Monipuolinen kotovarainen ruokinta palkokasveja nurmissa, kokoviljasäilörehussa ja väkirehussa hyödyntäenJyväskylä 29.3.2010

Prof. Marketta RinneMTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus)Kotieläintuotannon tutkimus, Jokioinenwww.mtt.fi marketta.rinne@mtt.fi

Tilalla tuotetun valkuaisrehun etuja

• Palkokasvit typpeä sitovina kasveina vähentävät typpilannoitteiden oston tarvetta• Positiiviset ilmastovaikutukset odotettavissa

• Lisäävät omavaraisuutta valtakunta- ja tilatasolla• Huoltovarmuus ja ruokaturva paranevat• Ostorehujen ja lannoitteiden hintavaihtelut eivät vaikuta

• Tuovat monipuolisuutta viljelykiertoihin• Katkaisevat viljojen kasvitautikierteitä• Parantavat maan rakennetta• Lisäävät biodiversiteettiä• Tarjoavat pölyttäjille ravintoa

• Tuovat mielenkiintoa viljelyyn

Monenlaisia vaihtoehtojapalkokasvien käyttöön:

• Nurmipalkokasvit• Apilat tärkeimpiä• Säilörehu, kuivaheinä tai laidunnus

• Palkoviljat• Herne, härkäpapu, lupiini (?)• Siemenet osana väkirehua

• Palkokasvit tuorerehuna tai mukana kokoviljasäilörehu-seoksissa• Herne, virnat, härkäpapu• Säilörehu tai syöttö suoraan kasvustosta

Valkuaisruokinnan optimointi tärkeää

• Valkuainen on rehuannoksen kallein komponentti• Tuotannon taloudellisuuden optimointi

• Ympäristönäkökohdat • Ammoniakin haihtuminen eläinsuojista, lantavarastoista ja pelloilta • Nitraatin huuhtoutuminen pohjavesiin

• Märehtijätuotannon julkisuuskuva• Korkeilla valkuaistasoilla lisävalkuaisen marginaali hyväksikäyttö vain 5-

10%

• Valkuaisarvojen avulla ruokintaa voidaan suunnitella

Valkuaisen sulatus

• Rehujen valkuaissisältö ei kerro kovin paljon lehmän käyttöön tulevan valkuaisen määrästä ja laadusta:• Mikrobivalkuaisen (aminohappojen) muodostuminen

yksinkertaisista typellisistä aineista• Urea, nitraatit

• Rehun sisältämän valkuaisen (aminohappojen) hajotus pötsissä

Valkuais- ja energiaruokinnan erottaminen vaikeaa

• Pötsin mikrobivalkuaisen tuotannon edellytys on, ettäpötsimikrobit saavat energiaa pötsissä fermentoituvasta orgaanisesta aineesta

• Esim. säilörehun valkuaisarvo (OIV-arvo) on sitäparempi, mitä parempi sen energia-arvo (sulavuus, D-arvo) on• → OIV-arvo

• Lisäksi pötsimikrobeilla on oltava riittävästi ammoniakkia aminohappojen rakennusaineeksi• → PVT-arvo• Mikrobit voivat myös hyötyä hyvälaatuisesta valkuaisesta käyttämällä

suoraan rehun sisältämiä aminohappoja

Märehtijän erityispiirteet valkuaisruokinnassa

• Märehtijän valkuaisen saannissa pötsimikrobeilla on keskeinen rooli. Ne muuttavat ison osan rehun valkuaisesta mikrobivalkuaiseksi.

• Mikrobien toiminnasta seuraa kytkentä rehun sulavuuden ja rehun valkuaisarvon välille, eli

• Mitä sulavampaa rehua, sitäenemmän siitä voi muodostua mikrobivalkuaista

MÄREHTIJÄN VALKUAISARVOT

AMINO-HAPPOJA

rehun valkuainen, aminohappoja

MIKROBIMASSAA + hajoamatonta rehun valkuaista

mikrobit hajottavat osan valkuaisesta

RAKENNUSAINEIKSI

AMMONIAKKIA

GLUKOOSI

juoksutusmahassa mikrobien hajoaminen alkaa

AMMONIAKKIA

PVT

OIV

Arja Seppälä MTT, 2010

Lehmän valkuaisen (OIV eli ohutsuolesta imeytyvät aminohapot) saanti muodostuu:

Mikrobi-valkuainenNurmirehunohitusvalkuainenVäkirehunohitusvalkuainenEndogeeninenvalkuainen

Esimerkki seos:

139911,60,9939SEOS

6880349110,90,9325Puna-apilapit. (50%) säilörehu, 1.sato, aik. korj50 %

706514115511,40,9789Rypsi- ja rapsirouhe, 00-lajike1)7 %

7175-199412,11,0386Kaura, 54 - 58 kg/hl20 %

8080-4210312,91,1086Ohra, 54-62 kg/hl23 %

D-arvo

%HVO

%

PVTg/kg KA

OIVg/kgKA

ME MJ/kg KA

RY/kgKAKA %nimi

osuus% KA

Rehujen lähtötiedot: www.mtt.fi/rehutaulukot

Esimerkki seos:

139911,60,9939SEOS51,4

6880349110,90,9325Puna-apilapit. (50%) säilörehu, 1.sato, aik. korj39,7

706514115511,40,9789Rypsi- ja rapsirouhe, 00-lajike1)1,6

7175-199412,11,0386Kaura, 54 - 58 kg/hl4,8

8080-4210312,91,1086Ohra, 54-62 kg/hl5,3

D-arvo

%HVO

%

PVTg/kg KA

OIVg/kgKA

ME MJ/kg KA

RY/kgKAKA %nimi

Esim.Syöntikg/pv

Rehujen lähtötiedot: www.mtt.fi/rehutaulukot

Esimerkki seos:

47 %

7 %

21 %

25 %

osuus energiasta

46 %

11 %

19 %

24 %

osuus oiv:sta

Puna-apilapit. (50%) säilörehu, 1.sato, aik. korj50 %

Rypsi- ja rapsirouhe, 00-lajike1)7 %

Kaura, 54 - 58 kg/hl20 %

Ohra, 54-62 kg/hl23 %

nimiosuus% KA

Korkeatuottoisen lehmänvalkuaisruokintaLehmä “korjaa” itse valkuaisen ja energian

suhdetta tuotostason noustessa• Korkeatuottoinen lehmä syö paljon, jolloin

rehun virtausnopeus ruoansulatuskanavanläpi kasvaa

• Rehun aika pötsisulatuksen kohteenalyhenee, jolloin:• Energian sulavuus huononee• Valkuaisen pötsihajoavuus pienenee eli enemmän

ohitusvalkuaista• Mikrobivalkuaissynteesin tehokkuus kasvaa• OIV:tä suhteessa energiaan (RY) enemmän

Valkuaistarve on suositus• OIV:n tarve ei ole samalla lailla absoluuttinen kuin

välttämättömien kivennäisaineiden, vitamiinien tai rasvahappojen tarve

• Lehmä ei sairastu OIV:n ”puutostautiin” vaan vähentäämaitotuotostaan sille tasolle, johon maidon rakennusaineita riittää

• Sopiva valkuaistäydennysmäärän valinta on ennen kaikkea taloudellinen kysymys• Kattaako lisämaidosta saatava tili valkuaisrehun

hankintakustannuksen?

• PS. Jos lehmä lypsää kovasti lihoistaan ja pyrkii menemään huonoon kuntoon, valkuaisruokintaa saattaa kannattaa ennemmin vähentää kuin lisätä• Kun aminohappojen puute rajoittaa maidontuotantoa, energiaa jää

enemmän lehmän omaan kuntoutumiseen

Käytännössä:

- Lisävalkuainen lisää myös säilörehun syöntiä- Vaikutus sitä suurempi, mitä heikkolaatuisempi säilörehu on- Säilönnällinen laatu, (sulavuus)

- Jos säilörehun raakavalkuaispitoisuus on niin pieni, ettärehuannoksen (uusi) PVT-arvo on negatiivinen, typen lähteen lisääminen rehuannoksen on syytä tehdä- Pötsin mikrobivalkuaissynteesi travitsee typpeä, jolloin myös oletettu

OIV:n saanti toteutuu- Mikrobien typen puute huonontaa kuidun sulavuutta

Maito ja Me 9 / 2000Juha Nousiainen:

Lehmien valkuaisruokinnan vaikutus maidontuotantoon, maidon laatuun ja ympäristöpäästöihin

• ”Valkuaisrehun käyttö kannattaa”• Lisättäessä lehmien valkuaisen saantia valkuaisrehulla nurmi-

viljaruokinnalla suhteellisen alhaiselta tasolta 13-15 % kohtuulliselle tasolle 16-18 % ka:ssa lisääntyy tuotos noin 10 %. Samalla maidon koostumus muuttuu edulliseen suuntaan.

• Useimmissa tapauksissa kannattaa käyttää hyvälaatuista valkuaisrehua. Nimenomaan rypsillä saadut tulokset ovat olleet hyviä.

• Lisävalkuaista kannattaa syöttää varsin tasaisesti, riippumatta perusrehun valkuaispitoisuudesta ja lehmien tuotospotentiaalista.

• Merkittäviä lehmien hedelmällisyysongelmia tai haitallisia ympäristövaikutuksia ei ole vielä 16-18 %:n raakavalkuaistasolla odotettavissa.

Palkoviljat valkuaispitoisia väkirehuja• Herne, härkäpapu

• Mahdollista viljellä Suomessa • Voivat korvata nautojen ruokinnassa ainakin osittain rypsin• Herneen valkuaispitoisuus vain runsaat 20 %, härkäpavun n. 30 %

• Lupiini• Sini,- kelta- ja valkolupiini• Kokemukset Suomessa vähäisiä – tulossa!?• Matala tärkkelys- ja öljypitoisuus, mielenkiintoinen lisä märehtijöille!?

• Soijapapu• Tärkeä tuontivalkuaisrehu sioille ja siipikarjalle, ei menesty Suomessa

Herne Härkäpapu Valkolupiini Soijapapu

Maaseudun tiede 9.3.2009

Perinteiset valkuaisrehut vs. palkoviljat

13.21.13118854.70.72.7340Lupiini

12.81.09126805.90.62.6300Härkäpapu

13.31.14122807.10.92.6230Herne

131.11166756.21.42.9520Soijarouhe

12.31.05157605.81.82.8358Rypsipuriste

11.40.97155655.81.82.8379Rypsirouhe

MERYg/kg ka%g/100 g RVg/kg ka

Energia-arvo/kg kaOIVHVOLysMetHisRVRehu

•Rehutaulukon mukaan herne, härkäpapu ja lupiini sisältävät hyvin vähän metioniini-aminohappoa, joten metioniinin saanti voi tulla rajoittavaksi•Myös niiden valkuaisen pötsihajoavuus (HVO) on selvästi suurempi soijaan ja varsinkin rypsiin verrattuna

