vasemmistolainen mielipide- ja kulttuurilehti 24. vuosikerta • irtonumero 4 € • teema: kosmos04

»Tuolla ylhäällä suunnattomassa kosmoksessa meitä odottelee vääjäämätön havainto. Kansalliset rajat eivät ole selviä, kun kat-somme maapalloa avaruudesta. Fanaattista etnistä ja uskonnollis-ta nationalismia on vaikea säilyttää, kun näemme planeettamme hauraana sinisenä sirppinä, joka hiipii huomaamattomaksi valon-pisteeksi vasten tähtien linnaketta.» – Carl Sagan, tähtitieteilijä, 1934-1996

»Raamatun luomiskertomus alkaa maailmasta, joka oli olemassa: maa oli autio ja tyhjä, ja Jumalan henki liikkui sumerilaisten alkume-ren yllä. Mutta eräät oppineet teologit hylkäsivät alkukaaoksen, siitäkin huolimatta, että suuri Platon oli Timaioksessaan todennut luomisen tarkoittavan juuri kaaoksen järjestämistä. Sen sijasta 200-luvulla ruvettiin selittämään Jumalan luoneen universumin tyhjästä. Kaikkivaltiaan Jumalan imagoon sopi huonosti mielikuva, että Hän olisi luomistöissään käyttänyt ties kenen jälkeensä jättä-mää epämääräistä sekundaa.» – Kari Enqvist, kosmologi, 1954-

»Pidä itselläsi oikeus ajatella. Jopa virheellinen ajattelu on parem-pi kuin olla ajattelematta lainkaan.»

– Hypatia Alexandrialainen, astronomi, 355-415 eaa

M a R R a S K u u n lo P u l l a fyysikot saivat Euroopan hiukkastutkimus-laitoksessa Cernissä aikaan antima-teriaa, joka pysyi kasassa juuri sen pituisen hetken, että sitä oli miele-kästä tutkia. Miljardeja vuosia sit-ten tapahtuneet asiat selkiytyvät ja tutkijat pääsevät yhä lähemmäs kai-ken alkuhetkeä hiukkanen hiukka-selta.

Tosin joku ehti pelätä, että Cernin uusin hiukkaskiihdytin synnyttää mustan aukon, joka imaisee maa-pallon sisälleen. Mustien aukkojen sijaan minua huolestuttavat paljon enemmän lähiavaruudessa ja lähi-tulevaisuudessa tapahtuvat asiat. Maata kiertävästä noin tuhannes-ta satelliitista valtaosa on vakoilusa-telliitteja. Näiden satelliittien sekä valtioille koodattavien valvontajär-jestelmien avulla kansalaisten seu-raaminen käy yhä helpommin ja no-peammin.

Hanna Nikkanen kertoo vasta jul-kaistussa kirjassaan Viaton Imperiumi, että ihmisten mobiililaitteiden val-vontaan kuuluvat ohjelmat ovat ny-kyään jopa pakollisia Euroopan te-lealan standardoimiskeskuksen (ETSI) ohjeistuksen myötä. Puhe-lin- ja internetpalveluiden tarjoaji-en on siis annettava viranomaisille reitti päästä viesteihin käsiksi. Suo-messa viranomaiset eivät voi valvoa puhelin- ja tietoverkkoja ilman oi-keuslaitoksen lupaa, mutta maissa, joissa demokraattisesta hallinnosta ja riippumattomasta oikeuslaitok-sesta vasta haaveillaan, ei lupien pe-rään kysellä.

Nikkasen tutkimusten mukaan suo malaisomisteinen Nokia Siemens Networks toimitti vuonna 2008 Ira-nin hallitukselle kansalaisten mo-biiliviestinnän tarkkailua helpot-tavan valvontakeskuksen. Kauppa

tosin kiistettiin silloisen NSN:n yh-teiskuntasuhteista vastaavan, ny-kyisen Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivisen suulla.

Valvontajärjestelmän avulla Ira-nin vaalien alla protesteihin osallis-tuneet tweettaajat ja bloggaajat pidä-tettiin ja monia teloitettiin. Useiden kohtalo on edelleen epäselvä.

Kuitenkin samalla, kun toimit-tajat oli ajettu ulos Iranista, alkoi tietoa protesteista tihkua nimen-omaan sosiaalisen median kautta. Protestoijat reagoivat myös itse: he oppivat salaamaan viestinsä yhä pa-remmin.

Tilanne on sama Suomessa. Jokai-sessa uudessa kännykässä alkaa olla paikannusohjelma, jolla voi neuvoa kaverin nurkan takaa oikealle tiel-le ja katsoa lähimmän postilaatikon sijainnin. Nämä meille mielenkiin-toisia mahdollisuuksia avaavat tek-nologiat ovat myös uhka. Milloin oikeastaan päättyi keskustelu siitä, kuinka nopeasti nämä mahdollisuu-det kääntyvät meitä vastaan?

Kylmä Sota hiipii takaisin. Kore-oiden rajalla tulitetaan. Tiedämme, että ohjusjärjestelmät ovat vanhen-tuneita ja ydinvoimaloidenkin yllä-pitojärjestelmiä vastaan on suunni-teltu virushyökkäyksiä.

On vain ajan kysymys, kuinka no-peasti sähköinen asevarustelu hui-pentuu ensimmäiseen emämunauk-seen.

Olisihan se mustaan aukkoon imeytyminen jännittävämpi tapa lähteä kuin kärventyminen säteilyn tuskaiseen syleilyyn.

eliisa alatalopäätoimittajaeliisa@vasemmistonuoret.fi

Vase

mm

isto

lain

en m

ieli

pide

- ja

kult

tuur

ileh

ti P

erus

tett

u vu

onn

a 19

87 •

kult

ti r

y:n

jäse

n •

kust

anta

ja: l

iber

o ry

. • p

ääto

imit

taja

: el

iisa

alat

alo

• ulk

oasu

: an

na

kals

o • o

soit

e: v

iher

nie

men

katu

5 a

, 005

30 h

elsi

nki

puh

elin

: (09

) 774

7 42

64 •

faks

i: (0

9) 7

747

4270

sä

hköp

osti

: lib

ero@

vase

mm

isto

nuo

ret.

fi •

koti

siVu

: ww

w.v

asem

mis

ton

uore

t.fi

/lib

ero

• iss

n 0

783–

6198

• pa

ino

paik

ka:

waa

sa g

raPh

ics,

vaa

sa •

Pain

ettu

ym

Päri

stöy

stäv

älli

sell

e Pa

Peri

lle

ymPä

rist

öyst

äväl

lise

ssä

Pain

oss

a ti

laus

hin

ta 1

6 €,

tuk

itil

aus

20 €

.

eliisa alatalo

alKUpalat

06 anarkistit aiheuttavat pään­vaivaa poliitikoille Reykjavikissa.

06 Videoita ja nettiradioita ajattelevalle kuulijalle.

08 turhat työharjoittelut turhauttavat Noora Kauppilaa.

10 lähtisitkö sinä puoleksi vuodeksi kivikaudelle?

12 Vuosi 2010 oli ympäristö­katastrofien vuosi.

14 argentiinassa isoäidit etsivät kadonneita lapsiaan.

PÄÄKIRJOITUS

meitä tarkkaillaan

s . 10

teema lopUKsi

19 tiedämme uskomattomia asioita maailmankaikkeudesta.

24 toivo Haimi vie meidät mat­kalle anarkismin historiaan.

28 lautapelit ovat tehneet paluun suomalaisten iltoihin.

32 Miten käy, kun ihmiset ja kyborgit elävät yhdessä?

47 miiku lehtelä pohtii perimmäisiä kysymyksiä.

34 Rare Exports kertoo, mistä joulupukki tulee.

36 Kritiikki: jälleen räppilevy Helsingistä.

38 Uusi palsta: Käsitteitä & kamppailuja.

39 protestilaulaja­palstalla uusi palefacen levy.

41 Vasemmistonuoret: Novelli­kilpailun voittaja selvillä.

43 Vasemmistonuoret: Nato tulee iholle.

1900­luvulla teknologia alkoi kehit­tyä sellaisin harppauksin, että vuosi­sadasta uskottiin tulevan edistyksel­lisen ja kunniakkaan aikakauden alku. toisin kävi. molemmat maailmansodat ja Kylmä Sota osoittivat, että me, maa­pallon etevimmät nisäkkäät, osaamme käyttää keksintöjämme myös pahaan ja levittää tuhoa ennennäkemättömäl­lä tavalla. Yksi pelätyimmistä ja samal­la himotuimmista keksinnöistämme on ydinenergia, joka nousee esille kahdes­sa tämän numeron jutussa.

Kosmologi Syksy Räsänen jakaa mo­nen kollegansa huolen liittyen ydin­energian pahaan sovellukseen: »Niin kauan kuin ydinaseita on olemassa ja niiden käyttöön ollaan valmiita hyvin lyhyellä varoitusajalla, ne ovat koko in­himillisen sivilisaation yllä oleva uhka.»

Niko Humalisto taas muistuttaa ju­tussaan Olkiluodon ydinvoimalasta, jonka rakentaminen jatkuu ongelmista huolimatta. Tämä ei ole yllättävää, sil­lä uuden teknologian ohjaksissa on jäl­leen kerran kansan sijaan »pieni joukko aiheeseen perehtyneitä teknokraatte­ja ja rahoittajia».

Muuten, lautapelijutusta: vihaise­na videopelinörttinä tunnettu James Rolfe arvioi myös menneiden vuosien lautapelejä kotisivuillaan cinemassac­re.com.

toni hämäläinenon liberon vakioavustaja. Keväällä medianomiksi (AMK) valmistuva kynäniekka kirjoitti tähän lehteen lautapeleistä.

s.28

kansi: taina tirkkonen työskentelee aD:na.

- 04

älYNsä UHRit

Kun haluaa nähdä lähelle, on joskus mentävä kauas. elämän erityislaatuisuus korostuu, kun uskaltaa hahmottaa itsensä osana äärettömältä tuntuvaa universumia.

s . 24

s . 18 s . 43

anarkisteja vallankahvassateksti & kuva eliisa alatalo

ViNKit

ohjelmia: poliittisia luentoja

ViiMe KeSänä Reykjavikin kunnallis-vaalit voitti anarkosurrealistinen Pa-ras puolue, joka perustettiin protestik-si islantilaisille finanssikriisin aiheut-taneille pankeille ja poliitikoille.

15 jäsenen valtuustosta kuusi paikkaa kahminut puolue on johtanut Reykja-vikia yhdessä sosiaalidemokraattien kanssa jo kuutisen kuukautta.

Parasta puoluetta johtaa Jon Gnarr, joka on tehnyt itseään tunnetuksi koo-mikkona ja näyttelijänä. Gnarr valit-tiin myös kaupungin pormestariksi.

Vaatimuksina olivat jääkarhu eläin-puistoon, ilmaiset maauimalat ja tie-tullit rikkaasta lähiöstä keskustaan vievälle tielle.

Puolueen entinen kannattaja, kir-jailija Auður Jónsdóttir sanoi saa-neensa kylmiä väreitä videosta, jossa Gnarr marssii ulos kokouksesta nau-raen punavihreiden edustaja Sóley Tó-masdóttirille. Tómasdóttir kirjoitti myöhemmin, ettei enää jaksa pormes-tarin keskustelukyvyttömyyttä ja hau-kottelua.

Parasta puoluetta syytetään kiusaa-misesta. Gnarr puolustautui sanomal-la, että syyttäjät ovat itse »hyvin tree-nattuja teknokraatteja, joilla itsellään on musta vyö kiusaamisessa».

Väite on kummallinen, sillä yh-teistyö punavihreiden kanssa näyttää muuten sujuvan. Snærós Sindradót-tir Vinstri grönistä vahvistaa, että mo-lemmat puolueet korostavat ihmistä ennen rahaa ja arvostavat ympäristöä.

Parhaan puolueen varapuheenjohta-ja Heida Helgadottirin mukaan puolue on vasemmalla, mutta sitä määritel-mää ei käytetä. »Olemme anarkisteja

tePPo eskelinen ja otto bruun (kuva: janne hernesniemi)

Atonement on mielenkiintoisin hardcore­piireistä ponnistanut levy vuosiin. levyltä on turha odottaa kaavamaisuutta: bändi tahkoaa omaa erottuvaa juttuaan ja ei genrerajoja kumartele.

progressiivisen soiton lisäksi levyllä kuuluu kiitollisuus mu­siikkihistoriaa ja muita artisteja, kuten Black Sabbathia ja räp­päri atmospherea kohtaan. Vahvasta kokonaisuudesta on vai­keaa nostaa esiin yksittäisiä raitoja, mutta mainitsemisen arvoisia ovat ainakin Off Beat (With the World), Overcast At-mosphere ja Another Testimony.

lyriikoissa viittaukset laajenevat entisestään. Imitation Is the Highest Form of Flattery ­raita käsittelee jo nimessään mui­den artistien vaikutusta ja viittaa mm. räppäri Cageen ja Kurt Cobainiin. lyriikat käsittelevät pääasiassa elämän vaikeutta ja tyhjyyttä, mutta yhdistyvät myös laajemmin maailman tilaan.

28­minuuttinen levy tuntuu vain loppuvan kesken. toisaal­ta musiikissa ja sanoituksissa riittää syvyyttä, josta ammentaa. Atonoment on lighthouse projectin paras levy tähän mennes­sä. ate tervonen

Jäivätkö ajankohtaiseen vasemmistolaiseen politiikkaan kes­kittyvät keskusteluohjelmat kuulematta? Ei hätää, äänitiedos­tot ovat edelleen tarjolla interwebsin aalloilla!

syksyn mittaan kuultua Kriittinen piste ­ohjelmaa ovat teh­neet Helsingin Yhteiskunnallisen Opisto, Kansan Sivistystyön Liitto, Kulttuurivihkot, Vasemmistolinkki, Vasemmistofooru­mi ja Vatak. Työtä, tekijänoikeuksia, finanssitalouden töppä­yksiä ja muita aiheita käsittelevät luennot on saatavilla ääni­tiedostoina.

suomen Degrowth Finlandin järjestämä videoitu virtuaali­konferenssi Growth in Transition löytyy niin ikään tallennettuna verkoston omilla sivuilla. puhujavieraana oli muun muassa deg­rowth­liikkeen johtavana ajattelijana pidetty Serge Latouche.

tampereen yhteiskunnallisen opiston tilaisuuksissa on talti­oitu keskustelut yhteiskunnallisista yrityksistä. radikaalista pe­dagogiikasta, velkataloudesta ja talouskriisistä. Äänitiedostot pyörivät heikommallakin netillä. libero

http://kriittinenpiste.wordpress.com/http://www.degrowthfinland.fihttp://www.opiperusasiat.fi/

ja anarko-surrealismi viittaa tapaan, jolla sovellamme surrealismia viedäk-semme viestimme perille».

Näyttää kuitenkin siltä, että nau-rua, jota käytettiin vallan saamisek-si, käytetään nyt muiden hiljentämi-seksi.

»Parhaassa puolueessa on hyvää vä-keä, mutta pormestari on vain adhd-koomikko. Kokoukset ovat vaikeita, sillä hän ei ikinä puolusta näkemyk-siään. Gnarr sanoo »ok», mutta muut-taa sitten mieltään ja tekee asiat miten tahtoo», Sindradóttir harmittelee.

Ennen vaaleja Gnarr väitti, ettei-vät puolueen jäsenet siirry johtamaan kaupunkia, vaan antavat tehtävän eri-koistuneille ammattilaisille. Näin ei tapahtunut. Enemmistö on huonos-ti järjestäytynyt ja kyvytön päätöksen-tekoon.

»Kummallinen amatöörimäisyys on lisääntynyt kaupungin hallinnossa, vaikka se toisaalta onkin lisännyt lä-pinäkyvyyttä», punavihreiden Sindra-dóttir toteaa.

Vihreyden tuominen, kuten pyörä-teiden kehittäminen kaupunkiin, saa punavihreiltä kiitosta. Helgadottir pi-tää saavutuksena kaupungin lämpö-voimalan toiminnan saamista ter-veemmälle pohjalle.

Iso haaste tulee olemaan keskustelu kaupungin budjetista, jota on leikattu jo kaksi vuotta.

»He eivät ole päättäneet haluavatko nostaa veroja, mikä olisi paras tapa, vai palvelumaksuja, mikä taas vaikut-taa nuoriin lapsiperheisiin, vanhuk-siin, köyhiin ja sairaisiin», punavih-reiden Sindradóttir sanoo.

levy: lighthouse project / atonementsuomen musiikki oy / rabbit ilsn records

kriittinen Piste, degrowth finland, tamPereen yhteiskunnallinen oPisto

06 LIBERO

kirja: michel foucault / turVallisuus, alue, Väestö

kampanja: eappin ihmis oikeustarkkailu

Pitkäaikainen haave toteutui, kun Tam­pereen Kulttuuripinskut saivat koottua yhteen kansainvälisiä ja kotimaisia pio­neerilauluja uudelleensovitettuina. levyl­tä löytyvät muu muassa klassikot Rauhan Kyyhky ja Paistaa aurinko aina.

lauluja on laulettu erilaisissa pioneeri­kisoissa ja ­leireillä aina 60­luvulta saakka. Hanketta olivat toteuttamassa kavalkadi muusikoita, videodokumentoija sekä ryh­mä nuoria ja lapsia. levyn tekemistä tuki­vat muun muassa Turva, Museovirasto, SAK sekä Kansan Uutiset.

levyä saa tilattua pinskulta osoittees­ta pinskupuoti.sdpl.fi 15 euron hintaan. libero

perinteinen Vasemmistonuorten ja ay­vä­en tammitapaaminen tulee taas!

ohjelmassa on luentoja uusista työ­taistelumuodoista, ay-liikkeen uudistu­misesta, keskusjärjestöjen poliittisista tavoitteista ja liittojen poliittisuudesta unohtamatta tapahtumarikasta illanviet­toa ja rentoa yhdessäoloa.

tammikuun lopulla järjestettävän se­minaarin paikat varataan käytännössä he­ti, joten halukkaiden kannattaa seurailla Vasemmistonuorten verkkosivujen tiedo­tusta tarkkana. ilmoittautuminen alkaa joulukuun puolella. tammitapaaminen on maksullinen, mutta edullisempi Vasem­mistonuorten jäsenille. libero

millaista olisi istua Michel Foucault’n luen­noilla? sitä voi tuumia lukiessaan uutta suo­mennosta. Kirja on tarkka dokumentti 1978 Collège de Francessen luentosarjasta.

Foucault’ta kiinnostaa ihmisten hallin­ta ja siinä tapahtuneet muutokset. Valta ei toimi yksinomaan lain tai kurin meka­nismien kautta vaan saa hienovaraisempia muotoja. Foucault puhuu turvallisuuden tekniikoista, jotka eivät niinkään aseta ra­joituksia vaan »antavat asioiden tapahtua» ja puuttuvat ei­toivottuihin vaikutuksiin arvioilla ja laskelmilla. Vallasta tulee väes­tön säätelyä.

Hallinnallisuuden historiassa osansa on mm. kristinuskolla, taloustieteilijöillä sekä »vastakäytöksillä».

Helsingissä äskettäin järjestetyn luku­piirin perusteella kirja tuntuu tarjoavan vi­rikkeitä myös 2010­luvun keskusteluun. miika saukkonen

Vasemmistoaktiivi Laura Tuominen matkaa pian palestiinaan ihmisoikeustarkkailijak­si. matka järjestyy Kirkkojen maailmanneu­voston hallinnoiman kumppanuusohjelma eappin kautta. se tukee paikallista väestöä kriittisissä tilanteissa ja raportoi ihmisoike­uksien toteutumisesta. Vapaaehtoiset tark­kailevat palestiinan ihmisoikeustilannetta ja rikkomuksia. osa vapaaehtoisista sijoit­tuu palestiinalaiskyliin ja osa työskentelee yhteistyössä paikallisten kansalaisjärjestö­jen ja kirkkojen kanssa.

»sijoituspaikakseni selvisi juuri Hebron. sieltä ja muista paikoista pyrin viestimään aktiivisesti. tarjoudun kertomaan kokemuk­sistani myös kutsuttuna, kun tulen takaisin maaliskuun alussa», Tuominen lupaa.

matkaa voi seurata muun muassa eappi:n sivujen nettipäiväkirjassa sekä maa ilma.net:in myöhemmin perustetta­vassa blogissa. libero

levy: onnel-listen lasten laulut.

tapahtuma: tammi-tapaaminen

»Vihreät hermostuivat ar­hinmäelle opinto tuesta»

»Kiviniemi: Homokysymys on kirkon oma asia»

»Kohuilmoittaja is:lle: Vain suomalainen pärjää hot dog ­myyjänä»

»Vain terveellisesti ja vihreästi elävät saavat muuttaa tukholman uu­teen kaupunginosaan»

»muutos 2011 ­puolueen perustanut kyllästyi politiikkaan»

KansanUutiset10.11.2010

UusiSuomi19.10.2010

Ilta-Sanomat6.10.2010

Aamu-lehti10.11.2010

YLETampere10.11.2010

faceboo

avoliitolasi

joensuomi

katoamissi

kuutsumus

yhden sanan runoja ajankohtaisista aiheista

avainsanat: sosiaalinen media, vedätys, kesän asumislisä, shoot the messenger.

avainsanat: eriarvoisuus, valtio, uskonto, sekularismi, ihmisoikeudet, lasikatto.

avainsanat: perinneruoat, paskaduunit, värivikaiset.

avainsanat: Pentti, Linkola.

avainsanat: Mielenmuutos 2011, Puutos 2011, yhden asian poliitikot.

Tero Hannula

SDPL ry 201029.-30.1.2011 kiljavanranta

tutkijaliitto 2010laura tuomisen matkaPäiväkirjat

07 LIBERO

opiskelijat lähentyivät Vasemmistoliittoa

Vasemmisto-opiskelijat päätti syksyisessä liittokokouksessaan, että se toimii yhteistyössä Vasemmistoliiton kanssa. aiemmin yhteistyökumppaniksi nimettiin vain Vasemmistonuoret.

Vasopin puheenjohtajaksi 2010–2011 kaudelle valittu Kat-ri Immonen Helsingin yliopistosta näkee Vasopin tulevaisuu­dessa tahona, joka tuottaa koulutuspolitiikasta vasemmisto­laisen näkemyksen.

»Vasopissa tuntuu nyt olevan innostunut henki ja näkemys­tä siitä, miten yhdistystä pitäisi kehittää. Jos tämä into säilyy, Vasopilla on hyvät mahdollisuudet kasvattaa tunnettuuttaan sekä vakiinnuttaa paikkansa vasemmistolaisessa järjestöper­heessä ja koulutuspoliittisena toimijana.»

Vasemmisto­opiskelijat menestyivät myös tämän syksyn Metropolian opiskelijakunta METKAn edustajistovaalissa, jo­hon punavihreä lista perustettiin ensimmäistä kertaa. seit­semästä ehdokkaasta neljä valittiin edustajistoon varsinaisik­si jäseniksi, loput varajäseniksi. Tämä tarkoittaa 25-jäsenisessä edustajistossa 16 prosentin kannatusta.

Viime vuoden amk­vaalissa listoja oli myös oulussa ja Jyväs­kylässä, mutta tänä vuonna niitä ei saatu perustettua.

»ennen kaikkea ammattikorkeakoulu ja toisen asteen opis­kelijat kaipaavat tukea käytännön politiikan tekoon kouluis­saan, koska yhtä vakiintuneita rakenteita ja toimijoita kuin yliopistoissa ei ole. lisäksi tietenkin Vasopilla täytyy olla näke­myksiä ja sanottavaa myös muustakin kuin yliopistoista. toi­saalta Vasopilla on paljon tehtävää jo pelkästään roolinsa va­kiinnuttamisessa yliopistokentällä», Immonen kuvailee.

Brasilia sai ensimmäisen naispresidentin

etelä­amerikka punastuu edelleen. maan uutena presidentti­nä aloittaa tammikuun alusta työväenpuolueen pitkäaikainen ministeri, Dilma Rousseff.

Hän osallistui Brasilian sotilasdiktatuurin aikana vastarinta­liikkeen toimintaan. Hänet vangittiin tuolloin kolmeksi vuo­deksi, minkä aikana häntä kidutettiin toistuvasti.

