: Distribution of employment by economic sector from 2006 to 2016, luettu 14.2.2018 (https://www.statista.com/statistics/327388/employment-by-economic-

sector-in-norway/)

- Ola Listhaug 2005 Oil wealth dissatisfaction and political trust in Norway: A resource

curse?, Western European Politics, 28:4, 834-851

- Erling Røed Larsen 2004 Escaping the Resource Curse and the Dutch Disease? When and Why Norway Caught up with and Forged ahead of Its Neighbors. Discussion Papers No.

377, May 2004 Statistics Norway, Research Department


13

Kriiseistä vaurauteen vai kriiseistä kriiseihin? Norja, ympäristö ja öljyn tulevaisuus Liisa O'Reardon

Artikkelissa käsitellään Norjan tulevaisuusnäkymiä suhteessa öljyyn ja ympäristöön. Mietin öljyn käytön ja vihreiden arvojen ristiriitaa. Lopuksi nostetaan katse tulevaisuuteen ja mietitään mahdollisia tulevaisuuskuvia tieteen ja uusiutuvan energian kautta. Artikkelissa esitellään verkostoteoria ja sen vaihtoehtoinen tapa tutkia muutosta öljynkäytössä.

Öljyn löytäminen saattaa olla onnen sijasta kirous. Monille öljyvaltioille öljyn

löytäminen on aiheuttanut kasvavaa epätasa-arvoa ja korruptiota. Norja on ollut

näissä asioissa positiivinen poikkeus, kirjoittaa Helge Ryggvik artikkelissaan The

Norwegian Oil Experience: a toolbox for managing resourses (2010). Norja on hyvä

esimerkki siitä, kuinka öljystä saatavat tulot on käytetty yleiseen hyvään yksityisen

hyvän sijasta. Norjan mallia voisikin käyttää esimerkkinä muille valtioille. Norjan

kokemusta voi käyttää hyväksi myös muiden energialähteiden käytössä. (Ryggvig

2010, 2- 7)

Mutta mistä kaikki alkoi? 70-luvulla öljykriisi oli johtanut talouskriisiin ja öljyn hinnan

kasvuun. Norja löysi öljyä sopivaan aikaan vuonna 1969 ja aloitti öljybisneksen

vahvan demokratian pohjalle. Ennen 1970-lukua elettiin jo kriisien aikaa. Öljyllä

pyrittiin taloudellisiin ja poliittisiin hyötyihin. Opec muodostettiin. Öljyyn on sen

satavuotisen historian aikana liittynyt useita konflikteja. Öljy on armeijojen suurimpia

strategisia resursseja. Jos öljyntuotanto jälleen laskee, mutta kysyntä nousee, on

vaarana uusien konfliktien ja kriisien synty. Toisaalta, Norja on 2010-luvulla hyvin

eri tilanteessa kuin 1970-luvulla. Nyt heillä on suuri öljyn tuloista kerätty rahasto.

(Ryggvig 2010, 2-6.)


14

Norjan öljynkäytön tulevaisuusnäkymiä

Business Insider Nordic-lehdessä kysytään, mitä tapahtuu Norjan öljyrahastoille

ilman öljyä. (Malmberg 2017) Norja haluaa ottaa hyvinvointirahastojen varat pois

öljy- ja kaasurahastoista. Kirjoittaja väittää, että päätös ei ole ilmastovalinta, vaan

että Norja näkee öljyn hinnan laskevan mahdollisesti tulevaisuudessa ja suojautuu

toimilla taloudellisilta riskeiltä.

Ekonomisti Birol (The Guardian 2017) ei usko öljyntuotannon loppuvan pian, mutta

Norjan päätös vetää hyvinvointirahaston varat öljymarkkinoilta nostaa

öljyteollisuuden jatkumon keskusteluaiheeksi. Hänen johtamansa The International

Energy Agency ennustaa, että öljyn kysynnän kasvun laskevan seuraavien parin

vuosikymmenen ajan. Kuitenkin öljyä tarvitaan edelleen esimerkiksi rekkoihin ja

laivoihin. Kysymykseksi jää, miten Norjan päätös luopua öljyrahastoista niiden

riskialttiuden takia vaikuttaa markkinoihin ja muiden päätöksiin.

Tilastotiedon dosentti Helsingin yliopiston matematiikan ja tilastotiedon laitokselta,

Jukka Hoffrén (2006), ehdottaa artikkelissaan Öljyn aikakausi on pian ohi, että

vaihtoehtoisiin energiatuotantotapoihin kannattaisi panostaa, jotta siirtymä öljystä

uusiutuviin energialähteisiin olisi sujuvaa. Ihmisen elintapoja ei mikään ole

muuttanut niin paljon kuin öljy. Muutos on ollut nopea. Hoffrén esittelee

artikkelissaan Hubertin käyrän, jonka mukaan öljyntuotannon saavutettua

huippunsa, se kääntyy laskuun ja lopulta romahtaa. Järjestöt ovat vuonna 2006

arvioineet huipun osuvan 2010-luvulle. Eli aikaan jota nyt elämme. Minkälainen

muutos tulee, kun öljystä luovutaan? Yksi vaihtoehto on alkaa käyttää

biopolttoaineita. Siirtyminen biopolttoaineisiin voi tarvita yhteiskunnan tukea. Myös

energiatehokkuutta tulee parantaa. Kestävän yhteiskunnan tutkimiseen tulee saada

hallituksen tukea.

Tilastossa 1 (Statistics Norway 2017) nähdään, että öljyjalosteisten tuotteiden

myynnin huippu näyttää olleen vuonna 2014, jonka jälkeen myynti on kääntynyt

laskuun.


15

Öljyn ja vihreiden arvojen ristiriita

Ihmisen aiheuttamat kasvihuonekaasut tulevat pääosin fossiilisten polttoaineiden,

kuten öljyn, kivihiilen ja maakaasun, poltosta. Kasvihuonekaasuista merkittävin on

hiilidioksidi. Arvioiden mukaan hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä 50 % vuoteen

2050 mennessä, jotta ilmaston lämpeneminen saadaan pidettyä alle 2

celsiusasteen. (Öljy ja Bio 2018)

Taulukosta 2 (Statistics Norway 2017) näkyy kasvihuonekaasujen määrän nousu.

The Economistin artikkelissa The rich cousin (2013), kirjoitetaan, että Norja eroaa

vauraudellaan muista Pohjoismaista. Norjan valtio omistaa öljy-yhtiöiden osakkeita.

Talousministeriö omistaa, ja keskuspankki ohjaa rahastoa. Samaan aikaan Norja

puhuu Pohjoismaiden yhteisten arvojen puolesta.

