MTT ELO 1/2013

1/2013 asiakaslehti

Teknologiaa testataans. 6

Sivuvirrat hyötykäyttööns. 4

Hiili hiipuu pelloilta s. 10

Konetapaturmat kuriins. 12

2 MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi

Mikään ei sapeta niin paljon kuin jo ostettaessa valmiiksi rikki-näinen laite: kulmahiomakone, joka hurahtaa kerran käyntiin ja hyytyy saman tien tai kärkipihdit, jotka taipuvat luokille, kun niil-lä koettaa vääntää tosissaan. Joskus sitä vain tulee ottaneeksi hallitun riskin ja ostaa halvalla kaukana idän mailla valmistettu-ja vehkeitä. Siinä oikeastaan kerjää hankaluuksia.

Homman soisi onnistuvan kerralla, jos kysymyksessä on kymmenien tuhansien eurojen konehankinta tai jopa miljoo-nan euron ylittävä navettahankinta laitteineen. Pelkkä harmi-tus on pientä, kun pelissä on koko omaisuus, omat ja lainatut.

MTT Vakolassa tehdään erilaisten työkoneiden ja laitteiden mittauksia, testejä ja tarkastuksia, jotta laitteet toimisivat niin kuin pitää. Ohjaamoiden lujuustestausta tarvitaan, ettei mark-kinoille pääsisi vaarallisia vehkeitä. Hyvä, että standardeja on.

Pelkkä testaaminen ei kuitenkaan riitä, sillä oleellista on myös koneen käyttäjän asenne: kannattaa ostaa kunnolla tes-tattu kone ja noudattaa sen käyttöohjeita – myös turvallisuusoh-jeita. Vuosittain maataloudessa tapahtuneista työtapaturmista lähes tuhat aiheutuu maatalouskoneista. MTT:n Koneriski-tut-kimus paljastaa, että moni maatalouskoneiden käyttäjä tuntee turvallisuusasiat heikosti.

MTT testaa myös navettateknologiaa ja on siksi monen lait-teen ensimmäinen ostaja Suomessa. Niistä kertyvät kokemuk-

PÄÄKIRJOITUS

Ei osteta sikaa säkissä

set kerrotaan mahdollisimman nopeasti maidontuottajille, neuvo-jille ja oppilaitoksille. Näin ehkäistään tilojen virheinvestointeja. Rakentamisen tutkimuksessa MTT on keskittynyt erityises-ti lypsykarjarakennusten rakenteisiin ja ilmanvaihtoon. Navet-tojen koneellisesta ilmanvaihdosta ollaan palaamassa takaisin painovoimaiseen järjestelmään. Tällä hetkellä verhoseinäisiä pi-hattoja on Suomessa jo yli 300.

VTT:n ja MTT:n tutkimus selvitti verhoseinien hyötyjä tai haittoja, toimivuutta, käyttötapoja sekä kustannustietoja. Verho-seinäpihatot ovat osoittautuneet toimiviksi. Lisäksi luonnollinen ilmanvaihto edistää eläinten terveyttä ja on taloudellista, koska se ei kuluta sähköä juuri lainkaan.

Tehdään siis kevään hankinnat harkiten ja testejä tutkis-kellen. And hey, let’s be careful out there!

Ulla Jauhiainenpäätoimittaja

PS. MTT:n pitkäaikaisseurannassa on havaittu, että Suomen pelloilta karkaa jatkuvasti hiiltä eli eloperäistä ainesta ilmaan ja vesiin. Syytä tähän epäedulliseen kehitykseen ei tunneta – ainakaan vielä. Lue lisää keskiaukeamalta.

Esa

Ram

stad

ius

MTT ELO l www.mttelo.mtt.fi 3

Sisältö:Sikamaisia mielikuvia?

Kuluttajat kaipaavat faktaa tuotantoeläinten oloista.

Sivu 9

MTT ELO 1/2013Maa- ja elintarviketaloudentutkimuskeskuksen asiakaslehti6. vuosikertaISSN 1797-7312 (painettu) ISSN 1799-2400 (verkkojulkaisu)

TILAUKSET:Tarja Lintula, MTT,[email protected]

MTT ELO netissä:www.mttelo.mtt.fi Julkaisija: MTT, puh. 029 5300 700,[email protected] www.mtt.fiPäätoimittaja: Ulla Jauhiainen, MTTToimitussihteeri: Minna Nurro, Viestintätoimisto LumitähtiKannen kuva: Veikko SomerpuroLayout ja taitto: ID BBNPaino: Forssa Print Oy

Pääkirjoitus Teknologiatutkimus säästää

tiloja virheinvestoinneilta.Sivu 2

Jätteestä raaka-aineeksiRuokateollisuuden ”jäte”jalostuu eläinten rehuksi.

Sivu 4

Navettateknologia testissäUudet laitteet eivät

aina toimi kuten pitäisi.Sivu 6

Lähiruoassa pieni on okRuokayrittäjät verkostoituvat,

mutta vierastavat kasvua. Sivu 8

1/2013 asiakaslehti

Lue lisää netistä: www.mttelo.mtt.fi

Valmistettu Novatech 135 ja 250 g/m2

-paperille, jolle on myönnetty EU:n ympäristömerkki rek.nro FI/11/1

Luomuinstituutti aloittiSuomen luomututkimusta koordinoidaan Mikkelistä.

Sivu 13

Hevonkakkaa putkeenMTT kehittää uutta keinoa hevostilan lantahuoltoon.

Sivu 14

KolumniVarttuisikohan vanilja

käymäläkompostissa?Sivu 16

LyhyestiSivu 17

An

ita P

olku

tie

Olli

Häk

ämie

s

Hiili häviää pelloiltaSuomen peltojen hiili-

varanto vähenee mystisesti.Sivu 10

Lue edes käyttöohjeMaatalouskoneet aiheuttavat tuhat tapaturmaa vuodessa.

Sivu 12


Ruokateollisuuden sivuvirratpalaavat kiertoon

Tulevaisuudessa elintarviketeollisuuden sivutuotteita hyö-dynnetään kenties ihmisravinnoksi, mutta nyt ne käyte-tään pääasiassa rehuksi. MTT:ssä on tutkittu monien si-vuvirtojen energia- ja valkuaisarvoja. Tiedot on päivitetty myös rehutaulukoihin.

TEKSTI: Anna-Maria Mäki-Kuutti KUVAT: Olli Häkämies

Jätettä yhdelle, arvokasta apetta toiselle. Esimerkiksi ruokateollisuuden joidenkin sivutuotteiden luontainen maitohappokäyminen on hyväksi sikojen suolistolle.

lintarviketeollisuudessa syntyy pää-tuotteen ohessa ylijäämiä, jotka ei-vät sellaisenaan kelpaa ihmisravin-noksi. Huonoimmassa tapauksessa

ne päätyvät jätteeksi. Perinteisesti elintarvikevalmistuksen si-

vuvirtoja on käytetty eläinten ruokinnassa sinällään tai rehujen raaka-aineena. Kun tutkija Kirsi Partanen MTT:stä aloitti si-kojen ruokintaan liittyvän tutkimuksensa 1990-luvulla, mukana tutkituissa sivuvir-

roissa oli myös teurasjätteitä kuten liha-luujauho.

– BSE-kriisin myötä tutkittavat vaihtui-vat kasviperäisiin sivutuotteisiin, Partanen muistelee yhtä tutkimuksen käännekohtaa.

Arvokkaat ravintoaineet talteen

MTT:ssä on viime vuosina tutkittu useis-sa hankkeissa kasviperäisten sivutuottei-den rehuarvoa ja tuotantovaikutuksia si-

E

oilla, naudoilla ja turkiseläimillä. Partanen toteaa, että sivutuotteet sisältävät eläimil-le arvokkaita ravintoaineita.

– Niistä saadaan valkuaista, energiaa, kivennäisiä ja kuitua. Joidenkin sivutuot-teiden luontainen maitohappokäyminen on hyväksi sikojen suolistolle. Lämpö ja käyminen tehostavat myös fosforin su-lavuutta ja säästävät siten ympäristöä, hän selvittää.

Tutkimusta tarvitaan, jotta raaka-ai-neesta saadaan kaikki irti ja jätteen määrä vähenee. Keskeisiä tavoitteita ovat myös kotimaisten rehuaineiden saatavuuden li-sääminen ja tuontivalkuaisen korvaami-nen sekä rehukustannusten alentaminen.

Valikoima laajenee jatkuvasti

MTT:ssä on tutkittu eniten volyymituot-teita eli etanoli-tärkkelysteollisuuden si-


Possut kasvavat kossun sivutuotteillaAltia Oyj:n Koskenkorvan tehtaan päätuot-teita ovat ohrasta valmistettava viljaetanoli ja esimerkiksi paperiteollisuuden käyttämä oh-ratärkkelys. Tuotannon sivutuotteista kuten ohran kuiduista ja proteiinista sekä tislaus-jäännöksestä eli rankista Altia valmistaa kah-ta nestemäistä ja yhtä kuivattua rehutuotetta.