Rousseffin edeltäjä, Luiz Inácio Lula da Silva vaikutti merkit­tävästi maan talouden kehittämiseen. tuoreen presidentin ta­voitteena on tämän työn jatkaminen: maan köyhyyden ja vel­kataakan vähentäminen sekä koulutuksen parantaminen.

RuPaTTeleMMe lounastauolla työhar-joitteluista. Seuralaiseni teki ensin yhden toisaalla ja sitten toisen täällä. Harjoittelun jälkeen hän sai kuukau-den pestin, välissä oli muutama viik-ko luppoaikaa ja nyt hän on taas kiire-apuna pari hassua viikkoa.

Ihan hullua, mutta eihän työtä saa ilman harjoittelujaksoa. Vai mitä?

Niinpä, tämä on neljäs harjoittelu-ni kahden vuoden sisällä. Takana on kaksi kuukauden kestänyttä opintoi-hin liittyvää harjoittelua, yksi korkea-kouluharjoittelu ja nyt työelämäval-mennus. Tässä vaiheessa voin jo pitää suurena onnistumisena sitä, että har-joittelu on poikinut kaksi lyhyttä pal-kattua jaksoa. Varsinkin kun seuralai-seni on gradua vaille valmis. Unelma työelämästä on selvästi muuttunut: unelmatyötä tuskin enää osaa odot-taa.

Nuorten pääsy töihin on yleensäkin vaikeampaa, koska kokemusta ei ole. Tilastojen mukaan paremmin koulu-tetuilla työnhakijoillakin pitkä työttö-myys työuran alussa huonontaa pysy-västi palkkatasoa ja urakehitystä.

Siis kokemusta on saatava. Työhar-joitteluhan nimenomaan antaa mah-dollisuuden kartuttaa osaamista ja saa-da jalkaa oven väliin – varsinkin tällä hetkellä, kun työnhakijoita sattuu ole-maan enemmän kuin työpaikkoja.

EduTOn jA RAHATOn Korkeakouluharjoittelu tehdään yleen-sä opinahjon rahoituksella. Harjoitte-lupaikka maksaa osan kustannuksis-ta. Työelämävalmennus rahoitetaan joko perus- tai ansiosidonnaisella päi-värahalla, joten harjoittelut eroavat toisistaan merkittävästi.

Työelämävalmennettava saa myös yhdeksän euron verotonta kululisää harjoittelupäivältä. Koska kyseessä ei ole työsuhde, harjoittelijalle ei ker-ry lomapäiviä toisin kuin korkeakou-luharjoittelussa. Työterveyshuolto ei myöskään kuulu pakettiin, joten ter-veyskeskuksessa on käytävä omalla ajalla ja rahalla. Pienet ilot kuten lou-nasedut, liikuntasetelit ja virkistyspäi-

vät eivät kuulu harjoittelijoille.Ystäväni kertoi työvoimatoimistossa

kohtaamastaan tiukasta linjasta. Mi-käli päätyy tekemään harjoittelua työt-tömyyskorvauksella, on huolehdittava siitä, että kyseinen paikka joko kartut-taa merkittävästi osaamista tai sinne olisi mahdollista työllistyä harjoitte-lun päätyttyä.

Myös Ruotsissa on herätty työhar-joittelujaksojen toimimattomuuteen. Anja Turunen Ruotsin työvoimatoi-mistosta huomauttaa, että Riskrevisi-on, riippumaton hallintoviranomais-elin, on kritisoinut hallitusta aiheesta. Työharjoittelu johtaa harvemmin va-kituisiin työsuhteisiin kuin muut työ-markkinatoimenpiteet.

Koulutus- ja työvoima-asioiden pääl-likkö Saana Siekkinen SAK:sta pitää ensiarvoisen tärkeänä, että jo tutkin-non suorittaneilla työelämänvalmen-nus ei olisi edes vaihtoehto. Nuorille ja kouluttamattomille työharjoittelu taas voisi antaa tärkeää osviittaa omi-en valintojen tekemisessä. Vaihtoeh-doksi tarjotaan palkkatukea, joka on työnantajalle 500 euroa kuukaudessa. Sitä tosin pitää tiedustella työvoima-toimistosta aktiivisesti. Minulle mah-dollisuudesta ei edes kerrottu.

Kyse onkin trapetsitaiteilusta. Jos teet töitä ilmaiseksi, ei työnantajien tarvitse palkata uusia ihmisiä. Tilas-tojen mukaan harjoittelu johtaa työl-listymiseen melko harvoin, yrityksis-sä julkista sektoria useammin. Jos taas jäät kotiin etkä edes yritä, saattaa ta-loudellinen taantuma tuntua vuosia elämässäsi.

TyöharjoiTTelu: Tilaisuus karTuTTaa kokemusTa vai ikuisTa valmennusTa niille, joTka eiväT koskaan pääse oikeisiin Töihin?

palkkaa odotellessa teksti noora kauppila

PAREMPIA UUTISIA

eetu komsi

liberon poimimia helmiä uutisvirrasta

tilastojen mukaan Paremmin koulutetuilla työnhakijoillakin Pitkä

työttömyys työuran alussa huonontaa

Pysyvästi Palkkatasoa ja urakehitystä.

08 LIBERO

hann

ele

rich

ter

liss

u sj

öhol

mm

ari a

hoko

ivu

09 LIBERO

teksti & kuva noora vaarala

visiittikivikaudelleaJaNKoHtaista politiiKassa

10 LIBERO

joseph Favre-Felix pääTTi kokeilla kivikauTisTa elämänTyyliä puolen vuoden ajan yli-iin kierikissä. TarkoiTuksena on oppia meTsäsTäjä-keräilijöiden TekniikoiTa ja elää yksinkerTaisemmin.

FaVRe-Felix, 23, on kansainvälisten työleirien ohjaaja ja historian kandi-daatti. Hänen parhaillaan käynnissä oleva projektinsa poikkeaa melkoisesti aiemmista leireistä: tällä kertaa ohjaa-ja ja muutaman viikon välein vaihtu-va kansainvälinen vapaaehtoisten ryh-mä elävät alkukantaisissa oloissa kuu-si kuukautta.

Projektia tukevat EU ja Allianssi, jonka kautta leirille pääsee harjoitte-luun. Paikaksi on valikoitunut poh-joispohjanmaalainen Yli-Ii, jossa Kie-rikin kivikausikeskus sijaitsee. Siellä Favre-Felix ryhmineen viettää päivän-sä ja yönsä kevääseen saakka.

VAATImATTOmAT ASumuKSETPrimitiivinen arki -leirin puitteet ovat koruttomat. Ryhmä elää kivikautta jäl-jittelevissä kotamaisissa rakennuksis-sa, joissa on avoimet oviaukot ja varsin alkeelliset eristeet. Asumukset ovat osa Kierikkiin rakennettua kylää, jota esi-tellään keskuksen vierailijoille. Tarkoi-tuksena on rakentaa lisäksi iglu, kun ilma kylmenee kunnolla.

Talon sisustuksena on lähinnä yk-sinkertaisia, puisia penkkejä. Keskel-lä olohuonetta palaa nuotio, jossa val-mistetaan ruokaa itse kalastetuista ja kerätyistä aineksista. Edes ulkovessaa ei ole, vaikka sellaista on Kierikkikes-kukselta toivottu. Leireilijöillä on kui-tenkin käytössään myös tila, jossa on sähköt ja nykyaikaisia mukavuuksia. Paleltumisvaaran takia primitiivisten olojen ja nykymukavuuksien välillä on jouduttu tekemään kompromisseja.

Kivikautinen kokkaaminen vie tun-tikausia, joten välillä syödään nope-ammin ja helpommin valmistettavaa ruokaa. Nukkumiseen tarkoitetussa kodassa on makuupussit ja jokaisen henkilökohtaiset tavarat. Moni käyt-tää kännykkäänsä yhteydenpitoon ko-tiväen kanssa.

EI TIuKKOjA SäänTöjä»Projektin tarkoitus ei ole mikään ext-reme-elämäntyylin kokeileminen vaan uusien asioiden opettelu», vetäjä ker-too heti aluksi.

Siksi osallistujille ei ole sääntöjä tai vaatimuksia kivikautiseen elämään so-peutumisesta. Favre-Felix itse käyttää internetiä tai kännykkää harvemmin, mutta vapaaehtoiset saavat toimia mi-ten haluavat. Leirillä käy myös lyhytai-kaisempia vierailijoita, jotka viettävät kivikautista elämää vaikkapa viikonlo-pun kerrallaan.

Päivät kuluvat työkalujen ja muiden tarve-esineiden valmistamisen opet-

telussa, ruuan hankkimisessa ja ul-koilussa. Ryhmä käy uimassa joessa ja saunoo silloin tällöin. Koska muka-na ei ole pysyvästi yhtään suomalaista, paikallinen luonto eläimineen on kai-kille jo itsessään elämys. Ulkona viete-tyn päivän jälkeen kenelläkään ei ole univaikeuksia.

Favre-Felixille projekti tärkeä myös henkilökohtaisella tasolla. Hän kertoo olevansa kiinnostunut vaihtoehtoises-ta, yksinkertaisemmasta elämäntavas-ta.

»Tässä on kysymys ihmisen paikas-ta luonnossa ja ryhmässä toimimises-ta. Olemme tasa-arvoisia keskenämme ja jaamme kaiken.»

Yksityisyyttä ei osallistujilla juuri ole, mutta sen kaikki tietävät jo leiril-le saapuessaan.

»On tarkoitus olla yhteydessä luon-toon ja ihmisille aiemmin luontaiseen elämäntapaan. Elämme luonnon mu-kaan: heräämme auringon noustes-sa ja olemme jatkuvasti ulkona. Ajan käsitys muuttuu ja kärsivällisyys kas-vaa.»

Koska kaikki on hitaampaa, arki-sen tekemisen merkitys korostuu. Esi-merkiksi ruokaa kunnioittaa eri taval-la, kun se on hankkinut ja valmistanut alusta alkaen itse.

»Nautin yksinkertaisesta tekemises-tä. Kun valmistan työkalua, teen sitä vain, koska se on hyödyllistä minulle itselleni, en vaikkapa kaupallisiin tar-koituksiin. Se on minun, luonnon ja ryhmän välinen asia.»

Favre-Felix nostaa esille työn merki-tyksen muuttumisen: »Ennen valmis-tettiin vain se, mitä elämiseen tarvit-tiin eikä mitään ylimääräistä. Työtä nykymuotoisena ei ollut.»

AInuTlAATuInEn PROjEKTIYksin Favre-Felix ei olisi hankkeeseen ryhtynyt, sillä arjen jakaminen vapaa-ehtoisten ryhmän kanssa on hänestä yksi leirin parhaita puolia.

»Toivon, että jokainen vie täältä ko-tiin uusia ajatuksia siitä, miten haluaa elää ja toimia yhteiskunnassa.»

Vetäjän tietojen mukaan projekti on ainutlaatuinen Euroopassa.

Vaikka osallistujat tulevat eri puolil-ta maailmaa, yhteistyössä ei ole ollut ollenkaan ongelmia.

»Olemme nuoria ihmisiä eri mais-ta, mutta elämme kaikki globalisoitu-neessa maailmassa, joten meillä on jo lähtökohtaisesti paljon yhteistä.»

primitiivinen arki –leirillä on tällä hetkellä

vapaaehtoisia eri puolilta eurooppaa ja aasiaa.

projektin vetäjä Favre­Felix on kuvassa toinen

vasemmalta.

11 LIBERO

Tänä Vuonna syyskuuhun mennessä 21 000 ihmistä on saanut surmansa äkil-lisissä sääilmiöissä – tulvissa, hyökytul-vissa, ennätyksellisissä helteissä, myrs-kyissä ja hurrikaaneissa, arvioi maail-man suurin vakuutusyhtiö Munich Re syyskuussa Helsingin Sanomissa. Pelkäs-tään vuoden kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana 725 poikkeuksellista sääilmiötä on aiheuttanut »merkittä-viä» taloudellisia menetyksiä.

Katastrofit voivat olla sekä ympäris-töongelmien syy että seuraus. Ihmisen aiheuttamat suuret saastevahingot, kuten päättyvän vuoden Meksikonlah-den öljyvuoto ja Unkarin lietevuoto, vähentävät dramaattisesti vesistöjen monimuotoisuutta. Sen sijaan äärim-mäiset ja äkilliset sääilmiöt, kuten tul-vat ja ennätykselliset helteet, saattavat olla ilmastonmuutoksen syytä.

Ilmaston lämmetessä ja äärimmäis-ten sääilmiöiden yleistyessä tulvien ja maanvyörymien todennäköisyys kasvaa varsinkin leudoilla ja kosteilla alueilla.

mAAIlmA TulVIErityisesti tulvat ovat leimanneet tätä vuotta. Aasian maissa koettiin niistä pahimmat.

YK:n humanitaarisen avun järjes-tö OCHA arvioi Pakistanin heinäkui-set tulvat suuremmaksi katastrofiksi kuin vuoden 2004 tsunamin, Etelä-Aasian maanjäristyksen 2005 ja Hai-tin maanjäristyksen 2010. Tulvat olivat monsuunisateiden aiheuttamia, jotka taas aiheutuivat maan pintalämpöti-lan nousun synnyttämästä matalapai-neesta. Noin 2000 ihmistä kuoli ja nel-jä miljoonaa jäi kodittomaksi.

Kansainvälinen yhteisö lupasi Pakis-tanin jälleenrakennukseen ja tulvien uhreille apua kymmenien miljoonien eurojen arvosta. Valmius avun antami-seen on kuitenkin hiipunut, ja maan pääministeri Jusuf Raza Giliani on ve-donnut lisäavun saamiseksi. Maan si-sälläkään prioriteetit eivät ole aivan kohdallaan: hallituksen, viranomaisten ja kesken tulvia Eurooppaa kiertämään lähteneen presidentti Asif Ali Zardarin toimet ovat herättäneet kiukkua.

Näkyvintä kenttätyötä pakolaisten parissa tekevät ääriliikkeisiin yhdiste-tyt islamilaiset järjestöt.

Kiinassa ja Pohjois-Koreassa ko-ettiin myös laajoja tulvia, joita seu-rasivat maavyöryt. Luoteis-Kiinan Zhouqussa koettiin elokuussa niistä tuhoisin: 1200 kuollutta, 500 kadon-nutta ihmistä.

ekokatastrofit 2010teksti minna sumelius

pakistanilaiset pojat purkavat ruokalastia amerikkalaisten helikopterista tulvien runtelemassa myran kaupungissa.

aJaNKoHtaista politiiKassa

POHjOInEn EI SääSTynyTPohjoisella pallonpuoliskollakaan ei vältytty katastrofeilta.

Ennätyskorkeat lämpötilat aiheut-tivat useita metsäpaloja Venäjällä elo-kuussa 2010, minkä vuoksi presidentti Medvedev julisti hätätilan seitsemälle eri alueelle.

Palaneen alueen pinta-alaksi arvi-oitiin elokuussa 1935 neliökilometriä. Metsäpalot tuplasivat Venäjän kuollei-suuden. Niiden arvioitiin suoraan tai välillisesti kasvattaneet päivittäisen kuolinluvun 350 uhrista seitsemäänsa-taan. Palot riehuivat myös hyvin lähel-lä nykyisiä ydinvoimaloita sekä Tsher-nobylin ydinvoimalaonnettomuuden laskeuma-aluetta, jossa palon aiheut-tama kuumuus olisi voinut vapauttaa lisää ydinsaastetta.

Vuonna 2007 silloinen president-ti Vladimir Putin myöntyi poista-maan käytöstä keskitetyn metsäpalo-jen kontrollointijärjestelmän.

Puolan joet tulvivat touko- ja kesä-kuussa. Tulvat olivat maan pahim-mat vuosikymmeniin, ja niissä kuoli 16 ihmistä. Tulvilla tehtiin myös po-

litiikkaa. Ne nousivat yhdeksi kesä-kuussa käytyjen presidentinvaalien pääteemoista. Varsinkin vaalit voit-tanut keskustaoikeistolainen Bronis-law Komorowski vaati EU-projektei-hin suunniteltuja rahoja siirrettäväksi Puolan tulviin.

Myös Suomessa saatiin tuta luonto-äidin voimat. Huhtikuussa Salon Uske-lanjoen yhtäkkisesti sulaneet jäät sai-vat kaupungin keskustan tulvimaan. Heinäkuussa koko maassa riehuivat myrskyt. Kovat tuulet ja sateet aiheut-tivat paikoitellen suuria ongelmia esi-merkiksi sähkönjakelussa.

Tulvista kertovissa uutisissa mai-nitaan hyvin usein se, että tulviin oli-si voitu varautua paremmin. Rahaa ei kuitenkaan ohjata tulvia parem-min kestävään rakennustekniikkaan tai säästämään metsiä, jotka erityises-ti maanjäristyksen yhteydessä suojaa-vat tulvilta.

öljyä jA myRKKylIETETTäKatastrofeista kenties eniten media-huomiota keräsi Meksikonlahden öl-jyturma.

12 LIBERO

ekokatastrofit 2010

aJaNKoHtaista politiiKassa

teksti riina simonen

marko ulvila ja jarna pasanen yhdisTäväT punaisTa ja vihreää ajaTTelua.

ViHReä uuSjaKo hahmottaa ekoso-lidaarista yhteiskuntaa, jossa toteu-tuvat tasa-arvo, kohtuullisuus, oma-ehtoisuus ja kansanvalta. Kirjoitta-jat eivät usko vihreään kapitalismiin ja talouskasvuun, vaan he haluavat uudistaa koko järjestelmän sekä ih-mistä että luontoa kunnioittavaksi.

Nykyjärjestelmä on fossiilikapi-talismiksi, jonka piirteitä ovat riip-puvuus fossiilisista polttoaineista, hierarkkinen valtajärjestelmä ja yksi-tyisen omistuksen keskeinen asema.

Kirjassa kumotaan kaksi yleis-tä väitettä: bruttokansatuote (BKT) mittaa kansalaisten hyvinvointia ja vain riittävän varakkailla on mah-dollisuus tehdä ekologisia valintoja. On fakta, että tulojen kasvaessa ym-päristötuhon määrä kasvaa ja että perustarpeet tyydyttävän elintason ylittäminen ei lisää onnellisuutta. Ulvila ja Pasanen peräänkuuluttavat kulttuurista muutosta: luontoa sääs-tävä vaatimaton elämäntapa pitäisi nähdä tavoiteltavana tuhoisasti elä-vien rikkaiden jäljittelyn sijaan.

Kirjassa kumotaan myös aineetto-man kasvun myytti, jonka mukaan rahatalouden ja ympäristövahingon historiallinen kytkös voidaan purkaa paremman teknologian ja palveluval-taisen tuotantorakenteen avulla.

Pasanen ja Ulvila esittävät neljä mahdollista tulevaisuusskenaario-ta: vihreä kapitalismi, ekodiktatuu-ri, sivilisaation syöksykierre ja vihre-än uusjaon yhteiskunta.

Vihreään kapitalismiin uskovat nä-kevät ympäristöongelmien ratkeavan uudella teknologialla ja ekologisella modernisaatiolla. Talous kasvaa edel-leen, ja yritykset saadaan toimimaan vihreästi lempeällä ohjauksella sekä vapaaehtoisilla sitoumuksilla. Ydin-voima, geenimuuntelu, nano-, bio- ja informaatioteknologia sekä monet vielä tuntemattomat teknologiat ovat arkipäivää. Eriarvoisuus kasvaa edel-leen, mutta kasvun hyödyttäisi.

Ekodiktatuuri-skenaariossa ympä-ristöongelmia ratkotaan käskyvallal-la. Käytöön otetaan henkilökohtaiset

päästökiintiöt ja väestön pakkosiir-rot ekotehokkaisiin asuinpaikkoi-hin. Suomi solminee Venäjän kanssa sopimuksen tietystä määrästä öljyä, maakaasua ja uraania: vastineek-si luovutetaan saaristoalueita soti-laalliseen käyttöön. Ekodiktatuu-riin siirrytään kriisiytyneissä oloissa vaalivoiton kautta. Sosiaaliset erot ja tyytymättömyys kasvavat yksilön-vapauden ja demokratian puutteen vuoksi, mutta valtaa tiukasti pitävä eliitti ammentaa julkisen hyväksy-misen ympäristökriisin hallinnalla.

Sivilisaation syöksykierre alkaa energian, etenkin öljyn, hinnan nou-semisesta pilviin. Finanssikriisi ravis-telee koko maailmaa: nurin menevät niin pankit, valtiot kuin yrityksetkin joka johtaa hyppelyyn hyperinflaa-tion ja hyperdeflaation välillä sekä massatyöttömyys. Ankara ruokapula heikentää ihmisiä ja kulkutaudit joh-tavat massakuolemiin, kun tervey-denhoitopalvelut romahtavat. Väestö vähentyy ja siirrymme omavaraista-louteen. Viiveellä iskee myös ilmas-tonmuutos, joka muuttaa sääolot kaoottisiksi ja heikentää mahdolli-suutta ruokaturvaan. Kamppailu ma-keasta vedestä johtaa selkkauksiin, jopa ydinsotaan. Tämä skenaarioista pahin on mahdollinen, jos nykymeno jatkuu eikä muutos ole hallittu.

Kaunein skenaarioista on tietys-ti vihreän uusjaon yhteiskunta. Se saa alkunsa kansalaisliikkeestä, jo-ka rakentaa yhteisöllisesti omava-raisempaa yhteiskuntaa. Liikkeen poliittinen ohjelma saa vaaleissa enemmistön kannatuksen ja johtaa pääoman ylivallan kumoamiseen. Syntyy kohtuuden yhteiskunta, joka kukoistaa julkisten laitosten, osuus-kuntien ja pienyrittäjien voimin.

Progressiivisten verojen ja kulutus-kattojen avulla vähennetään eriarvoi-suutta ja kohtuullistetaan ylikuluttavi-en luokkien jäsenten käyttäytymistä. Ympäristön kuormitus laskee kestä-välle tasolle samalla kun ihmisten ai-to hyvinvointi nousee ennennäkemät-tömään kukoistukseen.

Öljy-yhtiö BP:n operoima öljynpo-rauslautta tuhoutui viime huhtikuus-sa Meksikonlahdella. Arvioiden mu-kaan mereen on saattanut valua jopa 35 000 – 60 000 öljytynnyrillistä päiväs-sä. Monien lajien muutto- ja pesimä-aikaan tapahtunut, Yhdysvaltain his-torian suurin öljyvuoto uhkaa muun muassa kilpikonnia, valaita, kaloja ja lintuja sekä rannikon arvokkaita kos-teikkoalueita. Uhattuna on jopa 600 lajia.

Lokakuussa Unkarissa myrkyllinen liete syöksyi MAL-tehtaasta lähikyliin. Ympäristövaikutusten lisäksi kuolleita oli 8 ja kymmeniä loukkaantui.

Greenpeace löysi lietteestä hyvin myrkyllistä arseenia, joka aiheuttaa ihmisille hermostovaurioita. Tehtaan johto, Unkarin hallinto sekä paikalli-set viranomaiset vähättelivät vuodon vaikutuksia ja väittivät saaneensa sen hallintaan. Tämän jälkeen liete kui-tenkin levisi Tonava-jokeen. EU:n vi-ranomaiset pelkäävät laajempaa eko-katastrofia, jos liete pääsee Tonavan kautta Euroopan päävesistöihin.

neljä tulevaisuudenkuvaa

Marko Ulvila & Jarna PasanenVihreä uusjako – Fossiilikapitalismista vapauteenVasemmisto­foorumi/like 2010

13 LIBERO

väkisinviedytTunTuuKo SinuSTa, ettet muistu-ta lainkaan vanhempiasi? Eikö vau-va-albumeista löydy yhtään kuvaa äi-distä raskausajalta? Ovatko äidin raskauteen ja syntymääsi liittyvät ky-symykset tabuja perheessäsi? Jos syn-nyit vuosina 1976–1983 ja uskot oleva-si adoptoitu, älä jää epäilemään, ota meihin yhteyttä!

Näitä kysymyksiä toistavat argen-tiinalaisen ihmisoikeusjärjestön Plaza de Mayon isoäitien (Abuelas de Plaza de Mayo) seiniin liimaamat lappuset, tekstit lehtien ilmoitusosioissa ja jal-kapallo-otteluiden puoliajoilla levite-tyt lakanat.

SOTIlASjunTAn julmuuKSIAFrancisco Quintelan (entiseltä nimel-tään Alejandro Gallo) kohdalla epäily kävi ylivoimaiseksi, ja hän otti järjes-töön yhteyttä.

