Lopputyö Äärinen Inkeri · Kielellinen erityisvaikeus (specific language impairment, SLI) on ”häiriö, jossa lapsen kielellinen toimintakyky ei kehity iänmukaisesti, vaikka

Inkeri Äärinen

NEUROPSYKOLOGISEN KUNTOUTUKSEN VAIKUTTAVUUS LASTEN KIELELLISTEN HÄIRIÖIDEN HOIDOSSA

Lasten ja nuorten erikoispsykologikoulutus Lopputyö 08/2018

TURUN YLIOPISTO Psykologian ja logopedian laitos ÄÄRINEN, INKERI: Neuropsykologisen kuntoutuksen vaikuttavuus lasten

kielellisten häiriöiden hoidossa Erikoispsykologikoulutuksen lopputyö, 23 s. Ohjaaja Marja Laasonen Psykologia / Lasten ja nuorten erikoispsykologikoulutus: 2016-2019 Elokuu 2018 _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ Aikuisten kielellisissä häiriöissä kuntoutus on katsaustutkimusten mukaan hyödyllistä sosiaalisen kommunikaation sekä puheen ja kielellisten toimintojen tukemisessa. Samanlaista yhteenvetoa ei kuitenkaan ole saatavilla lasten osalta. Tämän systemaattisen katsauksen tavoitteena oli selvittää, onko neuropsykologisesta kuntoutuksesta hyötyä lasten kielellisten häiriöiden hoidossa. Tutkimuksessa arvioitiin yhteensä 2856 artikkelia, joista mukaan katsaukseen hyväksyttiin 28 systemaattista katsausta ja meta-analyysia. Tässä katsauksessa mukana olevien artikkelien sisältämät tutkimukset olivat hyvin heterogeenisia niin osallistujien, tutkimusasetelmien, käytettyjen interventioiden, tulosten kuin tutkimusten luotettavuudenkin suhteen. Suurin yksittäinen tarkasteltu kuntoutusmuoto oli puheterapeuttinen työskentely joko suoraan puheterapeutin antamana tai välillisesti toisen ammattiryhmän tai vanhempien toteuttamana. Puheterapeuttiset interventiot vaikuttivat pääsääntöisesti myönteisesti kielellisiin taitoihin, vaikutuksen koko vaihteli alustavasta näytöstä (esim. cp-vammaisten lasten kommunikaatiotaitojen paraneminen) meta-analyysien kautta saatuun vahvaan näyttöön (esim. aktiivisen sanavaraston kehittyminen). Myönteisiin tuloksiin on suhtauduttava osin varauksellisesti, sillä osa tässä katsauksessa mukana olevista artikkeleista oli AMSTAR II -työkalun avulla arvioituina luotettavuudeltaan heikkoja. Vain kahdessa artikkelissa intervention yhdeksi toteuttajaksi mainittiin psykologi. Suuri osa artikkelien kuvaamien tutkimusten interventioista oli kuitenkin sellaisia, että myös psykologin ja neuropsykologin on mahdollista soveltaa kyseisiä interventioita joko suorassa asiakastyössä, vanhempainohjannassa tai muiden ammattiryhmien ohjannassa ja konsultoinnissa. Asiasanat kielellinen erityisvaikeus, kuntoutus, hoitomenetelmät, neuropsykologia, psykologia, puheterapia

SISÄLLYS

Johdanto .............................................................................................................4

Menetelmä ja aineisto .........................................................................................6

Tulokset ...............................................................................................................9

Pohdinta ............................................................................................................17

Lähteet ..............................................................................................................19

4

Johdanto

Kielellinen erityisvaikeus (specific language impairment, SLI) on ”häiriö, jossa lapsen

kielellinen toimintakyky ei kehity iänmukaisesti, vaikka näönvarainen päättely on

ikätasoista” (Kielellinen erityisvaikeus (dysfasia, lapset ja nuoret): Käypä hoito -suositus,

2010). Kielellisen erityisvaikeuden ongelmista voidaan erottaa kielellisen tuottamisen

vaikeus ja kielellisen ymmärtämisen vaikeus, jotka esiintyvät usein myös samanaikaisesti

(ICD-10, 1999). Kliiniseen havainnointiin ja testituloksiin perustuva kielellisen

erityisvaikeuden diagnosointi tapahtuu moniammatillisessa työryhmässä, johon kuuluu

myös psykologi tai neuropsykologi. Tutkimuksiin ohjaudutaan useimmiten

neuvolaseurannasta. Luotettava diagnosointi on mahdollista yleensä noin 4–6 vuoden

iässä, mutta tukitoimien aloittaminen jo ennen mahdollista diagnoosia on luonnollisesti

hyödyllistä (Kielellinen erityisvaikeus (dysfasia, lapset ja nuoret): Käypä hoito -suositus,

2010). Kielellinen häiriö voi erityisvaikeuden lisäksi esiintyä osana laajempaa

kehityshäiriötä, esimerkiksi kehitysvammaisuutta tai monimuotoista kehityshäiriötä.

Tutkimuksissa puhtaan kielellisen erityisvaikeuden esiintyvyydeksi on arvioitu 7% (Tomblin

ym., 1997). Suomessa käytetään yhä termiä kielellinen erityisvaikeus, mutta

kansainvälisessä kirjallisuudessa ollaan enenevässä määrin siirtymässä käsitteeseen DLD

(developmental language disorder), jolloin kielellisen suoriutumisen ja näönvaraisen

päättelyn merkittävää tasoeroa ei enää edellytetä (Bishop & Snowling & Thompson &

Greenhalgh & CATALISE-2 consortium, 2017). Tässä tutkimuksessa käytetään edelleen

kielellisen erityisvaikeuden käsitettä, koska suomenkieliset kielellistä häiriötä kuvaavat

termit tarkentuvat vielä vuoden 2018 aikana uuden Käypä hoito -suosituksen julkaisemisen

myötä.

Kielellisen kehityksen tukeminen tai kielellisestä häiriöstä aiheutuvan haitan lieventäminen

tapahtuu arkikuntoutuksen lisäksi tyypillisimmin laillistetun puheterapeutin antamassa

puheterapiassa erityisesti alle kouluikäisten lasten osalta. Suomessa kouluikäisten lasten

kielellistä erityisvaikeutta voidaan tukea myös neuropsykologisessa kuntoutuksessa, joka

sisältää osittain samankaltaisia elementtejä puheterapeuttisen työskentelyn kanssa.

Neuropsykologinen kuntoutus on Suomen psykologiliiton ja Suomen psykologisen seuran

Tieteellisen neuvottelukunnan (2012) mukaan ”lääkinnällisen kuntoutuksen muoto, jonka

tavoitteena on lieventää keskushermostoperäisiä psyykkisen toimintakyvyn muutoksia tai

5

rajoitteita sekä parantaa neuropsykologisten ongelmien heikentämää elämänlaatua”.

Neuropsykologista kuntoutusta voi antaa neuropsykologiaan erikoistunut psykologi, ja

joissakin tilanteissa myös neuropsykologin työnohjauksessa oleva, neuropsykologiaan

perehtynyt psykologi. Neuropsykologinen kuntoutus perustuu aina neuropsykologiseen

tutkimukseen, jonka perusteella arvioidaan kuntoutustarvetta ja määritellään

kuntoutustavoitteet (mm. Suomen Psykologiliiton ja Suomen Psykologisen Seuran

Tieteellinen neuvottelukunta, 2012). Kuntoutus koostuu kognitiivisista harjoitteista,

psykoedukaatiosta ja psykoterapeuttisesta työskentelystä (Kalska & Poutiainen, 2011).

Lasten neuropsykologisessa kuntoutuksessa harjoitellaan joko suoraan asioita, jotka

tuottavat lapselle vaikeuksia, tai ohjataan lasta kompensoimaan taitopuutteitaan

esimerkiksi hyödyntämällä vahvuuksia tai käyttämällä ulkoisia apuvälineitä. Psyykkinen

tuki käsittää muun muassa lapsen itsetunnon vahvistamisen. Kuntoutukseen kuuluu myös

tiivis yhteistyö lapsen perheen, opettajien ja muiden läheisten kanssa. (mm. Suomen

Neuropsykologinen Yhdistys r.y., 2018).

