� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � �� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � �� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � �� � � � � � � � � � � � � � � � � � �� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � �� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � �� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � �� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � �� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � �� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � �� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � !� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � �� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � �� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � �� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � �� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � �� � � � � � � � �� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � �� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � �� � � � � � � � � � � �� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � " � � � � � � � � � � � � � � � � � �� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � �� � � � � � � � � � � # � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � �� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � �� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � �� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � �� � � � � � � � �� � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � � !$ � � � � � � � � � � � � � � � % � � � � � �% � � � � � � � � � � �& � � � � � � � $ � � � � � � �� � � � � � � ! � � � � � � � ' � � � � ! ( �� ) � ) * � � ) � �

+ , - . / 0 1 2 - 3 3 0 1 / 4 . - . . / 5 3 0 3 6 7 . 2 8 8 5 5 2 0 9 : ; . 4 1 4 5 2 0 3 2 2 5 , - < . = > 3 ? . 0 @ > . A 1 , < < 2 . B < - 7 . 2 5 2

+ , - . / 0 1 ? < < / . . 0 A . 0 8 . < / 3 0 0 3 8 5 ? . 0 / 5 8 C< , - . / 0 1 2 - 3 3 0 1 8 / 5 2 7 < , , < 2 0 C C 5 0 0 C ? . < 8 3 0 3 8 / < < 2/ 1 ; 5 3 0 3 - < / 0 . = D . < 8 . , , < / < < 2 1 , 1 < 7 < 2 / 3 3 2 2 < 0 5 , , 3 0A . 0 8 . < / 3 0 ; 9 A 8 < ? C 0 7 3 1 - < 1 < - . . 2 / 5 8 C 5 8 1 , 1 E < / 5 2 F/ 1 / < . . , < / 5 2 F 8 3 , 0 0 3 3 A < / 5 2 5 0 0 C 0 . , 1 3 G 5 , , < / 5 28 5 / 0 C ? 9 9 G 5 2 2 C 8 : 8 3 , - < . => 3 ? . 0 @ H . A < I < - . 2 5 2 F J 3 3 / 1 J 1 1 2 . F K 3 8 5 2 . A 8 < / 0 1 =

MAATILOJEN YMPÄRISTÖPÄIVÄ Aika Keskiviikko 9.12.2015 klo 8.30–16.00 Paikka Carelicumin auditorio, Koskikatu 5, 80100 Joensuu

Tervetuloa Joensuun maatilojen ympäristöpäivään! Tilaisuudessa käsitellään maatiloja koskevaa ympäristölain-säädäntöä, maatilojen ilmastoasioita, uusiutuvaa energiaa sekä hyviä käytäntöjä ja ratkaisuja. Tarkempi ohjelma kutsun kääntöpuolella. Tilaisuuteen ovat tervetulleita kaikki Joensuun alueen maati-lalliset. Tilaisuus on ilmainen ja sen järjestää Joensuun kau-pungin ympäristönsuojeluyksikkö. Ilmoittautumiset tilaisuuteen torstaihin 3.12.2015 mennessä. Ilmoittautua voi sähköpostitse jari.leinonen@jns.fi tai puheli-mitse 050 376 8584. Ilmoitathan samalla mahdolliset erikois-ruokavaliot. Lisätietoja: ympäristönsuojelupäällikkö Jari Leinonen p.050 367 8584

Tervetuloa!

Kutsu 2.11.2015

Ohjelma

MAATILOJEN YMPÄRISTÖPÄIVÄ

Aika keskiviikko 9.12.2015 klo 8.30–16.00

Paikka Carelicumin auditorio, Koskikatu 5, 80100 Joensuu

8.30–9.00 Aamukahvi

9.00–10.15 Ajankohtaista lainsäädännöstä (ympäristönsuojelulaki, nitraattiasetus, jätelaki) lakimies Marko Nurmikolu, Suomen kuntaliitto ja ympäristönsuojelupäällikkö Jari Leinonen, Joensuun kaupunki - ympäristölupa, luparajat ja valvonta - lantalat, aumavarastointi ja valvonta - lajittelu, tuottajavastuu

10.15–10.50 Mitä ilmastonmuutos merkitsee maatiloille Suomessa?

tutkija Riitta Savikko, Luonnonvarakeskus (Luke) Mikkeli - ilmastonmuutoksen merkitys ruoantuotannossa ja maataloudessa - ratkaisuja etsitään

10.50–11.00 Ilmastotorilta eväitä vähähiilisyyteen hankkeen esittely

11.00–12.00 Lounas, omakustanteinen

12.00–12.45 Lannankäytön tehostaminen ja päästöjen vähentäminen hankekoordinaattori Tarja Haaranen, Luonnonvarakeskus (Luke) Helsinki - suojavyöhykkeet, kosteikot, ravinnekierrätys, valumavesien hallinta - lannan käsittelymenetelmät

12.45–13.30 Paikallisia energiavaihtoehtoja

Pro Agria Pohjois-Karjalan puheenvuorot - puupolttoaineet, aurinkosähkö, maalämpö ja biokaasu

13.30–14.00 Iltapäiväkahvi

14.00–16.00 Kommenttipuheenvuoroja ja loppukeskustelu - maanviljelijän hyvät käytännöt, Maan viljelijä, agronomi Juuso Joona, Tyynelän

tila, Joutseno - Ilmasto ja ympäristö -edunvalvonnan näkökulma, toiminnanjohtaja Vilho Pasa-

nen MTK - valvojan rooli, maaseutuasiantuntija Kari Lahtinen Pohjois-Karjalan ELY-keskus

Eri toimijaryhmille yhteisiä työpajoja Ilmastonmuutos ja maaseutu (ILMASE) –tiedonvälitys-hankkeessa ilmastonmuutokseen kytkeytyviä, käytännönläheisiä aiheita pohdittiin viljelijöiden, neuvojien, tutkijoiden, viran-haltijoiden ja opiskelijoiden yhteisissä työpajoissa. Vuosien 2012–2014 aikana hankkeessa järjestettiin 12 työpajaa ympäri Suomen, joissa asiantuntija-alustusten ja fasilitoitujen ryhmäkeskustelujen avulla yhteensä 300 osallistujaa pohti ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen haasteita ja mahdollisuuksia.

Työpajateemoina on kerrottu ja keskusteltu muun muassa nurmituotannon sopeutumistarpeista, maan rakenteen hoidosta, peltojen hiilinielujen kasvattamisesta, kotimaisen valkuaisrehun mahdollisuuksista, ravinteiden kierrättämisestä, satovarmuuden parantamisen keinoista sekä maatilojen uusiutuvan energian tuotannosta. Työpajojen ryhmäkeskusteluosuus fasilitoitiin me-we-us –menetelmällä.

Posterissa arvioidaan toteutettuja työpajoja toimintamuotona ilmastoviestinnässä. Aineisto perustuu työpajoihin osallistuneiden antaman kirjallisen palautteen sisältöanalyysiin.

Osallistujat toivovat käytännön toimintaohjeita, esimerkkejä, yleistajuista kieltä ja kohdevierailuja Työpajojen osallistujat pitivät tärkeänä kykyä suhteuttaa tutkimustulokset käytännön toimintaympäristöön. Osallistujat kokivat mielenkiintoisimmiksi alustukset, joissa kerrottiin selkeitä toimintaohjeita perusteluineen ja konkreettisia tilatason esimerkkejä. Tutkimustiedon viestinnältä toivottiin yleistajuista kieltä ja ratkaisumahdollisuuksista kertomista. Kohderyhmän tarpeet tavoittavaa viestintää pidettiin kehityspaikkana erityisesti tutkijoille. Viljelijöiden ja neuvojien välinen viestintä koettiin puolestaan toimivaksi ja tärkeäksi konkreettisten toimien käytäntöön viemiseksi.

Viljelijöiden kokemuksia ja kokeiluja arvostettiin, samoin käytännön kenttäkokeita. Kohdevierailut koettiin hyvin antoisiksi. Tutkijaosallistujat kokivat saavansa työpajoissa uutta tietoa viljelijöiden ja hallinnon näkemyksistä. Alustukset vieraammistakin aiheista herättivät paljon uusia ajatuksia, jotka innostivat omiin mahdollisiin kokeiluihin.

Kuva 2. ILMASE-hankkeen työpajojen palautteen keskiarvot ± keskihajonta. Työpajoja 12 kpl. Osallistujia yhteensä noin 300 henkilöä, palautteen n=110.

Keskustelut koettiin antoisiksi Työpajojen kulku kokonaisuudessaan; ensivaikutelma tervehdyksineen, alustajien aiheet ja esitystapa, keskusteluun kannustava ilmapiiri ja fasilitointi, vaikutti ryhmäkeskustelujen onnistumiseen. Osallistujat pitivät tärkeänä, että kokemuksellista tietoa arvostetaan tieteellisen tiedon lisäksi.

Keskustelumahdollisuus eri toimijaryhmien kesken koettiin hedelmälliseksi työskentelytavaksi asioiden ymmärtämiselle ja käytäntöön soveltamiselle. Osallistujat arvioivatkin keskustelut usein kaikista kiinnostavimmaksi osaksi työpajapäivää. Kokemusten perusteella työpajamaisella keskustelevalla ilmastoviestinnällä sekä yhteistyöverkostojen luomisella voidaan parantaa tietotaitoa ennakoivan sopeutumiskyvyn lisäämiseksi maaseudulla, edistää yhteistoiminnallista oppimista ja pyrkiä eri toimijoiden näkökulmat huomioivien, kestävien ratkaisujen luomiseen.

Työpajat toimintamuotona maatalouden ilmastoviestinnässä – Ilmastonmuutos ja maaseutu (ILMASE) –hankkeen kokemuksia

Maataloustieteen päivät 2016

Savikko Riitta, Himanen Sari, Rimhanen Karoliina, Mäkinen Hanna, Luonnonvarakeskus

valokuvat: Karoliina Rimhanen

Kuva 1. ILMASE-hankkeen työpajojen järjestämisen palapeliä.

Lisätietoja: ilmase.fi

Työpajan järjestämisen

palapeliä

1. Tavoitteiden

mietintä, järjestäjien ja kohderyhmän

tarpeet Yhteistyö-

kumppanien kartoitus

Teeman, sisältöjen ja menetelmien

ideointi järjestäjäjoukon

kesken

Ajankohdan, paikan ja alustajien

etsintä

Työpajan aikataulun

suunnittelu, alustajien

kutsuminen ja käytännön järjestelyt

Alustajien ohjeistus

Mainostus, mainostus, mainostus

Työpajan fasilitointi

Osallistujille ohjeistus

tiedonsaantiin jatkossa

Palautteen kerääminen ja siitä oppiminen

Jälkihoito (tiedotus, laskut,

raportointi, jatkotoimet)

0 1 2 3 4 5

Tausta • valtakunnallinen tiedonvälityshanke • rahoitus Manner-Suomen maaseudun

kehittämisohjelma 2014-2020 • rahoitus 550 000 euroa • 3-vuotinen, 2016-2018

Toimet • maatalouden ilmastoratkaisuja käsittelevät työpajat,

webinaarit ja teemaryhmät • ilmastoviisaita ratkaisuja edistävien pilottimaatilojen

verkosto kertomassa kokeiluista ja kokemuksista • valtakunnallinen viestintä verkossa, somessa,

ammattilehdissä, tapahtumissa sekä alkutapahtumassa ja loppuseminaarissa.

Tavoitteet • edistää maaseudun tarpeista lähtevää ilmastotyötä,

sekä ilmastonmuutoksen hillintää että ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumista

• tiedottaa käytännönläheisesti ja monipuolisesti ilmastotoimista, jotka auttavat maatiloja varautumaan ilmastonmuutokseen ja edistävät sopeutumiskyvyn tietotaitoa

• luoda, jalostaa ja jalkauttaa maaseudulle sopivia ilmastoviisaita ratkaisuja yhdessä maaseudun toimijoiden kanssa

• välittää maaseudun toimijoiden (viljelijöiden, muiden maaseutuyrittäjien, asukkaiden ja maaseudun kehittäjien) tietämystä ja käsityksiä hallinnolle ja yhteiskunnalliseen keskusteluun

• vahvistaa tietopohjaa ja toimintahalua maaseudun ja maatalouden ilmastoviisaiden ratkaisujen edistämiseksi

• tukee myös maaseudun elinvoimaisuutta.

Pohjana Ilmastonmuutos ja maaseutu (ILMASE) -hankkeen kokemukset tiedonvälityksestä

Ilmastonmuutos ja maaseutu (ILMASE) –tiedonvälitys-hankkeessa ilmastonmuutokseen kytkeytyviä, käytännönläheisiä aiheita pohdittiin viljelijöiden, neuvojien, tutkijoiden, viranhaltijoiden ja opiskelijoiden yhteisissä työpajoissa. Vuosien 2012–2014 aikana hankkeessa järjestettiin 12 työpajaa ympäri Suomen, joissa asiantuntija-alustusten ja fasilitoitujen ryhmäkeskustelujen avulla yhteensä 300 osallistujaa pohti ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen haasteita ja mahdollisuuksia.

Työpajateemoina on kerrottu ja keskusteltu muun muassa nurmituotannon sopeutumistarpeista, maan rakenteen hoidosta, peltojen hiilinielujen kasvattamisesta, kotimaisen valkuaisrehun mahdollisuuksista, ravinteiden kierrättämisestä, satovarmuuden parantamisen keinoista sekä maatilojen uusiutuvan energian tuotannosta. Työpajojen ryhmäkeskusteluosuus fasilitoitiin me-we-us –menetelmällä.

Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA) –hanke esittelee, luo ja jalkauttaa maatilojen ilmastotoimia Savikko Riitta, Himanen Sari, Rimhanen Karoliina, Mäkinen Hanna, Luonnonvarakeskus

Ilmastonmuutos ja maaseutu –hankkeen työpajojen tunnelmia. Kuvat: Karoliina Rimhanen

Ilmastoviisaat ratkaisut pyrkivät huomioimaan ekologisen, sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen kestävyyden näkökulmia. Kuvat: Sari Himanen, Juuso Joona, Luken arkisto.

Lisätietoja: www.ilmase.fi

luke.fi

¨ MAATALOUDEN YMPÄRISTÖNSUOJELUN NEUVOTTELUPÄIVÄT

Aika: 19.-20.1.2016 Paikka: Tampere, museokeskus Vapriikin (http://vapriikki.fi/) auditorio, Alaverstaanraitti 5, 33100 Tampere OHJELMA Tiistai 19.1.2016 Puheenjohtaja: Maaseutuyksikön päällikkö, Heli Hantula, PIRELY 09.15-09.45 Tulokahvit 09.45-10.00 Avaus

Ylijohtaja Leena Vestala, PIRELY

10.00-10.20 Hallitusohjelman toimeenpano MMM:n hallinnonalalla Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio, MMM

10.30-11.00 Maaseutuohjelman 2007-2013 ympäristövaikutuksia jälkiarvioinnin näkökulmasta

Tutkija Irene Kuhmonen, Fin-Auguuri Oy

11.00-11.30 Katsaus ympäristöhallinnon ajankohtaisiin asioihin

Biotalousyksikön päällikkö Markus Tarasti, YM 11.30-12.30 Lounas (omakustanteinen) 12.30-13.00 Maaseutuohjelma 2014-2020 - miten vuosi 2015 käynnistyi ja mikä muuttuu 2016

Neuvotteleva virkamies Tiina Malm, MMM 13.00-13.30 Huomio maan kasvukuntoon

Erityisasiantuntija Janne Heikkinen, VARELY, RANKU-hanke

14.00-14.15 Hanketorin esittely Ylitarkastaja Eero Pehkonen, MMM 14.15-15.00 Kahvit Hanketorilla 15.00-15.30 Maatalouden keinot ilmaston muuttuessa

Erityisasiantuntija Hanna Mattila, MMM 15.30-16.00 Täydentävien ehtojen valvontatuloksista

Ylitarkastaja Mira Liiri, MAVI

19.00 ~ 21.00 Tampereen kaupungin vastaanotto ja puheenvuoro, Raatihuone, Aleksis Kivenkatu 22 http://www.tampereopas.com/tampereenraatihuone/

Keskiviikko 20.1.2016 Puheenjohtaja: Vesiyksikön päällikkö Heidi Heino 09.00-09.45 Perinnebiotooppien ja maisema-alueiden päivitysinventoinnit Ympäristöneuvos Tapio Heikkilä, YM Perinnebiotooppien inventointien periaatteet Ylitarkastaja Ritva Kemppainen, VARELY 09.45-10.15 Viljelijäpuheenvuoro

Jarmo Latvanen, Tolvilan kartano Akaa 10.15-10.35 Vieraslajit kuriin lainsäädännöllä

Ylitarkastaja Leena Lehtomaa, VARELY 10.35-11.15 Suomen normilanta – lantojen laskennalliset määrät ja ominaisuudet Erikoistutkija Sari Luostarinen, LUKE tai/ja erikoistutkija Juha Grönroos, SYKE 11.30 Lähtö ekskursiobusseilla Ahlmanin maatalousoppilaitokseen, 8 km 12.00-12.45 Lounas Ahlmanin oppilaitoksella (omakustanteinen)

http://www.ahlman.fi/etusivu 12.45-14.30 Tutustuminen Ahlmanin opiston toimintaan ja lehmikarjaan 14.30-14.45 Paluu ekskursiobusseilla Tampereen rautatieasemalle

Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle –aloituspaja ja webinaari

Tapahtuma on ensisilmäys ilmastoviisaaseen suomalaiseen maaseutuun. Ilmastoviisaita ratkaisuja

maaseudulle –hanke tarjoaa mahdollisuuden etsiä uusia polkuja ja vahvistaa jo olemassa olevia uria

ilmastoratkaisuihin, maaseudun toimijoitten näkökulmasta, käytännön asiat keskiössä.

perjantaina 15.4. klo 9.30-16 Ahlmanin Kartano, auditorio (Hallilantie 24, 33820 Tampere)

9.30-10 Kahvitarjoilu ja ilmoittautuminen

10.00 Tervetuloa

10.15 Mitä Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle –hanke tarjoaa Tutkija Riitta Savikko, Luonnonvarakeskus 10.45 Mitä Pariisin ilmastosopimus tarkoittaa viljelijöiden kannalta? Neuvotteleva virkamies Hanna Mattila, MMM 11.15 Metsien hyödyntäminen ja ilmastonmuutoksen hillintä

Erikoistutkija Raisa Mäkipää, Luonnonvarakeskus

11.45 lounas

12.45 Miten ilmastokysymykset näkyvät neuvojan työssä tällä hetkellä? Palvelupäällikkö Sari Hiltunen, ProAgria Etelä-Suomi 13.00 Maanviljelijän keinot hillitä ilmastonmuutosta – esimerkkinä Kilpiän tila Tutkija, viljelijä, kokeilija Tuomas Mattila 13.30 Maatalouden muutos ja ilmastonmuutos – miten kohti kestävää ruokajärjestelmää? Professori Sirpa Kurppa, Luonnonvarakeskus 14.00 kahvi

14.30 Maatilan talous ja ilmastoviisaat ratkaisut – löytyykö keinoja parantaa tilan taloudellista tulosta?

Professori Heikki Lehtonen, Luonnonvarakeskus 15.00 Energiatehokkuudesta kilpailukykyä maatiloille Maarit Kari, ProAgria Keskusten Liitto 15.30-15.45 Loppuyhteenveto ja eväitä kotimatkalle

Tilaisuuden järjestää Luonnonvarakeskuksen Ilmastoviisaita ratkaisuja

maaseudulle –hanke. Lisätietoja www.ilmastoviisas.fi .

kar16

Konekirjoitusteksti

Liite 8. Aloituspajan osallistujalista

Kesän peltohavaintopäivät

Mikkelin Karilassa

29.6. ja 17.8.2016

Tervetuloa tutustumaan ajankohtaisiin viljelyasioihin

Luonnonvarakeskuksen tutkimuspelloille

os. Karilantie 2, Mikkeli

ke 29.6.2016 klo 10-14• Miten pellon kasvukuntoa arvioidaan

peltomaan laatutestin avulla

• Viherlannoitus pellon ravinnehuollossa

ja maan kasvukunnon parantajana

(esillä yksivuotisia viherlannoitusseoksia)

• Pellon varastoravinteet, niiden merkitys

ja analysointi

• Viljavuusanalyysit

• Kopterikameranäytös – uusi teknologia

avuksi kasvustohavainnointiin

ke 17.8.2016 klo 10-14• Viherlannoitus ja kerääjäkasvit viljelykierrossa

• Erikoiskasvien viljely

(mm. kvinoa, kuitu- ja öljyhamppu, öljypellava,

tattari, spelt, kevätruis Juuso verrokkina

kaurat Venla, Matty ja Akseli, ohrat Wolmari,

Toria, Streif sekä kevätvehnä Anniina ja herne-

kaura)

• Mitä ratkaisuja palkokasvit tarjoavat viljelijöille

(esillä mm. härkäpapu, valkolupiini,

sinimailanen, vuohenherne)

• Mitä hyötyjä saadaan seosviljelystä

• Viljavuusanalyysit

• Paikkatietoon perustuvat ajo-opasteetPelloilla on sekä luomu- että tavanomaisenviljelyn kokeita. Tapahtumapisteisiin voi tutustuaomaan tahtiin ja kahvio palvelee kokotapahtuman ajan.

Järjestää ProAgria Etelä-Savon, Maa- ja kotitalousnaisten, Luonnonvarakeskuksen ja Ruralian hankkeet: Ravinnepiika, Kipakka, Peltohavainto, REVI ja VILMA. Rahoittaa EU:n Maaseuturahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus.

Tapahtumiin on vapaa pääsy. Tervetuloa!

Tiedustelut: Päivi Kurki p 029 532 6285

YMPÄRISTÖTIETOA TUTKIMUSPELLOLTA

Yllin jaksosuunnittelu edessä? • Tuo oppilasryhmäsi kokemaan ja oppimaan kasvinviljelystä• Syksyn ensimmäiselle jaksolle• 18.8.2016 lähtien => avoinna 26.8. saakka, varaa esittely!• Kokemuksia ja toimintaa: Katso, haista ja maista!• Vertaile, kysele ja selvitä lisää!

Varaa vierailuaika ja kysy lisää:

• Tiina Tontti Vanhempi tutkija, Luonnonvarakeskus (Luke)Luokanopettajaopiskelija TY/OKL

• Varaa nyt heti: Puh 0405134181tiina.tontti@gmail.com

• Varaa kesä-elokuussa (6.6. jälkeen): Puh 029 532 6591tiina.tontti@luke.fi

Näyteruutujen kasveja:Viljat: ohra, kauraPalkokasvit (valkuaiskasvit): härkäpapu, valkolupiini, rehuherne, soijaRehukasvit: puna-apila, valkoapila, veriapila, rehuvirna, sinimailanen, vuohenherne, rehumaissiSyötävää sellaisenaan: silpoydinherne

Oppimistavoitteen mukaisia sisältöjä• Voit valita sisältöjä tavoitteesi mukaan• Esittelykierros ja tunnistamistehtäviä• Tutkimustehtäviä peltoympäristössä• Näytteenoton harjoittelu (kasvi, maa, hyönteiset)• Sisältöalueita esim. ravintoketjut, kasvien

lisääntyminen, ravinnon tuotanto ja ruoan reitit

Luonnonvarakeskus (Luke): • Karilan tutkimuspelto• Vain 3,5 km torilta

Rantakylään päin• Helppo tulla pyöräillen

tai kävellen

← Vanhemmat artikkelit Uudemmat artikkelit →

MIKÄ ILMASTONMUUTOS?

Miten hillitä muutosta?

Mihin ja miten sopeudutaan?

Mitä Suomessa tutkitaan?

Mistä saan alueellista tietoa?

UUSIMMAT

OSMO-hanke järjestää: Maan rakenne ja ravinnetasapaino kasvukunnon avaimina-koulutus 9.11.2016 Mäntsälässä ja 10.11.2016

Lohjalla

Kohti parempia satoja -seminaari Iisalmessa ti 8.11.

Pariisin ilmastosopimus tulossa voimaan 4.11.2016

Koska saadaan suomalaista soijaa?

Akvaariolehmät auttavat vähentämään metaanipäästöjä

KATEGORIAT

Ajankohtaista (168)

Maailmalta (14)

Toiminta (27)

ETSI SIVUSTOLTA:

29.6.2016 Peltohavaintopäivässä esittelyä viljelijöilleJulkaistu 29.6.2016

Peltohavaintopäivässä Mikkelissä ke 29.6. Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA)-hanke esitteli mm. palkokasveja näytesangoissa ja

ohra+härkäpapu-seoskokeilua.

Luonnonvarakeskuksen tutkimuspelloilla Karilassa vietetyssä peltohavaintopäivässä pääsi tutustumaan mm. pellon kasvukunnon arviointiin, lapiotestiin,

viherlannoituskasvustoihin, erikoiskasveihin ja palkokasveihin. Päivään osallistui reilut 60 henkilöä. Kiitos kaikille kävijöille! Tervetuloa seuraavaan

peltohavaintopäivään ke 17.8.!

Peltohavaintopäivän järjestivät: ProAgria Etelä-Savon, Maa-ja kotitalousnaisten, Luonnonvarakeskuksen ja Ruralian hankkeet: Ravinnepiika, Kipakka,

Peltohavainto, REVI ja VILMA. Rahoittajat: EU:n Maaseuturahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus.

Peltohavaintopäivään

osallistui reilut 60

henkilöä. Kuva Sanna

Kauppinen / Luken

arkisto.

— Palkokasvien

näytesankoja. Kuva

Sanna Kauppinen /

Luken arkisto.

— Peltomaan rakennetta

tutkimassa. Kuva

Sanna Kauppinen /

Luken arkisto.

—

Vilma | Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle | VILMA | Sivu 3 http://www.ilmase.fi/site/page/3/

1 / 6 26.10.2016 19:51

Kategoriat: Ajankohtaista, Toiminta | Avainsanat: ilmastoviisaat ratkaisut, maan rakenne, palkokasvit, pellonpiennarpäivä | Vastaa

Pirjo Kivijärvi

Luonnonvarakeskuksesta

esittelee

viherlannoituskasvustoja.

Kuva Sanna

Kauppinen / Luken

arkisto.

—

Jukka Rajala Ruralia-

instituutista esittelee

peltomaan rakenteen

tutkimista

lapiotestillä. Kuva

Sanna Kauppinen /

Luken arkisto.

— Tutustumassa

erikoiskasveihin, mm.

öljyhamppuun,

kvinoaan ja spelttiin.

Kuva Sanna

Kauppinen / Luken

arkisto.

—

Kesän peltohavaintopäivät Mikkelissä 29.6.16 – Tervetuloa!Julkaistu 21.6.2016

Ke 29.6. Mikkelissä Luonnonvarakeskuksen tutkimuspelloilla Karilassa (Karilantie 2 A) järjestetään peltohavaintopäivä klo 10-14. Tervetuloa tutustumaan

ajankohtaisiin viljelyasioihin!

Ohjelmassa:

-Miten pellon kasvukunto arvioidaan peltomaan laatutestin avulla

-Viherlannoitus pellon ravinnehuollossa ja maan kasvukunnon parantajana (esillä yksivuotisia viherlannoitusseoksia)

-Pellon varastoravinteet, niiden merkitys ja analysointi

-Viljavuuspalvelun analyysipalvelut

-Kopterikameranäytös – uusi teknologia avuksi kasvustohavainnointiin

Pelloilla on sekä luomu- että tavanomaisen viljelyn kokeita. Tapahtumapisteisiin voi tutustua omaan tahtiin ja kahvio palvelee koko tapahtuman ajan.

Peltohavaintopäivän esite (pdf)

Tapahtumaan on vapaa pääsy. Tervetuloa!

Tiedustelut:

Päivi Kurki

Vanh. tutkija, Luke

p. 029 532 6285

Järjestäjät: ProAgria Etelä-Savon, Maa-ja kotitalousnaisten, Luonnonvarakeskuksen ja Ruralian hankkeet: Ravinnepiika, Kipakka, Peltohavainto, REVI ja VILMA.

Rahoittajat: EU:n Maaseuturahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus.

Kategoriat: Ajankohtaista | Vastaa

Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto.—

Vilma | Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle | VILMA | Sivu 3 http://www.ilmase.fi/site/page/3/

2 / 6 26.10.2016 19:51

OKRAssa esittelemme palkokasveja – tervetuloa pisteellemme!Julkaistu 21.6.2016

Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA)-hanke on mukana

OKRA-maatalousnäyttelyssä Oripäässä 6-9.7.2016. Pisteemme sijaitsee

Luonnonvarakeskuksen osastolla, sisähallissa osastolla F49. VILMA-hanke esittelee

OKRA-näyttelyssä erilaisia palkokasveja, sillä palkokasvit tarjoavat monella tapaa

ilmastoviisaita ratkaisuja.

Tänä vuonna vietetään YK:n nimeämää palkokasvien vuotta. Palkokasvit pystyvät hyödyntämään

ilmakehän typpeä juurinystyröidensä typpibakteerien avulla ja vähentävät siten typpilannoitustarvetta.

Palkokasvien satoa voi käyttää monipuolisesti joko ihmisten ravintona, eläinten rehuna tai

viherlannoitukseen. Eläinten rehuna kotimaisten palkokasvien käyttö lisää valkuaisrehuomavaraisuutta. Palkokasveilla on viljelykierrossa hyvä

esikasvivaikutus. Typpilannoitusvaikutuksen lisäksi palkokasvit parantavat maan rakennetta ja lisäävät maan humuspitoisuutta; palkokasvien avulla voidaan

monipuolistaa viljelykiertoa ja helpottaa kasvitautien ja -tuholaisten hallintaa.

Kategoriat: Ajankohtaista, Toiminta | Avainsanat: OKRA-maatalousnäyttely, palkokasvit | Vastaa

OKRA-näyttelyssä esiteltävät palkokasvit

kasvamassa kasvihuoneessa Mikkelissä. Kuva:

Riitta Savikko / Luken arkisto.

—

Maan muokkaus – nurmen rikkominen syysöljykasveille –OSMO-hankkeen pellonpiennarpäivä Aurassa to 14.7.2016Julkaistu 20.6.2016

Aurassa 14.7. järjestettävän työnäytöspäivän aiheina on nurmen lopetus ja kasvualustan valmistaminen syysöljykasveille sekä mekaaninen rikkakasvien

torjunta.

Nurmen päättömuokkaukseen, hyvän kasvualustan aikaansaamiseen syysöljykasveille ja rikkakasvien hallintaan on olemassa monenlaisia koneita. Näihin

pääsemme tutustumaan työnäytöksissä, joissa tavoitteena on muokata pelto kylvökuntoon monivuotisen nurmen jälkeen. Mukana on useita erilaisia

lautasmuokkaimia, kultivaattoreita, jankkureita, matalakyntöaura ja siivetön kyntöaura sekä vetojyrsin, juolannostin sekä laserohjattu pellon tasain.

Ilmoittaudu: viimeistään 5.7.2016 ruoan varaamiseksi http://51.fi/maanmuokkauspaiva

Aika: Torstai 14.7.2016, klo 10.00 – 15.00

Paikka: Kuuskoski, Riihikoskentie 32, 21380 Aura

Kohderyhmä: Viljelijät, jotka ovat kiinnostuneita erilaisista maan muokkausmenetelmistä ja muokkauskoneista.

Tavoite: Havainnollistaa ja vertailla eri koneiden muokkaustapoja ja mahdollisia eroja työjäljessä.

Päivän ohjelma koostuu työnäytöksistä pääosin viljelijöiden omin konein sekä esittelyistä.

