Upload
duonghanh
View
228
Download
0
Embed Size (px)
Citation preview
Sosiaali- ja terveysala, Seksologian ammatilliset erikoistumisopinnot
SEKSUAALISUUS JA SYÖMISHÄIRIÖT
Maaret Kallio
Opinnäytetyö Marraskuu 2005
JYVÄSKYLÄN AMMATTIKORKEAKOULU
KUVAILULEHTI Päivämäärä
_______________
Tekijä(t)
KALLIO, Maaret Julkaisun laji
Opinnäytetyö
Sivumäärä
34 Julkaisun kieli
suomi
Luottamuksellisuus
Salainen _____________saakka Työn nimi
SEKSUAALISUUS JA SYÖMISHÄIRIÖT
Koulutusohjelma
Seksologian ammatilliset erikoistumisopinnot
Työn ohjaaja(t)
SIRONEN, Maija
Toimeksiantaja(t)
Tiivistelmä
Seksuaalisuus on tärkeä osa ihmisen perustarpeita ja hyvinvointia. Parhaimmillaan se on myönteisen terveyden ja yleisen hyvinvoinnin tärkeä edistäjä.
Seksuaalisuus on ennen kaikkea tunnetta, ei pelkkää halua, intohimoa tai genitaaleja. Se on ihmiselle voimavara, joka tuo iloa ja tyytyväisyyttä elämään, mutta jonka edellytyksenä on tasapaino. Seksuaalinen minä on kuitenkin herkästi haavoittuva, jonka vuoksi myös psyykkiset paineet tai ongelmat voivat aiheuttaa heilahduksia seksuaalisuuden alueella.
Syömishäiriöt ovat aikamme ja kulttuurimme sairaus, johon sairastuu yhä useampi nainen. Suhde ruokaan ja ulkonäköön on kulttuurissamme kaksijakoinen: nautinnollinen sekä syyllinen. Kehon hallitseminen voi myös olla keino kohdata nyky-yhteiskunnan vaatimukset ja paineet. Kehoa rankaisemalla ja sitä kontrolloimalla ihminen on itse vallan kahvassa muun elämän ollessa epävarmaa ja pelottavan ennustamatonta. Anoreksiaa nervosaa (pakonomainen laihduttaminen) ja bulimia nervosaa (ahmimishäiriö) sairastavat tytöt ja naiset ovat kuitenkin vain osa siitä joukosta, jotka kamppailevat oman naiseutensa, ulkonäköpaineiden, riittämättömyyden ja hallitsemattomuuden tunteiden kanssa. Syömishäiriöön sairastuvat tytöt ovat syntyneet tähän maailmaan muita herkempinä ja yrittävät syömisen kontrolloinnin kautta ratkaista omia sisäisiä ongelmiaan tai tarpeitaan.
Työssäni pohdin seksuaalisuuden ja syömishäiriöiden
vaikutusta toisiinsa, ikään kuin niiden välistä keskustelua naisen ruumiissa ja sielussa. Seksuaalisuuden ja syömishäiriöiden välistä yhteyttä tarkasteltaessa on katseltava laajemmin myös ympäröivään kulttuuriin ja sen ihanteisiin, ruumiinkuvaan, naiseuden kokemiseen, tunteiden ja tarpeiden käsittelyyn, hoitoon sekä terapeuttisiin näkökulmiin. Pohdinta-osuudessa pyrin kokoamaan työni erilaisia katsantokantoja seksuaaliterapeutin työn näkökulmasta käsin. Työn tavoitteena on avata syömishäiriöiden salaista kieltä kosketuksessa seksuaalisuuteen ja sitä kautta laajentaa osaamista seksuaaliterapeutin työssä erilaisten asiakkaiden kohtaamisessa.
Avainsanat (asiasanat)
Seksuaalisuus, syömishäiriöt, naiseuden kokemus, seksuaaliterapia
Muut tiedot
SISÄLLYSLUETTELO
1 Johdanto ........................................................................................................................... 1
2 Seksuaalisuus................................................................................................................... 2
2.1 Seksuaalisuus ihmisen elämänkaaressa ................................................................... 3
2.2 Seksuaalisuus ja mielenterveys................................................................................. 4
2.3 Naiseus ja naisellisuus............................................................................................... 4
2.4 Länsimaissa vakiintunut naisihanne .......................................................................... 6
3 Syömishäiriöiden määrittelyä ............................................................................................ 8
3.1 Syömishäiriön taustalla vaikuttavia syitä.................................................................. 10
3.2 Anoreksia nervosa ................................................................................................... 12
3.3 Bulimia nervosa ....................................................................................................... 13
4 Seksuaalisuus ja syömishäiriöt ....................................................................................... 14
4.1 Syömishäiriöisen ruumiinkuva ................................................................................. 15
4.2 Syömishäiriöisen naisen seksuaalisuus ja naisellisuus ........................................... 15
4.3 Anorektikon ihmissuhteet ja seksuaalisuus.............................................................. 17
4.4 Bulimikon seksuaalisuus.......................................................................................... 19
4.5 Syömishäiriöisen tunteiden ja tarpeiden käsittely .................................................... 19
5 Seksuaalinen käyttäytyminen ja syömishäiriöt ................................................................ 21
5.1 Seksuaalisen käyttäytymisen alaluokat syömishäiriöisillä........................................ 22
5.1.1 Seksuaalisuuden kieltävä ................................................................................. 22
5.1.2 Seksuaalisesti epävarma.................................................................................. 22
5.1.3 Seksuaalisesti passiivinen ................................................................................ 23
5.1.4 Seksuaalisesti aktiivinen................................................................................... 23
6 Seksuaalinen hyväksikäyttö ja syömishäiriöt .................................................................. 24
7 Hoito, parantuminen ja ennuste ...................................................................................... 25
7.1 Seksuaalisuuden kohtaaminen mielenterveystyössä............................................... 26
7.2 Seksuaaliterapia ja –neuvonta................................................................................. 27
7.3 Seksuaaliterapia mielenterveysongelmissa ............................................................. 29
8 Pohdinta.......................................................................................................................... 31
LÄHTEET
Jumala, sinä joka loit eroottiset tunteet panit niihin myös voiman, jotta elämä jatkuisi maan päällä
tätä voimaako me pelkäämme niin paljon että kieltäydymme elämästä toistemme lähellä
miten minä voisin olla kompastumatta seksuaalisuuden pelkoon päinvastoin siunata sen voiman ja luomisen riemun ja kulkea toisen ihmisen kanssa vastuullisesti käsi kädessä kauas hellyyden maahan syvälle sinun yhteyteesi jossa lapsen läheisyyden tarve ja aikuisen seksuaalisuudet tunteet muuttuvat yhdeksi suureksi ylistyslauluksi Luojalleen
(Anja Porio)
1
1 JOHDANTO
Syömisongelmat ovat voimakkaasti lisääntymässä yhteiskunnassamme. Ei
tarvitse olla anorektikko tai ylipainoinen kärsiäkseen siitä, että ruoka hallitsee
elämää. Ruoan kautta selvitetään tunteita ja elämän solmukohtia, joita ei muuten
pystytä kohtaamaan. (Kristeri 2005) Naisen kohtaamat paineet suurenmoisen
uran, perheen ja ulkonäön saavuttamiseksi uuvuttavat toisia niin, että
elämänhallinta tuntuu mahdottomalta. Median tuottamat epärealistiset
ulkonäköpaineet ja rooliristiriidat voivat ulottua jopa seksuaalisuuteen asti. (Näre
2000) Nykyisin yleistyneiden syömishäiriöiden on havaittu aiheuttavan myös
seksuaalista haluttomuutta (Heusala 2003, 246). Ovatko suoritus- ja
identiteettipaineet niin kovat, että syömishäiriöstä kärsivä tyttö pitää ruumiillisten
oireidensa avulla kiinni viimeisestä hänellä olevasta määräysvallasta? Jos tämä
on totta, anoreksian ja bulimian lisääntyminen kielii siitä, kuinka hämärä kuva
naisilla on omasta itsestään ja miten vaikeaa on liittyä kulttuurin vääristämään
naiskuvaan. Suoritus- ja identiteettipaineessa oma ruumis on ainoa, jonka tyttö
itse omistaa. (Perheentupa 1993)
Syömishäiriöistä voi ajatella tulleen jopa aikamme kulttuuriepidemia.
Syömishäiriöitä voidaan pitää yksilöllisinä oireina, joilla hallitaan ratkaisemattomia
ongelmia tai joiden avulla haetaan helpotusta selittämättömään pahaan oloon.
Nyky-yhteiskunta tuntuu suosivan myös sellaista ongelmanratkaisua, jossa
kontrolloidaan omaa kehoa ja syömistä. Suomessa anoreksian esiintyvyys on
arviolta noin 0,5-1 prosenttia ja bulimian 2-4 prosenttia. Eräiden tutkimusten
mukaan jopa 20 prosentilla opiskelijoista on oireita syömishäiriöistä. (Rissanen
2000, 1084)
Syömishäiriöitä esiintyy selvästi enemmän naisilla kuin miehillä, jonka vuoksi olen
valinnut työni näkökulmaksi naisen syömishäiriöt. Miehet ovat tämän näkökulman
valinnan vuoksi jääneet työni ulkopuolelle, vaikka syömishäiriöt koskevat myös
miessukupuolta vähäisesti. Työssäni pohdin seksuaalisuuden ja syömishäiriöiden
vaikutusta toisiinsa, ikään kuin niiden välistä keskustelua naisen ruumiissa ja
2
sielussa. Seksuaalisuuden ja syömishäiriöiden välistä yhteyttä pohdittaessa on
katseltava laajemmin myös ympäröivään kulttuuriin ja sen ihanteisiin,
ruumiinkuvaan, naiseuden kokemiseen, tunteiden ja tarpeiden käsittelyyn,
hoitoon sekä terapeuttisiin näkökulmiin - vain osan mainitakseni. Pohdinta-
osuudessa pyrin kokoamaan työn erilaisia katsantokantoja seksuaaliterapeutin
työn näkökulmasta käsin. Työn tavoitteena on avata syömishäiriöiden salaista
kieltä kosketuksessa seksuaalisuuteen ja sitä kautta laajentaa osaamista
seksuaaliterapeutin työssä erilaisten asiakkaiden kohtaamisessa.
2 SEKSUAALISUUS
Seksuaalisuus on ennen kaikkea tunnetta, ei pelkkää halua, intohimoa tai
genitaaleja. Se on ihmiselle voimavara, joka tuo iloa ja tyytyväisyyttä elämään,
mutta jonka edellytyksenä on tasapaino. Seksuaalisuutta on kaikki se mielihyvä,
jota ihminen kokee oman kehonsa eri osien tuntemuksina, sekä läheisyys ja
lämpö vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin. (Mäkelä 1999)
Seksuaalisuuteen kuuluu ihmisten välinen vuorovaikutus. Parhaimmillaan
seksuaalisuus toteutuu juuri ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Tällöin
seksuaalisuus voidaan ymmärtää sellaisen mielihyvän tuottamiseksi ja
saamiseksi, johon ei liity toisen vahingoittamista. Rakkaus on terveen,
hyvinvoivan seksuaalisuuden perusta ja käyttövoima. Kielteinen asenne
seksuaalisuuteen on vahingollista, koska se voi samalla suuresti latistaa
seksuaalisuuden tuomaa suurta elämänvoimaa. Myönteisen asenteen
aikaansaaminen edellyttää, että seksuaalisuudesta tarjotaan tietoa ja annetaan
apua ongelmien ehkäisyyn ja ratkaisemiseen, jolloin seksuaalisuudesta
nauttiminen voi olla täydempää. (Hovatta, Ojanlatva 1995)
Seksuaalisuus on kulttuurisidonnaista, minkä vuoksi sitä on aina tarkasteltava
kulttuurinsa ja historiansa viitekehystä vasten. Kulttuurit ovat aina muovanneet
seksuaalista normistoa, etenkin sitä mitä pidetään hyväksyttävänä. Afrikkalainen
3
kulttuuri ylistää kehoa ja ruumiillisuutta, myös seksuaalisuutta. Keho ei jää
hengen varjoon, sillä ruumis ja henki ovat tässä kulttuurissa yhtä. Keho ei jää
henkisyyden varjoon, vaan sen kautta koetaan voimakas yhteenkuuluvuuden
tunne muihin ihmisiin, esi-isiin ja luontoon. Länsimainen kulttuuri taas on
uskonnollisfilosofisen tradition mukaan erottanut voimakkaasti henkisyyden ja
ruumiin. Se on jakanut ruumiin ja seksuaalisuuden pakanalliseen pahaan
puoleen. Ehkä ihminen tällöin joutuu torjumaan jotain itsessään ja ajautuu
helpommin ristiriitaan kehossaan. Länsimaissa tapahtuva individualismin
korostus luo vielä lisää paineita. (Heikkilä 2002; Hovatta, Ojanlatva, 1995)
2.1 Seksuaalisuus ihmisen elämänkaaressa
Seksuaalisuus on mukana ihmisen elinkaaressa syntymästä hautaan asti.
