PE~I..'S~USTI ETORÄDDNING

JulkaisijaPalo- ja pelastustieto ryPieni Roobertinkatu 8 B00130 HELSINKI

PäätoimittajaJuhani Katajamäkipuh. 90-627 605

ToimittajaRisto Järvinenpuh. 90-627 162

Brandvärn·osastopuh. 90-627 605

Toimituksen telefaxpuh. 652183

OsoitteenmuutoksetMargit Hallasalopuh. 90-666 536

IlmoitusmyyntiPRINTTIMEDIATJuha Oksmanpuh. 90-694 6361

Kansi:Itämeren historian kohta­lokkaimmassa merikata­strofissa 28. syyskuutasai surmansa yli 900 lai­vamatkustajaa ja henkilö­kuntaan kuuluvaa. Myrs­kyinen meri oli taas kerranylivoimainen vastustaja.Raportti ss. 8-14.

Kuva: Kimmo Mäntylä,Lehtikuva Oy

&L1\HUHIUU 8/94

19.10.1994

KatastrofiOtsikkoon painettu sana on useimmissa tiedotusvälineissä kärsinyt inflaation Se on

kulunut puhki. Onnettomuus kuin onnettomuus on ollut "katastrofi"Tässä lehdessä sanaa on käytetty äärimmäisen harvoin. Mielessään on toivonut, ettei

sitä Suomi-yhteydessä tarvitsisi koskaan käyttääkään. Varhain keskiviikkoaamuna 28.syyskuuta tuo toive murskaantui.

Itämeren öisestä katastrofista on laaja raportti tässä numerossa. Yhteenvedon kokoa­minen on ollut vaikeata, koska suuronnettomuuden monet yksityiskohdat eivät vielä oletiedossa. Kaikkia osasia ei pystytä selvittämään koskaan.

Yli 900 uhria vaatinut suuronnettomuus sattui Suomen meripelastuksen vastuualueella.Pelastustoimien sujumista on julkisuudessa kiitelty. Kiitokset ovat kulminoituneet kommo­dori Raimo Tiilikaiseen, jonka jämäkän vakuuttava mutta samalla tunteisiin vetoavaesiintyminen välittyi television kautta sadoille tuhansille ihmisille Suomessa ja ulkomailla.

Pelastustyön koko ketju hälyttämisistä viimeisimpään pelastusoperaatioon tapahtuimahdollisimman hankalissa oloissa. Tiedossa on, että merellä näyteltiin upeita sankarite­koja helikoptereissa ja laivoilla. Kiitoksiin on ollut aihetta.

Jokaisella mitallilla on aina kääntöpuolensa. Erinomaisten yksilösuoritusten takanapelastustöiden kokonaiskuva on jäänyt vaillinaiseksi. Meripelastusviranomaiset ovatvaienneet negatiivisista yksityiskohdista, koska heille ei ole osattu tehdä oikeita kysymyk­siä. Meripelastuksen resursseista ei vieläkään ole virinnyt kriittistä keskustelua ja analy­sointia, vaikka onnettomuudesta on kulunut jo kuukauden verran.

Julkisuudessa on jonkin verran arvosteltu ruotsalaishelikoptereiden myöhäistä hälyttä­mistä. Kritiikki on torjuttu. Meripelastuskeskuksessa päivystää öisin vain yksi henkilö.Yhteydenottoihin kuluu väkisinkin aikaa kun on niin monta paikkaa mihin soitella, onvastattu.

Merihätään joutunutta tai tulipalon kohdannutta alusta voi auttaa vain ulkopuoleltatuleva apu. Siksi pelastushelikoptereiden ja lähistöllä olevien laivojen hälyttäminen onmeripelastuksen toimenpidelistalla tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.

Tai ainakin pitäisi olla. Suomen ainoa päivystävä, varta vasten meripelastusta vartenhankittu ja varustettu Super Puma sai hälytyksen nopeasti, klo 1.35, mutta seuraavasuomalaiskopteri, Helsingin Malmilie sijoitettu kevyt pelastushelikopteri Agusta Bellhälytettiin vasta klo 2.21, lähes tunti Estonian lähettämän ja meripelastuskeskuksenvastaanottaman hätäkutsun jälkeen. Viive on käsittämättömän suuri. Kuitenkin erilähteistä kansalaiset ovat kuulleet ja lukeneet, että "ensimmäiset pelastuskopterit saivathälytyksen nopeasti ja ehtivät onnettomuusalueelle kello kolmen aikaan".

Totuus on edellä kerrotun karu. Vain yksi pelastushelikopteri oli onnettomuuspaikallakello kolmen aikaan (3.03) eikä vielä 4.30:kään pelastustyössä ollut kuin neljä helikopteria,joista kaksi Ruotsista. Vasta paljon myöhemmin paikalle ehtivät MI-8:t Utista, toinen SuperPuma ja toinen Agusta Bell.

Tämä oli pelastushelikopteritilanne Suomessa syyskuun 28. päivänä. Valmius ei ollutmitenkään poikkeuksellisen huono - päinvastoin: Malmin kopterille pystytään nykyisel­lään järjestämään kotipäivystys korkeintaan joka toinen tai kolmas viikko. Nyt sattuiolemaan se oikea viikko.