• eri lautasmuokkareita

• eri kultivaattoreita

• eri jankkureita

• siivetön kyntöaura

• matalakyntöaura

• vetojyrsin

• juolannostin Kvick-Finn

• lannanlevitysnäytös kalkkunanlannalla

• esillä myös erikoiskoneita kuten

• laserohjattu pellon tasain

• kultivaattorin pikavaihtokärjet

• esittelyosastoja eri aihepiireistä, kuten uudenlaisia maanparannusaineita ja ilmastonsuojeluasiaa

Hinta: Tilaisuus on maksuton. Ruokailut ja kahvit omakustanteiset.

Lisätietoja: Kurssin johtaja Jukka Rajala jukka.rajala@helsinki.fi, puh. 044 303 2210,

Heikki Ajosenpää, heikki.ajosenpaa@proagria.fi puh 050 602 58

Ilmoittaudu: viimeistään 5.7.2016 ruoan varaamiseksi http://51.fi/maanmuokkauspaiva

Ohjelma 14.7.2016

Aika: to 14.7.2016 klo 10.00-15.00

Paikka: Kuuskoski, Riihikoskentie 32, Aura

(Kuuskosken Kartanon viereinen Myssyfarmin vuokralohko)

9.30 Kahvimahdollisuuus

10.00 Päivän avaus ja OSMO-hankkeen esittely

Vilma | Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle | VILMA | Sivu 3 http://www.ilmase.fi/site/page/3/

3 / 6 26.10.2016 19:51

Jukka Rajala, projektipäällikkö, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

10.10 Tervetuloa Myssyfarmille ja syysrypsitilalle

Janne Rauhansuu, Myssyfarmin isäntä

10.20 Maan muokkaus, miksi ja miten?

Tuomas Mattila, tutkija-viljelijä TkT, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

10.30 Työnäytöksiä

11.30 Tauko (lounasmahdollisuus)

12.30 Työnäytöksiä

15.00 Tilaisuuden päätös

Päivän aikana mahdollisuus tutustua hankkeiden ja yritysten esittelypisteisiin.

Koulutuksen järjestää OSMO – Osaamista ja työkaluja resurssitehokkaaseen maan kasvukunnon hoitoon yhteistyöllä -hanke, jota toteuttavat Helsingin

yliopiston Ruralia-instituutti ja ProAgria Länsi-Suomi sekä BSAG, Järki-hanke, Luken VILMA-hanke ja Lounais-Suomen luonnonmukaisen viljelyn yhdistys.

Kategoriat: Ajankohtaista | Avainsanat: maan rakenne, maanmuokkaus, pellonpiennarpäivä | Vastaa

Kokeiluja ilmastonmuutokseen varautumisen keinoistaJulkaistu 9.6.2016

Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA) -hankkeessa tehdään pienimuotoisia kokeiluja havainnollistamaan

maatalouden ilmastonmuutokseen varautumisen keinoja. Vuonna 2016 keskitytään peltokasvintuotantoon, erityisesti

palkokasveihin, viljoihin ja seosviljelyyn. Kesällä 2016 kokeiluja tehdään Luonnonvarakeskuksen Mikkelin toimipaikan

Karilan koepelloilla.

Katso lisää kokeilujen kuulumisista.

Voit seurata kokeilujen etenemistä myös facebook-sivulla.

Kategoriat: Ajankohtaista, Toiminta | Avainsanat: härkäpapu, ilmastonmuutokseen varautumisen keinot, kokeilut, lajikeseokset, ohra, palkokasvit,seosviljely | Vastaa

Ohran lajikeseosten

havaintoruudut

8.6.2016. Kuva: Meri

Saarnia / Luken

arkisto

—

Kasvukausi vauhdilla käyntiin tänä vuonna: hyviä sato-odotuksia jatarkkailtavaa tuholaisissaJulkaistu 5.6.2016

Kasvukausi käynnistyi aikaisin tänä vuonna koko maassa. Vuosien 1981-2010 keskiarvoon

verrattuna ollaan useita viikkoja tavanomaista edellä etenkin pohjoisessa. Ilmatieteen

laitoksen sivuilta näet koko maan kasvukauden alkamisen ja voit seurata myös

lämpösumman ja sadesumman kehittymistä Jokioisilla ja Sodankylässä. Seuranta löytyy

täältä.

Sää näkyy myös metsäpuiden päivittäisessä kasvussa, sitä voit seurata livenä mm.

Punkaharjulta.

Pelloilla lämmin alkukasvukausi toivottavasti realisoituu hyvinä satoina. Pro Agrian kasvutilannekatsaus

kertoo mm. viljakylvöjen olevan loppusuoralla, ensimmäisten säilörehusatojen korjuun olevan jo

käynnissä ja mansikka on kukkinut aikaiseen koko maassa. Lue lisää.

Sään myötä saa olla valppaana monien tuholaisten kanssa: ainakin tuomikirvojen kanssa, joiden

Kylvötöitä Mikkelissä Karilassa 1.6.2016. Kuva

Meri Saarnia /Luken arkisto.

—

Vilma | Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle | VILMA | Sivu 3 http://www.ilmase.fi/site/page/3/

4 / 6 26.10.2016 19:51

kasvuennuste tälle vuodelle lupasi runsaita määriä. Riskiä lisää ilmavirtojen mukana tullut kaukokulkeutuma ja lämpö edistää kantojen kasvua viljalla. Myös

kaalikoita on saapunut runsaasti Suomeen ja pikkukaalikärpäsen lento on huipussaan. Ajantasainen tilanne pellon ja puutarhan kasvintuhoojien tilanteesta

löytyy Luken Kasper-palvelusta. Seuraa niin pysyt askeleen edellä!

Myös metsissä kirjanpainaja voi hyötyä alkukauden lämmöstä. Lajin esiintymistä kannattaa tarkkailla ajoissa tänä kesänä. Lisätietoja lajista löytyy täältä.

Sari Himanen

Kategoriat: Ajankohtaista | Avainsanat: Kasper, kasvintuhoojat, kasvukausi 2016 | Vastaa

Luken Tilastot -verkkopalvelusta selviää maataloudenkasvihuonepäästötJulkaistu 2.6.2016

Luken Tilastot -verkkopalveluun on tullut uusi indikaattorit-osio. Nyt julkaistut indikaattorit

jakautuvat viiteen osa-alueeseen: Ilmastonmuutos ja ilmanlaatu, ympäristö, maaseudun

yritystoiminta ja elämänlaatu, maataloustuotannon kilpailukyky sekä laadukas ruoka ja eläinten

hyvinvointi. Osa-alueet ovat Manner-Suomen maaseutuohjelman tavoitteita. Myöhemmin tulee

mukaan myös tavoite ”osaaminen, tutkimus ja kehittäminen”.

Ilmastonmuutos ja ilmanlaatu -osiosta selviävät esimerkiksi maatalouden kasvihuonepäästöt eri

vuosina eri puolilla maata. Sieltä selviää muun muassa, että maataloussektorin

kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet noin 13 prosenttia aikavälillä 1990-2013, mutta

2000-luvulla päästöissä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Maatalouden

kasvihuonekaasupäästöjen osuus kokonaispäästöistä on noin 10 prosenttia.

Indikaattorit-sivu

Lue lisää Luonnonvarakeskuksen uutisesta 1.6.2016 Luken Tilastot -verkkopalvelusta selviää

maatalouden kasvihuonepäästöt

Kategoriat: Ajankohtaista | Vastaa

Maatalouden kasvihuonekaasupäästöt

ELY-alueittain vuonna 2013. Lähde:

Tilastokeskus, kasvihuonekaasujen

inventaario, http://statdb.luke.fi/charts

/pages/charts/indikaattorit

/ilmastonmuutos

/maatalouden_kasvihuonekaasupaastot_ELY-

keskuksittain.html

—

Nyt on kansainvälinen palkokasvien vuosiJulkaistu 27.5.2016

Vuosi 2016 on YK:n nimeämä kansainvälinen palkokasvien vuosi (International Year of Pulses*). FAO:n

toteuttaman teemavuoden tavoitteena on lisätä palkoviljojen käyttöä ruokana ja kertoa niiden hyvistä puolista.

Lue lisää.

Palkokasvit hyödyntävät ilmakehän typpeä

Palkokasvien siemenet sijaitsevat paloissa, mistä juontuu niiden nimikin. Palkokasvien erityisominaisuus on

typen ottaminen ilmakehästä juurinystyröissä sijaitsevien bakteerien avulla. Tämän ansiosta ne pystyvät

kasvamaan monenlaisissa olosuhteissa ilman typpilannoitusta.

Sana ”pulse” tarkoittaa palkokasvia, josta syödään siemenet eli suora käännös suomeksi on ”palkovilja”. Lajeina se

sisältää pavut, herneet ja linssit. Palkokasveihin kuuluu myös muita kuin palkoviljoja kuten monivuotiset nurmipalkokasvit apiloineen ja öljypalkokasviksi

Vilma | Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle | VILMA | Sivu 3 http://www.ilmase.fi/site/page/3/

5 / 6 26.10.2016 19:51

luettava soija.

Herne ja härkäpapu ovat kotimaisia kasveja. Sinilupiinia viljellään Suomessa jonkin verran, mutta linssejä tai soijaa ei. Valkuaisfoorumi-hankkeessa

keskitytään kotimaisen valkuaistuotannon edistämiseen. Lue lisää Valkuaisfoorumi-hankkeen viljelykokeista.

Palkokasvit ovat terveellistä ruokaa

Pavut, herneet ja linssit ovat varsinaista superfoodia. Niissä on paljon proteiinia mutta myös ravintokuitua. Ne ovat itsessään hyviä ja terveellisiä ja sopivat

monenlaiseen käyttöön. Uusien ravitsemussuositusten mukaan palkokasveja kannattaisi syödä enemmän, vähintäänkin kerran viikossa. Lue lisää

kotimaisista valkuaiskasveista ihmisravitsemuksessa.

Lue lisää ScenoProt- ja Valkuaisfoorumi-hankkeiden uutiskirjeestä.

Kategoriat: Ajankohtaista | Avainsanat: palkokasvit, palkoviljat, valkuaiskasvit, valkuaisomavaraisuus | Vastaa

Tulevaisuuden metsissä viljellään sieniä ja marjojaJulkaistu 20.5.2016

Metsämarjojen ja -sienten viljely puuntuotannon rinnalla parantaa Suomen mahdollisuuksia luonnontuotealan

markkinoilla. Luonnontuotteiden kysyntä on maailmalla kovassa kasvussa. Kysyntää on erityisen paljon Aasiassa.

Tulevaisuuden metsissä tuloja voidaan saada mm. metsämarjoista, ruokasienistä ja erikoissienistä.

Lue lisää Luonnonvarakeskuksen artikkelista Tulevaisuuden metsissä viljellään sieniä ja marjoja.

Kategoriat: Ajankohtaista | Avainsanat: luonnontuoteala, luonnontuotteet, metsämarjat, sienet | Vastaa

kuva: Luken arkisto—

MMM: maa- ja metsätalous tarjoaa mahdollisuuksia ilmastonmuutoksenhillintäänJulkaistu 18.5.2016

Ministeri Tiilikaisen mielestä maa- ja metsätalouden merkitys on suuri ilmastonmuutoksen

hillinnässä, eikä maataloutta pidä nähdä vain ongelmana – se tulisi nähdä myös ratkaisuna. Ministeri

muistutti, että maatalouden päästöjen kustannustehokas vähentämismahdollisuus on kuitenkin

rajallinen. Ruuantuotantoa on maailmassa lisättävä, jotta kasvavan väestön kysyntään voidaan vastata.

Ministeri Tiilikainen korosti EU:n maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksessa 17.5.2016

puheenvuorossaan metsien merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnässä ja hiilen sitomisessa.

Ilmastotoimien tulisi kannustaa metsien kestävään hoitoon ja käyttöön.

– Biotaloudella on huomattava merkitys ilmaston lämpenemisen hidastamisessa. Suomessa biotalouden

kehittäminen perustuu kestävään metsien hoitoon. Puusta voidaan kehittää uusia tuotteita korvaamaan

uusiutumattomia materiaaleja ja fossiilista energiaa, Tiilikainen painotti.

Lue lisää Maa- ja metsätalousministeriön tiedotteesta 17.5.2016: EU:n maatalousministerit: maa- ja metsätalous

tarjoaa mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillintään

Kategoriat: Ajankohtaista, Maailmalta | Avainsanat: biotalous, ilmastoviisaat ratkaisut, maaseudun ilmastotyö | Vastaa

Kimmo Tiilikainen. kuva: Karoliina

Rimhanen / Luken arkisto.

—

Vilma | Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle | VILMA | Sivu 3 http://www.ilmase.fi/site/page/3/

6 / 6 26.10.2016 19:51

MIKÄ ILMASTONMUUTOS?

Miten hillitä muutosta?

Mihin ja miten sopeudutaan?

Mitä Suomessa tutkitaan?

Mistä saan alueellista tietoa?

UUSIMMAT

OSMO-hanke järjestää: Maan rakenne ja ravinnetasapaino kasvukunnon avaimina-koulutus 9.11.2016 Mäntsälässä ja 10.11.2016

Lohjalla

Kohti parempia satoja -seminaari Iisalmessa ti 8.11.

Pariisin ilmastosopimus tulossa voimaan 4.11.2016

Koska saadaan suomalaista soijaa?

Akvaariolehmät auttavat vähentämään metaanipäästöjä

KATEGORIAT

Ajankohtaista (168)

Maailmalta (14)

Toiminta (27)

ETSI SIVUSTOLTA:

Kokeilut

Kokeiluja ilmastonmuutokseen varautumisen keinoista

Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA) -hankkeessa tehdään

pienimuotoisia kokeiluja havainnollistamaan maatalouden

ilmastonmuutokseen varautumisen keinoja. Vuonna 2016 keskitytään

peltokasvintuotantoon, erityisesti palkokasveihin, viljoihin ja

seosviljelyyn. Kesällä 2016 kokeiluja tehdään Luonnonvarakeskuksen

Mikkelin toimipaikan Karilan koepelloilla.

Voit seurata kokeilujen etenemistä myös facebook-sivulla.

Havaintoruudut tai ”näyteikkunat” palkokasveista

Palkokasvit tarjoavat monella tapaa ilmastoviisaita ratkaisuja. Palkokasvit pystyvät hyödyntämään ilmakehän

typpeä juurinystyröidensä typpibakteerien avulla ja vähentävät siten typpilannoitustarvetta. Tämä typpilannoitus

voi auttaa palkokasvien lisäksi myös niiden seoskasveja ja seuraavan vuoden kasvustoja. Palkokasveilla on

Ohran lajikeseosten

havaintoruudut

8.6.2016. Kuva: Meri

Saarnia / Luken

arkisto

—

Kokeilut | Vilma http://www.ilmase.fi/site/kokeilut/

1 / 11 26.10.2016 20:20

usein posiviitinen vaikutus maaperään niiden juuristo-ominaisuuksien kautta. Palkokasveista löytyy monia

vaihtoehtoja. Sinimailanen on erityisen syväjuurinen, apilat ovat hyviä maanmuokkaajia ja sopivat monenlaisille

maille. Palkokasvit tuottavat kotimaista valkuaisrehua – ja myös ihmisille soveltuvaa proteiinipitoista purtavaa.

Härkäpavun ja herneen voi korjata rehuksi niin siementen kypsyttyä kuin naudoille aiemmin

kokoviljasäilörehuna varsineen ja lehtineen. Kaksivuotinen valkomesikkä on hyvä viherlannoituskasvi.

VILMAn havaintoruuduilla 2016 kasvavat: palkokasvit rehuherne, härkäpapu, soija, valkolupiini, sinimailanen,

puna-, valko- ja veriapila, rehuvirna ja vuohenherne. Palkokasvien lisäksi esittelyssä on rehumaissi, uudehko

rehukasvi, jonka viljelyala Suomessa todennäköisesti kasvaa ilmaston muuttuessa.

Kokeilu 1: Ohran lajikeseokset

Saman viljelykasvin eri lajikkeita yhdistelevät lajikeseokset ovat teknisesti helppoja toteuttaa ja niissä voidaan

yhdistää useita hyviä lajikeominaisuuksia. Viljojen lajikeseoksilla on saatu lupaavia tuloksia niin kasvitautien,

sadon vakauden kuin sadon laadun suhteen. Ilmastoviisaaksi lajikeseokset tekee pyrkimys kestävään

tehostamiseen: seosviljely tehostaa kasvuresurssien, valon, veden ja ravinteiden hyödyntämistä. Ilmasto-olojen

muuttuminen todennäköisesti kasvattaa kasvintuhoojapainetta, seosviljely on yksi keino vähentää

kasvinsuojelutarvetta . Ohra on maamme viljellyin viljalaji ja sen lajikemäärä on suurin. VILMAn kokeiluruuduilla

2016 havainnollistetaan kahden ja kolmen ohralajikkeen seosviljelyä. Mukana ovat lajikkeet Wolmari, Brage ja

Jyvä. Lisäksi mukana on myös ohran (Wolmari ) ja kauran (Venla) seos. Se auttaa vertaamaan lajike- ja

lajitason monimuotoisuuden lisäämisen vaikutusta viljasatoon.

Kokeilu 2: Vilja-palkokasviseos

Palkokasvin lisääminen viljan kumppaniksi vähentää typpilannoitustarvetta, tuo rehuvalkuaista ja tekee hyvää

maan rakenteelle. VILMAn kokeiluruuduilla 2016 havainnollistetaan ohran ja härkäpavun seosviljelyä. Lisäksi

testataan parantaako rivisekaviljely, jossa ohra ja härkäpapu vuorottelevat, lajien satoisuutta verrattuna

hajakylvöön. Härkäpapulajikkeena käytetään Kontua ja ohralajikkeena Wolmaria.

***

KUULUMISIA PELLOILTA

13.10.2016 Sinimailasen juurten pituus

Viljelijät ja neuvojat ovat kesän mittaan kyselleet, että miten pitkiksi sinimailasen juuret kasvavat. Mikkelissä

palkokasvien ”näyteikkunaruudulla” tutkimusmestarit kaivoivat kuopan ja mittasivat juuret. Tänä keväänä 2.6.

kylvetyn sinimailasen juuret yltävät nyt noin 30 cm syvyyteen. Juuret eivät Mikkelin Karilassa mene jankon

alapuolelle.

Sinimailanen on monivuotinen. RaHa-hankkeen tuottaman Juuristotietopaketin (2014) kokeiluissa sinimailanen

kasvoi tiiviissä savimaassa. Toisen vuoden sinimailanen kasvoi tiiviistä savesta läpi eikä käyttänyt savimaan

luonnollisia halkeamia (vaikka niitä oli maassa paljon) kuten esimerkiksi lähistöllä kasvava alsikeapila.

Sinimailasen juuret kasvoivat suoraan alaspäin ainakin 70–80 cm:n syvyyteen asti. Syväjuuriset kasvit

rei’ittävät ja kuivattavat maata sekä tuottavat eloperäistä ainesta syvälle. Sinimailanen onkin mainio maan

rakenteen parantaja.

Sinimailasen juuret

ulottuvat Mikkelissä

13.10.2016 noin 30 cm

syvyyteen. Kuvan

—

Kokeilut | Vilma http://www.ilmase.fi/site/kokeilut/

2 / 11 26.10.2016 20:20

8.9.2016 Ohra-härkäpapu-kokeilulla puinti

Ohra-härkäpapu-seoksen kokeilulla päästiin puimaan ohraruudut ruutupuimurilla. Eriaikainen ohran ja

härkäpavun tuleentuminen toi lisätyövaiheen: seosruuduilla nypimme käsin härkäpavut maasta ja leikkasimme

niistä palkoja sisältävän osan juuttisäkkiin kuivumaan. Nämä härkäpapusäkit ja ohranjyväsäkit kuivuvat

molemmat kuivurissa. Härkäpavun puhdaskasvustoruudut saavat tuleentua pellolla. Härkäpavut pystyisi

puimaan ruutupuimurilla, jos ne olisivat hieman tuleentuneempia (paloltaan ruskeita, vaikka siemenet vielä

vihreitä), mutta ruutupuimuri ei pysty vihreäpalkoisista härkäpavuista irrottamaan siemeniä, vaan niistä tulisi

härkäpapumuusia. Erikaikainen tuleentuminen ja koneiden sopivuus voi olla seosviljelyssä välillä haaste.

Sopivilla viljelykasvi- ja lajikeyhdistelmillä nämä haasteet ovat kyllä ratkottavissa.

5.9.2016 Sadonkorjuu jatkuu ohra+härkäpapu-seoksella

Ohra- härkäpapu -seoksella aloitettiin tänään sadonkorjuu kehikkonäytteiden otolla. Kehikkonäytteet ovat

kooltaan 50 cm x 50 cm ja niiden avulla voidaan tutkia mm. kasvilajien ja rikkakasvien määriä kokeiluruuduilla.

Sadonkorjuuseen pieniä haasteita tuo se, että ohra alkaa olla joissakin kohdin ylituleentunutta, kun taas

härkäpavulla ei tuleentumisesta oikein ole tietoakaan. Kehikkonäytteiden lisäksi ruuduilta tutkitaan

yksittäiskasveja, mm. näiden kustakin ruudusta satunnaisesti valittujen kasvien siemenmääriä.

31.8.2016 Ohralajikeseos päästiin puimaan

Ohran lajikeseoskokeilu päästiin puimaan ke 31.8. Sää oli suotuisa puintihommiin ja kaikki kokeilun

kasvinäytteet on saatu otettua. Samaan aikaan minikokoisen ruutupuimurin kanssa Mikkelin Karilan pelloilla

ahersi viljelijän puimuri hernevehnäseoksen puinnin parissa.

sinimailanen kylvetty

2.6.2016. Kuva: Kari

Narinen / Luken

arkisto.

Tutkimusmestari Kari

Narinen pui ohraa

8.9.2016. Kuva: Mauri

Nissinen / Luken

arkisto.

—

Ohra-härkäpapuseos

5.9.2016

sadonkorjuun

alkaessa. Kuva: Meri

Saarnia / Luken

arkisto.

—

Kokeilut | Vilma http://www.ilmase.fi/site/kokeilut/

3 / 11 26.10.2016 20:20

24.8.2016 Sadonkorjuu alkoi

Ohran lajikeseoskokeilulta otettiin ke 24.8. ensimmäiset kehikkonäytteet ja yksittäiset kasvit

sadonkorjuuvaiheen analyyseihin. Yksi kehikkonäyte on kooltaan neljännesneliön (50 cm x 50 cm).

Kehikkonäytteiden avulla selvitetään mm. sadon määrää eri seosyhdistelmissä. Kehikkonäytteiden avulla

selvitetään myös ohralajikeseosten pärjäämistä rikkakasveille, kokeiluruuduissa ei ole tehty myöhästetyn

kylvön lisäksi muuta rikkakasvitorjuntaa.

17.8.2016 Esittelyä peltohavaintopäivässä viljelijöille ja muille kiinnostuneille

Mikkelissä järjestettiin ke 17.8. Peltohavaintopäivä. Päivän aikana tutustuttiin mm. erikoiskasvien viljelyyn,

viherlannoitus- ja kerääjäkasveihin, seosviljelyyn, maan kasvukunnon havainnointiin sekä palkokasveihin.

Tapahtumapaikkana olivat Luonnonvarakeskuksen tutkimuspellot Karilassa.

VILMA-hanke esitteli päivässä seosviljelyä härkäpapu-ohra-seoksen kokeiluruutujen äärellä. Ihan päivän

lopuksi pääsi tutustumaan myös ohran lajikeseokseen. Seosviljelystä kertoi Luonnonvarakeskuksen

erikoistutkija Sari Himanen. Peltohavaintopäivässä VILMA-hankkeen osiossa perehdyttiin myös palkokasvien

tarjoamiin hyötyihin palkokasvien havaintoruuduilla Luonnonvarakeskuksen tutkijan Pentti Seurin johdolla.

Palkokasvien havaintoruutujen laji- ja lajikekooste.

Peltohavaintopäivän järjestivät ProAgria Etelä-Savon, Maa- ja kotitalousnaisten, Luonnonvarakeskuksen ja HY

Ruralian hankkeet: Ravinnepiika, Kipakka, Peltohavainto, REVI ja VILMA. Yhteistyökumppanina

Aluekehityssäätiön Maanosaaja®. Hankkeiden rahoittajina ovat EU:n Maaseuturahasto ja Etelä-Savon ja

Hämeen ELY-keskus.

Puintia

ohralajikeseoksella

31.8.2016. Kuva:

Mauri Nissinen /

Luken arkisto.

—

Kehikkonäytteiden

ottoa

ohralajikeseoksella

24.8.2016. Kuva:

Riitta Savikko /Luken

arkisto.

— Tästä lähti

kehikollinen ohraa

tarkempaan

tarkasteluun. Kuva:

Riitta Savikko / Luken

arkisto.

— Näytteenottovälineistöä:

ruohosakset ja

jätesäkki. Kuva: Riitta

Savikko / Luken

arkisto.

—

Kokeilut | Vilma http://www.ilmase.fi/site/kokeilut/

4 / 11 26.10.2016 20:20

10.8.2016 Kasvuastehavainnointia

Ohran lajikeseoksen peltohavaintokokeella sekä ohra-härkäpapu-seoskasvuston peltohavaintokokeella tehtiin

kasvuasteseurantaa. Ohra on taikinatuleentumisen vaiheessa. Kasvuastetta havainnoidaan halkaisemalla jyvä

kynnellä, maitotuleentumisvaiheessa jyvän sisus on nestemäinen, taikinatuleentumisvaiheessa pehmeämpää

ja kovempaa ”taikinaa”. Täystuleentunut jyvä on kova.

2.8.2016 Kukoistusta palkokasviruuduilla

Palkokasvien havaintoruuduilla Mikkelissä valkolupiini, veriapila ja rehuvirna kukkivat.

Riitta Savikurki Pro

Agria Etelä-Savosta

kertoo tattarin

viljelystä. Kuva: Riitta

Savikko / Luken

arkisto.

— Viherlannoitus- ja

kerääjäkasveista ja

niiden

viherlannoitusvaikutuksista

kertovat Sari Iivonen

Helsingin

yliopiston Ruralia-

instituutista ja Pirjo

Kivijärvi

Luonnonvarakeskuksesta.

Kuva: Riitta Savikko /

Luken arkisto.

— Maan rakennetta voi

tarkastella kaivamalla

pellosta lapiollisen

maata. Jukka Rajala

Helsingin yliopiston

Ruralia-instituutista

neuvoi, mihin

kiinnittää huomiota:

esimerkiksi

mureneeko sormissa

helposti, löytyykö

matoja, tuoksuuko

hyvältä

kukkamullalta. Kuva:

Riitta Savikko / Luken

arkisto.

—

Marjo Keskitalo

Luonnonvarakeskuksesta

kertoi kuminan

viljelystä. Kuva: Riitta

Savikko / Luken

arkisto.

— Eri palkokasvien

ominaispiirteitä

valaisi Pentti Seuri

Luonnonvarakeskuksesta.

Kuvassa taustalla

valkolupiini-ohra

-seos. Kuva: Riitta

Savikko / Luken

arkisto.

—

Kasvuastehavainnointia

ohra-härkäpapu

-seoskasvustossa.

Kuva: Riitta Savikko /

Luken arkisto.

— Kasvuastehavainnointia

ohran lajikeseosten

kokeiluruuduilla.

Kuva: Riitta Savikko /

Luken arkisto.

— Ohraa 10.8.2016.

Kuva: Riitta Savikko /

Luken arkisto.

—

Kokeilut | Vilma http://www.ilmase.fi/site/kokeilut/

5 / 11 26.10.2016 20:20

26.7.2016  Kasvuvaihemäärityksiä, viljan kasvitautinäytteitä ja ötökkäansoja

Tällä viikolla VILMA-hankkeen kokeiluruuduilla on tehty kasvuvaihemäärityksiä, kerätty kasvitautinäytteitä sekä

vaihdettu kelta-ansoja hyönteishavainnointia varten. Kuvissa ohra, härkäpapu sekä niiden seoskasvusto. Kuvat

otettu ma 25.7.2016.

13.7.2016 Kasvuasteseurantaa

Ohran lajikeseoksen peltohavaintokokeella sekä ohra-härkäpapu-kasvustossa tehtiin kasvuasteseurantaa.

Lippulehtiä näkyvissä! Osalla kasveja näkyy jo vihneitä ja tähkääkin. Ohra-härkäpapuseoksessa härkäpapu

kukkii ja kasvaa kohisten.

29.6.2016 Peltohavaintopäivässä esittelyä viljelijöille

Peltohavaintopäivässä Mikkelissä ke 29.6. Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA)-hanke esitteli mm.

palkokasveja näytesangoissa ja ohra+härkäpapu-seoskokeilua.

Luonnonvarakeskuksen tutkimuspelloilla Karilassa vietetyssä peltohavaintopäivässä pääsi tutustumaan mm.

pellon kasvukunnon arviointiin, lapiotestiin, viherlannoituskasvustoihin, erikoiskasveihin ja palkokasveihin.

Päivään osallistui reilut 60 henkilöä. Kiitos kaikille kävijöille! Tervetuloa seuraavaan peltohavaintopäivään ke

17.8.!

Peltohavaintopäivän järjestivät: ProAgria Etelä-Savon, Maa-ja kotitalousnaisten, Luonnonvarakeskuksen ja

Ruralian hankkeet: Ravinnepiika, Kipakka, Peltohavainto, REVI ja VILMA. Rahoittajat: EU:n Maaseuturahasto

ja Etelä-Savon ELY-keskus.

Valkolupiini. kuva:

Meri Saarnia / Luken

arkisto.

— Veriapila. Kuva: Riitta

Savikko / Luken

arkisto.

— Rehuvirna. Kuva:

Riitta Savikko / Luken

arkisto.

—

Ohran tähkiä

25.7.2016. Kuva: Meri

Saarnia / Luken

arkisto.

— Härkäpapu kukkii

25.7.2016. Kuva: Meri

Saarnia / Luken

arkisto.

— Ohran ja härkäpavun

seoskasvusto

25.7.2016. Kuva: Meri

Saarnia / Luken

arkisto.

—

Lippulehtiä näkyvillä!

Kuva: Riitta Savikko /

Luken arkisto.

— Vihneitä ja tähkylöitä

havaittavissa. Kuva:

Riitta Savikko / Luken

arkisto.

— Härkäpapu kukkii

seoskasvustossa.

Kuva: Riitta Savikko /

Luken arkisto.

—

Kokeilut | Vilma http://www.ilmase.fi/site/kokeilut/

6 / 11 26.10.2016 20:20

22.6. Oraiden ja rikkojen tiheyslaskentaa

Pelloilla laskettiin ohran lajikeseoskokeilun ja ohra+härkäpapuseoksen kokeilun itämistiheyksiä. Kehikosta,

jonka pinta-ala on 0,25 m2, laskettiin viljan oraiden, härkäpavun ja rikkakasvien määrät kussakin

kokeiluruudussa. Myöhästetyn kylvön ja alkukesän kesannoinnin ansiosta havaintoruuduilla kasvaa vain vähän

rikkoja, mutta hieman savikkaa, hatikkaa ja juolavehnää ruuduilta löytyy.

Peltohavaintopäivään

osallistui reilut 60

henkilöä. Kuva Sanna

Kauppinen / Luken

arkisto.

— Palkokasvien

näytesankoja. Kuva

Sanna Kauppinen /

Luken arkisto.

— Peltomaan rakennetta

tutkimassa. Kuva

Sanna Kauppinen /

Luken arkisto.

