Juh a Suonpä ä | Kuusa mon luontoKu vausa K atemi a

© 2014 Juha Suonpää

Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan julkaisuja C 43. Katsauksia ja puheenvuoroja.

1. painos

Teksti ja kuvat Juha Suonpää

Graafinen suunnittelu Riikka Vaahtera

ISBn 978-952-484-722-3

ISSn 1236-9616

ISBn 978-952-484-723-0 (pdf)

Juh a Suonpä ä | Kuusa mon luontoKu vausa K atemi a

10Johdanto

16 työpaJat

17 Aloitustyöpaja Oulangalla20 Pyhätunturi-workshop21 Ice Screen -workshop22 Kuutamolla-workshop24 Paanajärvi-työpaja24 Oulanka workshop27 Liikkuvan kuvan työpaja28 Global Change -workshop28 Kilpisjärvi-workshop31 Paanajärvi II-työpaja31 Visualization of Enviromental Change -workshop

32KoulutuKsen JärJestäminen

35 Avoin yliopisto

09alKusanat

sisältö

40tutKimustoiminnan JärJestäminen

43 Kansainvälinen verkosto

45innovaatioiden JärJestäminen

45 Residenssikeskus51 Uusi Paanajärvi

56lopuKsi

58JälKisanat

8

9

Käsillä oleva raportti on osa Kuusamon kaupungin käynnis-tämää Ympäristö- ja luontokuvausakatemia -hanketta, jonka tavoitteena oli lisätä ja kehittää luontoon liittyviä koulutus- ja matkailupalveluja ja vahvistaa Kuusamon imagoa modernina ja korkeatasoisena kansainvälisenä luontomatkailukohteena. Kuusamon kaupungin ohella hankkeeseen osallistuivat Lapin yliopisto, Oulun yliopisto ja Kuusamo-opisto. Lisäksi hankkeen yhteistyötahoina toimivat useat luontokuvauksen ammattilai-set ja yrittäjät, Koillismaan osuuskauppa, Metsähallituksen luontopalvelut, Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto ja Hannu Hautala -säätiö. Syksyllä 2011 käynnistynyt ja vuoden 2013 loppuun asti kestänyt EaKR -rahoitteinen hanke jakautui nel-jään eri osa-alueeseen. Näistä ensimmäinen liittyi Kuusamon kuvauspaikkojen infran rakentamiseen ja tunnetuksi tekemi-seen, toinen luontokuvaksen tuotteistamiseen ja kolmas aka-temian toimintaa tukevan Kuusamo-opiston sekä Oulangan tutkimusaseman laiteresursoinnin rakentamiseen. Yhtäältä edellä mainittujen rinnalle toisaalta näitä kaikkia yhdistäväksi osateemaksi muodostui ympäristö- ja luontokuvausakatemian osaamisen kehittäminen. Tätä tehtävää varten nimettiin mää-räajaksi vuoden 2013 loppuun asti Lapin yliopiston toimesta osa-aikainen professori. Käsillä oleva raportti on professorik-si nimitetyn taiteen tohtori Juha Suonpään laatima ja liittyy ympäristö- ja luontokuvauksen osaamisen kehittämisen osa-alueeseen.

Ympäristö- ja luontokuvausakatemiahanke on monien toimijoiden ja vuorovaikutustilanteiden muodostama koko-naisuus. Hankkeen aikana järjestettyihin työpajoihin osallistui suuri joukko vapaaehtoisia asiantuntijoita ja opiskelijoita eri

puolilta maailmaa, joiden vilpitön innostus luonto- ja ympä-ristökysymyksiä kohtaan vahvisti ennakkokäsitystä hankkee-seen kohdistuneesta kiinnostuksesta ja huomattavasta kehit-tämispotentiaalista.

Hankkeen puolesta on lausuttava suuret kiitokset kaikil-le työpajoihin kutsutuille asiantuntijoille, jotka edustivat lu-kuisia koti- ja ulkomaisia yliopistoja, korkeakouluja ja muita yhteisöjä. Kiitos: Walter Bergmoser, Elina Halttunen, Paavo Hamunen, Hannu Hautala, Audun Hetland, Jouni Hirvonen, Lawrence Hislop, Michael Jacobs, Kari Kaila, Kari Kantola, Frank Kappas, Jussi Kivi, Olli Lamminsalo, Alexander Lemb-ke, Helena Lonkila, Riku Paavola, Pekka Parviainen, Anne Pe-lin, Risto Raunio, Seppo Ropponen, Pekka Sammallahti, Felix Sattler, Outi Snellman, Antti Tenetz, Vesa Toukomaa, Petteri Törmänen, Thomas Ulich ja Soile Veijola.

Kiitos myös ympäristö- ja luontokuvausakatemiahankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja Pirkko Siikamäelle ja jäsenille Jouni Alavuotungille (31.8.2013 asti), Erkki Hämäläiselle, Timo Jokelalle, Kari Kantola (31.8.2013 alkaen), Henrik Karvoselle, Olli Lamminsalolle, Pekka Manniselle (31.8.2013 asti), Timo Majavalle, Jyrki Matilalle (31.8.2013 alkaen) ja Riku Paavolalle, sekä tämän julkaisun taittajalle, Riikka Vaahteralle.

Lopuksi suurkiitos EaKR-rahoituksen myöntäneelle Poh-jois-Pohjanmaan liitolle ja Kuusamon kaupungille, joka kattoi pääosan hankkeen omarahoitusosuudesta. Projektipäällikkö-nä aloittaneen Kari Kantolan ja työtä jatkaneen Risto Raunion komennuksessa projektin eteneminen sujui jämäkästi ja in-nostavan ilmapiirin vallitessa.

Alkusanat

10

Luontovalokuvaus eli luontokuvaus on muodostunut suomalai-sessa valokuvan kentässä viimeisen 40 vuoden aikana omaksi tunnistettavaksi ja tunnustetuksi lajityypikseen. Se puhuttelee kielirajoista ja sosiaaliluokista piittaamatta laajoja yleisöjä ja tun-nistetaan usein kaunista luontoa ja erämaamaisemia sekä lintuja ja muita eläimiä esittävistä valokuvista. Monasti matkailuun sau-mattomasti liittyvänä valokuvausharrastuksen muotona luon-tokuvaus on yksi suosituimmista, ja se tunnetaan Ruotsissa kä-sitteellä Naturfotografi ja Britanniassa sekä Pohjois-Amerikassa käsitteellä Nature Photography, Wild-life Photography tai Outdoor Photo-graphy. Jos luontokuvaukseen yhdis-tyy sekä ympäristönsuojelullisia että taiteellisia tavoitteita, siitä käytetään toisinaan nimitystä ympäristövaloku-vaus (Environmental Photography). Luontokuvaukseen liittyvä kauneuden esittämiskäytäntö ja ympäristöku-vauksen yhteiskunnallinen painotus muodostavat yhdessä yhdistelmän, jonka perusteella ympäristö- ja luon-tokuvaus voidaan käsittää uudentyyp-pisenä avauksena ja mahdollisuutena käsitellä ympäristöön ja sen kuluttamiseen liittyviä monimutkai-sia ja vaikutukseltaan valtavia haasteita. Elintason nousun, liik-kuvuuden lisääntymisen ja ilmaston muutoksen myötä pohjoisiin alueisiin kohdistuu jatkossa huomattava maisemien visuaaliseen kuluttamiseen ja harrastustoimintaan liittyvä matkailullinen kiinnostus. Kärjistäen voitaisiin jopa väittää, että mitä vähemmän

alkuperäisenä miellettyä luontoa löytyy, sitä suurempi valokuvaa-jien ja yleisön kiinnostus siihen tulee jatkossa kohdistumaan. Täl-löin tarvitaan uusia ympäristö- ja luontokuvauksen konsepteja ja suunnitelmia, jotka tähtäävät sekä kulttuurisesti että ekologisesti kestävään kehitykseen.

Kotimaisen luontokuvan kentällä toimii sekä pieni joukko tunnettuja ammattilaisia että huomattava määrä pieniä tuloja hankkivia ammattimaisesti toimivia amatööriluontokuvaajia. Ammattimaisesti toimivat luontokuvaajat perustivat vuonna

2005 nykyään 37 jäsentä käsittävän Suomen ammattiluontokuvaajat ry:n. Alalla toimiva keskeisin järjestö on vuonna 1977 perustettu ja viime vuo-sina voimakkaasti jäsenmääräänsä kasvattanut nykyään noin 3000 jäsen-tä käsittävä Suomen luonnonvaloku-vaajat ry. Yhdistykseen merkittävim-mät tuotteet ovat Vuoden luontokuva –kilpailu ja Luontokuva-lehti.

Käytännössä itseoppineiden luontokuvaajien ammatinkuva muo-dostuu valokuvan soveltavan käytön alueella. Tyypillisimmät alueet ovat

matkailu ja ohjelmapalvelutoiminta, journalismi ja painotuot-teisiin liittyvät käyttötavat. Biologiselta sukupuoleltaan toimijat ovat pääsääntöisesti miehiä, jotka mieltävät itsensä ammatti-identiteetiltään luontokuvaajaksi, vaikka tulonmuodostus perus-tuisi aivan muuhun palkkatyöhön. Ammattina luontokuvaus on suhteellisen tunnustettu, mutta epämääräinen kuuluen uuden

Johdanto

11

12

työn kulttuurin alueelle, jonka luonteenpiirteeseen liittyvät ala-ti vaihtuvat palkkasuhteet ja monenlaiset toimeksiannot sekä erilaiset toisiinsa liittyvät työtehtävät kuten ohjelmapalvelu- ja opetustoiminta. Varsinaista luontokuvaajan päätyötä ei siis ole. Nykypäivän luontokuvaaja hyödyntää perinteisen valokuvauksen rinnalla yhä enemmän myös liikkuvan kuvan ja sosiaalisen median mahdollisuuksia muun muassa kuvien markkinoinnin välineenä.

Vaikka luontokuvausta toteuttaa määrältään puoliammatti-maisesti toimivien amatöörien laaja joukko, leimaa alaa tietynlai-nen tasapäisyys. Toimintaa harjoitetaan muodoltaan samantyyp-pisten kirjoittamattomien sääntöjen puitteissa, mikä tosin on myös etu. Itseään toistava ja kirjoittamatonta traditiota säilyttävä luontokuva on helppo tunnistaa ja siten markkinoida tietynlaisena. Toisaalta uusia innovatiivisia ilmaisullisia mahdollisuuksia tai tu-levaisuuden toimeentulomuodostuksia etsittäessä vanhan reseptin toistaminen ei välttämättä tarjoa ammatillisia valintoja tekevälle houkuttelevaa vaihtoehtoa saati muutosta nykyisten luontokuva-ammattilaisten epävakaaseen ja usein niukahkoon toimeentuloon.

Kriittisissä tulkinnoissa luontokuvaukseen kohdistuu toisi-naan jopa stigmaattisia mielikuvia, joissa luontokuvaus määrittyy eräänlaisena kehityksestä jäljessä olevana, syrjäiseen asuinpaik-kaan, miessukupuoleen ja keski-ikäiseen ikäjakaumaan liittyvänä toimintana. Paradoksaalista kyllä kärjistys voi olla myös etu. Poh-joinen perifeerisyys näyttäisi nimittäin olevan yksi keskeisimmistä kansainvälistä katsetta puoleensa vetävistä ominaisuuksista, joka luontokuvauksella on tarjottavanaan. Stereotyyppisenä mielikuva-na syvästä luontosuhteestaan tunnettu ja lumen keskellä rämpivä luontokuvaaja on kansainvälisesti kiehtova tuote.

Jo pitkään Itä- ja Pohjois-Suomella on ollut keskeinen roo-li eksoottisten luontokuvien syntypaikkana. Kuusamossa asuvaa Hannu Hautalaa voidaan pitää luontokuvan ”grand old manina”, jonka nimeen kiteytyvät mielikuvat perinteisestä suomalaisesta luontokuvasta. Yli kymmenen vuotta järjestetty kansainvälisen

Nature Photo –festivaali ja vuonna 2007 avautunut Hannu Hau-tala –luontokuvakeskus ovat rakentaneet Kuusamolle kotimaisen luontokuvabrändin. Kuusamon rooli itärajalla sijaitsevana luonto-matkailupaikkakuntana luo vetovoimaa, jolla on myös kiistatonta kansainvälistä potentiaalia. Kuusamo toimii eräänlaisena porttina idän koskemattomiin erämaihin.

TarveVaikka luontokuvaus ja ennen kaikkea taiteellisia ja ympäristön-suojelullisia tavoitteita korostava ympäristövalokuvaus omaa ilmi-selvän kehityspotentiaalin, jatkuvuutta luovat osaamisrakenteet ovat kehittymättömät ja hajanaiset. Myös jatkuvuutta turvaavat ajanmukaiset koulutusympäristöt puuttuvat. Vaikka valtakunnal-lisesti luontokuvaukseen liittyy monenlaista lyhytkurssitoimintaa yleissivistävän koulutuksen tasolla, Suomesta puuttuu ympäristö- ja luontokuvaukseen liittyvä korkea-asteen koulutus kokonaan. Luontokuvauksen osalta voidaan puhua jopa valtakunnallisen kou-lutuksen osaamisvajeesta.