Tämä systemaattinen kirjallisuuskatsaus toimii pohjana myöhemmin laadittaville

suosituksille hyvistä suomalaisista lasten neuropsykologisen kuntoutuksen käytännöistä.

Tämä katsaus käsittelee kielellisten häiriöiden kuntoutusta, ja lisäksi tutkimusryhmässä

tarkastellaan samanaikaisesti neuropsykologisen kuntoutuksen vaikuttavuutta useaan

muuhun kognition osa-alueeseen. Kuntoutuskäytäntöjen suositusten laatiminen on osa

Suomen Psykologiliiton ja Suomen Psykologisen Seuran Tieteellisen neuvottelukunnan

hanketta, jossa laaditaan suosituksia psykologisen työn hyvistä käytännöistä eri

sovellutusalueilla. Vuonna 2012 on jo laadittu vastaava suositus neuropsykologisen

kuntoutuksen käytännöistä aikuisilla (Suomen Psykologiliiton ja Suomen Psykologisen

Seuran Tieteellinen neuvottelukunta, 2012). Aikuisten suositusten pohjana toimineessa,

kuntoutuksen vaikuttavuuteen liittyviä tutkimustuloksia tarkastelevassa artikkelissa

kuvattiin kielellisin häiriöihin liittyen vahvaa näyttöä kuntoutuksen vaikuttavuudesta

sosiaalisen kommunikaation vaikeuksien hoidossa (Nukari & Poutiainen & Nybo &

Hämäläinen & Kalska, 2012). Lisäksi artikkelin mukaan näyttöä löytyi kielellisissä

häiriöissä kuntoutuksen myönteisestä vaikutuksesta puheen ja kielellisten toimintojen

hoidossa. Suurimman osan tutkimusten kuntoutuksista toteutti puheterapeutti, osittain

mukana oli myös neuropsykologi.

6

Tämä katsaus pyrkii selvittämään, onko lasten kielellisten häiriöiden kuntoutuksesta

olemassa vastaavaa tutkimusnäyttöä. Edellä mainitut, aikuisten parissa tehdyt tutkimukset

antavat alustavia viitteitä siitä, että kuntoutuksen vaikuttavuudesta on mahdollista löytää

myönteistä tutkimusnäyttöä. Katsauksessa kootaan ensin tutkimusnäyttöä kuntoutuksen

vaikuttavuudesta erilaisissa ympäristöissä myös muiden ammattiryhmien kuin psykologin

toteuttamana, ja pyritään tämän jälkeen pohtimaan, miten mahdollinen tutkimusnäyttö olisi

sovellettavissa neuropsykologisessa kuntoutuksessa Suomessa.

Lisääntyvä tutkimustieto auttaa valtakunnallisten suositusten laadinnan lisäksi

neuropsykologista työtä tekeviä valitsemaan näyttöön perustuvia kuntoutusmenetelmiä.

Näyttö tukee myös niitä työntekijöitä, jotka ohjaavat asiakkaita neuropsykologiseen

kuntoutukseen. Tieto kuntoutuksen hyödyistä myös motivoi ihmisiä sitoutumaan

esimerkiksi lapsen kuntoutukseen sellaisissakin tilanteissa, joissa olosuhteet kuntoutuksen

järjestämiselle eivät ole optimaalisia esimerkiksi vastaanottoaikojen rajatun saatavuuden

tai pitkien välimatkojen vuoksi. Tutkimusnäyttö on tarpeen myös kuntoutuksen rahoittajille,

esimerkiksi kuntien lääkinnällisen kuntoutuksen työryhmille, jotta neuropsykologisia

kuntoutuspalveluita rahoitetaan jatkossakin.

Menetelmä ja aineisto

Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto kerättiin

Medline ja PsycINFO-tietokannoista rajaamalla haut vuosina 2000–2017 julkaistuihin

suomenkielisiin ja englanninkielisiin systemaattisiin katsauksiin ja meta-analyyseihin. Haku

toteutettiin 16.–18.3.2017. Hakusanoina käytettiin: ((rehabilitation or intervention or training

or remediation or cognitive therapy or cognitive behavioral therapy or neuropsychological

therapy or outcome assessment or treatment or cognitive intervention) and (language* or

linguistic* or vocabula* or semantic* or lexic* or word finding of word learning or word

naming or word retrieval or word knowledge or morph* or syntax* or gramm* or pragmatic*

or conversation or narrativ*)).

Vuokaavio tutkimusten sisällyttämisestä katsaukseen on esitetty kuviossa 1.

7

Haku tuotti yhteensä 2856 artikkelia. Kaksoiskappaleiden poiston jälkeen arvioitavaksi jäi

2690 artikkelia. Ennen varsinaista otsikkojen ja tiivistelmien läpikäymistä opiskelija ja

ohjaaja arvioivat toisistaan riippumatta ensin viidenkymmenen ja sen jälkeen 25

satunnaisotannalla poimitun artikkelin otsikot ja tiivistelmät, millä varmistettiin, että

valintakriteerit ovat riittävän yhtenäiset. Kierrosten välillä valintakriteereitä tarkennettiin

niiden kriteerien osalta, joissa esiintyi eniten epäjohdonmukaisuuksia opiskelijan ja

ohjaajan arvioiden välillä. Lopulta arviointien yhdenmukaisuus artikkelien mahdollisesta

merkityksellisyydestä tämän katsauksen osalta oli 97%.

Toisessa vaiheessa opiskelija luki läpi artikkelien otsikot ja tiivistelmät, ja poimi mukaan

otsikon ja tiivistelmän perusteella mahdollisesti valintakriteerit täyttävät artikkelit

kokotekstitarkastelua varten. Valintakriteerien mukaan artikkelin 1) tuli olla systemaattinen

katsaus tai meta-analyysi, 2) kohderyhmän tuli koostua vähintään 70-prosenttisesti alle 21-

vuotiaista lapsista ja nuorista, 3) tutkimuksen oli tarkasteltava kuntoutuksen vaikutusta, 4)

kuntoutuksen tuli olla relevanttia suomalaisen neuropsykologisen kuntoutuksen kannalta ja

5) kuntoutuksen kohteena tuli olla kielelliset toiminnot.

Kuvio 1. Vuokaavio tutkimusten sisällyttämisestä katsaukseen

8

Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa opiskelija pyrki lukemaan läpi kaikki ne 110

artikkelia, jotka otsikon ja tiivistelmän perusteella vaikuttivat täyttävän edellä mainitut

valintakriteerit. Viittä artikkelia ei yrityksistä huolimatta saatu käyttöön, joten luettavaksi jäi

105 artikkelia. Tässä kokotekstitarkastelussa käytettiin samoja yllä olevia valintakriteereitä

kuin otsikon ja tiivistelmän perusteella tapahtuneessa valinnassa. Mikäli opiskelija oli

epävarma artikkelin mukaanotosta, hän konsultoi ohjaajaa. Keskustelun jälkeen

saavutettiin 100% yhteisymmärrys mukaan katsaukseen otettavista artikkeleista.

Lopulliseen katsaukseen valikoitui 28 artikkelia.

Kaikista 28 artikkelista etsittiin tämän katsauksen tutkimuskysymysten kannalta oleelliset

tiedot ja koottiin ne työskentelytaulukkoon. Kootut tiedot olivat: artikkelin viite, artikkeliin

sisällytettyjen tutkimusten kokonaismäärä ja näihin tutkimuksiin osallistuneiden

kokonaismäärä, tutkimukseen osallistuneiden ikä ja mahdolliset diagnoosit, tieto

intervention asetelmasta (ryhmä/yksilö), toteuttamispaikasta, toteuttajasta ja määrästä

(kuntoutuskerran kesto, kuntoutustapaamisten määrä ja kuntoutuksen kokonaiskesto),

kuntoutuksen kohdetaito, intervention tulokset sekä AMSTAR-II -työkalulla saatu arvio

artikkelin luotettavuudesta. Vaikka joidenkin artikkelien tutkimuksissa tutkittiin intervention

vaikutusta useisiin tulosmuuttujiin, poimittiin tähän katsaukseen vain kielellisiin toimintoihin

liittyvät tulosmuuttujat. Yksi artikkeli (Pennington, Goldbart & Marshall, 2005) kokosi

yhteen kaksi muuta artikkelia (Pennington, Goldbart & Marshall, 2003 ja Pennington,

Goldbart & Marshall, 2004), joten tulosten analysoinnissa käytettiin vain kokoavaa

artikkelia, jolloin tarkasteltavien artikkelien määrä väheni 26:een.

