Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti numero 4/2011´ ´

2

2 Sisällys

3 Pääkirjoitus

4 Editorial

5 Kutsu glögi-iltaan

6 Teemana Aasia

8 Vapaaehtoinen tuli taloon

11 The small joys in Finland

12 Re lections on Finland as I see it

14 Minä pidän Suomesta!

16 Tunnelmia Nepalilaisen

lastenkodin katolta

18 Ni hao!

20 Mitä ständeiltä saa?

22 The life between

Armenia and Finland

24 Rewarding experiences

in Finland

26 Ei laitos vaan lastenkoti

29 Toimintaperiaatteet

30 Ajankohtaista

31 Tapahtumakalenteri

32 Yhteystiedot

Maailmanvaihtoa – Volunteer’s Voices on Maailmanvaihto ry:n neljästi vuodessa

ilmestyvä jäsenlehti, jonka tarkoituksena on toimia kanavana kulttuuristen kokemusten

jakamisessa ja niistä oppimisessa. Lehdessä julkaistaan järjestön

toimintaan osallistuvien kirjoituksia.

Lehti lähetetään kaikille yhdistyksen jäsenille ja sitä myös jaetaan tiedotustapahtumissa. Värillinen versio lehdestä

julkaistaan Maailmanvaihdon verkkosivuilla.

Seuraavassa lehdessä julkaistavat aineistot tulee lähettää viimeistään 10.2.2012 osoitteeseen tiedottaja@maailmanvaihto. i. Vuonna 2012 lehteä luotsaa eteenpäin uusi päätoimittaja, joka valitaan vuoden alussa.

Julkaisija: Maailmanvaihto ry

Päätoimittaja: Suvi Lindgren

Taitto: Jenny AsantiPainopaikka:

Itä-Helsingin Monistus

Toimituskunta lehdessä 4/2011:Marika Heinonen

Praveen KumarIida-Maria Kinnunen

Suvi LindgrenCristina Olari

Mauri PajunenMinna Räisänen

Rie SaitoYukiko Tokoro

Liisa Veikkolainen

3

Vielä on aikaa osallistua Euroopan vapaaehtois-

toiminnan vuoteen!

Vuosi 2011 on Euroopan Neuvoston ni-meämä Aktiivista kansalaisuutta edistävän vapaaehtoistyön Euroopan teemavuosi. Teemavuodella on haluttu osoittaa, että va-paaehtoistoiminta on yksi aktiivisen kansa-laisuuden ja demokratian keskeisistä ulot-tuvuuksista. Vuoden tavoitteena on tuoda esiin vapaaehtoistoiminnan merkitystä, lisätä vapaaehtoistoiminnan arvostusta sekä saada uusia vapaaehtoisia mukaan toimintaan.

Minut vapaaehtoistyö sai mukaansa lähes 10 vuotta sitten, kun kuulin ensi kerran Maailmanvaihdosta. Vuoden päästä tästä, vuonna 2003, lähdin EVS-vapaaehtoiseksi Saksaan viettämään lukion jälkeistä väli-vuotta. EVS-jakso oli ikimuistoinen: täynnä uusia kokemuksia ja vino pino uusia ystä-viä! Halusin jatkaa ICYE:n toimintaa vaih-tojaksoni jälkeen ja tässä sitä vielä ollaan. Toiminta on vienyt mennessään ja antanut mukavaa vastapainoa vuosien saatossa niin opiskeluille kuin työllekin. Hallituksen jä-senenä olen päässyt kurkistamaan myös ICYE-järjestön kansainväliseen kenttään Euroopan Assosiaation vuosikokouksissa sekä muissa ICYE:n seminaareissa.

Vuosien varrella on ehtinyt luonnollisesti tapahtua paljon ja hallitustyöskentely on antanut mahdollisuuksia ideoida sekä ke-hittää Maailmanvaihdon toimintaa. Pääl-limmäisinä mieleen tulevat esim. toimiston muutto, järjestön 50-vuotisjuhlat, nettisi-vujen uudistus, ympäristöohjelman laati-minen sekä nyt viimeisimpänä tiedottajan palkkaaminen.

Kaikkea ei kuitenkaan ole syytä muut-taa. Järjestön perusarvot ovat pysyneet

samoina ja olemme kerta toisensa jälkeen päättäneet keskittyä ainoastaan pitkäai-kaiseen vapaaehtoistyöhön lyhytaikaisen vapaaehtoistyön kolkutellessa ovia. Tule-vien vuosien tavoitteena on taas kehittää kouluvierailutoimintaa ja mm. sitä kautta parantaa tietoisuutta Maailmanvaihdosta ympäri Suomea. Nämä jääkööt seuraavalle hallitukselle, sillä olen itse jäämässä pois hallitustyöskentelystä.

Ota tilaisuudesta vaari ja vaihda arkea! On mitä mummona muistella on Maailman-vaihdon lempifraasiini ja kiteyttää hienosti kaiken sen, mitä Maailmanvaihto on minulle tarjonnut. Tartu Sinäkin tuumasta toimeen: vielä on hetki aikaa osallistua Euroopan va-paaehtoistoiminnan vuoteen ja saada unoh-tumattomia vapaaehtoistyökokemuksia!

Kädessäsi on vuoden viimeinen Maailman-vaihtoa-lehti, jonka teemana on tällä kertaa Aasia. Suurkiitokset kuluneista vuosista ja piparintuoksuista joulun odotusta kaikille!

Marika HeinonenHallituksen puheenjohtaja 2010–2011

4

The year 2011 is the European Year of Vo-lunteering. With a view of developing social solidarity and democracy, the year aims to create conditions that enhance the partici-pation of civil society in voluntary activities, as well as to increase the visibility of volun-teering. The purpose is to raise awareness on the different forms of volunteering activi-ties and to attract new people to be involved in them.

Voluntary work sucked me in almost 10 years ago, when I heard irst time from Maa-ilmanvaihto. The next year, 2003, I went to Germany to work as an EVS-volunteer and to spend my gap year after high school. EVS-period was unforgettable: full of new ex-periences and crowds of new people. After that, I wanted to continue ICYE activities and here I still am. Activities have swept me and given good balance for studies and work during the years. As a board member I have had a distinctive chance to familiarize myself with international ICYE in the annual meetings of European Association and in other ICYE seminars.

Naturally, a lot has happened during these years and board membership has given pos-sibilities to compose and develop the activi-ties of Maailmanvaihto. The irst things that come to my mind are moving of the of ice, Maailmanvaihto’s 50th anniversary, rene-wal of web sites, environmental programme,

and as the latest: the recruitment of commu-nications of icer. Nevertheless, everything does not have to be changed. The main va-lues of Maailmanvaihto have remained the same and we have decided to concentrate only on the long-term voluntary work, alt-hough short-term programmes have begun to knock the doors.

Finally, the objective for the coming years is to develop school visits and thus raise awareness on Maailmanvaihto all across Finland. However, these issues will be tack-led by the next board, because I am going to leave the board after this year. Take a chan-ce and change your everyday life! There’s something to remember as a granny. This Maailmanvaihto slogan is my favourite. It crystallizes everything that Maailmanvaihto has offered me.

There is still time to participate in the Eu-ropean Year of Volunteering and get memo-rable voluntary experiences!

