Latšo Diives - Opetushallitus - Etusivu kes-kustelu on ryöpsähtänyt uutisoinnin ansiosta, toisinaan facebook-päivityksistä. Joidenkin mielestä monikulttuu-risuus on painajainen,

ROMANIVÄESTÖN KOULUTUSRYHMÄN TIEDOTUSLEHTI 2–3/2015

Latšo Diives

Harmaasta hopeaa - Näkökulmia ikäihmisten hoitotyön kirkastamiseksi s. 27

Uudistuneet perusopetuksen perusteet s. 5

Muutosten tuulia varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa s. 33

Pääkirjoitus

S ekasortoiset olosuhteet, sodat ja ihmisoike-

usrikkomukset ovat aiheuttaneet pakolais-

ten vyöryn, nykyajan kansainvaelluksen Eurooppaan.

Pakolaisvirta on kirvoittanut kannanottoja monikulttuu-

risuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Toisinaan kes-

kustelu on ryöpsähtänyt uutisoinnin ansiosta, toisinaan

facebook-päivityksistä. Joidenkin mielestä monikulttuu-

risuus on painajainen, jotkut taas ajattelevat sen olevan

”suola ja pippuri” nykyaikaisessa kansainvälistyneessä

yhteiskuntakeitoksessa.

Lähdetäänpä ajatuksesta, että saamelaiset ovat Suo-

men alkuperäiskansa ja me kaikki muut ”maahanmuutta-

jia” ja tulokkaita. Olen kuullut sellaisenkin ajatuksen, että

suomalaisen yhteiskunnan kehitys on tapahtunut aikoi-

naan juuri maahanmuuttajien ansiosta. Mietitäänpä vaikka

Finlaysonia, Serlachiusta tai Fazeria. He hyödyttivät yhteis-

kuntaa menestyksekkäästi. Voisiko tämän päivän maahan-

muuttajista tai turvapaikanhakijoista löytyä samanlaisia

voimavaroja, jos heille annettaisiin mahdollisuus?

Romanit ovat historian tietojen mukaan tulleet tän-

ne pohjan perukoille noin 500 vuotta sitten. Läheskään

kaikki kantasuomalaiset eivät voi sanoa esivanhemmis-

taan samaa. Monenlaisista syistä johtuen romanien pääsy

sisälle suomalaiseen yhteiskuntaan on kestänyt liian kau-

an. Kuitenkin romanien yhteiskunnallinen osallisuus on kas-

vanut sitä mukaa, kun he ovat tulleet kuulluiksi ja päässeet

osallistumaan itseään koskevaan päätöksentekoon.

Kulttuuri tai etninen tausta ei tee kenestäkään ihmises-

tä hyvää tai huonoa. Ihmisluontoa muokkaavat kokemukset

ja elinympäristö. Ihmisarvoinen elämä, oman paikan löyty-

minen ja tarpeellisuuden kokeminen ovat paras tae välttää

negatiivisia lieveilmiöitä kenen tahansa ihmisen kohdalla.

Ei varmaankaan ole helppoa lähteä omasta maastaan

tuhansien kilometrien päähän paikkaan, josta ei tiedä mitään.

Kun outoihin oloihin, koti-ikävään ja aiemmin koettuihin kär-

simyksiin lisätään vielä syrjintäkokemukset, täytyy olla vahva

ihminen, jotta sen kestää jotakuinkin tasapainoisena.

On myös paljon niitä, jotka ovat tulleet Suomeen niin nuo-

rina, että ainoat muistikuvat kodista tai kotimaasta liittyvät tän-

ne. Kenellä on oikeus kieltää heiltä kotimaana se maa, jossa he

ovat lapsuutensa kasvaneet ja jonka he itse kokevat kodikseen.

Monikulttuurisuus, erilaiset etniset taustat ja kulttuurit,

on tunteita herättävä aihe, jonka käsittelyyn ei yhden pie-

nen pääkirjoituksen ”filosofointi” riitä. Martin Luther Kingin

unelma vapaudesta ja tasa-arvosta on edelleen ajankohtai-

nen (I have a Dream, 1963).

Satu Blomerus

ROMANIVÄESTÖN KOULUTUSRYHMÄN TIEDOTUSLEHTI 2–3/2015

ToimitusOpetushallitusRomaniväestön koulutusryhmäPL 380, 00531 Helsinki

Tilaukset ja osoitteenmuutoksetSatu Blomerus 029 533 [email protected] Osoitteen muutoksen yhteydessä tulee mainita myös entinen osoite

Ulkoasu ja taittoInnocorp OyMilla Toro

PainopaikkaKopijyvä OyISSN 1238-4593

PäätoimittajaSatu Blomerus029 533 [email protected]

ToimittajatMaria FrimanDavid Palm

ToimitussihteeriSusanna [email protected]

Latšo Diives

Suvaitaanko vai ollaanko yhdenvertaisia?

2 LATŠO DIIVES ROMANIVÄESTÖN KOULUTUSRYHMÄN TIEDOTUSLEHTI 2–3/2015 1/2014

1

Kansikuva: Itä-Karjalan kansanopistolta Punkaharjulta. Kuva: Susanna Rajala Kal’evala

vienankarjalakš

Muutoksen vuoro -tukihenkilökoulutus

Kuva: Tuula Blomerus

38

18

Ammatillinen koulutus ja valmentavat koulutukset ovat muutosmyrskyssä vuonna 2015

19

Varhaiskasvatuksen vahvat ammattilaiset Kuva: David Palm

35

Romanien kielelliset oikeudet 4

Uudistuneet perusopetuksen perusteet 5

Yhteisöllistä tiedonrakentamista 5

Äidinkielten opetussuunnitelman perusteiden valmistelu 6

Evästystä romanikielen opetussuunnitelman perusteiden toimeenpanoon 9

Aikuisten perusopetus – toinen mahdollisuus 11

Uudistuneet lukiokoulutuksen perusteet 12

Opetussuunnitelman perusteet, lukiokoulutus 12

Opetushallituksen verkostoseminaari Aulangolla 13

Romaninkielen kesäkoulut 14

Päällikön palsta 18

Ammatillinen koulutus ja valmentavat koulutukset ovat muutosmyrskyssä vuonna 2015 19

Löydä oma alasi 22

Suomessa arvostetaan opettajan ammattia 22

Kolmella tutkinnolla – sosionomi, diakoniatyö, lastentarhanopettaja – moniosaajaksi 23

Opettajakoulutus – valmiuksia moneen asiaan 25

Harmaasta hopeaa – näkökulmia ikäihmisten hoitotyön kirkastamiseksi 27

Muutosten tuulia varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa 33

Varhaiskasvatuksen vahvat ammattilaiset - Äiti ja tytär samassa työpaikassa 35

Kal’evala vienankarjalakši 38

Romaniasiain neuvottelukuntien valtakunnalliset neuvottelupäivät Mikkelissä 39

Rom - Mikkeli ry. on aloittanut toimintansa 41

Ajankohtaista 43

Mistä romanikielen oppimateriaalit tulevat? 45

Lasten nurkka 46

Tässä numerossa

43

3LATŠO DIIVES ROMANIVÄESTÖN KOULUTUSRYHMÄN TIEDOTUSLEHTI 2–3/2015

Romanien kielelliset oikeudetTeksti: Lyhennelmä sosiaalineuvos Viveca Arrheniuksen muistiosta, toimittanut Satu Blomerus

R omaniasian neuvottelukun-ta järjesti yhteistyössä oikeus-ministeriön, aluehallintoviras-

ton, Helsingin yliopiston, Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) ja Opetus-hallituksen kanssa romaniväestölle suunnatun kuulemistilaisuuden, jonka tavoitteena oli kuulla romaneita roma-nikieltä koskevista tarpeista opetukses-sa, kotona ja vapaa-ajalla sekä heidän ajatuksiaan kielestä yleensä. Tilaisuus järjestettiin 22.5.2015 Etelä-Suomen aluehallintovirastossa Helsingissä siten, että videoyhteys oli Kuopioon, Mikke-liin ja Ouluun.

Johtaja Johanna Suurpää oikeus-ministeriöstä totesi, että kielellisiin oikeuksiin osana perusoikeuksia on viime aikoina kiinnitetty lisäänty-vää huomioita. 1.1.2015 voimaantul-lut yhdenvertaisuuslaki antaa laajan syrjintäsuojan, joka koskee osaltaan myös vähemmistöryhmien kielellisiä oikeuksia. Kuulemistilaisuuden jär-jestämisen taustalla on OM:n selvitys romanien perustuslaissa turvattujen kielellisten oikeuksien toteutumisesta (11/2004). Selvityksen tekeminen oli romanipoliittisessa ohjelmassa nimet-ty toimenpide. Selvityksessä esitettiin yhteistyössä toteutettavaa kuulemisti-laisuuden järjestämistä, jotta kuullaan romaneilta itseltään heidän kielellisistä tarpeistaan. Suurpää totesi, että roma-niväestön oma rooli on aivan keskei-nen kielen säilyttämisen kannalta.

Kuulemistilaisuuden yhteenveto Kielelliset oikeudet ovat tärkeitä perusoikeuksia. OM:n selvitys roma-nikielestä osoittaa tärkeimmät roma-nikielen kehittämis- ja painottamis-alueet. Kotus ja Helsingin yliopisto ovat vahva tuki romanikielen säily-miselle ja kehittämiselle. Romaniasi-an neuvottelukunta ja sen alueelli-

set neuvottelukunnat sekä Kotus ovat yhteistyö- ja vaikuttamiselimiä, jot-ka voivat viedä asioita eteenpäin. Nyt tarvitaan konkreettisia toimenpitei-tä ja yksimielisyyttä etenemistavoissa. Kiireellisin toimenpide on elvyttää romanikieli siten, että romanit itse sitä osaavat ja käyttävät. Lasten ope-tukseen tulisi panostaa, aikuisväestöä unohtamatta. Romanivanhempien tulisi rohkaista lapsiaan opiskelemaan ja puhumaan kieltä. Niiden romani-en jotka osaavat kielen, tulisi puhua sitä varsinkin nuorten ja lasten kans-sa. Romaniväestöstä itsestä on kiinni, miten kielen elvytys lähtee etenemään.

Keskustelussa nousi vahvasti esil-le puhutun kielen merkitys ja lapset. Kouluopetus on tärkeä, mutta myös kielipesät nähtiin tärkeäksi osak-si puhutun romanikielen ylläpitämis-tä ja kehittämistä. Ne ovat joustavia ja antavat eri ikäluokille ja erilaisille kie-lenkäyttäjille mahdollisuuden puhua kieltä itselleen luontevimmalla taval-la. Kielipesätoimintaa tulisi uudistaa ja kehittää. Kielipesätoiminnan yhtey-dessä kesäkouluja on järjestetty muu-tamilla paikkakunnilla. Romanikie-len kesäkouluihin tulee jatkossakin panostaa ja kiinnittää huomiota nii-den vaativuuteen.

Henry Hedmanin ehdotus koti-kielipesistä romanien kodeissa, otet-tiin innostuneesti vastaan ja se sai laa-jaa kannatusta.

Romanikielen opettajien osaami-nen tulee varmistaa monipuolisella yliopisto-opetuksella ja verkostoitumi-sella keskenään ja ammattijärjestöjen piirissä. Kerran vuodessa voisi järjestää kielipäivän, jolloin romanikielen ase-ma nostetaan esille.

Todettiin myös, että lapset oppi-vat kieltä eri tavalla kuin aikuiset ja tämä tulisi huomioida lapsille ja

aikuisväestölle suunnatussa opetukses-sa ja oppimateriaalissa.

Uudet tavat täydentävät vanhoja tapoja oppia kieltä. Sosiaalisen medi-an rinnalla tarvitaan yhä lautapelejä ja muita ”vanhanaikaisia” keinoja. Roma-nikielen osaaminen avaa uusi mah-dollisuuksia vuorovaikutukseen myös eurooppalaisten romanien kanssa.

Puute romanikielisestä tv- ja radio- tuotannosta nousi vahvasti esille. Nykyiset romanikieliset radiouutiset eivät sijoitu uutistoimitukseen, vaan elämäntapatoimitukseen. Tähän tulisi saada myös korjaus. Tässä Romani- asiain neuvottelukunta voi olla aktiivinen toimija. Lopuksi todettiin, että romanikielestä käytävä keskustelu on muuttunut lyhyessä ajassa. Yhtei-nen huoli ja vastuu kielen säilymises-tä ovat ajaneet kielen suljetun luon-teen edelle. Tilaisuudessa ei käytetty yhtään puheenvuoroa, jossa romani-kielen opetusta, käyttöä tai puhumista olisi haluttu rajoittaa.

Jatkotoimenpide-ehdotukset:1. Järjestetään vuosittain

romanikielipäivä eri toimijoiden kesken

2. Luodaan romanikielenopettajien verkosto

3. Selvitetään mahdollisuus perustaa Opettajien ammattiyhdistyksen alaisuuteen romanikielenopettajien alaryhmä

4. Ryhdytään ajamaan aktiivisesti romanikielen elvyttämisohjelmaa

5. Kehitetään kielipesätoimintaa, mukaan luettuna kotikielipesätoiminta

6. Käynnistetään kielenkääntäjien kouluttamisohjelma ◆

4 LATŠO DIIVES ROMANIVÄESTÖN KOULUTUSRYHMÄN TIEDOTUSLEHTI 2–3/2015

Yhteisöllistä tiedonrakentamista

E si- ja perusopetuksen sekä lisä-opetuksen opetussuunnitelman perusteiden laadintatyö oli hieno

kokemus yhteisöllisestä tiedonrakenta-misesta. Se oli oikea oppimisprosessi, jonka aikana perusteisiin kirjattavat lin-jaukset muotoutuivat ja täsmentyivät yhteisen pohdinnan tuloksena. Perus-teita oli laatimassa kolmisenkymmentä työryhmää. Niiden jäseninä oli opetta-jia, rehtoreita, oppilashuollon edusta-jia, kuntien opetustoimen hallinnos-sa työskenteleviä, opettajankouluttajia ja tutkijoita – yhteensä yli 300 ihmis-tä eri puolelta Suomea. Työtä luotsa-si ohjausryhmä, jossa oli 16 keskeisen sidosryhmän edustajia – siis ministeri-öiden, opetusalan ja työelämän järjes-töjen, Suomen vanhempainliiton sekä Suomen eri etnisiä ryhmiä edustavien organisaatioiden kuten Romaniasian neuvottelukunnan ja Saamelaiskäräji-en ihmisiä.

Laatimistyön aikana perusteluon-nokset julkaistiin Opetushallituksen

verkkosivuilla ja niitä pyydettiin kommentoimaan. Kuka tahansa asi-asta kiinnostunut saattoi ottaa kan-taa ja tehdä ehdotuksia parannuksik-si. Ja ehdotuksia tosiaan tuli – noin 4000 kappaletta koko prosessin aika-na. Perusteluonnokset lähetettiin myös opetuksen järjestäjille ja pyy-dettiin palautetta. Noin 200 opetuk-sen järjestäjää tarttui toimeen, kerä-si palautetta omasta piiristään – aika moni myös oppilailta ja huoltajilta - ja lähetti palautteen Opetushallitukseen. Lisäksi työn loppuvaiheissa pyydet-tiin vielä viralliset lausunnot keskei-siltä sidosryhmiltä. Lausuntoja saa-tiin enemmän kuin pyydettiin. Kaikki tämä kertoo, että koulun ja opetuksen asiat kiinnostavat ja niitä arvostetaan.

Opetushallituksessa kaikki palaute luettiin huolella ja pohdittiin, miten perusteisiin sisältyviä linjauksia ja koko tekstiä voi parantaa. Työssä käy-tettiin myös paljon tutkimuksen, arvi-ointien ja eri kehittämishankkeiden antamaa tietoa, kansainvälistä tie-toa sekä kuntien ja koulujen arjes-ta nousevia käytännön kokemuksia. Me Opetushallituksen väki toivom-me, että vuoden 2014 lopussa valmis-tuneet opetussuunnitelman perusteet antavat hyvän ja innostavan pohjan paikalliselle opetussuunnitelmatyölle ja jokaisen opettajan opetustyölle. ◆

Artikkelin kirjoittaja opetusneuvos Irmeli Halinen on opetussuunnitelmatyön päällikkö Opetushallituksessa

Opetussuunnitelman perusteita valmis-telleiden työryhmien puheenjohtajat. Opetussuunnitelmatyön päällikkö, opetusneuvos Irmeli Halinen on alarivissä toinen vasemmalta.

Esi- ja perusopetuksen sekä lisäopetuksen opetussuunnitelman perustetyön ohjausryhmä. Romaniasiain neuvottelukunnan edustaja Henna Huttu kuvassa toinen oikealta.

UUDISTUNEETPERUSOPETUKSEN

PERUSTEETTeksti: Irmeli Halinen Kuvat: Mirva Hosio


TaustaaSuomessa äidinkielen ja kirjallisuu-den oppiaine on laaja kokonaisuus, johon kuuluu iso joukko eri oppimää-riä. Perusopetuksen opetussuunnitel-man perusteissa näitä oppimääriä on yhteensä 12:• suomen kieli ja kirjallisuus• ruotsin kieli ja kirjallisuus • saamen kieli ja kirjallisuus• romanikieli ja kirjallisuus• viittomakieli ja kirjallisuus• muu oppilaan äidinkieli• suomi toisena kielenä ja kirjallisuus• ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus• suomi saamenkielisille• ruotsi saamenkielisille• suomi viittomakielisille• ruotsi viittomakielisille

Näiden lisäksi perusteiden liitteissä on määritelty erillisellä valtionavus-tuksella rahoitettavan saamen kielen (saamelaisten kotiseutualueen ulko-puolella), romanikielen ja oppilaan oman äidinkielen opetuksen tavoit-teet, sisällöt ja oppilaan oppimisen arviointi. Oppilaiden omana äidin-kielenä opetetaan koko Suomessa täl-lä hetkellä 55 eri kieltä.

Kaikkiaan opetettavia äidinkieliä on Suomessa siis yli 60. On hienoa, että Suomi pystyy ja haluaa näin laajas-ti arvostaa ja kehittää oppilaiden omia äidinkieliä. Silti esimerkiksi vähem-mistökielillä on omat haasteensa,

joita ovat muun muassa saamen ja romanikielen sekä suomalaisen ja suo-menruotsalaisen viittomakielen uhan-alaisuus, kelpoisten opettajien saa-tavuus monissa kielissä sekä erilaiset opetuksen järjestämiseen liittyvät käy-tännön haasteet.

Opetussuunnitelman perusteiden valmisteluÄidinkielten eri oppimäärien perustei-den valmistelussa tehtiin hyvin läheis-tä yhteistyötä. Erityisen läheistä oli vähemmistökielten saamen, romani-kielen ja viittomakielen perusteiden valmistelu, koska se tehtiin yhteises-sä muut äidinkielet -työryhmässä. Suurin osa muiden kielten työryh-män kokouksista oli joko kokonaan tai osittain yhteisiä suomen ja ruotsin kielen ryhmien kanssa. Kaikki äidin-kielen eri oppimäärien työryhmät tekivät myös läheistä yhteistyötä ja sai-vat tukea toinen toisiltaan.

Äidinkielen eri oppimäärien lähentyminenÄidinkielen ja kirjallisuuden eri oppi-määrät ovat uusissa perusteissa lähem-pänä toisiaan kuin aiemmin. Kaikkien oppimäärien nimeen on lisätty aiem-mista perusteista poiketen myös kir-jallisuus. Koska kyseessä ovat äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineen oppimäärät, ei kirjallisuutta voi sivuuttaa missään oppimäärässä. Oppimäärät ovat lähen-

tyneet myös siltä osin, että kaikissa oppimäärissä korostetaan moniluku-taidon monipuolista kehittymistä. Perusopetuksen tavoitteena on oppia tulkitsemaan ja tuottamaan monipuo-lisesti erilaisia ja monimediaisia tekste-jä. Äidinkielen ja kirjallisuuden oppi-määrillä on myös yhteinen kuvaus oppiaineen tehtävästä, oppimisympä-ristöihin ja työtapoihin liittyvistä tavoit-teista, ohjauksesta, eriyttämisestä ja tues-ta sekä oppilaan oppimisen arvioinnista vuosiluokkakokonaisuuksittain.Äidinkielen ja kirjallisuuden eri oppi-määrien tavoitteet on jaettu samalla

Äidinkielten opetussuunnitelman

perusteiden valmistelu

Teksti: Leena Nissilä Kuvat: Susanna Rajala

Suomenkieli ja kirjallisuus -työryhmän työskentelyä. Vasemmalta Rauni Kaskenviita, Marja Tuomi ja Minna-Riitta Luukka.