Tässä tilanteessa pohjoisella Suomella on mahdollisuutensa. Hannu Hautala-luontokuvakeskus, Kuusamo-opisto, Pohjois-Poh-janmaan kesäyliopisto, Kuusamon kaupunki, Kuusamossa sijait-seva Oulun yliopiston Oulangan tutkimusasema ja Lapin yliopisto voidaan nähdä kehittämisverkoston keskeisinä toimijoina, joilla on tärkeä rooli Koillis-Suomen alueen matkailuun ja siihen läheisesti liittyvän luontokuvauksen innovatiivisen toiminnan kehittäjinä ja legitimoijina.

Edellä mainitut toimijat muodostavat yhdessä luontokuvaaji-en ja luontokuvausyrittäjien kanssa alueellisen innovaatiojärjestel-män ytimen, joka kykenee yhdistämään teoreettispohjaisen tiedon käytännön ammatilliseen osaamiseen, kun verkostolle luodaan toimiva ja pitkäjänteinen toimintamalli. Kehittämistehtäväksi

13

voidaan asettaa luonto- ja ympäristökuvauksen yhteiskunnallisen merkityksen, ammatinkuvan, pedagogisen mallin, taiteellisten ja matkailullisten soveltamisalueiden kehittäminen sekä koti- että kansainvälisessä kontekstissa.

TavoiteEdellä asetetun kehittämistehtävän toteuttaminen vaatii yhtäältä joustavan toisaalta riittävän konkreettisen tavoitteen asettamis-ta. Kuusamolähtöisen luonto- ja ympäristövalokuvauksen osaa-misen, koulutuksen, tutkimuksen, matkailun ja palvelutoiminnan kehittäminen on mahdollista vain silloin, jos yhteistyö on luon-nollista ja synnyttää sekä vahvistaa strategisia kumppanuuksia eli luo win-win -tyyppistä itsesäätelevää motivaatioita yhteistyötä tekevien tahojen välille. Palvelu- ja koulutusorganisaation synnyt-täminen sekä koti- ja ulkomaisille luontokuva-ammattilaisille ja harrastajille että laajemmillekin kohderyhmille edellyttää rajallis-ten voimavarojen yhdistämistä yhteisen päämäärän saavuttami-seksi. Jotta eri tahojen erityisosaaminen ja taloudelliset resurssit kyetään tehokkaasti hyödyntämään yhteisen päämäärän saavut-tamiseksi, puhutaan verkostomalliin perustuvan yhteistyöraken-teen synnyttämisestä, joka tukee koulutukseen, tutkimukseen ja matkailuun liittyvää aluekehitystä. Pohjoista kulttuuria sekä elinkeinoelämää hyödyttävän ja kestävän kehityksen periaatteita toteuttavan ympäristö- ja luontokuvauksen strateginen toiminta-konsepti on juuri tällainen. Näin ollen hankkeen päätavoitteeksi voidaan muotoilla ympäristö- ja luontokuvauksen akatemian ver-kostomalliin perustuvan toimintakonseptin luominen.

Vaikka kehittämishankkeessa ei ole kyse varsinaisesta tut-kimuksesta, edellä asetettu päätavoite voidaan muotoilla myös päätutkimusongelman muotoon. Tällöin pääkysymys kuuluu mil-lainen olisi ympäristö- ja luontokuvausakatemian verkoston toiminta-

14

15

malli, joka mahdollistaisi alueellisen kehittämisen koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan. Päätutkimuskysymys voi-daan jakaa edelleen kolmeen osakysymykseen: 1. Miten ympäris-tö- ja luontokuvauksen koulutus tulisi järjestää? 2. Miten ympäristö- ja luontokuvauksen tutkimus voisi käynnistyä ja organisoitua? 3. Millaisia uutena miellettäviä mahdollisia innovaatioita eli keksintöjä verkosto-malli voi yhteistyöllään synnyttää ja kehittää?

MetodiKehittämishankkeelle asetettu tehtävä on samanaikaisesti sekä yleinen että yksityinen. Toisin sanoen yhtäältä tavoitellaan laa-jaa jopa kansainvälisesti toimivaa konseptia, toisaalta alueellisiin reunaehtoihin tukeutuvaa eräänlaista ”jalat maassa” -tyyppistä rakennelmaa. Kun keskeinen tavoite on saavuttaa konkreettisia tuloksia ja ehdotuksia, tehtävä on rajattava realistisesti. Olemas-sa olevien toimijoiden ja ennen kaikkea alueellisen ja paikallisen verkoston rakentumiseen tähdättäessä, kehittämistehtävän on-nistuminen edellyttää irrallaan olevien palasten ja vahvuuksien tunnistamista ja näiden avulla tapahtuvaa uudelleenmäärittelyä ja ideointia. Kehityskelpoisten ajatusten löytäminen ja eteenpäin-vieminen mahdollistuu muun muassa intensiivisen ja luovan il-mapiirin syntyessä.

Kehittämistehtävän tavoitteiden saavuttamiseksi hank-keessa voidaan hyödyntää työpajamenetelmää, jonka avulla ge-neroidaan mahdollisimman avoimesti uusia ideoita eri alojen asiantuntijoiden muodostamissa intensiivisissä työpajoissa. Mikä parasta, ei ole myöskään vaikeaa löytää sellaisia asiantuntijoita, joille valokuvaaminen olisi vierasta. Päinvastoin todennäköistä on, että juuri valokuvaus toimii yhdistävänä välineenä erilaisten alojen toimijoiden välillä. Monialaiset innovaatiotyöpajat synnyt-tävät luontevasti ilmapiirin, joka mahdollistaa monipuolisesti nä-

kökulmien esittämisen sekä tieteen että taiteen puolelta. Uusien ideoiden syntymisen näkökulmasta on tärkeää tietoisesti poistaa valokuvataiteen ja luontokuvauksen välille usein tehtävää eroa tai juopaa. Vakiintuneiden sosiaalisten kenttien tietoinen rikkomi-nen on sekä haasteellista että uusia merkityksiä avaavaa. Toisin sanoen työpajamenetelmässä ideoita etsitään kulttuurin kenttien rajapinnoilla yllättävien yhdistelmien ennakkoluulottoman yh-teentörmäyksen avulla. Myös luovaan kriittiseen prosessiin kuu-luvien ”hyvien virheiden” tekeminen sallitaan, jotta niitä ei jatkos-sa tarvitse enää toistaa.

Työpajojen tavoitteena oli määrittää koulutuksen osaamis-tarpeita, tutkimukseen liittyviä mahdollisuuksia ja kehittää uusia luontokuvausta soveltavia innovaatioita. Vuosina 2011-13 toteu-tettiin yhteensä 11 kotimaista ja kansainvälistä työpajaa, joista seitsemän Kuusamossa, kaksi Venäjällä ja lisäksi työpajat Kilpis-järven tutkimusasemalla ja Pyhätunturilla. Kotimaisten työpa-jojen ja kansainvälisten workshoppien tuloksena syntyi joukko ideoita, jotka soveltuvat sekä koulutuksen, ja tutkimuksen että innovaatiotoiminnan kehittämiseen. Työpajojen toteuttamisen myötä kävi varsin pian selväksi, että aiemmassa luvussa määri-teltyjen osatavoitteiden väliset rajanvedot ovat osin kenotekoisia. Toisin sanoen koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan tavoitteet menevät jatkuvasti päällekkäin ja lomittain siten, että koulutusta suunniteltaessa tullaan vääjäämättä pohtineeksi myös tutkimukseen liittyviä kysymyksiä. Edelleen voidaan todeta, että innovaatioista puhuttaessa koulutuksen ja tutkimuksen kehittä-misen myötä syntyvät ideat voivat olla jo sinällään oma innovaa-tionsa.

Seuraavaksi käydään läpi hankkeen kuluessa toteutetut työ-pajat ja niiden myötä syntyneitä johtopäätöksiä sen suhteen, mil-laisia osaamisia tulevaisuuden luontokuvaaja tarvitsee, millaista tutkimustyötä voidaan synnyttää luontokuvauksen ympärillä ja mitä uusia innovaatioita voidaan kehittää luontokuvaan liittyen.

16

Työpajat

17

Aloitustyöpaja OulangallaHankkeen ensimmäinen työpaja järjestettiin joulukuussa 2011 Oulangan asemalla. Työpajaan kutsuttiin pääosin koillismaalaisia luontokuvauksen ja ohjelmapalveluyritystoiminnan asiantunti-joita. Viikonlopun ajan kestäneen pohdiskelun aikana käsiteltiin ja arvioitiin hankkeelle asetettuja tavoitteita ja koulutuksen osaa-mistarpeita sekä kehiteltiin erilaisia mahdollisia ja mahdottomia ohjelmapalveluideoita. Toisin sanoen työpajan tavoite oli tunnis-taa, tuottaa ja synnyttää ennakkoluulottomasti erilaisia tulevien työpajojen ideoita, teemoja tai aiheita, joiden avulla päästäisiin testaamaan konkreettisia vaihtoehtoja koulutuksen, tutkimuksen ja palveluiden tarpeeseen.

Työpajan tuloksena syntyi 15 erilaista teemaa tai työpajan otsikkoa, jotka nähtiin potentiaalisina joko testaamisen tai jatko-kehittelyn näkökulmasta. Näistä koulutuksen osaamistarpeisiin liittyivät seuraavat ideat:

• Ice Screen - luontokuvan kokeelliset esitystavat• Liikkuva kuva - videokuvaaminen ja low budget -tuotannot• Riistakamera - uudet kuvausmenetelmät• Näyttelyosaaminen• Kirjan synty ja tarinan kerronta• Koju - piilokojurakentaminen ja -kuvaaminen

Oulangan asemaan liittyvinä tutkimusta tukevina teemoina nousivat seuraavat kolme teemaa:

• Luontokuvaus ja luonnontieteet• Repeat Photography - luonnon seuranta ja ilmaston muutos• Mikroskooppikuvaus

18

19

Innovaatiotoimintaa ja uusia palvelukonsepteja tukevia ideoita olivat puolestaan seuraavat:

• Kuutamolla – valoisien hankiöiden, revontulien ja pimeyden ytimeen• Yötön yö – pohjoinen kesäyö• Virtaava vesi – kosket • Peijaiset – suurpetokuvauksen uudet merkitykset• Voimauttava luontokuva – valokuva hyvinvointituotteena• Paanajärvi – Kuusamo porttina itään• Taiteilijaresidenssi

Edellä mainittujen teemojen pohjalta syntyi suunnitelma seu-raavien kymmenen työpajan aiheista, joissa sekä edellä mainittujen teemojen että myös uusien ideoiden synnyttäminen ja jatkojalosta-minen olisi mahdollista. Keväällä 2012 järjestettiin kolme kansainvä-listä työpajaa, joiden keskeisenä periaatteena oli kokeilevuus ja rajo-jen ylittäminen. Toisin sanoen ydinosaamisia ja uusia innovatiivisia ideoita etsittiin sekoittamalla kulttuurin ja tieteen kenttien rajapin-toja. Työpajojen toimintatapana käytettiin heuristista menetelmää, jossa yhdistettiin toisiinsa akateemista ja taiteellista asiantuntijuut-ta. Työpajoihin kutsuttiin sekä paikallisia osaajia että yhteensä noin 20 eri alojen koti- ja ulkomaista asiantuntijaa. Työpajoihin osallistui muun muassa luontokuvaajia, taiteilijoita, tutkijoita, opettajia ja oh-jelmapalveluyrittäjiä.

Työpajojen yhtenä osatavoitteena oli koulutukseen liittyvien ympäristö- ja luontokuvauksen kompetenssien eli osaamisten mää-rittäminen. Mahdollisten opintokokonaisuuksien tai -jaksojen si-sällön määrittelyä kartoitettiin kaikissa kolmessa työpajassa. Luon-to- tai ympäristökuvauksen mahdollinen opintojaksokokonaisuus yhtäältä akateemisena toisaalta yleissivistävänä koulutuksena muo-dosti keskeisen apukysymyksen jokaisen työpajan taustalla. Kaikkia keväällä järjestettyjä työpajoja yhdisti läpäisevänä periaatteena poh-joisen ulottuvuuden teema.

20

Pyhätunturi-workshopJärjestyksessä toinen workshop oli kansainvälinen ja se järjestettiin Pyhätunturilla tammi-helmikuun vaihteessa 2012. Lapin yliopiston kansainvälisen yhteistyön myötä työpajan teemaksi muodostui Exploring possible UArctic co-operation on Arctic nature photography. Workshopin avulla selvitettiin mahdollisuudet perustaa valokuvan temaatti-nen verkosto, joka liittyisi pohjoisen alueen yliopistojen, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten virtuaaliverkoston unIvERSIty of thE aRctIc yheyteen.

Workshoppiin kutsuttiin sekä koti- että ulkomaisia valokuvataiteen asiantuntijoita Suomen lisäksi Norjas-ta, Saksasta ja Etelä-Koreasta. Pyhätunturin Keropirtillä kehittyi viikon aikana tiivistunnelmainen ilmapiiri ja lu-kuisa joukko erilaisia ideoita, jotka keskittyivät tieteen ja taiteen välisen vuorovaikutuksen haasteiden ympäril-le. Työpajan lopputuloksena tunnistettiin akateemisessa tutkimusmaailmassa piilevä osaamisvaje: varsinkin luon-nontieteen tutkijat tarvitsisivat laajempaa ja monipuoli-sempaa ohjausta valokuvauksen, liikkuvan kuvan, mobiili-laitteiden ja sosiaalisen median suomiin mahdollisuuksiin tutkimusmenetelmien, dokumentaation ja tulkintojen apuna. Pohjoisen alueen tutkijoiden ja luonnontieteen opiskelijoiden tarvitsema osaaminen määrittyi työpajan perusteella sekä teknislähtöiseksi uusiin kuvantamis-keinoihin ja sosiaalisen median käyttöön liittyväksi että laadulliseksi – visuaaliseen kuvanlukutaitoon liittyväksi. Keskeiseksi tavoitteeksi määriteltiin: To link professional photographers, information-visualization specialists and art students together with students of science, arctic researchers

21

and scientists to explore and create photo, video, and map based communication materials that can be used for publishing, exhibi-ting, web distributing.