• Karkea jauhaminen voi olla hienoinen etu – valkuainen ei hajoa pötsissä aivan yhtä nopeasti

Härkäpavun haitta-aineet

• Tanniinit• Visiini ja kumvisiini

• Ei suurta merkitystä märehtijöiden ruokinnassa• Tanniinit huonontavat sulavuutta yksimahaisilla• Visiini ja kumvisiini voivat aiheuttaa vakavaa anemiaa

muniville kanoille (ja G6PD-mutaation omaaville ihmisille)

• Lähde: Crepon, K., Marget, P., Peyronnet, C., Carrouee, B., Arese, P. & Duc, G. 2010. Nutritional value of faba bean (Vicia faba L.) seeds for feed and food. Field Crops Research 115: 329-339.

Miten onnistuu palkoviljojen viljely?

• Viljely voi olla suurempi haaste kuin käyttö ruokinnassa• Pätee myös nurmipalkokasveihin• Haasteet mm. viljelytekniikan kehittämiseen ja kasvinjalostukseen

• Riittävä satotaso ja viljelyvarmuus merkittäviätaloudelliseen tulokseen vaikuttavia tekijöitä

• Monipuolisen viljelykierron (ja ruokinnan) asettamat haasteet viljelijän osaamiselle, kalustolle, logistiikan ja varastoinnin hallinnalle

• Viljely lisääntynee ilmastonmuutoksen edetessä, silläkasvukauden pituus rajoittaa palkoviljojen viljelyä

• Kertokaa omia kokemuksia palkoviljojen viljelystä!

Kotimaisten palkoviljatvalkuaisväkirehuina

Tutkimustuloksia niukasti, lähinnä vain herneestäKokeet tehty luomuruokintaan sopivallaväkirehutasolla

Härkäpavusta ja lupiinista ei lainkaan kotimaisiatutkimustuloksia naudoilla

Hernettä vai rypsiä?Perusrehuna 2. sadon timotei-nurminata-puna-apilasäilörehuvapaasti annettuna

apilan osuus 40%, D-arvo 63.6 %, Raakavalkuainen 14.1%Väkirehuna ohra-kauraseos (1:1) 8 kg/pv (K)Valkuaistäydennyksenä (yhtä paljon typpeä kaikista lisävalkuaisista)

rypsirouhe (21.8 % = 1.7 kg/pv) (R)herne (41,8 % = 3.3 kg/pv) (H)herne + luomurypsi (32.1 + 15. 5%) = 2.6 + 1.2 kg /pv (HR)

Tulokset julkaistu:KHALILI, H., KUUSELA, E., SAARISALO, E., SUVITIE, M. 1999. Use of

rapeseed and pea grain protein supplements for organic milk production. Agricultural and Food Science in Finland 8, 3: 239-252.KHALILI, H., SAARISALO, E., SUVITIE, M., KUUSELA, E. 1999. Herne

ja rypsi valkuaisrehuina luonnonmukaisessa maidontuotannossa. Koetoiminta ja käytäntö 56, 1(23.2.1999): 2.

Khalili ym. 1999

Maitotuotos, EKM kg/pv

2021222324252627

Kontrolli Rypsi Herne H+R

Khalili ym. 1999

Valkuaistuotos, g/pv

600650700750800850

Kontrolli Rypsi Herne H+R

Perusrehuna 1. sadon timotei-nurminatasäilörehu vapaastiRaakavalkuainen 16.0%

Väkirehuna ohra-kauraseos (1:1) 10 kg/pv (Kontr.)Raakavalkuainen 12.9 %

Valkuaistäydennyksenä (yhtä paljon typpeä kaikista lisävalkuaisista)rypsirouhe 2 kg/pv (Rypsi)kuiva herne (Herne-k)murskesäilötty herne (Herne-m)

Tulokset jukaistu:AHVENJÄRVI, S., VANHATALO, A., JAAKKOLA, S. 2005. Herne lisää lehmien

maitotuotosta. Koetoiminta ja käytäntö 62, 2(13.6.2005): s. 6.VANHATALO, A., AHVENJÄRVI, S., JAAKKOLA, S. 2004. Metabolic and production

responses in dairy cows fed peas or rapeseed meal on grass silage based diet. In: The X International symposium on ruminant physiology : August 30th to September 4th 2004, Copenhagen, Denmark : short papers. Journal of animal and feed sciences 13, Suppl. 1: 231-234.

Hernettä vai rypsiä?

Herneen vaikutus maito-tuotokseen, EKM kg/pv

25.6

29.728.4 28.1

202224262830

Kontr. Rypsi Herne-k Herne-m

Valkuaislisä nosti maitotuotosta Valkuaisrehujen välillä ei merkitseviä eroja

Herne lypsylehmän valkuaislisänä

• Ei ole aivan rypsin veroinen•Ei lisää rehuvalkuaisen virtausta ohutsuoleen

•Herneen valkuaisen pötsihajoavuus suuri• Sopii hyvin, jos säilörehun sulavuus on hyvä, mutta• Valkuaispitoisuus matala

• Herne vaikuttaa edullisesti• Saattaa lisätä säilörehun syöntiä• Lisää pötsimikrobien energian saantia• Voi lisätä mikrobivalkuaisen muodostusta pötsissä• Korvaa ruokinnassa rehuviljaa