PERUSTEET


tavalla eri osa-alueesiin. Näitä osa- alueita ovat 1. vuorovaikutustilanteissa

toimiminen2. tekstien tulkitseminen3. tekstien tuottaminen4. kielen, kirjallisuuden ja kulttuu-

rin ymmärtäminen5. kielen käyttö kaiken oppimisen

tukena

Näistä neljä ensimmäistä osa-aluetta ovat yhteisiä kaikille äidinkielen ja kir-jallisuuden oppimäärille. Viidettä osa-aluetta kielen käyttö kaiken oppimi-

sen tukena ei ole kaikissa oppimäärissä erillisenä osa-alueena.

Kieliaineita yhdistävä kielikasvatusPerusteissa on ensimmäistä kertaa määritelty kaikkia kieliaineita yhdis-tävä kielikasvatus. Kielikasvatuksella pyritään siihen, että eri kielten taitoa ja opetusta ei nähdä toisistaan irralli-sina. Yksilön monikielinen kompe-tenssi kehittyy kotona, koulussa ja vapaa-ajalla. Se koostuu äidinkielten lisäksi myös muiden kielten sekä nii-den murteiden eritasoisista taidoista.

Koulun kieltenopetuksen lähtökohta-na on kielen käyttö eri tilanteissa. Se vahvistaa oppilaiden kielitietoisuutta ja eri kielten rinnakkaista käyttöä. Kieli-kasvatuksen tavoitteena on tukea kaik-kia oppilaan puhumia kieli huolimatta siitä, opetetaanko niitä koulussa vai ei. Eri oppiaineiden opiskelussa voidaan hyödyntää oppilaan hallitsemien eri kielten taitoa esimerkiksi tiedonhaus-sa, erilaisissa kotitehtävissä ja projekti-töissä. Tärkeää on, että oppilas kielikas-vatuksen avulla rohkaistuu käyttämään



PERUSTEET

myös niitä kieliä, joita ei osaa vielä kovin hyvin. Koulussa eri kielet eivät kilpaile keskenään, vaan oppilaan kaik-kia osaamia kieliä arvostetaan.

KielitietoisuusUusissa opetussuunnitelman perus-teissa korostetaan useissa yhteyksis-sä kielen keskeistä roolia oppimisessa ja opetuksessa. Jotta kielen keskeinen

Työryhmä toimi äidinkieli ja kirjallisuustyöryhmän osaryhmänä ja laati ehdotuksen vuosiluokkien 1–9 saamen kielen ja kirjallisuuden, romanikielen ja kir-jallisuuden sekä viittomakielen ja kirjallisuuden osuudeksi ja niihin liittyväksi tukiaineistoksi. Lisäk-si ryhmä valmisteli ehdotuksen siitä, miten saamen kieleen ja kirjallisuuteen, romanikieleen ja kirjalli-suuteen sekä viittomakieleen ja kirjallisuuteen liitty-vät tavoitteet, sisällöt ja pedagogiset käytänteet voi-vat ilmetä esiopetuksessa.

Puheenjohtaja: opetusneuvos Leena Nissilä

Jäsenet: saamen kieli ja kirjallisuus:• opettaja Marjaana Aikio• luokanopettaja Inga Guttorm• opetusneuvos Pirjo Immonen-Oikkonen• luokanopettaja Petra Kuuva• opettaja Seija Sivertsen

romanikieli ja kirjallisuus:• asiantuntija Satu Blomerus• tutkija Henry Hedman• romanikielen opettaja Hellevi Hedman• opetusneuvos Susanna Rajala

viittomakieli ja kirjallisuus:• erityisluokanopettaja Caroline Heinrichs• opetusneuvos Veli-Matti Malinen• erityisluokanopettaja Kirsi Niemi

Muut äidinkielet

merkitys oppimisessa otetaan kou-lun arjessa riittävästi huomioon, tulee opetuksen olla kielitietoista. Kielitie-toisessa koulussa keskustellaan kieliin ja kieliyhteisöihin kohdistuvista asen-teista ja ymmärretään, että jokaisella oppiaineella on oma kielensä, teksti-käytäntönsä ja käsitteistönsä.

Kielitietoista opetusta tarvi-taan, koska kielen ja sisällön opetus-ta ei edes voi erottaa toisistaan. Kaik-ki opettajat opettavat siis myös oman oppiaineensa kieltä ja tekstikäytäntei-tä. Eri oppiaineiden sekä monialais-ten oppimiskokonaisuuksien opetuk-sessa omaksuttavat tiedonalojen kielet ja erilaiset symbolijärjestelmät avaa-vat samaan käsiteltävään ilmiöön eri

näkökulmia. Kaikkien oppiaineiden tehtävänä on huolehtia siitä, että kun-kin oppilaan opetuskielen taito ete-nee arkikielestä käsitteellisen ajattelun kieleen. Tällöin tarvitaan kielitietoisia työtapoja.

Kielitiedosta kielitaitoonUusien perusteiden myötä eri äidin-kielten opetukseen on tarkoitus jal-kauttaa yhä laajemmin viestin-nällisyyttä ja kielellä toimimista painottava kielitaitokäsitys. Olen-naista on se, mitä oppija kielellä osaa tehdä. On tärkeää, että oppilas sel-viää kielitaidollaan erilaisista kielen-käyttötilanteista. ◆


TaustaaPerusopetuksen opetussuunnitel-man perusteiden liitteessä 2 on mää-ritelty tavoitteet, sisällöt ja oppilaan oppimisen arviointi erillisellä valtion-avustuksella rahoitettavaan kahden vuosiviikkotunnin romanikielen ope-tukseen. Erillisrahoitus perustuu ope-tus- ja kulttuuriministeriön asetukseen 1777/2009. Tarkemmat ohjeet löyty-vät tiedotteesta 13/2015 Opetushalli-tuksen verkkosivuilta osoitteesta www.oph.fi/rahoitus/valtionavustukset.

Valtionavustusta romanikielen opetukseen voi hakea opetuksen jär-jestäjä, ja valtionavustusta voi saa-da enintään kahdesta viikkotunnista. Opetusryhmään tulee kuulua luku-kauden alussa tai kurssimuotoisessa opetuksessa kurssin alkaessa vähintään neljä oppilasta. Jos opetuksen järjestä-jän kouluissa oppilaita on vähemmän, minimiryhmäkoko voi olla myös kaksi oppilasta. Oppilaat voivat olla esi-opetuksesta, perusopetuksen ja lukio-koulutuksen eri luokka-asteilta, eri kunnista sekä yksityisistä ja valtion kouluista. Kannattaa huomata, että ryhmän voi muodostaa myös pelkäs-tään esiopetuksessa olevista oppilaista.

Uutta perusteissaTavoitteet, keskeiset sisällöt ja osaami-sen kuvaus nivelvaiheittain (1–2, 3–6, 7–9) ensimmäistä kertaa• Noudattaa äidinkielen ja

kirjallisuuden eri oppimäärien rakennetta, tavoitteita, sisältöjä

ja arviointikriteerejä (tuntimäärä huomioiden), painopiste toiminnallisessa kielitaidossa

• Tavoitteet jaettu seuraavaan neljään osa-alueeseen: 1. vuorovaikutustilanteissa

toimiminen2. tekstien tulkitseminen 3. tekstien tuottaminen4. kielen, kirjallisuuden ja

kulttuurin ymmärtäminen

Opetuksen tehtäväUusissa perusteissa romanikielen ope-tuksen tehtäväksi on asetettu, että se auttaa ensinnäkin oppilaita kiinnos-tumaan omasta kielestään ja kulttuu-ristaan. Opetuksen tarkoituksena on myös auttaa rakentamaan ja vahvis-tamaan kulttuurista identiteettiä ja tukea rinnakkais- ja monikielisyyden kehittymistä. Se myös vahvistaa oppi-laiden itsetuntoa ja antaa myönteisiä oppimiskokemuksia, jotka rohkaise-vat käyttämään omaa kieltä eri tilan-teissa. Lisäksi romanikielen opetus motivoi ja tukee oppilaita opiskelus-sa ja jatko-opintoihin hakeutumisessa sekä mahdollistaa Suomen romanikie-len säilymistä elävänä ja vahvistaa sen yhteiskunnallista asemaa muiden kiel-ten rinnalla.

Vuosiluokilla 1–2 edistetään eri-tyisesti peruskielitaidon oppimista ja rohkaistaan käyttämään aiemmin opittua. Pääpaino on tällöin suullisen kielitaidon kehittämisessä. Opetuk-sessa tulee ottaa huomioon oppilaiden

osaamisen lähtötaso ja kielenkehityk-sen vaihe. On tärkeää, että kielitaidon eri osa-alueet liittyvät aihepiireiltään oppilaiden arkeen ja elinympäristöön, ja tukevat oppilaiden yksilöllistä kie-lenoppimista. Tavoitteena on oppia käyttämään romanikieltä erilaisissa arkielämän viestintätilanteissa.

Harjoiteltavia kielenkäyttötarkoi-tuksia voisivat tällöin olla esimerkiksi seuraavat:• Yksinkertainen kysyminen ja

vastaaminen• Esittäytyminen• Nimeäminen• Tervehtiminen• Kuulumisten kertominen ja

kysyminen• Kiittäminen ja anteeksi

pyytäminen• Kysyminen• Kuvaileminen

Opetuksessa käsiteltäviä aihealuei-ta voisivat olla esimerkiksi itse ja per-he, lähipiiri, koti ja asuminen, joka-päiväinen elämä, päivärytmi, koulu ja oppiaineet, vapaa-aika ja harrastuk-set, terveys ja hyvinvointi sekä erilaiset ajankohtaiset aiheet (esim. uutiset).

Vuosiluokilla 3–6 oppilaita roh-kaistaan käyttämään romanikielen taitoaan ja pyritään lisäämään sekä käytännönläheistä että käsitteellistä sanastoa. Oppilaita ohjataan tarkas-telemaan romanikielen keskeisimpiä

Evästystä romanikielen opetussuunnitelman

perusteiden toimeenpanoon

Teksti: Leena Nissilä


ominaispiirteitä, tutustutaan roma-nikieliseen kerrontaan ja kirjallisuu-teen sekä harjoitellaan omaa ilmaisua. Lisäksi vahvistetaan oppilaiden kykyä tuottaa ja tulkita tekstiä monimediai-sissa oppimisympäristöissä.

Harjoiteltavia kielenkäyttötarkoi-tuksia voisivat tällöin olla esimerkiksi seuraavat:• Omasta elämänpiiristä kertominen• Kuvailu ja kysyminen• Pyytäminen, käskeminen ja

kieltäminen• Keskustelun aloittaminen ja

ylläpitäminen• Omien mieltymysten ilmaiseminen

ja perusteleminen• Kuulumisten kertominen ja

kysyminen• Lyhyen viestin tai kirjeen

kirjoittaminen ja ymmärtäminen (muistilappu, sähköposti tms.)

• Tiedon etsiminen• Helppojen tekstien

lukeminen• Sanavarannon

laajentamisen keinot

Opetuksessa käsiteltäviä aihealueita voisivat olla täl-löin esimerkiksi itse ja lähi-piiri, arkielämä ja asumi-nen, päivärytmi ja palvelut, koulu ja kirjasto, luonto ja sää, vapaa-aika ja harras-tukset, kiinnostuksen koh-teet, mielipidefraasit, eri-laiset ajankohtaiset aiheet, tiedonhaku ja opiskelusa-nasto sekä romanikielen ja -kulttuurin keskeiset piirteet.

Vuosiluokilla 7–9 pai-nottuu suullisen ja kirjallisen ilmaisun monipuolistamiseen ja kielen rakenteiden hallin-nan vahvistamiseen. Sana- ja ilmaisuvarannon laajentami-sessa kiinnitetään huomiota

abstraktiin ja yhteiskunnalliseen sekä nuorten käyttämään sanastoon. Lisäk-si opetetaan päättelevää ja arvioivaa lukemista sekä lisätään oppilaiden tietoisuutta heidän osallisuudestaan romanikielen säilyttäjinä.

Harjoiteltavia kielenkäyttötarkoi-tuksia voisivat tällöin olla esimerkiksi seuraavat:• Kertominen ja selostaminen• Tunteiden ja asenteiden

ilmaiseminen ja kysyminen• Erilaiset viestintätilanteet• Sosiaalisten käytänteiden ja

normien mukaan toimiminen• Viestien ymmärtäminen ja

kirjoittaminen (esim. kirje)• Tiedon etsiminen• Tekstien lukeminen• Sanavarannon laajentamisen keinot

Opetuksessa käsiteltäviä aihealueita voisivat silloin olla esim. minä ja taus-tani, koti ja asuminen, jokapäiväinen elämä ja sosiaalinen vuorovaikutus, matkustaminen, terveys ja hyvinvoin-

ti, opiskelu ja ammatit ja työelämä, ympäristö ja maantuntemus, yhteis-kunta ja sen palvelut, tiedonhaku sekä romanikieli ja -kulttuuri.

Romanikielen opetuksen haasteita Opetussuunnitelman perusteita laa-dittaessa todettiin romanikielen ope-tuksessa olevan edelleen erilaisia haasteita, joista suurin osa liittyy ope-tuksen järjestämiseen. Lisäksi oppi-laiden kielitaidon taso voi vaihdella paljonkin, jolloin opettaja joutuu eri-tyttämään opetustaan ryhmän sisällä. Kotien ja suvun rooli opetuksen tuke-na on todella tärkeää, koska romani-kielen kohtaaminen luokkahuoneen ulkopuolella on edelleen usein vähäis-tä. Haasteena on edelleen myös oppi-materiaalin niukkuus, vaikka uut-ta materiaalia on tullut ja tulee koko ajan. Hyvällä tahdolla ja opetuksen tärkeyden ymmärtämisen avulla nämä haasteet on kuitenkin aina voitettu. ◆


PERUSTEET


N ykyään useimmat romani-lapset käyvät peruskoulun-sa loppuun ja saavat perus-

koulun päättötodistuksen. Tilanne on parantunut hienosti viime vuosikym-meninä. Tästä suurkiitos kaikille niille, jotka ovat tukeneet romanilasten kou-lunkäyntiä! Moniin muihin Euroopan maihin verrattuna voimme olla ylpei-tä koulutuspoliittisesta tahdosta pitää huolta jokaisen oikeudesta opetukseen sekä suomalaisten romanilasten ahke-ruudesta ja heidän perheensä tuesta las-ten koulunkäynnille.

Romanien aikuisväestössä on kui-tenkin kantaväestöä huomattavasti enemmän aikuisia, joilta peruskoulun päättötodistus puuttuu. Heillä saat-taa olla vakavia osaamisongelmia vaik-kapa lukutaidossa, matematiikassa tai tietotekniikan käytössä.

Aikuislukiot ja kansanopistot järjestävätMutta ei hätää, aikuisenakin voi oppia ja suorittaa vaikkapa peruskoulun päättötodistuksen. Aikuisten perus-opetus on tarkoitettu kaikille oppivel-vollisuusiän ylittäneille eli vähintään 17-vuotiaille, joilla ei ole ollut oppi-velvollisuusikäisinä mahdollisuutta tai kypsyyttä hankkia peruskoulun päät-tötodistusta. Jos peruskouluopinnot ovat jääneet kesken, aikuisten perus-opetus antaa uuden mahdollisuuden.

Aikuisille peruskouluopetusta järjestä-vät monet aikuislukiot ja kansanopis-tot, joissa on mahdollisuus opiskella myös internaattimuotoisesti eli siten, että asuu kansanopiston asuntolassa. Aikuisten perusopetusta järjestetään myös joissakin vankiloissa. Lisätietoja antaa lähin aikuislukio tai kotikunnan kouluvirasto.

Opiskeltavat oppiaineetPääasiassa aikuisten perusopetukses-sa opiskellaan niitä asioita, joita lapset opiskelevat yläasteella eli vuosiluokil-la 7–9 (varsinainen aikuisten perus-opetus). Aikuisten perusopetuksessa voi opiskella myös niitä asioita, joi-ta lapset opiskelevat vuosiluokilla 1–6 (aikuisten perusopetuksen alkuvaihe).

Opiskeltavia oppiaineita ovat äidinkieli, toinen kotimainen kie-li, vieras kieli (useimmiten englanti), matematiikka, uskonto tai elämänkat-somustieto, historia, yhteiskuntaop-pi, fysiikka, kemia, biologia ja maan-tieto. Oppilaitos voi täydentää tätä luetteloa. Oppilaitoksen rehtori voi vapauttaa toisen kotimaisen kielen opiskelusta. Aikuisten perusopetusta

täydentävänä oppiaineena on joissakin oppilaitoksissa mahdollista opiskel-la romanikieltä. Jokaiselle opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen opiskelu-suunnitelma, jossa jo suoritetut opin-not otetaan huomioon.

Aikuisten perusopetus uudistuuAikuisten perusopetuksen uusitut opetussuunnitelmat otetaan käyt-töön 1.8.2016. Aikuisten perusope-tuksen uudistus noudattaa pääasiassa oppivelvollisten opetussuunnitelman uudistusta, jossa korostetaan jokai-sen oikeutta hyvään opetukseen, oppi-laiden osallisuutta, ihmisoikeuksien kunnioitusta, kulttuurien moninai-suutta rikkautena ja pyrkimystä kestä-vään elämäntapaan. Aikuisten perus-opetuksen uudistus painottaa lisäksi aikuispedagogiikkaa, yhteiskuntaan integroitumisen toimintakulttuuria ja työelämäyhteyksiä. Oppilaitoksille on annettu mahdollisuus rakentaa jousta-vasti yksilöllisiä opiskelupolkuja. ◆

Artikkelin kirjoittaja on opetusneuvos Opetushallituksessa

Teksti: Liisa JääskeläinenKuva: Susanna Rajala

Aikuisten perusopetus – toinen mahdollisuus


L ukiokulutus jatkaa perusopetuk-sen opetus- ja kasvatustehtävää. Se antaa yleiset jatko-opinto-

valmiudet yliopistoihin, ammattikor-keakouluihin ja lukion oppimäärään perustuvaan ammatilliseen koulutuk-seen Lukiokoulutus vahvistaa opis-kelijoiden laaja-alaista yleissivistystä. Opiskelija kartuttaa olennaista ihmis-tä, kulttuureja, luontoa ja yhteiskun-taa koskevaa tietoa ja osaamista. Lukio-koulutuksen aikana opiskelija rakentaa identiteettiään, ihmiskäsitystään, maa-ilmankuvaansa ja -katsomustaan sekä paikkaansa maailmassa.

Kaikkien opiskelijoiden ope-tuksessa noudatetaan yhteisiä, luki-on opetussuunnitelman perusteiden mukaisia tavoitteita ja periaatteita. Romaniopiskelijoiden opetukses-sa otetaan huomioon Suomen roma-nien asema etnisenä ja kulttuurisena vähemmistönä. Tavoitteena on, että nuoret voivat kasvaa omaan kieleen-sä, kulttuuriinsa ja yhteisöönsä sekä rakentaa yhteiskunnallista osallisuut-taan ja omaa identiteettiään. Tavoit-teena on myös edistää romaniopiske-lijoiden siirtymistä jatko-opintoihin.

Lukion opetussuunnitelman perusteiden päivittäminenOpetushallitus on käynnistänyt nuor-ten ja aikuisten lukiokoulutuksen

opetussuunnitelman perusteiden päi-vittämisen valtioneuvoston päätet-tyä 13.11.2014 lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen yleisistä valtakunnallisis-ta tavoitteista ja tuntijaosta. Nuorille annettavan lukiokoulutuksen opetus-suunnitelman perusteet valmistuvat lokakuussa 2015 ja aikuisille annetta-van lukiokoulutuksen opetussuunni-telman perusteet joulukuussa 2015. lopussa. Opetussuunnitelman perus-teiden mukaan laaditut opetussuun-nitelmat otetaan käyttöön viimeistään 1.8.2016. Lukion opetussuunnitelman perusteiden päivittämisen lähtökohta-na ovat nykyiset perusteet, joita kehi-tetään edelleen vastaamaan tulevaisuu-den osaamishaasteisiin muuttuvassa toimintaympäristössä. Lukion opetus-suunnitelman perusteita päivitetään seuraavien tavoitteiden suuntaisesti:

Laaja-alainen yleissivistys lukiokoulutuksessa• Lukiokoulutuksen yleissivistävän

opetus- ja kasvatustehtävän tukeminen

• Oppiaineiden tieteenaloihin ja niiden yhteyksiin perustuvan yleissivistyksen rakentaminen

• Laaja-alaista osaamista kehittävän opiskelun vahvistaminen

• Kestävän elämäntavan, elinikäisen oppimisen ja aktiivisen kansalaisen valmiuksien tukeminen

Pedagogiikka ja oppiminen lukiossa• Lukion pedagogiikan uudistumisen

ja yhteiskuntaan avautumisen tukeminen

• Monipuolisten opiskeluympäris-töjen ja opetusteknologian käytön tukeminen

• Opiskelijan oppimaan oppimisen taitojen edistäminen

• Opiskelijan korkea-asteen jatko-opintovalmiuksien ja työelämätietouden kehittäminen

Lukion toimintakulttuuri• Yhteisöllisen ja osallistavan

toimintakulttuurin edistäminen• Yhdessä tekemisen, osaamisen

jakamisen ja monipuolisen yhteistyön vahvistaminen

Lukion opiskelijan ohjaus ja tuki• Opiskelijan tukeminen

lukio-opinnoissa hänen kehittymistarpeidensa mukaan

• Opiskelijan ohjauksen vahvistaminen ja yhteisöllisen ohjausvastuun korostaminen

Lukiokoulutuksen paikallinen opetussuunnitelmatyö• Selkeän perustan antaminen

paikalliselle lukiokoulutuksen opetussuunnitelmatyölle

• Sähköisen opetussuunnitelma-työkalun tuottaminen koulutuksen järjestäjien ja lukioiden käyttöön

Artikkelin kirjoittaja on opetusneuvos ja lukiokoulutus ja taiteen perusopetus -yksikön päällikkö

Opetussuunnitelman perusteet lukiokoulutus

UUDISTUNEET LUKIOKOULU-

TUKSEN PERUSTEETTeksti: Tiina Tähkä

Kuva: Mirva Hosio


J uhlapuhujana seminaarissa oli viime vuoden lopulla Jyväskylän yliopistossa väitellyt YTT Sarita

Friman-Korpela. Sarita kertoi kiinnos-tavasti väitöskirjastaan ’Romanipolitii-kasta romanien politiikaksi’.