Kuitenkin Norja etsii edelleen öljyä yhä laajemmalta alueelta. Quirin Schiermeier

(Schiermeier 2012) kirjoittaa artikkelissaan The Great Arctic oil race begins Norjan

öljynetsinnöistä Arktisella alueella. Arktisella alueella on arvioitu olevan 90 miljoonan

barrelin verran öljyä pumpattavissa. Vihreät ryhmät ja monet tutkijat ovat kritisoineet

aikeita porata öljyä Arktisella alueella. Pelätään muun muassa sitä, että jos tapahtuu

onnettomuus, on öljyä vaikeaa siivota jäisellä alueella. Arktisen yhteistyön

konferenssissa Norja vakuutti, että heillä olisi kyllä tarvittaessa teknologia joka

hoitaisi tilanteen onnettomuuden sattuessa. 573:n tutkijan joukko kirjoitti avoimen

kirjeen Amerikan silloiselle presidentille, Barack Obamalle. Kirjeessä pyydettiin

tutkimaan ennen öljynporausta, mitkä olisivat öljynporauksen vaikutukset

ympäristölle ja ekosysteemille. Kansainvälisen öljy- ja kaasuyhdistyksen johtaja

Joseph Mullin vakuutti, että öljynporaus tehdään ympäristöystävällisesti, ja päättivät

käyttää 20 miljoonaa dollaria tämän varmistamiseen.

Arktisten alueiden konferenssi on muodostettu alustaksi, jossa voidaan käydä

rauhallista keskustelua Arktisen alueen käytöstä. Tavoitteena on meren kestävyys.

Halutaan myös turvata kestävä taloudellinen toiminta alueella. Vuonna 2018

tärkeimpiä osa-alueita on Arktisen alueen tila, Teknologia ja yhteydet, Arktiset


16

yhteisöt ja talouden kehittyminen, terveet ja tuottavat meret, teollisuus ja ympäristö.

(Arctic frontiers 2018.)

Tulevaisuuden energiaa?

Norja on sijoittanut osan rahastonsa rahoista uusiutuvien energialähteiden yhtiöihin.

Pääministeri Erna Sollberg on sanonut, että rahastosta sijoitetaan tulevaisuudessa

enemmän kestäviin ratkaisuihin. ”Hallitus ottaa ympäristöongelmat erittäin

tosissaan, mutta meidän täytyy katsoa tarkasti, miten voimme investoida kestäviin

yhtiöihin rahaston kautta.” (TCE 2014.)

Yhdistyneet kansakunnat kokoontuivat Pariisin ympäristökokouksessa ja

allekirjoittivat sopimuksen, joka sitouttaa maat panostamaan uudenlaiseen

teknologiaan. (United Nations)

Paul Smaglig (2002, 4-5) kirjoittaa artikkelissaan Turning Oil into Science, että Norja

ei enää houkuttele tieteentekijöitä pelkästään kauniilla maisemilla, vaan panostaa

tieteeseen öljystä saatua rahaa. Koulutus- ja tutkimusministeri Kristin Clemet sanoo,

että heidän tulee panostaa hyviin tutkimusmahdollisuuksiin. OECD:n eli

Organisation for economic co-operation and development:in mukaan Norja käytti

vuonna 2002 tieteeseen rahaa alle keskiarvon, mikä on 2,2%. Öljyrahoilla

perustettiin tieteeseen keskittyvä sijoitusrahasto. Rahastossa oli vuonna 2002 1,6

biljoonaa dollaria ja se oli jo silloin kasvussa. Clemet toivoo tämän nostavan Norjan

kansainvälistä mainetta. Erityisesti tutkimus voisi kohdistua mereen ja energian ja

ympäristön suhteeseen. Ympäristötieteiden pohjalla on jo Norwegian Polar institute.

Muita tutkimusalueita ovat lääketiede ja terveys sekä tietoteknologia.

Kriisistä muutokseen? Håvard Haarstad ja Tarje I. Wanvik kirjoittavat artikkelissaan Garbonskapes and

beyond: Conseptuolizing the instability of oil Landskapes, että energiajärjestelmät

liitettään usein melko muuttumattomina yhteiskuntiin. Kirjoittajat ehdottavat, että

yhteiskunnan ja energiamuotojen suhde on nähty liian muuttumattomana ja tähän

liittyy vaarallinen tapa ajatella, ettei sitä voisikaan muuttaa. He käyttävät


17

kokousteoriaa (assemblage-theory) näyttääkseen epävakaita kohtia öljymaissa. He

esittelevät öljyn sosiaalista ja maantieteellistä kehystä osoittaakseen sen

mahdollisuudet muutokselle. (Haarstad etc 2016, 432)

Useimpien tutkijoiden mukaan olemme vielä riippuvaisia fossiilisista polttoaineista,

vaikka uusituvat energiamuodot kehittyvätkin kovaa vauhtia. Edes asetetut

tavoitteet päästöjen vähentämiseksi, erilaiset kampanjat tai öljyn hinnan vaihtelu ei

ole tähän vaikuttanut. Rakennettu ympäristö perustuu öljyn ja bensiinin käytölle.

Tämä ohjaa energiaan liittyvää käyttäytymistämme. Öljyllä on keskeinen osa

yhteiskuntaamme ja kulttuuriamme. Tämä näkyy bensa-asemina ja öljytunneleina.

Fossiilisten energialähteiden käyttö on uppoutunut yhteiskuntaamme. Auton

omistamisella on tietynlainen symbolinen merkitys. Muutos tapahtuu siis tunteiden

sosiaalisessa ja poliittisessa järjestelmässä. Kirjoittajat puhuvat petrokulttuurista

(petroculture). Puhutaan polkuriippuvuudesta. Silloin eivät yksinkertaiset ihmisen

tekemät interventiot ole vaikuttavia. Aivan kuin öljynkäyttö olisi kontrollimme

ulottumattomissa. Artikkelin kirjoittajat kritisoivat ajatusta muuttumattomuudesta.

Öljy on aiheuttanut yhteiskunnissa myös epävakautta ja epävarmuutta. (Haarstad

etc 2016, 432-433.)

Kirjoittajat puhuvat hiilidioksidimaisemista. Ne muodostuvat infrastruktuurista,

teknologioista, rakennetusta ympäristöstä ja sosiaalisista, kulttuurisista ja poliittisista

ulottuvuuksista. Kokousteoria ehdottaa, että hiilidioksidimaisemassa esitellyt osat

ovat kuitenkin vuorovaikutuksessaan myös muovautuvia eivätkä muutoksessa

kaada koko järjestelmää. Öljyä tutkittaessa täytyy ottaa huomioon globaalin

talouden epätasa-arvoisuus. Maiden sisäinen tutkinta ei siis vielä riitä. On hyvä

tutkia öljyyn liittyviä valtasuhteita. Joidenkin mielestä muutos on kiinni yhtiöiden

tahdista. Tässä ajassa muutokset tapahtuvat nopeasti myös teknologian

kehityksessä. Aurinkopaneelien tuotto on kasvanut vuodesta 1970 vuoteen 2013 2,6

gigawatista 177 gigawattiin vuodessa. Öljyn talous on herkkä muutoksille; sen hinta

vaihtelee ja geopoliittiset uhat ja terrorismi vaikuttavat siihen. (Haarstaad etc 2016,

434-438.)