Tutkimusten laatua arvioitiin AMSTAR II -työkalulla (Shea ym., 2017). Työkalu sisältää 16

kysymystä, joita tarkasteltiin kunkin tässä katsauksessa mukana olevan artikkelin osalta.

Seitsemän kriittisintä kysymystä liittyy tutkimussuunnitelman laatimiseen, kirjallisuushaun

suorittamiseen, hylkäyskriteerien ilmaisemiseen, vinoumien arviointiin, meta-analyysin

menetelmien valintaan, vinoumien vaikutuksen arviointiin tuloksista keskusteltaessa sekä

julkaisuvinouman mittaamiseen ja vaikutuksen arviontiin. Opiskelija ja ohjaaja tekivät

yhdessä kaksi arviota, minkä jälkeen opiskelija arvioi itsenäisesti loput artikkelit.

9

Tulokset

Tutkimusaineisto on esitetty taulukossa 1.

Tässä katsauksessa mukana olevat artikkelit sisälsivät yhteensä 438 tutkimusta, joihin

osallistui yhteensä 26068 lasta ja nuorta. Artikkelit pitivät sisällään joukon hyvin

heterogeenisia tutkimuksia, jotka erosivat toisistaan niin osallistujien, tutkimusasetelmien,

toteutettujen interventioiden, kuntoutuksen kohdetaitojen, tuloksien kuin tutkimusten

luotettavuuden suhteen.

Tutkittavien ikä vaihteli 0–32,3 ikävuoden välillä. Tutkittavien päädiagnooseja olivat

kielellisen kehityksen vaikeus tai viive (9 artikkelia), autismikirjon häiriö (8 artikkelia), cp-

vamma (2 artikkelia), kehitysvamma (2 artikkelia) tai näiden diagnoosien yhdistelmä. Osa

tutkittavista oli kaksikielisiä (2 artikkelia), ja yhdessä artikkelissa (Simpson ym., 2016)

tutkittiin kuulovammaisia lapsia ja nuoria. Monissa artikkeleissa tutkittavilla esiintyi

kuitenkin useampia diagnooseja, jotka vaihtelivat tutkimuksesta toiseen. Kahdessa

artikkelissa (Marulis & Neuman, 2010 ja Wasik & Hindman & Snell, 2016) tutkittiin

tavanomaisesti kehittyneiden lasten sanavaraston kehittymistä tukevia interventioita.

Artikkelien kuvaamien tutkimusten kuntoutusmenetelmät vaihtelivat erittäin kapea-

alaisesta menetelmästä (esim. ns. sähkösanomakielen käyttö kieliopillisesti oikean puheen

sijaan, kts. van Kleeck ym., 2010) kokonaisvaltaisiin kuntoutusohjelmiin (esim.

monivuotinen Analytic behavior analysis (ABA) -interventio autististen lasten

kuntoutuksessa, kts. Spreckley & Boyd, 2010 ja Virués-Ortega, 2010). Suurin osa

kuntoutusmenetelmistä oli puheterapeuttisia interventioita, joista osa keskittyi yksittäisen

puheterapeuttisen menetelmän vaikutuksen tutkimiseen (esim. puheen uudelleenmuotoilu

lapsen kieliopin kehittymistä tukevana tekijänä, kts. Cleave & Becker & Curran & Owen

Van Horne & Fey, 2015), kun taas osassa artikkeleita tutkittiin laajasti erilaisten

puheterapeuttisten menetelmien vaikuttavuutta kielen ja kommunikaation kehitykseen (kts.

esim. Cirrin & Gillam, 2008 ja Cirrin ym., 2010 sekä Law & Garret & Nyet, 2004 ja Law &

Plunkett & Stringer, 2011).

Tutkimusten interventioiden kokonaiskesto vaihteli yhdestä kerrasta kolmeen vuoteen ja

intensiteetti päivittäin toteutetusta interventiosta kerran kuukaudessa tapahtuneeseen

10

kuntoutukseen. Myös yksittäisen kuntoutuskerran kesto vaihteli viidestä minuutista jopa

kahdeksaan tuntiin. Osassa tutkimuksia kuntoutuksen määrää ei ollut raportoitu tarkasti

erityisesti tilanteissa, joissa interventio oli toteutunut lapsen kotona. Kuntoutusympäristö

vaihteli tutkimuksittain. Tyypillisimpiä toteuttamispaikkoja olivat koulu, koti,

klinikkaympäristö ja päiväkoti.

Suurimmassa osassa tutkimuksia puheterapeutti toimi intervention toteuttajana joko itse tai

välillisesti esimerkiksi vanhempia ohjaten. Muita intervention toteuttajia olivat

puheterapeuttiopiskelijat ja puheterapian jatko-opiskelijat, puheterapeutin assistentit,

vanhemmat jonkin ammattiryhmän ohjauksessa, opettajat, erityisopettajat,

koulunkäyntiavustajat, koulun henkilökunta, esikoulun opettajat, päiväkodin henkilökunta,

vaikuttavuustutkimuksen toteuttajat ja vertaistuutorit (ammattilaisen ohjauksessa).

Kolmessa artikkelissa tutkittiin pääasiassa tietokonepohjaista interventiota, osassa näistä

tutkimuksia tietokonetta käytettiin yksin esimerkiksi tietokoneluokassa, osassa läsnä oli

aikuinen, esimerkiksi opettaja. Psykologi mainittiin yhtenä intervention toteuttajana

kahdessa artikkelissa (Cirrin ym., 2010 ja Spreckley & Boyd, 2009). Cirrinin ja

kumppaneiden (2010) artikkelin tutkimuksessa psykologi toimi puheterapeutin

assistenttina. Neuropsykologia ei mainittu intervention toteuttajana yhdessäkään

artikkelissa. Useissa artikkeleissa mukana olevissa tutkimuksissa intervention toteuttaja oli

määritelty epämääräisesti (esim. kliinikko tai ammattilainen), tai jätetty kokonaan

määrittelemättä.

Artikkelien kuvaamissa tutkimuksissa kuntoutuksen kohdetaito vaihteli yksittäisestä

taidosta (esim. kysymisen oppiminen, kts. Raulston ym., 2013) kokonaisvaltaiseen kielen

ja kommunikaation kehitykseen (kts. esim. Bowman-Perrott & deMarín & Mahadevan &

Etchells, 2016 ja Law ym., 2011). Kielen osa-alueista eniten tutkimuksia löytyi

sanavaraston kehittymisestä: yhdeksässä tutkimuksessa aktiivinen ja/tai passiivinen

sanavarasto oli eritelty kuntoutuksen kohdetaidoksi joko ainoana kohdetaitona tai osana

laajempaa kokonaisuutta.

Meta-analyysin kautta havaittu vaikutuksen suuruus voidaan luokitella suureksi (efektin

koko > 0,80), keskikokoiseksi (efektin koko > 0,50) tai pieneksi (efektin koko > 0,20)

(Cohen, 1988). Tässä katsauksessa mukana olevissa artikkeleissa, joissa meta-analyysi

oli mahdollista tehdä, kuntoutuksen vaikuttavuus vaihteli pienestä suureen. Kahdessa

11

artikkelissa kuntoutuksen vaikutus yleisiin kielellisiin taitoihin ja kommunikaatioon kuvautui

suureksi (Peters-Scheffer & Didden & Korzilius & Sturmey, 2011 ja Virués-Ortega, 2010).