Meripelastuksemme iskukyky on lievästi sanottuna vaatimaton. Osuvamman laatusa­nan voi muotoilla tämän kirjoituksen otsikosta.

PS.Kuinka suhteellinen käsite turvallisuus onkaan. Kerrostalojen porraskäytävillä ei saa

säilyttää lastenvaunuja eikä pyöräkellareissa mopoja, mutta uivan loistohotellin "kellaris­sa", joidenkin matkustajien kannalta "ullakolla", saa kuljettaa 52 lastattua rekkaa tai 370henkilöautoa.

7

Murhenäytelmä ItämerelläLaivamatkustajan ja pelastusviranomaisen painajainen, matkustaja-aluksen äkillinen uppoaminen syysmyrskyisellä merellä keskelläyötä, järkytti miljoonat ruotsalaiset, virolaiset ja suomalaiset aamuaskareillaan varhain keskiviikkoaamuna 28. syyskuuta. Utönedustalla, kansainvälisellä merialueella; mutta Suomen meripelastuksen vastuusektorilla sattuneessa Euroopan pahimmassamerikatastrofissa lähes kahdeksaankymmeneen vuoteen ja Itämeren kohtalokkaimmassa suuronnettomuudessa kautta aikojen saisurmansa yli 900 matkustajaa ja laivan henkilökuntaan kuuluvaa. Lokakuun alun tietojen mukaan Estonia-aluksella oli 1049 ihmistä.Heistä pelastui vain 136. Tarkkaa matkustajamäärää saadaan tuskin koskaan tietää.Tätä lokakuun puolivälissä kirjoitettaessa onnettomuuden monet yksityiskohdat olivat hämärän peitossa. Kattavaa yhteenvetoapelastustoimista ei myöskään ollut käytettävissä.Raportti, jossa onnettomuutta tarkastellaan palo- ja pelastusviranomaisten näkökulmasta, perustuu Turussa tapahtuneisiin haastat­teluihin ja eri lähteistä koottuihin tietoihin.Aiheeseen palaamme luonnollisesti vielä usean kerran.

Autolautta Estonian uppoamisenaiheutti autokannelle päässytvesi. Laivan keulaportin murtu­misesta aiheutunut merivedenvyöry vei aluksesta vakavuudenja johti nopeaan kallistumiseenja äkilliseen uppoamiseen.

Myrskyssä ja yön pimeydessähelikopterit ja paikalle kiirehti­neet alukset saivat pelastettua136 ihmistä.Höyrylaiva Titanicin merionnet·tomuudessa huhtikuussa 1912menehtyi 1503 ihmistä. Kuiten-

kin joka neljäs laivalla ollut pe·lastui. Kun Estonian onnetto­muudesta selviytyi vain jokaseitsemäs, syyskuisen merion­nettomuutemme laajuus kasvaaentistä murheellisempiin mittoi­hin.

"Mahdoton onnettomuus" pal­jasti karusti meripelastusre­surssien niukkuuden todellises­sa suuronnettomuudessa. Me·rellä näytellyt upeat sankariteotpelastustöissä eivät tätä tosi­asiaa miksikään muuta.

8 I'lLl\nUmUU 8/94

9

Ahk ilmoitti asian välittö­mästi palopäällikkö TUljak­selle, joka kiirehti mökiltäänmeripelastuskeskukseen jasen johtoryhmään. Ilmoituk­sen saivat myös apulaispalo­päällikkö Jari Sainio, hälytys­mestari Juha Virta ja päivys­tävä palomestari Reijo Salmi­nen.

On melkoinen yhteensattu­ma, että samana yönä vainhieman aiemmin oli Turunmerialueella päättynyt suuriöljyntOljuntahmjoitus. Ilmoi­tus matkustaja-aluksen suu­resta merihädästä tuntui niinuskomattomalta, että ajatusharjoituksen jatkumisestakummitteli monen viran­omaisen takaraivossa alku­vaiheessa.

Klo 2.59 MEPE pyysi Tu­run yliopistollista keskussai­raalaa valmiuteen ja lääkäri­ryhmää Utöseen. Läänin pe­lastustarkastajalle Raimo Vii­namäelle ahk ilmoitti klo3.27, minuutti sen jälkeen oliyhteys Helsingin ahk:on,jokavälitti tiedon sisäministeriönorganisaatiolle.

J0·

up.oP/I olit vasYESTOl'llA anlol SILJA j;

~:~~.Ifls(umajahlael< 00159' 22' N 21' 48' E .

MEPE ilmoitti Turunahk:lle Estonian uppoamises­ta klo 2.15.

jetin ja Isabellan sekä rahti­alus Finnhansan. Hälytyksenolivat saaneet myös vartiolai­va Tursas ja Saaristomerenmerivartioston Turun vartio­lentueen Super Puma-pelas­tushelikopteri.

Sen jälkeen hälytettävienpiiri laajeni tasaisesti. Paikal­le komennettiin merellä ole­via rahtialuksia, helikopterei­ta Ruotsista, lisää helikopte­reita Suomesta, mm. Utistakolme keskiraskasta MI-8:a,kaksi rajavartiolaitoksen ke­vyttä meritoimintahelikopte­ria Agusta Bell AB 412 jaMedi-Heli. Ensimmäisen on­nettomuuspäivän aikana pe­lastustöihin osallistui Suo­mesta kaikkiaan kahdeksankopteria, Ruotsista yhdeksänSuper Pumaa ja KawasakiVertol 107 keskiraskasta pe­lastushelikopteria, Tanskastakaksi, Virosta ja Ahvenan­maalta yksi kopteri.