– Aiemmin valmistettiin vain yhtä rehua, rankkia. Nykyinen menetelmä otettiin käyt-töön 1987, kun etanolin lisäksi ohrasta alet-tiin tehdä tärkkelystä, myyntipäällikkö Asko Rantanen Altialta kertoo.

Kun prosessi muuttui, MTT oli muka-na tutkimassa, miten syntyviä sivutuotteita voisi hyödyntää ja rehujen laatua parantaa.

– Ohraa alettiin kuoria ja prosessin läm-pötilaa muutettiin rehujen laadun kannalta sopivaksi.

Vilja hyödyksi tarkkaan

Tehdas käyttää vuosittain noin 180 miljoo-naa kiloa viljaraaka-ainetta, joka hyödynne-tään liki sataprosenttisesti. Ohrasta noin 60 prosenttia menee etanolin ja tärkkelyksen tuotantoon, lopusta tehdään rehua ja kuo-ri poltetaan.

– Yhteensä rehuja tuotetaan noin 65 mil-joonaa kiloa kuiva-ainetta vuodessa. Määrä riippuu viljan laadusta ja päätuotteiden tuo-tantomääristä, Rantanen toteaa.

Ohrapohjaisilla valkuaisrehuilla voidaan korvata rypsi- ja soijarouheesta jopa 80 pro-senttia. Tuottajat jo toisessa sukupolvessa ovat löytäneet rehut.

– Seuraava kehityssuunta on ihmisille soveltuvien sivuvirtatuotteiden kuten beeta-glukaanin ja kasviproteiinien jatkojalostami-nen. Ne ovat nyt esiselvitysvaiheessa, Ran-tanen valottaa.

Tutkija Kirsi Parta-nen MTT:stä ker-too, että tutkimuk-sen myötä rehuksi soveltuvien teolli-suuden sivutuottei-den valikoima laaje-nee jatkuvasti.

MTT

:n a

rkis

to/T

apio

Tu

omel

a

vutuotteena saatavaa ohravalkuaisrehua ja tärkkelysrankkia. Muita tutkittuja sivu-virtoja ovat muun muassa panimoteolli-suuden hiivaliemi ja mäski, juustontuo-tannon hera sekä biopolttoainetuotannon sivutuotteet.

– Repertuaari laajenee jatkuvasti. Uu-simpana on selvitetty luomutofun valmis-tuksessa syntyvän soijapapumassan eli okaran sopivuutta luomusikojen rehuksi, Partanen kertoo.

Kannusteita tuottajille

Sivuvirtoja pyritään hyödyntämään yhä tehokkaammin. Niitä prosessoidaan re-huarvon parantamiseksi ja rikastetaan edelleen. Rehujen käytettävyys riippuu hinnasta, laadusta, rakenteesta, tuotan-tovaikutuksista ja teknologiasta.

– Sivutuoterehu ei saa olla kalliimpaa tai hankalampaa käyttää. Yleensä työtä ja kustannuksia säästyy pitkällä aikavä-lillä, mutta alussa käyttö vaatii enemmän paneutumista ja osaamista, Partanen huomauttaa.

Sivuvirtojen tuottajan täytyy tuntea sivutuotteiden rehuarvot tuotantoeläin-ten ruokinnassa. Ne määritetään MTT:ssä kemiallisten analyysien ja entsymaattisten sulavuusmääritysten avulla ja tarvittaessa eläinkokeissa. Tiedot yleisimpien sivuvir-

tarehujen energia- ja valkuaisarvoista on rehutaulukoissa.

– MTT:n Asiakasratkaisuista kannat-taa kysyä asiantuntijapalvelua sivuvirto-jen ja muiden uusien rehuaineiden rehuar-vojen määrittämiseksi, Partanen vinkkaa.

MTT selvittää myös sivutuotteiden rehuarvot.


aidontuotannon automaation lisääminen on tarpeen, koska karjat ja navetat suurenevat. Navettateknologian kehittä-

misen tavoitteena on edistää sekä eläin-ten hyvinvointia että tuotantoa.

MTT:n ja Itä-Suomen yliopiston yhteis-professori Jaakko Mononen luonnehtii, että Nyt-hanke yrittää ehkäistä tilojen vir-heinvestoinnit. Ensiksi hankitaan kiinnos-tavat laitteet, sitten testataan, ja tulokset kerrotaan maidontuottajille.

– Laitteiden hyödyllisyys riippuu siitä, miten maitotilalla hoidetaan asioita. Tilal-lisen pitää itse miettiä, haluaako puljata teknologian vai eläinten kanssa, Mono-nen kiteyttää.

Vuonna 2010 käynnistynyt hanke jat-kuu vielä tänä vuonna. Yli miljoonan eu-ron budjetista pääosa tulee EU:lta ja osa MTT:ltä. Hankkeeseen osallistuvat myös Itä-Suomen yliopisto ja Pohjois-Savon keskeiset maatalousalan oppilaitokset.

Kiimantunnistusta testataan

Kiimantunnistuslaitteita on ollut maitoti-loilla jo pitkään. Maaningalla kiima-antu-ri on sekä lehmän kaulassa että jalassa. Mononen sanoo kiimanseurantatekno-logian olevan kelvollista, jos sitä osa-taan käyttää.

Tarkkaa tietoa lehmän kiimasta pyri-tään saamaan myös progesteroni- eli kel-tarauhasmittareilla. Tyypillisesti tuottaja on lähettänyt maitonäytteen Valiolle, jos-ta vastaus on tullut seuraavana päivänä neljällä eurolla. Viime kesänä MTT testa-si kaksi noin 5 500 euroa maksanutta lai-tetta, joissa kahden tai neljän euron ana-lyysin tekee tuottaja. Laitteiden etuna on nopeus.

Halvin laite maksoi noin tonnin. Se oli kelvollinen, mutta analyysi vaati ainakin puolen tunnin työn.

– Tavoite onkin auttaa maitotilallista mitoittamaan hankinta oikein. Jos tietää, että ei halua läträtä maitotippojen kans-

TEKSTI: Hannu Kaskinen

Teknologia ei heruta autuutta MTT testaa Nykyaikainen navettateknologia -hank-keessa (Nyt) maidontuotannon uutta teknologiaa. Iso osa Maaningan navetassa testatuista laitteista ei ole vastannut laitevalmistajien lupauksia.

Scan

Stoc

kPh

oto

Suurissa navetoissa tarvitaan yhä enem-män automaatiota, mutta hukkainvestoin-teja ei kaipaa kukaan.

M


Teknologia ei heruta autuutta sa, laitetta ei kannata hankkia, Mononen kommentoi.

Ensimmäistä progesteronin pikatesti-laitetta testaajat eivät saaneet toimimaan, vaikka kysyivät valmistajalta apua. Hank-keessa testataan vielä toinen pikatesti.

Oppia kantapään kautta

Maaningan lehmille hankittu poikimavyö tuntui lupaavalta, mutta paljastui teknolo-gialtaan vanhentuneeksi. Lisäksi vyö hier-si eläintä, kunnes valmistaja muisti lähet-tää pehmittimet vyöhön.

– Kantapään kautta pitää oppia. Kaup-pa ei onnistu kerralla, Mononen tuskailee.

MTT aikoi testata muitakin lehmän poikimista havainnoivia laitteita, mutta hylkäsi aikeen, koska asiantuntijat piti-vät laitteita eläimille hankalina.

Anturit mittaamaan

Lehmän ontumisen mittaus on yksi yri-tys hallita tuotantoriskejä. MTT haluaa osallistua eurooppalaisen ontumisenes-tolaitteen kehittämiseen. Laite perustuu lattiaan asennettuihin antureihin, jotka kertovat, jos lehmä astelee epätasaises-ti. Tällainen laite on tulossa Maaningalle.

Tutkijat haaveilevat myös anturilait-teesta, joka mittaa, kuinka lehmä syö ja juo. Nyt laite maksaisi lehmää kohti noin tuhat euroa.

– Kun teknologia pääsee massatuo-tantoon, laite halpenee koko ajan, Mo-nonen laskee.

Aina laitekehitys ei etene odotetusti. MTT:n testaajat aikoivat ostaa mittausjär-jestelmän, joka seuraa lehmän käyttäyty-mistä laitumella. Järjestelmää mainostet-tiin syksyllä 2010, mutta se ei valmistunut edes alkuvuodeksi 2012.