Vastasyntyneetkään eivät ole aseksuaalisia, vaan heissä on voitu havaita
seksuaalisiksi tulkittavia reaktioita. Seksuaalisuus ankkuroituu muiden
elintoimintojen tapaan ihmisen biologiseen rakenteeseen. Ilmenemismuodoiltaan
se kuitenkin vaihtelee voimakkaasti riippuen kunkin yksilön
elämänkokemuksesta, ympäröivästä yhteisöstä ja siinä vallitsevasta kulttuurista.
(Niemi 1995)
Seksuaalinen minuus on hyvin monipuolinen, herkästi haavoittuva ja hauras.
Seksuaalisuus ilmenee ihmisen elämässä parhaimmillaan suurta tyydytystä ja
iloa tuottavana voimana, mutta sen alueella ilmenee myös herkästi ongelmia.
Vuosien kuluessa ihmisen elinkaaressa seksuaalisuus ei katoa mihinkään, vaan
tarve tulla rakastetuksi ja saada läheisyyttä säilyy läpi elämän. Seksuaaliset
tarpeet ovat osa ihmisen perustarpeita. Ne ovat yhtä tärkeitä kuin ruoka ja uni.
Seksuaalisuus on määritelty psykofyysiseksi kokemukseksi. Seksuaalinen
terveys on ruumiillisten, emotionaalisten, älyllisten ja sosiaalisten tekijöiden
yhdistymistä siten, että sillä on positiivinen vaikutus, joka rikastuttaa ja vahvistaa
persoonallisuutta, kommunikaatiota ja rakkautta. Seksuaaliterveys on tärkeä osa
koko ihmisen hyvinvointia, se on koko elämän mittainen voimavara, jota täytyy
4
leikkien helliä ja harjoitella koko ihmisiän ajan. (Heikkilä 2002; Heikura 2001;
Hovatta, Ojanlatva 1995)
2.2 Seksuaalisuus ja mielenterveys
Parhaimmillaan seksuaalisuus on myönteisen terveyden ja yleisen hyvinvoinnin
tärkeä edistäjä. Ihminen voi nauttia kokonaisvaltaisesti seksuaalisuudestaan
vasta sitten, kun tyydyttävän elämän välttämättömät perusedellytykset ovat
olemassa. Mielenterveyden ongelmien kanssa kamppailevat ihmiset eivät
useinkaan voi toteuttaa seksuaalisuuttaan tyydyttävällä tavalla ja myös
seksuaalisen läheisyyden puutteesta voi koitua haittaa mielenterveydelle. Vaikka
psyykkiset paineet eivät horjuttaisikaan mielenterveyttä, ne voivat silti heilauttaa
herkkää seksuaalisuuden aluetta. Jo stressi voi aiheuttaa haittoja, joiden
vaikutuksia voidaan mitata myös hormonitasolla. Naisilla esimerkiksi stressin on
havaittu johtavan sukupuoliseen haluttomuuteen. Toisaalta seksuaalinen tyydytys
sekä aktiivisuus voivat toimia eräänlaisena stressin vastalääkkeenä estäessään
stressihormonin, kortisolin, erittymistä. (Kontula 1999)
Mikä tahansa sairaus voi muuttaa ihmisen seksuaalisuutta monin tavoin.
Psykiatrisen oireen ja seksuaalisuuden vuorovaikutuksen tulokset voivat yllättää.
Mielenterveysongelmat mutkistavat kommunikointia toisten kanssa ja heikentävät
yleensä kykyä läheisyyteen. Mielenterveysongelma ei yleisesti kuitenkaan
välttämättä vaikuta seksuaalisuuteen lainkaan. (Mäkelä 1999)
2.3 Naiseus ja naisellisuus
Sukupuolisuuden ilmenemismuodot ihmisen elämässä eivät ole perittyjä tai
vaistonvaraisia, vaan ajan myötä opittuja (Niemi 1995, 14). Seksuaalisuuteen
liittyvät ongelmat ovat usein erittäin ruumiillisia: suhde omaan miehisyyteen,
5
naiseuteen tai ruumiiseen voi olla ongelmallinen. (Tukiainen, Soramäki 2000)
Kasvavan ja itseään etsivän tytön mieli tulisi rauhoittaa niille toiveille, odotuksille
ja rakentaville mielikuville, jotka kumpuavat hänen naiseuden alkulähteestään.
Kasvava tyttö tarvitsee tuekseen äitiään ja ennen kaikkea aikuisia, naiseudestaan
tietoisia naisia, jotka osaavat suojella tätä kasvavaa erityisyyttä nuoressa
naisessa. Naiseuden kokemukseen vaikuttaa myös kuva äitiä arvostavasta isästä
ja vanhempien kumppanuudesta parisuhteessa. (Perheentupa 2001)
Naisellisuus on ennen kaikkea kokemus. Naiseksi kasvamiseen sisältyy
tietoisuus siitä, että oma naiseus on altis haavoitettavaksi (Näre 2000, 53).
Naisen tapaan elää ja toteuttaa elämänsä mahdollisuuksia vaikuttaa hänen
alitajuinen kuvansa naiseudesta. Jollei kuvaa naiseudesta ole tehty tietoiseksi, se
vaikuttaa tiedostamattomasti naisen elämässä. Monen naisen kokemus on tulla
tunnistetuksi väärin, eli tulla nähdyksi toisenlaisena, kuin miten itse itsensä
kokee. Jos naiseutta loukataan, se koetaan usein hyvin haavoittavaksi ja satuttaa
koko naisen olemusta: sukupuolisuutta lahjana, ruumiillisuutta ja seksuaalisuutta.
Naiseuden erityisenä alueena on kokemus raskaudesta ja äitiydestä, jota mies ei
voi kokea samalla tavalla. Jos nainen joutuu parisuhteessaan kannattamaan
suhteen toista osapuolta, hänen oman sukupuolisuutensa on vaikea päästä
täyteen mittaansa. Oma naiseus ei tällöin saa riittävästi vastakaikua, eikä tule
riittävästi tunnustetuksi. (Junkkari 1992; Näre 2004)
Naisen suhdetta omaan ruumiiseensa leimaa usein miehinen näkökanta, yhä
vielä patriarkaatin naiskuva, jossa nainen on miehen silmin katsottu ja määritelty.
Kolmivuotias näkee vielä peilistään ihanan kuningattaren, kaksikymppinen
kaunotar liian lihavan, laihan tai lyhyen naisen, viisissäkymmenissä nainen
katsoo peiliin ja menee minne haluaa, mutta ehkä vasta neljännessä iässä 70-
vuotiaan naisen peilistä katsoo viisaus ja hän ymmärtää nauttia elämästä.
Kokonaisuudessaan kuitenkin keski-iän myötä naiseuden kokeminen muuttuu
entistä myönteisemmäksi ja hyväksyvämmäksi. Kun nainen löytää itsestään
naiseuden alkuvoiman, hän alkaa säkenöidä yksilöllisessä naisellisuudessaan.
Kyse on siitä, että nainen nostaa oman ruumiillisuutensa takaisin subjektiksi, jota
6
ei sallita enää varastaa objektiksi toisten silmiä varten. Itsensä ja oman ruumiinsa
inhoaminen on kuitenkin pelon kieltä, omaan naiseuteen kohdistuvaa pelkoa.
(Dowling 1991; Junkkari 1992; Perheentupa 2001)
2.4 Länsimaissa vakiintunut naisihanne
Länsimaissa on jo pitkään ollut vakiintunut naisihanne, jonka sanotaan olevan
yksi varmimmista syyllisistä syömishäiriöiden syntyyn. Naisen seksuaalinen
vetovoima liitetään edelleen hyvin paljon naisen ulkomuotoon, kun taas miehen
viehätysvoima on enemmän riippuvainen älystä ja varallisuudesta. Kulttuurimme
naisihanteen esikuvina ovat langanlaihat, jopa syömishäiriöistä kärsivät
mannekiinit. Narsistisen yhteiskuntamme piirteisiin kuuluu ruumiin palvonta, jossa
ihminen rääkkää itseään saavuttaakseen hyväksytyn täydellisen vartalon.
Epäterve täydellisyyden tavoittelu liittyessään fyysiseen olemukseemme
laukaisee usein vakavan ja vaikeasti hoidettavan syömisongelman. Tutkimusten
mukaan suuri osa naisista väheksyy ja halveksii omaa ruumistaan, kun taas
miehet voivat usein jopa yliarvioida ulkonäköään ja viehätysvoimaansa.
Hyväksyttävän naisvartalon tärkein vaatimus on, että se on laiha. Laihuuteen
liitetään muitakin ominaisuuksia, kuten seksikkyys, haluttavuus, menestys ja
älykkyys. Näiden viestien vuoksi suuri osa naisista kärsii kokonsa vuoksi
syyllisyyden- ja arvottomuuden tunteita ja he voivat kokea itsensä naisena
vaillinaiseksi. (Buckroyd 1997; Charpentier 2005; Duodecim 2003; Junkkari 1992;
Kristeri 2005).
Vastikään tehdyssä nuorisotutkimuksessa 20 – 25- vuotiaista vastaajista valtaosa
(82 %) toivoo mainoksiin enemmän tavallisen näköisiä naisia. Lähes yhdeksän
kymmenestä vastaajasta haluaisi vartalonsa olevan kiinteämpi ja yli puolet
vastaajista tuntee itsensä lihaviksi vähintään viikoittain. Nyky-yhteiskunnassa
pitää olla laiha, sen kertovat meille joka puolelta tunkevat laihojen naisten kuvat.
Kuitenkin tutkimuksissa miehet valitsevat kuvista selkeästi pyöreämmät naiset
7
ihanteikseen kuin naiset. Miesten ihannenainen kuvista oli painoindeksiltään 22
luokkaa, kun naisten valitsema ihanne oli 18. (Pölkki 2005)
Naisvartaloon on liitetty useita ihanteellisia ominaisuuksia, jotka liittyvät
esimerkiksi rintoihin ja sääriin, mutta tärkeimpänä vaatimuksena on ollut laihuus.
Surullista kyllä, moni nainen kokee olevansa epäkelpo henkilö ja huono ison tai
normaalin kokonsa vuoksi. Naisista 90% pyrkii muuttamaan vartaloaan, minkä
vuoksi suurin osa naisista on koko ajan laihdutuskuurilla, lopettamassa tai
aloittamassa sitä. Laihaan naisvartaloon liitetään hyvin erilaisia piirteitä kuin
lihavaan. Laihuuden ajatellaan tuovan mukanaan muita etuisuuksia. Esimerkiksi
epävarma nuori voi ajatella sosiaalisten ongelmiensa helpottuvan laihuuden
saavutettuaan. (Buckroyd, 1997)
Länsimaisessa kulttuurissa yhteiskunta ja erityisesti tiedotusvälineet tarjoavat
kahta vastakkaista viestiä ruoasta ja syömisestä. Mediarumba ruuan, liikunnan ja
laihduttamisen ympärillä on loputon, mikä ei voi olla vaikuttamatta myös
syömishäiriöiden yleisyyteen. Ensimmäinen viesti on, että hoikka on menestyvä,
viehättävä, terve, onnellinen ja suosittu. Nuoret usein uskovat, että hoikkuus
auttaa heitä saamaan hyvän työn, olemaan suosittu muiden joukossa,
näyttämään hyvältä ja terveeltä. Toinen viesti on, että syöminen on miellyttävää.
Se täyttää nälän lisäksi monia muita tarpeita. Naistenlehdissä on näitä
vastakkaisia viestejä rinnakkain. Sosiaaliset paineet ovat myös ristiriitaisia: kaikki,
mitä lautaselle laitetaan, on syötävä, mutta lihavaksi ei saa tulla. Ruoan
antaminen on yksi meidän kulttuurimme tärkeimmistä huolenpitotavoista. Ruoan
jakaminen aterialla nähdään yhtenä ensisijaisista sosiaalisista kontakteista.
Näistä kulttuurisidonnaisista asenteista muodostuu taakka sekä äidille, jonka on
huolehdittava ruoan tarjoamisesta, että lapsille, joiden on syötävä tarjottu ruoka.
Ei siis ihme, että moni nainen kamppailee ruokaan liittyvien syyllisyydentunteiden
kanssa ja vain harvat tunnistavat enää nälän ja kylläisyyden tunteita terveesti.