Lentopelastajatvalmiuteen

Turun palopäällikkö Pentti Turjas hälytettiin mökiltään Saaristomeren meripelas­tuskeskukseen Turkuun.Itämeren historian kohtalokkain merikatastrofi sattui kansainvälisellä merialueel­la, mutta kuitenkin suomalaisella kalastusalueella. Ilämerenmaiden pelastuspal­velusopimus määrittelee onnettomuusalueen Suomen meripelastuksen vastuu­alueeksi.Onnettomuus sattui vesillä, missä luoteistuuli laajan matalapaineen vallitessa onvoimakkaimmillaan. Myrsky pääsee esteettä raivoamaan Saksan rannikolta asti.Estonian uppoamisyönä sää rannikolla oli vähätuulinen. Heti Utön jälkeen säämuuttui aivan oleellisesti, helikopterimiehistöt kertovat.

Pelastustiedossa ilmestyikevättalvella kiljoitus Turunvesipelastuksesta: "Kivita­lonkokoisen autolautan on­nettomuus Turun vesipelas­tuksen suuri uhkakuva" (Pt 3/94). Palopäällikkö Pentti S.TUljasta, apulaispalopäällik­köJari Sainiotaja palomesta­ri Reijo Salmista haastatelles­sani todennäköisimpänäsu uron nettomu ustyyppinäautolautalla yleisesti pidettiintulipaloa. Totaaliuppoami­nen tuntui lähes mahdotto­malta ajatukselta, vaikka Sal­ly Albatrossin karilleajo ja"uppoaminen" matalikolleoli tuoreessa muistissa.

Haastattelussa Turun palo­laitoksen vesipelastusvas­tuulliset moneen otteeseenpainottivat eri viranomaistenyhteistyön merkitystä ja kou­lutuksen tärkeyttä. - Vain sil­lä opitaan tuntemaan eri osa­puolten vahvuudetja rakenta­maan pelastusyhteistyölletoimiva kokonaisuus mah­doll isessa suuronnettomuu­dessa, palopäällikkö TUljastiivisti.

Estonian onnettomuudessayhteistyön sujuvuutta testat­tiin kovimman jälkeen. Kii­tosta tuli aina valtionpäämie­hiltä asti. Jäljestelmä toimiyleisesti ottaen hyvin. Re­surssien niukku udesta ei voisyyttää paikallisia viranomai­sia, toimintaedellytystenpuitteet on poliittinen ratkai­su, jonka yhteiskunta on vuo­sien saatossa päätöksilläänmääri tell yt.

Mayday-kutsu tuli meri­VHF:stä klo 1.24. Sen vas­taanotti myös Turun hätäkes­kus. Koska se kuuli TurunMeripelastuskeskuksen vas­taavan kutsuun, ei viesti aihe­uttanut toimenpiteitä ahk:ssa.

Kello 1.48 onnettomuudenlaajuus alkoi selvitä meripe­lastuskeskuksessa (MEPE),kun Estonia-alus katosi tutki­en kuvaruuduilta. VähitellenMEPE oli hälyttänyt lähistöl­lä pUljehtineet autolautat Sil­ja Europan, Mariellan, Finn-

Onnettomuudenlaajuus paljastuu

Tulipalo,ei uppoaminen

Onnettomuusyönä me­rellä vallitsi kova myrsky.Puuskissa aallokko oli hlllja.Tallinnasta kohti Tukholmaamatkannut MS Estonia, ent.Viking Sally, Wasa King, Sil­ja Star, lähetti meri-VHF-ka­navalla lyhyen mayday-hätä­kutsun. Sen kuulivat TurunMeripelastuskeskus, autolau­tat Silja Europa ja Mariella jamyös Turun aluehälytyskes­kus, mutta eivät Ruotsin me­ripelastuskeskukset. Kello olituolloin 1.24.

Ennenkuin ainoakaan ul­kopuolinen pelastaja toisellaaluksella tai helikopterissa olilähelläkään onnettomuus­paikkaa tai edes ehtinyt ranni­kolta ilmaan, Estonia oliuponnut Itämeren syvyyteenmukanaan satoja matkustajiaja Jaivahenkilökuntaan kuu­luvia. Laivan keulaportinul01llmainen osa, keulavisiirioli repeytynyt irtija vettä pää­si sisemmän portin reunoiltaja repeytyneistä aukoista au­tokannelle. Mikäli visiiri re­päisi mennessään hydrauliik­kanosturinsa siten, että myösautokanteen tuli repeytymiä,vesi pääsi suoraan myös ko­hehuoneen kannelle.

Autokansi on kuin uunipel­ti, joka menettää tasapainon­sa vähäisestäkin vesimääräs­tä. Estonian vakavuus ei kes­tänyt veliovia vesimassoja,vaan alus kallistui ja vajosinopeasti.