Valkuaisrehunlaadulla on merkitystä

• Rypsi sopii soijaa paremmintäydentämään viljaa ja nurmirehuanautojen ruokinnassa

• Soija puolestaan sopii hyvin sikojen jasiipikarjan ruokintaan

• Rypsiä voidaan käyttää myös sikojen jasiipikarjan ruokinnassa

• Herne ja härkäpapu sopivat kaikkieneläinryhmien ruokintaan• Huomioi, että valkuaispitoisuuksissa isot erot:

• Herne reilut 20 %• Härkäpapu noin 30 %• Rypsirehut 35-40 %• Soijarehut noin 50 %

• Usein saadaan paras tulos, jos vain osavalkuaisrehusta korvataan kotimaisilla palkoviljoilla

Soija-puriste

Rypsi-puriste

Entä valkuaisrehujen määrä?

• Panostuotos-suhde ratkaisee taloudellisuuden!• KarjaKompassi

• Typen hyväksikäytön tehostamisesta kotieläintuotannossa ei suoria taloudellisia vaikutuksia• Ainakaan vielä…

• Maidon ureapitoisuuden perusteella voidaan arvioida lypsylehmien PVT:n riittävä saanti• Kun maidon urea 17-18 mg/100 ml tai enemmän, rehuannoksen

typpipitoisuus riittää pötsimikrobien tarpeeseen• Jos alle, urean tai muiden ”huonojen” valkuaislähteiden kuten

nurmirehun raakavalkuaispitoisuuden lisäämisestä voi olla hyötyä

• Lihanautojen (>200 kg) suositukseksi riittää PVT-minimi• Pötsin mikrobivalkuaissynteesi riittää kattamaan eläimen tarpeen

Valkuaisruokinnan uudelleenajattelu

• Lehmällä ei ole absoluuttista aminohappojen tarvetta• Toisin kuin esim. kivennäis- ja hivenaineet, vitamiinit

• Kyseessä lähinnä panos – tuotossuhde• Käytettävissä olevien aminohappojen määrä vaikuttaa muodostuvan

maitovalkuaisen määrään• Negatiivista energiavajetta lypsykauden alussa voisi jopa helpottaa antamalla

silloin vähemmän valkuaisrehua

• Ruokinnan voi suunnitella taloudellisin perustein• Kattaako lisämaidosta saatava tulo rehukustannuksen?

• Pötsin mikrobien typentarve kannattaa tyypillisesti täyttää• Pötsissä muodostunut mikrobivalkuainen kattaa lehmien aminohappojen

ylläpitotarpeen • Noin 13-14 % raakavalkuaista rehuannoksen kuiva-aineesta• Maidon ureapitoisuus noin 17-18 mg/100 ml

Kokoviljasäilörehun käyttöä vara lisätä”Suomen maissisäilörehu”

• Samat viljelytekniset edut kuin maissisäilörehulla• Vuosittainen lannanlevitys, vain yksi korjuu kasvukauden aikana

• Samantyyppiset ruokinnalliset ominaisuudet kuin maissisäilörehulla• Sulavuus Tanskan taulukoissa maissisäilörehuja matalampi

• Mutta Suomen olosuhteissa kokovilja ehtii muodostaa jyvän toisin kuin maissi usein

• Energia-arvo tyypillisesti nurmirehuja pienempi, valkuaispitoisuus matalahko

• Syöntiä lisäämällä lehmät pystyvät ylläpitämään maidontuotantoa

• Huomattavasti viljelyvarmempi kuin maissi• Joustavuus käyttötarkoituksessa

• Mahdollista tehdä puitavaksi aiottu viljakasvusto säilörehuksi tai päinvastoin nurmisadon määrän täydennystarpeen mukaan

Karkearehuruokinnan monipuolistaminen

• Kokoviljasäilörehu• Ohra, vehnä suositeltavimpia• Korjuu taikinatuleentumisasteella• Säilöntä kuten nurmisäilörehuilla• ”Kokoviljasäilörehu on Suomen maissi”

• Jonka käyttöä olisi vara lisätä

• Seokseen mukaan myös palkokasveja• Virnat, herneet, härkäpapu• Sato kasvaa, typpilannoituksen tarve pienenee, riskit

pienenevät, typen käyttö ruokinnassa tehostuu• Ks. Nykänen, A., Rinne, M. & Jauhiainen, L. 2010. Palkokasveista

valkuaista ja sulavuutta kokoviljaseoksiin, Maataloustieteen Päivät 2010. www.smts.fi

Herne kokoviljasäilörehussa

• Yleensä seoskasvustona viljojen kanssa• Varisemisriski haasteena• Säilönnässä korkea raakavalkuaispitoisuus tuo

lisähaastetta

• Herne yleensä parantaa seoksen sulavuutta pelkkään viljaan verrattuna

• Sopiva korjuuajankohta palkojen täyttymisvaiheessa hyvissä ajoin ennen tuleentumista

Ohra-herne kokoviljasäilörehuna lihanaudoille• Kokeessa 32 hf-sonnia• Karkearehuina:

• Nurmisäilörehu (5 % apilaa), D-arvo 72,0 ja RV 17,8 % kuiva-aineessa• Kokoviljasäilörehu (14 % hernettä – niukasti), D-arvo 66,5 ja RV 15,5 % kuiva-

aineessa

• Väkirehuna ohra-kaura-valkuaistiiviste• RV 18.3 % kuiva-aineessa

• Väkirehun käyttömäärät niukka ja runsas• Väkirehun osuus kuiva-aineen syönnistä 33 ja 50 %