»Moni fantasioi teini-iässä olevansa adoptoitu, mutta minun sukupolve-ni argentiinalaisilla viaton epäily voi pintaa raaputtamalla paljastaa hur-jia tapahtumia», Quintela kertoo vii-taten Argentiinan vuosien 1976–83 ve-riseen sotilasdiktatuuriin, »likaiseen sotaan». Sotilasjuntta tappoi arviolta 30 000 poliittista vastustajaansa, jotka koostuivat opiskelijoista, vasemmis-tolaisista aktiiveista ja ammattiyhdis-tysliikkeiden toimijoista.

Raskaana olleet vangitut opiskeli-jatytöt pidettiin salaisissa pidätyskes-kuksissa lapsen syntymään saakka. Vauva erotettiin äidistään, jonka koh-talona oli joutua »kadotetuksi», eli hei-tetyksi helikopterista Rio de Plata -joen syövereihin.

teksti raisa musakka kuvat juan josé aguilar

aJaNKoHtaista politiiKassa

14 LIBERO

diktatuurin aikana lapsensa menettäneet äidit kokoontuvat vuosit­tain presidentinpalatsin eteen plaza de mayon aukiolle päässään valkoi­nen huivi, joka symbo­loi menetettyjen lasten vaippoja. He kantavat lastensa kuvalla, nimel­lä ja katoamispäivämää­rällä varustettua kylttiä. ihmisoikeusjärjestö pla­za de mayon isoäidit oli myös ehdolla 2010 No­belin rauhanpalkinnon saajaksi.

Vauvojen välitys oli organisoitua toi-mintaa. Vastasyntyneet junailtiin dik-tatuurin eliitille – sotilasjohtajille tai heidän tuttavaperheilleen. Välillä vain toinen kasvatusvanhemmista tiesi ot-tolapsen karun alkuperän. Tämä oli ti-lanne Quintelan tapauksessa.

Kun mies viimein uskalsi ottaa asi-an puheeksi äidiksi kutsumansa Inés Colombon kanssa, tunnusti tämä, et-tä Franciscon epäily saattoi pitää paik-kansa. Inés kertoi, että hänen ex-mie-hensä, armeijan tiedustelu-upseerina vuonna 1977 toiminut Victor Alejandro Gallo oli eräänä päivänä sanonut, et-tä sotilassairaalasta oli löytynyt hylät-ty vauva.

Tosiasiassa vauvaa ei ollut hylätty, vaan ryöstetty lääketieteen opiskelija Silvia Quintelalta, joka oli pidätetty tämän ollessa neljännellä kuulla ras-kaana. Silvia oli toiminut vasemmis-tolaisessa Montoneros-vastarintaliik-keessä. Heinäkuussa 1977 Campo de Mayon pidätyskeskuksessa 28-vuoti-aalle Silvialle tehtiin keisarileikkaus. Silvia antoi vauvalle nimeksi Francis-co, kuten oli yhdessä poikaystävänsä kanssa suunnitellut. Vielä samana il-tana pieni Francisco oli Inés Colombon sylissä. Inés muistaa miettineensä, että pojan täytyi olla syntynyt aivan äskettäin, sillä napanuoraa oli vielä kiinni. Pojalle annettiin nimeksi Ale-jandro.

jOS OlEnKIn jOKu muu?Abel Madariaga oli nuori agronomi-opiskelija, joka sai kuulla, että Mon-toneros-liikkeessä toiminut, raskaa-na oleva tyttöystävä oli pidätetty ja ta-pettu. Abel pakeni ja sai turvapaikan Ruotsista. Demokratian palattua Abel palasi Argentiinaan ja alkoi toimia Pla-za de Mayon isoäitien kanssa. Nyky-ään isä ja poika, Abel ja Francisco, ovat erottamattomat.

Isoäidit on Buenos Airesissa pääma-jaansa pitävä järjestö, jonka tavoite on auttaa diktatuurin aikana omaisensa menettäneitä löytämään toisensa ja identiteetistään epävarmoja varmista-maan henkilöllisyytensä. Järjestö tar-joaa prosessin aikana niin tiedollis-ta kuin psykologistakin tukea. Tähän vuoteen mennessä »palautettujen» eli henkilöllisyytensä löytäneiden lasten-lasten määrä on 102.

Kaikki eivät tosin Francison tavoin halua, tai uskalla, tietää juuriaan. Monet diktatuurin aikana adoptoidut

ovat omaksuneet kasvattiperheidensä arvomaailman. Kuuluisin esimerkki on maan suurimman mediakonsernin Clarínin omistajan Ernestina Herrera de Noblen tapaus. Clarín on Argentii-nassa erittäin vaikutusvaltainen me-diataho, joka diktatuurin myötä sai haltuunsa monopolin maan lehtipa-peripainoon. Noblen kahden lapsen on epävirallisesti tiedetty olevan adop-toituja.

Isöäitien puheenjohtaja Estela Car-lotto ei 70-luvulla ollut lainkaan po-liittinen. Tuikitavallinen kotiäiti po-litisoitui, kun hänen tyttärensä, historian opiskelija ja peronistiliik-keen aktiivi Laura Carlotto vangittiin. Hän oli kolmannella kuulla raskaana.

25. elokuuta 1978 Estela Carlottol-le toimitettiin tyttären ruumis vat-san alueelta revittynä. Carlotto oli yk-si harvoista omaisista, joille pidätetyn perheenjäsenen ruumis palautettiin.

»Hautasimme tyttäreni elokuun 27. päivä. Kolmen päivän kuluttua jäin eläkkeelle tyttäreni menettäneenä, tietämättä oliko lapsenlapseni elos-sa».

Carlotto alkoi sinnikkäästi etsiä ka-

donnutta lapsenlastaan. Hän sai selvil-le, että tämän olinpaikka oli tiedossa, mutta »häneen ei missään nimessä voi-nut koskea, sillä kasvattiperhe oli erit-täin vaikutusvaltainen, ykköseliittiä».

Myöhemmin isoäidille selvisi, muun muassa väärennökseksi paljas-tuneen syntymätodistuksen kautta, että kadonnut lapsenlapsi on mitä to-dennäköisemmin Ernestina Herre-ra de Noblen »tytär» Marcela. Noblet ovat kommentoineet, ettei heillä ole mitään salattavaa, mutta DNA-testei-hin he eivät missään nimessä suostu. Asia on tällä hetkellä oikeuden käsitel-tävänä.

Ollessaan vangittuna Laura Carlotto oli sanonut: »Äitini ei ikinä anna näil-le kytille anteeksi sitä, mitä ne tekevät minulle. Hän tulee vainoamaan hei-tä niin kauan kun hänessä henki pi-hisee».

»Laura tunsi minut paremmin kuin itse silloin itseni tunsin. En ollut sii-hen aikaan mitenkään sankarillinen tai osallistunut mihinkään. Olin taval-linen keskiluokkainen nainen. En olisi ikinä osannut kuvitella, että minusta tulisi ihmisoikeustaistelija.»

»moni fantasioi teini-iässä olevansa adoPtoitu, mutta minun sukuPolveni argentiinalaisilla viaton ePäily voi Pintaa raaPuttamalla Paljastaa hurjia taPahtumia.»

15 LIBERO

TyöVäenPuolueena oleMinen on kuumaa kamaa: Ko-koomus on jo pitkään väittänyt olevansa sitä ja viimeisim-pänä kööriin liittyivät perussuomalaiset. Poliittiset sisällöt sen sijaan ovat varsin onttoja.

Mitä muut puolueet sitten haluavat työstä? Demarit ju-listivat vaaliteemakseen työelämän kehittämisen ihmisen näkökulmasta ja kertovat tavoittelevansa maailman paras-ta työelämää. Jyrki-boy taas vaatii Kokoomuksen suulla hy-vää työelämää ja vanhemmuutta. Kokoomuksen kohdalla tämä tarkoittaa enemmän joustavuutta työntekijöiltä. On-neksi Vasemmistoliitto sentään päätti siirtyä itse asiaan ja nostaa keskiöön työelämässä tapahtuvan kyykytyksen ja jouston. Epämääräinen hyvän työn käsite nimittäin peittää alleen työhön liittyvät ristiriidat.

Vasemmistoliiton tavoiteohjelmassa todetaan, ettei voi-da olettaa, että palkkatyötä riittää kaikille sitä haluaville, tai että kaikki voisivat saada toimeentulonsa työstä. Tämä ei tietenkään ole ongelma, jos toimeentulo saadaan ratkais-tua perustulolla. Ihmiset tekevät valtavasti hyvinvointia tuottavaa työtä palkkatyön ulkopuolellakin. Kotitalouksis-sa tehdyn niin kutsutun tuottamattoman työn laskennalli-nen arvo oli vuonna 2006 65,6 miljardia euroa. Se on reilusti yli kolmannes virallisesta bruttokansantuotteesta. Tämän palkitseminen perustulolla voisi lisätä ihmisten hyvinvoin-tia merkittävästi.

Perustulovaatimuksen lisäksi Vasemmiston kohtalonky-symys on ymmärtää yhteiskunnan rakenteita ja uusia työn muotoja, eli prekaaria työtä, joka suoraan koskettaa jo vä-hintään kolmasosaa työvoimasta. Ei ole vaikeaa ennustaa mitä tapahtuu työväenpuolueelle, joka ei suostu ymmärtä-mään mihin suuntaan työn teettämisen tavat ovat yhteis-kunnassamme menossa.

Prekarisaatio on koko työmarkkinoita koskeva ilmiö, vaikka yksittäisillä työpaikoilla tehtäisiinkin vain sitä »hy-vää työtä», josta on niin suosittua puhua, eli ainoastaan ka-pitalistiseen työhön itsessään kuuluvaa riistoa.

Työn kuormittavuus, loppuunpalaminen ja epävarmuus eivät kosketa ainoastaan pätkäduunareita, vaan myös jat-kuvassa yt-neuvotteluiden kierteessä olevia toimihenkilöitä ja muita työntekijöitä. Nyt parhaassa asemassa saattavat-kin olla pitkissä määräaikaisissa työsuhteissa työskentele-vät.

Vanha tuttavani kertoi minulle hiljattain olleensa kuu-den Nokia-vuoden aikana mukana yt-neuvotteluissa 5 ker-

loppu hyvälle työlle

taa. Hän harmitteli, että toimihenkilöt ovat jääneet ul-kopuolelle työelämän epäkohdista puhuttaessa heidän kuvitellun hyvän työmarkkina-asemansa takia. Todellisuu-dessa tämä on porukkaa, joka poltetaan loppuun vaatimalla jatkuvasti uusia näyttöjä ja kilpailua työkavereiden kanssa. Kolikolla on kaksi puolta. Kun vuokratyöntekijä istuu pu-helimen ääressä odottamassa kutsua duuniin tasoittamaan ruuhkahuippuja, toimihenkilöltä revitään koko hereilläolo-aika kilpailuun, stressiin tai huomisen tekemättömien töi-den valmisteluun. Molemmissa tapauksissa elämä joustaa työn ehdoilla.

Entistä vaativampi työelämä näkyy arjessa turhan usein niin, että työelämän joustamisen sijaan perhe ja ystävät joutuvat joustamaan. Tälle on saatava loppu. Hyvään elä-mään kuuluu, että työ joustaa, ei työntekijä. Työväenpuo-lueissa on eroja. Valitse ensi keväänä Vasemmisto.

DeT VeRKaR trendigt att vara ett arbe-tarparti nuförtiden. Tyvärr verkar Sam-lingspartiet, SDP och Sannfinländarna ha missat det centrala, arbetarpartierna växte upp för att kämpa mot arbete och för löner (d.v.s. kortare arbetstid) och inte mera flex och måttliga lönepåslag. I Finland görs en massa obetalt arbe-

te i hemmen. Utöver det är arbetsli-vet allt mera stressande, t.ex. tjäns-temän arbetar för mycket och brän-ner ut sig själva. Andra sitter hemma och väntar på att bli inkallade till job-bet. I vardera fallen går jobbet ofta framom familjen och det goda livet. Ett arbetarpartis enda uppgift är det

motsatta. Ett arbetarparti bör se till att allt bra i livet går förrän arbetet man gör för någon annans räkning. Grun-dinkomst vore det bästa sättet att möj-liggöra valfrihet och jämna ut arbets-tider.

slutet på bra arbete

työn kuormittavuus, loPPuunPalaminen ja ePävarmuus eivät kosketa ainoastaan Pätkäduunareita, vaan myös jatkuvassa yt-neuvotteluiden kierteessä olevia toimihenkilöitä ja muita työntekijöitä.

Dan KoiVulaaKSoVasemmistonuorten puheenjohtajadan@vasemmisto­nuoret.fi

mielipiDe pUHeeNJoHtaJa

16 LIBERO

hyVä liberon toimitus,

kiitos hienosti uusiutunees­ta lehdestä! pidin erityisesti taloutta käsittelevistä jutuista. talouspoliittinen pohdinta jäi kuitenkin harmittavasti puoliväliin, kun aihetta käsiteltiin lähinnä velan näkökulmas­ta ilman laajaa globaalia ulottuvuutta.

Ville Vettenrannan kirjoitus herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. en ymmärrä mi­hin Vettenranta viittaa, kun hän sanoo minun »ym­märtäneen väärin» perustavanlaatuiset ongelmat ehdottaessani erilaisia talouden sääntelytoimia. eiväthän pienemmät parannukset ole ristiriidassa

suurempien muutosten kanssa. olen samaa mieltä nykyisen rahapolitiikan perustavanlaatuisista on­gelmista. esitin haastattelussa myös euroopan ra­haliiton purkamista, jotta voitaisiin tehdä demo­kraattisesti johdettua rahapolitiikkaa.

maailmantalouden tasapaino on muuttunut rajusti. Kiinan viralliset kasvuvaatimukset lähen­televät kymmentä prosenttia, vaikka maa pitää rahapolitiikkansa tiukasti omissa käsissään. toi­saalta Kiina ei elä velaksi monien länsimaiden ta­paan vaan on yksi suurimmista luotottajista. Velan ja kasvun niputtaminen yhteen on ongel­mallista, vaikka varmasti osin paikkansapitävää.

moniongelmaisen globaalin kapitalismin nyky­

tila syntyy monimutkaisesta kokoelmasta erilai­sia järjestelmiä. mielestäni sen akuutein ongelma on kilpailu kohti pohjaa. sitä ja muita isoja asioi­ta sivuttiin sääntelyä käsitelleessä artikkelissa ja niistä olisi mielenkiintoista lukea analyyttisem­paa arviota.

juSSi SaRaMoVasemmistoliiton poliittinen sihteeri Vasemmistonuorten puheenjohtaja 2005–2009

Palautetta ja mieli pidekirjoituksia voi lähettää osoit teeseen: toimitus@vasem mistonuoret.fi.

»ToSiaSioiDen TunnuSTaMinen on viisauden alku.»Kuuluisat sanat komeilevat paasikiveen hakattuina edus-

kuntatalon naapurissa, aivan pääkaupunkimme ytimessä, ja siinä pysyvät. Ne kuvastavat tosi-rakkauttamme, sitä ar-vostusta ja luottamusta, jolla me suomalaiset suhtaudum-me kylmiin tosiasioihin ja karuihin realiteetteihin.

Samaa heijastelee tehokkaasta tiedonjakamisesta kiitel-ty koulujärjestelmämme, jossa kasvavat kansalaiset saavat faktat haltuunsa. Nuorisomme tiedot yhdestä jos toisesta-kin asiasta, kuten vaikkapa yhteiskunnallisesta päätöksen-teosta, ovat maailman huippuluokkaa.

Iän karttuessa opimme erottamaan, mikä on totta ja mi-kä tarua. Opimme, että todellisuus on näistä tärkeämpää, si-tä, minkä kanssa joudumme elämään. Kuvitelmat sen sijaan ovat pelkkää harhaa, eikä niille olekaan maailmassamme si-jaa. Science fiction, fantasia, surrealismi ja muut kummajai-set loistavat poissaolollaan myydyimpien aikuistenkirjojen listoilla. Sadut ja mielikuvitus kuuluvat lapsille ja sellaisille surkimuksille, jotka eivät oikein kestä todellisuutta.

Kovin ihmeellisiin kertomuksiin on sitä paitsi vaikea eläytyä. Etenkin, jos on koko ikänsä opetellut rakastamaan todellisuutta ja hylkäämään epätodellisen.

»Viisauden alkuun» on helppo ja mukava jäädä. Realitee-tit ovat niin turvallisia. Jos niistä jatkaa johonkin muualle, on vaarana, että päätyy pian viisauden loppuun tai ainakin naurunalaiseksi.

On kuitenkin valittaen todettava, että tosiasioihin tarrau-tuminen, vaikka auttaakin ehkä alistumaan olosuhteisiin, ei niitä paranna. Tosiasioissa pitäytyminen ja niiden hy-väksyminen sellaisinaan on paikoilleen jähmettymistä, pe-lästyneen marsun tapa toimia. Se on esimerkiksi sitä, että kiitettävistä yhteiskunnallisista tiedoistaan huolimatta suo-malaisnuoret eivät erityisemmin halua osallistua yhteiskun-nalliseen vaikuttamiseen eivätkä pidä sitä tärkeänä.

Jotta olisimme jotakin muuta kuin marsuja, emme sai-si laiminlyödä aliarvostettua mielikuvitustamme, vaan sitä olisi päinvastoin vahvistettava ja harjoiteltava käyttämään. On opeteltava näkemään sitä, mikä ei ole näkyvää.

Melkoinen osa maailman pahuudesta on silkkaa mie-likuvituksettomuutta, »ba-naalia pahuutta», kuten natsioikeudenkäyntejä seurannut filosofi Hannah Arendt ilmiön nimesi. Rakastava perheen-isä Adolf Eichmann ei ollut hirviö. Hän pystyi kuitenkin organisoimaan juutalaisten joukkotuhon, koska ei yksin-kertaisesti osannut tai halunnut kuvitella, mitä keskitys-leireillä tapahtui. Vastaavasti monet kulutusratkaisumme tuottavat suurta kärsimystä sekä eläintiloilla että köyhem-missä maissa, koska emme käytä riittävästi mielikuvitus-tamme ymmärtääksemme tekojemme seurauksia. Samoin pahoinpitelijä voi tuottaa uhrilleen vammoja, koska ei osaa kuvitella, millaista on olla uhrin asemassa. Kuvitteluky-kymme onkin yksi kaiken eettisyyden tärkeimmistä perus-pilareista.

On opeteltava kuvittelemaan myös olemattomia: mah-dollisuuksia ja jopa mahdottomuuksia.

Koko tulevaisuutemme on nimittäin toistaiseksi pelkkää kuvitelmaa: mielikuvia ja vaihtoehtoja. Se, millaiseksi maa-ilmamme muotoutuu, riippuu pitkälti siitä, ketkä meis-tä päättävät toteuttaa kuvitelmiaan ja näkemiään mahdol-lisuuksia. Tulevaisuuden määrittävät ne, jotka suhtautuvat mielikuvitukseensa vakavasti. Sen sijaan ne, jotka pitäytyvät tosiasioissa, saavat ottaa vastaan mitä tarjotaan.

Tosiasiat ovat kovin usein jonkun muun kuvitelmia.Karl Marx ei juuri arvostanut idealistien haaveiluja, vaan

oli varsin puhdasoppinen materialisti. Hänen mukaansa ai-neelliset olot luovat yhteiskunnan perusteet ja materiaaliset tuotantosuhteet myös määräävät historian suunnan. Näyt-tää kuitenkin siltä, että ainakin historian suunnan mää-rää henki. Nykyinen kapitalismi pyörii lähes yksinomaan mielikuvien ja tulosodotusten voimalla. Länsimaiden ve-lat esimerkiksi ovat tyypillisesti kaksin- tai kolminkertai-sia bruttokansantuotteeseen verrattuna: me elämme tule-vaisuudesta, siitä mitä ei vielä ole.

Jos maailmaan voi jotenkin vaikuttaa – niin mielikuvilla. On uskallettava unelmoida!

mielipiDe tUleNaNtaJa

juKKa laajaRinnelasten­ ja nuorten­kirjailija

ei vain todellisuudesta

VASTINE

17LIBERO

Kosmos tarkoittaa järjestäytynyttä maail­mankaikkeutta. pythagoras oli ensimmäi­nen, joka kutsui taivasta kosmokseksi, sillä se oli täydellinen ja »koristeltu» äärettö­mällä kauneudella ja elävillä olennoilla.

libero syventää kosmoksen merkitystä kolmesta näkökulmasta.

maailmankaikkeus ei ole tyhjä: se on täynnä samoja elementtejä, joista elämä maapallolla syntyi, mutta toistaiseksi tie­dämme olevamme ainoita, ainutlaatuisia.Kosmologisia havaintoja tehdään kaiken ai­kaa ja maailmankaikkeuden alkuhetkien ver­ho väistyy edestämme pikkuhiljaa. tuoreim­masta tutkimustiedosta sekä ihmiskunnan kohtalosta juttelevat kosmologi Syksy Rä-sänen ja tähtitieteen opiskelija Paula Kyyrö

teeman pääjutussa sivuilla 19–23.Kosmoksen vastakohtana pidetään kaa­

osta, epäjärjestystä. Epäjärjestyksen oppi­na pidetty anarkismi ei suinkaan ole osa kaaosta vaan kosmosta. anarkismin tarjo­amaa maailmankuvaa ja yhteiskuntajärjes­tyksiä erittelee toimittajamme Toivo Hai-mi sivuilla 24–27.

pelaaminen on yksi keino avartaa maa­ilmankuvaa ja etsiä järjestäytyneelle nyky­yhteiskunnalle vaihtoehtoja. Varsinkin lau­tapelit ovat tällä hetkellä nosteessa. »on suhteellisen tuore ilmiö, että pelit ovat nyt uusien lautapelien kautta, varsinkin Suo­messa, alkaneet teemoillaan kommentoi­da ympäröivää maailmaa», sanoo lautape­lejä tutkinut Jussi Keskitalo sivuilla 28–31.

TEEMANA KOSMOS

teksti eliisa alatalokuvat antti kurko

OlEmmE KAIKKI – IHmISET, mERITäHdET jA PlAnEETAT – SAmASTA AlKuRäjäHdyKSESTä PölläHTänyTTä TäHTIPölyä. mAAIlmAnKAIKKEuS On ASKARRuTTAnuT IHmISTä AInA, muTTA nyT TIETO SIITä TARKEnTuu HuImAA VAuHTIA.

tähtien välissä

H e l S i n g i n K Ru u n u n H a a SS a sijait-sevassa Tieteiden talossa on alkamas-sa Luonnontieteiden seuran yleisötilai-suus. Harmaantuneita ukkeleita kapu-aa viidenteen kerrokseen. Koululuokan kokoinen tila on täynnä.

Alustajana on 36-vuotias hiukkasfysii-kan lehtori ja kosmologi Syksy Räsänen. Mustan takin liepeet heilahtelevat, kun täsmällinen ja nopea selostus tutustut-taa kuulijat maailmankaikkeutemme historiaan ja tunnetuimpiin teorioihin. Muistiinpanot poukkoilevat suttuisina ruutupaperilla kuin alkuräjähdyksen jälkeen aineesta irronnut valo.

RAKEnnETTA HAHmOTTAmASSASyksy Räsänen pitää fysiikan maail-mankuvaa yleissivistykseen kuuluva-

na asiana. »Koulun fysiikanopetuksen pitäisi

kertoa siitä, mitä fysiikasta tiedetään ja mitä se on kertonut meille maailmasta. Samaan tapaan kuin historiaa opete-taan. Nyt pääpaino on siinä, miten fy-siikkaa tehdään», Räsänen suomii.

Hän siirtyi vastikään lehtoriksi Hel-singin yliopistoon vietettyään seitse-män vuotta ulkomailla, muun muassa Euroopan hiukkasfysiikan tutkimus-keskuksessa Cernissä, jossa uusinta tie-toa aineen perusolemusta ja sitä koossa pitävistä voimista syntyy.

Ihmiskunta ymmärtää maailman-kaikkeudesta hyvin paljon. Esimerkiksi sen, että maailmankaikkeus on 14 mil-jardia vuotta vanha ja että se jatkuu sa-mankaltaisena kaikkiin suuntiin.