Panta taltioi märehtimisen

Nyt-hankkeessa lehmien kaulat koristel-tiin märehtimispannalla. Sen mikrofoni

tallentaa kaulalta äänet, ja ohjelma tun-nistaa märehtimisen. Tulokset kertovat terveydestä.

Monosen mukaan märehtimispan-nan edistynyttä teknologiaa on monissa robottinavetoissa. Panta maksaa reilut sata euroa lehmää kohti. MTT:n järjestel-mä sadalle eläimelle maksoi noin 30 000 euroa, sillä paketissa ovat antennit ja tie-tokoneohjelmat.

Maailmalla tuoreimmat tulokset osoit-tavat pannan toimivan epäluotettavasti.

– Me olemme saaneet kohtuullisia tu-loksia, mutta olemme tehneet valtavasti työtä. Maitotilallinen ei ehdi järjestelmäl-lisesti testata mitään laitetta viikkokau-palla, Mononen vertaa.

Tavoitteena vuoropuhelu

MTT on monen testilaitteen ensimmäinen ostaja Suomessa ja pyrkii kertomaan lait-teista kertyvät kokemukset nopeasti mai-

dontuottajille, neuvojille ja oppilaitoksille muun muassa Facebookin välityksellä.

Hankkeen alussa MTT:n väki luen-noi muiden saamien tulosten perusteel-la, nyt satsataan esittelyihin Maaningan navetassa.

– Pyysimme koulutukseemme robotti-tilallisia. Heistä yksi sanoi jättäneensä kii-man seurannan laitteelle, sillä se on riit-tävän tarkka. Toinen viljelijä taas sanoi, että hänelle lehmä näyttää kiiman. Täl-laisten ääripäiden kuuleminen on arvo-kasta, Mononen kehaisee.

Hän kuitenkin harmittelee, että tuot-tajia on vaikea saada mukaan, sillä Poh-jois-Savossa vallitsee hankeähky. Tes-tattavat laitteet ovat toisaalta pientiloille liian kalliita.

Nyt-hanke Facebokissa: www.facebook.com/groups/15302957804211

Tiin

a Ko

kko

Maaningan navetan Rinsessa ei ole moksiskaan märehtimispannasta.


Tänä vuonna toteutettavassa FOREFOOD-hankkeessa haetaan lähiruoan parhaita myyntikanavia ja tunnistetaan alan uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Tutkija Lot-ta Jalkanen MTT:stä kertoo tutkimustar-peen lähteneen siitä, että lähiruoan ky-syntä ja tarjonta eivät riittävästi kohtaa.

– Tutkimme, mitkä jakelukanavat toi-mivat ja mitkä eivät. Esimerkiksi lähiruo-kapiirissä kuluttajan palaute tulee välittö-mästi, mutta mitä sille tapahtuu, kun tulee välikäsiä? Toisaalta lähiruokakaupalla on hyvänä puolena iso asiakasmäärä.

Ensi kesänä hanke järjestää yritys-työpajan, ja syksyllä on kuluttajien ryh-mähaastatteluja.

– Tavoite on vahvistaa lähiruoan ky-syntälähtöisyyttä, Jalkanen tiivistää.

Hankkeessa verrataan lähiruokayrittä-jien arvolupauksia ja kuluttajien odotuk-sia. Näin yrittäjät näkevät, millaisia ideoita heidän kannattaa omaksua. MTT:n yhteis-työtahoja hankkeessa ovat Helsingin yli-opisto, Aalto-yliopiston pienyrityskeskus ja Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimus-keskus. Hanketta rahoittaa Laatuketju.

Kysyntä vs. tarjonta

TEKSTI: Päivi HaavistoKUVA: Anita Polkutie

Yhteistyö sytyttää

lähiruokayrittäjänLähiruokayrittäjät ovat ole-tettua valmiimpia keskinäi-seen yhteistyöhön. Sen si-jaan kasvua vierastetaan, ja osin siksi yrittäjän aika ei rii-tä toiminnan kehittämiseen.

ähiruokayrittäjien toimintastra-tegioita ja tulevaisuudensuunni-telmia valaisee MTT:n viime syk-

synä tekemä selvitys, johon osallistui 42 elintarvikealan pienyrittäjää ympäri Suo-mea. Kaksi kolmasosaa kyselyyn vastan-neista toimii alkutuotannossa.

Erikoistutkija Pasi Rikkonen MTT:stä toteaa, että yhteistyön määrä oli myöntei-nen yllätys. Lähiruokayrittäjistä 80 prosent-tia ilmoitti harrastavansa yhteismyyntiä, yh-teiskuljetuksia myyntipisteisiin tai tietojen ja vinkkien vaihtamista yritystoiminnasta.

Yhteistyöhön lähituottajia onkin erilai-sissa alan selvityksissä kannustettu. Se on nähty yhtenä tärkeimmistä keinoista, joilla pientuottajat selviytyvät suurten hal-litsemilla markkinoilla.

Myyntikanavat muuttumassa

Kyselyn perusteella kolme yleisintä mark-kinointikanavaa ovat nykyisin suoramyynti, lähiruokamyymälät ja keskusliikkeet. Tu-levaisuudessa yrittäjät näkevät kolmen kärkenä ravintolat, lähiruokamyymälät ja verkkokaupan.

Pienimuotoinen tuottaminen on lähel-lä vastaajien sydäntä, sillä vain muutama yritys määritteli itsensä suoraan kasvu-

hakuiseksi. Neljännes yrittäjistä säilyttäi-si nykyisen kokonsa ja yli 60 prosenttia kertoi miettivänsä laajentamista, jos sel-keä kasvuväylä ilmenee.

Jos laajentaminen tulisi ajankohtaisek-si, keskeiset tavat olisivat tuotannon lisää-minen, uusien tuotteiden kehittäminen, yh-teistyön kasvattaminen muiden yritysten kanssa sekä verkostoituminen yleensä.

Työllistämiskynnys korkealla

Syiksi vähäisiin laajentumishaluihin yrit-täjät mainitsivat heikon kannattavuuden, syrjäisen sijainnin ja lisätyövoiman palk-kaamistarpeen.

– Perheyrityksissä on iso kynnys pal-kata ensimmäinen ulkopuolinen työnte-kijä. Pienten yritysten hallittua kasvua voitaisiin parantaa tukitoimilla kuten ko-rotetulla investointituella ja verohelpotuk-silla, sanoo Rikkonen.

Toiminnan kehittämisen yleiseksi es-teeksi yrittäjät katsoivat oman ajanpuut-teensa. Rikkosen mukaan ajanpuute on osittain seurausta kasvun ja investointi-en vierastamisesta. Yrittäjä saisi lisäaikaa toimintansa kehittämiseen, jos olisi val-mis palkkaamaan ulkopuolisen apulaisen. Silloin rutiinityötä voisi jakaa pois itseltä.

L


itä sitä tänään laittaisi ruoak-si? Seisahdun lähikaupan kyl-mäaltaan ääreen harkitsemaan.

Porsaanfileitä ei ole syöty hetkeen. Käteni hamuaa jo pakettia, kun häiritsevä ajatus valtaa mieleni. Millaisissa oloissa fileeksi päätynyt possu mahtoi elää?

Jollain tasolla olisi mukavaa, jos illalli-seni olisi saanut elää kunnon elämän. Että sillä olisi ollut riittävästi tilaa liikkua ja puh-taita pahnoja tongittavaksi. Että sitä olisi ruokittu ja hoidettu hyvin.

En ole ainoa, joka ajattelee näin.

Mielikuvat hallitsevat

MTT on selvittänyt kuluttajien näkemyksiä suomalaisesta sianlihantuotannosta kah-dessa tutkimushankkeessa. Niitä rahoittivat Laatuketju ja muutama iso liha-alan yritys.

– Suomalaiset haluavat, että tuotanto-eläimillä on hyvät oltavat. Pidämme jopa itsestään selvänä, että näin on, tutkija Jaa-na Kotro MTT:stä kertoo.

Kuten muutkin kuluttajat, myös minä luotan kotimaiseen tuotantoon. Mutta ku-ten muidenkin kuluttajien, myös minun luottamukseni rakentuu enemmän mieli-kuvien kuin faktatiedon varaan.

– Ihmisten tiedoissa on paljon aukko-ja, vääriä käsityksiä ja värittyneisyyttä. Si-nänsä tämä on täysin ymmärrettävää, sillä

TEKSTI: Maria LatokartanoKUVA: Olli Häkämies

harvalla on tilaisuus päästä tilalle tutustu-maan sikojen oloihin.

Hinta ei ratkaise kaikkea

Lähikaupassa kotimainen rypsiporsaan ul-kofilee maksaa yli 17 euroa kilo. Ulkomai-nen tulisi seitsemän euroa halvemmaksi.