• Tulokset seuraavasssa diassa• Lähde: Manninen, M., Nykänen, A., Jauhiainen, L. & Suvitie, M. 2006. Ohra-

hernekokoviljasäilörehun ja loppukasvatuksen väkirehuintensiteetin vaikutus hereford-sonnien tuotantoon. Maataloustieteen Päivät 2006. www.smts.fi

Karkearehun sulavuus vaikutti sonien kasvuun enemmän kuin väkirehun määrä (Manninen ym. 2006)

o333.93.3Rasvaisuus*6.56.97.17.1Lihakkuus

53.452.953.553.7Teurasprosentti4.192.693.942.69Väkirehu3.385.034.625.38Säilörehu

Rehun syönti, kg ka / pv*664641875752Nettokasvu*1180116315581330Päiväkasvu

Kasvu kokeen aikana (g/pv)o320321342337Ruho (kg)*599607638627Lopussa (kg)

271271271271Alussa (kg)8888Eläimiä

merk.RunsasNiukkaRunsasNiukkaSROhra-hernesäilörehuNurmisäilörehu

VR ei ollut merkitsevä

Lisää aineistoa palkokasvi-kokoviljasäilörehuista• Merja Manninen, M., Ojajärvi, P. & Suvitie, M. 2004.

Kaura-rehuvirnasäilörehu teurashiehojen ruokinnassa. Maataloustieteen Päivät 2004. www.smts.fi• Nurmisäilörehun ja kaura-virnasäilörehun D-arvo samaa luokkaa ja

matalahko (n. 64 %)• Karkearehulla ei ollut vaikutusta kasvuun (624 vs. 583 g/pv)

• Kiljala, J., Isolahti, M., Huuskonen, A. & Joki-Tokola, E. 2004. Palkoviljat kokoviljasäilörehun raaka-aineena. Maataloustieteen Päivät 2004. www.smts.fi• Myöhäinen ja satoisa herne (esim. Perttu) seoksena joko ohran, kauran

tai vehnän kanssa tuottaa kuiva-aineeltaan ja sulavuudeltaan parhaan sadon

• Jos kriteerinä on ainoastaan massantuotanto esimerkiksi emolehmien talviruokintaa varten, valitse kaura-virna tai vehnä-virna - ongelmana arveluttavan korkea raakavalkuaispitoisuus verrattuna sulavuuteen

• Muista yksivuotisten rikkakasvien torjunta• Kiinnitä riittävästi huomiota säilöntätekniikkaan

Nurmipalkokasveja lypsylehmille• Puna-apila eniten viljelty

• Sopii hyvin säilörehunurmiin

• Valkoapila• Erittäin hyvä rehuarvo (vähän kuitua, hyvä sulavuus)• Sopii laitumiin

• Alsikeapila• Puna- ja valkoapilan risteytys

• Sirppimailanen, sinimailanen, keltamaite, vuohenherne• Vähemmän käytettyjä

• Virnat, herne mm. mukana kokoviljasäilörehuseoksissaPuna-apila Valkoapila Sinimailanen Vuohenerne

Puna-apilapitoisen säilörehunkäyttö lypsylehmien rehuna:• Säilörehun syönti lisääntyy• → Maitotuotos lisääntyy

• Mutta maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet pienenevät

• Maidon rasvahappokoostumus paranee ihmisravitsemuksen kannalta

• Säilörehun valkuaispitoisuus suhteessa sulavaan energiaan voi nousta• Typen hyväksikäyttö maidontuotannossa huononee• Eläimestä sonnan ja erityisesti virtsan mukana erittyvät typen määrä

lisääntyy

• Tulokset riippuvat huomattavasti siitä, mihin verrataan• Mikä on säilörehun sulavuus, säilönnällinen laatu…• Vaihtelevat huomattavasti kehitysvaiheesta korjuuhetkellä,

viljelytekniikasta, olosuhteista johtuen

Apilassa heiniä enemmän raakavalkuaista

• Apilan RV-pitoisuus on tyypillisesti suurempi kuinnurmiheinien

• Luomunurmista kerätyissä seosnäytteissä raakavalkuaista:• Apila 20.8 %• Heinät 10.1 %

• Seoskasvustossa heinät pienentävät rehun RV-pitoisuutta javähentävät typpitappioita• Seoskasvuston korjuuajan optimoiminen vaativaa

• Lannoitetuissa nurmissa heinien typpipitoisuus vaihteleehuomattavasti käytettyjen lannoitemäärien ja muidenkasvuolosuhteiden mukaan• 1. nurmiheinäsadon RV-pitoisuus lisääntyy 5.5 g/kg KA, kun typpilannoitusta

lisätään 10 kg• Korhonen, M., Rinne, M. & Huhtanen, P. 2006. Lannoitusvasteet

nurmirehun tuotannossa. Suomen Maataloustieteellisen Seuran julkaisuja no 21. Toim. Anneli Hopponen. Saatavilla: http://www.smts.fi/esit06/1201.pdf.