—

Pirjo Kivijärvi

Luonnonvarakeskuksesta

esittelee

viherlannoituskasvustoja.

Kuva Sanna

Kauppinen / Luken

arkisto.

—

Jukka Rajala Ruralia-

instituutista esittelee

peltomaan rakenteen

tutkimista

lapiotestillä. Kuva

Sanna Kauppinen /

Luken arkisto.

— Tutustumassa

erikoiskasveihin, mm.

öljyhamppuun,

kvinoaan ja spelttiin.

Kuva Sanna

Kauppinen / Luken

arkisto.

—

Kokeilut | Vilma http://www.ilmase.fi/site/kokeilut/

7 / 11 26.10.2016 20:20

15.6.Havainnointia: Palkokasvit pilkistävät pellosta

VILMA-hankkeen palkokasvien havaintoruudut kylvettiin 2.6.2016. Nyt kaksi viikkoa myöhemmin pellosta

pilkistää tämännäköisiä taimia. Vasemmalta oikealle valkolupiini (tukikasvina viljaa), sinimailanen ja rehuvirna.

14.6. Havainnointia: ohran kehitysvaiheita ja hyönteisten hyörinää

VILMA-hankkeen kokeiluruuduilla tehtiin ohran kehitysvaiheen arviointia ja hyönteisten havainnointia ti 14.6.

Härkäpavut ovat kasvaneet pontevasti. Alla kuva havaintoruudusta, jossa ohra ja härkäpapu on kylvetty

vuororiveihin.

8.6. Havainnointia: härkäpavutkin ovat jo itäneet

Hienosti ovat itäneet ja nousseet oraalle VILMA-hankkeen viikko sitten kylvetyt kokeiluruudut. Sitkeästi puskee

härkäpapukin pintaan. Kuvissa ohran lajikeruudut sekä ohran ja härkäpavun seosviljelyruudut. Kuvat otettu ke

8.6. Havaintoruuduille vietiin ti 7.6. keltaisina näkyvät hyönteisten liima-ansat. Tänä keväänä saattaa viljoillakin

olla runsaasti kirvoja, pyrimme havainnoimaan kokeilun tuholaispainettakin.

Tiheyslaskentaa ohran

lajikeseoksen

kokeilulla 22.6.2016.

Kuva: Riitta Savikko /

Luken arkisto.

—

Valkolupiinin taimia

15.6.2016. Kuva:

Riitta Savikko / Luken

arkisto.

— Sinimailanen

15.6.2016. Kuva:

Riitta Savikko / Luken

arkisto.

— Rehuvirnan taimia

15.6.2016. Kuva:

Riitta Savikko / Luken

arkisto.

—

Ohran oraita

Mikkelissä 14.6.2016.

Kuva: Riitta Savikko /

Luken arkisto.

— Hyönteisten

liima-ansa

tutkimuksia ja

havainnointia varten.

kuva: Riitta Savikko /

Luken arkisto.

— Ohraa ja härkäpapua

vuororiveissä

14.6.2016. kuva: Riitta

Savikko / Luken

arkisto.

—

Kokeilut | Vilma http://www.ilmase.fi/site/kokeilut/

8 / 11 26.10.2016 20:20

2.6.2016 Palkokasvien havaintoruutujen kylvöä

Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle-hankkeessa kylvettiin to 2.6. palkokasvien havaintoruudut

ruutukylvökoneella Luonnonvarakeskuksen Mikkelin toimipaikan pelloille Karilassa. Kylvettävänä oli mm.

rehuvirnaa, härkäpapua, valkolupiinia ja vuohenhernettä.

1.6.2016 Vilja-palkokasviseoksen kylvöä

Palkokasvin lisääminen viljan kumppaniksi vähentää typpilannoitustarvetta, tuo rehuvalkuaista ja tekee hyvää

maan rakenteelle. VILMAn kokeiluruuduilla 2016 havainnollistetaan ohran ja härkäpavun seosviljelyä. Tämä

kokeilu kylvettiin ja jyrättiin ke 1.6.

Ohran lajikeseosten

havaintoruudut

8.6.2016. Kuva: Meri

Saarnia / Luken

arkisto

— Ohran ja härkäpavun

seoskasvustojen

havaintoruudut

8.6.2016. Kuva: Meri

Saarnia / Luken

arkisto.

—

Härkäpapu pienenä,

juuri itäneenä

8.6.2016. Kuva: Meri

Saarnia / Luken

arkisto.

—

Tutkimusmestari Kari

Narinen kylvää

palkokasvien siemeniä

2.6.2016. Kuva: Riitta

Savikko / Luken

arkisto.

—

Ohra ja härkäpapu

-seoksen kylvöä

— Pellon jyräys kylvön

jälkeen 1.6.2016.

—

Kokeilut | Vilma http://www.ilmase.fi/site/kokeilut/

9 / 11 26.10.2016 20:20

31.5.2016 Ohran lajikeseokset saatiin kylvettyä

VILMAn kokeiluruuduilla 2016 havainnollistetaan kahden ja kolmen ohralajikkeen seosviljelyä. Tämä kokeilu

kylvettiin Mikkelissä ti 31.5. tutkimustarkoituksiin tehdyllä ruutukylvökoneella.

30.5.2016 Maanäytteiden ottoa Karilan pelloilla

Tutkimusmestarit Kari Narinen ja Juha Nykänen maanäytteiden otossa.

1.6.2016. Kuva: Meri

Saarnia / Luken

arkisto.

Kuva: Meri Saarnia /

Luken arkisto.

Ohralajikkeiden

siemenet kylvöä

odottamassa. Kuva:

Riitta Savikko / Luken

arkisto.

— Tutkimusmestari Kari

Narinen kylvää ohria

ruutukylvökoneella.

Kuva: Riitta Savikko /

Luken arkisto.

— Ruutukylvökone

ohralajikeseoksen

kylvöissä. Kuva: Riitta

Savikko / Luken

arkisto.

—

Ohran lajikeseosten

kokeilu kylvettynä.

Kuva: Riitta Savikko /

Luken arkisto.

—

Välineet valmiina, sanko ja maanäytekaira. Kuva:

Meri Saarnia / Luken arkisto.

— Näytteitä hakemaan. Kuva Meri Saarnia / Luken

arkisto.

—

Kokeilut | Vilma http://www.ilmase.fi/site/kokeilut/

10 / 11 26.10.2016 20:20

Näytteenottoa. Kaira maahan ja käännös. Kuva

Meri Saarnia / Luken arkisto.

— Ja sitten kairallinen maata ämpäriin, ruuvimeisseli

apuna. Kuva Meri Saarnia /Luken arkisto.

—

Näyte nätisti rasiassa. Tunnistetiedot rasian

kylkeen, kansi päälle ja pakastimeen odottamaan

laboratorioon pääsyä. Kuva Meri Saarnia / Luken

arkisto.

— Tähän syntyy ohran ja härkäpavun seoskasvuston

kokeilu. Kuva Meri Saarnia / Luken arkisto.

—

Kokeilut | Vilma http://www.ilmase.fi/site/kokeilut/

11 / 11 26.10.2016 20:20

kar16

Konekirjoitusteksti

Liite 14. Ilmastoviisas-facebook-sivun näytepala

Hei

tässä alla ja liitteenä ”Ilmastonmuutos ja maaseutu” -teeman kuulumisia ja uutiskirje 3/2015.

1. Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle –hanke (VILMA) jatkaa maaseudun tarpeista lähtevää ilmastotiedonvälitystä 2. Valittuja paloja ilmase.fi-sivujen uutisista 3. Mukavaa joulun aikaa!

*****

1. Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle –hanke (VILMA) jatkaa maaseudun tarpeista lähtevää ilmastotiedonvälitystä

Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA) -hanke sai rahoituksen valtakunnallisena maaseutuhankkeena. VILMA-hanke jatkaa ja syventää Ilmastonmuutos ja maaseutu (ILMASE)-hankkeessa aloitettua tiedonvälitystä maaseudun ilmastotyöstä.

VILMA-hankkeen tavoitteena on tiedottaa käytännönläheisesti ja monipuolisesti ilmastotoimista, jotka auttavat maatiloja varautumaan ilmastonmuutokseen ja edistävät sopeutumiskyvyn tietotaitoa suomalaisilla maatiloilla. Hankkeessa yhdistetään ilmastonmuutos-tutkimuksen tuoreinta tietoa ja ilmastonmuutokseen varautuvien tilojen käytännön kokemuksia. Suunnitteilla on mm. työpajoja, teemaryhmiä, pilottitilaverkostoa ja verkkoviestintää.

Valtakunnallinen hanke on kolmevuotinen 2016-2018 ja se on saanut rahoituksen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. Lue lisää täältä.

*****

2. Valittuja paloja ilmase.fi-sivujen uutisista

Maaperä tuottaa ekosysteemipalveluja, jotka mahdollistavat elämän maapallolla Vuonna 2015 vietetään YK:n yleiskokouksen julistamaa kansainvälistä maaperän vuotta. Terve maaperä on terveen elämän perusta, sillä se takaa terveellisen ruoantuotannon. Teelusikallisessa maata voi olla tuhansia eliölajeja, miljoonia yksilöitä ja satoja metrejä sienirihmaa. Eri lajeilla on oma tehtävänsä maaperän toiminnassa kuten aineiden kierrossa. Maaperä on uusiutumaton resurssi ja siksi sen suojelu on välttämätöntä ruokaturvallisuudelle ja kestävälle tulevaisuudelle. Lue lisää täältä. Maaseutuverkoston Ympäristö- ja ilmastoryhmän 24.11.2015 järjestämän Maaperästä kuuluu! –seminaarin maanmainiot materiaalit (kalvot & videointi) löytyvät täältä.

kuva: Suomen Maaperätieteiden seura, FAO:n maaperän vuoden tiedotusmateriaalia, http://www.fao.org/3/d-ax374o.pdf Pariisin ilmastokokouksessa läpimurto – tuloksena kaikkia maita sitova ilmastosopimus

Pariisin ilmastokokouksessa solmittiin lauantaina 12.12.2105 uusi, kattava ja oikeudellisesti sitova ilmastosopimus, jolla päästöjä vähennetään maailmanlaajuisesti vuodesta 2020 alkaen. Sopimuksen myötä ensimmäistä kertaa lähes kaikki maailman maat ovat kertoneet olevansa valmiita toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Metsien merkitys hiilinieluna tunnustetaan sopimuksessa yleisellä tasolla. Esille nostetaan myös ruokaturvan edistäminen ja ruokajärjestelmien haavoittuvuus ilmastonmuutokselle. Lue lisää täältä.

Itämeren ympäristöystävällisin viljelijä -kilpailun voitto Suomeen Knehtilän luomutilalle Hyvinkääläiset Markus Eerola ja Minna Sakki-Eerola on valittu Itämeren alueen ympäristöystävällisimmiksi viljelijöiksi. Eerola ja Sakki-Eerola, jotka palkittiin jo kesällä Suomen ympäristöystävällisimpinä viljelijöinä, voittivat myös kansainvälisen kilpailun. Knehtilän tilalla on muun muassa tehostettu lannoitteiden käyttöä ja ravinteiden kierrätystä sekä parannettu maaperän rakennetta ja tehty lukuisia kokeiluja. Lue lisää täältä.

Maanviljelijä Markus Eerola kertoi ILMASE-hankkeen loppuseminaarissa 2014, miten ilmastokysymyksillä on merkitystä viljelijöiden arkeen. kuva: Karoliina Rimhanen / Luken arkisto.

Hyvinkäällä kehitetään uutta omavaraisuuteen perustuvaa luomuruoan tuotantomallia

Hyvinkään Palopurolle on syntynyt usean luomutilan ja muun alan toimijan yhteistyöverkosto. Verkoston tavoitteena on kehittää ja toteuttaa alueen toimijoille energia- ja ravinneomavarainen luomutuotantomalli, joka olisi siirrettävissä muiden maataloustuottajien ja alueiden käyttöön. Lue lisää palopuron agroekologinen symbioosi -toiminnasta täältä. Elintarvikkeiden kotimaisuusaste 72 prosenttia

Vuonna 2012 Suomessa myytyjen elintarvikkeiden kotimaisuusaste oli 72 prosenttia. Elintarvikemarkkinoiden tuontiaste on vuosina 2003 -2012 noussut 0,7 prosenttiyksikköä vuodessa.

Suomessa ruokahuollon turvaamisella on pitkät perinteet. Jo Suomen sijainti jäätyvän meren takana asettaa kuljetusten sujumiselle ja ulkomaankaupalle haasteita. Äkillisten tuonnin häiriöiden lisäksi tuonnin merkitys näkyy muillakin tavoin. Keskeisten tuontipanosten kuten energian ja soijan hintaheilahtelut vaikuttavat tuotannon kannattavuuteen. Valmiiden elintarvikkeiden tuonnin kasvu lisää kilpailua kotimaassa. Lue lisää täältä.

Biokaasulla pyörät pyörimään

Kuivamädätykseen perustuva Luonnonvarakeskuksen Sotkamon laitos tuottaa nurmesta biokaasua, jolla lämmitetään toimipaikan rakennukset. Laitoksen tuottamalla energialla korvataan 26 000 litraa lämmityspolttoöljyä vuosittain.

Hehtaarin nurmituotolla ajellaan vuosi autolla tai lämmitetään kokonainen omakotitalo. Karkeasti laskettuna maatila voi olla lämmityksessään ja sähkössään omavarainen, jos sillä on käytössään noin 25 hehtaarin nurmipeltoala.

Luonnonvarakeskuksen Sotkamon toimipaikassa huristelee biokaasuauto. ”Nykyään uuden biokaasuauton saa jo tavallisen auton hinnalla ja vanhan kulkupelin voi parilla tonnilla muuttaa kulkemaan biokaasulla. Tämän jälkeen kaasulla ajaminen onkin huomattavasti edullisempaa kuin tavanomaisilla polttoaineilla,” kertoo Sotkamon VuoGas-hanketta luotsaava asiakaspäällikkö Pasi Laajala.

Lue lisää Sotkamon VuoGas-biokaasulaitoksesta täältä. Esittelyvideo täällä.

*****

Mukavaa joulun aikaa!

toivottelevat Riitta Savikko, Sari Himanen, Karoliina Rimhanen ja Hanna Mäkinen Luonnonvarakeskuksesta

***

Lahjamme sinulle on raikas ja herkullinen.

Luonnonvarakeskus tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja kotimaisen, vastuullisesti tuotetun ruoan puolesta. Siksi lahjoitammekin sinulle reseptin, jonka raaka-aineena on kotimainen, ympäristöystävällisesti kasvatettu siika. Kokeile ja ihastu!

Klikkaa alla olevaa linkkiä avataksesi jouluisen reseptimme, jonka on laatinut Henri Alén.

Terveisin, Luonnonvarakeskus

*****

Saat tämän viestin annettuasi yhteystietosi Ilmastonmuutos ja maaseutu-hankkeen työpajassa, loppuseminaarissa tai alkukyselyn tai alustuksen yhteydessä. Viestiä saa mielihyvin levittää eteenpäin. Jos et jatkossa halua hankkeelta viestejä, niin ota yhteyttä riitta.savikko@luke.fi

Ilmastonmuutos ja maaseutu -hanke

Ilmastonmuutos ja maaseutu –hanke (ILMASE) oli valtakunnallinen tiedonvälityshanke, jonka tarkoitus on tuoda ilmastonmuutokseen varautuminen lähemmäs maaseutuyrittäjän arkea. Hanke kokosi maaseutuyrittäjiä ja -neuvojia, maaseudun kehittäjiä, päätöksentekijöitä ja tutkijoita yhteen selvittämään ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen rajoitteita ja mahdollisuuksia. Ajantasaisin tutkimustieto ilmastonmuutoksesta pyrittiin saamaan käytännönläheiseksi ja palvelemaan maaseutuyrittäjien tämän hetken tietotarpeita. Hankkeen pääkohderyhmää olivat maaseutuyrittäjät (suurimpana ryhmänä maanviljelijät) ja neuvojat, mutta kaikki maaseudun kehittämisestä kiinnostuneet ihmiset olivat lämpimästi tervetulleita hankkeen työpajoihin. Hanketta toteutettiin 2011-2014 Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman (Hämeen ELY-keskuksen) rahoittamana. Hanketta koordinoi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT. Lue lisää www.ilmase.fi –sivuilta.

Luonnonvarakeskus

Luonnonvarakeskus (Luke) on tutkimus‐ ja asiantuntijaorganisaatio, joka tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja biotalouden kehittämiseksi. Luonnonvarakeskus muodostettiin vuoden 2015 alussa kolmesta valtion sektoritutkimuslaitoksesta (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Metsäntutkimuslaitos Metla, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL) ja Tiken tilastotoiminnasta.

-- Riitta Savikko Tutkija Luonnonvarakeskus (Luke) Luonnonvarat ja biotuotanto Lönnrotinkatu 3 50100 Mikkeli Puh. 029 532 6778 ja 050 571 4548 riitta.savikko@luke.fi www.luke.fi Ilmastonmuutos ja maaseutu -hanke

Hei

tässä alla ja liitteenä ”Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle” -teeman kuulumisia ja uutiskirje 1/2016.

1. Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle –työpajan kalvot ja videoinnit saatavilla 2. Kokeiluja ilmastonmuutokseen varautumisen keinoista 3. Tulossa kesällä: Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle esitellään mm. OKRAssa ja OSMO-

hankkeen pellonpiennarpäivässä 4. Valittuja paloja ilmastoviisas.fi –sivuston uutisista

*****

1. Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle –työpajan kalvot ja videoinnit

saatavilla

Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle –työpaja ja webinaari järjestettiin Tampereella Ahlmanin Kartanossa

perjantaina 15.4.2016. Tapahtuma tarjosi yleissilmäyksen ilmastoviisaan suomalaisen maaseudun

mahdollisuuksiin. Tapahtuma antoi aloituspotkun Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA)-

hankkeelle. Tapahtuman kalvot ja videoinnit löytyvät ilmastoviisas.fi –sivustolta.

Työpajatunnelmia 15.4.2016. Kuva: Hanna Mäkinen / Luken arkisto.

*****

2. Kokeiluja ilmastonmuutokseen varautumisen keinoista

Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA) -hankkeessa tehdään pienimuotoisia kokeiluja havainnollistamaan maatalouden ilmastonmuutokseen varautumisen keinoja. Vuonna 2016 keskitytään peltokasvintuotantoon, erityisesti palkokasveihin, viljoihin ja seosviljelyyn. Kesällä 2016 kokeiluja tehdään Luonnonvarakeskuksen Mikkelin toimipaikan Karilan koepelloilla.

Katso lisää kokeilujen kuulumisista.

Voit seurata kokeilujen etenemistä myös facebook-sivulla

Ohra+härkäpapu –seoksen kylvöä 1.6.2016. Kuva: Meri Saarnia / Luken arkisto.

*****

3. Tulossa kesällä: Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle esitellään mm. OKRAssa ja OSMO-hankkeen pellonpiennarpäivässä

Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle -hanke on mukana OKRA-maatalousnäyttelyssä Oripäässä 6-9.7.2016. Pisteemme sijaitsee Luonnonvarakeskuksen osastolla, sisähallissa osastolla F49. VILMA-hanke esittelee OKRA-näyttelyssä erilaisia palkokasveja, sillä palkokasvit tarjoavat monella tapaa ilmastoviisaita ratkaisuja. Lue lisää.

Maan muokkaus – nurmen rikkominen syysöljykasveille on OSMO-hankkeen järjestämän pellonpiennarpäivän aihe Aurassa to 14.7.2016. Työnäytöksissä aiheina on nurmen lopetus ja kasvualustan valmistaminen syysöljykasveille sekä mekaaninen rikkakasvien torjunta. OSMO - Osaamista ja työkaluja resurssitehokkaaseen maan kasvukunnon hoitoon yhteistyöllä -hanketta toteuttavat Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti sekä ProAgria Länsi-Suomi ja ProAgria Etelä-Pohjanmaa. VILMA-hanke on yhteistyöhankkeena mukana osallistumassa pellonpiennarpäivässä. Lue lisää.

Peltohavaintopäivä järjestetään ke 29.6. Mikkelissä Luonnonvarakeskuksen tutkimuspelloilla Karilassa (Karilantie 2 A) klo 10-14. Päivässä pääsee tutustumaan mm. pellon kasvukunnon arviointiin ja viherlannoitukseen. Peltohavaintopäivä järjestetään usean hankkeen voimin. Kesän toinen peltohavaintopäivä on tulossa 17.8. Tervetuloa tutustumaan ajankohtaisiin viljelyasioihin! Lue lisää.

*****

4. Valittuja paloja ilmastoviisas.fi –sivuston uutisista

Nyt on kansainvälinen palkokasvien vuosi

Vuosi 2016 on YK:n nimeämä kansainvälinen palkokasvien vuosi (International Year of Pulses*). FAO:n toteuttaman teemavuoden tavoitteena on lisätä palkoviljojen käyttöä ruokana ja kertoa niiden hyvistä puolista. Lue lisää.

Parasta ruokaa, hyvää elämää – Visio tulevaisuuden ruokajärjestelmästä

Joukko ruokavaikuttajia julkaisi vision tulevaisuuden ruokajärjestelmästä 29.3.2016. Visio tulevaisuuden

ruokajärjestelmästä vastaa niin globaaleihin kuin paikallisiinkin haasteisiin, jotka johtuvat

ilmastonmuutoksesta, ekosysteemipalvelujen heikkenemisestä, resurssien niukkenemisesta, ruoan ja

energian lisääntyvästä tarpeesta, nopeasta sosiaalisesta eriarvoistumisesta, maahanmuutosta ja

kansalaisten etääntymisestä ruoan alkuperästä. Visio ottaa kantaa ruoan huoltovarmuuteen kansallisesti ja

ruokaan globaalina ihmisoikeutena. Visiossa hahmotellaan tulevaisuuden ruokajärjestelmä ja keinot sen

toteuttamiseksi. Vision löydät täältä.

Kohti neljää promillea

Suomi sitoutui viime vuoden lopulla Pariisin ilmastokokouksen yhteydessä tukemaan aloitetta

maaperän hiilivarojen lisäämisestä neljän promillen verran vuosittain. Nyt ilmastosopimus on

allekirjoitettu ja keinojen kehittäminen tavoitteen saavuttamiseksi alkaa. Neljän promillen

aloitteeseen kirjattu hiilimäärä vastaa ihmisen toiminnasta vuosittain aiheutuvia

kasvihuonekaasupäästöjä ja tavoitteena on sitoa se hiilimäärä takaisin maaperään. Lue lisää.

Hyvää Juhannusta!

toivottavat Riitta Savikko, Sari Himanen, Hanna Mäkinen, Karoliina Rimhanen ja Meri Saarnia Luonnonvarakeskuksesta

*****

Saat tämän viestin annettuasi yhteystietosi Ilmastonmuutos ja maaseutu-hankkeen tai Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle –hankkeen tapahtuman, kyselyn tai alustuksen yhteydessä. Viestiä saa mielihyvin levittää eteenpäin. Jos et jatkossa halua tätä uutiskirjettä, niin ota yhteyttä riitta.savikko@luke.fi

*****

Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle -hanke

Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA) -hanke on valtakunnallinen maaseutuhanke. VILMA-hanke jatkaa ja syventää Ilmastonmuutos ja maaseutu (ILMASE) -hankkeessa aloitettua tiedonvälitystä maaseudun ilmastotyöstä.

VILMA-hankkeen tavoitteena on tiedottaa käytännönläheisesti ja monipuolisesti ilmastotoimista, jotka auttavat maatiloja varautumaan ilmastonmuutokseen ja edistävät sopeutumiskyvyn tietotaitoa suomalaisilla maatiloilla. Hankkeessa yhdistetään ilmastonmuutostutkimuksen tuoreinta tietoa ja ilmastonmuutokseen varautuvien tilojen käytännön kokemuksia. Suunnitteilla on mm. työpajoja, webinaareja, teemaryhmiä, pilottitilaverkostoa ja verkkoviestintää.

Luonnonvarakeskuksen koordinoima hanke on kolmevuotinen 2016-2018 ja se on saanut rahoituksen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. Lue lisää ilmastoviisas.fi-sivustolta.

Luonnonvarakeskus

Luonnonvarakeskus (Luke) on tutkimus‐ ja asiantuntijaorganisaatio, joka tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja biotalouden kehittämiseksi. Luonnonvarakeskus muodostettiin vuoden 2015 alussa kolmesta valtion sektoritutkimuslaitoksesta (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Metsäntutkimuslaitos Metla, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL) ja Tiken tilastotoiminnasta.

--

Riitta Savikko Tutkija Luonnonvarakeskus (Luke) Luonnonvarat ja biotuotanto Lönnrotinkatu 3 50100 Mikkeli Puh. 029 532 6778 ja 050 571 4548 riitta.savikko@luke.fi www.luke.fi Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle -hanke

1

Savikko Riitta (Luke)

Lähettäjä: Savikko Riitta (Luke)Lähetetty: 1. huhtikuuta 2016 8:12Vastaanottaja: Savikko Riitta (Luke)Aihe: KUTSU: Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle –aloituspaja ja webinaari pe 15.4. TampereellaLiitteet: KUTSU_aloituspaja_VILMA_15042016.pdf

KUTSU

Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle –aloituspaja ja webinaari

Tapahtuma on ensisilmäys ilmastoviisaaseen suomalaiseen maaseutuun. Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle –

hanke tarjoaa mahdollisuuden etsiä uusia polkuja ja vahvistaa jo olemassa olevia uria ilmastoratkaisuihin,

maaseudun toimijoitten näkökulmasta, käytännön asiat keskiössä.

perjantaina 15.4. klo 9.30-16 Ahlmanin Kartano, auditorio (Hallilantie 24, 33820 Tampere)

9.30-10 Kahvitarjoilu ja ilmoittautuminen

10.00 Tervetuloa

10.15 Mitä Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle –hanke tarjoaa

Tutkija Riitta Savikko, Luonnonvarakeskus

10.45 Mitä Pariisin ilmastosopimus tarkoittaa viljelijöiden kannalta?

Neuvotteleva virkamies Hanna Mattila, MMM

11.15 Metsien hyödyntäminen ja ilmastonmuutoksen hillintä

Erikoistutkija Raisa Mäkipää, Luonnonvarakeskus

11.45 lounas

12.45 Miten ilmastokysymykset näkyvät neuvojan työssä tällä hetkellä?

Palvelupäällikkö Sari Hiltunen, ProAgria Etelä-Suomi

13.00 Maanviljelijän keinot hillitä ilmastonmuutosta – esimerkkinä Kilpiän tila

Tutkija, viljelijä, kokeilija Tuomas Mattila

13.30 Maatalouden muutos ja ilmastonmuutos – miten kohti kestävää ruokajärjestelmää?

Professori Sirpa Kurppa, Luonnonvarakeskus

14.00 kahvi

14.30 Maatilan talous ja ilmastoviisaat ratkaisut – löytyykö keinoja parantaa tilan taloudellista tulosta?

Professori Heikki Lehtonen, Luonnonvarakeskus

15.00 Energiatehokkuudesta kilpailukykyä maatiloille

Maarit Kari, ProAgria Keskusten Liitto

15.30-15.45 Loppuyhteenveto ja eväitä kotimatkalle

Tapahtuma on maksuton ja kaikille avoin.

Tilaisuuden järjestää Luonnonvarakeskuksen Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle –hanke.

2

Kahvi- ja lounastarjoilujen mitoittamiseksi toivomme ennakkoilmoittautumista mieluiten 8.4. mennessä puh tai

tekstari 050 571 4548 tai sähköpostilla riitta.savikko@luke.fi tai ilmoittautumislomakkeen kautta. Myös

ilmoittautumatta voi tulla mukaan.

Aloituspajaa on mahdollista seurata myös omalta tietokoneelta nettiyhteydellä webinaarina. Nettilinkki lähetetään

webinaari-ilmoittautujille ja se löytyy myös http://www.ilmastoviisas.fi– sivustolta lähempänä tapahtumaa.

Tapahtuma on tarkoitettu viljelijöiden, neuvojien ja maaseudun kehittäjien tiedonsaantiin ja keskusteluun. Kaikki

kiinnostuneet ovat tervetulleita!

Lämpimästi tervetuloa!

***

Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA) -hanke

Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA) -hanke on valtakunnallinen tiedonvälityshanke, jonka tavoitteena on

edistää maaseudun tarpeista lähtevää ilmastotyötä, sekä ilmastonmuutoksen hillintää että ilmastonmuutoksen

vaikutuksiin sopeutumista. Hanke tiedottaa käytännönläheisesti ja monipuolisesti ilmastotoimista, jotka auttavat

maatiloja varautumaan ilmastonmuutokseen ja edistävät sopeutumiskyvyn tietotaitoa suomalaisilla maatiloilla.

Hanke on saanut rahoituksen vuosille 2016-2018 Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2014-2020

(rahoittajana Hämeen ELY-keskus). Lisätietoja www.ilmastoviisas.fi .

***

Saat tämän viestin annettuasi yhteystietosi Ilmastonmuutos ja maaseutu-hankkeen työpajassa, loppuseminaarissa tai

alkukyselyn tai alustuksen yhteydessä. Viestiä saa mielihyvin levittää eteenpäin. Jos et jatkossa halua Ilmastoviisaita ratkaisuja

maaseudulta -hankkeelta viestejä, niin ota yhteyttä riitta.savikko@luke.fi

Luonnonvarakeskus

Luonnonvarakeskus (Luke) on tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio, joka tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja

biotalouden edistämiseksi. Luonnonvarakeskus muodostettiin vuoden 2015 alussa kolmesta valtion sektoritutkimuslaitoksesta

(Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Metsäntutkimuslaitos Metla, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL) ja

Tiken tilastotoiminnasta.

Riitta Savikko

Tutkija

Luonnonvarakeskus (Luke)

Luonnonvarat ja biotuotanto

Lönnrotinkatu 5

50100 Mikkeli

Puh. 029 532 6778 ja 050 571 4548

riitta.savikko@luke.fi

www.luke.fi

Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle -hanke

Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA) –

hanke

Tavoite Hankkeen päätavoite on edistää maaseudun tarpeista lähtevää ilmastotyötä, sekä ilmastonmuutoksen hillintää että ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumista. Hanke tiedottaa käytännönläheisesti ja monipuolisesti ilmastotoimista, jotka auttavat maatiloja varautumaan ilmastonmuutokseen ja edistävät sopeutumiskyvyn tietotaitoa suomalaisilla maatiloilla. Toteutus Valtakunnallisen tiedonvälityshankkeen toiminta-aika on 1.11.2015 – 31.10.2018. Hanketta toteuttaa Luonnonvarakeskus. Hanketta rahoitetaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2014-2020. Toimet

• maatalouden ilmastoratkaisuja käsittelevät työpajat, webinaarit ja teemaryhmät

• ilmastoviisaita ratkaisuja edistävien maatilojen verkosto kertomassa kokeiluista ja kokemuksista

• valtakunnallinen viestintä verkossa, somessa, ammattilehdissä, tapahtumissa sekä aloituspajassa ja loppuseminaarissa.

Lisätietoa: www.ilmastoviisas.fi

Palkokasveista on moneksi: valkuaista, viherlannoitusta, maanparannusta

Pääteksti: Pentti Seuri. Tietolaatikot: Pentti Seuri ja Meri Saarnia. Pentti Seuri tutkii

maatalouden ravinnetaloutta ja ravinteiden kiertokulkua Luonnonvarakeskuksessa.

Meri Saarnia työskentelee Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle –hankkeessa.