You have the last issue of the year of Maail-manvaihtoa – Volunteers’ Voices, where the theme is this time Asia. Thank you so much for the past years and wish you ginger bis-cuit smelling Christmas expectation for all!

Marika HeinonenChairperson 2010-2011

There is still time to attend the European Year of Volunteering

5

Maailmanvaihto ry kutsuu kaikki järjestön toimintaan osallistuneet

glögi-iltaan maanantaina 12. joulukuuta klo 17–19. Ilta on kiitos

vapaaehtoisille, tukihenkilöille, isäntäperheille sekä muille kanssamme

yhteistyötä tehneille.

Tilaisuus pidetään Maailmanvaihdon toimistossa Helsingissä, osoitteessa

Oikokatu 3. Tiedät saapuneesi oikeaan paikkaan, jos ovesta sisään

astuessasi näet kynttilänvaloa, glögiä, pipareita ja iloisia ihmisiä.

Jos sinulla on ylimääräisiä talvivaattei-

ta, tuo ne glögi-iltaan!Järjestämme tapahtumaan käytettyjen vaatteiden

vaihtopöydän, jolta vieraatvoivat ottaa vaatteita maksutta. Mahdollisesti jäljelle jäävät

talviasutlahjoitamme hyväntekeväisyyteen.

Ilmoittaudu torstaihin 8. joulukuuta mennessä. Ilmoittautumiset ottaavastaan Aino Itkonen (Maailmanvaihdon hallituksen jäsen 2012)

osoitteeseenaino.itkonen@helsinki. i.

Tervetuloa nauttimaan glögiä Maailmanvaihdon toimistoon!

Tervetuloa Glögi-iltaan!

5

6

Suomesta on tänä syksynä lähtenyt vain yksi vapaaehtoinen Aa-sian suuntaan. Sama suunta on toisella vuoden vaihteessa ken-gistään pölyt karistavalla lähtijällä. Suomessa ICYE-ohjelmaan osallistuu tällä hetkellä kuusi aasialaista.

Maailmanvaihdon kautta pääsee lähtemään kartaan merkittyi-hin Aasian maihin: Etelä-Koreaan, Intiaan, Japaniin, Nepaliin, Taiwaniin ja Uuteen Seelantiin.

Maailmanvaihtoa

INTIA

NEPAL

7

ETELÄ-KOREA

JAPANI

TAIWAN

UUSI SEELANTI

Po-Ching Huang Taiwanista on töissä Savonlinnan kristillisessä opistossa.

Shu-Wan Wu Taiwanista avustaa Kirkonkylän koulussa Tuusulassa.

Maria Kinnunen työskentelee las-

tenkodissa Nepalissa.

Niranjan Boopalan Lahta Intiasta työskentelee Suomen kristillissä yh-teiskoulussa Piikkiössä.

Praveen Kumar Intiasta toimii erityis-tarpeisten lasten koulu- ja asuinyhtei-sössä, Sylviakodissa Lahdessa.

Rie Saito Japanista on vapaaehtoise-na Hyrylän päiväkodissa Tuusulassa.Yukiko Tokoro Japanista työskente-lee vanhusten parissa De Gamlas Hem -vanhusten palveluasumisyhteisössä Kristiinankaupungissa.

Jokin yleishyödyllinen yhteisö

Uudessa Seelannissa saa suomalaisvahvistusta tammikuussa.

8

Millaista on ryhtyä ulkomaalaisen vapaa-ehtoisen isäntäperheeksi? Kolme äitiä kertoo, miten vapaaehtoinen otettiin vas-taan heidän perheessään.

Taina Vehkasalmen perhe Hyrylästä, Helena Ojalan perhe Kristiinankaupungista ja Liisa Oksasen perhe Tuusulasta majoittaa parhail-laan ulkomaalaista vapaaehtoista. Tainan ja Helenan perheeseen vapaaehtoinen saapui elokuussa. Liisan perhe otti vastaan uuden perheenjäsenen lokakuussa.

Lehtijuttu innoitti isäntäperheeksi

Viime kesänä Taina Vehkasalmi luki lehdestä jutun ulkomaalaisesta vapaaehtoistyönteki-jästä, minkä myötä hän innostui isäntäper-hetoiminnasta. Pian innostus tarttui myös aviopuolisoon Jake Lähdeniemeen. Taina ja Jake lupautuivat samoin tein majoittamaan Japanista kotoisin olevan Rie Saiton. Isäntäperheeksi ryhdyttiin sillä asen-teella, että katsottaisiin, mitä tuleman pitää. Ennakko-odotuksia ei juuri ollut. Taina kui-tenkin tiesi hieman ”toisten nurkissa” asumi-sesta, sillä hän oli viettänyt opiskeluaikanaan kuukauden vaihto-oppilaana Saksassa.

Perheessä on kaksi lasta, 4,5-vuotias Joel ja 2,5-vuotias Leo. Isä Jake on töissä ja äiti Taina kotona lasten kanssa. Perhe halusi vapaaehtoisen tuntevan olonsa tervetulleek-si ja kotoisaksi, joten hänelle varattiin oma huone, hyllytilaa ja kotiavain. Rie saapui Suomeen elokuussa. Jake haki Rien lentokentältä myöhään illalla. Taina oli kotona ulkona vastassa. ”Oli vähän epätodellinen olo, että nytkö meille tulee viides perheenjäsen aika pitkäksi aikaa”, Taina muistelee. Ensimmäisinä päivinä ei ehditty juuri tutustua, sillä lapset vaativat aikaa, ja ensim-mäisenä iltana matkaväsymys painoi vapaa-ehtoista. Aluksi lähinnä hoidettiin käytännön asioita. Perhe esimerkiksi käytti Rieä maist-raatissa ja bussilippua ostamassa. Nyt isäntäperhe-elämää on takana kolme kuukautta, ja uusi perheenjäsen on tullut tutuksi. Tainan mielestä Rie on sopeu-tunut Suomeen hyvin. ”Niin hyvin, että en edes huomaa hänen olevan Japanista! Välillä pyydän häntä puhumaan japania, jotta saisimme eksotiik-kaa tänne pimeyteen.” Tainan mielestä kaikki on sujunut hienosti. Rie on iloinen, rauhallinen ja lapset

huomioiva. Isäntäperheeltä tarvitaan kuitenkin Tainan mukaan joka tapauksessa joustavuutta ja kykyä ottaa toiset huomioon. Rien vanhemmat ja veli tule-vat käymään Suomessa hel-mikuussa. Rie ja isäntäperhe odottavat jo innolla heidän tapaamistaan.