Tuottajan ja kaupan kannalta hyvä uu-tinen on, että kaikille hinta ei ole ainoa os-toperuste. Yli puolet kuluttajista olisi val-mis maksamaan nykyistä enemmänkin, jos tietäisi, että eläintä on kohdeltu hyvin. Mutta onko?

Reilu vuosi sitten eläinaktivistit kuvasi-vat salaa sikojen oloja. Lannalla kuorrutetut eläimet herättivät julkisuudessa keskuste-lua tuotantoeläinten kohtelusta ja raviste-livat kuluttajien uskoa suomalaisen koti-eläintuotannon laatuun.

En halua maksaa ylimääräistä tyhjästä. Kylmäaltaan ääressä punnitsen paketteja kädessäni. Kumman otan?

Asiatiedolle on tarvetta

– Kuluttajat kokevat usein, että tiedon- saanti on hankalaa ja että oman mielipi-teen muodostaminen informaation ristiaal-lokossa on vaikeaa, Kotro myöntää.

Ostopäätöksen tueksi tiedon pitäisi kuitenkin olla käden ulottuvilla helposti ja

nopeasti. Voisiko kyseeseen tulla jonkin-lainen pakkausmerkintä? Kotron mukaan ajatus on mahdollinen.

Lihateollisuuden tutkimuskeskuksella on parasta aikaa käynnissä hanke, jossa kehitetään alkutuotantoon laatujärjestel-mää. Voi olla, että jo tänä vuonna tuotan-totapamerkinnät saadaan paketteihin. Se on hyvä alku, mutta ei yksin riitä sammut-tamaan kuluttajan tiedonjanoa.

Faktaa suoraan maatilalta?

Kun MTT selvitti kuluttajien näkemyksiä sianlihantuotannosta, vastaajat kokivat, ettei heillä ole riittävästi tietoa lopullisen mielipiteen tueksi. Realismi leimasi silti suhtautumista. Esimerkiksi eläinaktivis-tien videoita ei nielty purematta.

Kuluttajilta kysyttiin myös, kenen sa-naan he luottaisivat ja keneltä tietoa tah-toisivat. Vastaus yllätti tutkijat: kävi ilmi, että vastaus halutaan suoraan maatilal-ta. Sikatilalliselle ajatus siitä, että omasta työstä pitäisi viestiä ulkomaailmaan, voi tuntua vieraalta. Kotron mielestä se kui-tenkin kannattaisi.

– Kuluttajien sympatiat ovat tuotta-jan puolella ja he haluavat, että Suomes-sa on kotieläintuotantoa jatkossakin. Voi jopa sanoa, että he kaipaavat päästä lä-hemmäs tuottajaa.

NasullaKAIKKI HYVIN?

Yli puolet kuluttajista olisi valmis maksamaan tuotantoeläinten hyvinvoinnista.

Kuluttajaa kiinnostaa, mil-laisissa oloissa tuotantoeläi-met Suomessa elävät. Vas-taus kuultaisiin mieluiten tilalliselta itseltään.

M


Hiili karkaa

Peltomaihin sitoutunut hiili eli eloperäinen aines vähenee kaikkialla Suomessa. Kehityksen syytä ei toistaiseksi tunneta.

Suomen peltojen hiili-varastot pienenevät jat-kuvasti, havaittiin MTT:n 35-vuotisessa seurannas-sa. Hiilen eli eloperäisen aineksen kato heikentää sekä viljelymaiden kun-toa että ympäristön tilaa. Syytä epäedulliseen kehi-tykseen ei tiedetä. Eniten hiiltä karkaa turvemailta.

iilen katoaminen pellosta heikentää maaperän rakennetta ja lisää ilmas-topäästöjä. Osa peltojen hiilestä ajautuu tuulen aiheuttaman eroosi-

on mukana vesistöihin ja samentaa vesiä. Tutkimuksen johtaja, professori Kris-

tiina Regina MTT:stä toteaa, että tilan-teessa on haastetta.

– Suomalaisia peltoja viljellään hyvillä menetelmillä, olki jätetään enimmäkseen peltoon, suorakylvö on yleistä ja viljelijät ympäristötietoisia. Silti olemme havain-neet hiilipitoisuuden laskun, hän summaa.

MTT:n tutkimuksen tulokset perustuvat 600 pellolta kerättyihin näytteisiin. Hiiliva-rantojen muutoksia on tarkkailtu 35 vuot-ta, mikä tekee koejärjestelystä ainutlaa-

tuisen pitkäkestoisen koko Euroopassa.– Näin kattavaa näytesarjaa ei ole

muualla Euroopassa tutkittu, kertoo tut-kija Jaakko Heikkinen MTT:stä.

Ei uusia peltoja turvemaille

Hiilipitoisuus on laskenut kaikkialla maassa koko seurantajakson ajan. Kivennäismailta hiiltä katoaa vuosittain noin 0,4 prosenttia ja eloperäisiltä mailta noin 0,3 prosenttia.

Tutkijoiden mukaan kivennäismaaheh-taarilta katoaa noin 220 kiloa hiiltä joka vuosi. Eloperäisten maiden hiilihukka on tätäkin suurempi, sillä kuten maalajin nimi kertoo, niihin on varastoitunut kivennäis-maita enemmän eloperäistä ainesta. Val-

H


Hiili karkaa

TEKSTI: Marjatta Sihvonen l KUVA: Rodeo/Petri Jauhiainen

MTT maaperäseurannassa on otettu näytteitä yli 600 pellolta ympäri Suomea.

Palkokasveilla energiatalkoisiinPalkokasvien viljelyllä voitaisiin maatalou-dessa korvata jopa 60 prosenttia teollises-ti tuotetuista typpilannoitteista. Tämä sääs-täisi lannoitteiden valmistuksessa käytettyä fossiilista energiaa.

Tutkija Hannu Känkänen MTT:stä on laskenut, että hyödyntämällä palkokasvien kyky sitoa typpeä säästettäisiin myös tuo-tantorakennusten lämmitykseen ja viljan-kuivaukseen vuosittain kuluvan öljymäärän verran energiaa. Myös konetöiden muutok-set otettiin energialaskelmissa huomioon.

– Suurin säästö saadaan hyödyntämäl-lä palkokasvien kaikki mahdollisuudet. Niitä voidaan lisätä rehunurmiin, ja apilaa voitaisiin käyttää viljapeltojen aluskasveina nykyistä enemmän. Suosittelen myös viherkesantojen lisäämistä viljelykiertoon, Känkänen sanoo.

Monet viljelijät ovat jo kiinnostuneita pal-kokasveista lannoitteiden korkeiden hinto-jen vuoksi.

– Tiloilla on opittu käyttämään väkilan-noitteita ja luottamaan niihin. Viljelijöiden on koettava palkokasvit pelloilleen hyödyllisik-si ja taloudellisesti kilpailukykyisiksi, Kän-känen arvioi.

Jatkotutkimuksissa selvitetään palko-kasvien merkitystä maatalouden kokonais-päästöihin.

– Vaikka palkokasvien vaikutukset ilmas-toon arvioidaan yleensä myönteisiksi, pel-loilta voi tulla huomattaviakin päästöjä. Vilje-lytekniikkaa tulisi kehittää edelleen ja tehdä kaasumittauksia eri tilanteissa, tutkija toteaa.

taosa Suomen maatalouden hiilipäästöistä johtuu juuri eloperäisten maiden viljelystä.

– Turvemaahehtaarin vuosittaiset pääs-töt lasketaan tonneissa. Sen vuoksi pel-lonraivausta ei tämän tutkimuksen valos-sa voi enää suositella soille: ei enää uusia peltoja turvemaille, tiivistää Heikkinen.

Hiilikadon syy yhä arvoitus

Hiilivarastojen pienenemiselle ei ole vielä pystytty osoittamaan yhtä selkeää syytä. Tutkijat mallintavat nyt eri vaihtoehtoja.

Siirtyminen yksivuotisten kasvien vil-jelyyn on lisännyt peltojen muokkausta, mikä kiihdyttää eroosiota ja eloperäisen aineksen hajoamista. Heikkinen kuitenkin

huomauttaa, että hiilivarannot pienenevät koko maassa, eikä kasvinviljelyn ja karja-talouden keskittyminen eri puolille maata näy tutkimuksen tuloksissa.

– Suomen pellot ovat vielä nuoria ver-rattuina muun Euroopan viljelymaihin. On mahdollista, että ne eivät ole vielä saavut-taneet hiilen vapautumisen ja sitoutumi-sen tasapainotilaa, vaan niistä vapautuu edelleen muinaisten metsien ja soiden si-tomaa hiiltä, hän pohtii.

Ilmastonmuutos on keskeinen tekijä tutkijoiden mallinnustyössä.

– Ilmaston lämpeneminen kiihdyttää hajoamista, mutta toisaalta myös kasvua, mikä sitoo hiiltä takaisin maaperään, Heik-kinen kuvailee hiilen kiertoa viljelymaassa.