Sama epätieosuus, mutta paljon suurempana, koskee myös anorektikkoja ja
bulimikkoja. (Buckroyd 1997; Vesaoja 2005)
8
Kulttuurissamme vallitsevan naisihanteen vaikutusta syömishäiriöiden syntyyn on
pohdittu useaan otteeseen. Syömishäiriöiden esiintyminen näyttää kuitenkin
olevan yhteydessä laihuuden ihannointiin. Syömishäiriötä ei tavata niissä
kulttuureissa, joissa ruuan vähyys on riski tai joissa lihavuutta pidetään
toivottavana ominaisuutena. Koulutettujen, hyvin menestyneiden naisten
rooliodotukset voivat tuntua erityisen tiukoilta ja ahdistavilta, jolloin syömishäiriö
voi olla reaktio ylivoimaiseksi koetuille vaatimuksille. Naisihanne ei tietenkään
ole ainoa syy syömishäiriöihin, mutta hyvin vaikuttava tekijä. Naisihanne luo
naisille paineita, mutta ei yksistään aiheuta seurauksia. Syyllisyydentunteet ja
itsensä hyväksytyksi kokeminen ovat aina yksilöllisiä kokemuksia, vaikka
ihanteilla olisikin vaikutuksensa. Kaikki naiset yhteiskunnassamme altistuvat
median paineille, mutta vain pieni osa sairastuu. Syömishäiriöinen näkee median
viestit toisin ja kokee naiskuvan erilaisuuden vuoksi itsensä epäonnistuneeksi,
koska ei ole itse samanlainen. Anorektikot ja bulimikot ovat juuri niitä, jotka eivät
ole vielä oppineet hyväksymään itseään sellaisinaan, kulttuurin vaatimuksista
välittämättä. Kulttuurin vaatimus on kuitenkin aina oma vaatimus, jos sen
kohdistaa itseensä. (Buckroyd 1997; Charpentier 2005; Nikkola 2001)
3 SYÖMISHÄIRIÖIDEN MÄÄRITTELYÄ
Syömishäiriöistä kärsivät pääasiassa naiset ja nimenomaan tietynlaisessa
kulttuuriympäristössä elävät naiset. Syömishäiriöt ovat pääasiassa nuorten
naisten häiriöitä, ja niistä kärsivät eniten koulutetut, keski- tai yläluokan perheiden
tytöt. (Nikkola 2001). Syyllinen suhtautuminen ruokaan, vaikeus hyväksyä omaa
kehoa sekä syyllisyydentunne siitä, ettei vastaa yleistä naisihannetta, ovat
monelle naiselle tavallisia. Anoreksia ja bulimia nervosa ovat vain näiden
äärimmäisiä muotoja. Emotionaalisesti usein herkkiin ja haavoittuviin naisiin
kohdistuvien vaatimusten ja paineiden paljous saattaa johtaa näennäiseen
pärjäämiseen, mutta sisäiseen toivottomuuden ja hyödyttömyyden tunteisiin.
9
Joku saattaa käyttää syömishäiriötä keinona hallita sisäistä minää, joka tuntuu
ansiottomalta ja kehnolta. (Buckroyd 1997)
Yleisesti syömishäiriöillä tarkoitetaan tiloja, joille yhteistä on poikkeava
suhtautuminen ruokaan, syömiseen ja omaan ulkomuotoon. Yksilö pyrkii
tietoisesti ja tarkoituksenmukaisesti kontrolloimaan omaa painoaan ja
ulkonäköään. Tällöin ruualle annetaan ravintoarvosta riippumaton välineellinen
merkitys: ruoka on välikappale, jolla tiedostamattomia sisäisiä tai ympäristöön
liittyviä ristiriitoja voidaan välttää. Syömishäiriöiden kirjo ulottuu kroonisesta
laihduttamisesta äärimmäiseen nälkiintymiseen johtavaan anorexia nervosaan ja
pakonomaisesta ylensyömisestä johtavaan vaikeaan lihavuuteen. (Räsänen ym
1996)
Tyypillisimpiä syömishäiriöitä ovat laihuus- ja ahmimishäiriöt. Yleisesti voidaan
sanoa, että näitä esiintyy tytöillä ja naisilla kymmenenkertaisesti poikiin ja miehiin
verrattuna (Engblom 1998, 7). Luultavasti tytöillä alttius on suurempi, koska heille
asetetaan suurempia paineita olla yleisten ihanteiden mukaisesti hoikkia. Heille
myös ulkonäkö on tärkeämpi osa itseä ja sosiaalista elämää kuin pojilla - ainakin
yleisen ajattelun mukaisesti. Poikien anoreksia taas kytkeytyy enemmän
häiriintyneeseen seksuaaliseen kasvuun tai itsenäistymiseen. (Riihonen 1998).
Syömishäiriöistä kärsivän nuoren minäkäsitys on usein jakautunut. Esimerkiksi
hänen havainnointikykynsä, realiteettitajunsa, muistinsa toimivat hyvin, kun taas
tunne-elämään ja ihmissuhteisin liittyy usein tiedostamattomia ristiriitaisia tarpeita
ja tunteita. Yleensä anorektikolla vihamieliset ja pakkoneuroottiset piirteet tulevat
esille ja bulimiassa taas yleisemmin narsistiset ja impulsiiviset piirteet. Heikko
itsetunto, huono ahdistuksen sietokyky sekä masennus ovat molemmissa
häiriöissä keskeisiä. (Engblom 1998)
Työssäni tarkoitan syömishäiriöillä anoreksia nervosaa ja bulimia nervosaa, sillä
ne ovat syömishäiriöistä eniten tutkittuja ja tunnetuimpia. Molemmat ovat
psyykkisiä sairauksia. Nykyisin tunnetaan näiden lisäksi muun muassa Binge
10
eating disorder, BED (lihavien ahmimissyndrooma) ja ortoreksia, jossa
terveellinen ruokavalio alkaa vallita ja rajoittaa elämää sairaalloisesti.
3.1 Syömishäiriön taustalla vaikuttavia syitä
Syömishäiriöiden syiksi on esitetty monia yksittäisiä tekijöitä, mutta nykyään
ollaan melko yleisesti sitä mieltä, että ne ovat monien tekijöiden
yhteisvaikutuksen tuote. Syömishäiriöiden taustalla on moninainen yhdistelmä
sosiaalisia, biologisia sekä kulttuuri- ja perintötekijöitä. Syömishäiriöiden taustalla
saattaa olla myös häiriötä muun muassa serotoniinin erityksessä, sillä
anorektikkojen serotoniinitasojen on todettu olevan usein normaalia alhaisemmat.
Syömishäiriöt liittyvät myös masennukseen, vaikkei ole varmuutta siitä, kumpi
edeltää kumpaa. Periytyvyydestä ei ole paljon tietoa, mutta anoreksiaa
sairastavien sukulaisista tavallista useammin jonkun tiedetään sairastaneen
anoreksiaa tai bulimiaa. (Duodecim 2003; Saarijärvi, Aaljoki, 1997)
Syömishäiriö on psyykkinen sairaus, joka puhkeaa usein erilaisissa
elämäntilanteisiin liittyvissä paineissa tai muutoksissa, jotka aiheuttavat
psyykkistä stressiä. Usein syömishäiriö liittyy itsenäistymiskehitykseen, jolloin on
vaikea luottaa omiin tuntemuksiin ja omaan kyvyttömyyteen. Käännekohtia
nuoren naisen elämässä ovat muun muassa lukioon siirtyminen, abiturienttivuosi,
yliopistovaihe ja muut muutokset, joiden kaaosmaisuutta syömishäiriöinen pyrkii
hallitsemaan alkamalla kontrolloida ruokaa ja kroppaansa. Syömishäiriön
funktiona on siirtää koko ajattelutoiminta ruokaan ja kehon hallintaan, jolloin voi
paeta vaikeita tunteita ja tarpeita. Kaaoksen keskellä syömiseen keskittyminen
vie ajatukset pois ahdistavista asioista. Piikkeinä tilastoissa nousevat 15 – 16-
vuotiaat sekä 20- vuotiaat. Lisäksi jotkut kehonkuvaan voimakkaasti keskittyneet
urheilulajit voivat edesauttaa syömishäiriön puhkeamista. (Charpentier 2001,
2005; Vesaoja 2005).
11
Perhesuhteilla on myös oma vaikutuksensa syömishäiriön puhkeamiseen,
esimerkiksi perheen asettamilla painella saattaa olla suuri merkitys anoreksian
puhkeamisessa. Liian huolehtiva äiti, joka ei anna lapselle tai nuorelle tilaa toimia
ikätasoaan vastaavasti, voi tukahduttaa tytön itsenäistymispyrkimyksiä.
Ylihuolehtiva äiti onkin yksi sairastumisen riskitekijä. Itsenäistymiskehitys ei
pääse eteenpäin, jos taustalla on liiallisen vaativa tai ylihuolehtiva vanhempi.
Ylihuolehtiva vanhempi osoittaa omilla reaktioillaan lapselle, että tämän tunteet
ovat vaarallisia, kun taas liian vaativa vanhempi viestittää tunteiden, heikkouden
ja pelon olevan arvottomia. Tämän vuoksi lapsi tai nuori on oppinut tuntemaan,
että tarpeet ja tunteet ovat kiellettyjä. Naisen suhde isään on myös merkittävä.
Etenkin vaativan, tai hyvin vaativaksi koetun isän merkitys voi olla
taustavaikuttajana. Lapsesta voi myös kasvaa perheen olosuhteiden vuoksi liian
aikaisin itsestään ja perheestään liikaa vastuuta ottava, esimerkiksi alkoholismin
vuoksi. Tällöin apua muilta on vaikea hyväksyä myöhemmässäkään vaiheessa.
(Charpentier 2001; Charpentier 2005; Vesaoja 2005).
Usein syömishäiriöön liittyvät aikuisen naisen roolin omaksumisen myötä tulevat
ristiriidat sekä usein korostunut riippuvuus äidistä. Syömishäiriöt voivat siis johtua
toisaalta yksilöstä itsestään ja hänen perheestään, perheen sisäisistä suhteista,
mutta toisaalta myös kulttuurista ja yhteiskunnasta, jossa hän elää. Yksi syy
syömishäiriöiden yleistymiseen ovatkin yhteiskunnassa elävät väärät ihanteet.
(Engblom 1998; Nikkola 2001)
Syömishäiriöön turvautuminen joko psyykkisessä paineessa tai varhaisten
vuorovaikutussuhteiden problematiikan vuoksi edellyttää myös tietyntyyppistä
persoonaa ja luonnetta. Syömishäiriöisen luonteesta löytyy usein yhteneviä
persoonarakenteita, jotka ilmenevät muun muassa vaativuutena sekä itseä että
toisia kohtaan, perfektionismiin pyrkimisenä sekä mustavalkoisena ajatteluna,
jossa välimaastoa ei tunneta. Syömishäiriöiset ovat ikään kuin syntyneet tähän
maailmaan muita ihmisiä herkempinä, minkä vuoksi he kokevat vastaanotetut
ärsykkeet muita voimakkaammin. Tämä taas vaatisi vanhemmalta kykyä
12
herkistyä lapsen herkkyydelle entistä voimakkaammin. (Charpentier 2005;
Vesaoja 2005)
On todennäköistä, että anoreksia ja bulimia auttavat yksilöä käsittelemään
vaikeita asioita, tunteita ja muistoja. Ne toimivat suojana sellaisia asioita vastaan,
joita on muuten vaikea psyykkisesti kohdata. Näin syömishäiriöt toimivat
selviytymiskeinoina. Taustalla olevat syyt ovat varsin erilaisia eri ihmisillä. Niitä
voivat olla avioero, kuolema tai seksuaalinen hyväksikäyttö. Syömishäiriö voi olla
myös pyrkimys lisätä yksilön autonomiaa. Etenkin nuori voi kokea oman
autonomiansa hauraaksi, jolloin hänen on vaikea hallita ja säädellä omaa
ruumistaan ja mieltään. Hän pakenee näitä elämänsä uusia haasteita
laihduttamiseen ja painon kontrolloimiseen. (Haukipudas 2005)
3.2 Anoreksia nervosa
Anoreksia nervosa on 15 kertaa yleisempää naisilla kuin miehillä. Se alkaa
yleensä nuoruusiässä tai aikuisuuden kynnyksellä, ilmaantuvuushuiput ovat 12 -
14- vuotiailla ja 17 - 19- vuotiailla. Anoreksiaa leimaa syömättömyys,
sairaalloinen laihtuminen ja liikkuminen, itsensä tunteminen lihavaksi myös
alipainoisena ja jatkuva lihomisen sekä painonnousun pelko. Hallitsevana
piirteenä on henkilön itsensä aikaansaama ja ylläpitämä tarkoituksellinen
painonmenetys. Anorektikko on sairaudentunnoton. Hallitsevana piirteenä on
pelko lihavuudesta sekä sairastuneen oman ruumiinkuvan vääristyminen.