Kasvilaji ja tuotantotapa vaikuttavatnurmien koostumukseen

24.415.1Kuiva-aine

56.836.952.533.3Kuitu

68.063.771.873.0D-arvo

14.821.110.020.4Raakavalku-ainen

7.29.95.58.2Tuhka

HeinäApilaHeinäApila%

Tavanomainen2)Luomu1)

1)Rinne ym. 2007, 1. sato, näytteet eroteltu seoskasvustosta2)Huhtanen ym. 2006, AFS 15: 293-323, puhtaat kasvustot (heinät 1. sato)

Orgaanisen aineen koostumus

Solunseinäkuitueli NDF 46 %

Solunsisällys-aineet 42 %

Solunsisällys-aineet 54 %

Solunseinäkuitueli NDF 58 %

Timoteinurminata Puna-apila

iNDF 13 % iNDF 25 %

dNDF 75 %dNDF 87 %

Solunseinäkuidun koostumusdNDF = sulava kuituiNDF = sulamaton kuituKuitu = dNDF + iNDF

Timoteinurminata Puna-apila

% kuidusta

Apilasäilörehujen väkirehutäydennys

• Väkirehun määrä• Valkuaisrehun määrä• Valkuaisrehun laatu

• Ei juurikaan viitteitä siitä, että vasteet väkirehuruokinnan muutoksiin olisivat erilaisia kuin nurmiheinäsäilörehuja käytettäessä

Valkuaisvasteet kokeessa:

2.9 kg soija-

puristetta

1.4 kg soija-

puristetta

4.0 kg rypsi-

puristetta

2.0 kg rypsi-

puristetta

Pelkkäohra-kaura

Soija 2Soija 1Rypsi 2Rypsi 1Kontrolli

• Väkirehun kokonaismäärä kaikissa koeruokinnoissa oli 9 kg• Sama määrä RV:ta molemmista valkuaisrehuista tasoilla 1 ja 2• Lisäksi lehmät saivat vapaasti säilörehua, joka sisälsi puolet apilaa• Artikkeli julkaistu Maataloustieteen Päivillä 2006:

• Rinne, M., Kuoppala, K., Ahvenjärvi, S. & Vanhatalo, A. 2006. Rypsi soijaa parempi lypsylehmien valkuaistäydennys myös apilapitoista säilörehua syötettäessä. Suomen Maataloustieteellisen Seuran julkaisuja no 21. Toim. Anneli Hopponen. Saatavilla Internetissä: http://www.smts.fi/esit06/1002.pdf.

Soijapuriste(Mildola Oy)

RV 480 g/kg KA

Rypsipuriste(Mildola Oy)

RV 371 g/kg KA

Ohrakaura, pelletöity

(MTT/JKA)

RV 128 g/kg KA

Kokeen väkirehut:

Rypsipuriste lisäsi kokonaissyöntiäenemmän kuin soijapuriste

0

4

8

12

16

20

Kontrolli

Rypsi

1

Rypsi

2

Soija 1

Soija 2

Syön

ti (

kg/d

)

ValkuaisrehuOhrakauraSäilörehu

Merkit-sevyys:

R vs. S * L *

Rinne ym. MTP 2006

Rypsipuriste lisäsi maitotuotosta enemmänkuin soijapuriste– vertailuperusteena valkuaisrehun määrä

y = 0.48x + 31.2

y = 0.94x + 31.4

27.5

30.0

32.5

35.0

37.5

0 1 2 3 4

Valkuaisrehuannos (kg/d)

EKM

-tuo

tos

(kg/

pv)

RypsiSoija

Rinne ym. MTP 2006

Dieetin RV-pitoisuuden nostaminenrypsillä lisäsi maitotuotosta enemmänkuin soijaa käytettäessä

y = 0.024x + 27.5

y = 0.070x + 20.5

27.5

30.0

32.5

35.0

37.5

140 160 180 200 220

Rehuannoksen RV-pitoisuus (g/kg KA)

EKM

-tuo

tos

(kg/

pv)

RypsiSoija

Rinne ym. MTP 2006

Valkuaisvasteet

• Vaikka apilapitoisen rehun RV-pitoisuus on korkea, lisävalkuaisen antaminen lisää maitotuotosta samoinkuin vähemmän valkuaista sisältävilläheinäsäilörehuruokinnoilla

• Heinäsäilörehujen RV-pitoisuus ei vaikutavalkuaisrehuilla saatavaan lisätuotokseen

• OIV:n saanti rajoittaa maitotuotosta myös apilapitoistarehua syötettäessä

• Maitotuotos lisääntyy keskimäärin • 1 kg, kun 1 kg rehuviljaa korvataan rypsipuristeella• 0.5 kg, kun 1 kg rehuviljaa korvataan soijapuristeella

Pötsimikrobien typen tarve

•Nautojen ruokinnassa pitää erottaa:• Pötsimikrobien typen tarve (PVT)• Isäntäeläimen aminohappojen tarve (OIV)

•Pötsimikrobien typen tarve tyydyttyy, kun rehuannoksen valkuaispitoisuus on noin 130-140 g/kg ka (13-14 % ka:ssa)

• Typen tarve riippuu myös mm. säilörehun sulavuudesta• Mitä enemmän mikrobit saavat energiaa, sitä enemmän ne tarvitsevat

myös typpeä

•Tarve hieman suurempi (n. 160 g/kg ka) apilapitoisia säilörehuja käytettäessä

• Apilan valkuaisen pötsihajoavuus pienempi kuin nurmiheinien

Puna-apilaruokinnoilla pötsin typpitase tasa-painossa suuremmassa rehuannoksenvalkuaispitoisuudessa kuin nurmiheinäruokinnoilla. Aineisto MTT:n fysiologisista kokeista (Huhtanen ym.)

y = -0.734x + 100R2 = 0.754

y = -0.667x + 112R2 = 0.943

-40

-30

-20

-10

0

10

20

100 120 140 160 180 200

Dietary CP (g/kg DM)

Rum

en N

Bal

ance

(g/k

g D

M)

GrassRed Clover

0.50

0.55

0.60

0.65

0.70

0.75

0.80

0.85

60 100 140 180 220 260 300

CP (g/kg DM)

CP d

iges

tibili

ty

PG GrassRed Clover

Puna-apilan valkuaisen sulavuus huonompikuin nurmiheinien.Aineisto MTT:n fysiologisista kokeista (Huhtanen ym.)