Tietokortti on tuotettu Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle –hankkeessa. Lisää tietoa löydät

sivustolta: www.ilmastoviisas.fi

VILMAILMASTOVIISAITA RATKAISUJA MAASEUDULLE

Kuv

at: L

uken

ark

isto

. Etu

kann

en k

uva:

Riit

ta S

avik

ko /

Luk

en a

rkis

to. G

raafi

nen

suun

nitt

elu:

Dat

asee

d O

y.

Puna-apila• Viljelyvarmin ja tärkein

nurmipalkokasvi Suomessa• Viljellään tavallisesti säilörehuksi,

menestyy heikosti laidunnurmissa• Seosviljely nurmiheinäkasvin kanssa

vähentää apilamädän riskiä• Hyvä maankuohkeuttaja, erityisesti

savimailla• Syvä paalujuuri, joten vierastaa

korkeaa pohjavettä• Kestää hyvin kuivuutta• Kylvömäärä 2-7 kg seoksissa,

kylvösyvyys 1-2 cm

Valkoapila• Tärkeimpiä typensitojakasveja

maailmassa• Sopii laitumiin, kestää tallausta,

paikkaa aukkoja nurmessa• Laidunseosten lisäksi sopivat

erityisesti yksivuotiset lajikkeet alus- ja kerääjäkasviksi viljoille

• Erittäin vaatimaton ja hyvä mehiläiskasvi (hunajapotentiaali 250 kg/ha + siitepöly)

• Korkea valkuaispitoisuus, jopa 25 %• Arka kuivuudelle, matalat juuret• Kylvömäärä on 1-3 kg/ha ja

kylvösyvyys 1 cm

Härkäpapu• Puitavaksi tai kokoviljasäilörehuksi

seoksena viljojen kanssa• Menestyy periaatteessa kaikilla

maalajeilla, parhaita hikevät kivennäismaat sekä savimaat, eloperäisillä mailla voi olla turhan paljon typpeä (häiritsee tuleentumista)

• Taudeista suklaalaikku voi olla tuhoisa kasvustolle

• Kylvömäärä n. 200 kg/ha, kylvösyvyys 6-10 cm kosteusolojen mukaan

• Kestää jopa -10 °C halloja

Herne• Rehuherne menestyy parhaiten seos-

viljelyssä kauran tai ohran kanssa• Valkuaispitoisuus n. 20 % ja valkuai-

sen laatu hyvä kaikille kotieläimille• Kärsii sekä seisovasta vedestä että

kuivuudesta • Kylvömäärä puitavissa seoksissa on

150-200 kg + tukikasvia 20-50 kg/ha, vihantaseoksissa 50-80 kg/ha + tukikasvi

• Kylvösyvyys 4-5 cm

05824041

Palkokasvit ottavat typpeä ilmakehästä ja tuottavat runsaasti valkuaista. Palkokasvien satoa voi käyttää monipuolisesti joko ihmisten ravintona, eläinten rehuna tai viherlannoituk-seen. Ihmisten ravitsemuksessa suositaan nykyisin kasviperäistä valkuaista. Eläinten rehuna kotimaisten palkokasvien käyttö lisää valkuaisrehuomavaraisuutta. Palkokasveilla on viljelykierrossa hyvä esikasvivaikutus. Typpilannoitusvaikutuksen lisäksi palkokasvit parantavat maan rakennetta ja lisäävät maan humuspitoisuutta; palkokasvien avulla voidaan monipuolistaa viljelykiertoa ja helpottaa kasvi-tautien ja -tuholaisten hallintaa.

Palkokasvit kykenevät biologiseen typensidon-taanPalkokasveiksi kutsutaan yleisesti kasveja, jotka kykene-vät ottamaan typpeä ilmasta. Tätä kutsutaan biologiseksi typensidonnaksi. Tarkasti ottaen palkokasvitkaan eivät yk-sin kykene typen ottoon, vaan yhdessä niiden juuristossa elävien bakteereiden avulla. Palkokasvien juuristosta pi-täisikin aina löytyä pieniä nystyröitä (yksittäisiä tai rykel-missä), jotka muserrettaessa ovat sisältä hiukan punerta-via. Palkokasvinimitys tulee siitä, että siemenet kehittyvät paloissa, vaikkakin palkojen koko ja muoto vaihtelevat kasvilajeittain: herneen palko lienee kaikille tuttu, sen sijaan apiloiden siementen ympärillä olevaa kuorta ei hel-posti tunnista paloksi lainkaan! Aivan kaikki biologiseen typensidontaan kykenevät kasvit eivät ole palkokasveja, poikkeuksia ovat esim. tyrni ja leppä.

Palkokasvit eivät tarvitse typpilannoitusta; jos niille lan-noitetyppeä (väkilannoitetta, karjanlantaa) kuitenkin an-taa, niiden kasvu ei siitä mainittavasti parane. Palkokasvi-en typpilannoitus on muutenkin turhaa: jos palkokasveille on maassa typpeä tarjolla (lannoituksen ansiosta), ne ottavat mieluummin sitä ja biologinen typensidonta ilma-kehästä vastaavasti vähenee. Karkeasti voidaan arvioida, että normaalissa kasvukunnossa olevassa maassa kasva-va palkokasvi ilman vuotuista typpilannoitusta ottaa noin 70 % tarvitsemastaan typestä ilmasta ja loput maasta. Runsaan typpilannoituksen seurauksena typensidonnan osuus voi olla kuitenkin vähemmän kuin 10 %; vastaavas-ti ankaran typen niukkuuden myötä jopa lähes 100 %.

Palkokasvit ylivertaisia viherlannoituskasveinaTypensidonnan ansiosta palkokasvit pystyvät lisäämään maan typpivaroja, mikä tekee niistä ylivertaisia viherlan-noituskasveja. Muista kasveista on melkeinpä harhaanjoh-tavaa käyttää nimitystä viherlannoituskasvi, koska muut kasvit eivät varsinaisesti voi lisätä maan ravinnemäärää, ainoastaan nostaa ravinteita pohjamaasta pintaan ja muuttaa ravinteita helppoliukoisempaan muotoon. Karkea arvio typensidonnan määrästä on n. 50 kg N/1 tonni pal-kokasvin maanpäällistä kuiva-ainetta (70 % typestä tulee ilmasta). Voimakaskasvuisimmat palkokasvit tuotavat yli 4 t/ha maanpäällistä biomassaa kasvukaudessa, jolloin kokonaistypensidonta voi ylittää 200 kg/ha.

Palkokasvit tuottavat runsaasti valkuaistaPalkokasvit muodostavat ottamastaan typestä valkuais-aineita (aminohappoja), palkokasvien valkuaispitoisuus on tyypillisesti kaksinkertainen korsiviljoihin verrattuna. Korkea valkuaispitoisuus ei rajoitu pelkästään siemeniin, vaan tyypillisesti sekä muu maanpäällinen biomassa että juuristobiomassa sisältää runsaasti valkuaista. Siementen ja tuleentumattoman biomassan raakavalkuaispitoisuus on tyypillisesti 18 – 25 % kuiva-aineessa (vastaa 3 - 4 % typpipitoisuutta); tuleentuneen biomassan noin puolet

siitä. Ei-palkokasveista vain rypsin ja rapsin siementen valkuaispitoisuus on samaa luokkaa kuin palkokasveilla; yleensä öljykasvien siemensato jää palkokasveja pie-nemmäksi. Lisäksi kannattaa muistaa, että palkokasvien valkuaissato voidaan tuottaa jopa kokonaan ilman typ-pilannoitusta, kun taas öljykasvit vaativat n. 100 kg/ha typpilannoitusta.Palkokasvien valkuaisen laatu (aminohappokoostumus) saattaa yksimahaisten (siat, siipikarja) kotieläinten ruo-kinnassa aiheuttaa hieman enemmän vaivaa kuin soijaan tai eläinperäiseen valkuaiseen perustuva ruokinta. Mutta sopivasti yhdistelemällä useampia palkokasveja, kyetään merkittävä osa yksimahaistenkin valkuaistarpeesta tyy-dyttämään kotimaisten palkokasvien avulla. Märehtijöiden (naudat, lampaat) valkuaistarve voidaan tyydyttää koti-maisten palkokasvien sadolla.

Palkokasvien viljely kehittää osaamistaSyyt, miksi palkokasvien viljely ei ole laajempaa ja moni-puolisempaa kuin mitä se vuosikymmenet on maassam-me ollut, ovat moninaiset. Kaksi syytä on ylitse muiden: typpiväkilannoitteiden halpuus ja saatavuus ovat syr-jäyttäneet biologisen typensidonnan typen lähteenä, ja erikoistumisen myötä kasvinvuorotuksesta on tarkoituk-sellisesti luovuttu kaiken tyyppisillä tiloilla – palkokasveja on jokseenkin mahdoton viljellä menestyksekkäästi ilman kasvinvuorotusta. Muita merkittäviä syitä ovat palkokas-vien suuret satovaihtelut, suhteellisen kalliit tuotantokus-tannukset (siemen, rikkakasvitorjunta, puinti, kuivaus) ja ammattitaidon puute, mikä usein merkitsee sitä, että ei osata hyödyntää palkokasvien typensidontaa, vaan käyte-tään tarpeettomasti typpilannoitteita. Kokonaan oma lu-kunsa on se, että seosnurmien (apila-heinä –seos) viljely onnistuu vain harvalta: yleensä viljely tapahtuu heinien ehdoilla, jolloin apilasato ja apilan merkitys jäävät mität-tömiksi.

Palkokasveista kotimaista valkuaisrehua, vi-herlannoitusta, maan rakenteen parantamista ja ympäristöhyötyjä

Palkokasvit sopivat kuitenkin juuri nyt ajan henkeen pa-remmin kuin pitkiin aikoihin. EU:n maatalouspolitiikassa viljelyn monipuolistaminen ja erilaiset muut viherryttämis-toimet suosivat palkokasvien viljelyä. Normaalissa aktii-vikäytössä oleville pelloille voi suositella niin yksivuotisia viherlannoituskasveja kuin satoa tuottaviakin palkokasve-ja (virnat, herneet, härkäpapu, lupiini). Käytettiinpä näitä sitten viherlannoituksena tai satoa tuottamaan, voidaan näiden viljelyllä korvata väkilannoitetypen käyttöä ja näin saavuttaa ympäristöhyötyjä. Satoa tuottavat palkokasvit korvaavat parhaimmillaan ulkomaista tuontivalkuaisrehua ja parantavat omavaraisuuttamme; samalla ruuantuo-tannon läpinäkyvyys koko tuotantoketjun osalta paranee merkittävästi. Monasti esim. tuontisoijan viljelyyn liittyy epäselvyyksiä sademetsien raivauksesta, maanomistuk-sesta, torjunta-aineiden käytöstä ja geenimuuntelusta (GMO).

Monivuotiset palkokasvit (apilat, mailaset, vuohenher-ne) sopivat puolestaan erinomaisesti karjatilojen valku-aisomavaraisuuden parantamiseen ja typpiväkilannoi-tuksen vähentämiseen. Karjattomilla tiloilla monivuotiset palkokasvipitoiset nurmiseokset viherlannoituksena ovat varteenotettava vaihtoehto maan ravinnetilan ja raken-teen parantamiseksi. Luonnon monimuotoisuuden (bio-diversiteetin) ylläpitämiseksi kukkivat palkokasvinurmet ovat ensiarvoisen tärkeitä. On kuitenkin huomattava, että kaikkien apiloiden kukintojen rakenne ei sovellu tarhat-tujen mehiläisten laiduntamiseen (mehiläiset eivät yllä kukinnon mesitaskuun), joten hunajantuotantoa silmällä-pitäen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota kukkivien palkokasvien valintaan.

Ei makeaa mahan täydeltä – palkokasveja vain puolet viljelykierrosta!Palkokasveja ei tulisi kylvää samalle pellolle liian usein, sillä monet kasvitaudit ja –tuholaiset saattavat ottaa jatkuvassa palkokasviviljelyssä yliotteen. Monilla eri pal-kokasvilajeilla on yhteisiä kasvitauteja, joten apilan ja herneen vuorottelu vuorovuosina ei välttämättä paranna asiaa lainkaan. Jonkinlaisena nyrkkisääntönä voidaan pitää, että palkokasveja olisi viljelykierrossa korkeintaan puolet ja samaa palkokasvia korkeintaan kerran viidessä vuodessa samalla lohkolla.

Palkokasviseokset ratkaisevat viljelyhaasteita Palkokasveja voi kylvää yhdessä ei-palkokasvien kans-sa seoksina; samassa seoksessa voi olla myös useita eri palkokasveja. Seosviljely auttaa hallitsemaan kasvinsuo-jeluongelmia ja muita viljelyteknisiä ongelmia. Kasvus-ton perustamisvaiheessa palkokasvit ovat melko hitaasti kehittyviä ja kilpailevat rikkoja vastaan heikosti, tällöin nopeakasvuisempi seoskumppani (esim. viljat) helpottaa rikkojen hallinnassa. Vilja seoskasvina helpottaa myös rentovartisten palkoviljojen (herne) pystyssä pysymistä ja varmistaa tasaisen tuleentumisen ja helpottaa puintia. Myös härkäpavun viljelyssä seosviljasta on viljelyteknistä apua. Toisaalta kemiallisessa rikkakasvitorjunnassa palko-kasvit saattavat aiheuttaa päänvaivaa sopivan valmisteen valinnassa.

YKSIVUOTISET PALKOKASVIT

Virnat (rehu- eli peltovirna, ruisvirna, unkarin-virna)Hitaan alkukehityksen vuoksi virnoja ei voi suositella puh-daskasvustoina, kevätviljat ovat erinomaisia seoskasveja yhdessä virnan kanssa. Virnojen juuristo on melko vaati-maton, joten viherlannoitusvaikutus perustuu suureen ja nopeasti hajoavaan maanpäälliseen biomassaan. Typen-sidonnan määrä voi helposti ylittää 100 kg/ha (edellyttää yli 2000 kg maanpäällistä kuiva-ainesatoa).

HerneViherlannoitustarkoituksiin on erityisiä hernelajikkeita, jotka kasvattavat huomattavan pitkän (yli 2 m) ja voi-makkaan varsiston. Tällainen kasvusto muistuttaa jossain määrin virnakasvustoa ja myös herne kannattaa kylvää viljan kanssa seoksena. Puhdaskasvuston alkukehitys on sen verran hidasta, että rikkakasvit ottavat helposti yli-otteen; vilja pitää kasvuston myös pidempään pystyssä, jolloin kasvusto pysyy syksyyn asti elinvoimaisena, tarkoi-tukseen käytettävät hernelajikkeet eivät tuleennu sanot-tavammin. Typensidonnan määrä on samaa luokkaa kuin virnoilla, juuristovaikutus jää vähäiseksi.

HärkäpapuHärkäpavun alkukehitys on hidas ja kasvusto on altis rik-karuohottumaan. Härkäpapu ei myöskään siedä nopeasti

kehittyvien ja pitkäkortisten ohrien varjostusta kovinkaan hyvin. Seosviljely kauran ja vehnän kanssa on suositelta-vaa; puhdaskasvustona vain, jos voidaan kylvää harven-netulla rivivälillä (25-40 cm) ja rikkakasviharata. Hyvin menestyessään härkäpavun maanpäällinen biomassa voi olla huomattavan runsas (yli 4 t/ha kuiva-ainetta) ja sen myötä biologinen typensidonta jopa yli 200 kg/ha, myös juuristovaikutus on virnoja ja hernettä voimakkaampi. Härkäpapu on vaatelias kasvupaikan suhteen, eikä sen viljely rikkakasvien vaivaamilla ja heikossa kasvukun-nossa (happamat, vedenvaivaamat, tiivistyneet) olevilla lohkoilla ole mielekästä. Lisäksi härkäpapu on hyvin altis monille kasvitaudeille, jotka ränsistyttävät ja pakkotu-leennuttavat kasvuston toisinaan liian varhain.

LupiiniLupiini on hyvin menestyessään huomattavan voima-kasjuurinen ja sen maanparannusominaisuudet parhaat tässä esitellyistä kasveista. Toisaalta se ei siedä varjos-tusta, joten seosviljelyä ei voi suositella. Alkukehitys on hidas, mikä edellyttää harvennettua riviväliä (25-40 cm) ja rikkakasviharausta. Hyvin menestyessään kasvusto voi tuottaa yhtä suuren biomassan kuin härkäpapukin, mutta erityisesti rikkakasvit ja kuivuus voivat rajoittaa kasvua voimakkaasti; myös kylminä ja sateisina kesinä kasvu voi jäädä mitättömäksi.

MONIVUOTISET PALKOKASVIT

Apilat (puna-apila, valkoapila, alsikeapila)Apiloita on sekä yksi- että monivuotisia lajeja markkinoil-la. Kaikkien apiloiden hidas alkukehitys on jossain määrin ongelmallinen kasvustoa perustettaessa. Apilakasvustot (niin yksi- kuin monivuotiset) kannattaa aina perustaa yhdessä viljan kanssa. Yleensä apilat hyötyvät merkit-tävästi viljakasvuston niitosta tuleentumisvaiheessa, tai jo hieman ennen sitä. Yksivuotisten apiloiden kasvustot jäävät usein melko heikoiksi, joten verrattuna muihin yk-sivuotisiin palkokasvivaihtoehtoihin, niillä ei ole erityisem-pää lisäarvoa.

Sen sijaan talvehtineet, monivuotiset apilakasvustot (erityisesti puna-apila) ovat juuristovaikutuksiltaan yli-voimaisia yksivuotisiin nähden. Lisäksi maanpäällisen biomassan määrä voi olla hyvin runsas (yli 5 t/ha) ja bio-logisen typensidonnan määrä yli 200 kg/ha. Apilaa ei tulisi viljellä liian usein samalla lohkolla, monet apilan taudit heikentävät sen talvehtimista ja apila saattaa hävitä jopa kokonaan. Myös apiloiden puhdaskasvustoja tulisi välttää, niissä tautiongelmat yleensä pahenevat. Kaikki heinät so-veltuvat apiloiden seoskasvustoihin. Myös eri apilalajeja kannattaa usein kylvää seoksina. Puna-apilan talvehtimi-nen on usein heikompaa kuin valko- ja alsikeapilan, mutta hyvin menestyvän puna-apilan biomassasato ja juuristo-vaikutus ovat selvästi muita apiloita paremmat.

Sinimailanen, vuohenherneErityisesti apiloiden tautien hillitsemiseksi voidaan välillä kasvattaa sinimailasta tai vuohenhernettä. Kummankin lajin kylvövuoden kasvu jää vaatimattomaksi, joten niitä on mielekästä kylvää vain monivuotisiin kasvustoihin. Mo-lempien juuristovaikutus on erinomainen, mutta samalla ne ovat varsin vaateliaita talvehtimisolosuhteiden osalta: korkea pohjavesi, maan happamuus ja heikko vedenlä-päisykyky heikentävät talvehtimista. Voidaan kasvattaa heinäseoksina tai puhdaskasvustoina. Talvehtimisen var-mistamiseksi palkokasvien viimeisen niiton ajankohtaan syksyllä tulee kiinnittää erityistä huomiota. Nyrkkisääntö-nä on, että apiloita ja sinimailasta ei tule niittää syyskuus-sa; vuohenhernettä puolestaan ei tule niittää toista kertaa ennen syyskuuta.

MIKÄ ILMASTONMUUTOS?

Miten hillitä muutosta?

Mihin ja miten sopeudutaan?

Mitä Suomessa tutkitaan?

Mistä saan alueellista tietoa?

UUSIMMAT

OSMO-hanke järjestää: Maan rakenne ja ravinnetasapaino kasvukunnon avaimina-koulutus 9.11.2016 Mäntsälässä ja 10.11.2016

Lohjalla

Kohti parempia satoja -seminaari Iisalmessa ti 8.11.

Pariisin ilmastosopimus tulossa voimaan 4.11.2016

Koska saadaan suomalaista soijaa?

Akvaariolehmät auttavat vähentämään metaanipäästöjä

KATEGORIAT

Ajankohtaista (168)

Maailmalta (14)

Toiminta (27)

ETSI SIVUSTOLTA:

Palkokasveista on moneksi: valkuaista,viherlannoitusta, maanparannusta

Pääteksti: Pentti Seuri. Tietolaatikot: Pentti Seuri ja Meri Saarnia.

Pentti Seuri tutkii maatalouden ravinnetaloutta ja ravinteiden kiertokulkua Luonnonvarakeskuksessa.

Meri Saarnia työskentelee Ilmastoviisaita

ratkaisuja maaseudulle –hankkeessa Luonnonvarakeskuksessa.

Palkokasvit ottavat typpeä ilmakehästä ja tuottavat runsaasti valkuaista. Palkokasvien

satoa voi käyttää monipuolisesti joko ihmisten ravintona, eläinten rehuna tai viherlannoitukseen. Ihmisten

ravitsemuksessa suositaan nykyisin kasviperäistä valkuaista. Eläinten rehuna kotimaisten palkokasvien käyttö

lisää valkuaisrehuomavaraisuutta. Palkokasveilla on viljelykierrossa hyvä esikasvivaikutus.

Typpilannoitusvaikutuksen lisäksi palkokasvit parantavat maan rakennetta ja lisäävät maan humuspitoisuutta;

palkokasvien avulla voidaan monipuolistaa viljelykiertoa ja helpottaa kasvitautien ja -tuholaisten hallintaa.

Palkokasveista on moneksi: valkuaista, viherlannoitusta, maanparannus... http://www.ilmase.fi/site/tietopaketit/palkokasveista-on-moneksi-valku...

1 / 7 26.10.2016 20:38

Palkokasvit kykenevät biologiseen typensidontaan

Palkokasveiksi kutsutaan yleisesti kasveja, jotka kykenevät ottamaan typpeä ilmasta. Tätä kutsutaan

biologiseksi typensidonnaksi. Tarkasti ottaen palkokasvitkaan eivät yksin kykene typen ottoon, vaan yhdessä

niiden juuristossa elävien bakteereiden avulla. Palkokasvien juuristosta pitäisikin aina löytyä pieniä nystyröitä

(yksittäisiä tai rykelmissä), jotka muserrettaessa ovat sisältä hiukan punertavia.

Palkokasvinimitys tulee siitä, että siemenet kehittyvät paloissa, vaikkakin palkojen koko ja muoto vaihtelevat

kasvilajeittain: herneen palko lienee kaikille tuttu, sen sijaan apiloiden siementen ympärillä olevaa kuorta ei

helposti tunnista paloksi lainkaan! Aivan kaikki biologiseen typensidontaan kykenevät kasvit eivät ole

palkokasveja, poikkeuksia ovat esim. tyrni ja leppä.

Palkokasvit eivät tarvitse typpilannoitusta; jos niille lannoitetyppeä (väkilannoitetta, karjanlantaa) kuitenkin

antaa, niiden kasvu ei siitä mainittavasti parane. Palkokasvien typpilannoitus on muutenkin turhaa: jos

palkokasveille on maassa typpeä tarjolla (lannoituksen ansiosta), ne ottavat mieluummin sitä ja biologinen

typensidonta ilmakehästä vastaavasti vähenee. Karkeasti voidaan arvioida, että normaalissa kasvukunnossa

olevassa maassa kasvava palkokasvi ilman vuotuista typpilannoitusta ottaa noin 70 % tarvitsemastaan typestä

ilmasta ja loput maasta. Runsaan typpilannoituksen seurauksena typensidonnan osuus voi olla kuitenkin

vähemmän kuin 10 %; vastaavasti ankaran typen niukkuuden myötä jopa lähes 100 %.

Palkokasvit ylivertaisia viherlannoituskasveina

Typensidonnan ansiosta palkokasvit pystyvät lisäämään maan typpivaroja, mikä tekee niistä ylivertaisia

viherlannoituskasveja. Muista kasveista on melkeinpä harhaanjohtavaa käyttää nimitystä viherlannoituskasvi,

koska muut kasvit eivät varsinaisesti voi lisätä maan ravinnemäärää, ainoastaan nostaa ravinteita pohjamaasta

pintaan ja muuttaa ravinteita helppoliukoisempaan muotoon. Karkea arvio typensidonnan määrästä on n. 50 kg

N/1 tonni palkokasvin maanpäällistä kuiva-ainetta (70 % typestä tulee ilmasta). Voimakaskasvuisimmat

palkokasvit tuotavat yli 4 t/ha maanpäällistä biomassaa kasvukaudessa, jolloin kokonaistypensidonta voi ylittää

200 kg/ha.

Palkokasvit tuottavat runsaasti valkuaista

Palkokasvit muodostavat ottamastaan typestä valkuaisaineita (aminohappoja), palkokasvien valkuaispitoisuus

on tyypillisesti kaksinkertainen korsiviljoihin verrattuna. Korkea valkuaispitoisuus ei rajoitu pelkästään

siemeniin, vaan tyypillisesti sekä muu maanpäällinen biomassa että juuristobiomassa sisältää runsaasti

valkuaista. Siementen ja tuleentumattoman biomassan raakavalkuaispitoisuus on tyypillisesti 18 – 25 % kuiva-

aineessa (vastaa 3 – 4 % typpipitoisuutta); tuleentuneen biomassan noin puolet siitä. Ei-palkokasveista vain

rypsin ja rapsin siementen valkuaispitoisuus on samaa luokkaa kuin palkokasveilla; yleensä öljykasvien

siemensato jää palkokasveja pienemmäksi. Lisäksi kannattaa muistaa, että palkokasvien valkuaissato voidaan

tuottaa jopa kokonaan ilman typpilannoitusta, kun taas öljykasvit vaativat n. 100 kg/ha typpilannoitusta.

Palkokasvien valkuaisen laatu (aminohappokoostumus) saattaa yksimahaisten (siat, siipikarja) kotieläinten

ruokinnassa aiheuttaa hieman enemmän vaivaa kuin soijaan tai eläinperäiseen valkuaiseen perustuva ruokinta.

Mutta sopivasti yhdistelemällä useampia palkokasveja, kyetään merkittävä osa yksimahaistenkin

valkuaistarpeesta tyydyttämään kotimaisten palkokasvien avulla. Märehtijöiden (naudat, lampaat) valkuaistarve

voidaan tyydyttää kotimaisten palkokasvien sadolla.

Palkokasvien viljely kehittää osaamista

Syyt, miksi palkokasvien viljely ei ole laajempaa ja monipuolisempaa kuin mitä se vuosikymmenet on

maassamme ollut, ovat moninaiset. Kaksi syytä on ylitse muiden: typpiväkilannoitteiden halpuus ja saatavuus

ovat syrjäyttäneet biologisen typensidonnan typen lähteenä, ja erikoistumisen myötä kasvinvuorotuksesta on

tarkoituksellisesti luovuttu kaiken tyyppisillä tiloilla – palkokasveja on jokseenkin mahdoton viljellä

menestyksekkäästi ilman kasvinvuorotusta. Muita merkittäviä syitä ovat palkokasvien suuret satovaihtelut,

Herne-kaura -seos. Kuva: Riitta Savikko / Luken

arkisto.

—

Palkokasveista on moneksi: valkuaista, viherlannoitusta, maanparannus... http://www.ilmase.fi/site/tietopaketit/palkokasveista-on-moneksi-valku...

2 / 7 26.10.2016 20:38

suhteellisen kalliit tuotantokustannukset (siemen, rikkakasvitorjunta, puinti, kuivaus) ja ammattitaidon puute,

mikä usein merkitsee sitä, että ei osata hyödyntää palkokasvien typensidontaa, vaan käytetään tarpeettomasti

typpilannoitteita. Kokonaan oma lukunsa on se, että seosnurmien (apila-heinä –seos) viljely onnistuu vain

harvalta: yleensä viljely tapahtuu heinien ehdoilla, jolloin apilasato ja apilan merkitys jäävät mitättömiksi.

Palkokasveista kotimaista valkuaisrehua, viherlannoitusta, maan rakenteen parantamista ja

ympäristöhyötyjä

Palkokasvit sopivat kuitenkin juuri nyt ajan henkeen paremmin kuin pitkiin aikoihin. EU:n maatalouspolitiikassa

viljelyn monipuolistaminen ja erilaiset muut viherryttämistoimet suosivat palkokasvien viljelyä. Normaalissa

aktiivikäytössä oleville pelloille voi suositella niin yksivuotisia viherlannoituskasveja kuin satoa tuottaviakin

palkokasveja (virnat, herneet, härkäpapu, lupiini). Käytettiinpä näitä sitten viherlannoituksena tai satoa

tuottamaan, voidaan näiden viljelyllä korvata väkilannoitetypen käyttöä ja näin saavuttaa ympäristöhyötyjä.

Satoa tuottavat palkokasvit korvaavat parhaimmillaan ulkomaista tuontivalkuaisrehua ja parantavat

omavaraisuuttamme; samalla ruuantuotannon läpinäkyvyys koko tuotantoketjun osalta paranee merkittävästi.

Monasti esim. tuontisoijan viljelyyn liittyy epäselvyyksiä sademetsien raivauksesta, maanomistuksesta, torjunta-

aineiden käytöstä ja geenimuuntelusta (GMO).

Monivuotiset palkokasvit (apilat, mailaset, vuohenherne) sopivat puolestaan erinomaisesti karjatilojen

valkuaisomavaraisuuden parantamiseen ja typpiväkilannoituksen vähentämiseen. Karjattomilla tiloilla

monivuotiset palkokasvipitoiset nurmiseokset viherlannoituksena ovat varteenotettava vaihtoehto maan

ravinnetilan ja rakenteen parantamiseksi. Luonnon monimuotoisuuden (biodiversiteetin) ylläpitämiseksi

kukkivat palkokasvinurmet ovat ensiarvoisen tärkeitä. On kuitenkin huomattava, että kaikkien apiloiden

kukintojen rakenne ei sovellu tarhattujen mehiläisten laiduntamiseen (mehiläiset eivät yllä kukinnon

mesitaskuun), joten hunajantuotantoa silmälläpitäen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota kukkivien

palkokasvien valintaan.

Ei makeaa mahan täydeltä – palkokasveja vain puolet viljelykierrosta!

Palkokasveja ei tulisi kylvää samalle pellolle liian usein, sillä monet kasvitaudit ja –tuholaiset saattavat ottaa

jatkuvassa palkokasviviljelyssä yliotteen. Monilla eri palkokasvilajeilla on yhteisiä kasvitauteja, joten apilan ja

herneen vuorottelu vuorovuosina ei välttämättä paranna asiaa lainkaan. Jonkinlaisena nyrkkisääntönä voidaan

pitää, että palkokasveja olisi viljelykierrossa korkeintaan puolet ja samaa palkokasvia korkeintaan kerran

viidessä vuodessa samalla lohkolla.

Palkokasviseokset ratkaisevat viljelyhaasteita

Palkokasveja voi kylvää yhdessä ei-palkokasvien kanssa seoksina; samassa seoksessa voi olla myös useita

eri palkokasveja. Seosviljely auttaa hallitsemaan kasvinsuojeluongelmia ja muita viljelyteknisiä ongelmia.

Kasvuston perustamisvaiheessa palkokasvit ovat melko hitaasti kehittyviä ja kilpailevat rikkoja vastaan heikosti,

tällöin nopeakasvuisempi seoskumppani (esim. viljat) helpottaa rikkojen hallinnassa. Vilja seoskasvina

helpottaa myös rentovartisten palkoviljojen (herne) pystyssä pysymistä ja varmistaa tasaisen tuleentumisen ja

helpottaa puintia. Myös härkäpavun viljelyssä seosviljasta on viljelyteknistä apua. Toisaalta kemiallisessa

rikkakasvitorjunnassa palkokasvit saattavat aiheuttaa päänvaivaa sopivan valmisteen

valinnassa.