Kolmas Maailmanvaihdon vapaaehtoinen

Helena Ojalan perheelle isän-täperheenä toimiminen oli

Vapaaehtoinen tuli taloon

Rien ja isäntäperheen mukava viikonloppu Joensuussa

9

jo tuttua, kun he viime elokuussa ryhtyivät Japanista kotoisin olevan Yukiko Tokoron isäntäperheeksi. Aiemmin Ojalat olivat ma-joittaneet yhteensä kuutta ulkomaalaista vapaaehtoistyöntekijää ja vaihto-oppilasta. ”Meillä on ollut vaihtareita eri jär-jestöjen kautta. ICYEn kautta Yukiko on nyt kolmas”, Helena Ojala kertoo. Perheeseen kuuluu Helenan ohella isä Pauli, lapset Elina, Hanna ja Emmi sekä koira. Helena ja Pauli ovat molemmat yli 60-vuotiaita. Helena on ollut vanhustyössä, ja Pauli työskentelee edelleen yritysjohtaja-na. Lapset ovat asuvat omillaan, mutta käy-vät usein vanhempiensa luona. Lapsista keskimmäinen on ollut ICYEn kautta vapaaehtoistyössä Uudessa-Seelannissa. Helena puolestaan on aina ollut innostunut kuulemaan uusista kulttuureista ja valmis vastaamaan perheessä majoittuvi-en ulkomaalaisten nuorten hyvinvoinnista. Kun Maailmanvaihdosta kysyttiin, haluaisivatko Ojalat ryhtyä Yukikon isän-täperheeksi, Helena vastasi miltei heti myöntävästi. Perhe tuki päätöstä. Yukikon tuloon valmistauduttiin lukemalla tietoa vapaaehtoisesta. Kun Yukiko saapui, Helena meni häntä vastaan Porin rautatieasemalle. Hän tunnisti vapaaehtoisen jo kaukaa. ”Oli sanottu, että Yukiko on hyvin pienikokoinen. Hän oli kuin kaunis pieni nukke.” Ensimmäiset päivät olivat melko haastavia, sillä sujuva englannin kielen taito puuttui niin Helenalta, Pau-lilta kuin Yukikolta. Luonte-vuutta vuorovaikutukseen toi kuitenkin Helenan mukaan se, että paikalla oli Yukikon ohella myös muita nuoria aikuisia, nimittäin kaksi per-heen tyttäristä. Nyt arki sujuu jo melko mutkattomasti. Yuki-ko työskentelee vanhusten palvelutalossa, ja Helenan

mukaan vanhukset pitävät hänestä kovasti. Helena olettaa, että palvelutalon työntekijät sekä Yukiko itse ovat tyytyväisiä vapaaeh-toispestiin. Yukikon viihtymisestä isäntäper-heessä hän ei sen sijaan osaa sanoa. ”Yukiko on niin hymyileväinen ja kohtelias, että hänet on helppo kohdata. Toisaalta emme varmaankaan vielä tunne hänen todellista minäänsä, sillä Yukiko hy-myilee aina vain”, Helena pohtii. Helena sanoo myös, että kielimuurin takia väärinkäsityksiä saattaa syntyä. Kie-limuuri kuitenkin madaltuu koko ajan, sillä Yukiko opiskelee innokkaasti suomea. Hän on jo oppinut melko paljon, Helena iloitsee.

Lyhyt ensikohtaaminen vanhempainillassa

Liisa Oksasen perhe sai lokakuussa vii-dennen jäsenen taiwanilaisesta Shu-Wan Wusta. Ennen tätä perheeseen kuuluivat Lii-san ohella isä Harri, 11-vuotias Laura sekä 8-vuotias Suvi. Oksaset kuulivat Shu-Wanista en-simmäisen kerran viime keväänä. Tuolloin tyttärien koulun vanhempainillassa ker-rottiin Tuusulaan loppukesästä saapuvista vapaaehtoistyöntekijöistä, joille etsittiin isäntäperheitä. Liisa ja Harri eivät aluksi ky-selleet lisätietoa asiasta, sillä he kuvittelivat

Ojalan perhe Kristiinankaupungista majoittaa Yukikoa. Kuvassa Pauli, Yukiko, Beni-koira ja Helena.

10

perhe-ehdokkaita olevan tarjolla yllin kyllin. Loppukesästä Shu-Wan aloitti työs-kentelyn tyttärien koulussa. Tyttäret kertoi-vat elokuussa, ettei Shu-Wanille ollut vielä löytynyt isäntäperhettä vaan hän asui väliai-kaismajoituksessa. Tuolloin vanhemmat ot-tivat puheeksi mahdollisuuden ryhtyä isän-täperheeksi. Tyttäret innostuivat kovasti. Oksaset sopivat keskenään, että jos isäntäperhettä ei olisi löytynyt seu-raavalla viikolla järjestettävään vanhem-painiltaan mennessä, he ilmoittautuisivat vapaaehtoiseksi. Perheellä oli Liisan mukaan etukä-teen jonkinlainen käsitys isäntäperheenä toimimisesta, sillä hän on itse aikoinaan ollut vaihto-oppilaana Teksasissa. Liisa tosin on sitä mieltä, että kokemus on täysin eri-lainen perheen kuin vaihto-oppilaan silmin. Lisäksi on erilaista majoittaa vapaaehtoista kuin vaihto-oppilasta. ”Vapaaehtoinen on täy-si-ikäinen. Isäntäperheellä ei siksi ole hänestä samanlaista vastuuta kuin vaihto-oppilaasta”, Liisa sanoo. Kun vanhempainilta koitti, Shu-Wan oli yhä vailla isäntäperhettä. Vanhemmat tapasivat tilaisuudessa Shu-Wanin. Kohtaa-minen oli niin lyhyt, että kolmikko ehti vaih-taa vain muutaman sanan. Oksaset olivat

kuitenkin Shu-Wanin tavattuaan vakuut-tuneita siitä, että haluaisivat ryhtyä tämän isäntäperheeksi. Reilua viikkoa myöhemmin Shu-Wan vieraili perheen luona. Tällöin Liisan mie-leen jäi etenkin se, että Shu-Wan vaikutti iloiselta ja kaikesta kiinnostuneelta. Ennen muuttoa Oksaset keskus-telivat yhdessä siitä, millaisia muutoksia vieraan ihmisen asettuminen perheeseen toisi mukanaan. Suurin käytännön muutos kohdistui lapsiin: Suvi antoi huoneensa Shu-Wanin käyttöön. Tytöt asettuivat asumaan Lauran huoneeseen. ”Lisäksi luimme läpi Maailmanvaih-don isäntäperheoppaan, googlasimme tietoa Taiwanista ja lainasimme kaksi Taiwania kä-sittelevää kirjaa”, Liisa kertoo. Liisasta tuntuu, että kaikki viettivät ensimmäiset päivät tunnustellen. Arki alkoi kuitenkin luistaa nopeasti. Vieraan henkilön asettuminen perheeseen sujui kuviteltua helpommin. ”Varsinkin tytöt ja Shu-Wan tulevat toimeen erinomaisesti”, Liisa iloitsee. ”Kol-mikko kihertelee usein yhdessä, vaikka yh-teinen kieli välillä puuttuu.”

teksti: Minna Räisänenkuvat: Hanna Ojala, Taina Vehkasalmi, Raili

Hietaranta

...jatkuu edelliseltä aukeamalta

Oksasten perhe isänpäivänä. Edessä (vas.) Suvi, Laura ja Shu-Wan. Takana Harri ja Liisa.

11

Swimming in the lake and learning Finnish with the support of elderly people. These are some of the ex-periences Yukiko Tokoro will once take back to Japan.

” Getting out of the airplane in August, I was scared. I had never been to Finland. And I had never been abroad alone. But since then I met a lot of new things and persons. Now I’m happy because Finland is very beautiful country and Finnish people are very kind. Coming here, even the fear, has been a nice experience.