Ensimmäinen ajatus avaruudesta on se, että se on varsin tyhjä. Näin ei kui-tenkaan ole, ainetta löytyy yllin kyllin. Pimeää ainetta on noin 20 prosenttia, tavallista ainetta noin 5 prosenttia ja pi-meää energiaa (jos sitä ensinnäkään on olemassa!) noin 75 prosenttia.

Maailmankaikkeudessa on sata mil-jardia galaksia. Jokaisessa galaksissa on miljoonia ja miljoonia tähtiä. Mei-dän galaksissamme, sauvaspiraalin muotoisessa Linnunradassa on 500 mil-jardia tähteä. Meidän tähtemme, Au-rinko, sijaitsee Linnunradan laidalla. Lähin tähti on 4,22 valovuoden pääs-sä. Valovuosi on pituuden mittayksik-kö ja tarkoittaa valon vuodessa kulke-maa matkaa, eli noin 9000 miljardia kilometriä.

19 LIBERO

Etäisyydet ja mittasuhteet karkaa-vat arkijärjen ulottumattomiin.

»Ymmärrämme teorioiden ja kokei-den avulla aikaa yhdestä sekunnista alkuräjähdyksen jälkeen aina siihen, kun maailman on kymmenen miljar-dia vuotta vanha. Siitä nykypäivään eli kymmenestä miljardista vuodesta 13–14 miljardiin saakka ymmärrämme havaintoihimme perustuen. Maail-mankaikkeuden ensisekunnista taak-sepäin aina sen miljardisosan sadas-osaan saakka meillä on teoreettinen käsitys», kosmologi kertaa.

Aika alkuräjähdyksen lähellä on tuntematon – emme tiedä, onko edes mielekästä puhua ajasta ennen alku-räjähdystä.

Tiedämme kuitenkin suunnilleen maailmankaikkeuden koon ja sen, et-tä sen laajeneminen on kiihtymässä.

Kaikki on laskettavissa fysiikan kaa-vojen, maassa tehtävien kiihdytinko-keiden ja avaruuden havainnoinnin avulla. Kosmologia onkin oikeasti ar-keologinen tiede, sillä siinä voidaan tutkia vain muinaisuuden jäänteitä.

»Käsityksemme on edistynyt suures-ti parin vuosikymmenen aikana. Kos-mologiasta on tullut täsmällisempää ja kokeellisempaa», Räsänen kehuu. Ai-emmin kosmologia nimittäin oli pal-jon spekulatiivisempaa. Opimme esi-merkiksi vasta reilut 60 vuotta sitten, miksi aurinko ylipäätään paistaa.

Kosmologisia havaintoja tehdään kuitenkin koko ajan. Viimeisin val-tamedian jakama uutinen kertoo, et-tä vuonna 1979 havaittu supernova eli tähden loppuräjähdys olisi mahdol-lisesti muuttunut mustaksi aukoksi. Supernovan aiheuttamaa säteilyä on mitattu useilla satelliiteilla. Tämän-kin uutisen yhteydessä on kyse vain ar-viosta, ei varmasta tapahtumasta.

mAA On AInuTlAATuInEnTähtitieteen opiskelija Paula Kyyrö, 22, kantaa teleskooppinsa ulos kau-as valosaasteesta. Kuva tarkentuu ja eteen ilmestyy Jupiter. Planeetta on nyt poikkeuksellisen lähellä maan kiertorataa. Lähiavaruuden tarkastelu toimii tähtitieteiden opiskeluun liitty-vän teoreettisuuden vastapainona.

Kyyrö on kiinnostunut eksoplanee-toista – Maan kaltaisista planeetoista, joilla voisi mahdollisesti olla elämää.

Maailmankaikkeuden alkuaineet ovat kaikkialla samat: vetyä, hiiltä ja happea. Laboratorio-oloissa elämäl-le tärkeitä atomiyhdisteitä on saatu aikaan säteilyn avulla, mutta eläviä olentoja ei ole vielä luotu. Toisaalta tie-

detään, että äärimmäisen kylmässä, kuumassa ja hapettomassa ympäris-tössä voi myös elää alkeellisia eliöitä.

»Elämän kehittymiseen tarvitaan nestemäistä vettä, tähdestä saatavaa energiaa, happea sekä rakennusainei-ta, joista tärkein on hiili. Vesi pysyy nestemäisenä vain tietyllä etäisyydel-lä keskustähdestä. Tätä elämälle suo-tuisaa aluetta kutsutaan elonkehäksi. Maapallo sattuu sijaitsemaan juuri Au-ringon elonkehällä», Kyyrö selittää.

Maapallon erityispiirteisiin kuuluu kova pinta ja iso kuu, joka estää liian kovan huojumisen. Kaasumaisen pla-neetan elämä näyttäisi täysin erilai-selta. Lisäksi maapallon painovoima on tarpeeksi suuri, jotta kaasut eivät karkaa avaruuteen. Maata ympäröivä kaasukehä suojaa ulkopuolelta tulevil-ta meteoriiteilta ja auringon vaaralli-selta säteilyltä.

»Aurinko on sopiva tähti elämälle, sillä sen ydinreaktiot kestävät tarpeeksi kauan, jotta tähtemme voi säteillä meil-le energiaa vakaasti miljardien vuosien ajan. Elämä näet tarvitsee kauan kestä-vät vakaat olosuhteet voidakseen kehit-tyä rauhassa», Kyyrö jatkaa.

Viimeisin maapallon kaltainen löy-tö on Gliese 581 e, Maata suurempi ki-viplaneetta.

OnKO SIEllä KETään?Yhteydenottoja ulkoavaruuteen on meiltä päin jo tehty.

1970-luvulla sympaattisen vasem-mistolaisen tähtitieteilijän, Carl Saga-nin mieleen juolahti lähettää viestejä ulkoavaruuteen. Voyager 1 ja 2 -luotai-miin asennettiin kultaiset levyt, jot-ka sisälsivät kuvia, musiikkia ja ääniä maapallolta sekä sijaintimme Linnun-radalla. Kutsusta huolimatta vieraita ei ole näkynyt.

Enrico Ferm kysyi: »Jos maailman-kaikkeus kuhisee elämää, missä kaik-ki ovat?» Toisin sanoen jos avaruudes-sa on valtava määrä elämälle suotuisia planeettoja, eikö avaruuden pitäisi ku-hista elämää?

Syksy Räsänen on myös kiinnostunut eksoplaneetoista, mutta pitää tähtiin matkailemista kummallisena. Se vai-kuttaa olevan maailman rajat saavut-taneiden naiivia tutkimusmatkailua.

»Aivan kuin maailmankaikkeus olisi samanlainen leikkikenttä kuin maail-ma. Oleellista on, että nyt ollaan maa-pallolla, joten katsotaan, miten sai-simme asiat täällä mahdollisimman hyvin kuntoon».

Eikä matkailu kovin nopeaa olisi-kaan: pelkästään Glieselle matkusta-

minen kestäisi nykyisillä rakettimoot-toreilla useamman sukupolven ajan. Jo lähiplaneetoille matkustaminen oli-si vaarallista säteilyn vuoksi.

dEEP ImPACT mIElESSäInLiitukauden joukkosukupuutto tapah-tui 65,5 miljoonaa vuotta sitten, ja johtui lähes varmasti asteroidin tör-mäyksestä Jukatanin niemimaalle. As-teroidin läpimitan on arvioitu olleen yli kymmenen kilometriä. Kuluneena vuonna 41 tutkijaa vahvisti nykyisin vallalla olevan käsityksen, jonka mu-kaan tuho tapahtui äkillisesti.

Uhkaako vastaava taivaankappale ihmiskuntaa jonain päivänä?

Viimeisin maapalloon vaikuttanut asteroidin tai komeetan törmäys oli Si-periassa sattunut vetypommiin verrattu räjähdys, joka pyyhkäisi metsää sileäk-si 40 kilometrin säteellä. Jos taivaan-kappale olisi pudonnut Helsinkiin, ei eloon olisi jäänyt hengen henkeä. Pie-nempiä törmäyksiä tapahtuu arviolta kymmeniä vuodessa ja vuosikymme-nittäin suurempia asteroideja ohittaa maan kuun kiertorataa lähempää.

Asteroideilla ja komeetoilla on omat kiertoratansa, joiden perusteella tör-mäysriskiä voidaan arvioida (1). Erilai-set häiriöt voivat kuitenkin muuttaa ratoja. Tällä hetkellä varmoja törmä-yksiä ei ole havaintopiirissä.

Ehdimmekö tuhota itse itsemme?Brittiläinen kosmologi Martin Rees

on sanonut, että todennäköisyys sil-le, että sivilisaatiomme selviää tämän vuosituhannen loppuun, on 50/50. Stephen Hawkins taas on todennut, että ihmiskunnan selviäminen kah-desta seuraavasta vuosisadasta näyt-tää vaikealta. Ydinsodan lisäksi hän näkee ylikansoituksen ja luonnonva-rojen kuluttamisen merkittävimpinä uhkina. Selviämistä voisi edistää mui-den planeettojen kolonisaatio.

Syksy Räsänen hahmottaa ihmis-kunnan elinaikaa kolmelta kantilta. Kosmologin skaalalla mitattuna (mil-joonia vuosia) ennuste on nopea. Ih-miskunta tulee katoamaan vähintään miljardin vuoden kuluttua. Nuori au-rinkomme kasvaa ja haihduttaa kai-ken veden maapallolta.

Lyhyellä aikavälillä (pari sataa vuot-ta) Räsäsen ennuste mukailee Haw-kinsia: ydintuho tai ilmastonmuutos ottaa meidät hengiltä.

»Niin kauan kuin ydinaseita on ole-massa ja niiden käyttöön ollaan val-miita hyvin lyhyellä varoitusajalla, ne ovat koko inhimillisen sivilisaation yl-lä oleva uhka. Ilmastonmuutos voi,

20 LIBERO

ylioPPilaslehti 10/2010: »Cernissä mulla oli kau­lapanta kaulassa. Van­hempi kollega tuli ky­symään, onko sillä jokin merkitys. Sanoin, että se on vain muotia», Räsä­nen kertoo.

21 LIBERO

oPiskelija Paula kyyrö hahmottaa itsensä osana jotain suurempaa.

22 LIBERO

MaaPallon jäTeongelMa ei rajoitu pelkästään maanpääl-lisiin kaatopaikkoihin, kelluviin jätelauttoihin tai ydinjäte-hautoihin vaan roska valtaa myös maata kiertävän radan.

Maata kiertää arviolta lähes tuhat satelliittia, joista osa ei ole enää toimintakunnossa. Hajoilevista satelliiteista tulee osa tutkimusta haittaavaa avaruusromua. Romu aiheuttaa törmäysriskin uusille laitteille. Uusista törmäyksistä syntyy taas uusia romuja.

»Avaruusromu koostuu Maan kiertoradalle jääneistä ih-misen valmistamista kappaleista, kuten rakettien osista, rikkinäisistä satelliiteista sekä törmäyksissä ja räjähdyksis-sä syntyneistä osista», opiskelija Paula Kyyrö selittää.

Pieneltä avaruusromulta voi suojautua samalla tavalla kuin mikrometeoriiteiltäkin, mutta suurempia osia voidaan väistellä vain, jos niiden lentorata on selvitetty. Ongelma-na Kyyrön mukaan on, ettei läheskään kaikkien ratoja vie-

lä tunneta. »Nyt käydään keskustelua siitä, saavutetaanko pian pis-

te, jossa romun määrä kääntyy jatkuvaan kasvuun aina uu-sien törmäysten takia. Riski on todellinen ja se on otetta-va huomioon avaruusmissioita suunnitellessa. Romua on osunut jo miehitettyihin avaruussukkuloihin ja tippunut maahan. Myös miehittämättömiä satelliitteja on törmän-nyt toisiinsa», Kyyrö varoittaa.

Elämää maan päällä heikentäisivät myös mahdolliset tu-ristilennot ilmakehässä. Tänä vuonna on väläytelty, että avaruusturistilentojen määrä nostettaisiin tuhanteen len-toon vuodessa vuoteen 2020 mennessä.

Se olisi tutkijoiden mukaan kova isku ilmakehälle, sillä niin korkealle jäävät nokihiukkaset eivät pysty poistumaan, vaan jäävät keräämään auringon energiaa ja lämmittävät stratosfääriä.

avaruustoiminta on ympäristöongelma

kuten nytkin, aiheuttaa tuhoa ja inhi-millistä kärsimystä. On tietysti mah-dollista, että se tulee muuttumaan niin pahaksi, että sillä on merkitystä koko sivilisaation kannalta, mutta se on epätodennäköisempää.»

Entä kolmas ennuste?»Keskipitkällä aikavälillä ennuste

on hyvä, mikäli pystymme saamaan il-mastonmuutoksen hillitylle tasolle ja pääsemään eroon ydinaseista.»

mITäTTömyydESTä VAPAuTumISEEnKosmologit katsovat maailmaa näkö-kulmasta, jossa koko elämä asettuu uuteen valoon. Useimmat heistä ovat myös kovia uskontokriitikoita ja ateis-teja. Esimerkiksi Suomessa kosmolo-gian kansantajuistajat Kari Enqvist ja Esko Valtaoja ovat molemmat ateis-teja. Ennen Jumalan mahdollisuutta pohtinut Hawkinskin käänsi profes-sorintakkiaan ja ilmoitti, ettei maail-mankaikkeudessa ole sijaa Jumalalle.

Paljon siteerattu fyysikko Steven Weinberg, ateisti hänkin, sanoi: »Yri-tys ymmärtää maailmankaikkeutta on yksi niistä harvoista asioista, joka nos-taa ihmisen elämän hieman farssin ylä-puolelle ja antaa sille tragedian arvoa.»

Syksy Räsäsen oma kokemus maa-ilmankaikkeuden ymmärtämisestä ja ihmisen saaman tiedon määrästä joh-taa suurenmoiseen kokemukseen.

»Toisaalta siitä tulee sellainen mität-tömyyden kokemus. Asioilla, joita pi-dämme tärkeinä, ei ole mitään kosmis-ta merkitystä tai perustavanlaatuista syytä olla olemassa. Maailmankaikke-us on meitä kohtaan välinpitämätön, tai pahempaa, se on luonteeltaan sel-

lainen, ettei se edes voi olla välinpitä-mätön», Räsänen pohtii.

Hänen mielestään elämän merkitys on se, minkä itse sille annamme tässä yhteiskunnassa. »Se on tavallaan va-pauttava ajatus.»

Pienuuden ja mitättömyyden tun-teet eivät ole yllättäneet Paula Kyyröä, vaikka hän käsitteleekin päivittäin tähtitieteellisiä etäisyyksiä.

»Minulle on käynyt ihan toisin. On mahtavaa hahmottaa itsensä osana jo-tain suurempaa», hän sanoo ja jatkaa tähtitaivaan tiirailua.

mIKROAAllOn HARjAllASyksy Räsästä kiinnostaa erityisesti maailmankaikkeuden rakenteen vai-kutus sen laajenemiseen. Kiehtovat ky-symykset koskevat alkuhetkeä ja myö-häistä kiihtyvän laajenemisen aikaa, joita ei vielä tunneta. Hän näyttää se-minaariyleisölle videon, jossa mat-kaamme kohti nykyisen maailman ra-kenteita. Sieltä erottuu toisiinsa kiin-nittyneitä rihmoja ja seinämiä, kuin aivojen hermosyitä (2). Apuna tämän sekä alkuhetken hahmottamisessa on kuva muinaisesta maailmankaikkeu-desta, kosminen mikroaaltotausta (3), jossa näkyy vanhin valo, minkä voim-me havaita. Sitä on mitattu vuodesta 1965 asti ja Planck-satelliitti suorittaa parhaillaan tähän asti tarkinta mitta-usta mikroaaltotaustasta. Tuloksia on saatavilla noin kahden vuoden kulut-tua, kun kosminen mikroaaltotausta erotetaan myöhemmin syntyneestä sä-teilystä. Häiriö syntyy omasta galaksis-tamme tulevasta mikroaaltosäteilystä.

»Muutokset maailmankaikkeuden

rakenteessa tapahtuvat niin suurella skaalalla, ettei ihmislajin olemassa-olon puitteissa voida havaita, miten maailmankaikkeus jatkaa kehittymis-tä», hän toteaa.

Ongelmana on nykyinen malli. Ei tiedetä, kuvaako se nykyistä laajene-mista oikein.

Nykymallissa hahmotetaan aineesta rikkaita ja köyhiä alueita. Laajenemi-sen edetessä köyhät alueet tyhjenevät materian tiheyden pienentyessä ja rik-kaat rikastuvat. Kauan käytössä ollut-ta Einsteinin suhteellisuusteoriaa pi-täisi Räsäsen mukaan yksinkertaistaa, mikäli halutaan tutkia maailmankaik-keuden rakenteiden muodostumista. Pitäisi siis keksiä jokin lähestymis-tapa, joka on riittävän yksinkertai-nen mutta tarpeeksi monimutkainen. Räsäsen kollega Enqvist taas toteaa kirjassaan Kosmoksen hahmo, että kos-moksen kartoitus on oikeastaan vasta aloitettu:

»Kosmologit ovat onnistuneet pur-jehtimaan tiedon meren ylitse ja vah-vistaneet kangastukseksi luullun kim-mellyksen uudeksi mantereeksi, mutta me epäröimme vielä, johtuuko sen ho-risontissa erottuva väreily ainoastaan pilvistä vai alkaako siellä valtaisa vuo-rijono. Varmuuden saamiseksi meidän on pakko puskea Einsteinin teorioiden taakse, sillä on ilmeistä, että niiden pätevyysalue loppuu ennen pitkää.»

Haastattelu päättyy ja kaksimetrinen Räsänen harppoo kohti kotia pakastu-vassa illassa. Oma nenä osoittaa tahto-mattaan taivaalle. Valosaasteen läpi ei näy mitään. Pitäisikö ottaa seuraava ju-na maalle tähtitaivasta katsomaan?

1 törmäysriskiä mitataan torinon astei­kolla, jossa 1 on epäto­dennäköisin törmäys ja 10 varma. siperiaan iske­nyt komeetta oli 8.

2 Video maailman-kaikkeuden rakenteesta Youtube, hakusana millenium simulation

3 kosminen mikro-aaltotausta hakusanalla the microwave sky

tutustu:

Cosmos (1980), tv-sarjaCarl Sagan, Ann Druyan & steven soter

Kari enqvist: Kosmoksen hahmo (2003), Juva

23 LIBERO

anarkisTisen ajaTTelun mukaan ihmisen on parasTa

elää ja Toimia ilman hier-arkkisTa hallinTovalTaa ja

hallinnan koneisToja. käsiT-Teenä anarkismi on peräisin

kreikankielisisTä sanoisTa an-arkhos, »ilman esivalTaa».

sen mukaan valTio on ihmisTä riisTävä ja sorTava järjesT-

elmä, jonka purkaminen on välTTämäTön askel kohTi

parempaa yhTeiskunTaa.

teksti toivo haimi kuvitus kp alare

FiloSoFiSena SuunTauKSena anar-kismi käsittää ajattelumalleja aina elä-mänasenteesta sukupuolifilosofiaan. Sen koulukunnat ulottuvat äärimmäi-sestä individualismista jyrkkään kol-lektivismiin. Tässä artikkelissa käsitel-lään anarkismia yhteiskuntafilosofiana ja esitellään erilaisia historiallisia mal-leja anarkistisista yhteisöistä ja yhteis-kunnista.

»AnARKIA – jäRjESTyKSEn äITI» Itseään hallinnoivia yhteisöjä tunnet-tiin jo esiantiikissa. Ne saivat kuiten-kin alkunsa spontaanisti ilman yhte-näistä ideologiaa. Ajatus anarkistises-

ta yhteiskunnasta syntyi 1800-luvun puolivälissä, samoihin aikoihin klas-sisen sosialismin ja kommunismin kanssa. Anarkismin kannattajat hyl-käsivät marxilaisten ajatuksen sosia-listisesta valtiosta ottaen päämääräk-seen valtion täydellisen purkamisen.

Erilaisia anarkistisen yhteiskunnan malleja on monia, mutta niiden pää-ajatus on pitkälti sama: autonomisis-ta yhteisöistä koostuva valtioton yh-teiskunta, jossa tuotantovälineet on kollektivisoitu työntekijöiden omis-tukseen ja jossa päätöksenteko toteu-tuu yhteisöjen kansanvaltuustojen ja työläisneuvostojen kautta. Yhteis-

24 LIBERO

omistuksessa toteutetaan suoraa toi-mintaa, päätöksentekomallissa puo-lestaan suoraa demokratiaa.

Anarkismissa tärkeitä vaikuttamis-keinoja ovat ammattiliitot, työläis-neuvostot sekä osuuskunnat. Anar-kistiseen kommuuniin voi tutustua hauskasti mutta todenmukaisesti Monty Pythonin hullu maailma -elokuvas-sa, jossa talonpoika selittää kuningas Arthurille yhteiskunnallisia näkemyk-siään.

VEnäjän VAllAnKumOuKSEn VOITTAjAT jA uHRIT

Venäjän vallankumouksessa vuonna 1917 ja sitä seuranneessa sisällissodas-sa anarkistiset ryhmittymät asettui-vat tukemaan bolshevikkeja taistelussa valkoisia vastaan. Tunnetuimpia esi-merkkejä ovat Kronstadtin laivastotu-kikohdan matruusit sekä Nestor Mah-non johtama Ukrainan Vallankumouk-sellinen Kapinallisarmeija, joka perusti Ukrainaan anarkistisen vapaan alueen. Anarkistit kääntyivät pian punaisia vastaan vastustaen vallan keskittämis-tä kommunistiselle puolueelle.

Bolshevikit murskasivat anarkis-tit ja muun vasemmisto-opposition. Kronstadtin kapina vuonna 1921 päättyi verilöylyyn, jossa noin 1500 anarkistia teloitettiin. Myös Ukrainassa anarkistit kärsivät tappion. Anarkistisen liikkeen johtohenkilöt liittyivät kommunistei-hin tai heidät teloitettiin, vangittiin tai karkotettiin Venäjältä.

KATAlOnIA, KATAlOnIA1800- ja 1900-luvun taitteessa teollis-tuneissa maissa syntyi anarkosyndi-kalistinen liike, joka ajoi anarkistis-

ta yhteiskuntamuutosta työväenliik-keen kautta. Espanjassa perustettiin vuonna 1910 ammattiliitto Confedera-ción Nacional del Trabajo, (CNT) jossa vaikutti vahva joukko anarkosyndika-listeja.

Kun Espanjan sisällissota syttyi vuonna 1936, CNT ja Kansallinen anar-kistiliitto FAI perustivat hallinnoimil-leen alueille Kataloniaan ja Aragoni-aan valtiottomia yhteiskuntia, jotka perustuivat työläisten hallitsemiin kommuuneihin. Päätöksenteosta vas-tasivat työläisneuvostot ilman min-käänlaista byrokratiaa. Kaikki tuotan-tovälineet aina tehtaista ja suurtiloista hotelleihin, kauppoihin ja partureihin kollektivisoitiin osuuskunniksi. CNT-FAI perusti myös demokraattisesti joh-dettuja puolisotilaallisia miliisijouk-koja, jotka taistelivat fasisteja vastaan tasavaltalaisten riveissä.

Anarkistit joutuivat sodan edetes-sä vaikeuksiin muiden tasavaltalais-ten ryhmien kanssa. Heitä vastusti-vat erityisesti Neuvostoliiton tukemat kommunistit, jotka hyökkäsivät CNT-FAI:ta vastaan Kataloniassa touko-

keskusteluun anarkismin tulevaisuudesta on vaikuttanut avoimen lähdekoodin kehitys.

25 LIBERO

kuussa 1937. Taistelu johti anarkistien tappioon ja FAI:n toiminnan kieltämi-seen. Tämä heikensi tasavaltalaisia voimia ja osaltaan vaikutti kansallis-mielisten voittoon sisällissodassa.

nEuVOSTOjEn VAlTAA unKARIn KAnSAnnOuSuSSA

Unkarin kansannousu syksyllä 1956 on hyvä esimerkki anarkismista käytän-nössä. Unkarilaiset työläiset sanoutui-vat irti Neuvostoliiton autoritäärisestä

vallasta ja perustivat omia neuvosto-jaan, joita johdettiin suoralla demo-kratialla. Neuvostot ottivat haltuunsa suuria osia maan taloudesta, hallin-nosta ja armeijasta.