YKSIVUOTISET PALKOKASVIT

Virnat (rehu- eli peltovirna, ruisvirna, unkarinvirna)

Valkoapila. kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto.—

Palkokasveista on moneksi: valkuaista, viherlannoitusta, maanparannus... http://www.ilmase.fi/site/tietopaketit/palkokasveista-on-moneksi-valku...

3 / 7 26.10.2016 20:38

Hitaan alkukehityksen vuoksi virnoja ei voi suositella puhdaskasvustoina, kevätviljat ovat erinomaisia

seoskasveja yhdessä virnan kanssa. Virnojen juuristo on melko vaatimaton, joten viherlannoitusvaikutus

perustuu suureen ja nopeasti hajoavaan maanpäälliseen biomassaan. Typensidonnan määrä voi helposti

ylittää 100 kg/ha (edellyttää yli 2000 kg maanpäällistä kuiva-ainesatoa).

Herne

Viherlannoitustarkoituksiin on erityisiä hernelajikkeita, jotka kasvattavat huomattavan pitkän (yli 2 m) ja

voimakkaan varsiston. Tällainen kasvusto muistuttaa jossain määrin virnakasvustoa ja myös herne kannattaa

kylvää viljan kanssa seoksena. Puhdaskasvuston alkukehitys on sen verran hidasta, että rikkakasvit ottavat

helposti yliotteen; vilja pitää kasvuston myös pidempään pystyssä, jolloin kasvusto pysyy syksyyn asti

elinvoimaisena, tarkoitukseen käytettävät hernelajikkeet eivät tuleennu sanottavammin. Typensidonnan määrä

on samaa luokkaa kuin virnoilla, juuristovaikutus jää vähäiseksi.

Härkäpapu

Härkäpavun alkukehitys on hidas ja kasvusto on altis rikkaruohottumaan. Härkäpapu ei myöskään siedä

nopeasti kehittyvien ja pitkäkortisten ohrien varjostusta kovinkaan hyvin. Seosviljely kauran ja vehnän kanssa

on suositeltavaa; puhdaskasvustona vain, jos voidaan kylvää harvennetulla rivivälillä (25-40 cm) ja

rikkakasviharata. Hyvin menestyessään härkäpavun maanpäällinen biomassa voi olla huomattavan runsas (yli

4 t/ha kuiva-ainetta) ja sen myötä biologinen typensidonta jopa yli 200 kg/ha, myös juuristovaikutus on virnoja

ja hernettä voimakkaampi. Härkäpapu on vaatelias kasvupaikan suhteen, eikä sen viljely rikkakasvien

vaivaamilla ja heikossa kasvukunnossa (happamat, vedenvaivaamat, tiivistyneet) olevilla lohkoilla ole

mielekästä. Lisäksi härkäpapu on hyvin altis monille kasvitaudeille, jotka ränsistyttävät ja pakkotuleennuttavat

kasvuston toisinaan liian varhain.

Lupiini

Lupiini on hyvin menestyessään huomattavan voimakasjuurinen ja sen maanparannusominaisuudet parhaat

tässä esitellyistä kasveista. Toisaalta se ei siedä varjostusta, joten seosviljelyä ei voi suositella. Alkukehitys on

hidas, mikä edellyttää harvennettua riviväliä (25-40 cm) ja rikkakasviharausta. Hyvin menestyessään kasvusto

voi tuottaa yhtä suuren biomassan kuin härkäpapukin, mutta erityisesti rikkakasvit ja kuivuus voivat rajoittaa

kasvua voimakkaasti; myös kylminä ja sateisina kesinä kasvu voi jäädä mitättömäksi.

Rehuvirna. Kuva:

Riitta Savikko / Luken

arkisto.

—

Valkolupiini. kuva:

Meri Saarnia / Luken

arkisto.

—

Palkokasveista on moneksi: valkuaista, viherlannoitusta, maanparannus... http://www.ilmase.fi/site/tietopaketit/palkokasveista-on-moneksi-valku...

4 / 7 26.10.2016 20:38

MONIVUOTISET PALKOKASVIT

Apilat (puna-apila, valkoapila, alsikeapila)

Apiloita on sekä yksi- että monivuotisia lajeja markkinoilla. Kaikkien apiloiden hidas alkukehitys on jossain

määrin ongelmallinen kasvustoa perustettaessa. Apilakasvustot (niin yksi- kuin monivuotiset) kannattaa aina

perustaa yhdessä viljan kanssa. Yleensä apilat hyötyvät merkittävästi viljakasvuston niitosta

tuleentumisvaiheessa, tai jo hieman ennen sitä. Yksivuotisten apiloiden kasvustot jäävät usein melko heikoiksi,

joten verrattuna muihin yksivuotisiin palkokasvivaihtoehtoihin, niillä ei ole erityisempää lisäarvoa.

Sen sijaan talvehtineet, monivuotiset apilakasvustot (erityisesti puna-apila) ovat juuristovaikutuksiltaan

ylivoimaisia yksivuotisiin nähden. Lisäksi maanpäällisen biomassan määrä voi olla hyvin runsas (yli 5 t/ha) ja

biologisen typensidonnan määrä yli 200 kg/ha. Apilaa ei tulisi viljellä liian usein samalla lohkolla, monet apilan

taudit heikentävät sen talvehtimista ja apila saattaa hävitä jopa kokonaan. Myös apiloiden puhdaskasvustoja

tulisi välttää, niissä tautiongelmat yleensä pahenevat. Kaikki heinät soveltuvat apiloiden seoskasvustoihin.

Myös eri apilalajeja kannattaa usein kylvää seoksina. Puna-apilan talvehtiminen on usein heikompaa kuin

valko- ja alsikeapilan, mutta hyvin menestyvän puna-apilan biomassasato ja juuristovaikutus ovat selvästi muita

apiloita paremmat.

Sinimailanen, vuohenherne

Erityisesti apiloiden tautien hillitsemiseksi voidaan välillä kasvattaa sinimailasta tai vuohenhernettä. Kummankin

lajin kylvövuoden kasvu jää vaatimattomaksi, joten niitä on mielekästä kylvää vain monivuotisiin kasvustoihin.

Molempien juuristovaikutus on erinomainen, mutta samalla ne ovat varsin vaateliaita talvehtimisolosuhteiden

osalta: korkea pohjavesi, maan happamuus ja heikko vedenläpäisykyky heikentävät talvehtimista. Voidaan

kasvattaa heinäseoksina tai puhdaskasvustoina. Talvehtimisen varmistamiseksi palkokasvien viimeisen niiton

ajankohtaan syksyllä tulee kiinnittää erityistä huomiota. Nyrkkisääntönä on, että apiloita ja sinimailasta ei tule

niittää syyskuussa; vuohenhernettä puolestaan ei tule niittää toista kertaa

ennen syyskuuta.

Tietolaatikot:

Puna-apila

• Viljelyvarmin ja tärkein nurmipalkokasvi Suomessa

• Viljellään tavallisesti säilörehuksi, menestyy heikosti laidunnurmissa

• Seosviljely nurmiheinäkasvin kanssa vähentää apilamädän riskiä

• Hyvä maankuohkeuttaja, erityisesti savimailla

• Syvä paalujuuri, joten vierastaa korkeaa pohjavettä

• Kestää hyvin kuivuutta

• Kylvömäärä 2-7 kg seoksissa, kylvösyvyys 1-2 cm

Valkoapila

• Tärkeimpiä typensitojakasveja maailmassa

• Sopii laitumiin, kestää tallausta, paikkaa aukkoja nurmessa

• Laidunseosten lisäksi sopivat erityisesti yksivuotiset lajikkeet alus- ja

kerääjäkasviksi viljoille

• Erittäin vaatimaton ja hyvä mehiläiskasvi (hunajapotentiaali 250

kg/ha + siitepöly)

Puna-apila. Kuva:

Tapio Tuomela /

Luken arkisto.

—

Palkokasveista on moneksi: valkuaista, viherlannoitusta, maanparannus... http://www.ilmase.fi/site/tietopaketit/palkokasveista-on-moneksi-valku...

5 / 7 26.10.2016 20:38

• Korkea valkuaispitoisuus, jopa 25 %

• Arka kuivuudelle, matalat juuret

• Kylvömäärä on 1-3 kg/ha ja kylvösyvyys 1 cm

Härkäpapu

• Puitavaksi tai kokoviljasäilörehuksi seoksena viljojen kanssa

• Menestyy periaatteessa kaikilla maalajeilla, parhaita hikevät

kivennäismaat sekä savimaat, eloperäisillä mailla voi olla

turhan paljon typpeä (häiritsee tuleentumista)

• Taudeista suklaalaikku voi olla tuhoisa kasvustolle

• Kylvömäärä n. 200 kg/ha, kylvösyvyys 6-10 cm kosteusolojen mukaan

• Kestää jopa -10 °C halloja

Herne

• Rehuherne menestyy parhaiten seosviljelyssä kauran tai ohran kanssa

• Valkuaispitoisuus n. 20 % ja valkuaisen laatu hyvä kaikille kotieläimille

• Kärsii sekä seisovasta vedestä että kuivuudesta

• Kylvömäärä puitavissa seoksissa on 150-200 kg + tukikasvia 20-50 kg/

ha, vihantaseoksissa 50-80 kg/ha +tukikasvi

• Kylvösyvyys 4-5 cm

Valkoapila. Kuva:

Riitta Savikko / Luken

arkisto.

—

Härkäpapu. Kuva:

Riitta Savikko / Luken

arkisto.

—

Herne. Kuva: Olga

Philman / Luken

arkisto.

—

Palkokasveista on moneksi: valkuaista, viherlannoitusta, maanparannus... http://www.ilmase.fi/site/tietopaketit/palkokasveista-on-moneksi-valku...

6 / 7 26.10.2016 20:38

Palkokasveista on moneksi: valkuaista, viherlannoitusta, maanparannusta -tietokortti (pdf)

Palkokasveista on moneksi: valkuaista, viherlannoitusta, maanparannus... http://www.ilmase.fi/site/tietopaketit/palkokasveista-on-moneksi-valku...

7 / 7 26.10.2016 20:38

Seosten konkari ja pioneeri Marko Väljä kylvää kaikki peltonsa seoksina

Luomuviljelijä Marko Väljä Kauhajoelta on jo vuodesta 1998 saakka kylvänyt kaikki 250 peltohehtaariaan seoksilla, niin nurmet kuin viljatkin. Vähintään aluskasvi on aina mukana. ”Kun suunnittelee seoksia, kannattaa ajatella to-della monipuolisesti mitä ne hyödyt voisivat olla. On valtavasti mahdollisuuksia mihin voi vaikuttaa”, Väljä kertoo. Hän kokee monipuolisuuden yksinomaan hyväksi asiaksi, jota ei ole rajattu millään lailla. Joka vuosi on uusia kokeiluja: 2016 esimerkiksi satoisaa ruisvehnää viljelyvarman kauran kanssa. Nykyään kotimaakunnassa Etelä-Pohjanmaalla on jo noin 2500 hehtaaria kylvetty seok-silla, ja karjatilat ostavat alueelta seosviljaa Varsinais-Suomeen.

Pääsääntöisesti tilan rehuviljaseoksessa on hernettä 120-150 kg/ha sekä oh-raa, vehnää ja kauraa 50 kg/ha kutakin. Herneen taudit tai tuholaiset eivät ole tulleet ongelmaksi seosviljelyssä. Seosten yhtenä päähyötynä on ollut rikka-kasviongelmien vähentyminen. Tavoitteena on herneen nopea kasvuunlähtö ja ravinteiden otto. Heinissä Marko Väljä on kokeillut valtavasti eri yhdistelmiä vuosien varrella. Nurmiseokseen kylvetään 7-8 eri heinälajia tai -lajiketta. Tavoitteena on hakea kantavuutta peltoon ja laiduntamisen kestävyyttä koko kaudelle. ”Olen hakenut apilalle kilpailijaa toisen sadon vaiheeseen, jolloin apila täyttää maan eikä oikein mikään heinä tahdo päästä kilpailemaan. Sen kanssa riittävän hyvin tuntuu pärjäävän koiranheinä.”

Tilalta löytyy vaihtelevia maalajeja, mikä on tehnyt seosviljelystä yhden vilje-lyn kulmakivistä: maalajin vaihtuessa seosviljan kompensointikyky on suuri etu satovarmuudelle. ”Aluskasvi on joka hehtaarilla, joko italianraiheinää, timotei-tä, koiranheinää tai jotain muuta”, Väljä kertoo. Syksyllä kynnettävillä pelto-lohkoilla aluskasvi on yksivuotinen ja keväällä kynnettävillä monivuotinen laji. Eräänä vuonna raiheinä liukkaana materiaalina pelasti sadon puintikelpoiseksi vaikka herne oli laossa. Kokemus on opettanut sopivimmat seosyhdistelmät ja lajikkeet. Myös lajiseoksissa voi olla esimerkiksi Fiia- ja Venla-kauraa samassa seoksessa. ”Ohralla Erkki+Mette yhdistelmässä toinen tuo laatua ja painoa, ja toinen kiusaa rikkoja monitahoisena. Mallasteollisuus ei kenties hyväksy tällä hetkellä kahta eri lajiketta, mutta rehupuolelle lajikeseos sopii todella hyvin.”

Sekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä

Pääteksti: Sari Himanen. Tietolaatikot: Hannu Känkänen, Hanna Mäkinen ja Sari Himanen.

Kirjoittajat tutkivat seka- ja seosviljelyä Luonnonvarakeskuksessa.

Tietokortti on tuotettu Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle –hankkeessa. Lisää tietoa löydät

sivustolta: www.ilmastoviisas.fi

VILMAILMASTOVIISAITA RATKAISUJA MAASEUDULLE

Etuk

anne

n ku

va: M

arko

Väl

jä. G

raafi

nen

suun

nitt

elu:

Dat

asee

d O

y.

Kuva 5. Seossatoa. Kuva: Marko Väljä.

05824041

Sekaviljely, eli kahden tai useamman vilje-lykasvilajin tai -lajikkeen viljely yhdessä, on peltotason monimuotoisuutta lisäävä viljely-menetelmä, josta voi hyötyä niin sadontuotto kuin ympäristö. Sekaviljelyssä hyödynnetään peltoala sekä kasvutekijät, kuten valo, ravin-teet ja vesi tehokkaasti, mikä lisää tuotantoa peltoalaa kohti. Kasvilajien erilaiset ominai-suudet vähentävät keskinäistä kilpailua ja mahdollistavat hyödyllisiä ekologisia vuoro-vaikutuksia, kuten biologista typensidontaa ja tuhoeläinten luontaista biologista torjuntaa. Sekaviljely toimii keinona hillitä ilmastonmuu-tosta lisäämällä pellon kasvipeitteisyyttä, kas-vuston tuottavuutta sekä orgaanisen aineksen ja hiilen määrää maaperässä. Se on myös yksi maatalouden sopeutumiskeino lisääntyvää sään vaihtelua vastaan parantaessaan satovar-muutta, säädellessään ravinne- ja vesitaloutta maassa sekä kohentaessaan maan kasvukun-toa. Palkokasvit viljelyseoksissa vähentävät myös energiaintensiivisten typpilannoitteiden tarvetta ja aluskasviksi kylvetyt kerääjäkasvi-seokset ottavat talteen ravinteita ja suojaavat vesistöjä. Sekaviljely on monipuolinen mene-telmä, jonka suunnittelussa voidaan hyödyn-tää agroekologista ja kasvifysiologista tietoa sekä käytännön kokemuksia.

Sekaviljely on monimuotoisuutta ajassa ja pai-kassaSekaviljelyllä tarkoitetaan kahden tai useamman vilje-lykasvilajin tai –lajikkeen yhtäaikaista viljelyä samalla peltoalalla, osan tai koko kasvuaikansa ajan, ja riittävän lähellä toisiaan voidakseen vaikuttaa toistensa kasvuun tai kasvuympäristöön. Menetelmä on ikivanha; maailman vanhimpien viljelyjärjestelmien uskotaan olleen sekavil-jelyyn perustuvia. Taustalla on ajatus hyödyntää luonnon ekosysteemeille tyypillistä kasvilajien ja niiden ominai-suuksien sekä keskinäisten vuorovaikutusten monimuo-toisuutta, ja näin lisätä viljelyekosysteemin tuottavuutta pinta-alaa kohden entistä kestävämmin ja alhaisemmilla ulkoisilla tuotantopanoksilla. Sekaviljelyssä ominaisuuk-siltaan ja kehitysrytmiltään erilaisten kasvilajien yksilöt kilpailevat kasvutekijöistä, eli kasvutilasta, valosta, ravin-teista ja vedestä, vähemmän kuin saman kasvilajin yksi-löt, mikä tuottaa kasvustolle kokonaisuudessaan satoetua. Lisäksi sekaviljely mahdollistaa fasilitaation eli sekaviljely-lajien myönteiset vaikutukset toistensa kasvuun erinäisten ekologisten vuorovaikutusten avulla.

Sekaviljely on viljelykiertoon verrattavissa oleva tapa lisä-tä viljely-ympäristön monimuotoisuutta. Pääerona on, että viljelykierto vaikuttaa ajassa, sekaviljely sekä ajassa että paikassa. Sekaviljelyssä kasvilajeilla on suora vaikutus toisiinsa ja sadontuottoon; viljelykierto vaikuttaa etupääs-sä kasvuolosuhteiden muuttumisen ja esikasvivaikutusten kautta peltolohkon satokasvien menestymiseen. Sekavil-jelyssä viljely-ympäristön eliörunsaus tyypillisesti kasvaa ja ekologiset vuorovaikutukset, sekä maan päällä että alla, ovat yksittäiskasvustoja moninaisempia.

Ilmastonmuutokseen varautumisen näkökulmasta sekavil-jelyssä lisääntyvä kasvuston monimuotoisuus toimii yhte-nä satovarmuuden ja ennakoivan riskinhallinnan keinona. Monimuotoisuus voi puskuroida niin kasvintuhoojilta kuin säävaihtelulta. Sekaviljely lisää maan kasvipeitteisyyttä paikallisesti ja usein myös ajallisesti, mikä suojaa vilje-lymaata sateelta ja eroosiolta, ja voi vähentää kasvihuo-nekaasujen ja ravinteiden päästöjä ympäristöön. Lisäksi

menetelmällä voidaan lisätä orgaanisen aineksen ja hiilen määrää viljelymaassa. Tietyt sekaviljelymuodot, kuten aluskasvien käyttö ja monivuotiset nurmet, mahdollistavat myös ilmastonmuutoksen myötä pidentyvän kasvukauden tehokkaamman hyödyntämisen aiemmin keväällä ja jat-kuen myöhempään syksyyn.

Sekaviljelyn voi toteuttaa seoksena, riveissä tai päällekkäinSekaviljely voidaan toteuttaa usealla tavalla (Kuva 1):

• seoksena (esim. nurmien seosviljely: lajit kylvetään ja korjataan yhdessä)

• rivisekaviljelynä (lajit kasvavat vuoro- tai paririvein etenkin valonsaannin parantamiseksi)

• lajikaistoina (kaistasekaviljely)• vuorosekaviljelynä, jossa lajit kasvavat vain osan kas-

vuajastaan yhdessä (esim. aluskasvit, nurmen kylvö suojaviljaan)

Sekaviljelymuoto suunnitellaan viljelytavoitteen pohjalta: se voi olla esimerkiksi hyvälaatuinen rehuseossato koko kasvukauden ajalle monilajisella seosviljelyllä, tai pelto-kasvien satotasojen nostaminen ja kasvutekijöiden tehok-kaampi hyödyntäminen rivi- tai kaistasekaviljelyllä. Myös maata suojaavat, rikkakasveja ehkäisevät peitekasvit voivat kasvaa sekaviljeltynä satokasvien (esim. vihannes-ten) riviväleissä. Aluskasviksi voidaan kylvää paitsi moni-vuotisia nurmiseoksia niin myös ravinteita talteen ottavia kerääjäkasveja.

Seosviljelyssä lajimäärän ja lajiominaisuuksien lisääminen lisää yleensä seoksen satovarmuutta. Nurmiheinät ja pal-kokasvit sopivat hyvin yhteen niiden voimakkaimman kas-vun ja sadontuoton ajoittuessa eriaikaisesti. Kaistasekavil-jely mahdollistaa kaistoissa viljeltävien lajien hoitotoimet toisistaan riippumatta. Se sallii eniten vapauksia myös teknisesti. Kaistoja voidaan esimerkiksi muokata eriai-kaisesti, jolloin muokkaamaton osa säilyy suojaamassa maata ja ylläpitämässä biologista typensidontaa ja hyöty-eliöiden monivuotisia kantoja. Valon ja kasvutilan hyödyn-tämistä voidaan tehostaa etenkin rivisekaviljelyllä, jossa kasvilajien erilainen rakenne (esim. matala ja korkea laji)

lisää valon määrää ja antaa kasvutilaa eri kerroksissa. Vuorosekaviljelyssä voidaan puolestaan yhdistää erilaisen kehitysrytmin lajeja ja vähentää kylvötyömäärää mikäli kylvö onnistuu samanaikaisesti. Lajien ei tulisi kilpailla liian voimakkaasti keskenään vaan tukea toistensa kasvua (esim. hidaskasvuisempi, varjostusta sietävä apila viljan tai rypsin aluskasvina).

Peltometsäviljely tai agrometsätalous (agroforestry) on pääosin meitä eteläisemmissä oloissa käytettävä seka-viljelymuoto, jossa usein hyödynnetään puulajeja, jotka sitovat typpeä biologisesti. Puut myös pidättävät maata eroosioherkillä alueilla sekä suojaavat niiden alla kasvavia satokasveja kuumuudelta ja kuivuudelta. Meillä sen sijaan sekametsissä toimivat osin samat periaatteet kuin kasvien sekaviljelyssä. Päämetsäpuidemme kuusen, männyn ja koivun erilaiset juuristo- ja latvusominaisuudet mahdol-listavat tehokkaamman ravinteiden hyödyntämisen, suu-remman tuottavuuden sekä nopeamman puuston kasvun sekametsissä. Sekametsissä voidaan myös hakata puuta joustavammin markkinatilanteen mukaan, ne ovat vähem-män alttiita metsätuhoriskeille ja jatkuvakasvuiset metsät voivat auttaa hillitsemään myös ilmastonmuutosta.

Sekaviljelyn hyötyjäSekaviljelyn käytöllä voidaan: • hyödyntää peltoala viljelykasvien kasvuun tehokkaasti

ja koko kasvukauden ajalta• lisätä kasvuston peittävyyttä sekä maaperän kasvipeit-

teisyysaikaa• tehostaa viljelykasvien ravinteiden hyödyntämistä• vaikuttaa kasvuston kykyyn hyödyntää ja ottaa talteen

ravinteita eri maasyvyyksistä• korvata mineraalilannoitteita typensitojakasveja hyö-

dyntämällä• lisätä valkuaisomavaraisuutta• vaikuttaa kasvuston kehitysrytmiin ja lakoontumis-

herkkyyteen • vaikuttaa rehusadon laatuun ja maittavuuteen• kasvattaa maan orgaanisen aineksen määrää ja hiilen-

sidontaa maaperään• pidättää maata ja ravinteita sateilta• parantaa satovarmuutta sekä pellon kasvuolojen että

sääolojen vaihtelua vastaan• parantaa kasvuston kilpailukykyä rikkakasveja vastaan • vähentää kasvitautipainetta ja ehkäistä kasvitautien

leviämistä• rajoittaa tuhoeläinpainetta suoraan tai luontaisten vi-

hollisten kautta• vähentää kasvinsuojeluaineiden käyttöä• säätää viljelytöiden määrää ja ajoittumista• edistää maan pitkäaikaista kasvukuntoa • lisätä pölyttäjien määrää• monipuolistaa viljelyä ja pellon eliöyhteisöä Sekaviljelyllä tavoiteltavat ja saavutettavat hyödyt riippu-vat kasvilajien ominaisuuksien ja yhteiselon vaikutusten lisäksi sekaviljelymuodosta, viljelytoimista ja kasvuym-päristöstä. Yleisesti monipuolisuuden lisääntyminen kas-vustossa voi tuoda monia tuotannollisia ja ympäristöllisiä hyötyjä, joista osa näkyy vasta pitkällä aikavälillä, esi-merkiksi maan kasvukunnon paranemisena ja pölyttäjien lisääntymisenä. Vastaavasti lisääntyvän kasvustomoni-muotoisuuden hallinta vaatii tietoa, havainnointia ja ko-kemusten keräämistä sekä niistä oppimista. Hoitotoimissa on huomioitava vaikutukset kaikille sekaviljelylajeille. Konetyö voi vähentyä kun aluskasviseos jatkaa kasvua pääsatokasvin korjuun jälkeen ja osin myös helpottua, sillä aluskasvit parantavat pellon kantavuutta. Sadon laa-tuominaisuudet ja jousto korjuuajassa voivat parantua rehuseoksia monipuolistettaessa. Toisaalta monimuotoisen seoskasvuston lajit voivat reagoida kasvuoloihin kuten säähän eri tavoin, mikä muokkaa kilpailua ja vaikuttaa

lopullisen seossadon koostumukseen. Kylvösuhteista ei voi aina päätellä lopullista seossadon koostumusta.

Sadon määrä ei ole ainoa tavoite ja onnistumisen mittari sekaviljelyssä, vaikkakin satoetua mitattuna tuottavuu-tena pinta-alaa kohden saavutetaan usein (Tietolaatikko 1). Suurin satoetu sekaviljelyssä verrattuna yksittäiskas-vustoihin on tyypillisesti saatu maltillisella lannoitustasolla ja kun mukana on palkokasveja tuomassa biologista ty-pensidontaa. Lisääntyvä kilpailu sekaviljeltyjen kasvilajien välillä esimerkiksi alkukasvukauden sadannan suhteen, voi jonkin verran hidastaa lajien kasvua ja alentaa satoa sekaviljelyssä. Liikaa kilpailua säädetään esimerkiksi las-kemalla voimakkaammin kilpailevan lajin kylvötiheyttä. Taloudellista kannattavuutta arvioitaessa eroa sekaviljelyn ja yksittäiskasvustojen välille tulee tyypillisesti siemen-kustannuksista, työmäärästä ja lannoitus- ja kasvinsuoje-lukustannuksista.

Tietolaatikko1: Sekaviljelyn tuottavuusSari Himanen

Sekaviljelyssä tuottavuutta, maankäytön tehokkuutta ja kannattavuutta voidaan kuvata laskennallisten mit-tareiden kuten LER (land equivalent ratio)- ja IER (in-come equivalent ratio) -arvojen avulla. Jos sekaviljelyn lajikohtaiset sadot jaettuina saman pinta-alan yksit-täiskasvustojen sadoilla summautuu LER-arvoksi yli 1, on viljelyn tuottavuus pinta-alaa kohden suurempi se-kaviljelyssä. Tähän onkin useimmiten päästy raportoi-duissa tutkimuksissa kasvutekijöiden tehokkaamman hyödyntämisen kautta. IER-arvo lasketaan vastaavas-ti, mutta käyttäen satojen rahallista arvoa. Jos IER>1, on sekaviljely kannattavampaa.

Satovarmuutta voidaan arvioida paitsi yksittäiskasvus-tojen ja sekaviljelyn satotasoja vertaamalla niin myös seuraamalla vuosien välisen satovaihtelun määrää. Käytettyjen tuotantopanosten ja saatujen tuottojen laskelma kertoo menetelmän kannattavuudesta. Se-kaviljelyn keskeisimpiä taloudellisia hyötyjä onkin mahdollisuus lisätä viljelyn riippumattomuutta ulkoi-sista tuotantopanoksista, joiden valmistus ja käyttö kuormittavat ympäristöä ja ilmastoa. Lannoitteet, kas-vinsuojelu ja työnkäyttö ovat merkittäviä kulueriä ja vaikuttavat viljelyn kannattavuuteen.

Kaikkiin sekaviljelyn hyötyihin ei tehokkuutta tai talou-dellista tuotosta kuvaavilla mittareilla pääse käsiksi. Sekaviljelystä, vastaavasti kuin viljelykierrosta, saa-tavat hyödyt ilmenevät osin vasta pitkällä aikavälillä kuten maan parantuneen kasvukunnon kautta. Tu-levaisuudessa ekosysteemipalveluihin kuten pölyttä-jähyönteisten, hiilen sidonnan ja monimuotoisuuden lisääntymiseen perustuvat indikaattorit voisivat olla yksi lisäkeino arvioida viljelymenetelmien kestävyyttä ja kannattavuutta pitkällä tähtäimellä.

Kuva 1. Sekaviljelyn muotoja (vasemmalta): 1) maissin ja pavun rivisekaviljelyä, 2) herneen ja viljan seosviljelyä, 3) valkoapilaa kaistaviljeltynä parsakaalin peitekasvina, 4) viljan lajikeseosvilje-lyä, 5) monimuotoisuuskaista on myös sekaviljelyä. Kuva: Ville Heimala.

Biologisesti typpeä ilmasta juurinystyröidensä Rhizobium-bakteerien avulla sitovat palkokasvit ovat eniten hyö-dynnetty kasvilajiryhmä sekaviljelyssä. Palkokasvien potentiaali korvaamaan typpilannoitusta on merkittävä: Känkänen ym. (2012) arvioivat palkokasvien käytön lisäämisen mahdollistavan 60% vähäisemmän väkilan-noitteiden käytön ja yli 3 000 TJ fossiilisen energian sääs-tön Suomessa. Typensidonnan määrä Suomen oloissa vaihtelee ollen sinimailasella suurin (50-300 kg N/ha/v), apilanurmissa 50-200 kg N/ha/v, härkäpavulla 50-100 kg N ha/V ja herneellä 40-80 kg N ha/v. Kasvintuotan-non kate kasvaa palkokasvien myötä ja samalla lisätään kotimaista valkuaisomavaraisuutta. Palkokasveista apilat sopivat peittävän kasvutapansa ja maltillisen kasvunsa takia hyvin aluskasveiksi, ja yksivuotiset härkäpapu ja herne pärjäävät viljojen ja rypsinkin kanssa kylvötiheyttä hieman alentaen. Niitoilla aktivoidaan biologisen typensi-donnan ylläpitämistä monivuotisissa seoksissa. Herne ja härkäpapu sitovat eniten typpeä palkojen täyttyessä ja palkoviljojen vihantalajikkeet jatkavat typensidontaa pit-källe syksyyn. Viljan valkuaispitoisuus tyypillisesti kasvaa palkokasvin kanssa sekaviljeltynä, sillä palkokasvi ei kil-paile mineraalitypestä viljan kanssa. Perustettaessa palko-kasvinurmi suojaviljaan vähennetään usein hieman viljan kylvötiheyttä ja typpilannoitusta varmentamaan nurmen kasvuunlähtöä. Voimakas typpilannoitus vähentää apilan osuutta seoksissa. Monet palkokasvit, kuten puna-apila ja sinimailanen, parantavat myös maan rakennetta. Palko-kasvien erilaisia laji- ja lajikeominaisuuksia voi hyödyntää ja testata räätälöimällä omia seoksia. Palkokasvien lisää-minen matalatuottoisiin tai bioenergiaksi hyödynnettäviin nurmiin mahdollistaa typpiomavaraisuuden myös näissä kasvustoissa. Heinä-apilaseosnurmi tuottaa myös biokaa-sua paremmin kuin puhdas apilanurmi. Paitsi typen, myös fosforin ja muiden ravinteiden otto lisääntyy usein sekavil-jelyssä sienijuuren eli mykorritsan ja juuristoaktiivisuuden lisääntyessä. Ravinteiden parempaa hyödyntämistä tuke-vat sekaviljeltyjen kasvien erirakenteiset ja eri maaker-roksiin ulottuvat juuristot.