18

Kokousteorian on kehittänyt Manuel de landa. Öljyn verkostossa on mukana useita

tekijöitä, ominaisuuksia, hallintomuotoja, instituutioita ja organisaatioita ja erilaiset

säädökset. Näitä yhdistää globaali öljyn infrastruktuuri. Osat ovat

vuorovaikutuksessa toisiinsa. (Haarstaad etc 2016, 440.) Tätä teoriaa käyttäen

voidaankin ajatella, että Norjan tulevaisuuteen vaikuttaa globaali öljyn

talousstruktuuri sekä oman maan hallintomuoto ja instituutio, organisaatiot. Muutos

elää näiden vuorovaikutuksesta. Yksi vaikuttava tekijä on öljy jakeluverkostot. Ne

ovat muutoksen uhan (tai mahdollisuuden) alla koko ajan kulkiessaan konflikti- ja

ympäristöherkkien alueiden läpi. (Haarstaad 2016, 444.) Yhteisöjen vastustus

vaikuttaa myös taloudellisiin mahdollisuuksiin. Mielenkiintoista on seurata kuinka

Norja muuttaa öljykäyttäytymistään ympäristöjärjestöjen ja kansalaisten

aktivoituessa.

Kysyin alussa kysymyksen: kriiseistä hyvinvointiin vai kriiseistä kriiseihin? Norja on

hyvä esimerkki öljyn tulojen jakamisesta demokraattisesti hyvinvointia tasaisesti

jakaen. Öljyn ympäristöseuraukset ovat kuitenkin osoittautuneet maapallon ja sen

asukkaiden hyvinvointia uhkaavaksi. Tulevaisuuden kysymys onkin, voidaanko

Norjan hyvää mallia käyttää muissa energiatuotantotavoissa? Mielenkiintoista on

seurata, aiotaanko verotuksella vaikuttaa energiamuodon valitsemiseen. Myös

Norjan öljyvauraudet ja talous perustuvat globaaleihin öljytalouteen ja öljyn jakelun

verkostoon. Niiden vuorovaikutuksessa piilee myös muutoksen mahdollisuus.

Norja aikoo panostaa ympäristötieteeseen. Erityinen kiinnostuksen alue ympäristö

ja energia. Voisiko näistä löytyä tietä tulevaisuuteen?


19

Annual sale of petroleum products, 1000 litres1

Product 2016

Change from last year, per cent

2015

2014

2013

2012

Total sales 8790684

-0,4 8827093

8995567

9279405

9635521

Motor gasoline 1154613

-1,9 1177111

1245866

1307255

1394801

Auto diesel, dutiable 3135197

4,7 2993494

2901274

2796794

2729695

Auto diesel, free of duty

920879

4,7 879721

858561

920622

865735

Marine gas oil and diesel

1336349

-9,5 1476506

1512646

1745412

1897385

Light heating oils 251765

2,7 245101

246747

342305

356894

Heating and lighting kerosene

36188

-0,9 36508

39000

55655

47023

Jet kerosene 1088179

-3,2 1123932

1170885

1097950

1082225

Heavy distillate and heavy fuel oil

114631

-17,8 139471

280371

397406

422958

Lubricant oils 57487

17,2 49065

58943

70951

67840

Other petroleum products

695396

-1,5 706184

681274

545055

770965

1Other products: LPG, NGL, aviation gasoline and bitumen

Source: Statistics Norway

Tilasto 1. Statistics Norway 2017


20

Emissions and sinks of greenhouse gases. Million tonnes CO2 equivalents

2016 Change in per cent

Since 1990

2015 - 2016

Emissions from Norwegian territory 53,3 3 -1,1 Oil and gas extraction 14,8 79,9 -1,9 Manufacturing industries and mining 11,7 -40,4 -1,8 Energy supply 1,7 304,8 -1,6 Heating in other industries and households

1,2 -56,3 1,6

Road traffic 9,9 27,8 -3,6 Aviation, navigation, fishing, motor equip. etc.

6,5 18,5 2,8

Agriculture 4,5 -5,4 0,7 Other 2,9 8,4 2,6 Net emissions from forest and land areas in Norway1

-24,3

-56,9 4,6

1Net emissions (emissions minus uptake) apply for the previous year. Source: NIBIO.

Source: Statistics Norway

Tilasto 2. Statistics Norway 2017.

Lähteet:

United Nations 2017: Framework Convention on climate change. Luettu 19.2.2018.

Statistics Norway 2018: Emissions to air of greenhouse gases. Million tonnes CO2 equivalents. Statistics Norway. Norja.

Öljy ja bio 2018: Päästöt ja ilmastonmuutos. Öljy ja Bio. Suomi. Luettu 19.2.2018.

Statistics Norway 2017: Sales of petroleum products. Statistics Norway. Norja. Luettu 19.2.2018.

Haarstadt, Håvard ja Wanvik I. Tarje 2016: Carbonscapes and beyond: Conceptualizing the instability of oil landscapes. Proggress in human geography. SAGE publications. 2017, Vol. 41(4) 432–450.

Smaglig, Paul 2002: Turning Oil into science Norway. Naturejobs. Macmillan magazines LTD. 2.5.2002. Luettu 10.2.2018.


21

TCE 2014: Norway oil fund going green. TCE 4.2014. Luettu 8.2.2018.

Arctic frontiers 2018: Connecting the arctic. Arctic frontiers. Norja. Luettu 8.2.2018.

Schiermeier, Quirin 2012: The great arctic oil race. Nature. Mcmillan Publicers. 21.2.2012. Luettu 8.2.2018.

The Economist 2013: The rich cousin. 2.2.2013. The Economist newspaper. Luettu 8.2.2018.

Ryggvig, Helge 2010: The Norwegian Oil Experience: A toolbox for managing resources? The Norwegian Oil Experience: A toolbox for managing resources? Researchgate.

Joakim Malmberg 2017: Norway’s trillion-dollar question: what happens to the oil fund without oil? Business insider Nordic. Bonnier business media Sweden. Luettu 31.1.2018.

The Guardian 2017: As Norway sells out of oil, suddenly fossil fuels are starting to look risky. The Guardian news and media. Luettu 31.1.2018

Jukka Hoffrén 2006: Öljyn aikakausi on pian ohi. Futura. Futurasociety. Helsinki. Luettu 1.2.2018


22

Kuwait ja Persianlahden sota Petra Niskanen

Käsittelen artikkelissani Kuwaitin talouden linkittymistä maan tärkeimpään

tulonlähteeseen, öljyyn, ja vuosien 1990-1991 Persianlahden sodan vaikutuksia sen

valtiontalouteen.