Sairastuneet asettavat itselleen alhaiset painotavoitteet ja pyrkivät niihin niukin ja
rituaalinomaisin ruokailutavoin. Sairaus on äärimmillään hengenvaarallinen. Osa
asiantuntijoista on sitä mieltä, että moni nuori nainen potee “lievää anoreksiaa“, ja
päätyy lääkäriin vasta pitkään sairastettuaan, jos silloinkaan. Monet sairauden
oireet, niin fyysiset kuin psyykkisetkin, ilmenevät heillä lievinä, mutta aiheuttavat
melkoisia kärsimyksiä. (Järvi 2000; Suokas, Muhonen, Viljanen 2000)
13
Anoreksiassa kyseessä on ruumiinkuvan vääristymä, joka muodostaa erityisen
psykopatologian. Anorektikolle on erittäin tärkeää menestyminen ja ihailu. Hän on
ottanut minä-ihanteikseen perfektionismin ja ahkeruuden, joita hän parhaansa
mukaan käytännön elämässään toteuttaa. Ulkopuolisen on yleensä hyvin vaikea
uskoa jonkin olevan vialla, ennen kuin selkeät liikalaihuuden merkit alkavat
näkyä. Jopa ystävän voi olla vaikea mennä sekaantumaan anorektikon
vajoamiseen yhä syvemmälle, sillä oireilevan minäkäsitys on hyvin voimakas ja
hänellä on selkeä kuva mahansa ‘pömpöttämisestä’ tai reisiensä paksuudesta.
Tämä sairaus esiintyy lisäksi usein myös perheittäin, jolloin nuoren saamat mallit
jo varhaislapsuudessa vahvistavat hänen ‘oikeaa’ käsitystään omasta fyysisestä
minästään. Anoreksian esiintyminen on lähes kaksinkertaistunut länsimaissa
viime vuosikymmeninä, joten on ilmeistä, että se liittyy kulttuuriimme. Arviot
kuolleisuudesta vaihtelevat, mutta joidenkin tutkimusten mukaan anoreksiaan
kuolee 6-10 prosenttia sairastuneista. (Buckroyd 1997; Charpentier, Marttunen
2001; Korpi, Seppänen 1998)
3.3 Bulimia nervosa
Bulimialla eli ahmimishäiriöllä tarkoitetaan syömishäiriötä, jossa on toistuvia
(useina päivinä viikossa, useiden kuukausien ajan) toisilta salassa pidettäviä
kontrolloimattomia ylensyönti- ja ahmimisjaksoja, jolloin henkilö syö
poikkeuksellisen suuren ruokamäärän lyhyessä ajassa. Ahmimiskohtauksen
aikana henkilö ei kykene hillitsemään itseään. Painonnousu pyritään estämään
käyttämällä ulostuslääkkeitä, väkisin oksentamalla, laihduttamalla ankarasti tai
kuntoilemalla. Sairauteen liittyy voimakkaasti oman kehon ja painon tarkkailua
sekä oman kehon hyväksymisen vaikeus. Anorektikon riutuessa sairaalloisessa
laihuudessaan voi bulimikko usein olla normaalipainoinen tai lihava nainen.
(Abraham, Llewellyn- Jones 1994; Buckroyd 1997; Charpentier, Marttunen 2001)
Bulimiaa sairastavalla nuorella minäkäsityksen ongelmat liittyvät samaan asiaan.
Hänkään ei ole tyytyväinen fyysiseen minäänsä vaan pyrkii kontrolloimaan sitä
14
laihduttamalla. Hän ei kuitenkaan onnistu pitämään ruokavaliotaan haluttuna,
kuten anorektikko, vaan sortuu hetkelliseen ylensyömiseen. Turhautumisen
kokemukset ja pettymyksen tunteet ovat yleisiä eivätkä itsetuntoa ylentäviä. Nuori
kamppaileekin itsessään olevien kahden puolen välillä. (Buckroyd 1997; 38-39,
Korpi, Seppänen 1998)
Merkittävä osa syömishäiriöisistä naisista ei täytä laihuus- tai ahmimishäiriöiden
diagnostisia kriteerejä. Näitä häiriöitä on tutkittu varsin niukasti, mutta erityisesti
nuorten syömishäiriöt ovat usein epätyypillisiä. Yleensä nämä häiriöt ovat niin
sanottuja epätäydellisiä syömishäiriöitä, joista puuttuu jokin tyypillinen oire.
Syömishäiriöt ovat ensisijaisesti psyykkisiä sairauksia, mutta aiheuttavat
erityisesti pitkään jatkuessaan myös somaattisia oireita. (Charpentier, Marttunen
2001)
4 SEKSUAALISUUS JA SYÖMISHÄIRIÖT
Syömishäiriöinen kokee pelkoa seksuaalisuutta kohtaan itsensä ja oman
itsetuntonsa kautta, ei itse seksuaalisuuden vuoksi. Seksuaalisuus on usein
ongelmallista siksi, että itsetunnon kysymykset ovat suuria: kelpaanko
kumppanilleni, olenko seksuaalisesti haluttava, olenko riittävä? Itsensä jatkuva
kritisointi ja mollaaminen estävät myös toisen kosketuksesta, halusta tai seksistä
nauttimisen. Suorittaminen on keskeistä kaikessa, minkä vuoksi seksikin voidaan
ikään kuin suorittaa vain nopeasti pois alta. Anoreksia on huonommuuden
tunteen kompensointia ja siihen liittyvä voimakas perfektionismi on
huonommuuden kompensaatiota. Tämä aiheuttaa usein sen, että skaalan ollessa
musta tai valkoinen syömishäiriöinen kokee pienessäkin pettymyksessä
totaalisen epäonnistumisen. (Charpentier 2005)
15
4.1 Syömishäiriöisen ruumiinkuva
Ruumiinkuva tarkoittaa ihmisen sisäistä kokemusta siitä, miten oma ulkoinen
olemus hänelle on. Ihmisellä on oma mielikuvansa ruumiistaan sen mukaan,
kokeeko hän itsensä esimerkiksi viehättäväksi, kömpelöksi, sopivan kokoiseksi.
Syömishäiriöisen ruumiinkuva ei toimi terveesti, vaan hän kokee itsensä
tosiseikkojen vastakohdaksi. Kuva omasta ruumista alkaa muodostua jo
varhaislapsuudessa saadessamme hoivaa. Jokainen ihminen toimii oman
ruumiinkuvansa mukaisesti, niin syömishäiriöinenkin, jolla se vain on häiriintynyt.
(Riihonen 1998)
Syömishäiriössä ruumis ilmentää naiselle sitä, miten paljon tai vähän hän antaa
tilaa tunteilleen ja tarpeilleen. Ruumiinkokemusta saattaa tällöin värittää
voimakas ristiriitaisuus tai huonommuuden tunne. Syömishäiriöisen ruumiinkuva
on perinteisestä naisellisuudesta poikkeava ja hän näkee ruumiinsa usein vain
osina, ei kokonaisuutena. Syömishäiriöinen kokee ruumiikseen pömpöttävän
mahan, liian isot reidet ja ison takapuolen. Sen sijaan, että syömishäiriöinen tyttö
kokisi rasvakudoksen naisellisen pyöreyden, pehmeyden, aistillisuuden ja
kauneuden lähteeksi, hän kokee sen enemminkin inhottavaksi ja yököttäväksi
läskiksi, josta täytyy päästä eroon. Syömishäiriöinen osaa usein nimetä ruumiinsa
osat, muttei niihin liittyviä tuntemuksia. (Engblom 1998; Vesaoja 2005)
Olisi pinnallista ajatella, että syömishäiriöinen haluaa vain laihtua. Sairastuneen
itsensä näkökulmasta katsoen hänen ruumiinkuvansa on vääristynyt ja
häiriintynyt eikä toimi terveesti. (Riihonen 1998)
4.2 Syömishäiriöisen naisen seksuaalisuus ja naisellisuus
Anoreksian esiintyminen murrosiässä saattaa liittyä myös nuoren
identiteettiongelmaan. Tytön on vaikea hyväksyä omaa naisellisuuttaan, minkä
16
vuoksi hän ei halua muotojen kehittyvän tai kuukautisten alkavan. Anoreksia
toimii tässä elämänvaiheessa aikuistumista estävänä, sillä kehitys pysähtyy
anoreksian myötä. On olemassa murrosikäisiä ja nuoria aikuisia, jotka näyttävät
lapsilta, sillä anoreksia on saanut aikaan lapsen kehoon palaamisen. Kaikki
asiantuntijat eivät kuitenkaan näe seksuaalisuuden olevan niin merkittävä
sairauden puhkeamisessa. (Buckroyd 1997; Charpentier 2005; Riihonen 1998)
Moni nuori voi haluta olla poikatyttö, jolloin anoreksiaelämä ikään kuin sopii
kuvioon. Kuukautisten poisjääminen onkin yleistä, mutta anorektikko on usein
tästä vain tyytyväinen eikä siksi kerro siitä lääkärilleen. Jos lääkäri ei ymmärrä
mistä on kyse, tyttö voi joutua hormonilääkitykselle, joka ei tietenkään auta
pohjalla olevaan todelliseen ongelmaan. (Riihonen 1998)
Anoreksia voi olla kieltäytymistä kasvamasta aikuiseksi, seksuaaliseksi naiseksi.
Taustalla voi olla vaaralliseksi, tuhoavaksi tai hankalaksi koettu itsenäistymisen
estyminen. Nuoren itsenäistyminen vanhemmistaan saattaa häiriytyä muun
muassa silloin, jos lapsesta huolehditaan liikaa ikätasoon nähden. (Riihonen
1998)
Syömishäiriön eri vaiheissa seksuaalisuuden merkitys on sairastuneelle erilainen.
Nälkiintymisvaiheessa seksuaalisuus jää jo hormonitoiminnan loppumisen vuoksi
taka-alalle, sillä seksuaaliset halut puuttuvat kokonaan elimistön taistellessa
elonjäämisestä. Kuitenkin paranemisprosessissa seksuaaliset halut palaavat,
jolloin ne voivat tuntua hämmentäviltä ja vierailta, etenkin jos ne ovat olleet
pitkään poissa. Sairastunut on voinut myös identifioida itsensä uudelleen
aseksuaalisena ja haluttomana ihmisenä, minkä vuoksi uudelleen heräävät
tuntemukset voivat tuntua vaikeilta. Joskus jopa pursuavilta tuntuvat seksuaaliset
tunteet ja tarpeet voivat hämmentää paljon, jolloin sairastunut voi tuntea itsensä
myös suojattomaksi seksuaalisuuden saralla. (Charpentier 2005)
17
4.3 Anorektikon ihmissuhteet ja seksuaalisuus
Ihmisellä on luontaisesti kaipuu hellyyteen, jota aikuinenkin tarvitsee. Jos lasta ei
pienenä pidetä hyvänä, oma keho jää hänelle vieraaksi. Myöhemmin tämä voi
aiheuttaa fyysisen tarpeen kieltämistä toista ihmistä kohtaan. Myös
syömishäiriöisellä on parisuhteen ja kumppanin kaipuu, vaikkei niitä sairautensa
aikana kykenisikään saamaan tai pitämään yllä. (Riihonen 1998)
Anorektikko eristäytyy usein sosiaalisista suhteistaan, sillä itsensä
nälkiinnyttäminen vaatii valtavia emotionaalisia ponnisteluja ja keskittymistä,
minkä vuoksi muille ihmisille ei juuri jää tilaa. Muiden ihmisten kanssa ollessa
täydellinen kontrollointi on vaikeampaa ja pienikin muutos on katastrofi.
Seksuaalisesti anorektikko elää vielä esipuberteettia ja on usein lapsellisenkin
tietämätön seksuaalisesta vetovoimasta. Kyse ei ole pelkästään sosiaalisista
suhteista vetäytymisestä, vaan juuttumisesta sille tasolle, jolla hän oli, kun
anorektiset ajatukset ensi kerran veivät ajatukset. Tämän vuoksi anorektikko jää
vaille sitä aikaa, jolloin sosiaalisia suhteita yleensä opetellaan. Sosiaalisten
suhteiden opetteleminen sekä kahdenkeskisten ja seksuaalistenkin suhteiden
luominen sekä harjoitteleminen ovatkin olennaista anorektikon paranemis-
prosessissa. (Buckroyd 1997, 31-32; Riihonen 1998, 145; Vesaoja 2005)
Pettymykset seurustelu- ja ihmissuhteissa saattavat herättää syömishäiriöisessä
nuoressa voimakkaan suojautumisen niiden aiheuttamaa psyykkistä ahdistusta ja
tuskaa vastaan. Tällöin hän voi ”jäädyttää” omat tunteensa ja turvautua varhaisiin
puolustuskeinoihin, kuten kieltämiseen, lohkomiseen, kuolemanvietin
kokemiseen, projektioon, omnipotenssiin tai idealisaatioon. (Engblom 1998, 16-
17)
Anorektikot saattavat tulkita väärin seksuaaliset toiveensa ja kaikenlaiset pelot
vaivaavat heitä. Ongelmana heillä on ennemminkin tyrannimaisten fyysisten
vaatimustensa kuin seksuaalisten viettien kontrolloiminen. Anorektikko pelkää
omaa ruumistaan. Laihduttaminen saa hänen ruumiinsa näyttämään ikään kuin
18
lapsen ruumiilta, ja näin hän vapautuu sekä seksuaalisuudesta että sen
aiheuttamasta syyllisyydestä ja ahdistuksesta. Myös muuntyyppiset
syömishäiriöt, kuten liikalihavuus, voivat palvella tätä tehtävää. (Hägglund 1985;
Korpi, Seppänen 1998)
Anorektikolla ei välttämättä ole edes haluja seksuaaliseen kontaktiin, sillä usein
hormonitoiminta on aikaa sitten lähes täysin loppunut. Anorektikolla voi ikään
kuin olla edelleen lapsen hormonit, eikä hän ole kokenut murrosiän
hormonimuutosten aiheuttamaan seksuaalista heräämistä. Seksi ei tunnu lähes
miltään tai se voi olla vain toisen tarpeiden täyttämistä. Anorektikon maailmaan
eivät mahdu muut ihmiset tai tarpeet, kun ruoka ja laihdutus täyttävät koko
ajatusmaailman. Häiriöt hormonitoiminnassa voivat olla myös syy seksuaaliseen
haluttomuuteen, jolloin häiriö saattaa johtua esimerkiksi aliravitsemuksesta.