Rikkakasvien, kasvitautien ja tuhoeläinten ennakoivaan torjuntaan sekaviljely on hyvä lisäkeino. Tehokkuus kui-tenkin vaihtelee pellon alkutilanteesta ja viljelyhistoriasta sekä kasvintuhoojien ominaisuuksista riippuen. Esimer-kiksi kestorikkakasvien määrä vaikuttaa myös sekaviljelyn onnistumiseen. Lisääntyvä kasvipeitteisyys sekaviljelyssä ja aluskasvien käyttö vähentää siemenrikkakasvipainetta. Kun viljelykasvit sekaviljelyssä peittävät maan tiiviimmin ja pitempiaikaisesti, kasvuresurssit ohjautuvat tehok-kaammin viljelykasveille ja niitä riittää vähemmän rikka-kasveille. Rikkakasvit eivät silloin saa kilpailuetua missään vaiheessa kasvukautta. Sekaviljelyssä voidaan pyrkiä hyödyntämään myös suoraa allelopaattista eli toisen lajin kasvua estävää vaikutusta rikkakasveihin.

Sekaviljelyssä tulee kiinnittää huomiota tautien ja tuho-eläinten tarkkailuun yhtä lailla kuin yksittäiskasvustoissa, jotta lisääntyvä kasvipeitteisyys sekä muuttuva mikroil-masto ja kosteusolosuhteet eivät tuo mukanaan uusia ongelmia. Eduksi on valita sekaviljelyyn lajeja, jotka eivät toimi saman merkittävän kasvintuhoojan isäntäkasvina (lajeja eri kasviryhmistä, yksi- ja kaksisirkkaisia yhdessä) ja sisällyttää mukaan myös tuholaisten luontaisia vihollisia suosivia mesikasvilajeja (esimerkiksi virnat, härkäpapu). Vastustuskyvyltään erilaiset lajit ja lajikkeet voivat estää sekä kasvitautien että tuhoeläinten leviämistä kasvus-toissa. Lajikeseoksilla on pystytty vähentämään sekä il-malevintäisten (esimerkiksi härmä) että maalevintäisten kasvitautien esiintymistä. Kasvien tuhoeläimet puolestaan hyödyntävät erilaisia näkö-, haju- tai tuntoaistimuksiin perustuvia signaaleja isäntäkasville suuntautumisessa. Muokkaamalla viljelylajin kasvustoa yksittäiskasvustosta sekaviljelyksi heikennetään isäntäkasvin havaittavuutta,

houkuttavuutta ja tuholaisen leviämistä kasvustossa kas-vilta toiselle. Kun tunnetaan keskeisten kasvintuholaisten biologia, voidaan suunnitella tuholaisongelmia puskuroivia kasvustorakenteita kemiallisen torjunnan vaihtoehdoiksi ja tueksi. Biologisen torjunnan tehokkuuden parantami-seksi on tärkeää tukea tuholaisten luontaisten vihollisten kantoja myös monivuotisin sekaviljelykaistoin; saalistajia ja loisia tarvitaan jo kasvukauden alussa estämään tuho-laismäärien moninkertaistumista. Sekaviljely voi houku-tella luontaisia vihollisia kasvustoon myös ympäristöstä. Esimerkiksi härkäpapu tuottaa kukintojen ulkopuolista mettä, jota loispistiäiset voivat hyödyntää ravinnokseen. Sekaviljelty mesikasvi voi olla myös itse hyödynnettä-vä tuotantokasvi, kuten tattari. Monipuolinen kasvusto yleisesti monimuotoistaa pellon eliöyhteisöä, lisää maa-peräeläimien kuten lierojen ja saalistajien määrää, akti-voi mikrobitoimintaa sekä tukee pölyttäjien esiintymistä (Kuva 2).

Sekaviljely käytännössäSuomessa tutuimmat sekaviljelyn muodot ovat seosviljely (heinä- ja palkokasvinurmet, viljaseokset sekä herneen tai härkäpavun viljely viljojen kanssa) ja vuorosekaviljely (nurmen perustaminen suojaviljaan, erilaiset aluskasvit). Sekaviljelyn käytännön toteutukseen vaikuttaa etenkin sadon käyttötarkoitus (rehu- vai teollisuuskäyttö, säilö-rehuksi vai puitavaksi, viherlannoitus). Lisäksi toteutusta ohjaa käytettävissä oleva teknologia sekä viljelylajien merkitys osana viljelyn suunnittelua yli vuosien ja osana tilan viljelykiertoa. Myös ympäristökorvausjärjestelmä säätelee sekaviljelyn käyttöönottoa tiloilla. Viljelytoimien (maanmuokkaus, lannoitus ja mahdollinen kasvinsuojelu) toteutus tulee miettiä etukäteen kaikkien sekaviljelylajien osalta.

Sekaviljelyllä on luonnonmukaisessa tuotannossa keskei-nen rooli. Ekologisten vuorovaikutusten hyödyntäminen, maan kasvukunnon ylläpito ja viherlannoitus seoksin kuu-luvat luonnonmukaisen tuotantotavan pääperiaatteisiin. Sekaviljely menetelmänä soveltuu kuitenkin hyvin myös tavanomaiseen tuotantotapaan, mistä yksi osoitus on pal-kokasvien ja aluskasvien käytön yleistyminen. Sekavilje-lyssä on matala kynnys kokeilla uuttakin tuotantokasvia ja kerryttää kokemuksia omille peltolohkoille ja kasvuoloihin parhaiten sopivista sekaviljely-yhdistelmistä. Riippumat-ta tuotantotavasta, sekaviljely tarjoaa mahdollisuuden viljelyn ja peltomaan kasvukunnon kehittämiseen sekä mahdollistaa sadontuoton alhaisemmilla ulkoisilla tuotan-topanoksilla. Kokemuksista oppiminen auttaa ottamaan parhaat hyödyt irti sekaviljelystä omalla tilalla, viljelyloh-kojen ominaisuudet ja tilan pitkän tähtäimen tavoitteet huomioiden.

Ominaisuudet sekaviljelyn suunnittelun apunaSekaviljelyssä hyödynnettäviä valintaominaisuuksia voivat olla esimerkiksi biologinen typensidonta, kasvustoa tukeva kasvutapa tai juuristo-ominaisuudet (Taulukko 1). Kaikki palkokasvit toimivat kasvuston typpitehtaina. Korkeakas-vuiset lajit, kuten öljykasvit ja maissi, hyödyntävät valoa tehokkaimmin ja tarjoavat fyysistä tukea rentovartisille lajeille. Viljat toimivat hyvinä herneen tai virnan tukikas-veina (Tietolaatikko 2). Seosviljelyssä kannattaa käyttää paitsi ominaisuuksiltaan niin myös kehitysrytmiltään eri-laisia lajeja. Viljoista ohra ja vehnä ovat nopeakasvuisim-pia ja tehokkaimpia ravinteiden hyödyntäjiä. Useimmat heinäkasvit sopivat aluskasviksi kilpailematta liikaa sato-kasvin kuten vilja- ja öljykasvien kanssa. Siemenmäärää alentamalla voidaan varmentaa alhaista kilpailuvaikutusta pääsatokasville.

Erilaiset juuristot voivat hyödyntää ravinteita laajemmalta alueelta ja parantaa niiden saatavuutta myös sekaviljely-kumppanille. Juuriston ja eloperäisen aineksen lisääntynyt määrä aktivoi maaperäeliöiden toimintaa ja lisää hiiltä maahan. Myös sekaviljellyt aluskasvit, viherlannoitus ja elävät tai maahan muokattavat eloperäiset katteet lisää-vät maaperän orgaanista ainesta. Viherlannoitusseoksiin valitaankin usein sekä syväjuurisia että matalajuurisia la-jeja, pintakerrosta aktivoivia palkokasveja ja heiniä. Pal-kokasveja on tarpeen olla vähintään 30-40% seoksen kyl-vömäärästä viherlannoitusvaikutuksen varmistamiseksi. Pääsääntöisesti kaksisirkkaisten (esimerkiksi palkokasvit ja öljykasvit) lajien pääjuuri tunkeutuu syvälle maahan, kun taas yksisirkkaiset vilja- ja heinäkasvit muodosta-vat tiheän hajajuurien verkoston. Viljoista kauralla on runsain juuristo, rukiilla matalin. Heinien juuristo kasvaa pidempään kasvukaudella kuin yksivuotisten viljojen ja öljykasvien, lisäten sekaviljelykasvuston toiminta-aikaa. Päällekkäisviljellyn syysviljan juuristo on tyypillisesti syys-kylvöistä suurempi. Lisätietoa lajien juuristo-ominaisuuk-sista löytyy RaHa-hankkeen kokoamasta Juuristotietopa-ketista.

Kuva 2. Ekologisia vuorovaikutuksia rypsin, virnan ja apilan sekaviljelyssä. Rypsin paalujuuri läpäisee maata hyvin, sen kukat houkuttelevat pölyttäjiä ja sen varsi tukee rentokasvuista virnaa. Virna tarjoaa mettä kasvinsyöjien luontaisille vihollisille kuten loispistiäisille, jotka rajoittavat rypsin tuholaisten määrää. Apila peittää maata, suojaten rikkakasveilta, ja jatkaa kasvuaan rypsin korjuun jälkeen. Sekä virna että apila myös sitovat typpeä ilmasta juurisymbionttien avulla. Monipuolisuus maan alla ja päällä lisää usein myös yleissaalistajien esiintymistä ja rikastaa maaperäeläin- ja mikrobiyhteisöä. Kuva: Ville Heimala.

Tietolaatikko 2: Vilja auttaa herneen pystys-sä pysymistäHannu Känkänen

Herneen nykyiset puolilehdettömät lajikkeet pysy-vät pääsääntöisesti hyvin pystyssä. Liian multavassa maassa tai kasvun kannalta erityisen edullisissa koste-usoloissa nekin voivat kuitenkin lakoontua. Seosvilje-lyssä tukikasvi voi auttaa herneen pystyssä pysymistä.Jokioisissa verrattiin eri kevätviljoja herneen tukikas-veina kolmena kesänä. Tukiviljoiksi valittiin lajikkeita, joiden laonkesto on hyvä ja kasvuaika mahdollisimman lähellä kokeessa viljellyn Hulda –herneen kasvuaikaa. Tukiviljojen kylvötiheys määräytyi sen perusteella, että aiemmissa tutkimuksissa sopivaksi tukikauran osuudeksi siemenseoksen kokonaispainosta oli todettu 7,5 prosenttia.Herne meni lakoon vain vuonna 2011, kun koe perus-tettiin reheväkasvuiseksi tiedetylle peltolohkolle ja sa-teet kesän mittaan auttoivat voimakkaaseen kasvuun. Runsaat sateet palkojen täyttymisen aikaan varmisti-vat lakoutumisen. Kaura toimi tukikasvina parhaiten. Se vähensi laon määrää (Kuva 3), ja lakopaikoissakin esti herneen pai-numisen aivan maata vasten. Tavallista korkeammaksi kasvanut herne vei tehon kääpiökauralta; se esti her-neen lakoa vain, kun herne ei ollut aivan pisimmillään. Ohra piti hernettä pystyssä pidempään kuin kääpiö-kaura, vaikka lopulta lako niiden kesken oli samaa luokkaa. Kevätvehnä auttoi pystyssä pysymistä vain heikosti.Puhtaan herneen sato oli vuonna 2010 noin 2500 kg/ha ja muina vuosina noin 5000 kg/ha. Tukikaura ei pienentänyt herneen satoa vuonna 2009 juuri lainkaan ja muina vuosina noin 500 kg/ha. Tukikauran jyväsa-to oli vuonna 2011 noin 1400 kg/ha ja muina vuosina noin 600 kg/ha. Herneen ja kauran yhteissato oli siten aina suurempi kuin puhtaan herneen, vaikka molem-pien lajien sato ja niiden suhteellinen osuus vaihtelivat suuresti vuosien välillä.Uusimmat hernelajikkeet ovat kokeessa käytettyä Hul-daa pidempivartisia ja lakoherkempiä. Niiden kanssa tukikauran hyöty muihin tukiviljavaihtoehtoihin nähden vahvistunee edelleen. Rehutyypin hernelajikkeiden sekaan kauraa on syytä kylvää paitsi pystyssä pysy-misen auttamiseksi, myös muiden sekaviljelyhyötyjen saavuttamiseksi rehuntuotannossa.Kesän 2011 tukikasvikoe osoitti, että erittäin lakoalt-tiissa oloissa kaura on viljoistamme paras herneen la-koutumisen estäjä.

Kuva 3. Herneen lakoisuuden (% koko kasvustosta) kehitty-minen ilman tukikasvia ja eri tukikasvien kanssa neljän viikon kuluessa lakoutumisen alkamisesta vuoden 2011 kokeessa.

Sekaviljelyssä kasvustoa säädellään kilpailusuhtei-den ja yhteishyötyjen avullaSekaviljelyn suunnittelussa pyritään, tavoitteesta riippu-en, valitsemaan mukaan paikallisiin oloihin parhaimpia, toisiaan tukevin ominaisuuksin varustettuja lajikkeita ja lajeja yhdessä. Sekaviljelyssä voi olla yksi pääasiallinen tuotantokasvilaji ja muilla sekaviljelylajeilla jokin tätä tukeva funktio (esim. tukikasvina toimiminen tai kasvin-tuhoojapaineen alentaminen) tai voidaan pyrkiä monipuo-liseen laadukkaaseen seossatoon. Kasvuston hallintaa, kasvudynamiikkaa ja yksilöiden välistä kilpailua voidaan säädellä kylvöajan, lannoituksen ja kylvömäärien avulla sekä tarvittaessa uusia lajeja lisäämällä. Seosviljelyssä voidaan käyttää alempaa kylvötiheyttä kaikille lajeille, vähentää ainoastaan kilpailukykyisimmän lajin tiheyttä tai varmentaa kasvuunlähtöä ja kasvuston peittävyyttä täy-dellä kylvötiheydellä kaikille lajeille. Esimerkiksi ohra on viljoista nopeakasvuisena kilpailukykyisin ja valtaa seos-viljassa helposti alaa muilta käytettäessä korkeaa kasvu-tiheyttä.

Vertaamalla kasvin rakenne- ja kasvuominaisuuksia, maan alla ja päällä, ravinteiden tarvetta, ravinteiden ottoa ja sen ajoittumista, herkkyyttä ympäristötekijöille sekä kilpailukykyä voidaan teoriassa suunnitella erilaisiin tuo-tantotavoitteisiin ja paikallisiin oloihin parhaiten soveltuvia seoksia käytännön kokeiluihin. Täytyy kuitenkin tiedos-taa, että seoksessa lajien ominaisuudet näkyvät kenties eri tavoin kasvussa kuin yksittäiskasvustossa, ja kilpailu, keskinäiset vuorovaikutukset sekä ympäristötekijät muok-kaavat kasvustoa jatkuvasti. Laji tai lajike voi pärjätä se-oksessa eri tavoin kuin yksinään, sillä sekaviljelykumppani muokkaa sen kasvuympäristöä. Sekä viljelylajien että -lajikkeiden sääherkkyys on usein erilainen (Tietolaatikko 3), mikä korostaa sekaviljelyä yhtenä ilmastonmuutok-seen sopeutumisen keinona. Sekaviljelyn kehittämiseksi tarvittaisiin lisää tietoa Suomeen soveltuvien lajikkeiden menestymisestä ja hyödyistä eri sekaviljelymuodoissa. Seosviljelyn suunnittelua voidaan tukea myös tutkimuk-sen kautta, esimerkiksi mallintamalla optimaalisia seka- ja seosviljelyn toteutustapoja, joilla tavoitellaan parempaa kasvutekijöiden ja ekologisten vuorovaikutusten hyödyn-tämistä, sekä kehittämällä sekaviljelymenetelmiin soveltu-vaa viljelyteknologiaa.

Huomioitavaa sekaviljelyn suunnitteluun:

1. Mieti tavoitteitasi sekä siihen parhaiten sopivia se-kaviljelymuotoja ja -lajeja. Haetko apua rikkakas-viongelmiin, typpi- ja valkuaisomavaraisuuden kas-vattamiseen vai maan kasvukunnon parantamiseen? Tavoite voi olla myös viljelyn yleinen monipuolistami-nen ja viljelyn kestävä tehostaminen: saada kasvu-kausi, peltoala ja ravinteet tehokkaasti käyttöön.

2. Tutustu laajasti laji- ja lajikevaihtoehtoihin ja niiden ominaisuuksiin. Tietoa siemenvalikoimasta löytyy neuvojilta, toisilta viljelijöiltä, siemenpakkaamoilta, kirjallisuudesta tai internetistä. Siemenseoksia saa myös räätälöitynä kun varaa riittävästi aikaa siemen-hankintaan.

3. Laji- ja lajikevalinnassa tärkeää on huomioida omien peltolohkojesi ominaisuudet ja niiden viljelykierto. Sopivat seos- ja aluskasvit ovat niille paikallisesti par-haiten sopivia lajeja ja lajikkeita, jotka täydentävät toisiaan ja paikkaavat heikkoja kohtia. Valitse seos huomioiden sekä peltolohkon mahdolliset ongelmat että edut, ja pitkän tähtäimen vaikutukset.

4. Varmista seossadolle ostaja ellet itse käytä sitä.5. Suunnittele kylvöajankohta ja toteutus seoksen laji-

en ehdoilla. Samanaikaisesti kylvettävän seoksen voi hankkia valmiina tai sekoittaa itse. Sekoitettujen sie-menerien kylvö yhdessä onnistuu hyvin, jos siemenet ovat samankokoisia. Erikokoiset siemenet voivat lajit-tua kylvölaatikossa, jolloin seossuhde voi muuttua tai kylvösyvyys voi olla toiselle lajille epäedullinen. Pohdi luovasti vaihtoehtoja: myös lannoitteenlevittäjää voi käyttää kylvöön. Eriaikainen kylvö tuo enemmän ajal-lista joustoa kylvöaikaan, mutta työn määrä ja maa-peräkuormitus pellolle lisääntyy.

6. Seuraa ja opi kasvukaudella. Viljelytoimenpiteiden tarpeen ja ajoittumisen seuraaminen antavat tietoa itselle ja muille erilaisten kasvustojen viljelyn eduista ja haitoista eri olosuhteissa. Jaa tietoa ja opi muiden kokemuksista. Tarvittaessa on tehtävä korjausliikkei-tä, kuten uusintakylvöjä syksyllä.

7. Tee sadonkorjuu käyttötarkoituksen ja sään suhteen optimaalisena ajankohtana. Jos korjuu tehdään niin, että toinen laji jää edelleen kasvamaan, edesauta myös sen kasvuun lähtöä tarpeen mukaan. Tarvittaes-sa seoskomponentit voidaan lajitella seoksesta. Arvioi sadon laatu.

Sekaviljely tarjoaa monia mahdollisuuksia

Sekaviljely on menetelmä, jota voi hyödyntää monella tavoin yhtenä ilmastoviisaan viljelysuunnittelun osana. Se voi toimia sekä ilmastonmuutoksen hillinnän että ilmas-tonmuutokseen sopeutumisen keinona. Menetelmän pää-hyötyjä on, että se tehostaa jo käytössä olevan peltoalan tuottavuutta. Sekaviljely sopii hyvin tukemaan ekosystee-mipalveluajattelua, eli viljelyekosysteemien arvottamista paitsi ruoan tuottajina niin myös maaperän, ravinnekier-ron, vesitalouden ja ilmaston säätelijänä sekä pölytyksen, tuhoeläinten biologisen torjunnan ja monimuotoisuuden tukijana. Nykyteknologia yhdistettynä ekologian ja kasvifysiologi-an tutkimustietoon tarjoaa mahdollisuuksia kehittää eri tuotantotavoitteisiin ja kasvuoloihin sopivia käytännön sovelluksia, joilla voidaan tehostaa kasvutekijöiden hyö-dyntämistä sekä vähentää työmäärää ja ulkoisia tuo-tantopanoksia. Tutkimuksen ja kokeilujen avulla oikein paikallisiin oloihin ja tuotannon tavoitteisiin suunnitellut sekaviljelymuodot voivat olla keskeinen keino varmentaa viljelyä ilmastonmuutokseen.

Viljelijää menetelmä auttaa tuomalla parempaa satovar-muutta ja ennakoivaa riskinhallintaa monia ilmastonmuu-toksen mukanaan tuomia uhkia, kuten lisääntyvää kasvin-tuhoojapainetta ja sään vaihtelua vastaan. Sekaviljely on myös helposti käyttöön otettava viljelytapa, ja tehostaa tuotantoa ilman suuria investointeja.

Lisätietoa:

Känkänen H ym. (2012) Biologinen typensidonta fossiili-sen energian säästäjänä. MTT Raportti 76.

Myllys M ym. (2014) Juuristotietopaketti - juuret maan rakenteen parantajina. http://www.doria.fi/hand-le/10024/103454 (tietoa viljelylajien juuristo-ominaisuuk-sista)

Toukoluoto N ja Peltonen S (toim.) (2015) Tieto tuotta-maan 141: Viljelykiertojen monipuolistaminen. Pro Agria Keskusten liitto. (tietoa mm. viljelylajien ominaisuuksis-ta).

Tietolaatikko3: Monipuolisuutta nurmiseoksiinHanna Mäkinen

Sekaviljely on yleistä rehunurmien tuotannossa, koska monipuolinen nurmiseos sietää ja sopeutuu sää- ja kasvuolojen vaihteluun kompensoiden herkempien lajikkeiden tai lajien menestymistä ja lajimonimuotoi-suus tukee kasvuresurssien tehokasta käyttöä. Seok-sissa pyritään yhdistelemään kasvutavoiltaan poikke-avia nurmikasveja, esimerkiksi timotei-nata-seoksissa timotein heikompaa kevätniiton jälkeistä kasvua kom-pensoi natojen voimakkaampi jälkikasvukyky. Nurmien jälkikasvukykyisyyttä voi parantaa erityisesti nurmi- ja ruokonadalla, englanninraiheinällä, apiloilla, sinimai-lasella sekä tietyillä jälkikasvukykyisillä timoteilla.

Monivuotisissa rehunurmissa suosittuja palkokasveja ovat apilat sekä mailaset ja maitteet. Palkokasvit si-tovat typpeä kasvien käyttöön, mikä vähentää typpi-lannoituksen tarvetta, mutta niillä myös parannetaan seoksen maittavuutta, D-arvoa ja satovarmuutta. Rehunurmen tuotantovarmuutta horjuttavat ilmaston-muutoksen myötä etenkin muuttuvat talviolosuhteet ja lisääntyvä säävaihtelu. Tämä korostaa sadon varmen-tamisen tärkeyttä; sitä voidaan edistää räätälöidyllä monimuotoisuudella. Vaikuttavinta monimuotoisuutta muutoksessa ja vaihtelussa on vastemonimuotoisuus, eli monimuotoisuus kasvilajien tai lajikkeiden vasteissa muuttuviin olosuhteisiin ja säävaihteluun. Tutkimus-temme mukaan nurmikasvilajeilla ja -lajikkeilla on käytännössä merkittävää säävastemonimuotoisuutta, eli ne eroavat vasteissa sadonmuodostuksen kannalta kriittisiin säätekijöihin, kuten alkukasvukauden hel-teisiin ja korkeisiin lämpösummiin, vaihteleviin säihin talvella tai suuriin sademääriin syksyllä (Mäkinen ym. 2015). Selvitimme nurmikasvien ja niiden lajikkei-den (puna-apila, timotei, ruoko- rai- ja nurminata, raiheinä) satovasteita erilaisille säille. Esimerkiksi ta-vanomaista korkeamman lämpösumman kertyminen ja helteet johtivat hyvin vaihteleviin satovasteisiin: keskimäärin −480kg/ha kuiva-ainesadonmenetyksestä (mm. nurminata, lajikkeet: Ilmari, Inkeri) +1010 kg/ ha kuiva-ainesadonlisään (mm. puna-apila, lajikkeet: Ilte, Fojtan). Satovasteet lämpimään talveen puoles-taan vaihtelivat keskimäärin - 370 kg/ha kuiva-aine-sadonmenetyksestä (mm. puna-apila, lajikkeet: Saija, Betty) +1590 kg/ha kuiva-ainesatohyötyyn (mm. ruokonata, lajike: Kora) riippuen lajista ja lajikkeesta. Myös saman lajin lajikkeiden välillä löydettiin merkittä-vää säävastemonimuotoisuutta.

Koska ilmastonmuutoksen etenemiseen ja säänvaih-teluun liittyy paljon epävarmuuksia, eikä yksikään laji tai lajike menesty kaikissa säissä, voidaan säävaste-monimuotoisuutta hyödyntää varmentamaan satoja. Lajikeseokset, kuten seos eri tavoin säähän reagoivista puna-apilalajikkeista, edustaa yhtä sovellusvaihtoeh-toa. Seosviljelyssä on kiinnitettävä huomiota siihen, että seoskomponenteilla on vastaavat korjuuajat, rehun sulavuustavoitteet täyttyvät sekä huomioidaan seoskomponenttien muut keskeiset biologiset vuoro-vaikutukset.

Viite: Mäkinen, H., Kaseva, J., Virkajärvi, P., & Kahiluo-to, H. (2015). Managing resilience of forage crops to climate change through response diversity. Field Crops Research, 183, 23-30.

Taulukko 1. Sekaviljelyssä hyödynnettäviä ominaisuuksia ja niitä tukevia esimerkkilajeja.

Kuva 4. Viljat ja palkokasvit täydentävät hyvin toisiaan. Kuva: Marko Väljä.

MIKÄ ILMASTONMUUTOS?

Miten hillitä muutosta?

Mihin ja miten sopeudutaan?

Mitä Suomessa tutkitaan?

Mistä saan alueellista tietoa?

UUSIMMAT

OSMO-hanke järjestää: Maan rakenne ja ravinnetasapaino kasvukunnon avaimina-koulutus 9.11.2016 Mäntsälässä ja 10.11.2016

Lohjalla

Kohti parempia satoja -seminaari Iisalmessa ti 8.11.

Pariisin ilmastosopimus tulossa voimaan 4.11.2016

Koska saadaan suomalaista soijaa?

Akvaariolehmät auttavat vähentämään metaanipäästöjä

KATEGORIAT

Ajankohtaista (168)

Maailmalta (14)

Toiminta (27)

ETSI SIVUSTOLTA:

Sekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä

Pääteksti: Sari Himanen.

Tietolaatikot: Hannu Känkänen, Hanna Mäkinen ja Sari Himanen.

Kirjoittajat tutkivat seka- ja seosviljelyä Luonnonvarakeskuksessa.

Sekaviljely, eli kahden tai useamman viljelykasvilajin tai -lajikkeen viljely yhdessä, on peltotason

monimuotoisuutta lisäävä viljelymenetelmä, josta voi hyötyä niin sadontuotto kuin ympäristö.

Sekaviljelyssä hyödynnetään peltoala sekä kasvutekijät, kuten valo, ravinteet ja vesi tehokkaasti, mikä

lisää tuotantoa peltoalaa kohti. Kasvilajien erilaiset ominaisuudet vähentävät keskinäistä kilpailua ja

mahdollistavat hyödyllisiä ekologisia vuorovaikutuksia, kuten biologista typensidontaa ja tuhoeläinten

luontaista biologista torjuntaa.

Sekaviljely toimii keinona hillitä ilmastonmuutosta lisäämällä pellon kasvipeitteisyyttä, kasvuston

tuottavuutta sekä orgaanisen aineksen ja hiilen määrää maaperässä. Se on myös yksi maatalouden

sopeutumiskeino lisääntyvää sään vaihtelua vastaan parantaessaan satovarmuutta, säädellessään

ravinne- ja vesitaloutta maassa sekä kohentaessaan maan kasvukuntoa. Palkokasvit viljely-seoksissa

vähentävät myös energiaintensiivisten typpilannoitteiden tarvetta ja aluskasviksi kylvetyt

kerääjäkasviseokset ottavat talteen ravinteita ja suojaavat vesistöjä. Sekaviljely on monipuolinen

menetelmä, jonka suunnittelussa voidaan hyödyntää agroekologista ja kasvifysiologista tietoa sekä

käytännön kokemuksia.

Sekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä | Vilma http://www.ilmase.fi/site/tietopaketit/sekaviljelylla-satovarmuutta-ja-...

1 / 13 26.10.2016 20:39

Sekaviljely on monimuotoisuutta ajassa ja paikassa

Sekaviljelyllä tarkoitetaan kahden tai useamman viljelykasvilajin tai –lajikkeen yhtäaikaista viljelyä samalla

peltoalalla, osan tai koko kasvuaikansa ajan, ja riittävän lähellä toisiaan voidakseen vaikuttaa toistensa

kasvuun tai kasvuympäristöön. Menetelmä on ikivanha; maailman vanhimpien viljelyjärjestelmien uskotaan

olleen sekaviljelyyn perustuvia. Taustalla on ajatus hyödyntää luonnon ekosysteemeille tyypillistä kasvilajien ja

niiden ominaisuuksien sekä keskinäisten vuorovaikutusten monimuotoisuutta, ja näin lisätä viljelyekosysteemin

tuottavuutta pinta-alaa kohden entistä kestävämmin ja alhaisemmilla ulkoisilla tuotantopanoksilla.

Sekaviljelyssä ominaisuuksiltaan ja kehitysrytmiltään erilaisten kasvilajien yksilöt kilpailevat kasvutekijöistä, eli

kasvutilasta, valosta, ravinteista ja vedestä, vähemmän kuin saman kasvilajin yksilöt, mikä tuottaa kasvustolle

kokonaisuudessaan satoetua. Lisäksi sekaviljely mahdollistaa fasilitaation eli sekaviljelylajien myönteiset

vaikutukset toistensa kasvuun erinäisten ekologisten vuorovaikutusten avulla.

Sekaviljely on viljelykiertoon verrattavissa oleva tapa lisätä viljely-ympäristön monimuotoisuutta. Pääerona on,

että viljelykierto vaikuttaa ajassa, sekaviljely sekä ajassa että paikassa. Sekaviljelyssä kasvilajeilla on suora

vaikutus toisiinsa ja sadontuottoon; viljelykierto vaikuttaa etupäässä kasvuolosuhteiden muuttumisen ja

esikasvivaikutusten kautta peltolohkon satokasvien menestymiseen. Sekaviljelyssä viljely-ympäristön

eliörunsaus tyypillisesti kasvaa ja ekologiset vuorovaikutukset, sekä maan päällä että alla, ovat

yksittäiskasvustoja moninaisempia.

Ilmastonmuutokseen varautumisen näkökulmasta sekaviljelyssä lisääntyvä kasvuston monimuotoisuus toimii

yhtenä satovarmuuden ja ennakoivan riskinhallinnan keinona. Monimuotoisuus voi puskuroida niin

kasvintuhoojilta kuin säävaihtelulta. Sekaviljely lisää maan kasvipeitteisyyttä paikallisesti ja usein myös

ajallisesti, mikä suojaa viljelymaata sateelta ja eroosiolta, ja voi vähentää kasvihuonekaasujen ja ravinteiden

päästöjä ympäristöön. Lisäksi menetelmällä voidaan lisätä orgaanisen aineksen ja hiilen määrää viljelymaassa.