Bioenergiasta osa ratkaisua?

Maaperään on sitoutunut enemmän hiil-tä kuin ilmakehään ja kasvillisuuteen yh-teensä. Heikkisen mukaan on tärkeää ot-taa huomioon, että maaperän hiilitaseen pienetkin muutokset voivat aiheuttaa mit-tavia seurauksia ilmastossa.

– Viljelytekniikoihin on kiinnitettävä entistä parempaa huomiota, hän toteaa.

Samaa mieltä on professori Regina. Hän korostaa, että talviaikaisen kasvipeit-teisyyden lisääminen olisi Suomessa tär-keää, koska kasvukausi on lyhyt.

– Monivuotisten energiakasvien tuo-tanto ja niihin perustuvan bioenergian tu-keminen olisi mielestäni hyvä ratkaisu. Kä-sittelemällä monivuotisia kasveja lannan kanssa biokaasulaitoksissa edistettäisiin myös karjatilojen lantaongelman ratkai-sua, eikä uutta pellonraivausta tarvittaisi aina tilojen laajentaessa, Regina sanoo.

Suomen pelloista

Mar

ja-L

iisa

Wes

terl

un

d


oneriski-tutkimuksessa selvisi, että moni maatalouskoneiden käyttä-jä tuntee turvallisuusasiat heikosti.

Tämä koskee maatalousyrittäjiä, mutta erityisesti heidän työntekijöitään ja per-heenjäseniä, joilta puuttuu alan koulutus.

Maatalouskonetapaturmien syitä ja seurauksia selvitettiin vuosina 2011–2012 tehdyssä tutkimuksessa, jonka työpajoihin osallistui 24 henkilöä: maatalousyrittäjiä,

Työturvallisuudesta ei kannata tinkiä, kun työvälineenä on jyhkeä maatalouskone.

TEKSTI: Hannu KaskinenKUVA: MTT:n arkisto/Janne Lehtinen

Riski kone on riskiMTT:n tutkimus suosittaa pa-rantamaan maatalousyrit-täjien turvallisuustietoutta, jotta vältyttäisiin maatalous-koneiden aiheuttamilta työ-tapaturmilta. Hyvään alkuun pääsee, kun lukee käyttöoh-jeen ja hyödyntää käyttökou-lutuksen.

K

viranomaisia, konevalmistajia ja tutkijoi-ta. Tutkija Jarkko Leppälä MTT:stä ke-haisee, että työpajoissa onnistuttiin ko-koamaan näkemyksiä laajalti.

– Kun yrittäjä ostaa uuden tai käyte-tyn koneen, hänen pitää saada suomen-kielinen käyttöohje, lukea se ja noudattaa sitä. Onneksi jotkut konevalmistajat tarjo-avat käyttökoulutusta, Leppälä kiteyttää.

Työturvallisuuslain mukaan yrittäjän pitää perehdyttää työntekijänsä konei-den turvalliseen käyttöön.

Turvallisuus sivuosassa

Aiemmissa kyselytutkimuksissa on todet-tu, että maatilayrittäjän koneostoksissa tärkeimpiä ovat rahoitusasiat ja koneen hyöty; vasta sitten tulee työturvallisuus.

– Myyntiesitteistä päätellen työturvalli-suus ei kuulu kauppojenkaan kriteereihin. Jos ostajat kyselisivät useammin työtur-vallisuudesta, silloin sitä kaiketi painotet-taisiin, Leppälä järkeilee.

Hän korostaa myös konevalmistajan merkitystä työturvallisuudessa.

– Turvallisuutta edistää esimerkiksi pui-murikaupassa se, jos myyjä kannustaa lu-kemaan käyttöohjeen. Kun kone tuodaan tilalle, ostaja osaisi jo kysyä. Puimurival-

Vuosittain joka 12. maatalousyrittäjä jou-tuu työtapaturman vuoksi sairauslomal-le. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta haetaan korvauksia noin 4 500 työtapa-turmasta joka vuosi.

Työtapaturmista lähes tuhat aiheutuu maatalouskoneista. Niiden takia pidet-tyjen sairauslomien keskipituus vuosina 2005–2010 oli yli 40 työkyvyttömyyspäi-vää. Suhteellisesti eniten konetapaturmia sattuu uusille ja alle 40-vuotiaille maata-lousyrittäjille.

Keskimääräinen maatalousyrittäjän sairauspäiväraha viime vuonna oli vain 43,20 euroa. Yrittäjä on usein siis aliva-kuuttanut itsensä, joten tapaturma tulee hänelle kalliiksi.

Tuhat koneturmaa vuodessa

mistajan edustajan pitää selvittää koneen keskeiset toiminnot ja turvallisuusriskit. Pitää myös varmistaa, että ostaja on ym-märtänyt asiat.

Käyttötesti on tärkeä

Koneriski-tutkimuksessa maatalousyrit-täjät painottivat, että kaikkia riskejä ei voi ostotilanteessa ennakoida. Leppälä suosittaa testejä aidossa työympäristös-sä, sillä käyttöturvallisuuden näkee vas-ta käytössä.

– Käyttötestit ja standardit ovat ensi-sijaisia tietolähteitä. Käyttötesti on hyvä tehdä vastaanottotarkastuksessa, hän opastaa

Käyttökokemusten pitää kulkeutua konevalmistajille, sillä ostaja olettaa, että CE-merkintä takaa turvallisuuden. Leppä-lä kehottaa myyjää esittelemään ostajalle myös vaatimustenmukaisuustodistuksen, joka kertoo, että kone on valmistettu ko-nedirektiivin mukaisesti.

Viranomaiset vastaavat myyntikonei-den turvallisuudesta. Leppälä arvelee, että työsuojelupiirit eivät ehdi valvoa en-nalta, vaan tarkastaja ehtii vasta tapatur-mapaikalle.

Koneriski-tutkimusta rahoittivat MTT, Suomen Standardisoimisliitto SFS ja Maa-talouskoneiden tutkimussäätiö.


iime vuoden marraskuussa pe-rustettu Luomuinstituutti on aloittanut toimintansa luomu-

tuotannon ja sen tutkimuksen edistä-miseksi Suomessa. Verkostomaisen instituutin toimintaa johdetaan aluk-si Helsingin yliopistosta, ja sen koor-dinaatioyksikkö sijaitsee Mikkelissä.

Luomutuotannon asemaa lähde-tään vahvistamaan kansallisella luo-mututkimusohjelmalla, jota parhail-laan laaditaan. Lisäksi tavoitteena on tehostaa tutkimuksen ja elinkeinoelä-män vuorovaikutusta ja kirkastaa luo-muun liittyviä mielikuvia.

– Kaikki toimintamme nojaa tie-teelliseen tietoon. Vuoden loppuun mennessä valmistuvasta tutkimusoh-jelmasta tulee toiminnan systemaatti-nen pohja, tiivistää instituutin johtaja, professori Pirjo Siiskonen Helsingin yliopistosta.

MTT odottaa synergiaa

MTT odottaa instituutilta synergiaetuja tutkimus-, koulutus- ja kehitystoimin-nassa sekä uusia avauksia luomun kasvun edistämiseksi.

– Tavoitteemme on kaksinkertais-taa luomututkimuksen volyymi vuo-teen 2016 mennessä, linjaa MTT:n tut-kimusjohtaja Anu Harkki.

Hänen mukaansa instituutilla on paremmat mahdollisuudet kehittää pit-käjänteistä luomutyötä kuin MTT:llä tai Helsingin yliopistolla olisi yksin. Lisäre-sursseja tutkimukseen ei ole kuitenkaan luvassa välittömästi. Tutkimusrahoitus tulee jatkossakin ulkopuolisena hanke-

Professori Pirjo Siiskosen pesti Luomuinstituutin johtajana kestää vuoden 2016 loppuun.

TEKSTI: Anna-Maria Mäki-Kuutti l KUVA: Sirpa Piskonen

Luomuinstituutti haluaa tuplata luomututkimuksenMTT:n ja Helsingin yliopiston perustama Luomuinstituut-ti raivaa tietä luomulle koko elintarvikeketjussa. Luomu-tutkimuksen volyymi halutaan kaksinkertaistaa, mutta ra-hoitus säilyy hankepohjaisena.

rahoituksena muun muassa EU:lta.– Haemme luomututkimukseen yhteisra-

hoitusta. Yhteinen investointimme instituutin henkilöstöön on jo selkeä lisäpanostus, jol-la olemme osoittaneet tahtotilamme, Hark-ki sanoo.

Elinkeinoelämä huomioon

Luomututkimuksen määrän lisäksi on tarkoi-tus kehittää sen laatua. Sekä Harkki että Siis-

konen peräänkuuluttavat monitieteistä tutkimusta, jolla on yhteys soveltaviin kehityshankkeisiin.