Kuwait

Kuwait on emiirikunta persianlahden pohjoisosassa, naapurimainaan Saudi-Arabia

ja Irak. Maasta löytyi öljyä 1938 ja toisen maailmansodan jälkeen

öljynjalostusteollisuus sai maan vaurastumaan. Öljytuloja käytettiin infrastruktuurin

kehittämiseen ja käyttöönottoon yksilöiden hyvinvoinnin parantamiseksi. Maa

säästää rahaa rahastoon myös tuleville sukupolville. Kuwait itsenäistyi Yhdistyneistä

kuningaskunnista 1961 ja sen jälkeen 90% vientituloista on tullut öljystä. Maan valta

on keskittynyt al-Sabah-hallitsijasuvulle. Vauraus on ollut maan sisällä hyvin

epätasaisesti jaottunutta, maan hallitsijaperheen omistaman Kuwait Petroleum

Companyn (KPC) saadessa pääasiassa merkittävät öljytulot.¹, ²

Kuwaitin väkiluku on noin 4 007 000 (2016). Kuwaitissa sosiaalietuudet eivät

myöskään jakaudu tasaisesti: yli puolet maan asuttajista on siirtotyöläisiä muista

maista, joille sosiaalietuudet eivät kuulu. Arviolta Kuwaitin öljymäärät ovat koko

maailman tunnetuista varannoista 9% eli 105 miljardia barrelia. Kuwaitin

öljyrahaston sisällöstä ei ole julkista tietoa enempää, toisin kuin Norjan rahastosta.¹,²

Kuwait on OPEC:in (Organization of the Petroleum Exporting Countries),

öljynviejämaiden järjestön jäsen, ja Kuwaitin öljyntuotanto hallitaan täysin valtion

omistaman Kuwait Petroleum Company (KPC) -yhtiön kautta.⁴ Petrostates:

petroleum exporting countires eli ’’petrovaltiot’’ näillä valtioilla on öljyn vienti

erityisesti talouden nostajana. Kuwait oli vuonna 1969 mukana perustamassa

OPEC:a. Järjestö perustettiin nostattaakseen öljynviejämaiden kollektiivista


23

talousvoimaa. OPEC kontrolloi öljyn hinnoittelua ja vientikiintiöitä. Vuonna 2014 sen

jäsenmaat omistivat yhdessä 80% maailman öljyvarannoista. ⁵

Kuwaitin miehitys 2. elokuuta 1990

Jo ennen vuotta 1990 Irakin ja Kuwaitin suhteet olivat olleet kireät, ja Irak piti

Kuwaitia menetettynä maakuntanaan. Irakin eteläinen osa, Basra, oli Ottomaanien

vallan aikana kuulunut Irakille ja vasta Britannian toimesta alue jaettiin kahden maan

välille. 1980-luvun lopulla maiden suhteet kiristyivät entisestään ja

rauhanneuvotteluiden epäonnistuttua Irak miehitti Kuwaitin elokuun toinen 1990.

YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsi miehityksen ja vaati Irakin vetäytymistä, mutta

kun sitä ei tapahtunut, YK antoi valtuutuksen jäsenvaltioilleen toteuttaa ’’kaikki

tarvittavat keinot rauhan ja turvallisuuden palauttamiseksi’’. Tammikuussa 1991

Yhdysvaltain johdolla aloitettiin ’operaatio Desert Storm’ Kuwaitin vapauttamiseksi,

mikä johti Irakin perääntymiseen. Vetäytyessään Irakin miehistö tuhosi yli 400

öljylähdettä, suurimman osan sytyttäen tuleen. Osasta tulvi öljyä aavikolle, ja öljyä

valutettiin myös Persianlahteen. Öljyjärviä puhdistettiin aavikolta arviolta 50km²

alueelta. Palavat öljylähteet vapauttivat ilmakehään epäpuhtauksia. Öljypaloja on

yhdistetty myös alueella yleistyneisiin sydäntauteihin, syöpään ja mahdollisiin

hengitysongelmiin ja allergioihin.⁸ Kuwaitilla on ennestään ollut ongelmia makean

veden puutteen kanssa.²

Taloudelliset syyt Irakin hyökkäykselle

Irak-Iran sodan aikana öljyntuotanto sotivissa maissa tipahti, ja näin muut

arabiöljyntuottajamaat saivat omat öljyntuotantonsa nousuun. Sodan jälkeen öljyn

hinta romahti kahdeksaan Yhdysvaltain dollariin barrelilta, kun ennen Iran-Irak sotaa

hinta oli ollut 25 Yhdysvaltain dollaria barrelilta. Kuwait halusi pitää hinnan

alhaisena, koska ei uskonut voivansa vastata OPEC:n sille asettamaan

kiintiötuottoon. 1989 OPEC halusi rajoittaa Kuwaitin öljytuotannon kiintiön 1 038 000

barreliin päivässä, kun Kuwaitin öljyministeri vaati 1 350 000 barrelin päiväkiintiötä,

tavoittaakseen talousvaatimuksensa. Kuwaitilla oli tuolloin kansallisia menoja.


24

Kuitenkaan Kuwaitin talouden tila maailman markkinoilla ei horjunut, sillä maan

taloudelliset varannot olivat korkeat: arvioidut sata miljardia Yhdysvaltain dollaria

vuonna 1990.

Muita syitä Irakin hyökkäyksille löytyy öljyrikkauksista, jotka auttaisivat Irakia. Irakin

varannot, jotka vastasivat noin kolmannesta Kuwaitin varannoista, oli kulutettu, ja

Irakilla oli 80 miljardin Yhdysvaltain dollarin lainat Irak-Iran sodan takia. Osa lainoista

oli myös Kuwaitilta. Tämän takia Irak oli valmistautunut ehdottamaan suhteellista

nousua saadakseen lisätuloja, mutta muiden OPEC jäsenten suostuessa tähän

Kuwait ei kuitenkaan vastannut.

Marraskuussa 1989 OPEC:n tapaamisessa Irak edotti öljyn hinnan nostamista 25

Yhdysvaltain dollariin barrelilta, mutta Kuwait ei luvannut suostua näin korkeaan

hintaan. Saddam Hussayn jopa lähetti henkilökohtaisen kirjeen Kuwaitin emiirille

Amir Jabirille, kehottaen häntä sitouttamaan maansa OPEC:n kiintiöön, joka saisi

lopun öljyn hinnan vaihtelulle. Kuwait suostui vastahakoisesti, mutta tuo suostumus

ei kestänyt kauaa.⁵

Irak sai muita OPEC:n jäsenmaita mukaan kokoukseen keskustelemaan öljyn

hinnan vaihtelusta ja kiintiöehdotuksestaan. Huippukokouksen jälkeen Irakin johtajat

tapasivat ja pohtivat Irak-Kuwaitin suhdetta. He ajattelivat, ettei Kuwait tulisi

antamaan periksi ylituotantoon johtavan politiikkansa kanssa, ja jättivät

huomioimatta Irakin taloudellisia ongelmia. Johtajat olettivat, ettei pieni maa, jolla ei

ole merkittäviä puolustusvoimia, olisi ottanut näin vahvaa kantaa, jollei se luottaisi

suurten liittoumien tukeen. Irakilla oli tietoa, että Britannia oli kannustanut Kuwaitia

pysymään vahvana Irakin vaateita vastaan ja oli luvannut auttaa maata, jos apua

tarvittaisiin. Saman tyyppistä keskustelua Kuwait oli käynyt Yhdysvaltojenkin

kanssa. Irakilla oli siis myös poliittinen syy selvittää Kuwaitin suhdetta liittoumiin.

Kuwaitin riippuvaisuus suurista voimista ei ollut ennenkuulumatonta. Kun 1970-

luvulla Britannia päätti vetää armeijansa pois persianlahdelta, osa vastuusta kaatui

Amerikan niskoille, vaikkei Britannia täysin ottanut tukeaan pois Kuwaitilta.⁵


25

Öljytuotanto ja sen tuomat rikkaudet ovat siis olleet Persianlahdensodassa

merkittävässä roolissa Kuwaitin miehityksessä. Mutta miten Irakin hyökkäys vaikutti

Kuwaitiin? Seuraavaksi esittelen sodan vaikutuksia sekä Kuwaitin talouteen, että

ympäristö- sekä työvoimavaikutuksia.