Mikä on taloudellisesti järkevävalkuaistäydennys lypsylehmille?

• Ravinteiden hyväksikäytön parantamisesta eimakseta• Ainakaan toistaiseksi

• Rehujen ja maidon hinnat ratkaisevat• Rypsirehut soijapohjaisia suositeltavampia

• Koska karjatila on monimutkainen kokonaisuus, lopulliseen taloudelliseen tulokseen vaikuttavatlisäksi mm.• Maitokiintiö – merkitys vähenemässä• Tilalla tuotettujen rehujen laatu, määrä, muut

käyttömahdollisuudet

Valtaosa rehujen typestäpäätyy lantalaan

•Parhaimmillaan n. 32-35% rehuvalkuaisesta syntetisoituu maitovalkuaiseksi

• Tämä tarkoittaa sitä, että noin kolmannes eläimen syömästä typestäerittyy maitovalkuaisen typpenä ja kaksi kolmasosaa sonnan ja virtsan typpenä

•Parhaaseen typen hyväksikäyttöön päästään, kun rehuannoksen valkuaispitoisuus riittää kattamaan mikrobien typen tarpeen, mutta pötsissä ei synny yhtään ammoniumtypen hävikkiä

• Kun rehuannoksen valkuaispitoisuutta lisätään valkuaisväkirehujen avulla, lisätypestä syntetisoituu maitovalkuaisen typeksi parhaimmillaankin vain noin 20-25%.

•Eläintuotannossa hyväksikäyttämättä jäänyt typpi ja fosfori (+kali) ovat käytettävissä kasvien ravitsemukseen

Typen hyväksikäyttö on sitä huonompi, mitäenemmän rehuannos sisältää typpeä.Rypsin typen hyväksikäyttö oli parempi kuin soijan.

10

14

18

22

26

30

Type

n hy

v.kä

yttö

(%

)Kon

trolli

Rypsi

1Ryp

si 2

Soija

1So

ija 2

Typenhyväksi-käyttö = maidon

valkuais-tuotos /

RV-saanti

Rinne ym. MTP 2006

Huomioi apila kivennäisruokinnassa

Puna-apilan ja nurmiheinien väliset erot kivennäispitoisuuksissa niin suuria, että ne täytyy ottaa huomioon kivennäistäydennystä suunniteltaessa

Jos säilörehussa puna-apilaa puolet tai enemmän ja väkirehuannoksessa rypsiä, rehujen sisältämät kivennäiset riittävät tyydyttämään korkeatuottoisten lehmien kivennäistarpeen hivenaineita lukuun ottamatta

Ennen poikimista apilasäilörehun käyttöä kannattaa rajoittaa, jotta Ca:n ja K:n saantia saadaan rajoitettua poikimahalvausriskin pienentämiseksi

Palkokasvien kalsiumpitoisuus on huomattavasti nurmiheiniä suurempi

Tuori ym. 2006. Korjuuajan vaikutus nurmipalkokasvien kivennäispitoisuuteen. Maataloustieteen Päivät 2006. www.smts.fi

Nurmikasvien kalsiumpitoisuus (g/kg KA)

3.0

6.0

9.0

12.0

15.0

18.0

55 60 65 70 75Terminen kasvupäivä

Puna-apila Sinimailanen VuohenherneKeltamaite Timotei-nurminata

Nurmikasvien fosforipitoisuus (g/kg KA)

1.75

2.00

2.25

2.50

2.75

3.00

55 60 65 70 75Terminen kasvupäivä

Puna-apila Sinimailanen VuohenherneKeltamaite Timotei-nurminata

Fosforipitoisuuden ero palko- ja heinäkasvien välilläpienempi ja kehitysasteen vaikutus suurempi

Tuori ym. 2006. Korjuuajan vaikutus nurmipalkokasvien kivennäispitoisuuteen. Maataloustieteen Päivät 2006. www.smts.fi

Kalsiumpitoisuutta voi käyttäähyväksi kasvilajien osuuden arvioinnissa

• Kasvilajien kalsiumpitoisuudet Rehutaulukoiden mukaan:• Puna-apila 14 g/kg ka• Nurmiheinät 4 g/kg ka

• Kokeellisen aineiston mukaan puna-apilan osuus seoskasvustossa pystyttiin arvioimaan varsin hyvin kalsiumpitoisuuden perusteella• Rinne, M., Nykänen, A., Kemppainen, J., Nyholm, L. & Nousiainen, J. 2008.