– Tutkimuskysymykset läpäisevät koko ruokaketjun: alkutuotannosta ja ympäristöstä elintarvikkeisiin ja koko yh-teiskuntaan, Siiskonen sanoo.

Elinkeinoelämän tarpeita kuunnellaan jo tutkimusohjelman laadinnassa. Har-kin mielestä instituutin tavoitteena täy-tyy olla myös kaupallisen menestyksen luominen, tuottajien auttaminen ja uu-sien vaihtoehtojen tuominen kuluttajille.

Luomuyrittäjyyttä kehitetään erityi-sesti paikallisen tilayhteistyön kautta. Instituutilla onkin merkittävä rooli Ete-lä-Savon alueelle.

Oikeaa tietoa kuluttajille

Luomututkimus on tärkeää jo siksi, että luomun kysyntä kasvaa. Luomun edistä-miseksi tarvitaan tietoa myös kuluttaja-käyttäytymisestä ja markkinoista.

– Esimerkiksi luomulihan tarjonta ei vastaa asiakkaiden tarpeita, Harkki huomauttaa.

Myös kuluttajat itse kaipaavat tutkit-tua tietoa ruoasta, mutta eivät sitä aina löydä. Siiskosen mielestä luomussa ei ole kyse vain tuotantotavasta vaan ih-misten muuttuvasta suhteesta ruokaan.

– Kansalaisilla on usein epätietoisuut-ta ruoantuotannosta, elintarvikkeiden prosessoinnista tai vaikkapa lisäainei-den vaikutuksista. Meidän tehtävämme on pohtia, miten pystymme kertomaan tutkimukseen pohjautuvan viestimme kansalaisille, Siiskonen sanoo.

Suomalaiset syövät yhä enemmän luomuruokaa. Pro Luomu ry:n arvion mukaan Suomen luomumarkkinat kas-voivat viime vuonna liki neljänneksellä ja nousivat yhteensä 202 miljoonaan euroon. Ostetuin yksittäinen luomu-tuote on luomumaito.

LUOMUKULUTUS KASvAA

V


evosalan suosio kasvaa tasaiseen tahtiin, eikä ala ole enää välttä-mättä kytköksissä maatalouteen. Lannasta eroon pääseminen saat-

taa olla taajamien talleille ongelmallista. Omaa peltomaata ei ole, kun rehut oste-taan, ja laidunmaakin saattaa olla vähäis-tä, koska jaloittelutarhat ovat yleistyneet.

Tutkija Elina Virkkunen MTT:stä ni-meää hevostilan lantahuollon ykköson-gelmaksi sen, että kuiviketta joudutaan käyttämään suhteellisen paljon.

– Kun kuivikkeen osuus on jopa 80 prosenttia, kompostoituminen on hidasta ja lannoitusarvo pieni, hän sanoo.

MTT tutkii kaksivuotisessa Biojäte ja hepolanta -hankkeessa kuivikelannan kompostoimista muovisissa tuubeissa. Ensimmäiset tuubit rakennettiin viime keväänä. Hanketta rahoittavat Euroopan aluekehitysrahasto, Kainuun ELY-keskus

Hevosenlanta pyritään saamaan nykyistä paremmin hyötykäyttöön. MTT selvittää Sotkamossa tuubikom-postointia hevostilan lantahuollon vaihtoehtona.

TEKSTI: Tuula Ainasoja l KUVAT: Jarkko Koivunen

Lantaa tuubin täydeltäsekä alan toimijat ja yritykset.

Kunnon kuivikkeesta pulaa

Virkkusen mukaan turve on hyvää kuivi-keainesta hevosenlannalle. Se on imuky-kyistä ja hygieenistä, ja kelpaa parhaiten pelloille lannoitteeksi.

– Ongelmana on se, että kuivikkeek-si kelpaa vain uusien turpeenottoalueiden pintaturve, ja sitähän ei ole usein saata-villa, hän toteaa.

Yksi Biojäte ja hepolanta -hankkee-seen osallistuvista talliyrittäjistä on Pau-liina Räisänen, joka osti viime kesänä Sotkamon Vuokatissa sijaitsevan rat-sastustallin. Hän tietää kymmenen vuo-den kokemuksen pohjalta, että kunnol-lisen kuiviketurpeen saanti on hankalaa.

– Sateisen viime kesän jälkeen ongel-ma on vain pahentunut, ja hinta on kova.

Rupesin kartoittamaan muita vaihtoehtoja ja päädyin käyttämään puupellettiä, joka on edullisempaa kuin turve ja olkikuivi-ke pellettinä, Vuokatin Ratsastuskoulun emäntä sanoo.

Puupelletti on Virkkusen mukaan kui-vikkeena aika uusi materiaali. Ongelma-na on se, että puupohjaisella aineella kui-vitettu lanta hajoaa pelloilla hitaammin kuin turvelanta. Yleisesti käytetty kutte-rinpuru puolestaan kuluttaa hajotessaan pellon typpivaroja. Sen lannoitusarvo on niin vähäinen, että se kelpaa vain maan-parannusaineeksi.

Paluupostina pellolle

Osa Räisäsen ratsutilan puolen vuoden aikana kertyneestä lannasta muhii nyt muovisessa tuubissa MTT:n Sotkamon toimipaikassa. Parikymmentä metriä pitki-

Puru- ja turvelanta syötetään traktorin etukuormaajalla tuubikoneen syöttöpöydälle, josta kone pakkaa lannan muoviputkiloon.

Pekka Heikkinen

TEKSTI: Tuula Ainasoja

H


Lantaa tuubin täydeltäen tuubien teko onnistuu samalla koneel-la, jolla pakataan viljamursketta tuubiin.

Muovituubin ansiosta lanta pysyy riit-tävän kosteana. Muovi estää valumat, jo-ten kompostialue ei vaadi tiivistä pohjaa. Tuubin sisältö muhii lähes vuoden ajan maanparannusaineeksi, jonka arvo lan-noitteena testataan ensi kesänä.

– Jos muovinen tuubi on liian tiivis, sisältö ei kompostoidu vaan mätänee. Ilmaa johdetaan tuubeihin salaojaputki-en avulla, leikkaamalla muoviin palkeen-kieliä ja myös koneellisella ilmastuksella, Elina Virkkunen selvittää.

Hän korostaa, että kaiken maatalo-udessa tuotetun lannan kuuluisi pää-tyä peltoon.

– Kokeilemme myös tuubikompos-toida seosta, jossa on hevosen puru- ja turvelannan lisäksi kanan tai naudan lan-taa. Lisäksi määritämme laskennallisesti

Tuubin sisältö muhii lähes vuoden ajan maanparannusaineeksi.

lannoitteeksi soveltuvan seoksen kom-postista, lämpölaitoksen puutuhkasta ja biokaasulaitoksen käsittelyjäännöksestä.

Myös kustannukset selville

Hankkeessa tarkastellaan myös tuubi-kompostoinnin kustannuksia. Yksi kes-keinen kustannustekijä on kuljetusmatka.

– Lantaa ei kannata kuljettaa tuubi-tettavaksi yli kymmenen kilometrin mat-kaa, Virkkunen huomauttaa.

Hänen mukaansa tuubikompostoin-ti voisi sopia isohkon laiteinvestoinnin vuoksi tallikeskittymälle yhteishankinta-na tai palveluksi, jota koneurakointiyritys voisi tarjota hevostiloille.

Uusi käytäntö tervetullut

Hevosenlanta ei ole suuren kuivikemäärän vuoksi yhtä hyvää biokaasun raaka-ainet-

ta kuin lehmänlanta. Lannan polttaminen energiaksi on puolestaan Suomessa mah-dollista vain laitoksissa, joilla on jätteen-polttolupa. Hevosenlannalla ei siis voida lämmittää edes tallia, joten sitä joudutaan kärräämään jopa kaatopaikalle.

– Tuntuu hassulta viedä käyttökelpois-ta tavaraa kaatopaikalle. Pysyvä käytäntö lannan käsittelyyn olisi tervetullut hevos-alalle. Hevosyrittäjä ei voi harrastaa ko-keiluja, etenkin jos ne sitovat pääomaa, Pauliina Räisänen sanoo.

Vuokatin 25 hevosen tallissa kertyy isot määrät lantaa, sillä yhden hevosen osuus on noin 12 kuutiota lantaseos-ta vuodessa. Räisänen sanoo olevansa periaatteessa valmis investoimaan esi-merkiksi useamman yrittäjän yhtymänä, jos tuubikompostointi osoittautuu hyö-dylliseksi ja kustannuksiltaan järkeväksi menetelmäksi.