Varhaiskasvatuksessa tapahtuu paljon. 1.8.2015 lähtien varhaiskas-vatus on siirtynyt sosiaali- ja terveys-ministeriön alaisuudesta opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen. Tämä tarkoittaa, että Opetushallitus on nykyään myös varhaiskasvatuksen alalla kehittämisvirasto. Ajankohtaista tilannetta kuvaili seminaariväelle ope-tusneuvos Arja-Sisko Holappa Ope-tushallituksesta. Lisää aiheesta löytyy sivuilta 33–34.

Seminaarissa puhuttiin myös romaniväestön koulutusryhmän ajan-kohtaisista asioista, kuten tämän vuo-tisista valtionavustuksista romaniop-pilaiden perusopetuksen tukemiseen ja romanikielen kielipesätoimintaan. Satu Blomerus ja Susanna Rajala ker-toivat lisäksi aikuisten romanien kou-lutuksen tilannekatsauksesta, jonka tulokset Opetushallitus saa valmiiksi tämän vuoden loppuun mennessä. Aikuisille romaneille suunnattuun kyselyyn vastasi yhteensä 327 roma-

nia eri puolilla Suomea. Myös aikui-sia kouluttavat oppilaitokset vastasivat ammatillisten oppilaitosten, aikuislu-kioiden ja vapaan sivistystyön oppi-laitosten kyselyihin. Tulosten pohjalta Opetushallitus tulee laatimaan toi-menpideohjelman yhteistyössä sidos-ryhmiensä kanssa.

Maaliskuussa Opetushallituksessa järjestettiin seminaari, jossa yksikön päällikkö Leena Nissilä kertoi romani-kielen opettajille romanikielen uuden opetussuunnitelman perusteiden sisäl-löstä. Silloin osallistujat toivoivat jat-koa puheenvuorolle, joka nyt Aulan-golla pystyttiin toteuttamaan. Leena Nissilä evästi opettajia ja kielipesätoi-mijoita perehtymään uuteen ’opsiin’ ja hyödyntämään sitä (katso tarkemmin Leena Nissilän artikkeli sivulla 9–10).

Aurora Vasama on käyttänyt omassa opetuksessaan paljon pelejä ja leikkejä. Hän kertoi miten pelit ja leikit voivat avata monenlaisten oppilaiden monenlaisia solmuja.

Romanioppilaiden määrä lukiois-sa on erittäin pieni. Oulussa tehdään merkittävää kehittämistyötä romaniop-pilaiden ohjaamiseksi toiselle asteelle. Romanioppilaat löytävät nykyään hyvin tiensä ammatillisiin opintoi-

hin, mutta nyt Oulussa on panostettu lukioreittiin tekemällä opas ’Minusta-ko ylioppilas?’. Tekijät Maruska Lin-deman ja Päivikki Halla-aho esitte-livät hauskasti seminaariväelle uutta julkaisua.

Vantaan kaupungin kehittämistoi-minnassa on puolestaan pohdittu roma-nioppilaiden ammatinvalintaan liitty-viä kysymyksiä. Vantaan opetustoimen koordinaattori Pia Hakkari kertoi Van-taalla tehdystä DVD:stä, joka on kooste monien romanioppilaiden urahaaveista. Lapset ja nuoret ovat saaneet tilaisuuden toteuttaa retkiä unelmiensa pariin ja ottaa selvää toiveammateistaan. Näimme tasokkaasti toteutetun filmin ja sen hienot esiintyjät.

Tenho Lindström kertoi semi-naarilaisille uudesta julkaisusta Lokko lamjaha – Kevein askelin. Se on Seija Rothin lapsille suunnattu runoja lorukirja, jonka Opetushallitus kus-tantaa. Teksti on sekä romanikielellä että suomeksi. Kirjaan tulee myös teh-täväkirja, jonka tekevät yhdessä Seija Roth ja Tenho Lindström. Upeat kuvat ovat Tuuli Saarekkaan. Uudesta julkaisusta voi lukea lisää lehtemme sivuilla 45–47. ◆

Teksti ja kuva: Susanna Rajala

Opetushallituksen verkostoseminaari AulangollaElokuussa oli taas aika tavata romanioppilaiden perusopetuksen kehittämiskuntien koordinaattorei-ta ja muita toimijoita. Tällä kertaa halusimme kut-sua samaan tilaisuuteen myös eri puolilla Suomea toimivien romanikielen kielipesien väkeä. Yhteen-sä 45 henkilöä tuli Aulangolle pohtimaan päiväksi romanikysymyksiä. Seminaarin juhlapuhuja YTT Sarita

Friman-Korpela (oikealla) ja Satu Blomerus


Viime kesänä järjestettiin kaksi romanikielen kesäkoulua Itä-Karjalan kansanopistolla. Ensimmäinen kesäkoulu oli Savonlinnan seudun romanilähetys ry:n ja toinen Varkauden romaniyhdistys ry:n hallinnoima.

Romanikielen kesäkoulut

Kuvat: Ossi Blomerus ja Susanna Rajala


Jutustelua tauoilla. Toivottavasti

romanikielellä!

Autoremonttia väliajalla.

Toimintaa oli kaikenikäisille.

Näistä nuorista muusikoista kuulemme vielä. Vasemmalta Viki Baltzar ja Allan Bollström.


Ossi Blomeruksen urakka järjestäjänä alkaa olla takana päin. Myös teatterin harrastaja Roni Åkerlund on saanut todistuksen.

Nuorilla on hymy herkässä!

Ryhmien ohjaajia kiitetään. Romanikielen opettaja Armas Hagert hymyilee urakan päätteeksi, vieressä Sonja Nyman ja Satu Lindgren-Bollström.


Varkauden kielipesän järjestämän kesäkoulun osallistujat järjestäytyivät ryhmäkuvaan!

Lasten ja nuorten hienoja tuotoksia.


Päällikön palsta

Toiseuden oppitunnillaUlkona kesä.Sisällä luokassa harras tunnelma.Miehet toisella puolella suorissa housuissaan, paidoissaan ja liiveissään,naiset toisella raskaissa hameissaan ja pitsipuseroissaan.Pyyhkivät hikeä. Opinsaunassa.Lukkarinkoulussa.

Daad hin terno. Isä on nuori.Buklos hin phallo. Lukko on kiinni.Drom hin langhto. Tie on pitkä.

Kieli on kaunis ja lauseet kertovat maailmasta sen takana.Lukko on kiinni, isä nuori ja tie pitkä.

Tällä toiseuden oppitunnilla mieleeni muistuu kuva lapsuudenkodista,jonne romaniperheet tulivat usein.Romanitytön hymy,kun syömme lämpimiä pullia samalta pelliltä, äitini leipomia.Hänen silmänsä olivat kosteat, tummat ja viisaat.Edessä pitkä tie, tähän päivään.

(romanikielen kesäkoulussa Punkaharjulla 29.6.2010)

Kirjoittaja on opetusneuvos ja yksikön päällikkö Opetushallituksessa.


Ammatilliseen koulutukseen tuli paljon muutoksia elo-kuun alussa 2015. Muutokset

johtuivat koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman linjauksista (KESU 2011–2016). Niistä olivat päättäneet halli-tus sekä opetus- ja kulttuurimi-nisteriö. KESUn mukaan amma-tillisen koulu-tuksen ja tut-kintorakenteen tulee vastata muuttuvia työ-elämän osaamis-tarpeita. Koulu-tuksen on oltava riittävän jous-tavaa, ja turvata kaikille opiskelijoille yksilölliset valinnat ja opintopolut. Tärkeä periaate on myös se, että opis-kelijoiden aikaisempi osaaminen ote-taan entistä paremmin huomioon. Tut-kintorakennetta kehitetään lähivuosina edelleen. Tutkintoja voidaan yhdistää, poistaa tai muuttaa niiden perusteita muulla tavoin. Työtä jatkavat minis-teriö ja Opetushallitus yhdessä työelä-män kanssa ns. TUTKE 2 -hankkeessa vuoteen 2018 asti.

Ammatillisten perustutkintojen perusteet ja muut määräykset uudistettiinAmmatillisia perustutkintoja on 52. Niitä koskevat säädökset ja kaikkien tutkintojen perusteet uudistuivat. Ope-tushallitus päättää tutkintojen osista,

niiden ammattitaito- ja osaamistavoit-teista sekä miten opiskelijoiden arvi-ointi toteutetaan. Uudet perusteet otet-tiin käyttöön 1.8.2015. Myös vanhat opiskelijat siirtyivät uusiin perusteisiin samalla kertaa. Tutkinnon perusteiden

lisäksi opiskeli-joiden arviointia, osaamisen tun-nustamista, ja opiskeluhuoltoa koskevat sekä Opetushallituk- sen eräät muut m ä ä r ä y k s e t muuttuivat samassa yhteydessä.

Oppilaitok-sissa suoritet-tava ammatilli-

nen perustutkinto sisältää ammatillisia, yhteisiä ja vapaasti valittavia tutkinnon osia. Ammatillisen perustutkinnon laa-juus on 180 osaamispistettä. Täysipäi-väisessä ammatillisessa koulutuksessa vuoden aikana keskimäärin saavutet-tu osaaminen vastaa 60 osaamispisteen laajuutta, joten koko tutkinnon suori-tusaika on keskimäärin kolme vuotta.

Suuri muutos on se, että amma-tillisessa peruskoulutuksessa siirryt-tiin perustutkintojen ja tutkinnon osien mittaamisessa osaamispisteisiin (lyhenne = osp). Opintoviikot (ov) ja aikaperusteisuus poistuivat samalla.

Paljon muutoksia tuli myös tut-kinnon perusteiden entisiin ns. atto-opintoihin (ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat). Niiden nimi muuttui yhteisiksi tutkinnon osiksi (yhteensä

35 osaamispistettä). Ne koottiin aiem-pien oppiaineiden sijaan neljäksi isoksi kokonaisuudeksi eli tutkinnon osaksi seuraavasti: 1. Viestintä- ja vuorovaikutus-

osaaminen: äidinkieli, toinen kotimainen kieli ja vieras kieli

2. Matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen: matematiikka, fysiikka ja kemia sekä tietoja viestintätekniikka ja sen hyödyntäminen

3. Yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittava osaaminen: yhteis-kuntataidot, työelämätaidot, yrittäjyys ja yritystoiminta sekä työkyvyn ylläpitäminen, liikunta ja terveystieto sekä

4. Sosiaalinen ja kulttuurinen osaaminen: kulttuurien tuntemus, taide- ja kulttuuri, etiikka, psykologia, ympäristöosaaminen tai jokin edellisten (1–3) tutkinnon osien osa-alueista.

Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, työ-elämän pelisääntöjen tuntemusta, työkyvyn ylläpitämistä, liikuntaa ja terveystietoa, tietoja viestintätek-niikkaa sekä viestintävalmiuksia kos-kevia osaamistavoitteita vahvistettiin. Ammatillisia tutkinnon osia tarkis-tettiin vain siltä osin, kuin työelä-män tai säädösten muutokset vaativat päivittämistä.

Ammatillinen koulutus ja valmentavat koulutukset ovat muutosmyrskyssä vuonna 2015

Koulutuksen järjestäjillä (oppilaitoksilla) on entistä

laajemmat mahdollisuudet räätälöidä koulutusta alueellisen

ja paikallisen työelämän tarpeisiin sekä tarjota opiskelijoille yksilöllisiä

ja joustavia opintopolkuja. Uudistuksen keskeinen periaate oli

osaamisperusteisuus.

Teksti: Ulla AunolaKuva: Olli Häkämies


Tutkintotyypit, niiden määritelmät ja jatko-opintokelpoisuusAmmatillisessa koulutuksessa tutkin-totyyppeinä säilyvät edelleen ammatil-linen perustutkinto, ammattitutkinto sekä erikoisammattitutkinto, joita voi kaikkia suorittaa myös aikuisten näyt-tötutkintona. Kaikki nämä tutkinnot antavat yleisen jatko-opintokelpoisuu-den yliopistoihin ja ammattikorkea-kouluihin. Eräitä termejä kuitenkin muutettiin. Aikaisemmin käytettiin käsitettä koulutusohjelma, nyt puhu-taan sen sijaan osaamisaloista.

Lisätietoja ammatillisesta uudistuksesta:http://www.oph.fi/julkaisut/2015/ammatillisten_perustutkintojen_perusteiden_toimeenpano_ammatilli-sessa_peruskoulutuksessa

Ammatilliseen koulutukseen valmentavien koulutusten muutosPerustutkintojen uudistuksen kanssa samaan aikaan elokuun alussa 2015 otettiin käyttöön kaksi uutta valmen-tavaa koulutusta, jotka eivät johda ammatilliseen tutkintoon, mutta lisää-vät valmiuksia jatkaa koulutusta ja elä-mää eteenpäin:• Ammatilliseen peruskoulutukseen

valmentava koulutus (VALMA) ja• Työhön ja itsenäiseen elämään

valmentava koulutus (TELMA).

Valmentavia koulutuksia koskevat sää-dösmuutokset ammatillista peruskou-lutusta koskevaan lakiin hyväksyttiin ja vahvistettiin maaliskuussa 2015 (Laki 246/2015 ja asetus 329/2015). Opetushallitus antoi 9.4.2015 määrä-ykset valmentavien koulutusten perus-teista. Koulutusten perusteet on lisätty Opetushallituksen verkkosivuille:http://www.oph.fi/saadok-set_ja_ohjeet/opetussuunnitel-mien_ja_tutkintojen_perusteet/ammatilliset_perustutkinnot/valmentava_ja_valmistava_koulutus

Ammatilliseen peruskoulutukseen val-mentavan koulutuksen sekä Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan kou-lutuksen laajuus on 60 osaamispistettä, opiskeluaika pääosin yksi vuosi. Koulutuksen järjestäjän päätöksellä voi Työhön ja itsenäiseen elämään val-mentava koulutus henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman perusteella kes-tää enintään 3 vuotta.

Opetushallitus päättää valmentavi-en koulutusten perusteet. Niissä mää-rätään koulutuksen muodostuminen, koulutukseen sisältyvät osat, niiden laa-juus osaamispisteinä sekä koulutuksen osien osaamistavoitteet ja osaamisen arviointi. Opetus- ja kulttuuriministe-riö päättää valmentavien koulutusten järjestämistä koskevista luvista.

Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentava koulutus ja Työhön ja itse-näiseen elämään valmentava koulutus korvaavat aiemmat valmistavat ja val-mentavat koulutukset:• Ammatilliseen peruskoulutukseen

ohjaava ja valmistava koulutus• Maahanmuuttajien ammatilliseen

peruskoulutukseen valmistava koulutus

Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavan koulutuksen osat

Ammatilliseen koulutukseen

orientoituminen ja työelämäm

perusvalmiuksien hankkiminen

10 osp

Työssäoppimiseen ja oppisopimuskoulutukseen

valmentautuminen 10–20 osp

Vapaasti valittavat

koulutuksen osat 0–5 osp

Opiskelija valmiuksien

vahvistaminen10–30 osp

Arjen taitojen ja hyvinvoinnin vahvistaminen

10–20 ospAmmatillisen

perustutkinnon osat tai osa-alueet

0–10 osp


• Kotitalousopetus (talouskoulu) ja• Vammaisten opiskelijoiden

valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus.

Koulutuksen järjestäjä ei ole voinut ottaa enää uusia opiskelijoita edellä mai-nittuihin koulutuksiin 1.8.2015 jälkeen ja koulutusten järjestäminen päättyy 31.12.2015. Muuna kuin ammatillisena peruskoulutuksena järjestettävän koti-talousopetuksen järjestäminen päät-tyi jo 31.7.2015. Opiskelijalla on oikeus suorittaa edellä mainitut, ennen 1.8.2015 aloittamansa opinnot lop-puun 31.12.2015 mennessä.

Kohderyhmien yhdistämises-tä huolimatta erilaisille opiskelijoille voidaan valmentavissa koulutuksissa rakentaa yksilöllisiä ja joustavia opin-topolkuja kohti ammatillista koulu-tusta ja työelämää.

Uutena sisältönä ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavassa koulutuksessa on opiskelijan mahdol-lisuus valmentautua oppisopimuskou-lutukseen. Oppisopimuskoulutukseen valmentautuvat opiskelijat voivat suo-rittaa koulutuksen osia pääosin työ-

paikalla henkilökohtaisen suunni-telman mukaisesti. Opiskelijalla on mahdollisuus siirtyä oppisopimus-koulutukseen missä tahansa valmenta-van koulutuksen vaiheessa, kun sopiva oppisopimustyöpaikka löytyy. Samoin opiskelijat voivat kesken valmentavaa koulutusta siirtyä myös tutkintokou-lutukseen, jos oppilaitoksessa on tilaa.

Koulutuksen tavoite Tavoitteena on antaa opiskelijalle val-miuksia ammatilliseen peruskoulu-tukseen hakeutumiseen ja vahvis-taa opiskelijan edellytyksiä suorittaa ammatillinen perustutkinto. Koulutus on tarkoitettu ensi sijassa toisen asteen tutkintoa vailla oleville perusopetuk-sen päättäneille nuorille. Valmenta-vasta koulutuksesta voi siirtyä suorit-tamaan ammatillista koulutusta joko ammatillisena peruskoulutuksena tai oppisopimuskoulutuksena, jos opis-kelijan valmiudet riittävät ja koulu-tuksen järjestäjällä on vapaita aloitus-paikkoja. Pakollisia koulutuksen osia on yksi (10 osp). Valinnaisia osia on viisi (soikeat kuviot), joista voi valita yhteensä 50 osaamispistettä.

Tavoitteena on antaa sairauden ja vamman vuoksi erityistä tukea tar-vitseville opiskelijoille henkilökoh-taisten tavoitteiden ja valmiuksien mukaista opetusta ja ohjausta työhön ja mahdollisimman itsenäiseen suo-riutumiseen elämässä. Tarkoitus on, että opiskelija löytää työn ja toimeen-tulon, asumisen, vapaa-ajan ja kun-toutumisen osalta ratkaisun hyvään ja itsenäiseen elämään. Koulutus toteu-tetaan aina erityisopetuksena, ja opis-kelijalle laaditaan HOJKS. Pakollisia osia on kolme, mutta niiden laajuu-dessa vaihteluvälejä. ◆

Artikkelin kirjoittaja on opetusneuvos, joka toimii ammatillinen perus- ja aikuiskoulutus -yksikössä Opetushallituksessa

Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen osat

Toimintakyvyn vahvistaminen

15–25 osp

Opiskelija valmiuksien

vahvistaminen10–30 osp

Työelämäänvalmentautuminen

15–20 osp

Valinnaisetkoulutuksen osat

0–5 osp


S uomalaisen kaikille yhteisen kou-lun rakentaminen on ollut haas-teellinen ja pitkäkestoinen pro-

sessi, jossa opettajan työllä kasvatuksen ja opetuksen asiantuntijana on ollut keskeinen merkitys. Moniin maihin verrattuna Suomessa opettajan ammat-tia on aina arvostettu. Se on näky-nyt esimerkiksi suurina hakijamäärinä opettajankoulutukseen.

Kasvatuksen ja opetuksen asi-antuntijana opettajan tulee tiedostaa kasvatusvastuunsa ja olla valmis kehit-tymään työssään. Kasvatus- ja opetus-työn lisäksi opettaja toimii yhteistyös-sä kouluyhteisön kaikkien jäsenten, oppilaiden vanhempien ja yhteiskun-nan eri tahojen kanssa.

Opettajan työ on haasteellis-ta, mutta tarjoaa myös mielekkään ja vaihtelevan ammatin lasten, nuor-ten tai aikuisten opettajana. Kasvatus-alan tutkinto antaa pätevyyden opet-tajan ammatin lisäksi moniin muihin ammatteihin. Opettajan työn lisäksi koulutus antaa valmiuden tehtäviin, joissa edellytetään kasvatuksen ja ope-tuksen asiantuntijuutta, esimerkiksi kouluhallinnossa ja erilaisissa organi-saatioissa kasvatuksen laajalla kentällä.