Seksuaalisuus voi olla anorektikolle hirvittävän uhkaavaa, sillä se vaatisi
heittäytymistä sekä nautinnon sallimista itselle. Heittäytyminen on kuitenkin
mahdotonta, sillä sisäinen vaatimus hallita on aina päällimmäinen. (Buckroyd
1997; Heusala 2003; Vesaoja 2005)
Osa anorektikoista menee toki naimisiin tai elää seksuaalisuhteessa, mutta
näissä suhteissa seksi ei ole yleensä tyydyttävää. Moni anorektinen nainen ei
ilmeisesti kykene tuntemaan seksuaalisessa kontaktissa mitään eikä liioin pysty
vastaamaan kumppaninsa tarpeisiin tai toiveisiin. Anorektikko voi myös altistua
yhdyntään miellyttääkseen toista ja toteuttaakseen toisen tarpeita. Joskus
nainen voi jännittää yhdynnässä niin paljon, että siitä tulee kivulias. Anorektikko
voi pitää ruoan sisälle ottamista myönnytyksenä altistua fyysiseen nautintoon eli
hänelle vähempiarvoisiin perustarpeisiin. Hän voi kokea samaa tunnetta myös
rakastajan intiimissä läheisyydessä. Intohimojen toteuttaminen voi merkitä
syömishäiriöiselle hallinnan menetystä. Orgasmiin tai nautintoon antautuminen
olisi kauhistus, sillä se merkitsisi kontrollin kadottamista. ( Buckroyd 1997;
Hornbacher 1999; Vesaoja 2005 )
19
Usein keho voi olla myös niin jännittynyt, että rentoutuminen seksuaalisessa
kontaktissa ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Toisen koskettamisen sietäminen
voi olla käsittämättömän vaikeaa voimakkaan itseinhon kokemuksen vuoksi.
Anorektikko ei usein kestä viestiä omasta kehostaan. Toisinaan anorektikon
suhteessa pari päättää yhteisellä sopimuksella jättää seksin pois kokonaan. Jos
ja kun anorektikko paranee, suhde yleensä päättyy. Suhteen sisällä tasa-
arvoisuuden, paranemisen ja itsenäistymisen tulee olla mahdollista, jotta suhde
voisi jatkua myös anorektikon voittaessa sairauttaan ja vahvistuessaan ihmisenä.
Jos suhde on ollut kahden aikuisen liitto, se säilyy usein paremmin kuin hoitaja-
potilas-positioilla toiminut suhde. Syömishäiriöinen on voinut olla myös miehen
tarpeita palvellut hädässä oleva nainen, joka ei enää parannuttuaan sovikaan
parisuhteen kuvioon. Sairaus on usein parisuhteelle niin suuri koettelemus, ettei
rakkaus kestä sen paineessa. Myös sairastuneen kumppani kaipaa tukea ja
mahdollisesti terapiaa. (Buckroyd 1997; Hornbacher 1999; Vesaoja 2005)
4.4 Bulimikon seksuaalisuus
Syömishäiriössä ruokaan paetaan vaikeita tunteita ja tarpeita. Myös ahmiminen
palvelee samaa tarkoitusta ja ahmimisen kohteena voi olla esimerkiksi ruoka tai
myös seksi. Bulimikoilla sairauteen liittyy usein myös hyvin heikko itsetunto.
Tämän vuoksi osa heistä voi ajautua sellaisiin seksuaalisuhteisiin, jossa heitä
voidaan käyttää hyväksi. Lisäksi he hakevat hyväksytyksi tulemisen tunnetta
erilaisin keinoin, jolloin myös seksi voi toimia yhtenä välineenä tai testikeinona.
Bulimikon ajoittain ahmiva ja kontrolloimaton suhtautuminen ruokaan ilmenee
myös suhteessa alkoholiin, minkä vuoksi bulimikoilla voi esiintyä myös
alkoholiongelmaa. Tämä vaikuttaa usein myös seksuaalisten kontaktien syntyyn.
(Charpentier 2005; Vesaoja 2005)
4.5 Syömishäiriöisen tunteiden ja tarpeiden käsittely
20
Syöminen ja syömättä jättäminen on monelle terveellekin naiselle tapa käsitellä
vaikeita tunteita. Tunne-elämän tarpeet ohittavat tällöin normaalit syömistä
säätelevät nälän ja kylläisyyden tunteet. Tällainen suhtautuminen ruokaan on
naisten keskuudessa varsin yleistä, syömishäiriöisillä se vain on saanut
äärimmäisiä muotoja. Jotta sairastuminen syömishäiriöön olisi mahdollista, on
naisen suljettava kehon viestit tarpeistaan. (Buckroyd 1997; Charpentier 2001)
Syömishäiriöinen saattaa nähdä oman ruumiinsa yhdistämättömien tarpeiden ja
vihan tunteiden kautta, joita hänen täytyy hallita ruumiinsa ja sen toiminnan
kautta: syömättömyydellä, liikunnalla, näännyttämisellä. (Engblom 1998)
Syömishäiriöinen ei erota välttämättä ruokaan ja nälkään liittyviä tunteitaan
muista tarpeistaan ja tunteistaan. Hän pyrkii suojautumaan hylätyksi tulemisen
kokemukselta tarpeista ja pettymyksistä vapaan eli laihan ja hänen
näkökulmastaan katsottuna täydellisen ruumiin avulla. (Engblom 1998)
Anorektikko kipuaa sairaudessaan ylettömään itsehillintään, jossa hän ei voi
kieltää tai ei enää kykene tuntemaan ja tunnistamaan tunteitaan sekä tarpeitaan.
Anorektikon elämässä kaikki tarpeet ja halut on tukahdutettu täysin. Anorektikko
ei kykene hyväksymään tarvitsevaa minäänsä, vaan kokee sen ehdottomana
puutteena. Anorektikko arvostaa itsessään vain sitä puolta, jolla ei ole tarpeita
lainkaan. Syömishäiriöinen kieltää usein itseltään jopa tunteen avun tarpeesta,
riippuvuuden toisesta ihmisestä. Bulimikko voi vielä tunnistaa itsessään tämän
tarpeen, mutta katuu heti apua pyydettyään. Silti syömishäiriöiset ovat usein
hyvin virittäytyneitä huomaamaan toisen ihmisen tarpeet. Miten miellyttää toista
ihmistä, on peruskysymys syömishäiriöisen kommunikoidessa ihmisten kanssa.
Sairastunut huomaavat toisten tarpeet ja voivat pakottaa itsensäkin tekemään
vastentahtoisesti täyttääkseen toisen tarpeet. (Buckroyd 1997; Charpentier 2005)
Bulimikko ei kykene samalla tavoin kieltämään itseltään normaaleita tarpeitaan,
vaan antaa periksi haluilleen, mikä sinänsä onkin normaali reaktio. Kuitenkin
monen bulimikon historiaan kuuluu myös anoreksia, jolloin ehdoton kieltäminen
on kääntynyt kontrolloimattomaksi ahmimiseksi. Bulimikon suhde ruokaan,
21
alkoholiin, seksiin ja huumeisiin on usein samanlainen kuin ruokaankin.
Bulimikkojen suhde omiin tarpeisiinsa on hämärtynyt, jolloin heidän
vaihtoehtonaan ovat pidot tai puute. (Buckroyd 1997)
5 SEKSUAALINEN KÄYTTÄYTYMINEN JA SYÖMISHÄIRIÖT
Syömishäiriöinen elämä vaikuttaa myös ihmissuhteisiin ja seksuaaliseen
käyttäytymiseen. Syömishäiriöön liittyvä eristyneisyys ja yksinäisyys sekä
itseinho ja voimakas häpeän tunne vaikeuttavat ihmissuhteiden luomista ja
seksuaalista kanssakäymistä. Syömishäiriöiden avainsanat ovat tarpeet ja niiden
hallitseminen. Syömisen hallinnalla pyritään korvaamaan mahdotonta täydellistä
elämän hallitsemista eli perfektionismia. Tämän vuoksi myös ihmissuhteisiin ja
etenkin seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyvässä luottamisessa ja
heittäytymisessä on suuria vaikeuksia. Itsensä jatkuva tarkkailu ja
nälkiinnyttäminen vievät valtavia emotionaalisia voimia ja keskittymistä, minkä
vuoksi muille ihmisille ei välttämättä jää juuri tilaa. Seksuaalisesti
syömishäiriöinen elää vielä esipuberteettia ja on usein lapsellisen tietämätön
sukupuolisesta vetovoimasta. (Abraham, Llewellyn- Jones 1994; Buckroyd 1997)
Syömishäiriöisen naisen tai tytön itsetunto on hyvin alhainen. He ovat tulvillaan
itseinhoa ja itsevihaa ja omasta mielestään he ovat pohjasakkaa. He uskovat
olevansa vastenmielisiä ja kelpaamattomia kenellekään toiselle ihmiselle.
Syömishäiriö voi tukahduttaa henkilössä seksuaaliset tunteet kokonaan, minkä
vuoksi hänen on vaikea tunnistaa niitä myöskään toisissa ihmisissä. (Buckroyd
1997)
Oman seksuaalisuuden kohtaaminen on nuorelle ja aikuistuvalle aina suuri
haaste. Monet syömishäiriöiset naiset näyttävät liittävän syömisen ja
seksuaalisuuden yhteen. Syömishäiriöihin liittyy usein nautintoihin antautumisen
poistamista ja rankaisevaa elämäntapaa, minkä vuoksi myös seksuaalisuhteissa
antautuminen ja nauttiminen voivat tuntua hyvin vaikeilta.
22
5.1 Seksuaalisen käyttäytymisen alaluokat syömishäiriöisillä
Abraham ja Llewellyn- Jones (1994) ovat päätyneet jakamaan tutkineensa
syömishäiriöiset naiset neljään luokkaan käsitellessään syömishäiriöiden ja
seksuaalisuuden välisiä yhteyksiä käyttäytymisessä: seksuaalisuuden kieltävä,
seksuaalisesti epävarma, seksuaalisesti passiivinen ja seksuaalisesti aktiivinen.
Syömishäiriöstä kärsivillä naisilla on hyvin erilaiset tiedot, asenteet ja
käyttäytyminen liittyen seksuaalisuuteen.
5.1.1 Seksuaalisuuden kieltävä
Kielletyssä seksuaalisessa suhtautumisessa syömishäiriötä sairastava nainen
kieltää seksuaalisuuteensa liittyvät haasteet ja toiveet ja tukahduttaa seksuaaliset
tuntemuksensa. Hän suhtautuu hyvin kielteisesti ja eristyvästi seksuaalisuuden ja
naisellisuuden aihepiireihin liittyviin asioihin. Hän välttää itsensä koskettamista, ei
kykene masturboimaan ja kokee seksuaalisuuden vaikeana. Hän on
asenteeltaan usein ehdoton ja jäykkä. Nämä naiset pudottavat painoaan usein
pelkästään ankaralla dieetillä ja liikunnalla ja ovat usein hyvin alipainoisia. Ankara
laihduttaminen ja seksuaaliset asenteet tuntuvat olevan osa jatkuvaa
itsekontrollin ja täydellisyyden tavoittelua. Usein tämän ryhmän naisilla ei ole
seksuaalisia kokemuksia eivätkä he seurustele. (Abraham, Llewellyn- Jones
1994)
5.1.2 Seksuaalisesti epävarma
Seksuaalisesti epävarmojen luokkaan kuuluvat syömishäiriöiset naiset tuntuvat
käyttävän syömiskäyttäytymistään syynä torjua seksuaaliset suhteet, kunnes he
ovat mielestään niihin valmiit. Heidän on usein vaikea muodostaa lämmin ja
kypsä ihmissuhde. Miellyttämisen halu ja riippuvaisuus toisesta ihmisestä voi
23
johtaa jopa avioliittoon, mutta suhde on usein epätasapainoinen syömishäiriöisen
jatkuvan seksuaalisen epävarmuuden vuoksi. He saattavat toisinaan
masturboida, mutta kokevat myös usein sen olevan väärin. He pelkäävät
yhdyntää ja kokevat sen usein kivuliaana. Tähän ryhmään kuuluvat naiset
pudottavat painoaan ensisijaisesti ruokavalion ja liikunnan avulla, mutta voivat
käyttää apunaan myös ulostuslääkkeitä tai diureetteja. (Abraham, Llewellyn-
Jones 1994)
5.1.3 Seksuaalisesti passiivinen
Seksuaalisesti passiivisiin kuuluvat syömishäiriöiset sairastavat yleensä
anoreksiaa tai bulimiaa. Näyttää siltä, että tämän ryhmän henkilöt käyttävät
syömishäiriötä syynä välttääkseen seksuaalisen sitoutumisen. Syömishäiriö
antaa heille mahdollisuuden lykätä väliaikaisesti seksuaalisia kontakteja.