Henri Karjalainen

¯ LYHYESTI¯

TEKSTI: Kai Linnilä l KUVA: ScanStockPhoto

¯ KOLUMNI ¯

Vanilliinia ja voimaa

auhukirjailija Mats-Eric Nilsson (teokset Petos lautasella, Aitoa Ruo-kaa ja Vaara vaanii kattilassa) taisi paljastaa jokunen vuosi sitten, että

kaikkien rakastama vaniljan maku saa-daan vanilliini-väärennöksenä lehmän-lannasta. Samassa yhteydessä paljastui toinenkin kaamea totuus: B-vitamiini eris-tetään kivihiilestä.

Uskoakseni yksikään lisäainetietoinen kotikokki ei enää pane suuhunsa vanillii-nia tai B-vitamiinia.

Ruokaan liittyvät kohu-uutiset syntyivät silloin, kun yhteiskunta saavutti siedettä-vän elämisen tason. Ruokaa alettiin arvioi-da, kun oltiin varmoja, etteivät länsimaista elämänmuotoa enää koettele nälkäkata-strofit eli kuolonvuodet.

Ensimmäiset muistamani ruokaskan-daali liittyi makkaroiden sisällysluetteloon. Pääkaupunkilainen tutkiva journalisti äk-käsi, ettei halpaan makkaraan jauheta si-säfileetä ja kulmapaistia, vaan sellaisia ru-honosia, joiden ajatteleminenkin nostaa palan kurkkuun.

Mietiskelin silloin 1970-luvulla ääneen: mitä kaupunkilaiset sanoisivat, jos tietäi-sivät maitoa kiskottavan pippelin näköi-sestä vehkeestä. On myös aika kauheata, että perunat ja porkkanat viettävät kasvu-aikansa sotkuisessa mullassa.

K Tunnen täysijärkisistä käyviä aikuisia, jotka eivät ole vegetaareja tai uskonnol-lisia kahjoja, mutta jotka eivät syö nau-dan, hirvieläimen tai lampaan kieltä. ”Se on ollut toisen suussa.” Munuaiset eivät ole ruokaa, koska niissä on virrannut virt-sa. Maksa on jätteenkäsittelylaitos. Pöt-sissä on ollut miltei kakkaa.

Muinaisessa maataloudessa karjankasva-tus jäi kakkossijalle. Karja oli tärkeä vain sivutuotteen eli lannan vuoksi. Lanta levi-tettiin pellolle kevättalvella, voima oli tar-koitettu lähinnä kevätviljoille. Kun opittiin tekemään kompostia – tuntematta sanaa – eli jalostamaan sontaa sekoittamalla ka-saan lehdeksiä, havuja, olkia ja mutaa, kesän muhinutta voimapatteria voitiin le-vittää myös syysviljalle eli peltoon ennen rukiin kylvöä.

Meillä Somerniemellä lajiteltiin jätteet jo ennen kuin juttu ehti direktiiviasteelle.

Olemme kantaneet talousjätteitä kom-postiin jo runsaat kolme vuosikymmen-tä. Niistä saa hyvää lannoitetta.

Jos olisin omakotiasumista aloittava nuori – neljäkymmentä vuotta nuorempi – luo-puisin vesivessasta. Kompostoisin kai-ken käymäläjätteen.

Muistelen vaniljan olevan kämmek-käkasvien sukua. Se loisii jotakin muuta trooppista kasvia. Luultavasti isäntä ja loinen viihtyisivät mainiosti lämpimässä kompostointikeskuksessani.

Alkaisin vaniljan viljelijäksi ja kertoisin, että oikea vanilja eristetään ihmissonnasta.



¯ LYHYESTI¯¯ KOLUMNI ¯

Helsinkiläisessä noin 200 asukkaan talo-yhtiössä kokeiltiin, miten kotitalouksissa yli jäävää ruokaa voisi jakaa naapuruston kesken ja samalla vähentää ruokahävikkiä.

Taloyhtiön kylmäkellariin järjestettiin ruoan jakopiste, ”herkkupesä”. Asukkaat toivat sinne muiden käyttöön muun mu-assa vihanneksia ja hedelmiä sekä avaa-mattomia ruokapakkauksia, joissa oli vielä parasta ennen -aikaa jäljellä. Tieto ruoki-en jakamisesta tapahtui lokikirjan, talo-yhtiön Facebook-sivun ja yhteisen blo-gin välityksellä.

Ruoka lähti kiertoon

Saa syödä! -hankkeessa mukana ollut tut-kija Kirsi Silvennoinen MTT:stä yllättyi po-sitiivisesti siitä, että ruokatavarat todella vaihtoivat omistajaa, eikä mitään jäänyt herkkupesälle pilaantumaan. Kolmasosa asukkaista vieraili pesällä ainakin kerran, monet toki useammin.

– Kokeilulla saimme tietoa siitä, mil-lä ehdoilla ruoan jakaminen olisi mahdol-lista ja voisiko sen avulla vähentää ruo-kahävikkiä.

Yli jäävän ruoan jakaminen lisäsi talo-yhtiön asukkaiden yhteisöllisyyttä ja herät-teli ajattelemaan omien kulutustottumus-ten vaikutusta ympäristöön.

– Ruoan vastaanottaminen ei ollut ongelma, sillä kaikki herkkupesälle tuotu

SAA SYöDÄ! herätti taloyhtiön asukkaat miettimään ruokahävikkiään

ruoka haettiin pois. Ruoan jakaminen oli haastavampaa. Moni epäröi, kehtaako omia tähteitään tarjota muiden syötäväk-si. Toisaalta kokeilu herätti ihmisiä ajatte-lemaan, että ruoan voisi syödä myös itse poisheittämisen sijaan, Silvennoinen pohtii.

Saa syödä! oli ympäristöministeriön rahoittamaan Kestävän kulutuksen ja tuo-tannon -ohjelmaan (KULTU) liittyvä kokei-luhanke. Hankkeen toteuttivat MTT, Moti-va Oy ja palvelumuotoiluyritys Palmu Inc. Kumppaneina olivat myös Martat.

Saa syödä! -verkkopalvelusta löy-tyy vinkkejä ruokahävikin vähentämi-seen. Reseptihaku selvittää hetkessä, mitä kaappiin unohtuneista aineksista syntyisi. Annoslaskuri auttaa ruoan oikeassa mitoi-tuksessa. Sivustolle tulee myös vinkkejä oman herkkupesän perustamista varten. – Ulla Jauhiainenwww.saasyoda.fi

Ylijäämäruoalle löytyi kerrostalossa syöjiä jopa yllättävän hyvin.

Rod

eo/M

ika

Hei

ttol

a

MTT etsii perinteisiä suomalaisia ko-ristekasveja geenivarojen säilytystä varten. Kerro tutkijalle, jos puutarhas-sasi kasvaa vanhaa perua oleva ko-ristekasvi! Palkkioksi saat paljon tie-toa ja hyvän mielen. Ilmiannot: [email protected], puh. 029 531 7277 tai [email protected], puh. 029 531 7830.

Keisarinpikarililja.

WANTED:koristekasvi

Sirk

ka J

uh

anoj

a

Rode

o: M

ika

Hei

ttol

a


¯ LYHYESTI¯

Professori Raija Tahvonen muistuttaa, että terveellinen ruokavalio vaikuttaa ihmiseen monin eri tavoin. Esimerkiksi tuoreiden kasvisten, hedelmien ja marjojen runsas nauttiminen edistää paitsi fyysistä myös psyykkistä hyvinvointia. Uutta tietoa ruo-an ja aivojen vuorovaikutuksesta tulee jat-kuvasti lisää.

Hallitusohjelman mukaan Suomen tulisi askeltaa edelläkävijän saappaissa vihre-än kasvun tiellä. Ohjelman vauhdittami-seksi valtioneuvoston kanslia tilasi viime kesänä Luonnonvara- ja ympäristötutki-muksen yhteenliittymä LYNETiltä katsa-uksen nykytilasta sekä ehdotuksia tarvit-tavista poliittisista toimista.

MTT osallistui hankkeeseen yhtenä neljästä LYNET-laitoksesta. Maaliskuus-sa julkaistu Vihreän kasvun mahdollisuu-det -raportti näkee kaikilla yhteiskunnan sektoreilla potentiaalia tuottaa vähähiili-syyteen ja resurssitehokkuuteen perus-tuvia palveluita ja tuotteita.

Kulutus kuriin

Professori Sirpa Kurppa MTT:stä koros-taa, että yritykset ovat vihreässä kasvussa avainasemassa, mutta kulutuksen ympä-ristövaikutusten näkökulmasta keskiössä ovat asuminen, ruokailu ja liikkuminen.

Kansalaisten on muutettava kulutustot-tumuksiaan, mutta myös kuntien ja valtion hankintakäytännöillä voidaan tehdä paljon kestävän kulutuksen hyväksi.