Luokanopettajakoulutuksesta val-mistuneet saavat kelpoisuuden luokan-opettajiksi. Koulutus antaa pätevyyden opettaa perusopetuksen vuosiluokil-la 1–6. Jos tutkintoon liittää vähintään 60 opintopisteen laajuiset perus- ja aineopinnot jostakin koulussa opetet-tavasta aineesta, voi pätevöityä opetta-maan ainettaan myös vuosiluokilla 7–9. Luokanopettajakoulutuksessa suorite-taan ensin 180 opintopisteen laajui-nen kasvatustieteen kandidaatin tut-

kinto ja sen jälkeen 120 opintopisteen laajuinen kasvatustieteen maisterin tutkinto, jotka yhdessä tuottavat luo-kanopettajakelpoisuuden. Pääaineena koulutuksessa on yleensä kasvatustie-de. Yliopistoissa on tarjolla myös eri-tyispainotteisia luokanopettajan kou-lutusohjelmia esim. taide- taito- ja teknologiaopetuksessa.

Aineenopettajiksi aikovat hakeu-tuvat opiskelemaan ensin yleensä kah-ta opetettavaa ainetta yliopistoon. Maisterin tutkintoon sisällytettävä opettavan aineen opintopistemäärä riippuu siitä, minkä kouluasteen kel-poisuutta tavoitellaan. Tutkintoon sisältyvät aineenopettajan pätevyyden tuottavat pedagogiset opinnot suo-ritetaan kasvatustieteiden yksikössä. Opettajan pedagogiset opinnot anta-vat laaja-alaisen pedagogisen kelpoi-suuden eri kouluasteiden ja oppilaitos-ten opettajan tehtäviin (perusopetus, lukiot, ammatilliset oppilaitokset, ammattikorkeakoulut, kansanopis-

tot, sekä kansalais- ja työväenopistot). Moniin taitoja taideaineiden aineen-opettajan koulutuksiin haetaan suo-raan. Tämä koskee yleensä kotitalou-den, käsityön, liikunnan, musiikin ja kuvataideopettajan koulutuksia.

Erityisopettajan maisterin tutkin-nossa pääaineena on erityispedago-giikka. Erityisopettajan kelpoisuuteen vaaditaan erityisopettajan ammatillisia valmiuksia antavat opinnot ja peda-gogiset opinnot. Erityisopettajaksi voi valmistua myös siten, että suorit-taa muun opettajankoulutuksen ohes-sa tai sen jälkeen erilliset erityisopetta-jan opinnot.

Lastentarhanopettajaksi voi val-mistua sekä yliopistosta että ammat-tikorkeakoulusta. Yliopistossa varhais-kasvatuksen koulutuksen pääaineena on kasvatustiede, joka painottuu var-haiskasvatukseen. Kasvatustieteen kandidaatin koulutus antaa teoreetti-set ja käytännölliset valmiudet toimia kasvattajana, ohjaajana ja opettajana

Suomessa arvostetaan opettajan ammattia

Shut

ters

tock

Teksti: Tuula Pantzar


lasten päivähoidossa ja esiopetuksessa sekä muilla varhaiskasvatuksen alueilla. Vastaavan pätevyyden voi saada joissa-kin ammattikorkeakouluissa sisällyttä-mällä sosionomin opintoihin 60 op:n laajuiset, lastentarhanopettajan päte-vyyden tuottavat varhaiskasvatuksen opinnot.

Opettajankoulutusta on tar-jolla myös erityisesti ammatilli-sen opetuksen tarpeisiin muutamien ammattikorkeakoulujen opettajankou-lutusyksiköissä, joissa voi suorittaa laa-ja-alaisen pedagogisen kelpoisuuden tuottavat opettajan pedagogiset opin-not (60 opintopistettä).

Kaikkiin opettajankoulutuksiin sisältyy keskeisenä osana opintoja erilaisia ohjattuja harjoittelu- ja työssäoppimis-jaksoja. Opettajankoulutuksen antamaa teoreettista ja kasvatustieteellistä tietoa sovelletaan opetustyössä ja opiskelijoil-le tarjoutuu mahdollisuuksia osallistua monipuoliseen kehittämis- ja kokeilutoi-mintaan työelämän oppimisympäristössä. Kaikille yhteisen koulun haaste on kielel-lisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti moni-muotoinen Suomi. Yhdenvertaisuuden edistämiseksi koulujen opetushenkilös-tön rakenteessa pitäisi näkyä kouluyhtei-sössä jo pitkään tunnistetut oppilaiden taustojen ja lähtökohtien erot.

Voidakseen vastata moniin yhteis-kunnallisiin haasteisiin opettajankou-lutukseen on houkuteltava nykyistä enemmän muitakin kuin enemmistö-kulttuuria edustavia hakijoita ja tehtävä opettajankoulutukseen pääsy heille joustavammaksi. Opettajan urasta kan-nattaa haaveilla ja tehdä haaveista totta.

Koulutuksista ja niihin hakemi-sesta saa lisätietoja esimerkiksi Suo-men Opettajiksi Opiskelevien Liiton SOOLin sivuilta osoitteesta http://www.sool.fi/okopa/. Lisäksi ajankoh-taista tietoa löytyy yliopistojen ja kor-keakoulujen sivuilta. ◆

Artikkelin kirjoittaja on toiminut lehtorina kasvatustieteiden yksikössä Tampereen yliopistossa.

O lin ollut Romano Missio ry:ssä kolme vuotta töissä tehden vaativaa asiakaspalve-

lutyötä. Asiakkaiden ongelmien moni-naisuudet saivat minut hakeutumaan koulutukseen. Maalaisjärki ja koulun-käyntiavustajan koulutus eivät enää riittäneet, vaan oli lähdettävä etsimään lisää eväitä tekemääni työhön. Miksi suoritin kolme tutkintoa? Otin kaiken sen mitä oli otettavissa!

Hakiessani Diakonia-ammattikor-keakouluun sosionomikoulutukseen oli valittavana sosionomi- tai sosionomi-diakoniatyö-koulutus. Tutkinto edellyt-ti kuitenkin psykologi- ja ryhmähaastat-telutestien läpäisyä. Pääsin valitsemaani sosionomi-diakoniatyö-koulutukseen.

Koulutuksen alussa opinto-ohjaa-ja sanoi, että oli mahdollisuus valittu-jen tutkintojen lisäksi suorittaa vielä kolmas tutkinto. Lastentarhanopet-tajan kelpoisuuden saattoi suorittaa toisten koulutusten ohessa. Lastentar-hanopettajan pätevyyteen edellytettiin 60 opintopisteen laajuiset, varhaiskas-vatukseen ja sosiaalipedagogiikkaan suuntautuneet opinnot.

Opintopisteitä näistä opinnoista tuli yhteensä 210 ja koulutus kesti 3,5 vuotta. Opinnäytetyössä tuli huo-mioida kaikki ammattialat. Opiske-lin työn ohessa ja tein opinnäytetyötä varten tutkimuksen asiakkaista, joiden kanssa työskentelin. Sosionomi-dia-koniatyö sekä lastentarhanopettajan ammattitutkinnot (AMK) tukivat työ-tä ja ammatillisuutta, jota olin koulu-tuksen kautta hakenut.

Mistä sain tietoa mahdollisuuksistani?Koulutusohjelman tiesin (sosiaalialan koulutusohjelma), muuta en sitten tiennytkään. Hyppy tuntemattomaan! Läksin kohti tuntematonta avoimin mielin ja oppimishaluisena. Koulutuk-sen myötä asiat ja tilanteet avautuivat. Olenkin miettinyt, olisinko lähtenyt lainkaan, jos olisin tiennyt mitä edessä oli. Toisaalta se oli siis siunaus, kun ei liikoja tietoja ollut. Elämässäni oli samaan aikaan erilaisia kriisejä, joten koulu ei ollut se haasteellisin tekijä.

Opiskelun aloitus ja valmistuminenAloitin opiskelun Järvenpään Diako-nia-ammattikorkeakoulussa 2009 syk-syllä ja valmistuin joulukuussa 2012.

Kolmella tutkinnolla – sosionomi, diakoniatyö, lastentarhanopettaja – moniosaajaksi

Teksti: Tuula Blomerus, toim. Satu Blomerus Kuva: Terno Hagert

Tuula Blomerus uskoo elinikäiseen oppimiseen


Opiskelun aikana kävin osan viikosta töissä Hämeenlinnassa. Aloitin tuol-loin 2010 Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman ja Romano Mission hal-linnoiman kehittämisprojektin roma-ninaisvankien hyväksi. Projektin aikana koulutettiin Rikosseuraamuslaitoksen työntekijöitä ympäri Suomea. Eli reis-saamista ja uusien käytäntöjen kehittä-mistä riitti opiskelun ohessa. Minulla oli kaksi hyvää työparia, joiden kans-sa luotsattiin Naisten vuoro -projektia vuosien 2010–2014 aikana. Antoisa tiimityöskentely auttoi jaksamaan kai-ken keskellä. Koska opiskeluaikani oli monin tavoin raskasta, oli valmistu-miseni tärkeä virstanpylväs. Meni kyllä hetken aikaa ennen kuin tajusin, mitä olinkaan saavuttanut. Koin suurta iloa ja ylpeyttä saavutuksestani.

Opintojen sisällöt ja haasteetSosionomi (AMK) tutkinnossa on mahdollisuus saada kelpoisuus las-tentarhanopettajan tehtävään: lasten-tarhanopettajan kelpoisuuteen edel-lytettävät 60 opintopisteen laajuiset varhaiskasvatukseen ja sosiaalipedago-giikkaan suuntautuneet opinnot.

Suoritin varhaiskasvatuksellisen harjoittelun lastensuojeluyksikössä ja pedagogisen harjoittelun alakoulus-sa sekä päiväkodin esiopetusryhmässä. Koulutus ei antanut minulle esiope-tukseen tarvittavaa pätevyyttä. Tar-vittaisiin kasvatustieteen kandidaatin tutkintoon kuuluvia opintoja, jotta voisin toimia esiopetuksen opettajana.

Puutteena koin sen, ettei koulu-tukseen kuulunut monikulttuurisuu-teen tai romanikulttuuriin liittyviä opintoja. Valinnaisena olisi ehkä saat-tanut suorittaa jotain. Ei kukaan tie-tääkseni niitä kuitenkaan suorittanut. Diakonia-ammattikorkeakoulu käytti minua luennoitsijana romanikulttuu-riin liittyvissä aiheissa eri opintokoko-naisuuksissa opiskeluni aikana.

Opintojen aikana sain palk-kaa, kun olin kokoaikainen työnteki-

jä. Koulua oli kolme lähipäivää kuu-kaudessa, ne olivat viikonloppuisin. Oppimisalusta oli netissä, tehtävät ja kirjalähteet saatiin sieltä. Keskustelua oppilaiden ja opettajien kanssa käytiin niin ikään oppimisalustalla.

Haastavaa alussa oli oppia opiske-lemaan. Monia asioita tuli tehtyä jos ei nyt ”turhaan”, niin ainakin isom-pien mutkien kautta, kun helpom-malla ja vähemmällä olisi pärjännyt. Opiskelurutiini tuli vain opiskele-malla. Ammattikorkeakoulun tavalla kirjoitettavat esseet, lähteiden käyt-tö sekä oppimisalustalla liikkuminen oli opeteltava ensialkuun. Vaikein-ta oli ymmärtää ammattikirjallisuu-den tematiikkaa, kun siltä alalta ei ollut aiempaa kokemusta. Aikuisena opiskellessa on se etu, että elämänko-kemus sekä tietysti sielunsivistys ovat apuna opinnoissa.

TyöharjoitteluSain hyväksiluetuksi sosionomiopin-toihin kuuluvan harjoittelujakson työkokemukseni perusteella. Dia-koniatyön harjoittelun tein Helsingin lähiöseurakunnassa. Harjoittelujak-son jälkeen minulle tarjottiin dia-konin viransijaisuutta vanhempain-loman ajaksi, vaikka olin vielä siinä vaiheessa epäpätevä toimimaan diako-nina. Tämä oli suuri tunnustus itsel-leni toimiessani diakoniharjoittelijana seurakunnassa.

Suoritin lastentarhanopettaja-kelpoisuuteen tarvittavan harjoitte-lun alakoulussa sekä päiväkodin esi-opetusryhmässä. Tästä harjoittelusta sain suurimman ammatillisen ymmär-ryksen lasten tarpeista. Olen vahvas-ti sitä mieltä, että tämän päivän kou-luissa tarvitaan sosionomeja yhtä lailla kuin siellä on koulunkäyntiavustajia ja kuraattoreita. Osa lapsista tulee yllät-tävän vaihtelevista kotioloista. Van-hemmuuden ja arjen osaamisen puut-tuessa lapset kantavat sitä mukanaan, missä ovatkin. Luokassa, jossa toimin osa-aikaisesti, oli opettaja ja kokoai-kainen koulunkäyntiavustaja sekä eri-tyisopettaja osan aikaa viikosta. Silti

minulla oli oma työ, jossa kohtasin näitä syrjäytyneitä lapsia. Minä pys-tyin kohtaamaan erityisesti heikossa asemassa olevat lapset ja olin todella tervetullut lisäapu luokkaan sekä myös välituntitoimintaan koko alakoulussa. Välitunnilla huomioin syrjäytyneitä lapsia ja leikitin heitä yhdessä. Sydä-meni jäi sinne. Henkilökunta oli mah-tavaa, mikä osaltaan edesauttoi hyvän kokemuksen saamista.

Valmistumisen jälkeinen työskentely, työn saanti yleensäOlen valmistumisen jälkeen jatkanut RAY:n rahoittamaa romaninaisvanki-hanketta. Koulutus on tukenut työtä-ni ja olen saanut juuri sitä ammatilli-suutta, jota lähdin koulutuksen kautta hakemaan. En vielä osaa sanoa, miltä ammattialalta etsisin töitä sitten, kun olen työtön. Kaikkein mieluiten toi-voisin joskus työskenteleväni alakou-lussa, ehkä koulukuraattorin toimessa. Uskon kuitenkin, ettei koulutukse-ni ole mennyt hukkaan, vaan pystyn tulevaisuudessakin hyödyntämään oppimaani jossakin tehtävässä.

Jatko-opinnot – elinikäinen oppijaVaikka olenkin saanut työkaluja työ-höni tutkinnot suoritettuani, haluan silti vielä oppia lisää. Niinpä aloitin syksyllä 2015 kriisiterapian ja sielun-hoidon koulutuksen Perheniemen opistossa. Opinnot kestävät puoli-toista vuotta ja opiskelu tapahtuu samalla tavalla kuin aikaisemminkin eli työn ohessa. Kerran kuukaudes-sa ollaan lähijaksolla viikonloppuna, ja läksyjä ja kirjoja luetaan koto-na omaan tahtiin. Jälleen tarve toi-mi kimmokkeena lisäkoulutukseen hakeutumiselle. Haluan tehdä työni hyvin, ja koulutukseen hakeutumi-sella haluan viestittää ennen kaikkea asiakkailleni, kuinka arvostan heitä. Tahdon olla ammatillisesti osaavana mutta kuitenkin yhdenvertaisena hei-dän edessään. Vain siten koen voivani auttaa heitä. ◆


O limme sopineet haastattelun lounaan lomaan Opetushalli-tuksen ruokalaan. Tiia Svart,

27, pyyhälsi paikalle täsmällisesti. Vil-kas nuori nainen ei ujostellut; aloitim-mekin hyvin nopeasti keskustelun joka polveili monenlaisten asioiden paris-sa. Tuntui melkeinpä mahdottomal-ta pitäytyä haastattelun varsinaisessa aiheessa.

Tiia on kotoisin Pietarsaaresta. Hänen opinpolkunsa on kulkenut tavanomaisia ratoja, peruskoulun jäl-keen lukioon ja Jyväskylän yliopis-toon. Sieltä hän valmistui filosofian maisteriksi 2015 pääaineenaan musiik- kikasvatus, sivuaineena luokanopet-tajakoulutus. Hänellä on siis kahden aineen opettajakoulutus.

Miksi opettajakoulutus? Kysy-mys saa nuoren naisen mietteliääksi: – 18-vuotiaana on vaikea tietää mitä haluaa loppuelämänsä tehdä. Oli-si ollut hyvä, jos vanhemmat tai joku aikuinen olisi osannut kertoa eri vaih-toehdoista ja avartaa näkemyksiä. Lukion musiikinopettaja oli innosta-va ja toimi esimerkkinä, joka suuresti vaikutti uravalintaani.

Opiskelun ensimmäiset vuodet Tiia kuvaa jotenkin henkisesti raskaiksi. – Ehkä se oli jotakin ”aikuiseksi kas-vamisen tuskaa”, muutto kotoa ja itse-näistyminen. Olin epävarma opin-noistani enkä pystynyt samaistumaan opiskelutovereihin, jotka tuntuivat ole-van omalla alallaan alusta asti. Oma identiteettini kiinnostuksen kohtei-neen oli hukassa; musiikki ja musiikin

tekeminen oli ainoa alue, jonka koin omakseni, mutta siihenkään ei voinut luottaa uramielessä. Tiia ymmärsi tar-vitsevansa aikalisän. Niinpä hän toisen opiskeluvuoden päättyessä lähti vuo-deksi Australiaan säästöjen ja opin-tolainan turvin. Ensimmäiset kuusi kuukautta hän opiskeli englantia yksi-tyisessä kielikoulussa (EF Internatio-nal Language Schools), loppuaika kului matkustaen ympäri Oseaniaa. Tavoit-teena oli parantaa englanninkielen tai-toa ja suorittaa CAE-kielikoe (Certifi-cate in Advanced English). Kielikoulun englanninkielen opettaja avarsi opet-tamisen kokonaisvaltaista näkökul-maa. Sen myötä Tiialle avautui näke-mys myös romanilasten tukemisesta. – Australian matka laajensi maailman-kuvaani ja loi kiinnostuksen kansain-välisyyteen, kansainvälisiin kouluihin ja kehitysaputyöhön, Tiia kertoo. – Se myös kasvatti aikuisuuteen niin, että opinnoista, oppimisesta ja opiskeluka-vereiden seurasta osasi seuraavina vuo-sina nauttia. – Ainakin minä olin liian nuori aloittamaan yliopisto-opiskelun 18-vuotiaana, Tiia toteaa.

Romaniuden Tiia kertoo olleen positiivinen asia opiskelupiireissä. Hän kertoo tuoneensa asian esille sil-loin, kun se tuntui luontevalta. – En sitä mitenkään erityisesti korostanut, mutta en myöskään salannut. Se joh-ti siihen, että Tiia piti romanikulttuu-rista muutaman luennon suurelle ryh-mälle opiskelutovereitaan.

Sen sijaan työnantajan tahol-ta asia ei ollutkaan niin mutkaton.

– Aloittaessani ensimmäisen opiske-luvuoden jälkeen kesätöitä, en mai-ninnut työhaastattelussa olevani romani. Se ei mielestäni mitenkään liittynyt asiaan, en edes tullut sitä aja-telleeksi. Jossain vaiheessa olin sitten jutellut työtovereiden kanssa myös etnisestä taustastani ja näin se kantau-tui työnantajani korviin. Eräänä päi-vänä hän sitten pyysi minut keskuste-lemaan asiasta. Hänellä oli vakaasti se ajatus, että jos hän olisi tiennyt, hän ei olisi minua palkannut. Työnantajan reaktio oli ensimmäinen kokemukseni vahvoista ennakkoluuloista romane-ja kohtaan, ja olin niin hämmentynyt, että tilanteen tajuaminen vei hetken. Ylpeys kehotti ” äänestämään jaloilla” siltä istumalta. Onneksi kuitenkin tulin ajatelleeksi kohtuullisen hyvää palkkaani ja Australian matkan rahan-tarvetta, ja vaikka sisälläni kuohui, päätin pysyä asiallisena. Kysyin työn-antajaltani, että oliko työni laadussa tai tekemisen tahdissa huomautetta-vaa. Hän oli nimittäin aiemmin kehu-nut työtäni. Kysymys sai työnantajan hiljaiseksi, ja hän myönsi kiemurrel-len olleensa työpanokseeni erittäin tyytyväinen. Jatkoin, että ei kai meillä sitten ole ongelmaa. Tähän työnantaja mutisi myöntävästi mietteliään näköi-senä, ja pääsin jatkamaan töitäni. Tämä välikohtaus johti siihen, että työnantajani kiinnostui romaneista ja kävimme jälkikäteen useita hedelmäl-lisiä keskusteluja asiasta. Tällä hetkellä

Opettajakoulutus

– valmiuksia moneen asiaan

Teksti: Satu Blomerus Kuva: Minttu Saarni


tuo entinen työnantajani on yhteis-työkumppanini, myös veljeni ovat olleet hänen palkkalistoillaan. Kerto-muksen kuultuani totean, että tuo on parasta käytännön kulttuuriopastusta ja asennekasvatusta.