Tutkimus tulee aikanaanselvittämään yksityiskohdatonnettomuudesta, jonka ei pi­tänyt olla mahdollinen.

ml\~lU~lIm 8/94

Nopea uppoaminen

Ihminen lähettää miehen kuuhunja luotaimen tutkimaan Saturnuk·sen kehiä ja luulee hallitsevansaluontoa. Mutta kun meri ärjyy taimaa järisee, Ihminen voi useimmi·ten vain voimatonna seurata luon­non valtaisia voimainnäytöksiä.

Kuvat:LehtikuvaPressfotoJuhani Katajamäki

Tämä kuva on otettu useita tunteja uppoamisen jälkeen. Aamu on jovaljennut ja merikatastrofin järkyttävä laajuus paljastunut.Kuvan uhri on pystynyt kiinnittymään lauttaan, mutta ei ole kyennyt nousemaan sille, Ison pelastuslautan kulkuaukko on lähesmetrin korkeudella, Lauttaan nousemista varten on kiinteä köysitikas. Monessa onnettomuuskuvassa tikas näkyi lautan ­sisällä,

Sainio määräsi laitoksenvesitoiminnasta vastaavanpalomestari Salmisen valmis­tautumaan lentokomennus­kunta EKA:n (Pt 3/94) odo­tettavissa olevaan lähtökut­suun.

Vapaavuorosta hälytettiinsamaan aikaan vahvistuksiavuorovahvuuden tehostami­seksi tulevien tuntien ajaksi.

Muodostettiin EKA-ryh­mät Salminen ja Teronen jamyöhemmin vapaavuorolai­sista ryhmä Väisänen.

10

EKA pelastimerestä kolme

Ryhmä Salminen nousiUtista tulleeseen MI-8 konee­seen. H4-tunnuksella varus­tetun koneen ohjaajana toimikapteeni Kari Manninen.Miehistön muodostivat perä­mies, mekaanikko ja pintasu­keltaja.

Nousu tapahtui klo 6.25.Onnettomuuspaikalle koneehti kello 7 tienoilla. Laskeu­tuminen Silja Europan kan-

nelle ei meren käynnissä on­nistunut. Niinpä Salmisenryhmän (1 +6) työnkuvamuuttui: heistä tuli pintape­lastajia,

Koneelle määrätti in omaetsintäsektori, Meri lainehtiliivejäja lauttoja,joita oli sin­gottu mereen apuun tulleiltalaivoilta niiden lisäksi jotkaolivat peräislll Estonialta.Kerta toisensajälkeenlaskeu­tui pintapelastaja aaltoihintutkimaan lauttoja ja liivejä.Tyhjät puhkottiin puukoilla,

jotteivät aiheuttaisi turhia tar­kastuksia jatkossa.

M[-8 pystyy operoi maankertatankkauksella kolmetuntia. Uihes viimeisillä het­killä kopteri havaitsi lautan,jolta pelastajat nostivat tur­vaan kolme micsUi. Ennenpaikalta irroltautumista konevinssasi Isabella -alukseltahuonokuntoisen pelastctunmukaansa, ja matka kohtiTYKSi~i alkoi. Pclastcllujenyllc pucttiin lämpöhaalarcitaja huopia, pulssia tarkkaltiineikä potilaiden annellu nu­kahta,}, Valmiudct tipanan­toon ym. olivat, multa niihinei ollut tarve ryhtyii.

Potilaiden konccsla siirronjälkeen tapahtui nopea tank­kaus ja siirtymincn takaisinonncltomullsal ueellc. Salm i­scn ryhm~i tcki kaikkiaan kol­me kolmcn tunnin pclastus­lentoa.

EniUi ci aalloilta cläviä löy­tynyt. Kone kuljelti vainajiaUtöhön. Siellä ryhmä Salmi­ncn jakaantui kahtccn ryh­m~iän, kun myös toincn MI-8miehiteltiin osaksi Salmiscn,osaksi Terosen ryhmiistii.

Ryhmä Teroncn oli siirty­nyt maakuljctukscna Piirnai­siin. Ryhmä nousi potilaitatuonecn Supcr Puman paluu­kyytiinjajäi Utööscen pinta­pelastajien vaihtomichistök­si.

Pian toimenkuva nopeastimuuttui. Kuolleita alkoi tullayhä enemmänja heiclän käsit­telyynsä tarvittiin rutinoituaväke~i.

Työ lankesi Terosen ryh­mälle.

Seuraavana päivänä etsin­nät jatkuivat. Ryhmä Salmi­sen, Terosenja V~iis~isen mie­hiä toimi MI-8 koneiden pin­tapelastajina kaikkiaan kol­mena päivänä. Sinä aikanayhteensä 17 miestä teki pinta­pelastusta meressä.

l'lll\~lUWUU 8/94

Turun pelastuslaitoksen EKA-ryhmä pelasti lautalta kolme miestä. Paljasjalkaiset pelastetut on kopterissa puettu Turunpalolaitoksen lämpöhaalareihin. Toinen oikealta laivan konemies Henrik Sillaste, joka ensimmäisenä silminnäkijänä kertoiveden sisäänlulosta keulavisiirin kohdalta. Oikealla EKA-ryhmän vetäjä Reijo Salminen, joka turkulaisista ensimmäisenä vetipelastuspuvun ylleen ja laskeutui pintapelastustehtävään.