Ahmimis- ja paastoamiskausiin liittyvät suuretkin painon vaihtelut vaikuttavat
myös sukupuolisuhteiden syntyyn. Painon taakse voi myös piiloutua: hyvin lihava
tai äärimmäisen laiha voi paeta naisellisuuttaan ja seksuaalisuuttaan ruumiinsa
kautta. Piiloutumalla ruumiiseensa syömishäiriöinen voi viestittää, ettei ole
viehättävä eikä välitä seksuaalisista suhteista. Tämän ryhmän naiset eivät usein
halua sitoutua, minkä vuoksi he pyrkivät valitsemaan itselleen naimisissa olevia
kumppaneita, jolloin pitkäaikainen sitoutuminen ei ole mahdollista. (Abraham,
Llewellyn- Jones 1994)
5.1.4 Seksuaalisesti aktiivinen
Seksuaalisesti aktiiviset syömishäiriöiset naiset ilmentävät sukupuoli-
käyttäytymistään syömiskäyttäytymisellään, johon kuuluu väkisin oksentamista,
ahmimista ja ulostuslääkkeiden väärinkäyttöä. He eivät kykene muodostamaan
pitkiä suhteita, mutta ovat usein seksuaalisesti hyvin aktiivisia, vaikka voivatkin
kokea esimerkiksi harrastamansa suuseksin tai masturboimisen ristiriitaisesti
myös epämiellyttävänä. Sisimmiltään he tuntevat olonsa yksinäisiksi, vaikka
24
käyttäytyvätkin jopa teatraalisesti ja sosiaalisesti. He puhuvat seksistä avoimesti
eivätkä kiusaannu alastomuudesta yksin tai muiden seurassa. (Abraham,
Llewellyn- Jones 1994)
6 SEKSUAALINEN HYVÄKSIKÄYTTÖ JA SYÖMISHÄIRIÖT
Syömishäiriöiden syitä etsittäessä ja pohdittaessa nousee usein esille myös
syömishäiriöisen historiaan mahdollisesti liittynyt seksuaalinen hyväksikäyttö,
seksuaalinen väkivalta tai raiskaus. Seksuaalinen hyväksikäyttö voi liittyä
syömishäiriön taustalla oleviin syihin, joilla usein myyttisessäkin mielessä
pyritään ratkaisemaan seksuaalisen hyväksikäytön traumaattisuutta
kohdentamalla se kehon sairauteen sekä kontrollointiin. Syömishäiriöisten
kanssa työskentelevät asiantuntijat kuitenkin törmäävät ajoittain terapiassa
ilmenevään taustalla olevaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja tunnustavat sen
yhdeksi mahdolliseksi laukaisevaksi tekijäksi syömishäiriön synnyssä.
Seksuaalisen hyväksikäytön ja syömishäiriöiden yhteydestä on ristiriitaisia
käsityksiä. Osa sanoo, että syömishäiriöt ovat kohoamassa huippuunsa, koska
seksuaalinen hyväksikäyttö on tulossa ulos kaapista. Syytöksiä tai epäilyjä
seksuaalisesta hyväksikäytöstä voi syömishäiriöiden yhteydessä tulla turhaankin.
Olisi kuitenkin liioiteltua sanoa, että syömishäiriöt olisivat seksuaalisen
hyväksikäytön seurausta. Tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimuksia, jotta voidaan
perusteellisesti selvittää lapsuudessa koetun seksuaalisen väkivallan ja
syömishäiriön kehityksen välinen yhteys. (Abraham, Llewellyn-Jones 1994;
Claude-Pierre 2000)
Hyväksikäytön seurauksiksi on todettu monenlaisia vaihtelevia oireita, kuten
masennus, ahdistuneisuus, itsemurha-ajatukset, huono itsetunto, unihäiriöt,
muistivaikeudet sekä päihteiden käyttö, fobiat, stressihäiriöt sekä
syömisongelmat tai -häiriöt. Jälkiseurauksiin vaikuttavia tekijöitä ovat
hyväksikäytön luonne, olosuhteet, lapsen käytössä olevat voimavarat ja keinot
sekä hyväksikäytön kesto ja tiheys. Seksuaalinen hyväksikäyttö on erityisen
25
nöyryyttävä kokemus, koska se kohdistuu ihmisen herkimpään, intiimeimpään ja
yksityisimpään alueeseen: seksuaalisuuteen. Väkivallan tai seksuaalisen
hyväksikäytön vuoksi uhrin kehonkuva voi muuttua. Aiemmin positiivisena koettu
oma keho voidaan kokea vieraana, likaisena tai hävettävänä. Oma naiseus
voidaan yrittää piilottaa lihomalla tai laihtumalla, mikä voi johtaa syömishäiriöihin.
(Heikinheimo, Tasola 2004; Raijas 2000)
Kirjallisuuden mukaan noin 30 % syömishäiriöisistä on kokenut seksuaalista
hyväksikäyttöä. Chapentierin (2005) mukaan sama osuus voidaan todeta
kliinisessä työssä. Seksuaalinen hyväksikäyttö on graaveimpia tapoja syrjäyttää
ja murtaa lapsen oma maailma, minkä vuoksi sen seuraukset ovat monenlaiset.
Kaikista mielenterveyspotilaista noin viidelläkymmenellä prosentilla on
taustassaan seksuaalista hyväksikäyttöä, joten syömishäiriöt eivät tee tässä
erityistä poikkeusta. (Charpentier 2005)
7 HOITO, PARANTUMINEN JA ENNUSTE
Syömishäiriöiden hoidossa ei Suomessa ole toistaiseksi yhtenäisiä malleja. Myös
kansainvälisesti käytännöt vaihtelevat ja hoito on suunniteltu yksilöllisesti.
Syömishäiriötä hoidetaan aluksi nälkiintymisen vuoksi akuutisti osastohoidossa.
Hoito sairaalassa voi olla vuodepaikalla tai päiväosastolla olemista. Pahimman
alipainon korjaannuttua potilaat hyötyvät psykoterapeuttisista hoidoista.
Myöhemmässä vaiheessa syömishäiriöinen saa hoitoa esimerkiksi
poliklinikkakäynneillä ja erilaisin terapiamuodoin, yleensä perhe- ja yksilöterapiaa.
Hoidossa tarvitaan usein moniammatillisen työryhmän panosta.
Parantumisprosessin on kuitenkin lähdettävä sairastuneesta itsestään. Myös
sairastuneen perheen tukeminen ja motivoiminen on alusta saakka tärkeää.
(Charpentier, Marttunen 2001; Ebeling, Tapanainen, Joutsenoja, Koskinen 2001;
Ebeling ym 2002; Järvi 2000; Nikkola 2001; Vesaoja 2005)
26
Anoreksia on vakava tauti, jossa on myös suuri kuolemanriski. Sairastuneista viisi
prosenttia kuolee neljän vuoden seurannan aikana. Pitkäaikaiskuolleisuuden on
todettu olevan jopa 20 prosenttia 20 vuoden seurannan aikana. Itsemurhariski on
anoreksiassa huomattava. Täysin anoreksiasta paranee vain 1/3. (Järvi 2000,
1083)
Osa syömishäiriöisistä paranee ja osa kroonistuu, eikä pääse enää kiinni
normaaliin elämään. Kroonistuneet syömishäiriöiset eivät uskalla koskaan tehdä
sitä, mikä pelottaa, eivät uskalla ottaa riskiä eivätkä kykene koskaan luottamaan
riittävästi omaan terveeseen järjen ääneen. Kroonistunut syömishäiriöinen ottaa
ohjat elämäänsä itsensä ulkopuolelta, koska kokee oman totuutensa aina
epäluotettavaksi. Parantuvat syömishäiriöiset säilyttävät kuitenkin jollain tavalla
uskon myös omaan itseensä, jolloin oman luottamuksen kasvattaminen tuo yhä
parempia tuloksia, eikä elämässä tarvitse enää turvautua tai paeta ruuan ja
laihduttamisen maailmaan. Kun syömishäiriöinen pystyy luopumaan vanhoista
pienistä vaatteistaan eikä toivo saavuttavansa tätä kokotavoitettaan enää tai kun
hän ei enää kykene tavoittamaan sairauden aikaisia ajatuskulkuja, ovat merkit
edistymisestä jo selkeät. (Charpentier 2005; Vesaoja 2005)
7.1 Seksuaalisuuden kohtaaminen mielenterveystyössä
Tiedot seksuaalisuuteen ja mielenterveyteen liittyvien ongelmien yleisyydestä,
taustasyistä sekä tehokkaimmista hoitotavoista ovat vielä monin tavoin
puutteellisia. Useimmilla psyykkisiä ongelmia kohtaavilla ihmisillä on ongelmia
myös parisuhteessaan sekä sukupuoliasioissaan. Hoidossa tulisikin olla valmiutta
vastata myös näihin haasteisiin. Vain harvat mielenterveyspotilaat ovat
keskustelleet seksuaaliasioista psykiatrinsa kanssa, minkä vuoksi erilliselle
seksuaalineuvonnalle tai –terapialle olisi usein tarvetta. Mielen sairauteen liittyvät
seksuaaliset ongelmat jätetään usein perushoidossa hyvin vähälle huomiolle,
vaikka ne ilmenevät luonnollisina oireina. Tärkein syy seksuaaliasioiden
sivuuttamiseen on sekä potilaan että hoitavan tahon haluttomuus keskustella
27
niistä. Etenkin naisasiakkaat eivät usein kerro seksuaalisista ongelmistaan, ellei
niistä erityisesti kysytä. (Casteleen 1999; Kontula 1999)
Syömishäiriöistä kärsivillä ihmisillä on monesti ongelmia seksuaalisuutensa
kanssa, mikä näyttää nimenomaan liittyvän heidän sairauteensa. Seksistä
nauttiminen voi aiheuttaa syyllisyyden tunteita, joita yritetään välttää, vaikka
siihen ei pystyisikään. Anorektikot pyrkivät usein tukahduttamaan kaikki
tunteensa ja tarpeensa, jolloin he näyttävät kieltäytyvän sekä ruuasta että
seksuaalisuudesta. Syömishäiriöisten hoitoon kuuluu ensisijaisesti syömishäiriön
hoito ja myöhemmässä vaiheessa usein myös seksuaaliterapia.
Ideaaliratkaisussa yhdistettäisiin useita eri keinoja käyttävät hoidot. Anoreksiaa ja
bulimiaa sairastavat ovat erittäin tyytymättömiä omaan vartaloonsa, minkä vuoksi
myös hierontaohjelmasta voidaan hyötyä osana hoitoa. (Casteleen 1999)
Syömishäiriö ei uusiudu, mikäli sairastunut on päässyt eroon kielteisestä
mielestään, joka estää kokemasta nautintoa, spontaaniutta, sallivuutta ja
armollisuutta itseä kohtaan. Syömishäiriöön liittyviä luonteenomaisia ajatustapoja
ja omia sisäisiä viestejä on tärkeää tarkastella ja arvioida uudelleen. Vaikeinta ja
hitainta on muuttaa mielikuvaa omasta itsestä. Hallinnasta vapautuminen ja
uuden henkisen kartan luominen omalle elämälle ovat olennaisia asioita
paranemisessa. (Buckroyd 1997; Claude-Pierre 2000)
7.2 Seksuaaliterapia ja –neuvonta
Lyhytterapeuttinen seksuaaliterapia on mahdollinen sekä yksilöllisesti että
pariterapiana. Pariterapiassa on tärkeää, että suhteen molemmat osapuolet ovat
motivoituneet terapiaan. Pariterapia perustuu Mastersin ja Johnsonin
kehittämään seksuaaliterapiaan, jota on toteutettu ja kehitetty 1950-luvun
puolivälistä lähtien. Lyhytterapiamuotoinen seksuaaliterapia on ajallisesti rajattu:
käyntikerrat sovitaan asiakkaan kanssa yhdessä jo ensimmäisten
tapaamiskertojen aikana. Terapeutin kanssa ei ole tarkoitus analysoida
28
tapahtunutta virhekäyttäytymistä tai oiretta, vaan purkaa ahdistusta ja
suorituspainetta sekä rakentaa positiivinen, uusi suhde seksuaalisuuteen.