Kysyessäni Tiialta opiskeluajan taloudellisesta puolesta, hän toteaa, että kesätöiden säästöt, ajoittaiset sijaisuudet ja opintoraha riittivät hyvin talven opintojen ajaksi. – Jos-kin tietysti täytyy ottaa huomioon, että esimerkiksi pääkaupunkiseudul-la eläminen, vuokrat ja kaikki muu, on paljon kalliimpaa kuin omassa opiskelukaupungissani.

Varsinaista opettajan työtä Tiia on tehnyt jonkin verran, pääasiassa sijai-suuksia, sillä niitä saa suhteellisen hel-posti. Hän on ollut muun muassa Kaivokselan koulussa kansainväli-sen luokan opettajana, toisella luo-kalla. Siellä opetus tapahtui kokonaan englanniksi.

Iän ja kokemuksen karttuessa hänelle on myös kasvanut oma näke-myksensä siitä, mitä osaa ja mitä haluaa. Opettajan työ tulee varmaankin jos-sain vaiheessa ajankohtaiseksi, mielui-ten musiikin opettaminen. Tällä het-kellä kuitenkin nuorella naisella on monta rautaa tulessa oman musiikin

tekemisen ja elintarvikealan yrityk-sen kanssa. Hän kokee kuitenkin vah-vasti, että opettajakoulutus on antanut hänelle paljon valmiuksia nykyisiinkin tehtäviin, monenlaisiin asioihin.

Kysymykseeni opettajakoulutuk-sen sisällöstä Tiialla oli selkeä mielipi-de. Integroinnin ollessa päivän sana, olisi tarpeen saada enemmän eväitä eri-tyislasten kohtaamiseen ja heidän kans-saan toimimiseen. Samoin olisi tarpeen käsitellä enemmän monikulttuurisuu-teen liittyviä asioita. Koulutuksessa ei ole tarpeeksi tietoa siitä, miten erilai-set kulttuuritaustat voidaan huomioida opetuksessa rakentavasti. ◆


Medioista voi vähän väliä lukea uutisia, jotka koskevat vanhuksia eri tavoin. Milloin vanhus on löydetty kotoaan yksin viikkoja kuolemansa jälkeen, milloin ryöstetty, milloin kohdeltu kaltoin. Luemme uusina ongel-mina myös uutisia vanhusten päihde- tai peliriippuvaisuusongelmista ja ikäihmisten syrjäytymisuhasta. Nousee mielikuva, että tällä ikäryhmällä on uutisarvo. Mutta mikä on media-arvon rinnalla heidän todellinen ihmisarvonsa? Minkälainen on se asenne-maailma, jonka pohjalta vanhusten parissa työskentelevät toteuttavat työtään? Vieläkö vanhalle ihmiselle annetaan paikka ruuhkaraitiovaunussa ja vieläkö ihmiset ehättävät avaamaan ovea, kun vanhus pyrkii kauppaan sisään? Onko teitittelymuoto vielä vanhusten kanssa keskustellessa voimissaan? Uskon vahvasti, että voimme vaikuttaa siihen, tunteeko ikäihminen itsensä joutavaksi harmaapääksi vai arvokkaaksi hopeahapseksi.

Harmaasta hopeaa – näkökulmia ikäihmisten hoitotyön kirkastamiseksi

Teksti: David Palm Kuvat: Susanna Rajala

Shut

ters

tock

27LATŠO DIIVES ROMANIVÄESTÖN KOULUTUSRYHMÄN TIEDOTUSLEHTI 2/2015

Vaivaistuvista palvelutaloihinEsiteollisessa maatalousyhteiskunnas-sa vanhuksista huolehtiminen kuului perheelle ja suvulle aikana, jolloin per-heyhteisö oli ns. suurperhe. Sittemmin vastuu huolenpidosta siirtyi kirkol-le, ammattikunnille, työnantajille sekä julkiselle köyhäinhoidolle. Jo Ruot-sin vallan aikaisissa maakuntalaeissa oli pääajatuksena, että suku ottaisi vas-tuun vanhuksestaan. Ne, joilla ei ollut sukua huolenpitäjänä, joutuivat tur-vautumaan julkiseen köyhäinhoitoon. 1600-luvulla köyhäinhoito oli kirkko-jen tehtävä ja 1700-luvulla se tuli kirk-kopitäjälle pakolliseksi. Pitäjät mää-rättiin rakentamaan ns. vaivaistupia, jonne sijoitettiin vanhukset, pitkäai-kaissairaat ja pysyvästi köyhät. Ensim-mäisissä vaivaistuvissa oli kyllä henki-lökunta ja ruokatalous, mutta työnteko ei ohjelmaan kuulunut. Kuntalaitok-sen synnyttyä 1800-luvun lopulla, köy-häinhoidosta tuli luonnollisesti kunnan tehtävä. Köyhäinhoito jatkui Suomes-sakin aina toisen maailmansodan lop-puun saakka.

Vaivaistupien lisäksi köyhien huolenpitämismuotoja olivat laillis-tettu kerjuu ja pitäjänkierto, seura-

kuntien vaivaiskassat, ruotu- ja eläte-hoito sekä köyhäintalot. 1880-luvulla alettiin rakentaa maatilavaivaistaloja, jotka muuttuivat 1900-luvun alku-vuosikymmeninä maatilakunnallisko-deiksi, sitten huoltolaitoskunnallis-kodeiksi. Kunnalliskodit muuttuivat toisen maailmansodan (1945) jälkeen puhtaasti vanhainkodeiksi. Hoito ja vanhusten kohtelu eri köyhäinhoi-don muodossa oli usein nöyryyttävää ja epäinhimillistä. 1950-luvulta läh- tien alettiin kiinnittää huomiota koto-na asuvien vanhusten oloihin ja hyvin-vointiin mm. harrastustoimintojen, kuntoutuksen, työllistämisen kautta. Avohuolto alkoi nousta esiin.

Vähitellen vanhusten erityis-tarpeita huomioiva vanhustenhuol-to alkoi muuttua sosiaalipalveluksi.

1950- ja 1960-luvulla tämä tarkoit-ti kotiavun laajenemista. 1970- ja 1980-luvut olivat voimakasta van-husten sosiaalipalvelujen kehittä-misaikaa. Hyvinvointivaltion uudel-leen muotoutumisen vaiheessa ennen 1990-luvun alkua vanhuspalvelut kokivat myös syvällisiä muutoksia. Ammattikunnittain tärkeimmät van-husten huolenpitäjät ovat olleet sai-raanhoitajat sekä diakonissat.

2000-luvun laatuyhteiskunnassa vanhusten asumispalvelut ovat moder-nisoituneet ja uusimmissa asumispal-veluyksiköissä palvelee jo suunniteltu esteettömyys ja älyteknologia. Lisäk-si modernit yksiköt ovat voimakkaas-ti teknologisoituneet. Yksityisyyden kunnioitus sekä itsemääräämisoike-us ovat myös vahvasti nousseet hoi-

Erään englanninkielisen artikkelin mukaan Tanskassa on jo lähes kym-menen vuotta satsattu ikäihmisten kuntouttamiseen ja voimaannuttami-seen sosiaalisen pääoman kasvattami-sen metodeilla. Erityisalueena on ollut aktivoida vanhukset tietotekniikan ja internetin avulla, opettaa palveluita sekä sosiaalisen verkkokanssakäymi-sen keinoja. Erityisesti on painotettu mahdollisuuksia joustavampaan vetäy-tymiseen työmarkkinoilta tietoteknii-kan keinoin, mahdollisuuksia uusille tietotekniikan sovelluksille, joilla suo-raan pyritään parantamaan eläkeläisen edellytyksiä ja elämäntilannetta. Lisäk-si painotettiin mahdollisuuksia kehit-tää pedagogisia menetelmiä eläke-läisten elinikäiseen oppimiseen myös verkossa.

Tuoreimman TNS-Gallupin mukaan Suomen ikääntyvistä 75-vuotiais-ta 25 prosenttia ja 85-vuotiaista vain kuusi prosenttia käyttää tietokonet-ta. 85-vuotiaista vain 1,5 prosent-tia maksoi laskunsa nettipankissa. Eli potentiaalia tietoteknisen osaami-sen panostamiseen ja hyödyntämi-seen on Suomessa ikäihmisten koh-dalla. Uuden oppimisen kautta myös ”itsetoimijana” vahvistuminen on mahdollisuus.

Luin mielenkiintoisen Minneapoli-sin yliopiston englanninkielisen artik-

kelin/kommentoinnin siitä, kuinka eläkeläisten voimaannuttamisesta kir-joittanut Tohtori David Haber haluai-si hedelmällistä ja auttamiseen liitty-vää keskustelua siitä, millaisin uusin keinoin nyt eläköityneet ns. suuret ikäluokat saataisiin viemään ikävai-heensa läpi mahdollisimman hyvin. Tohtori Haber toivoi myös gerontolo-gian opettajien ja ammattilaisten löy-tävän yhteisen käsityksen liittyen joh-tajuuteen, luovuuteen, ja siihen kuinka vaikutusmahdollisuuksien keskiössä olisivat eläkeläiset itse. Se kannustaisi, osallistaisi ja innovoisi ryhmää. Artik-kelissa oli myös kuusi eri kohtaa, joi-hin hän haluaisi erityisesti kiinnitet-tävän huomiota suurten ikäluokkien voimaannuttamisessa; • uudelleen sitoutuminen eläköity-

misen sijaan• tarkoituksenmukaiset yhteisöt

ikäyhteisöjen sijaan• hyvinvointikeskuksia palvelutalo-

jen sijaan• tukea antavat kodit mieluummin

kuin institutionaaliset hoitokodit• pitkäaikaishoitoon perustuvat tuki-

maksut mieluummin kuin akuutit lääkehoidot

• sukupolvien välistä elämää ja kans-sakäymistä (niille joille se on mah-dollista) enemmän kuin muistelua


don tavoitteiden keskiöön. Elinikäi-nen oppiminen on yksi tärkeä osa vanhustyötä. Nykypäivänä laatutie-toiseen vanhusten palvelujärjestelmän rakentamiseen peräänkuulutetaan yhä enemmän julkista arvokeskustelua ja vanhusten omien mielipiteiden ja tar-peiden huomioimista. Vanhustyön arvokeskustelu ja vanhuksien kohtelu ovat menneet rutkasti eteenpäin, mut-ta laiminlyönneiltä ei ole voitu kuiten-kaan täysin välttyä.

Vanheneminen yhteiskunnan ja eri kulttuurien kautta katsottunaJokaisessa yhteiskunnassa on oma van-huskäsityksensä. Se näkyy siinä, miten vanhuutta kuvataan ja mitä yleen-sä pidetään vanhuutena. On löydetty seitsemän eri suhtautumistapaa joita voidaan tarkastella suhteessa yhteis-kunnan ja kulttuurin ilmiöihin: 1. Arvostava ja kunnioittava

vanhuskäsitys 2. Tasavertaisuutta korostava,

myönteinen vanhuskäsitys 3. Holhoava ja myönteinen

vanhuskäsitys 4. Välinpitämätön ja liberaali

vanhuskäsitys 5. Sosiaaliseen huoltoon velvoittava

vanhuskäsitys 6. Syrjivä ja kielteinen vanhuskäsitys 7. Alistava ja nöyryyttävä

vanhuskäsitys

Nyt vallalla oleva väestön suuri ikä-rakenteen muutos merkitsee koko yhteiskunnalle haastetta sopeutua ikäihmisten tarpeiden pariin. Ns. suuret ikäluokat, heti toisen maail-mansodan jälkeen syntyneet ovat elä-köityneet tai eläköitymässä. Heitä arvioidaan olevan lähemmäs 600 000. Onnistuneesti ikääntyvässä yhteis-kunnassa ei ole piilotettavia tai lai-minlyötyjä ikäryhmiä, eivätkä yhteis-kunnan käytännöt saa syrjiä joitakin ikäryhmiä. Suomalaisessa kulttuurissa vanhuuden tutkimuksen ja vanhene-mista sekä ikää koskevan keskustelun monipuolistumisesta huolimatta saira-us, raihnaisuus ja kuoleman läheisyys ovat edelleen tabuja.

Eri kulttuureissa vanhuuteen ja vanhuksiin liitetään erilaisia arvo-ja, normeja ja asenteita, jotka puo-lestaan muokkaavat vanhenemisen-

kin erilaiseksi. Suomessa on oman kansallisen kulttuurin lisäksi etnisissä vähemmistökulttuureissamme jo suu-ria eroja vanhana olemisen käsitykses-tä ja arvostuksesta. Romani- ja saame-laiskulttuurissa vanhoilla ihmisillä on korkea status ja arvostus sekä kunni-oitus, joka osoitetaan kohtelun kautta. Saamelaiset hoitavat mahdollisimman pitkään omat vanhuksensa kotona.

Aikaisemmin romanikulttuuris-sa hoidettiin vanhukset aina kotona, mutta nyt romanit elävät mielenkiin-toista murtumavaihetta; romanikult-tuurissa ei ole aikaisemmin annet-tu vanhuksia palveluasuntoihin. Asumispoliittiset muutokset, kaupun-gistuminen, romanien työllistyminen ja yksilöllistyminen sekä ydinperheen kehittymisilmiöt ovat kuitenkin vai-kuttaneet niin, että nykyään suurin osa romanivanhuksista asuu, myös omasta tahdostaan, palvelutaloissa ja -asunnoissa. On kuitenkin muis-tettava mainita, että romanivanhuk-set eivät ole asumismuodostaan huo-limatta unohdettuja. Lapset ja muu suku käyvät aktiivisesti katsomas-sa heitä ja yhteydenpito on runsasta, arvostavaa sekä välittävää.

Uskon, että romaneilla ja myös maahanmuuttajilla yhteisökulttuurin edustajina olisi annettavanaan päävä-estölle uusia ja arvorikkaita näkökul-mia ikäihmisten hoito- ja arvostamis-kulttuuriin. Romanikulttuurissa on korostunut käsitys vanhoista ihmisis-tä, heidän asemastaan ja kunnioitta-misestaan elämänviisauden kertymän ansiosta. Vanhuuden käsite poikkeaa melkoisesti pääväestön käsityksestä. Siinä missä pääväestö ajattelee vanho-ja ihmisiä numeraalisen iän perusteel-la, romanikulttuurissa vanhemman ihmisen käsite lähtee suhteesta omaan ikään. Ei siis tarvitse olla varsinaisesti vanhus, vaan riittää, että olet vanhem-pi ihminen. Esimerkiksi 20-vuotias teitittelee 40-vuotiasta ”vanhempana” ihmisenä, johtuen siitä, että tämä voisi olla myös hänen omien vanhempiensa ikä. Ajattelu sidotaan siis eri sukupol-veen, eikä elettyyn ikään numeroina. Vanhemman ihmisen aikana nuorem-mat kiinnittävät tarkkaan huomiota, mistä aiheista puhutaan ja mitä ter-mejä käytetään. Siveellisyys ilmaisus-sa nousee keskeiseksi, kun vanhoja

romaneita on paikalla. Vanhemmalle ihmiselle ei myöskään sanota vuoro-vaikutustilanteessa vastaan, vaikka oli-si perustellusti eri mieltä. Näen, että elossa olevat romanivanhukset ovat erityinen huolenpidon kohde myös siksi, että he ovat ajassamme viimeisiä, jotka kantavat romaneille sekä myös kulttuurin tutkijoille ja asiantunti-joille arvokasta tietoa ajoista, jolloin romanit olivat yhteiskunnallisesti hei-kossa ja jopa suojattomassa asemassa. Romanivanhus on eräänlainen histori-ankirja, jonka sivuilla on valtaisa mää-rä eletyn elämän makua, selviytymis-taisteluita, mutta lisäksi myös kauniita periaatteita toisen ihmisen ja ryhmän huolehtimisesta. Rohkaisen romani-nuoria laittamaan hetkeksi kännykät ja tietokoneet kiinni, kiinnostumaan enenevissä määrin oman ryhmän-sä arvokkaasta kokemuspääomasta ja kohtaamaan heimonsa vanhat ihmi-set myönteisen uteliaisuuden kanssa entisaikojen elämään liittyen.

Vanhuuden kehitystehtävätIhmisen jokaiseen ikävaiheeseen kuu-luu ns. kehitystehtävät, joita voi-si kutsua myös ihmisen normaaliin kehitykseen kuuluviksi tavoitteiksi. Esimerkiksi pienellä lapsella ne ovat kävelyn ja puheen opettelua. Kehitys-tehtävä ei ole konkreettinen tehtävä vaan käsitteellinen apuväline ihmisen kehityksen jäsentämiseen. Se, että saa-vuttaa ikätasonsa kehitystehtävät, lisää ihmisen onnellisuutta ja edellytyksiä uusien kehitystehtävien täyttämiseen. Vanhuusiän tärkeimmät kehitystehtä-vät on tiedettävä, jotta asianmukaista ja arvokasta hoitoa voidaan toteuttaa.

Havighurstin teorian (1940) mukaan vanhuuden kehitystehtä-vät ovat fyysisen voiman ja terveyden heikkenemiseen mukautuminen, eläk-keelle jäämiseen ja väheneviin tuloihin mukautuminen, puolison kuoleman hyväksyminen sekä kyky mukautua erilaisiin rooleihin joustavasti. Tasa-painoisen mielenterveyden kehitys ja tukeminen nousee tärkeään osaan ikäihmisen hoitotyössä. Erikssonin kehitysteorian (1950) mukaan van-huuden tärkein psykososiaalinen kehi-tystehtävä on minän eheytyminen eli


integraatio. Minän eheytyminen on psykologinen prosessi, jossa ihminen hyväksyy elämänsä kaikkine puoli-neen sekä sopeutuu ajatukseen elämän rajallisuudesta. Halu nähdä itsensä osana sukupolvien ketjua, tekee sen, että vanhuus voidaan nähdä psyykki-sen kehityksen huippuna.

Ikäihmisten kaltoin kohteluTyöntekijän ammattietiikka vaikut-taa pitkälti siihen, millä tavalla hänen ajatuksensa ja arvostuksena kohdentu-vat asiakkaaseen. Ammattietiikka on parhaimmillaan omakohtaisesti sisäis-tettyä, mutta ei kuitenkaan yksityistä moraalia. Työntekijä joutuu aina teke-mään henkilökohtaisen moraalisen valinnan, toimiiko hän ammatti-eettisesti vai muulla tavalla. Jatkuva moraalisuuden viljely ammatissa on välttämätöntä, jos tavoitteena on

ammattieettisesti korkeatasoinen työ. Vanhusten kaltoin kohtelu on lähes tabu, vaikeasti ja arasti lähestyttävä asia. Resursoinnin ongelmat ja tulevai-suuden entistäkin harvalukuisempi ja jopa epäpätevä henkilökunta aiheuttaa ylikuormittumista, josta saattaa seura-ta hoitajien väkivaltaisuutta sekä poti-laiden laiminlyöntiä. Yleisesti ottaen vanhusten kaltoin kohtelu ymmär-retään tahalliseksi käyttäytymiseksi, jossa fyysistä tai psyykkistä voimaa käyttäen loukataan vanhuksen per-soonaa tai omaisuutta niin, että siitä seuraa hänelle kärsimystä.

Suomalaisen väestötutkimuksen mukaan 65 vuotta täyttäneistä mie-histä 3 % ja naisista 9 % on joutu-nut pahoinpidellyksi eläkeikäisenä. Väkivallan kohde on usein 75 vuot-ta täyttänyt henkilö, jolla on fyysisen toimintakyvyn vajausta tai demen-

tia ja riippuvaisuus muiden avusta. Alkoholisoitunut, eronnut tai naima-ton kahdestaan äitinsä kanssa asuva aikuinen poika saattaa pahoinpidellä jopa hyväkuntoisen äitinsä. Koti- ja omaishoitoa järjestettäessä pitäisi hoi-tajan valinnassa ottaa huomioon, että kaikki eivät sovi pitkäaikaissairaiden hoitajiksi. Jos hoitavalla omaisella on päihteidenkäytön tai mielenterveyden ongelmia, on kaltoin kohtelun riski ilmeinen.

Syyteorioita on haettu mm. van-huksen fyysisestä, kognitiivisesta ja psyykkisestä vajavuudesta tai hoita-van henkilön ylirasittumisesta. Lisäk-si on katsottu että perheväkivalta opi-taan lapsuudenkodin mallista. Myös pahoinpitelijän omat psyykkiset ja persoonallisuuteen liittyvät häiriöt altistavat kaltoin kohtelulle. Myös yhteiskunnan vanhuuteen liittyvien


asenteiden katsotaan vaikuttavan pahoinpitelyn lisääntymisen mahdol-lisuuteen. Pahoinpitelyä on vaikea tunnistaa, koska asia on häpeällinen kohteelle ja siksi siitä on vaikea kertoa. Vanhusta voidaan epäillä muistisai-raaksi tai paranoiaan taipuvaiseksi. Jos vanhuksella on toistuvasti mustelmia, palovammoja, haavoja tai päivystys-käyntejä kaatuilemisen takia, voidaan epäillä pahoinpitelyä. Laiminlyönnin seuraukset näkyvät usein aliravitse-muksena, huonosti hoidetun ulkonäöl- lä tai pelokkuutena, takertuvuutena, itkuisuutena tai masentuneisuutena.