Workshopin lopputuloksena päätettiin tehdä hanke-hakemus Thematic Network on Communicating Arctic Research -teemaverkoston muodostamisesta osaksi pohjoisen alueen yliopistojen muodostamaa virtuaalista University of the Arctic -verkostoa. Lisäksi päätettiin järjestää Kuusamossa syyskuun 1.-10. 2012 seuraava workshop, jonka tavoitteek-si määriteltiin: Provide education and training in photo-based imaging and data visualization methods to create photo, video, info-graphics and related materials that can be used in print and on the internet.

Ice Screen -workshopHelmikuussa 2012 järjestettiin IcE ScREEn -työpaja Kuu-samon Rukan alueella sijaitsevassa Iisakki Villagessa. Yh-dessä parinkymmenen Tampereen ammattikorkeakoulun kansainvälisen vaihto-opiskelijan ja Kuusamo-opiston va-lokuvauslinjan opiskelijoiden kanssa toteutettiin jäisistä projisointipinnoista ja veistoksista rakentunut installoitu pienimuotoinen jääpuisto, jonka pintaan ja sisälle proji-sointiin valokuvia, animaatioita, bitmappausta, liikkuvaa kuvaa ja valoa. Osa teoksista oli myös interaktiivisia. Työ-pajassa rikottiin perinteisiä luontovalokuvan ja -videon esitystapoja tuomalla audiovisuaaliseen ilmaisuun mu-kaan vahva nykytaiteen kokeileva ote. Työpaja synnytti idean ja mallin luontokuvaa ja nykytaidetta yhdistävästä jäätapahtumasta, joka olisi toteutettavissa jatkossa esi-merkiksi Kuusamon keskustassa.

22

Ice Screen -workshopin avulla tunnistettiin joukko eri-laisia osaamisia, joita talven lumen, pimeyden ja jään keskel-le sijoitettu intensiivinen oppimistapahtuma synnyttää. Ice Screen -workshopin tuottamia kompetensseja olivat muun muassa seuraavat:

• Fyysinen selviytyminen arktisissa olosuhteissa• Turvallisuus pakkasessa• Esitys, äänentoisto- ja kuvausvälineistön ominaisuudet ja rajoitukset pakkasolosuhteissa• Dramaturginen ilmaisu • Sosiaaliset taidot; ryhmässä työskenteleminen• Kommunikointi vieraalla kielellä• Valokuvan uuden ilmaisukeinot ja esitystavat• Yhteisö- ja ympäristötaiteellinen ilmaisu• Tapahtumatuotanto-osaaminen• Tilallisten teosten hahmottaminen• Vuorovaikutteisten teosten tuottaminen

Kuten monipuolisesta osaamislistasta havaitaan intensii-visen kokeellisen työpajan tuottama osaamispotentiaali on huomattava. Käytännön tekemiseen yhdistyy taitojen ohella myös huomattava geneeristen eli yleisten vuorovaikutustai-tojen kehittyminen.

Kuutamolla -workshopKolmas kansainvälinen työpaja toteutettiin Oulangan asemal-la huhtikuussa 2012. Kuutamolla-työpajan teemoina olivat luontokuvan ja matkailun näkökulmista kiinnostavat pohjoi-sen alueen ”luonnonvarat”: pimeys, hiljaisuus, romantiikka, mytologia, tähdet ja revontulet. Työpajan yleistavoitteena oli

23

24

ideoida luontokuvauksen ilmaisullisia mahdollisuuksia ja sovel-luksia tieteen, taiteen ja matkailun äärellä sekä määrittää millai-sen verkostomallin ideoiden toteuttaminen vaatii. Noin kymmen-henkisen ryhmän muodostama workshop rakentui valokuvan, taiteen, mytologian, matkailun ja avaruusfysiikan asiantuntijoi-den pitämien esitelmien avulla, joiden pohjalta käytiin heuristis-ta keskustelua. Työpajan tuloksena tunnistettiin luontokuvan ja kestävän matkailun välinen tiivis suhde, jos-sa keskeiseksi osaamisen kehittämisen koh-teeksi havaittiin ohjelmapalvelutoimintaan liittyvän tuottajakoulutuksen tarve, joka yh-distää luontokuvaa kulttuurin, luonnontun-temuksen ja matkailun osaamisiin.

Paanajärvi-työpajaNeljäs työpaja järjestettiin elokuun alussa 2012. Venäjän puolelle suuntautuneen työ-pajan kohteena oli ennen toista maailman-sotaa Suomelle kuulunut Paanajärvi. Ennen kaikkea luonnonkauniina kansallispuistona nykyään tunnettu kansallispuisto sijaitsee Oulangan puistoa vas-tapäätä, ja on siten sijainniltaan erityisen kiinnostava tulevaisuu-den ympäristö- ja luontokuvauskohteena.

Paanajärven luontokuvausmahdollisuuksia kartoittavaan kotimaiseen kymmenen hengen ryhmään kuuluivat asiantuntijat luonnontieteen, taide- ja kulttuurihistorian, mediataiteen, va-lokuvauksen sekä luontokuvauksen ja -matkailun aloilta. Viikon kestäneen pääosin maastossa liikkumiseen perustuvan työpajan johtopäätöksinä syntyi joukko alueen luontokuvausmahdolli-suuksia sekä luontoa ja historiaa yhdisteleviä ideoita, joilla Paana-järven identiteettiin kuuluvia kuvauskohteita voidaan hyödyntää

koulutuksessa sekä tutkimus- ja palvelutoiminnassa.Kulttuurihistorialliseen kontekstiin liittyen löydettiin va-

lokuvaaja I.K.Inhan vuonna 1892 kuvatun Paanajärvivalokuva-sarjan kuvauskohteita ja samoihin aikoihin alueella liikkuneen taidemaalari Akseli Gallén-Kallelan maalauspaikkoja. Mäntykoski ja Paanajärven Paimenpoika - maalausten tekopaikat ovat löydet-tävissä, jolloin alueen rikas taidehistoria yhdistyy häikäisevään

luonnonkauneuteen ja -rauhaan. Työpajan avulla tunnistettiin eräänlainen kartatta liikkumisen elämyskonsepti, joka on nykyai-kana harvinainen mahdollisuus. Kulttuurihistoriallisesti kiinnos-tavat entisten suomalaisasutus-ten jäänteet sijaitsevat usein jopa päänkorkuisten vaikeakulkuisen vatukko- ja nokkoskasvustojen keskellä. Myös erilaisten voi-maannuttavien elämysretkien ja retriittien paikkana Paanajärvi on aivan omaa luokkaansa. Kos-kemattoman luonnon tunnel-

man säilyminen ja hienovaraiseen elämyksellisyyteen perustuva luontokuvaus edellyttää kuitenkin suhteellisen pienimuotoisen luontokuvausmatkailukonseptin rakentamista.

Oulanka workshopViides workshop järjestettiin syyskuun alussa 2012 Oulangan asemalla. Neljän suomalaisen, yhden saksalaisen ja norjalaisen valokuvauksen ja luonnontieteen asiantuntijan vetämä kansain-välinen työpaja oli samalla pohjoisen alueen virtuaaliverkosto

25

26

27

University of the Arcticin valokuvauksen temaattisen verkoston ensimmäinen pilottiworkshop, jossa tutkittiin taiteen ja tieteen välisen vuoropuhelun mahdollisuuksia yliopisto- ja korkea-asteen koulutuksessa. Jotta poikittainen näkökulma mahdollistuisi, opiskelijoiksi kutsuttiin sekä luonnontieteen että kuvataiteen opiskelijoita ympäri maailmaa. Edustettuina olivat Suomen ohella sekä Kanadasta että Koreasta saapuneet opiskelijat. Yhteistyö-kumppaneina toimivat Oulun ja Lapin yliopiston ohella Korean Chung-Ang University (cau) ja Kanadan Ontario College of Art and Design University (ocaDu). Työpajassa saavutetut tulokset asetettiin esille työpajan päätteeksi Kuusamo Nature Photo -ta-pahtumaan poster-tyyppiseksi näyttelyksi.

Koska edellä mainittu näyttely sai positiivista huomiota, kokoontui University of the Arcticin valokuvauksen temaattinen ryhmä marraskuussa 2012 Tampereella järjestetyssä kansainväli-sessä tapaamisessa, jossa verkosto päätti jatkaa taiteen ja tieteen väliseen vuoropuheluun keskittyvää työpajatoimintaa osana ym-päristö- ja luontokuvausakatemian konseptin kehitystyötä. Tätä varten tehtiin jatkosuunnitelmia, jotka kulminoituivat tulevien työpajojen ideointiin, yhteistyökumppaneiden kartoittamiseen ja kansainvälisten rahoitushakemusten valmisteluun. Valokuvan temaattinen verkosto otti jatkoa varten nimekseen Subzero, jolle päätettiin tehdä omat verkkosivunsa.

Liikkuvan kuvan työpajaVuoden 2013 kevään aikana toteutettiin kolme erillistä työpajaa. Näistä yksi oli kotimainen ja kaksi muuta kansainvälisiä. Työpa-jojen teemat liittyivät järjestelmäkameroiden ja muiden elektro-nisten välineiden pysäytetyn ja liikkuvan kuvan ilmaisun mah-dollisuuksiin sekä taiteellisessa että tieteellisessä esittämisessä. Luontokuvaus nähtiin työpajassa osana valokuvaa, jonka muoto

28

ja olemus on jatkuvasti liikkeessä. Toisin sanoen valokuvauksen ei katsottu rajoittuvan ainoastaan perinteisen kuvaamisen mieli-kuvaan vaan luontokuvaus käsitettiin laajasti erilaisten elektro-nisten esitystapojen – äänen, kuvan ja interaktiivisten muotojen välineeksi. Näin ollen luontokuvas laajasti ymmärrettynä voi siis olla muodoltaan lähes mitä tahansa – printistä performanssiin.

Vuoden 2013 ensimmäinen kotimainen työpaja järjestet-tiin Kuusamo-opistolla vuoden alussa tammikuussa. Työpajassa testattiin opiston tiloihin rakennetun kuvaluokan toimivuutta. Visuaalisen alan asiantuntija Antti Tenetzin johdolla toteutetus-sa työpajassa koulutettiin pieni joukko hankkeen kuusamolaisia avainhenkilöitä DSLR- kamerakaluston ja videoeditoinnin perus-teisiin pREmIER-ohjelmiston avulla.

Työpajan myötä havaittiin hankerahoilla tuotetun Kuusamo-opiston tiloihin sijoitetun kuvaluokan toimivuus hyväksi ja käyt-tömahdollisuudet tulevien koulutustapahtumien järjestämiseen erinomaisiksi. Kuvaluokka mahdollistaa esimerkiksi Lapin ja Ou-lun yliopiston kanssa tapahtuvan yhteistyön erilaisten lyhytkurs-sien muodossa.

Global Change -workshopKahdeksas workshop järjestettiin Oulangan asemalla kevättalvella helmikuussa 2013 yhteistyössä Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa. Työpaja oli jatkoa vuosi aiemmin järjestetylle kansainvä-liselle Ice Screen -työpajalle, jonka nimi oli tänä vuonna GLoBaL chanGE: IcE, aRt & natuRE. Pääosin Tampereen ammattikorkea-koulun kansainvälisistä vaihto-opiskelijoista koostuneen worksho-pin ideana oli etsiä ennakkoluulottomia liikkuvan kuvan, äänen ja yleisön kanssa muodostuvan interaktiivisen ilmaisun mahdolli-suuksia. Workshop oli osa tamKissa järjestettäviä kansainvälisiä Future Film Studies -opintoja, joissa oli mukana elokuvan ja televi-

sion, kuvataiteen sekä median opiskelijoita eri puolilta Eurooppaa. Workshopin taiteellisia teoksia esiteltiin sekä Tampereen ammat-tikorkeakoulussa järjestetyssä näyttelyssä että netissä.

Työpajan perusteella havaittiin, että kansainvälisen worksho-pin järjestämisedellytykset ovat erinomaisia nimenomaan Oulan-gan asemalla. Oppimisympäristön kompakti luonne majoituksen, ruokailun ja oppimistilojen suhteen tarjoaa mainiot edellytykset intensiivikurssin toteuttamiseen. Myös mikroskooppikuvauksen mahdollisuudet nousivat esiin työpajan tuotoksissa (http://vI-mEo.com/60148448). Kansainvälisestä näkökulmasta myös talvi, jää, lumi ja pimeys näyttäytyivät eräänlaisena ulkomaalaisia kiin-nostavana suomalaisena vientituotteena.