Kun neuvostojoukot aloittivat lo-kakuussa sotatoimet uutta hallin-toa vastaan, työläisten armeijat tor-juivat ensimmäiset hyökkäykset. Vallankumoukselliset kuitenkin kär-sivät murskaavan tappion Neuvostolii-ton ylivoiman edessä, ja kansannou-

su tukahdutettiin joulukuuhun 1956 mennessä.

nyT jA TulEVAISuudESSAUusimmat näytöt anarkistisesta järjes-tyksestä on poimittu Amerikan man-tereilta. Vuonna 1994 Chiapasin osa-valtiossa kaakkois-Meksikossa intiaa-niväestö nousi kapinaan hallituksen uusliberalistista talouspolitiikkaa vas-taan.

Zapatistien kansallisen vapautus-

arthur: Päivää, hyvä rouva. Olen Arthur, brittien kuningas. Kenen linna tuo on?

talonpoika: Keiden kuningas?arthur: Brittien.talonpoika: Keitä ovat britit?arthur: me kaikki. minä olen kuninkaanne.talonpoika: en tiennytkään. olemme autonominen kollektiivi.dennis: erehdyt. elämme diktatuurissa. ltseään

ylläpitävässä autokratiassa, jossa työväenluokka...talonpoika: taas luokkateoriaa.

dennis: siitä kaikessa on kyse. Kunpa ihmiset...arthur: Kuulkaa, minulla on kiire. Kuka asuu linnassa?talonpoika: ei kukaan.arthur: Kuka on herranne?talonpoika: ei kukaan.arthur: mitä?dennis: olemme anarkosyndikalistinen kommuuni. olemme

kukin vuorollamme toimeenpanija viikon ajan.arthur: Niin. dennis: mutta kaikki päätökset ratifioidaan kokouksessa

mOnTy PyTHOnIn Hullu mAAIlmA 1974 (PAROdIA GRAAlIn mAljAn ETSInnäSTä)

26 LIBERO

kahden viikon välein.arthur: Ymmärrän.dennis: Yksinkertaisella enemmistöllä.arthur: Hiljaa!dennis: Kahden kolmasosan enemmistöllä jos...arthur: Käsken sinua vaikenemaan.talonpoika: Kuka hän luulee olevansa?arthur: olen kuninkaasi.talonpoika: en äänestänyt sinua.arthur: ei kuninkaita äänestetä.

talonpoika: miten sitten olet kuningas?arthur: Järven haltiatar, käsi hohtavaan silkkikankaaseen

käärittynä kohotti excaliburin veden syleilystä ja osoitti jumalallisen ohjauksen avulla että minä, Arthur, kannan Excaliburia. Siksi olen kuninkaasi.

dennis: lammikosta miekkoja jakeleva outo nainen ei ole mikään perusta hallintoratkaisulle. Korkeinta toimeenpanovaltaa käytetään kansan antamalla mandaatilla. ei koomisella vesiseremonialla.

arthur: Vaikene!

armeijan (EZLN) johdolla perustet-tiin autonomisia kuntayhteisöjä. Nii-den rakenteessa näkyvät marxilaiset ja anarkistiset periaatteet sekä intiaani-en perinteinen yhteisöllisyys. Zapatis-tien päätöksenteossa lakeja eivät säädä johtajat tai ammattipoliitikot vaan ky-läyhteisöistä valitut edustajat.

Argentiinan talous romahti loppu-vuonna 2001. Kriisi johti monien tuo-tantolaitosten lakkauttamiseen ja henkilöstön joukkoirtisanomisiin.

Tyytymättömät työläiset ottivat teh-taat haltuunsa ja johtivat niitä itse. Tuotanto jatkui voitollisena.

Tapahtumien tarina on kerrottu Avi Lewisin ja Naomi Kleinin elokuvas-sa Tehtaat ovat meidän. Argentiinan ta-louden elvyttyä suurin osa työläisten johtamista tehtaista palautettiin yksi-tyisomistukseen, osa jäi yhteiseen ko-mentoon.

Parhaillaan anarkismin periaatteet ovat päivittäismedian peruspuheenai-

heita. Keskusteluun anarkismin tule-vaisuudesta on nimittäin vaikuttanut avoimen lähdekoodin ohjelmistojen ja vapaan tiedonlevityksen kehitys. Ver-taistuotanto, jossa tuotanto perustuu tarpeeseen kysynnän sijasta ja jos-sa osallistuminen on vapaaehtoista, kuuluu anarkismin perusajatuksiin. Samaan perustuvat Wikipedia ja Li-nux.

27 LIBERO

elämäpelissälauTapeliT eiväT ole kadonneeT minnekään. TieTokone- ja konsolipelien massiivisTen markkinoiden varjossa lauTapelikulTTuuri on heräämässä suomessakin uuTeen kukoisTukseen.

teksti ja kuvat toni hämäläinen

»lauTaPeliRinTaMalla käy nyt mah-tava kuhina», Jussi Autio sanoo.

Hänen luotsaamansa Tuonela Pro-ductions sai pari vuotta sitten julki-suutta parinmuodostuspelillään The Club, joka sijoittuu yökerhon tanssilat-tialle. Eikä ihme, montaa kotimaista lautapeliä ei kansainvälisille markki-noille ole yltänyt.

»Tämän jälkeen Suomeen on ilmes-tynyt useita intohimoisten harrasta-jien pyörittämiä pieniä nyrkkipajoja. Kaupoista löytyy muutakin kuin vain käännöspelejä.»

Siinä missä videopeliala koki viime vuonna pienen notkahduksen, lau-tapelimarkkinat ovat kasvaneet koko 2000-luvun. Mitä on tapahtunut?

»Pelisuunnittelijat ovat oppineet te-kemään pelejä, jotka eivät ole pelkkää nopanheittoa vaan viihdyttäviä sekä kohtuullisen helppoja oppia.»

Tuonelalta viime vuonna ilmesty-neen The Modern Societyn pelikortit ovat kuin uutisvälähdyksiä: Irakin sota, vankien kidutusskandaali, ydinvoima, talouskriisi. Mutta myös luomuruoka, rauhanliike ja homojen oikeudet.

»Pelin ensimmäiset ideat syntyivät opiskellessani historiaa yliopistossa», Autio selvittää.

»Eräällä kiinan kielen tunnilla opet-taja kertoi maan tapakulttuurista ja arvoista. Aloin miettiä, kuinka erilai-nen kulttuuri se oikein onkaan, ja jäin jumiin siihen ajatukseen. Miten niin erilainen? Miten kulttuuria voisi mää-ritellä?»

Näin syntyi pelin runko, jossa on tarkoitus vaikuttaa yhteiskuntaan eri-laisten pehmeiden ja kovien arvojen avulla.

»Tärkeä oivallus oli muuttaa pelin pisteet vaikutusvallaksi, jonka avulla ajetaan läpi lakeja.»

Pelin voittaa se, joka saa ajettua eni-ten lakeja läpi ja tehtyä yhteiskunnas-ta omien arvojensa mukaisen.

The Modern Society on hyvä esimerk-ki Saksasta muualle maailmaan le-vinneestä uudesta lautapelikulttuu-rista. Näille moderneille lautapeleille on ominaista pelaajien ajattelukykyä ja taitoa korostava rajoitettu tuuri-ele-mentti sekä omaperäinen tai rohkea-kin aiheenvalinta. Tämän lisäksi niin

jussi autio, oululainen 27-vuotias pelisuunnittelija, esittelee Modern Society -peliä.

28 LIBERO

29 LIBERO

kutsutut vakavasti otettavat lautapelit ovat jättäneet paksut ja vaikeaselkoiset sääntökirjat ja ottaneet askeleen koh-ti suurempaa yleisöä. Tärkeä osuus uu-den lautapelikulttuurin viriämisessä Suomessa on pelillä nimeltä Carcasson-ne, joka oli vuonna 2004 ensimmäisiä suomeksi julkaistuja saksalaistyyppi-siä pelejä. Nostetta antoi Vuoden pe-li -palkinto, joka yleensä myönnetään perinteisemmille peleille.

»Nerokkaan yksinkertainen sunnit-telu on Carcassonnen suosion salaisuus», sanoo lautapelikulttuuria tutkinut Jus-si Keskitalo.

»Se sijoittuu haastavuudeltaan van-hempien koko perheen lautapelien ja uudentyyppisten lautapelien väli-maastoon.»

Pelissä pelaajat rakentavat pelilaat-ta kerrallaan kaupunkia ja sen ympä-ristöä.

»Laatoista ihmiset huomaavat yleen-sä intuitiivisesti, miten ne voi asettaa pöydälle oikein, esimerkiksi tiet eivät voi yllättäen katketa keskelle peltoa.»

Keskitalon mukaan Carcassonne on käänteentekevä peli uuden lautape-likulttuurin syntymisessä. Sen avul-la on helppo tutustuttaa ihmisiä lau-tapeleihin, joissa ei välttämättä ole perinteisiä noppa- ja nappulanliiku-tuselementtejä tai edes valmista peli-lautaa.

POlITIIKKAA, HuumEITA jA FIlOSOFIAALautapelit ovat myös ryhtyneet otta-maan kantaa yhteiskunnallisiin asioi-hin. Suomalaistenkin lautapelien kä-sittelemien aiheiden kirjo ulottuu tä-tä nykyä Politixin poliittisesta satiirista Bilekuosin mustan huumorin kyllästä-mään vastakulttuuriin. Jälkimmäises-sä pelaajien tavoitteena on saavuttaa paras bilefiilis »kiskomalla naamaansa hirvittävä määrä erilaisia mömmöjä», kuten peli opastaa.

»Idea peliin syntyi Tampereen ra-ve-scenestä ja päihdekulttuurin tutki-misesta», henkilö pelin takana, Mika Isomaa, sanoo.

»Pelin on tarkoitus kansantajuistaa päihteitä ja vähän ravistella ihmisiä hereille. Se antaa mahdollisuuden he-rättää keskustelua aiheesta vanhem-pien ja lasten välillä ja tarjoaa edes jonkinlaisen kuvan ilmiöstä. Lisäksi kyllästyin katselemaan teinejä vetä-mässä lakkaa ja viinaa sekaisin bileis-sä. Halusin ironisoida sitä tavallani.»

Pelin vastaanotto on poikkeuksel-lisen aiheen ansiosta ollut ristiriitai-nen: Ylöjärven uutiset ei suostunut teke-mään pelistä juttua, sillä katsoi sen

olevan huumemyönteinen, kun taas YAD (Youth Against Drugs) otti sen päihdevalistuksensa avuksi.

»On suhteellisen tuore ilmiö, että pelit ovat nyt uusien lautapelien kaut-ta, varsinkin Suomessa, alkaneet tee-moillaan kommentoida ympäröivää maailmaa», sanoo Keskitalo. »Tässä on nähtävissä mielenkiintoinen heijas-tusvaikutus, jossa ennen kulttuurissa vertauskuvina käytetyt pelit ovat peli-mekaniikan lisäksi alkaneet olla sellai-sia konkreettisemminkin.»

Keskitalon mukaan pelaamisen ide-aa on läpi historian käytetty apuna maailmaa ja ihmissuhteita selitettä-essä: »Antiikin roomalainen filoso-fi Boëthius kuvasi historiaa pyöränä, joka vuoroin heittää ihmisen alas ja vuoroin nostaa ylös. Tämän voi näh-dä analogiana eli vertauksena peliin, jossa vuoroin voitetaan ja vuoroin hä-vitään. Myös esimerkiksi keisari Au-gustuksen kerrotaan pitäneen paljon peleistä ja hyvin pelaamalla hän val-taan pääsikin. Henry Kissingerin lem-

pipelin taas kerrotaan olleen Diplomacy, jossa järjestetään ensimmäisen maail-mansodan Eurooppaa uudelleen diplo-matian ja sodan avulla.»

TäRKEInTä On PElImEKAnIIKKAVaikka lautapelit ovat jääneet konsoli- ja tietokonepelien varjoon esimerkiksi näkyvyyden ja markkinoinnin kannal-ta, Keskitalo ei kuitenkaan näe suur-ta vastakkainasettelua näiden kahden pelimuodon välillä.

Pelaamista harrastavat ajautuvat yleensä molempien pariin, joskin lau-tapeleihin liittyy vieläkin tiettyjä en-nakkoluuloja. Usein ne käsitetään suppeasti joko lapsuuden yksinkertai-seksi nopanheittelyksi tai baarien tri-viapeleiksi.

»Immersion eli pelimaailmassa si-sällä olon kokemus on luonnollisesti tietokonepeleissä suurempi ja ovathan ne näyttävämpiä ja laajempia», Keski-talo sanoo.

»Osaltaan syynä tietokonepelien suosioon voi olla myös suomalaisten

»kaikki lautaPelit eivät siis suinkaan edusta kilPailuhenkisyyttä ja toisia vastaan kamPPailua.»

ylhäällä: Phanton leaguessa pelaaja on kauppa­avaruusaluksen kapteeni. pelissä kehity­tään kaupankäynnin, me­rirosvouksen, uusien jär­jestelmien tutkimisen ja muiden liigojen tuho­amisen avulla.

oikealla: vasemmisto­nuorten opi perusasiat ­kurssilla pelattiin politixia.

30 LIBERO

viehtymys tekniikkaan. Lautapelit puisine, pahvisine tai muovisine kom-ponentteineen koetaan auttamatta vanhanaikaisiksi tässä vertailussa.»

Perusolemukseltaan lautapelit ovat-kin pysyneet samoina. Erikoisimman-kin aiheen takaa löytyy säännöillä suljettu kokonaisuus, pelimekaniik-ka, jonka idea on kaikille tuttu: saa-da eniten pisteitä ja päästä ensim-mäisenä maaliin. Keskitalo kuitenkin huomauttaa, että on olemassa myös co-operative-tyyppisiä pelejä, joissa pe-laajat pelaavat tiiminä saavuttaakseen jonkin yhteisen tavoitteen. Esimerkki-nä hän mainitsee pelin Luna Llena, jossa pelaajat ovat klassisen kauhuelokuvan juonta mukaillen metsään eksyneitä teinejä, joiden tehtävänä on selviytyä elävänä ihmissusien kynsistä.

»Kaikki lautapelit eivät siis suin-kaan edusta kilpailuhenkisyyttä ja toisia vastaan kamppailua. Jos miet-tii maailmankatsomuksellisesti, niin pelien mekaniikoista sinänsä on mie-lestäni turha vetää analogioita »ajan henkeen». Ihmiset ovat aina olleet kil-pailuhenkisiä ja mihin tahansa pelei-hin, kuten jalkapalloon, liittyy häviön ja voiton tunteiden janoa.»

KäyTTöVOImAnA SOSIAAlISuuSSaksan Essenissä järjestettävillä Spiel-messuilla käydään vuosittain Carcasson-nen MM-kisat. Suomen tämänvuotinen edustaja, Ville Qvist, on jo pääsyt yli lokakuisesta pettymyksestään. Kovien pelien jälkeen tuloksena oli kuudes si-ja. Vaikka otteet ovatkin parantuneet vuodesta 2008, jolloin sijoitus oli kym-menes, vakava pelaaminen saa kuiten-kin jäädä joksikin aikaa.

»Mulle tärkeintä lautapelaamises-sa on sosiaalinen aspekti. Vakavasti lautapelejä pelaamalla jää tuo sosiaa-lisuus vähän vähemmälle ja pelaami-sesta tulee suorittamista.»

Messuista jäi mieleen esimerkiksi uusi versio klassikkopeli Juntasta.

»Alkuperäinen Junta on mitä mai-nioin parodia banaanivaltion johtami-sesta. Siinä jaetaan ministerin salkku-ja pelaajille, vallankumouksia tulee liukuhihnalta ja salamurhia tapahtuu koko ajan. Pelin voittaakin sopivasti se, joka saa eniten rahaa sveitsiläiselle pankkitilille.»

Kaikki haastateltavat mainitsevat sosiaalisuuden ja pelaajien välisen kanssakäymisen yhdeksi syyksi lauta-pelien vetovoimaan. Isomaa listaa lau-tapelien ansioksi sen, että ne opettavat neuvottelemaan, tekemään sijoituk-sia, hahmottamaan visuaalisesti sekä

laskemaan päässä. Keskitalon mieles-tä lautapelien suosiota selittää myös se, että niitä voi pelata »ilman käyt-töliittymää mökillä, illanistujaisissa, baareissa tai vaikka puistossa».

»Suomalaisten pelisuunnittelijoiden esiinmarssi on ollut suorastaan häkel-lyttävä viimeisen parin vuoden ajan», Jussi Qvist sanoo. »Suuret läpimurrot ovat vielä tekemättä, mutta pidän vain ajan kysymyksenä sitä, milloin seu-raava suuri hitti tulee Suomesta ulos. Edellinen oli Alias vuodelta 1995, joten onhan tätä jo odotettukin!»

Onneksi nyrkkipajoissa käy kuhi-

na. Jussi Aution toiveissa on saada val-miiksi jo muutaman vuoden kehitteil-lä ollut peli nimeltä Anomalies of Love.

»Se on abstrakti lautapeli, jossa pe-laajat rakentavat omaa parisuhdet-taan vahvistamalla sen eri osa-alu-eita. Pelissä kisaillaan siitä, kenellä on onnellisin parisuhde. Sitä on ollut hauska testata, ja välillä pelin ääressä on alkanut itsekin oikein pohtimaan, millaista parisuhdetta minä haluan rakentaa. Tiedän, että olen tekemässä maailmasta hieman parempaa paik-kaa, jos saan ihmiset miettimään täl-laisia asioita.»

e l i n Vo i M a i S eSS a kulttuuripiirissä ihmiset eivät tyydy olemaan vain pas-siivisen yleisön roolissa vaan osallistu-vat itse aktiivisesti sen luomiseen.

Youtube on pullollaan bändien ja elokuvien innoittamia parodia- ja tri-buuttivideoita, joita myös fanfictio-niksi kutsutaan. Fanfictionia löytyy myös kirjallisuuden saralta. Toisena esimerkkinä tämänkaltaisesta yleisön aktiivisuudesta Jussi Keskitalo mai-nitsee suosittuihin tietokonepeleihin tehdyt modit eli harrastajien kehittä-mät lisäosat tai -kentät, jotka saattavat jopa parantaa varsinaista peliä ja kor-jata siinä ilmenneitä virheitä.

»Lautapelipuolella kyse on pitkäl-ti samasta. Usein vakiintuneiden pe-

laajien kesken peleihin sovitaan »hou-se ruleja» eli omia sääntöjä, joilla peli kulkee jouhevammin. Jos peli on oi-kein hyvä ja suosittu, pelaajat saatta-vat itse tehdä peliin lisää elementtejä pidentääkseen niiden peli-ikää ja jän-nittävyyttä. Konkreettisena esimerk-kinä voisin mainita lapsena Afrikan tähteen suunnittelemani uudet laatat, jotka toivat peliin lisää tapahtumia ja mielekkyyttä timanttien, rosvon ja he-vosenkengän lisäksi.»

Tällainen harrastajien toiminta voi johtaa kokonaan uuden peli-idean syntymiseen. Keskitalo näkee suoma-laisen peliteollisuuden ja -kulttuurin syntyneen juuri tätä kautta.

kulttuurin remiksausta

eliisa alatalo

31 LIBERO

iSaac aSiMoV kirjoitti novellissaan Runaround (1942) robotiikan kultaisis-ta säännöistä: robotit eivät saa vahin-goittaa ihmisiä ja niiden pitää totel-la annettuja käskyjä. Jotain on selväs-ti mennyt suunnittelussa pieleen, kun Battlestar Galactican (2003–2009) ensim-mäisessä jaksossa cyloneiksi kutsut robotit tuhoavat 12 planeetalle levittäy-tyneen ihmiskunnan jättäen jäljelle 50 298 hengen populaation kamppaile-maan valta-asemista ja ihmiskunnan yhteisistä päämääristä vanhentunees-sa taistelualuksessa.

Vihamielisten, inhimillisyyden jäl-jittelyyn kykenevien kyborgien aihe-piiri on toistunut usein populaari-kulttuurissa kuten Matrix-trilogiassa ja Blade runnerissa. Battlestar Galacticassa erona muihin on aiheen käsittelyn sy-vyys: sarjassa pureudutaan myös kult-tuuriin, joka on tuottanut ja mah-dollistanut cylonien hyökkäyksen.

Sarjassa paljastuu, että ihmisten ja cy-lonien väliset sodat ovat toistuneet his-torian aikana kuin luonnonlaki. Sarja tarjoaa myös mahdollisuudet kierteen purkamiselle. Tätä jännitettä ja muu-tosta on herkullista lähestyä Ulrich Beckin ja Anthony Giddensin riskiyh-teiskuntaa käsittelevistä sosiologian teorioista käsin.

EPädEmOKRAATTISET RISKITRiskiyhteiskuntateorian keskiössä on käsitys, että modernisaation teknolo-ginen kehitys on tuottanut mahdolli-suuden koko yhteiskuntaa horjuttaviin riskeihin, kuten ydinvoimalaonnetto-muuksiin ja ilmastonmuutokseen.

Anthony Giddens tulkitsee, että yhteiskunnallisten riskien laatu on muuttunut. Ne eivät ole luonnollisia riskejä, vaan modernisaation muka-naan tuomia, tuotettuja riskejä. Ulrich Beckin mukaan tilanne on vaikea, kos-

Scifi-Sarja BattleStar Galactica avaa herkulliSia näkökulmia yhteiSkunnan SuhteeSta teknoloGian ediStämiSeen. teknoloGiSet riSkit uhkaavat ihmiSiä maaSSa ja avaruudeSSa. Sarjan ratkaiSuiSta löytyy Sovellettavaa myöS omaan yhteiSkuntaamme.

cylonien (t)uho

riskiyhteiskunta-teorian keskiössä on käsitys, että modernisaation teknologinen kehi­tys on tuottanut koko yhteiskuntaa horjuttavien riskien mahdollisuuden.

teksti niko humalisto

32 LIBERO

ka yhteiskunnalliset instituutiot, jot-ka ovat vastuussa riskien hallinnasta, ovat auttamattoman vanhentuneita ja alimitoitettuja reagoimaan teknologi-sen kehityksen tuomiin muutoksiin.

Kyse on myös teknologian edistämi-sen epädemokraattisesta luonteesta. Sitä eivät ohjaa kansalaiset vaan pieni joukko aiheeseen perehtyneitä tekno-kraatteja ja rahoittajia.

Esimerkkiä ei tarvitse hakea kaukaa: vaikka Olkiluodon ydinvoimalassa on raportoitu yli 1500 laatupoikkeamaa, ei voimalan rakentamista ole keskeytetty tai edes hidastettu riskien uudelleenar-vioimiseksi. Ja lisäydinvoimaa ajetaan kuin käärmettä piippuun huolimatta kansan enemmistön vastustuksesta.

Cylonien kehitystä ovat edistäneet armeija ja tutkijat, jotka viime kädes-sä määrittävät suhteen teknologiaan, ja jotka sarjassa paljastuvat myöhem-min myös provokaattoreiksi sotaan.

Tämä on viittaus riskien suhteesta luokkayhteiskuntaan. Beckin mukaan riskit tai varallisuus eivät jakaudu yh-teiskunnassa tasaisesti. Kun riskejä ottaa pieni eliitti, voi päätöksistä jou-tua maksamaan muu väestö, jolle ei ole tarjottu mahdollisuutta vaikuttaa.

Cylonien aiheuttama katastrofi ei siis ole teknologian vaan sen kehitys-tä ohjaavien epädemokraattisten insti-tuutioiden aiheuttamaa.

HAllInnAn VAnGITVaikka ihmisten maailmat on tuhottu sodassa, niiden keskeisimmät insti-tuutiot kuten armeija, uskonto ja pää-töksenteon mallit elävät Galacticalla. Cylonit ovat ihmisten tapaan toisiaan alistavien tapojensa ja rakenteidensa vankeja. Kiinni saatuja cyloneita pa-hoinpidellään ja kidutetaan armotto-masti – tosin tulokset eivät ole mairit-televia. Ongelmia ei saada ratkaistua

ja kiduttajat vahingoittavat samalla itseään.

Myös cylonit tekevät epäonnistu-neen kokeilun. Sarjan puolivälissä ih-miskunta perustaa yhteisönsä New Capricalle, olosuhteiltaan hyvin maa-pallon tapaiselle planeetalle. Cylonit löytävät sen ja pyrkivät luomaan ih-misten kanssa yhteisen yhteiskun-nan. Yhteiskunta perustuu vahvojen hallitsijoiden yksinvaltaan ja sen säi-lymistä ylläpitäviin rakenteisiin kuten aseellisiin joukkoihin.