I’m Yukiko from Japan. After I majored in Social welfare I worked in an old people’s home as a social worker. And I was interested in Northern social system and Finnish people’s life.

Now I am living in Kristiinankaupunki. I am working in De Gamlas Hem old age home. 24 old people are living there. I am helping in the kitchen and sometimes I am taking care of the elderly. Old people are very kind. Sometimes we are talking in Finnish. They talk to me slowly and clearly. So-metimes I can understand. That makes me happy.

I feel little strange about the meal times. In Japan, nor-mally we eat three meals a day. Breakfast, lunch, dinner. Sometimes we eat between meals. But in Finland, we can eat many times. In De Gamlas Hem the old people eat ive times including coffee time. I can’t understand how they can eat so many times!! But I have also become familiar with their life so now I need a coffee break. But I can’t drink coffee too much or else I can’t sleep well.

My host family likes to go to public sauna. I also like to go to sauna. The Finnish sauna gives a similar feeling as the hot springs where the Japanese people often go. In Fin-land, after sauna, people swim in the sea or lake. I couldn’t believe that. I thought that if I go into the sea or lake, my heart will stop...

In my irst camp, many friends swam in the lake. And they said, ”It is nice!! You should swim!!” So I took the chan-ce and tried it. It was a nice experience. Once a week, my host family and I go to sauna. And some people tell me, “Swimming is very nice. You can swim!!” But now I can’t swim because the sea temperature is about 6 degre es.

I am interested in Finnish Celebrations. On November 13th, we will celebrate Father’s day. But in Japan, we ce-lebrate it in June. It is a funny difference. I have already encountered many differences by now. And I am excited because I’m able to face more differences. Lastly, I hope all the volunteers (including me) will have a great year. ”

Text: Yukiko Tokoro

The small joys in Finland

1212121212122121222122111211111212121211112111111121111111111112122111111

“Sauna is like going back to the hot and humid climate in India” writes Praveen Kumar, a South-Indian vo-lunteer who is enjoying his time in Finland.

This is my second year of volunteering in Europe. My irst experience was wor-king for elderly people in a care home in Switzerland. Because I was in Swit-zerland before arriving in Finland there was not a big cultural difference bet-ween the two countries. However every country has its own language, traditions and culture.

I come from the State of Tamil Nadu in South India which has a population of around 65 million people. In India there are more than 27 States and every State has its own traditions, language and culture. The State I live in is very green and they speak Tamil as their mother tongue. In Finland there are only two of icial languages which are Finnish and Swedish.

Refl ections on Finland as I see it

13

Hooked in the special care

I work as a volunteer for one year in a home with children who need special care. The place is called Sylvia-koti and is in a small town called Lahti. The youngsters I work with are aged 16 to 24. They have different kinds of problems so the work always comes with stress and the need for patience.

My duties are waking them up and assisting them in their mor-ning tasks. Going for walks with the youngsters, cooking, play-ing games and also assisting them in the Sauna. I also assist the co-workers in the home.

However the youngsters don’t speak English which forces me to communicate with them in Finnish. This also motivates me to learn Finnish day by day. I hope I will be able to speak good Finnish in the future.

Sauna and the seasons

Although I come from a country which is hotter and more humid I also feel the differences in nature and climate in Finland. For example in Tamil Nadu there are many coconut palms, lots of sunshine and many beaches, and often the air is polluted. In Finland I am experiencing lots of Birch and Pine trees, plenty of fresh water lakes and fresh clean air. I also had never heard of a word called Sauna in India but here I am ex-periencing the sauna twice a week. For me the experience in a Sauna is like going back to the hot and humid climate in India. I am also still waiting for the arrival of snow in Finland.

I have been able to visit the capital city of Finland and few other towns. I also hope in the future I will able to see other places in Finland. My experience about Finnish people is that they are not very friendly when irst I meet them and often it takes time to become close and to know more about them. For me also it seems they are a bit shy. Although they speak English quite well they prefer speaking in their native language.

My future ambition is to gain good experience working with children who need special care which will help my future emp-loyment in Health and Social Care. I am also looking forward to experiencing more Finnish culture and all the four seasons here.

text: Praveen Kumar

14

The title is certainly a hint about what Rie Saito, a Japanese volunteer, is about to share. Read on to ind out more.

I have really wanted to stay in Finland for a long time. Before I came here, I visited Fin-land 5 times. But it wasn’t enough for me. I’ve wanted to learn Finnish culture much more.

I’m staying with a host family and spending really nice time with them. I use to have kahvi many times, bake buns, do shopping at Kirpputori, take up knitting, sauna … I also went to Joensuu and Nuuksio national park with my host family.

I like sauna. Japanese usually take a bath. So, it’s nice to get warm at sauna. Of course, I got experiences to go swimming in lake and sea after sauna. It was fun! I might be getting closer to Finnish, even though sometimes I sit on the loor. Japan has a culture of Tata-mi mat. So, it’s normal. But, it seems a bit strange for some Finnish.

When I just arrived in Finland, it was hard for me to express myself in English. But, it’s getting better little by little. And, I can learn Finnish through the daily life. My host family teaches Finnish for me, also. I keep on trying to learn Finnish.

In Japan, I worked at nursery school. So, I’m interested in childcare in Finland. I’m volun-teering at Hyrylän päiväkoti. Now I’m in a pre-school group. Basically, there are no big differences in the approach to children bet-ween Finland and Japan. But, Japan doesn’t have a pre-school system. And there are more adults per children than Japan. I also feel that Finnish childcare cooperates with public institution or community.

I usually help to set and clean the table, make the bed, and I play with kids. Some-times I teach Origami, Japanese songs and games. It’s fun!! But I’m a bit worried about winter. I heard that they play outside unless the temperature is colder than -15C.

Japan has four seasons. So, in winter there is sometimes snow. But it’s not so cold as in Finland. There are also some unfamiliar things… Children play outside in the rain and chew Xylitol gum after the meal. We don’t have that kind of customs.

I want to ind out much more differences and similarities.

I’ m really happy to be here!!I appreciate all the people around me : )

text: Rie Saito

15

16

Nepaliin puoleksi vuodeksi asettunut Maria Kinnunen elää arkea lastenkodissa, mutta karkaa välillä mäkisiin maastoihin kiipei-lemään. Seuraava teksti on lyhennelmä Marian blogissa 20. lokakuuta julkaistusta postauksesta.

Hyvin nukutun yön jälkeen herään siihen että tytöt vaihtavat vaatteitaan ja juorui-levat sänkyni vieressä. Judon oppitunti on ohi ja kello on seitsemän. Orpokodin väki on valvo-nut jo pari tuntia, mutta minä, länsimaalainen unikeko ja tunnetusti kaikkea muuta kuin aamuihminen pyörin sängyssä yleensä puoli kahdeksaan. Ajatus aamukahvista hiipii vielä nukkuvien aivo-jeni taka-osasta, mutta murahdan ja koitan kaikin mahdollisin keinoin tunkea sen ta-kaisin takaraivoni syvyyksiin vielä pariksi kuukaudeksi.