Kilpisjärvi-workshopYhdeksäs ja vuoden 2013 aikana kolmas kansainvälinen työpaja toteutettiin yhteistyössä Tromsøn yliopiston, University of the Arcticin ja hankkeen myötä perustetun valokuvan SuBzERo-valo-kuvan teemaryhmän kanssa. Kilpisjärven asemalla maaliskuussa järjestetyn Visualizing your science -työpajan rahoitti Tromsøn yliopisto. Kustannussyistä päädyttiin Kuusamon sijasta Kilpis-järveen logistisesti edullisempana vaihtoehtona, koska yli puolet opiskelijoista saapui Norjan Tromsøstä. Pääosin Tromsøn yli-opiston luonnontieteen tohtoriopiskelijoista koostuneen ryhmän ohella paikalle saapui kansainvälisen call-kutsun avulla taiteen opiskelijoita Lapin yliopistosta, Aalto-yliopistosta ja Bauhaus Uni-versitystä. Yhteensä 25 monikansallisen opiskelijan ja yhteensä kahdeksanhenkisen suomalaisista, saksalaisista ja norjalaisista koostuneen opettajakunnan johdolla keskityttiin taiteen ja tieteen väliseen problematiikkaan ja erilaisten visuaalisten esittämismah-dollisuuksien ilmaisullisiin haasteisiin (http://Goo.GL/pw1p1c).

Tromsøn yliopiston opetussuunnitelman osaksi liitetty työ-

29

30

31

paja (http://Goo.GL/Ltthhu) perustui kokeelliseen konseptiin, jossa taiteen ja tieteen opiskelijat toimi-vat yhteistyössä yhteisen tutkimusongelman parissa. Visuaalisiin keinoihin ja kuvalliseen esittämiseen liit-tyvä sisältöpainotus kiteytyi opiskelijoiden tekemissä suurikokoisissa (1 x 3 m) postereissa, jotka asetettiin esille näyttelynä sekä elokuussa järjestettävään perin-teiseen Kuusamo Nature Photo 2013 -tapahtumaan että myöhemmin Tromsøn yliopistoon.

Paanajärvi II-työpajaJärjestyksessä kymmenes työpaja suunnattiin hei-nä-elokuun vaihteessa 2013 toistamiseen Venäjän Paanajärvelle. Tavoite oli syventää vuonna 2012 syntynyttä aluetuntemusta ja kartoittaa alueen po-tentiaalisia kuvauspaikkoja, joita voidaan jatkossa hyödyntää sekä luontokuvaus- ja ohjelmapalvelutoi-minnan konseptin luomisessa että Lapin ja Oulun yli-opiston opetus- ja tutkimustoiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Paanajärvi II -työpajan kuusihenkinen retkikun-ta koostui jo aiemmin alueella käyneistä ympäristö- ja luontokuvauksen asiantuntijoista. Viikon ohjel-ma muodostui pääosin veneen avulla tapahtuneista rantojen maastokartoituksesta ja potentiaalisten ohjelmapalvelutoimintaan integroituvien kuvaus-paikkojen dokumentoinnista erilaisin kuvantamis-menetelmin. Myös Paanajärven maantien varrella si-jaitsevan Pääjärven ympäristön mahdollisia kohteita käytiin läpi.

Visualization of Environmental Change -workshopYhdestoista ja hankkeen viimeinen workshop järjes-tettiin Oulangan asemalla syyskuussa 2013. Lapin yli-opiston, Ontario College of Art and Design yliopiston ja Berliinin BtK University of Applied Sciences -yli-opiston opiskelijoiden, valo-kuvan temaattisen verkos-ton Subzeron kansainvälisen opettajakunnan johdolla jär-jestetyn työpajan tavoite oli kehittää kenttäolosuhteisiin sopivaa noin viikon mittai-sen kansainvälisen opiske-lijaworkshopin rakennetta. Tätä varten tehtiin kaksi-päiväinen kanoottiretki Ou-lankajoella, joka luonteensa puolesta soveltui mainiosti ympäristön muutoksen tarkkailuun sekä luonnon-tilaisesta että ihmisen toiminnan aiheuttamasta nä-kökulmasta. Lisäksi opiskelijat tuottivat workshopin päätteeksi poster -näyttelyn Kuusamo Nature Photo 2013 -tapahtumaan. Työpajan tuloksena syntyi kom-pakti aikataulu- ja sisältömalli tulevia kansainvälisiä työpajoja varten. Sosiaalisen vuorovaikutuksen syn-nyttämiseksi intensiivinen maasto-osio oli ensiarvoi-sen tärkeä, jotta monialaisen ja -kulttuurisen opiske-lijaryhmän ryhmädynamiikka saatiin toimimaan.

32

Tähän mennessä luontokuvauksen korkea-asteen koulutusta ei ole järjestetty Suomessa. Sen sijaan ammattiin valmentavaa ruotsin-kielistä luontokuvauksen koulutusta on järjestetty Axxel-instituu-tin ja Ahvenanmaalla toimivan Ålands Folkhögskolan toimesta. Ålands Folkhögskolan Naturfotolinjen painottuu pääosin maas-tossa liikkumisen avulla tapahtuvaan oppimiseen. Tämän lisäksi koulutus sisältää valokuvaajan ammattiin liittyvien perustaitojen kuten esimerkiksi digitaalisen kuvankäsittelyn, studiokuvauksen ja portfolion tekemiseen liittyvät teemaviikot. Elokuusta toukokuu-hun kestävä koulutus on maksullinen. Vuonna 2013 hinta oli 960€.

Luontokuvaajan kaksi ja puolivuotinen erikoisammattitut-kinto on mahdollista tällä hetkellä suorittaa Kemiössä ruotsinkie-lisessä Axxel-instituutissa. Luontokuvaajan ammatissa toimiville tai ammattiin hakeutuville suunnattu aikuiskoulutus toteutetaan monimuotokoulutuksena, joka on mahdollista suorittaa osa-aikai-sesti. Koulutus sisältää muun muassa digitaalista kuvankäsittelyä, makrokuvausta, piilokojukuvausta sekä kuvausretkiä eksoottisiin luontokuvausaiheisiin. Afrikan eläimistö ja safarikuvaus, Ruotsin tunturit ja Jäämeren lintuvuoret kuuluvat koulutusohjelman kuva-usretkipainotteisen opetusohjelman kohteisiin.

Suomenkielistä luontokuvauksen koulutusta on ollut tarjol-la niukasti ja satunnaisesti. Ranuan Luontokuva-Akatemia ei ole profiloitunut Ålands Folkshögskolanin kokonaisen luontokuvaus-linjan tapaan vaan luontokuvauksen eri osa-alueiden maksullisten

lyhytkurssien järjestäjänä. Suhteellisen satunnaisesti järjestettyjen kurssien tarjonta näyttäisi kuitenkin hiipuneen 2000-luvun alun jälkeen.

Luontovalokuvaukseen keskittynyt Suomen luonnonvaloku-vaajat ry on toiminut alalla pienimuotoisten koulutustapahtumien järjestäjänä jo yli kolmisenkymmentä vuotta. Yhdistyksen orga-nisoimien jäsentapahtumien yhteydessä toteutetuissa jäsenkou-lutuksissa on vuosien mittaan käsitelty ennen kaikkea luonnon valokuvaamiseen ja kuvien jälkikäsittelyyn liittyviä teknisiä kysy-myksiä. Koulutustapahtumien visuaalinen ilmaisu on tyypillisesti rajattu varsin tiukasti niin sanotun perinteisen luontokuvauksen traditioon liittyvien esityskäytäntöjen piiriin.

Myös yleissivistävään koulutukseen keskittyneet opistota-soiset koulutuksen järjestäjät ovat sisällyttäneet luontokuvukseen liittyviä osioita opintolinjoihinsa. Etelä-Suomessa toimivat Voi-onmaan ja Muurlan opisto näistä tunnetuimpana. Vuodesta 2007 alkaen Kuusamo-opisto ja Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto ovat järjestäneet vuosittain kymmenkunta luontokuvauksen liittyvää lyhytkurssia, joten luontokuvausprofiilia voidaan pitää huomatta-vana. Kuusamo-opiston elokuusta toukokuuhun ajoittuva valo-kuvauslinja sisältää sekin merkittävän määrän luontoon ja siihen liittyvään palvelutoimintaan integroituja opintojaksoja.

Edellä kuvatun perusteella voidaan puhua selvästä koulutus-vajeesta luontokuvauksen kohdalla. Luontovalokuvaajan ammat-titutkintoon johtavaa suomenkielistä koulutusta tai korkea-asteen opintoja ei löydy maastamme lainkaan. Toisaalta tarpeellisen kou-

Koulutuksen järjestäminen

33

34

lutuksen määrää ja laatua on vaikea arvioida, koska ym-päristö- ja luontokuvauksen yhtenäisestä ammattikuvasta ei voida sinällään puhua. Luonto- ja ympäristökuvaukseen painottuvassa ammattimaisessa toiminnassa on kyse eräänlaisesta hybridimäisestä moniammatillisuudesta, jossa yhdistyy tyypillisesti yksi tai useampia ammattiosaa-misia toisiinsa.

Vaikka ympäristö- ja luontokuvauksen koulutuksen kohderyhmäselvitystä ei tehty hankkeen aikana, hahmot-tui käsitys potentiaalisesta kohderyhmästä. Luontokuva-uksen nykyinen ammattilaisten ryhmä ei todennäköisesti ole koulutusta suunniteltaessa riittävän suuri – eikä ken-ties riittävän motivoitunutkaan kohderyhmä, vaikka heiltä puuttuu erityinen ja tunnustettu luontokuvauksen koulu-tus. Todennäköisimmin koulutukseen kohdistuvaa kiin-nostusta ja tarvetta on pikemminkin sellaisilla henkilöillä, jotka näkevät ympäristö- ja luontokuvauksen koulutuksen täydentävänä koulutuksena eli tarpeellisena lisänä johon-kin muuhun osaamiseen yhdistettynä.

Hankkeen myötä syntyneet verkostot, uudet laitere-surssit, liikkuvan kuvan jälkikäsittelyyn soveltuva luokka-tila, kameravälineistö ja kuvausstudio Kuusamo-opistolla mahdollistavat jatkossa aiempaa monipuolisemman kou-lutuksen järjestämisen. Laiteresurssit vahvistavat Kuu-samo-opiston ammattiin valmentavan valokuvauslinjan jatkumisen, mutta opetuksen sisällöllinen laajentaminen edellyttää uudentyyppistä yhteistyötä yliopistojen kans-sa. Yhtenä konkreettisena toteutusmuotona voidaan pitää avoimen yliopiston avulla tapahtuvaa opetusta.

Poikkitieteellisen ja -taiteellisen osaamisen mah-dollistaminen edellyttää joustavuutta ja monimuotoisen opetuksen järjestämistä. Erilaisia opetuksen ja oppimisen

35

joustavia toteutustapoja tulee hyödyntää yhdistelemällä itsenäistä työskentelyä ja ryhmätyöskentelyä, kontaktiopetusta ja virtuaalista opetusta. Työtapojen tulee sulautua luontevaksi kokonaisuudeksi siten, että erilaiset oppimistehtävät, maastotyöskentely ja luento-jen kaltainen esittävä opetus muodostavat luonnollisen, kustan-nustehokkaan ja pedagogisesti motivoivan kokonaisuuden. Mo-nimuoto-opetukseen liittyvä joustavuus edellyttää opiskelijalta aktiivista opiskeluotetta ja motivoituneisuutta, mikä mahdollis-taa kriittisen ja uuteen tietoon tähtäävän osaamisen synnyn. Jot-ta opetus parhaalla mahdollisella tavalla tukee opiskelijan sitou-tumista, ajattelun kehittymistä ja oppimista, kontaktiopetusta voidaan myös järjestää iltaisin, viikonloppuisin tai peruskoulujen loma-aikoihin ajoittuvina intensiivijaksoina, jolloin myös perheel-listen ja työssäkäyvien osa-aikainen opiskelu on mahdollista.

Avoin yliopistoHankkeen aikana hahmottui idea pilottina toteutettavasta kor-kea-asteen opintokokonaisuudesta. Aluksi kertaluonteisena järjestettävä 25 opintopisteen kokonaisuus olisi mahdollista to-teuttaa Kuusamossa Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston ja Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan kanssa toteutettavana avoimen yliopiston opintotarjontana. Lisäksi opinnot voitaisiin liittää va-linnaisena osaksi Kuusamo-opiston yksivuotisen ammattiin val-mentavan valokuvauslinjan opintoihin.Vaikka ensisijaisesti alkuvaiheessa on syytä testata opintokoko-naisuuden järjestämistä suomenkielisenä, rinnalla on pohdittava myös kansainvälistä potentiaalia. Sekä Lapin että Oulun yliopis-tojen kansainvälisten vaihto-opiskelijoiden kiinnostus pohjoiseen suomalaiseen luontoon on huomattava. Toisin sanoen samalla kun luodaan suomalaista opintokokonaisuutta, on syytä pitää mielessä myös opintojaksojen helppo muunnettavuus englan-

ninkielisiksi, jolloin tarvittaessa resurssien ja kysynnän mukaan tarjonta voidaan muuntaa myös kansainväliselle kohderyhmälle.

Opintokokonaisuuden kansainväliseksi laajennukseksi on mahdollista sisällyttää opiskelijakohtaisten opintojen hyväksilu-kujen avulla myös hankkeen aikana kehitetty University of the Arcticin valokuvan temaattisen verkoston Subzeron englannin-kielisinä järjestämät 5 opintopisteen laajuiset workshopit. Nämä voidaan integroida sekä Lapin että Oulun yliopistoihin saapuvien kansainvälisten vaihto-opiskelijoiden opintotarjontaan. Work-shopit toimisivat myös lisänä ympäristö- ja luontokuvauksen opintokokonaisuudessa, jolloin opintokokonaisuudeksi kertyisi yhteensä 30 opintopistettä.