Sodan vaikutuksia Kuwaitiin

Ensinnäkin Kuwaitin bruttokansantuotteessa on selvä nytkähdys vuonna 1991 ja

1992 valtava nousu. 1991 Kuwaitin bruttokansantuotteen kasvu prosentuaalisesti oli

-41 ja vuonna 1992 kasvu oli 82.8.⁶

Elokuun toinen, 1990, Irakin hyökätessä Kuwaitiin makrotaloudellisten ja

geopoliittisten ristiriitojen takia, seurasi Persianlahden sota. Sota aiheutti Kuwaitin

öljyjen tuhoutumisen, koska Irakin joukot tuhosivat öljykaivoja tuhoamalla

tuotantolaitoksia, syrjäyttämällä työvoimaa ja vahingoittamalla ympäristöä. Kuitenkin

Kuwait toipui sodasta kahdessa vuodessa eli hyvin nopeasti ja alkoi tuottaa

enemmän öljyä kuin ennen sotaa.⁴

Vuonna 2001 kirjoitetun artikkelin mukaan Kuwaitin aavikoilla oli edelleen

imeytynyttä raakaöljyä. Tarkoitus on alkaa puhdistaa aavikoita, aloittaa suuren

ympäristöhankkeen ekologiseen onnettomuuteen puuttumiseksi. Irakin joukkojen

vetäytymisestä kesti kuusi kuukautta öljypalojen sammuttamisessa.

Sammuttamisessa olisi voinut kestää pidempäänkin, jopa neljästä kuuteen vuotta,

ilman aktiivista tukahduttamista. Kesäkuussa 2001 Kuwait sai United Nations

Compensation Committee:lta 108,9 miljoonaa Persianlahden sodan

ympäristöongelmien ratkaisemiseen.³

Miten muuten Persianlahden sota vaikutti Kuwaitin talouteen? On vaikeaa arvioida

sodan kuluja, kun suorat ja epäsuorat taloudelliset tappiot aineettomien

hyödykkeiden tuhoutuminen ja ulkoiset vaikutukset sekä ei-taloudelliset

kustannukset, mukaan lukien sosiaaliset ja sukupolvia jatkuvat vaikutukset, on

mahdotonta laskea.


26

Kuwaitin hallituksen arvion mukaan sotakuluja tuli 65 miljardin Yhdysvaltain dollarin

edestä (Kuwaitin keskuspankki, 2011) ja Yhdistyneet kansakunnat arvioi kulut

vähintään 30 miljardiin Yhdysvaltain dollariin³.

Sodan jälkeen tappiot öljyteollisuudessa näkyivät vientitulojen tappioina, kun

Kuwaitin hallitus käytti varoja kansalaisiinsa ja Yhdysvaltojen joukkoihin. Kuwaitin

bruttokansantuote romahti arvioidusta 24 miljardista Yhdysvaltain dollarista vuonna

1989 10 miljardiin Yhdysvaltain dollariin vuonna 1991.

Sodan vaikutuksista suurin oli Kuwaitille aiheutunut pääomatuho. Fyysisen

pääoman tuhoutuminen aiheutti lähes 100 miljardin Yhdysvaltain dollarin tappiot,

kun öljyntuotantolaitoksia, kuten öljynporaustorneja, lastauslaitoksia, merenkulkuun

ja jalostamoihin liittyvää infrastruktuuria, tuhoutui. (YK, 1996)

Merkittävät vahingot tulivat myös öljypäästöistä. Irakin joukot sytyttivät yli 700

yksittäistä aktiivista öljykaivoa tuleen, ja liekit tuhosivat savuna ilmakehän lisäksi

infrastruktuuria ja viivästyttivät normaalin elämän ja taloudellisen toiminnan

uudelleenaloittamista ja aiheuttivat merkittäviä ympäristövahinkoja. Myös

Persianlahdelle laskettiin Irakin miehistön toimesta arviolta 10-11 miljoonaa tynnyriä

öljyä. Persianlahden korallit eivät ole vieläkään täysin puhdistuneet öljystä.

Työväen puuttuminen

Kuwaitin valloittaminen ja öljykaivosten tuleen sytyttäminen sai monet

kesälomamatkalaiset jäämään lomakohteeseensa sekä aiheutti useiden

kansalaisten ja siirtotyöläisten pakenemisen lähimaihin, eritoten Saudi-Arabiaan.

Erityisesti sota vaikutti Kuwaitissa asuvien, öljyteollisuudessa työskentelevien

palestiinalaisten elämään. Palestiinalaiset olivat muodostaneet yli puolet Kuwaitin

siirtotyöläisistä ja kun suuri osa kuwaitilaisista tuli takaisin työvoimaksi, monia

palestiinalaisia ei enää otettukaan töihin, kiristyneiden rajoitusten vuoksi. Iso osa

osaavaa taitavaa työväkeä jäi uupumaan.

Kuwait sai jälleenrakennuksen käyntiin kuitenkin erityisesti raakaöljynvarojen

vuoksi, koska niiden tuomalla vakuudella Kuwait sai lainaa ulkomailta


27

jälleenrakennuksen rahoittamiseksi ja tavaroiden ja palveluiden tuottamiseksi. Öljyn

vienti tuotti myös lisää tuloja, jotka niin ikään auttoivat elpymistä.

Kuitenkin vaikka Kuwaitin Irakilta vapautumisesta on kulunut vain vuosikymmen ja

Kuwaitin talous on nousussa, talouden uudistukset eivät ole yhtä hyvällä mallilla,

kun katsotaan talouden monipuolisuutta. Öljyteollisuuden muodostaessa Kuwaitin

talouden selkärangan ja ollessa sosioekonomisen kehityksen ja teollisuuden

päälähde, muita teollisuuden lähteitä ei oikeastaan olekaan. Kuwait on täysin

riippuvainen öljyn hinnan kansainvälisestä vaihtelusta.⁷

LÄHTEET:

[1] http://www.kuwaitmissionun.org/kuwait-factsheet.html (Kuwaitin info sivusto) Luettu 25.2.18

[2] http://www.globalis.fi/Maat/Kuwait (YK:n faktatietoa maittain sivusto) Luettu 27.2.18

[3] Shouse, Ben (2001) teos Kuwait Unveils Plan to Treat Festering Desert Wound

[4] Manal R. Shehabi (2015) teos An extraordinary recovery: Kuwait following the gulf war

[5] Majid Kadduri, Edmund Ghareeb (2001) teos War in the Gulf, 1990-91: The Iraq-Kuwait Conflict and Its Implications

[6] http://www.imf.org/en/Countries/KWT, (2017) International Monetary Fund Luettu 18.2.18

[7] Siddiqi, Moin, (2000) Economic report: Kuwait http://web.a.ebscohost.com/ehost/detail/detail?vid=0&sid=8ea4539c-c35a-4e6c-b41b-560b2b250956%40sessionmgr4006&bdata=JnNpdGU9ZWhvc3QtbGl2ZSZzY29wZT1zaXRl#AN=3696672&db=a9h Luettu 28.2.18

[8] http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/865247.stm Uutinen (2000) Luettu 20.2.18


28

Kuwait ja resurssikirous Ilmari Luna

Tässä osassa käsittelen Kuwaitin talouden riippuvuutta öljystä ja siihen vaikuttavia

keskeisiä tekijöitä. Osana aihetta esittelen keskeisen tapahtuman Kuwaitin

taloudellisessa historiassa, 1973-74 kansainvälisen öljykriisin, sekä sen vaikutuksia

Kuwaitin taloudelle. Pyrin analysoimaan Kuwaitin taloutta tarkemmin erityisesti sen

kansallisten instituutioiden kautta sekä pohtimaan niiden merkitystä

resurssikirouksessa. Lopuksi pohdin Kuwaitin talouden tulevaisuutta, ottaen

huomioon globaalit talouden muutokset sekä kansainväliset suhteet.