Tietyt sekaviljelymuodot, kuten aluskasvien käyttö ja monivuotiset nurmet, mahdollistavat myös

ilmastonmuutoksen myötä pidentyvän kasvukauden tehokkaamman hyödyntämisen aiemmin keväällä ja

jatkuen myöhempään syksyyn.

Sekaviljelyn voi toteuttaa seoksena, riveissä tai päällekkäin

Sekaviljely voidaan toteuttaa usealla tavalla (Kuva 1):

• seoksena (esim. nurmien seosviljely: lajit kylvetään ja korjataan yhdessä)

• rivisekaviljelynä (lajit kasvavat vuoro- tai paririvein etenkin valonsaannin parantamiseksi)

• lajikaistoina (kaistasekaviljely)

• vuorosekaviljelynä, jossa lajit kasvavat vain osan kasvuajastaan yhdessä (esim. aluskasvit, nurmen kylvö

suojaviljaan)

Kuva: Marko Väljä.—

Sekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä | Vilma http://www.ilmase.fi/site/tietopaketit/sekaviljelylla-satovarmuutta-ja-...

2 / 13 26.10.2016 20:39

Sekaviljelymuoto suunnitellaan viljelytavoitteen pohjalta: se voi olla esimerkiksi hyvälaatuinen rehuseossato

koko kasvukauden ajalle monilajisella seosviljelyllä, tai peltokasvien satotasojen nostaminen ja kasvutekijöiden

tehokkaampi hyödyntäminen rivi- tai kaistasekaviljelyllä. Myös maata suojaavat, rikkakasveja ehkäisevät

peitekasvit voivat kasvaa sekaviljeltynä satokasvien (esim. vihannesten) riviväleissä. Aluskasviksi voidaan

kylvää paitsi monivuotisia nurmiseoksia niin myös ravinteita talteen ottavia kerääjäkasveja.

Seosviljelyssä lajimäärän ja lajiominaisuuksien lisääminen lisää yleensä seoksen satovarmuutta. Nurmiheinät

ja palkokasvit sopivat hyvin yhteen niiden voimakkaimman kasvun ja sadontuoton ajoittuessa eriaikaisesti.

Kaistasekaviljely mahdollistaa kaistoissa viljeltävien lajien hoitotoimet toisistaan riippumatta. Se sallii eniten

vapauksia myös teknisesti. Kaistoja voidaan esimerkiksi muokata eriaikaisesti, jolloin muokkaamaton osa säilyy

suojaamassa maata ja ylläpitämässä biologista typensidontaa ja hyötyeliöiden monivuotisia kantoja. Valon ja

kasvutilan hyödyntämistä voidaan tehostaa etenkin rivisekaviljelyllä, jossa kasvilajien erilainen rakenne (esim.

matala ja korkea laji) lisää valon määrää ja antaa kasvutilaa eri kerroksissa. Vuorosekaviljelyssä voidaan

puolestaan yhdistää erilaisen kehitysrytmin lajeja ja vähentää kylvötyömäärää mikäli kylvö onnistuu

samanaikaisesti. Lajien ei tulisi kilpailla liian voimakkaasti keskenään vaan tukea toistensa kasvua (esim.

hidaskasvuisempi, varjostusta sietävä apila viljan tai rypsin aluskasvina).

Peltometsäviljely tai agrometsätalous (agroforestry) on pääosin meitä eteläisemmissä oloissa käytettävä

sekaviljelymuoto, jossa usein hyödynnetään puulajeja, jotka sitovat typpeä biologisesti. Puut myös pidättävät

maata eroosioherkillä alueilla sekä suojaavat niiden alla kasvavia satokasveja kuumuudelta ja kuivuudelta.

Meillä sen sijaan sekametsissä toimivat osin samat periaatteet kuin kasvien sekaviljelyssä.

Päämetsäpuidemme kuusen, männyn ja koivun erilaiset juuristo- ja latvusominaisuudet mahdollistavat

tehokkaamman ravinteiden hyödyntämisen, suuremman tuottavuuden sekä nopeamman puuston kasvun

sekametsissä. Sekametsissä voidaan myös hakata puuta joustavammin markkinatilanteen mukaan, ne ovat

vähemmän alttiita metsätuhoriskeille ja jatkuvakasvuiset metsät voivat auttaa hillitsemään myös

ilmastonmuutosta.

Sekaviljelyn hyötyjä

Sekaviljelyn käytöllä voidaan:

• hyödyntää peltoala viljelykasvien kasvuun tehokkaasti ja koko kasvukauden ajalta

• lisätä kasvuston peittävyyttä sekä maaperän kasvipeitteisyysaikaa

• tehostaa viljelykasvien ravinteiden hyödyntämistä

• vaikuttaa kasvuston kykyyn hyödyntää ja ottaa talteen ravinteita eri maasyvyyksistä

• korvata mineraalilannoitteita typensitojakasveja hyödyntämällä

• lisätä valkuaisomavaraisuutta

• vaikuttaa kasvuston kehitysrytmiin ja lakoontumisherkkyyteen

• vaikuttaa rehusadon laatuun ja maittavuuteen

• kasvattaa maan orgaanisen aineksen määrää ja hiilensidontaa maaperään

• pidättää maata ja ravinteita sateilta

Kuva 1. Sekaviljelyn muotoja (vasemmalta): 1) maissin ja pavun

rivisekaviljelyä, 2) herneen ja viljan seosviljelyä, 3) valkoapilaa

kaistaviljeltynä parsakaalin peitekasvina, 4) viljan lajikeseosviljelyä,

5) monimuotoisuuskaista on myös sekaviljelyä. Kuva: Ville

Heimala.

—

Sekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä | Vilma http://www.ilmase.fi/site/tietopaketit/sekaviljelylla-satovarmuutta-ja-...

3 / 13 26.10.2016 20:39

• parantaa satovarmuutta sekä pellon kasvuolojen että sääolojen vaihtelua vastaan

• parantaa kasvuston kilpailukykyä rikkakasveja vastaan

• vähentää kasvitautipainetta ja ehkäistä kasvitautien leviämistä

• rajoittaa tuhoeläinpainetta suoraan tai luontaisten vihollisten kautta

• vähentää kasvinsuojeluaineiden käyttöä

• säätää viljelytöiden määrää ja ajoittumista

• edistää maan pitkäaikaista kasvukuntoa

• lisätä pölyttäjien määrää

• monipuolistaa viljelyä ja pellon eliöyhteisöä

Sekaviljelyllä tavoiteltavat ja saavutettavat hyödyt riippuvat kasvilajien ominaisuuksien ja yhteiselon vaikutusten

lisäksi sekaviljelymuodosta, viljelytoimista ja kasvuympäristöstä. Yleisesti monipuolisuuden lisääntyminen

kasvustossa voi tuoda monia tuotannollisia ja ympäristöllisiä hyötyjä, joista osa näkyy vasta pitkällä aikavälillä,

esimerkiksi maan kasvukunnon paranemisena ja pölyttäjien lisääntymisenä. Vastaavasti lisääntyvän

kasvustomonimuotoisuuden hallinta vaatii tietoa, havainnointia ja kokemusten keräämistä sekä niistä

oppimista. Hoitotoimissa on huomioitava vaikutukset kaikille sekaviljelylajeille. Konetyö voi vähentyä kun

aluskasviseos jatkaa kasvua pääsatokasvin korjuun jälkeen ja osin myös helpottua, sillä aluskasvit parantavat

pellon kantavuutta. Sadon laatuominaisuudet ja jousto korjuuajassa voivat parantua rehuseoksia

monipuolistettaessa. Toisaalta monimuotoisen seoskasvuston lajit voivat reagoida kasvuoloihin kuten säähän

eri tavoin, mikä muokkaa kilpailua ja vaikuttaa lopullisen seossadon koostumukseen. Kylvösuhteista ei voi aina

päätellä lopullista seossadon koostumusta.

Sadon määrä ei ole ainoa tavoite ja onnistumisen mittari sekaviljelyssä, vaikkakin satoetua mitattuna

tuottavuutena pinta-alaa kohden saavutetaan usein (Tietolaatikko 1). Suurin satoetu sekaviljelyssä verrattuna

yksittäiskasvustoihin on tyypillisesti saatu maltillisella lannoitustasolla ja kun mukana on palkokasveja

tuomassa biologista typensidontaa. Lisääntyvä kilpailu sekaviljeltyjen kasvilajien välillä esimerkiksi

alkukasvukauden sadannan suhteen, voi jonkin verran hidastaa lajien kasvua ja alentaa satoa sekaviljelyssä.

Liikaa kilpailua säädetään esimerkiksi laskemalla voimakkaammin kilpailevan lajin kylvötiheyttä. Taloudellista

kannattavuutta arvioitaessa eroa sekaviljelyn ja yksittäiskasvustojen välille tulee tyypillisesti

siemenkustannuksista, työmäärästä ja lannoitus- ja kasvinsuojelukustannuksista.

Biologisesti typpeä ilmasta juurinystyröidensä Rhizobium-bakteerien avulla sitovat palkokasvit ovat eniten

hyödynnetty kasvilajiryhmä sekaviljelyssä. Palkokasvien potentiaali korvaamaan typpilannoitusta on merkittävä:

Känkänen ym. (2012) arvioivat palkokasvien käytön lisäämisen mahdollistavan 60% vähäisemmän

väkilannoitteiden käytön ja yli 3 000 TJ fossiilisen energian säästön Suomessa. Typensidonnan määrä Suomen

oloissa vaihtelee ollen sinimailasella suurin (50-300 kg N/ha/v), apilanurmissa 50-200 kg N/ha/v, härkäpavulla

50-100 kg N ha/V ja herneellä 40-80 kg N ha/v. Kasvintuotannon kate kasvaa palkokasvien myötä ja samalla

lisätään kotimaista valkuaisomavaraisuutta.

Palkokasveista apilat sopivat peittävän kasvutapansa ja maltillisen kasvunsa takia hyvin aluskasveiksi, ja

yksivuotiset härkäpapu ja herne pärjäävät viljojen ja rypsinkin kanssa kylvötiheyttä hieman alentaen. Niitoilla

Kuva: Ville Heimala—

Sekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä | Vilma http://www.ilmase.fi/site/tietopaketit/sekaviljelylla-satovarmuutta-ja-...

4 / 13 26.10.2016 20:39

aktivoidaan biologisen typensidonnan ylläpitämistä monivuotisissa seoksissa. Herne ja härkäpapu sitovat

eniten typpeä palkojen täyttyessä ja palkoviljojen vihantalajikkeet jatkavat typensidontaa pitkälle syksyyn. Viljan

valkuaispitoisuus tyypillisesti kasvaa palkokasvin kanssa sekaviljeltynä, sillä palkokasvi ei kilpaile

mineraalitypestä viljan kanssa. Perustettaessa palkokasvinurmi suojaviljaan vähennetään usein hieman viljan

kylvötiheyttä ja typpilannoitusta varmentamaan nurmen kasvuunlähtöä. Voimakas typpilannoitus vähentää

apilan osuutta seoksissa. Monet palkokasvit, kuten puna-apila ja sinimailanen, parantavat myös maan

rakennetta. Palkokasvien erilaisia laji- ja lajikeominaisuuksia voi hyödyntää ja testata räätälöimällä omia

seoksia. Palkokasvien lisääminen matalatuottoisiin tai bioenergiaksi hyödynnettäviin nurmiin mahdollistaa

typpiomavaraisuuden myös näissä kasvustoissa. Heinä-apilaseosnurmi tuottaa myös biokaasua paremmin kuin

puhdas apilanurmi. Paitsi typen, myös fosforin ja muiden ravinteiden otto lisääntyy usein sekaviljelyssä

sienijuuren eli mykorritsan ja juuristoaktiivisuuden lisääntyessä. Ravinteiden parempaa hyödyntämistä tukevat

sekaviljeltyjen kasvien erirakenteiset ja eri maakerroksiin ulottuvat juuristot.

Rikkakasvien, kasvitautien ja tuhoeläinten ennakoivaan torjuntaan sekaviljely on hyvä lisäkeino. Tehokkuus

kuitenkin vaihtelee pellon alkutilanteesta ja viljelyhistoriasta sekä kasvintuhoojien ominaisuuksista riippuen.

Esimerkiksi kestorikkakasvien määrä vaikuttaa myös sekaviljelyn onnistumiseen. Lisääntyvä kasvipeitteisyys

sekaviljelyssä ja aluskasvien käyttö vähentää siemenrikkakasvipainetta. Kun viljelykasvit sekaviljelyssä

peittävät maan tiiviimmin ja pitempiaikaisesti, kasvuresurssit ohjautuvat tehokkaammin viljelykasveille ja niitä

riittää vähemmän rikkakasveille. Rikkakasvit eivät silloin saa kilpailuetua missään vaiheessa kasvukautta.

Sekaviljelyssä voidaan pyrkiä hyödyntämään myös suoraa allelopaattista eli toisen lajin kasvua estävää

vaikutusta rikkakasveihin.

Sekaviljelyssä tulee kiinnittää huomiota tautien ja tuhoeläinten tarkkailuun yhtä lailla kuin yksittäiskasvustoissa,

jotta lisääntyvä kasvipeitteisyys sekä muuttuva mikroilmasto ja kosteusolosuhteet eivät tuo mukanaan uusia

ongelmia. Eduksi on valita sekaviljelyyn lajeja, jotka eivät toimi saman merkittävän kasvintuhoojan

isäntäkasvina (lajeja eri kasviryhmistä, yksi- ja kaksisirkkaisia yhdessä) ja sisällyttää mukaan myös tuholaisten

luontaisia vihollisia suosivia mesikasvilajeja (esimerkiksi virnat, härkäpapu). Vastustuskyvyltään erilaiset lajit ja

lajikkeet voivat estää sekä kasvitautien että tuhoeläinten leviämistä kasvustoissa. Lajikeseoksilla on pystytty

vähentämään sekä ilmalevintäisten (esimerkiksi härmä) että maalevintäisten kasvitautien esiintymistä.

Kasvien tuhoeläimet puolestaan hyödyntävät erilaisia näkö-, haju- tai tuntoaistimuksiin perustuvia signaaleja

isäntäkasville suuntautumisessa. Muokkaamalla viljelylajin kasvustoa yksittäiskasvustosta sekaviljelyksi

heikennetään isäntäkasvin havaittavuutta, houkuttavuutta ja tuholaisen leviämistä kasvustossa kasvilta toiselle.

Kun tunnetaan keskeisten kasvintuholaisten biologia, voidaan suunnitella tuholaisongelmia puskuroivia

kasvustorakenteita kemiallisen torjunnan vaihtoehdoiksi ja tueksi. Biologisen torjunnan tehokkuuden

parantamiseksi on tärkeää tukea tuholaisten luontaisten vihollisten kantoja myös monivuotisin

sekaviljelykaistoin; saalistajia ja loisia tarvitaan jo kasvukauden alussa estämään tuholaismäärien

moninkertaistumista. Sekaviljely voi houkutella luontaisia vihollisia kasvustoon myös ympäristöstä. Esimerkiksi

härkäpapu tuottaa kukintojen ulkopuolista mettä, jota loispistiäiset voivat hyödyntää ravinnokseen. Sekaviljelty

mesikasvi voi olla myös itse hyödynnettävä tuotantokasvi, kuten tattari. Monipuolinen kasvusto yleisesti

monimuotoistaa pellon eliöyhteisöä, lisää maaperäeläimien kuten lierojen ja saalistajien määrää, aktivoi

mikrobitoimintaa sekä tukee pölyttäjien esiintymistä (Kuva 2).

Sekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä | Vilma http://www.ilmase.fi/site/tietopaketit/sekaviljelylla-satovarmuutta-ja-...

5 / 13 26.10.2016 20:39

Tietolaatikko1: Sekaviljelyn tuottavuus

Sari Himanen

Sekaviljelyssä tuottavuutta, maankäytön tehokkuutta ja kannattavuutta voidaan kuvata laskennallisten

mittareiden kuten LER (land equivalent ratio)- ja IER (income equivalent ratio) -arvojen avulla. Jos sekaviljelyn

lajikohtaiset sadot jaettuina saman pinta-alan yksittäiskasvustojen sadoilla summautuu LER-arvoksi yli 1, on

viljelyn tuottavuus pinta-alaa kohden suurempi sekaviljelyssä. Tähän onkin useimmiten päästy raportoiduissa

tutkimuksissa kasvutekijöiden tehokkaamman hyödyntämisen kautta. IER-arvo lasketaan vastaavasti, mutta

käyttäen satojen rahallista arvoa. Jos IER>1, on sekaviljely kannattavampaa.

Satovarmuutta voidaan arvioida paitsi yksittäiskasvustojen ja sekaviljelyn satotasoja vertaamalla niin myös

seuraamalla vuosien välisen satovaihtelun määrää. Käytettyjen tuotantopanosten ja saatujen tuottojen

laskelma kertoo menetelmän kannattavuudesta. Sekaviljelyn keskeisimpiä taloudellisia hyötyjä onkin

mahdollisuus lisätä viljelyn riippumattomuutta ulkoisista tuotantopanoksista, joiden valmistus ja käyttö

kuormittavat ympäristöä ja ilmastoa. Lannoitteet, kasvinsuojelu ja työnkäyttö ovat merkittäviä kulueriä ja

vaikuttavat viljelyn kannattavuuteen.

Kaikkiin sekaviljelyn hyötyihin ei tehokkuutta tai taloudellista tuotosta kuvaavilla mittareilla pääse käsiksi.

Sekaviljelystä, vastaavasti kuin viljelykierrosta, saatavat hyödyt ilmenevät osin vasta pitkällä aikavälillä kuten

maan parantuneen kasvukunnon kautta. Tulevaisuudessa ekosysteemipalveluihin kuten pölyttäjähyönteisten,

hiilen sidonnan ja monimuotoisuuden lisääntymiseen perustuvat indikaattorit voisivat olla yksi lisäkeino arvioida

viljelymenetelmien kestävyyttä ja kannattavuutta pitkällä tähtäimellä.

Kuva 2. Ekologisia vuorovaikutuksia rypsin, virnan ja apilan

sekaviljelyssä. Rypsin paalujuuri läpäisee maata hyvin, sen

kukat houkuttelevat pölyttäjiä ja sen varsi tukee

rentokasvuista virnaa. Virna tarjoaa mettä kasvinsyöjien

luontaisille vihollisille kuten loispistiäisille, jotka rajoittavat

rypsin tuholaisten määrää. Apila peittää maata, suojaten

rikkakasveilta, ja jatkaa kasvuaan rypsin korjuun jälkeen.

Sekä virna että apila myös sitovat typpeä ilmasta

juurisymbionttien avulla. Monipuolisuus maan alla ja

päällä lisää usein myös yleissaalistajien esiintymistä ja

rikastaa maaperäeläin- ja mikrobiyhteisöä. Kuva: Ville

Heimala.

—

Sekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä | Vilma http://www.ilmase.fi/site/tietopaketit/sekaviljelylla-satovarmuutta-ja-...

6 / 13 26.10.2016 20:39

***

Sekaviljely käytännössä

Suomessa tutuimmat sekaviljelyn muodot ovat seosviljely (heinä- ja palkokasvinurmet, viljaseokset sekä

herneen tai härkäpavun viljely viljojen kanssa) ja vuorosekaviljely (nurmen perustaminen suojaviljaan, erilaiset

aluskasvit). Sekaviljelyn käytännön toteutukseen vaikuttaa etenkin sadon käyttötarkoitus (rehu- vai

teollisuuskäyttö, säilörehuksi vai puitavaksi, viherlannoitus). Lisäksi toteutusta ohjaa käytettävissä oleva

teknologia sekä viljelylajien merkitys osana viljelyn suunnittelua yli vuosien ja osana tilan viljelykiertoa. Myös

ympäristökorvausjärjestelmä säätelee sekaviljelyn käyttöönottoa tiloilla. Viljelytoimien (maanmuokkaus,

lannoitus ja mahdollinen kasvinsuojelu) toteutus tulee miettiä etukäteen kaikkien sekaviljelylajien osalta.

Sekaviljelyllä on luonnonmukaisessa tuotannossa keskeinen rooli. Ekologisten vuorovaikutusten

hyödyntäminen, maan kasvukunnon ylläpito ja viherlannoitus seoksin kuuluvat luonnonmukaisen tuotantotavan

pääperiaatteisiin. Sekaviljely menetelmänä soveltuu kuitenkin hyvin myös tavanomaiseen tuotantotapaan,

mistä yksi osoitus on palkokasvien ja aluskasvien käytön yleistyminen. Sekaviljelyssä on matala kynnys

kokeilla uuttakin tuotantokasvia ja kerryttää kokemuksia omille peltolohkoille ja kasvuoloihin parhaiten sopivista

sekaviljely-yhdistelmistä. Riippumatta tuotantotavasta, sekaviljely tarjoaa mahdollisuuden viljelyn ja peltomaan

kasvukunnon kehittämiseen sekä mahdollistaa sadontuoton alhaisemmilla ulkoisilla tuotantopanoksilla.

Kokemuksista oppiminen auttaa ottamaan parhaat hyödyt irti sekaviljelystä omalla tilalla, viljelylohkojen

ominaisuudet ja tilan pitkän tähtäimen tavoitteet huomioiden.

Ominaisuudet sekaviljelyn suunnittelun apuna

Sekaviljelyssä hyödynnettäviä valintaominaisuuksia voivat olla esimerkiksi biologinen typensidonta, kasvustoa

tukeva kasvutapa tai juuristo-ominaisuudet (Taulukko 1). Kaikki palkokasvit toimivat kasvuston typpitehtaina.

Korkeakasvuiset lajit, kuten öljykasvit ja maissi, hyödyntävät valoa tehokkaimmin ja tarjoavat fyysistä tukea

rentovartisille lajeille. Viljat toimivat hyvinä herneen tai virnan tukikasveina (Tietolaatikko 2). Seosviljelyssä

kannattaa käyttää paitsi ominaisuuksiltaan niin myös kehitysrytmiltään erilaisia lajeja. Viljoista ohra ja vehnä

ovat nopeakasvuisimpia ja tehokkaimpia ravinteiden hyödyntäjiä. Useimmat heinäkasvit sopivat aluskasviksi

kilpailematta liikaa satokasvin kuten vilja- ja öljykasvien kanssa. Siemenmäärää alentamalla voidaan

varmentaa alhaista kilpailuvaikutusta pääsatokasville.

Erilaiset juuristot voivat hyödyntää ravinteita laajemmalta alueelta ja parantaa niiden saatavuutta myös

sekaviljelykumppanille. Juuriston ja eloperäisen aineksen lisääntynyt määrä aktivoi maaperäeliöiden toimintaa

ja lisää hiiltä maahan. Myös sekaviljellyt aluskasvit, viherlannoitus ja elävät tai maahan muokattavat eloperäiset

katteet lisäävät maaperän orgaanista ainesta. Viherlannoitusseoksiin valitaankin usein sekä syväjuurisia että

matalajuurisia lajeja, pintakerrosta aktivoivia palkokasveja ja heiniä. Palkokasveja on tarpeen olla vähintään

30-40% seoksen kylvömäärästä viherlannoitusvaikutuksen varmistamiseksi. Pääsääntöisesti kaksisirkkaisten

(esimerkiksi palkokasvit ja öljykasvit) lajien pääjuuri tunkeutuu syvälle maahan, kun taas yksisirkkaiset vilja- ja

heinäkasvit muodostavat tiheän hajajuurien verkoston. Viljoista kauralla on runsain juuristo, rukiilla matalin.

Heinien juuristo kasvaa pidempään kasvukaudella kuin yksivuotisten viljojen ja öljykasvien, lisäten

sekaviljelykasvuston toiminta-aikaa. Päällekkäisviljellyn syysviljan juuristo on tyypillisesti syyskylvöistä

suurempi. Lisätietoa lajien juuristo-ominaisuuksista löytyy RaHa-hankkeen kokoamasta

Juuristotietopaketista.

Kuva: Ville Heimala—

Sekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä | Vilma http://www.ilmase.fi/site/tietopaketit/sekaviljelylla-satovarmuutta-ja-...

7 / 13 26.10.2016 20:39

***

Tietolaatikko 2: Vilja auttaa herneen pystyssä pysymistä

Hannu Känkänen

Herneen nykyiset puolilehdettömät lajikkeet pysyvät pääsääntöisesti hyvin pystyssä. Liian multavassa maassa

tai kasvun kannalta erityisen edullisissa kosteusoloissa nekin voivat kuitenkin lakoontua. Seosviljelyssä

tukikasvi voi auttaa herneen pystyssä pysymistä. Jokioisissa verrattiin eri kevätviljoja herneen tukikasveina

kolmena kesänä. Tukiviljoiksi valittiin lajikkeita, joiden laonkesto on hyvä ja kasvuaika mahdollisimman lähellä

kokeessa viljellyn Hulda –herneen kasvuaikaa. Tukiviljojen kylvötiheys määräytyi sen perusteella, että

aiemmissa tutkimuksissa sopivaksi tukikauran osuudeksi siemenseoksen kokonaispainosta oli todettu 7,5

prosenttia.

Herne meni lakoon vain vuonna 2011, kun koe perustettiin reheväkasvuiseksi tiedetylle peltolohkolle ja sateet

kesän mittaan auttoivat voimakkaaseen kasvuun. Runsaat sateet palkojen täyttymisen aikaan varmistivat

lakoutumisen.

Kaura toimi tukikasvina parhaiten. Se vähensi laon määrää (Kuva 3), ja lakopaikoissakin esti herneen

painumisen aivan maata vasten. Tavallista korkeammaksi kasvanut herne vei tehon kääpiökauralta; se esti

herneen lakoa vain, kun herne ei ollut aivan pisimmillään. Ohra piti hernettä pystyssä pidempään kuin

kääpiökaura, vaikka lopulta lako niiden kesken oli samaa luokkaa. Kevätvehnä auttoi pystyssä pysymistä vain

heikosti.

Puhtaan herneen sato oli vuonna 2010 noin 2500 kg/ ha ja muina vuosina noin 5000 kg/ha. Tukikaura ei

pienentänyt herneen satoa vuonna 2009 juuri lainkaan ja muina vuosina noin 500 kg/ha. Tukikauran jyväsato

oli vuonna 2011 noin 1400 kg/ha ja muina vuosina noin 600 kg/ha. Herneen ja kauran yhteissato oli siten aina

suurempi kuin puhtaan herneen, vaikka molempien lajien sato ja niiden suhteellinen osuus vaihtelivat suuresti

vuosien välillä.

Uusimmat hernelajikkeet ovat kokeessa käytettyä Huldaa pidempivartisia ja lakoherkempiä. Niiden kanssa

tukikauran hyöty muihin tukiviljavaihtoehtoihin nähden vahvistunee edelleen. Rehutyypin hernelajikkeiden

sekaan kauraa on syytä kylvää paitsi pystyssä pysymisen auttamiseksi, myös muiden sekaviljelyhyötyjen

saavuttamiseksi rehuntuotannossa.

Kesän 2011 tukikasvikoe osoitti, että erittäin lakoalttiissa oloissa kaura on viljoistamme paras herneen

lakoutumisen estäjä.

Kuva: Ville Heimala—

Kuva 3. Herneen lakoisuuden (% koko kasvustosta) kehittyminen ilman tukikasvia ja

eri tukikasvien kanssa neljän viikon kuluessa lakoutumisen alkamisesta vuoden 2011

kokeessa.

—

Sekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä | Vilma http://www.ilmase.fi/site/tietopaketit/sekaviljelylla-satovarmuutta-ja-...

8 / 13 26.10.2016 20:39

***

Sekaviljelyssä kasvustoa säädellään kilpailusuhteiden ja yhteishyötyjen avulla

Sekaviljelyn suunnittelussa pyritään, tavoitteesta riippuen, valitsemaan mukaan paikallisiin oloihin parhaimpia,

toisiaan tukevin ominaisuuksin varustettuja lajikkeita ja lajeja yhdessä. Sekaviljelyssä voi olla yksi pääasiallinen

tuotantokasvilaji ja muilla sekaviljelylajeilla jokin tätä tukeva funktio (esim. tukikasvina toimiminen tai

kasvintuhoojapaineen alentaminen) tai voidaan pyrkiä monipuoliseen laadukkaaseen seossatoon. Kasvuston

hallintaa, kasvudynamiikkaa ja yksilöiden välistä kilpailua voidaan säädellä kylvöajan, lannoituksen ja

kylvömäärien avulla sekä tarvittaessa uusia lajeja lisäämällä. Seosviljelyssä voidaan käyttää alempaa

kylvötiheyttä kaikille lajeille, vähentää ainoastaan kilpailukykyisimmän lajin tiheyttä tai varmentaa

kasvuunlähtöä ja kasvuston peittävyyttä täydellä kylvötiheydellä kaikille lajeille. Esimerkiksi ohra on viljoista

nopeakasvuisena kilpailukykyisin ja valtaa seosviljassa helposti alaa muilta käytettäessä korkeaa kasvutiheyttä.

Vertaamalla kasvin rakenne- ja kasvuominaisuuksia, maan alla ja päällä, ravinteiden tarvetta, ravinteiden ottoa

ja sen ajoittumista, herkkyyttä ympäristötekijöille sekä kilpailukykyä voidaan teoriassa suunnitella erilaisiin

tuotantotavoitteisiin ja paikallisiin oloihin parhaiten soveltuvia seoksia käytännön kokeiluihin. Täytyy kuitenkin

tiedostaa, että seoksessa lajien ominaisuudet näkyvät kenties eri tavoin kasvussa kuin yksittäiskasvustossa, ja

kilpailu, keskinäiset vuorovaikutukset sekä ympäristötekijät muokkaavat kasvustoa jatkuvasti. Laji tai lajike voi

pärjätä seoksessa eri tavoin kuin yksinään, sillä sekaviljelykumppani muokkaa sen kasvuympäristöä. Sekä

viljelylajien että -lajikkeiden sääherkkyys on usein erilainen (Tietolaatikko 3), mikä korostaa sekaviljelyä yhtenä

ilmastonmuutokseen sopeutumisen keinona. Sekaviljelyn kehittämiseksi tarvittaisiin lisää tietoa Suomeen

soveltuvien lajikkeiden menestymisestä ja hyödyistä eri sekaviljelymuodoissa. Seosviljelyn suunnittelua

voidaan tukea myös tutkimuksen kautta, esimerkiksi mallintamalla optimaalisia seka- ja seosviljelyn

toteutustapoja, joilla tavoitellaan parempaa kasvutekijöiden ja ekologisten vuorovaikutusten hyödyntämistä,

sekä kehittämällä sekaviljelymenetelmiin soveltuvaa viljelyteknologiaa.

***

Tietolaatikko3: Monipuolisuutta nurmiseoksiin

Hanna Mäkinen

Sekaviljely on yleistä rehunurmien tuotannossa, koska monipuolinen nurmiseos sietää ja sopeutuu sää- ja

kasvuolojen vaihteluun kompensoiden herkempien lajikkeiden tai lajien menestymistä ja lajimonimuotoisuus

tukee kasvuresurssien tehokasta käyttöä. Seoksissa pyritään yhdistelemään kasvutavoiltaan poikkeavia

nurmikasveja, esimerkiksi timotei-nata-seoksissa timotein heikompaa kevätniiton jälkeistä kasvua kompensoi

natojen voimakkaampi jälkikasvukyky. Nurmien jälkikasvukykyisyyttä voi parantaa erityisesti nurmi- ja

ruokonadalla, englanninraiheinällä, apiloilla, sinimailasella sekä tietyillä jälkikasvukykyisillä timoteilla.