Tulokset ovat katastrofaalisia: yh-teiskunta, jossa teknologia ohjaa ke-hitystä, ei synnytä tasa-arvoa vaan riskejä, jotka lopulta hajottavat järjes-telmän.

KOHTI SOlIdAARISuuTTABattlestar Galactica päättyy tilanteeseen, jossa sopu ihmisten ja cylonien välille on synnytetty ja uudenlainen tilanne tuottaa hedelmää: ihmisen ja cylonin hybridilapsen.

Riskiyhteiskuntateoriaan Beckillä ja Giddensillä liittyy käsitys refleksiivi-sestä moderniteetista. Refleksiivisyy-dellä tarkoitetaan yhteiskunnan ky-kyä uudelleenarvioida ja -organisoida toimintojaan. Avainasemassa on mo-dernisaation tuottamien instituutioi-den uudistaminen muun muassa uu-den kansainvälisen solidaarisuuden avulla. Tämä vähentää riskien syntyä yhteiskunnassa.

Mitkä sitten Galacticassa ovat uu-denlaisen teknologiasuhteen mahdol-listavia tekijöitä? Ratkaisut mahtuvat hyvin refleksiivisen modernisaation piiriin: oikeusprosessien vahvistami-nen, militarististen rakenteiden pur-kaminen, mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon ja ennen kaikkea so-lidaarisuuden löytyminen meidän ja toisten välille. Lopussa palataan al-kuun, ihmisten ja cylonien koloni-saatio laskeutuu maahan ja luopuu muusta teknologiasta sopeutuakseen osaksi metsästäjä-keräilijä -kulttuu-reita. Tämä ei nähdäkseni tarkoita pa-luuta primitivismiin vaan pisteeseen, jossa teknologian edistäminen tapah-tuu demokraattisesti, yhteisesti pää-tettyjen yhteiskunnallisten tavoittei-den mukaisesti.

Palataan lopuksi avaruudesta epä-refleksiiviseen Suomeen. Olisikohan täälläkin ollut hyvä järjestää kansan-äänestys lisäydinvoimasta ja keskus-tella laajemmin uraanin louhinnan tai ydinjätteiden riskeistä?

kuVassa:Cylon Centurion

cylon centurion: täysin varusteltu jalkasotilas Cylonin maavoimissa. Niillä ei ole samanlaista korkeampaa tietoi­suutta kuten huma­noidi­cyloneilla. Ne eivät kommunikoi puhumalla, vaikka ymmärtävätkin sitä. Cylon Centurionit kommunikoivat keskenään langat­toman yhteyden avulla.

33 LIBERO

teksti mikko pihkoluoma

34 LIBERO

ViiMe VuoSina Suomessa on tehty muutamia hyvin menestyneitä joulu-elokuvia. Joulutarina (2007) ja Niko – Len-täjän poika (2008) ovat tavanomaisia lap-sille suunnattuja elokuvia, joita tuskin kovin moni perheetön on edes nähnyt. Yrityksistä huolimatta ne ovat jääneet minultakin kesken.

Animaatioelokuva Niko menestyi maailmalla erinomaisesti, mutta sen tuotanto ei ole kokonaan suomalaista. Lapsille suunnatun animaatioeloku-van jälkiäänitys on yleistä kaikkialla, joten sadattuhannet elokuvan nähneet lapset eivät ole kuulleet pihaustakaan suomea. Nikon menestystarinan uuti-soinnissa suomalaismedialla jäi usein mainitsematta, että sekä käsikirjoit-tajaparivaljakosta että ohjaajaparis-

ta toinen vastuunkantaja on tanska-lainen.

Tänä jouluna elokuvateattereihin saapuu joulumytologiaa hämmentävä elokuva, jota ei ole suunnattu lapsille. Rare Exports (2010) perustuu ohjaaja Jal-mari Helanderin aiempiin lyhytelo-kuviin, joissa joulupukki on verenhi-moinen villiolento. Seikkailumielisen mustan komedian pääosia näyttele-vät Onni Tommila, Jorma Tommila, Tommi Korpela, Rauno Juvonen ja Il-mari Järvenpää. Sivuosissa nähdään norjalaisia ja amerikkalaisia näytteli-jöitä.

Suomalaisen elokuvan kansainvä-listymisestä puhutaan vähän otta-en huomioon millaisella vauhdilla se on tapahtunut. Kun Jorma Tommi-

la, Tommi Korpela ja Rauno Juvonen näyttelivät yhdessä kulttielokuvassa Joulubileet (1996), oli vielä harvinaista, että suomalaisessa elokuvassa oli ulko-maista rahaa mukana. Nykyään osit-tain ulkomailta kerättävä rahoitus on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Rare Exports on kuvattu Norjassa. Kor-vatunturi sijaitsee edelleen Suomes-sa, mutta Rare Exports -elokuvassa sitä näyttelee komeampi, suurempi ja hal-vempi norjalainen vuori. Suomessa ei ole tarjolla verohelpotuksia elokuva-tuotannoille, mutta Norjassa on – ja osittain siksi Rare Exports on kuvattu ul-komailla.

Käsikirjoitukseen on mahdutettu jonkin verran englantia, koska ohjaa-ja-käsikirjoittaja Jalmari Helander on

joulupukin maa

eloKUVa

luoMuliHaa jyySTäVä pohtii, pitäi-sikö siirtyä kasvisruokaan. Kasvissyöjä tuntee olevansa huono ihminen, kos-ka syö juustoa. Vegaani taistelee kau-pan hyllyn edessä vielä kauemmin ja tuntee aina häviävänsä.

Tämä kaikki huono omatunto omis-ta valinnoista on kuitenkin turhaa, sil-lä kaupan hyllyt pullistelevat erilaisia lisäaineita, joita on väkisinkin kaikis-sa elintarvikkeissa. Ne eivät ole välttä-mättä vaarallisia, mutta oikeasta ruu-asta ne ovat kaukana.

Aitoa ruokaa (2008) on ruotsalaisen toi-mittajan, Mats-Eric Nilssonin usean vuoden tutkimustyön tulos. Hän on käynyt läpi satoja elintarvikkeita, haas-tatellut tuottajia ja koonnut aakkosel-lisen hakemiston, josta selviää mitä kaikkea tutuilta ja turvallisilta tuotteil-ta tuntuvat elintarvikkeet todellisuu-dessa sisältävät. Joidenkin tapausten kanssa Nilsson tuntuu hienostelevan, mutta suurimmasta osasta löytyy kui-tenkin paljon ajattelemisen aihetta.

Miltä kuulostaa esimerkiksi avoka-dosta tehty guacamole, jossa ei ole juu-ri ollenkaan avokadoa?

lIIAn TOTTunEITA E-KOOdEIHIn?Nilssonin kirjat Äkta vara ja aiempi Den hemliga kocken (2007) ovat Ruotissa saa-neet suuren kohun aikaan. Monet suu-ret elintarviketeollisuuden tuottajat ovat kirjan vuoksi karsineet lisäainei-ta ja E-koodeja tuotteistaan. On pelkäs-tään toivottavaa, että sama tapahtuisi myös Suomessa.

Kiire on saanut meidät tottumaan teollisiin makuihin. Harva enää edes osaa kaivata oikeista raaka-aineista tehtyä ruokaa, kun samankaltaista saa erilaisista avaruusajan jauhepusseista.

Monille on varmaan tuttu asia, ett-eivät mustat oliivit oikeasti ole mus-tia, vaan mustaksi värjättyjä vihreitä oliiveja. Lisäksi moniin tuotteisiin li-sätään vettä ja ilmaa.

Vähempikin epäilyttäisi, mutta jos mansikkakääretorttu ei sisällä yh-täkään mansikkaa tai suklaasta pa-himmillaan löytyy vain 7 prosenttia kaakaota, on mylly käynnistynyt. To-ki mansikkakääretorttua kutsutaan mansikanmakuiseksi kääretortuksi,

mutta kuinka moni tavallinen väsynyt kaupassa arkeaan suorittava ymmär-tää sellaista kompaa?

jäTSKIjäynäNilsson on käyttänyt pelkästään jää-telön sisällön selvittämiseen kaksi au-keamaa. Se on paljon kriittistä teks-tiä tuotteesta, johon liittyy niin paljon tunnelatausta ja josta harva haluaa ajatella mitään pahaa. Todellisuudes-sa kulutamme kesämme syöden suu-rimmaksi osaksi ilmaa.

Helsingin Sanomien kolumnisti Vir-pi Salmi ehti jo monien muiden ta-paan tuomita kirjat ja kritiikin parem-pituloisten mässäilyksi. Mutta miksi ihmeessä köyhempien pitäisi sietää epäaitoa ruokaa sen enempää kuin va-rakkaampien? On turha kuvitella, et-tä olisi reilua myydä tuotteita, joista ei oikeastaan selviä, mitä ne pitävät si-sällään. Kaikkea kun ei tarvitse kertoa tuoteselosteessa.

Aitoa ruokaa pitää sisällään pitkän johdannon ja hyvin selkeän aakkosel-lisen hakemiston yleisimmistä ja har-vinaisemmistakin elintarvikkeista. Lopusta löytyy lisäksi lista, johon on avattu kaikki E-koodit.

Hauskinta herkkua kirjassa on tietty-jen tuotteiden kohdalla esiintyvä van-han ajan markkinointitermi. Nilsson avaa selkokielelle reseptit, jotka ovat täy-sin samoja kuin ovat aina olleet.

Saarioinen yritti lämmittää sydämet »äitien tekemällä» ruualla. Silti mikros-sa lämmitettävistä valmisruuista löytyy lisäaineita, aromivahventeita ja E-koo-deja, joita harva kotikeittiön kokki kau-hoo nurkassa olevasta säkistä pöperöi-hinsä. Itse tehtynä perunamuusi on kellertävää ilman väriainettakin ja liha-pulliin tuskin eksyy broilerinnahkaa ja kolmea eri happamuudensäätöainetta.

Aitoa ruokaa herättää pohtimaan kuinka suuresta turtumisesta on kyse. Koko E-kooditettu ruokailu alkaa tie-tenkin jo lapsena – kun vanhemman yöunet jäävät vähälle, lastenruokapur-kin auki poksauttaminen on helpot-tavaa. Lapsen makuaisti on latistet-tu keinotekoiseen ruokamaailmaan jo ennen kuin hän oppii sanomaan en-simmäistä sanaakaan.

huijausruokaa nätissä paketissamansikan makuinen kääreTorTTu ei ole mansikkakääreTorTTu.

KIRjA

teksti tiia suorsa

Mats-Eric NilssonAitoa ruokaa, väärentämättömän ruoan opas (äkta vara) atar Kustannus 2010

35LIBERO

kiinnostunut lyömään läpi myös Suomen rajojen ulkopuolella. Elo-kuva saakin ensi-iltansa samaan ai-kaan ainakin Helsingissä, Lontoos-sa ja New Yorkissa.

OmAPERäISTä SEIKKAIluARare Exportsin voisi kuvitella laskel-moiduksi rahastusyritykseksi, mut-ta toisin kuin muut viime vuosien jouluelokuvat, on se ansainnut me-nestyksensä silkalla omaperäisyy-dellään.

Helanderin käsikirjoitus on ää-rimmäisen nokkela ja pitää sisäl-lään enemmän oivalluksia kuin alle 80 minuutin elokuvat yleensä. Elo-kuva nostaa salaisuuksien verhoa kutkuttavasti jättäen paljon arvail-tavaa niin lyhytelokuvat nähneil-le katsojille kuin Rare Exports -neit-syillekin.

Elokuva yhdistelee parhainta suomalaista huumoria ja vaikutta-vaa kuvallista osaamista. Oleellis-ta on, että lopputulos muistuttaa enemmän vanhaa amerikkalaista seikkailuelokuvaa kuin suomalais-ta elokuvaa, joka haluaisi olla ame-rikkalainen.

Taustalla on myös taitava näyt-telijäkaarti, joka on tottunut teke-mään töitä yhdessä. Helanderille Rare Exports on ensimmäinen pitkä elokuva, mutta hän on ehtinyt ku-vata lyhytelokuvia ja mainoseloku-via monien elokuvassa nähtävien näyttelijöiden kanssa.

Mainoselokuvatausta on ol-lut varmasti hyödyksi Helanderil-le. Mainoselokuvien budjetit ovat eri luokkaa kuin Aalto-yliopistossa opiskelevien lyhytelokuvien budje-tit. Rare Exports ei ole täynnä toimin-taa, mutta Helander on käyttänyt rahat viisaasti ja ammattimaisesti. Suomalaisessa elokuvassa massiivi-set kamera-ajot ovat yleensä korne-ja, mutta jälki on erilaista Helande-rin elokuvassa.

Helanderin lapsenmielinen in-nostus ja komiikantaju ovat eloku-van sydän – näyttävää elokuvaa on tehty Suomessa ennenkin. Rare Ex-ports ei ehkä ole maailman syvällisin joulun kaupallisuuden ruumiinava-us – vaikka lopussa mainitaan co-cacola-pukkikin – mutta sen hyvin suomalainen ja hieman vinksahta-nut huumorintaju on niin viettele-vää, että paljon voi myös antaa an-teeksi.

brändäämättömiä runoilijoita

teksti marianna lindström

KatoamisilmoitusRaisa marjamäkipalladium Kirjat 2010

Göteborgilaisen viikonloppusatuRobert meriruoho2010

aiKana, jolloin kirjailijan brändäys alkaa olla itsestäänselvyys enemmän kuin menneisyyden mukkamainen poikkeus, on virkistävää saada arvos-teltavakseen kaksi täysin puskista tul-leen, selkeästi lahjakkaan nuoren ru-noilijan kokoelmaa ilman suitsuttavaa saatetta kustantajalta.

Raisa Marjamäen Katoamisilmoituksen ainoaksi esittelyksi annetaan, että sen on julkaissut Palladium Kirjat, tuo ko-timaisen ja käännösrunouden vasta-rannan kiiski, joka on J.K. Ihalaisen luotsaamana rikastuttanut maamme ummehtunutta runoskeneä jo vuodes-ta 1980.

Saatekirjettä ei tullut myöskään toi-sen arvosteltavan kokoelman, eli Ro-bert Meriruohon Göteborgilaisen viikonlop-pusadun mukana. Takakannesta löytyy Meriruohon cheguevaroitu pärstävärk-ki, sekä lyhyt esittely, jonka mukaan Meriruoho (s. 1989) on opiskellut filoso-fiaa ja asunut Göteborgissa. Ohimen-nen puhutaan jotain myös »anarkisti-sesta elämänfilosofiasta», mutta tätä ei pidä Meriruohon kokoelmaa vastaan käyttämän; kirjallisuuden kauppamie-het eivät tunnetusti välitä, mistä taka-liepeen teksteissä horisevat.

»nEljä KAljAA, jA Sä OlET POISSA.»Göteborgilainen viikonloppusatu on jaettu li-neaarisesti kolmeen osaan, joita draa-mallinen asettelu seuraa. Meriruohon poljento on puheenkaltaista, kansan-omaista, eikä aihepiirikään katoa kau-as ihmisestä. Nainen jää baariin, lau-antaina on krapula, ja lopulta elämä itsessäänkin on vain sana.

Parhaimmillaan Meriruoho on pi-demmissä runomonologeissa, jotka tuovat tyyliltään paikoitellen mieleen Ray Lorigan upean romaanin Kamele-ontti. Proosarunoudesta, tuosta runou-den halveksuttavimmasta muodos-ta ei missään nimessä kuitenkaan ole

kyse. Meriruohon runous on pikem-minkin spoken wordia painettuna sanak-si, kapakkarunoutta ja tarinankerron-taa yhdistettynä Bruno K. Öijerin sekä Markku Innon tuotannon kotoperäi-seen korkealentoisuuteen.

»HOW I ACHE FOR yOu [KAIKKI KAPEAT KIERREPORTAAT]»

Raisa Marjamäen Katoamisilmoitus puo-lestaan on korkealentoinen, mutta verbaalisella ajattelukyvyllä siunattu-ja ajatellen kerrassaan makoisa.

Sanat leikkivät asetelmissaan iloisina siitä, että rytmittämisen tarkoitus ru-noudessa on kerrankin sisäistetty, eikä koettu vain esteettisenä elementtinä. Välimerkeillä ja sanaleikeillä näperte-lyn sijaan Katoamisilmoitus on rakennet-tu runon rajat huomioon ottaen.

Katoamisilmoitus tarjoaa myös vi-suaalisen elämyksen, tai ainakin yrit-tää. Kokoelman paikoittainen kuvitus on sinänsä mukava tapa tukea runoja, mutta Marjamäen tapauksessa se tun-tuu päälle liimatulta – runot itsessään eivät tarvitsisi kuvallista tukea lain-kaan.

Toisaalta itsetarkoituksellisuutta kuvituksesta ei löydy, eikä runoja ole väkisin kuviin yhdistettykään.

lOPuKSI mERKITTäKöön PöyTäKIRjAAn

Sekä Meriruohosta että Marjamäestä on sanottava, että vaikka mitenkään mullistavasta runoudesta ei kumman-kaan kohdalla ole kyse, molemmat ko-koelmat ovat esikoisiksi nautinnollis-ta, paikoitellen jopa huumaavaa luet-tavaa.

Siinä missä Meriruohon ääni kai-kuu kaikkien kostean viikonlopun ker-tojien keskeltä täysin omanlaisenaan, Marjamäki on onnistunut kirjoitta-maan kokoelman, joka on kylläkin ko-keellinen, muttei vaivaannuttavuu-

teen saakka. Mikäli on suomalaisen runouden

liikkeitä ollenkaan seurannut, ei ole voinut välttyä huomaamasta, että Ota-va, Tammi ja WSOY eivät enää ole uu-sien esikoisrunoilijoiden himoitsemia kustannustaloja, eikä suuren kustan-tamon leivissä roikkuminen tuo auto-maattisesti meriittiä.

Vaikka Marjamäen ja Meriruohon runot ovatkin suunnaltaan täysin eri-laisia, yhteistä niille on se, että koko-elmat jättävät lukijalleen toiveikkaan mielen. Molemmat runoilijat tuovat esikoisellaan uuden voiman suomen-kielisen runouden kentälle ilman sen suurempaa markkinointia.

Suomalainen runous on kahlannut omassa paskassaan tarpeeksi kauan. Nähtäväksi jää, kykenevätkö pienkus-tantamoiden runoilijat syrjäyttämään Suurten Iäisten oligarkian.

ruodiTTavana esikoisrunoilijaT roberT meriruoho ja raisa marjamäki.

KRitiiKKi

36 LIBERO

lunkia edustusta ja tuhmia riimejä

teksti riia colliander

teksti feniks willamo

ne toiset ovat väärässä

JunoJK x 2 Tunti Terapiaamonsp 2010

mitä Jussi Halla-aho tarkoittaatoim. Ville Hytönensavukeidas 2010

B lo g i K i Rjo i T Taja ja kielitieteilijä Jussi Halla-aho on noussut 2000-lu-vun johtavan maahanmuuttokriiti-kon asemaan sekä yhdeksi maahan-muuttokeskustelun kiistellyimmistä hahmoista.

Halla-ahon tekstit ovat saavuttaneet laajan kuulija- ja kannattajajoukon. Häntä on syytetty samanaikaisesti ra-sistisista lausunnoista, vihapuhees-ta, jumalanpilkasta, sovinismista sekä seksuaalivähemmistöjen uhkai-lusta. Halla-aho herättää voimakkai-ta tunteita poliittisen kentän kaikilla laidoilla: häntä vastustetaan ja viha-taan vähintään yhtä paljon kuin kan-natetaan.

Mutta mitä Halla-aho lopulta teks-teillään tarkoittaa? Mitkä ovat hänen päämääränsä tai tavoitteensa?

Vesa Hytösen toimittama analyysi-teos Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa? pyrkii vastaamaan kysymykseen.

Kirjoittajat ruotivat Halla-ahon väit-teitä, motiiveja, kieltä ja miestä itse-

ään 2000-luvun mediailmiönä. Kirjoit-tajista osa löytää Halla-ahon sanoista kannatettavia tai positiivisia piirteitä, osa kääntyy analyysissaan tämän arvo-valintoja kriittisemmin käsittelevään sävyyn: osansa saavat niin Halla-ahon suhde maahanmuuttoon, uskontoihin kuin puolustuspolitiikkaankin.

Osaltaan teos sivuaa myös maahan-muuttokeskustelun leimallista yleis-piirrettä – dialogia on vaikea saada ai-kaan asetelmassa, jossa kukaan ole koskaan mielestään väärässä, mutta Ne Toiset ovat aina.

Teemallisesti teos osin täydentää Hallan vaara -pamfletin sisältöä, eli poliitikkojen kireitä maahanmuutto-asenteita vuosikymmenen ajalta.

Savukeidas-kustantamon pamfletis-sa kirjoittajina tavataan muun muassa Arja Alho, Jukka Hankamäki, Husein Muhammed, Katja Kettu, Jussi K. Nie-melä, Sirpa Pietikäinen ja Mike Pohjo-la.

ääRiMMäinen lunKiuS on ensim-mäinen asia, joka Junosta tulee mie-leen. Samaa linjaa herra jatkaa myös tällä uusimalla levyllä – ja vie chilliyden jopa vielä pidemälle kuin aiemmin.

Laajaan suosioon nousseilla SMC Hoodratsin räppipossevideoilla Pihla-jamäkeä (lähiö Pohjois-Helsingissä) edustava kenialaissyntyinen rastapää riimittelee uudella äänitteellä moni-puolisesti. Juno räppää niin arkisis-ta asioista kuin yhteiskunnan tilasta ja epäkohdistakin. Rakkaus ja kauniit naiset saavat myös osansa Junon huo-miosta, ja räppärille ominaista pikku-tuhmaa riimittelyä löytyy sopivassa suhteessa (esim. Polje stepperii).

Terapiateema on levyllä läsnä kan-sia myöten ja tuntoja ruoditaan välil-lä kuin terapeutin pakeilla. Tällaista syvällisempää läppää edustaa Sisäistä rauhaa. Levyn nimi on omituisuudes-taan huolimatta sopiva: pitkäsoittoa voi tosiaankin ajatella tunnin terapi-ana vaikkei ehkä ihan tavanomaisim-pana sellaisena. Rauhallisen tahdin rikkoo ainoastaan Äänitorvia, jossa

vierailee Kosola. Levyn kaikki taustat ovat Janne K:n käsialaa, mistä juon-tuu lyhenne JK. Ne ovat myös Junon ristimänimen alkukirjaimet, siitä ni-mikirjainten jäljessä oleva x 2 - symbo-li. Kryptistäkö? Kyllä, ja se tuntuu ole-van trendinä Suomen kantaaottavassa räpissä.

Yleensä suomalaiset räppärit än-kevät levynsä niin täyteen vierailijoi-ta, että oma ääni ja sanottava hukkuu näiden sekaan. Juno ei tähän sorru, ja yllättävän moni kappale on soolona vedetty. Vierailijalista on kuitenkin kiinnostava, ääneen pääsevät muun muassa Paleface ja laulajatar Janna Hurmerinta. Etenkin herra Kalpea-naama hoitaa osansa erittäin tyylik-käästi ja jättää itse päätähden hieman varjoonsa kappaleessa Ikiliikkuja ja rau-hanpiippuja. JK x 2 Tunti Terapiaa on eh-kä muutaman kappaleen verran liian pitkä, mutta oikein sopiva levy koto-na fiilisteltäväksi. Livetilanteessa kap-paleisiin toivottavasti lisätään potkua, jottei homma käy tylsäksi.

Junofanit tähän tuskin pettyvät.

37 LIBERO

RuoTSalaiSeT nettikapinalliset ovat toimineet uranuurtajina tiedostonja-kamista ja tekijänoikeuksia koskevissa kysymyksissä. Heidän perustamastaan torrent-sivustosta The Pirate Baysta kas-voi maailman suosituin, ja sivuston yl-läpitäjät haastettiin lopulta oikeuteen tekijänoikeusloukkauksista.

Digitaalisuus mahdollistaa ennen-näkemättömän informaatiovirran, ko-pioinnin ja jakamisen, jota kaupalliset ja poliittiset tahot eivät yksittäisistä oikeudenkäynneistä ja autoritaarisis-ta otteista huolimatta näytä kykene-vän pysäyttämään.