Menen yläkertaan, missä sijaitsevat oleske-lutilat. Siellä lapset tekevät läksyjä, katsovat telkkaria ja muutenkin pyörivät epämää-räisesti vapaa-ajallaan. Saan eteeni pienen kupin erittäin makeaa juomaa jota täällä

kutsutaan teeksi. Kuukauden jälkeen huo-maan että se on yhtä addiktoiva kuin pal-vomani kahvikin. Verensokerit kuosiin heti aamusta!

Lapset tekevät loput edellispäivän läksyistä samalla kun minä yritän näyttää pätevältä ja auttaa heitä parhaani mukaan. Kohta kui-tenkin on aika kammata ja letittää tyttöjen hiukset, joten siirrymme katolle. Isommat

eivät minun apua huoli, sillä minä en osaa hei-dän mukaansa kammata hiukset hyvin. Ne kuuluu repiä, kampaa ja päänah-

kaa säästämättä. Pienemmät kuitenkin sei-sovat jonossa ja esittävät päivän kampaus-toiveensa minulle. Isommat tytöt katsovat kritisoivasti vierestä kun harjaan 5-vuoti-aan Anitan hiukset hellästi.

Takaisin arkipäivään. Hiusoperaation jäl-keen on aika siirtyä alakertaan ja vetää naa-maan riisiä ja linssikeittoa. Orpokotimme lapset saavat syödä niin paljon riisiä kuin heihin vain mahtuu. Joskus ihmettelenkin kuinka paljon riisiä mahtuu pieneen 7-vuo-tiaaseen poikaan.. Viisi kiloa? Täällä oleske-

levilla vapaehtoisilla on teoria että riisissä ja linssikeitossa on eräitä ihmisille addik-tiota aiheuttavia ainei-ta, sillä ihmiset täällä syövät sitä päivin illoin mielellään. Tosin jos-kus ei vain ole muita vaihtoehtoja.

Vietyäni lapset kou-luun hengailen vapaas-ti neljään asti. Yleensä menen keskustaan tapaamaan muita va-paaehtoisia ja niin..

Tunnelmia nepalilaisen lastenkodin katolta

Laps

et le

nnät

tävä

t lei

jaa

lom

alla

.

”The world is a book and those who don’t travel read only a page.”

17

syömään. Kun koulun kello soi kello 16, odotan lapsia kouluportilla. Suurella vai-valla saan koko porukan kasaan, sillä vanhemmat pojat häviävät aina kou-lun takapihalle pelaamaan pingistä. Ja niin kotimatka alkaa. Ensimmäisiä kerto-ja kun vein ja toin lapset koulusta, otin tavakseni laulaa jotain länkkärihitte-jä. Kohta tämä tapa tarttui lapsiinkin. Nykyään suurin osa lapsista hyräilee mu-kanani Shakiran ”Waka wakaa”. Seuraavaa askel on opetella joku suomalainen biisi.

Illalla suurin osa ajas-ta kuluu läksyjen teossa. Minun lisäksi projektis-samme on kaksi muuta vapaehtoista. Molemmat ovat kuitenkin syntype-rältään nepalilaisia, joten he pärjäävät huomatta-vasti paremmin kuin minä. Vaikka minulla onkin nepalin alkeet kutakuinkin hallussa, niillä ei pitkälle pönkitä kun lapset tulevat kysy-mään apua esseen kirjoittamisessa nepalin kielellä. Onneksi pystyn auttamaan heitä kaikissa muissa aineissa, sillä he käyvät englanninkielisessä koulussa ja kaikki läk-syt ovat englanniksi.

Iltaisin tykkään kiivetä katolle ja katsoa pi-meäntuloa. Talomme sijaitsee kukkulalla kaupungin laidalla ja täältä näkyy hyvin osa Kathmandu-laaksosta. Katoltamme näkyy myös Apinatemppeli kaukana toisella puo-lella laaksoa. Sen takana alkavat kukkulat, joiden takaa paljastuvat ihanan korkeat Hi-malajat, joita valaisee horisontin taakse las-keva ilta-aurinko. Näky on sekä innostava että rauhoittava. Kun pimeä hiipii laaksoon,

kaupungin valot syttyvät ja taivaalle ilmes-tyy kuu ja tähdet. Puolen tunnin päästä yhtäkkiä huomaan, että ulkona on täysin pi-meää. Kaikki tapahtuu täällä huomattavasti nopeammin kuin Suomessa.

Laskeudun katolta takaisin kolmanteen kerrokseen jossa lapset katsovat iloisesti telkkaria ja tekevät kuperkeikkoja lattialla. Joskus tuntuu että inhoan näitä pieniä hir-viöitä. Joskus tuntuu että en pysty olemaan erossa niistä. Päivä päivältä tämä paikka tuntuu enemmän ja enemmän kodiltani.

teksti: Maria KinnunenMarian blogiin voit tutustua osoitteessa: http://maria-mmm.blogspot.com/

Buss

in k

atol

la m

atku

stam

inen

on

haus

kaa

kunh

an

mui

staa

var

oa sä

hköj

ohto

ja.

18

Maailmanvaihto houkutti minut kuusi vuot-ta sitten seikkailemaan Aasiaan. Puolen vuoden vapaaehtoistyöjakso päiväkodissa Taiwanin Kaohsiungissa oli seikkailu, jota jaksaa muistella vielä pitkään.

Päiväkodin apuopettajana, työkielenä man-dariinikiina Taiwanissa; siinä pieni pala pur-tavaksi. Olen aina ajatellut, että haasteet on tarkoitettu ratkaistaviksi. Haastena vieras ympäristö, uusi kieli ja työ on palapeli, josta jokainen rakentaa omansa. Minusta tuli päiväkodin taide- ja tanssiopettaja, pieni sikäläinen kuuluisuus, joka esiintui kansal-lisessa televisiossa sekä lehdissä. Yleisesti ihmeteltiin, miksi tein työtä ilman palkkaa. Puhuin kulttuurimatkailusta ja kielen oppi-misesta. Todellisuudessa sain työstäni pal-jon enemmän kuin kykenin kertomaan, opin nauttimaan työn teosta.

Keväällä 2006 kirjoitin kotiin:Tänään oli maanjäristys. Taitungissa itäran-nikolla oli keskus, 6,4 richteria; Kaohsiun-gissa reilut 4 richteria. Olin tavaratalon 17. kerroksessa. Paukkui ja natisi. Seisoin ensin hissien edessä, mutta kun tärähtely alkoi voimistua ja jatkui vain, peruutin yhden betonitolpan viereen pitämään kiinni, jotta pysyin pystyssä! Kämppis soitti kotimme pöydän alta (13 krs) kertoen, että tavarat putoilevat ja naapurit kiljuvat, mutta ennen kaikkea kysyen, että siis Olenko mä kunnos-sa! Olinhan minä. Vasta kun pääsin ulos, ta-jusin, että syke oli ylhäällä. Tunnustan että vähän oli avuton olo. Mutta vähän vaan. Pohjalaista naista ei niin vaan nujerreta!

Kassillinen kokemuksia mukana palasin kotiin. Pohjalasnaista ei ollut nujerrettu vaan avarrettu. Olin tutustunut sukelta-misen saloihin Green Islandilla, vieraillut

19

ensimmäisenä Eurooppalaisena pienessä aboriginaalireservaatissa, syönyt meriruo-kaa loputtomia määriä ja lopulta oppinut puhumaan kiinaa sekä seikkaillut rohkeas-ti ympäri Taiwanin kaunista saarta. Minun vuokseni pysäytettiin jopa juna!