Kielen osa-alueita tarkemmin erittelevissä artikkeleissa interventioilla oli suuri vaikutus

aktiiviseen ja passiiviseen sanavarastoon (Marulis & Neuman, 2010) ja aktiiviseen

sanavarastoon (Law ym., 2004). Myös kieliopin kehittymiseen pystyttiin vaikuttamaan

merkittävästi kuntoutuksella (Cleave ym., 2015). Keskisuuri (osittain myös suuri) vaikutus

löytyi kuntoutuksen hyödyistä lasten tarinankerrontataitoihin (Petersen, 2011). Oonon,

Honeyn ja McConachien (2013) tutkimuksissa löytyi tilastollisesti merkitsevä vaikutus (p <

0.05) autismikuntoutuksessa käytetyn TEACCH-menetelmän hyödyistä lapsen kielelliseen

ymmärtämiseen vanhempien arvioimana. Lisäksi useissa muissa artikkeleissa, joissa

meta-analyysia ei ollut mahdollista tehdä, saatiin alustavaa näyttöä kuntoutuksen

hyödyistä lasten ja nuorten kielellisten taitojen kehittymisessä. Keskenään ristiriitaisia

tuloksia on käsitelty pohdintaosiossa.

Artikkelien luotettavuus vaihteli suuresti AMSTAR II -työkalulla arvioituna. Osassa

artikkeleita mukaan valikoituneiden tutkimuksen laatua pohdittiin perusteellisesti ja

ansiokkaasti, jolloin artikkelien luotettavuus oli hyvä. Osa artikkeleita oli kuitenkin AMSTAR

II -työkalulla arvioituna luotettavuudeltaan heikkoja tai merkittävän heikkoja. Erityisesti

puutteita liittyi vinoumien arviointiin.

12

Taulukko 1 (1/5)

Kirjoittaja Artikkeliin sisältyvientutkimusten lukumäärä

N Tutkittavien ikä Tutkittavien diagnoosit Interventiomenetelmä Intervention kokonaiskeston,kuntoutuskerran keston jakuntoutuksen intensiteetin keskiarvo (sulkeissa vaihteluväli)

Intervention toteuttaja Kuntoutuksen kohdetaito Tulos Tutkimuksenluotettavuus (AMSTAR-II)

Bowmann-Perrot ym. (2016) 17 807 Päiväkoti-ikäiset-12. vuosiluokka

English language learners (ESS) (n=363)Oppimisvaikeus (n=168)Kielell. erit.vaikeus (n=4)Kehitysvamma (n=2)Tunne-elämän/käyttäyt. ongelma (n=1)

Vertaistutorointi 10 vko (1-21 vko),32 min/krt (15-90 min),4 krt/vko (ei määrit.)

Vertaistuutori, ohjaajanaopettaja/koulunkäynninavustaja/interventiotutkimuksen toteuttaja/lukemisen asiantuntija

Kielelliset taidot ELL-lapset ja nuorethyötyivät vertaistutoroinnista.

Critically low

Cable ym. (2011) 11 275 20-47 kk LLE=Late language emergence=selvä ilmaisevan puheen viive24-36 kk:n iässä

Fokusoitu stimulaatio,yksittäisten sanojenmallintaminen;yksittäisten sanojen jäljittelyn vaatiminen,perinteinen yksilöllinen puheterapia

ei määrit. (10 vko-6 kk),ei määrit (30-180 min),ei määrit. (1 krt/vko-11krt/6kk)

Puheterpeutti,puheterapeutin ohjauksessavanhemmat, puheterapianjatko-opiskelijat, erityisopettaja,edellä mainittujen yhdistelmät

Kiellisen ilmaisun lisääntyminen

Kielellinen ilmaisu paranistrandardoiduilla testeillä mitattuna. Sanavarasto lisääntyi ja ilmaisujen pituus kasvoi. Effect size artikkelin läpikäymissä hyvälaatuisissa tutkimuksissa keskisuuresta suureen (meta-analyysia ei tehty). Positiivisia tuloksia saatiin sekä perinteisestä puheterapiasta että vanhempien toteuttamasta interventiosta.

Low

Cirrin ym. (2008) 21 772 5 v-12. vuosiluokka Kielellisen kehityksen vaikeus(sekä tuottamisen että vastaanottamisen vaikeus)

Kouluikäisten lasten hoidossa Yhdysvalloissa nykyisin yleisesti käytössä olevat kielellisten häiriöiden kuntoutusmenetelmät (suuri määrä erilaisia mentelmiä)

ei määrit. (2 vko-1 lukuvuosi),ei määrit. (15-60 min),ei määrit. (päivittäin-1 krt/vko)

Vaikuttavuustutkimuksen toteuttaja, tutkimusassistentti,opettaja, koulun henkiökunta, puheterapeutti, puheterapeutin ohjauksessa puheterapian 2. vuoden opiskelijat ja jatko-opiskelijat

Morfologia,semantiikka/sanavarasto, fonologinen tietoisuus, kielellinen prosessointi, pragmatiikka/diskurssi

Effect size vaihteli artikkelienläpikäymistä hyvälaatuisista tutkimuksista pääasiassa keskisuuresta suureen (meta-analyysiä ei tehty).

Low

Cirrin ym. (2010) 5 371 3-11 v Kielellinen vaikeus (esim.kielellisen tuottamisen tai ymmärtämisen vaikeus, mutismi)

Puheterapian menetelmät(suuri määrä erilaisia menetelmiä)

ei määrit. (12 vko-3 v)ei määrit. (5-120 min)ei määrit. (päivittäin-1krt/vko)

Puheterapeutti,puheterapeutin ohjauksessa assistentti (koulutukseltaan psykologi) ja vanhemmat terapeutin (ei tarkemmin määritelty) ohjauksessa

Sanavarasto, kommunikaatio,puheen tuotto, sosiaalinen kommunikaatio, kerronta

Saatiin näyttöä siitä, ettäluokassa toteutettu puheterapeutin antama kuntoutus voi olla vähintään yhtä tehokasta kuin vastaanotolla toteutettu puheterapia osassa kuntoutuksen kohdetaitoja (esim. sanavarasto). Lisäksi todettiin, että puheteraputin assistentin antama puheterapia voi olla tehokasta puheterapeutin ohjaamana.

Critically low

Cleave ym. (2015) 35 851 18 kk-10 v Late talkers=selvä ilmaisevan puheen viive24-36 kk:n iässäDownin syndroomaLievä kehitysvamma

Puheen uudelleenmuotoilu(recast)

ei määrit (4 pv-40 vko)ei määrit. (10 min-4 h)päivittäin-1 krt/kk

Puheterapeutti,puheterapeutin ohjauksessa puheterapian opiskelijat ja vanhemmat

Kielioppi Puheen uudelleenmuotoilu(recast) kehittää lapsen kielioppia. Effect size 0,96, 95% luottamusväli 0,76-1,17 (välittömät tulokset) ja 0,76, 95% luottamusväli 0,46-1,06 (viivästetyt tulokset).

Critically low

Durán ym. (2016) 26 1646 2-6 v Kaksikieliset lapset, joillakielellinen häiriö tai riski siihen

Mm. kaksikielisten ohjeiden käyttö ryhmässä, erilaiset tuki-/interventio-ohjelmat, vanhempien ohajus ja kotona tapahtuva harjoittelu

ei määrit. (3 vko-1 v)ei määrit. (15 min-8 h)ei määrit. (päivittäin-1 krt/kk)

Opettaja, jatko-opiskelijat, vanhemmat ammattilaisen ohjauksessa, päiväkodin henkilökunta

Kiellliset taidot(esim. aktiivinen/passiivinen sanavarasto, syntaksi, morfologia, fonologia)

Kaksikieliset tai L1:een kohdistuvat interventiot vaikuttivat suurimmassa osaassa tutkimuksia positiivisesti sekä kotikielen että L2-kielen kehittymiseen, effect size vaihteli tutkimuksissa pienestä keskisuureen.