Monivuotisissa rehunurmissa suosittuja palkokasveja ovat apilat sekä mailaset ja maitteet. Palkokasvit sitovat

typpeä kasvien käyttöön, mikä vähentää typpilannoituksen tarvetta, mutta niillä myös parannetaan seoksen

maittavuutta, D-arvoa ja satovarmuutta. Rehunurmen tuotantovarmuutta horjuttavat ilmastonmuutoksen myötä

etenkin muuttuvat talviolosuhteet ja lisääntyvä säävaihtelu. Tämä korostaa sadon varmentamisen tärkeyttä; sitä

Kuva 4: Viljat ja palkokasvit täydentävät hyvin

toisiaan. Kuva: Marko Väljä.

—

Sekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä | Vilma http://www.ilmase.fi/site/tietopaketit/sekaviljelylla-satovarmuutta-ja-...

9 / 13 26.10.2016 20:39

voidaan edistää räätälöidyllä monimuotoisuudella. Vaikuttavinta monimuotoisuutta muutoksessa ja vaihtelussa

on vastemonimuotoisuus, eli monimuotoisuus kasvilajien tai lajikkeiden vasteissa muuttuviin olosuhteisiin ja

säävaihteluun. Tutkimustemme mukaan nurmikasvilajeilla ja -lajikkeilla on käytännössä merkittävää

säävastemonimuotoisuutta, eli ne eroavat vasteissa sadonmuodostuksen kannalta kriittisiin säätekijöihin, kuten

alkukasvukauden helteisiin ja korkeisiin lämpösummiin, vaihteleviin säihin talvella tai suuriin sademääriin

syksyllä (Mäkinen ym. 2015). Selvitimme nurmikasvien ja niiden lajikkeiden (puna-apila, timotei, ruoko- rai- ja

nurminata, raiheinä) satovasteita erilaisille säille. Esimerkiksi tavanomaista korkeamman lämpösumman

kertyminen ja helteet johtivat hyvin vaihteleviin satovasteisiin: keskimäärin −480kg/ha kuiva-

ainesadonmenetyksestä (mm. nurminata, lajikkeet: Ilmari, Inkeri) +1010 kg/ha kuiva-ainesadonlisään (mm.

puna-apila, lajikkeet: Ilte, Fojtan). Satovasteet lämpimään talveen puolestaan vaihtelivat keskimäärin – 370

kg/ha kuiva-ainesadonmenetyksestä (mm. puna-apila, lajikkeet: Saija, Betty) +1590 kg/ha kuiva-

ainesatohyötyyn (mm. ruokonata, lajike: Kora) riippuen lajista ja lajikkeesta. Myös saman lajin lajikkeiden välillä

löydettiin merkittävää säävastemonimuotoisuutta.

Koska ilmastonmuutoksen etenemiseen ja säänvaihteluun liittyy paljon epävarmuuksia, eikä yksikään laji tai

lajike menesty kaikissa säissä, voidaan säävastemonimuotoisuutta hyödyntää varmentamaan satoja.

Lajikeseokset, kuten seos eri tavoin säähän reagoivista puna-apilalajikkeista, edustaa yhtä

sovellusvaihtoehtoa. Seosviljelyssä on kiinnitettävä huomiota siihen, että seoskomponenteilla on vastaavat

korjuuajat, rehun sulavuustavoitteet täyttyvät sekä huomioidaan seoskomponenttien muut keskeiset biologiset

vuorovaikutukset.

Viite: Mäkinen, H., Kaseva, J., Virkajärvi, P., & Kahiluoto, H. (2015). Managing resilience of forage crops

to climate change through response diversity. Field Crops Research, 183, 23-30.

***

Huomioitavaa sekaviljelyn suunnitteluun:

Mieti tavoitteitasi sekä siihen parhaiten sopivia sekaviljelymuotoja ja -lajeja. Haetko apua rikkakasviongelmiin,

typpi- ja valkuaisomavaraisuuden kasvattamiseen vai maan kasvukunnon parantamiseen? Tavoite voi olla

myös viljelyn yleinen monipuolistaminen ja viljelyn kestävä tehostaminen: saada kasvukausi, peltoala ja

ravinteet tehokkaasti käyttöön.

1.

Tutustu laajasti laji- ja lajikevaihtoehtoihin ja niiden ominaisuuksiin. Tietoa siemenvalikoimasta löytyy neuvojilta,

toisilta viljelijöiltä, siemenpakkaamoilta, kirjallisuudesta tai internetistä. Siemenseoksia saa myös räätälöitynä

kun varaa riittävästi aikaa siemenhankintaan.

2.

Laji- ja lajikevalinnassa tärkeää on huomioida omien peltolohkojesi ominaisuudet ja niiden viljelykierto. Sopivat

seos- ja aluskasvit ovat niille paikallisesti parhaiten sopivia lajeja ja lajikkeita, jotka täydentävät toisiaan ja

paikkaavat heikkoja kohtia. Valitse seos huomioiden sekä peltolohkon mahdolliset ongelmat että edut, ja pitkän

tähtäimen vaikutukset.

3.

Varmista seossadolle ostaja ellet itse käytä sitä.4.

Suunnittele kylvöajankohta ja toteutus seoksen lajien ehdoilla. Samanaikaisesti kylvettävän seoksen voi

hankkia valmiina tai sekoittaa itse. Sekoitettujen siemenerien kylvö yhdessä onnistuu hyvin, jos siemenet ovat

5.

Kuva: Ville Heimala—

Sekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä | Vilma http://www.ilmase.fi/site/tietopaketit/sekaviljelylla-satovarmuutta-ja-...

10 / 13 26.10.2016 20:39

samankokoisia. Erikokoiset siemenet voivat lajittua kylvölaatikossa, jolloin seossuhde voi muuttua tai

kylvösyvyys voi olla toiselle lajille epäedullinen. Pohdi luovasti vaihtoehtoja: myös lannoitteenlevittäjää voi

käyttää kylvöön. Eriaikainen kylvö tuo enemmän ajallista joustoa kylvöaikaan, mutta työn määrä ja

maaperäkuormitus pellolle lisääntyy.

Seuraa ja opi kasvukaudella. Viljelytoimenpiteiden tarpeen ja ajoittumisen seuraaminen antavat tietoa itselle ja

muille erilaisten kasvustojen viljelyn eduista ja haitoista eri olosuhteissa. Jaa tietoa ja opi muiden kokemuksista.

Tarvittaessa on tehtävä korjausliikkeitä, kuten uusintakylvöjä syksyllä.

6.

Tee sadonkorjuu käyttötarkoituksen ja sään suhteen optimaalisena ajankohtana. Jos korjuu tehdään niin, että

toinen laji jää edelleen kasvamaan, edesauta myös sen kasvuun lähtöä tarpeen mukaan. Tarvittaessa

seoskomponentit voidaan lajitella seoksesta. Arvioi sadon laatu.

7.

Sekaviljely tarjoaa monia mahdollisuuksia

Sekaviljely on menetelmä, jota voi hyödyntää monella tavoin yhtenä ilmastoviisaan viljelysuunnittelun osana.

Se voi toimia sekä ilmastonmuutoksen hillinnän että ilmastonmuutokseen sopeutumisen keinona. Menetelmän

päähyötyjä on, että se tehostaa jo käytössä olevan peltoalan tuottavuutta. Sekaviljely sopii hyvin tukemaan

ekosysteemipalveluajattelua, eli viljelyekosysteemien arvottamista paitsi ruoan tuottajina niin myös maaperän,

ravinnekierron, vesitalouden ja ilmaston säätelijänä sekä pölytyksen, tuhoeläinten biologisen torjunnan ja

monimuotoisuuden tukijana.

Nykyteknologia yhdistettynä ekologian ja kasvifysiologian tutkimustietoon tarjoaa mahdollisuuksia kehittää eri

tuotantotavoitteisiin ja kasvuoloihin sopivia käytännön sovelluksia, joilla voidaan tehostaa kasvutekijöiden

hyödyntämistä sekä vähentää työmäärää ja ulkoisia tuotantopanoksia. Tutkimuksen ja kokeilujen avulla oikein

paikallisiin oloihin ja tuotannon tavoitteisiin suunnitellut sekaviljelymuodot voivat olla keskeinen keino

varmentaa viljelyä ilmastonmuutokseen.

Viljelijää menetelmä auttaa tuomalla parempaa satovarmuutta ja ennakoivaa riskinhallintaa monia

ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia uhkia, kuten lisääntyvää kasvintuhoojapainetta ja sään vaihtelua

vastaan. Sekaviljely on myös helposti käyttöön otettava viljelytapa, ja tehostaa tuotantoa ilman suuria

investointeja.

Lisätietoa:

Känkänen H ym. (2012) Biologinen typensidonta fossiilisen energian säästäjänä. MTT Raportti 76.

Myllys M ym. (2014) Juuristotietopaketti – juuret maan rakenteen parantajina. (tietoa viljelylajien juuristo-

ominaisuuksista)

Toukoluoto N ja Peltonen S (toim.) (2015) Tieto tuottamaan 141: Viljelykiertojen monipuolistaminen. Pro

Agria Keskusten liitto. (tietoa mm. viljelylajien ominaisuuksista).

Taulukko 1. Sekaviljelyssä hyödynnettäviä ominaisuuksia ja niitä tukevia esimerkkilajeja.

Kuva: Ville Heimala—

Sekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä | Vilma http://www.ilmase.fi/site/tietopaketit/sekaviljelylla-satovarmuutta-ja-...

11 / 13 26.10.2016 20:39

***

Seosten konkari ja pioneeri Marko Väljä kylvää kaikki peltonsa seoksina

Luomuviljelijä Marko Väljä Kauhajoelta on jo vuodesta 1998 saakka kylvänyt kaikki 250 peltohehtaariaan

seoksilla, niin nurmet kuin viljatkin. Vähintään aluskasvi on aina mukana. ”Kun suunnittelee seoksia, kannattaa

ajatella todella monipuolisesti mitä ne hyödyt voisivat olla. On valtavasti mahdollisuuksia mihin voi vaikuttaa”,

Väljä kertoo. Hän kokee monipuolisuuden yksinomaan hyväksi asiaksi, jota ei ole rajattu millään lailla. Joka

vuosi on uusia kokeiluja: 2016 esimerkiksi satoisaa ruisvehnää viljelyvarman kauran kanssa. Nykyään

kotimaakunnassa Etelä-Pohjanmaalla on jo noin 2500 hehtaaria kylvetty seoksilla, ja karjatilat ostavat alueelta

seosviljaa Varsinais-Suomeen.

Pääsääntöisesti tilan rehuviljaseoksessa on hernettä 120-150 kg/ha sekä ohraa, vehnää ja kauraa 50 kg/ha

kutakin. Herneen taudit tai tuholaiset eivät ole tulleet ongelmaksi seosviljelyssä. Seosten yhtenä päähyötynä on

ollut rikkakasviongelmien vähentyminen. Tavoitteena on herneen nopea kasvuunlähtö ja ravinteiden otto.

Heinissä Marko Väljä on kokeillut valtavasti eri yhdistelmiä vuosien varrella. Nurmiseokseen kylvetään 7-8 eri

heinälajia tai -lajiketta. Tavoitteena on hakea kantavuutta peltoon ja laiduntamisen kestävyyttä koko kaudelle.

”Olen hakenut apilalle kilpailijaa toisen sadon vaiheeseen, jolloin apila täyttää maan eikä oikein mikään heinä

tahdo päästä kilpailemaan. Sen kanssa riittävän hyvin tuntuu pärjäävän koiranheinä.”

Tilalta löytyy vaihtelevia maalajeja, mikä on tehnyt seosviljelystä yhden viljelyn kulmakivistä: maalajin

vaihtuessa seosviljan kompensointikyky on suuri etu satovarmuudelle. ”Aluskasvi on joka hehtaarilla, joko

italianraiheinää, timoteitä, koiranheinää tai jotain muuta”, Väljä kertoo. Syksyllä kynnettävillä peltolohkoilla

aluskasvi on yksivuotinen ja keväällä kynnettävillä monivuotinen laji. Eräänä vuonna raiheinä liukkaana

materiaalina pelasti sadon puintikelpoiseksi vaikka herne oli laossa. Kokemus on opettanut sopivimmat

seosyhdistelmät ja lajikkeet. Myös lajiseoksissa voi olla esimerkiksi Fiia- ja Venla-kauraa samassa seoksessa.

”Ohralla Erkki+Mette yhdistelmässä toinen tuo laatua ja painoa, ja toinen kiusaa rikkoja monitahoisena.

Mallasteollisuus ei kenties hyväksy tällä hetkellä kahta eri lajiketta, mutta rehupuolelle lajikeseos sopii todella

hyvin.”

Kuva 5. Seossatoa. Kuva: Marko

Väljä.

—

Sekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä | Vilma http://www.ilmase.fi/site/tietopaketit/sekaviljelylla-satovarmuutta-ja-...

12 / 13 26.10.2016 20:39

Sekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä -tietokortti (pdf)

Sekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä | Vilma http://www.ilmase.fi/site/tietopaketit/sekaviljelylla-satovarmuutta-ja-...

13 / 13 26.10.2016 20:39

kar16

Konekirjoitusteksti

Liite 23. Ohjausryhmän kokouksen pöytäkirja 16.3.2016

1

Palaute VILMA-hankkeen aloituspajasta 15.4.2016

Vastaajien lkm: 10 henkilöä

Ennen esityksiä pyydämme, että kertoisitte minkälaisia toiveita ja ennakko-odotuksia Teillä on

tapahtuman suhteen? Mistä toivotte oppivanne uutta ja mikä kiinnostaa erityisesti?

verkostoituminen (muu)

ilmastoratkaisut maaseudulle (muu)

Toivon löytäväni hyödyllisiä apukeinoja omaa sekä yhteistä tulevaisuutta ajatellen (muu)

Halusin kuulla mitä kysymyksiä neuvojilla ja maatalousyrittäjillä on maa- ja metsätalouden

ilmastovaikutuksista (tutkija)

Toivon tapahtumasta uutta tietoa ilmaston muuttumisesta ja ratkaisuista maataloustuotannon

sopeuttamiseksi näihin tuleviin muutoksiin (muu)

Tuntea luonnontieteelliset ja taloudelliset riippuvuudet, eli missä ns. käyrät leikkaavat eri

vaihtoehtojen kesken. Optimia on vaikea löytää, mutta jotain suuntaa kuitenkin (viljelijä)

Suorakylvö hiilinieluna (maaseudun kehittäjä)

Kuulla uusimmista tutkimustuloksista ja muista ajankohtaisista aiheista (muu)

Olin mukana yleissivistämässä itseäni, ei ollut erityisiä ennakko-odotuksia eikä toiveita. (opettaja,

opiskelija)

Avoimesti kiinnostaa minkälaista ilmastoviisaita ajatuksia tilaisuus tarjoaa. (tutkija)

Oletteko (voi rastittaa useampia kohtia):

viljelijä, maaseutuyrittäjä: 2 hlö

neuvoja

maaseudun kehittäjä: 1 hlö

opettaja, opiskelija: 1 hlö

tutkija: 2 hlö

muu: 5 hlö

Kotimaakunta:

Pirkanmaa: 3 hlö

Päijät-Häme: 1 hlö

Uusimaa: 2 hlö

Kanta-Häme: 1 hlö

Pohjois-Pohjanmaa: 2 hlö

2

Ikä (vuotta):

Alle 30: 1 hlö

31-40: 2 hlö

41-50: 4 hlö

51-60: 1 hlö

61-70: 1 hlö

71-80: 1 hlö

Yli 80

Mistä saitte tiedon tilaisuudesta (voi rastittaa useampia kohtia):

Maaseudun Tulevaisuudesta: 3 hlö

sähköposti-ilmoituksesta: 4 hlö

ystävältä: 2 hlö

nettisivulta: 1 hlö

muualta: järjestäjiltä: 1 hlö

Miten aloituspaja onnistui mielestänne tuomaan tutkimustietoa käytännönläheiseksi?

Käytännöllisiä vinkkejä sai esityksistä irti, mutta jäi fiilis, että olis voinu saada enemmänkin (muu)

vaihtelevasti (tutkija)

Erittäin hyvin, selkeitä esityksiä lisättyinä käytännönläheisillä esimerkeillä (viljelijä, muu)

Varsin hyvin. Paljon on työtä tiedon tuottamisessa. Mutta paljon on työtä tiedon hankinnassa ja

omaksumisessa. (viljelijä)

Tasapainoilu tutkimustiedon ja käytännön välillä onnistui. Toki tutkijoilla oli paljon asiaa

esityksissään ja hienoja kuvioita, joita voi sitten tutkiskella enemmän omalla ajalla. (opettaja,

opiskelija)

Tämä tilaisuus oli vielä aika yleisellä tasolla, ehkäpä sellaisia käytännönläheisiä tutkimustuloksia ei

oikeastaan esitelty (jos Tuomas Mattilaa ei nyt tässä lasketa tutkijaksi). Mutta käytäntöön

keskitytään enemmän varmasti tulevissa tapahtumissa. (tutkija)

Oliko aloituspajasta hyötyä omalle toiminnallenne nyt tai jatkossa ja jos, millaista?

Oli hyötyä (muu)

kyllä, opin lisää ja sain hyödyllisiä kontakteja (tutkija)

Oli hyötyä, vakuutusten riskien arviointiin ja tulevaisuuden vakuutusehtojen laadintaan hyödyllistä

tietoa (viljelijä, muu)

Ainakin keskustelua osaa käydä kollegoiden kanssa (viljelijä)

Tilaisuus oli hyödyllinen, esittäjien viestit selkeät. (opettaja, opiskelija)

Ehdottomasti! Erittäin ajatuksia herättävä tilaisuus! (tutkija)

3

Mikä onnistui mielestänne hyvin ajatellen tiedonvälitystä ja uuden oppimista aloituspajassa?

Informaatiota tarjolla monelta näkökulmalta (muu)

Vinkkejä kasvihuonekaasulaskennan menetelmien hyödyntämiseen viljelijöille tarjottaviksi

työkaluiksi (laskenta) (tutkija)

Välitön vuorovaikutus toimi hyvin (viljelijä, muu)

Uuden tutkimustiedon jalkauttaminen käytännön toimijoille (opettaja, opiskelija)

Erittäin hyvä ja monipuolinen, eri näkökulmia avaava puhujajoukko. (tutkija)

Mikä olisi voinut mennä paremmin tiedonvälityksen kannalta aloituspajassa? Mitä tekisitte toisin

vastaavan tapahtuman toteutuksessa ja miten?

Pirstaleista tietoa monissa hankkeissa -> informaation kerääminen käytännönläheiseksi

hyötypaketiksi olisi tärkeää (muu)

Huomion kiinnitys myös yhteen tärkeään alkuaineeseen: fosforiin (muu)

pidempi kahvitauko = keskustelu- ja vuorovaikutustilanne (tutkija)

EOS (opettaja, opiskelija)

Toteutus oli kaikin puolin onnistunut. Lisäisikö interaktiivinen keskusteluseinä tällaisissa

tilaisuuksissa vuorovaikutusta yleisön ja puhujien välillä? (tutkija)

Miten ennakko-odotuksenne täyttyivät?

Sain paljon kiinnostavaa informaatiota, josta uskon olevan jatkossa hyötyä, jos päädyn

ympäristöneuvojan tehtäviin tai pääsen aihetta sivuaviin kirjoitustöihin. (muu)

Ne täyttyivät tyydyttävästi (muu)

hyvin (tutkija)

ylittyi (muu)

Odotukset ylittyivät – monipuolista taustatietoa (viljelijä, muu)

Hyvin (opettaja, opiskelija)

Erinomaisesti. (tutkija)

Mistä aiheista haluaisitte saada lisää tietoa tai keskustella tarkemmin, esim. hankkeen nettisivuilla?

Miten parantaa viljelykestävyyttä luomusti (muu)

Käytännönläheisiä neuvoja lisää (muu)

Ilmastonmuutosmallit ja vastaavat seurannat maataloustuotannolle ja viljelytekniikalle (viljelijä,

muu)

Logistiikka ja globalisaatio kustannusvaikutuksineen. (Rahti Itämerellä Suomeen on ilmaista, mutta

täältä pois maksaa varsin paljon?) Maanmittauslaitoksella on tietoja lohkoliikenteestä. (viljelijä)

Suorakylvö hiilinieluna. Turvemaiden suorakylvö vähentää niiden hiilidioksidipäästöjä samalla

tavalla kuin nurmi (maaseudun kehittäjä)

EOS (opettaja, opiskelija)

Tutkijana tietysti toivoisin ajatusvirtaa viljelijöiden ja neuvojien suunnasta kohti tutkimusta:

toivomuksia, tietotarpeita, kysymyksiä. (tutkija)

4

Terveiset järjestäjille, vapaa sana:

Yleisölle avoimet tilaisuudet varmasti helpottavat oikean kohderyhmän (viljelijöiden) tavoittamista

(muu)

Kiitos. (muu)

Erittäin hyvät järjestelyt, kiinnostava ja tärkeä aihealue. Odotan innolla tulevia jatkoseminaareja.

(viljelijä, muu)

Näinhän sitä on viljelty Suomessa 450 vuotta, mutta nyt 30 vuoden aikana kvartaalitalous on

monimutkaistanut asiat. (viljelijä)

Ks. suorakylvo.fi –nettisivu (maaseudun kehittäjä)

Palautelomakkeeseen mieluummin rastitusta. Näin monet avoimet kysymykset ovat vastaajalle

liian suuri rasite. (muu)

Kiitos (opettaja, opiskelija)

Lämmin kiitos erinomaisesta tilaisuudesta! (tutkija)

Kuvio 1. Numeerinen palaute aloituspajasta 15.4.2016 Tampereella (n =10).

0

1

2

3

4

5

n =

Maaseudun ympäristö -tietovisa

1. YK on nimennyt vuoden 2016 palkokasvien vuodeksi nostaakseen esiin palkokasvien tuottamia

hyötyjä. Palkokasvien siemenet sijaitsevat paloissa, mistä juontuu niiden nimikin. Palkokasveihin

kuuluvat muun muassa herneet, pavut ja linssit sekä apilat.

Mikä on palkokasvien erityisominaisuus?

a) Palkokasvit hyödyntävät ilmakehän typpeä juurinystyröidensä bakteerien avulla

b) Palkokasvit hyödyntävät ilmakehän happea juurinystyröidensä bakteerien avulla

c) Palkokasvit hyödyntävät ilmakehän fosforia juurinystyröidensä bakteerien avulla

2. Sitra on arvioinut, että nykyistä paremmin toimiva ravinteiden kierrätys toisi Suomelle vuosittain

lisähyötyä noin puolen miljardin euron arvosta. Tähän summaan sisältyvät mm. härkäpavut

tuontisoijan korvaajana ja lannan käyttö kierrätyslannoitteena.

Kuinka paljon ravinteikasta lantaa syntyy Suomessa vuosittain?

a) 17-18 tuhatta kuutiota

b) 17-18 miljoonaa kuutiota

c) 170-180 miljoonaa kuutiota

3. Ilmastoviisasta lannoittamista on käyttää ravinteet tehokkaasti niin, että ne päätyvät kasvien

käyttöön. Vesistöihin huuhtoutuvat ja ilmakehään haihtuvat ravinteet menevät yhteiskunnan ra-

vinnekierrosta hukkaan.

Pelloilta vesistöihin päätyvästä ravinnekuormituksesta muodostuu kasvukauden ulkopuolella

a) noin 7 prosenttia

b) noin 17 prosenttia

c) noin 70 prosenttia

Vastaajan tiedot:

Nimi: ______________________________________________________

Osoite: _____________________________________________________

Puhelinnumero: ______________________________________________

Sähköposti: __________________________________________________

□ sähköpostiosoitteeni saa liittää Luonnonvarakeskuksen Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle -hankkeen

sähköpostilistalle (uutiskirje maaseudun ilmastotoimista ja hankkeen tapahtumista noin neljä kertaa vuodessa)

□ sähköpostiosoitteeni saa liittää Luonnonvarakeskuksen Maatalouden ravinteet hyötykäyttöön -hankkeen

sähköpostilistalle (uutiskirje ravinteiden kierrätyksen edistämisestä noin kolme kertaa vuodessa)

Tietovisan tarjoavat Luonnonvarakeskuksen hankkeet Maatalouden ravinteet hyötykäyttöön ja Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle.

Hae palvelustaKirjaudu sisäänKäyttöohjeet

Etusivu Luke Henkilöstö Tutkimus ja asiakkuus Tilastot Viestintä ja markkinointi Palvelut Luke muutoksessa

«Takaisin

Yhteistyöllä entistä syvällisempää ilmastotietoaIlmastonmuutostietoa maaseudulle välittänyt Ilmastonmuutos ja maaseutu (ILMASE) -hanke saa jatkoa. Vuoden alussa käynnistyvän VILMA-hankkeen tavoite on tuoda maaseudilmastoviisaita ratkaisuja, joita jalostetaan käytäntöön yhteistyössä tutkijoiden ja viljelijöiden kanssa. Valtakunnallinen hanke sai lokakuussa Manner-Suomen maaseudunkehittämisohjelmasta 550 000 euron rahoituksen vuosille 2016 - 2018.

Hankkeessa ilmastotyötä tehdään maaseudun tarpeista lähtien. Se voi tarkoittaa joko ilmastonmuutosta hillitseviä tai siihen sopeutumaan auttavia ratkaisuja. Tavoitteena oviljelijöiden ilmastonmuutostietoa sekä laajentaa sitä huomioimalla myös esimerkiksi metsät osana hanketta. Lisäksi pyritään välittämään tietoa eri alueiden välillä Suomeoppimaan jo tehdyistä ratkaisuista.

- Pyrimme entistä tiiviimpään vuorovaikutukseen viljelijöiden kanssa. Tavoitteenamme on lisäksi koota hankkeen alussa pilottitilojen joukko, joka käytännössä kehittää hanoman tilansa toimintaa, kertoo tutkija Riitta Savikko.

Tietoa tutkimuksen ratkaisuista välitetään työpajoissa, verkossa ja sosiaalisessa mediassa. VILMAa edeltäneen ILMASE-hankkeen työryhmälle myönnettiin keväällä Tieteenkesy2015 –tunnustus Mikkelin Tiedepäivillä. Palkittu tiimi eli Sari Himanen, Riitta Savikko, Karoliina Rimhanen ja Hanna Mäkinen työskentelevät yhdessä myös VILMAssa.

Tieteenkesyttäjä-palkintoa vastaanottamassa vasemmalta Sari Himanen, Riitta Savikko, Karoliina Rimhanen, Hanna Mäkinen. Kuva: Kati Hoffren

VILMA tarjoaa yhteistyömahdollisuutta myös tutkijoille

Riitta Savikko ja Sari Himanen kutsuvat hankkeeseen mukaan lukelaisia tutkijoita, joiden tutkimus sivuaa maaseudun ilmastoasioita. Tavoitteena on välittää mahdollisimman tutkimusten tuloksia viljelijöille.

- Hankkeemme työpajat ja verkkosivut antavat alustan, jonka avulla tutkijat pääsevät vuorovaikutukseen viljelijöiden ja muiden alojen tutkijoiden kanssa, Savikko sanoo.

Hankkeeseen suunnitellaan myös kolmea teemaryhmää. Yksi keskittyy tuotantovarmuuden parantamiseen, toinen maan kasvukunnon edistämiseen ja kolmannessa pohditaan tilenergiaomavaraisuutta. Himanen ja Savikko toivovat löytävänsä näihin osallistujia myös Lukesta.

- Teemaryhmät ovat ideointi- ja keskustelutiimejä, joissa kehitetään yhdessä ilmastoviisautta, pohditaan mistä tarvittaisiin lisätietoja ja mitkä asiat tuodaan työpajoihikertoo.

Vuonna 2014 päättyneessä ILMASE-hankkeessa mukana olleet viljelijät olivat kiinnostuneita ilmastoviisaista ratkaisuista ja konkreettisista mahdollisuuksista muuttaa omiatoimintatapojaan. Hankkeessa järjestettiin kaikkiaan 12 työpajaa ympäri Suomen. Työpajoihin osallistui 120 eri viljelijää. Tutkijat, neuvojat, viranhaltijat ja opiskelijatyöpajaosallistujia oli noin 300. VILMA-hankkeen kaikille avoin kick off on tarkoitus pitää kevään aikana.

VILMA-hankkeeseen tullaan kutsumaan lukelaisia mukaan teemaryhmiin keväällä ja työpaja-alustajiksi ja –osallistujiksi koko hankkeen ajan. Jos kiinnostuit yhteistyöstä jo ottaa yhteyttä Riittaan.

Kirjoittaja Hanna Ikäheimo

Työkalut

ekirjastoHR-työpöytäJukuri-julkaisurekisteriJulkaisuilmoitus-lomakeM2 - matkanhallintaM2 - matkanhallinta (Virtu)Rondo-laskujenhallintaRyhmätyötilat (Vyvi)

Tutkimustietovarannot

RADAR - tutkimusaineistotFOTO - media-aineistotKTJ - maastotiedon hallintaDataPuu - metsädatapalveluRiistakolmiot.fi

Vanhat intrat

Yhteystiedot

PuhelinnumerotToimipaikatYksiköiden johto

Yksiköiden sivut

Luonnonvarat ja biotuotantoVihreä teknologia

Etusivu - intra.luke.fi https://intra.luke.fi/etusivu/-/asset_publisher/UhF9/content/yhteistyolla...

1 / 2 19.11.2015 9:43

Skillhive-parvityökaluLuke Research -asiantuntijarekisteri (SoleCRIS)SolePRO-projektienhallintaSoleTM-työajan hallintaVideoneuvottelutVideokanava (sisäinen)VIRTA-asianhallintaVirta Deli -dokumenttienhallintaWebmail - owa.luke.fiRedFox-sanakirja

mttinfo.mtt.fimesi.in.metla.fiintra.rktl.fi

Luke somessa

FacebookLinkedInSlideShareTwitterYoutube

Uudet liiketoimintamahdollisuudetTalous ja yhteiskuntaTilastopalvelutSisäiset asiantuntijapalvelut

Etusivu - intra.luke.fi https://intra.luke.fi/etusivu/-/asset_publisher/UhF9/content/yhteistyolla...

2 / 2 19.11.2015 9:43

kar16

Konekirjoitusteksti

Liite 27. Uutinen VILMA-hankkeesta Luonnonvarakeskuksen nettisivuilla

1.11.2015 - 30.6.2016Yleisön yleiskatsaus

Kaupunki Istunnot % Istunnot

1. Helsinki 3 766 43,33 %

2. Tampere 629 7,24 %

3. Vantaa 489 5,63 %

4. (not set) 255 2,93 %

5. Espoo 226 2,60 %

6. Turku 220 2,53 %

7. Oulu 178 2,05 %

8. Jyvaskyla sub-region 139 1,60 %

9. Seinajoki 126 1,45 %

10. Mikkeli Province 110 1,27 %

Yleiskatsaus

Käyttäjät

joulukuu 2015 tammikuu 2016 helmikuu 2016 maaliskuu 2016 huhtikuu 2016 toukokuu 2016 kesäkuu 2016

505050

100100100

Istunnot

8 691Käyttäjät

7 024Sivun katselut

12 349

Sivut/istunto

1,42Istunnon keskim. kesto

00:01:14

Välitön poistuminenprosenteissa

78,66 %

% uutta istuntoa

79,21 %

New Visitor Returning Visitor

20,8%

79,2%

© 2016 Google

Kaikki käyttäjät100,00 % Istunnot

Siirry tähän raporttiinIlmase - http://www.ilmase.fiKaikki verkkosivuston tiedot