– Normiohjauksen ja tukipolitiikan oi-kealla suuntaamisella on mahdollista vauh-dittaa ekologista näkökulmaa ja vahvistaa myös paikallista innovatiivisuutta esimer-kiksi energian tuotannossa, raportin laati-miseen osallistunut Kurppa toteaa.

Eväitä vihreän kasvun valtatielle

Rode

o/Pe

tri J

auh

iain

en

¯ LYHYESTI¯

PONGAA bloggaava tutkija!

Tutkimusmestari Tiina Kokko epäilee, että lehmien sukupolvikierron nopeutuminen geenikartoituksen ansiosta aiheuttaa vauh-tisokeutta. Unohdetaanko täydellistä geno-mia tavoitellessa vanhat hyvät lehmät, joi-den geenit eivät saa huippupisteitä, mut-ta jotka silti voivat olla karjan kannattavim-pia lypsäjiä?

Professori Raija Tahvonen

Erikoistutkija Antti Iho

Tutkimusmestari Tiina Kokko

Joko olet tutustunut MTT ELO:n nettiver-sion www.mttelo.mtt.fi tutkijoiden blogikir-joituksiin? Uusi kirjoitus julkaistaan lähes viikoittain, ja aihevalinta on bloggaavil-le tutkijoille vapaa. Tässä poimintoja syk-syn saldosta:

Erikoistutkija Antti Iho ihmettelee talous-tieteellisen näkökulman puuttumista ruo-kahävikkikeskustelusta. Vaikka ruokahävi-kin vahingollisuus perustellaan ilmasto- tai vesiensuojelusyillä, niin hankkeissa ei tar-kastella lainkaan sitä, missä kohtaa tuo-tantoketjua hävikin vähentäminen tuottai-si suurimman hyödyn.

Tuhlaus seis

– Materiaalin ja energian tuhlaus pitää saa-da poikki. Jokaisen tuotteen elinkaari pi-täisi analysoida ja tuoda paremmin esille.

Myös materiaalien kierrätyksessä voi-daan tuhlata energiaa. Kierrätysjärjestel-miä olisi tutkijan mukaan syytä optimoida. Elintarviketaloutta tutkiva Kurppa korostaa ruoantuotannon omavaraisuusaspektia.

– Meidän pitäisi hyvin vahvasti varau-tua ruoan tuotantoon liittyvään niukkuu-teen globaalilla tasolla ja miettiä, mikä on oman maamme resurssipohja ja kuinka sitä voidaan innovatiivisesti ja kilpailuky-kyisesti hyödyntää. Meidän on pyrittävä tuottamaan mahdollisimman kestävällä pohjalla ja hoidettava velvollisuutemme ilmastopolitiikan suhteen.

Kurpan mukaan vihreän kasvun lin-ja edellyttää, että runsaasti materiaalia kierrättävästä taloudesta siirrytään asia-kaslähtöiseen ja kestävyyttä korostavaan palvelutalouteen.

– Esimerkiksi ruoan arvoa mitattaisiin hyvinvointia ja terveyttä sekä kulttuurisia elämyksiä tuottavana palveluna eikä mas-sana erilaisia tuotteita, hän havainnollistaa. – Tuula Ainasoja

Vihreän kasvun mahdollisuudet -raportti on julkaistu osoitteessa www.vnk.fi/julkaisut


¯ LYHYESTI¯

Uudenmaan Martat ovat julkaisseet ne-tissä vuoden 2013 kalenterin, jonka jokai-nen kuukausi esittelee suomalaisen maa-tiaisomenalajikkeen. Omenat edustavat eri kuukausia sen perusteella, miten nii-den tuore- tai varastosadon hyödyntämi-nen ajoittuu vuodenkiertoon. Lisäksi ka-lenterissa on omenareseptejä.

Kalenterin omenapiirrokset on laatinut puutarhaneuvoja Kirsi Mäkinen Uuden-maan Martoista, ja monipuoliset taustatie-dot omenoista on koonnut tutkimusmes-tari Hilma Kinnanen MTT:stä. Vanhoilla paikallislajikkeilla on monesti hauskoja nimiä: esimerkiksi tammikuun omppu on nimeltään Lantun talvi, ja marraskuussa esitellään Eppulainen.

Nurkkapuu-hanke innoitti

Kalenterin inspiraationa on toiminut MTT:n Nurkkapuusta lajikkeeksi -hanke, jossa et-

Kirs

i Mäk

inen

Toukokuun omppu on Erstaa.

Maatiaisomenat kukoistavat kalenterissasitään tietoja paikallisista omena- ja pää-rynälajikkeista ja puuyksilöistä. MTT:n Piikkiön toimipaikassa sijaitsevassa kan-sallisessa hedelmäpuukokoelmassa on jo 68 maatiaisomenalajiketta, mutta kaikki-en lajikeaitoutta ei ole vielä varmistettu. Lisäksi kokoelmaan kuuluu 10–15 pää-rynälajiketta.

Tutkija Maarit Heinonen MTT:stä ar-vioi, että kokoelmasta puuttuu yhä kym-menkunta paikallista omenalajiketta.

– Paikallislajikkeen historia, niiden vil-jelytaito ja kansanomaiset käsitykset ovat kasvigeenivaroihin liittyvää kulttuurista tietoa. Tällä tiedolla yhdistettynä lajike-tietoon on moninaista käyttöarvoa, Hei-nonen toteaa.

Lajikekohtaista geenivaratietoa voi-daan käyttää esimerkiksi historiallisten puutarhojen vanhojen kasvien tunnista-misessa ja dokumentoinnissa. Paikalli-nen muistitieto on ensiarvoisen tärkeää

maatiaislajikkeiden löytymisessä. Niiden arvostus nousee, kun lajikkeen synty- ja viljelyhistoria sekä yhteys paikallishisto-riaan tunnetaan. – Minna Nurro

Linkki maatiaisomenakalenteriin: www.martat.fi/piirit/uusimaa/puutar-hamartat -> Maatiaisomenakalenteri

Verhoseinäpihatto näyttää soveltuvan hy-vin nautakarjalle. Lypsykarjatiloille tehdyn kyselyn mukaan luonnollinen ilmanvaihto edistää lehmien terveyttä ja vähentää na-vetan melua. Painovoimainen ilmanvaihto ei kuluta sähköä juuri lainkaan.

Suomessa arvioidaan olevan noin 300 verhoseinäpihattoa. MTT:n ja VTT:n vuo-sina 2009–2010 tekemässä verkkokyse-lyssä selvitettiin niiden toimivuutta. Ylei-siä vastauksia saatiin 50 karjatilalliselta ja kustannuskyselyyn tuli 30 vastausta.

Hankkeessa laadittu opas on kuvitettu havainnollisin piirroksin.

Tap

ani K

ivin

en

Verhoseinä- pihatossa asuu terveitä lehmiä

Lähes kaikki kyselyyn vastanneet ko-kivat navettailman parantuneen edelliseen ilmanvaihtotekniikkaan verrattuna. Sisäil-man laatu oli etenkin kesäisin parempi kuin vähimmäistaso edellyttää. Ilman tehokas vaihtuvuus vähensi lehmien lämpöstressiä. Kesähelteillä 10 % tiloista käytti pihaton viilennykseen myös puhaltimia.

Talven kylminä ajanjaksoina pihattoil-ma sumuuntui, jolloin verhojen sisäpin-nalle muodostui jäätä. Se kuitenkin suli nopeasti ulkoilman lauhduttua. Jossain

Hankkeessa laadittu Maito ja me -ilman-vaihtoliite on saatavilla pdf-muodossa MTT:n Julkaisut-nettisivulla.

määrin esiintyi lantakäytävien jäätymis-tä, mutta sitä ei koettu suureksi haitaksi. Juomakupit pysyivät yleensä sulina. Kyl-mimmät jaksot eivät vaikuttaneet eläinten terveyteen tai maitotuotokseen. Neljäsosa tiloista käytti talvella myös lisälämmitystä. – Olga Pihlman

Maaseutu- ja kotieläinpuisto ElonkiertoEsittelypolun varrella tapaat kotieläimet, tutustut leivän reittiin ja maataloustutkimukseen.

www.mtt.fi/puistot

Jokioisten KartanopuistoNauti retkieväät tammen varjossa ja kuuntele mp3-ääni-opastus puistosta ja kartanon historiasta.

Wendlan PuutarhaIhastu kartanon vanhoihin puutarhakasveihin ja MTT:ssä tut-kittuihin kestäviin FinE-hedelmä-, marja- ja koristepensaisiin.

Ferrarian rinneTule maistelemaan suomalaisia hedelmä- ja marja-lajikkeita.

Ihanat puistotJOKIOISISSA

Documents

MTT ELO 1/2013