Hoitolaitoksissa kaltoin kohtelu voi olla fyysistä (esim. lyönnit, huuta-minen) tai psyykkistä (esim. uhkaus, kiristys). Ei pidä unohtaa, että myös laiminlyönti on kaltoin kohtelua. Lai-minlyönti voi tarkoittaa vanhuksen perustarpeiden väheksymistä ja hoi-

tamatta jättämistä. Näitä voivat olla esim. puutteellinen hygieniahuolto, ruoatta jättäminen, välttämättömien lääkkeiden antamatta jättäminen tai se, että vanhus jätetään tarpeettoman pitkiksi ajoiksi yksin ilman valvon-taa. Tämä voi olla myös paljon huo-miota vaativan potilaan rankaisemista. Tämä vaikuttaa taas suoraan potilaan ihmisarvon loukatuksi tulemisen tun-teeseen. Laiminlyönniksi voidaan kat-soa myös liian pieni henkilökunnan määrä. Tärkeää on huomioida, että laiminlyönniksi katsotaan myös taha-ton vahingon aiheuttaminen. Kaltoin kohtelu on iso haaste jatkuvan resurs-sipulan paineissa taistelevalle sosiaali- ja terveysalalle. Ennaltaehkäisynä aut-taa mm. henkilöstön huolenpito, motivointi ja työssä jaksamisen aktii-vinen ylläpito. Lisäksi pitää pyrkiä jatkuvasti aktiiviseen hoidon laadun parantamiseen.

Dialogisuus (kuunteleva keskustelu) ja välittämisen etiikkaUskon, että työntekijän aito välittä-minen on ihmiseen sisäänrakennettu ominaisuus, mutta näen, että sitä voi myös opetella ja ihminen voi kehit-tyä välittämään. Hoitotyössä ollaan lähes jatkuvasti välittämisen kanssa tekemisissä, joten sitä ei voi sivuut-taa olankohautuksella. Jotta aito vuo-rovaikutus ja välittämisen tunne siir-tyy vanhukseen, täytyy aidosti välittää. Kyky välittää voi työntekijällä olla vahvasti riippuvainen henkilökohtai-sista välittämisen kokemuksista ja nii-den saamista merkityksistä.

Carol Gilliganin (1982) välittämi-sen etiikassa (Ethic of Care) näkökulma on lähellä käytännön elämää ja ihmis-suhteita. Lähtökohtaisesti siinä näh-dään tärkeänä eettisen tilanteen tausta ja yksityiskohdat. Jokainen ihminen tulee jostakin yhtä arvokkaasta taustas-taan ja tuo tausta on jokaisessa ihmis-ten kohtaamisessa mukana. Eettisessä toiminnassa on ensisijalla toisen huo-mioonottaminen, välittäminen, vastuu ja empatia. Eettistä nimenomaan on toisen erityisyyden huomioiminen. Välittämisen etiikan näkökulmasta etiikka on jokaisessa vuorovaikutus-tilanteessa. On tärkeää muistaa, että etiikka ei ole läsnä vain ristiriitatilan-

teissa, eettisessä problematiikassa, hoi-don aloittamisessa ja lopettamisessa, vaan se on läsnä koko ajan tietynlaisena ajatteluna. Tämä ajattelu heijastaa toi-mintoihimme sekä ajatuksiimme kuvaa oikeasta ja väärästä.

Välittämisen etiikka haastaa myös pohtimaan niitä arvoja, joihin vanhus-työn suunnittelu perustuu. Asiakasläh-töisyys välittämisen etiikassa on sitä, että vanhus todella ymmärretään yksilö-nä, jolla yksilölliset tarpeet ja oma arvo-kas käsitys tarvitsemastaan hoidosta. Lisäksi vanhustyön eettinen velvolli-suus on myös antaa kaikki tarpeellinen tieto vanhukselle, jotta hän voi tehdä omat päätöksensä. Vanhuksen äänen kuuleminen ja sen arvostaminen on hyvä eettisyyden mittari vanhustyössä.

Dialogisuutta eli kuuntelevaa kes-kustelua ikäihmisten hoitotyössä voi-daan ajatella tasavertaisena keskuste-luna hoitavan henkilön ja vanhuksen välillä. Dialogiseen hoitosuhteeseen kuuluvat sitoutuminen, toisen huo-mioiminen sekä toisen erilaisuuden hyväksyminen ja sen arvostaminen. Dialogisuudessa vanhukselle tulee tunne välittämisestä ja aidosta osalli-suudesta hoitosuhteeseen. Aito dialogi vanhuksen kanssa tuottaa enemmän ja syvällisempää tietoa kuin hoitajan omat yksityisajattelut ja -toiminnot.

Hienoa, että ikäihmisten huo-lenpito on turvattu nykyään laissa. 1.7.2013 astui voimaan ns. vanhuspal-velulaki. Sitä on päivitetty vielä vuonna 2014 sekä myös kuluvan vuoden alussa. Lain keskeiset tavoitteet ovat • edistää ikääntyneiden hyvinvointia

ja kaventaa hyvinvointieroja• tukea ikääntyneiden osallisuutta ja

voimavaroja • edistää ikääntyneiden itsenäistä

suoriutumista puuttumalla ajoissa toimintakyvyn heikkenemiseen ja sen riskitekijöihin

• turvata ikääntyneiden palvelutarpeen arviointiin pääsy ja määrältään ja laadultaan riittävät palvelut

On todella toivottavaa, että laki ei nyt jää pykäliksi, vaan siirtyy aidosti teke-miseen ja tahtomiseen hoitoyön ken-tällä. Viime kädessä vastuu, että laki


tulee kosketukseen ja todeksi vanhus-ten elämässä ja arjessa, on ikäihmisten parissa työskentelevillä ihmisillä.

Eniten uskon vanhusten hoidon ja huolenpidon laadun konkreettises-ti nousevan, jos edellä mainitsema-ni hyve- ja välittämisen etiikka alkaisi olla aktiivinen puheenaihe työpaikoil-la. Näin siitä tulee osa arkista ajattelua ja on varmaa, että se siirtyy myös ajal-laan luonnolliseksi osaksi käytännön työtä. Tämän toteutuminen on olen-naisesti kytköksissä organisaatioiden johdon ja esimiesten intresseihin.

Poliitikkojen ja sosiaali- ja terveys-alalla johtavissa asemassa olevien tulisi myös tuoda julkisesti esiin tätä agen-daa arvopohjana kokonaisvaltaiselle vanhustyölle. Näen, että aina kun ryh-mä on hiljainen, haavoittuva ja monil-ta osin puolustuskyvytön, tulisi sen rinnalle nousta väkevä suojelupatal-joona niin konkreettisesti, poliittisesti kuin myös mediainformatiivisesti.

Sosiaalialan oppilaitosten ja eri ins-tituutioiden sekä työpaikkojen tuli-si rohkeasti käyttää esimerkiksi Suo-men romanien ja yhteisökulttuurista tulevien maahanmuuttajien henkis-tä pääomaa tietopohjana sille arvo-maailmalle ja statukselle, joka ikään-tyneillä ihmisillä näissä kulttuureissa on. Mikä on olennaista vanhustyössä ja onko meillä vielä välineitä kehittää ja kirkastaa ajatteluamme työsken-nellessämme tämän ryhmän kans-sa? On kohtuutonta ja suuri vääryys, jos ihminen joutuu kokemaan elä-mänsä viimeisinä vuosina ihmisenä olemisen arvonalennuksen, unoh-duksen, turvattomuuden ja huolen-pidon puutteen. Harmaasta hopeaa -otsikolla halusin kuvata toivettani vanhustyön ajattelun kirkastamisen mahdollisuudesta. Se on mahdollis-ta vain, jos hoitava ihminen ymmär-tää harmaan ja hopean eron ja tah-too värimuutoksen. ◆

Lähteet :• Fuglsang, Lars. (Article) IT

and Senior Citizens: Using the Internet for Empowering Active Citizenship. Science, Technology & Human Values, vol. 30 No. 4, 468-495. Autumn. Sage Publications, 2005.

• Kane, Rosalie A. Empowerment of Seniors and Paradigm Change (A Commentary on Haber’s Empowerment Paradigm) University of Minnesota, Minneapolis. Journal of Applied Gerontology Volume 28 Number 3, 298-303. June 2009

• Koskinen, S., Aalto, L., Hakonen, S., Päivärinta E. Vanhustyö. Vanhustyön keskusliitto. Gummerus kirjapaino Oy. 1998, Jyväskylä.

• Kankare, H. & Lintula, H. (toim.) Vanhuksen äänen kuuleminen (Eri kirjoittajia, artikkelikokoelma). Tammi. 2004,Tampere.

• Karisto, Antti (toim.). Vanhuus kaupungissa. WSOY.1997, Juva

• Luttinen, K., Pasma, J., Huttu, H., Lieppinen, M-L., Lindberg, L., Lindgren, H. Vast Vastensa –opas romanien kanssa työskenteleville sosiaalialan ammattilaisille. Ajatus. 2007, Oulu.

• Sarvimäki, A., Heimonen, S., Mäki - Petäjä - Leinonen, A. Vanhuus ja haavoittuvuus. Edita. 2010, Helsinki.

• Saarenheimo, M. Vanhuus ja mielenterveys. Arkielämän näkökulma. WSOY. 2003, Porvoo

• Särkelä, Antti. Välittäminen ammattina – näkökulmia sosiaaliseen auttamistyöhön. Vastapaino. 2001, Tampere.

• Vallejo Medina, A. ,Vehviläinen, S., Haukka, U-M., Pyykkö, V., Kivelä, S-L. Vanhustenhoito. 1.-2. painos WSOY. 2006, Porvoo


V arhaiskasvatus ja esiopetus ovat olleet monta kertaa esillä kuluneen vuoden aikana leh-

dissä ja muissa tiedotusvälineissä. Syy-nä ovat olleet lakimuutokset ja opetus-suunnitelmien uudistaminen. Mukaan mahtuu ilon aiheita, mutta edessä on vielä huoltakin aiheuttavia, suuria muutoksia.

Päivähoidosta varhaiskasvatukseen Elokuun ensimmäinen päivä oli eri-tyinen päivä suomalaisen varhaiskas-vatuksessa. Tuolloin astui voimaan varhaiskasvatuslaki. Uusi laki korva-si yli neljäkymmentä vuotta vanhan päivähoitolain. Samana päivänä Ope-tushallituksesta tuli virallisesti var-haiskasvatuksen kehittämisestä vas-taava virasto. Tämä tehtävä onkin otettu opetushallituksessa ilolla vas-taan. Hihat on kääritty ja yhteistyö eri tahojen kanssa on aloitettu.

Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan alle kouluikäisten saamaa kasvatus-ta, opetusta ja hoitoa päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Lisäksi lapset voivat osallistua varhaiskasvatukseen esimerkiksi leikkipuistoissa. Myös kuusivuotiaiden esiopetus on osa var-haiskasvatusta, vaikka se perustuukin perusopetuslakiin. Laadukas varhais-kasvatus on jokaisen lapsen oikeus. Se tarkoittaa kavereiden saamista ja sosi-aalisten taitojen karttumista. Se tar-koittaa leikkimällä ja itse tekemällä oppimista monissa lapsille tärkeissä taidoissa. Varhaiskasvatus on myös hoivaa ja huolenpitoa sekä tarvittaes-sa erityisasiantuntijoiden apua. Ylei-simmin lapset osallistuvat varhais-kasvatukseen päiväsaikaan. Monet kunnat tarjoavat lisäpalvelua iltaisin ja yöaikaan.

On tärkeää, että uudessa varhaiskas-vatuslaissa määritellään toiminnan tavoitteet. Se helpottaa toiminnan suunnittelua ja järjestämistä sekä arvi-ointia ja valvontaa. Tavoitteet ovat myös perusta uusille kansallisille var-haiskasvatuksen perusteille, toimintaa ohjaavalle asiakirjalle. Syksyllä 2016 valmistuvan perusteasiakirjan valmis-telu on aloitettu Opetushallitukses-sa. Perustetyötä tehdään yhteistyössä monien asiantuntijoiden ja järjestö-jen kanssa. Perusteiden valmistumisen jälkeen jokaisessa kunnassa laaditaan oma paikallinen varhaiskasvatuksen suunnitelma. Lisäksi jokaiselle lapsel-le laaditaan henkilökohtainen suun-nitelma yhdessä lapsen ja vanhempien kanssa. Tämä auttaa ottamaan huomi-oon jokaisen lapsen erityisyyden.

Ikävä kyllä voimaan astunutta varhaiskasvatuslakia ei saatu uudis-tettua kokonaisuutena. Monta tär-keää asiaa jäi valmistelussa kesken. Alan ammattilaiset ja asiaa seuraavat huoltajat ovatkin olleet syksyn aika-na hämmentyneitä ja huolissaan. Var-haiskasvatuslain valmistelun sijaan uusi hallitus on tehnyt yllättäviä lap-sia ja perheitä koskevia suunnitelmia. Hallitus aikoo vähentää kustannuk-sia ja sen vuoksi tehdä uusia, mer-kittäviä muutoksia voimassa ole-viin lakeihin. Tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi suunnitelma rajata alla 6-vuotiaiden lasten oikeutta varhaiskasvatukseen, varhaiskasvatuksesta perittä-vien maksujen korottaminen sekä lapsilisien leikkaami-nen. Lisäksi hallitus aikoo korottaa pienten koululais-ten aamu- ja iltapäivähoidon maksuja sekä muuttaa esi-opetuksessa olevien lasten

tarvitseman lisähoidon maksullisiksi kerhoiksi. Nämä muutokset vaikutta-vat varhaiskasvatuksen järjestämiseen. Hankalaa on se, että uudistuksia teh-dään pala kerrallaan, jolloin kokonai-suudesta voi tulla hajanainen. Nykyisin lapset saavat olla päivähoi-topaikassa sen ajan, kun vanhemmat toivovat. Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen tarkoittaa sitä, että jatkos-sa lapset voivat osallistua varhaiskas-vatukseen vain 20 tuntia viikossa. Jos perhe tarvitsee pitempää hoitoaikaa lapselleen, täytyy vanhempien hakea sitä kunnalta. Syynä pitempään hoi-toaikaan voi olla vanhempien työssä käynti, opiskelu tai jokin muu vastaa-

Muutosten tuulia varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa

Teksti: Arja-Sisko Holappa Kuvat: Susanna Rajala


va syy. Muutos aiheuttaa lisää paperi-työtä kunnissa ja luultavasti myös var-haiskasvatukseen liittyvien valitusten määrä kasvaa.

Hallituksen laskelmien mukaan varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen säästäisi noin 62 M€ vuodesta 2017 lähtien kuntien ja valtion rahoja. Sääs-töt ovat tervetulleita, mutta oikeu-den rajaamisella on myös muita vai-kutuksia. Opettajat ja hoitajat ovat huolissaan alan työpaikkojen määräs-tä ja varhaiskasvatuksen laadusta. Var-haiskasvatuslain tavoitteita on vaikea toteuttaa, jos lapset ovat palvelun pii-rissä kovin eri aikoihin. Huolta aihe-uttaa myös se, että suomalaisten lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen voi edelleen laskea. Jo tällä hetkellä suoma-laiset lapset ovat muita eurooppalaisia lapsia harvemmin varhaiskasvatuksessa. Tutkimustiedon perusteella varhaiskas-vatuksella on monia hyviä vaikutuksia lasten oppimiseen ja hyvinvointiin sekä

myöhemmässä elämässä pärjäämiseen. Esimerkiksi vähintään kaksi vuotta var-haiskasvatukseen osallistuneet 15-vuo-tiaat saivat parempia tuloksia luku-taitoa mittaavissa PISA-testeissä kuin muut nuoret1. Varhaiskasvatus on osa suomalaisille tärkeää koulutusjärjestel-mää. On tärkeää, että me kaikki yhdes-sä pidämme huolta siitä.

Uudistuva esiopetusHuolen aiheiden rinnalla on onnek-si näkyvissä myös ilon pilkkuja. Yksi sellainen on esiopetus. Laki kuntien velvollisuudesta järjestää maksutonta esiopetusta astui voimaan 1999. Esi-opetukselle oli kysyntää ja muutamas-sa vuodessa esiopetuksesta tuli todel-la suosittua. Vaikka osallistuminen on ollut vapaaehtoista, valtaosa lapsista on osallistunut esiopetukseen. Kulu-va vuosi toi asiaan pienen muutoksen. Elokuun alusta lähtien esiopetukseen osallistuminen on ollut vanhempia velvoittavaa. Tämä tarkoittaa sitä, että vuotta ennen perusopetuksen alkamis-ta lasten tulee osallistua kunnan jär-jestämään esiopetukseen päiväkodissa tai koulussa. Vaihtoehtoisesti huoltajat voivat pitää jollain muulla tavalla huol-ta siitä, että lapsi saavuttaa esiopetuk-sen tavoitteet. Käytännössä esimerkiksi kotona vanhempien toimesta järjestet-tävä esiopetus on aika haastavaa, sillä opetussuunnitelmassa asetetaan tavoit-teita opetukselle melkoinen määrä.

Esiopetuksessa on parhaillaan menossa opetussuun-nitelmauudistus. Sekin on otettu ilolla vas-taan. Valtakunnalliset perusteet esiopetuksel-le hyväksyttiin viime joulukuussa ja paikalli-sia opetussuunnitelmia laaditaan parhaillaan. Uudet opetussuunni-telmat pitää ottaa käyt-töön viimeistään ensi vuoden elokuun alus-ta. Uusissa opetus-suunnitelmissa koros-tetaan muun muassa lasten ajatusten kuule-mista, yhdessä toimi-mista ja liikunnallista elämäntapaa. Suoma-laisen esiopetuksen eri-koisuus on se, että ope-

tussuunnitelmassa määritellyt tavoitteet on tarkoitettu opetukselle, ei lapsille. Jokaisella lapsella on oikeus saada hyvää opetusta ja oppia itseään kiinnosta-via uusia asioita. Monia lapsia kiinnos-taa opetella kirjoittamaan ja lukemaan, mutta yhtä tärkeitä asioita voivat olla vaikkapa ryhmässä toimimisen taitojen opettelu tai omien ajatusten ilmaisemi-

nen taiteen eri keinoin. Leikkiprojektit, tutkiminen ja itse tekeminen ovat tär-keitä tapoja opetella uusia tietoja ja tai-toja esiopetuksessa.

Opetussuunnitelmauudistus haas-taa vanhempia entistä tiiviimmin mukaan esiopetuksen arkeen. Vanhem-milla on tärkeä tehtävä oman lapsen esi-opetuksen tavoitteiden suunnittelussa ja toteutumisen seuraamisessa. Lisäksi esiopetuksen uusissa opetussuunnitel-missa korostetaan aiempaa enemmän kulttuurisen moninaisuuden kunnioit-tamista. Lapsiryhmän ja lähialueen eri kielet, uskonnot ja tavat nähdään voi-mavarana ja ilon aiheena ja niihin tutus-tutaan esiopetuksen aikana. Opettajat eivät kuitenkaan pysty tähän pelkästään omin toimin. Esimerkiksi romanikie-li sekä romaniperheiden tavat kiinnos-tavat lapsia varmasti. Romaniperheiden isät ja äidit tai isovanhemmat ovat terve-tulleita esiopetukseen kertomaan omas-ta kulttuurista ja vaikkapa opettamaan muutamia romanikielen sanoja. Vaihto-ehtoja tutustumiselle on monia. Omal-le perheelle sopivaa osallistumista voi ideoida yhdessä esiopetuksen opettajan kanssa. Yhteistyötä tarvitaan, että lap-set huomaavat ja saavat aitoa kosketus-ta Suomen kielelliseen ja kulttuuriseen rikkauteen.

Koulutukseen ja varhaiskasva-tukseen on kohdistunut ja kohdistuu jatkossakin suuria säästöpäätöksiä. Säästöt ja muuttuva yhteiskunta edel-lyttävät nykyisen toiminnan arviointia ja jatkuvaa kehittämistä. Koulutus-järjestelmä niin merkittävä tukipila-ri Suomessa, että sen hyvästä kunnos-ta täytyy pitää huolta. Hienoa on se, että vaikka monet ammattilaiset ovat huolissaan, ovat he kuitenkin valmii-ta jatkuvasti kehittämään työtään. Myös vanhemmat ja eri järjestöt aut-tavat päiväkoteja ja kouluja jatkuvas-ti. Tämä kertoo hyvästä yhteistyöstä ja koulutuksen arvostamisesta. Ollaan aktiivisia jatkossakin! ◆

Artikkelin kirjoittaja on opetusneuvos ja toimii perusopetus ja varhaiskasvatus -yksikössä Opetushallituksessa

1 Key Data on Early Childhood Education and Care in Europe. Eurydice and Eurostat Report. 2014 Edition.


Järvenpääläiset Lilla ja Heidi Lou-helainen ovat kouluttautuneet ja ajautuneet samalle alalle varhaiskas-

vatuksen kiehtovaan, haasteelliseen ja monipuoliseen maailmaan. Äiti ja tytär ovat myös työkavereita ja työskennelleet jo vuosikausia samassa työpaikassa jär-venpääläisessä päiväkodissa. – Ei mua oo mikään muu kiinnostanut, tämä tapa toteuttaa itseäni on tuntunut aino-alta oikealta vaihtoehdolta, kertoo jo yli kaksi vuosikymmentä alalla ollut Lilla.