Kaikkia valmiuksiakohotettiin

EKA-ryhmien operoidessakentällä Turun hätäkeskuskohotti valmiuksia. Turun jaMaarian VPK:t oli hälytettyasemilleen. Pintapelastajientarvitsemia pukuja, keli unta­välineitä, räpylöitä, jne. han­kittiin paikallisesta liikkeestäreserviin.

Pelastuneiden siirtokulje­tuksiin käytettiin Turun sai­rasautojen Iisäksi autoja Kaa­rinastaja Paraisilta. Kiivaim­pina tunteina yksityiset sai­raan kuljetusautot ajoi vat Tu­russa poikkeuksellisestimyös kiireellisiä kuljetuksia.

Kello 8.22 ilmoitti Valtionpelastuskoulu Kuopiosta, ettäheillä on mahdollisuus lähet­tää 15 pintapelastukseen ky­kenevää. Koulussa oli me­nei Ilään sukell uskurssi. Val­mius purettin klo 13.22.

Medi-Heli oli valmiudessaRuskon kentällä klo 8.51.Kone osallistui potilaidenkuljetukseen.

Leka-ryhmientoiminta

Helsingin pelastuslaitok­sen lentokomennuskuntaLEKA sai valmiuskomen­11Llksen klo 6.28. Ryhmä lähtikolmessa osassa kahdella he­likopterilla ja maantiekulje­tuksena Utöhön. Ensimmäi­nen ryhmä pääsi lähtemäänklo 9.15ja oli Utössä 10.17.Ensimmäiset LEKA-miehetpääsivät merelle turkulaistentapaan MI-8 koneiden pinta­pelastajina, mutta vasta klo13.20. Eläviä pelastettavia eienää koleasta merestä löyty­nyt, menehtyneitä kyllä. Osamiehistä hoiti linnakkeelleperustetun alapelastuskes­kuksen toimintoja. Perusyk-

I'lLl\~l U~llUU 8/94

sikköönsä Helsingin Malmil­Ie 12 miehen ryhmä palasimyöhään seuraavana iltana.

Turun EKA ja HelsinginLEKA pääsi ammattitaitoaanvastaaviin tehtäviin myö­hään.

Syy on karu. Meripelastus­lentotoiminnasta Suomessavastaava rajavartiolaitos jaRuotsissa vastaavasta toimin­nasta huolehtivat ilma- jameri voi mat operoi vat pää­sääntöisesti vain omilla mie­histöillään. Niin Suomesta

kuin Ruotsistakin ensiksi pai­kalle ehtineissä Super Pumis­sa, Agusta Bellissäja Vertoi­leissa oli omat täydet miehis­töt ohjaajasta pintapelasta­jaan. Vaihtomiehistönsäkinne täydensivät omista yksi­köistään tankkausvaiheissakotikentilIään. Niinpä lento­komennuskuntien palomies­pelastajat löysivat paikkansavasta ilmavoimien MI-8 ko­neista, joiden miehistöt ovatenemmän tai vähemmän ti­lannekohtaisesti koottuja ja

joihin suuren kuljetuskykyn­sä ansiosta voi kerralla noustauseampikin pelastaja.

Yksi kopteripelasti 35

Pelastustoimien todellinensankari on Turun vartiolentu­een päivystysvuorossa olleenSuper Puman miehistö. Oh­jaajakapteeni Veikko Mietti­sen yksikkö sai hälytyksen1.35. Kotipäivystyksestä hä­Iytetty miehistö ehti onnetto-

11

Turun EKA-ryhmästä laskeutui kolmen päivän aikana yhteensä 17 miestä hyiseen mereen. Viikko onnettomuuden jälkeenotetussa kuvassa heistä yksitoista. Vasemmalta ryhmien vetäjät, paloesimiehet Arto Teronen, Pertti Väisänen ja palomestariReijo Salminen, palomies Jussi Vaitiniemi, palomies Harri Niska, palomies Matti Orte, palomies Matti Pikku-Jämsä, palomiesRauno Lindholm, palomies Ari-Tapio Dalen, ylipalomies Kari Pikku-Jämsä ja palomies Heikki Vähäkuopus.

laivoja massiivisine pelastus­veneineen, isoine ja pienem­pine pelastuslauttoinccn, tu­hansine pelastusliiveincen.

Kovassa tuulessa ja aallo­kossa kymmenien mctrienkorkeudelle yläkansi Ilc sijoi­tcttuja pelastuveneitU ci tuu­lessa pystytty laskemaan.Aluksilta singottiin lukcmat­tomia lauttoja ja liivcjä me­rccn, joita hengesUiän kamp­pailevat uhrit yrittivät tavoi­tella. Osa onnistui, suuri osaci.

Aluksista ainakin Isabellapystyi operoimaan pelastus­liukunsaja scn alaosaan auto­maattisesti kiinnittyv~in suu­ren keräyslautan kanssa.

cljään mainittuun aluk­secn pelastettiin yhtccnsii 58ihmisUi. Hicno luku, muttasittenkin "vain".

muuspaikalle klo 3.03. Pime­ällä merellä ajelehti pelastus­liivien ja -lauttojen varassakymmeniä ihmisiä. Heidänkeskellään aalloilla kellui sa­toja tyhjiä Ii ivejä.

Pintapelastaja, merivartijaJuha Alala/ui laskeutui vins­sin varassa kerta toisensa jäl­keen lautoille ja kiinnitti pe­lastettavan valjaisiin, muumiehistö vinssasi uhrin ylös.