Low

13

Taulukko 1 (2/5)


N Tutkittavien ikä Tutkittavien diagnoosit Interventiomenetelmä Intervention kokonaiskesto,kuntoutuskerran kesto,kuntoutuksen intensiteetti(keskiarvo ja sulkeissa vaihteluväli)


Goodwin ym. (2010) 17 340 esikoulu-12. luokka-aste Tavanomaisesti oppivatLukemisen tai kirjoittamisen vaikeusPuheen viive tai kielellinen viiveHuono lukutaitoKaksikielisyys

Morfologian opettaminen(erilaisia interventioita)

ei määrit. (3 vko-8 kk)ei määrit. (ei määrit.)ei määrit. (ei määrit.)

Ei määrit. Luetunymmärtäminen,morfologinen tietoisuus, fonologinen tietoisuus, oikeinkirjoitus, sanavarasto, lukemisen sujuvuus

Morfologian opettamisella on positiivinen vaikutus tutkittuihin kohdetaitoihin. Overall effect size 0,33,95% luottamusväli 0,18-0,47 (keskisuuri vaikutus). Effect size vaihteli eri kohdetaitojen välillä 0,20-0,49.

Critically low

Goodwin ym. (2013) 3013 samaa tutkimusta kuin edeltävässä artikkelissa (Goodwin ym., 2000)

5718 esikoulu-12. luokka-aste Tavanomaisesti oppivatLukemisen tai kirjoittamisen vaikeusPuheen viive tai kielellinen viiveHuono lukutaitoKaksikielisyys

Morfologian opettaminen(erilaisia interventioita)

ei määrit. (1 krt-1 kouluvuosi)ei määrit. (20-60 min)ei määrit. (päivittäin-1 krt/vko)

Interventiotutkimuksen toteuttaja, opettaja, koulun henkilökuntaan kuuluva työntekijä interventiotutkimuksen toteuttajan ohjauksessa

Luetunymmärtäminen,morfologinen tietoisuus, fonologinen tietoisuus, oikeinkirjoitus, sanavarasto, lukemisen sujuvuus

Morfologian opettamisella on positiivinen vaikutus tutkittuihin kohdetaitoihin. Overall effect size 0,32,95% luottamusväli 0,18-0,47 (keskisuuri vaikutus). Effect size vaihteli eri kohdetaitojen välillä 0,30-0,59.

Low

Hampton ym. (2016) 26 1738 0-7 v (ka 3,3 v) Autismikirjon häiriö Autismin varhaiskuntoutusmenetelmät

ei määrit. (6-104 vko)ei määrit. (ei määrit.)ei määrit. (1-40 h/vko)

Kliinikko(ei määritelty), vanhemmat (ei määritelty, kenen ohjannassa)

Puheen kehitys Verrattuna perinteisiinkuntoutusmenetelmiin varhaiskuntoutus oli tutkimusten mukaan tehokkaampaa. Effect size 0,26, 95% luottamusväli 0,11-0,42. Kliinikon ja vanhempien yhdessä toteuttama kuntoutus oli tehokkaampaa kuin kliinikon tai vanhemman yksin toteuttama kuntoutus.

Low

Law ym. (2004) 33 1726 Iän keskiarvon vaihteluväli2,01-6,10 v

Kielellisen kehityksen viive Puheterapian menetelmät(suuri määrä erilaisia menetelmiä)

ei määrit. (4 vko-8,4 kk)ei määrit. (kuntoutusta 9-450 min/vko)ei määrit. (kuntoutusta 9-450 min/vko)

Kliinikko(ei määritelty), vanhemmat (ei määritelty, kenen ohjannassa)

Fonologinen tuottaminenja ymmärtäminen, sanavarasto ja syntaksi

Puhterapia voi olla hyödyllistäfonologisen tuottamisen (effect size 0,44, 95% luottamusväli 0,01-0,86) ja aktiivisen sanavaraston (effect size 0,98, 95% luottamusväli -0,59-2,56) kuntoutuksessa. Vaihtelevia tuloksia saatiin syntaksin tuoton vaikeuksien kuntoutuksesta. Näyttöä ei saatu puheen ymmärtämisen kuntoutuksesta.

Low

Law ym. (2011) 19 148 3-13 v Kielellisen kehityksen vaikeusja käyttäytymisen ongelma

Puhteterapian menetelmät ei määrit. (ei määrit.)ei määrit. (ei määrit.)ei määrit. (ei määrit.)

Opettaja, kliinikko (ei määritelty), tavanomaisesti kehittynyt ikätoveri aikuisen ohjauksessa, vanhemmat (ei määritelty, kenen ohjauksessa)

Kommunikaatio Kaikissa tutkimuksissapuheterapeuttiset menetelmät paransivat kommunikaatiota

Low

Marulis ym. (2010) 67 5929 0-6 v Ei diagnoosia Paljon erilaisia interventioita,joista tärkeimmät satukirjan lukeminen ja vuorovaikutteinen lukeminen

Mediaani 42 pv (1-270 pv)Mediaani 20 min (7-60 min)Mediaani 18 krt (1-180 krt)

Vaikuttavuustutkimuksen toteuttaja, opettaja/esikoulun opettaja, "treenattu" vanhempi, päiväkodin henkilökunta

Sanojen oppiminen(aktiivinen ja passiivinen)

Kielellisillä interventiolla onvaikutusta lasten sanojen oppimiseen. Overall effect size 0,88, 95% vaihteluväli 0,76-1,01.

Critically low

14

Taulukko 1 (3/5)




Oono ym. (2013) 17 919 17 kk-6 v Autismikirjon häiriö Vanhempien toteuttamaautismin varhaiskuntoutus

ei määrit. (1 vko-2 v)tyypillisesti 2-3 h/kerta (ei määrit.)ei määrit. (2 krt/pv-1 krt/kk)

Terapeutin (ei määritelty)ohjauksessa vanhemmat, puheterapeutti

Kieli ja kommunikaatio Vanhempien toteuttamavarhaiskuntoutus vaikutti vanhempien arvion mukaan positiivisesti lapsen kielelliseen ymmärrykseen (mean difference=36,26, 95% luottamusväli 1,31-71,20, p<0,05). Muutosta ei havaittu suorilla mittaustavoilla (testaus tai suora havainnointi). Muihin kielen ja kommunikaation osa-alueisiin intervention ei todettu vaikuttavan.

High

Pennington ym. (2005) 11 46 8 kk-17 v CP-vamma, joista osallakehitysvamma ja osalla muita diagnooseja (esim. kielellisen kehityksen viive)

Puheterapian menetelmät(suora tai epäsuora puheterapia)

ei määrit. (1 krt-40 vko)ei määrit. (10-90 min)ei määrit. (2 krt/pv-5 krt/10-12 vko)

Puhteterapeutti,puheterapeutin ohjauksessa vanhemmat ja puheterapeutin assistentti

Kommunikaatio Pienen otoskoon vuoksiei ole mahdollista tehdä päätelmiä suoran tai epäsuoran puheterapian vaikutuksesta CP-vammaisten lasten kommunikaatiotaitoihin. Tutkimuksissa löytyi kuitenkin viitteitä interventioiden positiivisesta vaikutuksesta kommunikaatioon.

Moderate

Petersen (2011) 9 167 3-21 v Kielellisen kehityksen viiveja/tai oppimisvaikeus

Narrative based -interventiot,menetelminä mm. tarinan toistaminen ja/tai oman tarinan luominen

ei määrit. (2 krt-12 vko)ei määrit. (20-120 min)ei määrit. (2-4 krt/vko)

Ei määrit. Tarinankerrontataidot Narrative based -interventiotvaikuttivat positiivisesti lapsen tarinankerronnan makrostruktuuriin, esim. tarinan rakenteeseen ja tarinan sisällön kompleksisuuteen (effect size 0,73-1,57). Lisäksi jonkinlaista näyttöä positiivisesta vaikutuksesta myös tarinan mikrostruktuuriin (esim. konjuktiot, adverbit, ilmaisujen pituus, tarinan pituus).