Kuten olemme tutkielmassamme aiemmin todenneet, Kuwaitin talous on täysin

riippuvainen öljystä. Verrattuna Norjaan on selvää, että Kuwaitin edellytykset

taloudelliselle monimuotoistumiselle ovat hyvin erilaiset. Kuwaitin luonnolliset

resurssit öljyn lisäksi ovat liki olemattomat jonka lisäksi maan pieni koko ja

geopoliittinen asema pitkäaikaisella kriisialueella tuovat haasteita taloudelle.

Kuwaitia voidaan verrata myös muihin Persianlahden öljyntuottajamaihin, kuten

Yhdistyneisiin Arabiemiraatteihin ja Saudi-Arabiaan, jolloin voidaan kenties

tarkemmin löytää keskeisiä tekijöitä. Tällöin on tärkeää ottaa huomioon

instituutioiden erilaisuus. Ensin kuitenkin käymme läpi hieman historiaa.

1973 ”Öljyase”

Vuosina 1973-74 maailmaa ravisteli öljykriisi, jollaista ei oltu nähty aiemmin. Vaikka

öljyn hinta on teollistumisen jälkeen noussut ja laskenut, niin öljykriisi aiheutti

merkittäviä, pitkäaikaisia muutoksia maailmantaloudessa. Raakaöljyn hinta nousi

kuuden kuukauden aikana globaalisti lähes nelinkertaiseksi ja ympäri maailman

valtiot joutuivat säätelemään sähkön ja öljyn käyttöä1


29

Kriisin syyt ovat syvällä Israelin ja arabimaiden välillä, mutta Jom Kippur -sota

Egyptin ja Syyrian, sekä Israelin välillä laukaisi sen. Israel oli aikaisemmin, vuonna

1967 miehittänyt Syyrialta Golain kukkulat ja Egyptiltä Siinain niemimaan.

Yhdysvallat tukivat Israelia suurilla sotilaallisilla tuilla, ja monet muut maat osoittivat

tukeaan sille. Lokakuun 19 päivä 1973 OPEC:in arabijäsenmaat eli OAPEC

(Organization of Arab Petroleum Exporting Countries) kokoontuivat Kuwaitissa ja

päättivät öljyn viennin rajoittamisen käyttämisestä poliittisena aseena. OAPEC aloitti

kauppasaarron nostamalla kevyen raakaöljyn hintaa 70% myytäessä Yhdysvalloille,

Alankomaille, Iso-Britannialle, Kanadalle ja Japanille1. Myöhemmin OAPEC päätti

myös vähentää öljyn tuotantoa 5% kuussa, jotta saarretut maat eivät voisi vain ostaa

öljyä muiden maiden kautta ja öljystä tulisi pulaa maailmanlaajuisesti2.

Vaikka kauppasulun kohteena olivat Kanada, Japani, Alankomaat, Iso-Britannia ja

Yhdysvallat niin, ”Öljyase” aiheutti suuria ongelmia yhteiskuntien toiminnassa

ympäri maailmaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa bensiinin myynti kiellettiin

viikonloppuisin ja Oregonin osavaltio kielsi jouluvalot. Suomessa kiellettiin muun

muassa autotallien lämmitys ja moottoriteiden valaistus2. Vaikka on edelleen

epäselvää ”öljyaseen” tehosta, niin puolen vuoden jälkeen Nixonin hallitus neuvotteli

Israelin perääntymään Siinain niemimaalta ja pian sen jälkeen OAPEC:n jäsenmaat

päättivät kauppasaarron1

Öljykriisin pitkäaikaiset vaikutukset olivat merkittäviä globaalisti, mutta sellaisia

näkyi myös Kuwaitissa, joita on tutkinut Trinityn yliopiston emeritusprofessori Mary

Ann Tetreault. Hänen mukaansa kasvaneet hinnat toivat huomattavia tuloja mutta

aiheuttivat myös öljyä tuovissa maissa suurempaa tarvetta nimenomaan

halvempaan prosessoimattomaan raakaöljyyn, jalostettujen tuotteiden sijaan3.

1 The Power of Oil: The Arab Oil Weapon and the Netherlands, the United Kingdom, Canada, Japan, and the United States, Roy Licklider, International Studies Quarterly, Vol. 32, No. 2 (Jun., 1988), pp. 205-226

2 https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/energiakriisi-vuonna-1973 visited on 02.03.2018 3 Political Consequences of Restructuring Economic Regimes: The Kuwait Petroleum Corporation, Mary Ann Tétreault, page 386


30

Tämä sai Kuwaitin, kuten monet muutkin öljyntuottajamaat panostamaan

nimenomaan raakaöljyn vientiin, mikä saattoi hyvinkin edesauttaa Kuwaitin talouden

yksipuolistumista. Tuotantolaitokset ja niiden kautta työpaikat siirtyivät

öljynviejämaista öljyntuojamaihin ja innovaatiot niiden mukana. Öljykriisi oli joka

tapauksessa tärkeä historiallinen tapahtuma maailmantaloudessa ja Kuwaitin

taloudellisessa kehityksessä. Seuraavaksi pohdimme hieman Kuwaitin instituutioita

ja öljytulojen jakautumista väestölle.