Tavoitteena on myös lisätä parin vuorovaikutuksen laatua ja määrää sekä
seksuaalisuuden tyydyttävyyttä. (Salmimies, 1995)
Seksuaaliterapiassa tulee ensin sulkea mahdollisen oireen somaattinen syy. Kun
tämä on poissuljettu, työstetään asiakkaan kanssa seksuaalianamneesia, jonka
avulla kartoitetaan koko elämän seksuaalisia ilmiöitä sekä kokemuksia.
Seksuaalianamneesissa kartoitetaan muun muassa lapsuuden kokemuksia,
lapsuuden perheen asenteita seksuaalisuuteen, omia muistoja masturboinnista,
fantasioita ja seksuaalisesta vuorovaikutuksesta muiden kanssa sekä pari- ja
ihmissuhteita. (Salmimies 1995)
7.2.1 PLISSIT- malli seksuaaliterapiassa
Seksuaalineuvonnan eri tasoja on kuvattu PLISSIT-mallin avulla. PLISSIT-sana
muodostuu käsitteiden Permission, Limited Information, Special Suggestion ja
Intensive Therapy alkukirjaimista (Tukiainen, Soramäki, 2000, 148). Permission
(luvan antaminen) tarkoittaa sitä, että asiakas saa terapeutilta luvan omiin
seksuaalisuuteen liittyviin ajatuksiin, mielitekoihin, tunteisiin ja tarpeisiin ja
vakuutuksen siitä, että ne ovat luvallisia ja tavallisia. Terapeutin tehtävänä on
oikoa väärinkäsityksiä ja osoittaa asiakkaalle tämän oikeus omiin mielikuviinsa ja
haluihinsa. Limited Information (tiedon antaminen, rajattu tieto) tarkoittaa
konkreettisen tiedon antamista asiakkaalle häntä askarruttavista asioista. Tiedon
antaminen voi liittyä sukupuolten anatomiaan, fysiologiaan, raskauteen,
sukupuolitauteihin, sairauksiin jne. Seksuaaliset myytit ja uskomukset vaikuttavat
usein tiedostamattomasti taustalla, jonka vuoksi tiedon antaminen myös niistä
olisi tärkeää. (Tukiainen, Soramäki 2000; Salmimies 1995)
Special suggestions (erityisohjeet) tarkoittavat ohjeita, joita asiakas saa
parantaakseen seksuaalielämäänsä esimerkiksi elämäntapamuutoksilla,
vuorovaikutuksen muutoksilla parisuhteessaan tai tehdäkseen suorituspaineita
29
vähentäviä harjoituksia. Oikeaan osuvien ohjeiden edellytyksenä on se, että
terapeutti tuntee asiakkaan ongelman ja elämäntilanteen mahdollisimman
täsmällisesti. Intensive therapy tarkoittaa vaihetta, jossa asiakas tai asiakaspari
on yhdessä terapeutin kanssa päätynyt siihen, että seksuaalineuvonta ei riitä ja
on siirryttävä seksuaaliterapiaan. Se sisältää yksilöllisesti erilaisten häiriöiden
poistoon tähtääviä harjoituksia, kotitehtäviä ja niiden toteuttamisen seuraamista
sekä analysointia. (Tukiainen, Soramäki 2000)
7.2.2 Pariterapia seksuaaliterapiasssa
Pariterapiassa oire nähdään parin yhteisenä ja parisuhde on hoidon kohteena.
Terapeuttiset toimenpiteet kohdistetaan ennen kaikkea parin keskinäiseen
sanalliseen ja tunneperäiseen viestintään sekä käytännön seksuaaliseen
toimintaan. Parisuhteen tulee terapian aikana olla sosiaalisesti ja tunneperäisesti
ainakin kohtuullisen toimiva, jotta asiakaspari voi yhdessä toteuttaa annettavia
lähestymisharjoituksia. Molempien osapuolten tulee olla sitoutuneita ja
motivoituneita terapiaan, ja heillä on aikaa keskittyä toisiinsa sekä annettuihin
harjoituksiin terapiaistuntojen välillä. (Salmimies 1995)
7.3 Seksuaaliterapia mielenterveysongelmissa
Ihmissuhdetyössä on vaikea mitata työn tuloksia, mutta olennaista
onnistumisessa on muutos. Ratkaisevaa on aina se, miten työntekijä määrittelee
ongelman, minkälaisen auttamismenetelmän hän näkee toimivaksi sekä
lähestyykö hän ongelmaa yksilön ja hänen rakenteensa vaiko
vuorovaikutussuhteiden pohjalta. Seksuaaliongelmien kanssa työskennellessä
tärkeintä on työntekijän myönteinen ja avoin perusasenne, jolla hän antaa uuden
positiivisen mallin ja luvan uusien asioiden kokeilemiseen. Seksuaaliterapiassa
pyritään luomaan myönteinen ilmapiiri, jossa on mahdollista muuttaa asenteita ja
tutkia solmukohtia rauhassa. (Tukiainen, Soramäki 2000)
30
Terapiassa asiakkaan kanssa käsitellään tunteita ja tarpeita eri keinoin. Yhdessä
terapeutin kanssa tarkastellaan tunteita, etsitään niiden merkityksiä ja tunteen
takana olevaa funktiota. Parantumiseen tarvitaan aina potilaan oma halu haastaa
pinttyneet ja sairaat uskomukset maailmasta sekä itsestä. Terapiassa on tärkeää
myös opetella tunteiden tärkeyttä, vaarattomuutta ja arvokkuutta sekä lopettaa
niiden vähätteleminen. Terapeutti työskentelee aina asiakkaan terveen mielen
kanssa. Keskustelua käydään vain asiakkaan terveen mielen kanssa silloinkin,
kun kielteinen puoli olisi vallitsevasti paikalla. Turvallisuuden tunteen
saavuttaminen sekä epävarmuuden ja hallitsemattomuuden sietäminen ovat
myös keskeisiä asioita terapiatyössä. (Charpentier 2005)
Erilaisten tunteiden kohtaaminen, tunnistaminen ja tunnustaminen ovat tärkeitä
hyvinvoinnin ja täyden elämän elämisen kannalta. Syömishäiriöisen on usein
hyvin vaikeaa kohdata omia tarpeitaan tai mielipahaa tuottavia tunteitaan
sellaisenaan. Tämän vuoksi hän pyrkii tukahduttamaan tunteet kontrollointiin ja
syömisen tarkkailuun. Tunteet ovat kuitenkin sinänsä olemukseltaan vaarattomia,
minkä vuoksi niiden voi antaa tulla esiin ilman, että niiden alle nujertuu.
Terapeutin kanssa on turvallista huomata tunteiden liikkuva luonne: mitä
enemmän niille antaa lupaa ja mahdollisuuksia tulla esille ja tunnistettavaksi, sitä
pienempinä ne pysyvät. Sisään työnnettyinä ja torjuttuina tunteet usein vain
kasvavat tai lukkiutuvat, jolloin niitä on entistä vaikeampia kohdata. (Dunderfelt
2004)
Seksuaaliterapiassa syömishäiriöinen nainen kohdataan ennen kaikkea naisena,
ihmisenä tai parin toisena osapuolena eikä syömishäiriöisenä. Teemana ovat
kuitenkin seksuaalisuus eikä sairaus, ihminen eikä oire. Seksuaalianamneesin
avulla päästään tutkimaan seksuaalisuutta ja sen merkitystä asiakkaan elämässä
sekä historiassa että nykyisyydessä. Tärkeintä on kuulla asiakkaan oma tarina ja
asettua sen kysymysten äärelle eikä pre-teorisoida asiakasta syömishäiriön
perusteella. Asiakkaan kokemus on kuitenkin aina ainutlaatuinen, ja terapeutti voi
kuulla sitä ainoastaan ei-tietäjän positiosta kysellen ja tutkien, luoden rauhassa
dialogia. (Grönqvist, Rahnasto, Räsänen, Sironen 2005)
31
8 POHDINTA
Lähdin käsittelemään kehitysprojektissani seksuaalisuuden ja syömishäiriöiden
välistä suhdetta siksi, että aiheyhdistelmä oli kohtuullisen tuntematon, mutta
syömishäiriöt sekä naiseen, naisellisuuteen ja seksuaalisuuteen kohdistuvat
paineet muun muassa median kautta tuntuvat olevan koko ajan lisääntymässä.
Naisellisuus, sekä siihen kohdistuvat paineet, seksuaalisuus ja yleistyvät
syömishäiriöt tai niiden oireilu puhututtavat jatkuvasti sekä yksityisissä että
julkisissa keskusteluissa. Kuitenkin asiallista pohdintaa tai kirjallisuutta aiheesta
on hyvin vähän.
Naisellisuuden pohtimiseen sekä oman seksuaalisuuden kohtaamiseen tulen
asiakastyössä terapeuttina törmäämään väistämättä, minkä vuoksi halusin
laajentaa aihettani Seksuaalisuus ja syömishäiriöt käsittelemään myös näitä osa-
alueita. Oman seksuaalisuuteni ja naisellisuuteni pohdinta on kirjallisuutta
kahlatessani sekä teoreettista viitekehystä kasatessani kulkenut rinnakkaisena
prosessina jatkuvasti mukana. Tämän uskon kehittävän myös ammatillisuuttani
asiakastyössä. Oman seksuaalisuuden käsitteleminen edesauttaa sitä, ettei oma
henkilökohtainen minä olen päällimmäisenä läsnä asiakastilanteessa vaan
terapeuttina pystyn yhä paremmin keskittymään asiakkaani kokemukseen. Olen
myös joutunut teeman parissa työskennellessäni pohtimaan paljon median
luomaa painetta naiseuteni ja seksuaalisuuteni kokemiseen tai sen kohtaamiseen
ja todennut myös itse ajoittain olevani ahtaalla liian kapeista mielikuvista naisen
seksuaalisuudesta, ”oikeanlaisesta naisellisuudesta”, riittämättömyydestä sekä
kulttuurimme kauneusihanteista.
Osa sairastuneista paranee syömishäiriöstä kokonaan, osa kantaa sairautta
osittain mukanaan elämässään ja osa kroonistuu eikä enää pääse kiinni
normaaliin elämään. Syömishäiriöisen häiriintyneen ruumiinkuvan ja mahdollisen
pitkän seksuaalisen haluttomuuden vuoksi oman mielikuvan muodostaminen
32
itsestään seksuaalisena naisena on voinut häiriintyä tai saada kolhuja matkalla.
Vaikutukset voivat näkyä vielä pitkään paranemisenkin jälkeen parisuhteessa tai
suhteessa itseen. Tällöin tilannetta ja uutta mielikuvaa itsestä naisena tai
seksuaalisena olentona, parisuhteen sekä ottavana että antavana puolena
voidaan pohtia myös seksuaaliterapiassa yhdessä terapeutin kanssa.
Seksuaalisuuteen sekä naiseuteen liittyvien asenteiden ja kokemusten
pohtiminen seksuaalianamneesin tukemana asiakas voi tulla tietoisemmaksi
ajatusmalleistaan ja sisäisistä säännöistään. Omien ajatusten ja luulojen
tietoiseksi saattaminen saattaa vähentää niiden tiedostamatonta vaikutusta
käyttäytymisessä. Myös terapeuttina koen seksuaalianamneesin loistavaksi
työvälineeksi, jonka avulla pääsee monien kysymysten äärelle pohtimaan ja
peilaamaan asiakkaan ajatuksia. Sairasta ajanjaksoa on kuitenkin edeltänyt myös
terve aika, jota seksuaalianamneesin avulla voi etsiä ja kartoittaa yhdessä
asiakkaan kanssa. Tätä pohdintaa olisi hyvä tehdä silloinkin, kun terveen ajan
tunnetila on kaukana asiakkaan nykypäivästä. Näin voidaan vahvistaa myös
positiivisia kokemuksia ja tunnelmia seksuaalisuuteen sekä naiseuteen liittyen.
Salliminen, luvan saaminen nautintoon ja rentoutumis- sekä hellyystekniikoiden
käyttäminen voivat olla avuksi seksuaalisen mielihyvän ja leikinomaisuuden
löytämiseksi ja lisäämiseksi. Seksi on parhaimmillaan aikuisten välistä leikkiä,
jossa sänkyyn eivät mahdu samanaikaisesti rentous ja nautinto sekä
suorittaminen ja kontrolli. Seksiä tulisikin ajatella mielihyväorientoituneesti, sillä
päämäärätietoinen orientoituminen seksiin johtaa usein siihen, että rentous ja
kyky nauttia hetkestä ja sen kantavuudesta katoavat sängystä nopeasti.