Critically low

Peters-Scheffer ym. (2011) 11 344 33,56-65,68 kk Autismikirjon häiriö, osalla myös kehitysvamma

Applied behavior analysis(ABA) -pohjainen Early Intensive Behavioral Intervention (EIBI) -interventio

ei määrit. (10 kk-2 v)ei määrit. (kuntoutusta 12,5-38,6 h/vko)ei määrit. (kuntoutusta 12,5-38,6 h/vko)

Ei määrit. Kielellinen tuottaminenja ymmärtäminen

Early IntensiveBehavioral Intervention (EIBI) paransi merkittävästi lapsen kielellistä tuottamista (effect size 1.10, luottamusväliä ei saatavilla) ja kielellistä ymmärtämistä (effect size 2.91, luottamusväliä ei saatavilla)

Critically low

15

Taulukko 1 (4/5)




Ramdoss ym. (2011) 10 70 3-14 v Autismikirjon häiriö, osalla myös kehitysvamma

Tietokonepohjaineninterventio

ei määrit. (2 pv-16,9 vko)ei määrit. (10-45 min)ei määrit. (päivittäin-3 krt/vko)

Tietokonepohjaineninterventio. Osassa tutkimuksia läsnä aikuinen, osassa lapset harjoitteliva itsenäisesti.

Kommunikaatiotaidot Alustavia tuloksia siitä, että tietokonepohjaiset interventiot voivat parantaa autististen lasten kommunikaatiotaitoja. N pieni ja tutkimusten luotettavuus huono, joten yleistyksiä ei voi tehdä.

Critically low

Raulston ym. (2013) 21 62 2 v 9 kk-25 v,mediaani 7 v 9 kk

Autismikirjon häiriö Kysymisen opettaminen.Menetelminä mm. palkitseminen, mallintaminen ja tilanteen muokaammista siten, että se olisi motivoiva kysymyksen kysymiselle.

ei määrit. (ei määrit.)ei määrit. (ei määrit.)ei määrit. (ei määrit.)

Terapeutti (ei määritelty) Kysymisen oppiminen Artikkelin tutkimuksissa oli viitteitä siitä, että kysymisen opettaminen lapsille ja nuorille, joilla oli autismikirjoin häiriö, oli mahdollista.

Critically low

Roberts ym. (2011) 18 680 15-77 kk Kielellinen häiriö(primaari tai sekundaari), osalla tutkittavista autismi(3 tutkimusta) tai älyllinen kehitysvamma (4 tutkimusta)

Vanhempien toteuttamatkielelliset interventiot

ei määrit. (10-52 vko)ei määrit. (kuntoutusta yht.13-36 h)ei määrit. (kuntoutusta yht.13-36 h)

Vanhemmat ammattilaisen (ei määritelty) ohjauksessa

Kielelliset taidot (suurimmassa osassa tutkimuksia arvioitiin aktiivista sanavarastoa).

Vanhempien toteuttamat kielelliset interventiot ovat hyödyllisiä pienten lasten kielellisten taitojen kehityksessä, effect size -0,15-0.82 riippuen kohdemuuttujasta (kielellisen kehityksen osa-alue) ja verrokkiryhmästä.

Critically low

Simpson ym. (2016) 10 116 3-20 v Pysyvä kuulovamma Tietokonepohjaineninterventio

ei määrit. (21,4 tuntia-kouluvuosi)ei määrit. (10 min-ei määrit.)ei määrit. (päivittäin-ei määrit.)

Tietokone Puhe ja kielelliset taidot Ei löytynyt varsinaista näyttöä tietokonepohjaisten interventioiden hyödystä kuulovammaisten lasten puheen ja kielellisten taitojen kehityksen tukemisessa, mutta alustavia positiivisa tuloksia saatiin. N pieni ja tutkimusten luotettavuus huono.

Critically low

Spreckley ym. (2009) 4 76 18 kk-6 v Autismikirjon häiriö Applied behavior intervention (ABI)

ei määrit. (12-46 kk)ei määrit. (ei määrit.,18-39 h/vko)päivittäin (päivittäin)

Erityisopettaja, opettaja,puheterapeutti, psykologi tai terveydenhuollon opiskelija suoraan tai välillisesti vanhemman/hoitajan ohjannan kautta

Kielellinen kehitys ABI ei parantanut autististenlasten kiellistä tuottamista (effect size 0,37, 95% luottamusväli -0,09-0,84) eikä kielellistä ymmärtämistä (effect size 0,29, 95% luottamusväli -0,17-0,74)

Critically low

Strong ym. (2010) 6 1286 6-12,5 v Keskimääräistä heikommatkielelliset taidot tai kielellisen kehityksen viive tai heikko lukutaito

TietokonepohjainenFast ForWord -interventio

ei määrit. (20 pv-6 vko)ei määrit. (44-100 min)ei määrit. (3 krt/pva-5 pv/vko)

Tietokone Suullinen kielitaito Fast ForWord-tietokonepohjainen interventio ei parantanut lasten suullista kielitaitoa (effect size kielellinen ymmärtäminen 0,01, 95% luottamusväli -0,25-0,28 ja kielellinen tuottaminen -0,04, 95% luottamusväli -0,33-0,25).

Low

16

Taulukko 1 (5/5)




van Kleeck ym. (2010) 10 212 1 v 6 kk-15 v 9 kk Tavanomaisesti kehittyneet

Kehitysviive tai

kehitysvamma

Ns. sähkösanomakielen

käyttö (kieliopillisesti oikean

puheen sijaan)

ei määrit. (ei määrit.)



Aikuinen (ei määritelty) Kielellinen ymmärtäminen

ja/tai tuottaminen

Sähkösanomakielen käyttö

ei vaikuttanut positiivisesti

lapsen kielelliseen

ymmärtämiseen tai

tuottamiseen

Critically low

Virués-Ortega (2010) 22 836 Iän keskiarvon vaihteluväli

22,6-66,3 kk

Autismi (15 tutkimusta)

Autismi ja/tai määrittelemätön

kehityshäiriö (7 tutkimusta)

Applied behavior analytic

(ABA) -interventio

ei määrit. (12-407,34 vko)


ei määrit. (5,85-45 h/vko)

Terapeutti (ei määritelty),

vanhemmat (4 tutkimusta, ei

määritelty, kenen ohjannassa)

Kielellinen kehitys

(mm. ymmärtäminen,

tuottaminen)

ABA-interventio paransi

kielellistä ymmärtämistä

(effect size 1,478 95%

luottamusväli 0,96-1,97),

tuottamista (effect size 1,47,

95% luottamusväli 0,85-2,08)

ja yleistä kielellistä kykyä

(effect size 1,07, 95%

luottamusväli 0,34-1,79)

Low

Virués-Ortega ym. (2013) 13 172 2,5-32,3 v Autismi Treatment and Education of

Autistic and Related

Communication

Handicapped Children

(TEACCH)

ei määrit. (1-36 vko)


ei määrit. (1,5-30 h/vko)

Ammattilainen (suurin osa

virallisen TEACCH-koulutuksen

saaneita), ammattilaisen

kouluttama vanhempi

Verbaaliset taidot TEACCH-ohjelma vaikutti

positiviisesti verbaalisiin

taitoihin (effect size 0,36,

95% luottamusväli -0,01-

0,72)

Low

Wasik ym. (2016) 36 2761 3-6 v Ei diagnoosia Kirjojen lukeminen ei määrit. (1 pv-1 kouluvuosi)

ei määrit. (10-30 min)

ei määrit. (päivittäin-

108 krt/7kk)

Opettaja, vaikuttavuustutkimuksen toteuttaja, vanhemmat (ei määritelty, kenen ohjannassa)Sanavarasto Kirjojen lukeminen kasvatti

lasten sanavarastoa

merkittävästi (selittää 8-10%

varianssista). Opittujen

sanojen määrä kuitenkin

suhteellisen pieni.

Lukemistilanteen synnyttämä

aikuisen ja lapsen välinen

vuorovaikutus näyttäytyi

merkittävänä tekijänä sanojen

oppimisessa. Huom!

Katsaukseen valittu mukaan

vain tutkimuksia, joissa saatu

positiviisia tuloksia

sanavaraston kehittymisestä.