Öljyvarojen jakautuminen

Valtioiden kehittymistä kuvataan usein bruttokansantuotteella tai BKT:lla asukasta

kohden. Kuwaitilla oli Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan vuonna 2017

maailman seitsemänneksi korkein BKT asukasta kohden, listassa heti Norjan

jälkeen4. Tällaiset indikaattorit kuvaavat kuitenkin vajavaisesti sosiaalista

kehittymistä ja taloudellista epätasa-arvoa maan sisällä. HDI eli inhimillisen

kehityksen indeksi on UNDP:n (Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma) luoma

mittari kuvaa elinikää, koulutusta ja elintasoa. Kuwaitin HDI on ollut nousussa ja

2016 saavuttanut 0,8 eli hyvin korkean raja-arvon5. Norjalla sen sijaan HDI on

maailman korkein, 0,9496

HDI kuitenkin häivyttää maan sisäiset erot, joten siitä on edelleen kehitetty IHDI joka

suhteuttaa HDI:n epätasa-arvoon. Kuwaitista ei kuitenkaan löydy UNDP:n dataa

viimeisiltä vuosilta, joten öljytulojen jakautumista on vaikea arvioida. Vuonna 1981

julkaistu artikkeli kuitenkin näyttää, että Kuwaitin tulojen jakautuminen olisi 1970-

luvun alussa ollut kuitenkin kohtuullista, lähes Norjan tasoa7 Tämän hetkistä

tilannetta on vaikea arvioida, erityisesti johtuen suuresta määrästä väliaikaisia

ulkomaisia työntekijöitä. Oletettavaa kuitenkin on, ettei sosiaaliturva kuulu muulle

4 World Economic Outlook Database, January 2018, International Monetary Fund. Database updated on 12 April 2017. visited on 02.03.2018 5 http://hdr.undp.org/en/countries/profiles/KWT visited on 02.03.2018 6 http://hdr.undp.org/en/countries/profiles/NOR visited on 02.03.2018

7 Sulayman Al-Qudsi, 1981,”Income distribution in Kuwait”


31

kuin kantaväestölle, sillä äänioikeuden saa vasta 20 vuotta kansalaisuuden jälkeen8

Naisten äänioikeus myönnettyyn myös verrattain myöhään, vasta vuonna 20059

Verrattuna muihin Persianlahden maihin Kuwaitissa on kuitenkin verrattain

demokraattiset instituutiot ja korkea sosiaalisen turvan taso. Vaikka Kuwaitissa

suurta valtaa käyttää hallitsijaperhe, niin siellä on myös vahva parlamentti, vapaat

vaalit sekä suuri poliittisen osallistumisen määrä10. Tällainen kilpaileva

hallintamuoto, hallitsijaperheen ja parlamentin välillä, saattaa kuitenkin hidastaa

päätöksentekoa huomattavasti. Taloudelliset reformit resurssikirouksesta eroon

pääsemiseen voivat hankaloitua, jota käsitellään seuraavaksi.

Kuwait ja resurssikirous

Taloustieteessä Hollannin taudilla tarkoitetaan tilannetta jossa jonkin taloudellisen

sektorin kasvu saa aikaan muiden sektorien heikentymistä. Resurssikirouksella taas

tarkoitetaan teoriaa siitä, että suuret luonnolliset resurssit johtaisivat usein hitaaseen

taloudelliseen kehitykseen, eriarvoisuuteen ja heikompaan demokratiaan. Jeffrey

Sachs ja Andrew Warner löysivät kuuluisassa tutkimuksessaan korrelaation

taloudellisen kasvun hitaudessa ja suurissa luonnonvaroissa11 Kuwaitin

tapauksessa voidaan nähdä tällaisia oireita, sillä öljyn löytymisen jälkeen muita

talouden sektoreita ei pyritty aktiivisesti kehittämään pitkään aikaan13.

Kuwaitin valtio on silti viime aikoina yrittänyt päästä eroon riippuvuudesta

öljytuloihin, kuitenkin huonolla menestyksellä. Yksityinen sektori on edelleen heikko

eikä riittäviä toimia sen elvyttämiseksi ole saatu aikaan. Georgian

osavaltionyliopiston politiikan tutkimuksen professori Michael Herb on vertaillut

Kuwaitin ja Arabiemiraattien talouksia ja esittänyt että yksi syy monimuotoistumisen

epäonnistumiselle on nimenomaan poliittisen osallistumisen määrässä. Siinä missä

8 http://gulfnews.com/news/gulf/kuwait/kuwait-sets-unprecedented-conditions-for-elections-candidacy-1.1914908 visited on 02.03.2018 9 http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/4552749.stm visited on 02.03.2018 10 Michael Herb: (2014) ”The wages of oil : Parliaments and economic development in Kuwait and the UAE” 11 Sachs, Jeffrey; Warner, Andrew (1995). "Natural Resource Abundance and Economic Growth". NBER Working Paper (5398). doi:10.3386/w5398.


32

Arabiemiraattien autoritäärinen, eliittien etua korostava hallintomuoto on tuonut

talouden monimuotoistumista ja ulkomaisia investointeja, Kuwaitin vahva

parlamentti ei ole onnistunut samanlaisiin päätöksiin13. Tässä voidaan nähdä

kaksijakoisen hallintamuodon päätöksenteon heikkous, verrattuna autoritääriseen

johtamiseen. Viimeisimpien uutisten mukaan Kuwait aikoo vain lisätä raakaöljyn

tuotantoaan, nykyisestä 2,1 miljoonasta barrelista päivässä peräti 3,255 miljoonaan

barreliin päivässä12. Barreli on noin 159 litraa.

Kuwaitissa vaikuttavat instituutioiden lisäksi muut tekijät, kun pohditaan

mahdollisuuksia monimuotoistaa taloutta. Valtion alue on pitkälti aavikkoa, Kuwaitin

omien kansalaisten määrä on pieni, eikä väestö ole kovin korkeasti koulutettua.

Kuwaitilainen taloustutkija Ahmed al-Kawaz on myös esittänyt syyksi sitä, että

Kuwaitin tuotanto on enimmäkseen raakaöljyn tuotantoa. Raakaöljyn myyminen

auttaa talouden kehittymistä ja työpaikkojen muodostumista erityisesti maissa joissa

sitä jalostetaan eteenpäin. Uudet työpaikat ja tuotantolaitokset sekä talouden

dynaamisuus auttavat myös muiden sektoreiden kehittämisessä, sekä uusien

innovaatioiden tuottamisessa. Lisäksi verrattuna moniin muihin öljyntuottajamaihin,

Kuwaitin öljyvarannot ovat suhteellisen huonolaatuisia ja vaikeasti jalostettavia. 13

Kuwaitin tulevaisuus

Kuwaitin taloudellinen tulevaisuus riippuu monista muuttujista, joten sitä on vaikea

arvioida tarkkaan. Epävarmuutta on kuitenkin nähtävissä, ellei talouden

kehitysprojekteihin panosteta riittävästi. Kuwait on raskaasti riippuvainen öljystä,

eivätkä öljyvarat ole loputtomia. Samalla maailman talous sekä öljyn hinta voi

heittelehtiä, joten yhteen resurssiin nojaaminen voi olla vaarallista. Nykyisellä

kulutuksella öljy tullaan käyttämään loppuun joidenkin arvioiden mukaan noin 45

12 https://www.kuna.net.kw/ArticleDetails.aspx?id=2689215&language=en visited on 02.03.2018 13 Ahmed al Kawaz, 2008, Economic diversification the case of Kuwait with reference to oil producing countries.


33

vuodessa ja kulutus saattaa edelleen kasvaa14 Trendit maailmankaupassa ovat

myös muuttumassa vihreämpiin arvoihin päin, mutta monilla valtioilla on olemassa

oleva öljyntuotannon infrastruktuuri. Tämä saattaa hyvinkin johtaa suureen öljyn

hinnan laskuun tulevaisuudessa. Voiko Kuwait enää tarjota saman tason sosiaalisia

palveluita kansalaisilleen tulevaisuudessa?