Jännittävääkin oli. Taiwan on alueena kiis-tanalainen, sillä manner-Kiinan hallituksen mukaan Taiwan kuuluu Kiinan kansantasa-valtaan. Vuonna 2006 kirjoitin ystävilleni Hong Kongin reissun jälkeen, että Taiwan oli ollut siellä kirosana. Kyse oli siitä, että Tai-wanin silloinen presidentti oli lakkauttanut yhteistyöelimen, joka puuhasi Taiwanin ja Kiinan läheisempää yhteistyötä. Yhteistyötä lisättiin vuosia myöhemmin, mutta tuolloin sotalaivat katosivat Kaohsiungin satama-kuvasta - sataman, joka näkyi meidän par-vekkeelta, pian yhteistyöelimen lakkautta-misen jälkeen. Kotona Suomessa Taiwanin

silloisesta poliittisesta tilanteesta tuskin tie-dettiin. En ajatellut pahinta tuolloin mutta jälkeenpäin mietitytti, mitä kaikkea olisi-kaan voinut tapahtua.

Vuosia myöhemmin Maailmanvaihto on koukuttanut minut vapaaehtoistyöhön Suomessa. Viides vuosi hallistuksessa pyö-rähtää käyntiin ensi vuonna. Roolini on eri-lainen, mutta saan yhä olla mukana avarta-massa heitä, joihin Suomi ja vapaaehtoistyö jättää jälkensä. * päivää!

Liisa VeikkolainenMaailmanvaihdon hallituksen puheenjohtaja 2012

20

Tiedottajan mietteitä:

Mitä ständeiltä

saa?

21

Marraskuun alussa suuntasin Haaga-Helian ammattikorkeakoulun Pa-silan kampukselle Going Global -tapahtumaan. Menin tilaisuuteen Maa-ilmanvaihdon esittelypistettä pitämään. Mukaani tuli vapaaehtoisena Costa Ricassa työskennellyt Eeva.

Pakkasin mukaan roll-upin ja pöytäliinan. Kävijöille jaettavaksi otin esitteitä, hakuohjeita ja -lomakkeita sekä Maailman vaihtoa -lehden numeroita. Pakatessani mietin, mitä järkeä kävijöiden on vierailla esittelypisteissä, kun internet on pullollaan tietoa eri organisaatioista. Esimerkiksi Maailmanvaihdon sivustolta löytyy tietoa järjestöstä sekä hakuohjeet ja -lomakkeet ohjelmiin. Myös järjestölehteä voi lukea ko-tisivujen kautta.

Lähdin Haaga-Heliassa kierrokselle muiden organisaatioiden esittely-pisteisiin. Eräällä ständillä sain tiiviin ja selkeän yleisesittelyn, minkä ansiosta minulle entuudestaan melko tuntematon järjestö tuli hetkessä tutuksi. Toisella ständillä minut perehdytettiin asiantuntevasti tutun järjestön uusimpiin kuvioihin. Ja niin edelleen. Juttua riitti miltei joka esittelypisteessä. Minulle kerrottiin, mistä löytäisin helpoiten lisätietoa ja sain hyviä vinkkejä siihen, keneen ottaa yhteyttä kussakin asiassa.

Jutustelu esittelijöiden kanssa tuntui taas kerran hauskalta ja mukavan sosiaaliselta tavalta etsiä ja ottaa vastaan tietoa. Esittelijöiden innostus tarttui. Ständikierrokselta kertyi toimistoomme vietäväksi järjestöjen kuulumisia sekä esitteitä ja muita julkaisuja. Ei kulunut kauaakaan ennen kuin tuliaiseni synnyttivät toimistossamme kiintoisaa keskuste-lua järjestökentästä.

Kun kierrokseni päätteeksi palasin omaan esittelypisteeseemme, Eeva oli juttelemassa kävijöiden kanssa. Hän kertoili parhaillaan kokemuk-sistaan Costa Ricassa. Mietin tuolloin, että ainakin Maailmanvaihdon ständillä kuulee varmaankin usein myös paljon sellaista, jota ei, aina-kaan vielä, ole kirjoitettu netiin.

Minna RäisänenMaailmanvaihdon tiedottaja

PS. Maailmanvaihdon esittelypiste seuraavan kerran Studia-messuilla 30.11.–1.12.2011 ja Educa-messuilla 27.–28.1.2012 Helsingin Messu-keskuksessa. Tervetuloa tapaamaan Maailmanvaihdon vapaaehtoisia ja työntekijöitä

22

Tatev Hovhannisyan, 20 years, came to Fin-land in last August. She was born in Yerevan, the capital of Armenia, and has been living there all her life. But what brought her to the other side of the continent? ” It was sort of accident. I had inis-hed my studies and didn’t know what to do after that. I wanted to work as a volunteer and I was accepted to work in Finland. So I thought: why not? ”

Indeed, there was one very good reason to come over to Finland: the art is close to Tatev’s heart. She has studied art-history in State University of Yerevan and beside of that she is interested in music, literature and all kinds of cultural activities. ” I like Finnish design and architec-ture. Also, I’m curious to ind out what these people are who has produced these ine things, this kind of cultural environment. I’d like to get to know Finnish people better.

I have planned to travel around this country during the volunteer-year. ”

Tatev is especially interested in the cities. But her irst impression of Finland was entirely something else than an urban environment: ”I was surprised of the trees! Where ever you go you see them. I’ve never seen so much of trees in my life. In Armenia we have mostly mountains, if you want to see trees you have to go to some special places. ” The nature is not the only difference bet-ween Finland and Tatev’s home country: Finnish people are so correct and somehow right, there seems to be nothing wrong with them. Generally everything in here is so tight, compact. Everything is in harmony. On the contrary Armenia is more dynamic, or sometimes even chaotic and problematic, describes Tatev.

The life between Armenia and Finland

- an interview with Tatev Hovhannisyan, 12.11.2011

23Tatev relaxing with Mervi Hyvärinen of Kisälli workshop in Hiidenranta, Vihti.

Tatev works at Kisälli-Harjulanmäki, home and workshop for mentally disabled people in Vihti. ” I’ve never known disabled people before. First I didn’t even understand what kind of disabilities they had, although I wor-ked next to them. I guess this was some kind of shock at irst. But the way they live in Har-julanmäki, they are like a close family. Now I really feel close to them” , Tatev says.Tatev lives in the one-family house which she shares with Dogukan Duyan, the volun-teer from Turkey. Considering the infamous quarrel between Armenia and Turkey, is this arrangement acceptable. Basically the problem between Turkish and Armenian people still exists, regardless of the generation. Some young people are tolerant, but the others are not. For example, if Turkish people travel to Armenia, young men are not acting nicely. There might be ights. So in that sense the

situation is not easy.