Low

17

Pohdinta

Tässä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin neuropsykologisen

kuntoutuksen vaikuttavuutta lasten kielellisten häiriöiden hoidossa. Tähän katsaukseen

sisällytetyistä artikkeleista suurimmassa osassa saatiin näyttöä tai vähintään viitteitä siitä,

että kielellisiin taitoihin, niiden kehitykseen ja kielellisiin vaikeuksiin voidaan vaikuttaa

myönteisesti erilaisilla interventioilla. Vahvinta näyttöä löytyi kuntoutuksen

vaikuttavuudesta yleisiin kielellisiin taitoihin ja kommunikaatioon, aktiiviseen ja/tai

passiiviseen sanavarastoon, kieliopin kehittymiseen sekä tarinankerrontataitoihin.

Tuloksista löytyi jonkin verran ristiriitaisuutta. Esimerkiksi autististen lasten kanssa käytetty

Applied Behavior Analysis (ABA) -kuntoutus paransi Virués-Ortegan (2010) artikkelin

mukaan autististen lasten kielellistä ymmärtämistä ja tuottamista sekä yleistä kielellistä

kyvykkyyttä. Sen sijaan Spreckelyn & Boydin (2009) katsauksessa ei havaittu intervention

vaikuttavuutta. Spreckelyn & Boydin (2009) artikkelissa ABA-interventiota verrattiin

kussakin tutkimuksessa johonkin muuhun autismikuntoutuksessa käytettyyn interventioon,

kun taas Virués-Ortegan (2010) artikkelissa osassa tutkimuksia kontrolliryhmä ei

osallistunut mihinkään muuhun interventioon, mikä on voinut vääristyneesti korostaa

tutkitun intervention vaikuttavuutta. Tietokonepohjaisten interventioiden vaikuttavuutta

tutkivissa artikkeleissa tulosten välillä oli myös eroja. Kahdessa artikkelissa (Ramdoss ym.,

2010 ja Simpson ym., 2015) saatiin alustavaa näyttöä siitä, että tietokonepohjaisella

kuntoutuksella voidaan vaikuttaa myönteisesti kielen ja kommunikaatiotaitojen kehitykseen

useilla osa-alueilla tarkasteltuna. Molemmissa artikkeleissa oli kuvattu useita erilaisia

tietokonepohjaisia menetelmiä. Artikkelien otoskoko oli kuitenkin hyvin pieni, ja tutkimusten

luotettavuus heikko, minkä vuoksi näihin alustaviin tuloksiin on syytä suhtautua

varauksellisesti. Sen sijaan Strongin ja kumppaneiden (2011) artikkelissa, jonka sisältämät

tutkimukset olivat myös laadultaan kahden edellä mainitun artikkelin tutkimuksia

luotettavampia, todettiin, ettei FastForWord -tietokoneohjelma parantanut lasten suullista

kielitaitoa. Tietokonepohjaisessa kuntoutuksessa siis ainakin käytettävä ohjelmisto

määrittelee kuntoutuksen hyötyjä.

Puheterapeutin toteuttamat interventiot todettiin pääasiassa vaikuttaviksi. Ainoastaan van

Kleeckin ja kumppaneiden (2010) artikkelissa todettiin, että hyvin kapea-alainen

18

menetelmä, niin sanottu sähkösanomakielen käyttäminen kieliopillisesti oikean puheen

sijaan, ei vaikuta lapsen kielelliseen ymmärtämiseen tai tuottamiseen. Tuloksia

puheterapian hyödyistä saatiin niin puheterapeutin suoraan kuin välillisesti, esimerkiksi

vanhempien tai opettajan kautta, toteutetuista interventioista. Näyttöä kuntoutuksen

myönteisistä vaikutuksista löytyi eri tutkimuksissa sekä yksilö- että ryhmätilanteissa

erilaisissa toimintaympäristöissä. Vaikka psykologin rooli oli katsauksessa mukana

olevissa tutkimuksissa vähäinen, tutkitut kielen kuntoutukseen kohdistuvat interventiot ovat

sovellettavissa suurilta osin myös neuropsykologisen kuntoutuksen kontekstissa. Tässä

katsauksessa pelkkään puheeseen liittyvä kuntoutus (esim. äännevirheiden hoito) on

rajattu tutkimuksen ulkopuolelle, koska perinteisesti puhe rajautuu pois psykologien

toimintakentästä. Erityisesti välillisesti muiden, esimerkiksi vanhempien tai opettajan

kautta, toteutettu kuntoutus nousi katsauksessa esiin tuloksellisena menetelmänä, jota

suomalaisessa neuropsykologisessa kuntoutuksessa on hyödynnetty vielä varsin vähän.

Myönteisiin tuloksiin voi osaltaan vaikuttaa raportointiharha, eli tutkimuksia, joissa ei

pystytä osoittamaan kuntoutuksen vaikuttavuutta, ei julkaista. Toisaalta tässä

katsauksessa on mukana myös muutamia artikkeleita, joissa todetaan, ettei tutkitulla

interventiolla ollut vaikutusta kielellisiin toimintoihin (Simpson ym., 2015; Spreckely &

Boyd, 2009; Strong & Torgerson & Torgerson & Hulme, 2011 ja van Kleeck ym., 2010).

Osassa katsauksen artikkeleita mukaan otettujen tutkimusten laatu oli niin heikko tai

otoskoko pieni, että varsinaisia johtopäätöksiä kuntoutuksen hyödystä ei voitu tehdä.

Edellä mainittujen puutteiden ja myös varsin heterogeenisten tutkimusten vuoksi meta-

analyysin tekeminen oli useissa artikkeleissa mahdotonta, minkä vuoksi kuntoutuksen

tuloksellisuuden näyttö jäi monissa artikkeleissa alustavalle asteelle. Myös artikkelien

luotettavuus vaihteli AMSTAR II -työkalulla mitattuna merkittävän heikosta hyvään.

Erityisesti vinoumien arviointi oli useissa artikkeleissa puutteellista.

Tämän katsauksen perusteella lasten kielellisten häiriöiden neuropsykologisesta

kuntoutuksesta ei ole olemassa suoraa tutkimusnäyttöä. Pääasiassa muiden

ammattiryhmien toteuttaman kielellisen kuntoutuksen hyödyistä saatu tutkimusnäyttö

viitannee kuitenkin siihen, että myös psykologin tai neuropsykologin toteuttama kuntoutus

on todennäköisesti tuloksellista lasten kielellisten häiriöiden hoidossa.

19

Lähteet *-merkintä lähdeviitteen alussa tarkoittaa tässä katsauksessa mukana olevaa artikkelia

Bishop, D. & Snowling, M. & Thompson, P. & Greenhalgh, T. & CATALISE-2 consortium

(2017). Phase 2 of CATALISE: a multinational and multidisciplinary Delphi consensus

study of problems with language development: Terminology. A Journal of Child

Psychology and Psychiatry, 58 (10), 1068–1080.

*Bowman-Perrott, L. & deMarín, S. & Mahadevan, L. & Etchells, M. (2016). Assessing the

academic, social, and language production outcomes of English language learners

engaged in peer tutoring: a systematic review. Education and Treatment of Children, 39

(3), 359-388.

*Cable, A. & Domsch, C. (2010). Systematic review of the literature on the treatment of

children with late language emergence, International Journal of Language &

Communication Disorders, 46 (2), 138–154.

*Cirrin, F. & Gillam, R (2008). Language intervention practices for school-age children with

spoken language disorders: A systematic review. Language, Speech, and Hearing

Services in Schools, 39, 110-137.

*Cirrin, F. & Schooling, T. & Nelson, N. & Diehl, S. & Flynn, P. &, Staskowski, M. &

Torrey, T. & Adamczyk, D. (2010) Review: effects of different service delivery models on

communication outcomes for elementary school–age children. Language, Speech, and

Hearing Services in Schools, 41, 233-264.

*Cleave, P. & Becker, S. & Curran, M. & Owen Van Horne, A. & Fey, M. (2015). The

efficacy of recast in language intervention: a systematic review and meta-analysis.