Tapaan Lillan (os. Ärling), 50 ja Heidin 25, kauniissa järvenpääläises-sä kodissa kevään kynnyksellä. Ras-kas pilvimassa on tehnyt tehtävänsä eikä aurinko haastatteluhetkenä suos-tu antamaan valonsäteitään taivaan-kannelta. Sen sijaan valoa ja lämpöä tulvii senkin edestä haastateltavien persoonista. Äidin ja tyttären välinen suhde on tasapainoisen oloinen ja kes-kustelun aikana molempien arvostus toisiaan kohtaan ilmentyy toistuvasti hienolla tavalla kuunnellen ja kunni-oittaen toista osapuolta. Molempien luonteenpiirteitä kuvastaa kiltteys ja hienotunteisuus. Lilla on koulutuksel-taan lasten ja nuorten erityisohjaaja ja konkari työskentelee jo kolmatta vuo-sikymmentä alalla. Lilla suoritti tut-kinnon työn ohessa aikuiskoulutuk-sessa. Hän on aikoinaan hakeutunut alalle kävellen rohkeasti päiväkodin ovesta sisään kysymään työpaikkaa. – Varhaiskasvatus ja lasten kanssa työs-kentely ovat aina tuntuneet itselleni ainoalta oikealta vaihtoehdolta, eivätkä muut ammatit ole vetäneet puoleensa, kertoo Lilla kutsumuksestaan. Lillan varsinainen toimenkuva työssään tällä hetkellä on henkilökohtainen erityis-avustaja. – Tehtävääni kuuluu mahdol-listaa arjen sujuminen ja tukea lapsen oman toiminnan itsenäistä ohjausta

ja kehitystä. Erityisohjaajan merkitys korostuu erityistarpeiden tunnistami-sessa ja oikeiden menetelmien löytämi-sessä arjen sujumiseksi. Erityislapsen kanssa toimiessa arkipäivää ovat esi-merkiksi tukiviittomat ja kuvien käyt-tö viestin vahvistamiseksi. Lisäksi on tärkeää pilkkoa ohjaus osiin ja muistaa antaa lyhyitä selkokielisiä ohjeita, Lilla avaa asiantuntijuuttaan.

Koulutus toi vakinaisen työpaikanHeidillä on jo kaksi ammattitutkin-toa. Hän kouluttautui alun perin mer-konomiksi. Kutsumus veti puoleensa häntäkin ja hän kouluttautui sittem-min lähihoitajaksi suuntautumisala-naan lapset ja nuoret. – Lillahan toivoi

Varhaiskasvatuksen vahvat ammattilaiset

- Äiti ja tytär samassa työpaikassa

Teksti ja kuvat: David Palm

Varhaiskasvatuksen vahvat ammattilaiset Heidi ja Lilla Louhelainen.


aikoinaan, että menisin heti yläasteen jälkeen lukemaan itseni lähihoitajaksi, hänen mielestään olisin sopinut hyvin alalle. Itselleni urasuuntautuminen yleisesti ottaenkaan, saati varhaiskasva-tukseen, ei ollut valjennut ollenkaan ja menin lukemaan itseni kauppaopistos-sa merkonomiksi. Valmistumisen jäl-keen ajauduin kuitenkin päiväkotiin hoitoapulaiseksi. Siellä ollessani tajusin äidin näkemyksen olevan totta; tämän osaan ja tätä haluan, Heidi valottaa urapolkuaan. Vuoden työskentelyn jälkeen hän aloitti lähihoitajan opin-not oppisopimuksella. Tutkinnon suo-rittaminen työn ohella kesti noin kol-misen vuotta. – Koulutus oli tiedon ja ymmärryksen laajenemisen lisäksi tär-keää myös siksi, että heti valmistumi-sen jälkeen sopimukseni vakinaistettiin ja se taas tuo turvaa arkeen ja pärjäämi-seen, Heidi painottaa.

Heidin toimenkuva työpaikallaan on lastenhoitaja ja hän työskentelee tällä hetkellä pienten ryhmässä. Heidi kertoo että pienten ryhmässä tehdään paljon ns. perushoitoa. Havainnoin-tityö nousee keskeiseksi. – Ikätasoi-sen kehityksen turvaamiseksi joudu-taan lähes jatkuvasti arvioimaan lapsen kehitystä ja saavutettuja taitoja, jotta edellytykset siirtyä seuraavan ikätason ryhmään ovat mahdollisimman hyvät, Heidi kuvailee työtään. Hän jatkaa sii-tä, kuinka perhetyö on tullut myös osaksi varhaiskasvatusta. – Perheiden ja vanhemmuuden tukeminen on huo-mattavan iso osa tätä työtä ja vahvis-taa sitä, että varhaiskasvatus ja kotikas-vatus tavoittelevat samoja asioita, hän kertoo. Heidi sanoo myös turvallisuu-den olevan asia, josta on työssä pidettä-vä jatkuvasti kiinni. – Lisäksi on oltava jatkuva reaaliaikainen kyky tehdä muu-toksia suunnitelmiin, varhaiskasva-tuksessa on paljon päivittäin muuttu-via tekijöitä, jo seitsemän vuotta alalla työskennellyt Heidi muistuttaa.

Sopivuus alalleIkkunaan hetkittäin ropiseva vesi ja ulkoilman masentava harmaus eivät vaikuta kohtaamisen laatuun. Taido-kas, valottava ja hieno keskustelu saa harmaankin näyttämään hopealta. Jat-

kamme haastattelua järvenpääläisen kodin keittiössä. Tarjolla on tummaa saaristolaisleipää sekä vahvaa kahvia. Makumaailmoiltaan maltainen vilja ja mokka tuntuvat sopivat hyvin yhteen. Keskustelu siirtyy kuin luonnostaan pohdintaan siitä, minkälainen ihmi-nen sopii varhaiskasvatukseen. Äidil-lä ja tyttärellä on hyvin selkeät näke-mykset siitä, että tietynlaiset luonteet ei alalle sovi. – Turha tulla alalle, jos ei ole hoivaviettiä tai on kylmä luonne, Heidi ehättää sanomaan painokkaas-

ti nostaen etusormen pystyyn. Lilla nyökkää vierellä. – Joskus ihmetyt-tää, miksi tietynlaiset luonteet hake-vat alalle, jos asenne kasvaviin lapsiin on toistuvasti kielteinen, Lilla toteaa. Hän näkee, että varhaiskasvatuksessa on eduksi, jos on luonteeltaan sosiaa-linen, rajat antava, kuunteleva ja eri-tyisen tärkeänä hän pitää joustavuutta ja kykyä olla tiimityöntekijä. – Yksin tekevät ja itsenäiset puurtajat eivät ole hyväksi työlle, jossa suunnittelu ja toteutus tehdään tiimiajattelun

Lapsen aitous, edistyminen ja kehittyminen palkitsevat.


pohjalta, Lilla toteaa. Heidin mukaan tulee olla myös huolehtiva, lempeä, määrätietoinen ja omata tunneälyä. – Pitää olla myös yhdessä sovitut toi-mintatavat ja yhtenäinen näky työstä ja tavoitteista, hän toteaa.

Päiväkodeissa ja lastentarhoissa työskennellään tiimeinä. Lapset on jaettu ryhmiin iän ja kehitystason mukaisesti. Jokaiselle lapsiryhmälle on oma moniammatillinen tiiminsä. Lap-sia Lillan ja Heidin työpaikalla on yli yhdeksänkymmentä ja päiväkoti on auki aamukuudesta iltakuuteen. Ryh-mät on jaettu 1–3 -vuotiaisiin, 3–6 -vuotiaisiin ja integroituun erityisryh-mään. – Nykyään monissa paikoissa on myös ns. sisarusryhmiä, joissa ryh-män sisällä ikäskaala on laajempi, tie-tää Heidi kertoa. Myös monikulttuu-rinen osaaminen on tärkeää. – Tänä päivänä monikulttuurisuus on jo tul-lut osaksi työympäristön arkea samal-la tavoin kuin se on koko yhteiskun-nan arki. Päiväkodeissa on lapsia eri kulttuureista, monista maahanmuut-tajaryhmistä sekä myös Suomen omis-ta etnisistä vähemmistöistä, esimerkiksi romaneista. Näiden lasten kanssa työs-kentely tuo omat osaamisvaatimuksen-sa ja rikastuttaa myös työntekijän omaa maailmaa. Tasapuolinen kohtelu vaa-tii ammatillisuutta, Heidi muistuttaa. Lilla ja Heidi työskentelevät eri ryh-missä ja se tuntuu sopivan molemmil-le hyvin. – En mä haluaisi olla samassa ryhmässä Lillan kanssa, näin ammatil-linenkin ote työhön säilyy paremmin, Heidi nauraa. Päiväkodin toimenku-varakenteeseen kuuluvat johtajat, las-tentarhanopettajat, lastenhoitajat ja erityisohjaajat. Päiväkodeissa työsken-televillä ammattitutkintoina löytyy kas-vatustieteiden maistereita, kasvatus-tieteiden kandidaatteja, sosionomeja lastentarhanopettajan pätevyydellä, ter-veydenhoitajia, erityisohjaajia, lähihoi-tajia ja lastenhoitajia.

Romanit sosiaali- ja terveysalalla herättää tervettä uteliaisuuttaLillan ja Heidin etninen tausta ei ole nykyisessä työpaikassa korostuva tekijä ja molemmat ovat tasapainossa itsensä kanssa. – Olen aina avoimesti kerto-nut taustastani, eikä itselläni ole kos-kaan ollut huonoja kokemuksia asian suhteen. Sanoisin, että omalla kohdal-

lani romanitaustaan on suhtauduttu terveellä uteliaisuudella, Heidi kuvai-lee. Lillalla ei ole tänä päivänä asian kanssa mitään ongelmia tai huono-ja kokemuksia, mutta hän muistaa vuosien takaa erään tapauksen: Olin menossa sijaistamaan erääseen päi-väkotiin muutamaksi päiväksi. Siellä ollessani ajattelin mennä johtajan toi-mistoon soittamaan kotiin, että jään ylitöihin. Huomasin soittaessani että pöydälle oli unohtunut johtajalle jätet-ty paperilappu, jossa luki että sijaista-ja on mustalainen. Järkytyin ja kysyin heti, onko tämä joku ongelma teille, Lilla kertoo pettynyt ilme kasvoillaan. – Kyllä romanit varmaan vielä tänäkin päivänä joutuvat silmätikuiksi jossain ja vaikeahan se on tietää, mitä ihmis-ten pään sisällä oikeasti liikkuu. On keskityttävä vaan tekemään työnsä hyvin ja luottaa siihen, että amma-tillisuus ratkaisee loppupelissä. On meidän romanien tarkasteltava myös omaa käyttäytymistämme ja mietittä-vä mitä sillä viestimme ympäristöön, Lilla muistuttaa.

Keskustelemme vielä siitä, min-kälaisia ominaisuuksia romanit voi hyödyntää työssään. – Romaneilla on kyky lukea ja vaistota ihmisten mie-lialoja ja sanatonta viestintää. Tausta tuo myös kyvyn samaistua erilaisiin lapsiin ja ymmärtää miltä toisesta tun-tuu, Heidi pohtii. Lilla lisää hymyillen vielä perään että romaneilla on se kuu-luisa kuudes aisti viidennen lisäksi. Molemmat tahtovat kannustaa roma-neja alalle, niin nuoria kuin keski- ikäisiäkin aikuiskoulutuksen kautta. – Kun on löytänyt oman alan, niin koulutus on avain, että voi tehdä sitä työtä. Koulutusvaihtoehtoja löytyy ja jokainen varmasti löytää itselleen

sopivan, Heidi muistuttaa. – Palkan perässä tälle alalle ei ehkä kannata tulla, ei tämä parhaiten palkattu ala ole. Kyl-lä tämän pitää aidosti kiinnostaa, sanoo Lilla. Heidi kuvailee lastenhoitajan hyviä ja huonoja puolia. – Työ on fyy-sisesti ja henkisesti raskasta ja vie välil-lä kaiken energian, mutta vastapalkaksi siinä on paljon antoisia puolia. Kun sä näät, että perheet voimaantuu ja lapsi kehittyy terveeseen suuntaan ja sillä on hyvä olla, niin silloin ymmärtää oman panoksen ja tulee se palkitsevuuden tunne. Lillakin tietää työn raskaaksi ja välillä jopa hermoja kysyväksi. – Lap-sen aitous, edistyminen ja kehittymi-nen kuitenkin palkitsevat, hän luette-lee raskaan työn jaksamisedellytyksiä. Ammattijärjestö Talentia määrittelee varhaiskasvatuksen lapsen kasvatuk-sen, opetuksen ja hoidon muodosta-maksi kokonaisuudeksi, jossa keskeis-tä on lapsen osallisuus ja oikeus hyvään varhaiskasvuun. Talentian mukaan var-haiskasvatuksen rinnalla on myös huo-mioitava lasten huoltajien osallisuus, kasvatuskumppanuus ja heidän mah-dollisuutensa saada tukea ja apua lasten kasvatukseen. Tällä tavoin toteutettu varhaiskasvatus tukee perheitä ja ehkäi-see lasten ongelmia.

Keskustelu Lillan ja Heidin kans-sa päättyy kotitekoisen hedelmäsalaatin nauttimiseen limellä maustetun tuore-juuston kanssa. Monen tunnin tapaa-minen on ollut värikäs kuin hedelmi-en kirjo lasivadissa. Kun ajelen pois Järvenpäästä, minulla on hyvä mieli. Monivuotisten ammattilaisten valais-tamana tiedän nyt, että varhaiskasva-tus konkreettisena työnä on jotain ihan muuta, kuin typerä mielikuvani lasten-tarhan hiekkalaatikosta, jonka vieressä seisoo turhautuneita aikuisia. ◆

Lilla ja Heidi työsketelevät eri ryhmissä ja se tuntuu sopivan molemmille hyvin.


Julkaisun kuvituksena on käytetty Vitali Dobrininin Kalevala-aiheisia maalauksia. Dobrinin lukeutuu Kar-jalan tasavallan tunnetuimpiin kuva-taiteilijoihin. Hänen vahva kuva-maailmansa ammentaa kalevalaisesta perinteestä, Karjalan luonnosta ja kar-jalaisten kohtaloista.

Taiteilijan suku on lähtöisin Vie-nan Karjalan Akonlahdesta ja hän itse syntyi Uhtualla eli nykyisessä Kaleva-lassa vuonna 1954. Dobrinin on opis-kellut Petroskoissa ja Leningradin Hertzenin taidekorkeakoulussa. Dobri-ninin töitä on ollut esillä myös Suo-messa esimerkiksi Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa.

Vienankarjalankielisen Kalevalan on julkaissut Karjalan Sivistysseura. Vuonna 1906 vienalaiset kauppiaat ja heidän suomalaiset tukijansa perusti-vat Wienan Karjalaisten Liiton, jonka tavoitteeksi asetettiin Vienan henki-sen ja aineellisen tilan kohentaminen. Liiton nimi muutettiin vuonna 1917 Karjalan Sivistysseuraksi. ◆

Artikkelin kirjoittaja on erityisasian-tuntija Opetushallituksen Koulutustoi-mialan palvelut -yksiköstä sekä Karja-lan Sivistysseuran puheenjohtaja.

K alevalasta on tullut osa maa-ilmankirjallisuutta: eeposta on käännetty jo yli 60 kielel-

le. Runomuotoisten käännösten ohella Kalevalasta on tehty proosakäännöksiä, lyhennelmiä ja mukaelmia yli 200.

Elias Lönnrot teki kaikkiaan 11 runonkeruumatkaa pääasiassa Vie-nan Karjalaan mutta myös Savoon, Lappiin, Kuolaan, Arkangeliin sekä Aunuksen Karjalaan. 1830-luvul-la hän löysi tien Vienan Karjalan runokyliin, ja sai oppaikseen vanhoja suuria runonlaulajia, joiden runot kir-kastivat hänelle eepoksen hahmon.

Kalevala on Lönnrotin ”laulama” eepos, runoelma ja taideteos. Lönnrot vältti säkeiden sepittämistä itse, hän piti arvokkaana vain runonlaulajien suusta tulleita säkeitä, mutta yhdisteli eri laulajien säkeitä ja säeryhmiä, mikä säilytti suoran yhteyden aitoon runon-laulajaperinteeseen. Vanha Kalevala ilmestyi 1835 ja uusi, kouluissamme-kin luettava 1849.

Suomen kansalliseepos on nyt käännetty vienankarjalaksi eli lähinnä sille kielelle, jota on puhuttu runojen keskeisillä keruualueilla.

Vienankielisen Kalevalan – KAL’EVALA vienankarjalakši – on kääntänyt Petroskoissa asuva Rai-

sa Remšujeva, arvostettu karjalai-nen kansanrunouden tutkija ja kään-täjä. Raisa on syntynyt vuonna 1950 Uhtuan piirin Tollonjoella. Hän on käynyt koulunsa kotikylässään, Vuok-kiniemessä ja Uhtualla sekä opiskellut Petroskoin yliopiston suomalais-ugri-laisessa tiedekunnassa. Remšujeva on ollut tutkijana Venäjän Tiedeakatemi-an Karjalan tiedekeskuksen kielen, kir-jallisuuden ja historian instituutissa.

Raisa Remšujeva on tunnetun vuokkiniemeläisen kansanperinteen taitajan Santra Remšujevan (1914–2010) tytär. Perheessä oli kotikielenä vienankarjala. Myöhemmin karjalan kielen kysymyksissä Raisa saikin apua ja neuvoa vanhemmiltaan, äiti usein oli käännöksien ensimmäinen kuuntelija.

Kalevalan käännöstyö kesti kym-menisen vuotta. Raisa Remšujeva on itse sanonut, ettei Kalevalan kääntämi-nen ollut mitenkään yksikertainen asia. Käännöstyön koetinkivinä eivät ole olleet pelkästään hankalat sanat, kielel-liset valinnat ja kirjoitustapa vaan myös runomittaan liittyvät valinnat. Työs-sään kääntäjä on varmasti ollut usein hyvinkin yksin, mutta hänen onnek-seen keskustelukumppaneina ja apu-na ovat olleet eräät tunnetut Kalevalan, karjalan kielen ja perinteen tuntijat.

Kal’evala vienankarjalakši

Teksti: Eeva-Kaisa Linna Kuva: Marija Spitsina

Karjalainen kansanrunoudentutkija ja kääntäjä Raisa Remšujeva ja Eeva-Kaisa Linna julkaisutilaisuudessa


Taide, kulttuuri ja hyvinvointiTänä vuonna teema oli poikkeuk-sellisen virkistävä: taide, kulttuuri ja hyvinvointi. Etenkin ensimmäinen päivä painottui taiteeseen ja kulttuu-riin. Ohjelma olisi ollut paikallaan yleissivistyksen kannalta kaikille suo-malaisille. YTT Sarita Friman-Kor-pela avasi tervehdyspuheenvuorojen jälkeen romanien politiikkaa kulttuu-rin kautta. Monet kulttuurin ilmene-mismuodot ovat vahvasti kuuluneet romanien elämään, mutta romanit

eivät silti hyödynnä kulttuuritarjontaa pääväestön lailla. Romaneilla on pal-jon annettavaa ja paljon saatavaa.

Suomalaisen kirjallisuuden seura on vuonna 1831 perustettu tieteelli-nen seura ja yleishyödyllinen yhdistys. Se on Suomen suurin humanistisen tiede- ja tietokirjallisuuden kustanta-ja, joka muun muassa kerää ja tallen-taa suomalaista kulttuuria ja kulttuu-riperintöä. FT Risto Blomster kertoi mitä on tehty ja mitä on suunnitteilla romaniaineistojen arkistoimiseksi. On ehdottomasti sen aika, että romanien kulttuuriperintö saa sille kuu-

luvan aseman suomalaisen kulttuuri-perinnön vaalimisessa. SKS:n työ on arvokasta, mutta se ei olisi mahdollis-ta ilman romanien omaa panosta.