Kopteri vei pelastetut SiljaEuropalle. Puma pystyi las­keutumaan helikopterikan­nelle toisin kuin MI-8 myö­henunin. Kahden tunnin työs­kentelyn jälkeen Puma palasiTurkuun tankkaamaan.

Samassa yhteydessä kop­teriin nousi toinen pintasukel­taja, aliluutnantti Risto Leino.Nopea siirtyminen takaisinonnettomuuspaikalle. Ala­lahtija Leino vuorottelivat janostivat pelastetun toisensajälkeen kopteriinsa. Aamu­yön tunteina he poimivatmerestä 35 ihmistä, eli jokaneljännen kaikista onnetto­muudessa pelastetuista.

12

Toinen Puma löysienää kuolleita

Suomeen hankittiin muu­tama vuosi sitten kolme pe­lastushelikopteria. Kaikki si­joitettiin Turkuun.

Kolmesta koneesta olisyyskuisena onnettomuusil­tana käytettävissä kaksi. Kunvain yhdellä koneella on kiin­teä kotipäivystys, jo toisenkoneen ilmaan saaminen kes­tää. Niinpä vartiolentueentoinen Puma lähti onnetto­muusalueelle vasta 6.15 ­viisi tuntia uppoamisen jäl­keen. Koneen miehistö löysivedestä enää kuolleita.

Turun EKA-miehistölläoperoivalla armeijan kopte­rilla oli parempi onni. Se löysimereltä klo 7 ja 8 välillä lau­tan, jolta sai turvaan kolmehengissä olevaa.

Rajavartiolaitoksen kevytpelastuskopteri HelsinginMalmiltaehti paikalle toisenakoneena samoihin aikoihinkuin ensimmäinen kopteri

Ruotsista.Malmin koneen kanssa oli

onnea. Pysyvä päivystys onjoka toinen vi ikko. Nyt 01 i seoikea viikko.

Pelastusaluksettuulen armoilla

Kuten tässäkin lehdessä onviime aikoina usein todcttu,Itämerenlllatkustaja- ja rahti­laivaliikenne on vilkasta. Seon toisaalta onnettomuusris­ki, mutta on samalla kohtuul­lisen nopean avun tae merihä­tään joutuneelle alukselle ­hyvissä olosuhteissa.

Estonian upotessa lähistöl­lä oli useita autolauttoja jarahtilaivoja.

Lähimpänä oleva ehti näh­dä vajoavan aluksen valot.

MS Silja Europaja Mari­ella ehtivät onnettomuuspai­kalle tasan tunti mayday-kut­sun jälkeen. Hieman myö­hemmin saapuivat SiljaSymphony ja Isabella. Pelas­tuskapasiteettia oli onnetto­muuspaikalla runsaasti: isoja

Etupainotteisuuteenei mahdollisuuksia

KirjoilUksessa vilahtclevatkellonajat ja pelastusyksik­kiijen lukumä~ir~il ovat karualuettavaa. Vaikka hclikopte­reita oli piiiviin mittaan pai­kalla liihes 30, uhricn pelasta­miscn kannalta valtaosa chtipaikalle aivan liianll1yöhiiän.

Maalla paloviranomaisetovat tottuncet ctupainottei­scen toimintaan. Mcrellä sel­laiscen ci olc Suomcssa re­sursseja. Viihiiiset kopteritovat hajallaan eri puolillamaata. Palokunnanomaistapäivystystä niilW ci ole aino­allakaan.

Toisin on Ruotsissa. Ainakun ilmavoimien suihkukoneon ilmassa, päivystää ainakinyksi pelaslushelikopteri. Pe­J'usvalmius on selvästi Suo­mea parempi.

Toisinvoisi olla

Huhtikuussa jätti mietin- _)

ml\~lU~llUU 8/94

Todellinen apuoli neljän kopterin varassa!

Rajavartiolaitoksen Tu­run vartiolentueen päivys­tysvuorossa oleva SuperPuma pelastushelikopterisai hälytyksen 1.35(mayday laivalta tuli 1.24).Kotipäivystyksestä hälytet­ty miehistö: kaksi ohjaajaa,kaksi mekaanikkoa ja yksipintapelastaja, pääsi Turus­ta ilmaan 2.30. Onnetto­muusalueelle se ehti 3.03.Koneen toiminta-aika täy­sillä tankeilla on 4,5 tuntia.

Rajavartiolaitoksen Hel­singin lento-osaston kevytpelastushelikopteri AgustaBell412 tunnuksellaHD saihälytyksen 2.21. Ilmaan sepääsi 3.30, alueelle se en­nätti noin 4.30.

Visbyn saarelta hälytettyRuotsin ilmavoimien pelas­tushelikopteri Super Puma(tunnus Q 97) ehti paikalletoisena, klo 3.50 Suomenaikaa. Hälytyksen se olisaanut 2.05 ja noussut il­maan 2.55.

ml~HumHU 8/94

Estonia-onnettomuuden pe­lastustöihin osallistuneidenhelikopterien kokonaismääräon upea luku: 27.Luku on harha. Pelastustiedonkokoamat selvitykset kerto­vat, että alkuvaiheissa, jokasekin tarkoittaa niin pitkää ai­kaa kuin kolme tuntia hätä ii­moituksen jälkeen, pelastus­töissä oli vain neljä (4) heli­kopteria: kaksi Suomesta,kaksi Ruotsista.