Nurmikasvuston puna-apilapitoisuuden voi ennustaa kalsiumpitoisuudesta. Maataloustieteen Päivät 2008.Suomen Maataloustieteellisen Seuran tiedotteita no 23. http://www.smts.fi/mpol2008/index_tiedostot/Posterit/ps078.pdf

• Tätä periaatetta käyttäen laadittu laskuri Artturi®-verkkopalveluun• www.mtt.fi/artturi Artturi-kirjasto → Laskurit → Apilan osuus Ca-pitoisuudesta• Ca-pitoisuus määritetään Artturi suppeassa kivennäisanalyysissä (hinta 7.50 €)

Apilan osuuden arvioiminen nurmi-kasvustossa näytteen Ca-pitoisuuteen perustuen

Rinne ym. 2008. Maataloustieten Päivät 2008. www.smts.fi

Mihin tietoa apilapitoisuudesta tarvitaan?

• Säilörehun syönti-indeksin tarkentamiseen• Artturi-rehuanalyysissä käytetty vakioarvoa

• Biologisen typensidonnan arvioimiseen• Apilan menestymisen arvioimiseen nurmissa

• Uudistamistarve, täydennyskylvö?

• Korjuuajan arvioimiseen• Apilan kehitysrytmi alkukesällä nurmiheiniä hitaampi

• Apilapitoisuuden arvioiminen muilla menetelmillätyölästä / ja tai epätarkkaa• Botaaninen analyysi• Silmämääräinen arviointi

Puhaltuminen riskinä apilaruokinnoilla

• Pötsissä muodostuvat käymiskaasut (metaani, hiilidioksidi) takertuvat limamaiseen pötsinsisältöön eivätkä pääse erottumaan ja poistumaan röyhtäilyinä

• Voi johtaa lehmän kuolemaan• Klassinen esimerkki:

• Syysodelma jossa runsaasti apilaa, hallayön jälkeen nälkäiset lehmät lasketaan aamulla laitumelle

• Säilörehuruokinnassa puhaltumiset eivät ongelmana

Kasviestrogeenit hedelmällisyys-ongelmien aiheuttajia?• Puna-apila sisältää runsaasti kasviestrogeenejä• Naudoilla ei ole pystytty todistamaan niiden aiheuttavan

hedelmällisyyshäiriöitä• Lampaat ovat herkempiä• Joissain tutkimuksissa puna-apila on parantanut

hedelmällisyyttä (!)

• Lehmien hedelmällisyysongelmat ovat erittäin yleisiä• Liittyvät pääsääntöisesti voimakkaaseen laihtumiseen poikimisen

jälkeen ja runsaan maidontuotannon aiheuttamaan tilaan

Artturi®-verkkopalvelu

Kanava nurmirehun tuotantoon, korjuuseen, säilöntään, analysointiin ja lehmien ruokintaanliittyviin palveluihin ja tietoonArtturiverkkopalvelun käyttö on maksutonta eikä

vaadi rekisteröitymistäArtturi® on rekisteröity tavaramerkki, jonka

omistavat Valio ja MTTArtturin nettisivut toimivat osoitteessa

www.mtt.fi/artturi

60

65

70

75

80

20 30 40 50 60 70 80

Kasvuaika toukokuun alusta

D-a

rvo

(%)

Puna-apilaHeinät

Luomunurmissa puna-apilan D-arvo laskee alkukesällä nurmiheiniä hitaammin

D-arvo = 93.7 - 0.482 VRK

D-arvo = 86.3 - 0.290 VRK

Tila-näyt-teidenanal. tulok-set

D-arvon lämpö-summa-ennusteetkunnittain

Kartta kuvaanurmiheinien D-arvon kehitystä

Artturi®avustaanurmien

korjuussa

Nurmen D-arvo laskee alkukesälläkeskimäärin 0.5 %-yksikköä päivässä

D-arvo “tänään”

D-arvo 5 päiväämyöhemmin

sääennusteenperusteella

5 vrk kuluttuaD-arvo “tänään”

Puhdas heinä Puhdas apila

Apilanurmen analyysitulokset

Keinoja paremman valkuaisomavaraisuuden saavuttamiseen lypsykarjatilalla

• Apila mukaan nurmiin• Nurmen korjuu hyvin sulavana (D-arvo tavoite 69 %)• Säilörehun hyvä säilönnällinen laatu• Monipuolinen karkearehu (kokoviljasäilörehu)• Palkokasvit mukana kokoviljasäilörehun sadon

parantamisessa, ja raakavalkuaispitoisuuden nostamisessa

• Rehujen oikea kohdentaminen eläinryhmittäin• Osa rypsirouheesta/-puristeesta voidaan korvata

herneellä tai härkäpavulla lypsylehmien ruokinnassa

Lisätietoja

• Puna-apila tehokkaasti luomumaidoksi –hankkeen loppuseminaari• Suomen Nurmiyhdistys: https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/AGRONET/HTML/

NURMIYHDISTYS/sisallysluettelot/sisluettelo25.html

• Luomutilan valkuaiskasviopas• http://www.luomuliitto.fi/Luomutilan_valkuaiskasviopas_2007.pdf

• Maataloustieteen Päivät – kotimainen tieteellinen seminaari parillisten vuosien tammikuulla, artikkelit netissä

• www.smts.fi (apilat lehmien ruokinnassa olivat yhtenä teemana v. 2006)• Nykänen, A., Hannukkala, A., Rinne, M. & Salo, T. 2010. Palkokasvit nurmitilan

kierrossa. Maataloustieteen Päivät 2010.

• Artturi-verkkopalvelu nurmirehujen tuotannon ja käytön hallintaan• www.mtt.fi/artturi

• Rehutaulukot-verkkopalvelu esittää viralliset rehuarvot, rehutaulukot ja ruokintasuositukset

• www.mtt.fi/rehutaulukot