According to Tatev, at irst this wasn’t easy on a personal level either. ”When I told to my friends that I’ll live in the same house with Turkish boy, they were like ooohh! They were really upset. And so were my parents. ” ” But me and Dogukan, we are friends. We were talking about the issue, that there’s this kind of thing in the history. I mean, what he can do? Nothing. There’s no point to accuse a single person for the history, and understandably I have nothing against Do-gukan” , Tatev says. ”Politics and people, they’re real-ly on a different level in the life. But then again, I don’t forget the history, Tatev con-cludes seriously. ”

Text: Mauri Pajunen

24

Cristina Olari, a 23-year-old Moldovian volunteer, is spending precisely 11 months in Finland. At the time of writing the text below, four of those months had already gone.

” If you really want something in your live you will have it, you must only wish it. It is my motto. I came to Finland thanks to the EVS program and I am living in the region of Vantaa, near Helsinki in Finland.

I am a volunteer in Ruskeasuon koulu which is a school in Helsinki city. I assist children with disabilities to develop different abilitities. Above all I assist the teachers and staff in physiotherapy and in the math lessons. I am there whenever extra hands are needed. I am very happy to be at this school. Some children have become my favourites, which is maybe not good, though all the children are adorable.

I try to speak Finnish with the children. It is a very dif icult language from the grammatical point of view but nothing is impossible! I have chosen this project because I inished the Psychology studies at the State University of Moldova. This project will help me very much in my carreer through the experiences and didactic methods that I gain. I want to implement the knowledge and techniques I learn here in my native country, the Republic of Moldova, because all of us deserve to be treated equally.I live in a Finnish family which helps me to learn the language and to better understand the

ear-old Moldovian voluntee

Rewarding experiences in Finland

25

Finnish culture. I feel very well in this family. I must also mention my mentor who is the best of “the best”. I am very happy because she is beside me.

About Finland, what can I say… It is cold but at the same time it is a beautiful and verdant country. When people ask me why I chose to come to Finland I tell them that the reason is the Santa Claus. I want to ask him what happened with the presents I didn’t received yet! That’s a joke, of course.

I like it here more and more. I know this will be an extraordinary experience which will be engraved in my memory for the rest of my live. ”

text: Cristina Olari

Isäntäperhe avasi blogin

Millaista on ryhtyä ulkomaalaisen vapaaehtoi-sen isäntäperheeksi? Miten arki sujuu uuden perheenjäsenen kanssa? Maailmanvaihdon ko-tisivuilta pääsee Christina Olarin isäntäperheen blogiin. Isäntäperheen arjesta bloggaa Janne Salomaa.

www.maailmanvaihto. i/isantaperheblogit

2626 ”Ei laitos vaan lasten koti”

27

Sveitsiläinen Rahel Hüni ja kenialainen Reginah Nyamwathi eivät ole ensimmäi-siä, eivätkä todennäköisesti viimeisiä-kään Päiväkummun lastenkodissa avus-tavia ulkomaalaisia vapaaehtoisia.

Lastenkotia ylläpitää sosiaali- ja lastensuo-jelujärjestö Romano Missio, joka perustet-tiin Suomen romaniväestön tueksi vuonna 1906. Hämeenkoskella sijaitseva Päivä-kumpu on toiminut lastenkotina 53 vuotta. Yhdistyksellä on myös perheryhmäkoti Si-poossa, jossa työskentelee niinikään kaksi Maailmanvaihdon vapaaehtoista.

”Päiväkumpu ei ole laitosmainen hoitokes-kus vaan kodinomainen paikka. Meillä ei ole jatkuvasti ohjattua ohjelmaa, vaan työmme on ennemminkin lasten yksilöllisiin tarpei-siin vastaamista”, kertoo lastenkodin vas-taava ohjaaja Eija Metsärinta.

Tällä hetkellä Päiväkummussa asuu yk-sitoista 2–15-vuotiasta lasta ja nuorta. Lapset tulevat Päiväkumpuun sosiaalivi-ranomaisten ja huostaanoton kautta. Siinä missä yksi viipyy lastenkodissa muutaman kuukauden, toiset asuvat Päiväkummussa useampia vuosia.

Lapsista romaneja on yhdeksän. Romanita-usta ei ole edellytys lasteenkotiin pääsylle, mutta siitä on Metsärinnan mukaan etua paikkoja jaettaessa. On ollut myös niitä ai-koja, jolloin enemmistö lapsista oli muita kuin romaneja.

Yhdessä oloa ja kielitreeniä

Työ Päiväkummussa pitää sisällään kodin-hoitoa ja lastenhoitoa. Hoitotyöntekijät työskentelevät kolmessa vuorossa, vapaa-ehtoiset tekevät vain aamu- ja päivävuoroa. Tosin Rahel on kokeillut kerran myös yö-vuoroa, Metsärinta kertoo.

Vapaaehtoiset tekevät samoja tehtäviä kuin työntekijät, mutta vastuu on aina kuitenkin hoitohenkilökunnalla.

”Esimerkiksi ulkoiltaessa mukana on aina myös hoitotyöntekijä. Toisaalta vapaaeh-toiset voivat viettää yksilöllisemmin aikaa lasten kanssa.”

Metsärinnan mukaan vapaaehtoisita on ollut päiväkumpulaisille paljon iloa:

”Onhan se kielikylpyä ja kansainvälisyys-kasvatusta lapsille. Esimerkiksi yksi mei-dän esikoululainen poika opiskelee aktiivi-sesti englantia vapaaehtoisten tuella.”

”Toisaalta lapset ovat innokkaasti opetta-neet Reginahille suomea. Rahel oli ennen tänne tuloaan au-pairina suomalaisessa perheessä ja pärjää hyvin suomella lasten kanssa.”

Koska Päiväkumpu on monen lapsen koti, sitä ei yleensä suljeta kesken vuotta esimer-kiksi lomien ajoiksi. Viime vuonna kuiten-kin lastenkoti pysyi kiinni joulupyhien ajan. Lastenkodin henkilökunta toivoo, että sama onnistuisi tänäkin vuonna.

”Yritämme järjestää kaikille lapsille joulu-paikan joko omaan perheeseen tai tukiper-heeseen. Vapaaehtoisetkin pääsevät joulun-viettoon tukiperheisiinsä. Se on hienoa.”

teksti: Suvi Lindgrenkuvat: Romano Missio

jatkuu seuraavalla sivulla ->

28

23

4567

89101

11 12 1

A day in Päiväkumpu

Rahel Hüni, a Swiss, and Reginah Nyamwathi, a Kenyan, work in Päiväkumpu children’s home in Hämeenkoski. They live in a small cottagenext to Päiväkumpu building and work in two shifts (from 7-14 or 14-21).

From Monday to Friday, the days run in the rhythm of the schedule below, drafted by Rahel. 7.00 am: waking up the children, sending them to school7:30 am: keeping eye on the smaller children8:30 am: breakfast for the smaller children9:00 am: playing outside or going for a visit11.00 am: lunch11:30 am: children stay quiet in their room until “välipala”13:00 pm: coffeebreak for the staff (the evening shift starts)13:30 pm: välipala & bigger children return from school14:00 pm: helping with the homework, painting, playing etc...16:00 pm: päivällinen (serving the food and cleaning afterwards)17:00 pm: watching movies or playing, helping to clean the rooms19:00 pm: iltapala serving the food and cleaning afterwards)20:00 pm: preparing the children for next day, watching tv21:00 pm: workday is inished

“It’s nicer to work in the weekends because there is more going on. For example we can go and play far away from Päiväkumpu”, writes Rahel.