Toisen ruotsalaiskopte­rin (Kawasaki VertoiI, kes­kiraskas kuljetus- ja pelas­tuskopteri) hälytys- ja läh­töajat eivät ole tiedossa.Kohdealueelle se ehti sa­moihin aikoihin kuin Hel­singistä lähtenyt HD.

Kolme kopteriapelasti 57

Suomalainen SuperPuma sai merestä pelastet­tua 35 ihmistä. Osan heistä

kone vei autolautoille, osanmaihin. Ruotsalainen Pumapelasti 15, suomalainenAgusta Bell 7. Vertoilinluku ei ole tiedossa.

Kello 4.30 pelastustöissäoli neljä kopteria. Matkallaonnettomuuspaikalle olivatRuotsista Super Pumat Q99,91 ja 95 sekä Vertoilit Y64,74, 68ja 69. Hälytyksenolivat saaneet Rajavartio­laitoksen Agusta Bell HVHRovaniemeltä, Rajavartio­laitoksen toinen pelastushe­likopteri Super Puma tun­nuksella HF, Super Puma Q98 Ruotsista ja Utista Suo­men ilmavoiminen keski­raskaat kuljetus- ja pelas­tushelikopterit Ml 8:t tun­nuksilla X 92, 42 ja 62.

Yksi valmiudessa,kaksi riisuttuna

Suomen meripelastuk­sen rungoksi muutama vuo-

si sitten perustettu SuperPuma -lentue käsittää kol­me konetta. Yksi niistä onaina hälytysvalmiudessa(kotipäivystys). Lähessääntönä voi pitää, että yksikoneista on aina huollossa.

Onnettomuushetkelläyksi kopteri on Kuoreve­dellä riisuttuna huoltoa var­ten. Toinenkin kone oli val­mistettu huoltoa varten. Sesaatiin lentokuntoon klo6.15.

Ml 8-koneita pääsiväthyödyntämään Turun jaHelsingin lentopelastus­kunnat. Turkulaiset saivatkopterin allensa 6.25, hel­sinkiläiset vasta 13.20. Tur­kulaiset löysivät kolme pe­lastettavaa vielä niinkinmyöhään kuin kello kah­deksan tietämiin.

Kopterit pelastivatmerestä vajaat sata

Koptereiden pelastuslu­vut eivät tätä kiljoitettaessaolleet kokonaisuudessaantiedossa. Suomalaiskoneetpelastivat ainakin35+7+3=45. Viisi ruotsa­laista Super Pumaa ilmoit­taa omaksi yhteisluvukseen36. Vertoilit ovat raportoi­neet elävien ja kuolleidenkokonaisluvuksi 50. Valta­osa tuosta luvusta oli kuol­leita.

Ensimmäisenä paikalleehtinyt suomalaispelastus­kopteri pystyi pelastamaan35 ihmista. Sen jälkeen pe­lastettujen luvut nopeastipienenivät: Ruotsin Puma15, Suomen Agusta 7. Jat­kossakin mahdollisessasuuronnettomuudessa pe­lastettavien määrä suhtees­sa kuluvaan aikaan on sa­maa luokkaa, jos nopeassahälytysvalmiudessa oleviapelastushelikoptereita yh­teiskunta ei halua enempääylläpitää.

Juhani Katajamäki

Ilmavoimien MI-8 koneet ehtivätonnettomuuspaikalle vasta aamuntunteina. Tällä koneella operoi Tu­run EKA. Helsingin LEKA sai alleensamanlaisen kopterin puolenpäi­vän jälkeen.

13

Jollei nytniin ei koskaan

tönsä sisäministeriön asetta­ma työryhmä, jonka tehtävä­nä oli löytää keinoja merellis­ten toimintojen tehostami­seksi. Merilain mukaan aluk­sen kapteeni laivan päällikkö­nä on aina ja joka tilanteessahänjoka määrää. Sitä oikeuttaei häneltä voi kukaan ottaapois. Käytännössä se on joh­tanut tilanteisiin, jossa alusyrittää selviytyä omin keinoinja vasta äärimmäisessä hädäs­sä pyytää apua ulkopuolelta.Työryhmä on esittänyt, ettäkapteenin ilmoitusvelvolli­suutta viranomaisille alustakohdanneessa vaaratilantees­sa täsmennetään.

Työryhmä on tehnyt myösehdotuksen, että pelastusvi­ranomaiset osallistuvat meri­alueella ihmishenkien jaomaisuuden pelastamiseennykyistä paljon vastuullisem­malta pohjalta. Työryhmä onesittänul, että muutamiensuurempien kaupunkien pa­lokuntiin muodostetaan eri­koiskoulutettuja ja -varustet­tuja yksiköitä, jotka suoritta­vat pelastus- ja tOljuntatoimiavaltakunnallisesti merialu­eella ja saaristossa. Helsin­gissä ja Turussa sellaisia ryh­miä onjo.

Palo- ja pelastusviran­omaisten osuutta liikaa ko­rostamatta on syytä uskoakerrotunlaisilla muutoksillaetupainotteisen strategianetenemiseen myös merialuei­den onnettomuuksissa.