American Journal of Speech-Language Pathology, 24, 237–255.

Cohen, J. (1988). Statistical Power Analysis for the Behavioral Sciences. New York, NY:

Routledge Academic.

20

*Durán, L. & Hartzheim, D. & Lund, E. & Simonsmeier, V. & Kohlmeier, T. (2016). Bilingual

and home language interventions with young dual language learner: a research synthesis.

Language, Speech, and Hearing Services in Schools, 47, 347–371.

*Goodwin, A. & Ahn, S. (2010). A Meta-Analysis of morphological interventions: effects on

literacy achievement of children with literacy difficulties. Annals Of Dyslexia, 60, 183–208.

*Goodwin, A. & Ahn, S. (2013). A meta-analysis of morphological interventions in English:

effects on literacy outcomes for school-age children. Scientific Studies of Reading, 17 (4),

257–285.

*Hampton, L. & Kaiser, A. (2016). Intervention effects on spoken-language outcomes for

children with autism: a systematic review and meta-analysis. Journal of Intellectual

Disability Research, 60 (6), 443–463.

ICD-10. Tautiluokitus. 2. painos. Stakes 1999.

Kalska, H. & Poutiainen, E. (2011). Neuropsykologinen kuntoutus. Teoksessa Juva, K. &

Hublin, C. & Kalska, H. & Korkeila, J. & Sainio, M. & Tani, P. & Vataja, R. (toim.) Kliininen

neuropsykiatria (s. 398–403). Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Kielellinen erityisvaikeus (dysfasia, lapset ja nuoret). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen

Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Foniatrit ry:n ja Suomen Lastenneurologisen

yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2010

(viitattu 27.4.2018). Saatavilla internetistä: www.kaypahoito.fi

*Law, J. & Garret, Z. & Nye, C. (2004). The efficacy of treatment for children with

developmental speech and language delay/disorder: A meta-analysis. Journal of Speech,

Language, and Hearing Research, 47, 924–943.

*Law, J. & Plunkett, C. & Stringer, H. (2011). Communication interventions and their

impact on behaviour in the young child: A systematic review. Child Language Teaching

and Therapy, 28 (1), 7–23.

21

*Marulis, L. & Neuman, S. (2010). The effects of vocabulary intervention on young

children´s word learning: a meta-analysis. Review of Educational Research, 80 (3), 300–

335.

Nukari, J. & Poutiainen, E. & Nybo, T & Hämäläinen, P. & Kalska, H. (2012) Kuvaus

aikuisten neuropsykologien kuntoutuksen käytännöistä. Psykologia, 47, 213–219.

*Oono, IP. & Honey EJ & McConachie, H. (2013). Parent-mediated early interventions for

young children with autism spectrum disorder (ASD) (Review). Cochrane Database of

Systematic Reviews 2013, Issue 4, Art. No.: CD009774. DOI:

10.1002/14651858.CD009774.pub2.

*Pennington, L. & Goldbart, J. & Marshall, J. (2003). Speech and language therapy to

improve the communication skills of children with cerebral palsy (Review). Cochrane

Database of Systematic Reviews 2003, Issue 3, Art. No.: CD003466.pub2. DOI:

10.1002/14651858.CD003466.pub2.

*Pennington, L. & Goldbart, J. & Marshall, J. (2004). Interaction training for conversational

partners of children with cerebral palsy: a systematic review. International Journal of

Language and Communication Disorders, 39 (2), 151–170.

*Pennington, L. & Goldbart, J. & Marshall, J. (2005). Direct speech and language therapy

for children with cerebral palsy: findings from systematic review. Developmental Medicine

& Child Neurology, 47, 57–63.

*Petersen, D. (2011). A systematic review of narrative-based language intervention with

children who have language impairment. Communication Disorders Quarterly, 32 (4), 207–

220.

*Peters-Scheffer, N. & Didden, R. & Korzilius, H. & Sturmey, P. (2011). A meta-analytic

study on the effectiveness of comprehensive ABA-based early intervention programs for

children with autism spectrum disorders. Research in Autism Spectrum Disorders, 5 (1),

60–69.

*Ramdoss, S. & Lang, R. & Mulloy, A. & Franco, J. & O´Reilly, M. & Didden, R. & Lancioni,

G. (2010). Use of computer-based interventions to teach communication skills to children

with autism spectrum disorders: A systematic review. Journal of Behavioral Education, 20,

55–76.

22

*Raulston, T. & Carnett, A. & Lang, R. & Tostanoski, A. & Lee, A. & Machalicek, W. &

Sigafoos, J. & O´Reilly, M. & Didden, R. & Lancioni, G. (2013). Teaching individuals with

autism spectrum disorder to ask questions: A systematic review. Research in Autism

Spectrum Disorders, 7, 866–878.

*Roberts, M. & Kaiser, A. (2011). The effectiveness of parent-implemented language

interventions: A Meta-Analysis. American Journal of Speech-Language Pathology, 20,

180–199.

Shea, B. & Reeves, B. & Wells, G. & Thuku, M & Hamel, C. & Moran, J. & Moher, D. &

Tugwell, P. & Welch, V. & Kristjansson, E. & Henry, D. (2017). AMSTAR 2: a critical

appraisal tool for systematic reviews that include randomised of non-randomised studies of

healthcare interventions, or both. BJM. 2017 Sep 21;358:j4008.

*Simpson, A. & El-Refaie, A. & Stephenson, C. & Phoebe Chen, Y-P., Deng, D. &

Erickson, S. & Tay, D. & Morris, M. & Doube, W. & Caelli, T. (2015). computer-based

rehabilitation for developing speech and language in hearing-impaired children: a

systematic review. Deafness & Education International, 17 (2), 111–119.

*Spreckley, M. & Boyd, R. (2009). Efficacy of applied behavioral intervention in preschool

children with autism for improving cognitive, language, and adaptive behavior: a

systematic review and meta-analysis. The Journal of Pediatrics, 154 (3), 338–344.

*Strong, G. & Torgerson, C. & Torgerson, D. & Hulme, C. (2011). A systematic meta-

analytic review of evidence for the effectiveness of the ’Fast ForWord’ language

intervention program. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 52 (3), 224–235.

Suomen Neuropsykologinen Yhdistys r.y. Lasten neuropsykologinen kuntoutus -esite.

(viitattu 6.4.2018). Saatavilla internetistä: www.neuropsykologia.fi.

Suomen Psykologiliiton ja Suomen Psykologisen Seuran Tieteellinen neuvottelukunta

(2012). Neuropsykologinen kuntoutus – suositus hyvistä käytännöistä aikuispotilailla.

Psykologia, 47, 210–212.

Tomblin, J.B. & Records, N.L. & Buckwalter, P. & Zhang, X. & Smith, E. & O´Brien, M.

(1997) Prevalence of specific language impairment in kindergarten children. Journal of

Speech, Language and Hearing Research, 40, 1245–1260.

23

*Van Kleeck, A. & Schwarz, A. & Fey, M. & Kaiser, A. & Miller, J. & Weitzman, E. (2010).

Should we use telegraphic or grammatical input in the early stages of language

development with children who have language impairments? A meta-analysis of the

research and expert opinion (2010). American Journal of Speech-Language Pathology, 19,

3–21.

*Virués-Ortega, J. (2010). Applied behavior analytic intervention for autism in early

childhood: Meta-analysis, meta-regression and dose-response meta-analysis of multiple

outcomes. Clinical Psychology Review, 30, 387–399.

*Virués-Ortega, J. & Julio, F. & Pastor-Barriuso, R. (2013). The TEACCH program for

children with autism: A meta-analysis of intervention studies. Clinical Psychology Review,

33, 940–953.

*Wasik, B. & Hindman, A. & Snell, E. (2016). Book reading and vocabulary development: A systematic review. Early Childhood Research Quarterly, 37, 39–57.

Documents

Lopputyö Äärinen Inkeri · Kielellinen erityisvaikeus (specific language impairment, SLI) on ”häiriö, jossa lapsen kielellinen toimintakyky ei kehity iänmukaisesti, vaikka