Yksi mieleenpainuvimmista puheenvuoroista oli kirjailijan ja suo-malaisen viihteen historioitsijan Maa-rit Niiniluodon esitys ”Viuluasi soita, mustalainen”. Hän kertoi koskettavas-ti romanitaiteilijoiden tiestä iskelmä-laulajiksi ja tangomarkkinoiden est-

Teksti ja kuvat: Susanna Rajala

Romaniasiain neuvottelukuntien valtakunnalliset neuvottelupäivät Mikkelissä

Neuvottelupäivät järjestettiin tänä vuonna 8.–9.9. Mikkelissä Itä-Suomen alue-hallintoviraston, Itä-Suomen alueellisen romaniasiain neuvottelukunnan ja valta-kunnallisen romaniasiain neuvottelukunnan sekä Mikkelin kaupungin toimesta. Neuvottelupäivien yleisenä tavoitteena oli koota laajasti yhteen romaniasiain neu-vottelukuntien jäseniä sekä paikallisten romanityöryhmien toimijoita.

Nuoria, aktiivisia naisia eri puolilta Suomea.


radeille. Yleisö sai kuulla hienoja klassikkokappaleita monilta romani-taiteilijoilta, kuten Taisto Tammel-ta, Markus Allanilta, Anneli Sarilta ja monilta muilta.

Niiniluotoa olisi kuunnellut pidempäänkin, mutta hieno ohjelma soljui eteenpäin. Stand-up koomik-ko Hannu Friman kertoi matkastaan stand-up koomikoksi ja FT Kai Åberg omasta matkastaan romanimusiikin pariin. Kai Åberg on paitsi romani-musiikin tutkija myös muusikko, joka

on soittanut romanien kanssa kaiken-laisilla estradeilla maailmassa, myös kadulla. Päivä huipentui Itä-Suomen aluehallintoviraston iltavastaanotolle, jossa kuulimme nuorta Trio Tšihkoa, Janne Blomeruksen johtamaa Tai-vas soi -kuoroa ja stand-up koomikko Hannu Frimania.

Neuvottelupäivien toinen päivä sujui enemmän vanhojen teemojen merkeissä. Uutena avauksena nostan kuitenkin tässä yhteydessä Majaoja-säätiön toiminnan kulttuurin rahoit-

tajana. Taiteen edistämiskeskuk-sen kehittämispäällikkö Eva-Maria Hakolan esitys romanitaiteen näky-vyydestä taiteen kentässä oli mai-nio. Saimme myös tutustua uuteen yhdenvertaisuusvaltuutettuun Kir-si Pimiään. Kiitos hienoista päivistä koko työryhmälle ja erityisesti päivien puheenjohtajille, Itä-Suomen alueel-lisen romaniasiain neuvottelukunnan puheenjohtajalle Kristiina Markkulal-le ja Itä-Suomen aluehallintoviraston suunnittelijalle Helena Valentinille! ◆

Suomalaisen viihteen historioitsija Maarit Niiniluoto ja stand-up koomikko Hannu Friman.

Neuvottelupäivien nuorimpia osallistujia.

Kitaravirtuoosit paikalla! Vasemmalta Joel Blomerus, Mikael Blomerus ja Elias Valkonen.


Rom - Mikkeli ry:n puheenjohtaja Janne Blomerus.

R om - Mikkeli ry:n puheenjoh-tajan, Janne Blomeruksen mukaan tie siihen historialli-

seen hetkeen kesti pitkään. – Romanit ovat puhuneet pitkään, että olisi hyvä, jos meillä olisi Mikkelissä yhdistys, joka ajaisi meidän asioitamme, hän sanoo.

Blomeruksen mukaan yksi yhdis-tyksen tärkeimmistä päämääristä on aktivoida romaneita ja olla romaniyh-teisön ääni.

– Yhdistystoiminta on alka-nut hyvin, koska meillä on entuu-destaan asiat hyvin Mikkelissä, hän jatkaa. – Rom-Mikkelin hallitus ja jäsenet ovat olleet hyvin aktiivisia ja innostuneita viemään yhdistystä eteenpäin.

Rom - Mikkeli ry. on aloittanut toimintansaHistoriallinen hetki oli maaliskuun 14 päivänä. Yli kolmekymmentä Mikkelin seudun roma-nia oli kokoontunut yhteen perustamaan oman romaniyhdistyk-sen. Mikkelissä asuu kaikkiaan noin 250 romania.

Aleksi Blomerus, Brandon Baltzar ja Aaron Baltzar.

Teksti ja kuvat: Enrique Tessieri


Blomerus sanoo, että hän haluaisi yhdistyksen ajavan monia asioita. Täl-laisia ovat mm. nuorten romanien identiteetin vahvistaminen, koulutuk-sen tärkeys sekä koko yhteisön työllis-tymisen parantaminen.

– Hallitus on ajatellut, että syk-syllä 2016 voisimme tarjota roma-nikielen opetusta Mikkelissä kieli-pesätoiminnan kautta, hän sanoo. – Toinen tärkeä asia, jonka yhdis-tys voisi tehdä, on edistää Mikke-lin seudulla molemminpuolista kun-nioitusta romanien ja valtaväestön keskuudessa.

Miten tätä päämäärä voitaisiin edistää?– Minä uskon, että kun ihmiset tutus-tuvat toisiinsa myös ne ennakkoluu-lot vähenevät ja huomaamme lopulta, että olemme kaikki samanlaisia ihmi-siä, hän jatkaa. – Suomi on meidän kotimme ja siksi koemme, että on tär-keää lisätä vuorovaikutusta ja hälven-tää ennakkoluuloja.

Vuonna 2015–2016 Rom – Mikkeli ry. haluaa järjestää yhtei-siä tapahtumia Mikkelin seudulla eri yhteistyötahojen, mm. Itä-Suomen aluehallintoviraston Mikkelin Hel-

luntaiseurakunnan ja Otavan Opis-ton kanssa.

Blomerus sanoi, että yhdistys pyr-kii toimimaan paikallisella tasolla sekä luomaan yhteyksiä kansallisella ja kan-sainvälisellä tasolla. Olemme jo verkos-toituneet Savonlinnan ja Kiteen kanssa sekä luoneet suhteita Slovakiaan, hän sanoo. ◆

Artikkelin kirjoittaja toimii monikulttuurisuuskoordinaattorina Otavan opistossa.

Rom-Mikkeli ry:n järjestämä leiri 28-29.8.2015


Ajankohtaista

Viikon mittainen iltakoulu Helsingissä

Valmistava koulutus järjes-tetään Helsingissä 16.11.–20.11. iltaisin kello 16−20 ja tammikuussa 2016. Osallistujille makse-taan matkakulut ja majoi-tus. Koulutukseen on mah-dollisuus osallistua Skypen välityksellä.Romanikulttuuri elää murroksessa. Oman yhteisön sisältä tulevat tukiver-kostot ovat monien kohdalla poistu-neet. Valtaosa vankilassa olevista roma-ninaisista toivoo, että heillä olisi portilla vastassa tukihenkilö, joka olisi rinnalla ja tukemassa siviilissä. Ilmiö on suhteel-lisen uusi romaniväestön keskuudessa. Romanit ovat aina huolehtineet van-geista, käyneet tapaamisissa, auttaneet taloudellisesti sekä tuoneet ruokaa avotalossa vankeusrangaistustaan suo-rittavalle vangeille. Tänä päivänä osal-la naisista on heikko yhteys omaisiinsa tai yhteyttä ei ole lainkaan. Omaisten osuuden paikkaavat usein vankitoverit, ja vankilan ulkopuolella päihteet sekä niiden tuomat ystävät.

Romaninaiset tarvitsevat tukeaRomaninaiset tarvitsevat tukea, olisi-ko sinulla mahdollisuus olla hetken vie-rellä kulkijana romaninaiselle? Sinul-le tarjotaan valmistavaa koulutusta yhteistyössä Naisten Linjan kanssa tuki-henkilönä toimimisesta, romanikult-tuurin erityispiirteisiin perehdyttämistä sekä tarjotaan apua ja tukea projektin työntekijöiden toimesta.

Sinulta toivomme sitoutumista, luottamuksellisuutta, avointa miel-

tä ja halua auttaa. Erityisen hienoa on, jos sinulla on aikaisempaa kokemusta tukena olemisesta tai muusta vastaa-vasta vapaaehtoistyöstä.

Kannustamme soittamaan pro-jektin työntekijälle Tuula Blomeruk-selle, joka kertoo mielellään lisää tukihenkilötoiminnasta.

Muutoksen vuoro -projektiMuutoksen vuoro on jatkoa Naisten vuoro -projektille (2010−2014). Muu-toksen vuoro on Romano Mission hal-linnoima ja Raha-automaattiyhdis-tyksen rahoittama projekti vuosille 2015−2016. Hankkeessa luodaan rikos-taustaisille romaninaisille kuntoutus-polku vankilasta vapauteen. Hankkeen tavoitteena on kehittää uusia tuki-toimia vapautuville ja vapautuneille romaninaisille.

Rikostaustaisten romaninaisten ongelmat ovat moninaisia, mutta syr-jäytymistä luonnehtii yleinen syrjäy-tymistä kuvaava tilanne. Monien kou-lutustausta ja työelämäkokemukset olivat lähes olemattomia. Rikostaustai-set romaninaiset eivät kuitenkaan pää-asiassa hyödy yhteiskunnan tarjoamis-ta palveluista. He tarvitsevat tukea, joka jatkuu vankilasta vapauteen, ja ohjaus-ta palveluiden piiriin.

Yhtenä tukitoimena on luoda tuki-henkilötoimintaa yhteistyössä van-kiloiden, yhdyskuntaseuraamustoi-

miston ja yhteistyökumppaneiden kanssa.

Naisten Linja toimii naisten puolella. Väkivaltaa vastaan. Nyt ja aina.”Tunnen, että minun on saatava joku, jolle luottamuksellisesti puhua. Syvälle sisimpääni sattuu niin kovasti.”

Naisten Linja on neuvonta- ja tuki-palvelu väkivaltaa tai sen uhkaa koke-neille naisille ja tytöille sekä heidän läheisilleen. Naisten Linja kuuntelee, tukee ja antaa tietoa väkivallasta ja sii-tä selviytymisestä. Naisten Linja on ole-massa, jotta väkivaltaa kokeneet naiset ja tytöt saavat tilaa puhua. Uskomme, että kuulluksi tuleminen on avain toipumiseen.

Naisten Linja, yhdessä Muutoksen Vuoron kanssa, kouluttaa ammatti-laisvoimin vapaaehtoisia tukisuh-teeseen naisten rinnalla kulkijoiksi. Lisäksi päivystämme numerossa 0800 02400 ma–pe klo 16–20 ja la–su klo 12–16. Kysymys&Vastaus -palvelum-me toimii osoitteessa: www.naisten-linja.fi/palvelut/kysymys-vastaus/ Vapaaehtoiset päivystäjämme on koulutettu tukemaan naisia koko toi-pumisprosessin ajan, oli koetusta väkivallasta sitten hetki tai jo vuosi-kymmeniä aikaa.

Naisten Linjan toimintaa rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. ◆

Olisiko sinusta rinnalla kulkijaksi vapautuvalle romaninaisvangille?Kartoitamme valtakunnan tasolla vapaaehtoisia, jotka ovat omassa elä-mässään vakaalla pohjalla ja haluavat lähteä kanssamme kokeilemaan ja kehittämään tukihenkilötoimintaa. Etsimme erityisesti henkilöitä, joilla on kokemusta tukityöstä. Hae mukaan Naisten linjan kanssa yhteistyössä jär-jestettävään tukihenkilötoimintaan! Ehdokkaat haastatellaan 2.11.−6.11. Ota yhteys Tuula Blomerukseen 044 300 7815!

Ole osana muutosta, seiso Naisten Linjalla!


Ajankohtaista

Camerata Flamenco Project & Anet-te on uusi flamencoa ja Suomen roma-nien lauluperinnettä yhdistävä kokoon-pano, jossa madridilaisen flamencotrion

musiikkiin yhdistyy Anette Åkerlundin lauluääni ja musiikki. Etnosoi!ssa ensim-mäisen yhteisen konserttinsa teke-vä ryhmä on avoin uusille vaikutteille perinteet tuntien ja niitä kunnioittaen. Yhdessä Camerata Flamenco Project & Anette tuovat yleisölle kaksi perinnettä uudella ja raikkaalla tavalla esitettyinä – ja kaiken pohjana on rakkaus flamen-coon. Anette Åkerlund on opiskellut Sibelius-Akatemiassa laulua ja pereh-tynyt flamencon maailmaan. Kotoa perittynä hänellä on myös Suomen romanien lauluperinteet. Camerata Flamenco Project on espanjalaisen flamencon huippuyhtyeitä. Yhtyeen kärkihahmo Pablo Suárez on lisäksi romani, joten Anetten ja Camerata Fla-menco Projectin kulttuuriset juuret

Camerata flamenco project & anette (espanja/ suomi)

Vuotalo la 7.11.2015 klo 19.00. Liput 13 / 9 €

kohtaavat monella tasolla. Konsertis-sa kuullaan Suomen romanien laulujen ja flamencolaulun lisäksi myös muiden Euroopan maiden romanilauluperintei-tä, joita Anette laulaa ja sekoittaa kes-kenään ja joihin Camerata Flamenco Project tuo omintakeisen, mm. jazzista vaikutteita imevän tyylinsä. Illan eri-koisvieraana nähdään Etnosoi!ssa vuonna 2009 esiintyneen Romengo-yhtyeen vangitseva laulaja Mónika Lakatos Unkarista. ◆

Camerata Flamenco Project:Pablo Suárez – pianoJosé Luis López – selloRamiro Obedman – huilu ja saksofoni

Lehdistökuvat: www.etnosoi.fi/media

Lisätiedot ja haastattelupyynnöt: Maria Silvennoinen tiedottaja 046 878 37 20 I [email protected]

Etnosoi! – perjantaina Juttutuvassa nähdään helsinkiläinen gipsy swing -yhtye Amengo Drom, jossa virtuootti-set kitarat ja basso svengaavat pyörryt-tävän tarkasti. 2010 perustetun yhty-een jäsenet ovat lähtöisin erilaisista musiikkitaustoista, mikä on vaikutta-nut kokoonpanon musiikkiin sekä soi-tossa kuuluvaan omaleimaisuuteen. Suurimmaksi innoittajakseen yhtye mainitsee legendaarisen jazzkitaris-ti Django Reinhardtin. Amengo Dro-min ohjelmistosta löytyy perinteisten gipsy swing -standardien lisäksi myös yhtyeen omia sävellyksiä. Ilta tarjoaa swing-musiikin ystäville energistä tyy-littelyä aitoon 30–40-lukujen henkeen.

6.11. Juttutupa, klo 21.00, vapaa pääsy. Säästöpankinranta 6, 00530 Helsinki

AMENGO DROM

Sami Isberg – kitara, Joni Auvinen – kitara, Allan Bollström – kitara, Mertsi Lindgren – basso

[email protected] www.etnosoi.fi facebook.com/Etnosoifestival


O petushallitus kustantaa oppi-materiaaleja, joiden levikki on niin pieni, ettei toiminta

ole kannattavaa kaupallisille tahoille. Mukana on romanikielen lisäksi eri-tyisopetuksen, maahanmuuttajakoulu-tuksen, pienten ammatillisten alojen sekä ruotsinkielisiä kirjoja. Vähäle-vikkisinä tuotetaan myös elämänkat-somustiedon sekä islamin, ortodoksi-sen, katolisen ja juutalaisen uskonnon oppikirjoja. Kustantamon valikoimis-sa on useita vähän luettujen kielten ja pitkien kielten sarjoja, esimerkiksi latinaa ja pitkää espanjaa.

Romanikielen oppimateriaali-en teko on tiivistä tiimityötä. Arvok-kaimman panoksen antaa tietysti kir-jailija, joka laatii käsikirjoituksen. Tekstin ja ulkoasun suunnittelussa on kuitenkin alusta lähtien mukana koko tiimi: kuvittaja, taittaja, kustannustoi-mittaja, Opetushallituksen romani- väestön koulutusryhmän asiantunti-

jat sekä oppimateriaalituottaja, joka vetää hanketta. Matkan varrella tuot-taja hankkii tukea myös muilta osaa-jilta: kielen ja sisällön tarkastusta, lausuntoja materiaalin sopivuudesta opetuskäyttöön, neuvoja kirjapainon paperivalintoihin ja moneen muuhun asiaan, kuten verkkoon tulevien tuki-materiaalien tekemiseen.

Tuottajan työ on erittäin vaihtele-vaa: samanaikaisesti tekeillä on kym-meniä oppikirjoja eri aiheista ja niihin liittyvää materiaalia verkkoon. Roma-nikielen oppikirjatyöryhmän kokouk-sesta tuottaja saa sulavasti ponnahtaa Lappeenrannan junaan tapaamaan itä-suomalaisia venäjän opettajia tai esit-telemään lukutaitoverkostolle oppi-kirjojen käyttöä. Opetushallituksessa työskentelee kuusi tuottajaa oppikirja- projekteissa ja lisäksi tuottajia, jotka ovat erikoistuneet verkkomateriaalien tekoon. Nykyään lähes kaikkiin kir-joihin tehdään verkkoon opettajalle

tukiaineistoa ja lisätehtäviä sekä pele-jä, videoita ja äänitteitä.

Toisin kuin muissa kustantamois-sa, Opetushallituksen palkkalistoilla ei ole kustannustoimittajia eikä omia graafikoita, vaan lähes kaikki oppima-teriaalien tekoon liittyvät asiat tuottaja ostaa ulkopuolelta. Tässä kohdin eron kaupallisiin kustantajiin tekee myös hankintalaki, joka velvoittaa kilpailut-tamaan ostot. Kirjoittaminen ja kuvit-taminen sen sijaan on luovaa työtä, jonka oikeuksista tuottaja tekee sopi-muksen. Sopimus-, raha- ja aikataulu-neuvottelut ovat kuitenkin vain pieni osa tuottajan työtä: suurin ja antoisin osuus on suunnittelu ja ideointi eri-laisten ihmisten kanssa. Tuottajan kuuluu myös tukea ja kannustaa koko työryhmää onnistumaan ja peilata tuloksia ryhmän ulkopuolisten kanssa.

Oppikirjan saattaminen oheis-materiaaleineen ideasta valmiiksi vie yleensä yhdestä kolmeen vuotta. Pit-kä aika on tietysti verraton asioiden kypsyttelyyn mutta ajan kuluminen johtuu myös resurssipulasta. Kaikilla materiaalin tekemiseen osallistuvilla on yleensä kädet täynnä muutakin työtä: oppikirjailija saattaa olla myös muussa palkkatyössä, opettaa, tehdä arviointitehtäviä koulutuksen arvioin-tikeskukselle ja toimittaa toista kirjaa; kustannustoimittajallakin on useita hankkeita yhtä aikaa meneillään ja tuottajalla jopa yli neljäkymmentä.

Kiireestä ja vaativasta touhotuk-sesta huolimatta oppimateriaalien tuottaminen on ihanaa työtä! ◆

Artikkelin kirjoittaja toimii tuottajana Opetushallituksen koulutustoimialapalvelut -yksikössä

Kevein askelin -kirjaa täydennetään nettitehtävillä, joiden toteutusta suunnittelevat oppikirjailija Seija Roth ja Opetushallituksen tuottaja Kaija Pirinen.

Mistä romanikielen oppimateriaalit tulevat?Kysymykseen vastaa artikkelissaan Kaija Pirinen, joka toimii Opetushallituksen romanikielisten oppikirjojen tuottaja-na. Viime vuosina on pystytty ottamaan tuotantoon kaikki oppimateriaali-ideat ja uusimaan vanhoja kirjoja. Tänä syk-synä ja ensi keväänä on luvassa monia uutuuksia.

Teksti: Kaija Pirinen Kuva: Susanna Rajala


LASTEN NURKKA


Dik faraba! Rakka!Katso kuvaa! Kerro!Tšeerekiiros beȟȟela jangakiiresko teelal. So Tšeerekiiros tšeerela? Kotiainen istuu lampun alla. Mitä kotiainen tekee?

So tu tenkaveha, katta poemi vojuvena te laȟȟen? Mitä arvelet, mistä runoja voi löytyä?

Hajuvehako tu tši poemos? Osaatko jonkun runon?

Laavengo pherdiba – SanaristikkoPherda romani tšimbako laavensa! Täytä romaninkielisillä sanoilla!

?

PPieni

Sanat

Rytmi

Kotiainen

Joka Jokainen

So lau vela?? Mikä sana muodostuu?

P


Nimi

Osoite

Postinumero ja -toimipaikka

Osoitteenmuutoksen yhteydessä myös vanha osoite

Opetushallitus

Romaniväestön

koulutusryhmä

PL 380

00531 Helsinki

Kirje- posti-

merkki

LATŠO DIIVES -LEHDEN ILMAISTILAUS

Seuraava lehti ilmestyy maaliskuussa 2016.

Hyvää syksyä Latšo Diives -lehden

lukijoille!

Documents

Latšo Diives - Opetushallitus - Etusivu kes-kustelu on ryöpsähtänyt uutisoinnin ansiosta, toisinaan facebook-päivityksistä. Joidenkin mielestä monikulttuu-risuus on painajainen,