Palaamme Estonian onnet­tomuuteen tulevissa lehdissä.

PT

Turun palolaitoksen kullekin työvuo­roIle järjestettiin turmayön jälkeisenäviikonloppuna debriefing-tilaisuus,josta vastasi SPR:n henkisen ensiavunasiantuntijaryhmä. Tämä kuva on palo­päällikön tiedotustilaisuudesta myö­hemmin.

14

Helsingin lentopelastusko­mennuskunta aloitti toimin­tansa 10.10.1989. Viisivuotis­ta taivaltaan se juhli alakuloi­sissa tunnelmissa. Vain vajaatkaksi viikkoa oli kulunut Esto­nia-onnettomuudesta.Suurturmassa koulutetut jakokeneet LEKA- ja EKA-miehetHelsingistä ja Turusta joutui­vat lähes rutiinitöihin maissa.Samaan aikaan fyysiseltä iäl­tään nuoria ja kokemuksel­taan vaatimattomasti kouliin­tuneita ruotsalaisia asevel­vollisia, joukossa myös naisia,toimi pintapelastajina anka­rissa olosuhteissa.Ellei pääkaupunki tavalla taitoisella saa pelastushelikop­teriasiaa nyt eteenpäin, niinse ei saa sitä koskaan. Näyttöätarpeesta tuli järkyttävällä mi­talia.

Helsingin kaupungin ti­lintarkastajat kiljoittivat jovuonna 1991, että kaupun­gin on ryhdyttävä sellaisiintoimenpiteisiin että lento­pelastuksella on aina käy­tettävissä helikopteri.

Omaa konetta ei ole kuu­lunut, eikä kaupungilla ole­kaan yksinään edellytyksiähankkia suuren LEKA-ryh­män kuljettamiseen kyke­nevää ja meri toimintaan

kelpoista helikopteria.Vaihtoehtoina ovat pieni

"oma" pelastuskopteri taiyhteishanki nta/valmiudenostaminen rajavartiolaitok­sella.

- Tilanne on kestämätön,Helsingin pelastuskomen­taja Rainer Alho tuskailiviisivuotispäivänä 10. loka­kuuta. - Riippumatta siitäkenelle toiminnan järjestä­misvastuu kuuluu, pääkau­punki ja sen korkeat virka­miehet ajavat asiaa nyt voi­malla eteenpäin, Alho ker­too.

Ensivaiheessa tavoittee­na on pelastushelikopteri­valmius,joka perustuu raja­vartiolaitoksen jo olemassaolevaan pelastushelikopte­rivalmiuteen. Tällä hetkelläHelsingin lento-osastonyksi (1) Agusta Bell kevytpelastushelikopteri päivys­tää vain joka toinen tai kol­mas viikko. Helsingin Uamuiden pääkaupunkiseu­dun isojen kaupunkien?)ostamalla valmiudella/päi­vystystiheys kohoaisi sen­tään hieman. Silloin eimyöskään kone lähtisi puo­lityhjänäkuten nyt tapahtui.

Jälkiviisas on helppoolla. Malmin kentältä, ai­van Helsingin pelastuslai­toksen LEKA-tukikohdanvierestä lähtenyt kone olisi

voinut viedä muutamanLEKA-pintapelastajan on­nettomuusalueen tuntu­maan. Koska yhteisiä peli­sääntöjä ei ole ja kun toi­saalta meripelastuksessa ti­lannetta arvioidaan tapah­tuneen perusteella, ei enna­koiden, palokunnille omi­nainen etupainotteisuus eitoteudu.

Kohtalon ivaa on, ettäLEKA-ryhmä haljoittelionnettomuusyötä edeltävä­nä iltana samaisella rajavar­tioston helikopterilla me­rellä Harmajan edustalla.HaIjoitus päättyi 22.45, va­jaat kaksi tuntia ennen koh­talokasta suuronnettomuut­ta.

Haljoitusalus oli rahtilai­va Finnhansa, sama laivajoka Malmin helikopterinkanssa osallistui pelastus­operaatioon jo aIkutuntei­na.

Kolmikon kolmas osa­puoli, pelastuslaitoksenpintupelastajat, pääsivät pe­lastustöihin vasta puolilta­päivin.

Turku tarvitsee pelastus­helikopterinsa, mutta niintarvitsee myös pääkaupun­kiseudun rannikko. Kolmi­ossa Helsinki-Pietari (Tal­linna)-Tukholma liikkuupäivittäin kymmeniä aluk­sia ja tuhansia matkustajia.Keskisen etelärannikon nä­kökulmasta näidenmatkus­tajien ilmasilta on yhden (1)joka toinen tai kolmas viik­ko päivystävän pelastushe­1ikopterin varassa.

Juhani Katajamäki

TuliristiTiiliJ(Clis~ll~

Suomen Palopäällystölilton halli­tus myönsi Saaristomeren meri­vartioston komentajalle, kommo­dori Raimo Tiilikaiselle liiton kor­keimmantunnustuksen, TullristIn.Ansioristi myönnettiinTIilikaisellehänen henkilökohtaisesta panok­sestaan Estonla-onnettomuuden 1

pelastustyön Johdossa vaikeissaolosuhteissa.

IUI\mmnu 8/94