Seuraavassa kuvataan ehdotus ympäristö- ja luontokuvauk-sen opintokokonaisuudeksi. Keskeisenä osaamisena nousee esiin kriittisen visuaalisen ilmaisun perusteita tukeva ajattelu, jonka tarve on ilmeinen perinteisen luontokuvauksen esityskäytäntöjen ja uudentyyppisen poikkialaisen osaamisen kehittämisessä. Jat-kuvasti kehittyvien digitaalisten laitteiden ominaisuuksien ja luo-vien mahdollisuuksien hyödyntäminen tulee integroida ilmaisulli-seen osaamiseen, kun nykyisillä kameroilla kyetään tallentamaan valokuvien ohella myös liikkuvaa kuvaa ja ääntä.

Välineellisen muutoksen ohella ympäristö- ja luontokuva-uksen soveltava osaaminen korostuu. Uusien tuotteiden kehittä-minen, luovan alan ja muiden alojen toimijoiden välisen yhteis-työn mahdollistaminen, yritysyhteistyö ja projektit kolmannen sektorin kanssa ovat tulevaisuuden tyypillistä välittäjäosaamista. Kehittäjätyyppistä osaamista puolestaan tarvitaan strategiseen suunnitteluun, luontokuvauksen saatavuuteen ja käyttäjäkoke-mukseen liittyvässä palvelumuotoilussa. Ympäristö- ja luontoku-vauksen soveltavaan käyttöön liittyy olennaisena myös tuottaja-osaaminen eli projektien koordinointi, rahoitusten hankkiminen, teosmyynti sekä viestintä ja markkinointi.

36

opintojen Kuvaus

1. Opinnot syventävät ilmaisullisia taitoja ja taiteellista näkemystä sekä tukevat ammatillisten taitojen kehitty-mistä. Ympäristö- ja luontokuvausta tarkastellaan sekä visuaalisen kulttuurin ilmaisumuotona että taiteen so-veltavana käyttönä ja palvelujen tuotantona.

2. Opintokokonaisuus tarjoaa perustan ympäristö- ja luontokuvaajan ammatilliseen erikoisosaamiseen ja asi-antuntijatehtäviin sekä itsenäisen luontovalokuvaajan ja luontokuvauksen soveltaviin tehtäviin.

3. Opintokokonaisuuden arvoperusta perustuu yhteis-kunnallista hyvinvointia tukevaan luonnonympäristön kestävään käyttöön ja tasa-arvoa tukevaan kestävän kulttuurisen identiteetin rakentumiseen.

Ympäristö- ja luontokuvaus -opintokokonaisuus, 25 op.

opintojen tavoite

Opintojen tavoitteena on synnyttää uudentyyppistä ym-päristö- ja luontokuvauksen osaamista, joka tukeutuu yh-täältä perinteisen luontovalokuvauksen traditioon, toi-saalta se mahdollistaa sekä uusia soveltavan taiteellisen työskentelyn ilmaisumuotoja että valmiudet ympäristö- ja luontokuvauksen ympärille kehitettävien palvelujen tuottamiseen.

opintojen luonne

Opinnot koostuvat luennoista ja verkko-opetuksesta, harjoitustöistä, seminaarista ja intensiivisestä maasto-osuudesta.

opintojen raKenne

Projektityö

10 opVisuaalisen

ilmaisun perusteet

5 op

Luovan ilmaisun tallenne, esitys- ja

julkaisuvälineet

5 op

Soveltavaosaaminen

5 op

37

38

Luovan ilmaisun tallenne,esitys- ja julkaisuvälineet, 5 op

tavoitteet1. Opiskelija ymmärtää erilaisten kuvaa ja ääntä tallenta-vien välineiden ominaisuudet ja mahdollisuudet luovassa ilmaisussa.

2. Opiskelija hyödyntää tallennevälineitä visuaalista kerron-nassa ja taiteellisessa työskentelyssä.

3. Opiskelija tunnistaa erilaisia teosten esillepanoon liittyviä mahdollisuuksia.

sisältöOpintojaksolla tutustutaan DSLR-ja action-kameroiden, kovalevytallentimien ja mobiililaitteiden teknisiin ominai-suuksiin ja tiedostojen digitaaliseen jälkikäsittelyyn - ja tuotantoon.

Opintojaksolla tuotetaan www-julkaisu ja näyttelyteos.

Visuaalisenilmaisun perusteet, 5 op

tavoitteetOpiskelija tulkitsee luontokuvauksen osaksi kuvataidetta, luovaa ilmaisua ja taiteen sekä tieteen välistä vuoropuhe-lua. Opiskelija havainnoi kriittisesti ympäristöön liittyviä visuaalisia esitystapoja ja analysoi (valo)kuvia tunnistaa niihin liitettyjä sopimuksenvaraisia käytäntöjä.

sisältöOpintojakson aikana opiskelija tulkitsee ja analysoi erilai-sia valokuvaa, tekstiä ja liikkuvaa kuvaa sisältäviä julkai-suja. Opintojakso sisältää luontokuvaukseen, nykytaiteen historiaan ja kriittiseen kuvanlukutaitoon liittyvän joh-danto-osan. Opiskelijoiden omia kuvia analysoidaan ns. kuvaklinikoissa. Harjoitustyönään opiskelija tekee kriit-tisen analyysin ja visuaalisen uudelleentulkinnan valitse-mastaan aineistosta.

39

Soveltava osaaminen, 5 op

tavoitteetOpiskelija osaa yhdistää toisiinsa luontokuvauksen, kulttuurihistorian, luonnontuntemuksen ja matkailun osa-alueita. Opiskelija omaa sosiaaliset taidot, vuoro-vaikutusosaamisen ja turvallisen maastotyöskentelyn, joka mahdollistaa luontokuvauksen soveltavien palve-lumuotojen ja tuottajaosaamisen.

sisältöOpintojaksolla toteutetaan ympäristö- ja luontokuvaan sekä kestävään matkailuun liittyvä palvelukonsepti ja markkinointimateriaali. Luentojen ja harjoitustyön lisäksi opintojakso koostuu noin viikon kestävästä maastotyöskentelystä pohjoisissa olosuhteissa Venä-jän Paanajärvellä tai muussa kohteessa.

Projektityö, 10 op

tavoiteetOpiskelija tarkastelee kriittisesti omaa työsken-telyään osana visuaalista kulttuuria ja palvelun-tuotantoa. Opiskelija tekee ongelmanasetteluun perustuvan aiheen rajauksen, metodien ja aineis-tojen valinnan ja toteuttaa itsenäisen taiteellisen produktion tai palvelukonseptin suunnitelman. Opiskelija tuntee ympäristö- ja luontokuvauksen esityskäytännöt, eettiset reunaehdot ja ansainta-logiikan.

sisältöOpintojakso koostuu luennoista, luovan kirjoit-tamisen ohjauksesta ja projektiseminaarista, jos-sa opiskelija esittelee dokumentoidun taiteellisen produktion tai johonkin palveluun liittyvän kon-septin suunnitelman.

40

Pohjoisuuteen ja luontoon liittyvä viitekehys tarjoaa ajankoh-taisen ja pohjoisten yliopistojen brändin mukaisen lähtökohdan tutkimustyön kehittämiseen. Kuusamo voidaan nähdä sijaintinsa ja luontoidentiteetin puolesta sekä Oulun että Lapin yliopistojen strategisten linjausten risteyskohtana, kun pohditaan monialaisia tutkimuskysymyksiä kulttuurin ja luonnontieteiden rajapinnoilla.

Elinkeinorakenteiden jatkuva muutos, matkailun volyymin lisääntyminen ja maankäyttöön liittyvät ratkaisut kaivostoimin-nan osalta synnyttävät pohjoisen alueen luonnon, kulttuurin ja sosiaalisen elämänalueen muutosta, joka saattaa kehittyä voimak-kaaksi ympäristövaikutusten, terveyden, kulttuurin ja työllisyys-näkökulmien ympärillä käydyksi poleemiseksi keskusteluksi. La-pin yliopiston jatkotutkintojen strategiseen painoalaan sijoittuvat pohjoisiin kulttuureihin ja luonnonvarapolitiikkaan kuuluvat tut-kimusaiheet liittyvät luontevasti kuusamolaiseen alueelliseen ke-hykseen, kun kestävällä tavalla pyritään yhdistämään ympäristöä ja alueen kulttuuria hyödyntävät toimenpiteet. Kaivostoiminnan, luontomatkailun ja kulttuurin kehittämistavoitteet pitävät usein sisällään vastakkaisia intressejä, jolloin näiden yhdistäminen edellyttää tyypillisesti tutkimustoiminnan tukea. Tällöin tarvi-taan monialaista tutkimustoimintaa, koska esimerkiksi tekniikan tai liiketalouden kaltainen osaaminen ei yksinään riitä kokonais-

valtaisen ja kestävän päätöksenteon ja toiminnan perustaksi. Ongelmien ennaltaehkäisyssä tutkimuksella on siis erittäin

tärkeä rooli. Tutkimusstrategisessa mielessä ympäristö- ja luon-tokuvaus voi olla jopa yksi painoala ratkottaessa pohjoisten alu-eiden taloudellisia, kulttuurista ja luonnontieteellistä haasteita toisiinsa. Lapin ja Oulun yliopistojen yhteistyö luo edellytyksiä kulttuuriseen kestävyyteen ja luonnonvarapolitiikkaan liittyviin tutkimushankkeisiin ja tätä tukevaan yliopistokoulutukseen.

Jotta strategiatason retoriikka kyetään jalkauttamaan ja konkretisoimaan pitkäjänteiseksi tutkimustoiminnaksi, Oulun ja Lapin yliopistojen harjoittama tutkimustoiminta on avainase-massa. Hankkeessa on luonnosteltu idea Oulangan aseman ja Kuusamon keskustassa sijaitsevan Kuusamo-opiston tilojen muo-dostamasta residenssikeskuksesta. Tavoitteena on mahdollistaa tutkimustyölle uusi konsepti, joka jatkossa luo sekä tutkijoita että taiteilijoita kokoavan rakenteen.

Residenssikeskuksen ohella hankkeessa on kehitetty myös kansainvälistä monialaista koulutusta, joka tukee tutkimuksen syntymistä. Lapin ja Oulun yliopiston yhteisten opintojaksojen pitopaikkana Oulanka on erinomainen monipuolisten ja käy-tännöllisten tilojensa sekä luonnonläheisen sijaintinsa puolesta. Vaikka opiskelijoiden kuljettaminen Oulangan kansallispuiston

Tutkimustoiminnan järjestäminen: tiede – taide – luonto

42

43

ytimessä sijaitsevalle asemalle edellyttää erityiskuljetuksia, ase-malla toteutetut koulutus- ja tutkijatapaamiset synnyttävät vah-van intensiivisyyden, joka on positiivisesti pantu merkille ympä-ristö- ja luontokuvausakatemia -hankkeen kuluessa.

Kansainvälinen verkostoHankkeen aikana perustettiin valokuvaukseen ja tieteen visualli-sointiin liittyvä kansainvälinen verkosto SuBzERo vuonna 2012, jonka kotisivut julkaistaan vuoden 2014 alussa. Verkoston pääta-voite on tukea kestävää kehitystä lisäämällä tieteen ja taiteen vä-listä visuaalista osaamista globaalin muutoksen tunnistamisessa ja ennakoinnissa. Verkoston toiminnan lähtökohtana on siis pa-rantaa pohjoisen alueen luonnon, kulttuurin ja luonnonvarapoli-tiikan kestävää kehitystä lisäämällä tieteen ja taiteen välistä vuo-ropuhelua kehittämällä tieteen ja taiteentekijöiden välisiä yhteisiä koulutus ja tutkimustapahtumia.

Verkoston toiminnassa koulutuksen ja tutkimuksen rooli nähdään tärkeänä poikkitieteellisessä ja -taiteellisessa kontekstis-sa. Subzeron tavoite on nostaa esiin tieteen ja taiteen vuoropu-helun avulla sellaisia katvealueita, jotka usein jäävät pimentoon hallinnollisten tiedekuntarajojen tai koulutusohjelmien reuna-alueilla. Yksi tyypillinen katve on visuaalisten esityskäytäntöjen hallinta, joka sisältyy tärkeänä mihin tahansa akateemisen osaa-misen alueelle, mutta joka pääasiassa rajautuu vain taiteen ope-tuksen puolelle. Esimerkiksi luonnontieteen puolella sekä tieteen julkaisuissa, popularisoinnissa ja hankerahoitusten hankinnassa kuvien ja muun visuaalisen aineiston hallinta voi olla avainase-massa tutkimuksen vaikuttavuutta ja vakuuttavuutta perustelta-essa. Varsinkin soveltavassa tutkimustyössä visuaalisen aineiston, videoiden, animaatioiden ja valokuvien käyttö on yleistä kirjoi-tetun tekstin rinnalla. Myös erilaisten sähköisten julkaisujen

lisääntymisen myötä tarve visuaalisten ja digitaalisten aineisto-jen käyttöön kasvaa. Tieteellisen tiedon tuottaminen pelkästään tekstiin perustuvana toimintana ei tulevaisuudessa riitä. Kuvien ja muiden visuaalisten materiaalien tieteellinen käyttö muistuttaa taiteen alan osaamisia kuten esimerkiksi graafista suunnittelua, valokuvaamista, videoeditointia jne. Vastaavasti nykytaiteen käy-tännöissä tieteen esitystavoista lainatut esitystavat muodostavat merkittävän osa-alueen esimerkiksi tiedon filosofiaa sekä luon-nontiedettä että antropologisia esityskonventioita kritisoivassa nykytaiteessa.