Nyt tiedostonjakotaistelun pionee-rit ovat soutaneet Piraattilahdelta uu-sille vesille ja haastavat pohtimaan sitä, kuinka digitalisointi ja sen tuot-tama runsaudenpula muuttaa suhdet-tamme musiikkiin ja kulttuuriin. Tätä keskustelua avaa Rasmus Fleischerin kirjoittama Postdigitaalinen1 manifesti, jo-ka on vastikään käännetty suomeksi.

äänITETyn muSIIKIn InFlAATIOFleischerin mukaan vielä 10 tai 12 vuot-ta sitten äänitetystä musiikista nau-tittiin hyvin eri tavalla kuin nyt. Levy-kaupasta ostettu cd laitettiin soimaan ja kuunneltiin alusta loppuun. Jos le-vy oli hyvä, siitä saatettiin polttaa ka-verille kopio lahjaksi.

Nyt musiikki on niin helposti saa-tavilla, ettei nauhoitetulla musiikilla enää tunnu olevan arvoa lahjana. Flei-

scher siteeraa entistä poptähteä, jonka mukaan »äänitetyn musiikin arvo pu-toaa kuin Saksan markka Weimarin ta-savallassa».

Fleischer uskoo, että 10–15 vuoden si-sällä markkinoilla tulee olemaan halpa taskukokoinen mediasoitin, jolle mah-tuu kaikki maailmassa koskaan jul-kaistu musiikki. Eikä ole mitään kei-noa estää kahta ihmistä kopioimasta tätä kaikkea laitteelta toiselle.

Tarjonnan runsaus synnyttää Flei-scherin mukaan uusia kysymyksiä: »Miten osaamme enää valita tästä run-saudesta? Kuinka käy kyvyllemme vai-kuttua musiikista?»

Eräänä vastauksena ensimmäiseen kysymykseen ovat ilmaantuneet erilai-set ohjelmistojen automatisoidut suo-situsjärjestelmät, joita Fleischer pitää ongelmallisina. Kiinnostavampaa on keskittyä siihen, miten musiikki »ta-pahtuu tilassa» ja tulee merkitykselli-seksi yhteisen läsnäolon kautta.

KulTTuuRI VAlInTOInA RunSAudESTAKun pystymme kuuntelemaan mitä tahansa musiikkia milloin ja missä ta-hansa, kuuntelukokemus menettää tunnearvonsa. Yksilöllinen korvakuu-lokekupla ei tuota samaa nautintoa kuin aika -ja paikkasidonnaiset mu-siikkikokemukset.

Suuntaus näkyy kulutustilastois-sa. Samalla kun äänitetyn musiikin myynti on kääntynyt laskuun, ovat

KÄSITTEITÄ & KAMPPAILUjA

kuVassa:Rasmus Fleischer

luettaVaa: Rasmus Fleischer: Postdigitaalinen manifesti. into 2010.

teksti miika saukkonen

postdigi-taalisuus ei tarkoita uutta kulttuurihistoriallis­ta vaihetta vaan pi­kemminkin digitaa­lisen kokemuksen kypsymistä. post­etuliitteellä viita­taan siihen, että ylitetään aiempi val­litseva tapa puhua »digitaalisesta maa­ilmasta». postdigi­taalisuus korostaa tapahtumien ja läs­näolon arvoa, kytkee yhteen netin ja kau­punkitilan ja nostaa esille kysymyksen musiikkiin liittyvästä valinnasta.

post-digi-taali -suus

musiikkitapahtumiin käytetyt raha-määrät kasvaneet merkittävästi. 10 vuotta sitten livemusiikkia pidettiin keinona markkinoida levyjä, nyt pi-kemminkin levyillä markkinoidaan li-vemusiikkia.

Altistumme jatkuvasti musiikille kaikkialla, esimerkiksi ostoskeskuksis-sa. Siellä musiikkia soitetaan maneeri-sesti taustahälynä ilman, että kukaan ottaa musiikkivalinnoista vastuuta. Samat kappaleet kuitenkin voivat saa-da eri merkityksen soitettuna tilassa, jossa joku ottaa vastuun niiden soitta-misesta.

Fleischerin mukaan vasta valitse-minen sekä aikaan ja paikkaan kyt-keminen tekee musiikkitallenteesta musiikkia, joka koskettaa. Näin ollen ratkaisevan roolin saavat läsnäolija, juhlajärjestäjä ja dj, ei pelkästään ää-nitetty teos. Tämä antaa aihetta poh-tia, mikä oikein on tekijän rooli.

Vaikka Fleischer keskittyy Postdigi-taalisessa manifestissa musiikkiin, samo-ja kysymyksiä runsaudesta ja valin-noista voidaan soveltaa muuhunkin kulttuuriin.

Kulttuuri voidaan nähdä jatkuvina valintoina runsaudesta. Fleischerin mukaan tämä horjuttaa sitkeitä myyt-tejä luovasta nerosta.

»Tekijyys on aina kopiointia, mut-ta kopiointi ei koskaan tapahdu tyhji-össä».

UUsi palsta!

38 LIBERO

PROTESTILAULAjA PALEFACE

KaRRi MieTTinen on pyörinyt Suomen hiphop-kuvioissa mukana alusta saak-ka ja nauttii laajaa kunnioitusta kolle-goidensa keskuudessa aina poliittisis-ta räppäreistä bling bling -posseen.

Paleface nimen Miettinen sai Yh-dysvalloissa viettämänsä vaihto-op-pilasvuoden aikana kalvakan ihon-värinsä takia. Tähän mennessä neljä studioalbumia julkaissut sanataitei-lija on räpin ohella kunnostautunut myös radiotoimittajana sekä kääntä-jänä. Viikottaisessa Act Like You Know -ohjelmassaan Miettinen ruotii yh-teiskuntaa. Hän on myös tehnyt pal-jon työtä nuorten keskuudessa muun muassa perehdyttäen uutta sukupol-vea räpmusiikin saloihin.

32-vuotias englantilaista filologiaa opiskeleva Paleface asuu tällä hetkellä Helsingissä yhdessä pariskunnan en-simmäistä lasta odottavan avovaimon-

sa kanssa. Nyt Paleface on ajankohtaisempi

kuin koskaan. Kolmen englanniksi rä-pätyn levyn jälkeen kieli on vaihtunut ensimmäiseen kotimaiseen. Syyskuus-sa julkaistua levyä Helsinki – Shangri-La voi jo luonnehtia tapaukseksi. Kiitosta niin kriitikoilta kuin yleisöltäkin niit-tänyt albumi on tehnyt saman kuin Asan taannoinen levy Loppuasukas, eli herättänyt kiinnostusta myös niiden keskuudessa, jotka eivät räppiä taval-lisesti kuuntele.

Tarkkaan harkitulla uutukaisella kuulee kaikuja Reino Helismaasta, vaikka protestilaulujen taustalla soi-vatkin hiphop-biitit. Lähinnä akusti-sen kitaran tukema nimikkokappale lataa tiskiin heti alkuun painavat ai-heet: niin maahanmuuttoasiat kuin syrjäytyneisyys ja kurjuus saavat le-vyllä osansa Palefacen kynästä. Vaik-

kalpeanaamalla on asiaa

»siitä syvem­mälle län­nen peri­katoonme syödään kuormasta jo ensivuo­den satoonauti va­paudestas ennen kuin se katoosillä obelixi­nobelisti vie meidät vielä natoon»

Paleface - sammuva soihtu

teksti feniks willamo

ka Suomessa onkin paljon paremmin kuin monessa muussa maailman val-tiossa, ei Miettinen salli epäkohtien jäävän unholaan.

»Täällähän annetaan yhteiskun-nan heikompiosaisten olla. Me usko-taan, ettei Suomessa ole kodittomia ja köyhiä. Kannattaa mennä katsomaan Hurstin leipäjonoa», selostaa hän Mat-kaan-lehden haastattelussa.

Suorapuheinen mies ei levyllään pa-hemmin verhoile sanomaansa vaan käyttää suoraan oikeita nimiä. Esi-merkiksi poliitikot eivät Helsinki – Shang-ri-La -levyllä esiinny järin mairittele-vassa valossa.

Palefacen oma usko poliitikaan ei ole vahva. Häntä on monesti vaali-en alla yrietty saada asettumaan eh-dolle, mutta kiinnostusta ei ole löyty-nyt. Eikä löydykään niin kauan kuin eduskunnassa istuvat »Kekkosen ajan naamat ja niiden pikkuveljet». Nyky-päivänä politiikka on hänestä aivan liian konsensushakuista eikä todelli-sia vaihtoehtoja tunnu olevan.

Palefacen mielestä demokratian pi-täisi perustua siihen, että on vastaran-nan kiiskiä ja erimielisyyttä. »Vastak-kainasettelujen aika on ohi» tarkoittaa kaiken demokratian päättymistä.

Palefaceen ei ole aiemmin liitetty näin vahvasti yhteiskunnallisia ja po-liittisia teemoja. Mikään eilisen tee-ren poika hän ei silti nykysysteemin kritisoijana ole, sillä pettymys siihen purkaantui jo ensimmäisellä levyllä The Pale Ontologist. Nyt kielenvaihdok-sen myötä kuitenkin yhä useampi ym-märtää täysin miehen sanoman ja jou-tuu väkisinkin kuuntelemaan uudella levyllä muutakin kuin hyvin potkivia hiphop-rytmejä.

»Suomen kielessä sanat ovat loit-suja. Niissä on todellista voimaa. Nyt jengi ei pääse samalla tavalla karkuun teemoja kuin englannissa», perustelee Miettinen kielenvaihdostaan Images-sa. »Suomiräpin lyriikka voi olla ihan hyvinkin lähellä Reino Helismaata tai Dave Lindholmia, ei tekstien tarvit-se olla kuin väkisin käännetty englan-nista».

Palefacen uuden levyn ilmaisusta huokuu vanhan ajan kuplettilauluhen-ki samaan aikaan ja sulassa sovussa spraymaalinkatkuisen nykyräppisylke-misen kanssa. Tiedostavan suomiräpin Hannu Karpoksi itseään luonnehtiva Paleface on nyt löytänyt ajatuksilleen luontevimman ilmaisukanavan ja hä-nellä on todellakin asiaa.

paleFace eli karri mieTTinen on suomen hiphopskenen arvosTeTuimpia hahmoja.

39LIBERO

teehyllynihelsinkiläinen vasemmisToakTiivi riina simonen esiTTelee hyllyään.

Vaniljalla maustettu rooibostee on herkullista ja sen antioksidantit suo­jaavat elimistöä.

VASEMMISTONUORET HYLLYNI

Reilu luomu­nen: luomu­tee on vil­jelty täysin ilman kemi­kaaleja, mikä on hyvä asia sekä teen vil­jelijälle että juojalle.

Forsmanin vihreä tee: Reilun kau­pan merkki takaa, että teen viljelijät saavat työstään kohtuullisen korva­uksen, heillä on oikeus järjestäytyä ammattiyhdistysliikkeeseen, ympä­ristösäädöksiä noudatetaan ja lapsi­työvoimaa ei käytetä.

Tee on ekologisempi juoma kuin kahvi, koska yhdellä neliömetrillä voidaan kasvat­taa 50 kupilliseen tarvittava määrä teetä, mutta vain 4 kupilliseen tarvittava mää­rä kahvia. Kahvikupillisen aiheuttama maaperän eroosio on kymmenkertainen teekupillisen aiheuttamaan eroosioon nähden.

Yogi tea licorice: lakritsitee vie ma­keanhimon terveellisesti ja hellii ys­käistä kurkkua.

teeaineksia voi kerätä itsekin luonnosta puhtailta kasvu­paikoilta ja kuivata vaikka sanomalehden päällä pöydällä: kasvikuivuri ei ole välttämätön.

anti­sress: täsmäyrttitee stressaan­tuneelle. Vaikutus voimistuu kai­kessa rauhassa ystävän kanssa nau­tittuna.

labby Kuun kumotus: Kotimainen luomuyrttitee lupaa lempeää helpo­tusta pms­oireisiin.

Hamppu­tee oikeas­sa reunassa: ekologises­ta hampus­ta on mo­neksi, kuten rauhoittavan teen raaka­aineeksi.

40 LIBERO

Kesä RYNKYN KaNssa VoittooNvasemmisTonuorTen yhdenverTaisuus-novellikilpailun voiTTajaksi suoriuTui laura GusTaFsson, 27.

VASEMMISTONUORET

luonto on yhteistä omaisuutta. Jo­kaisella on oikeus nauttia luonnos­ta, tuntea vapauden tunteita ja oppia siellä. Minulle laajat, koskemattomat erämaa­alueet tarkoittavat nimen­omaan vapautta. mutta kuinka kauan minä ja sadattuhannet muut suoma­laiset voimme näin valtion mailla tun­tea, on suuri arvoitus.

Valtion metsäomistuksia hallitsee Metsähallitus, joka on jaettu usei­siin eri tulosyksikköihin hoitamaan esimerkiksi metsätaloutta, puun- ja maanmyyntiä sekä luonnonsuojelua. Näistä jälkimmäistä tulevat seuraa­van puolen vuoden aikana todennä­köisesti koskemaan yt­neuvottelut. tämä on hyvä esimerkki epäonnistu­neesta alueellistamispolitiikasta, joka on ajanut lapista pari tuhatta valtion virkaa etelään.

metsähallituksen luonnonsuojelun tulosyksikkö vastaa luonnon­ ja kan­sallispuistojen suojelusta, reittihuol­losta, asiakaspalvelusta ja polttopuu­huollosta. Kyseisessä tulosyksikössä on vain hallituksemme mielestä yk­si ongelma: luonnonsuojelu ja vaellus eivät tuota rahaa. luonnon tuottavaa henkistä hyvinvointia on hankala aset­taa mittareihin, euroiksi tai prosen­teiksi. Jos annamme yleisen kasvuhe­gemonian elää, törmää Metsähallitus jo esille väläytettyyn ideaan: yhtiöit­tämiseen. Julkinen keskustelu aihees­ta on onnistuttu tappamaan.

seuraammeko Venäjän esimerkkiä ja käytämme luonnonvaroja vain yh­tiöiden tarpeet huomioiden? miten huomiodaan lapin matkailupienyrit­täjät, jotka hankkivat elantonsa suo­jelualueiden turistivirrasta? miten käy poroelinkeinolle, metsästys- ja kalas­tusluville ja ylälappilaisten erityisoi­keuksille koskien riistaa ja kalavesiä? onko vaeltaminen jatkossakin ilmai­nen kaikkien oikeus vai vaaditaanko siihen tulevaisuudessa kalastusluvan kaltainen kortti?

Onko tarkoituksena luoda periferia, jossa ei ole työtä tai muita elinehto­ja ihmisille, mutta luonnonvaroja pää­omaa hyödyttämään kyllä?

Juha-Petteri Pasma, 21, Kittilä

jäsennelty ajatus

VaSeMMiSTonuoRTen Yhdenvertai-suus-novellikilpailun voittajat julkis-tettiin viime marraskuussa järjestetys-sä tilaisuudessa. Voittajaksi valittiin Itä-Helsingissä puolisoineen ja kah-den kissan kanssa asuva teatteritai-teen kandidaatti Laura Gustafsson.

Vasemmistonuorten novellikokoel-ma on Gustafssonin ensimmäinen jul-kaisu. Se nimettiin voittajanovellin mukaan: Kesä Rynkyn kanssa.

»Itse tarina ei ole keskeinen, vaikka se onkin aika tarinallinen ja siinä ta-pahtuu paljon. Novelli on enemmän vertauskuvallinen satu. Viime kesänä olin ulkoiluttamassa kaverini koiraa, jonka nimi on Rynkky. Tehtiin sen kanssa pitkiä lenkkejä ja samalla mie-tiskelin, että mitä kaikkea voisi tapah-tua», Gustafsson kertoo.

Hän kertoo pitävänsä novellimuo-dosta, sillä siinä saa kerrottua »kaiken oleellisen eikä tarvitse löpistä sivun-täytettä». Pääasiassa Gustafsson kir-joittaa draamaa.

Lisääntynyt vihapuhe ja ahdasmie-lisyys ahdistavat Gustafssonia.

»Kyllä aika paljon hermostuttaa, et-tä ihmiset ovat alkaneet kehdata sanoa kaikkea sellaista, mikä ehkä muuta-man vuosi sitten olisi tulkittu pelkäs-tään idioottimaisiksi, seksistisiksi tai rasistisiksi asioiksi. Sitä miettii, et-tä mihin se sitten päätyy. Musta tun-tuu, että pahempaan suuntaan», Gus-tafsson pohtii.

Kilpailun suunnitteli ja järjesti Va-semmistonuorten kulttuurityöryhmä, joka toimi myös esikarsintaraatina. Yhteensä kilpailuun osallistui 55 no-vellityötä. Kilpailun tuomaristo valitsi esikarsinnan läpäisseistä kirjoituksis-ta kymmenen parasta. Ne julkaistaan Into Kustannuksen kanssa yhteistyös-sä loppuvuodesta.

Toiselle sijalle ylsi Oskari Rantala, 26, novellillaan Euroopan enkelit. Tari-na sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa suomalaisen siirtolaispoliisin elämän mullistaa oma tytär, joka jatkaa siirto-laisten puolesta kamppailua isän rak-kauden kustannuksella.

Kolmas palkinto myönnettiin Mil-

Voittajakaksikko oskari Rantala ja laura Gustafsson kirjoittivat yhdenvertaisuudesta.

la Normanille, 21. Novellissa Syyllinen Norman johdattaa lukijat 90-luvun puoleenväliin, kun samalle luokalle tulee ensimmäinen tummaihoinen, Aza.

Tuomaristoon kuuluivat Veera Aalto-nen, Jaana Airaksinen, Claes Anders-son, Mike Pohjola ja Jani Saxell.

jokamiehen oikeudet uhattuna

»tunneleissa taPaamme kaniineja. kysyn, missä he ovat Piileksineet ainakin Puoli vuotta. he vastaavat, että vainot alkoivat käydä liian vaarallisiksi. monet kaasutettiin, monia kidutettiin. useat saivat haulin vatsaansa kesken rauhal­lisen iltaruokailun. jäljelle jääneet Pakenivat maan alle. tunneleissa synty­neille on kehittynyt tarkka Pimeänäkö, he eivät ole enää vain PuPusia, heihin on tullut jotain mullasta ja maaPerästä. kaniinit kulkevat kanssamme hautaus­maalle, he haluavat käydä kunnioitta­massa kaukaisten sukulaistensa muis­toa koe-eläinten muistomerkillä. kanit jäävät suremaan, mutta eivät itke, eivät koskaan itke. se on kanien tragedia.»

kesä rynkyn kanssa s. 9.

teksti eliisa alatalo kuva perttu iso-markku

41LIBERO

vapautuksenpedagogiikkaa

Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry

www.ksl.fi

Solidaarisuuslahja

Tukemalla ruuantuotannon kehittämistä voit auttaa Ugandan viljelijöitä voittamaan köyhyyden. Anna lahjaksi lypsävä lehmä.

www.solidaarisuus.fi/lahja Solidaarisuus

36

LAITA LEHMÄ LYPSÄMÄÄN

suomalaisen työväen-liikkeen synty

VASEMMISTONUORET

teksti aydin saiyar

VanHan TyöVäenliiKKen aikana muo-dostuivat Suomessa työväenliikkeelle ominaiset rakenteet: ammattiyhdistys-liike ja työväenpuolueet sekä niiden po-liittinen ja järjestäytynyt toiminta. Van-

ha työväenliike oli dynaaminen, jatku-vasti uudistuva ja kehittyvä liike, joka loi itsensä uudelleen aina kohdatessaan vastoinkäymisiä. Monet sen ihanteista ovat vaikuttaneet siihen, millainen yh-teiskuntamme on nykyään. Hyvä esi-merkki tästä on pitkälle kehittynyt etu-järjestötoiminta.

Vanhan työväenliikkeen toiminta kaatui sen kyvyttömyyteen muodostaa omaa poliittista valtiovaltaa. Se ei pys-tynyt keskittämään tai organisoimaan valtaansa, vaan pikemminkin toimi usein tarpeen mukaan eli reaktiivises-ti.

Varhainen työväenliike ei ollut nykyi-sen kaltainen, vaan koko elämää halko-va yhtenäinen liike. Sitä määritteli pit-kälti luokkaidentiteetti, joka syntyi yhteisissä taisteluissa porvaristoa vas-taan. Identiteetti ei kuitenkaan riittä-nyt viemään eteenpäin suureksi kasva-nutta liikettä, vaan se pirstoutui etu- ja pienjärjestöiksi ja etääntyi parlamenta-ristiseksi puolueeksi.

VASEM

MISTO

N

ALK

UTA

IVAL

VEN

ÄjÄ

N

VALLA

NK

UM

OU

STA

SUO

MEN

TYö

VÄEN

LIIKE

AY-LIIKE 2.M

AA

ILMA

N-

SOD

AN

jÄLK

EEN

kirjallisuutta:antti Hyvönen: Suomen vanhan työväenpuolueen historiatuure lehén: Punaisten ja valkoisten sotaV.i. lenin: Suomesta

KyMMenen VuoTTa sitten aloitetusta Vasemmistonuorten Naton vastaises-ta kampanjasta on vitsailtu, että se on toistaiseksi kampanjoista kaikkein on-nistunein, sillä Suomi ei ole vielä liit-tynyt Natoon.

Silti hyökkäysliitto tulee iholle. Na-ton ylikansallisilta suuryhtiöiltä ja suomalaisilta yrityksiltä ostamia len-nokkikokeita tehdään Ruotsin Lapin lisäksi Kemijärvellä. Kyse on pilotitto-mista ilma-aluksista, joita käytetään iskuissa Lähi-idässä, Pakistanissa ja Afganistanissa.

»Osassa aluksista voi olla aseita, mutta pääasiassa niitä käytetään tie-dusteluun ja maalinosoitukseen, jot-ta isku voidaan tehdä muilla aseilla, esimerkiksi ohjus- tai lentohyökkä-yksellä», selventää Vasemmistoliiton lappilainen kansanedustaja Markus Mustajärvi.

Lennokkikokeita suorittaa tampere-lainen Robonic Oy, joka on osa maail-manlaajuista Safran Group -konsernia. Vuonna 2008 konsernin liikevaihto oli 10,3 miljardia euroa. Mustajärven nä-kemyksen mukaan Kemijärven kokei-ta tehdään tutun kaavan mukaan: so-tilaalliset tarpeet ja sovellukset ajavat mahdollisen siviilikäytön ohitse.

»En näe mitään syytä, miksi Kemi-järven, velassa rypevän kaupungin, pi-täisi tukea testaustoimintaa, kun siitä ei ole kyetty osoittamaan mitään konk-reettista hyötyä paikkakunnalle. Ja jos taustalla kummittelevat sotateolliset konsernit, niin hälytyskellot soivat.»

Helmikuussa Mustajärvi lähestyi puolustusministeri Jyri Häkämiestä kirjallisella kysymyksellä ja tieduste-li, onko Kemijärvellä tapahtuva sota-laitteiden testaus Suomen sotilaalli-sen liittoutumattomuuden mukaista. Häkämies sanoi vastauksessaan, et-tä kyseessä on »puhtaasti kaupallinen hanke, jossa yritys tarjoaa testauspal-veluitaan teollisuudelle».

Hänen mukaansa puolustushallin-to ei ole hankkeessa mukana, vaikka hanke saatettiinkin ennen sen aloi-tusta puolustushallinnon ja valtion-johdon tietoon.

Ilmeisesti silläkään ei ole vaikutusta

natotusta lapissa

laukausalustan testausta lapissa.

VASEMMISTONUORET

asiaan, että Suomen puolustusvoimat käyttää Robonicin laukaisulaitteita.

PAInETTA RIITTääNatoon liittymistä perustellaan Suo-messa turvallisuusvajeella, yhtenäi-sen Euroopan tärkeydellä ja kylmän sodan päättymisellä.

»Natoon liittyminen tulee ajankoh-taiseksi, kun kolme suurinta puolu-etta pääsevät asiasta yhteisymmär-rykseen. Ei kai kuitenkaan vielä ensi vaalikaudella», arvioi Santeri Mikko-la Lapin Vasemmistonuorista.

»Ulkopolitiikkaa on ohjannut kon-sensushakuisuus aina, mitä nyt Ko-koomus vähän tekee irtiottoja», Mik-kola jatkaa.