Lähtökohtani oli alun perin asettaa itselleni työssäni kysymys siitä, kuinka
kohdata syömishäiriöinen seksuaalisuuteensa liittyvissä kysymyksissä
seksuaaliterapiassa. Kuitenkin työstäessäni projektiani pitkän ajan kuluessa
ymmärsin yhä vahvemmin asiakkaan henkilökohtaisen kohtaamisen ja yksilön
kuulemisen olevan sairautta korostavaa näkökulmaa ehdottomasti tärkeämpi.
Syömishäiriöistä tai syömishäiriötä sairastanutta naista ei kohdata
33
seksuaaliterapiassa sairautensa edustajana tai prototyyppinä vaan kuten kuka
tahansa seksuaaliterapiaan hakeutunut nainen.
Uskon kuitenkin, että syömishäiriön taustan ja piirteiden sekä sen
syntymekanismin tunteminen voivat auttaa terapeuttia ymmärtämään paremmin
sairauteen liittyvät tyypilliset ajatuskulut. Ne voivat myös auttaa häntä
nopeammin työskentelemään asiakkaan terveen puolen kanssa seksuaalisuuden
alueella. Seksuaaliterapiassa ei kuitenkaan voida hoitaa itse syömishäiriötä vaan
siellä voidaan yhdessä asiakkaan kanssa pohtia ja avata seksuaalisuuteen
liittyviä kysymyksiä ja tosiasioita. Seksuaaliterapiassa asiakas voi myös
kumppaninsa kanssa avata seksuaalisuuteen tai seksuaaliseen vuoro-
vaikutukseen liittyviä lukkoja erilaisin harjoituksin ja keskusteluin.
Työni edetessä minua jäi mietityttämään yhä enemmän naiseuden kokemus sekä
naisen kokemus omasta seksuaalisuudestaan. Mitä nainen ylipäätään liittää
naiseuteensa, minkä kokee sitä alentavaksi ja minkä sitä vahvistavaksi? Pohdin
myös sukupuun käyttöä yhtenä pohdinnan työvälineenä. Voisiko nainen löytää
enemmän omaa naiseuden historiaansa pohtimalla ja tutkimalla omaa
sukupuutaan? Tätä kautta hän tekee tietoiseksi sitä, mitä on kuulunut oman
suvun naisten historiaan ja miten se koskettaa nykyhetkeä. Nuorilla naisilla olisi
usein vielä myös mahdollisuus haastatella omia äitejään sekä isoäitejään
naiseuden kokemisesta ja ilmenemisestä eri aikakausina.
Myös se, miten naiseuden kokeminen vaihtelee ja tarkoittaa eri elämänkaaren
vaiheissa, jäi minulle suurimmaksi osaksi avoimeksi, sillä löytämäni tutkimukset
ja kirjoitukset käsittelivät pääosin keski-ikäisen naisen seksuaalisuutta. Milloin
tietää olevansa nainen, mitkä ovat käännekohtia naiseuden kasvukäyrässä?
Näiden näkökulmien pohtimisessa ja avaamisessa voisi olla aineksia
jatkotutkimuksen pohjaksi.
Seksuaalisuus, naisellisuus, hyväksyvä minäkuva ja terveys nousivat hyvin
tärkeiksi arvoiksi syömishäiriöiden ja seksuaalisuuden maailmaa kartoittaessa.
34
Väkisinkin jäin pohtimaan sitä, miten seksuaalisuuteen voisi kasvaa jo pienestä
tytöstä ja miten naiseutta ja sen arvostamista voisi oppia jo nuoruusvuosinaan.
Seksuaaliterapiassa voidaan vahvistaa positiivisia tunnekokemuksia tai korjata
seksuaalisuuden solmukohtia, mutta lisäksi tarvitaan myös yhä enemmän
ennaltaehkäisevää myönteistä seksuaalikasvatusta. Oma ainutlaatuisuus ja
yksilöllinen erilaisuus ovat ennen kaikkea voimavara eivätkä häpeä. Elämän
matka täytyy loppujen lopuksi kulkea vain itsensä kanssa. Tämän vuoksi toivoisi
matkan olevan jokaiselle mieluinen omassa ainutlaatuisessa seurassaan.
35
Mitä elämässäsi muuttuisi siskoni jos vähitellen alkaisit puhella itsellesi ystävällisesti kohtelisit kuin rakkainta ihmistäsi kyselisit vointiasi täyttäisit toiveitasi
Mitä elämässäsi muuttuisi siskoni jos vähitellen alkaisit puhella itsellesi armahtavasti
kohtelisit itseäsi kuin kunnioittamaasi ihmistä
arvostaisit piirteitäsi hyväksyisit virheitäsi etkä enää motkottaisi huonommuuttasi nalkuttaisi pesemättömistä pyykeistä kirjoittamattomista kirjeistä siivoamattomista komeroista laiminlyödyistä vierailuvelvoitteista lisääntyneistä liikakiloista
Mitä tapahtuisi siskoni jos alkaisit puhella itsellesi kuin ystävälle
(Irja Askola)
36
LÄHTEET
- Abraham, S. & Llewellyn- Jones, D. 1994. Syömishäiriöiden luonne ja hoito- uutta tietoa
anoreksiasta ja bulimiasta. Jyväskylä: Gummerus.
- Buckroyd, J. Anoreksia & bulimia.1997. Juva: WSOY.
- Casteleen G. 1999. Seksiongelmat mielen eri sairauksissa. Kirjassa: Krista Papp (toim.)
Seksuaalisuus ja mielenterveys. Vantaa: Printway Oy.
- Charpentier, P. Syömishäiriöt voivat alkaa huomaamatta. 2001. Saatavana www-
muodossa osoitteessa: www.yle.fi/mikaeli/arkisto/arvot/syomishairio/. Saatavilla työn
tekijältä tulostettuna.
- Charpentier, P, Marttunen M. 2001. Syömishäiriö vai ei? Duodecim, Lääketieteellinen
aikakauskirja,117.
- Charpentier, P.2005. Psykologi, toiminnanjohtaja, Helsinki: Syömishäiriökeskus.
Haastattelu 25.4.2005.
- Claude- Pierre, P. 2000. Syömishäiriöiden salainen kieli. Jyväskylä: Gummerus
Kirjapaino Oy,.
- Dowling, C. 1991. Juva: WSOY:n graafiset laitokset.
- Dunderfelt, T. 2004. Irti tunnekoukuista. Helsinki: Hakapaino Oy.
- Duodecim. 2003. Syömishäiriöt monen tekijän summa. Uutispalvelu 27.1.2003.
Lääketieteellinen aikakauskirja, 111.
- Ebeling, H. ja Suomen lastenpsykiatriyhdistyksen asettama suositusryhmä. 2002. Lasten
ja nuorten syömishäiriöiden hoito. Duodecim, Lääketieteellinen aikakauskirja, 118.
37
- Ebeling, H., Tapanainen, P. Joutsenoja, A., Koskinen, M. 2001. Syömishäiriöiden hoidon
nykykäytännöt Suomen keskussairaaloissa. Suomen lääkärilehti, 2, 181- 184.
- Engblom, P. 1998. Naisen itsekokemus, identiteetti ja psykodynaaminen psykoterapia
syömishäiriöissä. Helsinki: Hakapaino Oy.
- Grönqvist, L., Rahnasto, L., Räsänen, M., Sironen, M. 2005. Suullinen tiedonanto.
Työnohjausryhmä. Jyväskylä: Jyväskylän AMK, Seksologian ammatilliset
erikoistumisopinnot. 15.3.2005.
- Haukipudas, 2005. Viitattu 20.5.2005. Saatavana www-muodossa osoitteessa:
http://www.haukipudas.fi/lukio/psyko/ahmatit/sospsyko.htm. Saatavana tulostettuna työn
tekijältä.
- Heikinheimo, A., Tasola, S. 2004. Vain muistamalla voi unohtaa. Jyväskylä: Kopijyvä Oy.
- Heikkilä, R. 2002. Naisen elämänkaari ja seksuaalisuus. Verkkolehti, Mehiläinen, 2 /
2002. Saatavana tulostettuna työn tekijältä.
- Heikura, A. 2001. Käsi kädessä, Mielenterveyden keskusliiton lehti, 2 / 2001.
- Heusala, K. 2003. Naisen seksuaalisuus. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.
- Hornbacher, M. 1999. Elämä kateissa, kertomus anoreksiasta ja bulimiasta. Keuruu:
Otavan Kirjapaino Oy.
- Hovatta, O., Ojanlatva A. 1995. Seksuaalisuus kuuluu elämään, opetukseen ja työhön.
Kirjassa: Kirjassa: Hovatta, O., Ojanlatva, A., Pelkonen, R., Salmimies, P. (toim.)
Seksuaalisuus. Pieksamäki: Kirjakas.
- Hägglund, T-B. (toim.) 1985. Nuoruusiän psykiatria. Jyväskylä: Gummerus.
38
- Junkkari, K-M. 1992. Naiseksi joka olet. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
- Järvi, U. 2000. Syömishäiriöstä toipuneet tytöt kysyvät: Miksi meitä ei huomattu. Suomen
lääkärilehti, 10, 1083- 1084.
- Kontula, O. 1999. Seksuaalisuus ja mielenterveys. Kirjassa: Krista Papp (toim.)
Seksuaalisuus ja mielenterveys. Vantaa: Printway Oy.
- Korpi, M., Seppänen, K. 1998. Minän käsittelijät: Syömishäiriöt – minäkäsityksen
vääristymä. Saatavana www-muodossa osoitteessa: http://wwwedu.oulu.fi/sampo/98-
99/ktl/appro/mina/. Saatavilla työn tekijältä tulostettuna.
- Kristeri, I. 2003. Tunteet ja syöminen. Helsinki: Kirjapaja.
- Mäkelä M. 1999. Mielenterveysongelmat ja seksuaaliterapia. Kirjassa: Krista Papp (toim.)
Seksuaalisuus ja mielenterveys. Vantaa: Printway Oy.
- Niemi, M. 1995. Seksuaalisuus, suvunjatkaminen ja arvot. Kirjassa: Kirjassa: Hovatta, O.,
Ojanlatva, A., Pelkonen, R., Salmimies, P. (toim.)Seksuaalisuus. Pieksamäki: Kirjakas.
- Nikkola, K.2001. Syömishäiriöt. Psykiatriaa sairaanhoitajille. Saatavana www- muodossa
osoitteessa: www.kakspy.com/kirj_kn:12.html. Saatavilla työn tekijältä tulostettuna.
- Näre, S. 2004. Kokonainen nainen. Helsinki: Kirjapaja Oy.
- Perheentupa, B-M. 1993. Nainen voimansa alkulähteillä. Jyväskylä: Atena Kustannus
Oy.
- Perheentupa, B-M. 2001. Kuuntele sukupuolesi viisautta. Jyväskylä: Atena Kustannus
Oy,
- Pölkki, M. 2005. Kysely: Nuoret naiset saavat ulkonäköpaineita mainoksista. Helsingin
Sanomat 2.3.2005.
39
-Raijas, R. 2000. Seksuaalisen väkivallan uhrien auttaminen. Kirjassa: Kontula, O., Lottes,
I. (toim.) Seksuaaliterveys Suomessa. Tampere: Tammer- Paino Oy.
- Riihonen, E. 1998. Syömishäiriöitä. Pieksamäki: Kirjapaja Oy.
- Rissanen, A. 2000. Syömishäiriöistä on tullut kulttuurinen epidemia. Suomen lääkärilehti,
10, 1084.
- Räsänen, E., Moilanen, I., Tamminen, T. & Almqvist, F. 1996. Lasten- ja
nuorisopsykiatria. Jyväskylä: Gummerus.
- Saarijärvi, S., Aaljoki, T. 1997. Syömishäiriöiden tunnistaminen ja hoito. Suomen
lääkärilehti 1-2, 35- 38.
- Salmimies, P. 1995. Seksuaaliterapia- ja neuvonta. Kirjassa: Hovatta, O., Ojanlatva, A.,
Pelkonen, R., Salmimies, P. (toim.) Seksuaalisuus. Pieksamäki: Kirjakas.
- Suokas, J., Muhonen, M., Viljanen, R. 2000. Syömishäiriöiden tunnistaminen ja hoidon
pääperiaatteet. Suomen lääkärilehti, 36, 3557- 3564.
- Tukiainen, S., Soramäki, P. 2000. Seksuaaliterapia Suomessa. Kirjassa: Kontula, O.,
Lottes, I. (toim.) Seksuaaliterveys Suomessa. Tampere: Tammer- Paino Oy.
- Vandereycken, W. & Meermann, R. 1998. Anorexia nervosa: kliinisen hoidon opas. Juva:
WSOY.
- Vesaoja, M. Toimintaterapeutti, Lapinlahden sairaala, syömishäiriöklinikka, Helsinki.
Haastattelu 8.3.2005.
- Virtanen, J. 2002. Kliininen seksologia. Vantaa: WSOY.
This document was created with Win2PDF available at http://www.win2pdf.com.The unregistered version of Win2PDF is for evaluation or non-commercial use only.This page will not be added after purchasing Win2PDF.