Lapin yliopiston jatkotutkintojen yhtenä periaatteena on ”metodologinen uteliaisuus”, jolla viitataan uusiin metodisiin ja välineellisiin digitaalisen aikakauden suomiin mahdollisuuksiin. Subzero-verkoston vuosina 2012-13 järjestämissä kansainväli-sissä workshopeissa on tarkoituksella koottu monialaisia opis-kelijaryhmiä, joiden tehtävänä on ollut soveltaa käytäntöön sekä luonnontieteen että taiteen välisiä käytäntöjä. Hankkeen aikana järjestettyjen workshoppien perusteella on havaittu, että ennak-koluulottomalla kokeilulla näyttäisi olevan mahdollisuutensa ja eräänlaisen ”markkinarakonsa” sekä korkea-asteen monialaisen koulutuksen, kansainvälisyyden että visuaalisen lukutaidon lisää-misessä. Esimerkiksi kuvien ja valokuvien luentaa voidaan pitää tekstin kaltaisena symbolijärjestelmänä, jonka kieltä ja sopimuk-senvaraisia käytäntöjä voidaan oppia tunnistamaan.

Tieteen ja taiteen välisyyteen liittyvien kansainvälisten kou-lutus- ja tutkimushankkeiden paikkana Oulangan kansallispuisto on erinomainen. Itärajan toisella puolella sijaitsevan Paanajärven kansallispuiston kanssa rakentuva ystävyyden puiston kokonai-suus, pohjoisten alueiden biologisten asemien muodostama Inter-act- verkosto sekä pohjoisten yliopistojen muodostama University of the Arctic -verkosto toimivat olemassa olevina kansainvälisinä rakenteina. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan koordinoiman aSaDin (Arctic Sustainable Arts and Design) verkosto on temaat-

44

tinen yhteistyöverkosto, johon kuuluu kaikkiaan 26 sirkumpolaarista taide- ja muotoilukorkeakoulua. Verkoston tavoitteena on edistää kan-sainvälistä yhteistyötä pohjoisen ja arktisen taiteen ja tutkimuksen alu-eilla muun muassa näyttelytoiminnan avulla. Tämän rinnalle rakentuva Subzero-verkosto voidaan nähdä tätä tukevana tarpeellisena toimijana tieteen ja taiteen välisen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisessä.

Oulun yliopiston koordinoima ja vuonna 2014 käynnistyvä kol-mivuotinen Visualization of Environmental Change -hanke ja tähän liittyvä Subzero-verkoston järjestämien kansainvälisten workshoppien kokonaisuus muodostaa oivan lähtökohdan uusien visuaalisten me-netelmien esityskäytäntöjen kriittiseen tarkasteluun ja soveltamiseen sekä tieteen että taiteen alueilla. Hankkeen myötä syntyy joukko visu-aaliseen tutkimusmenetelmiin ja niiden kehittämiseen liittyviä sovel-tavan tutkimuksen osa-alueita. Digitaalisen esitysvälineistön nopeasti kehittyviin uusiin ominaisuuksiin ja välineistön hintatason jatkuvaan halpenemiseen liittyvät uudet mahdollisuudet muodostavat merkit-tävän potentiaalin tutkimusmenetelmien kehittämiseen tieteellisessä kontekstissa. Maiseman seurantaan ja globaaliin muutokseen liittyvä visuaalinen dokumentointi sekä uusiin olosuhteisiin soveltuvat kuvan-tamismenetelmät muodostavat sekä tieteen tekijöitä että taiteilijoita kiinnostavia mahdollisuuksia. REpEat photoGRaphy -menetelmän kehittäminen, mikroskooppikuvantaminen, virtaavan veden veden-alaiskuvaus, ilmakuvauksen ja digitaalisen kuvankäsittelyn uudet mah-dollisuudet muodostavat vain eräitä esimerkkejä yhtäältä uusia mahdol-lisuuksia tarjoavista toisaalta uusia osaamisia vaativista menetelmistä, joilla on eittämättä paikkansa sekä tutkijoiden että myös taiteilijoiden koulutuksessa.

Tutkimuksen ja koulutuksen niveltäminen juuri Kuusamoon si-joittuvana toimintana, kansainvälisten kenttäkurssien Kuusamo Na-ture Photo järjestäminen Oulangalla ja pilottien julkaiseminen sekä tieteen popularisointi esimerkiksi vuotuisen -tapahtuman yhteydessä muodostaa luontevan kokonaisuuden esimerkiksi poster-muotoisten näyttelyiden pitopaikkana.

45

Hankkeen aikana nousi kaksi kehittämisinnovaatiota ylitse mui-den Niiden yhteisenä nimittäjänä on kansainvälisyys. Idea resi-denssikeskuksen perustamisesta toimii kansainvälisten taitei-lijoiden, valokuvaajien, tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden liikkuvuuden välineenä siten, että pelkän turismin sijaan syntyy aluevaikuttavuutta. Toinen kehittämiskelpoinen idea liittyy Ve-näjän Paanajärvelle suuntautuvan koulutuksen, tutkimuksen ja palvelutoiminnan kehittämiseen, joka voidaan linkittää sekä re-sidenssikeskuksen toimintaan että kansainväliseen näkyvyyteen, jonka myötä Kuusamosta tehdään maailmalla tunnettu portti idän erämaihin.

ResidenssikeskusResidenssitoiminnalla viitataan yleensä taiteilijaresidenssiin tai Artist in Residence (aIR) -toimintaan. Yleensä residenssit tar-joavat taiteilijoille mahdollisuuden vetäytyä ja keskittyä taiteel-liseen luomistyöhön. Residenssi tarjoaa puitteet luovan työn ammattimaiseen tekemiseen, jolloin painopiste on yleensä tai-teellisessa työskentelyssä, kuvaamisessa, aineiston keruussa ja teosten kehittelyssä yleensä. Taiteellinen työskentely voi olla myös tutkimusta tai paikalliseen yhteisöön ja ympäristöön liit-

tyvää työskentelyä. Laajemmat projektit kuten esimerkiksi Kuu-samon luontoa käsittelevät taiteelliset tai tieteelliset hankkeet edellyttävät paikan päällä tapahtuvaa pitkäjänteistä suunnittelua ja työskentelyä. Residenssi tarjoaa taiteilijalle tai tutkijalle mah-dollisuuden uusien kontaktien luomiseen, verkostojen rakenta-miseen, paikallisen yhteisön kanssakäymiseen ja kansainvälisen liikkuvuuden ja kulttuuriviennin vahvistamiseen.

Residenssitoiminnan tavoitteena on tukea taiteilijoiden ja tutkijoiden työskentelyä, kansallista ja kansainvälistä verkostoi-tumista sekä alueellista Kuusamon luontokuvausakatemian ope-

Innovaatioidenjärjestäminen:kansainvälisyys

reKKu Residenssikeskus Kuusamo

Kurre Kuusamo Artis Residency

Kuure Kuusamo Residency

nimivaihtoehtoja:

46

tus-, innovaatio- ja tutkimustoimintaa. Residenssi suuntautuu kuvataiteeseen, valokuvaukseen, liikkuvaan kuvaan, ympäristö- ja yhteisötaiteeseen sekä tieteen että taiteen välisen vuoropuhe-lun lisäämiseen. Maantieteellisesti residenssi tukeutuu kuusamo-laiseen luontoon ja Oulangan kansallispuistoon.

Paikallisesti residenssitoimintaa voidaan kytkeä osaksi Poh-janmaan kesäyliopiston ja Kuusamo-opiston opetus- ja työpaja-toimintaa, Kuusamon kaupungin Kuusamo Nature Photo -tapah-tumaa, Hannu Hautala luontokuvakeskuksen näyttelytoimintaa, Oulangan aseman harjoittamaa tutkimusta ja koulutusta sekä matkailuun liittyvää ohjelmapalvelua. Residenssin vierailijoita voidaan hyödyntää Artist Talk -ja Artist Studio -tyyppisten ilta-tapahtumien järjestämisessä.

Rajallisten resurssien puitteissa toimiminen edellyttää luo-vaa yhteistyökykyä eri toimijoiden kanssa. Residenssitoiminnal-le on tyypillistä verkostojen kautta aktivoituminen. Kuusamoon muodostettavan residenssikeskuksen majoitustoiminta jakautuu kahteen paikkaan. Kuusamon kaupungin keskustassa sijaitseva Kuusamo-opiston taiteilijaresidenssiasunto tarjoaa yhtäältä kau-punkimaisen asuintilan toisaalta keskeisen sijainnin ympäröiviin luontokohteisiin, digitaaliseen työskentelyyn soveltuvat studioti-lat ja Hannu Hautala -luontokuvakeskuksessa sijaitsevan galleria-tilan. Erämaaluonnon sydämessä sijaitseva Oulangan kansallis-puiston Oulangan aseman tutkija/taiteilija-asunto mahdollistaa luonnonympäristöön liittyvän taiteellisen ja tieteellisen työsken-telyn, jota tukee aseman tutkimusvälineisiin ja erikoisvarustei-siin liittyvä varustus: vedenalaiskamerat ja mikroskooppikuvaus.

Kuusamo-opisto, Oulangan asema ja Hannu Hautala luon-tokuvakeskus / Hannu Hautala -säätiö muodostavat verkoston, joka toimii residenssikeskuksen perustana. Koska kaikki edellä mainitut ovat oikeustoimikelpoisia organisaatioita, kuka tahansa edellä mainituista voi olla vastuussa oman osa-alueensa toimin-nasta. Tehokkaan toiminnan, selkeän työnjaon, markkinoinnin,

47

48

henkilöresursoinnin ja riittävän kielitaidon näkökulmasta kui-tenkin yhden on syytä toimia residenssitoiminnan koordinoijana.

Residenssikeskuksella tulee olla myös yhtenäinen nimi ja vi-suaalinen ilme logoineen. Pääasiallinen tiedotuskanavana toimii Kuusamon luontokuvausakatemian portaaliin liitettävä internet-sivusto. Perustettavasta residenssikeskuksesta ja sen nimestä tiedotetaan medialle ja internet-sivusto laaditaan sekä suomeksi että englanniksi.

Käytännön toiminnan pyörittämistä hoitaa muiden töiden-sä ohessa joko Kuusamo-opiston koulutussuunnittelija tai kurs-sisihteeri, Oulangan aseman toimistosihteeri tai Hannu Hautala -luontokuvakeskuksen asiakasneuvoja. Resursoitava työaika on noin 3-4 pv/kk. Työtehtäviin kuuluvat taiteilijan/tutkijan avus-taminen, tiedotus, rahoituksen haku, kirjanpito, käännöstöitä, nettisivujen ja arkiston ylläpito, työtilan kunnossapito, ohjaus-ryhmän ja hallituksen sihteerinä toimiminen sekä yhteistyö Hy-rynsalmen ja Kemijärven taiteilijaresidenssien kanssa. Vapaa-ehtoisten avustajien ja varsinkin oppilaitoksen ja korkea-asteen opiskelijoiden työharjoittelupaikat tulee nähdä mahdollisena li-säresurssina residenssin pitkäjänteisen toiminnan kannalta.

Residenssille on syytä muodostaa ohjausryhmä tai hallitus, jonka kokoonpanoon kuuluu sekä edellä mainittujen kolmen oi-keuskelpoisen toimijan edustajat että lisäksi paikallisia kuusamo-laisia luontovalokuvaajia ja ohjelmapalveluyrittäjiä. Paikallisten yrittäjien yhtenä tärkeänä roolina voidaan nähdä residenssivie-railijoiden tutustuttaminen alueen ympäristöön, kuvauspaikkoi-hin, tapahtumiin ja asiantuntijoihin. Paikallisten taiteilijoiden ja tutkijoiden tuki on tarpeen.

Residenssin kytkeminen kansainväliseen toimintaan tapah-tuu sekä kuusamolaisten luontokuvaajien, ohjelmapalveluyrit-täjien että edellä mainittujen instituutioiden omien verkostojen avulla. Maailmanlaajuisesti tiedotus voidaan hoitaa Res Artis -residenssiverkoston toimittaman sähköisen uutiskirjeen avulla,

jonka lukijoina on noin 30 000 tilaajaa.Residenssikeskuksen kulut jakautuvat kolmeen kategori-

aan: hallintoon, tiloihin ja varsinaiseen residenssitoimintaan kohdistuviin kuluihin. Hallintokuluihin tulee budjetoida henki-löpalkkakulut sivukuluineen, toimistokulut, viestintä- ja markki-nointikulut, kokous- ja edustuskulut ja kirjanpito. Tila- ja kiin-teistökuluihin sisältyvät tilavuokra, siivous, sähkö, huolto- ja korjauskustannukset.

Residenssikeskuksen perusrahoitus jakautuu kolmen va-kaan toimijan talouteen, jotta taloudellinen riski on pieni ja syntyy mahdollisuus pitkäjänteiseen toimintaan. Residenssi ra-hoitus perustuu kolmen toimijan julkisin varoin tuettuun nor-maaliin toimintaan, omaan varainhankintaan sekä palveluiden ja majoitustoiminnan myyntiin. Valitettavasti aiemmin taiteen edistämiskeskuksen myöntämän valtion taideresidenssien tuen varaan ei kannata jatkossa laskea. Projektikohtaisia rahoituksia haetaan jatkossa Pohjoismaisen kulttuuripisteen ja EU:n raken-nerahastojen avulla.