Maanpuolustuskorkeakoulun do-sentti, tutkija Pekka Visuri kritisoi

vuoden 2009 Turvallisuuspoliittista se-lontekoa siitä, että Natoon liittymistä seuraavien velvoitteiden ja riskien va-kavan arvioimisen sijaan se keskittyy luettelemaan sotilasliiton positiivisia puolia.

Markus Mustajärven mukaan Na-to-jäsenyyttä tullaan takuuvarmas-ti ajamaan eteenpäin. »Tähän asti jä-senyyden tiellä ovat olleet presidentti Halonen ja kansan yleinen mielipide. Kokoomuksen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan päätoimijat Jyrki Katainen, Jyri Häkämies ja Alexan-der Stubb pyrkivät koko ajan horjutta-maan asetelmaa ulostuloillaan.»

Maanpuolustukseen on viime vuo-sina budjetoitu jatkuvasti enemmän rahaa. Vuodelle 2011 on esitetty kuusi prosenttia lisää.

naton ylikansallisilta suuryhtiöiltä ja suomalaisilta yrityksiltä ostamia lennokkikokeita tehdään ruotsin laPin lisäksi kemijärvellä. kyse on Pilotittomista ilma-aluksista, joita käytetään iskuissa lähi-idässä, Pakistanissa ja afganistanissa.

teksti toni hämäläinen taustahaastattelut eliisa alatalo

43LIBERO

VASEMMISTONUORET

suomen työväenliike toisen maailmansodan jälkeen

SuoMen PoliiTTinen tilanne muut-tui täysin, kun maamme solmi rau-hansopimuksen Neuvostoliiton kanssa alkusyksyllä vuonna 1944. Työväenliik-keelle se merkitsi ennennäkemättö-män vapaata toimintaympäristöä.

Keskitysleireiltä, vankiloista ja niin sanotuista turvasäilöistä vapautuneet vasemmistososialistit ja kommunistit saivat 1944 takaisin toimintavapauten-sa. Laittomana ja sorrettuna maan al-la toiminut Suomen Kommunistinen Puolue (SKP) sai laillisen statuksen ja se osallistui vaaleihin Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) listoilta yhdessä vasemmistososialistien kans-sa. SKP:n johdon mielestä Suomessa ei ollut vallankumouksellista tilannetta ja siksi puolue lähtikin liikkeelle lail-lisuutta kunnioittaen.

SKDL:n yhteistyöhaaveet Sosialide-mokraattisen Puolueen (SDP) kanssa kariutuivat, kun SDP:n vuoden 1944 puoluekokous valitsi johtoonsa tan-nerilaiset (1), jotka olivat olleet halli-tusvastuussa Suomen sotiessa Saksan rinnalla ja osallistuivat muun muas-sa historian mahdollisesti brutaaleim-paan sotilasoperaatioon, Leningradin piiritykseen.

PAlKKAlIIKKEET mEnESTyIVäTVuosina 1944–45 Suomessa oli lukuisia palkkojen korotusta vaativia liikkei-tä, jotka pääsääntöisesti olivat onnis-tuneita. Samaan aikaan SKDL ja SDP kävivät taistelua ammattiosastoista ja työväentaloista.

Siitä huolimatta työväenliikkeen kentällä oli valtava »yhtenäisyyden humaus». Se näkyi etenkin vappu-na 1945, kun molempien puolueiden ja Suomen Ammattiliittojen keskus-järjestön (SAK) yhteisiin tilaisuuksiin osallistui satoja tuhansia ihmisiä. SAK päätyi lopulta SDP:n käsiin.

Työväenliikkeen vasen siipi oli eh-dolla 1945 vaaleissa ensimmäistä ker-taa sitten vuoden 1930. SKDL sai 49 edustajaa ja pääsi hallitukseen. Kan-

sandemokraattinen sisäministeri Yr-jö Leino muutti Valpon (2) toimintaa merkittävästi: ensimmäisen tasaval-lan (3) tapaan se ei enää keskittänyt tarmoaan vasemmiston valvomiseen, vaan äärioikeiston tarkkailuun.

SKDL pysyi hallituspuolueena vuo-den 1948 vaaleihin asti. Tänä aikana hallitus sai alulle esimerkiksi lapsili-säjärjestelmän.

SKDL ei kuitenkaan puuttunut por-varillisen vallan perusteisiin vaan kes-kittyi maan demokratisoimiseen ja irtiottoon fasismista. Se myös ajoi pontevasti rangaistuksia sotasyyllisil-le, joita tosin rangaistiin lepsusti ver-rattuna muihin maihin.

SKdl ERISTETäänSeuraavissa vaaleissa 1948 SDP ja oi-keisto tekivät tiukkaa SKDL:n vastais-ta kampanjointia, jollaista ei ole tois-te nähty Suomessa. SDP oli etunenässä lavastamassa »kommunistien vallan-kaappaushanketta» ja SKDL:n ääni-määrä laski 20 000:lla. Menetys ei vas-takampanjoinnin valossa ole yllätys.

Ensimmäinen tasavallan vastainen offensiivi lyötiinkin näin osittain ta-kaisin puolustusasemiin ja maahan perustettiin laitimmaisen oikeiston tukema SDP:n vähemmistöhallitus. Samaan aikaan talouskasvu hidastui ensimmäistä kertaa toisen maailman-sodan jälkeen, työnantajat hyökkäsi-vät työläisiä vastaan ja työväenluokan rivit hajosivat entisestään.

1940–50 lukujen vaihteessa maata ravistelivat palkkaliikkeinä tunnetut lakot, joita järjestivät omia poliitti-sia tarkoitusperiään edistääkseen se-kä SDP että SKP. Puolueet suhtautui-vat toistensa poliittisiin lakkoihin eri tavalla: SDP vastusti SKP:n lakkoja ak-tiivisesti esimerkiksi värväämällä rik-kurivoimaa. SKP taas tuki SDP:n lak-koja vähintään passiivisesti, omiaan varsin aktiivisesti.

Suurin sodanjälkeinen tragedia lie-nee ollut vuonna 1949 tapahtunut Ke-

min veritorstaina tunnettu tapahtu-ma. SDP:n ministereistä koostunut »sotakabinetti» yritti lopettaa lakon järjestämällä aseellisen poliisihyök-käyksen mielenosoituskulkueeseen. Hyökkäys vaati kaksi kuolonuhria. 20–40 prosentin palkanlaskuja vastusta-nut lakko ei ollut alkujaan luonteel-taan poliittinen. Lakko loppui sorrosta huolimatta vasta, kun palkanalennuk-set oli peruttu. Ensimmäisen tasa-vallan tunnelmiin tunnuttiin palaa-van näytösoikeudenkäynneissä, jossa kymmenille lakkolaisille annettiin ka-pinatuomiot.

PORVARISTO SäIlyTTää TAlOudEllISEn HEGEmOnIAnSA

Kun suurpääoma oli SDP:tä käyttä-en saanut SKDL:n eristyksiin ja työ-väenluokan hajalle, alkoi se 50-luvul-la hyökkäykseen SAK:n »diktatoorista asemaa» vastaan. Hinnat nousivat ja palkankorotukset tehtiin tyhjiksi.

Tilanne kärjistyi yleislakoksi vuon-na 1956, kun työnantajapuoli kieltäy-tyi korvaamasta elinkustannusten nousua.

Kolme viikkoa kestänyt lakko osoit-ti, että työväenluokka pystyi toimi-maan yhtenäisenä huolimatta SAK:n olemattomasta valmistautumisesta: lakossa olivat mukana myös järjestäy-tymättömät työläiset ja rikkureita oli hyvin vähän. Työnantajapuolen aiko-mus nujertaa SAK jäi pelkäksi yrityk-seksi ja työnantajapuoli joutui palaa-maan alkuperäisiin asetelmiin.

Vaikka SAK ei kaatunut, ei työväen-liike hyötynyt taistelusta: inflaatio oli taas syönyt voitetun puolustustaiste-lun saavutukset.

Silti Suomi oli reilu kymmenen vuot-ta toisen maailmansodan jälkeen de-mokraattisempi valtio kuin aiemmin. Porvaristo oli pystynyt puolustamaan hegemoniaansa tuloksellisesti onnis-tumatta kuitenkaan palaamaan 30-lu-vun »vanhoille hyville ajoille».

VASEM

MISTO

N

ALK

UTA

IVAL

VEN

ÄjÄ

N

VALLA

NK

UM

OU

STA

SUO

MEN

TYö

VÄEN

LIIKE

AY-LIIKE 2.M

AA

ILMA

N-

SOD

AN

jÄLK

EEN

1 Väinö tanner oli 1918 kapinasta sivuun jättäytyneen ensimmäi­sen työväenpuolueen marginaalisen oikeisto­siiven johtaja joka teki määrätietoisen kommu­nisminvastaista politiik­kaa läpi ensimmäisen ta­savallan (1918-44).

2 Valtiollinen poliisi, nykyisen suojelupoliisin edeltäjä.

3 ensimmäinen tasaVal-ta, »valkoinen suomi» tarkoittaa vuosien 1918–1944 Suomea, missä työväenliike oli vaino­tussa asemassa ja taan­tumusporvaristo vallassa koti, uskonto ja isänmaa ­hengessä.

teksti markus heikkinen

44 LIBERO

keskustoimisto:

viherniemenkatu 5 , 3. krs, 00530 helsinki, P. (09) 7747 4260, f. (09) 7747 4270, toimisto@vasemmistonuoret.fi, www.vasemmistonuoret.fi keskustoimisto on avoinna arkisin kello 10–16.

puheenjohtaja: dan koivulaakso, P. (09) 7747 4261, gsm 044 506 66 13 dan@vasemmistonuoret.fi pääsihteeri: riikka taavetti, P. (09) 7747 4262, gsm 040 702 3917, riikka@vasemmistonuoret.fi järjestö- ja koulutussihteeri: aydin saiyar, P. (09) 7747 4263, gsm 040 413 3558, aydin@vasemmistonuoret.fi

tiedottaja: eliisa alatalo, P. (09) 7747 4264, gsm 044 511 2134, eliisa@vasemmistonuoret.fi talouspäällikkö: Pirkko holaPPa, P. (09) 7747 4265, Pirkko@vasemmistonuoret.fi järjestösihteerin sijainen: Pekka Pehkonen, P. (09) 7747 4260, gsm 045 348 5499, toimisto@vasemmistonuoret.fi

Piirijärjestöt:

etelä-suomen Vasemmistonuoret: Päijänteentie 35 , 00510 helsinki puheenjohtaja antti kurko piirisihteeri heidi auvinen gsm 044 019 5901, etela-suomi@vasemmistonuoret.fi

hämeen Vasemmistonuoret: näsilinnankatu 22 a, 33210 tamPere puheenjohtaja mari-helmi Pirhonen, gsm 044 017 2725 tominnanjohtaja kalle honkanen gsm 040 837 3467, hame@vasemmistonuoret.fi

itä-suomen Vasemmistonuoret: koulukatu 39 a 36, 80100 joensuu puheenjohtaja otto valPas, gsm 040 820 0791, ita@vasemmistonuoret.fi järjestösihteeri samuli koPonen, gsm 044 202 3911

keski-suomen Vasemmistonuoret: väinönkatu 28 b 14, 40100 jyväskylä puheenjohtaja ville-veikko Pulkka, gsm 040 759 9330, keski-suomi@vasemmistonuoret.fi

lapin Vasemmistonuoret: laPinkatu 2, 96190 rovaniemi puheenjohtaja markus korjonen, gsm 045 673 40 13 piirisihteeri santeri mikkola, gsm 040 700 0219, laPPi@vasemmistonuoret.fi

pohjois-pohjanmaan Vasemmistonuoret: Pakkahuoneenkatu 19, 90100 oulu puheenjohtaja tero kaikko, gsm 050 409 1063 piirisihteeri markus koivumaa, gsm 040 740 7175, f. (08) 537 1770, Pohjois-Pohjanmaa@vasemmisto nuoret.fi

satakunnan Vasemmistonuoret: maaherrankatu 28, 28100 Pori puheenjohtaja henri-Pekka solala, satakunta@vasemmistonuoret.fi

Varsinais-suomen Vasemmistonuoret: hakakatu 12, 20540 turku puheenjohtaja tiina järvi gsm 050 328 0332 piirisihteeri misha dellinger, P. (02) 237 9130, gsm 045 131 2552, f. (02) 237 9190, varsinais-suomi@vasemmistonuoret.fi

Vasemmistonuoretyhteystiedot

VASEMMISTONUORET PÄÄSIHTEERI

loKaKuun PuoliVäliSSä yli 30 000 ihmistä erosi kirkosta viikon kulues-sa. Eroaallon aloitti tv-ohjelma, jossa fundamentalistikristityt kertoivat, et-tei avioliitto-oikeus kuulu samaa su-kupuolta oleville pareille. Kirkon vi-ralliset edustajat taas kiemurtelivat ja välttivät ottamasta kantaa. Eroaal-to paisui, kun media toisensa jälkeen raportoi aiheesta ja suunnilleen jokai-nen kirkon kannanotto aiheeseen ai-noastaan lisäsi eroavien määrää.

Sinänsä suomalaisten joukkoeroa-minen kirkosta tasa-arvokysymysten vuoksi ei ole mitenkään uutta. Myös esimerkiksi Marja-Sisko Aallon kohte-lu ja kirkon loputon venkoilu naispap-peuskysymyksessä ovat aiheuttaneet huomattavia eropiikkejä. Tämä piikki oli kuitenkin kertaluokkaa suurempi. Onkin pakko kysyä, miksi juuri nyt yk-si television homoilta aloitti poikkeuk-sellisen suuren protestierojen aallon?

Kysymys sukupuolineutraalista avioliitosta jakaa poliittista kenttää mielenkiintoisella tavalla. Vasemmis-to ja vihreät kannattavat sitä melko varauksetta, perussuomalaiset ja kris-tillisdemokraatit vastustavat ehdotto-masti, keskusta ja kokoomus yrittä-vät olla kahta mieltä yhtä aikaa. Kun perussuomalaisten kannatus on kas-vanut, on myös kasvanut tarve käy-dä keskustelua yhdenvertaisuudesta. Perussuomalaisten menestys saattaa vaikuttaa siihen, että myös kokoo-muksessa ja keskustassa pelataan kon-servatiivikortti, lähdetään kannatta-maan maahanmuuton rajoituksia ja esimerkiksi vastustamaan sukupuoli-neutraalia avioliittolakia.

Kun konservatiivien rivit tiivistyvät, tulee myös yhdenvertaisuutta kannat-tavalle puolelle tarve tarkentaa omia vaatimuksiaan ja korostaa yhdenver-taisuuden arvoa. Vasemmalla tilanne on usein vähän ristiriitainen: kanna-tamme kyllä esimerkiksi sukupuoli-neutraalia avioliittoa, mutta samalla monet sivuuttavat kysymyksen tois-arvoisena – tärkeää olisi kuulemma puhua vain työstä, toimeentulosta ja muista jotain kuvitteellista enemmis-töä koskettavista asioista. Tällä taval-

la yhdenvertaisuus marginalisoidaan ja annetaan nyt keskeiseltä näyttä-vä keskustelukenttä vihreiden, perus-suomalaisten, kristillisten ja muiden temmellettäväksi. Tässä keskustelussa marginaaliin joutuu, jos haluaa jäärä-päisesti puhua aina rahasta.

Yhdenvertaisuus ei ole kuitenkaan mikään kevyt juttu. Oikeuden avioitua rakastamansa ihmisen kanssa pitää olla itsestään selvä perusoikeus. Lisäk-si yhdenvertaisuuden kysymykset, joi-ta helposti pidetään jotenkin pehmei-nä politiikan osina, ovat valitettavasti monissa maissa kaikkein kovinta poli-tiikkaa – ne ovat kysymyksiä elämästä ja turvallisuudesta. Valitettavasti ke-sän kaasuiskussa Pride-kulkuetta vas-taan näkyi, ettei poliittinen väkivalta seksuaalivähemmistöihin kuuluvik-si oletettuja kohtaan ole mahdotonta Suomessakaan.

Vasemmalla ei ole siis mitenkään varaa ohittaa yhdenvertaisuuteen liit-tyviä kysymyksiä. Niihin pitää olla sanottavaa. Muuten sekä marginali-soimme itsemme yhdestä isosta kes-kustelusta että ilmoitamme aika isol-le joukolle ihmisiä, etteivät heidän elämänsä mahdollisesti kaikkein tär-keimmät kysymykset kiinnosta mei-tä. Tärkeää olisikin päästä eteenpäin pelkästä liberaalien ja konservatiivi-en keskinäisestä jänkkäämisestä. Mil-laisia olisivat uudet, vasemmistolaiset näkökulmat tähän keskusteluun? Mi-ten päästään pelkästä yhdenvertaisuu-desta vapautumiseen?

r i i k k a ta aV e t t i

VasemmistoNUoRteN pääsiHteeRi

riikka@vasemmistonuoret.fi

marginaalista politiikkaan

45LIBERO

KAIno: Ooh, sieltä saapuu Vieno. Jälleen myöhässä, kuten aina.

VIEno: Tervepä taas ja anteeksi. Näin heti al-kuun tahdon kysyä, että erositko kir-kosta homoillan jälkeen?

KAIno: En, koska en ole koskaan kirkkoon kuulunutkaan. Sinäkö erosit tämän viimeisen kohun myötä vai?

VIEno: En minä eronnut, vaikka en näitä Päivi Räsäsen idioottimaisuuksia hy-väksykään. Ei se minun uskoani kui-tenkaan horjuttanut.

KAIno: Et kai sinä kirkkoa tarvitse uskoak-sesi?

VIEno: No en kai, mutta mielestäni kirkko te-kee hyviäkin asioita, kun valtiosta ei ole hoitamaan niitäkään hommia.

KAIno: Tuo on totta ja siksi maksaisinkin enemmän veroja, mutta en kyllä-kään kirkolle. Nämä hihhulit luule-vat, että voisivat rikkoa lakia, mikäli sukupuolineutraali avioliitto tulisi. En muutenkaan pysty ymmärtä-mään, että naispappien kanssa työs-kentelemisestä kieltäytyvät miespa-pit eivät saa kenkää.

VIEno: Se on katsos Raamatun sana, sitä voi tulkita juurikin sillä tavalla kuin sillä hetkellä sattuu sopimaan omiin tar-koitusperiin.

KAIno: Tulee mieleen ihan suomalaiset ra-sistit.

VIEno: No nehän löytyvät yleensä näiden kanssa samasta porukasta. Naisten oikeudet kiinnostavat vasta siinä vaiheessa, kun ne voidaan valjastaa neekereiden ja rättipäiden vastaiseen propagandaan.

KAIno: Kaadapa minulle sitä viiniä. Ei se pieni krapula töitä haittaa.

VIEno: Ja eihän se ole muilta kuin pomoltasi pois.

KAIno: Minähän olen varastanut pomolta-ni enemmän kuin sinä olet koskaan tehnyt töitä. Kukaan itseään kunni-oittava työntekijä ei nuku päiväunia tai käy paskalla työajan ulkopuolel-la.

VIEno: Eikös tuosta saa potkut?

KAIno: Ei pidä jäädä kiinni. Tyhmähän sel-lainen on, joka jää kiinni nukkumi-sesta työajalla. Ansaitseekin saada fudut.

VIEno: Sinullehan sopii tuo viini hyvin, heti alkaa kapinahenki löytymään. Saa-taisiin varmaan vallankumouskin ai-kaan, jos löytyisi tarpeeksi viinaa.

KAIno: Eikös viime aikoina ole pelätty isla-milaista vallankumousta?

VIEno: Ai parituhatta muslimia tekisi val-lankumouksen?

KAIno: No onhan niitä sitten huomattavas-ti enemmän kuin kommunisteja. Kumpaa tässä nyt oikein pitäisikään pelätä: kommunisteja vai muslime-ja?

VIEno: Homoja.

KAIno: Totta, homokommunistit tekevät is-lamilaisen vallankumouksen ja pa-kottavat naiset pukeutumaan peru-nasäkkeihin. Tämähän on jopa ihan looginen ajatuskulku, saadaan nai-set pois näkyviltä, niin saadaan ho-moutta ja kommunismia levitettyä maahan ja naiset takaisin keittiöön.

VIEno: Olisi perussuomalaisetkin tyytyväi-siä tästä suuntauksesta.

KAIno: Ja niille annettiin taas ihan ilmaista mainosta, kun Halla-aho sai sakot. Ei olisi pitänyt moista tehdä.

VIEno: Olet oikeassa tämän suhteen.

KAIno: Tosin Muhammedin tuomitseminen pedofiiliksi on hieman kuin sotasyyl-

lisyysoikeudenkäynti aikanaan. Ei oikeusvaltioissa käytetä taannehti-vaa lainsäädäntöä.

VIEno: Mutta nykylainsäädännön mukaan on ihan oikeutettua sanoa Muham-media pedofiiliksi ja Islamia pedofii-liuskonnoksi, vaikka se ei silloin ol-lutkaan rikollista. Olivathan Ryti ja kumppanitkin syyllisiä sotaan, vaik-ka tekohetkellä ei ollutkaan lainsää-däntöä asiaa koskien.

KAIno: Toisaalta nykylainsäädännön mu-kaan katolinen kirkko tukee pedofi-liaa, ainakin jos katsellaan kyseisen kirkon suhtautumista pedofiilipap-peihin. Ja sehän tekee sen kirkon jä-senistä pedofilian kannattajia, eikö?

VIEno: Siis vihjaatko, että Timo Soini olisi pedofilian kannattaja?

KAIno: Sinä sanoit tuon, en minä.

VIEno: Siis Halla-ahon mielestä pedofilian kannattaja on sopiva henkilö puolue-johtajaksi. Ja jopa ministeriksi.

KAIno: Jotain tuon suuntaista tuntuu Jussi ajattelevan. Ja tähän ei tarvittu edes taannehtivaa lainsäädäntöä.

VIEno: Yksi asia meinasi unohtua, tuleeko mieleen?

KAIno: Kyllä, huhtikuussa 2018 täytyy viedä punalippu Tampereen kaupunginta-lon katolle liehumaan.

VIEno: Aivan oikein. Olisi muuten tuonkin ideoinut herra kirjoittanut tämän paremmin kuin me yhdessä.

KAIno: Siitä ei ole epäilystäkään.

KAIno: Otetaanpa hänelle yhdet lasilliset.

VIEno: Ja vaikka toisetkin.

KAIno: Kippistä vaan.

Omistettu Jannelle (1974-2010)

DialoGi KaiNo & VieNo

kaino vieno

46 LIBERO

LIBEROVASTAUSLÄHETYSTUNNUS 500355100003 HELSINKI

libe

ro 4

| 20

10

Vastaanottajamaksaa

postimaksun

oiko

maa

n vä

äryy

ksiä

, Puo

lust

amaa

n so

rret

tuja

, Pel

asta

maa

n m

aail

man

…ot

taka

a m

inuu

n Pi

kim

mit

en y

htey

ttä

alle

ras

tim

ani v

aiht

oehd

on m

erke

issä

.

kyll

ä, ol

en k

iinno

stun

ut jäSEnEKSI

TIlAuS

TIETOA

liityn jäseneksi Vasemmistonuoriin ja saan liberon kotiin kannettuna.

En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa Vasemmistonuorista.

Tilaan vuoden Liberot näytenumeroina ilmaiseksi, koska olen alle 30-vuotias opiskelija, koululainen tai työtön.Tilaan Liberon ilmaiseksi kouluun, nuorisotilaan, vankilaan tms.tilaan liberon rahalla. lähettäkää 16 euron lasku.En halua, että minulle lähetetään enää Liberoa.Osoitteeni on muuttunut, alla uusi osoite.

Nimi ...................................................................................................................................................................................

Lähiosoite ........................................................................................................................................................................

Postinumero ja -toimipaikka ........................................................................................................................................

Puhelinnumero ...............................................................................................................................................................

Sähköposti .......................................................................................................................................................................

Syntymäaika .....................................

Päiväys............................... Allekirjoitus ........................................................................................................................

(Alle 15-vuotiaalta liittyjältä huoltajan allekirjoitus)

olli

hie

tala

haluatko tavoittaa 8000 nuorta? – ilmoita liberossaIlmoitushinnat alkaen 200€ www.vasemmistonuoret.fi/libero/mediakortti_2010.pdf

seuraava libero ilmestyy helmikuussa.