Kuwait on kuitenkin tiedottanut aikeista uudistaa yhteiskuntaa. ”New Kuwait” on

laaja valtiollinen kehityssuunnitelma, joka keskittyy muun muassa

monipuolisempaan talouteen, kestävämpään kehitykseen, avoimempiin

instituutioihin ja tehokkaampaan opetusjärjestelmään15 Nähtäväksi jää, kuinka hyvin

Kuwait onnistuu uudistamaan instituutioitaan, sillä kuten tutkielmastamme

toivottavasti on käynyt ilmi, ne ovat avainasemassa. Tällä hetkellä Kuwaitissa

voidaan nähdä vaikeuksia niiden kehittämisessä, sillä valtio rypee

sananvapausskandaaleissa16 ja oikeusjärjestelmä perustuu edelleen osittain sharia-

lakiin17.

Toinen varteenotettava tekijä on Kuwaitin maantieteellinen paikka ja Lähi-idän

vakaus. Levottomuudet saattavat hyvin levitä öljyrikkaille alueilla kuten olemme

nähneet jo Kuwaitin kriisin kanssa 1990-luvulla. Vaikka Kuwait toipui taloudellisesti

sodasta suhteellisen nopeasti, niin kestäisikö sen talous enää samanlaisia

tapahtumia? ”Öljyasetta” ei ole myöskään onnistuttu käyttämään enää 1970-luvun

jälkeen, eikä OAPEC enää ole aivan niin suuri tekijä öljyntuotannossa kuin se oli

ennen.

Vaikka Kuwaitin taloudellinen tilanne on tällä hetkellä erittäin hyvä, miltä tulevaisuus

näyttää? Öljyn hinta on ollut laskussa viimeiset kymmenen vuotta ja Kuwaitin

valtionvelka on kasvussa. Verrattuna viereisiin naapureihinsa Saudi-Arabiaan ja

Yhdistyneisiin Arabiemiraatteihin, Kuwaitilla on maine paikkana joka ei houkuttele

14 https://www.eia.gov/petroleum/ visited on 12.02.18

15 http://www.newkuwait.gov.kw/en/plan/ visited on 02.03.2018 16 https://www.theguardian.com/books/2016/nov/22/censorship-kuwait-book-fair-booksellers-publishing 17 Nicholas S. Hopkins,Saad Eddin: Arab Society: Class, Gender, Power, and Development. 1997. p. 417.


34

sijoittajia. Päästäkseen irti resurssikirouksesta, Kuwaitin tulisikin panostaa

voimakkaasti yksityisen sektorin kasvattamiseen, talouden yleiseen

monimuotoistamiseen ja instituutioiden kehittämiseen. Suuret öljyrahastot

mahdollistavat kehityksen, kunhan poliittista tahtoa löytyy.


35

Johtopäätökset

Öljyn löytyminen ei selvästi tuo vain vaurautta. Kuwaitissa öljy aiheutti täysimittaisen

sodan. Öljy on tuottanut ympäristölle tuhoa sekä Norjassa että Kuwaitissa. Öljyn

infrastruktuuri on haitallinen ympäristölle globaalisti. Norja on tehnyt eleitä

taloudellisen sitoutumisen muuttamiseksi, esimerkiksi ottamalla rahastonsa

sijoitukset pois öljy-yhtiöiltä. Norja panostaa tieteeseen ja kehitykseen. Kuwait taas

suunnittelee nostavansa öljyntuotantoa reilusti. Norjalla on öljyn lisäksi muitakin

tulonlähteitä, kuten kalastus, kalatuotanto ja metalliteollisuus. Toisaalta Norjakin

ottaa yhä uusia öljylähteitä käyttöön. Norjan hallitus ohjaa öljyntuotantoa sääntelyin.

Ministeriöt ja muut valtion poliittiset toimijat ovat vastuussa öljyteollisuuden

turvallisuudesta, infrastruktuurista, verotuksesta ja ympäristöystävällisyydestä.

Kuwaitissa kriisit ja sodat ovat aiheuttaneet inhimillisiä ja ympäristöllisiä tuhoja.

Öljyteollisuuden muodostaessa Kuwaitin talouden selkärangan ja ollessa

sosioekonomisen kehityksen ja teollisuuden päälähde, muita teollisuuden lähteitä ei

oikeastaan olekaan. Kuwait on täysin riippuvainen öljyn hinnan kansainvälisestä

vaihtelusta, ja voidaan nähdä hyvänä esimerkkinä resurssikirouksesta, taloudellisen

kasvun hitauden ja suurten luonnonvarojen välisestä suhteesta. Kuwaitin

taloudellinen tulevaisuus näyttäytyykin huomattavasti epävarmempana.

70-luvun öljykriisi vaikutti Kuwaitiin niin, että se keskittyi raakaöljyn tuottamiseen.

Norjalle taas 70-luvun kriisistä oli lähinnä etua, kun valtio oli löytänyt sopivasti öljyä

vuonna 1969. Norjalla oli valmiiksi hyvät instituutiot ja organisaatiot taustalla, eikä

se kuitenkaan unohtanut muita teollisuusaloja. Osittain tätä eroa selittävät valtioiden

maantieteelliset eroavaisuudet ja geopoliittinen asema. Kumpikin maa on tiukasti

linkittynyt yhä globaalimpaan maailmaan, jossa OPEC:n, OAPEC:n ja EU:n

kaltaisilla monikansallisilla elimillä on suuri merkitys.


36

Norjan ja Kuwaitin taloudet ovat kehittyneet eri tavoin siitä huolimatta, että niillä on

sama luonnollinen resurssi, öljy. Norjan ja Kuwaitin poliittinen tilanne onkin

huomattavan erilainen. Siinä missä Norja on demokraattinen ja perustuslaillinen

monarkia, Kuwait on emiirikunta, jossa toimii kilpailevana elimenä myös parlamentti.

Instituutiot vaikuttavat siihen, miten öljystä saatavat tulot jaetaan. Öljyä ei voida pitää

itsestään selvästi tärkeimpänä tekijänä taloudellisessa kehityksessä, joka näkyy

Norjan samankaltaisuudessa naapurimaihinsa, joilla ei ole öljyvaroja. Kuwaitin

instituutiot ovat huomattavasti demokraattisemmat kuin naapurimaidensa, mutta silti

sen talous on yksipuolisempaa. Näin ollen Norjan yhteiskunnan mallia ei voida

suoraan soveltaa muualla, vaan on otettavat useita tekijöitä huomioon.

Norja on ristiriitaisessa tilanteessa öljyn ollessa valtion vaurauden lähde ja toisaalta

merkittävä ympäristöhaitta. Kokousteoria ehdottaa, että öljyn verkostossa on

mukana useita tekijöitä, ominaisuuksia, hallintomuotoja, instituutioita ja

organisaatioita ja erilaisia säädöksiä. Näitä yhdistää globaali öljyn infrastruktuuri.

Osat ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa. Myös Norjan ja Kuwaitin öljyvauraudet ja

taloudet perustuvat globaaliin öljytalouteen ja öljyn jakeluverkostoon. Niiden

vuorovaikutuksessa piilee myös muutoksen mahdollisuus.

Documents

Kriisejä ja vaurautta -Näkökulmia öljyn taloushistoriaan