Residenssikeskuksen rahoitusta voidaan kattaa taiteilijoilta perittävillä vuokramaksuilla, jos taiteilijoilta ei edellytetä tilaus-työn kaltaista alueellista näkyvyyttä. Tällöin vuokratason tulisi olla noin 200-400 €/kk, koska taiteilija joutuu usein maksamaan samanaikaisesti myös kotimaassaan asumisesta. Toisaalta jos tai-teilijaa pyritään hyödyntämään alueellisen toiminnan ja projek-tien piirissä, vuokria tuskin kannattaa kerätä – tai niiden tulisi olla hyvin kohtuullisia. Jos vuokrataso määritellään liian kor-keaksi, se näkyy herkästi residenssin käyttöasteessa. Tarvittaessa residenssijaksot voi hinnoitella esimerkiksi vuodenaikojen tai ha-kemusten määrän mukaan. Myös mahdollisten perheenjäsenten mukaantulo on syytä huomioida hinnoittelussa.

Residenssikeskus voi tarjota tiloja sekä työskentelyyn että asumiseen. Sekä Kuusamo-opistolla että Oulangan asemalla on mahdollisuus molempiin, mikä luo hyvät edellytykset toimin-

49

50

nalle. Olemassa olevat tilat soveltuvat erinomaisesti taiteilijoille, valokuvaajille ja tutkijoille, joiden työskentely suuntautuu ympä-röivään luontoon. Kuusamo-opiston maalausateljee, taidegrafiikan tila ja tiettyinä aikoina mahdollinen kuvanveisto sekä pronssivalu tarjoavat puitteet myös perinteisemmän kuvataiteen tekijöille. Li-säksi residenssikeskus voi taiteilijoiden tarpeet huomioiden ottaa käyttöön myös esimerkiksi tyhjiksi jääneitä Kuusamon keskustan liikehuoneistoja yhteisötaiteellisiin projekteihin, taidetapahtumien osaksi ja tilapäisiksi näyttelytiloiksi. Luontokuvaajien, taiteilijoi-den ja tutkijoiden luova työ edesauttaa Kuusamon kaupunkikes-kustan elävöitymistä.

Residenssikeskus tarjoaa asumisen ja työskentelyn perusva-rustuksen. Työskentelytilan on täytettävä työturvallisuuden vaa-timukset muun muassa ilmanvaihdon, sähköturvallisuuden, palo-turvallisuuden ja äänieristyksen osalta. Sekä Kuusamo-opiston että Oulangan aseman etuna on myös keittiöpalveluiden tarjoaminen, mikä edesauttaa vierailevien taiteilija/tutkijoiden keskinäistä sosi-aalista kanssakäymistä. Langaton internetyhteys on välttämätön. Ympäristö- ja luontokuvausakatemia -hankkeen myötä Kuusamo-opiston tiloissa säilytettävät retkeilyvälineet sekä kamera- ja stu-diovarusteet muodostavat erinomaisen laitekannan, jota voidaan sopimuksen mukaan myös tarjota residenssivieraille, joiden tulee tietenkin hankkia vakuutus lainaamiensa laitteiden varalle.

Residenssikeskuksen laadukkaan toiminnan näkökulmasta korostuu hyvin hoidettu tutkijoiden ja taiteilijoiden valintapro-sessi. Vierailijoiden valintakriteerit ilmoitetaan internet-sivustolla ja ne tulee laatia huolella. Valintakriteerit määrittävät millaiseksi residenssi-toiminta muodostuu. Hakulomake on syytä laatia säh-köiseksi ja yleensä siihen liitetään hakijan CV, työsuunnitelma ja muutamia esimerkkejä teoksista tai tutkimushankkeesta. Valinto-jen kriteerinä käytetään taiteellisia tai tieteellisiä perusteita, työ-suunnitelman laatua ja sen soveltuvuutta residenssi-ympäristöön. Valinnat päättää erikseen nimetty asiantuntijaryhmä.

51

Valituksi tulleen taiteilijan/tutkijan kanssa tehdään kirjalli-nen sopimus, jossa määritellään residenssi-jakson kesto, rahoitus ja vierailijan oikeudet sekä velvollisuudet. Residenssistä laaditaan ohjesääntö, jota vierailija sitoutuu noudattamaan. Jos residens-sin aikana tuotetaan taiteellisia projekteja, tehdään näistä eril-linen sopimus, jossa sovitaan tuotannon kuluista, tuotoista, te-kijänoikeuksista, markkinoinnista ja tiedotuksesta. Taiteilijan ja tutkijan työtä voidaan tukea myös tarjoamalla yhteisöllistä tu-kea, kontakteja ja erilaisia palveluja joko ilmaiseksi tai korvausta vastaan. Taiteen ja tieteen harjoittamiseen voidaan myös myön-tää julkisyhteisön myöntämiä apurahoja.

Residenssikeskuksen tiloista tehdään ohjekirja, joka sisältää sekä ohjeet että säännöt ja tarvittavaa oheismateriaalia: esimer-kiksi karttoja ja palvelujen yhteystietoja. EU:n alueelta tulevilla taiteilijoilla on syytä olla eurooppalainen sairaanhoitokortti, joka oikeuttaa saamaan paikallista sairaanhoitoa samaan tapaan kuin suomen kansalainen.

Residenssin internet sivuille laaditaan sähköinen vieras-kirja. Vierailijoiden lataamat tekstit ja kuvat muodostavat sekä arkiston että tärkeän perustan sekä residenssin historian kokoa-misessa että markkinoinnissa ja esittelyssä.

Uusi PaanajärviEnnen toista maailmansotaa Paanajärvi kuului Suomelle. Ny-kyään se sijaitsee Kuusamon kohdalla Venäjän puolella Suomen rajan tuntumassa. Paanajärvi on noin 23 kilometriä pitkä, sy-vimmillään jopa 128 metriä syvä ja leveydeltään noin kilometrin levyinen rotkojärvi. Paanajärvi oli aikanaan Kuusamon toiseksi suurin kylä ja tuli valtakunnallisesti tunnetuksi kotimaisena matkailukohteena 1900-luvun alkupuolella. Järvellä liikkuneet taiteilijat mukaan lukien Akseli Gallén-Kallela ja valokuvaajista

52

53

tunnetuimpana Into Konrad Inha loivat alueesta kuvastoa, joka toimi osaltaan alueen tunnetuksi tekemisessä.

Vuodesta 1992 Paanajärvi on ollut kansallispuisto, jolla on yhteistyötä Suomen puolen Oulangan kansallispuiston kanssa. Paanajärvellä vierailee nykyään vain muutama tuhat turistia vuo-sittain, mikä johtuu heikosta tieyhteydestä, palvelujen rajallisuu-desta ja ulkomaisten turistien joustavaa liikkumista rajoittavasta viisumikäytännöstä.

Paanajärvi on ainutlaatuinen luonto- ja kulttuurikohde, joka herättää tunteita. Luonnontieteilijöiden näkökulmasta alue näyt-täytyy ainutlaatuisen koskemattomana kokonaisuutena, jossa luonto vähitellen valtaa takaisin ihmisen rakentaman ja muutta-man maiseman. Kallioperä sisältää kalkkia ja järveä ympäröiviin jyrkkiin rinteisiin syntyneet tihkupinnat muodostavat kasvitie-teellisen aarreaitan. Poikkeuksellisen syvä ja kirkas järvi kätkee syvyyksiinsä rikkaan kalaston kookkaine ahvenineen ja himottui-ne punalihaisine kaloineen. Myös kulttuurihistorialliset kerros-tumat ovat huomattavat: vanhaa nostalgista valokuva-aineistoa löytyy arkistoista yli sadan vuoden ajalta. Paanajärvi on yhtäältä suomalaisen kulta-ajan tuottama ikoninen identiteettiperusta toisaalta kipeiden sota-ajan menetysten traumaattinen ruumiil-listuma.

Paanajärvi muodostaa merkittävän erämaisen kohteen sekä luonnontieteellisesti että kulttuurisesti. Vaikka Paanajärven kulttuurihistoria rakentuu pääosin vanhan Paanajärven nostalgi-seen ja romanttiseen viitekehykseen, on nykyhistoriallakin oma roolinsa. Kansallispuiston suomea puhuvilla vartijoilla on omat tarinansa kerrottavanaan samoin kuin jatkuvasti järvellä vieraile-villa turisteilla, kalastajilla, tutkijoilla ja taiteilijoilla. Perustellus-ti voidaan vanhan Paanajärven rinnalla puhua ”uudesta Paana-

järvestä”, jonka jälleenrakentumiseen ja merkityksellistämiseen suomalaiset aktiivisesti osallistuvat.

”Uuden Paanajärven” nykykultuuri voi rakentua monin ta-voin. Neuvostoajan ”perspektiivitön periferia” -tyyppinen ajatus on tänä päivänä muuttunut uusiksi mahdollisuuksiksi. Luon-nontieteellisen tutkimuksen näkökulmasta Paanajärvi tarjoaa vesiekologeille aarreaitan, jossa esimerkiksi pitkäaikaisseuranta ja jyrkkien järvirinteiden tihkupintojen kasviekologia on ainut-laatuinen erilaisten kenttäkurssien pitopaikkana. Sotavuosien jälkeiseen tilaan jätetty alue muodostaa harvinaislaatuisen kos-kemattoman kokonaisuuden, jossa luonnon paluu näyttäytyy poikkeuksellisen kiinnostavasti, koska suomalaisten aikanaan harjoittama voimaperäinen hakkuutoiminta päättyi kuin sei-nään. Nykyään alueen metsiä ”hoidetaan” luonnonmukaisella tavalla: Paanajärven eteläpuoleiselle rannalle yltänyt metsäpalo vuonna 1992 on tästä edelleen nähtävänä merkkinä näkyvissä.

Vanhojen metsien lajiston paluu alueelle peittää vähitellen uumeniinsa suomalaisasutusten ja -toimien ihmisjäljet: vanhan Paanajärven asukkaan Ivar Yltiön käyttämän Paanajärvi I -ve-neen höyrymoottorin puhki ruostuneen kattilan, Rajimaisen talon vinttikaivon tai itäpäähän johtavan puhelinlinjan. Kulttuu-riperintö on löydettävissä, jos osaa oikein kokea. Tästä yhtenä esimerkkinä löytyy ruosteinen sahanterä, joka tökkäsi kulttuu-rintutkija Helena Lonkilan polveen hänen pystyttäessään telt-taansa Arolan vanhan suomalaistilan niityllä. Lonkila kirjoittaa kesällä 2012 tehdyn asiantuntijatyöpajan muistiossa, kuinka sa-hanterä ”kantaa piikeissään kokonaista elämäntapaa, useampia sukupolvikokemuksia ja hyvin henkilökohtaisia kokemuksia”. Vaikka valokuvaaminen on monien Paanajärvellä liikkuvien ny-kykulkijoiden perustoiminto, eräänlainen kuvaamattomuus on

54

myös yksi tapa havainnoida. Ilman kameraa liikkuminen auttaa toisinaan paremmin rauhoittumaan hetken ja paikan kokemiseen, kuin jatkuva kuvien räpsiminen. Kulttuuripe-rinnön kokeminen ei siis välttämättä ole pelkästään doku-mentaarisen valokuvan kaltaista kokemista.

Ympäristö- ja luontokuvausakatemian toiminnan nä-kökulmasta Paanajärvi tarjoaa mahdollisuuksia koulutuk-sen ja tutkimuksen lyhytkurssitoiminnan konsepteja. Koska alueella ei ole varsinaista majoitustoimintaa, eräänlainen ”leirimiseen” liittyvä toimintakonsepti on väistämätön. Paanajärvellä ollaan turistien kanssa – ei turisteja kuten matkailun kulttuurintutkimuksen professori Soile Veijola on todennut. Toisin sanoen telttamajoitukseen perustuva sosiaalinen kanssakäyminen toimii lähtökohtaisena reuna-ehtona, jossa kurssien vetäjät, opettajat, vastaavat henkilöt ja ohjelmapalvelutoimijat ovat aina myös osa muuta joukkoa – muita turisteja. Sähköttömyys, kartattomuus ja kännyköi-den kuuluvuusalueen ulkopuolella liikkuminen tulee nähdä myös mahdollisuuksina. Ryhmädynamiikka suosii suhteelli-sen pienten ryhmien kanssa toimimista, jotta turvallisuus ja kestävän kehityksen mukaiset toimet toteutuvat. Paanajär-velle voidaan kulkea tehokkaasti noin kahden pienoisbussin avulla, jolloin pienen retkikunnan toiminta voidaan pitää hallittuna eikä esimerkiksi jalkineiden tai muiden varus-teiden mukana kulkeutuvat vieraslajit ja muut haitat kasva kohtuuttomiksi.

Koulutukseen ja tutkimukseen liittyvien lyhytkurssien pitopaikkana Paanajärvi toteuttaa pohjoisiin oloihin liit-tyvien tavoitteiden haaveet. Pohjoisen metsävyöhykkeen kallioperän, kasviston ja eläimistön suhteen alue on mitä mainioin. Luontokuvaajille alue tarjoaa luonnontilaisen luonnon kokemuksen, jota Suomen puolella saati muualla Euroopassa on yhä vaikeampi saavuttaa. Erilaisten retriit-tien, voimauttavan valokuvan ja esimerkiksi luontomatkai-luun liittyvän koulutuksen paikkana Paanajärven Arolan tilalla sijaitseva leiripaikka on erinomainen.

