Embed Size (px)
Citation preview
Mitä jytkyn ja vyöryn jälkeen?
– näin internet muutti Suomen politiikassa kaiken 10 kuukaudessa
Taneli Heikka 5.2.2012
• Eduskuntavaalit huhtikuussa 2011: Maahanmuuttokritiikki ja jytky
• Presidentivaalit tammikuussa 2012: Haavisto-liike
• Kaksi hyvin erilaista kansanliikettä, jotka käyttivät sosiaalista mediaa tehokkaalla tavalla
• Liikkeet eivät olleet ennustettavissa politiikan perinteisistä instituutioista käsin
Jytky 2011: Internet osoittautuu tehokkaimmaksi tavaksi
levittää uusi ideologia valtavirran tavoitteisiin.
Maahamuuttokriittinen liike luo pohjaa PS:n
nousulle ja saa lisäksi 6-8 omaa, verkossa
seulottua kovan linjan edustajaa
eduskuntaryhmän sisään.
Haaviston some-vyöry 2012:
Pekka Haavisto nousee verkostomedian nosteella presidentinvaalin toiselle kierrokselle
• Mitä näiden kahden näennäisesti erilaisen ilmiön takana oli?
Taloudessa internet on jo pitkään mullistanut toimialoja.
Isot yritykset romahtavat ja irtisanovat, uudet ja ketterät toimijat hyödyntävät teknologiaa ja valtaavat markkinat.
Nyt internetin mullistava vaikutus politiikkaan alkaa näkyä Suomessa.
• Valta Suomessa on ollut niillä puolueilla, joilla on tehokkain puolue- ja viestintäkoneisto: keskustalla, sdp:llä ja viime vuosina myös kokoomuksella.
• Jytkyssä ja vyöryssä loistivat perussuomalaiset ja vihreät – jäsenmäärän ja kampanjabudjetin reppanat.
Menestys johtuu siitä, että PS ja vihreät asettuivat alttiiksi ihmisten aktiivisuudelle. Internet on omiaan tällaisen
aktiivisuuden jakamiselle, kommentoimiselle ja muokkaamiselle – nykyajan poliittiselle osallistumiselle.
• Internet muutti politiikassa kymmenessä kuukaudessa kolme asiaa, eli oikeastaan kaiken:
• 1. Ideologian luomisen (viestinnän)
• 2. Organisaation
• 3. Rahoituksen
1. Ideologian ja poliittisen ohjelman luonti
Maahanmuuttokriittinen liike osoittaa, että poliittisen ideologian luominen internetissä on
mahdollista ja tehokasta
• Ohjelman luominen osittain avoimesti sosiaalisessa mediassa toimi tehokkaasti myös ideologian viestintänä.
• Kun ohjelma oli kypsä valtakunnalliseen jytkyyn, se oli levinnyt jo hyvin laajalle.
2. Organisaatio:
Haavisto-vyöryssä verkon mahdollistama itseorganisoimisen kyky nähtiin ensi kertaa täydessä voimassaan.
Ihmiset tuottivat, versioivat ja levittivät poliittista toimintaa ja viestintää ilman keskusjohtoa ja käytännössä nollakustannuksin.
3. Rahoitus: Sosiaalinen media on tehnyt poliittisesta sitoutumisesta ja tähän liittyvästä mikrolahjoittamisesta
hyväksyttävää.
Muutos on ollut nopea. Vielä vaalirahoituslakia säädettäessä 2010 tällaista ”amerikkalaista” kulttuuria ei
pidetty Suomessa todennäköisenä.
• Mitä seuraavaksi?
• Digitalisaation vaikutus politiikkaan on vasta alkamassa
• Koko käsityksemme demokratiasta menee uusiksi
• Haavisto-liike ja jytky eivät päässeet tavoitteeseensa, mutta ne näyttävät tulevaisuuden suunnan.
• Seuraavaksi verkostomedian kautta aletaan vaikuttaa suoraan lainsäädäntöön vaalien välillä
• Virkamiesten sosiaalisen median ohjeistukset, ihmisten lisääntyvä verkon käyttö ja uudet yhteisölliset verkkoalustat vievät tähän suuntaan.
Tämä antaa kansalaisille lainsäädäntöön suoraan ja avoimen vaikuttamisväylän, joka oli ennen mahdollista vain
lobbareille ja puolueille.
• Puolueista voittaa se, joka pystyy asettumaan alustaksi ihmisten omalle aktiivisuudelle.
• Pian politiikan tekeminen avoimesti verkossa bottom-up on kaikkien puolueiden arkea.
• Monia puolueiden nykyisistä tehtävistä käy tarpeettomiksi
• Digitaalisten välineiden avulla ihmiset hoitavat itse toiminnan organisoimista, viestintää ja rahoitusta.
Tämä asettaa kyseenalaiseksi paitsi puolueiden toimintatapoja, myös esimerkiksi verotukseen perustuvan puoluetuen.
Ihmiset lahjoittavat satoja tuhansia euroja mikrolahjoituksina lyhyessä ajassa arvostamalleen aatteelle. Puolue voi olla käytännössä vain pankkitili.
On epävarmaa, pystytäänkö uusia
vaikuttamisen väyliä luomaan vanhojen
instituutioiden sisälle, vai suuntautuuko
ihmisten aktiivisuus enenevässä määrin
nykyisten instituutioiden ohi.
Photo by churchofpunk.
Hallinnon syrjäytyminen
digitalisaatiosta voi olla jopa suurempi
ongelma kuin kansalaisten
syrjäytyminen uusista demokratian muodoista.
• Netin avaama suunta demokratialle on kuitenkin myönteinen.
• Suomalainen demokratia saa kansainvälisissä tutkimuksissa toistuvasti keskinkertaiset arvosanat ihmisten mahdollisuudesta osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan (mm äänestysprosentit, Economist Intelligece Unit, UN eGovernment Survey).
• Jytky ja vyöry osoittavat, että muutos parempaan alkaa suomalaisista itsestään, ja verkko toimii sille alustana.