29

KIRJOITA MAAILMANVAIHTOA-LEHTEEN

Lukijoiden kaikki kirjoitukset aina lyhyistälaajoihin juttuihin ovat lämpimästitervetulleita. Otamme vastaan myös piirrokset,kuvat, runot, pakinat ja muut luomukset!Palkkioksi saat ihailla lehteä, jossaoma panoksesi on mukana. Toimituskuntaan saatyhteyden Maailmanvaihdon tiedottajan kauttatiedottaja@maailmanvaihto. i.

WRITE FOR VOLUNTEERS VOICES’

Readers’ writings wanted. Short or extensive,all writings are more than welcome.We would also happily receiveyour drawings, photos, poems, anecdotesand other creations! For a priceyou would get to admire your owncontribution in a paper printed and published.If interested, contact us via email tiedottaja@maailmanvaihto. i.

ICYEN TOIMINNAN LÄHTÖKOHTA

ICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä raken-tama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaa-ehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 30-40 nuorta vuosittain.

VASTAVUOROISUUSPERIAATE

Maailmanvaihdon ohjelma on vastavuoroinen eli va-paaehtoistyöhön lähettämisen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien välisiä kohtaa-misia myös Suomen maaperällä. Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ul-komaalaisia vapaaehtoisiamme. Isäntäperheiksi ovat ter-vetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.

MISSION STATEMENTof the International Cultural Youth Exchange (ICYE)

ICYE’s mission is:To provide challenging intercultural learning experien-ces for young people.

To promote their social and personal development through international volunteer programmes.

To promote intercultural understanding, equality of opportunity, tolerance and peace among people in the world.

30

ajankohtaista

Haku vapaaehtoistyöhön ulko-maille käynnissäElokuussa 2012 alkaviin vapaaehtois-ohjelmiin ulkomailla voi hakea 1.2.2012 asti. Ohjelmatiedot ja hakuohjeet: www.maailmanvaihto. i.

Ensi vuoden alussa nuoria vapaa-ehtoistyöhön ulkomailleMaailmanvaihdon kautta lähtee vapaaeh-toistyöhön ulkomaille ensi vuoden alussa 12 nuorta. Vapaaehtoiset suuntaavat Ecu-adoriin, Ghanaan, Meksikoon, Nepaliin, Nigeriaan ja Uuteen-Seelantiin. Näillä nä-kymin ensi vuoden alussa Maailmanvaih-to myös ottaa vastaan Suomeen muutamia ulkomaalaisia vapaaehtoistyöntekijöitä.

Maailmalta palanneet vapaaehtoi-set kokoontuivat NuuksiossaElo–syyskuussa palanneet vapaaehtoiset jakoivat kokemuksiaan lokakuun viimei-senä viikonloppuna Nuuksioon Lärkansin majalla Maailmanvaihdon järjestämällä Palanneiden leirillä. Kiitokset osallistujil-le, leiriohjaajille sekä keittiötiimille!

Etsitään isäntäperhettä HelsingistäHaussa isäntäperhe Helsingistä 21-vuoti-aalle turkkilaiselle vapaaehtoiselle, Aysel-le. Ayse työskentelee Suomessa elokuun 2013 loppuun asti. Lisätietoa saa järjes-tösihteeri Mari Takalolta: hosting@maa-ilmanvaihto. i, p. 09 7741101.

Koulutusviikonloppu keräsi väkeä toimistolleMaailmanvaihto järjesti lokakuun puoli-välissä toimistollaan vapaaehtoisille kou-lutusviikonlopun, jossa oli mahdollista oppia taittotyöstä, leirien ohjaamisesta sekä siitä, miten Maailmanvaihdon oh-jelmiin hakevia haastatellaan ja valitaan osallistujiksi. Koulutusviikonlopun yh-teydessä toimistolla järjestettiin myös kansainvälinen illanvietto. Lämmin kiitos osallistujille sekä koulutusviikonlopun ja illanvieton järjestäjille!

Uusi hallitusMaailmanvaihdolle valittiin uusi hallitus järjestön syyskokouksessa 16.10. Halli-tustoimintaan tulee mukaan neljä uutta kasvoa kuuden nykyisen hallituksen jä-senistä jatkaa uudessa hallituksessa. Uusi hallitus aloittaa työskentelynsä ensi vuo-den alussa.

Toimintasuunnitelmaan kolme erityistavoitettaMaailmanvaihto on laatinut toiminta-suunnitelman vuosille 2012 ja 2013. Tulevina vuosina Maailmanvaihto pyr-kii erityisesti edistämään kansainväli-syyskasvatuksen ja Maailmanvaihdon tunnettavuutta kehittämällä kouluvie-railutoimintaa; kehittämään alueryh-mätoimintaa, jota on muodostettu ulko-maalaisten vapaaehtoisten tukihenki-lötoiminnan ympärille sekä jatkamaan laadunkehittämistyötään.

Tulevilla leireillä kokkiopiskelijoi-den tarjoilujaMaailmanvaihto ja Ahlmanin opisto aloit-tavat ensi vuonna yhteistyön, jossa am-mattiopiston kokkiopiskelijat vastaavat tarjoiluista Maailmanvaihdon leireillä touko- ja elokuussa.

31

tapahtumakalenteri

2012201130.11.–1.12.

Maailmanvaihto Studia-messuilla Helsingin Messukeskuksessa. Maailmanvaihdon tie-toisku Opo-caféssa ke klo 11.30–11.50.

3.–4.12. Alkuvuodesta vapaaehtoistyöhön ulkomaille lähtevien valmennus.

ke 12.12. Jouluglögit Maailmanvaihdon toimistolla Helsingissä.

Joulukuu

ke 18.1. Maailmanvaihdon infoilta Helsingissä kulttuurikeskus Caisassa klo 18–19.30.

19.–22.1. Puolivuotisarviointileiri ulkomaalaisille vapaaehtoisille Antaverkan leirikeskuksessa Tampe-reella.

27.–28.1. Maailmanvaihto Educa-messuilla Helsingin Messukeskuksessa.

ke 1.2. Toinen haku ICYE-ohjelman elo–syyskuun 2012 ohjelmiin päättyy.

pe 10.2. MaailmanVaihtoa -lehden (nro 1/2012) deadline.

la 11.2. Valintapäivä vapaaehtoiseksi ulkomaille hakeneille (Kruunuvuorenkatu 5 C, Helsinki).

pe 4.5. MaailmanVaihtoa -lehden (nro 2/2011) deadline.

17.–20.5. Leiri Antaverkan leirikeskuksessa Tampereella. Leiri on valmennusleiri niille, jotka lähtevät vapaaehtoistyöhön ulkomaille elo–syyskuussa 2012 ja loppuarviointileiri Suomessa parhail-laan oleskeleville ulkomaalaisille vapaaehtoisille.

26.–27.5. Maailmanvaihto Maailma kylässä -festivaaleilla Helsingin Kaisaniemessä.

Tammikuu

Helmikuu

Toukokuu

Maailmanvaihto ry. - ICYE FinlandOikokatu 3, 00170 Helsinki

tel. +358-9-774 11 01fax. +358-9-731 04 146

maailmanvaihto@maailmanvaihto. iwww.maailmanvaihto. i

www.icye.org

can you solve this?