Paanajärvellä liikkuminen edellyttää vesillä liikkumis-ta, koska maasto järven ympärillä on osin vaikeakulkuista ja osin Venäjän rajavartioston ja Kansallispuiston toimesta rajoitettua. Vaikka puiston opastuskeskuksesta voi vuok-rata moottoriveneen päiväretkiä varten, tulevaisuuden Paanajärvi pitää sisällään unelman. Idea Suomen ja Venäjän yhdistävästä Oulankajokea pitkin vesiteitse kuljettavasta viisumivapaasta väylästä. Reitti voisi olla nimeltään ”Uusi Paanajärvi” – ja toimisi symbolina sekä kestävän kulttuurin että luonnon puolesta. Kanootein, kajakein ja jokivenein kuljettu matka rajan yli yhdistäisi Oulangan ja Paanajärven kansallispuistot maailmanperintökohteen tasoiseksi koko-naisuudeksi, ennen näkemättömän hienoksi maailmanluo-kan luontokuvauskohteeksi ja nostaisi paikallisesti Oulun yliopiston Oulangan aseman tutkimus, koulutustoiminnan ja palvelutoiminnan uudelle tasolle.

55

56

Lopuksi Käsillä olevan loppuraportin tavoite oli määritellä millainen toimi-joiden verkostomalli tulisi kyseeseen ympäristö- ja luontokuvausa-katemiahankkeen kehittelyn tuloksena. Hankkeen aikana keskeisenä periaatteena on ollut katsoa tulevaisuuteen siten, että jatkuvuutta voidaan luoda ilman erillisiä lisärahoituksia, jotta vältytään hanke-rahoitukseen nojaavan toiminnan katkonaisuudelta. Toisin sanoen tavoitteena on ollut etsiä rahoituspohjaltaan ja toiminnaltaan sellai-sia toiminnan muotoja ja yhdistelmiä, jotka perustuvat toimijoiden yhdessä luomaan win-win -tyyppiseen ja siten automaattisen ver-kostomaiseen toimintatapaan. Toimintamallin kuvaamisen tueksi ja rajaamiseksi asetettiin kolme osakysymystä, jotka liittyvät koulutuk-sen, soveltavan tutkimuksen ja mahdollisten uusien keksintöjen eli innovaatioiden löytämiseen. Kaksi ja puolivuotisen hankkeen aikana hahmottui työpajojen toimiva pedagoginen konsepti ja löytyi joukko toteuttamiskelpoisia ideoita edellä mainittujen osatavoitteiden to-teuttamiseksi.

Koulutuksen kehittämisen suhteen tärkeimpänä ehdotuksena nousi esiin korkea-asteen koulutuksen kehittämismahdollisuudet. Jo olemassa oleviin resursseihin tukeutuen Pohjois-Pohjanmaan ke-säyliopiston ja Lapin yliopiston yhteistyönä voidaan synnyttää 25 opintopisteen luonto- ja ympäristövalokuvauksen opintokokonai-suus, joka olisi aluksi suomenkielinen, mutta joka jatkossa voidaan joko kokonaan tai osittain muuntaa myös kansainväliseksi englan-ninkieliseksi kokonaisuudeksi. Tällöin kyetään vastaamaan myös Oulun yliopiston vaihto-opiskelijoiden potentiaaliseen kysyntään. Opintokokonaisuus olisi ainoalaatuinen sekä kotimaisesti että kan-sainvälisesti.

Toisena osatavoitteena oli pohtia mahdollisen tutkimustoimin-nan edellytyksiä tulevaisuudessa. Tällöin on syytä puhua koulutuk-sen ja tutkimuksen toisiinsa niveltämisestä sekä poikkitieteellisestä lähestymistavasta. Hankkeen aikana perustettu Subzero-verkosto on esimerkki siitä, kuinka sekä kansainvälisesti että paikallisesti Oulan-gan luonnonympäristöstä ammentava koulutustoiminta että tähän

57

linkittyvä tutkimustoiminta rakentavat luonnollisen ja erottamat-toman kokonaisuuden. Tutkimustoiminnan ytimenä näyttäytyy poikkitieteellinen rakennelma, jossa yhdistyvät luonnontieteelli-nen ja taiteellinen näkökulma. Subzero-verkoston tavoite parantaa pohjoisen alueen luonnon, kulttuurin ja luonnonvarapolitiikan kes-tävää kehitystä kehittämällä tieteen ja taiteen välistä vuoropuhelua kehittämällä tieteen ja taiteentekijöiden välisiä yhteisiä koulutus ja tutkimustapahtumia – muodostaa metodisessa ja teoreettisessa kokeilevuudessaan uudentyyppisen tutkimuskonseptin, jolle mitä ilmeisimmin löytyy kansainvälistäkin kiinnostusta. Tästä on osoi-tuksena hankkeen aikana tehty tutkimushankesuunnitelma Visu-alization of Environmental Change, jolle myönnettiin kansainvälistä rahoitusta Monacon Prince Albert II- rahastolta vuosille 2014-16.

Kun kansainvälistä tutkimustyötä pyritään kehittämään, hankkeessa esitetty residenssikeskuksen konsepti on keskeisessä roolissa. Poikkitieteellisen tutkimuksen eli tieteen ja taiteenväli-syyden luonnollinen kehittyminen vahvistuu silloin, kun tutkijoi-ta ja taiteilijoita kyetään houkuttelemaan ja saattamaan yhteisien projektien ääreen. Oulangan aseman, Hannu Hautala -säätiön ja Kuusamo-opiston yhteistyönä synnytettävä residenssikeskus muo-dostaa tulevaisuudessa resursseiltaan riittävän ja jatkuvuuden tur-vaavan kokonaisuuden, jonka varaan voidaan jatkossa suunnitella pitkäjänteistä kehittämistoimintaa. Residenssikeskus, jossa taitei-lijat ja tutkijat ovat läheisessä vuorovaikutuksessa keskenään on toimintakonseptina kansainvälisestikin sekä uusi että kiinnostava.

Hankkeen aikana tehtyjen tutkimusretkien kohteena ollut Venäjän Paanajärvi teki syvän vaikutuksen asiantuntijoihin, jotka edustivat taidehistorian, kulttuurintutkimuksen, taiteen ja luon-nontieteen aloja. Alueen potentiaali on ilmeisen huomattava sekä koulutuksellisesti, tutkimuksellisesti että matkailullisesti. Paana-järven kulttuurikohteet ja taidehistoriallinen näkökulma, alkupe-räisluonto: rikas kasvilajisto, kalasto ja kalastuksen kulttuurihisto-ria, vesiekologia, kartaton liikkuminen ja etsiminen luonnontilaan

palaavassa ennallistuvassa maisemassa luovat vertaansa vailla olevat puitteet ja kehittämismahdollisuudet koulutuksen, tutki-muksen ja luontomatkailun alueella. Pääjärven alueen venäläisten asukkaiden kanssa tehtävän aiempaa tiiviimmän yhteistyön sekä Oulangan ja Paanajärven kansallispuistojen välisen kanssakäymi-sen myötä on rakennettavissa uusia kestävän kehityksen matkailun konsepteja, koulutustapahtumia ja edellä mainituista kumpuavia kansainvälisiä tutkimushankkeita.

Marraskuussa 2013 Kuusamossa järjestetty Uusi Paanajärvi -seminaari keräsi parisataapäisen yleisön Hannu Hautala -luonto-kuvakeskukseen, mikä kielii myös paikallisesta kiinnostuksesta. Helmikuussa 2014 Venäjän Pääjärvellä järjestettävä vastaava se-minaari on esimerkki toimenpiteistä, jolla voidaan tukea kestävän kehityksen hankkeiden syntymistä siten, että suomalaiset toimijat eivät näyttäydy pelkästään turisteina, vaan tarpeellisena ja välttä-mättömänä kumppanina tulevaisuuden hankkeita laadittaessa ja mahdolliseen viisumivapaaseen rajanylitykseen valmistauduttaes-sa.

Jotta edellä mainitut ympäristö- ja luontokuvaushankkeen ai-kana syntyneet toimenpide-ehdotukset saavat ilmaa allensa, on eri verkostojen eri toimijoiden välillä syytä tehdä yhteistyösopimus. Resurssien tehokas hyödyntäminen tilojen, laitteiden ja henkilös-tön osalta on jatkossa mahdollista hyödyntää eri osapuolten ydin-tavoitteita tukevaksi. Oikeuskelpoisina toimijoina Oulun yliopisto, Lapin yliopisto ja Kuusamon kaupunki, Pohjois-Pohjanmaan ke-säyliopisto, Kuusamo-opisto ja Hannu Hautala-säätiö ovat avain-roolissa verkostomallin toiminnan kannalta, jotta voidaan edetä edellä mainittujen toimenpide-ehdotusten suuntaisesti. Hankkeen perusteella verkostomallin toiminnan organisoijaksi ehdotetaan perustettavaksi Kuusamon luontokuvausakatemia nimeä kantava ohjausryhmä tai hallitus, joka ensitöikseen laatii tulevaisuuden toimintaa, vastuita ja jatkuvuutta tukevan sopimuksen verkoston toimijoiden välille.

58

Vaikka tässä raportissa luetellaan toimenpide-ehdotuksina rajat-tu määrä konkreettisia askelia ympäristö- ja luontokuvausalan kehittämiseksi, ei tässä ole kaikki. Hankkeen aikana tavalla tai toisella mukana olleet kymmenet paikalliset ja kansainväliset toi-mijat ovat jo toivottavasti vieneet eteenpäin työpajoissa saamiaan ideoita ja kontakteja, jotka toivottavasti tavalla tai toisella luo-vat tulevaisuudessa kulttuurisesti tai liiketaloudellisesti kestäviä sovelluksia. Hanke alkaa ja loppuu jossain vaiheessa, mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö mukana olleet tahot voisi jalostaa ajatuk-siaan edelleen itsenäisesti ja uutta luoden. Koko hankkeen ajan arvoperustana ja pedagogisena läpäisevänä periaatteena on ollut salliva, keksivä ja moniarvoinen ajatusten ja ideoiden vaihto. En-nakkoluulottomien kombinaatioiden ja uusien mahdollisuuksi-en löytäminen edellyttää ajatusten virittelyä uusille taajuuksille, mikä auttaa huomaamaan myös itsestään selvät ja siksi usein huo-maamatta jäävät mahdollisuudet. Yhtenä tällaisena esittäytyy Ou-lankajoen törmällä sijaitseva Hannu Hautalan kuvauskojuryhmä, jossa käsillä olevan raportin kirjoittaja vieraili nuorena luontoku-vaajana vuonna 1985. Samainen ”röllikylää” muistuttava kyhäel-mä on yhä edelleen tuolla samalla paikalla, joka on toiminut mo-nen nuoren suomalaisluontokuvaajan innoittajana. Autenttinen, outo ja rikkaan visuaalisen historian kehystämä paikka täyttää kuuluisan turismintutkija Dean MacCannellin teorian siitä, miten ainutlaatuinen turistinähtävyys syntyy ja ”pyhittyy”.

Jälkisanat

59

Etukansi. Ruskeakallio. Paanajärvi 2012.s. 1-3 Suomen taloudellinen kartta vuodelta 1924.s. 8-9 Paanajärvi 2013.s. 10 Antti Tenetz ja Riku Paavola. Paanajärvi 2012.s. 11 Juha Suonpää. Paanajärvi 2013.s. 14 Paanajärven länsipää 2012.s. 16–17 Pekka Sammallahti, Jussi Kivi, Kari Kaila, Alexander Lembke, Pekka Parviainen, Kari Kantola. Oulangan asema 2011.s. 18–19 Oulankajoki 2013.s. 20 Pyhätunturi 2011.s. 21 Kuusamo, Ruka 2012.s. 22–23 Oulanka 2012.s. 24 Kivakkakoski 2012.s. 25 Mäntykoski 2013.s. 26 Kansainvälisten opiskelijoiden poster-näyttelytöitä. Oulagan asema 2012.s. 27 Kuusamo-opisto 2013.s. 29 Kansainvälisten opiskelijoiden poster-näyttelytöitä. Kilpisjärvi 2013.s. 30 Uunikivikallio, Paanajärvi 2013.s. 31 Antti Tenetz. Oulankajoki 2013.s. 33 Kuusamo-opisto 2013.s. 34 Kuusamo-opisto 2013.s. 37 Kuusamo-opisto 2013.s. 38-39 Kuusamo-opisto 2013.s. 41 Revontulet. Oulangan asema 2012.s. 44 Subzero-näyttely. Kuusamo Nature Photo 2013.s. 46–47 Kuusamo-opisto 2013.s. 49 Kuusamo-opisto 2013.s. 50 Susihämähäkki. Oulangan asema 2012.s. 51 Riku Paavola. Paanajärvi 2013.s. 52 Rajalan Kustu. Entinen Rajalan talo, Paanajärvi 2013s. 55 Ruskeakallio. Paanajärvi 2013.s. 56 Antti Tenetz. Juomasuo, Kuusamo 2013.s. 59 Hannu Hautalan kuvauspaikka. Oulankajoki 2013.

Kuvaluettelo

Tutkimusryhmä Paanajärvellä kesällä 2013.

Hanke alkaa ja loppuu jossain vaiheessa, mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö mukana olleet tahot voisi jalostaa ajatuksiaan edelleen itsenäisesti ja uutta luoden. –– Ennakkoluulottomien kombinaatioiden ja uusien mahdollisuuksien löytäminen edellyttää ajatusten virittelyä uusille taajuuksille, mikä auttaa huomaamaan myös itsestään selvät ja siksi usein huomaamatta jäävät mahdollisuudet.

Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan julkaisuja C 43.Katsauksia ja puheenvuoroja.